{"id":2509,"date":"2024-10-24T17:15:19","date_gmt":"2024-10-24T14:15:19","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=2509"},"modified":"2024-10-24T17:15:19","modified_gmt":"2024-10-24T14:15:19","slug":"pyha-gregorios-nyssalainen-apologeettinen-suuri-katekeesi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2024\/10\/24\/pyha-gregorios-nyssalainen-apologeettinen-suuri-katekeesi\/","title":{"rendered":"Pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen APOLOGEETTINEN SUURI KATEKEESI"},"content":{"rendered":"

Pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen APOLOGEETTINEN SUURI KATEKEESI<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hde:<\/strong><\/span><\/p>\n

A SELECT LIBRARY OF NICENE AND POST-NICENE FATHERS OF<\/span><\/p>\n

THE CHRISTIAN CHURCH.<\/span><\/p>\n

Second Series.<\/span><\/p>\n

TRANSLATED INTO ENGLISH WITH PROLEGOMENA AND EXPLANATORY NOTES<\/span><\/p>\n

UNDER THE EDITORIAL SUPERVISION OF<\/span><\/p>\n

HENRY WAGE, D.D., Principal of King s College,<\/span><\/p>\n

London.<\/span><\/p>\n

AND PHILIP SCHAFF, D.D., LLD.,<\/span><\/p>\n

Professor of Church History in the Union Theological Seminary, New York.<\/span><\/p>\n

IN CONNECTION WITH A NUMBER OF PATRISTIC SCHOLARS OF EUROPE AND AMERICA.<\/span><\/p>\n

VOLUME V.<\/strong><\/span><\/p>\n

GREGORY OF NYSSA\u00a0\u00a0 DOGMATIC TREATISES,<\/strong><\/span><\/p>\n

OXFORD:<\/span><\/p>\n

PARKER AND COMPANY.<\/span><\/p>\n

NEW YORK:<\/span><\/p>\n

THE CHRISTIAN LITERATURE COMPANY.<\/span><\/p>\n

MDCCCXCIII<\/span><\/p>\n

***<\/span><\/p>\n

SELECT WRITINGS AND LETTERS<\/span><\/p>\n

OF<\/span><\/p>\n

GREGORY, BISHOP OF NYSSA\u00a0 <\/strong><\/span><\/p>\n

TRANSLATED, WITH PROLEGOMENA, NOTES, AND INDICES, BY WILLIAM MOORE, M.A.,<\/span><\/p>\n

RECTOR OF APPLETON, LATE FELLOW OF MAGDALEN COLLEGE, OXFORD;<\/span><\/p>\n

AND<\/span><\/p>\n

HENRY AUSTIN WILSON, M.A.,<\/span><\/p>\n

FELLOW AND LIBRARIAN OF MAGDALEN COLLEGE, OXFORD.<\/span><\/p>\n

FELLOW AND LIBRARIAN OF MAGDALEN COLLEGE, OXFORD.<\/span><\/p>\n

\n

\n

 <\/p>\n

YHTEENVETO<\/strong><\/span><\/p>\n

KOLMINAISUUS<\/strong><\/span><\/p>\n

PROLOGI<\/strong><\/span><\/p>\n

I luku.\u00a0 <\/strong><\/span><\/p>\n

Usko Jumalaan perustuu maailman j\u00e4rjestyksess\u00e4 ilmenev\u00e4\u00e4n taiteeseen ja viisauteen: usko Jumalan ykseyteen perustuu siihen t\u00e4ydellisyyteen, jonka t\u00e4ytyy kuulua H\u00e4nelle voiman, hyvyyden, viisauden jne. suhteen. Silti kristityn, joka taistelee monijumalaisuutta vastaan, on varottava, ettei h\u00e4n hellenismi\u00e4 vastaan taistellessaan alitajuisesti sorru juutalaisuuteen. Sill\u00e4 Jumalalla on Logos: muuten H\u00e4n olisi vailla j\u00e4rke\u00e4. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Logos voi olla vain Jumalan ominaisuus. Meid\u00e4t johdatetaan Logoksesta ylev\u00e4mp\u00e4\u00e4n k\u00e4sitykseen, kun otetaan huomioon, ett\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin Jumala on meit\u00e4 suurempi, my\u00f6s kaikkien h\u00e4nen predikaattiensa on oltava korkeampia kuin ne, jotka kuuluvat meille.<\/span><\/p>\n

Meid\u00e4n logoksemme on rajallinen ja katoavainen, mutta jumalallisen Logoksen ydinolemus (hypostasis<\/em>) on oltava tuhoutumaton ja samalla el\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 rationaalinen ei voi olla eloton, kuten kivi. Sill\u00e4 on my\u00f6s oltava itsen\u00e4inen el\u00e4m\u00e4, ei osallistuva el\u00e4m\u00e4, sill\u00e4 muuten se menett\u00e4isi yksinkertaisuutensa; ja koska se on el\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 on my\u00f6s oltava tahdon kyky.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n Logoksen tahdon on vastattava h\u00e4nen voimaansa, sill\u00e4 valinnan ja voimattomuuden sekoitus taas tuhoaisi yksinkertaisuuden. Koska h\u00e4nen tahtonsa on jumalallinen, sen on oltava my\u00f6s hyv\u00e4. T\u00e4st\u00e4 kyvyst\u00e4 ja tahdosta ty\u00f6h\u00f6n seuraa hyv\u00e4n toteuttaminen; siksi viisaasti ja taidokkaasti s\u00e4\u00e4detyn maailman saattaminen olemassaoloon. Mutta koska edelleen looginen k\u00e4sitys Sanasta on tietyss\u00e4 mieless\u00e4 suhteellinen, siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 yhdess\u00e4 Sanan kanssa on tunnustettava olemassa olevaksi H\u00e4n, joka puhuu sen, eli Sanan Is\u00e4. N\u00e4in uskon mysteeri v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 yht\u00e4 lailla sek\u00e4 juutalaisen monoteismin ett\u00e4 pakanallisen politeismin j\u00e4rjett\u00f6myyden. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 sanomme, ett\u00e4 Sanalla on el\u00e4m\u00e4 ja toiminta; toisaalta vakuutamme, ett\u00e4 l\u00f6yd\u00e4mme logoksesta,<\/em> jonka olemassaolo on johdettu Is\u00e4st\u00e4, kaikki Is\u00e4n olemuksen ominaisuudet.<\/span><\/p>\n

II luku.\u00a0 <\/strong><\/span><\/p>\n

Ihmisen hengityksen analogialla, joka ei ole muuta kuin sis\u00e4\u00e4n- ja uloshengitetty\u00e4 tulta eli meille vierasta asiaa, osoitetaan jumalallisen Hengen yhteys Jumalan olemukseen ja kuitenkin sen olemassaolon itsen\u00e4isyys.<\/span><\/p>\n

III luku.\u00a0 <\/strong><\/span><\/p>\n

Juutalaisesta opista on siis s\u00e4ilynyt jumalallisen olemuksen ykseys: hellenismist\u00e4 ero hypostaaseihin.<\/span><\/p>\n

IV luku. <\/strong><\/span><\/p>\n

\u00a0Juutalainen tuomittu Raamatun perusteella.<\/span><\/p>\n

Inkarnaation j\u00e4rjellisyys.<\/em><\/strong><\/span><\/p>\n

Luvut V. ja VI.<\/strong><\/span><\/p>\n

\u00a0Jumala loi maailman j\u00e4rjell\u00e4\u00e4n ja viisaudellaan; sill\u00e4 h\u00e4n ei ole voinut menetell\u00e4 j\u00e4rjenvastaisesti t\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4; mutta h\u00e4nen j\u00e4rke\u00e4\u00e4n ja viisauttaan ei, kuten edell\u00e4 on osoitettu, pid\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 puhuttuna sanana tai pelkk\u00e4n\u00e4 tiedon hallussapitona, vaan persoonallisena ja tahtovana voimana. Jos koko maailma luotiin t\u00e4m\u00e4n toisen jumalallisen hypostaasin toimesta, niin varmasti my\u00f6s ihminen luotiin t\u00e4ll\u00e4 tavoin; ei kuitenkaan mink\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi, vaan ylenpalttisesta rakkaudesta, jotta olisi olemassa olento, joka osallistuisi jumalallisiin t\u00e4ydellisyyksiin. Jotta ihminen voisi ottaa vastaan n\u00e4it\u00e4 t\u00e4ydellisyyksi\u00e4, oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen olemuksensa sis\u00e4lt\u00e4isi Jumalan kaltaisen elementin; ja erityisesti, ett\u00e4 h\u00e4n olisi kuolematon. N\u00e4in ollen ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. H\u00e4n ei siis voinut olla vailla vapauden, itsen\u00e4isyyden ja itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeuden lahjoja; ja h\u00e4nen osallisuutensa jumalallisiin lahjoihin oli n\u00e4in ollen riippuvainen h\u00e4nen hyveellisyydest\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n vapauden ansiosta h\u00e4n saattoi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 pahan puolesta, joka ei voi saada alkunsa jumalallisesta tahdosta, vaan ainoastaan sis\u00e4isest\u00e4 itsest\u00e4mme, jossa se syntyy poikkeamana hyv\u00e4st\u00e4 ja siten sen puutteena. Pahe on hyveen vastakohta vain paremman puuttumisena. Koska siis kaikki luotu on altis muutokselle, oli mahdollista, ett\u00e4 ensinn\u00e4kin joku luoduista hengist\u00e4 k\u00e4\u00e4nsi katseensa pois hyv\u00e4st\u00e4 ja tuli kateelliseksi, ja ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kateudesta syntyi taipumus pahaan, joka luonnollisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 valmisti tiet\u00e4 kaikelle muulle pahalle. H\u00e4n vietteli ensimm\u00e4iset ihmiset siihen hulluuteen, ett\u00e4 he k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t pois hyvyydest\u00e4, h\u00e4iritsem\u00e4ll\u00e4 jumalallisesti j\u00e4rjestetty\u00e4 harmoniaa heid\u00e4n aistillisen ja \u00e4lyllisen luontonsa v\u00e4lill\u00e4 ja pilaamalla heid\u00e4n tahtonsa ovelasti pahalla.<\/span><\/p>\n

Luvut VII ja VIII. <\/strong><\/span><\/p>\n

Jumala ei j\u00e4tt\u00e4nyt ihmist\u00e4 luomatta, koska h\u00e4n tiesi ennalta ihmisen luomisesta aiheutuvan pahan; sill\u00e4 oli parempi palauttaa syntiset alkuper\u00e4iseen armoon parannuksen ja fyysisen k\u00e4rsimyksen kautta kuin olla luomatta ihmist\u00e4 lainkaan. Langenneiden her\u00e4tt\u00e4minen oli el\u00e4m\u00e4n antajalle, joka on Jumalan viisaus ja voima, sopiva ty\u00f6, ja t\u00e4t\u00e4 varten h\u00e4n tuli ihmiseksi.<\/span><\/p>\n

IX luku. <\/strong><\/span><\/p>\n

Inkarnaatio ei ollut H\u00e4nelle kelvoton; sill\u00e4 vain paha tuo mukanaan alennustilan.<\/em><\/span><\/p>\n

Luku X. <\/strong><\/span><\/p>\n

Vastalause, jonka mukaan \u00e4\u00e4rellinen ei voi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 ja ett\u00e4 ihmisluonto ei siksi voinut ottaa vastaan jumalallista itseens\u00e4, perustuu v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n olettamukseen, jonka mukaan Sanan inkarnaatio tarkoittaa, ett\u00e4 Jumalan \u00e4\u00e4rett\u00f6myys sis\u00e4ltyi lihan rajoihin kuin astiaan. — Liekin ja syd\u00e4men vertailu.<\/span><\/p>\n

Luvut XI, XII ja XIII.<\/strong><\/span><\/p>\n

Muilta osin se tapa, jolla jumalallinen luonto yhdistyi inhimilliseen, ylitt\u00e4\u00e4 k\u00e4sityskykymme; vaikka emme saakaan ep\u00e4ill\u00e4 tuon yhdistyneisyyden tosiasiaa Jeesuksessa, kun otetaan huomioon ne ihmeet, joita h\u00e4n teki. N\u00e4iden ihmeiden yliluonnollinen luonne todistaa niiden jumalallisesta alkuper\u00e4st\u00e4.<\/span><\/p>\n

Luvut XIV, XV, XVI ja XVII.<\/strong><\/span><\/p>\n

Inkarnaation suunnitelmaa hahmotellaan viel\u00e4 tarkemmin, jotta voidaan osoittaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tapa ihmisen pelastamiseksi oli parempi kuin Jumalan tahdon yksitt\u00e4inen p\u00e4\u00e4t\u00f6s. Kristus otti p\u00e4\u00e4lleen inhimillisen heikkouden; mutta se oli fyysinen, ei moraalinen heikkous. Toisin sanoen jumalallinen hyvyys ei muuttunut sen vastakohdaksi, joka on vain pahe. H\u00e4ness\u00e4 sielu ja ruumis yhdistyiv\u00e4t ja sitten erosivat toisistaan luonnon kulun mukaisesti; mutta sen j\u00e4lkeen, kun H\u00e4n oli n\u00e4in puhdistanut ihmisel\u00e4m\u00e4n, H\u00e4n yhdisti ne uudelleen yleisemm\u00e4ss\u00e4 mittakaavassa, kaikkien ja ikuisesti, yl\u00f6snousemuksessa.<\/span><\/p>\n

Luku XVIII. <\/strong><\/span><\/p>\n

Demonien palvonnan loppuminen, kristittyjen marttyyrikuolemat ja Jerusalemin tuhoaminen ovat joidenkin mielest\u00e4 todisteita inkarnaatiosta –<\/span><\/p>\n

Luvut XIX., XX. <\/strong><\/span><\/p>\n

mutta kreikkalaiset ja juutalaiset eiv\u00e4t. Palatakseni siis sen j\u00e4rkevyyteen. Tarkastelemmepa sitten Jumalan hyvyytt\u00e4, voimaa, viisautta tai oikeudenmukaisuutta, se osoittaa kaikkien n\u00e4iden tunnustettujen ominaisuuksien yhdistelm\u00e4\u00e4, jotka, jos yksi niist\u00e4 puuttuu, lakkaavat olemasta jumalallisia. Siksi se on uskollinen jumalalliselle t\u00e4ydellisyydelle.<\/span><\/p>\n

Luvut XXI, XXII ja XXIII. <\/strong><\/span><\/p>\n

Mik\u00e4 siin\u00e4 sitten on oikeudenmukaisuutta? Meid\u00e4n on muistettava, ett\u00e4 ihminen luotiin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muuttumaan (parempaan tai huonompaan). Moraalisen kauneuden oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 olla suunta, johon h\u00e4nen vapaan tahtonsa oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 liikkua; mutta sitten h\u00e4nt\u00e4 huijasi, tuhokseen, illuusio tuosta kauneudesta. Sen j\u00e4lkeen, kun olimme n\u00e4in vapaasti myyneet itsemme petoksentekij\u00e4lle, H\u00e4n, joka hyvyytt\u00e4\u00e4n pyrki palauttamaan meid\u00e4t vapauteen, ei voinut, koska H\u00e4n oli liian oikeudenmukainen, turvautua t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen mielivaltaisen v\u00e4kivallan toimenpitein. Sen vuoksi oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 maksettaisiin lunnaat, joiden arvo olisi suurempi kuin lunnaiden lunastettavan arvo, ja siksi oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 Jumalan Poika antautuisi kuoleman valtaan. Jumalan oikeudenmukaisuus pakotti h\u00e4net silloin valitsemaan vaihtotavan, sill\u00e4 h\u00e4nen viisautensa n\u00e4kyi sen toteuttamisessa.<\/span><\/p>\n

Luvut XXIV, XXV.<\/strong><\/span><\/p>\n

Mutta ent\u00e4 voima? Se n\u00e4kyi silmiinpist\u00e4v\u00e4mmin Jumaluuden alentuessa n\u00f6yr\u00e4ksi kuin kaikissa maailmankaikkeuden luonnonihmeiss\u00e4. Se oli kuin liekki, joka saatiin virtaamaan alasp\u00e4in. Sitten, t\u00e4llaisen syntym\u00e4n j\u00e4lkeen, Kristus voitti kuoleman.<\/span><\/p>\n

XXVI luku.<\/strong><\/span><\/p>\n

Pahaa tosiaan petettiin jonkin verran k\u00e4tkem\u00e4ll\u00e4 jumalallinen luonto ihmisen sis\u00e4lle; mutta j\u00e4lkimm\u00e4iselle, joka itse oli petkuttaja, oli vain oikeudenmukainen korvaus siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n petettiin: suuren vastustajan on viimein itsekin havaittava, ett\u00e4 se, mit\u00e4 on tehty, on oikeudenmukaista ja autuaaksi tekev\u00e4\u00e4, kun h\u00e4nkin saa kokea ruumiillistumisen hy\u00f6dyn. Sek\u00e4 h\u00e4n ett\u00e4 ihmiskunta puhdistuvat.<\/span><\/p>\n

Luvut XXVII., XXVIII. ja XXVIII.<\/strong><\/span><\/p>\n

Potilasta on koskettava, jotta h\u00e4n voi parantua; ja Kristuksen oli koskettava ihmiskuntaa. Se ei ollut \u201dtaivaassa\u201d; joten vain ruumiillistumisen kautta se voitiin parantaa. — Sit\u00e4 paitsi ei ollut yht\u00e4\u00e4n ep\u00e4johdonmukaisempaa h\u00e4nen jumalallisuutensa kanssa omaksua ihmisruumis kuin \u201dtaivaallinen\u201d ruumis; kaikki luodut olennot ovat Jumaluuden alapuolella. Jopa \u201drunsas kunnia\u201d kuuluu ihmissyntyisille v\u00e4lineille.<\/span><\/p>\n

Luvut XXIX, XXX ja XXXI. <\/strong><\/span><\/p>\n

Mit\u00e4 tulee inkarnaation viiv\u00e4stymiseen, oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 ihmisen rappeutuneisuus oli saavuttanut alhaisimman pisteen, ennen kuin pelastusty\u00f6 saattoi astua sis\u00e4\u00e4n. Se, ett\u00e4 armo uskon kautta ei kuitenkaan ole tullut kaikille, on laskettava inhimillisen vapauden syyksi; jos Jumala murtaisi vastustuksemme v\u00e4kivaltaisin keinoin, inhimillisen toiminnan ylistett\u00e4vyys tuhoutuisi.<\/span><\/p>\n

XXXII luku.<\/strong><\/span><\/p>\n

Jopa ristinkuolema oli ylev\u00e4: sill\u00e4 se oli huipentuma ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n kohta siin\u00e4 rakkauden suunnitelmassa, jossa kuolemaa seurasi siunattu yl\u00f6snousemus koko ihmiskunnan \u201dkokkareelle\u201d: ja ristill\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n on mystinen merkitys.<\/span><\/p>\n

Sakramentit.<\/em><\/strong><\/span><\/p>\n

Luvut XXXIII., XXXIV., XXXV., XXXVI.\u00a0 <\/strong><\/span><\/p>\n

Kasteen pelastava luonne riippuu kolmesta asiasta: rukouksesta, vedest\u00e4 ja uskosta. 1. Osoitetaan, miten Rukous turvaa jumalallisen l\u00e4sn\u00e4olon. Jumala on totuuden Jumala; ja H\u00e4n on luvannut tulla (kuten ihmeet todistavat, ett\u00e4 H\u00e4n on jo tullut), jos H\u00e4neen vedotaan tietyll\u00e4 tavalla. 2. Osoitetaan, miten Jumaluus antaa el\u00e4m\u00e4n vedest\u00e4. Ihmissukupolvessa, jopa ilman rukousta, H\u00e4n antaa el\u00e4m\u00e4n pienest\u00e4 alusta. Korkeammassa sukupolvessa H\u00e4n muuttaa aineen, ei sieluksi vaan hengeksi. 3. Ihmisen vapaus, sellaisena kuin se ilmenee uskossa ja parannuksessa, on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n my\u00f6s uudistumiselle. Kolme kertaa veteen kastaminen on varhaisinta siveyskuolemaamme; siit\u00e4 nouseminen on ennuste siit\u00e4 helppoudesta, jolla puhtaat nousevat yl\u00f6s autuaassa yl\u00f6snousemuksessa: koko prosessi on Kristuksen j\u00e4ljittely\u00e4.<\/span><\/p>\n

XXXVII luku.<\/strong><\/span><\/p>\n

Ehtoollinen yhdist\u00e4\u00e4 ruumiin, kuten kaste sielun, Jumalaan. Ruumiimme, joka on saanut myrkky\u00e4, tarvitsee vastal\u00e4\u00e4kett\u00e4, ja vain sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ja juomalla se voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 siihen. Yksi ruumis, Jumaluuden astia, on t\u00e4m\u00e4 vastal\u00e4\u00e4ke, joka on n\u00e4in saatu. Mutta miten se voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 kokonaisena jokaiseen uskovaan? T\u00e4m\u00e4 vaatii havainnollistamista. Vesi antaa oman ruumiinsa ihopulloon. Niinp\u00e4 ravinto (leip\u00e4 ja viini) muuttumalla lihaksi ja vereksi antaa ihmisruumiille t\u00e4yteyden: ravinto on ruumis. Aivan kuten muiden ihmisten kohdalla, Vapahtajamme ravinto (leip\u00e4 ja viini) oli h\u00e4nen ruumiinsa; mutta n\u00e4m\u00e4, ravinto ja ruumis, muuttuivat h\u00e4ness\u00e4 Jumalan ruumiiksi asuttavan Sanan kautta. Niinp\u00e4 nyt toistuvasti Sanan pyhitt\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 ja viini (pyh\u00e4 siunaus) muuttuu samalla tuon Sanan Ruumiiksi; ja t\u00e4m\u00e4 liha levi\u00e4\u00e4 kaikkien uskovien keskuuteen.<\/span><\/p>\n

Luvut XXXVIII., XXXIX. <\/strong><\/span><\/p>\n

Uudestisyntymisen kannalta on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 uskoa, ett\u00e4 Poika ja Henki eiv\u00e4t ole luotuja henki\u00e4, vaan samankaltaisia kuin Is\u00e4 Jumala; sill\u00e4 se, joka tekisi pelastuksensa riippuvaiseksi (kasteessa) jostakin luodusta, luottaisi ep\u00e4t\u00e4ydelliseen luontoon, joka itsess\u00e4\u00e4n tarvitsisi pelastajan.<\/span><\/p>\n

XL luku <\/strong><\/span><\/p>\n

Vain se on todella tullut Jumalan lapseksi, joka antaa todistuksen uudestisyntymisest\u00e4\u00e4n hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n kaiken paheellisuuden.<\/span><\/p>\n

PROLOGI. <\/strong><\/span><\/p>\n

\u201dJumalallisuuden salaisuuden\u201d johtavat palvelijat tarvitsevat j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 ohjeissaan, jotta kirkko voisi t\u00e4ydenty\u00e4 sellaisten henkil\u00f6iden liittymisell\u00e4, joiden tulisi pelastua, tuomalla uskon sanan opetuksen uskottomien kuultavaksi. Ei niin, ett\u00e4 sama opetusmenetelm\u00e4 soveltuisi kaikkien sanaa l\u00e4hestyvien kohdalla. Katekeesi on sovitettava heid\u00e4n uskonnollisen jumalanpalveluksensa erilaisuuteen; silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en toki j\u00e4rjestelm\u00e4n yht\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, mutta ei k\u00e4ytt\u00e4en samaa valmistelutapaa jokaisessa yksitt\u00e4istapauksessa. Juutalaista on askarruttanut yksi k\u00e4sityskokonaisuus, hellenismiin perehtynytt\u00e4 toiset; kun taas anomealaiset ja manikealaiset, Markionin, Valentinuksen ja Basilideksen seuraajat ja muut harhaoppiin eksyneiden luettelossa olevat, kukin heist\u00e4 on omien k\u00e4sitystens\u00e4 vallassa, edellytt\u00e4v\u00e4t erityist\u00e4 kiistely\u00e4 heid\u00e4n eri mielipiteidens\u00e4 kanssa. Parannusmenetelm\u00e4 on sovitettava sairauden muotoon. Ette voi samalla tavalla parantaa kreikkalaisen monijumalaisuutta ja juutalaisen ep\u00e4uskoa Ainoasyntyiseen Jumalaan; ettek\u00e4 harhaoppiin eksyneiden osalta voi kussakin tapauksessa samoilla argumenteilla kumota heid\u00e4n harhaanjohtavia romanssejaan uskonkappaleiden suhteen. Kukaan ei voisi oikaista Sabelliusta samalla opetuksella, joka hy\u00f6dytt\u00e4isi anomealaista. Kiista manikealaisten kanssa on hy\u00f6dyt\u00f6n juutalaista vastaan. Siksi on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, kuten olen sanonut, tarkastella mielipiteit\u00e4, joita henkil\u00f6t ovat omaksuneet, ja muotoilla argumenttisi sen erehdyksen mukaisesti, johon kukin on langennut, esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kussakin keskustelussa tiettyj\u00e4 periaatteita ja j\u00e4rkevi\u00e4 ehdotuksia, jotta n\u00e4in, sen kautta, mist\u00e4 molemmat osapuolet ovat yksimielisi\u00e4, totuus saataisiin lopullisesti esiin.<\/span><\/p>\n

Kun siis k\u00e4yd\u00e4\u00e4n keskustelua jonkun kreikkalaisia ajatuksia suosivan kanssa, olisi hyv\u00e4 tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n selvitt\u00e4minen p\u00e4\u00e4ttelyn aluksi, eli se, olettaako h\u00e4n Jumalan olemassaolon vai yhtyyk\u00f6 h\u00e4n ateistiseen n\u00e4kemykseen. Jos h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 Jumalaa ei ole olemassa, niin maailmankaikkeuden taitavaa ja viisasta taloudenpitoa tarkastelemalla h\u00e4n joutuu my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 on olemassa tietty ylivoimainen voima, joka ilmenee n\u00e4iden kanavien kautta. Jos taas h\u00e4nell\u00e4 ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n jumaluuden olemassaolosta, mutta h\u00e4n on taipuvainen olettamaan, ett\u00e4 on olemassa useita jumalia, otamme h\u00e4nt\u00e4 vastaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n jonkin seuraavan kaltaisen p\u00e4\u00e4ttelytavan: \u201dPit\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n Jumaluutta t\u00e4ydellisen\u00e4 vai puutteellisena?\u201d, ja jos h\u00e4n, mik\u00e4 on todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, todistaa jumalallisen luonnon t\u00e4ydellisyyden, vaadimme h\u00e4nt\u00e4 my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisyyden kauttaaltaan kaikessa, mit\u00e4 tuossa jumaluudessa on havaittavissa, jotta Jumaluutta ei pidett\u00e4isi vastakohtien, puutteellisuuden ja t\u00e4ydellisyyden, sekoituksena.<\/span><\/p>\n

Mutta olipa kyse sitten voimasta tai hyvyyden k\u00e4sitteest\u00e4 tai viisaudesta ja katoamattomuudesta ja ikuisesta olemassaolosta tai jostakin muusta jumaluuden luonteeseen sopivasta k\u00e4sitteest\u00e4, jonka havaitaan olevan l\u00e4hell\u00e4 tarkastelemamme aihetta, h\u00e4n on kaikessa samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ydellisyys on jumalallisesta luonteesta omaksuttava ajatus, koska se on oikeutettu johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s n\u00e4ist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista. Jos t\u00e4m\u00e4 siis my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n meille, ei olisi vaikeaa saada n\u00e4it\u00e4 hajanaisia k\u00e4sityksi\u00e4 jumalten moninaisuudesta muuttumaan jumaluuden ykseyden tunnustamiseksi. Sill\u00e4 jos h\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ydellisyys on kaikin puolin luettava edess\u00e4mme olevalle kohteelle, vaikka n\u00e4it\u00e4 t\u00e4ydellisi\u00e4 asioita, jotka on merkitty samalla tavalla, on useita, h\u00e4nen on loogisen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi joko osoitettava erityisyys jokaisessa n\u00e4iss\u00e4 asioissa, jotka eiv\u00e4t esit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n erottavaa vaihtelua, vaan jotka l\u00f6ytyv\u00e4t aina samoilla merkeill\u00e4, tai jos (h\u00e4n ei pysty siihen, ja) mieli ei voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 niiss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4, h\u00e4nen on luovuttava ajatuksesta mist\u00e4\u00e4n erottelusta. Sill\u00e4 jos ihminen ei pysty havaitsemaan eroa \u201denemm\u00e4n ja v\u00e4hemm\u00e4n\u201d suhteen (sik\u00e4li kuin t\u00e4ydellisyyden ajatus ei salli sit\u00e4), eik\u00e4 \u201dhuonomman\u201d ja \u201dparemman\u201d suhteen (sill\u00e4 h\u00e4n ei voi lainkaan yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 Jumaluudesta, jos termist\u00e4 \u201dhuonompi\u201d ei ole p\u00e4\u00e4sty eroon), eik\u00e4 \u201dmuinaisen\u201d ja \u201dnykyaikaisen\u201d suhteen (sill\u00e4 se, mik\u00e4 ei ole olemassa ikuisesti, on vierasta Jumaluuden k\u00e4sitykselle), vaan p\u00e4invastoin jumaluuden ajatus on yksi ja sama, eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n kohdassa ole havaittavissa mit\u00e4\u00e4n erityispiirteit\u00e4 mink\u00e4\u00e4n j\u00e4rjen perusteella, on ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 erheellinen mielikuvitus jumalien moninaisuudesta pakotetaan tunnustamaan jumaluuden ykseys. Sill\u00e4 jos hyvyys ja oikeudenmukaisuus ja viisaus ja voima voidaan yht\u00e4 lailla ennustaa siit\u00e4, niin my\u00f6s katoamattomuus ja ikuinen olemassaolo ja kaikki ortodoksiset ajatukset tunnustettaisiin samalla tavalla. Koska siis kaikki erottuva erilaisuus miss\u00e4 tahansa n\u00e4k\u00f6kohdassa on v\u00e4hitellen poistunut, siit\u00e4 seuraa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 yhdess\u00e4 sen kanssa h\u00e4nen uskostaan on poistunut jumalien moninaisuus, sill\u00e4 yleinen identiteetti tuo ymp\u00e4rilleen vakaumuksen ykseydest\u00e4.<\/span><\/p>\n

I LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

MUTTA koska meid\u00e4n uskontoj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4mme on tapana havaita persoonien erottelu Luonnon ykseydess\u00e4, on j\u00e4lleen kerran tarpeen esitt\u00e4\u00e4 erillinen tekninen lausunto, jotta kaikki t\u00e4h\u00e4n asiaan liittyv\u00e4t erehdykset voidaan korjata, jotta v\u00e4itteemme kreikkalaisten kanssa k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4mme kiistassa ei vajoaisi juutalaisuuden tasolle. Sill\u00e4 edes ne, jotka ovat oppimme ulkopuolisia, eiv\u00e4t n\u00e4e Jumaluutta ilman Logosta. Nyt t\u00e4m\u00e4 heid\u00e4n my\u00f6nt\u00e4misens\u00e4 mahdollistaa varsin hyvin v\u00e4itteemme avaamisen. Sill\u00e4 se, joka my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala ei ole ilman Logosta, on samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 olento, joka ei ole ilman Logosta (tai sanaa), omistaa varmasti Logoksen. Nyt on syyt\u00e4 huomata, ett\u00e4 ihmisen lausumista ilmaistaan samalla termill\u00e4. Jos h\u00e4n siis sanoo ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ns\u00e4, mit\u00e4 Jumalan Logos on asioiden analogian mukaan meid\u00e4n kanssamme, h\u00e4n tulee n\u00e4in johdatetuksi korkeampaan ajatukseen, sill\u00e4 h\u00e4nelle on ehdoton v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys uskoa, ett\u00e4 lausuma, aivan kuten kaikki muukin, vastaa luonnetta.<\/span><\/p>\n

Vaikka siis ihmissubjektissa on havaittavissa tietynlaista voimaa ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja viisautta, kukaan ei kuitenkaan termien samankaltaisuuden perusteella olettaisi, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 tai voima tai viisaus olisi Jumalan kohdalla sellaista, vaan kaikkien t\u00e4llaisten termien merkitykset on alennettu vastaamaan meid\u00e4n luontomme standardia. Koska nimitt\u00e4in luontomme on altis turmeltumiselle ja heikko, siksi el\u00e4m\u00e4mme on lyhyt, voimamme ep\u00e4olennainen, sanamme ep\u00e4vakaa.<\/span><\/p>\n

Mutta tuossa transsendentissa luonnossa, tarkasteltavan kohteen suuruuden kautta, kaikki siit\u00e4 sanottu kohoaa sen my\u00f6t\u00e4. Siksi vaikka Jumalan sanasta puhuttaisiinkin, sen ei ajatella toteutuvan siin\u00e4, mit\u00e4 sanotaan, ja katoavan sitten meid\u00e4n puheemme tavoin olemattomaan. P\u00e4invastoin, niin kuin meid\u00e4n luontomme, joka on altis loppumaan, on varustettu puheella, joka niin ik\u00e4\u00e4n loppuu, niin my\u00f6s katoamattomalla ja ikuisesti olemassa olevalla luonnolla on ikuinen ja olennainen puhe. Jos siis logiikka vaatii h\u00e4nt\u00e4 my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n Jumalan sanan ikuisen ydinolemukseen, on t\u00e4ysin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 my\u00f6nt\u00e4\u00e4 my\u00f6s, ett\u00e4 tuon sanan ydinolemus koostuu el\u00e4v\u00e4st\u00e4 tilasta; sill\u00e4 on jumalattomuutta olettaa, ett\u00e4 sanalla olisi sieluton ydinolemus kivien tapaan.<\/span><\/p>\n

Mutta jos se on ydinolemus, koska se on jotakin, jolla on j\u00e4rki ja jolla ei ole ruumista, niin se varmasti el\u00e4\u00e4, kun taas jos se on irrallaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4, niin se ei yht\u00e4 varmasti ole ydinolemus; mutta t\u00e4m\u00e4 ajatus, ett\u00e4 Jumalan Sana ei ole olemus, on osoitettu jumalanpilkaksi. N\u00e4in ollen on my\u00f6s osoitettu, ett\u00e4 Sana on katsottava el\u00e4v\u00e4ksi. Ja koska Logoksen luonteen voidaan perustellusti uskoa olevan yksinkertainen, eik\u00e4 siin\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n ilmene mit\u00e4\u00e4n kaksinaisuutta tai yhdistymist\u00e4, kukaan ei voisi ajatella, ett\u00e4 el\u00e4v\u00e4n Logoksen olemassaolo riippuisi pelk\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4n osallisuudesta, sill\u00e4 t\u00e4llainen olettamus, joka tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 yksi asia on toisen sis\u00e4ll\u00e4, ei sulkisi pois ajatusta kompositiosta; mutta koska yksinkertaisuus on tunnustettu, meid\u00e4n on pakko ajatella, ett\u00e4 Logoksella on itsen\u00e4inen el\u00e4m\u00e4 eik\u00e4 pelkk\u00e4 el\u00e4m\u00e4n osallisuus.<\/span><\/p>\n

Jos Logos siis el\u00e4v\u00e4n\u00e4 el\u00e4\u00e4, sill\u00e4 on varmasti my\u00f6s tahdon kyky, sill\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4 olento ei ole vailla t\u00e4llaista kyky\u00e4. Lis\u00e4ksi sen, ett\u00e4 t\u00e4llaisella tahdolla on my\u00f6s kyky toimia, on oltava hartaan mielen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s. Sill\u00e4 jos et my\u00f6nn\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kyky\u00e4, todistat p\u00e4invastaisen olemassaolon. Mutta ei; impotenssi on t\u00e4ysin kaukana jumaluusk\u00e4sityksest\u00e4mme. Jumalalliseen olemukseen liittyen ei ole havaittavissa mit\u00e4\u00e4n ristiriitaisuutta, mutta on ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tuon sanan voima on yht\u00e4 suuri kuin tarkoitus, jottei ristiriitaisuuksien sekoittumista tai samanaikaista esiintymist\u00e4 l\u00f6ydett\u00e4isi olemassaolosta, joka on ristiriitainen, kuten k\u00e4visi, jos samassa tarkoituksessa havaitsisimme sek\u00e4 voimattomuutta ett\u00e4 voimaa, jos siis olisi voimaa tehd\u00e4 jotakin, mutta ei voimaa tehd\u00e4 jotakin muuta.<\/span><\/p>\n

