{"id":3057,"date":"2025-09-15T11:00:23","date_gmt":"2025-09-15T08:00:23","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=3057"},"modified":"2025-09-15T11:00:23","modified_gmt":"2025-09-15T08:00:23","slug":"kirkkoisien-selitys-ja-opetus-vertauksista-kadonneesta-lampaasta-ja-kadonneesta-kolikosta-luuk-153-7-luuk-158-10","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2025\/09\/15\/kirkkoisien-selitys-ja-opetus-vertauksista-kadonneesta-lampaasta-ja-kadonneesta-kolikosta-luuk-153-7-luuk-158-10\/","title":{"rendered":"Kirkkoisien selitys ja opetus vertauksista kadonneesta lampaasta ja kadonneesta kolikosta (Luuk.15:3-7, Luuk.15:8-10)"},"content":{"rendered":"

Kirkkoisien selitys ja opetus vertauksista kadonneesta lampaasta ja kadonneesta kolikosta<\/span><\/strong><\/p>\n

(Luuk.15:3-7, Luuk.15:8-10)<\/span><\/p>\n

I Johdanto<\/span><\/strong><\/p>\n

Luukkaan evankeliumin 15. luvussa Jeesus esitt\u00e4\u00e4 kolme merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 vertausta: vertauksen kadonneesta lampaasta (Luuk.15:3-7), vertauksen kadonneesta kolikosta (Luuk.15:8-10) ja vertauksen tuhlaajapojasta (Luuk.5:11-32). N\u00e4m\u00e4 vertaukset muodostavat yhten\u00e4isen kokonaisuuden, jonka keskeisen\u00e4 teemana on Jumalan rakkaus kadonneita kohtaan ja ilo heid\u00e4n l\u00f6ytymisest\u00e4\u00e4n. Matteus esitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s vertauksen kadonneesta lampaasta hieman erilaisessa muodossa (Matt. 18:12-14).<\/p>\n

Vertauksessa kadonneesta lampaasta paimen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 99 lammasta er\u00e4maahan etsi\u00e4kseen yht\u00e4 kadonnutta, ja l\u00f6ydetty\u00e4\u00e4n sen h\u00e4n iloitsee suuresti. Vertauksessa kadonneesta kolikosta nainen sytytt\u00e4\u00e4 lampun, lakaisee huolellisesti talon ja etsii kadonnutta hopearahaa, kunnes l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sen, ja kutsuu sitten yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja naapurinsa iloitsemaan kanssaan. Molemmat vertaukset p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t samanlaiseen toteamukseen: taivaassa on suurempi ilo yhdest\u00e4 syntisest\u00e4, joka k\u00e4\u00e4ntyy, kuin monista vanhurskaista, jotka eiv\u00e4t tarvitse k\u00e4\u00e4ntymyst\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tarkastellaan, miten varhaiset kirkkois\u00e4t tulkitsivat ja opettivat n\u00e4it\u00e4 vertauksia, ja miten heid\u00e4n ymm\u00e4rryksens\u00e4 on muovannut kristillist\u00e4 ajattelua. Kirkkoisien tulkinnat valottavat vertausten moniulotteista luonnetta ja niiden syv\u00e4llist\u00e4 merkityst\u00e4 kristilliselle uskolle ja el\u00e4m\u00e4lle.<\/p>\n

II Kristologinen tulkinta: Kristus hyv\u00e4n\u00e4 paimenena ja etsij\u00e4n\u00e4<\/span><\/strong><\/p>\n

Kristus hyv\u00e4n\u00e4 paimenena<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa kadonneesta lampaasta ensisijaisesti kuvan Kristuksesta hyv\u00e4n\u00e4 paimenena. Irenaeus Lyonilainen (n. 130-202) kirjoitti:<\/p>\n

”Jumalan Poika tuli etsim\u00e4\u00e4n kadonnutta lammasta, joka ei ollut kukaan muu kuin h\u00e4nen oma luomuksensa. Sill\u00e4 h\u00e4n, joka oli luonut kaiken, ei j\u00e4tt\u00e4nyt kadonnutta lammasta etsim\u00e4tt\u00e4, vaan tuli itse etsim\u00e4\u00e4n sit\u00e4, joka oli kadonnut. H\u00e4n nousi taivaaseen ja laskeutui alas maan syvyyksiin etsi\u00e4kseen kadonnutta lammasta, joka oli Aadam.” (Adversus Haereses, 3.19.3, PG 7, 940)<\/p>\n

Origenes Aleksandrialainen (n. 185-254) korosti Kristuksen roolia paimenena, joka kantaa kadonneen lampaan harteillaan:<\/p>\n

”Paimen, joka kantaa kadonneen lampaan harteillaan, on Kristus, joka kantaa meid\u00e4n syntimme ja heikkoutemme. H\u00e4n ei vain l\u00f6yd\u00e4 kadonnutta lammasta, vaan ottaa sen harteillensa, mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n ottaa meid\u00e4n syntimme ja heikkoutemme kantaakseen. T\u00e4m\u00e4 on suurta rakkautta: h\u00e4n ei vain etsi kadonnutta, vaan my\u00f6s kantaa sen kotiin.” (Homiliae in Lucam, 35, PG 13, 1885)<\/p>\n

Kyrillos Aleksandrialainen (376-444) n\u00e4ki vertauksessa kuvan Kristuksen inkarnaatiosta:<\/p>\n

”Paimen, joka j\u00e4tt\u00e4\u00e4 99 lammasta er\u00e4maahan etsi\u00e4kseen yht\u00e4 kadonnutta, kuvaa Kristusta, joka j\u00e4tti taivaalliset joukot tullakseen maan p\u00e4\u00e4lle etsim\u00e4\u00e4n kadonnutta ihmiskuntaa. H\u00e4n ei tullut enkelien t\u00e4hden, vaan ihmisten t\u00e4hden, jotka olivat langenneet synnin valtaan. H\u00e4nen inkarnaationsa, k\u00e4rsimyksens\u00e4 ja yl\u00f6snousemuksensa olivat kaikki kadonneen<\/p>\n

Kristus kadonneen kolikon etsij\u00e4n\u00e4<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t tulkitsivat my\u00f6s vertauksen kadonneesta kolikosta kristologisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ambrosius Milanolainen (n. 340-397) kirjoitti:<\/p>\n

”Nainen, joka etsii kadonnutta kolikkoa, kuvaa Kristuksen viisautta, joka etsii kadonnutta ihmissielua. H\u00e4n sytytt\u00e4\u00e4 lampun, joka on h\u00e4nen inkarnaationsa valo, joka loistaa pimeyteen. H\u00e4n lakaisee talon, mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n puhdistaa maailman synnist\u00e4 ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4. Ja l\u00f6ydetty\u00e4\u00e4n kolikon h\u00e4n iloitsee ja kutsuu yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja naapurinsa, jotka ovat enkelit ja pyh\u00e4t, iloitsemaan kanssaan.” (Expositio Evangelii secundum Lucam, 7.210, PL 15, 1747)<\/p>\n

Gregorios Suuri (n. 540-604) korosti Kristuksen roolia valon tuojana:<\/p>\n

”Nainen sytytt\u00e4\u00e4 lampun etsi\u00e4kseen kadonnutta kolikkoa. T\u00e4m\u00e4 lamppu on Kristuksen valo, joka loistaa pimeyteen ja paljastaa sen, mik\u00e4 oli k\u00e4tketty. Kristus toi jumalallisen valon ihmiskunnan pimeyteen, jotta h\u00e4n voisi etsi\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kadonneet sielut. T\u00e4m\u00e4 valo on h\u00e4nen opetuksensa, ihmeens\u00e4 ja erityisesti h\u00e4nen ristins\u00e4, joka loistaa kirkkaimpana valona maailman pimeydess\u00e4.” (Homiliae in Evangelia, 34.3, PL 76, 1248)<\/p>\n

