{"id":3213,"date":"2026-05-13T09:26:06","date_gmt":"2026-05-13T06:26:06","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=3213"},"modified":"2026-05-13T09:26:06","modified_gmt":"2026-05-13T06:26:06","slug":"armo-pyhittavana-voimana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2026\/05\/13\/armo-pyhittavana-voimana\/","title":{"rendered":"Armo pyhitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 voimana"},"content":{"rendered":"

Armo pyhitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 voimana<\/span><\/p>\n

\u00a0Armon raamatullinen merkitys<\/strong><\/p>\n

Kristillisess\u00e4 teologiassa armo ei ole vain Jumalan hyv\u00e4ntahtoisuutta ihmist\u00e4 kohtaan eik\u00e4 pelkk\u00e4 anteeksiantava asenne, vaan Jumalan pelastavaa, pyhitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja uudistavaa toimintaa ihmisess\u00e4.<\/em> Armo on se jumalallinen voima, jonka kautta Kristuksen lunastusty\u00f6n hedelm\u00e4t tulevat ihmisen omiksi: syntinen kutsutaan, valaistaan, vanhurskautetaan, uudestisynnytet\u00e4\u00e4n, pyhitet\u00e4\u00e4n ja johdatetaan kohti pelastuksen t\u00e4yttymyst\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 armo on koko kristillisen el\u00e4m\u00e4n sis\u00e4inen periaate: ilman sit\u00e4 Kristuksen sovitus j\u00e4isi ihmiselle ulkoiseksi tapahtumaksi, mutta armon kautta siit\u00e4 tulee h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 todellinen uudistava voima.<\/p>\n

Raamatussa sanaa armo<\/em> k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n useissa merkityksiss\u00e4. Yleisess\u00e4 mieless\u00e4 se tarkoittaa Jumalan hyvyytt\u00e4, suosiota, lahjaa ja hyv\u00e4ntahtoista asennetta ihmisi\u00e4 kohtaan. Uudessa testamentissa sana saa kuitenkin erityisen pelastushistoriallisen sis\u00e4ll\u00f6n. Se liittyy Jumalan rakkauteen langennutta ihmiskuntaa kohtaan ja siihen, ett\u00e4 Jumala Kristuksessa lahjoittaa ihmisille sen, mit\u00e4 he eiv\u00e4t voi itse ansaita.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isess\u00e4 merkityksess\u00e4 armo tarkoittaa Jumalan suosiota ja laupeutta. Kun enkeli sanoo Neitsyt Marialle: \u201cSin\u00e4 olet saanut armon Jumalan edess\u00e4\u201d, kyse on Jumalan erityisest\u00e4 suosiosta. Samalla tavoin apostolien tervehdyksiss\u00e4 \u201carmo ja rauha\u201d merkitsee Jumalan hyv\u00e4ntahtoista asennetta, joka lahjoittaa ihmiselle hengellisen rauhan, siunauksen ja pelastuksen mahdollisuuden. Pietari kutsuu Jumalaa \u201ckaiken armon Jumalaksi\u201d ja \u201cmoninaisen armon\u201d antajaksi. T\u00e4ss\u00e4 armo viittaa kaikkiin Jumalan lahjoihin, sek\u00e4 ajallisiin ett\u00e4 hengellisiin.<\/p>\n

Toisessa ja syvemm\u00e4ss\u00e4 merkityksess\u00e4 armo tarkoittaa koko lunastuksen lahjaa Kristuksessa. Apostoli Paavali sanoo, ett\u00e4 me pelastumme armosta, emme teoista, ettei kukaan kerskaisi. Jumala vanhurskauttaa ihmisen lahjaksi armostaan, Kristuksen Jeesuksen lunastuksen kautta. T\u00e4ss\u00e4 armo ei ole vain yksitt\u00e4inen apu tai hetkellinen vaikutus, vaan koko pelastustalouden nimi: Jumala rakastaa maailmaa ilman ihmisen ansioita, l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Poikansa, toteuttaa lunastuksen ja kutsuu ihmisen osalliseksi siit\u00e4.<\/p>\n

