{"id":3050,"date":"2025-09-15T10:43:43","date_gmt":"2025-09-15T07:43:43","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=3050"},"modified":"2025-09-15T10:43:43","modified_gmt":"2025-09-15T07:43:43","slug":"kirkkoisien-selitys-ja-opetus-vertauksesta-mielettomasta-rikkaasta-miehesta-luuk-1216-21","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2025\/09\/15\/kirkkoisien-selitys-ja-opetus-vertauksesta-mielettomasta-rikkaasta-miehesta-luuk-1216-21\/","title":{"rendered":"Kirkkoisien selitys ja opetus vertauksesta mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4 (Luuk.12:16-21)"},"content":{"rendered":"

Kirkkoisien selitys ja opetus vertauksesta mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4<\/span><\/strong><\/p>\n

(Luuk.12:16-21)<\/span><\/p>\n

I Johdanto<\/strong><\/span><\/p>\n

Vertaus mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4 on yksi Jeesuksen vaikuttavimmista opetuksista, joka l\u00f6ytyy ainoastaan Luukkaan evankeliumista (Luuk. 12:16-21). T\u00e4ss\u00e4 vertauksessa Jeesus kertoo miehest\u00e4, jonka maa tuotti runsaan sadon. Mies p\u00e4\u00e4tti rakentaa suurempia aittoja varastoidakseen viljansa ja tavaransa, ajatellen voivansa lev\u00e4t\u00e4, sy\u00f6d\u00e4, juoda ja iloita monien vuosien ajan. Mutta Jumala sanoi h\u00e4nelle: ”Sin\u00e4 mielet\u00f6n, t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, mink\u00e4 sin\u00e4 olet hankkinut?” Jeesus p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 vertauksen sanoihin: ”N\u00e4in k\u00e4y sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan luona.”<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 vertaus on muovannut merkitt\u00e4v\u00e4sti kristillist\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 rikkaudesta, ahneudesta, kuolevaisuudesta ja todellisesta el\u00e4m\u00e4n tarkoituksesta. Se on my\u00f6s vaikuttanut syv\u00e4sti kristilliseen etiikkaan ja spiritualiteettiin, erityisesti suhteessa materiaalisiin hy\u00f6dykkeisiin ja niiden oikeaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tarkastellaan, miten varhaiset kirkkois\u00e4t tulkitsivat ja opettivat t\u00e4t\u00e4 vertausta, ja miten heid\u00e4n ymm\u00e4rryksens\u00e4 on muovannut kristillist\u00e4 ajattelua. Kirkkoisien tulkinnat valottavat vertauksen moniulotteista luonnetta ja sen syv\u00e4llist\u00e4 merkityst\u00e4 kristilliselle uskolle ja el\u00e4m\u00e4lle.<\/p>\n

II Historiallinen konteksti ja tausta<\/span><\/strong><\/p>\n

Rikkaus ja omaisuus antiikin maailmassa<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t olivat tietoisia vertauksen historiallisesta kontekstista ja selittiv\u00e4t usein rikkauden ja omaisuuden merkityst\u00e4 antiikin maailmassa. Johannes Krysostomos (n. 347-407) kirjoitti:<\/p>\n

”Antiikin maailmassa rikkaus oli p\u00e4\u00e4asiassa maata, karjaa ja viljaa. Rikkaat maanomistajat, kuten vertauksen mies, omistivat suuria maa-alueita ja ty\u00f6llistiv\u00e4t monia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 ja orjia. Heid\u00e4n rikkautensa oli n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 ja konkreettista, ja se antoi heille valtaa ja vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. Mutta kuten Jeesus osoittaa vertauksessa, t\u00e4m\u00e4 rikkaus on v\u00e4liaikaista ja ep\u00e4varmaa, ja se ei voi pelastaa ihmist\u00e4 kuoleman edess\u00e4.” (Homiliae in Matthaeum, 63.3, PG 58, 605)<\/p>\n

Basileios Suuri (n. 330-379) selitti maatalouden merkityst\u00e4:<\/p>\n

”Maatalous oli antiikin talouden perusta, ja hyv\u00e4 sato oli Jumalan siunaus. Mutta vertauksen mies ei n\u00e4e satoaan Jumalan lahjana, joka on tarkoitettu jaettavaksi muiden kanssa, vaan omana saavutuksenaan, joka on tarkoitettu vain h\u00e4nen omaan nautintoonsa. H\u00e4n ei ajattele k\u00f6yhi\u00e4 tai tarvitsevia, vaan ainoastaan omaa mukavuuttaan ja nautintoaan. T\u00e4m\u00e4 on ahneuden synti, joka sokaisee ihmisen n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 omaisuutensa todellista tarkoitusta.” (Homilia in divites, 2, PG 31, 281)<\/p>\n

Vertauksen yhteys juutalaiseen viisauskirjallisuuteen<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t olivat my\u00f6s tietoisia vertauksen yhteydest\u00e4 juutalaiseen viisauskirjallisuuteen, erityisesti Saarnaajan ja Siirakin kirjoihin. Origenes (n. 185-254) kirjoitti:<\/p>\n

”Jeesuksen vertaus heijastaa Saarnaajan kirjan opetuksia rikkauden turhuudesta: ’Turhuuksien turhuus, sanoo Saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta’ (Saarn. 1:2). Ja my\u00f6s: ’Joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kyllikseen, eik\u00e4 voittoa se, joka rakastaa rikkautta’ (Saarn.5:10). Vertauksen mies ei ymm\u00e4rr\u00e4 n\u00e4it\u00e4 viisauden opetuksia, vaan luulee voivansa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 onnen ja turvallisuuden materiaalisesta rikkaudesta.” (Commentarii in Lucam, 83, PG 13, 1858)<\/p>\n

Hieronymus (n. 347-420) korosti yhteytt\u00e4 Siirakin kirjaan:<\/p>\n

”Vertaus heijastaa my\u00f6s Siirakin kirjan varoituksia: ’\u00c4l\u00e4 luota petolliseen rikkauteen, sill\u00e4 se ei auta sinua onnettomuuden p\u00e4iv\u00e4n\u00e4’ (Sir. 5:8). Ja my\u00f6s: ’On ihmisi\u00e4, jotka raatavat, n\u00e4kev\u00e4t vaivaa ja kiiruhtavat, mutta j\u00e4\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 enemm\u00e4n osattomiksi. On ihmisi\u00e4, jotka ovat heikkoja ja tuen tarpeessa, k\u00f6yhi\u00e4 ja rikkaita; Herra katsoo heihin suopeasti ja nostaa heid\u00e4t alennustilastaan’ (Sir. 11:11-12). Jeesus jatkaa t\u00e4t\u00e4 viisauden perinnett\u00e4, opettaen meille rikkauden todellisesta luonteesta ja tarkoituksesta.” (Commentarii in Ecclesiasten, 5.9, PL 23, 1159)<\/p>\n

III Teologinen tulkinta: ahneus ja mammonan palvonta<\/span><\/strong><\/p>\n

Ahneus ep\u00e4jumalanpalveluksena<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksen miehen ahneudessa klassisen esimerkin ep\u00e4jumalanpalveluksesta. Augustinus (354-430) kirjoitti:<\/p>\n

