{"id":2674,"date":"2025-03-16T18:05:05","date_gmt":"2025-03-16T16:05:05","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=2674"},"modified":"2025-03-16T18:05:05","modified_gmt":"2025-03-16T16:05:05","slug":"luomisen-ja-lunastuksen-yhteys-ortodoksisesta-nakokulmasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2025\/03\/16\/luomisen-ja-lunastuksen-yhteys-ortodoksisesta-nakokulmasta\/","title":{"rendered":"Luomisen ja lunastuksen yhteys ortodoksisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta"},"content":{"rendered":"

Luomisen ja lunastuksen yhteys ortodoksisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta<\/span><\/strong><\/p>\n

Is\u00e4 Raimo Sissonen<\/span><\/p>\n

Ortodoksisessa teologiassa luominen ja lunastus eiv\u00e4t ole erillisi\u00e4 jumalallisia tekoja, vaan l\u00e4heisesti toisiinsa kytkeytyneit\u00e4 osia Jumalan yhten\u00e4isest\u00e4 pelastustaloudesta. Ortodoksinen traditio n\u00e4kee syv\u00e4n jatkuvuuden Jumalan luomisty\u00f6n ja h\u00e4nen lunastusty\u00f6ns\u00e4 Kristuksessa, sill\u00e4 molempia pidet\u00e4\u00e4n saman jumalallisen rakkauden ilmauksina.<\/span><\/p>\n

Luominen pelastuksen ensimm\u00e4isen\u00e4 tekona<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksisessa ajattelussa luomakunta itsess\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n Jumalan pelastussuunnitelman ensimm\u00e4iseksi teoksi. Kun Jumala loi kosmoksen, h\u00e4n ei tehnyt niin pakosta vaan rakkaudesta, koska h\u00e4n halusi jakaa jumalallisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 itsens\u00e4 ulkopuolisten olentojen kanssa. Luomakunta oli alusta alkaen tarkoitettu olemaan yhteydess\u00e4 Jumalaan, osallistumaan jumalalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n (theosis).<\/span><\/p>\n

Patristinen k\u00e4site \u201dlogos spermatikos<\/em>\u201d (siement\u00e4 kantava Sana) viittaa siihen, ett\u00e4 luomakunta kantaa itsess\u00e4\u00e4n jumalallista j\u00e4lke\u00e4, ja jokaisella luodulla oliolla on oma logos eli jumalallinen tarkoitus, joka yhdist\u00e4\u00e4 sen Logokseen, Kristukseen itseens\u00e4.<\/span><\/p>\n

Syntiinlankeemus ja sen kosmiset vaikutukset<\/strong><\/span><\/p>\n

Kun ihmiskunta lankesi, ortodoksinen teologia korostaa, ett\u00e4 kyseess\u00e4 ei ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n moraalinen virhe vaan ontologinen katastrofi, joka vaikutti koko luomakuntaan. Kuten pyh\u00e4 Paavali kirjoittaa, \u201dluomakunta alistettiin katoavaisuuteen\u201d (Room. 8:20). Ihmisen kutsumus luomakunnan pappina – tarjota luomakunta takaisin Jumalalle kiitokseksi – katkesi.<\/span><\/p>\n

Inkarnaatio kosmisena tapahtumana<\/strong><\/span><\/p>\n

Inkarnaatio edustaa Jumalan vastausta langenneelle maailmalle. Kristus, Logos, jonka kautta kaikki on luotu (Joh.1:3), astuu omaan luomakuntaansa palauttaakseen sen. Kuten pyh\u00e4 Athanasius tunnetusti totesi: \u201dJumala tuli ihmiseksi, jotta ihmisist\u00e4 voisi tulla jumala\u201d. Kyse ei ole jumalalliseksi tulemisesta olemukseltaan vaan osallistumisesta jumalallisiin energioihin.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisessa ajattelussa inkarnaatiossa ei ole kyse pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ihmisen pelastuksesta, vaan sill\u00e4 on kosminen merkitys. Kristus omaksuu paitsi ihmisluonnon my\u00f6s sen kautta itse aineellisen luomakunnan. Fyysinen maailma vahvistetaan ja pyhitet\u00e4\u00e4n Kristuksen fyysisen l\u00e4sn\u00e4olon kautta.<\/span><\/p>\n