Kolmannessa merkityksess\u00e4 armo tarkoittaa Jumalan erityist\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 voimaa, joka vaikuttaa ihmisess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on tekstin keskeinen painopiste. Armo ei ole vain Jumalan ulkopuolinen hyv\u00e4ntahtoisuus eik\u00e4 vain evankeliumin sanoma, vaan Pyh\u00e4n Hengen voima<\/em>, joka tulee ihmiseen, uudistaa h\u00e4nen sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja tekee h\u00e4net osalliseksi Kristuksen ansioista. Apostolien teoissa Kristus lupaa opetuslapsilleen voiman korkeudesta: \u201cTe saatte voiman, kun Pyh\u00e4 Henki tulee teihin.\u201d Paavali kuulee Herralta sanat: \u201cMinun armoni riitt\u00e4\u00e4 sinulle, sill\u00e4 voima tulee t\u00e4ydelliseksi heikkoudessa.\u201d H\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 armon Kristuksen voimana, joka asuu h\u00e4ness\u00e4 ja toimii h\u00e4nen heikkoudessaan.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on ratkaisevaa armon oikealle ymm\u00e4rt\u00e4miselle. Armo ei ole vain opetus, esimerkki, laki tai moraalinen inspiraatio. Se on Jumalan todellinen toiminta ihmisess\u00e4. Paavali sanoo: \u201cJumalan armosta min\u00e4 olen se, mik\u00e4 olen.\u201d H\u00e4n ei tarkoita vain sit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on suhtautunut h\u00e4neen suopeasti, vaan ett\u00e4 Jumalan voima on muuttanut vainoojan apostoliksi. Armo on siis pelastava energia, joka aloittaa, yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ydellist\u00e4\u00e4 ihmisen hengellisen el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n

Samalla Raamattu korostaa, ett\u00e4 armo on lahja. Se ei perustu ihmisen ansioihin. Ihminen ei voi pakottaa Jumalaa antamaan armoa eik\u00e4 ansaita sit\u00e4 omilla teoillaan. Jos armo annettaisiin tekojen perusteella, se ei en\u00e4\u00e4 olisi armoa. Paavali ilmaisee t\u00e4m\u00e4n jyrk\u00e4sti: jos pelastus on armosta, se ei ole teoista; muuten armo lakkaisi olemasta armo. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, ett\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4 ja tahto olisivat merkityksett\u00f6mi\u00e4, vaan ett\u00e4 pelastuksen alkuper\u00e4 ja voima ovat Jumalassa, eiv\u00e4t ihmisess\u00e4.<\/p>\n

Armo on my\u00f6s kolminaisuuden lahja. Is\u00e4 on kaiken armon alkuper\u00e4inen l\u00e4hde: H\u00e4n valitsee, kutsuu, l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Pojan ja antaa Pyh\u00e4n Hengen. Poika on Lunastaja, jonka ansioiden t\u00e4hden armo annetaan; ilman Kristuksen kuolemaa, yl\u00f6snousemusta ja kirkastamista Pyh\u00e4n Hengen lahjaa ei vuodatettaisi samalla pelastavalla tavalla. Pyh\u00e4 Henki on armon v\u00e4lit\u00f6n toteuttaja ihmisess\u00e4: H\u00e4n uudestisynnytt\u00e4\u00e4, pyhitt\u00e4\u00e4, asuu uskovissa ja tekee heist\u00e4 Jumalan temppeleit\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 seuraa t\u00e4rke\u00e4 dogmaattinen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s: armo ei ole persoonaton hengellinen aine eik\u00e4 luotu v\u00e4line, vaan Jumalan el\u00e4v\u00e4 toiminta ihmisess\u00e4. Raamatussa armo ja Pyh\u00e4 Henki esiintyv\u00e4t usein l\u00e4hes vaihtokelpoisina ilmauksina. Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 kutsutaan armon Hengeksi, ja armon lahja on Pyh\u00e4n Hengen lahja. Siksi voidaan sanoa, ett\u00e4 armo on Pyh\u00e4 Henki siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin H\u00e4n asuu ja toimii ihmisess\u00e4. Tarkemmin ilmaistuna armo on Pyh\u00e4n Hengen jumalallinen voima ja vaikutus, jonka kautta ihminen yhdistet\u00e4\u00e4n Kristukseen ja Kristuksen kautta Is\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen asuminen uskovassa ei ole vain ulkoista toimintaa. Teksti korostaa kirkkoisien opetusta, jonka mukaan Pyh\u00e4 Henki annetaan ihmiselle olennaisesti eik\u00e4 vain ulkoisen vaikutuksen tasolla. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, ett\u00e4 ihminen muuttuisi Jumalan olemukseksi, vaan ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki todella asuu ihmisess\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen koko olemuksensa. Kristitty ei saa vain Jumalan k\u00e4skyj\u00e4 tai Jumalan apua ulkopuolelta, vaan h\u00e4nest\u00e4 tulee Pyh\u00e4n Hengen temppeli.<\/p>\n

