{"id":272,"date":"2016-12-11T07:09:46","date_gmt":"2016-12-11T07:09:46","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/avioliitto-avioero-ja-seka-avioliitot\/"},"modified":"2019-11-12T13:58:31","modified_gmt":"2019-11-12T11:58:31","slug":"avioliitto-avioero-ja-seka-avioliitot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2016\/12\/11\/avioliitto-avioero-ja-seka-avioliitot\/","title":{"rendered":"Avioliitto, avioero ja seka-avioliitot"},"content":{"rendered":"

Avioliitto, avioero ja seka-avioliitot <\/span><\/p>\n

Avioliitto ei ole kirkon keksim\u00e4 eik\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottama el\u00e4m\u00e4nmuoto. Kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa avioliitolla on keskeinen sija. Usein avioliittoa m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t tarkat perinteet ja yksityiskohtaiset s\u00e4\u00e4d\u00f6kset, jotka saattavat paljonkin vaihdella. Useimmissa kulttuureissa avioliitto solmitaan uskonnollisin menoin. Avioliittoa voidaan pit\u00e4\u00e4 ensi sijassa maallisena instituutiona, koska avioliittoja solmitaan, uskoivatpa ihmiset Jumalaan tai ei. <\/span><\/p>\n

Alkukirkko hyv\u00e4ksyi vallitsevat yhteiskunnalliset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t. Pakanallisuudessa ja juutalaisuudessa solmittiin avioliitot hyv\u00e4ksyttiin sellaisinaan kristityiksi tulon j\u00e4lkeenkin. Moniavioisuutta kristinuskossa ei ole alusta alkaen hyv\u00e4ksytty. Kristinuskoon vaikutti sek\u00e4 hellenistinen ett\u00e4 juutalainen kulttuuri. Juutalainen vaikutus tuli UT: n v\u00e4lityksell\u00e4 ja se oli usein vastavaikutusta. Juutalaisessa avioliitton\u00e4kemyksess\u00e4 p\u00e4\u00e4paino ja -merkitys olivat suvun jatkumisessa. Usko yl\u00f6snousemukseen oli ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4, mutta usko el\u00e4m\u00e4n jatkumiseen j\u00e4lkel\u00e4isiss\u00e4 oli selv\u00e4. Lapset olivat avioliiton tarkoitus ja lapsettomuus katsottiin h\u00e4pe\u00e4ksi. <\/span><\/p>\n

Kristillisen avioliitton\u00e4kemyksen perustana on Kristuksen yl\u00f6snousemus. Persoonallinen el\u00e4m\u00e4 jatkuu yl\u00f6snousemuksessa. Siksi ei ole tarpeen huolehtia el\u00e4m\u00e4n jatkumisesta j\u00e4lkel\u00e4isten v\u00e4lityksell\u00e4. Lapsetonkaan avioliitto ei ole -tarkoitukseton, eik\u00e4 lapsettomuutta pidet\u00e4 h\u00e4pe\u00e4n\u00e4. Leskeksi j\u00e4\u00e4neit\u00e4 ei rohkaista avioitumaan uudestaan, joskin se hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n. Kirkko omaksui roomalaisen juridisen n\u00e4kemyksen.  Avioliitto Rooman lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ja alkukirkossa oli ennen kaikkea juridinen sopimus. Suvunjatkaminen ei ole ensisijalla, vaan ydin on vapaassa sopimuksessa. Molempien sukupuolten tasa-arvoa ja vapautta painotettiin. Avioliitto rekister\u00f6itiin, jolloin se oli virallinen. Yhteiskunta ei ollut sen pitemm\u00e4lle kiinnostunut. Kristinusko ei halunnut asettaa maallista lakia kyseenalaiseksi, vaan hyv\u00e4ksyi. Kristinusko toi sopimukseen sakramentaalisen osan. Nyt kihlaus on sopimus ja sen j\u00e4lkeen voidaan avioliittoon tuoda sakramentaalinen puoli. <\/span><\/p>\n

Kirkon isist\u00e4 mm. Dionysios Areopagita, Teodoros Studites ja Gregorios Palamas eiv\u00e4t sis\u00e4llyt\u00e4 avioliittoa sakramenttiluetteloonsa. Avioliitto saa sakramentaalisen merkityksen yhteydest\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen. Sakramentaalisuus k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 koko avioel\u00e4m\u00e4n, ei ainoastaan avioliittoon vihkimist\u00e4. Perinne painottaa avioliiton ainutkertaisuutta. <\/span><\/p>\n

