{"id":3221,"date":"2026-05-13T16:59:02","date_gmt":"2026-05-13T13:59:02","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=3221"},"modified":"2026-05-13T16:59:02","modified_gmt":"2026-05-13T13:59:02","slug":"ikonien-kunnioittaminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2026\/05\/13\/ikonien-kunnioittaminen\/","title":{"rendered":"Ikonien kunnioittaminen"},"content":{"rendered":"

Ikonien kunnioittaminen<\/span><\/p>\n

\u00a0Ikonin teologinen merkitys<\/strong><\/p>\n

Ikonien kunnioittaminen kuuluu ortodoksisen kirkon sakramentaaliseen ja kirkolliseen maailmankuvaan. Se ei ole pelkk\u00e4 hurskas koristeellinen tapa, vaan n\u00e4kyv\u00e4 ilmaus siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan armo koskettaa koko luotua todellisuutta ja ett\u00e4 taivaallinen Kirkko on todellisessa yhteydess\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaeltavaan Kirkkoon. Samoin kuin pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioitus osoittaa, ettei pyhien ruumis ole Jumalan armon ulkopuolella, ikonien kunnioitus osoittaa, ettei n\u00e4kyv\u00e4 kuva ole automaattisesti ep\u00e4jumala, vaan voi toimia muistamisen, rukouksen ja yhteyden v\u00e4lineen\u00e4.<\/p>\n

Ikoni ei ole ortodoksisessa ymm\u00e4rryksess\u00e4 pelkk\u00e4 uskonnollinen taulu. Se on kuva<\/em>, jonka kautta uskovan mieli ja syd\u00e4n kohoavat kuvattuun henkil\u00f6\u00f6n. Kirkko opettaa, ettei kunnioitus kohdistu puuhun, v\u00e4reihin, metalliin tai muuhun aineeseen sellaisenaan, vaan ikonissa kuvattuun prototyyppiin: Kristukseen, Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4\u00e4n, enkeleihin tai pyhiin. Kun uskova suutelee ikonia, sytytt\u00e4\u00e4 sen edess\u00e4 lampukan tai suitsuttaa sen edess\u00e4, h\u00e4n ei palvo materiaa, vaan osoittaa rakkautta ja kunnioitusta sille henkil\u00f6lle, joka ikonissa kuvataan.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 on ikonien kunnioituksen ratkaiseva periaate: kuvalle osoitettu kunnioitus siirtyy alkuper\u00e4iseen henkil\u00f6\u00f6n<\/em>. Ikoni ei sulje katsetta itseens\u00e4, vaan avaa sen kohti kuvattua. Jos ikoni pys\u00e4ytt\u00e4isi ihmisen aineeseen ja saisi h\u00e4net pit\u00e4m\u00e4\u00e4n puuta tai maalia jumalana, se olisi ep\u00e4jumalanpalvelusta. Mutta jos se nostaa mielen Kristukseen ja H\u00e4nen pyhiins\u00e4, se toimii kirkollisena ja hengellisen\u00e4 v\u00e4lineen\u00e4.<\/p>\n

Ikonien asema ortodoksisessa kirkossa on t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Kirkon sein\u00e4t, ikonostaasi, pyhien kuvat ja kodeissa olevat ikonit julistavat jatkuvasti, ett\u00e4 kristitty ei el\u00e4 yksin. H\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n on \u201cpilvi todistajia\u201d: Kristus, Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4, enkelit, profeetat, apostolit, marttyyrit ja pyh\u00e4t. Ikonit tekev\u00e4t n\u00e4kyv\u00e4ksi sen, mit\u00e4 Kirkko uskoo: maallinen jumalanpalvelus tapahtuu taivaallisen Kirkon l\u00e4sn\u00e4olossa.<\/p>\n

Ikoneja on kahta p\u00e4\u00e4tyyppi\u00e4. Ensimm\u00e4iseen kuuluvat enkelien ja pyhien ihmisten kuvat. He ovat luotuja olentoja, ajassa ja paikassa el\u00e4neit\u00e4 tai toimivia persoonia, jotka ovat Jumalan l\u00e4hell\u00e4 ja joiden el\u00e4m\u00e4\u00e4 Kirkko kunnioittaa. Toiseen kuuluvat Jumalan kuvat: Kristuksen ikonit, Pyh\u00e4n Hengen ilmestymist\u00e4 kuvaavat ikonit ja tietyss\u00e4 mieless\u00e4 my\u00f6s Is\u00e4n kuvaaminen raamatullisten ilmestysten, kuten Vanhaik\u00e4isen hahmon, perusteella. N\u00e4iden kuvien kohdalla teologinen perusta on erityisen t\u00e4rke\u00e4: Jumalaa ei kuvata H\u00e4nen k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n olemuksensa mukaan, vaan sen mukaan, miten H\u00e4n on itse tahtonut ilmesty\u00e4.<\/p>\n

