{"id":3150,"date":"2025-12-29T10:31:19","date_gmt":"2025-12-29T08:31:19","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=3150"},"modified":"2025-12-29T10:31:19","modified_gmt":"2025-12-29T08:31:19","slug":"herran-paasiaisen-kristuksen-ylosnousemuksen-juhlan-historiasisalto-ja-muodot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2025\/12\/29\/herran-paasiaisen-kristuksen-ylosnousemuksen-juhlan-historiasisalto-ja-muodot\/","title":{"rendered":"HERRAN P\u00c4\u00c4SI\u00c4ISEN, KRISTUKSEN YL\u00d6SNOUSEMUKSEN JUHLAN HISTORIA,SIS\u00c4LT\u00d6 JA MUODOT"},"content":{"rendered":"

HERRAN P\u00c4\u00c4SI\u00c4ISEN, KRISTUKSEN YL\u00d6SNOUSEMUKSEN JUHLAN HISTORIA, SIS\u00c4LT\u00d6 JA MUODOT<\/span><\/p>\n

Historiallinen kehitys ja kiista ajanlaskusta<\/strong><\/p>\n

Herran p\u00e4\u00e4si\u00e4inen, Pascha, on ortodoksisen kirkkovuoden suurin ja vanhin juhla. Alkukirkossa yl\u00f6snousemuksen vietto oli kiinte\u00e4sti sidoksissa viikoittaiseen sunnuntaijuhlaan, jota vietettiin Kristuksen yl\u00f6snousemuksen muistoksi jo apostolisella ajalla. Ignatios Antiokialainen (n. 35\u2013107) kirjoittaa efesolaisille, ett\u00e4 ”joka ei tunne Kristusta yl\u00f6snousseena, joutuu turmioon”, korostaen yl\u00f6snousemuksen uskon keskeisyytt\u00e4 (Ignatios Antiokialainen, Epistula ad Ephesios<\/em>, 20, PG 5, 661).<\/p>\n

Juhlan tarkka ajankohta muodosti kuitenkin 100- ja 200-luvuilla merkitt\u00e4v\u00e4n kiistan, jota kutsutaan kvartodekimaanikiistaksi<\/em>. V\u00e4h\u00e4ss\u00e4-Aasiassa kirkko seurasi perinnett\u00e4, jossa p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 vietettiin juutalaisen p\u00e4\u00e4si\u00e4isen, 14. nisan- kuun p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, riippumatta viikonp\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Eusebios Kesarealainen (n. 260\u2013340) kuvaa teoksessaan Kirkkohistoria<\/em>, kuinka Polykarpos Smyrnalainen (n. 69\u2013155) ja Rooman piispa Anicetus keskustelivat asiasta voittamatta toisiaan (Eusebios Kesarealainen, Historia Ecclesiastica<\/em>, V, 24, PG 20, 501). Kiista k\u00e4rjistyi, kun Rooman piispa Viktor (n. 189\u2013199) vaati yhten\u00e4isyytt\u00e4 ja erotti kvartodekimaanit kirkkoyhteydest\u00e4, johon Eusebios suhtautui kriittisesti (Eusebios Kesarealainen, Historia Ecclesiastica<\/em>, V, 24, PG 20, 503).<\/p>\n

Ajanlaskun yhten\u00e4istymist\u00e4 pohjustettiin Nikean ensimm\u00e4isess\u00e4 kirkolliskokouksessa vuonna 325. Keisari Konstantinus Suuri (n. 272\u2013337) kirjeess\u00e4 korostaa, ett\u00e4 on sopimatonta, ett\u00e4 juutalaisten tavan mukaan vietett\u00e4isiin kaksi p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 yhden vuoden aikana. Eusebios kertoo teoksessaan Konstantinuksen el\u00e4m\u00e4<\/em>, ett\u00e4 kirkolliskokous p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 kaikkien kristittyjen tulisi juhlia p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 samana sunnuntaina eik\u00e4 juutalaisten kanssa yht\u00e4 aikaa (Eusebios Kesarealainen, Vita Constantini,<\/em> III, 18, PG 20, 1088). T\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4tti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vanhan kiistan ja vakiinnutti sunnuntain yl\u00f6snousemuksen juhlana.<\/p>\n

