{"id":287,"date":"2016-12-20T20:56:13","date_gmt":"2016-12-20T20:56:13","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/filioque-kysymyksen-merkitys\/"},"modified":"2019-11-12T13:58:31","modified_gmt":"2019-11-12T11:58:31","slug":"filioque-kysymyksen-merkitys","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2016\/12\/20\/filioque-kysymyksen-merkitys\/","title":{"rendered":"Filioque*- kysymyksen merkitys"},"content":{"rendered":"

Filioque*- kysymyksen merkitys<\/span><\/strong><\/p>\n

Is\u00e4 John S. Romanides (\u2020)<\/span><\/strong><\/p>\n

L\u00e4hde: OODE<\/span><\/p>\n

http:\/\/reocities.com\/heartland\/5654\/orthodox\/romanides_filioque.html<\/a><\/span><\/p>\n

John Savvas Romanides (1928\u20132001) oli kreikkalainen ortodoksinen pappi, kirjailija ja professori, joka kauan edusti Kreikan kirkkoa Kirkkojen Maailmanneuvostossa. H\u00e4n syntyi Kreikassa Pireuksessa, 2.3.1928, mutta h\u00e4nen vanhempansa muuttivat Yhdysvaltoihin, kun h\u00e4n oli vasta kahden kuukauden ik\u00e4inen. H\u00e4n varttui Manhattanilla. H\u00e4n suoritti tutkinnon Hellenic Collegessa, Broklinessa, Massachusettsissa ja Yalen Teologisessa Koulussa, ja v\u00e4itteli filosofian tohtoriksi Ateenan Yliopistossa. Vuodesta 1956 vuoteen 1965 h\u00e4n toimi dogmaattisen teologian professorina Tessalonikin yliopistossa Kreikassa, jossa virassa h\u00e4n oli el\u00e4kkeelle siirtymiseens\u00e4 asti 1982. H\u00e4nen viimeisin teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oli teologian professorina Balamandin Teologisessa Koulussa Libanonissa. Romanides kuoli Ateenassa, Kreikassa, vuonna 2001.<\/span><\/p>\n

Koska Filioque-<\/span> <\/span>kysymyksell\u00e4 on ollut niin t\u00e4rke\u00e4 rooli vuosisatoja jatkuneessa konfliktissa frankkilaisen ja roomalaisen maailman v\u00e4lill\u00e4, tekij\u00e4n tutkimus, joka alun perin valmistui ortodoksisena kannanottona keskusteluja varten keskusteluihin Filioque-kysymyksest\u00e4 ortodoksien ja anglikaanien jaoston kokoukseen St. Albansissa, Englannissa vuonna 1975 ja yleiskokoukseen Moskovassa vuonna 1976, on esitetty t\u00e4ss\u00e4 korjatussa muodossa. Se julkaistiin ensimm\u00e4isen kerran vuonna Kleronomia<\/i>ssa, 7 (1975), 285\u201334 ja uusintapainoksena Ateenassa vuonna 1978.<\/span><\/p>\n

*Filioque-lis\u00e4ys nikealais-konstantinopolilaiseen uskontunnustukseen oli merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon Suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon v.1054. <\/span><\/i><\/span><\/i>Filioque on latinaa ja tarkoittaa \u2019ja Pojasta\u2019. Lis\u00e4ys koskee Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4htemist\u00e4. (Suom. huom.)<\/span><\/i><\/p>\n

Suomennos: Raimo Sissonen<\/span><\/p>\n

Historiallinen tausta<\/span><\/strong><\/p>\n

Alusta alkaen on otettava huomioon, ett\u00e4 koskaan ei ole ollut Filioque- kiistaa l\u00e4nnen ja id\u00e4n roomalaisten v\u00e4lill\u00e4. Oli sis\u00e4isi\u00e4 riitoja yksityiskohdista koskien kristologista oppia ja Ekumeenisten kirkolliskokousten k\u00e4sittelyst\u00e4 koskien Kristuksen persoonaa. L\u00e4nsiroomalaiset puolustivat seitsem\u00e4nnen ekumeenisen kirkolliskokouksen m\u00e4\u00e4rittelemi\u00e4 ikonien perusteita, mutta he eiv\u00e4t koskaan tukeneet frankkien Filioque-kysymyst\u00e4 ei oppina eik\u00e4 uskontunnustuksen lis\u00e4yksen\u00e4. Filioque-kiista ei ollut Vanhan Rooman ja Uuden Rooman v\u00e4linen<\/span> ristiriita, vaan frankkien ja kaikkien roomalaisten v\u00e4linen id\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4nness\u00e4.<\/span><\/p>\n

On olemassa vahvaa n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Filioque- kiistan<\/span> syy l\u00f6ytyy frankkien p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 provosoida it\u00e4roomalaiset tuomittaviksi kerettil\u00e4isin\u00e4, jotta n\u00e4ist\u00e4 voisi tulla yksinomaan ”kreikkalaisia” ja siksi l\u00e4nsi-roomalaisista erillinen kansa frankkien hallinnassa. Filioque- kiistan<\/span> varjolla oli frankkien Augustinuksen hyv\u00e4ksyminen ik\u00e4\u00e4n kuin avain ensimm\u00e4isen ja toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen teologian<\/span> ymm\u00e4rt\u00e4miseen. Ero syyn ja tekosyyn v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n selke\u00e4sti olevan oikea, ja k\u00e4y ilmi vuoden 794 Frankfurtin<\/span> synodin linjasta, jossa tuomittiin ikonoklastisen kiistan kummatkin osapuolet, jotta it\u00e4-roomalaiset p\u00e4\u00e4tyisiv\u00e4t kerettil\u00e4isiksi, sill\u00e4 ei ollut v\u00e4li\u00e4 kuka p\u00e4\u00e4sisi voitolle.<\/span><\/p>\n

Frankit provosoivat tarkoituksella opillisia eroja, jotta voitaisiin rikkoa Rooman kansakunnan kansallista ja kirkollista yhten\u00e4isyytt\u00e4 ja siten erottaa kerta kaikkiaan vallankumoukselliset l\u00e4nsiroomalaiset heit\u00e4 hallitsevista it\u00e4roomalaisista. Vapaat roomalaiset muka olivat ”vaihtaneet” kansallisuuttaan tulemalla kerettil\u00e4isiksi, siirt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupunkinsa Vanhasta Roomasta Uudeksi Roomaksi, ja pit\u00e4en kreikan kielt\u00e4 parempana kuin latinaa. T\u00e4m\u00e4 v\u00e4ite ilmenee keisari Louis II:n kirjeest\u00e4 keisari Basileios I:lle 871.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n tarkoituksellisen toiminnan vuoksi Filioque- kysymys oli kiihtym\u00e4ss\u00e4 korjaamattomiin ulottuvuuksiin. T\u00e4h\u00e4n saakka Filioque oli frankkien poliittinen ase, josta ei ollut viel\u00e4 her\u00e4nnyt teologista kiistaa, koska roomalaiset toiveikkaina uskoivat, ett\u00e4 paavinvalta saattaisi est\u00e4\u00e4 frankkeja joutumasta opilliseen umpikujaan. Kun k\u00e4vi selv\u00e4ksi, ett\u00e4 frankit eiv\u00e4t aio vet\u00e4yty\u00e4 n\u00e4ilt\u00e4 poliittis-opillisilta linjoiltaan, roomalaiset hyv\u00e4ksyiv\u00e4t haasteen ja tuomitsivat sek\u00e4 Filioquen ett\u00e4 frankkilaisten kaksinaisen kannan ikoneihin n\u00e4hden kahdeksannessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa 879 Konstantinopolissa, Uudessa Roomassa.<\/span><\/p>\n

K\u00e4ydyn vuosisatoja kest\u00e4neen kiistan aikana frankit paitsi pakottivat kirkkoisien perinnett\u00e4 augustinolaismunkin muottiin, he my\u00f6s sekoittivat Augustinuksen trinitaarisen k\u00e4sitteist\u00f6n ensimm\u00e4isen ja toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen isien k\u00e4sitteist\u00f6n kanssa. T\u00e4m\u00e4 ei k\u00e4y mist\u00e4\u00e4n niin selv\u00e4sti ilmi kuin latinalaisten k\u00e4sittelem\u00e4st\u00e4 Maksimos Tunnustajan kuvauksesta, joka laadittiin 650, L\u00e4nsi Rooman ortodoksisesta Filioquesta, Firenzen kirkolliskokouksessa (1438\u201342). It\u00e4 Roomalaiset ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4t esitt\u00e4\u00e4 Maximoksen kirjett\u00e4 Marinokselle t\u00e4st\u00e4 Rooman ortodoksisesta Filioquesta, koska kirje ei ollut s\u00e4ilynyt t\u00e4ydellisess\u00e4 muodossaan. He olivat kuitenkin iloisesti yll\u00e4ttyneit\u00e4, kun Andreas, Rhodoksen latinalainen piispa, lainasi kreikankielist\u00e4 kirjett\u00e4 osoittaakseen, ett\u00e4 Maksimoksen aikaan ei ollut huomautusta uskontunnustuksessa olevaa Filioqueta kohtaan. Tietenk\u00e4\u00e4n Filioqueta ei ollut viel\u00e4 uskontunnustuksessa. Sitten Andreas eteni k\u00e4\u00e4nt\u00e4en Maksimosta latinaksi paavin<\/span> eduksi. Viralliset k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4t kuitenkin puuttuivat asiaan ja asettivat kyseenalaiseksi esityksen. Kun oikea k\u00e4\u00e4nn\u00f6s laadittiin, frankit sitten kyseenalaistivat tekstin aitouden. He olettivat, ett\u00e4 heid\u00e4n oma Filioquensa oli ainoa l\u00e4nness\u00e4, ja niin he hylk\u00e4siv\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 perusteella Maksimoksen tekstin liiton<\/span> perustana.<\/span><\/p>\n

Kun Maximos puhui ortodoksisesta Filioquesta, roomalaisten isien tekstikatkelmien tukemana, h\u00e4n ei tarkoittanut heit\u00e4, jotka tulivat tunnetuksi latinalaisina isin\u00e4, joukkoon liitettyn\u00e4 pyh\u00e4 Kyrillos Alexandrialainen.<\/span><\/p>\n

Fanaattisuus, jolla roomalaiset tarttuivat paavinvaltaan, roomalaisten taistelu t\u00e4m\u00e4n instituution ja hierarkkian s\u00e4ilytt\u00e4miseksi Rooman kansan rajoissa, ovat hyvin tunnettuja historiallisia tosiasioita, joita on kuvattu hyvin yksityiskohtaisesti keskiajan historiassa.<\/span><\/p>\n

Kuitenkin l\u00e4nsiroomalaisten ja it\u00e4roomalaisten identiteetti yhten\u00e4 jakamattomana kansana, uskollisena Rooman uskolle, jonka keisarikunnan it\u00e4isess\u00e4 osassa pidetyt Rooman ekumeeniset kirkolliskokoukset julistivat, on t\u00e4ysin kadonnut taustaltaan germaanisilta historioitsijoilta, koska it\u00e4roomalaisia johdonmukaisesti kutsutaan ”kreikkalaisiksi” ja ”bysanttilaisiksi”.  <\/span><\/p>\n

Niinp\u00e4 kirkkohistorian k\u00e4sittelemisen sijasta<\/span> yhten\u00e4isen ja jakamattoman Rooman kansan kannalta, ja esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 l\u00e4nnen Kirkko saksalaisten valloittajien<\/span> veist\u00e4m\u00e4ksi, Euroopan historioitsijat ovat mukautuneet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n frankkien n\u00e4k\u00f6kulmasta, ja siten k\u00e4sitelleet kirkon historiaa ik\u00e4\u00e4n kuin kreikkalainen kristikunta olisi erill\u00e4\u00e4n latinalaisesta kristikunnasta.<\/span><\/p>\n

Kreikkalainen kristikunta koostuu muka it\u00e4roomalaisista ja latinalainen kristikunta frankeista ja muista germaanisista kansoista, jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t latinan kielt\u00e4 sek\u00e4 l\u00e4nsiroomalaisista, erityisesti paavin Roomasta, eli Kirkkovaltiosta.<\/span><\/p>\n

Siten on luotu<\/span> historiallinen myytti, ett\u00e4 l\u00e4nsi-Rooman kirkkois\u00e4t, frankit, lombardialaiset, burgundilaiset, normannit, jne., ovat yht\u00e4, jatkuvaa ja historiallisesti keskeytym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 latinalaista kristikuntaa, selv\u00e4sti erotettavana ja erilaisena myyttisest\u00e4 kreikkalaisesta kristikunnasta. L\u00e4nnen historioitsijoiden allekirjoittama varaukseton viitekehys on ollut niin monien vuosisatojen ajan ”kreikkalainen it\u00e4 ja latinalainen l\u00e4nsi”.<\/span><\/p>\n

Paljon tarkempi k\u00e4sitys historiasta esitettyn\u00e4 Filioque- kiistasta sen todellisesta historiallisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta perustuu Rooman n\u00e4k\u00f6kulmaan kirkkohistoriasta, joka l\u00f6ytyy (sek\u00e4 latinaksi ett\u00e4 kreikaksi) Rooman l\u00e4hteist\u00e4, sek\u00e4 syyriankielisist\u00e4, etiopialaisista, arabialaisista ja turkkilaisista l\u00e4hteist\u00e4. Kaikki n\u00e4m\u00e4 osoittavat eron frankkien ja Rooman kristikunnan, eik\u00e4 myyttisen latinalaisen ja kreikankielisen kristikunnan<\/span> v\u00e4lill\u00e4. Roomalaisten joukossa, latinankieliset ja kreikankieliset ovat kansallisia kieli\u00e4, ei kansoja. Is\u00e4t eiv\u00e4t ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole latinalaisia eiv\u00e4tk\u00e4 kreikkalaisia vaan roomalaisia.<\/span><\/p>\n

Pit\u00e4en t\u00e4m\u00e4n historiallisen taustan mieless\u00e4, voi sitten arvostaa tiettyjen historiallisten ja teologisia tekij\u00f6iden merkityst\u00e4 ns. Filioque- kiistassa. T\u00e4m\u00e4 kiista oli l\u00e4hinn\u00e4 jatkoa germaaninen tai frankkien yritykselle kontrolloida paitsi Rooman kansaa, my\u00f6s muuta Rooman kansaa ja keisarikuntaa.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n historiallisen l\u00e4hestymistavan laajentamiseksi haluamme korostaa seuraavaa:<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Ambrosiuksen ja pyh\u00e4n Augustinuksen v\u00e4liset opilliset erot ovat yhteenveto eroista frankkien ja roomalaisten teologisista menetelmist\u00e4 ja opista. T\u00e4m\u00e4 on todellakin outo havainto, koska on annettu ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Augustinus oli<\/span> Ambrosiuksen oppilas ja yst\u00e4v\u00e4, ja ett\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen ohjasi ja kastoi Augustinuksen. Verrattuani n\u00e4it\u00e4 kahta olen tullut siihen tulokseen, ett\u00e4 Augustinus ei kiinnitt\u00e4nyt paljonkaan huomiota Ambrosiuksen saarnoihin ja ilmeisesti luki v\u00e4h\u00e4n Ambrosiuksen teoksia.<\/span><\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 kaksi poikkeavat radikaalisti toistaan<\/span> Vanhan Testamentin kysymyksiss\u00e4 Logoksen esiintymisist\u00e4,<\/span> universaalien olemassaolosta, kolminaisuusopin yleisist\u00e4 puitteista,<\/span> Jumalan ja ihmisen v\u00e4lisen yhteyden luonteesta, siit\u00e4, mill\u00e4 tavalla Kristus paljastaa jumaluutensa apostoleille, ja yleens\u00e4 opin ja spekuloinnin tai ilmoituksen ja \u00e4lyn v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta, Ambrosius selv\u00e4sti seuraa it\u00e4- Rooman isi\u00e4, ja Augustinus seuraa Raamattua Plotinoksen tulkinnan puitteissa ja<\/span> manikealaisen menneisyytens\u00e4 paineessa.    <\/span><\/p>\n