Vanhan testamentin aikana Jumalan kuvaaminen oli kielletty\u00e4, koska Jumala ei ollut ilmestynyt kansalle ruumiillisessa muodossa ja koska Israel oli altis ep\u00e4jumalanpalvelukselle. Mooseksen laki varoitti tekem\u00e4st\u00e4 Jumalasta miehen, naisen, el\u00e4imen tai taivaankappaleen kaltaista kuvaa. T\u00e4m\u00e4 kielto suojeli kansaa samastamasta n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 Jumalaa luotuihin muotoihin. Mutta Uudessa testamentissa tapahtui ratkaiseva muutos: Sana tuli lihaksi<\/em><\/strong>. Jumala ilmestyi Kristuksessa n\u00e4kyv\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4. Siksi Kristuksen kuvaaminen ei ole n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan mielivaltaista muovaamista, vaan lihaksi tulleen Jumalan tunnustamista.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 ikonien kristologinen perusta on ehdoton. Jos Kristus on todella tullut ihmiseksi, H\u00e4nell\u00e4 oli todelliset kasvot, ruumis, eleet, ik\u00e4, historia ja n\u00e4kyv\u00e4 ihmisel\u00e4m\u00e4. H\u00e4nen kuvaamisensa kielt\u00e4minen voisi johtaa ajatukseen, ettei H\u00e4nen ihmisyytens\u00e4 ollut todellinen. Ikoni on siten inkarnaation todistus: Jumala ei j\u00e4\u00e4nyt kaukaiseksi ja kuvaamattomaksi, vaan tuli n\u00e4kyv\u00e4ksi, kosketettavaksi ja historialliseksi Jeesuksessa Kristuksessa.<\/p>\n

Pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen ilmaisee t\u00e4m\u00e4n periaatteen klassisesti: n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 Jumalaa ei voi kuvata sellaisenaan, mutta kun n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n tulee n\u00e4kyv\u00e4ksi lihassa, H\u00e4nen n\u00e4kyv\u00e4 muotonsa voidaan kuvata. Kristuksen syntym\u00e4, kaste, kirkastuminen, k\u00e4rsimys, hautaus ja taivaaseenastuminen voidaan esitt\u00e4\u00e4 kuvina, koska ne tapahtuivat todellisesti maailmassa. Ikonien torjuminen ei siis ole vain taiteellinen kysymys, vaan koskettaa suoraan oppia Kristuksen todellisesta ihmisyydest\u00e4.<\/p>\n

Pyh\u00e4n Hengen kuvaaminen kyyhkysen tai tulisten kielten muodossa perustuu samoin Uuden Testamentin ilmestyksiin. Henki ei ole olemukseltaan kyyhkynen eik\u00e4 tuli, mutta H\u00e4n ilmestyi Kristuksen kasteessa kyyhkysen kaltaisessa muodossa ja helluntaina tulisina kielin\u00e4. Ikoni ei siis kuvaa jumalallista olemusta, vaan Jumalan historiallista ilmestymist\u00e4. Sama periaate koskee Is\u00e4n esitt\u00e4mist\u00e4 Vanhaik\u00e4isen\u00e4 Danielin n\u00e4yn ja Ilmestyskirjan kuvakielen perusteella: kyse ei ole Jumalan olemuksen vangitsemisesta kuvaan, vaan raamatullisen ilmestyksen ikonografisesta esitt\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n

