{"id":2495,"date":"2024-10-19T09:03:54","date_gmt":"2024-10-19T06:03:54","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=2495"},"modified":"2024-10-20T10:28:31","modified_gmt":"2024-10-20T07:28:31","slug":"johannes-kassianuksen-teokset","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2024\/10\/19\/johannes-kassianuksen-teokset\/","title":{"rendered":"Johannes Kassianuksen teokset"},"content":{"rendered":"

Klikkaa t\u00e4st\u00e4 linkist\u00e4 niin voit ladata koko tekstin PDF-muodossa, jolloin my\u00f6s sis\u00e4iset linkit toimivat ja t\u00e4m\u00e4n hyvin pitk\u00e4n tekstin lukeminen on helpompaa.\u00a0<\/a>
\n(suoraan n\u00e4ilt\u00e4 sivulta luettaessa kirjanmerkit eiv\u00e4t toimi)<\/p>\n


\nL\u00e4hdeteos:<\/strong><\/p>\n

A SELECT LIBRARY OF NICENE AND POST-NICENE FATHERS OF THE CHRISTIAN CHURCH.<\/p>\n

Second Series,<\/p>\n

TRANSLATED INTO ENGLISH WITH PROLEGOMENA AND EXPLANATORY NOTES.<\/p>\n

VOLUME I- VII.<\/strong><\/p>\n

UNDER THE EDITORIAL SUPERVISION OK<\/p>\n

HENRY WAGE, D.D.,<\/p>\n

Principal of King s College, London.<\/p>\n

AND<\/p>\n

PHILIP SCHAEF, D.D., LL.D.,<\/p>\n

Professor of Church History in the Union Theology Seminary New York<\/p>\n

IN CONNECTION WITH A NUMBER OF PATRISTIC SCHOLARS OF EUROPE AND AMERICA.<\/p>\n

VOLUME XI<\/strong><\/p>\n

SULPITIUS SEVERUS.<\/p>\n

VINCENT OF LERINS.<\/p>\n

JOHN CASSIAN<\/p>\n

OXFORD:<\/p>\n

JAMES PARKER AND COMPANY.<\/p>\n

NEW YORK: THE CHRISTIAN LITERATURE COMPANY.<\/p>\n

M DCCCXCIV.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

JOHANNES KASSIANUKSEN TEOKSET<\/p>\n

PROLEGOMENA<\/p>\n

(Johdanto)<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

ESIPUHEINEEN JA HUOMAUTUKSINEEN<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

LAATINUT REV. EDGAR C. S. GIBSON, M. A., WELLSIN TEOLOGISEN KORKEAKOULUN REHTORI, SOMERSET.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

SIS\u00c4LT\u00d6:<\/strong><\/p>\n

”LUOSTARIEN S\u00c4\u00c4NN\u00d6T.\u201d<\/p>\n

PROLEGOMENA<\/a><\/p>\n

KASSIANUKSEN EL\u00c4M\u00c4<\/a>
\nKASSIANUKSEN KIRJOJEN, K\u00c4SIKIRJOITUSTEN JA EDITIOIDEN HISTORIA<\/a><\/p>\n

ESIPUHE<\/a><\/p>\n

JOHANNES KASSIANUKSEN KAKSITOISTA KIRJAA JA COENOBIA-S\u00c4\u00c4NN\u00d6IST\u00c4 JA PARANNUSKEINOT KAHDEKSAAN P\u00c4\u00c4ASIALLISEEN VIRHEESEEN<\/a><\/p>\n

KIRJA 1.<\/strong><\/p>\n

MUNKKIEN PUKEUTUMISESTA.<\/strong><\/a><\/p>\n

Luku 1. – Munkkien vy\u00f6t\u00e4r\u00f6st\u00e4.<\/a>
\n<\/strong>2 luku – Munkkien kaavusta.<\/a>
\n3 luku. – Egyptil\u00e4isten hupuista.<\/a>
\n4 luku. – Egyptil\u00e4isten tunikoista<\/a>.
\n5 luku. – Heid\u00e4n ny\u00f6reist\u00e4\u00e4n.<\/a>
\n6 luku. – Heid\u00e4n viittansa<\/a>.
\n7 luku. – Lampaan- ja vuohennahasta.<\/a>
\n\u00a08 luku. – Egyptil\u00e4isten sauvasta.<\/a>
\n9 luku. – Heid\u00e4n kengist\u00e4\u00e4n.<\/a>
\n10 luku. – Siit\u00e4, miten ilmasto-olosuhteiden tai alueen tapojen mukaan voidaan sallia muutosten tekeminen viettotavoissa.<\/a>
\n11 luku. – Hengellisest\u00e4 vy\u00f6st\u00e4 ja sen mystisest\u00e4 merkityksest\u00e4.<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

KIRJA 2. <\/strong><\/p>\n

Y\u00d6LLISI\u00c4 RUKOUKSIA JA PSALMEJA KOSKEVASTA KANONISESTA J\u00c4RJESTELM\u00c4ST\u00c4.<\/strong><\/a>
\n1. luku – Y\u00f6ajan rukousten ja psalmien kanonisesta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4.<\/a>
\n2. luku – Kaikissa maakunnissa laulettavaksi m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyjen psalmien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n eroista.<\/a>
\n3. luku. – Yhden yhten\u00e4isen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n noudattamisesta koko Egyptin alueella ja niiden valinnasta, jotka asetetaan veljien yl\u00e4puolelle.<\/a>
\n4 luku. – Kuinka koko Egyptiss\u00e4 ja Teebassa psalmien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4ksi on vahvistettu kaksitoista<\/a>
\n5 luku. – Kuinka se, ett\u00e4 psalmien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n tuli olla kaksitoista, saatiin enkelin opetuksesta.<\/a>
\nLuku 6. – Siit\u00e4 tavasta, ett\u00e4 rukouksia oli kaksitoista.<\/a>
\nLuku 7. – Heid\u00e4n rukoustapansa<\/a>.
\nLuku 8. – Psalmia seuraava rukous.<\/a>
\n\u00a09 luku. – Rukouksen ominaispiirteist\u00e4, joiden tarkempi k\u00e4sittely on varattu vanhimpien konferensseille.<\/a>
\nLuku 10. – Siit\u00e4 hiljaisuudesta ja ytimekkyydest\u00e4, jolla egyptil\u00e4iset rukoilevat kolehtia.<\/a>
\n11 luku. – J\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4, jonka mukaan egyptil\u00e4iset lausuvat psalmeja.<\/a>
\nLuku 12. – Siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 kun yksi laulaa psalmeja, muut istuvat alas jumalanpalveluksen ajaksi, ja siit\u00e4 innokkuudesta, jolla he sen j\u00e4lkeen jatkavat valvomista keljassaan aamunkoittoon asti<\/a>.
\nLuku 13. – Siit\u00e4, miksi he eiv\u00e4t saa menn\u00e4 nukkumaan y\u00f6jumalanpalveluksen j\u00e4lkeen.<\/a>
\n14 luku. – Siit\u00e4, miten he omistautuvat selleiss\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paljon ruumiilliseen ty\u00f6h\u00f6n ja rukoukseen<\/a>.
\nLuku 15. – Siit\u00e4 hienotunteisesta s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, jonka mukaan jokaisen on vet\u00e4ydytt\u00e4v\u00e4 keljaansa rukousten p\u00e4\u00e4tytty\u00e4, ja siit\u00e4, ett\u00e4 jokainen, joka tekee toisin, joutuu nuhteen kohteeksi<\/a>
\n16 luku. – Kuinka kukaan ei saa rukoilla sellaisen kanssa, joka on erotettu rukouksesta.<\/a>
\nLuku 17. – Kuinka h\u00e4nen, joka her\u00e4tt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t rukoukseen, tulee kutsua heid\u00e4t tavalliseen aikaan. <\/a>
\nLuku 18. – Kuinka he eiv\u00e4t polvistu lauantai-illasta sunnuntai-iltaan<\/a><\/p>\n

    \n
  1. KIRJA.<\/strong><\/li>\n<\/ol>\n

    P\u00c4IVITT\u00c4ISTEN RUKOUSTEN JA PSALMIEN KANONINEN J\u00c4RJESTELM\u00c4<\/strong><\/a><\/p>\n

    Luku 1. – Kolmannen, kuudennen ja yhdeks\u00e4nnen tunnin jumalanpalveluksista, joita noudatetaan Syyrian alueilla.<\/a>
    \n    Luku 2. – Siit\u00e4, miten egyptil\u00e4isten keskuudessa koko p\u00e4iv\u00e4n ajan paneudutaan rukoukseen ja psalmeihin jatkuvasti ty\u00f6n ohella, ilman tuntijakoa.<\/a>
    \n    \u00a0Luku 3. – Kuinka kaikkialla id\u00e4ss\u00e4 kolmannen-, kuudennen- ja yhdeks\u00e4nnen-hetken palvelukset p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t vain kolmeen psalmiin ja rukoukseen kumpikin; ja syyt, miksi n\u00e4m\u00e4 hengelliset toimitukset on osoitettu erityisesti n\u00e4ille tunneille.<\/a>
    \n    Luku 4. – Kuinka 1.hetken palvelusta ei ole m\u00e4\u00e4r\u00e4tty muinaisen perinteen mukaan, vaan se on aloitettu meid\u00e4n aikanamme m\u00e4\u00e4r\u00e4tyst\u00e4 syyst\u00e4.<\/a>
    \n    Luku 5. – Kuinka heid\u00e4n ei pit\u00e4isi palata nukkumaan uudelleen 1.hetekn j\u00e4lkeen.<\/a>
    \n    Luku 6. – Kuinka vanhimmat eiv\u00e4t tehneet mit\u00e4\u00e4n muutoksia muinaiseen psalmij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, kun 1.hetki otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/a>
    \n    Luku 7. – Kuinka se, joka ei tule p\u00e4ivitt\u00e4iseen rukoukseen ennen ensimm\u00e4isen psalmin loppua, ei saa astua oratorioon; mutta y\u00f6unien aikaan my\u00f6h\u00e4styminen toisen psalmin loppuun asti voidaan j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta<\/a>.
    \n    Luku 8. – Vigilia-palveluksesta, jota vietet\u00e4\u00e4n sapattia edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 iltana; sen kestosta ja tavasta, jolla sit\u00e4 vietet\u00e4\u00e4n.<\/a>
    \n    9 luku. – Siit\u00e4, miksi valvojaiset m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n sapatin koittaessa ja miksi sapattina nautitaan vapautusta paastosta koko id\u00e4ss\u00e4.<\/a>
    \n    Luku 10. – Miten on saatu aikaan, ett\u00e4 kaupungissa paastotaan sapattina.<\/a> Luku 11. – Miss\u00e4 kohdin sunnuntaina pidett\u00e4v\u00e4 jumalanpalvelus eroaa muiden p\u00e4ivien tavanomaisesta jumalanpalveluksesta. <\/a>
    \n    12. luku. – Niist\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4, joina veljille j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n illallinen, eik\u00e4 psalmia lausuta, kun he kokoontuvat aterialle, kuten on tapana p\u00e4iv\u00e4llisell\u00e4.<\/a><\/p>\n

      \n
    1. KIRJA <\/strong>
      \nLUOPUJIEN PERUSPERIAATTEISTA<\/strong>
      \n      Luku 1. – T\u00e4st\u00e4 maailmasta luopuvien koulutuksesta ja siit\u00e4, miten Tabennan ja egyptil\u00e4isten munkkien keskuudessa opetetaan niit\u00e4, jotka otetaan luostareihin.<\/a>
      \n      Luku 2. – Siit\u00e4, miten heid\u00e4n keskuudessaan miehet pysyv\u00e4t luostareissa jopa \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen vanhuuteen asti.<\/a>
      \n      Luku 3. – Siit\u00e4 koettelemuksesta, jolla luostariin otettavaksi tuleva koetellaan.<\/a> Luku 4. – Siit\u00e4, miksi luostariin otettavat eiv\u00e4t saa tuoda mukanaan mit\u00e4\u00e4n.<\/a> Luku 5. – Siit\u00e4, miksi niiden, jotka luopuvat maailmasta, kun heid\u00e4t otetaan vastaan luostareihin, on j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 omat vaatteensa pois ja abba pukee heid\u00e4t toisiin vaatteisiin.<\/a>
      \n      Luku 6. – Syy siihen, miksi luopujien vaatteet, joilla he liittyiv\u00e4t luostariin, s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n hoitajan toimesta.<\/a>
      \n      Luku 7. – Syy siihen, miksi luostariin otetut eiv\u00e4t saa heti sekaantua veljien seuraan, vaan heid\u00e4t pannaan ensin vierastaloon.<\/a>
      \n      Luku 8. – Niist\u00e4 harjoituksista, joissa junioreita ensin harjoitellaan, jotta he tulisivat taitaviksi voittamaan kaikki halunsa.<\/a>
      \n      Luku 9. – Syy, miksi junioreita kehotetaan olemaan salaamatta mit\u00e4\u00e4n ajatuksiaan senioreilta.<\/a>
      \n      Luku 10. – Kuinka perusteellista on junioreiden kuuliaisuus my\u00f6s niiss\u00e4 asioissa, jotka ovat yhteisen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden asioita.<\/a>
      \n      Luku.11 – Mink\u00e4laista ruokaa pidet\u00e4\u00e4n heid\u00e4n keskuudessa suurimpana herkkuna.<\/a>
      \n      Luku 12. – Miten he j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t kaikenlaiset ty\u00f6t kesken, kun joku koputtaa ovelle, koska he haluavat innokkaasti vastata heti.<\/a>
      \n      Luku 13. – Kuinka v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 joku sanoo, ett\u00e4 jokin asia, vaikka se olisi kuinka v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen, on h\u00e4nen omaansa.<\/a>
      \n      Luku 14. – Vaikka jokaisen ty\u00f6ll\u00e4 kertyisi suuri rahasumma, kukaan ei saa silti uskaltaa ylitt\u00e4\u00e4 kohtuulliseksi m\u00e4\u00e4ritelty\u00e4 rajaa.<\/a>
      \n      Luku 15. – Liiallisesta omistamisen halusta keskuudessamme.<\/a>
      \n      Luku 16. – Erilaisia moitteita koskevista s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4.<\/a>
      \n      Luku 17. – Niist\u00e4, jotka ottivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n suunnitelman, jonka mukaan pyh\u00e4t oppitunnit luetaan kinobiassa veljien sy\u00f6dess\u00e4, ja siit\u00e4 tiukasta hiljaisuudesta, jota egyptil\u00e4isten keskuudessa noudatetaan.<\/a>
      \n      Luku18. – Siit\u00e4, kuinka on vastoin s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, ett\u00e4 kukaan ei saa ottaa mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 tai juotavaa kuin yhteisess\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4.<\/a>
      \n      Luku 19. – Kuinka kaikkialla Palestiinassa ja Mesopotamiassa veljet suorittavat p\u00e4ivitt\u00e4in jumalanpalveluksen.<\/a>
      \n      Luku 20. – Niist\u00e4 kolmesta linssipavusta, jotka taloudenhoitaja l\u00f6ysi.<\/a>
      \n      Luku 21. – Joidenkin veljien oma-alotteisesta palvelusta.<\/a>
      \n      Luku 22. – Egyptil\u00e4isten j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4, joka on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty veljien p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 harjoitusta varten.<\/a>
      \n      Luku 23. – Abba Johanneksen kuuliaisuudesta, jonka kautta h\u00e4nelle suotiin jopa profetoimisen armo.<\/a>
      \n      Luku 24. – Kuivasta kepist\u00e4, jota abbedissa Johannes vanhemman k\u00e4skyst\u00e4 kasteli jatkuvasti, ik\u00e4\u00e4n kuin se kasvaisi.<\/a>
      \n      Luku 25. – Ainutlaatuisesta \u00f6ljymaljakosta, jonka abba Johannes heitti pois vanhemman k\u00e4skyst\u00e4.<\/a>
      \n      Luku 26. – Siit\u00e4, kuinka abba Johannes totteli senioriaan yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vieritt\u00e4\u00e4 valtavaa kive\u00e4, jota suuri joukko miehi\u00e4 ei kyennyt liikuttamaan. <\/a>
      \n      Luku 27. – Abba Patermukiuksen n\u00f6yryydest\u00e4 ja kuuliaisuudesta, jota h\u00e4n ei ep\u00e4r\u00f6inyt osoittaa t\u00e4ydelliseksi heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 pienen poikansa jokeen vanhuksensa k\u00e4skyst\u00e4.<\/a>
      \n      Luku 28. – Kuinka abba Patermukiuksesta paljastui, ett\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt Aabrahamin teon, ja kuinka saman apotin kuoltua Patermukius siirtyi luostarin johtoon.<\/a>
      \n      Luku 29. – Er\u00e4\u00e4n veljen kuuliaisuudesta, joka apotin k\u00e4skyst\u00e4 kuljetti julkisesti kymmenen koria ja myi niit\u00e4 v\u00e4hitt\u00e4ismyynniss\u00e4.<\/a>
      \n      Luku 30. – Abba Pinufiuksen n\u00f6yryydest\u00e4, kun h\u00e4n j\u00e4tti hyvin kuuluisan kinobian, jonka puheenjohtajana h\u00e4n toimi presbyteerin\u00e4, ja etsi alistumisen rakkaudesta kaukaisen luostarin, jossa h\u00e4net voitiin ottaa vastaan noviisiksi.<\/a>
      \n      Luku 31. – Kuinka abba Pinufius, kun h\u00e4net tuotiin takaisin luostariinsa, j\u00e4i sinne v\u00e4h\u00e4ksi aikaa ja pakeni sitten j\u00e4lleen Syyrian Palestiinan alueille.<\/a>
      \n      Luku 32. – Mink\u00e4 kehotuksen sama abba Pinufius antoi er\u00e4\u00e4lle veljelle, jonka h\u00e4n otti luostariinsa meid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4 ollessamme.<\/a>
      \n      Luku 33. – Kuinka on niin, ett\u00e4 aivan kuten suuri palkkio kuuluu sille munkille, joka ty\u00f6skentelee isien m\u00e4\u00e4r\u00e4ysten mukaan, niin my\u00f6s joutilaalle on langetettava rangaistus; ja siksi ket\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 ottaa luostariin liian helposti.<\/a>
      \n      \u00a0Luku 34. – Siit\u00e4, miten luopumisemme ei ole muuta kuin siveydenharjoitusta ja Ristiinnaulitun kuvaa.<\/a>
      \n      Luku 35. – Kuinka Herran pelko on meid\u00e4n ristimme.<\/a>
      \n      Luku 36. – Kuinka luopumisemme maailmasta on hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4, jos olemme j\u00e4lleen kietoutuneet niihin asioihin, joista olemme luopuneet.<\/a>
      \n      Luku 37. – Kuinka paholainen aina vaanii loppuamme ja kuinka meid\u00e4n tulee jatkuvasti varoa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/a>
      \n      Luku 38. – Luopujan valmistautumisesta kiusausta vastaan ja niist\u00e4 harvoista, jotka ovat j\u00e4ljittelyn arvoisia.<\/a>
      \n      Luku 39. – Siit\u00e4, miten meid\u00e4n tulisi nousta kohti t\u00e4ydellisyytt\u00e4, jolloin voimme sen j\u00e4lkeen nousta Jumalan pelosta rakkauteen<\/a>.
      \n      Luku 40. – Ett\u00e4 munkkien ei pid\u00e4 etsi\u00e4 esimerkkej\u00e4 t\u00e4ydellisyydest\u00e4 monista esimerkeist\u00e4, vaan yhdest\u00e4 tai hyvin harvoista.<\/a>
      \n      Luku 41. – Mink\u00e4laisia heikkouksia jonkun, joka el\u00e4\u00e4 kinobiassa, tulisi osoittaa. <\/a>
      \n      Luku 42. – Kuinka munkin ei tulisi etsi\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden siunausta omassa tapauksessaan toisten hyveiden seurauksena, vaan pikemminkin oman pitk\u00e4n k\u00e4rsimyksens\u00e4 seurauksena.<\/a>
      \n      Luku 43. – Yhteenveto selityksest\u00e4, miten munkki voi nousta kohti t\u00e4ydellisyytt\u00e4.<\/a><\/li>\n
    2. KIRJA.<\/strong>
      \n      AHMIMISEN HENGEST\u00c4.<\/strong><\/a>
      \n      Luku 1. – Siirtyminen munkkien perusperiaatteista taisteluun kahdeksaa p\u00e4\u00e4virhett\u00e4 vastaan.<\/a>
      \n      Luku 2. – Kuinka n\u00e4iden vikojen aiheuttajat, jotka l\u00f6ytyv\u00e4t jokaisesta, ovat kaikkien huomaamatta; ja kuinka tarvitsemme Herran apua niiden suunnitelmalliseksi tekemiseen.<\/a>
      \n      Luku 3. – Kuinka ensimm\u00e4inen taistelumme on k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 ahmimisen henke\u00e4 vastaan; ts. mielihyv\u00e4n nautintoja vastaan.<\/a>
      \n      Luku 4. \u2013 Abba Antoniuksen todistus, jossa h\u00e4n opettaa, ett\u00e4 jokaista hyveellisyytt\u00e4 on etsitt\u00e4v\u00e4 silt\u00e4, jolla se on erityisess\u00e4 m\u00e4\u00e4rin hallussaan.<\/a> Luku 5. – Kuinka kaikki eiv\u00e4t voi noudattaa yht\u00e4 ja samaa paastos\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4. <\/a>Luku 6. – Ett\u00e4 mieli ei huumaannu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n viinist\u00e4.<\/a>
      \n      Luku 7. – Kuinka ruumiillisen heikkouden ei tarvitse h\u00e4irit\u00e4 syd\u00e4men puhtautta.<\/a>
      \n      Luku 8. – Miten ruoka tulisi ottaa huomioon t\u00e4ydellisen pid\u00e4ttyv\u00e4isyyden tavoitteen kannalta<\/a>
      \n      Luku 9. – Suoritettavan kurituksen mittasuhteista ja paastoamisen keinoista.<\/a> Luku 10. – Siit\u00e4, ett\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytyminen ruoasta ei itsess\u00e4\u00e4n riit\u00e4 ruumiillisen ja henkisen puhtauden s\u00e4ilytt\u00e4miseen.<\/a>
      \n      Luku 11. – Ett\u00e4 ruumiillisia himoja ei sammuteta muuten kuin kitkem\u00e4ll\u00e4 paheet kokonaan pois.<\/a>
      \n      Luku 12. – Ett\u00e4 hengellisess\u00e4 kilvoittelussamme meid\u00e4n tulisi ottaa mallia lihallisesta kilvoittelusta.<\/a>
      \n      Luku 13. – Ett\u00e4 emme voi ryhty\u00e4 sis\u00e4isen ihmisen taisteluun, ellemme ole vapautuneet ahmimisen paheesta<\/a>.
      \n      Luku 14. – Kuinka ahmimishalut voidaan voittaa.<\/a>
      \n      Luku 15. – Kuinka munkin on aina pyritt\u00e4v\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 puhtaus.<\/a>
      \n      Luku 16. – Kuinka munkin ei pid\u00e4 olympialaisten kisojen tapaan yritt\u00e4\u00e4 hengellisi\u00e4 kamppailuja, ellei h\u00e4n ole voittanut taisteluita lihasta.<\/a>
      \n      Luku 17. – Ett\u00e4 hengellisen taistelun perusta ja pohja on luotava ahmimisen vastaisessa taistelussa.<\/a>
      \n      Luku 18. – Erilaisten taistelujen ja voittojen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, joiden kautta autuaat apostolit ylsiv\u00e4t korkeimman taistelun kruunuun.<\/a>
      \n      Luku 19. – Ett\u00e4 Kristuksen urheilija, niin kauan kuin h\u00e4n on ruumiissa, ei ole koskaan ilman taistelua.
      \nLuku 20.-Kuinka munkin ei pid\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 sopivia aikoja ruoan ottamiselle, jos h\u00e4n haluaa edet\u00e4 sis\u00e4isten ristiriitojen kamppailussa<\/a>
      \n      Luku 21. – Munkin sis\u00e4isest\u00e4 rauhasta ja hengellisest\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymisest\u00e4.<\/a> Luku 22. – Siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 harjoittaa ruumiillista pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4, jotta voisimme t\u00e4m\u00e4n paaston kautta saavuttaa syd\u00e4men puhtauden<\/a>.
      \n      Luku 23. – Mink\u00e4lainen munkin ruoan tulisi olla.<\/a>
      \n      Luku 24. – Kuinka Egyptiss\u00e4 n\u00e4imme, ett\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4inen paasto rikottiin ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 saapumisen yhteydess\u00e4.<\/a>
      \n      Luku 25. – Er\u00e4\u00e4n vanhan miehen pid\u00e4tt\u00e4ytymisest\u00e4, joka otti ruokaa kuusi kertaa niin niukasti, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli yh\u00e4 n\u00e4lk\u00e4.<\/a>
      \n      Luku 26. – Er\u00e4\u00e4st\u00e4 toisesta vanhuksesta, joka ei koskaan ottanut ruokaa yksin keljassaan.<\/a>
      \n      Luku 27. – Mit\u00e4 kaksi abbaa, Poesius ja Johannes, sanoivat innokkuutensa hedelmist\u00e4.<\/a>
      \n      Luku 28. – Oppitunnit ja esimerkki, jotka abba Johannes j\u00e4tti kuollessaan opetuslapsilleen.<\/a>
      \n      Luku 29. – Abba Machetesista, joka ei koskaan nukkunut hengellisten konferenssien aikana, mutta meni aina nukkumaan maallisten kertomusten aikana.<\/a>
      \n      Luku 30. – Saman vanhan miehen sanonta siit\u00e4, ettei pid\u00e4 tuomita ket\u00e4\u00e4n.<\/a> Luku 31. – Saman vanhuksen moitteesta, kun h\u00e4n n\u00e4ki, miten veljet meniv\u00e4t y\u00f6ll\u00e4 nukkumaan.<\/a>
      \n      Luku 32. – Kirjeist\u00e4, jotka poltettiin lukematta.<\/a>
      \n      Luku 33. – Er\u00e4\u00e4n kysymyksen ratkaisusta, jonka abba Theodoros sai rukoilemalla.<\/a>
      \n      Luku 34. – Saman vanhuksen sanonnasta, jonka kautta h\u00e4n opetti, mill\u00e4 ponnistuksilla munkki voi hankkia Raamatun tuntemuksen.<\/a>
      \n      Luku 35. – Saman vanhan moitteesta, kun h\u00e4n oli tullut keljaani keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4<\/a>. Luku 36. – Kuvaus Diolcosin autiomaasta, jossa erakot asuvat.<\/a>
      \n      Luku 37. -Keljoista, jotka abba Arkebius luovutti meille kalusteineen<\/a>. Luku 38. – Samainen Archebius maksoi \u00e4itins\u00e4 velan omilla t\u00f6ill\u00e4\u00e4n.<\/a>
      \n      Luku 39. – Er\u00e4\u00e4n vanhuksen kikkailusta, jonka avulla abba Simeonille l\u00f6ytyi ty\u00f6t\u00e4, kun h\u00e4nell\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4.<\/a>
      \n      Luku 40. – Pojista, jotka toivat sairaalle miehelle viikunoita ja kuolivat er\u00e4maassa n\u00e4lk\u00e4\u00e4n maistamatta niit\u00e4.<\/a>
      \n      Luku 41. – Abba Makariuksen sanonta munkin k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4, kun h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4ytyy kuin sellainen, jonka oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 el\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, ja kuin sellainen, joka oli p\u00e4ivitt\u00e4in kuoleman partaalla<\/a>.<\/li>\n<\/ol>\n

