{"id":3130,"date":"2025-12-27T19:20:49","date_gmt":"2025-12-27T17:20:49","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=3130"},"modified":"2025-12-27T19:33:32","modified_gmt":"2025-12-27T17:33:32","slug":"pimeydesta-valoon-ortodoksisten-isien-noeettinen-teologia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2025\/12\/27\/pimeydesta-valoon-ortodoksisten-isien-noeettinen-teologia\/","title":{"rendered":"Pimeydest\u00e4 valoon Ortodoksisten isien noeettinen teologia"},"content":{"rendered":"

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Pimeydest\u00e4 valoon<\/span><\/p>\n

Ortodoksisten isien noeettinen teologia<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

”Silm\u00e4 on ruumiin lamppu. Jos silm\u00e4si on terve, koko ruumiisi on valaistu.\u201d<\/p>\n

(Matt.6:22)<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Is\u00e4 Raimo Sissonen<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

Sis\u00e4llysluettelo<\/strong><\/p>\n

Johdanto<\/strong><\/p>\n

Luku 1: Kirkkauden kielioppi Jumalan olemus ja luomattomat energiat<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 2: S\u00e4rkynyt kuva Ihmisen antropologinen rakenne: sielun voimat ja lankeemus<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 3: Kirkko hengellisen\u00e4 sairaalana Uskonto sairautena ja parantumisena<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 4: Katharsis \u2013 Syd\u00e4men puhdistuminen Hengellisen matkan ensimm\u00e4inen askel ja askeettinen puhdistuminen<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 5: Himojen v\u00e4\u00e4ristym\u00e4 ja sielun parantuminen Sielun voimien v\u00e4\u00e4ristyminen himoiksi ja niist\u00e4 vapautuminen<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 6: Nepsis \u2013 Mielen vartioiminen Taistelu ajatuksia (logismoi) vastaan sielun porteilla<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 7: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n askeesi: Jeesuksen rukous ja nepsis Hengellisen valppauden ja syd\u00e4men rukouksen harjoittaminen<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 8: Noeettinen rukous Syd\u00e4men ja mielen ykseys ja rukous ilman kuvia<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 9: Photismos \u2013 Mielen valistuminen Hengellinen n\u00e4keminen ja mielen kirkastuminen<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 10: Hesykasmi ja palamismin teologinen puolustus Taborin valo ja luomattoman kirkkauden todellisuus<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 11: Sakramentit ja noeettinen el\u00e4m\u00e4 Mysteeriot sielun valistumisen ja ravinnon l\u00e4hteen\u00e4<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 12: Theoria \u2013 Hengellinen katselu Luonnon ja Jumalan katselu puhdistuneessa syd\u00e4mess\u00e4<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 13: Jumalallinen pimeys ja luomaton valo Teofanian salaisuus ja sanojen ylitt\u00e4minen<\/em><\/strong><\/p>\n

Luku 14: Eskatologinen kirkkaus Iankaikkinen vaellus valossa ja loppumaton kasvu Jumalassa<\/em><\/strong><\/p>\n

Epilogi: Vaellus valkeudessa P\u00e4\u00e4t\u00f6ssanat kilvoittelijalle<\/em><\/strong><\/p>\n

Liite: Hengellisen el\u00e4m\u00e4n sanasto Keskeiset termit ja k\u00e4sitteet A:sta O:hon<\/em><\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

Johdanto<\/strong><\/p>\n

Ortodoksisen perinteen keski\u00f6\u00f6n kuuluu ajattelu, joka haastaa j\u00e4rkemme rajat. T\u00e4t\u00e4 kutsutaan noeettiseksi teologiaksi, tai ehk\u00e4 tutummin apofaattiseksi eli kielteiseksi teologiaksi. Se ei ole pelkk\u00e4\u00e4 k\u00e4sitteill\u00e4 leikkimist\u00e4, vaan t\u00e4m\u00e4n tutkielman perusajatus: matka alkaa my\u00f6nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 Jumala on yliolemuksellinen (hyperousios<\/em>) \u2013 H\u00e4n on t\u00e4ysin inhimillisen k\u00e4sityskyvyn, kielen ja aistien ulottumattomissa.<\/p>\n

Kun yrit\u00e4mme pukea Jumalan sanoiksi, huomaamme kielen kyvytt\u00f6myyden. Siksi perinne opettaa meit\u00e4 l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n H\u00e4nt\u00e4 riisumalla kaikki m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t. Pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen tiivist\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4sti teoksessaan Mooseksen el\u00e4m\u00e4<\/em>: \u201dJumala ei ole mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 asioista, jotka ovat, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole.\u201d <\/em>H\u00e4n on kaiken olemisen tuolla puolen, saavuttamaton valo, joka n\u00e4ytt\u00e4ytyy ihmiselle ensin pimeyten\u00e4.<\/p>\n

Noettisen teologian juuret ulottuvat syv\u00e4lle antiikin filosofian ja Raamatun kohtaamiseen, mutta sen kirkkaimman muodon hioi Dionysios Areiopagiitti (Pseudo-Dionysios). H\u00e4n erotti kaksi tapaa puhua Jumalasta: katafaattisen (my\u00f6nteisen) ja apofaattisen (kielteisen).<\/p>\n

Dionysios opettaa, ett\u00e4 lopulta meid\u00e4n on hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kaikki k\u00e4sitteet kohdataksemme H\u00e4net, joka on kaiken yl\u00e4puolella. T\u00e4m\u00e4 on ”pimeytt\u00e4”, joka ei johdu valon puutteesta, vaan sen sokaisevasta ylikyll\u00e4isyydest\u00e4.<\/p>\n

Pyh\u00e4 Symeon Uusi Teologi syvensi t\u00e4t\u00e4 opetusta viem\u00e4ll\u00e4 sen p\u00e4\u00e4n tiedosta syd\u00e4men kokemukseen. H\u00e4nelle kyse ei ollut vain filosofisesta negatiivisuudesta, vaan hesykasmista \u2013 kokemuksellisesta hiljaisuudesta. Sielu, joka malttaa viipy\u00e4 rukouksen pimeydess\u00e4, alkaa n\u00e4hd\u00e4: \u201dPimeys on valo, joka ylitt\u00e4\u00e4 kaiken valon.\u201d<\/em><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 matka huipentuu Pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen opetukseen jumalallistumisesta (theosis<\/em>). Palamas teki ratkaisevan eron Jumalan tavoittamattoman olemuksen (ousia<\/em>) ja H\u00e4nen osallistuttavien energioidensa v\u00e4lille. Rukouksessa ihminen voi kohdata Jumalan kirkkauden, tuon ”n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n valon” (apheng\u0113s ph\u014ds<\/em>), joka muuttaa ihmisen luonnon ilman, ett\u00e4 Jumala lakkaa olemalla salattu. Se on kutsu pimeydest\u00e4 valoon<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 tutkielma on kutsu t\u00e4lle samalle matkalle. Se on vaellus sielun pimeydest\u00e4 (skotos<\/em>) kohti jumalallista valoa (ph\u014ds to theion<\/em>). Se ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan ohjaa lukijaa hiljaisuuden teologiaan. Kuten Evagrios Pontikos opettaa, \u00e4\u00e4nett\u00f6myys (s\u012b\u014dp\u0113<\/em>) ei ole tyhjyytt\u00e4, vaan ovi Sanomattoman hyv\u00e4n luo. T\u00e4ll\u00e4 matkalla opimme, ett\u00e4 vasta kun lakkaamme puhumasta Jumalasta, Jumala voi alkaa puhua meiss\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Luku 1: Kirkkauden kielioppi \u2013 Noeettisen teologian perusteet<\/span><\/p>\n

Matka pimeydest\u00e4 valoon vaatii kartan, ja kirkon isien perinn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kartta on piirretty noeettisen teologian k\u00e4sittein. Vaikka Jumala on itsess\u00e4\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, H\u00e4n on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ilmoittaa itsens\u00e4 meille. Noeettinen teologia (theologia propria<\/em>) ei ole vain teoreettista pohdintaa, vaan hengellist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4, kuka Jumala on ja miten voimme H\u00e4net kohdata.<\/p>\n

Ortodoksinen noeettinen teologia perustuu ymm\u00e4rrykseen siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, mutta lankeemuksen my\u00f6t\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kuva on sumentunut ja yhteys Luojaan on katkennut. Keskeinen termi t\u00e4ss\u00e4 teologiassa on nous<\/em>, joka suomennetaan usein ”mieleksi”, mutta se eroaa perustavanlaatuisesti diskursiivisesta j\u00e4rjest\u00e4 eli dianoiasta<\/em>, joka paikka on aivot. Toisin kuin j\u00e4rki, joka k\u00e4sittelee k\u00e4sitteit\u00e4, logiikkaa ja aistimaailman havaintoja, nous<\/em> on sielun korkein tiedonhankintakyky, ”syd\u00e4men silm\u00e4”, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on olla suorassa yhteydess\u00e4 Jumalaan.<\/p>\n

Isien mukaan nous<\/em> ei ole pelkk\u00e4 \u00e4lyllinen kyky, vaan se on energiaa, joka toimii jokaisessa hengellisesti terveess\u00e4 ihmisess\u00e4. Kun ihminen on hengellisesti sairas, h\u00e4nen noeettinen energiansa on pirstoutunut ja orjuutettu ymp\u00e4rist\u00f6n, mielikuvituksen ja himojen toimesta. Noeettisen teologian tavoitteena on t\u00e4m\u00e4n energian palauttaminen sen luonnolliseen paikkaan, eli syd\u00e4meen.<\/p>\n

Logos (\u039b\u03cc\u03b3\u03bf\u03c2)<\/em> on Sana, puhekyky, rationaalinen kyky, toimii sielun j\u00e4rjellisess\u00e4 osassa.<\/p>\n

Kardia \u039a\u03b1\u03c1\u03b4\u03af\u03b1<\/em>, syd\u00e4n, on ihmisen ontologinen ja noeettinen keskus ja toimii sek\u00e4 ruumiillisessa ett\u00e4 hengellisess\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4.<\/p>\n

Ortodoksisen hengellisyyden peruskivi on erottelu Jumalan olemuksen (ousia<\/em>) ja H\u00e4nen energioidensa (energeiai<\/em>) v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 erottelu on avain siihen, miten ihminen voi ”n\u00e4hd\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n”.<\/p>\n

Pyh\u00e4 Gregorios Palamas, hesykasmin suuri puolustaja, opetti, ett\u00e4 Jumalan olemus on kuin aurinko, jota kukaan ei voi suoraan katsoa sokeutumatta. Kuitenkin auringon s\u00e4teet \u2013 Jumalan energiat \u2013 tavoittavat meid\u00e4t, l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4t ja antavat el\u00e4m\u00e4n. Palamas toteaa: \u201dJumalan olemus on t\u00e4ysin n\u00e4kem\u00e4t\u00f6n ja l\u00e4hestym\u00e4t\u00f6n, mutta H\u00e4nen energiansa ovat n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ja l\u00e4hestytt\u00e4viss\u00e4 niille, jotka puhdistautuvat.\u201d<\/em><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 tekee mahdolliseksi theosiksen eli jumalallistumisen. Emme muutu olemukseltamme jumaliksi, mutta meist\u00e4 tulee osallisia Jumalan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 H\u00e4nen armonsa ja voimansa kautta.<\/p>\n

Jotta voimme l\u00e4hesty\u00e4 Jumalaa, tarvitsemme kaksi samanaikaista liikett\u00e4:<\/p>\n

Apofattinen (kielteinen) tie<\/em>: Tunnustamme, ett\u00e4 Jumala on kaiken yl\u00e4puolella. Kuten pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen muistuttaa, Jumala on rajaton ja ylitse kaiken sanotun \u2013 H\u00e4net tunnetaan parhaiten siit\u00e4, mit\u00e4 H\u00e4n ei<\/em> ole. Apofaattinen tie on n\u00e4iden portaiden ylitt\u00e4mist\u00e4 (hyperbainei panta<\/em>). Se muistuttaa meille, ettei Jumala ole valo samalla tavalla kuin aurinko, eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4 samalla tavalla kuin meid\u00e4n hengityksemme.<\/p>\n

Pyh\u00e4 Dionysios Areopagitalainen kutsuu t\u00e4t\u00e4 ”yliolemassaolevaksi” (hyperousios<\/em>) hiljaisuudeksi, jossa mieli vaikenee suuren salaisuuden edess\u00e4.<\/p>\n

Katafaattinen (my\u00f6nteinen) tie<\/em>: K\u00e4yt\u00e4mme nimi\u00e4 ja k\u00e4sitteit\u00e4, joita Jumala on itse meille antanut: H\u00e4n on Rakkaus, Valo, el\u00e4m\u00e4 ja Hyvyys. N\u00e4m\u00e4 sanat ovat totta, mutta ne ovat vain kalpeita heijastuksia H\u00e4nen todellisesta kirkkaudestaan. Katafaattinen tie k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vertauskuvia. N\u00e4m\u00e4 ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 portaita, mutta ne ovat vasta alkua.<\/p>\n

Noeettinen teologia k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tarkkaa kreikankielist\u00e4 terminologiaa, joka on hioutunut vuosisatojen saatossa kirkolliskokousten ja isien opetuksissa:<\/p>\n

Ousia (olemus) <\/em>on Jumalan sis\u00e4inen luonto, joka j\u00e4\u00e4 ikuisesti salaisuudeksi. Pyh\u00e4 Basileios Suuri opetti, ett\u00e4 ousia<\/em> on se yhteinen jumaluus, jonka Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki jakavat. Se on saavuttamaton, \u00e4\u00e4ret\u00f6n. Ihminen ei voi osallistua siihen.<\/p>\n

Hypostasis (persoona):<\/em> Jumala ei ole kasvoton voima, vaan kolme persoonaa. Pyh\u00e4 Gregorios Teologi tiivisti uskomme ytimekk\u00e4\u00e4sti: \u201dYksi luonto (ousia), kolme hypostasia.\u201d<\/em><\/p>\n

