{"id":2558,"date":"2024-12-05T09:35:16","date_gmt":"2024-12-05T07:35:16","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=2558"},"modified":"2025-06-13T10:41:37","modified_gmt":"2025-06-13T07:41:37","slug":"mirhavoitelun-sakramentin-muotoutuminen-varhaiskirkon-kasteen-vahvistamisen-toimittamisen-tavoista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2024\/12\/05\/mirhavoitelun-sakramentin-muotoutuminen-varhaiskirkon-kasteen-vahvistamisen-toimittamisen-tavoista\/","title":{"rendered":"Mirhavoitelun sakramentin muotoutuminen varhaiskirkon kasteen vahvistamisen toimittamisen tavoista"},"content":{"rendered":"

Mirhavoitelun sakramentin muotoutuminen varhaiskirkon kasteen vahvistamisen toimittamisen tavoista<\/span><\/p>\n

\n

T\u00e4ss\u00e4 tarkastellaan kasteen vahvistuksen toimittamista ja siihen liittyvi\u00e4 seremonioita varhaiskristillisess\u00e4 kirkossa, nojaten Joseph Binghamin teokseen ”The Antiquities of the Christian Church” (Kirja XII, luku III, osiot 2-4) ja niiden muotoutumiseksi mirhavoitelun sakramentiksi ortodoksisessa kirkossa.<\/p>\n

Vahvistuksen \u00f6ljyll\u00e4 voitelu<\/strong><\/p>\n

Varhaiskirkossa ensimm\u00e4inen kasteen vahvistukseen liittyv\u00e4 seremonia oli \u00f6ljyll\u00e4 voitelu. Vaikka Raamattu ei mainitsekaan t\u00e4t\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4, se yleistyi kirkossa pian apostolien ajan j\u00e4lkeen. Tertullianus (n. 155-240) mainitsee sen teoksessaan ”De Baptismo”: ”Heti kun nousemme vedest\u00e4, meid\u00e4t voidellaan siunatulla \u00f6ljyll\u00e4.” (De Bapt.7). H\u00e4n jatkaa: ”Ja sitten meid\u00e4t konfirmoidaan k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanolla, Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 rukouksella kutsuen.” (De Bapt.8).<\/p>\n

Vaikka Tertullianuksen kaltaiset oppineet pitiv\u00e4t \u00f6ljyll\u00e4 voitelua apostolisena k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4, Habertus ja Estius, molemmat tunnettuja katolisia teologeja 1600-luvulta, kyseenalaistivat t\u00e4m\u00e4n v\u00e4itteen.<\/p>\n

Habertus eli Isaac Habert (1598\u20131668) oli ranskalainen teologi ja piispa. H\u00e4net tunnetaan parhaiten kommentaareistaan Raamatun eri kirjoihin, erityisesti Uuteen testamenttiin. H\u00e4nen teoksensa olivat tunnettuja selkeydest\u00e4\u00e4n ja oppineisuudestaan.<\/p>\n

Estius eli Willem Hessels van Est (1542\u20131613) oli hollantilainen jesuiittateologi ja Raamatun tutkija. H\u00e4nen merkitt\u00e4vin teoksensa on laaja katolinen Raamatun selitys ”Commentarii in omnes D. Pauli epistolas” (Kommentaari kaikkiin Paavalin kirjeisiin), joka julkaistiin vuonna 1614\u20131615. Estiuksen kommentaareja arvostettiin laajalti niiden selkeyden, tasapainoisuuden ja perusteellisen raamatuntuntemuksen vuoksi.<\/p>\n

Molemmat teologit eliv\u00e4t ja kirjoittivat aikana, jolloin uskonpuhdistus oli jakanut kristikuntaa. Heid\u00e4n teoksensa heijastelevat katolisen kirkon vastareformaation ajan pyrkimyst\u00e4 puolustaa perinteist\u00e4 oppia ja vahvistaa kirkon yhten\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n

Heid\u00e4n mukaansa apostolit eiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4neet \u00f6ljy\u00e4 kasteen vahvistamisen yhteydess\u00e4. Todenn\u00e4k\u00f6isemmin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 sai alkunsa Tertullianuksen aikana symbolina Pyh\u00e4n Hengen voitelusta.<\/p>\n