Raamatullinen ja historiallinen perusta<\/strong><\/p>\n

Ikonien kunnioituksen raamatullinen perusta alkaa Vanhan testamentin pyhist\u00e4 kuvista. Mooseksen rakentamassa liitonmajassa Jumala itse k\u00e4ski tehd\u00e4 kerubien kuvat. Liitonarkin kannen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli kaksi kultakerubia, joiden siivet varjostivat armoistuinta. Jumala puhui Moosekselle armoistuimen yl\u00e4puolelta kerubien v\u00e4list\u00e4. Lis\u00e4ksi kerubien kuvia oli pyh\u00e4k\u00f6n verhoissa ja liitonmajan sis\u00e4isess\u00e4 koristuksessa. Salomon-temppeliss\u00e4 kerubien kuvia oli viel\u00e4 enemm\u00e4n: kaikkeinpyhimm\u00e4ss\u00e4, seiniss\u00e4, ovissa ja verhoissa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ettei Jumalan laki kielt\u00e4nyt kaikenlaista pyh\u00e4\u00e4 kuvallisuutta. Toisen k\u00e4skyn kielto koski ep\u00e4jumalien tekemist\u00e4 ja Jumalan samastamista luotuihin muotoihin. Mutta sama Jumala, joka kielsi ep\u00e4jumalat, k\u00e4ski tehd\u00e4 kerubien kuvia pyh\u00e4\u00e4n paikkaan. N\u00e4ill\u00e4 kuvilla oli uskonnollinen merkitys: ne eiv\u00e4t olleet vain koristeita. Ne sijaitsivat temppelin pyhimmiss\u00e4 osissa ja liittyiv\u00e4t Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon paikkaan. Liitonarkkia kutsuttiin Jumalan jalkojen astinlaudaksi, ja Jumalan sanottiin istuvan kerubien yll\u00e4.<\/p>\n

Juutalaiset eiv\u00e4t pit\u00e4neet kerubeja jumalina, mutta he kunnioittivat Jumalan temppeli\u00e4 ja sen pyhi\u00e4 esineit\u00e4. Daavid kumarsi Herran pyh\u00e4kk\u00f6\u00f6n p\u00e4in ja tanssi liitonarkin edess\u00e4 Herran kunniaksi. Lamput paloivat arkin edess\u00e4. Arkki oli n\u00e4kyv\u00e4 merkki n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan l\u00e4sn\u00e4olosta. N\u00e4in Vanha testamentti valmisti tiet\u00e4 sille, ett\u00e4 Uuden testamentin kirkossa pyhill\u00e4 kuvilla voi olla rukouksellinen ja opetuksellinen asema ilman ep\u00e4jumalanpalvelusta.<\/p>\n

Kristilliset ikonit vastaavat Vanhan testamentin kerubikuvia, mutta Uuden testamentin t\u00e4yteydess\u00e4. Jos Vanhan testamentin temppeliss\u00e4 kuvattiin kerubeja, Uuden testamentin kirkossa voidaan kuvata my\u00f6s enkeleit\u00e4, Jumalan\u00e4iti\u00e4, apostoleja, marttyyreja ja kaikkia pyhi\u00e4, jotka seisovat Karitsan valtaistuimen edess\u00e4. Vanha testamentti kuvasi taivaallisia palvelijoita ennakoiden; Uusi testamentti kuvaa niit\u00e4, jotka ovat jo tulleet Kristuksen kirkastamiksi.<\/p>\n

Teksti painottaa my\u00f6s sit\u00e4, ettei Kristus tai apostolit tuominneet temppelin pyhi\u00e4 kuvia. Kristus puhdisti temppelin kaupank\u00e4ynnist\u00e4 ja kutsui sit\u00e4 Is\u00e4ns\u00e4 huoneeksi, mutta ei vastustanut sen kuvallista pyhyytt\u00e4. Apostolit k\u00e4viv\u00e4t temppeliss\u00e4 rukoilemassa ja opettamassa. T\u00e4m\u00e4 osoittaa, etteiv\u00e4t he n\u00e4hneet pyhien kuvien olemassaoloa sin\u00e4ns\u00e4 ep\u00e4jumalanpalveluksena.<\/p>\n

Kristillisess\u00e4 historiassa ikonien k\u00e4ytt\u00f6 alkoi varhain. Perim\u00e4tieto kertoo Edessan kuningas Abgarille l\u00e4hetetyst\u00e4 Kristuksen ihmeellisest\u00e4 kuvasta sek\u00e4 evankelista Luukkaan maalaamista Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n ikoneista. N\u00e4iden kertomusten historiallista yksityiskohtaisuutta voidaan arvioida eri tavoin, mutta niiden teologinen merkitys on selv\u00e4: Kirkon muisti yhdist\u00e4\u00e4 ikonien alkuper\u00e4n apostoliseen aikaan ja Kristuksen oman n\u00e4kyv\u00e4n ihmisyyden todellisuuteen.<\/p>\n

