{"id":36,"date":"2012-02-04T14:15:27","date_gmt":"2012-02-04T14:15:27","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/pyha-efraim-syyrialainen-kirkon-pylvas-ja-koko-maailman-opettaja\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:32","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:32","slug":"pyha-efraim-syyrialainen-kirkon-pylvas-ja-koko-maailman-opettaja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/04\/pyha-efraim-syyrialainen-kirkon-pylvas-ja-koko-maailman-opettaja\/","title":{"rendered":"Pyh\u00e4 Efraim Syyrialainen – Kirkon pylv\u00e4s ja koko maailman opettaja"},"content":{"rendered":"

Pyh\u00e4 Efraim Syyrialainen, syyrialaiselta nimelt\u00e4\u00e4n Afremi Surjaja, on varhaisen Syyrian kirkon suurin opettaja, jota h\u00e4nen aikalaisensa kutsuivat ”kaunopuheiseksi suuksi”, ”maailman opettajaksi”, ”kirkon pylv\u00e4\u00e4ksi” ja ”Pyh\u00e4n Hengen soittimeksi”. Vuonna 1920 paavi Benedictus XV my\u00f6nsi h\u00e4nelle arvonimen Doctor Ecclesiae, kirkon opettaja.<\/em><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

EFRAIMIA K\u00c4SITTELEV\u00c4T L\u00c4HTEET<\/strong><\/span><\/p>\n

Saatavilla olevat tiedot Efraimista perustuvat p\u00e4\u00e4osin h\u00e4nen omiin kirjoituksiinsa, syyrialaisiin el\u00e4m\u00e4nkertoihin ja varhaisiin patristisiin l\u00e4hteisiin. Efraimilta itselt\u00e4\u00e4n on per\u00e4isin Efraimin Testamentti, josta on lukuisia k\u00e4sikirjoituksia, jotka ovat l\u00e4pik\u00e4yneet monia muutoksia. Toisen l\u00e4hderyhm\u00e4n muodostavat kaksi Sugita- teksti\u00e4 ja kolmannen ns. Repherensio-tekstit. Oman ryhm\u00e4ns\u00e4 muodostavat syyrialaiset el\u00e4m\u00e4nkerrat, jotka ovat nimett\u00f6mi\u00e4. Niist\u00e4 on useita versioita ja ne eroavat merkitt\u00e4v\u00e4stikin toisistaan. Varhaispatristisista l\u00e4hteist\u00e4 Efraimia k\u00e4sittelee Palladiuksen Historia Lausiacan syyriankielinen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s. My\u00f6s Sozomenos k\u00e4sittelee Efraimia Kirkkohistoriassaan, jonka h\u00e4n kirjoitti vuosina 439 – 450. Hieman enemm\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 kertoo Teodoretos, Sozomenoksen aikalainen<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

SYYRIAN KIRKON ALKU<\/strong><\/span><\/p>\n

Syyrian Antiokiasta tuli ensimm\u00e4inen l\u00e4hetysty\u00f6n keskus Jerusalemin ulkopuolella, kun sinne perustettiin seurakunta (Apt 11: 19- 21). Agbarin legendan mukaan kristinuskoa julistettiin ensin Edessasta (syyr. Urhai, nykyisin Urfa) k\u00e4sin juutalaisen Addain (Taddeus) toimesta luultavasti toisen vuosisadan keskivaiheilla. Arbelin kronikan mukaan kristinusko tuli Hadiabiin ja sen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n vuonna 100. Kirjallisten todisteiden puutteesta johtuen kristinuskon tuloa Syyriaan ei voida yksiselitteisesti selitt\u00e4\u00e4. Kuitenkin Syyrian kirkon tradition ja hurskausel\u00e4m\u00e4n erityispiirteet ovat ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 parhaiten juutalaiskristillist\u00e4 gnostilaiss\u00e4vytteist\u00e4 taustaa vasten.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

