{"id":25,"date":"2012-02-04T13:11:35","date_gmt":"2012-02-04T13:11:35","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/ortodoksinen-usko\/ortodoksisen-etiikan-suuntaviivoja\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:32","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:32","slug":"ortodoksisen-etiikan-suuntaviivoja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/04\/ortodoksisen-etiikan-suuntaviivoja\/","title":{"rendered":"Ortodoksisen etiikan suuntaviivoja"},"content":{"rendered":"

Kristillinen el\u00e4m\u00e4 saa voimansa Kristus-uskosta ja osallisuudesta Kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n: kasteesta, Eukaristiasta, yleens\u00e4 sakramentaalisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, rukouksesta ja kristillisest\u00e4 rakkaudesta. Kristinusko on aina ollut luonteeltaan ja opetukseltaan eettist\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n tarvitaan j\u00e4rjestelm\u00e4llist\u00e4 ortodoksisen etiikan tutkimusta. T\u00e4rke\u00e4t\u00e4 on ennen kaikkea kyet\u00e4 yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n kristillinen etiikka ja yleinen tiet\u00e4mys ja erityisesti maailman n\u00e4kym\u00e4t, jotka ovat luonteenomaisia filosofisille ja metafyysisille teorioille.<\/span><\/p>\n

Ei ole mahdollista, ett\u00e4 kristillinen etiikka olisi tyhji\u00f6ss\u00e4. Kristillinen etiikka eroaa monissa kohdin erilaisista filosofisista systeemeist\u00e4. Kristillinen etiikka pyrkii p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n n\u00f6yryydell\u00e4, kun taas useimmat filosofiset j\u00e4rjestelm\u00e4t ovat elitistisi\u00e4. Kristinuskossa on ominaista rakkaus ja armo, kun taas filosofiassa korostetaan oikeudenmukaisuutta ja rehellisyytt\u00e4. Kristillisen etiikan arvovalta ja juuret l\u00f6ytyv\u00e4t Jumalasta. Ensisijainen perusta ortodoksiselle etiikalle on Raamattu, erityisesti Uusi testamentti, samoin yht\u00e4l\u00e4isesti Pyh\u00e4 Traditio Kirkon tietoisuutena. Etiikka on riippuvainen Kirkon opeista ja teologisesta opetuksesta ja dogmeista. Kanoninen oikeus on samoin etiikan l\u00e4hde, koska siit\u00e4 ilmenee konkreettisella tavalla se, kuinka Kirkon tietoisuus on suhtautunut eettisiin asioihin. Lis\u00e4ksi pyhien hyveellinen el\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 kristillisen etiikan alueella.<\/span><\/p>\n

Kristillisen etiikan historia on jaettavissa kolmeen jaksoon: 1. patristinen jakso apostolien ajan lopusta 9. vuosisadan suureen skismaan, 2. skismasta 16. vuosisadan uskonpuhdistukseen ja 3. nykyinen kausi protestantismin alusta nykyaikaan.<\/span><\/p>\n

Varhaiset is\u00e4t k\u00e4sitteliv\u00e4t eettisi\u00e4 kysymyksi\u00e4, esim. Ignatios kirjeiss\u00e4\u00e4n, Hermas, Didache ja Diognetoksen kirjeen kirjoittaja. Samoin on mainittava Klemens Aleksandrialainen ja Origenes. My\u00f6s Justinus Filosofin, Tertullianuksen ja Kyprianuksen kirjoitukset ovat t\u00e4rkeit\u00e4. Nelj\u00e4nnelt\u00e4 vuosisadalta eettiset kirjoitukset lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t, erityisesti Kirkon ”kultaisen ajan” suurten isien ansiosta, sellaisten kuin Makarios Egyptil\u00e4inen, Basileois Suuri, kaksi suurta Gregoriosta, Nyssalainen ja Nasiansilainen, Metodios Olympolainen, Johannes Krysostomos, Kyrillos Aleksandrialainen, Isidor Pelusiolainen, Efraim ja Iisak Syyrialainen, Hesykios Jerusalemilainen, Johannes Klimakos, Johannes Paastoaja, Anastasios Siinailainen, Simeon Styliitta, Teodoros Tyronilainen, samoin Dionysios Areopagita.<\/span><\/p>\n

L\u00e4nness\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 ajalta ovat tunnetut Ambrosius, Jerome, Augustinus ja paavi Gregorios Suuri. Merkitt\u00e4vi\u00e4 ovat my\u00f6s Maksimos Tunnustajan kirjoitukset.<\/span><\/p>\n

Toiselta kaudelta on eettist\u00e4 aineistoa v\u00e4hemm\u00e4n. Kuitenkin sellaisia ovat esim. Teodoros Studionilainen, Teodoros Edessalainen, Filoteos Siinailainen, Gregorios Siinailainen, Niketos Stithatoslainen ja munkki Nikon. Ja sellaisia ovat bysanttilaisten mystikkojen Simeon Metafrasteksen, Simeon Uusteologin, Nikolas Kabasilaksen ja Gregorios Palamaksen ja h\u00e4nen kannattajiensa kirjoitukset. Mystikkojen etiikka on luonteeltaan askeesietiikkaa.<\/span><\/p>\n

Kolmannelle kaudelle keskeisi\u00e4 ovat kreikkalaiset kirjoittajat. 19.vuosisadalla on ilmennyt kolme p\u00e4\u00e4koulukuntaa kreikkalais- ortodoksisuudessa: ateenalainen, konstantinopolilainen ja tessalonikalainen. Ateenalaisen koulukunnan kehitt\u00e4j\u00e4 on ensisijaisesti Krestos Androutsos. H\u00e4nen mukaansa hyv\u00e4\u00e4 on se, mik\u00e4 on Jumalan tahdon mukaista. Professori Johannes Karmiris perustaen patristisiin l\u00e4hteisiin ja Raamattuun on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kristillinen etiikka on korkeatasoisempaa kuin muut.<\/span><\/p>\n

Konstantinopolilaisen koulukunnan vaikutusvaltaisin edustaja on Vasileios Antoniades. H\u00e4nen l\u00e4hestymistapansa on kristosentrinen ja l\u00e4hteet ensisijaisesti raamatullisia ja patristisia.<\/span><\/p>\n

Tessalonikalainen koulukunta on luonteeltaan apofaattinen ja tukeutuu bysanttilaisiin l\u00e4hteisiin. Edustajia heill\u00e4 ovat Panagiotes Kreston, Teodoros Zeses, Johannes Romanides, Kristos Yannaras ja Georgios Manzarides, erityisesti kaksi viimeksi mainittua. Ateenalaiset korostavat ortodoksisen etiikan universaalista arvoa, konstantinopolilaiset raamattuun perustuvaa etiikkaa ja kappadokialaista traditiota samalla kun ne arvostavat j\u00e4rjestyst\u00e4, tapoja ja rakenteita. Tessalonikalaiset arvostavat mystillist\u00e4 traditiota, joka on ortodoksisen munkkilaisuuden voimavara.<\/span><\/p>\n

