{"id":257,"date":"2016-04-06T08:57:04","date_gmt":"2016-04-06T08:57:04","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/saarnaaminen\/"},"modified":"2019-11-12T13:58:41","modified_gmt":"2019-11-12T11:58:41","slug":"saarnaaminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2016\/04\/06\/saarnaaminen\/","title":{"rendered":"SAARNAAMINEN VARHAISKIRKOSSA"},"content":{"rendered":"

Saarnaaminen varhaiskirkossa<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Yleisi\u00e4 huomioita<\/span><\/strong><\/p>\n

Jokainen saarna poikkeuksetta perustui johonkin tekstiin tai selv\u00e4sti oli yhteydess\u00e4 johonkin Raamatun kohtaan. Se pyrki selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asianomaista kohtaa tai soveltamaan sit\u00e4. L\u00e4nnen kirkossa oli saarnoissa usein tapauksia, joissa ei k\u00e4ytetty pohjana teksti\u00e4, vaan ne suoraan viittasivat Raamatun juuri luettuun kohtaan, jota saatettiin lainata tai sitten ohitettiin kokonaan. Mutta kummassakin tapauksessa saarna oli mukaelma tai selitys kysymyksess\u00e4 olevaan kappaleeseen. Varhaiskirkon k\u00e4sityksen mukaan saarna voitiin m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 vaikuttavaksi puheeksi jostakin Raamatun kohdasta tavoitteenaan kuulijoiden hengellisen tason ylent\u00e4minen. Sellaisena se on Raamatun selityst\u00e4 ja soveltamista, eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kuulijoiden opastamiseen tarkoitettu puhe.<\/span><\/p>\n

Puhetta nimitettiin usein eri nimill\u00e4 kuten logos<\/i>, puhe, tai homilia<\/i>, opetuspuhe. J\u00e4lkimm\u00e4inen on kansanomaisempi kuin edellinen. Kun diakoni oli piispan paikalla puhumassa, h\u00e4nen puhettaan sanottiin kerygmaksi<\/i>. Se oli tyylilt\u00e4\u00e4n didaskalia<\/i>, eksegeesi<\/i>, ekthesis<\/i> jne. L\u00e4nnen kirkossa se oli tyylilt\u00e4\u00e4n tractatus<\/i>, disputatio<\/i> tai allocutio<\/i>.<\/span><\/p>\n

Nykyinen saarnan osiin jakaminen, kuten johdanto, teht\u00e4v\u00e4n kuvaus, havainnollistaminen tai soveltaminen, oli varhaisille isille t\u00e4ysin tuntematon muotoseikkana. Niinp\u00e4 erimielisyyksiss\u00e4 ei ollutkaan kysymys k\u00e4sitteist\u00e4, kuten Gregorios Naziansilainen aivan oikein toteaa, vaan opista.<\/span><\/p>\n

Saarna ei alussa ollut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n osa uskonnollista jumalanpalvelusta. Vastauksena t\u00e4h\u00e4n nurinkuriseen oletukseen on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 Kristuksen ja h\u00e4nen apostoliensa saarnat eiv\u00e4t todellakaan olleet opetuspuheita siin\u00e4 mieless\u00e4 kuin Krysostomoksella tai Augustinuksella, vaan ne muistuttivat niit\u00e4 paljon enemm\u00e4n kuin Kyrilloksen tai Gregorios Naziansilaisen katekeettisia opetuksia, puhumattakaan Herran vuorisaarnasta, jota todella voidaan pit\u00e4\u00e4 muodollisen saarnan esikuvana. Samaa voidaan sanoa useimmista Pietarin ja Paavalin saarnoista sellaisina kuin ne ovat tallentuneet Apostolien tekoihin.<\/span><\/p>\n

Voimme asianmukaisesti viitata my\u00f6s niihin kohtiin, jotka koskevat saarnan k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 juutalaisten synagogajumalanpalveluksissa, joiden mukaan niist\u00e4 Raamatun kohdista, joita luettiin, pidettiin my\u00f6s saarna (Lk. 4:16; Mt. 4:23; 13:54; Ap.t. 13: 15 \u2013 27; 15:21; 2. Kor. 3: 15; jne.). N\u00e4ist\u00e4 kaikista ilmenee, ett\u00e4 Kirjoituksiin perustuva saarna oli olennainen osa juutalaista jumalanpalvelusta. Ensimm\u00e4inen muistiinmerkitty esimerkki sellaisesta on Nehemian kirjan 8. kappale. Kristillisen kirkon opetuspuheet olivat ainoastaan n\u00e4iden synagogasaarnojen j\u00e4ljittely\u00e4, josta ne ovat per\u00e4isin. Apostolien saarnat perustuivat joko joihinkin erityisiin Raamatun kohtiin tai sitten ne olivat lyhyt yhteenveto pyh\u00e4st\u00e4 historiasta. Esimerkkej\u00e4 edellisest\u00e4 ryhm\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyy Apostolien teoista (1:15; 2: 14 -36) ja j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 kohdista Ap.t. 7: 2-53; 17: 22- 31; luvuista 22 ja 23.<\/span><\/p>\n

Muina esimerkkein\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t 2. Tim. 3: 14 -17 ja viittaus ihmeelliseen profetoimisen lahjaan, toisin sanoen opetukseen, joka mainitaan 1. Kor. 12: 28, 29, ja Ef. 4:11. Kirkkojen, joille apostolit kohdistivat l\u00e4hetyskirjeens\u00e4, tuli lukea ne julkisesti, joihin ilmeisesti liittyi sopiva selitys ja havaintoesimerkki (Kol. 4:16; 1. Tess. 5: 27; 2. Piet. 3: 15,16).<\/span><\/p>\n

Justinus Marttyyri nimenomaan vakuuttaa, ett\u00e4 \u201dtiettyj\u00e4 kohtia profeetoista ja muistumista apostoleilta ei vain luettu, vaan selitettiin ja pantiin t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n\u201d. Profeetoilla ja muistumilla apostoleilta h\u00e4n ilmeisestikin tarkoittaa Vanhan ja Uuden Testamentin kirjoituksia. \u201dSitten kun lukeminen p\u00e4\u00e4ttyy, kokoontumisen johtaja pit\u00e4\u00e4 puheen, jossa h\u00e4n varoittaa ja kehottaa ihmisi\u00e4 j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n siihen liittyvi\u00e4 hyveit\u00e4\u201d. T\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen kirkon historiassa mainittu kohta kristillisest\u00e4 saarnasta.<\/span><\/p>\n

Samoin my\u00f6s Tertullianus toisella vuosisadalla sanoo: \u201dKokoonnumme yhteen tutustuaksemme Pyhiin Kirjoituksiin, ja kuullaksemme, mik\u00e4 niiss\u00e4 nykyajan olosuhteiden mukaan olisi meille k\u00e4ytt\u00f6kelpoista nyt tai tulevina aikoina. Ainakin vahvistamme uskoamme, el\u00e4hdyt\u00e4mme toivoamme ja varmistumme luottamuksessamme, ja jumalallisen sanan opastamana teemme siit\u00e4 syd\u00e4miimme vaikuttavan el\u00e4m\u00e4\u00e4 antavan voiman. Kehotamme ja ojennamme toisiamme, ja j\u00e4tt\u00e4ydymme jumalallisen sanan opetettavaksi. Ja t\u00e4ll\u00e4 Jumalan sanalla on suurempi paino, koska jokainen katsoo ik\u00e4\u00e4n kuin seisovansa Jumalan l\u00e4sn\u00e4olossa\u201d. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 t\u00e4m\u00e4 katkelma kuvaa saarnaajan tointa olennaisena osana julkista jumalanpalvelusta.<\/span><\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n my\u00f6s Apostolisissa s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4: \u201dKun evankeliumi on luettu, seisokoot kaikki vanhimmat, diakonit ja koko seurakunta hiljaa. Sen j\u00e4lkeen kehottakoot vanhimmat, yksi kerrallaan, mutta eiv\u00e4t kaikki heist\u00e4, kansaa, ja lopuksi piispa heid\u00e4n esimiehen\u00e4\u00e4n puhukoon heille\u201d[i]<\/a>. Lis\u00e4ksi viel\u00e4 puhutaan piispasta \u201dJumalan sanan saarnaajana\u201d, ja kansalle saarnaamisesta heid\u00e4n pelastukseensa kuuluvana asiana. Lis\u00e4ksi merkinn\u00e4t Pietarin puheista kansalle, jotka ovat Klemens Roomalaiselta per\u00e4isin, ovat tukevina todisteina kiistanalaisissa kohdissa, mik\u00e4li ovat aitoja.[ii]<\/a> Mutta ne ovat tunnustetusti ep\u00e4ilytt\u00e4vi\u00e4. Kuitenkin edell\u00e4 sanottu osoittaa, ett\u00e4 saarna tai opetuspuhe oli ensimm\u00e4isell\u00e4 ja toisella vuosisadalla osana yleist\u00e4 jumalanpalvelusta. T\u00e4t\u00e4 koskien my\u00f6hempi aikakausi ei tule kysymykseen.<\/span><\/p>\n

