{"id":277,"date":"2016-12-11T09:13:08","date_gmt":"2016-12-11T09:13:08","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/kuolevan-kohtaaminen\/"},"modified":"2019-11-12T13:58:31","modified_gmt":"2019-11-12T11:58:31","slug":"kuolevan-kohtaaminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2016\/12\/11\/kuolevan-kohtaaminen\/","title":{"rendered":"KUOLEVAN KOHTAAMINEN"},"content":{"rendered":"

    KUOLEVAN KOHTAAMINEN<\/span><\/h1>\n
\n

Kuoleman l\u00e4hestyess\u00e4<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Kuolevan kohtaaminen on keskeist\u00e4 terveydenhuollossa hoitajien ty\u00f6ss\u00e4, samoin kuin monille sosiaalialan ja kirkon ty\u00f6ntekij\u00f6ille. Terveydenhuollon ja sosiaalialan koulutuksen perustana on ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen, mik\u00e4 tarkoittaa ihmisen kohtaamista samalla elossa olevana mutta kuoleman mahdollisuutta kantavana. Kuitenkin kuolevan ihmisen kohtaamista omana erityisen\u00e4 vuorovaikutustilanteenaan k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n hoitoalan koulutuksissa melko v\u00e4h\u00e4n. My\u00f6skin kirkon ty\u00f6ntekij\u00e4 monta kertaa tuntee itsens\u00e4 hyvin puutteelliseksi ja avuttomaksi joutuessaan kohtaamaan kuolevan ihmisen.<\/span><\/p>\n

Kuolemaa l\u00e4hell\u00e4 olevan henkil\u00f6n onnistuneessa tukemisessa l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, pappi, muu hoitohenkil\u00f6kunta ja potilaan l\u00e4heiset toimivat yleens\u00e4 yhteisty\u00f6ss\u00e4. Silloin kuolevan potilaan ulottuvilla on h\u00e4nen tarvitsemansa apu, my\u00f6s kuunteleva ihminen.<\/span><\/p>\n

L\u00e4\u00e4k\u00e4rin teht\u00e4v\u00e4 on kertoa potilaalle sairaudesta ja sen ennusteesta selke\u00e4sti ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla ottaen huomioon h\u00e4nen kykyns\u00e4 vastaanottaa n\u00e4it\u00e4 asioita. Potilaalla on usein my\u00f6s toive, ett\u00e4 turvallisena koettu l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ymm\u00e4rt\u00e4isi h\u00e4nen henkist\u00e4 h\u00e4t\u00e4\u00e4ns\u00e4 kuoleman edess\u00e4 ja kohtaisi h\u00e4net my\u00f6s kuuntelevana l\u00e4himm\u00e4isen\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kuolemaa l\u00e4hell\u00e4 olevan ihmisen kohtaamisessa l\u00e4\u00e4k\u00e4rin, omaisen tai papin oma persoona on oleellisena tekij\u00e4n\u00e4. Kohtaamiseen vaikuttaa se, miten on itse muodostanut suhteensa kuolemaan. Onko valmistautunut kohtaamaan oman kuolemansa? Tunnistaako siihen liittyv\u00e4\u00e4 omaa problematiikkaansa<\/span><\/p>\n

Tieto oman kuoleman l\u00e4hestymisest\u00e4 koskettaa ihmisen olemassaolon perimm\u00e4isi\u00e4 kysymyksi\u00e4. Se k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 kuolemaan valmistautumisen henkisen prosessin, joka jatkuu aina viime hetkeen saakka. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri on useimmiten se henkil\u00f6, joka antaa tiedon l\u00e4hestyv\u00e4st\u00e4 kuolemasta. T\u00e4m\u00e4n viestin kertomiselle tulee varata rauhallinen paikka ja riitt\u00e4v\u00e4sti aikaa, jotta potilas voi h\u00e4iriintym\u00e4tt\u00e4 keskustella l\u00e4\u00e4k\u00e4rins\u00e4 kanssa.<\/span><\/p>\n

Kuolemaa l\u00e4hell\u00e4 oleva potilas k\u00e4y usein l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 arvoja ja puntaroi niit\u00e4. Samoin h\u00e4n k\u00e4y l\u00e4pi ihmissuhteitaan ja tekemisi\u00e4\u00e4n sek\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4misi\u00e4\u00e4n. Vakaumukseen liittyv\u00e4t kysymykset ja arvostukset saattavat nousta t\u00e4rkeiksi. Kuolemaan valmistautuminen on prosessi, jossa koko eletty el\u00e4m\u00e4 ja sen merkitys saavat lopullisen perspektiivin. Keskusteluissa tulee kunnioittaa potilaan vakaumusta. Potilas ottaa usein itse esiin asioita sit\u00e4 mukaa kuin h\u00e4n on niit\u00e4 valmis k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n, mutta l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, pappi tai hoitaja voi my\u00f6s olla aloitteellinen. Keskustelu yleens\u00e4 vapauttaa ahdistuksesta. Tunteiden ja keskener\u00e4isten asioiden rehellinen kohtaaminen ja k\u00e4sitteleminen johtavat niiden selkiintymiseen. Kuolema on aikanaan helpompi kohdata, kun on voinut selvitt\u00e4\u00e4 mielt\u00e4\u00e4n painaneet kysymykset ja saa nukkua pois ”el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kylliksi saaneena”.<\/span><\/p>\n

Kuolevan pelot<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Potilaan ensireaktio kuoleman l\u00e4heisyydest\u00e4 kuullessaan voi olla torjunta tai kapina. V\u00e4hitellen h\u00e4n yleens\u00e4 sopeutuu tulevaan ja alkaa henkisen valmistautumisen kuolemaan. Siin\u00e4 prosessissa on oleellista saada keskustella mielt\u00e4 painavista asioista. Usein t\u00e4llainen henkil\u00f6 on l\u00e4\u00e4k\u00e4ri tai pappi. Muu hoitohenkil\u00f6kunta ja sairaalateologi ovat my\u00f6s usein t\u00e4rkeit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4.<\/span><\/p>\n

Suurin pelko potilaalla voi olla siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4\u00e4 yksin tai tulee hyl\u00e4tyksi. Pelko voi synty\u00e4 my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei hallitse tilannetta. Kuolema on uhka omalle olemassaololle ja el\u00e4m\u00e4nkatsomuksen selkiintym\u00e4tt\u00f6myys saattaa lis\u00e4t\u00e4 ahdistusta. Kuoleman l\u00e4heisyys voi nostaa pintaan voimakkaita tunteita: ahdistusta, vihaa, katkeruutta ja syyllisyytt\u00e4 tai haikeutta el\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. N\u00e4iden k\u00e4sittelyyn tarvitaan toista ihmist\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kuolemaan liittyv\u00e4t kysymykset saattavat nousta my\u00f6s pintaan tilanteissa, joissa potilas on k\u00e4ynyt l\u00e4hell\u00e4 kuolemaa ja siit\u00e4 selvinnyt.<\/span><\/p>\n

