{"id":394,"date":"2016-12-30T16:50:11","date_gmt":"2016-12-30T16:50:11","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/uncategorised\/tuhlaajapojan-sunnuntai-2\/"},"modified":"2019-11-16T12:13:34","modified_gmt":"2019-11-16T10:13:34","slug":"tuhlaajapojan-sunnuntai-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2016\/12\/30\/tuhlaajapojan-sunnuntai-2\/","title":{"rendered":"Tuhlaajapojan sunnuntai"},"content":{"rendered":"\n\n\n\n
\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0Tsasounan suunnalta<\/span><\/td>\n<\/td>\n<\/tr>\n
\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0WWW. TSASOUNA. NET<\/span><\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

Tuhlaajapojan sunnuntai<\/span><\/strong><\/p>\n

\n

Lk.15:11\u201332<\/span><\/strong><\/p>\n

\n

Nimeen Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen.<\/span><\/p>\n

Maailman vaikein teht\u00e4v\u00e4 ei ole jokin lihasvoimaan perustuva, ei mik\u00e4\u00e4n sirkussuoritus tai urhoollisuuden osoitus sodassa. Vaikeinta on sanoa: \u201dOlin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4.”<\/span>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0\u00a0<\/span><\/p>\n

Noiden sanojen lausuminen vaatii n\u00f6yryytt\u00e4 ja ponnistelua. Siksi noiden sanojen lausumiseen pystyv\u00e4t vain harvat. Kuitenkaan t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ei tarvittaisi mit\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n kuin noita kahta sanaa. Nuo sanat ovat taianomaiset. Ne tuovat sopusoinnun, ne luovat yhteytt\u00e4. Ne parantavat haavat ja tuovat rauhan.<\/span>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0\u00a0<\/span><\/p>\n

Kuinka tarpeellisia nuo sanat ovat perheess\u00e4, avioliitossa ja lasten ja vanhempien suhteessa. Ehk\u00e4 suurin lasten ja vanhempien v\u00e4lisiin ristiriitoihin on se, ett\u00e4 vanhemmat antavat itsest\u00e4\u00e4n sellaisen kuvan, ett\u00e4 he ovat l\u00e4hes t\u00e4ydellisi\u00e4, ja etteiv\u00e4t he tee virheit\u00e4. Lasten tulisi oppia, etteiv\u00e4t vanhemmatkaan ole t\u00e4ydellisi\u00e4. Kukaan ei halua kertoa ongelmistaan sellaiselle, joka ei tee virheit\u00e4. Eiv\u00e4t lapsetkaan.<\/span>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0\u00a0<\/span><\/p>\n

On yst\u00e4vi\u00e4 ja sukulaisia, jotka eiv\u00e4t ole puhuneet toisilleen oikeastaan sanaakaan vuosikausiin. Kuinka erilaiseksi tilanne muuttuisi, jos yksi heist\u00e4 tekisi aloitteen osoittaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 hieman kristillist\u00e4 rakkautta ja sanoisi olevan pahoillaan tilanteesta. Mielenterveyden kannalta on t\u00e4rkeint\u00e4 olla rehellinen itse\u00e4\u00e4n kohtaan.<\/span><\/p>\n

’Tuhlaajapoika oli itse\u00e4\u00e4n kohtaan armottoman rehellinen. ”Olen tehnyt synti\u00e4.” H\u00e4n n\u00e4ki todellisen itsens\u00e4. Juuri tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 alkoi h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n uusi vaihe. Meid\u00e4nkin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme voi alkaa uusi luku, kun hylk\u00e4\u00e4mme itsepuolustelun ja asetumme itsemme kanssa kasvotusten. On helpottavaa sanoa toiselle: \u201dAnteeksi, olin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4\u201d. Viel\u00e4 terveellisemp\u00e4\u00e4 on, jos sanomme sen itsellemme ja Jumalalle.<\/span><\/p>\n