Opetuspuheen pit\u00e4jist\u00e4<\/span><\/strong><\/p>\n

Justinus Marttyyri kertoo, ett\u00e4 lukemisen j\u00e4lkeen seurakunnan johtaja selitt\u00e4\u00e4 sanaa, ja kehottaa j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n hyveit\u00e4, joita se t\u00e4hdent\u00e4\u00e4.[iii]<\/a> T\u00e4m\u00e4 kohta nimenomaan pit\u00e4\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 seurakunnan johtajan velvollisuutta selitt\u00e4\u00e4 ja soveltaa luettua Raamatun kohtaa. Ja sama ilmenee koko vanhan kirkon historiasta. Saarnaaminen, tai kansan opettaminen, niin kuin Ambrosius asian ilmaisee, oli aina piispan velvollisuus. Ambrosius itse on selke\u00e4 esimerkki t\u00e4st\u00e4 velvollisuudesta. H\u00e4net oli asetettu siviiliteht\u00e4v\u00e4st\u00e4 piispan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n katekumeenina, ilman ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 olisi edes kastettu, ja huomioon ottaen h\u00e4nen valmistautumattomuutensa, yritti turhaan etsi\u00e4 tekosyit\u00e4 vapautuakseen t\u00e4m\u00e4n velvollisuuden t\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 esitt\u00e4en, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n tuli opettaa sen sijaan, ett\u00e4 opettaisi muita. Mutta h\u00e4n itse my\u00f6nt\u00e4\u00e4 joutuneensa aloittamaan opettamisen ollessaan viel\u00e4 itse oppilas.[iv]<\/a><\/span><\/p>\n

Ero hallitsevien ja opettavien vanhimpien v\u00e4lill\u00e4 johtui yksinkertaisesti noiden vaikeiden aikojen olosuhteissa siit\u00e4, ett\u00e4 joskus vaadittiin johtamaan kirkon asioita miehi\u00e4, joita ei ollut hyv\u00e4ksytty toimimaan saarnaajina, ja p\u00e4tev\u00e4 opettaja taas ei ollut sopiva johtamaan kirkon asioita. Mutta johtavaa vanhusta, joka ei opettanut, pidettiin poikkeuksena yleisest\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, tavallisuudesta poikkeavana varautumisena poikkeuksellista h\u00e4t\u00e4tilannetta varten, kun taas saarnaamisteht\u00e4v\u00e4\u00e4 pidettiin piispan velvollisuuksien kaikkein kunnioitetuimpana ja t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 osana. \u201dSiirrett\u00e4k\u00f6\u00f6n pois t\u00e4lt\u00e4 istuimelta sellainen\u201d, sanoo Krysostomos, \u201djoka ei tied\u00e4, miten opettaa tervett\u00e4 oppia niin kuin pit\u00e4\u00e4\u201d[v]<\/a>. T\u00e4m\u00e4n velvollisuuden laiminly\u00f6minen on Apostolien 58. kanonin mukaan on rangaistava pid\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 virasta ja erottamalla.<\/span><\/p>\n

Tiedossa ei ole ainuttakaan tapausta piispan erottamisesta saarnaamiseen kykenem\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, mutta on monia tapauksia, joissa piispoja v\u00e4heksyttiin ja halveksittiin t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4. T\u00e4llaisia olivat Aleksandrian piispan Aleksanterin tapaus ja Konstantinopolin piispan Attikuksen tapaus[vi]<\/a>. Niit\u00e4, jotka olivat t\u00e4ss\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 taitavia, p\u00e4invastoin pidettiin mit\u00e4 korkeimmassa arvossa, kuten esimerkiksi Gregorios Naziansilaista, Krysostomosta , Augustinusta jne.<\/span><\/p>\n

Diakoni ja joskus presbyteeri toimivat ainoastaan piispan sijaisina tapauksissa, jolloin h\u00e4n jostain syyst\u00e4 itse oli estynyt sairauden tai muun syyn vuoksi. Sek\u00e4 Krysostomos ett\u00e4 Augustinus saarnasivat piispojensa sijasta t\u00e4ss\u00e4 asemassa.[vii]<\/a> Sellaisessa tapauksessa piispaa pidettiin vastuullisena siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen alaisensa sanoi. T\u00e4st\u00e4 on r\u00e4ike\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 Nestorios, Konstantinopolin piispa. <\/span><\/p>\n

Kaikesta t\u00e4st\u00e4 ei kuitenkaan tule vet\u00e4\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, ett\u00e4 oikeus saarnata kaikissa olosuhteissa oli rajoitettu ainoastaan piispalle. Sill\u00e4 kuinka siin\u00e4 tapauksessa kirkot, joilla ei ollut piispaa, j\u00e4rjest\u00e4isiv\u00e4t Jumalan saarnan saarnaamisen? Sellaisissa tapauksissa presbyteeri hoiti teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ja piispan velvollisuuksia. Ja taas h\u00e4nen ollessaan poissa tai ep\u00e4onnistuessaan diakoni palveli h\u00e4nen sijallaan, ei kuitenkaan saarnaamalla itsens\u00e4 laatimaa saarnaa, vaan lukemalla jonkun isist\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n saarnan. Apostolien kanoni 58 k\u00e4skee piispaa tai presbyteeri\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n saarnan, ja laiminly\u00f6nnist\u00e4 molemmille tarkalleen saman rangaistuksen.<\/span><\/p>\n

Vainojen aikana diakonit ja presbyteerit valtuutettiin saarnaamaan. Kuitenkin diakoneja pidettiin vain avustajina, lisensiaatteina ja kandidaatteina pyh\u00e4\u00e4n palvelukseen. Piispat toivoivat Origeneen Palestiinassa ryhtyv\u00e4n pyh\u00e4\u00e4n palvelukseen, vaikkei h\u00e4nt\u00e4 oltu viel\u00e4 vihitty pappeuteen k\u00e4ttenp\u00e4\u00e4llepanemisen kautta.[viii]<\/a><\/span><\/p>\n

Justinus Marttyri on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 mainittu asia sallittiin maallikoille sosiaalisessa jumalanpalveluksessa, ja Hilary Poitiersilainen nimenomaan selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikkien yleinen etuoikeus oli ensinn\u00e4kin kastaa ja sitten opettaa.<\/span><\/p>\n

Maallikoiden, joita ei ollut vihitty, ei sallittu saarnata, mutta siit\u00e4 huolimatta on olemassa merkint\u00f6j\u00e4 tilanteista, joissa lupa on my\u00f6nnetty heille tietyiss\u00e4 olosuhteissa[ix]<\/a>.<\/span><\/p>\n

Mutta apostolista s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, joka tiukasti kielt\u00e4\u00e4 naista opettamasta, noudatettiin mit\u00e4 huolellisimmin.[x]<\/a><\/span><\/p>\n

Montanistit ovat kyll\u00e4 poikkeus t\u00e4ss\u00e4 asiassa, mutta Tertullianus yhten\u00e4 t\u00e4h\u00e4n lahkoon kuuluvana valittelee t\u00e4t\u00e4 v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6st\u00e4[xi]<\/a>.<\/span><\/p>\n

Karthagon 4. kirkolliskokous kielsi sek\u00e4 maallikoita ett\u00e4 naisia opettamasta julkisesti. \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6t maallikot opettako papiston j\u00e4senten l\u00e4sn\u00e4 ollessa\u201d[xii]<\/a>. \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n kenenk\u00e4\u00e4n naisen, olipa oppinut tai hurskas, suotako opettaa toista sukupuolta julkisessa kokoontumisessa\u201d[xiii]<\/a><\/span><\/p>\n