Energeia (toiminta)<\/em> on Jumalan el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4 voima maailmassa. Pyh\u00e4 Athanasios Suuri korosti, ett\u00e4 Poika on Is\u00e4n el\u00e4v\u00e4 energia ja Sana, jonka kautta kaikki on luotu.<\/p>\n

Theosis (jumalallistuminen):<\/em> Koko kristillisen el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja opetti, ett\u00e4 armon kautta meist\u00e4 tulee ”jumalia” luonnoltaan, vaikka pysymme olemukseltamme luotuina ihmisin\u00e4.<\/p>\n

Noeettisen teologian tarkoitus ei ole t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 k\u00e4sitteill\u00e4, vaan valmistella syd\u00e4nt\u00e4 kohtaamiseen, siirtym\u00e4\u00e4n tiedosta syd\u00e4men kokemukseen. Se on suojamuuri, joka varjelee meit\u00e4 luomasta Jumalasta omia kuviamme tai eksym\u00e4st\u00e4 harhaoppien harhapoluille.<\/p>\n

Tutkimusperinteess\u00e4, erityisesti John Romanideksen mukaan, nous<\/em> ja syd\u00e4n on samastettu toisiinsa erityisesti pyh\u00e4n Makarios Egyptil\u00e4isen ajoista l\u00e4htien. Apostoli Paavali k\u00e4ytti termi\u00e4 ”henki” (pneuma<\/em>) viitatessaan siihen, mit\u00e4 my\u00f6hemm\u00e4t is\u00e4t kutsuivat nous`iksi<\/em>. T\u00e4m\u00e4 terminologinen kehitys on ratkaisevaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4ksemme, miksi ortodoksinen hengellisyys painottaa ”syd\u00e4men rukousta” \u2013 se on itse asiassa noeettista toimintaa, jossa ihmisen henki kohtaa Jumalan Hengen<\/p>\n

Pyh\u00e4 Symeon Uusi Teologi muistuttaa meit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n matkan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisyydest\u00e4: \u201d\u00c4l\u00e4 etsi Jumalaa vain kirjoista, vaan syd\u00e4mest\u00e4si; siell\u00e4 H\u00e4n ilmestyy valona.\u201d<\/em> Teologia on siis tie, joka johtaa meid\u00e4t sanojen pimeydest\u00e4 el\u00e4v\u00e4n Valon kirkkauteen.<\/p>\n

Luku 2: S\u00e4rkynyt kuva \u2013 Ihmisen antropologinen rakenne ja sielun voimat<\/span><\/p>\n

Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4ksemme matkaa pimeydest\u00e4 valoon, meid\u00e4n on ensin tarkasteltava kulkijaa itse\u00e4\u00e4n: ihmist\u00e4. Kirkon isien antropologiassa ihminen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n sielun ja ruumiin muodostamana psykosomaattisena ykseyten\u00e4. Sielu ei ole pelkk\u00e4 elintoimintoja yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4 voima, vaan se on luotu j\u00e4rjelliseksi <\/em>ja noeettiseksi.<\/em> Pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen m\u00e4\u00e4rittelee t\u00e4m\u00e4n perusrakenteen selke\u00e4sti: ”Jumala loi ihmisen sielun yht\u00e4 j\u00e4rjelliseksi ja noeettiseksi: ts. se on my\u00f6s varustettu hengell\u00e4, mik\u00e4 isien sanojen mukaan on ’sielun noeettinen rakkaus'” (De Fide Orthodoxa<\/em> II, 12; PG 94, 920). T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 ihmisess\u00e4 on kyky erottaa mielen energia (nous<\/em>) j\u00e4rjen energiasta (logos<\/em>); siin\u00e4 miss\u00e4 j\u00e4rki k\u00e4sittelee tietoa, mieli on sielun silm\u00e4, joka on luotu katselemaan Jumalaa.<\/p>\n

Ortodoksinen antropologia ammentaa Platonin tripartiittisesta (kolmijakoisesta) sieluk\u00e4sityksest\u00e4, mutta muokkaa sit\u00e4 kristilliseen terapeuttiseen tarkoitukseen. Platonin mukaan sielu koostuu j\u00e4rjellisest\u00e4 (logistikon<\/em>), intohimoisesta eli kiivaasta (thymoeides<\/em>) ja himoitsevasta (epithymetikon<\/em>) osasta. Ortodoksiset is\u00e4t, kuten pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja, n\u00e4kev\u00e4t n\u00e4m\u00e4 voimat Jumalan antamina lahjoina, jotka on tarkoitettu suuntautumaan H\u00e4neen.<\/p>\n

Isien opetuksessa sielun voimat n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kolmijakoisena kokonaisuutena, jonka alkuper\u00e4inen tarkoitus oli palvella ihmisen jumaloitumista. N\u00e4m\u00e4 voimat ovat:<\/p>\n

Mielen voima<\/em> (logistikon\/nous<\/em>) on sielun hallitseva osa, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on suunnata ihminen kohti Luojaa.<\/p>\n

Halun voima<\/em> (epithymetikon<\/em>) on voima, joka on tarkoitettu janon ja kaipauksen v\u00e4lineeksi Jumalaa kohti.<\/p>\n

Intohimoinen eli kiivas<\/em> voima (thymikon<\/em>)on hengellist\u00e4 intoa ja tarmoa, joka antaa voimaa vastustaa pahaa.<\/p>\n

Lankeemuksen tilassa n\u00e4m\u00e4 sielun voimat ovat kuitenkin ”luonnonvastaisessa” tilassa. Thymos<\/em> (kiivaus), jonka tulisi kohdistua pahaa ja paholaista vastaan, k\u00e4\u00e4ntyykin l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 vastaan vihana. Epithymia<\/em> (himo), jonka tulisi olla rakkauden paloa Jumalaa kohtaan, suuntautuu aineellisiin nautintoihin ja itsekkyyteen. J\u00e4rjellinen osa taas orjuuttaa nouksen<\/em> ja alkaa palvella omia mielikuviaan todellisen Jumalan kohtaamisen sijaan.<\/p>\n

Lankeemuksen my\u00f6t\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pyh\u00e4 harmonia s\u00e4rkyi. Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja opettaa, ett\u00e4 lankeemus k\u00e4\u00e4nsi n\u00e4m\u00e4 voimat pois Jumalasta kohti luotua maailmaa, mik\u00e4 johti sielun sairastumiseen. Maksimos muistuttaa: ”Henkil\u00f6, joka on tullut tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisluonnon heikkouden, on saavuttanut kokemuksen jumalallisesta voimasta”<\/em> (Centuries on Charity<\/em> I, 62; PG 90, 973). Sielun parantaminen tarkoittaa n\u00e4iden voimien palauttamista niiden alkuper\u00e4iseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Toisin kuin antiikin filosofit, is\u00e4t opettavat, ettei sielu ole luonnostaan kuolematon. Ainoastaan Jumala on luonnostaan kuolematon; sielu el\u00e4\u00e4 ja on kuolematon vain siksi, ett\u00e4 se saa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Jumalan armosta. Lankeemuksen my\u00f6t\u00e4 sielu tuli alttiiksi turmelukselle ja ”hengelliselle kuolemalle”, kun yhteys Jumalaan katkesi.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 tila vaatii parantamista, ei vain moraalista ryhtiliikett\u00e4. Kirkon askeettinen perinne on sielun puhdistumista varten, mik\u00e4 tarkoittaa mielen keskitt\u00e4mist\u00e4 syd\u00e4meen ja vapautumista himojen vallasta. Pyhitt\u00e4j\u00e4 Simeon Uusi Teologi painottaa t\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 hengellisen ohjaajan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4: ”Hengellinen is\u00e4 on luotettava. H\u00e4n on hengellinen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka parantaa Kristuksessa sek\u00e4 kristityn ett\u00e4 kirkkoyhteis\u00f6n synnin haavat”<\/em> (The Discourses<\/em>, PG 120, 436). Simeon t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ilman hengellist\u00e4 is\u00e4\u00e4, joka toimii askeettina ja l\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4, ihminen harvoin kykenee tunnistamaan ja parantamaan sielunsa syvi\u00e4 haavoja.<\/p>\n

Lankeemus muutti ihmisen perusrakenteen siten, ett\u00e4 sielun voimat k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t itse\u00e4\u00e4n vastaan. Pyh\u00e4n Maksimos Tunnustajan mukaan lankeemuksessa paljastunut heikkous on kuitenkin k\u00e4\u00e4nt\u00f6puoli mahdollisuudelle: kun ihminen tunnistaa tilansa, h\u00e4n saa innon etsi\u00e4 Jumalan voimaa (Ambigua<\/em> 7; PG 91, 1084).<\/p>\n

Sielun parantaminen alkaa ”synnin aiheiden ja yllykkeiden pys\u00e4ytt\u00e4misell\u00e4”. Koko ortodoksinen el\u00e4m\u00e4ntapa \u2013 kasteesta ehtoolliseen ja askeesista rukoukseen \u2013 on sielunhoitoa, jonka p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on palauttaa sielun hengellinen energia.<\/em> Kun mieli ja syd\u00e4n yhdistyv\u00e4t, sielun noeettinen rakkaus her\u00e4\u00e4 uudelleen, ja ihminen alkaa siirty\u00e4 lankeemuksen pimeydest\u00e4 kohti Jumalan valkeutta. Kuten is\u00e4t opettavat, Kirkko on parantola, jossa ”sielujen ja ruumiiden L\u00e4\u00e4k\u00e4ri” uudistaa kuvansa ihmisess\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen kautta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Luku 3: Himojen v\u00e4\u00e4ristym\u00e4 ja sielun parantuminen<\/span><\/p>\n

Jotta ihminen voisi vaeltaa pimeydest\u00e4 valoon, on h\u00e4nen tunnistettava ne voimat, jotka pit\u00e4v\u00e4t sielua vankeudessa. Kirkon isien opetuksessa himo <\/em>(pathos<\/em>) ei ole luonnollinen osa ihmisyytt\u00e4, vaan sielun luonnollisten voimien sairaalloinen v\u00e4\u00e4ristym\u00e4. Kun sielun voimat k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t pois Jumalasta kohti luotua, ne turmeltuvat ja alkavat hallita ihmist\u00e4. Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja m\u00e4\u00e4rittelee: ”Himo on sielun luonnonvastainen liike, joka suuntautuu joko j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4\u00e4n rakkauteen tai harkitsemattomaan vihaan jotakin aineellista kohtaan”<\/em> (Centuries on Charity<\/em> II, 16; PG 90, 989).<\/p>\n

Himot eiv\u00e4t synny tyhj\u00e4st\u00e4, vaan ne ovat sielun kolmen perusvoiman \u2013 mielen (logistikon<\/em>), halun (epithymetikon<\/em>) ja intohimon ja kiivauden (thymikon<\/em>) \u2013 v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Kun n\u00e4m\u00e4 voimat menett\u00e4v\u00e4t noeettisen suuntansa kohti Jumalaa, ne muuttuvat tuhoisiksi:<\/p>\n

Kun mielen<\/em> teht\u00e4v\u00e4 katsoa Jumalaan h\u00e4m\u00e4rtyy, se t\u00e4yttyy ylpeydell\u00e4 <\/em>(hyperephania<\/em>) ja turhamaisuudella<\/em>. J\u00e4rki alkaa palvella omaa egoa, ja ihminen asettaa itsens\u00e4 luomakunnan keskipisteeksi. Pyh\u00e4 Johannes Siinailainen varoittaa, ett\u00e4 ylpeys on ”Jumalan kielt\u00e4mist\u00e4, demonien keksint\u00f6 ja ihmisten halveksimista” (Portaat<\/em> 23; PG 88, 965).<\/p>\n

Halun<\/em> voima, jonka piti janota Jumalaa, suuntautuu aineelliseen. T\u00e4st\u00e4 syntyv\u00e4t ahneus<\/em> (philargyria<\/em>), mielihalut<\/em> ja haureus.<\/em> Sielu yritt\u00e4\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n kaipuunsa \u00e4\u00e4rellisill\u00e4 asioilla, mik\u00e4 johtaa loputtomaan tyytym\u00e4tt\u00f6myyteen.<\/p>\n

Tarmo<\/em>, jolla piti vastustaa pahaa, k\u00e4\u00e4ntyy l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 vastaan. Se ilmenee vihana<\/em> (orge<\/em>), pahan muistelemisena<\/em> ja kateutena<\/em>. Pyh\u00e4 Basileios Suuri kuvaa vihaa ”mielen lyhytaikaiseksi hulluudeksi”, joka sokeuttaa sielun noeettisen silm\u00e4n (Homilia in irascentes<\/em>; PG 31, 353).<\/p>\n

Vapautuminen himoista ei tapahdu pelk\u00e4ll\u00e4 tahdonvoimalla, vaan ortodoksisen askeesin<\/em> kautta, joka on sielun parantamisen tiedett\u00e4. Askeesi ei ole itsetarkoituksellista k\u00e4rsimyst\u00e4, vaan ”hengellist\u00e4 voimistelua”, jolla palautetaan sielun luonnollinen terveys. Is\u00e4t neuvovat vastaamaan kuhunkin himoon sille vastakkaisella hyveell\u00e4 ja askeettisella harjoituksella.<\/p>\n

N\u00f6yryys on ase ylpeytt\u00e4 vastaan.<\/em> Koska ylpeys on kaikkien himojen juuri, n\u00f6yryys on ainoa l\u00e4\u00e4ke, joka voi perustuslaillaan murtaa sen. ”Miss\u00e4 on langettu, siell\u00e4 on ensin asunut ylpeys”, opettaa Johannes Siinailainen (Portaat<\/em> 23).<\/p>\n

Paasto ja laupeus on ase halua vastaan<\/em>.<\/strong> Halun voimaa alistetaan paastolla ja kielt\u00e4ymyksell\u00e4, mutta ennen kaikkea jakamalla omastaan. Ahneus paranee anteliaisuudella, joka irrottaa otteen aineellisesta.<\/p>\n

Rukous ja pitk\u00e4mielisyys on ase vihaa vastaan. <\/em>Viha tukahtuu rukouksella vihollisten puolesta ja vaikenemisella loukkauksen edess\u00e4. Pyh\u00e4 Evagrios Pontikos opettaa, ett\u00e4 ”rukous on mielen puhdistamista vihasta ja murheesta” (De Oratione<\/em> 45; PG 79, 1176).<\/p>\n