Gallian maakunta oli taistelukentt\u00e4n\u00e4 Augustinuksen seuraajien ja pyh\u00e4n Johannes Kassianuksen v\u00e4lill\u00e4, kun frankit olivat valtaamassa maakuntaa ja muuttamassa sit\u00e4 frankkien alueeksi. Munkkilaisliikkeens\u00e4 ja kirjoituksiensa v\u00e4lityksell\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 alalla ja kristologiasta pyh\u00e4ll\u00e4 Johannes Kassianuksella oli voimakas vaikutus kirkkoon my\u00f6s Vanhassa Roomassa. H\u00e4nen persoonassaan, ja muidenkin kuten Ambrosiuksen, Jeromen, Rufinuksen, Leo Suuren, ja Gregorius Suuren, n\u00e4kyy yht\u00e4l\u00e4isyys id\u00e4n ja l\u00e4nsi-Rooman kristittyjen v\u00e4lill\u00e4 opissa, teologiassa ja hengellisyydess\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 puitteissa Augustinus L\u00e4nsi- Rooman alueella alistettiin yleiselle Rooman teologialle. It\u00e4- Rooman alueella Augustinus yksinkertaisesti j\u00e4tettiin huomiotta.      <\/span><\/p>\n

Toisin kuin it\u00e4 ja l\u00e4nsi Roman teologiaa, frankkien teologinen perinne tuo esiin historiansa k\u00e4sittelyss\u00e4 ja tiet\u00e4myksess\u00e4 kokonaisuudessaan vain Augustinuksen. Kun frankit tutustuivat muihin latinankielisiin tai kreikankielisiin roomalaisiin isiin, he alistivat ne kaikki augustinolaisten ryhmien arvovallan alle. Jopa ekumeenisten kirkolliskokousten julkaisemat dogmit korvattiin Augustinuksen k\u00e4sityksell\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 dogmeista. <\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 teologinen viitekehys feodalismin puitteissa antaa frankeille luottamusta siihen, ett\u00e4 heill\u00e4 on parasta teologiaa, ei vain siksi, ett\u00e4 heill\u00e4 on, mit\u00e4 latinalainen (ts. frankkilainen) kristikunta koskaan on pit\u00e4nyt kirkkoisien ajan suurimpina isin\u00e4, vaan my\u00f6s siksi, ett\u00e4 frankit ja muut germaanit ovat, syntym\u00e4ns\u00e4 luonteesta johtuen jalompi rotu kuin roomalaiset, ”kreikkalaiset” (it\u00e4roomalaiset), ja slaavit. T\u00e4m\u00e4n ylemmyyden luonnollista tulosta on, ett\u00e4 germaanisten rotujen, erityisesti frankkien, normannien, lombardien, ja lopuksi saksalaisten, tulisi tuottaa parempaa teologiaa kuin roomalaiset. Siten germaanisen Euroopan skolastinen perinne ly\u00f6 laudalta roomalaisten kirkkoisien ajan. Henkil\u00f6kohtaisesti en voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta perustelua v\u00e4itteelle, l\u00e4nness\u00e4 niin suositulle viel\u00e4 muutama vuosi sitten, ett\u00e4 skolastinen teologia menestyi ja voitti patristisen teologian.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 erottelu johtuu toisesta tekij\u00e4st\u00e4, joka on j\u00e4\u00e4nyt huomaamatta eurooppalaisissa, ven\u00e4l\u00e4isiss\u00e4 ja moderneissa ”kreikankielisiss\u00e4” k\u00e4sikirjoissa, siksi, ett\u00e4 germaaninen tai frankkilainen teologia samaistetaan latinankieliseen roomalaiseen teologiaan otsikolla ”latinalainen kristikunta”.<\/span><\/p>\n

Frankkien teologian historiallinen esiintyminen liittyy Filioque-kiistan alkuvaiheisiin. Koska roomalaiset kirkkois\u00e4t saivat vahvan aseman t\u00e4ss\u00e4 asiassa, koska he nostivat esiin kysymyksen ikoneista (aluksi my\u00f6s frankkien tuomitsemat), frankit automaattisesti lopettivat kirkkoisien ajan teologian pyh\u00e4\u00e4n Johannes Damaskoslaiseen id\u00e4ss\u00e4 (sen j\u00e4lkeen kun hyv\u00e4ksyiv\u00e4t seitsem\u00e4nnen ekumeenisenkirkolliskokouksen) ja Isidoros Sevillalaiseen l\u00e4nness\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Rooman valtakunta ei en\u00e4\u00e4 voinut tuottaa kirkkoisi\u00e4, koska roomalaiset hylk\u00e4siv\u00e4t frankkien Filioquen. N\u00e4in roomalaiset itse vet\u00e4ytyiv\u00e4t kristinuskon keskeisest\u00e4 rungosta (niin kuin frankit ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t asiat), joka samaistuu nyt frankkien kristinuskoon, varsinkin kun Id\u00e4n frankit erottivat roomalaiset paavin vallasta ja ottivat sen itselleen.<\/span><\/p>\n

Rooman n\u00e4k\u00f6kulmasta kuitenkin isien roomalainen perinne ei ollut p\u00e4\u00e4ttynyt kahdeksannella vuosisadalla, vaan jatkoi voimakasta olemassaoloaan vapaassa Rooman valtakunnassa id\u00e4ss\u00e4, sek\u00e4 arabi-miehitettyjen alueiden<\/span> sis\u00e4ll\u00e4. Nykytutkimus on nyt johtanut p\u00e4\u00e4telm\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Rooman kirkkoisien kausi jatkui aina ottomaanien hallintoon asti, Konstantinopolin, Uuden Rooman, kukistuttua. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 kahdeksas ekumeeninen kirkolliskokous (879), Fotioksen johdolla, ns. palamaslainen kirkolliskokous nelj\u00e4nnell\u00e4toista vuosisadalla, ja Rooman patriarkaatin ajan kirkolliskokoukset ottomaanien aikana, ovat kaikki jatkoa ja olennainen osa<\/span> kirkkoisien teologian historiaa. Se on my\u00f6s Rooman kristillisen perinteen<\/span> jatkoa, ilman Vanhan Rooman patriarkaattia, joka vuodesta 1009, jouduttuaan haltuun otetuksi, lakkasi olemasta roomalainen ja sit\u00e4 tuli frankkien laitos.         <\/span><\/p>\n

Mainitsematta koskaan frankkeja, kahdeksas ekumeeninen kirkolliskokous 879 tuomitsi ne, jotka joko lis\u00e4siv\u00e4t tai v\u00e4hensiv\u00e4t jotakin koskien Nikean-Konstantinopolin uskontunnustusta, ja my\u00f6s ne, jotka eiv\u00e4t viel\u00e4 ole hyv\u00e4ksyneet seitsem\u00e4tt\u00e4 ekumeenista synodia.<\/span><\/p>\n

Aluksi on korostettava, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen tapaus historiassa, jossa ekumeeninen kirkolliskokous tuomitsi harhaoppiset nime\u00e4m\u00e4tt\u00e4 heit\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa harhaoppiset ovat selv\u00e4sti frankit.<\/span><\/p>\n

On my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 paavi Johannes VIII:n Commonitorium <\/i>kirkolliskokoukselle ei mainitse tarvetta tuomita niit\u00e4, jotka lis\u00e4\u00e4v\u00e4t tai poistavat jotakin koskien uskontunnustusta. On kuitenkin Johanneksen Fotioksen kirje, joka on muuten julkaistu kirkolliskokouksen asiakirjojen lopussa, jossa Filioque voimakkaasti tuomitaan, ja kuvataan jonakin ei kauan sitten lis\u00e4ttyn\u00e4, vaan ei koskaan Rooman kirkossa lis\u00e4tyksi. Lis\u00e4ksi kirjeess\u00e4 pyydet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 paavin kehotusta k\u00e4ytett\u00e4isiin sen poistamiseksi, koska ankarampi asennoituminen voisi johtaa sen lis\u00e4\u00e4miseen v\u00e4kisin.     <\/span><\/p>\n

On v\u00e4itetty, ett\u00e4 kirjeen s\u00e4ilynyt versio on nelj\u00e4nnentoista vuosisadan<\/span> tuote. Kuitenkin nykyinen versio sopii t\u00e4ydellisesti frankkilaisen vallan alaisen paavillisen Rooman Johannes VIII:n ajan olosuhteisiin, joita eiv\u00e4t ole voineet tuntea<\/span> nelj\u00e4nnell\u00e4toista vuosisadalla frankit eiv\u00e4tk\u00e4 it\u00e4roomalaiset.        <\/span><\/p>\n

Frankkien valta paavikuntaan, vaikkakaan ei t\u00e4ysin murtuneena Kaarle Suuren kuoleman j\u00e4lkeen 814, oli joka tapauksessa heikentynyt h\u00e4nen valtakuntansa hajoamisesta, ja puolestaan tasaantunut Rooman armeijan valloitettua 876 alkaen saraseeneilta Roomalle kuuluvan Etel\u00e4 Italian. Kuitenkaan Rooman valta ei ollut niin vahvasti vakiintunut, ett\u00e4 paaviudella olisi ollut vuonna 879 varaa avoimeen opilliseen sotaan frankkien kanssa. T\u00e4llainen avoin konflikti olisi johtanut paavin Rooman joutumista osaksi frankkien herttuakuntaa, ja Rooman v\u00e4est\u00f6n muualla L\u00e4nsi-Roomassa frankkien ja muiden germaanisten kansojen valloittamien kansojen asemaan ja tietysti my\u00f6s olisi tarkoittanut Filioque-lis\u00e4yst\u00e4 v\u00e4kisin uskontunnustukseen, niin kuin Johannes huomauttaa.        <\/span><\/p>\n

 Samalla Roman paavit Kaarle Suuren kuoleman j\u00e4lkeen n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t saavuttaneen todellista vaikutusvaltaa frankkilaisissa valtakunnissa, jotka tunnustivat paavien maagiset valtuudet voitella keisarit l\u00e4nness\u00e4, samalla tekem\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 yhdenveroisen Id\u00e4n keisarin kanssa. Johannes VIII n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen eritt\u00e4in menestyksek\u00e4s t\u00e4ss\u00e4 suhteessa, ja eik\u00e4 ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen pyynt\u00f6ns\u00e4 Fotiokselta saada k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suostuttelua Filioquen poistamiseksi perustui todelliseen menestymisen mahdollisuuteen. <\/span><\/p>\n

Protestanttiset, anglikaaniset ja latinalaiset tutkijat ovat aina v\u00e4itt\u00e4neet, ett\u00e4 Hadrianus I:n tai Leo III:n ajoista asti koko John VIII:n kauden ajan, paavinvalta vastusti Filioquea vain uskontunnustuksen lis\u00e4yksen\u00e4, mutta ei koskaan oppina tai teologisena kannanottona. Niinp\u00e4 v\u00e4itet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Johannes VIII hyv\u00e4ksyi kahdeksannen ekumeenisen kirkolliskokouksen tuomion uskontunnustuksen lis\u00e4yksest\u00e4 eik\u00e4 Filioquesta opetuksena.<\/span><\/p>\n

Kuitenkin sek\u00e4 Fotios ett\u00e4 Johannes VIII:n edell\u00e4 mainittu kirje Fotiokselle todistavat t\u00e4st\u00e4 paavin Filioquen tuomitsemisesta my\u00f6s oppina. Silti Vanhan Rooman kirkko ei voinut julkisesti tuomita Filioquea harhaoppina. Miksi? Yksinkertaisesti siksi, ett\u00e4 frankit sotilaallisesti valvoivat paavin Roomaa ja lukutaidottomat barbaarit pystyiv\u00e4t kaikenlaiseen rikolliseen toimintaan Roman papistoa ja v\u00e4est\u00f6\u00e4<\/span> vastaan. Frankit olivat vaarallisesti l\u00e4sn\u00e4 paavin Roomassa ja heit\u00e4 piti k\u00e4sitell\u00e4 suurella varovaisuudella ja hienotunteisuudella.               <\/span><\/p>\n

 Gallialainen Rooman alue ja italialainen Rooman alue (mukaan lukien paavin Rooma) ovat roomalaisille yksi yhten\u00e4inen maa, yht\u00e4l\u00e4inen It\u00e4-Rooman kanssa. Frankkien, lombardien ja normannit valloitusliikkeet Rooman valtakunnan vapaisiin osiin on n\u00e4hty Rooman n\u00e4k\u00f6kulmasta yhten\u00e4isen\u00e4 kokonaisuutena, eik\u00e4 germaanisten eurooppalaisten valloittajien n\u00e4k\u00f6kulmasta, jotka n\u00e4kev\u00e4t roomalaiset onnellisina tultuaan valloitetuksi ja vapautumisena ns. ”kreikkalaisista”, eli nykyisin ”bysanttilaisista”, niin ett\u00e4 kun ne kerran on valloitettu, ei ole mit\u00e4\u00e4n huolta<\/span> vapaan Rooman roomalaisista.                <\/span><\/p>\n

Se, ett\u00e4 edell\u00e4 oleva on oikea kehys Filioque- kiistan<\/span> taustan ymm\u00e4rt\u00e4miseksi ja Rooman paavien asemasta t\u00e4ss\u00e4 konfliktissa alkaen Pepinin ajoista saksalaista tai it\u00e4-frankkilaista syntyper\u00e4\u00e4 olevien tulemiseen osaksi paavillista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 962 -963, ja roomalaisten poistamista heid\u00e4n paavillisesta asemastaan p\u00e4\u00e4ttyen 1009, voidaan n\u00e4hd\u00e4 a) Anastasios Kirjastonhoitajan,<\/span> p\u00e4\u00e4neuvonantajan ennen frankkilaista Nikolai I:st\u00e4 ja my\u00f6s Johannes VIII:tta, opillisista kannanotoista, valmistellessaan kahdeksatta ekumeenista kirkolliskokousta 879, edustamalla uudelleen palautettua Rooman valtaa paaviudessa, ja b) antipaavin Anastasios Kirjastonhoitajan (855\u2013858) ja paavi Leo III:n suhtautumisesta Filioqueen<\/span><\/p>\n

 On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Anastasios Kirjastonhoitaja ei aluksi ymm\u00e4rt\u00e4nyt frankkien Filioqueta, koska t\u00e4ss\u00e4 kysymyksess\u00e4 h\u00e4n nuhtelee ”kreikkalaisia” heid\u00e4n v\u00e4itteist\u00e4\u00e4n ja syytt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t hyv\u00e4ksy Maksimos Tunnustajan selityst\u00e4, ett\u00e4 on olemassa kaksi k\u00e4ytt\u00f6kohteita termi\u00e4; yksi jossa \u201dl\u00e4hteminen\u201dmerkitsee olennaista teht\u00e4v\u00e4\u00e4, jossa Pyh\u00e4 Henki l\u00e4htee Is\u00e4st\u00e4 ja Pojasta (jolloin Pyh\u00e4 Henki osallistuu l\u00e4hett\u00e4miseen, niin ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on koko Kolminaisuuden yhteinen teko), ja toinen, jossa \u201dl\u00e4hteminen \u201dtarkoittaa m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 yhteytt\u00e4, josta Pyh\u00e4n Hengen olemassaolo on per\u00e4isin. T\u00e4ss\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 mieless\u00e4 Maksimos vakuuttaa Marinokselle (jolle h\u00e4n kirjoittaa), ett\u00e4 l\u00e4nsiroomalaiset hyv\u00e4ksyv\u00e4t, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki etenee vapaasti vain Is\u00e4st\u00e4 ja ett\u00e4 Poika ei ole aiheuttaja.       <\/span><\/p>\n

On syyt\u00e4 uskoa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 heijastaa Nikolai I:n asennetta kysymykseen.<\/span><\/p>\n

Kuitenkaan t\u00e4m\u00e4 ei ollut frankkien asenne, jotka seurasivat kysymyksess\u00e4, ei l\u00e4nsiroomalaisia, vaan Augustinusta, jonka voitiin helposti tulkita opettavan, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki saa paitsi olemuksensa, my\u00f6s olemassaolonsa Is\u00e4st\u00e4 ja Pojasta.<\/span><\/p>\n

Mutta t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 roomalaiset l\u00e4nness\u00e4 eiv\u00e4t voisi koskaan tukea Filioquen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottamista osana uskontunnustusta, ei siksi, ett\u00e4 he eiv\u00e4t halunneet suututtaa ”kreikkalaisia”, vaan koska t\u00e4m\u00e4 olisi harhaoppia. L\u00e4nsiroomalaiset tiesiv\u00e4t hyvin, ett\u00e4 k\u00e4site \u201dl\u00e4hteminen\u201d kreikankieless\u00e4 otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n rinnakkaisena \u201dsyntymiselle\u201d, ja ett\u00e4 molemmat tarkoittivat syyt\u00e4 ilmaisevaa yhteytt\u00e4 Is\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 energiaa tai teht\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n

