{"id":3045,"date":"2025-09-15T09:26:14","date_gmt":"2025-09-15T06:26:14","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=3045"},"modified":"2025-09-15T09:27:05","modified_gmt":"2025-09-15T06:27:05","slug":"3045","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2025\/09\/15\/3045\/","title":{"rendered":"Kirkkoisien selitys ja opetus vertauksesta armottomasta velallisesta (Matt. 18:23-35)"},"content":{"rendered":"

Kirkkoisien selitys ja opetus vertauksesta armottomasta velallisesta<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

(Matt. 18:23-35)<\/span><\/p>\n

I Johdanto<\/strong><\/span><\/p>\n

Vertaus armottomasta velallisesta on yksi Jeesuksen voimakkaimmista opetuksista anteeksiannosta ja armosta. Matteuksen evankeliumissa (Matt. 18:23-35) kerrottu vertaus kertoo palvelijasta, jolle kuningas antoi anteeksi valtavan velan, mutta joka ei suostunut antamaan anteeksi pient\u00e4 velkaa kanssapalvelijalleen. Kuultuaan t\u00e4st\u00e4 kuningas suuttui ja m\u00e4\u00e4r\u00e4si armottoman palvelijan kiduttajien k\u00e4siin, kunnes t\u00e4m\u00e4 maksaisi koko velkansa.<\/p>\n

Vertaus on vastaus Pietarin kysymykseen anteeksiannon rajoista: ”Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsem\u00e4n kertaa?” (Matt. 18:21). Jeesus vastaa: ”Min\u00e4 sanon sinulle: ei seitsem\u00e4n kertaa, vaan seitsem\u00e4nkymment\u00e4seitsem\u00e4n kertaa” (Matt. 18:22), ja jatkaa kertomalla vertauksen.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 vertaus on ollut keskeinen kristillisen anteeksiannon ja armon teologian muotoutumisessa. Se opettaa, ett\u00e4 Jumalan meille osoittama anteeksianto on niin valtava, ett\u00e4 meid\u00e4n on mahdotonta kielt\u00e4yty\u00e4 antamasta anteeksi muille. Kirkkois\u00e4t, varhaiset kristilliset teologit ja opettajat, ovat tarjonneet monia syv\u00e4llisi\u00e4 tulkintoja t\u00e4st\u00e4 vertauksesta. Heid\u00e4n selityksens\u00e4 valottavat vertauksen moniulotteista luonnetta ja sen syv\u00e4llist\u00e4 merkityst\u00e4 kristilliselle uskolle ja el\u00e4m\u00e4lle.<\/p>\n

Seuraavassa tarkastellaan, miten kirkkois\u00e4t tulkitsivat ja opettivat t\u00e4t\u00e4 vertausta, ja miten heid\u00e4n ymm\u00e4rryksens\u00e4 on muovannut kristillist\u00e4 ajattelua anteeksiannosta, armosta ja sovituksesta.<\/p>\n

II Historiallinen konteksti ja tausta<\/span><\/strong><\/p>\n

Velkasuhteet ja velkaorjuus antiikin maailmassa<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t olivat tietoisia vertauksen historiallisesta kontekstista ja selittiv\u00e4t usein velkasuhteita ja velkaorjuutta antiikin maailmassa. Johannes Krysostomos (n. 347-407) kirjoitti:<\/p>\n

”Antiikin maailmassa velkaantuminen oli vakava asia. Jos velallinen ei pystynyt maksamaan velkaansa, h\u00e4net ja h\u00e4nen perheens\u00e4 voitiin myyd\u00e4 orjiksi. T\u00e4m\u00e4 oli julma k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, mutta se oli yleinen. Vertauksen ensimm\u00e4inen palvelija oli velkaa kuninkaalleen 10 000 talenttia, mik\u00e4 oli valtava summa \u2013 yksi talentti vastasi noin 6 000 denaria, ja yksi denari oli tavallisen ty\u00f6miehen p\u00e4iv\u00e4palkka. T\u00e4m\u00e4 velka oli siis mahdoton maksaa takaisin, ja palvelija ja h\u00e4nen perheens\u00e4 olisivat joutuneet orjiksi ilman kuninkaan armoa.” (Homiliae in Matthaeum, 61.3, PG 58, 591)<\/p>\n

Hieronymus (n. 347-420) selitti velkaorjuuden k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4:<\/p>\n

”Mooseksen laki salli velkaorjuuden, mutta rajoitti sen kestoa. Leevil\u00e4iskirja m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4: ’Jos veljesi k\u00f6yhtyy ja joutuu myym\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 sinulle, \u00e4l\u00e4 teett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 orjan ty\u00f6t\u00e4. Olkoon h\u00e4n luonasi kuin p\u00e4iv\u00e4palkkalainen tai muukalainen; h\u00e4n palvelkoon sinua riemuvuoteen asti’ (3. Moos. 25:39-40). Mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4t\u00e4 rajoitusta ei aina noudatettu, ja monet velkaorjat j\u00e4iv\u00e4t orjiksi koko el\u00e4m\u00e4kseen. Vertauksen kuningas oli armollisempi kuin laki vaati: h\u00e4n ei vain rajoittanut palvelijan orjuutta, vaan antoi h\u00e4nelle koko velan anteeksi.” (Commentarii in Matthaeum, 18.23, PL 26, 135)<\/p>\n

Anteeksiannon k\u00e4sitys juutalaisuudessa<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t olivat my\u00f6s tietoisia anteeksiannon k\u00e4sityksest\u00e4 juutalaisuudessa. Origenes (n. 185-254) kirjoitti:<\/p>\n

”Juutalaisuudessa anteeksianto oli keskeinen k\u00e4site, mutta se ei ollut rajatonta. Juutalainen laki ja perinne opettivat, ett\u00e4 ihmisen tulisi antaa anteeksi kolme kertaa. T\u00e4m\u00e4 perustui Aamoksen kirjan kohtaan, jossa Jumala sanoo: ’Kolmen Damaskoksen rikoksen t\u00e4hden, nelj\u00e4n t\u00e4hden, en peruuta p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4ni’ (Aam. 1:3). Rabbien tulkinnan mukaan t\u00e4m\u00e4 tarkoitti, ett\u00e4 Jumala antaa anteeksi kolme kertaa, mutta ei nelj\u00e4tt\u00e4. Siksi Pietari ajatteli olevansa erityisen antelias ehdottaessaan seitsem\u00e4\u00e4 kertaa. Mutta Jeesus ylitti t\u00e4m\u00e4n rajallisen anteeksiannon k\u00e4sityksen opettamalla rajatonta anteeksiantoa: ’seitsem\u00e4nkymment\u00e4seitsem\u00e4n kertaa’, mik\u00e4 tarkoittaa \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.” (Commentarii in Matthaeum, 14.22, PG 13, 1240)<\/p>\n

Ambrosius Milanolainen (n. 340-397) korosti juutalaisen anteeksiannon rajoituksia:<\/p>\n

”Juutalaisuudessa anteeksianto oli usein ehdollista ja rajoitettua. Se riippui rikkomuksen luonteesta, rikkojan katumuksesta ja sovitustoimista. Joitakin rikkomuksia pidettiin niin vakavina, ett\u00e4 niit\u00e4 ei voitu antaa anteeksi ilman uhreja ja rituaaleja. Jeesus ylitti n\u00e4m\u00e4 rajoitukset opettamalla ehdotonta ja rajatonta anteeksiantoa, joka perustui Jumalan armoon ja rakkauteen, ei ihmisen ansioihin tai tekoihin.” (De poenitentia, 1.2.5, PL 16, 468)<\/p>\n

III Teologinen tulkinta: armo ja anteeksianto<\/span><\/strong><\/p>\n

Jumalan armo ja ihmisen vastuu<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa syv\u00e4llisen teologisen opetuksen Jumalan armosta ja ihmisen vastuusta. Augustinus (354-430) kirjoitti:<\/p>\n

