<\/p>\n
Kirkkoisien selitys ja opetus vertauksille yst\u00e4v\u00e4st\u00e4, joka pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4, ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tuomarista<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n (Luuk.11:5-8, Luuk.18:1-8)<\/span><\/p>\n I Johdanto<\/strong><\/span><\/p>\n Luukkaan evankeliumissa esitetyt vertaukset yst\u00e4v\u00e4st\u00e4, joka pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4 keskiy\u00f6ll\u00e4 (Luuk.11:5-8), ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tuomarista (Luuk.18:1-8) ovat merkitt\u00e4vi\u00e4 opetuksia rukouksen luonteesta ja kest\u00e4vyydest\u00e4. Ensimm\u00e4isess\u00e4 vertauksessa mies her\u00e4tt\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4kseen kolmea leip\u00e4\u00e4 vieraitaan varten, ja vaikka yst\u00e4v\u00e4 aluksi kielt\u00e4ytyy, h\u00e4n lopulta antaa leiv\u00e4t miehen hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi. Toisessa vertauksessa leski pyyt\u00e4\u00e4 toistuvasti oikeutta v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 tuomarilta, joka lopulta suostuu h\u00e4nen pyynt\u00f6\u00f6ns\u00e4 vain v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen jatkuvan h\u00e4irinn\u00e4n. N\u00e4m\u00e4 vertaukset opettavat rukouksen sinnikkyydest\u00e4 ja Jumalan halukkuudesta vastata omiensa pyynt\u00f6ihin. T\u00e4ss\u00e4 tarkastelemme, miten varhaiset kirkkois\u00e4t tulkitsivat ja opettivat n\u00e4it\u00e4 vertauksia, ja miten heid\u00e4n ymm\u00e4rryksens\u00e4 on muovannut kristillist\u00e4 ajattelua rukouksesta. Kirkkoisien tulkinnat valottavat vertausten moniulotteista luonnetta ja niiden syv\u00e4llist\u00e4 merkityst\u00e4 kristilliselle uskolle ja el\u00e4m\u00e4lle.<\/p>\n II Vertaus yst\u00e4v\u00e4st\u00e4, joka pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4 keskiy\u00f6ll\u00e4 (Luuk.11:5-8)<\/span><\/strong><\/p>\n 1.Rukousel\u00e4m\u00e4n tulkinta: kest\u00e4vyys ja sinnikkyys rukouksessa<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa ensisijaisesti opetuksen rukouksen kest\u00e4vyydest\u00e4 ja sinnikkyydest\u00e4. Augustinus (354-430) korosti t\u00e4t\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmaa:<\/p>\n ”Vertaus opettaa meille, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee rukoilla hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 ja luottavaisesti. Jos jo ihminen, joka on h\u00e4irittyn\u00e4 ja unisena, antaa yst\u00e4v\u00e4lleen sen, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4, kuinka paljon enemm\u00e4n Jumala, joka ei koskaan nuku ja joka rakastaa meit\u00e4, antaa meille sen, mit\u00e4 tarvitsemme. Mutta h\u00e4n haluaa, ett\u00e4 pyyd\u00e4mme sit\u00e4 kest\u00e4v\u00e4sti ja sinnikk\u00e4\u00e4sti.” (Sermones, 105.1, PL 38, 618)<\/p>\n Johannes Krysostomos (n. 347-407) opetti samoin rukouksen sinnikkyydest\u00e4:<\/p>\n ”T\u00e4m\u00e4 vertaus osoittaa, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee rukoilla v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 ja luopumatta toivosta, vaikka vastaus viipyisi. Jos yst\u00e4v\u00e4 antaa leiv\u00e4t vain v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen h\u00e4irinn\u00e4n, kuinka paljon enemm\u00e4n Jumala, joka rakastaa meit\u00e4 ja haluaa antaa meille hyvi\u00e4 lahjoja, vastaa meid\u00e4n rukouksiimme. Mutta h\u00e4n saattaa viivytt\u00e4\u00e4 vastaustaan koetellakseen uskoamme ja lis\u00e4t\u00e4kseen haluamme.” (De precatione, 2, PG 50, 778)<\/p>\n Kyrillos Aleksandrialainen (376-444) korosti, ett\u00e4 rukouksen sinnikkyys osoittaa uskoa:<\/p>\n ”Se, joka rukoilee sinnikk\u00e4\u00e4sti, osoittaa uskovansa, ett\u00e4 Jumala voi ja haluaa auttaa. Sinnikkyys rukouksessa ei ole ep\u00e4luottamusta Jumalaan, vaan p\u00e4invastoin se on osoitus syv\u00e4st\u00e4 luottamuksesta siihen, ett\u00e4 Jumala kuulee ja vastaa rukouksiin. Siksi Herra kehottaa meit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vertauksen kautta rukoilemaan lakkaamatta.” (Commentarii in Lucam, PG 72, 689)<\/p>\n 2.Kristologinen tulkinta: Kristus v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja leip\u00e4n\u00e4<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa my\u00f6s kristologisen ulottuvuuden. Ambrosius Milanolainen (n. 340-397) tulkitsi vertausta t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta:<\/p>\n ”Yst\u00e4v\u00e4, joka pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4 keskiy\u00f6ll\u00e4, kuvaa Kristusta, joka tuli maailmaan sen pimeimp\u00e4n\u00e4 aikana ja pyysi Is\u00e4lt\u00e4 leip\u00e4\u00e4 \u2013 ei itselleen, vaan meille, jotka olimme h\u00e4nen vieraitaan. Kolme leip\u00e4\u00e4 kuvaavat Pyh\u00e4\u00e4 Kolminaisuutta, jonka tunteminen on sielun todellinen ravinto. Kristus on sek\u00e4 pyyt\u00e4j\u00e4 ett\u00e4 leip\u00e4 itse, ’el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4’, joka ravitsee meid\u00e4t.” (Expositio Evangelii secundum Lucam, 7.87, PL 15, 1720)<\/p>\n Origenes Aleksandrialainen (n. 185-254) n\u00e4ki vertauksessa kuvan Kristuksen v\u00e4litysty\u00f6st\u00e4:<\/p>\n ”Yst\u00e4v\u00e4, joka tulee tielt\u00e4, kuvaa ihmist\u00e4, joka on eksynyt synnin tiell\u00e4 ja tulee Kristuksen luo n\u00e4lk\u00e4isen\u00e4 ja v\u00e4syneen\u00e4. Kristus puolestaan k\u00e4\u00e4ntyy Is\u00e4n puoleen ja pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 hengellist\u00e4 ravintoa t\u00e4lle