{"id":3219,"date":"2026-05-13T16:32:47","date_gmt":"2026-05-13T13:32:47","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=3219"},"modified":"2026-05-13T16:32:47","modified_gmt":"2026-05-13T13:32:47","slug":"pyhainjaannosten-kunnioittaminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2026\/05\/13\/pyhainjaannosten-kunnioittaminen\/","title":{"rendered":"Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittaminen"},"content":{"rendered":"

Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittaminen<\/span><\/p>\n

\u00a0Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset maan ja taivaan yhteyden merkkin\u00e4 Kirkossa <\/strong><\/p>\n

Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittaminen on ortodoksisessa kirkossa suora jatke pyhien kunnioittamiselle ja koko kirkko-opille. Jos pyh\u00e4t ovat elossa Kristuksessa, jos he kuuluvat samaan Kirkkoon kuin maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kilvoittelevat uskovat, ja jos Jumalan armo on todella pyhitt\u00e4nyt koko ihmisen \u2014 ei vain sielua, vaan my\u00f6s ruumista \u2014 silloin pyhien ruumiillisia j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 ei voida pit\u00e4\u00e4 pelkkin\u00e4 kuolleina esinein\u00e4. Ne ovat pyhityksen koskettamaa materiaa, Pyh\u00e4n Hengen asumisen merkkej\u00e4 ja yl\u00f6snousemuksen lupauksen hiljaisia mutta voimakkaita todistajia.<\/p>\n

Ortodoksinen kirkko kunnioittaa pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4, koska Jumala itse on jo kunnioittanut pyhi\u00e4\u00e4n. Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioitus ei perustu ihmisten mielivaltaiseen haluun s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 muistoja menneist\u00e4 hurskaista henkil\u00f6ist\u00e4, vaan siihen, ett\u00e4 Jumala joskus varjelee pyhien ruumiit turmeltumattomina tai osoittaa niiden kautta ihmeit\u00e4. Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6s ei siis ole pyh\u00e4 vain siksi, ett\u00e4 se liittyy historialliseen henkil\u00f6\u00f6n, vaan siksi, ett\u00e4 se on Jumalan armon ja ihmeellisen toiminnan koskettama.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kunnioitus saa Kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 monia konkreettisia muotoja. Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten l\u00f6yt\u00e4misen ja siirt\u00e4misen p\u00e4ivi\u00e4 vietet\u00e4\u00e4n juhlap\u00e4ivin\u00e4. Niit\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n kunnioittavasti, niiden p\u00e4\u00e4lle tai l\u00e4heisyyteen rakennetaan kirkkoja ja alttareita, niit\u00e4 sijoitetaan temppeleihin, niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n antiminsseissa eukaristian toimittamista varten, niiden edess\u00e4 sytytet\u00e4\u00e4n kynttil\u00f6it\u00e4 ja suitsutetaan, niit\u00e4 suudellaan ja niiden edess\u00e4 kumarretaan. N\u00e4m\u00e4 ulkoiset eleet eiv\u00e4t ole irrallista hartautta, vaan ilmaisevat dogmaattista totuutta: maallinen Kirkko on todellisessa yhteydess\u00e4 taivaalliseen Kirkkoon.<\/p>\n

