{"id":304,"date":"2016-12-27T10:16:24","date_gmt":"2016-12-27T10:16:24","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/9-helluntainjalkeinen-sunnuntai-2\/"},"modified":"2019-11-16T11:51:15","modified_gmt":"2019-11-16T09:51:15","slug":"9-helluntainjalkeinen-sunnuntai-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2016\/12\/27\/9-helluntainjalkeinen-sunnuntai-2\/","title":{"rendered":"9. helluntainj\u00e4lkeinen sunnuntai"},"content":{"rendered":"
\n\n\n\n\n
\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0Tsasounan suunnalta<\/span><\/td>\n<\/td>\n<\/tr>\n
\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 www. TSASOUNA. NET<\/span><\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n<\/div>\n

9. helluntainj\u00e4lkeinen sunnuntai <\/span><\/strong><\/p>\n

Mt. 14:23<\/span><\/strong><\/p>\n

\n

Nimeen Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen. <\/span><\/p>\n

\n

\u201dJa laskettuaan kansan H\u00e4n nousi vuorelle yksin\u00e4isyyteen rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli H\u00e4n siell\u00e4 yksin\u00e4ns\u00e4\u201d(Mt 14:23)<\/span><\/p>\n

\n

Olemme saaneet viett\u00e4\u00e4 aurinkoista ja kaunista kes\u00e4\u00e4. Monia mahdollisuuksia on ollut rentoutua ja ker\u00e4t\u00e4 voimia tulevan talven varalle. On matkustettu eri paikoissa, tutustuttu kulttuurikohteisiin ja tehty pyhiinvaellusmatkoja \u201dhengess\u00e4\u00e4n k\u00f6yhin\u00e4\u201d.<\/span>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0\u00a0<\/span><\/p>\n

Ihminen tarvitsee uusiutumista. Joka p\u00e4iv\u00e4 tapaamme uusia ihmisi\u00e4 ja joudumme kohtaamaan uusia asioita. T\u00e4m\u00e4 kaikki my\u00f6nteisess\u00e4 mieless\u00e4 rikastuttaa el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. El\u00e4mme kuluttavaa kiireist\u00e4 ja stressaavaa aikaa. Ty\u00f6paineet kasaantuvat, aineellisuuden oravanpy\u00f6r\u00e4n vauhti vain kiihtyy, ilmassa leijuu monenlaisia pelkoja.<\/span>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0\u00a0<\/span><\/p>\n

Ihminen on kaupungistunut. Maaseudun hiljaisuudesta ihmiset ovat joutuneet muuttamaan sinne, miss\u00e4 kansanjoukot tungeksivat ymp\u00e4rill\u00e4mme. Kaipaamme rauhoittumista ja hiljaisuutta. Hiljaiset j\u00e4rvemme ja meren rannat ovat muuttuneet huvilakaupungeiksi Kun ihmiset haluavat vet\u00e4yty\u00e4 takaisiin hiljaisuuteen.<\/span><\/p>\n

Kaupungin tungoksessa ja h\u00e4lin\u00e4ss\u00e4 unohtuvat oman sielun ongelmat taka-alalle. I\u00e4isyyskysymyksille ei tahdo j\u00e4\u00e4d\u00e4 aikaa eik\u00e4 voimaa. Niin kuin tarvitsemme toinen toistemme l\u00e4heisyytt\u00e4, joskus tungostakin ja erilaisia el\u00e4m\u00e4n mukavuuksia, niin kuolematon sielummekin tarvitsee hiljaisia hetki\u00e4. jolloin voimme tarkistaa suhdettamme Jumalaan ja kanssaihmisiimme. Viikonloppuisin moni vet\u00e4ytyy luonnon rauhaan ja hiljaisuuteen.<\/span>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0\u00a0<\/span><\/p>\n

Evankeliumi kertoo meille, ett\u00e4 Herramme Jeesus Kristus tarvitsi my\u00f6skin n\u00e4it\u00e4 hiljentymisen hetki\u00e4. Kes\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n opetusteht\u00e4vien j\u00e4lkeen H\u00e4n vet\u00e4ytyi yksin\u00e4isyyteen rukoilemaan. H\u00e4n j\u00e4tti hetkeksi opetuslapsensa kehottaen heit\u00e4 menem\u00e4\u00e4n Genesaretin j\u00e4rven toiselle rannalle. Jeesus tahtoi olla yksin\u00e4isyydess\u00e4, rukousyhteydess\u00e4 l\u00e4hett\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4, Is\u00e4\u00e4n, Jumalaan. N\u00e4in Jeesus toteuttaa ja osoittaa meille sen ihanteen jollaiseksi ihmisen ja Jumalan suhde oli alun perin luotu. Ihmisen suhteen Jumalaan tulee olla rukoilemista ”hengess\u00e4 ja totuudessa”.<\/span>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0\u00a0<\/span><\/p>\n

