{"id":259,"date":"2016-04-06T13:12:15","date_gmt":"2016-04-06T13:12:15","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/uncategorised\/pyhat-kuvat\/"},"modified":"2019-11-16T12:02:08","modified_gmt":"2019-11-16T10:02:08","slug":"pyhat-kuvat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2016\/04\/06\/pyhat-kuvat\/","title":{"rendered":"Pyhien kuvien k\u00e4ytt\u00f6 ortodoksisessa kirkossa"},"content":{"rendered":"

Pyhien kuvien k\u00e4ytt\u00f6 ortodoksisessa kirkossa<\/span><\/h1>\n

<\/h1>\n

Ikonit raottavat verhoa taivaalliseen todellisuuteen <\/span><\/span><\/h1>\n

Suuren paaston ensimm\u00e4isen\u00e4 sunnuntaissa viet\u00e4mme ”Ortodoksisuuden voittojuhlaa”, joka on per\u00e4isin 800-luvun alkupuolelta.<\/span><\/p>\n

Kirkko saavutti tuolloin lopullisen voiton kuvainraastajain harhaopista ja m\u00e4\u00e4r\u00e4si ikonit pyh\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Sunnuntai on aina my\u00f6s paikallisen seurakunnan juhla, jolloin kirkon teht\u00e4v\u00e4 ja olemus tulee korostetusti esiin. Kirkon pyhyys on Jumalan antamaa pyhyytt\u00e4. Pyhyyden omaksuminen on pyhittymist\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kirkon oppi, uskontunnustus ja pyh\u00e4t ikonit ovat t\u00e4m\u00e4nkin ajan julistuksen perusaiheet. Ikonihan on kuin ikkuna hengen maailmaan. ”Te saatte n\u00e4hd\u00e4 taivaat avoinna.” Pyh\u00e4 usko avaa n\u00e4kym\u00e4n ja ulottuvuuden yl\u00f6sp\u00e4in, taivaaseen. Uskohan apostolin sanan mukaan on ”luja luottamus siihen, mit\u00e4 toivotaan” eli se on tietopuolista vakuuttumista Jumalasta ja taivaallisista. Usko on my\u00f6s ojentautumista sen mukaan, mik\u00e4 ei n\u00e4y eli usko on n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n totena pit\u00e4mist\u00e4.<\/span><\/p>\n

Usko on siis ojentautumista ja usko on el\u00e4m\u00e4\u00e4, hengenel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja rukousta. Raamatun pyh\u00e4 historia kuin my\u00f6s kirkon el\u00e4m\u00e4 osoittavat sen todeksi. Ortodoksisuuden sunnuntaina, meid\u00e4nkin aikanamme, asetetaan meille esikuviksi \u2014 niin kuin apostoli sanoo \u2014 uskon oikeasta kilvoitusel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Vanhan Liiton pyh\u00e4t, jotka ”uskon kautta olivat todistuksen saaneet”, mutta jotka eiv\u00e4t kuitenkaan saavuttaneet viel\u00e4 sit\u00e4, ”mik\u00e4 luvattu oli, sill\u00e4 Jumala oli varannut meit\u00e4 varten jotakin parempaa. . .”<\/span><\/p>\n

Me el\u00e4mme Uuden liiton el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kristuksen kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4. Juuri meille on annettu mahdollisuus n\u00e4hd\u00e4 ”suurempiakin” kuin mit\u00e4 Vanhan liiton pyh\u00e4t saivat n\u00e4hd\u00e4. ”Te saatte n\u00e4hd\u00e4 taivaat avoinna.” Kristus oli tullut ihmiseksi, uudeksi ja uudistuneeksi ihmiseksi. Kristus on osoittanut, ett\u00e4 uudistuneelle ihmiselle suodaan taivaan n\u00e4keminen uskon el\u00e4m\u00e4n piiriss\u00e4 mahdolliseksi.<\/span><\/p>\n

Kirkon oppik\u00e4sitys uskosta, uskonmukaisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, pyhittymisest\u00e4 ja jumaloitumisesta, luo perustan ihmissielun kohoamiselle kohti korkeutta, kohti taivaallisia.<\/span><\/p>\n