       <\/p>\n

        \n
      1. KIRJA.<\/strong> HAUREUDEN HENGEST\u00c4<\/strong><\/a>.<\/strong><\/li>\n
      2. KIRJA<\/strong>. AHNEUDEN HENGEST\u00c4.<\/strong><\/a>
        \n        Luku 1. – Kuinka sodank\u00e4yntimme ahneuden kanssa on vierasta ja kuinka t\u00e4m\u00e4 vika ei ole ihmisess\u00e4 luonnollinen, niin kuin muut viat ovat<\/a>.
        \n        Luku 2. – Kuinka vaarallinen on ahneuden tauti.<\/a>
        \n        Luku 3. – Mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 on niist\u00e4 paheista, jotka ovat meille luonnollisia. <\/a>
        \n        Luku 4. – Ett\u00e4 voimme sanoa, ett\u00e4 meiss\u00e4 on joitakin luonnollisia vikoja, ilman ett\u00e4 teemme v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 Luojaa kohtaan.<\/a>
        \n        Luku 5. – Niist\u00e4 virheist\u00e4, jotka syntyv\u00e4t omasta syyst\u00e4mme, ilman luonnollisia impulsseja.<\/a>
        \n        Luku 6. – Kuinka vaikea ahneuden pahaa on karkottaa, kun siihen kerran on my\u00f6nnytty.<\/a>
        \n        Luku 7. – L\u00e4hteest\u00e4, josta ahneus kumpuaa, ja niist\u00e4 pahuuksista, joiden \u00e4iti se itse on.<\/a>
        \n        Luku 8. – Kuinka ahneus on este kaikille hyveille.<\/a>
        \n        Luku 9. – Kuinka munkki, jolla on rahaa, ei voi pysy\u00e4 luostarissa.<\/a>
        \n        Luku 10. – Niist\u00e4 vaivoista, joita luostarista karkaavalla on ahneuden vuoksi kestett\u00e4v\u00e4, vaikka h\u00e4nell\u00e4 oli ennen tapana nurista pienimmist\u00e4kin teht\u00e4vist\u00e4.<\/a> Luku 11. – Siit\u00e4, ett\u00e4 kukkaron s\u00e4ilytt\u00e4misen varjolla on etsitt\u00e4v\u00e4 naisia asumaan heid\u00e4n kanssaan.<\/a>
        \n        Luku 12. – Esimerkki haaleasta munkista, joka on joutunut ahneuden pauloihin<\/a>.
        \n        Luku 13. – Mit\u00e4 vanhukset (eiderit) kertovat nuoremmille syntien riisumisesta.\u00a0 <\/a>
        \n        Luku 14. – Esimerkkej\u00e4, jotka osoittavat, ett\u00e4 ahneuden tauti on kolminkertainen.<\/a>
        \n        Luku 15. – Erosta sen v\u00e4lill\u00e4, joka luopuu maailmasta huonosti, ja sen v\u00e4lill\u00e4, joka ei luovu siit\u00e4 lainkaan.<\/a>
        \n        Luku 16. – Auktoriteetista, jonka alle suojautuvat ne, jotka vastustavat tavaroistaan riisumista.<\/a>
        \n        Luku 17. – Apostoleista ja alkukirkosta luopumisesta.<\/a>
        \n        Luku 18. – Siit\u00e4, ett\u00e4 jos haluamme j\u00e4ljitell\u00e4 apostoleja, meid\u00e4n ei pid\u00e4 el\u00e4\u00e4 omien ohjeidemme mukaan, vaan seurata heid\u00e4n esimerkki\u00e4\u00e4n.<\/a>
        \n        Luku 19. – Piispa Basileios Suuren sanonta, joka on suunnattu Synkletiusta vastaan.<\/a>
        \n        Luku 20. – Kuinka halveksittavaa on joutua ahneuden valtaan.<\/a>
        \n        Luku 21. – Miten ahneus voidaan voittaa.<\/a>
        \n        Luku 22. – Ett\u00e4 sellaista, jolla ei todellisuudessa ole rahaa, voidaan silti pit\u00e4\u00e4 ahneena.<\/a>
        \nLuku 23. – Esimerkki Juudaksen tapauksesta.<\/a>
        \n        Luku 24. – Sit\u00e4, ett\u00e4 ahneutta ei voi voittaa muuten kuin riisumalla itsens\u00e4 kaikesta<\/a>.
        \n        Luku 25. – Ananiaksen ja Sapphiran sek\u00e4 Juudaksen kuolemasta, jonka he kokivat ahneuden vaikutuksesta.<\/a>
        \n        Luku 26. – Siit\u00e4, ett\u00e4 ahneus aiheuttaa sieluun hengellisen spitaalin.<\/a>
        \n        Luku 27. – Raamatun todisteita, joiden avulla t\u00e4ydellisyyteen pyrkiv\u00e4\u00e4 opetetaan olemaan ottamatta takaisin sit\u00e4, mist\u00e4 h\u00e4n on luopunut<\/a>
        \n        Luku 28. – Ett\u00e4 voiton ahneudesta voi saavuttaa vain riisumalla itsens\u00e4 kaikesta.<\/a>
        \n        Luku 29. – Miten munkki voi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 k\u00f6yhyytens\u00e4.<\/a>
        \n        Luku 30. – L\u00e4\u00e4kkeet ahneuden tautia vastaan. <\/a>
        \n        Luku 31. – Ett\u00e4 kukaan ei voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon ahneudesta, ellei h\u00e4n pysy kinobiassa; ja miten siell\u00e4 voi pysy\u00e4.<\/a><\/li>\n
      3. KIRJA. <\/strong><\/li>\n<\/ol>\n

        VIHAN HENGEST\u00c4.<\/strong>
        \n        Luku 1. – Kuinka nelj\u00e4s taistelumme on vihan synti\u00e4 vastaan ja kuinka paljon pahaa t\u00e4m\u00e4 intohimo tuottaa<\/a>
        \n        Luku 2. – Niist\u00e4, jotka sanovat, ett\u00e4 viha ei ole vahingollista, jos olemme vihaisia niille, jotka tekev\u00e4t v\u00e4\u00e4rin, koska Jumalan itsens\u00e4 sanotaan olevan vihainen.<\/a>
        \n        Luku 3. – Niist\u00e4 asioista, joita Jumalasta puhutaan antropomorfisesti.<\/a>
        \nLuku 4. –         Miss\u00e4 mieless\u00e4 meid\u00e4n tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ne intohimot ja inhimilliset taidot, jotka liitet\u00e4\u00e4n muuttumattomaan ja ruumiittomaan Jumalaan<\/a>
        \n        Luku 5. – Kuinka munkin tulee olla rauhallinen<\/a>
        \n        Luku 6. – Oikeudenmukaisesta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 vihan intohimosta.<\/a>
        \n        Luku 7. – Siit\u00e4 ainoasta tapauksesta, jossa viha on meille hy\u00f6dyksi.<\/a>
        \n        Luku 8. – Tapauksia siunatun Daavidin el\u00e4m\u00e4st\u00e4, joissa viha oli oikein koettu.<\/a> Luku 9. – Vihasta, joka tulisi kohdistaa itse\u00e4mme kohtaan.<\/a>
        \n        Luku 10. – Auringosta, josta sanotaan, ett\u00e4 sen ei pid\u00e4 laskeutua vihasi p\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/a> Luku 11. – Niist\u00e4, joiden vihalle ei edes auringon lasku aseta rajaa<\/a>.
        \n        Luku 12. – Kuinka on kiukun ja vihan loppu, jos ihminen toteuttaa sit\u00e4 niin pitk\u00e4lle kuin voi.<\/a>
        \n        Luku 13. -Ett\u00e4 meid\u00e4n ei pid\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vihaa edes hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/a>
        \n        Luku 14. – Sovinnosta veljemme kanssa.<\/a>
        \n        Luku 15. – Kuinka vanha laki kitkee vihan paitsi teoista my\u00f6s ajatuksista. <\/a>\u00a0Luku 16. – Kuinka hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4 on niiden vet\u00e4ytyminen, jotka eiv\u00e4t luovu huonoista tavoistaan<\/a>.
        \n        Luku 17. – Ett\u00e4 syd\u00e4memme rauha ei riipu toisen tahdosta, vaan on omasta hallinnastamme.<\/a>
        \n        Luku 18. – Siit\u00e4, mill\u00e4 innolla meid\u00e4n tulisi pyrki\u00e4 er\u00e4maahan, ja siit\u00e4, miss\u00e4 asioissa edistymme siell\u00e4.<\/a>
        \n        Luku 19. -Mielikuva, joka auttaa muodostamaan mielipiteen niist\u00e4, jotka ovat k\u00e4rsiv\u00e4llisi\u00e4 vain silloin, kun kukaan ei koettele heit\u00e4.<\/a>
        \n        Luku 20. – Miten viha tulisi evankeliumin mukaan karkottaa.<\/a>
        \n        Luku 21. – Pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n hyv\u00e4ksy\u00e4 lis\u00e4ys \u201dilman syyt\u00e4\u201d siihen, mit\u00e4 evankeliumissa kirjoitetaan: \u201djoka vihastuu veljeens\u00e4\u201d jne.<\/a>
        \n        Luku 22. – Keinot, joilla voimme kitke\u00e4 vihan syd\u00e4mest\u00e4mme.<\/a><\/p>\n

         <\/p>\n

          \n
        1. KIRJA.<\/strong>
          \nMASENNUKSEN HENGEST\u00c4.<\/strong>
          \n          Luku 1. – Kuinka viides taistelumme on alakuloisuuden henke\u00e4 vastaan ja siit\u00e4 vahingosta, jota se aiheuttaa sielullemme.<\/a>
          \n          Luku 2. – Siit\u00e4, miten huolella masennuksen sairautta on parannettava.<\/a>
          \n          Luku 3. – Mihin voidaan verrata sielua, joka joutuu masennuksen hy\u00f6kk\u00e4ysten saaliiksi.<\/a>
          \n          Luku 4. – Mist\u00e4 ja mill\u00e4 tavoin alakuloisuus syntyy.<\/a>
          \n          Luku 5. – Ett\u00e4 h\u00e4iri\u00f6t eiv\u00e4t aiheudu meiss\u00e4 muiden ihmisten vioista vaan omistamme<\/a>
          \n          Luku 6. – Ett\u00e4 kukaan ei tule surulliseksi \u00e4killisest\u00e4 lankeemuksesta, vaan tuhoutuu lankeamalla pitk\u00e4n huolimattomuuden seurauksena.<\/a>
          \n          Luku 7. – Ett\u00e4 meid\u00e4n ei pid\u00e4 luopua kanssak\u00e4ymisest\u00e4 veljiemme kanssa pyrkiess\u00e4mme t\u00e4ydellisyyteen, vaan meid\u00e4n on pikemminkin jatkuvasti viljelt\u00e4v\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveellisyytt\u00e4.<\/a>
          \n          Luku 8. – Ett\u00e4 jos olemme parantaneet luonnettamme, meid\u00e4n on mahdollista tulla toimeen kaikkien kanssa.<\/a>
          \n          Luku 9. – Toisenlaisesta masennuksesta, joka tuottaa ep\u00e4toivoa pelastuksesta.<\/a> Luku 10. – Ainoa asia, jossa masennus on meille hy\u00f6dyksi.<\/a>
          \n          Luku 11. – Kuinka voimme p\u00e4\u00e4tell\u00e4, mik\u00e4 on hy\u00f6dyllist\u00e4 ja Jumalan mukaista murhetta ja mik\u00e4 pirullista ja tappavaa.<\/a>
          \n          Luku 12. – Ett\u00e4 lukuun ottamatta sit\u00e4 tervett\u00e4 surua, joka syntyy kolmella tavalla, kaikkea surua ja masennusta on vastustettava vahingollisena.<\/a>
          \n          Luku 13. – Keinot, joilla voimme kitke\u00e4 alakuloisuuden syd\u00e4mest\u00e4mme.<\/a><\/li>\n
        2. KIRJA. <\/strong><\/li>\n<\/ol>\n