L\u00e4ht\u00f6kohtana sakramentissa on Ef. 520 – 33. Avioliitto ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n maallisia tarpeita tai suvunjatkamista varten, vaan siin\u00e4 on ennen kaikkea sakramentaalinen puoli. <\/span><\/p>\n

Kirkko vaatii vain yhden avioliiton. My\u00f6nnytyksen\u00e4 inhimilliselle heikkoudelle on hyv\u00e4ksytty toinen ja kolmas avioliitto, joilla ei kuitenkaan ole sellaista sakramentaalista merkityst\u00e4 kuin ensimm\u00e4isell\u00e4. Alkukirkossa ei ollut erityist\u00e4 vihkitoimitusta. Avioliittojen solmiminen tapahtui vanhojen juutalaisten ja roomalaisten juridisten perinteiden. mukaan. Kirkon teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4i niiden tunnustaminen. Kristityt ottivat huomioon kirkon asettamat velvoitteet. <\/span><\/p>\n

Ensimm\u00e4iselt\u00e4 vuosisadalta l\u00e4htien kristityt alkoivat pyyt\u00e4\u00e4 siunauksen avioliitolleen seurakunnan vanhimmalta tai piispalta. Avioliitto sinet\u00f6itiin osallistumalla yhteisesti pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen. Nelj\u00e4nnelt\u00e4 vuosisadalta on mainintoja, ett\u00e4 avioliittoon yhdistyv\u00e4t on juhlallisesti kruunattu liturgian yhteydess\u00e4. Liturgiaan oli my\u00f6s liitetty erityisi\u00e4 rukouksia avioliittoon menevien puolesta. Kirkollinen vihkiminen ei ollut viel\u00e4 pakollinen 800-luvulla Bysantissa. 900-luvulla otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n erillinen vihkitoimitus. Siit\u00e4 l\u00e4htien vain kirkollinen avioliitto olisi laillinen. N\u00e4in keisari Leo VI:n aikana kirkosta tuli se viranomainen, joka yksin antoi avioliitolle juridisen p\u00e4tevyydelle. Avioliitto erotettiin nyt Eukaristiasta ja vihkikaava muodostui v\u00e4hitellen nykyiselleen. Nykyisen avioliittokaavan kolme rukousta vastaavat liturgian kolmea antifonia. Niit\u00e4 seuraavat Raamatun luvut lauselmineen. My\u00f6s ekteniat ovat samassa j\u00e4rjestyksess\u00e4 kuin liturgiassa. Is\u00e4 meid\u00e4n- rukouksen j\u00e4lkeen liturgiassa seuraa Ehtoolliseen osallistuminen ja avioliittoon vihkimisess\u00e4 yhteinen malja. Euhologionin teksteiss\u00e4 on avioliittoon vihkimisen ensimm\u00e4inen osa nimelt\u00e4\u00e4n kihlauspalvelus. Siin\u00e4 keskeinen tapahtuma on sormusten vaihto ja -sormusten sormeen paneminen. Kihlaus on rakenteeltaan itsen\u00e4inen kokonaisuus ja se voidaan toimittaa erillisen\u00e4. <\/span><\/p>\n

Kihlaus on roomalaisen avioliittosopimuksen kristillinen muoto. Sormusten vaihto on merkkin\u00e4 keskin\u00e4isest\u00e4 sopimuksesta. Se on my\u00f6s omaisuuden merkki ja merkki omaisuuteen oikeuttavasta vallasta sek\u00e4 uskollisuudesta. Ortodoksisen perinteen mukaan sormus pannaan kihlautuvien oikeaan k\u00e4teen, sill\u00e4 oikea k\u00e4si kuvaa Jumalan voimaa. Jumala pit\u00e4\u00e4 maan perustukset lujana ja Jumala vahvistaa my\u00f6s avioliiton perustan ja pit\u00e4\u00e4 sen voimassa. Raamatussa sormus on aina Jumalan ihmist\u00e4 kohtaan osoittaman rakkauden, armon ja uskollisuuden vertauskuva. Kihlauksessa vihkiparin tulisi seisoa kirkon eteisess\u00e4 merkiksi siit\u00e4, ett\u00e4 kihlaus kuuluu viel\u00e4 \u201ct\u00e4h\u00e4n maailmaan\u201d. Bysantin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaan kihlaus oli juridisesti sitova avioliiton solmimisen muoto. Siit\u00e4 puuttui vain sakramentaalinen t\u00e4yttymys. Se toteutuu, kun liitto otetaan kirkon sis\u00e4lle. T\u00e4t\u00e4 ilmaisee parin siirtyminen papin johdolla juhlallisessa saatossa kirkkosaliin. <\/span><\/p>\n