 <\/p>\n

Armon lajit ja pelastuksen j\u00e4rjestys<\/strong><\/p>\n

Koska armon olemus Jumalan yliluonnollisena voimana ylitt\u00e4\u00e4 ihmisen j\u00e4rjen, kirkko puhuu armon vaikutuksista ja muodoista sen mukaan, miten se toimii ihmisen pelastuksessa. Emme voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 armon sis\u00e4ist\u00e4 olemusta samalla tavalla kuin emme voi t\u00e4ysin m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 luonnonvoimienkaan olemusta. Mutta voimme tuntea armon sen hedelmist\u00e4: se valaisee, kutsuu, vahvistaa, uudestisynnytt\u00e4\u00e4, vanhurskauttaa ja pyhitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Tekstiss\u00e4 viitataan \u201cId\u00e4n patriarkkojen kirjeeseen\u201d, jossa erotetaan kaksi armon p\u00e4\u00e4tyyppi\u00e4: ennaltaehk\u00e4isev\u00e4 eli valaiseva<\/em> armo<\/em> ja erityinen armo<\/em>. T\u00e4m\u00e4 jako ei tarkoita kahta erillist\u00e4 Jumalan voimaa, vaan saman armon eri toimintatapoja ihmisen pelastuksen eri vaiheissa.<\/p>\n

Ennaltaehk\u00e4isev\u00e4 tai valaiseva armo edelt\u00e4\u00e4 ihmisen tietoista k\u00e4\u00e4ntymyst\u00e4. Se on Jumalan kutsuva vaikutus, joka valaisee pimeydess\u00e4 kulkevaa ihmist\u00e4, osoittaa h\u00e4nelle totuuden, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 omantunnon, paljastaa synnin ja ohjaa h\u00e4nt\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n pelastusta. Se on armoa, joka tulee ihmist\u00e4 vastaan ennen kuin ihminen itse osaa oikein etsi\u00e4 Jumalaa. Jumala ei odota passiivisesti, ett\u00e4 syntinen l\u00f6yt\u00e4isi tien omin voimin, vaan H\u00e4n kutsuu, vet\u00e4\u00e4 ja valaisee.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kutsuva armo voi toimia monin tavoin. Jumala voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luonnon todistusta, el\u00e4m\u00e4n olosuhteita, omantunnon \u00e4\u00e4nt\u00e4, k\u00e4rsimyksi\u00e4, ihmeit\u00e4, toisten ihmisten esimerkki\u00e4, kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja erityisesti evankeliumin saarnaa. Apostoli Paavali sanoo, ett\u00e4 Jumalan hyvyys johtaa ihmist\u00e4 parannukseen. Jo Jumalan yleinen kaitselmus voi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisess\u00e4 tietoisuuden omasta syntisyydest\u00e4 ja tarpeesta saada apua ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

