{"id":3223,"date":"2026-05-14T07:02:33","date_gmt":"2026-05-14T04:02:33","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=3223"},"modified":"2026-05-14T07:02:33","modified_gmt":"2026-05-14T04:02:33","slug":"kirkon-rukoukset-kuolleiden-puolest","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2026\/05\/14\/kirkon-rukoukset-kuolleiden-puolest\/","title":{"rendered":"Kirkon rukoukset kuolleiden puolest"},"content":{"rendered":"

Rukousten dogmaattinen perusta<\/strong><\/p>\n

Kirkon rukoukset kuolleiden puolesta perustuvat ortodoksisessa teologiassa siihen, ett\u00e4 Kirkko ei jakaudu kahdeksi toisistaan irralliseksi todellisuudeksi: el\u00e4viin ja kuolleisiin, maanp\u00e4\u00e4llisiin ja tuonpuoleisiin. Kirkko on yksi Kristuksen ruumis. Siihen kuuluvat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kilvoittelevat uskovat, taivaassa kirkastetut pyh\u00e4t sek\u00e4 ne uskossa ja katumuksessa nukkuneet kristityt, jotka eiv\u00e4t viel\u00e4 ole saavuttaneet t\u00e4ydellist\u00e4 autuutta. Kuolema muuttaa ihmisen tilan, mutta se ei itsess\u00e4\u00e4n katkaise yhteytt\u00e4 Kristuksen ruumiiseen, jos ihminen on l\u00e4htenyt t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 uskossa, katumuksessa ja Kirkon yhteydess\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n vuoksi rukous kuolleiden puolesta on ennen kaikkea rakkauden jatkumista kuoleman rajan yli<\/em>. Kristillinen rakkaus ei lakkaa haudalla, sill\u00e4 rakkaus \u201cei koskaan katoa\u201d. Jos kristityt maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 rukoilevat toistensa puolesta, kantavat toistensa taakkoja ja auttavat toisiaan pelastuksen tiell\u00e4, sama rakkauden laki ulottuu my\u00f6s niihin, jotka ovat l\u00e4hteneet t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, mutta jotka yh\u00e4 kuuluvat Kristukselle. Kuolleiden puolesta rukoileminen ei ole yrityst\u00e4 muuttaa Jumalan tuomiota mielivaltaisesti, vaan n\u00f6yr\u00e4\u00e4 anomista, ett\u00e4 Jumalan armo vaikuttaisi niiss\u00e4, jotka viel\u00e4 voivat ottaa vastaan H\u00e4nen parantavan armonsa.<\/p>\n

It\u00e4isten patriarkkojen opetuksen mukaan on olemassa ihmisi\u00e4, jotka ovat langenneet vakaviin synteihin, mutta eiv\u00e4t ole kuolleet ep\u00e4toivossa tai paatumuksessa. He ovat tehneet parannusta ennen kuolemaansa, mutta eiv\u00e4t ole ehtineet kantaa parannuksen hedelmi\u00e4: rukouksia, katumuksen kyyneleit\u00e4, almuja, n\u00f6yryytt\u00e4, l\u00e4himm\u00e4isen lohduttamista ja muita rakkauden tekoja. T\u00e4llaiset sielut eiv\u00e4t ole kirkastetussa autuudessa, vaan k\u00e4rsiv\u00e4t syntiens\u00e4 seurauksista. Heill\u00e4 on kuitenkin toivo vapautua n\u00e4ist\u00e4 kahleista Jumalan armon kautta, erityisesti Kirkon rukousten, verett\u00f6m\u00e4n uhrin ja heid\u00e4n muistokseen tehtyjen hyvien tekojen avulla.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 opetus on tarkasti erotettava sek\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 universalismista ett\u00e4 ep\u00e4toivoisesta fatalismista. Kirkko ei opeta, ett\u00e4 kaikki kuoleman j\u00e4lkeen automaattisesti vapautuvat rangaistuksesta riippumatta uskosta, katumuksesta tai el\u00e4m\u00e4n suunnasta. Se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n opeta, ett\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen mit\u00e4\u00e4n apua ei en\u00e4\u00e4 voi olla niille, jotka ovat kuolleet katuen mutta ep\u00e4t\u00e4ydellisin\u00e4. Ortodoksinen n\u00e4kemys asettuu n\u00e4iden \u00e4\u00e4rip\u00e4iden v\u00e4liin: kuoleman j\u00e4lkeen ihmisen tila on todellinen ja vakava, mutta ennen viimeist\u00e4 tuomiota Jumalan armo voi viel\u00e4 vaikuttaa niiss\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole lopullisesti sulkeneet itse\u00e4\u00e4n silt\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n opetuksen taustalla on erottelu yksityisen tuomion<\/em> ja viimeisen tuomion<\/em> v\u00e4lill\u00e4. Jokainen ihminen kohtaa kuolemansa j\u00e4lkeen Jumalan tuomion, jossa h\u00e4nen tilansa tulee ilmi. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan ole viel\u00e4 viimeinen, lopullinen ja peruuttamaton koko ihmist\u00e4 \u2014 sielua ja ruumista \u2014 koskeva tuomio. Viimeinen tuomio tapahtuu Kristuksen toisessa tulemisessa, kuolleiden yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen. Siihen asti joidenkin sielujen tila voi Kirkon rukousten kautta muuttua paremmaksi, ei siksi, ett\u00e4 Jumalan oikeudenmukaisuus kumoutuisi, vaan siksi, ett\u00e4 Jumalan oikeudenmukaisuus on aina my\u00f6s parantavaa armoa.<\/p>\n