Ihmisen osaksi j\u00e4\u00e4 omaksua kirkon opetus ja kulkea hengen t\u00e4ydellistymisen ihmeen kokemisen tiet\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kirkossa on sanallinen opetus, rukousel\u00e4m\u00e4n syv\u00e4llinen kokemus, ja kirkossa ovat Jumalan pyh\u00e4t ja pyh\u00e4t ikonit, jotka n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 tavalla heijastavat kirkastunutta ja uutta olotilaa t\u00e4m\u00e4n maailman piiriss\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ikonin \u00e4\u00e4rell\u00e4 me koemme totuudeksi kaiken sen, mink\u00e4 kirkko tuo esiin ortodoksisuuden sunnuntain kontakkiveisun sanomassa: ”Is\u00e4n kuvaamaton Sana, tultuaan lihaksi Sinusta, oi Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4, tuli kuvattavaksi, ja j\u00e4lleen kaunistettuaan muinoin turmeltuneen kuvan yhdisti sen jumalalliseen kauneuteen.”<\/span><\/p>\n

Varhaisimmat ikonit<\/span><\/strong><\/p>\n

Meid\u00e4n p\u00e4iviimme ei ole s\u00e4ilynyt ikoneja (kr. eikon=kuva) kristinuskon ensimm\u00e4isilt\u00e4 vuosisadoilta. Tradition mukaan ensimm\u00e4iset ikonit ovat Jeesuksen omalta tai heti seuraavalta ajalta. Arvokkaimpia todistajia niiden olemassolosta on Eusebios, Kappadokian Kesarean piispa (265- 340), joka kirkkohistoriassaan sanoo: ”N\u00e4in useita Vapahtajan sek\u00e4 my\u00f6s Pietarin ja Paavalin muotokuvia, joita on s\u00e4ilynyt meid\u00e4n p\u00e4iviimme saakka”. H\u00e4nen todistuksensa on sit\u00e4kin arvokkaampi, koska h\u00e4n itse oli kuvien ankara vastustaja. Ensimm\u00e4isten vuosisatojen monet kristityt suhtautuivat kielteisesti kuviin. He pelk\u00e4siv\u00e4t, ettei kristinusko s\u00e4ily puhtaana pakanuuden keskell\u00e4. Vastustuksesta huolimatta kuvien kunnioitus jatkui vakaana ja taukoamatta. Kirkon suhtautuminen ei milloinkaan muuttunut, koska kuvan k\u00e4ytt\u00f6 perustuu v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti Jumalan lihaksitulemisen oppiin. Inkarnaatio- opin mukaan kuvien kunnioittaminen kuuluu kristinuskon perusolemukseen. Kristinusko on Jumalan Sanan sek\u00e4 my\u00f6s Jumalan Kuvan ilmitulemista. Perim\u00e4tieto kertoo Vapahtajan elinaikana tehdyst\u00e4 Kristus- ikonista, sek\u00e4 kohta Kristuksen kuoleman j\u00e4lkeen maalatusta Jumalan\u00e4idin ikonista.<\/span><\/p>\n

Ihmiseksi tulleen sana kuva<\/span><\/strong><\/p>\n

Tulemalla ihmiseksi Jumalan Sana ilmituo maailmalle Is\u00e4n kuvan. ”Poika on Jumalan s\u00e4dehtiv\u00e4 kirkkaus, h\u00e4nen olemuksensa kuva…” (Hepr.1: 3). Toisin sanoen Poika on n\u00e4ytt\u00e4nyt meille Is\u00e4n kuvan, ikonin. Seitsem\u00e4nnen yleisen kirkolliskokouksen (v. 787) is\u00e4t sanoivat: ” Kuvia oli tapana maalata jo silloin, kun apostolit saarnasivat kristinuskoa… Ikonimaalausta eiv\u00e4t ole suinkaan keksineet maalaajat, vaan se on katolisen kirkon oikeaksi vahvistama toimenpide ja tapa.”<\/span><\/p>\n

