\u00a0<\/strong><\/span><\/p>\nJavier Teixidor: Muerte,Cielo y Seol en San Efren<\/strong><\/span><\/p>\nOrientalia Christiana periodica (27) \/1961<\/em><\/strong><\/span><\/p>\n82 -114<\/strong><\/p>\nK\u00e4\u00e4nn\u00f6s:RS<\/span><\/p>\n\u00a0<\/strong><\/span><\/p>\nAloitamme t\u00e4m\u00e4n aiheen k\u00e4sittelyn, joka pyrkii selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 kuolema ja ihmisen yliluonnollinen kohtalo ovat Pyh\u00e4n Efraimin teologiassa, l\u00e4htien siit\u00e4 lyhyest\u00e4 kuvauksesta, jonka itse pyh\u00e4 tekee inhimillisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen Nisibis- hymneiss\u00e4\u00e4n (= CN). Lainaus on CN 73, 24-28; se kuuluu n\u00e4in:<\/span><\/p>\n”Yksi on tie meille kaikille:<\/em><\/span><\/p>\nsyntym\u00e4st\u00e4 kuolemaan,<\/em><\/span><\/p>\nja kuolemasta yl\u00f6snousemukseen.<\/em><\/span><\/p>\nT\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen on kaksi tiet\u00e4:<\/em><\/span><\/p>\nyksi Tulelle, toinen Edenille.”<\/em><\/span><\/p>\nT\u00e4ss\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4n synteesiss\u00e4 meit\u00e4 kiinnostaa kuoleman ja yl\u00f6snousemuksen v\u00e4linen aikajakso. T\u00e4m\u00e4 ajanjakso tiivistyy pyh\u00e4ll\u00e4 Efraimilla seuraaviin sanoihin: ”kuolema on kuin uni”. T\u00e4ll\u00e4 tavalla voidaan puhua, koska kuoleman uni p\u00e4\u00e4ttyy yl\u00f6snousemuksen her\u00e4\u00e4miseen, aivan kuten p\u00e4ivitt\u00e4inen uni p\u00e4\u00e4ttyy uuden p\u00e4iv\u00e4n alkaessa. Todellakin, verbi ”her\u00e4t\u00e4” l\u00f6ytyy CN:st\u00e4 k\u00e4ytettyn\u00e4 siemenen her\u00e4\u00e4misest\u00e4 sateen vaikutuksesta tai siki\u00f6n syntymisest\u00e4, joka oli suojassa \u00e4idin kohdussa. Ja samalla linjalla verbi esiintyy.<\/span><\/p>\n(T\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 perustuu p\u00e4\u00e4asiassa kahden Pyh\u00e4n Efaimin kirjoituksen analyysiin: Carmina Nisibena (toim. G. BICKELL, Lipsiae 1866) ja 105 Hymni\u00e4 Paratiisista (toim. E. BECK, Des heiligen Ephraems des Syrers Hymnen De Paradiso und contra Julianum, Corpus Scriptorum Christianorum Orientalium, Scriptores Syri 78, Leuven 1957; saksankielinen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s CSCHO, Scrip. Syr. 79, Leuven 1957; ja latinalainen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s, Ephraems Hymnen \u00fcber das Paradies, Studia Anselmiana 26, Rooma 1951). Tulen antamaan tietoa n\u00e4iden sivujen aikana muista Pyh\u00e4n Efraimin teoksista, jotka ovat auttaneet minua tarkentamaan n\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4.) (CN 46, 146-150 ja 179-189.)<\/span><\/p>\nViitaten ihmisten her\u00e4\u00e4miseen yleisess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa CN 46, 132-134. CN 49, 163-178 jakeet asettavat rinnakkain ne, jotka her\u00e4\u00e4v\u00e4t y\u00f6ll\u00e4, ja ne, jotka her\u00e4\u00e4v\u00e4t yl\u00f6snousemuksen hetkell\u00e4, s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4en pasuunan \u00e4\u00e4nt\u00e4, ”joka kutsuu kohtaamaan Kuninkaan Poikaa”. Kuitenkin, vaikka kuolema on kuin uni ja yl\u00f6snousemus her\u00e4\u00e4minen, ei kaikki ihmiset pid\u00e4 kuolemaa rauhallisena unena. Toisin sanoen, kaikki eiv\u00e4t valmistaudu kuoleman uneen samalla tavalla. T\u00e4m\u00e4 pakottaa meid\u00e4t tarkastelemaan, mit\u00e4 merkityksi\u00e4 unikuvaan liittyy kuoleman yhteydess\u00e4.<\/span><\/p>\n\n- Kuolema kuin uni<\/strong><\/span><\/li>\n<\/ol>\n