On kuitenkin ero Jumalan yleisen kaitselmuksen ja varsinaisen pelastavan armon v\u00e4lill\u00e4. Jumala toimii kaikissa ihmisiss\u00e4 Luojana ja Kaitselmuksena. H\u00e4n antaa j\u00e4rjen, omantunnon, el\u00e4m\u00e4n, luonnon todistuksen ja moraalisen lain. T\u00e4t\u00e4 voidaan kutsua yleiseksi armoksi tai kaitselmukselliseksi johdatukseksi. Mutta varsinaisessa kristillisess\u00e4 mieless\u00e4 valaiseva armo on Jumalan toimintaa Lunastajana ja Pyhitt\u00e4j\u00e4n\u00e4: se tapahtuu evankeliumin, Jumalan sanan, kirkon el\u00e4m\u00e4n ja Kristuksen pelastuksen todistuksen kautta.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n armon vaikutus ihmisess\u00e4 on k\u00e4\u00e4ntymyksen alku. Ihmisess\u00e4 syntyy uskonnollisia liikahduksia: synnintunto, kaipuu Jumalan puoleen, halu kuulla totuutta, pelko kadotuksesta, toivo armosta, n\u00f6yrtyminen, rukouksen alku. Mutta t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n armo ei toimi v\u00e4kivaltaisesti. Se valaisee ja kutsuu, mutta ihminen voi my\u00f6s vastustaa sit\u00e4. Jumala ei tuhoa ihmisen vapautta, vaan kutsuu sit\u00e4 her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kun ihminen suostuu t\u00e4h\u00e4n kutsuvaan armoon, h\u00e4n saa erityist\u00e4 armoa. Erityinen armo toimii sakramenttien kautta ja vaikuttaa ihmisen sis\u00e4iseen uudistumiseen: vanhurskauttamiseen ja pyhitykseen. Vanhurskauttaminen ei ortodoksisessa ymm\u00e4rryksess\u00e4 ole vain ulkoinen julistus, jossa syntinen katsotaan vanhurskaaksi, vaan todellinen sis\u00e4inen puhdistuminen synneist\u00e4. Pyhitys puolestaan on prosessi, jossa syntiset taipumukset, himot ja tavat v\u00e4hitellen kukistetaan ja ihminen kasvaa Jumalan kaltaisuuteen.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 armon toiminta n\u00e4kyy koko pelastuksen j\u00e4rjestyksen\u00e4. Ensin armo kutsuu. Sitten se valaisee. Ihminen vastaa uskolla ja katumuksella. Armo uudestisynnytt\u00e4\u00e4 kasteessa, antaa synnit anteeksi, liitt\u00e4\u00e4 Kristukseen ja tekee ihmisest\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen temppelin. Sen j\u00e4lkeen armo ei poistu, vaan jatkaa ty\u00f6t\u00e4\u00e4n: se vahvistaa, varjelee, lohduttaa, kasvattaa, parantaa ja johdattaa ihmist\u00e4 kohti t\u00e4ydellisyytt\u00e4. Pelastus ei ole vain alussa saatu lahja, vaan armon jatkuva el\u00e4m\u00e4 ihmisess\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 kohtaa tulee esiin sakramentaalinen n\u00e4k\u00f6kulma. Jumalan sana kutsuu ja valaisee; sakramentit v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t erityist\u00e4 pyhitt\u00e4v\u00e4\u00e4 armoa. Kaste uudestisynnytt\u00e4\u00e4 vedest\u00e4 ja Hengest\u00e4. Mirhavoitelu antaa Pyh\u00e4n Hengen lahjan. Eukaristia yhdist\u00e4\u00e4 Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Katumus palauttaa langenneen armon yhteyteen. Pappeus antaa kirkon palvelijoille erityiset lahjat Jumalan kansan rakentamiseksi. N\u00e4in armo ei ole ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen hengellinen vaikutelma, vaan kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 konkreettisesti v\u00e4littyv\u00e4 Jumalan voima.<\/p>\n

On kuitenkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 erottaa pyhitt\u00e4v\u00e4 armo ja erityiset armolahjat eli karismat. Pyhitt\u00e4v\u00e4 armo annetaan ihmisen pelastukseksi, h\u00e4nen sis\u00e4iseksi uudistumisekseen ja yhteydeksi Jumalaan. Karismat taas annetaan ennen kaikkea kirkon yhteiseksi rakentumiseksi. Apostoli Paavali puhuu kielill\u00e4 puhumisesta, profetoimisesta, parantamisen lahjoista, henkien erottamisesta, opettamisen, paimentamisen ja palvelun lahjoista. Ne eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 todista vastaanottajan henkil\u00f6kohtaisesta pyhyydest\u00e4 samalla tavalla kuin pyhitt\u00e4v\u00e4 armo, vaan ne annetaan yhteist\u00e4 palvelua varten.<\/p>\n

Kirkossa on pysyvi\u00e4 armolahjoja ja tilap\u00e4isi\u00e4 tai poikkeuksellisia lahjoja. Pysyvi\u00e4 ovat erityisesti saarnan, opetuksen, paimenuuden ja sakramentaalisen palvelun lahjat, koska kirkko tarvitsee niit\u00e4 aina. Poikkeuksellisia lahjoja olivat esimerkiksi apostolin ainutlaatuinen lahja, kielill\u00e4 puhuminen, ihmeiden tekeminen ja muut ensimm\u00e4isen kirkon erityiset karismat, jotka palvelivat evankeliumin levi\u00e4mist\u00e4 ja kirkon perustamista. T\u00e4m\u00e4 erottelu auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ettei kaikki armon vaikutus ole samanlaista: osa armosta t\u00e4ht\u00e4\u00e4 yksil\u00f6n pyhitykseen, osa kirkon yhteiseen rakentamiseen.<\/p>\n