Symboliikkaa<\/span><\/strong><\/p>\n

Kristillinen taide on ensimm\u00e4isist\u00e4 vuosisadoista l\u00e4htien syv\u00e4sti symbolista, koska hengellinen todellisuus ei ole ilmennett\u00e4viss\u00e4 muutoin kuin vertauskuvin. Eri vertauskuvat, kuten lammas, hyv\u00e4 paimen, kala jne. ovat per\u00e4isin paitsi Vanhasta ja Uudesta testamentista my\u00f6s pakanallisesta mytologiasta. Kristinusko palauttaa myyttien todellisen, syv\u00e4n merkityksen ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ne uudella sis\u00e4ll\u00f6ll\u00e4, ts. kristinusko valikoi pakanamaailmasta kaiken, mik\u00e4 oli olemukseltaan ”kristillisyyten\u00e4 ennen Kristusta” jo kristinuskon omaa. Ei ole siis kysymyksess\u00e4 kirkollisen taiteen pakanallistuminen, vaan pakanallisen taiteen kirkollistuminen.<\/span><\/p>\n

Kuvaopin kehitys<\/span><\/strong><\/p>\n

Ikonin dogmaattiset selitysperusteet vahvistettiin Trullon yleisess\u00e4 kirkolliskokouksessa (691 – 692) samalla kun tehtiin kirkollisen taiteen vertauskuvallista esitystapaa koskeva muutos. Trullon 82. p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen loppuosa selostaa ikonin symboliikkaa: ”Vertauskuvallisuus ei ole vain ikonografiaa, ei vain sit\u00e4, mit\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n, vaan my\u00f6s sit\u00e4, miten esitet\u00e4\u00e4n”. Kirkon oppia esitet\u00e4\u00e4n siis my\u00f6s ilmaisutavan eik\u00e4 vain taiteen k\u00e4ytt\u00e4mien aiheiden v\u00e4lityksell\u00e4. Trullon p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen perustuu my\u00f6s osaltaan ikonografinen kaanon, ts. arvosteluperiaate, joka ratkaisee, onko kuva liturginen. Ikonin ja Raamatun yht\u00e4pit\u00e4vyyden ja vastaavuuden periaate m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n seuraavasti: ” Se (ikoni) on historiallista todellisuutta ja sen laatuista symboliikkaa, joka todella kuvastaa Jumalan tulevaa valtakuntaa. Seitsem\u00e4nnen yleisen kirkolliskokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6s kuuluu seuraavasti: ”Mit\u00e4\u00e4n uutta lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 s\u00e4ilyt\u00e4mme kaikki saamamme – niin kirjoitetut kuin kirjoittamattomat – kirkolliset perinteet, joista er\u00e4s on evankelista saarnaa ja sanomaa vastaava ikonimaalaus… Sill\u00e4 jos toisen kautta n\u00e4kee toisen, niin ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 toinen my\u00f6s selvent\u00e4\u00e4 toista.” ”Mit\u00e4 sana ilmoittaa korvalle, sen maalaus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaieten kuvana”, sanoo pyh\u00e4 Basileios Suuri. Ikonia pidet\u00e4\u00e4n siis ristin ja raamatun veroisena, koska se on er\u00e4s Jumalan ilmoituksen ja tuntemisen muoto, jossa jumalallinen ja inhimillinen tahto ja toiminta yhtyv\u00e4t. Olemukseltaan liturgisena taiteena ikoni ei ole koskaan ollut uskonnon palvelija, vaan – niin kuin sana – se on ollut ja on aina oleva uskonnon erottamaton osa, yksi tapa tuntea Jumala, yksi H\u00e4nen yhteyteens\u00e4 johtavista teist\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ikoneja k\u00e4sittelev\u00e4 oppi<\/span><\/strong><\/p>\n