Meid\u00e4n on my\u00f6s oletettava, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tahdolla, jolla on voima tehd\u00e4 kaikkea, ei ole taipumusta mihink\u00e4\u00e4n pahaan (sill\u00e4 impulssi pahaan on jumalalliselle luonnolle vieras), vaan ett\u00e4 kaikkea hyv\u00e4\u00e4 se my\u00f6s toivoo, ja kun se toivoo, se kykenee toteuttamaan sen, ja kun se kykenee, se ei j\u00e4t\u00e4 toteuttamatta sit\u00e4 ; vaan se saattaa kaikki hyv\u00e4\u00e4 koskevat ehdotuksensa tehokkaaseen toteutukseen.<\/span><\/p>\n

Nyt maailma on hyv\u00e4, ja kaiken sen sis\u00e4ll\u00f6n n\u00e4hd\u00e4\u00e4n olevan viisaasti ja taitavasti j\u00e4rjestetty. Kaikki ne ovat siis Sanan tekoja, sellaisen, joka, vaikka h\u00e4n el\u00e4\u00e4 ja on olemassa, koska h\u00e4n on Jumalan Sana, on my\u00f6s tahto, koska h\u00e4n el\u00e4\u00e4; my\u00f6s sellaisen, jolla on voima toteuttaa, mit\u00e4 h\u00e4n tahtoo, ja joka tahtoo sit\u00e4, mik\u00e4 on ehdottoman hyv\u00e4\u00e4 ja viisasta ja kaikkea muuta, mik\u00e4 merkitsee ylivertaisuutta.<\/span><\/p>\n

Kun siis my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 maailma on jotakin hyv\u00e4\u00e4, ja siit\u00e4, mit\u00e4 on sanottu, on osoitettu, ett\u00e4 maailma on sen Sanan ty\u00f6t\u00e4, joka sek\u00e4 tahtoo ett\u00e4 kykenee toteuttamaan hyv\u00e4\u00e4, t\u00e4m\u00e4 Sana on jotakin muuta kuin H\u00e4n, jonka Sana H\u00e4n on. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin on jossain m\u00e4\u00e4rin \u201dsuhteellisuus\u201d, sik\u00e4li kuin Sanan Is\u00e4\u00e4 on ajateltava Sanan kanssa, sill\u00e4 se ei olisi sana, ellei se olisi jonkun sana. Jos siis kuulijoiden mieli tekee termin suhteellisesta merkityksest\u00e4 johtuen eron Sanan ja sen v\u00e4lill\u00e4, josta se l\u00e4htee, meid\u00e4n pit\u00e4isi huomata, ett\u00e4 evankeliumin mysteeri ei kreikkalaisten k\u00e4sitysten kanssa kiistelless\u00e4\u00e4n olisi vaarassa menn\u00e4 yksiin niiden kanssa, jotka pit\u00e4v\u00e4t juutalaisten uskomuksia parempana. Mutta se v\u00e4lttyy yht\u00e4 lailla kummankin osapuolen j\u00e4rjett\u00f6myydelt\u00e4 tunnustamalla sek\u00e4 sen, ett\u00e4 Jumalan el\u00e4v\u00e4 Sana on vaikuttava ja luova olento, mit\u00e4 juutalainen kielt\u00e4ytyy vastaanottamasta, ett\u00e4 my\u00f6s sen, ett\u00e4 Sana itsess\u00e4\u00e4n ja H\u00e4n, josta H\u00e4n on, eiv\u00e4t eroa olemukseltaan toisistaan.<\/span><\/p>\n

Niin kuin omassa tapauksessamme sanomme, ett\u00e4 Sana on mielest\u00e4, eik\u00e4 se ole sen enemp\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin sama kuin mieli, kuin t\u00e4ysin muu kuin se (sill\u00e4 olemalla siit\u00e4, se on jotakin muuta, eik\u00e4 se ole sit\u00e4; silti, kun se tuo mielen todistetuksi, sit\u00e4 ei voida en\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 jotakin muuta kuin se; ja siten se on olemukseltaan yht\u00e4 mielen kanssa, vaikka se subjektina on erilainen), samoin my\u00f6s Jumalan Sana on itsess\u00e4\u00e4n olemisensa kautta erilainen siit\u00e4, josta se on per\u00e4isin; ja kuitenkin osoittamalla itsess\u00e4\u00e4n niit\u00e4 ominaisuuksia, jotka tunnistetaan Jumalassa, se on olemukseltaan sama sen kanssa, joka on tunnistettavissa samoista tunnusmerkeist\u00e4. Sill\u00e4 riippumatta siit\u00e4, ottaako joku hyvyyden tai voiman tai viisauden tai ikuisen olemassaolon tai paheiden, kuoleman ja katoamisen kyvytt\u00f6myyden tai t\u00e4ydellisen t\u00e4ydellisyyden tai mit\u00e4 tahansa muuta sellaista merkiksi k\u00e4sitykselleen Is\u00e4st\u00e4, h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 samojen tuntomerkkien avulla Sanan, joka substituoituu H\u00e4nest\u00e4.<\/span><\/p>\n

LUKU II. <\/strong><\/span><\/p>\n

NIIN kuin siis korkeamman mystisen nousun kautta itse\u00e4mme koskevista asioista tuohon transsendenttiseen luontoon saamme tietoa Sanasta, samalla menetelm\u00e4ll\u00e4 meid\u00e4t johdatetaan k\u00e4sitykseen Hengest\u00e4 havaitsemalla omassa luonnossamme tiettyj\u00e4 varjoja ja yhdenn\u00e4k\u00f6isyyksi\u00e4 H\u00e4nen sanomattomasta voimastaan. Henki (tai henki) on meiss\u00e4 nyt ilman vet\u00e4mist\u00e4, muuta ainetta kuin me itse, jota hengitet\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n ja ulos ruumiin tarpeellista yll\u00e4pitoa varten.<\/span><\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 tulee sanan lausumisen yhteydess\u00e4 lausahdus, joka ilmaisee itsess\u00e4\u00e4n sanan merkityksen. Ja jumalallisen luonnon tapauksessa on pidetty uskontomme kannalta oleellisena seikkana sit\u00e4, ett\u00e4 on olemassa Jumalan Henki, aivan kuten on sallittu se, ett\u00e4 on olemassa Jumalan Sana, koska olisi ep\u00e4johdonmukaista, ett\u00e4 Jumalan Sana olisi puutteellinen verrattuna meid\u00e4n sanoihimme, jos samalla kun t\u00e4t\u00e4 meid\u00e4n sanaa tarkastellaan hengen yhteydess\u00e4, tuon toisen Sanan uskottaisiin olevan t\u00e4ysin irrallaan hengest\u00e4. Ei toki ole Jumaluudesta sopivaa ajatella, ett\u00e4 meid\u00e4n hengityksemme tapaan jotakin vierasta ulkopuolelta virtaa Jumalaan ja muuttuu h\u00e4ness\u00e4 Hengeksi; mutta kun ajattelemme Jumalan sanaa, emme pid\u00e4 sanaa jotakin aineetonta, emme opetuksen tulosta, emme \u00e4\u00e4nenpainoa, emme sit\u00e4, mik\u00e4 lausuttuaan katoaa, emmek\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 on mink\u00e4\u00e4n muun kaltaisen ehdon alainen kuin ne, jotka havaitaan meid\u00e4n sanassamme, vaan olennaisesti itse\u00e4\u00e4n yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4n\u00e4, jolla on aina toimiva, kaikkivoipa tahdonvoima.<\/span><\/p>\n

Samanlaisen opin olemme saaneet Jumalan Hengest\u00e4; pid\u00e4mme sit\u00e4 sellaisena, joka kulkee sanan mukana ja ilment\u00e4\u00e4 sen voimaa, emmek\u00e4 pelkk\u00e4n\u00e4 hengityksen tulona; sill\u00e4 t\u00e4llaisella k\u00e4sityksell\u00e4 jumalallisen voiman suuruus pienenisi ja n\u00f6yryytett\u00e4isiin, toisin sanoen, jos siin\u00e4 olevan Hengen oletettaisiin muistuttavan meid\u00e4n henke\u00e4mme. Mutta me k\u00e4sit\u00e4mme sen olemuksellisena voimana, jota pidet\u00e4\u00e4n itsekeskeisen\u00e4 omassa persoonassaan, mutta joka on kuitenkin yht\u00e4 kykenem\u00e4t\u00f6n erottautumaan Jumalasta, jossa se on, tai Jumalan Sanasta, jota se seuraa, ik\u00e4\u00e4n kuin sulaisi olemattomuuteen; vaan se on Jumalan Sanan kaltaisena olemassa persoonana , joka kykenee tahtomaan, joka on itsest\u00e4\u00e4n liikkeell\u00e4, joka on tehokas, joka valitsee aina hyv\u00e4n ja jonka voima on kaikissa tarkoituksissaan tahtonsa kanssa samanaikainen.<\/span><\/p>\n

III LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

JA niinp\u00e4 se, joka vakavasti tutkii salaisuuden syvyyksi\u00e4, saa salaa hengess\u00e4\u00e4n tosin kohtalaisen paljon k\u00e4sityst\u00e4 Jumalan olemusta koskevasta opista, mutta ei kuitenkaan kykene selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sanoin selv\u00e4sti t\u00e4m\u00e4n salaisuuden sanoin kuvaamatonta syvyytt\u00e4. Kuten esimerkiksi sit\u00e4, miten sama asia on numeroitavissa ja kuitenkin hylk\u00e4\u00e4 numeroinnin, miten se havaitaan erotteluin, mutta se k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n monadina, miten se on persoonallisuuden suhteen erillinen, mutta ei ole jakautunut subjektin suhteen. Sill\u00e4 persoonallisuudessa Henki on yksi asia ja Sana toinen, ja viel\u00e4p\u00e4 se, mist\u00e4 Sana ja Henki ovat, toinen.<\/span><\/p>\n

Mutta kun olette saaneet k\u00e4sityksen siit\u00e4, mik\u00e4 ero n\u00e4iss\u00e4 on, niin luonteen ykseys taas ei salli jakoa, niin ett\u00e4 yhden Ensimm\u00e4isen Syyn ylivertaisuus ei ole jakautunut ja pilkottu erilaisiksi Jumaluuksiksi, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 lausunto my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole sopusoinnussa juutalaisen dogmin kanssa, vaan totuus kulkee n\u00e4iden kahden k\u00e4sityksen v\u00e4limaastossa tuhoten kummankin harhaoppisuuden ja kuitenkin hyv\u00e4ksyen kummastakin sen, mik\u00e4 on sille hy\u00f6dyllist\u00e4. Juutalainen dogmi tuhotaan hyv\u00e4ksym\u00e4ll\u00e4 Sana ja uskomalla Henkeen, kun taas kreikkalaisen koulukunnan polyteistinen erehdys h\u00e4vi\u00e4\u00e4, kun Luonnon ykseys kumoaa t\u00e4m\u00e4n mielikuvituksen moninaisuudesta. Juutalaisen k\u00e4sityksen osalta olkoon taas kerran voimassa Luonnon ykseys ja hellenistisen k\u00e4sityksen osalta vain henkil\u00f6ihin liittyv\u00e4 ero, ja n\u00e4in ollen profaanin n\u00e4kemyksen vastainen keino on tarpeen mukaan sovellettavissa kummallakin puolella. Sill\u00e4 on ik\u00e4\u00e4n kuin triadin lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 olisi l\u00e4\u00e4ke niille, jotka ovat erehtyneet Yhden suhteen, ja ykseyden v\u00e4itt\u00e4minen niille, joiden uskomukset ovat hajallaan useiden jumaluuksien kesken.<\/span><\/p>\n

IV LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

MUTTA jos juutalainen kiist\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 argumentit, keskustelumme h\u00e4nen kanssaan ei en\u00e4\u00e4 aiheuta yht\u00e4 suuria vaikeuksia, koska totuus k\u00e4y ilmi niist\u00e4 opeista, joihin h\u00e4net on kasvatettu. Sill\u00e4 se, ett\u00e4 on olemassa Jumalan Sana ja Jumalan Henki, olennaisesti olemassa olevat voimat, jotka molemmat ovat luoneet kaiken, mik\u00e4 on syntynyt, ja jotka ovat olemassa olevien asioiden kokonaisvaltaisia, k\u00e4y selvimmin ilmi jumalallisesti innoitetuista kirjoituksista.<\/span><\/p>\n

Riitt\u00e4\u00e4, jos muistutamme yhdest\u00e4 todistuksesta ja j\u00e4t\u00e4mme useampien l\u00f6yt\u00e4misen niiden teht\u00e4v\u00e4ksi, jotka haluavat n\u00e4hd\u00e4 vaivaa. \u201dHerran sanalla\u201d, sanotaan, \u2018taivaat on perustettu ja kaikki niiden voima h\u00e4nen suunsa henk\u00e4yksell\u00e4\u2019. \u201dMik\u00e4 sana ja mik\u00e4 henk\u00e4ys? Sill\u00e4 Sana ei ole pelkk\u00e4\u00e4 puhetta eik\u00e4 tuo henk\u00e4ys pelkk\u00e4\u00e4 hengityst\u00e4. Eik\u00f6 Jumaluus alennettaisi ihmisluontomme kaltaisuuden tasolle, jos pidett\u00e4isiin oppina, ett\u00e4 maailmankaikkeuden Luoja k\u00e4ytti t\u00e4llaista sanaa ja t\u00e4llaista henk\u00e4yst\u00e4? Millaista puheesta tai hengityksest\u00e4 kumpuavaa voimaa voisi olla, joka riitt\u00e4isi taivaiden ja niiss\u00e4 olevien voimien perustamiseen? Sill\u00e4 jos Jumalan Sana on kuin meid\u00e4n puheemme ja H\u00e4nen Hengityksens\u00e4 on kuin meid\u00e4n hengityksemme, niin n\u00e4ist\u00e4 samankaltaisista asioista on varmasti l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 samankaltainen voima; ja Jumalan Sanalla on juuri yht\u00e4 paljon voimaa kuin meid\u00e4n sanallamme, eik\u00e4 enemp\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n

Mutta meilt\u00e4 tulevat sanat ja niiden lausumiseen liittyv\u00e4 henk\u00e4ys ovat tehottomia ja ep\u00e4olennaisia. Niinp\u00e4 ne, jotka haluaisivat alentaa Jumaluuden samankaltaiseksi sanan kanssa kuin meid\u00e4n kanssamme, tekev\u00e4t my\u00f6s jumalallisen sanan ja hengen t\u00e4ysin tehottomaksi ja aineettomaksi. Mutta jos, kuten Daavid sanoo, \u201dHerran sanasta taivaat ovat saaneet perustuksensa, ja niiden voimat ovat saaneet kehyksens\u00e4 h\u00e4nen henk\u00e4yksest\u00e4\u00e4n\u201d, niin silloin on vahvistunut se totuuden salaisuus, joka kehottaa meit\u00e4 puhumaan sanasta kuin olennaisesta olemuksesta ja henk\u00e4yksest\u00e4 kuin persoonallisuudesta.<\/span><\/p>\n

V LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

ETT\u00c4 siis on olemassa Jumalan Sana ja Jumalan Henki, sit\u00e4 kreikkalainen \u201dsynnynn\u00e4isine ideoineen\u201d \u00a0ja juutalainen kirjoituksineen eiv\u00e4t ehk\u00e4 kiist\u00e4. Mutta sen Jumalan sanaa koskevan dispensaation, jossa h\u00e4nest\u00e4 tuli ihminen, molemmat osapuolet ehk\u00e4 yht\u00e4 lailla hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t, koska se on uskomatonta ja sopimatonta Jumalasta kertomista. Aloittamalla siis jostakin muusta asiasta saamme n\u00e4m\u00e4 vastustajat uskomaan t\u00e4h\u00e4n tosiasiaan. He uskovat, ett\u00e4 kaikki asiat ovat syntyneet sen ajatuksen ja taidon kautta, joka on luonut maailmankaikkeuden j\u00e4rjestelm\u00e4n; tai sitten heill\u00e4 on n\u00e4kemyksi\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kemyksen mukaisia. Mutta jos he eiv\u00e4t my\u00f6nn\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4rki ja viisaus ohjasivat maailman luomista, he asettavat j\u00e4rjett\u00f6myyden ja taitamattomuuden maailmankaikkeuden valtaistuimelle. Mutta jos t\u00e4m\u00e4 on j\u00e4rjett\u00f6myytt\u00e4 ja jumalattomuutta, on t\u00e4ysin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4rki ja taito hallitsevat maailmaa.<\/span><\/p>\n

Aiemmin sanotussa on osoitettu, ett\u00e4 Jumalan Sana ei ole t\u00e4m\u00e4 varsinainen puheilmaisu eik\u00e4 jonkin tieteen tai taidon hallussapito, vaan ett\u00e4 se on olennaisesti ja olennaisesti olemassa oleva voima, joka haluaa kaikkea hyv\u00e4\u00e4 ja jolla on voimaa toteuttaa kaikki tahtonsa; ja hyv\u00e4n maailman syyn\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 himoitseva ja hyv\u00e4\u00e4 luova voima. Jos siis koko maailman olemassaolo on tehty riippuvaiseksi Sanan voimasta, kuten argumentin kulku on osoittanut, ehdoton v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 ajattelemasta, ett\u00e4 maailman eri osien j\u00e4rjest\u00e4ytymiselle olisi jokin muu syy kuin Sana itse, jonka kautta kaikki siin\u00e4 oleva on tullut olemassa olevaksi. Jos joku haluaa kutsua H\u00e4nt\u00e4 Sanaksi tai Taidoksi tai Voimaksi tai Jumalaksi tai joksikin muuksi korkeaksi ja arvostetuksi, emme riitele h\u00e4nen kanssaan. Sill\u00e4 keksit\u00e4\u00e4np\u00e4 mit\u00e4 tahansa sanaa tai nime\u00e4 aihetta kuvaavaksi, ilmaisut tarkoittavat yht\u00e4 asiaa, nimitt\u00e4in Jumalan ikuista voimaa, joka on olemassa olevien asioiden luoja, olemattomien asioiden l\u00f6yt\u00e4j\u00e4, syntyneiden asioiden yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4, viel\u00e4 tulevien asioiden ennakoiva syy.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on siis, olipa se sitten Jumala tai Sana tai Taito tai Voima, osoitettu johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksin ihmisen luonteen luojaksi, jota ei mik\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ole pakottanut kehyst\u00e4m\u00e4\u00e4n, vaan rakkauden ylenpalttinen ylt\u00e4kyll\u00e4isyys, joka toimii t\u00e4llaisen luodun luomisen aikaansaamiseksi. Oli nimitt\u00e4in v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ettei H\u00e4nen valonsa olisi n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, H\u00e4nen kirkkautensa todistamatta, H\u00e4nen hyvyytens\u00e4 nauttimatta eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muukaan jumalallisessa luonnossa havaittu ominaisuus miss\u00e4\u00e4n tapauksessa j\u00e4isi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, eik\u00e4 kukaan jakaisi sit\u00e4 tai nauttisi siit\u00e4. Jos ihminen siis syntyy n\u00e4ill\u00e4 edellytyksill\u00e4, nimitt\u00e4in tullakseen osalliseksi Jumalan hyvist\u00e4 asioista, h\u00e4net on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 luotu sellaiseksi, ett\u00e4 h\u00e4n voi osallistua t\u00e4llaiseen hyv\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 niin kuin silm\u00e4 on luonnostaan siihen kietoutuneen kirkkaan s\u00e4teen ansiosta yhteydess\u00e4 valoon ja vet\u00e4\u00e4 synnynn\u00e4isen kykyns\u00e4 kautta puoleensa sit\u00e4, mik\u00e4 on sille sukua, niin oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 ihmisen luontoon sekoittui tietty sukulaisuus jumalallisen kanssa, jotta h\u00e4n voisi t\u00e4m\u00e4n vastaavuuden avulla pyrki\u00e4 siihen, mik\u00e4 on h\u00e4nelle luontaista.<\/span><\/p>\n

N\u00e4in on my\u00f6s niiden j\u00e4rjett\u00f6mien luotujen luonteen laita, joiden kohtalo on heitetty veteen tai ilmaan; kullakin niist\u00e4 on oma elintapaansa sopiva organisaatio, niin ett\u00e4 ruumiin erikoisen muodon vuoksi toiselle niist\u00e4 ilma ja toiselle vesi on sen oikea ja l\u00e4heinen elementti. N\u00e4in ollen oli siis v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 ihmisell\u00e4, joka syntyi nauttimaan jumalallisesta hyv\u00e4st\u00e4, oli luonnossaan jotakin, joka oli sukua sille, johon h\u00e4nen oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 osallistua. T\u00e4t\u00e4 varten h\u00e4net on varustettu el\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ajattelulla, taidolla ja kaikilla niill\u00e4 erinomaisuuksilla, jotka me liit\u00e4mme Jumalaan, jotta h\u00e4n voisi jokaisen niist\u00e4 avulla kohdistaa halunsa siihen, mik\u00e4 ei ole h\u00e4nelle vierasta.<\/span><\/p>\n

Koska siis yksi jumalalliseen luontoon liittyvist\u00e4 erinomaisuuksista on my\u00f6s ikuinen olemassaolo, oli t\u00e4ysin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 luontomme varustus ei olisi vailla t\u00e4m\u00e4n ominaisuuden lis\u00e4lahjaa, vaan ett\u00e4 sill\u00e4 olisi itsess\u00e4\u00e4n kuolematon, jotta se luontaisen kykyns\u00e4 avulla sek\u00e4 tunnistaisi sen, mik\u00e4 on sen yl\u00e4puolella, ett\u00e4 saisi halun jumalallista ja ikuista el\u00e4m\u00e4\u00e4 kohtaan. Todellisuudessa t\u00e4m\u00e4 on osoitettu yhden ilmaisun kattavassa lausahduksessa, kosmogonian kuvauksessa, jossa sanotaan, ett\u00e4 ihminen on luotu \u201dJumalan kuvaksi\u201d. Sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 samankaltaisuudessa, joka sis\u00e4ltyy sanaan kuva, on yhteenveto kaikista asioista, jotka luonnehtivat Jumaluutta; ja kaikki muu, mit\u00e4 Mooses kertoo enemm\u00e4nkin historialliseen tyyliin n\u00e4ist\u00e4 asioista, asettaen opit eteemme kertomuksen muodossa, liittyy samaan opetukseen. Sill\u00e4 tuo h\u00e4nen paratiisinsa, jonka erikoisine hedelmineen, joiden sy\u00f6minen ei tarjonnut niit\u00e4 maistaneille ruokahalun tyydytyst\u00e4, vaan tietoa ja ikuisen el\u00e4m\u00e4n, on t\u00e4ysin sopusoinnussa sen kanssa, mit\u00e4 aiemmin on k\u00e4sitelty ihmisest\u00e4, siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n luontomme oli alkuaan hyv\u00e4 ja hyv\u00e4n keskell\u00e4.<\/span><\/p>\n

Mutta ehk\u00e4p\u00e4 se, joka tarkastelee vain asioiden nykyist\u00e4 tilaa, kiist\u00e4\u00e4 sanotun ja ajattelee tuomita v\u00e4itteemme totuudenvastaisuudesta, koska ihmist\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 noissa alkukantaisissa olosuhteissa, vaan l\u00e4hes t\u00e4ysin p\u00e4invastaisissa. \u201dMiss\u00e4 on sielun jumalallinen samankaltaisuus? Miss\u00e4 ruumiin vapaus k\u00e4rsimyksest\u00e4? Miss\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ikuisuus? Ihminen on lyhytik\u00e4inen, intohimojen alainen, altis rappeutumiselle ja sek\u00e4 ruumiillisesti ett\u00e4 henkisesti valmis kaikenlaiseen k\u00e4rsimykseen.\u201d N\u00e4ill\u00e4 ja vastaavilla v\u00e4itteill\u00e4 ja kohdistamalla hy\u00f6kk\u00e4yksen ihmisluontoa vastaan vastustaja luulee j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 sit\u00e4 selontekoa, joka on esitetty ihmisest\u00e4.<\/span><\/p>\n

Mutta varmistaaksemme, ettei argumenttimme joudu miss\u00e4\u00e4n my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 vaiheessa poikkeamaan suunnastaan, k\u00e4sittelemme lyhyesti n\u00e4it\u00e4 kohtia. Se, ett\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vallitsevat nykyisin ep\u00e4normaalit olosuhteet, ei ole mik\u00e4\u00e4n todiste siit\u00e4, ettei ihmist\u00e4 luotu hyv\u00e4n keskelle. Sill\u00e4 koska ihminen on Jumalan luomus, joka hyvyydell\u00e4\u00e4n on tuonut t\u00e4m\u00e4n luodun luomakunnan maailmaan, kukaan ei voi perustellusti ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 Luojansa olisi luonut h\u00e4net, jonka ruumiinrakenteen syyn\u00e4 on hyvyys, pahan keskelle. Mutta on toinenkin syy sille, ett\u00e4 nykyiset olosuhteemme ovat sellaiset kuin ovat ja ett\u00e4 meilt\u00e4 puuttuu alkukantainen ymp\u00e4rist\u00f6: ja j\u00e4lleen kerran vastauksemme l\u00e4ht\u00f6kohta t\u00e4h\u00e4n meit\u00e4 vastaan esitettyyn v\u00e4itteeseen ei ole vastustajiemme suostumuksen ulkopuolella ja sen ulkopuolella. Sill\u00e4 H\u00e4n, joka loi ihmisen oman erityisen hyv\u00e4n osallisuudeksi ja sis\u00e4llytti h\u00e4neen vaistot kaikkeen erinomaiseen, jotta h\u00e4nen halunsa kulkisi kussakin tapauksessa vastaavalla liikkeell\u00e4 eteenp\u00e4in sen kaltaiseen, ei olisi koskaan riist\u00e4nyt h\u00e4nelt\u00e4 tuota kaikista hy\u00f6dykkeist\u00e4 erinomaisinta ja arvokkainta; tarkoitan lahjaa, joka sis\u00e4ltyy siihen, ett\u00e4 h\u00e4n on oma herransa ja ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on vapaa tahto. Sill\u00e4 jos v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys olisi jollakin tavalla ollut ihmisen el\u00e4m\u00e4n herra, \u201dkuva\u201d olisi v\u00e4\u00e4ristynyt tuossa nimenomaisessa osassa, koska se olisi vieraantunut t\u00e4m\u00e4n arkkityyppiins\u00e4 kuulumattomuuden vuoksi.<\/span><\/p>\n

Kuinka sit\u00e4 luontoa, joka on kaikenlaisen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ikeen ja orjuuden alaisena, voidaan kutsua Mestariolennon kuvaksi? Eik\u00f6 siis ollut eritt\u00e4in oikein, ett\u00e4 sill\u00e4, joka on kaikissa yksityiskohdissaan tehty jumalallisen kaltaiseksi, olisi luonnostaan itsehallitseva ja itsen\u00e4inen periaate, joka mahdollistaa sen, ett\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n osallistuminen on sen hyveen palkinto? Mist\u00e4 siis johtuu, kysytte, ett\u00e4 h\u00e4n, joka oli kauttaaltaan kunnostautunut mit\u00e4 erinomaisimmilla lahjoilla, vaihtoi n\u00e4m\u00e4 hyv\u00e4t asiat huonompiin? Syy t\u00e4h\u00e4nkin on selv\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n pahan kasvu ei saanut alkunsa jumalallisesta tahdosta. Pahe olisi ollut nuhteeton, jos siihen olisi merkitty Jumalan nimi sen luojana ja is\u00e4n\u00e4. Mutta paha on tavalla tai toisella syntynyt \u00a0sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in, se saa alkunsa tahdosta, sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun sielu taantuu kauniista, Sill\u00e4 niin kuin n\u00e4k\u00f6 on luonnollista toimintaa ja sokeus tuon luonnollisen toiminnan riist\u00e4mist\u00e4, sellainen on hyveen ja paheen v\u00e4linen vastakkainasettelu.<\/span><\/p>\n

Itse asiassa ei ole mahdollista muodostaa mit\u00e4\u00e4n muuta k\u00e4sityst\u00e4 paheen alkuper\u00e4st\u00e4 kuin hyveen puuttuminen. Sill\u00e4 niin kuin valon poistuessa pimeys tulee esiin, mutta niin kauan kuin valo on l\u00e4sn\u00e4, pimeytt\u00e4 ei ole, niin my\u00f6s niin kauan kuin hyv\u00e4 on l\u00e4sn\u00e4 luonnossa, pahe on asia, jolla ei ole luontaista olemassaoloa; kun taas paremman tilan poistumisesta tulee sen vastakohdan alkuper\u00e4. Koska siis t\u00e4m\u00e4 on vapaan tahdon omistamisen erityispiirre, ett\u00e4 se valitsee mieleisekseen sen, mik\u00e4 sit\u00e4 miellytt\u00e4\u00e4, huomaatte, ettei Jumala ole nykyisten paheiden aiheuttaja, koska h\u00e4n on m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt luontonne niin, ett\u00e4 se on oma herransa ja vapaa, vaan pikemminkin holtittomuus, joka valitsee huonomman paremman sijasta.<\/span><\/p>\n

VI LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

MUTTA te ehk\u00e4 haluatte tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n arviointivirheen syy; sill\u00e4 t\u00e4h\u00e4n kohtaan keskustelumme kulku suuntautuu. J\u00e4lleen kerran on siis perusteltua odottaa, ett\u00e4 l\u00f6yd\u00e4mme jonkin l\u00e4ht\u00f6kohdan, joka valottaa my\u00f6s t\u00e4t\u00e4 tutkimusta. Seuraavan kaltaisen v\u00e4itteen olemme saaneet perim\u00e4tiedon kautta isilt\u00e4; eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 v\u00e4ite ole mik\u00e4\u00e4n pelkk\u00e4 myyttinen kertomus, vaan sellainen, joka luonnollisesti kutsuu meit\u00e4 uskomaan. Kaikki olemassa olevat asiat voidaan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 kahdella tavalla, sill\u00e4 niiden tarkastelu on jaettu siihen, mik\u00e4 kuuluu \u00e4lylle, ja siihen, mik\u00e4 aisteille; ja n\u00e4iden lis\u00e4ksi olemassa olevien asioiden luonteessa ei ole havaittavissa mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 ylitt\u00e4isi t\u00e4m\u00e4n jaon.<\/span><\/p>\n

Nyt n\u00e4m\u00e4 kaksi maailmaa on erotettu toisistaan laajalla v\u00e4limatkalla, niin ett\u00e4 aistit eiv\u00e4t sis\u00e4lly niihin ominaisuuksiin, jotka leimaavat \u00e4lyllist\u00e4, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen niihin ominaisuuksiin, jotka erottavat aistit, vaan kumpikin saa muodollisen luonteensa toiselle vastakkaisista ominaisuuksista.<\/span><\/p>\n

Ajatusmaailma on ruumiiton, kosketukseton ja hahmoton; mutta aistittavaa rajaavat jo nimens\u00e4 mukaisesti ne havaintomuodot, jotka tulevat aistielinten kautta. Mutta kuten itse aistimaailmassa, vaikka sen eri elementtien keskin\u00e4inen vastakkainasettelu on huomattavan suuri, maailmankaikkeutta hallitseva viisaus on kuitenkin suunnitellut tietynlaisen harmonian, joka s\u00e4ilyy n\u00e4iss\u00e4 vastakohdissa, ja n\u00e4in syntyy koko luomakunnan sopusointu itsens\u00e4 kanssa, eik\u00e4 luonnollinen vastakohtaisuus katkaise sopusoinnun ketjua; samalla tavoin jumalallisen viisauden ansiosta on tapahtunut aistittavien ja \u00e4lyllisen osaston sekoittuminen ja sekoittuminen kesken\u00e4\u00e4n, jotta kaikilla asioilla olisi yht\u00e4l\u00e4inen osuus kauniissa, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n olemassa olevista asioista olisi ilman osuuttaan tuossa korkeammassa maailmassa. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 \u00e4lyllisen maailman vastaava paikallisuus on ala-arvoinen ja liikkuva olemus, jolla on ylimaallisen asuinpaikkansa mukaisesti omalaatuisessa olemuksessaan suuri sukulaisuus \u00e4lylliseen osaan. Ylimm\u00e4n Mielen m\u00e4\u00e4r\u00e4yksest\u00e4 \u00e4lyllinen ja aistillinen maailma sekoittuvat kesken\u00e4\u00e4n, jotta mit\u00e4\u00e4n luomakunnassa ei heitett\u00e4isi syrj\u00e4\u00e4n \u00a0arvottomana, kuten apostoli sanoo, eik\u00e4 j\u00e4tett\u00e4isi ilman osuuttaan jumalallisesta yhteydest\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 Jumalallinen Olento saa aikaan \u00e4lyllisen ja aistillisen sekoittumisen ihmisess\u00e4, kuten kosmogonian kuvaus opettaa meille. Siin\u00e4 kerrotaan, ett\u00e4 Jumala otti maasta p\u00f6ly\u00e4, muodosti ihmisen ja istutti itselt\u00e4\u00e4n saamansa innoituksen kautta el\u00e4m\u00e4n k\u00e4denj\u00e4lkeens\u00e4, jotta n\u00e4in maallinen kohoaisi jumalalliseen, ja n\u00e4in yksi tietty samanarvoinen armo l\u00e4p\u00e4isi koko luomakunnan, kun alempi luonto sekoittuisi ylimaalliseen.<\/span><\/p>\n

Koska siis \u00e4lyllisell\u00e4 luonnolla oli aiempi olemassaolo ja koska kullekin enkelivallalle oli osoitettu tietty toiminta kokonaisuuden j\u00e4rjest\u00e4miseksi kaiken hallitsevan auktoriteetin toimesta, oli tietty voima m\u00e4\u00e4r\u00e4tty pit\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 ja hallitsemaan maallista aluetta (8), ja sen oli t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten muodostanut se voima, joka hallinnoi maailmankaikkeutta. Siihen muotoutui tuo maasta valettu asia, \u201dkuva\u201d, joka oli kopioitu ylemm\u00e4lt\u00e4 Voimalta. Nyt t\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 olento oli ihminen. H\u00e4neen oli sanomattoman vaikutuksen kautta sekoittunut \u00e4lyllisen luonnon jumalallista kauneutta. H\u00e4n, jolle maan hallinto on uskottu, suhtautuu huonosti siihen, eik\u00e4 pid\u00e4 sit\u00e4 siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, jos siit\u00e4 h\u00e4nelle alistetusta luonnosta ilmestyy jokin olento, joka muistuttaa h\u00e4nen ylenev\u00e4\u00e4 arvokkuuttaan.<\/span><\/p>\n

Mutta siit\u00e4 kysymyksest\u00e4, miten joku, jonka H\u00e4n, joka on luonut maailmankaikkeuden j\u00e4rjestelm\u00e4n hyvyydess\u00e4\u00e4n, ei ole luonut pahaa tarkoitusta varten, on kuitenkin langennut t\u00e4h\u00e4n kateuden intohimoon, ei kuulu nykyiseen teht\u00e4v\u00e4\u00e4ni keskustella yksityiskohtaisesti, vaikka ei olisikaan vaikeaa eik\u00e4 kest\u00e4isi kauaa tarjota selvityst\u00e4 niille, jotka ovat suostuvaisia suostutteluun. Sill\u00e4 hyveen ja paheen v\u00e4list\u00e4 erottelevaa eroa ei pid\u00e4 tarkastella kahden tosiasiassa olemassa olevan ilmi\u00f6n v\u00e4lisen\u00e4 erona; vaan koska on olemassa looginen vastakkainasettelu sen v\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 on, ja sen v\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 ei ole, ja koska ei voida sanoa, ett\u00e4 se, mik\u00e4 ei ole, erottuu olemassaolon osalta siit\u00e4, mik\u00e4 on, vaan sanomme, ett\u00e4 ei-olemassaolo on vain loogisesti vastakkainen olemisen kanssa, samalla tavoin my\u00f6s sana pahe on vastakkainen sanalle hyve, ei siten, ett\u00e4 se olisi olemassaolo sin\u00e4ns\u00e4, vaan ainoastaan siten, ett\u00e4 se tulee ajateltavaksi paremman puuttuessa.<\/span><\/p>\n