Yksipuoliset k\u00e4sitykset armosta<\/strong><\/p>\n

Armo-opin historiassa kaksi suurta yksipuolisuutta on pelagiolainen ja augustinolais-reformoitu suunta. Ensimm\u00e4inen korostaa ihmisen luonnollisia voimia armon kustannuksella; toinen taas korostaa armon vastustamatonta voimaa ihmisen vapauden kustannuksella. Ortodoksinen opetus pyrkii s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n molemmat totuudet: armo on ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, mutta se ei tuhoa ihmisen vapautta.<\/p>\n

Pelagiolaisuus sekoitti armon Jumalan yleisiin lahjoihin. Pelagiolaiset ja puolipelagiolaiset eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet armoa ensisijaisesti Pyh\u00e4n Hengen sis\u00e4isen\u00e4 voimana, vaan Jumalan ihmiselle antamina luonnollisina ja ulkoisina apuina. N\u00e4ihin kuuluivat j\u00e4rki, vapaa tahto, luonnollinen moraalinen kyky, Vanhan testamentin laki, Kristuksen opetus ja Kristuksen esimerkki. He puhuivat kyll\u00e4 armosta, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 armo tarkoitti heille sit\u00e4, ett\u00e4 Jumala oli luonut ihmisen kykenev\u00e4ksi hyv\u00e4\u00e4n ja antanut h\u00e4nelle ohjeet hyv\u00e4n tekemiseen.<\/p>\n

Pelagiolaisen ajattelun mukaan ihmisen vapaa tahto s\u00e4ilyi lankeemuksen j\u00e4lkeen olennaisesti vahingoittumattomana. Ihminen voi olla tekem\u00e4tt\u00e4 synti\u00e4, jos h\u00e4n tahtoo. Kristuksen merkitys on ennen kaikkea siin\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n opettaa paremmin Jumalan tahdon ja antaa t\u00e4ydellisen moraalisen esimerkin. Pyh\u00e4n Hengen sis\u00e4inen armo voi auttaa ihmist\u00e4 helpommin saavuttamaan hyv\u00e4n, mutta se ei ole ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Ihminen voi siis omilla luonnollisilla voimillaan kulkea hyveen tiet\u00e4, vaikka armo tekisi t\u00e4m\u00e4n helpommaksi.<\/p>\n

T\u00e4llainen opetus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ensi silm\u00e4yksell\u00e4 kunnioittavan ihmisen vapautta, mutta se p\u00e4\u00e4tyy kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n kristillisen pelastuksen syvyyden. Jos ihminen voi pelastua luonnollisilla voimillaan, Kristuksen lunastus ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Jos armo on vain opetus, laki ja esimerkki, se ei ole Pyh\u00e4n Hengen uudistavaa voimaa. Jos synti ei ole turmellut ihmist\u00e4 sis\u00e4isesti, pelastus ei ole uudestisyntymist\u00e4 vaan moraalista itseparannusta.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4\u00a0 pelagiolainen armo-oppi on pohjimmiltaan armon kielt\u00e4mist\u00e4. Se k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 armon kielt\u00e4, mutta t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen toisella sis\u00e4ll\u00f6ll\u00e4. Armon paikan ottavat ihmisen oma vapaus ja Jumalan ulkoiset lahjat. T\u00e4ll\u00e4 on my\u00f6s kristologisia seurauksia: Kristus ei en\u00e4\u00e4 ole ennen kaikkea Lunastaja, vaan opettaja ja esikuva. T\u00e4m\u00e4 avaa tien sokinolaiselle ja rationaaliselle teologialle, jossa Jeesus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n korkeana moraalisena ihmisen\u00e4, ei Jumalihmisen\u00e4, jonka kautta Pyh\u00e4 Henki uudistaa ihmisen.<\/p>\n

Pelagiolaisuuden vastakohdaksi nousi Augustinuksen voimakas armon korostus. Augustinus taisteli pelagiolaisuutta vastaan korostamalla, ett\u00e4 lankeemuksen j\u00e4lkeen synti on tullut ihmisen hallitsevaksi periaatteeksi. Ihminen on menett\u00e4nyt todellisen vapauden hyv\u00e4\u00e4n ja joutunut synnin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden alaiseksi. Siksi armo ei ole vain apu, vaan sis\u00e4inen voima, joka synnytt\u00e4\u00e4 ihmisess\u00e4 hyv\u00e4n tahdon, uskon ja koko pelastuksen.<\/p>\n