Kaiken askeesin keski\u00f6ss\u00e4 on valvonta<\/em> (nepsis<\/em>) ja syd\u00e4men rukous<\/em>. Himot alkavat ”ajatuksina” (logismoi<\/em>), jotka yritt\u00e4v\u00e4t tunkeutua mieleen. Jos ihminen pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajatuksen heti sen ovella, himo ei p\u00e4\u00e4se syntym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Lopullinen parantuminen tapahtuu, kun mieli (nous<\/em>) puhdistuu ja laskeutuu takaisin syd\u00e4meen. T\u00e4m\u00e4 on se hiljaisuuden tila (hesychia<\/em>), jossa Jumalan armo alkaa muuttaa sielun v\u00e4\u00e4ristyneit\u00e4 voimia. Raivon voima muuttuu hengelliseksi rohkeudeksi, halun voima puhtaaksi rakkaudeksi Jumalaa kohtaan ja mielen voima kirkkaaksi teologiaksi. Kuten Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja kiteytt\u00e4\u00e4: ”Sielu, joka on vapaa himoista, on tullut kykenev\u00e4ksi heijastamaan Jumalan valoa ilman v\u00e4\u00e4ristymi\u00e4”<\/em> (Ambigua<\/em> 10; PG 91, 1112).<\/p>\n

 <\/p>\n

Luku 4: Nepsis \u2013 Mielen vartioiminen ja taistelu ajatuksia vastaan<\/span><\/p>\n

Matka pimeydest\u00e4 valoon vaatii jatkuvaa valveillaoloa sielun porteilla. T\u00e4t\u00e4 hengellist\u00e4 valppautta kutsutaan termill\u00e4 nepsis<\/em> (raitis valvominen). Se on mielen kyky\u00e4 pysy\u00e4 tarkkaavaisena ja tunnistaa sieluun pyrkiv\u00e4t vaikutteet ennen kuin ne saavat vallan. Pyh\u00e4 Hesykhios Jerusalemilainen opettaa: ”Valvonta (nepsis) on jatkuvaa mielen pys\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 ja seisottamista ajatusten ovella. Se on syd\u00e4men hiljaisuutta, joka on vapaa kaikista ajatuksista”<\/em> (Ad Theodulum<\/em> 1, 4\u20135; PG 93, 1481).<\/p>\n

Kaikki hengellinen lankeemus alkaa ajatuksesta eli logismoksesta<\/strong>. Logismoi<\/em> eiv\u00e4t ole vain neutraaleja pohdintoja, vaan vihollisen tarjoamia mielikuvia, yllykkeit\u00e4 ja ehdotuksia, ik\u00e4\u00e4n kuin himon siemeni\u00e4, jotka pyrkiv\u00e4t sumentamaan mielen kirkkauden. Pyh\u00e4 Evagrios Pontikos, joka analysoi n\u00e4it\u00e4 ajatuksia syv\u00e4llisesti, toteaa: ”Demonit eiv\u00e4t tunne syd\u00e4nt\u00e4mme suoraan, mutta ne p\u00e4\u00e4ttelev\u00e4t tilamme ulkoisista liikkeist\u00e4mme ja siit\u00e4, millaisille ajatuksille annamme tilaa” <\/em>(Praktikos<\/em> 37\u201338; PG 79, 1241).<\/p>\n

Is\u00e4t erottavat ajatuksen kehityksess\u00e4 viisi vaihetta, joiden tunnistaminen on nepsiksen<\/em> ydint\u00e4:<\/p>\n

    \n
  1. Yllyke<\/em> (prosphole<\/em>): Pelkk\u00e4 ajatus tai kuva, joka ilmestyy mieleen ilman ihmisen omaa tahtoa. T\u00e4m\u00e4 ei ole viel\u00e4 synti\u00e4.<\/li>\n
  2. Keskustelu<\/em> (syndyasmos<\/em>): Ihminen alkaa pohtia ajatusta ja viipy\u00e4 sen parissa.<\/li>\n
  3. Suostumus<\/em> (synkatathesis<\/em>): Tahto taipuu ajatuksen puolelle ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 toimia sen mukaan.<\/li>\n
  4. Himo<\/em> (pathos<\/em>): Ajatus on saanut vallan ja muuttunut toistuvaksi orjuudeksi.<\/li>\n
  5. Teko:<\/em> Sis\u00e4inen tila purkautuu ulkoiseksi toiminnaksi.<\/li>\n<\/ol>\n

    Hengellisen el\u00e4m\u00e4n taito on katkaista t\u00e4m\u00e4 ketju jo ensimm\u00e4isess\u00e4 vaiheessa. Pyh\u00e4 Johannes Siinailainen opettaa, ett\u00e4 meid\u00e4n on oltava kuin sielun vartijoita: ”Ole sielusi portinvartija, \u00e4l\u00e4k\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 sis\u00e4\u00e4n ajatuksia kysym\u00e4tt\u00e4 niilt\u00e4: ’Oletko meik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 vai vihollisia?'” (Portaat<\/em> 26; PG 88, 1020).<\/p>\n

    Mielen vartiointi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tapahtuu tunnistamalla<\/em> (diakrisis<\/em>): On erotettava, mitk\u00e4 ajatukset ovat luonnollisia, mitk\u00e4 tulevat Jumalalta ja mitk\u00e4 demoniselta taholta. Pyh\u00e4 Johannes Kassianos korostaa, ett\u00e4 arvostelukyky on ”kaikkien hyveiden \u00e4iti ja suojelija” (Conference<\/em> 2, 4; PL 49, 528).<\/p>\n

    Vastustaminen<\/em> (antirresis<\/em>) on seuraava vaihe. \u00a0Kun paha ajatus tunnistetaan, se on hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. T\u00e4t\u00e4 ei tehd\u00e4 v\u00e4ittelem\u00e4ll\u00e4 ajatuksen kanssa \u2013 se on vaarallista \u2013 vaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 selk\u00e4 sille. Pyh\u00e4 Markus Erakko opettaa: ”Mieli ei voi vapautua ajatuksista muuten kuin rukouksen ja askeesin kautta”<\/em> (De Lege Spirituali<\/em> 32; PG 65, 909).<\/p>\n

    Kolmas on Jeesuksen rukous<\/em>.<\/strong> Nepsis<\/em> ja rukous ovat erottamattomat. Tyhj\u00e4 mieli t\u00e4yttyy helposti uusilla logismoilla, siksi se on t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 Kristuksen nimell\u00e4. Pyh\u00e4 Hesykhios Jerusalemilainen kiteytt\u00e4\u00e4: ”Niin kuin sade ei voi kastella maata ilman pilvi\u00e4, ei ihminen voi puhdistua ilman tarkkaavaisuutta ja Jeesuksen rukousta”<\/em> (Ad Theodulum<\/em> 2, 8; PG 93, 1512).<\/p>\n

    Hengellisen valvonnan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on apatheia,<\/em> himottomuus, joka ei tarkoita tunteettomuutta, vaan sielun voimien palauttamista oikeaan suuntaan. Kun vartioimme mielt\u00e4mme, sielun peili puhdistuu himojen p\u00f6lyst\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in mieli voi laskeutua syd\u00e4meen, miss\u00e4 Jumalan armo asuu.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Diadokhos Fotikelainen opettaa, ett\u00e4 kun sielu on puhdistunut nepsiksen<\/em> kautta, se alkaa heijastaa Jumalan valoa: ”Kun mielen ovi suljetaan pahoilta ajatuksilta, Jumalan Henki alkaa valaista sielun sis\u00e4isi\u00e4 huoneita”<\/em> (Centuries<\/em> 59; PG 65, 1188). T\u00e4m\u00e4 on tie pimeydest\u00e4 valoon: jatkuvaa valppautta, joka muuttaa jokaisen ajatuksen rukoukseksi ja jokaisen hengenvetoon osaksi Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloa.<\/p>\n

     <\/p>\n

    Luku 5: Jeesuksen rukous \u2013 Syd\u00e4men keskitt\u00e4misen ja mielen kirkastamisen tie<\/span><\/p>\n

    Hengellisen el\u00e4m\u00e4n vaelluksella pimeydest\u00e4 valoon Jeesuksen rukous muodostaa kaikkein suorimman tien. Se on ortodoksisen hesykasmin syd\u00e4n, jossa teologia muuttuu el\u00e4v\u00e4ksi kokemukseksi ja mielen hajaannus vaihtuu syd\u00e4men ykseyteen. Rukouksen sanat \u2013 \u201dHerra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntist\u00e4\u201d<\/em> \u2013 k\u00e4tkev\u00e4t sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 koko evankeliumin ja pelastushistorian salaisuuden.<\/p>\n

    Jeesuksen rukous ei ole mekaaninen mantra, vaan se perustuu nimen voimaan ja Kristuksen l\u00e4sn\u00e4oloon. Pyh\u00e4 Gregorios Palamas opettaa, ett\u00e4 Jumalan nimi ei ole vain sana, vaan se kantaa mukanaan Jumalan energiaa, joka kykenee pyhitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen (Triads<\/em> I, 3, 22; PG 150). Kun kutsumme Jeesuksen nime\u00e4, emme vain puhu H\u00e4nest\u00e4, vaan astumme H\u00e4nen todellisuuteensa.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Diadokhos Fotikelainen selitt\u00e4\u00e4 rukouksen merkityst\u00e4 mielen keskitt\u00e4misess\u00e4: ”Kun sielu on t\u00e4yttynyt Jeesuksen nimest\u00e4, mielen hajaannus lakkaa ja sielun kaikki voimat ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t yhteen rakkaudessa Jumalaa kohtaan”<\/em> (Gnostic Chapters<\/em> 31; PG 65, 1177). Rukous on v\u00e4line, jolla mielen voima (logistikon<\/em>) puhdistetaan ja palautetaan alkuper\u00e4iseen teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4: Jumalan katseluun.<\/p>\n

    Hesykastinen perinne tuntee rukouksen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4, jossa mieli laskeutuu syd\u00e4meen, joka johtavat sielun sis\u00e4iseen kirkastumiseen:<\/p>\n

    Rukous alkaa kielell\u00e4. Ihminen lausuu sanoja huolellisesti, keskittyen jokaiseen tavuun, jotta mieli ei karkaisi muihin ajatuksiin. Ajan my\u00f6t\u00e4 sanat siirtyv\u00e4t mieleen. Mieli ei en\u00e4\u00e4 tarvitse \u00e4\u00e4nt\u00e4, vaan se toistaa rukousta sis\u00e4isesti. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa nepsis<\/em> eli mielen vartiointi on ratkaisevaa. Syd\u00e4men rukous on rukouksen korkein aste, jossa armo laskee mielen syd\u00e4meen. T\u00e4ll\u00f6in rukous muuttuu jatkuvaksi ja itsetoimivaksi \u2013 se ei ole en\u00e4\u00e4 ihmisen ponnistus, vaan Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6t\u00e4 ihmisess\u00e4.<\/p>\n

    Kun askeesi on puhdistanut tien ja Jeesuksen rukous on vakiintunut huulille ja mieleen, kilvoittelija saavuttaa tason, jota is\u00e4t kutsuvat varsinaiseksi noeettiseksi rukoukseksi (noera proseukhe<\/em>). T\u00e4m\u00e4 on rukouksen korkeampi aste, jossa rukous ei ole en\u00e4\u00e4 vain mielen (logos<\/em>) ponnistus tai sanojen toistamista, vaan se muuttuu mielen (nous<\/em>) suoraksi ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ksi suhteeksi Jumalaan.<\/p>\n

    Noeettisessa rukouksessa mieli ei en\u00e4\u00e4 viipym\u00e4tt\u00e4 vaella ulkoisissa asioissa tai mielikuvissa, vaan se on \u201dlaskeutunut syd\u00e4meen\u201d. Se on tila, jossa sielun noeettinen energia on vapautunut himojen otteesta ja keskittynyt kokonaan Jumalaan. Pyh\u00e4 Gregorios Palamas opettaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on rukousta \u201dilman v\u00e4lik\u00e4si\u00e4\u201d: mieli ei en\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4 apunaan p\u00e4\u00e4ttely\u00e4 tai analyysia, vaan se katselee Jumalaa puhtaassa hengess\u00e4.<\/p>\n

    Noeettiselle rukoukselle on ominaista kuvattomuus. Mieli hylk\u00e4\u00e4 kaikki mielikuvat, jopa hyv\u00e4t ja pyh\u00e4t, kohdatakseen Jumalan, joka on kaikkien kuvien yl\u00e4puolella.<\/p>\n

    Samoin sille on ominaista yksinkertaisuus. Moninaiset ajatukset vaihtuvat yhteen ainoaan noeettiseen liikkeeseen kohti Luojaa.<\/p>\n

    Se ei ole sidottu tiettyyn hetkeen, vaan se alkaa soida sielun pohjalla silloinkin, kun ihminen nukkuu tai keskustelee muiden kanssa.<\/p>\n

    Noeettisen rukouksen ydin on mielen ja syd\u00e4men (kardia<\/em>) kohtaaminen. Isien antropologiassa syd\u00e4n on sielun noeettinen keskus, ja kun mieli palaa kotiinsa syd\u00e4meen, ihminen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sis\u00e4isen ykseytens\u00e4. Pyh\u00e4 Teofanos Erakko kuvaa t\u00e4t\u00e4 tilaa: \u201dKun mieli asettuu syd\u00e4meen, se seisoo siell\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin alttarin edess\u00e4, ja koko ihminen muuttuu el\u00e4v\u00e4ksi rukoukseksi.\u201d<\/em><\/p>\n

    T\u00e4ss\u00e4 tilassa rukous ei ole en\u00e4\u00e4 jotakin, mit\u00e4 ihminen tekee<\/em>, vaan jotakin, mit\u00e4 ihminen on<\/em>. Se on Pyh\u00e4n Hengen rukousta meiss\u00e4. Kuten apostoli Paavali toteaa: \u201dHenki itse rukoilee meid\u00e4n puolestamme sanattomin huokauksin\u201d<\/em> (Room. 8:26). Noeettinen rukous on t\u00e4m\u00e4n raamatullisen totuuden kokemuksellista toteutumista.<\/p>\n