Kuolevan lapsen kohtaaminen on usein vaikeampaa. Lapselle kuoleman l\u00e4hestymisest\u00e4 on kerrottava hyvin harkiten. Kertomistavasta ja ajankohdasta tulee sopia vanhempien kanssa, samoin kuin siit\u00e4, kuka asian kertoo. Vanhemmat tarvitsevat my\u00f6s erityist\u00e4 tukea, jotta he jaksavat olla lapsensa rinnalla.<\/span><\/p>\n

Arvokas kuolema<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Arvokas kuolema ja kuolevan tukeminen ovat  t\u00e4rkeit\u00e4 asioita. Oikeastaan niiden tulisi olla itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4. Monissa kirkkomme jumalanpalveluksissa toistuu anomusrukous: ”Anokaamme el\u00e4m\u00e4llemme kristillist\u00e4, kivutonta, kunniallista, rauhallista loppua ja hyv\u00e4\u00e4 vastausta Kristuksen pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4n tuomioistuimen edess\u00e4.” Kaikissa ihmisel\u00e4m\u00e4n vaiheissa Kirkko saattelee ihmist\u00e4 l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n rukoilemalla h\u00e4nen puolestaan.<\/span><\/p>\n

Kirkon keskeinen julistus muistuttaa meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme t\u00e4ss\u00e4 ajassa on rajallinen ja nopeasti ohimenev\u00e4. Samalla meit\u00e4 kehotetaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n aina niin, kuin jokainen p\u00e4iv\u00e4 olisi viimeinen. Nykyaikana t\u00e4m\u00e4 periaate tosin on muuttunut monelle p\u00e4invastaiseksi kuin mit\u00e4 kirkko t\u00e4hdent\u00e4\u00e4. Suhtautuminen on oikeastaan ristiriitaista: kuolema koetaan toisaalta mielenkiintoisena, mutta toisaalta sit\u00e4 vieroksutaan. T\u00e4m\u00e4 ilmenee mm. uutisoinnissa. Vasta kun kuolema koskettaa enemm\u00e4n henkil\u00f6kohtaisella tasolla, tilanne muuttuu ongelmalliseksi. Kuolemaa aletaan torjua, koska se muistuttaa meit\u00e4 oman el\u00e4m\u00e4mme rajallisuudesta. Kaikki kuolemaan liittyv\u00e4 koetaan hyvinkin vaikeaksi. Mist\u00e4\u00e4n kuolemaan liittyvist\u00e4 asioista ei mielell\u00e4\u00e4n haluta keskustella ja k\u00e4yminen kuolevan luona koetaan kiusalliseksi. On sanottu, ett\u00e4 \u201dkuoleman pelko on itse asiassa el\u00e4m\u00e4n pelkoa\u201d.<\/span><\/p>\n

Nyky\u00e4\u00e4n kuoleman pelko siirtyy my\u00f6s tuleville sukupolville, sill\u00e4 monta kertaa lapset j\u00e4tet\u00e4\u00e4n kotiin hautajaisten ajaksi tai jos he ovat mukana, vaaditaan arkun kiinnipit\u00e4mist\u00e4 hautaustoimituksen aikana, jotta lapset eiv\u00e4t n\u00e4kisi kuollutta ja kuolemaa. Ortodoksisessa perinteess\u00e4 arkku on avoinna koko toimituksen ajan, ellei siihen ole jotain selv\u00e4\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 perustetta<\/span><\/p>\n

Meit\u00e4 ei kehoteta muistamaan kuolemaa, jotta alkaisimme pel\u00e4t\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, vaan jotta el\u00e4isimme t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4mme, kokonaisesti, niin ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme on joka hetki ”t\u00e4ytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4”, ei aallonpohja vaan aallonharja, ei tappio vaan voitto. Kuoleman muistaminen siis antaa meille voimaa el\u00e4\u00e4 intensiivisesti.<\/span><\/p>\n

Mit\u00e4 kuolema on kirkkoisien n\u00e4k\u00f6kulmasta<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Mit\u00e4 kuolema sitten on? Kirkon is\u00e4t painottavat, ett\u00e4 kuolema on siirtym\u00e4 parempaan. Toiseksi he eiv\u00e4t katso kuoleman katkaisevan yhteytt\u00e4 edesmenneen ja h\u00e4nt\u00e4 surevien v\u00e4lill\u00e4. Kolmanneksi he muistuttavat toistuvasti, ett\u00e4 kuolema on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n, eik\u00e4 sit\u00e4 vastaan siksi ole hy\u00f6dyllist\u00e4 taistella.<\/span><\/p>\n

Kuolema voidaan isien mukaan siis n\u00e4hd\u00e4 siirtymisen\u00e4 tuskien ja vaivojen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 parempaan ja autuaalliseen olotilaan. Edesmennyt ihminen p\u00e4\u00e4see vapaaksi monista ajallisista k\u00e4rsimyksist\u00e4. Kuolema on matka tuon ilmaisiin, toiseen maailmaan. Basileios Suuri vakuuttaa, ettei kuolema merkitse el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4, vaan sen muuttumista paremmaksi. Edesmennyt ei lep\u00e4\u00e4 maan povessa vaan h\u00e4net on jo otettu taivaan piiriin. Samassa hengess\u00e4 lohduttaa surevia Krysostomos. H\u00e4n sanoo, ett\u00e4 kuolemassa on kyse siirtymisest\u00e4 maasta taivaaseen, ihmisten keskuudesta enkelien ja Jumalan luo. Lohduttavaa on, ett\u00e4 ihmisten keskin\u00e4isen rakkauden siteet s\u00e4ilyv\u00e4t kuolemassa. Rakkaus yhdist\u00e4\u00e4 ajan ja iankaikkisuuden rajan eri puolilla olevat vahvasti toisiinsa. Yhteys ei tietenk\u00e4\u00e4n voi en\u00e4\u00e4 olla samanlainen kuin rajan t\u00e4ll\u00e4 puolen. Konkreettisen kanssak\u00e4ymisen tilalle tulee kiintymyksen ja rakkauden yhteys. Koska rakkaus kuitenkin pysyy eik\u00e4 katoa, on esimerkiksi turha itke\u00e4 edesmenneeseen puolisoon kohdistuneen rakkauden menett\u00e4mist\u00e4. <\/span><\/p>\n

Johannes Krysostomos kehottaakin meit\u00e4 luottamaan siihen, ett\u00e4 puolisoille on luvassa yhteinen ikuisuus, jos rakkaus todella pyrit\u00e4\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Et\u00e4isyys, aika tai mik\u00e4\u00e4n muukaan ei voi erottaa toisiinsa yhdistyneit\u00e4 sieluja.<\/span><\/p>\n

