{"id":2621,"date":"2025-01-29T20:09:47","date_gmt":"2025-01-29T18:09:47","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=2621"},"modified":"2025-01-29T20:09:47","modified_gmt":"2025-01-29T18:09:47","slug":"pyha-gregorios-teologi-naziansilainen-puhe-xliii-ylistyspuhe-pyhalle-basileiokselle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2025\/01\/29\/pyha-gregorios-teologi-naziansilainen-puhe-xliii-ylistyspuhe-pyhalle-basileiokselle\/","title":{"rendered":"PYH\u00c4 GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN):\u00a0PUHE XLIII.\u00a0 YLISTYSPUHE PYH\u00c4LLE BASILEIOKSELLE"},"content":{"rendered":"

PYH\u00c4 GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN):\u00a0 PUHE XLIII\u00a0 YLISTYSPUHE PYH\u00c4LLE BASILEIOKSELLE<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

L\u00e4hde:<\/p>\n

A Select Library Nicene and Post-Nicene Fathers\u00a0 of the Christian Church. <\/span><\/strong><\/p>\n

Second Series. <\/span><\/p>\n

Translated into English with Prologomena and Explanatory Notes under the Editiorial Supervision of Henry Wage,D.D., Principal of King\u2019 s College, London and Philip Schaff,D.D.,. Professor of Church History, Professor of Church History in the Union Theological Seminary New York, in Connection with a Number of Patristic Scholars of Europe and America.<\/span><\/p>\n

Volume VII<\/strong><\/span><\/p>\n

\u00a0S.Cyril of Jerusalem: Catechetical Lectures;<\/span><\/p>\n

S.Gregory of Nazianzum: Selected Orations, and Letters. <\/strong><\/span><\/p>\n

Oxford<\/span><\/p>\n

James Parker and Company. New York.<\/span><\/p>\n

The Christian Literature Company<\/span><\/p>\n

M DCCC XCIV<\/span><\/p>\n

395- 422<\/span><\/p>\n

K\u00e4\u00e4nn\u00f6s RS<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

JOHDANTO PUHEESEEN XLIII.<\/strong><\/span><\/p>\n

PYH\u00c4 BASILEIOS kuoli 1. tammikuuta 379 jKr. Vakava sairaus muiden syiden lis\u00e4ksi esti pyh\u00e4\u00e4 Gregoriosta olemasta l\u00e4sn\u00e4 h\u00e4nen hautajaisissaan (Epist. 79). Benoit katsoo, ett\u00e4 ilmaus (Epitaf, cxix. 38), jossa pyh\u00e4 Gregorius sanoo, ett\u00e4 h\u00e4nen \u201dhuulensa ovat kahlitut\u201d, todistaa, ett\u00e4 h\u00e4n oli edelleen el\u00e4kkeell\u00e4 Seleukiassa. T\u00e4m\u00e4 on perusteeton johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s. T\u00e4ss\u00e4 puheessa, 2, pyh\u00e4 viittaa sairauteensa v\u00e4heksyv\u00e4sti ja v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 Konstantinopolissa oli kiireellisempi syy h\u00e4nen poissaoloonsa, ja sanoo, ett\u00e4 h\u00e4n otti teht\u00e4v\u00e4n hoitaakseen pyh\u00e4n Basileiosin tuomion mukaisesti. T\u00e4m\u00e4 viittaa siihen, ett\u00e4 Gregorius l\u00e4hti Konstantinopoliin ennen Basileiosin kuolemaa tai ett\u00e4 h\u00e4n oli silloin saanut vaikutteita yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 neuvoista ja oli juuri l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 – todenn\u00e4k\u00f6isemmin ensimm\u00e4inen, sill\u00e4 voimme olla varmoja siit\u00e4, ett\u00e4 jos Gregorius olisi ollut yh\u00e4 Seleukiassa, mik\u00e4\u00e4n muu syy kuin fyysinen kyvytt\u00f6myys ei olisi est\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4htem\u00e4st\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 luota. H\u00e4nen kiireelliset velvollisuutensa Konstantinopolissa ja pitk\u00e4n matkan vaikeudet olivat \u201dmuita syit\u00e4\u201d h\u00e4nen kirjeelleen pyh\u00e4lle Gregorius Nyssalaiselle: ja tied\u00e4mme, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4rsi vakavasta sairaudesta Konstantinopolissa (Carm. xi. 887. Orat. xxiii. 1). Pyh\u00e4 Gregorius l\u00e4hti Konstantinopolista kes\u00e4kuussa 381 jKr., ja Tillemont sijoittaa t\u00e4m\u00e4n puheen\u00a0 ajankohdan pian h\u00e4nen paluunsa j\u00e4lkeen Naziansiin. Benoit katsoo, ett\u00e4 se on luultavasti pidetty Pyh\u00e4n Basileiosin kuoleman vuosip\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Kaikki kriitikot ovat yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 puhe on eritt\u00e4in voimakas ja kaunis. Sen pituus (62 sivua foliossa), puhujan fyysinen heikkous ja kiinnostuneen kuulijakunnan jaksamisen rajat antavat aiheen olettaa, ett\u00e4 sit\u00e4 ei ole pidetty nykyisess\u00e4 muodossaan. Emme voi hyvin sivuuttaa ilmaisuja, jotka selv\u00e4sti viittaavat varsinaiseen toimitukseen, mutta sit\u00e4 on saatettu vahvistaa my\u00f6hemmin.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

PUHE KAPPADOKIASSA\u00a0 KESAREAN PIISPAN PYH\u00c4N BASILEIOKSEN HAUTAJAISISSA.<\/span><\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

I. On siis m\u00e4\u00e4r\u00e4tty, ett\u00e4 suuri Basileios, joka tapasi niin jatkuvasti toimittaa minulle aiheita puheitani varten, joista h\u00e4n oli aivan yht\u00e4 ylpe\u00e4 kuin kuka tahansa muukin mies, toimittaisi nyt itse minulle suurimman aiheen, joka on koskaan joutunut puhujan kohtaloksi. Luulen nimitt\u00e4in, ett\u00e4 jos joku haluaisi koetellessaan h\u00e4nen kaunopuheisuuttaan testata sit\u00e4 sen mukaan, mik\u00e4 kaikista h\u00e4nen aiheistaan olisi h\u00e4nelle mieluisin (niin kuin maalarit tekev\u00e4t aikakausikuvien kohdalla), h\u00e4n valitsisi sen, joka oli ensimm\u00e4isen\u00e4 kaikkien muiden joukossa, mutta j\u00e4tt\u00e4isi sen sivuun, koska se olisi yli ihmisen kaunopuheisuuden rajojen. Niin suuri teht\u00e4v\u00e4 on t\u00e4llaisen miehen ylistys, ei ainoastaan minulle, joka olen jo kauan sitten hyl\u00e4nnyt kaiken j\u00e4ljittelyn ajatuksen, vaan my\u00f6s niille, jotka el\u00e4v\u00e4t kaunopuheisuudelle ja joiden ainoa tavoite on kunnian hankkiminen t\u00e4m\u00e4nkaltaisilla aiheilla. T\u00e4m\u00e4 on minun mielipiteeni, ja olen vakuuttunut siit\u00e4, ett\u00e4 se on t\u00e4ysin oikeutettu. Mutta en tied\u00e4, mit\u00e4 muuta aihetta voisin k\u00e4sitell\u00e4 kaunopuheisuudella kuin t\u00e4t\u00e4, tai mit\u00e4 suurempaa palvelusta voisin tehd\u00e4 itselleni, hyveen ihailijoille tai itse kaunopuheisuudelle kuin ilmaista ihailumme t\u00e4t\u00e4 miest\u00e4 kohtaan. Minulle se on mit\u00e4 pyhimm\u00e4n velan t\u00e4ytt\u00e4minen. Ja meid\u00e4n puheemme on velka, joka on suurempi kuin mik\u00e4\u00e4n muu velka niille, jotka ovat erityisesti saaneet puhekyvyn. Hyveen ihailijoille puhe on yht\u00e4 aikaa nautinto ja kannustin hyveeseen. Sill\u00e4 kun olen oppinut ihmisten ylistyksi\u00e4, minulla on selv\u00e4 k\u00e4sitys heid\u00e4n edistymisest\u00e4\u00e4n; nyt ei ole ket\u00e4\u00e4n meist\u00e4 kaikista, jonka voimissa ei olisi saavuttaa mit\u00e4\u00e4n kohtaa t\u00e4ss\u00e4 edistymisess\u00e4. Mit\u00e4 tulee itse kaunopuheisuuteen, niin kummassakin tapauksessa kaiken on sujuttava hyvin sen kanssa. Sill\u00e4 jos puhe on l\u00e4hes aiheensa arvoinen – kaunopuheisuus on antanut n\u00e4ytteen voimastaan; jos se j\u00e4\u00e4 siit\u00e4 paljon j\u00e4lkeen, kuten on pakko olla, kun esitet\u00e4\u00e4n Basileioksen ylistyksi\u00e4, se on osoittanut kykenem\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4, se on julistanut aiheensa erinomaisuuden olevan ylivoimainen kaikkeen sanalliseen ilmaisuun n\u00e4hden.<\/span><\/p>\n

II. N\u00e4m\u00e4 ovat ne syyt, jotka ovat saaneet minut puhumaan ja puuttumaan t\u00e4h\u00e4n kiistaan. Eik\u00e4 kukaan saa yll\u00e4tty\u00e4 my\u00f6h\u00e4isest\u00e4 esiintymisest\u00e4ni, kauan sen j\u00e4lkeen, kun niin monet, jotka ovat julkisesti ja yksityisesti tehneet h\u00e4nelle kunniaa, ovat esitt\u00e4neet h\u00e4nen ylistyksens\u00e4. Kyll\u00e4, armahtakoon minut tuo jumalallinen sielu, joka on jatkuvan kunnioitukseni kohde! Ja niin kuin h\u00e4n keskuudessamme ollessaan jatkuvasti korjasi minua monissa asioissa yst\u00e4v\u00e4n oikeuksien ja viel\u00e4 korkeamman lain mukaisesti; en h\u00e4pe\u00e4 sanoa t\u00e4t\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n oli meille kaikille hyveen esikuva, niin nyt, kun h\u00e4n katsoo minuun ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alasp\u00e4in, h\u00e4n kohtelee minua suopeasti. Pyyd\u00e4n anteeksi my\u00f6s niilt\u00e4, jotka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat h\u00e4nen l\u00e4mpimimpi\u00e4 ihailijoitaan, jos tosiaan joku voi olla toista l\u00e4mpim\u00e4mpi, emmek\u00e4 me kaikki ole yht\u00e4 innokkaita h\u00e4nen hyv\u00e4n maineensa puolesta. En ole nimitt\u00e4in halveksunnan vuoksi j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4lkeen siit\u00e4, mit\u00e4 minulta olisi voitu odottaa: en ole ollut niin piittaamaton hyveen tai yst\u00e4vyyden vaatimuksista, enk\u00e4 ole ajatellut, ett\u00e4 h\u00e4nen ylist\u00e4misens\u00e4 sopisi jollekin muulle enemm\u00e4n kuin minulle. Ei! ensimm\u00e4inen syy oli se, ett\u00e4 kaihdin t\u00e4t\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 sanon totuuden, kuten papit tekev\u00e4t, jotka l\u00e4hestyv\u00e4t pyh\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 ennen kuin ovat puhdistuneet sek\u00e4 \u00e4\u00e4nelt\u00e4\u00e4n ett\u00e4 mielelt\u00e4\u00e4n. Toiseksi muistutan teit\u00e4, vaikka tied\u00e4tte sen hyvin, teht\u00e4v\u00e4st\u00e4, johon olin sitoutunut oikean opin puolesta, joka oli oikein pakotettu minulle ja joka oli vienyt minut pois kotoa, Jumalan tahdon mukaisesti, kuten oletan, ja varmasti totuuden jalon mestarimme tuomion mukaisesti, jonka el\u00e4m\u00e4n henk\u00e4ys oli yksinomaan hurskas oppi, sellainen, joka edist\u00e4\u00e4 koko maailman pelastusta. Mit\u00e4 tulee ruumiilliseen terveyteeni, minun ei ehk\u00e4 pit\u00e4isi uskaltaa mainita sit\u00e4, kun aiheenani on mies, joka niin rohkeasti valloitti ruumiinsa jo ennen poismenoaan ja joka v\u00e4itti, ettei mik\u00e4\u00e4n sielunvoima saisi k\u00e4rsi\u00e4 esteist\u00e4 t\u00e4m\u00e4n meid\u00e4n kahleemme vuoksi\u201d. Se siit\u00e4 puolustuksestani. En usko, ett\u00e4 minun tarvitsee sen enemp\u00e4\u00e4 ponnistella puhuessani h\u00e4nest\u00e4 teille, jotka tunnette asiani niin selv\u00e4sti. Minun on nyt jatkettava ylistyspuheellani, kehuen itse\u00e4ni h\u00e4nen Jumalalleen, jotta kehuni eiv\u00e4t osoittautuisi loukkaukseksi h\u00e4nt\u00e4 kohtaan ja jotta en j\u00e4isi kauas j\u00e4lkeen kaikista muista, vaikka me kaikki yht\u00e4 lailla j\u00e4\u00e4mme yht\u00e4 kauas h\u00e4nen ansiostaan kuin ne, jotka katsovat taivasta tai auringon s\u00e4teit\u00e4.<\/span><\/p>\n

III. Jos olisin n\u00e4hnyt h\u00e4nen ylpeilev\u00e4n syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n ja syntym\u00e4oikeuksistaan tai jostakin sellaisesta \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n pienest\u00e4 kohteesta, joka on niille, joiden katseet ovat maassa, meid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt tarkastaa uusi sankariluettelo. Mit\u00e4 yksityiskohtia h\u00e4nen esi-isist\u00e4\u00e4n en olisi voinut kertoa! Edes historia ei olisi ollut minuun n\u00e4hden etuly\u00f6ntiasemassa, sill\u00e4 v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4nen kuuluisuutensa ei perustu fiktioon tai legendaan vaan todellisiin tosiasioihin, jotka monet todistajat ovat todistaneet. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 puolelta Pontus tarjoaa minulle monia yksityiskohtia, jotka eiv\u00e4t miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ole huonompia kuin sen vanhan ajan ihmeet, joista kaikki historia ja runous ovat t\u00e4ynn\u00e4; monet muutkin liittyv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n kotimaahani, Kappadokian maineikkaisiin miehiin, jotka ovat kuuluisia nuorista j\u00e4lkel\u00e4isist\u00e4\u00e4n yht\u00e4 hyvin kuin hevosistaan. N\u00e4in ollen sovitamme h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 sukuun h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 sukua. Miss\u00e4 suvussa on enemm\u00e4n tai maineikkaampia kenraaleja ja maaherroja tai hovin virkamiehi\u00e4 tai taas rikkaita miehi\u00e4, korkeilla valtaistuimilla istuvia, julkisia kunniamerkkej\u00e4 ja puhujien mainetta nauttivia miehi\u00e4? Jos saisin haluta mainita heid\u00e4t, en puhuisi mit\u00e4\u00e4n Pelopidae- ja Cecropidae-suvuista, Alkmaeonideista, Aeacidae- ja Heracleidae-suvuista ja muista jaloista suvuista, sill\u00e4 koska ne, koska heid\u00e4n suvussaan ei ole julkisia ansioita, vet\u00e4ytyv\u00e4t ep\u00e4varmuuden alueelle, v\u00e4itt\u00e4en esi-isiens\u00e4 kunniaksi puolijumalia ja jumalia, pelkki\u00e4 myyttisi\u00e4 hahmoja, joiden kerskakulutetut yksityiskohdat ovat uskomattomia ja ne, jotka voimme uskoa, h\u00e4pe\u00e4llisi\u00e4.<\/span><\/p>\n

IV. Mutta koska aiheemme on mies, joka on v\u00e4itt\u00e4nyt, ett\u00e4 jokaisen ihmisen jalous on arvioitava h\u00e4nen oman arvonsa mukaan ja ett\u00e4, kuten muotoja ja v\u00e4rej\u00e4 ja samoin kuuluisimpia ja pahamaineisimpia hevosiamme testataan niiden omien ominaisuuksien perusteella, niin my\u00f6s meit\u00e4 ei pit\u00e4isi kuvata lainatuissa h\u00f6yheniss\u00e4; mainittuani yhden tai kaksi piirrett\u00e4, jotka, vaikka h\u00e4n on periytynyt esivanhemmiltaan, h\u00e4n on el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kautta tehnyt omikseen ja jotka ovat erityisen omiaan tuottamaan mielihyv\u00e4\u00e4 kuulijoilleni, siirryn k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n itse miest\u00e4. Eri suvuilla ja yksil\u00f6ill\u00e4 on erilaisia erottavia ja kiinnostavia piirteit\u00e4, suuria tai pieni\u00e4, jotka periytyv\u00e4t j\u00e4lkipolville, kuten pidemm\u00e4n tai lyhyemm\u00e4n perim\u00e4n perint\u00f6: h\u00e4nen suvussaan kummallakin puolella erottavaa piirrett\u00e4 oli hurskaus, jonka esittelen seuraavaksi.<\/span><\/p>\n

V. Oli yksi vaino, kaikista pelottavin ja ankarin; tarkoitan, kuten tied\u00e4tte, Maximinuksen vainoa, joka, seuraten l\u00e4heisesti sit\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti edelt\u00e4neit\u00e4, sai ne kaikki n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n lempeilt\u00e4 liiallisella rohkeudellaan ja innollaan voittaa v\u00e4kivallan kruunu jumalattomuudessa. Sen voittivat monet mestarimme, jotka painivat sen kanssa kuolemaan asti tai melkein kuolemaan asti, ja heiss\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4 vain niin paljon el\u00e4m\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he selviytyiv\u00e4t voitostaan eiv\u00e4tk\u00e4 menehtyneet taistelun keskell\u00e4; he j\u00e4iv\u00e4t hyveen kouluttajiksi, el\u00e4viksi todistajiksi, hengitt\u00e4viksi pokaaleiksi, hiljaisiksi kehottajiksi, joiden lukuisista riveist\u00e4 l\u00f6ytyiv\u00e4t Basileioksen is\u00e4npuoleiset esivanhemmat, joille tuo aika lahjoitti kaikenlaisen hurskauden harjoittamisen kautta monta kaunista seppeleen. Niin valmiita ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isi\u00e4 he olivat kantamaan helposti kaikki ne asiat, joiden perusteella Kristus kruunaa ne, jotka ovat j\u00e4ljitelleet h\u00e4nen taisteluaan meid\u00e4n puolestamme.<\/span><\/p>\n