Me tarvitsemme noita siunaavia hetki\u00e4. Yksin\u00e4isyydess\u00e4 voimme n\u00e4hd\u00e4 Jumala-suhteemme kirkastuneessa ja uudessa valossa. Ihmissuhteetkin voivat saada uusia arvoja. Hiljaisuus ja tietoinen v\u00e4limatka ongelmiin on saanut monta kertaa aikaan rikkin\u00e4isten suhteiden korjaantumisen.<\/span><\/p>\n

Useimmiten tahtoo unohtua se tosiasia, ett\u00e4 ihminen on henkens\u00e4 puolesta Jumalan kuva ja ett\u00e4 ihminen on kykenev\u00e4 kohoamaan Jumala-yhteyteen. Kun t\u00e4m\u00e4 yhteys on luotu ja me pysyttelemme t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4, me heijastamme Jumalaa t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, muutumme itse hengellisemm\u00e4ksi ja hengellist\u00e4mme my\u00f6s kaikkea maailmassa olevaa. Meid\u00e4n kutsumuksemme on jalo ja korkea. Olemme ”Jumalan ty\u00f6tovereita”, maailmassa. Jotta voisimme toteuttaa t\u00e4t\u00e4 kutsumusta, tarvitsemme yksin\u00e4isi\u00e4 hetki\u00e4, jolloin tulemme tietoiseksi omasta arvostamme ja teht\u00e4v\u00e4st\u00e4mme maailmassa. N\u00e4in yksin\u00e4isyyden hetket eiv\u00e4t olekaan meille, taakka, vaan suuri lahja, sill\u00e4 emme silloin olekaan yksin, vaan persoonallisessa yhteydess\u00e4 Jumalaan. Aikamme ihminen tarvitsee yksin\u00e4isyytt\u00e4 ja hiljaisuutta. Vain hiljaisuuden tiell\u00e4 saatamme kypsy\u00e4 Jumalan kuvina kohti jumaloitumisen salaisuutta.<\/span><\/p>\n

Evankeliumi kertoo my\u00f6s tapauksesta, joka sattuu y\u00f6n pimeydess\u00e4 Genesaretin j\u00e4rven aalloilla. Pieni joukko opetuslapsia pieness\u00e4 purressa aalloilla, kenties turvattomuuden tunteen ja pelon vallassa, sill\u00e4 Herra ei ole purressa mukana. Tuo joukko on kuin pieni seurakuntayhteis\u00f6 maailmassa. Silloin kun koemme, ett\u00e4 Herra ei ole purressamme mukana, me n\u00e4hdess\u00e4mme pimeyden ja tuntiessamme turvattomuuden aallokon myllert\u00e4ess\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4mme, hengess\u00e4mme kohotamme pelon huutoja Jumalan puoleen. Ja Jumala kuulee huutomme, poistaa pelkomme ja antaa meille turvallisuuden tunteen ja uskon. Luja usko, ett\u00e4 Jumala on kaikkialla kanssamme, antaa meille voimaa sairauden, puutteen, onnettomuuksien ja h\u00e4d\u00e4n keskell\u00e4. Evankeliumin ilosanoma on siin\u00e4, ett\u00e4 kaikki paha on jo kukistettu, se kaikkein pahinkin vihollinen, kuolema. N\u00e4in voimme olla turvallisella mielell\u00e4 silloinkin, kun purtemme l\u00e4henee sit\u00e4 rajaa, jonka takana myrskyt tyyntyv\u00e4t. Jumala on kanssamme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 purressamme ja H\u00e4n on kanssamme my\u00f6s siell\u00e4 rajan takana.<\/span><\/p>\n

Er\u00e4s kohta evankeliumissa opettaa viel\u00e4 meit\u00e4. N\u00e4hdess\u00e4\u00e4n Jeesuksen tulevan vett\u00e4 pitkin, Pietari pyyt\u00e4\u00e4 saada tulla my\u00f6s vett\u00e4 pitkin Jeesuksen luo. Ehk\u00e4 Pietari halusi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muille uskonsa suuruuden vai halusiko h\u00e4n kenties erottua joukosta ja pyyt\u00e4\u00e4 erikoiskohtelua Jumalalta. Jeesus ei kiell\u00e4 Pietaria vaan antaa h\u00e4nen yritt\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n

