{"id":3196,"date":"2026-02-21T07:04:16","date_gmt":"2026-02-21T05:04:16","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=3196"},"modified":"2026-02-21T07:04:16","modified_gmt":"2026-02-21T05:04:16","slug":"konfirmaation-sakramentaalinen-luonne-ja-hallinnollinen-kaytanto-alkukirkossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2026\/02\/21\/konfirmaation-sakramentaalinen-luonne-ja-hallinnollinen-kaytanto-alkukirkossa\/","title":{"rendered":"Konfirmaation sakramentaalinen luonne ja hallinnollinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 alkukirkossa"},"content":{"rendered":"

Konfirmaation sakramentaalinen luonne ja hallinnollinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 alkukirkossa<\/span><\/p>\n

https:\/\/openlibrary.org\/books\/OL43851485M\/Origines_ecclesiasticae<\/a><\/p>\n

<\/span>L\u00e4hdeteos:<\/strong> Joseph Bingham: Origines Ecclesiastic\u00e6 \u2013 The Antiquities of the Christina Church.Vol. 1.\u00a0 Reprinted from the original edition. With an enlarged analytical index.
\n<\/span>London
\n<\/span>MDCCVIII \u2013 MDCCXXII.<\/span><\/p>\n

Binghamin tutkimus tarjoaa yksityiskohtaisen katsauksen varhaiskirkon k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin, jotka liittyiv\u00e4t kasteen j\u00e4lkeisiin toimituksiin, erityisesti konfirmaatioon eli kastetta seuranneeseen Pyh\u00e4n Hengen vastaanottamiseen. Bingham oikaisee useita my\u00f6hempiin aikoihin ja nykyk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin liittyvi\u00e4 v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksi\u00e4 osoittaen, ett\u00e4 varhaiskirkossa konfirmaatio, kaste ja eukaristia muodostivat yhten\u00e4isen initiaatioprosessin, jota hallinnoitiin joustavasti mutta teologisesti tiukasti m\u00e4\u00e4ritellyin perustein.<\/p>\n

Tutkimus jakautuu viiteen p\u00e4\u00e4alueeseen: konfirmaation ajankohtaan ja kohteisiin, toimittajiin, toimitustapaan ja seremonioihin, muihin kastetta seuraaviin riitteihin sek\u00e4 lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n uudelleenkastamista vastaan.<\/p>\n

Konfirmaation ajankohta, luonne ja kohdejoukot<\/strong><\/p>\n

Teksti aloittaa k\u00e4sittelem\u00e4ll\u00e4 konfirmaation ajankohtaa ja sen suhdetta kasteeseen. Varhaiskirkon k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 konfirmaatio, jota kutsuttiin my\u00f6s nimill\u00e4 chrisma<\/em> (voitelu), cheirothesia<\/em> (k\u00e4ttenp\u00e4\u00e4llepano) ja sphragis <\/em>(sinetti), n\u00e4htiin kiinte\u00e4n\u00e4 osana kastesakramenttia. Se ei ollut erillinen riitti, vaan kasteen t\u00e4ydellist\u00e4v\u00e4 toimitus, jossa rukoiltiin Pyh\u00e4n Hengen laskeutumista kastetun ylle. Jos piispa oli l\u00e4sn\u00e4, konfirmaatio toimitettiin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kasteen j\u00e4lkeen. T\u00e4m\u00e4 vahvistuu useiden kirkkoisien (Tertullianus, Kyrillos Jerusalemilainen, Ambrosius) todistuksista, jotka kuvaavat kastetun nousevan vedest\u00e4, saavan voitelun ja k\u00e4ttenp\u00e4\u00e4llepanon per\u00e4kk\u00e4in.<\/p>\n

Mik\u00e4li piispa ei ollut l\u00e4sn\u00e4 \u2013 mik\u00e4 oli yleist\u00e4 maaseutukirkoissa tai h\u00e4t\u00e4kasteiden yhteydess\u00e4 \u2013 konfirmaatio lyk\u00e4ttiin my\u00f6hemm\u00e4ksi ajankohdalle, jolloin piispa vieraili seurakunnassa. Tekstiss\u00e4 tuodaan esiin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 johti joskus siihen, ett\u00e4 henkil\u00f6t kuolivat ilman konfirmaatiota, mik\u00e4 aiheutti kirkossa hallinnollisia ongelmia. Ongelman ratkaisemiseksi tietyt kirkolliskokoukset (esim. Espanjassa) velvoittivat piispat kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n hiippakuntansa vuosittain tai jakamaan suuret hiippakunnat pienempiin osiin.<\/p>\n