VI. Mutta koska heid\u00e4n taistelunsa on oltava laillista, ja marttyyriuden laki kielt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 yht\u00e4 lailla menem\u00e4st\u00e4 vapaaehtoisesti sit\u00e4 vastaan (vainoajia ja heikkoja ajatellen) tai kaihtamasta sit\u00e4, jos se kohtaa meid\u00e4t; sill\u00e4 edellinen osoittaa tyhmyytt\u00e4, j\u00e4lkimm\u00e4inen pelkuruutta; t\u00e4ss\u00e4 suhteessa he kunnioittivat asianmukaisesti Lains\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4\u00e4; mutta mik\u00e4 oli heid\u00e4n suunnitelmansa tai pikemminkin mihin heit\u00e4 johdatti kaitselmus, joka ohjasi heit\u00e4 kaikessa? He hakeutuivat Pontuksen vuorilla olevaan tiheikk\u00f6\u00f6n, joita on paljon ja huomattavan laajoja ja syvi\u00e4, ja heill\u00e4 oli hyvin v\u00e4h\u00e4n pakotovereita tai avustajia heid\u00e4n tarpeisiinsa. Ihmetelk\u00f6\u00f6t muut ajan pituutta, sill\u00e4 heid\u00e4n pakomatkansa oli eritt\u00e4in pitk\u00e4, noin seitsem\u00e4n vuotta tai v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4nkin, ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntapansa, niin herk\u00e4sti kasvatettuja kuin he olivatkin, oli tiukka ja ep\u00e4tavallinen, kuten voi kuvitella, pakkaselle, kuumuudelle ja sateelle altistumisen aiheuttamien ep\u00e4mukavuuksien vuoksi; er\u00e4maa ei sallinut mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4 tai keskustelua yst\u00e4vien kanssa: suuri koettelemus miehille, jotka olivat tottuneet lukuisten seuralaisten l\u00e4sn\u00e4oloon ja kunniaan. Mutta jatkan puhumalla viel\u00e4 suuremmasta ja erikoisemmasta asiasta: kukaan ei voi olla uskomatta sit\u00e4, paitsi ne, jotka heikon ja vaarallisen harkintakykyns\u00e4 vuoksi eiv\u00e4t juurikaan ajattele vainoja ja vaaroja Kristuksen t\u00e4hden.<\/span><\/p>\n

VII. N\u00e4m\u00e4 jalot miehet, jotka k\u00e4rsiv\u00e4t ajan kulumisesta ja tunsivat vastenmielisyytt\u00e4 tavallista ruokaa kohtaan, kaipasivat jotain ruokaisampaa. He eiv\u00e4t tosiaankaan puhuneet niin kuin Israel, sill\u00e4 he eiv\u00e4t olleet murahtelijoita niin kuin he, ahdistuksissaan er\u00e4maassa, Egyptist\u00e4 paettuaan – ett\u00e4 Egypti olisi ollut heille parempi kuin er\u00e4maa, sen liharuukkujen ja muiden herkkujen runsaassa tarjonnassa, jotka he olivat sinne j\u00e4tt\u00e4neet, sill\u00e4 tiilenteko ja savi eiv\u00e4t tuntuneet heille silloin tyhmyyksiss\u00e4\u00e4n milt\u00e4\u00e4n – vaan hurskaammalla ja uskollisemmalla tavalla. Sill\u00e4 miksi, sanoivat he, on uskomatonta, ett\u00e4 ihmeiden Jumala, joka runsain mitoin ruokki er\u00e4maassa koditonta ja pakenevaa kansaansa, satoi leip\u00e4\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen ja antoi runsaasti viiri\u00e4isi\u00e4, ravitsi heit\u00e4 paitsi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydell\u00e4, my\u00f6s ylellisyydell\u00e4: ett\u00e4 H\u00e4n, joka jakoi meren ja pys\u00e4ytti auringon ja jakoi joen, kaikkine muine tekoineen, joita H\u00e4n on tehnyt; sill\u00e4 t\u00e4llaisissa tilanteissa mieli on tapana palata historiaan ja veisata ylistyst\u00e4 Jumalan lukuisista ihmeist\u00e4: ett\u00e4 H\u00e4n, he jatkoivat, ruokkii meit\u00e4 hurskauden mestareita herkuilla t\u00e4n\u00e4\u00e4n? Monilla el\u00e4imill\u00e4, jotka ovat paenneet rikkaiden ruokap\u00f6ydist\u00e4, on pes\u00e4ns\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 vuorilla, ja monet sy\u00f6t\u00e4v\u00e4t linnut lent\u00e4v\u00e4t kaipaavien p\u00e4idemme yll\u00e4, ja jokainen niist\u00e4 voidaan varmasti pyydyst\u00e4\u00e4 pelk\u00e4ll\u00e4 Sinun tahdollasi! N\u00e4ist\u00e4 sanoista heid\u00e4n eteens\u00e4 ilmestyi heid\u00e4n saaliinsa, ja ruoka tuli kuin itsest\u00e4\u00e4n, t\u00e4ydellinen juhla-ateria, joka oli valmistettu ilman vaivaa, ja hirvet ilmestyiv\u00e4t yht\u00e4kki\u00e4 jostain kukkuloiden keskelt\u00e4. Kuinka upeita ne olivatkaan, kuinka lihavia, kuinka valmiita teurastettaviksi! Voisi melkein kuvitella, ett\u00e4 niit\u00e4 harmitti, ettei niit\u00e4 ollut kutsuttu aikaisemmin. Jotkut niist\u00e4 tekiv\u00e4t merkkej\u00e4 houkutellakseen muita per\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ja muut seurasivat niiden esimerkki\u00e4. Kuka ajoi heit\u00e4 takaa ? Ei kukaan. Ketk\u00e4 ratsastajat? Mink\u00e4laiset koirat, mik\u00e4 haukku tai huuto tai nuoret miehet, jotka olivat miehitt\u00e4neet ulosk\u00e4ynnit takaa-ajon s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaisesti? He olivat rukouksen ja vanhurskaan anomuksen vankeja. Kuka on tuntenut t\u00e4llaista mets\u00e4styst\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tai mink\u00e4 tahansa p\u00e4iv\u00e4n ihmisten keskuudessa?<\/span><\/p>\n

VIII. Oi mik\u00e4 ihme! He olivat itse mets\u00e4styksen hoitajia; mit\u00e4 he halusivat, he saivat kiinni pelk\u00e4ll\u00e4 tahdollaan; mit\u00e4 j\u00e4ljelle j\u00e4i, he l\u00e4hettiv\u00e4t pois tiheikk\u00f6\u00f6n uutta ateriaa varten. Kokit olivat improvisoineet, illallinen oli erinomainen, vieraat olivat kiitollisia t\u00e4st\u00e4 ihmeellisest\u00e4 esimakua toiveistaan. Ja siksi he alkoivat entist\u00e4 vakavammin taistella, mink\u00e4 vastineeksi he olivat saaneet t\u00e4m\u00e4n siunauksen. T\u00e4llainen on minun historiani. Ja sin\u00e4, vainoojani, kerro sin\u00e4, joka ihailet legendoja, mets\u00e4st\u00e4j\u00e4tt\u00e4rist\u00e4si, ja Orioneista ja Aktaeoneista, noista ep\u00e4onnisista mets\u00e4st\u00e4jist\u00e4, ja neitosen tilalle vaihdetusta peurasta, jos jokin sellainen her\u00e4tt\u00e4\u00e4 sinussa kaihoa, ja jos my\u00f6nn\u00e4mme, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarina ei ole legenda. Tarinan jatko on liian h\u00e4pe\u00e4llinen. Sill\u00e4 mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 vaihdosta on, jos neito pelastuu, jotta h\u00e4net opetetaan murhaamaan vieraansa ja oppimaan kostamaan inhimillisyys ep\u00e4inhimillisyydell\u00e4? T\u00e4m\u00e4 yksi tapaus, joka on valittu monien joukosta, edustakoon minun puolestani kaikkia muita. En ole kertonut sit\u00e4 edist\u00e4\u00e4kseni h\u00e4nen mainettaan, sill\u00e4 ei meri tarvitse jokia, jotka virtaavat siihen, vaikka niit\u00e4 olisi paljon ja suuria, eik\u00e4 nykyinen ylistykseni kohde tarvitse mit\u00e4\u00e4n panostusta kauniiseen maineeseensa. Ei! Tarkoitukseni on tuoda esiin h\u00e4nen esi-isiens\u00e4 luonne ja h\u00e4nen silmiens\u00e4 edess\u00e4 oleva esimerkki, jonka h\u00e4n niin pitk\u00e4lle ylitti. Sill\u00e4 jos muut miehet pit\u00e4v\u00e4tkin suurena lis\u00e4etuna sit\u00e4, ett\u00e4 he saavat jonkin verran kunniaansa esi-isilt\u00e4\u00e4n, on viel\u00e4 suurempi asia, ett\u00e4 h\u00e4n on lis\u00e4nnyt alkuper\u00e4ist\u00e4 kantaa niin paljon, ett\u00e4 virta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kulkeneen yl\u00e4m\u00e4keen.<\/span><\/p>\n

IX. H\u00e4nen vanhempiensa liitto, jonka sementoi yht\u00e4 lailla hyveellisyysyhteis\u00f6 kuin avoliitto, oli merkitt\u00e4v\u00e4 monista syist\u00e4, erityisesti anteliaisuudesta k\u00f6yhi\u00e4 kohtaan, vieraanvaraisuudesta, sielun puhtaudesta, joka oli itsekurin tulosta, ja siit\u00e4, ett\u00e4 he omistivat osan omaisuudestaan Jumalalle, asia, josta useimmat ihmiset eiv\u00e4t viel\u00e4 v\u00e4litt\u00e4neet niin paljon kuin siit\u00e4 nyt on tullut, kun aiemmat esimerkit ovat antaneet sille tunnustusta, ja kaikkien niiden muiden seikkojen vuoksi, jotka on julkaistu kaikkialla Pontuksessa ja Kappadokiassa monien tyydytykseksi: Mielest\u00e4ni heid\u00e4n suurin ansioitumisensa on kuitenkin heid\u00e4n lastensa erinomaisuus. Legendassa on toki esimerkkej\u00e4 miehist\u00e4, joiden lapset olivat moninaisia ja kauniita, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokemus on esitellyt meille n\u00e4m\u00e4 vanhemmat, joiden oma luonne riitti lasten luonteen lis\u00e4ksi heid\u00e4n kunnialle, kun taas heid\u00e4n lastensa luonne olisi saanut heid\u00e4t, vaikka he eiv\u00e4t olisi itse olleetkaan erinomaisia hyveiss\u00e4, ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki ihmiset lastensa erinomaisuuden ansiosta. Yhden tai kahden j\u00e4lkel\u00e4isen saavuttama kunnia saattaisi nimitt\u00e4in johtua heid\u00e4n luonteestaan, mutta kun kaikki ovat merkitt\u00e4vi\u00e4, kunnia kuuluu selv\u00e4sti niille, jotka heid\u00e4t kasvattivat. T\u00e4m\u00e4n todistaa pappien ja neitsyiden siunattu luettelo ja niiden siunattu luettelo, jotka naimisissa ollessaan eiv\u00e4t ole sallineet mink\u00e4\u00e4n est\u00e4\u00e4 heit\u00e4 saavuttamasta yht\u00e4l\u00e4ist\u00e4 mainetta, ja jotka ovat n\u00e4in tehneet eron heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n pikemminkin heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tilassa kuin tavassa.<\/span><\/p>\n

X. Kuka ei ole tuntenut Basileiosta, arkkipiispamme is\u00e4\u00e4, joka on kaikille suuri nimi, joka saavutti is\u00e4n rukouksen, jos joku, en sano niin kuin ei kukaan, koskaan? Sill\u00e4 h\u00e4n ylitti kaikki hyveellisyydess\u00e4, ja vain h\u00e4nen poikansa esti h\u00e4nt\u00e4 saavuttamasta ensimm\u00e4ist\u00e4 palkintoa. Kuka ei ole tuntenut Emmeliaa, jonka nimi oli ennuste siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tuli, tai sitten h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oli esimerkkin\u00e4 h\u00e4nen nimest\u00e4\u00e4n? H\u00e4nell\u00e4 oli nimitt\u00e4in oikeus nimeen, joka viittaa sirouteen, ja h\u00e4nell\u00e4 oli lyhyesti sanottuna sama asema naisten joukossa kuin h\u00e4nen miehell\u00e4\u00e4n miesten joukossa. Kun siis p\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 h\u00e4n, jonka kunniaksi meid\u00e4t tavataan, annettaisiin ihmisille alistettavaksi luonnon orjuuteen, niin kuin kuka tahansa muinoin on Jumalan toimesta annettu yhteiseksi eduksi, ei ollut sopivaa, ett\u00e4 h\u00e4n syntyisi toisista vanhemmista, eik\u00e4 se, ett\u00e4 heill\u00e4 olisi toinen poika; ja niin n\u00e4m\u00e4 kaksi asiaa sopivat sopivasti yhteen. Olen nyt, tottelemalla jumalallista lakia, joka k\u00e4skee meit\u00e4 kunnioittamaan vanhempia, antanut ylistykseni ensimm\u00e4iset hedelm\u00e4t niille, joita olen muistanut, ja siirryn k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n itse Basileiosta edellytt\u00e4en t\u00e4t\u00e4, joka uskoakseni n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 totuudenmukaiselta kaikille, jotka tunsivat h\u00e4net, ett\u00e4 tarvitsemme vain h\u00e4nen omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n lausuaksemme h\u00e4nen ylistyksens\u00e4. Sill\u00e4 h\u00e4n on samanaikaisesti loistava ylistyksen kohde ja ainoa, jonka puhekyky tekee h\u00e4nest\u00e4 sen arvoisen. Kauneuden, voiman ja koon, joista useimmat miehet n\u00e4hd\u00e4kseni iloitsevat, my\u00f6nn\u00e4n kenelle tahansa, joka tahtoo – ei siksi, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ollut n\u00e4iss\u00e4k\u00e4\u00e4n seikoissa huonompi kuin yksik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 v\u00e4h\u00e4-\u00e4lyisist\u00e4 miehist\u00e4, jotka puuhastelevat ruumiin parissa, kun h\u00e4n oli viel\u00e4 nuori eik\u00e4 ollut viel\u00e4 pienent\u00e4nyt lihaansa s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyydell\u00e4 – vaan siksi, ett\u00e4 voisin v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 niiden taitamattomien urheilijoiden kohtalon, jotka tuhlaavat voimansa turhaan v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isiin ponnisteluihin ja joutuvat siten huonoimmiksi ratkaisevassa kamppailussa, jonka lopputuloksena on voitto ja kruunun arvonimi. Ylistys, jota siis vaadin h\u00e4nelle, perustuu perusteisiin, joita kukaan ei uskoakseni pid\u00e4 tarpeettomina tai puheeni ulkopuolelle j\u00e4\u00e4vin\u00e4.<\/span><\/p>\n

XI. Pid\u00e4n j\u00e4rkevien ihmisten my\u00f6nt\u00e4m\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen etumme on kasvatus; eik\u00e4 ainoastaan t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n jalompi muotomme, joka j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta retoriset koristeet ja loistokkuuden ja pit\u00e4\u00e4 kiinni pelastuksesta ja kauneudesta katsomuksemme kohteina; vaan jopa se ulkoinen sivistys, jota monet kristityt tuomitsevasti kammoksuvat petollisena ja vaarallisena, joka pit\u00e4\u00e4 meit\u00e4 kaukana Jumalasta. Sill\u00e4 niin kuin meid\u00e4n ei pid\u00e4 laiminly\u00f6d\u00e4 taivaita, maata, ilmaa ja kaikkea muuta sellaista, koska jotkut ovat virheellisesti tarttuneet niihin ja kunnioittavat Jumalan tekoja Jumalan sijasta: vaan niitt\u00e4\u00e4 niist\u00e4 se hy\u00f6ty, jonka voimme saada el\u00e4m\u00e4llemme ja nautinnollemme, samalla kun v\u00e4lttelemme niiden vaaroja; emme nosta luomakuntaa, kuten tyhm\u00e4t ihmiset tekev\u00e4t, kapinaan Luojaa vastaan, vaan luonnon t\u00f6ist\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4ksemme Ty\u00f6ntekij\u00e4n ja, kuten jumalallinen apostoli sanoo, vangiksi Kristuksen alaisuuteen kaikki ajatukset: ja taas, niin kuin tied\u00e4mme, ettei tuli, ruoka, rauta eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muukaan alkuaine ole itsess\u00e4\u00e4n kaikkein hy\u00f6dyllisin tai kaikkein haitallisin, paitsi niiden tahdon mukaan, jotka sit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t; ja niin kuin olemme yhdist\u00e4neet terveellisi\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 tietyist\u00e4 matelijoista, niin olemme saaneet maallisesta kirjallisuudesta tutkimisen ja spekuloinnin periaatteet, samalla kun olemme hyl\u00e4nneet niiden ep\u00e4jumalanpalveluksen, kauhun ja tuhon kuopan. Ei, jopa n\u00e4m\u00e4 ovat auttaneet meit\u00e4 uskonnossamme, kun olemme havainneet vastakohdan sen v\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 on huonompaa, ja sen v\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 on parempaa, ja kun olemme saaneet voimaa oppiimme heid\u00e4n heikkoudestaan. Meid\u00e4n ei siis pid\u00e4 h\u00e4p\u00e4ist\u00e4 kasvatusta, koska jotkut miehet mielell\u00e4\u00e4n tekev\u00e4t niin, vaan pikemminkin pit\u00e4\u00e4 sellaisia ihmisi\u00e4 moukkamaisina ja sivistym\u00e4tt\u00f6min\u00e4, jotka haluavat kaikkien ihmisten olevan sellaisia kuin he itse ovat, piiloutuakseen yleiseen ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen sen, ett\u00e4 heid\u00e4n sivistym\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 huomattaisiin. Mutta tulkaamme nyt, ja t\u00e4m\u00e4n aiheemme luonnehdinnan ja n\u00e4iden my\u00f6nnytysten j\u00e4lkeen tarkastelemme Basileioksen el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n