Kuinka usein saarnattiin<\/span><\/strong><\/p>\n

On jo todettu, ett\u00e4 alussa saarna oli edell\u00e4 luetun Raamatun kohdan selityst\u00e4 ja soveltamista. Saarnoja oli siis yleisen\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6n\u00e4 yht\u00e4 paljon kuin kirjoituksia luettiin. Jos jossain tapauksessa saarnattiin ilman edelt\u00e4v\u00e4\u00e4 Raamatun kohdan lukemista, se oli poikkeus yleisest\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Joissakin tapauksissa useat puhujat pitiv\u00e4t per\u00e4kk\u00e4in eri saarnoja samassa kokoontumisessa. Muulloin taas sama puhuja saattoi pit\u00e4\u00e4 useita saarnoja samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4[xiv]<\/a>. Saarna oli asiaankuuluva osa kaikenmuotoista julkista jumalanpalvelusta, mutta ne oli suunniteltu erityisesti katekumeeneja varten, ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 osa palveluksista oli my\u00f6s heit\u00e4 varten muotoiltuja[xv]<\/a>. Niiden pit\u00e4mistiheys vaihteli paljon eri maissa ja hiippakunnissa. Niit\u00e4 odotettiin tietystikin sapattina, usein lauantaina, toisin sanoen sek\u00e4 juutalaisten ett\u00e4 kristittyjen sapattina, erityisesti kun molemmat p\u00e4iv\u00e4n huomioitiin toistensa yhteydess\u00e4, kuten oli tavallista nelj\u00e4nnelle vuosisadalle asti. Saarna oli my\u00f6s ensiarvoisen t\u00e4rke\u00e4 my\u00f6s Kirkon juhlallisuuksien asiaankuuluvalle vietolle. P\u00e4\u00e4si\u00e4isen ja helluntain v\u00e4lisen viidenkymmenen p\u00e4iv\u00e4n juhla-ajan vietossa saarnattiin Apostolien teoista Id\u00e4n kirkoissa joka p\u00e4iv\u00e4, ja my\u00f6s joka p\u00e4iv\u00e4 suuressa paastossa. My\u00f6hemmin niiden pit\u00e4minen k\u00e4vi harvemmaksi, mutta niit\u00e4 kuitenkin pidettiin paastop\u00e4ivin\u00e4. Muissa tapauksissa ne pidettiin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Saarna pidettiin jonkin aikaa my\u00f6s keskell\u00e4 viikkoa, tavallisesti perjantaisin. Isien kirjoituksista l\u00f6ytyy my\u00f6s saarnoja aamup\u00e4iv\u00e4\u00e4 sek\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten.[xvi]<\/a> Mutta se ei n\u00e4yt\u00e4 olleen yleismaailmallinen j\u00e4rjestys. Parempia todisteita suunnitelmallisuudesta, joiden mukaan n\u00e4it\u00e4 uskonnollisen jumalanpalveluksen osia pidettiin, ei l\u00f6ydy muualta kuin se seikka, ett\u00e4 Julianus Luopio pyrkimyksiss\u00e4\u00e4n h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 ep\u00e4jumalanpalvelus suositteli pakanallisia pappeja j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n kristittyj\u00e4 saarnaajia pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 samanlaisia puheita.<\/span><\/p>\n

Saarnan kesto<\/span><\/strong><\/p>\n

Saarnan pituudesta ei n\u00e4yt\u00e4 olevan m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 kanoneissa tai tavoissa. P\u00e4invastoin se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaihtelevan ajoista ja olosuhteista riippuen. Saarnat olivat kuitenkin lyhempi\u00e4 l\u00e4nnen kirkossa kuin Id\u00e4ss\u00e4. Joitain arveluja koskien niiden pituutta on saattanut synty\u00e4 olosuhteista johtuen siten, ett\u00e4 yksi tai useampia saarnoja on pidetty per\u00e4tysten. Kuitenkin on merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pisimm\u00e4t meille asti s\u00e4ilyneet saarnat ovat pidetyt kirkoissa, joissa t\u00e4m\u00e4 tapa on s\u00e4ilynyt. Jotkut Krysostomoksen saarnoista ovat kest\u00e4neet kaksikin tuntia, vaikka se oli yleens\u00e4 koko palveluksen kestoaika, kuten Krysostomos itse vakuuttaa[xvii]<\/a>. Varhaiskristillisyyden tuntija Bingham arvelee, ett\u00e4 isien saarnat tuskin lienev\u00e4t kest\u00e4neet tuntia pitemp\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen mukaansa l\u00e4nnen kirkon isien useimmat saarnat ovat olleet puolen tunnin mittaisia, ja monet eiv\u00e4t kest\u00e4neet kymment\u00e4 minuuttiakaan[xviii]<\/a>.<\/span><\/p>\n

Muinaisten puhujien tapaan saarnaajien on arveltu puhuneen tiimalasin, vesikellon tai hiekkalasin avulla.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Puhujan paikka<\/span><\/strong><\/p>\n

Monissa maissa puhuja tavallisesti oli jollakin korkeammalla tasolla talon t\u00e4rkeimm\u00e4ll\u00e4 paikalla, ja sit\u00e4 k\u00e4ytettiin my\u00f6s lukemiseen ja muihin eri tarkoituksiin. Joissakin paikoissa puhujat k\u00e4yttiv\u00e4t sit\u00e4 tilap\u00e4isesti eik\u00e4 tavallisesti. Krysostomos ja Augustinus olivat tottuneet puhumaan t\u00e4lt\u00e4 paikalta, jotta suunnaton v\u00e4enpaljous, joka tungeksi heit\u00e4 kuulemaan, voisi paremmin kuulla.<\/span><\/p>\n

Saarnaajan tapa oli alun perin puhua joko piispan istuimelta tai alttarin edest\u00e4 tai s\u00e4leik\u00f6n takaa, joka erotti alttarin muusta salista[xix]<\/a>, mutta tavallisimmin edellisest\u00e4 paikasta, jonka Augustinus sanoo olevan kohotettu valtaistuin, jotta siit\u00e4 piispa voisi tarkastella laumaansa niin kuin viininviljelij\u00e4 viinitarhaansa vartiotornista. My\u00f6hempin\u00e4 aikakausina, jolloin huolenpito kirkosta tuli vaivalloisemmaksi, diakoneista tuli seurakuntien esimiehi\u00e4, saarnaajat k\u00e4yttiv\u00e4t lukijan koroketta. T\u00e4m\u00e4 paikka oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden pakosta osoitettu saarnaajalle tilavissa goottilaisissa kadetraaleissa, joita keskiajalla pystytettiin.<\/span><\/p>\n

Saarnoja pidettiin usein muissa paikoissa kirkon lis\u00e4ksi, mutta poikkeuksena yleisest\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Marttyyrien muistopuheita tavallisesti pidettiin kokoontumishuoneissa, baptisterioissa, hautausmailla jne. Munkit saarnasivat usein puista k\u00e4sin tai pylv\u00e4iden ja pilarien p\u00e4ist\u00e4.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Puhujien asenne, saarnan muoto ja kuulijakunnan suhtautuminen jne.<\/span><\/strong><\/p>\n

Mit\u00e4 tulee sek\u00e4 saarnaajien ett\u00e4 kuulijakunnan asenteeseen saarnan aikana muinainen tapa oli t\u00e4ysin p\u00e4invastainen nykyiselle. Varhaiskirkossa saarnaaja tavallisesti istui ja kuulijakunta seisoi. Tarkatessaan Raamatun lukemista he seisoivat kunnioituksen merkkin\u00e4 Jumalan sanalle, niin my\u00f6s kuunnellessaan saarnaa, jossa sit\u00e4 selitettiin ja sovellettiin, samasta syyst\u00e4 sille osoitettiin samaa suhtautumista. T\u00e4ss\u00e4 oli kuitenkin poikkeuksia, ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 vaihteli eri paikoissa. Afrikassa edell\u00e4 mainittua tapaa noudatettiin huolellisesti. Augustinus usein vaatimalla vaatii sit\u00e4 ja nuhtelee joka kerran siit\u00e4 poikkeamisesta paitsi raihnaisuustapauksissa, joka aiheutti hankaluutta kuulijalle t\u00e4m\u00e4n asennon suhteen. Er\u00e4\u00e4n kerran h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi saarnansa ep\u00e4mukavaa pituutta, koska h\u00e4nen sallittiin istua, mutta heit\u00e4 vaadittiin seisomaan.<\/span><\/p>\n