Ilman pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten ja ikonien kunnioittamista oppi taivaallisen ja maallisen Kirkon yhteydest\u00e4 j\u00e4isi teoreettiseksi. Jos Kirkko sanoisi, ett\u00e4 pyh\u00e4t el\u00e4v\u00e4t Jumalassa ja ovat yhteydess\u00e4 meihin, mutta ei osoittaisi t\u00e4t\u00e4 yhteytt\u00e4 miss\u00e4\u00e4n liturgisessa ja ruumiillisessa muodossa, opetus j\u00e4isi abstraktiksi. Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittaminen on t\u00e4m\u00e4n yhteyden ruumiillinen, liturginen ja historiallinen ilmaus. Se kertoo, ett\u00e4 pyh\u00e4t eiv\u00e4t ole vain muistoja, vaan Kristuksen ruumiin el\u00e4vi\u00e4 j\u00e4seni\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n vuoksi pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittaminen liittyy l\u00e4heisesti ortodoksiseen n\u00e4kemykseen ihmisest\u00e4. Kristinusko ei halveksi ruumista. Ihmisen ruumis ei ole sielun vankila eik\u00e4 pelkk\u00e4 v\u00e4liaikainen kuori, joka kuoleman j\u00e4lkeen menett\u00e4\u00e4 kaiken arvonsa. Ruumiista tulee kasteessa Kristuksen j\u00e4sen, mirhavoitelussa Pyh\u00e4n Hengen temppeli ja eukaristiassa Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaja. Apostoli Paavali sanoo, ett\u00e4 kristittyjen ruumiit ovat Pyh\u00e4n Hengen temppeleit\u00e4. Siksi ruumista ei voida kohdella v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti edes kuoleman j\u00e4lkeen.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on ratkaiseva ero sek\u00e4 pakanalliseen ruumiinpalvontaan ett\u00e4 hengelliseen ruumiinhalveksuntaan. Ortodoksinen kirkko ei jumaloi ruumista, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 sit\u00e4 arvottomana. Kristuksen inkarnaatio, kaste, eukaristia ja ruumiin yl\u00f6snousemuksen toivo antavat ruumiille suuren arvon. Pyhien ruumiit ovat olleet rukouksen, paaston, k\u00e4rsimyksen, kilvoituksen ja sakramentaalisen el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lineit\u00e4. Niiden kautta pyh\u00e4 on palvellut Jumalaa. Siksi Jumalan armon vaikutus voi n\u00e4ky\u00e4 my\u00f6s kuoleman j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Pyhien ruumiit ovat olleet erityisell\u00e4 tavalla armon astioita. Heid\u00e4n ruumiinsa ovat osallistuneet Kristuksen vereen ja ruumiiseen, olleet Pyh\u00e4n Hengen temppeleit\u00e4 ja Kristuksen voiman l\u00e4p\u00e4isemi\u00e4. Niiss\u00e4 synti\u00e4 vastaan on taisteltu, niiss\u00e4 on kannettu k\u00e4rsimyst\u00e4 ja niiss\u00e4 Jumalan armo on tehnyt ty\u00f6t\u00e4. Kun Jumala varjelee n\u00e4m\u00e4 ruumiit turmeltumiselta tai tekee niiden kautta ihmeit\u00e4, Kirkko n\u00e4kee siin\u00e4 Kristuksen voiman ilmestymisen, ei ihmisruumiin luonnollisen ominaisuuden.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioituksen syvin merkitys tulee esiin: se on Jumalan kunnioittamista H\u00e4nen pyhiss\u00e4\u00e4n<\/em>. Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 ei kunnioiteta irrallisina ruumiinosina eik\u00e4 maagisina esinein\u00e4. Niit\u00e4 kunnioitetaan siksi, ett\u00e4 Jumalan armo on niiss\u00e4 ja niiden kautta osoittanut voimansa. Niiden kunnioittaminen on Jumalan ylist\u00e4mist\u00e4, joka on voittanut synnin ja kuoleman vallan pyhiss\u00e4\u00e4n ja antanut jo t\u00e4ss\u00e4 ajassa merkin tulevasta yl\u00f6snousemuksesta.<\/p>\n

Turmeltumattomuus, ihmeet ja pyhyyden tunnistaminen<\/strong><\/p>\n

Teksti tekee t\u00e4rke\u00e4n eron pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten turmeltumattomuuden ja pyhyyden todistamisen v\u00e4lill\u00e4. Kaikkien pyhien ruumiita ei ole s\u00e4ilytetty turmeltumattomina. T\u00e4m\u00e4 ei merkitse, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 pyh\u00e4t olisivat v\u00e4hemm\u00e4n pyhi\u00e4 tai etteiv\u00e4t he olisi Jumalan kirkastamia. Jumala jakaa lahjojaan eri tavoin sek\u00e4 ihmisen maallisen el\u00e4m\u00e4n aikana ett\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen. Yhdelle annetaan viisauden sana, toiselle usko, toiselle parantamisen lahja; samoin kuoleman j\u00e4lkeen yksi pyh\u00e4 kirkastetaan ruumiin turmeltumattomuudella, toinen ihmeill\u00e4, kolmas liturgisella muistolla ilman n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 ruumiillista s\u00e4ilymist\u00e4.<\/p>\n