Sek\u00e4 Uudessa Testamentissa ett\u00e4 juutalais- kristillisiss\u00e4 kirjoituksissa kuolemaa kuvataan usein kuin unena tai unelmointina. Kuolleen ihmisen ja nukkuvan ihmisen v\u00e4linen samankaltaisuus antaa aihetta t\u00e4lle kuvastolle. T\u00e4m\u00e4 kuvasto, joka perustuu yleiseen kokemukseen, tekee tarpeettomaksi pohtia, milloin ja miten se on voinut tulla osaksi varhaista teologiaa. Kuitenkin, vaikka hyv\u00e4ksymme t\u00e4m\u00e4n kuvan, on viel\u00e4 selvitett\u00e4v\u00e4n\u00e4, mit\u00e4 opetuksia siit\u00e4 voidaan johtaa. Pyh\u00e4 Efraim on selitt\u00e4nyt t\u00e4t\u00e4 kuvaa useaan otteeseen CN:ss\u00e4. CN 43, 161-178 h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 seuraavat sanat kuoleman ja unen v\u00e4lisest\u00e4 pariteetista:<\/span><\/p>\n”Luonnollinen uni ei tapa nukkujaa;<\/em><\/span><\/p>\neik\u00e4 Seol tappanut eik\u00e4 tapa:<\/em><\/span><\/p>\nuni, koska se {tarjoaa} rauhoittumisen,<\/em><\/span><\/p>\nja Seol, koska se {tarjoaa} yl\u00f6snousemuksen…”<\/em><\/span><\/p>\n <\/p>\n
(1) Luuk. 8:52; Matt. 9:24; Joh.11:1-14. Kommentissaan Diatessaronista pyh\u00e4 Efraim ei tarkastele Matt. 9:24:ss\u00e4 unta ja kuolemaa rinnakkain, vaan Kristuksen sanojen todistavuutta (ks. L. Leloirin julkaisu, Saint \u00c9fraim Commentaire de l’\u00c9vangile Concordani (armenia versio), CSCHO, Scrip. Armen. 1, Leuven 1954; latinalaisen k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen kokoelma, CSCHO, Scrip. Armen. 2, s. 77). H. Riesenfeld my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Matt. 9:24:ss\u00e4 ja Joh. 11:11:ss\u00e4 ”nukkuminen” merkitsee odotusta yl\u00f6snousemuksesta. Yhdistelm\u00e4 ”xa\u03b4\u00e9\u00fc\u03b4eiv<\/em>” ja ”e\u03b3\u03b5\u03b9\u03c1\u03b5\u03c3\u03b4\u03b1<\/em>\u03af” ei vaikuta olevan sattumaa Mark.4:27:ss\u00e4. Katso h\u00e4nen artikkelinsa ”La descente dans la mort” teoksessa Aux Sources de la Tradition Chr\u00e9tienne (toim. M. Goguel), Pariisi-Neuch\u00e2tel 1950, s. 216, n. 7. Pyh\u00e4 Efraim on t\u00e4ss\u00e4 opillisessa linjassa, kuten tulemme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n <\/p>\n
Ei y\u00f6uni koskaan pet\u00e4<\/em><\/span><\/p>\nnukkujaa ja levossa olevaa,<\/em><\/span><\/p>\nsill\u00e4 se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4net j\u00e4lleen,<\/em><\/span><\/p>\nilman viivytyst\u00e4.<\/em><\/span><\/p>\nEik\u00e4 Seol ole pett\u00e4nyt eik\u00e4 pet\u00e4.<\/em><\/span><\/p>\nN\u00e4et, kuinka uni kumoaa Seolin,<\/em><\/span><\/p>\nsill\u00e4 jos aamunkoitto her\u00e4tt\u00e4\u00e4 nukkujat,<\/em><\/span><\/p>\nniin \u00c4\u00e4ni nostaa kuolleet pystyyn.