Kun aletaan tutkia ortodoksista etiikkaa, ensimm\u00e4inen valinta on tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s l\u00e4hesty\u00e4 aihetta teologisesti, tiedon j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4, yritt\u00e4\u00e4 systemaattisesti esitt\u00e4\u00e4 ortodoksisen etiikan kuvaus. Ortodoksisen eetoksen ja opetuksen valossa eettisen ajattelun historiassa on kolme yleist\u00e4 tapaa l\u00e4hesty\u00e4 aihetta. Ne ovat 1. hyv\u00e4\/paha, 2. oikea\/v\u00e4\u00e4r\u00e4 ja 3. sopiva\/sopimaton. Yleisin suhtautumistapa etiikan perustana on ensin mainittu. Yritet\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yksinkertainen perusperiaate, joista muut eettiset kategoriat ja arvostelmat johtuvat. Oikea\/v\u00e4\u00e4r\u00e4- l\u00e4ht\u00f6kohta taas kohdistaa huomion toimintaan ja tekoihin. Se johtaa etiikan s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin. Sopiva\/sopimaton l\u00e4ht\u00f6kohtana on yleist\u00e4 perinteisiss\u00e4 sosiaalisissa ryhmiss\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisessa teologiassa ”hyv\u00e4” on identtinen Jumalan kanssa. Kolmiyhteinen Jumala ei ole vain hyv\u00e4, vaan hyvyys. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4y ilmi sek\u00e4 Uudesta testamentista ett\u00e4 Vanhasta. Kirkon isille suurin hyv\u00e4 on Jumala. Apofaattinen teologia opettaa, ett\u00e4 Jumala ei ole hyv\u00e4 siin\u00e4 mieless\u00e4 kuin luodussa maailmassa hyv\u00e4ll\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n. Ihmisen luominen Jumalan kuvaksi on ortodoksisen etiikan keskeinen teologinen l\u00e4ht\u00f6kohta. Keskeinen ortodoksinen oppi yhdist\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisimm\u00e4n hyv\u00e4n l\u00e4heisesti inhimilliseen moraaliseen kokemukseen.<\/span><\/p>\n

Koska inhimilliset olennot ovat todella inhimillisi\u00e4 vain, jos he tulevat Jumalan kaltaisiksi, jumalallista hyv\u00e4\u00e4 ei voida rajoittaa inhimillisiin luokituksiin. Ainoa absoluuttinen hyv\u00e4 on Jumala itse. Absoluuttinen eettinen ihanne on se, ett\u00e4 me olemme kykenevi\u00e4 osallistumaan Jumalan energioista.<\/span><\/p>\n

Keskeiseksi nousee kysymys: Onko hyv\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n, vai siksi, ett\u00e4 Jumala niin tahtoo? Jumalan tahto on koko H\u00e4nen olemuksensa ilmaus. H\u00e4n, ollen itse hyvyys, ilmaisee itsens\u00e4 energioissaan ja tahdossaan hyvyyten\u00e4 ihmisille. Jos H\u00e4n tekisi toisin, H\u00e4n lakkaisi olemasta Itsens\u00e4. Sisimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n hyv\u00e4 on luonteeltaan persoonallista. Vain persoonallinen Jumala voi haluta hyv\u00e4\u00e4. Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan voidaan ilmaista H\u00e4nen halunaan siihen, ett\u00e4 kaikki ihmiset tulisivat H\u00e4nen valtakuntansa j\u00e4seniksi. Jumalan antama p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 jokaiselle persoonalle on toteuttaa Jumalan kuvan ja kaltaisuuden mahdollisuus ja saavuttaa theoosis. Jumalan valtakunta on Jumalan tahdon ilmentym\u00e4 ihmiskuntaa kohtaan. Sen t\u00e4rkein ilmaus on rakkaus Jumalaan, l\u00e4himm\u00e4iseen ja itseen. Kirkko itsess\u00e4\u00e4n on todiste hyv\u00e4n persoonallisesta luonteesta ja eettisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, joka perustuu sille.<\/span><\/p>\n

Ihmisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on tulla ”Jumalan kaltaiseksi”. Jumala hyvyyten\u00e4 on l\u00e4heisesti yhteydess\u00e4 inhimilliseen hyv\u00e4\u00e4n, koska ihmisten p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on tulla ”Jumalan kaltaisiksi”, toteuttaa Jumalan kuva ja kaltaisuus, saavuttaa theoosis, jotta voisi saavuttaa ja toteuttaa oman ihmisyytens\u00e4. ”Kuva” ilment\u00e4\u00e4 ihmisen alkua, ”theoosis” loppua tai p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n

Oppi inkarnaatiosta opettaa, ett\u00e4 Pyh\u00e4n Kolminaisuuden toinen persoona tuli ”jumalihmiseksi”, joka oli t\u00e4ydellisesti inhimillinen ja jumalallinen. T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 theoosis ihmisen kohdalla ei ole vain hengellinen ilmi\u00f6, vaan sek\u00e4 henke\u00e4 ett\u00e4 ruumista koskeva. Eettiselt\u00e4 kannalta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 johtuen dualismille ei j\u00e4\u00e4 sijaa.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisessa etiikassa on keskeisen\u00e4 kuva Jumalan valtakunnasta. Valtakunta annetaan Is\u00e4n pelastustekona Jeesuksen Kristuksen ty\u00f6n kautta Pyh\u00e4n Hengen voimalla. Eettiselt\u00e4 kannalta valtakunnan osallisuus vaatii m\u00e4\u00e4r\u00e4tynlaista k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4, sis\u00e4ist\u00e4 asennoitumista. Valtakunnan idea on sidoksissa my\u00f6s Kirkon sosiaalieettiseen ajatteluun. Valtakunta toteutuu sek\u00e4 nyt ett\u00e4 tulevaisuudessa. Eukaristia tekee sen todeksi nyt, t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, mutta on my\u00f6s totta, ettei valtakunta ole viel\u00e4 t\u00e4ydellisesti toteutunut. T\u00e4ll\u00e4 on vaikutuksensa my\u00f6s etiikkaan. Kasteen julistaman uuden tilan ja sen valtakunnassa tapahtuvan t\u00e4ydellisen toteutumisen v\u00e4lill\u00e4 on hengellisen ja moraalisen kasvun prosessi, johon meid\u00e4t velvoitetaan. T\u00e4m\u00e4 prosessi on liikett\u00e4 rikkoontumisen ja synnin tilasta el\u00e4m\u00e4n eheyteen ja t\u00e4yteyteen. Maailman pelastuminen antaa ortodoksiselle etiikalle kosmisen ja katolisen perspektiivin, kasvu dynaamisen ulottuvuuden, eskatologia selitt\u00e4\u00e4 sen rajat antaen samalla toivoa ja voimaa. Valtakunta- ajattelu antaa sille yhteis\u00f6llisyyden ulottuvuuden Kirkossa est\u00e4en v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 individualismista, inkarnaatio est\u00e4\u00e4 luisumasta pelkk\u00e4\u00e4n ”hengellisyyteen”. Theoosis antaa sille p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n, kuva ja kaltaisuus alun ja perustan ja Kolmiyhteinen Jumala ohjaa sit\u00e4 objektiivisesti persoonien v\u00e4lill\u00e4 tapahtuvina suhteina.<\/span><\/p>\n

Theoosis vaatii toteutuakseen askeesia. Paha on tulosta siit\u00e4, ett\u00e4 vapaiksi luodut olennot kielt\u00e4ytyv\u00e4t Jumala-yhteydest\u00e4 ja oikeasta suhteesta H\u00e4neen. Ihminen voi jossain m\u00e4\u00e4rin tehd\u00e4 langenneenakin hyv\u00e4\u00e4, sill\u00e4 lankeemuksen j\u00e4lkeenkin ihmiseen j\u00e4i paljon Jumalan kuvasta. Ihmiset ovat kykenevi\u00e4 eettisesti m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n (autexousion). Omatunto on moraalisen el\u00e4m\u00e4n keskus ja voidaan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 prosessina tai kykyn\u00e4 erottaa ja arvioida moraalisia realiteetteja sek\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 on todellisuudessa pahaa tai hyv\u00e4\u00e4. Ns. luonnollinen moraalilaki on kreikkalaisten isien mielest\u00e4 universaalinen ja ilmenee lukemattomin tavoin inhimillisess\u00e4 kulttuurissa. Kymmenen k\u00e4sky\u00e4, dekalogi, on ”alemman tason” etiikkaa, jonka tarkoitus on olla ihmisyhteis\u00f6n yleisen\u00e4 perustana.<\/span><\/p>\n