Siksi turmeltumattomuus ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n yleinen pyhyyden merkki. Kirkko pit\u00e4\u00e4 t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 merkkin\u00e4 pyhyydest\u00e4 ja taivaallisesta kirkastuksesta **ihmeit\u00e4**, jotka tapahtuvat pyh\u00e4n haudalla, pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kautta tai h\u00e4nen esirukoustensa seurauksena. Jos ruumis on s\u00e4ilynyt turmeltumattomana, se voi olla ihme, mutta se ei yksin riit\u00e4 pyhyyden todisteeksi. Turmeltumattomuuden t\u00e4ytyy liitty\u00e4 Jumalan armon vaikutukseen, pyh\u00e4\u00e4n ortodoksisuuteen, hyveelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ihmeellisiin merkkeihin.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 vastalause sek\u00e4 liialliselle kansanhurskaudelle ett\u00e4 rationalistiselle ep\u00e4ilylle. Teksti torjuu ajatuksen, ett\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten pit\u00e4isi aina olla t\u00e4ysin ehji\u00e4, muuttumattomia ja kokonaisia ruumiita. Sana \u201cj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset\u201d merkitsee sek\u00e4 kokonaisia ruumiita ett\u00e4 luita, ruumiinosia ja pieni\u00e4 reliikkej\u00e4. Kreikan leipsana<\/em><\/strong> ja latinan reliquiae <\/em><\/strong>tarkoittavat juuri j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 osia. Kirkon perinteess\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ovat usein olleet luita tai luun osia, eiv\u00e4t kokonaisia ruumiita.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 torjutaan nimenomaan \u201cyli j\u00e4rjen into\u201d, joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4 kaikkien pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten olevan aina t\u00e4ydellisesti turmeltumattomia kokonaisia ruumiita. T\u00e4llainen k\u00e4sitys perustuu virheelliseen oletukseen, ett\u00e4 juuri t\u00e4ydellinen fyysinen s\u00e4ilyminen olisi pyhyyden ratkaiseva todiste. Kirkon n\u00e4k\u00f6kulmasta asian ydin ei ole siin\u00e4, kuinka suuri osa ruumiista on s\u00e4ilynyt, vaan siin\u00e4, ett\u00e4 Jumalan voima on pys\u00e4ytt\u00e4nyt turmeluksen tai osoittanut armon vaikutuksen j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kautta.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 ajatus selitet\u00e4\u00e4n vaikuttavalla tavalla. Ihmisen ruumis on kuoleman j\u00e4lkeen luonnollisesti turmeluksen alainen: \u201cmaasta sin\u00e4 olet ja maaksi sinun pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen tuleman.\u201d My\u00f6s Jumalan pyh\u00e4t kuolevat, ja heid\u00e4n ruumiissaan alkaa luonnollinen hajoaminen. Mutta joidenkin pyhien kohdalla Jumalan kaikkivaltias sana ik\u00e4\u00e4n kuin pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n prosessin: t\u00e4h\u00e4n asti, mutta ei pidemm\u00e4lle. Ruumis, joka luonnostaan olisi hajonnut, s\u00e4ilyy Jumalan voimasta joko kokonaan tai osittain. Joskus luut, joskus ruumiinosat, joskus kokonainen ruumis j\u00e4\u00e4v\u00e4t turmeltumattomiksi, hyv\u00e4ntuoksuisiksi ja parannuksia v\u00e4litt\u00e4viksi.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 seuraa, ettei j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen koolla ole ratkaisevaa merkityst\u00e4. Pienikin osa pyh\u00e4n ruumiista voi olla armon v\u00e4likappale, jos Jumala niin tahtoo. Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittaminen ei vaadi kokonaisen ruumiin s\u00e4ilymist\u00e4. Jos Jumalan voima ilmenee luun osassa, se riitt\u00e4\u00e4 osoittamaan, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on pyh\u00e4 reliikki. T\u00e4llainen ajattelu on johdonmukaista koko kristillisen sakramentaalisen maailmankuvan kanssa: Jumalan armo voi toimia aineen kautta, eik\u00e4 aineen m\u00e4\u00e4r\u00e4 rajoita Jumalan voimaa.<\/p>\n

Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten ihmeellinen merkitys ilmenee erityisesti parannuksissa, demonien karkottamisessa, sairauksien poistumisessa, lohdutuksessa ja erilaisissa armon lahjoissa. Pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen kuvaa pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 \u201cpelastaviksi l\u00e4hteiksi\u201d, joiden kautta Kristus antaa monenlaisia siunauksia. H\u00e4nen mukaansa niiden kautta karkotetaan riivaajia, parannetaan sairaita, valaistaan sokeita, puhdistetaan spitaalisia, kiusaukset ja murheet lakkaavat ja Jumalan lahjat laskeutuvat uskossa l\u00e4hestyville.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tulee esiin my\u00f6s uskon merkitys. Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset eiv\u00e4t toimi mekaanisesti tai maagisesti. Ne eiv\u00e4t ole automaatteja, jotka tuottavat ihmeit\u00e4 riippumatta ihmisen hengellisest\u00e4 tilasta. Jumalan voima vaikuttaa niiden kautta, mutta vastaanottajalta edellytet\u00e4\u00e4n uskoa, n\u00f6yryytt\u00e4 ja rukouksellista l\u00e4hestymist\u00e4. Teksti viittaa siihen, ett\u00e4 Kristus ei tehnyt monia ihmeit\u00e4 Nasaretissa ihmisten ep\u00e4uskon vuoksi. Samoin pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kautta toimiva armo kohdataan uskossa.<\/p>\n

Samalla pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten turmeltumattomuus on merkki tulevasta yl\u00f6snousemuksesta. Se ei ole viel\u00e4 lopullinen kuoleman tuhoaminen, sill\u00e4 se tapahtuu vasta Kristuksen toisessa tulemisessa, mutta se on ennakkomerkki siit\u00e4. Kun pyh\u00e4n ruumis s\u00e4ilyy turmeltumattomana tai kun sen kautta tapahtuu parantumisia, Jumala osoittaa, ettei ruumis ole tarkoitettu lopulliseen tuhoon. Kuolema on jo menett\u00e4nyt lopullisen valtansa Kristuksessa, ja pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ovat t\u00e4m\u00e4n voiton n\u00e4kyvi\u00e4 merkkej\u00e4.<\/p>\n

Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioitus Kirkon historiassa<\/strong><\/p>\n

Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittaminen on tekstin mukaan ollut Kirkossa l\u00e4sn\u00e4 varhaisista ajoista l\u00e4htien. Uskovat s\u00e4ilyttiv\u00e4t huolellisesti Johannes Kastajan, apostolien ja marttyyrien j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. Vainojen aikana kristityt kantoivat pois teloituspaikoilta marttyyrien ruumiita ja jopa irti revittyj\u00e4 j\u00e4seni\u00e4. Marttyyrit haudattiin kunnialla, ja heid\u00e4n haudoillaan toimitettiin jumalanpalveluksia, ennen kaikkea liturgiaa.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 varhaisesta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 kehittyi ortodoksisen kirkon pysyv\u00e4 tapa sijoittaa alttarit marttyyrien pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten yhteyteen ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 antiminsseja, joissa on pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen palanen. T\u00e4m\u00e4 ei ole satunnainen tapa, vaan teologisesti syv\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Eukaristia on Kristuksen kuoleman ja yl\u00f6snousemuksen sakramentti, ja marttyyrien reliikit todistavat ihmisist\u00e4, jotka ovat osallistuneet Kristuksen k\u00e4rsimykseen verell\u00e4\u00e4n. Alttari pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ilmaisee Kristuksen uhrin ja pyhien todistuksen yhteytt\u00e4.<\/p>\n

Vainojen p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 300-luvulta alkaen pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioitus sai avoimemman ja kirkollisesti j\u00e4rjest\u00e4ytyneemm\u00e4n muodon. Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 l\u00f6ydettiin, siirrettiin ja asetettiin kirkkoihin. Usein ne sijoitettiin alttarin alle, jossa toimitettiin veret\u00f6n uhri. Marttyyrien haudoille rakennettiin erityisi\u00e4 temppeleit\u00e4, **martyria**, jotka toimivat sek\u00e4 pyhien muistamisen ett\u00e4 kristillisen rukousel\u00e4m\u00e4n keskuksina. N\u00e4ist\u00e4 paikoista tuli usein my\u00f6s hautoja niille, jotka halusivat lev\u00e4t\u00e4 marttyyrien l\u00e4heisyydess\u00e4.<\/p>\n

Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten l\u00f6yt\u00e4miseen ja siirt\u00e4miseen liittyi juhlallinen kirkollinen rituaali. Kirkkoisilt\u00e4 on s\u00e4ilynyt puheita pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten siirron yhteydess\u00e4. Johannes Krysostomos kuvaa erityisen voimakkaasti pyhien hautojen kunniaa. H\u00e4n vertaa maallisten hallitsijoiden unohtuneita hautoja Kristuksen palvelijoiden loistaviin hautoihin, joiden luo kansat kokoontuvat. H\u00e4nen mukaansa jopa keisarit kumartuvat marttyyrien haudoilla ja pyyt\u00e4v\u00e4t heid\u00e4n esirukouksiaan.<\/p>\n

Krysostomoksen ajatus on teologisesti t\u00e4rke\u00e4: kristillinen pyhyys k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 maallisen kunnian j\u00e4rjestyksen. Aleksanteri Suuren hautaa ei tunneta samalla tavalla kuin Kristuksen palvelijoiden hautoja. Maallisten kuninkaiden palatsit kalpenevat marttyyrien reliikkien rinnalla, koska marttyyreissa n\u00e4kyy Jumalan valtakunnan voima. Pyh\u00e4n hauta ei ole kuoleman voiton merkki, vaan Kristuksen voiton paikka.<\/p>\n

Krysostomos sanoo my\u00f6s, ett\u00e4 pyhien ruumiit ja haudat ovat t\u00e4ynn\u00e4 hengellisi\u00e4 armonlahjoja. H\u00e4nen mukaansa masentunut, sairas, murheellinen tai synteihin vajonnut ihminen voi tulla pyh\u00e4n reliikkien \u00e4\u00e4reen uskossa ja saada lohdutuksen, parannuksen ja omantunnon helpotuksen. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, ett\u00e4 reliikit olisivat Kristuksen tilalla, vaan ett\u00e4 Kristus toimii niiden kautta. Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ovat armon kohtaamisen paikkoja.<\/p>\n

Seitsem\u00e4s ekumeeninen kirkolliskokous puolusti ikonien kunnioituksen ohella my\u00f6s pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioitusta. Ikonoklasmi ei kohdistunut vain kuviin, vaan laajemmin siihen sakramentaaliseen k\u00e4sitykseen, ett\u00e4 Jumalan armo voi toimia aineellisen todellisuuden kautta. Siksi kirkolliskokous m\u00e4\u00e4r\u00e4si, ett\u00e4 ne, jotka hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t evankeliumin, ristin, ikonit tai marttyyrien pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset kirkollisina pyhin\u00e4 asioina, asetetaan kirkollisen rangaistuksen alaisiksi. T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioitus ei ole toissijainen tapa, vaan kuuluu Kirkon pyh\u00e4n tradition kokonaisuuteen.<\/p>\n

Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioitus liittyy my\u00f6s mirhaa vuotaviin reliikkeihin. Teksti mainitsee erityisesti pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset, joista vuotaa hyv\u00e4ntuoksuista tai \u00f6ljym\u00e4ist\u00e4 nestett\u00e4, mirhaa. T\u00e4llaisia tapauksia tunnetaan sek\u00e4 id\u00e4n ett\u00e4 l\u00e4nnen kristillisess\u00e4 historiassa, esimerkiksi Myrran pyh\u00e4n Nikolaoksen j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset Barissa. Kiovan luolissa mainitaan mirhaa vuotavat p\u00e4\u00e4t, joista tihkuu erityist\u00e4 nestett\u00e4. Tekstin mukaan t\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6 on mystinen ja luonnollisesti selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, mutta se n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Jumalan voiman merkkin\u00e4.<\/p>\n

Johannes Damaskolainen puolustaa mirhan vuotamista vertaamalla sit\u00e4 Vanhan testamentin ihmeisiin: jos Jumala saattoi antaa veden virrata kalliosta er\u00e4maassa tai aasin leukaluusta Simsonille, miksi H\u00e4n ei voisi antaa tuoksuvan mirhan virrata marttyyrien j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksist\u00e4? T\u00e4m\u00e4 argumentti perustuu Jumalan kaikkivaltiuteen ja siihen, ett\u00e4 Jumala kunnioittaa pyhi\u00e4\u00e4n. Jos Jumala on historian aikana k\u00e4ytt\u00e4nyt aineellisia v\u00e4lineit\u00e4 armon ja ihmeen kanavina, sama on mahdollista my\u00f6s pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kohdalla.<\/p>\n