          ACEDIAN (v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden)HENGEST\u00c4.<\/strong><\/a>
          \n          Luku 1. \u2013 Miten kuudes taistelumme on apatian \u00a0\u00a0henke\u00e4 vastaan ja mik\u00e4 on sen luonne.<\/a>
          \n          Luku 2. – Kuvaus acediasta ja siit\u00e4, miten se hiipii munkin syd\u00e4meen, sek\u00e4 siit\u00e4, millaista vahinkoa se aiheuttaa sielulle.<\/a>
          \n          Luku 3. – Eri tavoista, joilla acedia voittaa munkin.<\/a>
          \n          Luku 4. – Kuinka acedia est\u00e4\u00e4 mielt\u00e4 kaikelta hyveiden mietiskelylt\u00e4.<\/a>
          \n          Luku 5. – Kuinka acedian hy\u00f6kk\u00e4ys on kaksitahoinen.<\/a>
          \n          Luku 6. – Kuinka vahingollisia ovat acedian vaikutukset.<\/a>
          \n          Luku 7. – Apostolin todistukset acedian hengest\u00e4.<\/a>
          \n          Luku 8. – Ett\u00e4 se on varmasti levoton, joka ei tyydy omien k\u00e4siens\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n.<\/a> Luku 9. – Ett\u00e4 ei ainoastaan apostoli, vaan my\u00f6s ne, jotka olivat h\u00e4nen kanssaan, tekiv\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 omin k\u00e4sin.<\/a>
          \n          \u00a0Luku 10. – Ett\u00e4 apostoli t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 teki ty\u00f6t\u00e4 omin k\u00e4sin, jotta h\u00e4n antaisi meille esimerkin ty\u00f6st\u00e4.<\/a>
          \n          Luku 11. – Ett\u00e4 h\u00e4n saarnasi ja opetti ihmisi\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4, ei ainoastaan esimerkill\u00e4\u00e4n vaan my\u00f6s sanoillaan.<\/a>
          \n          Luku 12. – H\u00e4nen sanomastaan: \u201dJos joku ei tahdo tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, ei h\u00e4n saa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sy\u00f6d\u00e4.<\/a>
          \n          Luku 13. – H\u00e4nen sanoistaan: \u201dOlemme kuulleet, ett\u00e4 jotkut teist\u00e4 vaeltavat ep\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/a>
          \n          Luku 14. – Kuinka ruumiillinen ty\u00f6 ehk\u00e4isee monia vikoja.<\/a>
          \n          Luku 15. – Kuinka yst\u00e4v\u00e4llisyytt\u00e4 tulisi osoittaa jopa joutilaille ja huolimattomille.<\/a>
          \n          Luku 16. – Miten meid\u00e4n tulisi varoittaa niit\u00e4, jotka tekev\u00e4t v\u00e4\u00e4rin, ei vihasta vaan rakkaudesta.<\/a>
          \n          Luku 17. – Erilaisia kohtia, joissa apostoli julistaa, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, tai joissa osoitetaan, ett\u00e4 h\u00e4n itse teki ty\u00f6t\u00e4.<\/a>
          \n          Luku 18. – Ett\u00e4 apostoli teki sen, mink\u00e4 h\u00e4n uskoi riitt\u00e4v\u00e4n h\u00e4nelle ja muille, jotka olivat h\u00e4nen kanssaan.<\/a>
          \n          Luku 19. – Miten meid\u00e4n tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sanat: \u201dOn autuaampaa antaa kuin ottaa\u201d.\u201d<\/a>
          \n          Luku 20. – Er\u00e4\u00e4st\u00e4 laiskasta veljest\u00e4, joka yritti taivutella muita j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n luostarin<\/a>.
          \n          Luku 21. – Erilaisia kohtia Salomonin kirjoituksista acediaa vastaan<\/a>.
          \n          Luku 22. – Siit\u00e4, kuinka Egyptiss\u00e4 olevat veljet tekev\u00e4t k\u00e4sill\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4, ei ainoastaan omien tarpeidensa tyydytt\u00e4miseksi vaan my\u00f6s vankilassa olevien palvelemiseksi.<\/a>
          \n          Luku 23. – Ett\u00e4 joutilaisuus on syy siihen, miksi l\u00e4nness\u00e4 ei ole luostareita munkkeja varten.<\/a>
          \n          Luku 24. – Abba Paavalista, joka poltti joka vuosi tulella kaikki k\u00e4sity\u00f6ns\u00e4.<\/a> Luku 25. – Abba Mooseksen sanat, jotka h\u00e4n sanoi minulle acedian parantamisesta.<\/a><\/p>\n

            \n
          1. KIRJA.<\/strong>
            \n            TURHAMAISUUDEN HENGEST\u00c4.<\/strong><\/a>
            \n            Luku 1. – Kuinka seitsem\u00e4s taistelumme on turhamaisuuden henke\u00e4 vastaan, ja mik\u00e4 on sen luonne.<\/a>
            \n            Luku 2. – Miten turhamaisuus hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 munkkia vastaan, ei ainoastaan h\u00e4nen lihalliselta, vaan my\u00f6s h\u00e4nen hengellisel\u00e4 puolellaan.<\/a>
            \n            Luku 3. – Kuinka monissa muodoissa turhamaisuus esiintyy.<\/a>
            \n            Luku 4. – Kuinka turhamaisuus hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 munkin kimppuun oikealla ja vasemmalla puolella.<\/a>
            \n            Luku 5. – Vertailu, joka osoittaa turhan kunnian luonteen.<\/a>
            \n            Luku 6. – Ett\u00e4 turhasta kunniasta ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 kokonaan eroon yksin\u00e4isyyden eduilla.<\/a>
            \n            Luku 7. – Kuinka turha kunnia, kun se on voitettu, nousee j\u00e4lleen kiihke\u00e4mp\u00e4n\u00e4 kuin koskaan taisteluun.<\/a>
            \n            Luku 8. – Kuinka kopeus ei h\u00e4lvene autiomaassa eik\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntymisen my\u00f6t\u00e4.<\/a>
            \n            Luku 9. – Ett\u00e4 turha kunnia on sit\u00e4kin vaarallisempi, kun se sekoittuu hyveisiin.<\/a>
            \n            Luku 10. – Esimerkki siit\u00e4, kuinka kuningas Hiskia kukistui kateuden nuolella<\/a>
            \n            Luku 11. -Kuningas Ussian tapaus, joka joutui saman taudin valtaan.<\/a>
            \n            Luku 12. -Useita todisteita kerskailua vastaan.<\/a>
            \n            Luku 13. – Tavoista, joilla turhamaisuus hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 munkin kimppuun.<\/a>
            \n            Luku 14. – Miten se vihjaa siihen, ett\u00e4 ihminen voi pyrki\u00e4 pappeusasteisiin<\/a>
            \n            Luku 15. – Miten turhamainen kunnianhimo huumaa mielen.<\/a>
            \n            Luku 16.-Siit\u00e4, jonka esimies l\u00f6ysi keljasta turhanp\u00e4iv\u00e4isen kunnianhimon harhaanjohtamana<\/a>
            \n            Luku 17. – Kuinka vikoja ei voi parantaa, ellei niiden juuria ja syit\u00e4 ole l\u00f6ydetty.<\/a>
            \n            Luku 18. – Kuinka munkin tulee v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 naisia ja piispoja.<\/a>
            \n            Luku 19. – L\u00e4\u00e4kkeet, joilla voimme voittaa turhamaisuuden.<\/a><\/li>\n<\/ol>\n

            KIRJA 12.<\/strong>
            \n            YLPEYDEN HENGEST\u00c4.<\/strong><\/a>
            \n            Luku 1. – Kuinka kahdeksan taisteluamme on ylpeyden henke\u00e4 vastaan, ja sen luonteesta.<\/a>
            \n            Luku 2. – Kuinka ylpeytt\u00e4 on kahdenlaista.<\/a>
            \n            Luku 3. – Kuinka ylpeys on yht\u00e4 tuhoisaa kaikille hyveille.<\/a>
            \n            Luku 4. – Kuinka ylpeyden vuoksi Lucifer muuttui arkkienkelist\u00e4 paholaiseksi.<\/a>
            \n            Luku 5. – Ett\u00e4 ylpeydest\u00e4 kumpuaa kannustimet kaikkiin synteihin.<\/a>
            \n            Luku 6. – Ett\u00e4 ylpeyden synti on taistelun todellisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 viimeinen, mutta ajallisesti ja alkuper\u00e4lt\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4inen.<\/a>
            \n            Luku 7. -Ett\u00e4 ylpeyden pahuus on niin suuri, ett\u00e4 sill\u00e4 on oikeutetusti jopa Jumala itse vastustajanaan.<\/a>
            \n            Luku 8. – Kuinka Jumala on tuhonnut paholaisen ylpeyden n\u00f6yryyden hyveell\u00e4, ja eri kohdat todisteena t\u00e4st\u00e4.<\/a>
            \n            Luku 9. – Miten mekin voimme voittaa ylpeyden.<\/a>
            \n            Luku 10. – Kuinka kukaan ei voi saavuttaa t\u00e4ydellist\u00e4 hyveellisyytt\u00e4 ja luvattua autuutta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n omin voimin.<\/a>
            \n            Luku 11. – Varkaan ja Daavidin tapaus sek\u00e4 meid\u00e4n kutsumuksemme Jumalan armon havainnollistamiseksi.<\/a>
            \n            Luku 12. – Mik\u00e4\u00e4n paha ei ole sen arvoinen, ett\u00e4 sit\u00e4 verrattaisiin luvattuun autuuteen.<\/a>
            \n            Luku 13. – Vanhusten opetus puhtauden hankkimisen menetelm\u00e4st\u00e4.<\/a>
            \n            Luku 14. – Siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan apu annetaan niille, jotka tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4.<\/a>
            \n            Luku 15. – Kenelt\u00e4 voimme oppia t\u00e4ydellisyyden tien.<\/a>
            \n            Luku 16. – Ett\u00e4 emme voi edes ponnistella t\u00e4ydellisyyden saavuttamiseksi ilman Jumalan armoa ja innoitusta.<\/a>
            \n            Luku 17. – Erilaisia kohtia, jotka osoittavat selv\u00e4sti, ettemme voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pelastukseemme kuuluvaa ilman Jumalan apua. <\/a>
            \n            Luku 18. -Kuten meit\u00e4 suojelee Jumalan armo, ei ainoastaan luonnollisessa tilassamme, vaan my\u00f6s h\u00e4nen p\u00e4ivitt\u00e4isess\u00e4 kaitselmuksessaan.<\/a>
            \n            Luku 19. -Kuinka t\u00e4m\u00e4 Jumalan armoa koskeva usko on meille muinaisilta isilt\u00e4 v\u00e4littynyt.<\/a>
            \n            Luku 20. -Er\u00e4\u00e4st\u00e4, joka jumalanpilkan vuoksi annettiin mit\u00e4 ep\u00e4puhtaimman hengen valtaan.<\/a>
            \n            Luku 21. – Juudan kuninkaan Jooaksen tapaus, joka osoittaa, mik\u00e4 oli h\u00e4nen ylpeytens\u00e4 seuraus.<\/a>
            \n            Luku 22. – Siit\u00e4, ett\u00e4 jokainen ylpe\u00e4 sielu on altis hengelliselle pahuudelle ja joutumaan sen pett\u00e4m\u00e4ksi.<\/a>
            \n            Luku 23. – Kuinka t\u00e4ydellisyys voidaan saavuttaa vain n\u00f6yryyden armon kautta.<\/a>
            \n            Luku 24. – Keit\u00e4 vastaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 hengellinen ja keit\u00e4 lihallinen ylpeys.<\/a>
            \n            Luku 25. – Kuvaus lihallisesta ylpeydest\u00e4 ja siit\u00e4 pahasta, jota se aiheuttaa munkin sielussa.<\/a>
            \n            Luku 26. – Ett\u00e4 ihminen, jonka perusta on huono, vajoaa p\u00e4ivitt\u00e4in huonommasta huonompaan.<\/a>
            \n            Luku 27. – Kuvaus niist\u00e4 vioista, jotka syntyv\u00e4t ylpeyden pahuudesta.<\/a>
            \n            \u00a0Luku 28. – Er\u00e4\u00e4n veljen ylpeydest\u00e4.<\/a>
            \n            Luku 29. – Merkit, joista voi tunnistaa lihallisen ylpeyden l\u00e4sn\u00e4olon sielussa.<\/a> Luku 30. – Kuinka ihminen, kun h\u00e4n on kylmennyt ylpeyden vuoksi, haluaa tulla muiden ihmisten herraksi.<\/a>
            \n            Luku 31. -Kuinka voimme voittaa ylpeyden ja saavuttaa t\u00e4ydellisyyden.<\/a>
            \n            Luku 32. – Miten ylpeys, joka on niin tuhoava kaikille hyveille, voidaan itse tuhota aidolla n\u00f6yryydell\u00e4.<\/a>
            \n            Luku 33. – Korjauskeinoja ylpeyden pahuutta vastaan.<\/a><\/p>\n

             <\/p>\n

            JOHANNES KASSIANUKSEN KESKUSTELUJEN OSA I<\/strong><\/a><\/p>\n

            KESKUSTELUT TELUT\u00a0\u00a0\u00a0 I-X.<\/strong><\/p>\n

            ESIPUHE.<\/a><\/p>\n

            I.- ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU ABBA MOOSEKSEN KANSSA<\/a><\/p>\n

            MUNKIN P\u00c4\u00c4M\u00c4\u00c4R\u00c4ST\u00c4<\/strong><\/a>
            \n            Luku 1. – Oleskelustamme Skeetess\u00e4 ja siit\u00e4, mit\u00e4 ehdotimme abba Moosekselle.<\/a>
            \n            Luku 2. – Abba Mooseksen kysymyksest\u00e4, jossa h\u00e4n kysyi, mik\u00e4 on munkin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja mik\u00e4 h\u00e4nen loppunsa.<\/a>
            \n            \u00a0Luku 3. – Vastauksestamme.<\/a>
            \n            Luku 4. – Abba Mooseksen kysymyksest\u00e4 edell\u00e4 mainittuun lausuntoon.<\/a> Luku 5. – Vertaus mieheen, joka yritt\u00e4\u00e4 osua maaliin.<\/a>
            \n            Luku 6. – Niist\u00e4, jotka luopuessaan maailmasta pyrkiv\u00e4t t\u00e4ydellisyyteen ilman rakkautta.<\/a>
            \n            Luku 7. – Miten mielenrauhaa tulisi tavoitella.<\/a>
            \n            Luku 8. – P\u00e4\u00e4ponnistelusta asioiden mietiskelyyn ja esimerkki Martan ja Marian tapauksesta.<\/a>
            \n            Luku 9. \u2013 Kysymys siit\u00e4, mit\u00e4 on tuo hyveen harjoittaminen ihmisell\u00e4<\/a>
            \n            Luku 10. – Vastaus siihen, ett\u00e4 ei palkinto, vaan tekojen tekeminen loppuu.<\/a>
            \n            Luku 11. – Rakkauden pysyvyydest\u00e4<\/a>.
            \n            Luku 12. – Kysymys pysyvyydest\u00e4 hengellisess\u00e4 mietiskelyss\u00e4.<\/a>
            \n            Luku 13. – Syd\u00e4men suuntaamista koskeva vastaus.<\/a>
            \n            Luku 14. – Sielun pysyvyydest\u00e4.<\/a>
            \n            Luku 15. – Kuinka meid\u00e4n on mietiskelt\u00e4v\u00e4 Jumalaa.<\/a>
            \n            Luku 16. – Kysymys ajatusten muuttuvasta luonteesta.<\/a>
            \n            Luku 17. – Vastaus siihen, mit\u00e4 mieli voi ja mit\u00e4 se ei voi tehd\u00e4 ajatustensa tilan suhteen.<\/a>
            \n            Luku 18. – Sielun ja myllynkiven vertailu.<\/a>
            \n            Luku 19. – Ajatustemme kolminkertaisesta alkuper\u00e4st\u00e4.<\/a>
            \n            Luku 20. – Ajatusten erottelemisesta, kuvaus hyv\u00e4st\u00e4 rahanvaihtajasta<\/a>
            \n            Luku 21. – Abba Johanneksen harhasta.<\/a>
            \n            Luku 22. – Nelinkertaisesta erottelumenetelm\u00e4st\u00e4<\/a>.
            \n            Luku 23. – Opettajan puheesta kuulijoidensa ansioista.<\/a><\/p>\n

              \n
            1. \u2013 TOINEN KESKUSTELU ABBA MOOSEKSEN KANSSA<\/a>
              \n              HARKINTAKYVYST\u00c4.<\/strong><\/a>
              \n              Luku 1. – Abba Mooseksen johdanto harkintakyvyn armosta.<\/a>
              \n              Luku 2. – Mit\u00e4 harkintakyky yksin voi antaa munkille; ja autuaan Antoniuksen puhe t\u00e4st\u00e4 aiheesta.<\/a>
              \n              Luku 3. – Saulin ja Ahabin erehdyksest\u00e4, jonka vuoksi he joutuivat harkintakyvyn puutteen vuoksi harhaan.<\/a>
              \n              Luku 4. – Mit\u00e4 Pyh\u00e4ss\u00e4 Raamatussa sanotaan harkintakyvyn arvosta.<\/a>
              \n              Luku 5. – Vanhus Heron kuolemasta.<\/a>
              \n              Luku 6. – Kahden veljeksen tuhosta harkintakyvyn puutteen vuoksi.<\/a>
              \n              Luku 7. – Harhasta, johon toinen joutui harkintakyvyn puutteen vuoksi.<\/a>
              \n              Luku 8. \u2013 Mesopotamialaisen munkin lankeemuksesta ja petoksesta<\/a>
              \n              Luku 9. – Kysymys todellisen harkintakyvyn hankkimisesta.<\/a>
              \n              Luku 10. – Miten todellinen harkintakyky voidaan saavuttaa.<\/a>
              \n              Luku 11. -Abba Serapionin sanat muille alttiiksi joutuvien ajatusten v\u00e4henemisest\u00e4 ja my\u00f6s itsevarmuuden vaarallisuudesta<\/a>
              \n              Luku 12. – Tunnustus vaatimattomuudesta, joka sai meid\u00e4t h\u00e4pe\u00e4m\u00e4\u00e4n ajatustemme paljastamista vanhuksille.<\/a>
              \n              Luku 13 Vastaus h\u00e4pe\u00e4\u00e4n polkemisesta ja ilman katumusta olevan vaarasta.<\/a>
              \n              Luku 14. – Samuelin kutsumisesta.<\/a>
              \n              Luku 15. – Apostoli Paavalin kutsumisesta.<\/a>
              \n              Luku 16. \u2013 Kuinka pyrki\u00e4 harkintakykyyn<\/a>
              \n              Luku 17. – Liiallisista paastoista ja valvomisista.<\/a>
              \n              Luku 18. – Kysymys pid\u00e4tt\u00e4ytymisen ja virkist\u00e4ytymisen oikeasta m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. <\/a>\u00a0Luku 19. – P\u00e4ivitt\u00e4isen ruokailumme parhaasta suunnitelmasta.<\/a>
              \n              Luku 20. – Vastalause, joka koskee sit\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4, jossa ihminen el\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 kahdella keksill\u00e4.<\/a>
              \n              Luku 21. – Vastaus hyvin todistetun pid\u00e4tt\u00e4ytymisen arvosta ja mitasta.<\/a>
              \n              Luku 22. – Mik\u00e4 on sek\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymisen ett\u00e4 ruoan nauttimisen tavanomainen raja.<\/a>
              \n              Luku 23. – Quemadmodum abundantia umorem genitalium castigetur.(”Miten runsas vuoto sukupuolielimist\u00e4 rajoitetaan.”)<\/a>
              \n              Luku 24. – Tasaisen sy\u00f6misen vaikeudesta ja veli Benjaminin ahmimisesta.<\/a>
              \n              \u00a0Luku 25. – Kysymys siit\u00e4, miten on mahdollista noudattaa aina yht\u00e4 ja samaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/a>
              \n              Luku 26. – Vastaus siihen, kuinka meid\u00e4n ei pid\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 oikeaa ruoka-annosta.<\/a><\/li>\n<\/ol>\n

              III. -ABBA PAFNUTIUKSEN KESKUSTELU
              \nKOLMENLAISESTA LUOPUMISESTA.<\/strong>
              \n<\/a>              Luku 1.- Abba Pafnutiuksen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4<\/a>.
              \n              Luku 2. – Saman vanhuksen puheesta ja meid\u00e4n vastauksestamme siihen.<\/a> Luku 3. – Abba Pafnutiuksen lausunto kolmenlaisesta kutsumuksesta ja kolmenlaisesta luopumisesta.<\/a>
              \n              Luku 4. – Kolmen kutsumuksen selitys<\/a>
              \n              Luku 5. – Kuinka ensimm\u00e4isest\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 kutsumuksista ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 laiskurille, eik\u00e4 viimeisest\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n estett\u00e4 sille, joka on tosissaan.<\/a>
              \n              Luku 6. – Selostus kolmenlaisesta luopumisesta.<\/a>
              \n              Luku 7. – Miten voimme saavuttaa t\u00e4ydellisyyden kussakin n\u00e4ist\u00e4 luopumisten lajeista.<\/a>
              \n              Luku 8. – Omasta omaisuudestamme, jossa n\u00e4kyy sielun kauneus tai sen likaisuus.<\/a>
              \n              Luku 9. – Kolmenlaisesta omaisuudesta.<\/a>
              \n              Luku 10. – Siit\u00e4, ett\u00e4 kukaan ei voi tulla t\u00e4ydelliseksi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n luopumisen ensimm\u00e4isen asteen kautta.<\/a>
              \n              Luku 11. – Kysymys ihmisen vapaasta tahdosta ja Jumalan armosta.<\/a>
              \n              Luku 12. – Vastaus jumalallisen armon taloudesta niin, ett\u00e4 vapaa tahto on edelleen meiss\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4<\/a>.
              \n              Luku 13. – Siit\u00e4, ett\u00e4 tiemme ohjaaminen tulee Jumalalta.<\/a>
              \n              Luku 14. – Siit\u00e4, ett\u00e4 lain tuntemus saadaan Herran johdatuksesta ja valaistuksesta.<\/a>
              \n              Luku 15. – Ett\u00e4 ymm\u00e4rrys, jonka avulla voimme tunnistaa Jumalan k\u00e4skyt ja hyv\u00e4n tahdon toteuttamisen, ovat Herran lahjoja.<\/a>
              \n              Luku 16. – Ett\u00e4 usko itsess\u00e4\u00e4n tulee meille Herralta.<\/a>
              \n              Luku 17. – Ett\u00e4 maltillisuuden ja kiusausten kest\u00e4misen tulee meille Herralta<\/a>
              \n              Luku 18. – Ett\u00e4 jatkuva Jumalan pelko tulee meille Herralta<\/a>
              \n              Luku 19. – Ett\u00e4 hyv\u00e4n\u00a0 tahtomme alku ja sen loppuun saattaminen tulevat Jumalalta.<\/a>
              \n              Luku 20. – Ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ei voi tehd\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ilman Jumalaa.<\/a>
              \n              Luku 21. – Vastalause vapaan tahdon voimasta.<\/a>
              \n              Luku 22. \u2013 Vastaus: nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 vapaa tahtomme tarvitsee aina Herran apua.<\/a><\/p>\n