Rukoukset kuolleiden puolesta kohdistuvat siis erityisesti niihin, jotka ovat kuolleet uskossa ja katumuksessa mutta ep\u00e4t\u00e4ydellisin\u00e4. He eiv\u00e4t ole pyhi\u00e4 siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 he olisivat jo kirkastetussa autuudessa, eiv\u00e4tk\u00e4 he ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n niit\u00e4, jotka ovat lopullisesti hyl\u00e4nneet Jumalan. He ovat Kristuksen ruumiin sairaita, puhdistusta tarvitsevia j\u00e4seni\u00e4. Maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4v\u00e4 Kirkko rukoilee heid\u00e4n puolestaan, koska se ei j\u00e4t\u00e4 j\u00e4seni\u00e4\u00e4n yksin edes kuoleman j\u00e4lkeen.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyy ortodoksisen pelastusk\u00e4sityksen yhteis\u00f6llisyys. Ihminen ei pelastu irrallisena yksil\u00f6n\u00e4, vaan Kirkossa, Kristuksen ruumiissa. Yhden j\u00e4senen rukous voi auttaa toista j\u00e4sent\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on totta maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4vien kesken, ja Kirkko uskoo sen olevan totta my\u00f6s kuolleiden kohdalla, sik\u00e4li kuin he ovat s\u00e4ilyneet Kristuksen yhteydess\u00e4. Jos el\u00e4v\u00e4n ihmisen puolesta rukoileminen voi vaikuttaa h\u00e4nen parantumiseensa, syntien anteeksiantoon ja hengelliseen vahvistumiseen, ei ole syyt\u00e4 ajatella, ett\u00e4 kuolema tekisi rakkauden rukouksen t\u00e4ysin tehottomaksi.<\/p>\n

Rukouksen perimm\u00e4inen kohde on aina Jumala. Vain Kristuksella on kuoleman ja tuonelan avaimet. Vain H\u00e4n voi vapauttaa helvetin kahleista, kuten H\u00e4n laskeutui tuonelaan ja vapautti siell\u00e4 olleet vanhurskaat. Kirkko ei siis kuvittele omistavansa mekaanista valtaa kuolleiden kohtaloon. Se rukoilee n\u00f6yr\u00e4sti el\u00e4vien ja kuolleiden Herraa. Samalla se pyyt\u00e4\u00e4 taivaallisen Kirkon, Jumalan pyhien, esirukouksia, sill\u00e4 koko Kirkko \u2014 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja taivaassa \u2014 on yhdistynyt Kristuksessa.<\/p>\n

Rukous kuolleiden puolesta on siksi ennen kaikkea toivon teko. Se tunnustaa synnin vakavuuden, kuoleman vakavuuden ja Jumalan tuomion todellisuuden. Mutta samalla se tunnustaa Kristuksen armon syvyyden. Jumala ei tahdo syntisen kuolemaa, vaan ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyisi ja el\u00e4isi. Rukous kuolleiden puolesta on t\u00e4m\u00e4n jumalallisen ihmisrakkauden puoleen k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4.<\/p>\n

Raamatullinen ja kirkollinen perusta<\/strong><\/p>\n

Raamatussa ei ole yksitt\u00e4ist\u00e4 nimenomaista k\u00e4sky\u00e4: \u201cRukoilkaa kuolleiden puolesta.\u201d T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tarkoita, ett\u00e4 rukous kuolleiden puolesta olisi Raamatun vastainen. Raamatullinen perusta rakentuu ilmoituksen yleisest\u00e4 opetuksesta: Kirkon ykseydest\u00e4, rakkauden pysyvyydest\u00e4, rukouksen voimasta, syntien anteeksiantamisen mahdollisuudesta sek\u00e4 konkreettisista esimerkeist\u00e4, joissa kuolleita muistetaan rukouksessa ja uhrissa.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen raamatullinen l\u00e4ht\u00f6kohta on Kristuksen ruumiin ykseys. Ne, jotka kuolevat Kristuksessa, eiv\u00e4t lakkaa olemasta Kristuksen omia. Kristus on sek\u00e4 el\u00e4vien ett\u00e4 kuolleiden Herra. Jumalalle kaikki el\u00e4v\u00e4t. Apostoli Paavali opettaa, ett\u00e4 Kristuksen edess\u00e4 kumartuvat niin taivaalliset, maanp\u00e4\u00e4lliset kuin maan alla olevatkin. T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 kuolemanj\u00e4lkeinen todellisuus ei ole Jumalan vallan ulkopuolella. Jos kuolleet el\u00e4v\u00e4t Jumalalle, he voivat olla my\u00f6s Kirkon rukouksellisen rakkauden piiriss\u00e4.<\/p>\n

