{"id":2553,"date":"2024-12-04T17:05:23","date_gmt":"2024-12-04T15:05:23","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=2553"},"modified":"2024-12-04T17:05:23","modified_gmt":"2024-12-04T15:05:23","slug":"jumalan-kuvana-ja-kaltaisena-dumitru-staniloaen-ihmiskasitys","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2024\/12\/04\/jumalan-kuvana-ja-kaltaisena-dumitru-staniloaen-ihmiskasitys\/","title":{"rendered":"Jumalan kuvana ja kaltaisena: Dumitru Staniloaen ihmisk\u00e4sitys"},"content":{"rendered":"

Dumitru Staniloae (1903-1993) oli merkitt\u00e4v\u00e4 romanialainen ortodoksiteologi, jonka teologia painottuu vahvasti kirkkoisien opetukseen. Staniloaen mukaan Jumalan suunnitelma ihmisest\u00e4 on monimutkainen ja moniulotteinen, ja se kattaa ihmisen luomisen, lankeemuksen, pelastuksen ja lopullisen jumaloitumisen. T\u00e4ss\u00e4 esseess\u00e4 tarkastellaan Jumalan suunnitelmaa ihmisest\u00e4 Staniloaen teologian valossa, keskittyen erityisesti ihmisen luomiseen Jumalan kuvana, lankeemuksen vaikutuksiin ja ihmisen suhteeseen kosmokseen.<\/span><\/p>\n

Ihminen Jumalan kuvana<\/strong><\/span><\/p>\n

Ihmisen luominen oli luomisprosessin huipentuma, ja se merkitsi Jumalan ja ihmisen v\u00e4lisen erityisen suhteen alkua. Psalmissa 8:6-9 kuvaillaan ihmisen asemaa luomakunnassa:<\/span><\/p>\n

”Sin\u00e4 teit h\u00e4nest\u00e4 l\u00e4hes kaltaisesi olennon, seppel\u00f6it h\u00e4net kunnialla ja kirkkaudella. Sin\u00e4 panit h\u00e4net hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken h\u00e4nen valtaansa: lampaat ja h\u00e4r\u00e4t, kaiken karjan, mets\u00e4n villit el\u00e4imet, taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesiss\u00e4 liikkuvat.”<\/span><\/p>\n

Staniloae korostaa, ett\u00e4 ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on kaltaisuuteen kutsuttu. Ihminen on sielun ja ruumiin kokonaisuus, ”inkarnoitunut henki”. Jumala loi ihmisen maan tomusta ja puhalsi h\u00e4nen sieraimiinsa el\u00e4m\u00e4n hengen, mik\u00e4 tekee ihmisest\u00e4 ainutlaatuisen olennon. Staniloae painottaa ihmisen ja Jumalan v\u00e4list\u00e4 sukulaisuutta, joka ilmenee ihmisen sielussa ja kohottaa ihmisruumiin pelk\u00e4n materian yl\u00e4puolelle.<\/span><\/p>\n

Staniloae puhuu ihmisen osallistumisesta Jumalan luomisty\u00f6h\u00f6n mysteerin\u00e4. Lainaten Paul Evdokimovia, h\u00e4n toteaa: ”Ihminen on subjekti, persoona. Ihmisen persoona, johon liittyv\u00e4t odottamattomat tilat, tunteet ja ajatukset, on my\u00f6s itsess\u00e4\u00e4n mysteeri.” Yhteys muihin ihmisiin tekee t\u00e4st\u00e4 mysteerist\u00e4 todellisen, sill\u00e4 se heijastaa Jumalan kolmen persoonan v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4 ja rakkautta.<\/span><\/p>\n

Staniloae pit\u00e4\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi (1. Moos. 1:27). T\u00e4m\u00e4 korostaa kuvan yhteis\u00f6llist\u00e4 luonnetta ja sen kehityst\u00e4. Miehen ja naisen v\u00e4linen rakkaus on kuva Jumalan rakkaudesta, ja se voittaa seksuaalisen nautinnon rajat. Lis\u00e4ksi Staniloae painottaa ihmisen, luonnon ja Jumalan ontologista yhteytt\u00e4. Luonnon eri hypostaasit ovat osa erillisyytt\u00e4, jonka sis\u00e4ll\u00e4 yhteyden voi saavuttaa. El\u00e4m\u00e4, joka muotoutuu kanssak\u00e4ymisess\u00e4 Jumalan, luonnon ja muiden ihmisten kanssa, rikastuttaa tai tuhoaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 todellisuutta ihmisen teoista riippuen.<\/span><\/p>\n

Staniloae pit\u00e4\u00e4 Jumalan ja ihmisen v\u00e4lisen suhteen korkeimpana muotona ihmisen jumaloitumista. Jumaloitumisessa Jumalan kuva ihmisess\u00e4 kehittyy armon avulla kohti t\u00e4ydellist\u00e4 kaltaisuutta Jumalaan. Pyh\u00e4\u00e4 Johannes Damaskolaista lainaten Staniloae toteaa: ”’Kuvan mukaisuus’ ilmaisee j\u00e4rjellisyytt\u00e4 ja itsen\u00e4isyytt\u00e4, ’kaltaisuus’ taas hyveen mahdollisuuksien mukaista omaksumista”. Syntiinlankeemus on kuitenkin vaikeuttanut kaltaisuuden saavuttamista ja heikent\u00e4nyt Jumalan kuvaa ihmisess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen kuvailee Jumalan ja ihmisen suhteen ainutlaatuisuutta:<\/span><\/p>\n

”Jumala, joka on antanut kaikille luoduille olemisen, suo kaitselmuksensa kautta niille kaiken muunkin. Jumala on Herra ja kuitenkin H\u00e4n tuli orjaksi. N\u00e4in H\u00e4n ilmaisi luoduilleen huolenpitonsa \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n suuruuden. Jumalan Sana tuli muuttumatta lihaksi ja yhdistyi sen kautta koko luomakuntaan. Mik\u00e4 outo ihme taivaassa ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4: Jumala maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja ihminen taivaassa! N\u00e4in H\u00e4n liitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n ihmiset enkeleihin jumalallistaa koko luomakunnan. Enkelten ja ihmisten pyhitys ja jumalallistuminen on Pyh\u00e4n ja Yksiolennollisen Kolminaisuuden tuntemista.”<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Henki, jumalallinen armo, yhdist\u00e4\u00e4 ihmiset Kristukseen ja tekee Kristuksen jumalallisen armon n\u00e4kyv\u00e4ksi maailmassa. Armo on hypostaasien kasvavaa luomatonta energiaa, joka ilmenee konkreettisesti maailmassa. Staniloae korostaa armon ehtym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 voimaa ja sen avaamaa perspektiivi\u00e4 kohti Jumalan ikuisuutta. Armo poistaa el\u00e4m\u00e4n rajoitukset ja antaa ihmisille mahdollisuuden t\u00e4yttymykseen Jumalan kuvana.<\/span><\/p>\n

Kristuksen lihaksitulemisen, k\u00e4rsimyksen ja yl\u00f6snousemuksen kautta armo tuli saavutettavaksi ihmisille. Ennen Kristuksen inkarnaatiota ihmisluonto oli suljettu Jumalan armolta. Kristuksen esikuvaa seuraten ihminen voi saavuttaa armon ja Jumalan kuvan. Pyh\u00e4 Henki auttaa ihmist\u00e4 kulkemaan Kristuksen ihmisen\u00e4 kulkemaa tiet\u00e4 ja t\u00e4ydellist\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisluonnon. Kristus tahtoo pelastaa armossaan jokaisen ihmisen, mutta ihmisen vapaus on ratkaisevassa asemassa.<\/span><\/p>\n