Varhaiskirkon vainojen aikana ikonien k\u00e4ytt\u00f6 ei voinut kehitty\u00e4 avoimesti. Kristityt kokoontuivat katakombeissa, joissa he k\u00e4yttiv\u00e4t paljon symbolista kuvakielt\u00e4. Kristusta kuvattiin Hyv\u00e4n\u00e4 Paimenena, kalana, karitsana ja ankkurilla viitattiin kristilliseen toivoon. Kyyhkynen, riikinkukko, monogrammit ja muut symbolit toimivat uskon salattuina tunnusmerkkein\u00e4. T\u00e4m\u00e4 symbolisuus ei merkinnyt kuvakielteisyytt\u00e4, vaan johtui vainon olosuhteista.<\/p>\n

Katakombeista on l\u00f6ydetty my\u00f6s selkeit\u00e4, ei-symbolisia kuvia Kristuksesta, H\u00e4nen syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n, kasteestaan, ihmeist\u00e4\u00e4n, Lasaruksen her\u00e4tt\u00e4misest\u00e4 ja muista evankeliumin tapahtumista. Samoin siell\u00e4 on Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n kuvia, apostolien Pietarin ja Paavalin kuvia, Vanhan testamentin tapahtumia sek\u00e4 pyhi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4. Koska n\u00e4m\u00e4 kuvat sijaitsivat jumalanpalveluspaikoissa, niit\u00e4 ei voi selitt\u00e4\u00e4 pelkiksi koristeiksi. Ne palvelivat rukousta, opetusta ja uskon muistamista.<\/p>\n

Varhaiset kristilliset kirjoittajat todistavat ep\u00e4suorasti kuvien ja ristin kunnioituksesta. Pakanat syyttiv\u00e4t kristittyj\u00e4 ristin palvojiksi, eiv\u00e4tk\u00e4 kristityt kielt\u00e4neet ristin kunnioittamista, vaan selittiv\u00e4t sen oikean merkityksen: kunnia ei pys\u00e4hdy puuhun, vaan kohdistuu ristiinnaulittuun Kristukseen. Sama periaate koskee ikoneja. Tertullianus mainitsee Hyv\u00e4n Paimenen kuvan kristillisiss\u00e4 maljoissa. Klemens Aleksandrialainen puhuu kuvien hengellisest\u00e4 vaikutuksesta, joka nostaa mielen patriarkkoihin, profeettoihin, enkeleihin ja Herraan. Methodios Pataralainen todistaa enkelikuvista. Eusebios mainitsee Kristuksen, Pietarin ja Paavalin kuvia, jotka olivat s\u00e4ilyneet varhaisilta ajoilta.<\/p>\n

Nelj\u00e4nnelt\u00e4 vuosisadalta alkaen, vainojen p\u00e4\u00e4tytty\u00e4, ikonien k\u00e4ytt\u00f6 tuli avoimeksi ja laajaksi. Kirkkoja koristeltiin mosaiikeilla, sein\u00e4maalauksilla ja ikoneilla. Konstantinus Suuri, Helena, Justinianus ja monet muut edistiv\u00e4t kirkollisen kuvataiteen kukoistusta. Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t ikoneissa opetuksellisen ja hengellisen arvon.Erityisesti lukutaidottomille ikonit toimivat \u201ckirjoina\u201d, jotka opettivat uskon tapahtumia kasvojen ja kuvien kautta.<\/p>\n

Ikonien kunnioitus vahvistettiin lopullisesti seitsem\u00e4nness\u00e4 ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 787. Kirkolliskokous ei pit\u00e4nyt ikonien kunnioitusta uutena keksint\u00f6n\u00e4, vaan apostolisen ja isilt\u00e4 perityn tradition s\u00e4ilytt\u00e4misen\u00e4. Sen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan Kristuksen, Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n, enkelien ja pyhien ikonit tulee asettaa kirkkoihin, pyhiin astioihin, vaatteisiin, seiniin, tauluihin, koteihin ja teiden varsille. Niit\u00e4 tulee kunnioittaa suudelmin ja kunnianosoituksin, mutta ei sill\u00e4 palvonnalla, joka kuuluu yksin jumalalliselle luonnolle.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kirkolliskokous ilmaisi ikonien kunnioituksen dogmaattisen ytimen: ikonin n\u00e4keminen her\u00e4tt\u00e4\u00e4 muiston prototyypist\u00e4, lis\u00e4\u00e4 rakkautta sit\u00e4 kohtaan ja johtaa rukoukseen. Samalla se erotti ikonien kunnioituksen Jumalalle kuuluvasta palvonnasta. Niit\u00e4, jotka kutsuvat pyhi\u00e4 ikoneja ep\u00e4jumaliksi, kirkolliskokous piti harhaan joutuneina, koska t\u00e4llainen v\u00e4ite sekoittaa kristillisen kuvan ja pakanallisen ep\u00e4jumalan.<\/p>\n