Ajatukseen yhteyden s\u00e4ilymisest\u00e4 edesmenneisiin liittyy l\u00e4heisesti yl\u00f6snousemuksen toivo. T\u00e4t\u00e4 toivoa is\u00e4t pyrkiv\u00e4t her\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n surevien mieliss\u00e4 muistuttamalla, ett\u00e4 jo pian koittaa aika, jolloin kuolleet ovat taas keskuudessamme, sill\u00e4 kaikki olemme matkalla samaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n: Jumalan valtakuntaan.<\/span><\/p>\n

Ajatukseen rakkauden yhdist\u00e4v\u00e4st\u00e4 voimasta liittyy joillakin isill\u00e4 k\u00e4sitys siit\u00e4, ett\u00e4 tuonpuoleiseen siirtynyt on valmistamassa siell\u00e4 sijaa j\u00e4lkeens\u00e4 tuleville. Edesmennyt toimittaa rakkauden palvelusta t\u00e4ss\u00e4 ajassa vaeltavien l\u00e4heistens\u00e4 puolesta ja edesauttaa kuoleman j\u00e4lkeisen j\u00e4lleentapaamisen toteutumista<\/span><\/p>\n

Kolmas keino, johon is\u00e4t tarttuvat hillit\u00e4kseen kohtuutonta suremista, on kuoleman v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 muistuttaminen. Kuolema on todiste ihmisel\u00e4m\u00e4n rajallisuudesta, mink\u00e4 vuoksi se pakottaa meid\u00e4t kohtaamaan olemassaolomme perustavat tosiasiat. Kuten tied\u00e4mme, syntym\u00e4\u00e4 seuraa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuolema. Isien mukaan ne, jota protestoivat kuoleman ehdottomuutta vastaan tavoittelevat luonnonj\u00e4rjestyksen ylitt\u00e4vi\u00e4 asioita. Vastaanhangoittelu kuoleman edess\u00e4 on kuitenkin turhaa.<\/span><\/p>\n

Kuoleman v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ymm\u00e4rt\u00e4minen ja hyv\u00e4ksyminen eiv\u00e4t isien mukaan itsess\u00e4\u00e4n viel\u00e4 tarjoa t\u00e4ytt\u00e4 lohdutusta. Heid\u00e4n ajattelunsa perusteella voitaisiin sanoa, ett\u00e4 vasta usko luonnonj\u00e4rjestyksen kumoutumiseen Kristuksessa tarjoaa t\u00e4ydellisen ja ihanimman lohdutuksen. Puhuessaan kuoleman luonnollisuudesta is\u00e4t muistuttavat, ettei Kristuskaan omalla kohdallaan torjunut kuolemaa<\/span><\/p>\n

Is\u00e4t kuvailevat kuolemaan oikein valmistautuneen autuaallista siirtymist\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ajasta tulevaan. Sielunsa puhdistanutta ei kuoleman l\u00e4hestyminenk\u00e4\u00e4n voi suistaa ep\u00e4toivoon ja suruun. Kuoleman ajatteleminen tekee h\u00e4net pikemminkin iloiseksi, koska kuolema tarjoaa h\u00e4nelle vapautuksen maanp\u00e4\u00e4llisest\u00e4 uurastuksesta.<\/span><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t, joista useimmat olivat munkkeja, painottavat kuoleman muistamisen merkityst\u00e4 kaikille kristityille, mutta etenkin kilvoitteluel\u00e4m\u00e4\u00e4n vihkiytyneille. Juuri munkin ja nunnan ajatuksissa kuoleman tulisi olla joka p\u00e4iv\u00e4. Kuolema on er\u00e4\u00e4nlainen mitta, johon el\u00e4m\u00e4 ja kaikki toiminta suhteutuu. Kuoleman jatkuva muistaminen vapauttaa ihmisen kuolemanpelosta, niin ett\u00e4 tilalle tulee luottamus ja toivo<\/span><\/p>\n

Isien pyrkimyksen\u00e4 on selv\u00e4sti johdattaa ajattelemaan kuolemaa my\u00f6nteisen\u00e4 tapahtumana eik\u00e4 yksinomaan traagisena menetyksen\u00e4.  Gregorios Teologin mukaan siirtymist\u00e4 tuonpuoleiseen ei oikeastaan pit\u00e4isi lainkaan nimitt\u00e4\u00e4 kuolemaksi. Kuolema on nimen\u00e4 paljon kauheampi kuin sen kautta avautuva todellisuus. Kristitty ei n\u00e4e kuolemaa kaiken loppuna vaan uuden el\u00e4m\u00e4n alkuna!<\/span><\/p>\n

Saattohoito<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Ne meist\u00e4, jotka ovat kokeneet yhteisi\u00e4 hetki\u00e4 kuolevan l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 kanssa, ihmisen, joka tiet\u00e4\u00e4 kuolevansa, tiet\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 kuoleman l\u00e4sn\u00e4olo merkitsee ihmissuhteelle. Se merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 jokaisen lausumamme sanan tulee kertoa siit\u00e4 kunnioituksesta ja rakkaudesta, joka on ehk\u00e4 vain piiloisesti olemassa suhteessamme tuohon toiseen. Se merkitsee, ettei mik\u00e4\u00e4n ole v\u00e4h\u00e4arvoista, koska kaikki, pieninkin seikka, voi ilmaista niin rakkautta kuin sen puuttumistakin. T\u00e4m\u00e4n huomioon ottaminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska se s\u00e4vytt\u00e4\u00e4 koko asennoitumistamme kuolemaan ja tekee siit\u00e4 haasteen, joka antaa meid\u00e4n kasvaa ihmisen\u00e4 kohti jumaloitumista, antaa meid\u00e4n olla niin t\u00e4ydellinen kuin mahdollista, koska toista samanlaista hetke\u00e4 ei tule.<\/span><\/p>\n

Toisen ihmisen tukeminen saattohoidossa edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 me itse uskallamme suhtautua kuolemaan terveell\u00e4 tavalla. Jos pelk\u00e4\u00e4mme kuolemaa ja sen kohtaamista, emme voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tukea ihmist\u00e4, joka on l\u00e4hell\u00e4 kuolemaa.<\/span><\/p>\n

Oikeastaan saattohoidon tulisi alkaa jo paljon ennen saattohoitoa. Kuolemaan liittyvi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asioita tulisi pohtia jo silloin, kun olemme viel\u00e4 suhteellisen terveit\u00e4. Moni ihminen haluaa t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 Kirkko on t\u00e4ss\u00e4 kaikessa mukana l\u00e4\u00e4k\u00e4rien ja omaisten lis\u00e4ksi. Mukana on siis monta tahoa, jotka kaikki pyrkiv\u00e4t siihen, ett\u00e4 ihmisen siirtyminen t\u00e4st\u00e4 ajasta iankaikkisuuteen olisi rukouksen sanojen mukaisesti: ”kristillist\u00e4, kivutonta, kunniallista ja rauhallista”.<\/span><\/p>\n