”Vertaus opettaa meille, ett\u00e4 Jumalan armo on valtava ja ansaitsematon. Kuningas antoi palvelijalleen anteeksi valtavan velan, jota t\u00e4m\u00e4 ei koskaan olisi pystynyt maksamaan. T\u00e4m\u00e4 kuvaa Jumalan armoa meit\u00e4 kohtaan: h\u00e4n antaa meille anteeksi syntimme, joita me emme koskaan voisi sovittaa omilla teoillamme. Mutta vertaus opettaa my\u00f6s, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 armo velvoittaa meit\u00e4: meid\u00e4n tulee antaa anteeksi muille, kuten Jumala on antanut anteeksi meille. Jos kielt\u00e4ydymme antamasta anteeksi, me hylk\u00e4\u00e4mme Jumalan armon ja joudumme h\u00e4nen tuomionsa alaisiksi.” (De sermone Domini in monte, 2.8.30, PL 34, 1280)<\/p>\n

Johannes Krysostomos korosti ihmisen vastuuta:<\/p>\n

”Jumalan armo ei ole automaattista tai mekaanista. Se vaatii meilt\u00e4 vastausta: meid\u00e4n tulee ottaa se vastaan n\u00f6yryydell\u00e4 ja kiitollisuudella, ja meid\u00e4n tulee heijastaa sit\u00e4 omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme antamalla anteeksi muille. Jos kielt\u00e4ydymme antamasta anteeksi, me osoitamme, ettemme ole todella ymm\u00e4rt\u00e4neet tai vastaanottaneet Jumalan armoa. Ja jos emme ole vastaanottaneet Jumalan armoa, me j\u00e4\u00e4mme syntiemme ja tuomiomme alaisiksi.” (Homiliae in Matthaeum, 61.4, PG 58, 592)<\/p>\n

Anteeksiannon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s anteeksiannon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kyprianus Karthagolainen (n. 200-258) kirjoitti:<\/p>\n

”Anteeksianto ei ole valinnainen kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4; se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Jeesus opettaa Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksessa: ’Anna meille meid\u00e4n velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meid\u00e4n velallisillemme’ (Matt. 6:12). T\u00e4m\u00e4 rukous sitoo meid\u00e4t anteeksiantoon: jos pyyd\u00e4mme Jumalalta anteeksiantoa, meid\u00e4n on annettava anteeksi muille. Jos kielt\u00e4ydymme antamasta anteeksi, me pyyd\u00e4mme Jumalaa olemaan antamatta meille anteeksi. T\u00e4m\u00e4 on vertauksen armottoman palvelijan tragedia: h\u00e4n ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt t\u00e4t\u00e4 yhteytt\u00e4, ja siksi h\u00e4n menetti kuninkaan anteeksiannon.” (De dominica oratione, 23, PL 4, 535)<\/p>\n

Basileios Suuri (n. 330-379) korosti anteeksiannon keskeisyytt\u00e4:<\/p>\n

”Anteeksianto on kristillisen el\u00e4m\u00e4n syd\u00e4n. Se ei ole vain yksi hyve muiden joukossa, vaan se on keskeinen osa Kristuksen seuraajien identiteetti\u00e4. Jeesus opettaa: ’Jos te annatte anteeksi ihmisille heid\u00e4n rikkomuksensa, niin my\u00f6s teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna anteeksi ihmisille, niin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n teid\u00e4n Is\u00e4nne anna anteeksi teid\u00e4n rikkomuksianne’ (Matt. 6:14-15). T\u00e4m\u00e4 on ehdoton vaatimus: ei ole kristillist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ilman anteeksiantoa.” (Homilia in illud: Attende tibi ipsi, 7, PG 31, 213)<\/p>\n

Armon ja oikeudenmukaisuuden suhde<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t pohtivat my\u00f6s armon ja oikeudenmukaisuuden suhdetta. Ambrosius Milanolainen kirjoitti:<\/p>\n

”Jumalan armo ei kumoa h\u00e4nen oikeudenmukaisuuttaan, vaan t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Vertauksen kuningas oli sek\u00e4 armollinen ett\u00e4 oikeudenmukainen: h\u00e4n antoi palvelijalleen anteeksi valtavan velan, mik\u00e4 osoitti h\u00e4nen armoaan, mutta h\u00e4n my\u00f6s rankaisi palvelijaa, kun t\u00e4m\u00e4 kielt\u00e4ytyi antamasta anteeksi kanssapalvelijalleen, mik\u00e4 osoitti h\u00e4nen oikeudenmukaisuuttaan. Samoin Jumala on sek\u00e4 armollinen ett\u00e4 oikeudenmukainen: h\u00e4n antaa meille anteeksi syntimme, mutta h\u00e4n my\u00f6s vaatii meit\u00e4 antamaan anteeksi muille.” (Expositio Evangelii secundum Lucam, 7.225, PL 15, 1741)<\/p>\n

Gregorios Suuri (n. 540-604) korosti Jumalan oikeudenmukaisuuden armollisuutta:<\/p>\n

”Jumalan oikeudenmukaisuus ei ole kylm\u00e4\u00e4 tai mekaanista, vaan se on aina l\u00e4p\u00e4isty h\u00e4nen armollaan ja rakkaudellaan. H\u00e4n ei rankaise meit\u00e4, koska h\u00e4n nauttii rankaisemisesta, vaan koska h\u00e4n rakastaa meit\u00e4 ja haluaa meid\u00e4n kasvavan rakkaudessa ja armossa. Vertauksen kuningas ei rangaissut palvelijaa kostoksi, vaan opettaakseen h\u00e4nelle anteeksiannon merkityksen. Samoin Jumala ei rankaise meit\u00e4 kostoksi, vaan opettaakseen meille rakkauden ja armon tien.” (Homiliae in Evangelia, 39.4, PL 76, 1297)<\/p>\n

IV Moraalinen tulkinta: anteeksianto ja sovinto<\/span><\/strong><\/p>\n

Anteeksiannon k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat anteeksiannon k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Johannes Krysostomos kirjoitti:<\/p>\n

”Anteeksianto ei ole vain tunne tai asenne; se on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teko. Se tarkoittaa, ett\u00e4 me luovumme oikeudestamme kostoon ja hyvitykseen, ja kohtelemme v\u00e4\u00e4rintekij\u00e4\u00e4 rakkaudella ja armolla. Se tarkoittaa, ett\u00e4 me emme pid\u00e4 kirjaa v\u00e4\u00e4ryyksist\u00e4 tai kanna kaunaa, vaan annamme anteeksi ’syd\u00e4mest\u00e4mme’, kuten Jeesus opettaa. T\u00e4m\u00e4 ei ole helppoa, mutta se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.” (Homiliae in Matthaeum, 61.5, PG 58, 593)<\/p>\n

Hieronymus korosti anteeksiannon jatkuvuutta:<\/p>\n

”Anteeksianto ei ole kertaluontoinen teko, vaan jatkuva prosessi. Jeesus opettaa, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee antaa anteeksi ’seitsem\u00e4nkymment\u00e4seitsem\u00e4n kertaa’, mik\u00e4 tarkoittaa \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee antaa anteeksi jatkuvasti, ei vain kerran tai kahdesti. Joskus sama v\u00e4\u00e4ryys voi vaatia anteeksiantoa useita kertoja, kun vanhat haavat nousevat pintaan. Mutta meid\u00e4n tulee olla k\u00e4rsiv\u00e4llisi\u00e4 ja jatkaa anteeksiantoa, kuten Jumala on k\u00e4rsiv\u00e4llinen ja jatkaa anteeksiantoa meille.” (Commentarii in Matthaeum, 18.22, PL 26, 134)<\/p>\n

Sovinnon merkitys<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s sovinnon merkityst\u00e4 anteeksiannossa. Augustinus kirjoitti:<\/p>\n