Vihkiminen eli kruunaus alkaa, kun pappi suitsutin k\u00e4dess\u00e4 psalmia lukien johtaa parin keskelle kirkkoa, jossa analogilla ovat risti ja evankeliumikirja. Vihitt\u00e4vill\u00e4 on k\u00e4siss\u00e4\u00e4n palavat kynttil\u00e4t. Kihlaus muuttuu nyt avioliiton sakramentiksi. <\/span><\/p>\n

Vuorossa ovat sitten papin kysymykset: \u201cOnko sinulla NN. hyv\u00e4 ja vapaa tahto…? jne. Kysymykset eiv\u00e4t kuulu alkuper\u00e4iseen kreikkalaiseen Euhologioniin. Kiovan metropoliitta Pietari Mogila otti n\u00e4in\u00e4 kysymykset vihkikaavaan 1640- luvulla roomalaiskatolisen kirkon esikuvan mukaan. Sielt\u00e4 ne periytyiv\u00e4t meille.<\/span><\/p>\n

Saatuaan my\u00f6nteisen vastauksen pappi aloittaa sakramentin toimittamisen. <\/span><\/p>\n

Avioliitto on siis yksi ortodoksisen kirkon sakramenteista. Ortodoksikristittyjen, jotka menev\u00e4t avioon, tulee tehd\u00e4 se kirkon yhteydess\u00e4 voidakseen olla sakramentaalisessa yhteydess\u00e4 Kirkkoon. Kirkon kanonien mukaan ortodoksi, joka avioituu muuten kuin kirkollisesti, ei voi vastaanottaa Pyh\u00e4\u00e4 Ehtoollista eik\u00e4 voi toimia kummina kasteessa, tai olla avioliiton todistajana. Tietyt avioliitot ovat kiellettyj\u00e4 kanonisen lain mukaan, kuten esimerkiksi avioliitot ensimm\u00e4isten ja toisten serkkujen v\u00e4lill\u00e4, tai kummin ja kummilapsen v\u00e4lill\u00e4. Kirkko kunnioittaa miehen ja naisen ensimm\u00e4ist\u00e4 avioliittoa hyvin monimuotoisella palveluksella, joka kaunopuheisesti kertoo jokaiselle avios\u00e4\u00e4dyst\u00e4. Palveluksen kuluessa toimittava piispa tai pappi pyyt\u00e4\u00e4 rukouksessa Jumalaa yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n aviopari. Kuten edell\u00e4 mainittiin, kirkko sallii ortodoksikristitylle enint\u00e4\u00e4n kolme avioliittoa. Jos molemmat aviopuolisoista ovat menossa toiseen tai kolmanteen avioliittoon, k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n toisenlaista kaavaa, joka on luonteeltaan v\u00e4hemm\u00e4n juhlallinen ja katumusluonteinen. Avioliitot p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t joko toisen osapuolen kuolemaan tai kirkollisen eron my\u00f6nt\u00e4miseen. <\/span><\/p>\n

Kirkko sallii \u201ckirkollisen eron\u201d Kristuksen antamana poikkeuksena h\u00e4nen yleisest\u00e4 avioerokiellostaan. Kirkko on usein surrut avioerojen m\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 ja yleens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 avioeroa traagisena ep\u00e4onnistumisena. Ortodoksinen kirkko kuitenkin my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 toisinaan katkennut kristittyjen henkinen hyvinvointi ja olennaisesti olematon avioliitto oikeuttaa avioeron ja oikeuden joko toiselle tai molemmille osapuolista menn\u00e4 uudelleen avioon. Jokaista seurakuntapappia kehotetaan tekem\u00e4\u00e4n kaikkensa auttaakseen aviopareja ratkaisemaan eroavuuksiaan. Elleiv\u00e4t he pysty, ja he saavat siviilieron, he voivat saada kirkollisen eron joissakin ortodoksisen kirkon laink\u00e4ytt\u00f6alueista. Joissakin taas ratkaisu j\u00e4tet\u00e4\u00e4n seurakuntapapille, jos ja kun yhteiskuntalakien mukaan eron saanut haluaa uudelleen avioitua. <\/span><\/p>\n