Monet ihmiset tekev\u00e4t nyky\u00e4\u00e4n hoitotestamentin, joka omalta osaltaan takaa jo sen, ett\u00e4 ihmisen oma tahto tulee selke\u00e4sti esille. Monet haluavat my\u00f6s, ett\u00e4 pappi tai muu kirkon ty\u00f6ntekij\u00e4 olisi l\u00e4sn\u00e4 saattohoidossa ja tietysti jo sit\u00e4 aikaisemmin. Mit\u00e4 me sitten l\u00e4heisin\u00e4 ihmisin\u00e4 voimme tehd\u00e4, kun olemme osallisena tuossa saattohoidossa? Tai yht\u00e4 hyvin voisi kysy\u00e4 my\u00f6s, ett\u00e4 mit\u00e4 meid\u00e4n sellaisessa tilanteessa tulisi sanoa? Harvemmin meid\u00e4n tarvitsee sanoa siin\u00e4 tilanteessa mit\u00e4\u00e4n erikoista tai maata mullistavaa. Itse asiassa, meilt\u00e4 harvemmin edes odotetaan monisanaisuutta tai perusteluja sille, miksi ihminen kuolee. T\u00e4llaisten kysymysten \u00e4\u00e4reen tullaan silloin, kun kuolema on tapahtunut onnettomuuden seurauksena tai muutoin \u00e4kisti ja silloinkaan sanat eiv\u00e4t voi mill\u00e4\u00e4n ilmaista kaikkea mit\u00e4 pit\u00e4isi.<\/span><\/p>\n

Hiljaisuudella on suuri merkitys, koska tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 sanat pystyv\u00e4t ainoastaan pieniss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ilmaisemaan kaikkia ihmisen tunteita. Kuolevan kohtaamisessa tilanne on juuri sellainen – ensin tulee l\u00e4sn\u00e4olo ja sitten vasta sanat. Sanoja ei tarvitse kuitenkaan v\u00e4heksy\u00e4. Monesti ihmisen kuuloaisti s\u00e4ilyy viimeiseen asti melko valppaana. Rukous ja l\u00e4heisen ihmisen puhe vaikuttavat ihmiseen, joka on meid\u00e4n silmiss\u00e4mme l\u00e4hes tajuton. Usein silloin huomaa hetkellisen havahtumisen, kun heikko ihminen kuulee jotain tuttua ja lohduttavaa.<\/span><\/p>\n

Kuinka auttaa kuolevaa<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Joku saattaa ehdottomasti kielt\u00e4yty\u00e4 hyv\u00e4ksym\u00e4st\u00e4 l\u00e4heisens\u00e4 v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 kuolemaa ja kannustaa h\u00e4nt\u00e4 koko ajan ns. \u00bbajattelemaan positiivisesti\u00bb siin\u00e4 toivossa ett\u00e4 l\u00e4heinen parantuisi sill\u00e4 tavoin. Ainoa seuraus siit\u00e4 on, ett\u00e4 kuoleva joutuu pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ajatuksensa, syv\u00e4t pelkonsa, pakokauhunsa ja surunsa omana tietonaan voimatta uskoa niit\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n, ilman ett\u00e4 kukaan auttaa h\u00e4nt\u00e4 tutkimaan niit\u00e4, ilman ett\u00e4 kukaan auttaa h\u00e4nt\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja ilman ett\u00e4 kukaan auttaa h\u00e4nt\u00e4 tavoittamaan oman kuolemansa merkityst\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kuoleva ihminen on usein varautunut, tuntee itsens\u00e4 ep\u00e4varmaksi ja ep\u00e4ilee katsomassa k\u00e4yvien tarkoitusperi\u00e4. Ei siis pid\u00e4 ajatella, ett\u00e4 jotakin ihmeellist\u00e4 pit\u00e4isi tapahtua. Riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on vain luonnollinen ja vapautunut, oma itsens\u00e4. Usein kuoleva ei sano sit\u00e4 mit\u00e4 tarkoittaa tai haluaa sanoa, ja h\u00e4nen l\u00e4heisens\u00e4 eiv\u00e4t tied\u00e4 mit\u00e4 sanoa tai tehd\u00e4. On vaikea keksi\u00e4, mit\u00e4 kuoleva ehk\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 sanoa tai mit\u00e4 h\u00e4n ehk\u00e4 haluaa salata. Toisinaan h\u00e4n ei tied\u00e4 sit\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 aluksi on t\u00e4rkeint\u00e4 saada tunnelman j\u00e4nnitys h\u00e4lvenem\u00e4\u00e4n mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 helposti ja luonnollisesti tarjoutuvalla tavalla.<\/span><\/p>\n

Kun luottamus on syntynyt, ilmapiiri muuttuu v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ksi, ja se tekee kuolevalle mahdolliseksi puhua niist\u00e4 asioista joista h\u00e4n todella haluaa puhua. H\u00e4nt\u00e4 tulisi l\u00e4mpim\u00e4sti rohkaista tuntemaan, ett\u00e4 voi ilmaista niin vapaasti kuin suinkin ajatuksensa, pelkonsa ja kuolemisen ja kuoleman her\u00e4tt\u00e4m\u00e4t tunteet. T\u00e4m\u00e4 rehellinen ja estoton tunteiden paljastaminen on t\u00e4rkein edellytys ajatellen el\u00e4m\u00e4n hyv\u00e4ksymist\u00e4 ja hyv\u00e4\u00e4 kuolemaa. Kuolevalle ihmiselle on annettava ehdoton vapaus ja t\u00e4ysi lupa sanoa mit\u00e4 haluaa. Kun h\u00e4n lopulta sitten puhuu omista sisimmist\u00e4 tunteistaan, h\u00e4nt\u00e4 ei saa keskeytt\u00e4\u00e4 eik\u00e4 kiist\u00e4\u00e4 tai v\u00e4h\u00e4tell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4n sanoo. Kuolemansairaat tai kuolevat ihmiset ovat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 haavoittuvimmassa tilanteessa, ja tarvitsemme kaikki taitomme ja koko herkkyys-reservimme, l\u00e4mp\u00f6mme ja my\u00f6t\u00e4el\u00e4v\u00e4n rakkautemme auttamaan heit\u00e4 paljastamaan sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4. On opittava kuuntelemaan, kuuntelemaan hiljaa; olemaan avoimesti ja rauhallisesti hiljaa niin, ett\u00e4 toinen ihminen tuntee olevansa hyv\u00e4ksytty. On oltava j\u00e4nnitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin pystyy, kaikessa rauhassa kuolevan yst\u00e4v\u00e4mme tai omaisemme seurassa, niin kuin ei olisi mit\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 tai mukavampaa tekemist\u00e4<\/span><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 niin kuin kaikissa vakavissa el\u00e4m\u00e4ntilanteissa on eritt\u00e4in paljon hy\u00f6ty\u00e4 kahdesta asiasta: terveest\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4 ja huumorintajusta. Huumorilla on suurenmoinen kyky kevent\u00e4\u00e4 ilmapiiri\u00e4, auttaa panemaan kuolemisen prosessi oikeaan ja yleiseen perspektiiviin ja katkaista tilanteen liika vakavuus ja kireys. Tulisi siis k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 huumoria niin taitavasti ja niin lempe\u00e4sti kuin suinkin.<\/span><\/p>\n