Jumalan erityinen l\u00e4heisyys ihmisiin paljastuu Kristuksessa ja tuomion kautta. Maksimos Tunnustajan sanoin: ”jumaloitumisella ei ole loppua”. Ajan loppua seuraava vapaus on ihmisen paluuta Jumalan kuvana olemisen vapauteen. Staniloae esittelee Gregorios Nyssalaisen ajatuksen sielun ja ruumiin yhdistymisest\u00e4, menneen ja tulevan yhdistymisest\u00e4 sek\u00e4 \u00e4lykkyyden ja tunteiden yhdistymisest\u00e4. Ihmisen osien kokonaisvaltainen yhdistyminen rakkaudessa paljastaa sielun t\u00e4rkeimm\u00e4ksi aspektiksi vapauden, jonka avulla ihminen voi saavuttaa Jumalan kaltaisuuden.<\/span><\/p>\n

Staniloaelle korkein mahdollinen yhtyminen Jumalaan ei merkitse uppoamista persoonattoman rajattomuuden mereen, vaan yht\u00e4 ja erilaistumatonta jumaluutta. Vapaus, joka ei ole l\u00e4ht\u00f6isin Jumalasta, vaan ihmisen omista haluista, johtaa tuhoon.<\/span><\/p>\n

Ihminen on ja pysyy Jumalan kuvana ollessaan el\u00e4v\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 Jumalaan. T\u00e4m\u00e4 yhteys vaatii sek\u00e4 ihmisen ett\u00e4 Jumalan aktiivisuutta. Jumala osoittaa rakkauttaan lahjoillaan, ja ihmisen vastalahja on antaa takaisin niit\u00e4 lahjoja, joita h\u00e4n on saanut. N\u00e4in ihminen tunnustaa Jumalan herruuden ja kasvaa hengellisesti.<\/span><\/p>\n

Lankeaminen alkuper\u00e4isest\u00e4 tilasta<\/strong><\/span><\/p>\n

Vaikka ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi, t\u00e4ydelliseen yhteyteen Jumalan kanssa, h\u00e4nell\u00e4 oli alkuper\u00e4isess\u00e4kin tilassaan mahdollisuus langeta. Staniloae korostaa, ett\u00e4 ihmisen alkuper\u00e4inen tila ei ollut staattinen t\u00e4ydellisyyden tila, vaan dynaaminen kasvun ja kehittymisen tila. Ihmisell\u00e4 oli vapaus valita Jumalan tahdon seuraaminen tai siit\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyminen.<\/span><\/p>\n

Staniloae kuvaa ihmisen lankeemusta seuraavasti: alkuper\u00e4isess\u00e4 tilassaan ihminen eli Jumalan armon valossa ja koetti ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n maailman l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4n\u00e4 ja harmonisena. H\u00e4nen huomionsa oli kuitenkin viel\u00e4 suuntautunut enemm\u00e4n itseens\u00e4 ja luomakuntaan kuin Jumalaan.\u00a0 Kiusauksen hetkell\u00e4 ihminen valitsi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katseensa pois Jumalasta ja keskitty\u00e4 omaan itseens\u00e4 ja omiin haluihinsa. T\u00e4m\u00e4 valinta rikkoi yhteyden Jumalaan ja johti lankeemukseen.<\/span><\/p>\n

Lankeemuksen seuraukset olivat syvi\u00e4 ja kauaskantoisia. Ihminen menetti yhteyden Jumalaan, ja samalla h\u00e4nen suhteensa itseens\u00e4, l\u00e4himm\u00e4iseens\u00e4 ja koko luomakuntaan v\u00e4\u00e4ristyi.\u00a0 H\u00e4n alkoi kokea pelkoa, h\u00e4pe\u00e4\u00e4 ja syyllisyytt\u00e4.\u00a0 Luonto, joka aiemmin oli ollut ihmisen yst\u00e4v\u00e4 ja kumppani, muuttui vihamieliseksi ja uhkaavaksi.<\/span><\/p>\n

Lankeemus ei kuitenkaan tuhonnut Jumalan kuvaa ihmisess\u00e4 kokonaan. Vaikka kuva himmeni ja v\u00e4\u00e4ristyi, se s\u00e4ilyi ihmisess\u00e4 Jumalan armon ansiosta. T\u00e4m\u00e4 antaa ihmiselle mahdollisuuden katumukseen ja paluuseen Jumalan yhteyteen.<\/span><\/p>\n

Lankeemus ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n muuttanut Jumalan suunnitelmaa ihmisest\u00e4. Jumala ei hyl\u00e4nnyt ihmist\u00e4, vaan l\u00e4hetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan pelastamaan ihmisen synnin ja kuoleman vallasta ja johdattamaan h\u00e4net takaisin yhteyteen Jumalan kanssa. Kristuksen sovitusty\u00f6n kautta ihmiselle avautui tie takaisin Jumalan luokse ja mahdollisuus jumaloitumiseen.<\/span><\/p>\n

Vaikka lankeemus oli traaginen tapahtuma, se tarjosi ihmiselle my\u00f6s mahdollisuuden kasvaa ja kehitty\u00e4. Kokemalla synnin ja sen seuraukset ihminen voi oppia arvostamaan Jumalan armoa ja rakkautta entist\u00e4 syv\u00e4llisemmin. Lankeemus voi johtaa ihmisen syvemp\u00e4\u00e4n n\u00f6yryyteen ja riippuvuuden tunteeseen Jumalaa kohtaan, mik\u00e4 lopulta voi johtaa syvemp\u00e4\u00e4n ja aidompaan yhteyteen Jumalan kanssa.<\/span><\/p>\n

Kaksi paratiisin puuta lankeemuksen symboleina<\/strong><\/span><\/p>\n

Ensimm\u00e4isen Mooseksen kirjan kertomuksessa paratiisista ja lankeemuksesta esiintyy kaksi puuta, jotka symboloivat ihmisen suhdetta Jumalaan ja omaan itseens\u00e4: el\u00e4m\u00e4n puu ja hyv\u00e4n- ja pahantiedon puu (1. Moos. 2:9). Staniloae tulkitsee n\u00e4it\u00e4 puita syv\u00e4llisin\u00e4 symboleina, jotka valaisevat ihmisen alkuper\u00e4ist\u00e4 tilaa, lankeemuksen luonnetta ja pelastuksen mahdollisuutta.<\/span><\/p>\n

El\u00e4m\u00e4n puu<\/em> edustaa Jumalaa itse\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nen antamaansa el\u00e4m\u00e4\u00e4. Se symboloi t\u00e4ydellist\u00e4 yhteytt\u00e4 Jumalaan, jossa ihminen saa osallisuuden Jumalan luontoon ja iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Staniloae korostaa, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n puu ei ole pelkk\u00e4 abstrakti symboli, vaan se viittaa konkreettisesti Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloon ja toimintaan luomakunnassa.<\/span><\/p>\n

