{"id":261,"date":"2016-11-21T15:20:36","date_gmt":"2016-11-21T15:20:36","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/romanides-uskonnon-sairaus-ja-sen-parantamnen\/"},"modified":"2019-11-12T13:58:40","modified_gmt":"2019-11-12T11:58:40","slug":"romanides-uskonnon-sairaus-ja-sen-parantamnen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2016\/11\/21\/romanides-uskonnon-sairaus-ja-sen-parantamnen\/","title":{"rendered":"ROMANIDES USKONNON SAIRAUS JA SEN PARANTAMINEN"},"content":{"rendered":"

USKONNON SAIRAUS JA SEN PARANTAMNEN<\/span><\/p>\n

L\u00e4\u00e4kinn\u00e4llinen ratkaisu Kirkkojen yhdistymiseen<\/span><\/p>\n

John S. Romanides<\/strong><\/p>\n

http:\/\/www.romanity.org\/htm\/rom.20.en.the_sickness_of_religion_and_its_cure.01.htm<\/a> <\/a><\/p>\n

Suomennos:Raimo Sissonen<\/span><\/p>\n

Esipuhe<\/span><\/strong><\/p>\n

Perusero Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan kolmen evankeliumin ja toisaalta Johanneksen evankeliumin v\u00e4lill\u00e4 johtuu Vanhan ja Uuden Testamentin tavassa esitt\u00e4\u00e4 ihmispersoonan kahden sis\u00e4isen keskuksen sairauden parantaminen, syd\u00e4men, joka kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4 verta, ja toinen on aivot tai \u00e4ly, joka on osa selk\u00e4ydinj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, joka kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4 selk\u00e4ydinnestett\u00e4. Syd\u00e4n tarvitsee hoitoa sit\u00e4 puhdistamalla ja valaistumisella, jotka saavat aikaan koko ihmispersoonan kirkastumisen. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeja Vanhan Testamentin tekstien, erityisesti Psalmien tekstien kanssa k\u00e4ytettiin osana puhdistumisprosessia ja katekumeenien syd\u00e4men valaisemisessa, jotka huipentuivat Kunnian Herran k\u00e4rsimyksen ja ristiinnaulitsemisen vietossa, johon heid\u00e4t oli kastettu Pyh\u00e4n\u00e4 Lauantaina. N\u00e4it\u00e4 kasteita seurasi Kristuksen yl\u00f6snousemuksen juhliminen P\u00e4\u00e4si\u00e4isen Eukaristiassa, jonka aikana Johanneksen evankeliumia alettiin lukea ja selitt\u00e4\u00e4 aina helluntain sunnuntaihin asti viidenkymmenen p\u00e4iv\u00e4n jakson aikana. T\u00e4m\u00e4n jakson aikana, Johanneksen neuvojen avulla, odotettiin kehittymist\u00e4 hengen puhdistumisen tilasta syd\u00e4mess\u00e4 valaistumiseen lakkaamattomalla rukouksella ja psalmeilla, vastakohtana \u00e4lyllisille rukouksille ja psalmeille tiettyin\u00e4 aikoina. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa tiesi, ett\u00e4 oli tulossa Kristuksen ruumiin j\u00e4seneksi, kun syd\u00e4men rukous alkoi sujua ja pysy\u00e4 aina l\u00e4sn\u00e4 lakkaamatta. Se, ett\u00e4 jollakin oli t\u00e4llainen rukous ja sitten kadotti sen, ja oli siten tullut vakuuttuneeksi siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli ollut sellainen, tarkoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n oli vaarassa menett\u00e4\u00e4 se pysyv\u00e4sti, koska \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4mme luulko, ett\u00e4 meist\u00e4 on tullut Ruumiin j\u00e4seni\u00e4 kerta kaikkiaan”<\/p>\n

Helluntai on tapahtuma, jolloin Vanhasta ja Uudesta Testamentista tuli Kristuksen Ruumis, johon nyt kuuluvat my\u00f6s kaikki esi-is\u00e4t, jotka olivat valaistuneet ja kirkastuneet ennen Jahven ihmiseksi tulemista. Kun Vanhassa testamentissa ne, jotka olivat olleet kest\u00e4vi\u00e4 syd\u00e4ntens\u00e4 valaisemisessa tulivat saavuttamaan jumalallistumisensa, joka oli heid\u00e4n vihkimisens\u00e4 profeetaksi. T\u00e4m\u00e4n vuoksi Johannes Kastaja, jo jumalallistunut ja profeetaksi vihitty, jumalallistettiin uudelleen ja t\u00e4h\u00e4n aikaan koki oudon todellisuuden, jossa h\u00e4n kastoi Itse Jahven Lihaksi tulleena. Kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sen j\u00e4lkeen kun oli sanonut, ett\u00e4 \u201d t\u00e4ss\u00e4 joukossa on muutamia, jotka eiv\u00e4t kohtaa kuolemaa ennen kuin n\u00e4kev\u00e4t, ett\u00e4 Jumalan valtakunta on tullut voimassaan\u201d Kristus uudelleen ilmaisi Itsens\u00e4 lihaksi tulleena Jahvena Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle.<\/p>\n

Sellaisia raamatullisia todellisuuksia eiv\u00e4t osaa oikein selitt\u00e4\u00e4 ne, jotka ovat saastuneet Augustinuksen v\u00e4\u00e4rennyksest\u00e4 Jumalan ilmoituksesta koskien sek\u00e4 Vanhan ett\u00e4 Uuden Testamentin profeettoja. L\u00e4peens\u00e4 areiolaisen v\u00e4itteen pel\u00e4stytt\u00e4min\u00e4, joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Logos on luotu, on tosiasia, ett\u00e4 H\u00e4n oli n\u00e4kyv\u00e4 niille, joille H\u00e4n ilmoitti Itsens\u00e4. Jyrk\u00e4sti Vanhan ja Uuden Testamentin ja Kirkon tradition vastaisesti Augustinus sepitti opetuksen, ett\u00e4 Jumala ilmestyi ja heid\u00e4t kuulivat profeetat ja apostolit luotujen v\u00e4lityksell\u00e4, jotka Jumala saattoi olemassa oleviksi tullakseen n\u00e4hdyksi ja kuuluksi, ja jotka h\u00e4n saattaa olemattomuuteen sitten kun on tullut n\u00e4hdyksi ja kuulluksi. Jyrk\u00e4sti vastakkaisina n\u00e4ille jumalallisille ilmestymisille olemattomasta, jotta Jumala n\u00e4ht\u00e4isiin ja kuultaisiin ja katoaminen takaisin olemattomuuteen, oli ainoastaan Logoksen inhimillinen luonto, joka pysyi pysyv\u00e4sti olemassa H\u00e4nen ihmiseksi tulemisensa j\u00e4lkeen.<\/p>\n

T\u00e4llaisia oletettuja olentoja kuten kyyhkynen Kristuksen kasteessa, Jumalan hallinto (virheellisesti k\u00e4\u00e4nnetty valtakunnaksi) Kristuksen kirkastumisessa sek\u00e4 tuliset kielet helluntaina kuuluvat niiden v\u00e4likappaleiden joukkoon, jota Jumala saattaa olemassaoloon tullakseen n\u00e4hdyksi ja kuuluksi ja katoa olemassaolosta, kun niiden teht\u00e4v\u00e4 on t\u00e4ytetty. Oli odotettavissa, ett\u00e4 Johanneksen evankeliumin opetuksen aikana vastakastetetut olisivat siirtyneet syd\u00e4men valaistumisen tilaan lakkaamattoman rukouksen ja psalmien lukemisen my\u00f6t\u00e4, niin kuin pyh\u00e4 Paavali selitti, erityisesti 1. Kor. 12\u201315.12. T\u00e4m\u00e4 tulee olemaan t\u00e4m\u00e4n tutkielman keskeinen kohta, koska siin\u00e4 meill\u00e4 on esoteerinen luonnos varhaiskirkon jumalanpalveluksen sis\u00e4isest\u00e4 todellisuudesta, jonka johtajina olivat apostolit, profeetat ja opettajat, joiden arvovallan oli heiden oma keskin\u00e4inen jumalallistumisensa tehnyt hyv\u00e4ksytyksi.<\/p>\n

Johdanto <\/strong><\/p>\n

Kaikki kuvitelmat, erityisesti uskontoon liittyv\u00e4t johtuvat ihmispersoonan keskuksen oikosulusta. T\u00e4m\u00e4 oikosulku parannetaan syd\u00e4men valaistumisella lakkaamattomalla rukouksella erotukseksi aivojen \u00e4lyllisest\u00e4 rukouksesta tiettyin\u00e4 hetkin\u00e4. Tutkimus t\u00e4st\u00e4 parantamisesta pyh\u00e4ll\u00e4 Paavalilla muodostaa t\u00e4m\u00e4n tutkielman ytimen. Toistamme, ett\u00e4 kun valaistuminen saa aikaan jumalallistumisen, silloin sek\u00e4 miehet ett\u00e4 naiset tulevat vihityiksi profeetoiksi. Juuri n\u00e4it\u00e4 ovat profeetat sek\u00e4 Vanhassa ett\u00e4 Uudessa testamentissa, ja t\u00e4m\u00e4 saa aikaan Kirkon is\u00e4t. Se mit\u00e4 profeetat n\u00e4kiv\u00e4t edelt\u00e4 n\u00e4hden jumalallistuessaan, on Itse Jahve sek\u00e4 ennen ett\u00e4 j\u00e4lkeen ihmiseksi tulonsa. T\u00e4m\u00e4 oikosulku, joka tarvitsee parantumista, on syd\u00e4men, joka pumppaa verta, ja selk\u00e4ytimen, joka saa aikaan selk\u00e4ydinnesteen kiertokulun, v\u00e4lill\u00e4. Kaikki kuvitelmat ovat juurtuneet t\u00e4h\u00e4n oikosulkuun, joka ei ole muuta kuin s\u00e4hk\u00f6inen oikosulku. T\u00e4m\u00e4 sairaus irrottaa uhrit todellisuudesta eriasteisesti. T\u00e4st\u00e4 sairaudesta johtuen joku ei aina pysty tekem\u00e4\u00e4n eroa todellisuuden kuvitelmien v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