Augustinuksen vahvuus on siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ottaa synnin vakavasti ja tunnustaa armon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden. Ihminen ei paranna itse\u00e4\u00e4n. H\u00e4n tarvitsee Jumalan sis\u00e4ist\u00e4 toimintaa. Mutta tekstin mukaan Augustinuksen opetuksessa syntyy toinen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyys: armo alkaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 voimalta, joka korvaa ihmisen vapauden. Se vaikuttaa vastustamattomasti, kukistaa jopa vastustavan tahdon ja j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 koko pelastuksen niin, ett\u00e4 ihmisen oma vapaa osallistuminen j\u00e4\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4ksi.<\/p>\n

Luterilaisuus ja erityisesti reformoitu teologia omaksuivat osittain t\u00e4m\u00e4n augustinolaisen painotuksen. Uskonpuhdistuksessa armo ymm\u00e4rrettiin voimakkaasti Jumalan yksipuolisena ja ihmisen tahdosta riippumattomana pelastavana toimintana. T\u00e4ss\u00e4 oli oikeutettu protesti pelastuksen ansaitsemista vastaan, mutta vaarana oli ihmisen vapauden ja yhteisty\u00f6n heikentyminen. Jos armo toimii vastustamattomasti ja yksin, ihmisen katumus, usko, kilvoitus ja rakkaus voivat alkaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain armon v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6milt\u00e4 seurauksilta, eiv\u00e4t todelliselta persoonalliselta vastaukselta Jumalalle.<\/p>\n

Ortodoksinen opetus torjuu molemmat \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t. Pelagiolaisuutta vastaan se sanoo: ilman armoa ihminen ei voi pelastua. Armo ei ole vain ulkoinen opetus tai moraalinen esimerkki, vaan Pyh\u00e4n Hengen todellinen voima. Augustinolais-reformoitua yksipuolisuutta vastaan se sanoo: armo ei tuhoa vapautta eik\u00e4 toimi ihmisen persoonallisen tahdon ohitse. Jumala pelastaa ihmisen, mutta ei v\u00e4kisin. H\u00e4n kutsuu, valaisee, vahvistaa ja uudistaa, mutta ihminen voi suostua tai vastustaa.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tulee esiin ortodoksisen teologian keskeinen k\u00e4site: synergia<\/em>, Jumalan armon ja ihmisen vapaan tahdon yhteisty\u00f6. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, ett\u00e4 Jumala ja ihminen olisivat tasavertaisia tekij\u00f6it\u00e4 pelastuksessa. Aloite, voima ja lahja ovat Jumalalta. Mutta ihminen ei ole kuollut esine, vaan rationaalinen ja vapaa persoona. Armo ei tee h\u00e4nest\u00e4 passiivista v\u00e4linett\u00e4, vaan her\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen vapautensa todelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Synergia suojelee sek\u00e4 Jumalan armon suuruutta ett\u00e4 ihmisen persoonallisuutta. Jos ihminen pelastaisi itsens\u00e4, Kristus olisi tarpeeton. Jos Jumala pelastaisi ihmisen ilman h\u00e4nen vapaata osallistumistaan, ihminen lakkaisi olemasta persoonallinen olento Jumalan kuvana. Ortodoksinen n\u00e4kemys pit\u00e4\u00e4 kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 armo on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja ensisijainen, mutta ihmisen vastaus on todellinen ja merkityksellinen.<\/p>\n

Ortodoksinen synteesi: armo, vapaus ja pyhitys<\/strong><\/p>\n

Ortodoksisen opetuksen mukaan armo on Pyh\u00e4n Hengen erityinen jumalallinen voima<\/em>, joka annetaan ihmiselle Kristuksen lunastusty\u00f6n t\u00e4hden ja joka yhdist\u00e4\u00e4 h\u00e4net Kristuksen ansioihin. T\u00e4m\u00e4 armo vaikuttaa ihmisen sisimm\u00e4ss\u00e4, mutta ei mekaanisesti eik\u00e4 v\u00e4kivaltaisesti. Se kohtaa ihmisen vapauden, kutsuu sit\u00e4, parantaa sit\u00e4 ja tekee siit\u00e4 kykenev\u00e4n todelliseen hyv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ihmisen vapaus ei ole lankeemuksen j\u00e4lkeen tuhoutunut, mutta se on haavoittunut. Ihminen kykenee luonnolliseen hyv\u00e4\u00e4n, moraalisiin pyrkimyksiin ja omantunnon \u00e4\u00e4nen kuulemiseen, mutta h\u00e4n ei voi omin voimin saavuttaa pelastavaa yhteytt\u00e4 Jumalaan. H\u00e4n tarvitsee armon, joka ei vain neuvo h\u00e4nt\u00e4, vaan parantaa h\u00e4nen tahtonsa, valaisee h\u00e4nen mielens\u00e4, puhdistaa h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 ja liitt\u00e4\u00e4 h\u00e4net Kristukseen. Armo ei siis lis\u00e4\u00e4 pient\u00e4 ulkoista apua muuten terveeseen ihmiseen, vaan toimii l\u00e4\u00e4kkeen\u00e4 syv\u00e4sti sairastuneelle luonnolle.<\/p>\n