Gregorios Naziansilaisen ja Krysostomoksen kuulijat s\u00e4ilyttiv\u00e4t saman asennon. Kerrotaan jopa Konstantinus Suuresta, ettei h\u00e4n istunut valtaistuimellaan Eusebiuksen pitk\u00e4n saarnan aikana, ja ett\u00e4 koko seurakunta seurasi h\u00e4nen esimerkki\u00e4\u00e4n[xx]<\/a>.<\/span><\/p>\n

Jokseenkin kaikesta voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 t\u00e4m\u00e4n olleen yleinen tapa[xxi]<\/a>.<\/span><\/p>\n

N\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti kuulijat olivat tottuneet ottamaan suuriakin vapauksia asennoitumisessaan julkiseen jumalanpalvelukseen ja toisinaan k\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t arvottomasti. Yhteen aikaan he poistuivat jumalanpalveluksesta paitsi saarnan ajaksi, mit\u00e4 v\u00e4\u00e4ristym\u00e4\u00e4 vastaan Krysostomos moittii hyvin voimallisesti[xxii]<\/a>. Toisina aikoina he taas suhtautuivat saarnaamiseen suurella v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydell\u00e4 ja lev\u00e4per\u00e4isyydell\u00e4[xxiii]<\/a> valitellen katkerasti pitki\u00e4 saarnoja, ja jopa l\u00e4htiv\u00e4t salista saarnaajan viel\u00e4 puhuessa. T\u00e4m\u00e4n est\u00e4miseksi oli j\u00e4rjestetty niin, ett\u00e4 ovet pantiin kiinni lukemisen j\u00e4lkeen ja ennen saarnan alkua[xxiv]<\/a>. Karthagon 5. kirkolliskokous kielsi t\u00e4llaisen saarnaajan halveksimisen kirkosta erottamisen uhalla[xxv]<\/a>.<\/span><\/p>\n

Toisenkin laisesta sopimattomuudesta Krysostomos valittaa harjaantuneessa mieless\u00e4\u00e4n on saarnaajan h\u00e4iritseminen tarpeettomalla melulla ja joutavalla keskustelulla: naisten l\u00f6rp\u00f6ttely ja nuorten huliganismi ovat h\u00e4nen valitusaiheidensa joukossa. Samanlaisesta valittavat muutkin, erityisesti suurten kaupunkien kuten Rooman, Konstantinopolin, Antiokian; Aleksandrian ja Kartagon jne., saarnaajat. Varhaiskirkkoon oli levinnyt my\u00f6s sopimaton tapa osoittaa suosiota puhujalle suosionhuudoin, taputtamalla k\u00e4si\u00e4\u00e4n, heiluttamalla nen\u00e4liinoja, ja muilla samankaltaisilla tavoilla, jotka kuuluivat muinaiseen teatteriin, kuten viel\u00e4 nykyiseenkin. Kirjallisuudesta l\u00f6ytyy suuri joukko viitteit\u00e4 asiaan [xxvi]<\/a>, mutta tapaa paheksuttiin ankarasti[xxvii]<\/a>.<\/span><\/p>\n

\u201dMit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 minulle on n\u00e4ist\u00e4 suosionosoituksista ja metelist\u00e4? Yht\u00e4 asiaa haluan teilt\u00e4; ett\u00e4 todistatte minulle hyv\u00e4ksymisenne ja kuuliaisuutenne minulle hyvill\u00e4 teoillanne. Ne ovat minulle paras kiitos, ja voitto teille itsellenne. Se on minulle suurempi kunnia kuin keisarin kruunu. En halaja teid\u00e4n suosionosoituksianne enk\u00e4 el\u00e4m\u00f6inti\u00e4nne. Minulla on vain yksi toive \u2013 ett\u00e4 kuuntelette minua tyynesti ja tarkkaavaisesti, ja toimitte ohjeitteni mukaan. Sill\u00e4 ei t\u00e4m\u00e4 ole teatteria. Ette istu t\u00e4\u00e4ll\u00e4 katselemassa n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 ettek\u00e4 antamassa suosionosoituksianne sellaisille ihmisille. T\u00e4m\u00e4 on paikka Jumalan asioiden oppimiseksi\u201d[xxviii]<\/a>.<\/span><\/p>\n

Varhaiskristittyjen tapana oli my\u00f6s tehd\u00e4 muistiinpanoja ja kirjoittaa t\u00e4ydellisesti muistiin yksityiskohtaisesti kuulemiaan saarnoja. T\u00e4t\u00e4 ihailtavaa tapaa saamme kiitt\u00e4\u00e4 niist\u00e4 monista isien saarnoista, jotka ovat meille s\u00e4ilyneet. Se ei ollut kuitenkaan yleismaailmallinen tapa[xxix]<\/a>. Saarnoja, jotka v\u00e4hemm\u00e4n kiinnostivat kuulijoita, ei t\u00e4ll\u00e4 tavoin tallennettu muistiin. Jotkut saarnaajat kielsiv\u00e4t panemasta muistiin saarnojaan n\u00e4in ep\u00e4t\u00e4ydellisell\u00e4 tavalla. Origenes ei sallinut kenenk\u00e4\u00e4n tekev\u00e4n muistiinpanoja saarnoistaan ennen kuin oli tullut kuudenkymmenen ik\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Saarnan rakenteesta<\/span><\/strong><\/p>\n

Keskiajalla tuli tavaksi, ett\u00e4 saarnaaja valitsi saarnan aiheensa Aristoteleelta, mutta t\u00e4ll\u00e4 oudolla tavalla ei ollut v\u00e4h\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n vaikutusta isien k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Raamattu ei ainoastaan varustanut heit\u00e4 puheen aiheilla ja teksteill\u00e4, vaan kuten on jo n\u00e4hty, he rajoittuivat tarkasti pyhien kirjoitusten selitt\u00e4misen velvollisuuteen. \u201dSanaan ja todistamiseen\u201d, sanoo Augustinus, \u201dsill\u00e4 en suorita palvelusta vain saarnaajana vaan my\u00f6s puhujana, jotta t\u00e4t\u00e4 puhettani edesauttaisi pyh\u00e4n sanan arvovalta. Jos mieleen palauttamiseni ep\u00e4onnistuu minulta, olkoon minusta kaukana sellainen, ett\u00e4 rakentaisin ihmisj\u00e4rkeilyn hiekalle. T\u00e4st\u00e4 sanoo esimerkiksi Johanneksen evankeliumi: \u201dTotisesti, totisesti min\u00e4 sanon teille, jne.[xxx]<\/a><\/span><\/p>\n

Varhaiskirkossa ei ollut tapaa muodollisesti jakaa saarnaa nykyajan tavalla eri p\u00e4\u00e4kohtiin. T\u00e4m\u00e4 tapa lainattiin koulumiehilt\u00e4 ja tutkijoilta. Varhaiset is\u00e4t rajoittuivat tarkasti teksteihins\u00e4 ja tyytyiv\u00e4t niiden selitt\u00e4miseen, ja jos sattuivat eksym\u00e4\u00e4n aiheesta, nopeasti palasivat takaisin.<\/span><\/p>\n

Heid\u00e4n perusperiaatteensa oli, ett\u00e4 kristinuskon totuuksilla oli oma sis\u00e4inen voimansa, eik\u00e4 tarvinnut kaunopuheisuuden tai taiteellista apua. Heill\u00e4 oli my\u00f6s tavallisesti tapa puhua ex tempore, valmistelematta. Ja t\u00e4st\u00e4 kaksinkertaisesta syyst\u00e4 heid\u00e4n saarnansa olivat yleens\u00e4 vailla koristeellisia sanak\u00e4\u00e4nteit\u00e4. Kyky\u00e4 puhua valmistelematta, jota tilanne saattoi vaatia, ilman edelt\u00e4v\u00e4\u00e4 valmistelua, oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 saarnaajan velvollisuuksien hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4lle t\u00e4ytt\u00e4miselle. H\u00e4nen suosionsa oli suhteessa h\u00e4nen menestymiseens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaltaisessa puheenpit\u00e4misess\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 is\u00e4t harjoittivat t\u00e4m\u00e4nkaltaista puhumista niin suurella menestyksell\u00e4, ett\u00e4 niinkin my\u00f6h\u00e4\u00e4n kuin 4. ja 5. vuosisadoilla he kuvittelivat saaneensa auttajakseen Hengen ihmeellisen lahjan. \u201dEn olisi kyennyt puhumaan sill\u00e4 tavoin itsest\u00e4ni\u201d, sanoi Krysostomos, \u201dvaan Jumala, edelt\u00e4 n\u00e4hden lopputuloksen, saneli nuo sanat\u201d. Augustinus ja Gregorios Suuri ilmaisivat my\u00f6s samanlaisia tuntemuksia. Samalla on my\u00f6s riitt\u00e4v\u00e4n selv\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t he luottaneet Hengen apuun p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen huolellisesta tutkistelusta ja puheen ennakolta valmistelusta parhaan kykyns\u00e4 mukaan. He odottivat Hengen apua paremminkin siunauksena ty\u00f6st\u00e4\u00e4n ja tutkistelustaan, ja vastauksena rukouksiin.<\/span><\/p>\n