    Kun noeettinen rukous syvenee, se tuo mukanaan sielun kirkastumisen. Se on portti theoriaan<\/em> eli Jumalan katseluun. Rukouksen kautta sielun noeettinen silm\u00e4 puhdistuu niin, ett\u00e4 se kykenee ottamaan vastaan luomattoman valon s\u00e4teit\u00e4.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Isak Ninivel\u00e4inen opettaa, ett\u00e4 noeettinen rukous johtaa sielun \u201dhengelliseen h\u00e4mm\u00e4stykseen\u201d, jossa ihminen ei en\u00e4\u00e4 hallitse rukoustaan, vaan armo tempaa h\u00e4net mukaansa. T\u00e4m\u00e4 on matkan huipentuma: pimeys on lopullisesti v\u00e4istynyt, ja sielu lep\u00e4\u00e4 Valossa, jota mik\u00e4\u00e4n varjo ei tavoita.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Teofanos Erakko kuvaa t\u00e4t\u00e4 tilaa sanoen: ”Rukouksen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on seisoa mielen kanssa syd\u00e4mess\u00e4 Jumalan edess\u00e4, muistamatta mit\u00e4\u00e4n muuta”<\/em> (Hengellinen el\u00e4m\u00e4<\/em>, 1890). Is\u00e4t opettavat, ett\u00e4 syd\u00e4n on ihmisen noeettinen keskus, ja kun mieli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lepopaikan sielt\u00e4, ihminen saavuttaa sis\u00e4isen eheyden.<\/p>\n

    Vaikka rukous on ensisijaisesti hengellinen tapahtuma, kirkon is\u00e4t, erityisesti Pyh\u00e4 Nikeforos Erakko ja Pyh\u00e4 Gregorios Palamas, tunsivat my\u00f6s ruumiin asennon ja hengityksen merkityksen rukouksen apuv\u00e4linein\u00e4. Hengityksen hidastaminen ja huomion kiinnitt\u00e4minen rinnan alueelle auttavat mielt\u00e4 irrottautumaan ulkoisista \u00e4rsykkeist\u00e4.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Hesykhios Jerusalemilainen kuitenkin muistuttaa, ettei mik\u00e4\u00e4n tekniikka korvaa n\u00f6yryytt\u00e4: ”Jeesuksen rukous ilman n\u00f6yryytt\u00e4 on kuin lamppu ilman \u00f6ljy\u00e4; se ei voi valaista sielun pimeytt\u00e4” <\/em>(Ad Theodulum<\/em> 2, 20; PG 93, 1520). Rukouksen tarkoituksena on ”mielen kirkastuminen” (photismos<\/em>), jossa ihminen alkaa n\u00e4hd\u00e4 itsens\u00e4 ja maailman Jumalan valossa.<\/p>\n

    Jatkuva Jeesuksen nimen avuksi huutaminen toimii kuin tuli, joka kuluttaa sielusta himojen ja pahojen ajatusten rikkaruohot. Sen vaikutus on siirtyminen pimeydest\u00e4 kohti mielen kirkkautta<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Johannes Siinailainen toteaa: ”Ruoski vihollisia Jeesuksen nimell\u00e4, sill\u00e4 ei ole v\u00e4kev\u00e4mp\u00e4\u00e4 asetta taivaassa eik\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4”<\/em> (Portaat<\/em> 21; PG 88, 945).<\/p>\n

    Kun sielun peili puhdistuu rukouksen kautta, se alkaa heijastaa Jumalan valkeutta. T\u00e4m\u00e4 ei ole vain \u00e4lyllist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4, vaan kokemuksellista tietoa Jumalan l\u00e4sn\u00e4olosta. Matka pimeydest\u00e4 valoon huipentuu siin\u00e4, ett\u00e4 rukouksesta tulee ihmisen olotila \u2013 hengitys, joka yhdist\u00e4\u00e4 h\u00e4net lakkaamatta el\u00e4m\u00e4n L\u00e4hteeseen.<\/p>\n

    Luku 6: Katharsis \u2013 Syd\u00e4men puhdistuminen kirkkauden edellytyksen\u00e4<\/span><\/p>\n

    Matkalla pimeydest\u00e4 valoon ensimm\u00e4inen ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n askel on katharsis <\/em>eli puhdistuminen. Kirkon isien opetuksessa kukaan ei voi n\u00e4hd\u00e4 Jumalaa tai kokea H\u00e4nen luomatonta valoaan ilman syd\u00e4men puhdistumista himojen ja synnin kerrostumista. Kyse ei ole ulkoisesta puhtaudesta, vaan sielun syvimm\u00e4st\u00e4 olemuksesta, joka on peittynyt v\u00e4\u00e4ristyneiden halujen ja itsekeskeisyyden alle.<\/p>\n

    Is\u00e4t vertaavat sielua usein peiliin. Jos peili on p\u00f6lyn ja lian peitossa, se ei heijasta auringon valoa. Samoin sielu, joka on himojen tahraama, ei kykene heijastamaan Jumalan kirkkautta. Pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen opettaa: \u201dJumala on istuttanut sieluusi kuvansa, mutta synti on peitt\u00e4nyt sen kuin ruoste. Sinun teht\u00e4v\u00e4si on hioa pois tuo ruoste, jotta alkuper\u00e4inen kauneus tulisi n\u00e4kyviin\u201d<\/em> (De beatitudinibus<\/em> 6; PG 44, 1272).<\/p>\n

    Puhdistuminen ei ole vain s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 kielt\u00e4ytymist\u00e4, vaan sielun vapauttamista sen \u201dluonnonvastaisesta\u201d tilasta. Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja m\u00e4\u00e4rittelee puhdistumisen sielun voimien palauttamiseksi:\u201dSielun puhdistuminen on mielen vapauttamista tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, tahdon vapauttamista himoista ja halun vapauttamista aistillisuudesta\u201d<\/em> (Centuries on Charity<\/em> III, 45; PG 90).<\/p>\n

    Puhdistuminen alkaa metanoiasta<\/em> eli mielenmuutoksesta. Se on k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 pois pimeydest\u00e4 ja suuntautumista kohti Valoa. T\u00e4m\u00e4 prosessi vaatii k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimia, joita is\u00e4t kutsuvat askeettiseksi ponnistukseksi.<\/p>\n

    Paasto ja ruumiillinen kielt\u00e4ymys hillitsev\u00e4t sielun \u201dhaluavaa osaa\u201d (epithymetikon<\/em>). Kun ruumiin vaatimukset tyyntyv\u00e4t, sielun on helpompi keskitty\u00e4 hengelliseen todellisuuteen.<\/p>\n

    Valvonta (nepsis),<\/em> mielen vartioiminen, est\u00e4\u00e4 uusien logismojen eli saastuttavien ajatusten p\u00e4\u00e4syn syd\u00e4meen.<\/p>\n

    Is\u00e4t, erityisesti Pyhitt\u00e4j\u00e4 Simeon Uusi Teologi, korostavat kyyneleiden puhdistavaa voimaa. Ne ovat kuin \u201dtoinen kaste\u201d, joka pesee sielun haavat. \u201dKuka on koskaan puhdistunut ilman kyyneleit\u00e4?\u201d Simeon kysyy v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 (The Discourses<\/em>; PG 120).<\/p>\n

    Katharsiksen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on saavuttaa apatheia<\/em> eli himottomuus. Se ei ole tunteettomuutta, vaan tila, jossa sielun voimat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 heittelehdi impulssien ja halujen varassa, vaan ovat suunnattuina vakaasti Jumalaan. Pyh\u00e4 Johannes Porras toteaa: \u201dHimottomuus on syd\u00e4men tila, jossa mieli on tullut immuuniksi pahoille yllykkeille ja lep\u00e4\u00e4 Jumalan rauhassa\u201d <\/em>(Portaat<\/em> 29; PG 88, 1148).<\/p>\n

    Vasta kun syd\u00e4n on puhdistunut, ihminen voi siirty\u00e4 seuraavaan vaiheeseen, photismokseen<\/em> eli valistumiseen. Ilman katharsista yritys n\u00e4hd\u00e4 Jumalan valo voi olla vaarallista, sill\u00e4 valo, jota ei oteta vastaan puhdistuneessa syd\u00e4mess\u00e4, voi tuntua polttavalta tulelta.<\/p>\n

    Puhdistuminen ei ole kertaluonteinen suoritus, vaan jatkuva asenne. Joka p\u00e4iv\u00e4 meid\u00e4n on \u201dhiottava peili\u00e4\u201d uudelleen. Pyh\u00e4 Iisak Ninivel\u00e4inen lohduttaa meit\u00e4: \u201d\u00c4l\u00e4 pel\u00e4sty ty\u00f6n raskautta, sill\u00e4 Jumalan armo auttaa sit\u00e4, joka haluaa puhdistua. Pienikin askel kohti puhtautta tuo sieluun suuren lohdutuksen\u201d<\/em> (Hengelliset opetuspuheet<\/em> 4).<\/p>\n

    Matka pimeydest\u00e4 valoon vaatii rehellisyytt\u00e4 itsens\u00e4 edess\u00e4. Syd\u00e4men puhdistuminen on raivausty\u00f6t\u00e4, joka tekee tilaa sille, joka on itse Puhtaus ja Valo.<\/p>\n

    Luku 7: Photismos \u2013 Mielen valistuminen ja hengellinen n\u00e4keminen<\/span><\/p>\n

    Kun sielu on puhdistumisen (katharsis<\/em>) kautta riisunut ylt\u00e4\u00e4n himojen pime\u00e4n verhon, se saavuttaa tilan, jota kirkon is\u00e4t kutsuvat photismokseksi<\/em> eli valistumiseksi. T\u00e4m\u00e4 ei ole pelkk\u00e4\u00e4 \u00e4lyllist\u00e4 uuden oppimista, vaan mielen (nous<\/em>) kirkastumista, jossa ihminen alkaa n\u00e4hd\u00e4 luomakunnan ja Jumalan salaisuudet uudessa, hengellisess\u00e4 valossa. Jos puhdistuminen oli sielun peilin hiomista, valistuminen on hetki, jolloin tuo peili alkaa ensi kertaa heijastaa Jumalan s\u00e4teit\u00e4.<\/p>\n

    Isien opetuksessa ihmisen mieli on luotu ”valon lapseksi”. Lankeemuksessa t\u00e4m\u00e4 noeettinen silm\u00e4 sokeutui, mutta valistumisessa se avautuu uudelleen. Pyh\u00e4 Diadokhos Fotikelainen opettaa, ett\u00e4 valistuminen on Pyh\u00e4n Hengen pysyv\u00e4\u00e4 l\u00e4sn\u00e4oloa mielen syvyydess\u00e4: \u201dJumalallinen valo alkaa valaista mielt\u00e4 vasta, kun syd\u00e4n on t\u00e4ysin puhdistunut rakkaudessa. Silloin ihminen ei en\u00e4\u00e4 vain ajattele Jumalaa, vaan h\u00e4n tuntee H\u00e4net jokaisella sielunsa liikkeell\u00e4\u201d <\/em>(Gnostic Chapters<\/em> 59; PG 65, 1188).<\/p>\n

    Valistuminen, mielen silm\u00e4n avautuminen, ilmenee siten, ett\u00e4 i<\/strong>hminen alkaa n\u00e4hd\u00e4 luoduissa asioissa niihin k\u00e4tketyt Jumalan ajatukset eli logokset (theoria physike<\/em>). Maailma ei ole en\u00e4\u00e4 vain materiaa, vaan se on t\u00e4ynn\u00e4 Jumalan kirkkauden heijastuksia. Hengellinen tiet\u00e4mys (gnosis<\/em>), kyky ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Raamatun ja kirkon salaisuuksia syvemmin, avautuu, ei vain tekstin\u00e4 vaan el\u00e4v\u00e4n\u00e4 totuutena.<\/p>\n

    Kun matka pimeydest\u00e4 valoon saavuttaa pisteen, jossa sielun noeettinen silm\u00e4 on puhdistunut ja syd\u00e4n on rauhoittunut rukouksessa, ihminen astuu tilaan, jota kirkon is\u00e4t kutsuvat nimell\u00e4 theoria<\/em> (\u03b8\u03b5\u03c9\u03c1\u03af\u03b1<\/em>). Sana tarkoittaa katselua, n\u00e4kemist\u00e4 tai tarkastelemista. Se ei ole \u00e4lyllist\u00e4 p\u00e4\u00e4ttely\u00e4 tai filosofista teoretisointia, vaan v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4, kokemuksellista ja hengellist\u00e4 Jumalan ja H\u00e4nen salaisuuksiensa n\u00e4kemist\u00e4.<\/p>\n

    Pyh\u00e4t is\u00e4t, kuten pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja, jakavat teorian kahteen p\u00e4\u00e4asialliseen vaiheeseen, jotka kuvaavat sielun nousua kohti korkeinta valkeutta:<\/p>\n

    Luonnon katselu<\/em> (theoria physike<\/em>): T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa valistunut mieli alkaa n\u00e4hd\u00e4 luomakunnan \u201dlogokset\u201d eli ne jumalalliset perussuunnitelmat ja tarkoitukset, jotka Jumala on asettanut jokaiseen luotuun asiaan. Maailma ei ole en\u00e4\u00e4 vain ainetta, vaan se muuttuu l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4ksi portiksi, jonka l\u00e4pi loistaa Luojan viisaus. Luomakunta n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin Jumalan ”toisena kirjana”.<\/p>\n

    Jumalan n\u00e4keminen (katselu)<\/em> (theologia<\/em>): T\u00e4m\u00e4 on teorian korkein aste, jossa mieli ylitt\u00e4\u00e4 kaikki luodut asiat ja jopa omat k\u00e4sitteens\u00e4. Se on v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 yhteytt\u00e4 Jumalaan H\u00e4nen luomattomissa energioissaan. Pyh\u00e4 Gregorios Palamas opettaa, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tilassa ihminen ei en\u00e4\u00e4 vain opi<\/em> Jumalasta, vaan h\u00e4n k\u00e4rsii<\/em> (kokee) jumalallisia asioita (paschein ta theia<\/em>).<\/p>\n