Liturgia ja sakramentit: Luomakunnan lunastaminen<\/strong><\/span><\/p>\n

Luomisen ja lunastuksen v\u00e4linen yhteys on erityisen ilmeinen ortodoksisessa liturgisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Jumalallisessa liturgiassa leip\u00e4 ja viini – luomakunnan osat – muuttuvat jumalallisen l\u00e4sn\u00e4olon v\u00e4lineiksi. Vesi, \u00f6ljy ja muut aineelliset elementit muuttuvat sakramenteissa armon kanaviksi.<\/span><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 sakramentaalisessa maailmankatsomuksessa koko luomakunta n\u00e4hd\u00e4\u00e4n potentiaalisena Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon paljastajana. Kuten pyh\u00e4 Maximus Tunnustaja opetti, aineellinen maailma voi tulla l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4ksi jumalalliselle todellisuudelle.<\/span><\/p>\n

\u00a0Eskatologinen t\u00e4yttymys<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksisessa teologiassa s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n vahva eskatologinen ulottuvuus, jossa odotetaan luomakunnan lopullista kirkastumista. Kristuksen aikaansaama lunastus ulottuu lopulta koko luomakuntaan, joka \u201dvapautetaan katoavaisuuden orjuudesta\u201d (Room. 8:21).<\/span><\/p>\n

Tavoitteena ei ole aineellisen maailman tuhoaminen vaan sen muuttaminen – \u201duusi taivas ja uusi maa\u201d (Ilm. 21:1), jossa luomakunta saavuttaa tarkoituksensa t\u00e4ydellisess\u00e4 yhteydess\u00e4 Jumalan kanssa.<\/span><\/p>\n

\u00a0Ekologiset vaikutukset<\/strong><\/span><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 teologisella n\u00e4kemyksell\u00e4 on syv\u00e4llisi\u00e4 vaikutuksia siihen, miten ortodoksiset kristityt suhtautuvat luontoon. Luomakunta ei ole vain ihmisen pelastuksen kulissina, vaan se osallistuu lunastukseen. T\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 kunnioittavaa asennetta luontoa kohtaan ja sen tunnustamista, ett\u00e4 ihmiskunnalla on pappisrooli luomakunnan hoitamisessa.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisessa ajattelussa luominen ja lunastus muodostavat yhden, yhten\u00e4isen jumalallisen talouden. Sama jumalallinen rakkaus, joka synnytti maailman, toimii sen palauttamiseksi Kristuksen kautta. Inkarnaatio vahvistaa aineellisen luomakunnan hyvyytt\u00e4 samalla kun se muuttaa sit\u00e4 ja osoittaa kohti kaiken lopullista palauttamista Jumalassa.<\/span><\/p>\n

\u00a0Kolminaisuuden perusta<\/strong><\/span><\/p>\n

Jotta voisimme syventy\u00e4 ortodoksiseen k\u00e4sitykseen luomisesta ja lunastuksesta, meid\u00e4n on tunnustettava sen pohjimmiltaan trinitaarinen luonne. Luominen l\u00e4htee Is\u00e4st\u00e4 Pojan kautta Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kolminaisuusmalli heijastuu lunastuksessa, jossa Is\u00e4 l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Pojan, joka toteuttaa pelastuksen Pyh\u00e4n Hengen voimalla.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Gregorius Nyssalainen ja muut kappadokialaiset is\u00e4t korostivat, ett\u00e4 koko Kolminaisuus osallistuu sek\u00e4 luomiseen ett\u00e4 pelastukseen. T\u00e4m\u00e4 on vastoin k\u00e4sityst\u00e4, jonka mukaan Vanhan testamentin Luoja-Jumala eroaa Uuden testamentin Lunastajasta – t\u00e4m\u00e4 on harhaoppi (markionismi), jonka varhaiskirkko torjui jyrk\u00e4sti.<\/span><\/p>\n