                \n
              1. – ABBA DANIELIN KESKUSTELU
                \nLIHAN JA HENGEN HALUSTA.<\/strong> <\/a><\/li>\n<\/ol>\n

                Luku 1. – Abba Danielin el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/a>
                \n                \u00a0Luku 2. – Tutkimus siit\u00e4, mist\u00e4 johtuu \u00e4killinen tunteenmuutos sanoin kuvaamattomasta ilosta \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen mielen masennukseen.<\/a>
                \n                Luku 3. – H\u00e4nen vastauksensa esitettyyn kysymykseen.<\/a>
                \n                Luku 4. – Kuinka Jumalan luvalle ja sallimiselle on kaksinkertainen syy.<\/a>
                \n                Luku 5. – Kuinka ponnisteluistamme ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 ilman Jumalan apua.<\/a>
                \n                Luku 6. – Kuinka joskus on eduksi, ett\u00e4 Jumala j\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t.<\/a>
                \n                Luku 7. – Niiden ristiriitojen arvosta, jotka apostoli esitt\u00e4\u00e4 koostuvan lihan ja hengen v\u00e4lisest\u00e4 kamppailusta.<\/a>
                \n                Luku 8. – Kysymys siit\u00e4, miten on mahdollista, ett\u00e4 apostoli luvussa, sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n on puhunut lihan ja hengen himoista, jotka ovat vastakkain, lis\u00e4\u00e4 h\u00e4n viel\u00e4 kolmannen asian, nimitt\u00e4in ihmisen tahdon.<\/a>
                \n                Luku 9. – Vastaus oikein kysyv\u00e4n ymm\u00e4rryksest\u00e4<\/a>
                \n                Luku 10. – Ett\u00e4 sanaa \u201dliha\u201d ei k\u00e4ytet\u00e4 vain yhdess\u00e4 ainoassa merkityksess\u00e4.<\/a> Luku 11. – Mit\u00e4 apostoli tarkoittaa lihalla t\u00e4ss\u00e4 kohdassa; ja mit\u00e4 lihan halu on.<\/a>
                \n                Luku 12. – Mik\u00e4 on meid\u00e4n vapaa\u00a0 tahtomme, joka toimii lihan himon ja hengen v\u00e4lill\u00e4.<\/a>
                \n                Luku 13. – Siit\u00e4, mik\u00e4 etu on viivyttelyst\u00e4, joka syntyy lihan ja hengen v\u00e4lisest\u00e4 kamppailusta.<\/a>
                \n                Luku 14. – Hengellisen pahuuden parantumattomasta turmeltuneisuudesta.<\/a> Luku 15. – Lihan himon arvosta henke\u00e4 vastaan meid\u00e4n tapauksessamme.<\/a> Luku 16. – Lihan kiihottumisesta, johon ilman n\u00f6yryytyst\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi langeta raskaammin.<\/a>
                \n                Luku 17. – Eunukkien laiskuudesta.<\/a>
                \n                Luku 18. – Kysymyksest\u00e4, mik\u00e4 ero on lihallisen ja luonnollisen ihmisen v\u00e4lill\u00e4.<\/a>
                \n                Luku 19. – Vastaus sielujen kolmesta tilasta.<\/a>
                \n                Luku 20. – Niist\u00e4, jotka luopuvat maailmasta mutta huonosti.<\/a>
                \n                Luku 21. – Niist\u00e4, jotka suuria asioita v\u00e4h\u00e4tellen askartelevat mit\u00e4tt\u00f6myyksien parissa.<\/a><\/p>\n

                  \n
                1. – ABBA SERAPIONIN KESKUSTELU <\/a><\/li>\n<\/ol>\n

                  KAHDEKSASTA P\u00c4\u00c4VIRHEEST\u00c4.<\/a><\/strong>
                  \n                  Luku 1. – Saavumme abba Serapionin keljaan ja tiedustelemme erilaisia vikoja ja tapaa voittaa ne.<\/a>
                  \n                  Luku 2. – Abba Serapionin luettelo kahdeksasta p\u00e4\u00e4viasta.<\/a>
                  \n                  Luku 3. – Vikojen kahdesta luokasta ja niiden nelinkertaisesta tavasta vaikuttaa meihin.<\/a>
                  \n                  Luku 4. – Katsaus ahmimisen ja haureuden himoihin ja niiden parannuskeinoihin.<\/a>
                  \n                  Luku 5. – Kuinka ainoastaan meid\u00e4n Herramme joutui kiusatuksi ilman synti\u00e4.<\/a>
                  \n                  Luku 6. – Kiusauksen tavasta, jolla paholainen hy\u00f6kk\u00e4si Herramme kimppuun.<\/a>
                  \n                  Luku 7. – Kuinka turhamaisuus – kunnianhimo ja ylpeys- voivat toteutua ilman ruumiin apua.<\/a>
                  \n                  Luku 8. – Ahneudesta, joka on jotakin luontomme ulkopuolista, ja erosta sen ja niiden vikojen v\u00e4lill\u00e4, jotka ovat meille luonnollisia<\/a>.
                  \n                  Luku 9. – Kuinka alakuloisuus ja acedia yleens\u00e4 syntyv\u00e4t ilman mit\u00e4\u00e4n ulkoista yllykett\u00e4, kuten muidenkin vikojen kohdalla.<\/a>
                  \n                  Luku 10. – Kuinka kuusi n\u00e4ist\u00e4 vioista liittyv\u00e4t \u00a0toisiinsa, ja kaksi niist\u00e4 poikkeavaa ovat sukua toisilleen.<\/a>
                  \n                  Luku 11. – Kunkin vian alkuper\u00e4st\u00e4 ja luonteesta.<\/a>
                  \n                  Luku 12. – Kuinka turhamaisuus \u2013 kunnianhimo- voivat olla meille hy\u00f6dyksi.<\/a>
                  \n                  Luku 13. -Eri tavoista, joilla kaikki n\u00e4m\u00e4 viat hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t kimppuumme.<\/a> Luku 14. – Taistelusta, johon meid\u00e4n on ryhdytt\u00e4v\u00e4 vikojamme vastaan, kun ne hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t kimppuumme.<\/a>
                  \n                  Luku 15. – Kuinka emme voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vikoja vastaan ilman Jumalan apua ja kuinka meid\u00e4n ei pid\u00e4 paisua voitoista niit\u00e4 vastaan.<\/a>
                  \n                  Luku 16. – Seitsem\u00e4n kansakunnan merkityksest\u00e4, joiden maat Israel otti haltuunsa, ja siit\u00e4, miksi heist\u00e4 puhutaan joskus \u201dseitsem\u00e4n\u00e4\u201d ja joskus \u201dmonena\u201d.<\/a>
                  \n                  Luku 17. – Kysymys, joka koskee seitsem\u00e4n kansakunnan vertaamista kahdeksaan vikaan.<\/a>
                  \n                  Luku 18. – Vastaus siihen, miten kahdeksan kansakunnan lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 muodostuu kahdeksan vian mukaisesti.<\/a>
                  \n                  Luku 19. – Syy siihen, miksi yksi kansakunta on hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4, kun taas seitsem\u00e4n on k\u00e4sketty tuhota.<\/a>
                  \n                  Luku 20. \u2013Ahmimisen luonteesta, jota voidaan havainnollistaa kotka- vertauksella<\/a>
                  \n                  Luku 21. – Ahmimisen pysyv\u00e4st\u00e4 luonteesta, sellaisena kuin sit\u00e4 kuvaavat jotkut filosofit<\/a>
                  \n                  \u00a0Luku 22. – Kuinka Jumala ennusti Aabrahamille, ett\u00e4 Israelin t\u00e4ytyisi karkottaa kymmenen kansaa.<\/a>
                  \n                  Luku 23. – Kuinka meid\u00e4n on hy\u00f6dyllist\u00e4 ottaa heid\u00e4n maansa haltuun.<\/a>
                  \n                  Luku 24. – Kuinka maat, joista kanaanilaiset karkotettiin, oli annettu Seemin j\u00e4lkel\u00e4isille.<\/a>
                  \n                  Luku 25. – Eri raamatunkohdat kahdeksan vian merkityksest\u00e4.<\/a>
                  \n                  Luku 26. – Kuinka, kun olemme voittaneet ahmimisen himon, meid\u00e4n on pyritt\u00e4v\u00e4 hankkimaan kaikki muut hyveet.<\/a>
                  \n                  Luku 27. – Ett\u00e4 taistelujamme ei k\u00e4yd\u00e4 vikojemme kanssa samassa j\u00e4rjestyksess\u00e4 kuin miss\u00e4 ne ovat luettelossa.<\/a><\/p>\n

                    \n
                  1. – ABBA TEODORIN KESKUSTELU <\/a><\/li>\n<\/ol>\n

                    PYHIEN KUOLEMASTA.<\/a><\/strong>
                    \n                    Luku 1. – Kuvaus er\u00e4maasta ja kysymys pyhien kuolemasta.<\/a>
                    \n                    Luku 2. – Abba Teodorin vastaus h\u00e4nelle esitettyyn kysymykseen.<\/a>
                    \n                    Luku 3. – Kolmenlaisista asioista, joita maailmassa on, nimitt\u00e4in hyvist\u00e4, pahoista ja yhdentekevist\u00e4.<\/a>
                    \n                    Luku 4. – Kuinka toinen ei voi pakottaa ket\u00e4\u00e4n pahaan vastoin h\u00e4nen tahtoaan<\/a>
                    \n                    Luku 5. \u2013 Vastalause v\u00e4itteelle, miten Jumalan itsens\u00e4 voidaan sanoa luoneen pahaa.<\/a>
                    \n                    Luku 6. – Vastaus esitettyyn kysymykseen, jonka Teodoros esitti<\/a>
                    \n                    Luku 7. – Kysymys siit\u00e4, onko ihminen, joka aiheuttaa hyv\u00e4n ihmisen kuoleman, syyllinen, jos hyv\u00e4 ihminen hy\u00f6tyy h\u00e4nen kuolemastaan.<\/a>
                    \n                    Luku 8. – Vastaus edelliseen kysymykseen.<\/a>
                    \n                    Luku 9. – Jobin tapaus, kun Job \u00a0joutui paholaisen kiusaukseen, ja Herran tapaus, jossa Juudas petti, ja kuinka hyv\u00e4lle ihmiselle on eduksi niin vauraus kuin vastoink\u00e4ymisetkin.<\/a>
                    \n                    Luku 10. – T\u00e4ydellisen ihmisen erinomaisuudesta, jota kuvaannollisesti kutsutaan kaksik\u00e4tiseksi.<\/a>
                    \n                    \u00a0Luku 11. – Kahdenlaisista koettelemuksista, jotka kohtaavat meid\u00e4t kolmella tavalla.<\/a>
                    \n                    Luku 12. – Kuinka suoraselk\u00e4isen miehen tulee olla kuin leimattava, ei vahaa vaan kovaa ter\u00e4st\u00e4.<\/a>
                    \n                    Luku 13. – Kysymys siit\u00e4, voiko mieli jatkuvasti pysy\u00e4 samassa tilassa.<\/a>
                    \n                    Luku 14. – Vastaus kysyj\u00e4n esitt\u00e4miin seikkoihin.<\/a>
                    \n                    Luku 15. – Miten ihminen menett\u00e4\u00e4 l\u00e4htem\u00e4ll\u00e4 pois keljastaan.<\/a>
                    \n                    Luku 16. – Kuinka jopa taivaalliset voimat ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 kykenev\u00e4t muuttumaan.<\/a>
                    \n                    Luku 17. – Kukaan ei lankea \u00e4killisell\u00e4 lankeemuksella.<\/a><\/p>\n

                    VII. – ABBA SERENUKSEN ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU <\/a><\/p>\n

                    MIELEN HORJUMATTOMUUDESTA JA HENGELLISEST\u00c4 PAHUUDESTA.<\/a><\/strong>
                    \n                    Luku 1. – Abba Serenuksen siveydest\u00e4.<\/a>
                    \n                    Luku2. – Edell\u00e4 mainitun vanhan miehen kysymys ajatustemme tilasta.<\/a>
                    \n                    Luku 3. – Vastauksemme ajatustemme ailahtelevaisuudesta.<\/a>
                    \n                    Luku 4. – Vanhuksen puhe sielun tilasta ja sen erinomaisuudesta.<\/a>
                    \n                    Luku 5. – Sielun t\u00e4ydellisyydest\u00e4 evankeliumin sadanp\u00e4\u00e4miehen perusteella.<\/a>
                    \n                    Luku 6. – Sinnikkyydest\u00e4 ajatusten hoitamisen suhteen.<\/a>
                    \n                    Luku 7. – Kysymys mielen vaeltelevasta taipumuksesta ja hengellisen pahuuden hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4.<\/a>
                    \n                    Luku 8. – Vastaus Jumalan avusta ja vapaan\u00a0 tahdon voimasta.<\/a>
                    \n                    Luku 9. – Kysymys sielun liitosta paholaisten kanssa.<\/a>
                    \n                    Luku 10. – Vastaus siihen, miten saastaiset henget yhdistyv\u00e4t ihmissieluihin.<\/a> Luku 11. – Vastav\u00e4ite siit\u00e4, voivatko saastaiset henget olla l\u00e4sn\u00e4 niiden sieluissa, jotka ne ovat t\u00e4ytt\u00e4neet, tai voivatko ne yhdisty\u00e4 niihin.<\/a>
                    \n                    Luku 12. – Vastaus siihen, miten saastaiset henget voivat hallita riivattuja.<\/a> Luku 13. – Kuinka henget eiv\u00e4t voi tunkeutua henkiin ja kuinka Jumala yksin on aineeton.<\/a>
                    \n                    Luku 14. – Vastalause siit\u00e4, miten meid\u00e4n pit\u00e4isi uskoa, ett\u00e4 paholaiset n\u00e4kev\u00e4t ihmisten ajatuksiin.<\/a>
                    \n                    Luku 15. – Vastaus, mit\u00e4 paholaiset voivat ja mit\u00e4 ne eiv\u00e4t voi tehd\u00e4 ihmisten ajatusten suhteen.<\/a>
                    \n                    Luku 16. – Kuva, joka osoittaa, miten meille opetetaan, ett\u00e4 saastaiset henget tuntevat ihmisten ajatukset.<\/a>
                    \n                    Luku 17. – Siit\u00e4, ett\u00e4 kaikilla paholaisilla ei ole voimaa istuttaa ihmisiin kaikkia himoja.<\/a>
                    \n                    Luku 18. – Kysymys siit\u00e4, onko paholaisten keskuudessa havaittavissa j\u00e4rjestyst\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksess\u00e4 tai j\u00e4rjestelm\u00e4llisyytt\u00e4 sen muutoksissa.<\/a>
                    \n                    Luku 19. -Vastaus siihen, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin paholaisten keskuudessa vallitsee yksimielisyys hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4 ja sen muutoksista.<\/a>
                    \n                    Luku 20. – Siit\u00e4, ett\u00e4 vastakkaiset voimat eiv\u00e4t ole yht\u00e4 rohkeita ja ett\u00e4 kiusauksen tilaisuudet eiv\u00e4t ole niiden omassa hallinnassa.<\/a>
                    \n                    Luku 21. – Siit\u00e4, ett\u00e4 paholaiset kamppailevat ihmisten kanssa itse ponnistellen.<\/a>
                    \n                    Luku 22. – Siit\u00e4, ett\u00e4 valta vahingoittaa ei riipu paholaisten tahdosta.<\/a>
                    \n                    Luku 23. – Paholaisten v\u00e4hentyneest\u00e4 vallasta.<\/a>
                    \n                    Luku 24. -Tavasta, jolla paholaiset valmistelevat itselleen p\u00e4\u00e4syn niiden ruumiiseen, jotka ne aikovat ottaa haltuunsa.<\/a>
                    \n                    Luku 25. – Siit\u00e4, ett\u00e4 ne ihmiset ovat kurjempia, jotka ovat syntien riivaamia, kuin ne, jotka ovat paholaisten riivaamia.<\/a>
                    \n                    Luku 26. – Harhaanjohdetun profeetan kuolemasta ja abba Paavalin sairaudesta, joka vaivasi h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen puhdistautumisensa vuoksi.<\/a>
                    \n                    Luku 27. – Abba Mooseksen kiusauksesta.<\/a>
                    \n                    Luku 28. – Kuinka meid\u00e4n ei pid\u00e4 halveksia niit\u00e4, jotka ovat joutuneet saastaisten henkien valtaan.<\/a>
                    \n                    Luku 29. – Vastalause, jossa kysyt\u00e4\u00e4n, miksi ne, joita saastaiset henget piinaavat, erotetaan Herran ehtoollisesta.<\/a>
                    \n                    Luku 30. -Vastaus esitettyyn kysymykseen.<\/a>
                    \n                    Luku 31. – Siit\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 ihmisi\u00e4 on enemm\u00e4n s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4, joiden ei ole annettu altistua n\u00e4ille ajallisille kiusauksille.<\/a>
                    \n                    Luku 32. -Erilaisista haluista ja toiveista, joita ilmavalloilla on.<\/a>
                    \n                    Luku 33. – Kysymys siit\u00e4, mist\u00e4 t\u00e4llaiset erot pahojen voimien v\u00e4lill\u00e4 johtuvat.<\/a>
                    \n                    Luku 34. – Vastauksen lykk\u00e4\u00e4minen<\/a><\/p>\n

                    VIII.- ABTTI SERENUKSEN TOINEN KESKUSTELU<\/a><\/p>\n

                    HENKIVALLOISTA.<\/a><\/strong>
                    \n                    Luku 1. – Abba Serenius vieraanvaraisuudesta.<\/a>
                    \n                    Luku 2. – Esitetty kysymys hengellisen pahuuden eri lajeista.<\/a>
                    \n                    Luku 3. – Vastaus Pyh\u00e4ss\u00e4 Kirjoituksessa s\u00e4\u00e4detyist\u00e4 monenlaisista ruokalajeista.<\/a>
                    \n                    Luku 4. – Kaksinaisesta merkityksest\u00e4, jolla Pyh\u00e4 Raamattu voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4<\/a>
                    \n                    Luku 5. – Siit\u00e4, ett\u00e4 ehdotettu kysymys olisi sis\u00e4llytett\u00e4v\u00e4 niiden asioiden joukkoon, joita on pidett\u00e4v\u00e4 neutraalina \u00a0tai ep\u00e4ilt\u00e4v\u00e4n\u00e4<\/a>.
                    \n                    Luku 6. – Siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala ei ole luonut mit\u00e4\u00e4n pahaa.<\/a>
                    \n                    Luku 7. \u2013 Henkivaltojen tai voimien alkuper\u00e4st\u00e4.<\/a>
                    \n                    Luku 8. – Paholaisen ja enkelien lankeemuksesta.<\/a>
                    \n                    Luku 9. – Vastalause, jonka mukaan paholaisen lankeemus sai alkunsa Eevan petoksesta.<\/a>
                    \n                    Luku 10. – Vastaus paholaisen lankeemuksen alusta.<\/a>
                    \n                    Luku 11. – Pett\u00e4j\u00e4n ja petetyn rangaistus.<\/a>
                    \n                    Luku 12. – Paholaisten joukoista ja h\u00e4iri\u00f6ist\u00e4, jonka ne aina aiheuttavat ilmapiiriss\u00e4mme.<\/a>
                    \n                    Luku 13. – Siit\u00e4, ett\u00e4 vastakkaiset voimat k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t hy\u00f6kk\u00e4yksen, jonka ne kohdistavat ihmisiin, jopa toisiaan vastaan.<\/a>
                    \n                    Luku 14. – Siit\u00e4, miten hengellinen pahuus sai valtojen ja voimien nimet.<\/a>
                    \n                    Luku 15. – Siit\u00e4, ett\u00e4 pyhille ja taivaallisille voimille on annettu enkeleiden ja arkkienkelien nimet, eik\u00e4 syytt\u00e4.<\/a>
                    \n                    Luku 16. – Paholaisten alistumisesta, jota ne osoittavat omille ruhtinailleen, kuten er\u00e4\u00e4n veljen n\u00e4yss\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n.<\/a>
                    \n                    Luku 17. – Siit\u00e4, ett\u00e4 jokaisella ihmisell\u00e4 on aina kaksi enkeli\u00e4.<\/a>
                    \n                    Luku 18. – Pahuuden asteista, joita vihamielisill\u00e4 hengill\u00e4 on, kuten kahden filosofin tapauksesta k\u00e4y ilmi.<\/a>
                    \n                    Luku 19. – Siit\u00e4, ett\u00e4 paholaiset eiv\u00e4t voi lainkaan voittaa ihmist\u00e4, elleiv\u00e4t ne ole ensin saaneet h\u00e4nen mielt\u00e4\u00e4n haltuunsa.<\/a>
                    \n                    Luku 20. – Kysymys langenneista enkeleist\u00e4, joiden sanotaan Genesiksess\u00e4 olleen tekemisiss\u00e4 ihmisten tytt\u00e4rien kanssa.<\/a>
                    \n                    Luku 21. – Vastaus esitettyyn kysymykseen.<\/a>
                    \n                    Luku 22. – Vastalause siit\u00e4, miten lainvastaisesta kanssak\u00e4ymisest\u00e4 Kainin tytt\u00e4rien kanssa voitiin syytt\u00e4\u00e4 Seetin sukua ennen lain kieltoa.<\/a>
                    \n                    Luku 23. – Vastaus siihen, ett\u00e4 luonnonlain mukaan ihmiset olivat alusta alkaen alttiita tuomiolle ja rangaistukselle.<\/a>
                    \n                    Luku 24. – Siit\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 rangaistiin oikeutetusti, jotka tekiv\u00e4t synti\u00e4 ennen vedenpaisumusta.<\/a>
                    \n                    Luku 25. – Miten se, mit\u00e4 evankeliumissa sanotaan paholaisesta, on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 \u201dh\u00e4n on valehtelija ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4\u201d.<\/a><\/p>\n