Ikonien kunnioitusta vahvistavat my\u00f6s ihmeet. Jos ikonien kunnioittaminen olisi Jumalan tahdon vastaista, Jumala ei tekisi niiden kautta merkkej\u00e4 ja parantumisia. Kirkon historiassa monet Kristuksen, Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n, pyh\u00e4n Nikolaoksen ja muiden pyhien ikonit on tunnettu ihmeit\u00e4tekevin\u00e4. Erityisen paljon mainitaan parantumisia vaikeista ja parantumattomista sairauksista. Ikonit eiv\u00e4t kuitenkaan tee ihmeit\u00e4 omasta voimastaan, vaan Jumala toimii niiden kautta silloin, kun H\u00e4n tahtoo.<\/p>\n

Ikonoklasmi ja vastalauseet<\/strong><\/p>\n

Ikonien kunnioituksella on ollut vastustajia varhaisista ajoista l\u00e4htien, mutta erityisen voimakkaasti ikonoklasmi nousi 700-luvulla Bysantissa. Keisarit Leo III Isaurilainen, Konstantinos Kopronymos ja heid\u00e4n seuraajansa aloittivat vainoja ikonien kunnioittajia vastaan. Vaino kesti pitk\u00e4\u00e4n ja p\u00e4\u00e4ttyi ensin seitsem\u00e4nnen ekumeenisen kirkolliskokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, mutta puhkesi uudelleen 800-luvulla, kunnes ikonien kunnioitus palautettiin lopullisesti keisarinna Theodoran aikana.<\/p>\n

Ikonoklasmin taustalla on my\u00f6s kristologisia harhoja, erityisesti monofysitismin ja monoteletismin vaikutuksesta. Jos Kristuksen ihmisyys imeytyy H\u00e4nen jumaluuteensa tai j\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4ksi, Kristuksen kuvaaminen k\u00e4y ongelmalliseksi. Ortodoksinen ikonologia taas perustuu siihen, ett\u00e4 Kristuksessa jumaluus ja ihmisyys ovat yhdistyneet muuttumattomasti, sekoittumatta ja erottumatta. Kristuksen ihmisyys on todellinen, ja siksi H\u00e4nen n\u00e4kyv\u00e4 ihmisyytens\u00e4 voidaan kuvata.<\/p>\n

My\u00f6hemmiss\u00e4 l\u00e4nnen ja id\u00e4n lahkoliikkeiss\u00e4 ikonien vastustus jatkui. Protestantismissa ikonien uskonnollisen kunnioittamisen kielt\u00e4minen muodostui tunnusomaiseksi piirteeksi. Monissa protestanttisissa yhteyksiss\u00e4 kuvia voidaan hyv\u00e4ksy\u00e4 opetuksellisina tai koristeellisina, mutta niiden kunnioittamista pidet\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4. Er\u00e4\u00e4t lahkot torjuvat jopa kuvien opetuksellisen k\u00e4yt\u00f6n ja kutsuvat ikoneja ep\u00e4jumaliksi.<\/p>\n

Keskeisin vastalause perustuu Mooseksen lain toiseen k\u00e4skyyn: \u00e4l\u00e4 tee itsellesi jumalankuvaa \u00e4l\u00e4k\u00e4 kumarra sit\u00e4. Ortodoksinen vastaus on, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 k\u00e4sky ei kiell\u00e4 kaikkia kuvia, vaan ep\u00e4jumalat ja Jumalan kuvaamisen pakanallisessa mieless\u00e4. Sama laki, joka kielsi ep\u00e4jumalat, k\u00e4ski tehd\u00e4 kerubien kuvia. Siksi k\u00e4sky\u00e4 ei voi tulkita absoluuttiseksi kuvakielloksi. Sen tarkoitus oli suojella Israelia jumalallistamasta luotua ja esitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 Jumalaa pakanajumalien kaltaisena.<\/p>\n

