{"id":3238,"date":"2026-05-16T08:42:42","date_gmt":"2026-05-16T05:42:42","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=3238"},"modified":"2026-05-16T08:42:42","modified_gmt":"2026-05-16T05:42:42","slug":"kristuksen-toisen-tulemuksen-ajankohta-ja-sita-edeltavat-merkit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2026\/05\/16\/kristuksen-toisen-tulemuksen-ajankohta-ja-sita-edeltavat-merkit\/","title":{"rendered":"Kristuksen toisen tulemuksen ajankohta ja sit\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4t merkit"},"content":{"rendered":"

Johdanto<\/strong><\/p>\n

Kristuksen toinen tulemus kuuluu kristillisen uskon keskeisiin ja samalla vaikeimmin k\u00e4sitelt\u00e4viin aiheisiin. Se on kirkon toivon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, historian lopullinen ratkaisu ja Jumalan valtakunnan t\u00e4ysi ilmestyminen. Kristinusko ei n\u00e4e maailmaa p\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 kiertokulkuna eik\u00e4 historian tarkoituksettomana virtana, vaan liikkeen\u00e4 kohti hetke\u00e4, jolloin yl\u00f6snoussut Kristus tulee kunniassa tuomitsemaan el\u00e4v\u00e4t ja kuolleet. Siksi kirkko tunnustaa uskontunnustuksessa: \u201cH\u00e4n on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan el\u00e4vi\u00e4 ja kuolleita, ja h\u00e4nen valtakunnallaan ei ole loppua.\u201d<\/em><\/p>\n

Toisen tulemuksen ajankohta on kuitenkin ilmoitettu ihmiselle vain rajoitetusti. Uusi testamentti puhuu siit\u00e4 varmasti, mutta ei anna laskettavaa p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Kristus itse torjuu yritykset m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 tarkka aika: \u201cSiit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja hetkest\u00e4 ei tied\u00e4 kukaan, eiv\u00e4t taivasten enkelit eik\u00e4 Poika, vaan Is\u00e4 yksin\u201d (Matt. 24:36). T\u00e4m\u00e4 lause asettaa kristilliselle eskatologialle ratkaisevan rajan. Kirkko saa tunnistaa ajan merkkej\u00e4, valvoa, rukoilla ja odottaa, mutta se ei saa muuttaa odotusta laskelmoivaksi ennustamiseksi.<\/p>\n

Kristuksen toisen tulemuksen merkit ovat Raamatussa moninaisia: evankeliumin julistaminen kaikille kansoille, uskon kylmeneminen, v\u00e4\u00e4r\u00e4t kristukset ja v\u00e4\u00e4r\u00e4t profeetat, sodat ja levottomuudet, luonnonmullistukset, vainot, luopumus, Antikristuksen ilmestyminen, Israelin salaisuuteen liittyv\u00e4t tapahtumat sek\u00e4 kosmiset merkit ennen Ihmisen Pojan ilmestymist\u00e4. N\u00e4it\u00e4 merkkej\u00e4 ei pid\u00e4 lukea yksinkertaisena aikatauluna, jossa jokainen tapahtuma voidaan merkit\u00e4 kalenteriin. Ne ovat pikemminkin hengellisi\u00e4 ja historiallisia tunnusmerkkej\u00e4, jotka osoittavat maailman kulkevan kohti lopullista paljastumista.<\/p>\n

Kristillinen opetus lopun ajoista sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 j\u00e4nnitteen. Toisaalta Kristuksen tulemus on varma, ja sit\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4t tietyt merkit. Toisaalta sen hetki on salattu ja se tulee odottamatta, \u201cniin kuin varas y\u00f6ll\u00e4\u201d. T\u00e4m\u00e4 j\u00e4nnite ei ole ristiriita, vaan hengellisen valvomisen perusta. Jos hetki olisi tarkasti tiedossa, ihminen voisi lyk\u00e4t\u00e4 parannusta. Jos taas mit\u00e4\u00e4n merkkej\u00e4 ei olisi annettu, kirkko voisi menett\u00e4\u00e4 historiallisen herkkyyden ja unohtaa el\u00e4v\u00e4n odotuksen. Merkit pit\u00e4v\u00e4t kirkon hereill\u00e4, mutta salattu ajankohta est\u00e4\u00e4 uteliaisuuden ja laskelmoinnin.<\/p>\n

Toisen tulemuksen teologiassa on siksi v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 kahta virhett\u00e4. Ensimm\u00e4inen virhe on apokalyptinen uteliaisuus, joka yritt\u00e4\u00e4 tunnistaa jokaisesta poliittisesta kriisist\u00e4, sodasta, luonnonkatastrofista tai teknologisesta ilmi\u00f6st\u00e4 lopullisen merkin ja rakentaa niist\u00e4 varmoja aikatauluja. T\u00e4llainen asenne on toistuvasti johtanut harhaan, pettymyksiin ja hengelliseen sekavuuteen. Toinen virhe on v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, jossa Kristuksen paluusta tulee k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 merkitykset\u00f6n oppilause. Silloin kirkko menett\u00e4\u00e4 eskatologisen luonteensa: se lakkaa odottamasta Herraansa.<\/p>\n

Oikea kristillinen asenne on valvova toivo. Se ei ole paniikkia eik\u00e4 laskelmointia, vaan rukouksellista hereill\u00e4 oloa. Kristuksen toinen tulemus ei ole ensisijaisesti katastrofin odottamista, vaan Kuninkaan odottamista. Lopun ajan merkit eiv\u00e4t ole tarkoitettu kristittyjen pelotteluksi, vaan kutsuksi katumukseen, uskollisuuteen, k\u00e4rsiv\u00e4llisyyteen ja toivoon. Maailman kriisit eiv\u00e4t kumoa evankeliumia, vaan osoittavat, ettei mik\u00e4\u00e4n ajallinen j\u00e4rjestys ole lopullinen. Lopullinen sana kuuluu Kristukselle.<\/p>\n