Niin kuin sanomme, ett\u00e4 sokeus on loogisesti vastakohta n\u00e4\u00f6lle, ei niin, ett\u00e4 sokeudella olisi itsess\u00e4\u00e4n luonnollista olemassaoloa, sill\u00e4 se on vain edelt\u00e4v\u00e4n kyvyn riist\u00e4mist\u00e4, niin sanomme my\u00f6s, ett\u00e4 pahe on katsottava hyvyyden riist\u00e4miseksi, aivan kuten varjo, joka syntyy auringons\u00e4teen kulkiessa. Koska siis luomaton luonto ei kykene sallimaan sellaista liikett\u00e4, joka sis\u00e4ltyy k\u00e4\u00e4ntymiseen tai muutokseen tai muuttumiseen, kun taas kaikki luomakunnan kautta olemassa oleva on yhteydess\u00e4 muutokseen, sik\u00e4li kuin itse luomakunnan olemassaolo sai alkunsa muutoksesta, kun se, mik\u00e4 ei ollut, siirtyi jumalallisen voiman kautta siihen, mik\u00e4 on; ja koska edell\u00e4 mainittu voima oli my\u00f6s luotu ja saattoi spontaanilla liikkeell\u00e4 valita mit\u00e4 tahansa, kun se oli sulkenut silm\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4 ja vastikkeettomalta kuin se, joka auringonpaisteessa laskee silm\u00e4luomensa silmilleen ja n\u00e4kee vain pimeytt\u00e4, niin t\u00e4ll\u00e4 tavoin my\u00f6s tuo olento tuli tietoiseksi hyvyyden vastakohdasta juuri haluttomuudestaan havaita hyv\u00e4\u00e4. Nyt t\u00e4m\u00e4 on kateutta. No, on kiistatonta, ett\u00e4 mink\u00e4 tahansa asian alku on syyn\u00e4 kaikkeen muuhun, mik\u00e4 seuraa siit\u00e4 seurauksena, kuten esimerkiksi terveydest\u00e4 seuraa hyv\u00e4 ruumiinrakenne, aktiivisuus ja nautinnollinen el\u00e4m\u00e4, mutta sairaudesta heikkous, voimattomuus, voimien puute ja kaiken vastenmielisyydess\u00e4 kulunut el\u00e4m\u00e4; ja niin my\u00f6s kaikissa muissa tapauksissa asiat seuraavat seurauksina oikeista alkuistaan. Niin kuin siis vapaus intohimojen kiihtymyksest\u00e4 on hyveen mukaisen el\u00e4m\u00e4n alku ja perusta, niin my\u00f6s tuon kateuden synnytt\u00e4m\u00e4 taipumus paheeseen on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty tie kaikkiin niihin pahoihin asioihin, joita on sittemmin esitetty.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 kun kerran h\u00e4n, joka luopumalla hyvyydest\u00e4 oli synnytt\u00e4nyt itsess\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n Kateuden, oli saanut t\u00e4m\u00e4n taipumuksen pahuuteen (9), niin kuin vuorenharjanteesta irti revitty kallio, joka oman painonsa voimasta sy\u00f6ksyy alasp\u00e4in, samalla tavalla h\u00e4net, joka oli irrottautunut alkuper\u00e4isest\u00e4 luonnollisesta taipumuksestaan hyvyyteen ja joka painoi kaikella painollaan paheellisuuden suuntaan, pakotettiin ja vietiin tahallaan ja ik\u00e4\u00e4n kuin er\u00e4\u00e4nlaisen painovoiman avulla v\u00e4\u00e4ryyden \u00e4\u00e4rimm\u00e4iselle rajalle. Ja mit\u00e4 tulee siihen \u00e4lylliseen voimaan, jonka h\u00e4n oli saanut Luojaltaan toimimaan yhteisty\u00f6ss\u00e4 parempien lahjojen kanssa, h\u00e4n teki siit\u00e4 apuv\u00e4lineens\u00e4 keksim\u00e4ll\u00e4 keksint\u00f6j\u00e4 paheellisuuden tarkoituksiin, samalla kun h\u00e4n ovelalla taitavuudellaan huijaa ja kiert\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 suostuttelemalla h\u00e4net tulemaan omin k\u00e4sin omaksi murhaajakseen.<\/span><\/p>\n

\u00a0Sill\u00e4 kun n\u00e4ki, ett\u00e4 ihminen oli jumalallisen siunauksen toimeksiannosta kohonnut ylev\u00e4\u00e4n asemaan (sill\u00e4 h\u00e4net oli nimitetty maan ja kaiken sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevan kuninkaaksi; h\u00e4n oli muodoltaan kaunis, sill\u00e4 h\u00e4net oli luotu arkkityyppisen kauneuden kuvaksi; h\u00e4n oli luonnostaan intohimoton, sill\u00e4 h\u00e4n oli intohimottoman j\u00e4ljitelm\u00e4; h\u00e4n oli t\u00e4ynn\u00e4 suoraselk\u00e4isyytt\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n iloitsi henkil\u00f6kohtaisen Jumaluuden kasvokkain tapahtuvasta ilmenemisest\u00e4), – kaikki t\u00e4m\u00e4 oli vastustajalle polttoainetta h\u00e4nen kateuden intohimolleen. Silti h\u00e4n ei voinut mill\u00e4\u00e4n voimank\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 tai voimank\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 saavuttaa tarkoitustaan, sill\u00e4 Jumalan siunauksen voima oli suurempi kuin h\u00e4nen oma voimansa.<\/span><\/p>\n

Siksi h\u00e4nen suunnitelmansa on vet\u00e4\u00e4 ihminen pois t\u00e4st\u00e4 voiman mahdollistavasta voimasta, jotta h\u00e4n n\u00e4in helposti joutuisi h\u00e4nen vangikseen ja alttiiksi h\u00e4nen petokselleen. Niin kuin lamppuun, kun liekki on tarttunut syd\u00e4nlankaan eik\u00e4 ihminen kykene puhaltamaan sit\u00e4 pois, h\u00e4n sekoittaa \u00f6ljyn joukkoon vett\u00e4 ja t\u00e4ll\u00e4 keinolla himment\u00e4\u00e4 liekin, samalla tavalla vihollinen on ovelasti sekoittamalla ihmisen tahtoon pahuutta, saanut aikaan jonkinlaisen sammumisen ja himmentymisen siunaukseen, jonka ep\u00e4onnistuttua se, mit\u00e4 vastustetaan, v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 astuu sis\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 vastustaa kuolema, voimaa heikkous, siunausta kirous, suoraselk\u00e4isyytt\u00e4 h\u00e4pe\u00e4 ja kaikkea hyv\u00e4\u00e4 vastaan kaikki, mik\u00e4 voidaan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 vastakohdaksi. Niinp\u00e4 ihmiskunta on nykyisess\u00e4 pahassa tilassaan, koska tuo alku antoi tilaisuuden t\u00e4llaiseen lopputulokseen.<\/span><\/p>\n

VII LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

\u00c4lk\u00f6\u00f6n kuitenkaan kukaan kysyk\u00f6: \u201dMiten oli mahdollista, ett\u00e4 jos Jumala ennusti onnettomuuden, joka ihmiselle tulisi tapahtumaan ajattelemattomuuden vuoksi, H\u00e4n loi h\u00e4net, koska oli ehk\u00e4 edullisempaa, ettei h\u00e4n olisi syntynyt, kuin ett\u00e4 h\u00e4n olisi joutunut t\u00e4llaisten paheiden keskelle?\u201d.\u201d<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n ne, jotka ovat joutuneet manikealaisten v\u00e4\u00e4r\u00e4n opetuksen viet\u00e4viksi, esitt\u00e4v\u00e4t erehdyksens\u00e4 perusteluksi, koska he n\u00e4in pystyv\u00e4t osoittamaan, ett\u00e4 ihmisluonnon Luoja on paha. Sill\u00e4 jos Jumala ei ole tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n mist\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on, ja kuitenkin ihminen on pahan keskell\u00e4, ei perustelu Jumalan hyvyyden puolesta voisi pit\u00e4\u00e4 paikkaansa, eli jos h\u00e4n olisi synnytt\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen, joka olisi joutunut t\u00e4h\u00e4n pahuuteen. Sill\u00e4 jos hyv\u00e4n mukainen toimintavoima on kokonaan hyv\u00e4n luontoa, niin t\u00e4t\u00e4 tuskallista ja katoavaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei voi heid\u00e4n mukaansa koskaan viitata hyv\u00e4n luomisty\u00f6h\u00f6n, vaan t\u00e4llaiselle el\u00e4m\u00e4lle on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 olettaa toinen tekij\u00e4, josta luontomme saa taipumuksensa kurjuuteen.<\/span><\/p>\n

Nyt kaikki n\u00e4m\u00e4 ja vastaavat v\u00e4itteet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t niist\u00e4, jotka ovat l\u00e4pikotaisin harhaoppisen petoksen l\u00e4pitunkemia kuin jonkin syv\u00e4lle juurtuneen tahran, saavan tietynlaisen voiman niiden pinnallisesta uskottavuudesta. Mutta ne, jotka ovat perinpohjaisemmin perehtyneet totuuteen, huomaavat selv\u00e4sti, ett\u00e4 se, mit\u00e4 he sanovat, ei ole perusteltua ja ett\u00e4 sen virheellisyys voidaan osoittaa nopeasti. Minunkin mielest\u00e4ni on hyv\u00e4 esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 apostoli vetoaa meihin n\u00e4iss\u00e4 kohdin niiden tuomitsemiseksi. Korinttilaisille osoittamassaan puheessa h\u00e4n tekee eron sielun lihallisen ja hengellisen ominaisuuden v\u00e4lill\u00e4; mielest\u00e4ni h\u00e4n osoittaa sanomallaan, ett\u00e4 on v\u00e4\u00e4rin tuomita se, mik\u00e4 on moraalisesti erinomaista, tai toisaalta se, mik\u00e4 on pahaa, aistien mittapuulla, vaan ett\u00e4 vet\u00e4m\u00e4ll\u00e4 mieli pois ruumiillisista ilmi\u00f6ist\u00e4 meid\u00e4n on itse ja itsest\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4 moraalisen erinomaisuuden ja sen vastakohdan todellinen luonne. \u201dHenkinen ihminen\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018arvioi kaiken \u2019.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 lienee ollut mielest\u00e4ni syy n\u00e4iden harhaanjohtavien oppien keksimiseen niiden esitt\u00e4jien taholta, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 kun he m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t hyv\u00e4\u00e4, heill\u00e4 on silm\u00e4ll\u00e4 vain ruumiin nautinnon suloisuutta, ja niinp\u00e4, koska tuo ruumis on koostumuksellisesta luonteestaan ja jatkuvasta taipumuksestaan hajoamiseen johtuen v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 alttiina k\u00e4rsimyksille ja sairauksille ja koska t\u00e4llaisista k\u00e4rsimysolosuhteista seuraa er\u00e4\u00e4nlainen tuskan tunne, he m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 ihmisen muodostuminen on pahan jumaluuden ty\u00f6t\u00e4. Koska jos heid\u00e4n ajatuksensa olisivat ottaneet ylev\u00e4mm\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulman ja, vet\u00e4ytyess\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 aistien mielihyv\u00e4\u00e4 korostavasta taipumuksesta, he olisivat tarkastelleet olemassa olevien asioiden luonnetta kiihkottomasti, he olisivat ymm\u00e4rt\u00e4neet, ettei muuta pahaa kuin pahuutta ole olemassa.<\/span><\/p>\n

Nyt kaikki pahuus saa muotonsa ja luonteensa hyv\u00e4n riist\u00e4misess\u00e4; sit\u00e4 ei ole olemassa itsest\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 sit\u00e4 voida tarkastella olemassaolona. Sill\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlainen paha ei ole tahdon ulkopuolella ja tahdosta riippumaton; vaan se on hyv\u00e4n olemattomuutta, jota niin nimitet\u00e4\u00e4n. Nyt sill\u00e4, mit\u00e4 ei ole, ei ole olennaista olemassaoloa, ja sen, jolla ei ole olennaista olemassaoloa, Luoja ei ole niiden asioiden Luoja, joilla on olennaista olemassaoloa. Siksi olemassa olevien asioiden Jumala on ulkopuolinen pahojen asioiden aiheuttamiselle, koska h\u00e4n ei ole olemattomien asioiden Luoja. H\u00e4n, joka loi n\u00e4\u00f6n, ei tehnyt sokeutta. H\u00e4n, joka ilmensi hyveen, ei ilmennyt sen riist\u00e4mist\u00e4. H\u00e4n, joka on ehdottanut vapaan tahdon kilpailussa palkinnoksi kaiken hyv\u00e4n antia niille, jotka el\u00e4v\u00e4t hyveellisesti, ei koskaan, miellytt\u00e4\u00e4kseen itse\u00e4\u00e4n, alistanut ihmiskuntaa voimakkaan pakon ikeeseen, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n vet\u00e4isi sit\u00e4 vastentahtoisesti, ik\u00e4\u00e4n kuin elottomana ty\u00f6kalunaan, oikealle tielle. Mutta jos, kun valo paistaa hyvin kirkkaasti kirkkaalla taivaalla, ihminen omasta tahdostaan sulkee silm\u00e4luomensa varjostaakseen n\u00e4k\u00f6ns\u00e4, aurinko on puhdas syyt\u00f6ksist\u00e4 sen osalta, joka ei n\u00e4e.<\/span><\/p>\n

VIII LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

YHT\u00c4 KAIKKI, joka katsoo vain ruumiin hajoamista, h\u00e4iriintyy suuresti ja tekee siit\u00e4 kovaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme hajoaa kuoleman kautta; h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 on pahuuden \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyys, ett\u00e4 meid\u00e4n olemuksemme sammutetaan t\u00e4m\u00e4n kuolevaisuuden tilan kautta. Katsokoon h\u00e4n sitten t\u00e4m\u00e4n synk\u00e4n n\u00e4kym\u00e4n kautta jumalallisen hyv\u00e4ntahtoisuuden ylitsevuotavuutta. T\u00e4m\u00e4 saa h\u00e4net ehk\u00e4 sit\u00e4kin enemm\u00e4n ihailemaan Jumalan armollista huolenpitoa ihmisen asioista. El\u00e4minen on niille, jotka osallistuvat el\u00e4m\u00e4\u00e4n, toivottavaa sen vuoksi, ett\u00e4 he voivat nauttia siit\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 jos joku el\u00e4\u00e4 ruumiillisessa tuskassa, h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 olemattomuutta paljon toivottavampana kuin tuskassa olemista.<\/span><\/p>\n

Kysyk\u00e4\u00e4mme siis, onko H\u00e4nell\u00e4, joka antaa meille asumme el\u00e4mist\u00e4 varten, jokin muu tavoite mieless\u00e4 kuin se, miten voimme viett\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme mahdollisimman kauniissa olosuhteissa. Nyt kun olemme omasta tahdostamme liittoutuneet pahan kanssa ja jonkin aistillisen mielihyv\u00e4n vuoksi sekoittaneet t\u00e4m\u00e4n pahan luontoomme kuin jonkin haitallisen ainesosan, joka pilaa hunajan maun, ja n\u00e4in ollen pudonneet pois siit\u00e4 autuudesta, joka sis\u00e4ltyy ajatukseen intohimottomuudesta, meid\u00e4t on ilke\u00e4sti muutettu – t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 ihminen, kuin jokin saviastia, on palautettu takaisin maan tomuun, jotta h\u00e4n voisi erota siit\u00e4 maaper\u00e4st\u00e4, johon h\u00e4n on nyt sitoutunut, ja jotta h\u00e4net voitaisiin yl\u00f6snousemuksen kautta uudistaa uudelleen alkuper\u00e4isen mallin mukaan; ainakin jos h\u00e4n on t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, joka nyt on, s\u00e4ilytt\u00e4nyt sen, mik\u00e4 kuuluu tuohon kuvaan.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4nkaltaisen opin Mooses esitt\u00e4\u00e4 meille historiallisen tavan valepuvussa. Ja kuitenkin t\u00e4m\u00e4 historian valepuku sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 opetuksen, joka on mit\u00e4 selvin. Sill\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun, kuten h\u00e4n kertoo meille, ihmiskunnan varhaisimmat j\u00e4senet olivat joutuneet kosketuksiin kielletyn kanssa ja siten riisuttuina alastomiksi tuosta alkuper\u00e4isest\u00e4 siunatusta tilasta, Herra puki n\u00e4m\u00e4, h\u00e4nen ensimm\u00e4iset luodut luontokappaleensa, nahkavaatteisiin.<\/span><\/p>\n

Mielest\u00e4ni meid\u00e4n ei ole pakko ottaa n\u00e4it\u00e4 nahkoja niiden kirjaimellisessa merkityksess\u00e4. Sill\u00e4 mink\u00e4laisiin tapettuihin ja nyljettyihin el\u00e4imiin n\u00e4m\u00e4 n\u00e4ille ihmisyksil\u00f6ille keksityt vaatteet kuuluivat? Mutta koska kaikki nahka on el\u00e4imest\u00e4 irrotettuaan kuollut, olen toki sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n, joka on syntisyytemme parantaja, on ennakoivasti varustanut ihmisen my\u00f6hemmin sill\u00e4 kuolemisen kyvyll\u00e4, joka oli ollut raakojen luomakunnan erityinen ominaisuus. Ei niin, ett\u00e4 se olisi kest\u00e4nyt ikuisesti; sill\u00e4 turkki on jotain ulkoista, joka puetaan p\u00e4\u00e4llemme ja joka sopii ruumiille hetkeksi, mutta ei ole sen luonteen mukaista.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 raakalaisesta luomakunnasta otettu kuolemanvaarallisuus oli siis v\u00e4liaikaisesti tehty kuolemattomuutta varten luodun luomakunnan kuoreksi. Se ymp\u00e4r\u00f6i sen ulkoisesti, mutta ei sis\u00e4isesti. Se tarttui ihmisen tuntevaan osaan, mutta ei tarttunut jumalalliseen kuvaan. T\u00e4m\u00e4 tunteva osa ei kuitenkaan katoa, vaan liukenee. Katoaminen on katoamista olemattomuuteen, mutta hajoaminen on hajaantumista j\u00e4lleen niihin maailman osatekij\u00f6ihin, joista se oli muodostettu. Mutta se, mik\u00e4 sis\u00e4ltyy niihin, ei katoa, vaikka se j\u00e4\u00e4kin aistiemme havaitsematta.<\/span><\/p>\n

Nyt t\u00e4m\u00e4n hajoamisen syy on ilmeinen antamastamme havainnollistuksesta. Sill\u00e4 koska aistit ovat l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4 siihen, mik\u00e4 on karkeaa ja maallista, kun taas \u00e4ly on luonteeltaan jalompaa ja ylev\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin aistimuksiin liittyv\u00e4t liikkeet, seuraa siit\u00e4, ett\u00e4 koska aistien tekem\u00e4n arvion kautta on syntynyt virheellinen k\u00e4sitys siit\u00e4, mik\u00e4 on moraalisesti hyv\u00e4\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 erehdys on vaikuttanut siten, ett\u00e4 se on perustellut vastakkaisen tilan, se osa meist\u00e4, joka on t\u00e4ll\u00e4 tavoin tehty hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4ksi, liukenee t\u00e4m\u00e4n vastakkaisen vastaanoton kautta. Kuvituksemme merkitys on nyt seuraava.<\/span><\/p>\n

Oletimme, ett\u00e4 jokin astia on koostunut savesta, ja sitten se on jonkin vahingon vuoksi t\u00e4ytetty sulatetulla lyijyll\u00e4, joka kovettuu ja j\u00e4\u00e4 ei-nesteelliseen tilaan; sitten astian omistaja ottaa sen takaisin, ja koska h\u00e4nell\u00e4 on savenvalajan taito, h\u00e4n hakkaa palasiksi astiat, joissa lyijy oli, ja sitten muovaa astian uudelleen sen entisen mallin mukaan omaan erityiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4, tyhjennettyn\u00e4 nyt siit\u00e4 aineesta, joka oli sekoittunut siihen: Samanlaisella menettelyll\u00e4 meid\u00e4n astiaamme luoja, nyt kun pahuus on sekoittunut tuntevaiseen osaamme, tarkoitan sit\u00e4, joka on yhteydess\u00e4 ruumiiseen, liuottaa pahan vastaanottaneen aineen ja, muovaamalla sen uudelleen yl\u00f6snousemuksen kautta ilman mit\u00e4\u00e4n vastakkaisen aineen sekoitusta, yhdist\u00e4\u00e4 elementit uudelleen astiaan sen alkuper\u00e4isess\u00e4 kauneudessa. Nyt kun sek\u00e4 sielulla ett\u00e4 ruumiilla on yhteinen yhteys synnillisiin kiintymyksiin osallistumisessa, sielun ja ruumiin kuoleman v\u00e4lill\u00e4 on my\u00f6s analogia.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 niin kuin lihan osalta julistamme tuntevan el\u00e4m\u00e4n irtautumisen kuolemaksi, niin sielun osalta kutsumme todellisen el\u00e4m\u00e4n poistumista kuolemaksi. Vaikka siis, kuten olemme aiemmin sanoneet, sek\u00e4 sielussa ett\u00e4 ruumiissa havaittava osallisuus pahaan on luonteeltaan yht\u00e4 ja samaa, sill\u00e4 molempien kautta pahan periaate etenee todelliseksi toiminnaksi, tuosta kuolleiden nahkojen vaatetuksesta johtuva hajoamisen kuolema ei vaikuta sieluun. Sill\u00e4 miten se, mik\u00e4 on muodostumatonta, voi joutua hajoamisen kohteeksi? Mutta koska on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 synnin my\u00f6s sieluun synnytt\u00e4m\u00e4t saastutukset poistetaan sielt\u00e4 jollakin korjaavalla menettelyll\u00e4, on l\u00e4\u00e4kett\u00e4, jota hyve toimittaa, sovellettu nykyisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4llaisten silpomisten parantamiseen. Jos sielu kuitenkin pysyy parantumattomana (3), l\u00e4\u00e4ke annostellaan t\u00e4t\u00e4 seuraavassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Ruumiin sairauksissa on nyt monenlaisia eroja, joista toiset sallivat helpomman, toiset taas vaativat vaikeampaa hoitoa.<\/span><\/p>\n

Viimeksi mainituissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n veitsen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, polttoleikkauksia tai katkeraa l\u00e4\u00e4kett\u00e4, jotta kehoon hy\u00f6k\u00e4nnyt sairaus saadaan poistettua. Sielun sairauksien parantamista varten tuleva tuomio ilmoittaa jotakin samankaltaista, ja ajattelemattomille t\u00e4m\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n kauhean korjauksen uhkana, jotta he t\u00e4m\u00e4n tuskallisen rangaistuksen pelossa saisivat viisauden paeta pahuutta; kun taas \u00e4lykk\u00e4\u00e4mm\u00e4t uskovat sen olevan Jumalan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4 parannusprosessi, jonka tarkoituksena on palauttaa ihminen, h\u00e4nen erityinen luomakuntansa, h\u00e4nen alkutilansa armoon. Ne, jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t veist\u00e4 tai kauteria* poistamaan tiettyj\u00e4 luonnottomia ulokkeita kehosta, kuten kynsi\u00e4 tai syyli\u00e4, eiv\u00e4t tarjoa palvelemalleen henkil\u00f6lle kivutonta parannusmenetelm\u00e4\u00e4, vaikka he varmasti k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t veist\u00e4 ilman aikomusta vahingoittaa potilasta.<\/span><\/p>\n

*Kauteri on l\u00e4\u00e4ketieteellinen laite tai menetelm\u00e4, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kudoksen polttamiseen tai tuhoamiseen. T\u00e4t\u00e4 menetelm\u00e4\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n usein verenvuodon pys\u00e4ytt\u00e4miseen, kasvainten poistamiseen tai haavojen sulkemiseen. K\u00e4\u00e4nt.huom.<\/em><\/p>\n

Samalla tavoin mit\u00e4 tahansa aineellisia ulokkeita sieluumme kovettuu, jotka ovat aistimiksi muuttuneet yhteydest\u00e4 ruumiin kiintymysten kanssa, ne ik\u00e4\u00e4n kuin leikataan ja raaputetaan pois tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sen sanoin kuvaamattoman viisauden ja voiman toimesta, joka evankeliumin sanoin \u201dparantaa sairaat\u201d. Sill\u00e4, kuten H\u00e4n taas sanoo, \u201dne, jotka ovat terveit\u00e4, eiv\u00e4t tarvitse l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4, vaan ne, jotka ovat sairaita \u201d.<\/span><\/p>\n

Koska sieluun on siis sis\u00e4istetty voimakas luonnollinen taipumus pahaan, sen t\u00e4ytyy k\u00e4rsi\u00e4, aivan kuten syylien poistaminen aiheuttaa ter\u00e4v\u00e4\u00e4 kipua ruumiin iholle; sill\u00e4 kaikki, mik\u00e4 luontoa vastaan on sis\u00e4istetty luontoon, kiinnittyy kohteeseen tietyss\u00e4 tunteiden yhteenliittym\u00e4ss\u00e4, ja n\u00e4in syntyy ep\u00e4normaali sekoittuminen omasta ja vieraasta ominaisuudesta, niin ett\u00e4 tunteet, kun irrottautuminen t\u00e4st\u00e4 ep\u00e4normaalista kasvustosta tapahtuu, loukkaantuvat ja repeytyv\u00e4t. Kun sielu siis murehtii ja sulaa pois syntiens\u00e4 korjauksen alla, kuten profetia jossain kohtaa kertoo meille, seuraa sen syv\u00e4st\u00e4 ja l\u00e4heisest\u00e4 yhteydest\u00e4 pahaan v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tiettyj\u00e4 sanomattomia ja sanoin kuvaamattomia tuskia, joiden kuvaaminen on yht\u00e4 vaikeaa kuin niiden hyvien asioiden luonteen kuvaaminen, jotka ovat toivomme kohteena. Sill\u00e4 kumpaakaan niist\u00e4 ei voi ilmaista sanoin eik\u00e4 tuoda ymm\u00e4rryksen ulottuville.<\/span><\/p>\n

Jos siis joku katsoo maailmankaikkeuden taloutta ohjaavan Viisauden perimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, olisi hyvin kohtuutonta ja ahdasmielist\u00e4 kutsua ihmisen luojaa pahan tekij\u00e4ksi tai v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n tulevaisuudesta, tai ett\u00e4 jos h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 sen ja on luonut ihmisen, h\u00e4n ei ole vaikuttamatta impulssista pahaan. H\u00e4n tiesi, mit\u00e4 oli tapahtumassa, mutta ei kuitenkaan est\u00e4nyt taipumusta siihen, mik\u00e4 todella tapahtui. Se, ett\u00e4 ihmiskunta tosiaankin harhautuisi pois hyv\u00e4st\u00e4, ei voinut olla tuntematonta H\u00e4nelle, joka ennakointikykyns\u00e4 avulla k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 kaiken ja jonka silm\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t tulevan yht\u00e4 lailla kuin menneet tapahtumat. Niin kuin H\u00e4nell\u00e4 oli siis n\u00e4kyviss\u00e4 v\u00e4\u00e4ristym\u00e4, niin H\u00e4n suunnitteli ihmisen palauttamisen hyv\u00e4\u00e4n. Kumpi oli siis parempi tapa? -ei olisi koskaan saanut synnytt\u00e4\u00e4 luontoamme, koska H\u00e4n ennusti, ett\u00e4 luotava olento putoaisi pois siit\u00e4, mik\u00e4 on moraalisesti kaunista, vai tuoda h\u00e4net takaisin parannuksen kautta ja palauttaa h\u00e4nen sairaan luontonsa alkuper\u00e4iseen kauneuteensa? Mutta kun kehon kipujen ja k\u00e4rsimysten vuoksi, jotka ovat sen ep\u00e4vakaan luonteen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 sattumia, Jumalaa kutsutaan sen vuoksi pahan luojaksi tai ajatellaan, ett\u00e4 h\u00e4n ei ole lainkaan ihmisen luoja, toivoen n\u00e4in est\u00e4v\u00e4ns\u00e4 sen olettamuksen, ett\u00e4 h\u00e4n olisi sen tekij\u00e4, mik\u00e4 tuottaa meille kipua, – kaikki t\u00e4m\u00e4 on osoitus siit\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isest\u00e4 ahdasmielisyydest\u00e4, joka on tunnusomaista niille, jotka arvioivat moraalista hyv\u00e4\u00e4 ja moraalista pahaa pelk\u00e4n aistimuksen perusteella.<\/span><\/p>\n

T\u00e4llaiset henkil\u00f6t eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4, ett\u00e4 vain se on luonnostaan hyv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 aistimus ei tavoita, ja ett\u00e4 ainoa paha on vieraantuminen hyv\u00e4st\u00e4. Mutta se, ett\u00e4 kivut ja nautinnot otetaan moraalisesti hyv\u00e4n ja sen vastakohdan kriteeriksi, on luonteenomaista sellaisten luotujen j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4lle luonteelle, joissa todellisen hyvyyden k\u00e4sitt\u00e4minen ei mielen ja ymm\u00e4rryksen puutteen vuoksi ole mahdollista. Se, ett\u00e4 ihminen on Jumalan luomus, joka on luotu moraalisesti jaloksi ja jaloa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 varten, k\u00e4y ilmi paitsi siit\u00e4, mit\u00e4 on sanottu, my\u00f6s lukuisista muista todisteista, jotka j\u00e4t\u00e4mme t\u00e4ss\u00e4 pois, koska niit\u00e4 on niin paljon.<\/span><\/p>\n

Mutta kun kutsumme Jumalaa ihmisen luojaksi, emme saa unohtaa, kuinka huolellisesti alussa m\u00e4\u00e4rittelimme asemamme kreikkalaisia vastaan. Siell\u00e4 osoitettiin, ett\u00e4 Jumalan Sana on olennainen ja personoitunut olento, joka on itse sek\u00e4 Jumala ett\u00e4 Sana; joka on omaksunut itseens\u00e4 kaiken luovan voiman, tai pikemminkin joka on itse voima, jolla on sys\u00e4ys kaikkeen hyv\u00e4\u00e4n; joka toteuttaa tehokkaasti kaiken, mit\u00e4 h\u00e4n tahtoo, koska h\u00e4nell\u00e4 on tahtonsa kanssa samanaikainen voima; jonka tahto ja toiminta on kaikkien olemassa olevien asioiden el\u00e4m\u00e4; jonka toimesta my\u00f6s ihminen on tuotu olemiseen ja koristeltu korkeimmilla erinomaisuuksilla jumaluuden mallin mukaan.<\/span><\/p>\n

Mutta koska vain se on luonteeltaan muuttumaton, joka ei ole saanut alkunsa luomisesta, kun taas kaikki se, mink\u00e4 luomaton olento on tuonut olemassaoloon siit\u00e4, mit\u00e4 ei ollut olemassa, on ensimm\u00e4isest\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien, jolloin se alkaa olla, aina muutoksen alaisena, ja jos se toimii luontonsa mukaisesti, muutos on aina parempaan p\u00e4in, mutta jos se poikkeaa suoralta tielt\u00e4, silloin seuraa liike p\u00e4invastaiseen suuntaan, – koska, sanon min\u00e4, ihminen oli n\u00e4in ehdollistunut, ja h\u00e4ness\u00e4 oli luonteensa muuttuva elementti lipsahtanut sivuun t\u00e4sm\u00e4lleen p\u00e4invastaiseen suuntaan, niin ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 poikkeaminen hyv\u00e4st\u00e4 toi mukanaan kaikenlaista pahaa, joka sopi hyv\u00e4\u00e4n (kuten esimerkiksi el\u00e4m\u00e4n loikkauksen my\u00f6t\u00e4 tuli mukaan kuoleman vastakohta; valon menett\u00e4misen seurauksena syntyi pimeys; hyveen puuttuessa sen tilalle syntyi pahe, ja jokaista hyv\u00e4n muotoa vastaan voitiin laskea yht\u00e4 monta vastakkaista pahaa), kenen toimesta, kysyn min\u00e4, ihminen oli langennut holtittomuudellaan t\u00e4h\u00e4n ja vastaavaan pahaan tilaan (sill\u00e4 h\u00e4nen ei ollut mahdollista s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 edes harkintakyky\u00e4\u00e4n, kun h\u00e4n oli vieraantunut harkitsevaisuudestaan, eik\u00e4 ottaa mit\u00e4\u00e4n viisaita neuvoja, kun h\u00e4n oli erkaantunut viisaudestaan), – kenen toimesta ihminen oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 palauttaa alkuper\u00e4isen tilansa armoon? Kenelle kuului langenneen palauttaminen, kadonneen palauttaminen, vaeltajan k\u00e4dest\u00e4 johtaminen takaisin? Kenelle muulle kuin kokonaan H\u00e4nelle, joka on h\u00e4nen luontonsa Herra? Vain H\u00e4nelle, joka oli alun perin antanut el\u00e4m\u00e4n, oli mahdollista tai sopivaa palauttaa se, kun se oli kadonnut. T\u00e4t\u00e4 meille opetetaan ja opimme totuuden Ilmestyskirjasta, ett\u00e4 Jumala alussa loi ihmisen ja pelasti h\u00e4net, kun h\u00e4n oli langennut.<\/span><\/p>\n

IX LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

T\u00c4H\u00c4N asti argumenttimme kulkua seurannut on ehk\u00e4 samaa mielt\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ei n\u00e4yt\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sellaista olisi sanottu, mik\u00e4 olisi vierasta oikealle jumaluusk\u00e4sitykselle. Mutta sit\u00e4 kohtaan, mik\u00e4 seuraa ja muodostaa t\u00e4m\u00e4n totuuden paljastuksen vahvimman osan, h\u00e4n ei ole samalla tavalla asennoitunut; tarkoitan ihmisen syntym\u00e4\u00e4, kasvua lapsuudesta aikuisuuteen, sy\u00f6mist\u00e4 ja juomista, v\u00e4symyst\u00e4 ja unta, surua ja kyyneleit\u00e4, v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 syytett\u00e4 ja tuomiohallia, kuoleman risti\u00e4 ja hautaan l\u00e4hett\u00e4mist\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat, jotka sis\u00e4ltyv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n ilmoitukseen, tylsistytt\u00e4v\u00e4t jossain m\u00e4\u00e4rin ahdasmielisten uskoa, ja niinp\u00e4 he hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t itse jatko-osan n\u00e4iden edelt\u00e4jien vuoksi. He eiv\u00e4t salli, ett\u00e4 kuolleista yl\u00f6snousemuksessa olisi jotakin Jumaluuden kanssa sopusoinnussa olevaa, koska kuoleman olosuhteet olivat sopimattomat. No, katson tarpeelliseksi ensinn\u00e4kin irrottaa ajatuksemme hetkeksi lihallisen elementin karkeudesta ja kiinnitt\u00e4\u00e4 ne siihen, mik\u00e4 on sin\u00e4ns\u00e4 moraalisesti kaunista ja mik\u00e4 ei, sek\u00e4 niihin tunnusmerkkeihin, joiden perusteella kukin niist\u00e4 on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4.<\/span><\/p>\n

Luulen, ettei kukaan pohtinut kiist\u00e4 v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4, ett\u00e4 koko asioiden luonteessa vain yksi asia on h\u00e4pe\u00e4llinen, ja se on paheellinen heikkous, kun taas kaikki se, mill\u00e4 ei ole yhteytt\u00e4 paheeseen, on vierasta kaikelle h\u00e4pe\u00e4lle; ja kaikki se, miss\u00e4 ei ole h\u00e4pe\u00e4n sekoitusta, on varmasti l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 kauniin puolelta; ja siin\u00e4, mik\u00e4 on todella kaunista, ei ole mit\u00e4\u00e4n sekoitusta vastakohdastaan. Nyt kaikesta, mink\u00e4 on katsottava kuuluvan kauniin piiriin, tulee Jumalan luonne. Joko siis osoitetaan, ett\u00e4 H\u00e4nen syntym\u00e4ss\u00e4\u00e4n, kasvatuksessaan, kasvussaan, luonteensa t\u00e4ydellistymisess\u00e4, kuoleman kokemuksessaan ja kuolemasta palaamisessa oli ilkeytt\u00e4; tai jos he sallivat, ett\u00e4 edell\u00e4 mainitut H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 olosuhteet j\u00e4\u00e4v\u00e4t ilkeyden piirin ulkopuolelle, he v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n h\u00e4pe\u00e4llist\u00e4, mik\u00e4 olisi ilkeydelle vierasta.<\/span><\/p>\n