Oli ehk\u00e4 seurausta oivalluksesta, ett\u00e4 frankit olivat h\u00e4mmentyneit\u00e4 asiasta ja sanoivat vaarallisiksi asioita, jotka johtivat Anastasioksen vakavaan frankkien uhkan uudelleenarviointiin, ja tukemaan It\u00e4-Rooman asemaa, kuten Fotios Suuri ja Johannes VIII selv\u00e4sti esittiv\u00e4t kahdeksannessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa 879.<\/span><\/p>\n

<\/span>T\u00e4m\u00e4 Maksimos Tunnustajan ja Anastasios Kirjastonhoitajan antama tulkinta Filioquesta on yhdenmukainen<\/span> Rooman paavien kannan kanssa ja selke\u00e4sti niin, kun on kyse Leo III:sta. P\u00f6yt\u00e4kirja 810 pidetyst\u00e4 keskustelusta, joka k\u00e4ytiin n\u00e4iden kolmen Kaarle Suuren sinetinvartijan ja paavi Leo III:n v\u00e4lill\u00e4, frankkilaisen munkki Smaragduksen muistiinmerkitsem\u00e4n\u00e4, vahvistavat t\u00e4m\u00e4n yhdenmukaisuuden paavin politiikkaan. Leo hyv\u00e4ksyy frankkien lainaaman isien opetuksen,<\/span> kuten Augustinus ja Ambrosius opettivat, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki l\u00e4htee Is\u00e4st\u00e4 ja Pojasta. Kuitenkaan Filioqueta ei saanut lis\u00e4t\u00e4 uskontunnustukseen, kuten frankit tekiv\u00e4t, jotka saivat<\/span> Leolta luvan laulaa uskontunnustus, mutta ei lis\u00e4t\u00e4 uskontunnustukseen.<\/span><\/p>\n

Kun lukee n\u00e4it\u00e4 muistiinmerkint\u00f6j\u00e4, muistaen, ett\u00e4 frankit olivat vaarallisesti l\u00e4sn\u00e4 paavin Roomassa, kykenevin\u00e4 provosoituina toimimaan eritt\u00e4in julmasti ja barbaarisella tavalla, silloin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 selke\u00e4sti, ett\u00e4 paavi Leo III itse asiassa kertoo frankeille selke\u00e4sti ja diplomaattisesti, ett\u00e4 Filioque uskontunnustuksessa on harhaoppi.<\/span><\/p>\n

Mit\u00e4 muuta Leon v\u00e4ite voi tarkoittaa kuin, ett\u00e4 toinen ekumeeninen kirkolliskokous, ja muut kirkolliskokoukset, eiv\u00e4t j\u00e4tt\u00e4neet Filioqueta pois uskontunnustuksesta ep\u00e4huomiossa eiv\u00e4tk\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, vaan tarkoituksella jumalallisesta inspiraatiosta?<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 teologinen kanta on my\u00f6s paavi Hadrianuksen I (772\u2013795) ja Toledon kirkolliskokouksen kanta, jossa Filioque ei ole uskontunnustuksessa, vaan muussa yhteydess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kun frankit varmistivat otteensa paavin Roomasta, paaviudesta tuli kuin hiiri<\/span> sen perinteisen vihollisen kissan kynsiss\u00e4”. Frankit tiesiv\u00e4t hyvin, mink\u00e4 he olivat saaneet kiinni. He alkoivat kehitell\u00e4 teorioita ja kirkkopolitiikkaa, joka panisi t\u00e4m\u00e4n roomalaisen instituution hyv\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n voidakseen edist\u00e4\u00e4 frankkien valvontaa alueilla, jotka aiemmin olivat<\/span> roomalaisten valvonnassa, ja uusien aluevaltauksien avustamiseen. L\u00e4nsifrankit jatkoivat vaiheet Kaarle Suuren j\u00e4ljiss\u00e4, mutta heikolla tavalla. Roomalaiset saivat takaisin paavinvallan t\u00e4yden hallinnan 867 j\u00e4lkeen, mutta sitten it\u00e4frankit tulivat paavilliselle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle vuoden 962 alussa, tunnetuin seurauksin..<\/span><\/p>\n

L\u00e4nnen ja id\u00e4n frankkien asenteet paaviuteen ja Filioqueen olivat erilaisia, joista edellisten oli liev\u00e4, ja j\u00e4lkimm\u00e4isten fanaattisen kova. Yksi t\u00e4rke\u00e4 syy t\u00e4h\u00e4n on se, ett\u00e4 kun vuoden 920 j\u00e4lkeen, uudet uudistusliikkeet saavuttivat tarpeeksi voimaa muotoilemaan<\/span> It\u00e4-Saksan frankkien politiikkaa, jotka ottivat haltuunsa paaviuden. Kun roomalaiset menetti paaviuden, Filioque otettiin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n Roomassa ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa joko 1009 tai viimeist\u00e4\u00e4n 1014.<\/span><\/p>\n

Ottaen huomioon edell\u00e4 olevan, meill\u00e4 ei ole eurooppalaisten, amerikkalaisten ja ven\u00e4l\u00e4isten historioitsijoiden yleens\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4\u00e4 tilannetta, jossa Filioque on olennainen osa niin sanottua ”latinalaista” kristinuskoa vastakkaisena ”kreikkalaisen” kristinuskon kanssa sill\u00e4 verukkeella, ett\u00e4 se otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uskontunnustuksessa.(Paavit muka vastustivat uskontunnustuksen lis\u00e4yst\u00e4 eiv\u00e4t opillisesti, vaan ainoastaan lis\u00e4yksen\u00e4, jotta eiv\u00e4t loukkaisi ”kreikkalaisia”.) Mit\u00e4 meill\u00e4 itse asiassa on, on yhdistynyt L\u00e4nsi- ja It\u00e4-Rooman kansa vastassaan nousukas ryhm\u00e4 germaanisia rotuja, jotka alkoivat opettaa roomalaisia ennen kuin todella olivat oppineet itse mit\u00e4\u00e4n. Tietenkin saksalaiset opettajat voivat olla hyvin vakuuttavia dogmikysymyksess\u00e4 vain pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 veist\u00e4 kurkulla. Muuten varsinkin aika Filioquen<\/span> m\u00e4\u00e4ritt\u00e4misen aikaan uuden germaanisen teologian teologit olivat parempia kuin heid\u00e4n jalot toverinsa vain, koska he osasivat lukea ja kirjoittaa ja osasivat ehk\u00e4 ulkoa Augustinuksen.<\/span><\/p>\n

Juopa roomalaisen ja frankkilaisen paaviuden v\u00e4lill\u00e4 ei miss\u00e4\u00e4n ilmene niin selv\u00e4sti kuin siin\u00e4, kun Firenzen Pseudo-yhteisess\u00e4 neuvostossa (1439), roomalaiset esittiv\u00e4t frankeille pyh\u00e4n Maksimos Tunnustajan tulkinnan Filioquesta liiton perustana. Frankit eiv\u00e4t ainoastaan hyl\u00e4nneet t\u00e4t\u00e4 tulkintaa v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 ja eiv\u00e4tk\u00e4 yht\u00e4pit\u00e4v\u00e4n\u00e4 ranskalais-latinalaisen opin kanssa, vaan my\u00f6s he eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olleet tietoisia sen oikeasta tulkinnasta.<\/span><\/p>\n

Teologinen tausta<\/span><\/strong><\/p>\n

Filioque kiistan pohjana frankkien ja roomalaisten v\u00e4lill\u00e4 ovat olennaiset erot teologisissa menetelm\u00e4ss\u00e4, teologisissa asia-aiheissa, henkisyydess\u00e4, ja siten my\u00f6s luonteesta opin ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4 ja opin ilmaisussa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n kielen tai termien kehittymisess\u00e4. Kaikista julkaistuissa teoksissani k\u00e4sitellyist\u00e4 seikoista aion valikoida oheiset tarpeellisina<\/span> Rooman asenteiden ymm\u00e4rt\u00e4misesi koskien frankkien tekopyhyytt\u00e4 Filioque-kysymyksess\u00e4. Vaikka olemme otsikoineet t\u00e4m\u00e4n<\/span> toisen osan \u201dTeologinen tausta”, puhumme edelleen teologiasta historiallisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, eik\u00e4 abstraktisti ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isist\u00e4 asiayhteyteen liittyvist\u00e4 viittauksista Raamattuun.<\/span><\/p>\n

Kun lukee l\u00e4pi Smaragduksen p\u00f6yt\u00e4kirjan Kaarle Suuren l\u00e4hettil\u00e4iden ja paavi Leo III:n<\/span> v\u00e4lisest\u00e4 kokouksesta, pist\u00e4\u00e4 silm\u00e4\u00e4n paitsi se, ett\u00e4 frankit olivat niin rohkeasti lis\u00e4nneet Filioquen uskontunnustukseen ja laatineet siit\u00e4 dogmin, my\u00f6s ylimielinen tapa, jolla he niin arvovaltaisesti ilmoittivat Filioquen tarpeellisuuden pelastukselle, ja ett\u00e4 se oli parannus jo hyv\u00e4\u00e4n, mutta ei t\u00e4ydelliseen oppiin koskien Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli vastauksessa Leolle vahva osoitus frankkien julkeudesta. Leo puolestaan varoitti, ett\u00e4 kun yritet\u00e4\u00e4n parantaa sit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, pit\u00e4isi ensin olla varma, ett\u00e4 kun yritt\u00e4\u00e4 parantaa, ei ole turmelemassa. H\u00e4n korostaa, ett\u00e4 h\u00e4n ei voi asettua korkeampaan asemaan kuin kirkolliskokousten is\u00e4t, jotka eiv\u00e4t j\u00e4t\u00e4 Filioqueta pois ep\u00e4huomiossa tai tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, vaan jumalallisesta johdatuksesta.<\/span><\/p>\n

Her\u00e4\u00e4 kysymys: ”Mist\u00e4 ihmeest\u00e4 vastasyntynyt frankkien teologinen perinne sai ajatuksen, ett\u00e4 Filioque on uskontunnustuksen parantamista, ja ett\u00e4 se j\u00e4tettiin pois uskontunnustuksen ilmaisusta ep\u00e4huomiossa tai kirkolliskokouksen isien tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4?” Koska Augustinus on ainoa Rooman teologian edustaja ja ett\u00e4 frankit olivat enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4ysin perehtyneit\u00e4, t\u00e4ytyy k\u00e4\u00e4nty\u00e4 Hippon piispan puoleen saadakseen mahdollisen vastauksen.<\/span><\/p>\n

Mielest\u00e4ni olen l\u00f6yt\u00e4nyt vastauksen pyh\u00e4n Augustinuksen pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 luennosta afrikkalaisten piispojen kokoontumisessa 393. Augustinusta oli pyydetty pit\u00e4m\u00e4\u00e4n luento uskontunnustuksesta, mink\u00e4 h\u00e4n pitikin. My\u00f6hemmin h\u00e4n muokkasi luentoaan ja julkaisi sen. En ymm\u00e4rr\u00e4, miksi selityksell\u00e4 varustettu uskontunnustus ei ole, ett\u00e4 nikealais- konstantinopolilainen, koska Augustinuksen esityksen ja uskontunnustuksen runko ovat samat. Kaksitoista vuotta oli kulunut sen hyv\u00e4ksymisest\u00e4 toisessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa ja, jos koskaan, t\u00e4m\u00e4 oli otollinen aika koota piispoja saamaan tietoa uudesta, virallisesta, keisarin hyv\u00e4ksym\u00e4st\u00e4 uskontunnustuksesta. Piispat varmasti tunsivat omat paikalliset uskontunnustuksensa eiv\u00e4tk\u00e4 edellytt\u00e4neet siin\u00e4 oppitunteja.<\/span><\/p>\n

Joka tapauksessa Augustinus tekee kolme perustavaa virheit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 keskustelussa ja h\u00e4n kuoli monta vuotta my\u00f6hemmin koskaan ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 virheit\u00e4\u00e4n, jotka olivat johtamassa frankit ja koko germaanis-latinalaisen kristikunnan n\u00e4iden samoja virheiden toistamiseen.<\/span><\/p>\n

Teoksessaan \u201dDe Fide et Symbolo\u201d(Uskosta ja uskontunnustuksesta) Augustinus tekee uskomattoman naiivin ja virheellisen toteamuksen: ”Mit\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen tulee, ei kuitenkaan ole ollut oppineiden ja arvostettujen Raamatun tutkijain taholta riitt\u00e4v\u00e4n huolellista t\u00e4ydellisemp\u00e4\u00e4 keskustelua asiasta, jonka ansiosta olisi mahdollista saada \u00e4lyk\u00e4s k\u00e4sitys siit\u00e4, mist\u00e4 my\u00f6s H\u00e4nen (Pyh\u00e4n Hengen) erityinen yksil\u00f6llisyytens\u00e4 muodostuu.<\/span><\/p>\n

Jokainen toisessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa tiesi hyvin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kysymys on ratkaistu lopullisesti k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 uskontunnustuksessa sanaa ”l\u00e4hteminen” tarkoittamaan<\/span> tapaa, jolla Pyh\u00e4 Henki on olemassa Is\u00e4st\u00e4, joka on osana H\u00e4nen erityist\u00e4 yksil\u00f6llisyytt\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 Is\u00e4 ei ole syntynyt, eli H\u00e4nen olemassaolonsa ei johdu kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n. Poika on Is\u00e4st\u00e4 syntym\u00e4ll\u00e4. Pyh\u00e4 Henki on Is\u00e4st\u00e4, ei syntym\u00e4ll\u00e4, vaan l\u00e4htem\u00e4ll\u00e4. Is\u00e4 on syy, Poika ja Henki ovat aikaansaannoksia. Ero aikaansaatujen v\u00e4lill\u00e4 on se, ett\u00e4 toinen syntyy, ja toinen l\u00e4htee eik\u00e4 synny.<\/span><\/p>\n

Joka tapauksessa Augustinus vietti monta vuotta yritt\u00e4en ratkaista t\u00e4t\u00e4 olematonta Pyh\u00e4n Hengen luonnetta koskevaa ongelmaa ja johtuen h\u00e4nen ilmoituksen virheellisest\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4 johtuvista virheist\u00e4 ja teologisesta menetelm\u00e4st\u00e4, p\u00e4\u00e4tyi Filioqueen.<\/span><\/p>\n

<\/span>Ei ole ihme, ett\u00e4 frankit uskoessaan Augustinuksen ratkaisseen teologisen ongelman, jonka kanssa muut roomalaiset is\u00e4t olivat oletettavasti painiskelleet ja ep\u00e4onnistuneet ratkaisemaan, tulivat siihen tulokseen, ett\u00e4 ne paljastavat teologin olevan ylivoimainen kaikkiin muihin isin n\u00e4hden. H\u00e4ness\u00e4 frankeilla oli kaikkiin muihin isiin verrattuna ylivoimainen teologi. H\u00e4ness\u00e4 frankeilla oli teologi, joka paransi toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen opetuksen.<\/span><\/p>\n

Toinen sarja Augustinuksen tekemi\u00e4 virheit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 samassa keskustelussa on, ett\u00e4 h\u00e4n tunnisti Pyh\u00e4lle Hengelle kuuluvan jumaluuden, ”jota kreikkalaiset nimitt\u00e4v\u00e4t nimell\u00e4 \u0398\u03b5\u03bf\u03c4\u03b7\u03c2” ja selittiv\u00e4t, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ” Is\u00e4n ja Pojan v\u00e4linen<\/span> rakkaus.”<\/span><\/p>\n