Ajankohdan salaisuus<\/strong><\/p>\n

Kristuksen toisen tulemuksen ajankohdasta Uusi testamentti puhuu selv\u00e4sti kahdella tavalla. Ensinn\u00e4kin tulemus on varma. Toiseksi sen tarkka aika on ihmisilt\u00e4 salattu. N\u00e4it\u00e4 molempia on pidett\u00e4v\u00e4 yht\u00e4 aikaa voimassa. Jos korostetaan vain varmuutta ilman salaisuutta, p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n helposti laskelmiin. Jos korostetaan vain salaisuutta ilman varmuutta, tulemus muuttuu ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iseksi uskonnolliseksi vertauskuvaksi.<\/p>\n

Kristus torjuu opetuslasten yrityksen saada tiet\u00e4\u00e4 aikatauluja. Apostolien teoissa opetuslapset kysyv\u00e4t yl\u00f6snousseelta Herralta: \u201cHerra, t\u00e4ll\u00e4k\u00f6 ajalla sin\u00e4 j\u00e4lleen rakennat Israelille valtakunnan?\u201d Kristus vastaa: \u201cEi ole teid\u00e4n asianne tiet\u00e4\u00e4 aikoja eik\u00e4 hetki\u00e4, jotka Is\u00e4 oman valtansa voimalla on asettanut\u201d (Apt. 1:6\u20137). Sen sijaan h\u00e4n ohjaa heid\u00e4t teht\u00e4v\u00e4\u00e4n: \u201cTe saatte voiman, kun Pyh\u00e4 Henki tulee teihin, ja te tulette olemaan minun todistajani…\u201d T\u00e4m\u00e4 on eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 siirtym\u00e4. Kristus ei anna aikataulua, vaan l\u00e4hetysk\u00e4skyn. Kirkon teht\u00e4v\u00e4 ei ole laskea maailmanlopun hetke\u00e4, vaan todistaa Kristuksesta kaikkialla maailmassa.<\/p>\n

Sama periaate n\u00e4kyy evankeliumeissa. Kristus puhuu lopun merkeist\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 opetuksensa valvomisen kehotukseen: \u201cValvokaa siis, sill\u00e4 ette tied\u00e4, min\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 teid\u00e4n Herranne tulee\u201d (Matt. 24:42). Tieto merkeist\u00e4 ei poista tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 hetkest\u00e4. P\u00e4invastoin se syvent\u00e4\u00e4 valvomisen tarvetta. Kristitty ei el\u00e4 siksi oikein, ett\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4isi tarkasti lopun p\u00e4iv\u00e4n, vaan siksi, ett\u00e4 h\u00e4n ei tied\u00e4 sit\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 salaisuus on hengellisesti suojeleva. Ihminen on altis lykk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n katumusta. Jos h\u00e4n tiet\u00e4isi kuoleman tai Kristuksen tulemuksen hetken, h\u00e4n voisi ajatella el\u00e4v\u00e4ns\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti siihen asti ja k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4ns\u00e4 vasta viime hetkell\u00e4. Salattu aika pakottaa valvomaan nyt. Jokainen p\u00e4iv\u00e4 voi olla kohtaamisen p\u00e4iv\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 toisen tulemuksen salaisuus liittyy my\u00f6s yksityiseen kuolemaan. Vaikka maailman loppu ei tulisi t\u00e4n\u00e4\u00e4n, oma kuolemamme voi tulla milloin tahansa. Siksi kristillinen valvominen ei ole vain maailmankaikkeuden lopun odottamista, vaan oman syd\u00e4men valmiutta kohdata Kristus.<\/p>\n

Uuden testamentin kieli \u201cl\u00e4hell\u00e4 olevasta\u201d tulemuksesta on her\u00e4tt\u00e4nyt paljon keskustelua. Apostolit puhuvat usein viimeisist\u00e4 ajoista ik\u00e4\u00e4n kuin ne olisivat jo alkaneet. T\u00e4m\u00e4 ei merkitse, ett\u00e4 he olisivat yksinkertaisesti erehtyneet p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Kristillisen k\u00e4sityksen mukaan viimeiset ajat alkoivat Kristuksen inkarnaatiossa, kuolemassa, yl\u00f6snousemuksessa ja Pyh\u00e4n Hengen vuodattamisessa. Historia on jo astunut viimeiseen vaiheeseensa, koska ratkaiseva pelastusteko on tapahtunut. Siksi kirkko el\u00e4\u00e4 aina lopun ajassa, vaikka viimeinen p\u00e4iv\u00e4 ei ole viel\u00e4 tullut.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 on kristillisen ajan paradoksi: Kristuksen valtakunta on jo murtautunut maailmaan, mutta se ei ole viel\u00e4 tullut t\u00e4yteydess\u00e4\u00e4n. Kristus on jo voittanut kuoleman, mutta kuolema toimii viel\u00e4. Saatana on jo kukistettu, mutta h\u00e4nen vaikutuksensa jatkuu. Kirkko on jo uuden luomakunnan alku, mutta se vaeltaa viel\u00e4 vainojen, kiusausten ja historian pimeyden keskell\u00e4. Toisen tulemuksen ajankohtaa ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ilman t\u00e4t\u00e4 \u201cjo nyt \u2014 ei viel\u00e4\u201d -rakennetta.<\/p>\n

Siksi jokainen sukupolvi saa pit\u00e4\u00e4 Kristuksen tulemusta l\u00e4heisen\u00e4, mutta mik\u00e4\u00e4n sukupolvi ei saa v\u00e4itt\u00e4\u00e4 omistavansa tarkkaa tietoa sen hetkest\u00e4. L\u00e4heisyys ei ole kalenterillinen laskelma vaan hengellinen asento. Herran p\u00e4iv\u00e4 on aina l\u00e4hell\u00e4, koska Kristus on jo noussut, koska historia on jo saanut lopullisen suuntansa ja koska ihmisen el\u00e4m\u00e4 on lyhyt. Samalla se voi viipy\u00e4 Jumalan pitk\u00e4mielisyyden t\u00e4hden. Apostoli Pietari muistuttaa, ettei Herran viipyminen ole v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, vaan laupeutta: Jumala ei tahdo kenenk\u00e4\u00e4n hukkuvan, vaan ett\u00e4 kaikki tulisivat parannukseen (2. Piet. 3:9).<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 antaa toisen tulemuksen odotukselle syv\u00e4n moraalisen merkityksen. Kristuksen viipyminen ei ole lupa nukkua hengellisesti, vaan armon aika. Jokainen p\u00e4iv\u00e4 ennen Herran tulemusta on annettu katumusta, evankeliumin julistusta ja rakkauden tekoja varten. Siksi kristillinen eskatologia ei ole passiivista odottamista, vaan aktiivista uskollisuutta.<\/p>\n