Antropologiset ulottuvuudet<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksinen n\u00e4kemys ihmisest\u00e4 mikrokosmoksena- \u201dpienoismaailmankaikkeutena\u201d, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 elementtej\u00e4 koko luomakunnasta – on keskeinen luomakunnan ja lunastuksen v\u00e4lisen yhteyden ymm\u00e4rt\u00e4misen kannalta. Kuten Pyh\u00e4 Maximus Tunnustaja opetti, ihminen on ainutlaatuisella tavalla silta hengellisen ja aineellisen maailman v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 antropologia selitt\u00e4\u00e4, miksi ihmisen synti vaikutti koko luomakuntaan ja miksi ihmisen lunastuksella on kosmisia vaikutuksia. Kun Kristus omaksuu ihmisluonnon, h\u00e4n tiivist\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n koko luodun j\u00e4rjestyksen. Ihmisen kutsumus tulee selv\u00e4ksi: h\u00e4nen on toimittava v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 Jumalan ja luomakunnan v\u00e4lill\u00e4 ja saatettava kaikki olennot yhteyteen jumalallisen el\u00e4m\u00e4n kanssa.<\/span><\/p>\n

Theosis luomakunnan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksinen k\u00e4sitys teoosiksesta (jumalallistumisesta) paljastaa, ett\u00e4 luomakunnan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 oli alusta alkaen osallisuus jumalalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Pyh\u00e4 Irenaeus artikuloi t\u00e4m\u00e4n kirjoittaessaan, ett\u00e4 \u201dJumala tuli sellaiseksi kuin me olemme, jotta me tulisimme sellaisiksi kuin h\u00e4n on\u201d. Luomakunnan ei koskaan ollut tarkoitus olla olemassa itsen\u00e4isesti vaan aina yhdess\u00e4 Jumalan kanssa.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulma eroaa merkitt\u00e4v\u00e4sti l\u00e4nsimaisista teologisista suuntauksista, jotka toisinaan pit\u00e4v\u00e4t luomista erillisen\u00e4, alustavana tekona ennen kuin lunastuksen \u201dtodellinen draama\u201d alkaa. Ortodoksisessa ajattelussa luomakunta itsess\u00e4\u00e4n on jo suuntautunut kohti teoosista, ja lunastus palauttaa t\u00e4m\u00e4n alkuper\u00e4isen radan syntiinlankeemuksen j\u00e4lkeen.<\/span><\/p>\n

Jumalallisten energioiden rooli<\/strong><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Gregorius Palamasin erottelu Jumalan olemuksen ja energioiden v\u00e4lill\u00e4 tarjoaa puitteet sen ymm\u00e4rt\u00e4miselle, miten luomakunta osallistuu jumalalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Vaikka Jumalan olemus pysyy transsendenttisen\u00e4 ja saavuttamattomana, h\u00e4nen luomattomat energiansa l\u00e4p\u00e4isev\u00e4t luomakunnan, mik\u00e4 mahdollistaa aidon yhteyden ilman luontojen sekoittumista.<\/span><\/p>\n

N\u00e4iden jumalallisten energioiden kautta luomakuntaa ei ainoastaan synnytet\u00e4, vaan sit\u00e4 my\u00f6s yll\u00e4pidet\u00e4\u00e4n ja se ohjataan kohti sen t\u00e4yttymyst\u00e4. Inkarnaatio tehostaa t\u00e4t\u00e4 l\u00e4sn\u00e4oloa, sill\u00e4 Kristuksesta tulee jumalallisen ja luodun todellisuuden lopullinen kohtaamispaikka.<\/span><\/p>\n