                     <\/p>\n

                      \n
                    1. – ABBA ISAAKIN ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU<\/a><\/li>\n<\/ol>\n

                      \u00a0RUKOILEMISESTA<\/a><\/strong><\/p>\n

                      Luku 1. – Johdanto keskusteluun.<\/a>
                      \n                      Luku 2. – Abba Iisakin sanat rukouksen luonteesta<\/a>.
                      \n                      Luku 3. – Miten puhdas ja vilpit\u00f6n rukous voidaan saavuttaa.<\/a>
                      \n                      Luku 4. – Sielun keveydest\u00e4, jota voidaan verrata siipeen tai h\u00f6yheniin.<\/a>
                      \n                      Luku 5. – Siit\u00e4, mill\u00e4 tavoin sieluamme painetaan.<\/a>
                      \n                      Luku 6. – N\u00e4ky, jonka er\u00e4s vanhus n\u00e4ki er\u00e4\u00e4n veljen levottomasta ty\u00f6st\u00e4.<\/a>
                      \n                      Luku 7. – Kysymys siit\u00e4, miten on niin, ett\u00e4 hyvien ajatusten s\u00e4ilytt\u00e4minen on vaikeampaa ty\u00f6t\u00e4 kuin niiden synnytt\u00e4minen.<\/a>
                      \n                      Luku 8. – Vastaus rukouksen eri luonteenpiirteist\u00e4.<\/a>
                      \n                      Luku 9. – Nelj\u00e4st\u00e4 rukouksen lajista.<\/a>
                      \n                      Luku 10. – Rukouksen luonteen suhteen asetetusta eri lajien j\u00e4rjestyksest\u00e4.<\/a> Luku 11. – Rukouksesta.<\/a>
                      \n                      Luku 12. – Rukouksesta.<\/a>
                      \n                      Luku 13. – Esirukouksesta.<\/a>
                      \n                      Luku 14. – Kiitt\u00e4misest\u00e4.<\/a>
                      \n                      Luku 15. – Onko v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 rukoilla n\u00e4it\u00e4 nelj\u00e4nlaista rukousta kaikkia kerralla vai erikseen ja vuorotellen<\/a>
                      \n                      Luku 16. – Rukouksen lajeista, joihin meid\u00e4n tulisi suuntautua.<\/a>
                      \n                      Luku 17. – Miten n\u00e4m\u00e4 nelj\u00e4 rukouksen lajia ovat alkuisin Herralta<\/a>
                      \n                      Luku 18. \u2013 Is\u00e4 meid\u00e4n- rukouksesta.<\/a>
                      \n                      Luku 19. – Lausekkeesta \u201dtulkoon Sinun valtakuntasi\u201d.<\/a>
                      \n                      Luku 20. – Lausekkeesta \u201dTapahtukoon Sinun tahtosi\u201d.<\/a>
                      \n                      Luku 21. – Meille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 eli jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4mme<\/a>
                      \n                      Luku 22. – Lausekkeesta \u201dAnna meille anteeksi velkamme jne.\u201d<\/a>
                      \n                      Luku 23. – Lausekkeesta \u201d\u00c4l\u00e4k\u00e4 saata meit\u00e4 kiusaukseen\u201d.<\/a>
                      \n                      Luku 24. – Kuinka meid\u00e4n ei pid\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 muita asioita kuin vain niit\u00e4, jotka sis\u00e4ltyv\u00e4t Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksen rajoihin.<\/a>
                      \n                      Luku 25. \u2013 Ylev\u00e4mm\u00e4n rukouksen luonteesta.<\/a>
                      \n                      Luku 26. – Erilaisista vakaumuksen syist\u00e4.<\/a>
                      \n                      Luku 27. – Vakaumuksen eri lajeista.<\/a>
                      \n                      Luku 28. – Kysymys siit\u00e4, ett\u00e4 kyynelten runsaus\u00a0 ei ole omassa vallassamme.<\/a>
                      \n                      Luku 29. – Kyynelist\u00e4 kumpuavista vakaumuksen lajeista.<\/a>
                      \n                      Luku 30. – Kuinka kyyneleit\u00e4 ei pid\u00e4 pakottaa, kun ne eiv\u00e4t virtaa itsest\u00e4\u00e4n.<\/a>
                      \n                      Luku 31. – Abba Antoniuksen mielipide rukouksen tilasta.<\/a>
                      \n                      Luku 32. \u2013 Todiste rukouksen kuulluksi tulemisesta<\/a>
                      \n                      \u00a0Luku 33. -Vastav\u00e4ite, ett\u00e4 varmuus tulla kuulluksi t\u00e4ll\u00e4 tavoin kuvattuna kuuluu vain pyhille.<\/a>
                      \n                      Luku 34. – Rukouksen kuulluksi tulemisen eri syist\u00e4.<\/a>
                      \n                      Luku 35. – Rukouksesta, joka on rukoiltava \u00a0keljassa ja ovi suljettuna<\/a>
                      \n                      Luku 36. – Lyhyen ja hiljaisen rukouksen arvosta.<\/a><\/p>\n

                        \n
                      1. – ABBA ISAAKIN TOINEN KESKUSTELU<\/a><\/li>\n<\/ol>\n

                        \u00a0ESIRUKOUKSESTA.<\/a><\/strong>
                        \n                        Luku 1. – Johdanto.<\/a>
                        \n                        Luku 2. – Egyptin maakunnassa noudatetusta tavasta p\u00e4\u00e4si\u00e4isen ajankohdasta.<\/a>
                        \n                        Luku 3. – Abba Serapionista ja antropomorfistien harhaopista, johon h\u00e4n yksinkertaisuuden erehdyksess\u00e4 joutui.<\/a>
                        \n                        Luku 4. – Paluustamme abba Iisakin luo ja kysymyksest\u00e4mme siit\u00e4 erehdyksest\u00e4, johon edell\u00e4 mainittu vanhus oli langennut.
                        \nLuku 5. – Vastauksesta edell\u00e4 kuvatun harhaopin alkuper\u00e4\u00e4n.<\/a>
                        \n                        Luku 6. – Syist\u00e4, miksi Jeesus Kristus ilmestyy jokaiselle meist\u00e4 joko n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 tai kirkastuneena.<\/a>
                        \n                        Luku 7. – Siit\u00e4, mik\u00e4 on meid\u00e4n loppumme ja t\u00e4ydellinen autuutemme.<\/a>
                        \n                        Luku 8. -Kysymys siit\u00e4 t\u00e4ydellisyyden harjoittelusta, jonka avulla voimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 Jumalan ikuiseen muistamiseen<\/a>
                        \n                        Luku 9. – Vastaus ymm\u00e4rryksen tehokkuudesta, joka saavutetaan kokemuksen kautta.<\/a>
                        \n                        Luku 10. – Jatkuvan rukouksen menetelm\u00e4st\u00e4.<\/a>
                        \n                        Luku 11. – Rukouksen t\u00e4ydellisyydest\u00e4, johon voimme nousta kuvatun j\u00e4rjestelm\u00e4n avulla.<\/a>
                        \n                        Luku 12. – Kysymys siit\u00e4, miten hengelliset ajatukset voidaan s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niit\u00e4.<\/a>
                        \n                        Luku 13. – Ajatusten keveydest\u00e4.<\/a>
                        \n                        Luku 14. – Vastauksesta siihen, miten voimme saavuttaa syd\u00e4men tai ajatusten vakauden.<\/a><\/p>\n

                        JOHANNES CASSIANIN KESKUSTELUJEN TOINEN OSA <\/a><\/p>\n

                        XI.\u2013XVII.<\/a><\/p>\n

                        ESIPUHE.<\/a><\/p>\n

                         <\/p>\n

                          \n
                        1. – ABBA KAEREMONIN ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU <\/a><\/li>\n<\/ol>\n

                          T\u00c4YDELLISYYDEST\u00c4.<\/a><\/strong><\/p>\n

                          Luku 1. – Thennesoksen kaupungin kuvaus.<\/a>
                          \n                          Luku 2. – Piispa Arkebiuksesta.<\/a>
                          \n                          Luku 3. – Kuvaus er\u00e4maasta, jossa Kaeremon, Nesteros ja Joosef asuivat.<\/a> Luku 4. – Abba Kaeremonista ja h\u00e4nen tekosyist\u00e4\u00e4n opetuksen suhteen, jota pyysimme.<\/a>
                          \n                          Luku 5. – Vastauksestamme h\u00e4nen selitykseens\u00e4.<\/a>
                          \n                          Luku 6. – Abba Kaeremonin lausunnoista, joiden mukaan virheet voidaan voittaa kolmella tavalla.<\/a>
                          \n                          \u00a0Luku 7. – Mill\u00e4 askelmilla voimme nousta rakkauden korkeuksiin ja mit\u00e4 pysyvyytt\u00e4 siin\u00e4 on.<\/a>
                          \n                          \u00a0Luku 8. – Kuinka suuresti ylentyv\u00e4t ne, jotka rakkauden tunteen kautta poikkeavat synnist\u00e4.<\/a>
                          \n                          \u00a0Luku 9. – Ett\u00e4 rakkaus ei ainoastaan tee palvelijoista poikia, vaan my\u00f6s lahjoittaa Jumalan kuvan ja kaltaisuuden.<\/a>
                          \n                          Luku 10. – Kuinka rakkauden t\u00e4ydellisyytt\u00e4 on rukoilla vihollistensa puolesta, ja mist\u00e4 merkeist\u00e4 voimme tunnistaa mielen, joka ei ole viel\u00e4 puhdistunut<\/a>.
                          \n                          Luku 11. – Kysymys siit\u00e4, miksi h\u00e4n on kutsunut pelon ja toivon tunnetta ep\u00e4t\u00e4ydelliseksi.<\/a>
                          \n                          Luku 12. – Vastaus t\u00e4ydellisyyden eri lajeista.<\/a>
                          \n                          Luku 13. – Pelosta, joka on suurimman rakkauden tulos.<\/a>
                          \n                          Luku 14. – Kysymys t\u00e4ydellisest\u00e4 siveydest\u00e4.<\/a>
                          \n                          Luku 15. – Pyydetyn selityksen lykk\u00e4\u00e4misest\u00e4.<\/a><\/p>\n

                          XII. – ABBA KAEREMONIN TOINEN KESKUSTELU<\/a><\/p>\n

                          SIVEYDEST\u00c4.<\/a><\/strong><\/p>\n

                          (Ei k\u00e4\u00e4nnetty)<\/strong><\/p>\n

                          XIII. \u2013 ABBA KAEREMONININ KOLMAS KESKUSTELU<\/a><\/p>\n

                          JUMALAN SUOJELUKSESTA.<\/a><\/strong><\/p>\n

                          Luku 1.- Johdanto.<\/a>
                          \n                          Luku 2. – Kysymys siit\u00e4, miksi hyvien tekojen ansiota ei voida lukea niiden tekij\u00e4n ponnistelujen ansioksi.<\/a>
                          \n                          Luku 3. – Vastaus siihen, ett\u00e4 ilman Jumalan apua ei voida saavuttaa paitsi t\u00e4ydellist\u00e4 siveytt\u00e4, my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mink\u00e4\u00e4nlaista hyv\u00e4\u00e4.<\/a>
                          \n                          Luku 4. – Vastav\u00e4ite, jossa kysyt\u00e4\u00e4n, miten voidaan sanoa, ett\u00e4 pakanat ovat siveellisi\u00e4 ilman Jumalan armoa.<\/a>
                          \n                          Luku 5. – Vastaus filosofien kuvitteelliseen siveellisyyteen.<\/a>
                          \n                          Luku 6. – Ett\u00e4 ilman Jumalan armoa emme voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n uutteria ponnisteluja.<\/a>
                          \n                          \u00a0Luku 7. -Jumalan p\u00e4\u00e4tarkoituksesta ja h\u00e4nen jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 kaitselmuksestaan.<\/a>
                          \n                          Luku 8. – Jumalan armosta ja tahdon vapaudesta.<\/a>
                          \n                          Luku 9. – Hyv\u00e4n tahtomme voimasta ja Jumalan armosta.<\/a>
                          \n                          Luku 10. – Vapaan tahdon heikkoudesta.<\/a>
                          \n                          Luku 11. – Edellytt\u00e4\u00e4k\u00f6 vai seuraako Jumalan armo hyv\u00e4\u00e4 tahtoamme.<\/a>
                          \n                          Luku 12. – \u00a0Ett\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 tahtoa ei tulisi aina lukea armon ansioksi, eik\u00e4 aina ihmisen itsens\u00e4 ansioksi<\/a>
                          \n                          Luku 13. – Kuinka inhimillisi\u00e4 ponnisteluja ei voi asettaa Jumalan armoa vastaan.<\/a>
                          \n                          Luku 14. – Kuinka Jumala koettelee ihmisen tahdonvoimaa kiusausten avulla.<\/a> Luku 15. – Ihmisten kutsumusten moninaisesta armosta.<\/a>
                          \n                          Luku 16. – Jumalan Kasvoista; siit\u00e4, ett\u00e4 ne ylitt\u00e4v\u00e4t inhimillisen uskon ahtaat rajat<\/a>
                          \n                          Luku 17. – Jumalan tutkimattomasta kaitselmuksesta.<\/a>
                          \n                          Luku 18. -Isien p\u00e4\u00e4t\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 vapaa tahto ei riit\u00e4 pelastamaan ihmist\u00e4<\/a>.<\/p>\n

                           <\/p>\n

                          XIV. – ABBA NESTEROKSEN ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU<\/a><\/p>\n

                          HENGELLISEST\u00c4 TIEDOSTA<\/a><\/strong>.<\/strong><\/p>\n

                          Luku 1. – Abba Nesteroksen sanat uskonnollisesta tiedosta.<\/a>
                          \n                          Luku 2. – Hengellisen tiedon k\u00e4sitt\u00e4misest\u00e4.<\/a>
                          \n                          Luku 3. – Kuinka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen t\u00e4ydellisyys riippuu kaksinkertaisesta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4.<\/a>
                          \n                          Luku 4. – Kuinka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen el\u00e4m\u00e4 jakaantuu moniin eri ammatteihin ja kiinnostuksen kohteisiin.<\/a>
                          \n                          Luku 5. – Pysymisest\u00e4 valitulla linjalla.<\/a>
                          \n                          Luku 6. – Kuinka heikkoja on helppo liikuttaa<\/a>
                          \n                          Luku 7. – Esimerkki siveydest\u00e4, joka opettaa meille, ett\u00e4 kaikkien ihmisten ei pid\u00e4 olla innokkaita kaikessa.<\/a>
                          \n                          Luku 8. – Hengellisest\u00e4 tiedosta.<\/a>
                          \n                          Luku 9. – Kuinka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tiedosta on edett\u00e4v\u00e4 hengelliseen.<\/a>
                          \n                          Luku 10. – Kuinka omaksua todellisen tiedon j\u00e4rjestelm\u00e4.<\/a>
                          \n                          Luku 11. – Pyhien kirjoitusten moninaisesta merkityksest\u00e4.<\/a>
                          \n                          Luku 12. – Kysymys siit\u00e4, miten voimme saavuttaa t\u00e4m\u00e4n maailman huolten unohtamisen.<\/a>
                          \n                          Luku 13. – Menetelm\u00e4st\u00e4, jolla voimme poistaa kuonan muististamme<\/a>.
                          \n                          Luku 14. – Kuinka saastainen sielu ei voi antaa eik\u00e4 vastaanottaa hengellist\u00e4 tietoa.<\/a>
                          \n                          Luku 15. – Vastalause, joka johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 monilla ep\u00e4puhtailla henkil\u00f6ill\u00e4 on tietoa, kun taas pyhill\u00e4 ei ole.<\/a>
                          \n                          Luku 16. – Vastaus siihen, ett\u00e4 pahat ihmiset eiv\u00e4t voi omistaa todellista tietoa<\/a>
                          \n                          Luku 17. – Kenelle t\u00e4ydellisyyden menetelm\u00e4 avataan.<\/a>
                          \n                          \u00a0Luku 18. – Syist\u00e4, joiden vuoksi hengellinen oppiminen on hedelm\u00e4t\u00f6nt\u00e4.<\/a> Luku 19. – Kuinka usein jopa ne, jotka eiv\u00e4t ole sen arvoisia, voivat saada pelastavan sanan armon.<\/a><\/p>\n

                            \n
                          1. – ABBA NESTEROKSEN TOINEN KESKUSTELU<\/a><\/li>\n<\/ol>\n

                            JUMALALLISISTA LAHJOISTA.<\/a><\/strong><\/p>\n

                            Luku 1. – Abba Nesteroksen puhe lahjojen kolminkertaisesta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4<\/a>. Luku 2. – Mist\u00e4 pyhi\u00e4 pit\u00e4isi ihailla.<\/a>
                            \n                            Luku 3. -Abba Makariuksen henkiin her\u00e4tt\u00e4m\u00e4st\u00e4 kuolleesta miehest\u00e4<\/a>
                            \n                            Luku 4. – Ihmeest\u00e4, jonka abba Abraham teki er\u00e4\u00e4n naisen rinnoille.<\/a>
                            \n                            Luku 5. – Saman pyh\u00e4n suorittamasta ontuvan miehen parantamisesta.<\/a>
                            \n                            Luku 6. – Kuinka kunkin ihmisen ansioita ei pid\u00e4 arvioida h\u00e4nen ihmetekojensa perusteella.<\/a>
                            \n                            Luku 7. – Kuinka lahjojen erinomaisuus ei ole ihmeiss\u00e4 vaan n\u00f6yryydess\u00e4.<\/a> Luku 8. – Kuinka on ihmeellisemp\u00e4\u00e4 karkottaa itsest\u00e4\u00e4n omat vikansa kuin toisesta paholaiset.<\/a>
                            \n                            Luku 9. – Kuinka el\u00e4m\u00e4n suoraselk\u00e4isyys on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin ihmeiden tekeminen.<\/a>
                            \n                            Luku 10. – Ilmoitus t\u00e4ydellisen siveyden koettelemuksesta.<\/a><\/p>\n