Augustinus on tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 ”ne osapuolet, jotka vastustavat t\u00e4t\u00e4 mielipidett\u00e4, joiden mielest\u00e4 mainittu yhteys, jota kutsumme joko jumaluudeksi tai rakkaudeksi tai laupeudeksi, ei ole olemus. Lis\u00e4ksi he olettavat, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki l\u00e4htee heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n olemuksen mukaan; eiv\u00e4tk\u00e4 he sit\u00e4 paitsi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 mahdottomana ilmaisun \u201dJumala on Rakkaus\u201d k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4, ellei rakkaus olisi olennainen sis\u00e4lt\u00f6. <\/span>”<\/span><\/p>\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Augustinus ei ollenkaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mist\u00e4 It\u00e4-Rooman is\u00e4t, kuten pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen, pyh\u00e4 Gregorios Teologi ja pyh\u00e4 Basileios Suuri puhuivat. Toisaalta he hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t ajatuksen, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki voi olla Is\u00e4n ja Pojan yhteinen energia, joka tunnetaan <\/span>\u0398\u03b5\u03bf\u03c4\u03b7\u03c2<\/span>`na ja rakkautena, koska n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t ole olemus eiv\u00e4tk\u00e4 hypostaasi, kun taas Pyh\u00e4 Henki on hypostaasi. Toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen is\u00e4t todellakin olivat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 ei voida tunnistaa Is\u00e4n ja Pojan mist\u00e4\u00e4n yhteisest\u00e4 energiasta, mutta he eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n samaistaneet Pyh\u00e4 Henke\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan yhteiseen olemukseen.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Henki on yksil\u00f6llinen hypostaasi yksil\u00f6llisine ominaisuuksineen ja piirteineen, joita ei ole muilla hypostaaseilla, mutta H\u00e4n tekee jakaa<\/span> kaiken t\u00e4ysin sen, mik\u00e4 Is\u00e4ll\u00e4 ja Pojalla on yhteist\u00e4, nimitt\u00e4in, jumalallisen olemuksen ja kaikki luomattomat energiat ja voimat. Pyh\u00e4 Henki on yksil\u00f6llisyys, joka ei ole sit\u00e4, mik\u00e4 on yhteist\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan v\u00e4lill\u00e4, mutta jolle on yhteist\u00e4 kaikki se, mik\u00e4 on yhteist\u00e4 Is\u00e4ll\u00e4 ja Pojalla.<\/span><\/p>\n

Koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, Augustinus hylk\u00e4si eron persoonien v\u00e4lill\u00e4 ja mit\u00e4 niill\u00e4 on (vaikka t\u00e4m\u00e4 on raamatullinen ero) ja samaisti sen, mit\u00e4 Jumala on siihen, mit\u00e4 H\u00e4nell\u00e4 on. H\u00e4n ei vain koskaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt 1) Pyh\u00e4n Kolminaisuuden yhteisen olemuksen ja energioiden ja 2) jumalallisten hypostaasien ja kommunikoivien yksil\u00f6iden eroa; vaan ep\u00e4onnistui t\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 todellista olemassaolon eroa yhteisen jumalallisen olemuksen ja b) yhteisen jumalallisen rakkauden ja jumaluuden v\u00e4lill\u00e4. H\u00e4n itse my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ettei ymm\u00e4rr\u00e4, mik\u00e4 ero kreikan kieless\u00e4 on Jumalan \u03bf\u1f50\u03c3\u03af\u03b1n ja \u1f51\u03c0\u03cc\u03c3\u03c4\u03b1\u03c3\u03b9\u03c2`en v\u00e4lill\u00e4. Siit\u00e4 huolimatta, h\u00e4n vaati, ett\u00e4 erot on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 uskon asiana ja h\u00e4n tuotti latinan kieleen k\u00e4sitteet una essentia<\/i> ja tes substantiae<\/i>. (De Trinitate, 05.8.10; 7, 4-6).<\/span><\/p>\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Augustinus hyv\u00e4ksyi kappadokialaisten isien ja toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen kolminaisuusopin terminologian t\u00e4rkeimm\u00e4t n\u00e4k\u00f6kohdat.<\/span><\/p>\n

Kuitenkin olematta tietoinen sellaisten isien kuin Basileioksen ja kahden mainitun Gregorioksen opetuksesta, jotka eiv\u00e4t tunnista<\/span> Kolminaisuuden yhteist\u00e4 <\/span>\u0398\u03b5\u03bf\u03c4\u03b7\u03c2<\/span>ta ja <\/span>\u03b1\u03b3\u03b1\u03c0\u03b7<\/span>ta Kolminaisuuden yhteiseksi jumalalliseksi olemukseksi, Augustinuksella on seuraavat erikoisen huomiot:<\/span><\/p>\n

Mutta n\u00e4iden kaltaisten miesten pit\u00e4isi puhdistaa syd\u00e4mens\u00e4, sik\u00e4li kuin voivat, jotta heill\u00e4 olisi voimaa n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 Jumalan olemuksessa ei ole mit\u00e4\u00e4n sellaista luontoa, kuten voisi otaksua, ett\u00e4 olemuksessa on, on toinen asia; ja toinen asia, mik\u00e4 on onnettomuus aineelle(Aliud quod accidat substantia<\/i>)<\/span> eik\u00e4 olemukselle; ett\u00e4 ottaapa mit\u00e4 tahansa mit\u00e4 voidaan ottaa, otettava siin\u00e4 on olemusta.<\/span><\/p>\n

Kun n\u00e4m\u00e4 perustat on luotu, niin Pyh\u00e4 Henki, siin\u00e4 mik\u00e4 on yhteist\u00e4 Is\u00e4lle ja Pojalle, on olemassa Is\u00e4n ja Pojan vuoksi. N\u00e4in ei voi olla eroa Is\u00e4ss\u00e4 ja Pojassa Pyh\u00e4n Hengen<\/span> l\u00e4hett\u00e4misen suhteen, eik\u00e4 Is\u00e4n aikaan saamassa Pyh\u00e4n Hengen<\/span> olemassaolossa. Mit\u00e4 Jumala on luonnostaan, kuten kolme hypostaasia ovat olemassa luonnostaan, ja mit\u00e4 Jumala tekee tahdostaan, k\u00e4y sekavaksi. Siten on tosiasia, ett\u00e4 Augustinukselle sek\u00e4 syntyminen ett\u00e4 l\u00e4hteminen lopulta sekoittuvat jumalallisten voimien ja energioiden kanssa ja siten my\u00f6s lopulta p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t tarkoittamaan samaa. Filioque n\u00e4in ollen on ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, jotta s\u00e4ilyisi jotain Pyh\u00e4n Hengen yksil\u00f6llisyydest\u00e4. Jumala siis ei ole per\u00e4isin kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n. Poika on yhdest\u00e4. Pyh\u00e4n Hengen on oltava kahdesta. Muutoin koska syntyminen ja l\u00e4hteminen ovat samat, ei olisi mit\u00e4\u00e4n eroa Hengen ja Pojan v\u00e4lill\u00e4, koska ne molemmat olisivat yhdest\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kolmas ja kaikkein h\u00e4iritsevin k\u00f6mm\u00e4hdys Augustinuksen l\u00e4hestymistavassa k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4n\u00e4mme olevassa kysymyksess\u00e4 on, ett\u00e4 h\u00e4nen teologinen menetelm\u00e4ns\u00e4 ei ole vain pelkk\u00e4\u00e4 spekulaatiota siit\u00e4, mink\u00e4 hyv\u00e4ksyy uskolla (\u00e4lyllisesti ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4<\/span> varten niin pitk\u00e4lle kuin j\u00e4rki sallii joko valaistumisen tai hurmioituneen intuition avulla), vaan se on spekulaatiota, joka siirret\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4isen uskovan spekulaatiosta spekuloivaksi kirkkoon, joka yksil\u00f6n tavoin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 dogmit ajan kuluessa.<\/span> paremmin<\/span><\/p>\n

Siten kirkko odottaa keskustelua Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 ”t\u00e4ysin riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tai riitt\u00e4v\u00e4n huolellista, jotta se tekisi meille mahdolliseksi saada \u00e4lyk\u00e4s k\u00e4sitys siit\u00e4, mik\u00e4 muodostaa my\u00f6s H\u00e4nen erityisen yksil\u00f6llisyytens\u00e4 (oman)… <\/span>”<\/span><\/p>\n

Kaikkein h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4vin asia on se, ett\u00e4 Augustinus alkaa etsi\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen yksil\u00f6llisi\u00e4 ominaisuuksia ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti rajoittaa H\u00e4net siksi, mik\u00e4 on yhteist\u00e4 Is\u00e4lle ja Pojalle. Kuitenkin my\u00f6hemmiss\u00e4 lis\u00e4yksiss\u00e4\u00e4n teoksessaan \u201dDe Trinitate\u201d h\u00e4n vaatii, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki on Pyh\u00e4n Kolminaisuuden yksitt\u00e4inen substanssi t\u00e4ysin sama kuin kaksi muuta substanssi ja joilla on sama olemus, kuten n\u00e4imme.<\/span><\/p>\n

Joka tapauksessa augustinolainen ajatus, ett\u00e4 kirkko itse k\u00e4y l\u00e4pi prosessin syvemm\u00e4n ja paremman ymm\u00e4rryksen saavuttamiseksi dogmeistaan tai opetuksistaan tehtiin frankkilaisen propagandan varsinaiselta perustalta, jonka mukaan Filioque on syvempi ja parempi k\u00e4sitys Kolminaisuusopista. Siksi sen lis\u00e4\u00e4minen uskontunnustukseen on parannus roomalaisten<\/span> uskoon, jotka oli antanut itsens\u00e4 laiskistua ja veltostua n\u00e4in t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 asiassa. T\u00e4m\u00e4 tietysti her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyskokonaisuuden koskien ilmoituksen suhdetta sanallisen ja kuvallisen tai symbolisen<\/span> ilmoituksen ilmaisujen v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/p>\n

Augustinuksen mielest\u00e4 ole ei eroa ilmoituksen ja ilmoituksen k\u00e4sitteellisen intuition v\u00e4lill\u00e4. Annetaanko ilmoitus suoraan ihmisen j\u00e4rjelle tai ihmisj\u00e4rjelle luotujen kautta tai luoduin vertauskuvin, aina ihmisen \u00e4ly\u00e4 itse\u00e4\u00e4n valaistaan tai sille annetaan visio. Jumalan n\u00e4keminen itsess\u00e4\u00e4n on henkinen kokemus, vaikkakin j\u00e4rjen ylitt\u00e4v\u00e4 ilman asianmukaista armoa.<\/span><\/p>\n

N\u00e4iss\u00e4 puitteissa jokainen ilmoitus on k\u00e4sitteidentieto, jota voidaan tutkia j\u00e4rjell\u00e4 t\u00e4ydellisemm\u00e4n ja<\/span> paremman ymm\u00e4rryksen saamiseksi. Riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 usko ja dogmien hyv\u00e4ksyminen<\/span> kirkon auktoriteetin nojalla aina muodostaa l\u00e4ht\u00f6kohdan. Mit\u00e4 ei voida nyt t\u00e4ysin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 uskoon perustuvilla syill\u00e4 tullaan t\u00e4ysin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n tulevassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. ”Ja sik\u00e4li kuin sovitettuina ja kutsuttuina takaisin yst\u00e4vyyteen rakkauden kautta, voimme perehty\u00e4 kaikkiin Jumalan salaisiin asioihin, t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 sanotaan Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n johdattaa teid\u00e4t kaikkeen totuuteen.” Se, mit\u00e4 Augustinus tarkoittaa n\u00e4in sanoessaan, k\u00e4y eritt\u00e4in selv\u00e4sti ilmi siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n sanoo muualla, ”en ole hidas etsim\u00e4\u00e4n Jumalan olemusta joko h\u00e4nen kirjoitustensa tai luotujensa kautta.”   <\/span><\/p>\n

T\u00e4llainen materiaali frankkien k\u00e4siss\u00e4 muutti teologian p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n jumalallisen olemuksen tutkimiseksi tai etsimiseksi, ja t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4, skolastinen perinne l\u00f6i kirkkaasti laudalta roomalaisten isien<\/span> perinteen, jotka jatkuvasti opetti, ett\u00e4 ei vain ihminen, vaan jopa enkelitk\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4t tunne, eiv\u00e4tk\u00e4 koskaan tule tuntemaan jumalallista olemusta, jonka tuntee vain Pyh\u00e4 Kolminaisuus.<\/span><\/p>\n

Sek\u00e4 ortodoksit ett\u00e4 areiolaiset olivat t\u00e4ysin yht\u00e4 mielt\u00e4 perityst\u00e4 perinteest\u00e4, ett\u00e4 vain Jumala tuntee oman olemuksensa. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 se, joka tuntee Jumalan luonnon, on itse Jumala luonnoltaan. Siksi osoittaakseen, ett\u00e4 Logos on luotu, areiolaiset v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 Logos ei tunne Is\u00e4n olemusta. Ortodoksit v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 Logos tuntee Is\u00e4n olemuksen ja on siksi luomaton. Eunomialaiset aiheuttivat vaikeuksia sovituissa s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n todistaa j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 v\u00e4itteell\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ei ainoastaan Logos tunne Jumalan olemusta, vaan ihminenkin voi tuntea t\u00e4m\u00e4n olemuksen. Siksi Logoksen ei tarvitse olla luomaton, koska H\u00e4n tuntee t\u00e4m\u00e4n olemuksen.<\/span><\/p>\n

Vastoin areiolaisten ja ortodoksien kantaa, ett\u00e4 luodut eiv\u00e4t voi tuntea jumalallista luomatonta olemusta, mutta voivat tuntea<\/span> Jumalan luomattomat energiat moninaisine ilmenemismuotoineen, eunomialiset v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 jumalallinen olemus ja luomaton energia ovat identtisi\u00e4, niin ett\u00e4 jos tuntee toisen, on tunnettavissa toinenkin.<\/span><\/p>\n

Kummallista kyll\u00e4 Augustinus hyv\u00e4ksyi eunomialaisten kannan n\u00e4iss\u00e4 kysymyksist\u00e4. Siksi frankkien ilmestytty\u00e4 id\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ine kantoineen, heit\u00e4 syytettiin eunomialaisiksi.<\/span><\/p>\n

Vastakohtana t\u00e4lle augustinolaisten l\u00e4hestymistavalle k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Jumalasta kielt\u00e4 ja k\u00e4sitteit\u00e4, meill\u00e4 on kirkkoisien ilmaisema kanta, jonka esitti pyh\u00e4 Gregorios Teologi eunomialaisia vastaan. Platon oli v\u00e4itt\u00e4nyt, ett\u00e4 on vaikeaa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 Jumalaa, mutta H\u00e4nen m\u00e4\u00e4rittelemisens\u00e4 sanoin on mahdottomuus. Pyh\u00e4 Gregorios vastustaa t\u00e4t\u00e4 ja korostaa, ett\u00e4 ”on mahdotonta ilmaista H\u00e4nt\u00e4, ja viel\u00e4 mahdottomampaa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 H\u00e4nt\u00e4. Sill\u00e4 sit\u00e4, mink\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, on ehk\u00e4 mahdollista selvitt\u00e4\u00e4 kielen avulla, jos nyt ei kovin hyvin, joka tapauksessa ep\u00e4t\u00e4ydellisesti… <\/span>”<\/span><\/p>\n

T\u00e4rkein tekij\u00e4 kirkkoisien tieto-opissa on, ett\u00e4 osittainen<\/span> jumalallisten toimintojen tai energioiden tiet\u00e4miskyky ja jumalallisen absoluuttinen ja radikaali tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja sanoinkuvamattomuus ei pohjimmiltaan ole aatteellisen tai teologisen spekulaation<\/span> seurausta, niin kuin se on Paavali Samosatalaisella, areiolaisuudessa ja nestoriolaisuudessa, vaan seurausta henkil\u00f6kohtaisen ilmoituksen kokemuksesta tai osallistumisesta luomattomaan Jumalan kirkkauteen n\u00e4kemisen tai katselemisen<\/span> avulla. Pyh\u00e4 Gregorios m\u00e4\u00e4rittelee teologin henkil\u00f6n\u00e4, joka on saavuttanut t\u00e4m\u00e4n katselemisen<\/span> puhdistumisen ja valaistumisen avulla, eik\u00e4 dialektisen spekuloinnin<\/span> keinoin. Siten kristillisen totuuden auktoriteetti ei ole kirjallista Raamatun sanaa, jotka ei sellaisenaan voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kuvata Jumalaa, vaan pikemminkin yksitt\u00e4inen apostoli, profeetta tai pyhimys joka on kirkastanut Jumalassa.<\/span><\/p>\n