Ns. evankelinen etiikka korostaa, ett\u00e4 tarvitsemme Jeesuksen Kristuksen pelastavaa ty\u00f6t\u00e4, osallisuutta jumalallisista energioista uskon ja sakramentaalisen el\u00e4m\u00e4n kautta, Kristuksen Ruumiin j\u00e4senyytt\u00e4, Kirkkoa, yhteytt\u00e4 Jumalan kanssa ja eskatologista toivoa. Vuorisaarna ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4nlaisena oikean el\u00e4m\u00e4n ohjelmana. Ortodoksikristillisyydess\u00e4 on Kristuksen ja pyhien j\u00e4ljittelemisen perinne, joka tarkoittaa kuitenkin enemm\u00e4nkin sit\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ”olla” heid\u00e4n kaltaisensa kuin j\u00e4ljitell\u00e4 heid\u00e4n tekojaan. Jotta voi tehd\u00e4 oikeita eettisi\u00e4 ratkaisuja, tarvitaan erottelukyky\u00e4 (diakrisis) siit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4 tai pahaa. Paha voitetaan askeesin harjoittamisella ja se tarkoittaa rukoilemista, jumalanpalvelusta, paastoa, tarkkavaisuutta, taistelua himoja vastaan, syntien tunnustamista ja osallistumista sakramentaalisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, erityisesti eukaristiasta. Oppi synergiasta on t\u00e4rkein t\u00e4ss\u00e4 suhteessa, tarkoittaen inhimillisen tahdon yhteistoimintaa jumalallisen armon kanssa ihmisen jumaloitumiseksi. Hyv\u00e4n tekemisell\u00e4 on aina yhteis\u00f6llinen, seurakunnallinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Voidaan siis puhua Kirkon el\u00e4m\u00e4n etiikasta, perhe-etiikasta, luonnonsuojeluetiikasta jne.<\/span><\/p>\n

Kaikki uskonnot sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t eettist\u00e4 opetusta. Jokaisella henkil\u00f6ll\u00e4, kansalla, yhteis\u00f6ll\u00e4, yhteiskunnalla ja erityisryhm\u00e4ll\u00e4 on omat kokemuksensa moraalista. Ne ovat my\u00f6s yritt\u00e4neet selvitt\u00e4\u00e4 ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 moraalista kokemusta. Justinus Marttyyrin oppi ”Logoksen siemenist\u00e4” on t\u00e4rke\u00e4 silta pakanallisen filosofian ja kristinuskon v\u00e4lill\u00e4. Justinus opettaa, ett\u00e4 vaikka Jumalallinen Logos ilmestyi t\u00e4yteydess\u00e4\u00e4n vain Kristuksessa, ”Logoksen siemen” oli kylvetty koko ihmiskuntaan kauan ennen Kristusta.<\/span><\/p>\n

On monia tapoja l\u00e4hesty\u00e4 eettisi\u00e4 teorioita. Er\u00e4s niist\u00e4 on intuitiivisen etiikan teoria, joka kehittyi l\u00e4ntisess\u00e4 maailmassa. Sen mukaan ihmisess\u00e4 on er\u00e4\u00e4nlainen sis\u00e4inen kyky k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 hyv\u00e4 on. T\u00e4m\u00e4 on yhteydess\u00e4 j\u00e4rkeen tai \u00e4lyyn. Ortodoksiselta kannalta voidaan kysy\u00e4, kuinka hyv\u00e4 voitaisiin n\u00e4ill\u00e4 perusteilla tuntea, sill\u00e4 ihmisen luontohan on langenneessa tilassa.<\/span><\/p>\n

”Hyv\u00e4 lakina” on t\u00e4rke\u00e4 ja merkitt\u00e4v\u00e4 teoria ja sill\u00e4 on useita muotoja. Er\u00e4s niist\u00e4 on ”jumalallisen k\u00e4skyn” teoria, jonka mukaan hyv\u00e4\u00e4 on se, mink\u00e4 Jumala k\u00e4skee. Ortodoksisuudessa laki ei kuitenkaan ole keskeinen, vaikka sit\u00e4 ei kokonaan suljeta pois.<\/span><\/p>\n

Laajimmin ilmenev\u00e4 l\u00e4hestymistapa hyv\u00e4\u00e4n on k\u00e4sitys mielihyv\u00e4st\u00e4 ja onnellisuudesta hyv\u00e4n kriteerin\u00e4. T\u00e4m\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 idean v\u00e4litt\u00f6m\u00e4st\u00e4 mielihyv\u00e4st\u00e4 ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n tuskan v\u00e4ltt\u00e4misest\u00e4. Utilitarismi tai sosiaalinen onnellisuus, jonka on kehitt\u00e4nyt John Stuart Mill, v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ”hyv\u00e4\u00e4 on se, joka tuottaa suurimman onnen suurimmalle m\u00e4\u00e4r\u00e4lle ihmisi\u00e4”. T\u00e4ss\u00e4 teoriassa on ortodoksiselta kannalta paljon hyv\u00e4\u00e4 filantropian, taloudellisen ja sosiaalisen oikeuden ja sosiaalietiikan kannalta.<\/span><\/p>\n

”Persoonallisen t\u00e4ydellisyyden” teoriat sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t ajatuksen, ett\u00e4 ”ihmisen tulee kehitt\u00e4\u00e4 omat potentiaaliset mahdollisuutensa ja kykyns\u00e4 t\u00e4ydellisimm\u00e4lle mahdolliselle tasolle”. Suurin vika n\u00e4iss\u00e4 teorioissa on se, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t pysty tyydytt\u00e4v\u00e4sti selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisyyden luonnetta. Er\u00e4s teorioista Darwinin evoluutioteoria, joka perustuu luonnolliseen valintaan ja lajien s\u00e4ilymiseen. Ortodoksisen teologian mukaan (Panagiotes, Trembelas) ei ole kuitenkaan kysymys siit\u00e4, ett\u00e4 maailmassa olisi toiminnassa evolutiivisia prosesseja. Monet kirjailijat, kuten Lloyd Morgan, Le Compte du Nouy ja Pierre Teilhard de Chardin, ovat n\u00e4hneet hyv\u00e4n sis\u00e4ll\u00f6n kehitysprosessissa. de Chardin n\u00e4kee kosmoksessa asteittaisen kehityksen johtamassa lopulliseen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Kristinopin mukaan Jumala ohjaa ihmiskuntaa lopulliseen t\u00e4yteyteens\u00e4, eik\u00e4 se tapahdu mekaanisena prosessina, kuten evolutionaariset teoriat selitt\u00e4v\u00e4t.<\/span><\/p>\n

Jotkut teoreetikot yritt\u00e4v\u00e4t l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n idean ”arvojen ” sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4. Puhutaan ”arvojen hierarkiasta”. ”Hyv\u00e4 rakkautena” on kristillisen ilmoituksen pohjalta syntynyt teoria. Sit\u00e4 voidaan luonnehtia p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 toteuttaa Kristuksen kaltaisuutta, Jumalankaltaisuutta. Eksistentiaalinen etiikka eroaa muista eettisist\u00e4 teorioista siin\u00e4, ettei se ole teoria, vaan asenne ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja sen ongelmia kohtaan. Se vastustaa j\u00e4rjestelmi\u00e4, n\u00e4kee inhimillisen olemassaolon subjektiivisena individualismina eik\u00e4 hyv\u00e4ksy olevan mit\u00e4\u00e4n yleist\u00e4 totuutta. Eksistentialismi v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 johtaa ateismiin. Edell\u00e4 mainitut eettiset teoriat voidaan sijoittaa laajempiin puitteisiin, jonka luovat absoluuttisen hyv\u00e4n tunnistaminen yksinomaan Kolmiyhteiseen Jumalaan. Ymm\u00e4rryksemme on vaillinainen, koska luotu ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Jumalan olemusta. Mutta ymm\u00e4rryksell\u00e4 Kolmiyhteiseen Jumalaan ja yksin H\u00e4neen nojaten ortodoksinen etiikka kykenee erottamaan olennaisen ep\u00e4olennaisesta ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n suunnan eettisille arvosteluille, kehitykselle, p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteolle ja koko kristilliselle el\u00e4m\u00e4lle sek\u00e4 koko maailmalle.<\/span><\/p>\n