T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on my\u00f6s, ettei ota mit\u00e4\u00e4n liian henkil\u00f6kohtaisesti. Kuoleva voi tehd\u00e4 sinusta kaiken vihansa ja kaunansa maalitaulun juuri kun v\u00e4hiten sit\u00e4 odotat. Viha ja syyttely voivat \u00bbkohdistua joka suuntaan ja ajoittain projisoitua ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n melkein summamutikassa. \u00bbEi pid\u00e4 kuvittele, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kiukku oikeasti kohdistuu l\u00e4sn\u00e4olevaan. Kun ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mist\u00e4 pelosta ja murheesta se kumpuaa, lakkaa reagoimasta siihen tavalla, joka voisi pilata suhteen.<\/span><\/p>\n

Toisinaan voi tuntea kiusausta saarnata kuolevalle tai tyrkytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle omaa hengellist\u00e4 kaavaansa. T\u00e4t\u00e4 tulee ehdottomasti v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, varsinkin jos tuntuu, ettei kuoleva halua sit\u00e4! Teht\u00e4v\u00e4 ei ole k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n, vaan auttaa edess\u00e4si olevaa ihmist\u00e4 saamaan yhteys omaan voimaansa, omaan luottamukseensa, uskoonsa ja hengellisyyteens\u00e4, oli se mik\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Jos h\u00e4n on todella avoin hengellisille asioille ja todella haluaa tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 sin\u00e4 niist\u00e4 ajattelet, \u00e4l\u00e4 siin\u00e4 tapauksessa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4si omana tietonasi, vaan kerro oma n\u00e4kemyksesi.<\/span><\/p>\n

Ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 odottaa itselt\u00e4\u00e4n liikoja, eik\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 apumme saisi aikaan ihmeellisi\u00e4 tuloksia kuolevassa tai \u00bbpelastaisi\u00bb h\u00e4net. Se tuottaa melkein aina pettymyksen. Ihmiset kuolevat niin kuin ovat el\u00e4neetkin, omana itsen\u00e4\u00e4n. Todellisen yhteyden luomiseksi on p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti yritett\u00e4v\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 tuo toinen ihminen h\u00e4nen oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, luonteensa, taustansa ja historiansa ehdoilla ja hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 h\u00e4net varauksitta. Ei pid\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n masentua. jos apumme vaikutukset tuntuvat kovin v\u00e4h\u00e4isilt\u00e4, eik\u00e4 kuolevalta ihmiselt\u00e4 saa vastakaikua. Emme voi itse tiet\u00e4\u00e4, millaiset syvemm\u00e4t vaikutukset huolenpidollamme on.<\/span><\/p>\n

Varauksettoman rakkauden osoittaminen<\/span><\/strong><\/p>\n

Kuoleva ihminen kaipaa eniten mahdollisimman varauksettoman, kaikista vaatimuksista vapaan rakkauden osoitusta. Ei pid\u00e4 ajatella, ett\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tapauksessa tarvitsisi olla mik\u00e4\u00e4n asiantuntija. Parasta on olla luonnollinen, oma itsens\u00e4, todellinen yst\u00e4v\u00e4. Niin kuoleva saa varmuuden siit\u00e4 ett\u00e4 olemme h\u00e4nen seurassaan ja puhumme h\u00e4nen kanssaan todella tasaveroisesti, yksinkertaisesti kuin ihminen ihmiselle. Joissakin tilanteissa on kaikkea muuta kuin helppoa osoittaa kuolevalle varauksetonta rakkautta Meill\u00e4 voi olla tuon ihmisen kanssa pitk\u00e4 k\u00e4rsimyshistoria, voimme tuntea itsesyyt\u00f6ksi\u00e4 jostakin, mit\u00e4 olemme tehneet h\u00e4nelle joskus aikaisemmin, tai vihaa ja kaunaa jostakin mit\u00e4 h\u00e4n on tehnyt meille.<\/span><\/p>\n

Mahdollisesti kaksi hyvin yksinkertaista tapaa voi auttaa saamaan esiin sen rakkauden, jota sisimm\u00e4ss\u00e4si tunnemme kuolevaa kohtaan.. Ensinn\u00e4kin kuolevaa ihmist\u00e4 katsoessa voi ajatella, ett\u00e4 tuo ihminen on aivan samanlainen kuin min\u00e4 itse, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on samat tarpeet, sama halu olla onnellinen ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 k\u00e4rsimyst\u00e4, sama yksin\u00e4isyys, sama tuntemattomuuden pelko, samat salaiset surullisuuden alueet, samat puoliksi tunnistamattomat avuttomuudentunteet. Jos todella tekee n\u00e4in, huomaa pian, ett\u00e4 syd\u00e4n avautuu ja rakkaus saa vallan.<\/span><\/p>\n

Toinen ja tehokkaampi tapa on asettua itse mieless\u00e4\u00e4n, suoraan ja mit\u00e4\u00e4n kaihtamatta, kuolevan ihmisen paikalle. Kuvitella itsens\u00e4 edess\u00e4 olevassa s\u00e4ngyss\u00e4 kasvokkain kuoleman kanssa. Kuvitella olevansa siin\u00e4 tuskissaan ja yksin ja kysy\u00e4 sitten itselt\u00e4\u00e4n rehellisesti: Mit\u00e4 min\u00e4 eniten tarvitsisin? Mit\u00e4 kaikkein eniten haluaisin? Mit\u00e4 min\u00e4 todella haluaisin kanssani istuvalta yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni? N\u00e4in voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se mit\u00e4 kuoleva haluaa on sama, mit\u00e4 min\u00e4 itse eniten haluaisin: olla todella rakastettu ja hyv\u00e4ksytty.<\/span><\/p>\n

Usein hyvin sairaat ihmiset kaipaavat koskettamista. He haluavat, ett\u00e4 heihin suhtaudutaan kuin el\u00e4viin ihmisiin eik\u00e4 niin kuin sairaisiin. Hyvin sairaalle voi olla suurta lohtua jo siit\u00e4, ett\u00e4 yksinkertaisesti koskettaa h\u00e4nen k\u00e4tt\u00e4\u00e4n, katsoo h\u00e4nt\u00e4 silmiin, lempe\u00e4sti, hieroo h\u00e4nt\u00e4 tai pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 syliss\u00e4 tai kevyesti hengitt\u00e4\u00e4 samassa rytmiss\u00e4 kuin h\u00e4n. Keholla on oma rakkauden kielens\u00e4. K\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 pelotta voi huomata tuottavansa kuolevalle helpotusta ja lohdutusta.<\/span><\/p>\n