XII. Varhaisina vuosinaan h\u00e4n sai turvan ja muodon, sen parhaan ja puhtaimman muodon, jonka jumalallinen Daavid puhuu etenev\u00e4n p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4, vastakohtana y\u00f6n muodolle, h\u00e4nen suuren is\u00e4ns\u00e4 alaisuudessa, jonka Pontus niihin aikoihin tunnusti yleiseksi hyveen opettajakseen. H\u00e4nen alaisuudessaan siis, el\u00e4m\u00e4n ja j\u00e4rjen kasvaessa ja kohotessa yhdess\u00e4, kuuluisaa yst\u00e4v\u00e4\u00e4mme kasvatettiin: h\u00e4n ei kerskunut tessalialaisella vuoristoluolalla, joka oli h\u00e4nen hyveellisyytens\u00e4 ty\u00f6paja, eik\u00e4 jollain kerskailevalla kentaurilla, joka oli h\u00e4nen aikansa sankareiden opettajana: H\u00e4nt\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n opetettu t\u00e4llaisessa opetuksessa ampumaan j\u00e4niksi\u00e4 ja kaatamaan peuroja tai mets\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n hirvi\u00e4 tai olemaan erinomainen sodassa tai taluttamaan varsoja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 samaa henkil\u00f6\u00e4 opettajana ja hevosena yht\u00e4 aikaa; h\u00e4nt\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ravittu hirvien ja leijonien upeilla marjoilla, vaan h\u00e4nt\u00e4 koulutettiin yleissivistykseen ja harjoiteltiin Jumalan palvonnassa, ja lyhyesti sanottuna h\u00e4nt\u00e4 johdatettiin alkeisohjeiden avulla h\u00e4nen tulevaan t\u00e4ydellisyyteens\u00e4. Sill\u00e4 ne, jotka menestyv\u00e4t vain el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tai kirjallisuudessa, mutta ovat puutteellisia toisessa, eiv\u00e4t minusta eroa mill\u00e4\u00e4n tavalla yksisilm\u00e4isist\u00e4, joiden menetys on suuri, mutta ep\u00e4muodostuma suurempi, sek\u00e4 omissa ett\u00e4 muiden silmiss\u00e4. Kun taas ne, jotka saavuttavat komeuden molemmissa yht\u00e4 lailla ja ovat kaksisilm\u00e4isi\u00e4, ovat molemmat t\u00e4ydellisi\u00e4 ja viett\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 taivaan siunauksin. N\u00e4in k\u00e4vi sille, jolla oli kotona hyveellisyyden ja hyvien tekojen esikuva, jonka n\u00e4keminen teki h\u00e4nest\u00e4 alusta alkaen erinomaisen. Niin kuin n\u00e4emme varsojen ja vasikoiden hyppiv\u00e4n syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4htien \u00e4itins\u00e4 rinnalla, niin my\u00f6s h\u00e4n juoksi l\u00e4hell\u00e4 is\u00e4\u00e4ns\u00e4 varsomaisessa mielett\u00f6myydess\u00e4, j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuitenkaan kauas j\u00e4lkeen hyveen yleviss\u00e4 impulsseissa, tai jos niin tahdotte, hahmottelemalla ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 tulevasta hyveens\u00e4 kauneudesta ja piirt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ydellisyyden \u00e4\u00e4riviivoja, ennen kuin t\u00e4ydellisyyden aika tuli.<\/span><\/p>\n

XIII. Kun h\u00e4n oli kotona riitt\u00e4v\u00e4sti kouluttautunut, niin kuin h\u00e4nen ei pit\u00e4isi miss\u00e4\u00e4n erinomaisuuden muodossa j\u00e4\u00e4d\u00e4 j\u00e4lkeen, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 saisi ylitt\u00e4\u00e4 ahkera mehil\u00e4inen, joka ker\u00e4\u00e4 jokaisesta kukasta sen hy\u00f6dyllisimm\u00e4n, h\u00e4n l\u00e4hti kohti Kesarean kaupunkia ottaakseen paikkansa sik\u00e4l\u00e4isiss\u00e4 kouluissa, tarkoitan t\u00e4t\u00e4 maineikasta kaupunkiamme, sill\u00e4 se oli opintojeni opas ja em\u00e4nt\u00e4, kirjallisuuden metropoli, ei v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 kuin niiden kaupunkien, joita se ylivertaistaa ja hallitsee: ja jos joku riist\u00e4isi silt\u00e4 sen kirjallisen voiman, h\u00e4n riist\u00e4isi silt\u00e4 sen kauneimman ja erikoisimman arvonimen. Muut kaupungit ovat ylpeit\u00e4 muista, muinaisista tai uusista koristeista, jotta niill\u00e4 olisi jotain kuvattavaa tai n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4. Kirjaimet muodostavat meid\u00e4n eromme t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja ne ovat meid\u00e4n merkkimme, aivan kuin asekent\u00e4ll\u00e4 tai n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. H\u00e4nen my\u00f6hempi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 antaa niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 kouluttivat tai nauttivat h\u00e4nen koulutuksestaan, yksityiskohtaisen k\u00e4sityksen siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n oli opettajilleen, mit\u00e4 h\u00e4n oli luokkatovereilleen; h\u00e4n oli edellisten veroinen ja j\u00e4lkimm\u00e4isi\u00e4 parempi kaikessa sivistyksess\u00e4, mink\u00e4laisen maineen h\u00e4n saavutti lyhyess\u00e4 ajassa kaikkien keskuudessa, niin tavallisen kansan kuin valtion johtajienkin keskuudessa, osoittamalla sek\u00e4 ik\u00e4ist\u00e4\u00e4n suurempaa sivistyst\u00e4 ett\u00e4 sivistyst\u00e4\u00e4n suurempaa luonteenlujuutta. H\u00e4n oli puhuja puhujien joukossa, jo ennen retoorikkojen tuolia, filosofi filosofien joukossa, jo ennen filosofien oppeja: ennen kaikkea pappi kristittyjen joukossa, jo ennen pappeutta. Niin paljon kunnioitusta kaikki osoittivat h\u00e4nelle kaikissa suhteissa. Puhetaito oli h\u00e4nen sivuty\u00f6ns\u00e4, josta h\u00e4n poimi tarpeeksi, jotta siit\u00e4 olisi apua kristillisess\u00e4 filosofiassa, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkaltaista voimaa tarvitaan tarkastelun kohteiden esitt\u00e4miseen. Sill\u00e4 mieli, joka ei pysty ilmaisemaan itse\u00e4\u00e4n, on kuin uneliaassa tilassa olevan ihmisen liike. H\u00e4nen pyrkimyksen\u00e4\u00e4n oli filosofia ja irrottautuminen maailmasta sek\u00e4 yhteys Jumalan kanssa, kun h\u00e4n tarkasteli itse\u00e4\u00e4n alhaalla olevien asioiden keskell\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevien asioiden kanssa ja voitti siell\u00e4, miss\u00e4 kaikki on ep\u00e4vakaata ja vaihtelevaa, ne asiat, jotka ovat vakaita ja pysyvi\u00e4.<\/span><\/p>\n

XIV. Sielt\u00e4 Bysanttiin, id\u00e4n keisarilliseen kaupunkiin, sill\u00e4 se oli tunnettu retoriikan ja filosofian opettajiensa maineesta, joiden arvokkaimmat opetukset h\u00e4n omaksui pian voimiensa nopeudella ja voimalla: sielt\u00e4 Jumala l\u00e4hetti h\u00e4net, ja h\u00e4nen anteliaan sivistyksen kaipuunsa vuoksi, Ateenaan, kirjallisuuden kotiin. Ateenaan, joka on ollut minulle, jos kenellek\u00e4\u00e4n muulle, todella kultainen kaupunki ja kaiken hyv\u00e4n suojelija. Sill\u00e4 se sai minut tuntemaan Basileioksen t\u00e4ydellisemmin, vaikka h\u00e4n ei ollut minulle ennenk\u00e4\u00e4n tuntematon; ja kirjeit\u00e4 tavoitellessani saavutin onnen; ja toisella tavalla sain saman kokemuksen kuin Saul, joka etsiess\u00e4\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 aaseja l\u00f6ysi valtakunnan ja sai sivumennen sanoen sen, mik\u00e4 oli t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin se p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, joka h\u00e4nell\u00e4 oli mieless\u00e4\u00e4n. T\u00e4h\u00e4n asti kulkuni on ollut selke\u00e4, se on johtanut minua ylistyksiss\u00e4ni pitkin tasaista ja helppoa, itse asiassa kuninkaan valtatiet\u00e4; t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien en tied\u00e4, miten puhua tai minne k\u00e4\u00e4nty\u00e4, sill\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ni on muuttumassa raskaaksi. Sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kohtaa olen huolissani ja k\u00e4yt\u00e4n tilaisuutta hyv\u00e4kseni lis\u00e4t\u00e4 puheeseeni jotakin omasta kokemuksestani ja pys\u00e4hty\u00e4 hieman niiden syiden ja olosuhteiden kerrontaan, jotka synnyttiv\u00e4t yst\u00e4vyytemme, tai tarkemmin sanottuna, el\u00e4m\u00e4n ja luonteen yhten\u00e4isyyden. Sill\u00e4 niin kuin silm\u00e4mme eiv\u00e4t ole valmiita k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n pois houkuttelevista kohteista, ja jos rep\u00e4isemme ne v\u00e4kivaltaisesti pois, palaamme niiden luokse uudelleen, niin my\u00f6s me viivyttelemme kuvaillessamme sit\u00e4, mik\u00e4 on meille kaikkein suloisinta. Pelk\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n yrityksen vaikeutta. Yrit\u00e4n kuitenkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikkea mahdollista maltillisuutta. Ja jos olen pahoitteluni vuoksi ylivoimainen, suokaa anteeksi t\u00e4m\u00e4 kaikista oikeamielisin tunne, jonka puuttuminen olisi suuri menetys tunteellisten ihmisten silmiss\u00e4.<\/span><\/p>\n

XV. Ateena piti meid\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n kuin jonkin jokivirran kaksi haaraa, sill\u00e4 l\u00e4hdetty\u00e4mme is\u00e4nmaamme yhteisest\u00e4 l\u00e4hteest\u00e4 olimme eronneet toisistamme erilaisten sivistystavoitteidemme vuoksi, ja nyt olimme j\u00e4lleen yhdistyneet sek\u00e4 Jumalan sys\u00e4yksest\u00e4 ett\u00e4 omasta suostumuksestamme. Olin hieman h\u00e4nen edell\u00e4\u00e4n, mutta pian h\u00e4n seurasi minua, ja minut otettiin vastaan suurella ja loistavalla toivolla. H\u00e4n oli nimitt\u00e4in jo ennen saapumistaan perehtynyt moniin kieliin, ja oli suuri asia, ett\u00e4 jompikumpi meist\u00e4 p\u00e4ihitti toisensa jonkin tutkimuskohteen saavuttamisessa. Ja voin hyvin lis\u00e4t\u00e4, mink\u00e4 tahansa puheen mausteeksi, lyhyen kertomuksen, joka on muistutus niille, jotka sen tuntevat, ja tiedonl\u00e4hde niille, jotka eiv\u00e4t sit\u00e4 tunne. Suurin osa Ateenan nuorista miehist\u00e4 on hulluna retoriikan taitojen per\u00e4\u00e4n – ei ainoastaan ne, jotka ovat syntyneet alhaista syntyper\u00e4\u00e4 ja tuntemattomia, vaan jopa jalot ja maineikkaat, jotka kuuluvat nuorten miesten yleiseen joukkoon, jota on vaikea pit\u00e4\u00e4 kurissa. He ovat aivan kuin hevosille ja n\u00e4yt\u00f6ksille omistautuneet miehet, kuten n\u00e4emme hevoskilpailuissa; he hyppiv\u00e4t, he huutavat, nostattavat p\u00f6lypilvi\u00e4, he ajavat istuimillaan, he hakkaavat ilmaa (hevosten sijasta) sormillaan kuin ruoskalla, he kytkev\u00e4t ja irrottavat hevoset, vaikka ne eiv\u00e4t olekaan heid\u00e4n; he vaihtavat mielell\u00e4\u00e4n kesken\u00e4\u00e4n ajureita, hevosia, asemia, johtajia; ja keit\u00e4 he ovat, jotka tekev\u00e4t n\u00e4in? Usein k\u00f6yhi\u00e4 ja tarvitsevia, joilla ei ole varaa el\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. Juuri n\u00e4in oppilaat suhtautuvat omiin ohjaajiinsa ja kilpailijoihinsa, jotka haluavat innokkaasti lis\u00e4t\u00e4 omaa joukkoa ja siten rikastuttaa heit\u00e4. Asia on t\u00e4ysin absurdi ja typer\u00e4. Kaupunkeja, teit\u00e4, satamia, vuorenhuippuja, rannikoita kaapataan – lyhyesti sanottuna jokainen osa Attikasta tai muusta Kreikasta suurimpine asukkaineen; sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4kin he ovat jakaneet kilpailevien puolueiden kesken.<\/span><\/p>\n

XVI. Aina, kun joku uusi tulokas saapuu ja joutuu niiden k\u00e4siin, jotka ottavat h\u00e4net haltuunsa, joko v\u00e4kisin tai vapaaehtoisesti, he noudattavat t\u00e4t\u00e4 attikalaista lakia, jossa yhdistyv\u00e4t pilailu ja vakavuus. H\u00e4net johdatetaan ensin jonkun niist\u00e4 taloon, jotka ottivat h\u00e4net ensimm\u00e4isen\u00e4 vastaan, tai h\u00e4nen yst\u00e4viens\u00e4, sukulaistensa tai maanmiestens\u00e4 taloon, tai niiden taloon, jotka ovat huomattavia keskusteluvoiman ja argumenttien v\u00e4litt\u00e4ji\u00e4 ja siksi erityisen kunnioitettuja heid\u00e4n joukossaan; ja heid\u00e4n palkkionsa on kannattajien saaminen. Seuraavaksi h\u00e4n joutuu kenen tahansa halukkaiden pilkan kohteeksi, ja tarkoituksena lienee hillit\u00e4 uusien tulokkaiden omahyv\u00e4isyytt\u00e4 ja alistaa heid\u00e4t heti. Pilkkaaminen on r\u00f6yhke\u00e4mp\u00e4\u00e4 tai riidanhaluisempaa sen mukaan, miten moukka tai hienostunut pilkkaaja on: ja esitys, joka vaikuttaa hyvin pelottavalta ja raa’alta niille, jotka eiv\u00e4t sit\u00e4 tunne, on hyvin miellytt\u00e4v\u00e4 ja inhimillinen niille, jotka ovat sen kokeneet: sill\u00e4 uhkaukset ovat pikemminkin teeskenneltyj\u00e4 kuin todellisia. Seuraavaksi h\u00e4net vied\u00e4\u00e4n kulkueessa torin l\u00e4pi kylpyl\u00e4\u00e4n. Kulkue muodostuu niist\u00e4, jotka ovat saaneet sen nuoren miehen kunniaksi, jotka j\u00e4rjest\u00e4ytyv\u00e4t kahteen riviin, jotka on erotettu toisistaan v\u00e4liajalla, ja kulkevat h\u00e4nen edell\u00e4\u00e4n kylpyl\u00e4\u00e4n. Mutta kun he ovat l\u00e4hestyneet kylpyl\u00e4\u00e4, he huutavat ja hyppiv\u00e4t villisti kuin riivattuja ja huutavat, ett\u00e4 heid\u00e4n ei pid\u00e4 edet\u00e4, vaan j\u00e4\u00e4d\u00e4, koska kylpyl\u00e4\u00e4n ei p\u00e4\u00e4stet\u00e4 heit\u00e4; samalla he pelottelevat nuorukaista koputtelemalla raivokkaasti ovia; sitten he p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t h\u00e4net sis\u00e4\u00e4n, antavat h\u00e4nelle vapauden ja ottavat h\u00e4net kylvyn j\u00e4lkeen vastaan tasavertaisena ja yhten\u00e4 heist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n seremonian miellytt\u00e4vin osa, sill\u00e4 se merkitsee nopeaa vaihtoa ja vapautusta harmituksista. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 en ainoastaan kielt\u00e4ytynyt h\u00e4p\u00e4isem\u00e4st\u00e4 yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni, suurta Basileiosta, kunnioittaakseni h\u00e4nen luonteensa vakavuutta ja p\u00e4\u00e4ttelykykyns\u00e4 kypsyytt\u00e4, vaan suostuttelin my\u00f6s kaikki muut opiskelijat, jotka eiv\u00e4t sattuneet tuntemaan h\u00e4nt\u00e4, kohtelemaan h\u00e4nt\u00e4 samoin. Sill\u00e4 useimmat heist\u00e4 kunnioittivat h\u00e4nt\u00e4 alusta alkaen, sill\u00e4 h\u00e4nen maineensa oli edelt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4. Seurauksena oli, ett\u00e4 h\u00e4n oli ainoa, joka v\u00e4lttyi yleiselt\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6lt\u00e4 ja sai suuremman kunnian kuin mit\u00e4 fuksin asemaan kuuluu.<\/span><\/p>\n

XVII. T\u00e4m\u00e4 oli yst\u00e4vyytemme alkusoitto. T\u00e4m\u00e4 oli liittomme syttymiskipin\u00e4: n\u00e4in tunsimme keskin\u00e4isen rakkauden haavan. Sitten tapahtui jotakin t\u00e4m\u00e4nkaltaista, sill\u00e4 minusta on oikein, etten j\u00e4t\u00e4 edes t\u00e4t\u00e4 kertomatta. Mielest\u00e4ni armenialaiset eiv\u00e4t ole yksinkertainen rotu, vaan hyvin ovela ja viekas. T\u00e4n\u00e4 aikana er\u00e4\u00e4t h\u00e4nen erityisist\u00e4 tovereitaan ja yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n, jotka olivat olleet l\u00e4heisi\u00e4 h\u00e4nen kanssaan jo h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 opetuksen alkuaikoina, sill\u00e4 he olivat h\u00e4nen koulunsa j\u00e4seni\u00e4, tulivat h\u00e4nen luokseen yst\u00e4vyyden varjolla, mutta kateellisina, eik\u00e4 suinkaan yst\u00e4v\u00e4llisin aikomuksin, ja he esittiv\u00e4t h\u00e4nelle pikemminkin kiistelevi\u00e4 kuin j\u00e4rkiper\u00e4isi\u00e4 kysymyksi\u00e4 yritt\u00e4en nujertaa h\u00e4net heti alkuunsa, sill\u00e4 he olivat tunteneet h\u00e4nen alkuper\u00e4iset luontaiset kykyns\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 kyenneet siet\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kunniaa, jonka h\u00e4n oli silloin saanut. Heist\u00e4 oli nimitt\u00e4in outoa, etteiv\u00e4t he, jotka olivat pukeneet ylleen puvut ja harjoitelleet huutamista, p\u00e4\u00e4sseet yli siit\u00e4, joka oli vieras ja noviisi. Min\u00e4kin, turhassa rakkaudessani Ateenaa kohtaan ja luottaen heid\u00e4n vakuutuksiinsa huomaamatta heid\u00e4n kateuttaan, kun he olivat v\u00e4istym\u00e4ss\u00e4 ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 selk\u00e4\u00e4ns\u00e4, koska olin n\u00e4rk\u00e4stynyt siit\u00e4, ett\u00e4 Ateenan maine oli heid\u00e4n persoonissaan tuhoutunut ja joutunut niin nopeasti h\u00e4pe\u00e4\u00e4n, tuin nuoria miehi\u00e4 ja palautin riidan ennalleen; ja lis\u00e4kilojeni avulla, sill\u00e4 t\u00e4llaisissa tapauksissa pieni lis\u00e4ys ratkaisee kaiken, ja kuten runoilija sanoo, tein heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 tasavertaisiksi taistelussa\u201d.Mutta kun havaitsin riidan salaisen motiivin, jota ei en\u00e4\u00e4 voitu salata ja joka viimein paljastui selv\u00e4sti, vet\u00e4ydyin heti takaisin ja vet\u00e4ydyin heid\u00e4n riveist\u00e4\u00e4n asettuakseni h\u00e4nen puolelleen ja tehd\u00e4kseni voitosta ratkaisevan. H\u00e4n ilahtui heti tapahtuneesta, sill\u00e4 h\u00e4nen viisautensa oli huomattava, ja t\u00e4ynn\u00e4 intoa, kuvaillakseni h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4ydellisesti Homeroksen kielell\u00e4, h\u00e4n ajoi h\u00e4mmentyneen\u00e4 takaa noita urheita nuorukaisia argumenttien kanssa, ja ly\u00f6ty\u00e4\u00e4n heit\u00e4 syllogismeilla h\u00e4n lakkasi vasta sitten, kun heid\u00e4t oli t\u00e4ysin kukistettu ja h\u00e4n oli selv\u00e4sti voittanut voimalleen kuuluvan kunniamaininnan. N\u00e4in syttyi j\u00e4lleen, ei en\u00e4\u00e4 kipin\u00e4, vaan ilmeinen ja n\u00e4kyv\u00e4 yst\u00e4vyyden liekki.<\/span><\/p>\n