Merkkien luonne ja oikea tulkinta<\/strong><\/p>\n

Kristuksen tulemusta edelt\u00e4v\u00e4t merkit eiv\u00e4t ole pelkki\u00e4 ulkoisia tapahtumia. Ne ovat hengellisi\u00e4, moraalisia, historiallisia ja kosmisia ilmi\u00f6it\u00e4, jotka paljastavat maailman tilan ja Jumalan suunnitelman etenemisen. Niit\u00e4 tulee lukea kirkon uskossa, ei sensaatiohakuisesti.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen tulkintaperiaate on, ett\u00e4 monet merkit ovat olleet l\u00e4sn\u00e4 koko kirkon historian ajan. Sodat, vainot, harhaopit, v\u00e4\u00e4r\u00e4t profeetat, luonnonkatastrofit ja moraalinen rappio eiv\u00e4t kuulu vain yhteen viimeiseen vuosikymmeneen. Ne ovat koko langenneen historian piirteit\u00e4. Kristus itse sanoo, ett\u00e4 sotia ja sanomia sodista tulee, mutta \u201cse ei ole viel\u00e4 loppu\u201d (Matt. 24:6). Merkit eiv\u00e4t siis aina tarkoita, ett\u00e4 viimeinen hetki on v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti k\u00e4sill\u00e4. Ne osoittavat, millainen maailma on Kristuksen yl\u00f6snousemuksen ja h\u00e4nen paluunsa v\u00e4lisen\u00e4 aikana.<\/p>\n

Toinen periaate on, ett\u00e4 merkit voimistuvat ja tiivistyv\u00e4t historian loppua kohti. Vaikka monet lopun ajan ilmi\u00f6t ovat toistuvia, Uusi testamentti puhuu my\u00f6s erityisest\u00e4 lopun ajan kriisist\u00e4: suuresta luopumuksesta, Antikristuksen ilmestymisest\u00e4 ja ainutlaatuisesta ahdistuksesta. Siksi merkit eiv\u00e4t ole vain ajattomia vertauskuvia. Kristillinen historia etenee kohti todellista p\u00e4\u00e4tepistett\u00e4, jossa pahan salaisuus tulee erityisell\u00e4 tavalla n\u00e4kyviin.<\/p>\n

Kolmas periaate on, ett\u00e4 merkit eiv\u00e4t ole annettu pelon vaan valvomisen t\u00e4hden. Kristus sanoo: \u201cKun n\u00e4m\u00e4 alkavat tapahtua, rohkaiskaa itsenne ja nostakaa p\u00e4\u00e4nne, sill\u00e4 teid\u00e4n vapautuksenne on l\u00e4hell\u00e4\u201d (Luuk. 21:28). Lopun ajan merkkien tarkoitus ei ole ajaa kristittyj\u00e4 paniikkiin, vaan muistuttaa, ett\u00e4 Jumala hallitsee my\u00f6s kaaosta. Maailman j\u00e4rkkyminen ei tarkoita Kristuksen vallan heikkoutta, vaan ajallisen j\u00e4rjestyksen rajallisuuden paljastumista.<\/p>\n

Nelj\u00e4s periaate on, ett\u00e4 merkkien tulkinnassa tarvitaan n\u00f6yryytt\u00e4. Kirkon historiassa on lukemattomia esimerkkej\u00e4 ihmisist\u00e4 ja ryhmist\u00e4, jotka ovat varmuudella ennustaneet Kristuksen tulemuksen ajankohdan. Jokainen t\u00e4llainen ennustus on osoittautunut v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi. T\u00e4m\u00e4 ei ole sattumaa, vaan seurausta siit\u00e4, ett\u00e4 Kristus on kielt\u00e4nyt t\u00e4llaisen tiedon omimisen. Merkkej\u00e4 saa tarkkailla, mutta niit\u00e4 ei saa muuttaa p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4riksi.<\/p>\n

Viides periaate on, ett\u00e4 lopun ajan merkit koskevat sek\u00e4 maailmaa ett\u00e4 kirkkoa. Ei riit\u00e4, ett\u00e4 kristityt tarkkailevat ulkoisia sotia, valtioita, teknologiaa tai luonnonilmi\u00f6it\u00e4. Kristus varoittaa ennen kaikkea eksytyksest\u00e4, rakkauden kylmenemisest\u00e4 ja uskollisuuden menett\u00e4misest\u00e4. Lopun ajan suurin vaara ei ole vain ulkoinen katastrofi, vaan sis\u00e4inen luopumus. Kirkon valvominen tarkoittaa siksi syd\u00e4men varjelemista.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 nykyajassa, jossa apokalyptinen mielikuvitus voi helposti kiinnitty\u00e4 poliittisiin kriiseihin, digitaaliseen valvontaan, maailmanlaajuisiin j\u00e4rjestelmiin, sotiin tai ekologisiin uhkiin. N\u00e4m\u00e4 voivat olla vakavia historiallisia ilmi\u00f6it\u00e4, ja niit\u00e4 voidaan tarkastella hengellisesti. Mutta kristillinen valvominen ei saa kaventua uutisten tulkitsemiseksi lopun ajan koodina. Jos ihminen tunnistaa kaikki maailman kriisit mutta ei n\u00e4e omaa ylpeytt\u00e4\u00e4n, vihaansa, kylmyytt\u00e4\u00e4n ja katumattomuuttaan, h\u00e4n ei ole viel\u00e4 valvova kristitty.<\/p>\n

Lopun ajan merkit on siis ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 kaksisuuntaisesti. Ne katsovat ulosp\u00e4in: historia kulkee kohti Kristuksen paluuta. Ne katsovat sis\u00e4\u00e4np\u00e4in: syd\u00e4men on oltava valmis. T\u00e4m\u00e4 tekee niist\u00e4 hengellisesti hedelm\u00e4llisi\u00e4.<\/p>\n