Hyv\u00e4n- ja pahantiedon puu<\/em> puolestaan symboloi ihmisen omaa tahtoa ja h\u00e4nen haluaan erottaa itsens\u00e4 Jumalasta ja asettua itse omaksi herrakseen. Se edustaa kiusausta tietoonsa ja kykyihins\u00e4 luottaen hyl\u00e4t\u00e4 Jumalan tahto ja m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 itse, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4 ja mik\u00e4 pahaa.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4t Maksimos Tunnustaja ja Gregorios Palamas pit\u00e4v\u00e4t my\u00f6s hyv\u00e4n ja pahan tiedon puita symboleina.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen (n. 335-394) oli merkitt\u00e4v\u00e4 kirkkois\u00e4 ja mystikko, jonka ajattelussa Raamatun symbolien tulkinnalla oli keskeinen rooli. Dumitru Staniloaen tavoin my\u00f6s Gregorios n\u00e4ki paratiisin kahdessa puussa syv\u00e4llisi\u00e4 hengellisi\u00e4 merkityksi\u00e4, jotka valaisevat ihmisen suhdetta Jumalaan.<\/span><\/p>\n

Gregorioksen mukaan el\u00e4m\u00e4n puu symboloi Jumalan hyvyytt\u00e4 ja rakkautta, jotka ovat ihmisen todellisen el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hde. Se edustaa my\u00f6s hengellist\u00e4 kasvua ja t\u00e4ydellisyytt\u00e4, johon ihminen on kutsuttu Jumalan yhteydess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Hyv\u00e4n- ja pahantiedon puu puolestaan edustaa Gregorioksen mukaan ihmisen halua asettaa oma tahtonsa Jumalan tahdon yl\u00e4puolelle. Se ei niink\u00e4\u00e4n symboloi tietoa sin\u00e4ns\u00e4, vaan pikemminkin ylpeytt\u00e4 ja omavanhurskautta, jotka johtavat ihmisen eroon Jumalasta.<\/span><\/p>\n

Gregorioksen tulkinnassa korostuu erityisesti ihmisen vapaa tahto ja vastuu. H\u00e4n painottaa, ett\u00e4 Jumala loi ihmisen vapaaksi ja antoi h\u00e4nelle mahdollisuuden valita hyv\u00e4n ja pahan v\u00e4lill\u00e4. Lankeemus ei johtunut Jumalan tahdosta tai pakosta, vaan ihmisen omasta v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 valinnasta.<\/span><\/p>\n

Gregorioksen mukaan ihmisen lankeemus ei kuitenkaan tuhonnut h\u00e4nen mahdollisuuttaan palata takaisin Jumalan yhteyteen. Kristuksen sovitusty\u00f6n kautta ihmiselle avautui tie takaisin paratiisiin ja el\u00e4m\u00e4n puun luo.<\/span><\/p>\n

Gregorioksen ajattelussa korostuu my\u00f6s hengellisen kasvun ja kehityksen teema. H\u00e4n n\u00e4kee ihmisen el\u00e4m\u00e4n matkana kohti Jumalaa, jossa lankeemus ja siit\u00e4 nouseminen ovat osa t\u00e4t\u00e4 prosessia. T\u00e4rkeint\u00e4 ei ole Gregorioksen mukaan se, ett\u00e4 ihminen v\u00e4lttyy kaikilta virheilt\u00e4, vaan se, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyy katumuksessa takaisin Jumalan puoleen ja pyrkii eteenp\u00e4in kohti hengellist\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4.<\/span><\/p>\n

Johtop\u00e4\u00e4telm\u00e4n\u00e4 voidaan todeta, ett\u00e4 sek\u00e4 Dumitru Staniloae ett\u00e4 Gregorios Nyssalainen n\u00e4kiv\u00e4t paratiisin kahdessa puussa syv\u00e4lliset symbolit, jotka valaisevat ihmisen suhdetta Jumalaan, lankeemuksen luonnetta ja pelastuksen mahdollisuutta. Molempien teologien tulkinnoissa korostuu Jumalan rakkaus ja armo, ihmisen vapaa tahto ja vastuu sek\u00e4 kutsumus hengelliseen kasvuun ja yhteyteen Jumalan kanssa.<\/span><\/p>\n

Kirkkois\u00e4 Basileios Suuri (n. 330-379) l\u00e4hestyi paratiisin puiden tematiikkaa hieman eri n\u00e4k\u00f6kulmasta kuin Gregorios Nyssalainen tai Dumitru Staniloae. Vaikka h\u00e4n tunnusti niiden symbolisen merkityksen lankeemuskertomuksessa, h\u00e4n korosti erityisesti luomakuntaa Jumalan lahjana ja ihmisen vastuuta sen hoitajana.<\/span><\/p>\n

Basileiokselle el\u00e4m\u00e4n puu edusti Jumalan anteja, joita ihminen sai nauttia paratiisissa. Se kuvasi runsauden ja ilon tilaa, jossa kaikki tarpeet oli tyydytetty. T\u00e4m\u00e4n sijaan hyv\u00e4n- ja pahantiedon puu symboloi Basileiokselle ihmisen rajallista ymm\u00e4rryst\u00e4 ja taipumusta itsekkyyteen. Se edusti kiusausta asettaa omat halut Jumalan tahdon edelle ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luomakuntaa itsekk\u00e4isiin tarkoituksiin.<\/span><\/p>\n

Basileioksen tulkinnassa korostuu luomakuntaan liittyv\u00e4 etiikka. H\u00e4n painotti, ett\u00e4 Jumala on antanut ihmiselle vastuun hoitaa ja vaalia luomakuntaa. Ihmisen teht\u00e4v\u00e4 ei ole riist\u00e4\u00e4 luontoa, vaan el\u00e4\u00e4 sopusoinnussa sen kanssa ja kunnioittaa Jumalan luomisty\u00f6t\u00e4.<\/span><\/p>\n

Basileioksen mukaan lankeemus rikkoi ihmisen suhteen Jumalaan ja samalla h\u00e4nen suhteensa luomakuntaan. Seurauksena olivat k\u00e4rsimys, kuolema ja luonnonkatastrofit. Kuitenkin, vaikka ihminen ep\u00e4onnistui teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n luomakunnan hoitajana, Jumala ei hyl\u00e4nnyt luomaansa. Kristuksen sovitusty\u00f6n kautta ihmiselle avautui mahdollisuus palata takaisin yhteyteen Jumalan kanssa ja el\u00e4\u00e4 sopusoinnussa luomakunnan kanssa.<\/span><\/p>\n

Basileioksen ajattelussa luonnolla on t\u00e4rke\u00e4 rooli my\u00f6s hengellisess\u00e4 kasvussa. H\u00e4n n\u00e4ki luonnon kauneuden ja viisauden heijastavan Jumalan suuruutta ja rakkautta. Luonnon tarkkaileminen ja sen ihmeiden pohtiminen voi auttaa ihmist\u00e4 tuntemaan Jumalan l\u00e4heisyyden ja kasvamaan uskossa.<\/span><\/p>\n

Voidaan todeta, ett\u00e4 Basileios Suuri l\u00e4hestyi paratiisin puiden tematiikkaa korostaen luomakuntaa Jumalan lahjana ja ihmisen vastuuta sen hoitajana. H\u00e4nen mukaansa lankeemus rikkoi ihmisen suhteen Jumalaan ja luomakuntaan, mutta Kristuksen kautta avautui tie takaisin sopusointuun ja yhteyteen Jumalan kanssa.<\/span><\/p>\n