Varhaiskirkossa \u00f6ljyll\u00e4 voitelu tapahtui kasteen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Vaikka Raamatussa ei suoraan mainitakaan \u00f6ljyll\u00e4 voitelua osana kastetta tai vahvistusta, varhaiskristilliset kirjoitukset, kuten Tertullianuksen ”De Baptismo”, osoittavat sen tapahtuneen heti kastetoimituksen j\u00e4lkeen. Tertullianus kirjoittaa: ”Heti kun nousemme vedest\u00e4, meid\u00e4t voidellaan siunatulla \u00f6ljyll\u00e4.” (De Bapt.7). T\u00e4m\u00e4 lause osoittaa selv\u00e4sti, ett\u00e4 voitelu seurasi kastetta.<\/p>\n

Ortodoksisessa kirkossa \u00f6ljyll\u00e4 voitelu tapahtuu nyky\u00e4\u00e4n ennen varsinaista kastetta. T\u00e4m\u00e4 muutos tapahtui v\u00e4hitellen ensimm\u00e4isen vuosituhannen j\u00e4lkipuoliskolla ja toisella vuosituhannella.<\/p>\n

Aluksi, kuten aiemmin mainittiin, \u00f6ljyll\u00e4 voitelu tapahtui kasteen j\u00e4lkeen ja sit\u00e4 pidettiin vahvistuksen osana. Varhaisimmat kristilliset kirjoitukset my\u00f6s tukevat t\u00e4t\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4.<\/p>\n

Muutosta selitt\u00e4v\u00e4t todenn\u00e4k\u00f6isesti seuraavat tekij\u00e4t:<\/p>\n

Kasteen ja vahvistuksen eriytyminen: Kun kastetta alettiin toimittaa yh\u00e4 useammin lapsille, kaste ja vahvistus alkoivat eriyty\u00e4 kahdeksi erilliseksi toimitukseksi. T\u00e4ll\u00f6in \u00f6ljyll\u00e4 voitelu liitettiin osaksi kastetta.<\/p>\n

\u00d6ljyll\u00e4 voitelun merkityksen muutos: Alun perin \u00f6ljyll\u00e4 voitelu symboloi Pyh\u00e4n Hengen vuodattamista ja vahvisti kastelupauksia. V\u00e4hitellen se alkoi symboloida my\u00f6s puhdistautumista ja uudestisyntymist\u00e4, ja siksi se siirrettiin kastetta edelt\u00e4v\u00e4ksi toimitukseksi.<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n syyt: Kun kasteita alettiin toimittaa useammin, oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisemp\u00e4\u00e4 voidella lapsi \u00f6ljyll\u00e4 ennen kasteallasta upottamista.<\/p>\n

On vaikea sanoa tarkkaa ajankohtaa, jolloin muutos tapahtui. Todenn\u00e4k\u00f6isesti se tapahtui v\u00e4hitellen eri puolilla kristillist\u00e4 maailmaa. Ortodoksinen kirkko on kuitenkin s\u00e4ilytt\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n muinaisiksi katsotun k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n osana kasterituaaliaan.<\/p>\n

\u00d6ljyll\u00e4 voitelu symboloi Pyh\u00e4n Hengen vuodattamista ja vahvisti kasteessa tehtyj\u00e4 lupauksia. Se oli siis luonteeltaan vahvistava toimitus, joka tapahtui kasteen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

\u00d6ljyll\u00e4 voiteluun liitettiin suuria vaikutuksia. Sill\u00e4 uskottiin olevan samanlainen mystinen vaikutus kuin kastevedell\u00e4 ja ehtoollisaineilla. Kyrillos Jerusalemilainen vertasi n\u00e4it\u00e4 kolmea toisiinsa. Voitelun katsottiin tekev\u00e4n jokaisesta kristityst\u00e4 ”kuninkaallisen papiston” j\u00e4senen, kuten Origenes, paavi Leo ja Hieronymus totesivat.<\/p>\n

Vahvistuksen voiteluun liitettiin rukouksia, joissa pyydettiin Pyh\u00e4n Hengen lahjoja. Yksi lyhyt rukousmuoto kuului: ”Pyh\u00e4n Hengen lahjan sinetti.” Pidempi rukousmuoto l\u00f6ytyy Apostoliset konstituutiot -teoksesta, jossa piispa voitelee kastetun sanoen: ”Herra Jumala, Is\u00e4, jolla ei ole herraa, joka olet kaiken Herra, joka annoit evankeliumin tuntemisen tuoksun levit\u00e4 kaikkien kansojen keskuuteen, anna nyt, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 \u00f6ljy olisi tehokas t\u00e4ss\u00e4 kastetussa, ett\u00e4 Kristuksen tuoksu pysyisi h\u00e4ness\u00e4 lujana ja muuttumattomana, ja ett\u00e4 h\u00e4n, kuoltuaan h\u00e4nen kanssaan, nousisi ja el\u00e4isi h\u00e4nen kanssaan.”<\/p>\n