Uudessa testamentissa tilanne muuttuu inkarnaation vuoksi. Vanhan testamentin aikana Jumala ei ilmestynyt kansalle n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 muodossa, mutta Kristuksessa Jumala tuli ihmiseksi. Siksi Kristuksen ikonissa ei kuvata Jumalan n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 olemusta, vaan Jumalan Pojan n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 ihmisyytt\u00e4. Kuten Johannes Damaskolainen sanoo: kun N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n tulee n\u00e4kyv\u00e4ksi lihassa, H\u00e4nen n\u00e4kyv\u00e4 muotonsa voidaan kuvata.<\/p>\n

Ikonien samaistaminen ep\u00e4jumaliin on perustavanlaatuinen v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitys. Ep\u00e4jumala on v\u00e4\u00e4r\u00e4n jumalan kuva tai esine, jota pidet\u00e4\u00e4n jumalana. Pakanallisessa ep\u00e4jumalanpalveluksessa ihminen antaa luodulle sen kunnian, joka kuuluu Luojalle. Ikoni taas on kuva todellisesta Jumalasta sellaisena kuin H\u00e4n on ilmestynyt, tai Jumalan pyhist\u00e4, jotka el\u00e4v\u00e4t H\u00e4ness\u00e4. Ikonia ei pidet\u00e4 jumalana eik\u00e4 sille anneta jumalallista palvontaa. T\u00e4ss\u00e4 ero on yht\u00e4 suuri kuin totuuden ja valheen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

Toinen vastalause sanoo, ettei Uusi testamentti k\u00e4ske kunnioittamaan ikoneja. Ortodoksinen vastaus on, ettei Uusi testamentti my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kiell\u00e4 sit\u00e4. Lis\u00e4ksi Vanhan testamentin kerubikuvat, Kristuksen suhtautuminen temppeliin, inkarnaation todellisuus ja Kirkon apostolinen traditio muodostavat riitt\u00e4v\u00e4n perustan. Kaikkea kristillist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei s\u00e4\u00e4dell\u00e4 yksitt\u00e4isill\u00e4 kirjallisilla k\u00e4skyill\u00e4; Kirkko on totuuden pylv\u00e4s ja perustus, ja se s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kirjoitetun ett\u00e4 kirjoittamattoman tradition.<\/p>\n

Kolmas vastalause v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei varhaiskirkko tuntenut ikoneja. Historiallinen aineisto \u2014 katakombit, varhaiset todistukset, symboliset ja suorat kuvat \u2014 osoittaa p\u00e4invastaista. On totta, ettei ikonien julkinen k\u00e4ytt\u00f6 ollut vainojen aikana yht\u00e4 laajaa kuin my\u00f6hemmin, mutta t\u00e4m\u00e4 johtui olosuhteista, ei periaatteellisesta kuvakiellosta. Kristityt eiv\u00e4t voineet avoimesti koristaa kirkkoja, kun heill\u00e4 ei usein ollut julkisia kirkkoja ja kun vaino uhkasi jatkuvasti.<\/p>\n

Elviran paikalliskokouksen v\u00e4itetty kuvakielto esitet\u00e4\u00e4n usein todisteena varhaisesta ikonivastaisuudesta. Juuri t\u00e4llainen kielto osoittaa kuvien olleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Lis\u00e4ksi kyse oli paikallisesta ja todenn\u00e4k\u00f6isesti tilap\u00e4isest\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4yksest\u00e4, joka liittyi Espanjan olosuhteisiin: vainoihin, kuvien h\u00e4p\u00e4isyn vaaraan, huonoon taiteelliseen toteutukseen tai siihen, ett\u00e4 jotkut yksinkertaiset kristityt saattoivat suhtautua kuviin v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tavalla. Sit\u00e4 ei hyv\u00e4ksytty yleiskirkolliseksi periaatteeksi.<\/p>\n

Nelj\u00e4s vastalause koskee ihmeit\u00e4 tekevi\u00e4 ikoneja. Vastustajat kysyv\u00e4t: jos ikonit ovat pyhi\u00e4, miksi kaikki ikonit eiv\u00e4t tee ihmeit\u00e4? Miksi ikonit voivat vahingoittua tai tuhoutua? Ortodoksinen vastaus on, ett\u00e4 ihmeet eiv\u00e4t ole ikonien luonnollinen ominaisuus, vaan Jumalan vapaan tahdon tekoja. Jumala tekee ihmeit\u00e4 miss\u00e4 ja milloin H\u00e4n n\u00e4kee sen hy\u00f6dylliseksi. Jos kaikki ikonit tekisiv\u00e4t jatkuvasti n\u00e4kyvi\u00e4 ihmeit\u00e4, ihmiset saattaisivat pit\u00e4\u00e4 itse ikoneja ihmeiden l\u00e4hteen\u00e4. Nyt ihmeet osoittavat Jumalan voiman, eiv\u00e4t esineen automaattista kyky\u00e4.<\/p>\n