III Soteriologinen tulkinta: pelastus ja k\u00e4\u00e4ntymys<\/span><\/strong><\/p>\n

Jumalan pelastava rakkaus<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksissa kuvan Jumalan pelastavasta rakkaudesta. Augustinus (354-430) kirjoitti:<\/p>\n

”N\u00e4m\u00e4 vertaukset osoittavat meille Jumalan \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n rakkauden syntisi\u00e4 kohtaan. H\u00e4n ei odota, ett\u00e4 syntiset tulevat h\u00e4nen luokseen, vaan h\u00e4n itse l\u00e4htee etsim\u00e4\u00e4n heit\u00e4. H\u00e4n ei etsi heit\u00e4 heid\u00e4n ansioidensa t\u00e4hden, vaan oman hyvyytens\u00e4 t\u00e4hden. H\u00e4n ei etsi heit\u00e4 siksi, ett\u00e4 he olisivat arvokkaita, vaan siksi, ett\u00e4 h\u00e4n rakastaa heit\u00e4. Ja l\u00f6ydetty\u00e4\u00e4n heid\u00e4t h\u00e4n ei rankaise heit\u00e4, vaan iloitsee heid\u00e4n l\u00f6ytymisest\u00e4\u00e4n.” (Sermones, 169.4, PL 38, 916)<\/p>\n

Johannes Krysostomos (n. 347-407) korosti Jumalan aktiivista roolia pelastuksessa:<\/p>\n

”Jumala ei odota passiivisesti, ett\u00e4 syntiset k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t h\u00e4nen puoleensa, vaan h\u00e4n aktiivisesti etsii heit\u00e4. Paimen ei odota, ett\u00e4 kadonnut lammas l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiens\u00e4 takaisin laumaan, vaan h\u00e4n l\u00e4htee etsim\u00e4\u00e4n sit\u00e4. Nainen ei odota, ett\u00e4 kadonnut kolikko ilmestyy itsest\u00e4\u00e4n, vaan h\u00e4n sytytt\u00e4\u00e4 lampun ja lakaisee talon l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen sen. Samoin Jumala ei odota, ett\u00e4 syntiset k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t itsest\u00e4\u00e4n, vaan h\u00e4n tekee kaikkensa l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen heid\u00e4t ja tuodakseen heid\u00e4t takaisin luokseen.” (Homiliae in Matthaeum, 30.3, PG 57, 364)<\/p>\n

K\u00e4\u00e4ntymyksen ilo<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s iloa, joka seuraa syntisen k\u00e4\u00e4ntymyksest\u00e4. Kyrillos Jerusalemilainen (n. 313-386) kirjoitti:<\/p>\n

”Jumala iloitsee suuresti, kun syntinen k\u00e4\u00e4ntyy. T\u00e4m\u00e4 ilo ei ole vain Jumalan ilo, vaan my\u00f6s enkelien ja pyhien ilo. Koko taivas juhlii, kun yksi syntinen k\u00e4\u00e4ntyy. T\u00e4m\u00e4 osoittaa meille, kuinka arvokas jokainen sielu on Jumalan silmiss\u00e4. Yksi sielu on niin arvokas, ett\u00e4 koko taivas iloitsee sen pelastumisesta.” (Catecheses, 1.2, PG 33, 372)<\/p>\n

Gregorios Nyssalainen (n. 335-395) pohti, miksi taivaassa on suurempi ilo yhdest\u00e4 syntisest\u00e4, joka k\u00e4\u00e4ntyy, kuin monista vanhurskaista:<\/p>\n

”Miksi taivaassa on suurempi ilo yhdest\u00e4 syntisest\u00e4, joka k\u00e4\u00e4ntyy, kuin 99 vanhurskaasta, jotka eiv\u00e4t tarvitse k\u00e4\u00e4ntymyst\u00e4? Koska ilo on suurempi, kun jotain menetetty\u00e4 l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n, kuin kun jotain, joka ei ole koskaan ollut kadoksissa, s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n. Vanhurskaat ovat jo Jumalan luona, mutta syntinen, joka k\u00e4\u00e4ntyy, on kuin kuolleista her\u00e4tetty. Siksi ilo on suurempi.” (De vita Moysis, 2.115, PG 44, 349)<\/p>\n

IV Ekklesiologinen tulkinta: kirkko etsiv\u00e4n\u00e4 yhteis\u00f6n\u00e4<\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkko paimenen apulaisena<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksissa my\u00f6s ekklesiologisen ulottuvuuden, jossa kirkko toimii Kristuksen kanssa kadonneiden etsimisess\u00e4. Kyprianus Karthagolainen (n. 200-258) kirjoitti:<\/p>\n

”Kirkko on Kristuksen ruumis, ja siksi se osallistuu h\u00e4nen ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 kadonneiden etsimisess\u00e4. Piispat ja papit ovat kuin paimenia, jotka Kristuksen valtuuttamina etsiv\u00e4t kadonneita lampaita ja tuovat ne takaisin laumaan. Mutta t\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 ei kuulu vain kirkon johtajille, vaan kaikille kristityille, jotka ovat kutsutut etsim\u00e4\u00e4n kadonneita ja johdattamaan heit\u00e4 Kristuksen luo.” (De unitate ecclesiae, 8, PL 4, 505)<\/p>\n

Ambrosius Milanolainen korosti kirkon roolia kadonneen kolikon etsimisess\u00e4:<\/p>\n

”Nainen, joka etsii kadonnutta kolikkoa, kuvaa my\u00f6s kirkkoa, joka etsii kadonneita sieluja. Kirkko sytytt\u00e4\u00e4 evankeliumin valon, lakaisee maailman p\u00f6lyn ja lian, ja etsii huolellisesti, kunnes l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kadonneen sielun. Ja l\u00f6ydetty\u00e4\u00e4n sen kirkko iloitsee ja kutsuu kaikki uskovat iloitsemaan kanssaan.” (Expositio Evangelii secundum Lucam, 7.211, PL 15, 1748)<\/p>\n

Kirkon yhteis\u00f6llinen luonne<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s kirkon yhteis\u00f6llist\u00e4 luonnetta vertausten valossa. Johannes Krysostomos kirjoitti:<\/p>\n

”Sek\u00e4 paimen ett\u00e4 nainen kutsuvat yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja naapurinsa iloitsemaan kanssaan, kun he l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t kadonneen. T\u00e4m\u00e4 osoittaa meille, ett\u00e4 pelastus ei ole vain yksityinen asia, vaan yhteis\u00f6llinen tapahtuma. Koko kirkko iloitsee, kun yksi syntinen k\u00e4\u00e4ntyy. T\u00e4m\u00e4 on kirkon yhteis\u00f6llisen luonteen ilmaus: me iloitsemme toistemme pelastuksesta ja suremme toistemme lankeemuksia.” (Homiliae in Matthaeum, 30.4, PG 57, 365)<\/p>\n

Augustinus korosti kirkon ykseytt\u00e4:<\/p>\n

”99 lammasta, jotka eiv\u00e4t ole eksyneet, kuvaavat kirkkoa, joka pysyy uskollisena Kristukselle. Mutta kirkko ei ole t\u00e4ydellinen ilman sit\u00e4 yht\u00e4 kadonnutta lammasta. Kirkko on kutsuttu olemaan yksi lauma yhden paimenen johdolla. Siksi kirkko ei voi olla v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n niit\u00e4 kohtaan, jotka ovat eksyneet, vaan sen tulee aktiivisesti etsi\u00e4 heit\u00e4 ja tuoda heid\u00e4t takaisin laumaan.” (Sermones, 46.13, PL 38, 278)<\/p>\n