Nuo ortodoksisen laink\u00e4ytt\u00f6alueet, jotka my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t avioeroja, vaativat tilanteen perinpohjaista arviointia, ja siviililain mukaan eronnen parin k\u00e4ymist\u00e4 paikallisen kirkollisen oikeuden edess\u00e4, jossa tehd\u00e4\u00e4n toinen tutkimus. Vasta kun virassa oleva piispa on my\u00f6nt\u00e4nyt kirkollisen eron, he voivat saada kirkollisen luvan menn\u00e4 uudelleen avioon. <\/span><\/p>\n

Vaikka Kirkko pit\u00e4\u00e4kin parempana, ett\u00e4 kaikki ortodoksikristityt avioituisivat ortodoksin kanssa, se ei vaadi sit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 se on huolissaan sellaisen kirkon j\u00e4senen hengellisest\u00e4 hyvinvoinnista. joka aikoo menn\u00e4 avioon \u201cei-ortodoksikristityn\u201d kanssa, Kirkko hyv\u00e4ksyy \u201cseka-avioliitot\u201d. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 \u201cei-ortodoksisilla\u201d tarkoitetaan katolisen kirkon tai monien protestanttisten kirkkojen j\u00e4sent\u00e4, jotka uskovat ja kastetaan Pyh\u00e4n Kolminaisuuden nimeen. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 sellaisia seka-avioliittoja voidaan ortodoksisessa kirkossa toteuttaa. Kuitenkaan ortodoksinen kirkko ei toimita avioliiton sakramenttia sellaisille avioliitoille, joista toinen osapuoli kuuluu muihin uskontoihin kuten islamiin, juutalaisuuteen, buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen, tai mihin tahansa lahkoon tai kulttiryhm\u00e4\u00e4n, kuten Christian Science, mormonit tai moonilaiset. <\/span><\/p>\n

Seksuaalisia kysymyksi\u00e4 <\/span><\/strong><\/p>\n

Ortodoksien kirkon opetusta seksuaalisissa kysymyksiss\u00e4 voimakkaasti m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kirkon asenne avioliittoa ja perhett\u00e4 kohtaan. Tyypillinen lausunto, joka osoittaa perheen keskeisyytt\u00e4 ja t\u00e4rkeytt\u00e4, on mm. Amerikan kreikkalaisen arkkipiispan lausunto, jossa h\u00e4n sanoo: \u201cKoti ja perhe-el\u00e4m\u00e4 on ortodoksisen el\u00e4m\u00e4ntavan perusta. Henki, joka sitoo meid\u00e4t yhteen kansana, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 syvimm\u00e4t juurensa kodissa, jossa herkimm\u00e4t inhimillisen olemassaolon arvot, rakkaus, my\u00f6t\u00e4tunto, k\u00e4rsiv\u00e4llisyys ja keskin\u00e4inen auttavaisuus kukoistavat runsaimmillaan\u201d. Vuosisatojen ajan ja kaikissa kulttuureissa ja sivilisaatioissa perheen on koettu olevan yhteiskunnan yhdist\u00e4v\u00e4 yksikk\u00f6. Nyky\u00e4\u00e4n voi huomata perheen olevan sek\u00e4 sis\u00e4- ett\u00e4 ulkopuolisten hy\u00f6kk\u00e4ysten kohteena. Ulkopuoliset voimat haluaisivat meid\u00e4n uskovan, ett\u00e4 perhe sellaisena kuin olemme oppineet sen tuntemaan ja sit\u00e4 vaalineet, ei en\u00e4\u00e4 olekaan tarpeellinen. Sis\u00e4puolella hengellisten arvojen heikentyminen ja materialismiin painottuminen ovat saattaneet monet sellaiset perheet, jotka tunsivat vastuuta ja olivat sitoutuneet, sekaisin ja ep\u00e4varmuuteen. Avioliitto on pyh\u00e4. Koti on pyhitetty. Syntyminen on ihme. N\u00e4iss\u00e4 meill\u00e4 on itse el\u00e4m\u00e4n todellinen tarkoitus. <\/span><\/p>\n

Er\u00e4s avioliiton ja perheen aseman \u201cvastuullisuuden ja sitoutumisen\u201d n\u00e4k\u00f6kulma on esitet\u00e4\u00e4n seksuaalisen k\u00e4ytt\u00e4ytymisen termein. Monet seksuaalisuuteen liittyv\u00e4t moraaliset kysymykset ovat parhaiten ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 juuri avioliiton ja perheen suuren arvostuksen valossa. Seuraavassa muutamia ortodoksisen kirkon seksuaalisia aiheita koskevia kysymyksi\u00e4: <\/span><\/p>\n