Samalla armo ei kumoa sit\u00e4, mik\u00e4 ihmisess\u00e4 on luotua ja hyv\u00e4\u00e4. Se ei korvaa j\u00e4rke\u00e4, tahtoa, omaatuntoa ja vapautta, vaan palauttaa ne oikeaan toimintaansa. Synti v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 ihmisen luonnolliset voimat; armo parantaa ja kirkastaa ne. Ihminen ei tule pyh\u00e4ksi lakkaamalla olemasta ihminen, vaan tulemalla Jumalan armon kautta todellisemmin ihmiseksi, sellaiseksi kuin h\u00e4net luotiin olemaan.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n vuoksi pyhitys ei ole vain juridinen asemanmuutos, vaan koko ihmisen uudistuminen. Armo ei ainoastaan anna anteeksi syntej\u00e4, vaan muuttaa ihmist\u00e4. Se poistaa synnin saastaa, vahvistaa hyveit\u00e4, synnytt\u00e4\u00e4 rakkauden Jumalaan, tekee rukouksen el\u00e4v\u00e4ksi, antaa voiman taistella himoja vastaan ja kasvattaa ihmisen Kristuksen kaltaisuuteen. Vanhurskauttaminen ja pyhitys eiv\u00e4t ole toisistaan t\u00e4ysin erillisi\u00e4 tapahtumia, vaan saman armon eri puolia: Jumala antaa anteeksi ja samalla parantaa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 antaa kristilliselle el\u00e4m\u00e4lle vakavan mutta toiveikkaan luonteen. Koska pelastus on armoa, ihminen ei voi kerskua. Kaikki hyv\u00e4 on Jumalan lahjaa. Mutta koska armo ei toimi ilman ihmisen vapaata suostumusta, ihminen ei voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olla hengellisesti v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n. H\u00e4nen on kuultava kutsu, teht\u00e4v\u00e4 parannus, uskottava, rukoiltava, osallistuttava sakramentteihin, taisteltava synti\u00e4 vastaan ja elett\u00e4v\u00e4 Kristuksen k\u00e4skyjen mukaan. T\u00e4m\u00e4 kaikki ei ole armon kilpailija, vaan armon vaikutuksen hedelm\u00e4 ja ihmisen yhteisty\u00f6 sen kanssa.<\/p>\n

Armon ja vapauden suhde n\u00e4kyy erityisesti k\u00e4\u00e4ntymyksess\u00e4. Kukaan ei tule Kristuksen luo ilman Jumalan kutsua. Mutta Jumalan kutsu ei pakota. Ihminen voi paaduttaa syd\u00e4mens\u00e4 tai avata sen. Kun h\u00e4n vastaa, h\u00e4n ei voi sanoa ansainneensa armon, sill\u00e4 jo vastaamisen mahdollisuus on armon her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4. Mutta h\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi sanoa olleensa pelkk\u00e4 esine, sill\u00e4 vastaus on h\u00e4nen oma vapaa suostumuksensa.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 on my\u00f6s suuri ero ulkoisen uskonnollisuuden ja armon el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. Ihminen voi tuntea lain, osata dogmit ja n\u00e4hd\u00e4 Kristuksen esimerkin, mutta ilman Pyh\u00e4n Hengen sis\u00e4ist\u00e4 armoa t\u00e4m\u00e4 kaikki j\u00e4\u00e4 ulkoiseksi. Laki voi osoittaa synnin, mutta ei paranna sit\u00e4. Esimerkki voi innostaa, mutta ei itsess\u00e4\u00e4n anna voimaa. Evankeliumin sana voi kutsua, mutta sen t\u00e4ytyy tulla Pyh\u00e4n Hengen kautta el\u00e4v\u00e4ksi syd\u00e4mess\u00e4. Kristinusko ei ole pelkk\u00e4 oppij\u00e4rjestelm\u00e4, vaan armon el\u00e4m\u00e4.<\/p>\n