Erityisen merkitt\u00e4v\u00e4 on tekstin k\u00e4sittely konfirmaation antamisesta lapsille. Nykyk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 poiketen varhaiskirkossa lapset konfirmoitiin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kasteen j\u00e4lkeen. T\u00e4m\u00e4 perustuu selkeisiin historiallisiin todisteisiin:<\/p>\n

1.Kirjalliset l\u00e4hteet: Gennadius, paavi Innocentius ja Alcuin kuvaavat lapsen tuomista piispan luo kasteen j\u00e4lkeen saatettavaksi voitelulla ja k\u00e4ttenp\u00e4\u00e4llepanolla.<\/p>\n

2.Eukaristian vastaanottaminen: Varhaiskirkossa lapset osallistuivat eukaristiaan kasteen j\u00e4lkeen. Koska eukaristiaan osallistuminen edellytti yleens\u00e4 konfirmaatiota, on loogista, ett\u00e4 my\u00f6s lapset konfirmoitiin. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 jatkui tekstiss\u00e4 mainitun todistusaineiston perusteella aina 800-luvulle saakka.<\/p>\n

Bingham k\u00e4sittelee my\u00f6s v\u00e4itett\u00e4, jonka mukaan konfirmaatio olisi ollut itsen\u00e4inen sakramentti (kuten mirhavoitelu ortodoksisessa kirkossa nyky\u00e4\u00e4nkin). Kirjoittaja argumentoi vahvasti vastaan: kun kirkkois\u00e4t puhuivat ”kahdesta sakramentista” kasteen yhteydess\u00e4, he tarkoittivat kahta p\u00e4\u00e4seremoniaa (vesikaste ja voitelu\/k\u00e4ttenp\u00e4\u00e4llepano), jotka yhdess\u00e4 muodostivat yhden uudestisyntymisen sakramentin. Esimerkiksi Optatus ja Pacianus lukevat voitelun ja k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanon kasteen osiksi, eiv\u00e4tk\u00e4 erillisiksi sakramenteiksi. T\u00e4m\u00e4 eroaa my\u00f6h\u00e4isemm\u00e4st\u00e4 roomalaiskatolisesta teologiasta, joka on korottanut konfirmaation itsen\u00e4iseksi sakramentikseen.<\/p>\n

Konfirmaation toimittajat ja alueelliset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t<\/strong><\/p>\n

Konfirmaation toimittamiseen liittyv\u00e4t s\u00e4\u00e4d\u00f6kset vaihtelivat alueittain, mutta tietty perusrakenne s\u00e4ilyi. Konfirmaatio koostui useista osista: krisman (pyh\u00e4n voitelu\u00f6ljyn) vihkimisest\u00e4, voitelusta, ristin merkist\u00e4, k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanosta ja rukouksesta.<\/p>\n

Krisman (mirhavoiteen<\/em>) vihkiminen oli yksinomaan piispan teht\u00e4v\u00e4, ja se s\u00e4ilyi h\u00e4nen erityisen\u00e4 etuoikeutenaan kaikkialla. Presbyteereill\u00e4 ei ollut oikeutta vihki\u00e4 krismaa, ja tietyt kirkolliskokoukset (esim. Toledo) jopa tuomitsivat t\u00e4m\u00e4n oikeuden loukkauksena piispan virkaa vastaan.<\/p>\n

Voitelun ja k\u00e4ttenp\u00e4\u00e4llepanon<\/em> osalta esiintyi eroja:<\/p>\n

Rooman kirkko<\/em>: K\u00e4ytti kahta erillist\u00e4 voitelua. Presbyteerit voisivat voidella kastetun muut kehon osat, mutta otsan voitelu (consignatio<\/em>) oli varattu yksinomaan piispalle k\u00e4ttenp\u00e4\u00e4llepanon yhteydess\u00e4.<\/p>\n

Gallian (Ranskan) kirkko<\/em>: Noudatti yksinkertaisempaa k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4. Presbyteerit suorittivat voitelun itse kasteen yhteydess\u00e4, ja piispan teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4i vain k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepano ja rukous.<\/p>\n