eksyneelle. Vaikka Is\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aluksi kielt\u00e4ytyv\u00e4n, Kristuksen hellitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n v\u00e4litysty\u00f6 meid\u00e4n puolestamme saa lopulta aikaan sen, ett\u00e4 saamme tarvitsemamme ravinnon.” (Commentarii in Matthaeum, 14.5, PG 13, 1193)<\/p>\n 3.Ekklesiologinen tulkinta: kirkko rukouksen yhteis\u00f6n\u00e4<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa my\u00f6s ekklesiologisen ulottuvuuden, joka kuvaa kirkkoa rukouksen yhteis\u00f6n\u00e4. Augustinus kirjoitti:<\/p>\n ”Mies, joka pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4\u00e4n, kuvaa kirkkoa, joka rukoilee j\u00e4sentens\u00e4 puolesta. Kirkko on rukouksen yhteis\u00f6, jossa kannamme toistemme taakkoja ja rukoilemme toistemme puolesta. Kun rukoilemme yhdess\u00e4, meid\u00e4n rukouksemme on voimakkaampi kuin yksin rukoillessamme, sill\u00e4 Kristus on luvannut olla l\u00e4sn\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 kaksi tai kolme on koolla h\u00e4nen nimess\u00e4\u00e4n.” (Epistolae, 130.12, PL 33, 502)<\/p>\n Kyrillos Jerusalemilainen (n. 313-386) korosti kirkon yhteisen rukouksen merkityst\u00e4:<\/p>\n ”Vertaus opettaa meille, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee rukoilla sek\u00e4 itsemme ett\u00e4 toisten puolesta. Mies ei pyyt\u00e4nyt leip\u00e4\u00e4 itselleen, vaan yst\u00e4v\u00e4lleen, joka oli tullut h\u00e4nen luokseen. Samoin kirkossa me rukoilemme sek\u00e4 itsemme ett\u00e4 toisten puolesta, erityisesti niiden, jotka ovat hengellisess\u00e4 n\u00e4l\u00e4ss\u00e4 ja tarvitsevat Jumalan sanaa.” (Catecheses Mystagogicae, 5.9, PG 33, 1116)<\/p>\n 4.Sakramentaalinen tulkinta: eukaristia hengellisen\u00e4 ravinton<\/strong><\/p>\n Jotkut kirkkois\u00e4t yhdistiv\u00e4t vertauksen eukaristiaan. Kyrillos Aleksandrialainen kirjoitti:<\/p>\n ”Kolme leip\u00e4\u00e4, joita mies pyyt\u00e4\u00e4, kuvaavat eukaristian leip\u00e4\u00e4, joka ravitsee meid\u00e4t hengellisesti. T\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 on Kristuksen ruumis, joka annetaan meille kirkossa. Me pyyd\u00e4mme t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4, kun rukoilemme ’Anna meille t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4inen leip\u00e4mme’. T\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 ravitsee meid\u00e4t matkalla kohti ikuista el\u00e4m\u00e4\u00e4.” (Commentarii in Lucam, PG 72, 690)<\/p>\n Ambrosius Milanolainen yhdisti vertauksen kasteen ja eukaristian sakramentteihin:<\/p>\n ”Kolme leip\u00e4\u00e4 kuvaavat kolmea sakramentaalista lahjaa, joita kirkko pyyt\u00e4\u00e4 Jumalalta: syntien anteeksiantamusta kasteessa, Pyh\u00e4n Hengen lahjaa konfirmaatiossa ja Kristuksen ruumista eukaristiassa. N\u00e4m\u00e4 kolme lahjaa ravitsevat sielua ja antavat sille voimaa hengellisell\u00e4 matkalla.” (De sacramentis, 5.4.24, PL 16, 471)<\/p>\n 5.Moraalinen tulkinta: l\u00e4himm\u00e4isenrakkaus ja vieraanvaraisuus<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t korostivat vertauksen moraalista opetusta l\u00e4himm\u00e4isenrakkaudesta ja vieraanvaraisuudesta. Johannes Krysostomos opetti:<\/p>\n ”Mies, joka etsi leip\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4lleen, osoitti todellista l\u00e4himm\u00e4isenrakkautta. H\u00e4n ei v\u00e4litt\u00e4nyt omasta mukavuudestaan, vaan oli valmis h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 auttaakseen vierastaan. T\u00e4m\u00e4 opettaa meille, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee rakastaa l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4mme ja olla valmiita auttamaan heit\u00e4 heid\u00e4n tarpeissaan, vaikka se olisi meille ep\u00e4mukavaa.” (Homiliae in Matthaeum, 77.4, PG 58, 707)<\/p>\n Basileios Suuri (n. 330-379) korosti vieraanvaraisuuden hyvett\u00e4:<\/p>\n ”Vertaus opettaa meille vieraanvaraisuuden t\u00e4rkeytt\u00e4. Mies ei voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 vierastaan n\u00e4lk\u00e4iseksi, vaikka h\u00e4nell\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n ei ollut leip\u00e4\u00e4. Samoin meid\u00e4n tulee ottaa vastaan vieraat ja huolehtia heid\u00e4n tarpeistaan, vaikka se vaatisi meilt\u00e4 uhrauksia. Vieraanvaraisuus on kristillinen hyve, jonka kautta me palvelemme itse Kristusta.” (Regulae fusius tractatae, 20, PG 31, 971)<\/p>\n 6.Askeettinen tulkinta: hengellinen n\u00e4lk\u00e4 ja ravinto<\/strong><\/p>\n Er\u00e4maaisi\u00e4 ja luostarilaitoksen perustajia kiinnosti erityisesti vertauksen askeettinen ulottuvuus. Johannes Cassianus (n. 360-435) tulkitsi vertausta askeettisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta:<\/p>\n ”Keskiy\u00f6, jolloin mies pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4, kuvaa hengellist\u00e4 pimeytt\u00e4 ja koettelemusta, jonka l\u00e4pi kristitty joutuu kulkemaan. N\u00e4in\u00e4 aikoina meid\u00e4n tulee erityisesti rukoilla ja pyyt\u00e4\u00e4 Jumalalta hengellist\u00e4 ravintoa. Kolme leip\u00e4\u00e4 kuvaavat kolmea hengellist\u00e4 hyvett\u00e4, joita tarvitsemme selviyty\u00e4ksemme koettelemuksista: uskoa, toivoa ja rakkautta.” (Collationes, 9.3, PL 49, 773)<\/p>\n Evagrios Pontoslainen (345-399) n\u00e4ki vertauksessa kuvan hengellisest\u00e4 kamppailusta<\/p>\n ”Keskiy\u00f6 kuvaa hengellisen kuivuuden ja kiusausten aikaa, jolloin sielu tuntee olevansa pimeydess\u00e4. N\u00e4in\u00e4 aikoina meid\u00e4n