Evankeliumin julistus kaikille kansoille<\/strong><\/p>\n

Yksi keskeisimmist\u00e4 Kristuksen tulemusta edelt\u00e4vist\u00e4 merkeist\u00e4 on evankeliumin julistaminen kaikille kansoille. Kristus sanoo: \u201cT\u00e4m\u00e4 valtakunnan evankeliumi pit\u00e4\u00e4 saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu\u201d (Matt. 24:14). T\u00e4m\u00e4 kohta yhdist\u00e4\u00e4 eskatologian ja mission erottamattomasti.<\/p>\n

Lopun odotus ei siis johda kirkkoa vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n maailmasta, vaan l\u00e4hetykseen. Kirkko odottaa Herraansa julistamalla h\u00e4nt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on merkitt\u00e4v\u00e4 vastal\u00e4\u00e4ke v\u00e4\u00e4r\u00e4lle apokalyptiikalle. Jos ihminen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lopun ajan odotusta tekosyyn\u00e4 toimettomuudelle, pelon lietsomiselle tai yhteiskunnalliselle v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydelle, h\u00e4n on ymm\u00e4rt\u00e4nyt Kristuksen opetuksen v\u00e4\u00e4rin. Kristus ei sanonut opetuslapsille: \u201cLaskekaa ajat\u201d, vaan: \u201cMenk\u00e4\u00e4 ja tehk\u00e4\u00e4 kaikki kansat minun opetuslapsikseni.\u201d<\/p>\n

Evankeliumin julistaminen kaikille kansoille ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarkoita, ett\u00e4 jokainen yksil\u00f6 olisi kuullut evankeliumin samalla tavalla ja samalla syvyydell\u00e4 ennen loppua. Raamatullinen ilmaus viittaa siihen, ett\u00e4 Kristuksen todistus ulottuu kaikkiin kansoihin, kieliin ja maailmankulttuureihin. Ilmestyskirjan n\u00e4ky suuresta joukosta kaikista kansoista, heimoista, kansanheimoista ja kielist\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 Jumalan pelastussuunnitelma on universaali. Kristuksen valtakunta ei ole etninen eik\u00e4 paikallinen, vaan kattaa koko ihmiskunnan.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 merkki on historian aikana saanut yh\u00e4 konkreettisemman ulottuvuuden. Apostolien aikana evankeliumi levisi Rooman valtakunnan alueelle. My\u00f6hemmin se ulottui Eurooppaan, Afrikkaan, Aasiaan, Amerikkaan ja kaikkialle maailmaan. Nykyajan teknologia, k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6, diaspora ja maailmanlaajuinen viestint\u00e4 ovat tehneet evankeliumin levi\u00e4misest\u00e4 ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n laajaa. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan anna lupaa julistaa, ett\u00e4 kaikki on nyt varmasti t\u00e4ytetty ja loppu tulee tiettyn\u00e4 hetken\u00e4. Se antaa pikemminkin syyn vakavaan tietoisuuteen: kirkon l\u00e4hetysvastuu on maailmanlaajuinen, ja jokainen sukupolvi osallistuu lopun ajan todistukseen.<\/p>\n

Evankeliumin julistus on my\u00f6s tuomion merkki. Kristus sanoo, ett\u00e4 evankeliumi julistetaan \u201ctodistukseksi\u201d kaikille kansoille. Todistus voi pelastaa, mutta se voi my\u00f6s paljastaa torjunnan. Kun Kristus tehd\u00e4\u00e4n tunnetuksi, ihmiskunta ei voi en\u00e4\u00e4 vedota t\u00e4ydelliseen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen samalla tavalla. Evankeliumi paljastaa syd\u00e4met: toiset ottavat sen vastaan, toiset vastustavat sit\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 liittyy lopun ajan polarisaatioon. Mit\u00e4 selvemmin Kristus todistetaan maailmalle, sit\u00e4 selvemmin my\u00f6s vastustus h\u00e4nt\u00e4 kohtaan voi ilmet\u00e4. Evankeliumin levi\u00e4minen ei tarkoita automaattisesti maailman asteittaista muuttumista paratiisiksi ennen Kristuksen paluuta. Uusi testamentti yhdist\u00e4\u00e4 l\u00e4hetyksen my\u00f6s vainoihin, eksytyksiin ja luopumukseen. Kirkon todistus kulkee usein k\u00e4rsimyksen kautta.<\/p>\n

Siksi evankeliumin julistaminen kaikille kansoille on sek\u00e4 toivon ett\u00e4 vastuun merkki. Se muistuttaa, ett\u00e4 Jumala ei hylk\u00e4\u00e4 maailmaa, vaan kutsuu kaikkia kansoja. Se muistuttaa my\u00f6s, ett\u00e4 kirkon aika ennen Kristuksen tulemusta on l\u00e4hetysteht\u00e4v\u00e4n aikaa. Jokainen liturgia, jokainen kaste, jokainen evankeliumin sana, jokainen marttyyrin todistus ja jokainen l\u00e4himm\u00e4isenrakkauden teko kuuluu t\u00e4h\u00e4n suureen todistukseen.<\/p>\n

Luopumus, eksytys ja rakkauden kylmeneminen<\/strong><\/p>\n

Kristus ja apostolit puhuvat vakavasti lopun aikaa edelt\u00e4v\u00e4st\u00e4 hengellisest\u00e4 kriisist\u00e4. Yksi sen p\u00e4\u00e4piirteist\u00e4 on luopumus. Apostoli Paavali sanoo, ettei Herran p\u00e4iv\u00e4 tule ennen kuin \u201cluopumus ensin tapahtuu\u201d ja \u201claittomuuden ihminen\u201d ilmestyy (2.Tess.2:3). T\u00e4m\u00e4 luopumus ei tarkoita vain yleist\u00e4 moraalista heikkenemist\u00e4 maailmassa, vaan erityisesti uskosta pois k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 niiden keskuudessa, joilla on ollut suhde totuuteen.<\/p>\n