SYYRIAN VARHAISKRISTILLISYYDEN PIIRTEIT\u00c4<\/strong><\/span><\/p>\n

Tyypillisin piirre Syyrian kristillisyydess\u00e4 oli korostunut asketismi, joka ilmeni k\u00f6yhyyten\u00e4. Perustana oli Jeesuksen opetus, jonka mukaan kristityn ei tule omistaa mit\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Muita piirteit\u00e4 olivat neitsyyden ihannoiminen, joka usein ilmeni avioliitosta kielt\u00e4ytymisen\u00e4, sek\u00e4 selv\u00e4sti korostuvana piirteen\u00e4 liittotietoisuus. Kristinusko ymm\u00e4rrettiin uutena liittona Jumalan kanssa. T\u00e4lt\u00e4 pohjalta arvioitiin kaikki muut kristillisyyteen liittyv\u00e4t alueet. Liitto, qeiama, tarkoitti my\u00f6s ”valaa” tai ”juhlallista lupausta”. Kristittyj\u00e4 kutsuttiin nimell\u00e4 ”benai qeiama”, liiton pojat ja ”benat qeiama”, liiton tytt\u00e4ret. He taistelivat pahaa vastaan sek\u00e4 maailman luonnon tilaa vastaan. T\u00e4m\u00e4 johti kielteiseen suhteeseen maailmaa kohtaan. Uuden liiton hyv\u00e4ksi uhrattiin kaikki sidokset maailmaan: omaisuus, avioliitto sek\u00e4 kaikki muu sitova. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys ilmenee uskonnollisessa kieless\u00e4 sotilastermein\u00e4. Teologiassaan ja hengellisiss\u00e4 harjoituksissaan kristityt k\u00e4yttiv\u00e4t sellaisia termej\u00e4 kuin ”kamppailu”, ”ottelu”, ”taistelu” ja ”sota”. Ajatusmaailma oli sotilaallinen. Kristityt olivat Jumalan sotilaita ja vaatimukset koskivat kaikkia kristityit\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ennen Efraimia el\u00e4neen syyrialaisen is\u00e4n, Afraatin, tekstej\u00e4 tutkiessaan F. Crawford Burkitt on esitt\u00e4nyt n\u00e4kemyksen\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 liiton pojat olivat alun perin kastettuja maallikkoja, jotka luopuivat avioliitosta. Muut kristityt saivat avioitua. My\u00f6hemmin lapsikasteen yleistyess\u00e4 ”liiton pojat ja tytt\u00e4ret” alkoivat merkit\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaista munkkilaisuuden muotoa seurakunnassa, ei erakkoja eik\u00e4 kenobiitteja, vaan askeetteja, jotka eliv\u00e4t muiden uskovien joukossa. Hugo Koch kertoo tutkimuksessaan liiton poikien 5. vuosisadalla olleen askeetteja , mutta erilaisia kuin erakot, luostarimunkit tai tavallinen kansa. Laajassa mieless\u00e4 he kuuluivat papistoon. Heit\u00e4 koskivat munkeille tarkoitetut kanonit sek\u00e4 k\u00e4skyt ja kehotukset. He olivat erilaisia kuin maallikot, toimivat kirkonpalvelijoina ja asuivat, mik\u00e4li mahdollista, kirkoissa. Liitto- kristityt edustivat er\u00e4\u00e4nlaista munkkiaskeesin esimuotoa, joka kehittyi nimenomaan Syyriassa.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

EFRAIM HENKIL\u00d6N\u00c4<\/strong><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Efraim syntyi Nisibiksessa noin v. 306. H\u00e4nen vanhempansa olivat todenn\u00e4k\u00f6isesti kristittyj\u00e4, vaikka syyrialainen el\u00e4m\u00e4kerta kertookin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 olleen pakanallinen pappi, joka palvoi Abnil- eli Abizal- nimist\u00e4 ep\u00e4jumalaa. Efraim itse kertoo syntyneens\u00e4 ”totuuden tiell\u00e4”, mik\u00e4 merkinnee, ett\u00e4 h\u00e4nen vanhempansa olivat kristittyj\u00e4. Syyrialainen el\u00e4m\u00e4kerta kertoo Efraimin kasteesta:<\/span><\/p>\n

”… h\u00e4n tuli paikalle, jota kutsutaan Bat Garbai\u00b4 ksi ja siell\u00e4 h\u00e4net kastettiin 18- vuotiaana ja opiskeli psalmeja ja h\u00e4net kastanut harjaannutti h\u00e4nt\u00e4 lukemaan kirjoituksia”.<\/span><\/p>\n

Psalmeihin ja kirjoituksiin tutustuttamisen tarkoituksena lienee ollut ohjata Efraimia munkkilaisuuteen.<\/span><\/p>\n

Efraimin varhaisimmat el\u00e4m\u00e4nvaiheet ovat h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa, mutta ilmeisesti h\u00e4n on el\u00e4nyt vanhakirkollisen askeesin hengess\u00e4. Er\u00e4iden tietojen mukaan h\u00e4n olisi el\u00e4nyt nuoruutensa pyh\u00e4n Jaakobin, Nisibiksen ensimm\u00e4isen piispan, alaisena. Piispa Vologeseksen aikana h\u00e4n toimi Nisibiksessa opettajana (mepasquana) ja sai diakonivihkimyksen. H\u00e4nen mainitaan toimineen my\u00f6s piispa Abrahamin neuvonantajana persialaisten kanssa tehdyn sopimuksen aikoihin. Persialaisten otettua valtaansa Nisibiksen Efraim muutti Edessaan vuonna 363. Siell\u00e4 h\u00e4n toimi saarnaajana ja opettajana. Sinne h\u00e4n perusti koulun ja tutustui ymp\u00e4rist\u00f6n munkkilaisuuteen el\u00e4en munkkien parissa. H\u00e4nen kerrotaan k\u00e4yneen pyh\u00e4n Basileios Suuren luona Kesareassa. Sozomenoksen mukaan k\u00e4\u00e4ntyminen munkkilaisuuteen tapahtui jo varhain, mutta syyrialainen el\u00e4m\u00e4kerta mainitsee h\u00e4nen tulleen munkiksi Edessassa. Kreikankielisess\u00e4 Repherensiossa on kertomus tapahtumasta, joka johti p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen siirty\u00e4 munkkilaisuuteen:<\/span><\/p>\n

Matkalla Mesopotamian sis\u00e4osiin Efraim vietti y\u00f6n er\u00e4\u00e4n paimenen luona, jonka lampaat sudet olivat tappaneet tuona y\u00f6n\u00e4. H\u00e4net vietiin paimenen kanssa vankilaan. Siell\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki unessa miehen, joka ilmestyi uudelleen vapaaksi p\u00e4\u00e4semisen j\u00e4lkeisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 ja kehotti h\u00e4nt\u00e4 uhkaavasti katumukseen.<\/span><\/p>\n