Oikeauskoisuuden sunnuntain kontakki- veisu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 lyhyesti ikoneja k\u00e4sittelev\u00e4n opin: ” Is\u00e4n kuvaamaton Sana tultuaan lihaksi Sinusta, oi Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4, tuli kuvattavaksi ja j\u00e4lleen kaunistettuaan muinoin turmeltuneen kuvan yhdisti sen jumalalliseen kauneuteen. Tunnustaen pelastuksen me sit\u00e4 teoin ja sanoin julistakaamme.” T\u00e4m\u00e4 veisu on pohjimmiltaan isien laatiman m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n toistoa: ”Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen jumaloituisi”. Koska siis Jumalan Poika on tullut ihmiseksi, H\u00e4net on my\u00f6s ihmisen\u00e4 kuvattava. T\u00e4m\u00e4 ajatus on punaisena lankana kaikissa ikonien kunnioitusta puolustavien isien kirjoituksissa. Is\u00e4\u00e4, Jumalaa, ei voida kuvata, koska Is\u00e4 on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ja siksi my\u00f6s kuvaamaton. Ikoni ei liity esikuvaansa siten, ett\u00e4 sen luonto olisi alkukuvansa kanssa, vaan siten, ett\u00e4 se esitt\u00e4\u00e4 mallinsa persoonana ja nime\u00e4\u00e4 h\u00e4net. Siksi ”kuvalle osoitettu kunnioitus v\u00e4littyy sen alkukuvalle”. Ikoni vahvistaa ja tuo ilmi Jumalan v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ihmiseksi tulemisen ja on sen todistus. Taistellessaan ikonien vastustajia vastaan Kirkko ei taistellut ikonin kasvatusteht\u00e4v\u00e4n puolesta eik\u00e4 senk\u00e4\u00e4n vertaa sen esteettisen arvon puolesta, vaan Kirkko puolusti kristillisen uskon perustusta, Jumalan ihmiseksi tulemisen n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 todistusta, joka on pelastukseen perusta.<\/span><\/p>\n

Ikonin olemus<\/span><\/strong><\/p>\n

Ikonia voidaan tarkastella monesta n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/span><\/p>\n

Ensiksikin ikoni on rukoilemisen apuv\u00e4line ennen kaikkea siksi, ett\u00e4 se tekee yhteydenoton konkreettiseksi. Mietit\u00e4\u00e4np\u00e4 esimerkiksi tilannetta, jossa haluaa keskustella yst\u00e4v\u00e4n kanssa. Joskus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 puhelinta, mutta toisina hetkin\u00e4 taas haluaa n\u00e4k\u00f6yhteyden tai koskettaa yst\u00e4v\u00e4\u00e4. Ikonin kautta voimme astua pyh\u00e4n ihmisen tai Kristuksen eteen ja puhua heille suoraan.<\/span><\/p>\n

Ikonilla on muistuttamisen kautta my\u00f6s uskoa vahvistava merkitys, mik\u00e4 helpottaa rukousta ja siihen luottamista.<\/span><\/p>\n

Jumalanpalveluksessa ikonit korostavat pyhien tapahtumien juuri t\u00e4h\u00e4n hetkeen kuulumista. Kirkon palveluksissa muistettava tapahtuma toistuu ja on t\u00e4ss\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 l\u00e4sn\u00e4. Siksi esim. kreikkalaistyyppisess\u00e4 ikonisuunnittelussa kirkon alttarissa it\u00e4sein\u00e4ss\u00e4 kuvataan ehtoollisen asettaminen, joka toistuu jokaisessa liturgiassa. Samoin Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4 Neitsyt Maria kuvataan alttarin kattoon tai it\u00e4p\u00e4\u00e4tyyn hieman korkeammalle, sill\u00e4 jokaisessa liturgiassa on l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s joulun tapahtuma. Kristus tulee lihaksi leiv\u00e4ss\u00e4 ja viiniss\u00e4.<\/span><\/p>\n

N\u00e4in ikonit korostavat my\u00f6s eukaristian todellisuutta. Ehtoollisessa emme kuvaa Kristusta, vaan todella kohtaamme Kristuksen ja tulemme h\u00e4nen j\u00e4senikseen. Kristus kyll\u00e4 kuvataan ikoneissa, mutta ehtoollisen leiv\u00e4ss\u00e4 ja viiniss\u00e4 H\u00e4n on konkreettisesti l\u00e4sn\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisessa kirkossa turvaudutaan usein pyhien ihmisten kirjoittamiin rukouksiin. T\u00e4ll\u00e4 on kahdenlainen merkitys Jumalalle puhumisen lis\u00e4ksi ne opettavat meit\u00e4 pyyteett\u00f6m\u00e4\u00e4n rukoukseen ja kasvattavat oikeanlaiseen uskoon ja jumalasuhteeseen.<\/span><\/p>\n