<\/em><\/span><\/p>\nPyh\u00e4 Efraim n\u00e4kee kuoleman tapahtumana, joka vie ihmisen Seoliin. Seol ilmenee paikkana, jossa kuolleet kokoontuvat, er\u00e4\u00e4nlaisena maanalaisten kuolleiden kaupunkina, jossa Kuolema hallitsee. T\u00e4m\u00e4 Kuoleman personifikaatio, joka on niin yleinen kirjoittajallemme ja josta my\u00f6hemmin puhumme, mahdollistaa runollisen tavan, jolla Seolista puhutaan Kuoleman valtakuntana. Efraimin teksti perustuu, kuten on voitu huomata, p\u00e4ivitt\u00e4isen unen vertauskuvaan. T\u00e4m\u00e4 antaa pohjan puhua Seolista. Tarkastellaanpa siis tarkemmin t\u00e4t\u00e4 unen kuvaa muiden tekstien avulla. Yritys tuo esiin kaksi vastakkaista asennetta \u2013 vanhurskaan ja syntisen \u2013 kuoleman olevan uni, josta her\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n\n- a) Vanhurskas kuolee odottaen yl\u00f6snousemusta, aivan kuten y\u00f6ksi nukkumaan menev\u00e4 toivoo her\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 aamulla. Efraim tekee jokaisesta aamun her\u00e4\u00e4misest\u00e4, huomioithan, todisteen siit\u00e4, ett\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen on yl\u00f6snousemus. Ja juuri t\u00e4m\u00e4 varmuus muuttaa vanhurskaan kuoleman rauhalliseksi levoksi. Vanhurskas odottaa kuolemaansa kuin v\u00e4syneen\u00e4 oleva ihminen odottaa y\u00f6levon rauhoittumista.<\/span><\/li>\n<\/ol>\n
Paljon haluaa nukkua se, joka on v\u00e4synyt;<\/em><\/span><\/p>\nniin my\u00f6s sille, joka on harjoittanut paastoa ja valvomista,<\/em><\/span><\/p>\nkuolema on yst\u00e4v\u00e4.<\/em> (CN 43, 157-160).<\/span><\/p>\n <\/p>\n
Vanhurskas n\u00e4kee siis kuoleman rauhallisena lepona. T\u00e4m\u00e4 ajatus omaa laajan perinteen juutalais- kristillisiss\u00e4 kirjoituksissa.\u00a0<\/span><\/p>\n(1) Sananmukaisesti: ”se, joka on ahne (l\u00e1 ky\u00e4m\u00e2<\/em>), ei koskaan saa unta vuoteissaan” (w. 68-69).\u00a0<\/span><\/p>\n(2) E. Beck, Efraimin k\u00e4sitys paratiisista, s. 91.\u00a0<\/span><\/p>\n(3) On kuitenkin syyt\u00e4 ottaa huomioon Beckin oikea huomio: ”Ihmisen, joka kuolee, ei pit\u00e4isi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n unohtaa paikkoja, joissa h\u00e4n on valvonut ja paastonnut.”<\/span><\/p>\nN\u00e4iss\u00e4 varhaisen kirkon asiakirjoissa oikeudenmukaisuuden ja nukkujan k\u00e4sitteet yhdistet\u00e4\u00e4n usein. Esimerkiksi Pietarin evankeliumissa kutsutaan Seolissa asuvia ”niiksi, jotka nukkuvat” (1). Vaikka teksti ei anna aihetta suoraan yhdist\u00e4\u00e4 vanhurskaita ja nukkujia (2), voimme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 rinnastusta, pseudo-Jeremiaan Logionia<\/em>. T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa, jonka tunnemme Justinuksen ja Irenaeuksen kautta, ”nukkuvien” ilmaisun merkitys ei voi olla muu kuin ”vanhurskaat” (3). Sama identifiointi on implisiittisesti l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s Hermaan Paimenessa, joka on k\u00e4ytt\u00e4nyt verbi\u00e4 ”nukkua” puhuessaan ”apostolien ja opettajien” (\u03c7\u03bf\u03b9\u03bc\u03b7\u03b4\u03ad\u03bd\u03c4\u03b5\u03c2<\/em>) sek\u00e4 Vanhan testamentin vanhurskaiden kuolemasta (\u03c0\u03c1\u03bf<\/em>\u03c7\u03b5\u03c7\u03bf\u03b9\u03bc\u03b5\u03bc\u03ad\u03bd\u03bf\u03b9\u03c2<\/em>), jotka edelsiv\u00e4t (\u03c0\u03c1\u03bf<\/em>-) n\u00e4it\u00e4 (Par\u00e1b<\/em>. IX, 16, 5). Afraatekselta l\u00f6yd\u00e4mme my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n yhdistelm\u00e4n \u2013 ”vanhurskas” yht\u00e4 kuin ”nukkuva” (4). My\u00f6s Liber Graduum<\/em>, huolimatta erilaisesta teologisesta ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n, ei j\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n perinteen ulkopuolelle (5).<\/span><\/p>\nEfraimin tapauksessa olemme n\u00e4hneet, kuinka kuolema muistuttaa unta. Kuolema, h\u00e4n meille sanoo, inhimillinen tapahtuma, eik\u00e4 sen t\u00e4hden sanoja ”kuolema on yst\u00e4v\u00e4 paastoajalle ja valvojalle” tule painottaa, ja t\u00e4st\u00e4 johtuen t\u00e4m\u00e4 lause viittaa siihen, ett\u00e4 kuolema n\u00e4hd\u00e4\u00e4n rauhoittavana ja toivottavana tilana niille, jotka harjoittavat paastoa ja valvomista ja Efraim toivoo, ett\u00e4 askeetit saisivat rauhan ja oleskelun Seolissa (o. c., s. 91-92). My\u00f6hemmin tarkastelemme syit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n.<\/span><\/p>\n(1) Jaakobin evankeliumin jakeessa 41: ”\u03c4\u03bf\u03af\u03c2 \u03c7\u03bf\u03af\u03bc\u03c9\u03bc\u03ad\u03bd\u03bf\u03b9\u03c2” (toim. L. VAGANAY, Pietarin evankeliumi, Pariisi 1930, s. 300). Evankeliumin ajankohdasta on todenn\u00e4k\u00f6isin hypoteesi, ett\u00e4 se on kirjoitettu Syyriassa noin vuosina 120-130 (s. 163). (Inn. LUURER siirt\u00e4\u00e4 sen syntyajan 100-luvun puoliv\u00e4liin; ks. E. HENNECKE-W. SCHNEEMELCHER, Uuden testamentin apokryfikirjat, I (5. painos, T\u00fcbingen 1959), s. 119.<\/span><\/p>\n(2) Ks. VAGANAYn huomautus jae 41:st\u00e4, s. 301-302.<\/span><\/p>\n(3) Didiin mukaan, (Dial.con Trifon)<\/em>72, 4: ”Herra, Israelin pyh\u00e4 Jumala, on muistanut kuolleitaan (\u03c4\u03bf\u03bd \u03bd\u03b5\u03c7\u03c1\u03ce\u03bd \u03cd\u03c4\u03bf\u03cd<\/em>), jotka olivat nukkuvat [(\u03c4\u03bf\u03bd \u03c7\u03b5\u03c7\u03bf\u03b9\u03bc\u03b7\u03bc\u03ad\u03bd\u03c9\u03bd)].” VAGANAY kannattaa identifikaatiota (s. 302). Legion t\u00e4rkeydest\u00e4 ja sen alkuper\u00e4st\u00e4 ks. J. DANI\u00c9LOU, Juutalais-kristillisyyden teologia, Tournai 1958, s. 260.<\/span><\/p>\n(4) DemonstratioVIII, 19; (P)atrologia (S)yriaca I, sarakkeet 396-397.<\/span><\/p>\n(5) PS III, sarake 363, rivit 17-21. L. G. on kirjoitettu Syyriassa 400-luvun lopulla tai 500-luvun alussa (I. ORT\u00cdZ DE URBINA, Syyrialainen patrologia, Rooma 1958, s. 82). M. KMOSKO on tutkinut L. G.:t\u00e4 ja korostanut kirjoituksen neoplatonista luonteenpiirrett\u00e4 (ks. h\u00e4nen esipuheensa L. G.:lle, PS III, s. LX).<\/span><\/p>\nItse asiassa mainitut asiakirjat \u2013 ja muut mahdolliset viittaukset \u2013 eiv\u00e4t n\u00e4yt\u00e4 olevan muuta kuin variaatioita<\/em> identifikaatiosta, joka on esitetty Matteuksen evankeliumissa 27:52: ”ja monien pyhien ruumiit (\u03ac\u03b3\u03af\u03c9\u03bd), jotka nukkuivat (\u03c4\u03bf\u03bd \u03c7\u03b5\u03c7\u03bf\u03b9\u03bc\u03b7\u03bc\u03ad\u03bd\u03c9\u03bd), nousivat yl\u00f6s.”