My\u00f6hempi traditio kertoo Efraimin olleen munkki, mutta joidenkin tutkijoiden mielest\u00e4 h\u00e4n ei ollut. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa tiedot ovat ristiriitaisia. El\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppupuolella h\u00e4n asui todenn\u00e4k\u00f6isesti Edessan l\u00e4hell\u00e4 vuorella keljassaan, josta k\u00e4sin h\u00e4n oli yhteydess\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan. Silloiset olosuhteet estiv\u00e4t Efraimia siirtym\u00e4st\u00e4 kokonaan erakkoel\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Syyrian kirkon traditio kuvaa Efraimia askeesin voimahahmona ja h\u00e4nt\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n ”munkkien prinssiksi” henkil\u00f6kohtaisen esimerkillisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vuoksi. H\u00e4n toteutti el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n ankaraa askeesia. Syyrialaisessa el\u00e4m\u00e4nkerrassa kerrotaan, ett\u00e4 siit\u00e4 l\u00e4htien, kun h\u00e4n aloitti munkkiel\u00e4m\u00e4ns\u00e4, aina el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun saakka h\u00e4n ei sy\u00f6nyt muuta kuin ohraleip\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kuivia palkoja ja hedelmi\u00e4. Juomakseen h\u00e4n k\u00e4ytti vett\u00e4. Ikonografisiin l\u00e4hteisiin pohjautuen ”h\u00e4nen ruumiinsa oli luihin saakka kuiva kuin savenvalajan astia ja h\u00e4nen vaatteinaan olivat roskakasan v\u00e4riset rievut. H\u00e4net kuvataan pienikokoiseksi. Kasvot olivat surulliset, eik\u00e4 h\u00e4n koskaan nauranut. H\u00e4n oli kalju ja parraton. H\u00e4nt\u00e4 ihailtiin munkkiel\u00e4m\u00e4\u00e4 koskevien opetusten henkil\u00f6itym\u00e4n\u00e4, joka oli antautunut ankaraan itsens\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4miseen. H\u00e4nen t\u00e4rkeimmiksi piirteikseen kuvataan el\u00e4m\u00e4\u00e4 yksin\u00e4isyydess\u00e4, lakkaamatonta rukousta, paaston ankaruutta ja n\u00f6yryyden harjoitusta. Testamentissaan Efraim nimitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ”muukalaiseksi ja k\u00f6yh\u00e4ksi, jolla ei ole mit\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ja siksi ansaitsee tulla haudatuksi muukalaisten hautausmaalle, miss\u00e4 hylj\u00e4tyt lep\u00e4\u00e4v\u00e4t”. Useimpien tutkijoiden mukaan h\u00e4n kuoli 9. 7. 373. Efraimin muistop\u00e4iv\u00e4\u00e4 vietet\u00e4\u00e4n ortodoksisessa kirkossa 28.tammikuuta ja roomalaiskatolisessa 6.6.<\/span><\/p>\n

KIRJALLINEN TUOTANTO<\/strong><\/span><\/p>\n

Efraimin tuotanto on eritt\u00e4in laaja ja s\u00e4ilynyt suurimmaksi osaksi meid\u00e4n ajallemme. H\u00e4n on teologi, hymnirunoilija ja kirkon opettaja. Kirjallinen tuotanto voidaan jakaa kolmeen ryhm\u00e4\u00e4n: Raamatun kommentaarit, hymnit ja proosakirjoitukset. Lis\u00e4ksi h\u00e4nelt\u00e4 on my\u00f6s poleemisia kirjoituksia, katumussaarnoja sek\u00e4 kehoitus-ja ylistyspuheita. Sozomenoksen mukaan Efraim kirjoitti enemm\u00e4n kuin 1000 kirjoitusta, noin 3 000 000 rivi\u00e4. Efraim kirjoitti kommentaarit 1. ja 2. Mooseksen kirjoihin ja varusti huomautuksin 2.vuosisadan syyrialais- kreikkalaisen Uuden testamentin version Diatessaronin. Samoin h\u00e4nelt\u00e4 on kommentaarit arameankieliseen Tatianoksen Diatessaroniin, Apostolien tekoihin ja Paavalin kirjeisiin. Runomuoto on h\u00e4nen suosituin kirjallinen muotonsa ja sill\u00e4 h\u00e4n laati tutkielmia, kirjoitti saarnoja ja hymnej\u00e4, jotka ovat t\u00e4ynn\u00e4 metaforia ja allegorioita. Monet hymnit ovat suunnatut ajan harhaoppeja ja harhaoppisia vastaan, varsinkin Markionia ja Bardesanesta. Jotkut hymnit ylist\u00e4v\u00e4t Kirkkoa Kristuksen ty\u00f6n jatkajana. H\u00e4n k\u00e4sittelee my\u00f6s uskon teologiaa ja neitseellisyyden etuja. Hymnit Contra Haereses ovat suunnatut harhaoppisia vastaan, Saarnat uskosta ilment\u00e4v\u00e4t Efraimin huomattavaa tietoutta filosofiasta, astronomiasta ja muista maallisista tieteist\u00e4. Nisibishymnit kuvaavat niit\u00e4 kumouksellisia tapahtumia, jotka johtuivat sopimuksesta, jossa Nisibis luovutettiin Persialle, samoin Hymnit Julianosta vastaan. Areiolaisuutta vastaan Efraim kirjoitti Hymnit uskosta, jotka valaisevat h\u00e4nen Kolminaisuusoppiaan. Lis\u00e4ksi h\u00e4n kirjoitti hymnej\u00e4 kirkkovuoden juhlia varten, erityisesti p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 ja paastoa varten. T\u00e4llaisia ovat Epifaniahymnit sek\u00e4 hymnit Kristuksen syntym\u00e4st\u00e4. Lis\u00e4ksi h\u00e4nelt\u00e4 ovat hymnit Neitseellisyydest\u00e4, Kirkosta sek\u00e4 Paratiisihymnit<\/span><\/p>\n