Paha on hyv\u00e4n vastakohta. Se on jotakin sellaista, jota ei pit\u00e4isi olla, jota ei pit\u00e4isi olla olemassa, ja jos sit\u00e4 on todella olemassa, sen ei pit\u00e4isi jatkaa olemassaoloaan. Arvotermein paha on ep\u00e4arvo. On yritetty ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 pahan suhdetta todellisuuteen. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa er\u00e4s l\u00e4hestymistapa on relativismi, jonka mukaan pahaa on se, mik\u00e4 vastustaa jonkun tarkoitusperi\u00e4. Jotkut n\u00e4kev\u00e4t pahan olemassaolon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 aineksena, ts. pahaa t\u00e4ytyy olla olemassa. Dualismissa hyv\u00e4 sek\u00e4 paha ovat vieretysten koskaan p\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 sidoksena.<\/span><\/p>\n

Paha voidaan my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikkien filosofisten j\u00e4rjestelmien tarkoituksen t\u00e4yttym\u00e4tt\u00f6myyten\u00e4. Er\u00e4s n\u00e4k\u00f6ala on se, ett\u00e4 paha on illuusio, ts. sit\u00e4 ei todella ole olemassa. N\u00e4in ajattelevat kristillisen tieteen edustajat. Syv\u00e4llisempi muoto t\u00e4t\u00e4 on ns. meonismi. T\u00e4m\u00e4n mukaan fyysist\u00e4 pahaa ei todella ole olemassa, koska pahaksi kutsutut tapahtumat ovat tosiasiassa neutraaleja.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisen n\u00e4kemyksen mukaan ihmisell\u00e4 on itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeus. Pyh\u00e4n Atanasioksen mukaan ”oli aika, jolloin pahaa ei ollut”. Itse asiassa kysymys hyv\u00e4st\u00e4 ja pahasta on riippuvainen ihmisen vapaasta tahdosta. Her\u00e4\u00e4 kysymys, mist\u00e4 paha tulee? Traditionaalinen vastaus on, ett\u00e4 pahan l\u00e4hde on Saatana ja langennut enkeli seuralaisineen. Kysymyksess\u00e4 on vapauden v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6.<\/span><\/p>\n

Ns. teodikean ongelma etsii vastausta kysymykseen: ”Jos Jumala on hyv\u00e4, miksi silloin on pahaa ja synti\u00e4 maailmassa, jonka H\u00e4n on luonut hyv\u00e4ksi?” Pahaa on kahdessa muodossa: eettinen paha ja fyysinen paha. Eettinen paha on olemassa, koska j\u00e4rjelliset olennot v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t vapaata tahtoaan. Luonnollinen paha on sit\u00e4, mik\u00e4 esiintyy ilman inhimillist\u00e4 syyt\u00e4, kuten esim. myrskyt, maanj\u00e4ristykset jne.<\/span><\/p>\n

Paha voi olla el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s hyv\u00e4n l\u00e4hteen\u00e4, jos valinta tehd\u00e4\u00e4n siin\u00e4 tarkoituksessa. Eskatologisessa mieless\u00e4 paha tullaan kerran voittamaan lopullisesti Kristuksen toisessa tulemisessa. Siihen saakka Jumala sallii pahan vaikuttavan meiss\u00e4 testin\u00e4 (parahoresis). T\u00e4n\u00e4 aikana ”aikojen v\u00e4lill\u00e4” paha ilmenee ja on todellista. Pahan ulottuvuudet ilmenev\u00e4t syntin\u00e4. Synti on ”hamartia”, eksyminen oikealta tielt\u00e4, harhaanosuminen, kapina. L\u00e4nness\u00e4 synti on ymm\u00e4rretty ”tottelemattomuutena laille”.<\/span><\/p>\n

Johannes Damaskolainen on sanonut, ett\u00e4 ”paha ei ole muuta kuin hyv\u00e4n poissaoloa, aivan kuten pimeys on valon puuttumista”. Basileios Suuren mukaan ”synnin l\u00e4hde ja juuri on meid\u00e4n vapaassa tahdossamme”. Ihminen itse on vastuussa. Synti on sielun haavoittumisesta ja sairaudesta johtuvaa. T\u00e4m\u00e4 on id\u00e4n isien n\u00e4kemys perisynnist\u00e4. Kristuksen voitto kuolemasta merkitsee voittoa my\u00f6s synnist\u00e4, kosmisella tasollakin. T\u00e4h\u00e4n jokaisen tulee omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n tukeutua ja pyrki\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n Kirkon el\u00e4m\u00e4n yhteydess\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6n kautta. Oppi synergiasta on t\u00e4ss\u00e4 suhteessa keskeinen. Kuoleman, synnin ja pahan valta on voitettu. Ne eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ole m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta niiden voima viel\u00e4 vaikuttaa. Synergiaoppi painottaa tasapainoa vapaan tahdon ja moraalisen vastuun v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/p>\n

Voitto synnist\u00e4 itse asiassa ilmenee ihmisen uudistumisena ja el\u00e4m\u00e4n muutoksena, ei kuitenkaan automaattisesti. Tarvitaan katumusta. Se on henkemme paluuta todelliseen itseens\u00e4, hengellisen olemassaolomme uudelleen saavuttamista. Katumuksen tarkoitus on synergistinen. Katumuksen kautta meid\u00e4n on lakkaamatta palattava Jumalan luo. Kreikankielinen sana ”metanoia” kirjaimellisesti merkitsee ”ajattelun muutosta”, ”mielen muutosta”.<\/span><\/p>\n

Katumus edellytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s sakramentaalista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Katumuksen sakramentti ilment\u00e4\u00e4 kahta asiaa. Ensiksikin anteeksiantamusta ja toisaalta mahdollisuutta papin taholta tulevaan hengelliseen ohjaukseen.<\/span><\/p>\n

Kysymyst\u00e4, onko ihmisel\u00e4m\u00e4 ja olemassaolo pohjimmiltaan hyv\u00e4\u00e4 vai onko el\u00e4m\u00e4 ”kyynelten laakso”, voidaan l\u00e4hesty\u00e4 kolmella tavalla. On kysymys moraalisesta optimismista tai moraalisesta pessimismist\u00e4. Moraalinen optimismi (aisiodoxia) n\u00e4kee maailman ”parhaana mahdollisena”. Toisen, pessimistisen n\u00e4k\u00f6kannan mukaan maailma on ”pahin mahdollinen”. Hindulaisuudessa pelastus t\u00e4st\u00e4 kahden \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyden v\u00e4list\u00e4 on paeta olemassaolosta nirvanaan: Maailma on paha, ihmisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on paeta sit\u00e4, pakeneminen merkitsee olemassaolon lakkaamista. Kreikankieless\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ajattelutapa tunnetaan k\u00e4sitteen\u00e4 apaisiodoxia. Ortodoksisesti ajatellen Jumala loi maailman ”sangen hyv\u00e4ksi”, samoin ihmisyyden. Kristuksen pelastusty\u00f6 on antanut ihmisille toivon. Jumalan valtakunta on jo tullut, mutta se ei ole viel\u00e4 lopullisesti t\u00e4ydellisesti toteutunut. Kristillinen n\u00e4k\u00f6ala ei ole t\u00e4ydellist\u00e4 optimismia, mutta ei yleist\u00e4 pessimismi\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ihminen on Jumalan kuva ja kaltaisuus. Askeesi on tie kohti theoosista ja pyhityst\u00e4 tuohon kaltaisuuteen.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisen etiikan mukaan ihmiset eiv\u00e4t synny ”tabula rasoina”. Ihmisen voimavarojen eettist\u00e4 dynaamista luonnetta kuvataan k\u00e4sitteell\u00e4 ”eettinen vietti”, ”eettinen taju”, ”moraalinen vapaus” ja moraalinen laki”. ”Eettinen vietti” (ethike orme) on ”er\u00e4\u00e4nlainen tarve ja sielun taipumus kohti hyv\u00e4\u00e4”(Antoniades). Se merkitsee synnynn\u00e4ist\u00e4 ihmisen kyky\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 tapahtumat, toiminta, tilanteet ja olosuhteet eettisiss\u00e4 puitteissa. Eeettinen taju tai aisti tarkoittaa ihmisluonnon tendenssi\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 ulkoiset tapahtumat samoin kuin sis\u00e4iset kokemukset eettisin\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisella automaattisella tavalla. Sek\u00e4 eettinen vietti ett\u00e4 eettinen aisti on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 ihmisluonnossa olevan Jumalan kuvan aspektina.<\/span><\/p>\n