Ehk\u00e4 kaikkein vaarallisin n\u00e4ist\u00e4 kuvitelmista ovat uskonnot, jotka v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t omistavansa Jumalan sanelemia kirjoituksia, ja joita ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 nk. innoittuneiden johtajien kasti. Inhimillisten kuvitelmien keinoin ihmisolennot pysyv\u00e4t demonisten voimien vallassa, erityisesti niiden, jotka uskonnoissa ilmenee. Ainoastaan sokea ei erota sit\u00e4 tosiasiaa, ett\u00e4 uskonnot ovat sosiaalisen sekasorron p\u00e4\u00e4l\u00e4hteet. Vanhan ja Uuden Testamentin traditiossa kuitenkin sellaiset niin sanotut innoitetut johtajat muodostavat v\u00e4\u00e4ristym\u00e4n, josta er\u00e4s hyv\u00e4ksyttiin varhaiskirkossa katekumeeniajan kest\u00e4ess\u00e4 k\u00e4yt\u00e4ess\u00e4 l\u00e4pi vaiheita syd\u00e4men puhdistumisesta ja valaisemisesta kunkin jumalallistumiseen. Syd\u00e4men todellisesta puhdistumisesta lakkaamattomalla rukouksella ja psalmein tulee kunkin oma todistus oikealla tiell\u00e4 jumalallistumiseen olemisesta. Ne, jotka teeskenteliv\u00e4t saavuttaneensa valaistuksen ja jumalallistumisen eiv\u00e4t voineet eksytt\u00e4\u00e4 todellisia profeettoja. Kaksi peruskriteeri\u00e4 v\u00e4\u00e4riin profeettoihin n\u00e4hden ovat, ett\u00e4 \u201don mahdotonta kuvata Jumalaa ja viel\u00e4 mahdottomampi tajuta H\u00e4nt\u00e4\u201d ja ett\u00e4 \u201dluodun ja luomattoman v\u00e4lill\u00e4 ei ole mink\u00e4\u00e4nlaista yht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4\u201d. V\u00e4\u00e4r\u00e4t profeetat on helposti havaittavissa erehdyksist\u00e4\u00e4n n\u00e4iden kahden kriteerin suhteen, joita Augustinus yh\u00e4 uudelleen rikkoo. Jyrkk\u00e4 ristiriita n\u00e4iden kriteerien kanssa, eniten opin ja Raamatun selityksen, kuuluu kuvittelun alueelle, yksinkertaisesti siksi, ett\u00e4 t\u00e4llaisten aiheiden kanssa askartelevat on saatettu uskomaan, ett\u00e4 itse heid\u00e4n kuvittelunsa kuuluvat uskon lahjan alueelle. Heid\u00e4n johtajansa, joilla ei ole v\u00e4h\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n tietoa syd\u00e4men valaistumisen ja jumalallistumisen todellisesta olemassaolosta t\u00e4ss\u00e4 asiassa ja tietoa t\u00e4llaisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, vakuuttavat uskovilleen, ett\u00e4 itse heid\u00e4n uskonsa on todiste, ett\u00e4 he ovat matkalla pelastukseen.<\/p>\n

Kristittyjen Ykseyden Ekumeenisen liikkeen todelliseen mieleen ei ole viel\u00e4 edes juolahtanut mahdollisuus, ett\u00e4 avain ykseyteen on lakkaamattoman syd\u00e4men rukouksen ja jumalallistumisen hoitomenetelm\u00e4. On kysymys lyhyest\u00e4 oikosulusta, joka v\u00e4hent\u00e4\u00e4 minimiin kunkin ykisl\u00f6n yhteyden tason Jumalan luomattomaan energiaan, joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 l\u00e4peens\u00e4 ja hallitsee luomakuntaa. Kaikki luodut olennot osallistuvat Jumalan luomattomaan luovaan ja yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4\u00e4n energiaan, jota Vanha ja Uusi Testamentti nimitt\u00e4v\u00e4t H\u00e4nen kunniakseen ja hallinnakseen (valtakunta). T\u00e4m\u00e4 todellisuus korostuu Vanhassa ja Uudessa Testamentissa ja varhaisessa juutalaisuudessa ja kristinuskossa sek\u00e4 Rooman keisarin koolle kutsumissa Yhdeks\u00e4ss\u00e4 Ekumeenisessa Kirkolliskokouksessa, keisarin, joka hallitsi Konstantinopolissa, Uudessa Roomassa, aina turkkilaisten ottomaanien valloitukseen asti 1453. Vaikka Rooman keisarikunta tuolloin lakkasi, parannusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 jumalallistumiseen johtavasta syd\u00e4men parantamisesta sen puhdistamisella ja valaisemisella ei lakannut, ainakaan viel\u00e4. Tulemme tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 viimeinen jumalallistuva kuolee, kun ihmiskunta lakkaa olemasta. Ja t\u00e4m\u00e4 viimeinen jumalallistunut tuskin tulee olemaan mink\u00e4\u00e4n \u201dvirallisen\u201d kirkon j\u00e4sen.<\/p>\n

1) Oikosulku <\/strong><\/p>\n

Oikosulku, joka on olemassa verta pumppaavan syd\u00e4men ja selk\u00e4ytimen, joka kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4 selk\u00e4ydinnestett\u00e4, v\u00e4lill\u00e4, korjataan lakkaamattomalla rukouksella syd\u00e4mess\u00e4. Vasta kun itse kunkin oikosulku t\u00e4ll\u00e4 tavoin korjataan, h\u00e4n alkaa vapautua kuvitelmien piirist\u00e4, joilla paholainen hallitsee ihmisyhteis\u00f6\u00e4. Ihmisen yhteytt\u00e4 Jumalan luomattomiin energioihin, jotka t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kauttaaltaan luomakunnan, tulee lis\u00e4t\u00e4 puhdistavalla, valaisevalla ja jumalaloittavalla Jumalan energialla. Jyrk\u00e4ss\u00e4 ristiriidassa Raamatun kirkastumiseen, Platonin ja Aristoteleen traditiot, joiden mukaan onni on ihmisen korkein p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, ovat todellisuudessa ovat itse helvetti, ts. kilpailua omien itsekeskeisten halujen tyydytt\u00e4misest\u00e4. Jumalallistumisen kaikkein t\u00e4rkein seuraus on tieto, ett\u00e4 \u201dluodun ja luomattoman v\u00e4lill\u00e4 ei ole mink\u00e4\u00e4nlaista yht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4\u201d ja ett\u00e4 \u201don mahdotonta kuvata Jumalaa ja viel\u00e4 mahdottomampaa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 H\u00e4nt\u00e4\u201d. Toisin sanoen Itse Raamattu ei ole kuvaus Jumalasta eik\u00e4 tajunta Jumalasta. Ainoastaan jumalallistuneen k\u00e4siss\u00e4 sit\u00e4 voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ohjaamaan muita syd\u00e4men puhdistumisen ja valastumisen ja jumalallistumisen hoitomenetelm\u00e4\u00e4n. Puoskareiden k\u00e4siss\u00e4 se johtaa heid\u00e4n uhrinsa perikatoon. Kristuksen Ruumiin j\u00e4seneksi tuleminen alkaa uskolla, jonka vastaan ottaa syd\u00e4men puhdistumisen vaiheiden aikana. Uskon on muututtava sis\u00e4iseksi uskoksi lakkaamattoman rukouksen oikeaksi todistamana. Lakkaamaton rukous syd\u00e4mess\u00e4 todistaa siit\u00e4 tosiasiasta, ett\u00e4 on alkanut tulla Kristuksen Ruumiin j\u00e4seneksi. Kuitenkin valaistuksen tilaan saapuminen ja sitten jumalallistumisen kynnykselle tarkoittavat, ett\u00e4 Kunnian Herra on ottamassa jonkun jumaloitumiseen oman itsens\u00e4 vuoksi, mutta erityisesti muiden hyv\u00e4ksi. Jumalallistunut palaa takaisin valaistumiseen \u201dmiehen\u00e4\u201d .<\/p>\n

2) Kunnian Herran Enkeli <\/strong><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen ja toinen ekumeeninen kirkolliskokous tuomitsivat Areioksen ja Eunomioksen katsantokannan, ett\u00e4 Herran Kunnian ja H\u00e4nen Henkens\u00e4 Enkeli ovat Jumalan ensimm\u00e4iset luomukset ennen aikojen alkua. N\u00e4m\u00e4 kirkolliskokoukset tukivat sen sijaan k\u00e4sityst\u00e4, ett\u00e4 Suuren Neuvoston Enkeli ja Pyh\u00e4 Henki ovat samaa olemusta kuin Is\u00e4. Yhdeks\u00e4s kirkolliskokous vuonna 1351 tuomitsi Rooman lakien mukaan Varlaam Kalabrialaisen augustinolaisen opetuksen tajuamatta sen alkuper\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala ilmoitta Itsens\u00e4 luotujensa v\u00e4lityksell\u00e4, jotka H\u00e4n saattaa olemiseen – \u03c4\u03ac \u03b3\u03b9\u03bd\u03cc\u03bc\u03b5\u03bd\u03b1- tullakseen n\u00e4hdyksi ja kuulluksi, ja jotka H\u00e4n palauttaa takaisin olemattomuuteen- \u03c4\u03ac \u03b1\u03c0\u03bf\u03b3\u03b5\u03bd\u03cc\u03bc\u03b5\u03bd\u03b1- kun niiden teht\u00e4v\u00e4 on suoritettu. Se, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kirkolliskokousten is\u00e4t eiv\u00e4t tienneet vuonna 1341 oli, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 opetukset olivat Augustinuksen itsens\u00e4 opetuksia, jotka h\u00e4n selv\u00e4sti esitti yh\u00e4 uudelleen II ja III kirjassaan \u201dPyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta\u201d, niin kuin n\u00e4imme. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 Vatikaani on vuosisatoja hyv\u00e4ksynyt Uuden Rooman Rooman ekumeenisen kirkolliskokouksen augustinolaisen luokittelun piiriin. Edess\u00e4mme on kysymys, seuraavatko t\u00e4m\u00e4n dialogin luterilaiset ja ortodoksiset osanottajat Augustinuksen, n\u00e4iden Rooman kirkolliskokouksen isien vai omaa n\u00e4k\u00f6kantaansa. 3)Kirkolliskokoukset neurologisten sairaaloiden yhteenliittymin\u00e4 Meill\u00e4 on oltava selke\u00e4 n\u00e4kemys yhteydest\u00e4, jonka puitteissa sek\u00e4 Kirkko ett\u00e4 valtio n\u00e4kiv\u00e4t profeettojen osallistumisen ihmispersoonallisuuden sairauden parantamisessa ja sen eheytt\u00e4misess\u00e4 tarkoituksena ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kirkolliskokousten teht\u00e4v\u00e4 ja syy, miksi Rooman keisarikunta sis\u00e4llytti niihin lakikoodinsa. Ei Kirkko eik\u00e4 valtio v\u00e4hent\u00e4nyt Kirkon pelastusteht\u00e4v\u00e4\u00e4 syntien anteeksiantamisella taivaaseen p\u00e4\u00e4semiseksi kuoleman j\u00e4lkeen. T\u00e4m\u00e4nh\u00e4n olisi samaa kuin l\u00e4\u00e4k\u00e4rit antaisivat anteeksi potilailleen sairaana olemisen, jotta heid\u00e4t voitaisiin parantaa kuoleman j\u00e4lkeen. Sek\u00e4 Kirkko ett\u00e4 valtio tiesiv\u00e4t oikein hyvin, ett\u00e4 syntien anteeksisaaminen oli vasta alku onnellisuutta etsiv\u00e4n ihmiskunnan sairaudessa. T\u00e4m\u00e4 parantuminen kulki l\u00e4pi syd\u00e4men puhdistumisen ja valaistumisen ja huipentui jumalallistumisen t\u00e4ydellistymisess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei saanut aikaan ainoastaan oikeaa valmistautumista kuoleman j\u00e4lkeiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, vaan my\u00f6s yhteis\u00f6n muuttumisen t\u00e4ss\u00e4 ja nyt itsekk\u00e4\u00e4st\u00e4 ja itsekeskeisten yksil\u00f6iden yhteis\u00f6st\u00e4 ep\u00e4itsekk\u00e4\u00e4n rakkauden yhteis\u00f6ksi, joka ei etsi omaansa.<\/p>\n