Ikonografinen n\u00e4kemys<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksinen ikoniteologia ilmaisee voimakkaasti luomisen ja lunastuksen v\u00e4lisen yhteyden. Ikonit valmistetaan materiaalisen maailman elementeist\u00e4 (puu, pigmentit), mutta niist\u00e4 tulee \u201dikkunoita taivaaseen\u201d. Ne ovat esimerkki siit\u00e4, miten materia voi muuttua ilman, ett\u00e4 se tuhoutuu, ja miten se voi armon kautta osallistua jumalalliseen.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 ikonografinen periaate ulottuu muodollisia ikoneita pidemm\u00e4lle, kaikkeen luomakuntaan, jonka on tarkoitus paljastaa Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo. Kuten pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen v\u00e4itti puolustaessaan ikoneita, inkarnaatio itsess\u00e4\u00e4n oikeuttaa aineellisten aineiden k\u00e4ytt\u00e4misen hengellisiin tarkoituksiin ja vahvistaa, ett\u00e4 aine voi todellakin olla jumalallisen l\u00e4sn\u00e4olon v\u00e4line.<\/span><\/p>\n

Askeesi ja luominen<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksisuuden askeettinen perinne saattaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hylk\u00e4\u00e4v\u00e4n luomakunnan, mutta aito ortodoksinen askeesi pyrkii itse asiassa palauttamaan oikean suhteen luotuihin asioihin. Harjoittelemalla irrottautumista omistushaluisista asenteista luomakuntaa kohtaan askeetit oppivat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n maailman pikemminkin lahjana kuin hy\u00f6dykkeen\u00e4.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Antoniuksen kaltaiset autiomaais\u00e4t osoittivat, ett\u00e4 askeettinen kuri ei johda luomakunnan vihaamiseen vaan sovintoon sen kanssa. Tarinat pyhimyksist\u00e4, jotka el\u00e4v\u00e4t rauhanomaisesti villiel\u00e4inten kanssa, heijastavat Eedenin harmoniaa ja ennakoivat eskatologista rauhaa, jota Jesajan n\u00e4yss\u00e4 susi asuu karitsan kanssa.<\/span><\/p>\n

\u00a0Liturginen kosmologia<\/strong><\/span><\/p>\n

Jumalallinen liturgia kiteytt\u00e4\u00e4 ortodoksisen k\u00e4sityksen luomisesta ja lunastuksesta. Kuten liturgian tutkija Alexander Schmemann totesi, liturgia on matka, joka toistaa luomakunnan liikkeen Jumalasta pois ja takaisin Jumalan luo, joka on nyt muuttunut.<\/span><\/p>\n

Kun pappi julistaa: \u201dSinun omaasi, Sinun omistasi, me sinulle edeskannamme\u201d, t\u00e4m\u00e4 tiivist\u00e4\u00e4 ortodoksisen ymm\u00e4rryksen siit\u00e4, ett\u00e4 voimme tarjota Jumalalle vain sen, mit\u00e4 h\u00e4n on ensin antanut meille luomisessa, joka on nyt muuttunut Kristuksen lunastusty\u00f6n kautta. Eukaristia on n\u00e4in ollen luomakunnan tarkoituksen – yhteyden Jumalan kanssa – toteutuminen.<\/span><\/p>\n

Nykyaikaiset vaikutukset<\/strong><\/span><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kokonaisvaltaisella n\u00e4kemyksell\u00e4 luomisesta ja lunastuksesta on syv\u00e4llisi\u00e4 vaikutuksia nykyp\u00e4iv\u00e4n kysymyksiin:<\/span><\/p>\n

1.Ekologisesta vastuusta<\/em> tulee teologinen imperatiivi, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n eettinen mieltymys.<\/span><\/p>\n

2.Tieteellinen tutkimus<\/em> voidaan hyv\u00e4ksy\u00e4 Jumalan luovan viisauden l\u00f6yt\u00f6n\u00e4 ilman l\u00e4nsimaisessa keskustelussa tavallisia tieteen ja uskonnon v\u00e4lisi\u00e4 j\u00e4nnitteit\u00e4.<\/span><\/p>\n

3.Taiteellinen luovuus<\/em> vahvistetaan osallistumisena Jumalan jatkuvaan luovaan toimintaan.<\/span><\/p>\n

