{"id":3135,"date":"2025-12-28T18:57:23","date_gmt":"2025-12-28T16:57:23","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=3135"},"modified":"2025-12-28T18:59:04","modified_gmt":"2025-12-28T16:59:04","slug":"kristuksen-syntymajuhlan-historia-sisalto-ja-muodot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2025\/12\/28\/kristuksen-syntymajuhlan-historia-sisalto-ja-muodot\/","title":{"rendered":"KRISTUKSEN SYNTYM\u00c4JUHLAN HISTORIA, SIS\u00c4LT\u00d6 JA MUODOT"},"content":{"rendered":"

KRISTUKSEN SYNTYM\u00c4JUHLAN HISTORIA, SIS\u00c4LT\u00d6 JA MUODOT<\/span><\/p>\n

Juhlan alkuvaiheet ja ajankohdan vakiintuminen<\/strong><\/p>\n

Varhaiskristillisell\u00e4 kaudella vuodenvaihteen juhliminen ei ollut ensisijaista, ja kirkon vuoden huippukohta oli p\u00e4\u00e4si\u00e4inen. Kristuksen syntym\u00e4juhlan alkuper\u00e4 on kiistellympi kuin muiden suurien juhlap\u00e4ivien. Kirkkois\u00e4 Klement Aleksandrialainen (n. 150\u2013215) mainitsee teoksessaan Stromata, ett\u00e4 Aleksandriassa toiset viettiv\u00e4t Jeesuksen syntym\u00e4\u00e4 20. toukokuuta ja toiset 19. tai 20. huhtikuuta (Klement Aleksandrialainen, Stromata<\/em>, I.21, PG 8, 888).<\/p>\n

Nykyisin ortodoksisessa kirkossa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 25. joulukuuta vakiintui ensin l\u00e4ntisess\u00e4 kirkossa 300-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. It\u00e4inen kirkko omaksui t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n my\u00f6hemmin. Kirkkois\u00e4 Johannes Krysostomos (n. 349\u2013407) selitt\u00e4\u00e4 vuonna 386 pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n saarnassa, ett\u00e4 Rooman kirkko oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt juhlistaa Kristuksen syntym\u00e4\u00e4 25. joulukuuta, ja h\u00e4n vaikutti voimakkaasti t\u00e4m\u00e4n tavan levi\u00e4miseen Antiokiassa ja Konstantinopolissa. Krysostomos perustelee p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 muun muassa roomalaisella v\u00e4est\u00f6nlaskennalla ja sill\u00e4, ett\u00e4 kyseinen p\u00e4iv\u00e4 oli juurtunut Roomaan, eik\u00e4 sit\u00e4 voitu en\u00e4\u00e4 muuttaa (Johannes Krysostomos, Homilia in Diem Natalem<\/em>, 1, PG 49, 351\u2013352).<\/p>\n

Ortodoksisessa traditiossa syntym\u00e4juhlan ja teofanian (ilmestymisen) eli Herran kastejuhlan suhde on ollut merkitt\u00e4v\u00e4. Kirkkois\u00e4 Epifanius Salamilainen (n. 310\u2013373) kertoo teoksessaan Panarion<\/em>, ett\u00e4 aiemmin perinteen\u00e4 oli juhlia sek\u00e4 Kristuksen syntym\u00e4\u00e4 ett\u00e4 kastetta samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 6. tammikuuta (Epifanius Salamilainen, Panarion<\/em>, Haeresi<\/em> 51, 24, PG 41, 928). Kirkkois\u00e4 Johannes Damaskololainen (n. 675\u2013749) mainitsee teoksessaan De Fide Orthodoxa<\/em>, ett\u00e4 kirkko siirsi syntym\u00e4juhlan 25. joulukuuta epifanian j\u00e4lkeen, mutta j\u00e4tti kastejuhlan vanhalle p\u00e4iv\u00e4lleen, jotta molemmilla tapahtumilla olisi oma juhlansa (Johannes Damaskololainen, De Fide Orthodoxa,<\/em> IV, 25, PG 94, 1184).<\/p>\n