Koska siis se, mik\u00e4 on n\u00e4in irrotettu kaikista h\u00e4pe\u00e4llisist\u00e4 ja ilkeist\u00e4 ominaisuuksista, osoitetaan runsaasti moraalisesti kauniiksi, kuinka voi olla s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00e4 niiden ihmisten typeryytt\u00e4, jotka esitt\u00e4v\u00e4t mielipiteekseen, ett\u00e4 se, mik\u00e4 on moraalisesti kaunista, ei sovi Jumalan kohdalla?<\/span><\/p>\n

LUKU X. <\/strong><\/span><\/p>\n

\u201dMUTTA ihmisen luonto\u201d, sanotaan, \u201don kapea ja rajattu, kun taas Jumaluus on \u00e4\u00e4ret\u00f6n. Miten \u00e4\u00e4ret\u00f6n voisi sis\u00e4lty\u00e4 atomiin?\u201d Mutta kuka sanoo, ett\u00e4 Jumaluuden \u00e4\u00e4rett\u00f6myys sis\u00e4ltyy lihan kuorilihaan kuin astiaan? Edes oman el\u00e4m\u00e4mme tapauksessa ei \u00e4lyllinen luonto ole suljettu lihan rajojen sis\u00e4\u00e4n. P\u00e4invastoin, kun ruumiin koko on rajoitettu sille ominaiseen mittasuhteeseen, sielu voi ajattelukykyns\u00e4 liikkeiden avulla tahdosta riippumatta olla yht\u00e4 koko luomakunnan kanssa. Se nousee taivaisiin ja astuu syvyyksiin. Se kulkee koko maailman halki ja uteliaisuutensa levottomuudessa tunkeutuu maan alla oleville alueille; ja usein se on varattu taivaan ihmeiden tutkimiseen, eik\u00e4 tunne mit\u00e4\u00e4n painoa ruumiin lis\u00e4kkeist\u00e4. Jos siis ihmisen sielu, vaikka se luontonsa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 johtuen on ruumiin kautta l\u00e4p\u00e4isty, kuitenkin esiintyy kaikkialla mielens\u00e4 mukaan, niin mik\u00e4 tarve on v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumaluutta haittaisi lihallisen luonnon ymp\u00e4rist\u00f6, ja miksi emme voisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kykenevien esimerkkien avulla saada jonkinlaista j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 Jumalan pelastussuunnitelmasta? Analogia on esimerkiksi lampun liekiss\u00e4, jonka n\u00e4hd\u00e4\u00e4n syleilev\u00e4n sit\u00e4 materiaalia, jolla se on varustettu. J\u00e4rki tekee eron materiaalin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevan liekin ja liekki\u00e4 sytytt\u00e4v\u00e4n materiaalin v\u00e4lill\u00e4, vaikka tosiasiassa ei ole mahdollista erottaa toista toisesta niin, ett\u00e4 liekki n\u00e4kyisi erill\u00e4\u00e4n materiaalista, vaan molemmat yhdess\u00e4 muodostavat yhden ainoan asian. Mutta \u00e4lk\u00f6\u00f6n kukaan, pyyd\u00e4n, liitt\u00e4k\u00f6 t\u00e4h\u00e4n kuvaan my\u00f6s ajatusta liekin katoavaisuudesta; hyv\u00e4ksyk\u00e4\u00e4 vain se, mik\u00e4 kuvassa on sopivaa; hyl\u00e4tk\u00f6\u00f6n se, mik\u00e4 on ep\u00e4olennaista ja ep\u00e4sopivaa. Mik\u00e4 siis est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 ajattelemasta (aivan kuten n\u00e4emme liekin kiinnittyv\u00e4n aineeseen (6), mutta ei kuitenkaan sulkeutuvan siihen) jonkinlaista jumalallisen luonteen ja ihmisyyden liittoa tai l\u00e4hentymist\u00e4 ja kuitenkin juuri t\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hentymisess\u00e4 varjellen varsinaista k\u00e4sityst\u00e4 Jumaluudesta, kun uskomme, kuten me uskomme, ett\u00e4 vaikka jumaluus on ihmisess\u00e4, se on kaiken rajauksen ulkopuolella?<\/span><\/p>\n

XI LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

Jos kuitenkin kysytte, mill\u00e4 tavoin jumaluus sekoittuu ihmisyyteen, teill\u00e4 on tilaisuus alustavaan tiedusteluun siit\u00e4, mik\u00e4 on sielun ja lihan yhtyminen. Mutta jos oletetaan, ettette tied\u00e4, mill\u00e4 tavoin sielu on yhteydess\u00e4 ruumiiseen, \u00e4lk\u00e4\u00e4 olettako, ett\u00e4 tuo toinen kysymys on pakko tulla ymm\u00e4rryksenne piiriin; pikemminkin, kuten t\u00e4ss\u00e4 sielun ja ruumiin yhdistymist\u00e4 koskevassa tapauksessa, vaikka meill\u00e4 on syyt\u00e4 uskoa, ett\u00e4 sielu on jotakin muuta kuin ruumis, koska liha, kun se erotetaan sielusta, muuttuu kuolleeksi ja toimimattomaksi, meill\u00e4 ei ole viel\u00e4 tarkkaa tietoa yhdistymistavasta, niin my\u00f6s tuossa toisessa kysymyksess\u00e4, joka koskee Jumaluuden ja ihmisyyden yhdistymist\u00e4, vaikka olemme t\u00e4ysin tietoisia siit\u00e4, ett\u00e4 jumalallisen ja kuolevaisen katoavan luonnon v\u00e4lill\u00e4 on majesteettisuuden asteen mukainen ero, emme kykene havaitsemaan, miten jumalalliset ja inhimilliset elementit sekoittuvat yhteen.<\/span><\/p>\n

Kirjattujen ihmeiden perusteella emme voi ep\u00e4ill\u00e4, etteik\u00f6 Jumala olisi syntynyt ihmisen luonnossa. Mutta miten – sit\u00e4 emme suostu tutkimaan, koska se on aihe, jota ei voi l\u00e4hesty\u00e4 j\u00e4rjen avulla. Sill\u00e4 vaikka uskomme, kuten uskomme, ett\u00e4 kaikki ruumiillinen ja \u00e4lyllinen luomakunta saa olemassaolonsa ruumiittomasta ja luomattomasta Olennosta, mutta sit\u00e4, mist\u00e4 tai miten, emme tee tutkimuskysymykseksi yhdess\u00e4 uskomme itse asiaan kanssa. Samalla kun hyv\u00e4ksymme tosiasian, ohitamme maailmankaikkeuden kokoamistavan, koska se on aihe, jota ei pid\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4 uteliaasti, vaan joka on t\u00e4ysin sanoin kuvaamaton ja selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n.<\/span><\/p>\n

XII LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

Jos joku tarvitsee todisteita siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on ilmestynyt meille lihassa, katsokoon h\u00e4n jumalallisia toimia. Sill\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Jumaluus ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on olemassa, ei voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta todistusta kuin sen, jonka n\u00e4iden toimintojen todistus antaa. Kun nimitt\u00e4in tarkastelemme laajasti maailmankaikkeutta ja tarkastelemme koko maailmassa vallitsevia jakoja ja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme vaikuttavia jumalallisia hyv\u00e4ntekev\u00e4isyyksi\u00e4, saamme k\u00e4sityksen kaiken yl\u00e4puolella olevasta voimasta, joka on luova kaikessa, mit\u00e4 syntyy, ja joka on niiden s\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4, kun ne ovat olemassa.<\/span><\/p>\n

Saman periaatteen mukaisesti, kun on kyse Jumalan ilmestymisest\u00e4 lihassa, olemme saaneet aikaan tyydytt\u00e4v\u00e4n todisteen tuosta Jumaluuden ilmestymisest\u00e4, h\u00e4nen toimintansa ihmeiss\u00e4; sill\u00e4 kaikessa h\u00e4nen toiminnassaan, sellaisena kuin se on tosiasiallisesti kirjattu, tunnistamme jumalallisen luonteen tunnusmerkit. Jumalalle kuuluu se, ett\u00e4 h\u00e4n antaa ihmisille el\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 kaitselmuksellaan kaikkea olemassa olevaa. Jumalalle kuuluu antaa ruokaa ja juomaa niille, jotka ovat lihassaan saaneet h\u00e4nelt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n lahjan, hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4 h\u00e4d\u00e4nalaisia, palauttaa sairauden turmeleman luonnon takaisin itseens\u00e4 uudistuneen terveyden avulla. Jumalalle kuuluu hallita tasavertaisesti koko luomakuntaa: maata, merta, ilmaa ja ilman yl\u00e4puolella olevia alueita. H\u00e4nell\u00e4 on voima, joka riitt\u00e4\u00e4 kaikkeen, ja ennen kaikkea se, ett\u00e4 h\u00e4n on kuolemaa ja turmelusta vahvempi.<\/span><\/p>\n

Jos nyt jossakin n\u00e4ist\u00e4 tai vastaavista seikoista olisi puuttunut merkint\u00e4 H\u00e4nest\u00e4, he, jotka ovat uskon ulkopuolisia, olisivat perustellusti ottaneet vastaan evankeliumin ilmoituksen. Mutta jos jokainen k\u00e4sitys, joka Jumalasta on ajateltavissa, on j\u00e4ljitett\u00e4viss\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 on kirjoitettu, mik\u00e4 est\u00e4\u00e4 uskoamme?<\/span><\/p>\n

LUKU XIII. <\/strong><\/span><\/p>\n

Mutta, sanotaan, syntyminen ja kuolema ovat lihalliselle luonnolle ominaisia olosuhteita. Min\u00e4 my\u00f6nn\u00e4n sen. Mutta se, mit\u00e4 tapahtui ennen tuota syntym\u00e4\u00e4 ja mit\u00e4 tapahtui tuon kuoleman j\u00e4lkeen, j\u00e4\u00e4 meid\u00e4n yhteisen ihmisyytemme ulkopuolelle. Jos tarkastelemme ihmisel\u00e4m\u00e4mme kumpaakin termi\u00e4, ymm\u00e4rr\u00e4mme sek\u00e4 sen, mist\u00e4 otamme alkumme, ett\u00e4 sen, mihin p\u00e4\u00e4tymme. Ihminen aloitti olemassaolonsa heikkoudessa ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen heikkoudessa.<\/span><\/p>\n

Mutta inkarnaation tapauksessa syntym\u00e4 ei alkanut heikkoudesta eik\u00e4 kuolema p\u00e4\u00e4ttynyt heikkouteen, sill\u00e4 aistillinen nautinto ei edelt\u00e4nyt syntym\u00e4\u00e4 eik\u00e4 turmelus seurannut kuolemaa. Ep\u00e4ilettek\u00f6 t\u00e4t\u00e4 ihmett\u00e4? Olen varsin tyytyv\u00e4inen ep\u00e4uskoonne. My\u00f6nn\u00e4tte siis t\u00e4ysin, ett\u00e4 nuo ihmeelliset tosiasiat ovat yliluonnollisia, juuri sill\u00e4 tavoin kuin ajattelette, ett\u00e4 se, mit\u00e4 kerrotaan, on uskomisen yl\u00e4puolella. Olkoon siis juuri t\u00e4m\u00e4 tosiasia, ett\u00e4 mysteerin julistaminen ei tapahtunut luonnollisin termein, teille todisteena Jumaluuden ilmenemisest\u00e4. Sill\u00e4 jos se, mit\u00e4 Kristuksesta kerrotaan, olisi luonnon rajoissa, miss\u00e4 olisi jumaluus? Mutta jos kertomus ylitt\u00e4\u00e4 luonnon, niin juuri ne tosiasiat, joita te ette usko, ovat osoitus siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n, joka n\u00e4in julistettiin, oli Jumala. Ihminen syntyy kahden henkil\u00f6n yhteydest\u00e4, ja kuoleman j\u00e4lkeen h\u00e4n j\u00e4\u00e4 turmeltuneeksi. Jos evankeliumi ei olisi sis\u00e4lt\u00e4nyt muuta kuin t\u00e4m\u00e4n, te ette varmasti olisi pit\u00e4neet h\u00e4nt\u00e4 Jumalana, jonka todistus v\u00e4litettiin vain meid\u00e4n luonnollemme ominaisin termein.<\/span><\/p>\n

Mutta kun teille kerrotaan, ett\u00e4 h\u00e4n syntyi ja kuitenkin ylitti meid\u00e4n yhteisen ihmisyytemme sek\u00e4 syntym\u00e4tapansa ett\u00e4 kykenem\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 muuttua turmeltuneeksi, olisi hyv\u00e4, jos t\u00e4m\u00e4n seurauksena suuntaisitte ep\u00e4uskonne toiseen kohtaan, niin ett\u00e4 kielt\u00e4ydytte pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 yhten\u00e4 niist\u00e4, jotka ovat selv\u00e4sti olleet olemassa pelkkin\u00e4 ihmisin\u00e4; sill\u00e4 siit\u00e4 seuraa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 henkil\u00f6n, joka ei usko, ett\u00e4 t\u00e4llainen ja t\u00e4llainen olento on pelkk\u00e4 ihminen, on johdatettava uskomaan, ett\u00e4 h\u00e4n on Jumala. No, se, joka on kirjannut, ett\u00e4 H\u00e4n on syntynyt, on my\u00f6s kertonut, ett\u00e4 H\u00e4n syntyi Neitsyest\u00e4.<\/span><\/p>\n

Jos siis mainituilla todisteilla vahvistetaan, ett\u00e4 H\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4 on uskon asia, on t\u00e4ysin uskomatonta, ett\u00e4 H\u00e4n ei ole syntynyt mainituilla tavoilla, kun otetaan huomioon samat todisteet. Nimitt\u00e4in kirjoittaja, joka mainitsee h\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4, lis\u00e4\u00e4 my\u00f6s, ett\u00e4 se tapahtui neitsyest\u00e4, ja kirjoittaessaan h\u00e4nen kuolemastaan todistaa lis\u00e4ksi h\u00e4nen yl\u00f6snousemuksestaan kuolleista. Jos siis sen perusteella, mit\u00e4 teille kerrotaan, my\u00f6nn\u00e4tte, ett\u00e4 h\u00e4n sek\u00e4 syntyi ett\u00e4 kuoli, teid\u00e4n on samoin perustein my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 sek\u00e4 h\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4 ett\u00e4 kuolemansa olivat riippumattomia inhimillisen heikkouden edellytyksist\u00e4 – itse asiassa ne olivat luonnon yl\u00e4puolella. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s on siis, ett\u00e4 H\u00e4n, jonka on n\u00e4in osoitettu syntyneen yliluonnollisissa olosuhteissa, ei varmasti itse ollut luonnon rajoittama.<\/span><\/p>\n

XIV LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

\u201dMiksi sitten\u201d, kysyt\u00e4\u00e4n, \u201dJumaluus laskeutui t\u00e4llaiseen n\u00f6yryytykseen? Meid\u00e4n uskomme horjuu ajatellessaan, ett\u00e4 Jumala, tuo k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja sanoin kuvaamaton todellisuus, joka ylitt\u00e4\u00e4 kaiken suuruuden kirkkauden, kietoo itsens\u00e4 ’ihmisyyden alhaiseen pukuun’, niin ett\u00e4 my\u00f6s H\u00e4nen ylev\u00e4t toimintansa halventuvat t\u00e4m\u00e4n sekoittumisen kautta n\u00f6yristelev\u00e4\u00e4n maahan.\u201d<\/span><\/p>\n

XV LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

T\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n vastav\u00e4itteeseen emme ole vailla vastausta, joka olisi sopusoinnussa k\u00e4sityksemme kanssa Jumalasta. Kysytte syyt\u00e4 siihen, miksi Jumala syntyi ihmisten keskuuteen. Jos otatte el\u00e4m\u00e4st\u00e4 pois ne hy\u00f6dyt, jotka tulevat meille Jumalalta, ette pystyisi kertomaan, mill\u00e4 keinoin teill\u00e4 on mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 tietoon Jumaluudesta. Tunnistamme hyv\u00e4ntekij\u00e4n meit\u00e4 kohtaan osoittamassamme yst\u00e4v\u00e4llisess\u00e4 kohtelussa; toisin sanoen havaitsemalla sen, mit\u00e4 meille tapahtuu, arvelemme sen henkil\u00f6n taipumusta, joka sit\u00e4 harjoittaa. Jos siis ihmisrakkaus on jumalallisen luonnon erityinen piirre, t\u00e4ss\u00e4 on syy, jota te etsitte, t\u00e4ss\u00e4 on syy Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloon ihmisten keskuudessa. Sairas luontomme tarvitsi parantajan. Ihminen tarvitsi syntiinlankeemuksessaan sellaista, joka asettaisi h\u00e4net pystyyn. H\u00e4n, joka oli menett\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4n lahjan, tarvitsi el\u00e4m\u00e4n antajaa, ja h\u00e4n, joka oli pudonnut pois yhteydest\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n kanssa, halusi jonkun, joka johdattaisi h\u00e4net takaisin hyv\u00e4n luo. H\u00e4n, joka oli sulkeutunut pimeyteen, kaipasi valon l\u00e4sn\u00e4oloa. Vangittu etsi lunnaiden antajaa, kahlittu vanki jotakuta, joka ottaisi h\u00e4nen osansa, ja orjuuden orjuudessa kiinni oleva kaipasi vapauttajaa.<\/span><\/p>\n

Olivatko n\u00e4m\u00e4 siis v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isi\u00e4 tai kelvottomia toiveita, joiden vuoksi Jumaluutta pyydettiin tulemaan alas ja tutkimaan ihmisen luonnetta, kun ihmiskunta oli niin kurjassa ja s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 tilassa? \u201dMutta\u201d, vastataan, \u201dihmiselle olisi voinut koitua hy\u00f6ty\u00e4, ja silti Jumala olisi voinut pysy\u00e4 intohimottomana. Eik\u00f6 H\u00e4n, joka viisaudessaan muodosti maailmankaikkeuden ja pelk\u00e4ll\u00e4 tahtonsa impulssilla toi olemassaoloon sen, mit\u00e4 ei ollut, olisi voinut, jos se olisi miellytt\u00e4nyt H\u00e4nt\u00e4, jollain suoralla jumalallisella k\u00e4skyll\u00e4 vet\u00e4\u00e4 ihmisen pois vastakkaisen voiman ulottuvilta ja palauttaa h\u00e4net takaisin alkutilaansa? Kun H\u00e4n odottaa pitki\u00e4 aikakausia, H\u00e4n alistuu ihmisruumiin tilaan, H\u00e4n astuu el\u00e4m\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle syntym\u00e4ll\u00e4, ja k\u00e4yty\u00e4\u00e4n l\u00e4pi jokaisen el\u00e4m\u00e4nkauden per\u00e4kk\u00e4in ja maistettuaan sitten kuolemaa, h\u00e4n viimein, vasta oman ruumiinsa yl\u00f6snousemuksen kautta, toteuttaa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4, – ik\u00e4\u00e4n kuin ei olisi ollut h\u00e4nelle vapaaehtoista toteuttaa tarkoitustaan poistumatta jumalallisen kirkkautensa huipulta ja pelastaa ihminen yhdell\u00e4 ainoalla k\u00e4skyll\u00e4 j\u00e4tt\u00e4en nuo pitk\u00e4t aikakaudet yksin.<\/span><\/p>\n

Siksi on tarpeen, ett\u00e4 vastauksena t\u00e4llaisiin vastav\u00e4itteisiin ved\u00e4mme esiin totuuden vastakohdan, jotta ei olisi mit\u00e4\u00e4n estett\u00e4 niiden henkil\u00f6iden uskolle, jotka tutkivat huolellisesti evankeliumin ilmoituksen j\u00e4rkevyytt\u00e4. Tarkastellaan siis ensinn\u00e4kin, kuten edell\u00e4 on osittain k\u00e4sitelty, mit\u00e4 on se, mik\u00e4 vastakohtien s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaan on hyveen vastaista. Kuten pimeys on valon vastakohta ja kuolema el\u00e4m\u00e4n vastakohta, niin my\u00f6s pahe, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muu, on selv\u00e4sti hyveen vastakohta.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 niin kuin luomakunnan monissa esineiss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 erottuisi valon tai el\u00e4m\u00e4n vastakohdaksi, vaan ainoastaan niiden t\u00e4sm\u00e4lliset vastakohdat, kuten pimeys ja kuolema – ei kive\u00e4, puuta, vett\u00e4, ihmist\u00e4 eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muutakaan maailmassa -, niin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n hyveen kohdalla voida sanoa, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n luotu asia voitaisiin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 sen vastakohdaksi, vaan ainoastaan paheellisuuden idea. Jos siis uskomme saarnaisi, ett\u00e4 Jumaluus olisi syntynyt paheellisissa olosuhteissa, vastav\u00e4itt\u00e4j\u00e4lle olisi tarjoutunut tilaisuus tuomita uskomuksemme niiden henkil\u00f6iden uskomukseksi, jotka esitt\u00e4v\u00e4t jumalallista olemusta koskevia ristiriitaisia ja j\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4 mielipiteit\u00e4. Olisi nimitt\u00e4in todellakin jumalanpilkkaa v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumaluus, joka on itse viisautta, hyvyytt\u00e4, katoamattomuutta ja kaikkea muuta ylev\u00e4\u00e4 ajatuksessa tai sanassa, olisi muuttunut p\u00e4invastaiseksi.<\/span><\/p>\n

Jos siis Jumala on todellinen ja olennainen hyve, eik\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlainen pelkk\u00e4 olemassaolo ole loogisesti vastakkainen hyveelle, vaan ainoastaan pahe on sit\u00e4; ja jos jumalallinen syntym\u00e4 ei tapahtunut paheeseen vaan inhimilliseen olemassaoloon; ja jos ainoastaan paheellinen heikkous on sopimatonta ja h\u00e4pe\u00e4llist\u00e4 – ja t\u00e4llaiseen heikkouteen Jumala ei syntynyt eik\u00e4 h\u00e4nen luonteeseensa kuulunut synty\u00e4 -, niin miksi sitten pidet\u00e4\u00e4n h\u00e4pe\u00e4n\u00e4 tunnustusta, jonka mukaan Jumala tuli kosketuksiin ihmisluonnon kanssa, kun ihmisen organisaatiossa ei ole havaittavissa mink\u00e4\u00e4nlaista vastakohtaisuutta hyveeseen n\u00e4hden? Sill\u00e4 hyveen periaatetta vastaan ei ole j\u00e4rke\u00e4, ymm\u00e4rryst\u00e4, tieteen vastaanottokyky\u00e4 eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muutakaan vastaavaa ihmisen olemukseen kuuluvaa ominaisuutta.<\/span><\/p>\n

XVI LUKU<\/strong>.<\/span><\/p>\n

\u201dMUTTA\u201d, sanotaan, \u201dt\u00e4m\u00e4 ruumiimme muuttuminen syntym\u00e4st\u00e4 johtuen on heikkoutta, ja ihminen, joka syntyy t\u00e4llaisessa tilassa, syntyy heikkouteen. Jumaluus taas on vapaa heikkoudesta. Siksi on outo ajatus Jumalaan liittyen\u201d, sanotaan, \u201dkun ihmiset julistavat, ett\u00e4 se, joka on olennaisesti vapaa heikkoudesta, tulee n\u00e4in yhteyteen heikkouden kanssa.\u201d Vastatkaamme t\u00e4h\u00e4n nyt samalla argumentilla kuin ennenkin, nimitt\u00e4in sill\u00e4, ett\u00e4 sanaa \u201dheikkous\u201d k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n osittain varsinaisessa, osittain mukautetussa merkityksess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Mik\u00e4 tahansa, toisin sanoen, vaikuttaa tahtoon ja v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 sen hyveest\u00e4 paheeseen, on oikeasti ja totisesti heikkoutta; mutta mit\u00e4 tahansa luonnossa on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 etenev\u00e4n itselleen ominaisen, per\u00e4kk\u00e4isten vaiheiden ketjun kautta, sit\u00e4 olisi sopivampi kutsua teoksi kuin heikkoudeksi. Kuten esimerkiksi syntym\u00e4, kasvu, perusaineksen s\u00e4ilyminen elintoimintojen tulon ja poistumisen kautta, ruumiin osatekij\u00f6iden kohtaaminen ja toisaalta sen osatekij\u00f6iden hajoaminen ja niiden siirtyminen takaisin sukua oleviin osatekij\u00f6ihin. Mink\u00e4 \u201dheikkouden\u201d kanssa Mysteerimme siis v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Jumaluuden joutuneen kosketuksiin? Siihen, jota oikeastaan kutsutaan heikkoudeksi, joka on pahe, vai siihen, joka on seurausta luonnollisista liikkeist\u00e4?<\/span><\/p>\n

No, jos uskomme v\u00e4itt\u00e4isi, ett\u00e4 Jumaluus syntyi kielletyiss\u00e4 olosuhteissa, silloin velvollisuutemme olisi karttaa lausumaa, joka antaisi t\u00e4m\u00e4n ep\u00e4pyh\u00e4n ja ep\u00e4loogisen kuvauksen jumalallisesta olennosta. Mutta jos se v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala tarttui t\u00e4h\u00e4n meid\u00e4n luontoomme, jonka syntyminen alun perin ja sen olemassaolo sen j\u00e4lkeen sai alkunsa h\u00e4nest\u00e4, mill\u00e4 tavoin t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n saarnamme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle kuuluvan kunnioituksen saavuttamatta? K\u00e4sityksiss\u00e4mme Jumalasta mik\u00e4\u00e4n heikkouteen taipuvainen taipumus ei kulje k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 uskomme kanssa H\u00e4neen. Emme sano, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri on heikkoudessa, kun h\u00e4n parantaa sellaista, joka on heikko. Sill\u00e4 vaikka h\u00e4n koskettaa sairautta, se ei vaikuta h\u00e4neen itseens\u00e4. Jos syntym\u00e4\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 pidet\u00e4 heikkoutena, kukaan ei voi kutsua el\u00e4m\u00e4\u00e4 sellaiseksi. Mutta aistimellisen nautinnon tunne kyll\u00e4 edelt\u00e4\u00e4 ihmisen syntym\u00e4\u00e4, ja mit\u00e4 tulee kaikissa el\u00e4viss\u00e4 ihmisiss\u00e4 olevaan impulssiin paheisiin, se on luontomme sairaus.<\/span><\/p>\n

Mutta sitten evankeliumin mysteeri v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4. H\u00e4n, joka otti meid\u00e4n luontomme, oli puhdas n\u00e4ist\u00e4 molemmista tunteista. Jos siis H\u00e4nen syntym\u00e4ll\u00e4\u00e4n ei ollut mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4 aistilliseen nautintoon eik\u00e4 H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4 paheeseen, niin mit\u00e4 \u201dheikkoutta\u201d j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle, johon uskontomme mysteeri v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Jumalan osallistuneen? Mutta jos joku kutsuu ruumiin ja sielun erottamista heikkoudeksi, niin paljon oikeutetummin h\u00e4n voisi kutsua t\u00e4llaiseksi n\u00e4iden kahden elementin kohtaamista. Sill\u00e4 jos yhteen liitettyjen asioiden erottaminen on heikkous, niin silloin my\u00f6s erossa olevien asioiden yhdist\u00e4minen on heikkous. Sill\u00e4 liikkeen tunne on olemassa niin erilleen joutuneiden asioiden yhdist\u00e4misess\u00e4 kuin yhdeksi hitsatun erottamisessakin.<\/span><\/p>\n

Samaa termi\u00e4, jolla lopullista liikett\u00e4 kutsutaan, on siis asianmukaista soveltaa my\u00f6s siihen, joka sen aloitti. Jos ensimm\u00e4inen liike, jota kutsumme syntym\u00e4ksi, ei ole heikkous, siit\u00e4 seuraa, ettei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n toinen liike, jota kutsumme kuolemaksi ja jolla sielun ja ruumiin yhteyden katkeaminen tapahtuu, ole heikkous. Meid\u00e4n kantamme on, ett\u00e4 Jumala syntyi meid\u00e4n luontomme molempien liikkeiden alaisena; ensin sen, jonka kautta sielu kiirehtii liittym\u00e4\u00e4n ruumiiseen, ja sitten taas sen, jonka kautta ruumis irrottautuu sielusta; ja ett\u00e4 kun konkreettinen ihmiskunta muodostui n\u00e4iden kahden, tarkoitan tuntevaa ja \u00e4lyllist\u00e4 elementti\u00e4, sekoittumisesta tuon sanomattoman ja sanoinkuvaamattoman liitoksen kautta, seurasi inkarnaatiossa t\u00e4m\u00e4 seuraus, ett\u00e4 sen j\u00e4lkeen kun sielu ja ruumis olivat kerran yhdistyneet, liitto s\u00e4ilyi ikuisesti.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 kun meid\u00e4n luontomme oli, omaa oikeaa kulkuaan seuraten, jopa H\u00e4ness\u00e4 edennyt sielun ja ruumiin erottamiseen, H\u00e4n yhdisti j\u00e4lleen hajonneet elementit, ik\u00e4\u00e4n kuin sementoi ne yhteen jumalallisen voimansa sementill\u00e4 ja yhdisti uudelleen sen, mik\u00e4 oli erotettu, liitoksi, jota ei koskaan en\u00e4\u00e4 voi rikkoa. Ja t\u00e4m\u00e4 on yl\u00f6snousemus, nimitt\u00e4in niiden elementtien paluu, jotka olivat aiemmin olleet yhteydess\u00e4 toisiinsa, liukenemattomaan liittoon keskin\u00e4isen liitt\u00e4misen kautta, sen j\u00e4lkeen kun ne ovat hajonneet, jotta n\u00e4in palautettaisiin takaisin se alkuper\u00e4inen armo, joka on sijoittanut ihmisyyden, ja palautettaisiin meid\u00e4t takaisin ikuiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun se pahe, joka on sekoittunut kaltaisuuteemme, on haihtunut hajoamisemme vuoksi, kuten tapahtuu mille tahansa nesteelle, kun astia, jossa se oli, s\u00e4rkyy, se valuu ja katoaa, koska ei ole mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 sit\u00e4 voisi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 niin kuin kuoleman periaate sai alkunsa yhdest\u00e4 ihmisest\u00e4 ja kulki per\u00e4kk\u00e4in koko ihmiskunnan l\u00e4pi, samalla tavoin yl\u00f6snousemus- el\u00e4m\u00e4n periaate ulottuu yhdest\u00e4 ihmisest\u00e4 koko ihmiskuntaan. Sill\u00e4 H\u00e4n, joka yhdisti omaan ruumiiseensa uudelleen sielun, jonka h\u00e4n oli ottanut itselleen, sen voiman nojalla, joka oli sekoittunut n\u00e4ihin molempiin osatekij\u00f6ihin niiden ensimm\u00e4isess\u00e4 muodostumisvaiheessa, yhdisti sitten ik\u00e4\u00e4n kuin yleisemm\u00e4ss\u00e4 mittakaavassa \u00e4lyllisen ja tuntevan luonnon, ja uusi periaate eteni luonnollisella seurauksella vapaasti \u00e4\u00e4rip\u00e4ihin asti. Sill\u00e4 kun siin\u00e4 konkreettisessa ihmisyydess\u00e4, jonka h\u00e4n oli ottanut luokseen, sielu palasi hajoamisen j\u00e4lkeen takaisin ruumiiseen, silloin t\u00e4m\u00e4 eri osien yhdistyminen siirtyy uuden periaatteen tavoin yht\u00e4 voimakkaana koko ihmissukuun.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on siis Jumalan suunnitelman salaisuus, joka koskee h\u00e4nen kuolemaansa ja yl\u00f6snousemustaan kuolleista; nimitt\u00e4in sen sijaan, ett\u00e4 h\u00e4n olisi est\u00e4nyt kuoleman aiheuttaman ruumiinsa hajoamisen ja luonnon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t seuraukset, h\u00e4n toi yl\u00f6snousemuksessa molemmat takaisin toisiinsa, jotta h\u00e4nest\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n tulisi sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ett\u00e4 kuoleman kohtaamispaikka, koska h\u00e4n oli palauttanut itselleen sen luonteen, jonka kuolema oli jakanut, ja koska h\u00e4n itse oli n\u00e4iden erillisten osien yhdist\u00e4misen alkusys\u00e4ys.<\/span><\/p>\n

XVII LUKU <\/strong><\/span><\/p>\n

MUTTA sanotaan, ett\u00e4 meit\u00e4 vastaan esitetty\u00e4 vastav\u00e4itett\u00e4 ei ole viel\u00e4 ratkaistu, ja ett\u00e4 se, mit\u00e4 ep\u00e4uskoiset ovat vaatineet, on pikemminkin vahvistunut kaikesta siit\u00e4, mit\u00e4 olemme sanoneet. Sill\u00e4 jos, kuten argumenttimme on osoittanut, H\u00e4ness\u00e4 on sellainen voima, ett\u00e4 sek\u00e4 kuoleman tuhoaminen ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto asuu H\u00e4ness\u00e4, miksi H\u00e4n ei toteuta tarkoitustaan pelk\u00e4ll\u00e4 tahtonsa harjoittamisella sen sijaan, ett\u00e4 H\u00e4n toteuttaisi pelastuksemme niin kiertoteitse, syntym\u00e4ll\u00e4 ja kasvattamalla itsens\u00e4 ihmiseksi ja jopa, ihmist\u00e4 pelastaessaan, maistamalla kuolemaa; kun H\u00e4nen olisi ollut mahdollista pelastaa ihminen alistumatta t\u00e4llaisiin olosuhteisiin?<\/span><\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n riitt\u00e4isi kaikkien rehellisten ihmisten vastaukseksi se, ett\u00e4 sairaat eiv\u00e4t sanele l\u00e4\u00e4k\u00e4reilleen toimenpiteit\u00e4, joilla he paranevat, eiv\u00e4tk\u00e4 kiistele niiden kanssa, jotka tekev\u00e4t heille hyv\u00e4\u00e4, heid\u00e4n parantamisensa menetelm\u00e4st\u00e4; miksi esimerkiksi l\u00e4\u00e4k\u00e4ri on tunnustellut sairaan osan ja keksinyt t\u00e4m\u00e4n tai tuon tietyn l\u00e4\u00e4kkeen vaivan poistamiseksi, vaikka he odottivat toista; mutta potilas katsoo hyv\u00e4n ty\u00f6n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja tarkoitusta ja ottaa hy\u00f6dyn vastaan kiitollisuudella.<\/span><\/p>\n

Kun kuitenkin n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, kuten profeetta sanoo, ett\u00e4 Jumalan ylenpalttinen hyvyys pit\u00e4\u00e4 hy\u00f6dyllisyytens\u00e4 salassa eik\u00e4 sit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4ydess\u00e4 selvyydess\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 nykyisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 – muuten, jos silm\u00e4t voisivat n\u00e4hd\u00e4 kaiken sen, mit\u00e4 toivotaan, kaikki ep\u00e4uskoisten vastalauseet poistuisivat – vaan, niin kuin se on, odottaa tulevia aikakausia, jolloin se, mik\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 vain uskon silmin, on paljastettava, on sen vuoksi tarpeen, ett\u00e4 pyrimme mahdollisuuksien mukaan parhaiden ulottuvillamme olevien argumenttien avulla l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s n\u00e4ille vaikeuksille ratkaisun, joka on sopusoinnussa sen kanssa, mit\u00e4 on ollut aikaisemmin.<\/span><\/p>\n

XVIII LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

JA silti on ehk\u00e4 liian pitk\u00e4lle menev\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne, jotka uskovat Jumalan oleskelleen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, vastustavat h\u00e4nen ilmestymistapaansa, koska siit\u00e4 puuttuu viisautta tai silmiinpist\u00e4v\u00e4\u00e4 j\u00e4rkevyytt\u00e4. Sill\u00e4 niille, jotka eiv\u00e4t ole kiivaasti totuuden vastaisia, ei ole olemassa v\u00e4h\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n todistetta siit\u00e4, ett\u00e4 Jumaluus on oleskellut t\u00e4\u00e4ll\u00e4; tarkoitan sit\u00e4, mik\u00e4 n\u00e4kyy nyt t\u00e4ss\u00e4 nykyisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ennen tulevan el\u00e4m\u00e4n alkamista, todistusaineistoa, jota todelliset tosiasiat kantavat. Sill\u00e4 kukapa ei tiet\u00e4isi, ett\u00e4 joka puolella maailmaa vallitsi demoninen harha, joka hallitsi ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 ep\u00e4jumalanpalveluksen hulluuden kautta; kuinka t\u00e4m\u00e4 oli kaikkien kansojen tavanomainen s\u00e4\u00e4nt\u00f6, palvoa demoneita ep\u00e4jumalien muodossa ja uhrata el\u00e4vi\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 ja saastuneita uhreja niiden alttareilla?<\/span><\/p>\n