”Anteeksianto ei ole vain henkil\u00f6kohtainen asia; se on my\u00f6s yhteis\u00f6llinen. Sen tavoitteena on sovinto ja yhteyden palauttaminen. Jeesus opettaa: ’Jos siis olet tuomassa lahjaasi alttarille ja siell\u00e4 muistat, ett\u00e4 veljell\u00e4si on jotakin sinua vastaan, niin j\u00e4t\u00e4 lahjasi siihen alttarin eteen, ja k\u00e4y ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi’ (Matt. 5:23-24). T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 sovinto on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin uhri. Samoin vertaus opettaa, ett\u00e4 anteeksianto ja sovinto ovat keskeisi\u00e4 Jumalan valtakunnassa.” (De sermone Domini in monte, 1.10.27, PL 34, 1244)<\/p>\n

Basileios Suuri korosti sovinnon k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisyytt\u00e4:<\/p>\n

”Sovinto ei ole vain teoreettinen k\u00e4site; se on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n todellisuus. Se tarkoittaa, ett\u00e4 me palautamme yhteyden ja luottamuksen, jotka v\u00e4\u00e4ryys on rikkonut. T\u00e4m\u00e4 voi vaatia aikaa ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, mutta se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kristillisess\u00e4 yhteis\u00f6ss\u00e4. Vertaus opettaa, ett\u00e4 anteeksianto ilman sovintoa on ep\u00e4t\u00e4ydellist\u00e4: kuninkaan anteeksianto olisi johtanut sovintoon, jos palvelija olisi ymm\u00e4rt\u00e4nyt sen merkityksen ja heijastannut sit\u00e4 omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n.” (Regulae brevius tractatae, 172, PG 31, 1196)<\/p>\n

Katumuksen ja anteeksiannon suhde<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t pohtivat my\u00f6s katumuksen ja anteeksiannon suhdetta. Kyprianus Karthagolainen kirjoitti:<\/p>\n

”Katumus on anteeksiannon edellytys. Vertauksen ensimm\u00e4inen palvelija katui ja pyysi armoa, ja kuningas antoi h\u00e4nelle anteeksi. Mutta kun h\u00e4n ei osoittanut katumusta ja armoa kanssapalvelijalleen, h\u00e4n menetti kuninkaan anteeksiannon. Samoin meid\u00e4n tulee katua syntej\u00e4mme ja pyyt\u00e4\u00e4 Jumalalta anteeksiantoa, mutta meid\u00e4n tulee my\u00f6s osoittaa katumusta ja armoa muille. Jos emme tee n\u00e4in, me osoitamme, ettemme ole todella katuneet.” (De lapsis, 17, PL 4, 479)<\/p>\n

Ambrosius Milanolainen korosti katumuksen aitoutta:<\/p>\n

”Aito katumus johtaa muutokseen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja k\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4. Se ei ole vain sanoja tai tunteita, vaan se on syd\u00e4men muutosta, joka n\u00e4kyy teoissa. Vertauksen ensimm\u00e4inen palvelija osoitti sanallista katumusta, mutta h\u00e4nen my\u00f6hempi k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 paljasti, ettei h\u00e4nen katumuksensa ollut aitoa. Aito katumus olisi johtanut h\u00e4net antamaan anteeksi kanssapalvelijalleen, kuten kuningas oli antanut anteeksi h\u00e4nelle. T\u00e4m\u00e4 opettaa meille, ett\u00e4 aito katumus johtaa anteeksiantoon ja armoon muita kohtaan.” (De poenitentia, 2.5.35, PL 16, 509)<\/p>\n

V Ekklesiologinen tulkinta: kirkko ja anteeksianto<\/strong><\/span><\/p>\n

Kirkko anteeksiannon yhteis\u00f6n\u00e4<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa my\u00f6s ekklesiologisen ulottuvuuden, joka koski kirkon roolia anteeksiannon yhteis\u00f6n\u00e4. Kyprianus Karthagolainen kirjoitti:<\/p>\n

”Kirkko on anteeksiannon yhteis\u00f6. Se on paikka, jossa Jumalan armo ja anteeksianto tulevat todellisiksi ihmisten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kirkossa me tunnustamme syntimme, saamme anteeksiannon ja opimme antamaan anteeksi muille. Kirkko on kuin vertauksen kuningas, joka antaa anteeksi palvelijoilleen, mutta my\u00f6s odottaa heid\u00e4n antavan anteeksi toisilleen. Jos kirkko unohtaa t\u00e4m\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja muuttuu tuomion ja rankaisun yhteis\u00f6ksi, se pett\u00e4\u00e4 kutsumuksensa ja teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4.” (De unitate ecclesiae, 9, PL 4, 506)<\/p>\n

Augustinus korosti kirkon sakramentaalista roolia:<\/p>\n

”Kirkko on sakramentaalinen yhteis\u00f6, jossa Jumalan armo ja anteeksianto tulevat n\u00e4kyviksi ja konkreettisiksi sakramenttien kautta. Kasteessa me saamme anteeksi kaikki syntimme ja tulemme osallisiksi Jumalan armosta. Eukaristiassa me muistamme Kristuksen uhrin, joka toi meille anteeksiannon, ja vahvistumme antamaan anteeksi muille. Ja ripiss\u00e4 me tunnustamme syntimme ja saamme j\u00e4lleen anteeksiannon. N\u00e4m\u00e4 sakramentit tekev\u00e4t kirkosta anteeksiannon yhteis\u00f6n, joka heijastaa Jumalan armoa maailmassa.” (De baptismo, 5.21.29, PL 43, 191)<\/p>\n

Kirkon kurinpito ja anteeksianto<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t pohtivat my\u00f6s kirkon kurinpidon ja anteeksiannon suhdetta. Basileios Suuri kirjoitti:<\/p>\n

”Kirkko on kutsuttu sek\u00e4 kurinpitoon ett\u00e4 anteeksiantoon. N\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t ole vastakohtia, vaan ne t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan. Kurinpito ilman anteeksiantoa on kovaa ja armotonta, mutta anteeksianto ilman kurinpitoa voi johtaa v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen ja synnin v\u00e4h\u00e4ttelyyn. Vertaus opettaa t\u00e4t\u00e4 tasapainoa: kuningas antoi palvelijalleen anteeksi, mutta h\u00e4n my\u00f6s rankaisi h\u00e4nt\u00e4, kun t\u00e4m\u00e4 kielt\u00e4ytyi antamasta anteeksi kanssapalvelijalleen. Samoin kirkon tulee sek\u00e4 antaa anteeksi ett\u00e4 harjoittaa kurinpitoa, aina rakkauden ja armon hengess\u00e4.” (Epistolae, 199, PG 32, 716)<\/p>\n

Johannes Krysostomos korosti kurinpidon rakkautta:<\/p>\n

”Kirkon kurinpito ei ole rangaistusta rangaistuksen vuoksi, vaan se on rakkauden teko, jonka tavoitteena on syntisen palauttaminen oikealle tielle. Se on kuin l\u00e4\u00e4k\u00e4rin toimenpide, joka voi olla kivulias, mutta jonka tavoitteena on parantaminen. Vertauksen kuningas rankaisi palvelijaa, ei kostoksi, vaan opettaakseen h\u00e4nelle anteeksiannon merkityksen. Samoin kirkon kurinpidon tavoitteena on opettaa ja parantaa, ei rangaista tai kostaa.” (Homiliae in epistulam ad Corinthios I, 15.4, PG 61, 127)<\/p>\n

Sovinto ja yhteys<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s sovinnon ja yhteyden merkityst\u00e4 kirkossa. Augustinus kirjoitti:<\/p>\n

”Kirkko on yhteyden yhteis\u00f6, jossa sovinto ja anteeksianto ovat keskeisi\u00e4. Paavali opettaa: ’Pyrkik\u00e4\u00e4 rauhan sitein s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Hengen luoma ykseys’ (Ef. 4:3). T\u00e4m\u00e4 ykseys vaatii jatkuvaa anteeksiantoa ja sovintoa, sill\u00e4 me kaikki olemme syntisi\u00e4 ja teemme virheit\u00e4. Vertaus opettaa meille, ett\u00e4 anteeksianto ja sovinto ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 Jumalan valtakunnassa, ja sama p\u00e4tee kirkkoon, joka on Jumalan valtakunnan merkki ja v\u00e4line maailmassa.” (De civitate Dei, 15.6, PL 41, 443)<\/p>\n