”Ahneus on ep\u00e4jumalanpalvelusta, kuten apostoli Paavali opettaa (Kol.3:5). Vertauksen mies on tehnyt rikkaudesta ep\u00e4jumalansa, jolle h\u00e4n uhraa koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. H\u00e4n ei ajattele Jumalaa tai l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4\u00e4n, vaan ainoastaan omaa mukavuuttaan ja nautintoaan. H\u00e4n luottaa rikkauteensa eik\u00e4 Jumalaan, ja siksi h\u00e4n on ep\u00e4jumalanpalvelija. Mutta kuten vertaus osoittaa, t\u00e4m\u00e4 ep\u00e4jumala ei voi pelastaa h\u00e4nt\u00e4 kuoleman edess\u00e4.” (Sermones, 107.3, PL 38, 628)<\/p>\n

Johannes Krysostomos korosti ahneuden orjuuttavaa luonnetta:<\/p>\n

”Ahneus on julma tyranni, joka orjuuttaa sielun. Vertauksen mies on ahneuden orja, vaikka h\u00e4n luulee olevansa vapaa ja rikas. H\u00e4n ei omista rikkauksiaan, vaan rikkaudet omistavat h\u00e4net. H\u00e4n ei hallitse omaisuuttaan, vaan omaisuus hallitsee h\u00e4nt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on ahneuden paradoksi: mit\u00e4 enemm\u00e4n ihminen omistaa, sit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n on omaisuutensa orja. Ja t\u00e4m\u00e4 orjuus johtaa lopulta kuolemaan, sek\u00e4 hengelliseen ett\u00e4 fyysiseen.” (Homiliae in epistulam ad Timotheum I, 11.3, PG 62, 554)<\/p>\n

Mammonan palvonta Jumalan palvonnan vastakohtana<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat mammonan palvonnan ja Jumalan palvonnan v\u00e4list\u00e4 vastakkainasettelua. Basileios Suuri kirjoitti:<\/p>\n

”Ei kukaan voi palvella kahta herraa, Jumalaa ja mammonaa, kuten Jeesus opettaa (Matt. 6:24). Vertauksen mies on valinnut mammonan palvelemisen Jumalan palvelemisen sijaan. H\u00e4n ei ajattele Jumalaa tai h\u00e4nen tahtoaan, vaan ainoastaan omaa mukavuuttaan ja nautintoaan. H\u00e4n ei kiit\u00e4 Jumalaa runsaasta sadosta, eik\u00e4 kysy, miten Jumala haluaisi h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n t\u00e4t\u00e4 lahjaa. Sen sijaan h\u00e4n ajattelee vain itse\u00e4\u00e4n: ’Sielu, sinulla on paljon hyv\u00e4\u00e4 tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, sy\u00f6, juo ja iloitse.’ T\u00e4m\u00e4 on mammonan palvontaa, joka on vastakohta Jumalan palvonnalle.” (Homilia in divites, 3, PG 31, 285)<\/p>\n

Ambrosius Milanolainen (n. 340-397) korosti Jumalan ensisijaisuutta:<\/p>\n

”Jumalan tulee olla ensimm\u00e4inen kaikessa, my\u00f6s suhteessamme materiaalisiin hy\u00f6dykkeisiin. Kaikki, mit\u00e4 meill\u00e4 on, on Jumalan lahjaa, ja meid\u00e4n tulee k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 h\u00e4nen tahtonsa mukaan. Vertauksen mies unohtaa t\u00e4m\u00e4n perustotuuden. H\u00e4n ei n\u00e4e satoaan Jumalan lahjana, vaan omana saavutuksenaan. H\u00e4n ei kysy, miten Jumala haluaisi h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n t\u00e4t\u00e4 lahjaa, vaan p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse, miten k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on mammonan palvontaa, joka asettaa materiaalisen rikkauden Jumalan edelle.” (De Nabuthe, 6.28, PL 14, 765)<\/p>\n

Kuolema ja tuomio ahneuden paljastajina<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t kuoleman ja tuomion ahneuden todellisen luonteen paljastajina. Gregorios Suuri (n. 540-604) kirjoitti:<\/p>\n

”Kuolema paljastaa kaiken rikkauden turhuuden. Vertauksen mies suunnittelee el\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja nauttivansa rikkauksistaan monien vuosien ajan, mutta Jumala sanoo h\u00e4nelle: ’Sin\u00e4 mielet\u00f6n, t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, mink\u00e4 sin\u00e4 olet hankkinut?’ Kuolema tekee tyhj\u00e4ksi kaikki h\u00e4nen suunnitelmansa ja paljastaa h\u00e4nen rikkautensa todellisen arvon: sen arvo on nolla kuoleman edess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on ahneuden lopullinen paljastuminen: se ei voi pelastaa ihmist\u00e4 kuoleman edess\u00e4.” (Homiliae in Evangelia, 15.5, PL 76, 1132)<\/p>\n

Kyrillos Aleksandrialainen (376-444) korosti tuomion n\u00e4k\u00f6kulmaa:<\/p>\n

”Jumalan tuomio paljastaa ihmisen todellisen tilan. Vertauksen mies luulee olevansa viisas ja menestyksek\u00e4s, mutta Jumala kutsuu h\u00e4nt\u00e4 mielett\u00f6m\u00e4ksi. Ihmisten silmiss\u00e4 h\u00e4n on rikas ja menestyv\u00e4, mutta Jumalan silmiss\u00e4 h\u00e4n on k\u00f6yh\u00e4 ja mielet\u00f6n. T\u00e4m\u00e4 on ahneuden paradoksi: se, mik\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 viisaudelta ja menestykselt\u00e4 ihmisten silmiss\u00e4, on mielett\u00f6myytt\u00e4 ja k\u00f6yhyytt\u00e4 Jumalan silmiss\u00e4. Ja lopulta Jumalan tuomio, ei ihmisten mielipide, m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 ihmisen todellisen arvon.” (Commentarii in Lucam, PG 72, 736)<\/p>\n

IV\u00a0 Moraalinen tulkinta: oikea suhde omaisuuteen<\/span><\/strong><\/p>\n

Omaisuuden oikea k\u00e4ytt\u00f6 ja jakaminen<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat omaisuuden oikeaa k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja jakamista. Johannes Krysostomos kirjoitti:<\/p>\n

”Rikkaus ei ole itsess\u00e4\u00e4n pahaa, vaan sen v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6 on pahaa. Jumala antaa meille materiaalisia siunauksia, jotta voisimme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 viisaasti ja jakaa niit\u00e4 muiden kanssa. Vertauksen mies ei ymm\u00e4rr\u00e4 t\u00e4t\u00e4. H\u00e4n ei ajattele k\u00f6yhi\u00e4 tai tarvitsevia, vaan ainoastaan omaa mukavuuttaan ja nautintoaan. H\u00e4n ei jaa rikkauttaan muiden kanssa, vaan hamstraa sen itselleen. T\u00e4m\u00e4 on rikkauden v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00e4, joka johtaa tuomioon. Oikea tapa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rikkautta on jakaa sit\u00e4 muiden kanssa, erityisesti k\u00f6yhien ja tarvitsevien kanssa.” (Homiliae in epistulam ad Timotheum I, 12.4, PG 62, 562)<\/p>\n