Mutta siit\u00e4 l\u00e4htien, kun, kuten apostoli sanoo, \u201dJumalan armo, joka tuo pelastuksen kaikille ihmisille, ilmestyi\u201d ja asui keskuudessamme ihmisluonnossaan, kaikki t\u00e4m\u00e4 katosi kuin savu olemattomuuteen, heid\u00e4n oraakkeliensa ja profetioidensa hulluus lakkasi, heid\u00e4n veristen rituaaliuhriensa vuotuiset kimmokkeensa ja saastutukset loppuivat, ja useimmista kansoista katosivat kokonaan alttarit, samoin kuin kuistit, esipihat ja pyh\u00e4k\u00f6t ja kaikki muut rituaalit, joita noiden demoneja palveleva pappi noudatti sek\u00e4 itsens\u00e4 ett\u00e4 kaikkien heid\u00e4n tielleen tulevien harhauttamiseksi. Niinp\u00e4 monissa n\u00e4ist\u00e4 paikoista ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muistoa siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 asioita olisi koskaan ollut.<\/span><\/p>\n

Mutta sen sijaan kaikkialla maailmassa on Jeesuksen nimess\u00e4 syntynyt temppeleit\u00e4 ja alttareita ja pyh\u00e4 ja veret\u00f6n papisto sek\u00e4 ylev\u00e4 filosofia, joka opettaa enemm\u00e4n teoilla ja esimerkill\u00e4 kuin sanoilla t\u00e4m\u00e4n ruumiillisen el\u00e4m\u00e4n v\u00e4heksymist\u00e4 ja kuoleman halveksuntaa, halveksuntaa, jota ne, jotka tyrannit ovat yritt\u00e4neet pakottaa luopumaan uskosta, ovat selv\u00e4sti osoittaneet tekem\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n selkoa ruumiille tehdyist\u00e4 julmuuksista tai kuoleman tuomiosta: Ja kuitenkin on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti suostuneet t\u00e4llaiseen kohteluun, elleiv\u00e4t he olisi saaneet selv\u00e4\u00e4 ja kiistatonta todistusta tuosta jumalallisesta oleskelusta ihmisten keskell\u00e4. Ja seuraava seikka on lis\u00e4ksi riitt\u00e4v\u00e4 osoitus juutalaisten kannalta siit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n keskuudessaan oli se, johon he eiv\u00e4t usko; Kristuksen ilmestymisen aikaan Jerusalemin kuninkaalliset palatsit olivat kaikessa loistossaan: siell\u00e4 oli heid\u00e4n kuuluisa temppelins\u00e4, siell\u00e4 oli heid\u00e4n tavanomainen uhrikierroksensa koko vuoden ajan: Kaikki ne asiat, jotka laki oli ilmaissut symbolein niille, jotka osasivat lukea sen salaisuuksia, olivat tuohon ajankohtaan asti noudattaneet katkeamattomasti sit\u00e4 jumalanpalvelusmuotoa, joka oli alusta asti ollut vakiintunut.<\/span><\/p>\n

Mutta kun he vihdoin n\u00e4kiv\u00e4t H\u00e4net, jota he etsiv\u00e4t ja josta heid\u00e4n profeettojensa ja lain kautta oli heille jo aiemmin kerrottu, ja kun he pitiv\u00e4t enemm\u00e4n arvossa kuin uskossa H\u00e4nt\u00e4, joka oli n\u00e4in ilmaissut itsens\u00e4, mik\u00e4 tulevaisuudessa muuttui pelk\u00e4ksi alentuneeksi taikauskoksi, koska he ymm\u00e4rsiv\u00e4t sen v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 merkityksess\u00e4 ja pitiv\u00e4t kiinni pelkist\u00e4 lain lausekkeista tottelevaisina pikemminkin tavan kuin \u00e4lykkyyden sanelemana, ja kun he olivat n\u00e4in kielt\u00e4ytyneet ilmestyneest\u00e4 armosta, – silloin jopa nuo heid\u00e4n uskontonsa pyh\u00e4t muistomerkit j\u00e4iv\u00e4t seisomaan, niin kuin ne seisovat, yksin historiassa; sill\u00e4 edes heid\u00e4n temppelist\u00e4\u00e4n ei ole en\u00e4\u00e4 havaittavissa j\u00e4lki\u00e4, ja heid\u00e4n loistelias kaupunkinsa on j\u00e4\u00e4nyt raunioiksi, niin ett\u00e4 juutalaisille ei ole j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n muinaisista instituutioista; samalla kun niiden, jotka hallitsevat heit\u00e4, k\u00e4skyst\u00e4 juuri se Jerusalemin maa, jota he niin suuresti kunnioittivat, on heilt\u00e4 kielletty.<\/span><\/p>\n

XIX LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

KOSKA kuitenkaan kreikkalaisen n\u00e4kemyksen kannattajat eiv\u00e4tk\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n juutalaisten mielipiteiden johtajat ole halukkaita tekem\u00e4\u00e4n t\u00e4llaisista asioista todisteita tuosta jumalallisesta ilmenemisest\u00e4, on ehk\u00e4 yht\u00e4 hyv\u00e4, mit\u00e4 tulee n\u00e4ihin v\u00e4itteemme vastustajiin, k\u00e4sitell\u00e4 tarkemmin sit\u00e4 syyt\u00e4, jonka nojalla jumalallinen luonto yhdistyy meid\u00e4n luontomme kanssa, pelastaen siten ihmiskunnan itsens\u00e4 avulla eik\u00e4 toteuttaen suunniteltua p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4 pelk\u00e4n k\u00e4skyn avulla. Mist\u00e4 meid\u00e4n on siis aloitettava, jotta voisimme johtaa ajattelumme loogisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 ehdotettuun johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen? Mill\u00e4 muulla kuin t\u00e4ll\u00e4, nimitt\u00e4in lyhyell\u00e4 yksityiskohdalla niist\u00e4 k\u00e4sityksist\u00e4, joita Jumalasta voidaan uskonnollisesti ajatella?<\/span><\/p>\n

XX LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

ON siis yleisesti tunnustettu, ett\u00e4 meid\u00e4n on uskottava Jumaluuden olevan paitsi kaikkivaltias my\u00f6s oikeudenmukainen, hyv\u00e4 ja viisas ja kaikkea muuta, mik\u00e4 viittaa erinomaisuuteen. T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 nykyisess\u00e4 maailmanj\u00e4rjestyksess\u00e4 ei ole niin, ett\u00e4 jokin tietty n\u00e4ist\u00e4 jumalallisista ominaisuuksista n\u00e4ytt\u00e4ytyy vapaasti luomakunnassa, kun taas jokin toinen ominaisuus ei ole siell\u00e4 l\u00e4sn\u00e4; Sill\u00e4, kerta kaikkiaan sanottuna, yksik\u00e4\u00e4n noista ylevist\u00e4 termeist\u00e4 ei ole yksin\u00e4\u00e4n, irrallaan muista, hyve, eik\u00e4 hyv\u00e4 ole todella hyv\u00e4, ellei se ole liittoutunut sen kanssa, mik\u00e4 on oikeudenmukaista, viisasta ja voimakasta (sill\u00e4 se, mik\u00e4 on ep\u00e4oikeudenmukaista tai ep\u00e4viisasta tai voimatonta, ei ole hyv\u00e4\u00e4, eik\u00e4 voimaa, kun se on irrotettu oikeudenmukaisuuden ja viisauden periaatteesta, pid\u00e4 tarkastella hyveen valossa; T\u00e4llainen valta on raakalaismaista ja tyrannimaista; ja mit\u00e4 tulee muuhun, niin jos se, mik\u00e4 on viisasta, vied\u00e4\u00e4n yli sen rajojen, mik\u00e4 on oikeudenmukaista, tai jos sit\u00e4, mik\u00e4 on oikeudenmukaista, ei oteta huomioon yhdess\u00e4 voiman ja hyvyyden kanssa, niin t\u00e4m\u00e4nkaltaisia tapauksia kutsuttaisiin pikemminkin paheeksi; sill\u00e4 miten se, mik\u00e4 ei ole t\u00e4ydellist\u00e4, voidaan lukea hyvien asioiden joukkoon?\u201d).<\/span><\/p>\n

Jos siis on sopivaa, ett\u00e4 kaikki erinomaisuudet yhdistyv\u00e4t n\u00e4kemyksiss\u00e4mme Jumalasta, katsokaamme, onko t\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4ty ihmisen osalta puutteellinen jossakin niist\u00e4 k\u00e4sityksist\u00e4, joita meid\u00e4n pit\u00e4isi h\u00e4nest\u00e4 muodostaa. Tutkimuksemme kohteena Jumalan kohdalla ovat ennen kaikkea merkit h\u00e4nen hyvyydest\u00e4\u00e4n. Ja mik\u00e4 todiste H\u00e4nen hyvyydest\u00e4\u00e4n voisi olla kouriintuntuvampi kuin t\u00e4m\u00e4, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 H\u00e4n palauttaa itselleen vastapuolelle kapinoineen ihmisen uskollisuuden sen sijaan, ett\u00e4 h\u00e4n antaisi inhimillisen tahdon vaihtelevuuden vaikuttaa H\u00e4nen luontonsa pysyv\u00e4\u00e4n hyvyyteen? Sill\u00e4, kuten Daavid sanoo, h\u00e4n ei olisi tullut pelastamaan meit\u00e4, ellei \u201dhyvyys\u201d olisi luonut h\u00e4ness\u00e4 t\u00e4llaista tarkoitusta; ja kuitenkin h\u00e4nen hyvyytens\u00e4 ei olisi edist\u00e4nyt h\u00e4nen tarkoitustaan, ellei viisaus olisi antanut tehoa h\u00e4nen rakkaudelleen ihmist\u00e4 kohtaan.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 niin kuin sairaiden ihmisten kohdalla on luultavasti monia, jotka toivovat, ettei ihminen olisi niin pahassa ahdingossa, mutta vain ne, joissa on jonkinlaista teknist\u00e4 kyky\u00e4 toimia sairaiden hyv\u00e4ksi, saavat hyv\u00e4ntahtoisuutensa heid\u00e4n hyv\u00e4kseen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, niin on ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 viisaus yhdistyy hyvyyteen. Mill\u00e4 tavoin siis viisautta tarkastellaan yhdess\u00e4 hyvyyden kanssa; siis todellisissa tapahtumissa, jotka ovat tapahtuneet, koska hyv\u00e4\u00e4 tarkoitusta ei voi havaita abstraktisti; tarkoitusta ei voi mitenk\u00e4\u00e4n paljastaa, ellei siihen kohdistu joidenkin tapahtumien valoa. No, toteutuneet asiat, jotka eteniv\u00e4t niin kuin ne eteniv\u00e4t j\u00e4rjestyksess\u00e4 ja j\u00e4rjestyksess\u00e4, paljastavat jumalallisen talouden viisauden ja taidon. Ja koska, kuten edell\u00e4 on todettu, viisaus yhdistettyn\u00e4 oikeudenmukaisuuteen tulee silloin ehdottomasti hyveeksi, mutta jos se erotetaan siit\u00e4, se ei voi yksin\u00e4\u00e4n olla hyv\u00e4, olisi lis\u00e4ksi hyv\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ihmist\u00e4 koskevassa keskustelussa, joka koskee s\u00e4\u00e4tyvaltiota, tarkasteltaisiin tarkkaavaisesti toistensa valossa n\u00e4it\u00e4 kahta ominaisuutta; tarkoitan sen viisautta ja sen oikeudenmukaisuutta.<\/span><\/p>\n

LUKU XXI. <\/strong><\/span><\/p>\n

MIT\u00c4 sitten on oikeudenmukaisuus? Muistamme selv\u00e4sti sen, mit\u00e4 sanoimme argumentaatiomme kuluessa t\u00e4m\u00e4n tutkielman alussa; nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 ihminen on luotu jumalallisen luonnon j\u00e4ljittelemiseksi, s\u00e4ilytt\u00e4en jumaluuden kaltaisuutensa niin muissa erinomaisuuksissaan kuin tahdonvapauden hallussapidossaan, mutta ollen kuitenkin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 luonteeltaan muutoksille altis. Ei nimitt\u00e4in ollut mahdollista, ett\u00e4 olento, joka sai alkuper\u00e4ns\u00e4 muutoksesta, olisi t\u00e4ysin vapaa t\u00e4st\u00e4 velvollisuudesta. Sill\u00e4 siirtyminen olemattomuuden tilasta olemisen tilaan on er\u00e4\u00e4nlainen muutos, kun oleminen eli jumalallisen voiman harjoittamisen kautta ei-olemisen tilalle tulee oleminen.<\/span><\/p>\n

My\u00f6s seuraavassa erityisess\u00e4 suhteessa muutos on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 havaittavissa ihmisess\u00e4, nimitt\u00e4in siksi, ett\u00e4 ihminen oli jumalallisen luonnon j\u00e4ljitelm\u00e4, ja ellei jotakin erottuvaa eroa olisi syntynyt, j\u00e4ljittelev\u00e4 subjekti olisi t\u00e4ysin samanlainen kuin se, jota se j\u00e4ljittelee; Mutta t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa on huomattava, ett\u00e4 \u201dkuvaksi luodun\u201d ja sen mallin v\u00e4lill\u00e4 on ero, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 toinen ei ole altis muutoksille, kun taas toinen on (sill\u00e4 kuten on kuvattu, se on tullut olemassaoloon muutoksen kautta), ja koska se on n\u00e4in ollen altis muutoksille, se ei aina pysy olemassa olevassa tilassaan. Sill\u00e4 muutos on er\u00e4\u00e4nlaista liikett\u00e4, joka etenee jatkuvasti nykyisest\u00e4 tilasta toiseen; ja t\u00e4ll\u00e4 liikkeell\u00e4 on kaksi muotoa; toinen on aina kohti hyv\u00e4\u00e4, ja siin\u00e4 etenemisell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n estett\u00e4, koska kuljettavan matkan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 \u00a0ei voida saavuttaa, kun taas toinen on p\u00e4invastaiseen suuntaan, ja siin\u00e4 on se olemus, ett\u00e4 sill\u00e4 ei ole pysyvyytt\u00e4; sill\u00e4 kuten edell\u00e4 on todettu, hyvyyden vastakkainen tila sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 jonkinlaisen vastakkaisuuden k\u00e4sitteen, kuten esimerkiksi silloin, kun sanomme, ett\u00e4 se, mik\u00e4 on, on loogisesti vastakkainen sille, mik\u00e4 ei ole, ja ett\u00e4 olemassaolo on n\u00e4in vastakkainen ei-olemassaololle.<\/span><\/p>\n

Koska siis t\u00e4m\u00e4n muuttuvan muutoksen impulssin ja liikkeen vuoksi ei ole mahdollista, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n muutoksen kohteen luonne pysyisi itsekeskeisen\u00e4 ja liikkumattomana, vaan aina on jotakin, mihin tahto pyrkii, ja koska moraalisen kauneuden himo luonnollisesti vet\u00e4\u00e4 sen liikkeelle, t\u00e4m\u00e4 kauneus on yhdess\u00e4 tapauksessa luonteeltaan todella sellaista, toisessa taas ei ole sit\u00e4, vaan kukkii vain kauneuden harhaisessa n\u00e4yss\u00e4; ja n\u00e4iden kahden lajin kriteeri on meiss\u00e4 asuva mieli.<\/span><\/p>\n

N\u00e4iss\u00e4 olosuhteissa on vaarallista, valitsemmeko sattumalta todellisen kauneuden, vai harhautuuko jokin ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4 johtuva petos sen valinnasta ja ajaudummeko siten vastakkaiseen; kuten tapahtui, kuten meille kerrotaan pakanallisessa tarussa, koiralle, joka katsoi ep\u00e4luuloisesti sen heijastusta vedess\u00e4, mit\u00e4 se kantoi suussaan, mutta j\u00e4tti todellisen ruuan pois ja avasi suunsa laajalle nielaistakseen sen kuvan, mutta n\u00e4lkiintyi edelleen.<\/span><\/p>\n

Siit\u00e4 l\u00e4htien siis mieli on pettynyt todellisen hyv\u00e4n kaipuuseen ja harhautunut siihen, mik\u00e4 ei sit\u00e4 ole, kun se on paheiden suuren puolestapuhujan ja keksij\u00e4n petoksen avulla saanut uskoteltua, ett\u00e4 kauneus on juuri p\u00e4invastaista (sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 petos ei olisi koskaan onnistunut, ellei kauneuden hohtoa olisi levitetty paheiden koukun p\u00e4\u00e4lle kuin sy\u00f6tti\u00e4), -ihminen, sanon min\u00e4, joka toisaalta oli orjuuttanut itsens\u00e4 hemmottelullaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viholliselle, oli omasta tahdostaan joutunut t\u00e4h\u00e4n onnettomaan tilaan,- pyyd\u00e4n teit\u00e4 toisaalta tutkimaan niit\u00e4 ominaisuuksia, jotka sopivat ja sopivat yhteen jumaluusk\u00e4sityksemme kanssa, kuten hyvyys, viisaus, voima, kuolemattomuus ja kaikki muu, jolla on ylivertaisuuden leima. Hyv\u00e4n\u00e4 Jumaluus siis s\u00e4\u00e4lii langennutta ihmist\u00e4; viisaana H\u00e4n ei ole tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n keinoista, joilla ihminen voidaan parantaa; samalla kun oikeudenmukaisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen t\u00e4ytyy my\u00f6s olla osa t\u00e4t\u00e4 viisautta, sill\u00e4 kukaan ei voisi katsoa, ett\u00e4 aito oikeudenmukaisuus johtuisi viisauden puuttumisesta.<\/span><\/p>\n

XXII LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

MIT\u00c4 sitten n\u00e4iss\u00e4 olosuhteissa on oikeudenmukaisuus? Se on sit\u00e4, ett\u00e4 ei k\u00e4ytet\u00e4 mit\u00e4\u00e4n mielivaltaista valtaa h\u00e4neen, joka pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4t vallassaan, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4t revit\u00e4\u00e4n v\u00e4kivaltaisella voimank\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 pois h\u00e4nen otteestaan, ja siten j\u00e4tet\u00e4\u00e4n v\u00e4ri\u00e4 oikeudenmukaiseen valitukseen sille, joka orjuutti ihmisen aistihalujen kautta.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 niin kuin ne, jotka ovat vaihtaneet vapautensa pois rahasta, ovat niiden orjia, jotka ovat heid\u00e4t ostaneet (sill\u00e4 he ovat muodostaneet itsens\u00e4 omiksi myyjikseen), eik\u00e4 heid\u00e4n itsens\u00e4 eik\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n muunkaan puolesta ole sallittua vedota vapauteen heid\u00e4n apunaan, vaikka ne, jotka ovat n\u00e4in saattaneet itsens\u00e4 t\u00e4h\u00e4n surulliseen tilaan, olisivatkin jalosukuisia; ja jos joku, joka kunnioituksesta itse\u00e4\u00e4n n\u00e4in myyv\u00e4\u00e4 henkil\u00f6\u00e4 kohtaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4kivaltaa h\u00e4nt\u00e4 ostanutta vastaan, toimii selv\u00e4sti ep\u00e4oikeudenmukaisesti pelastaessaan n\u00e4in mielivaltaisesti sellaisen, joka on laillisesti ostettu orjaksi, kun taas jos h\u00e4n haluaa maksaa hinnan saadakseen sellaisen pois.\u201d<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on ep\u00e4oikeudenmukaista, ei ole mit\u00e4\u00e4n lakia, joka sit\u00e4 est\u00e4isi), samalla periaatteella, nyt kun olimme vapaaehtoisesti vaihtaneet vapautemme pois, oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n, joka hyvyydess\u00e4\u00e4n oli ryhtynyt pelastamaan meid\u00e4t, ei keksinyt mit\u00e4\u00e4n mielivaltaista, vaan oikeudenmukaisuuden mukaista menetelm\u00e4\u00e4 takaisin saamiseksi. T\u00e4m\u00e4 menetelm\u00e4 on tietyss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin t\u00e4m\u00e4: orjan is\u00e4nn\u00e4lle maksetaan ne lunnaat, jotka t\u00e4m\u00e4 suostuu hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n hallussaan olevasta henkil\u00f6st\u00e4.<\/span><\/p>\n

XXIII LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

Mit\u00e4 orjan is\u00e4nt\u00e4 siis todenn\u00e4k\u00f6isesti p\u00e4\u00e4tt\u00e4isi ottaa vastaan h\u00e4nen sijastaan? On mahdollista p\u00e4\u00e4telmien avulla arvailla h\u00e4nen toiveitaan t\u00e4ss\u00e4 asiassa, jos, siis jos k\u00e4siimme tulisi ilmeisi\u00e4 viitteit\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 etsimme. H\u00e4n siis, joka, kuten t\u00e4m\u00e4n tutkielman alussa aiemmin totesimme, sulki silm\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4 kadehtiessaan ihmist\u00e4 t\u00e4m\u00e4n onnellisessa tilassa, h\u00e4n, joka synnytti itsess\u00e4\u00e4n pahuuden synk\u00e4n pilven, h\u00e4n, joka k\u00e4rsi vallan rakkauden taudista, tuosta ensisijaisesta ja perimm\u00e4isest\u00e4 syyst\u00e4, joka aiheuttaa taipumuksen pahaan ja \u00e4itiin, niin sanoakseni kaiken siit\u00e4 seuraavan pahuuden \u00e4iti, – mit\u00e4 h\u00e4n ottaisi vastineeksi hallussaan pit\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n tavarasta muuta kuin jotakin, toki korkeampaa ja parempaa, lunnaiksi, jotta h\u00e4n n\u00e4in, saaden vaihdossa voittoa, voisi sit\u00e4kin enemm\u00e4n vaalia omaa erityist\u00e4 ylpeyden intohimoaan?<\/span><\/p>\n

Nyt ei ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n niist\u00e4, jotka olivat el\u00e4neet historiassa maailman alusta l\u00e4htien, ollut tietoinen mist\u00e4\u00e4n sellaisesta seikasta, jonka h\u00e4n havaitsi ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n H\u00e4nt\u00e4, joka silloin ilmeni, ts. hedelm\u00f6ittyminen ilman lihallista yhteytt\u00e4, syntym\u00e4 ilman ep\u00e4puhtautta, \u00e4itiys neitsyydell\u00e4, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien \u00e4\u00e4net, jotka todistivat ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in transsendentista arvoa, luonnollisen sairauden parantaminen ilman keinoja ja poikkeuksellisen luontevasti, joka l\u00e4hti H\u00e4nest\u00e4 pelk\u00e4ll\u00e4 sanan lausumisella ja tahdon harjoittamisella, kuolleiden her\u00e4tt\u00e4minen henkiin, kadotettujen synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 , pelko, jolla h\u00e4n her\u00e4tti paholaisia, h\u00e4nen voimansa myrskyjen yli, h\u00e4nen kulkunsa meren halki, ei siten, ett\u00e4 vesi olisi erkaantunut molemmilta puolilta ja paljastanut sen syvyyksi\u00e4 kulkijoille, kuten Mooseksen ihmeellisen voiman tapauksessa, vaan siten, ett\u00e4 veden pinta muodosti kiinte\u00e4n pohjan h\u00e4nen jaloilleen ja ett\u00e4 luja ja kova vastus tuki h\u00e4nen askeleitaan; sitten H\u00e4nen piittaamattomuutensa ravinnosta niin kauan kuin H\u00e4nt\u00e4 huvitti pid\u00e4tt\u00e4yty\u00e4, H\u00e4nen runsaat ateriansa er\u00e4maassa, joilla monet tuhannet saivat t\u00e4ysipainoisesti ruokaa (vaikka taivaat eiv\u00e4t kaataneet heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen mannaa, eik\u00e4 heid\u00e4n tarpeitaan tyydytt\u00e4nyt se, ett\u00e4 maa tuotti heille viljaa luonnollisella tavallaan, vaan t\u00e4m\u00e4 anteliaisuuden esimerkki tuli H\u00e4nen jumalallisen voimansa sanoinkuvaamattomista varastoista), leip\u00e4 valmiina niiden k\u00e4dess\u00e4, jotka jakoivat sit\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin he itse asiassa korjasivat sit\u00e4, ja sit\u00e4 tuli enemm\u00e4n, mit\u00e4 enemm\u00e4n sy\u00f6j\u00e4t tulivat kyll\u00e4isiksi; ja sitten kalojen juhla-ateria; ei niin, ett\u00e4 meri tyydytti heid\u00e4n tarpeensa, vaan H\u00e4n, joka oli varustanut meren kaloillaan.<\/span><\/p>\n

Mutta miten on mahdollista kertoa per\u00e4kk\u00e4in jokainen evankeliumin ihme? N\u00e4in ollen vihollinen, joka n\u00e4ki H\u00e4ness\u00e4 tuollaisen voiman, n\u00e4ki H\u00e4ness\u00e4 my\u00f6s tilaisuuden edet\u00e4 vaihdossa sen arvoon n\u00e4hden, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli hallussaan. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4n valitsee H\u00e4net lunnaiksi niiden puolesta, jotka olivat suljettuina kuoleman vankilaan. Mutta h\u00e4nen ei ollut mahdollista katsoa Jumalan sumeilematonta puolta; h\u00e4nen oli n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 H\u00e4ness\u00e4 jokin osa siit\u00e4 lihallisesta luonnosta, jota h\u00e4n oli synnin kautta niin kauan pit\u00e4nyt orjuutettuna. Siksi Jumaluus oli puettu lihaan, jotta h\u00e4n, katsomalla jotakin itselleen l\u00e4heist\u00e4 ja sukulaisuutta, ei pelk\u00e4isi l\u00e4hesty\u00e4 tuota ylivertaista voimaa; ja havaitsemalla tuon voiman, joka osoitti ihmeiss\u00e4\u00e4n yh\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n loistokkuutta, h\u00e4n saattoi pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4 pikemminkin halun kuin pelon kohteena kuin pelon aiheena.<\/span><\/p>\n

N\u00e4in n\u00e4ette, kuinka hyvyys liittyi yhteen oikeudenmukaisuuden kanssa ja kuinka viisaus ei ollut erossa niist\u00e4. Sill\u00e4 kun suunniteltiin, ett\u00e4 jumalallinen voima olisi voitu sulkea ruumiin kuoreen, jotta meid\u00e4n puolestamme tapahtuvaa s\u00e4\u00e4tely\u00e4 ei voisi est\u00e4\u00e4 mik\u00e4\u00e4n pelko, jota Jumaluuden todellinen ilmestyminen her\u00e4tti, se tarjoaa osoituksen kaikista n\u00e4ist\u00e4 ominaisuuksista kerralla – hyvyydest\u00e4, viisaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. H\u00e4nen valintansa pelastaa ihminen on osoitus h\u00e4nen hyvyydest\u00e4\u00e4n; h\u00e4nen tekem\u00e4ns\u00e4 vankeuden lunastamisen vaihtokaupaksi osoittaa h\u00e4nen oikeudenmukaisuutensa, kun taas keksint\u00f6, jolla h\u00e4n antoi viholliselle mahdollisuuden k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 sen, mihin h\u00e4n ei ennen kyennyt, on osoitus korkeimmasta viisaudesta.<\/span><\/p>\n

XXIV LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

MUTTA \u00a0ehk\u00e4p\u00e4 joku, joka on kiinnitt\u00e4nyt huomionsa edellisten huomautusten kulkuun, saattaa kysy\u00e4: \u201dMiss\u00e4 on Jumaluuden voima, miss\u00e4 on tuon jumalallisen voiman katoamattomuus, j\u00e4ljitett\u00e4viss\u00e4 niiss\u00e4 prosesseissa, joita olette kuvannut?\u201d Jotta t\u00e4m\u00e4kin k\u00e4visi selv\u00e4ksi, tarkastelemme siis evankeliumin mysteerin jatkoa, jossa tuo Rakkauden kanssa yhdistynyt Voima on erityisemmin esill\u00e4. Ensinn\u00e4kin siis se, ett\u00e4 jumalallisen luonnon kaikkivoipaisuudella on ollut voimaa laskeutua ihmisyyden n\u00f6yryytykseen, on selvempi todiste tuosta kaikkivoipaisuudesta kuin edes ihmeiden suuruus ja yliluonnollinen luonne. Sill\u00e4 se, ett\u00e4 jotakin ennen kaikkea suurta saadaan aikaan jumalallisella voimalla, on tavallaan sopusoinnussa jumalallisen luonteen kanssa ja seuraa siit\u00e4; eik\u00e4 ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuulla sanottavan, ett\u00e4 koko luotu maailma ja kaikki se, mik\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n n\u00e4kyvien asioiden ulkopuolelle j\u00e4\u00e4v\u00e4ksi, on olemassa Jumalan voimasta, koska h\u00e4nen tahtonsa antaa sille olemassaolon h\u00e4nen hyv\u00e4n tahtonsa mukaisesti.<\/span><\/p>\n

Mutta t\u00e4m\u00e4 H\u00e4nen laskeutumisensa ihmisen n\u00f6yryyteen on er\u00e4\u00e4nlaista ylenpalttista vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4, joka ei siten l\u00f6yd\u00e4 estett\u00e4 edes luonnon vastaisissa suunnissa. Tulen olemuksen erityisen\u00e4 ominaisuutena on pyrki\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in; kukaan ei siis pid\u00e4 liekkien kohdalla ihmeellisen\u00e4 t\u00e4t\u00e4 luonnollista toimintaa. Mutta jos liekin n\u00e4ht\u00e4isiin virtaavan alasp\u00e4in raskaiden kappaleiden tapaan, sit\u00e4 pidett\u00e4isiin ihmeen\u00e4, nimitt\u00e4in sit\u00e4, miten tuli pysyy edelleen tulena ja kuitenkin t\u00e4m\u00e4n liikkeen suunnanmuutoksen my\u00f6t\u00e4 poistuu olemuksestaan, kun se kuljetetaan alasp\u00e4in.<\/span><\/p>\n

Samoin ei taivaiden avaruus ja sen t\u00e4htikuvioiden kirkas loiste eik\u00e4 maailmankaikkeuden j\u00e4rjestys ja kaiken olemassaolon katkeamaton hallinto ole se, joka niin selv\u00e4sti osoittaa Jumaluuden transsendenttia voimaa, kuin t\u00e4m\u00e4 alentuminen meid\u00e4n luontomme heikkouteen; itse asiassa tapa, jolla alhaisuudessa olemassa oleva ylevyys todella n\u00e4hd\u00e4\u00e4n alhaisuudessa eik\u00e4 se kuitenkaan laskeudu korkeudestaan, ja jolla Jumaluus, joka on kietoutunut yhteen ihmisluonnon kanssa, muuttuu t\u00e4llaiseksi ja on silti sit\u00e4.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 koska, kuten edell\u00e4 on sanottu, vastustavan voiman luonteeseen ei kuulunut joutua kosketuksiin Jumalan laimentamattoman l\u00e4sn\u00e4olon kanssa ja kokea h\u00e4nen sumeilematonta ilmestymist\u00e4\u00e4n, sen vuoksi, jotta lunnaat meid\u00e4n puolestamme olisi helppo hyv\u00e4ksy\u00e4 sille, joka niit\u00e4 vaati, on, Jumaluus k\u00e4tkettyn\u00e4 meid\u00e4n luontomme verhon alle, jotta niin, niin kuin ahnaat kalat voisivat niell\u00e4 Jumaluuden koukun yhdess\u00e4 lihan sy\u00f6tin kanssa, ja n\u00e4in, kun el\u00e4m\u00e4 tuodaan kuoleman taloon ja valo loistaa pimeydess\u00e4, se, mik\u00e4 on valon ja el\u00e4m\u00e4n vastakohta, voisi kadota. Sill\u00e4 pimeyden luonteeseen ei kuulu pysy\u00e4, kun valo on l\u00e4sn\u00e4, eik\u00e4 kuoleman luonteeseen olla olemassa, kun el\u00e4m\u00e4 on aktiivinen. Ottakaamme siis yhteenvetona evankeliumin mysteeri\u00e4 puoltavien argumenttien ketju ja t\u00e4ydent\u00e4k\u00e4\u00e4mme n\u00e4in vastauksemme niille, jotka kyseenalaistavat t\u00e4m\u00e4n Jumalan sallimuksen, ja osoittakaamme heille, mill\u00e4 perusteella Jumaluus henkil\u00f6kohtaisen v\u00e4liintulon kautta saa aikaan ihmisen pelastuksen.<\/span><\/p>\n

On toki mit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mint\u00e4, ett\u00e4 Jumaluudesta omaksumamme k\u00e4sitykset ovat kaikissa kohdin sellaisia, jotka sopivat aiheeseen, eik\u00e4 niin, ett\u00e4 samalla kun yksi H\u00e4nen ylevyytens\u00e4 arvoinen ajatus s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n, toinen, joka yht\u00e4 lailla kuuluu t\u00e4h\u00e4n Jumaluusarvioon, hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n siit\u00e4; p\u00e4invastoin, jokaisen ylev\u00e4n k\u00e4sityksen, jokaisen hartaan ajatuksen on aivan varmasti tultava mukaan uskomukseemme Jumalasta, ja jokainen niist\u00e4 on saatava riippuvaiseksi toisistaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/span><\/p>\n

No niin; on siis huomautettu, ett\u00e4 H\u00e4nen hyvyytens\u00e4, viisautensa, oikeudenmukaisuutensa, voimansa, kyvytt\u00f6myytens\u00e4 rappeutumiseen ovat kaikki todisteita siit\u00e4 opista, joka koskee sit\u00e4 s\u00e4\u00e4tykautta, jossa me olemme. H\u00e4nen hyvyytens\u00e4 tulee n\u00e4kyviin h\u00e4nen valinnassaan pelastaa kadonnut ihminen; h\u00e4nen viisautensa ja oikeudenmukaisuutensa on n\u00e4kynyt meid\u00e4n pelastuksemme menetelm\u00e4ss\u00e4; h\u00e4nen voimansa siin\u00e4, ett\u00e4 vaikka h\u00e4n syntyi ihmisen kaltaiseksi ja ihmisen tavoin, meid\u00e4n luontomme alhaiselle tasolle, ja tuon kaltaisuuden mukaisesti her\u00e4tti odotuksen siit\u00e4, ett\u00e4 kuolema voisi voittaa h\u00e4net, h\u00e4n t\u00e4llaisen syntym\u00e4n j\u00e4lkeen kuitenkin tuotti h\u00e4nelle ominaisia ja luonnollisia vaikutuksia. Nyt on valon ominainen vaikutus saada pimeys katoamaan ja el\u00e4m\u00e4n vaikutus tuhota kuolema.<\/span><\/p>\n

Koska meid\u00e4t on siis johdettu harhaan oikealta tielt\u00e4 ja harhautettu pois siit\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, joka oli alun perin meid\u00e4n, ja meid\u00e4t on saatettu kuoleman valtaan, mik\u00e4 on ep\u00e4uskottavaa siin\u00e4 opetuksessa, jonka evankeliumin mysteeri meille opettaa, jos se on t\u00e4m\u00e4: ett\u00e4 puhdistus tavoittaa ne, jotka ovat synnin saastuttamia, ja el\u00e4m\u00e4 kuolleet ja johdatus vaeltajat, jotta saastuminen puhdistuu, virheet korjataan ja se, mik\u00e4 oli kuollut, palautetaan takaisin el\u00e4m\u00e4\u00e4n?<\/span><\/p>\n

XXV LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

SEN, ett\u00e4 jumaluus syntyy meid\u00e4n luonnossamme, ei pit\u00e4isi kohtuullisesti esitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n outoa niiden mieliss\u00e4, jotka eiv\u00e4t suhtaudu asioihin liian suppeasti. Sill\u00e4 kuka on niin yksinkertainen, ettei maailmankaikkeutta tarkastellessaan uskoisi, ett\u00e4 kaikessa on Jumaluus, joka tunkeutuu kaikkeen, kattaa sen ja istuu siin\u00e4? Sill\u00e4 kaikki on riippuvaista H\u00e4nest\u00e4, joka on, eik\u00e4 voi olla mit\u00e4\u00e4n sellaista, mik\u00e4 ei olisi olemassa H\u00e4ness\u00e4, joka on. Jos siis kaikki on H\u00e4ness\u00e4 ja H\u00e4n on kaikessa, miksi he ovat p\u00f6yristyneet Ilmestyskirjan suunnitelmasta, kun se opettaa, ett\u00e4 Jumala syntyi ihmisten keskuuteen, se sama Jumala, josta olemme vakuuttuneita, ettei h\u00e4n ole nytk\u00e4\u00e4n ihmiskunnan ulkopuolella? Sill\u00e4 vaikka t\u00e4m\u00e4 Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon viimeinen muoto keskuudessamme ei ole sama kuin tuo aiempi l\u00e4sn\u00e4olo, on kuitenkin todistettu h\u00e4nen olemassaolonsa keskuudessamme yht\u00e4 lailla sek\u00e4 silloin ett\u00e4 nyt; vain nyt h\u00e4n, joka pit\u00e4\u00e4 luonnon olemassaolon koossa, on siirtynyt meihin, kun taas tuolloin h\u00e4n oli siirtynyt koko luontomme l\u00e4pi, jotta luontomme voisi t\u00e4m\u00e4n jumalallisen verensiirron kautta tulla itsest\u00e4\u00e4n jumalalliseksi, pelastetuksi kuolemalta ja asetetuksi vastapuolen mielivallan ulottumattomiin. Sill\u00e4 h\u00e4nen kuolemasta paluunsa tulee kuolevaiselle rodullemme kuolemattomaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n palaamisen alkusys\u00e4ykseksi.<\/span><\/p>\n