a) Taivas ja helvetti <\/strong><\/p>\n

Jokainen on n\u00e4kev\u00e4 Jumalan kunnian Kristuksessa ja saavuttava sen t\u00e4ydellisyyden asteen, mink\u00e4 on valinnut ja jota varten on tehnyt ty\u00f6t\u00e4. Pyh\u00e4\u00e4 Paavalia ja Johanneksen evankeliumia seuraten is\u00e4t olivat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 ne, jotka eiv\u00e4t n\u00e4e yl\u00f6snoussutta Kristusta kirkkaudessaan t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n aikana, joko himme\u00e4sti lakkaamattoman rukouksen ja psalmien peiliss\u00e4, tai kasvoista kasvoihin jumalallistumisessa, teosiksessa, n\u00e4kev\u00e4t H\u00e4nen kirkkautensa iankaikkisena ja kuluttavana tulena ja ulkoisena pimeyten\u00e4 tulevassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Luomaton kirkkaus, joka Kristuksella on Is\u00e4lt\u00e4 luonnostaan on taivas niille, jotka ep\u00e4itsek\u00e4s rakkaus paransi ja muutti ep\u00e4itsekk\u00e4\u00e4ksi rakkaudeksi, jaa helvetti niille, jotka valitsivat itsekkyydess\u00e4\u00e4n parantumatta j\u00e4\u00e4misen. Eiv\u00e4t ainoastaan Raamattu ja is\u00e4t ole t\u00e4st\u00e4 selvill\u00e4, vaan my\u00f6s ortodoksiset viimeisen tuomion ikonit. Sama kultainen kirkkauden valo, jonka keskelle Kristus ja H\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ovat k\u00e4\u00e4riytyneet, muuttuu punaiseksi kun se virtaa alas kietomaan kirottuja. T\u00e4m\u00e4 on Kristuksen kirkkaus ja rakkaus, joka puhdistaa kaikkien synnit, mutta ei kirkasta kaikkia. Pyh\u00e4 Henki on johtava kaikki ihmiset koko Totuuteen, oka on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Kristuksen kirkkaudessa, mutta kaikki eiv\u00e4t jumalallistu.\u201d Ne, jotka h\u00e4n on kutsunut, h\u00e4n on my\u00f6s tehnyt vanhurskaiksi (jumalallistanut)\u201d (Room. 8:30) pyh\u00e4n Paavalin mukaan. Vertaus Lasaruksesta Aabrahamin helmassa ja rikkaasta miehest\u00e4 vaivan paikassa on selke\u00e4. Rikas mies n\u00e4kee, mutta ei ole osallinen (Lk. 16:9\u201331). Kirkko ei l\u00e4het\u00e4 ket\u00e4\u00e4n taivaaseen tai helvettiin, vaan valmistaa uskovia Kristuksen n\u00e4kemiseen kirkkaudessaan, jonka jokainen tulee tekem\u00e4\u00e4n. Jumala rakastaa kirottuja yht\u00e4 paljon kuin H\u00e4n rakastaa pyhi\u00e4. H\u00e4n haluaa kaikkien parantuvan, mutta kaikki eiv\u00e4t vastaanota H\u00e4nen parannustaan. T\u00e4m\u00e4 tarkoitta, ett\u00e4 syntien anteeksisaaminen ei riit\u00e4 Kristuksen n\u00e4kemiseksi kirkkaudessaan. Sanomattakin on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Anselmi Canterburylaisen traditio, jonka mukaan pelastettuja ovat otaksuttavasti ne, joille Kristus on sovittava Jumala, ei ole vaihtoehto ortodoksisessa perinteess\u00e4. Esimerkiksi kommentoidessaan 2. Kor. 5:19 pyh\u00e4 Johannes Krysostomos sanoo, ett\u00e4 \u201dtulee olla sovinnossa Jumalan kanssa. Paavali ei sano, \u00b4Sovita Jumala itsesi kanssa\u00b4, sill\u00e4 ei Jumala ole se, joka vihaa, vaan me. Sill\u00e4 Jumala ei koskaan vihaa.\u201d Edell\u00e4 olevissa puitteissa valtio ymm\u00e4rsi Kirkon parannusteht\u00e4v\u00e4n yhteiskunnassa. Muutoin onnellisuutta kuoleman j\u00e4lkeen lupaavat uskonnot eiv\u00e4t paljon eroa toisistaan.<\/p>\n

b) Paavalin ikkuna Kirkkoon <\/strong><\/p>\n

1. Kor.12 -15 on ainutlaatuinen ikkuna, jonka l\u00e4pi vi katsella Kirkon todellisuutta Kristuksen Ruumiina. Kirkon j\u00e4senyydell\u00e4 parantumisen ja t\u00e4ydellistymisen asteita kahden ryhmittym\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4, valaistuneiden ja jumalallistuneiden. Kristuksen Ruumiin j\u00e4senet on selv\u00e4sti lueteltu 1. Kor. 12:28:ssa. Alku on tuleminen kahdenkeskisesti yksil\u00f6uskovana (idiotes), joka sanoo \u201daamen\u201d yhdess\u00e4 kuultavan jumalanpalveluksen aikana. T\u00e4ss\u00e4 tasossa aloitetaan syd\u00e4men puhdistaminen niiden ohjaamina, jotka jo ovat Pyh\u00e4n hengen temppeleit\u00e4 ja Kristuksen Ruumiin j\u00e4seni\u00e4. Valaistumisen asteet alkavat \u201derilaisten kielten\u201d perusarmolahjalla alhaalla kahdeksantena ja nousevat \u201dopettajiksi\u201d kolmannella sijalla. Paikallisen kirkon johtajana toisella sijalla ovat \u201dprofeetat\u201d, jotka ovat saaneet saman ilmoituksen kuin \u201dapostolit\u201d (Ef.3:5) ensimm\u00e4isell\u00e4 sijalla, ja ovat yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan Kirkon perusta (Ef.2:20). Apostolit ja profeetat ovat Kirkon perusta samalla tavalla kuin l\u00e4\u00e4k\u00e4rit ovat sairaaloiden perusta. \u201dErilaiset kielet\u201d ovat perusta, jolle armolahjat rakentuvat ja samanaikaisesti lakkautuvat jumalallistumisen aikana (1.Kor. 13:8). Aivan kuten apostoli Paavali esitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 Jumalan Kirkkoon asettaman j\u00e4senluettelon p\u00e4\u00e4ksi. Kuitenkin h\u00e4nell\u00e4 on edelleen \u201deri kielten\u201d perusarmolahja. H\u00e4n kirjoittaa: \u201dMin\u00e4 puhun kielill\u00e4 enemm\u00e4n kuin kukaan teist\u00e4, ja siit\u00e4 kiit\u00e4n Jumalaa\u201d (1.Kor. 14:18). T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 \u201deri kielten lahja\u201d kuuluu kaikille armolahjojen tasoille Kristuksen Ruumiissa. Paavalin kysymys \u201dEiv\u00e4tk\u00f6 kaikki puhu kielill\u00e4\u201d viittaa \u201dyksityisiin uskoviin\u201d, joilla ei viel\u00e4 ollut kielten lahjaa ja sen vuoksi eiv\u00e4t viel\u00e4 olleet Kristuksen Ruumiin j\u00e4seni\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen temppeleit\u00e4. Kristuksen Ruumiin j\u00e4senen valaistuminen ja jumalallistuminen eiv\u00e4t ole inhimillisen nime\u00e4misen tai valinnan arvoasteita. He ovat Jumalan Kirkkoon kelpuuttamia ja sijoittamia parantamisen ja korkeammille asteille t\u00e4ydellistymisen etenemiseksi. Se, ett\u00e4 Paavali kehottaa kaikkia Kristuksen Ruumiin alempien asteiden j\u00e4seni\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n etenemismahdollisuuksia korkeammille hengellisille tasoille tarkoittaa selv\u00e4sti, ett\u00e4 kaikkien edellytettiin tulevaan profeetoiksi, ts. saavuttamaan teosiksen. \u201dToivoisin teid\u00e4n kaikkien puhuvan kielill\u00e4, mutta viel\u00e4 mieluummin toivoisin teid\u00e4n profetoivan.\u201d(1. Kor. 14:5)<\/p>\n

c)Psykiatrinen klinikka <\/strong><\/p>\n

Paavalilainen Kirkko on kuin psykiatrinen klinikka. Mutta sen k\u00e4sitys sairaudesta on paljon kehittyneempi kuin mik\u00e4\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n tunnettu nykyaikaisessa l\u00e4\u00e4ketieteess\u00e4. T\u00e4m\u00e4n todellisuuden ymm\u00e4rt\u00e4miseksi meid\u00e4n on kahlattava l\u00e4pi Paavalin teosten ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4ksemme Raamatun k\u00e4sityksen inhimillisest\u00e4 normaaliudesta ja poikkeavuudesta. Totuuden Henki on johdattanut normaalin ihmisen kaikkeen totuuteen, ts. Kristuksen n\u00e4kemiseen H\u00e4nen Is\u00e4ns\u00e4 kirkkaudessa (Joh.17). Se johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 apostolit ja profeetat ovat jumalallistuneet Kristuksessa, ett\u00e4 ihmiset uskovat, ett\u00e4 Jumala on l\u00e4hett\u00e4nyt Poikansa ja ett\u00e4 heid\u00e4tkin voidaan parantaa ep\u00e4itsekk\u00e4\u00e4ll\u00e4 rakkaudella (ibid.) Ihmiset, jotka eiv\u00e4t n\u00e4e Jumalan luomatonta kirkkautta eiv\u00e4t ole normaaleja. ”Kaikki ovat tehneet synti\u00e4 ja ovat vailla Jumalan kirkkautta ” (Room. 3:23). Toisin sanoen ainoa ihminen, joka syntyi normaalia on Kirkkauden Herra, joka tarkoituksella omaksui viattomia intohimoja (eli n\u00e4lk\u00e4, jano, v\u00e4symys, uni, kuoleman pelko, jne.), vaikka oli luonnoltaan kirkkauden l\u00e4hde, joka poisti ne. Kolikon toinen puoli on, ett\u00e4 Jumala ei paljasta kirkkauttansa kaikille, koska h\u00e4n ei halua vahingoittaa niit\u00e4, jota eiv\u00e4t ole varautuneet sen n\u00e4kemiseen.<\/p>\n