                             <\/p>\n

                            XVI. \u2013 ABBA \u00a0JOSEPHIN ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU<\/a><\/p>\n

                            YST\u00c4VYYDEST\u00c4.<\/a><\/strong><\/p>\n

                             <\/p>\n

                            Luku 1. – Mit\u00e4 abba Joosef kysyi meilt\u00e4 ensiksi<\/a>
                            \n                            Luku 2. – Saman vanhuksen puhe ep\u00e4luotettavasta yst\u00e4vyyden lajista .<\/a>
                            \n                            Luku 3. – Kuinka yst\u00e4vyys on erottamaton.<\/a>
                            \n                            Luku 4. – Kysymys siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 jotakin todella hy\u00f6dyllist\u00e4 suorittaa jopa vastoin veljen tahtoa.<\/a>
                            \n                            Luku 5. – Vastaus, kuinka kest\u00e4v\u00e4 yst\u00e4vyys voi olla olemassa vain niiden kesken, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 6. – Mill\u00e4 keinoin liitto voidaan s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 katkeamattomana.<\/a>
                            \n                            Luku 7. – Kuinka mit\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 asettaa rakkauden edelle eik\u00e4 vihan j\u00e4lkeen.<\/a> Luku 8. -Mill\u00e4 perusteilla riitaa voi synty\u00e4 hengellisten henkil\u00f6iden v\u00e4lille.<\/a> Luku 9. – Kuinka p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon jopa henkisist\u00e4 erimielisyyden syist\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 10. – Parhaasta totuuden testist\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 11. – Kuinka omaan arvostelukykyyns\u00e4 luottavan on mahdotonta v\u00e4ltty\u00e4 paholaisen harhan pett\u00e4miselt\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 12. – Miksi alempiarvoisia ei pid\u00e4 halveksia keskustelussa<\/a>
                            \n                            Luku 13. – Kuinka rakkaus ei ainoastaan kuulu Jumalalle, vaan on Jumala.<\/a> Luku 14. – Kuinka on mahdollista, ett\u00e4 jos veljellemme on jotain meit\u00e4 vastaan, Herra hylk\u00e4\u00e4 rukouksiemme lahjat<\/a>
                            \n                            Luku 15. – Niist\u00e4, jotka vain lis\u00e4\u00e4v\u00e4t omaa tai veljens\u00e4 kaunaa salaamalla sen. <\/a>\u00a0Luku 16. Kuinka on mahdollista, ett\u00e4 jos veljell\u00e4mme on jotain meit\u00e4 vastaan, Herra hylk\u00e4\u00e4 rukouksiemme lahjat<\/a>
                            \n                            Luku 17. – Niist\u00e4, jotka ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 tulisi osoittaa pikemminkin maallisia ihmisi\u00e4 kuin velji\u00e4 kohtaan.<\/a>
                            \n                            Luku 18. – Niist\u00e4, jotka teeskentelev\u00e4t k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, mutta kiihottavat velji\u00e4\u00e4n vihaan vaikenemisellaan.<\/a>
                            \n                            Luku 19. – Niist\u00e4, jotka paastoavat raivoissaan.<\/a>
                            \n                            Luku 20. – Joidenkin teeskennellyst\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4, jotka tarjoavat toisen poskensa ly\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi.<\/a>
                            \n                            Luku 21. – Kysymys siit\u00e4, kuinka voimme ep\u00e4onnistua evankelisessa t\u00e4ydellisyydess\u00e4, jos noudatamme Kristuksen k\u00e4skyj\u00e4<\/a>
                            \n                            Luku 22. – Vastaus siit\u00e4, ett\u00e4 Kristus ei katso ainoastaan tekoja vaan my\u00f6s tahtoa.<\/a>
                            \n                            Luku 23. -Kuinka se, joka taipuu toisen tahtoon, on vahva ja tarmokas<\/a>
                            \n                            Luku 24. – Kuinka heikot ovat haitallisia eiv\u00e4tk\u00e4 kest\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 25. – Kysymys siit\u00e4, miten se voi olla vahva, joka ei aina tue heikkoja.<\/a> Luku 26. – Vastaus, ett\u00e4 heikko ei aina anna itsens\u00e4 tulla kannetuksi
                            \nLuku 27. – Miten viha pit\u00e4isi tukahduttaa.<\/a>
                            \n                            Luku 28. – Kuinka salaa solmitut yst\u00e4vyyssuhteet eiv\u00e4t voi olla pysyvi\u00e4.<\/a><\/p>\n

                             <\/p>\n

                            XVII. – ABBA JOSEFIN TOINEN KESKUSTELU<\/a><\/p>\n

                            LUPAUSTEN ANTAMISESTA.<\/strong><\/a><\/p>\n

                            Luku 1. – Valvontakausista, jotka kestimme.<\/a>
                            \n                            Luku 2. – Abba Germanuksen ahdistuksesta, kun h\u00e4n muisteli lupaustamme<\/a>. Luku 3. – Ajatukseni t\u00e4st\u00e4 aiheesta.<\/a>
                            \n                            Luku 4. – Abba Joosefin kysymys ja vastauksemme ahdistuksemme alkuper\u00e4st\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 5. – Abba Germanuksen selitys sille, miksi halusimme j\u00e4\u00e4d\u00e4 Egyptiin ja miksi meit\u00e4 veti takaisin Syyriaan.<\/a>
                            \n                            Luku 6. – Abba Joosefin kysymys siit\u00e4, saimmeko enemm\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 Egyptiss\u00e4 kuin Syyriassa.<\/a>
                            \n                            Luku 7. – Vastaus n\u00e4iden kahden maan tapojen erilaisuudesta.<\/a>
                            \n                            Luku 8. – Kuinka t\u00e4ydellisten ei pit\u00e4isi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n lupauksia ehdottomasti, ja voiko p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 peruuttaa ilman synti\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 9. – Kuinka usein on parempi rikkoa sitoumuksensa kuin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ne.<\/a> Luku 10. – Kysymyksemme siit\u00e4, miten pelk\u00e4\u00e4mme valaa, jonka annoimme Syyrian luostarissa.<\/a>
                            \n                            Luku 11. – Vastaus siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n on otettava huomioon pikemminkin tekij\u00e4n tarkoitus kuin asian suorittaminen.<\/a>
                            \n                            Luku 12. – Kuinka onnekas asia ei hy\u00f6dyt\u00e4 pahantekij\u00f6it\u00e4, kun taas pahat teot eiv\u00e4t vahingoita hyvi\u00e4 ihmisi\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 13. – Vastauksemme syyst\u00e4, joka vaati meilt\u00e4 valan vannomista.<\/a>
                            \n                            Luku 14. – Vanhuksen puhe, jossa osoitetaan, kuinka toimintasuunnitelmaa voidaan muuttaa ilman virhett\u00e4 edellytt\u00e4en, ett\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n kiinni hyv\u00e4n aikomuksen toteuttamisesta.<\/a>
                            \n                            Luku 15. – Kysymys siit\u00e4, voiko olla synnit\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 tietomme tarjoaa heikoille veljille mahdollisuuden valehteluun<\/a>
                            \n                            Luku 16. – Vastaus, ett\u00e4 Raamatun totuutta ei tule muuttaa heikkojen loukkaantumisen vuoksi<\/a>
                            \n                            Luku 17. Kuinka pyh\u00e4t ovat hy\u00f6dyllisesti k\u00e4ytt\u00e4neet valhetta kuin k\u00e4\u00e4rmeenjuurta<\/a>
                            \n                            Luku 18. – Vastalause, jonka mukaan vain ne ihmiset k\u00e4yttiv\u00e4t valheita rankaisematta, jotka eliv\u00e4t lain alla.<\/a>
                            \n                            Luku 19. – Vastaus, ett\u00e4 lupa valehdella, jota ei my\u00f6nnetty edes vanhan liiton aikana, on monien mielest\u00e4 oikeutetusti poistettu<\/a>
                            \n                            \u00a0Luku 20. -Kuinka apostolitkin ajattelivat, ett\u00e4 valhe oli usein hy\u00f6dyllinen ja totuus vahingollinen.<\/a>
                            \n                            Luku 21. – Pit\u00e4isik\u00f6 salaisesta pid\u00e4tt\u00e4ytymisest\u00e4 kertoa ilman valehtelua niille, jotka kysyv\u00e4t, ja voidaanko kerran torjuttu asia ottaa uudelleen k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi<\/a>
                            \n                            Luku 22. – Vastav\u00e4ite, ett\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytyminen tulisi salata, mutta ett\u00e4 torjuttuja asioita ei pit\u00e4isi vastaanottaa<\/a>
                            \n                            Luku 23. – Vastaus, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyys t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4 on kohtuutonta.<\/a>
                            \n                            Luku 24. – Kuinka abba Piamun p\u00e4\u00e4tti salata pid\u00e4tt\u00e4ytymisens\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 25. -Raamatun todistus p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyyden muutoksista.<\/a>
                            \n                            Luku 26. -Kuinka pyh\u00e4t miehet eiv\u00e4t voi olla kovia ja itsep\u00e4isi\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 27. – Kysymys siit\u00e4, onko sanonta \u201dolen vannonut ja olen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt\u201d edell\u00e4 esitetyn n\u00e4kemyksen vastainen.<\/a>
                            \n                            Luku 28. – Vastaus, joka kertoo miss\u00e4 tapauksissa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4 on pysytt\u00e4v\u00e4 lujasti, ja miss\u00e4 tapauksissa siit\u00e4 voidaan tarvittaessa poiketa.<\/a>
                            \n                            Luku 29. – Miten meid\u00e4n tulisi tehd\u00e4 ne asiat, jotka on pidett\u00e4v\u00e4 salassa.<\/a>
                            \n                            Luku 30. – Ett\u00e4 ei pid\u00e4 tehd\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4 niist\u00e4 asioista, jotka koskevat yhteisen el\u00e4m\u00e4n tarpeita.<\/a><\/p>\n

                            JOHANNES KASSIANUKSEN KESKUSTELUT
                            \nKOLMAS OSA
                            \nXVIII. – XXIV.<\/a><\/p>\n

                             <\/p>\n

                            ESIPUHE.<\/a><\/p>\n

                            XVIII. – ABBA PIAMUNIN KESKUSTELU<\/a><\/p>\n

                            KOLMESTA MUNKKILUOKASTA.<\/a><\/strong><\/p>\n

                            Luku 1. – Kuinka tulimme Diolcosiin ja abbedissa Piamun otti meid\u00e4t vastaan.<\/a> Luku 2. – Abba Piamunin sanat siit\u00e4, miten noviiseina olleita munkkeja tulisi opettaa vanhimpiensa esimerkin avulla.<\/a>
                            \n                            Luku 3. – Kuinka nuorempien ei tulisi keskustella vanhempien m\u00e4\u00e4r\u00e4yksist\u00e4.<\/a> Luku 4. – Niist\u00e4 kolmesta munkkityypist\u00e4, joita Egyptiss\u00e4 on.<\/a>
                            \n                            Luku 5. – Kinobiittien s\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnan perustajista.<\/a>
                            \n                            Luku 6. – Erakkojen j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 ja sen alusta.<\/a>
                            \n                            Luku 7. – Sarabaittien alkuper\u00e4st\u00e4 ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntavoistaan<\/a>.
                            \n                            Luku 8. – Nelj\u00e4nnest\u00e4 munkkien lajista<\/a>.
                            \n                            Luku 9. – Kysymys siit\u00e4, mik\u00e4 ero on kinobian ja luostarin v\u00e4lill\u00e4<\/a>
                            \n                            Luku 10. – Vastaus.<\/a>
                            \n                            Luku 11. – Todellisesta n\u00f6yryydest\u00e4 ja siit\u00e4, kuinka abba Serapion paljasti er\u00e4\u00e4n miehen munkin n\u00f6yryyden.<\/a>
                            \n                            Luku 12. – Kysymys siit\u00e4, miten todellinen k\u00e4rsiv\u00e4llisyys voidaan saavuttaa.<\/a> Luku 13. -Vastaus.<\/a>
                            \n                            Luku 14. – Er\u00e4\u00e4n uskonnollisen naisen antama esimerkki k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 15. – Abba Pafnutiuksen antamasta k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden esimerkist\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 16. – K\u00e4rsiv\u00e4llisyyden t\u00e4ydellisyydest\u00e4.<\/a><\/p>\n

                            XIX. – ABBA JOHANNEKSEN KESKUSTELU<\/a><\/p>\n

                            KINOBIITIN JA ERAKON P\u00c4\u00c4M\u00c4\u00c4R\u00c4ST\u00c4.<\/a><\/strong><\/p>\n

                            Luku 1.- Abba Paavalin kinobiasta ja er\u00e4\u00e4n veljen k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 2. – Abba Johanneksen n\u00f6yryydest\u00e4 ja meid\u00e4n kysymyksest\u00e4mme.<\/a>
                            \n                            Luku 3. – Abba Johanneksen vastaus siihen, miksi h\u00e4n oli j\u00e4tt\u00e4nyt autiomaan.<\/a>
                            \n                            Luku 4. – Siit\u00e4 erinomaisuudesta, jonka edell\u00e4 mainittu vanhus osoitti erakkojen j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 5. – Autiomaan eduista.<\/a>
                            \n                            Luku 6. – Kinobian mukavuuksista.<\/a>
                            \n                            Luku 7. – Kysymys Kinobian ja autiomaan hedelmist\u00e4<\/a>.
                            \n                            Luku 8. – Vastaus esitettyyn kysymykseen.<\/a>
                            \n                            Luku 9. – Todellisesta ja t\u00e4ydellisest\u00e4 t\u00e4ydellisyydest\u00e4.<\/a>
                            \n                            Luku 10. – Niist\u00e4, jotka viel\u00e4 ep\u00e4t\u00e4ydellisin\u00e4 vet\u00e4ytyv\u00e4t autiomaahan<\/a>.
                            \n                            Luku 11. – Kysymys siit\u00e4, miten parantaa ne, jotka ovat h\u00e4tik\u00f6iden l\u00e4hteneet luostariyhteis\u00f6n seurakunnasta<\/a>
                            \n                            Luku 12. – Vastaus, joka kertoo, miten yksin\u00e4inen voi havaita vikansa.<\/a>
                            \n                            Luku 13. – Kysymys siit\u00e4, miten voidaan parantaa ihminen, joka on l\u00e4htenyt yksin\u00e4isyyteen ilman, ett\u00e4 h\u00e4nen vikansa on korjattu.<\/a>
                            \n                            Luku 14. – Vastaus niiden l\u00e4\u00e4kkeist\u00e4<\/a>
                            \n                            Luku 15. – Kysymys siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 siveys todeta samoin kuin muutkin tunteet.<\/a>
                            \n                            Luku 16. – Vastaus, jossa annetaan todisteet, joiden avulla se voidaan tunnistaa.<\/a><\/p>\n

                              \n
                            1. – ABBA PINUFIUKSEN KESKUSTELU<\/a><\/li>\n<\/ol>\n

                              KATUMUKSEN P\u00c4\u00c4TTYMISEST\u00c4 JA SOVITUKSEN MERKEIST\u00c4<\/strong><\/a><\/p>\n

                              Luku 1. – Abba Pinufiuksen n\u00f6yryydest\u00e4 ja h\u00e4nen piilopaikastaan.<\/a>
                              \n                              Luku 2. – Tulemisestamme h\u00e4nen luokseen.<\/a>
                              \n                              Luku 3. – Kysymys katumuksen lopusta ja sovituksen merkeist\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 4. \u2013 Vastauksen pyynt\u00f6mme osoittamasta n\u00f6yryydest\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 5. – Katumuksen menetelm\u00e4st\u00e4 ja armahduksen todistamisesta.<\/a>
                              \n                              Luku 6. – Kysymys siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 syntimme muistaa syv\u00e4sti katuen.<\/a>
                              \n                              Luku 7. – Vastaus, joka osoittaa, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin meid\u00e4n tulisi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 aiempien tekojen muistaminen<\/a>.
                              \n                              Luku 8. – Katumuksen erilaisista hedelmist\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 9. – Kuinka arvokasta t\u00e4ydelliselle on syntien unohtaminen.<\/a>
                              \n                              Luku 10. – Kuinka syntiemme muistelua tulisi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 11. – Sovituksen merkeist\u00e4 ja menneiden syntien poistamisesta.<\/a>
                              \n                              Luku 12. \u2013 Miss\u00e4 tapauksessa meid\u00e4n tulee tehd\u00e4 katumusta vain tietyn ajan; ja miss\u00e4 tapauksessa sill\u00e4 ei voi olla loppua<\/a><\/p>\n

                              XXI. – ABBA TEONAKSEN ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU<\/a><\/p>\n

                              HELLUNTAIAJAN VIIDENKYMMENEN P\u00c4IV\u00c4N HELPOTUKSESTA<\/a><\/strong><\/p>\n

                              Luku 1. – Miten Teonas tuli abba Johanneksen luo.<\/a>
                              \n                              Luku 2. – Abba Johanneksen kehotus Teonakselle ja muille, jotka olivat tulleet h\u00e4nen kanssaan.
                              \nLuku 3. – Kymmenysten ja esikoisten uhraamisesta.<\/a>
                              \n                              Luku 4. – Kuinka Aabraham, Daavid ja muut pyh\u00e4t ylittiv\u00e4t lain vaatimukset.<\/a> Luku 5. – Miten niiden, jotka el\u00e4v\u00e4t evankeliumin armossa, tulisi ylitt\u00e4\u00e4 lain vaatimukset.<\/a>
                              \n                              Luku 6. -Kuinka evankeliumin armo tukee heikkoja niin, ett\u00e4 he voivat saada anteeksiannon, samalla kun se varmistaa t\u00e4ydellisille Jumalan valtakunnan<\/a>
                              \n                              Luku 7. – Miten on omassa vallassamme valita, j\u00e4\u00e4mmek\u00f6 evankeliumin armon alaisuuteen vai lain kauhun alaisuuteen<\/a>
                              \n                              Luku 8. – Kuinka Teonas kehotti vaimoaan toteuttamaan my\u00f6s oman kielt\u00e4ymyksens\u00e4<\/a>
                              \n                              Luku 9. – Kuinka h\u00e4n pakeni luostariin, kun h\u00e4nen vaimonsa ei suostunut.<\/a>
                              \n                              Luku 10. – Selitys, jotta emme n\u00e4ytt\u00e4isi suosittelevan eroa vaimoista.<\/a>
                              \n                              Luku 11. – Tutkimus siit\u00e4, miksi Egyptiss\u00e4 ei paastota kaikkia viitt\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 (p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4), eik\u00e4 polvistuta.<\/a>
                              \n                              Luku 12. – Vastaus hyvien, pahojen ja yhdentekevien asioiden luonteesta.<\/a>
                              \n                              Luku 13. – Millainen on hyv\u00e4 paasto.<\/a>
                              \n                              Luku 14. – Miten paasto ei ole hyv\u00e4 omalta olemukseltaan.<\/a>
                              \n                              Luku 15. – Miten asiaa, joka on luonteeltaan hyv\u00e4, ei pid\u00e4 tehd\u00e4 jonkin v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4n hyv\u00e4n vuoksi.<\/a>
                              \n                              Luku 16. – Miten se, mik\u00e4 on omalta olemukseltaan hyv\u00e4\u00e4, voidaan erottaa muista asioista, jotka ovat hyvi\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 17. – Paaston syyst\u00e4 ja sen arvosta.<\/a>
                              \n                              Luku 18. – Kuinka paastoaminen ei ole aina sopivaa.<\/a>
                              \n                              Luku 19. – Kysymys siit\u00e4, miksi me keskeyt\u00e4mme paaston koko p\u00e4\u00e4si\u00e4isen ajaksi.<\/a>
                              \n                              Luku 20. – Vastaus.<\/a>
                              \n                              Luku 21. – Kysymys siit\u00e4, eik\u00f6 paaston hellitt\u00e4minen ole vahingollinen ruumiin siveydelle.<\/a>
                              \n                              Luku 22. – Vastaus kysymykseen, miten pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4 voi valvoa.<\/a>
                              \n                              Luku 23. – Virkist\u00e4ytymisen ajasta ja mitasta.<\/a>
                              \n                              Luku 24. – Kysymys eri paastonaikojen viettotavoista<\/a>
                              \n                              Luku 25. – Vastaus siihen, kuinka paaston aika liittyy vuoden nimitykseen<\/a>
                              \n                              Luku 26. – Kuinka meid\u00e4n tulee uhrata ensihedelm\u00e4t Herralle.<\/a>
                              \n                              Luku 27. – Miksi monet viett\u00e4v\u00e4t paastonaikaa eri pituisina jaksoina<\/a>
                              \n                              Luku 28. – Miksi paastoa kutsutaan Quadragesimaksi, vaikka paastotaan vain kolmekymment\u00e4kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/a>
                              \nLuku 29. \u2013                               Kuinka ne, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4, ylitt\u00e4v\u00e4t paaston kiinte\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6n.<\/a>
                              \n                              Luku 30. – Paaston alkuper\u00e4st\u00e4 ja alusta.<\/a>
                              \n                              Luku 31. – Kysymys siit\u00e4, miten meid\u00e4n tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 apostolin sanat: \u201dSynti \u00e4lk\u00f6\u00f6n hallitko teit\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 32. – Vastaus armon ja lain k\u00e4skyjen v\u00e4lisest\u00e4 erosta.<\/a>
                              \n                              Luku 33. – Siit\u00e4, ett\u00e4 evankeliumin k\u00e4skyt ovat lievempi\u00e4 kuin lain k\u00e4skyt<\/a>. Luku 34. – Miten voidaan osoittaa ihmisen olevan armon alainen.<\/a>
                              \n                              Luku 35. – Kysymys siit\u00e4, miksi joskus, kun paastoamme tavallista ankarammin, lihalliset halut ahdistavat meit\u00e4 tavallista kiivaammin.<\/a>
                              \n                              Luku 36. – Vastaus, jossa kerrotaan, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kysymys olisi varattava tulevaan keskusteluun.<\/a><\/p>\n