    Theoria<\/em> on erottamattomasti sidoksissa luomattomaan valoon. Isien mukaan se, joka on saavuttanut katselun tilan, tulee itse valoksi. Pyh\u00e4 Symeon Uusi Teologi kuvaa t\u00e4t\u00e4 tilaa j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4sti: \u201dH\u00e4n, joka on saavuttanut teorian<\/em>, n\u00e4kee Jumalan valona, ja tuo valo muuttaa h\u00e4net kokonaan, niin ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n tulee valo ilman varjoa\u201d (Hymns of Divine Love<\/em>; PG 120).<\/p>\n

    Kyseess\u00e4 ei ole aistittava n\u00e4keminen, vaan noeettinen kokemus. Palamas korostaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 n\u00e4keminen tapahtuu \u201dyli mielen ja yli aistien\u201d. Se on se tila, jossa ihminen kohtaa Jumalan kasvotusten \u201dtiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden pimeydess\u00e4\u201d, joka onkin sokaisevaa kirkkautta.<\/p>\n

    Vaikka theoria<\/em> on matkan korkea p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, se ei koskaan irtaudu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoituksesta (praxis<\/em>). Is\u00e4t opettavat, ett\u00e4 toiminta on katselun perusta ja katselu on toiminnan t\u00e4yttymys. Ilman puhdistumista katselu on mahdotonta, ja ilman katselua toiminta j\u00e4\u00e4 vain ulkoiseksi suoritukseksi.<\/p>\n

    Evagrios Pontikos tiivist\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n dynaamisen suhteen: \u201dKristinusko on oppi vapahtajastamme Kristuksesta, joka koostuu praksiksesta, luonnon katselusta ja teologiasta\u201d<\/em> (Praktikos<\/em> 1; PG 79). Theoria<\/em> on siis se tila, jossa ihminen on vihdoin saapunut kotiin, pimeys on voitettu ja sielu lep\u00e4\u00e4 iankaikkisessa Valossa, katsellen lakkaamatta H\u00e4nt\u00e4, joka on kaiken olevan alku ja loppu.<\/p>\n

    Vaikka valistuminen on kilvoittelun hedelm\u00e4, se on ennen kaikkea Jumalan lahja. Kirkon perinteess\u00e4 valistuminen liittyy erottamattomasti kasteeseen, jota is\u00e4t kutsuvat nimell\u00e4 ”pyh\u00e4 valistus”. Kuitenkin se, mik\u00e4 kasteessa annetaan siemenen\u00e4, kasvaa t\u00e4yteen mittaansa vasta aikuisessa kilvoittelussa.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja opettaa, ett\u00e4 valistunut mieli on kuin kaupunki, joka on t\u00e4ynn\u00e4 valoa: \u201dKun mieli vapautuu himoista, se muuttuu l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4ksi valoksi, ja Pyh\u00e4 Henki asettuu siihen opettamaan sille Jumalan salaisuuksia\u201d<\/em> (Ambigua<\/em> 10; PG 91, 1112). Rukous muuttuu t\u00e4ll\u00f6in \u201dvaloiseksi rukoukseksi\u201d, jossa sanat eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 tarpeen, koska sielu on suorassa yhteydess\u00e4 valon L\u00e4hteeseen.<\/p>\n

    Valistumisen merkki on syv\u00e4 sis\u00e4inen rauha ja kyky erottaa hyv\u00e4 pahasta (diakrisis<\/em>). Valistunut ihminen ei lankea helposti ajatusten (logismoi<\/em>) ansoihin, sill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee niiden alkuper\u00e4n jo kaukaa. Pyh\u00e4 Hesykhios Jerusalemilainen vertaa valistunutta mielt\u00e4 puhtaaseen ilmaan, jossa aurinko saa paistaa esteett\u00e4: \u201dNiin kuin auringonvalo tekee n\u00e4kyv\u00e4ksi kaiken maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin jumalallinen valistus tekee sielulle n\u00e4kyv\u00e4ksi jokaisen kiusauksen ja jokaisen hyveen tien\u201d<\/em> (Ad Theodulum<\/em> 2, 8; PG 93, 1512).<\/p>\n

    Valistuminen on portti matkan viimeiseen vaiheeseen, theosikseen<\/em> eli jumalallistumiseen, jossa ihminen ei en\u00e4\u00e4 vain heijasta valoa, vaan tulee itse valoksi Jumalan valossa.<\/p>\n

    Luku 8: Hesykasmi ja palamismin teologinen puolustus<\/span><\/p>\n

    Matka pimeydest\u00e4 valoon saavutti opillisen ankkuripaikkansa 1300-luvulla k\u00e4ydyiss\u00e4 suurissa teologisissa kiistoissa. T\u00e4ll\u00f6in pyh\u00e4 Gregorios Palamas<\/em> (1296\u20131359), Athosvuoren munkki ja my\u00f6hempi Thessalonikin arkkipiispa, nousi puolustamaan hiljaisuuden kilvoittelijoita, hesykasteja<\/em>, ja heid\u00e4n kokemustaan Jumalan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4st\u00e4 n\u00e4kemisest\u00e4. Palamismi ei ole uusi oppi, vaan kirkon isien ikiaikaisen kokemuksen teologinen kiteytys ja puolustus hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 vastaan.<\/p>\n

    Sana hesykhasmos<\/em> juontuu kreikan sanasta hesychia<\/em>, joka tarkoittaa ulkoista ja ennen kaikkea sis\u00e4ist\u00e4 hiljaisuutta. Hesykastit olivat munkkeja, jotka Jeesuksen rukouksen ja tarkkaavaisuuden (nepsis<\/em>) avulla pyrkiv\u00e4t puhdistamaan mielens\u00e4 katsellakseen Jumalaa. Heid\u00e4n vastustajansa, kuten italialais- kreikkalainen munkki Barlaam Calabrialainen, v\u00e4ittiv\u00e4t, ettei ihminen voi tuntea Jumalaa suoraan, vaan ainoastaan \u00e4lyllisesti luomakunnan ja Raamatun symbolien kautta. Barlaamille Jumalan n\u00e4keminen t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli mahdottomuus tai pelkk\u00e4\u00e4 mielikuvituksen tuotetta.<\/p>\n

    Puolustaakseen hesykastien kokemusta pyh\u00e4 Gregorios Palamas teki ratkaisevan ja kirkon vahvistaman jaon Jumalan olemukseen<\/em> (ousia<\/em>) ja energioihin <\/em>(energeiai<\/em>). T\u00e4m\u00e4 on palamismin teologinen kulmakivi: Jumalan olemus<\/em> on t\u00e4ysin tuntematon, saavuttamaton ja tuonpuoleinen. Mik\u00e4\u00e4n luotu ei voi koskaan tulla osalliseksi Jumalan olemuksesta. Jumalan energiat<\/em> ovat Jumalan itsens\u00e4 todellista l\u00e4sn\u00e4oloa, toimintaa ja kirkkautta, jotka vuotavat ulos H\u00e4nen olemuksestaan. Ne ovat luomattomia<\/em>, aivan kuten olemuskin.<\/p>\n

    Palamas opetti, ett\u00e4 jos Jumalalla ei olisi luomattomia energioita, H\u00e4n j\u00e4isi vangiksi omaan olemukseensa eik\u00e4 voisi olla yhteydess\u00e4 luomakuntaan. T\u00e4ll\u00f6in pelastus ja jumalallistuminen olisivat vain vertauskuvia. Mutta koska Jumalan energiat ovat todellista Jumalaa, ihminen voi energiat vastaanottaessaan tulla todelliseksi ”jumalaksi armon kautta”. Palamas toteaa: ”Jumala on kokonaisuudessaan l\u00e4sn\u00e4 jokaisessa jumalallisessa energiassa”<\/em> (Triades<\/em> III, 2, 7; PG 150). N\u00e4m\u00e4 energiat (kuten rakkaus, armo, valo ja pyhitys) ovat Jumalaa itse\u00e4\u00e4n, mutta ne ovat H\u00e4nen ulostuloaan ja toimintaansa luomakuntaa kohtaan. Ilman t\u00e4t\u00e4 eroa yhteys Jumalaan olisi joko mahdoton (agnostismi) tai se tuhoaisi luodun ja luojan v\u00e4lisen rajan (panteismi).<\/p>\n

    Barlaam v\u00e4itti, ett\u00e4 apostolien Taborin vuorella n\u00e4kem\u00e4 Kristuksen kirkkauden valo oli luotu, katoava ilmi\u00f6. Palamas puolestaan osoitti kirkon isien opetuksiin nojautuen, ett\u00e4 Taborin valo oli luomatonta jumaluuden kirkkautta. Se ei ollut uusi valo, joka syttyi Kristukseen, vaan opetuslasten silm\u00e4t avautuivat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sen valon, joka Kristuksessa oli aina ollut.<\/p>\n

    Hesykastien rukouksessa kokema valo on samaa luomatonta valoa. Palamas opettaa, ett\u00e4 kun ihminen puhdistuu, h\u00e4n ei n\u00e4e valoa aisteillaan eik\u00e4 pelk\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rjell\u00e4\u00e4n, vaan muuntuneen noeettisen kykyns\u00e4 kautta. T\u00e4m\u00e4 valo on Jumalan valtakunnan esimakua jo t\u00e4ss\u00e4 ajassa. ”Se, joka on tullut osalliseksi jumalallisesta energiasta, muuttuu itsekin valoksi”<\/em> (Triades<\/em> III, 1, 16; PG 150).<\/p>\n

    Palamismin teologinen puolustus takasi sen, ettei kristinusko muuttunut pelk\u00e4ksi moraaliseksi filosofiaksi tai \u00e4lylliseksi j\u00e4rjestelm\u00e4ksi. Se varmisti, ett\u00e4 Jumala on todella l\u00e4sn\u00e4.<\/em> Rukouksessa emme kohtaa vain ajatusta Jumalasta, vaan Jumalan itsens\u00e4. Ihminen voi muuttua.<\/em> Theosis<\/em> eli jumalallistuminen on todellinen muutos, jossa Jumalan luomaton el\u00e4m\u00e4 l\u00e4p\u00e4isee ihmisen. Ruumis on pyh\u00e4<\/em>.<\/strong> Koska ihminen on kokonaisuus, my\u00f6s ruumis voi osallistua rukoukseen ja kirkastua Jumalan armosta.<\/p>\n

    Palamismi on siten oppaamme pimeydest\u00e4 valoon: se vakuuttaa meille, ett\u00e4 se Valo, jota kohti kuljemme, ei ole kaukainen idea, vaan el\u00e4v\u00e4 ja syleilev\u00e4 Jumala, joka haluaa jakaa oman ikuisen kirkkautensa meid\u00e4n kanssamme.<\/p>\n

    Luku 9: Sakramentit ja noeettinen el\u00e4m\u00e4<\/span><\/p>\n

    Matka pimeydest\u00e4 valoon ei ole yksin\u00e4isen kulkijan suoritus, vaan el\u00e4m\u00e4\u00e4 Kristuksen ruumiissa, Kirkossa. Noeettinen el\u00e4m\u00e4 \u2013 sielun silm\u00e4n puhdistuminen ja kirkastuminen \u2013 ei tapahdu tyhji\u00f6ss\u00e4, vaan se saa ravintonsa ja voimansa sakramenteista eli pyhist\u00e4 mysteereist\u00e4. Jos askeesi ja Jeesuksen rukous ovat hengellist\u00e4 hengityst\u00e4, sakramentit ovat se veri ja el\u00e4m\u00e4, joka virtaa ihmisen noeettiseen keskukseen ja muuttaa h\u00e4net sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in.<\/p>\n

    Kaikki alkaa kasteesta<\/em>, jota pyh\u00e4t is\u00e4t kutsuvat nimell\u00e4 pyh\u00e4 valistus<\/em> (photismos<\/em>). Kaste on ihmisen oksastaminen Kristuksen ruumiiseen. Se on ”uudestisyntyminen”, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden alkaa el\u00e4\u00e4 noeettista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Isien mukaan kasteen armo on siemen, joka on istutettu syd\u00e4men syvyyksiin; se, kasvaako t\u00e4st\u00e4 siemenest\u00e4 puu (eli saavuttaako ihminen valistumisen ja jumalallistumisen), riippuu ihmisen vapaasta tahdosta ja kilvoituksesta (ascesis<\/em>).Kasteessa ihmisen noeettinen silm\u00e4, joka oli synnin pimeyden sokeuttama, pest\u00e4\u00e4n puhtaaksi ja siihen istutetaan jumalallisen valon siemen. Pyh\u00e4 Gregorios Teologi opettaa: \u201dValistus on sielun kirkkaus, el\u00e4m\u00e4n muutos ja Jumalan tuntemisen alku\u201d<\/em> (Oratio 40<\/em>; PG 36).<\/p>\n

    Mirhavoitelussa<\/em> puolestaan ihminen saa Pyh\u00e4n Hengen lahjan, joka on se hengellinen energia, joka mahdollistaa noeettisen el\u00e4m\u00e4n. Kasteen ja mirhavoitelun kautta ihmisest\u00e4 tulee \u201dvalon lapsi\u201d. Kuitenkin t\u00e4m\u00e4 valo pysyy usein k\u00e4tkettyn\u00e4 himojen alle, ellemme me kilvoittelun kautta anna sille tilaa loistaa. Pyh\u00e4 Markus Erakko huomauttaa: \u201dKristus asuu syd\u00e4mess\u00e4si kasteesta l\u00e4htien, mutta vain askeesin ja k\u00e4skyjen noudattamisen kautta H\u00e4n tulee noeettisesti n\u00e4kyv\u00e4ksi\u201d<\/em> (De baptismo<\/em>; PG 65, 992).<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Ehtoollinen eli Eukaristia<\/em> on noeettisen el\u00e4m\u00e4n ja koko kirkon el\u00e4m\u00e4n keskus ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Se on osallistumista Kristuksen yl\u00f6snousseeseen ihmisyyteen, joka on jo jumalallistettu. John Romanideksen mukaan eukaristia on ”l\u00e4\u00e4ke kuolemattomuuteen” ja ase paholaista vastaan.<\/p>\n