4.Sosiaalinen oikeudenmukaisuus<\/em> perustuu siihen, ett\u00e4 kaikki ihmiset ja koko luomakunta kantavat Jumalan kuvaa ja ett\u00e4 heid\u00e4t on tarkoitettu muuttumaan Kristuksessa.<\/span><\/p>\n

Ortodoksinen k\u00e4sitys luomisesta ja lunastuksesta siis tarjoaa kokonaisvaltaisen n\u00e4kemyksen, jossa v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n sek\u00e4 maallinen materialismi ett\u00e4 hengellinen dualismi. T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kemyksess\u00e4 aineellinen maailma ei ole itsetarkoitus eik\u00e4 este hengelliselle el\u00e4m\u00e4lle, vaan se on itse areena, jossa jumalallinen rakkaus ilmenee ja jossa yhteys Jumalaan toteutuu. Koko kosminen draama luomisesta lunastuksen kautta lopulliseen kirkastumiseen muodostaa yhden ainoan, johdonmukaisen ilmauksen Jumalan ikuisesta tarkoituksesta: ett\u00e4 kaikki koottaisiin yhteen Kristuksessa (Ef.1:10) ja ett\u00e4 Jumala olisi \u201dkaikki kaikessa\u201d (1. Kor. 15:28).<\/span><\/p>\n

Patristisia n\u00e4kemyksi\u00e4 luomisesta ja lunastuksesta <\/strong><\/span><\/p>\n

Kirkkois\u00e4t tarjoavat runsaasti tietoa luomakunnan ja lunastuksen yhteyden ymm\u00e4rt\u00e4miseksi. Pyh\u00e4n Irenaeuksen k\u00e4site \u201drekapitulaatio<\/em>\u201d (anakephalaiosis) on erityisen merkitt\u00e4v\u00e4. H\u00e4nen mukaansa Kristus toistaa koko ihmiskunnan historian ja kokemuksen, my\u00f6s alkuper\u00e4isen luomisty\u00f6n, saattamalla sen t\u00e4yttymykseen. Tulemalla \u201duudeksi Aadamiksi\u201d Kristus kokoaa yhteen sen, mik\u00e4 syntiinlankeemuksessa hajosi, ja palauttaa sen ykseyteen.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Symeon Uusi Teologi tarjoaa toisen syv\u00e4llisen n\u00e4k\u00f6kulman kuvaamalla, kuinka hengellinen ihminen alkaa n\u00e4hd\u00e4 \u201dlogoi<\/em>\u201d (jumalalliset periaatteet) kaikissa luoduissa asioissa. Simeonille t\u00e4m\u00e4 hengellinen n\u00e4kemys paljastaa luomakunnan todellisen luonteen l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4n\u00e4 jumalalliselle l\u00e4sn\u00e4ololle – kyvyn, joka syntiinlankeemus himmensi mutta ei tuhonnut sit\u00e4 ja joka nyt palautetaan Kristuksen kautta.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen ilmaisi ikonien puolustuksessaan, miten itse materia on lunastettu: \u201dEn palvo ainetta, vaan palvon aineen Luojaa, joka tuli minun t\u00e4hteni aineeksi, joka otti lihan muodon ja toteutti pelastukseni aineen kautta.\u201d T\u00e4m\u00e4 kuvastaa ytimekk\u00e4\u00e4sti ortodoksista k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 lunastus toimii aineellisen luomakunnan kautta ja muuttaa sit\u00e4 sen sijaan, ett\u00e4 se ohittaisi sen.<\/span><\/p>\n