Esiaviolliset suhteet <\/span><\/strong><\/p>\n

Ortodoksinen kirkko pysyy uskollisena raamatun ja perinteen normeille, jotka koskevat esiaviollisia suhteita miehen ja naisen v\u00e4lill\u00e4. Ainoa sopiva ja moraalisesti oikea paikka seksuaalisten suhteiden harjoittamiseen Kirkon opetuksen mukaan on avioliitto. Kirkon moraalinen opetus t\u00e4ss\u00e4 asiassa on pysynyt riippumattomana sen alusta asti. Kaiken kaikkiaan avioliiton pyhyys on seksuaalietiikan kulmakivi. Koko seksuaalisen toiminnan kirjo avioliiton ulkopuolella – haureus, aviorikokset ja homoseksuaalisuus – ovat siten katsottava sopimattomiksi kristilliseen el\u00e4m\u00e4ntapaan. Kirkon opetukset, kuten opetus haureudesta, ovat pysyneet n\u00e4ist\u00e4 ja samankaltaisista asioista muuttumattomina. Raamatussa ilmaistuina ja Kirkon perinteess\u00e4 jatkuvina, isien kirjoituksissa sek\u00e4 kirkolliskokouksissa ja niiden kanoneissa teologit, piispat ja oman aikamme paikalliset kirkot ovat pit\u00e4neet n\u00e4m\u00e4 periaatteet voimassa. Esimerkiksi kymmenen k\u00e4sky\u00e4 kielt\u00e4v\u00e4t aviorikoksen. Kirkon perinteess\u00e4 toiselta vuosisadalta oleva Barnabaan kirje m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4: \u201c\u00c4l\u00e4 ole avionrikkoja \u00e4l\u00e4k\u00e4 turmeltunut \u00e4l\u00e4k\u00e4 heid\u00e4n kaltaisensa\u201d. Nelj\u00e4nnen vuosisadan kirkkois\u00e4 pyh\u00e4 Basileios kirjoitti t\u00e4m\u00e4n kaltaista vastaan ja Kvinisekst-kirkolliskokous v. 691 toisti saman m\u00e4\u00e4r\u00e4yksen 87. kanonissaan. <\/span><\/p>\n

Haureus, aviorikos ja abortti <\/span><\/strong><\/p>\n

Yleisesti ottaen haureus, aviorikos, abortti, homoseksuaalisuus ja mik\u00e4 tahansa muoto hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 seksuaalisuutta katsotaan moraalittomaksi ja sopimattomaksi k\u00e4ytt\u00e4ytymismuodoksi jo sellaisenaankin, ja my\u00f6s siksi, ett\u00e4 ne sotivat avioliittoa ja perhett\u00e4 vastaan. Ortodoksisella kirkolla on tarkalleen m\u00e4\u00e4r\u00e4tty, virallinen ja harkittu asenne aborttiin. Se tuomitsee kaikki menettelytavat, jotka kohdistuvat alkion tai siki\u00f6n tuhoamiseen, olkootpa sitten kirurgisia tai l\u00e4\u00e4kkeiden avulla tapahtuvia. Ortodoksinen kirkko pit\u00e4\u00e4 aborttia murhana, ts. ihmisen el\u00e4m\u00e4n harkittuna tuhoamisena. Ainoa poikkeus, jolloin ortodoksinen kirkko, tosin vastahakoisesti, my\u00f6ntyy aborttiin, on silloin, kun ylivoimainen enemmist\u00f6 l\u00e4\u00e4ketieteellisten asiantuntijoiden mielipiteist\u00e4 on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 ellei keskenmenoa suoriteta, \u00e4iti tulee kuolemaan. <\/span><\/p>\n

Merkitt\u00e4vin eroon oikeuttava syy on aviorikos, jonka tavallaan jo sin\u00e4ns\u00e4 katsotaan lopettavan liiton. Lienee itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 useimmat nyky-yhteiskunnan hyv\u00e4ksym\u00e4t eron perusteet ovat kanoniselle ajattelulle vieraita. Synodien perinteess\u00e4 kuitenkin korostetaan vahvasti, ett\u00e4 Ortodoksinen Kirkko toisin kuin katolinen kirkko ottaa huomioon inhimillisen heikkouden. Kanonisessa perinteess\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 edellytet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Kirkon my\u00f6nt\u00e4m\u00e4 ero on ehdoton edellytys uudelle kirkollisesti solmittavalle liitolle. On my\u00f6s aihetta todeta, ettei ero kanonisen ajattelun mukaan ilman muuta anna oikeutta uuteen avioliittoon millaisin edellytyksin tahansa. <\/span><\/p>\n