Basileios Suuri korosti omaisuuden sosiaalista ulottuvuutta:<\/p>\n

”Omaisuus on sosiaalinen resurssi, ei yksityinen omistus. Jumala antaa meille materiaalisia siunauksia, jotta voisimme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 yhteiseksi hyv\u00e4ksi, ei vain omaksi hyv\u00e4ksemme. Vertauksen mies unohtaa t\u00e4m\u00e4n. H\u00e4n ajattelee vain itse\u00e4\u00e4n, ei yhteis\u00f6\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei n\u00e4e, ett\u00e4 h\u00e4nen runsas satonsa olisi voinut ruokkia monia n\u00e4lk\u00e4isi\u00e4 ja auttaa monia tarvitsevia. Sen sijaan h\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 hamstrata sen itselleen. T\u00e4m\u00e4 on rikkauden v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00e4, joka johtaa tuomioon.” (Homilia in divites, 7, PG 31, 297)<\/p>\n

Kohtuullisuus ja yksinkertaisuus<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s kohtuullisuuden ja yksinkertaisuuden hyveit\u00e4. Klemens Aleksandrialainen (n. 150-215) kirjoitti:<\/p>\n

”Kristityn tulisi el\u00e4\u00e4 yksinkertaista ja kohtuullista el\u00e4m\u00e4\u00e4, v\u00e4ltt\u00e4en ylellisyytt\u00e4 ja tuhlausta. Vertauksen mies edustaa vastakkaista asennetta: h\u00e4n haluaa el\u00e4\u00e4 ylellisesti ja nautinnollisesti, v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kohtuullisuudesta tai yksinkertaisuudesta. H\u00e4n sanoo: ’Sielu, sinulla on paljon hyv\u00e4\u00e4 tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, sy\u00f6, juo ja iloitse.’ T\u00e4m\u00e4 on nautinnonhimon ja ylellisyyden asenne, joka on vastakohta kristilliselle kohtuullisuudelle ja yksinkertaisuudelle.” (Paedagogus, 2.1, PG 8, 377)<\/p>\n

Augustinus korosti sis\u00e4ist\u00e4 vapautta:<\/p>\n

”Todellinen vapaus ei tule ulkoisesta rikkaudesta, vaan sis\u00e4isest\u00e4 vapaudesta. Kristitty voi olla ulkoisesti k\u00f6yh\u00e4 mutta sis\u00e4isesti rikas, jos h\u00e4n on vapaa ahneudesta ja kiintymyksest\u00e4 materiaalisiin hy\u00f6dykkeisiin. Ja p\u00e4invastoin, ihminen voi olla ulkoisesti rikas mutta sis\u00e4isesti k\u00f6yh\u00e4, jos h\u00e4n on ahneuden orja, kuten vertauksen mies. Todellinen rikkaus on sis\u00e4ist\u00e4 vapautta, ei ulkoista omaisuutta.” (De civitate Dei, 1.10, PL 41, 24)<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4n tarkoitus ja todellinen onni<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa my\u00f6s syv\u00e4llisen opetuksen el\u00e4m\u00e4n tarkoituksesta ja todellisesta onnesta. Gregorios Nyssalainen (n. 335-395) kirjoitti:<\/p>\n

”El\u00e4m\u00e4n tarkoitus ei ole materiaalinen menestys tai nautinto, vaan Jumalan tunteminen ja rakastaminen. Vertauksen mies edustaa v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tarkoituksesta: h\u00e4n luulee, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tarkoitus on materiaalinen menestys ja nautinto. H\u00e4n sanoo: ’Sielu, sinulla on paljon hyv\u00e4\u00e4 tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, sy\u00f6, juo ja iloitse.’ Mutta Jumala osoittaa h\u00e4nelle, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys on mielet\u00f6n: ’Sin\u00e4 mielet\u00f6n, t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, mink\u00e4 sin\u00e4 olet hankkinut?’ Todellinen el\u00e4m\u00e4n tarkoitus on valmistautua ikuisuuteen, ei ker\u00e4t\u00e4 maallisia aarteita.” (De vita Moysis, 2.25, PG 44, 359)<\/p>\n

Augustinus korosti todellista onnea:<\/p>\n

”Todellinen onni ei tule materiaalisesta rikkaudesta tai nautinnosta, vaan Jumalan tuntemisesta ja rakastamisesta. Vertauksen mies edustaa v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 onnesta: h\u00e4n luulee, ett\u00e4 onni tulee materiaalisesta rikkaudesta ja nautinnosta. Mutta kuten vertaus osoittaa, t\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys johtaa lopulta kuolemaan ja tuomioon. Todellinen onni tulee Jumalan tuntemisesta ja rakastamisesta, ja t\u00e4m\u00e4 onni kest\u00e4\u00e4 ikuisesti, ei vain t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.” (Confessiones, 10.22, PL 32, 793)<\/p>\n

V Ekklesiologinen tulkinta: kirkko ja sen suhde rikkauteen<\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkko k\u00f6yhien puolustajana<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat kirkon roolia k\u00f6yhien puolustajana. Johannes Krysostomos kirjoitti:<\/p>\n

”Kirkko on kutsuttu puolustamaan k\u00f6yhi\u00e4 ja heikkoja, ja vastustamaan rikkaiden ahneutta ja sortoa. Vertaus mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4 on varoitus kirkolle: jos kirkko unohtaa k\u00f6yh\u00e4t ja alkaa palvoa mammonaa, se pett\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja kutsumuksensa. Kirkon tulee aina muistaa Jeesuksen sanat: ’Autuaita olette te k\u00f6yh\u00e4t, sill\u00e4 teid\u00e4n on Jumalan valtakunta’ (Luuk. 6:20).” (Homiliae in Matthaeum, 80.2, PG 58, 725)<\/p>\n

Basileios Suuri korosti kirkon sosiaalista vastuuta:<\/p>\n

”Kirkko ei ole vain hengellinen yhteis\u00f6, vaan my\u00f6s sosiaalinen yhteis\u00f6, joka on kutsuttu toteuttamaan Jumalan oikeudenmukaisuutta ja rakkautta maailmassa. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa k\u00f6yhien ja sorrettujen puolustamista, ja rikkaiden ahneuden ja sorron vastustamista. Vertaus mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4 on varoitus kirkolle: jos kirkko unohtaa t\u00e4m\u00e4n sosiaalisen vastuunsa, se pett\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja kutsumuksensa.” (Regulae fusius tractatae, 9, PG 31, 941)<\/p>\n

Kirkon omaisuus ja sen k\u00e4ytt\u00f6<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t pohtivat my\u00f6s kirkon omaisuutta ja sen oikeaa k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Ambrosius Milanolainen kirjoitti:<\/p>\n

”Kirkon omaisuus ei ole kirkon omaa, vaan k\u00f6yhien omaisuutta, jota kirkko hallinnoi. Kirkon tulee k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaisuuttaan k\u00f6yhien ja tarvitsevien auttamiseen, ei omaan mukavuuteensa tai koristeluunsa. Jos kirkko alkaa hamstrata omaisuutta itselleen, kuten vertauksen mies, se pett\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja kutsumuksensa.” (De officiis ministrorum, 2.28.137, PL 16, 139)<\/p>\n