It\u00e4inen kirkko:<\/em> Piti kiinni yhdest\u00e4 voitelusta, jonka suoritti piispa. Ainoastaan Alexandriassa ja Egyptiss\u00e4 presbyteereill\u00e4 oli lupa toimittaa konfirmaatio piispan ollessa poissa, mik\u00e4 oli poikkeus yleisest\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

K\u00e4ttenp\u00e4\u00e4llepano oli universaalisti piispan teht\u00e4v\u00e4, ja se perustui apostoliseen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n (Apostolien teot 8. ja 19. luku). Tekstiss\u00e4 korostetaan, ett\u00e4 vaikka presbyteereill\u00e4 oli tietyiss\u00e4 tilanteissa (kuten Alexandriassa) oikeus toimittaa konfirmaatio, se tapahtui aina piispan valtuuttamana ja alaisuudessa. L\u00e4nness\u00e4 kirkko oli tiukempi; paavit Innocentius ja Gregorius Suuri kielsiv\u00e4t presbyteereilt\u00e4 oikeuden konsignoida<\/em> (tehd\u00e4 ristinmerkki otsaan k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanon yhteydess\u00e4), mik\u00e4 johti siihen, ett\u00e4 monet kuolivat saamatta konfirmaatiota piispan vierailujen v\u00e4hyyden vuoksi.<\/p>\n

Poikkeustapauksia olivat energumeenit<\/em> (riivatut) ja kuolemanvaarassa olevat kerettil\u00e4iset. N\u00e4iss\u00e4 tilanteissa piispa saattoi valtuuttaa presbyteerin tai jopa diakonin toimittamaan konfirmaation, jotta henkil\u00f6 ei kuolisi ilman Pyh\u00e4n Hengen armon vastaanottamista. T\u00e4m\u00e4 osoittaa kirkon pragmaattisuutta hengellisen h\u00e4t\u00e4tilanteen edess\u00e4.<\/p>\n

Konfirmaation toimitustapa ja siihen liittyv\u00e4t seremoniat<\/strong><\/p>\n

Konfirmaation seremoniallinen anti oli monipuolinen ja symbolisesti rikas. Toimitus alkoi yleens\u00e4 voitelulla, jota seurasi ristinmerkki ja k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepano rukouksineen.<\/p>\n

Voitelun alkuper\u00e4<\/em> ei ole t\u00e4ysin selv\u00e4. Vaikka jotkut tutkijat ovat yritt\u00e4neet johtaa sen apostolisesta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4, kirjoittaja pit\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 se tuli yleiseksi vasta 200-luvulla (Origenes, Tertullianus). Voitelu n\u00e4htiin kuitenkin keskeisen\u00e4: se symboloi ”kuninkaallista pappeutta” ja Pyh\u00e4n Hengen lahjan vastaanottamista. Rukoukset voitelun yhteydess\u00e4 vaihtelivat lyhyist\u00e4 kaavoista (”Pyh\u00e4n Hengen lahjan sinetti”) pitkiin anomisiin hengellisen vakauden ja armon puolesta.<\/p>\n

K\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepano<\/em> oli merkitt\u00e4vin seremonia, jonka katsottiin perustuvan suoraan Raamattuun. Kirkkois\u00e4t (Cyprianus, Augustinus, Hieronymus) perustelivat k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 Apostolien tekojen kuvauksilla. Augustinus teki t\u00e4rke\u00e4n teologisen erottelun: vaikka apostoliset ihmeet (kielill\u00e4puhuminen) olivat lakanneet, k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanon kautta saatava Pyh\u00e4 Henki antoi yh\u00e4 armoa, rakkautta ja hengellist\u00e4 voimaa taisteluun synti\u00e4 vastaan. Konfirmaatiossa saatua armoa pidettiin kasteen armon t\u00e4ydennyksen\u00e4 \u2013 kaste antoi synnit anteeksi, mutta konfirmaatio antoi voimaa ja viisautta kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Bingham k\u00e4sittelee olennaista kysymyst\u00e4 konfirmaation v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4. Se ei ollut ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n pelastukseen (kuten kaste), sill\u00e4 ilman konfirmaatiota kuollut henkil\u00f6 katsottiin pelastetuksi kasteen vanhurskauttavan voiman perusteella. Konfirmaatio oli kuitenkin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n hengelliseen kasvuun ja ”taisteluun” maailmaa vastaan. Sen laiminly\u00f6nti ei ollut kuoleman synti, mutta se johti kirkollisiin seuraamuksiin: ilman konfirmaatiota ollutta henkil\u00f6\u00e4 ei voitu vihki\u00e4 papiksi, ja h\u00e4nen kastettaan pidettiin ”keskener\u00e4isen\u00e4” (sacrum integrum<\/em>), ellei sit\u00e4 ollut ”t\u00e4ydennetty” piispan toimittamalla konfirmaatiolla (k\u00e4ttenp\u00e4\u00e4llepanolla ja voitelulla).<\/p>\n