    Eukaristian nauttiminen ilman edelt\u00e4v\u00e4\u00e4 puhdistumista (katharsis<\/em>) voi kuitenkin olla vaarallista, sill\u00e4 Jumalan luomaton valo on ”kuluttava tuli” niille, jotka eiv\u00e4t ole valmistautuneet. Siksi noeettinen teologia korostaa, ett\u00e4 liturginen el\u00e4m\u00e4 ja sis\u00e4inen askeesi (syd\u00e4men liturgia) on pidett\u00e4v\u00e4 erottamattomina.<\/p>\n

    Siin\u00e4 ihminen nauttii Kristuksen yl\u00f6snousseen ruumiin ja veren, joka on \u201dkuolemattomuuden l\u00e4\u00e4ke\u201d. Kun otamme vastaan Ehtoollisen, Jumalan luomaton energia ja kirkkaus tulevat fyysisesti ja noeettisesti osaksi meit\u00e4.\u00a0 Pyh\u00e4 Gregorios Palamas opettaa, ett\u00e4 Eukaristia on se voima, joka jumalallistaa ihmisen: \u201dH\u00e4n, joka nauttii Kristuksen lihaa ja verta, tulee yhdeksi ruumiiksi ja yhdeksi hengeksi H\u00e4nen kanssaan\u201d<\/em>(Triades <\/em>I,3,38).Noeettisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Ehtoollinen ei ole vain muistoateria, vaan sielun kirkastumisen huipentuma. Se on hetki, jolloin pimeys v\u00e4istyy lopullisesti sen tielt\u00e4, joka on \u201dmaailman Valo\u201d.<\/p>\n

    Koska lankeamme kasteen j\u00e4lkeen yh\u00e4 uudelleen himoihin, tarvitsemme katumuksen sakramenttia<\/em>. Synnintunnustus on ortodoksisessa teologiassa ennen kaikkea terapeuttinen tapahtuma. Se ei ole juridinen oikeudenk\u00e4ynti, jossa tuomari antaa tuomion, vaan kohtaaminen hengellisen l\u00e4\u00e4k\u00e4rin kanssa. Synnintunnustuksessa ihminen paljastaa sielunsa haavat, jotta niihin voidaan kaataa parantavaa voidetta.<\/p>\n

    Ortodoksisessa perinteess\u00e4 synnintunnustuksen ja noeettisen puhdistumisen suhde on dynaaminen. Pappi auttaa tunnistamaan ne intohimot (passiot), jotka sokeuttavat nouksen<\/em> sokeuttavat nouksen<\/em>. Syntien nime\u00e4minen ja niist\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyminen puhdistaa syd\u00e4nt\u00e4 ja vapauttaa sen syyllisyyden taakasta. Syv\u00e4 katumus johtaa usein kyyneliin, jotka is\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t ”toisena kasteena”, joka pesee sielun puhtaaksi. Se on kuin \u201dtoinen kaste\u201d, joka pesee pois sielun silm\u00e4\u00e4n kertyneen p\u00f6lyn ja saastan. Rippi on hengellist\u00e4 kirurgiaa, jossa sielunpaimen auttaa meit\u00e4 tunnistamaan noeettiset haavamme ja sitoo ne Jumalan anteeksiannon armolla.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Johannes Porras vertaa katumusta peseytymiseen: \u201dKyyneleet ja katumus palauttavat sielun alkuper\u00e4isen kirkkauden, jonka synnin mustuus on peitt\u00e4nyt\u201d<\/em> (Portaat<\/em> 5; PG 88). Ilman jatkuvaa katumusta noeettinen el\u00e4m\u00e4 kuihtuu, sill\u00e4 ylpeys ja himot sokeuttavat mielen j\u00e4lleen.<\/p>\n

    Koko jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4, erityisesti jumalallinen liturgia, on noeettista harjoitusta. Se opettaa meit\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomiomme pois aistillisesta maailmasta kohti valtakunnan todellisuutta. Liturgian sanat \u201dylent\u00e4k\u00e4\u00e4mme syd\u00e4memme\u201d ovat kutsu mielen (nous<\/em>) nousemiseen pois pimeydest\u00e4 kohti Jumalan valoa.<\/p>\n

    Kun osallistumme sakramentteihin uskoen ja kilvoitellen, meist\u00e4 tulee palamismin ilmaisun mukaan \u201dluomattoman valon kantajia\u201d. Sakramentit antavat meille sen, mit\u00e4 askeesi valmistaa: suoran ja el\u00e4v\u00e4n yhteyden Jumalaan. N\u00e4in noeettinen el\u00e4m\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 t\u00e4yttymyksens\u00e4 Kirkon mysteerioissa, joissa ihminen muuttuu armosta siksi, mit\u00e4 Kristus on luonnostaan.<\/p>\n

    Luku 10: Jumalallinen pimeys ja luomaton valo \u2013 Teofanian salaisuus<\/span><\/p>\n

    Kun sielu on puhdistunut askeesin kautta, vartioinut mielt\u00e4\u00e4n nepsiksell\u00e4<\/em> ja keskittynyt Jeesuksen nimeen, se saavuttaa matkallaan rajan, jossa sanat ja k\u00e4sitteet murenevat. T\u00e4m\u00e4 on kohtaamisen paikka, jota pyh\u00e4t is\u00e4t kutsuvat teofaniaksi <\/em>eli Jumalan ilmestymiseksi. Se on tila, jossa ihminen siirtyy luonnonvalosta ”yliluonnolliseen pimeyteen” kohdatakseen siell\u00e4 Jumalan luomattoman valon.<\/p>\n

    Lopullinen askel ”valoon” kulkee paradoksaalisesti ”pimeyden” kautta. T\u00e4m\u00e4 on apofaattisen eli kielteisen teologian ydin, jota Pseudo-Dionysios Areopagita on ansiokkaasti kuvannut. Apofatismi opettaa, ett\u00e4 Jumala on niin kaukana kaiken inhimillisen ymm\u00e4rryksen yl\u00e4puolella, ett\u00e4 paras tapa puhua H\u00e4nest\u00e4 on sanoa, mit\u00e4 H\u00e4n ei<\/em> ole.<\/p>\n

    Hengellisell\u00e4 matkalla ”pimeys” ei tarkoita valon puutetta tai pahuutta, vaan p\u00e4invastoin: se on Jumalan valon ylikyll\u00e4isyytt\u00e4, joka sokaisee inhimillisen ymm\u00e4rryksen. Pyh\u00e4 Dionysios Areopagitalainen kuvaa t\u00e4t\u00e4 Mooseksen nousuna Siinai-vuorelle: Mooses j\u00e4tti taakseen kaiken n\u00e4kyv\u00e4n ja kuultavan ja astui ”tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden pimeyteen”, jossa h\u00e4n kohtasi H\u00e4net, joka on kaiken tuolla puolen (De Mystica Theologia<\/em> I, 3; PG 3, 1001).<\/p>\n

    Dionysios opettaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ”valon pimeys” on tila, jossa mieli lakkaa toimimasta analyyttisesti. Pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 toteamalla, ett\u00e4 mit\u00e4 enemm\u00e4n sielu nousee kohti Jumalaa, sit\u00e4 enemm\u00e4n se ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Jumalan olevan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n: ”Jumalan todellinen n\u00e4keminen on siin\u00e4, ettei koskaan lakata janoamasta H\u00e4nt\u00e4”<\/em> (Vita Moysis<\/em> II, 163; PG 44, 377). Pimeys on siis merkki Jumalan t\u00e4ydellisest\u00e4 tuonpuoleisuudesta eli transsendenssista.<\/p>\n

    Kun ihminen nousee kohti Jumalaa, h\u00e4n joutuu j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n taakseen kaikki k\u00e4sitteet, kuvat ja j\u00e4rjelliset rakennelmat. T\u00e4t\u00e4 tilaa kutsutaan ”jumalalliseksi pimeydeksi”, joka on itse asiassa liian kirkasta valoa inhimilliselle silm\u00e4lle. Kyseess\u00e4 on ”tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden kautta tiet\u00e4minen” \u2013 tila, jossa nous<\/em> kohtaa Jumalan ilman v\u00e4likappaleita.<\/p>\n

    Dionysios korostaa, ett\u00e4 Jumala on ”yliolemuksellinen”. Jos sanomme ”Jumala on hyv\u00e4”, olemme oikeassa (katafaattinen teologia), mutta samalla meid\u00e4n on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 Jumalan hyvyys on jotain aivan muuta kuin meid\u00e4n k\u00e4sityksemme hyvyydest\u00e4 (apopfaattinen teologia).<\/p>\n

    Apopfatismi suojelee teologiaa muuttumasta idolatriaksi (ep\u00e4jumalanpalvelukseksi), jossa palvomme omia k\u00e4sitteit\u00e4mme Jumalasta itse el\u00e4v\u00e4n Jumalan sijaan. Se pit\u00e4\u00e4 mielen avoimena todelliselle kohtaamiselle, joka ylitt\u00e4\u00e4 sanat.<\/p>\n

    Vaikka Jumala on olemukseltaan saavuttamaton, H\u00e4n tekee itsens\u00e4 tunnettavaksi ja osallistuttavaksi energiansa kautta. T\u00e4t\u00e4 ilmestyst\u00e4 kutsutaan luomattomaksi valoksi.<\/em> Se on sama valo, jonka opetuslapset n\u00e4kiv\u00e4t Taborin vuorella Kristuksen kirkastumisessa.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Gregorios Palamas puolusti t\u00e4t\u00e4 kokemusta barlaamilaisia vastaan korostaen, ettei Taborin valo ollut luotu optinen ilmi\u00f6 tai symboli, vaan Jumalan itsens\u00e4 suora l\u00e4sn\u00e4olo. Palamas opettaa: ”T\u00e4m\u00e4 valo ei ole aistittavaa eik\u00e4 \u00e4lyllist\u00e4 valoa, vaan se on jumalallistavaa armoa, joka tekee ihmisest\u00e4 osallisen Jumalan el\u00e4m\u00e4st\u00e4”<\/em> (Triades<\/em> III, 1, 16; PG 150, 1125).<\/p>\n

    Kun ihminen kohtaa t\u00e4m\u00e4n valon, se ei valaise vain h\u00e4nen ulkopuoltaan, vaan se kirkastaa sielun ja ruumiin sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in. Kyseess\u00e4 on theosis,<\/em> jumalallistuminen, jossa ihminen muuttuu armosta siksi, mit\u00e4 Jumala on luonnostaan. Pyh\u00e4 Symeon Uusi Teologi kuvaa t\u00e4t\u00e4 j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kokemusta: ”Jumala on valo, ja ne, jotka H\u00e4net n\u00e4kev\u00e4t, n\u00e4kev\u00e4t H\u00e4net valona; ja ne, jotka H\u00e4net ottavat vastaan, ottavat H\u00e4net vastaan valona”<\/em> (Hymns of Divine Love<\/em> 15; PG 120, 533).<\/p>\n

    Teofania eli Jumalan suora kohtaaminen ei j\u00e4t\u00e4 ihmist\u00e4 entiselleen. Se on ”mielen ekstaasi” \u2013 ei kuitenkaan hallitsemattomana hurmoksena, vaan siirtymisen\u00e4 pois itsekeskeisyydest\u00e4 Jumala-keskeisyyteen. T\u00e4ss\u00e4 tilassa ihminen ei en\u00e4\u00e4 rukoile sanoilla, vaan h\u00e4nest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n tulee rukous.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Iisak Ninivel\u00e4inen kuvaa t\u00e4t\u00e4 tilaa ”puhtaaksi rukoukseksi”, jossa mieli on ylitt\u00e4nyt itsens\u00e4: ”Kun henki on saavuttanut paikan, jossa se maistaa tulevan maailman autuutta, se unohtaa itsens\u00e4 ja kaiken t\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevan, eik\u00e4 siin\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 liikett\u00e4”<\/em> (Hengelliset opetuspuheet<\/em> 22).<\/p>\n

    Matkamme alkoi sielun pimeyden ja himojen tunnistamisesta, kulki askeesin ja Jeesuksen rukouksen kautta mielen puhdistumiseen, ja p\u00e4\u00e4ttyy nyt tilaan, jossa ihminen kohtaa Luojansa.<\/p>\n

    T\u00e4ss\u00e4 kohtaamisessa pimeys ja valo yhtyv\u00e4t: Jumalan olemuksen saavuttamattomuus (pimeys<\/em>) ja H\u00e4nen rakkautensa osallistuttavuus (valo<\/em>) kohtaavat ihmisen syd\u00e4mess\u00e4. Kuten pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja opettaa, t\u00e4ll\u00f6in toteutuu luomisen perimm\u00e4inen tarkoitus: ”Koko ihminen on l\u00e4p\u00e4isty Jumalan kirkkaudella, niin kuin rauta tulessa, muuttuen valoksi valosta”<\/em> (Ambigua<\/em> 7; PG 91, 1088).<\/p>\n

    Luku 11: Kirkko hengellisen\u00e4 sairaalana \u2013 Uskonto sairautena ja parantumisena<\/span><\/p>\n

    Ortodoksisessa perinteess\u00e4 suhde Jumalaan ei hahmotu ensisijaisesti juridisen oikeudenk\u00e4ynnin vaan l\u00e4\u00e4ketieteellisen parantumisprosessin kautta. Matka pimeydest\u00e4 valoon on matka sairaudesta terveyteen. Jos ymm\u00e4rr\u00e4mme uskonnon vain ulkoisina s\u00e4\u00e4nt\u00f6in\u00e4 tai moraalisena koodistona, saatamme tehd\u00e4 siit\u00e4 itse sairauden \u2013 muodon ilman el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kirkon is\u00e4t sen sijaan opettavat, ett\u00e4 Kirkko on hengellinen sairaala<\/em>, jossa Kristus on L\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja askeesi on parannusmenetelm\u00e4.<\/p>\n