Kyrillos Jerusalemilainen (n. 315-386) korosti yhteyden sakramentaalista perustaa:<\/p>\n

”Kirkko on Kristuksen ruumis, ja me kaikki olemme sen j\u00e4seni\u00e4. T\u00e4m\u00e4 yhteys perustuu kasteeseen ja eukaristiaan, jotka yhdist\u00e4v\u00e4t meid\u00e4t Kristukseen ja toisiimme. Mutta t\u00e4m\u00e4 yhteys vaatii my\u00f6s jatkuvaa anteeksiantoa ja sovintoa, sill\u00e4 me kaikki olemme syntisi\u00e4 ja teemme virheit\u00e4. Vertaus opettaa meille, ett\u00e4 anteeksianto ja sovinto ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 Jumalan valtakunnassa, ja sama p\u00e4tee kirkkoon, joka on Jumalan valtakunnan merkki ja v\u00e4line maailmassa.” (Catecheses mystagogicae, 5.7, PG 33, 1116)<\/p>\n

VI Askeettinen tulkinta: hengellinen kilvoitus ja itsens\u00e4 kielt\u00e4minen<\/strong><\/span><\/p>\n

Anteeksianto hengellisen\u00e4 harjoituksena<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t, erityisesti er\u00e4maais\u00e4t ja luostarilaitoksen perustajat, korostivat anteeksiannon merkityst\u00e4 hengellisen\u00e4 harjoituksena. Antonios Suuri (n. 251-356) kirjoitti:<\/p>\n

”Anteeksianto on hengellinen harjoitus, joka puhdistaa syd\u00e4men kaunasta ja katkeruudesta. Se on kuin l\u00e4\u00e4ke, joka parantaa sielun haavat ja vapauttaa sen vihan ja koston kahleista. Kun harjoitamme anteeksiantoa, me kasvamme rakkaudessa ja armossa, ja tulemme enemm\u00e4n Kristuksen kaltaisiksi. Vertaus opettaa meille, ett\u00e4 anteeksianto on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n osa hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, ja jos kielt\u00e4ydymme antamasta anteeksi, me est\u00e4mme hengellist\u00e4 kasvuamme ja vaarannamme sielumme pelastuksen.” (Epistolae, 6, PG 40, 984)<\/p>\n

Johannes Cassianus (n. 360-435) korosti anteeksiannon jatkuvuutta:<\/p>\n

”Anteeksianto ei ole kertaluontoinen teko, vaan jatkuva hengellinen harjoitus. Se on kuin rukous tai paasto: sit\u00e4 t\u00e4ytyy harjoittaa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ja johdonmukaisesti, jotta se kantaisi hedelm\u00e4\u00e4. Jeesus opettaa, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee antaa anteeksi ’seitsem\u00e4nkymment\u00e4seitsem\u00e4n kertaa’, mik\u00e4 tarkoittaa \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 anteeksianto on el\u00e4m\u00e4ntapa, ei yksitt\u00e4inen teko. Se on asenne, joka l\u00e4p\u00e4isee koko el\u00e4m\u00e4mme ja kaikki suhteemme.” (Collationes, 9.14, PL 49, 785)<\/p>\n

N\u00f6yryys ja anteeksianto<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t korostivat my\u00f6s n\u00f6yryyden ja anteeksiannon v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4. Evagrios Pontoslainen (345-399) kirjoitti:<\/p>\n

”N\u00f6yryys on anteeksiannon perusta. Kun ymm\u00e4rr\u00e4mme oman syntisyytemme ja tarvitsevuutemme Jumalan armoa kohtaan, meid\u00e4n on helpompi antaa anteeksi muille. Ylpeys sen sijaan est\u00e4\u00e4 anteeksiantoa: se saa meid\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n itsemme parempina kuin muut ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni oikeudestamme tuomita ja rangaista. Vertauksen ensimm\u00e4inen palvelija ei ollut n\u00f6yr\u00e4: vaikka h\u00e4n pyysi armoa kuninkaalta, h\u00e4n ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt oman syntisyytens\u00e4 syvyytt\u00e4, ja siksi h\u00e4n ei pystynyt antamaan anteeksi kanssapalvelijalleen.” (Praktikos, 42, PG 40, 1252)<\/p>\n

Johannes Klimakos (n. 579-649) korosti n\u00f6yryyden merkityst\u00e4:<\/p>\n

”N\u00f6yryys on tie anteeksiantoon. Kun n\u00e4emme itsemme sellaisina kuin olemme \u2013 syntisi\u00e4, jotka tarvitsevat Jumalan armoa \u2013 meid\u00e4n on helpompi antaa anteeksi muille. N\u00f6yryys auttaa meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 me kaikki olemme samassa veneess\u00e4: me kaikki teemme virheit\u00e4 ja tarvitsemme anteeksiantoa. T\u00e4m\u00e4 ymm\u00e4rrys johtaa my\u00f6t\u00e4tuntoon ja armoon muita kohtaan, mik\u00e4 on anteeksiannon perusta.” (Scala Paradisi, 25, PG 88, 992)<\/p>\n

K\u00e4rsimys ja anteeksianto<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t pohtivat my\u00f6s k\u00e4rsimyksen ja anteeksiannon v\u00e4list\u00e4 suhdetta. Basileios Suuri kirjoitti:<\/p>\n

”K\u00e4rsimys voi olla tie anteeksiantoon. Kun k\u00e4rsimme v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, meill\u00e4 on mahdollisuus osallistua Kristuksen k\u00e4rsimyksiin ja seurata h\u00e4nen esimerkki\u00e4\u00e4n anteeksiannossa. Kristus rukoili ristill\u00e4: ’Is\u00e4, anna heille anteeksi, sill\u00e4 he eiv\u00e4t tied\u00e4, mit\u00e4 he tekev\u00e4t’ (Luuk. 23:34). T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4ydellinen esimerkki anteeksiannosta k\u00e4rsimyksen keskell\u00e4. Kun annamme anteeksi niille, jotka ovat tehneet meille v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, me seuraamme Kristuksen esimerkki\u00e4 ja kasvamme h\u00e4nen kaltaisuuteensa.” (Homilia in Psalmum 37, 8, PG 29, 404)<\/p>\n

Gregorios Nyssalainen (n. 335-395) korosti k\u00e4rsimyksen muuttavaa voimaa:<\/p>\n

”K\u00e4rsimys voi muuttaa meit\u00e4, jos otamme sen vastaan oikealla tavalla. Se voi opettaa meille my\u00f6t\u00e4tuntoa ja armoa, jotka ovat anteeksiannon perusta. Kun k\u00e4rsimme, me ymm\u00e4rr\u00e4mme paremmin muiden k\u00e4rsimyst\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 ymm\u00e4rrys voi johtaa anteeksiantoon ja sovintoon. Vertauksen ensimm\u00e4inen palvelija ei oppinut k\u00e4rsimyksest\u00e4\u00e4n: vaikka h\u00e4n itse oli k\u00e4rsinyt velkavankeuden uhkaa, h\u00e4n ei osoittanut my\u00f6t\u00e4tuntoa kanssapalvelijalleen, joka oli samassa tilanteessa. T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 k\u00e4rsimys itsess\u00e4\u00e4n ei johda anteeksiantoon; tarvitaan my\u00f6s n\u00f6yryytt\u00e4 ja Jumalan armon ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4.” (De beatitudinibus, 5, PG 44, 1252)<\/p>\n

Maksimos Tunnustaja (n. 580-662) syvensi t\u00e4t\u00e4 ajatusta:<\/p>\n

”K\u00e4rsimys voi olla portti syvemp\u00e4\u00e4n anteeksiantoon, jos se otetaan vastaan Kristuksen ristin\u00e4. Kun k\u00e4rsimme, meill\u00e4 on mahdollisuus kuolla itsellemme \u2013 ylpeydellemme, oikeuksillemme, kostonhalullemme \u2013 ja nousta uuteen el\u00e4m\u00e4\u00e4n rakkaudessa ja anteeksiannossa. T\u00e4t\u00e4 tarkoittaa Kristuksen seuraaminen: ’Jos joku tahtoo kulkea minun j\u00e4ljess\u00e4ni, h\u00e4n kielt\u00e4k\u00f6\u00f6n itsens\u00e4, ottakoon ristins\u00e4 ja seuratkoon minua’ (Matt. 16:24). Anteeksianto on osa t\u00e4t\u00e4 itsens\u00e4 kielt\u00e4mist\u00e4 ja ristin kantamista.” (Capita de caritate, 1.24, PG 90, 965)<\/p>\n