V Antropologinen tulkinta: ihmisen arvo ja identiteetti<\/span><\/strong><\/p>\n

Ihmisen arvo Jumalan silmiss\u00e4<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat vertausten opetusta ihmisen arvosta Jumalan silmiss\u00e4. Gregorios Nyssalainen kirjoitti:<\/p>\n

”N\u00e4m\u00e4 vertaukset osoittavat meille, kuinka arvokas jokainen ihminen on Jumalan silmiss\u00e4. Jumala ei katso ihmisten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, vaan jokaisen ihmisen \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 arvoa. Yksi kadonnut lammas on yht\u00e4 arvokas kuin 99 lammasta, jotka eiv\u00e4t ole eksyneet. Yksi kadonnut kolikko on niin arvokas, ett\u00e4 sen etsimiseen k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n paljon aikaa ja vaivaa. T\u00e4m\u00e4 osoittaa meille, ett\u00e4 jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on siksi \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n arvokas.” (De hominis opificio, 16, PG 44, 177)<\/p>\n

Johannes Krysostomos korosti Jumalan henkil\u00f6kohtaista huolenpitoa:<\/p>\n

”Jumala ei v\u00e4lit\u00e4 meist\u00e4 vain kollektiivisesti, vaan henkil\u00f6kohtaisesti. H\u00e4n tuntee jokaisen meist\u00e4 nimelt\u00e4 ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 jokaisesta meist\u00e4 yksil\u00f6llisesti. Paimen tuntee jokaisen lampaansa, ja nainen tiet\u00e4\u00e4 tarkalleen, kuinka monta kolikkoa h\u00e4nell\u00e4 on. Samoin Jumala tuntee jokaisen meist\u00e4 ja huomaa heti, jos joku meist\u00e4 katoaa. Ja h\u00e4n ei lep\u00e4\u00e4, ennen kuin on l\u00f6yt\u00e4nyt kadonneen.” (Homiliae in Joannem, 59.3, PG 59, 326)<\/p>\n

Ihmisen kadotettu identiteetti<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksissa my\u00f6s kuvan ihmisen kadotetusta identiteetist\u00e4. Origenes kirjoitti:<\/p>\n

”Kadonnut lammas kuvaa ihmist\u00e4, joka on kadottanut todellisen identiteettins\u00e4 Jumalan lapsena. Synti erottaa meid\u00e4t Jumalasta ja saa meid\u00e4t unohtamaan, keit\u00e4 olemme. Mutta Kristus tulee etsim\u00e4\u00e4n meit\u00e4 ja palauttaa meille todellisen identiteettimme. H\u00e4n kantaa meid\u00e4t takaisin Is\u00e4n luo, jossa me l\u00f6yd\u00e4mme j\u00e4lleen itsemme ja todellisen tarkoituksemme.” (Commentarii in Joannem, 1.28, PG 14, 72)<\/p>\n

Augustinus pohti ihmisen kadotettua jumalankaltaisuutta:<\/p>\n

”Kadonnut kolikko, jossa on kuninkaan kuva, kuvaa ihmist\u00e4, joka on luotu Jumalan kuvaksi. Synti ei tuhoa t\u00e4t\u00e4 kuvaa kokonaan, mutta se peitt\u00e4\u00e4 sen lian ja p\u00f6lyn alle. Kristus tulee puhdistamaan t\u00e4m\u00e4n kuvan ja palauttamaan sen alkuper\u00e4isen kirkkauden. H\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kadonneen kolikon, mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Jumalan kuvan meiss\u00e4 ja palauttaa sen.” (Quaestiones Evangeliorum, 2.32, PL 35, 1344)<\/p>\n

VI Askeettinen tulkinta: hengellinen kamppailu ja valppaus<\/span><\/strong><\/p>\n

Hengellinen kamppailu<\/strong><\/p>\n

Er\u00e4maaisi\u00e4 ja luostarilaitoksen perustajia kiinnosti erityisesti vertausten askeettinen ulottuvuus. Johannes Cassianus (n. 360-435) kirjoitti:<\/p>\n

”Kadonnut lammas kuvaa sielua, joka on eksynyt hengelliselt\u00e4 tielt\u00e4 kiusausten ja himojen t\u00e4hden. Paimen, joka etsii kadonnutta lammasta, kuvaa hengellist\u00e4 ohjaajaa, joka auttaa eksynytt\u00e4 sielua l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n takaisin Jumalan luo. T\u00e4m\u00e4 etsint\u00e4 vaatii usein suurta k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ja rakkautta, sill\u00e4 eksynyt sielu voi olla hyvin kaukana ja vaikeasti tavoitettavissa.” (Collationes, 3.7, PL 49, 565)<\/p>\n

Evagrios Pontoslainen (345-399) n\u00e4ki vertauksissa kuvan hengellisest\u00e4 kamppailusta:<\/p>\n

”Kadonnut lammas kuvaa mielt\u00e4, joka on eksynyt rukouksen tielt\u00e4 ja vaeltaa ajatusten er\u00e4maassa. Paimen, joka etsii kadonnutta lammasta, kuvaa hengellist\u00e4 valpputta, joka pyrkii palauttamaan mielen takaisin rukoukseen. Kadonnut kolikko kuvaa syd\u00e4men puhtautta, joka on kadonnut himojen ja kiintymysten alle. Nainen, joka etsii kolikkoa, kuvaa sielun pyrkimyst\u00e4 puhdistaa syd\u00e4n ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen Jumalan kuva itsess\u00e4\u00e4n.” (Praktikos, 24, PG 40, 1233)<\/p>\n

Hengellinen valppaus<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s hengellisen valppauden merkityst\u00e4. Basileios Suuri (n. 330-379) kirjoitti:<\/p>\n

”N\u00e4m\u00e4 vertaukset opettavat meille, kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on olla hengellisesti valpas. Paimen huomaa heti, kun yksi lammas puuttuu, ja nainen huomaa heti, kun yksi kolikko on kadonnut. Samoin meid\u00e4n tulee olla valppaita omien sielujemme suhteen ja huomata heti, jos olemme eksym\u00e4ss\u00e4 hengelliselt\u00e4 tielt\u00e4. Ja jos huomaamme, ett\u00e4 olemme eksyneet, meid\u00e4n tulee heti k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin Jumalan luo ja pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen apuaan.” (Regulae fusius tractatae, 26, PG 31, 985)<\/p>\n

Diadokhos Fotikelainen (n. 400-luku), kreikkalainen piispa ja mystikko, korosti jatkuvan itsetutkistelun merkityst\u00e4:<\/p>\n

”Nainen, joka sytytt\u00e4\u00e4 lampun ja lakaisee talon l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen kadonneen kolikon, kuvaa sielua, joka tutkii itse\u00e4\u00e4n Jumalan sanan valossa ja puhdistaa syd\u00e4mens\u00e4 katumuksen kautta. T\u00e4m\u00e4 itsetutkistelu on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 hengelliselle kasvulle, sill\u00e4 ilman sit\u00e4 emme voi tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 olemme eksyneet ja mit\u00e4 meid\u00e4n tulee korjata. Siksi meid\u00e4n tulee s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti tutkia syd\u00e4nt\u00e4mme ja mielt\u00e4mme Jumalan sanan valossa.” (Capita centum de perfectione spirituali, 27, PG 65, 1172)<\/p>\n

VII Moraalinen tulkinta: vastuu toisista ja yhteis\u00f6llinen el\u00e4m\u00e4<\/span><\/strong><\/p>\n