Usein unohtuu, ett\u00e4 kuolevilta on menossa koko maailma: heid\u00e4n kotinsa, ty\u00f6ns\u00e4, ihmissuhteensa, oma ruumis ja oma mieli. He menett\u00e4v\u00e4t kaiken. Kaikki mahdolliset menetykset, mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4n aikana voi kokea, ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t kuollessamme yhdeksi kaikenkattavaksi menetykseksi. Joten kuinka kukaan kuolemaa tehdess\u00e4\u00e4n ei olisi toisinaan surullinen, toisinaan paniikissa, toisinaan vihainen?<\/span><\/p>\n

Kuolemisen kanssa sopuun p\u00e4\u00e4seminen on prosessi, jossa asiaa tutkineiden mukaan on viisi vaihetta: kielt\u00e4minen, viha, tinkiminen, masennus ja hyv\u00e4ksyminen. Kaikki eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n k\u00e4y l\u00e4pi kaikkia vaiheita eiv\u00e4tk\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4. Joillekin matka hyv\u00e4ksymiseen voi olla tavattoman pitk\u00e4 ja takkuinen. Jotkut eiv\u00e4t ehk\u00e4 ollenkaan p\u00e4\u00e4se hyv\u00e4ksymiseen asti. Ollessaan kasvokkain kuoleman kanssa ja kohdatessaan sen lopullisen haasteen monet ihmiset tuntevat joutuneensa oman tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 uhriksi ja huomaavat olevansa hirvitt\u00e4v\u00e4n turhautuneita ja vihaisia, varsinkin kun kukaan ei tunnu haluavan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 ja heid\u00e4n kaikkein syvimm\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4 olevia tarpeitaan.<\/span><\/p>\n

On tietenkin mahdotonta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 toista ihmist\u00e4 t\u00e4ydellisesti. T\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 v\u00e4lit\u00e4mme toisesta ihmisest\u00e4 tarpeeksi paljon yritt\u00e4\u00e4ksemme, ja ett\u00e4 teemme h\u00e4nelle selv\u00e4ksi, ett\u00e4 tunsipa h\u00e4n mit\u00e4 tahansa, olipa h\u00e4nen pettymyksens\u00e4 ja kiukkunsa millainen hyv\u00e4ns\u00e4, se on normaalia. Kuoleva ihminen tuo julki monia tukahdutettuja tunteita: surua tai turtumusta tai itsesyyt\u00f6ksi\u00e4, joskus jopa kateutta niit\u00e4 kohtaan, jotka ovat viel\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa. Meid\u00e4n tulee auttaa h\u00e4nt\u00e4 olemaan torjumatta n\u00e4it\u00e4 tunteita niiden noustessa esiin. Meid\u00e4n tulee olla h\u00e4nen kanssaan kun kivun ja tuskan aallot murtuvat; hyv\u00e4ksyen, kiirehtim\u00e4tt\u00e4 ja k\u00e4rsiv\u00e4llisesti ymm\u00e4rt\u00e4en.  Tunteiden aallot v\u00e4hin erin laantuvat ja kuoleva p\u00e4\u00e4see takaisin sille rauhan, tyyneyden ja terveen mielen maaper\u00e4lle, joka on syvimmin ja aidoimmin h\u00e4nen omansa.<\/span><\/p>\n

Ei pid\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 olla liian viisas eik\u00e4 aina etsi\u00e4 jotain syv\u00e4llist\u00e4 sanottavaa. Ei tarvitse tehd\u00e4 tai sanoa mit\u00e4\u00e4n tilanteen parantamiseksi. Olla vain niin kokonaan l\u00e4sn\u00e4 kuin mahdollista. Jos olo tuntuu ahdistuneelta eik\u00e4 tied\u00e4 mit\u00e4 tehd\u00e4, parasta on my\u00f6nt\u00e4\u00e4 se avoimesti kuolevalle ja pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 apua. T\u00e4llainen rehellisyys tuo auttajan ja kuolevan l\u00e4hemm\u00e4ksi toisiaan ja auttaa avaamaan kanssak\u00e4ymisen vapaammaksi. Toisinaan kuolevat tiet\u00e4v\u00e4t paljon paremmin kuin me, miten heit\u00e4 voi auttaa, ja meid\u00e4n on tiedett\u00e4v\u00e4 miten ammentaa heid\u00e4n viisaudestaan ja sallittava heid\u00e4n antaa meille tietonsa<\/span><\/p>\n

On hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 kuolevien seurassa ollessamme emme ole ainoita antajia. Ennemmin tai my\u00f6hemmin jokainen joka ty\u00f6skentelee kuolevien kanssa tiet\u00e4\u00e4 saavansa paljon enemm\u00e4n kuin antaa, kohdatessaan sisukkuutta, rohkeutta ja usein huumoria. Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sanoa se kuolevalle ihmiselle.  Kuolemaa tekev\u00e4 ihminen on aina jossakin luonnostaan hyv\u00e4. Mit\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 raivoa tai tunnetta nousee esiin, miten j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4 ja kauhistuttavia ne voivat hetkitt\u00e4in ollakin, tuohon sisimp\u00e4\u00e4n hyvyyteen kohdistaminen auttaa saavuttamaan sen tilanteenhallinnan ja perspektiivin, jonka tarvitsemme voidaksemme olla mahdollisimman suureksi avuksi. Aivan niin kuin hyv\u00e4n yst\u00e4v\u00e4n kanssa riidelless\u00e4 ei unohda h\u00e4nen hyvi\u00e4 puoliaan, samalla tavalla tulee suhtautua kuolevaan. H\u00e4nt\u00e4 ei pid\u00e4 tuomita sen perusteella mit\u00e4 tunteita h\u00e4n ilmaisee T\u00e4llainen hyv\u00e4ksyminen antaa kuolevalle ihmiselle vapauden olla niin estoton kuin tarpeen on.<\/span><\/p>\n

Totuuden kertominen<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Pit\u00e4isik\u00f6 kuolemansairaille ihmisille kertoa, ett\u00e4 he kuolevat? Vastaus t\u00e4h\u00e4n on: Pit\u00e4\u00e4, niin hiljaa, niin lempe\u00e4sti, niin herkk\u00e4vaistoisesti ja niin taitavasti kuin mahdollista. Useimmat potilaat tiet\u00e4v\u00e4t sen joka tapauksessa, ehk\u00e4 kaikki. He vaistoavat sen ihmisten muuttuneesta huomaavaisuudesta, uudesta erilaisesta tavasta jolla ihmiset suhtautuvat heihin, siit\u00e4 miten kaikki hiljent\u00e4v\u00e4t \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n tai v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t melua, jonkun omaisen itkettyneist\u00e4 kasvoista, perheenj\u00e4senten hymytt\u00f6myydest\u00e4, kun heid\u00e4n on vaikea salata todellisia tunteitaan. Ihmiset tiet\u00e4v\u00e4t vaistomaisesti kuolevansa, mutta odottavat, ett\u00e4 muut, heid\u00e4n l\u00e4\u00e4k\u00e4rins\u00e4 tai rakkaansa, vahvistavat tiedon. Jos n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t sano mit\u00e4\u00e4n, kuoleva saattaa ajatella sen johtuvan siit\u00e4, etteiv\u00e4t perheenj\u00e4senet kest\u00e4 uutista. Eik\u00e4 kuoleva ihminen silloin itsek\u00e4\u00e4n ota asiaa esiin. T\u00e4llainen rehellisyyden puute saa h\u00e4net tuntemaan itsens\u00e4 entist\u00e4 enemm\u00e4n muista eristetyksi ja entist\u00e4 ahdistuneemmaksi. On ehdottoman t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kertoa kuolevalle ihmiselle totuus; sen verran h\u00e4n sent\u00e4\u00e4n ansaitsee. Ellei kuoleville kerrota totuutta, miten he pystyv\u00e4t valmistautumaan kuolemaan? Miten he voivat vied\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ihmissuhteet oikealla tavalla p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen? Miten he voivat hoitaa kaikki ne monet k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asiat jotka heid\u00e4n on hoidettava? Miten he voivat auttaa niit\u00e4, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t ja joiden on kestett\u00e4v\u00e4 heid\u00e4n l\u00e4ht\u00f6ns\u00e4?<\/span><\/p>\n