Teologinen sis\u00e4lt\u00f6: Inkarnaatio<\/strong><\/p>\n

Ortodoksisen teologian keski\u00f6n\u00e4 syntym\u00e4juhlassa on inkarnaatio, Jumalan ihmiseksi tuleminen. Kirkkois\u00e4t korostivat, ett\u00e4 Jumala ei vain ilmestynyt ihmiselle, vaan tuli aidoksi ihmiseksi. Kirkkois\u00e4 Gregorios Nyssalainen (n. 335\u2013395) kuvaa t\u00e4t\u00e4 saarnassaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ilon syyn\u00e4: Jumala kuuluu ihmisluontoon, koska h\u00e4n on ottanut sen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 (Gregorios Nyssalainen, In Natalicia Domini<\/em>, 6, PG 46, 1133).<\/p>\n

Johannes Krysostomos painottaa puheissaan, ett\u00e4 Kristuksen syntym\u00e4 poisti ihmisen ja Jumalan v\u00e4lisen eron. H\u00e4n toteaa, ett\u00e4 enkeli julisti uutisen paimenille ensimm\u00e4isin\u00e4, jotta pelko poistuisi ja ilo korvaisi sen, sill\u00e4 syntym\u00e4 on rauhan toteutumista (Johannes Krysostomos, In Matthaeum Homiliae<\/em>, 6, 3, PG 57, 66). Krysostomos kirjoittaa my\u00f6s: ”T\u00e4n\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4tt\u00f6m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4 koittaa; t\u00e4n\u00e4\u00e4n valo kuolevaisuuteen tulee” (Johannes Krysostomos, Homilia in Diem Natalem, 6, PG 49, 363).<\/p>\n

Syyrialainen kirkkois\u00e4 Efrem Syyrialainen (n. 306\u2013373) kuvailee syntym\u00e4\u00e4 hymneiss\u00e4\u00e4n samanaikaisesti jumalallisen kunnian ja n\u00f6yryyden paradoksina. H\u00e4n korostaa, ett\u00e4 Luojan makaaminen seimess\u00e4 on todiste \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rakkaudesta (Efrem Syyrialainen, Hymni de Nativitate<\/em>, 1, CSCO 137, 8). Kirkkois\u00e4 Athanasios Suuri (n. 296\u2013373) yhdist\u00e4\u00e4 syntym\u00e4n pelastushistoriaan: Jumalan Poika tuli lihaksi, jotta meid\u00e4t voisi pelastaa kuolemasta ja korjata ihmiskunnan pudottua synnin tilaan (Athanasios Suuri, De Incarnatione Verbi Dei,<\/em> 8\u20139, PG 25, 110\u2013111).<\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t Kristuksen syntym\u00e4n pelastushistorian ratkaisevana k\u00e4\u00e4nnekohtana, jossa Jumala laskeutuu ihmisen tasolle nostaakseen ihmiset Jumalan yhteyteen (theosis). Seuraavat patristiset l\u00e4hteet syvent\u00e4v\u00e4t k\u00e4sityst\u00e4 juhlan sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Jumalallistuminen (theosis)<\/em><\/strong><\/p>\n

Ortodoksisen teologian ytimess\u00e4 on ajatus, ett\u00e4 Jumalan Poika tuli ihmiseksi, jotta ihminen tulisi jumalaksi. Athanasios Suuri ilmaisee t\u00e4m\u00e4n kaavan tunnetuimmassa muodossaan: \u201dSana tuli lihaksi, jotta meid\u00e4t voitaisiin tehd\u00e4 jumaliksi\u201d (Athanasios Suuri, De Incarnatione Verbi Dei<\/em>, 54, 3, PG 25, 192). H\u00e4n perustelee t\u00e4t\u00e4 sill\u00e4, ett\u00e4 pelkk\u00e4 luominen ei riitt\u00e4nyt, vaan luomakunnan t\u00e4ytyi ottaa yhteys Luojaansa uudelleen inkarnaation kautta (Athanasios Suuri, De Incarnatione Verbi Dei<\/em>, 1, 1\u20132, PG 25, 97\u201399). Gregorios Nyssalainen t\u00e4sment\u00e4\u00e4 samaa ajatusta puhuessaan vaihdosta: \u201dH\u00e4n, joka on Jumala luonnostaan, otti ihmisyyden p\u00e4\u00e4llens\u00e4, jotta h\u00e4n voisi\u2026 antaa ihmisluonnolle osallisuuden jumaluuteen\u201d<\/em> (Gregorios Nyssalainen, Oratio Catechetica Magna,<\/em> 25, PG 45, 49).<\/p>\n