Vastuu eksyneist\u00e4<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat vertausten moraalista opetusta vastuustamme toisia kohtaan. Johannes Krysostomos kirjoitti:<\/p>\n

”N\u00e4m\u00e4 vertaukset opettavat meille, ett\u00e4 meill\u00e4 on vastuu toisistamme. Emme voi olla v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 niit\u00e4 kohtaan, jotka ovat eksyneet uskosta tai langenneet syntiin. Meid\u00e4n tulee aktiivisesti etsi\u00e4 heit\u00e4 ja auttaa heit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n takaisin Jumalan luo. T\u00e4m\u00e4 ei ole vain kirkon johtajien teht\u00e4v\u00e4, vaan jokaisen kristityn velvollisuus. Jokainen meist\u00e4 on kutsuttu olemaan paimen, joka etsii kadonneita lampaita.” (Homiliae in Matthaeum, 59.5, PG 58, 583)<\/p>\n

Ambrosius Milanolainen korosti l\u00e4himm\u00e4isenrakkauden merkityst\u00e4:<\/p>\n

”Paimen, joka kantaa kadonneen lampaan harteillaan, opettaa meille, kuinka meid\u00e4n tulee kantaa toistemme taakkoja. Emme saa tuomita tai hyl\u00e4t\u00e4 niit\u00e4, jotka ovat langenneet, vaan meid\u00e4n tulee rakastaa heit\u00e4 ja auttaa heit\u00e4. Meid\u00e4n tulee olla valmiita n\u00e4kem\u00e4\u00e4n vaivaa ja k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n ep\u00e4mukavuutta toisten pelastuksen t\u00e4hden, kuten paimen, joka kantaa raskaan lampaan pitk\u00e4n matkan kotiin.” (De paenitentia, 1.30, PL 16, 476)<\/p>\n

Yhteis\u00f6llinen el\u00e4m\u00e4<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksissa my\u00f6s opetuksen kristillisen yhteis\u00f6n el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Basileios Suuri kirjoitti:<\/p>\n

”99 lammasta, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t er\u00e4maahan odottamaan paimenen paluuta, kuvaavat kirkon yhteis\u00f6\u00e4, joka odottaa Kristuksen paluuta. T\u00e4m\u00e4 yhteis\u00f6 ei ole t\u00e4ydellinen ilman sit\u00e4 yht\u00e4 kadonnutta lammasta. Samoin kristillinen yhteis\u00f6 ei ole t\u00e4ydellinen, jos yksikin sen j\u00e4senist\u00e4 on eksynyt. Siksi yhteis\u00f6n tulee huolehtia jokaisesta j\u00e4senest\u00e4\u00e4n ja varmistaa, ett\u00e4 kukaan ei eksy tai j\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen.” (Regulae brevius tractatae, 172, PG 31, 1196)<\/p>\n

Augustinus korosti yhteis\u00f6n iloa:<\/p>\n

”Sek\u00e4 paimen ett\u00e4 nainen kutsuvat yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja naapurinsa iloitsemaan kanssaan, kun he l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t kadonneen. T\u00e4m\u00e4 osoittaa meille, ett\u00e4 kristillinen yhteis\u00f6 on ilon yhteis\u00f6, joka iloitsee yhdess\u00e4 jokaisen j\u00e4senen pelastuksesta. T\u00e4m\u00e4 ilo ei ole vain yksityist\u00e4 iloa, vaan yhteis\u00f6llist\u00e4 juhlaa, joka vahvistaa yhteis\u00f6n sidett\u00e4 ja rakkautta.” (Sermones, 169.5, PL 38, 917)<\/p>\n

VIII Gnostilainen tulkinta: tieto ja valaistuminen<\/span><\/strong><\/p>\n

Kadonneen tiedon etsint\u00e4<\/strong><\/p>\n

Jotkut kirkkois\u00e4t, erityisesti aleksandrialaisessa perinteess\u00e4, tulkitsivat vertauksia gnostilaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, jossa korostui tiedon ja valaistumisen etsint\u00e4. Klemens Aleksandrialainen (n. 150-215) kirjoitti:<\/p>\n

”Kadonnut lammas kuvaa sielua, joka on kadottanut tiedon Jumalasta ja vaeltaa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden er\u00e4maassa. Paimen, joka etsii kadonnutta lammasta, kuvaa jumalallista Logosta, joka etsii sielua ja johdattaa sen takaisin tiedon valoon. T\u00e4m\u00e4 tieto ei ole vain \u00e4lyllist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4, vaan syv\u00e4\u00e4 hengellist\u00e4 kokemusta ja yhteytt\u00e4 Jumalaan.” (Stromata, 1.9, PG 8, 741)<\/p>\n

Origenes kehitti t\u00e4t\u00e4 gnostilaista tulkintaa:<\/p>\n

”Kadonnut kolikko, jossa on kuninkaan kuva, kuvaa sielun jumalallista kipin\u00e4\u00e4, joka on k\u00e4tketty materiaalisen maailman pimeyteen. Nainen, joka sytytt\u00e4\u00e4 lampun ja etsii kolikkoa, kuvaa jumalallista viisautta, joka valaisee sielun ja auttaa sit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n todellisen identiteettins\u00e4. T\u00e4m\u00e4 valaistuminen on pelastuksen alku, sill\u00e4 se auttaa sielua tunnistamaan jumalallisen alkuper\u00e4ns\u00e4 ja palaamaan takaisin Jumalan luo.” (Commentarii in Joannem, 2.3, PG 14, 108)<\/p>\n

Hengellinen valaistuminen<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s hengellisen valaistumisen merkityst\u00e4. Maksimos Tunnustaja (n. 580-662) kirjoitti:<\/p>\n

”Nainen, joka sytytt\u00e4\u00e4 lampun etsi\u00e4kseen kadonnutta kolikkoa, kuvaa sielua, joka sytytt\u00e4\u00e4 hengellisen ymm\u00e4rryksen valon etsi\u00e4kseen jumalallista totuutta. T\u00e4m\u00e4 valo paljastaa sen, mik\u00e4 oli aiemmin k\u00e4tketty, ja auttaa sielua l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan kuvan itsess\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 l\u00f6yt\u00f6 on hengellisen valaistumisen hetki, jolloin sielu tunnistaa todellisen identiteettins\u00e4 Jumalan lapsena.” (Capita theologica et oeconomica, 2.25, PG 90, 1136)<\/p>\n

Pseudo-Dionysius Areopagita (n. 500-luku) korosti mystisen tiedon merkityst\u00e4:<\/p>\n

”Lamppu, jonka nainen sytytt\u00e4\u00e4 etsi\u00e4kseen kadonnutta kolikkoa, kuvaa mystist\u00e4 tietoa, joka valaisee sielun pimeyden. T\u00e4m\u00e4 tieto ei ole rationaalista tai diskursiivista, vaan intuitiivista ja v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4. Se on kuin valo, joka paljastaa Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon sielussa. T\u00e4m\u00e4n valon avulla sielu l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kadonneen kolikon, joka on sen jumalallinen alkuper\u00e4 ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4.” (De mystica theologia, 1.1, PG 3, 997)<\/p>\n

IX\u00a0 Eskatologinen tulkinta: lopullinen pelastus ja tuomio<\/span><\/strong><\/p>\n

Lopullinen pelastus<\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksissa my\u00f6s eskatologisen ulottuvuuden, joka viittaa lopulliseen pelastukseen. Irenaeus Lyonilainen kirjoitti:<\/p>\n