Toinen l\u00e4ht\u00f6kohta on yleinen k\u00e4sky rukoilla kaikkien puolesta. Kristus k\u00e4skee rukoilla jopa vihollisten puolesta. Apostolit kehottavat rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta ja rukoilemaan toistemme puolesta, jotta paranisimme. N\u00e4iss\u00e4 k\u00e4skyiss\u00e4 ei aseteta rajaksi ihmisen maallista olinpaikkaa tai sit\u00e4, el\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 maailmassa vai onko h\u00e4n siirtynyt pois t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Jos rakkaus veljeen jatkuu, my\u00f6s rukous jatkuu.<\/p>\n

Erityisen t\u00e4rke\u00e4 on apostoli Johanneksen opetus synnist\u00e4, joka ei ole kuolemaksi, ja synnist\u00e4, joka on kuolemaksi. Johannes sanoo, ett\u00e4 jos joku n\u00e4kee veljens\u00e4 tekev\u00e4n synti\u00e4, joka ei ole kuolemaksi, h\u00e4nen tulee rukoilla, ja Jumala antaa el\u00e4m\u00e4n sille, joka tekee synti\u00e4, joka ei ole kuolemaksi. Kuolemaan johtava synti taas liittyy Kristuksen kielt\u00e4miseen, luopumukseen ja Pyh\u00e4n Hengen pilkkaamiseen. T\u00e4st\u00e4 \u00a0seuraa, ett\u00e4 rukous synti\u00e4 tehneen veljen puolesta voi tuoda h\u00e4nelle el\u00e4m\u00e4n, ellei h\u00e4n ole langennut lopulliseen, paatuneeseen Jumalan hylk\u00e4\u00e4miseen. Ne, jotka kuolevat uskossa ja katumuksessa, eiv\u00e4t juuri katumuksensa vuoksi ole t\u00e4ss\u00e4 lopullisen kuolemansynnin tilassa.<\/p>\n

My\u00f6s Kristuksen sanat Pyh\u00e4n Hengen pilkasta ovat keskeisi\u00e4. H\u00e4n sanoo, ettei sit\u00e4 anneta anteeksi \u201ct\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 tulevassa ajassa\u201d. T\u00e4st\u00e4 kirkollinen traditio p\u00e4\u00e4ttelee, ett\u00e4 joitakin syntej\u00e4 voidaan antaa anteeksi my\u00f6s tulevassa ajassa, muuten Kristuksen lis\u00e4ys olisi merkitykset\u00f6n. H\u00e4n ei sano, ettei mit\u00e4\u00e4n synti\u00e4 voida antaa anteeksi tulevassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, vaan ett\u00e4 juuri Pyh\u00e4n Hengen pilkka on anteeksiantamaton sek\u00e4 nyt ett\u00e4 tulevaisuudessa. T\u00e4m\u00e4 antaa pohjan rukoukselle niiden puolesta, jotka eiv\u00e4t ole kuolleet Jumalaa pilkaten ja Kristuksen armoa torjuen.<\/p>\n

Vanhan testamentin ja juutalaisen perinteen esimerkit tukevat samaa ajatusta. Juutalaisilla oli tapoja muistaa kuolleita, paastota heid\u00e4n kuolemansa yhteydess\u00e4 ja jakaa almuja heid\u00e4n muistokseen. Siirakin kirjassa kehotetaan olemaan est\u00e4m\u00e4tt\u00e4 armoa kuolleelta. Barukin kirjassa on rukousta Israelin kuolleiden ja heid\u00e4n isiens\u00e4 syntien t\u00e4hden. Erityisen selv\u00e4 esimerkki on Juudas Makkabealainen, joka rukoili taistelussa kaatuneiden puolesta ja l\u00e4hetti Jerusalemiin uhrilahjan, jotta heid\u00e4n syntins\u00e4 pyyhitt\u00e4isiin pois. T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 rukous ja uhri kuolleiden syntien anteeksiantamiseksi eiv\u00e4t olleet vieraita raamatullisen uskonnon hengelle.<\/p>\n

Uudessa testamentissa viitataan mahdollisesti apostoli Paavalin rukoukseen Onesiforuksen puolesta. Paavali pyyt\u00e4\u00e4: \u201cSuokoon Herra h\u00e4nen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armon Herran tyk\u00f6n\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\u201d Koska Paavali erikseen toivottaa armoa Onesiforuksen huoneelle, mutta armon viimeisen tuomion p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Onesiforukselle itselleen, monet kirkolliset tulkitsijat ovat n\u00e4hneet t\u00e4ss\u00e4 rukouksen jo kuolleen puolesta. Vaikka kohta ei yksin ratkaisisi koko kysymyst\u00e4, se sopii hyvin Kirkon rukousk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Ratkaiseva historiallinen todistus on kuitenkin Kirkon liturginen traditio. Kaikissa muinaisissa liturgioissa rukoillaan kuolleiden puolesta. T\u00e4m\u00e4 on eritt\u00e4in painava seikka. Liturgia on Kirkon uskon syvin ilmaus: se, mit\u00e4 Kirkko rukoilee, osoittaa, mit\u00e4 se uskoo. Basileios Suuren ja Johannes Krysostomoksen liturgioissa muistetaan niit\u00e4, jotka ovat nukkuneet yl\u00f6snousemuksen toivossa. Samoin vanhoissa it\u00e4isiss\u00e4 liturgioissa, my\u00f6s niiss\u00e4 yhteis\u00f6iss\u00e4, jotka erosivat my\u00f6hemmin ortodoksisesta kirkosta, s\u00e4ilyi kuolleiden muistaminen. T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 tapa on hyvin varhainen ja yleiskirkollinen.<\/p>\n