<\/span><\/p>\n”Suurempi merkitys kuin nukkumisella p\u00e4ivitt\u00e4isen ty\u00f6n j\u00e4lkeen (CN 70, 62-65). Juuri sellainen on mies, joka pyrkii antamaan kuolemalle v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 merkityst\u00e4; niin v\u00e4h\u00e4n h\u00e4nelle merkitsee, ett\u00e4 h\u00e4n analysoi sit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4ksens\u00e4 siin\u00e4 rauhallisen unen paastonsa ja valvomisensa j\u00e4lkeen. Mutta ihminen hyv\u00e4ksyy kuolemansa vain unena, jos h\u00e4n hyv\u00e4ksyy kristillisen sanoman totuuden; t\u00e4st\u00e4 johtuvat pyh\u00e4n tohtorin sanat:<\/span><\/p>\n\u00abJos totuus valaisisi meit\u00e4 kuten valo silm\u00e4<\/em><\/span><\/p>\n\u00a0n\u00e4kisimme, ett\u00e4 kuolema [ei] ole [enemp\u00e4\u00e4] pelottava kuin uni\u00bb.<\/em><\/span><\/p>\nJa runoilijan ajatus selkeytyy h\u00e4nen eksegeesiss\u00e4\u00e4n Lasaruksen yl\u00f6snousemuksen episodista:<\/em><\/span><\/p>\n\u00ab[Kristus] kutsui Lasaruksen.<\/em><\/span><\/p>\nT\u00e4m\u00e4 tuli ulos ja kumosi harhaoppiset.<\/em><\/span><\/p>\nJos (el\u00fa) olisi ollut kuollut Herralleen,<\/em><\/span><\/p>\nh\u00e4n ei olisi voinut kuulla h\u00e4nt\u00e4:<\/em><\/span><\/p>\nh\u00e4n eli, kuolleena, yl\u00f6snousemisensa \u00e4\u00e4nen vuoksi\u00bb.<\/em><\/span><\/p>\n(CN 47, 124-129)<\/span><\/p>\nSana \u00abel\u00fa<\/em>\u00bb olettaa ep\u00e4realistisen ehdon (1), eli ett\u00e4 Lasarus ei ollut t\u00e4ysin kuollut. Lasarus ei ollut, koska h\u00e4n eli Herralleen. Kuolleen uskonnollisuus loi h\u00e4ness\u00e4 erityisen kuolemantilan siten, ett\u00e4 h\u00e4n eli kuolemastaan huolimatta. My\u00f6hemmin n\u00e4emme, kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on olla tarkkaavainen Herran \u00e4\u00e4nen suhteen kuoleman tapahtumassa. Ennen on kuitenkin hyv\u00e4 verrata vanhurskaan tilannetta syntisen tilanteeseen kuoleman edess\u00e4.<\/span><\/p>\n\n- b) Syntisen psykologia kuoleman edess\u00e4 on erilainen kuin vanhurskaan, koska syntinen on kuollut ennen kuin kuolee maalliselle el\u00e4m\u00e4lle (2). Hymneiss\u00e4 \u00abde Fide\u00bb (= HdeF) olen l\u00f6yt\u00e4nyt<\/span><\/li>\n
- T.N\u00f6ldeke, Kurzgefasste Syrische Grammatik, Leipzig 1898, p.299, num.375.<\/span><\/li>\n
- CN 47.131-140 ja CN 50, 1-4<\/span><\/li>\n<\/ol>\n
tekstiin, joka korostaa t\u00e4t\u00e4 ristiriitaa, jossa syntinen el\u00e4\u00e4:<\/span><\/p>\n\u00abVaikka sielu on olemassa, se [voi] olla olematta mielen vuoksi.<\/em><\/span><\/p>\nMiksi se ei ole olemassa?<\/em><\/span><\/p>\nKoska mielen toiminta murskaa sen.<\/em><\/span><\/p>\nOlemassa ollessaan Luojansa vuoksi<\/em><\/span><\/p>\n[sielu] tuhoutuu vapauden vuoksi.\u00bb”<\/em><\/span><\/p>\n”T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 (HdeF.i,13), kuten yleisesti kaikissa n\u00e4iss\u00e4 hymneiss\u00e4, pyh\u00e4 Efraim keskittyy kiistassaan niit\u00e4 kohtaan, jotka kunnioittamatta spekuloivat mysteereist\u00e4, profanoiden kristillisi\u00e4 totuuksia (*). Mutta mit\u00e4 syyrialainen kirjoittaja sanoo ’uteliaista’, voidaan soveltaa my\u00f6s ep\u00e4oikeudenmukaisiin. Puhuessaan Lasaruksen yl\u00f6snousemuksesta Efraim sanoo, ett\u00e4 Herra itki ’kuolleiden el\u00e4vien’ puolesta ja ’syntisen puolesta, joka on kuollut ennen kuolemaansa’. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s on ilmeinen, ja Efraim ilmaisee sen hyvin runollisesti: uskomattomat ’ovat haudattuina omissa el\u00e4miss\u00e4\u00e4n’ (2). CN 43, 137-151:ssa syntinen m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n ihmiseksi, joka menee vastaan h\u00e4nen yl\u00f6snousemustaan v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 syntisesti vapauttaan:<\/span><\/p>\n’Vaikka kaikki on helppoa Kaikkivaltiaalle,<\/em><\/span><\/p>\nh\u00e4nelle on vaikeaa antaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuolemaan<\/em><\/span><\/p>\n[joka on aiheutettu] vapaudesta.<\/em><\/span><\/p>\nSill\u00e4 kuolema, joka on syntiin liittyv\u00e4\u00e4,<\/em><\/span><\/p>\non vapaan valinnan kuolemaa (3).<\/em><\/span><\/p>\nVapaus oli my\u00f6s alun perin antanut kuoleman ruumiille, el\u00e4m\u00e4n astiaksi, Paratiisissa, kun se tuhosi voimallaan Eevan esteen.'”<\/em><\/span><\/p>\n\u00a0<\/em><\/span><\/p>\n(*) Viittaa OrTiz de Urbinaan, o.c., s. 60.<\/span><\/p>\n(2) Katso CN 47, 131-140 ja 143. Jae 144 ilmaisee hyvin, mit\u00e4 on sis\u00e4inen<\/em> kuolema luopuneilla, mit\u00e4 viittaa heid\u00e4n nimityksens\u00e4: he ovat ’paisuneita vaatteita’, eli pelkk\u00e4\u00e4 ulkon\u00e4k\u00f6\u00e4.<\/span><\/p>\n(3) Kirjaimellisesti: ’on kuolemaa sen (vapauden) tahdon vuoksi’ (jae 144).”<\/span><\/p>\n”Keho on kuin astia ja el\u00e4\u00e4 sen sis\u00e4ll\u00e4 olevan el\u00e4m\u00e4n ansiosta. Jos astia rikkoutuu, el\u00e4m\u00e4 valuu ulos, eli kuolee. T\u00e4m\u00e4 tapahtui jo Paratiisissa, kun ihminen ’vapaasti’ valitsi ’\u00e4l\u00e4 kuule’ Herraansa (1). Vaikka ’Aadam ei tuhonnut kaikkea heti, kun h\u00e4n kuoli ja lankesi Seoliin’, on kuitenkin totta, ett\u00e4 kuollessaan h\u00e4nen syntins\u00e4 uhrina koko maailma alkoi kuolla ’h\u00e4nt\u00e4 vastaan annetun tuomion vuoksi’ (2). Herran tuleminen tarjoaa ihmiselle uusia mahdollisuuksia el\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta syntinen halveksii niit\u00e4 ja toistaa siten yksil\u00f6llisesti sen, mit\u00e4 tapahtui Paratiisissa: syntinen kaataa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kuollessaan. Kuolema tuhoaa el\u00e4m\u00e4n, ja koska ainoa el\u00e4m\u00e4, joka voisi s\u00e4ily\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen, on el\u00e4m\u00e4 Jumalassa, ei t\u00e4m\u00e4n olemassaololla ole en\u00e4\u00e4 suurta merkityst\u00e4 fyysisen el\u00e4m\u00e4n kuoleman kannalta. (T\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4isi, miksi CN:ss\u00e4 on niin v\u00e4h\u00e4n tekstej\u00e4, jotka puhuvat jumalattomien kuolemasta ja tuonpuoleisesta kohtalosta.) T\u00e4m\u00e4 kuitenkin voidaan yhdist\u00e4\u00e4, kuten n\u00e4emme, yleiseen v\u00e4itteeseen, ett\u00e4 ihmiset nukkuvat kuollessaan. Mielest\u00e4ni my\u00f6s syntisiin ulottuu verbin ’dmek<\/em>’ (nukkua) merkitys, vaikka he eiv\u00e4t ole n\u00e4hneet kuolemaa rauhallisena unena.<\/span><\/p>\n <\/p>\n