Kreikkalaisessa kirkossa voitelu suoritettiin otsaan ja muihin ruumiinosiin, kun taas latinalaisessa kirkossa piispa ja papit jakoivat teht\u00e4v\u00e4n kesken\u00e4\u00e4n. Barcelonan kirkolliskokouksen s\u00e4\u00e4nt\u00f6 osoittaa, ett\u00e4 papitkin suorittivat osan vahvistuksesta. Koska vahvistus oli kirkon asettama toimitus, kirkolla oli valta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen yksityiskohdista.<\/p>\n

Ristinmerkki<\/strong><\/p>\n

\u00d6ljyll\u00e4 voitelun lis\u00e4ksi vahvistukseen kuului ristinmerkki. Tertullianus, paavi Leo ja muut varhaiskristityt mainitsevat t\u00e4m\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n. Itse asiassa latinan kielen sana ”consignatio”, jota k\u00e4ytettiin vahvistuksesta, viittaa todenn\u00e4k\u00f6isesti ristinmerkkiin.<\/p>\n

Ristinmerkki\u00e4 pidettiin suojaavana symbolina, joka karkotti pahoja henki\u00e4. Sill\u00e4 uskottiin olevan my\u00f6s hengellisi\u00e4 vaikutuksia.<\/p>\n

K\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepaneminen<\/strong><\/p>\n

Kolmas vahvistamisen seremonia oli k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepaneminen. T\u00e4m\u00e4kin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 juontaa juurensa Raamattuun, jossa apostolit panivat k\u00e4tens\u00e4 niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka Filippos oli kastanut. Kyprianus, Firmilianius, Hieronymus ja Augustinus totesivat kaikki k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisen olevan apostolinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6.<\/p>\n

K\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepaneminen symboloi Pyh\u00e4n Hengen vuodattamista. Sen uskottiin vahvistavan kasteessa annetut lupaukset ja antavan voimaa kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

On totta, ett\u00e4 l\u00e4ntisess\u00e4 kirkossa k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepaneminen alettiin yhdist\u00e4\u00e4 vahvemmin my\u00f6hemmin erilliseksi toimitukseksi muodostuneeseen konfirmaatioon, ja siksi se saattoi joissakin l\u00e4ntisiss\u00e4 traditioissa j\u00e4\u00e4d\u00e4 pois itse kasteen yhteydest\u00e4.<\/p>\n

Ortodoksisessa kirkossa kaste, mirhalla voitelu ja ehtoolliseen osallistuminen muodostavat kuitenkin erottamattoman kokonaisuuden, ja k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepaneminen on olennainen osa t\u00e4t\u00e4 kokonaisuutta. Se tapahtuu heti mirhalla voitelun j\u00e4lkeen hiusten leikkaamisen yhteydess\u00e4, kun pappi asettaa k\u00e4tens\u00e4 kastetun p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle ja lukee rukouksen:<\/p>\n

\u201dHerra meid\u00e4n Jumalamme, joka olet kastemaljan t\u00e4yteyden kautta hyvyydest\u00e4si pyhitt\u00e4nyt ne, jotka uskovat Sinuun, siunaa t\u00e4m\u00e4 pienokainen ja laskeutukoon Sinun siunauksesi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4. Niin kuin Sin\u00e4 siunasit profeetta Samuelin kautta kuningas Daavidin, niin siunaa nyt t\u00e4m\u00e4n palvelijasi (N.N) p\u00e4\u00e4 minun k\u00e4dell\u00e4ni, vaikka olenkin syntinen, ja laskeudu h\u00e4neen Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4si, ett\u00e4 h\u00e4n varttuen i\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 hamassa vanhuudessa kantaisi Sinulle kiitosta ja n\u00e4kisi Jerusalemin onnellisena kaikkina elinp\u00e4ivin\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 Sinulle, Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki, kuuluu kaikkinainen ylistys, kunnia ja palvonta, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.\u201d<\/p>\n