Armon trinitaarinen luonne suojelee my\u00f6s sovitusopin kokonaisuutta. Is\u00e4 antaa armon, Poika ansaitsee ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 sen lunastusty\u00f6ss\u00e4\u00e4n, Pyh\u00e4 Henki tekee sen ihmisess\u00e4 vaikuttavaksi. N\u00e4in pyhitys ei ole irrallinen moraalinen prosessi, vaan osallisuutta Pyh\u00e4n Kolminaisuuden el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ihminen tulee Is\u00e4n lapseksi Pojassa Pyh\u00e4n Hengen kautta. T\u00e4m\u00e4 on armon korkein p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4: ei vain syntien anteeksianto, vaan yhteys Jumalaan.<\/p>\n

Pyh\u00e4n Hengen asuminen ihmisess\u00e4 antaa kristilliselle pyhitykselle ontologisen syvyyden. Ihminen ei vain j\u00e4ljittele Kristusta ulkoisesti, vaan Kristuksen el\u00e4m\u00e4 tulee h\u00e4neen Hengen kautta. H\u00e4n ei vain muistele lunastusta, vaan osallistuu siihen sakramentaalisesti ja hengellisesti. H\u00e4n ei vain tavoittele moraalista paremmuutta, vaan muuttuu Jumalan armon vaikutuksesta. T\u00e4m\u00e4 muutos voi olla hidas, kivulias ja ep\u00e4t\u00e4ydellinen t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta se on todellinen.<\/p>\n

Ortodoksinen armo-oppi on siten tasapainoinen vastaus armon historian suuriin v\u00e4\u00e4ristymiin. Pelagiolainen ajattelu tekee ihmisest\u00e4 liian vahvan ja armosta liian heikon. Augustinolais-reformoitu \u00e4\u00e4rimuoto tekee armosta niin voimakkaan, ett\u00e4 ihmisen vapaus uhkaa kadota. Ortodoksinen n\u00e4kemys sanoo: ihminen on liian sairas parantaakseen itsens\u00e4, mutta liian persoonallinen pelastettavaksi v\u00e4kisin. Jumala antaa kaiken, mutta ihminen kutsutaan todella vastaamaan.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n opetuksen hengellinen merkitys on suuri. Se est\u00e4\u00e4 ep\u00e4toivon, koska pelastus ei riipu ihmisen omasta voimasta. Se est\u00e4\u00e4 ylpeyden, koska kaikki hyv\u00e4 on armoa. Se est\u00e4\u00e4 passiivisuuden, koska armo kutsuu yhteisty\u00f6h\u00f6n. Se est\u00e4\u00e4 moralistisen uskonnollisuuden, koska pelastus ei ole vain k\u00e4skyjen noudattamista. Se est\u00e4\u00e4 my\u00f6s hengellisen fatalismin, koska ihminen ei ole armon edess\u00e4 tahdoton kone.<\/p>\n

Armo pyhitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 voimana on siis Kristuksen sovitusty\u00f6n el\u00e4v\u00e4 soveltaminen ihmiseen Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4. Se on Jumalan rakkauden voima, joka tulee ihmisen heikkouteen, ei murskatakseen h\u00e4nt\u00e4, vaan parantaakseen h\u00e4net. Se valaisee pimeydess\u00e4, kutsuu synnist\u00e4, uudestisynnytt\u00e4\u00e4 kasteessa, vahvistaa sakramenteissa, kasvattaa kilvoituksessa ja johdattaa ihmist\u00e4 kohti t\u00e4ydellist\u00e4 yhteytt\u00e4 Jumalan kanssa. Armon kautta ihminen ei vain saa jotakin Jumalalta, vaan h\u00e4net tehd\u00e4\u00e4n Jumalan asumukseksi. T\u00e4m\u00e4 on kristillisen pyhityksen ydin: Jumala lahjoittaa itsens\u00e4 ihmiselle, jotta ihminen voisi vapaasti, rakkaudessa ja totuudessa tulla osalliseksi jumalallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Armo pyhitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 voimana \u00a0Armon raamatullinen merkitys Kristillisess\u00e4 teologiassa armo ei ole vain Jumalan hyv\u00e4ntahtoisuutta ihmist\u00e4 kohtaan eik\u00e4 pelkk\u00e4 anteeksiantava asenne,<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-3213","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3213","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3213"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3213\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3214,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3213\/revisions\/3214"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3213"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3213"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3213"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}