Meid\u00e4n uskomme on heikko niin kuin Pietarinkin. Pelk\u00e4\u00e4mme tuulia ja myrskyj\u00e4, emme luota aina Jumalan apuun, emme kohdista katsettamme Jeesukseen ja pysy pinnalla, vaan luomme silm\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n maailman asioihin. Pelkojemme vallassa alamme vajota tuhlaajapoikatiell\u00e4mme.<\/span><\/p>\n

Olemme usein maailmanmielisi\u00e4. Meit\u00e4 kiinnostavat ihmeet ja erikoisuudet. On houkuttelevaa esiinty\u00e4 uskon sankareina. Kiusaaja yritti saada Jeesuksenkin tekem\u00e4\u00e4n sirkustemppuja, hypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n temppelin harjalta v\u00e4kijoukon edess\u00e4. Jeesus kuitenkin torjuu kiusaajan. Raamatun sanaan vedoten H\u00e4n osoittaa, ettei tule kiusata Jumalaa hankkimalla erityisetuja ja erityismainontaa yksil\u00f6ille.<\/span><\/p>\n

M\u00e4rk\u00e4n\u00e4 ja n\u00f6yrtyneen\u00e4 Pietari autettiin veneeseen.<\/span><\/p>\n

Ehk\u00e4 mekin joskus saatamme menetell\u00e4 edell\u00e4 kuvatulla tavalla. Purtemme saattaa tuntua heikolta ja noissa muissa pursissa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan enemm\u00e4n hengellisyytt\u00e4, uskoa, Jumalan voimaa ja ihmeit\u00e4. Saatamme Pietarin tavoin l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n pois purrestamme vett\u00e4 pitkin, uskoen p\u00e4\u00e4sev\u00e4mme oikotiet\u00e4 Jumalan luo. Kenties pystymmekin ottamaan muutaman askeleen.<\/span><\/p>\n

Jumala on kuitenkin ilmaissut tahtovansa pelastaa meid\u00e4t seurakunnan j\u00e4senin\u00e4, Kirkossa. Siksi H\u00e4n viittaa n\u00f6yrtyneen Pietarin tunnustukseen: \u201dSin\u00e4 olet Kristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika”. T\u00e4lle kalliolle, t\u00e4lle tunnustukselle, Vapahtaja lupasi rakentaa seurakuntansa, jota Tuonelan portitkaan eiv\u00e4t voi voittaa. Niin kauan kuin Kristus tunnustetaan Jumalan Pojaksi, lihaksi tulleeksi Jumalaksi, Kirkko-laiva, seurakunta, pysyy. T\u00e4m\u00e4n seurakunnan kanssa Herramme on luvannut olla joka p\u00e4iv\u00e4 maailman loppuun saakka.<\/span>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 2000-vuotias Kirkko-laiva on kokenut kolhuja mutta se purjehtii j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00e4 suunnastaan poikkeamatta kohti iankaikkista rantaa, per\u00e4simess\u00e4 itse Kristus. H\u00e4n itse jakaa sakramenteissa kaikille laivan matkustajille kaikkea, mit\u00e4 matkalla tarvitaan. H\u00e4n poistaa pelon, H\u00e4n tyynnytt\u00e4\u00e4 myrskyt. Niille, jotka etsiv\u00e4t oikoteit\u00e4 iankaikkisuuden satamaan, Jeesus ojentaa k\u00e4tens\u00e4 ja vet\u00e4\u00e4 heid\u00e4t n\u00f6yrtyneen Pietarin tavoin takaisin purteen, anteeksi antaen, sill\u00e4 ihminen on heikko ja vajavainen. T\u00e4llaisia syntisi\u00e4 ja katuvia Jeesus tuli pelastamaan. T\u00e4llaiset Jeesus pelastaa t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 Is\u00e4n tahdon rukoillessaan, ett\u00e4 ”he yht\u00e4 olisivat, niin kuin Sin\u00e4 Is\u00e4 olet minussa ja min\u00e4 Sinussa”.<\/span>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/span><\/p>\n

Vapahtajamme tahtoo saattaa meid\u00e4t seurakuntalaivassamme turvallisesti sinne, mist\u00e4 ”ovat paenneet suru kipu ja huokaukset, ja miss\u00e4 on loppumaton el\u00e4m\u00e4\u201d. Aamen.\u00a0\u00a0\u00a0 <\/span><\/p>\n

\n

\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[18],"tags":[],"class_list":["post-304","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetuspuheita"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/304","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=304"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/304\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1099,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/304\/revisions\/1099"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=304"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=304"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=304"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}