”Paimen, joka kantaa kadonneen lampaan harteillaan, kuvaa Kristusta, joka kantaa pelastetun ihmiskunnan takaisin Is\u00e4n luo aikojen lopussa. T\u00e4m\u00e4 on pelastushistorian p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4: koko ihmiskunnan palauttaminen Jumalan yhteyteen. Kristus ei lep\u00e4\u00e4, ennen kuin viimeinenkin kadonnut lammas on l\u00f6ydetty ja tuotu takaisin laumaan.” (Adversus Haereses, 3.22.1, PG 7, 955)<\/p>\n

Kyrillos Aleksandrialainen korosti lopullisen pelastuksen t\u00e4ydellisyytt\u00e4:<\/p>\n

”Paimen, joka l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kadonneen lampaan, ja nainen, joka l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kadonneen kolikon, kuvaavat Kristusta, joka lopulta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja pelastaa kaikki, jotka ovat h\u00e4nen omiaan. T\u00e4m\u00e4 pelastus on t\u00e4ydellinen ja lopullinen: ei ole en\u00e4\u00e4 vaaraa eksy\u00e4 uudelleen tai kadota. Siksi taivaassa on niin suuri ilo: se on ilo lopullisesta ja t\u00e4ydellisest\u00e4 pelastuksesta.” (Commentarii in Lucam, PG 72, 820)<\/p>\n

Viimeinen tuomio<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksissa my\u00f6s viittauksen viimeiseen tuomioon. Augustinus kirjoitti:<\/p>\n

”Paimen, joka erottaa kadonneen lampaan muista lampaista, kuvaa Kristusta, joka viimeisell\u00e4 tuomiolla erottaa lampaat vuohista. H\u00e4n tuntee omansa ja kutsuu heit\u00e4 nimelt\u00e4. Ne, jotka ovat h\u00e4nen omiaan, kuulevat h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja seuraavat h\u00e4nt\u00e4. Mutta ne, jotka eiv\u00e4t ole h\u00e4nen omiaan, eiv\u00e4t tunne h\u00e4nen \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n ja j\u00e4\u00e4v\u00e4t ulkopuolelle.” (De civitate Dei, 20.5, PL 41, 665)<\/p>\n

Gregorios Suuri korosti tuomion vakavuutta:<\/p>\n

”Paimen, joka etsii kadonnutta lammasta, osoittaa meille Jumalan armon suuruuden. Mutta se osoittaa meille my\u00f6s tuomion vakavuuden: jos kielt\u00e4ydymme tulemasta l\u00f6ydetyiksi, jos hylk\u00e4\u00e4mme paimenen rakkauden ja huolenpidon, meit\u00e4 odottaa ikuinen ero Jumalasta. Siksi meid\u00e4n tulee kuunnella paimenen \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja seurata h\u00e4nt\u00e4, kun h\u00e4n kutsuu meit\u00e4.” (Homiliae in Evangelia, 34.6, PL 76, 1250)<\/p>\n

X Typologinen tulkinta: Vanhan testamentin t\u00e4yttymys<\/span><\/strong><\/p>\n

Israelin palauttaminen pakkosiirtolaisuudesta<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksissa typologisia yhteyksi\u00e4 Vanhan testamentin tapahtumiin, erityisesti Israelin pakkosiirtolaisuuteen ja palauttamiseen. Origenes kirjoitti:<\/p>\n

”Kadonnut lammas kuvaa Israelia, joka eksyi Jumalasta ja joutui pakkosiirtolaisuuteen. Paimen, joka etsii kadonnutta lammasta, kuvaa Jumalaa, joka profeettojen kautta kutsui kansaansa takaisin luokseen ja lopulta palautti heid\u00e4t pakkosiirtolaisuudesta. Mutta t\u00e4m\u00e4 palautus oli vain esikuva siit\u00e4 t\u00e4ydellisest\u00e4 palautuksesta, jonka Kristus toteuttaa, kun h\u00e4n kokoaa sek\u00e4 juutalaiset ett\u00e4 pakanat yhteen laumaan.” (Commentarii in Matthaeum, 13.10, PG 13, 1120)<\/p>\n

Kyrillos Aleksandrialainen n\u00e4ki vertauksessa viittauksen Hesekielin profetiaan:<\/p>\n

”Profeetta Hesekiel ennusti, ett\u00e4 Jumala itse tulisi etsim\u00e4\u00e4n kadonneita lampaitaan ja kokoamaan ne j\u00e4lleen yhteen (Hes. 34:11-16). T\u00e4m\u00e4 profetia t\u00e4yttyy Kristuksessa, joka on hyv\u00e4 paimen ja joka tulee etsim\u00e4\u00e4n kadonneita lampaita. Vertaus kadonneesta lampaasta on siis Vanhan testamentin profetian t\u00e4yttymys ja osoittaa meille, ett\u00e4 Kristus on se Jumala, josta profeetat puhuivat.” (Commentarii in Lucam, PG 72, 818)<\/p>\n

Aadamin ja Eevan lankeemus ja palautus<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksissa my\u00f6s viittauksen Aadamin ja Eevan lankeemukseen ja heid\u00e4n palauttamiseensa. Irenaeus Lyonilainen kirjoitti:<\/p>\n

”Kadonnut lammas on Aadam, joka lankesi syntiin ja eksyi Jumalasta. Paimen, joka etsii kadonnutta lammasta, on Jumalan Poika, joka tuli etsim\u00e4\u00e4n ja pelastamaan Aadamin ja h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isens\u00e4. Kun paimen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lampaan, h\u00e4n ottaa sen harteillensa, mik\u00e4 kuvaa sit\u00e4, kuinka Kristus kantaa meid\u00e4n syntimme ja heikkoutemme. N\u00e4in Kristus palauttaa sen, mik\u00e4 oli kadonnut Aadamin lankeemuksessa.” (Adversus Haereses, 3.19.3, PG 7, 940)<\/p>\n

Gregorios Nyssalainen kehitti t\u00e4t\u00e4 typologista tulkintaa:<\/p>\n

”Nainen, joka etsii kadonnutta kolikkoa, kuvaa Jumalan viisautta, joka etsii ihmist\u00e4, joka on luotu Jumalan kuvaksi. T\u00e4m\u00e4 kuva himmeni lankeemuksessa, mutta ei kokonaan kadonnut. Kristus tuli palauttamaan t\u00e4m\u00e4n kuvan alkuper\u00e4iseen kirkkauteensa. N\u00e4in vertaus kadonneesta kolikosta kuvaa Jumalan kuvan palauttamista ihmisess\u00e4, mik\u00e4 on lankeemuksen seurausten kumoamista.” (De hominis opificio, 16, PG 44, 177)<\/p>\n

XI Sakramentaalinen tulkinta: kaste ja parannus<\/strong><\/span><\/p>\n

Kaste kadonneen lampaan palauttamisena<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t yhdistiv\u00e4t vertaukset my\u00f6s kirkon sakramentteihin, erityisesti kasteeseen ja parannukseen. Tertullianus (n. 155-220) kirjoitti:<\/p>\n

”Kadonnut lammas, jonka paimen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja kantaa harteillaan, kuvaa syntist\u00e4, joka kasteen kautta palautetaan Jumalan laumaan. Kaste on uudestisyntymisen sakramentti, jossa meid\u00e4t puhdistetaan synnist\u00e4 ja liitet\u00e4\u00e4n Kristuksen ruumiiseen. Paimenen ilo kuvaa kirkon iloa, kun uusi j\u00e4sen liitet\u00e4\u00e4n siihen kasteen kautta.” (De baptismo, 5, PL 1, 1206)<\/p>\n