Eettinen vapaus ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n ortodoksisuudessa peruskykyn\u00e4, joka on suotu ihmiselle. T\u00e4t\u00e4 ei tule ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 autonomisena toimintana erill\u00e4\u00e4n jumalallisesta armosta, jota tarvitaan, jotta saavutettaisiin Jumalan kaltaisuus ja theoosis. Vapauden k\u00e4yt\u00f6n tulisi johtaa eettiseen kehittymiseen ja ihmisen t\u00e4ydellistymiseen ja ”Jumalan kaltaisuuden” saavuttamiseen. V\u00e4\u00e4r\u00e4 vapauden k\u00e4ytt\u00f6 johtaisi ihmisyyden lankeemukseen pois Jumala- yhteydest\u00e4. Nykyinen ihmisen tila, kykymme itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4miseen, n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ortodoksisessa antropologiassa heikentyneen\u00e4 ja jollakin tapaa h\u00e4iriintyneen\u00e4. Tarvitaan armoa, jotta ihmisen ja Jumalan suhde aktivoituisi ja jotta ihminen saavuttaisi pelastuksen.<\/span><\/p>\n

P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 tulla todelliseksi ihmiseksi edellytt\u00e4\u00e4 suuntaumista Jumalan puoleen, jonka kuvaksi olemme luodut. Omatuntoa kuvataan eri tavoilla. Sokrateella se oli daimon, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, mystinen voima, joka ohjasi ihmist\u00e4. Kristinuskossa suojelusenkeli on ymm\u00e4rretty joskus samalla tavalla. Skolastisessa teologiassa omatunto on ymm\u00e4rretty tietoisuutena velvollisuudesta suorittaa moraalisia tekoja. Toisia n\u00e4k\u00f6kantoja voisi kutsua intuitiivisiksi. Freudilla ”ylimin\u00e4n” toiminta on omatunto. Kristillisess\u00e4 etiikassa otetaan huomioon raamatullinen ja patristinen n\u00e4kemys omastatunnosta. Molemmat puhuvat ”pahasta” ja ”hyv\u00e4st\u00e4” omastatunnosta. Teologisesti ajatellen omatunto on osa ”kuvaa ja kaltaisuutta”. Se kehottaa meit\u00e4 toimimaan oikein ja toisaalta varoittaa ja tuomitsee v\u00e4\u00e4r\u00e4t tekomme. Joskus omatunto ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n Jumalan \u00e4\u00e4nen\u00e4. T\u00e4t\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 ei voi hyv\u00e4ksy\u00e4. Jos kysymyksess\u00e4 olisi Jumalan \u00e4\u00e4ni, ei voisi esiinty\u00e4 erilaisia ratkaisuja samanlaisessa eettisess\u00e4 tilanteessa.<\/span><\/p>\n

Theoosiksen saavuttamiseksi on tarpeen voimakas, herkk\u00e4 ja aktiivinen omatunto. Joskus omatunto voi tulla niin ”tunnottomaksi”, ett\u00e4 tuntuu kuin sit\u00e4 ei olisi olemassa. Askeetti- is\u00e4t puhuvat hyveest\u00e4, josta he k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t nime\u00e4 diakrisis, joka tarkoittaa hengellist\u00e4 ja eettist\u00e4 erottelukyky\u00e4. Nilos Ankyralainen sanoo: ” Jokaisen hyveen l\u00e4hde, juuri ja p\u00e4\u00e4 on erottelukyky (diakrisis)”. Omatunto on er\u00e4\u00e4nlainen v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 saavuttaaksemme jumalihmisyyden (theanthroponomy). Moraalinen el\u00e4m\u00e4 voidaan ilmi\u00f6n\u00e4 jakaa kolmeen osa-alueeseen: 1. olla hyv\u00e4, 2. tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s hyv\u00e4n puolesta ja 3. tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. ”Oleminen” tarkoittaa el\u00e4m\u00e4n tyylin, tapojen ja laadun muuttamista hyv\u00e4n suuntaan. P\u00e4\u00e4t\u00f6s hyv\u00e4st\u00e4 perustuu siihen, ett\u00e4 omatunto toimii tuomarina ilmoittaen, mik\u00e4 on oikein tai v\u00e4\u00e4rin. Se ilmoittaa sen ennen toimintaa, sen aikana ja sen j\u00e4lkeen.<\/span><\/p>\n

Moraalilain erottavin luonteenomaisuus on valinnanvapaus. Se velvoittaa k\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4tyll\u00e4 tavalla, osoittaa tavat, jotka ovat kiellettyj\u00e4 tai suotavia. Olemme vapaita tottelemaan sit\u00e4 tai olemaan tottelematta. On totuttu erottamaan luonnollinen eli kirjoittamaton sek\u00e4 positiivinen eli kirjoitettu moraalilaki. Patristisessa ajattelussa ne kietoutuvat yhteen. T\u00e4m\u00e4n lain alkuper\u00e4 on Jumalan tahdossa, joka loi ihmisyyden oman kuvansa kaltaisuutensa mukaan, ja laki voidaan havaita kokemuksen ja j\u00e4rjen kautta.<\/span><\/p>\n

Luonnollisen moraalilain juuret l\u00f6ytyv\u00e4t Raamatusta ja traditiosta, ensisijaisesti Paavalin opetuksista ja Kirkon alkuvuosisatojen isien kirjoituksista. Paavalin opetus moraalilaista sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 seuraavia johtop\u00e4\u00e4telmi\u00e4:<\/span><\/p>\n

1. Luonnollinen laki on universaalinen, sill\u00e4 se on kaikissa.<\/span><\/p>\n

2. Luonnollinen laki ihmisiss\u00e4 antaa todellista tietoa moraalilaista.<\/span><\/p>\n

3. Ihmiset kykenev\u00e4t t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n lain vaatimukset, vaikkakin t\u00e4m\u00e4 kyky on ”synnin lain” heikent\u00e4m\u00e4.<\/span><\/p>\n

4. Omantunnon olemassaolo todistaa, ett\u00e4 langennut ihminenkin on tietoinen luonnollisesta moraalilaista.<\/span><\/p>\n

5. Luonnollinen laki on ”mielen laki”.<\/span><\/p>\n

6. Tieto ei ole vain teoreettista. Henkil\u00f6 on vastuussa sille ja tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tottelemattomuus sille tuottaa rangaistuksen.<\/span><\/p>\n

Justinus Marttyyrin mukaan Jumala loi ihmiset alussa kykeneviksi valitsemaan oikein ja tekem\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. H\u00e4nen mukaansa kaikissa ihmisiss\u00e4 on totuuden siemen. N\u00e4m\u00e4 siemenet on ymm\u00e4rretty Kristuksen ennaltaolona Logoksena: Logos on j\u00e4rki. Kristus on Logos. Ihmisen Logos on Kristus ihmisess\u00e4. Justinus sanoo: ” Ihmisen luontoon kuuluu tuntea hyv\u00e4 ja paha.”<\/span><\/p>\n

Irenaeoksen mukaan Luoja on asettanut ihmiseen moraalilain. Ihmisen luodessaan H\u00e4n antoi tiedon hyv\u00e4st\u00e4 ja pahasta. Klemens Aleksandrialaisen mukaan Logoksella on kolmenlainen tarkoitus: 1. Jumalan lihaksitullut Sana, 2. j\u00e4rki, joka ohjaa maailmaa ja 3. j\u00e4rki, joka l\u00f6ytyy jokaisesta j\u00e4rjellisest\u00e4 olennosta ja on luonnollinen moraalilaki.<\/span><\/p>\n