Koko Efraimin tuotanto on luonteeltaan askeettista ja munkkiaatteen kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4. Puhuessaan ja kirjoittaessaan munkeille h\u00e4n kuitenkin samalla tarkoittaa sanansa kaikkien sukupolvien kaikille kristityille.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

EFRAIMIN TEOLOGIA<\/strong><\/span><\/p>\n

Efraim ei ollut dogmaatikko siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 olisi pyrkinyt opin systemaattiseen esitt\u00e4miseen, vaan h\u00e4n kuvasi k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n Jumalasta ja ihmisist\u00e4 runoutensa avulla. Ajattelutavaltaan h\u00e4n on seemil\u00e4inen. H\u00e4nen hymnins\u00e4 ovat t\u00e4ynn\u00e4 Raamatusta otettuja lainauksia ja niihin pohjautuvia assosiaatioita. H\u00e4n ei suoranaisesti lainaa, vaan viittaa raamatullisiin tapahtumiin. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 runsaasti typoksia, persoonia ja mysterioita sek\u00e4 symboleja. Parallellismia esiintyy my\u00f6s runsaasti. Teologina h\u00e4n porautuu syv\u00e4lle kirjoitusten salaisuuksiin eik\u00e4 j\u00e4\u00e4 kirjaimelliseen merkitykseen. H\u00e4n puolustaa ortodoksiaa ja opettaa yhdest\u00e4 jumalallisesta olemuksesta kolmessa Persoonassa, jotka ovat tasa-arvoisia. K\u00e4sitys Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 on viel\u00e4 kehittym\u00e4t\u00f6n. Jeesus on todellinen Jumala ja t\u00e4ydellinen ihminen. Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4\u00e4 h\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 tahrattomaksi Jumalan \u00c4idiksi. Efraim arvostaa pappeutta, joka on kolmiasteinen. Esirukouksia kuolleiden puolesta h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tarpeellisina ja uskoo sielujen olevan yhteydess\u00e4 toisiinsa kuoleman j\u00e4lkeen. Eukaristia h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kuoleman. Yl\u00f6snousemus koskee kaikkia ihmisi\u00e4. Maailman loputtua jokainen joutuu viimeiselle tuomiolle.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

EFRAIM OPETTAJANA<\/strong><\/span><\/p>\n

Efraimin mukaan ihmisen tie kohti Jumala- yhteytt\u00e4 alkaa kasteesta. Sit\u00e4 edelt\u00e4\u00e4 valmistautumisaika. Kasteen edellytyksen\u00e4 Efraim pit\u00e4\u00e4 omaisuudesta luopumista ja k\u00f6yhyyden omaksumista. Vaaditaan paastoa ja antaumusta sek\u00e4 valmiutta uhrata ruumiinsa. Itsetutkistelu ja sis\u00e4inen her\u00e4\u00e4minen johtavat haluun luopua synnist\u00e4 sek\u00e4 varmuuteen, ett\u00e4 ei voi itse vanhurskauttaa itse\u00e4\u00e4n. Kasteeseen sis\u00e4ltyv\u00e4\u00e4 lahjaa Efraim pit\u00e4\u00e4 ylenpalttisen suurena. Kristuksen kaste merkitsi valon ja tietoisuuden levi\u00e4mist\u00e4 maailmaan merkkin\u00e4 uudesta aikakaudesta. Kristus pyhitti vedet meid\u00e4n kastettamme varten, Aadamin lasten syntien sovittamiseksi. Kaste merkitsee anteeksiantamusta ja sovitusta ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, liittymist\u00e4 Hengen lapseuteen ja Kristuksen ruumiin j\u00e4senyyteen. Se on uudestisyntyminen veden kautta sek\u00e4 sovitus ja kruunaus, katoamaton puku, joka vaatettaa ikuisesti. Se on el\u00e4m\u00e4 ja varustus kuolemaa vastaan ja merkitsee pimeyden hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4 ja pukeutumista valoon. Efraim pit\u00e4\u00e4 kastetta tien\u00e4 t\u00e4ydellisyyteen ja liittymisen\u00e4 Kristuksen sukuper\u00e4\u00e4n, sek\u00e4 sovintona taivaan kanssa. Kastetut saavat syd\u00e4miins\u00e4 toivon, joka Herran kanssa asuu heiss\u00e4. Jos Kristus pysyy heid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4\u00e4n, turmelus ei ylety heihin.<\/span><\/p>\n