Ihmisen luonnon palauttaminen<\/em><\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t painottavat, ett\u00e4 Kristus ei tullut vain poistamaan synti\u00e4, vaan palauttamaan ihmisen luonnon sen alkuper\u00e4iseen kirkkauteen. Irenaeus Lyonilainen (n. 130\u2013202) kuvaa t\u00e4t\u00e4 uuden luomisen alkuna: \u201dJumalan Poika tuli lunastamaksi meid\u00e4t takaisin itselleen… uudistaen meiss\u00e4 Jumalan kuvan, jotta olisimme niin kuin h\u00e4n\u201d<\/em> (Irenaeus Lyonilainen, Adversus Haereses<\/em>, V, 16, 2, PG 7, 1161). Johannes Krysostomos korostaa, ett\u00e4 Kristus otti kuolevaisen lihan pysty\u00e4kseen voittamaan kuoleman ja palauttamaan ihmiseen el\u00e4m\u00e4n. H\u00e4n toteaa: \u201dH\u00e4n otti kuolevaisuuden p\u00e4\u00e4llens\u00e4, jotta h\u00e4n voitti kuolemalla kuoleman ja antaisi meille el\u00e4m\u00e4n\u201d <\/em>(Johannes Krysostomos, Homilia in Diem Natalem<\/em>, 2, PG 49, 353).<\/p>\n

H\u00e4pe\u00e4n poistaminen ja Jumalan l\u00e4hestytt\u00e4vyys<\/em><\/strong><\/p>\n

Syntym\u00e4 Bethlehemiss\u00e4 on merkitt\u00e4v\u00e4 siit\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, ett\u00e4 Jumala poistaa ihmisen h\u00e4pe\u00e4n pelastamalla vaippojen sis\u00e4ll\u00e4. Gregorios Teologi (n. 329\u2013390) ihmettelee t\u00e4t\u00e4 saarnassaan: \u201dH\u00e4n, joka pit\u00e4\u00e4 universumia k\u00e4siss\u00e4\u00e4n, k\u00e4\u00e4rit\u00e4\u00e4n vaippoihin… \u00c4lk\u00e4\u00e4 olko h\u00e4mmentyneit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on syntynyt vaipoissa, vaan olkaa iloisia siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on tullut samanlaiseksi kuin me\u201d<\/em> (Gregorios Teologi, Orationes, 38, 11, PG 36, 320). Ephraim Syyrialainen kuvailee t\u00e4t\u00e4 suuren n\u00f6yryyten\u00e4: \u201dH\u00e4n, jota enkelit eiv\u00e4t voineet katsoa kasvoihin, makasi seimess\u00e4 vaipoissa k\u00e4\u00e4rittyn\u00e4, jotta meid\u00e4n h\u00e4pe\u00e4mme peittyisi h\u00e4nen kunniaansa\u201d (Ephraim Syyrialainen, Hymni de Nativitate<\/em>, 23, 1, CSCO 137, 132).<\/p>\n

Vapautus pahuudesta ja pelosta<\/em><\/strong><\/p>\n

Inkarnaatioon sis\u00e4ltyy vapautus Saatanan vallasta. Kyrillos Jerusalemilainen (n. 313\u2013386) opettaa, ett\u00e4 Kristuksen syntym\u00e4 tuhosi kuoleman ja ylpeyden: \u201dH\u00e4n tuli alentamaan ylpeytt\u00e4 pahoilta hengilt\u00e4, jotka olivat vallanneet meid\u00e4t… H\u00e4n tuli vahingoittamaan paholaista ja pelastamaan ihmiset\u201d (Kyrillos Jerusalemilainen, Catecheses<\/em>, 13, 6, PG 33, 780). Johannes Damaskolainen tiivist\u00e4\u00e4 pelastushistorian:\u201dJumalainen syntym\u00e4 on lunastuksen alku, jonka tarkoitus on tuhota synnin ja kuoleman valta\u201d<\/em>. (Johannes Damaskololainen, De Fide Orthodoxa<\/em>, III, 3, PG 94, 985).<\/p>\n

Valo ja pimeys<\/em><\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t valoa ja pimeytt\u00e4 kuvaamaan ilmestymisen vaikutusta. Johannes Krysostomos selitt\u00e4\u00e4 puheessaan: \u201dT\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 on valon p\u00e4iv\u00e4… Jumalanlapsi on tullut valona, joka valaisee kaikkia, jotka pimeydess\u00e4 ovat\u201d (Johannes Krysostomos, In Matthaeum Homiliae,<\/em> 6, 3, PG 57, 66). Leo Suuri (n. 400\u2013461), jonka teologia on hyv\u00e4ksytty my\u00f6s id\u00e4ss\u00e4, sanoo kristityille: \u201dTunnustakaa, veljet, ett\u00e4 Kristus on syntynyt teid\u00e4n puolestanne… sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4n lunastuksemme\u201d (Leo Suuri, Sermo<\/em>, 26, 1, PL 54, 213).<\/p>\n