tulee erityisesti rukoilla ja pyyt\u00e4\u00e4 Jumalalta apua. Kolme leip\u00e4\u00e4 kuvaavat kolmea hengellist\u00e4 asetta, joita tarvitsemme taistelussa pahoja ajatuksia vastaan: rukousta, paastoa ja valvomista.” (Praktikos, 15, PG 40, 1221)<\/p>\n III\u00a0 Vertaus v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tuomarista (Luuk.18:1-8)<\/span><\/strong><\/p>\n 1. Rukousel\u00e4m\u00e4n tulkinta: kest\u00e4vyys ja sinnikkyys rukouksessa<\/strong><\/p>\n Kuten edellisen vertauksen kohdalla, kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 vertauksessa ensisijaisesti opetuksen rukouksen kest\u00e4vyydest\u00e4 ja sinnikkyydest\u00e4. Augustinus kirjoitti:<\/p>\n ”Vertaus v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tuomarista opettaa meille, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee rukoilla lakkaamatta ja v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4. Jos jo v\u00e4\u00e4r\u00e4 ja ep\u00e4oikeudenmukainen tuomari antaa lesken pyynn\u00f6n hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi, kuinka paljon enemm\u00e4n Jumala, joka on oikeudenmukainen ja rakastava, vastaa niiden rukouksiin, jotka huutavat h\u00e4nen puoleensa p\u00e4ivin ja \u00f6in. Mutta h\u00e4n saattaa viivytt\u00e4\u00e4 vastaustaan koetellakseen uskoamme ja puhdistakseen syd\u00e4memme.” (De civitate Dei, 20.5, PL 41, 665)<\/p>\n Johannes Krysostomos korosti rukouksen sinnikkyytt\u00e4:<\/p>\n ”Leski ei luopunut toivosta, vaikka tuomari oli v\u00e4\u00e4r\u00e4 ja ep\u00e4oikeudenmukainen. H\u00e4n jatkoi pyyt\u00e4mist\u00e4, kunnes sai oikeutta. Kuinka paljon enemm\u00e4n meid\u00e4n tulisi jatkaa rukoilemista, kun tied\u00e4mme, ett\u00e4 Jumalamme on oikeudenmukainen ja rakastava. Sinnikkyys rukouksessa ei ole ep\u00e4luottamusta Jumalaan, vaan osoitus syv\u00e4st\u00e4 uskosta ja luottamuksesta.” (Homiliae in Matthaeum, 18.1, PG 57, 265)<\/p>\n Kyrillos Aleksandrialainen korosti, ett\u00e4 rukous vaatii k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4:<\/p>\n ”Leski joutui odottamaan pitk\u00e4\u00e4n, ennen kuin sai oikeutta. Samoin meid\u00e4n rukouksiimme ei aina vastata heti. Jumala saattaa viivytt\u00e4\u00e4 vastaustaan monista syist\u00e4: koetellakseen uskoamme, puhdistaakseen motiivejamme tai valmistaakseen meit\u00e4 vastaanottamaan sen, mit\u00e4 pyyd\u00e4mme. Meid\u00e4n tulee rukoilla k\u00e4rsiv\u00e4llisesti ja luottavaisesti, tiet\u00e4en, ett\u00e4 Jumala vastaa oikealla hetkell\u00e4.” (Commentarii in Lucam, PG 72, 853)<\/p>\n 2.Kristologinen tulkinta: Kristus oikeudenmukaisena tuomarina<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa my\u00f6s kristologisen ulottuvuuden, jossa Kristus esiintyy oikeudenmukaisena tuomarina v\u00e4\u00e4r\u00e4n tuomarin vastakohtana. Ambrosius Milanolainen kirjoitti:<\/p>\n ”V\u00e4\u00e4r\u00e4 tuomari on vastakohta Kristukselle, joka on oikeudenmukainen tuomari. Jos jo v\u00e4\u00e4r\u00e4 tuomari antaa oikeutta hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi, kuinka paljon enemm\u00e4n Kristus, joka rakastaa oikeudenmukaisuutta ja vihaa v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, antaa oikeutta niille, jotka huutavat h\u00e4nen puoleensa. Mutta Kristus ei vain anna oikeutta, vaan h\u00e4n my\u00f6s armahtaa ja pelastaa.” (Expositio Evangelii secundum Lucam, 8.4, PL 15, 1766)<\/p>\n Origenes n\u00e4ki vertauksessa kuvan Kristuksen toisesta tulemisesta:<\/p>\n ”Vertauksen lopussa Jeesus kysyy: ’Kun Ihmisen Poika tulee, l\u00f6yt\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n uskoa maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4?’ T\u00e4m\u00e4 viittaa Kristuksen toiseen tulemiseen, jolloin h\u00e4n tulee tuomitsemaan el\u00e4vi\u00e4 ja kuolleita. Silloin h\u00e4n antaa lopullisen oikeuden kaikille, jotka ovat k\u00e4rsineet v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, ja rankaisee niit\u00e4, jotka ovat tehneet v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4. Meid\u00e4n tulee rukoilla ja valvoa, jotta olisimme valmiit, kun h\u00e4n tulee.” (Commentarii in Matthaeum, 24.31, PG 13, 1675)<\/p>\n 3. Ekklesiologinen tulkinta: kirkko odottavana lesken\u00e4<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa my\u00f6s ekklesiologisen ulottuvuuden, jossa kirkko esiintyy odottavana lesken\u00e4. Augustinus kirjoitti:<\/p>\n ”Leski kuvaa kirkkoa, joka on menett\u00e4nyt n\u00e4kyv\u00e4n yhteyden Sulhaseensa, Kristukseen, h\u00e4nen taivaaseenastumisensa j\u00e4lkeen. Kirkko odottaa Kristuksen paluuta ja rukoilee jatkuvasti: ’Tulkoon sinun valtakuntasi.’ Samalla kirkko pyyt\u00e4\u00e4 oikeutta niille, jotka k\u00e4rsiv\u00e4t vainoa ja sortoa maailmassa.” (Quaestiones Evangeliorum, 2.45, PL 35, 1357)<\/p>\n Kyrillos Jerusalemilainen korosti kirkon rukouksen jatkuvuutta:<\/p>\n ”Kirkko rukoilee lakkaamatta, p\u00e4ivin ja \u00f6in, kuten leski vertauksessa. T\u00e4m\u00e4 rukous ilmenee erityisesti liturgiassa, jossa kirkko ylist\u00e4\u00e4 Jumalaa, kiitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen teoistaan ja pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen apuaan maailman ja ihmisten tarpeisiin. Kirkko rukoilee my\u00f6s j\u00e4sentens\u00e4 kautta,<\/p>\n 4.Eskatologinen tulkinta: lopullinen oikeus ja pelastus<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa my\u00f6s eskatologisen ulottuvuuden, joka viittaa lopulliseen oikeuteen ja pelastukseen. Irenaeus Lyonilainen (n. 130-202) kirjoitti:<\/p>\n ”Vertaus opettaa meille, ett\u00e4 Jumala lopulta toteuttaa oikeuden maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kostaa valituilleen, jotka ovat k\u00e4rsineet vainoa ja sortoa. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu Kristuksen toisessa tulemisessa, jolloin h\u00e4n tuomitsee el\u00e4vi\u00e4 ja kuolleita ja palkitsee jokaisen h\u00e4nen tekojensa mukaan. Siihen asti meid\u00e4n tulee rukoilla k\u00e4rsiv\u00e4llisesti ja luottavaisesti.” (Adversus Haereses, 5.25.4, PG 7, 1189)<\/p>\n Kyrillos Aleksandrialainen korosti lopullisen oikeuden varmuutta:<\/p>\n ”Jumala ei ole kuin v\u00e4\u00e4r\u00e4 tuomari, joka toimii vain v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen h\u00e4irint\u00e4\u00e4. H\u00e4n on oikeudenmukainen tuomari, joka rakastaa oikeutta ja vihaa v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4. H\u00e4n on luvannut toteuttaa oikeuden, ja h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lupauksensa. Vaikka oikeus n\u00e4ytt\u00e4isi viipyv\u00e4n, se tulee varmasti, sill\u00e4 Jumala ei voi pett\u00e4\u00e4 lupauksiaan. Siksi meid\u00e4n tulee rukoilla k\u00e4rsiv\u00e4llisesti ja luottavaisesti.” (Commentarii in Lucam, PG 72, 854)<\/p>\n 5.Moraalinen tulkinta: oikeudenmukaisuuden puolustaminen<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t korostivat vertauksen moraalista opetusta oikeudenmukaisuuden puolustamisesta. Johannes Krysostomos opetti:<\/p>\n ”Leski puolusti oikeuksiaan sinnikk\u00e4\u00e4sti, vaikka h\u00e4n oli heikko ja voimaton yhteiskunnassa. T\u00e4m\u00e4 opettaa meille, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee puolustaa oikeudenmukaisuutta ja taistella v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 vastaan, vaikka olisimme heikkoja ja voimattomia. Jumala on luvannut olla heikkojen ja sorrettujen puolella, ja h\u00e4n auttaa niit\u00e4, jotka taistelevat oikeudenmukaisuuden puolesta.” (Homiliae in Matthaeum, 36.4, PG 57, 416)<\/p>\n Ambrosius Milanolainen korosti kristittyjen vastuuta puolustaa oikeudenmukaisuutta:<\/p>\n ”Kristittyjen tulee olla oikeudenmukaisuuden puolustajia maailmassa. Meid\u00e4n tulee puolustaa leski\u00e4, orpoja ja muita heikkoja ja sorrettuja, kuten Jumala on k\u00e4skenyt. Meid\u00e4n tulee my\u00f6s rukoilla oikeudenmukaisuuden puolesta ja ty\u00f6skennell\u00e4 sen edist\u00e4miseksi yhteiskunnassa. T\u00e4m\u00e4 on osa kristillist\u00e4 kutsumustamme ja todistustamme maailmassa.” (De officiis ministrorum, 1.11.39, PL 16, 39)<\/p>\n 6.Antropologinen tulkinta: ihmisen sinnikkyys ja usko<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa my\u00f6s antropologisen opetuksen ihmisen sinnikkyydest\u00e4 ja uskosta. Gregorios Nyssalainen (n. 335-395) kirjoitti:<\/p>\n ”Leski osoitti poikkeuksellista sinnikkyytt\u00e4 ja uskoa. Vaikka tuomari oli v\u00e4\u00e4r\u00e4 ja ep\u00e4oikeudenmukainen, h\u00e4n ei luopunut toivosta, vaan jatkoi pyyt\u00e4mist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 opettaa meille, ett\u00e4 ihmisen sielu on luotu etsim\u00e4\u00e4n oikeudenmukaisuutta ja totuutta, ja ett\u00e4 meill\u00e4 on sis\u00e4inen voima jatkaa t\u00e4t\u00e4 etsint\u00e4\u00e4, vaikka kohtaisimme vastustusta ja pettymyksi\u00e4.” (De vita Moysis, 2.251, PG 44, 397)<\/p>\n Augustinus pohti ihmisen uskon ja sinnikkyyden suhdetta:<\/p>\n ”Usko ilmenee sinnikkyydess\u00e4. Se, joka todella uskoo, ei luovu toivosta, vaikka vastaus viipyisi. Leski uskoi, ett\u00e4 h\u00e4n lopulta saisi oikeutta, ja siksi h\u00e4n jatkoi pyyt\u00e4mist\u00e4. Samoin kristityn usko ilmenee sinnikk\u00e4\u00e4ss\u00e4 rukouksessa ja luottamuksessa siihen, ett\u00e4 Jumala lopulta vastaa ja toteuttaa oikeuden.” (Sermones, 115.1, PL 38, 655)<\/p>\n IV\u00a0 Vertausten yhteiset teemat ja opetukset<\/span><\/strong><\/p>\n 1.Rukous Jumalan ja ihmisen kohtaamispaikkana<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t molemmissa vertauksissa opetuksen rukouksesta Jumalan ja ihmisen kohtaamispaikkana. Gregorios Nyssalainen kirjoitti:<\/p>\n ”Rukous on silta Jumalan ja ihmisen v\u00e4lill\u00e4. Se on paikka, jossa ihminen kohtaa Jumalan ja Jumala ihmisen. N\u00e4m\u00e4 vertaukset opettavat meille, ett\u00e4 Jumala haluaa meid\u00e4n l\u00e4hestyv\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 rukouksessa ja ett\u00e4 h\u00e4n vastaa rukouksiimme. Rukous ei ole vain pyynt\u00f6jen esitt\u00e4mist\u00e4, vaan se on suhde, jossa ihminen avaa syd\u00e4mens\u00e4 Jumalalle ja Jumala avaa syd\u00e4mens\u00e4 ihmiselle.” (De oratione dominica, 1, PG 44, 1124)<\/p>\n Johannes Damaskolainen (n. 675-749) korosti rukouksen dialogista luonnetta:<\/p>\n ”Rukous ei ole yksisuuntainen monologi, vaan kaksisuuntainen dialogi. Se on keskustelua Jumalan kanssa, jossa me puhumme Jumalalle ja Jumala puhuu meille. N\u00e4m\u00e4 vertaukset opettavat meille, ett\u00e4 Jumala kuuntelee rukouksiamme ja vastaa niihin, vaikka ei aina heti tai tavalla, jota odotamme. Rukous on suhde, joka kasvaa ja syvenee ajan my\u00f6t\u00e4.” (De fide orthodoxa, 3.24, PG 94, 1089)<\/p>\n 2.Jumalan is\u00e4llinen rakkaus ja huolenpito<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t korostivat molempien vertausten opetusta Jumalan is\u00e4llisest\u00e4 rakkaudesta ja huolenpidosta. Kyrillos Jerusalemilainen kirjoitti:<\/p>\n ”N\u00e4m\u00e4 vertaukset opettavat meille, ett\u00e4 Jumala on kuin