XXVI LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

TUTKIESSAAN sit\u00e4 oikeudenmukaisuuden ja viisauden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, joka t\u00e4ss\u00e4 tilassa on havaittavissa, joku voi kenties viel\u00e4 joutua ajattelemaan, ett\u00e4 Jumala toteutti t\u00e4m\u00e4n suunnitelman meid\u00e4n puolestamme tietynlaisen petoksen avulla. Sill\u00e4 se, ett\u00e4 Jumala, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n puhtaan jumaluuden avulla, vaan ihmisluontoon verhoutuneen jumaluuden avulla, p\u00e4\u00e4si vihollisensa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sen linjoille, jolla oli ihminen vallassaan, on jossain m\u00e4\u00e4rin petos ja yll\u00e4tys; sill\u00e4 niille, jotka haluavat pett\u00e4\u00e4, on ominaista k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 aiottujen uhriensa odotukset toiseen suuntaan ja saada sitten aikaan jotakin aivan muuta kuin mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 odottivat.<\/span><\/p>\n

Mutta se, joka kunnioittaa totuutta, on samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 oikeudenmukaisuuden ja viisauden olennaiset ominaisuudet ovat ennen kaikkea n\u00e4m\u00e4; nimitt\u00e4in oikeudenmukaisuuden osalta se, ett\u00e4 jokaiselle annetaan sen mukaan, mik\u00e4 h\u00e4nelle kuuluu; viisauden osalta se, ett\u00e4 oikeudenmukaisuutta ei v\u00e4\u00e4ristell\u00e4, mutta samalla ei kuitenkaan irroteta ihmisrakkauden hyv\u00e4ntahtoista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 oikeudenmukaisuuden tuomiosta, vaan yhdistet\u00e4\u00e4n taitavasti n\u00e4m\u00e4 molemmat vaatimukset toisiinsa, kun on kyse oikeudenmukaisuudesta, joka palauttaa ansaitun korvauksen, ja kun on kyse yst\u00e4v\u00e4llisyydest\u00e4, joka ei poikkea tuon ihmisrakkauden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4.<\/span><\/p>\n

Katsokaamme siis, eik\u00f6 n\u00e4it\u00e4 kahta ominaisuutta ole havaittavissa tapahtuneessa. Tuo velkaa vastaava takaisinmaksu, jolla petetty puolestaan petettiin, osoittaa oikeudenmukaisuuden, kun taas kohde, johon pyrittiin, on todiste sen hyvyydest\u00e4, joka sen toteutti.<\/span><\/p>\n

Oikeudenmukaisuuden ominaisuutena on tosiaankin osoittaa jokaiselle ne erityiset tulokset, joiden perusteita ja syit\u00e4 h\u00e4n on jo upottanut, aivan kuten maa palauttaa satonsa sen mukaan, millaisia siemeni\u00e4 siihen on heitetty; kun taas viisauden ominaisuutena on juuri siin\u00e4 tavassa, jolla se antaa vastaavanlaiset vastikkeet, olla poikkeamatta lempe\u00e4mm\u00e4st\u00e4 linjasta. Kaksi ihmist\u00e4 voi molemmat sekoittaa myrkky\u00e4 ruokaan, toinen tarkoituksenaan ottaa el\u00e4m\u00e4, toinen tarkoituksenaan pelastaa tuo el\u00e4m\u00e4; toinen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 myrkky\u00e4, toinen vain myrkyn vastal\u00e4\u00e4kkeen\u00e4; eik\u00e4 omaksuttu parannuskeino mill\u00e4\u00e4n tavoin pilaa aiotun hy\u00f6dyn tavoitetta ja tarkoitusta; sill\u00e4 vaikka myrkyn sekoittaminen ruokaan voi tapahtua molempien n\u00e4iden henkil\u00f6iden toimesta samalla tavalla, mutta kun katsomme heid\u00e4n aikomustaan, n\u00e4rk\u00e4stymme toista ja hyv\u00e4ksymme toista; niinp\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa oikeudenmukaisuuden kohtuullisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaan se, joka harjoitti petosta, saa vastineeksi juuri sen hoidon, jonka siemeni\u00e4 ei ollut itse kylv\u00e4nyt omasta vapaasta tahdostaan. H\u00e4n, joka ensin petti ihmisen aistillisen nautinnon sy\u00f6till\u00e4, on itse petetty ihmishahmon esitt\u00e4misell\u00e4.<\/span><\/p>\n

Mutta mit\u00e4 tulee tapahtuneen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n ja tarkoitukseen, siihen liittyy muutos jalompaan suuntaan; sill\u00e4 kun h\u00e4n, vihollinen, suoritti petoksensa meid\u00e4n luontomme turmioksi, niin H\u00e4n, joka on yht\u00e4 aikaa oikeudenmukainen, hyv\u00e4 ja viisas, k\u00e4ytti petosta sis\u00e4lt\u00e4nytt\u00e4 keinoaan hukkuneen pelastamiseksi ja ei n\u00e4in ollen antanut hy\u00f6ty\u00e4 ainoastaan kadotetulle, vaan my\u00f6s h\u00e4nelle, joka oli aiheuttanut meid\u00e4n turmiomme. Sill\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kuoleman ja el\u00e4m\u00e4n, pimeyden ja valon, turmeluksen ja katoamattomuuden l\u00e4hentymisest\u00e4 seuraa, ett\u00e4 se, mik\u00e4 on pahempaa, h\u00e4vi\u00e4\u00e4 ja katoaa olemattomiin, kun taas se, joka vapautuu noista pahoista, hy\u00f6tyy. Sill\u00e4 se on kuin silloin, kun jotakin arvotonta ainetta on sekoittunut kultaan, ja kullanjalostajat polttavat vieraan ja ep\u00e4puhtaan osan kuluttavassa tulessa ja palauttavat n\u00e4in kallisarvoisemman aineen luonnolliseen kiiltoonsa: (ei niin, ett\u00e4 erottaminen tapahtuisi vaikeuksitta, sill\u00e4 kest\u00e4\u00e4 aikaa, ennen kuin tuli sulattavalla voimallaan saa alhaisemman aineksen katoamaan; mutta kaikesta huolimatta t\u00e4m\u00e4 sen varsinaisen asian sulaminen pois, joka oli sulautunut siihen sen kauneuden vahingoksi, on er\u00e4\u00e4nlainen kullan parantuminen). Samalla tavoin, kun kuolema ja turmelus ja pimeys ja kaikki muut pahan versot olivat kasvaneet pahan tekij\u00e4n luontoon, Jumalan voiman l\u00e4hestyminen, joka toimii kuin tuli ja saa tuon luonnottoman kasautuman katoamaan, tulee n\u00e4in pahan puhdistumisen kautta siunaukseksi tuolle luonnolle, vaikka eroaminen onkin tuskallinen.<\/span><\/p>\n

Siksi edes vastustaja itse ei todenn\u00e4k\u00f6isesti kiist\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 se, mit\u00e4 tapahtui, oli sek\u00e4 oikeudenmukaista ett\u00e4 autuaaksi tekev\u00e4\u00e4, toisin sanoen, jos h\u00e4n on saavuttanut k\u00e4sityksen t\u00e4st\u00e4 siunauksesta. Sill\u00e4 nyt on kuin niiden kohdalla, jotka hoidon vuoksi joutuvat veitsen ja kauterin kohteeksi; he ovat vihaisia l\u00e4\u00e4k\u00e4reille ja v\u00e4\u00e4ntelehtiv\u00e4t viiltokivusta; mutta jos t\u00e4m\u00e4n hoidon tuloksena on terveyden toipuminen ja kauterin aiheuttama kipu katoaa, he tuntevat kiitollisuutta niit\u00e4 kohtaan, jotka ovat tehneet heille t\u00e4m\u00e4n parannuksen.<\/span><\/p>\n

Samalla tavoin, kun pitk\u00e4n ajan kuluttua luonnostamme on karkotettu se paha, joka nyt on sekoittunut siihen ja kasvanut sen kasvun my\u00f6t\u00e4, ja kun ne, jotka nyt makaavat synniss\u00e4, on palautettu alkutilaansa, koko luomakunnasta nousee kiitoksen harmonia, niin niilt\u00e4, jotka ovat puhdistuksessa k\u00e4rsineet kuritushuonetta, kuin niilt\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole tarvinneet puhdistusta lainkaan. T\u00e4llaisia ja muita vastaavia etuja jumalallisen inkarnaation suuri mysteeri antaa.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 niiss\u00e4 kohdissa, joissa h\u00e4n sekoittui ihmisyyteen, kulki l\u00e4pi kaikkien ihmisluonnolle ominaisten onnettomuuksien, kuten syntym\u00e4n, kasvatuksen, kasvamisen ja etenemisen jopa kuoleman makuun asti, ja saavutti kaikki edell\u00e4 mainitut tulokset, vapautti sek\u00e4 ihmisen pahasta ett\u00e4 paransi jopa pahan esitt\u00e4j\u00e4n itsens\u00e4. Sill\u00e4 moraalisen sairauden rankaiseminen, vaikka se olisi kuinka tuskallista, on sen heikkouden parantamista.<\/span><\/p>\n

XXVII LUKU <\/strong><\/span><\/p>\n

ON siis t\u00e4ysin sopusoinnussa t\u00e4m\u00e4n kanssa, ett\u00e4 H\u00e4n, joka n\u00e4in vuodatti itsens\u00e4 luontoomme, hyv\u00e4ksyi t\u00e4m\u00e4n sekoituksen kaikkine onnettomuuksineen. Sill\u00e4 niin kuin ne, jotka pesev\u00e4t vaatteita, eiv\u00e4t ohita osaa liasta ja puhdista loput, vaan puhdistavat koko kankaan kaikista tahroista p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n, jotta viitta pesusta tasaisesti kirkastuneena olisi kauttaaltaan yht\u00e4 puhdas kuin se itse on, samalla tavoin, koska ihmisen el\u00e4m\u00e4 oli synnin saastuttama sen alussa, lopussa ja kaikissa v\u00e4litiloissa, tarvittiin abstraktioivaa voimaa, joka tunkeutuisi kokonaisuuteen eik\u00e4 vain; parantaisi jotakin osaa puhdistamalla, kun taas toista osaa j\u00e4tett\u00e4isiin hoitamatta.<\/span><\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 on niin, ett\u00e4 koska el\u00e4m\u00e4mme on sis\u00e4llytetty molemmin puolin olevien rajojen v\u00e4liin, siis sen alkuun ja loppuun, kummaltakin rajalta l\u00f6ytyy voima, joka kykenee korjaamaan luontomme, kiinnittyen alkuun ja ulottuen loppuun ja koskettaen kaikkea n\u00e4iden kahden pisteen v\u00e4liss\u00e4 (3). Koska siis kaikille ihmisille on vain yksi tie, jonka kautta he voivat p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4h\u00e4n meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4mme, mist\u00e4 H\u00e4n, joka teki tulonsa keskuuteemme, saattoi kuljettaa itsens\u00e4 meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4mme? Taivaasta, sanoo ehk\u00e4 joku, joka hylk\u00e4\u00e4 halveksuen, alhaisena ja alentuneena, t\u00e4m\u00e4n syntym\u00e4lajin, ts. ihmisen.<\/span><\/p>\n

Mutta taivaassa ei ollut ihmisyytt\u00e4: eik\u00e4 tuossa ylimaallisessa olemassaolossa ollut tullut luonnolliseksi pahuuden tauti; vaan H\u00e4n, joka vuodatti itsens\u00e4 ihmiseen, otti t\u00e4m\u00e4n sekoituksen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 siit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4kseen. Siell\u00e4, miss\u00e4 pahuutta ei siis ollut eik\u00e4 ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4 eletty, miten on mahdollista, ett\u00e4 joku etsii sielt\u00e4 paikkaa, jossa t\u00e4m\u00e4 Jumalan kietoutuminen ihmiseen, tai pikemminkin ei ihmiseen, vaan johonkin ihmisen n\u00e4enn\u00e4iseen kaltaisuuteen tapahtuu? Mist\u00e4 olisi voinut koostua meid\u00e4n luontomme toipuminen, jos sill\u00e4 aikaa, kun t\u00e4m\u00e4 maallinen olento oli sairas ja tarvitsi t\u00e4t\u00e4 toipumista, jokin muu, taivaallisten olentojen joukossa, oli kokenut jumalallisen oleskelun? Sairaan ihmisen on mahdotonta parantua, ellei h\u00e4nen k\u00e4rsiv\u00e4 j\u00e4senens\u00e4 ota parannusta vastaan. Jos siis t\u00e4m\u00e4n sairaan osan ollessa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaikkivaltius ei olisi koskenut siihen, vaan olisi katsonut vain omaa arvokkuuttaan, niin t\u00e4m\u00e4 sen etupainotteinen paneutuminen asioihin, joiden kanssa meill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n yhteist\u00e4, ei olisi ollut ihmiselle hy\u00f6dyksi. Ja mit\u00e4 tulee arvottomaan Jumaluuden kohdalla, emme voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n eroa; toisin sanoen, jos on ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n sallittua kuvitella mit\u00e4\u00e4n muuta Jumaluuden arvokkuuden alapuolella olevaa kuin pahuus.<\/span><\/p>\n

P\u00e4invastoin, jollekin, joka muodostaa niin ahdasmielisen k\u00e4sityksen Jumaluuden suuruudesta, ett\u00e4 se koostuu kyvytt\u00f6myydest\u00e4 sallia yhteys meid\u00e4n luontomme erityispiirteisiin, alennustilaa ei v\u00e4henn\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavalla se, ett\u00e4 Jumaluus on pikemminkin taivaallisen kuin maallisen ruumiin n\u00e4k\u00f6inen.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 jokainen luotu olento on yht\u00e4 kaukana, yht\u00e4 paljon alempiarvoisempi kuin Korkein, joka on olemuksensa ylevyyden vuoksi saavuttamaton: koko maailmankaikkeus on arvoltaan yht\u00e4 kaukana H\u00e4nen alapuolellaan. Sill\u00e4 se, joka on t\u00e4ysin saavuttamaton, ei salli p\u00e4\u00e4sy\u00e4 johonkin olioon samalla kun se on toiselle l\u00e4hestym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4, vaan se ylitt\u00e4\u00e4 kaikki olemassaolot yht\u00e4 ylev\u00e4ll\u00e4 ylevyydell\u00e4\u00e4n. Maa ei siis ole kauempana t\u00e4st\u00e4 arvokkuudesta eik\u00e4 taivas l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 sit\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 asiat, joilla on olemassaolonsa kussakin n\u00e4ist\u00e4 elementtimaailmoista, eroa lainkaan toisistaan siin\u00e4 suhteessa, ett\u00e4 joidenkin sallitaan olla kosketuksissa luoksep\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n Olentoon, kun taas toisilta kiellet\u00e4\u00e4n sen l\u00e4hestyminen. Muuten meid\u00e4n on oletettava, ett\u00e4 maailmankaikkeutta hallitseva voima ei l\u00e4p\u00e4ise yht\u00e4 lailla koko universumia, vaan joissakin osissa se on ylenpalttinen, toisissa taas puutteellinen.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4llisen tai laadullisen v\u00e4hemm\u00e4n tai suuremman eron vuoksi Jumaluus n\u00e4ytt\u00e4ytyy n\u00e4in ollen jonkin koostetun ja itsens\u00e4 kanssa ristiriidassa olevan asian valossa; jos siis voisimme olettaa, ett\u00e4 se on olemukseltaan katsottuna kaukana meist\u00e4, kun taas jonkin toisen olennon l\u00e4heinen naapuri, ja t\u00e4m\u00e4n l\u00e4heisyyden perusteella se on helposti hahmotettavissa. Mutta t\u00e4m\u00e4n ylev\u00e4n arvokkuuden osalta todellinen j\u00e4rki ei katso vertailussa alasp\u00e4in eik\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in; sill\u00e4 kaikki asiat vajoavat tasolle sen voiman alapuolelle, joka hallitsee maailmankaikkeutta; niin ett\u00e4 jos he ajattelevat, ett\u00e4 jokin maallinen luonto ei ole kelvollinen t\u00e4llaiseen l\u00e4heiseen yhteyteen Jumaluuden kanssa, niin he eiv\u00e4t l\u00f6yd\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n toista, joka olisi niin kelvollinen.<\/span><\/p>\n

Mutta jos kaikki asiat yht\u00e4 lailla j\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n arvokkuuden alapuolelle, niin yksi asia on olemassa, joka ei ole Jumalan arvokkuuden alapuolella, ja se on hyv\u00e4n tekeminen sille, joka sit\u00e4 tarvitsee. Jos siis tunnustamme, ett\u00e4 miss\u00e4 sairaus oli, siell\u00e4 oli my\u00f6s parantava voima, mit\u00e4 sellaista t\u00e4ss\u00e4 uskossa on, mik\u00e4 on vierasta Jumaluuden oikealle k\u00e4sitykselle?<\/span><\/p>\n

LUKU XXVIII. <\/strong><\/span><\/p>\n

MUTTA he pilkkaavat meid\u00e4n luonnontilaamme ja pauhaavat korviimme syntym\u00e4mme tapaa, olettaen t\u00e4ll\u00e4 tavoin tekev\u00e4ns\u00e4 mysteerin naurettavaksi, ik\u00e4\u00e4n kuin Jumalalle olisi sopimatonta t\u00e4llaisella maailmaan tulollaan liitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 ihmisel\u00e4m\u00e4n yhteyteen. Mutta puutuimme t\u00e4h\u00e4n asiaan jo aiemmin, kun sanoimme, ett\u00e4 ainoa asia, joka on olennaisesti alentunut, on moraalinen paha tai mik\u00e4 tahansa, joka on sukua sellaiselle pahalle; kun taas luonnon j\u00e4rjestetty prosessi, sellaisena kuin se on j\u00e4rjestetty jumalallisella tahdolla ja lailla, on sellaisenaan ulottumattomissa kaikkeen v\u00e4\u00e4ristelyyn jumalattomuuden perusteella: muuten t\u00e4m\u00e4 syyt\u00f6s ulottuisi aina luonnon Tekij\u00e4\u00e4n asti, jos jotakin, mik\u00e4 liittyy luontoon, pit\u00e4isi moittia alentuneena ja sopimattomana.<\/span><\/p>\n

Jos siis Jumaluus on erill\u00e4\u00e4n vain pahasta ja jos pahassa ei ole luontoa ja jos mysteeri julistaa, ett\u00e4 Jumala syntyi ihmisess\u00e4 mutta ei pahassa; ja jos ihmiselle on vain yksi tapa astua el\u00e4m\u00e4\u00e4n, nimitt\u00e4in se, jonka kautta alkio siirtyy el\u00e4m\u00e4n vaiheeseen, niin mit\u00e4 muuta tapaa Jumalalle s\u00e4\u00e4dett\u00e4isiin? Tarkoitan n\u00e4it\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka, vaikka he katsovat taisteluksi ja sopivaksi, ett\u00e4 jumalallinen voima vierailee pahuuden heikent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 luonnossa, kuitenkin loukkaantuvat t\u00e4st\u00e4 erityisest\u00e4 vierailutavasta, koska he eiv\u00e4t muista, ett\u00e4 koko ruumiin organisaatio on kauttaaltaan yht\u00e4 arvokas ja ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n kaikista el\u00e4imen el\u00e4m\u00e4n jatkumiseen vaikuttavista elementeist\u00e4 ei ole altis syyt\u00f6kselle siit\u00e4, ett\u00e4 se olisi arvoton tai paha.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 koko ruumiillisten elinten ja raajojen j\u00e4rjestely on rakennettu yht\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en, nimitt\u00e4in ihmiskunnan el\u00e4m\u00e4n jatkumista; ja kun muut ruumiin elimet s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t ihmisten nykyisen, todellisen elinvoiman, sill\u00e4 kukin niist\u00e4 on jaettu eri teht\u00e4viin, ja niiden avulla k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n aisti- ja toimintakykyj\u00e4, niin sukuelimiin p\u00e4invastoin sis\u00e4ltyy tulevaisuuden ennuste, sill\u00e4 ne tuovat jo itsess\u00e4\u00e4n mukanaan rotumme vastakohtaisen siirtymisen. Jos siis tarkastellaan niiden hy\u00f6dyllisyytt\u00e4, niin mitk\u00e4 niist\u00e4 osista, joita pidet\u00e4\u00e4n kunniallisempina, ovat n\u00e4it\u00e4 alempiarvoisia? Eiv\u00e4tk\u00f6 ne olisi kaikin perustein katsottava kunniakkaammiksi kuin mitk\u00e4? Silm\u00e4, korva, kieli tai mik\u00e4\u00e4n muukaan aisti ei nimitt\u00e4in johda sukumme jatkumista. N\u00e4m\u00e4, kuten on jo todettu, liittyv\u00e4t nykyhetken nautintoon.<\/span><\/p>\n

Mutta n\u00e4iden muiden elinten avulla turvataan ihmiskunnan kuolemattomuus, niin ett\u00e4 kuolema, vaikka se toimii aina meit\u00e4 vastaan, tulee n\u00e4in tietyss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin voimattomaksi ja tehottomaksi, koska luonto, joka pyrkii torjumaan kuoleman, ik\u00e4\u00e4n kuin heitt\u00e4ytyy aina v\u00e4liin niiden kautta, jotka tulevat per\u00e4kk\u00e4in el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 sopimatonta siis sis\u00e4ltyy siihen, ett\u00e4 Jumalan ilmestys sekoittuu ihmiskunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n juuri niiden keinojen kautta, joilla luonto k\u00e4y taistelua kuolemaa vastaan?<\/span><\/p>\n

XXIX LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

MUTTA he vaihtavat perusteita ja yritt\u00e4v\u00e4t mustamaalata uskoamme toisella tavalla. He kysyv\u00e4t, ett\u00e4 jos se, mit\u00e4 tapahtui, ei ollut Jumalan h\u00e4pe\u00e4ksi tai h\u00e4nen arvonsa vastaista, miksi h\u00e4n viivytteli hy\u00f6dyn saamista niin kauan? Miksi H\u00e4n ei katkaissut sen etenemist\u00e4, koska paha oli alussa?<\/span><\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n meill\u00e4 on ytimek\u00e4s vastaus, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 viivyttely hy\u00f6dyn my\u00f6nt\u00e4misess\u00e4 johtui viisaudesta ja siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n piti huolta siit\u00e4, mik\u00e4 olisi ollut hy\u00f6dyksi luonnollemme. Esimerkiksi ruumiin sairauksissa, kun jokin turmeltunut humus levi\u00e4\u00e4 huokosten alle n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin, ennen kuin kaikki ep\u00e4terve erite on havaittu iholla, ne, jotka hoitavat sairauksia taiteen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan, eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 sellaisia l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4, jotka kovettaisivat lihaa, vaan odottavat, kunnes kaikki se, mik\u00e4 piilee sis\u00e4ll\u00e4, tulee esiin pinnalle, ja sitten, kun sairaus on paljastunut, k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Kun pahan tauti oli kerran kiinnittynyt ihmiskunnan luontoon, H\u00e4n, universaali parantaja, odotti aikaa, jolloin mik\u00e4\u00e4n pahuuden muoto ei ollut en\u00e4\u00e4 k\u00e4tkettyn\u00e4 tuohon luontoon. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 H\u00e4n ei tuottanut parannustaan ihmisen sairauteen heti, kun Kain vihasi ja murhasi veljens\u00e4; sill\u00e4 Nooan p\u00e4ivin\u00e4 tuhoutuneiden pahuus ei ollut viel\u00e4 puhjennut liekkeihin, eik\u00e4 sodomalaisten laittomuuden kauhea tauti ollut viel\u00e4 n\u00e4kynyt, eik\u00e4 egyptil\u00e4isten sota Jumalaa vastaan, eik\u00e4 Assyrian ylpeys, eik\u00e4 juutalaisten verinen vaino Jumalan pyhi\u00e4 vastaan, eik\u00e4 Herodeksen julma lasten murha, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta, mik\u00e4 on kirjattu tai jos se on kirjattu, niin se on tapahtunut seuraavissa sukupolvissa, kun pahan juuri versoi monin eri tavoin ihmisen tahallisissa tarkoituksissa. Kun siis pahuus oli saavuttanut \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen huippunsa ja kun ei ollut mit\u00e4\u00e4n sellaista pahuuden muotoa, jota ihmiset eiv\u00e4t olisi uskaltaneet tehd\u00e4, jotta parantava l\u00e4\u00e4ke voisi l\u00e4p\u00e4ist\u00e4 koko sairaan j\u00e4rjestelm\u00e4n, H\u00e4n siis hoitaa sairautta; ei sen alussa, vaan kun se oli t\u00e4ysin kehittynyt.<\/span><\/p>\n

XXX LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

JOS joku kuitenkin luulee kiist\u00e4v\u00e4ns\u00e4 v\u00e4itteemme t\u00e4ll\u00e4 perusteella, ett\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4 on viel\u00e4 parannuskeinon soveltamisen j\u00e4lkeenkin erimielisyydess\u00e4 virheidens\u00e4 vuoksi, johdattakaamme h\u00e4net totuuteen tutuista asioista otetulla esimerkill\u00e4. Ottakaamme esimerkiksi k\u00e4\u00e4rmeen tapaus; jos se saa tappavan iskun p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, k\u00e4\u00e4rmeen takimmainen osa ei sammu heti sen mukana; mutta vaikka p\u00e4\u00e4 on kuollut, takimmainen osa on edelleen elossa omalla erityisell\u00e4 hengell\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 se ole menett\u00e4nyt elinvoimaista liikett\u00e4\u00e4n: samalla tavalla voimme n\u00e4hd\u00e4 synnin saaneen tappavan iskunsa ja silti sen j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiss\u00e4 edelleen kiusaavan ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n

Mutta sitten he luopuvat siit\u00e4, ett\u00e4 he l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t vikaa Ilmestyskirjan selostuksesta n\u00e4ilt\u00e4 osin, ja esitt\u00e4v\u00e4t toisen syyt\u00f6ksen sit\u00e4 vastaan, nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 usko ei tavoita koko ihmiskuntaa. \u201dMutta miksi\u201d, kysyv\u00e4t he, \u2018kaikki ihmiset eiv\u00e4t saa armoa, vaan vaikka jotkut pit\u00e4ytyv\u00e4t Sanaan, ei se osa, joka j\u00e4\u00e4 uskottomaksi, ole v\u00e4h\u00e4inen; joko siksi, ett\u00e4 Jumala ei halunnut antaa hyvyytt\u00e4\u00e4n vastahakoisesti kaikille, tai siksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli siihen t\u00e4ysin kykenem\u00e4t\u00f6n?\u2019. Nyt kumpikaan n\u00e4ist\u00e4 vaihtoehdoista ei voi vastustaa kritiikki\u00e4. On nimitt\u00e4in Jumalan arvoista, ett\u00e4 h\u00e4n joko ei tahtoisi sit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, tai ett\u00e4 h\u00e4n olisi kyvyt\u00f6n tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4. \u201dJos siis usko on hyv\u00e4 asia\u201d, kysyt\u00e4\u00e4n, \u2018miksi\u2019, kysyt\u00e4\u00e4n, \u2018miksi sen armo ei saavuta kaikkia ihmisi\u00e4?\u2019.<\/span><\/p>\n

Nyt, jos olisimme evankeliumin salaisuutta esitt\u00e4ess\u00e4mme todenneet asian niin, ett\u00e4 oli jumalallinen tahto, ett\u00e4 usko annettaisiin niin pois ihmiskunnan keskuudessa, ett\u00e4 jotkut miehet kutsuttaisiin, kun taas muilla ei olisi osuutta kutsuun, olisi tilaisuus esitt\u00e4\u00e4 t\u00e4llainen syyte t\u00e4t\u00e4 Ilmestyskirjett\u00e4 vastaan. Mutta jos kutsu tuli kaikille yht\u00e4l\u00e4isell\u00e4 merkityksell\u00e4 eik\u00e4 tee eroa arvon, i\u00e4n tai erilaisten kansallisten ominaisuuksien mukaan (sill\u00e4 juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 evankeliumin julistamisen alkuvaiheessa ne, jotka palvelivat sanaa, saivat jumalallisesta innoituksesta heti kaikki puhua mink\u00e4 tahansa kansakunnan kielell\u00e4, nimitt\u00e4in siksi, ettei kukaan j\u00e4isi vaille osuutta evankeliumin opetuksen siunauksista), mill\u00e4 perustellulla syyll\u00e4 he silti voivat syytt\u00e4\u00e4 Jumalaa siit\u00e4, ett\u00e4 sana ei ole vaikuttanut koko ihmiskuntaan? Sill\u00e4 H\u00e4n, joka hallitsee maailmankaikkeutta, on sallinut, koska h\u00e4n kunnioittaa ihmist\u00e4 liikaa, ett\u00e4 jotakin on meid\u00e4n omassa hallinnassamme, jonka mestari kukin meist\u00e4 yksin on.<\/span><\/p>\n

Nyt t\u00e4m\u00e4 on tahto, on asia, jota ei voi orjuuttaa, ja jolla on itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeus, koska se istuu ajatuksen ja mielen vapaudessa. Siksi t\u00e4llainen syyte voitaisiin oikeutetummin siirt\u00e4\u00e4 niille, jotka eiv\u00e4t ole kiinnitt\u00e4neet itse\u00e4\u00e4n uskoon, sen sijaan ett\u00e4 he lep\u00e4\u00e4v\u00e4t H\u00e4nen varassaan, joka on kutsunut heid\u00e4t uskomaan. Sill\u00e4 silloinkin, kun Pietari alussa julisti evankeliumia juutalaisten t\u00e4p\u00f6t\u00e4ydess\u00e4 seurakunnassa ja kolme tuhatta otti heti uskon vastaan, vaikka niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t uskoneet, oli enemm\u00e4n kuin uskovia, he eiv\u00e4t syytt\u00e4neet apostolia ep\u00e4uskonsa perusteella. Kun evankeliumin armo oli esitetty julkisesti, ei tosiaankaan ollut j\u00e4rkev\u00e4\u00e4, ett\u00e4 joku, joka oli omasta tahdostaan j\u00e4\u00e4nyt siit\u00e4 pois, syytt\u00e4isi syrj\u00e4ytymisest\u00e4\u00e4n mieluummin jotakuta muuta kuin itse\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

XXXI LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

JOPA vastauksessaan t\u00e4h\u00e4n tai vastaavaan he eiv\u00e4t ole riitaisan vastineen puutteessa. Sill\u00e4 he v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Jumala olisi voinut, jos h\u00e4n olisi halunnut, vet\u00e4\u00e4 v\u00e4kisin ne, jotka eiv\u00e4t olleet taipuvaisia taipumaan, hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n evankeliumin sanoman. Mutta miss\u00e4 olisi silloin ollut heid\u00e4n vapaa tahtonsa? Miss\u00e4 olisi ollut heid\u00e4n hyveellinen ansionsa? Miss\u00e4 olisi ollut heid\u00e4n kiitoksensa heid\u00e4n moraalisten johtajiensa taholta? Vain elottomille tai j\u00e4rjett\u00f6mille olennoille kuuluu, ett\u00e4 toisen tahto saa heid\u00e4t k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n h\u00e4nen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4; kun taas ajatteleva ja \u00e4lyk\u00e4s luonto, jos se luopuu toimintavapaudestaan, menett\u00e4\u00e4 samalla \u00e4lykkyyden armollisen lahjan. Sill\u00e4 mihin h\u00e4n voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ajattelukyky\u00e4\u00e4n, jos h\u00e4nen valtansa valita jotakin mieltymyksens\u00e4 mukaan on toisen tahdon varassa?<\/span><\/p>\n

Mutta sitten, jos tahto j\u00e4\u00e4 ilman toimintakyky\u00e4, hyve v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 katoaa, koska se on tahdon pakotetun hiljaisuuden kahleissa. Sitten, jos hyveellisyytt\u00e4 ei ole, el\u00e4m\u00e4 menett\u00e4\u00e4 arvonsa, j\u00e4rki liikkuu fatalismin mukaisesti, moraalinvartijoiden ylistys on poissa, syntiin voi heitt\u00e4yty\u00e4 ilman vaaraa, ja el\u00e4m\u00e4nkulkujen v\u00e4linen ero on pyyhkiytynyt pois. Sill\u00e4 kuka voisi t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien perustellusti tuomita tuhlailun tai ylist\u00e4\u00e4 raittiutta? sill\u00e4 jokainen saisi valmiin vastauksen, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n kaikesta siit\u00e4, mihin olemme taipuvaisia, ei ole omassa vallassamme, vaan ett\u00e4 jonkin ylivoimaisen ja hallitsevan vaikutuksen avulla ihmisten tahto on saatettu sen tahdon mukaiseksi, joka hallitsee sit\u00e4. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s on siis se, ett\u00e4 ei ole Jumalan hyvyyden syyt\u00e4, ett\u00e4 usko ei synny kaikissa ihmisiss\u00e4, vaan pikemminkin niiden taipumuksen, jotka ottavat vastaan sanan julistuksen.<\/span><\/p>\n

XXXII LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

MIT\u00c4 muuta vastav\u00e4itett\u00e4 vastustajamme v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t? T\u00e4t\u00e4; ett\u00e4 (paremman n\u00e4kemyksen mukaan) oli t\u00e4ysin tarpeetonta, ett\u00e4 tuo, transsendentti Olento alistuisi kuoleman kokemukseen, vaan h\u00e4n olisi voinut siit\u00e4 riippumatta voimansa ylenpalttisuuden ansiosta toteuttaa tarkoituksensa helposti; silti, jos jostain sanomattomasta syyst\u00e4 tai jostain muusta syyst\u00e4 oli ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in tapahtuisi, niin ainakaan h\u00e4nen ei olisi pit\u00e4nyt joutua alttiiksi niin h\u00e4pe\u00e4llisen kuoleman halveksunnalle. Mik\u00e4 kuolema, kysyt\u00e4\u00e4n, voisi olla h\u00e4pe\u00e4llisempi kuin ristiinnaulitseminen? Mit\u00e4 voimme vastata t\u00e4h\u00e4n? Ett\u00e4 kuolema on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n syntym\u00e4n vuoksi ja ett\u00e4 H\u00e4nen, joka oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kerran ja lopullisesti jakaa ihmisen luonteen, oli k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 l\u00e4pi kaikki t\u00e4m\u00e4n luonteen erityiset olosuhteet. Kun siis n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy kahden rajan v\u00e4liss\u00e4, niin jos H\u00e4n, ylitetty\u00e4\u00e4n toisen, ei olisi koskettanut toista, joka seuraa, H\u00e4nen suunnitelmansa olisi j\u00e4\u00e4nyt vain puoliksi toteutuneeksi, koska H\u00e4n ei olisi koskettanut tuota toista luontomme ehtoa.<\/span><\/p>\n