Augustinus korosti kirkon vastuuta:<\/p>\n

”Kirkko on vastuussa Jumalalle siit\u00e4, miten se k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaisuuttaan. Jos kirkko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaisuuttaan viisaasti ja rakkaudellisesti, k\u00f6yhien ja tarvitsevien auttamiseen, se t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja kutsumuksensa. Mutta jos kirkko alkaa hamstrata omaisuutta itselleen, kuten vertauksen mies, se pett\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja kutsumuksensa, ja joutuu Jumalan tuomion alaiseksi.” (Sermones, 355.2, PL 39, 1570)<\/p>\n

Eukaristia ja jakamisen yhteis\u00f6<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t my\u00f6s yhteyden vertauksen ja eukaristian v\u00e4lill\u00e4. Johannes Krysostomos kirjoitti:<\/p>\n

”Eukaristia on jakamisen sakramentti, jossa Kristus jakaa itsens\u00e4 meille, ja me jaamme itsemme toisillemme. T\u00e4m\u00e4 jakaminen on vastakohta vertauksen miehen ahneudelle ja hamstraamiselle. Jos osallistumme eukaristiaan, mutta emme jaa omaisuuttamme muiden kanssa, me teeskentelemme ja valehtelemme. Eukaristia kutsuu meit\u00e4 jakamaan, ei hamstraamaan.” (Homiliae in epistulam ad Corinthios I, 27.4, PG 61, 228)<\/p>\n

Kyprianus Karthagolainen (n. 200-258) korosti yhteis\u00f6n merkityst\u00e4:<\/p>\n

”Kirkko on jakamisen yhteis\u00f6, jossa kaikki on yhteist\u00e4, kuten apostolien aikana (Apt. 4:32-35). T\u00e4m\u00e4 jakaminen on vastakohta vertauksen miehen ahneudelle ja hamstraamiselle. Jos kirkko unohtaa t\u00e4m\u00e4n jakamisen hengen, se pett\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja kutsumuksensa. Kirkko on kutsuttu olemaan merkki ja v\u00e4line Jumalan valtakunnasta, jossa kaikki jakavat kaiken rakkaudessa.” (De opere et eleemosynis, 25, PL 4, 620)<\/p>\n

VI Askeettinen tulkinta: hengellinen kilvoitus ja itsens\u00e4 kielt\u00e4minen<\/span><\/strong><\/p>\n

Itsens\u00e4 kielt\u00e4minen ja maailmasta luopuminen<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t, erityisesti er\u00e4maaisi\u00e4t ja luostarilaitoksen perustajat, korostivat itsens\u00e4 kielt\u00e4misen ja maailmasta luopumisen merkityst\u00e4. Antonios Suuri (n. 251-356) kirjoitti:<\/p>\n

”Todellinen vapaus tulee itsens\u00e4 kielt\u00e4misest\u00e4 ja maailmasta luopumisesta, ei materiaalisesta rikkaudesta tai nautinnosta. Vertauksen mies edustaa v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 vapaudesta: h\u00e4n luulee, ett\u00e4 vapaus tulee materiaalisesta rikkaudesta ja nautinnosta. Mutta kuten vertaus osoittaa, t\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys johtaa lopulta orjuuteen ja kuolemaan. Todellinen vapaus tulee itsens\u00e4 kielt\u00e4misest\u00e4 ja maailmasta luopumisesta, joka vapauttaa sielun ahneuden ja nautinnonhimon kahleista.” (Epistolae, 3, PG 40, 999)<\/p>\n

Johannes Cassianus (n. 360-435) korosti luopumisen merkityst\u00e4:<\/p>\n

”Luopuminen ei ole vain ulkoista, vaan my\u00f6s sis\u00e4ist\u00e4. Ei riit\u00e4, ett\u00e4 luovumme ulkoisesta omaisuudesta; meid\u00e4n t\u00e4ytyy my\u00f6s luopua sis\u00e4isest\u00e4 kiintymyksest\u00e4 omaisuuteen ja nautintoon. Vertauksen mies edustaa sis\u00e4ist\u00e4 kiintymyst\u00e4 omaisuuteen ja nautintoon, vaikka h\u00e4n ulkoisesti omistaakin paljon. Todellinen luopuminen on sis\u00e4ist\u00e4 vapautta, joka vapauttaa sielun ahneuden ja nautinnonhimon kahleista.” (Collationes, 3.7, PL 49, 568)<\/p>\n

Hengellinen k\u00f6yhyys ja sis\u00e4inen vapaus<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s hengellisen k\u00f6yhyyden ja sis\u00e4isen vapauden merkityst\u00e4. Evagrios Pontoslainen (345-399) kirjoitti:<\/p>\n

”Hengellinen k\u00f6yhyys on sis\u00e4ist\u00e4 vapautta, joka vapauttaa sielun ahneuden ja nautinnonhimon kahleista. Vertauksen mies edustaa hengellist\u00e4 k\u00f6yhyytt\u00e4, vaikka h\u00e4n ulkoisesti onkin rikas. H\u00e4n on ahneuden ja nautinnonhimon orja, ja siksi h\u00e4n on hengellisesti k\u00f6yh\u00e4. Todellinen rikkaus on sis\u00e4ist\u00e4 vapautta, joka tulee hengellisest\u00e4 k\u00f6yhyydest\u00e4.” (Praktikos, 18, PG 40, 1233)<\/p>\n

Johannes Klimakos (n. 579-649) korosti sis\u00e4ist\u00e4 vapautta:<\/p>\n

”Sis\u00e4inen vapaus on hengellisen el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Se on vapautta ahneudesta, nautinnonhimosta ja kaikista intohimoista, jotka orjuuttavat sielun. Vertauksen mies edustaa sis\u00e4ist\u00e4 orjuutta, vaikka h\u00e4n ulkoisesti onkin vapaa ja rikas. H\u00e4n on ahneuden ja nautinnonhimon orja, ja siksi h\u00e4n on sis\u00e4isesti orja. Todellinen vapaus on sis\u00e4ist\u00e4 vapautta, joka vapauttaa sielun ahneuden ja nautinnonhimon kahleista.” (Scala Paradisi, 16, PG 88, 924)<\/p>\n

Kuoleman muistaminen ja katoavaisuuden mietiskely<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s kuoleman muistamisen ja katoavaisuuden mietiskelyn merkityst\u00e4. Basileios Suuri kirjoitti:<\/p>\n

”Kuoleman muistaminen on viisauden alku. Se auttaa meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kaiken maallisen katoavaisuuden ja turhuuden, ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 mielemme ikuisiin asioihin. Vertauksen mies unohtaa kuolevaisuutensa ja el\u00e4\u00e4 kuin h\u00e4n el\u00e4isi ikuisesti. Mutta Jumala muistuttaa h\u00e4nt\u00e4: ’Sin\u00e4 mielet\u00f6n, t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, mink\u00e4 sin\u00e4 olet hankkinut?’ T\u00e4m\u00e4 on kutsu meille kaikille muistaa kuolevaisuutemme ja el\u00e4\u00e4 sen valossa.” (Homilia in illud: Destruam horrea mea, 3, PG 31, 268)<\/p>\n