rakastava is\u00e4, joka haluaa antaa lapsilleen hyvi\u00e4 lahjoja. H\u00e4n ei ole kuin v\u00e4synyt yst\u00e4v\u00e4, joka antaa vain v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen h\u00e4irint\u00e4\u00e4, tai kuin v\u00e4\u00e4r\u00e4 tuomari, joka toimii vain pakon edess\u00e4. H\u00e4n on rakastava Is\u00e4, joka tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tarvitsemme, ja haluaa antaa meille sen. Mutta h\u00e4n haluaa meid\u00e4n pyyt\u00e4v\u00e4n sit\u00e4, koska pyyt\u00e4minen osoittaa luottamusta ja riippuvuutta h\u00e4nest\u00e4.” (Catecheses, 23.11, PG 33, 1116)<\/p>\n Augustinus korosti Jumalan huolenpitoa:<\/p>\n ”Jumala ei ole v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n k\u00e4rsimyksillemme tai tarpeisiimme. H\u00e4n v\u00e4litt\u00e4\u00e4 meist\u00e4 enemm\u00e4n kuin kukaan ihminen voi v\u00e4litt\u00e4\u00e4. N\u00e4m\u00e4 vertaukset opettavat meille, ett\u00e4 vaikka Jumala saattaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 viivytt\u00e4v\u00e4n vastaustaan, h\u00e4n ei koskaan unohda meit\u00e4 tai hylk\u00e4\u00e4 meit\u00e4. H\u00e4n toimii aina oikealla hetkell\u00e4 ja tavalla, joka on meille parhaaksi.” (Confessiones, 10.29.40, PL 32, 796)<\/p>\n 3.Rukouksen yhteis\u00f6llinen ulottuvuus<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t molemmissa vertauksissa opetuksen rukouksen yhteis\u00f6llisest\u00e4 ulottuvuudesta. Basileios Suuri kirjoitti:<\/p>\n ”N\u00e4m\u00e4 vertaukset opettavat meille, ett\u00e4 rukous ei ole vain yksityinen asia, vaan sill\u00e4 on my\u00f6s yhteis\u00f6llinen ulottuvuus. Mies, joka pyysi leip\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4lleen, rukoili toisen puolesta. Leski, joka pyysi oikeutta, edusti kaikkia sorrettuja. Samoin meid\u00e4n tulee rukoilla sek\u00e4 itsemme ett\u00e4 toisten puolesta, erityisesti niiden, jotka k\u00e4rsiv\u00e4t ja tarvitsevat apua.” (Regulae brevius tractatae, 261, PG 31, 1260)<\/p>\n Kyprianus Karthagolainen (n. 200-258) korosti kirkon yhteisen rukouksen merkityst\u00e4:<\/p>\n ”Kun rukoilemme ’Is\u00e4 meid\u00e4n’, me tunnustamme, ett\u00e4 olemme osa Jumalan perhett\u00e4 ja ett\u00e4 rukoilemme yhdess\u00e4 muiden kristittyjen kanssa. N\u00e4m\u00e4 vertaukset opettavat meille, ett\u00e4 rukouksessa me kannamme toistemme taakkoja ja pyyd\u00e4mme Jumalalta apua sek\u00e4 itsellemme ett\u00e4 toisillemme. T\u00e4m\u00e4 yhteinen rukous on voimakkaampi kuin yksityinen rukous, sill\u00e4 siin\u00e4 ilmenee Kristuksen ruumiin ykseys.” (De dominica oratione, 8, PL 4, 523)<\/p>\n 4.Rukouksen ja toiminnan suhde<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t pohtivat molempien vertausten valossa rukouksen ja toiminnan suhdetta. Johannes Krysostomos kirjoitti:<\/p>\n ”N\u00e4m\u00e4 vertaukset opettavat meille, ett\u00e4 rukous ja toiminta kuuluvat yhteen. Mies, joka pyysi leip\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4lleen, oli ensin itse toiminut ottamalla vieraan vastaan. Leski, joka pyysi oikeutta, toimi aktiivisesti oikeuksiensa puolesta. Samoin meid\u00e4n rukouksemme tulee johtaa toimintaan, ja toimintamme tulee perustua rukoukseen. Rukous ilman toimintaa on hedelm\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ja toiminta ilman rukousta on pinnallista.” (Homiliae in Matthaeum, 19.3, PG 57, 278)<\/p>\n Augustinus korosti rukouksen ja toiminnan tasapainoa:<\/p>\n ”Kristityn el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tulee olla tasapaino rukouksen ja toiminnan v\u00e4lill\u00e4. Meid\u00e4n tulee sek\u00e4 rukoilla ett\u00e4 toimia, sek\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 Jumalalta apua ett\u00e4 tehd\u00e4 oma osuutemme. N\u00e4m\u00e4 vertaukset opettavat meille, ett\u00e4 Jumala vastaa rukouksiimme, mutta h\u00e4n odottaa my\u00f6s<\/p>\n V Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset<\/span><\/strong><\/p>\n Kirkkoisien tulkinnat vertauksista yst\u00e4v\u00e4st\u00e4, joka pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4 keskiy\u00f6ll\u00e4, ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tuomarista osoittavat, kuinka monipuolisesti ja syv\u00e4llisesti he ymm\u00e4rsiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 Jeesuksen opetukset rukouksesta. Heid\u00e4n selityksens\u00e4 ulottuvat rukousel\u00e4m\u00e4n tulkinnoista kristologisiin, ekklesiologisiin, sakramentaalisiin, moraalisiin, askeettisiin, eskatologisiin ja antropologisiin n\u00e4k\u00f6kulmiin. Yhdess\u00e4 n\u00e4m\u00e4 tulkinnat muodostavat rikkaan teologisen perinn\u00f6n, joka on muovannut kristillist\u00e4 rukousel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja hartautta l\u00e4pi vuosisatojen.<\/p>\n Kirkkoisien opetuksissa vertaukset n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t monitasoisina kuvauksina, jotka k\u00e4sittelev\u00e4t useita keskeisi\u00e4 kristillisi\u00e4 teemoja: rukouksen sinnikkyytt\u00e4 ja kest\u00e4vyytt\u00e4, Jumalan is\u00e4llist\u00e4 rakkautta ja huolenpitoa, Kristuksen v\u00e4litysty\u00f6t\u00e4, kirkon yhteist\u00e4 rukousta, sakramenttien merkityst\u00e4, l\u00e4himm\u00e4isenrakkautta ja vieraanvaraisuutta, hengellist\u00e4 kamppailua, lopullista oikeutta ja pelastusta, sek\u00e4 ihmisen uskoa ja luottamusta Jumalaan.