Luopumus on vaarallinen juuri siksi, ett\u00e4 se voi tapahtua uskonnollisen kielen sis\u00e4ll\u00e4. Ihminen voi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kristillisi\u00e4 sanoja, symboleja ja rakenteita, mutta menett\u00e4\u00e4 niiden sis\u00e4ll\u00f6n. H\u00e4n voi puhua rakkaudesta ilman totuutta, hengellisyydest\u00e4 ilman risti\u00e4, Jumalasta ilman katumusta ja Kristuksesta ilman kuuliaisuutta. Lopun ajan eksytys ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 esiinny avoimena jumalattomuutena, vaan usein v\u00e4\u00e4ristyneen\u00e4 uskonnollisuutena.<\/p>\n

Kristus varoittaa v\u00e4\u00e4rist\u00e4 kristuksista ja v\u00e4\u00e4rist\u00e4 profeetoista. He tekev\u00e4t tunnustekoja ja eksytt\u00e4v\u00e4t, jos mahdollista, valitutkin. T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 lopun ajan eksytys ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u00e4lyllinen harhaoppi, vaan my\u00f6s hengellisen voiman ja ihmeiden v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Kaikki yliluonnolliselta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4t ole Jumalasta. Siksi kirkko tarvitsee henkien erottamista, traditiota, raittiutta ja n\u00f6yryytt\u00e4.<\/p>\n

Rakkauden kylmeneminen on toinen keskeinen merkki. Kristus sanoo: \u201cLaittomuuden p\u00e4\u00e4stess\u00e4 valtaan kylmenee useimpien rakkaus\u201d (Matt. 24:12). T\u00e4m\u00e4 on ehk\u00e4 yksi pelottavimmista lopun ajan merkeist\u00e4, koska se voi tapahtua huomaamatta. Ihminen ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kiell\u00e4 uskoa \u00e4kisti; h\u00e4n vain lakkaa rakastamasta. H\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 kovettuu, rukous kuivuu, l\u00e4himm\u00e4isest\u00e4 tulee uhka tai v\u00e4line, totuudesta tulee mielipide, ja kirkollisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 tulee ulkoinen tapa.<\/p>\n

Laittomuus ei tarkoita vain rikollisuutta, vaan Jumalan tahdon hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4. Kun ihminen ei en\u00e4\u00e4 tunnusta Jumalan k\u00e4skyj\u00e4 el\u00e4m\u00e4n perustaksi, rakkaus muuttuu helposti tunteeksi, mieltymykseksi tai ideologiaksi. Todellinen rakkaus vaatii totuutta, uhrautumista ja kuuliaisuutta. Ilman n\u00e4it\u00e4 se kylmenee.<\/p>\n

Luopumus liittyy my\u00f6s mukavuuteen ja vainon pelkoon. Kristus sanoo, ett\u00e4 monet joutuvat ahdistuksiin, vihaavat toisiaan ja kavaltavat toisensa. Kun uskosta tulee yhteiskunnallisesti kallista, osa luopuu. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, ett\u00e4 jokainen vaikea aika olisi viimeinen aika, mutta se osoittaa, ett\u00e4 vaino paljastaa syd\u00e4met. Helppo kristillisyys voi s\u00e4ily\u00e4 ulkoisesti pitk\u00e4\u00e4n, mutta koetuksessa n\u00e4kyy, onko usko juurtunut Kristukseen.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n vuoksi lopun ajan merkit eiv\u00e4t ole vain ulkoisen maailman analyysi\u00e4. Suuri kysymys ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n: \u201cMiss\u00e4 Antikristus on?\u201d vaan my\u00f6s: \u201cOnko minun rakkauteni kylmenem\u00e4ss\u00e4?\u201d Ei vain: \u201cMik\u00e4 maailmanj\u00e4rjestys valmistaa loppua?\u201d vaan: \u201cEl\u00e4nk\u00f6 min\u00e4 katumuksessa?\u201d Kirkko valvoo oikein silloin, kun se ei vain osoita ulkoisia eksytyksi\u00e4, vaan varjelee omaa syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n ylpeydelt\u00e4, vihalta, valheelta ja hengelliselt\u00e4 unelta.<\/p>\n

Sodat, katastrofit, vainot ja kosmiset merkit<\/strong><\/p>\n

Kristus mainitsee lopun ajan opetuksissaan sodat, n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4t, maanj\u00e4ristykset ja ahdistukset. H\u00e4n sanoo, ett\u00e4 kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Samankaltaista kielt\u00e4 l\u00f6ytyy profeetoilta ja Ilmestyskirjasta. N\u00e4m\u00e4 merkit osoittavat, ett\u00e4 koko langennut luomakunta ja ihmiskunnan historia ovat j\u00e4rkkymisen tilassa.<\/p>\n

Sodat eiv\u00e4t sin\u00e4ns\u00e4 ole lopun varma p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4merkki, sill\u00e4 sotia on ollut koko historian ajan. Kristus nimenomaan varoittaa h\u00e4t\u00e4\u00e4ntym\u00e4st\u00e4: \u201cN\u00e4in t\u00e4ytyy tapahtua, mutta t\u00e4m\u00e4 ei ole viel\u00e4 loppu.\u201d Silti sodat ovat eskatologisia merkkej\u00e4 siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 ne paljastavat ihmiskunnan sis\u00e4isen rikkin\u00e4isyyden. Ne osoittavat, ettei syntiin langennut maailma voi tuottaa pysyv\u00e4\u00e4 rauhaa omin voimin. Jokainen sota on pieni kuva siit\u00e4 suuresta ristiriidasta, joka vallitsee Jumalan valtakunnan ja langenneen maailman v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

Luonnonkatastrofit ja kosmiset merkit ovat samoin sek\u00e4 konkreettisia ett\u00e4 symbolisia. Raamattu puhuu auringon pimenemisest\u00e4, kuun valon muuttumisesta, t\u00e4htien putoamisesta ja taivasten voimien j\u00e4rkkymisest\u00e4. T\u00e4llainen kieli ilmaisee, ett\u00e4 Kristuksen tulemus ei ole vain yksityinen hengellinen tapahtuma, vaan kosminen mullistus. Koko luomakunta osallistuu historian loppuun. Se, mik\u00e4 n\u00e4ytti vakaalta ja pysyv\u00e4lt\u00e4, j\u00e4rkkyy Jumalan ilmestyess\u00e4.<\/p>\n