Yll\u00e4tys on, ett\u00e4 Vanhan testamentin profeetat olivat n\u00e4hneet Jumalan ja kuitenkin eliv\u00e4t ja ihmisten pyynt\u00f6, ett\u00e4 Mooses pyyt\u00e4isi Jumalaa lopettamaan osoittamasta kirkkauttaan, josta oli tullut siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, on selv\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 suhteessa. Apostolisen kirkkojen huolena ei ollut pohtia ja spekuloida Jumalasta itsest\u00e4\u00e4n, koska h\u00e4n on edelleen pysyy \u00e4lylle arvoituksena, vaikka h\u00e4n paljastaa kirkkautensa Kristuksessa niille, jotka osallistuvat Poikansa ristin salaisuuteen jumalallistumisensa kautta. Heid\u00e4n ainoana huolenaiheenaan oli jokaisen yksil\u00f6n parantaminen Kristuksessa, joka saadaan aikaan syd\u00e4men puhdistuksella ja valaistumisella ja jumalallistumisella t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 (1.Kor. 12:26) yhteiskunnalle palvelemiseksi. ”… ne, jotka h\u00e4n on kutsunut, h\u00e4n on my\u00f6s jumalallistanut” (Room. 8:30) tarkoittaa, ett\u00e4 valaistuminen ja jumalallistuminen ovat toisistaan riippuvaisia t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta eiv\u00e4t identtisi\u00e4. Ihmisen persoonallisuuden sairaus koostuu syd\u00e4men yhteyden heikkenemisest\u00e4 Jumalan kirkkauteen(Room.3:23), sen j\u00e4\u00e4dess\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 koskevien ajatuksien valtaan (Room.1: 21,24, 2:5).<\/p>\n

T\u00e4llaisessa tilassa kuvitellaan Jumalan olevan oman sairaan itsen tai jopa el\u00e4inten kuva (Room.1:22). Sis\u00e4inen ihminen(eso anthropos) k\u00e4rsii hengellisen kuoleman ”koska (eph’ho) kaikki ovat synti\u00e4 tehneet” (Room.5:12) tulemalla itses\u00e4ilytysvaiston orjuuttamaksi, mik\u00e4 muuttaa rakkauden muodon orjuudesta johtuen itsekeskeiseksi turvallisuuden ja onnellisuuden etsinn\u00e4ksi. T\u00e4m\u00e4n sairauden parantaminen alkaa syd\u00e4men kaikkien ajatusten puhdistamisella (Room.2:29), sek\u00e4 hyvien ett\u00e4 pahojen, ja niiden rajoittaminen \u00e4lyyn. Voidakseen tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n on aivoissa hajallaan olevan hengen kieputettava itsens\u00e4 rukouksella valopalloksi ja palautettava syd\u00e4meen. Siit\u00e4 tulee kuin korjattu levyke, johon rukouksen tekstej\u00e4 aivoista voidaan siirt\u00e4\u00e4 ja takaisin aivoihin. N\u00e4in vapautuu kaikesta ymp\u00e4rist\u00f6n orjuudesta, esim. itsehemmottelusta, hyvinvoinnista, omaisuudesta ja jopa vanhemmista ja sukulaisista (Mt. 10:37; Lk. 14:26). T\u00e4m\u00e4n tarkoituksena ei ole saavuttaa stoalaista v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 tai rakkauden puutetta, vaan sallia syd\u00e4men hyv\u00e4ksy\u00e4 rukouksia ja psalmeja, jotta Pyh\u00e4 Henki siirtyy sinne \u00e4lyst\u00e4 ja antaa energiaa lakkaamatta, kun \u00e4ly ty\u00f6skentelee p\u00e4ivitt\u00e4isiss\u00e4 toiminnoissa ja nukkuessaan. Siten sairas rakkaus alkaa parantua. T\u00e4m\u00e4 on yhteydess\u00e4 pyh\u00e4n Paulin viittaukseen Pyh\u00e4n Hengen rukoilemisesta syd\u00e4mess\u00e4. Pyh\u00e4 Henki sellaisenaan puoltaa kaikkia ihmisi\u00e4 ”sanattomin huokauksin”(Room.8:26). Mutta H\u00e4n siirt\u00e4\u00e4 \u00e4lyn rukoukset ja psalmit ihmisen henkeen syd\u00e4mess\u00e4, kun se on puhdistettu kaikista ajatuksista, sek\u00e4 hyvist\u00e4 ett\u00e4 pahoista. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa jokaisen oma henki Pyh\u00e4n Hengen vahvistamana ei tee mit\u00e4\u00e4n muuta kuin rukoilee ja lausuu psalmeja lakkaamatta, samalla kun \u00e4ly harjoittaa normaaleja p\u00e4ivitt\u00e4isi\u00e4 toimintojaan vapautuneena onnea etsiv\u00e4st\u00e4 itsekeskeisyydest\u00e4\u00e4n. Siten rukoillaan lakkaamatta henki syd\u00e4mess\u00e4 ja \u00e4lyn kanssa tiettyin\u00e4 aikoina. T\u00e4m\u00e4 on mit\u00e4 Paavali tarkoittaa, kun h\u00e4n kirjoittaa: ”Minun tulee rukoilla hengell\u00e4ni, mutta my\u00f6s ymm\u00e4rryksell\u00e4; minun tulee laulaa kiitosta hengell\u00e4ni, mutta my\u00f6s ymm\u00e4rryksell\u00e4 ” (1. Kor. 14: 15).<\/p>\n

Juuri Paavali on kertonut meille, ett\u00e4 rukoileminen muilla kielill\u00e4 kuin omalla sis\u00e4ltyy Vanhan testamentin psalmeihin. H\u00e4n ei siis ole puhunut k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6milt\u00e4 kuulostavista rukouksista koska psalmit olivat tuttuja kaikille. Paavali puhuu rukouksista henki syd\u00e4mess\u00e4, jotka ovat kuultavissa vain niille, joilla on t\u00e4m\u00e4 sama ”eri kielten” armolahja. Ne, joilla eiv\u00e4t viel\u00e4 ollut t\u00e4t\u00e4 lahjaa, eiv\u00e4t voineet kuulla rukouksia ja psalmeja niiden syd\u00e4miss\u00e4, joilla oli t\u00e4m\u00e4 lahja. Korinttolaiset valaistuksen tilassa olivat keksineet toimittaa yhteist\u00e4 jumalanpalvelusta syd\u00e4mess\u00e4 \u201dyksityisten henkil\u00f6iden”, jotka ei olleet viel\u00e4 saanut t\u00e4t\u00e4 \u201deri kielill\u00e4\u201d lahjaa, l\u00e4sn\u00e4 ollessa. T\u00e4m\u00e4 teki mahdottomaksi n\u00e4iden ”yksityishenkil\u00f6iden” voida rakentua ja sanoa ”aamen” oikeaan aikoina, koska he eiv\u00e4t voineet kuulla. Paavali toteaa selv\u00e4sti, ett\u00e4 ”kukaan ei kuule”, (1. Kor.14:2). ”Mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 minusta on, veljet, jos tulen luoksenne ja vain puhun kielill\u00e4 enk\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ilmestyst\u00e4 tai anna teille tietoa, profetiaa tai opetusta? (sama. 14: 6-7). ”Jos sotatorvesta l\u00e4htee ep\u00e4selv\u00e4 \u00e4\u00e4ni, kuka valmistautuu taisteluun? Sama koskee teit\u00e4kin: ellette puhu selv\u00e4\u00e4 kielt\u00e4, kuinka teid\u00e4n puhettanne voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4? Niinp\u00e4 monet voi sattua olemaan erilaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 maailmassa, ja mik\u00e4\u00e4n ei ole \u00e4\u00e4net\u00f6nt\u00e4. Sill\u00e4 jos en tied\u00e4 \u00e4\u00e4nen voimaa, olen vieras puhujalle ja puhuja vieras minulle ”. (1 Kor. 14: 8-11). Noiden ilman ”erilaisten kielten” lahjaa olevien on kuultava rukousten ja psalmien ”\u00e4\u00e4nen voima” reagoidakseen niihin ”aamen” (sama. 14: 11,16). Ei pid\u00e4 rukoilla ja lausua psalmeja ”ep\u00e4selvin \u00e4\u00e4nin” niiden l\u00e4sn\u00e4 ollessa, joilla ei viel\u00e4 ole t\u00e4t\u00e4 kielill\u00e4 puhumisen lahjaa(sama. 14: 10,11). ”Sin\u00e4 kyll\u00e4 kiit\u00e4t hyvin, mutta ei tuo toinen siit\u00e4 hy\u00f6dy. ” (sama. 14:17).<\/p>\n