Ikonien vahingoittuminen tai tuhoutuminen ei kumoa niiden pyhyytt\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 maailmassa aine on katoavaisuuden lain alainen. Jopa Kristuksen oma ruumis joutui sylkemisen, ly\u00f6misen, ristiinnaulitsemisen ja keih\u00e4\u00e4n piston kohteeksi. Pyhien esineiden h\u00e4v\u00e4istys tai tuhoutuminen ei osoita, etteiv\u00e4t ne olisi pyhi\u00e4; se osoittaa vain, ett\u00e4 Jumala sallii pyh\u00e4nkin kulkea t\u00e4m\u00e4n maailman k\u00e4rsimyksen ja katoavaisuuden l\u00e4pi.<\/p>\n

\u00a0Ikonin hengellinen ja kirkollinen teht\u00e4v\u00e4<\/strong><\/p>\n

Ikonien kunnioituksen syvin teht\u00e4v\u00e4 on kasvattaa uskoa, toivoa ja rakkautta. Ihmisell\u00e4 on luonnollinen halu s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 rakkaiden ja kunnioitettujen henkil\u00f6iden kuvia. Kuva muistuttaa henkil\u00f6st\u00e4, vahvistaa yhteytt\u00e4 ja tekee poissaolevan jollain tavalla l\u00e4sn\u00e4 olevaksi muistissa. Jos t\u00e4m\u00e4 on luonnollista inhimillisiss\u00e4 suhteissa, on viel\u00e4 luonnollisempaa, ett\u00e4 kristitty haluaa pit\u00e4\u00e4 edess\u00e4\u00e4n Kristuksen, Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n, enkelien ja pyhien kuvia.<\/p>\n

Ikoni muistuttaa Jumalan teoista ja pyhien el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kristuksen syntym\u00e4n ikoni muistuttaa inkarnaatiosta, kasteen ikoni Kolminaisuuden ilmestymisest\u00e4, ristin ikoni lunastuksesta, yl\u00f6snousemuksen ikoni kuoleman voittamisesta. Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n ikoni muistuttaa Jumalan alentumisesta ja ihmisen vastauksesta armoon. Marttyyrin ikoni muistuttaa uskollisuudesta kuolemaan asti. Askeetin ikoni muistuttaa katumuksesta ja rukouksesta. N\u00e4in ikoni on teologian tiivistym\u00e4 kuvallisessa muodossa.<\/p>\n

Muinaiset opettajat vertasivat ikoneja kirjoihin. T\u00e4m\u00e4 vertaus on erityisen t\u00e4rke\u00e4. Kirjoitettu teksti opettaa sanoilla, ikoni opettaa kasvoilla, v\u00e4reill\u00e4, eleill\u00e4 ja tapahtumilla. Se on kaikkien luettavissa: oppineiden ja oppimattomien, aikuisten ja lasten. Ikoni ei korvaa evankeliumia, mutta se julistaa samaa totuutta toisella tavalla. Se on hiljainen saarna.<\/p>\n

Ikoni ohjaa my\u00f6s rukousta. Kun uskova seisoo Kristuksen ikonin edess\u00e4, h\u00e4nen mielens\u00e4 ei harhaile abstraktiin jumalak\u00e4sitykseen, vaan kohtaa lihaksi tulleen Herran. Kun h\u00e4n rukoilee Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n ikonin edess\u00e4, h\u00e4n muistaa Marian osallisuuden pelastushistoriaan ja pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen esirukoustaan. Kun h\u00e4n katsoo pyh\u00e4n ikonia, h\u00e4n n\u00e4kee uskon toteutuneen ihmisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja saa rohkaisua omaan kilvoitukseensa.<\/p>\n

Ikoni on samalla yhteyden merkki. Se todistaa, ettei pyh\u00e4 ole kadonnut menneisyyteen, vaan el\u00e4\u00e4 Kristuksessa. Pyh\u00e4n kuva ei ole vain historiallinen muotokuva, vaan kirkastetun ihmisen liturginen l\u00e4sn\u00e4olon merkki. Siksi ikonien paikka kirkossa ei ole sama kuin taidemuseon maalauksilla. Ne eiv\u00e4t ole ensisijaisesti esteettisi\u00e4 kohteita, vaan rukouksen ja kunnioituksen v\u00e4lineit\u00e4.<\/p>\n