Vahvistus oli varhaiskristillisess\u00e4 kirkossa t\u00e4rke\u00e4 toimitus, joka t\u00e4ydensi kasteen. Siihen liittyi useita seremonioita, joilla uskottiin olevan hengellisi\u00e4 vaikutuksia. \u00d6ljyll\u00e4 voitelu, ristinmerkki ja k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepaneminen symboloivat Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4oloa ja voimaa.<\/p>\n

Vahvistaminen varhaiskirkossa<\/strong><\/p>\n

Varhaiskirkossa ”vahvistaminen” siis ei ollut erillinen sakramentti, vaan se ymm\u00e4rrettiin osana kastetta. Kasteen j\u00e4lkeen piispa (tai joskus pappi) pani k\u00e4tens\u00e4 kastetun p\u00e4\u00e4lle rukoillen Pyh\u00e4n Hengen laskeutumista ja lahjojen antamista. T\u00e4t\u00e4 k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemista pidettiin vahvistuksena, ja se liitettiin usein \u00f6ljyll\u00e4 voiteluun.<\/p>\n

Siirtyminen mirhavoiteluun<\/strong><\/p>\n

Varhaiskirkossa vahvistus siis tapahtui k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisena ja \u00f6ljyll\u00e4 voiteluna osana kastetta. Ortodoksisessa kirkossa siirryttiin v\u00e4hitellen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n mirhavoidetta vahvistuksessa, korostaen sakramentin juhlallisuutta, ja niin muotoutui mirhavoitelun sakramentti. L\u00e4ntisess\u00e4 kirkossa vahvistaminen eriytyi omaksi sakramentikseen my\u00f6hemmin, ja sit\u00e4 toimittaa piispa \u00f6ljyll\u00e4 voitelun ja k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisen kanssa.<\/p>\n

Vaikka vahvistuksen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovat kirkkokunnissa hieman erilaisia, ne kaikki perustuvat Raamatun kuvaukseen Pyh\u00e4n Hengen laskeutumisesta ja uskovien vahvistamisesta.<\/p>\n

Vaikka vahvistuksen voitelulla ja mirhavoitelun sakramentilla on yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4, ne eiv\u00e4t ole t\u00e4ysin sama asia.<\/p>\n

Yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4:<\/p>\n

\u00d6ljyll\u00e4 voitelu. Molemmissa toimituksissa keskeist\u00e4 on \u00f6ljyll\u00e4 voitelu, joka symboloi Pyh\u00e4n Hengen vuodattamista ja lahjojen antamista.<\/p>\n

Yhteys kasteeseen: Sek\u00e4 varhaiskirkossa ett\u00e4 ortodoksisessa kirkossa \u00f6ljyll\u00e4 voitelu liittyy kasteeseen.<\/p>\n

Hengellinen sinet\u00f6inti: Molempia toimituksia on pidetty er\u00e4\u00e4nlaisena hengellisen\u00e4 sinet\u00f6intin\u00e4, joka vahvistaa kasteessa saadun armon ja liitt\u00e4\u00e4 henkil\u00f6n t\u00e4ydellisemmin Kristuksen ruumiiseen, kirkkoon.<\/p>\n

Eroja:<\/p>\n

Ajoitus: Varhaiskirkossa \u00f6ljyll\u00e4 voitelu tapahtui yleens\u00e4 heti kasteen j\u00e4lkeen, kun taas ortodoksisessa kirkossa mirhavoitelu tapahtuu kasteen yhteydess\u00e4 heti varsinaisen vesikasteen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Toimittaja: Varhaiskirkossa vahvistuksen toimitti usein piispa, kun taas ortodoksisessa kirkossa mirhavoitelun toimittaa pappi.<\/p>\n

Teologiset painotukset: Vaikka molemmissa korostetaan Pyh\u00e4n Hengen lahjoja, ortodoksisessa kirkossa mirhavoitelu yhdistet\u00e4\u00e4n vahvemmin k\u00e4sitykseen kristityn hengellisest\u00e4 uudistumisesta ja osallistumisesta Kristuksen kuninkaalliseen ja papilliseen virkaan.<\/p>\n