Kyrillos Jerusalemilainen korosti kasteen pelastavaa vaikutusta:<\/p>\n

”Paimen, joka kantaa kadonneen lampaan harteillaan, kuvaa Kristusta, joka kasteen kautta kantaa meid\u00e4t pois synnin er\u00e4maasta ja tuo meid\u00e4t kirkon turvalliseen laumaan. Kaste ei ole vain ulkoinen rituaali, vaan todellinen hengellinen syntym\u00e4, jossa meid\u00e4t vapautetaan synnin vallasta ja tehd\u00e4\u00e4n Jumalan lapsiksi.” (Catecheses mystagogicae, 2.4, PG 33, 1080)<\/p>\n

Parannus kadonneen kolikon l\u00f6yt\u00e4misen\u00e4<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t yhdistiv\u00e4t vertauksen kadonneesta kolikosta erityisesti parannuksen sakramenttiin. Ambrosius Milanolainen kirjoitti:<\/p>\n

”Nainen, joka etsii kadonnutta kolikkoa, kuvaa kirkkoa, joka parannuksen sakramentin kautta etsii ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kadonneet sielut. Lamppu, jonka nainen sytytt\u00e4\u00e4, kuvaa parannuksen valoa, joka paljastaa synnin pimeyden. Lakaiseminen kuvaa katumusta ja tunnustusta, joiden kautta sielu puhdistetaan synnist\u00e4. Ja l\u00f6yt\u00e4minen kuvaa synninp\u00e4\u00e4st\u00f6\u00e4, jossa kadonnut sielu palautetaan Jumalan yhteyteen.” (De paenitentia, 2.8, PL 16, 509)<\/p>\n

Kyprianus Karthagolainen korosti parannuksen merkityst\u00e4 kirkon yhteydess\u00e4:<\/p>\n

”Kadonnut kolikko, joka l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n ja palautetaan muiden kolikoiden joukkoon, kuvaa syntist\u00e4, joka parannuksen kautta palautetaan kirkon yhteyteen. Kirkko on Kristuksen ruumis, ja jokainen j\u00e4sen on arvokas. Kun syntinen tekee parannuksen ja palaa kirkon yhteyteen, koko kirkko iloitsee, sill\u00e4 se on j\u00e4lleen kokonainen.” (Epistolae, 51.1, PL 3, 787)<\/p>\n

XII Mystinen tulkinta: sielun yhteys Jumalaan<\/span><\/strong><\/p>\n

Sielun kaipaus Jumalan puoleen<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksissa my\u00f6s mystisen ulottuvuuden, joka kuvaa sielun kaipausta Jumalan puoleen. Gregorios Nyssalainen kirjoitti:<\/p>\n

”Kadonnut lammas kuvaa sielua, joka on eksynyt Jumalasta mutta kaipaa takaisin h\u00e4nen luokseen. T\u00e4m\u00e4 kaipaus on kuin lampaan m\u00e4\u00e4kiminen er\u00e4maassa, joka kutsuu paimenta etsim\u00e4\u00e4n sit\u00e4. Jumala kuulee t\u00e4m\u00e4n kaipauksen ja tulee etsim\u00e4\u00e4n sielua, joka kaipaa h\u00e4nt\u00e4. Ja l\u00f6ydetty\u00e4\u00e4n sen h\u00e4n kantaa sen harteillaan, mik\u00e4 kuvaa sielun lepoa Jumalassa.” (In Canticum Canticorum, 2, PG 44, 802)<\/p>\n

Augustinus pohti sielun levottomuutta erossa Jumalasta:<\/p>\n

”Kadonnut lammas kuvaa sielua, joka on levoton, kunnes se l\u00f6yt\u00e4\u00e4 levon Jumalassa. Kuten olen kirjoittanut Tunnustuksissani: ’Sin\u00e4 olet luonut meid\u00e4t itse\u00e4si varten, ja syd\u00e4memme on levoton, kunnes se l\u00f6yt\u00e4\u00e4 levon sinussa.’ T\u00e4m\u00e4 levottomuus on Jumalan rakkauden merkki meiss\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n on luonut meid\u00e4t itse\u00e4\u00e4n varten ja vet\u00e4\u00e4 meit\u00e4 puoleensa.” (Confessiones, 1.1, PL 32, 661)<\/p>\n

Mystinen yhteys Jumalaan<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s mystist\u00e4 yhteytt\u00e4 Jumalaan, joka on kaiken hengellisen el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Pseudo-Makarios (n. 300-luku), vaikutusvaltainen mystinen kirjoittaja, kirjoitti:<\/p>\n

”Paimen, joka kantaa kadonneen lampaan harteillaan, kuvaa Kristusta, joka kantaa sielun mystiseen yhteyteen Jumalan kanssa. T\u00e4m\u00e4 yhteys on niin l\u00e4heinen, ett\u00e4 sielu ik\u00e4\u00e4n kuin lep\u00e4\u00e4 Kristuksen hartioilla, t\u00e4ysin turvassa ja rauhassa. T\u00e4m\u00e4 on mystisen el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4: t\u00e4ydellinen lepo ja yhteys Jumalassa.” (Homiliae spirituales, 15.2, PG 34, 589)<\/p>\n

Simeon Uusi Teologi (949-1022), bysanttilainen mystikko, korosti jumalallisen valon kokemusta:<\/p>\n

”Nainen, joka sytytt\u00e4\u00e4 lampun etsi\u00e4kseen kadonnutta kolikkoa, kuvaa Jumalan armoa, joka sytytt\u00e4\u00e4 jumalallisen valon sielussa. T\u00e4m\u00e4 valo paljastaa Jumalan kuvan sielussa ja johdattaa sen mystiseen yhteyteen Jumalan kanssa. T\u00e4m\u00e4 yhteys on kuin l\u00f6ydetty kolikko, joka loistaa kirkkaana ja puhtaana, heijastaen jumalallista valoa.” (Orationes ethicae, 1.3, SC 122, 170)<\/p>\n

XIII Apologeettinen tulkinta: kristinuskon puolustus<\/strong><\/span><\/p>\n

Jumalan rakkauden universaalisuus<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t k\u00e4yttiv\u00e4t vertauksia my\u00f6s apologeettisiin tarkoituksiin puolustaessaan kristinuskoa. Justinos Marttyyri (n. 100-165) kirjoitti:<\/p>\n

”N\u00e4m\u00e4 vertaukset osoittavat, ett\u00e4 kristinuskon Jumala on rakkauden Jumala, joka etsii ja pelastaa kadonneita. T\u00e4m\u00e4 on vastakohta pakanoiden jumalille, jotka ovat et\u00e4isi\u00e4 ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ihmisten k\u00e4rsimyksist\u00e4. Kristinuskon Jumala on henkil\u00f6kohtainen Jumala, joka v\u00e4litt\u00e4\u00e4 jokaisesta ihmisest\u00e4 ja etsii aktiivisesti heit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on kristinuskon ainutlaatuinen sanoma, joka erottaa sen kaikista muista uskonnoista.” (Apologia prima, 10, PG 6, 340)<\/p>\n

Athenagoras (n. 133-190), ateenalainen apologeetta, korosti Jumalan rakkauden universaalisuutta:<\/p>\n

”Vertaukset kadonneesta lampaasta ja kadonneesta kolikosta osoittavat, ett\u00e4 Jumalan rakkaus ulottuu kaikkiin ihmisiin, ei vain juutalaisiin. Paimen etsii jokaista kadonnutta lammasta, ja nainen etsii jokaista kadonnutta kolikkoa. Samoin Jumala etsii jokaista ihmist\u00e4, riippumatta heid\u00e4n kansallisuudestaan, sosiaalisesta asemastaan tai aiemmista synneist\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on kristinuskon universaali sanoma: Jumala rakastaa kaikkia ja kutsuu kaikkia luokseen.” (Legatio pro Christianis, 12, PG 6, 913)<\/p>\n