Ehk\u00e4 kuitenkin joku, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 salaisuuden tarkasti, olisi oikeutettu pikemminkin sanomaan, ett\u00e4 sen sijaan, ett\u00e4 kuolema olisi tapahtunut syntym\u00e4n seurauksena, H\u00e4n p\u00e4invastoin hyv\u00e4ksyi syntym\u00e4n kuoleman t\u00e4hden; sill\u00e4 H\u00e4n, joka el\u00e4\u00e4 ikuisesti, ei vajonnut ruumiillisen syntym\u00e4n olosuhteisiin mist\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n tarpeesta, vaan kutsuakseen meid\u00e4t takaisin kuolemasta el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Koska siis tarvittiin koko luontomme nostamista kuolemasta, H\u00e4n ojensi ik\u00e4\u00e4n kuin k\u00e4tens\u00e4 kumartuneelle ihmiselle, ja kumartuneena kuolleen ruumiimme luokse H\u00e4n tuli niin pitk\u00e4lle kuoleman otteeseen, ett\u00e4 kosketti kuolleisuuden tilaa, ja sitten omassa ruumiissaan lahjoitti luonnollemme yl\u00f6snousemuksen periaatteen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 niin kuin H\u00e4n teki voimallaan itsens\u00e4 rinnalle; koko ihmisen. Sill\u00e4 koska mist\u00e4\u00e4n muusta l\u00e4hteest\u00e4 kuin meid\u00e4n luontomme konkreettisesta osasta ei ollut tullut sit\u00e4 lihaa, joka oli jumaluuden s\u00e4ili\u00f6 ja joka yl\u00f6snousemuksessa her\u00e4tettiin yl\u00f6s yhdess\u00e4 tuon jumaluuden kanssa, siksi aivan samalla tavalla kuin t\u00e4m\u00e4n meid\u00e4n ruumiimme kohdalla, yhden aistielimen toiminta tuntuu heti koko j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4, koska se on yht\u00e4 tuon j\u00e4senen kanssa, niin my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n j\u00e4senen yl\u00f6snousemuksen periaate, ik\u00e4\u00e4n kuin koko ihmiskunta olisi yksi ainoa el\u00e4v\u00e4 olento, kulkee koko rodun l\u00e4pi, koska se v\u00e4littyy j\u00e4senest\u00e4 kokonaisuuteen luonteen jatkuvuuden ja ykseyden nojalla.<\/span><\/p>\n

Mit\u00e4 siis on todenn\u00e4k\u00f6isyyden rajojen ulkopuolella siin\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Ilmestyskirje meille opettaa, nimitt\u00e4in sit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n, joka seisoo pystyss\u00e4, kumartuu kaatuneen luokse nostaakseen h\u00e4net yl\u00f6s lyyhistyneest\u00e4 tilastaan? Ja mit\u00e4 tulee ristiin, onko sill\u00e4 jokin muu ja syvempi merkitys, mystiikan taitajat voivat selitt\u00e4\u00e4 sen; mutta olipa se sitten miten tahansa, perinteinen opetus, joka on saavuttanut meid\u00e4t, on seuraava.<\/span><\/p>\n

Koska evankeliumin kaikilla asioilla, sek\u00e4 teoilla ett\u00e4 sanoilla, on ylev\u00e4 ja taivaallinen merkitys, ja koska siin\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 ei olisi sellaista, toisin sanoen mik\u00e4 ei osoittaisi inhimillisen ja jumalallisen t\u00e4ydellist\u00e4 sekoittumista, jossa lausutut sanat ja tehdyt teot ovat inhimillisi\u00e4, mutta salainen aisti edustaa jumalallista, siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 emme saa t\u00e4ss\u00e4 asiassa kuten muissakaan tarkastella vain yht\u00e4 elementti\u00e4 ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta toista; vaan t\u00e4m\u00e4n kuoleman tosiasiassa meid\u00e4n on tarkasteltava inhimillist\u00e4 piirrett\u00e4, kun taas sen tavassa meid\u00e4n on pyritt\u00e4v\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n jumalallinen.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 koska Jumaluudelle on ominaista, ett\u00e4 se l\u00e4p\u00e4isee kaiken ja ulottuu olemassaolon substanssin pituuden ja leveyden l\u00e4pi jokaiseen osaan – sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei jatkaisi olemista, jos se ei pysyisi olemassa olevan sis\u00e4ll\u00e4; ja se, mik\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 olemassa oleva, on varsinaisesti ja ensisijaisesti Jumalallinen Olento, jonka olemassaolo maailmassa pakottaa meid\u00e4t uskomaan kaiken olemassa olevan jatkuvuuteen, – juuri t\u00e4m\u00e4n me opimme ristin kuvasta, joka on jaettu nelj\u00e4\u00e4n osaan, niin ett\u00e4 keskipisteest\u00e4, jossa kokonaisuus yhtyy itseens\u00e4, l\u00e4htev\u00e4t ulkonemat, joita on nelj\u00e4; koska H\u00e4n, joka ennalta sovitun kuolemansa hetkell\u00e4 oli sen p\u00e4\u00e4lle ojennettuna, on H\u00e4n, joka sitoo kaikki asiat yhteen itseens\u00e4 ja tuo itsens\u00e4 kautta yhteen sopusointuiseen sopuun todellisten olemassaolojen erilaiset luonteet.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 olemassaoloissa on ajatus joko jostakin ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 tai jostakin alhaalla olevasta, tai sitten ajatus siirtyy rajoille sivusuunnassa. Jos siis otat tarkasteltavaksesi taivaan yl\u00e4puolella olevien asioiden tai maan alapuolella olevien asioiden j\u00e4rjestelm\u00e4n tai maailmankaikkeuden rajoilla kummallakin puolella olevat asiat, kaikkialla Jumaluuden l\u00e4sn\u00e4olo ennakoi ajatustasi ainoana havaittavana voimana, joka olemassa olevien asioiden jokaisessa osassa pit\u00e4\u00e4 kaikki nuo asiat olemisen tilassa. Pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n nyt kutsua t\u00e4t\u00e4 olemassaoloa Jumaluudeksi tai Mieleksi tai Voimaksi tai Viisaudeksi tai joksikin muuksi ylev\u00e4ksi termiksi, joka voisi paremmin ilmaista H\u00e4nt\u00e4, joka on kaiken yl\u00e4puolella, meid\u00e4n argumenttimme ei riitele k\u00e4ytetyn nimityksen tai nimen tai ilmaisumuodon kanssa.<\/span><\/p>\n

Koska siis koko luomakunta katsoo H\u00e4neen, on H\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n ja H\u00e4nen kauttaan on yhten\u00e4inen itsens\u00e4 kanssa, koska ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevat asiat ovat H\u00e4nen kauttaan yhteydess\u00e4 alhaalla oleviin asioihin ja alhaalla olevat asiat ovat sivussa itsest\u00e4\u00e4n, oli oikein, ett\u00e4 meit\u00e4 ei johdatettaisi Jumaluuden t\u00e4ydelliseen ymm\u00e4rt\u00e4miseen vain kuulemalla, vaan ett\u00e4 my\u00f6s n\u00e4k\u00f6 olisi opettajamme n\u00e4iss\u00e4 yleviss\u00e4 ajattelun aiheissa; ja juuri n\u00e4kemisest\u00e4 mahtava Paavali l\u00e4htee liikkeelle, kun h\u00e4n perehdytt\u00e4\u00e4 Efeson kansan salaisuuksiin ja antaa heille ohjeidensa kautta voiman tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on se \u201dsyvyys ja korkeus ja leveys ja pituus\u201d. \u00a0<\/span><\/p>\n

Itse asiassa h\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 jokaisen ristin ulkoneman sen oikealla nimityksell\u00e4. Ylemp\u00e4\u00e4 osaa h\u00e4n kutsuu korkeudeksi, alempaa syvyydeksi ja sivujatkoksia leveydeksi ja pituudeksi; ja toisessa kohdassa h\u00e4n tekee ajatuksensa viel\u00e4 selvemm\u00e4ksi filippil\u00e4isille, joille h\u00e4n sanoo: \u201dett\u00e4 Jeesuksen nimen edess\u00e4 kaikki polvet kumartuisivat, niin taivaassa kuin maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja maan alla olevat.\u201d Tuossa kohdassa h\u00e4n sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 yhteen nimitykseen keskuksen ja ulkonevat k\u00e4sivarret ja kutsuu \u201dmaanp\u00e4\u00e4llisiksi asioiksi \u201dkaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 on keskell\u00e4 taivaan ja maan alla olevien asioiden v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/p>\n

T\u00e4llaisen opetuksen saamme ristin mysteerin osalta. Ja my\u00f6hemm\u00e4t tapahtumat, joita kertomus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4, seuraavat niin sopivasti, ett\u00e4, kuten ep\u00e4uskoistenkin on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, niiss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n sellaista, mik\u00e4 olisi ep\u00e4suotuisaa Jumaluuden oikeille k\u00e4sityksille. Ett\u00e4 h\u00e4n ei pysynyt kuolemassa, ett\u00e4 haavat, jotka h\u00e4nen ruumiinsa oli saanut naulojen ja keih\u00e4\u00e4n raudasta, eiv\u00e4t olleet esteen\u00e4 h\u00e4nen yl\u00f6snousemiselleen, ett\u00e4 yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4ytyi opetuslapsilleen niin kuin halusi, ett\u00e4 kun h\u00e4n halusi olla l\u00e4sn\u00e4 heid\u00e4n kanssaan, h\u00e4n oli heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n ilman, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4htiin, H\u00e4n vahvisti opetuslapsia Pyh\u00e4n Hengen innoittamana ja lupasi olla heid\u00e4n keskuudessaan, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n v\u00e4lisein\u00e4 tullut heid\u00e4n ja h\u00e4nen v\u00e4lilleen, ja ett\u00e4 n\u00e4k\u00f6aistille h\u00e4n nousi taivaaseen, kun taas mielelle h\u00e4n oli kaikkialla.<\/span><\/p>\n

Kaikki n\u00e4m\u00e4 ja kaikki muut vastaavat seikat, joita H\u00e4nen historiansa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4, eiv\u00e4t tarvitse mit\u00e4\u00e4n argumentteja osoittaakseen, ett\u00e4 ne ovat merkkej\u00e4 jumaluudesta ja ylev\u00e4st\u00e4 ja ylivertaisesta voimasta. Niiden osalta en siksi pid\u00e4 tarpeellisena menn\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n yksityiskohtiin, sik\u00e4li kuin niiden kuvaus itsess\u00e4\u00e4n osoittaa niiden yliluonnollisen luonteen. Mutta koska pesun antaminen (kutsuimmepa sit\u00e4 sitten kasteeksi, valaistukseksi tai uudestisyntymiseksi, sill\u00e4 nimest\u00e4 ei ole kiistaa) on osa ilmoitettuja oppejamme, on ehk\u00e4 yht\u00e4 hyv\u00e4 ryhty\u00e4 lyhyeen keskusteluun my\u00f6s siit\u00e4.<\/span><\/p>\n

LUKU XXXIII. <\/strong><\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 kun he ovat kuulleet meilt\u00e4 jotakin t\u00e4m\u00e4n suuntaista – ett\u00e4 kun kuolevainen siirtyy el\u00e4m\u00e4\u00e4n, siit\u00e4 seuraa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 koska tuo ensimm\u00e4inen syntym\u00e4 johtaa vain kuolevaisuuden olemassaoloon, on l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 toinen syntym\u00e4, syntym\u00e4, joka ei ala eik\u00e4 p\u00e4\u00e4ty turmelukseen, vaan joka johtaa syntyneen kuolemattomaan olemassaoloon, jotta, niin kuin sill\u00e4, mik\u00e4 syntyy kuolevaisesta syntym\u00e4st\u00e4, on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuolevainen olemassaolo, niin syntym\u00e4st\u00e4, joka ei salli turmelusta, syntyv\u00e4 voi olla kuoleman turmelusta korkeampi; kun he ovat, sanon min\u00e4, kuulleet meilt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ja vastaavan ja kun heit\u00e4 on lis\u00e4ksi opastettu prosessin suhteen – nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 se on rukous ja taivaallisen armon vetoaminen ja vesi ja usko, joiden kautta uudestisyntymisen mysteeri toteutuu – he pysyv\u00e4t silti ep\u00e4uskoisina ja pit\u00e4v\u00e4t silm\u00e4ll\u00e4 vain ulkoista ja n\u00e4kyv\u00e4\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin se, mik\u00e4 toimii ruumiillisesti, ei olisi yht\u00e4pit\u00e4v\u00e4\u00e4 Jumalan lupauksen t\u00e4yttymisen kanssa.<\/span><\/p>\n

Miten, kysyv\u00e4t he, voi rukous ja jumalallisen voiman vetoaminen veteen olla el\u00e4m\u00e4n perusta niiss\u00e4, jotka on n\u00e4in vihitty? Vastaan heille, ett\u00e4 jos he eiv\u00e4t ole hyvin itsep\u00e4isi\u00e4, yksi ainoa seikka riitt\u00e4\u00e4 saamaan heid\u00e4t hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n oppimme.<\/span><\/p>\n

Kysyk\u00e4\u00e4mme nimitt\u00e4in vuorostamme heilt\u00e4 siit\u00e4 lihallisen sukupolven prosessista, jonka jokainen voi havaita. Miten siit\u00e4 jostakin, joka on heitetty el\u00e4v\u00e4n olennon muodostumisen alkuihin, tulee ihminen? Siin\u00e4 tapauksessa ei varmastikaan ole mit\u00e4\u00e4n menetelm\u00e4\u00e4, joka voisi mill\u00e4\u00e4n mahdollisella p\u00e4\u00e4ttelyll\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 meille edes todenn\u00e4k\u00f6isen totuuden. Sill\u00e4 mik\u00e4 korrelaatio on ihmisen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n ja tuossa jossakin havaittavan ominaisuuden v\u00e4lill\u00e4?<\/span><\/p>\n

Ihminen, kun h\u00e4net kerran on koottu, on ajatteleva ja \u00e4lyllinen olento, joka kykenee ajatteluun ja tietoon; mutta tuo jokin on havaittavissa vain sen kosteusominaisuutena, eik\u00e4 mieli k\u00e4sit\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sen, mink\u00e4 n\u00e4k\u00f6aisti n\u00e4kee. Vastaus, jonka voisimme siis odottaa saavamme niilt\u00e4, joilta kysyimme, miten on uskottavaa, ett\u00e4 ihminen muodostuu tuosta kosteasta alkuaineesta, on sama vastaus, jonka annamme, kun meit\u00e4 kysyt\u00e4\u00e4n veden kautta tapahtuvasta uudistumisesta.<\/span><\/p>\n

Tuossa toisessa tapauksessa jokaisella, jolta n\u00e4in kysyt\u00e4\u00e4n, on valmiina t\u00e4m\u00e4 vastaus, ett\u00e4 tuosta alkuaineesta tulee ihminen jumalallisen voiman avulla, jonka puuttuessa alkuaine on liikkumaton ja toimimaton. Jos siis tuossa tapauksessa alempiarvoinen aine ei tee ihmist\u00e4, vaan jumalallinen voima muuttaa tuon n\u00e4kyv\u00e4n esineen ihmisluonteeksi, niin olisi t\u00e4ysin ep\u00e4oikeudenmukaista, ett\u00e4 kun he yhdess\u00e4 tapauksessa todistavat Jumalassa olevasta t\u00e4llaisesta voimasta, he t\u00e4ss\u00e4 toisessa tapauksessa olettaisivat, ett\u00e4 Jumaluus on liian heikko toteuttamaan tahtoaan.<\/span><\/p>\n

Mit\u00e4 yhteist\u00e4, kysyv\u00e4t he, on veden ja el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4? Mit\u00e4 yhteist\u00e4 on, me kysymme heilt\u00e4 vastavuoroisesti, kosteuden ja Jumalan kuvan v\u00e4lill\u00e4? Siin\u00e4 tapauksessa ei ole mit\u00e4\u00e4n paradoksaalista, jos se, mik\u00e4 on kosteaa, muuttuu Jumalan tahdosta mit\u00e4 harvinaisimmaksi olennoksi. Yht\u00e4 lailla v\u00e4it\u00e4mme siis t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa, ettei ole mit\u00e4\u00e4n outoa, kun jumalallisen vaikutuksen l\u00e4sn\u00e4olo muuttaa sen, mik\u00e4 syntyy turmeltuvalla luonnolla, katoamattomuuden tilaan.<\/span><\/p>\n

XXXIV LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

MUTTA he pyyt\u00e4v\u00e4t todisteita t\u00e4st\u00e4 Jumaluuden l\u00e4sn\u00e4olosta, kun siihen vedotaan kasteen pyhitt\u00e4miseksi. T\u00e4t\u00e4 todistetta vaativa henkil\u00f6 muistakoon mieleens\u00e4 tutkimustemme tuloksen, joka on saatu aiemmin. Se p\u00e4\u00e4ttely, jonka avulla osoitimme, ett\u00e4 voima, joka ilmeni meille lihan kautta, oli todella jumalallinen voima, on sen puolustusta, mit\u00e4 nyt sanomme. Sill\u00e4 kun on osoitettu, ett\u00e4 H\u00e4n, joka ilmeni lihassa ja osoitti sitten luontonsa ihmeit\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4, oli Jumala, on samalla osoitettu, ett\u00e4 H\u00e4n on l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 prosessissa niin usein kuin H\u00e4neen vedotaan. Sill\u00e4 niin kuin kaikessa olemassa olevassa on jokin erityispiirre, joka osoittaa sen luonteen, niin totuus on jumalallisen luonteen erottuva erityispiirre.<\/span><\/p>\n

Niinp\u00e4 H\u00e4n on luvannut, ett\u00e4 H\u00e4n on aina l\u00e4sn\u00e4 niiden kanssa, jotka H\u00e4nt\u00e4 kutsuvat, ett\u00e4 H\u00e4n on uskovien keskell\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n pysyy heid\u00e4n keskuudessaan kollektiivisesti ja on erityisess\u00e4 kanssak\u00e4ymisess\u00e4 jokaisen kanssa. Emme siis en\u00e4\u00e4 voi tarvita mit\u00e4\u00e4n muuta todistetta siit\u00e4, ett\u00e4 Jumaluus on l\u00e4sn\u00e4 kasteessa tapahtuvissa asioissa, kun uskomme niin kuin uskomme, ett\u00e4 H\u00e4n on Jumala niiden ihmeiden perusteella, jotka H\u00e4n teki, ja kun tied\u00e4mme niin kuin tied\u00e4mme, ett\u00e4 Jumaluudelle on ominaista olla vapaa kaikesta valheen kosketuksesta, ja kun uskomme niin kuin uskomme, ett\u00e4 luvattu asia liittyi sen ilmoittamisen totuudellisuuteen.<\/span><\/p>\n

Rukouksen kautta tapahtuva kutsuminen, joka edelt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 jumalallista vapautusta, on siis runsas todiste siit\u00e4, ett\u00e4 se, mik\u00e4 tapahtuu, on Jumalan tekem\u00e4. Sill\u00e4 jos tuon muunlaisen ihmisenmuodostuksen tapauksessa vanhempien impulssit, vaikka he eiv\u00e4t \u00a0vetoaisikaan Jumaluuteen, muovaavat kuitenkin Jumalan voimalla, kuten olemme aiemmin sanoneet, alkiota, ja jos t\u00e4m\u00e4 voima pid\u00e4tet\u00e4\u00e4n, heid\u00e4n innokkuutensa on tehotonta ja hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4, kuinka paljon enemm\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 saavutetaan siin\u00e4 hengellisess\u00e4 sukupolveutumisessa, jossa sek\u00e4 Jumala on luvannut olla l\u00e4sn\u00e4 prosessissa ja, kuten olemme uskoneet, antanut itsest\u00e4\u00e4n voimaa ty\u00f6h\u00f6n, ett\u00e4 sit\u00e4 paitsi oma tahtomme on taipunut t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n; olettaen siis, ett\u00e4 rukouksen kautta tuleva apu on samalla asianmukaisesti kutsuttu?<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 niin kuin ne, jotka rukoilevat Jumalaa, ett\u00e4 aurinko paistaisi heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen, eiv\u00e4t mill\u00e4\u00e4n tavoin himment\u00e4isi sen nopeutta, mik\u00e4 tosiasiassa tapahtuu, niin ei kukaan voi sanoa, ett\u00e4 niiden, jotka n\u00e4in rukoilevat, innokkuus olisi hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4 sill\u00e4 perusteella, ett\u00e4 he rukoilevat Jumalaa sen puolesta, mink\u00e4 on tapahduttava, samalla tavalla kuin ne, jotka, H\u00e4nen lupauksensa totuudellisuuteen nojautuen ovat lujasti vakuuttuneita siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4nen armonsa on varmasti l\u00e4sn\u00e4 niiss\u00e4, jotka ovat uudestisyntyneit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 mystisess\u00e4 sallimuksessa, joko itse tekev\u00e4t todellisen lis\u00e4yksen tuohon armoon tai eiv\u00e4t ainakaan aiheuta olemassa olevan armon ep\u00e4onnistumista. Sill\u00e4 se, ett\u00e4 armo on olemassa, on uskon asia, koska H\u00e4n, joka on luvannut antaa sen, on jumalallinen; kun taas todistus H\u00e4nen jumaluudestaan tulee ihmeiden kautta. N\u00e4in ollen ei siis ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 Jumaluus on l\u00e4sn\u00e4 kaikessa kasteprosessissa.<\/span><\/p>\n

XXXV LUKU <\/strong><\/span><\/p>\n

MUTTA veteen laskeutumiseen ja henkil\u00f6n kolminkertaiseen upottamiseen veteen liittyy toinenkin mysteeri. Sill\u00e4 koska pelastustapamme ei ole toteutunut niink\u00e4\u00e4n h\u00e4nen opetuksessaan antamiensa m\u00e4\u00e4r\u00e4ysten kuin h\u00e4nen tekojensa kautta, jotka h\u00e4n on toteuttanut todellisen yhteyden ihmisen kanssa ja toteuttanut el\u00e4m\u00e4n el\u00e4v\u00e4n\u00e4 tosiasiana, niin ett\u00e4 h\u00e4nen omaksumansa lihan kautta, ja samalla jumalallistanut, kaikki sukulaiset ja sukulaisuussuhteessa olevat voivat pelastua h\u00e4nen kanssaan, oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 keksi\u00e4 jokin keino, jonka avulla kasteessa voisi synty\u00e4 jonkinlainen sukulaisuus ja samankaltaisuus sen v\u00e4lill\u00e4, joka seuraa, ja sen v\u00e4lill\u00e4, joka johtaa tiet\u00e4. Siksi on tarpeen n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 piirteit\u00e4 meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme Tekij\u00e4ss\u00e4 on noudatettava, jotta seuraajien j\u00e4ljittely\u00e4 voidaan s\u00e4\u00e4dell\u00e4, kuten apostoli sanoo, pelastuksemme p\u00e4\u00e4miehen mallin mukaan.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 niin kuin ne, jotka taitavien harjoitusmestareiden toimesta todella harjaantuvat mitattuihin ja j\u00e4rjestelm\u00e4llisiin aseliikkeisiin, kehittyv\u00e4t taitaviksi aseidensa k\u00e4sittelyss\u00e4 sen perusteella, mit\u00e4 he n\u00e4kev\u00e4t silmill\u00e4\u00e4n, kun taas se, joka ei harjoita sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nelle n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, j\u00e4\u00e4 vaille t\u00e4llaista taitavuutta, samalla tavoin kaikkien niiden, joilla on yht\u00e4 vilpit\u00f6n pyrkimys hyv\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4nell\u00e4, on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 olla seuraajinaan tarkan j\u00e4ljittelyn tiell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, joka johtaa tiet\u00e4 pelastukseen, ja toteuttaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se, mit\u00e4 h\u00e4n on heille n\u00e4ytt\u00e4nyt.<\/span><\/p>\n

Itse asiassa on mahdotonta, ett\u00e4 ihmiset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t samaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, elleiv\u00e4t he kulje samoja teit\u00e4. Sill\u00e4 niin kuin ihmiset, jotka ovat neuvottomia, kuinka p\u00e4\u00e4st\u00e4 sokkeloiden mutkista, kun he sattuvat t\u00f6rm\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n johonkin, jolla on kokemusta niist\u00e4, p\u00e4\u00e4sev\u00e4t noiden erilaisten harhaanjohtavien kammioiden mutkien loppuun seuraamalla h\u00e4nt\u00e4 per\u00e4ss\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 he eiv\u00e4t voisi tehd\u00e4, elleiv\u00e4t seuraisi h\u00e4nt\u00e4 johtajanaan askel askeleelta, niin my\u00f6s, pyyd\u00e4n teit\u00e4 panemaan merkille, t\u00e4m\u00e4n meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme labyrintti ei ole ihmisluonnon kykyjen avulla l\u00e4p\u00e4ist\u00e4viss\u00e4, ellei ihminen kulje samaa polkua kuin H\u00e4n, joka, vaikka h\u00e4n oli kerran siin\u00e4, p\u00e4\u00e4si kuitenkin yli vaikeuksien, jotka saartoivat H\u00e4nt\u00e4 sis\u00e4\u00e4n. Sovellan t\u00e4t\u00e4 labyrintin kuvaa siihen kuoleman vankilaan, josta ei ole ulosp\u00e4\u00e4sy\u00e4 ja joka ymp\u00e4r\u00f6i ihmiskunnan surkeaa rotua.<\/span><\/p>\n

Mit\u00e4 siis olemme n\u00e4hneet pelastuksemme kapteenin kohdalla? Kolmen p\u00e4iv\u00e4n kuoleman tilan ja sitten taas el\u00e4m\u00e4n. Nyt on suunniteltava, ett\u00e4 meiss\u00e4 olisi jonkinlainen yhdenn\u00e4k\u00f6isyys t\u00e4llaiseen. Mik\u00e4 on siis se suunnitelma, jonka avulla meiss\u00e4kin saatetaan p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen sen kaltaisuus, joka tapahtui h\u00e4ness\u00e4? Kaikella, mit\u00e4 kuolema koskettaa, on oikea ja luonnollinen paikkansa, ja se on maa, johon se on pantu ja johon se on k\u00e4tketty. Maalla ja vedell\u00e4 on paljon keskin\u00e4ist\u00e4 sukulaisuutta. Yksin\u00e4\u00e4n alkuaineista niill\u00e4 on paino ja ne vet\u00e4v\u00e4t alasp\u00e4in; ne pysyv\u00e4t vastavuoroisesti toisissaan; ne ovat vastavuoroisesti rajoittuneita. Koska siis el\u00e4m\u00e4mme tekij\u00e4n kuolema alisti h\u00e4net haudattavaksi maahan ja oli sopusoinnussa yhteisen luontomme kanssa, tuon kuoleman j\u00e4ljittely, jonka me toteutamme, ilmenee viereisess\u00e4 elementiss\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ja niin kuin H\u00e4n, tuo ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tullut ihminen, otettuaan kuolleisuuden p\u00e4\u00e4lleen, palasi kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 takaisin el\u00e4m\u00e4\u00e4n sen j\u00e4lkeen, kun H\u00e4net oli pantu maahan, niin jokainen, joka on ruumiillisen muotonsa kautta sidottu H\u00e4neen, odottaa samaa onnistunutta lopputulosta, tarkoitan t\u00e4t\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sy\u00e4 siten, ett\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen kaadetaan maan sijasta vett\u00e4 ja h\u00e4n alistuu n\u00e4in tuohon elementtiin, on kolmessa liikkeess\u00e4 esitt\u00e4nyt itselleen yl\u00f6snousemuksen kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 viiv\u00e4stynytt\u00e4 armoa.<\/span><\/p>\n

Jotain t\u00e4m\u00e4n kaltaista on sanottu edell\u00e4, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 jumalallisen kaitselmuksen kautta kuolema on tuotu sallimuksena ihmisen luontoon, jotta synnin vieritty\u00e4 pois sielun ja ruumiin liiton purkautuessa ihminen yl\u00f6snousemuksen kautta voisi olla uudelleenmuotoiltu, terve, intohimoton, virheet\u00f6n ja kaikesta pahan kosketuksesta vapautettu. Pelastuksemme tekij\u00e4n kohdalla t\u00e4m\u00e4 kuoleman vapautus saavutti kuitenkin t\u00e4yttymyksens\u00e4, sill\u00e4 se oli t\u00e4ysin t\u00e4ytt\u00e4nyt erityisen tarkoituksensa. Sill\u00e4 h\u00e4nen kuolemassaan ei ainoastaan erotettu toisistaan asioita, jotka kerran olivat yht\u00e4, vaan my\u00f6s erotetut asiat yhdistettiin j\u00e4lleen; niin ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 luonnostaan yhteen kasvaneiden asioiden, tarkoitan sielun ja ruumiin, hajoamisessa meid\u00e4n luontomme puhdistuisi, ja t\u00e4m\u00e4 erotettujen elementtien paluu yhteyteen takaisi vapauden kaikkien vieraiden sekoitusten saastuttamasta saastumisesta.<\/span><\/p>\n

Mutta mit\u00e4 tulee niihin, jotka seuraavat t\u00e4t\u00e4 Johtajaa, heid\u00e4n luontonsa ei salli tarkkaa ja t\u00e4ydellist\u00e4 j\u00e4ljittely\u00e4, vaan se vastaanottaa nyt niin paljon kuin se kykenee vastaanottamaan, kun taas loput se varaa tulevaa aikaa varten.<\/span><\/p>\n

Mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 j\u00e4ljittely sitten koostuu? Se muodostuu synnin sekoituksen poistamisesta, veden antamassa kuolettamisen hahmossa, joka ei varmasti ole t\u00e4ydellinen poistaminen, mutta er\u00e4\u00e4nlainen katkos pahan jatkuvuudessa, ja kaksi asiaa liittyy t\u00e4h\u00e4n synnin poistamiseen: rikoksentekij\u00e4n katumus ja h\u00e4nen kuoleman j\u00e4ljittelyns\u00e4. N\u00e4iden kahden asian kautta ihminen vapautuu jossain m\u00e4\u00e4rin synnynn\u00e4isest\u00e4 taipumuksestaan pahuuteen; katumuksella h\u00e4n etenee synnin vihaamiseen ja torjumiseen, ja kuolemalla h\u00e4n saa aikaan pahan poistumisen.<\/span><\/p>\n

Mutta jos h\u00e4nen olisi j\u00e4ljittelyss\u00e4\u00e4n mahdollista kokea t\u00e4ydellinen kuolema, tuloksena ei olisi j\u00e4ljittely vaan identtisyys; ja luontomme pahuus katoaisi niin t\u00e4ydellisesti, ett\u00e4, kuten apostoli sanoo, \u201dh\u00e4n kuolisi synnille lopullisesti\u201d.<\/span><\/p>\n

Mutta koska, kuten on sanottu, me j\u00e4ljittelemme transsendenttia Voimaa vain niin pitk\u00e4lle kuin luontomme k\u00f6yhyys kykenee, toteuttaessamme sen, ett\u00e4 vesi kaadetaan kolmesti p\u00e4\u00e4llemme ja nousemme j\u00e4lleen vedest\u00e4 yl\u00f6s, me toteutamme sen pelastavan hautaamisen ja yl\u00f6snousemuksen, joka tapahtui kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ajatellen mieless\u00e4mme, ett\u00e4 niin kuin meill\u00e4 on valta veteen sek\u00e4 olla siin\u00e4 ett\u00e4 nousta siit\u00e4, niin my\u00f6s H\u00e4n, jolla on maailmankaikkeus suvereenisti k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4\u00e4n, uppoutui kuolemaan, kuten me veteen, palatakseen omaan autuuteensa.<\/span><\/p>\n

Jos siis tarkastellaan sit\u00e4, mik\u00e4 on j\u00e4rjen mukaista, ja arvioidaan tuloksia sen voiman mukaan, joka kummallekin osapuolelle on luontainen, ei n\u00e4iss\u00e4 tuloksissa havaita mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4suhtaa, sill\u00e4 kukin on suhteessa luonnollisen voimansa mittaan toteuttamassa niit\u00e4 vaikutuksia, jotka ovat h\u00e4nen ulottuvillaan. Sill\u00e4 niin kuin ihmisen vallassa on, jos h\u00e4nell\u00e4 on siihen halu, koskea veteen ja olla turvassa, niin \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n paljon helpommin jumalallinen voima voi k\u00e4sitell\u00e4 kuolemaa niin, ett\u00e4 h\u00e4n voi olla siin\u00e4 eik\u00e4 se kuitenkaan muuta h\u00e4nt\u00e4 vahingollisesti.<\/span><\/p>\n

Huomatkaa siis, ett\u00e4 meid\u00e4n on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 harjoitella etuk\u00e4teen vedess\u00e4 yl\u00f6snousemuksen armoa, jotta ymm\u00e4rt\u00e4isimme, ett\u00e4 mahdollisuuksien mukaan on sama asia, ett\u00e4 meid\u00e4t kastetaan vedell\u00e4 ja ett\u00e4 me nousemme yl\u00f6s kuolemasta. Mutta niin kuin t\u00e4k\u00e4l\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4mme koskevissa asioissa, on joitakin asioita, jotka ovat etusijalla toisiin n\u00e4hden, koska ne ovat niit\u00e4, joita ilman lopputulos ei voisi toteutua, vaikka jos alkua verrataan loppuun, niin n\u00e4in vertailtu alku n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 merkityksett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 (sill\u00e4 mit\u00e4 yht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4 on esimerkiksi ihmisen ja sen v\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 on h\u00e4nen el\u00e4imellisen olemuksensa perustana? Ja kuitenkin, jos sit\u00e4 ei olisi koskaan ollut, ei olisi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4, mit\u00e4 n\u00e4emme), samalla tavalla sill\u00e4, mik\u00e4 tapahtuu suuressa yl\u00f6snousemuksessa, vaikka se onkin olennaisesti laajempi, on alkunsa ja syyns\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4; itse asiassa ei ole mahdollista, ett\u00e4 se tapahtuisi, ellei t\u00e4m\u00e4 olisi edelt\u00e4nyt sit\u00e4; tarkoitan, ett\u00e4 ilman uudestisyntymisen pesuallasta on mahdotonta, ett\u00e4 ihminen olisi yl\u00f6snousemuksessa.<\/span><\/p>\n

Mutta sanoessani t\u00e4t\u00e4 en tarkoita pelkk\u00e4\u00e4 koostetun ruumiimme uudelleenmuotoilua ja uudelleen muokkaamista; sill\u00e4 siihen on ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 ihmisluonto etenee, koska sen omat lait pakottavat sen siihen sen mukaan, joka on niin m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt, olipa se sitten saanut pesualtaan armon tai j\u00e4\u00e4nyt ilman sit\u00e4 vihkimyst\u00e4, vaan ajattelen palautumista siunattuun ja jumalalliseen tilaan, joka on erotettu kaikesta h\u00e4pe\u00e4st\u00e4 ja murheesta. Sill\u00e4 kaikki, joille yl\u00f6snousemuksessa my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n paluu olemassaoloon, eiv\u00e4t palaa samanlaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Puhdistuneiden ja viel\u00e4 puhdistusta tarvitsevien v\u00e4lill\u00e4 on suuri v\u00e4limatka.<\/span><\/p>\n

Niille, joiden elinaikaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on edelt\u00e4nyt puhdistautuminen kastealtaassa, tapahtuu palautuminen samankaltaiseen tilaan. Puhtaille intohimosta vapautuminen on tuo samankaltainen tila, ja sit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 intohimosta vapautumisessa on autuus, ei voi kiist\u00e4\u00e4. Mutta mit\u00e4 tulee niihin, joiden heikkoudet ovat muuttuneet paatumukseksi ja joihin ei ole sovellettu mit\u00e4\u00e4n puhdistuskeinoa heid\u00e4n saastumisensa poistamiseksi, ei mystist\u00e4 vett\u00e4, ei jumalallisen voiman vetoamista, ei parannusta katumuksen kautta, on ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 he joutuvat johonkin heid\u00e4n tapaukselleen sopivaan – aivan kuten uuni on sopiva asia kullan ja kuonan sekoittamalle kullalle – jotta heid\u00e4n luontonsa palautuisi j\u00e4lleen puhtaaksi Jumalalle, kun niihin sekoittunut pahe on sulanut pois pitkien aikojen kuluttua. Koska siis tulessa ja vedess\u00e4 on puhdistava voima, ne, jotka ovat mystisell\u00e4 vedell\u00e4 pesseet pois syntins\u00e4 aiheuttaman saastan, eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 tarvitse toista puhdistautumismuotoa, kun taas niiden, jotka eiv\u00e4t ole p\u00e4\u00e4sseet t\u00e4h\u00e4n puhdistautumismuotoon, on puhdistuttava tulella.<\/span><\/p>\n