Ortodoksinen vastaus vastalauseisiin<\/strong><\/p>\n

Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioitusta on vastustettu erityisesti protestanttisessa perinteess\u00e4, mutta my\u00f6s laajemmin rationalistisessa ajattelussa. Vastustajat v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ettei Raamattu k\u00e4ske pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittamista, ett\u00e4 se on ep\u00e4jumalanpalvelusta tai taikauskoa, ett\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten turmeltumattomuus voidaan selitt\u00e4\u00e4 luonnollisesti, ja ett\u00e4 reliikkien kunnioitus avaa oven v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksille ja petoksille. Teksti vastaa n\u00e4ihin v\u00e4itteisiin perusteellisesti.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen vastalause koskee Raamattua. On totta, ettei Raamatussa ole suoraa k\u00e4sky\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittamisesta. Mutta Raamattu k\u00e4skee kunnioittamaan Jumalaa, ja pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioitus on nimenomaan Jumalan kunnioittamista H\u00e4nen ihmeellisen voimansa t\u00e4hden. Jos Jumala itse kirkastaa pyhiens\u00e4 j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ihmeill\u00e4, olisi ep\u00e4johdonmukaista ja hengellisesti vaarallista kielt\u00e4yty\u00e4 kunnioittamasta sit\u00e4, mink\u00e4 Jumala on kirkastanut.<\/p>\n

Vanhassa testamentissa kuolleiden ruumiit haudattiin, eik\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioitusta kehittynyt samalla tavalla kuin Uudessa testamentissa. Teksti selitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n usealla syyll\u00e4. Ensinn\u00e4kin Kristuksen yl\u00f6snousemus ei ollut viel\u00e4 tapahtunut. Vanhurskaat eiv\u00e4t viel\u00e4 olleet samassa kirkastetussa tilassa kuin Kristuksen lunastuksen j\u00e4lkeen. Toiseksi juutalaiset olivat alttiita ep\u00e4jumalanpalvelukselle, joten pyhien j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten n\u00e4kyv\u00e4 kunnioitus olisi voinut johtaa v\u00e4\u00e4ristymiin. Mooseksen hautapaikan tuntemattomuus selittyy t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta: Jumala esti kansaa tekem\u00e4st\u00e4 Mooseksen ruumiista ep\u00e4jumalanpalveluksen kohdetta.<\/p>\n

Silti Vanhassa testamentissa on jo merkkej\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan voima voi toimia pyh\u00e4n ruumiin tai pyh\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4n esineen kautta. Kuollut mies her\u00e4si koskettaessaan profeetta Elisan luita. Elian viitta jakoi Jordanin vedet Elisan k\u00e4siss\u00e4. Uudessa testamentissa apostoli Paavalin hikiliinat ja esiliinat paransivat sairaita ja ajoivat ulos pahoja henki\u00e4. N\u00e4m\u00e4 esimerkit osoittavat, ettei aineellisten v\u00e4lineiden kautta toimiva Jumalan armo ole Raamatulle vieras ajatus.<\/p>\n

Toinen vastalause on, ett\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioitus olisi sieluttomien esineiden palvontaa. Ortodoksinen vastaus on, ett\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 ei kunnioiteta niiden aineellisen luonnon vuoksi, vaan niiss\u00e4 vaikuttavan tai niiden kautta ilmenev\u00e4n Jumalan armon vuoksi. Samalla tavoin Elisan luut, Elian viitta ja Paavalin liinat olivat aineellisia ja sieluttomia, mutta Jumala k\u00e4ytti niit\u00e4 v\u00e4linein\u00e4. Kristinusko ei opeta, ett\u00e4 materia itsess\u00e4\u00e4n olisi jumalallista, vaan ett\u00e4 Jumala voi pyhitt\u00e4\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 materiaa.<\/p>\n