Kun Paavali sanoo, ”profetoiva on arvokkaampi kuin kielill\u00e4 puhuva, ellei t\u00e4m\u00e4 sitten osaa my\u00f6s tulkita puhettaan, niin ett\u00e4 se koituu seurakunnan parhaaksi.” (1. Kor. 14: 5), h\u00e4n tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 se, joka puhuu vain kielill\u00e4 on opittava k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n psalmeja ja rukouksia syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n \u00e4lyns\u00e4 psalmeiksi ja rukouksiksi \u00e4\u00e4neen lausuttaviksi. Kun h\u00e4n n\u00e4in oppii rukoilemaan ja lausumaan psalmeja samanaikaisesti henkens\u00e4 ja \u00e4lyns\u00e4 kanssa, h\u00e4n voi sitten osallistua yhteiseen kiitosrukoukseen ”yksityishenkil\u00f6iden” hy\u00f6dyksi, jotka haluavat tiet\u00e4\u00e4 milloin heid\u00e4n tulee sanoa \u201dAamenensa\u201d. ”Sen, joka puhuu kielill\u00e4, on siksi rukoiltava itselleen my\u00f6s tulkitsemisen kyky\u00e4. Jos n\u00e4et rukoilen kielill\u00e4, minun henkeni rukoilee mutta ymm\u00e4rrykseni j\u00e4\u00e4 hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4ksi. Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 siis tarkoittaa? Minun tulee rukoilla hengell\u00e4ni, mutta my\u00f6s ymm\u00e4rryksell\u00e4; minun tulee laulaa kiitosta hengell\u00e4ni, mutta my\u00f6s ymm\u00e4rryksell\u00e4. Jos kiit\u00e4t Jumalaa vain hengell\u00e4si, miten paikalla oleva ulkopuolinen voi sanoa kiitokseesi aamenen, kun h\u00e4n ei ymm\u00e4rr\u00e4 mit\u00e4 sanot? koska h\u00e4n ei tied\u00e4, mit\u00e4 sanoa. Sin\u00e4 kyll\u00e4 kiit\u00e4t hyvin, mutta ei tuo toinen siit\u00e4 hy\u00f6dy. Min\u00e4 puhun kielill\u00e4 enemm\u00e4n kuin kukaan teist\u00e4, ja siit\u00e4 kiit\u00e4n Jumalaa. Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.”(1. Kor. 14: 13-19). Paavali ei koskaan sano, ett\u00e4 toinen tulkitsee mit\u00e4 toinen sanoo kielill\u00e4. Kukin tulkitsee mit\u00e4 h\u00e4n itse sanoo kielill\u00e4. Kussakin tapauksessa, jossa Paul yhdist\u00e4\u00e4 ”kielill\u00e4puhumisen” ja ”k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen”, aina se, jolla on kielill\u00e4 puhumisen lahja, k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itse tullakseen kuulluksi ”yksityishenkil\u00f6iden” hy\u00f6dyksi.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 Paavali opastaa, ett\u00e4 ”jos kielill\u00e4 puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enint\u00e4\u00e4n kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selitt\u00e4k\u00f6\u00f6n; mutta jos ei ole selitt\u00e4j\u00e4\u00e4, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. ”(1. Kor. 14: 27- 28). Selitt\u00e4j\u00e4 on selv\u00e4sti se, jolla on lahja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 oma rukouksensa omasta hengest\u00e4\u00e4n omassa syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n omalle \u00e4lylleen, jotta ne voivat tulla kuultaviksi muiden rakentamiseksi. Muuten h\u00e4nen on oltava hiljaa ja rajoittettava itse\u00e4\u00e4n puhumasta kielill\u00e4, jota muut ovat my\u00f6s tekem\u00e4ss\u00e4, mutta kuuluvasti. Paavali n\u00e4in rajoittaa niit\u00e4, joilla on pelkk\u00e4 eri kielten lahja, jotta enemmist\u00f6ll\u00e4 olisi valta m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 uudistuksista yhteis\u00f6llisiss\u00e4 rukouksissa eik\u00e4 vain kielten lahjan omaavilla l\u00e4sn\u00e4 olevilla ”yksityishenkil\u00f6ill\u00e4”. Paavali puhuu psalmeista ja rukouksista, joita kukin lausuu omalla kielell\u00e4\u00e4n, vaan jotka kuulee nousevaan syd\u00e4mest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 syd\u00e4men valaistus vapauttaa itses\u00e4ilytysvaiston orjuudesta ja alkaa omistushaluinen rakkauden muutoksen ep\u00e4itsekk\u00e4\u00e4ksi rakkaudeksi. T\u00e4m\u00e4 on uskon lahja sis\u00e4iselle ihmiselle, ja on kunkin oikeutus, sovitus, hyv\u00e4ksyminen, rauha, toivo ja elpyminen. N\u00e4it\u00e4 taukoamattomia rukouksia ja psalmeja syd\u00e4mess\u00e4 (Ef. 5: 18 -20), joita muutoin kutsutaan ”erilaisiksi kieliksi” (1 Kor. 12:28), muuttavat yksityishenkil\u00f6n Pyh\u00e4n Hengen temppeliksi ja Kristuksen Ruumiin j\u00e4seniksi. Ne ovat alkuna vapautumiselle ymp\u00e4rist\u00f6n siteist\u00e4, eik\u00e4 vet\u00e4ytymisen\u00e4 siit\u00e4, vaan ohjaamalla sit\u00e4, ei riist\u00e4en, vaan ep\u00e4itsekk\u00e4\u00e4ll\u00e4 rakkaudella. N\u00e4in ”Hengen laki, joka antaa el\u00e4m\u00e4n Kristuksen Jeesuksen yhteydess\u00e4, on n\u00e4et vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista\u2026Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henke\u00e4, ei ole h\u00e4nen omansa. \u2026Jos Kristus on teiss\u00e4, teid\u00e4n ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo el\u00e4m\u00e4\u00e4, koska teid\u00e4t on tehty vanhurskaiksi ”(Room. 8: 2ss). Koska rakkaus parannetaan t\u00e4ydellisyydell\u00e4, Paavalin 1. Kor.12:28:ssa luettelemat suuremmat armolahjathuipentuvat jumalallistumiseen.<\/p>\n

Paavali sanoo, ett\u00e4 ”jos yksi j\u00e4sen k\u00e4rsii, k\u00e4rsiv\u00e4t kaikki muutkin j\u00e4senet\u201d(1. Kor.12: 26), selitt\u00e4\u00e4kseen, miksi profeetat ovat arvossa seuraavia apostolien j\u00e4lkeen ja ennen kaikkia muita Kristuksen ruumiin j\u00e4seni\u00e4. Jotta voi vanhurskautua Pyh\u00e4n Hengen rukouksin ja psalmein syd\u00e4mess\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 Kristus peilist\u00e4 himme\u00e4sti (1.Kor. 13:12). Jumalallistuminen on \u201dt\u00e4ydelliseksi\u201d tuleminen (1. Kor.13:10) n\u00e4kem\u00e4ll\u00e4 Kristus kasvoista kasvoihin (1. Kor. 13:12). Sanoessaan ”tietoni on viel\u00e4 vajavaista” (sama) Paavali viittaa senhetkiseen valaistumiseen tai puhdistumiseen. H\u00e4nen seuraava lauseensa”, mutta \u201dkerran se on t\u00e4ydellist\u00e4, niin kuin Jumala minut t\u00e4ydellisesti tuntee ” (sama). Paavali sanoo, ett\u00e4 h\u00e4n jumalallistuisi koska h\u00e4n oli valaistunut. Valaistuksen tilassa on lapsi. Jumalallistuneena palataan valaistukseen miehen\u00e4 (1 Kor. 13:11). Theosiksen aikana, joka on ilmestys, rukous syd\u00e4mess\u00e4 (kielet), tieto ja profetointi yhdess\u00e4 uskon ja toivon lakkaavat, sill\u00e4 Kristus itse tulee niiden sijaan. Vain rakkaus ei koskaan katoa (1 Kor. 13: 8-11). Ilmestyksen aikana sanat ja k\u00e4sitteet Jumalasta ja (rukoukset)h\u00e4vi\u00e4\u00e4. Teoksiksen j\u00e4lkeen tapahtuu paluu valaistuksen tilaan. Tieto, profetointi, kielet, usko ja toivo palaavat liittyen rakkauteen, joka ei ole lakannut. Rukouksessa ja opetuksessa k\u00e4ytetyt sanat ja k\u00e4sitteet, joita joku jumalalistunut on k\u00e4ytt\u00e4nyt johtaakseen muita teosikseen ovat haltioituneita ja katoavat teosiksessa. Juuri t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kemyksen perusteella yl\u00f6snousseesta Kristuksen kirkkaudesta, joka Paavalilla oli, asetettiin apostolit ja profeetat johtoon(1. Kor. 12:28) ja Kirkon perustukseksi (Ef. 2:20). T\u00e4m\u00e4 perusta sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 naiset profeetat (Ap.t 2:17, 21:9,1. Kor.11:5) ja on yhteydess\u00e4 Paavalin lausumaan, ett\u00e4 Kristuksessa ei ole miest\u00e4 eik\u00e4 naista (Gal. 3:28).<\/p>\n

Theosis ei ole ihme, vaan normaali tila muuttumisen loppuvaiheessa itsekk\u00e4\u00e4n rakkauden muuttuessa ep\u00e4itsekk\u00e4\u00e4ksi rakkaudeksi. Sek\u00e4 Paavali ett\u00e4 Johannes selv\u00e4sti pit\u00e4v\u00e4t Kristuksen n\u00e4kemist\u00e4 kirkkaudessaan t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tarpeellisena t\u00e4ydellistymiseksi rakkaudessa ja yhteis\u00f6n palvelemiseksi(Joh.14:21\u201324,16:22,17:24,1. Kor.13:10\u201313,Ef.3:3-6). Yl\u00f6snousseen Kristuksen ilmestymiset kirkkaudessaan eiv\u00e4t olleet eiv\u00e4tk\u00e4 ole ihmeit\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tarkkailijoita uskomaan H\u00e4nen jumaluuteensa. Ihme oli Kirkkauden Herran ristiinnaulitsemisen, ei H\u00e4nen yl\u00f6snousemuksensa. Yl\u00f6snoussut Kristus ilmestyy vain rakkauden t\u00e4ydellistymiseksi Paavalinkin tapauksessa, joka oli saavuttanut theosiksen rajan (Gal.1: 14ff), tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 Kirkkauden Herra oli syntynyt, ristiinnaulittu ja kuolleista yl\u00f6s noussut. 1. Kor. 15: 1-11 ovat jumalallistumisia, jotka t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t Paavalin armolahjojen k\u00e4sittelyn, joka alkoi 1. Kor. 12: 1: ssa. Kaikki t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen historiassa jumalallistuneet ovat samanarvoisia apostolien osallistumisesta helluntaina, koska heid\u00e4tkin on ohjattu kaikkeen Totuuteen (Ap.t 10 47\u201311: 18). Kaikki totuus on kuolleista yl\u00f6snoussut ja taivaaseen astunut Kristus, Joka palasi helluntain luomattomissa tulisissa kielill\u00e4 asumaan Is\u00e4ns\u00e4 kanssa uskoviin, jotka tulivat H\u00e4nen Henkens\u00e4 temppeleiksi, puhuen heid\u00e4n puolestaan heid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4\u00e4n. N\u00e4in h\u00e4n teki Kirkon Ruumiikseen, jota kuoleman portit eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 voita. Teosis on sek\u00e4 sielun ja ruumiin osallistuminen kuolemattomuuteen ja katoamattomuuteen rakkauden t\u00e4ydellistymiseksi. T\u00e4m\u00e4 voi olla lyhyt- tai pitk\u00e4kestoinen. Alkusuuntautumisen h\u00e4vi\u00e4misen j\u00e4lkeen edet\u00e4\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4in ty\u00f6skentelem\u00e4ll\u00e4 kohti kaiken kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4n Jumalan kirkkauden n\u00e4kemist\u00e4, joka ei ole valoa eik\u00e4 pimeytt\u00e4, eik\u00e4 samanlaista mink\u00e4\u00e4n luodun kanssa. Intohimot, joka neutraloituivat ja tehtiin moitteettomiksi teosiksessa, lakkaavat. Teoksiksen aikana ei sy\u00f6d\u00e4, juoda, nukuta tai tunneta v\u00e4symyst\u00e4 eik\u00e4 l\u00e4mp\u00f6 tai kylm\u00e4 tunnu. N\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6t pyhien (profeetat) el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sek\u00e4 ennen ett\u00e4 j\u00e4lkeen Kunnian Herranihmiseksi tulemista eiv\u00e4t ole ihmeit\u00e4, vaan ihmisten palauttamista normaaleiksi.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4, ett\u00e4 Kristuksen sanat sopivat sairaille, ”Min\u00e4 olen tullut antamaan el\u00e4m\u00e4n (valaistuksen), ylt\u00e4kyll\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n (theosiksen)” (Joh 10:10). Johanneksen evankeliumi, ja erityisesti 14\u201316, on yksityiskohtainen kuvaus valaistumisen parannuskeinosta – ja Joh. 17 on Kristuksen rukous teosis-parannuskeinon vuoksi. Gerontologit ovat p\u00e4\u00e4tyneet tulokseen, ett\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntyminen on sairaus ja harkitsevat, onko itse kuolema my\u00f6s sairaus. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa sek\u00e4 jumalallistuneet ja heid\u00e4n j\u00e4\u00e4nteens\u00e4 osoittautuvat kiinnostaviksi, koska monilla sadoilla heist\u00e4 keho pysyy koskemattomana vuosisatoja v\u00e4litilassa katoavaisuuden ja katoamattomuuden v\u00e4lill\u00e4. Yksi vanhimmista esimerkeist\u00e4 on pyh\u00e4 Spiridon Korfun saarella. H\u00e4n oli is\u00e4 ensimm\u00e4isess\u00e4 ekumeenisessa kirkolliskokouksessa v.325. Kiovassa yksinomaan heit\u00e4 on 120. T\u00e4m\u00e4 on yhteydess\u00e4 Paavalin sanoihin, ett\u00e4 ”my\u00f6s se (luomakunta) p\u00e4\u00e4see kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen”(Room.8:21). Yhteydest\u00e4 ilmenee, ett\u00e4 ” kirkkauden vapaus” on t\u00e4ss\u00e4 vapautta kuolemasta ja turmeluksesta. Mutta jopa ne, joiden sis\u00e4inen henkil\u00f6 on valaistunut ja jotka ovat maistaneet fyysist\u00e4 kuolemattomuutta ja katoamattomuutta theosiksen aikana sek\u00e4 rajoittuen sen ajankohtaan, odottavat ”Jumalan lapseksi p\u00e4\u00e4semist\u00e4, ruumiin lunastamista vapaaksi.”(Room. 8:23).”T\u00e4m\u00e4n katoavan on n\u00e4et pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen\u2026 \u201d(1 Kor. 15: 53,54). T\u00e4m\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 eik\u00e4 pohdiskelemalla Raamatun tekstej\u00e4, vaan teosiksen kokemuksesta, ts. alkaen \u00abJumalan lasten kirkkauden vapaudesta.” Teosiksen kokemus eik\u00e4 vain Raamatun tekstit on perustana Kirkon uskolle ihmisen biologisen osan ruumiillisesta yl\u00f6snousemuksesta.<\/p>\n