Ei ole t\u00e4ysin selv\u00e4\u00e4, milloin ortodoksisessa kirkossa siirryttiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n nimenomaan mirhavoidetta vahvistamisena. On kuitenkin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 se tapahtui v\u00e4hitellen ensimm\u00e4isten vuosisatojen aikana. Mirhalla oli jo varhaiskirkossa symbolinen merkitys, ja sit\u00e4 k\u00e4ytettiin mm. hautajaisissa ja kuninkaiden voitelussa. Mirhan k\u00e4ytt\u00f6 vahvistuksessa korosti sakramentin juhlallisuutta ja Pyh\u00e4n Hengen lahjojen ainutlaatuisuutta.<\/p>\n

L\u00e4ntisess\u00e4 kirkossa (roomalaiskatolisuus) vahvistus eriytyi omaksi sakramentikseen my\u00f6hemmin, noin 1200-luvulle menness\u00e4. Katolisessa kirkossa vahvistuksen toimittaa piispa, ja se tapahtuu yleens\u00e4 nuoruusi\u00e4ss\u00e4. Sakramentin n\u00e4kyv\u00e4n\u00e4 merkkin\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n \u00f6ljyll\u00e4 voitelua otsaan ja k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemista.<\/p>\n

Voidaan siis sanoa, ett\u00e4 ortodoksisen kirkon mirhavoitelu on kehittynyt varhaiskirkon vahvistusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4, mutta se on saanut omanlaisensa muodon ja teologisen painotuksen osana ortodoksista kasterituaalia. K\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepaneminen ei siis ole kuitenkaan kadonnut ortodoksisen kirkon kastekaavasta, vaan se on edelleen osa sit\u00e4, niin kuin edell\u00e4 todettiin.<\/p>\n

On totta, ett\u00e4 l\u00e4ntisess\u00e4 kirkossa k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepaneminen alettiin yhdist\u00e4\u00e4 vahvemmin my\u00f6hemmin erilliseksi toimitukseksi muodostuneeseen konfirmaatioon, ja siksi se saattoi joissakin l\u00e4ntisiss\u00e4 traditioissa j\u00e4\u00e4d\u00e4 pois itse kasteen yhteydest\u00e4.<\/p>\n

Voidaan siis sanoa, ett\u00e4 ortodoksisen kirkon mirhavoitelu on kehittynyt varhaiskirkon vahvistusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4, mutta se on saanut omanlaisensa muodon ja teologisen painotuksen osana ortodoksista kasterituaalia.<\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hde<\/strong><\/p>\n

Origenes Ecclesiasiciae or the Antiquities of the Christian Church and the other Works of the Rev. Joseph Bingham, M.A.\u00a0 Vol. III. Printed for William Straker, West Strand 433, London. MDCCCXXXIV<\/p>\n

Tutkimuskirjallisuus<\/strong><\/p>\n

Pelikan, J. (1992). The Christian Tradition: A History of the Development of Doctrine. Vol. 1: The Emergence of the Catholic Tradition (100-600). Chicago: University of Chicago Press.<\/p>\n

Dix, G. (1945). The Shape of the Liturgy. London: Dacre Press. (Klassinen teos, joka k\u00e4sittelee kristillisen liturgian historiaa ja kehityst\u00e4, sis\u00e4lt\u00e4en tietoa sakramenttien viett\u00e4misest\u00e4 eri aikoina.)<\/p>\n

Teokset, jotka keskittyv\u00e4t vahvistukseen ja voiteluun<\/em><\/p>\n

L’Huillier, P. (1969). The Theology of Confirmation in Relation to the Other Sacraments and to Christian Initiation. London: Darton, Longman & Todd.<\/p>\n

Yarnold, E. (1971). The Awe-Inspiring Rites of Initiation: Baptismal Homilies of the Fourth and Fifth Centuries. Slough: St Paul Publications.<\/p>\n

Schmemann, A. (1963). For the Life of the World: Sacraments and Orthodoxy. Crestwood, NY: St Vladimir’s Seminary Press.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mirhavoitelun sakramentin muotoutuminen varhaiskirkon kasteen vahvistamisen toimittamisen tavoista T\u00e4ss\u00e4 tarkastellaan kasteen vahvistuksen toimittamista ja siihen liittyvi\u00e4 seremonioita varhaiskristillisess\u00e4 kirkossa, nojaten<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-2558","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-sakramentit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2558","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2558"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2558\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2972,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2558\/revisions\/2972"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2558"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2558"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2558"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}