XVIII. Kun heid\u00e4n ponnistelunsa olivat n\u00e4in osoittautuneet tuloksettomiksi, he syyttiv\u00e4t ankarasti omaa holtittomuuttaan, ja he vaalivat minua kohtaan sellaista suuttumusta, ett\u00e4 se purkautui avoimeksi vihamielisyydeksi ja syyt\u00f6kseksi petturuudesta, ei ainoastaan heit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kohtaan, vaan my\u00f6s itse Ateenaa kohtaan, koska heid\u00e4t oli heti ensimm\u00e4isess\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksess\u00e4 kumonnut ja h\u00e4p\u00e4issyt yksi ainoa oppilas, joka ei ollut ehtinyt edes hankkia luottamusta. Lis\u00e4ksi h\u00e4n, sen inhimillisen tunteen mukaan, joka saa meid\u00e4t, kun olemme kaikki kerralla saavuttaneet vaalimamme suuret toiveet, katsomaan niiden tuloksia odotuksiamme heikompina, h\u00e4n oli, sanon min\u00e4, tyytym\u00e4t\u00f6n ja harmissaan, eik\u00e4 voinut iloita saapumisestaan. H\u00e4n etsi sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n oli odottanut, ja kutsui Ateenaa tyhj\u00e4ksi onneksi. Yritin kuitenkin poistaa h\u00e4nen \u00e4rtymyst\u00e4\u00e4n sek\u00e4 argumentoivalla kohtaamisella ett\u00e4 j\u00e4rjen lumouksella; v\u00e4itin, kuten on totta, ett\u00e4 ihmisen taipumusta ei voi heti havaita ilman pitk\u00e4\u00e4 aikaa ja jatkuvampaa kanssak\u00e4ymist\u00e4, ja ett\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kulttuuri ei muutamien ponnistelujen j\u00e4lkeen ja lyhyess\u00e4 ajassa tule tietoiseksi niille, jotka sit\u00e4 kokeilevat. T\u00e4ll\u00e4 tavoin sain h\u00e4nen iloisuutensa palautettua, ja t\u00e4m\u00e4n yhteisen kokemuksen my\u00f6t\u00e4 h\u00e4n liittyi minuun entist\u00e4 tiiviimmin.<\/span><\/p>\n

XIX. Ja kun ajan kuluessa tunnustimme keskin\u00e4isen kiintymyksemme ja sen, ett\u00e4 filosofia oli p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4mme, olimme kaikki kaikessa toisillemme, kotitovereita, messukavereita, l\u00e4heisi\u00e4, joilla oli yksi p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 eli kiintymys toisiamme kohtaan jatkuvasti l\u00e4mpim\u00e4mpi ja vahvempi. Rakkaus ruumiillisiin vetovoimatekij\u00f6ihin, koska sen kohteet ovat katoavia, on yht\u00e4 katoavaista kuin kev\u00e4\u00e4n kukat. Sill\u00e4 liekki ei voi s\u00e4ily\u00e4, kun polttoaine loppuu ja katoaa sen sytytt\u00e4j\u00e4n mukana, eik\u00e4 halu pysy, kun sen kannustin haihtuu. Mutta rakkaus, joka on jumalallista ja hillitty\u00e4, koska sen kohde on pysyv\u00e4, ei ainoastaan ole pysyv\u00e4mp\u00e4\u00e4, vaan mit\u00e4 t\u00e4ydemm\u00e4ksi sen n\u00e4kemys kauneudesta kasvaa, sit\u00e4 tiiviimmin se sitoo itseens\u00e4 ja toisiinsa niiden syd\u00e4met, joiden rakkaudella on yksi ja sama kohde. T\u00e4m\u00e4 on yli-inhimillisen rakkautemme laki. Minusta tuntuu, ett\u00e4 olen kohtuuttoman pitk\u00e4lle viety, enk\u00e4 tied\u00e4, miten menn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n kohtaan, mutta en voi kuitenkaan pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse\u00e4ni kuvaamasta sit\u00e4. Sill\u00e4 jos olen j\u00e4tt\u00e4nyt jotakin pois, se tuntuu heti j\u00e4lkik\u00e4teen olevan eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja merkitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin se, mit\u00e4 olisin halunnut mainita. Ja jos joku haluaisi vied\u00e4 minua tyrannimaisesti eteenp\u00e4in, minusta tulisi kuin polyypeist\u00e4, jotka, kun niit\u00e4 vedet\u00e4\u00e4n ulos koloistaan, takertuvat imukappaleillaan kiviin, eik\u00e4 niit\u00e4 voi irrottaa, ennen kuin viimeinen niist\u00e4 on k\u00e4ytt\u00e4nyt siihen tarvittavan osansa voimasta. Jos siis annatte minulle luvan, minulla on pyynt\u00f6ni, jos ei, minun on otettava se itselt\u00e4ni.<\/span><\/p>\n

XX. T\u00e4llaisia olivat tunteemme toisiamme kohtaan, kun olimme n\u00e4in tukeneet toisiamme, kuten Pindaros sanoo, ”hyvin rakennettua kammiotamme kultaisilla pylv\u00e4ill\u00e4,” edetess\u00e4mme Jumalan armon ja oman kiintymyksemme yhdist\u00e4vien voimien vaikutuksesta. Voi! Kuinka voin mainita n\u00e4it\u00e4 asioita ilman kyyneleit\u00e4. Yht\u00e4l\u00e4iset toiveet ajoivat meit\u00e4 harrastamaan kirjeit\u00e4, jotka olivat erityisen kateudelle vastenmielisi\u00e4. Mutta kateutta emme tunteneet, ja j\u00e4ljittely oli meille hy\u00f6dyksi. Emme taistelleet kukin saadaksemme itsellemme ykk\u00f6spaikan, vaan antaaksemme sen toisillemme, sill\u00e4 teimme toistemme maineen omaksemme. N\u00e4ytimme silt\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 oli yksi sielu, joka asui kahdessa ruumiissa. Ja vaikka meid\u00e4n ei pid\u00e4 uskoa niit\u00e4, joiden oppi on: \u201dKaikki on kaikissa\u201d, niin meid\u00e4n tapauksessamme se oli kuitenkin uskomisen arvoinen, niin me elimme toisissamme ja toistemme kanssa. Meid\u00e4n molempien ainoa asia oli hyveellisyys ja el\u00e4minen tulevia toiveita varten, kun olimme vet\u00e4ytyneet t\u00e4st\u00e4 maailmasta, ennen varsinaista l\u00e4ht\u00f6\u00e4mme sinne. T\u00e4t\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en ohjasimme koko el\u00e4m\u00e4mme ja toimintamme k\u00e4skyn ohjaamana, kun teroitimme toisiimme hyveen aseitamme; ja jos t\u00e4m\u00e4 ei ole minulle suuri asia, niin olimme toisillemme s\u00e4\u00e4nt\u00f6 ja standardi, jolla erotimme toisistaan sen, mik\u00e4 oli oikein ja mik\u00e4 ei. Kumppaneinamme eiv\u00e4t olleet tovereitamme, jotka olivat riettaimpia, vaan raittiimpia; eiv\u00e4t tappeluhenkisimpi\u00e4, vaan rauhallisimpia, joiden l\u00e4heisyys oli kaikkein hy\u00f6dyllisint\u00e4: tiet\u00e4en, ett\u00e4 on helpompaa tulla saastutetuksi paheella kuin antaa hyveellisyytt\u00e4, aivan kuten on helpompi tulla tartutetuksi taudista kuin antaa terveytt\u00e4. Rakkaimmat opintomme eiv\u00e4t olleet miellytt\u00e4vimpi\u00e4 vaan erinomaisimpia; t\u00e4m\u00e4 on yksi keino, jolla nuoret mielet voidaan muovata hyveelliseen tai paheelliseen muottiin.<\/span><\/p>\n

XXI. Tunsimme kaksi tiet\u00e4, joista ensimm\u00e4inen oli arvokkaampi ja toinen v\u00e4h\u00e4isempi: toinen johti pyhiin rakennuksiimme ja siell\u00e4 oleviin opettajiin, toinen maallisiin opettajiin. Kaikki muut j\u00e4timme niille, jotka halusivat niit\u00e4 tavoitella – juhliin, teattereihin, kokouksiin, juhlaillallisiin. Sill\u00e4 mielest\u00e4ni mik\u00e4\u00e4n ei ole arvokasta, paitsi se, mik\u00e4 johtaa hyveellisyyteen ja sen harrastajien parantamiseen. Eri miehill\u00e4 on erilaisia nimi\u00e4, jotka ovat per\u00e4isin heid\u00e4n isist\u00e4\u00e4n, heid\u00e4n suvuistaan, heid\u00e4n harrastuksistaan, heid\u00e4n urot\u00f6ist\u00e4\u00e4n: meill\u00e4 oli vain yksi suuri asia ja nimi – olla ja tulla kutsutuksi kristityksi, josta ajattelimme enemm\u00e4n kuin Gyges sormuksensa k\u00e4\u00e4nt\u00e4misest\u00e4, ellei t\u00e4m\u00e4 ole tarua, josta riippui h\u00e4nen lyydialainen valtansa: tai kuin Midas siit\u00e4 kullasta, jonka kautta h\u00e4n menehtyi vastauksena rukoukseensa, ett\u00e4 kaikki h\u00e4nen omaisuutensa muuttuisi kullaksi – toinen fryygialainen legenda. Sill\u00e4 miksi puhuisin hyperborealaisen Abariksen tai argivalaisen Pegasaksen nuolesta, jolle lent\u00e4minen ilmassa ei ollut yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuin meille meid\u00e4n nousumme Jumalan luokse toisiamme auttamalla ja toistemme kanssa? Vaikka Ateena olikin muille hengellisiss\u00e4 asioissa vahingollinen, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ole v\u00e4h\u00e4inen seuraus hurskaille, sill\u00e4 kaupunki on muuta Kreikkaa rikkaampi noiden pahojen rikkauksien – ep\u00e4jumalien – suhteen, ja on vaikea v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 joutumasta niiden palvojien ja kannattajien mukana, me emme kuitenkaan k\u00e4rsineet mit\u00e4\u00e4n vahinkoa, koska mielemme oli sulkeutunut ja vahvistunut t\u00e4t\u00e4 vastaan. P\u00e4invastoin, niin oudolta kuin se tuntuukin, me vahvistuimme n\u00e4in entist\u00e4 enemm\u00e4n uskossa, koska ymm\u00e4rsimme niiden juonittelun ja ep\u00e4todellisuuden, joka sai meid\u00e4t halveksimaan n\u00e4it\u00e4 jumaluuksia juuri niiden palvonnan kotipaikassa. Ja jos on olemassa tai uskotaan olevan joki, joka virtaa makeaa vett\u00e4 meren halki, tai el\u00e4in, joka voi tanssia tulessa, kaiken kuluttajassa, niin sellaisia me olimme kaikkien toveriemme joukossa.<\/span><\/p>\n

XXII. Ja mik\u00e4 parasta, meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i kaikkea muuta kuin h\u00e4pe\u00e4m\u00e4t\u00f6n joukko, joka oli h\u00e4nen opetuksensa ja ohjauksensa alaisena ja iloitsi samoista kohteista, kun juoksimme jalkaisin tuon lyydialaisen auton vieress\u00e4, h\u00e4nen omassa kurssissaan ja asenteellaan; ja niin meist\u00e4 tuli kuuluisia, ei vain omien opettajiemme ja toveriemme keskuudessa, vaan jopa koko Kreikassa ja erityisesti sen etevimpien miesten silmiss\u00e4. Menimme jopa sen rajojen ulkopuolelle, kuten monien todistukset osoittivat. Sill\u00e4 kaikki Ateenan tuntijat tunsivat opettajamme, ja kaikki, jotka tunsivat heid\u00e4t, tunsivat meid\u00e4t keskustelunaiheina, sill\u00e4 meit\u00e4 pidettiin tai heist\u00e4 kerrottiin, ett\u00e4 olimme kuuluisat pari. Orestes ja Pylades eiv\u00e4t olleet heid\u00e4n silmiss\u00e4\u00e4n meille mit\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4tk\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Molionen pojat, Homeroksen k\u00e4\u00e4r\u00f6n ihmeet, jotka olivat kuuluisat heid\u00e4n yhteydest\u00e4\u00e4n onnettomuuksissa ja loistavasta ajamisestaan, kun he jakoivat sek\u00e4 ohjakset ett\u00e4 ruoskan. Mutta minut on tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4ni petetty ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni tavalla, jota en olisi sallinut toiselle. Eik\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 sain t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jonkinlaista hy\u00f6ty\u00e4 h\u00e4nen yst\u00e4vyydest\u00e4\u00e4n, ja ett\u00e4 h\u00e4n on auttanut minua hyveellisyydess\u00e4 niin kuin h\u00e4n on elinaikanaan auttanut minua hyveellisyydess\u00e4, niin h\u00e4n on h\u00e4nen l\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n edist\u00e4nyt mainettani. Mutta minun on palattava omalle tielleni.<\/span><\/p>\n

XXIII. Kenell\u00e4 oli yht\u00e4 paljon vanhuuden viisautta, jo ennen kuin h\u00e4nen hiuksensa harmaantuivat? Koska Salomo m\u00e4\u00e4rittelee vanhuuden nimenomaan sen perusteella: Kuka kunnioitti niin paljon sek\u00e4 vanhoja ett\u00e4 nuoria, ei ainoastaan meid\u00e4n aikalaisiamme, vaan jopa niit\u00e4, jotka olivat kauan ennen h\u00e4nt\u00e4? Kuka oli luonteensa vuoksi v\u00e4hemm\u00e4n kasvatuksen tarpeessa? Kuka kuitenkin oli luonteestaan huolimatta niin t\u00e4ynn\u00e4 oppineisuutta? Mink\u00e4 oppialan h\u00e4n ei l\u00e4p\u00e4issyt, ja viel\u00e4p\u00e4 vertaansa vailla olevalla menestyksell\u00e4, l\u00e4p\u00e4isten kaikki alat niin kuin kukaan muu ei l\u00e4p\u00e4issyt yht\u00e4k\u00e4\u00e4n niist\u00e4, ja saavuttaen jokaisessa niist\u00e4 niin suuren arvon, kuin se olisi ollut h\u00e4nen ainoa opintonsa? Taiteiden ja tieteiden kaksi suurta voimanl\u00e4hdett\u00e4, kyvykkyys ja soveltuvuus, yhdistyiv\u00e4t h\u00e4ness\u00e4 yht\u00e4 lailla. Sill\u00e4 h\u00e4nen vaivann\u00e4k\u00f6\u00f6ns\u00e4 vuoksi h\u00e4n ei tarvinnut juurikaan luonnollista nopeutta, ja h\u00e4nen luonnollisen nopeutensa vuoksi h\u00e4nen ei tarvinnut vaivautua; ja molempien yhteistoiminta ja yhten\u00e4isyys oli sellaista, ett\u00e4 oli vaikea n\u00e4hd\u00e4, kumpi n\u00e4ist\u00e4 kahdesta oli merkitt\u00e4v\u00e4mpi. Kenell\u00e4 oli niin paljon voimaa retoriikassa, joka hengitt\u00e4\u00e4 tulen voimalla, niin erilainen kuin h\u00e4nen luonteensa oli retoorikkojen luonteesta? Kuka hallitsi kieliopin, joka t\u00e4ydellist\u00e4\u00e4 kielemme kreikaksi ja laatii historiaa, hallitsee metrej\u00e4 ja s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 runoja koskevia lakeja? Kuka filosofiassa, siin\u00e4 todella ylev\u00e4ss\u00e4 ja korkealle ulottuvassa tieteess\u00e4, olipa se sitten k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen tai spekulatiivinen, tai sen siin\u00e4 osassa, jonka vastakkainasetteluissa ja kamppailuissa on kyse loogisista todistuksista, jota kutsutaan dialektiikaksi ja jossa oli vaikeampi v\u00e4ltty\u00e4 h\u00e4nen sanalliselta vaivann\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n, jos tarve vaati, kuin paeta labyrintist\u00e4?<\/span><\/p>\n