XXXVI LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

SILL\u00c4 sek\u00e4 yleinen j\u00e4rki ett\u00e4 Raamatun opetus osoittavat, ett\u00e4 on mahdotonta, ett\u00e4 joku, joka ei ole perusteellisesti puhdistanut itse\u00e4\u00e4n kaikista pahasta johtuvista tahroista, p\u00e4\u00e4sisi taivaalliseen seuraan. T\u00e4m\u00e4 on asia, joka, vaikkakin sin\u00e4ns\u00e4 v\u00e4h\u00e4inen, on suurten siunausten alku ja perusta. Kutsun sit\u00e4 pieneksi sen vuoksi, ett\u00e4 parannuskeinot ovat helpot. Sill\u00e4 mit\u00e4 vaikeuksia t\u00e4ss\u00e4 asiassa on? nimitt\u00e4in uskoa, ett\u00e4 Jumala on kaikkialla ja ett\u00e4 h\u00e4n on kaikissa asioissa ollessaan my\u00f6s l\u00e4sn\u00e4 niiden luona, jotka kutsuvat h\u00e4nt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 tukevaa voimaa, ja ett\u00e4 n\u00e4in l\u00e4sn\u00e4 ollessaan h\u00e4n tekee sen, mik\u00e4 kuuluu oikealla tavalla h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4kseen.<\/span><\/p>\n

Nyt jumalalliselle energialle oikein kuuluva ty\u00f6 on niiden pelastaminen, jotka sit\u00e4 tarvitsevat; ja t\u00e4m\u00e4 pelastus osoittautuu tehokkaaksi vedess\u00e4 tapahtuvan puhdistuksen avulla; ja se, joka on n\u00e4in puhdistettu, osallistuu Puhtauteen; ja todellinen Puhtaus on Jumaluutta.<\/span><\/p>\n

N\u00e4ette siis, kuinka pieni asia se on alkuaan ja kuinka helposti toteutettavissa; tarkoitan siis uskoa ja vett\u00e4; ensimm\u00e4inen asuu tahdossa, j\u00e4lkimm\u00e4inen on ihmisen el\u00e4m\u00e4n hoivakaveri. Mutta mit\u00e4 tulee siunaukseen, joka kumpuaa n\u00e4ist\u00e4 kahdesta asiasta, voi, miten suuri ja ihmeellinen se onkaan, ett\u00e4 se merkitsee suhdetta itse Jumaluuteen!<\/span><\/p>\n

LUKU XXXVII. <\/strong><\/span><\/p>\n

MUTTA koska ihminen on kaksiosainen luotu, joka koostuu sielusta ja ruumiista, on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 pelastettu tarttuu uuden el\u00e4m\u00e4n Tekij\u00e4\u00e4n n\u00e4iden molempien osien kautta. N\u00e4in ollen sielu, joka on sulautunut h\u00e4neen uskon kautta, saa siit\u00e4 pelastuksen v\u00e4lineen ja tilaisuuden; sill\u00e4 el\u00e4m\u00e4n kanssa yhdistymisen teko merkitsee yhteytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n kanssa. Mutta ruumis tulee yhteyteen ja sulautumiseen pelastuksemme Tekij\u00e4n kanssa toisella tavalla. Sill\u00e4 niin kuin ne, jotka jonkin petollisen teon vuoksi ovat ottaneet myrkky\u00e4, lievitt\u00e4v\u00e4t sen tappavaa vaikutusta jollakin muulla l\u00e4\u00e4kkeell\u00e4 (sill\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 vastal\u00e4\u00e4ke p\u00e4\u00e4see ihmisen elintoimintoihin samalla tavalla kuin tappava myrkky, jotta varmistetaan, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeen vaikutus levi\u00e4\u00e4 niiden kautta koko elimist\u00f6\u00f6n), samoin me, jotka olemme maistaneet luontomme liuotinta, tarvitsemme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jotakin, joka voi yhdist\u00e4\u00e4 sen, mik\u00e4 on n\u00e4in liuennut, jotta t\u00e4llainen vastal\u00e4\u00e4ke, joka tunkeutuu sis\u00e4llemme, voi omalla vastavaikutuksellaan kumota myrkyn elimist\u00f6\u00f6n aiheuttaman vahingon. Mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4n l\u00e4\u00e4kkeen on sitten oltava? Ei mik\u00e4\u00e4n muu kuin juuri se Ruumis, joka on osoittautunut kuolemaa paremmaksi ja joka on ollut el\u00e4m\u00e4mme Esikoislahja.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 samalla tavalla kuin, kuten apostoli sanoo, pieni hapate sulauttaa itseens\u00e4 koko kokkareen, niin samalla tavalla se ruumis, jolle Jumala on antanut kuolemattomuuden, kun se on meid\u00e4n ruumiissamme, k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja muuntaa koko ruumiin itseens\u00e4.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 niin kuin myrkyllisen nesteen sekoittuminen terveelliseen nesteeseen poistaa koko kuivuudesta sen tappavan vaikutuksen, niin my\u00f6s kuolematon ruumis, kun se on sen sis\u00e4ll\u00e4, joka sen vastaanottaa, muuttaa kokonaisuuden omaksi luonteekseen. Mik\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan voi mill\u00e4\u00e4n muulla tavalla p\u00e4\u00e4st\u00e4 ruumiin sis\u00e4lle kuin siirtym\u00e4ll\u00e4 elintoimintojen kautta sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ja juomalla.Ruumiin velvollisuutena on siis ottaa vastaan t\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 tuottava voima sill\u00e4 ainoalla tavalla, jonka sen rakenne mahdollistaa. Ja koska vain se Ruumis, joka oli Jumaluuden astia, sai t\u00e4m\u00e4n kuolemattomuuden armon ja koska on osoitettu, ettei meid\u00e4n ruumiimme voinut tulla kuolemattomaksi mill\u00e4\u00e4n muulla tavalla kuin osallistumalla katoamattomuuteen yhteytens\u00e4 kautta tuon kuolemattoman Ruumiin kanssa, on tarpeen pohtia, miten on mahdollista, ett\u00e4 tuo yksi Ruumis, joka on ikuisesti jaettu niin monille myriadeille uskoville koko maailmassa, tulee tuon jaon kautta kokonaisena jokaiseen yksil\u00f6\u00f6n ja pysyy kuitenkin kokonaisena itsess\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Jotta siis uskomme, joka katsoo loogiseen todenn\u00e4k\u00f6isyyteen, ei voisi ep\u00e4ill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n edess\u00e4mme olevaa asiaa, on sopivaa tehd\u00e4 pieni sivallus argumentissamme ja tarkastella ruumiin fysiologiaa. Kuka ei tiet\u00e4isi, ett\u00e4 ruumiillisella kehollamme ei itsess\u00e4\u00e4n ole mit\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4, vaan se pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 kasassa ja jatkaa olemassaoloaan ulkopuolelta tulevan voiman tai voiman avulla, ja ett\u00e4 se vet\u00e4\u00e4 itseens\u00e4 haluamansa ja hylkii tarpeettoman lakkaamattomalla liikkeell\u00e4? Kun nahkapullo on t\u00e4ynn\u00e4 jotakin nestett\u00e4 ja sen sis\u00e4lt\u00f6 vuotaa sitten pohjasta ulos, se ei s\u00e4ilytt\u00e4isi t\u00e4yden kokonsa \u00e4\u00e4riviivoja, ellei ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulisi jotakin muuta, joka t\u00e4ytt\u00e4isi tyhji\u00f6n; ja n\u00e4in ollen ihminen, joka n\u00e4kee t\u00e4m\u00e4n pullon keh\u00e4n paisuneen t\u00e4yteen kokoonsa, tiet\u00e4isi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 keh\u00e4 ei oikeastaan kuulu esineeseen, jonka h\u00e4n n\u00e4kee, vaan ett\u00e4 se, mit\u00e4 siihen kaadetaan, antaa olemalla siin\u00e4 muodon ja py\u00f6reyden koko pullolle. Samalla tavoin ruumiimme pelk\u00e4ll\u00e4 kehyksell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n itseens\u00e4 kuuluvaa, meid\u00e4n havaittavissa olevaa, joka pit\u00e4isi sen koossa, vaan se pysyy olemassa siihen kohdistuvan voiman ansiosta.<\/span><\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 voima on ja sit\u00e4 kutsutaan ravinnoksi. Mutta se ei ole sama kaikissa elimist\u00f6iss\u00e4, jotka tarvitsevat ravintoa, vaan jokaiselle niist\u00e4 on osoitettu sen tilaan sopiva ravinto H\u00e4nelt\u00e4, joka hallitsee luontoa. Jotkut el\u00e4imet sy\u00f6v\u00e4t juuria, jotka ne kaivavat esiin. Toisten ravinto on ruohoa, toisten erilaista lihaa, mutta ihmiselle ennen kaikkea leip\u00e4\u00e4; ja jotta h\u00e4nen ruumiinsa kosteus s\u00e4ilyisi ja s\u00e4ilyisi, h\u00e4n juo, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n vett\u00e4, vaan usein viinill\u00e4 makeutettua vett\u00e4, joka yhdist\u00e4\u00e4 voimansa sis\u00e4isen l\u00e4mp\u00f6mme kanssa.<\/span><\/p>\n

Se, joka ajattelee n\u00e4it\u00e4 asioita, ajattelee siis ep\u00e4suorasti ruumiimme erityist\u00e4 massaa. Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat muuttuivat sis\u00e4ll\u00e4ni ollessaan minun verekseni ja lihakseni, ja vastaava ravinto muuttui sopeutumiskykyns\u00e4 ansiosta ruumiini muotoon. N\u00e4iden erottelujen my\u00f6t\u00e4 meid\u00e4n on palattava k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n edess\u00e4mme olevaa kysymyst\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kysymys kuului, miten tuo yksi Kristuksen ruumis voi el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 koko ihmiskunnan, kaikki, siis kaikki, joissa on uskoa, ja silti, vaikka se on jakautunut kaikkien kesken, se ei itse v\u00e4hene? Ehk\u00e4p\u00e4 emme siis ole nyt kaukana todenn\u00e4k\u00f6isest\u00e4 selityksest\u00e4. Jos jokaisen ruumiin olemassaolo riippuu ravinnosta, ja t\u00e4m\u00e4 on sy\u00f6mist\u00e4 ja juomista, ja meid\u00e4n sy\u00f6misess\u00e4mme on leip\u00e4 ja juomisessamme viinill\u00e4 makeutettu vesi, ja jos, kuten alussa selitettiin, Jumalan Sana, joka on sek\u00e4 Jumala ett\u00e4 Sana, yhtyi ihmisen luontoon ja tullessaan meid\u00e4n kaltaisessamme ruumiissa ei uudistanut ihmisen fyysist\u00e4 olemusta niin, ett\u00e4 se olisi muuttunut muuksi kuin se oli, vaan varmisti omalle ruumiilleen pysyvyyden tavanomaisin ja asianmukaisin keinoin ja hallitsi sen toimeentuloa ruoalla ja juomalla, joista ensin mainittu oli leip\u00e4\u00e4, – aivan kuten siis meid\u00e4n kohdallamme, kuten on jo toistuvasti sanottu, jos ihminen n\u00e4kee leiv\u00e4n, h\u00e4n tavallaan katsoo my\u00f6s ihmisruumista, sill\u00e4 leiv\u00e4n ollessa siin\u00e4 leip\u00e4 muuttuu ihmisruumiiksi, niin my\u00f6s tuossa muussa tapauksessa se ruumis, johon Jumala astui osallistumalla leiv\u00e4n ravinnosta, oli tietyss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin sama kuin se; tuo ravinto, kuten olemme sanoneet, muutti itsens\u00e4 ruumiin luonteeksi. Sill\u00e4 se, mik\u00e4 on ominaista kaikelle lihalle, tunnustetaan my\u00f6s tuon lihan tapauksessa, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 my\u00f6s tuo ruumis s\u00e4ilyi leiv\u00e4n avulla; my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 ruumis muuttui Jumalan Sanan asumisen kautta jumaluuden arvoon.<\/span><\/p>\n

Oikein siis uskomme, ett\u00e4 nyt my\u00f6s leip\u00e4, jonka Jumalan Sana on vihkinyt, on muuttunut Jumalan Sanan ruumiiksi. Sill\u00e4 tuo ruumis oli kerran, ep\u00e4suorasti sanottuna, leip\u00e4\u00e4, mutta se on pyhitetty lihassa asuvan Sanan asumisen kautta. Siksi samasta syyst\u00e4 kuin se, jonka kautta tuohon Ruumiiseen muuttunut leip\u00e4 muuttui jumalalliseksi voimaksi, samanlainen tulos tapahtuu nyt.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 niin kuin tuossakin tapauksessa Sanan armo k\u00e4ytti pyhitt\u00e4\u00e4kseen Ruumiin, jonka aines tuli leiv\u00e4st\u00e4 ja oli tavallaan itse leip\u00e4\u00e4, niin my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa leip\u00e4, kuten apostoli sanoo, \u201dpyhitet\u00e4\u00e4n Jumalan Sanalla ja rukouksella\u201d; ei niin, ett\u00e4 se etenisi sy\u00f6misen kautta vaiheeseen, jossa se siirtyy Sanan ruumiiksi, vaan se muuttuu Sanan avulla heti ruumiiksi, kuten Sana itse sanoi: \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini\u201d. Kun lis\u00e4ksi n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kaikki liha saa ravintoa siit\u00e4, mik\u00e4 on kosteaa (sill\u00e4 ilman t\u00e4t\u00e4 yhdistelm\u00e4\u00e4 maallinen osamme ei jatkaisi el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4), aivan kuten me tuemme kiinte\u00e4ll\u00e4 ravinnolla ruumiimme kiinte\u00e4\u00e4 osaa, samalla tavoin me t\u00e4ydenn\u00e4mme kosteaa osaa sukuaineesta; ja t\u00e4m\u00e4, kun se on sis\u00e4ll\u00e4mme, muuttuu muuttumiskykyns\u00e4 kautta vereksi, ja erityisesti jos se viinin kautta saa muuntumiskyvyn muuttua l\u00e4mm\u00f6ksi.<\/span><\/p>\n

Koska siis tuo Jumalaa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 liha sai aineekseen ja tuekseen my\u00f6s t\u00e4t\u00e4 erityist\u00e4 ravintoa ja koska ilmestynyt Jumala infusoi itsens\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten katoavaan ihmiskuntaan, nimitt\u00e4in. ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n jumaluuden kanssa olemisen kautta ihmiskunta samalla jumalallistuisi, t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten h\u00e4n armonsa jakamisen kautta levitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 jokaiseen uskovaan tuon lihan kautta, jonka aines on per\u00e4isin leiv\u00e4st\u00e4 ja viinist\u00e4, sekoittuen uskovien ruumiiseen, varmistaakseen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kuolemattoman kanssa tapahtuvan yhteyden kautta my\u00f6s ihminen voi tulla osalliseksi katoamattomuudesta. H\u00e4n antaa n\u00e4m\u00e4 lahjat sen siunauksen nojalla, jonka kautta h\u00e4n siirt\u00e4\u00e4 n\u00e4iden n\u00e4kyvien asioiden luonnollisen laadun tuohon kuolemattomaan.<\/span><\/p>\n

LUKU XXXVIII. <\/strong><\/span><\/p>\n

N\u00c4IST\u00c4 huomioista ei nyt mielest\u00e4ni puutu vastausta evankeliumin salaisuutta koskeviin tiedusteluihin, lukuun ottamatta uskoa koskevaa vastausta, jonka annamme lyhyesti t\u00e4ss\u00e4 tutkielmassa. Niit\u00e4 varten, jotka tarvitsevat yksityiskohtaisempaa selostusta, olemme jo julkaisseet sen muissa teoksissamme, joissa olemme selitt\u00e4neet aihetta kaikella vakavuudella ja tarkkuudella, mihin kykenemme. N\u00e4iss\u00e4 tutkielmissa olemme sek\u00e4 taistelleet kiistanalaisesti vastustajiemme kanssa ett\u00e4 my\u00f6s k\u00e4yneet yksityist\u00e4 neuvonpitoa itsemme kanssa meit\u00e4 vastaan esitetyist\u00e4 kysymyksist\u00e4. Mutta t\u00e4ss\u00e4 keskustelussa olemme pit\u00e4neet yht\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 sanoa uskosta vain juuri sen verran, mit\u00e4 evankeliumin kieleen sis\u00e4ltyy, nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 hengellisen uudestisyntymisen synnytt\u00e4m\u00e4 ihminen voi tiet\u00e4\u00e4, kuka on se, joka h\u00e4net synnytt\u00e4\u00e4, ja millaiseksi olennoksi h\u00e4nest\u00e4 tulee. Sill\u00e4 vain t\u00e4ll\u00e4 syntymismuodolla on itsess\u00e4\u00e4n voima tulla sellaiseksi kuin se tahtoo olla.<\/span><\/p>\n

XXXIX LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

SILL\u00c4 kun kaikki muut syntyv\u00e4t asiat ovat niiden synnytt\u00e4jien impulssin alaisia, hengellinen syntym\u00e4 on riippuvainen sen voimasta, joka syntyy. Kun siis n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 piilee vaara, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 h\u00e4n ei menet\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 on h\u00e4nen etunsa mukaista, kun jokaiselle on n\u00e4in avoin vapaa valinta, niin mielest\u00e4ni olisi hyv\u00e4, ett\u00e4 se, joka on liikkeell\u00e4 itsens\u00e4 synnytt\u00e4mist\u00e4 kohti, m\u00e4\u00e4rittelisi etuk\u00e4teen p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4ll\u00e4, millainen is\u00e4 on h\u00e4nen etunsa mukaista ja mist\u00e4 aineksesta on h\u00e4nen kannaltaan parempi, ett\u00e4 h\u00e4nen luontonsa koostuisi. Sill\u00e4, kuten olemme sanoneet, t\u00e4llaisen lapsen on mahdollista valita vanhempansa.<\/span><\/p>\n

Koska siis olemassaolot jakautuvat kahtia, luotuihin ja luomattomiin, ja koska luomattomassa maailmassa on itsess\u00e4\u00e4n muuttumattomuus ja liikkumattomuus, kun taas luotu on altis muutoksille ja muutoksille, kumman j\u00e4lkel\u00e4iseksi h\u00e4n, jonka on laskelmoiden ja harkiten valittava se, mik\u00e4 on h\u00e4nen etunsa, haluaa mieluummin tulla; sen, joka on aina muutoksessa, vai sen, jonka luonto on muuttumaton, vakaa ja aina johdonmukainen ja muuttumaton hyvyydess\u00e4\u00e4n? Nyt meille on evankeliumissa toimitettu kolme persoonaa ja nime\u00e4, joiden kautta uskovien sukupolvi tai syntym\u00e4 tapahtuu, ja se, joka on t\u00e4m\u00e4n Kolminaisuuden synnytt\u00e4m\u00e4, on yht\u00e4 lailla Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen synnytt\u00e4m\u00e4 – sill\u00e4 n\u00e4in evankeliumi puhuu Hengest\u00e4, ett\u00e4 \u201dse, joka syntyy Hengest\u00e4, on henke\u00e4\u201d, ja \u201dKristuksessa\u201d Paavali synnytt\u00e4\u00e4, ja Is\u00e4 on \u201dkaikkien Is\u00e4\u201d; \u201d T\u00e4ss\u00e4 kohtaa pyyd\u00e4n siis, ett\u00e4 kuulijan mieli olkoon valinnoissaan raitis, jottei se tee itsest\u00e4\u00e4n jonkun ep\u00e4vakaan luonnon j\u00e4lkel\u00e4ist\u00e4, kun sill\u00e4 on valta tehd\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 perustajaksi luja ja muuttumaton luonto. Sill\u00e4 sen mukaan, millainen syd\u00e4men asenne on jossakin, joka tulee Sallimukseen, se, mik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on syntynyt, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 voimansa; niin ett\u00e4 se, joka tunnustaa, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Kolminaisuus on luomaton, astuu vakaaseen, muuttumattomaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n; kun taas toinen, joka virheellisen k\u00e4sityksen kautta n\u00e4kee Kolminaisuudessa vain luodun luonteen ja sitten kastetaan siihen, on j\u00e4lleen syntynyt muuttuvaan ja muuttuvaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 se, joka syntyy, on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 samaa sukua sen kanssa, joka synnytt\u00e4\u00e4. Kumpi siis tarjoaa suuremman edun; astua muuttumattomaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n vai joutua j\u00e4lleen t\u00e4m\u00e4n ep\u00e4varmuuden ja muutoksen el\u00e4m\u00e4n aaltojen heittelem\u00e4ksi? No, koska jokaiselle v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4iselle on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se, mik\u00e4 on vakaata, on paljon arvokkaampaa kuin se, mik\u00e4 on ep\u00e4vakaata, se, mik\u00e4 on t\u00e4ydellist\u00e4 kuin se, mik\u00e4 on puutteellista, se, mik\u00e4 ei tarvitse, kuin se, mik\u00e4 tarvitsee, ja se, mill\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n etenemist\u00e4, vaan se pysyy aina kaiken hyv\u00e4n t\u00e4ydellisyydess\u00e4, kuin se, mik\u00e4 kiipe\u00e4\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in asteittaisen ponnistelun kautta, jokaisen, ainakin jokaisen, jolla on j\u00e4rke\u00e4 hallussaan, on teht\u00e4v\u00e4 ehdoton valinta jommankumman n\u00e4ist\u00e4 kahdesta edellytyksest\u00e4 v\u00e4lill\u00e4: joko uskoa, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Kolminaisuus kuuluu luomattomaan maailmaan, ja siten hengellisen syntym\u00e4n kautta tehd\u00e4 siit\u00e4 oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 perusta, tai, jos h\u00e4n ajattelee, ett\u00e4 Poika tai Pyh\u00e4 Henki on ulkoinen ensimm\u00e4isen, todellisen, hyv\u00e4n Jumalan, siis Is\u00e4n, olemukseen n\u00e4hden, olla sis\u00e4llytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 n\u00e4it\u00e4 persoonia siihen uskomukseen, jonka h\u00e4n omaksuu uudestisyntymishetkell\u00e4\u00e4n, ettei h\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n antaisi itse\u00e4\u00e4n tuon ep\u00e4t\u00e4ydellisen luonnon haltuun, joka itse tarvitsee jonkun tekem\u00e4\u00e4n siit\u00e4 hyv\u00e4n, ja tavallaan palaisi takaisin johonkin, joka on samaa luonnetta kuin h\u00e4nen oma luontonsa, poistamalla n\u00e4in uskonsa tuosta korkeammasta maailmasta.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 se, joka on sitonut itsens\u00e4 johonkin luotuun, unohtaa, ett\u00e4 Jumaluudesta k\u00e4sin h\u00e4nell\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 toivoa pelastuksesta. Sill\u00e4 koko luomakunta on sen vuoksi, ett\u00e4 kokonaan samalla tavalla etenee olemattomuudesta olemiseen, l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4 itseens\u00e4; ja niin kuin ruumiillisessa organisaatiossa kaikilla raajoilla on luonnollinen ja keskin\u00e4inen yhteenkuuluvuus, vaikkakin toiset ovat alasp\u00e4in, toiset yl\u00f6sp\u00e4in suuntautuneita, niin luotujen asioiden maailma on luomakuntana tarkasteltuna ykseydess\u00e4 itseens\u00e4 n\u00e4hden, eiv\u00e4tk\u00e4 meiss\u00e4 esiintyv\u00e4t erot runsauden tai puutteellisuuden suhteen mill\u00e4\u00e4n tavoin irrota sit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 luonnollisesta yhteenkuuluvuudesta itseens\u00e4 n\u00e4hden.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 asioissa, jotka yht\u00e4 lailla merkitsev\u00e4t ajatusta aiemmasta olemattomuudesta, vaikka niiden v\u00e4lill\u00e4 olisikin muilta osin eroja, emme havaitse t\u00e4m\u00e4n seikan osalta mit\u00e4\u00e4n luonnollista vaihtelua. Jos siis ihminen, joka itse on luotu olento, luulee, ett\u00e4 Henki ja Ainosyntyinen Jumala ovat niin ik\u00e4\u00e4n luotuja, h\u00e4nen toiveensa muuttumisesta parempaan olotilaan on turha, sill\u00e4 h\u00e4n palaa vain takaisin itseens\u00e4. Se, mit\u00e4 silloin tapahtuu, on samankaltaista kuin Nikodeemuksen aavistukset; kun Herramme opasti h\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 synty\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in, koska h\u00e4n ei viel\u00e4 kyennyt ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n salaisuuden merkityst\u00e4, h\u00e4nen ajatuksensa vet\u00e4ytyiv\u00e4t takaisin \u00e4itins\u00e4 kohtuun.<\/span><\/p>\n

Niinp\u00e4 jos ihminen ei suuntaa itse\u00e4\u00e4n kohti luomatonta luontoa vaan sit\u00e4, joka on sukua ja yht\u00e4 lailla orjuudessa kuin h\u00e4n itse, h\u00e4n on syntynyt alhaalta eik\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4. Mutta evankeliumi kertoo meille, ett\u00e4 pelastuneiden syntym\u00e4 on ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/span><\/p>\n

XL LUKU. <\/strong><\/span><\/p>\n

MUTTA sen osalta, mit\u00e4 on jo sanottu, t\u00e4m\u00e4n katekismuksen opetus ei minusta viel\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 olevan t\u00e4ydellinen. Meid\u00e4n pit\u00e4isi nimitt\u00e4in mielest\u00e4ni ottaa huomioon t\u00e4m\u00e4n asian jatko, jonka monet niist\u00e4, jotka tulevat kasteen armoon, j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t huomiotta, koska heid\u00e4t on johdettu harhaan ja he ovat itsepetettyj\u00e4 ja todellakin vain n\u00e4enn\u00e4isesti eiv\u00e4tk\u00e4 todella uudestisyntyneit\u00e4. Sill\u00e4 se muutos el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme, joka tapahtuu uudestisyntymisen kautta, ei ole muutos, jos jatkamme siin\u00e4 tilassa, jossa olimme. En ymm\u00e4rr\u00e4, miten on mahdollista pit\u00e4\u00e4 jotakuta, joka on edelleen samassa tilassa ja jossa ei ole tapahtunut mit\u00e4\u00e4n muutosta h\u00e4nen luontonsa tunnusmerkeiss\u00e4, muuna kuin h\u00e4n oli, sill\u00e4 onhan jokaiselle ilmeist\u00e4, ett\u00e4 pelastava syntym\u00e4 saadaan juuri luontomme uudistamiseksi ja muuttamiseksi. Ja kuitenkin ihmisluonto ei sin\u00e4ns\u00e4 salli mit\u00e4\u00e4n muutosta kasteessa; j\u00e4rki, ymm\u00e4rrys, tieteellinen kyky tai mik\u00e4\u00e4n muukaan ihmisen erityispiirre ei ole muutettavissa. Muutos olisi todellakin huonompi, jos jokin n\u00e4ist\u00e4 luontomme ominaisuuksista vaihdettaisiin pois johonkin muuhun.<\/span><\/p>\n

Jos siis syntyminen ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4p\u00e4in on ihmisen lopullinen uudelleenmuotoilu, mutta silti n\u00e4m\u00e4 ominaisuudet eiv\u00e4t salli muutosta, on tutkittava, mik\u00e4 on se, mik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on se, jonka muuttumisen kautta uudistumisen armo t\u00e4ydellistyy. On ilmeist\u00e4, ett\u00e4 kun ne pahat piirteet, jotka leimaavat luontoamme, on pyyhitty pois, tapahtuu muutos parempaan tilaan. Jos siis \u201dpeseytym\u00e4ll\u00e4\u201d, kuten profeetta sanoo, tuossa mystisess\u00e4 kylvyss\u00e4 tulemme \u201dpuhtaiksi\u201d tahdostamme ja \u201dpoistamme sielustamme pahan\u201d, meist\u00e4 tulee n\u00e4in ollen parempia ihmisi\u00e4 ja me muutumme parempaan tilaan. Mutta jos sielu ei ole puhdistunut intohimojensa ja kiintymystens\u00e4 tahroista, kun kylpy on kohdistettu ruumiiseen, vaan vihkimyksen j\u00e4lkeinen el\u00e4m\u00e4 pysyy samalla tasolla kuin vihkim\u00e4t\u00f6n el\u00e4m\u00e4, niin, vaikka se on ehk\u00e4 rohkeaa sanottavaa, sanon sen kuitenkin enk\u00e4 ep\u00e4r\u00f6i: n\u00e4iss\u00e4 tapauksissa vesi on pelkk\u00e4\u00e4 vett\u00e4, sill\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen lahja ei mill\u00e4\u00e4n tavoin n\u00e4y siin\u00e4, joka on n\u00e4in kasteessa syntynyt; aina, kun ei ainoastaan vihan tai ahneuden intohimo tai hillit\u00f6n ja sopimaton ajattelu ylpeydell\u00e4, kateudella ja ylimielisyydell\u00e4 rumentaa jumalallista kuvaa, vaan my\u00f6s v\u00e4\u00e4ryyden tuomat hy\u00f6dyt pysyv\u00e4t h\u00e4nen kanssaan, ja nainen, jonka h\u00e4n on hankkinut aviorikoksella, palvelee viel\u00e4 sen j\u00e4lkeenkin h\u00e4nen nautintojaan. Jos n\u00e4m\u00e4 ja vastaavat paheet ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t kastetun el\u00e4m\u00e4\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kuten ennenkin, en n\u00e4e, miss\u00e4 suhteessa h\u00e4n on muuttunut, sill\u00e4 n\u00e4en h\u00e4net samanlaisena ihmisen\u00e4 kuin ennenkin. Ihminen, jota h\u00e4n on kohdellut ep\u00e4oikeudenmukaisesti, ihminen, jota h\u00e4n on syytt\u00e4nyt v\u00e4\u00e4rin, ihminen, jonka h\u00e4n on v\u00e4kivalloin riist\u00e4nyt omaisuudestaan, n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t n\u00e4e h\u00e4ness\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muutosta, vaikka h\u00e4net on pesty kastekerroksessa. He eiv\u00e4t kuule Sakkeuksen huutoa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n h\u00e4nest\u00e4: \u201dJos olen v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 syyt\u00f6ksest\u00e4 ottanut joltakulta jotakin, palautan sen nelinkertaisesti.\u201d Sen, mit\u00e4 he sanoivat h\u00e4nest\u00e4 ennen h\u00e4nen kastettaan, saman he julistavat nyt viel\u00e4 t\u00e4ydellisemmin; he kutsuvat h\u00e4nt\u00e4 samoilla nimill\u00e4, ahneeksi, ahneeksi siit\u00e4, mik\u00e4 kuuluu muille, ylellisyydess\u00e4 el\u00e4v\u00e4ksi ihmisten onnettomuuksien kustannuksella.<\/span><\/p>\n

\u00a0Kuunnelkoon siis sellainen, joka pysyy samassa moraalisessa tilassa kuin ennenkin ja sitten h\u00f6pisee itsekseen kasteesta saamastaan hy\u00f6dyllisest\u00e4 muutoksesta, mit\u00e4 Paavali sanoo: \u201dJos joku luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n pett\u00e4\u00e4 itsens\u00e4\u201d. Sill\u00e4 mit\u00e4 et ole tullut, sit\u00e4 et ole. \u201dKaikille, jotka ottivat h\u00e4net vastaan\u201d, n\u00e4in puhuu evankeliumi niist\u00e4, jotka ovat uudestisyntyneet, \u2018heille h\u00e4n antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi\u2019.<\/span><\/p>\n

Nyt kenest\u00e4 tahansa syntynyt lapsi on t\u00e4ysin sukua vanhemmalleen. Jos siis olet ottanut Jumalan vastaan, jos olet tullut Jumalan lapseksi, ilmenn\u00e4 asenteessasi se Jumala, joka on sinussa, ilmenn\u00e4 itsess\u00e4si se, joka on sinut synnytt\u00e4nyt.<\/span><\/p>\n

Samoilla merkeill\u00e4, joilla me tunnistamme Jumalan, on osoitettava t\u00e4m\u00e4 n\u00e4in syntyneen pojan suhde Jumalaan. \u201dH\u00e4n avaa k\u00e4tens\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaiken el\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4ll\u00e4 tahdollaan.\u201d \u201dH\u00e4n ohittaa rikkomukset.\u201d \u201dH\u00e4n tekee h\u00e4nelle parannuksen pahasta.\u201d \u201dHerra on hyv\u00e4 kaikille, eik\u00e4 tuo vihaansa meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme joka p\u00e4iv\u00e4.\u201d \u201dJumala on vanhurskas Herra, eik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 ole v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4;\u201d ja kaikki muut samankaltaiset sanonnat, joita on ripoteltu opiksemme kaikkialle Raamattuun; – jos el\u00e4t t\u00e4llaisten asioiden keskell\u00e4, olet todellakin Jumalan lapsi; mutta jos jatkat paheellisuuden tunnusmerkit itsess\u00e4si, on turha h\u00f6pist\u00e4 itsellesi syntym\u00e4st\u00e4si ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4. Profetia puhuu sinua vastaan ja sanoo: \u201dSin\u00e4 olet \u2018ihmisen poika\u2019, et Korkeimman poika. Sin\u00e4 ’rakastat turhuutta ja tavoittelet vuokrattavuutta’. Etk\u00f6 tied\u00e4, mill\u00e4 tavoin ihminen on ’tehty ihailtavaksi’? Ei mill\u00e4\u00e4n muulla tavalla kuin tulemalla pyh\u00e4ksi.\u201d<\/span><\/p>\n

On tarpeen lis\u00e4t\u00e4 sanottuun my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 oleva toteamus; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 ne hyv\u00e4t asiat, joita evankeliumeissa pidet\u00e4\u00e4n esill\u00e4 niille, jotka ovat viett\u00e4neet jumalallista el\u00e4m\u00e4\u00e4, eiv\u00e4t ole sellaisia, joita voidaan tarkasti kuvailla. Sill\u00e4 miten se on mahdollista sellaisten asioiden kohdalla, joita \u201dsilm\u00e4 ei ole n\u00e4hnyt, korva ei ole kuullut eik\u00e4 ihmisen syd\u00e4meen tullut\u201d? Synnintekij\u00e4n kidutusel\u00e4m\u00e4 ei nimitt\u00e4in esit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vastaavaa, mik\u00e4 tuskastuttaa t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4. Vaikka jokin tuon tuonpuoleisen maailman rangaistuksista nimett\u00e4isiin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 hyvin tunnetuin termein, ero ei silti ole pieni.<\/span><\/p>\n

Kun kuulette sanan tuli, teid\u00e4t on opetettu ajattelemaan toista tulta kuin mit\u00e4 me n\u00e4emme, koska tuohon tuleen on lis\u00e4tty jotakin sellaista, mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ei ole; sill\u00e4 tuota tulta ei koskaan sammuteta, kun taas kokemus on keksinyt monia tapoja t\u00e4m\u00e4n tulen sammuttamiseksi; ja on suuri ero sen tulen v\u00e4lill\u00e4, joka voidaan sammuttaa, ja sen v\u00e4lill\u00e4, joka ei salli sammumista.<\/span><\/p>\n

Tuo tuli on siis jotain muuta kuin t\u00e4m\u00e4. Jos taas joku kuulee sanan \u201dmato\u201d, \u00e4lk\u00f6\u00f6n h\u00e4nen ajatuksensa siirtyk\u00f6 termin samankaltaisuuden vuoksi t\u00e4h\u00e4n maassa ry\u00f6miv\u00e4\u00e4n olentoon, sill\u00e4 lis\u00e4ys, ett\u00e4 se \u201dei kuole\u201d, antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on jokin muu matelija kuin se, joka tunnetaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/span><\/p>\n

Koska n\u00e4m\u00e4 asiat siis asetetaan eteemme odotettaviksi t\u00e4t\u00e4 seuraavaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 seuraavassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, koska ne ovat Jumalan vanhurskaan tuomion mukaan luonnollista seurausta kunkin ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nen erityisest\u00e4 taipumuksestaan, viisaiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 ei ole ottaa huomioon nykyist\u00e4, vaan sit\u00e4, mik\u00e4 seuraa sen j\u00e4lkeen, ja luoda perusta tuolle sanomattomalle autuudelle t\u00e4m\u00e4n lyhyen ja ohimenev\u00e4n el\u00e4m\u00e4n aikana ja hyv\u00e4ll\u00e4 valinnalla vieroittaa itsens\u00e4 kaikesta pahan kokemuksesta, nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4 elinaikanaan, ja sen j\u00e4lkeen iankaikkisessa palkanmaksussaan.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen APOLOGEETTINEN SUURI KATEKEESI   L\u00e4hde: A SELECT LIBRARY OF NICENE AND POST-NICENE FATHERS OF THE CHRISTIAN CHURCH.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-2509","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2509","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2509"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2509\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2510,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2509\/revisions\/2510"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2509"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2509"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2509"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}