Seimess\u00e4 makaavan merkitys<\/em><\/strong><\/p>\n

Seimi ei ole vain yksityiskohta, vaan teologinen v\u00e4line. Augustinus (n. 354\u2013430), joka on ortodoksisessa perinteess\u00e4 tunnettu teologisesta syv\u00e4llisyydest\u00e4\u00e4n (jotkut n\u00e4kemykset poikkeavat my\u00f6hemm\u00e4st\u00e4 ortodoksisuudesta, mutta inkarnaatio-oppi on yhtenev\u00e4), toteaa: \u201dKristus makasi seimess\u00e4, jotta h\u00e4n voisi sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n… H\u00e4n tuli vieraaksi, jotta meist\u00e4 tulisi h\u00e4nen kansalaisiaan\u201d (Augustinus, Sermo<\/em>, 184, 1, PL 38, 995).<\/p>\n

Maximos Tunnustaja (n. 580\u2013662) syvent\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4: \u201dSana tuli lihaksi, jotta h\u00e4n voisi puhdistaa lihan viisaudella ja uudistaa sen… ja tehd\u00e4 siit\u00e4 jumalallisen kuvaan sopivan astian\u201d (Maximos Tunnustaja, Ambigua<\/em>, 7, PG 91, 1076).<\/p>\n

Ortodoksinen liturginen perinne ja muodot<\/strong><\/p>\n

Ortodoksisessa kirkossa syntym\u00e4juhlan valmistelu ja vietto noudattavat tietty\u00e4 tiukkaa kaavaa, joka kehittyi bysanttilaisessa traditiossa. Valmistusaikana on joulunpaasto, joka kest\u00e4\u00e4 40 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 15. marraskuuta alkaen. Kirkkois\u00e4 Nikolaos Kabasilas (n. 1319\/1323\u20131391) selitt\u00e4\u00e4 teoksessaan Life in Christ<\/em>, ett\u00e4 paasto on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, jotta ihminen voivat osallistua pyhiin mysteereihin puhtain syd\u00e4min (Nikolaos Kabasilas, Life in Christ<\/em>, IV, PG 150, 589).<\/p>\n

Itse juhlan liturgisiin muotoihin kuuluvat ns. kuninkaalliset hetket (Hoirai Basilikai<\/em>), jotka ovat veisattuja hetkipalveluksia, joissa luetaan kohtia Vanhan testamentin ennustuksista ja Jeesuksen syntym\u00e4st\u00e4. Juhlan aattoillan liturgia on perinteisesti Pyh\u00e4n Basilioksen liturgia.<\/p>\n

Kirkon hymnografia on keskeinen osa juhlan sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Romanos Melodos (n. 490\u2013556) on laatinut tunnetun Kondakion<\/em> syntym\u00e4juhlan kunniaksi: ”T\u00e4n\u00e4\u00e4n neitsyt synnytt\u00e4\u00e4 H\u00e4net, joka on yl\u00e4puolella kaiken luodun”<\/em> (Romanos Melodos, Kondakion joulup\u00e4iv\u00e4ksi<\/em>, 1, SC 110, 30).<\/p>\n

Romanos Melodoksen syntym\u00e4juhlan hymnologia sis\u00e4lt\u00f6 ja merkitys<\/strong><\/p>\n

Bysanttilaisen hymnologian huippukauden suurin mestari, Romanos Melodos<\/em> (n. 490\u2013556), on vaikuttanut merkitt\u00e4v\u00e4sti ortodoksisen kirkon jouluteologian muotoutumiseen. H\u00e4nen s\u00e4velt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kontakit ovat lyhyit\u00e4, teologisesti tiiviit\u00e4 ja runollisesti korkeatasoisia hymnej\u00e4, jotka muokkaavat kuulijan ymm\u00e4rryst\u00e4 juhlan sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4. Hymnologisena muotona kondakion<\/em> on tarkoitettu luetettavaksi tai laulettavaksi liturgian aikana, ja sen teht\u00e4v\u00e4 on tiivist\u00e4\u00e4 juhlan ydinoppi ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kontakki Kristuksen syntym\u00e4st\u00e4: Juhlan teologinen ydin<\/em><\/strong><\/p>\n