Liturginen ilmaisu l\u00e4pi kirkkovuoden<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksinen liturginen kalenteri ilment\u00e4\u00e4 luomisen ja lunastuksen v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4 vuotuisen syklins\u00e4 kautta. Teofanian (epifanian) juhlaan sis\u00e4ltyy suuri veden siunaaminen, jossa koko luotu j\u00e4rjestys, jota vesi symboloi, pyhitet\u00e4\u00e4n Kristuksen kasteen kautta. Kun pappi upottaa ristin veteen, se symboloi sit\u00e4, ett\u00e4 Kristuksen lunastusty\u00f6 ulottuu itse aineellisiin elementteihin.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n viikon ja p\u00e4\u00e4si\u00e4isen aikana veisut korostavat toistuvasti lunastuksen kosmista ulottuvuutta: \u201dT\u00e4n\u00e4\u00e4n on koko luomakunnan yl\u00f6snousemus\u201d, julistetaan yhdess\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isveisussa. P\u00e4\u00e4si\u00e4isliturgiaa vietet\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 kaikki valot syttyv\u00e4t ja ovet aukeavat, mik\u00e4 symboloi sit\u00e4, ett\u00e4 Kristuksen yl\u00f6snousemus tuo valoa koko luomakuntaan ja avaa tien paratiisiin.<\/span><\/p>\n

Kirkastumisjuhla paljastaa, miten ihmisluonto ja sen my\u00f6t\u00e4 koko luomakunta on tarkoitettu jumalallisen valon l\u00e4p\u00e4isem\u00e4ksi. Kun Kristuksen kasvot \u201dloistivat kuin aurinko\u201d Taborin vuorella, se ei ollut mik\u00e4\u00e4n ulkoinen lis\u00e4ys vaan ilmoitus luomakunnan todellisesta kohtalosta, kun se on t\u00e4ysin yhdistynyt Jumalan kanssa.<\/span><\/p>\n

Teotokoksen (Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n) rooli.<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksisessa teologiassa Marian, Theotokoksen, rooli on ratkaiseva luomakunnan ja lunastuksen yhdist\u00e4misess\u00e4. Koska h\u00e4n antaa lihansa lihaksi tulleelle Sanalle, h\u00e4n edustaa luomakunnan vapaata vastausta Jumalan aloitteeseen. Pyh\u00e4 Nikolaos Kavasilas totesi, ett\u00e4 inkarnaatio edellytti paitsi Jumalan laskeutumista my\u00f6s ihmiskunnan nousua Marian suostumuksen kautta.<\/span><\/p>\n

Teotokosta kutsutaan usein \u201duudeksi Eevaksi\u201d, ja se on rinnakkainen Kristuksen kanssa uutena Aatamina. Siin\u00e4 miss\u00e4 Eeva osallistui luomakunnan erottamiseen Luojasta, Maria osallistuu niiden j\u00e4lleenyhdist\u00e4miseen. H\u00e4nen nimens\u00e4 \u201dS\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n s\u00e4ili\u00f6\u201d (Platytera) ilmaisee, kuinka h\u00e4nen kauttaan luomakunta kykenee s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jumaluuden ilman, ett\u00e4 se kuluttaa sit\u00e4.<\/span><\/p>\n

Hesykasmi ja aistien kirkastuminen<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksisen hengellisyyden hesykastinen perinne tarjoaa kokemuksellista tietoa luomakunnan lunastuksesta. Jeesus-rukouksen ja sis\u00e4isen hiljaisuuden harjoittamisen kautta hesykastit kertovat, ett\u00e4 tavallinen havaintokyky muuttuu – he alkavat n\u00e4hd\u00e4 luodut asiat \u201dluomattoman valon\u201d valaisemina, joka loisti Kristuksesta kirkastumisen yhteydess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Gregorius Palamas puolusti t\u00e4t\u00e4 kokemusta arvostelijoita vastaan v\u00e4itt\u00e4en, ett\u00e4 itse ruumis – ei vain sielu – voi osallistua jumalalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Hesykastien korostama ruumiin rooli rukouksessa vahvistaa, ett\u00e4 lunastukseen kuuluu fyysisen todellisuuden muuttaminen, ei pakeneminen siit\u00e4.<\/span><\/p>\n