Vain rehellisyyden ja n\u00f6yrtymisen kautta voimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsemme, niin kuin tuhlaajapoika. Vain kulkemalla saman tien meist\u00e4 voi tulla se, mit\u00e4 meid\u00e4n tulisi olla. Vain katumuksen kautta me voimme saada j\u00e4lleen itsellemme Jumalan armosta takaisin kastepukumme valkeuden, valkeuden, joka on tahriintunut kiert\u00e4ess\u00e4mme vieraita polkuja synneiss\u00e4mme. Vain kulkemalla tuon tien, so. menem\u00e4ll\u00e4 itseemme, voimme tulla j\u00e4lleen Jumalan ty\u00f6tovereiksi ja aloittaa el\u00e4\u00e4 sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, jota meid\u00e4t on kutsuttu el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/span>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0\u00a0<\/span><\/p>\n

Ennen taivaaseen astumistaan Vapahtajamme kehotti opetuslapsia menem\u00e4\u00e4n kaikkeen maailmaan ja julistamaan evankeliumia kaikille luoduille. Tuo evankeliumi, ilosanoma, oli se, ett\u00e4 Kristus oli noussut kuolleista ja voittanut kuolemallaan kuoleman ja antanut meille kaikille iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n. Tyhj\u00e4st\u00e4 haudasta s\u00e4teili uusi voima, joka kukisti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuoleman varjon maassa vaeltavia orjuuttavan mahdin, kuoleman. Sill\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 valtaa niihin, jotka ottivat vastaan tuon ilosanoman. Tuon sanoman julistajia olemme kaikki, yksil\u00f6in\u00e4, yhteis\u00f6in\u00e4 ja Kirkkona. T\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 tulisi olla ilosanoman tuojia niille, jotka h\u00e4d\u00e4ss\u00e4, toivottomuudessa, surussa ja vastoink\u00e4ymisiss\u00e4 ovat murtumaisillaan pelkojen ja syytt\u00e4v\u00e4n omantunnon alla.<\/span><\/p>\n

”Alussa oli Sana, ja se Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meid\u00e4n keskell\u00e4mme”.<\/span><\/p>\n

Kaksi tuhatta vuotta tuo Sana on tullut luoksemme evankeliumin ja sakramenttien kautta. Niin tapahtuu t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Tuo evankeliumi on ohjannut meit\u00e4 Kristuksen luo, H\u00e4nt\u00e4 palvelemaan, H\u00e4nt\u00e4 rukoilemaan. Mutta tuleeko tuo sana meiss\u00e4 lihaksi? El\u00e4mmek\u00f6 todeksi el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme tuon ilosanoman? Julistammeko el\u00e4m\u00e4ll\u00e4mme? Kilpailemmeko toinen toistemme kunnioittamisessa, peit\u00e4mmek\u00f6 rakkaudella toistemme puutteita, teemmek\u00f6 ilolla kaiken, jotta yhteys vahvistuisi, pyrimmek\u00f6 siihen, ett\u00e4 olisi yksi mieli, pyrimmek\u00f6 itse pienentym\u00e4\u00e4n, jotta Kristus kasvaisi, puhdistammeko katumuksen kautta syd\u00e4nt\u00e4mme, jotta Pyh\u00e4 Henki saisi tilaa meiss\u00e4, jotta Hengen hedelm\u00e4t’ p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t kehittym\u00e4\u00e4n, jotta Sana tulisi meiss\u00e4 jatkuvasti lihaksi.<\/span><\/p>\n

”Niin korkealla kuin taivas on maasta, niin suuri on minun armoni niit\u00e4 kohtaan, jotka minua pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ja niin kaukana kuin it\u00e4 on l\u00e4nnest\u00e4, niin kauaksi min\u00e4 siirr\u00e4n teid\u00e4n rikkomuksenne\u201d, Jumala julistaa rakkaudestaan psalminkirjoittajan kautta.<\/span><\/p>\n

Kaksi \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 linjaa, joiden leikatessa toisensa maan. p\u00e4\u00e4ll\u00e4 syntyy varjo – ristin varjo. T\u00e4ll\u00e4 ristill\u00e4 Jumalan Poika rukoili: ”Is\u00e4, anna heille anteeksi, sill\u00e4 he eiv\u00e4t tied\u00e4, mit\u00e4 tekev\u00e4t”.<\/span><\/p>\n

Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus my\u00f6s sanoi: ”Siit\u00e4 teid\u00e4t tunnetaan minun opetuslapsikseni, ett\u00e4 teill\u00e4 on keskin\u00e4inen rakkaus, ett\u00e4 rakastatte toinen toistanne, niin kuin min\u00e4 olen teit\u00e4 rakastanut\u201d.<\/span><\/p>\n

Kasteessa kristitty liittyy Kristus-el\u00e4m\u00e4\u00e4n. H\u00e4n aloittaa tien, jonka p\u00e4\u00e4ss\u00e4 iankaikkinen el\u00e4m\u00e4 odottaa niit\u00e4, jotka matkaavat tien loppuun asti Kristuksen yhteydess\u00e4. Mutta niin kuin tuhlaajapoika me olemme tuhlanneet Is\u00e4n perinn\u00f6n t\u00e4m\u00e4n maailman harrastuksiin. Meid\u00e4n kastepukumme on tahriintunut lukemattomista synneist\u00e4mme. Yh\u00e4 uudelleen kompastelemme ja lankeamme t\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4, kunnes tulemme siihen kohtaan el\u00e4m\u00e4mme tiell\u00e4, ett\u00e4 huudamme kuin tuhlaajapoika: ”Is\u00e4, min\u00e4 olen tehnyt synti\u00e4 taivasta vastaan\u201d. \u201dOlin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, min\u00e4 palaan sinun luoksesi\u201d. \u00a0Ja Jumalan voima auttaa meit\u00e4 katumuksen kautta nousemaan ja aloittamaan uudelleen tuon tien kulkemisen. Tien kulkijoita kaikki olemme. Jotkut ovat pitemm\u00e4lle ehtineet, mutta me, jotka emme ole p\u00e4\u00e4sseet viel\u00e4 juuri alkua pitemm\u00e4lle, voimme aloittaa uudelleen juuri nyt. \u201dJumala, min\u00e4 olen tehnyt synti\u00e4 Sinua vastaan”.<\/span><\/p>\n

\n

Jumalan anteeksiantavan rakkauden avulla voimme aina uudelleen ja uudelleen aloittaa. Jumalan rakkaus ei lopu kesken. Tarvitsemme kaikki uudistumista yksil\u00f6in\u00e4, yhteis\u00f6in\u00e4 ja Kirkkona. Pyh\u00e4 Henki, joka asuu kirkossa, tahtoo asua meiss\u00e4 ja uudistaa meit\u00e4. Katumuksen kautta uudistumme. Katumus on Jumalan rakkauteen ja voimaan turvautumista ja eteenp\u00e4in, Kristukseen, suuntautumista.<\/span><\/p>\n

Me kaikki olemme matkalla. T\u00e4ll\u00e4 matkalla on yht\u00e4 hyvin erakkomunkki kammiossaan kuin kiireinen liikemies, sill\u00e4 tuo matka tehd\u00e4\u00e4n syd\u00e4men maailmankaikkeudessa, sis\u00e4isess\u00e4 Jumalan valtakunnassa. Metropoliitta Filaret on sanonut: ” T\u00e4ll\u00e4 matkalla ei ole nojatuolimatkailijoita. Kukaan ei voi olla toisen k\u00e4den kristitty. Jumalalla on lapsia, mutta H\u00e4nell\u00e4 ei ole lapsen lapsia”.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 tie vaatii ponnistelua ja yh\u00e4 uudelleen aloittamista. Apostoli nimitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tien kulkijoita, siis meit\u00e4 kaikkia, Kristuksen kirjeiksi. Meit\u00e4 siis luetaan, meist\u00e4 ja meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4mme tulisi s\u00e4teill\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6mme tuo ilosanoma.<\/span><\/p>\n