Kuoleman synnytt\u00e4m\u00e4t pelot<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Kuolevien kohtaaminen ja ty\u00f6skentely on kuin katsoisi kiillotetusta ja armottomasta peilist\u00e4 omaa todellisuuttaan. Siit\u00e4 n\u00e4kee oman paniikkinsa ja oman kivun pelkonsa kolkot kasvot. Jos ei katso ja hyv\u00e4ksy noita paniikin ja pelon kasvoja itsess\u00e4\u00e4n, kuinka voi kest\u00e4\u00e4 ne edess\u00e4 olevassa kuolevassa ihmisess\u00e4? Kun yritt\u00e4\u00e4 auttaa kuolevaa joutuu punnitsemaan jokaisen oman reaktionsa, koska oma reaktio heijastuu kuolevan ihmisen reaktioissa, ja niill\u00e4 on suuri vaikutus siihen saako h\u00e4n apua vai koituuko h\u00e4nelle vahinkoa.<\/span><\/p>\n

Omien pelkojen rehellinen n\u00e4keminen auttaa my\u00f6s omalla matkalla kypsyyteen.  Omien kuoleman her\u00e4tt\u00e4mien pelkojen tunteminen auttaa suuressa m\u00e4\u00e4rin tuntemaan kuolevan ihmisen pelkoja. Niit\u00e4 ovat koko ajan lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n hallitsemattoman kivun pelko, k\u00e4rsimyksenpelko, arvokkuuden menett\u00e4misen pelko, muista riippuvaiseksi tulemisen pelko, pelko siit\u00e4 ett\u00e4 eletty el\u00e4m\u00e4 on ollut merkitykset\u00f6n, rakkaista ihmisist\u00e4 eroamisen pelko, hallinnan menett\u00e4misen pelko, muiden kunnioituksen menett\u00e4misen pelko; ehk\u00e4 suurin peloistamme on itse pelon pelko, joka kasvaa vahvemmaksi ja vahvemmaksi mit\u00e4 enemm\u00e4n sit\u00e4 v\u00e4istelee.<\/span><\/p>\n

Silloin kun pelk\u00e4\u00e4, tuntee olevansa eristetty ja yksin\u00e4inen ja ilman seuraa. Mutta kun joku on l\u00e4hell\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 seuraa ja puhuu omista peloistaan, tajuaa, ett\u00e4 pelko on yleist\u00e4. Pelko palaa takaisin inhimillisiin ja yleisiin yhteyksiins\u00e4. Silloin pystyy ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n omat pelkonsa, suhtautumaan niihin my\u00f6t\u00e4tuntoisemmin ja k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n niit\u00e4 paljon positiivisemmalla tavalla.<\/span><\/p>\n

Keskener\u00e4iset asiat
<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Usein kuolevaa ihmist\u00e4 ahdistaa my\u00f6s se, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeens\u00e4 keskener\u00e4isi\u00e4 asioita. Toisinaan ihmiset riippuvat kiinni el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti ja kuolla, koska eiv\u00e4t ole p\u00e4\u00e4sseet sovintoon sen kanssa, mit\u00e4 ovat olleet ja mit\u00e4 tehneet. Kun joku kuolee itsesyyt\u00f6sten vallassa tai kantaen kaunaa muita kohtaan, silloin j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4neet k\u00e4rsiv\u00e4t entist\u00e4 syvemmin surussaan. Kuoleman hetkell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 parantaa menneisyyden haavoja. Jopa suunnattomien k\u00e4rsimysten ja v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6sten j\u00e4lkeenkin ihmiset pystyv\u00e4t l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n keinot antaa toisilleen anteeksi. Kuoleman hetkess\u00e4 on sellaista suuruutta, juhlavuutta ja lopullisuutta, joka panee ihmiset tarkistamaan kaikkia asenteitaan ja olemaan avoimempia ja valmiita antamaan anteeksi, vaikka he eiv\u00e4t aikaisemmin olisi voineet sit\u00e4 ajatellakaan. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tehtyj\u00e4 virheit\u00e4 voi korjata viel\u00e4 aivan el\u00e4m\u00e4n loppuhetkill\u00e4.<\/span><\/p>\n

Hyv\u00e4stij\u00e4tt\u00f6<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

J\u00e4nnitykset eiv\u00e4t ole ainoa, mist\u00e4 on opittava p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n irti, vaan on annettava my\u00f6s kuolevan ihmisen menn\u00e4 pois. Jos on kiintynyt kuolevaan ja takertuu h\u00e4neen, voi tuottaa h\u00e4nelle paljon tarpeetonta syd\u00e4nsurua ja aiheuttaa sen, ett\u00e4 h\u00e4nen on vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti ja kuolla rauhassa.<\/span><\/p>\n

Toisinaan kuoleva ihminen voi sinnitell\u00e4 monta viikkoa tai kuukautta kauemmin kuin l\u00e4\u00e4k\u00e4rit otaksuivat ja kokea valtavaa fyysist\u00e4 tuskaa voidakseen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti ja kuolla rauhallisin mielin. Sellainen ihminen tarvitsee rakkailtaan kaksi selvin sanoin ilmaistua vakuutusta. Heid\u00e4n on ensinn\u00e4kin annettava h\u00e4nelle lupa kuolla, ja toiseksi heid\u00e4n on vakuutettava kuolevalle, ett\u00e4 he selviytyv\u00e4t kaikesta h\u00e4nen l\u00e4ht\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lkeen, ja ettei h\u00e4nen tarvitse olla heid\u00e4n takiaan huolissaan.<\/span><\/p>\n