                               <\/p>\n

                               <\/p>\n

                              XXII. – ABBA THEONAKSEN TOINEN KESKUSTELU<\/a><\/p>\n

                              Y\u00d6LLISIST\u00c4 HARHOISTA.<\/strong><\/a><\/p>\n

                              (T\u00e4m\u00e4 keskustelu on j\u00e4tetty pois.)<\/strong><\/p>\n

                              XXIII. – ABBA TEONAKSEN KOLMAS KESKUSTELU<\/a><\/p>\n

                              SYNNITT\u00d6MYYDEST\u00c4.<\/a><\/strong><\/p>\n

                              Luku 1. – Abba Teonaksen puhe apostolin sanoista: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 en tee sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 haluaisin\u201d.<\/a>
                              \n                              Luku 2. – Kuinka apostoli suoritti monia hyvi\u00e4 tekoja.<\/a>
                              \n                              Luku 3. – Mik\u00e4 on se todella hyv\u00e4, josta Apostoli todistaa, ettei h\u00e4n voinut sit\u00e4 suorittaa.<\/a>
                              \n                              Luku 4. – Kuinka ihmisen hyvyys ja vanhurskaus eiv\u00e4t ole hyvi\u00e4, jos niit\u00e4 verrataan Jumalan hyvyyteen ja vanhurskauteen.<\/a>
                              \n                              Luku 5. – Kuinka kukaan ei voi jatkuvasti pyrki\u00e4 tuohon korkeimpaan hyv\u00e4\u00e4n.<\/a>
                              \n                              Luku 6. – Kuinka ne, jotka luulevat olevansa synnitt\u00f6mi\u00e4, ovat kuin puolisokeat<\/a>
                              \n                              Luku 7. – Kuinka niit\u00e4, jotka v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 ihminen voi olla ilman synti\u00e4, syytet\u00e4\u00e4n kaksinkertaisesta erehdyksest\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 8. – Kuinka vain harvojen on annettu ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 synti on<\/a>.
                              \n                              Luku 9. – Siit\u00e4, miten huolella munkin tulisi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 Jumalan muistaminen.<\/a> Luku 10. – Kuinka ne, jotka ovat t\u00e4ydellisyyden tiell\u00e4, ovat todella n\u00f6yri\u00e4 ja tuntevat aina olevansa Jumalan armon tarpeessa<\/a>
                              \n                              Luku 11. – Lauseen: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 iloitsen Jumalan laista sis\u00e4isen ihmisen mukaan jne.\u201d, selitys<\/a>
                              \n                              Luku 12. – T\u00e4st\u00e4kin: \u201dMutta me tied\u00e4mme, ett\u00e4 laki on hengellinen jne.\u201d.<\/a> Luku 13. – My\u00f6s t\u00e4st\u00e4: \u201dMutta min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 minussa, toisin sanoen lihassani, ei asu mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4\u201d.<\/a>
                              \n                              Luku 14. – ”Vastav\u00e4ite sille, ett\u00e4 sanonta: ’Sill\u00e4 sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4 tahdon, min\u00e4 en tee,’ jne., ei koske ep\u00e4uskoisia eik\u00e4 pyhi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4”<\/a>
                              \n                              Luku 15. – Vastaus esitettyyn vastav\u00e4itteeseen.<\/a>
                              \n                              Luku 16. – Mik\u00e4 on synnin ruumis.<\/a>
                              \n                              Luku 17. – Kuinka kaikki pyh\u00e4t ovat totuudenmukaisesti tunnustaneet olevansa saastaisia ja syntisi\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 18. – Ett\u00e4 edes hyv\u00e4t ja pyh\u00e4t ihmiset eiv\u00e4t ole synnitt\u00f6mi\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 19. – Kuinka jopa rukouksen hetkell\u00e4 on l\u00e4hes mahdotonta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 synti\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 20. – Kenelt\u00e4 voimme oppia synnin h\u00e4vitt\u00e4mist\u00e4 ja hyvyyden t\u00e4ydellisyytt\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 21. – Ett\u00e4 vaikka me tunnustamme, ettemme voi olla synnitt\u00f6mi\u00e4, niin meid\u00e4n ei silti pit\u00e4isi pid\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 Herran ehtoollisesta<\/a><\/p>\n

                               <\/p>\n

                              XXIV. – ABBA ABRAHAMIN KESKUSTELU<\/a><\/p>\n

                              Lihan kuolettamisesta<\/strong><\/a><\/p>\n

                              Luku 1. – Kuinka paljastimme ajatuksiemme salaisuudet abba Abrahamille.<\/a>
                              \n                              Luku 2. – Kuinka vanha mies paljasti vikamme.<\/a>
                              \n                              Luku 3. – Millaisia alueita erakkojen tulisi etsi\u00e4<\/a>
                              \n                              Luku 4. – Mink\u00e4laisia t\u00f6it\u00e4 yksin\u00e4isten tulisi valita.<\/a>
                              \n                              Luku 5. – Ett\u00e4 syd\u00e4men levottomuus pikemminkin pahentaa kuin parantaa rumiin levottomuutta.<\/a>
                              \n                              Luku 6. – Vertailu, joka osoittaa, miten munkin tulisi varjella ajatuksiaan.<\/a> Luku 7. – Kysymys siit\u00e4, miksi sukulaistemme l\u00e4heisyyden katsotaan h\u00e4iritsev\u00e4n meit\u00e4, kun taas Egyptiss\u00e4 asuvien kohdalla se ei h\u00e4iritse.<\/a>
                              \n                              Luku 8. – Vastaus, ett\u00e4 kaikki asiat eiv\u00e4t sovi kaikille ihmisille.<\/a>
                              \n                              Luku 9. – Ett\u00e4 niiden ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4 sukulaistensa l\u00e4heisyytt\u00e4, jotka voivat j\u00e4ljitell\u00e4 abba Apolloksen lihan kuolettamista.<\/a>
                              \n                              Luku 10. – Kysymys siit\u00e4, onko munkille pahaksi saada tarpeensa tyydytetyksi sukulaisiltaan.<\/a>
                              \n                              Luku 11. – Vastaus, jossa kerrotaan, mit\u00e4 pyh\u00e4 Antonius on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt t\u00e4st\u00e4 asiasta.<\/a>
                              \n                              Luku 12. – Ty\u00f6n arvosta ja joutilaisuuden haitallisuudesta.<\/a>
                              \n                              Luku 13. – Kertomus parturin maksuista, joka on otettu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n paholaisen harhojen tunnistamiseksi.<\/a>
                              \n                              Luku 14. – Kysymys siit\u00e4, miten t\u00e4llaiset v\u00e4\u00e4r\u00e4t k\u00e4sitykset voivat hiipi\u00e4 meihin.<\/a>
                              \n                              Luku 15. – Vastaus sielun kolminkertaisesta liikkeest\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 16. – Siit\u00e4, ett\u00e4 sielumme j\u00e4rkiper\u00e4inen osa on turmeltunut.<\/a>
                              \n                              Luku 17. – Kuinka sielun heikompi osa antautuu ensimm\u00e4isen\u00e4 paholaisen kiusauksille.<\/a>
                              \n                              Luku 18. – Kysymys siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n palata kotimaahan asianmukaisen suuremman hiljaisuuden kaipuun vuoksi.<\/a>
                              \n                              Luku 19. – Vastaus paholaisen harhakuvitelmasta, koska h\u00e4n lupaa meille suuremman yksin\u00e4isyyden tuomaa rauhaa.<\/a>
                              \n                              Luku 20. – Kuinka hy\u00f6dyllist\u00e4 on rentoutuminen veljien saapuessa.<\/a>
                              \n                              Luku 21. – Kuinka evankelista Johanneksen sanotaan osoittaneen rentoutumisen arvon.<\/a>
                              \n                              Luku 22. – Kysymys siit\u00e4, miten meid\u00e4n pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 se, mit\u00e4 evankeliumissa sanotaan: \u201dMinun ikeeni on helppo, ja minun taakkani on kevyt\u201d.<\/a>
                              \n                              Luku 23. – Vastaus, jossa selitet\u00e4\u00e4n sanonta<\/a>
                              \n                              Luku 24. – Miksi Herran ies koetaan raskaaksi ja h\u00e4nen taakkansa painavaksi.<\/a> Luku 25. – Siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4, mit\u00e4 kiusausten hy\u00f6kk\u00e4ys saa aikaan.<\/a>
                              \n                              Luku 26. – Kuinka lupaus satakertaisuudesta t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 annetaan niille, joiden luopuminen on t\u00e4ydellist\u00e4.<\/a><\/p>\n

                               <\/p>\n

                              JOHANNES KASSIANUKSEN SEITSEM\u00c4N KIRJAA HERRAN INKARNAATIOSTA NESTORIUSTA VASTAAN.<\/a><\/p>\n

                               <\/p>\n

                              ESIPUHE.<\/a><\/p>\n

                              JOHANNES KASSIANUKSEN SEITSEM\u00c4N KIRJAA INKARNAATIOSTA<\/a><\/p>\n

                              KIRJA I<\/a><\/p>\n

                              Luku 1. – Harhaoppi verrattuna runoilijoiden hydraan<\/a>.
                              \n                              \u00a0Luku 2. – Kuvaus erilaisista harhaoppisista hirvi\u00f6ist\u00e4, jotka kumpuavat toisistaan.<\/a>
                              \n                              Luku 3. – H\u00e4n kuvailee pelagiolaisten turmiollista erhett\u00e4<\/a>
                              \n                              Luku 4. – Leporius peruu yhdess\u00e4 er\u00e4iden muiden kanssa pelagianisminsa.<\/a> Luku 5. – Leporiuksen tapauksen avulla h\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 avoin synti on sovitettava avoimella tunnustuksella, ja opettaa my\u00f6s sanojensa perusteella, mik\u00e4 on oikea n\u00e4kemys inkarnaatiosta.<\/a>
                              \n                              Luku 6. Katolilaisten yhten\u00e4inen oppi tulee ottaa vastaan ortodoksisena uskona<\/a><\/p>\n

                              KIRJA 2.<\/a><\/p>\n

                              Luku 1. – Miten my\u00f6hempien harhaoppisten virheet on tuomittu ja kumottu niiden kirjoittajien ja alullepanijoiden henkil\u00f6iss\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 2. – Todisteet siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan Neitsyt\u00e4iti ei ollut ainoastaan Kristotokos vaan my\u00f6s Theotokos ja ett\u00e4 Kristus on todella Jumala.<\/a>
                              \n                              Luku 3. – H\u00e4n jatkaa samaa v\u00e4itett\u00e4 Vanhan testamentin kohdilla<\/a>.
                              \n                              Luku 4. – H\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 todistuksia samasta opista apostoli Paavalilta<\/a>.
                              \n                              Luku 5. – Jumalan armolahjoista, jotka saamme Kristuksen kautta, h\u00e4n p\u00e4\u00e4ttelee, ett\u00e4 h\u00e4n on todella Jumala.<\/a>
                              \n                              Luku 6. – Ett\u00e4 jumalallisen armon antamisen voima ei tullut Kristukselle ajan my\u00f6t\u00e4, vaan oli synnynn\u00e4isesti H\u00e4ness\u00e4 ihan syntym\u00e4st\u00e4 asti\u00a0\u00a0\u00a0 <\/a>
                              \n                              Luku 7. – Kuinka Kristuksessa jumaluus, majesteettisuus, mahti ja voima ovat olleet t\u00e4ydellisess\u00e4 muodossa olemassa iankaikkisuudesta l\u00e4htien ja tulevat jatkossakin olemaan.<\/a><\/p>\n

                              KIRJA 3.<\/a><\/p>\n

                              Luku 1. – Ett\u00e4 Kristus, joka on Jumala ja ihminen yhdess\u00e4 persoonassa, on syntynyt Israelista ja Neitsyt Mariasta lihan mukaan<\/a>.
                              \n                              Luku 2. – Jumalan arvonimi annetaan yhdess\u00e4 mieless\u00e4 Kristukselle, toisessa ihmisille.<\/a>
                              \n                              Luku 3. – H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 apostolin sanan: \u201dT\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien emme tunne ket\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4 lihan mukaan\u201d jne.<\/a>
                              \n                              Luku 4. Galatalaiskirjeest\u00e4 h\u00e4n tuo esiin kohdan osoittaakseen, ett\u00e4 Kristuksen lihan heikkous sulautui H\u00e4nen jumalallisuuteensa.<\/a>
                              \n                              Luku 5. – Niin kuin on jumalanpilkkaa erottaa pois Kristuksen jumaluus, niin on my\u00f6s jumalanpilkkaa kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on todellinen ihminen.<\/a>
                              \n                              Luku 6. – H\u00e4n osoittaa Kristuksen ilmestymisest\u00e4 apostolille t\u00e4m\u00e4n vainotessa kirkkoa, ett\u00e4 Kristuksessa on olemassa molemmat luonnot.<\/a>
                              \n                              Luku 7. – H\u00e4n osoittaa viel\u00e4 kerran apostolin muiden kohtien perusteella, ett\u00e4 Kristus on Jumala.<\/a>
                              \n                              Luku 8. – Kristuksen jumaluutta tunnustaessamme meid\u00e4n ei pid\u00e4 vaikenemalla ohittaa ristin tunnustamista.<\/a>
                              \n                              Luku 9. – Kuinka juutalaiset ja pakanat hylk\u00e4siv\u00e4t apostolin julistuksen, koska se tunnusti, ett\u00e4 ristiinnaulittu Kristus oli Jumala.<\/a>
                              \n                              Luku 10. – Kuinka apostoli v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.<\/a>
                              \n                              Luku 11. – H\u00e4n tukee samaa oppia evankeliumin todisteilla.<\/a>
                              \n                              Luku 12. – H\u00e4n todistaa siunatun Pietarin tunnetun tunnustuksen perusteella, ett\u00e4 Kristus on Jumala.<\/a>
                              \n                              Luku 13. – Siunatun Pietarin tunnustus saa todistuksen totuudestaan Kristukselta itselt\u00e4\u00e4n.<\/a>
                              \n                              Luku 14. – Kuinka autuaan Pietarin tunnustus on koko kirkon usko.<\/a>
                              \n                              Luku 15. – My\u00f6s pyh\u00e4 Tuomas tunnusti samaa uskoa kuin Pietari Herran yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen.<\/a>
                              \n                              Luku 16. – H\u00e4n tuo esiin Is\u00e4n Jumalan todistuksen Pojan jumaluudesta. <\/a><\/p>\n

                              KIRJA 4.<\/a><\/p>\n

                              Luku 1. – Ett\u00e4 Kristus oli ennen inkarnaatiota Jumala iankaikkisuudesta asti.<\/a>
                              \n                              Luku 2. – H\u00e4n p\u00e4\u00e4ttelee sanotusta, ett\u00e4 Neitsyt Maria synnytti pojan, joka oli ollut olemassa jo ennen ja oli suurempi kuin h\u00e4n itse oli.<\/a>
                              \n                              Luku 3. – H\u00e4n todistaa Roomalaiskirjeest\u00e4 Kristuksen ikuisen jumaluuden.<\/a> Luku 4. – H\u00e4n tuo esiin muita todisteita saman n\u00e4kemyksen puolesta.<\/a>
                              \n                              Luku 5. Kuinka Kristuksen kahden luonnon hypostaattisen yhdistymisen ansiosta Sanaa voidaan oikeutetusti kutsua Pelastajaksi tai lihaksi tulleeksi ihmiseksi ja Jumalan Pojaksi<\/a>
                              \n                              Luku 6. – Ett\u00e4 Kristuksessa on vain yksi hypostaasi (ts.Henkil\u00f6kohtainen itse)<\/a>
                              \n                              Luku 7. – H\u00e4n palaa aiempaan aiheeseen osoittaakseen nestoriolaisia vastaan, ett\u00e4 ihmisest\u00e4 sanotaan sellaisia asioita, jotka kuuluvat jumalalliselle luonnolle ik\u00e4\u00e4n kuin jumalallisen luonnon Persoonalle, ja vastaavasti Jumalasta sanotaan sellaisia asioita, jotka kuuluvat ihmisluonnolle ik\u00e4\u00e4n kuin ihmisluonnon Persoonalle, koska Kristuksessa on vain yksi ja ainoa persoonallinen itse<\/a>
                              \n                              Luku 8. – Kuinka t\u00e4m\u00e4 nimitysten vaihtelu ei h\u00e4iritse H\u00e4nen jumalallista voimaansa.<\/a>
                              \n                              Luku 9. – H\u00e4n vahvistaa t\u00e4m\u00e4n v\u00e4itteen vanhojen profeettojen auktoriteetilla.<\/a> Luku 10. -H\u00e4n todistaa Kristuksen jumalallisuuden sek\u00e4 juutalaisten pilkkaamisesta, ett\u00e4 Kristuksen uskoon k\u00e4\u00e4ntyneiden tunnustuksesta.<\/a>
                              \n                              \u00a0Luku 11. – H\u00e4n palaa Jesajan profetiaan.<\/a>
                              \n                              Luku 12. – Kuinka Vapahtajan arvonimi annetaan Kristukselle yhdess\u00e4 mieless\u00e4 ja ihmisille toisessa mieless\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 13. – H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4, keit\u00e4 ovat ne, joiden henkil\u00f6st\u00e4 profeetta Jesaja sanoo: \u201dSin\u00e4 olet meid\u00e4n Jumalamme, emmek\u00e4 me tunteneet sinua\u201d.<\/a><\/p>\n

                              \u00a0<\/strong><\/p>\n

                              \u00a0<\/strong><\/p>\n

                              KIRJA 5.<\/a><\/p>\n

                              Luku 1. – H\u00e4n paheksuu kiivaasti pelagialaisten erehdyst\u00e4, jotka julistivat, ett\u00e4 Kristus oli pelkk\u00e4 ihminen.<\/a>
                              \n                              \u00a0Luku 2. – Ett\u00e4 Nestoriuksen oppi liittyy l\u00e4heisesti pelagialaisten erehdykseen.<\/a> Luku 3. – Kuinka t\u00e4m\u00e4 jumalallisuuteen osallistuminen, jonka pelagiolaiset ja nestoriolaiset liitt\u00e4v\u00e4t Kristukseen, on yhteist\u00e4 kaikille pyhille ihmisille<\/a>
                              \n                              Luku 4. – Mik\u00e4 ero on Kristuksen ja pyhien v\u00e4lill\u00e4.<\/a>
                              \nLuku 5. –                               Ett\u00e4 ennen syntym\u00e4\u00e4 ajassa profeetat kutsuivat Kristusta aina Jumalaksi<\/a>
                              \n                              Luku 6. – H\u00e4n havainnollistaa samaa oppia Uuden testamentin kohdilla.<\/a> Luku 7. -H\u00e4n osoittaa j\u00e4lleen Kristuksessa tapahtuneesta kahden luonteen yhdistymisest\u00e4 yhdess\u00e4 persoonassa, ett\u00e4 se, mik\u00e4 kuuluu jumalalliseen luontoon, voidaan oikeutetusti liitt\u00e4\u00e4 ihmiseen, ja se, mik\u00e4 kuuluu inhimilliseen luontoon, Jumalaan.<\/a>
                              \n                              Luku 8. – H\u00e4n vahvistaa apostolin tuomion Herran auktoriteetilla.<\/a>
                              \n                              Luku 9. – Koska ne ihmeelliset teot, jotka Mooseksen p\u00e4ivist\u00e4 l\u00e4htien n\u00e4ytettiin israelilaisille, liitet\u00e4\u00e4n Kristukseen, seuraa siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen on t\u00e4ytynyt olla olemassa kauan ennen h\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4 ajassa.<\/a>
                              \n                              Luku 10. – H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tarkoittaa tunnustaa, ja mit\u00e4 tarkoittaa mit\u00e4t\u00f6id\u00e4 Jeesuksen merkitys<\/a>.
                              \n                              Luku 11. – Herran inkarnaation mysteeri merkitsee selv\u00e4sti Kristuksen jumaluutta.<\/a>
                              \n                              \u00a0Luku 12. – H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 tarkemmin, mik\u00e4 on se mysteeri, jota kuvataan miehen ja vaimon nimell\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 13. – Siit\u00e4 kaipuusta, jolla vanhat patriarkat halusivat n\u00e4hd\u00e4 tuon salaisuuden ilmestymisen.<\/a>
                              \n                              Luku 14. – H\u00e4n kumoaa niiden harhaoppisten pahan ja rienaavan k\u00e4sityksen, jotka sanoivat, ett\u00e4 Jumala asui ja puhui Kristuksessa kuin v\u00e4lineess\u00e4 tai patsaassa.<\/a>
                              \n                              Luku 15. – Mit\u00e4 pyhien rukoukset Messiaan tulemista varten sis\u00e4lsiv\u00e4t ja mik\u00e4 oli heid\u00e4n kaipauksensa luonne.<\/a><\/p>\n