T\u00e4htitieteest\u00e4, geometriasta ja numeerisesta suhteellisuudesta h\u00e4nell\u00e4 oli sellainen k\u00e4sitys, etteiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 pystyneet h\u00e4m\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ne, jotka ovat n\u00e4iss\u00e4 tieteiss\u00e4 taitavia: liiallisen soveltamisen niihin h\u00e4n halveksi, koska se on hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4 niille, joiden pyrkimys on jumaluus: niin ett\u00e4 on mahdollista ihailla sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n valitsi enemm\u00e4n kuin sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n laiminl\u00f6i, tai sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n laiminl\u00f6i enemm\u00e4n kuin sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n valitsi. L\u00e4\u00e4ketiede, filosofian ja ahkeruuden tulos, tuli h\u00e4nelle tarpeelliseksi h\u00e4nen fyysisen herkkyytens\u00e4 ja sairaiden hoitamisensa vuoksi. N\u00e4ist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista k\u00e4sin h\u00e4n hallitsi taiteen, ei ainoastaan sen empiiriset ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n alat, vaan my\u00f6s teorian ja periaatteet. Mutta mit\u00e4 ovat n\u00e4m\u00e4, vaikka ne ovatkin maineikkaita, verrattuna miehen moraaliseen kurinalaisuuteen? Niille, joilla on ollut kokemusta h\u00e4nest\u00e4, Minos ja Rhadamanthus olivat pelkki\u00e4 pikkujuttuja, joita kreikkalaiset pitiv\u00e4t Asfodelin niittyjen*) ja Elysian tasankojen arvoisina, jotka ovat heid\u00e4n kuvauksiaan meid\u00e4n paratiisistamme, jotka on johdettu noista Mooseksen kirjoista, jotka ovat my\u00f6s meid\u00e4n, sill\u00e4 vaikka heid\u00e4n termins\u00e4 ovatkin erilaiset, t\u00e4h\u00e4n he viittaavat muilla nimill\u00e4.<\/span><\/p>\n

*) Asfodelin niityt (tai asfodeliokankaiden niityt) ovat kreikkalaisessa mytologiassa kuolleiden valtakuntaan, eli Haadeeseen, liittyv\u00e4 k\u00e4site. Ne ovat paikkoja, joissa kuolleet sielut vaeltelevat. Asfodeli on er\u00e4\u00e4nlainen keltavalkoinen kukka, ja asfodelin niityt kuvataan usein synkkin\u00e4, harmaina ja yksitoikkoisina tasankoina, jotka ovat kuolleiden sielujen v\u00e4liaikainen asuinpaikka, erityisesti niiden, jotka eiv\u00e4t ansainneet joutua joko Elysionin kedolle (paratiisi) tai Tartarokseen (k\u00e4rsimys).\u00a0 Asfodelin niityt symboloivat usein unohdusta, neutraaliutta ja v\u00e4limaastoa, sill\u00e4 ne ovat paikka, jossa sielut eiv\u00e4t koe suurta iloa eik\u00e4 k\u00e4rsimyst\u00e4. T\u00e4m\u00e4 alue on erotettu sek\u00e4 sankareiden ja hyvien ihmisten palkitsevasta Elysionista ett\u00e4 pahantekij\u00f6iden rangaistavasta Tartaroksesta. Asfodelin niityt ovat siis osa kreikkalaisen mytologian kuolemanj\u00e4lkeisen el\u00e4m\u00e4n hierarkiaa ja kuvaavat sielujen kohtalon monimuotoisuutta. K\u00e4\u00e4nt. huom.<\/em><\/span><\/p>\n

XXIV. N\u00e4in oli, ja h\u00e4nen kaleerinsa oli lastattu kaikella sill\u00e4 oppineisuudella, jonka ihmisen luonto voi saavuttaa, sill\u00e4 C\u00e1dizin ulkopuolella ei ole kulkuv\u00e4yl\u00e4\u00e4. Ei j\u00e4\u00e4nyt muuta tarvetta kuin nousta t\u00e4ydellisemp\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tarttua niihin toiveisiin, joista olimme sopineet. L\u00e4ht\u00f6mme p\u00e4iv\u00e4 oli k\u00e4sill\u00e4, ja siihen liittyiv\u00e4t j\u00e4\u00e4hyv\u00e4ispuheet ja saattajapuheet, kehotukset palata, valitukset, syleilyt ja kyyneleet. Sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei ole kenellek\u00e4\u00e4n niin tuskallista kuin ero Ateenasta ja toisistaan niille, jotka ovat olleet siell\u00e4 tovereita. Tuolloin n\u00e4htiin s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4, joka on kirjaamisen arvoinen. Ymp\u00e4rillemme ryhmittyiv\u00e4t opiskelu- ja luokkatoverimme ja jotkut opettajistamme, jotka rukoillen, v\u00e4kivalloin ja suostuttelemalla protestoivat, etteiv\u00e4t he p\u00e4\u00e4st\u00e4isi meit\u00e4 l\u00e4htem\u00e4\u00e4n, tapahtui mit\u00e4 tahansa; he sanoivat ja tekiv\u00e4t kaiken, mit\u00e4 h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 olevat miehet voivat tehd\u00e4. Ja t\u00e4ss\u00e4 kohtaa nostan syytteen itse\u00e4ni vastaan, ja my\u00f6s, vaikka se onkin rohkeaa, tuota jumalallista ja nuhteettoman hyv\u00e4\u00e4 sielua vastaan. Nimitt\u00e4in kertomalla yksityiskohtaisesti, miksi h\u00e4n halusi palata kotiin, h\u00e4n onnistui voittamaan heid\u00e4n halunsa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4net t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja heid\u00e4n oli pakko, joskin vastahakoisesti, suostua h\u00e4nen l\u00e4ht\u00f6\u00f6ns\u00e4. Mutta min\u00e4 j\u00e4in Ateenaan, osittain, totta puhuakseni, siksi, ett\u00e4 minut oli saatu taivuteltua – osittain siksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli pett\u00e4nyt minut, kun h\u00e4net oli suostuteltu hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja luovuttamaan vangitsijoilleen se, joka kielt\u00e4ytyi hylk\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Uskomaton asia, ennen kuin se tapahtui. Sill\u00e4 se oli kuin yhden ruumiin leikkaaminen kahtia, jolloin jompikumpi osa tuhoutuu, tai kahden h\u00e4r\u00e4n erottaminen, jotka ovat jakaneet saman seimen ja saman ikeen, kesken s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4n kiljumisen toistensa per\u00e4\u00e4n vastalauseena erottamista vastaan. Menetykseni ei kuitenkaan kest\u00e4nyt kauaa, sill\u00e4 en kest\u00e4nyt kauan n\u00e4hd\u00e4 itse\u00e4ni s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 ahdingossa enk\u00e4 joutua kaikille tilille erostamme; niinp\u00e4 lyhyen Ateenassa oleskelun j\u00e4lkeen kaipaukseni sai minut Homeroksen hevosen tavoin repim\u00e4\u00e4n irti minua pid\u00e4ttelevien siteist\u00e4 ja rynt\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n tasangoilla riemuiten kumppanini luo.<\/span><\/p>\n

XXV. Palattuamme, kun olimme hieman hemmotelleet maailmaa ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4, mik\u00e4 riitti tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n yleisen halun, ei mist\u00e4\u00e4n taipumuksesta teatteriesityksiin, itsen\u00e4istyimme pian, ja noustuamme parrattomien poikien asemasta miesten tasolle etenimme rohkeasti filosofian tiell\u00e4, sill\u00e4 vaikka emme en\u00e4\u00e4 olleetkaan yhdess\u00e4, sill\u00e4 kateus ei sallinut sit\u00e4, meit\u00e4 yhdisti kiihke\u00e4 halumme. Kesarean kaupunki otti h\u00e4net omakseen toisena perustajana ja suojelijana, mutta ajan mittaan h\u00e4n oli ajoittain poissa, mik\u00e4 oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 eromme vuoksi ja filosofian m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoista kulkuamme silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en. Vanhojen vanhempieni velvollisuudentuntoinen hoitaminen ja useat onnettomuudet pitiv\u00e4t minut erossa h\u00e4nest\u00e4, kenties ilman oikeutta tai oikeudenmukaisuutta, mutta niin se vain oli. Ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 olen taipuvainen johtamaan kaikki el\u00e4m\u00e4ni ep\u00e4johdonmukaisuudet ja vaikeudet sek\u00e4 filosofian tiell\u00e4 olevat esteet, jotka ovat olleet haluni ja tarkoitukseni vastaisia. Mutta mit\u00e4 kohtalooni tulee, kulkekoon se, minne Jumala tahtoo, mutta olkoon sen kulku sit\u00e4 parempi h\u00e4nen esirukoustensa ansiosta. Mit\u00e4 tulee h\u00e4neen itseens\u00e4, Jumalan moninainen rakkaus ihmist\u00e4 kohtaan ja h\u00e4nen kaitselmuksellinen huolenpitonsa meid\u00e4n sukumme puolesta tekiv\u00e4t, sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n oli tuonut h\u00e4nen ansionsa esiin monien v\u00e4livaiheiden aikana yh\u00e4 kirkkaammin, h\u00e4net kirkon huomattavaksi ja juhlalliseksi valkeudeksi nostamalla h\u00e4net pappeuden pyhille valtaistuimille, jotta h\u00e4n leimahtaisi ainoan Kesarean kaupungin kautta koko maailmaan. Ja mill\u00e4 tavoin? Ei niin, ett\u00e4 h\u00e4net nostetaan nopeasti eik\u00e4 niin, ett\u00e4 h\u00e4net puhdistetaan ja viisastetaan heti, kuten monilla nykyisill\u00e4 pappeusehdokkailla on tapana, vaan niin, ett\u00e4 h\u00e4nelle annetaan kunnia hengellisen edistymisen mukaisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/span><\/p>\n

XXVI. En nimitt\u00e4in kehu sit\u00e4 ep\u00e4j\u00e4rjestyst\u00e4 ja ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisyytt\u00e4, jota meid\u00e4n keskuudessamme toisinaan esiintyy, jopa niiden keskuudessa, jotka johtavat pyh\u00e4kk\u00f6\u00e4. En uskalla, eik\u00e4 se ole oikeutettua, syytt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 kaikkia. Hyv\u00e4ksyn merenkulun tavan, jossa airo annetaan ensin tulevalle ruorimiehelle, jonka j\u00e4lkeen h\u00e4net johdatetaan per\u00e4\u00e4n, h\u00e4nelle uskotaan komentajuus ja h\u00e4net istutetaan ruoriin vasta sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n on pitk\u00e4n aikaa kolunnut merta ja tarkkaillut tuulia. Samoin on my\u00f6s sotilasasioissa: sotamies, kapteeni, kenraali. T\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestys on alaisilleen paras ja edullisin. Ja jos n\u00e4in olisi meid\u00e4n tapauksessamme, siit\u00e4 olisi paljon hy\u00f6ty\u00e4. Mutta niin kuin se on, on olemassa vaara, ett\u00e4 kaikista pyhin virka on kaikkein naurettavin meid\u00e4n keskuudessamme. Sill\u00e4 ylennys ei riipu hyveellisyydest\u00e4 vaan ilkeydest\u00e4, ja pyh\u00e4t valtaistuimet eiv\u00e4t kuulu arvokkaimmille vaan voimakkaimmille. Samuel, tulevaisuuden n\u00e4kij\u00e4, on profeettojen joukossa, mutta my\u00f6s Saul, hyljeksitty, on siell\u00e4. Rehabeam, Salomon poika, on kuninkaiden joukossa, mutta niin on my\u00f6s Jerobeam, orja ja luopio. Eik\u00e4 ole l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4 eik\u00e4 maalaria, joka ei olisi ensin tutkinut sairauksien luonnetta tai sekoittanut monia v\u00e4rej\u00e4 tai harjoitellut piirt\u00e4mist\u00e4; mutta helposti l\u00f6ytyy prelaatti, ilman vaivalloista koulutusta, jolla on tuore maine, joka on kylvetty ja joka kasvaa hetkess\u00e4, kuten taru j\u00e4ttil\u00e4isist\u00e4 kertoo. Me valmistamme niit\u00e4, jotka ovat pyhi\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, ja kehotamme viisaiksi niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole saaneet mit\u00e4\u00e4n opetusta ja jotka eiv\u00e4t ole aiemmin vaikuttaneet arvokkuuteensa mill\u00e4\u00e4n muulla kuin tahdolla. Niinp\u00e4 joku tyytyy alempaan asemaansa ja pysyy alhaisessa asemassaan, joka on korkeamman aseman arvoinen, joka on paljon pohtinut innoitettuja sanoja ja joka on monilla laeilla saattanut lihan hengen alamaiseksi: kun taas toinen ylimielisesti asettuu etusijalle ja kohottaa kulmakarvansa parempiensa yl\u00e4puolelle eik\u00e4 vapise asemastaan eik\u00e4 kauhistu n\u00e4yst\u00e4 n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n kurinalaisen miehen alapuolellaan; ja h\u00e4n luulee v\u00e4\u00e4rin perustein olevansa ylempi\u00e4\u00e4n sek\u00e4 viisaudessa ett\u00e4 arvossa, sill\u00e4 h\u00e4n on menett\u00e4nyt j\u00e4rkens\u00e4 asemansa vaikutuksen alaisena.<\/span><\/p>\n

XXVII. Toisin on meid\u00e4n suuren ja maineikkaan Basileioksemme laita. T\u00e4ss\u00e4 armossa, kuten kaikissa muissakin, h\u00e4n oli julkinen esimerkki. Sill\u00e4 h\u00e4n luki ensin kansalle pyhi\u00e4 kirjoja, kun h\u00e4n jo kykeni selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4nyt itse\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n arvon arvoisena pyh\u00e4k\u00f6ss\u00e4, ja eteni n\u00e4in ollen ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n Herraa presbyteerien ja seuraavaksi piispojen istuimessa, saaden viran haltuunsa ei salakavalasti eik\u00e4 v\u00e4kivalloin, vaan sen sijaan, ett\u00e4 h\u00e4n olisi pyrkinyt kunniaa, h\u00e4n oli sen tavoittelemana, ja h\u00e4n otti sen vastaan ei inhimillisen\u00e4 suosiona vaan Jumalalta tulevana ja jumalallisena. H\u00e4nen piispuudestaan kertomista on lyk\u00e4tt\u00e4v\u00e4: viipyk\u00e4\u00e4mme hetken h\u00e4nen alempiarvoisessa virassaan, sill\u00e4 se oli tosiaankin melkein j\u00e4\u00e4nyt minulta huomaamatta kesken puheeni.<\/span><\/p>\n

XXVIII. H\u00e4nen ja h\u00e4nen edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 v\u00e4lille syntyi erimielisyys t\u00e4m\u00e4n kirkon hallinnosta: sen l\u00e4hde ja luonne on parasta ohittaa vaikenemalla, mutta se syntyi kuitenkin. H\u00e4n oli muilta osin kaikkea muuta kuin h\u00e4pe\u00e4llinen ja hurskautensa puolesta ihailtava mies, kuten tuon ajan vainot ja h\u00e4nt\u00e4 vastaan suunnattu vastarinta osoittivat, mutta h\u00e4nen tunteensa Basileiosta kohtaan oli kuitenkin sellainen, johon ihmiset ovat alttiita. Momus ei nimitt\u00e4in tartu ainoastaan tavalliseen laumaan, vaan my\u00f6s parhaimpiin ihmisiin, joten vain Jumalalle kuuluu, ett\u00e4 h\u00e4n on t\u00e4ysin vaikuttamaton t\u00e4llaisista tunteista ja ett\u00e4 h\u00e4n on niit\u00e4 vastaan varma. Koko kirkon huomattavampi ja viisaampi osa her\u00e4tettiin h\u00e4nt\u00e4 vastaan, jos ne ovat viisaampia kuin enemmist\u00f6, jotka ovat erottautuneet maailmasta ja pyhitt\u00e4neet el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Jumalalle. Tarkoitan meid\u00e4n aikamme natsarealaisia ja niit\u00e4, jotka omistautuvat t\u00e4llaisille harrastuksille. Heit\u00e4 harmitti, ett\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llikk\u00f6ns\u00e4 oli laiminly\u00f6ty, loukattu ja hyl\u00e4tty, ja he uskaltautuivat vaarallisimpaan menettelyyn. He p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t kapinoida ja irrottautua kirkon ruumiista, joka ei salli mit\u00e4\u00e4n ryhmittymi\u00e4, ja irrottautuivat mukanaan ei pieni osa kansasta, sek\u00e4 alemmista asemista ett\u00e4 aseman omaavista. T\u00e4m\u00e4 oli mit\u00e4 helpointa kolmen eritt\u00e4in vahvan syyn vuoksi. Ensiksikin mies oli arvostetumpi kuin kukaan muu aikamme filosofien joukossa, ja h\u00e4n pystyi halutessaan innostamaan salaliittolaisia rohkeudella. Toiseksi kaupunki ep\u00e4ili h\u00e4nen vastustajansa saaneen asemansa mielivaltaisesti, ei lakien ja kaanonien mukaisesti, koska h\u00e4nen virkaansa liittynyt myllerrys oli aiheuttanut ep\u00e4ilyj\u00e4. Paikalla oli my\u00f6s joitakin l\u00e4nnen piispoja, jotka vetiv\u00e4t puoleensa kaikki kirkon ortodoksiset j\u00e4senet.<\/span><\/p>\n

XXIX. Mit\u00e4 sitten teki ylv\u00e4s yst\u00e4v\u00e4mme, Rauhan Jumalan opetuslapsi? H\u00e4nell\u00e4 ei ollut tapana vastustella h\u00e4nt\u00e4 panettelevia tai puolueellisia, eik\u00e4 h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ollut taistella tai repi\u00e4 kirkon ruumista, joka oli muista syist\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksen kohteena ja vaikeassa tilanteessa kerettil\u00e4isten suuren vallan takia. Neuvoni ja innokkaan rohkaisuni ansiosta h\u00e4n l\u00e4hti kanssani paikasta Pontokseen ja johti siell\u00e4 mietiskelyyn omistettuja asumuksia. H\u00e4n perusti my\u00f6s yhden mainitsemisen arvoisen, tervetulleen er\u00e4maahan Elian ja Johanneksen, ankaruuden opettajien, kanssa; pit\u00e4en t\u00e4t\u00e4 h\u00e4nelle hy\u00f6dyllisemp\u00e4n\u00e4 kuin mink\u00e4\u00e4n suunnitelman tekemist\u00e4 nykyhetkeen liittyen, joka olisi ollut h\u00e4nen filosofiansa arvolle sopimaton, ja suoran kurssinsa pilaamista myrskyn aikana, jossa v\u00e4ittelyjen aallot olivat tyyntyneet. Vaikka h\u00e4nen vet\u00e4ytymisens\u00e4 oli ihmeellisen filosofinen, l\u00f6yd\u00e4mme h\u00e4nen paluunsa viel\u00e4kin ihmeellisemm\u00e4ksi. Sill\u00e4 n\u00e4in se tapahtui.<\/span><\/p>\n