On kuitenkin varottava lukemasta jokaista luonnonilmi\u00f6t\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ksi lopun merkiksi. Maanj\u00e4ristykset, kulkutaudit ja n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4t ovat olleet osa ihmiskunnan historiaa. Niiden hengellinen merkitys on her\u00e4tt\u00e4v\u00e4: ne muistuttavat ihmisen hauraudesta, luomakunnan huokauksesta ja tarpeesta k\u00e4\u00e4nty\u00e4 Jumalan puoleen. Ne eiv\u00e4t anna lupaa sensaatiohakuiselle ennustamiselle.<\/p>\n

Vainot ovat erityisen keskeinen merkki. Kristus sanoo, ett\u00e4 h\u00e4nen seuraajiaan vihataan h\u00e4nen nimens\u00e4 t\u00e4hden. Kirkon historia vahvistaa t\u00e4m\u00e4n. Marttyyrien veri on ollut osa kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4 alusta asti. Lopun ajan n\u00e4k\u00f6kulmasta vainot eiv\u00e4t ole poikkeamia kristillisest\u00e4 historiasta, vaan yksi sen tunnusmerkeist\u00e4. Kirkko seuraa ristiinnaulittua Herraa, ja siksi se kohtaa maailman vastustusta.<\/p>\n

Vainojen tarkoitus ei ole tuhota kirkkoa, vaan todistaa Kristuksesta. Kreikan sana \u201cmarttyyri\u201d tarkoittaa todistajaa. Kun kristitty k\u00e4rsii uskonsa t\u00e4hden, h\u00e4n ei ole historian h\u00e4vi\u00e4j\u00e4, vaan todistaja tulevasta valtakunnasta. Vaino paljastaa, mihin ihminen todella luottaa. Se my\u00f6s erottaa aidon uskon pelk\u00e4st\u00e4 kulttuurisesta uskonnollisuudesta.<\/p>\n

Kosmiset merkit ennen Kristuksen tulemusta huipentuvat Ihmisen Pojan ilmestymiseen. Kristus sanoo, ett\u00e4 h\u00e4nen tulemuksensa on kuin salama, joka leimahtaa id\u00e4st\u00e4 l\u00e4nteen. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ettei todellinen toinen tulemus ole salainen, paikallinen tai harvojen sis\u00e4piiritieto. Se on julkinen, kirkas ja maailmanlaajuinen. Siksi jokainen v\u00e4ite salaa ilmestyneest\u00e4 Kristuksesta tai erillisest\u00e4 \u201cuudesta messiaasta\u201d on kristillisen opetuksen vastainen. Kun Kristus tulee, kaikki tiet\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n

Antikristus ja laittomuuden salaisuus<\/strong><\/p>\n

Yksi vaikeimmista mutta keskeisimmist\u00e4 toisen tulemuksen merkeist\u00e4 on Antikristuksen ilmestyminen. Uusi testamentti puhuu Antikristuksesta sek\u00e4 yksik\u00f6llisesti ett\u00e4 laajemmin antikristillisest\u00e4 hengest\u00e4. Johannes sanoo, ett\u00e4 \u201cantikristuksia on monta\u201d ja ett\u00e4 antikristuksen henki on jo maailmassa. Paavali taas puhuu \u201claittomuuden ihmisest\u00e4\u201d ja \u201ckadotuksen lapsesta\u201d, joka korottaa itsens\u00e4 kaikkea Jumalaksi kutsuttua vastaan.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kaksitasoinen opetus on t\u00e4rke\u00e4. Antikristus ei ole vain yksi tuleva henkil\u00f6 historian lopussa, vaan my\u00f6s henki, joka vaikuttaa jo nyt. Kaikki, mik\u00e4 kielt\u00e4\u00e4 Kristuksen, v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 h\u00e4nen persoonansa, asettaa ihmisen Jumalan paikalle tai rakentaa maailmanj\u00e4rjestyst\u00e4 ilman Jumalaa ja Jumalaa vastaan, on antikristillist\u00e4. Samalla kristillinen traditio on yleens\u00e4 odottanut my\u00f6s lopullista henkil\u00f6itym\u00e4\u00e4: lopun ajan Antikristusta, jossa t\u00e4m\u00e4 vastustus tiivistyy erityisell\u00e4 tavalla.<\/p>\n

Antikristuksen vaarallisuus ei perustu vain avoimeen pahuuteen, vaan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n messiaanisuuteen. H\u00e4n ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ydy aluksi pelkk\u00e4n\u00e4 hirvi\u00f6n\u00e4, vaan pelastajana, j\u00e4rjestyksen tuojana, rauhan rakentajana tai ihmiskunnan yhdist\u00e4j\u00e4n\u00e4. H\u00e4n tarjoaa v\u00e4\u00e4r\u00e4n valtakunnan ilman risti\u00e4, v\u00e4\u00e4r\u00e4n rauhan ilman katumusta, v\u00e4\u00e4r\u00e4n ykseyden ilman totuutta. T\u00e4m\u00e4 tekee h\u00e4nest\u00e4 eksytt\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n

Paavali sanoo, ett\u00e4 laittomuuden ihminen asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. T\u00e4t\u00e4 on tulkittu monin tavoin: kirjaimellisesti, kirkollisesti, hengellisesti ja historiallisesti. Ydin on kuitenkin selv\u00e4: Antikristuksen olemus on Jumalan paikan anastaminen. Ihminen tai ihmisj\u00e4rjestelm\u00e4 asettaa itsens\u00e4 lopulliseksi auktoriteetiksi. Se ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kiell\u00e4 uskontoa, vaan voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 uskontoa omiin tarkoituksiinsa.<\/p>\n