Efraim ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kasteen universaalisena ja kosmisena tapahtumana. Kristuksen kaste t\u00e4ydellisti ja puhdisti luomakunnan ja H\u00e4nen kastettaan seuraten kastetut saavuttavat yl\u00f6snousemuksen ja H\u00e4nen valtakuntansa. Kaste on todellisen el\u00e4m\u00e4n alku ja varustus kuolemaa vastaan. T\u00e4m\u00e4 parannuksen mahdollisuus on tarkoitettu kaikille. Taivasten valtakunta on avoinna ja Kristus pyyt\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle Eedeniin. Kaste merkitsee paratiisin kadotetun kunnian uudelleen l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. Aadam ja Eeva saavat takaisin kruununsa, jotka k\u00e4\u00e4rme varasti.<\/span><\/p>\n

Efraim opettaa my\u00f6s kasteen ja Ehtoollisen yhteytt\u00e4. Kaste sovittaa synnit, jotta kastettu voisi kelvollisesti osallistua Kristuksen Ruumiiseen. Pyh\u00e4 Ehtoollinen on el\u00e4m\u00e4n l\u00e4\u00e4ke kaikille. Kasteen armo tulee s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4. Ihminen voi saada vain yhden kasteen, jonka j\u00e4lkeen tulee luopua synnist\u00e4. Siksi turmelukselle ei saa antaa valtaa. Kastepuvun voimalla on pysytt\u00e4v\u00e4 erossa kaikesta saastutuksesta. Ennen kastetta vallinneesta vanhasta ihmisest\u00e4 tulee luopua ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Kasteveden armo tulee s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 keskell\u00e4 synnin tulvaa ja kastettujen tulee voittaa maailman pimeys lampuillaan. Langenneille on katumus mahdollinen ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Jos on saastuttanut itsens\u00e4, on kyett\u00e4v\u00e4 kyynelin puhdistamaan itsens\u00e4. My\u00f6s yhdyskunnan rukous voi tuoda anteeksiannon katuvalle.<\/span><\/p>\n

Voitelua Efraim pit\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4. Vanhassa syyrialaisessa kastek\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 voitelun sakramentti toimitettiin ennen kastetta toisin kuin omana aikanamme. Tunnettiin vain yksi voitelu, joka tapahtui ennen kastetta. Voitelu tapahtui yhden k\u00e4den p\u00e4\u00e4lle panemisena. Naista kastettaessa oli mukana diakonissa, joka voiteli naisen \u00f6ljyll\u00e4. Omasta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4mme poiketen koko vartalo voideltiin. Efraim opettaa, ett\u00e4 Kristus ja voitelu liittyv\u00e4t yhteen. Ilman Kristusta ei ole voitelua, eik\u00e4 ilman voitelua ole osallisuutta Kristukseen. Voitelu on n\u00e4kyv\u00e4 merkki salaisesta, sis\u00e4llisest\u00e4 sinet\u00f6innist\u00e4, jonka Kristus suorittaa. Se erottaa ihmiset vanhasta Israelista, ”salaisuuden pojat” muukalaisista. Sis\u00e4lt\u00e4en totuuden se erottaa voidellut niist\u00e4, joita ei ole voideltu. Voitelu on hyv\u00e4 sanoma pelastuksesta, ja tekee voidellut Herran kaltaisiksi. Kristus omassa persoonassaan sinet\u00f6i lampaansa, jotka ennen olivat susia, ja erottaa lammaslauman susista. Kastetuista tulee yksi lauma, joka saa ravintonsa Kristuksen Ruumiista. Voitelu merkitsee rikkomusten poistamista ja ruumiin pyhitt\u00e4mist\u00e4 Jumalan temppeliksi, joissa voidellut palvelevat H\u00e4nt\u00e4 uhreillaan. Pyh\u00e4 Kolminaisuus tulee asumaan voideltuun. Ruumis, joka on uhri, tulee loistavaksi, ja mieli suitsutusastiaksi. Henki riemuitsee sis\u00e4isess\u00e4 temppeliss\u00e4, Kristuksen ikuisessa asunnossa. Kristuksen sovittava veri vihmoutuu sis\u00e4isesti ruumiisiin ja sekoittuu ymm\u00e4rrykseen, l\u00e4p\u00e4isten kaiken. Ihmisest\u00e4 tulee armon astia ja arvollinen osallistumaan Kristuksen Ruumiiseen ja Vereen. Voitelu on kuninkaiden tunnusmerkki, el\u00e4m\u00e4n sinetti, joka saa synnin pakenemaan, taivaat t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 sulotuoksu enkeleille. Pyh\u00e4 Ehtoollinen on yhteys, voitelun \u00f6ljy pyhitys. Voitelua ei ole mahdollista uudistaa. Sen t\u00e4hden ei saa sallia turmeluksen saavan valtaa voitelun j\u00e4lkeen. Voitelu merkitsee v\u00e4\u00e4ryyksien tyhj\u00e4ksi tekemist\u00e4 sek\u00e4 ihmist\u00e4 tuhoavien voimien karkottamista. Sen kautta kristityt erottuvat muista ja tulevat Kristuksen kaltaisiksi.<\/span><\/p>\n