Johannes Krysostomos korosti katoavaisuuden mietiskely\u00e4:<\/p>\n

”Kaikki maallinen on katoavaista ja v\u00e4liaikaista, mutta ikuiset asiat kest\u00e4v\u00e4t ikuisesti. Vertauksen mies unohtaa t\u00e4m\u00e4n perustotuuden. H\u00e4n el\u00e4\u00e4 kuin maallinen olisi ikuista ja ikuinen olisi maallista. H\u00e4n ker\u00e4\u00e4 aarteita itselleen maan p\u00e4\u00e4lle, miss\u00e4 koi sy\u00f6 ja ruoste raiskaa, eik\u00e4 taivaisiin, miss\u00e4 ei koi sy\u00f6 eik\u00e4 ruoste raiskaa (Matt. 6:19-20). T\u00e4m\u00e4 on mielett\u00f6myytt\u00e4, joka johtaa kuolemaan ja tuomioon.” (Homiliae in Matthaeum, 20.3, PG 57, 290)<\/p>\n

VII Patristinen tulkinta: kirkkoisien erityisi\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia<\/span><\/strong><\/p>\n

Allegorinen tulkinta<\/strong><\/p>\n

Monet kirkkois\u00e4t, erityisesti aleksandrialaisessa perinteess\u00e4, tulkitsivat vertausta allegorisesti, n\u00e4hden jokaisessa yksityiskohdassa syvemm\u00e4n hengellisen merkityksen. Origenes kirjoitti:<\/p>\n

”Rikas maa kuvaa sielua, joka on saanut Jumalalta monia lahjoja ja siunauksia. Runsas sato kuvaa n\u00e4it\u00e4 lahjoja ja siunauksia. Aitat kuvaavat syd\u00e4nt\u00e4, jonne ihminen varastoi n\u00e4m\u00e4 lahjat ja siunaukset. Miehen p\u00e4\u00e4t\u00f6s rakentaa suurempia aittoja kuvaa ahneutta ja itsekkyytt\u00e4, joka haluaa pit\u00e4\u00e4 kaikki lahjat ja siunaukset itsell\u00e4\u00e4n. Ja Jumalan tuomio kuvaa lopullista tuomiota, joka kohtaa jokaista, joka ei k\u00e4yt\u00e4 Jumalan lahjoja ja siunauksia h\u00e4nen tahtonsa mukaan.” (Commentarii in Lucam, 83, PG 13, 1858)<\/p>\n

Ambrosius Milanolainen kehitti allegorista tulkintaa:<\/p>\n

”Rikas mies kuvaa ihmist\u00e4, joka on rikas maailman silmiss\u00e4 mutta k\u00f6yh\u00e4 Jumalan silmiss\u00e4. H\u00e4nen maansa kuvaa t\u00e4t\u00e4 maailmaa, joka tarjoaa v\u00e4liaikaisia nautintoja ja iloja. Runsas sato kuvaa n\u00e4it\u00e4 nautintoja ja iloja. Aitat kuvaavat syd\u00e4nt\u00e4, jonne ihminen varastoi n\u00e4m\u00e4 nautinnot ja ilot. Miehen p\u00e4\u00e4t\u00f6s rakentaa suurempia aittoja kuvaa ahneutta ja nautinnonhimoa, joka ei koskaan saa kyllikseen. Ja Jumalan tuomio kuvaa lopullista tuomiota, joka kohtaa jokaista, joka rakastaa t\u00e4t\u00e4 maailmaa enemm\u00e4n kuin Jumalaa.” (Expositio Evangelii secundum Lucam, 7.122, PL 15, 1736)<\/p>\n

Kristologinen korostus<\/strong><\/p>\n

Erityisesti nikealaiset is\u00e4t, jotka puolustivat Kristuksen jumaluutta areiolaisia vastaan, korostivat vertauksen kristologista ulottuvuutta. Athanasios Aleksandrialainen (n. 296-373) kirjoitti:<\/p>\n

”Kristus on todellinen rikkaus, jota vertauksen mies ei tunne. H\u00e4n on tyhjent\u00e4nyt itsens\u00e4, ottanut orjan muodon ja tullut ihmisten kaltaiseksi (Fil. 2:7), jotta me voisimme tulla osallisiksi h\u00e4nen jumalallisesta luonnostaan (2. Piet. 1:4). T\u00e4m\u00e4 on todellinen rikkaus, joka kest\u00e4\u00e4 ikuisesti, ei v\u00e4liaikainen maallinen rikkaus, joka katoaa kuolemassa. Vertauksen mies on mielet\u00f6n, koska h\u00e4n ei tunne t\u00e4t\u00e4 todellista rikkautta, vaan luottaa katoavaan maalliseen rikkauteen.” (Orationes contra Arianos, 2.69, PG 26, 293)<\/p>\n

Hilarius Poitierslainen (n. 310-367) korosti Kristuksen k\u00f6yhyytt\u00e4:<\/p>\n

”Kristus, vaikka oli rikas, tuli meid\u00e4n t\u00e4htemme k\u00f6yh\u00e4ksi, jotta me h\u00e4nen k\u00f6yhyydest\u00e4\u00e4n rikastuisimme (2. Kor. 8:9). T\u00e4m\u00e4 on vastakohta vertauksen miehelle, joka oli rikas materiaalisesti mutta k\u00f6yh\u00e4 hengellisesti. Kristus opettaa meille todellisen rikkauden luonteen: se ei ole materiaalista, vaan hengellist\u00e4, ja se tulee itsens\u00e4 kielt\u00e4misest\u00e4 ja rakkaudesta, ei ahneudesta ja itsekkyydest\u00e4.” (De Trinitate, 10.47, PL 10, 383)<\/p>\n

Ekklesiologinen korostus<\/strong><\/p>\n

Kyprianus Karthagolainen ja muut, jotka korostivat kirkon ykseytt\u00e4 ja auktoriteettia, n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa vahvan ekklesiologisen ulottuvuuden. Kyprianus kirjoitti:<\/p>\n

”Kirkko on Kristuksen ruumis, jossa kaikki j\u00e4senet jakavat kaiken rakkaudessa. T\u00e4m\u00e4 on vastakohta vertauksen miehelle, joka hamstraa kaiken itselleen eik\u00e4 jaa mit\u00e4\u00e4n muiden kanssa. Jos kirkko unohtaa t\u00e4m\u00e4n jakamisen hengen, se pett\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja kutsumuksensa. Kirkko on kutsuttu olemaan merkki ja v\u00e4line Jumalan valtakunnasta, jossa kaikki jakavat kaiken rakkaudessa.” (De opere et eleemosynis, 25, PL 4, 620)<\/p>\n

Augustinus korosti kirkon katolisuutta:<\/p>\n

”Kirkko on katolinen, mik\u00e4 tarkoittaa universaalia, kaikkialle ulottuvaa. Se ei ole vain yhden kansan tai kulttuurin kirkko, vaan se on avoin kaikille, jotka tulevat Jumalan eteen n\u00f6yryydell\u00e4 ja uskolla. T\u00e4m\u00e4 universaalisuus on vastakohta vertauksen miehen itsekkyydelle ja ahneudelle, joka sulkee muut ulkopuolelle. Kirkko on kutsuttu olemaan avoin ja vastaanottavainen kaikille, erityisesti k\u00f6yhille ja syrj\u00e4ytyneille, joita vertauksen mies ei huomioi.” (Epistolae, 93.9.34, PL 33, 346)<\/p>\n

Askeettinen korostus<\/strong><\/p>\n

Er\u00e4maaisi\u00e4 ja luostarilaitoksen perustajia kiinnosti erityisesti vertauksen askeettinen ulottuvuus. Johannes Cassianus kirjoitti:<\/p>\n