\u00a0Kosminen pappeus ja eukaristinen eetos<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksinen k\u00e4sitys pappeudesta ulottuu vihitty\u00e4 papistoa laajemmalle ja kattaa ihmiskunnan perustavanlaatuisen kutsumuksen luomakunnan pappina. Ihminen on kutsuttu seisomaan aineellisen ja hengellisen maailman rajapinnassa ja tarjoamaan luomakunta takaisin Jumalalle kiitokseksi (eukaristia).<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 eukaristinen eetos muokkaa sit\u00e4, miten ortodoksiset kristityt ihanteellisesti suhtautuvat ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Luomakuntaan ei suhtauduta resurssina, jota on hy\u00f6dynnett\u00e4v\u00e4, vaan lahjana, joka on otettava vastaan kiitollisuudella ja tarjottava takaisin Jumalalle. Jokaisesta ateriasta voi tulla \u201dpieni eukaristia\u201d, kun se otetaan vastaan kiitt\u00e4en ja tunnustetaan ruoka Jumalan lahjaksi, joka yhdist\u00e4\u00e4 meid\u00e4t koko luotuun j\u00e4rjestykseen.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4t ja luomakunta<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksisten pyhien el\u00e4m\u00e4 osoittaa usein palautetun suhteen luomakuntaan. Pyh\u00e4 Serafim Sarovilainen ruokki k\u00e4dest\u00e4\u00e4n villi\u00e4 karhua; pyh\u00e4 Maria Egyptil\u00e4inen k\u00e4veli veden p\u00e4\u00e4ll\u00e4; pyh\u00e4ll\u00e4 Gerasimoksella oli seuranaan leijona. N\u00e4it\u00e4 ei pidet\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ihmeellisin\u00e4 poikkeuksina vaan v\u00e4l\u00e4hdyksin\u00e4 ihmiskunnan alkuper\u00e4isest\u00e4 suhteesta luomakuntaan ja ennakointeina sen eskatologisesta palauttamisesta.<\/span><\/p>\n

Nykyajan vanhus Athos-vuoren pyh\u00e4 Paisios puhui siit\u00e4, kuinka hengellinen kasvu antaa ihmiselle mahdollisuuden rakastaa jopa hy\u00f6nteisi\u00e4 ja kasveja ja n\u00e4hd\u00e4 niiss\u00e4 jumalallisen viisauden heijastuksia. T\u00e4m\u00e4 my\u00f6t\u00e4tunto kaikkia luotuja olentoja kohtaan johtuu luonnollisesti siit\u00e4, ett\u00e4 luomakunnan asema Jumalan lunastussuunnitelmassa tunnustetaan.<\/span><\/p>\n

Luomakuntaa koskeva luostariviisaus<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksiset luostarikilvoittelijat ovat kehitt\u00e4neet syv\u00e4llist\u00e4 ekologista viisautta harjoittaessaan askeettista kuria. Luonnonvarojen hallittu k\u00e4ytt\u00f6, kest\u00e4v\u00e4t maatalousk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t sek\u00e4 perinteisiss\u00e4 luostareissa esiintyv\u00e4t ty\u00f6n ja rukouksen rytmit tarjoavat malleja harmoniseen suhteeseen luomakunnan kanssa.<\/span><\/p>\n

Kreikassa sijaitsevalla muinaisella Athos-vuorella, joka on muinaisen luostarin niemimaa, on Euroopan monimuotoisimpia metsi\u00e4, mik\u00e4 osoittaa, miten hengellinen harjoitus voi sopia yhteen ymp\u00e4rist\u00f6nsuojelun kanssa. Luostarin yksinkertaisuus on vastakohta kulutuskulttuurin hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4v\u00e4lle suhteelle luomakuntaan.<\/span><\/p>\n

Nykyajan ortodoksinen ekologinen ajattelu<\/strong><\/span><\/p>\n

Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos, jota kutsutaan usein \u201dvihre\u00e4ksi patriarkaksi\u201d, on kehitt\u00e4nyt ortodoksista ekologista teologiaa nykyp\u00e4iv\u00e4n haasteita varten. H\u00e4n kirjoittaa: \u201dRikoksen tekeminen luontoa vastaan on synti. Jos ihminen aiheuttaa lajien sukupuuttoon kuolemisen ja tuhoaa Jumalan luomakunnan biologisen monimuotoisuuden; jos ihminen heikent\u00e4\u00e4 maapallon koskemattomuutta aiheuttamalla muutoksia sen ilmastossa, riist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 maapallolta sen luonnolliset mets\u00e4t tai tuhoamalla sen kosteikot; jos ihminen vahingoittaa muita ihmisi\u00e4 sairauksilla saastuttamalla maapallon vedet, maan, ilman ja el\u00e4m\u00e4n myrkyllisill\u00e4 aineilla – n\u00e4m\u00e4 ovat synti\u00e4.\u201d<\/span><\/p>\n