Voi toki rukoilla omin sanoin, mutta pyhien kirjoittamien rukousten jatkuva lukeminen ohjaa omasanaista rukousta oikealle tielle.<\/span><\/p>\n

Ikoni on my\u00f6s kuvallista evankeliumin opetusta. Kaikki eiv\u00e4t aikoinaan osannet lukea. Raamatun vahvistus ikonille tulee kiertotiet\u00e4. Kirkon perinteess\u00e4 liikkuu kertomus siit\u00e4, kuinka Kristus itse teki ensimm\u00e4isen ikonin painamalla kasvojensa j\u00e4ljen liinaan, joka vietiin kuningas Agbarille. Perinteen mukaan Apostoli Luukas oli ikonimaalari. Kirkon opetuksessa Raamatun kuvakielto kumoutuu Kristuksessa, koska H\u00e4ness\u00e4 Jumala tuli ihmiseksi ja kuvattavaksi. Is\u00e4 Jumalaa ei edelleenk\u00e4\u00e4n saa kuvata.<\/span><\/p>\n

Sitten itse yhteydest\u00e4 Raamattuun. Antiikin maailmassa nimi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 yhteyden ihmisen sieluun ja nimi tekee persoonan l\u00e4sn\u00e4 olevaksi. Raamatussa tai evankeliumissa t\u00e4m\u00e4 ajatus vahvistuu niiss\u00e4 kertomuksissa, joissa Kristus parantaa nimen voimalla tai opetuslapset parantavat Kristuksen nimess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Esimerkiksi kun Kristus karkottaa Legioona- nimisen saastaisen hengen sikalaumaan, h\u00e4n kysyy ensin sen nime\u00e4. Toisaalta sama henki pelk\u00e4\u00e4 Kristusta, koska tuntee h\u00e4nen nimens\u00e4 ja h\u00e4nen voimansa Korkeimman Poikana.<\/span><\/p>\n

Siksi kaikilla ikoneilla tulee olla nimi. Nimen kautta toteutuu ikonissa yhteys kuvattuun henkil\u00f6\u00f6n. Ilman nime\u00e4 ikoni ei ole ikoni todellisessa merkityksess\u00e4\u00e4n. Ts. Raamattu vahvistaa t\u00e4m\u00e4n nimen merkityksen ikonissa.<\/span><\/p>\n

Samasta syyst\u00e4 puhuttelemme Jumalaakin nimell\u00e4. ”Herra armahda”, ”Herra, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntist\u00e4” jne…<\/span><\/p>\n

Samalla tavoin meill\u00e4 ihmisill\u00e4 on kasteessa saadun nimen kautta yhteys pyh\u00e4\u00e4n ihmiseen, siihen taivaalliseen esirukoilijaan, jonka mukaan meid\u00e4t on nimetty. Meiss\u00e4 on jotain yhteist\u00e4. <\/span><\/p>\n

Joskus kirkossa seisottaessa tulee tunne, ett\u00e4 ikoni katsoo minua, ett\u00e4 pyh\u00e4t palvelevat kanssamme. Ikonit tekev\u00e4t heid\u00e4t l\u00e4sn\u00e4 oleviksi. Siksi kirkossa emme ole koskaan yksin. Pyh\u00e4t katselevat meit\u00e4 ikonien kautta.<\/span><\/p>\n

Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 papilla on tapana sanoa kirkkoon liittyjille, ett\u00e4 jos heill\u00e4 on rohkeutta kaikkien pyhien katsoessa ja keskell\u00e4 lukea uskontunnustus ei ole syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4 heid\u00e4n haluaan ja uskoaan kirkkoon liittyess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ikonit ovat er\u00e4\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 v\u00e4litt\u00e4ji\u00e4 kahden maailman v\u00e4lill\u00e4. On my\u00f6s hyv\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kun asettuu ikonin eteen rukoilemaan ei pyh\u00e4 ole minun edess\u00e4si, vaan min\u00e4 olen h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n, ts. Kristuksen ikonin edess\u00e4 seisoessani seison h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n ja H\u00e4n tarkkailee minua.<\/span><\/p>\n