Ikonien kunnioitus varjelee my\u00f6s kristillist\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 luomakunnasta. Jumala loi aineen hyv\u00e4ksi. Synti v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 luotua, mutta ei tee sit\u00e4 olemukseltaan pahaksi. Kristuksen ihmiseksi tuleminen, veden k\u00e4ytt\u00e4minen kasteessa, leiv\u00e4n ja viinin muuttuminen eukaristiassa, \u00f6ljy, suitsutus, risti, pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ja ikonit kaikki todistavat samasta asiasta: Jumala toimii aineellisen maailman kautta. Ikonoklasmi taas uhkaa helposti johtaa hengellist\u00e4miseen, jossa materia n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 tai pelastuksesta irrallisena.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ikonien kunnioittaminen on my\u00f6s inkarnaation puolustamista. Kristinusko ei ole puhdas ideologia eik\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hengen uskonto ilman ruumista, kasvoja ja historiaa. Jumala tuli aikaan, paikkaan, kansaan, perheeseen ja ruumiiseen. Ikoni s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n konkreettisuuden. Se sanoo: Jumala todella ilmestyi. Pyh\u00e4t todella eliv\u00e4t. Pelastus todella koskettaa maailmaa.<\/p>\n

Ikonien kunnioitus ei kuitenkaan saa koskaan muuttua taikauskoksi. Kirkko opettaa kunnioittamaan ikoneja oikein: ei aineen itsens\u00e4 t\u00e4hden, ei maagisina amuletteina, ei Jumalasta irrallaan olevina voimina, vaan prototyypin t\u00e4hden. Ikonin edess\u00e4 rukoileminen on aina rukousta Jumalalle tai pyynt\u00f6 pyhien esirukouksesta Jumalan edess\u00e4. Ikoni ei ole pelastuksen itsen\u00e4inen l\u00e4hde, vaan armon v\u00e4line Kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Siksi seitsem\u00e4nnen ekumeenisen kirkolliskokouksen erottelu on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n: ikoneille osoitetaan kunnioitusta kumarruksin, mutta Jumalalle yksin kuuluu varsinainen palvonta. T\u00e4m\u00e4 raja varjelee sek\u00e4 ikonien arvon ett\u00e4 Jumalan ainutlaatuisen kunnian. Kun raja s\u00e4ilyy, ikonien kunnioitus ei ole ep\u00e4jumalanpalvelusta, vaan Jumalan pelastustekojen tunnustamista n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 muodossa.<\/p>\n

Ikonien kunnioittaminen on lopulta Kirkon yhteisen uskon n\u00e4kyv\u00e4 muoto. Se yhdist\u00e4\u00e4 raamatullisen ilmoituksen, inkarnaation, liturgian, pyhien yhteyden, taivaallisen ja maallisen Kirkon, opetuksen ja rukouksen. Ikonissa v\u00e4ri ja muoto palvelevat dogmia; kauneus palvelee totuutta; n\u00e4kyv\u00e4 johdattaa n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

N\u00e4in ikonit eiv\u00e4t kilpaile Jumalan kanssa, vaan julistavat H\u00e4nt\u00e4. Ne eiv\u00e4t sulje ihmist\u00e4 aineeseen, vaan kohottavat h\u00e4net prototyyppiin. Ne eiv\u00e4t korvaa evankeliumia, vaan tuovat sen tapahtumat silmien eteen. Ne eiv\u00e4t tee pyhist\u00e4 ep\u00e4jumalia, vaan osoittavat, kuinka Jumalan armo kirkastaa ihmisen. Ikonien kunnioitus on siksi ortodoksisessa kirkossa perusteltua, v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja hengellisesti hedelm\u00e4llist\u00e4: se on inkarnaation, pyhien yhteyden ja Jumalan armon n\u00e4kyv\u00e4 tunnustus.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ikonien kunnioittaminen \u00a0Ikonin teologinen merkitys Ikonien kunnioittaminen kuuluu ortodoksisen kirkon sakramentaaliseen ja kirkolliseen maailmankuvaan. Se ei ole pelkk\u00e4 hurskas koristeellinen<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-3221","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3221","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3221"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3221\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3222,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3221\/revisions\/3222"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3221"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3221"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3221"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}