<\/p>\n Molempien vertausten keskeinen opetus on, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee rukoilla hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja luottavaisesti, tiet\u00e4en, ett\u00e4 Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. Kirkkois\u00e4t korostavat, ett\u00e4 Jumala on paljon halukkaampi vastaamaan rukouksiimme kuin vertausten yst\u00e4v\u00e4 tai v\u00e4\u00e4r\u00e4 tuomari. Jos jo v\u00e4synyt yst\u00e4v\u00e4 antaa leip\u00e4\u00e4 hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi ja v\u00e4\u00e4r\u00e4 tuomari toteuttaa oikeuden v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen h\u00e4irint\u00e4\u00e4, kuinka paljon enemm\u00e4n rakastava Jumala vastaa niiden rukouksiin, jotka huutavat h\u00e4nen puoleensa.<\/p>\n Samalla kirkkois\u00e4t opettavat, ett\u00e4 Jumala saattaa viivytt\u00e4\u00e4 vastaustaan monista syist\u00e4: koetellakseen uskoamme, puhdistaakseen motiivejamme, valmistaakseen meit\u00e4 vastaanottamaan sen, mit\u00e4 pyyd\u00e4mme, tai johdattaakseen meit\u00e4 syvemp\u00e4\u00e4n yhteyteen kanssaan. T\u00e4m\u00e4 viivytys ei ole merkki Jumalan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, vaan h\u00e4nen viisaudestaan ja rakkaudestaan.<\/p>\n Kirkkois\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t vertauksissa my\u00f6s syv\u00e4llisen opetuksen rukouksen luonteesta. Rukous ei ole vain pyynt\u00f6jen esitt\u00e4mist\u00e4, vaan se on suhde, dialogi Jumalan kanssa. Se on paikka, jossa ihminen kohtaa Jumalan ja Jumala ihmisen. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa me opimme tuntemaan Jumalan tahdon ja mukautumaan siihen, ja Jumala muuttaa meit\u00e4 kuvansa kaltaisiksi.<\/p>\n Vertaukset opettavat my\u00f6s rukouksen yhteis\u00f6llist\u00e4 ulottuvuutta. Mies, joka pyysi leip\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4lleen, ja leski, joka pyysi oikeutta, muistuttavat meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee rukoilla sek\u00e4 itsemme ett\u00e4 toisten puolesta. Rukous yhdist\u00e4\u00e4 meid\u00e4t sek\u00e4 Jumalaan ett\u00e4 toisiimme, ja siin\u00e4 ilmenee Kristuksen ruumiin, kirkon, ykseys.<\/p>\n Kirkkoisien tulkinnat n\u00e4ist\u00e4 vertauksista ovat erityisen merkitt\u00e4vi\u00e4 nykyajan kristityille, jotka el\u00e4v\u00e4t kiireisess\u00e4 ja usein pinnallisessa maailmassa. Ne muistuttavat meit\u00e4 rukouksen keskeisest\u00e4 merkityksest\u00e4 kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja siit\u00e4, ett\u00e4 aito rukous vaatii aikaa, k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ja sinnikkyytt\u00e4. Ne opettavat meille, ett\u00e4 rukous ei ole vain yksi aktiviteetti muiden joukossa, vaan se on el\u00e4m\u00e4ntapa, jatkuva yhteys Jumalaan, joka muuttaa koko olemuksemme ja toimintamme.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 tulkinnat eiv\u00e4t ole toisensa poissulkevia vaan t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan, tarjoten kokonaisvaltaisen n\u00e4kemyksen vertausten merkityksest\u00e4. Kirkkoisien perint\u00f6 osoittaa, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 vertaukset, kuten muutkin Jeesuksen opetukset, sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t ehtym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 viisauden l\u00e4hteit\u00e4, jotka puhuttelevat kristittyj\u00e4 kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.<\/p>\n Vertausten keskeinen sanoma on sek\u00e4 haastava ett\u00e4 lohduttava: meid\u00e4n tulee rukoilla lakkaamatta, v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 ja luottavaisesti, tiet\u00e4en, ett\u00e4 Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa niihin omalla ajallaan ja tavallaan. T\u00e4m\u00e4 on kutsu sek\u00e4 aktiiviseen toimintaan ett\u00e4 syv\u00e4\u00e4n luottamukseen, sek\u00e4 hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n pyyt\u00e4miseen ett\u00e4 n\u00f6yr\u00e4\u00e4n odottamiseen. Kuten kirkkois\u00e4t opettavat, todellinen rukous on sek\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ett\u00e4 lepoa, sek\u00e4 puhumista ett\u00e4 kuuntelemista, sek\u00e4 pyyt\u00e4mist\u00e4 ett\u00e4 kiitt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n VI Vertausten soveltaminen kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/span><\/strong><\/p>\n 1.Rukousel\u00e4m\u00e4n kehitt\u00e4minen<\/strong><\/p>\n Kirkkoisien tulkinnat n\u00e4ist\u00e4 vertauksista tarjoavat rikkaita n\u00e4k\u00f6kulmia rukousel\u00e4m\u00e4n kehitt\u00e4miseen. Johannes Krysostomos antoi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 neuvoja rukouksen harjoittamiseen:<\/p>\n ”N\u00e4iden vertausten valossa meid\u00e4n tulee kehitt\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 rukousel\u00e4m\u00e4\u00e4. M\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 aikoja p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 rukoukselle, kuten aamu, ilta ja ateria-ajat. Mutta \u00e4l\u00e4 rajoita rukousta vain n\u00e4ihin hetkiin, vaan rukoile my\u00f6s spontaanisti p\u00e4iv\u00e4n mittaan. Rukous on kuin hengityst\u00e4: se pit\u00e4\u00e4 sielun elossa ja yhdist\u00e4\u00e4 meid\u00e4t jatkuvasti Jumalaan.” (De precatione, 2, PG 50, 779)<\/p>\n Augustinus korosti sis\u00e4isen asenteen merkityst\u00e4 rukouksessa:<\/p>\n ”Rukouksen voima ei riipu sanojen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tai kauneudesta, vaan syd\u00e4men puhtaudesta ja vilpitt\u00f6myydest\u00e4. Jumala kuuntelee enemm\u00e4n syd\u00e4men huokauksia kuin suun sanoja. Siksi meid\u00e4n tulee rukoilla puhtain syd\u00e4min