    Isien opetuksessa ”uskonto sairautena” viittaa tilaan, jossa usko on irronnut el\u00e4v\u00e4st\u00e4 kokemuksesta ja noeettisesta puhdistumisesta. Kun uskonto muuttuu pelk\u00e4ksi ideologiaksi, psykologiseksi turvaksi tai ulkoiseksi suorittamiseksi, se ei en\u00e4\u00e4 paranna sielua, vaan saattaa jopa vahvistaa sen sairauksia, kuten ylpeytt\u00e4 ja tekopyhyytt\u00e4.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Gregorios Palamas ja my\u00f6hemmin monet nykyajan ortodoksiset teologit, kuten is\u00e4 Johannes Romanides, ovat korostaneet, ett\u00e4 uskonto on ”sairautta”, jos se tarjoaa vain maagisia ratkaisuja tai juridista hyvityst\u00e4 ilman sielun voimien todellista parantumista. Jos ihmisen nous<\/em> (mieli) on pimeydess\u00e4 ja himojen vankina, ei pelkk\u00e4 ulkoinen uskonnollisuus pelasta h\u00e4nt\u00e4. Pyh\u00e4 Johannes Kultasuu toteaa painokkaasti: ”Jumala ei tarvitse meid\u00e4n uhrejamme, vaan H\u00e4n haluaa meid\u00e4n pelastuvan; Kirkko on olemassa, jotta sairaat parantuisivat, ei jotta terveet ylpistyisiv\u00e4t”<\/em> (Homilia in Epistulam ad Romanos<\/em>; PG 60).<\/p>\n

    Kun ihminen astuu Kirkkoon, h\u00e4n astuu tilaan, jossa diagnosoidaan sielun tila. Synnin k\u00e4site (hamartia<\/em>) ei tarkoita vain lakipyk\u00e4l\u00e4n rikkomista, vaan ”maaliin osumatta j\u00e4\u00e4mist\u00e4” tai sairautta, joka v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 ihmisen luonnon.<\/p>\n

    Pyh\u00e4t is\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t sielun parantumisen prosessina. Puhdistuminen (katharsis<\/em>) on himojen tunnistaminen ja niist\u00e4 vapautuminen askeesin kautta. T\u00e4m\u00e4 on l\u00e4\u00e4kekuuri, joka poistaa sielun kuonan. Valistuminen (fotismos<\/em>) on mielen (nous<\/em>) kirkastumisen vaihe, jossa ihminen alkaa n\u00e4hd\u00e4 Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon kaikessa. T\u00e4m\u00e4 on sielun toipumista, jossa sen n\u00e4k\u00f6kyky palautuu.<\/p>\n

    Theosis<\/em> (jumalallistuminen) on t\u00e4ydellisen terveyden tila, jossa ihminen on niin yhten\u00e4inen Jumalan kanssa, ettei kuolemalla ole h\u00e4neen en\u00e4\u00e4 valtaa.<\/p>\n

    Pyhitt\u00e4j\u00e4 Simeon Uusi Teologi muistuttaa, ett\u00e4 parantuminen vaatii luottamusta L\u00e4\u00e4k\u00e4riin: ”Niin kuin sairas, joka ei kerro l\u00e4\u00e4k\u00e4rille vaivojaan, j\u00e4\u00e4 vaille apua, niin my\u00f6s se, joka peitt\u00e4\u00e4 syntins\u00e4, j\u00e4\u00e4 vaille sielunsa terveytt\u00e4” (The Discourses<\/em>; PG 120).<\/p>\n

    T\u00e4ss\u00e4 hengellisess\u00e4 sairaalassa sakramentit eli mysteeriot eiv\u00e4t ole vain juhlamenoja, vaan l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4. Kaste on sielun uudestisyntyminen, katumus (rippi) on paluu terveyteen lankeemuksen j\u00e4lkeen, ja Ehtoollinen on ”kuolemattomuuden l\u00e4\u00e4ke”, kuten pyh\u00e4 Ignatios Antiokialainen sit\u00e4 kutsui (Epistula ad Ephesios<\/em> 20; PG 5, 661).<\/p>\n

    Hengellinen ohjaaja eli is\u00e4 toimii t\u00e4ss\u00e4 prosessissa hoitajana ja diagnosoijana, joka tuntee sielun anatomian. H\u00e4n ei tuomitse, vaan sitoo haavat. Pyh\u00e4 Johannes Porras muistuttaa: ”Paimenen teht\u00e4v\u00e4 on parantaa haavoittuneet lampaat, ei ajaa niit\u00e4 pois laumasta niiden haavojen t\u00e4hden” <\/em>(Portaat<\/em> 26; PG 88).<\/p>\n

    Matka pimeydest\u00e4 valoon on siis siirtymist\u00e4 sairauden tilasta, jossa olemme omien himojemme orjia, terveyden tilaan, jossa olemme vapaita rakastamaan Jumalaa ja l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4. Kirkko hengellisen\u00e4 sairaalana tarjoaa meille kaiken tarvittavan: oikean diagnoosin, kokeneet parantajat ja vaikuttavat l\u00e4\u00e4kkeet.<\/p>\n

    Kun lakkaamme pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 uskontoa suorituksena ja alamme n\u00e4hd\u00e4 sen parantumisena, sielumme noeettinen silm\u00e4 avautuu. Silloin ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 Kirkon koko olemus on rakkautta, joka ei lep\u00e4\u00e4 ennen kuin jokainen sielun haava on pesty Jumalan armon valolla.<\/p>\n

    Luku 12: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n askeesi \u2013 Jeesuksen rukous ja nepsis<\/span><\/p>\n

    Kaikki edell\u00e4 k\u00e4sitelty teologia \u2013 oppi kirkkaudesta, olemuksesta ja energioista \u2013 j\u00e4isi vain kuolleeksi kirjaimeksi ilman k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n harjoitusta. Matka pimeydest\u00e4 valoon vaatii menetelm\u00e4n, jolla mieli keskitet\u00e4\u00e4n ja syd\u00e4n puhdistetaan. Ortodoksisessa perinteess\u00e4 t\u00e4m\u00e4 menetelm\u00e4 kulminoituu kahteen erottamattomaan pilariin: Jeesuksen rukoukseen ja nepsikseen eli mielen valvomiseen.<\/p>\n

    Jeesuksen rukous \u2013 \u201dHerra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntist\u00e4\u201d<\/em> \u2013 on hesykastisen kilvoituksen ydin. Sen tarkoituksena on vied\u00e4 mieli (nous<\/em>) pois monimutkaisista ajatuksista ja k\u00e4sitteist\u00e4 yhteen ainoaan, pelastavaan muistamiseen.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Hesykhios Jerusalemilainen opettaa, ett\u00e4 rukouksen jatkuva toistaminen ei ole itsetarkoituksellista mantraa, vaan sielun puhdistamista: \u201dJeesuksen nimen kutsuminen karkottaa pime\u00e4t ajatukset niin kuin aurinko karkottaa y\u00f6n varjot\u201d<\/em> (Ad Theodulum<\/em> 2, 8; PG 93, 1512). Rukous toimii kuin noeettinen tuli, joka kuluttaa sielun rikkaruohot ja valmistaa tilaa Jumalan armon kirkkaudelle.<\/p>\n

    Nepsis<\/em> tarkoittaa hengellist\u00e4 raittiutta ja valppautta. Se on mielen kyky\u00e4 seist\u00e4 syd\u00e4men ovella ja tutkia jokainen saapuva ajatus (logismos<\/em>). Ilman nepsist\u00e4<\/em>, joka on kuin sielun portinvartija, rukous on vaarassa j\u00e4\u00e4d\u00e4 pinnalliseksi, sill\u00e4 mieli t\u00e4yttyy jatkuvasti ulkopuolisista h\u00e4iri\u00f6tekij\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n

    K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n askeesissa nepsis<\/em> toimii tarkkaavaisuutena.<\/strong> Kilvoittelija seuraa mielt\u00e4\u00e4n n\u00e4hd\u00e4kseen, millaisia mielikuvia tai ajatuksia sinne pyrkii.<\/p>\n

    Samoin se toimii vastustamisena. Kun paha tai h\u00e4iritsev\u00e4 ajatus havaitaan, se hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti Jeesuksen nimen voimalla.<\/p>\n

    Kun mieli puhdistuu jatkuvan valvonnan ja rukouksen kautta, se ei en\u00e4\u00e4 vaella harhaan, vaan laskeutuu syd\u00e4men hiljaisuuteen.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Johannes Siinailainen vertaa t\u00e4t\u00e4 tilaa vartijaan, joka seisoo kaupungin portilla: \u201dMieli, joka on saavuttanut raittiuden, tuntee vihollisen jo kaukaa ja sulkee portit ennen kuin vihollinen p\u00e4\u00e4see sis\u00e4\u00e4n\u201d <\/em>(Portaat<\/em> 26; PG 88, 1020).<\/p>\n

    Koska ihminen on sielun ja ruumiin kokonaisuus, askeesi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s ruumista apuna mielen keskitt\u00e4misess\u00e4. Hesykastisessa perinteess\u00e4 tunnetut menetelm\u00e4t, kuten rauhallinen hengitysrytmi ja katseen suuntaaminen sis\u00e4\u00e4np\u00e4in, eiv\u00e4t ole maagisia temppuja, vaan keinoja rauhoittaa hermosto ja veri, jotta mieli voisi asettua aloilleen.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Gregorios Palamas puolusti n\u00e4it\u00e4 menetelmi\u00e4 muistuttamalla, ett\u00e4 my\u00f6s ruumis on tarkoitettu Jumalan temppeliksi ja osalliseksi kirkkaudesta. Siksi ruumiin asento ja hillitty hengitys voivat auttaa mielt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n syd\u00e4men paikan (Triades<\/em> I, 2; PG 150).<\/p>\n

    K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n askeesi on v\u00e4sym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Se on \u201dpimeyden t\u00f6iden\u201d hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4 joka hetki. Kun rukous ja nepsis<\/em> yhdistyv\u00e4t, ne muuttavat ihmisen sis\u00e4isen maiseman. Pikkuhiljaa ajatusten melu vaimenee ja tilalle tulee syv\u00e4 rauha.<\/p>\n

    T\u00e4m\u00e4 rauha (hesychia<\/em>) on se perusta, jolta sielun noeettinen silm\u00e4 voi alkaa n\u00e4hd\u00e4 Jumalan luomatonta valoa. Ilman rukouksen ja valvonnan vaivaa matka pimeydest\u00e4 valoon j\u00e4isi vain teoreettiseksi matkakertomukseksi; n\u00e4iden ty\u00f6kalujen avulla siit\u00e4 tulee el\u00e4v\u00e4 todellisuus.<\/p>\n

    Luku 13.: Eskatologinen kirkkaus \u2013 Iankaikkinen vaellus valossa<\/span><\/p>\n

    Matka pimeydest\u00e4 valoon ei p\u00e4\u00e4ty t\u00e4m\u00e4n ajallisen el\u00e4m\u00e4n rajalle, vaan se l\u00f6yt\u00e4\u00e4 t\u00e4yttymyksens\u00e4 tulevassa maailmassa. Kirkon isien opetuksessa eskatologia<\/em> (oppi viimeisist\u00e4 tapahtumista) ei ole pelkk\u00e4\u00e4 historian loppua, vaan luomakunnan paluuta ja yhdentymist\u00e4 Luojaansa. Se on tilatonta ja ajatonta kirkkautta, jossa t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 alkanut sielun noeettinen puhdistuminen huipentuu loppumattomaan kasvuun Jumalan tuntemisessa.<\/p>\n

    Is\u00e4t kutsuvat tulevaa maailmaa ”kahdeksanneksi p\u00e4iv\u00e4ksi”. Siin\u00e4 miss\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 edustavat t\u00e4t\u00e4 ajallista kiertoa, kahdeksas p\u00e4iv\u00e4 on iankaikkisuuden murtautuminen n\u00e4kyv\u00e4ksi. Pyh\u00e4 Basileios Suuri kuvaa t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ksi, ”joka ei tunne iltaa, jolla ei ole seuraajaa ja joka ei koskaan lopu”<\/em> (De Spiritu Sancto<\/em> 27; PG 32, 192).<\/p>\n

    T\u00e4ss\u00e4 kirkkaudessa luomaton valo ei ole en\u00e4\u00e4 vain harvojen kokema hetkellinen v\u00e4l\u00e4hdys, kuten Taborin vuorella, vaan se l\u00e4p\u00e4isee koko olemassaolon. Pyh\u00e4 Gregorios Palamas opettaa, ett\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa my\u00f6s ihmisen ruumis kirkastuu ja tulee osalliseksi sielun kokemasta valosta: ”Silloin vanhurskaat loistavat kuin aurinko Is\u00e4ns\u00e4 valtakunnassa, tullen itsekin valoksi jumalallisen valon kautta”<\/em> (Triades<\/em> I, 3, 38; PG 150).<\/p>\n

    Yksi kirkon isien, erityisesti pyh\u00e4n Gregorios Nyssalaisen, syvimmist\u00e4 oivalluksista on epektasis<\/em> \u2013 ajatus iankaikkisesta edistymisest\u00e4 ja kurottautumisesta kohti Jumalaa. Iankaikkisuus ei ole staattista paikallaanoloa, vaan dynaamista liikett\u00e4. Koska Jumala on \u00e4\u00e4ret\u00f6n, H\u00e4nen tuntemisensa ja rakastamisensa ei voi koskaan saavuttaa p\u00e4\u00e4tepistett\u00e4.<\/p>\n

    Pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen opettaa: ”Vaikka sielu t\u00e4yttyy Jumalasta, se ei koskaan lakkaa janoamasta H\u00e4nt\u00e4. Mit\u00e4 enemm\u00e4n se nauttii Jumalan valosta, sit\u00e4 enemm\u00e4n se huomaa olevansa vasta alussa”<\/em> (In Canticum Canticorum<\/em>; PG 44, 1037). Eskatologinen kirkkaus on siis jatkuvaa pimeyden voittamista uudella, kirkkaammalla valolla \u2013 siirtymist\u00e4 kirkkaudesta kirkkauteen ilman kyll\u00e4stymist\u00e4 tai loppua.<\/p>\n