Laittomuuden salaisuus toimii jo ennen lopullista ilmestymist\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 historiassa on jatkuvasti voimia, jotka valmistavat ihmiskuntaa vastaanottamaan v\u00e4\u00e4r\u00e4n messiaan: totuuden suhteellistaminen, ihmisen jumalallistaminen, teknisen vallan absolutisointi, moraalisen lain hylk\u00e4\u00e4minen, hengellisen erottelukyvyn katoaminen ja halu saada turvallisuus vapauden ja totuuden hinnalla.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 on oltava varovainen. Kristillinen teologia ei saa muuttua salaliittoteorioiden uskonnolliseksi muodoksi. Antikristuksen odotus ei oikeuta nime\u00e4m\u00e4\u00e4n kevyesti yksitt\u00e4isi\u00e4 poliitikkoja, instituutioita tai teknologisia j\u00e4rjestelmi\u00e4 lopulliseksi Antikristukseksi. Samalla kristitty ei saa olla naiivi. Antikristillinen henki voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 politiikkaa, taloutta, uskontoa, kulttuuria ja teknologiaa. Olennaista ei ole hysteria, vaan henkien erottaminen.<\/p>\n

Antikristus voitetaan Kristuksen tulemuksessa. Paavali sanoo, ett\u00e4 Herra Jeesus surmaa laittomuuden ihmisen suunsa henk\u00e4yksell\u00e4 ja tekee h\u00e4net tyhj\u00e4ksi tulemuksensa ilmestyksell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on ratkaiseva lohdutus. Antikristus ei ole Kristuksen vastavoima tasavertaisessa kaksintaistelussa. H\u00e4n on luotu, langennut ja tuomittu voima, jonka valta p\u00e4\u00e4ttyy Kristuksen kirkkauden edess\u00e4. Lopun ajan pimeys voi olla suuri, mutta se ei ole lopullinen.<\/p>\n

Israelin salaisuus ja kansojen t\u00e4yteys<\/strong><\/p>\n

Uudessa testamentissa Kristuksen tulemuksen odotukseen liittyy my\u00f6s Israelin ja kansojen salaisuus. Apostoli Paavali k\u00e4sittelee t\u00e4t\u00e4 erityisesti Roomalaiskirjeen luvuissa 9\u201311. H\u00e4n puhuu Israelin osittaisesta paatumuksesta, pakanoiden t\u00e4yteydest\u00e4 ja lopulta Israelin pelastumisesta. T\u00e4m\u00e4 on yksi vaikeimmin tulkittavista eskatologisista teemoista, mutta sit\u00e4 ei voi sivuuttaa.<\/p>\n

Paavalin mukaan Israelin paatumus ei ole t\u00e4ydellinen eik\u00e4 lopullinen. Jumala ei ole hyl\u00e4nnyt kansaansa. Evankeliumi on levinnyt pakanoille osittain Israelin torjunnan kautta, mutta t\u00e4m\u00e4kin kuuluu Jumalan salattuun suunnitelmaan. Kun pakanoiden t\u00e4yteys tulee sis\u00e4lle, \u201cniin kaikki Israel on pelastuva\u201d (Room. 11:25\u201326). T\u00e4m\u00e4n tarkka merkitys on ollut teologisen keskustelun aihe.<\/p>\n

Jotkut tulkitsevat t\u00e4m\u00e4n viittaavan juutalaisen kansan laajaan k\u00e4\u00e4ntymykseen ennen Kristuksen paluuta. Toiset n\u00e4kev\u00e4t \u201ckaiken Israelin\u201d tarkoittavan Jumalan koko kansaa, joka koostuu sek\u00e4 juutalaisista ett\u00e4 pakanoista Kristuksessa. Kolmannet yhdist\u00e4v\u00e4t n\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmat: Jumalan yksi kansa t\u00e4yttyy, mutta siihen liittyy my\u00f6s Israelin historiallinen salaisuus. Varovaisuus on t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, koska Paavalikin p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 pohdintansa ihmettelyyn: \u201cOi sit\u00e4 Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyytt\u00e4!\u201d<\/p>\n

Kristillinen traditio on usein n\u00e4hnyt juutalaisten k\u00e4\u00e4ntymisen yhten\u00e4 lopun ajan merkkin\u00e4. Samalla kirkko torjuu kaikenlaisen lihallisen nationalismin, jossa Jumalan valtakunta samaistetaan poliittiseen valtioon tai etniseen ohjelmaan. Kristuksessa ei ole pelastuksen kannalta eroa juutalaisen ja kreikkalaisen v\u00e4lill\u00e4. Israelin salaisuus ei kumoa kirkon universaalia luonnetta.<\/p>\n

Kansojen t\u00e4yteys liittyy my\u00f6s evankeliumin maailmanlaajuiseen julistukseen. Jumala kokoaa kansansa kaikista kansoista. Historia ei p\u00e4\u00e4ty ennen kuin t\u00e4m\u00e4 kokoaminen on Jumalan suunnitelman mukaan t\u00e4yttynyt. T\u00e4m\u00e4 antaa kirkolle k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4. Kristuksen viipyminen merkitsee, ett\u00e4 viel\u00e4 on niit\u00e4, jotka Jumala kutsuu sis\u00e4lle.<\/p>\n

Israelin salaisuuden k\u00e4sittely vaatii hengellist\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4. Se ei saa johtaa halveksuntaan juutalaisia kohtaan eik\u00e4 spekulatiiviseen poliittiseen eskatologiaan. Paavali k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Israelin kohtaloa varoituksena pakanoille: \u00e4lk\u00e4\u00e4 ylpeilk\u00f6. Jos luonnollisia oksia ei s\u00e4\u00e4stetty ep\u00e4uskon t\u00e4hden, ei s\u00e4\u00e4stet\u00e4 ylpeit\u00e4 pakanoitakaan. Lopun ajan odotus ei saa synnytt\u00e4\u00e4 hengellist\u00e4 ylimielisyytt\u00e4, vaan pelkoa, kiitollisuutta ja rukousta.<\/p>\n

Valvominen ja kirkon oikea asenne<\/strong><\/p>\n

Kristuksen toisen tulemuksen opetuksen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s on valvominen. Kristus ei anna lopun ajan merkkej\u00e4 uteliaisuuden tyydytt\u00e4miseksi, vaan el\u00e4m\u00e4n muuttamiseksi. \u201cValvokaa\u201d on h\u00e4nen toistuva k\u00e4skyns\u00e4.<\/p>\n