Kolmas vastalause koskee turmeltumattomuuden luonnollisia selityksi\u00e4. Vastustajat sanovat, ett\u00e4 ruumiit voivat s\u00e4ily\u00e4 kuivuuden, kylmyyden, maaper\u00e4n ominaisuuksien, balsamoinnin, kivettymisen tai askeettisen el\u00e4m\u00e4n aiheuttaman kuivumisen vuoksi. Teksti ei kiell\u00e4, etteik\u00f6 luonnollista ruumiiden s\u00e4ilymist\u00e4 voisi tapahtua. Mutta Kirkko ei koskaan tunnusta ruumista pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kseksi pelk\u00e4n s\u00e4ilymisen perusteella. Tarvitaan Jumalan todistus ihmeiden kautta.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on keskeinen vastaus. Jos joku ruumis on s\u00e4ilynyt luonnollisista syist\u00e4, se ei viel\u00e4 tee siit\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Teksti mainitsee esimerkkej\u00e4 hurskaiden piispojen turmeltumattomina s\u00e4ilyneist\u00e4 ruumiista, joita Kirkko ei ole tunnustanut pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiksi, koska niiden kautta ei ole tapahtunut ihmeit\u00e4. N\u00e4in Kirkko osoittaa erottelukyky\u00e4: turmeltumattomuus yksin ei riit\u00e4, vaan pyhyys tunnistetaan armon hedelmist\u00e4.<\/p>\n

Luonnolliset selitykset eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kata monia pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten tapauksia. Pyhien ruumiita on l\u00f6ydetty kosteista, l\u00e4mpimist\u00e4 tai muuten hajoamiselle suotuisista olosuhteista, jopa vesist\u00e4. Ne ovat s\u00e4ilyneet vuosisatoja tai vuosituhansia, niit\u00e4 on siirretty, pidetty temppeleiss\u00e4 ja kosketettu lukemattomien uskovien toimesta, mutta ne eiv\u00e4t ole hajonneet, kuten luonnollisesti s\u00e4ilyneet muumiot. Jotkut ovat s\u00e4ilytt\u00e4neet ulkon\u00e4\u00f6n, pehmeyden tai joustavuuden. Teksti mainitsee esimerkkin\u00e4 Trimithusin pyh\u00e4n Spyridonin reliikit.<\/p>\n

Kiovan luolien pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 on yritetty selitt\u00e4\u00e4 luolien kuivalla ja kalkkipitoisella maaper\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 viile\u00e4ll\u00e4 ilmalla. Teksti kuitenkin huomauttaa, ett\u00e4 jos luolat itsess\u00e4\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4isiv\u00e4t ruumiit, miksi kaikki sinne haudatut eiv\u00e4t ole s\u00e4ilyneet? Luoliin on haudattu lukemattomia ihmisi\u00e4, ja historiallisesti sinne kuoli my\u00f6s paljon pakolaisia. Silti vain joidenkin ruumiit ovat s\u00e4ilyneet pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksin\u00e4. T\u00e4m\u00e4 viittaa siihen, ettei luonnollinen ymp\u00e4rist\u00f6 riit\u00e4 selitykseksi.<\/p>\n

Nelj\u00e4s vastalause koskee mirhan vuotamista. Vastustajat ovat yritt\u00e4neet selitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 luonnollisilla prosesseilla tai petoksella. Uskottavaa luonnollista selityst\u00e4 ei ole annettu, eik\u00e4 vuosisatoja jatkuneen ilmi\u00f6n julistaminen petokseksi ilman n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ole perusteltua. Joissakin tapauksissa on tehty tarkistuksia ja kokeita, joiden tarkoituksena on sulkea pois huijaus tai luonnolliset tiivistymisteoriat. N\u00e4iden mukaan ilmi\u00f6t\u00e4 ei voida tyydytt\u00e4v\u00e4sti selitt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4ll\u00e4 luolan kosteudella, rasvah\u00f6yryill\u00e4 tai muulla vastaavalla.<\/p>\n

Viides vastalause koskee v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4. Teksti my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 reliikkeihin liittyvi\u00e4 v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 voi tapahtua ja on tapahtunut. Ihmiset voivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin kaikkea pyh\u00e4\u00e4, jopa Jumalan suurimpia lahjoja. Mutta v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6s ei kumoa oikeaa k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Se, ett\u00e4 ihmiset voivat valehdella Jumalan nimess\u00e4, ei tarkoita, ett\u00e4 Jumalan nime\u00e4 ei tule kunnioittaa. Se, ett\u00e4 joku voi v\u00e4\u00e4rent\u00e4\u00e4 reliikin tai k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pyh\u00e4\u00e4 asiaa hy\u00f6tymistarkoituksessa, ei tarkoita, ett\u00e4 aidot pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset menett\u00e4isiv\u00e4t pyhyytens\u00e4.<\/p>\n