Efraim ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 pappeuden Kristuksen instrumentiksi, jonka avulla sakramentit toimitetaan. H\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 VI Epifaniahymniss\u00e4 pappia riidanratkaisijaksi ja Herran sovittelijaksi. Pappi on Efraimille Mooseksen kaltainen, joka puhdistaa kasteessa ja voitelussa sielun saastutuksista ja sinet\u00f6i karitsat uuteen valtakuntaa. Toisaalla h\u00e4n vertaa pappia kalastajaan (VII Epifaniahymni). Papit ovat rakennusmiehi\u00e4, jotka uudelleen rakentavat ihmisruumiit. Efraimin mielest\u00e4 Kristuksen papit ovat suurempia kuin Johannes Kastaja. (XI Epifaniahymni)<\/span><\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n kasten\u00e4kemykseen perustuu osin liiton poikien ja tytt\u00e4rien kilvoittelu Syyrian varhaiskirkon aikana ja t\u00e4m\u00e4 on my\u00f6s Efraimin ajatuksena kaikissa h\u00e4nen opetuksissaan. Ainoa sopiva pelastuksen toteuttamistapa on askeesi. Efraim n\u00e4kee munkkilaisuuden katumuslaitoksena, jonka avulla ihminen voi saada takaisin menetetyn terveytens\u00e4. Maailmassa syntiin langenneina el\u00e4v\u00e4t voivat l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hylj\u00e4tyiss\u00e4 paikoissa, erossa maailmasta, sen ymp\u00e4rist\u00f6n, jossa he kokevat Jumalan tuomion ja uudistumisen. Vain siell\u00e4 he voivat uudelleen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hengellisen itsens\u00e4. Vain vuorilla ja er\u00e4maissa hiljaisuus voi muuntaa sielun uudeksi. Efraim ilmaisee tyytyv\u00e4isyytens\u00e4 sellaisiin munkkeihin, jotka eiv\u00e4t j\u00e4t\u00e4 syrj\u00e4ist\u00e4 kilvoittelupaikkaansa, vaan ovat valmiit kuolemaan yksin\u00e4isyydess\u00e4. ”\u00c4l\u00e4 j\u00e4t\u00e4 keljaasi ennen kuolemaasi”, Efraim neuvoo munkkeja. Puhtaan syd\u00e4men saavuttamiseksi on t\u00e4rkeint\u00e4 paastoaminen ja rukous ja vasta sen j\u00e4lkeen muut uskonnollisen el\u00e4m\u00e4n ulottuvuudet.<\/span><\/p>\n

Efraim opettaa ehdotonta k\u00f6yhyytt\u00e4. Ruokaa saa sy\u00f6d\u00e4 ja juoda vain sen verran, ett\u00e4 pysyy hengiss\u00e4. Nukkumisesta ja unesta Efraim sanoo: ”Jumalan pelossa el\u00e4v\u00e4 nukkuu v\u00e4h\u00e4n, mutta se, joka lankeaa pois Jumalan pelosta, nukkuu paljon”. V\u00e4h\u00e4 uni on t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 my\u00f6s siksi, ett\u00e4 y\u00f6aika on sopiva rukoukseen ja kanssak\u00e4ymiseen Jumalan kanssa. Unen aikana pahat henget k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hyv\u00e4kseen nukkuvia houkutellen himoihin. Efraim vakuuttaa, ett\u00e4 munkit, jotka voittavat unen, ovat sinet\u00f6idyt kristilliseen t\u00e4ydellisyyteen. Munkin tulee pukeutua vain kaikkein halvimpiin vaatteisiin: ”Rakastakaa s\u00e4kkikankaisia vaatteita, joissa vanhurskaita kunnioitetaan heid\u00e4n taistelussaan”.<\/span><\/p>\n

Efraim kehottaa kilvoittelijoita erist\u00e4ytym\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisesti keljaansa, joka on ”vankiselli”, joka erottaa ihmisen maailmasta. L\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 ja tunteella h\u00e4n kuvaa munkkeja ihmisiksi, jotka eiv\u00e4t omista mit\u00e4\u00e4n, jotka juovat vett\u00e4 joesta, jotka sy\u00f6v\u00e4t juuria tai puiden hedelmi\u00e4; jotka pukeutuvat s\u00e4kkipukuun ja kulkevat paljain jaloin ja nukkuvat paljaalla maalla. ”\u00c4lk\u00e4\u00e4 rakastako asuinpaikkaa, joka on laajan asutuksen l\u00e4heisyydess\u00e4, ettette perisi ulkoista pimeytt\u00e4”, Efraim opettaa. ”Rakastakaa asuinpaikkaa er\u00e4maan keskell\u00e4, jotta paratiisi tulisi teid\u00e4n asuinpaikaksenne”. Hengellisen el\u00e4m\u00e4n kaipaaminen johtaa luonnon halveksuntaan ja jatkuvaan taisteluun, ”ruumiin kukistamiseen”, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 luonteen muuttaminen. Koska vanhurskaalle el\u00e4m\u00e4 on kuolemista, ruumiin kukistamisen perimm\u00e4inen tarkoitus on ruumiillisten tarpeiden kuolettaminen. ”Munkki on kuin kuollut”, Efraim kirjoittaa. ”Jokainen, joka taivuttaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 munkkiel\u00e4m\u00e4lle ja palvelee t\u00e4ss\u00e4 laitoksessa, katsotaan kuolleeksi”.<\/span><\/p>\n