Helppoa ei ole ratkaista, puhuivatko is\u00e4t kokonaan ilman muistiinpanoja tai ulkomuistista. T\u00e4st\u00e4 kohtaa ei ole s\u00e4ilynyt mit\u00e4\u00e4n yleist\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4. Monia sellaisia esimerkkej\u00e4 on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4, joissa kunnioitettujen saarnaajien puheita luettiin – joissakin tapauksissa diakonit tekiv\u00e4t sen, ja heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n oli johtaa kokoontumista varsinaisen puhujan puuttuessa, mutta muissa tapauksissa kirjoittaja itse luki tai saneli ne. Augustinus er\u00e4\u00e4ss\u00e4 saarnassaan valittaa olevansa h\u00e4mill\u00e4\u00e4n muistiinpanoistaan ja pyyt\u00e4\u00e4 kuulijakuntaa auttamaan h\u00e4nt\u00e4 rukouksillaan[xxxi]<\/a>.<\/span><\/p>\n

My\u00f6s Gregorios Suuri valittelee puhumisen vaikeutta muistiinpanoista, ja tarkkaamattomuudesta ja kiinnostuksen puutteesta kuulijoittensa taholta, ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 puhua ilman muistiinpanoja vastoin aikaisempaa tapaansa[xxxii]<\/a>. Kuitenkin s\u00e4ilynyt saarnaamisen tapa ilmeisesti oli puhua ilman muistiinpanoja.<\/span><\/p>\n

Puhujalla oli tapana aloittaa kutsumalla avukseen Jumalan nime\u00e4, ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 saarnansa siunauksella: Rauha olkoon teille kaikille! \u2013 tai jollakin sen kaltaisella[xxxiii]<\/a>. Jokainen saarna, sanoo Optatus, aloitetaan ja p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n Jumalan kanssa. Mutta pitki\u00e4 ja muodollisia rukouksia, jotka edelt\u00e4v\u00e4t tai seuraavat saarnaa, ei pidetty t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4. Jokaiseen saarnaan kreikkalaisessa, syyrialaisessa ja l\u00e4nnen kirkossa liitettiin tavallisesti ylistyslauselma: \u201dJumalalle, Jeesuksen Kristuksen, H\u00e4nen Poikansa kautta, meid\u00e4n Herramme, joka el\u00e4\u00e4 ja hallitsee H\u00e4nen kanssaan maailmaa ilman loppua. Aamen\u201d. <\/span><\/p>\n

Seuraavan pyh\u00e4n Ambrosiuksen rukouksen, jonka Ambrosius rukoili aina itsekseen ennen nousemistaan saarnaajan paikalle, Bingham on lainannut Ferrariukselta: \u201dPyyd\u00e4n Sinulta, oi Herra, ja hartaasti rukoilen, anna minulle n\u00f6yryyden viisautta, joka voi ylent\u00e4\u00e4. Anna minulle sopuisa ja viisas puhumisen taito, joka tiet\u00e4\u00e4, miten ei tule ylent\u00e4\u00e4 sit\u00e4 ja korottaa yli oman arvonsa ja kykyns\u00e4 veljien kykyjen yl\u00e4puolelle. Pane suuhuni, anon sit\u00e4 Sinulta, lohdutuksen, mielenylennyksen ja kehotuksen sanoja, jotta kykenisin innostamaan niit\u00e4, jotka ovat hyvi\u00e4, jatkamaan suurempaan t\u00e4ydellisyyteen, ja selkiytt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4, jotka vaeltavat omavaltaisesti, vaeltamaan vanhurskautesi s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan, sek\u00e4 sanoillani ett\u00e4 esimerkill\u00e4ni. Salli niiden sanojen, joita annat palvelijallesi olla kuin ter\u00e4vimm\u00e4t tikkanuolet tai palavat nuolet, jotka voivat tunkeutua sis\u00e4lle ja saada hekumaan kuulijoiden mielet Sinun pelkoosi ja rakkauteesi\u201d[xxxiv]<\/a>.<\/span><\/p>\n

Isien saarnojen aiheista<\/span><\/strong><\/p>\n

Syyst\u00e4 Bingham on pannut merkille, ett\u00e4 isien saarnojen aiheet olivat luonteeltaan hartaita ja vakavia. Heid\u00e4n tarkoituksensa oli opettaa, ylent\u00e4\u00e4 ja parantaa kuulijaa. Gregorios Naziansilainen ja Johannes Krysostomos kuvailevat heid\u00e4n saarnojensa p\u00e4\u00e4aiheita. \u201dMinusta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4\u201d, sanoo Gregorios, \u201dettei vaadi mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4tavallista mielenlaatua jakaa oikein totuuden sanaa \u2013 antaa jokaiselle h\u00e4nelle kuuluva osa m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 mukaan, puhua hienovaraisesti uskon suurista totuuksista, k\u00e4sitell\u00e4 maailmojen maailmankaikkeutta – mielen ja aineen, – sielun ja \u00e4lyllisten olentojen, hyvien ja pahojen, – pohdiskella valvovaa ja hallitsevaa Kaitselmusta, joka vallitsee kaikkia asioita erehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 viisaudellaan, sek\u00e4 niit\u00e4, jota sis\u00e4ltyv\u00e4t inhimilliseen ymm\u00e4rrykseen tai ovat sen ulkopuolella, – k\u00e4sitell\u00e4 ihmisen ensimm\u00e4ist\u00e4 luomista ja h\u00e4nen ennalleen saattamistaan, kahta liittoa, Vanhan ja Uuden liiton tyyppi\u00e4 ja antityyppi\u00e4, – Kristuksen ensimm\u00e4ist\u00e4 ja toista tulemista, – H\u00e4nen lihaksisyntymist\u00e4\u00e4n ja k\u00e4rsimyksi\u00e4\u00e4n, yl\u00f6snousemistaan, maailmanloppua, tuomiop\u00e4iv\u00e4\u00e4, vanhurskaiden palkitsemista ja syntisten rankaisemista; ja ennen muuta jumalallista Kolminaisuutta, joka on kristinuskon p\u00e4\u00e4aihe\u201d[xxxv]<\/a>.<\/span><\/p>\n

Krysostomos samoin muistuttaen kuulijoitaan uskonnollisen puheen johtavista aiheista, joita jokainen usein Herran huoneessa k\u00e4yv\u00e4 odottaa ja edellytt\u00e4\u00e4, luettelee seuraavia: \u201dSielun luonne, ruumis, kuolemattomuus, taivasten valtakunta, helvetti, tuleva rangaistus, – Jumalan pitk\u00e4mielisyys, katumus, kaste ja syntien anteeksiantaminen, – ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja alhaalla olevan maailman luominen, – ihmisten ja enkelien luonto, -pahat henget ja Saatanan juonet, – kristillisen yhteis\u00f6n rakenne, oikea usko ja turmiolliset harhaopit. N\u00e4ihin ja moniin samankaltaisiin aiheisiin tulee kristityn sielunpaimenen tutustua, ja olla valmis puhumaan niist\u00e4, kun tilanne vaatii\u201d.<\/span><\/p>\n

Id\u00e4n ja l\u00e4nnen kirkkojen saarnoista<\/span><\/strong><\/p>\n

Id\u00e4n ja l\u00e4nnen kirkkojen saarnat olivat oleellisesti erilaisia monilta kohdiltaan kolmannelta vuosisadalta viidennelle vuosisadalle jakson aikana.<\/span><\/p>\n