Origeneskin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 luonnollisen lain Jumalan ihmiselle antamana. Tertullianus kirjoittaa, ett\u00e4 ennen Mooseksen lakia on ollut kirjoittamaton laki, joka ymm\u00e4rrettiin luonnollisesti. Samoin pyh\u00e4 Metodios puhuu luonnollisesta laista. Gregorios Nasiansilalaisen mukaan Jumala antoi kirjoittamattoman luonnollisen lain, joka tutkistelee niit\u00e4 asioita, jota pit\u00e4isi tehd\u00e4. Basileios Suuri samoin opettaa luonnollisesta moraalilaista. Luonnollinen moraalilaki on moraalisen vietin ja moraalisen tajun ilmentym\u00e4. Isien mielest\u00e4 t\u00e4m\u00e4n lain tarkoitus on ihmisyhteis\u00f6n sosiaalisen el\u00e4m\u00e4n suojeleminen ja turvaaminen.<\/span><\/p>\n

Ihmisen kasvu kohti theoosista antaa ortodoksiselle etiikalle dynaamisen ulottuvuuden. Eskatologia selitt\u00e4\u00e4 sen rajat antaen samalla voiman ja toivon. Valtakunta antaa sille merkityksen kirkkoyhteis\u00f6n\u00e4 est\u00e4en individualismin korostumisen. Theoosis antaa sille sis\u00e4ll\u00f6n ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Kuva ja kaltaisuus antaa sille alun ja perustan. Kolmiyhteinen Jumala m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 sen samalla kertaa sek\u00e4 objektiiviseksi ett\u00e4 persoonien v\u00e4liseksi. Vuorisaarna on evankelisen etiikan ilmauksena paras esimerkki. Kirkossa se on ymm\u00e4rretty kristillisen el\u00e4m\u00e4n ihanteellisena ohjelmana. Varhaiset is\u00e4t pitiv\u00e4t sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6in\u00e4. Vuorisaarna paljastaa eettisen alastomuutemme. Se antaa kuitenkin kokonaisuudessaan kuvan ihmisest\u00e4, joka todellisuudessa on jumalallisen kaltainen, vaikkakin eettisesti k\u00f6yh\u00e4 ja puutteellinen. Sellaiset teologit kuin Agourides, Nikolas Damalas, Komnenos, Panagiotes Trempelas, Andreas Papageorgakopoulos, samoin kuin Markos Siotes n\u00e4kev\u00e4t vuorisaarnan ”el\u00e4m\u00e4n ohjelmana”, perusdokumenttina taivaan valtakunnasta ja Kristuksen uutena lakina. Evankelisen etiikan sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisesti ilman erityist\u00e4 huomion kiinnitt\u00e4mist\u00e4 kristilliseen rakkauteen. H\u00e4mmennys, joka vallitsee rakkaus- k\u00e4sitteen suhteen, johtuu kielellisist\u00e4 syist\u00e4. Rakkaus- sanalla on eri kieliss\u00e4 monen sis\u00e4lt\u00f6isi\u00e4 merkityksi\u00e4. Kristinuskossa keskeinen rakkautta merkitsev\u00e4 sana on agape. Johanneksen ensimm\u00e4isess\u00e4 kirjeess\u00e4 sanotaan: ” …siin\u00e4 on rakkaus, ei siin\u00e4, ett\u00e4 me rakastimme Jumalaa, vaan ett\u00e4 H\u00e4n rakasti meit\u00e4.” T\u00e4ss\u00e4 on avain ”rakkauden” ymm\u00e4rt\u00e4miseen.<\/span><\/p>\n

Agape perustasollaan ei ole tunteita, vaan asenteen ja huomion suuntaaminen siihen, mit\u00e4 tulee tehd\u00e4 tahtomisemme kautta pikemminkin kuin tunteillamme, ts. ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ihmisest\u00e4 rakastaakseen h\u00e4nt\u00e4. Vihollisen rakastaminen tuntuu mahdottomalta niin kauan kuin henkil\u00f6 on vihollinen. Emme ehk\u00e4 kykene pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vihollisestamme, mutta kykenemme olemaan hyv\u00e4ntahtoisia vihollistamme kohtaan. Agape on t\u00e4ydellist\u00e4 silloin, kun koko sis\u00e4inen maailmamme on valmis huolehtimaan toisten hyvinvoinnista. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa agape on p\u00e4\u00e4hyve ja kaikkien muiden hyveiden l\u00e4hde. Meid\u00e4n tulee rakastaa l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4mme kuin itse\u00e4mme. Rakkaus t\u00e4ss\u00e4 tarkoittaa ep\u00e4itsek\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4ntahtoisuutta. ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi”. T\u00e4m\u00e4 ensimm\u00e4inen ja t\u00e4rkein k\u00e4sky on rakkauden muiden lajien alkul\u00e4hde.<\/span><\/p>\n

Jeesuksen Kristuksen pelastavaisten tekojen kristityille antama uusi el\u00e4m\u00e4 on ”p\u00e4\u00e4seminen” olemassaolon lajista uuteen olemassaoloon. El\u00e4m\u00e4 Kristuksessa on ”uusi luominen”. Kaste erottaa meid\u00e4t synnin ruumiista ja tekee meist\u00e4 Kristuksen Ruumiin yhden j\u00e4senen. Meist\u00e4 tulee ”uusi olemus” vastatessamme Jumalan pelastustekoihin. Ihmisen\u00e4 olemisen luonne muuttuu. Demetropouloksen mukaan luonne on ”jokaisen ihmisen ainutlaatuinen tapa ajatella, tuntea, tahtoa ja toimia”. Luonne ei muotoudu heti, vaan monien vaikutusten seurauksena. Sen muotoutumiseen vaikuttaa \u00e4lykkyystaso, ymp\u00e4rist\u00f6, perhe, koulu, sosiaaliset tavat ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t, yhteiskunta ja koko henkinen, kulttuurillinen ja eettinen ilmapiiri, jossa henkil\u00f6 el\u00e4\u00e4. Kristitylle evankelinen etiikka luo standartin, jolla voi mitata luonnetta. Persoona voi olla ”pyh\u00e4” tai ”t\u00e4ydellinen” luonteeltaan tai ”heikko” tai ”kehittym\u00e4t\u00f6n” tai ”syntinen”. Joskus omatunto voi olla ”paatunut” ja silloin kreikankieless\u00e4 t\u00e4llaista kuvataan sanalla peporomenai.<\/span><\/p>\n

Kirkossa luonteen kasvatusmenetelm\u00e4 on hengellinen kehitys tai askeesi, jolla hengellisin harjoituksin pyrit\u00e4\u00e4n kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kristillist\u00e4 luonnetta ja sen eri aspekteja. Toinen puoli asiaa on synnin ja laiminly\u00f6ntien v\u00e4ltt\u00e4minen. Tarkkavaisuus ja hengellisen herkkyyden muovaaminen on kolmas alue. Kristillisen luonteen erittelemisess\u00e4 perinteinen tapa on puhua hyveist\u00e4 tai hyveest\u00e4.<\/span><\/p>\n

Hyveell\u00e4 tarkoitetaan tahdon ja koko luonteen vakaata suuntaamista toimimaan erityisell\u00e4 konkreettisella tavalla, joka sopii sille, joka on kasvuprosessin alaisena Jumalankaltaisuuteen ja theoosikseen. Is\u00e4t puhuvat p\u00e4\u00e4hyveist\u00e4 sek\u00e4 teologisista hyveist\u00e4. Origenes kirjoittaa: ”On yksi kaikkein t\u00e4rkein hyve…se on l\u00e4himm\u00e4isenrakkaus”. Johannes Krysostomos sanoo: ” Hyveen alku ja loppu on rakkaus”.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisessa etiikassa on velvollisuudella ja oikeuksilla perustansa kaikkien eettisten kategorioiden yleisperustalla. Velvollisuudella tarkoitetaan velvoitetta t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 moraaliset standartit. Velvollisuutta voidaan arvioida toisen ihmisen oikeuksien kannalta. Velvollisuutemme on olla tekem\u00e4tt\u00e4 v\u00e4kivaltaa toisten oikeuksille. Ihmisell\u00e4 on perusvelvollisuutena rakastaa Jumalaa. Velvollisuudet voivat olla positiivisia ja negatiivisia. Ne voivat my\u00f6s olla universaalisia, ts. ne tulee t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 joka tilanteessa, tai suhteellisia, ts. ne tulee t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain erityistapauksissa. Erityinen kysymys on ns. velvollisuuksien ristiriita, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa toisen velvollisuuden t\u00e4ytt\u00e4minen aiheuttaa v\u00e4kivaltaa toisille. Ratkaisu t\u00e4h\u00e4n on er\u00e4iden mielest\u00e4 se, ett\u00e4 emme voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuin yhden velvollisuuden kerrallaan. Tulee yksinkertaisesti valita, mit\u00e4 t\u00e4ytyy tehd\u00e4 ja kielt\u00e4yty\u00e4 muista velvollisuuksista.<\/span><\/p>\n