XXX. Kun me olimme t\u00e4ll\u00e4 tavoin puuhissa, nousi yht\u00e4kki\u00e4 pilvi, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 raekuuroja, jotka tuhoisalla jyrin\u00e4ll\u00e4 musersivat jokaisen kirkon, johon se r\u00e4j\u00e4hti ja tarttui: keisari, joka oli kaikkein rakkain kultaan ja kaikkein vihamielisin Kristusta kohtaan, joka oli saanut tartunnan n\u00e4ist\u00e4 kahdesta vakavimmasta taudista, kyltym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 ahneudesta ja jumalanpilkasta; vainoaja vainoajan per\u00e4ss\u00e4 ja luopio luopion per\u00e4ss\u00e4, joka ei tosin ollut luopio, vaikkakaan ei yht\u00e4\u00e4n parempi kristittyj\u00e4 kohtaan, tai pikemminkin kristittyjen hurskaammalle ja puhtaammalle puolelle, jotka palvovat Kolminaisuutta, jota kutsun ainoaksi oikeaksi hartaudeksi ja pelastavaksi oppiopiksi. Sill\u00e4 me emme mittaa jumaluutta osiin, emmek\u00e4 karkota itsest\u00e4\u00e4n luonnottomilla vieraannuttamisilla yht\u00e4 ja saavuttamatonta Luontoa, emmek\u00e4 paranna yht\u00e4 pahaa toisella, h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Sabelliuksen jumalattoman sekaannuksen jumalattomammalla erottamisella ja jakamisella, mik\u00e4 oli Areioksen erehdys, jonka nimi julistaa h\u00e4nen hulluuttaan, suuren osan kirkkoa h\u00e4iritsev\u00e4n ja h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4n. Sill\u00e4 h\u00e4n ei kunnioittanut Is\u00e4\u00e4 h\u00e4p\u00e4isem\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4\u00e4n jumaluuden eriasteisuudella. Mutta me tunnustamme Is\u00e4n yhden kirkkauden, Ainosyntyisen yht\u00e4l\u00e4isyyden, ja Pojan yhden kirkkauden, Hengen. Ja me katsomme, ett\u00e4 jos joku n\u00e4ist\u00e4 kolmesta asetetaan alisteiseksi, se tuhoaa kokonaisuuden. Sill\u00e4 me palvomme ja tunnustamme heid\u00e4t Kolmeksi ominaisuuksiltaan, mutta Yhdeksi Jumaluudessaan. H\u00e4nell\u00e4 ei kuitenkaan ollut t\u00e4llaista ajatusta, koska h\u00e4n ei kyennyt katsomaan yl\u00f6sp\u00e4in, vaan koska ne, jotka h\u00e4nt\u00e4 johtivat, halvensivat h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n uskalsi halventaa yhdess\u00e4 itsens\u00e4 kanssa jopa Jumaluuden Luonnon, ja h\u00e4nest\u00e4 tuli paha luomakunta, joka alensi Majesteetin orjuuteen ja saattoi luomakunnan kanssa yhdenmukaiseksi luomattoman ja ajattoman Luonnon.<\/span><\/p>\n

XXXI. T\u00e4llainen oli h\u00e4nen mielens\u00e4, ja t\u00e4llaisella jumalattomuudella h\u00e4n astui kent\u00e4lle meit\u00e4 vastaan. Meid\u00e4n on nimitt\u00e4in pidett\u00e4v\u00e4 sit\u00e4 vain barbaarisena hy\u00f6kk\u00e4yksen\u00e4, joka sen sijaan, ett\u00e4 olisi tuhonnut muureja, kaupunkeja ja taloja ja muuta v\u00e4h\u00e4arvoista, k\u00e4sin tehty\u00e4 ja palautettavissa olevaa, tuhosi tuhojaan ihmisten sieluihin. H\u00e4nen hy\u00f6kk\u00e4ykseens\u00e4 liittyi arvokas armeija, kirkkojen pahat hallitsijat, h\u00e4nen maailmanlaajuisen valtakuntansa katkerat hallitsijat. Joitakin kirkkoja he nyt pitiv\u00e4t hallussaan, toisia he olivat hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4, toisia he’ toivoivat saavansa haltuunsa keisarin jo k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n vaikutusvallan ja v\u00e4kivallan avulla, jolla h\u00e4n uhkasi. Mutta tarkoituksessaan v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 meid\u00e4n kirkkomme heid\u00e4n luottamuksensa perustui erityisesti mainitsemieni henkil\u00f6iden v\u00e4h\u00e4-\u00e4lyisyyteen, prelaattimme kokemattomuuteen ja keskuudessamme vallitseviin heikkouksiin. Taistelusta tulisi raju: lukuisten joukkojen innokkuus oli kaikkea muuta kuin h\u00e4pe\u00e4llist\u00e4, mutta heid\u00e4n joukkonsa oli heikko, koska heill\u00e4 ei ollut johtajaa ja strategiapit\u00e4j\u00e4\u00e4, joka olisi taistellut heid\u00e4n puolestaan Sanan ja Hengen voimalla. Mit\u00e4 sitten teki t\u00e4m\u00e4 jalo ja suurisyd\u00e4minen ja todella Kristusta rakastava sielu? H\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4oloonsa ja apuunsa ei tarvita monia sanoja. Heti kun h\u00e4n n\u00e4ki minut teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4ni, sill\u00e4 taistelu uskon puolesta oli meille molemmille yhteinen, h\u00e4n taipui anomukseeni ja p\u00e4\u00e4tti mit\u00e4 erinomaisimmalla, hengellisiin syihin perustuvalla erottelulla, ett\u00e4 t\u00e4sm\u00e4llisyyden aika (jos sellaisille tunteille tosiaan ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n voimme antaa periksi) on turvallisuuden aika, mutta ett\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden hetkell\u00e4 vaaditaan malttia. H\u00e4n palasi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kanssani Pontuksesta ja otti innokkaana vapaaehtoisena paikkansa taistelussa uhanalaisen totuuden puolesta ja omistautui \u00e4itins\u00e4, kirkon, palvelukseen.<\/span><\/p>\n

XXXII. J\u00e4iv\u00e4tk\u00f6 h\u00e4nen todelliset ponnistelunsa sitten j\u00e4lkeen h\u00e4nen alustavasta innostuksestaan? Ohjasivatko niit\u00e4 rohkeus, mutta eiv\u00e4t varovaisuus tai taito, kun h\u00e4n karttoi vaaraa? Vai oliko h\u00e4neen j\u00e4\u00e4nyt kaikissa n\u00e4iss\u00e4 asioissa saavutetusta vertaansa vailla olevasta t\u00e4ydellisyydest\u00e4 huolimatta j\u00e4lki\u00e4 \u00e4rtymyksest\u00e4? Kaukana siit\u00e4. H\u00e4n oli heti t\u00e4ysin sovinnollinen ja osallistui kaikkiin suunnitelmiin ja ponnisteluihin. H\u00e4n poisti kaikki tiell\u00e4mme olleet orjantappurat ja kompastuskivet, joihin vihollinen tukeutui hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4\u00e4n meit\u00e4 vastaan. H\u00e4n tarttui yhteen, tarttui toiseen, ty\u00f6nsi pois kolmannen. H\u00e4nest\u00e4 tuli joillekin luja muuri ja valli, toisille kirves, joka murskaa kallion palasiksi, tai tuli orjantappuroiden keskell\u00e4, kuten jumalallinen Raamattu sanoo, ja h\u00e4n tuhosi helposti nuo h\u00e4k\u00e4p\u00e4\u00e4t, jotka loukkasivat jumaluutta. Ja jos h\u00e4nen Barnabaansa, joka puhuu ja kirjoittaa n\u00e4it\u00e4 asioita, oli Paavalin palveluksessa taistelussa, niin Paavalille kuuluu kiitos siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n valitsi ja teki h\u00e4nest\u00e4 taistelutoverinsa.<\/span><\/p>\n

XXXIII. N\u00e4in vihollinen ep\u00e4onnistui, ja he, alhaiset ihmiset, niin alhaisia kuin he olivatkin, joutuivat silloin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa alhaisen h\u00e4pe\u00e4n kohteeksi ja pahimmaksi, oppivat olemaan valmiita halveksimaan kappadokialaisia, kaikista maailman miehist\u00e4, joiden erityisi\u00e4 ominaisuuksia ovat lujuus uskossa ja uskollinen omistautuminen Kolminaisuudelle; H\u00e4nelle heid\u00e4n yhten\u00e4isyytens\u00e4 ja voimansa on ansiota, ja H\u00e4nelt\u00e4 he saavat viel\u00e4 suurempaa ja voimakkaampaa apua kuin he kykenev\u00e4t antamaan. Basileioksen seuraava teht\u00e4v\u00e4 ja tarkoitus oli sovitella prelaattia, h\u00e4lvent\u00e4\u00e4 ep\u00e4luuloja, vakuuttaa kaikki ihmiset siit\u00e4, ett\u00e4 koettu \u00e4rtymys johtui Pahan kiusauksesta ja ponnistuksesta, kun h\u00e4n kadehti hyveellist\u00e4 yksimielisyytt\u00e4: kuuliaisuuden ja hengellisen j\u00e4rjestyksen lakeja noudatettiin huolellisesti. Niinp\u00e4 h\u00e4n k\u00e4vi h\u00e4nen luonaan antamassa ohjeita ja neuvoja. Vaikka h\u00e4n oli kuuliainen h\u00e4nen toiveilleen, h\u00e4n oli h\u00e4nelle kaikki kaikessa, hyv\u00e4 neuvonantaja, taitava avustaja, jumalallisen tahdon selitt\u00e4j\u00e4, k\u00e4yt\u00f6ksen opas, vanhuuden sauva, uskon tuki, sis\u00e4isten luotettavin, ulkopuolisten k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisin, sanalla sanoen yht\u00e4 paljon hyv\u00e4ntahtoisuuteen taipuvainen kuin h\u00e4nen oli luultu olevan vihamielinen. Ja niin kirkon valta tuli h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4 l\u00e4hes, joskaan ei aivan, samassa m\u00e4\u00e4rin kuin istuimen haltijan. Vastineeksi hyv\u00e4st\u00e4 tahdosta h\u00e4n sai vastineeksi valtaa. Ja heid\u00e4n sopusointunsa ja vallan yhdistelm\u00e4ns\u00e4 oli ihmeellinen. Toinen oli kansan johtaja, toinen heid\u00e4n johtajansa, kuin leijonanvartija, joka taitavasti rauhoitti vallan haltijaa. Koska h\u00e4n oli vasta hiljattain asetettu virkaan ja viel\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin maailman vaikutuksen alaisena eik\u00e4 viel\u00e4 varustautunut Hengen asioilla, h\u00e4n tarvitsi kirkkoa vastaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4vien vihollisten py\u00f6rteisen virran keskell\u00e4 jotakuta, joka tarttui h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 pit\u00e4en ja tuki h\u00e4nt\u00e4. Niinp\u00e4 h\u00e4n hyv\u00e4ksyi liiton ja kuvitteli olevansa sen valloittaja, joka oli valloittanut h\u00e4net.<\/span><\/p>\n

XXXIV. H\u00e4nen huolenpidostaan kirkosta ja sen suojelemisesta on monia muitakin merkkej\u00e4; h\u00e4nen rohkeutensa kaupungin maaherroja ja muita vaikutusvaltaisimpia miehi\u00e4 kohtaan: riita-asioiden p\u00e4\u00e4t\u00f6kset, jotka h\u00e4n hyv\u00e4ksyi ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 ja jotka saatiin voimaan h\u00e4nen yksinkertaisella sanallaan, sill\u00e4 h\u00e4nen taipumustaan pidettiin ratkaisevana: h\u00e4nen tukemisensa apua tarvitseville, joista useimmat olivat hengellisess\u00e4, eik\u00e4 muutama my\u00f6s fyysisess\u00e4 h\u00e4d\u00e4ss\u00e4: sill\u00e4 sekin vaikuttaa usein sieluun ja alistaa sen alamaiseksi yst\u00e4v\u00e4llisyydell\u00e4\u00e4n; k\u00f6yhien tukeminen, vieraiden vieraana pit\u00e4minen, piikojen hoitaminen; luostariel\u00e4m\u00e4\u00e4 koskevat kirjoitetut ja kirjoittamattomat lait: rukousten j\u00e4rjestelyt, pyh\u00e4k\u00f6n koristelut ja muut tavat, joilla todellinen Jumalan mies, joka ty\u00f6skentelee Jumalan hyv\u00e4ksi, hy\u00f6dytti kansaa: yksi niist\u00e4 oli erityisen t\u00e4rke\u00e4 ja huomionarvoinen. Oli n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4, vakavin koskaan kirjattu n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4. Kaupunki oli ahdingossa, eik\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n avunl\u00e4hdett\u00e4 tai helpotusta onnettomuuteen. Sill\u00e4 merikaupungit kest\u00e4v\u00e4t t\u00e4llaiset h\u00e4d\u00e4n ajat vaikeuksitta vaihtamalla omat tuotteensa tuontitavaroihin; mutta sis\u00e4maakaupunki, kuten meid\u00e4n kaupunkimme, ei voi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ylitarjontaansa voitoksi eik\u00e4 tyydytt\u00e4\u00e4 tarpeitaan joko luovuttamalla sit\u00e4, mit\u00e4 meill\u00e4 on, tai tuomalla sit\u00e4, mit\u00e4 meill\u00e4 ei ole; mutta kaikkein vaikeinta t\u00e4llaisessa h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 on niiden, joilla on tarvikkeita, tunteettomuus ja kyltym\u00e4tt\u00f6myys. Sill\u00e4 he tarkkailevat tilaisuuksiaan, k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t h\u00e4d\u00e4n hy\u00f6dyksi ja kukoistavat onnettomuudesta; he eiv\u00e4t v\u00e4lit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 joka armahtaa k\u00f6yh\u00e4\u00e4, lainaa Herralle, eiv\u00e4tk\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 joka pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 viljan, kansa kiroaa h\u00e4nt\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 mist\u00e4\u00e4n muustakaan ihmisyst\u00e4v\u00e4llisille annetuista lupauksista ja ep\u00e4inhimillisi\u00e4 vastaan suunnatuista uhkauksista. Mutta he ovat liian kyltym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 harkitsemattomassa politiikassaan; sill\u00e4 samalla kun he sulkevat sisuksensa l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4\u00e4n vastaan, he sulkevat Jumalan sisukset itse\u00e4\u00e4n vastaan unohtaen, ett\u00e4 heid\u00e4n tarpeensa H\u00e4nest\u00e4 on suurempi kuin toisten tarve heit\u00e4 kohtaan. Sellaisia ovat viljan ostajat ja myyj\u00e4t, jotka eiv\u00e4t kunnioita l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4\u00e4n eiv\u00e4tk\u00e4 ole kiitollisia Jumalalle, jolta he saavat sen, mit\u00e4 heill\u00e4 on, kun taas toiset ovat ahtaalla.<\/span><\/p>\n

XXXV. H\u00e4n ei tosiaankaan voinut sada taivaasta leip\u00e4\u00e4 rukouksen kautta ruokkiakseen er\u00e4maassa pakenevaa kansaa, eik\u00e4 toimittaa ruokal\u00e4hteit\u00e4 ilman kustannuksia sellaisten astioiden syvyydest\u00e4, jotka t\u00e4yttyv\u00e4t tyhjentym\u00e4ll\u00e4,) ja n\u00e4in, h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 vastineella vieraanvaraisuudestaan, el\u00e4tt\u00e4\u00e4 yht\u00e4, joka el\u00e4tti h\u00e4nt\u00e4, eik\u00e4 ruokkia tuhansia ihmisi\u00e4 viidell\u00e4 leiv\u00e4ll\u00e4, joiden pelk\u00e4t sirpaleet olivat lis\u00e4varastona moniin p\u00f6ytiin. N\u00e4m\u00e4 olivat Mooseksen ja Elian tekoja, ja minun Jumalani, josta hekin saivat voimansa. Ehk\u00e4 ne olivat my\u00f6s ominaista heid\u00e4n ajalleen ja sen olosuhteille; sill\u00e4 merkit ovat ep\u00e4uskoisille, eiv\u00e4t niille, jotka uskovat. Mutta h\u00e4n suunnitteli ja toteutti samalla uskolla asioita, jotka vastaavat niit\u00e4 ja suuntautuvat samaan suuntaan. Sill\u00e4 sanallaan ja neuvollaan h\u00e4n avasi niiden varastot, joilla niit\u00e4 oli, ja niin h\u00e4n jakoi Raamatun mukaan ruokaa n\u00e4lk\u00e4isille, ja tyydytti k\u00f6yh\u00e4t leiv\u00e4ll\u00e4, ja ruokki heit\u00e4 n\u00e4l\u00e4n aikana, ja t\u00e4ytti n\u00e4lk\u00e4iset sielut hyv\u00e4ll\u00e4. Ja mill\u00e4 tavoin, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei ole v\u00e4h\u00e4inen lis\u00e4 h\u00e4nen kiitokseensa. H\u00e4n kokosi yhteen n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n uhrit joidenkin kanssa, jotka olivat vain v\u00e4h\u00e4n toipumassa n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4st\u00e4, miehi\u00e4 ja naisia, pikkulapsia, vanhuksia, joka ik\u00e4luokkaa, joka oli ahdingossa, ja hankki lahjoituksina kaikenlaisia elintarvikkeita, jotka voivat lievitt\u00e4\u00e4 n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4, ja asetti heid\u00e4n eteens\u00e4 altaita, joissa oli keittoa, ja sellaista lihaa, jota l\u00f6ytyi s\u00e4ilyneen\u00e4 keskuudestamme ja jolla k\u00f6yh\u00e4t el\u00e4v\u00e4t. Sitten h\u00e4n j\u00e4ljitteli Kristuksen toimintaa, joka pyyhkeeseen vy\u00f6tettyn\u00e4 ei ep\u00e4r\u00f6inyt pest\u00e4 opetuslasten jalkoja ja k\u00e4ytti t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen omien palvelijoidensa ja my\u00f6s palvelijatovereidensa apua, ja huolehti niiden ruumiista ja sielusta, jotka sit\u00e4 tarvitsivat, yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 henkil\u00f6kohtaisen kunnioituksen heid\u00e4n tarpeidensa tyydytt\u00e4miseen ja antamalla heille n\u00e4in kaksinkertaisen helpotuksen.<\/span><\/p>\n