Romanoksen tunnetuin joulukontakki on per\u00e4isin h\u00e4nen laajasta joukostaan, joka on omistettu Kristuksen syntym\u00e4lle. Se alkaa kreikankielisell\u00e4 sanoituksella:<\/p>\n

\u201dT\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Neitsyt Yliolennollisen synnytt\u00e4\u00e4\u2026\u201d (\u201d\u1f29 \u03a0\u03b1\u03c1\u03b8\u03ad\u03bd\u03bf\u03c2 \u03c3\u03ae\u03bc\u03b5\u03c1\u03bf\u03bd \u03c4\u1f78\u03bd \u1f59\u03c0\u03b5\u03c1\u03bf\u03cd\u03c3\u03b9\u03bf\u03bd \u03c4\u03af\u03ba\u03c4\u03b5\u03b9\u201d)<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 avauss\u00e4e tiivist\u00e4\u00e4 kondakionin teologisen ajatuksen: Jeesus Kristus, Jumalan Poika, syntyy neitseest\u00e4 Mariasta s\u00e4ilytt\u00e4en jumaluutensa. Itse kondakion on s\u00e4ilynyt kokonaisuudessaan kreikankielisess\u00e4 perinteess\u00e4 ja on osa ortodoksisen kirkon jumalanpalveluskirjallisuutta. Sit\u00e4 luetaan joulun aamupalveluksessa ja se on tarkoitettu her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuulijassa iloja ja ihmetyst\u00e4 Jumalan inkarnaation syv\u00e4llisest\u00e4 merkityksest\u00e4.<\/p>\n

Romanoksen kondakio ei ole vain runo, vaan teologinen esitys, joka etenee systemaattisesti. Seuraava taulukko avaa kondakion keskeiset teemat ja niiden pohjautumista Raamattuun ja kirkkoisien opetuksiin:<\/p>\n

Huomio<\/em>: Romanoksen kondakio on s\u00e4ilynyt kreikankielisen\u00e4 perinteen\u00e4, ja sen t\u00e4ydellinen teksti l\u00f6ytyy kriittisist\u00e4 editioista (esim. Romanos le M\u00e9lode, Hymnes<\/em>, toimit. J. Grosdidier de Matons, SC 99, 1964) ja ortodoksisissa jumalanpalveluskirjoissa (esim. Menaion<\/em>).<\/p>\n

Hymnologinen merkitys ja liturginen k\u00e4ytt\u00f6<\/em><\/strong><\/p>\n

Romanoksen hymnologinen tyyli erottuu edukseen muista bysanttilaisista hymnologeista. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 runollisia kuvia ja dialogisia muotoja, jotka tekev\u00e4t teologiasta el\u00e4v\u00e4n ja kokemuksellisen. Esimerkiksi kondakiossa h\u00e4n kuvaa enkeli\u00e4 ja paimenia ylistyskohtauksessa, mik\u00e4 on suora viittaus Luukkaan evankeliumiin 2:13\u201314, mutta on esitetty runollisesti: ”Enkelit laulavat: ’Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa, rauha ja ihmisill\u00e4 hyv\u00e4 tahto ” (vrt. Luukas 2:14)<\/p>\n

Kondakio on tarkoitettu luettavaksi tai laulettavaksi joulun aamupalveluksen yhteydess\u00e4. Sen sijoitus liturgiassa on vakiintunut: se luetaan jumalanpalveluksen alussa heti psalmin j\u00e4lkeen, ja sen teht\u00e4v\u00e4 on asettaa koko jumalanpalveluksen teologinen kehys. T\u00e4m\u00e4 korostaa sen merkityst\u00e4: juhlan ydinoppi esitet\u00e4\u00e4n heti alussa, ja my\u00f6hemm\u00e4t rukoukset ja raamatunluvut syvent\u00e4v\u00e4t samaa teemaa.<\/p>\n

Teologinen syvyys ja kirkkoisien vaikutus<\/em><\/strong><\/p>\n

Romanoksen hymnologia ei ole vain kaunista runoutta, vaan se perustuu syv\u00e4lliseen patristiseen teologiaan. H\u00e4n hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 kirkkoisien opetuksia tiivist\u00e4ess\u00e4\u00e4n inkarnaation mysteeri\u00e4. Esimerkiksi kondakion avauss\u00e4e, joka korostaa neitseellist\u00e4 syntym\u00e4\u00e4, on suoraa viittaus Athanasioksen ja muiden kirkkoisien opetuksiin siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan Poika syntyi neitseest\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4en jumaluutensa (Johannes Damaskolainen, De Fide Orthodoxa<\/em>, III, 2, PG 94, 984\u2013985).<\/p>\n