Voiko sitten kukaan tehd\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 kuin on velvollisuutemme? T\u00e4m\u00e4 ajatus on vieras ortodoksisuudelle, sill\u00e4 kristillinen el\u00e4m\u00e4 ei ole pelkk\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyjen legalististen vaatimusten t\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4. Theoosis on liikett\u00e4 ”kunniasta kunniaan” eik\u00e4 siin\u00e4 ole paikkaa ”ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isille hyville teoille”.<\/span><\/p>\n

Oikeudet eiv\u00e4t n\u00e4yttele keskeist\u00e4 sijaa kristillisess\u00e4 etiikassa. Oikeudella tarkoitetaan ihmisen vaatimusta t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n velvollisuutensa muita kohtaan saada osakseen my\u00f6s vastavuoroisuutta, ts. toisten on my\u00f6s suoritettava velvollisuutensa h\u00e4nt\u00e4 kohtaan.<\/span><\/p>\n

”Olemisemme” kristittyin\u00e4 perustuu luonteeseen, hyveisiin, velvollisuuksiin ja oikeuksiin. Jumalan j\u00e4ljitteleminen, Kristuksen ja Kirkon pyhien j\u00e4ljitteleminen on t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 eettisin\u00e4 persoonina kehittymisess\u00e4. Jumalan j\u00e4ljitteleminen eettisesti ymm\u00e4rrettyn\u00e4 tarkoittaa Jumalan rakkautta ja filantropiaa. Kristuksen j\u00e4ljitteleminen on Jumalan j\u00e4ljittelemist\u00e4, ei vain siksi, ett\u00e4 Kristus oli Is\u00e4n j\u00e4ljittelij\u00e4, vaan my\u00f6s siksi, ett\u00e4 Kristus on t\u00e4ydellinen Jumala ja samaa olemusta Is\u00e4n kanssa.<\/span><\/p>\n

Basileios Suuren mukaan ”kristinuskon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on j\u00e4ljitell\u00e4 Kristusta H\u00e4nen inkarnaationsa mitoissa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin se on mahdollista jokaisen yksil\u00f6n kutsumukselle”. Eettisesti t\u00e4m\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa el\u00e4m\u00e4n suuntaamisena Kristuksen mukaan, ei niink\u00e4\u00e4n erityisten Kristuksen tekojen tai toiminnan j\u00e4ljittelemist\u00e4. Pyhien j\u00e4ljitteleminen tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 noudatamme heid\u00e4n esimerkki\u00e4\u00e4n theoosiksen tiell\u00e4. He ovat johtamassa meit\u00e4 Kristuksen luo. J\u00e4ljittelemisen ei tule tapahtua joidenkin yksityiskohtien mukaan, vaan koko el\u00e4m\u00e4n uudelleen suuntautumisena.<\/span><\/p>\n

Erottelukyky, diakrisis, on ”kaikkien hyveiden kuningatar”, sanoo Sofronios Jerusalemilainen. Munkkilaisuudessa t\u00e4t\u00e4 hyvett\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n keskeisen\u00e4. Tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s oikeasta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 on yht\u00e4 vaikeata munkille kuin maailmassa el\u00e4v\u00e4lle. Mink\u00e4 tahansa tekem\u00e4mme p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on yritt\u00e4\u00e4 siirty\u00e4 tilanteesta, jossa el\u00e4mme, l\u00e4hemm\u00e4ksi theoosista ja Jumalan valtakuntaa.<\/span><\/p>\n

Johannes Krysostomos on sanonut: ” Avaa omatuntosi ovet ja n\u00e4e tuomari istumassa mieless\u00e4si”. Eettiset s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ovat Kirkon yhteenkoottu eettinen viisaus. P\u00e4\u00e4hyve on kuuliaisuus kaikille Jumalan k\u00e4skyille. P\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa tarvitaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n asettamista. Sen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 aikomuksemme tehd\u00e4 jotakin. Aikomus tehd\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 on ”hyv\u00e4\u00e4”, hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ydellist\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4tyss\u00e4 tilanteessa eik\u00e4 mik\u00e4 on itsek\u00e4st\u00e4 ja minimaalista, vaikuttaa voimakkaasti konkreettisiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. Kuitenkaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t eiv\u00e4t saa olla hyviss\u00e4 ja v\u00e4\u00e4riss\u00e4 valinnoissa kaiken m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4vin\u00e4 tekij\u00f6in\u00e4. Klemens Aleksandrialainen sanoo: ” Asioita ei tule mitata niiden lopputuloksen perusteella, vaan niit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 punnita yht\u00e4 hyvin jokaisen henkil\u00f6n motiivien perusteella.” Motiivit saavat meid\u00e4t toimimaan. Kun olemme tekem\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, on tarpeen testata valintamme suhteessa motiiveihin.<\/span><\/p>\n

Kaikista hyv\u00e4\u00e4 toimintaa luonnehtivista motiiveista on t\u00e4rkein rakkaus. Kuitenkaan hyv\u00e4t motiivitkaan eiv\u00e4t aina takaa oikeita p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n saavuttaminen keinolla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 saattaa johtaa suureen vaaraan, kuten ajattelutavassa ”tarkoitus pyhitt\u00e4 keinot”. Poliittiset johtajat vetoavat usein t\u00e4h\u00e4n argumenttiin.<\/span><\/p>\n

Tekemiemme p\u00e4\u00e4t\u00f6sten tulee olla sopusoinnussa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n, teloksen, sek\u00e4 kristillisen el\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen ja motiivien kanssa. Toinen tapa testata tilannetta on k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 arvol\u00e4hestymistapaa. K\u00e4ytt\u00e4ytyminen, joka on rakastavaa, yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4, huolehtivaa, oikeudenmukaista, totuudellista, vakaata ja Jumalan – kaltaista, on arvokasta ja ylistett\u00e4v\u00e4\u00e4. Positiiviselta kannalta voidaan puhua arvojen hierarkiasta. Monimuotoisissa tilanteissa arvojen asettaminen t\u00e4rkeysj\u00e4rjestykseen auttaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa. Tilanne ja olosuhteet ovat my\u00f6s merkitt\u00e4vi\u00e4 moraalisen valinnan tilanteessa. Ortodoksisessa mieless\u00e4 ”tilanne” on koko jumalallinen taloudenhoito. Kristuksen – kaltaisuuden kuvan maksimoiminen on todellinen ”tilanne”. Kirkon is\u00e4t ovat tehneet eron hengellisen kypsyyden tiloista. He puhuvat hengellisen kehityksen tasoista. Se vaikuttaa my\u00f6s p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen tekoon. Eettinen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko ei voi tapahtua ortodoksikristityn kohdalla erill\u00e4\u00e4n kirkosta. Sit\u00e4 edellytt\u00e4v\u00e4t Kirkon asettamat s\u00e4\u00e4nn\u00f6t, motiivit ja arvot. Tarvitsemme p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa toisia kristittyj\u00e4, pappeja, hengellisi\u00e4 isi\u00e4 ja Kirkon opetusta. Ekonomia- periaate tarkoittaa poikkeuksen sallimista s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 sellaisessa tapauksessa, jossa tiukka s\u00e4\u00e4nn\u00f6n noudattaminen tuottaisi ei- toivotun tuloksen kristillisest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, kuitenkaan asettamatta poikkeusta s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi. Kaikki tulee tehd\u00e4 rukoillen, ett\u00e4 Jumala ohjaisi parhaaseen p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen.<\/span><\/p>\n