d) Ei maailmasta vaan maailmassa. <\/strong><\/p>\n

Kristuksen Ruumiissa ei ole jakoa aktiiviseen ja mietiskelev\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Pyh\u00e4n Hengen lakkaamattoman rukouksen ja psalmien lahja syd\u00e4mess\u00e4 tekee t\u00e4llaisen eron mahdottomaksi. Sellainen voi olla olemassa vain Kristuksen ruumiin ulkopuolella. Kukaan ei voi sanoa Herra Jeesus ilman Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 kukaan ei voi sanoa Jumalan Hengen valtaamana: ”Jeesus on kirottu.” (1. Kor.12: 3). T\u00e4llainen on Raamatun ja kirkkoisien hengellisyys ja voima, jolla oli mahdotonta kiduttaa Pyh\u00e4n Hengen temppeli\u00e4 luopumaan Kristuksesta. Sellainen luopuminen yksinkertaisesti osoittaisi, ett\u00e4 ei ollut ollut kirkon j\u00e4sen. Pyh\u00e4n Hengen temppelien p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4 oli toimia, mit\u00e4 tahansa ammattia he harjoittivatkin, pyrkien siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa parannuskeinoa muille. He kirjaimellisesti ty\u00f6skenteliv\u00e4t yhteis\u00f6iss\u00e4\u00e4n samanlaisin vaikutuksin kuin psykiatrit. Toisin kuin he, he eiv\u00e4t pyri henkiseen tasapainoon yhdenmukaistamalla normaaliuden sosiaalisia normeja. Heid\u00e4n normaaliuden vakiovarustuksenaan oli thesosi. Heid\u00e4n parantava voimansa ei ollut eik\u00e4 ole t\u00e4st\u00e4 maailmasta. Silti ne ovat t\u00e4ss\u00e4 maailmassa osana muutosta.<\/p>\n

e)Teologia ja dogma <\/strong><\/p>\n

Kaikki, jotka ovat saavuttaneet teosiksen, todistavat siit\u00e4, ett\u00e4 ”on mahdotonta ilmaista Jumalaa ja viel\u00e4 mahdottomampaa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 H\u00e4nt\u00e4”, koska he tiet\u00e4v\u00e4t kokemuksestaan, ettei mink\u00e4\u00e4nlaista samankaltaisuutta ole luodun ja luomattoman v\u00e4lill\u00e4. Jumala on ”liikkumaton liikkuja” ja ”liikuttava” ja ”ei yksi eik\u00e4 ykseys eik\u00e4 yhten\u00e4isyys… eik\u00e4 jumaluus… eik\u00e4 poikuus, eik\u00e4 isyys, jne.” theosiksen kokemuksessa. Raamattu ja dogmit opastavat ja h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t theosiksen aikana. Ne eiv\u00e4t ole sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n itsetarkoitus eik\u00e4 niill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 metafysiikan kanssa, ei analogia entisen tai analogia fiiden. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 sanat ja k\u00e4sitteet, jotka eiv\u00e4t ole ristiriidassa theosiksen kokemuksen kanssa ja jotka johtavat syd\u00e4men puhdistumiseen ja valaistumiseen ja teoksikseen ovat ortodoksisia. Sanat ja k\u00e4sitteet, jotka ovat ristiriidassa theosiksen kanssa ja johtavat pois parantumisesta ja t\u00e4ydellistymisest\u00e4 Kristuksessa ovat harhaoppisia. T\u00e4m\u00e4 on avain kaikkien Seitsem\u00e4n Roman ekumeenisen kirkolliskokousten p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin samoin kuin kahdeksannen v. 879 ja erityisesti yhdeks\u00e4nnen v. 1341. Useimmat dogmihistorioitsijat eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 t\u00e4t\u00e4, koska he uskovat, ett\u00e4 Is\u00e4\u00e4 tuli etsi\u00e4, kuten Augustinasi, meditaatiolla ja mietiskelyll\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Jumalan salaisuus H\u00e4nt\u00e4 koskevien sanojen ja k\u00e4sitteiden takana. He perehdytt\u00e4v\u00e4t jopa sellaisiakin isi\u00e4 kuten Gregorios Teologi latinalaisen teologian armeijaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 h\u00e4net sanomaan, ett\u00e4 Jumalasta filosofoiminen on sallittu ainoastaan ” menneisyyden mietiskelyn mestareille, \u201d eik\u00e4 \u201dniille, jotka ovat siirtyneet teoriaan”, joka on Kristuksen n\u00e4kemist\u00e4 ”peilist\u00e4 himme\u00e4sti”, ”eri kielill\u00e4” ja ”kasvokkain” ”teosiksessa”. Is\u00e4t koskaan ymm\u00e4rt\u00e4neet dogmien muotoilua osana pyrkimyst\u00e4 \u00e4lyllisesti ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan salaisuutta ja inkarnaatiota. Pyh\u00e4 Gregorios Teologi pilkkaa t\u00e4llaisia harhaoppisia: ”\u00c4l\u00e4 kerro minulle, h\u00e4n sanoo, mik\u00e4 on Is\u00e4n ainosyntyisyys, ja selit\u00e4n teille Pojan syntymisen fysiologisan ja Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4htemisen, ja kumpikin meist\u00e4 tulee olemaan vimman vallassa uteliaina Jumalan salaisuuteen ”. Eiv\u00e4tk\u00e4 is\u00e4t koskaan riemastuttaneet augustinolaista k\u00e4sityst\u00e4, ett\u00e4 kirkko ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 uskoa paremmin ajan my\u00f6t\u00e4. Jokainen teosis on osallistumista Helluntaip\u00e4iv\u00e4n koko Totuuteen, johon ei voida lis\u00e4t\u00e4 ja jota ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paremmin. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 ortodoksinen oppi on puhtaasti pastoraalinen, koska sit\u00e4 ei ole olemassa yksitt\u00e4isten ja sosiaalisten ongelmien hoidon ja t\u00e4ydellisyyden yhteis\u00f6n ulkopuolella. Teologi on ensisijaisesti asiantuntija Paholaisen tapojen suhteen. Valaistus ja erityisesti teosis v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t armolahjan erotella eksytt\u00e4v\u00e4n Paholaisen henki\u00e4, varsinkin kun h\u00e4n turvautuu teologian ja hengellisyyden opetukseen niiden suhteen, jotka ovat liukuminen h\u00e4nen otteestansa.<\/p>\n

f) Sakramentit <\/strong><\/p>\n

l8. ja l9.vuosisatojen t\u00e4rkein j\u00e4lkiseuraus, ortodoksisen teologisen koulutuksen frankkilais- latinalaistumisen, on yhteydess\u00e4 siihen, ett\u00e4 Kirkon todellinen olemassaolo, joka on puhdistumisessa, valaistumisessa ja teosiksessa, on kadonnut Dogmatiikan K\u00e4sikirjoista, ja erityisesti luvuissa Sakramentit. N\u00e4m\u00e4 k\u00e4sikirjat eiv\u00e4t olleet tietoisia Raamatun ja kirkkoisien tosiasioista, ett\u00e4 pappeuden karisma edellytt\u00e4\u00e4 profetian tilaa. ”…\u00c4l\u00e4 laiminly\u00f6 armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa k\u00e4tens\u00e4 sinun p\u00e4\u00e4llesi (1 Tim. 4:14).”<\/p>\n

g) Profeetat ja intellektuellit <\/strong><\/p>\n

Luominen on t\u00e4ysin riippuvainen Jumalasta vaikka niiden v\u00e4lill\u00e4 ei ole samankaltaisuutta lainkaan. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 ei ole lainkaan mit\u00e4\u00e4n eroa koulutettujen ja kouluttamattomien v\u00e4lill\u00e4, kun molemmat k\u00e4yv\u00e4t l\u00e4pi valaistuksen parannuskeinon matkallaan profeetoiksi theosiksen kautta. Ylempi tieto luodusta todellisuudesta ei anna mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 vakuutta luomattoman tuntemuksesta. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys luodusta todellisuudesta ei est\u00e4 saamasta korkeinta tietoa luomattomasta todellisuudesta.<\/p>\n

h) Profeetat ja paavit <\/strong><\/p>\n

Viidest\u00e4 roomalaisesta patriarkaatista frankit kaappasivat Rooman ja korvasivat Rooman paavit germaanisilla paaveilla sotilaallisella voimalla taistelun aikana, joka alkoi vuonna 983 ja p\u00e4\u00e4ttyi 1046. He ulottuivat siten apostolisen sukkession valvontansa paavinvaltaan osana suunnitelmaa maailman herruudesta. He muuttivat roomalaiset is\u00e4t kreikkalaisiksi ja latinalaisiksi ja liittyiv\u00e4t itse j\u00e4lkimm\u00e4isiin ja niin keksiv\u00e4t ajatuksen kahdesta kristinuskosta. Islamilaisten mielest\u00e4 paavinvalta on edelleen latinalaiset ja frankit, ja Uuden Rooman, Aleksandrian, Antiokia ja Jerusalemin patriarkat ovat edelleen roomalaisia. Tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys keit\u00e4 ja mit\u00e4 teosiksen saavuttaneet ovat ja miksi he ovat arvossa toisena ja apostolien seuraajia, loi tyhji\u00f6n, joka korvattiin latinalaisen paavin erehtym\u00e4tt\u00f6myydell\u00e4.<\/p>\n