Teologi, metropoliitta John Zizioulas, on artikuloinut, miten ekologinen kriisi johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 luomakuntaa ei l\u00e4hestyt\u00e4 eukaristisesti. Kun luomakuntaa tarkastellaan pelkk\u00e4n\u00e4 resurssina eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n v\u00e4lineen\u00e4 yhteyteen Jumalan kanssa, siit\u00e4 seuraa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 riistoa. H\u00e4nen mukaansa ratkaisu on ortodoksisen perinteen eukaristisen ja askeettisen eetoksen palauttaminen.<\/span><\/p>\n

Eskatologinen visio: Uusi luominen<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksinen eskatologia ei odota aineellisen maailman tuhoutumista vaan sen kirkastumista. Ilmestyskirjassa kuvattu \u201duusi taivas ja uusi maa\u201d edustaa t\u00e4yttynytt\u00e4 luomakuntaa, ei korvattua luomakuntaa. Pyh\u00e4 Paavali puhuu siit\u00e4, ett\u00e4 luomakunta itsess\u00e4\u00e4n \u201dvapautetaan hajoamisen orjuudesta\u201d (Room. 8:21), mik\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 lunastus ulottuu my\u00f6s muuhun kuin inhimilliseen luomakuntaan.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 eskatologinen toivo muokkaa ortodoksisia asenteita nykyisi\u00e4 ekologisia haasteita kohtaan. Ymp\u00e4rist\u00f6nhoidosta tulee yhteisty\u00f6 Jumalan lunastustarkoitusten kanssa, joka valmistaa luomakuntaa sen lopulliseen muutokseen, kun, kuten pyh\u00e4 Paavali kirjoittaa, \u201dJumala on oleva kaikki kaikessa\u201d (1. Kor. 15:28).<\/span><\/p>\n

Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s<\/strong><\/span><\/p>\n

Ortodoksinen k\u00e4sitys luomakunnasta ja lunastuksesta tarjoaa kattavan n\u00e4kemyksen, joka puuttuu nykyajan pirstaleisuuteen hengellisten ja aineellisten huolenaiheiden v\u00e4lill\u00e4. Tunnustamalla Jumalan luomis- ja lunastusty\u00f6n v\u00e4lisen luontaisen yhteyden ortodoksinen teologia tarjoaa resursseja ekologisten kriisien k\u00e4sittelyyn, tieteen ja uskon v\u00e4lisen kuilun korjaamiseen ja pyh\u00e4n tunteen palauttamiseen aineelliseen maailmaan.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys kutsuu uskovia eukaristiseen ja askeettiseen eetokseen – ottamaan luomakunnan vastaan lahjana, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kiitollisuudella ja maltillisesti ja osallistumaan sen lunastavaan muutokseen Kristuksen kautta. T\u00e4ll\u00e4 tavoin ortodoksisen perinteen muinainen viisaus puhuu voimakkaasti nykyajan huolenaiheisiin ja tarjoaa tien kohti sovintoa ihmiskunnan ja muun luomakunnan v\u00e4lill\u00e4 niiden yhteisen lunastuksen kautta Kristuksessa.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Luomisen ja lunastuksen yhteys ortodoksisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta Is\u00e4 Raimo Sissonen Ortodoksisessa teologiassa luominen ja lunastus eiv\u00e4t ole erillisi\u00e4 jumalallisia tekoja, vaan<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-2674","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2674","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2674"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2674\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2675,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2674\/revisions\/2675"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2674"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2674"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2674"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}