Ratkaisuna ei siis ole pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioituksen hylk\u00e4\u00e4minen, vaan v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6sten tutkiminen, rankaiseminen ja korjaaminen. Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten pyhyys ei riipu pahantahtoisten ihmisten v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksist\u00e4. Jos Jumala on kirkastanut pyh\u00e4n j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset, ne pysyv\u00e4t Kirkolle pyhin\u00e4, vaikka jotkut yritt\u00e4isiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 reliikkien kunnioitusta v\u00e4\u00e4rin.<\/p>\n

Lopuksi teksti k\u00e4sittelee kysymyst\u00e4 pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten s\u00e4ilymisen ehdottomuudesta. Koska pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten s\u00e4ilyminen on Jumalan ihme, sit\u00e4 ei voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 absoluuttisesti luonnonlain tavoin. Jos Jumala tahtoo, H\u00e4n voi varjella reliikit tulessa, vainossa ja h\u00e4vityksess\u00e4. Teksti mainitsee tapauksia, joissa tuli ei tuhonnut pyhien j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. Toisaalta historiassa on my\u00f6s tapauksia, joissa pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 on tuhottu, poltettu, heitetty mereen tai ne ovat h\u00e4vinneet tulipaloissa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 ei kumoa niiden pyhyytt\u00e4. Kuoleman ja turmeluksen valta ei ole viel\u00e4 lopullisesti h\u00e4vinnyt t\u00e4st\u00e4 maailmasta. Viimeinen vihollinen, kuolema, tuhotaan vasta Kristuksen toisessa tulemisessa. Siksi pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksetkin voivat tietyss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin olla t\u00e4m\u00e4n maailman olosuhteiden alaisia: ne voivat sirpaloitua, muuttua, kadota tai tulla h\u00e4v\u00e4istyiksi Jumalan tutkimattomien sallimusten mukaan. Siksi niit\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n kunnioittavasti reliikkilippaissa ja suojuksissa, ei vain hurskauden vuoksi, vaan my\u00f6s niiden varjelemiseksi.<\/p>\n

Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittaminen on siis ortodoksisessa teologiassa syv\u00e4sti kristologinen, pneumatologinen ja eskatologinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Se perustuu Kristuksen inkarnaatioon, Pyh\u00e4n Hengen asumiseen ihmisess\u00e4 ja ruumiin yl\u00f6snousemuksen toivoon. Se todistaa, ett\u00e4 Jumalan armo voi pyhitt\u00e4\u00e4 aineen, ruumiin ja historian. Se ilmaisee maanp\u00e4\u00e4llisen ja taivaallisen Kirkon yhteytt\u00e4. Se muistuttaa, ett\u00e4 pyhyys ei ole vain sis\u00e4ist\u00e4 tunnetta, vaan koko ihmisen \u2014 sielun ja ruumiin \u2014 muuttumista Jumalan armon vaikutuksesta.<\/p>\n

Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 kunnioitetaan, koska Jumala on kirkastanut pyhi\u00e4\u00e4n my\u00f6s heid\u00e4n ruumiissaan. Niiden edess\u00e4 kumarretaan, koska niiss\u00e4 n\u00e4kyy Kristuksen voitto kuoleman vallasta. Niit\u00e4 suudellaan, koska rakkaus pyhiin ulottuu my\u00f6s siihen ruumiiseen, jossa he palvelivat Herraa. Niiden kautta pyydet\u00e4\u00e4n Jumalan armoa, koska Jumala on monesti osoittanut tahtovansa toimia niiden v\u00e4lityksell\u00e4. Kaikki kunnia ei j\u00e4\u00e4 reliikkeihin itseens\u00e4, vaan nousee Jumalalle, joka on pyhien pyhitt\u00e4j\u00e4, ruumiiden yl\u00f6snousemuksen antaja ja kuoleman lopullinen voittaja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittaminen \u00a0Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset maan ja taivaan yhteyden merkkin\u00e4 Kirkossa Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittaminen on ortodoksisessa kirkossa suora jatke pyhien kunnioittamiselle ja koko<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-3219","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3219","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3219"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3219\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3220,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3219\/revisions\/3220"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3219"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3219"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3219"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}