Id\u00e4n kirkon saarnat<\/span><\/i><\/p>\n

    \n
  1. Origenes otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Raamatun selityksess\u00e4 allegorisen tavan, joka vaikutti esitykseen, ja jatkuessaan kauan, sai aikaan h\u00e4m\u00e4rtymist\u00e4 pyhille sivuille. Tyytym\u00e4tt\u00e4 luonnolliseen ja tavalliseen tekstien selityksen historialliseen merkitykseen, se tavoitteli joitakin k\u00e4tkettyj\u00e4 merkityksi\u00e4, jota peittyiv\u00e4t allegoristen, mystillisten k\u00e4sitteiden varjoihin.<\/span><\/li>\n
  2. Tuon ajanjakson saarnat k\u00e4sitteliv\u00e4t hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 poleemisia keskusteluja ja spekuloivia teorioita. Kysymys, jonka kanssa saarnaaja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s liian usein joutuneen tekemisiin, ei niink\u00e4\u00e4n se, mik\u00e4 tuottaisi pyh\u00e4n el\u00e4m\u00e4n hedelmi\u00e4 ja valmistaisi kuulijaa iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, oli, kuinka muiden mielipiteet voisi parhaiden kiist\u00e4\u00e4, hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4t dogmit, jollaisia ne saattoivat olla joidenkin mielest\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 ansainneet vakavampaa harkintaa.<\/span><\/li>\n
  3. T\u00e4m\u00e4n kauden saarnaajat vaativat itselleen ja arvovallalleen ansaitsematonta kunnioitusta. Imarreltuina suuresta huomiosta, jota heihin kohdistettiin ja luottamuksesta, jolla kuulijat odottivat heid\u00e4n opastustaan, he muunsivat puhujakorokkeen oman itsepintaisuutensa, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 ja mielett\u00f6myytens\u00e4 esittelylavaksi.<\/span><\/li>\n
  4. T\u00e4m\u00e4n kauden saarnat olivat tyylilt\u00e4\u00e4n yht\u00e4 vajavaisia kuin vastustusta her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4kin jo aikaisemmin mainituissa yksityiskohdissaan. Niist\u00e4 ei puuttunut ainoastaan suuressa m\u00e4\u00e4rin se yksinkertaisuus, joka oli luonteenomaista Kristuksen ja h\u00e4nen apostoliensa opetuksille lapsellisissa ja j\u00e4rjett\u00f6miss\u00e4 Raamatun selityksiss\u00e4, ja turhien pohdiskelujen vahingoittamissa korvikkeissaan, jotka p\u00e4\u00e4osin olivat per\u00e4isin Platonin filosofiasta, vaan my\u00f6s tyyli puhujakorokkeelta oli muissakin suhteissa turmeltunut. Filosofiset k\u00e4sitteet ja puhetaidolliset koukerot, liioittelevat ja kaukaa haetut ilmaisun muodot, ihmisille k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t raamatulliset ilmaisut, yhdentekev\u00e4t vertaukset, j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4t vastakkainasettelut, henget\u00f6n kyseleminen, \u00e4lytt\u00f6m\u00e4t huudahtukset ja mahtipontisuudet turmelivat saarnaa.<\/span><\/li>\n<\/ol>\n

    Saarnat L\u00e4nnen kirkoissa<\/span><\/i><\/p>\n

      \n
    1. Latinalaiset olivat alemmalla tasolla kreikkalaisiin n\u00e4hden Raamatun selityksess\u00e4\u00e4n. He kasasivat suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n tekstikatkelmia tarkemmin erottelematta tai soveltamatta selityksi\u00e4\u00e4n kansan mukaisesti.<\/span><\/li>\n
    2. Heit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kiinnosti v\u00e4hemm\u00e4n pohdiskeleva ja poleeminen teologia kuin kreikkalaisia.<\/span><\/li>\n
    3. He vaativat enemm\u00e4n moraalisia velvollisuuksia kuin kreikkalaiset, mutta olivat yht\u00e4 ep\u00e4onnekkaita n\u00e4iden aiheiden k\u00e4sittelymuotojen suhteen siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 he panivat sopimatonta painoa uskonnon muodoille ja seremonioille, pyhien ja reliikkien kunnioitukselle, vigilioille, paastoille, katumusharjoituksille ja kaikenlaiselle askeettisuudelle.<\/span><\/li>\n
    4. Tyylin ja menetelmien suhteen kreikkalaiset is\u00e4t olivat huomattavasti latinalaisia edell\u00e4<\/span><\/li>\n<\/ol>\n

      Seikkoja, jotka olivat seurausta n\u00e4ist\u00e4 ominaisuuksista<\/span><\/i><\/p>\n

        \n
      1. Sopivien kasvatuskeinojen puuttuminen. Heill\u00e4 ei ollut joko teologisia kouluja kuten kreikkalaisilla, tai he eiv\u00e4t olleet yht\u00e4 perehtyneit\u00e4 kansansa kirjallisuuteen tai puhetaitoon. Ambrosius vihittiin piispan virkaan ilman mink\u00e4\u00e4nlaista valmistautumista teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/span><\/li>\n
      2. Raamatun alkuper\u00e4isen kielen osaamattomuus. Heprean kielt\u00e4 he eiv\u00e4t tunteneet ollenkaan. Uuden Testamentin alkuper\u00e4st\u00e4 he tiesiv\u00e4t vain v\u00e4h\u00e4n, ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kaikesta siit\u00e4, mik\u00e4 on olennaista sen oikealle tulkinnalle. Kun he turvautuivat Raamattuun, liian usein tapahtui harhaopin vastustamiseksi, ja se tapahtui umpim\u00e4hk\u00e4isesti tekstej\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Heid\u00e4n yrityksens\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 Raamattua tapahtui jatkuvasti allegorisoimalla.<\/span><\/li>\n
      3. Sopivien esimerkkien puuttuminen ja tavallisen puheen oikea normi. Basileios, Efraim Syyrialainen ja kaksi Gregoriosta olivat aikalaisia ja olivat toisilleen keskin\u00e4isen\u00e4 apuna ja kannustajana. Muut pitiv\u00e4t heit\u00e4 esimerkkin\u00e4 julkisessa saarnaamisessa. Mutta sellainen etu oli tuntematonta latinalaisessa kirkossa. Kreikan ja Rooman varhaiset klassikot oli hyl\u00e4tty ahdasmielisyydest\u00e4 johtuen, tai tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, ja niin laiminly\u00f6tyj\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n vaikutuksensa tuntui vain v\u00e4h\u00e4n.<\/span><\/li>\n
      4. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on mainittava L\u00e4nnen kirkkojen kiertolaistilanne. Toisinaan vainottuina ja maanpakolaisuudessa, toisinaan taas taistellen armottomissa ja verisiss\u00e4 kamppailuissa kesken\u00e4\u00e4n[xxxvi]<\/a>, sen ajan saarnaajilla oli vain v\u00e4h\u00e4n mahdollisuuksia valmistautua heille kuuluviin velvollisuuksiin. Kirjallisuus laiminly\u00f6tiin. Konstantinuksen aikana Rooma lakkasi olemasta hienojen taiteiden keskus, ja barbarismi aloitti tuhoisan sekaantumisensa L\u00e4nnen kirkon provinsseissa.<\/span><\/li>\n
      5. Piispan viran lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 merkitys. Piispojen ylpeys ja heid\u00e4n teht\u00e4viens\u00e4 laiminly\u00f6nti saarnaamisen suhteen johtui pyrkimyksist\u00e4 lis\u00e4t\u00e4 arvovaltaansa. Kuten kreikkalaisessa kirkossa, niin latinalaisessakin ajatus omasta t\u00e4rkeydest\u00e4 sai aikaan poleemisen luonteen heid\u00e4n saarnaamiselleen.<\/span><\/li>\n
      6. Julkisen jumalanpalveluksen muotojen ja seremonioiden lis\u00e4\u00e4ntyminen. N\u00e4m\u00e4 kaikki saivat aikaan piispan merkityksen lis\u00e4\u00e4ntymisen. Ja h\u00e4nen intonsa kaikkien niiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottamiseksi ja yleisesti hyv\u00e4ksymiseksi saivat aikaan, ett\u00e4 kristinuskon keskeiset seikat unohtuivat. Tuskin on tarpeen mainita Rooman piispan Viktorin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4, jotka h\u00e4n kytki p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 koskeviin riitaisuuksiin ja siihen liittyviin seremonioihin? Mitk\u00e4 monimutkaiset riitit kiedottiin yhteen yksinkertaiseen kastes\u00e4\u00e4d\u00f6kseen, ja v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6kset, joihin ne olivat yhteydess\u00e4. Mik\u00e4 merkitys ja mik\u00e4 pyhyys johtuikaan heid\u00e4n paastoistaan, ja mit\u00e4 ristiriitoja syntyik\u00e4\u00e4n L\u00e4nnen ja kreikkalaisen kirkon v\u00e4lille j\u00e4lkimm\u00e4isten haluttomuudesta hyv\u00e4ksy\u00e4 edellisen riittej\u00e4? Mit\u00e4 uskomattomia vaikutuksia katsottiinkaan olevan ristinmerkill\u00e4? Lyhyesti sanoen piispuus aiheutti rappiollaan h\u00e4pe\u00e4tahran saarnaviran hoidolle sek\u00e4 L\u00e4nnen ett\u00e4 Id\u00e4n kirkoissa.<\/span><\/li>\n<\/ol>\n