Sit\u00e4 mukaa kun t\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4 pyhitymme Jumalan armosta, Kristuksen kirkkaus tulee meiss\u00e4 ilmi. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja lopputuloksen kolme apostolia n\u00e4ki Kristuksen kirkastumisessa vuorella. \u201dKatso, uudeksi min\u00e4 teen kaikki\u201d, Jumala puhuu profeetan kautta.<\/span><\/p>\n

Min\u00e4 luon uudet taivaat ja uuden maan, ilmestyskirja ilmoittaa Jumalan lopullisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Kaikki on tuleva uudeksi. Ihminen on oleva j\u00e4lleen niin kuin ennen syntiinlankeemusta. Ihmisen kautta turmeltunut luomakunta saavuttaa j\u00e4lleen paratiisitilan.<\/span><\/p>\n

Jumalan uudistavista ja pyhitt\u00e4vist\u00e4 voimista tulemme osallisiksi rukouksen, jumalanpalvelusten ja sakramenttien kautta, erityisesti Pyh\u00e4n Ehtoollisen kautta.<\/span><\/p>\n

Vaeltaessamme t\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4 yksil\u00f6in\u00e4, yhteis\u00f6n\u00e4 ja Kirkkona me olemme samalla Kristuksen ty\u00f6n jatkajia, ilosanoman julistajia, opettajia ja parantajia.<\/span><\/p>\n

”Min\u00e4 olen maailman valkeus\u201d, Kristus sanoi. Siis meid\u00e4nkin tulisi loistaa tuota valkeutta maailman pimeyden keskelle, julistaa rauhaa rauhattomille. hyv\u00e4\u00e4 sanomaa niille, joilla ei ole muita kuin huonoja uutisia, toivoa toivottomille.<\/span><\/p>\n

”Siit\u00e4 teid\u00e4t tunnetaan minun opetuslapsikseni, ett\u00e4 teill\u00e4 on keskin\u00e4inen rakkaus”. Kerran meid\u00e4t punnitaan sen mukaan, miten olemme rakastane Kristusta l\u00e4himm\u00e4isiss\u00e4mme. \u201dMink\u00e4 olette tehneet yhdelle n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4himmist\u00e4 veljist\u00e4ni, sen te olette tehneet minulle\u201d, Kristus sanoo. Suuret teht\u00e4v\u00e4t maailmassa osuvat harvojen teht\u00e4v\u00e4ksi. Jumalan mielest\u00e4 vesilasin ojentaminen janoiselle on ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4, sill\u00e4 se osoittaa rakkautta. Jumalan edess\u00e4 asiat saavat uuden merkityksen ja arvoj\u00e4rjestys muuttuu. ”Se, joka teist\u00e4 tahtoo olla suurin, se olkoon kaikkien palvelija”.<\/span><\/p>\n

Me kaikki olemme Kristuksen palvelijoita palvellen H\u00e4nt\u00e4 niill\u00e4 lahjoilla, joita H\u00e4n on hyvyydess\u00e4\u00e4n itse kullekin suonut. Ennen k\u00e4rsimyst\u00e4\u00e4n Vapahtajamme rukoili: ”En min\u00e4 rukoile, ett\u00e4 sin\u00e4 ottaisit heid\u00e4t pois maailmasta, vaan ett\u00e4 varjelisit heid\u00e4t nimess\u00e4si, ett\u00e4 he yht\u00e4 olisivat, niin kuin min\u00e4 olen sinussa ja sin\u00e4 olet minussa”.<\/span><\/p>\n

S<\/span>ielunvihollinen k\u00e4y ymp\u00e4ri kuin kiljuva jalopeura etsien kenet voisi niell\u00e4. Erityisen tehokas ase sielunvihollisella on eripuraisuuden kylv\u00e4minen. Se rikkoo yhteyden. Sit\u00e4 sielun kadottaja eniten toivoo, ett\u00e4 ihmiset nousisivat toinen toistansa vastaan, siihen h\u00e4n pyrkii. Siksi Herramme rukous oli: \u201dVarjele heid\u00e4t nimess\u00e4si, ett\u00e4 he yht\u00e4 olisivat, niin kuin min\u00e4 olen sinussa ja sin\u00e4 olet minussa”.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 tulisi olla meid\u00e4nkin rukouksemme kulkiessamme t\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4.<\/span><\/p>\n