Varhaiset kirkkois\u00e4t todistavat samasta. Tertullianus, Kyprianus Karthagolainen ja Arnobius mainitsevat rukoilevan kuolleiden muistamisen vakiintuneena k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4. Apostolisissa s\u00e4\u00e4d\u00f6ksiss\u00e4 annetaan ohjeita kuolleiden puolesta toimitettavista psalmeista, lukemisista ja rukouksista. Johannes Damaskolainen sanoo, etteiv\u00e4t apostolit turhaan asettaneet uskossa nukkuneiden muistoa pelj\u00e4tt\u00e4vien ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 antavien salaisuuksien yhteyteen. Jos tapa olisi hy\u00f6dyt\u00f6n tai harha, joku pyhist\u00e4 opettajista olisi h\u00e4nen mukaansa torjunut sen; p\u00e4invastoin, kaikki vahvistivat sen.<\/p>\n

Erityisen t\u00e4rke\u00e4 on eukaristinen muistaminen. Ortodoksisen n\u00e4kemyksen mukaan verett\u00f6m\u00e4ll\u00e4 uhrilla on suurin voima kuolleiden hyv\u00e4ksi. Liturgiassa Kristus itse on sek\u00e4 uhri ett\u00e4 uhraaja, ylimm\u00e4inen pappi, joka aina el\u00e4\u00e4 rukoillakseen niiden puolesta, jotka H\u00e4nen kauttaan tulevat Jumalan luo. Kun kuolleita muistetaan liturgiassa, heit\u00e4 ei aseteta ihmisen rukouksen varaan yksin, vaan Kristuksen oman uhrin ja esirukouksen yhteyteen.<\/p>\n

Kyrillos Jerusalemilainen selitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vertaamalla tilannetta kuninkaaseen, jolle tuodaan kruunu karkotettujen puolesta. Jos ihmiset pyyt\u00e4v\u00e4t kuningasta armahtamaan niit\u00e4, jotka ovat h\u00e4nt\u00e4 loukanneet, h\u00e4n voi lievent\u00e4\u00e4 heid\u00e4n rangaistustaan. Liturgiassa kristityt eiv\u00e4t tuo vain kruunua tai symbolista lahjaa, vaan Kristuksen, joka on teurastettu syntiemme t\u00e4hden. T\u00e4m\u00e4n vuoksi rukous kuolleiden puolesta liturgiassa on erityisen voimallinen: se liittyy Kristuksen sovittavaan uhriin.<\/p>\n

Almut ja hyv\u00e4t teot vainajien puolesta kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Vainaja ei en\u00e4\u00e4 voi maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tehd\u00e4 parannuksen hedelmi\u00e4, mutta el\u00e4v\u00e4t voivat tehd\u00e4 rakkauden tekoja h\u00e4nen muistokseen ja pyyt\u00e4\u00e4 Jumalaa lukemaan ne h\u00e4nen hyv\u00e4kseen. Athanasios vertaa t\u00e4t\u00e4 siihen, miten vanhemmat tuovat temppeliin kynttil\u00e4n tai \u00f6ljy\u00e4 sairaan lapsen puolesta: lapsi ei itse tuo lahjaa, mutta se luetaan h\u00e4nen hyv\u00e4kseen. Samoin vainajan muistoksi tehdyt hyv\u00e4t teot voidaan rukouksen ja rakkauden kautta yhdist\u00e4\u00e4 vainajan hyv\u00e4ksi.<\/p>\n

Johannes Krysostomos kehottaa antamaan almuja vainajan puolesta ja kokoamaan leski\u00e4 ja k\u00f6yhi\u00e4 rukoilemaan h\u00e4nen puolestaan. H\u00e4nen mukaansa t\u00e4m\u00e4 on parempi muistomerkki kuin hautakiven koristelu. Jos vainaja ei itse voi en\u00e4\u00e4 osoittaa laupeutta, h\u00e4nen omaisensa voivat tehd\u00e4 sit\u00e4 h\u00e4nen puolestaan. N\u00e4in kuolleiden muistaminen ei j\u00e4\u00e4 sanoiksi, vaan muuttuu konkreettiseksi rakkaudeksi.<\/p>\n