Valvominen tarkoittaa ennen kaikkea hengellist\u00e4 hereill\u00e4 oloa. Se ei ole neuroottista maailman tapahtumien seuraamista, vaan syd\u00e4men pit\u00e4mist\u00e4 Kristuksen puolella. Valvova ihminen rukoilee, katuu, antaa anteeksi, osallistuu kirkon sakramentaaliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, tekee hyv\u00e4\u00e4 ja varjelee uskoa. H\u00e4n ei el\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin Herra ei koskaan palaisi.<\/p>\n

Kristus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vertauksia palvelijoista, neitsyist\u00e4 ja taloudenhoitajista. Viisaat neitsyet pit\u00e4v\u00e4t \u00f6ljy\u00e4 lampuissaan. Uskollinen palvelija tekee teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4, vaikka is\u00e4nt\u00e4 viipyy. Huono palvelija ajattelee: \u201cHerrani viipyy\u201d, ja alkaa el\u00e4\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. T\u00e4m\u00e4 on lopun ajan suuri kiusaus: viipymisest\u00e4 tulee uneliaisuuden peruste. Kristus varoittaa, ett\u00e4 juuri silloin, kun ihminen ei odota, Herra tulee.<\/p>\n

Valvominen on my\u00f6s raittiutta. Apostolit kehottavat olemaan selv\u00e4mielisi\u00e4 ja raittiita. Eskatologinen usko voi v\u00e4\u00e4risty\u00e4 hurmokseksi, peloksi tai fanaattisuudeksi. Raitis kristitty ei v\u00e4h\u00e4ttele lopun vakavuutta, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n anna mielikuvituksen hallita uskoaan. H\u00e4n arvioi kaiken kirkon opetuksen, Raamatun, rukouksen ja n\u00f6yryyden valossa.<\/p>\n

Toisen tulemuksen odotus synnytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s lohdutusta. Kristityt eiv\u00e4t odota tuhoa tuhon vuoksi, vaan vapautusta. Kun maailma n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pime\u00e4lt\u00e4, kirkko muistaa, ett\u00e4 Kristus tulee. T\u00e4m\u00e4 antaa voimaa marttyyreille, k\u00e4rsiville, vainotuille ja kaikille niille, jotka eiv\u00e4t n\u00e4e oikeuden toteutuvan t\u00e4ss\u00e4 ajassa. Viimeinen tuomio merkitsee, ettei paha j\u00e4\u00e4 lopullisesti voimaan.<\/p>\n

Valvominen ei tarkoita maailman halveksuntaa. Koska Kristus tulee uudistamaan luomakunnan, kristityn tulee el\u00e4\u00e4 vastuullisesti maailmassa. H\u00e4n tekee ty\u00f6t\u00e4, rakastaa l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4, hoitaa luomakuntaa, rakentaa rauhaa ja todistaa totuudesta. Toisen tulemuksen odotus ei poista arjen velvollisuuksia, vaan antaa niille iankaikkisen painon.<\/p>\n

Lopulta valvominen on rakkauden odotusta. Kirkko ei odota vain tuomaria, vaan Ylk\u00e4\u00e4. Ilmestyskirjan viimeinen rukous kuuluu: \u201cTule, Herra Jeesus.\u201d T\u00e4m\u00e4 on kristillisen eskatologian syd\u00e4n. Kristuksen tulemus ei ole vain kauhun hetki, vaan rakastetun Herran paluu. Niille, jotka rakastavat h\u00e4nt\u00e4, se on t\u00e4yttymys.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4telm\u00e4t<\/strong><\/p>\n

Kristuksen toisen tulemuksen ajankohta on ihmiselt\u00e4 salattu, mutta sen varmuus on kirkolle ilmoitettu. T\u00e4m\u00e4 kaksinkertainen totuus suojelee kristillist\u00e4 uskoa sek\u00e4 laskelmoivalta uteliaisuudelta ett\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 unohtamiselta. Kirkko ei tied\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 hetke\u00e4, mutta se tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Herra tulee<\/p>\n

Tulemusta edelt\u00e4v\u00e4t merkit ovat todellisia: evankeliumin julistus kaikille kansoille, luopumus, v\u00e4\u00e4r\u00e4t profeetat, rakkauden kylmeneminen, sodat, vainot, katastrofit, Antikristuksen ilmestyminen, Israelin salaisuus ja kosmiset j\u00e4rkkymiset. Niit\u00e4 ei kuitenkaan saa tulkita mekaaniseksi aikatauluksi. Ne ovat hengellisi\u00e4 tunnusmerkkej\u00e4, jotka kutsuvat valvomaan.<\/p>\n

Oikea kristillinen suhde lopun aikoihin on raitis, n\u00f6yr\u00e4 ja toiveikas. Se torjuu p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4rien laskemisen. Se torjuu hysteerisen merkkien mets\u00e4styksen. Se torjuu my\u00f6s uneliaisuuden, jossa Kristuksen paluusta tulee k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 merkitykset\u00f6n. Kirkko el\u00e4\u00e4 valmiudessa: se julistaa evankeliumia, rukoilee, katuu, kest\u00e4\u00e4 vainoja, erottaa henki\u00e4 ja odottaa Herraa.<\/p>\n

Toisen tulemuksen merkit eiv\u00e4t ole annettu siksi, ett\u00e4 ihminen hallitsisi tulevaisuutta, vaan siksi, ett\u00e4 h\u00e4n antaisi tulevaisuutensa Kristuksen k\u00e4siin. Lopun aika ei ole ensisijaisesti kalenterin arvoitus, vaan syd\u00e4men koetus. Kysymys ei ole vain siit\u00e4, milloin Kristus tulee, vaan siit\u00e4, millaisena h\u00e4n meid\u00e4t l\u00f6yt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kristillinen toivo p\u00e4\u00e4ttyy rukoukseen, ei laskelmaan: Tule, Herra Jeesus.<\/em><\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Johdanto Kristuksen toinen tulemus kuuluu kristillisen uskon keskeisiin ja samalla vaikeimmin k\u00e4sitelt\u00e4viin aiheisiin. Se on kirkon toivon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, historian lopullinen<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-3238","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3238","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3238"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3238\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3239,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3238\/revisions\/3239"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3238"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3238"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3238"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}