Staniloaen mukaan ihmisen lankeemus ei johtunut niink\u00e4\u00e4n tiedonhalusta sin\u00e4ns\u00e4, vaan v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tavasta l\u00e4hesty\u00e4 tietoa.\u00a0 Ihminen halusi omia tiedon itselleen ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 Jumalasta riippumatta.\u00a0 T\u00e4m\u00e4 johti ihmisen eroon Jumalasta ja samalla eroon todellisesta tiedosta ja viisaudesta.<\/span><\/p>\n

Lankeemuksen j\u00e4lkeen ihminen menetti p\u00e4\u00e4syn el\u00e4m\u00e4n puulle ja joutui kokemaan kuoleman ja k\u00e4rsimyksen todellisuuden.\u00a0 T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tarkoittanut Jumalan suunnitelman ep\u00e4onnistumista.\u00a0 Kristuksen sovitusty\u00f6n kautta ihmiselle avautui j\u00e4lleen tie takaisin el\u00e4m\u00e4n puulle ja yhteyteen Jumalan kanssa.\u00a0<\/span><\/p>\n

Staniloae n\u00e4kee Kristuksen itsess\u00e4\u00e4n todellisena el\u00e4m\u00e4n puuna, joka tarjoaa ihmiselle syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n.\u00a0 Kristukseen uskomalla ja h\u00e4nen yhteyteens\u00e4 liittym\u00e4ll\u00e4 ihminen saa osallisuuden Jumalan luontoon ja p\u00e4\u00e4see osaksi Jumalan iankaikkista valtakuntaa.<\/span><\/p>\n

Kaksi paratiisin puuta muistuttavat meit\u00e4 ihmisen alkuper\u00e4isest\u00e4 kutsumuksesta ja lankeemuksen seurauksista.\u00a0 Ne haastavat meid\u00e4t pohtimaan omaa suhdettamme Jumalaan ja valitsemaan el\u00e4m\u00e4n tien, joka johtaa yhteyteen Jumalan kanssa ja iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Lankeemuskertomuksessa ihmisen hengen heikkeneminen on keskeinen teema, jolla on kauaskantoisia seurauksia. Vaikka Raamattu ei k\u00e4yt\u00e4 termi\u00e4 ”hengen heikkeneminen” suoraan, se kuvaa monin tavoin sit\u00e4, kuinka syntiinlankeemus vaikutti ihmisen suhteeseen Jumalaan, itseens\u00e4 ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n.<\/span><\/p>\n

    \n
  1. Suhde Jumalaan: Ennen lankeemusta ihminen eli harmoniassa Jumalan kanssa. Heill\u00e4 oli avoin ja l\u00e4heinen suhde, joka ei vaatinut v\u00e4lik\u00e4si\u00e4. Syntiinlankeemus rikkoi t\u00e4m\u00e4n yhteyden, ja ihminen alkoi pel\u00e4t\u00e4 Jumalaa ja piiloutua h\u00e4nelt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kuvaa hengen heikkenemist\u00e4, sill\u00e4 ihminen menetti kyvyn kokea Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloa ja rakkautta samalla tavalla kuin ennen.<\/span><\/li>\n
  2. Suhde itseens\u00e4: Lankeemus johti my\u00f6s ihmisen sis\u00e4iseen ristiriitaan. H\u00e4n tuli tietoiseksi omasta alastomuudestaan ja h\u00e4pe\u00e4st\u00e4, mik\u00e4 symboloi syyllisyytt\u00e4 ja riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden tunnetta. Ihminen alkoi vertailla itse\u00e4\u00e4n Jumalaan ja kokea itsens\u00e4 vajavaiseksi. T\u00e4m\u00e4 heikensi h\u00e4nen itsetuntoaan ja sai h\u00e4net etsim\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 ja arvoa ulkoisista asioista.<\/span><\/li>\n
  3. Suhde toisiin: Lankeemus vaikutti my\u00f6s ihmissuhteisiin. Ensimm\u00e4inen pariskunta alkoi syytt\u00e4\u00e4 toisiaan ja kilpailla kesken\u00e4\u00e4n. Heid\u00e4n v\u00e4lilleen tuli et\u00e4isyytt\u00e4 ja ep\u00e4luottamusta. T\u00e4m\u00e4 kuvaa hengen heikkenemist\u00e4, sill\u00e4 ihminen menetti kyvyn rakastaa ja luottaa toisiin ehdoitta.<\/span><\/li>\n
  4. Suhde luomakuntaan: My\u00f6s ihmisen suhde luomakuntaan muuttui. Alun perin harmoninen yhteys korvautui riistolla ja alistamisella. Ihminen alkoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luontoa itsekk\u00e4isiin tarkoituksiin v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sen hyvinvoinnista. T\u00e4m\u00e4 kuvaa hengen heikkenemist\u00e4, sill\u00e4 ihminen menetti kyvyn n\u00e4hd\u00e4 luomakuntaa Jumalan lahjana ja hoitaa sit\u00e4 vastuullisesti.<\/span><\/li>\n<\/ol>\n

    Lankeemuksen seurauksena ihmisen henki siis heikkeni monin tavoin. Se johti eroon Jumalasta, sis\u00e4iseen ristiriitaan, ihmissuhdevaikeuksiin ja luomakunnan riistoon. On kuitenkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 Jumalan rakkaus ja armo ovat aina l\u00e4sn\u00e4. Kristuksen sovitusty\u00f6n kautta ihmiselle avautuu mahdollisuus palata takaisin yhteyteen Jumalan kanssa ja kokea hengen uudistumista.<\/span><\/p>\n

    Ihmisen syntiinlankeemus ja siit\u00e4 seurannut hengen heikkeneminen rajoittavat kyky\u00e4mme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 maailmaa ja itse\u00e4mme. Ylpeys, itsekkyys ja lihalliset himot saavat meid\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n vain omaa tyydytyst\u00e4mme ja hallintaamme. T\u00e4m\u00e4n seurauksena n\u00e4emme maailman pelkk\u00e4n\u00e4 objektina, josta ottaa ja jota hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 omien tarpeidemme tyydytt\u00e4miseksi.<\/span><\/p>\n

    T\u00e4llainen pinnallinen n\u00e4kemys est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 luomisen todellista kauneutta, mysteeri\u00e4 ja tarkoitusta. J\u00e4\u00e4mme vangiksi omaan rajalliseen n\u00e4k\u00f6kulmaamme emmek\u00e4 kykene kokemaan todellisuutta sen t\u00e4yteydess\u00e4.<\/span><\/p>\n

    Onneksi tilanne ei ole toivoton. Ortodoksisen n\u00e4kemyksen mukaan meill\u00e4 on edelleen mahdollisuus nousta t\u00e4m\u00e4n rajoittuneen tietoisuuden yl\u00e4puolelle. Vaikka emme koskaan pysty t\u00e4ysin poistamaan syntiinlankeemuksen varjoja, voimme Kristuksen avulla avata silm\u00e4mme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n maailman uudestaan – Jumalan luomana lahjana, joka on t\u00e4ynn\u00e4 ihmetyst\u00e4 ja kunnioitusta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kauneutta.<\/span><\/p>\n

    Maailmankaikkeus on enemm\u00e4n kuin vain fyysinen todellisuus. Se on Jumalan luoma lahja, joka heijastaa H\u00e4nen rakkauttaan ja hyvyytt\u00e4\u00e4n. Maailman tarkoitus on toimia sillanp\u00e4\u00e4n\u00e4 kohti korkeampaa, hengellist\u00e4 todellisuutta, jossa vallitsee t\u00e4ydellinen rakkaus ja yhteys Jumalan ja ihmisten v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/p>\n