Ortodoksinen vastaus vastalauseisiin<\/strong><\/p>\n

Kuolleiden puolesta rukoilemisen vastustajat ovat esitt\u00e4neet monia v\u00e4itteit\u00e4. Ensimm\u00e4inen on se, ettei Raamatussa ole suoraa k\u00e4sky\u00e4 t\u00e4llaisesta rukouksesta. Ortodoksinen vastaus on, ett\u00e4 yleinen k\u00e4sky rukoilla kaikkien puolesta koskee my\u00f6s kuolleita, jotka el\u00e4v\u00e4t Jumalalle ja kuuluvat yh\u00e4 Kristuksen ruumiiseen. Lis\u00e4ksi Raamatun esimerkit, Kirkon apostolinen traditio ja liturginen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 korvaavat t\u00e4ss\u00e4 yksitt\u00e4isen muodollisen k\u00e4skyn.<\/p>\n

Toinen vastalause v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen ei ole en\u00e4\u00e4 muutosta: ihminen kuolee ja sitten tulee tuomio. Kirkko vastaa erottamalla yksityisen ja viimeisen tuomion. Kuolemanj\u00e4lkeinen tila on todellinen, mutta ennen viimeist\u00e4 tuomiota joidenkin sielujen tila voi Jumalan armosta muuttua. Viimeisen tuomion j\u00e4lkeen rukoukselle toisten puolesta ei ole en\u00e4\u00e4 samaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta nyt Kirkko rukoilee niiden puolesta, joiden lopullinen kohtalo ei viel\u00e4 ole viimeisen tuomion kautta julistettu.<\/p>\n

Kolmas vastalause viittaa rikkaaseen mieheen ja Lasarukseen: rikas mies ei p\u00e4\u00e4ssyt pois vaivan paikasta. Teksti vastaa, ett\u00e4 vertaus osoittaa ennen kaikkea, ettei helvetiss\u00e4 oleva voi omin voimin vapauttaa itse\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 ett\u00e4 rikkaan miehen kaltainen paatunut tila olisi helposti muutettavissa. Vertaus ei kuitenkaan sano, ett\u00e4 h\u00e4nen puolestaan olisi rukoiltu tai ett\u00e4 kaikki helvetin kahleissa olevat olisivat samassa lopullisessa tilassa. Ortodoksinen teologia erottaa erilaisia kuolemanj\u00e4lkeisi\u00e4 tiloja ja korostaa, ett\u00e4 Kirkko rukoilee niiden puolesta, jotka ovat kuolleet uskossa ja katumuksessa, eiv\u00e4t paatuneessa jumalattomuudessa.<\/p>\n

Nelj\u00e4s vastalause kysyy, kuinka el\u00e4vien rukous voi vaikuttaa tuonpuoleiseen. T\u00e4m\u00e4 mysteeri ei ole suurempi kuin se, miten yhden el\u00e4v\u00e4n rukous voi vaikuttaa toiseen el\u00e4v\u00e4\u00e4n. Ihmiset ovat erillisi\u00e4 persoonia, mutta Kristuksen ruumiissa he ovat yhteydess\u00e4. Jos rukous voi vaikuttaa toiseen ihmiseen maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, koska Jumala kuulee rukouksen ja toimii armollaan, se voi Jumalan tahdosta vaikuttaa my\u00f6s niihin, jotka ovat siirtyneet pois t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, mutta yh\u00e4 kuuluvat Kristukselle.<\/p>\n

Viides vastalause koskee tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 vainajan tilasta. Emme tied\u00e4, kuka on jo kirkastettu, kuka tarvitsee puhdistusta ja kuka on lopullisesti hyl\u00e4nnyt Jumalan. Kirkko vastaa, ettei rukous ole koskaan turha. Jos vainaja on pyh\u00e4, rukous voi olla h\u00e4nen kunniakseen ja h\u00e4nen autuutensa lis\u00e4\u00e4ntymiseksi Jumalan tuntemisessa. Jos vainaja on niiden joukossa, joita rukous voi auttaa, se on h\u00e4nelle hy\u00f6dyksi. Jos h\u00e4n on lopullisesti paatunut, rukous palaa rukoilijan hyv\u00e4ksi, sill\u00e4 rakkauden teko miellytt\u00e4\u00e4 Jumalaa, vaikka sen kohde ei voisi ottaa sit\u00e4 vastaan.<\/p>\n

Kuudes vastalause sanoo, ett\u00e4 jos rukoukset todella auttavat kuolleita, ihmiset voivat el\u00e4\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ja luottaa siihen, ett\u00e4 omaiset rukoilevat heid\u00e4t my\u00f6hemmin pelastukseen. Kirkko torjuu t\u00e4m\u00e4n. Rukous kuolleiden puolesta ei ole pelastusautomaatti. Se auttaa niit\u00e4, joissa on uskon ja katumuksen siemen. Se ei hy\u00f6dyt\u00e4 paatunutta katumattomuutta. Lis\u00e4ksi Jumala ei ole antanut tarkkaa lupausta siit\u00e4, miten ja milloin rukous vaikuttaa, juuri ettei kukaan k\u00e4ytt\u00e4isi sit\u00e4 tekosyyn\u00e4 moraaliseen huolimattomuuteen. Rukous kuolleiden puolesta on lohdutus el\u00e4ville ja apu kuolleille, mutta ei lupa synnin turvallisuudesta.<\/p>\n