Lis\u00e4ksi Romanoksen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 kuvaus Jumalan lapsesta, joka on ”ennen aikojen alkua” ja ”vanhempi kuin Aadam”, viittaa Kristuksen ikuisuuteen ja jumalalliseen luontoon. T\u00e4m\u00e4 on yhtenev\u00e4 Gregorios Nyssalaisen opetuksen kanssa siit\u00e4, ett\u00e4 Kristus, Luojana, on ”ennen aikoja” ja on tullut lihaksi olematta luotu (Gregorios Nyssalainen, In Canticum Canticorum<\/em>, 11, PG 44, 1004).<\/p>\n

\u00a0Romanoksen perint\u00f6 ortodoksisessa kirkossa<\/em><\/strong><\/p>\n

Romanos Melodoksen hymnologia el\u00e4\u00e4 edelleen ortodoksisessa jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4ss\u00e4. H\u00e4nen kondakionsa luetaan edelleen joulun aamupalveluksissa, ja ne ovat osa kirkon rukousel\u00e4m\u00e4\u00e4. H\u00e4nen teologiansa, joka on tiivistetty runolliseen muotoon, on auttanut kirkkoa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n Kristuksen syntym\u00e4n syv\u00e4llisen merkityksen: Jumalan inkarnaatio ei ole vain historiallinen tapahtuma, vaan pelastushistorian huippukohta, jossa Jumala laskeutui ihmisen tasolle nostaakseen ihmiset Jumalan yhteyteen (theosis).<\/p>\n

Romanoksen perint\u00f6 ei ole vain historiaa, vaan se el\u00e4\u00e4 edelleen ortodoksisen kirkon jumalanpalveluskirjallisuudessa ja rukousel\u00e4m\u00e4ss\u00e4. H\u00e4nen kondakionsa ovat esimerkki siit\u00e4, miten teologia voi olla sek\u00e4 syv\u00e4llist\u00e4 ett\u00e4 kaunista, ja miten se voi ohjata ihmist\u00e4 kohti jumalallistumista theosiksen (theosis) tiell\u00e4.<\/p>\n

Romanos Melodoksen hymnologia on siis yksi ortodoksisen joulun rikkaimmista teologisista perinn\u00f6ist\u00e4. H\u00e4nen kondakionsa tiivist\u00e4v\u00e4t juhlan ydinopin ja muokkaavat kuulijan ymm\u00e4rryst\u00e4 Kristuksen syntym\u00e4n syv\u00e4llisest\u00e4 merkityksest\u00e4 ihmisille ja koko ihmiskunnalle. T\u00e4m\u00e4 perint\u00f6 el\u00e4\u00e4 edelleen ortodoksisen kirkon rukousel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja jumalanpalveluskirjallisuudessa todistuksena inkarnaation i\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 merkityksest\u00e4.<\/p>\n

Juhla-aika jatkuu joulun j\u00e4lkeiseen aikaan, jolloin vietet\u00e4\u00e4n muun muassa Herran temppeliin tuomisen juhlaa (Hypapante<\/em>) 2. helmikuuta, mik\u00e4 ortodoksisessa perinteess\u00e4 on kiinte\u00e4sti yhteydess\u00e4 joulun ajan p\u00e4\u00e4ttymiseen.<\/p>\n

Johannes Damaskolainen kirjoittaa, ett\u00e4 neitsyt Marian puhtaus s\u00e4ilyi synnytyksess\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 opetus on keskeinen ortodoksisessa mariologiassa ja liittyy kiinte\u00e4sti joulun teologiaan (Johannes Damaskololainen, Homilia in Dormitionem<\/em>, 2, PG 96, 714).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

KRISTUKSEN SYNTYM\u00c4JUHLAN HISTORIA, SIS\u00c4LT\u00d6 JA MUODOT Juhlan alkuvaiheet ja ajankohdan vakiintuminen Varhaiskristillisell\u00e4 kaudella vuodenvaihteen juhliminen ei ollut ensisijaista, ja kirkon<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[11,34],"tags":[],"class_list":["post-3135","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirkkovuosi","category-kirkkovuosi-2"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3135","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3135"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3135\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3136,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3135\/revisions\/3136"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3135"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3135"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3135"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}