\n- – Miten kuolleet nukkuvat?<\/em><\/span><\/li>\n<\/ol>\n
Afraates on selitt\u00e4nyt hyvin graafisesti eron vanhurskaan unen ja jumalattoman unen v\u00e4lill\u00e4. Kirjoitan lainauksen, koska se auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n paremmin, mit\u00e4 merkityst\u00e4 kuoleman ja unen yhdist\u00e4misell\u00e4 on ollut muinaisille. Teksti on Demonstratio VII, 18 (PS I, s. 396-397):<\/span><\/p>\n’Voi jumalattomia, jotka eiv\u00e4t usko yl\u00f6snousemukseen! Heille olisi parempi olla her\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4, kuten he uskovat. Palvelija, jolle h\u00e4nen herransa on valmistanut [l\u00e4heisess\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4] t\u00f6it\u00e4 ja rangaistuksia, ei halua her\u00e4t\u00e4 unestaan, koska h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kun<\/span><\/p>\n(1) Vapaus on Jumalan ’kuva’ (salm\u00e1<\/em>) Aadamissa; Aadam saattoi ’kuulla’ Jumalaa ’halutessaan’; katso pyh\u00e4n Efraimin kommentti Genesikseen; toim. R.-M. Tonneau, Sancti Ephraemi Syri in Genesim et in Exodum Commentarii, CSCIIO, Scrip. Syr. 71, I, Ouvaina 1955, s. 23, rivi 24-23.<\/span><\/p>\n(2) (Memra) 75; n\u00e4m\u00e4 ’memr\u00e9’<\/em> on kirjoitettu Bardesaniaa vastaan. Katso C.W. Mitchelin, A. Bevanin ja F.C. Burkittin teoksessa S. Ephraim’s Prose Refutations of Mani, Marcion and Bardaisan, vol. II (Lontoo 1921), s.163<\/span><\/p>\nher\u00e4\u00e4, h\u00e4nen herransa rankaisee h\u00e4nt\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 h\u00e4net alistettuna. Hyv\u00e4 palvelija, sen sijaan, jolle h\u00e4nen herransa on luvannut lahjoja, odottaa innokkaasti aamunkoittoa saadakseen ne herraltaan. Ja vaikka h\u00e4n todella nukkuu, h\u00e4n n\u00e4kee unissaan, kuinka h\u00e4nen herransa antaa h\u00e4nelle kaiken, mit\u00e4 on luvannut; h\u00e4n nauttii unistaan, iloitsee ja on s\u00e4ihkyv\u00e4. Jumalattoman uni ei ole makea, koska h\u00e4n ajattelee (d-r\u00e2n\u0119<\/em>) sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 odottaa, kun aamunkoitto koittaa. H\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 kuluttaa painajaiset. Vanhurskaat nukkuvat, ja uni on heille makeaa p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja y\u00f6ll\u00e4. He eiv\u00e4t huomaa, kuinka pitk\u00e4 y\u00f6 on: se tuntuu heist\u00e4 vain tunnilta. Kun [yl\u00f6snousemuksen] aamunkoitto saapuu, he her\u00e4\u00e4v\u00e4t iloisina. Jumalattomille uni on tukalaa. He n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ihmisilt\u00e4, jotka ovat lamaantuneet korkeasta ja sitke\u00e4st\u00e4 kuumeesta; he k\u00e4\u00e4ntyilev\u00e4t vuoteessaan puolelta toiselle. [Palvelija] on levoton koko y\u00f6n, koska y\u00f6 tuntuu pitk\u00e4lt\u00e4, ja h\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 aamunkoittoa, koska h\u00e4nen herransa tulee tuomitsemaan h\u00e4net.<\/span><\/p>\n