    Jotta voisimme n\u00e4hd\u00e4 maailman t\u00e4ss\u00e4 valossa, meid\u00e4n on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 sen l\u00e4pin\u00e4kyvyys – se, ett\u00e4 se viittaa johonkin itse\u00e4\u00e4n suurempaan. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys heikkeni syntiinlankeemuksen my\u00f6t\u00e4, kun ihminen menetti yhteyden Jumalaan ja alkoi n\u00e4hd\u00e4 maailman pelkk\u00e4n\u00e4 objektina, jota hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n

    Pelastus Kristuksessa palauttaa t\u00e4m\u00e4n yhteyden ja avaa silm\u00e4mme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n maailman uudelleen Jumalan luomana lahjana. Se vapauttaa meid\u00e4t kuoleman ja turmeluksen vallasta ja johdattaa meid\u00e4t takaisin kohti alkuper\u00e4ist\u00e4 tarkoitustamme: el\u00e4m\u00e4\u00e4 yhteydess\u00e4 Jumalan ja toistemme kanssa.<\/span><\/p>\n

    Vaikka syntiinlankeemus himmensi kyky\u00e4mme n\u00e4hd\u00e4 maailman hengellinen ulottuvuus, se ei tuhonnut sit\u00e4 kokonaan. Ihmisen henki voi edelleen kehitty\u00e4 ja kasvaa kohti Jumalaa, jopa keskell\u00e4 vajavaista ja rajallista ymm\u00e4rryst\u00e4mme.<\/span><\/p>\n

    Erityisesti Gregorios Nyssalaisen ja Dumitru Staniloaen tulkintojen valossa. El\u00e4m\u00e4n puu edustaa paratiisin tilaa ja yhteytt\u00e4 Jumalaan, mutta se voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 monella tasolla: se voi symboloida maailmaa itse\u00e4\u00e4n, ihmisen j\u00e4rke\u00e4, rakastavaa l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 tai lopulta Kristusta, joka \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4ll\u00e4 rakkaudellaan t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaiken.<\/span><\/p>\n

    Ihmisen lankeemus paratiisista ei tarkoita kirjaimellista erottamista el\u00e4m\u00e4n puusta, vaan kyvytt\u00f6myytt\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 ja kokea sit\u00e4. Maailma s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 potentiaalinsa ”el\u00e4m\u00e4n puuna”, mutta synnin varjo peitt\u00e4\u00e4 sen ihmissilmilt\u00e4. Pyh\u00e4t, jotka ovat kohonneet maallisten siteiden yl\u00e4puolelle, kykenev\u00e4t yh\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n maailman jumalallisessa valossaan ja kokemaan el\u00e4m\u00e4n puun todellisuuden.<\/span><\/p>\n

    Synti erottaa ihmisen Jumalasta ja siten my\u00f6s hyv\u00e4st\u00e4. Se johtaa hengelliseen kuolemaan ja heikent\u00e4\u00e4 koko luomakuntaa. Helvetti ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n ikuisen kuoleman tilana, jossa ihminen on eristyksiss\u00e4 Jumalan l\u00e4sn\u00e4olosta ja todellisen maailman kauneudesta.<\/span><\/p>\n

    Vaikka kaikki eiv\u00e4t saavuta pyhyytt\u00e4, Kristuksen tuleminen tuo toivoa kaikille. Kristuksessa el\u00e4m\u00e4n puu on j\u00e4lleen kaikkien ulottuvilla, ja se tarjoaa mahdollisuuden palata yhteyteen Jumalan kanssa.<\/span><\/p>\n

    Staniloae ei pyri esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n omia n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n, vaan toimii pikemminkin kirkon perinteisten opetusten tulkitsijana. H\u00e4n avaa meille ikiaikaisia viisauksia, jotka auttavat ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen asemaa luomakunnassa ja Jumalan suurta rakkautta.<\/span><\/p>\n

    Ihmisen kolmiyhteys: ruumis, sielu ja henki<\/strong><\/span><\/p>\n

    Staniloaen mukaan ihminen ei ole vain ruumis ja sielu, vaan my\u00f6s henki, jotka liittyv\u00e4t yhteen. Kristillisess\u00e4 uskossa ruumis n\u00e4hd\u00e4\u00e4n hengen temppelin\u00e4, joka ylitt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4n fyysisyyden ja osallistuu hengen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Hengen l\u00e4sn\u00e4olo ruumiissa mahdollistaa syvemm\u00e4n tietoisuuden, herkkyyden ja kyvyn kokea kipua ja nautintoa ainutlaatuisella tavalla.<\/span><\/p>\n

    Vaikka ruumis ja sielu ovat tiiviisti yhteydess\u00e4, ne ovat my\u00f6s erillisi\u00e4. Ruumis on hengen asuinsija ja v\u00e4line toimia maailmassa, kun taas sielu on per\u00e4isin Jumalan Hengest\u00e4 ja siksi kuolematon.<\/span><\/p>\n

    Staniloae kritisoi ajatusta ruumiista sielun vankilana, korostaen niiden samanaikaista luomista ja yhteytt\u00e4. H\u00e4n torjuu my\u00f6s k\u00e4sityksen sielun kuolevaisuudesta tai sen vaipumisesta uneen kuoleman j\u00e4lkeen. Sen sijaan h\u00e4n korostaa Jumalan tahtoa ihmisen sielun kuolemattomuudesta ja sen roolia ikuisessa suhteessa Jumalaan.<\/span><\/p>\n

    Ortodoksisessa traditiossa korostuu my\u00f6s j\u00e4rjen merkitys Jumalan tuntemisessa. J\u00e4rki, vapautettuna maailmallisista rajoituksista, voi kokea Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon intuitiivisesti. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on kuitenkin mielen ja syd\u00e4men yhteys rukouksessa. Pelkk\u00e4 \u00e4lyllinen rukous on kylm\u00e4, kun taas pelkk\u00e4 tunne j\u00e4\u00e4 pinnalliseksi. Vasta syd\u00e4men syvyyksiss\u00e4, Jumalan rakkauden kokemuksessa, mieli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 todellisen levon ja yhteyden Jumalaan.<\/span><\/p>\n

    Staniloae muistuttaa, ett\u00e4 todellinen rukous on vapaa mielikuvista ja teologisista spekulaatioista. Se on tietoisuutta Jumalan l\u00e4sn\u00e4olosta, joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4men ilolla, kiitollisuudella, rakkaudella ja n\u00f6yryydell\u00e4. Vain Jumalan rakkauden kokemus voi tyydytt\u00e4\u00e4 ihmisen syvimm\u00e4n kaipuun ja johdattaa h\u00e4net todelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

    Ihminen suhteessa Jumalaan ja l\u00e4himm\u00e4iseen<\/strong><\/span><\/p>\n

    Vaikka sanonta ”ihminen on ihmiselle susi” pit\u00e4\u00e4kin sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n totuuden siemenen, Jumalan alkuper\u00e4inen suunnitelma oli toinen. Ihmiset luotiin toisilleen avuksi ja iloksi, rinnalla kulkijoiksi. T\u00e4m\u00e4n vuoksi ihmisill\u00e4 on luontainen tarve olla vuorovaikutuksessa sek\u00e4 Jumalan ett\u00e4 toisten ihmisten kanssa.<\/span><\/p>\n