Koko t\u00e4m\u00e4n ajattelun taustalla on se periaate, ett\u00e4 mink\u00e4 Jumala on yhdist\u00e4nyt, sit\u00e4 \u00e4lk\u00f6\u00f6n ihminen erottako. Siksi avioliittoa koskevat s\u00e4\u00e4d\u00f6kset pyrkiv\u00e4t varjelemaan t\u00e4t\u00e4 perusn\u00e4kemyst\u00e4 noin vahvasti kuin mahdollista, samalla my\u00f6nt\u00e4en rajatun oikeuden niin syntyneen yhteyden purkamiseen. <\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 my\u00f6s selitt\u00e4\u00e4 sen, ett\u00e4 kanoninen ajattelu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 pyrkii liitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kokonaisuudeksi periaatteita, jotka eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole harmonisesti yhdistett\u00e4viss\u00e4 Voitaneen sanoa, ett\u00e4 ensin tuodaan esiin ihannetavoite ja sitten my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n siit\u00e4 poikkeamisen mahdollisuus. Synodien isien pyrkimys on vahvistaa tilanne, joka edist\u00e4isi avioliitossa sellaista el\u00e4m\u00e4nj\u00e4rjestyst\u00e4, joka on sopusoinnussa kristillisen uskon eettisten periaatteiden kanssa ja kunnioittaa liittoa Jumalan luomisty\u00f6n jatkumisen er\u00e4\u00e4n\u00e4 muotona. T\u00e4m\u00e4 on p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, kun k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n avioel\u00e4m\u00e4n usein vaikeita kysymyksi\u00e4. <\/span><\/p>\n

On itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kanoninen n\u00e4kemys avioliitosta omissa oloissamme monessa tapauksessa voi olla vain tienviitta oikeaan suuntaan ja ett\u00e4 suomalainen todellisuus saattaa olla hyvinkin toisenlainen Kirkon teht\u00e4v\u00e4 on opettaa, miten asioitten tulisi olla ja sitten oikealla tavalla tukea niit\u00e4, jotka heikosti ottavat t\u00e4m\u00e4n opetuksen vastaan. <\/span><\/p>\n

Homoseksuaalisuus<\/span><\/strong><\/p>\n

Kahdentoista apostolin opetuksessa (Didakhe, 100-L) homoseksuaalisuuteen otetaan kielteinen kanta. Kirkon isist\u00e4 my\u00f6s pyh\u00e4t Augustinus, Johannes Krysostomos ja Johannes Paastooja suhtautuvat torjuvasti homoseksuaalisuuteen. <\/span><\/p>\n

KIRKON IHMISK\u00c4SITYS JA SEKSUAALISUUS <\/span><\/p>\n

Ortodoksisen ihmisk\u00e4sityksen mukaan Jumala loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen. Kaikki mit\u00e4 H\u00e4n loi, oli h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 ja tarkoituksenmukaista, mukaan lukien ihmisen lis\u00e4\u00e4ntyminen ja siihen liittyv\u00e4 mielihyv\u00e4. Miehen ja naisen suhde, johon liittyy lis\u00e4\u00e4ntyminen ja lasten kasvattaminen, mik\u00e4 on ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 my\u00f6s Jumalan luomisty\u00f6n jatkamisena, on kokonaisuus, jonka Jumala on antanut ihmiselle h\u00e4nen omaksi henkiseksi kasvukseen. <\/span><\/p>\n

Homoseksuaalinen akti johtaa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n mielihyv\u00e4n tuottamiseen, eik\u00e4 siten voi olla Jumalan luomisj\u00e4rjestyksen mukainen. Ei liioin ominaisuus jota on pakko toteuttaa. Ainoastaan ihmisen oma halu pakottaa h\u00e4nt\u00e4. Ortodoksisen n\u00e4kemyksen mukaan ihmisen on taisteltava t\u00e4t\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 halua vastaan. Laajemminkin taistelu himoja vastaan kuuluu keskeisen\u00e4 osana kilvoitukseen, jonka p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on Jumalan kuvan kehitt\u00e4minen alkuper\u00e4iseen kauneuteen. <\/span><\/p>\n