Kristinuskon moraalinen ylivertaisuus<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s kristinuskon moraalista ylivertaisuutta. Tertullianus kirjoitti:<\/p>\n

”Vertaukset opettavat meille, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee rakastaa ja etsi\u00e4 niit\u00e4, jotka ovat eksyneet, eik\u00e4 hyl\u00e4t\u00e4 tai tuomita heit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on vastakohta roomalaisen yhteiskunnan kovuudelle ja julmuudelle, jossa heikot ja syrj\u00e4ytyneet j\u00e4tet\u00e4\u00e4n oman onnensa nojaan. Kristityt sen sijaan seuraavat Kristuksen esimerkki\u00e4 ja etsiv\u00e4t aktiivisesti niit\u00e4, jotka ovat eksyneet tai syrj\u00e4ytyneet, ja tuovat heid\u00e4t takaisin yhteis\u00f6n yhteyteen. T\u00e4m\u00e4 osoittaa kristinuskon moraalisen ylivertaisuuden verrattuna pakanakulttuuriin.” (Apologeticum, 39, PL 1, 468)<\/p>\n

Lactantius (n. 250-325), kristitty apologeetta, korosti kristinuskon oikeudenmukaisuutta ja armoa:<\/p>\n

”Vertaukset osoittavat, ett\u00e4 kristinuskon Jumala on sek\u00e4 oikeudenmukainen ett\u00e4 armollinen. H\u00e4n on oikeudenmukainen, koska h\u00e4n etsii kadonneita ja palauttaa heid\u00e4t oikealle paikalleen. H\u00e4n on armollinen, koska h\u00e4n ei rankaise kadonneita, vaan iloitsee heid\u00e4n l\u00f6ytymisest\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 oikeudenmukaisuuden ja armon tasapaino on kristinuskon moraalisen opetuksen perusta ja osoittaa sen ylivertaisuuden verrattuna sek\u00e4 juutalaisuuden legalismiin ett\u00e4 pakanuuden moraaliseen relativismiin.” (Divinae Institutiones, 5.18, PL 6, 610)<\/p>\n

XIV Pastoraalinen tulkinta: sielunhoito ja ohjaus<\/span><\/strong><\/p>\n

Sielunhoitajan rooli<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t sovelsivat vertauksia my\u00f6s pastoraalisiin kysymyksiin, erityisesti sielunhoitoon ja hengelliseen ohjaukseen. Gregorios Suuri kirjoitti:<\/p>\n

”Paimen, joka etsii kadonnutta lammasta, kuvaa piispaa tai pappia, joka etsii eksyneit\u00e4 sieluja. Hyv\u00e4 paimen ei odota, ett\u00e4 eksyneet tulevat h\u00e4nen luokseen, vaan h\u00e4n l\u00e4htee aktiivisesti etsim\u00e4\u00e4n heit\u00e4. H\u00e4n ei pelk\u00e4\u00e4 vaaroja tai vaikeuksia, vaan on valmis uhraamaan itsens\u00e4 lampaiden puolesta. Ja l\u00f6ydetty\u00e4\u00e4n eksyneen lampaan h\u00e4n ei rankaise sit\u00e4, vaan kantaa sen hell\u00e4sti takaisin laumaan. T\u00e4llainen tulisi jokaisen sielunhoitajan olla: rakastava, k\u00e4rsiv\u00e4llinen ja uhrautuva.” (Regula Pastoralis, 2.5, PL 77, 33)<\/p>\n

Johannes Krysostomos korosti sielunhoitajan vastuuta:<\/p>\n

”Paimen, joka huomaa yhden lampaan puuttuvan ja l\u00e4htee etsim\u00e4\u00e4n sit\u00e4, opettaa meille, ett\u00e4 sielunhoitajan tulee tuntea laumansa ja huomata heti, jos joku puuttuu. H\u00e4n ei saa olla v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n tai huolimaton, vaan h\u00e4nen tulee valvoa jokaista sielua, joka on uskottu h\u00e4nen hoitoonsa. Ja jos joku eksyy, h\u00e4nen tulee tehd\u00e4 kaikkensa l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen eksyneen ja tuodakseen h\u00e4net takaisin.” (De sacerdotio, 2.4, PG 48, 635)<\/p>\n

Hengellinen ohjaus<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s hengellisen ohjauksen merkityst\u00e4. Johannes Cassianus kirjoitti:<\/p>\n

”Nainen, joka sytytt\u00e4\u00e4 lampun ja lakaisee talon l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen kadonneen kolikon, kuvaa hengellist\u00e4 ohjaajaa, joka valaisee ohjattavansa sielun Jumalan sanalla ja auttaa h\u00e4nt\u00e4 puhdistamaan syd\u00e4mens\u00e4 synnist\u00e4 ja intohimoista. Hengellinen ohjaaja ei tee t\u00e4t\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 yksin, vaan Pyh\u00e4n Hengen avulla, joka on todellinen valo ja puhdistaja. Ohjaajan teht\u00e4v\u00e4 on auttaa ohjattavaa tunnistamaan Jumalan ty\u00f6 sielussaan ja vastaamaan siihen.” (Collationes, 14.8, PL 49, 964)<\/p>\n

Dorotheus Gazalainen (n. 505-565), palestiinalainen munkki ja hengellinen ohjaaja, korosti n\u00f6yryyden merkityst\u00e4:<\/p>\n

”Paimen, joka l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kadonneen lampaan ja kantaa sen harteillaan, kuvaa hengellist\u00e4 ohjaajaa, joka n\u00f6yr\u00e4sti palvelee ohjattaviaan. H\u00e4n ei aseta itse\u00e4\u00e4n heid\u00e4n yl\u00e4puolelleen, vaan kantaa heid\u00e4n taakkojaan ja auttaa heit\u00e4 heid\u00e4n hengellisell\u00e4 tiell\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 n\u00f6yryys on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 hengellisess\u00e4 ohjauksessa, sill\u00e4 vain n\u00f6yr\u00e4 ohjaaja voi todella auttaa toista kasvamaan n\u00f6yryydess\u00e4, joka on kaiken hengellisen kasvun perusta.” (Doctrinae diversae, 4.48, PG 88, 1665)<\/p>\n

XV Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset<\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkkoisien tulkinnat vertauksista kadonneesta lampaasta ja kadonneesta kolikosta osoittavat, kuinka monipuolisesti ja syv\u00e4llisesti he ymm\u00e4rsiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 Jeesuksen opetukset. Heid\u00e4n selityksens\u00e4 ulottuvat kristologisista tulkinnoista soteriologisiin, ekklesiologisiin, antropologisiin, askeettisiin, moraalisiin, gnostilaisiin, eskatologisiin, typologisiin, sakramentaalisiin, mystisiin, apologeettisiin ja pastoraalisiin n\u00e4k\u00f6kulmiin. Yhdess\u00e4 n\u00e4m\u00e4 tulkinnat muodostavat rikkaan teologisen perinn\u00f6n, joka on muovannut kristillist\u00e4 ajattelua ja hartausel\u00e4m\u00e4\u00e4 l\u00e4pi vuosisatojen.<\/p>\n