Muut kastetta seuraavat riitit<\/strong><\/p>\n

Kasteen ja konfirmaation j\u00e4lkeen seurasi joukko muita seremonioita, jotka samalla tavoin kuin konfirmaatio, sitoivat kastetun kirkon yhteis\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

    \n
  1. Valkoiset vaatteet<\/em>: Kastettu puettiin valkoisiin vaatteisiin (alba<\/em>), jotka symboloivat uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja viattomuutta. N\u00e4it\u00e4 vaatteita k\u00e4ytettiin yleens\u00e4 kahdeksan p\u00e4iv\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isen j\u00e4lkeen, jolloin ne laskettiin kirkkoon. Vaatteilla oli my\u00f6s juridinen merkitys; niit\u00e4 s\u00e4ilytettiin todisteena kastetun tekemist\u00e4 lupauksista. Tekstiss\u00e4 kerrotaan kuvaava esimerkki karthagolaisesta Elpidiphoruksesta, joka luopui uskostaan, ja h\u00e4nen kumminsa toi h\u00e4nen kastevaatteensa todisteeksi h\u00e4nen petoksestaan viimeisell\u00e4 tuomiolla.<\/li>\n<\/ol>\n

    2.Kynttil\u00e4t:<\/em> Kastetut kantoivat palavia kynttil\u00f6it\u00e4, mik\u00e4 symboloi uskon valoa ja Kristuksen edess\u00e4 valmiina seisomista.<\/p>\n

      \n
    1. Rauhan suudelma:<\/em> Kastettu otettiin vastaan ”rauhan suudelmalla”, mik\u00e4 merkitsi h\u00e4nen t\u00e4ydellist\u00e4 hyv\u00e4ksymist\u00e4\u00e4n seurakunnan veljekseksi ja sisareksi. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ulottui my\u00f6s pieniin lapsiin.<\/li>\n
    2. Maito ja hunaja:<\/em> Kastetulle annettiin maistettavaksi maitoa ja hunajaa. T\u00e4m\u00e4 ei korvannut eukaristiaa (jota my\u00f6s jaettiin), vaan symboloi luvattua maata ja uudestisyntym\u00e4\u00e4 lapsen kaltaisena viattomuutena. T\u00e4ll\u00e4 riituksella oli oma erillinen vihkimisens\u00e4, erotettuna eukaristian vihkimisest\u00e4.<\/li>\n
    3. \u201dIs\u00e4 meid\u00e4n\u201d lukeminen:<\/em> Kastettua opetettiin ja h\u00e4n sai luvan rukoilla \u201dIs\u00e4 meid\u00e4n\u201d heti kasteen j\u00e4lkeen, sill\u00e4 nyt h\u00e4n oli tullut Jumalan lapseksi.<\/li>\n
    4. Psalmilaulu:<\/em> Kastetut otettiin vastaan psalmilaululla, mik\u00e4 ennakoi taivaallista ylistyst\u00e4.<\/li>\n
    5. Eukaristia:<\/em> Kasteen huipennus oli osallisuus eukaristiasta. T\u00e4m\u00e4 koski kaikkia, my\u00f6s lapsia, ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 jatkui useiden vuosisatojen ajan.<\/li>\n<\/ol>\n

      Bingham mainitsee my\u00f6s kiistanalaisen jalkojenpesun. Rooman kirkko hylk\u00e4si sen osana kastetoimitusta pel\u00e4ten sekaannusta sakramentin kanssa, kun taas Milanon kirkko piti sit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 mysteerin\u00e4, joka viittasi hengelliseen puhdistukseen ja kiusauksilta suojautumiseen.<\/p>\n

      Kirkon ja valtion lait uudelleenkastamista vastaan<\/strong><\/p>\n

      Bingham p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kattavaan katsaukseen laeista, jotka kielsiv\u00e4t uudelleenkastamisen. Alkukirkko suhtautui kasteen toistamiseen eritt\u00e4in kielteisesti, ja t\u00e4m\u00e4 perustui sek\u00e4 teologisiin ett\u00e4 hallinnollisiin n\u00e4k\u00f6kohtiin.<\/p>\n