Ortodoksisen kirkon asenne homoseksuaalisuuteen on lausuttu kirkolliskokousten m\u00e4\u00e4ritelmiss\u00e4, kanoneissa ja kirkkoisien lausunnoissa alkaen ortodoksisen kirkon el\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4isilt\u00e4 vuosisadoilta. Niinp\u00e4 ortodoksinen kirkko kielt\u00e4\u00e4 varauksetta kaikki henkil\u00f6kohtaisen seksuaalisuuden kokemusten poikkeamat; jotka osoittautuvat vastakkaisiksi niille selville ja muuttumattomille seksuaalisille toimintatavoille, jotka Jumala on m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt ja jotka ilmenev\u00e4t ihmisten kokemuksissa luonnon lakia. Ortodoksinen kirkko uskoo, ett\u00e4 uskonnon tulisi pit\u00e4\u00e4 homoseksuaalisuutta synnillisen\u00e4 asiana. Kummassakin tapauksessa parannusta asiaan pidet\u00e4\u00e4n tarpeellisena.<\/span><\/p>\n

Homoseksuaaleille tulisi antaa luottamuksellista ja psykiatrista apua sellaisten taholta, jotka pystyv\u00e4t heit\u00e4 auttamaan jotta he saavuttaisivat itse\u00e4\u00e4n kunnioittavan seksuaalisen identiteetin, joka heille kuuluu Jumalan j\u00e4rjestyksen mukaan. T\u00e4ysin luottamuksellisesti ortodoksinen kirkko pit\u00e4\u00e4 pastoraalista huolta homoseksuaaleista uskoen ettei Jumala salli kenenk\u00e4\u00e4n synnintekij\u00e4n, joka on ep\u00e4onnistunut itsens\u00e4 suhteen, joutuvan tuhoon moraalisesti eik\u00e4 hengellisesti. <\/span><\/p>\n

HOMOSEKSUAALISUUS EETTISEN\u00c4 JA PASTORAALISENA KYSYMYKSEN\u00c4 <\/span><\/p>\n

Kirkon eettisess\u00e4 opetuksessa erotetaan toisistaan homoseksuaalinen taipumus ja homoseksuaaliset teot. Taipumus on himo, halujen v\u00e4\u00e4r\u00e4nlainen suuntautuminen, joka on pidett\u00e4v\u00e4 kurissa. Apukeinona t\u00e4ss\u00e4 on kilvoitus, tarkemmin sanottuna rukous, paasto, sek\u00e4 katumuksen ja ehtoollisen sakramentit ja pyhien kirjoitusten lukeminen. Homoseksuaalisen tilan suhteen kirkko harjoittaa kuitenkin pastoraalista asennetta, ts. suhtautuu armahtaen ja parantaen syntiseen. (Synti ei kirkon ajattelussa ole rikos vaan sairaus). <\/span><\/p>\n

Homoseksuaaliset teot ovat kirkon perinteen valossa yksiselitteisesti kielteisi\u00e4. Siten kirkko ei voi kannattaa pyrkimyksi\u00e4, joitten tavoitteena on laillistaa homoseksuaaliset teot tai rohkaista julkista homoseksuaalisuutta. <\/span><\/p>\n

On muistettava, ett\u00e4 homoseksuaalisuus ei kirkon eettisess\u00e4 ajattelussa ole erillinen kysymys, vaan liittyy laajemminkin opetukseen seksuaalisuudesta.. Kuten. edell\u00e4 on jo mainittu, Kirkon Tradition valossa seksuaalisuuden oikean toteutumisen paikka on avioliitossa, joka on sakramentti. Siten homoseksuaalisuuden lis\u00e4ksi my\u00f6s esiaviolliset ja avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat synti\u00e4. Kanonit kielt\u00e4v\u00e4t papiksi vihkimisen miehelt\u00e4, joka on tunnustautunut homoseksuaaliksi. <\/span><\/p>\n

SUOMEN ORTODOKSISEN PIISPAINKOKOUKSEN KANNANOTTO <\/span><\/p>\n

Suomen ortodoksiset piispat ottivat 1999 kantaa samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamiseen. Piispojen mukaan samaa sukupuolta olevien parisuhdetta ei tule rinnastaa avioliittoon, joka on \u201comaleimainen ja ainutlaatuinen miehen ja naisen toisiinsa sitoutuminen\u201d ja kirkon sakramentti. Piispojen mielest\u00e4 yhteiskunnan tulisi vahvistaa ja kunnioittaa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6nkin alalla t\u00e4t\u00e4 perhen\u00e4kemyst\u00e4 ja johdonmukaisesti v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 t\u00e4lle n\u00e4kemykselle vieraita tulkintoja perheest\u00e4. <\/span><\/p>\n