i) Profeetat ja is\u00e4t <\/strong><\/p>\n

Gregorios Nyssalainen ilmoittaa lukijoilleen, ett\u00e4 harhaoppeja ilmestyi niiss\u00e4 kirkoissa, joilla ei ole profeettoja. Syyn\u00e4 on se, ett\u00e4 niiden johtajat yritt\u00e4v\u00e4t yhteytt\u00e4 Jumalaan meditaation ja mietiskelyn avulla valaistumisen ja teosiksen sijasta. Omien k\u00e4sitysten Jumalasta sekoittaminen Jumalaan on ep\u00e4jumalanpalvelusta, puhumattakaan, ett\u00e4 se on huono tieteellinen menetelm\u00e4. Pyh\u00e4 Paavali sanoo Apostoleista ja profeetoista: ”Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ei kukaan voi tutkia.” (1. Kor. 2:15). Syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n on se, ett\u00e4 heid\u00e4n jumalallituesaan Jumalan luomattomassa kirkkaudessa Kristuksessa heist\u00e4 tuli sen todistajia, ett\u00e4 ”t\u00e4m\u00e4 maailman johtajat ” ”ristiinnaulitsivat kirkkauden Herran” (1 Kor. 2: 8). T\u00e4m\u00e4 on aivan sama Kirkkauden Herra (Suuren neuvoston Enkeli), joka kutsuu itse\u00e4\u00e4n nimell\u00e4 ”H\u00e4n, joka on, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala”, Kaikkivaltias, jumalallinen viisaus, kallio, joka seurasi (1 Kor. 10: 1-4), jonka Vanhan testamentin profeetat n\u00e4kiv\u00e4t. Johannes Kastaja oli ensimm\u00e4inen profeetoista, joka n\u00e4ki t\u00e4m\u00e4 saman Kirkkauden Herran lihassa. Tietenkin juutalaisetkin, jotka muodollisesti uskoivat Kirkkauden Herraan, ”jos olisivat tunteneet H\u00e4net, eiv\u00e4t olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa” (1 Kor. 2: 8). Paavali mukauttaa sanontoja, ”mit\u00e4 silm\u00e4 ei ole n\u00e4hnyt eik\u00e4 korva kuullut, mit\u00e4 ihminen ei ole voinut syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n aavistaa, mink\u00e4 Jumala on valmistanut niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 rakastavat\u201d (1. Kor.2:9), Vanhan Testamentin kirkkauden Herran ristiinnaulitsemiseen, ”meille Jumala on sen ilmoittanut Hengell\u00e4\u00e4n ”(1 Cor.3: 9-10). Siis siten ainoat jumalallistuneet valtuutetut ja viranomaiset ovat ortodoksisessa kirkossa. He laativat opillisia muotoiluita, jotka palvelevat ohjeina ihmisen persoonallisuuden keskuksen parantamiseksi ja varoitusmerkkein\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 puoskaril\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4, jotka lupaavat paljon, mutta joilla ole mit\u00e4\u00e4n annettavaa valmisteltaessa kokemaan Jumalan kirkkautta Kristuksessa jonka jokainen lopulta tule kokemaan.<\/p>\n

j)Kirkkauden Herra ja Ekumeeniset kirkolliskokoukset <\/strong><\/p>\n

Kirjoituksilla sek\u00e4 Kristus ja apostolit tarkoittivat Vanhaa Testamenttia, johon Uusi Testamentti lis\u00e4ttiin. Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit muokattiin palvelemaan kastetta edelt\u00e4vin\u00e4 oppaina puhdistumisen ja valaistumisen vaiheiden aikana sis\u00e4isen ihmisen syd\u00e4mess\u00e4. Se, ett\u00e4 Kristus on sama Kirkkauden Herra, Joka ilmestyi h\u00e4nen Vanhan Testamentin profeetoilleen ilmeni H\u00e4nen kasteessaan ja kirkastumisessaan, joissa h\u00e4n osoitti Is\u00e4ns\u00e4 kunnian ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6n (\u03b2\u03b1\u03c3\u03b9\u03bb\u03b5\u03af\u03b1= valtakunta) omaksi luonnokseen. Johanneksen evankeliumi muokattiin tarkoituksenaan jatkaa kunkin etenemiseksi valaistumiseen (Joh. 13: 31\u201316) ja jatkamaan sinnikk\u00e4\u00e4sti teosikseen (Joh. 17), jossa t\u00e4ydellisesti n\u00e4kee Kunnian Herran kirkkauden H\u00e4nen Is\u00e4ss\u00e4\u00e4n ja j\u00e4lkimm\u00e4isen H\u00e4nen Pojassaan (Joh.13:31, 18\u201321). T\u00e4m\u00e4n vuoksi Johanneksen evankeliumia nimitet\u00e4\u00e4n \u201dhenkiseksi evankeliumiksi”. Ne, jotka saatettiin alkuun osana Kristuksen ruumista eiv\u00e4t saaneet tiet\u00e4\u00e4 inkarnaatiosta, kasteesta, kirkastumisesta, ristiinnaulitsemisesta, kuolemasta, hautaamisesta, yl\u00f6snousemuksesta, taivaaseen astumisesta ja Kirkkauden Herran paluusta helluntaina H\u00e4nen Henkens\u00e4 luomattomissa tulisissa kieliss\u00e4 tullakseen H\u00e4nen Ruumiinsa, Kirkon, p\u00e4\u00e4ksi, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tutkimalla Raamatun tekstej\u00e4. He tutkivat Raamattua olennaisena osana prosessia, joka oli puhdistanut, valaissut heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4, ja valmistanut teosikseen samassa Kirkkauden Herrassa, joka oli kirkastanut H\u00e4nen Vanhan testamentin profeettansa, mutta nyt ihmisluonnossaan syntynyt Neitsyt Mariasta.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 vanha kirkko samaisti Kristuksen Herraan, Enkeliin ja Viisauteen, jolla Jumala loi maailman ja kirkasti yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, profeetat, ja Joka vapautti Israelin orjuudesta ja ohjasi sen siihen aikaan, kun h\u00e4n itse tuli lihaksi lopettamaan H\u00e4nen Kirkkoaan (VT:n) koskevan kuoleman s\u00e4\u00e4nn\u00f6n. (Mt. 16:18). Huolimatta teosiksestaan VT:n profeetat kuolivat. Mutta nyt ”joka pit\u00e4\u00e4 kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa”. (Joh. 8: 52 -53). On olemassa sis\u00e4isen ihmisen ensimm\u00e4inen yl\u00f6snousemus (Ilm. 20: 5) ja toinen on ruumiin yl\u00f6snousemus (Ilm. 20: 6), ja on my\u00f6s toinen ruumiin kuolema (Ilm. 20:14). Jopa sellaiset harhaoppiset kuin areiolaiset ja eunomiolaiset, jotka ensimm\u00e4inen ja toinen kirkolliskokous tuomitsivat, hyv\u00e4ksyiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n Kristuksen ja Vanhan Testamentin Kirkkauden Herran samaistamisen itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4. He kuitenkin v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Kirkkauden Enkeli oli ensimm\u00e4inen Jumalan tahdosta olemattomuudesta luoduista ennen aikaa ja aikakausia, eik\u00e4 iankaikkinen, kuten Is\u00e4. He k\u00e4yttiv\u00e4t sit\u00e4, ett\u00e4 profeetat n\u00e4kiv\u00e4t Kirkkauden Enkelin todisteena H\u00e4nen luodusta luonnostaan jossain m\u00e4\u00e4rin samalla tavalla kuin gnostikot, jotka samaistivat t\u00e4m\u00e4n Vanhan Testamentin Enkelin heid\u00e4n v\u00e4h\u00e4isemp\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n oletetun pahan maailman ja huijatun Israelin luojajumalaan.<\/p>\n

Syy, miksi edell\u00e4 mainittuja ekumeenisen kirkolliskokousten n\u00e4k\u00f6kohdilla ei ole mit\u00e4\u00e4n osaa latinalaisessa ja protestanttisessa oppihistoriassa, on se, ett\u00e4 Augustinus poikkesi jyrk\u00e4sti Ambrosiuksesta ja isist\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4sityksess\u00e4\u00e4n Logoksen esiintymisest\u00e4 Vanhan Testamentin profeetoille. H\u00e4nen v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksest\u00e4\u00e4n tuli ranskalais-latinalaisen perinteen ydin. Protestanttinen ja latinalainen oppihistoria, jotka ovat tietoisia Augustinuksen poikkeamasta t\u00e4st\u00e4 ikivanhasta Kristuksen samaistamisesta t\u00e4h\u00e4n Kirkkauden Enkeliin, olettavat, ett\u00e4 se oli pudonnut perinteest\u00e4, koska sit\u00e4 k\u00e4yttiv\u00e4t areiolaiset. Kuitenkin t\u00e4m\u00e4 perinne on s\u00e4ilynyt koskemattomana Rooman valtakunnan kirkkojen sis\u00e4ll\u00e4 ja on edelleen ortodoksisen perinteen syd\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on ainoa konteksti kolminaisuusopin ja kristologisille ilmaisuille: Kolme substanssia, yksi olemus ja samaa olemusta (homoousian) Logoksen kanssa, Is\u00e4n ja meid\u00e4n kanssamme. Ne olivat ja ovat edelleen merkityksett\u00f6mi\u00e4 augustinolaisissa yhteyksiss\u00e4. Augustinus uskoi virheellisesti, ett\u00e4 vain areiolaiset samaistivat Logoksen t\u00e4h\u00e4n Vanhan Testamentin Kirkkauden Enkeliin. H\u00e4n ei ollut tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 piispa Ambrosius v\u00e4itt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sek\u00e4 avannen manikealaisen mielens\u00e4 Vanhalle Testamentille ja kastaneen h\u00e4net, ja ett\u00e4 kaikki muut is\u00e4t tekiv\u00e4t saman. Areiolaiset ja eunomialaiset olivat v\u00e4itt\u00e4neet, ett\u00e4 todisteena siit\u00e4, ett\u00e4 Logos luotiin oli, ett\u00e4 h\u00e4n oli luonteeltaan profeettojen n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, kun taas is\u00e4 yksin oli n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n. Augustinus ei ollut ymm\u00e4rt\u00e4nyt Raamatun valaistumis- ja teosis-kokemuksia, jotka h\u00e4n oli sekoittanut uusplatonilaiseen valaistumiseen ja ekstaasiin. H\u00e4n siirsi teosiksen kuolemanj\u00e4lkeiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja samaisti sen jumalallisen olemuksen n\u00e4kemiseen, joka oletettavasti tyydytt\u00e4\u00e4 ihmisen halun absoluuttiseen onnellisuuteen. H\u00e4nen utilitaristinen k\u00e4sityksens\u00e4 rakkaudesta teki mahdottomaksi h\u00e4nen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 teosiksen ep\u00e4itsek\u00e4st\u00e4 rakkautta t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 suhteessa h\u00e4n ei poikkea areiolaisista, joita vastaan h\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4\u00e4. Edell\u00e4 olevien uusplatonilaisten otaksumien puitteissa Augustinus ratkaisi k\u00e4sill\u00e4 olevan ongelman seuraavalla selityksell\u00e4: Pyh\u00e4n Kolminaisuuden kolme persoonaa, ollen yht\u00e4 lailla n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti paljastavat itsens\u00e4 ja viestins\u00e4 profeetoille erilaisia olentoja avulla, jotka he saattavat olemassaoloon n\u00e4ht\u00e4viksi ja kuultaviksi ja joita he sitten siirt\u00e4v\u00e4t pois olemassaolosta, kuten kirkkauden, pilven, tulipalon, palavan pensaan, jne. Jumala tuli pysyv\u00e4sti n\u00e4kyv\u00e4ksi Poikansa ihmisluonnossa, jossa h\u00e4n ilmoittaa viestej\u00e4 ja k\u00e4sitteit\u00e4. Silti h\u00e4n muka my\u00f6s jatkaa n\u00e4kyjen ja viestien antamista luoduin keinoin, jotka h\u00e4n saattaa olemassaoloon ja siit\u00e4 pois tarpeen mukaan, kuten lintu Kristuksen kasteessa, tuliset kielet helluntaina, Jumalan kirkkaus \/ valo \/ s\u00e4\u00e4nt\u00f6 (\u03b2\u03b1\u03c3\u03b9\u03bb\u03b5\u03af\u03b1) ilmeniv\u00e4t kirkastumisessa, pilvi \/ kirkkaus jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 Kristus meni taivaaseen, Is\u00e4n \u00e4\u00e4ni, jolla h\u00e4n ilmoitti mieltymyksen Poikaansa, helvetin tuli, jne. N\u00e4m\u00e4 sanalliset symbolit, joilla Vanhan ja Uuden testamentin kirjoittajat ilmaisivat kokemuksiaan valaistumisesta ja teosiksesta olivat n\u00e4in muutetut ajallisiksi ilmestyksiksi ja ep\u00e4uskottaviksi ihmeiksi. T\u00e4m\u00e4 juurtui ranskalaiseen ja latinalaiseen perinteeseen, josta sek\u00e4 latinalaiset ett\u00e4 protestantit edelleen periaatteessa pit\u00e4v\u00e4t kiinni. Yksi merkitt\u00e4vimmist\u00e4 t\u00e4llaisten v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitysten sivuvaikutuksia on k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa ”valtakunta\u00bb, joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Uuden Testamentin k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ja joka ei kertaakaan esiinny kreikankielisess\u00e4 alkuper\u00e4isess\u00e4 tekstiss\u00e4. Kreikan kielen termi \u201dJumalan \u03b2\u03b1\u03c3\u03b9\u03bb\u03b5\u03af\u03b1” tarkoittaa Jumalan luomatonta s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 eik\u00e4 Jumalan hallitsemaa luotua valtakuntaa.<\/p>\n