    Iankaikkisuuden valo on kuitenkin luonteeltaan kaksijakoinen: se on sama valo, joka koetaan joko paratiisin autuutena tai kadotuksen vaivana, riippuen ihmisen sielun tilasta. Pyh\u00e4 Iisak Ninivel\u00e4inen esitt\u00e4\u00e4 j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4n ajatuksen: ”Gehennan (helvetin) vaiva on rakkauden ruoska. Ne, jotka huomaavat tehneens\u00e4 synti\u00e4 Rakkautta vastaan, k\u00e4rsiv\u00e4t suurempaa piinaa kuin mik\u00e4\u00e4n muu kauhu”<\/em> (Hengelliset opetuspuheet<\/em> 28).<\/p>\n

    T\u00e4ss\u00e4 valossa tuomio ei ole juridinen rangaistus, vaan se, miten sielu reagoi Jumalan rakkauden ja valon paljastavaan l\u00e4sn\u00e4oloon. Niille, jotka ovat t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 puhdistaneet noeettisen silm\u00e4ns\u00e4 askeesilla ja rukouksella, Jumalan valo on nautinto ja lepo. Niille, jotka ovat lukkiutuneet itseens\u00e4 ja vihaan, tuo sama valo polttaa kuin tuli. Kuten pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen toteaa: ”Jumala ei rankaise ket\u00e4\u00e4n, mutta jokainen rankaisee itse\u00e4\u00e4n joko ottamalla vastaan tai hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 osallisuuden Jumalaan”<\/em> (De Fide Orthodoxa<\/em> IV, 27; PG 94, 1225).<\/p>\n

    Tutkielmamme Pimeydest\u00e4 valoon<\/em> p\u00e4\u00e4ttyy t\u00e4h\u00e4n n\u00e4kyyn. Kaikki se vaiva, jota olemme n\u00e4hneet himojen vastustamisessa, mielen vartioinnissa ja Jeesuksen nimen avuksi huutamisessa, on valmistautumista t\u00e4h\u00e4n iankaikkiseen teofaniaan.<\/p>\n

    Tulevassa maailmassa ”pimeys” katoaa lopullisesti siin\u00e4 merkityksess\u00e4, ett\u00e4 synti ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys v\u00e4istyv\u00e4t, mutta se s\u00e4ilyy ”jumalallisena pimeyten\u00e4” \u2013 sokaisevana ja ihmeellisen\u00e4 salaisuutena siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on aina suurempi kuin kykymme k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 H\u00e4nt\u00e4. Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja kiteytt\u00e4\u00e4 eskatologisen toivomme: ”Silloin Jumala on kaikki kaikessa, ja luomakunta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 leponsa siell\u00e4, mist\u00e4 se on saanut alkunsa, tullen yhdeksi valoksi iankaikkisen Valon kanssa”<\/em> (Ambigua<\/em> 7; PG 91, 1092).<\/p>\n

    Ortodoksisten isien noeettinen teologia tarjoaa kattavan ja syv\u00e4llisen mallin ihmisen eheytt\u00e4miseksi. Se tunnistaa inhimillisen k\u00e4rsimyksen ja vieraantumisen perimm\u00e4isen syyn: sielun korkeimman tiedonkyvyn, nouksen<\/em>, pimentymisen ja pirstoutumisen.4<\/sup> Pimeys ei ole vain moraalista ep\u00e4onnistumista, vaan ontologista sokeutta, jossa ihminen on kadottanut kykyns\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 Jumala ja itsens\u00e4 sellaisena kuin h\u00e4n todella on.6<\/sup><\/p>\n

    Tie valoon on terapeuttinen matka, joka vaatii puhdistumista (katharsis<\/em>), itsekkyyden ja passioiden hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4 askeesin ja katumuksen kautta, valistumista (photismos<\/em>), noeettisen energian palauttamista syd\u00e4meen, miss\u00e4 se voi vastaanottaa Jumalan ilmoituksen, sek\u00e4 lopulta jumalallistumista (theosis<\/em>), t\u00e4ydellist\u00e4 yhtymist\u00e4 Jumalan luomattoman valon kanssa, mik\u00e4 on ihmisen lopullinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4.<\/p>\n

    T\u00e4m\u00e4 teologia ei ole vain teoreettista pohdintaa, vaan se on ”el\u00e4v\u00e4\u00e4 kokemusta”. Se kutsuu jokaista ihmist\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4n mielen rationalistisesta pimeydest\u00e4 syd\u00e4men valoon, miss\u00e4 Jumala ei ole en\u00e4\u00e4 k\u00e4site tai idea, vaan v\u00e4lit\u00f6n ja rakastava l\u00e4sn\u00e4olo. Kuten is\u00e4t opettavat, t\u00e4m\u00e4 matka on mahdollinen, koska Jumala itse on tullut pimeyteemme tuodakseen meid\u00e4t ihmeelliseen valoonsa.<\/p>\n

    Epilogi<\/span><\/p>\n

    Olemme kulkeneet matkan ihmissielun h\u00e4m\u00e4rist\u00e4 laaksoista kohti Siinain ja Taborin kirkkaita huippuja. Tutkielmamme Pimeydest\u00e4 valoon<\/em> ei ole tarkoitettu vain tiedolliseksi esitykseksi noeettisesta teologiasta, vaan kutsuksi el\u00e4v\u00e4\u00e4n muutokseen. Kuten kirkon is\u00e4t opettavat, teologia ilman rukousta on vain sanoja, ja rukous ilman kilvoitusta on vailla perustaa.<\/p>\n

    T\u00e4m\u00e4 matka on jokaiselle kristitylle henkil\u00f6kohtainen, mutta emme kulje sit\u00e4 yksin. Meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i ”suuri pilvi todistajia” \u2013 kirkon is\u00e4t ja \u00e4idit, joiden opetukset ovat toimineet meille majakkana. He muistuttavat meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 vaikka el\u00e4m\u00e4mme pimeys, himot ja ajatusten myrskyt tuntuisivat v\u00e4lill\u00e4 ylivoimaisilta, Kristus, todellinen Valo, on jo voittanut ne.<\/p>\n

    Pimeys v\u00e4istyy vain valon l\u00e4sn\u00e4ololla. Siksi t\u00e4rkein askeettinen ponnistuksemme on k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katseemme yh\u00e4 uudelleen pois itsest\u00e4mme ja vaivoistamme kohti Vapahtajaa. Kun vartioimme mielt\u00e4mme ja annamme Jeesuksen nimen soida syd\u00e4mess\u00e4mme, alamme huomata, kuinka sielumme s\u00e4rkynyt peili alkaa hitaasti kirkastua.<\/p>\n

    Lopulta kyse ei ole siit\u00e4, kuinka paljon olemme oppineet, vaan kuinka paljon olemme oppineet rakastamaan. Iankaikkinen valo, jota kohti kuljemme, on Rakkauden valoa. Se on valoa, joka ei tuomitse vaan parantaa, ei polta vaan kirkastaa.<\/p>\n

    Jatkakoon jokainen lukija t\u00e4t\u00e4 matkaa luottavaisin mielin, muistaen pyh\u00e4n Iisak Ninivel\u00e4isen lohdulliset sanat:<\/p>\n

    ”Sielu, joka on kerran n\u00e4hnyt Jumalan valon, ei en\u00e4\u00e4 koskaan tunne itse\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin yksin\u00e4iseksi pimeydess\u00e4.”<\/em><\/p>\n

    \u00c4l\u00e4 sulje syd\u00e4mesi ovea. Anna hiljaisuuden ja Jeesuksen nimen saatella sinua eteenp\u00e4in \u2013 pimeydest\u00e4 valoon, kirkkaudesta kirkkauteen.<\/p>\n

    Hengellisen el\u00e4m\u00e4n sanasto<\/strong><\/span><\/p>\n

     <\/p>\n

    A\u2013H<\/strong><\/p>\n

      \n
    • Apofatismi (Kielteinen teologia):<\/strong> L\u00e4hestymistapa, joka korostaa Jumalan tuonpuoleisuutta. Jumalaa ei voida m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 sen kautta, mit\u00e4 H\u00e4n on, vaan pikemminkin kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kaikki inhimilliset k\u00e4sitteet ja nimet H\u00e4nen kohdallaan.<\/li>\n
    • Apatheia (Himottomuus):<\/strong> Sielun tila, jossa voimat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 heittelehdi himojen vallassa. Se ei ole tunteettomuutta, vaan sielun terveytt\u00e4 ja vapautta rakastaa Jumalaa ja l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 ilman itsekkyytt\u00e4.<\/li>\n
    • Energeia (Jumalan energiat):<\/strong> Jumalan luomaton toiminta ja l\u00e4sn\u00e4olo maailmassa. Energioiden kautta ihminen voi tulla todelliseen yhteyteen saavuttamattoman Jumalan kanssa ja tulla jumalallistetuksi.<\/li>\n
    • Epektasis (Iankaikkinen kasvu):<\/strong> Pyh\u00e4n Gregorios Nyssalaisen k\u00e4site, joka tarkoittaa sielun loppumatonta kurottautumista ja kasvua Jumalan tuntemisessa, mik\u00e4 jatkuu my\u00f6s iankaikkisuudessa.<\/li>\n
    • Hesykhasmos (Hesykasmi):<\/strong> Ortodoksinen hiljaisuuden ja sis\u00e4isen rukouksen perinne. Se t\u00e4ht\u00e4\u00e4 mielen ja syd\u00e4men ykseyteen Jeesuksen rukouksen ja valvonnan (nepsis<\/em>) avulla.<\/li>\n<\/ul>\n

      K\u2013L<\/strong><\/p>\n

        \n
      • Kardia (Syd\u00e4n):<\/strong> Ihmisen hengellinen ja noeettinen keskus. Se ei ole vain tunteiden tyyssija, vaan paikka, jossa ihminen kohtaa Jumalan ja jossa mieli ja sielun voimat yhdistyv\u00e4t.<\/li>\n
      • Kataphatismi (My\u00f6nteinen teologia):<\/strong> Teologinen tapa puhua Jumalasta my\u00f6nteisten nimien (kuten Hyvyys, Valo, Rakkaus) kautta. Se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n askel, joka kuitenkin lopulta ylittyy apofattisessa katselussa.<\/li>\n
      • Katharsis (Puhdistuminen):<\/strong> Hengellisen matkan ensimm\u00e4inen vaihe. Se tarkoittaa sielun puhdistamista himoista ja synnin haavoista askeesin ja katumuksen kautta.<\/li>\n
      • Logismoi (Ajatukset):<\/strong> Mieleen pyrkiv\u00e4t mielikuvat, yllykkeet ja ehdotukset, jotka voivat johtaa himoihin ja lankeemukseen, ellei niit\u00e4 tunnisteta ja torjuta heti niiden ilmaantuessa.<\/li>\n
      • Logos \/ Logokset:<\/strong> Jeesus Kristus on ikuinen Sana (Logos<\/em>). Isien mukaan jokaisessa luodussa asiassa on oma logoksensa<\/em> \u2013 jumalallinen periaate ja tarkoitus \u2013 jonka valistunut mieli voi tunnistaa.<\/li>\n<\/ul>\n

        M\u2013O<\/strong><\/p>\n

          \n
        • Metanoia (Katumus):<\/strong> Kirjaimellisesti ”mielenmuutos”. Se on perinpohjainen k\u00e4\u00e4ntyminen pois synnin pimeydest\u00e4 kohti Jumalan valoa; koko el\u00e4m\u00e4n suunnan korjaaminen.<\/li>\n
        • Nepsis (Valvonta\/Raitis valppaus):<\/strong> Mielen jatkuva valveillaolo sielun porteilla. Se on taitoa tunnistaa ja torjua pahoja ajatuksia ennen kuin ne saavat vallan syd\u00e4mess\u00e4.<\/li>\n
        • Nous (Mieli):<\/strong> Sielun korkein voima, ”sielun silm\u00e4”. Nous<\/em> on luotu katselemaan Jumalaa ja olemaan yhteydess\u00e4 H\u00e4neen. Se on eri asia kuin analyyttinen j\u00e4rki (logos<\/em>).<\/li>\n
        • Ousia (Olemus):<\/strong> Jumalan sis\u00e4inen, saavuttamaton luonto. Jumala on olemukseltaan t\u00e4ysin tuonpuoleinen, eik\u00e4 kukaan luotu voi koskaan tulla osalliseksi t\u00e4st\u00e4 olemuksesta.<\/li>\n<\/ul>\n

          P\u2013T<\/strong><\/p>\n

            \n
          • Photismos (Valistuminen):<\/strong> Hengellisen matkan toinen vaihe. Kun sielu on puhdistunut, Pyh\u00e4 Henki valaisee mielen, jolloin ihminen alkaa n\u00e4hd\u00e4 maailman ja Jumalan salaisuudet hengellisesti.<\/li>\n
          • Praxis (Toiminta\/Kilvoitus):<\/strong> K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n askeettinen ty\u00f6, kuten paasto, rukous ja laupeuden ty\u00f6t. Se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n pohja hengelliselle katselulle.<\/li>\n
          • Theoria (Katselu):<\/strong> Hengellinen n\u00e4keminen ja Jumalan salaisuuksien katselu. Se on v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 kokemuksellista tietoa Jumalasta H\u00e4nen luomattomissa energioissaan.<\/li>\n
          • Theosis (Jumalallistuminen):<\/strong> Hengellisen matkan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Ihminen tulee armosta ja Jumalan energioista osalliseksi jumalallisesta luonnosta, muuttuen ”jumalaksi” kuitenkaan menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ihmisyytt\u00e4\u00e4n.<\/li>\n<\/ul>\n

             <\/p>\n

             <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

                      Pimeydest\u00e4 valoon Ortodoksisten isien noeettinen teologia   ”Silm\u00e4 on ruumiin lamppu. Jos silm\u00e4si on terve,<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-3130","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3130","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3130"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3130\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3133,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3130\/revisions\/3133"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3130"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3130"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3130"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}