VII Patristinen tulkinta: kirkkoisien erityisi\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia<\/strong><\/span><\/p>\n

Allegorinen tulkinta<\/strong><\/p>\n

Monet kirkkois\u00e4t, erityisesti aleksandrialaisessa perinteess\u00e4, tulkitsivat vertausta allegorisesti, n\u00e4hden jokaisessa yksityiskohdassa syvemm\u00e4n hengellisen merkityksen. Origenes kirjoitti:<\/p>\n

”Kuningas kuvaa Jumalaa, joka on kaiken Herra. Palvelija, joka oli velkaa 10 000 talenttia, kuvaa jokaista ihmist\u00e4, joka on syntinen ja velkaa Jumalalle enemm\u00e4n kuin voi koskaan maksaa. Palvelijan pyynt\u00f6 saada lis\u00e4aikaa kuvaa katumusta ja k\u00e4\u00e4ntymyst\u00e4. Kuninkaan armo kuvaa Jumalan anteeksiantoa, joka on t\u00e4ydellinen ja ehdoton. Kanssapalvelija, joka oli velkaa 100 denaria, kuvaa niit\u00e4, jotka ovat tehneet meille v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4. Ja palvelijan armottomuus kanssapalvelijaansa kohtaan kuvaa meid\u00e4n kielt\u00e4ytymist\u00e4mme antaa anteeksi muille.” (Commentarii in Matthaeum, 14.13, PG 13, 1230)<\/p>\n

Ambrosius Milanolainen kehitti allegorista tulkintaa:<\/p>\n

”Kuninkaan tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6s kuvaa viimeist\u00e4 tuomiota, jolloin jokainen joutuu tekem\u00e4\u00e4n tili\u00e4 teoistaan. Palvelijan valtava velka kuvaa syntien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja vakavuutta: ne ovat niin suuria, ett\u00e4 ihminen ei voi koskaan sovittaa niit\u00e4 omilla teoillaan. Kuninkaan armo kuvaa Jumalan anteeksiantoa, joka on t\u00e4ydellinen ja ehdoton. Palvelijan armottomuus kanssapalvelijaansa kohtaan kuvaa ihmisen kovuutta ja armottomuutta, joka on vastakohta Jumalan armolle. Ja kuninkaan lopullinen tuomio kuvaa Jumalan oikeudenmukaisuutta, joka vaatii meit\u00e4 heijastamaan h\u00e4nen armoaan omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme.” (Expositio Evangelii secundum Lucam, 7.225, PL 15, 1741)<\/p>\n

Kristologinen korostus<\/strong><\/p>\n

Erityisesti nikealaiset is\u00e4t, jotka puolustivat Kristuksen jumaluutta areiolaisia vastaan, korostivat vertauksen kristologista ulottuvuutta. Athanasios Aleksandrialainen (n. 296-373) kirjoitti:<\/p>\n

”Kristus on t\u00e4ydellinen ilmestys Jumalan armosta ja anteeksiannosta. H\u00e4n ei vain opeta anteeksiantoa, vaan h\u00e4n my\u00f6s toteuttaa sen ristill\u00e4: ’Is\u00e4, anna heille anteeksi, sill\u00e4 he eiv\u00e4t tied\u00e4, mit\u00e4 he tekev\u00e4t’ (Luuk.23:34). H\u00e4n on kuningas, joka antaa anteeksi valtavan velan, mutta h\u00e4n on my\u00f6s palvelija, joka kantaa meid\u00e4n syntimme ja k\u00e4rsii meid\u00e4n puolestamme. T\u00e4m\u00e4 kaksoisrooli \u2013 kuninkaana ja palvelijana \u2013 osoittaa Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen luonnon: h\u00e4n on sek\u00e4 Jumala, joka antaa anteeksi, ett\u00e4 ihminen, joka k\u00e4rsii meid\u00e4n puolestamme.” (Orationes contra Arianos, 2.69, PG 26, 293)<\/p>\n

Hilarius Poitierslainen (n. 310-367) korosti Kristuksen sovitusty\u00f6t\u00e4:<\/p>\n

”Kristus on maksanut meid\u00e4n velkamme ristill\u00e4. H\u00e4n on ottanut kantaakseen meid\u00e4n syntimme ja k\u00e4rsinyt rangaistuksen, jonka me ansaitsimme. T\u00e4m\u00e4 on vertauksen kuninkaan anteeksiannon todellinen perusta: velka ei vain katoa, vaan se maksetaan Kristuksen verell\u00e4. Ja koska Kristus on maksanut meid\u00e4n velkamme, meid\u00e4n tulee antaa anteeksi muille, jotka ovat velkaa meille. Jos kielt\u00e4ydymme antamasta anteeksi, me hylk\u00e4\u00e4mme Kristuksen sovitusty\u00f6n ja sen merkityksen omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme.” (De Trinitate, 9.10, PL 10, 288)<\/p>\n

Ekklesiologinen korostus<\/strong><\/p>\n

Kyprianus Karthagolainen ja muut, jotka korostivat kirkon ykseytt\u00e4 ja auktoriteettia, n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa vahvan ekklesiologisen ulottuvuuden. Kyprianus kirjoitti:<\/p>\n

”Kirkko on anteeksiannon yhteis\u00f6, jossa Jumalan armo tulee todelliseksi ihmisten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Se on paikka, jossa me tunnustamme syntimme, saamme anteeksiannon ja opimme antamaan anteeksi muille. T\u00e4m\u00e4 anteeksianto ei ole vain henkil\u00f6kohtainen asia, vaan se on my\u00f6s yhteis\u00f6llinen: se rakentaa ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 kirkon ykseytt\u00e4 ja rauhaa. Jos kielt\u00e4ydymme antamasta anteeksi, me rikkomme t\u00e4m\u00e4n ykseyden ja rauhan, ja erotamme itsemme kirkon yhteydest\u00e4.” (De unitate ecclesiae, 9, PL 4, 506)<\/p>\n

Augustinus korosti kirkon sakramentaalista roolia:<\/p>\n

”Kirkko on sakramentaalinen yhteis\u00f6, jossa Jumalan armo ja anteeksianto tulevat n\u00e4kyviksi ja konkreettisiksi sakramenttien kautta. Kasteessa me saamme anteeksi kaikki syntimme ja tulemme osallisiksi Jumalan armosta. Eukaristiassa me muistamme Kristuksen uhrin, joka toi meille anteeksiannon, ja vahvistumme antamaan anteeksi muille. Ja ripiss\u00e4 me tunnustamme syntimme ja saamme j\u00e4lleen anteeksiannon. N\u00e4m\u00e4 sakramentit tekev\u00e4t kirkosta anteeksiannon yhteis\u00f6n, joka heijastaa Jumalan armoa maailmassa.” (De baptismo, 5.21.29, PL 43, 191)<\/p>\n

Askeettinen korostus<\/strong><\/p>\n

Er\u00e4maaisi\u00e4 ja luostarilaitoksen perustajia kiinnosti erityisesti vertauksen askeettinen ulottuvuus. Johannes Cassianus kirjoitti:<\/p>\n

”Anteeksianto on hengellinen harjoitus, joka puhdistaa syd\u00e4men kaunasta ja katkeruudesta. Se on osa sit\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 taistelua, jota jokainen kristitty k\u00e4y intohimojaan vastaan. Kun kielt\u00e4ydymme antamasta anteeksi, me annamme vihalle ja kostonhalulle vallan sielussamme, ja n\u00e4m\u00e4 intohimot tuhoavat meid\u00e4n hengellisen el\u00e4m\u00e4mme. Mutta kun harjoitamme anteeksiantoa, me vapaudumme n\u00e4iden intohimojen vallasta ja kasvamme rakkaudessa ja armossa.” (Collationes, 16.27, PL 49, 1032)<\/p>\n