”Vertaus mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4 opettaa meille, ett\u00e4 hengellinen kilvoitus ei ole mahdollista ilman irtautumista materiaalisista kiintymyksist\u00e4. Monet munkit lankeavat hengelliseen ylpeyteen, kun he alkavat ker\u00e4t\u00e4 ’hengellist\u00e4 omaisuutta’ itselleen, kuten tietoa, kokemuksia tai hengellisi\u00e4 lahjoja. T\u00e4m\u00e4 on sama ahneus kuin vertauksen miehell\u00e4, vaikka se kohdistuukin hengellisiin asioihin materiaalisten sijaan. Todellinen hengellinen k\u00f6yhyys on vapautta kaikista kiintymyksist\u00e4, sek\u00e4 materiaalisista ett\u00e4 hengellisist\u00e4.” (Collationes, 1.6, PL 49, 487)<\/p>\n

Basileios Suuri korosti yhteis\u00f6llisen el\u00e4m\u00e4n merkityst\u00e4:<\/p>\n

”Yhteis\u00f6llinen el\u00e4m\u00e4 luostarissa auttaa meit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n vertauksen miehen ahneutta ja itsekkyytt\u00e4. Kun el\u00e4mme yhdess\u00e4 muiden kanssa, emme voi hamstrata omaisuutta itsellemme, vaan meid\u00e4n t\u00e4ytyy jakaa kaikki muiden kanssa. T\u00e4m\u00e4 yhteis\u00f6llinen el\u00e4m\u00e4 opettaa meille jakamisen ja rakkauden hyveit\u00e4, jotka ovat vastakohtia ahneudelle ja itsekkyydelle.” (Regulae fusius tractatae, 7, PG 31, 929)<\/p>\n

Sosiaalinen korostus<\/strong><\/p>\n

Jotkut kirkkois\u00e4t korostivat vertauksen sosiaalista ulottuvuutta ja sen merkityst\u00e4 oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edist\u00e4misess\u00e4. Johannes Krysostomos kirjoitti:<\/p>\n

”Vertaus mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4 on voimakas kritiikki sosiaalista ep\u00e4oikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta vastaan. Rikas mies edustaa niit\u00e4, jotka el\u00e4v\u00e4t ylellisyydess\u00e4 ja mukavuudessa, v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 k\u00f6yhist\u00e4 ja k\u00e4rsivist\u00e4. H\u00e4n ei n\u00e4e, ett\u00e4 h\u00e4nen runsas satonsa olisi voinut ruokkia monia n\u00e4lk\u00e4isi\u00e4 ja auttaa monia tarvitsevia. Sen sijaan h\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 hamstrata sen itselleen. T\u00e4m\u00e4 on sosiaalinen synti, joka johtaa Jumalan tuomioon.” (Homiliae in epistulam ad Romanos, 11.5, PG 60, 487)<\/p>\n

Basileios Suuri korosti sosiaalista oikeudenmukaisuutta:<\/p>\n

”N\u00e4lk\u00e4isen leip\u00e4, jonka sin\u00e4 pid\u00e4t\u00e4t, kuuluu n\u00e4lk\u00e4iselle; alastoman vaate, jonka sin\u00e4 varastoit, kuuluu alastomalle; k\u00f6yh\u00e4n raha, jonka sin\u00e4 hautaat maahan, kuuluu k\u00f6yh\u00e4lle. Siksi sin\u00e4 teet v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 niin monelle, kuin voisit auttaa.” T\u00e4m\u00e4 on voimakas kritiikki vertauksen miehen asennetta vastaan, joka hamstraa omaisuutta itselleen v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muiden tarpeista. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus vaatii, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4mme omaisuuttamme muiden auttamiseen, ei vain omaan nautintoomme.” (Homilia in divites, 7, PG 31, 297)<\/p>\n

VIII\u00a0 Soveltaminen nykyajan kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/span><\/strong><\/p>\n

Henkil\u00f6kohtainen soveltaminen<\/strong><\/p>\n

Vertaus mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4 tarjoaa rikkaita n\u00e4k\u00f6kulmia henkil\u00f6kohtaiseen hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ensinn\u00e4kin se muistuttaa meit\u00e4 el\u00e4m\u00e4n lyhyydest\u00e4 ja ep\u00e4varmuudesta. Kuten vertauksen mies, mekin voimme suunnitella tulevaisuutta, mutta emme tied\u00e4, milloin el\u00e4m\u00e4mme p\u00e4\u00e4ttyy. T\u00e4m\u00e4 muistutus kutsuu meit\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n jokaisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin se olisi viimeinen, ja keskittym\u00e4\u00e4n asioihin, jotka todella merkitsev\u00e4t.<\/p>\n

Toiseksi vertaus opettaa meille oikeaa suhdetta materiaaliseen omaisuuteen. Se muistuttaa meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 meill\u00e4 on, on Jumalan lahjaa, ja meid\u00e4n tulee k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 h\u00e4nen tahtonsa mukaan. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa omaisuuden jakamista muiden kanssa, erityisesti k\u00f6yhien ja tarvitsevien kanssa. Se tarkoittaa my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 emme kiinny liiaksi materiaalisiin asioihin, vaan pid\u00e4mme ne oikeassa perspektiiviss\u00e4.<\/p>\n

Kolmanneksi vertaus kutsuu meit\u00e4 pohtimaan el\u00e4m\u00e4mme tarkoitusta ja prioriteetteja. Se kysyy meilt\u00e4: Mik\u00e4 on el\u00e4m\u00e4si todellinen tarkoitus? Mihin k\u00e4yt\u00e4t aikasi, energiasi ja resurssisi? Oletko ”rikas Jumalan edess\u00e4”, vai ker\u00e4\u00e4tk\u00f6 vain aarteita itsellesi? N\u00e4m\u00e4 ovat t\u00e4rkeit\u00e4 kysymyksi\u00e4, jotka jokaisen kristityn tulisi pohtia s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti.<\/p>\n

Yhteis\u00f6llinen soveltaminen<\/strong><\/p>\n

Vertaus tarjoaa my\u00f6s t\u00e4rkeit\u00e4 opetuksia kristilliselle yhteis\u00f6lle. Se muistuttaa kirkkoa sen teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 puolustaa k\u00f6yhi\u00e4 ja heikkoja, ja vastustaa ahneutta ja materialismia. Kirkko on kutsuttu olemaan vastavoimana kulutusyhteiskunnalle, joka rohkaisee ihmisi\u00e4 ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n aarteita itselleen ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n mukavaa ja nautinnollista el\u00e4m\u00e4\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muista.<\/p>\n

Vertaus haastaa my\u00f6s kirkkoa pohtimaan omaa suhdettaan materiaaliseen omaisuuteen. Miten kirkko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaisuuttaan? Palveleeko se k\u00f6yhi\u00e4 ja tarvitsevia, vai k\u00e4ytt\u00e4\u00e4k\u00f6 se omaisuuttaan omaan mukavuuteensa ja koristeluunsa? N\u00e4m\u00e4 ovat t\u00e4rkeit\u00e4 kysymyksi\u00e4, jotka jokaisen seurakunnan ja kirkon tulisi pohtia.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi vertaus muistuttaa kirkkoa sen teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 opettaa ja julistaa Jumalan valtakunnan arvoja, jotka ovat usein vastakkaisia maailman arvoille. Kirkko on kutsuttu opettamaan n\u00f6yryytt\u00e4, anteliaisuutta ja jakamista, jotka ovat vastakohtia ahneudelle, itsekkyydelle ja materialismille.<\/p>\n