Etiikka, joka ei toteudu el\u00e4m\u00e4ntapana, on vain pelkk\u00e4\u00e4 intellektualismia. On siis tarpeen selvitt\u00e4\u00e4, kuinka paha on v\u00e4ltett\u00e4viss\u00e4 ja hyv\u00e4 saavutettavissa. Se on mahdollista omantunnon avulla. On olemassa aisti, jossa se kontrolloi meit\u00e4, jonka avulla se ohjaa ja suuntaa meit\u00e4 ja vaikuttaa meiss\u00e4. Moraalinen el\u00e4m\u00e4 t\u00e4ytyy ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Jumalan uuden kansan el\u00e4m\u00e4n\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4ntapana Kristuksessa, mik\u00e4 on mystist\u00e4 uskovaisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 Kristuksen kanssa Kirkon koko el\u00e4m\u00e4n t\u00e4yteydess\u00e4, sen uskossa, jumalanpalveluksessa, eetoksessa ja el\u00e4m\u00e4ntyyliss\u00e4.<\/span><\/p>\n

Oppi synergiasta on kreikkalaisten isien vastaus kysymykseen armosta ja ihmisen tahdosta. Ihmiset eiv\u00e4t voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ilman Jumalaa eik\u00e4 Jumala tee mit\u00e4\u00e4n ilman ihmisen yhteistoimintaa. Eettinen el\u00e4m\u00e4kin on siis jumalallisten energioiden ilmentym\u00e4\u00e4, ts. armon ja ihmistahdon yhteistoimintaa. Ortodoksinen teologia ei hyv\u00e4ksy ennaltam\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoppia eik\u00e4 apokatastaasis – oppia, jotka kumpikin edellytt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 ihmisen tahdolla eik\u00e4 haluamisella ei ole merkityst\u00e4. Hyv\u00e4n tekeminen ei siis ole ortodoksiselta kannalta ymm\u00e4rrettyn\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n inhimillinen tapahtuma eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n yksinomaan Jumalan armon teko. Kaikki, mit\u00e4 teemme oikein, hyveemme ja hyvyytemme, ovat armon tulosta. Jumala on hyv\u00e4. Jokainen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n hyv\u00e4 teko on my\u00f6s Jumalasta. Meille kuuluu haluta hyv\u00e4\u00e4, mutta sen toteutumisen saa aikaan Jumala. Hyv\u00e4n tekemisen suhteen ortodoksinen etiikka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Kristuksen l\u00e4sn\u00e4 olevana k\u00e4skyiss\u00e4\u00e4n ja teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4. Kristus on k\u00e4tkettyn\u00e4 k\u00e4skyiss\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Jumalan Logos ilmoitetaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asioissa ja k\u00e4skyjen yhteydess\u00e4. Uskovan Kristus- suhteen ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n eettisen el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 on l\u00e4heinen yhteys.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Henki vahvistaa eettist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Itse asiassa eettinen el\u00e4m\u00e4 on Pyh\u00e4n Hengen lahja ja hedelm\u00e4. Kolminaisuusopilla on my\u00f6s oma ulottuvuutensa. Theoosis ja valtakunta saavutetaan vain ihmisten v\u00e4listen suhteiden kautta. Pelastus ei ole koskaan yksil\u00f6llinen eik\u00e4 perusta yksil\u00f6llisiin hyveisiin tai ansioihin. Kaste tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 tulee ”voida kulkea uudessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4”.<\/span><\/p>\n

Er\u00e4s n\u00e4k\u00f6kulma on teorian ja praksiksen, tiedon ja toiminnan yhteys. Uskon on ilmennytt\u00e4v\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teoissa. Kirkon is\u00e4t toistavat, ett\u00e4 tieto Jumalasta ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u00e4lyllist\u00e4. Jos emme toteuta tietoamme k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, tulemme hedelm\u00e4tt\u00f6miksi todelliselle tiedolle (filosofia). Maksimos Tunnustaja sanoo: ”Jumalaa ei tule kunnioittaa pelkin sanoin, vaan pikemminkin vanhurskain teoin. Ne julistavat jumalallisesta majesteetista enemm\u00e4n kuin sanat.” Hyv\u00e4n tekemisen tulee tapahtua toisten yhteydess\u00e4 eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yksil\u00f6llisen\u00e4 asiana. Pahan v\u00e4ltt\u00e4minen auttaa hyv\u00e4n tekemist\u00e4. Vaikka uusi el\u00e4m\u00e4 alkaakin kasteessa, ihmiseen j\u00e4\u00e4v\u00e4t himot toimimaan. Ne ovat johtamassa ihmist\u00e4 pahaan. Klemens Aleksandrialainen sanoo: ” Himot ovat sielun luonnotonta liikett\u00e4.” Nemesios sanoo: ”Toimintaa kutsutaan himoksi silloin, kun se on vastoin todellista luontoa.” Abba Doroteoksen mukaan ”himot ovat eri asia ja synnit ovat eri asia. Himoja ovat viha, ylpeys, kovasyd\u00e4misyys…ja muut sellaiset. Mutta synti on himojen toimintaa, kun aktiivisesti toteuttaa niit\u00e4.” K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 niit\u00e4 on vaikeaa erottaa toisistaan. Synti ja paha johtuvat siit\u00e4, ett\u00e4 olemme erossa Jumalasta. Niiden v\u00e4ltt\u00e4minen edellytt\u00e4\u00e4 sillan rakentamista Jumalan ja ihmisen v\u00e4lisen kuilun yli, suuntautumista kohti Jumalaa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se merkitsee maailmasta luopumista ja katumusta. Toinen vaihe on repi\u00e4 pahan juuret sielusta. Se toteutuu askeesin kautta, syd\u00e4meen keskittyneen tarkkaamisen kautta. Se johtaa n\u00f6yryyteen, joka tarkoittaa itsens\u00e4 n\u00e4kemist\u00e4 muita alempana. Se on itse asiassa todellista itsetuntemusta. Taistelussa saavutetaan vihdoin enkratia, joka tarkoittaa tilaa, jossa ei en\u00e4\u00e4 lankea himojen alaisuuteen. Engratia taas tarkoittaa el\u00e4m\u00e4n eri alueiden kontrollia ja rajoittamista pahan v\u00e4ltt\u00e4miseksi. Synnintunnustus on my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4 synnin ja pahan voittamiseksi. Samoin rukous ja paasto. Jumalanpalvelus on er\u00e4s keino ja erityisesti Eukaristia. Muita keinoja ovat oikea ymp\u00e4rist\u00f6, h\u00e4pe\u00e4n ja synnin tunne sek\u00e4 kuoleman ja viimeisen tuomion muisteleminen. Hyv\u00e4n tekeminen apofaattisesti tarkoittaa pahan pois panemista. Se on ensisijaisesti kuuliaisuudessa tapahtuvaa itsens\u00e4 uhraamista toisten hyv\u00e4ksi, jonka tulee tapahtua Kirkon yhteydess\u00e4.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/em><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Harakas, Stanley.S.: Toward Transfigured Life. The Theoria of Eastern Orthodox Ethics.Light and Life Publishing Comapny. Minneapolis, Minnesota. 1983<\/em><\/span><\/p>\n

Yannaras, Christos:The Freedom of Morality.Translated from Greek by Elisabeth Briere. St.Vladimir\u00b4s Seminary Press.Crestwood.New York. 1984<\/em><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kristillinen el\u00e4m\u00e4 saa voimansa Kristus-uskosta ja osallisuudesta Kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n: kasteesta, Eukaristiasta, yleens\u00e4 sakramentaalisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, rukouksesta ja kristillisest\u00e4 rakkaudesta. Kristinusko on<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-25","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=25"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":991,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25\/revisions\/991"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=25"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=25"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=25"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}