XXXVI. Sellainen oli nuori viljantuottajamme ja toinen Joosef; h\u00e4nest\u00e4 voimme tosin sanoa hieman enemm\u00e4n. Sill\u00e4 toinen teki voittoa n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4st\u00e4 ja osti Egyptin filantrooppisuudellaan hoitamalla runsauden aikaa n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n aikaa silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 toisten unet t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten. Toisen palvelukset olivat kuitenkin ilmaisia, eik\u00e4 h\u00e4nen apunsa n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4ss\u00e4 tuottanut mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli vain yksi tavoite: voittaa yst\u00e4v\u00e4lliset tunteet yst\u00e4v\u00e4llisell\u00e4 kohtelulla ja saada vilja-annoksillaan taivaallisia siunauksia. Edelleen h\u00e4n tarjosi ravinnoksi Sanan, ja sen t\u00e4ydellisemm\u00e4n lahjan ja jakelun, joka on todella taivaallista ja ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in tulevaa – jos Sana on se enkelten leip\u00e4, jolla sieluja ruokitaan ja annetaan juoda, jotka ovat Jumalan n\u00e4lk\u00e4isi\u00e4, ja jotka etsiv\u00e4t ruokaa, joka ei katoa eik\u00e4 h\u00e4vi\u00e4, vaan pysyy iankaikkisesti. T\u00e4t\u00e4 ruokaa h\u00e4n, joka oli k\u00f6yhin ja h\u00e4d\u00e4nalaisin tuntemani ihminen, toimitti runsain mitoin helpottaakseen ei leiv\u00e4n n\u00e4lk\u00e4\u00e4 eik\u00e4 veden janoa, vaan kaipuuta tuon Sanan per\u00e4\u00e4n, joka on todella el\u00e4m\u00e4\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4 ja ravitseva ja saa kasvamaan hengelliseksi mieheksi sen, joka siit\u00e4 asianmukaisesti ruokitaan.<\/span><\/p>\n

XXXVII. N\u00e4iden ja muiden samankaltaisten tekojen j\u00e4lkeen – miksi minun tarvitsisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 mainitsemaan niit\u00e4 kaikkia – kun prelaatti, jonka nimi kertoi h\u00e4nen jumaluudestaan, oli kuollut, ja kun h\u00e4n oli henk\u00e4issyt suloisesti viimeisen henk\u00e4yksens\u00e4 Basileioksen syliss\u00e4, h\u00e4net korotettiin piispan ylev\u00e4lle valtaistuimelle, ei kuitenkaan vaikeuksitta eik\u00e4 ilman kotimaansa prelaattien kateellisia kamppailuja, joiden puolelta l\u00f6ytyi kaupungin suurimpia roistoja. Mutta Pyh\u00e4n Hengen oli pakko voittaa – ja voitto oli todellakin ratkaiseva. Sill\u00e4 H\u00e4n toi kaukaa voidellakseen h\u00e4net miehet, jotka olivat maineikkaita ja innokkaita jumalisuuden puolesta, ja heid\u00e4n mukanaan uuden Aabrahamin, meid\u00e4n patriarkkamme, siis is\u00e4ni, jonka suhteen tapahtui erikoinen asia. Sill\u00e4 vaikka h\u00e4n oli ik\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4 ja sairauden kuluttamana l\u00e4hes viimeiseen hengenvetoonsa asti, h\u00e4n uskaltautui matkalle antaakseen apua \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n, luottaen Hengen apuun. Lyhyesti sanottuna h\u00e4net asetettiin paareihinsa, niin kuin ruumis asetetaan hautaansa, jotta h\u00e4n palaisi takaisin nuoruuden raikkaana ja vahvana, p\u00e4\u00e4 pystyss\u00e4, kun h\u00e4net oli vahvistettu k\u00e4sien asettamisella ja voitelulla ja, ei ole liioiteltua sanoa, sen p\u00e4\u00e4n avulla, joka oli voideltu. T\u00e4m\u00e4 on lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4 vanhojen aikojen esimerkkeihin, jotka todistavat, ett\u00e4 ty\u00f6 antaa terveytt\u00e4, innokas tahto her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kuolleet ja vanhuus hypp\u00e4\u00e4 yl\u00f6s, kun Henki voitelee.<\/span><\/p>\n

XXXVIII. Kun h\u00e4nt\u00e4 oli n\u00e4in pidetty arvokkaana prelaatin virkaan, kuten on sopivaa, ett\u00e4 miehet, jotka ovat el\u00e4neet t\u00e4llaisen el\u00e4m\u00e4n ja saavuttaneet t\u00e4llaisen suosion ja arvostuksen, eiv\u00e4t my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ksell\u00e4\u00e4n h\u00e4p\u00e4isseet omaa filosofiaansa eiv\u00e4tk\u00e4 niiden toiveita, jotka olivat luottaneet h\u00e4neen. Mutta h\u00e4n ylitti itsens\u00e4 koskaan niin paljon kuin h\u00e4nen on t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 osoitettu ylitt\u00e4neen muut, sill\u00e4 h\u00e4nen ajatuksensa olivat t\u00e4ss\u00e4 asiassa mit\u00e4 erinomaisimpia ja filosofisimpia. H\u00e4n nimitt\u00e4in katsoi, ett\u00e4 vaikka yksityishenkil\u00f6n on hyveellist\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 paheita ja olla jossain m\u00e4\u00e4rin hyv\u00e4, on paheellista, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4mies ja hallitsija, varsinkin t\u00e4llaisessa virassa, ei onnistu ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisten enemmist\u00f6\u00e4 ja jatkuvalla edistyksell\u00e4 saamaan hyveens\u00e4 vastaamaan arvokkuuttaan ja valtaistuinta; sill\u00e4 korkean aseman omaavan on vaikea saavuttaa keskitasoa ja hyveellisyydell\u00e4\u00e4n nostaa kansaansa kultaiseen keskitasoon. Tai pikemminkin k\u00e4sitell\u00e4kseni t\u00e4t\u00e4 kysymyst\u00e4 tyydytt\u00e4v\u00e4mmin, luulen, ett\u00e4 lopputulos on sama, jonka n\u00e4en Vapahtajamme ja kaikkien erityisen viisaiden ihmisten kohdalla, kuvittelen, kun h\u00e4n oli kanssamme siin\u00e4 muodossa, joka ylitti meid\u00e4t ja on kuitenkin meid\u00e4n. Sill\u00e4 evankeliumin mukaan h\u00e4n my\u00f6s kasvoi viisaudessa ja suosiossa sek\u00e4 koossa, ei niin, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ominaisuudet olisivat h\u00e4ness\u00e4 voineet kasvaa; sill\u00e4 miten se, mik\u00e4 oli t\u00e4ydellist\u00e4 alusta alkaen, voisi tulla t\u00e4ydellisemm\u00e4ksi, vaan ett\u00e4 ne paljastuisivat ja n\u00e4kyisiv\u00e4t v\u00e4hitellen? Niinp\u00e4 luulen, ett\u00e4 Basileioksen hyveet, ilman ett\u00e4 ne olisivat itsess\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntyneet, saivat t\u00e4ll\u00e4 kertaa laajemman k\u00e4ytt\u00f6kohteen, koska h\u00e4nen voimansa tarjosi h\u00e4nelle runsaamman materiaalin.<\/span><\/p>\n

XXXIX. H\u00e4n teki ensinn\u00e4kin selv\u00e4ksi, ett\u00e4 h\u00e4nen virkaansa ei ollut annettu h\u00e4nelle inhimillisest\u00e4 suosiosta vaan Jumalan lahjaksi. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4y ilmi my\u00f6s k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4ni. Sill\u00e4 miss\u00e4 filosofisessa tutkimuksessa h\u00e4n ei tuohon aikaan liittynyt minuun? Niinp\u00e4 kaikki ajattelivat, ett\u00e4 minun pit\u00e4isi tapahtuneen j\u00e4lkeen juosta h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja osoittaa iloani siit\u00e4 (kuten ehk\u00e4 olisi tapahtunut kenelle tahansa muullekin) ja vaatia osuutta h\u00e4nen auktoriteettiinsa sen sijaan, ett\u00e4 hallitsisin h\u00e4nen rinnallaan, niiden johtop\u00e4\u00e4t\u00f6sten mukaan, joita he yst\u00e4vyydest\u00e4mme tekiv\u00e4t. Mutta koska halusin kovasti v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 tuon ajan \u00e4rsytyst\u00e4 ja mustasukkaisuutta, ja varsinkin koska h\u00e4nen asemansa oli yh\u00e4 tuskallinen ja levoton, j\u00e4in kotiin ja pid\u00e4ttelin v\u00e4kisin innokasta haluani, ja vaikka h\u00e4n syyttikin minua, Basileios hyv\u00e4ksyi anteeksipyynt\u00f6ni. Ja kun my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 saapumisessani kielt\u00e4ydyin samasta syyst\u00e4 tuolin kunniasta ja arvokkaasta asemasta presbyteerien joukossa, h\u00e4n yst\u00e4v\u00e4llisesti pid\u00e4tt\u00e4ytyi syyttelem\u00e4st\u00e4, ei suinkaan ylist\u00e4m\u00e4st\u00e4 minua, vaan mieluummin hyv\u00e4ksyi sen, ett\u00e4 pieni klikki syytt\u00e4\u00e4 minua ylpeydest\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n politiikastamme kuin ett\u00e4 h\u00e4n tekisi mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rjen ja omien p\u00e4\u00e4t\u00f6stens\u00e4 vastaista. Ja todellakin, miten joku olisi voinut paremmin osoittaa, ett\u00e4 h\u00e4nen sielunsa on ylivertainen kaikkeen mielistelyyn ja imarteluun n\u00e4hden ja ett\u00e4 h\u00e4nen ainoa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 on oikeuden laki, kuin kohtelemalla n\u00e4in minua, jonka h\u00e4n tunnusti ensimm\u00e4isten yst\u00e4viens\u00e4 ja ty\u00f6tovereidensa joukkoon?<\/span><\/p>\n

XL. Seuraavaksi h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n oli rauhoitella ja lievitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vastustavia vastustajia suurisyd\u00e4misell\u00e4 kohtelulla; ja se tapahtui ilman imartelun tai palvelijuuden h\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n, vaan mit\u00e4 ritarillisimmalla ja suurisyd\u00e4misimm\u00e4ll\u00e4 tavalla; tarkoituksena ei ollut ainoastaan nykyisten vaatimusten t\u00e4ytt\u00e4minen vaan my\u00f6s tulevan tottelevaisuuden edist\u00e4minen. Koska h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 hellyys johtaa l\u00f6ysyyteen ja velttouteen, mutta ankaruus synnytt\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyytt\u00e4 ja omap\u00e4isyytt\u00e4, h\u00e4n pystyi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n kummankin suunnan vaarat yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 molemmat, sekoittamalla korjailun huomaavaisuuteen ja lempeyden j\u00e4m\u00e4kkyyteen ja vaikuttamalla ihmisiin useimmissa tapauksissa l\u00e4hinn\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ksell\u00e4\u00e4n eik\u00e4 argumenteilla: h\u00e4n ei orjuuttanut heit\u00e4 taidolla vaan voitti heid\u00e4t hyv\u00e4ll\u00e4 luonteella ja houkutteli heit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 voimiaan s\u00e4\u00e4steli\u00e4\u00e4sti eik\u00e4 jatkuvasti. Ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, heid\u00e4t saatiin tunnustamaan h\u00e4nen \u00e4lykkyytens\u00e4 ylivertaisuus ja h\u00e4nen hyveellisyytens\u00e4 saavuttamattomuus, katsomaan, ett\u00e4 heid\u00e4n ainoa turvallisuutensa oli olla h\u00e4nen puolellaan ja h\u00e4nen k\u00e4skyvaltansa alaisina, ett\u00e4 heid\u00e4n ainoa vaaransa oli olla h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja ajattelemaan, ett\u00e4 erimielisyys h\u00e4nest\u00e4 merkitsi vieraantumista Jumalasta. Niinp\u00e4 he alistuivat ja antautuivat auliisti, alistuivat kuin ukkosenjyr\u00e4ss\u00e4 ja kiirehtiv\u00e4t ennakoimaan toisiaan anteeksipyynn\u00f6ill\u00e4\u00e4n ja vaihtamaan vihamielisyytens\u00e4 voimakkuuden yht\u00e4 voimakkaaseen hyv\u00e4ntahtoisuuteen ja hyveellisyyden edistymiseen, jonka he havaitsivat ainoaksi todella tehokkaaksi puolustukseksi. Muutamat poikkeukset t\u00e4st\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4 ohitettiin ja j\u00e4tettiin huomiotta, koska heid\u00e4n paha luonteensa oli parantumaton, ja he k\u00e4yttiv\u00e4t voimansa kuluttamalla itse\u00e4\u00e4n, kuten ruoste kuluttaa itse\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 sen raudan kanssa, josta se saa ravintonsa.<\/span><\/p>\n

XLI. Kun kotimaan asiat olivat nyt h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n selvitetty tavalla, jota uskottomat, jotka eiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 tunteneet, olisivat pit\u00e4neet mahdottomana, h\u00e4nen suunnitelmansa laajenivat, ja ne saivat yh\u00e4 korkeamman ulottuvuuden. Sill\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 kaikki muut pitiv\u00e4t katseensa edess\u00e4 olevaan maahan ja kiinnittiv\u00e4t huomionsa omiin v\u00e4litt\u00f6miin asioihinsa ja, jos ne olivat turvassa, eiv\u00e4t vaivautuneet enemp\u00e4\u00e4, koska he olivat kykenem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n suureen ja ritarilliseen suunnitelmaan tai yritykseen, h\u00e4n, niin maltillinen kuin h\u00e4n muutoin olikin, ei voinut olla maltillinen t\u00e4ss\u00e4 asiassa, vaan pystyss\u00e4 p\u00e4\u00e4 pystyss\u00e4, heitt\u00e4en henkisen katseensa ymp\u00e4rilleen, katseli koko maailmaa, jonka yli pelastuksen sana on kulkenut tiens\u00e4. Ja kun h\u00e4n n\u00e4ki Jumalan suuren perinn\u00f6n, joka oli ostettu h\u00e4nen omilla sanoillaan, laeillaan ja k\u00e4rsimyksill\u00e4\u00e4n, pyh\u00e4n kansan, kuninkaallisen pappeuden, niin pahassa ahdingossa, ett\u00e4 se oli hajotettu kymmeneen tuhanteen mielipiteeseen ja erehdykseen: ja Egyptist\u00e4 tuodun ja istutetun viinik\u00f6ynn\u00f6ksen, jumalattoman ja pime\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden Egyptin, joka oli kasvanut niin kauniiksi ja rajattoman suureksi, ett\u00e4 koko maa oli peittynyt sen varjoon, kun se peitti vuoret ja setripuut, nyt tuon pahan villisian runtelemana, paholainen, h\u00e4n ei voinut tyyty\u00e4 hiljaiseen surunvalitteluun ja vain nostaa k\u00e4tens\u00e4 Jumalan puoleen ja pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 painostavan onnettomuuden h\u00e4lvent\u00e4mist\u00e4, kun h\u00e4n itse nukkui, vaan h\u00e4n tunsi velvollisuudekseen tulla h\u00e4nen avukseen jonkin verran itsens\u00e4 kustannuksella.<\/span><\/p>\n

XLII. Sill\u00e4 mik\u00e4 voisi olla ahdistavampaa kuin t\u00e4m\u00e4 onnettomuus tai vaatia voimakkaammin sellaista, jonka silm\u00e4t oli nostettu korkealle, ponnistelemaan yhteisen hyv\u00e4n puolesta? Yksil\u00f6n hyv\u00e4ll\u00e4 tai huonolla menestyksell\u00e4 ei ole merkityst\u00e4 yhteis\u00f6lle, mutta yhteis\u00f6n menestys edellytt\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yksil\u00f6n samanlaista tilaa. T\u00e4m\u00e4n ajatuksen ja tarkoituksen my\u00f6t\u00e4 h\u00e4n, joka oli yhteis\u00f6n vartija ja suojelija (ja kuten Salomo totuudenmukaisesti sanoo, havaintokykyinen syd\u00e4n on koi luille, havaitsemattomuus on iloisen luottavainen, kun taas my\u00f6t\u00e4tuntoinen mieli on tuskan l\u00e4hde, ja jatkuva miettiminen tuhlaa syd\u00e4men), h\u00e4n, sanon min\u00e4, oli siis monien haavojen tuskassa ja ahdistuksessa; Joonan ja Daavidin tavoin h\u00e4n toivoi itsess\u00e4\u00e4n kuolemaa eik\u00e4 antanut unta silmilleen eik\u00e4 unta silm\u00e4luomilleen, h\u00e4n kulutti sen, mit\u00e4 h\u00e4nen lihastaan oli j\u00e4ljell\u00e4, pohdintoihinsa, kunnes h\u00e4n l\u00f6ysi l\u00e4\u00e4kkeen pahaan: Ja h\u00e4n pyysi apua Jumalalta ja ihmisilt\u00e4, jotta yleinen palo saataisiin pys\u00e4ytetty\u00e4 ja synkkyys, joka oli laskeutumassa yllemme, h\u00e4lvenisi.<\/span><\/p>\n

XLIII. Yksi h\u00e4nen keinoistaan oli mit\u00e4 hy\u00f6dyllisin. Sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n oli viett\u00e4nyt niin paljon aikaa, kuin mahdollista, ja k\u00e4ynyt yksityist\u00e4 hengellist\u00e4 keskustelua. jossa h\u00e4n, harkittuaan kaikkia inhimillisi\u00e4 argumentteja ja tunkeuduttuaan kaikkiin Raamatun syviin asioihin, laati hurskaan opin luonnoksen, ja painimalla ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 niiden vastustuksen kimppuun h\u00e4n l\u00f6i harhaoppisten uskaliaat hy\u00f6kk\u00e4ykset takaisin: kukistamalla k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 k\u00e4ydyiss\u00e4 kamppailuissa suusanallisesti ne, jotka tulivat l\u00e4helle, ja ly\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ne, jotka olivat kaukana, musteella siivitetyill\u00e4 nuolilla, jotka eiv\u00e4t ole mill\u00e4\u00e4n tavalla huonompia kuin kirjoitukset tauluihin; ei antamalla ohjeita vain yhdelle pienelle kansalle, kuten juutalaisille, koskien ruokia ja juomia, tilap\u00e4isi\u00e4 uhreja ja lihan puhdistuksia, vaan jokaiselle kansalle ja maailmanosalle koskien totuuden Sanaa, pelastuksemme l\u00e4hdett\u00e4. Koska taas j\u00e4rjet\u00f6n toiminta ja ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen j\u00e4rkeily ovat yht\u00e4 lailla tehottomia, h\u00e4n lis\u00e4si j\u00e4rkeilyyns\u00e4 my\u00f6s teoista saatavan avun; h\u00e4n teki vierailuja, l\u00e4hetti viestej\u00e4, antoi haastatteluja, opetti, moitti, nuhteli, uhkaili, moitti, ryhtyi puolustamaan kansoja, kaupunkeja ja yksil\u00f6it\u00e4, keksi kaikenlaista apua ja hankki kaikista l\u00e4hteist\u00e4 erityispiirteit\u00e4 sairauksia varten: toinen Betsaleel, jumalallisen majan arkkitehti, joka k\u00e4ytti ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 kaikkia materiaaleja ja taitoja ja yhdisti ne kaikki sopusointuiseen ja ylivertaisen kauniiseen kokonaisuuteen.<\/span><\/p>\n