Yhteiskunnallinen soveltaminen<\/strong><\/p>\n

Vertaus tarjoaa my\u00f6s t\u00e4rkeit\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia kristittyjen toimintaan yhteiskunnassa. Se haastaa meit\u00e4 vastustamaan kulutusyhteiskunnan arvoja ja prioriteetteja, jotka rohkaisevat ihmisi\u00e4 ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n aarteita itselleen ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n mukavaa ja nautinnollista el\u00e4m\u00e4\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muista. Se kutsuu meit\u00e4 edist\u00e4m\u00e4\u00e4n vaihtoehtoisia arvoja ja el\u00e4m\u00e4ntapoja, jotka perustuvat jakamiseen, solidaarisuuteen ja huolenpitoon.<\/p>\n

Vertaus haastaa my\u00f6s yhteiskunnan taloudelliset rakenteet ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t, jotka edist\u00e4v\u00e4t eriarvoisuutta ja ep\u00e4oikeudenmukaisuutta. Se kutsuu meit\u00e4 ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta, jossa resurssit jaetaan reilummin ja jossa jokaisen ihmisen arvokkuus tunnustetaan.<\/p>\n

Lopuksi, vertaus kutsuu meit\u00e4 pohtimaan suhdettamme luontoon ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Vertauksen mies n\u00e4kee luonnon vain resurssina, jota voi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 omaksi hy\u00f6dykseen. T\u00e4m\u00e4 asenne on johtanut ymp\u00e4rist\u00f6kriisiin, joka uhkaa planeettamme tulevaisuutta. Vertaus kutsuu meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n luonnon Jumalan lahjana, jota meid\u00e4n tulee hoitaa ja vaalia, ei vain hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

IX\u00a0 Typologinen tulkinta: Vanhan testamentin t\u00e4yttymys<\/span><\/strong><\/p>\n

Yhteys Vanhan testamentin opetuksiin<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa yhteyksi\u00e4 Vanhan testamentin opetuksiin rikkaudesta ja ahneudesta. Origenes kirjoitti:<\/p>\n

”Vertaus mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4 heijastaa Saarnaajan kirjan opetuksia rikkauden turhuudesta: ’Turhuuksien turhuus, sanoo Saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta’ (Saarn. 1:2). Ja my\u00f6s: ’Joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kyllikseen, eik\u00e4 voittoa se, joka rakastaa rikkautta’ (Saarn. 5:10). Vertauksen mies ei ymm\u00e4rr\u00e4 n\u00e4it\u00e4 viisauden opetuksia, vaan luulee voivansa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 onnen ja turvallisuuden materiaalisesta rikkaudesta.” (Commentarii in Lucam, 83, PG 13, 1858)<\/p>\n

Hieronymus korosti yhteytt\u00e4 profeettojen opetuksiin:<\/p>\n

”Vertaus heijastaa my\u00f6s profeettojen varoituksia rikkauden vaaroista ja k\u00f6yhien sortamisesta. Jesaja varoittaa: ’Voi niit\u00e4, jotka liitt\u00e4v\u00e4t talon taloon ja yhdist\u00e4v\u00e4t pellon peltoon, kunnes ei j\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 tilaa ja te yksin asutte maassa!’ (Jes. 5:8). Ja Aamos tuomitsee ne, ’jotka makaavat norsunluuvuoteilla ja loikovat leposohvillaan, sy\u00f6v\u00e4t karitsoita laumasta ja vasikoita navetasta’ (Aam. 6:4). Vertauksen mies edustaa juuri t\u00e4t\u00e4 asennetta, jota profeetat tuomitsevat.” (Commentarii in Isaiam, 3.5, PL 24, 87)<\/p>\n

T\u00e4yttymys Kristuksessa ja kirkossa<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa my\u00f6s Vanhan testamentin profetioiden t\u00e4yttymyksen Kristuksessa ja kirkossa. Augustinus kirjoitti:<\/p>\n

”Vanhan testamentin profeetat ennustivat aikaa, jolloin Jumala perustaisi uuden valtakunnan, joka perustuisi oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen, ei ahneuteen ja sortoon. T\u00e4m\u00e4 profetia t\u00e4yttyy nyt Kristuksessa ja h\u00e4nen kirkossaan, joka on kutsuttu el\u00e4m\u00e4\u00e4n uuden valtakunnan arvojen mukaan. Ja kuten vertaus osoittaa, t\u00e4m\u00e4 uusi valtakunta on vastakohta maailman valtakunnalle, joka perustuu ahneuteen ja materialismiin.” (De civitate Dei, 20.9, PL 41, 676)<\/p>\n

Eusebios Kesarealainen (n. 260-340) korosti Kristuksen roolia t\u00e4yttymyksen\u00e4:<\/p>\n

”Kristus on t\u00e4yttymys kaikille Vanhan testamentin profetioille ja lupauksille. H\u00e4n on se, joka opettaa meille todellisen rikkauden luonteen: se ei ole materiaalista, vaan hengellist\u00e4, ja se tulee Jumalan tuntemisesta ja rakastamisesta, ei ahneudesta ja materialismista. Ja h\u00e4n on my\u00f6s se, joka perustaa uuden valtakunnan, joka perustuu oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen, ei ahneuteen ja sortoon.” (Demonstratio evangelica, 1.6, PG 22, 56)<\/p>\n

X Vertauksen tulkintahistoria<\/span><\/strong><\/p>\n

Varhaiskirkko ja patristinen aika<\/strong><\/p>\n

Varhaiskirkossa ja patristisella ajalla vertausta mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4 tulkittiin p\u00e4\u00e4asiassa moraalisesta ja askeettisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, korostaen ahneuden vaaroja ja materiaalisen omaisuuden oikeaa k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa ennen kaikkea varoituksen materialismia ja ahneutta vastaan, ja kutsun kohtuullisuuteen ja anteliaisuuteen.<\/p>\n

Origenes ja aleksandrialainen koulukunta korostivat vertauksen allegorista tulkintaa, n\u00e4hden siin\u00e4 syv\u00e4llisi\u00e4 hengellisi\u00e4 merkityksi\u00e4. He n\u00e4kiv\u00e4t rikkaassa miehess\u00e4 vertauskuvan sielusta, joka on rikas maailman silmiss\u00e4 mutta k\u00f6yh\u00e4 Jumalan silmiss\u00e4.<\/p>\n

Antiokian koulukunta, johon kuuluivat mm. Johannes Krysostomos ja Theodoros Mopsuestialainen, korosti enemm\u00e4n vertauksen historiallista ja moraalista merkityst\u00e4. He n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa ennen kaikkea opetuksen ahneuden vaaroista ja materiaalisen omaisuuden oikeasta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Augustinus ja l\u00e4ntinen kirkko yhdistiv\u00e4t n\u00e4it\u00e4 l\u00e4hestymistapoja, korostaen sek\u00e4 vertauksen moraalista ett\u00e4 hengellist\u00e4 merkityst\u00e4. He n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa sek\u00e4 varoituksen ahneutta ja materialismia vastaan ett\u00e4 syv\u00e4llisen teologisen opetuksen el\u00e4m\u00e4n tarkoituksesta ja todellisesta onnesta.<\/p>\n