Siten Raamattu, isien kirjoitukset ja kirkolliskokousten p\u00e4\u00e4t\u00f6kset eiv\u00e4t ole ilmoitus, vaan ilmoituksesta. Ilmoitus itsess\u00e4\u00e4n ylitt\u00e4\u00e4 sanat ja k\u00e4sitteet, vaikka se her\u00e4tt\u00e4\u00e4<\/span> jumalallisesta kirkkaudesta osallisia t\u00e4sm\u00e4lleen ilmaisemaan sit\u00e4, mit\u00e4 ei voi kuvata sanallisesti ja k\u00e4sittein. Riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pyhien johdolla, jotka tiet\u00e4en kokemuksesta, uskovan tulisi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumalaa ei tule samaistaa Raamatun sanoihin eik\u00e4 k\u00e4sitteisiin, jotka viittaavat H\u00e4nen, vaikkakin erehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti.<\/span><\/p>\n

Niinp\u00e4 huomaamme, ett\u00e4 pyh\u00e4 Gregorios Teologi ei ainoastaan viittaa profeettojen, apostolien ja pyhien ilmestyskokemuksiin vahvistaakseen teologisia perusteita kumotakseen areiolaiset, eunomialaiset ja makedonialaiset, vaan my\u00f6s h\u00e4nen omaan kokemukseensa t\u00e4st\u00e4 samasta jumalallisen kunnian ilmestymisest\u00e4.<\/span><\/p>\n

Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 minulle tapahtunut on, oi, yst\u00e4v\u00e4t, ja aloittelijat, ja muut totuuden yst\u00e4v\u00e4t? Juoksin tarttuakseni Jumalaan ja sitten menin yl\u00f6s vuorelle, vedin syrj\u00e4\u00e4n pilviverhon, ja luovuin aineesta ja aineellisista asioista, ja niin pitk\u00e4lle kuin pystyin vet\u00e4ydyin itseeni. Ja sitten kun katsoin yl\u00f6s, min\u00e4 tuskin n\u00e4in Jumalan takaosia, vaikka olin Kallion, Sanan, joka tuli lihaksemme,<\/span> suojassa. Ja kun katsoin hieman l\u00e4hemp\u00e4\u00e4, n\u00e4in, en ensimm\u00e4ist\u00e4 ja sekoittumatonta tuntemaani Luontoa, tarkoitan Pyh\u00e4\u00e4 Kolminaisuutta; sit\u00e4, mik\u00e4 asuu ensimm\u00e4isten verhon sis\u00e4puolella Kerubien k\u00e4tkem\u00e4n\u00e4; vaan ainoastaan sen (Luonnon), joka viimein jopa saavuttaa meid\u00e4t Ja se on, sik\u00e4li kuin voin tiet\u00e4\u00e4, Majesteetti, tai niin kuin pyh\u00e4 David nimitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, Kunnia, joka ilmenee luotujen keskuudessa, jotka se on saanut aikaan ja joita hallitsee. Sill\u00e4 ne ovat Jumalan selk\u00e4puolen osat, jotka ovat H\u00e4nen takanaan, kuin merkkein\u00e4 H\u00e4nest\u00e4…<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 ero ensimm\u00e4isen Luonnon ja luomattoman Jumalan kirkkauden v\u00e4lill\u00e4, ensimm\u00e4inen vain Jumalan tuntema, ja toinen niiden tuntema, joille Jumala ilmoittaa itsens\u00e4, l\u00f6ytyy paitsi ortodoksiselta isilt\u00e4, my\u00f6s Paavali Samosatalaiselta, areiolaisilta, ja nestorialaisilta, jotka kaikki v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 Jumala liittyy luotuihin vain tahtonsa, eik\u00e4 luonteensa puolesta, koska luonnolliset suhteet tarkoittavat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 suhteita, jotka alentaisivat Jumalan emanaatioj\u00e4rjestelm\u00e4ksi, kuten ett\u00e4 Valentinuksella. Paavali Samosatalainen ja nestorialaiset v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 Kristuksessa Jumala on yhdistynyt ihmiskuntaaan ei luonnostaan, vaan tahdostaan, ja areiolaiset v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 Jumala liittyy hypostaattiseen Logokseen ei luonnostaan, vaan tahdostaan.<\/span><\/p>\n

Vastoin n\u00e4it\u00e4 kantoja<\/span> ortodoksiset is\u00e4t v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Kristus, Logos, on yhdistynyt ihmisyyteen luonnoltaan tai hypostaattisesti, ja Is\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 Poikansa ei ainoastaan tahdostaan, vaan ensisijaisesti luonnostaan, jolloin tahto ei ole ristiriidassa sen kanssa, mit\u00e4 kuuluu Jumalalle luonnostaan. Siten Jumala luo Logoksen luonnostaan ja tahdostaan. Pyh\u00e4n Kolminaisuus luo ja liittyy luotuihin, poikkeuksena Logos, jotka luonnostaan yhdistyy itse omaan ihmisyyteens\u00e4.<\/span><\/p>\n

Joka tapauksessa eunomialaiset ja Augustinus h\u00e4ivyttiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n eron, mit\u00e4 Jumala on luonteeltaan ja mit\u00e4 Jumala tekee tahdostaan. Augustinuksen t\u00e4m\u00e4 johti ep\u00e4onnistumiseen syntymisen ja l\u00e4htemisen (jotka eiv\u00e4t ole Is\u00e4n energioita)<\/span> erottamisessa ja toiminnoissa, jotka tunnetaan l\u00e4hett\u00e4misen\u00e4, rakastamisena ja antamisena, jotka ovat Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen yhteisi\u00e4 energioita, mutta eiv\u00e4t syntymisen ja l\u00e4htemisen olemassaolon ja hypostaattisten ominaisuuksien t\u00e4ydellisesti kommunikoivia tapoja.<\/span><\/p>\n

Koska frankit Augustinusta seuraten eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet kirkkoisien kantaa t\u00e4ss\u00e4 asiassa, eiv\u00e4tk\u00e4 olleet halukkaita<\/span> majesteettisen feodaaliperinteens\u00e4 aateliston korkeuksista kuuntelemaan ”kreikkalaista” selityst\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 eroista, he kierteliv\u00e4t turmellen kirkkoisien tekstej\u00e4. He ottivat kohtia asiayhteydest\u00e4\u00e4n osoittaakseen sen, ett\u00e4 kaikilla isill\u00e4, kuten arvatenkin Augustinuksen tapauksessakin, Is\u00e4 ja Poika l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t Pyh\u00e4n Hengen, mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki saa olemassaolonsa Is\u00e4st\u00e4 ja Pojasta.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n osion loppup\u00e4\u00e4telm\u00e4n\u00e4 toteamme, ett\u00e4 is\u00e4t aina v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 syntyminen ja l\u00e4hteminen ovat se, mik\u00e4 erottaa Pojan Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Koska Poika on ainoa, joka syntyy ainosyntyisen\u00e4 Jumalan Poikana, l\u00e4hteminen eroaa syntymisest\u00e4. Muuten meill\u00e4 olisi kaksi Poikaa, jolloin ei ole Ainosyntyist\u00e4 Poikaa. Isille t\u00e4m\u00e4 oli sek\u00e4 raamatullinen tosiasia ett\u00e4 arvoitus, jota tuli kohdella kunnioittaen. Kysyminen, mit\u00e4 syntyminen ja l\u00e4hteminen ovat, on yht\u00e4 naurettavaa kuin kysy\u00e4, mit\u00e4 jumalallinen olemus on. Vain Jumalan energiat voidaan tuntea, ja silloinkin vain silt\u00e4 osin kuin luotu voiottaa vastaan.<\/span><\/p>\n

Vastakohtana t\u00e4lle Augustinus selitti, mit\u00e4 syntyminen on. H\u00e4n tunnisti syntymisen siksi, miksi muut Rooman is\u00e4t kutsuivat Jumalan toimintoja tai energioita, jotka ovat yhteisi\u00e4 Pyh\u00e4lle Kolminaisuudelle. Siten l\u00e4hteminenkin p\u00e4\u00e4tyi n\u00e4iksi samoiksi energioiksi. Erona Pojan ja Hengen v\u00e4lill\u00e4 oli, ett\u00e4 Poika on l\u00e4ht\u00f6isin yhdest\u00e4 ja h\u00e4n, Pyh\u00e4 Henki, kahdesta.<\/span><\/p>\n

Aloittaessaan teoksensa De Trinitate, Augustinus lupasi selitt\u00e4\u00e4, miksi Poika ja Pyh\u00e4 Henki eiv\u00e4t ole veljeksi\u00e4. P\u00e4\u00e4tetty\u00e4\u00e4n kahdennentoista kirjansa, h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 varastivat ja julkaisivat t\u00e4m\u00e4n teoksen keskener\u00e4isest\u00e4 ja korjaamattomassa muodossa. Kirjoissa 15, 45, Augustinus my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ettei h\u00e4n voi selitt\u00e4\u00e4, miksi Pyh\u00e4 Henki ei ole poika Is\u00e4n ja veli Logoksen, ja ehdottaa, ett\u00e4 saisimme tiet\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n seuraavassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/span><\/p>\n

Teoksessaan Rectractationum<\/i> (Peruutuksia), Augustinus kertoo, miten h\u00e4n aikoi selitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 oli tapahtunut toisessa kirjoituksessa, eik\u00e4 julkaissut teostaan De Trinitate itse. Kuitenkin h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4siv\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 voitolle ja h\u00e4n yksinkertaisesti korjasi kirjojaan niin paljon kuin pystyi ja lopetti sen ty\u00f6n, johon ei ollut loppujen lopuksi tyytyv\u00e4inen.<\/span><\/p>\n

Merkitt\u00e4vint\u00e4 on, ett\u00e4 frankkien henkiset ja kulttuurin j\u00e4lkel\u00e4iset, jotka l\u00e4vistiv\u00e4t ja paisuttivat roomalaisten maksat niin moniksi vuosisadoiksi, yh\u00e4 v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Augustinus on auktoriteetti par excellence<\/i> kirkkoisien opissa Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta.<\/span><\/p>\n

Ottaen huomioon, etteiv\u00e4t kreikankieliset roomalaiset is\u00e4t koskaan k\u00e4ytt\u00e4neet ilmaisua, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki l\u00e4htee (<\/span>\u1f10\u03ba\u03c0\u03bf\u03c1\u03b5\u03cd\u03c3\u03b8\u03b1\u03b9<\/span>) Is\u00e4st\u00e4 ja Pojasta, sek\u00e4 Ambrosius ja Augustinus k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4 ilmaisua. Koska Ambrosius oli niin riippuvainen kreikankielisist\u00e4 asiantuntijoista kuten Basileios Suuresta ja Didymos Sokeasta, erityisesti h\u00e4nen teoksestaan Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4, voisi olettaa, ett\u00e4 h\u00e4n seuraisi Id\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4.<\/span><\/p>\n

N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin silt\u00e4, ett\u00e4 Ambrosiuksen kuoleman aikaan, ennen toista ekumeenista kirkolliskokousta, Didymos oli hyv\u00e4ksynyt termin l\u00e4hteminen samoin kuin Pyh\u00e4n Hengen hypostaattisen yksil\u00f6llisyyden. Pyh\u00e4 Basileios ei ollut k\u00e4ytt\u00e4nyt sit\u00e4 (vain kirjeess\u00e4\u00e4n 38 h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n l\u00e4htemist\u00e4 kuten Gregorios Teologikin) eik\u00e4 pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen ennen toista ekumeenista kirkolliskokousta. Kappadokialaisista isist\u00e4 vain pyh\u00e4 Gregorios Teologi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyvin selv\u00e4sti Teologisen Puheissaan sit\u00e4, mik\u00e4 tuli Kirkon lopulliseksi muotoiluksi asiasta toisessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa.<\/span><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen t\u00e4ysin kehittynyt \u201dl\u00e4hteminen\u201d- k\u00e4sitteen k\u00e4ytt\u00f6 olemassaolon tapana ja Pyh\u00e4n Hengen hypostaattisena omaisuutena l\u00f6ytyy Pseudo-Justinuksen teoksista, joka todenn\u00e4k\u00f6isesti tuli tietoon antiokialaisesta perinteest\u00e4. Se tuli Kappadokiaan pyh\u00e4n Gregorios Teologin v\u00e4lityksell\u00e4 ja Aleksandriaan Didymos Sokean v\u00e4lityksell\u00e4.  Pyh\u00e4 Ambrosius ei kuitenkaan omaksunut t\u00e4t\u00e4 perinnett\u00e4. Augustinus poimi sen sekavalla tavalla.<\/span><\/p>\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kolmannella tai nelj\u00e4nnell\u00e4 vuosisadalla termi \u201dsyntyminen\u201d, jota k\u00e4ytettiin koskemaan Logosta ja Jumalaa, muuttui tarkoittamasta Pyh\u00e4n Kolminaisuuden suhdetta luomiseen ja inkarnaatioon, jolloin jo olemassa olevasta Jumalasta tuli Is\u00e4, joka oli synnytt\u00e4nyt jo olemassa olevan Logoksen, josta tuli n\u00e4in H\u00e4nen Poikansa,(niin ett\u00e4 profeetat saattoivat n\u00e4hd\u00e4 ja kuulla H\u00e4nt\u00e4, ja tuli ihmiseksi) merkitsem\u00e4\u00e4n Logoksen olemassaolon tapaa Is\u00e4lt\u00e4. Kysymys Pyh\u00e4n Hengen olemassaolon ja hypostaattisen m\u00e4\u00e4rittelemisen tavasta syntyi seurauksena t\u00e4st\u00e4 muutoksesta.<\/span><\/p>\n

Antiokiaa lukuun ottamatta vallitsevana perinteen\u00e4 ja ehk\u00e4 ainoana, oli se, ett\u00e4 Is\u00e4 ei ole per\u00e4isin mist\u00e4\u00e4n muusta olennosta, ett\u00e4 Logos on Is\u00e4st\u00e4 syntymisen kautta ja Pyh\u00e4 Henki on my\u00f6s Is\u00e4st\u00e4, mutta eik\u00e4 syntym\u00e4ll\u00e4. Pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aluksi esitt\u00e4v\u00e4n ajatuksen, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki eroaa Pojasta sik\u00e4li ett\u00e4 Poika saa olemassaolon Is\u00e4st\u00e4, ja Henki sai olemassaolonsa my\u00f6s Is\u00e4st\u00e4, mutta Pojan kautta. Is\u00e4 on h\u00e4nen ainoa<\/span> olemassaolonsa periaate ja syy, koska n\u00e4m\u00e4 liittyv\u00e4t siihen, mik\u00e4 on yhteist\u00e4, kuuluen kaikille kolmelle persoonalle. Pyh\u00e4 Gregorios tavanomaisesti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ”ei syntym\u00e4ll\u00e4”. T\u00e4h\u00e4n ”ei syntym\u00e4ll\u00e4” lis\u00e4ttiin ”l\u00e4htem\u00e4ll\u00e4” Antiokiassa. T\u00e4m\u00e4 sai riitt\u00e4v\u00e4sti tukea, jotta voitiin laittaa toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen uskontunnustukseen. Kuitenkaan t\u00e4m\u00e4 termi ”l\u00e4hteminen” ei lis\u00e4\u00e4 eik\u00e4 v\u00e4henn\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kirkkoisien k\u00e4sitykseen Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta, koska is\u00e4t ovat aina vaatineet, ett\u00e4 emme tied\u00e4, mit\u00e4 syntyminen ja l\u00e4hteminen tarkoittavat. Is\u00e4t ilmeisesti hyv\u00e4ksyiv\u00e4t termin uskontunnustukseen, koska se oli parempi kuin sijoittaa vaikeita ja negatiivisia ilmaisuja kuten ”Is\u00e4st\u00e4 ei syntym\u00e4ll\u00e4.” Yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 pyh\u00e4n Gregorios Nyssalaisen esityksen \u201dPojan kautta\u201d lopullisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen kanssa, saamme pyh\u00e4n Maksimos Tunnustajan ja pyh\u00e4n Johannes Damaskoslaisen ”Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4htemisen Is\u00e4st\u00e4 Pojan kautta ”.<\/span><\/p>\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kreikankieliset Is\u00e4t ennen t\u00e4t\u00e4 kehityst\u00e4 k\u00e4yttiv\u00e4t l\u00e4htemist\u00e4, kuten Raamattu tekee, ja niin puhuivat Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 Is\u00e4st\u00e4 l\u00e4htev\u00e4n\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 koskaan Is\u00e4st\u00e4 ja Pojasta. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin silt\u00e4, ett\u00e4 latinankielisen perinteen menettelytapaa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n \u1f10\u03ba\u03c0\u03bf\u03c1\u03b5\u03cd\u03bf\u03bc\u03b1\u03b9hin, mutta joskus my\u00f6s \u03b5\u03be\u03b5\u03c1\u03c7\u03bf\u03bc\u03b1\u03b9hin, ja jopa \u03c0\u03b5\u03bc\u03c8\u03b9\u03c2. Joka tapauksessa, kun pyh\u00e4 Ambrosius k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tapaa, h\u00e4n ei tarkoita olemassaolon eik\u00e4 hypostaattisten omaisuuksien tapaa. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4y ilmi h\u00e4nen painotuksestaan, ett\u00e4 mik\u00e4 Is\u00e4ll\u00e4 ja Pojalla on yhteist\u00e4, on my\u00f6s Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4. Kun Is\u00e4 ja Poika l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t Hengen, Henki l\u00e4hett\u00e4\u00e4 itsens\u00e4. Mik\u00e4 on yksil\u00f6llist\u00e4, kuuluu vain yhdelle persoonalle. Mik\u00e4 on yhteist\u00e4, on yhteist\u00e4 kaikille kolmelle persoonalle.<\/span><\/p>\n