    Staniloae korostaa, ett\u00e4 ihmisen on mahdotonta paeta t\u00e4t\u00e4 yhteytt\u00e4. Vaikka synti onkin heikent\u00e4nyt ihmisen kyky\u00e4 rakkauteen ja luonut itsekk\u00e4it\u00e4 taipumuksia, kaipaus yhteyteen ja kyky rakkauteen s\u00e4ilyv\u00e4t.<\/span><\/p>\n

    Todellinen kommunikaatio syntyy, kun ihminen oppii n\u00e4kem\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ja muut Jumalan kuvina ja kohtelemaan heit\u00e4 sen mukaisesti. T\u00e4m\u00e4 vaatii tietoista huomion suuntaamista toisiin, heid\u00e4n kuuntelemistaan ja kunnioittamistaan.<\/span><\/p>\n

    Synti saa ihmisen n\u00e4kem\u00e4\u00e4n maailman itsekk\u00e4iden halujensa objektina ja johtaa h\u00e4net ep\u00e4ilykseen, murheeseen ja lopulta eroon Jumalasta ja l\u00e4himm\u00e4isist\u00e4. Vasta rakkaudessa ja yhteydess\u00e4 toisiin ihmisiin ihminen voi kokea todellisen hyv\u00e4n ja oman olemassaolonsa tarkoituksen.<\/span><\/p>\n

    Staniloae muistuttaa my\u00f6s anteeksiannon t\u00e4rkeydest\u00e4. Anteeksiantamattomuus ja katumattomuus pit\u00e4v\u00e4t ihmisen vankina menneisyyteen ja est\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kokemasta todellista vapautta ja rakkautta.<\/span><\/p>\n

    Todellinen vapaus l\u00f6ytyy Jumalan ja l\u00e4himm\u00e4isen rakastamisesta. Se on jatkuvaa kasvamista rakkaudessa ja yhteydess\u00e4, joka on mahdollinen vain Jumalan avulla.<\/span><\/p>\n

    Staniloae n\u00e4kee it\u00e4isen kristillisyyden hengellisyyden tarjoavan parhaat ty\u00f6kalut t\u00e4lle matkalle kohti todellista vapautta ja yhteytt\u00e4 Jumalaan ja l\u00e4himm\u00e4iseen.<\/span><\/p>\n

    Pyhyyden luonne ja merkitys ihmisen yhteydelle Jumalaan ja l\u00e4himm\u00e4iseen<\/strong><\/span><\/p>\n

    Staniloae pohtii pyhyyden luonnetta syv\u00e4llisesti, nojaten pyh\u00e4n Maksimos Tunnustajan ajatukseen luonnollisen ja yliluonnollisen ilmoituksen samanarvoisuudesta pyhille. Pyhiss\u00e4 Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo on niin voimakas, ett\u00e4 se tekee heist\u00e4 ”palavia pensaita”, jotka s\u00e4teilev\u00e4t Jumalan valoa ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ymp\u00e4rilleen.<\/span><\/p>\n

    Pyhyys on samanaikaisesti sek\u00e4 pelottavaa ett\u00e4 vetoavaa. Se paljastaa ihmisen oman syntisyyden ja saa h\u00e4net vapisemaan Jumalan edess\u00e4, mutta samalla se vet\u00e4\u00e4 puoleensa ja kutsuu yhteyteen. Pyh\u00e4t, jotka ovat puhdistaneet itsens\u00e4 intohimoista ja kasvaneet hyveiss\u00e4, heijastavat Jumalan tietoisuuden ikuista valoa ja toimivat esimerkkein\u00e4 muille.<\/span><\/p>\n

    Staniloae korostaa erityisesti Neitsyt Marian asemaa pyhimp\u00e4n\u00e4 kaikkien pyhien joukossa. Marian ainutlaatuinen yhteys Kristukseen, h\u00e4nen n\u00f6yryytens\u00e4 ja rakkautensa tekev\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 esikuvan ja esirukoilijan koko ihmiskunnalle.<\/span><\/p>\n

    Rukouksella on Staniloaen mukaan keskeinen rooli ihmisen suhteessa Jumalaan ja l\u00e4himm\u00e4iseen. Rukous yhdist\u00e4\u00e4 el\u00e4vi\u00e4 ja kuolleita, vahvistaa ihmissuhteita ja avaa syd\u00e4met rakkaudelle. Rukoilemalla toisen puolesta ihminen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 velvollisuutensa l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 kohtaan ja avaa samalla oman syd\u00e4mens\u00e4 Jumalan rakkaudelle.<\/span><\/p>\n

    Erityisen t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 Staniloae pit\u00e4\u00e4 liturgiaa, jossa n\u00e4kyv\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n kirkko kohtaavat Kristuksen ruumiissa ja veress\u00e4. Liturgiassa ihminen yhdistyy Kristuksen uhriin ja saa osallisuuden Jumalan armoon ja rakkauteen.<\/span><\/p>\n

    Yhteenvetona voidaan todeta, ett\u00e4 Staniloaen mukaan pyhyys, rukous ja liturgia ovat kaikki avainasemassa ihmisen matkalla kohti todellista yhteytt\u00e4 Jumalaan ja l\u00e4himm\u00e4iseen.<\/span><\/p>\n

    Ihminen ja maailmankaikkeus osana Jumalan suunnitelmaa<\/strong><\/span><\/p>\n

    Staniloae korostaa, ett\u00e4 ihminen ja kosmos ovat erottamattomasti yhteydess\u00e4 toisiinsa ja Jumalaan. Maailma on Jumalan luoma ja sill\u00e4 on tarkoitus: se on luotu rakkaudesta, jotta luodut olennot voisivat kokea Jumalan hyvyyden ja osallisuuden kolmiyhteiseen rakkauteen.<\/span><\/p>\n

    Staniloae painottaa, ett\u00e4 sek\u00e4 luonnollinen ett\u00e4 yliluonnollinen ilmoitus ovat t\u00e4rkeit\u00e4 ja toisiinsa kietoutuneita. Ne heijastavat Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloa ja ohjaavat ihmist\u00e4 kohti yhteytt\u00e4 Luojaansa. Vaikka syntiinlankeemus onkin h\u00e4m\u00e4rt\u00e4nyt t\u00e4t\u00e4 yhteytt\u00e4, Jumalan armo ja rakkaus ovat edelleen l\u00e4sn\u00e4 ja kutsuvat ihmist\u00e4 takaisin luokseen.<\/span><\/p>\n

    Ihmisen\u00e4 oleminen merkitsee Staniloaelle syv\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 luomakuntaan ja Jumalaan. Ihmisluonto on osa luotua luontoa, ja sen t\u00e4ydellinen toteutuminen on mahdollista vain yhteydess\u00e4 Jumalaan. T\u00e4m\u00e4n vuoksi ihmisen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4 sopusoinnussa itsens\u00e4, l\u00e4himm\u00e4istens\u00e4 ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n luonnon kanssa.<\/span><\/p>\n

    Staniloae korostaa my\u00f6s eskatologian eli lopun aikojen merkityst\u00e4. Maailmanhistoria ei ole sattumanvaraista vaan se etenee kohti p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4, joka on Jumalan yhteydess\u00e4 oleva ikuinen el\u00e4m\u00e4. T\u00e4m\u00e4 toivo tulevaisuudesta antaa merkityksen my\u00f6s nykyiselle el\u00e4m\u00e4lle ja ohjaa ihmist\u00e4 kohti hyvyytt\u00e4 ja rakkautta.<\/span><\/p>\n