Ikonin kauneus on tavoitetun jumalankaltaisuuden kauneutta. Sen t\u00e4hden ikonin arvo ei olekaan kauneudessa sin\u00e4ns\u00e4, ei siin\u00e4, ett\u00e4 se olisi kaunis esine, vaan siin\u00e4, ett\u00e4 se ilment\u00e4\u00e4 kauneutta. Kysymyksess\u00e4 on jumalallinen kauneus ja ihanuus, joka esitet\u00e4\u00e4n aineellisin keinoin ja joka tulee ikonissa ruumiillisin silmin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi. Kaikki katoavaa ihmisruumista muistuttava on vastoin ikonin olemusta, sill\u00e4 ” ei liha ja veri voi peri\u00e4 Jumalan valtakuntaa, eik\u00e4 katoavaisuus peri katoamattomuutta”. Samasta syyst\u00e4 ei jonkun pyh\u00e4n ihmisen maallinen muotokuva voi olla h\u00e4nen ikoninsa, koska se ei kuvaa h\u00e4nen kirkastunutta tilaansa, vaan h\u00e4nen maallista, ruumiillista olotilaansa. T\u00e4m\u00e4 ikonin omalaatuisuus erottaa sen kaikista muista esitt\u00e4v\u00e4n taiteen lajeista.<\/span><\/p>\n

Kirkastuminen on jumalallisen armon luomattoman valon s\u00e4teily\u00e4 l\u00e4pi rukoilevan ihmisen koko henkisen ja aineellisen olemuksen, ik\u00e4\u00e4n kuin ihmisest\u00e4 tulisi Jumalan el\u00e4v\u00e4 ikoni. Ikoni taas on t\u00e4m\u00e4n kirkastumisen ulkonainen ilmaus, Pyh\u00e4n Hengen armon t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n ihmisen kuva. Ikoni ei suinkaan ole jumaluuden kuva, vaan osoitus siit\u00e4, ett\u00e4 kyseinen ihminen on osallinen jumalalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ortodoksinen kirkko s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kunnioittavasti pyhien muiston ja heid\u00e4n piirteens\u00e4, eik\u00e4 ole koskaan hyv\u00e4ksynyt ikonin maalaamista taiteilijan mielikuvituksen tai el\u00e4v\u00e4n mallin mukaan, koska siin\u00e4 tapauksessa erottaisiin kokonaan ja tietoisesti alkukuvasta. Joku muu ihminen korvaisi mielivaltaisesti alkukuvan, jolta ikoni on saanut nimens\u00e4. Muinoin ikonimaalarit maalasivat muistista tai luonnoksien ja piirroksien avulla pyhien kasvot. El\u00e4v\u00e4n perinteen alkaessa kadota 1500- luvulla n\u00e4m\u00e4 menetelm\u00e4t koottiin j\u00e4rjestelm\u00e4ksi (podlinnik) joko kuvitettuina tai pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kirjoitettuina. Sittemmin n\u00e4ist\u00e4 kirjoista on tullut ikonimaalarien v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 apuv\u00e4lineit\u00e4. Niit\u00e4 ei pid\u00e4 sekoittaa ikonografiseen kaanoniin, eik\u00e4 varsinkaan pyh\u00e4\u00e4n perinteeseen, niin kuin joskus tapahtuu.<\/span><\/p>\n

N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kuvaaminen symbolein<\/span><\/strong><\/p>\n

Pyh\u00e4n Hengen armon l\u00e4sn\u00e4oloa, pyhyytt\u00e4, ei voida kuvata inhimillisin keinoin, sill\u00e4 se ei ole n\u00e4k\u00f6aistin havaittavissa. Pyhien ihmisten pyhyys osoitetaan symbolikielell\u00e4, esim. s\u00e4dekeh\u00e4n, muotojen, v\u00e4rien ja viivojen avulla. Vertauskuvin osoitetaan, mihin tulokseen kyseisen pyh\u00e4n kilvoitus johti ja mill\u00e4 tavoin h\u00e4n tuohon tulokseen p\u00e4\u00e4si. Ikonografinen kaanon ei siis m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 vain ikonin aihetta, sit\u00e4, mit\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n, vaan my\u00f6s miten. Ikoni ilment\u00e4\u00e4 silminn\u00e4ht\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla ihmisen kirkastunutta olotilaa, jumalallisen valon pyhityst\u00e4. T\u00e4m\u00e4 valo kuvataan ikonissa s\u00e4dekeh\u00e4n\u00e4. Pyh\u00e4n koko hahmosta j\u00e4\u00e4 pois katoavan ruumiin aistillinen ulkon\u00e4k\u00f6. Kaikki henkistyy. <\/span><\/p>\n