Seitsem\u00e4s vastalause liittyy oikeudenmukaisuuteen. Eik\u00f6 rikas saa enemm\u00e4n rukouksia ja almuja omaisuutensa t\u00e4hden, kun k\u00f6yh\u00e4 j\u00e4\u00e4 ilman? \u00a0Kirkko rukoilee aina kaikkien uskossa nukkuneiden puolesta, rikkaiden ja k\u00f6yhien. Jokaisessa liturgiassa muistetaan kaikkia ortodoksisia kristittyj\u00e4, jotka ovat nukkuneet pois. Lis\u00e4ksi Kirkossa on erityisi\u00e4 yleisi\u00e4 vainajien muistop\u00e4ivi\u00e4. K\u00f6yh\u00e4 ei siis j\u00e4\u00e4 rukouksen ulkopuolelle. Rikkaan puolesta annetut almut voivat olla hy\u00f6dyksi vain, jos ne liittyv\u00e4t uskoon, katumukseen ja rakkauteen, eiv\u00e4t ostettuun pelastukseen.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 ortodoksinen oppi eroaa my\u00f6s roomalaiskatolisesta kiirastuliopista, jossa sielut k\u00e4rsiv\u00e4t ajallisia rangaistuksia Jumalan vanhurskauden tyydytt\u00e4miseksi ja joista voidaan vapautua anej\u00e4rjestelm\u00e4n avulla. Se opettaa pikemminkin, ett\u00e4 kuolleiden tila voi parantua Jumalan armon, Kirkon rukousten, eukaristisen muistamisen ja rakkauden tekojen kautta. Painopiste ei ole rangaistuksen laskennallisessa lyhent\u00e4misess\u00e4, vaan synnin puhdistumisessa, anteeksiannossa ja siirtymisess\u00e4 parempaan tilaan.<\/p>\n

\u00a0Keiden puolesta Kirkko rukoilee?<\/strong><\/p>\n

Kirkko rukoilee julkisesti ja liturgisesti niiden puolesta, jotka ovat kuolleet sen uskossa ja yhteydess\u00e4: ortodoksisten kristittyjen, uskossa nukkuneiden isien ja veljien, yl\u00f6snousemuksen toivossa kuolleiden puolesta. T\u00e4m\u00e4 ei ole mielivaltaista sulkeutumista, vaan seuraa Kirkon omasta olemuksesta. Liturginen rukous ilmaisee kirkollista yhteytt\u00e4. Kirkko ei voi liturgisesti kohdella omanaan sellaista, joka ei el\u00e4nyt eik\u00e4 kuollut sen uskossa ja sakramentaalisessa yhteydess\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy erityisesti hautauspalveluksessa. Ortodoksiset hautajaisrukoukset puhuvat vainajasta Jumalan palvelijana, joka on tunnustanut Pyh\u00e4n Kolminaisuuden ja pysynyt ortodoksisessa uskossa viimeiseen hengenvetoonsa saakka. Jos sama palvelus toimitettaisiin ihmiselle, joka tietoisesti torjui t\u00e4m\u00e4n uskon, rukouksen sanat muuttuvat valheellisiksi. Kirkko ei voi lohdutuksen nimiss\u00e4 lausua liturgista ep\u00e4totuutta.<\/p>\n

Siksi Kirkko ei toimita julkisia rukouksia niiden puolesta, jotka eiv\u00e4t koskaan kuuluneet Kirkkoon: pakanoiden, juutalaisten, muslimien tai muiden ei-kristittyjen puolesta kirkollisen vainajainmuiston muodossa. Samoin se ei rukoile julkisesti niiden puolesta, jotka ovat tietoisesti luopuneet Kristuksesta, pilkanneet Jumalaa, vastustaneet Kirkkoa tai kuolleet harhaopissa ja skismassa ilman paluuta Kirkon yhteyteen. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, ett\u00e4 Kirkko julistaisi heid\u00e4n lopullisen tuomionsa, vaan ett\u00e4 se j\u00e4tt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t Jumalan oikeuden ja armon varaan.<\/p>\n

My\u00f6s itsemurhan tehneiden kohdalla Kirkko on varovainen. Perinteisesti se ei toimita kirkollista hautausta niille, jotka ovat vapaasti ja ep\u00e4toivossa riist\u00e4neet henkens\u00e4, koska itsemurha n\u00e4hd\u00e4\u00e4n vakavana Jumalan el\u00e4m\u00e4nlahjan hylk\u00e4\u00e4misen\u00e4. Mutta jos teko on tapahtunut mielenterveyden h\u00e4iri\u00f6ss\u00e4, hulluudessa tai vastuukyky\u00e4 olennaisesti heikent\u00e4v\u00e4ss\u00e4 tilassa, Kirkko ei pid\u00e4 henkil\u00f6\u00e4 samassa merkityksess\u00e4 ep\u00e4toivoisen kapinan tekij\u00e4n\u00e4, ja rukous voi olla mahdollinen.<\/p>\n

Eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 on ero julkisen kirkollisen rukouksen<\/em> ja yksityisen rukouksen<\/em> v\u00e4lill\u00e4. Kirkko ei kiell\u00e4 kristitty\u00e4 yksityisesti rukoilemasta kaikkien kuolleiden puolesta. Kristillinen rakkaus voi huokaista Jumalan puoleen my\u00f6s niiden puolesta, jotka kuolivat Kirkon n\u00e4kyv\u00e4n yhteyden ulkopuolella. Kristus rukoili ristiinnaulitsijoidensa puolesta, ja Stefanus rukoili kivitt\u00e4jiens\u00e4 puolesta. Siksi kristitty voi yksityisesti sanoa: \u201cHerra, tapahtukoon sinun pyh\u00e4 tahtosi h\u00e4nen suhteensa; pelasta h\u00e4net niill\u00e4 vaiheilla, jotka sin\u00e4 yksin tunnet.\u201d<\/p>\n

T\u00e4llainen yksityinen rukous ei kuitenkaan saa j\u00e4ljitell\u00e4 kirkollista vainajainpalvelusta tavalla, joka antaisi vaikutelman kirkollisesta yhteydest\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 sit\u00e4 ei ollut. Ei ole sopivaa lukea uskollisille tarkoitettuja hautajaisveisuja sellaisen puolesta, joka ei kuulunut Kirkkoon, eik\u00e4 merkit\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 salaa liturgiseen muistamiseen vastoin Kirkon s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Yksityisen rukouksen muoto on n\u00f6yrempi, Jumalan tahtoon j\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja vailla varmaa liturgista v\u00e4itett\u00e4 vainajan kirkollisesta asemasta.<\/p>\n

Muiden kristillisten tunnustusten vainajien kohdalla k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 on ollut tarkoin rajattu. Kreikan ja Ven\u00e4j\u00e4n kirkollisessa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ortodoksinen pappi voi poikkeustapauksessa saattaa heterodoksisen kristityn haudalle, jos t\u00e4m\u00e4n oman tunnustuksen pappia ei ole saatavilla, ja laulaa esimerkiksi \u201cPyh\u00e4 Jumala\u201d, kunnioittaen kastetta Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen nimeen. Mutta t\u00e4ytt\u00e4 ortodoksista hautauspalvelusta, litaniaa ja \u201ciankaikkista muistoa\u201d ei toimiteta, ellei henkil\u00f6 ole ennen kuolemaansa liittynyt ortodoksiseen Kirkkoon tai osoittanut selke\u00e4\u00e4 tahtoa liitty\u00e4 siihen ja estynyt vain odottamattoman kuoleman vuoksi.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 monista ankaralta, mutta se ei johdu rakkauden puutteesta. Kirkko rukoilee kaikkien ihmisten k\u00e4\u00e4ntymisen ja pelastuksen puolesta heid\u00e4n el\u00e4ess\u00e4\u00e4n. Mutta kuoleman j\u00e4lkeen se ei voi teeskennell\u00e4 uskonyhteytt\u00e4, jota ei ollut. Muuten Kirkko opettaisi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, ettei ole v\u00e4li\u00e4, mihin uskoon ja kirkolliseen yhteyteen ihminen kuuluu. T\u00e4m\u00e4 olisi uskonnollista v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, ei todellista rakkautta.<\/p>\n

Rakkaus ei saa tapahtua totuuden kustannuksella. Gregorios Suuren ajatus ilmaisee t\u00e4m\u00e4n: rauhaa ei pid\u00e4 ostaa totuuden opin hinnalla vain siksi, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isimme lempeilt\u00e4. Kirkon lempeys ei ole rajattomien muotojen antamista kaikille tilanteille, vaan ihmisen j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 Jumalan armoon silloin, kun Kirkko ei voi liturgisesti todistaa h\u00e4nen kuuluneen sen yhteyteen.<\/p>\n

\u00a0Muistop\u00e4iv\u00e4t ja hengellinen merkitys<\/strong><\/p>\n

Ortodoksisessa kirkossa kuolleita muistetaan erityisesti kolmantena, yhdeks\u00e4nten\u00e4 ja nelj\u00e4nten\u00e4kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen, samoin vuosip\u00e4iv\u00e4n\u00e4, nimip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja yleisin\u00e4 vainajien muistop\u00e4ivin\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tapa on vanha, ja sen juuret ulottuvat sek\u00e4 juutalaiseen muistoperinteeseen ett\u00e4 varhaiskristilliseen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Apostolisissa s\u00e4\u00e4d\u00f6ksiss\u00e4 kehotetaan \u00a0psalmien lukemista ja rukouksia kolmantena, yhdeks\u00e4nten\u00e4 ja nelj\u00e4nten\u00e4kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 vuosittain.<\/p>\n