Teologinen sis\u00e4lt\u00f6: Kuoleman voittaminen<\/strong><\/p>\n

Ortodoksisen teologian mukaan p\u00e4\u00e4si\u00e4inen on juhlien juhla (Heorte ton heorteon<\/em>), joka keskittyy Kristuksen voittoon kuolemasta ja Hadeksesta. Kirkkois\u00e4 Johannes Krysostomos (n.349\u2013407) sanoo kuuluisassa p\u00e4\u00e4si\u00e4issaarnassaan: ”\u0391\u1f50\u03c4\u1f78\u03c2 \u03b3\u1f70\u03c1 \u1f00\u03c0\u03ad\u03b8\u03b1\u03bd\u03b5\u03bd, \u1f35\u03bd\u03b1 \u03c0\u03ac\u03bd\u03c4\u03b5\u03c2 \u03b6\u03ae\u03c3\u03c9\u03bc\u03b5\u03bd, \u03ba\u03b1\u1f76 \u1f00\u03bd\u03ad\u03c3\u03c4\u03b7, \u1f35\u03bd\u03b1 \u03c0\u03ac\u03bd\u03c4\u03b5\u03c2 \u1f10\u03bb\u03b5\u03c5\u03b8\u03b5\u03c1\u03c9\u03b8\u1ff6\u03bc\u03b5\u03bd.(<\/em> ”Sill\u00e4 H\u00e4n kuoli, jotta me kaikki el\u00e4isimme, ja nousi yl\u00f6s, jotta me kaikki vapautuisimme.”)<\/em> \u00a0(Johannes Krysostomos, Homilia in Sanctum Pascha, 1, PG 50, 453). H\u00e4n korostaa, ett\u00e4 kuolema ei en\u00e4\u00e4 ole mahtava, vaan se on tuhoutunut.<\/p>\n

Kirkkois\u00e4 Athanasios Suuri (n. 296\u2013373) selitt\u00e4\u00e4 teoksessaan De Incarnatione Verbi Dei (Jumalan Pojan inkarnaatiosta), ett\u00e4 kuoleman tuhoaminen oli inkarnaation tarkoitus. Kristuksen kuolema ei ollut pakkovallan alainen, vaan h\u00e4n vapaaehtoisesti k\u00e4rsi, jotta voisi tappaa kuoleman omalla kuolemallaan. Athanasios kirjoittaa: ”Kun h\u00e4n oli kuollut lihassa, h\u00e4n voitti kuoleman”<\/em> (Athanasios Suuri, De Incarnatione Verbi Dei, 26, PG 25, 105). H\u00e4n toteaa, ett\u00e4 Kristuksen yl\u00f6snousemus osoitti luonnon parantuneen ja kuoleman menett\u00e4neen voimansa.<\/p>\n

Gregorios Nyssalainen (n. 335\u2013395) k\u00e4sittelee yl\u00f6snousemusta teoksessaan In Resurrectionem<\/em> ja saarnoissaan. H\u00e4n kuvaa yl\u00f6snousemusta k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4n\u00e4 tapahtumana, jossa ihmisluonto ylennet\u00e4\u00e4n. Gregorios selitt\u00e4\u00e4, kuinka Kristus laskeutui Hadekseen tuhotakseen sen perustat: ”H\u00e4nen kuolemallaan s\u00e4rkyi kuoleman ovet ja h\u00e4nen yl\u00f6snousemuksellaan her\u00e4tettiin kaikki nukkuneet”<\/em> (Gregorios Nyssalainen, Oratio in Resurrectionem Christi<\/em>, 6, PG 46, 601). T\u00e4m\u00e4 ns. Hadeksen h\u00e4vitys (Anastasis<\/em>) on ortodoksisen p\u00e4\u00e4si\u00e4isteologian ydin.<\/p>\n

Johannes Krysostomos kehottaa p\u00e4\u00e4si\u00e4issaarnassaan kaikkia, my\u00f6s suurrikkaita, k\u00f6yhi\u00e4, paastoamattomia ja niit\u00e4, jotka ovat el\u00e4neet synniss\u00e4, osallistumaan juhlaan ilman murhetta: ”\u00c4lk\u00f6\u00f6n kukaan itkek\u00f6 rikkomuksiaan, sill\u00e4 anteeksiantamus on noussut haudasta.\u201d (Johannes Krysostomos, *Homilia in Sanctum Pascha*, 4, PG 50, 455). T\u00e4m\u00e4 kuvaa kirkon ymm\u00e4rryst\u00e4 yl\u00f6snousemuksen \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4st\u00e4 armosta.<\/p>\n