Ei vain kuolevan, vaan my\u00f6s h\u00e4nen koko perheens\u00e4 on opittava p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n irti. Jokainen perheenj\u00e4sen on kuoleman hyv\u00e4ksymisess\u00e4 eri vaiheessa, ja se my\u00f6s on otettava huomioon. On perheit\u00e4, jotka eiv\u00e4t antaisi rakkaansa l\u00e4hte\u00e4, koska ajattelevat, ett\u00e4 luvan antaminen olisi petturuutta ja merkki siit\u00e4, etteiv\u00e4t he rakasta h\u00e4nt\u00e4 tarpeeksi.<\/span><\/p>\n

\u00bbMit\u00e4 minun pit\u00e4isi sanoa lapselle sukulaisen kuolemasta?\u00bb Sanon ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4isi olla varovaisia mutta kertoa totuus. \u00c4l\u00e4 anna lapsen ajatella ett\u00e4 kuolema on jotenkin outo tai pelottava asia. Anna lapsen osallistua mahdollisimman paljon kuolevan ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja vastaa rehellisesti kaikkiin kysymyksiin jotka lapsi ehk\u00e4 esitt\u00e4\u00e4. Lapsen suoruus ja viattomuus voi itse asiassa tuoda suloisuutta, keveytt\u00e4 ja joskus jopa huumoria kuolemisen tuskaan. Kehota lasta rukoilemaan kuolevan puolesta ja siten tuntemaan ett\u00e4 h\u00e4n todella tekee jotakin auttaakseen t\u00e4t\u00e4. Kun kuolema sitten on tullut, pid\u00e4 huoli siit\u00e4 ett\u00e4 annat lapselle erityisen paljon huomiota ja hellyytt\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kohti rauhallista kuolemaa
<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Useimmat ihmiset ovat kuollessaan tajuttomia. Kuoleman l\u00e4hikokemukset ovat opettaneet, ett\u00e4 koomassa olevat tai kuolevat potilaat voivat olla paljon tietoisempia ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n kuin arvaammekaan. Monet lyhytaikaisen kuoleman kokeneet ovat kertoneet ruumiistairtautumiskokemuksesta, jonka perusteella he pystyiv\u00e4t h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n yksityiskohtaisesti kertomaan, mit\u00e4 tapahtui heid\u00e4n sairasvuoteensa ymp\u00e4rill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 osoittaa selv\u00e4sti, kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 kuolevalle tai koomassa olevalle ihmiselle puhutaan my\u00f6nteisi\u00e4 asioita ja ett\u00e4 heille koko ajan puhutaan. Kuolevan ihmisen tiedostavan, valppaan ja aktiivisen lempe\u00e4n hoidon on jatkuttava h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viime hetkeen asti<\/span><\/p>\n

Rauhallinen kuolema on jokaisen ihmisen perusoikeus, ehk\u00e4 viel\u00e4 olennaisempi kuin oikeus \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4 tai oikeus lain edess\u00e4. Se on oikeus, josta kuolevan ihmisen hyvinvointi ja hengellinen tulevaisuus kaikkien uskontojen mukaan on suuressa m\u00e4\u00e4rin riippuvainen.<\/span><\/p>\n

Ei ole  suurempaa hyv\u00e4ntahdon lahjaa kuin auttaa ihmist\u00e4 kuolemaan hyvin.<\/span><\/p>\n

Kuolevasta ja kuolleesta huolehtiminen<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksipappi k\u00e4y sairaiden ja kuolevien luona ja voi toimittaa sakramentteja, joihin sis\u00e4ltyy p. Ehtoollinen, katumus ja synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 sek\u00e4 sairaanvoitelu.  Kuolinhetkell\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti pappi voi toimittaa rukouspalveluksen sielun ruumiista erotessa sek\u00e4 muistopalveluksen eli panihidan, valmistettaessa ruumista hautaamista varten sek\u00e4 lukea Psalttaria.<\/span><\/p>\n

Rukoukset poisnukkuneen puolesta, jotka toimitetaan ortodoksivainajalle, ovat t\u00e4rkeit\u00e4, erityisesti 3., 9. ja 40. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen.. Vuosittain n\u00e4it\u00e4 muistopalveluksia voi toimittaa noina p\u00e4ivin\u00e4. Papille tulisi sanoa, miss\u00e4 ruumista s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n hautajaisten edell\u00e4, jotta muistorukouksia voitaisiin toimittaa arkun l\u00e4hell\u00e4. Papin tulisi my\u00f6s tiet\u00e4\u00e4 l\u00e4hiomaisten nimet.<\/span><\/p>\n

Lopuksi<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Kuolemaa l\u00e4hell\u00e4 oleva ihminen odottaa tukea ja turvaa toisesta ihmisest\u00e4. T\u00e4t\u00e4 turvaa tuo jo itsess\u00e4\u00e4n toisen ihmisen l\u00e4heisyys. Vanhus tai pitk\u00e4\u00e4n sairastanut ihminen on usein jo siin\u00e4 mieless\u00e4 hyv\u00e4ksynyt kuoleman, ettei h\u00e4n odota mit\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 tai suuria asioita. H\u00e4n vain tarvitsee saattajaa. Kysymys on er\u00e4\u00e4st\u00e4 ihmisen normaaliin el\u00e4m\u00e4nkiertoon liittyv\u00e4st\u00e4 asiasta. Saatamme pient\u00e4 lasta hoitopaikkaan tai kouluaan aloittavan koululle. Samoin saatamme morsiusparin kirkosta ulos, olemme l\u00e4sn\u00e4 lapsen kasteessa ja merkkip\u00e4iv\u00e4juhlissa. Yht\u00e4 lailla meid\u00e4n tulee olla saattamassa ja olla l\u00e4sn\u00e4 silloin, kun joku siirtyy t\u00e4st\u00e4 ajasta iankaikkisuuteen. Tuo ihminen valmistautuu silloin viett\u00e4m\u00e4\u00e4n uutta syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja varmasti h\u00e4n haluaa, ett\u00e4 l\u00e4heiset ovat tuolloin h\u00e4nen kanssaan.<\/span><\/p>\n

Kuolevan ihmisen kohtaaminen ja h\u00e4nen tukemisensa ei ole lopulta ylivoimaisen vaikeaa. Kuolevan kohtaamisessa ja saattohoidossa peilautuu aina meid\u00e4n lohduttajan ja l\u00e4sn\u00e4olijan oma suhde kuolemaan. Jos me emme kykene hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n ja kohtaamaan kuolemaa, meid\u00e4n auttamisen mahdollisuudetkin ovat v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4t. Jos taas uskallamme n\u00e4hd\u00e4 kuoleman toisella tavalla asiana, joka ei ole kaiken loppu, vaan uuden alku, auttamisemme mahdollisuudet ovat toisenlaiset.<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n<\/p><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    KUOLEVAN KOHTAAMINEN Kuoleman l\u00e4hestyess\u00e4 Kuolevan kohtaaminen on keskeist\u00e4 terveydenhuollossa hoitajien ty\u00f6ss\u00e4, samoin kuin monille sosiaalialan ja kirkon ty\u00f6ntekij\u00f6ille.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-277","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/277","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=277"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/277\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":749,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/277\/revisions\/749"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=277"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=277"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=277"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}