XLIV. Miksi minun tarvitsee menn\u00e4 tarkemmin yksityiskohtiin? Kristuksenvastainen keisari, tuo uskon tyranni, hy\u00f6kk\u00e4si j\u00e4lleen meit\u00e4 vastaan runsaammalla jumalattomuudella ja kiivaammalla hy\u00f6kk\u00e4yksell\u00e4, sik\u00e4li kuin kiistassa oli oltava vahvempi vastustaja, kuten se saastainen ja paha henki, joka, kun h\u00e4net on l\u00e4hetetty vaeltamaan pois ihmisest\u00e4, palaa asumaan h\u00e4neen uudelleen suuremman hengenjoukon kanssa, kuten olemme kuulleet evankeliumeissa. T\u00e4t\u00e4 henke\u00e4 h\u00e4n j\u00e4ljitteli, sek\u00e4 uusimalla kilpailun, jossa h\u00e4n oli aiemmin joutunut huonommaksi, ett\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 alkuper\u00e4isi\u00e4 ponnistuksiaan. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n oli outoa ja siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n, joka hallitsi niin monia kansoja ja oli saavuttanut niin paljon mainetta, joka oli alistanut jumalattomuuden valtaan kaikki ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n olevat ja voittanut kaikki vastustajansa, joutuisi julkisesti yhden ainoan miehen ja yhden ainoan kaupungin pahimmaksi ja joutuisi n\u00e4in paitsi niiden jumalattomuuden suojelijoiden, joiden johdolla h\u00e4n oli toiminut, my\u00f6s, kuten h\u00e4n arveli, kaikkien ihmisten pilkan kohteeksi.<\/span><\/p>\n

XLV. Kerrotaan, ett\u00e4 Persian kuningas, retkell\u00e4\u00e4n Kreikkaan, ei ainoastaan innostunut kohtuuttomiin uhkauksiin, koska oli riemuissaan kaikkien niiden ihmisrotujen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, joita h\u00e4n vihassaan ja ylpeydess\u00e4\u00e4n johti heit\u00e4 vastaan, vaan ajatteli viel\u00e4 enemm\u00e4n kauhistuttaa heit\u00e4 saamalla heid\u00e4t pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4, koska h\u00e4n kohteli elementtej\u00e4 uudella tavalla. Kuultiin oudosta maasta ja merest\u00e4, jotka olivat uuden luojansa tekosia, ja armeijasta, joka purjehti kuivalla maalla ja marssi valtameren yli, kun saaria vietiin ja merta ruoskittiin, ja kaikista muista tuon armeijan ja retkikunnan hulluista toimista, jotka, vaikka ne kauhistuttivat alhaisia, olivat naurettavia rohkean ja lujan syd\u00e4men omaavien miesten silmiss\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista ei tarvittu meit\u00e4 vastaan suunnatussa sotaretkess\u00e4, mutta mik\u00e4 viel\u00e4 pahempaa ja vahingollisempaa, t\u00e4m\u00e4 oli se, mit\u00e4 keisarin kerrottiin sanovan ja tekev\u00e4n. H\u00e4n ojensi suunsa taivasta kohti ja puhui pilkkaa Korkeinta vastaan, ja h\u00e4nen kielens\u00e4 kulki l\u00e4pi maailman. Erinomaisesti kuvasi inspiroitunut Daavid ennen meid\u00e4n p\u00e4ivi\u00e4mme n\u00e4in h\u00e4nt\u00e4, joka teki taivaan alentumaan maan tasalle ja laski luomakunnan rinnalle tuon ylimaallisen luonnon, jota luomakunta ei voi edes pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n, vaikkakin se ihmiselle yst\u00e4v\u00e4llisyydess\u00e4\u00e4n tuli jossain m\u00e4\u00e4rin keskellemme vet\u00e4\u00e4kseen puoleensa meid\u00e4t, jotka olimme maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 makaamassa.<\/span><\/p>\n

\u00a8XLVI. Raivokkaita olivat tosiaan h\u00e4nen ensimm\u00e4iset mielett\u00f6myytens\u00e4 teot, viel\u00e4 raivokkaampia h\u00e4nen lopulliset pyrkimyksens\u00e4 meit\u00e4 vastaan. Mist\u00e4 puhun ensin? Karkotuksista, karkotuksista, takavarikoinnista, avoimista ja salaisista juonista, suostuttelusta, jos aika salli, v\u00e4kivallasta, jos suostuttelu oli mahdotonta. Ne, jotka pitiv\u00e4t kiinni ortodoksisesta uskosta, kuten me, karkotettiin kirkoistaan; toisia tunkeutui sis\u00e4\u00e4n, jotka yhtyiv\u00e4t keisarillisiin sieluja tuhoaviin oppeihin ja kerj\u00e4siv\u00e4t todistuksia jumalattomuudesta ja allekirjoittivat viel\u00e4 kovempia lausuntoja kuin n\u00e4m\u00e4. Presbyteerien polttaminen merell\u00e4, jumalattomat kenraalit, eiv\u00e4t ne, jotka valloittivat persialaiset tai alistivat skyytit tai kukistivat jonkun muun barbaarisen kansan, vaan ne, jotka hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t kirkkoja vastaan ja tanssivat voitonriemuisesti alttareilla ja saastuttivat verett\u00f6m\u00e4t uhrit ihmis- ja uhriverell\u00e4 ja loukkasivat neitsyiden vaatimattomuutta. Mink\u00e4 vuoksi? Patriarkka Jaakobin syrj\u00e4ytt\u00e4minen ja h\u00e4nen tilalleen Eesaun, jota vihattiin jo ennen h\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4, tunkeutuminen. T\u00e4m\u00e4 on kuvaus h\u00e4nen ensimm\u00e4isist\u00e4 irstailuistaan, joiden pelkk\u00e4 muistaminen ja mainitseminen her\u00e4tt\u00e4\u00e4 useimmissa meist\u00e4 viel\u00e4 nytkin kyyneleit\u00e4.<\/span><\/p>\n

XLVII. Niinp\u00e4 kun h\u00e4n, k\u00e4yty\u00e4\u00e4n l\u00e4pi kaikki tahot, teki hy\u00f6kk\u00e4yksens\u00e4 orjuuttaakseen t\u00e4m\u00e4n valloittamattoman ja pelottavan kirkkojen \u00e4idin, ainoan viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 olevan sammuttamattoman totuuden kipin\u00e4n, h\u00e4n huomasi, ett\u00e4 h\u00e4n oli ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa ollut huonosti neuvoteltu. H\u00e4net ty\u00f6nnettiin takaisin kuin ohjus, joka iskee johonkin vahvempaan kappaleeseen, ja h\u00e4n per\u00e4\u00e4ntyi kuin katkennut k\u00f6ysi. T\u00e4llainen oli kirkon prelaatti, jonka h\u00e4n kohtasi, ja t\u00e4llainen oli se linnake, johon h\u00e4nen ponnistelunsa murtuivat ja hajosivat. Muitakin yksityiskohtia voidaan kuulla niilt\u00e4, jotka kertovat ja kertovat niist\u00e4 omasta kokemuksestaan – eik\u00e4 kukaan niist\u00e4, jotka niist\u00e4 kertovat, ole vailla t\u00e4t\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4 kokemusta. Mutta kaikkien on t\u00e4ytytt\u00e4v\u00e4 ihailulla, jotka ovat tietoisia tuon ajan kamppailuista, hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4, lupauksista, uhkauksista, h\u00e4nen eteens\u00e4 l\u00e4hetetyist\u00e4 valtuutetuista, jotka yrittiv\u00e4t saada meid\u00e4t valloilleen, oikeudellisen ja sotilaallisen tason miehist\u00e4, haaremin miehist\u00e4, jotka ovat miehi\u00e4 naisten joukossa, naisia miesten joukossa, joiden ainoa miehisyys koostui heid\u00e4n jumalattomuudestaan, ja koska he ovat kykenem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 luonnolliseen siveett\u00f6myyteen, he syyllistyv\u00e4t haureuteen ainoalla mahdollisella tavalla, nimitt\u00e4in kielens\u00e4 avulla; p\u00e4\u00e4kokki Nebuzaradan, joka uhkasi meit\u00e4 taitoaseillaan ja jonka oma tuli tuhosi. Mutta sen, mik\u00e4 erityisesti her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmetykseni ja mit\u00e4 en voisi, vaikka haluaisinkin, ohittaa, kuvaan niin lyhyesti kuin mahdollista.<\/span><\/p>\n

XLVIII. Kuka ei ole kuullut noiden p\u00e4ivien prefektist\u00e4, joka omalta osaltaan kohteli meit\u00e4 niin ylenpalttisen ylimielisesti, kun vastapuoli oli itse ottanut h\u00e4net kasteeseen tai ehk\u00e4p\u00e4 antanut h\u00e4net siihen; ja joka pyrki ylitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ohjeidensa kirjaimen ja tyydytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 kaikin tavoin takaamaan ja s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n oman valta-asemansa. Vaikka h\u00e4n raivosi kirkkoa vastaan, omaksui leijonamaisen ilmeen ja karjui kuin leijona, kunnes useimmat miehet eiv\u00e4t uskaltaneet l\u00e4hesty\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, silti jalo prelaattimme tuotiin h\u00e4nen hoviinsa tai pikemminkin astui h\u00e4nen hoviinsa, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4net olisi kutsuttu juhliin eik\u00e4 oikeudenk\u00e4yntiin. Miten voisin kuvailla prefektin r\u00f6yhkeytt\u00e4 tai sit\u00e4 varovaisuutta, jolla pyhimys siihen suhtautui. \u201dMit\u00e4 tarkoittaa, herra Basileios\u201d, h\u00e4n sanoi puhuttelemalla h\u00e4nt\u00e4 nimelt\u00e4 eik\u00e4 viel\u00e4 kehdannut kutsua h\u00e4nt\u00e4 piispaksi, \u2018ett\u00e4 uskallatte, niin kuin kukaan muu ei uskalla, vastustaa ja vastustaa niin suurta mahtimiest\u00e4?\u2019 \u2018Mit\u00e4 tarkoitatte, herra Basileios\u2019, h\u00e4n sanoi. \u201dMiss\u00e4 suhteessa?\u201d, sanoi jalo mestarimme, \u201dja mist\u00e4 minun rohkeuteni johtuu? Se minun on viel\u00e4 opittava.\u201d \u201dSiin\u00e4, ett\u00e4 kielt\u00e4ydyt kunnioittamasta hallitsijasi uskontoa, kun kaikki muut ovat alistuneet ja alistuneet?\u201d \u201dKoska\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dt\u00e4m\u00e4 ei ole todellisen hallitsijani tahto; enk\u00e4 min\u00e4, joka olen Jumalan luotu ja olen tarjonnut itse\u00e4ni Jumalaksi, voi alistua palvomaan ket\u00e4\u00e4n luotua.\u201d \u201dEnt\u00e4 mit\u00e4 me\u201d, sanoi prefekti, \u201dn\u00e4yt\u00e4mme sinusta olevan? Olemmeko me, jotka annamme sinulle t\u00e4m\u00e4n k\u00e4skyn, emme ole mit\u00e4\u00e4n? Mit\u00e4 sanotte t\u00e4h\u00e4n? Eik\u00f6 olekin suuri asia, ett\u00e4 meid\u00e4t on sijoitettu kumppaneiksenne?\u201d \u201dEn kiell\u00e4 sit\u00e4\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dolette prefekti, ja maineikas sellainen, mutta ette kuitenkaan Jumalaa kunnioitettavampi. Ja teid\u00e4n kanssanne on toki suuri asia, sill\u00e4 te olette itse Jumalan luomus, mutta niin on my\u00f6s kaikkien muiden alamaisieni kanssa. Sill\u00e4 usko, eik\u00e4 henkil\u00f6kohtainen t\u00e4rkeys, on kristinuskon tunnusmerkki.\u201d<\/span><\/p>\n

XLIX. Silloin prefekti todellakin kiihtyi ja nousi istuimeltaan, kiehui raivosta ja k\u00e4ytti yh\u00e4 kovempaa kielt\u00e4. \u201dMit\u00e4?\u201d h\u00e4n sanoi, \u201dEttek\u00f6 pelk\u00e4\u00e4 minun auktoriteettiani? \u201dPelk\u00e4\u00e4tk\u00f6 mit\u00e4?\u201d Basileios sanoi: \u201dMiten se voisi vaikuttaa minuun? \u201dMit\u00e4? Ket\u00e4 tahansa valtani voimavaroista.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dEn pelk\u00e4\u00e4.\u201d \u201dMit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ovat? \u201dSanoi Basileios, \u201dKerro minulle.\u201d\u201d \u201dTakavarikointi, karkotus, kidutus, kuolema.\u201d \u201dEik\u00f6 sinulla ole muuta uhkaa?\u201d h\u00e4n sanoi, \u201dsill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei voi saavuttaa minua.\u201d \u201dMiten se on mahdollista?\u201d prefekti kysyi. \u201dKoska\u201d, h\u00e4n vastasi, \u201dmies, jolla ei ole mit\u00e4\u00e4n, on takavarikon ulottumattomissa, ellette sitten vaadi riekaleisia ryysyj\u00e4ni ja niit\u00e4 harvoja kirjoja, jotka ovat ainoat omaisuuteni. Karkottaminen on mahdotonta minulle, jota ei rajoita mik\u00e4\u00e4n paikka, sill\u00e4 en laske omikseni maata, jossa nyt asun, enk\u00e4 kaikkea sit\u00e4, mihin minut saatetaan heitt\u00e4\u00e4, tai pikemminkin pid\u00e4n kaikkea Jumalan omaisuutena, jonka vieraana ja huollettavana olen. Mit\u00e4 kidutuksiin tulee, miten ne voivat vaikuttaa sellaiseen, jonka ruumis on lakannut olemasta? Paitsi jos tarkoitat ensimm\u00e4ist\u00e4 iskua, sill\u00e4 vain se on sinun vallassasi. Kuolema on minun hyv\u00e4ntekij\u00e4ni, sill\u00e4 se l\u00e4hett\u00e4\u00e4 minut sit\u00e4 nopeammin Jumalan luo, jota varten min\u00e4 el\u00e4n ja olen olemassa ja joka on jo melkein kuollut ja jota kohti olen jo kauan kiiruhtanut.\u201d<\/span><\/p>\n

L. H\u00e4mm\u00e4styneen\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kielenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4 prefekti sanoi: \u201dKukaan ei ole viel\u00e4 koskaan puhunut n\u00e4in ja n\u00e4in rohkeasti Modestukselle\u201d. \u201dNo, ehk\u00e4p\u00e4\u201d, sanoi Basileios, \u201det ole tavannut piispaa, muuten h\u00e4n olisi k\u00e4ytt\u00e4nyt t\u00e4llaisten etujensa puolustamisessa juuri samaa kielt\u00e4. Me nimitt\u00e4in olemme yleisesti ottaen vaatimattomia ja n\u00f6yri\u00e4 kaikkia kohtaan, kuten lakimme m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Emme saa suhtautua ylimielisesti edes tavalliseen ihmiseen, puhumattakaan niin suuresta mahtimiehest\u00e4. Mutta kun on kyse Jumalan edusta, emme v\u00e4lit\u00e4 mist\u00e4\u00e4n muusta, vaan teemme siit\u00e4 ainoan tavoitteemme. Tuli ja miekka, villit pedot ja lihaa repiv\u00e4t haravat ovat meille mieluisia, emmek\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 niit\u00e4. Te voitte edelleen loukata ja uhkailla meit\u00e4 ja tehd\u00e4 mit\u00e4 tahansa haluatte, koko voimanne puitteissa. Keisari itse saa kuulla t\u00e4m\u00e4n – ett\u00e4 ette saa meit\u00e4 v\u00e4kivallalla tai suostuttelulla tekem\u00e4\u00e4n yhteist\u00e4 asiaa jumalattomuuden kanssa, vaikka uhkauksenne muuttuisivat viel\u00e4 kauheammiksi.\u201d<\/span><\/p>\n

LI. T\u00e4m\u00e4n keskustelun p\u00e4\u00e4tteeksi prefekti, joka oli vakuuttunut Basileioksen asenteesta, ett\u00e4 h\u00e4n oli t\u00e4ysin l\u00e4p\u00e4isem\u00e4t\u00f6n uhkailulle ja vaikuttamiselle, erotti h\u00e4net hovista, ja h\u00e4nen entinen uhkaava k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 korvautui jonkinlaisella kunnioituksella ja kunnioituksella. H\u00e4n itse hankki pikaisesti keisarin audienssin ja sanoi: \u201dT\u00e4m\u00e4n kirkon prelaatti on pahoinpidellyt meit\u00e4, herra. H\u00e4n on ylivertainen uhkailuun, voittamaton argumenteissa, eik\u00e4 suostuttelu vaikuta h\u00e4neen. Meid\u00e4n on koeteltava jotakuta heikompaa hahmoa, ja t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa turvauduttava avoimeen v\u00e4kivaltaan tai alistuttava siihen, ett\u00e4 uhkauksemme j\u00e4tet\u00e4\u00e4n huomiotta.\u201d T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen keisari, jonka Basileiosin ylistykset pakottivat tuomitsemaan oman k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 (sill\u00e4 jopa vihollinen voi ihailla miehen erinomaisuutta), ei sallinut v\u00e4kivallan k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vastaan; ja kuten tuli pehment\u00e4\u00e4 raudan, joka silti pysyy rautana, vaikka se muuttui uhkailusta ihailuksi, h\u00e4n ei suostunut olemaan yhteydess\u00e4 Basileiosin kanssa, koska h\u00e4pe\u00e4 esti h\u00e4nt\u00e4 muuttamasta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u00e4n, vaan h\u00e4n pyrki oikeuttamaan k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 mahdollisimman uskottavalla tekosyyll\u00e4, kuten jatkosta k\u00e4y ilmi.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

PYH\u00c4 GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN):\u00a0 PUHE XLIII\u00a0 YLISTYSPUHE PYH\u00c4LLE BASILEIOKSELLE L\u00e4hde: A Select Library Nicene and Post-Nicene Fathers\u00a0 of the Christian<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3,8],"tags":[],"class_list":["post-2621","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia","category-uncategorised"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2621","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2621"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2621\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2623,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2621\/revisions\/2623"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2621"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2621"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2621"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}