Jos ikonien kieli on k\u00e4ynyt meille oudoksi ja tuntuu ”naiivilta” ja ”alkeelliselta”, se ei johdu siit\u00e4, ett\u00e4 ikoni olisi aikansa el\u00e4nyt tai menett\u00e4nyt elinvoimansa, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 ”ihmiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 edes tied\u00e4 ruumiin kykenev\u00e4n henkiseen pyhittymiseen” (Piispa Ignati Brjantsaninov). <\/span><\/p>\n

Ikonilla on my\u00f6s luova ja opettava merkitys. Se ohjaa meit\u00e4, neuvoo, kuinka on menetelt\u00e4v\u00e4, kun rukoilemme, keskustelemme jumalan kanssa. Se osoittaa, ett\u00e4 rukoukseen tulee syventy\u00e4 niin, ettei ulkomaailma ylety h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n. Ikonin tarkoituksena ei ole liikuttaa katsojan tunteita. Sen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 ei ole her\u00e4tt\u00e4\u00e4 joitakin luonnollisia, inhimillisi\u00e4 tunne- el\u00e4myksi\u00e4, vaan ohjata ihmisten kaikki tunteet samoin kuin ymm\u00e4rrys ja muut ihmiskunnan kyvyt kirkastumisen tielle. Ikoni ei karsi pois mit\u00e4\u00e4n inhimillist\u00e4, vaan kuvaa ihmisruumiin sen kaikkine ominaispiirteineen. Ikonissa esitet\u00e4\u00e4n tunteet, ajatukset ja toimet, samoin kuin ruumis alkuper\u00e4isess\u00e4 t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n. Ikoni on sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntie, ett\u00e4 v\u00e4line, se on rukousta. <\/span><\/p>\n

Ikonissa ei kuvata syntisen maailman sekavuutta, vaan kaikki ilment\u00e4\u00e4 sit\u00e4 jumalallista j\u00e4rjestyst\u00e4, rauhaa, joka ei ole maallisen logiikan tai moraalin s\u00e4\u00e4delt\u00e4viss\u00e4, vaan on jumalallisen armon hallussa. Se on uuden luomakunnan uutta j\u00e4rjestyst\u00e4. Jumalallinen valo levi\u00e4\u00e4 ikonissa kaikkialle. Esineiss\u00e4 ei lankea varjoa, sill\u00e4 Jumalan valtakunnassa ei ole varjoja. Kaikki on valoa t\u00e4ynn\u00e4. Ikonien ihmisten eleet ja toiminta on sakramentaalista ja heid\u00e4n jokainen eleens\u00e4 on luonteeltaan liturginen. Ikonien arkkitehtuurin muodot eiv\u00e4t noudata ihmislogiikkaa, eik\u00e4 arkkitehtuuri koskaan sulje esitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tapahtumaa sis\u00e4\u00e4ns\u00e4, vaan pysyy taustana. Tapahtuma kuuluu maallisen olemassaolon tuolle puolen. Ikonissa ei pyrit\u00e4 naturalistiseen tilavaikutelmaan, eik\u00e4 siin\u00e4 n\u00e4in ollen saa olla keinotekoista kolmiulotteisuuden illusorista syvyysvaikutelmaa. Ikoneissa on ns. k\u00e4\u00e4nnetty perspektiivi. Katoamispiste ei ole kuvan syvyyssuunnassa, vaan kuvan edess\u00e4, oikeastaan katsojassa itsess\u00e4\u00e4n. Jotkut ovat kuvanneet sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n olevaa Jumalan valtakuntaa sanoin. Ikoni on samaa ilmisaatettua teologiaa, mutta kuvina, ei sanoina. Ikonin maalaaminen on kilvoitusta. Oikealle ikonimaalarille luomisty\u00f6 on askeesia ja rukoilemista, perimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n siis luostarikilvoitusta. Ikonien maalaaminen ei ole j\u00e4ljent\u00e4mist\u00e4. Taiteellinen omalaatuisuus ilmenee sek\u00e4 sommittelussa ett\u00e4 v\u00e4rein\u00e4 ja linjoina. Ikonia ei j\u00e4ljennet\u00e4, vaan se toistetaan mallina olevasta ikonista maalaten, kuvaten vapaasti ja luovalla tavalla uudelleen.<\/span><\/p>\n