Ilmeisesti koska Augustinus muutti opin Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta filosofisen harkintakyvyn spekulatiiviseksi k\u00e4ytt\u00e4miseksi, opin yksinkertainen, kaavamainen ja raamatullinen luonne roomalaisessa perinteess\u00e4 oli joutunut kadoksiin skolastisesta perinteest\u00e4 johtuen.<\/span><\/p>\n

Siten kolminaisuusopin<\/span> historia on karsittu pyrkim\u00e4ll\u00e4 kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sellaisia k\u00e4sitteit\u00e4 ja terminologiaa kuten kolme persoonaa tai hypostaasia, yht\u00e4 olemusta, homoousiosta, henkil\u00f6kohtaisia tai hypostaattisia ominaisuuksia, yksi jumaluus, jne.<\/span><\/p>\n

Isien, areiolaisten ja eunomialaisten mielest\u00e4 kuitenkin kolminaisuusoppi oli identtinen koskien Logoksen ilmestymist\u00e4 kirkkaudessaan profeetoille, apostoleille ja pyhille. Logos oli aina samaistettu Jumalan enkeliin kirkkauden Herraan, Suuren neuvoston enkeliin, Herra Sebaotiin ja Jumalan viisauteen, joka ilmestyi Vanhan testamentin profeetoille ja tuli Kristukseksi syntyess\u00e4\u00e4n ihmiseksi Neitsyest\u00e4 Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4st\u00e4. Kukaan ei koskaan ep\u00e4illyt t\u00e4t\u00e4 Logoksen samaistamista t\u00e4h\u00e4n hyvin konkreettiseen yksil\u00f6\u00f6n, joka ilmoitti itsens\u00e4 Vanhan testamentin n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 Jumalaan profeetoille, erikoisena poikkeuksena Augustinus, joka t\u00e4ss\u00e4 suhteessa seuraa gnostilaista ja manikealaista perinnett\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kiista ortodoksien ja areiolaisten v\u00e4lill\u00e4 ei ollut siit\u00e4, kuka Logos on Vanhassa ja Uudessa Testamentissa, vaan mit\u00e4 Logos on ja mik\u00e4 H\u00e4nen suhteensa n\u00e4in ollen on Is\u00e4\u00e4n. Ortodoksit v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 Logos on luomaton ja muuttumaton, ollen aina ollut olemassa Is\u00e4st\u00e4, joka luonnostaan synnytt\u00e4\u00e4 Logoksen ennen aikojen alkua. Areiolaiset v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sama Logos on muuttuvainen olento, ollen per\u00e4isin olemassaololtaan olemattomuudesta ennen aikojen Is\u00e4n tahdon tahdosta.<\/span><\/p>\n

Siten peruskysymys oli, n\u00e4kiv\u00e4tk\u00f6 profeetat Jumalan luomattomassa kirkkaudessa luodun Logoksen vai luomattoman Logoksen, Logoksen, joka on luonnoltaan Jumala ja siksi my\u00f6s kaikki Jumalan energiat ja voimat, vai \u201dJumalan armosta\u201d, jolla on jonkin verran, mutta ei kaikkia, Is\u00e4n<\/span> energioita ja siten vain Jumala armosta eik\u00e4 luonteeltaan.<\/span><\/p>\n

Sek\u00e4 ortodoksit ett\u00e4 areiolaiset olivat periaatteessa yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 jos Logoksella on kaikki Is\u00e4n voimat ja energia luonnostaan, niin h\u00e4n on luomaton. Jos ei, h\u00e4n on luotu.<\/span><\/p>\n

Koska Raamattu on todistaja sille, kenet ja mit\u00e4 profeetat ja apostolit n\u00e4kiv\u00e4t Is\u00e4n kirkkautena, Raamattu itse paljastaa, onko Logoksella vai ei kaikkia Is\u00e4n energiat ja voimia Is\u00e4n luonnostaan. N\u00e4in saamme tiet\u00e4\u00e4, n\u00e4kiv\u00e4tk\u00f6 profeetat ja apostolit n\u00e4in luodun vai luomattoman Logoksen, <\/span>\u1f41\u03bc\u03bf\u03bf\u03cd\u03c3\u03b9\u03bf\u03c2<\/span> <\/span>(yht\u00e4 olemusta) Is\u00e4n kanssa.<\/span><\/p>\n

Voi selv\u00e4sti havaita, kuinka, ett\u00e4 isien mielest\u00e4 Logoksen yksiolemuksellisuus Is\u00e4n kanssa on paitsi apostolien ja pyhien<\/span> kokemus, my\u00f6s profeettojen. <\/span><\/p>\n

Yksi uskomattomimmista asioita opillisessa historiassa on se, ett\u00e4 sek\u00e4 areiolaiset ett\u00e4 ortodoksit k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sek\u00e4 Vanhaa ett\u00e4 Uutta Testamenttia umpim\u00e4hk\u00e4\u00e4n. V\u00e4ite on hyvin yksinkertainen. He tekiv\u00e4t luettelon kaikista Is\u00e4n voimista ja energioista. He tekiv\u00e4t saman Pojan suhteen. Sitten he vertasivat niit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4kseen, ovatko ne identtisi\u00e4 vai ei. Heist\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 on se, etteiv\u00e4t ne ole samanlaiset, vaan identtiset.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n kanssa rinnakkain sek\u00e4 areiolaiset ett\u00e4 ortodoksit samaa mielt\u00e4 sabelliaaneja ja samosatalaisia vastaan siit\u00e4, ett\u00e4 Is\u00e4ll\u00e4 ja Pojalla on yksil\u00f6lliset hypostaattiset ominaisuudet, jotka eiv\u00e4t ole yhteisi\u00e4, vaikka he eiv\u00e4t ole t\u00e4ysin samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 ne ovat. Kun kiista laajeni koskemaan kysymyst\u00e4 Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4, k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n t\u00e4sm\u00e4lleen samaa teologisointimenetelm\u00e4\u00e4. Riippumatta siit\u00e4, mitk\u00e4 voimat ja energiat Is\u00e4ll\u00e4 ja Pojalla ovat yhteisi\u00e4, Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4kin on my\u00f6s oltava sek\u00e4 yhteisesti ett\u00e4 luonnoltaan, ollakseen Jumala luonnoltaan.<\/span><\/p>\n

Kuitenkin rinnakkainen t\u00e4lle riitaisalle prosessille on noiden el\u00e4vien hengellisten mestarien, jotka saavuttivat teorian (Jumalan n\u00e4kemisen), henkil\u00f6kohtainen kokemus, kuten edell\u00e4 n\u00e4imme pyh\u00e4n Gregorioksen selitt\u00e4v\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 kokemus tarkistaa tai vahvistaa kirkkoisien raamatuntulkinnan, joka todistaa Logoksen ja Pyh\u00e4n Hengen luomattomuudesta ja niiden luonnon ykseydest\u00e4 Is\u00e4n kanssa sek\u00e4 niiden luomattoman kirkkauden, vallan, armon, tahdon jne. identtisyydest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 henkil\u00f6kohtainen kokemus Jumalan kirkkaudesta my\u00f6s varmistaa Raamatun opetuksen, ett\u00e4 varmasti ei ole mit\u00e4\u00e4n samankaltaisuutta luodun ja luomattoman v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 merkitsee my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 ei voi olla luomattomia universaaleja (alkuideoita), joista luodut ovat muka kopioita. Jokainen yksitt\u00e4inen luotu on riippuvainen Jumalan luomattomasta kirkkaudesta, mik\u00e4 yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 on ehdottoman yksinkertainen, kuitenkin jaettu erottamattomasti yksitt\u00e4isten luotujen kesken. Jumala kokonaan ja h\u00e4nen koko energiansa on l\u00e4sn\u00e4 kussakin samanaikaisesti. T\u00e4m\u00e4n is\u00e4t tiet\u00e4v\u00e4t kokemuksesta, eik\u00e4 spekuloimalla.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 tiivistelm\u00e4 kirkkoisien teologisesta menetelm\u00e4st\u00e4 on ehk\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4 ilmaisemaan sen ei-j\u00e4rkeilev\u00e4n menetelm\u00e4n, jolla is\u00e4t teologisoivat ja tulkitsivat Raamattua. Menetelm\u00e4 on yksinkertainen ja tulos on kaavamainen. Yksinkertaisesti ja aritmeettisesti<\/span> sanottuna, koko kolminaisuusoppi voidaan jakaa kahdeksi yksinkertaiseksi lausumaksi Filioquen osalta: 1) mik\u00e4 on yhteist\u00e4 Pyh\u00e4ss\u00e4 Kolminaisuudessa on yhteist\u00e4 ja samaa kaikissa kolmessa persoonassa eli hypostaasissa. 2) Mik\u00e4 on hypostaattista tai hypostaattinen omaisuus tai olemassaolon tapa on yksil\u00f6llist\u00e4, ja kuuluu vain kullekin Pyh\u00e4n Kolminaisuuden persoonalle eli hypostaasille.<\/span><\/p>\n

N\u00e4in ollen meill\u00e4 on <\/span>\u03c4\u03b1<\/span> <\/span>\u03ba\u03bf\u03b9\u03bd\u03b1<\/span> ja <\/span>\u03c4\u03b1<\/span> <\/span>\u03b1\u03ba\u03bf\u03b9\u03bd\u03c9\u03bd\u03b7\u03c4\u03b1<\/span>, mik\u00e4 on yhteist\u00e4 ja mik\u00e4 on ei-kommunikoiva yksil\u00f6.<\/span><\/p>\n

Pit\u00e4en t\u00e4m\u00e4n mieless\u00e4 oivaltaa, miksi roomalaiset ei ottaneet kovin vakavasti frankkilaisten filoqueta teologisena kannanottona etenk\u00e4\u00e4n sellaisena, jonka piti muka parannella toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen uskontunnustusta<\/span><\/p>\n

Roomalaisten kuitenkin oli itse otettava frankit vakavasti, koska he varmistivat fantastiset teologiset v\u00e4itteens\u00e4 uskomattomalla itseluottamuksella ja ter\u00e4v\u00e4ll\u00e4 miekalla Mik\u00e4 niiss\u00e4 oli puutteellista historiallisessa mieless\u00e4, ne oli ehostettu syntyper\u00e4n ”jaloudella”, ja vahvalla tahdolla varmistaa v\u00e4itteens\u00e4 lihaksilla ja ter\u00e4ksell\u00e4.<\/span><\/p>\n

Joka tapauksessa, voisi olla k\u00e4ytt\u00f6kelpoista t\u00e4t\u00e4 jaksoa p\u00e4\u00e4tett\u00e4ess\u00e4 korostaa Rooman asenteen ja ilmapiirin yksinkertaisuutta, jolla Filioque kohdattiin. Voimme tavoittaa t\u00e4m\u00e4n Rooman ilmapiirin uudelleen latinalaisesta Filioquesta kahdella syllogistisella vitsill\u00e4 Suuresta Fotioksesta, mik\u00e4 saattaisi selitt\u00e4\u00e4 jotakin frankkien raivoisasta reaktiosta h\u00e4nt\u00e4 kohtaan.<\/span><\/p>\n

Siis kaikki, mik\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n ja josta puhutaan kaikkein pyhimm\u00e4ss\u00e4 ja samaa olemusta olevassa ja yksiolennollisessa Kolminaisuudessa, on joko yhteist\u00e4 kaikille tai kuuluu vain yhdelle kolmesta: mutta \u03c0\u03c1\u03bf\u03b2\u03bf\u03bb\u03b7 Hengen l\u00e4hteminen, ei ole yhteinen, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n, kuten he sanovat, kuulu yhdellek\u00e4\u00e4n heist\u00e4 yksinomaan (olkoon lepyttely meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4mme, ja jumalanpilkka k\u00e4\u00e4ntyk\u00f6\u00f6n heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle). Siksi Hengen l\u00e4htemist\u00e4 ei ole lainkaan el\u00e4m\u00e4\u00e4 antavassa ja kaikki-t\u00e4ydellisess\u00e4 Kolminaisuudessa.  <\/span><\/p>\n

Toisin sanoen, Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 on silloin oltava olemassaolonsa per\u00e4isin Pyh\u00e4n Kolminaisuuden ulkopuolelta, koska kaikki Kolminaisuudessa on yhteist\u00e4 kaikille tai kuuluu vain yhdelle.<\/span><\/p>\n

 Sill\u00e4 muuten, jos kaikki Is\u00e4lle ja Pojalle yhteiset asiat ovat jossain tapauksessa yhteist\u00e4 Hengelle, ja niist\u00e4 l\u00e4hteminen on yhteinen Is\u00e4lle ja Pojalle, Henki silloin l\u00e4hteen itsest\u00e4\u00e4n: ja h\u00e4n on itsens\u00e4 periaate (\u03b1\u03c1\u03c7\u03ae), ja sek\u00e4 syy ett\u00e4 seuraamus: asia, jota ei edes kreikkalaisten myytit koskaan sepitt\u00e4neet.<\/span><\/p>\n

 Pit\u00e4en mieless\u00e4, ett\u00e4 is\u00e4t aina alkoivat ajatuksensa Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta heid\u00e4n henkil\u00f6kohtaisesta kokemuksestaan Herran enkelist\u00e4 ja ihmiseksi tulleesta Suuresta neuvonantajasta ja Kristuksesta, vasta sitten ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kriisin areiolaisuuden\/eunomialaisuuden ongelmallisella taustalla, ts. saako t\u00e4m\u00e4 konkreettinen persoona olemassaolonsa Is\u00e4n hypostaasista vai olemattomuudesta Is\u00e4n tahdosta. Jos perinne olisi ymm\u00e4rt\u00e4nyt<\/span> Jumalasta teologisoimisen menetelm\u00e4n niin kuin Augustinus, ei olisi koskaan esiintynyt Areioksen tai Eunomioksen harhaoppia. Ne, jotka saavuttavat jumalallistumisen (theosis) tiet\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n kokemuksesta, ett\u00e4 mill\u00e4 tahansa on olemassaolonsa olemattomuudesta Jumalan tahdosta, on Jumalan luoma, ja kuka tai mik\u00e4 ei ole olemattomuudesta, vaan Is\u00e4st\u00e4, on luomaton. Luodun ja luomattoman v\u00e4lill\u00e4 ei lainkaan mit\u00e4\u00e4n samankaltaisuutta.<\/span><\/p>\n

Ennen kuin kappadokialaiset is\u00e4t antoivat painoa kolmen jumalallisen hypostaasin (\u03c5\u03c0\u03bf\u03c3\u03c4\u03b1\u03c3\u03b5\u03b9\u03c2) erolle ja yhdelle jumalalliselle olemukselle, monet ortodoksisen kirkon johtajat v\u00e4lttiv\u00e4t puhumista joko yhdest\u00e4 olemuksesta tai yhdest\u00e4 hypostaasista, koska t\u00e4m\u00e4 haiskahti sabellialaiselta ja samosatalaiselta monarkianismilta. Monet mieluummin puhuivat Pojan saavan olemassaolonsa Is\u00e4n olemuksesta ja olevan olemukseltaan Is\u00e4n kaltainen (\u1f41\u03bc\u03bf\u03bf\u03cd\u03c3\u03b9\u03bf\u03c2). Pyh\u00e4 Atanasios selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on juuri sit\u00e4, mit\u00e4 tarkoitetaan k\u00e4sitteell\u00e4 \u1f41\u03bc\u03bf\u03bf\u03cd\u03c3\u03b9\u03bf\u03c2 – olemusta olevaa. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ortodoksit eiv\u00e4t etsineet yhteist\u00e4 uskoa, vaan pikemminkin yhteist\u00e4 terminologiaa ja yhteisi\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4 ilmaisemaan yhteist\u00e4 kokemustaan Kristuksen ruumiissa.<\/span><\/p>\n

Yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on se, ett\u00e4 kappadokialaiset panivat merkityst\u00e4 erolle Is\u00e4lle syyn\u00e4 (\u03b1\u03b9\u03c4\u03b9\u03bf\u03c2) ja Pojalle ja Pyh\u00e4lle Hengelle aikaansaatuina (\u03b1\u03b9\u03c4\u03b9\u03b1\u03c4\u03b1). Yhdess\u00e4 olemassaolon tapojen (\u03c4\u03c1\u03cc\u03c0\u03bf\u03c2 \u1f51\u03c0\u03ac\u03c1\u03be\u03b5\u03c9\u03c2), syntymisen ja l\u00e4htemisen kanssa, n\u00e4m\u00e4 termit tarkoittavat, ett\u00e4 Is\u00e4 saa aikaan Pojan olemassaolon syntym\u00e4n kautta ja Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4htem\u00e4ll\u00e4, vaan ei syntym\u00e4ll\u00e4. Tietenk\u00e4\u00e4n, koska Is\u00e4 ei ole per\u00e4isin kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n(\u03b5\u03be \u03bf\u03c5\u03b4\u03b5\u03bd\u03bf\u03c2) H\u00e4nen olemassaolonsa ei johdu itsest\u00e4 eik\u00e4 muusta. Oikeastaan pyh\u00e4 Basileios tekee pilaa Eunomioksesta, pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4, joka sanoo niin itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n asian ja sill\u00e4 ilment\u00e4\u00e4 kevytmielisyytens\u00e4 ja puhelahjansa. Lis\u00e4ksi ei Is\u00e4n olemus eik\u00e4 luonnollinen energia ole olemassaolon tavan aiheuttaja. Is\u00e4ll\u00e4 on ne hallussaan perimm\u00e4isest\u00e4 luonnostaan ja ilmoittaa ne Pojalle, jotta ne olisivat samoin luonnostaan. N\u00e4in ollen tapa, jolla ilman alkua oleva Is\u00e4 on olemassa, ja jolla Poika ja Pyh\u00e4 Henki saavat olemassaolonsa Is\u00e4lt\u00e4, ei pid\u00e4 sekoittaa Is\u00e4n kommunikointiin olemuksellaan ja energiallaan Pojan Pyh\u00e4n Hengen kanssa. Olisi todellakin outoa puhua Is\u00e4st\u00e4 oman olemassaolonsa aiheuttajana omalla olemuksellaan ja energiallaan yhdess\u00e4 Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen hypostaasien kanssa.<\/span><\/p>\n

Lis\u00e4ksi on korostettava, ett\u00e4 isille jotka laativat<\/span> Nikean ja Konstantinopolin uskontunnustukset, ei syntyminen eik\u00e4 l\u00e4hteminen tarkoittaa energiaa tai toimintaa. T\u00e4m\u00e4 oli tuomittujen harhaoppisten n\u00e4k\u00f6kanta. Areiolaiset v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 Poika on Jumalan tahdon aikaansaannos. Eunomialaiset kannattivat omaper\u00e4isemp\u00e4\u00e4, mutta outoa k\u00e4sityst\u00e4, ett\u00e4 Is\u00e4n luomaton energia on identtinen H\u00e4nen olemuksensa kansaa, ett\u00e4 Poika on yhden ainoan Pojan energian tuote, ja ett\u00e4 kumpikin luotu laji on erityisen Pyh\u00e4n Hengen energian tuote, niin ett\u00e4 on yht\u00e4 luotua energiaa kuin on lajeja. Muussa tapauksessa, jos Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 on vain yksi luotu energia, niin silloin luomisessa olisi vain yhden laisia asioita. N\u00e4iden harhaoppien valaistukseen kuuluu my\u00f6s, jota t\u00e4ytyy pit\u00e4\u00e4 arvossa, ett\u00e4 syntyminen ja l\u00e4hteminen uskontunnustuksessa eiv\u00e4t mitenk\u00e4\u00e4n tarkoitta energiaa tai toimintaa.<\/span><\/p>\n

Augustinus ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt syntymist\u00e4 ja l\u00e4htemist\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla, koska h\u00e4n selv\u00e4sti samaisti ne energioiksi. Juuri t\u00e4m\u00e4 saa h\u00e4net spekuloimaan psykologisesti Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta, ylellisyytt\u00e4, joka oli menetelm\u00e4llisesti mahdotonta isille. Siten Augustinus ei k\u00e4yt\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4n ollut tietoinen konsiliaarisesta ja erityisesti It\u00e4 Roman syntymisen ja l\u00e4htemisen k\u00e4sitt\u00e4misest\u00e4. H\u00e4n samaisti n\u00e4m\u00e4 termit Isien olemisesta koskevan ajatustenvaihdon kanssa eli Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen olemukseen ja toimintaan, n\u00e4k\u00f6kohta, joka on kaikissa isiss\u00e4, mutta jota ei pid\u00e4 samaistaa syntymiseen ja l\u00e4htemiseen, ainakaan ensimm\u00e4isen ja toisen ekumeenisen kirkolliskokous j\u00e4lkeen. T\u00e4llaisessa asiayhteydess\u00e4 Augustinuksen olisi pit\u00e4nyt ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 puhuessaan Pyh\u00e4n Hengen saavan H\u00e4nen olemisensa (olemuksensa) ja l\u00e4htev\u00e4n nimenomaan Is\u00e4st\u00e4, mutta my\u00f6s Pojasta. T\u00e4m\u00e4 on juuri se, mit\u00e4 It\u00e4 Rooman Is\u00e4t tarkoittavat, kun sanovat Pyh\u00e4n Hengen saavan olemuksensa ja energiansa Is\u00e4lt\u00e4 Pojan kautta tai jopa Poikakin (pyh\u00e4 Gregorios Palamas) samanaikaisesti l\u00e4htemisens\u00e4 kanssa tai saadessaan varsinaisen tai yksil\u00f6llisen olemassaolonsa hypostaasin Is\u00e4st\u00e4. Ei Is\u00e4n olemus eiv\u00e4tk\u00e4 olennaiset energiat ole aikaan saatuja, eiv\u00e4tk\u00e4 ne ole aiheuttaja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen olemassaolon. Is\u00e4n olemus ja energia ovat yhteydess\u00e4 ja yhteiset (\u03ba\u03bf\u03b9\u03bd\u03b1) Pyh\u00e4lle Kolminaisuudelle, joka on siten yksi luomisen ainoa syy. Kuitenkaan eiv\u00e4t Is\u00e4n eik\u00e4 Pojan, eik\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen hypostaasit ole yhteydess\u00e4. Hypostaasit eiv\u00e4t kommunikoi (\u03b1\u03ba\u03bf\u03b9\u03bd\u03c9\u03bd\u03b7\u03c4\u03b1). Siten Pyh\u00e4n Kolminaisuuden persoonat ovat yksi, ei persoonien yhtymisen tai yht\u00e4l\u00e4isyyden pohjata, vaan olemuksen ja energian yhten\u00e4isyytt\u00e4 ja identiteetin perusteella, sek\u00e4 Is\u00e4 ollessa ainoa syy Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen<\/span> olemassaololle.  <\/span><\/p>\n

Kuitenkaan eiv\u00e4t Is\u00e4n eik\u00e4 Pojan, eik\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen hypostaasit kommunikoi. Hypostaasit ovat kommunikoimattomia (<\/span>\u03b1\u03ba\u03bf\u03b9\u03bd\u03c9\u03bd\u03b7\u03c4\u03b1<\/span>). Siten Pyh\u00e4n Kolminaisuuden persoonat ovat yht\u00e4, eiv\u00e4t persoonien yhtymisen tai samuuden perusteella, vaan olemuksen ja energian yhten\u00e4isyyden ja samanlaisuuden perusteella, sek\u00e4 siksi, ett\u00e4 Is\u00e4 on ainoa syy Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen olemassaololle.<\/span><\/p>\n

Kristuksessa valaistumisen ja kirkastumisen<\/span> kokemuksessa kokija on tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on kolme t\u00e4ysin samanlaista todellisuutta, joista kaksi on per\u00e4isin yhdest\u00e4 ja ollen pysyv\u00e4sti ja erottamattomasti olemassa toisissaan, ja samalla yksi luomattoman yhteydess\u00e4 olevan kirkkauden<\/span> identtinen todellisuus, valtakunta (<\/span>\u03b2\u03b1\u03c3\u03b9\u03bb\u03b5\u03b9\u03b1<\/span>) ja armo, jossa Jumala erottamattomasti jakaantuu jaettaviksi asioiksi, h\u00e4nen yhden asumuksensa (<\/span>\u03bc\u03bf\u03bd\u03b7<\/span>) siten tullessa moneksi samalla pysyess\u00e4 yhten\u00e4. Jumalallinen olemus ei kuitenkaan ole yhteydess\u00e4 luotuihin, ja siksi sit\u00e4 ei voida koskaan tuntea.<\/span><\/p>\n

Augustinus suhtautui oppiin Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta muiden isien tavalla. Kuitenkin muilla L\u00e4nsi-Rooman isill\u00e4 kullakin oli yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 it\u00e4roomalaisen tradition kehityksen kanssa. Augustinus my\u00f6s hyv\u00e4ksyi toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen<\/span> ja isien<\/span> ratkaisun, jotka v\u00e4\u00e4rensiv\u00e4t sen, kuten olemme n\u00e4hneet. Siten It\u00e4- Rooman isist\u00e4 tuli L\u00e4nsi- Rooman isi\u00e4. Pyh\u00e4n Kolminaisuuden l\u00e4ntisest\u00e4 opista puhuminen on siis v\u00e4\u00e4renn\u00f6s siit\u00e4, miten l\u00e4nsiroomalaiset itse ymm\u00e4rsiv\u00e4t asiat. T\u00e4llaisessa tilanteessa<\/span> l\u00e4nsimaissa \u201dl\u00e4hteminen\u201d sai kaksi merkityst\u00e4 kuten Maksimos Tunnustaja ja Anastasios Kirjastonhoitaja selitt\u00e4v\u00e4t<\/span><\/p>\n

Kuitenkin, kun frankit alkoi hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 isi\u00e4 vastaan tukeakseen argumentteja omalle lis\u00e4ykselleen uskontunnustukseen, lis\u00e4tess\u00e4\u00e4n tavan, syyn ja aikaansaannoksen luokkia, he samaistivat n\u00e4m\u00e4 Augustinuksen syntymisen ja l\u00e4htemisen kanssa, siten muuttaen vanhan, L\u00e4nnen ortodoksisen Filioquen heid\u00e4n harhaoppisekseen. T\u00e4m\u00e4 sekaannus ei ilmene miss\u00e4\u00e4n niin selv\u00e4sti kuin keskustelujen aikana Firenzen<\/span> neuvostossa, jossa frankit k\u00e4yttiv\u00e4t termej\u00e4 ”syy” ja ”aikaansaannos”, samaa merkitsevin\u00e4 kuin heid\u00e4n \u201dsyntyminen\u201d ja \u201dl\u00e4hteminen\u201d, ja tukivat v\u00e4itett\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Is\u00e4 ja Poika ovat yksi ainoa syy Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4htemiselle. Siten he meniv\u00e4t t\u00e4ysin sekaisin Maksimoksesta, joka kertoo, ett\u00e4 l\u00e4nness\u00e4 h\u00e4nen aikanaan Poika ei ole syy Pyh\u00e4n Hengen olemassaoloon, niin ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 Pyh\u00e4 Henki ei l\u00e4hde Is\u00e4st\u00e4. Siit\u00e4, ett\u00e4 Anastasios Kirjastonhoitaja toistaa t\u00e4m\u00e4n, on runsaasti n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 sek\u00e4 frankkien ett\u00e4 heid\u00e4n henkisten ja teologisten j\u00e4lkel\u00e4istens\u00e4<\/span> sekaannuksesta.<\/span><\/p>\n

P\u00e4\u00e4t\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n jakson muistutukseen, ett\u00e4 isien mielest\u00e4 ei nimi tai k\u00e4site auta mitenk\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4n Kolminaisuuden<\/span> mysteeri\u00e4. Pyh\u00e4 Gregorios Teologi esimerkiksi on t\u00e4ss\u00e4 selke\u00e4 kuten n\u00e4imme. H\u00e4n pilkkaa vastustajiansa luonteenomaisella irvailulla: \u201dKerro minulle, mit\u00e4 on Is\u00e4n syntym\u00e4tt\u00f6myys, niin selit\u00e4n teille Pojan syntymisen ja Hengen l\u00e4htemisen<\/span> fysiologian, ja me molemmat voimme olla vimman vallassa Jumalan salaisuuden urkkimisesta. ”Nimet ja k\u00e4sitykset Jumalasta antaa niille, jotka saavuttavat n\u00e4kemisen (teoria), k\u00e4sityksen ei mysteerist\u00e4, vaan opista ja sen tarkoituksesta. Theosiksen kokemuksessa tieto Jumalasta, sek\u00e4 rukous, profetoiminen ett\u00e4 usko lakkaavat. Vain rakkaus j\u00e4\u00e4 (1 Kor. 13, 8-13; 14,1). Mysteeri pysyy edelleen ja tulee aina olemaan, vaikka n\u00e4kisi Jumalan Kristuksessa kasvotusten ja jonka Jumala tuntee niin kuin Paavalin (1 Kor. 13.12).<\/span><\/p>\n

Filioque-kysymyksen merkitt\u00e4vyys    <\/span><\/strong><\/p>\n

Smaragdus merkitsee muistiin, miten Kaarle Suuren<\/span> l\u00e4hettil\u00e4\u00e4t valittivat, ett\u00e4 paavi Leo III teki numeron vain nelj\u00e4st\u00e4 tavusta(tarkoittaa sanaa filioque). Tietenk\u00e4\u00e4n nelj\u00e4 tavua ei ole monta. Kuitenkin, niiden vaikutukset ovat sellaisia, ett\u00e4 latinankielinen frankkilainen kristikunta pani alulle teologian ja kirkollisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n historian, joka olisi voinut olla aivan erilainen, jos oli frankit olisivat kiinnitt\u00e4neet huomiota ”kreikan kieleen”.<\/span><\/p>\n

Aion osoittaa joitakin Filioque-kysymyksen otaksutuista seurauksista, joka aiheuttavat ongelmia t\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Jopa nykyp\u00e4iv\u00e4n dogmihistorian ja raamatullisen tutkimuksen historian pinnallinen tarkastelu paljastaa erikoisen seikan, ett\u00e4 protestantit, anglikaanit, paavilliset, ja jotkut ortodoksiteologit hyv\u00e4ksyv\u00e4t ensimm\u00e4isen ja toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen vain muodollisesti. N\u00e4in on, koska ainakin<\/span> ortodoksisen ja areiolaisen opetuksen v\u00e4lill\u00e4 on yht\u00e4pit\u00e4vyys, jota ei ole olemassa ortodoksien ja latinalaisten v\u00e4lill\u00e4, Logoksen todellisista esiintymisist\u00e4 Vanhan testamentin profeetoissa eik\u00e4 yht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4 t\u00e4st\u00e4 lihaksitulleesta Logoksesta Uudessa testamentissa. T\u00e4m\u00e4, kuten n\u00e4imme, oli sovittu perusta keskustelun m\u00e4\u00e4ritt\u00e4miseksi, ymm\u00e4rsiv\u00e4tk\u00f6 profeetat Logoksen luoduksi vai luomattomaksi. T\u00e4m\u00e4 Logoksen tunnistaminen Vanhassa Testamentissa on varsinainen perusta kaikkien Rooman ekumeenisten kirkolliskokousten opetuksille.<\/span><\/p>\n

Korostamme, ett\u00e4 It\u00e4- Rooman is\u00e4t eiv\u00e4t koskaan luopuneet t\u00e4st\u00e4 Vanhan testamentin teofanioiden lukemisesta. T\u00e4m\u00e4 on kaikkien L\u00e4nsi- Rooman isien<\/span> opetus, lukuun ottamatta ainoastaan Augustinusta, joka sekoittaa kuten tavallista, mit\u00e4 is\u00e4t opettavat, hylk\u00e4\u00e4 jumalanpilkkana ajatuksen, ett\u00e4 profeetat olisivat voineet n\u00e4hd\u00e4 Logoksen ruumiillisilla silmill\u00e4\u00e4n ja jopa tulessa, pimeydess\u00e4, pilvess\u00e4, jne.         <\/span><\/p>\n