Olemme oksastetut jaloon \u00f6ljypuuhun. Ammentamalla Jumalan armovoimaa, emme kuivettuneina tipu pois ja joudu tuleen heitett\u00e4v\u00e4ksi. \u201dJokainen, joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, on se, joka pysyy minussa ja jossa min\u00e4 pysyn”.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4nkin p\u00e4iv\u00e4n evankeliumi tuo Kristuksen luoksemme. Se on Jumalan kirje meille. Tuon kirjeen sis\u00e4lt\u00f6 kertoo meille Jumalan sanoman: ”Min\u00e4 rakastan teit\u00e4”.<\/span><\/p>\n

Jeesus antoi anteeksi katuvalle ry\u00f6v\u00e4rille ristill\u00e4. Niin H\u00e4n antaa anteeksi jokaiselle, joka k\u00e4\u00e4ntyy h\u00e4nen puoleensa katuen. Kun tuhlaajapoika sanoi: \u201dOlen tehnyt synti\u00e4\u201d, h\u00e4n ei pys\u00e4htynyt siihen. Se olisi merkinnyt ep\u00e4toivoa ja itses\u00e4\u00e4li\u00e4. H\u00e4n otti seuraavan askeleen. H\u00e4n sanoi: ”Nousen ja menen is\u00e4ni luo”. L\u00e4hestymme paaston alkua. Paasto on my\u00f6s matka. Se on juuri katumuksen tie. Se on samanlainen matka kuin tuhlaajapojan tekem\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 luo. Tuon paastomatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4 P\u00e4\u00e4si\u00e4inen, yl\u00f6snousemuksen juhla. Siell\u00e4 on yl\u00f6snousemus synneist\u00e4 ja kuolemasta. Sit\u00e4 kohti kilvoittelemme. Kuin tuhlaajapoika sanomme: ”Nousen ja menen is\u00e4ni luo”. Juuri sit\u00e4 Jeesus odottaa meilt\u00e4.<\/span>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0\u00a0<\/span><\/p>\n

Jos n\u00e4emme itsemme sellaisena kuin todella olemme, h\u00e4pe\u00e4mme itse\u00e4mme ja meill\u00e4 on vaikeuksia hyv\u00e4ksy\u00e4 itsemme, voimme olla varmoja, ett\u00e4 Jumala hyv\u00e4ksyy meid\u00e4t samalla tavalla kuin tuhlaajapojan, ”Mutta kun h\u00e4n viel\u00e4 oli kaukana, n\u00e4ki h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4net ja armahti h\u00e4nt\u00e4, juoksi h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja lankesi h\u00e4nen kaulaansa ja suuteli h\u00e4nt\u00e4 hell\u00e4sti… ja sanoi palvelijoilleen: \u201dTuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa h\u00e4net niihin ja pankaa sormus h\u00e4nen sormeensa ja keng\u00e4t h\u00e4nen jalkaansa, ja noutakaa sy\u00f6tetty vasikka ja teurastakaa. Ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4mme ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4mme iloa, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, h\u00e4n oli kadonnut ja on j\u00e4lleen l\u00f6ytynyt’.<\/span>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0\u00a0<\/span><\/p>\n

N\u00e4in Jumala ottaa meid\u00e4t vastaan, kun syv\u00e4sti syd\u00e4miss\u00e4mme katuen tulemme H\u00e4nen eteens\u00e4 ja sanomme: ”Olin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4\u201d. Kaksi sanaa, jotka ovat kaikkein vaikeimmat sanoa itselleen, muille ja Jumalalle. Mutta ne, joilla on rohkeutta lausua nuo sanat, saavat kokea anteeksiantamuksen, rauhan ja uuden voiman el\u00e4m\u00e4\u00e4 varten. Aamen.<\/span><\/p>\n

\n

\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[18],"tags":[],"class_list":["post-394","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetuspuheita"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/394","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=394"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/394\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1132,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/394\/revisions\/1132"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=394"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=394"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=394"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}