         <\/p>\n

        \n

        [i]<\/a>Die sogenannten Apostolischen Constitutionen und Canonen: II:57.   Aus dem Urtexte \u00fcbersetzt von Dr. Ferdinand Boxler. (Bibliothek der Kirchenv\u00e4ter, 1 Serie, Band 19), Kempten 1874.: Generiert von der elektronischen BKV   von Gregor Emmenegger \/ Frans-Joris Fabri   Text ohne Gew\u00e4hr. www.unifr.ch\/bkv\/rtf\/bkv267.rtf<\/span><\/a><\/span><\/p>\n

        [ii]<\/a>ibid. II:58<\/span><\/p>\n

        [iii]<\/a>Justin der M\u00e4rtyrer:  Erste Apologie 67.: Gemeindeleben der Christen, besonders ihr Sonntagsgottesdienst.. Biblioth\u00e4k der Kirchenv\u00e4ter. Eine Auswahl paristischer Werke in deutscher <\/span>\u0170<\/span><\/span>bersetzung. <\/span>http:\/\/www.unifr.ch\/bkv\/kapitel77-66.htm<\/span><\/a><\/p>\n

        [iv]<\/a> Rufinus:Historical Writins etc. II: 11;  Select Library of the Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church. Second Series. Vol. 34. s. 958. New York. Christian Literary Company 1800-1900.<\/span><\/p>\n

        [v]<\/a> Chrysostom. Hom. X in 1.kirje  Timoteukselle       <\/span><\/p>\n

        [vi]<\/a>Theodoretos: Hist. Eccl. 4:6,7<\/span><\/p>\n

        [vii]<\/a> Sozomen. Hist.Eccl. VIII:27<\/span><\/p>\n

        [viii]<\/a> Euseb. Hist. Eccl. 8:19<\/span><\/p>\n

        [ix]<\/a> Euseb. Eccl. Hist. VI: 19;  Euseb. Vita Constant. IV:29 -34<\/span><\/p>\n

        [x]<\/a> Apost. Const. III:9 <\/span><\/p>\n

        [xi]<\/a> Tertull. De Praescript. 41; De Bapt. 17<\/span><\/p>\n

        [xii]<\/a> Concil. Carthag. 98<\/span><\/p>\n

        [xiii]<\/a> Concil. Carthag. 99<\/span><\/p>\n

        [xiv]<\/a> August. Tract. in Ps. 86.<\/span><\/p>\n

        [xv]<\/a> Apost. Const. II:57; Concil. Laodic. 19<\/span><\/p>\n

        [xvi]<\/a> Basil. Hom. 2 in Hexaem.9; Chrysostom. Hom. X in Gen.; Hom 9 et 10 ad Antioch; Socrates. Hist. Eccl. V: 21<\/span><\/p>\n

        [xvii]<\/a> Hom. lxiii<\/span><\/p>\n

        [xviii]<\/a> Bingham. Works Vol.6. s. 513<\/span><\/p>\n

        [xix]<\/a> Socrates: Hist.Eccl. VI:5; Sozomen. Hist.Eccl. VIII:5; August. De Civit. Dei. XIII:8; Ep. 225; 253<\/span><\/p>\n

        [xx]<\/a> Euseb. De Vita Constant. IV:3<\/span><\/p>\n

        [xxi]<\/a> vrt. Luuk. 2:46; 4:20;  5:3;  Joh. 8:2; Matt. 5:1 jne.<\/span><\/p>\n

        [xxii]<\/a>Chrysost. Hom. 3. De Incomprehens. tom 8;   Hom.3. in 1. Thess.<\/span><\/p>\n

        [xxiii]<\/a>  Greg.Naz. Orat. 2<\/span><\/p>\n

        [xxiv]<\/a>  Cyprian. De Vita Caesarii. 12<\/span><\/p>\n

        [xxv]<\/a>  Council. Carthag. 24<\/span><\/p>\n

        [xxvi]<\/a> Bingham: Works Vol 6. ss. 525-526<\/span><\/p>\n

        [xxvii]<\/a>  Euseb. Hist. Eccl. VII: 30;  Chrysostom. Hom. 30 in Act Apostol:  Greg. Naz. Orat. 32; August. Hom L: Serm. 25; Serm. De Temp. 45; Doctr. Chr. VI: 24 – 26<\/span><\/p>\n

        [xxviii]<\/a> Socrates. Hist.Eccl. VI:4;  Sozomen. Hist. Eccl. VIII: 27;  Greg. Naz. Orat. 32<\/span><\/p>\n

        [xxix]<\/a>  Euseb. Hist. Eccl. VII: 36<\/span><\/p>\n

        [xxx]<\/a>  August. Serm. 121. Comp. Tract. 15 in Joann; Tract. 36,49<\/span><\/p>\n

        [xxxi]<\/a> Serm. 6, De Sanctis.<\/span><\/p>\n

        [xxxii]<\/a> Gregor. Magn. Hom. Serm. 21.<\/span><\/p>\n

        [xxxiii]<\/a> Chrysostom. Hom.4: 4,11,12,13,20;     2nd in Ep. ad Coloss.;  Apost. Constit. VII:5<\/span><\/p>\n

        [xxxiv]<\/a>  Bingham. Works Vol 6. s.490;    Greg. Naz. <\/span>Orat. 1. De Fuga;    Hom. De Bapt. Chr. tom. 1<\/span><\/p>\n

        [xxxv]<\/a> Greg.Naz. Orat. De Fuga<\/span><\/p>\n

        [xxxvi]<\/a>  Kamppailu piispojen valinnasta kiristyi toisinaan niin kovaksi, ett\u00e4 se p\u00e4\u00e4tyi verenvuodatuksiin ja murhiin, joista esimerkkej\u00e4:  Walch: History of the Popes, s. 87.;   Ammianus Marcellinus 27:3<\/span><\/p>\n

        Kirjallisuutta:<\/span><\/strong><\/p>\n

        Campbell, James Marshall. The Greek Fathers. Cooper Square Publishers. Inc. 1963. New York <\/span><\/span><\/p>\n

        Campbell, James Marshall. The Influence of the Second Sophistic on the Style of the Sermons of St. Basil The Great. Dissertation. The Catholic University of America. Patristic Studies Vol II. Washington D.C. 1922. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        Cave, William. Lives of the Most Eminent Fathers of the Church That Flourished in the First Four Centuries with An Historical Account of the State of Paganism Under the First Christian Emperors. A New Edition, Carefully revised by Henry Cary. Vols. I. \u2013 III. Oxford. Printed by J. Vincent for Thomas Tegg, 73, Cheapside.London. 1840.<\/span><\/p>\n

        Chrysostom, John. Address on Vainglory and the Right Way for parents to Bring Up Their Children.<\/span><\/p>\n

        Commentary of the Epistle to the Galatians and Homilies on the Epistle to the Ephesians of S. John Chrysostom, Archbishop of Constantinople. Translated with Notes and Indices. Oxford. John Henry Parker; J.G.F. and J. Rivington, London. MDCCCXL. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        Commentary on the Gospel According to S. John by S. Cyril Archbishop of Aleksandria. Vol.II. S.John IX \u2013XXI. A Library of the Holy Catholic Church, Anterior to the Division of the East and West. London. Walter Smith (late Mozley). 1885. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        The Early Church Fathers Series in WinHelp Format A 37-volume electronic collection of writings from the first 800 years of the Church. Programmed in WinHelp by: Maged Nabih Kamel, MD Email: mkamel@geocities.com<\/a> http:\/\/www.geocities.com\/Athens\/7084<\/span><\/a><\/span><\/p>\n