Basileios Suuri korosti yhteis\u00f6llisen el\u00e4m\u00e4n merkityst\u00e4:<\/p>\n

”Yhteis\u00f6llinen el\u00e4m\u00e4 luostarissa tarjoaa jatkuvia mahdollisuuksia anteeksiannon harjoittamiseen. Kun el\u00e4mme l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4 muiden kanssa, me v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 loukkaamme toisiamme ja tulemme loukatuiksi. N\u00e4m\u00e4 tilanteet ovat mahdollisuuksia kasvaa anteeksiannossa ja rakkaudessa. Jos kielt\u00e4ydymme antamasta anteeksi, me teemme yhteis\u00f6llisen el\u00e4m\u00e4n mahdottomaksi ja erist\u00e4mme itsemme muista. Mutta kun harjoitamme anteeksiantoa, me rakennamme ja yll\u00e4pid\u00e4mme yhteis\u00f6n ykseytt\u00e4 ja rauhaa.” (Regulae fusius tractatae, 53, PG 31, 1044)<\/p>\n

Sosiaalinen korostus<\/strong><\/p>\n

Jotkut kirkkois\u00e4t korostivat vertauksen sosiaalista ulottuvuutta ja sen merkityst\u00e4 oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edist\u00e4misess\u00e4. Johannes Krysostomos kirjoitti:<\/p>\n

”Vertaus armottomasta palvelijasta on voimakas kritiikki sosiaalista ep\u00e4oikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta vastaan. Se muistuttaa meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 me kaikki olemme velallisia Jumalalle, ja t\u00e4m\u00e4 yhteinen velka tekee meist\u00e4 tasa-arvoisia h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n. Kun ymm\u00e4rr\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n, me emme voi en\u00e4\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 sosiaalisia hierarkioita ja ep\u00e4oikeudenmukaisuuksia, vaan meid\u00e4n t\u00e4ytyy kohdella kaikkia ihmisi\u00e4 tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Anteeksianto on osa t\u00e4t\u00e4 sosiaalista oikeudenmukaisuutta: se murtaa koston ja v\u00e4kivallan kierteen ja luo mahdollisuuden uudelle alulle.” (Homiliae in epistulam ad Romanos, 23.3, PG 60, 615)<\/p>\n

Basileios Suuri korosti sosiaalista vastuuta:<\/p>\n

”Anteeksianto ei ole vain henkil\u00f6kohtainen asia, vaan se on my\u00f6s sosiaalinen vastuu. Kun annamme anteeksi, me edist\u00e4mme rauhaa ja oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Kun kielt\u00e4ydymme antamasta anteeksi, me yll\u00e4pid\u00e4mme koston ja v\u00e4kivallan kierrett\u00e4, joka tuhoaa yhteiskunnan rauhan ja hyvinvoinnin. Vertaus opettaa meille, ett\u00e4 anteeksianto on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n osa oikeudenmukaista ja rauhallista yhteiskuntaa, ja jos kielt\u00e4ydymme antamasta anteeksi, me vaarannamme sek\u00e4 oman sielumme pelastuksen ett\u00e4 yhteiskunnan hyvinvoinnin.” (Homilia in Psalmum 29, 8, PG 29, 317)<\/p>\n

VIII\u00a0 Soveltaminen nykyajan kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/strong><\/span><\/p>\n

Henkil\u00f6kohtainen soveltaminen<\/strong><\/p>\n

Vertaus armottomasta palvelijasta tarjoaa rikkaita n\u00e4k\u00f6kulmia henkil\u00f6kohtaiseen hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ensinn\u00e4kin se muistuttaa meit\u00e4 Jumalan armon ja anteeksiannon valtavuudesta. Jumala antaa meille anteeksi valtavan velan \u2013 kaikki syntimme \u2013 jota me emme koskaan voisi maksaa takaisin. T\u00e4m\u00e4 armo on ansaitsematon ja ehdoton, ja se perustuu Jumalan rakkauteen, ei meid\u00e4n ansioihimme.<\/p>\n

Toiseksi vertaus opettaa meille, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 armo velvoittaa meit\u00e4 antamaan anteeksi muille. Jos Jumala on antanut meille anteeksi niin paljon, miten me voisimme kielt\u00e4yty\u00e4 antamasta anteeksi muille, jotka ovat tehneet meille v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4? Anteeksianto ei ole valinnainen kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4; se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n vastaus Jumalan armoon.<\/p>\n

Kolmanneksi vertaus varoittaa meit\u00e4 anteeksiantamattomuuden seurauksista. Jos kielt\u00e4ydymme antamasta anteeksi muille, me hylk\u00e4\u00e4mme Jumalan armon ja joudumme h\u00e4nen tuomionsa alaisiksi. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, ett\u00e4 Jumala peruuttaa anteeksiantonsa, vaan ett\u00e4 me itse hylk\u00e4\u00e4mme sen kielt\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 heijastamasta sit\u00e4 omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme.<\/p>\n

Yhteis\u00f6llinen soveltaminen<\/strong><\/p>\n

Vertaus tarjoaa my\u00f6s t\u00e4rkeit\u00e4 opetuksia kristilliselle yhteis\u00f6lle. Se muistuttaa kirkkoa sen teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 olla anteeksiannon yhteis\u00f6, jossa Jumalan armo tulee todelliseksi ihmisten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kirkko on paikka, jossa me tunnustamme syntimme, saamme anteeksiannon ja opimme antamaan anteeksi muille.<\/p>\n

Vertaus haastaa my\u00f6s kirkkoa pohtimaan kurinpidon ja anteeksiannon suhdetta. Kirkon tulee sek\u00e4 julistaa Jumalan armoa ja anteeksiantoa ett\u00e4 kutsua ihmisi\u00e4 parannukseen ja muutokseen. N\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t ole vastakohtia, vaan ne t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan: todellinen anteeksianto johtaa muutokseen, ja todellinen parannus johtaa anteeksiantoon.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi vertaus muistuttaa kirkkoa sen teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 edist\u00e4\u00e4 sovintoa ja rauhaa maailmassa. Kirkko on kutsuttu olemaan sovinnon v\u00e4line konfliktien ja vihamielisyyksien keskell\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 alkaa kirkon sis\u00e4lt\u00e4: jos kirkko ei voi antaa anteeksi ja sovittaa omia konfliktejaan, miten se voisi edist\u00e4\u00e4 sovintoa maailmassa?<\/p>\n

Yhteiskunnallinen soveltaminen<\/strong><\/p>\n

Vertaus tarjoaa my\u00f6s t\u00e4rkeit\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia kristittyjen toimintaan yhteiskunnassa. Se haastaa meit\u00e4 vastustamaan koston ja v\u00e4kivallan kulttuuria, joka on yleinen monissa yhteiskunnissa. Sen sijaan meid\u00e4n tulisi edist\u00e4\u00e4 anteeksiannon ja sovinnon kulttuuria, joka murtaa koston ja v\u00e4kivallan kierteen ja luo mahdollisuuden uudelle alulle.<\/p>\n

Vertaus haastaa my\u00f6s yhteiskunnan oikeusj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 pohtimaan rangaistuksen ja kuntoutuksen suhdetta. Rangaistuksen tavoitteena ei tulisi olla kosto, vaan oikeudenmukaisuuden palauttaminen ja rikoksentekij\u00e4n kuntoutus. T\u00e4m\u00e4 heijastaa vertauksen opetusta: kuninkaan tavoitteena ei ollut rangaista palvelijaa, vaan opettaa h\u00e4nelle anteeksiannon merkitys.<\/p>\n