Kirkkoisien opetuksissa vertaukset n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t monitasoisina kuvauksina, jotka k\u00e4sittelev\u00e4t useita keskeisi\u00e4 kristillisi\u00e4 teemoja: Jumalan pelastavaa rakkautta, Kristuksen roolia hyv\u00e4n\u00e4 paimenena, kirkon teht\u00e4v\u00e4\u00e4 kadonneiden etsij\u00e4n\u00e4, ihmisen arvoa Jumalan silmiss\u00e4, hengellist\u00e4 kamppailua ja valvomista, vastuuta toisista, hengellist\u00e4 tietoa ja valaistumista, lopullista pelastusta ja tuomiota, Vanhan testamentin profetioiden t\u00e4yttymyst\u00e4, sakramenttien pelastavaa voimaa, mystist\u00e4 yhteytt\u00e4 Jumalaan, kristinuskon ainutlaatuisuutta ja sielunhoitoa.<\/p>\n

Vertausten keskeinen opetus on Jumalan \u00e4\u00e4ret\u00f6n rakkaus jokaista ihmist\u00e4 kohtaan ja h\u00e4nen ilonsa, kun kadonnut l\u00f6ytyy. T\u00e4m\u00e4 opetus haastaa meit\u00e4 sek\u00e4 vastaanottamaan Jumalan rakkauden ett\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 eteenp\u00e4in toisille. Se muistuttaa meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 jokainen ihminen on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n arvokas Jumalan silmiss\u00e4 ja ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi n\u00e4hd\u00e4 toisemme samoin.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 tulkinnat eiv\u00e4t ole toisensa poissulkevia vaan t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan, tarjoten kokonaisvaltaisen n\u00e4kemyksen vertausten merkityksest\u00e4. Kirkkoisien perint\u00f6 osoittaa, ett\u00e4 vertaukset kadonneesta lampaasta ja kadonneesta kolikosta, kuten muutkin Jeesuksen vertaukset, sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t ehtym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 viisauden l\u00e4hteit\u00e4, jotka puhuttelevat kristittyj\u00e4 kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.<\/p>\n

Lopuksi, n\u00e4m\u00e4 vertaukset kutsuvat meit\u00e4 sek\u00e4 iloitsemaan Jumalan rakkaudesta meit\u00e4 kohtaan ett\u00e4 jakamaan t\u00e4t\u00e4 rakkautta toisille. Ne muistuttavat meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kristillinen el\u00e4m\u00e4 on sek\u00e4 Jumalan etsitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 olemista ett\u00e4 toisten etsimist\u00e4 Jumalan rakkaudella. Ne opettavat meille, ett\u00e4 taivaassa on ilo jokaisesta syntisest\u00e4, joka k\u00e4\u00e4ntyy, ja kutsuvat meit\u00e4 osallistumaan t\u00e4h\u00e4n iloon.<\/p>\n

XVI Vertausten soveltaminen nykyajan kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/strong><\/span><\/p>\n

Henkil\u00f6kohtainen soveltaminen<\/strong><\/p>\n

Vertaukset kadonneesta lampaasta ja kadonneesta kolikosta tarjoavat rikkaita n\u00e4k\u00f6kulmia henkil\u00f6kohtaiseen hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ensinn\u00e4kin ne muistuttavat meit\u00e4 Jumalan henkil\u00f6kohtaisesta rakkaudesta jokaista meist\u00e4 kohtaan. Kuten kirkkois\u00e4t opettivat, Jumala ei rakasta meit\u00e4 vain kollektiivisesti, vaan henkil\u00f6kohtaisesti, tuntien jokaisen meist\u00e4 nimelt\u00e4.<\/p>\n

Toiseksi vertaukset kutsuvat meit\u00e4 itsetutkisteluun: olemmeko me eksyneet lampaat tai kadonneet kolikot, jotka tarvitsevat Jumalan l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4? Tai olemmeko me 99 lammasta, jotka ovat pysyneet laumassa mutta ehk\u00e4 unohtaneet Jumalan rakkauden suuruuden ja ilon, joka seuraa kadonneen l\u00f6ytymisest\u00e4?<\/p>\n

Kolmanneksi vertaukset opettavat meit\u00e4 iloitsemaan omasta ja toisten pelastuksesta. Jumalan ilo kadonneesta, joka l\u00f6ytyy, kutsuu meit\u00e4 osallistumaan t\u00e4h\u00e4n iloon ja jakamaan sit\u00e4 toisten kanssa.<\/p>\n

Yhteis\u00f6llinen soveltaminen<\/strong><\/p>\n

Vertaukset tarjoavat my\u00f6s t\u00e4rkeit\u00e4 opetuksia kristilliselle yhteis\u00f6lle. Ne muistuttavat kirkkoa sen teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 etsi\u00e4 kadonneita ja tuoda heid\u00e4t takaisin Jumalan luo. T\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 kuuluu kaikille kristityille, ei vain kirkon johtajille.<\/p>\n

Vertaukset haastavat my\u00f6s kristillist\u00e4 yhteis\u00f6\u00e4 olemaan avoin ja vastaanottavainen niit\u00e4 kohtaan, jotka palaavat Jumalan luo. Kuten paimen ja nainen kutsuvat yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja naapurinsa iloitsemaan kanssaan, niin kirkon tulisi iloita jokaisen syntisen k\u00e4\u00e4ntymyksest\u00e4 ja toivottaa h\u00e4net l\u00e4mpim\u00e4sti tervetulleeksi yhteis\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi vertaukset opettavat kirkkoa arvostamaan jokaista j\u00e4sent\u00e4\u00e4n. Kuten paimen arvostaa yht\u00e4 kadonnutta lammasta yht\u00e4 paljon kuin 99 lammasta, jotka eiv\u00e4t ole eksyneet, niin kirkon tulisi arvostaa jokaista j\u00e4sent\u00e4\u00e4n riippumatta heid\u00e4n taustastaan, sosiaalisesta asemastaan tai aiemmista synneist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Yhteiskunnallinen soveltaminen<\/strong><\/p>\n

Vertaukset tarjoavat my\u00f6s t\u00e4rkeit\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia kristittyjen toimintaan yhteiskunnassa. Ne kutsuvat meit\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n ja v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n niist\u00e4, jotka ovat syrj\u00e4ytyneet tai unohdetut yhteiskunnassa. Kuten paimen etsii kadonnutta lammasta ja nainen kadonnutta kolikkoa, niin kristittyjen tulisi etsi\u00e4 ja auttaa niit\u00e4, jotka ovat yhteiskunnan marginaalissa.<\/p>\n

Vertaukset haastavat my\u00f6s yhteiskunnan arvoja ja prioriteetteja. Ne opettavat, ett\u00e4 jokainen ihminen on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n arvokas Jumalan silmiss\u00e4, riippumatta h\u00e4nen tuottavuudestaan, saavutuksistaan tai sosiaalisesta asemastaan. T\u00e4m\u00e4 on vastakohta monille nykyajan yhteiskunnan arvoille, jotka mittaavat ihmisen arvoa h\u00e4nen menestyksens\u00e4 tai hy\u00f6dyllisyytens\u00e4 perusteella.<\/p>\n

Lopuksi, vertaukset kutsuvat meit\u00e4 rakentamaan yhteiskuntaa, joka perustuu inklusiivisuuteen, armoon ja iloon, ei poissulkemiseen, tuomitsemiseen ja kyynisyyteen. Ne muistuttavat meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 todellinen yhteis\u00f6 on sellainen, jossa jokainen j\u00e4sen on arvokas ja jossa iloitaan yhdess\u00e4 jokaisen kadonneen l\u00f6ytymisest\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirkkoisien selitys ja opetus vertauksista kadonneesta lampaasta ja kadonneesta kolikosta (Luuk.15:3-7, Luuk.15:8-10) I Johdanto Luukkaan evankeliumin 15. luvussa Jeesus esitt\u00e4\u00e4<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-3057","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3057","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3057"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3057\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3058,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3057\/revisions\/3058"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3057"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3057"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3057"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}