Kaikkia Efraimin esitt\u00e4mi\u00e4 askeesin harjoituksia m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kuolettamisen idea. Pitk\u00e4t y\u00f6valvomiset palvelevat samaa tarkoitusta: ”Tulkaa … tulette n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 heid\u00e4n y\u00f6lliset valvomisensa ovat muuttaneet heid\u00e4n kasvonsa”. Paastolla ja n\u00e4l\u00e4ll\u00e4 on sama tarkoitus: ”Heid\u00e4n paastoamisensa on kuluttanut heid\u00e4n ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4… n\u00e4lk\u00e4 joka sy\u00f6 teid\u00e4n lihanne, tuottaa teille Eedenin siunauksen, jano, joka juo teid\u00e4n suonianne, saa aikaan teiss\u00e4 el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hteen; paastoaminen, joka kuivattaa teid\u00e4n olemuksenne, valaisee kasvonne ja rauhoittaa teid\u00e4t”.<\/span><\/p>\n

N\u00f6yryyden ja itsens\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4misen aate on pohjana Efraimin askeesissa. H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 k\u00e4rsimyst\u00e4 erityisell\u00e4 tavalla kristillisen el\u00e4m\u00e4n ytimen\u00e4. Kaikissa opetuksissaan h\u00e4n palaa siihen. Munkin tuntomerkki on k\u00e4rsimys. Se tunkeutuu koko munkkiel\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tulee sen luonteeksi. ”Jos olet todella H\u00e4nen, pukeudu H\u00e4nen k\u00e4rsimyksiins\u00e4”, Efraim kehottaa.<\/span><\/p>\n

”Jeesus kuoli maailmalle, jottei kukaan el\u00e4isi maailmalle ja H\u00e4n oli ristiinnaulitussa ruumiissa, jottei kukaan kulkisi siin\u00e4 aistillisesti. H\u00e4n kuoli ruumiissaan maailmallemme, jotta H\u00e4n tekisi meid\u00e4t el\u00e4viksi ruumiillaan H\u00e4nen maailmalleen. Ja H\u00e4n n\u00f6yryytti ruumiin el\u00e4m\u00e4n, jotta emme el\u00e4isi lihallisesti. H\u00e4net on tehty Mestariksi, opettajaksi, ei toisten koettelemuksissa, vaan omalla k\u00e4rsimyksell\u00e4\u00e4n. Ja H\u00e4n itse ensimm\u00e4isen\u00e4 maistoi katkeruutta ja niin osoitti meille, ettei kukaan tule H\u00e4nen opetuslapsekseen nimen mukaan, vaan k\u00e4rsimyksen kautta”.<\/span><\/p>\n

Munkkilaisuuden perusteista Efraim sanoo: ”Heid\u00e4n kunniansa on vain ristiss\u00e4”. Jokaisen kristityn t\u00e4ytyy kohdata risti, jokaisen on naulattava itsens\u00e4 ristille, jolloin askeettinen harjoitus muodostuu nauloiksi ja k\u00e4skyjen noudattaminen piikkikruunuksi. Kristittyjen ”tulee etsi\u00e4 ristin kunniaa, etsi\u00e4 ristin h\u00e4pe\u00e4\u00e4; rakastaa ristin rikkauksia ja kuljettaa mukanaan ristin vaivaa”. Efraim pit\u00e4\u00e4 munkkiel\u00e4m\u00e4\u00e4 uutena martyyriuden muotona: ”Niin kuin marttyyrit olivat valmiita ruumiilliseen koetukseen, kidutukseen ja tuhoon, saman toteuttaa munkki n\u00f6yryytyksens\u00e4 kautta”.<\/span><\/p>\n

Paras tapa uudistaa sielua ja antaa sopiva sis\u00e4lt\u00f6 mietiskelylle on muistaa syntej\u00e4\u00e4n ja n\u00e4hd\u00e4 ne mahdollisimman synkiss\u00e4 v\u00e4reiss\u00e4. Voimakas tietoisuus syntisyydest\u00e4 tekee tarpeelliseksi suorittaa oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 armoton l\u00e4pileikkaus. Mutta t\u00e4m\u00e4 on vasta alku. Ajatukset rangaistuksesta ja kauheasta kostosta, joita ei voi paeta, saavat ihmisen syv\u00e4llisemmin tutkimaan itse\u00e4\u00e4n. Efraim itse kertoo ”katsovansa silm\u00e4st\u00e4 silm\u00e4\u00e4n hautaa polvillaan vapisten”. Siin\u00e4 h\u00e4n on ”silm\u00e4tysten kauhistuttavan hetken kanssa, jolloin kaikki avataan ihmisten Tuomarin edess\u00e4, jonka edess\u00e4 enkelitkin vapisevat”. Efraim kehottaa aina muistamaan kuoleman hetke\u00e4, hautaa ja m\u00e4d\u00e4ntymist\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kaikki t\u00e4llainen syyllisyyden, synnin, kuoleman ja rangaistuksen muistaminen saa aikaan syd\u00e4men tuskaa ja surua, joka ilmenee fyysisesti kyynelin\u00e4. T\u00e4m\u00e4 mieliala ei j\u00e4t\u00e4 koskaan tilaa kaikkein viattomimmallekaan ilonpidolle. Erityisesti Efraim vastustaa naurua. Jatkuvasti h\u00e4n muistuttaa, ett\u00e4 Jeesus ei maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4ess\u00e4\u00e4n koskaan nauranut, vaan itki.<\/span><\/p>\n