Areiolaiset ja eunomialaiset olivat k\u00e4ytt\u00e4neet, kuten gnostilaiset ennen heit\u00e4, Logoksen n\u00e4kemist\u00e4 profeetoille osoituksena, ett\u00e4 h\u00e4n oli alempi olento kuin Jumala ja luotu. Augustinus on samaa mielt\u00e4 areiolaisten ja eunomialaisten kanssa, ett\u00e4 profeetat n\u00e4kiv\u00e4t luodun Enkelin, luodun tulen, pilven, valon, pimeyden, jne., mutta h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 vastaan siin\u00e4, ett\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 olisi Logos itse, vaan ainoastaan symboli, jonka avulla Jumala tai koko Kolminaisuus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ja kuullaan.         <\/span><\/p>\n

 Augustinuksella ei ollut sietokyky\u00e4 opetukselle, ett\u00e4 Herran, tulen, kirkkauden, pilven enkeli, ja helluntain tuliset kielet olisivat luomattoman todellisuuden sanallisia symboleita, joiden kanssa<\/span> profeetat ja apostolit v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kommunikoivat, koska h\u00e4nelle t\u00e4m\u00e4 merkitsisi sit\u00e4, ett\u00e4 koko t\u00e4m\u00e4 kieli viittasi jumalallisen olemuksen n\u00e4kemiseen. Sill\u00e4 Hippon piispasta t\u00e4m\u00e4 visio on identtinen kaiken sen kanssa, mik\u00e4 on luomatonta ja oli n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 vain uusplatonilaistyyppisess\u00e4 sielun hurmiossa, poissa kehosta, ajattoman ja liikkumattoman ikuisuuden<\/span> piiriss\u00e4, ylitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kaiken<\/span> hajanaisen p\u00e4\u00e4ttely\u00e4. Koska t\u00e4m\u00e4 ei ole sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n l\u00f6ysi Raamatusta, siin\u00e4 kuvatut n\u00e4yt eiv\u00e4t ole sanallisia symboleita todellisesta Jumalan n\u00e4kemisest\u00e4, vaan luotuja symboleita ikuisista todellisuuksista. Raamatun luoduista sanallisista symboleista tuli luotuja realistisia symboleja. Toisin sanoen, sanoista, jotka symboloivat luomattomia energioita, kuten tuli, jne. tuli tarkalleen todellisia luotuja tulia, pilvi\u00e4, kieli\u00e4, jne.        <\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

   <\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 Augustinuksen ep\u00e4onnistuminen tehd\u00e4 ero jumalallisen olemuksen ja sen luonnollisten energioiden v\u00e4lill\u00e4 (joista jotkut Jumalan yst\u00e4v\u00e4t<\/span> olivat tietoisia), johti hyvin erikoiseen Raamatun lukemiseen, jossa olentoja tai symboleja syntyi jumalallisen sanoman ilmaisemiseksi, ja<\/span> h\u00e4ivytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ne pois olemasta. Siten Raamattu t\u00e4yttyy uskomattomista ihmeist\u00e4 ja Jumalan sanelemasta tekstist\u00e4.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi raamatullinen k\u00e4sitys taivaasta ja helvetist\u00e4 my\u00f6s v\u00e4\u00e4ristyy, koska helvetin ikuisista tulista ja helvetin ulkopuolisesta pimeydest\u00e4 tulee my\u00f6s luotuja, kun taas ne, jotka kielt\u00e4ytyv\u00e4t rakastamasta, n\u00e4kev\u00e4t ne Jumalan luomattomana kirkkautena. Siten p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n kolmikerroksiseen luomakunnan ongelmaan Jumalan sijasta, jne., joka tekee v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi Raamatun demytologisoinnin, jotta jotain pelastuisi vanhasta kristillisest\u00e4 perinteest\u00e4 nykyajan ihmiselle. Kuitenkin itse Raamattu ei tarvitse demytologisointia, vaan augustinolaisen frankkilais-latinalaisen perinteen ja kreikkalaisen” kirkkoisien teologian irvikuvan poistamista l\u00e4nness\u00e4 \u201d.     <\/span><\/p>\n

Se, ett\u00e4 ei ole otettu edell\u00e4 mainittuja ekumeenisten kirkolliskokousten Rooman kirkkoisien teologian perusteita vakavasti avaimena tulkita Raamattua, modernit raamatuntutkijat ovat soveltaneet Augustinuksessa piilevi\u00e4 edellytyksi\u00e4 niin menetelm\u00e4llisell\u00e4 johdonmukaisuudella, ett\u00e4 ne ovat tuhonneet Vanhan ja Uuden Testamentin yhten\u00e4isyytt\u00e4 ja yht\u00e4pit\u00e4vyyden, ja ovat sallineet juutalaisen<\/span> Vanhan testamentin tulkinnan, jonka Kristus itse hylk\u00e4si, vaikuttaa itseens\u00e4.<\/span><\/p>\n

Niinp\u00e4 Jumalan Enkelin, Herran Enkelin, Suuren Neuvon Enkelin, ja Jumalan Viisauden konkreettisen persoonan k\u00e4sittelemisen ja H\u00e4net lihaksitulleeksi Logokseksi ja Kristukseksi<\/span> tunnistamisen sijasta, ja hyv\u00e4ksym\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4n oppina Kolminaisuudesta, useimmat, jolleiv\u00e4t kaikki L\u00e4nnen tutkijat ovat p\u00e4\u00e4tyneet tunnistamaan Kristuksen vain Vanhan testamentin Messias-ajatuksena, ja rinnastaen kolminaisuusopin kehitt\u00e4misen ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen Raamatun kolminaisuusoppia koskevan terminologian kehitt\u00e4miseen, mik\u00e4 ei todellakaan ole kirkkoisien puitteet, vaan yhden augustinolaisen. Niinp\u00e4 niin sanottuja ”kreikkalaisia” isi\u00e4 yh\u00e4 luetaan Augustinuksen valossa, ven\u00e4l\u00e4isten<\/span> Peter Mogilan j\u00e4lkeen liittyess\u00e4 mukaan.<\/span><\/p>\n

Toinen mit\u00e4 tuhoisin seuraus augustinolaisista Filioqueta koskevista oletuksista on profeetallisen ja apostolisen armoa koskevan k\u00e4sityksen tuhoaminen ja sen korvaaminen koko luodulla armoj\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4 jota toimii latinalaisessa kristikunnassa papiston silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00f6tempuilla.<\/span><\/p>\n

 Sill\u00e4 Raamatussa ja isill\u00e4 armo on<\/span> Jumalan luomaton kirkkaus ja valtakunta (<\/span>\u03b2\u03b1\u03c3\u03b9\u03bb\u03b5\u03b9\u03b1<\/span>), jonka profeetat, apostolit ja pyh\u00e4t ja profeettoihin ja apostoleihin liittyneet uskolliset seuraajat n\u00e4kev\u00e4t. T\u00e4m\u00e4n kirkkauden ja valtakunnan l\u00e4hde on Is\u00e4, joka synnytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Logoksen, ja l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Hengen, on yhteydess\u00e4 t\u00e4h\u00e4n kunniaan ja valtakuntaan niin, ett\u00e4 Poika ja Henki ovat my\u00f6s luonnoltaan yksi armon l\u00e4hde Is\u00e4n kanssa. T\u00e4h\u00e4n luomattomaan armoon ja valtakuntaan (<\/span>\u03b2\u03b1\u03c3\u03b9\u03bb\u03b5\u03b9\u03b1<\/span>) uskolliset osallistuvat vastaanottovalmiutensa<\/span> mukaisesti, ja Jumalan yst\u00e4v\u00e4t,<\/span> jotka ovat tulleet jumaliksi armosta,<\/span> n\u00e4kev\u00e4t sen.<\/span><\/p>\n

Koska frankkien Filioque edellytt\u00e4\u00e4 luomattoman jumalallisen olemuksen ja energian yht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4 ja koska osallistuminen jumalalliseen olemukseen on mahdotonta, latinalaisen perinne johdatettiin automaattisesti hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n armo, johon ollaan yhteydess\u00e4, luoduksi, mik\u00e4 johti sen objektina pit\u00e4miseen ja maagiseen papilliseen manipulointiin.<\/span><\/p>\n

Toisaalta t\u00e4m\u00e4n ilmoitetun kirkkauden ja valtakunnan (\u03b2\u03b1\u03c3\u03b9\u03bb\u03b5\u03b9\u03b1) alentaminen Augustinuksen toimesta luodun asemaan johti modernit raamatuntutkijat loputtomaan keskusteluun koskien \u201dvaltakunnan\u201d tulemista (<\/span>\u03b2\u03b1\u03c3\u03b9\u03bb\u03b5\u03b9\u03b1<\/span> <\/span>tulisi olla pikemminkin s\u00e4\u00e4nt\u00f6) tajuamatta samuutta luomattoman kirkkauden ja Jumalan armon kanssa.     <\/span><\/p>\n

Menem\u00e4tt\u00e4 pitemm\u00e4lle yksityiskohtiin p\u00e4\u00e4t\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n jakson ja t\u00e4m\u00e4n tutkielman viittaamalla niihin olettamuksiin, jotka<\/span> ovat tehneet Filioquesta arvovalta-asian koskien kysymyksi\u00e4 Raamatun tulkinnasta ja dogmeista.<\/span><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 kirkkoisien perinteess\u00e4 koko dogma tai totuus koetaan theosiksessa. Lopullinen muoto jumalallistumista on se, mit\u00e4 tapahtui helluntaina, jolloin Henki johdatti apostolit kaikkeen totuuteen, kuten Kristus<\/span> lupasi viimeisell\u00e4 aterialla. Helluntaista l\u00e4htien jokainen tapaus pyh\u00e4n theosiksesta, (toisin sanoen pyh\u00e4n saamasta n\u00e4yst\u00e4 Jumalan luomattomasta kirkkaudesta, Kristuksessa sen l\u00e4hteen\u00e4), on helluntain jatkumista eri voimakkuuden tasoilla.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kokemus k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 koko ihmisen, mutta samalla ylitt\u00e4\u00e4 kaiken ihmisess\u00e4, mukaan lukien ihmisen \u00e4lyn. Siten kokemus edelleenkin j\u00e4\u00e4 arvoitukseksi \u00e4lylle, eik\u00e4 sit\u00e4 voi ilmaista toiselle \u00e4lyllisesti. Siten kieli voi viitata siihen, mutta ei voi ilmaista t\u00e4t\u00e4 kokemusta. Hengellinen is\u00e4 voi ohjata henkil\u00f6\u00e4 siihen, mutta ei voi saada aikaan kokemusta, joka on Pyh\u00e4n Hengen lahja.         <\/span><\/p>\n

Kun siis is\u00e4t lis\u00e4\u00e4v\u00e4t termej\u00e4 Jumalaa ja H\u00e4nen suhdettaan maailmaan koskevaan raamatullinen kieleen, kuten hypostaasi, ousia, physis, homoousios jne., he eiv\u00e4t tee t\u00e4t\u00e4 siksi, ett\u00e4 he parantaisivat nykyist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 aikaisempiin aikakausiin verrattuna. Helluntaita ei voida parannella. Kaikki, mit\u00e4 he tekev\u00e4t on helluntain kokemuksen<\/span> puolustamista, kokemuksen, joka ylitt\u00e4\u00e4 sanat, heid\u00e4n aikansa kielell\u00e4, koska tietty harhaoppi johtaa pois siit\u00e4, eik\u00e4 t\u00e4h\u00e4n kokemukseen, mik\u00e4 merkitsee hengellist\u00e4 kuolemaa n\u00e4ille harhaan johdetuille.     <\/span><\/p>\n

Isille ei auktoriteetti ole vain Raamattu, vaan Raamatun lis\u00e4ksi ne theosiksen kokeneet tai jumalallistuneet kuten profeetat ja apostolit. Raamattu ei sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n henkeytetty tai erehtym\u00e4t\u00f6n. Siit\u00e4 tulee henkeytetty ja erehtym\u00e4t\u00f6n pyh\u00e4in yhteyden piiriss\u00e4, koska heill\u00e4 on kokemusta Raamatussa kuvatusta jumalallisesta kirkkaudesta.             <\/span><\/p>\n

Frankkien Filioquen oletukset eiv\u00e4t perustu t\u00e4h\u00e4n jumalallistumisen, theosiksen, kokemukseen. Kuka tahansa voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 puhuvansa arvovallalla ja ymm\u00e4rryksell\u00e4. Seuraamme kuitenkin isi\u00e4 ja hyv\u00e4ksymme vain heid\u00e4t auktoriteetteina, jotka apostolien tavoin ovat saavuttaneet helluntain jumalallistumisen asteen.<\/span><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 viitekehyksess\u00e4 ei voi olla institutionalisoituja tai taattuja erehtym\u00e4tt\u00f6myyden muotoja ulkopuolella hengellist\u00e4 perinnett\u00e4, joka johtaa edell\u00e4 mainittuun<\/span> teoriaan (Jumalan n\u00e4kemiseen), josta mainitsee pyh\u00e4 Gregorios Teologi.     <\/span><\/p>\n

Harhaoppina Filioque on yht\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4 kuin areiolaisuus, ja t\u00e4m\u00e4 on syntynyt siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n harhaopin yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4t alensivat helluntain tuliset kielet luodun asemaan kuten Areios oli tehnyt Kirkkauden Enkelin suhteen. Jos Areios ja skolastitkot olisivat saaneet helluntain jumalallistumisen lahjat isien tavoin, he olisivat saaneet tiet\u00e4\u00e4 kokemuksesta, ett\u00e4 Logos, joka ilmestyi profeetoille ja apostoleille kirkkaudessa, ja tuliset kielet ovat luomattomia; toinen luomaton hypostaasi, ja toinen yhteinen ja sama Pyh\u00e4n Kolminaisuuden energioille, jotka ovat per\u00e4isin uudesta Kristuksen ihmisyyden l\u00e4sn\u00e4olosta Pyh\u00e4n Hengen kautta.<\/span><\/p>\n

<\/span>Mik\u00e4 on luotettavaa Raamatussa, on luotettavaa kirkolliskokouksista, jotka Raamatun tavoin ilmaisevat symboleilla sit\u00e4, mik\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 symbolit ja tunnetaan heid\u00e4n avullaan, jotka ovat saavuttaneet teorian (Jumalan n\u00e4kemisen). Juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 kirkolliskokoukset vetoavat auktoriteettiin, paitsi isiin Raamatussa, vaan my\u00f6s kaikkien aikakausien isiin, koska kaikkien aikakausien is\u00e4t ovat osallisia samasta totuudesta joka on Jumalan kirkkaus Kristuksessa.<\/span><\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 Paavi Leo III kertoi frankeille selv\u00e4sanaisesti, ett\u00e4 is\u00e4t j\u00e4ttiv\u00e4t Filioquen pois uskontunnustuksesta, eiv\u00e4t tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 eik\u00e4 laiminly\u00f6nnist\u00e4, vaan jumalallisesta inspiraatiosta. Kuitenkaan kaikki roomalaiset kristityt L\u00e4nsi-Rooman maakunnissa eiv\u00e4t hyv\u00e4ksyneet valloittajien frankkilais- latinalaista kristillisyytt\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 sen skolastista teologiaa. J\u00e4\u00e4nteet, jotka Rooman raamatullisesta ortodoksisuudesta ja hurskaudesta ovat s\u00e4ilyneet kaikilta osin, voidaan jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 koota uudelleen, kun kaikki kirkkoisien perinteen vaikutukset k\u00e4yv\u00e4t ilmi ja hengellisyys opin perustana tulee keskeiseksi tutkimuksissamme.<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Filioque*- kysymyksen merkitys Is\u00e4 John S. Romanides (\u2020) L\u00e4hde: OODE http:\/\/reocities.com\/heartland\/5654\/orthodox\/romanides_filioque.html John Savvas Romanides (1928\u20132001) oli kreikkalainen ortodoksinen pappi, kirjailija<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-287","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/287","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=287"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/287\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":739,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/287\/revisions\/739"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=287"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=287"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=287"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}