ja vilpitt\u00f6min mielin, tiet\u00e4en, ett\u00e4 Jumala n\u00e4kee syd\u00e4meemme ja tiet\u00e4\u00e4 tarpeemme jo ennen kuin pyyd\u00e4mme.” (Epistolae, 130.20, PL 33, 505)<\/p>\n 2.Yhteis\u00f6llisen rukouksen vahvistaminen<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t korostivat yhteis\u00f6llisen rukouksen merkityst\u00e4 kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Basileios Suuri kirjoitti:<\/p>\n ”Kristittyjen tulee rukoilla sek\u00e4 yksityisesti ett\u00e4 yhdess\u00e4. Yhteinen rukous vahvistaa kirkon ykseytt\u00e4 ja ilment\u00e4\u00e4 Kristuksen ruumiin todellisuutta. Kun kokoonnumme yhteen rukoilemaan, Kristus on keskell\u00e4mme, ja rukouksemme on voimakkaampi. Siksi meid\u00e4n tulee osallistua s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti kirkon yhteisiin rukoushetkiin ja liturgiaan.” (Regulae fusius tractatae, 37, PG 31, 1013)<\/p>\n Kyprianus Karthagolainen korosti perheen yhteisen rukouksen merkityst\u00e4:<\/p>\n ”Kristitty perhe on pieni kirkko, jossa vanhempien tulee opettaa lapsilleen rukousta ja rukoilla yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan. Perheen yhteinen rukous vahvistaa perheen ykseytt\u00e4 ja uskoa. Se on my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4 todistus lapsille kristillisen el\u00e4m\u00e4n keskeisist\u00e4 arvoista.” (De dominica oratione, 8, PL 4, 523)<\/p>\n 3.Rukouksen ja toiminnan yhdist\u00e4minen<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t opettivat, ett\u00e4 rukous ja toiminta kuuluvat erottamattomasti yhteen kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Johannes Krysostomos kirjoitti:<\/p>\n ”Rukous ilman toimintaa on kuin puu ilman hedelmi\u00e4. Aito rukous johtaa aina toimintaan, l\u00e4himm\u00e4isenrakkauteen ja palveluun. Samoin toiminta ilman rukousta on pinnallista ja hedelm\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Meid\u00e4n tulee yhdist\u00e4\u00e4 rukous ja toiminta, kontemplatiivinen ja aktiivinen el\u00e4m\u00e4.” (Homiliae in Matthaeum, 19.3, PG 57, 278)<\/p>\n Gregorios Suuri korosti rukouksen ja ty\u00f6n tasapainoa:<\/p>\n ”Kristityn el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tulee olla tasapaino rukouksen ja ty\u00f6n, kontemplatiivisen ja aktiivisen el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. N\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t ole vastakkaisia, vaan t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan. Rukous antaa voimaa ja suuntaa ty\u00f6lle, ja ty\u00f6 antaa konkreettisen ilmaisun rukoukselle. Molemmat ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 t\u00e4ydelle kristilliselle el\u00e4m\u00e4lle.” (Moralia in Job, 6.37.56, PL 75, 760)<\/p>\n 4.K\u00e4rsimyksen ja koettelemusten kohtaaminen<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t n\u00e4iss\u00e4 vertauksissa my\u00f6s opetuksen k\u00e4rsimyksen ja koettelemusten kohtaamisesta. Johannes Damaskolainen kirjoitti:<\/p>\n ”Kun kohtaamme k\u00e4rsimyst\u00e4 ja koettelemuksia, meid\u00e4n tulee k\u00e4\u00e4nty\u00e4 Jumalan puoleen rukouksessa, kuten leski k\u00e4\u00e4ntyi tuomarin puoleen. Vaikka vastaus viipyisi, meid\u00e4n tulee jatkaa rukoilemista ja luottaa siihen, ett\u00e4 Jumala lopulta vastaa ja tuo avun. K\u00e4rsimys voi olla kutsu syvemp\u00e4\u00e4n rukoukseen ja luottamukseen.” (De fide orthodoxa, 3.24, PG 94, 1090)<\/p>\n Augustinus korosti k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden merkityst\u00e4 koettelemuksissa<\/p>\n ”Koettelemukset ovat usein Jumalan tapa puhdistaa meit\u00e4 ja kasvattaa meit\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyyteen ja uskoon. Kun rukoilemme vapautusta k\u00e4rsimyksest\u00e4, meid\u00e4n tulee olla valmiita hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n my\u00f6s se, ett\u00e4 Jumala saattaa antaa meille voimaa kest\u00e4\u00e4 k\u00e4rsimys sen sijaan, ett\u00e4 poistaisi sen. Molemmissa tapauksissa h\u00e4n vastaa rukoukseemme, vaikka eri tavalla kuin odotimme.” (De civitate Dei, 22.22, PL 41, 784)<\/p>\n 5.Eskatologinen toivo ja valvominen<\/strong><\/p>\n Kirkkois\u00e4t korostivat vertausten eskatologista ulottuvuutta ja sen merkityst\u00e4 kristilliselle el\u00e4m\u00e4lle. Kyrillos Aleksandrialainen kirjoitti:<\/p>\n ”N\u00e4m\u00e4 vertaukset muistuttavat meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4mme odotuksen aikaa. Kuten leski odotti oikeutta ja mies odotti yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 avaamaan oven, niin mekin odotamme Kristuksen paluuta ja Jumalan valtakunnan t\u00e4yttymyst\u00e4. T\u00e4m\u00e4 odotus ei ole passiivista, vaan aktiivista valvomista, rukousta ja valmistautumista.” (Commentarii in Lucam, PG 72, 855)<\/p>\n Irenaeus Lyonilainen korosti lopullisen oikeuden ja pelastuksen toivoa<\/p>\n ”Kristillinen toivo perustuu varmuuteen siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala lopulta toteuttaa oikeuden ja pelastuksen. Vaikka maailmassa on nyt paljon k\u00e4rsimyst\u00e4, v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 ja pahaa, Jumala on luvannut tuoda lopullisen oikeuden ja pelastuksen Kristuksen paluussa. T\u00e4m\u00e4 toivo antaa meille voimaa kest\u00e4\u00e4 nykyiset koettelemukset ja jatkaa rukousta ja uskollista palvelua.” (Adversus Haereses, 5.32.1, PG 7, 1210)<\/p>\n VII Yhteenveto ja loppup\u00e4\u00e4telm\u00e4t<\/span><\/strong><\/p>\n Vertaukset yst\u00e4v\u00e4st\u00e4, joka pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4 keskiy\u00f6ll\u00e4, ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tuomarista ovat rikkaita ja moniulotteisia opetuksia rukouksen luonteesta ja merkityksest\u00e4 kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kirkkoisien tulkinnat n\u00e4ist\u00e4 vertauksista tarjoavat syv\u00e4llisi\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia, jotka auttavat meit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja soveltamaan n\u00e4it\u00e4 opetuksia omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme.<\/p>\n Molempien vertausten keskeinen opetus on rukouksen sinnikkyys ja kest\u00e4vyys. Ne opettavat meille, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee rukoilla hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja luottavaisesti, tiet\u00e4en, ett\u00e4 Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. T\u00e4m\u00e4 sinnikkyys ei ole ep\u00e4luottamusta Jumalaan, vaan p\u00e4invastoin se on osoitus syv\u00e4st\u00e4 uskosta ja luottamuksesta siihen, ett\u00e4 Jumala v\u00e4litt\u00e4\u00e4 meist\u00e4 ja haluaa vastata rukouksiimme.<\/p>\n Samalla vertaukset opettavat meille Jumalan is\u00e4llisest\u00e4 rakkaudesta ja huolenpidosta. Jos jo v\u00e4synyt yst\u00e4v\u00e4 antaa leip\u00e4\u00e4 hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi ja v\u00e4\u00e4r\u00e4 tuomari toteuttaa oikeuden v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen h\u00e4irint\u00e4\u00e4, kuinka paljon enemm\u00e4n rakastava Jumala vastaa niiden rukouksiin, jotka huutavat h\u00e4nen puoleensa. Jumala ei ole kuin v\u00e4synyt yst\u00e4v\u00e4 tai v\u00e4\u00e4r\u00e4 tuomari, vaan h\u00e4n on rakastava Is\u00e4, joka tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tarvitsemme, ja haluaa antaa meille sen.<\/p>\n Kirkkois\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t vertauksissa my\u00f6s syv\u00e4llisen opetuksen rukouksen luonteesta. Rukous ei ole vain pyynt\u00f6jen esitt\u00e4mist\u00e4, vaan se on suhde, dialogi Jumalan kanssa. Se on paikka, jossa ihminen kohtaa Jumalan ja Jumala ihmisen. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa me opimme tuntemaan Jumalan tahdon ja mukautumaan siihen, ja Jumala muuttaa meit\u00e4 kuvansa kaltaisiksi.<\/p>\n Vertaukset opettavat my\u00f6s rukouksen yhteis\u00f6llist\u00e4 ulottuvuutta. Mies, joka pyysi leip\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4lleen, ja leski, joka pyysi oikeutta, muistuttavat meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee rukoilla sek\u00e4 itsemme ett\u00e4 toisten puolesta. Rukous yhdist\u00e4\u00e4 meid\u00e4t sek\u00e4 Jumalaan ett\u00e4 toisiimme, ja siin\u00e4 ilmenee Kristuksen ruumiin, kirkon, ykseys.<\/p>\n Kirkkoisien tulkinnat n\u00e4ist\u00e4 vertauksista ovat erityisen merkitt\u00e4vi\u00e4 nykyajan kristityille, jotka el\u00e4v\u00e4t kiireisess\u00e4 ja usein pinnallisessa maailmassa. Ne muistuttavat meit\u00e4 rukouksen keskeisest\u00e4 merkityksest\u00e4 kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja siit\u00e4, ett\u00e4 aito rukous vaatii aikaa, k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ja sinnikkyytt\u00e4. Ne opettavat meille, ett\u00e4 rukous ei ole vain yksi aktiviteetti muiden joukossa, vaan se on el\u00e4m\u00e4ntapa, jatkuva yhteys Jumalaan, joka muuttaa koko olemuksemme ja toimintamme.<\/p>\n Lopuksi, n\u00e4m\u00e4 vertaukset ja kirkkoisien tulkinnat niist\u00e4 kutsuvat meit\u00e4 syvemp\u00e4\u00e4n rukousel\u00e4m\u00e4\u00e4n ja l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4n yhteyteen Jumalan kanssa. Ne haastavat meit\u00e4 rukoilemaan sinnikk\u00e4\u00e4mmin, luottavaisemmin ja n\u00f6yremmin, tiet\u00e4en, ett\u00e4 Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa niihin omalla ajallaan ja tavallaan. Ja ne muistuttavat meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 rukous ei ole vain velvollisuus, vaan etuoikeus ja lahja, mahdollisuus kommunikoida rakastavan Is\u00e4n kanssa, joka v\u00e4litt\u00e4\u00e4 meist\u00e4 ja haluaa antaa meille hyvi\u00e4 lahjoja.<\/p>\n Kuten Augustinus tiivisti: ”Rukous on sielun keskustelua Jumalan kanssa. Se on k\u00f6yh\u00e4n huuto Jumalan puoleen, se on rakastavan sielun huokaus, se on katumuksen kyynel, se on kiitollisen syd\u00e4men ylistys. Se on heikon turva, se on sairaan l\u00e4\u00e4ke, se on vanhurskaan ilo, se on syntisen toivo. Rukous on kristillisen el\u00e4m\u00e4n perusta ja huippu.” (Sermones, 56.3, PL 38, 379)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kirkkoisien selitys ja opetus vertauksille yst\u00e4v\u00e4st\u00e4, joka pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4, ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tuomarista (Luuk.11:5-8, Luuk.18:1-8) I Johdanto Luukkaan evankeliumissa esitetyt<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-3064","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3064","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3064"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3064\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3065,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3064\/revisions\/3065"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3064"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3064"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3064"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}