Ikonin teht\u00e4v\u00e4<\/span><\/strong><\/p>\n

Ikonia pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 niist\u00e4 teist\u00e4, joita my\u00f6ten voi ja t\u00e4ytyy pyrki\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmiselle asetettu teht\u00e4v\u00e4. Ikoni on tie, jota my\u00f6ten ihminen voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 alkukuvan kaltaisuuteen, toteuttamaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n sen, mit\u00e4 Jumalihminen ilmoitti ja perinn\u00f6kseen j\u00e4tti. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ikoneja asetetaan maailman tulevan pyhyyden, kirkastumisen, ilmoituksena kaikkialle, ik\u00e4\u00e4n kuin tulevan olotilan toteutumissuunnitelmana. Samalla ne ovat armon julistusta ja maailmassa l\u00e4sn\u00e4 oleva ja pyhitt\u00e4v\u00e4 esine.<\/span><\/p>\n

Kirkon pyhien kautta meill\u00e4 on todistus siit\u00e4, ett\u00e4 ihmisen sielun kuva voi kaunistua, ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, se voi j\u00e4lleen yhdisty\u00e4 jumalalliseen kauneuteen, el\u00e4m\u00e4n Alkukuvaan.<\/span><\/p>\n

Kristusta ja Jumalan kirkastamia pyhi\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4t ikonit ik\u00e4\u00e4n kuin raottavat verhoa ”taivaalliseen todellisuuteen”, sill\u00e4 ikonit, Dionysios Areopagitan mukaan, ovat ”heijastus n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4, ja katselemalla n\u00e4kyv\u00e4ist\u00e4 me voimme kohota jumalalliseen n\u00e4kemiseen”.<\/span><\/p>\n

Raja nykyhetken ja kirkastuneen olotilan eli taivaallisen, n\u00e4kemisen v\u00e4lill\u00e4 ei ole t\u00e4ysin suljettu.<\/span><\/p>\n

Kirkkomme hengellinen opetus antaa meille selv\u00e4n ohjeen ja mallin uskonel\u00e4m\u00e4n koko t\u00e4yteyden kokemiseen, niin kuin se on tapahtunut pyhitt\u00e4j\u00e4isien kohdallakin.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisuuden sunnuntain sanoman kehottamana rukoilemme Kaikkivaltiasta Jumalaa, ett\u00e4 jaksaisimme aidosti tunnustaa uskoamme ja el\u00e4\u00e4 uskomme mukaista el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n

Apostolin opetuksen mukaan: ”Kun meill\u00e4 on n\u00e4in suuri pilvi todistajia ymp\u00e4rill\u00e4mme, pankaamme mekin pois kaikki, mik\u00e4 mielt\u00e4 painaa… ja juoskaamme kest\u00e4vin\u00e4 edess\u00e4mme olevassa kilvoituksessamme silm\u00e4t luotuina uskon alkajaan ja t\u00e4ytt\u00e4j\u00e4\u00e4n Jeesuksen Kristukseen.”<\/span><\/p>\n

Alustus Kiteell\u00e4 6.3.2006<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pyhien kuvien k\u00e4ytt\u00f6 ortodoksisessa kirkossa Ikonit raottavat verhoa taivaalliseen todellisuuteen Suuren paaston ensimm\u00e4isen\u00e4 sunnuntaissa viet\u00e4mme ”Ortodoksisuuden voittojuhlaa”, joka on per\u00e4isin<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-259","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/259","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=259"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/259\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1113,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/259\/revisions\/1113"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=259"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=259"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=259"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}