        Ephraem Syrus.The Repentance of Nineveh. A Metrical Homily on the Mission of Jonah, also, An Exhortation to Repentance, and, Some Smaller Pieces. Translated from the original Syriac with an Introduction and Notes by Henry Burgess. Robert B. Blackadee, 13 Paternoster Row. Sampson Low, Son and Co. London. Ashert and Co. Berlin. 1853<\/span><\/p>\n

        Eusebius of Caesarea. The Ecclesiastical History with an English Translation by Kirsopp Lake. In Two Volumes. Vol. I. London: William Heinemann. New York: G.P. Putnam\u00b4s Sons. <\/span>MCMXXVI.<\/span><\/span><\/p>\n

        Ephraim the Syrian. On Admonition and Repentance. Nicean and Post Nicean Fathers\/Second Series Vol. <\/span>XIII. Michigan 1979<\/span><\/span><\/p>\n

        Eusebius Pamphili. Ecclesiastical History. Books 1 – 5. The Fathers of the Church. Vol. 19. A New Translation. Translated by Roy J. Deferrari.The Catholic University of America Press. <\/span>Washington D.C. 20017. 1965.<\/span><\/span><\/p>\n

        Harjunp\u00e4\u00e4, Toivo. Pyh\u00e4 Johannes Krysostomos katekeettisten homiliainsa valossa. ss. 38 \u2013 73. Ortodoksia 26. Ortodoksisten Pappien Liitto ja Helsingin Yliop\u00e5iston Ortodoksian Laitos. 1977.<\/span><\/p>\n

        Johnson, Edwin. The Mouth of Gold. A series of Dramatic Sketches Illustrating the Life and Times of Chrysostom. <\/span>A.S. Barnes & Co. New York and Chicago. 1873.<\/span><\/span><\/p>\n

        Krysostomos, Johannes. Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista I. Valamon Luostari. Gummerus Kirjapaino. Jyv\u00e4skyl\u00e4 2001. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        Krysostomos, Johannes. Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista II. Valamon Luostari.Gummerus Kirjapaino.Juv\u00e4skyl\u00e4 2003<\/span>.<\/span><\/span> <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church. A Select Library of Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church.Second Series. Vol. XIII, Part II, Reprinted September 1979.WM.B.Berdmans Publishing Company, Grand Rapids, Michigan<\/span><\/p>\n

        Puech, Aime. Saint John Chrysostom. Translated by Mildred Partridge. R & T Washbourne Ltd.Paternoster Row, London.Manchester, Birmingham & Glasgow. <\/span>Benzinger Brothers , New York, Cincinnati, Chicago. 1913.<\/span><\/p>\n

        Saint Basil. Exegetic Homilies.The Fathers of the Church. Vol. 46. A New Translation. Translated by Sister Agnes Clare Way, C.D.P. The Catholic University of America Press. <\/span>Washington 17 D. C. 1963.<\/span><\/span><\/p>\n

        Saint Chrysostom. Homilies On Galatians, Ephesians, ss. 1- 172; Philippians, Colossians, Thessalonians, ss, 173 \u2013 398; Timothy, Titus, and Philemon,ss. 399 \u2013 557; A Select Library of Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church. Second Series. Vol. XIII. WM.B. Eerdmans Publishing Company. Grand Rapids. <\/span>Michigan. 1956.<\/span><\/span><\/p>\n

        Saint John Chrysostom. Commentary on Saint John the Apostle and Evangelist. Homilies 48 \u2013 88. The Fathers of the Church. A New Translation. Translated by Sister Thomas Aquinas Goggin, S.C.H. New York. <\/span>Fathers of the Church, Inc. 1960.<\/span><\/span><\/p>\n

        Schaff, Philip. Saint Chrysostom and Saint Augustin. Studies in Christian Biography. New York: Thomas Whittaker, 2 and 3 Bible House. <\/span>1891.<\/span><\/span><\/p>\n

        Sokrates Scholasticus. The Ecclesiastical History. The Early Church Fathers Series. <\/span><\/span>A 37-volume electronic collection of writings from the first 800 years of the Church. Vol. XXV (Post- Nicene Serie II Vol. II).<\/span><\/strong>http:\/\/www.geocities.com\/Athens\/7084 <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        Sozomen. The Ecclesiastical History. Comprising History of the Church from A.D. 324 to A.D. 440; also The Ecclesiastical History of Philostorgios, as Epitomised by Photios, Patriarch of Contantinople. London: Henry G. Bohn, York Street, Covent Garden. MDCCCLV. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        St.Gregory Nazianzen. Select Orations, Sermons, Letters; Dogmatic Treatises. The Early Church Fathers Series. Vol. XXX (Post-Nicene Ser. II. Vol. VII)<\/span><\/span><\/span><\/i><\/strong>A 37-volume electronic collection of writings from the first 800 years of the Church. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        The Catechetical Lectures of Cyril, Archbishop of Jerusalem. Translated With Notes and Indices. Oxford. John Henry Parker. J.G.F. and J. Rivington, London. MDCCCXXXIX. <\/span><\/span><\/p>\n

        The Catechetical Oration of Gregory Nyssa.Edited by James Herbert Strawley. Cambridge: at University Press. 1903. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on the Acts of the Apostles. Translated with Notes and Indices. Part I. Hom. I \u2013 XXVIII. Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCLI. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on the Acts of the Apostles. Translated with Notes and Indices. Part II. Hom. XXIX – LV.Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCLII. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The First Epistle of St. Paul The Apostle To The Corinthians. Translated with Notes and Indices. Part I. Hom. I – XXIV.Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCXXXIX. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Second Epistle of St. Paul The Apostle To The Corinthians. Translated with Notes and Indices. Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCXLVIII. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Gospel of St. Matthew. Translated with Notes and Indices. Part I. Hom. I – XXV. Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCXLIII. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Gospel of St. Matthew.Translated with Notes and Indices. Part II. Hom. XXVI – LVIII. Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCXLIV. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Gospel of St. Matthew.Translated with Notes and Indices. Part III. Hom.LIX – XC . Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCLI. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Gospel of St. John. Translated with Notes and Indices. Part I. Hom.I – XLI . Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCXLVIII. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Gospel of St. John.Translated with Notes and Indices. Part II. Hom.XLII – LXXXVIII . Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCLII. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Epistles of St.Paul The Apostle to Timothy, Titus and Philemon. Translated with Notes and Indices. Part II. Hom.XLII – LXXXVIII . Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCLIII. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        Theodoret. The Ecclesiastical History, Dialogues, and Letters, 1 – 348; Jerome, Gennadius, ss. 353 \u2013 405: Rufinus and Jerome, ss. 405 \u2013 594: A Select Library of Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church. Second Series. Vol. III. Translated into English with Prolegomena and Explanatory Notes. New York. Charles Scribner\u00b4s Sons. 1908 <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        Theodoret of Cyrrhus. A History of the Monks of Syria. Cistercian Studies Series: Number Eighty-eight.Translated with an Introduction and Notes by R.M.Price. Cistercian Publications. Kalamazoo, Michigan. 1985. <\/span><\/span><\/p>\n

         <\/p>\n

        V\u00f6\u00f6bus, Arthur. The Didascalia Apostolorum in Syriac I \u2013 II.Translated by Arthur V\u00f6\u00f6bus. <\/span>CSCO. Subs. Tomus 176, 180.Louvain. 1979.<\/span><\/span><\/p>\n

        Origenes Ecclesiasticae. The Antiquities of the Christian Church, by Joseph Bingham. I \u2013 II. Reprinted from the Original Edition MDCCVIII \u2013 MDCCXXII. With an Enlarged Analytical Index<\/span>.<\/span><\/p>\n

        Bingham, J.: The Works I-X. Oxford. MDCCCLV<\/span><\/p>\n

        Riddle, J.E.; A Manual of Christian Antiquities. London. MDCCCXLIII<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

        Saarnaaminen varhaiskirkossa Yleisi\u00e4 huomioita Jokainen saarna poikkeuksetta perustui johonkin tekstiin tai selv\u00e4sti oli yhteydess\u00e4 johonkin Raamatun kohtaan. Se pyrki selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-257","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/257","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=257"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/257\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":769,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/257\/revisions\/769"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=257"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=257"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=257"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}