N\u00e4ille p\u00e4iville on annettu useita selityksi\u00e4. Kolmas p\u00e4iv\u00e4 liittyy Kristuksen yl\u00f6snousemukseen kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Nelj\u00e4skymmenes p\u00e4iv\u00e4 liittyy Kristuksen nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n oleskeluun maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen ennen taivaaseenastumista. Yhdeks\u00e4s p\u00e4iv\u00e4 on liitetty enkelien joukkoihin ja sielun esitt\u00e4miseen Jumalan eteen. Toisen perinteen mukaan sielu k\u00e4y kuoleman j\u00e4lkeen tietyn hengellisen kulun l\u00e4pi, ja kolmas, yhdeks\u00e4s ja nelj\u00e4skymmenes p\u00e4iv\u00e4 vastaavat t\u00e4m\u00e4n kulun t\u00e4rkeit\u00e4 vaiheita.<\/p>\n

N\u00e4iden muistop\u00e4ivien tarkoitus ei kuitenkaan ole tyydytt\u00e4\u00e4 uteliaisuutta kuolemanj\u00e4lkeisist\u00e4 yksityiskohdista. Niiden hengellinen merkitys on siin\u00e4, ett\u00e4 Kirkko kantaa vainajaa rukouksessa erityisesti h\u00e4nen siirtym\u00e4ns\u00e4 ensimm\u00e4isin\u00e4 vaiheina. Kuolema ei ole vain biologinen tapahtuma, vaan syv\u00e4 hengellinen murros. Kirkko ymp\u00e4r\u00f6i vainajan rukouksella, kuten se ymp\u00e4r\u00f6i ihmisen rukouksella syntym\u00e4ss\u00e4, kasteessa, avioliitossa, sairaudessa ja kuoleman hetkell\u00e4.<\/p>\n

Vainajien muistaminen kasvattaa my\u00f6s el\u00e4vi\u00e4. Se muistuttaa kuolemasta, tuomiosta, katumuksen kiireellisyydest\u00e4 ja Jumalan armon toivosta. Se opettaa, ettei kristillinen el\u00e4m\u00e4 ole vain yksityist\u00e4 moraalia, vaan yhteist\u00e4 vastuuta. Me tarvitsemme toistemme rukouksia elinaikana, ja kerran tarvitsemme niit\u00e4 my\u00f6s kuoleman j\u00e4lkeen. Siksi vainajien puolesta rukoileminen on samalla n\u00f6yryyden koulu.<\/p>\n

Rukous kuolleiden puolesta ei ole surun kielt\u00e4mist\u00e4. Se antaa surulle oikean suunnan. Kristitty saa surra, mutta ei ilman toivoa. Rukous muuttaa ep\u00e4toivoisen menetyksen rakkauden teoksi. Kun ihminen ei en\u00e4\u00e4 voi puhua vainajalle, h\u00e4n voi puhua Jumalalle vainajan puolesta. Kun h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 voi tehd\u00e4 palveluksia vainajalle t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, h\u00e4n voi antaa almuja h\u00e4nen muistokseen. Kun h\u00e4n ei voi muuttaa menneisyytt\u00e4, h\u00e4n voi pyyt\u00e4\u00e4 Jumalan armoa tulevaisuutta varten.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n vuoksi Kirkon rukoukset kuolleiden puolesta ovat yksi ortodoksisen uskon lohdullisimmista ja vakavimmista piirteist\u00e4. Ne lohduttavat, koska ne eiv\u00e4t j\u00e4t\u00e4 kuolleita yksin eiv\u00e4tk\u00e4 el\u00e4vi\u00e4 avuttomuuteen. Ne ovat vakavia, koska ne eiv\u00e4t v\u00e4h\u00e4ttele synti\u00e4, kuolemaa tai tuomiota. Ne julistavat, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on vastuullista, mutta my\u00f6s ett\u00e4 Jumalan armo on suurempi kuin ihmisen vajavuus.<\/p>\n

Lopulta kaikki j\u00e4\u00e4 Jumalan k\u00e4siin. Kirkko ei tied\u00e4 tarkkaa aikaa, jolloin joku vapautuu kuolemanj\u00e4lkeisist\u00e4 kahleista, eik\u00e4 se tunne jokaisen sielun salattua tilaa. Se tiet\u00e4\u00e4 kuitenkin, ett\u00e4 Kristus on kuoleman voittaja, ett\u00e4 H\u00e4nell\u00e4 on tuonelan avaimet, ett\u00e4 rakkaus ei katoa ja ett\u00e4 rukous ei ole turha. Siksi Kirkko rukoilee: niiden puolesta, jotka ovat nukkuneet uskossa ja yl\u00f6snousemuksen toivossa, Herra antakoon levon siell\u00e4, miss\u00e4 ei ole kipua, surua eik\u00e4 huokauksia, vaan loppumaton el\u00e4m\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Rukousten dogmaattinen perusta Kirkon rukoukset kuolleiden puolesta perustuvat ortodoksisessa teologiassa siihen, ett\u00e4 Kirkko ei jakaudu kahdeksi toisistaan irralliseksi todellisuudeksi: el\u00e4viin<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-3223","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3223","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3223"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3223\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3226,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3223\/revisions\/3226"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3223"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3223"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3223"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}