Liturgiset muodot ja hymnografia<\/strong><\/p>\n

Ortodoksisessa kirkossa p\u00e4\u00e4si\u00e4isen vietto alkaa suurella lauantai-illan vigilialla. Juhlan alku on saarnan mukaan juuri keskiy\u00f6ll\u00e4, kun enkeli murskasi kuolemasta. Liturginen kaava noudattaa tietty\u00e4 rytmi\u00e4, joka on kehittynyt bysanttilaisessa traditiossa ja vakiintui 700\u2013800-luvuilla.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4si\u00e4isen keskeisin hymni on P\u00e4\u00e4si\u00e4iskanoni, jonka on laatinut Johannes Damaskololainen (n. 675\u2013749). Se lauletaan Pyh\u00e4n viikon aamuy\u00f6n jumalanpalveluksessa. Kanonin ensimm\u00e4inen irmossi on tunnettu: ”Yl\u00f6snousemisen p\u00e4iv\u00e4! Ihmiset kirkastukaamme! Nyt on P\u00e4\u00e4si\u00e4inen,Herran P\u00e4\u00e4si\u00e4inen! Sill\u00e4 Kristus, meid\u00e4n Jumalamme, saattoi kuolemasta el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja maasta taivaaseen meid\u00e4t, jotka voittovirtt\u00e4 veisaamme”.<\/em> (Johannes Damaskololainen, Canon Paschalis<\/em>, 1, PG 96, 490). Hymni korostaa yl\u00f6snousemusta tuoreena tapahtumana.<\/p>\n

Johannes Damaskolainen kirjoittaa teoksessaan De Fide Orthodoxa<\/em> (Ortodoksisen uskon tarkka esitys), ett\u00e4 yl\u00f6snousemus on vahvistettu todistajilla ja ennen kaikkea olemassaololla. H\u00e4n toteaa, ett\u00e4 yl\u00f6snousemus on ”kuoleman voittamista ja korruption h\u00e4vitt\u00e4mist\u00e4” (Johannes Damaskololainen, De Fide Orthodoxa, IV, 27, PG 94, 1161). T\u00e4m\u00e4 ajatus v\u00e4littyy h\u00e4nen hymnologiaansa.<\/p>\n

Liturgisena toimituksena p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 on usein Pyh\u00e4n Johannes Krysostomoksen liturgia, mutta tietyiss\u00e4 traditioissa voidaan toimittaa my\u00f6s Pyh\u00e4n Basileioksen liturgiaa. Juhlan aamulla jumalanpalveluksen lopussa luetaan Johannes Krysostomon p\u00e4\u00e4si\u00e4issaarna, joka on s\u00e4ilynyt yhten\u00e4 kirkon rakastetuimmista teksteist\u00e4 (Johannes Krysostomos, Homilia in Sanctum Pascha,<\/em> PG 50, 453).<\/p>\n

Yhteys kasteopetukseen ja kirkon perinteeseen<\/strong><\/p>\n

P\u00e4\u00e4si\u00e4isjuhla on kiinte\u00e4sti yhteydess\u00e4 kasteopetukseen. Varhaiskirkossa kasteet toimitettiin usein p\u00e4\u00e4si\u00e4isvigilian aikana. Kirkkois\u00e4 Kyrillos Jerusalemilainen (n. 313\u2013386) selostaa katekeesissaan, kuinka kastettavat osallistuvat salaisuuksiin ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4, ja kaste n\u00e4hd\u00e4\u00e4n osallisuutena Kristuksen kuolemaan ja yl\u00f6snousemukseen (Kyrillos Jerusalemilainen, Catecheses,<\/em> 20, 4, PG 33, 1083).<\/p>\n

P\u00e4\u00e4si\u00e4isviikkoa seuraa ns. Pentekostarionin aika, joka kest\u00e4\u00e4 40 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Kirkkois\u00e4t korostavat, ett\u00e4 yl\u00f6snousemuksen ilon ei tule rajoittua yhteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Johannes Krysostomos toteaa saarnassaan: ”Juhlaa viett\u00e4k\u00e4\u00e4 ei t\u00e4n\u00e4\u00e4n vain, vaan joka p\u00e4iv\u00e4; jopa aina” (Johannes Krysostomos, Homilia in Sanctum Pascha<\/em>, 9, PG 50, 459).<\/p>\n

Yhteenvetona ortodoksisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta p\u00e4\u00e4si\u00e4inen ei ole pelkk\u00e4 muistop\u00e4iv\u00e4 menneest\u00e4 tapahtumasta, vaan pyh\u00e4n kokemuksen t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanoa, jossa uskova kohtaa yl\u00f6snousseen Kristuksen. Kirkkoisien opetus ja hymnografia muodostavat jatkuvan kaaren, jossa kuoleman voitto julistetaan todeksi joka vuosi liturgisen juhlavuodon kautta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

HERRAN P\u00c4\u00c4SI\u00c4ISEN, KRISTUKSEN YL\u00d6SNOUSEMUKSEN JUHLAN HISTORIA, SIS\u00c4LT\u00d6 JA MUODOT Historiallinen kehitys ja kiista ajanlaskusta Herran p\u00e4\u00e4si\u00e4inen, Pascha, on ortodoksisen kirkkovuoden<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[11],"tags":[],"class_list":["post-3150","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirkkovuosi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3150","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3150"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3150\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3151,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3150\/revisions\/3151"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3150"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3150"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3150"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}