    Vaikka Staniloae nojaa vahvasti kirkkoisien opetuksiin, h\u00e4n tuo esiin my\u00f6s omia tulkintojaan ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tilaa avoimille kysymyksille. Esimerkiksi kuilu hyvien ja pahojen kohtalon v\u00e4lill\u00e4 j\u00e4\u00e4 lopulta arvoitukseksi, vaikka rukouksen voima ja Jumalan armo antavatkin toivoa my\u00f6s niille, jotka ovat eksyneet pois valosta.<\/span><\/p>\n

    Yhteenvetona voidaan todeta, ett\u00e4 Staniloaen mukaan ihmisen\u00e4 oleminen on jatkuvaa matkaa kohti Jumalaa ja t\u00e4ydemp\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 luomakuntaan. T\u00e4m\u00e4 matka tapahtuu sek\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 maailmassa, ja sen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on ikuinen ilo ja rakkaus Jumalan yhteydess\u00e4.<\/span><\/p>\n

    Ihmisen ja luonnon erottamaton yhteys Jumalan suunnitelmassa<\/strong><\/span><\/p>\n

    Staniloae korostaa ihmisen ja luonnon syv\u00e4\u00e4, ontologista yhteytt\u00e4. Ne ovat erottamattomat osat Jumalan luomaa kokonaisuutta, jossa ihminen on kutsuttu vastuulliseen ja kunnioittavaan suhteeseen ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n maailman kanssa.<\/span><\/p>\n

    Staniloae kritisoi l\u00e4ntisen kristillisyyden taipumusta erottaa ihmisen pelastus luonnosta. H\u00e4nen mukaansa pelastus koskettaa koko luomakuntaa ja ihmisen t\u00e4ydellisyys edellytt\u00e4\u00e4 harmonista yhteytt\u00e4 luontoon. T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n nojaa vahvasti ortodoksiseen perinteeseen ja kirkkoisien opetuksiin.<\/span><\/p>\n

    Ihmisen teht\u00e4v\u00e4 on Staniloaelle ”inhimillist\u00e4\u00e4” luomakuntaa eli tuoda esiin sen syvint\u00e4 merkityst\u00e4 ja kauneutta. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu yhteisty\u00f6ss\u00e4 Jumalan kanssa, joka on l\u00e4sn\u00e4 sek\u00e4 luonnossa ett\u00e4 ihmisen omassatunnossa. Ihminen ei ole luonnon herra vaan sen vastuullinen hoivaaja, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on vaalia ja suojella Jumalan luomaa maailmaa.<\/span><\/p>\n

    Staniloae painottaa my\u00f6s Jumalan jatkuvaa l\u00e4sn\u00e4oloa ja toimintaa maailmassa. Jumala ei ole luonut maailmaa ja j\u00e4tt\u00e4nyt sit\u00e4 oman onnensa nojaan, vaan h\u00e4n ohjaa ja varjelee sit\u00e4 kaitselmuksessaan. T\u00e4m\u00e4 kaitselmus ilmenee sek\u00e4 luonnonlaeissa ett\u00e4 historiallisissa tapahtumissa, ja se ohjaa ihmiskuntaa kohti lopullista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4 eli yhteytt\u00e4 Jumalaan.<\/span><\/p>\n

    Staniloae n\u00e4kee ihmisen ja luonnon v\u00e4lisen suhteen my\u00f6s hengellisen\u00e4 peilin\u00e4. Ihmisen sis\u00e4inen tila heijastuu h\u00e4nen suhteessaan luontoon ja p\u00e4invastoin. Kun ihminen el\u00e4\u00e4 sopusoinnussa itsens\u00e4, l\u00e4himm\u00e4istens\u00e4 ja luonnon kanssa, h\u00e4n avautuu Jumalan rakkaudelle ja armoille.<\/span><\/p>\n

    Staniloae tuo esiin my\u00f6s mielenkiintoisen yhteyden l\u00e4ntisen teologian, erityisesti Karl Rahnerin, ajatuksiin. Molemmat korostavat ihmisen kyky\u00e4 tavoitella Jumalaa ja kokea h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4olonsa jo t\u00e4ss\u00e4 ajassa. Staniloae kuitenkin lis\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kokemus on t\u00e4ydellinen vain, kun se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s yhteyden luontoon.<\/span><\/p>\n

    Yhteenvetona voidaan todeta, ett\u00e4 Staniloaen mukaan ihminen on osa suurta, Jumalan luomaa kokonaisuutta, jossa jokaisella osalla on oma t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Ihmisen\u00e4 oleminen merkitsee vastuullista ja rakastavaa suhdetta sek\u00e4 luontoon ett\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isiin, ja t\u00e4m\u00e4 suhde on avainasemassa matkalla kohti Jumalaa ja todellista t\u00e4yttymyst\u00e4.<\/span><\/p>\n

    N\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n maailman yhteys<\/strong><\/span><\/p>\n

    Staniloae korostaa, ett\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4n, aistein havaittavan maailman lis\u00e4ksi on olemassa my\u00f6s n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n maailma, joka on enkelien ja demonien asuinsija, taivas ja helvetti. Ihmisill\u00e4 ja enkeleill\u00e4 on erityinen yhteys, joka ylitt\u00e4\u00e4 n\u00e4iden maailmojen rajat.<\/span><\/p>\n

    Enkelit ovat iankaikkisia olentoja, jotka Jumala on luonut ihmisten avuksi. Heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 on auttaa ihmisi\u00e4 saavuttamaan iankaikkisuus ja nostamaan my\u00f6s n\u00e4kyv\u00e4 maailma Jumalan yhteyteen. Enkelit toimivat v\u00e4litt\u00e4jin\u00e4 Jumalan ja ihmisten v\u00e4lill\u00e4, ja he auttavat meit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan todellisuutta.<\/span><\/p>\n

    Staniloae painottaa, ett\u00e4 enkelit ovat olleet olemassa jo ennen n\u00e4kyv\u00e4n maailman ja ihmisen luomista. Heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4kin l\u00e4heist\u00e4 yhteytt\u00e4 luomakuntaan. Kristuksen inkarnaation my\u00f6t\u00e4 enkelien rooli muuttui, ja Kirkosta tuli keskeinen v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n maailman v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/p>\n

    Staniloae viittaa kirkkoisien opetuksiin, joiden mukaan enkelit ovat ihmisi\u00e4 korkeampia olentoja, mutta heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 on palvella ihmiskuntaa. Enkelien apu on osoitus heid\u00e4n kunniastaan ja vastuuntunnostaan heikompia kohtaan.<\/span><\/p>\n

    Staniloae pohtii my\u00f6s Louis Bouyerin ajatusta, jonka mukaan n\u00e4kyv\u00e4 maailma on ik\u00e4\u00e4n kuin kuori t\u00e4ydelliselle, hengelliselle maailmalle. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n maailma on el\u00e4vien, luotujen persoonien maailma, johon meill\u00e4 on p\u00e4\u00e4sy uskon kautta.<\/span><\/p>\n