      Teologiset perustelut uudelleenkastamista vastaan olivat moninaiset:<\/p>\n

      Kristus kuoli kerran, joten kastetta (yhteydess\u00e4 kuolemaan) ei pit\u00e4isi toistaa. Raamatun sanat ”yksi usko, yksi kaste” (Ef.4:5).<\/p>\n

      Heprealaiskirjeen varoitus niille, jotka ”valaistuttuaan” lankeavat (Hepr. 6:4-6), jonka kirkkois\u00e4t tulkitsivat viittaavan kasteeseen ja sen mahdottomuuteen uusia.<\/p>\n

      Ainoa merkitt\u00e4v\u00e4 poikkeus olivat markionilaiset, jotka sallivat jopa kolme kastetta synninpesuna. Kirkko tuomitsi t\u00e4m\u00e4n jyrk\u00e4sti.<\/p>\n

      K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tilanteet<\/em> vaativat tarkkaa harkintaa:<\/p>\n

      Ep\u00e4varmuus kasteesta:<\/em> Jos kastetulla ei ollut muistoa tai todistajia kasteestaan (esim. pikkulapsina vangituilla orjilla), h\u00e4net kastettiin. T\u00e4t\u00e4 ei pidetty uudelleenkastamisena, vaan varmistuksena.<\/p>\n

      Harhaoppiset:<\/em> Jos kaste oli toimitettu v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 muodossa (esim. kolminaisuusopin vastaisesti) tai v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 aineella, se katsottiin mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, ja henkil\u00f6 kastettiin. T\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n ei pidetty uudelleenkastamisena, vaan ensimm\u00e4isen\u00e4 laillisena kasteena.<\/p>\n

      Apostaatit:<\/em> Ne, jotka olivat kastettu katolisessa kirkossa mutta luopuneet uskosta, eiv\u00e4t saaneet uutta kastetta palatessaan. Heid\u00e4t otettiin takaisin parannuksen ja k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanon kautta. T\u00e4m\u00e4 oli universaali k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, jota noudattivat jopa kyprianilaiset, jotka muutoin vaativat harhaoppisten kastamista uudelleen.<\/p>\n

      Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 oli ankara. Kirkkois\u00e4t pitiv\u00e4t uudelleenkastamista ”ristiinnaulitsemisena uudelleen” ja Jumalan pilkkana.<\/p>\n

      Kirkolliset rangaistukset:<\/em> Uudelleenkastettu joutui pitk\u00e4\u00e4n katumukseen, menetti oikeutensa kirkollisille viroille ja saattoi saada eukaristian vain kuolinvuoteella. Piispat ja presbyteerit, jotka suorittivat uudelleenkastamisen, erotettiin virasta.<\/p>\n

      Siviilioikeudelliset rangaistukset:<\/em> Rooman keisarit (Valentinianus, Honorius, Theodosius Junior) s\u00e4\u00e4tiv\u00e4t uudelleenkastajille omaisuuden takavarikointia ja karkotusta. N\u00e4m\u00e4 lait olivat erityisesti suunnattu donatisteja ja eunomianolaisia vastaan, jotka aktiivisesti kastoivat uudelleen katolilaisia.<\/p>\n

      Bingham kuvaa kirkon sakramentaalista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, joka oli samalla joustava k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sovellutuksissaan (kuten konfirmaation lykk\u00e4\u00e4minen) mutta periaatteeltaan ehyt ja tiukka. Kaste, konfirmaatio ja eukaristia muodostivat yhten\u00e4isen alun kristityn el\u00e4m\u00e4lle, ja kirkko puolusti t\u00e4m\u00e4n initiaation pysyvyytt\u00e4 ja ainutlaatuisuutta teologisin perusteluin ja kanonisin s\u00e4\u00e4d\u00f6ksin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

      Konfirmaation sakramentaalinen luonne ja hallinnollinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 alkukirkossa https:\/\/openlibrary.org\/books\/OL43851485M\/Origines_ecclesiasticae L\u00e4hdeteos: Joseph Bingham: Origines Ecclesiastic\u00e6 \u2013 The Antiquities of the Christina Church.Vol.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-3196","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-traditio"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3196","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3196"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3196\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3197,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3196\/revisions\/3197"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3196"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3196"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3196"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}