Lopuksi, vertaus kutsuu meit\u00e4 pohtimaan velkasuhteiden ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden kysymyksi\u00e4. Monissa maissa k\u00f6yh\u00e4t maat ja ihmiset ovat valtavissa veloissa rikkaille maille ja ihmisille, ja n\u00e4m\u00e4 velat usein yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t k\u00f6yhyytt\u00e4 ja ep\u00e4oikeudenmukaisuutta. Vertaus haastaa meit\u00e4 pohtimaan velkojen anteeksiantoa osana taloudellista oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta.<\/p>\n

IX\u00a0 Typologinen tulkinta: Vanhan testamentin t\u00e4yttymys<\/strong><\/span><\/p>\n

Yhteys Vanhan testamentin opetuksiin<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa yhteyksi\u00e4 Vanhan testamentin opetuksiin anteeksiannosta ja armosta. Origenes kirjoitti:<\/p>\n

”Vertaus armottomasta palvelijasta heijastaa Vanhan testamentin opetuksia Jumalan armosta ja anteeksiannosta. Psalmissa 103:10-12 sanotaan: ’Ei h\u00e4n tee meille syntiemme mukaan eik\u00e4 kosta meille pahoja tekojamme. Sill\u00e4 niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on h\u00e4nen armonsa niit\u00e4 kohtaan, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t. Niin kaukana kuin it\u00e4 on l\u00e4nnest\u00e4, niin kauas h\u00e4n siirt\u00e4\u00e4 meist\u00e4 rikkomuksemme.’ T\u00e4m\u00e4 kuvaa Jumalan armon suuruutta, joka on vertauksen kuninkaan anteeksiannon esikuva.” (Commentarii in Matthaeum, 14.13, PG 13, 1230)<\/p>\n

Hieronymus korosti yhteytt\u00e4 profeettojen opetuksiin:<\/p>\n

”Vertaus heijastaa my\u00f6s profeettojen opetuksia anteeksiannosta ja sovinnosta. Jesaja kirjoittaa: ’Vaikka teid\u00e4n syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi’ (Jes. 1:18). Ja Miika julistaa: ’Kuka on Jumala, niin kuin sin\u00e4 olet, joka annat pahat teot anteeksi ja k\u00e4yt ohitse perint\u00f6si j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen rikosten? Ei h\u00e4n pid\u00e4 vihaa i\u00e4ti, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on halu laupeuteen’ (Miika 7:18). N\u00e4m\u00e4 profeetat ennakoivat vertauksen opetusta Jumalan armosta ja anteeksiannosta.” (Commentarii in Isaiam, 1.18, PL 24, 37)<\/p>\n

T\u00e4yttymys Kristuksessa ja kirkossa<\/strong><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa my\u00f6s Vanhan testamentin profetioiden t\u00e4yttymyksen Kristuksessa ja kirkossa. Augustinus kirjoitti:<\/p>\n

”Vanhan testamentin profeetat ennustivat aikaa, jolloin Jumala tekisi uuden liiton, joka perustuisi anteeksiantoon ja armoon. Jeremia kirjoittaa: ’Min\u00e4 annan anteeksi heid\u00e4n rikoksensa enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 muista heid\u00e4n syntej\u00e4ns\u00e4’ (Jer. 31:34). T\u00e4m\u00e4 profetia t\u00e4yttyy nyt Kristuksessa ja h\u00e4nen kirkossaan. Kristus on tuonut meille t\u00e4ydellisen anteeksiannon ristinkuolemallaan, ja kirkko julistaa t\u00e4t\u00e4 anteeksiantoa kaikille, jotka uskovat ja katuvat. Vertaus opettaa meille t\u00e4m\u00e4n uuden liiton luonnetta: se perustuu Jumalan armoon ja anteeksiantoon, ei meid\u00e4n ansioihimme tai tekoihimme.” (De civitate Dei, 17.3, PL 41, 537)<\/p>\n

Eusebios Kesarealainen (n. 260-340) korosti Kristuksen roolia t\u00e4yttymyksen\u00e4:<\/p>\n

”Kristus on t\u00e4yttymys kaikille Vanhan testamentin profetioille ja lupauksille. H\u00e4n on se, joka tuo meille t\u00e4ydellisen anteeksiannon ja sovituksen Jumalan kanssa. H\u00e4n on vertauksen kuningas, joka antaa anteeksi valtavan velan, mutta h\u00e4n on my\u00f6s se, joka maksaa t\u00e4m\u00e4n velan omalla verell\u00e4\u00e4n. Ja h\u00e4n on perustanut kirkon, joka on anteeksiannon yhteis\u00f6, jossa h\u00e4nen armonsa ja anteeksiantonsa tulevat todellisiksi ihmisten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.” (Demonstratio evangelica, 4.10, PG 22, 284)<\/p>\n

X Vertauksen tulkintahistoria<\/strong><\/span><\/p>\n

Varhaiskirkko ja patristinen aika<\/strong><\/p>\n

Varhaiskirkossa ja patristisella ajalla vertausta armottomasta palvelijasta tulkittiin p\u00e4\u00e4asiassa moraalisesta ja askeettisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, korostaen anteeksiannon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kirkkois\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa ennen kaikkea opetuksen siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan meille osoittama anteeksianto velvoittaa meit\u00e4 antamaan anteeksi muille.<\/p>\n

Origenes ja aleksandrialainen koulukunta korostivat vertauksen allegorista tulkintaa, n\u00e4hden siin\u00e4 syv\u00e4llisi\u00e4 hengellisi\u00e4 merkityksi\u00e4. He n\u00e4kiv\u00e4t kuninkaassa vertauskuvan Jumalasta, palvelijassa vertauskuvan ihmisest\u00e4 ja velassa vertauskuvan synnist\u00e4.<\/p>\n

Antiokian koulukunta, johon kuuluivat mm. Johannes Krysostomos ja Theodoros Mopsuestialainen, korosti enemm\u00e4n vertauksen historiallista ja moraalista merkityst\u00e4. He n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa ennen kaikkea opetuksen anteeksiannon k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 ja sen merkityksest\u00e4 kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Augustinus ja l\u00e4ntinen kirkko yhdistiv\u00e4t n\u00e4it\u00e4 l\u00e4hestymistapoja, korostaen sek\u00e4 vertauksen moraalista ett\u00e4 hengellist\u00e4 merkityst\u00e4. He n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa sek\u00e4 opetuksen anteeksiannon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ett\u00e4 syv\u00e4llisen teologisen opetuksen Jumalan armosta ja ihmisen vastuusta.<\/p>\n

Keskiaika ja reformaatio<\/strong><\/p>\n

Keskiajalla vertauksen tulkinnassa korostui erityisesti sen ekklesiologinen ulottuvuus. Vertausta k\u00e4ytettiin usein opettamaan kirkon roolia anteeksiannon yhteis\u00f6n\u00e4 ja kirkon sakramenttien, erityisesti ripin, merkityst\u00e4. Tuomas Akvinolainen ja muut skolastikot kehittiv\u00e4t yksityiskohtaisia teorioita katumuksen ja anteeksiannon teologiasta, perustuen osittain t\u00e4h\u00e4n vertaukseen.<\/p>\n

Reformaation aikana tulkinta muuttui merkitt\u00e4v\u00e4sti. Martti Luther ja muut reformaattorit korostivat, ett\u00e4 anteeksianto perustuu yksin uskoon, ei tekoihin tai sakramentteihin. He n\u00e4kiv\u00e4t vertauksessa opetuksen siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan armo on t\u00e4ysin ansaitsematon ja ehdoton, ja ett\u00e4 meid\u00e4n anteeksiantomme muille on vastaus t\u00e4h\u00e4n armoon, ei sen edellytys.<\/p>\n

Katolinen kirkko vastasi korostamalla, ett\u00e4 vaikka Jumalan armo on ensisijainen, meid\u00e4n vastauksemme siihen on my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4. Anteeksianto on sek\u00e4 Jumalan lahja ett\u00e4 meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4mme: Jumala antaa meille anteeksi, ja me olemme kutsutut antamaan anteeksi muille.<\/p>\n

Moderni aika<\/strong><\/p>\n

Modernina aikana vertauksen tulkinnassa on korostunut erityisesti sen psykologinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Monet teologit ovat n\u00e4hneet vertauksessa opetuksen anteeksiannon parantavasta voimasta sek\u00e4 yksil\u00f6n psyykkiselle hyvinvoinnille ett\u00e4 yhteiskunnan sosiaaliselle harmonialle.<\/p>\n