    Yhteys enkelimaailmaan avautuu meille symbolien ja mietiskelyn kautta. Enkelit auttavat meit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan ilmoituksia ja kasvattamaan ymm\u00e4rryst\u00e4mme Jumalan olemuksesta. Vaikka enkelit ovatkin viisaita, he eiv\u00e4t tunne Jumalan suunnitelmia t\u00e4ysin. Vasta Kristuksen lihaksituleminen paljasti Jumalan \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n rakkauden ja ihmiskunnan arvon.<\/span><\/p>\n

    Staniloae korostaa, ett\u00e4 enkelit ovat aina l\u00e4sn\u00e4 auttamassa ja rohkaisemassa meit\u00e4, vaikka emme heit\u00e4 n\u00e4ek\u00e4\u00e4n. Rukous on yksi tapa avata syd\u00e4memme heid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4ololleen. Yhdess\u00e4 enkelit ja ihmiset muodostavat kuoron, joka ylist\u00e4\u00e4 Jumalan suuruutta ja kirkkautta.<\/span><\/p>\n

    Pahuuden olemus ja helvetin todellisuus<\/strong><\/span><\/p>\n

    Staniloae kuvaa helvetti\u00e4 pahojen henkien, demonien, asuinpaikaksi, joka sijaitsee ihmismaailman alapuolella. H\u00e4n painottaa, ett\u00e4 alun perin pahuutta ei ollut olemassa, vaan se syntyi enkelien kapinasta Jumalaa vastaan. N\u00e4m\u00e4 langenneet enkelit, joita johtaa Saatana, menettiv\u00e4t hyvyytens\u00e4 ja heist\u00e4 tuli pahuuden v\u00e4likappaleita.<\/span><\/p>\n

    On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 Jumala ei luonut pahuutta. Se on seurausta luotujen olentojen vapaasta tahdosta ja heid\u00e4n valinnastaan k\u00e4\u00e4nty\u00e4 pois Jumalasta. Staniloae korostaa, ett\u00e4 pahuus ei ole osa todellisuuden perusolemusta, vaan se on pikemminkin hyvyyden puutetta, ”miinusmerkki” olemassaolossa.<\/span><\/p>\n

    Louis Bouyerin sanoin pahuus on kuin riitasointu kauniissa harmoniassa. Se on s\u00e4r\u00f6 luomakunnassa, jota pahat voimat pyrkiv\u00e4t laajentamaan. Ihminen on osa t\u00e4t\u00e4 kamppailua, ja meid\u00e4n taipumuksemme pahuuteen on osoitus siit\u00e4, ett\u00e4 olemme joutuneet orjuuteen synnin ja kuoleman valtaan.<\/span><\/p>\n

    Staniloae selvent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 demonit ovat menett\u00e4neet kykyns\u00e4 hyvyyteen, ja heid\u00e4n ainoa tarkoituksensa on houkutella ihmisi\u00e4 pois Jumalan luota. He kylv\u00e4v\u00e4t ep\u00e4ilyksen siemeni\u00e4, lietsovat riitoja ja yritt\u00e4v\u00e4t saada meid\u00e4t uskomaan, ett\u00e4 todellinen onni l\u00f6ytyy ilman Jumalaa.<\/span><\/p>\n

    Demonit ovat taitavia manipuloijia, jotka osaavat hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 heikkouksiamme ja pelkojamme. He voivat jopa ottaa ruumiillisen muodon ja esiinty\u00e4 meille houkuttelevina tai pelottavina olentoina. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 demonit saavat voimansa meid\u00e4n synneist\u00e4mme ja riippuvuuksistamme.<\/span><\/p>\n

    Staniloae kuvaa helvetti\u00e4 lopulliseksi eroksi Jumalasta ja kaikesta hyv\u00e4st\u00e4. Se on ikuinen tila, jossa vallitsee yksin\u00e4isyys, ep\u00e4toivo ja k\u00e4rsimys. Helvetiss\u00e4 ihmisen synti ja pahuus saavuttavat t\u00e4yden mittansa, ja h\u00e4n on ikuisesti erotettu rakkauden ja armon l\u00e4hteest\u00e4.<\/span><\/p>\n

    On kuitenkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 Jumala ei halua kenenk\u00e4\u00e4n joutuvan helvettiin. H\u00e4n tarjoaa meille pelastusta ja iankaikkista el\u00e4m\u00e4\u00e4 Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4mme on k\u00e4\u00e4nty\u00e4 pois synnist\u00e4 ja uskoa Jeesukseen, jolloin meid\u00e4t vapautetaan pahuuden vallasta ja saamme osallisuuden Jumalan kirkkauteen.<\/span><\/p>\n

     <\/p>\n

    KIRJALLISUUS<\/span><\/p>\n

    Staniloae, Dumitru <\/strong><\/span><\/p>\n

    Prayer and Holiness: The Icon of Man Renewed in God. Fairacres, Oxford: Convent of the Incarnation. Third edition, 1987. Fairacres publication, nro 82. 1982<\/span><\/p>\n

    The Experience of God: Orthodox Dogmatic Theology. (Teologica dogmatica ortodoxa, 1978.) Vol. 1. Revelation and the Knowledge of the Triune God. Translated Ioan Ioanita and Robert Barringer. Brookline, Massachusetts: Holy Cross Orthodox Press. 1994<\/span><\/p>\n

    The Experience of God: Orthodox Dogmatic Theology. (Teologica dogmatica ortodoxa, 1978.)\u00a0\u00a0 Vol.2. The World: Creation and Deification. Translated Ioan Ioanita and Robert Barringer. Brookline, Massachusetts: Holy Cross Orthodox Press. 2000<\/span><\/p>\n

    Experience of God: Orthodox Dogmatic Theology. (Teologica dogmatica ortodoxa, 1978.) Vol.3. The Person of Jesus Christ as God and Savior. Translated Ioan Ioanita. Brookline, Massachusetts: Holy Cross Orthodox Press. 2011<\/span><\/p>\n

    Experience of God: Orthodox Dogmatic Theology. (Teologica dogmatica ortodoxa, 1978.) Vol.4. The Church: Communion in the Holy Spirit. Translated Ioan Ioanita. Brookline, Massachusetts: Holy Cross Orthodox Press. 2012a<\/span><\/p>\n

    Experience of God: Orthodox Dogmatic Theology. (Teologica dogmatica ortodoxa, 1978.) Vol.5. The Sanctifying Mysteries. Translated Ioan Ioanita and Robert Barringer. Brookline, Massachusetts: Holy Cross Orthodox Press. 2012a<\/span><\/p>\n

    Experience of God: Orthodox Dogmatic Theology. (Teologica dogmatica ortodoxa, 1978.) Vol.6. The Fulfillment of Creation. Translated Ioan Ioanita. Brookline, Massachusetts: Holy Cross Orthodox Press. 2013<\/span><\/p>\n

    Bouyer, Louis <\/strong><\/span><\/p>\n

    Cosmos: The World and the Glory of God. (Cosmos: Le Monde et La Gloire de Dieu, 1982.) Traslated by Pierre de Fontnouvelle. Massachusetts: St. Bede\u00b4s Publications. 1988<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    Dumitru Staniloae (1903-1993) oli merkitt\u00e4v\u00e4 romanialainen ortodoksiteologi, jonka teologia painottuu vahvasti kirkkoisien opetukseen. Staniloaen mukaan Jumalan suunnitelma ihmisest\u00e4 on monimutkainen<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-2553","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2553","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2553"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2553\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2554,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2553\/revisions\/2554"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2553"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2553"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2553"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}