”Nauru on sielun tuhon alku, siisp\u00e4 munkki, jos huomaat jotakin tuollaista, tied\u00e4, ett\u00e4 olet saapunut pahuuden syvyyksiin. \u00c4l\u00e4 silloin lakkaa rukoilemasta Jumalaa, jotta H\u00e4n pelastaisi sinut t\u00e4st\u00e4 kuolemasta. Nauru karkoittaa hyveet ja ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 sivuun kuoleman ajatukset ja rangaistuksen mietiskelyn. Oi, Herra, karkoita minusta nauru ja anna minulle itku ja valitus, joita Sin\u00e4 odotat minulta”.<\/span><\/p>\n

Efraim vakuuttaa, ett\u00e4 suru ja murehtiminen ovat merkki t\u00e4ydellisest\u00e4 kristillisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Erityisell\u00e4 innolla Efraim puhuu ja kirjoittaa kyynelist\u00e4 ja itkusta ja h\u00e4n edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kyyneleet ovat jatkuva ilmi\u00f6. Rukouksessaan h\u00e4n anoo: ”Anna minulle vaivaa, jota ei voi lohduttaa pois ja syd\u00e4n, jossa on kipu, ja l\u00e4hde, joka virtaa lakkaamatta”.<\/span><\/p>\n

Tradition mukaan Efraim sanoo itkun olleen h\u00e4nelle yht\u00e4 luonnollista kuin toisille hengitys. ”Vuodata kyyneleit\u00e4 rukouksessa ja puhdista ruumis syyllisyydest\u00e4” T\u00e4llaista itkua h\u00e4n sanoo sovitukseksi, er\u00e4\u00e4nlaiseki kasteeksi.<\/span><\/p>\n

Efraimin opetukset ovat l\u00e4nsimaissa olleet suurimmaksi osaksi tuntemattomia. Ainoastaan suuressa paastossa h\u00e4neen liitetty paastorukous on tullut useimmille tutuksi. Oman kirkkonsa piiriss\u00e4 pyh\u00e4 Efraim suoritti kutsumustaan diakonina Jumalan ja ihmisten palvelemisessa. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on esikuvana evankeliumin mukaisen el\u00e4m\u00e4n ehdottomasta noudattamisesta. H\u00e4n eli niin kuin opetti. H\u00e4nen ehdoton askeesinsa ja hengellinen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 saavutukset tuntunevat t\u00e4m\u00e4n ajan ihmisist\u00e4 liian vaativilta. Koko h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oli pimeyden hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4 ja Kristuksen valkeuden esill\u00e4 pit\u00e4mist\u00e4. Kasteopetuksissaan h\u00e4n kutsuu kristittyj\u00e4 ”valoon puetuiksi”. Kristittyjen kutsumus on loistaa tuota valoa oman aikansa maailmassa. Se oli pyh\u00e4n Efraimin, ”Pyh\u00e4n Hengen soittimen”, kutsumus. Se on meid\u00e4nkin kutsumuksemme.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

KIRJALLISUUS:<\/strong><\/span><\/p>\n

 <\/strong><\/span><\/p>\n

Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church.A Select Library of Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church.Second Series. Vol. XIII, Part II, Reprinted September 1979.WM.B.Berdmans Publishing Company,Grand Rapids, Michigan<\/em><\/span><\/p>\n

Heiler,Friedrich: Die Ostkirchen.Neubearbeitung von ”Urkirche und Ostkirche”. Ernst reinhard Verlag. M\u00fcnchen\/Basel 1971<\/em><\/span><\/p>\n

Koch,Hugo: Taufe und Askese in der alten ostsyrischen Kirche. ZntW XII. 1911<\/em><\/span><\/p>\n

Schaefer,Paula: Die Firmung im Urchristentum.Jaksossa: Das Sakrament der Firmung, teoksessa:Eine heilige Kirche,hgs.Friedrich Heiler, M\u00fcnchen 1934 – 42<\/em><\/span><\/p>\n

V\u00f6\u00f6bus,Arthur: History of Ascetism in the Syrian Orient. A contribution to the History of Culture in the Near East II. Early Monasticism in Mesopotamia and Syria. CSCO. Tomus 17. Louvain 1960.<\/em><\/span><\/p>\n

V\u00f6\u00f6bus,Arthur: Literary Critical and Historical Studies in Ephrem the Syrian. ETSE. Stockholm 1958<\/em><\/span><\/p>\n

V\u00f6\u00f6bus,Arthur: The Didascalia Apostolorum in Syriac I – II. Translated by Arthur V\u00f6\u00f6bus.CSCO. Subs.Tomus 176 ,180.Louvain 1979<\/em><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pyh\u00e4 Efraim Syyrialainen, syyrialaiselta nimelt\u00e4\u00e4n Afremi Surjaja, on varhaisen Syyrian kirkon suurin opettaja, jota h\u00e4nen aikalaisensa kutsuivat ”kaunopuheiseksi suuksi”, ”maailman<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-36","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/36","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=36"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/36\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":980,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/36\/revisions\/980"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=36"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=36"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=36"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}