Keskiaika ja reformaatio<\/strong><\/p>\n

Keskiajalla vertauksen tulkinnassa korostui erityisesti sen askeettinen ulottuvuus. Vertausta k\u00e4ytettiin usein opettamaan luopumisen ja k\u00f6yhyyden hyveit\u00e4, erityisesti luostarilaitoksen kontekstissa. Fransiskus Assisilainen ja h\u00e4nen seuraajansa n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa vahvistuksen kutsulleen el\u00e4\u00e4 evankelista k\u00f6yhyytt\u00e4 ja luopumista.<\/p>\n

Reformaation aikana tulkinta muuttui merkitt\u00e4v\u00e4sti. Martti Luther ja muut reformaattorit korostivat, ett\u00e4 vertaus ei tuomitse rikkautta sin\u00e4ns\u00e4, vaan ahneuden ja materialismin. He opettivat, ett\u00e4 kristitty voi omistaa omaisuutta ja olla rikas, kunhan h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaisuuttaan Jumalan tahdon mukaan ja ei kiinny siihen liiaksi.<\/p>\n

Katolinen kirkko vastasi korostamalla, ett\u00e4 vaikka rikkaus ei ole itsess\u00e4\u00e4n pahaa, se on vaarallista ja voi helposti johtaa ahneuteen ja materialismiin. Siksi k\u00f6yhyyden ja luopumisen ihanteet, erityisesti luostarilaitoksen kontekstissa, ovat t\u00e4rkeit\u00e4 vastavoimia maailman materialismille.<\/p>\n

Moderni aika<\/strong><\/p>\n

Modernina aikana vertauksen tulkinnassa on korostunut erityisesti sen sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus. Monet teologit ovat n\u00e4hneet vertauksessa voimakkaan kritiikin kapitalismia ja kulutusyhteiskuntaa vastaan, jotka rohkaisevat ihmisi\u00e4 ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n aarteita itselleen ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n mukavaa ja nautinnollista el\u00e4m\u00e4\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muista.<\/p>\n

Vapautuksen teologia on n\u00e4hnyt vertauksessa vahvistuksen kutsulleen ty\u00f6skennell\u00e4 k\u00f6yhien ja sorrettujen puolesta, ja vastustaa taloudellisia rakenteita ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, jotka edist\u00e4v\u00e4t eriarvoisuutta ja ep\u00e4oikeudenmukaisuutta. Vertaus on n\u00e4hty kutsuna sosiaaliseen ja taloudelliseen muutokseen, joka edist\u00e4isi oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa.<\/p>\n

Toisaalta monet konservatiiviset teologit ovat korostaneet, ett\u00e4 vertaus ei ole ensisijaisesti sosiaalinen tai taloudellinen, vaan hengellinen. He ovat n\u00e4hneet vertauksessa ennen kaikkea varoituksen materialismia ja ahneutta vastaan, ja kutsun keskitty\u00e4 hengellisiin asioihin materiaalisten sijaan.<\/p>\n

Ekumeenisessa liikkeess\u00e4 vertaus on n\u00e4hty kutsuna yhteiseen todistukseen materialismia ja ahneutta vastaan, ja yhteiseen ty\u00f6h\u00f6n oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Se on n\u00e4hty my\u00f6s kutsuna jakaa resursseja ja omaisuutta eri kirkkokuntien v\u00e4lill\u00e4, erityisesti rikkaiden ja k\u00f6yhien kirkkojen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

XI Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset<\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkkoisien tulkinnat vertauksesta mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4 osoittavat, kuinka monipuolisesti ja syv\u00e4llisesti he ymm\u00e4rsiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n Jeesuksen opetuksen. Heid\u00e4n selityksens\u00e4 ulottuvat historiallisista tulkinnoista teologisiin, moraalisiin, ekklesiologisiin, askeettisiin, patristisiin ja typologisiin n\u00e4k\u00f6kulmiin. Yhdess\u00e4 n\u00e4m\u00e4 tulkinnat muodostavat rikkaan teologisen perinn\u00f6n, joka on muovannut kristillist\u00e4 ajattelua ja hartausel\u00e4m\u00e4\u00e4 l\u00e4pi vuosisatojen.<\/p>\n

Kirkkoisien opetuksissa vertaus n\u00e4ytt\u00e4ytyy monitasoisena kuvauksena, joka k\u00e4sittelee useita keskeisi\u00e4 kristillisi\u00e4 teemoja: ahneutta ja anteliaisuutta, materialismia ja hengellist\u00e4 rikkautta, el\u00e4m\u00e4n tarkoitusta ja todellista onnea, kuolevaisuutta ja ikuisuutta.<\/p>\n

Vertauksen keskeinen opetus on, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tarkoitus ei ole materiaalinen menestys tai nautinto, vaan Jumalan tunteminen ja rakastaminen. Se varoittaa meit\u00e4 ahneudesta ja materialismista, jotka voivat helposti johtaa meid\u00e4t harhaan ja est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4n todellista tarkoitusta. Ja se kutsuu meit\u00e4 olemaan ”rikkaita Jumalan edess\u00e4”, mik\u00e4 tarkoittaa el\u00e4mist\u00e4 Jumalan tahdon mukaan ja omaisuuden k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 h\u00e4nen kunniakseen ja muiden hyv\u00e4ksi.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 tulkinnat eiv\u00e4t ole toisensa poissulkevia vaan t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan, tarjoten kokonaisvaltaisen n\u00e4kemyksen vertauksen merkityksest\u00e4. Kirkkoisien perint\u00f6 osoittaa, ett\u00e4 vertaus mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4, kuten muutkin Jeesuksen vertaukset, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ehtym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 viisauden l\u00e4hteit\u00e4, jotka puhuttelevat kristittyj\u00e4 kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.<\/p>\n

Lopuksi, t\u00e4m\u00e4 vertaus kutsuu meit\u00e4 sek\u00e4 henkil\u00f6kohtaiseen ett\u00e4 yhteis\u00f6lliseen itsetutkisteluun: Olemmeko me kuin mielet\u00f6n rikas mies, joka ker\u00e4\u00e4 aarteita itselleen mutta ei ole rikas Jumalan edess\u00e4? Vai olemmeko me oppineet vertauksen opetuksen ja alkaneet el\u00e4\u00e4 Jumalan tahdon mukaan, k\u00e4ytt\u00e4en omaisuuttamme h\u00e4nen kunniakseen ja muiden hyv\u00e4ksi? T\u00e4m\u00e4 kysymys on yht\u00e4 ajankohtainen t\u00e4n\u00e4\u00e4n kuin se oli Jeesuksen aikana, ja se kutsuu meit\u00e4 jatkuvaan itsetutkisteluun ja parannukseen.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirkkoisien selitys ja opetus vertauksesta mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4 (Luuk.12:16-21) I Johdanto Vertaus mielett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rikkaasta miehest\u00e4 on yksi Jeesuksen vaikuttavimmista opetuksista,<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-3050","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3050","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3050"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3050\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3051,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3050\/revisions\/3051"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3050"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3050"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3050"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}