Psykologinen tutkimus on osoittanut, ett\u00e4 anteeksiantamattomuus voi johtaa katkeruuteen, vihaan ja jopa fyysisiin sairauksiin, kun taas anteeksianto voi johtaa sis\u00e4iseen rauhaan, hyvinvointiin ja parantumiseen. T\u00e4m\u00e4 tieteellinen ymm\u00e4rrys on vahvistanut vertauksen opetusta anteeksiannon merkityksest\u00e4.<\/p>\n

Sosiaalinen ja poliittinen ajattelu on my\u00f6s korostanut anteeksiannon merkityst\u00e4 konfliktien ratkaisussa ja rauhan rakentamisessa. Esimerkit kuten Etel\u00e4-Afrikan totuus- ja sovintokomissio apartheid-j\u00e4rjestelm\u00e4n j\u00e4lkeen ovat osoittaneet, ett\u00e4 anteeksianto ja sovinto voivat olla voimakkaita v\u00e4lineit\u00e4 yhteiskunnallisen parantumisen ja uudistumisen edist\u00e4misess\u00e4.<\/p>\n

Ekumeenisessa liikkeess\u00e4 vertaus on n\u00e4hty kutsuna yhteiseen todistukseen anteeksiannosta ja sovinnosta maailmassa, joka on t\u00e4ynn\u00e4 konflikteja ja vihamielisyyksi\u00e4. Se on n\u00e4hty my\u00f6s kutsuna kirkkojen v\u00e4liseen anteeksiantoon ja sovintoon, joka voisi edist\u00e4\u00e4 kristittyjen ykseytt\u00e4 ja yhteist\u00e4 todistusta.<\/p>\n

XI Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset<\/strong><\/span><\/p>\n

Kirkkoisien tulkinnat vertauksesta armottomasta palvelijasta osoittavat, kuinka monipuolisesti ja syv\u00e4llisesti he ymm\u00e4rsiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n Jeesuksen opetuksen. Heid\u00e4n selityksens\u00e4 ulottuvat historiallisista tulkinnoista teologisiin, moraalisiin, ekklesiologisiin, askeettisiin, patristisiin ja typologisiin n\u00e4k\u00f6kulmiin. Yhdess\u00e4 n\u00e4m\u00e4 tulkinnat muodostavat rikkaan teologisen perinn\u00f6n, joka on muovannut kristillist\u00e4 ajattelua ja hartausel\u00e4m\u00e4\u00e4 l\u00e4pi vuosisatojen.<\/p>\n

Kirkkoisien opetuksissa vertaus n\u00e4ytt\u00e4ytyy monitasoisena kuvauksena, joka k\u00e4sittelee useita keskeisi\u00e4 kristillisi\u00e4 teemoja: Jumalan armoa ja anteeksiantoa, ihmisen vastuuta ja velvollisuutta, anteeksiannon k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 ja merkityst\u00e4, kirkon roolia anteeksiannon yhteis\u00f6n\u00e4, ja anteeksiannon sosiaalista ja yhteiskunnallista ulottuvuutta.<\/p>\n

Vertauksen keskeinen opetus on, ett\u00e4 Jumalan meille osoittama anteeksianto on niin valtava, ett\u00e4 meid\u00e4n on mahdotonta kielt\u00e4yty\u00e4 antamasta anteeksi muille. Jumala antaa meille anteeksi valtavan velan \u2013 kaikki syntimme \u2013 jota me emme koskaan voisi maksaa takaisin. T\u00e4m\u00e4 armo velvoittaa meit\u00e4 antamaan anteeksi muille, jotka ovat tehneet meille v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4. Jos kielt\u00e4ydymme antamasta anteeksi, me hylk\u00e4\u00e4mme Jumalan armon ja joudumme h\u00e4nen tuomionsa alaisiksi.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 opetus on yht\u00e4 ajankohtainen t\u00e4n\u00e4\u00e4n kuin se oli Jeesuksen aikana. Maailmassa, joka on t\u00e4ynn\u00e4 konflikteja, vihamielisyyksi\u00e4 ja katkeruutta, anteeksiannon ja sovinnon sanoma on t\u00e4rke\u00e4mpi kuin koskaan. Vertaus kutsuu meit\u00e4 sek\u00e4 henkil\u00f6kohtaiseen ett\u00e4 yhteis\u00f6lliseen anteeksiantoon, joka voi muuttaa sek\u00e4 meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme ett\u00e4 maailman ymp\u00e4rill\u00e4mme.<\/p>\n

Kirkkoisien tulkinnat eiv\u00e4t ole toisensa poissulkevia vaan t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan, tarjoten kokonaisvaltaisen n\u00e4kemyksen vertauksen merkityksest\u00e4. Historiallinen tulkinta auttaa meit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n vertauksen alkuper\u00e4isen kontekstin ja merkityksen. Teologinen tulkinta syvent\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4mme Jumalan armosta ja ihmisen vastuusta. Moraalinen tulkinta opastaa meit\u00e4 anteeksiannon k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Ekklesiologinen tulkinta valaisee kirkon roolia anteeksiannon yhteis\u00f6n\u00e4. Askeettinen tulkinta auttaa meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n anteeksiannon osana hengellist\u00e4 kilvoitusta ja kasvua. Patristinen tulkinta tarjoaa rikkaita n\u00e4k\u00f6kulmia vertauksen syvempiin merkityksiin. Ja typologinen tulkinta auttaa meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n vertauksen osana Jumalan pelastussuunnitelman suurta kertomusta.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 moninaiset tulkinnat osoittavat, ett\u00e4 vertaus armottomasta palvelijasta, kuten muutkin Jeesuksen vertaukset, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ehtym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 viisauden l\u00e4hteit\u00e4, jotka puhuttelevat kristittyj\u00e4 kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Vertaus kutsuu meit\u00e4 jatkuvaan itsetutkisteluun: Olemmeko me valmiita antamaan anteeksi muille, kuten Jumala on antanut anteeksi meille? Vai olemmeko me kuin armoton palvelija, joka vastaanotti anteeksiannon mutta ei ollut valmis antamaan anteeksi muille?<\/p>\n

Lopuksi, kirkkoisien opetukset t\u00e4st\u00e4 vertauksesta muistuttavat meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 anteeksianto ei ole valinnainen kristillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4; se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Se ei ole vain yksi hyve muiden joukossa, vaan se on keskeinen osa Kristuksen seuraajien identiteetti\u00e4. Kuten Jeesus opettaa: ”Jos te annatte anteeksi ihmisille heid\u00e4n rikkomuksensa, niin my\u00f6s teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna anteeksi ihmisille, niin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n teid\u00e4n Is\u00e4nne anna anteeksi teid\u00e4n rikkomuksianne” (Matt. 6:14-15). T\u00e4m\u00e4 on ehdoton vaatimus, mutta my\u00f6s lupaus: anteeksianto avaa meille tien vapauteen, rauhaan ja sovintoon, sek\u00e4 Jumalan ett\u00e4 toistemme kanssa.<\/p>\n

Kirkkoisien perint\u00f6 osoittaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vertaus ei ole vain kaukainen historiallinen opetus, vaan el\u00e4v\u00e4 sana, joka voi muuttaa meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme ja maailman ymp\u00e4rill\u00e4mme, jos otamme sen vastaan avoimella syd\u00e4mell\u00e4 ja toteutamme sit\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme. Anteeksiannon tie ei ole helppo, mutta se on tie, joka johtaa todelliseen vapauteen, rauhaan ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan valtakunnassa.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirkkoisien selitys ja opetus vertauksesta armottomasta velallisesta (Matt. 18:23-35) I Johdanto Vertaus armottomasta velallisesta on yksi Jeesuksen voimakkaimmista opetuksista anteeksiannosta<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-3045","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3045","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3045"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3045\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3047,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3045\/revisions\/3047"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3045"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3045"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3045"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}