k) \u201d \u2026\u00e4lk\u00e4\u00e4 sammuttako Henke\u00e4\u201d (1. Tess. 5:19) <\/strong><\/p>\n

Se, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki puhuu kunkin syd\u00e4mess\u00e4 ”sanattomin huokauksin”, (Room. 8:26) ei sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n ole Kristuksen ruumiin j\u00e4senyytt\u00e4. Oman hengen on vastattava omalla lakkaamattomalla rukouksella, niin ett\u00e4 Jumalan Henki voi todistaa hengellemme ”ett\u00e4 olemme Jumalan lapsia ja Jumalan perillisi\u00e4 yhdess\u00e4 Kristuksen kanssa; jos kerran k\u00e4rsimme yhdess\u00e4 Kristuksen kanssa, p\u00e4\u00e4semme my\u00f6s osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin h\u00e4n. ”(Room. 8: 16 -17). Vaikka t\u00e4m\u00e4 vastaus on meid\u00e4n omamme, se on my\u00f6s Jumalan lahja. Juuri t\u00e4t\u00e4 pyh\u00e4 Paavali edellytt\u00e4\u00e4, kun h\u00e4n kehottaa ”Rukoilkaa lakkaamatta…\u00e4lk\u00e4\u00e4 sammuttako Henke\u00e4\u2026 \u00e4lk\u00e4\u00e4 v\u00e4heksyk\u00f6 profetoimisen lahjaa”. (1 Tess. 5: 17\u201319). Paavali n\u00e4in kehottaa meit\u00e4 huolehtimaan siit\u00e4, ett\u00e4 pysymme Pyh\u00e4n Hengen temppelein\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 henkemme taukoamattoman rukouksen syd\u00e4mess\u00e4mme, ett\u00e4 meist\u00e4 voisi tulla profeettoja teosiksessa. T\u00e4m\u00e4n vuoksi my\u00f6s niin is\u00e4t kuin pyh\u00e4 Johannes Krysostomos sanovat, \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 luulko, ett\u00e4 meist\u00e4 on tullut Ruumiin j\u00e4seni\u00e4 ainaiseksi”. Vesikaste syntien anteeksiantamiseksi on h\u00e4vi\u00e4m\u00e4t\u00f6n salaisuus, koska Jumalan anteeksianto sairauteen on tosiasia parannusta aloitettaessa. Kuitenkaan Hengen kaste ei ole pysyv\u00e4sti salaisuus, koska voi omata tai ei tai voi menett\u00e4\u00e4 lakkaamattoman syd\u00e4men rukouksen. Ottaapa parannuksen vastaan tai ei, Pyh\u00e4 Henki puhuu jokaisen ihmisen syd\u00e4mess\u00e4 uskoopa h\u00e4n Kristukseen tai ei. Toisin sanoen Jumalan rakkaus kutsuu kaikkia tasapuolisesti, mutta kaikki eiv\u00e4t vastaa kutsuun. Niiden, jotka eiv\u00e4t reagoi, ei pit\u00e4isi kuvitella olevansa Pyh\u00e4n Hengen temppeleit\u00e4 ja Kristuksen ruumiin j\u00e4seni\u00e4 ja siten est\u00e4\u00e4 muita vastaamasta. Valaistuksen tilassa olevat rukoilevat yhdess\u00e4 liturgioissaan Pyh\u00e4n Hengen temppelein\u00e4 ja Kristuksen Ruumiin j\u00e4senin\u00e4, jotta ei-j\u00e4senist\u00e4 tulisi j\u00e4seni\u00e4 ja entiset j\u00e4senet tulisivat j\u00e4lleen j\u00e4seniksi, koska vesikaste syntien anteeksiantamiseksi ei siit\u00e4 ei ollut heille takuuna.<\/p>\n

l) K\u00e4\u00e4nt\u00e4misen armolahja <\/strong><\/p>\n

Jossain varhaisen kirkon historian vaiheessa armolahja samanaikaisesti k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 psalmeja ja syd\u00e4men rukousta \u00e4lylliseksi yhteist\u00e4 jumalanpalvelusta varten yksityishenkil\u00f6iden hy\u00f6dyksi korvattiin kiinteill\u00e4 kirjoitetuilla liturgisilla teksteill\u00e4 kiinteine kohtineen, joissa maallikot (idiotes) vastasivat: aamen, Kyrie eleison (Herra armahda), jne. My\u00f6s rukousta syd\u00e4mess\u00e4 pelkistettiin joko lyhyeksi rukoukseksi (esim. \u201dHerra, Jeesus Kristus, armahda minua syntist\u00e4\u201d) tai psalmilausekkeiksi (muoto l\u00e4ht\u00f6isin Egyptin autiomaasta, josta er\u00e4maais\u00e4t toivat sen l\u00e4nteen pyh\u00e4n Johannes Kassianuksen toimesta). Muutoin armolahjat s\u00e4ilyiv\u00e4t ennallaan. Gregorios Toursilainen kuvaili sek\u00e4 lakkaamattoman rukouksen ett\u00e4 teosiksen ilmi\u00f6it\u00e4. Mutta kun h\u00e4n ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mit\u00e4 ne ovat, h\u00e4n kuvaili niit\u00e4 ihmeiksi ja sekavalla tavalla. Frankit jatkoivat t\u00e4t\u00e4 sekaannusta ja lopulta sekoittivat valaistumisen ja teosiksen Augustinuksen uusplatonistiseen mystiikkaan, jonka perustellusti useimmat uskonpuhdistajat hylk\u00e4siv\u00e4t.<\/p>\n

Luettelo k\u00e4ytetyist\u00e4 tutkimuksista:<\/strong><\/p>\n

 Collection of Patristic Sources on Prayer in the Heart entitled \u03a6\u0399\u039b\u039f\u039a\u0391\u039b\u0399\u0391 (Philokalia), edited by the Metropolitan of Corinth, Panteleimon Karanikolas, vol. 1-5, Athens, 1957-1963.<\/p>\n

”The Way of a Pilgrim”, translated from Russian by R. M. French SPCK London 1942. Translated into Greek by the Metropolitan of Corinth, Panteleimon Karanikolas.<\/p>\n

The \u03a6\u0399\u039b\u039f\u039a\u0391\u039b\u0399A in popular practice.<\/p>\n

John S. Romanides, ”Original Sin According to St. Paul” in St. Vladimir\u2019s Quarterly (in the original Georges Florovsky numbering discontinued by new editors), New York, 1955, vol. IV, nos. 1-2. Paper delivered in 1954 to the faculty of St. Sergius Orthodox Theological School in Paris.<\/p>\n

The Ancestral (original) Sin, 1st ed., Athens 1957; 2nd ed. Athens 1989, Domos.<\/p>\n

”Ecclesiology of St. Ignatius of Antioch”, Atlanta 1956: reprinted in The Greek Orthodox Theological Review, Brookline 1961-62, vol. VII, nos. 1-2, pp. 53-77.<\/p>\n

\u00abJustin Martyr and the Fourth Gospel, \u00bb Greek Orthodox Theological Review 4 (1958): 115-134.<\/p>\n

”Dogmatics”, Thessaloniki 1973. ”Romanity, Romania, Roumeli”, Thessaloniki 1975. ”Critical Examination of the Applications of Theology”, in Proc\u00e8s Verbaux du Deuxi\u00e8me Congr\u00e8s de Th\u00e9ologie Orthodoxe tenu \u00e0 Ath\u00e8nes 1976, ed. S. C. Agourides, Athens 1978.<\/p>\n

”Franks, Romans, Feudalism and Doctrine”, Holy Cross Orthodox Press, Brookline 1982.<\/p>\n

”Jesus Christ-The Life of the World”, in Xenia Oecumenica, Helsinki 1983, no. 39, pp. 232-275.<\/p>\n

”Justice and Peace in Ecclesiological Context”, edited by Gennadios Limouris, in ”Come Holy Spirit Renew the Whole Creation”, Holy Cross Press, Boston 1990, and pp. 234-249.<\/p>\n

”Saint Augustin”, Les Dossiers H-L’ Age d’ Homme, editor Patric Ranson, 1988.<\/p>\n

Of interest on points herein touched upon see studies by Patric Ranson, Emile Zum Brunn, John Romanides, Laurent Motte, Anne Pannier and Alain de Libera.<\/p>\n

John S. Romanides<\/strong><\/p>\n

Suomennos: Raimo Sissonen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

USKONNON SAIRAUS JA SEN PARANTAMNEN L\u00e4\u00e4kinn\u00e4llinen ratkaisu Kirkkojen yhdistymiseen John S. Romanides http:\/\/www.romanity.org\/htm\/rom.20.en.the_sickness_of_religion_and_its_cure.01.htm Suomennos:Raimo Sissonen Esipuhe Perusero Matteuksen, Markuksen ja<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-261","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/261","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=261"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/261\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":765,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/261\/revisions\/765"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=261"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=261"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=261"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}