Syntyvyyden s\u00e4\u00e4nn\u00f6stely<\/span><\/strong><\/p>\n

Mahdolliset poikkeukset edell\u00e4 sanotun opetuksen jatkuvuudesta sis\u00e4ltyv\u00e4t ortodoksisen kirkon n\u00e4kemykseen koskien syntyvyyden s\u00e4nn\u00f6ste1y\u00e4. Sen vuoksi, ettei t\u00e4ysin ole ymm\u00e4rretty lis\u00e4\u00e4ntymisbiologian seuraamuksia. varhaiskirkon kirjoittajilla oli taipumus samaistaa abortti syntyvyyden s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelyyn. Kuitenkin viimeaikoina uusia k\u00e4sityksi\u00e4 on noussut esiin ortodoksikirjailijoiden ja ajattelijoiden piiriss\u00e4 t\u00e4st\u00e4 aiheesta, jotka sallivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tiettyj\u00e4 syntyvyydens\u00e4\u00e4nn\u00f6stelykeinoja avioliitossa tarkoituksena rajoittaa lasten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, lis\u00e4t\u00e4kseen aviollisen rakkauden ilment\u00e4mist\u00e4 ja terveyden suojelemiseksi<\/span><\/p>\n

Ns. avoliitto <\/span><\/strong><\/p>\n

Avioliiton rinnalle on viime aikoina noussut my\u00f6s ns. avoliitto. Pohjois-Suomessa aikoinaan puhuttiin rohkeasti \u201csusipareista. Etel\u00e4-Euroopan maissa taas avoliitto on monesti ollut seuraus siit\u00e4, ettei kirkko ole my\u00f6nt\u00e4nyt avioeroa. Usein n\u00e4iss\u00e4 omantunnonliitoissa ovat esill\u00e4 yhteiskuntamme verotustekniset seikat (el\u00e4kel\u00e4isten kohdalla) tai nuorempien kohdalla ajatus omatunnon avioliiton \u2018korkeasta moraalista\u201d, joka ei tarvitse tuekseen yhteiskunnan tai kirkon s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4. Er\u00e4ill\u00e4 tahoilla t\u00e4h\u00e4n liittoon liitet\u00e4\u00e4n \u201cnuorekkaan rakkauden mielikuva\u201d. Vanhemmille, jotka ovat el\u00e4neet ja kasvaneet perinteisen avioliittotradition keskell\u00e4, avioliitto on monesti arka ja kiusallinen kysymys, johon rakastavat vanhemmat koettavat kuitenkin mukautua, kun on kysymys \u201comasta lapsesta\u201d. Avioliittoja on tutkittu niin ik\u00e4\u00e4n Etel\u00e4-Suomen opiskelijamaailmasta saaduilla \u201cotoksilla\u201d ja ne ovat osoittaneet, ett\u00e4. avioliitto on purkautuessaan toiselle osapuolelle hyvin traumaattinen eli turhauttava kokemus. Protestimieless\u00e4 syntyneet avoliitot ja niiss\u00e4 syntyneet lapset saattavat olla my\u00f6s lapsille paljon ankarampi kokemus, kuin mit\u00e4 \u201cvahvat\u201d vanhemmat arvaavatkaan. Kaikki yleisest\u00e4 normistosta poikkeava on tunnetusti meill\u00e4 muitten \u201csilm\u00e4tikkuna\u201d ja lapsi voi olla hyvinkin avuton ulkopuolisille asenteille. <\/span><\/p>\n

Omaa aikaamme ajatellen on kuitenkin lopuksi todettava, ettei t\u00e4lle nyky\u00e4\u00e4n niin yleistyneelle ja monien ongelmattomaksi n\u00e4kem\u00e4lle ns. avoliitolle l\u00f6ydy mit\u00e4\u00e4n tukea kanonisessa ajattelussa. Se ei ole vakavasti puhuttaessa mik\u00e4\u00e4n liitto. Kirkon siunaama miehen ja naisen liitto on se yhteyden j\u00e4rjestys, joka sis\u00e4ltyy Jumalan luomisty\u00f6n jatkumiseen ihmisten kautta. <\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n

<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Avioliitto, avioero ja seka-avioliitot Avioliitto ei ole kirkon keksim\u00e4 eik\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottama el\u00e4m\u00e4nmuoto. Kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa avioliitolla on keskeinen sija.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-272","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/272","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=272"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/272\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":754,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/272\/revisions\/754"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=272"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=272"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=272"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}