                               <\/p>\n

                              KIRJA 6.<\/strong><\/a><\/p>\n

                              Luku 1. – Ihmeest\u00e4, jossa v\u00e4kijoukko ruokittiin viidest\u00e4 ohraleiv\u00e4st\u00e4 ja kahdesta kalasta, h\u00e4n osoittaa jumalallisen voiman majesteettisuuden<\/a>.
                              \n                              Luku 2. – Kirjoittaja sovittaa numeron seitsem\u00e4n (joka muodostuu viidest\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4 ja kahdesta kalasta) mysteerin omaan ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 3. – H\u00e4n kumoaa vastustajansa Antiokian konsiilin todistuksella.<\/a>
                              \n                              Luku 4. – Kuinka uskontunnustuksella on sek\u00e4 jumalallinen ett\u00e4 inhimillinen auktoriteetti.<\/a>
                              \n                              Luku 5. – H\u00e4n k\u00e4y vastustajansa kimppuun valikoitujen argumenttien avulla ja osoittaa, ett\u00e4 meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 kiinni siit\u00e4 uskonnosta, jonka olemme saaneet isilt\u00e4mme.<\/a>
                              \n                              Luku 6. – H\u00e4n haastaa h\u00e4net viel\u00e4 kerran tunnustamaan Antiokian uskontunnustuksen.<\/a>
                              \n                              Luku 7. – H\u00e4n jatkaa samaa Antiokian uskontunnustukseen perustuvaa argumentaatiota.<\/a>
                              \n                              Luku 8. – Miten voidaan sanoa, ett\u00e4 Kristus tuli ja syntyi Neitsyest\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 9. – J\u00e4lleen h\u00e4n tuomitsee vastustajansa kuolettavasta harhaopista t\u00e4m\u00e4n oman tunnustuksen perusteella.<\/a>
                              \n                              Luku 10. – H\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 kiivaasti h\u00e4nt\u00e4 vastaan, koska vaikka h\u00e4n on hyl\u00e4nnyt katolisen uskonnon, h\u00e4n silti uskaltaa opettaa kirkossa, toimittaa uhritoimituksia ja tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 11. – H\u00e4n poistaa harhaoppisten hiljaisen vastalauseen, kun he haluavat perua lapsuudessa antamansa uskontunnustuksen.<\/a>
                              \n                              Luku 12. – Ristiinnaulittu Kristus on loukkaus ja hulluus niille, jotka julistavat, ett\u00e4 h\u00e4n oli pelkk\u00e4 ihminen.<\/a>
                              \n                              Luku 13. – H\u00e4n vastaa vastav\u00e4itteeseen, jossa sanotaan, ett\u00e4 syntyneen lapsen pit\u00e4isi olla samaa ainesta \u00e4idin kanssa.<\/a>
                              \n                              Luku 14. – H\u00e4n vertaa t\u00e4t\u00e4 virheellist\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 pelagialaisten opetukseen.<\/a> Luku 15. – H\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 ne, jotka kannattavat t\u00e4t\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 opetusta, tunnustavat kaksi Kristusta.<\/a>
                              \n                              Luku 16. – H\u00e4n osoittaa lis\u00e4ksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 opetus tuhoaa kolminaisuuden tunnustamisen.<\/a>
                              \n                              Luku 17. – Ne, jotka ovat erehtyneet katolisen uskonnon yhdess\u00e4 kohdassa, menett\u00e4v\u00e4t koko uskon ja koko uskon arvon.<\/a>
                              \n                              Luku 18. – H\u00e4n suuntaa puheensa vastapuolelleen, jonka kanssa h\u00e4n kiistelee, ja pyyt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 palaamaan j\u00e4rkiins\u00e4. Katumuksen sakramentti on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n uskosta luopuneille heid\u00e4n pelastumisensa kannalta.<\/a>
                              \n                              Luku 19. – Ett\u00e4 Kristuksen syntym\u00e4 ajassa aikanaan ei v\u00e4hent\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nen jumaluutensa kirkkaudesta ja voimasta.<\/a>
                              \n                              Luku 20. – H\u00e4n osoittaa sanotun perusteella, ett\u00e4 emme tarkoita Jumalan olleen kuolevainen tai lihallinen ennen maailmoja, vaikka Kristus, joka on Jumala ikuisuudesta ja joka tehtiin ihmiseksi ajassa, on vain yksi Persoona<\/a>
                              \n                              Luku 21. – Pyh\u00e4n Raamatun auktoriteetti opettaa, ett\u00e4 Kristus oli olemassa iankaikkisuudesta l\u00e4htien.<\/a>
                              \n                              Luku 22. – Hypostaattinen unioni mahdollistaa sen, ett\u00e4 voimme liitt\u00e4\u00e4 Jumalaan sen, mik\u00e4 kuuluu lihaan Kristuksessa.<\/a>
                              \n                              Luku 23. – Se, ett\u00e4 synekdootti-kuva, jossa osa edustaa kokonaisuutta, on hyvin tuttu Pyh\u00e4ss\u00e4 Raamatussa.<\/a><\/p>\n

                              KIRJA 7.<\/a><\/p>\n

                              Luku 1. – Koska h\u00e4n aikoo vastata vastustajiensa herjauksiin, h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 jumalallisen armon apua opettamaan rukouksen, jota niiden on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4, jotka ryhtyv\u00e4t kiistelem\u00e4\u00e4n harhaoppisten kanssa.<\/a>
                              \n                              Luku 2. – H\u00e4n vastaa n\u00e4ihin sanoihin perustuvaan vastav\u00e4itteeseen: Kukaan ei synnytt\u00e4nyt sellaista, joka oli ollut olemassa ennen h\u00e4nt\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 3. – H\u00e4n vastaa vastav\u00e4itteeseen, jonka mukaan synnytt\u00e4j\u00e4n on oltava samaa ainesta kuin syntyv\u00e4n.<\/a>
                              \n                              Luku 4. – Kuinka Jumala on osoittanut kaikkivoipaisuutensa syntym\u00e4ss\u00e4\u00e4n ajassa samoin kuin kaikessa muussa.<\/a>
                              \n                              Luku 5. -H\u00e4n osoittaa luonnosta itsest\u00e4\u00e4n johdettujen todisteiden avulla, ett\u00e4 h\u00e4nen vastustajiensa esitt\u00e4m\u00e4 laki, jonka mukaan syntyneen pit\u00e4isi olla samaa ainesta kuin synnytt\u00e4j\u00e4n, ei pid\u00e4 paikkaansa monissa tapauksissa<\/a>
                              \n                              Luku 6. – H\u00e4n kumoaa Nestoriuksen toisen argumentin, jossa h\u00e4n yritti osoittaa, ett\u00e4 Kristus oli Aatamin kaltainen joka suhteessa.<\/a>
                              \n                              \u00a0Luku 7. – Harhaoppiset peitt\u00e4v\u00e4t oppejaan yleens\u00e4 Pyh\u00e4n Raamatun viitalla.<\/a>
                              \nLuku 8. –                               Harhaoppiset liitt\u00e4v\u00e4t Kristukseen vain jumaluuden varjon, ja siten v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tulee palvoa yhdess\u00e4 Jumalan kanssa, mutta ei Jumalana.<\/a>
                              \n                              Luku 9. – Kuinka ne ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, jotka sanovat Kristuksen syntym\u00e4n olleen salainen, koska se oli selv\u00e4sti n\u00e4ytetty jopa patriarkka Jaakobille.<\/a>
                              \n                              Luku 10. – H\u00e4n ker\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 todistajia samasta tosiasiasta.<\/a>
                              \n                              Luku 11. – Kuinka paholainen pakotettiin monista syist\u00e4 siihen n\u00e4kemykseen, ett\u00e4 Kristus oli Jumala.<\/a>
                              \n                              Luku 12. – H\u00e4n vertaa t\u00e4t\u00e4 paholaisen k\u00e4sityst\u00e4 ja j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 ep\u00e4ily\u00e4 vastustajiensa itsep\u00e4iseen ja joustamattomaan ajatukseen, ja osoittaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen on pahempi ja jumalanpilkkaisempi kuin edellinen<\/a>
                              \n                              Luku 13. – Kuinka paholainen aina s\u00e4ilytti t\u00e4m\u00e4n k\u00e4sityksen Kristuksen jumaluudesta (h\u00e4nen kokemansa salaisen toiminnan vuoksi) aina h\u00e4nen ristiins\u00e4 ja kuolemaansa asti.<\/a>
                              \n                              Luku 14. – H\u00e4n osoittaa, kuinka harhaoppiset v\u00e4\u00e4ristelev\u00e4t Pyh\u00e4\u00e4 Raamattua, vastaamalla v\u00e4itteeseen, joka perustuu apostolin sanoihin \u201dilman is\u00e4\u00e4, ilman \u00e4iti\u00e4 jne.\u201d – Hepr. 8.<\/a>
                              \n                              Luku 15. – Miten Apostoli voi sanoa Kristuksen olevan ilman sukupuuta.<\/a> Luku 16. – H\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 kuten paholainen Kristusta kiusatessaan, harhaoppiset v\u00e4\u00e4ristelev\u00e4t Pyh\u00e4\u00e4 Raamattua.<\/a>
                              \n                              Luku 17. – Ett\u00e4 Kristuksen kirkkautta ja kunniaa ei pid\u00e4 lukea Pyh\u00e4lle Hengelle siten, ett\u00e4 kiellet\u00e4\u00e4n sen l\u00e4htev\u00e4n Kristuksesta itsest\u00e4\u00e4n, ik\u00e4\u00e4n kuin kaikki se erinomaisuus, joka h\u00e4ness\u00e4 oli, olisi toisen oma ja kumpuaisi jostakin muusta l\u00e4hteest\u00e4.<\/a>
                              \n                              Luku 18. – Miten meid\u00e4n on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 apostolin sanat \u201dH\u00e4n ilmestyi lihassa, vanhurskautui hengess\u00e4 jne.\u201d.<\/a>
                              \n                              Luku 19. – Ett\u00e4 ei ollut vain Henki, vaan my\u00f6s Kristus itse, joka sai H\u00e4net pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4ksi<\/a>
                              \n                              Luku 20. – H\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 vahvemmilla ja painavammilla argumenteilla tuhota tuon k\u00e4sityksen.<\/a>
                              \n                              Luku 21. – Ett\u00e4 Kristuksen ja Pyh\u00e4n Hengen on yht\u00e4 lailla katsottava vaikuttaneen sen, ett\u00e4 h\u00e4nen lihastaan ja ihmisyydest\u00e4\u00e4n tuli Jumalan temppeli.<\/a>
                              \n                              Luku 22. – Ett\u00e4 Kristuksen yl\u00f6snousemusta taivaaseen ei voida katsoa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Hengen ansioksi.<\/a>
                              \n                              Luku 23. – H\u00e4n jatkaa samaa argumenttia osoittaakseen, ett\u00e4 Kristus ei tarvinnut toisen kirkkautta, koska h\u00e4nell\u00e4 oli oma kirkkautensa.<\/a>
                              \n                              Luku 24. – H\u00e4n tukee t\u00e4t\u00e4 oppia autuaan Hilarioksen auktoriteetilla.<\/a>
                              \n                              Luku 25. – H\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 Ambrosius on samaa mielt\u00e4 pyh\u00e4n Hilarioksen kanssa.<\/a>
                              \n                              Luku 26. – H\u00e4n lis\u00e4\u00e4 edelliseen viel\u00e4 pyh\u00e4n Hieronymuksen todistuksen.<\/a> Luku 27. – Edelliseen h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 Rufinuksen ja autuaan Augustinuksen.<\/a>
                              \n                              Luku 28. – Koska h\u00e4n aikoo esitt\u00e4\u00e4 kreikkalaisten tai it\u00e4isten piispojen todistuksen, h\u00e4n tuo ensimm\u00e4iseksi esiin pyh\u00e4n \u00a0Gregorius Naziansilaisen.<\/a>
                              \n                              Luku 29. – Seuraavaksi h\u00e4n tuo esiin pyh\u00e4n Athanasiuksen auktoriteetin.<\/a>
                              \n                              Luku 30. – H\u00e4n lis\u00e4\u00e4 my\u00f6s pyh\u00e4n Johannes Krysostomoksen.<\/a>
                              \nLuku 31.                               H\u00e4n suree Konstantinopolin onnetonta kohtaloa, joka johtuu harhaoppisen aiheuttamasta onnettomuudesta; ja samalla h\u00e4n kehottaa kansalaisia pysym\u00e4\u00e4n lujina vanhassa katolisessa ja esi-isien uskossa<\/a><\/p>\n

                               <\/p>\n

                               <\/p>\n

                              PROLEGOMENA<\/p>\n

                              LUKU 1.KASSIANUKSEN EL\u00c4M\u00c4<\/p>\n

                              \u201dCassianus natione Scytha\u201d on Gennadiuksen antama kuvaus kirjailijasta, jonka teokset on nyt ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa k\u00e4\u00e4nnetty englanniksi. T\u00e4m\u00e4n lausuman tarkkuudesta huolimatta Kasiansin kansallisuuteen liittyy kuitenkin huomattavia ep\u00e4ilyj\u00e4, ja on vaikea uskoa, ett\u00e4 h\u00e4n olisi todellisuudessa ollut skyytti. Paitsi ett\u00e4 h\u00e4nen kieless\u00e4\u00e4n ja tyyliss\u00e4\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n barbaarisuuden j\u00e4lki\u00e4, h\u00e4n sai poikasena varmasti my\u00f6s vapaamielisen kasvatuksen, sill\u00e4 h\u00e4n valittaa konferensseissaan, ett\u00e4 h\u00e4nen opettajansa ponnistelut ja h\u00e4nen oma huomionsa jatkuvaan opiskeluun olivat niin heikent\u00e4neet h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen mielens\u00e4 oli niin t\u00e4ynn\u00e4 runoilijoiden lauluja, ett\u00e4 jopa rukouksen hetkell\u00e4 se ajatteli niit\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isi\u00e4 satuja ja tarinoita taisteluista, joita se oli varhaisimmasta lapsuudesta l\u00e4htien saanut; \u201dja\u201d, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4, \u201dkun laulan psalmeja tai pyyd\u00e4n syntien anteeksiantamusta, tunkeutuu silmiini jokin mielet\u00f6n muistikuva runoista tai kuva taistelevista sankareista; ja t\u00e4llaisten haamujen mielikuvitus vainoaa minua aina. \u201d Lis\u00e4n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 h\u00e4nen koulutuksensa luonteesta antaa my\u00f6s se seikka, ett\u00e4 h\u00e4nen Nestoriusta vastaan kirjoittamassaan teoksessa inkarnaatiosta h\u00e4n osoittaa olevansa perehtynyt paitsi aikaisempien kristittyjen isien teoksiin my\u00f6s sellaisten kirjailijoiden kuin Ciceron ja Persiuksen teoksiin, N\u00e4m\u00e4 seikat saavat meid\u00e4t ep\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4n, ennen kuin hyv\u00e4ksymme Gennadiuksen lausuman siin\u00e4 merkityksess\u00e4, joka sill\u00e4 ensi silm\u00e4yksell\u00e4 olisi luonnollinen; vaikka h\u00e4nen yhteytens\u00e4 Marseilleen, jossa Kessiaan vietti suuren osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, sek\u00e4 h\u00e4nen varhaisen kirjoitusaikansa (A. A.) perusteella h\u00e4nell\u00e4 on ollut paljon yhteyksi\u00e4 Marseilleen, jossa Kessiaanin el\u00e4m\u00e4 kului. D. 495), on vaarallista hyl\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen auktoriteettinsa kokonaan. On kuitenkin mahdollista, ett\u00e4 termi \u201dScytha\u201d ei todellisuudessa tarkoita skyyttalaista, vaan viittaa Egyptiss\u00e4 sijaitsevaan Skeetan tai Skitiksen autiomaahan, jossa Kassian vietti monia vuosia el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ja johon h\u00e4nen maineensa liittyi l\u00e4heisesti; ja n\u00e4in ollen, ilman ett\u00e4 menisimme siihen pisteeseen, ett\u00e4 hylk\u00e4\u00e4mme kokonaan Gennadiuksen auktoriteetin, voimme vapaasti etsi\u00e4 kirjailijamme syntym\u00e4paikaksi jotakin muuta maata. Muiden kirjoittajien lausunnot valaisevat t\u00e4t\u00e4 aihetta kuitenkin vain v\u00e4h\u00e4n. Fotius (800 jKr.) kutsuu h\u00e4nt\u00e4 nimell\u00e4 roomaios<\/em>, mink\u00e4 ei tarvitse tarkoittaa muuta kuin ett\u00e4 h\u00e4n on syntynyt Rooman valtakunnan alueella; kun taas Honorius Autunilainen (1130 jKr.) puhuu h\u00e4nest\u00e4 Aferina. Viimeksi mainittu kirjoittaja on kuitenkin liian my\u00f6h\u00e4iselt\u00e4 ajalta ollakseen arvovaltainen, ja on hyvin mahdollista, ett\u00e4 nimitys \u201dAfer\u201d, kuten Gennadiuksen \u201dScytha\u201d, johtuu h\u00e4nen pitk\u00e4st\u00e4 oleskelustaan Egyptiss\u00e4. Kassianuksen itsens\u00e4 kirjoituksista ei l\u00f6ydy mit\u00e4\u00e4n sellaista, jonka perusteella voisimme varmuudella tunnistaa h\u00e4nen synnyinmaansa; mutta kuvaillessaan esi-isiens\u00e4 kotipaikan sijaintia h\u00e4n puhuu l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n ihastuttavasta miellytt\u00e4vyydest\u00e4 ja mets\u00e4n syvyyksist\u00e4, jotka paitsi ilahduttaisivat munkin syd\u00e4nt\u00e4, my\u00f6s tarjoaisivat h\u00e4nelle runsaasti ravintoa; er\u00e4\u00e4ss\u00e4 my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 kohdassa h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 h\u00e4nen omassa kotimaassaan oli mahdotonta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n, joka olisi omaksunut luostariel\u00e4m\u00e4n. Kun n\u00e4it\u00e4 huomautuksia verrataan Institutioiden esipuheessa olevaan kohtaan, jossa puhutaan Gallia Narbonensiksessa sijaitsevan Apta Julian hiippakunnan olevan edelleen vailla luostareita, saadaan jonkin verran aihetta olettaa, ett\u00e4 Kassianus oli todella kotoisin Galliasta, jonne h\u00e4n palasi kyps\u00e4ss\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 vaellustensa p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 ja jonne suurin osa h\u00e4nen yst\u00e4vist\u00e4\u00e4n, joista meill\u00e4 on tietoa, oli asettunut. Kaiken kaikkiaan t\u00e4m\u00e4 kirjoittaja pit\u00e4\u00e4 siis todenn\u00e4k\u00f6isimp\u00e4n\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4, jonka mukaan Kassian oli l\u00e4nsimaista alkuper\u00e4\u00e4 ja ehk\u00e4 kotoisin Provencesta, vaikka on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 asiasta on mahdotonta puhua varmuudella. Viel\u00e4 kerran: paitsi ett\u00e4 h\u00e4nen kansallisuudestaan on ep\u00e4ilyksi\u00e4, my\u00f6s h\u00e4nen alkuper\u00e4isest\u00e4 nimest\u00e4\u00e4n on esitetty kysymyksi\u00e4. Gennadius ja Kassiodorus puhuvat h\u00e4nest\u00e4 yksinkertaisesti nimell\u00e4 Kassianus. Omissa kirjoituksissaan h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Egyptin munkit puhuttelevat h\u00e4nt\u00e4 useammin kuin kerran nimell\u00e4 Johannes. Prosper Akvitanialainen (h\u00e4nen aikalaisensa ja vastustajansa) yhdist\u00e4\u00e4 molemmat nimet ja puhuu h\u00e4nest\u00e4 nimell\u00e4 \u201dJoannes cognomento Cassianus\u201d(Johannes, jota kutsutaan Cassianukseksi<\/em>). Useimpien h\u00e4nen omien kirjoitustensa otsikoissa h\u00e4n on pelkk\u00e4 \u201dCassianus\u201d, vaikka yhdess\u00e4 tapauksessa teoksen nimi on \u201dBeatissimi Joannis quiet Cassiani\u201d(Kaikkein autuaimman Johanneksen, joka tunnetaan my\u00f6s Cassianuksena<\/em>). Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n siis olettaa viimeksi mainitun tekstin kirjoittajan tavoin, ett\u00e4 nimet Johannes ja Cassian ovat vaihtoehtoisia; vai pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n Prosperin tavoin olettaa, ett\u00e4 Johannes oli h\u00e4nen nimens\u00e4 ja Cassianus h\u00e4nen lis\u00e4nimens\u00e4, tai tarkemmin sanottuna agnomeninsa (kunnianimi)? Ensin mainittu n\u00e4kemys on ehk\u00e4 385 todenn\u00e4k\u00f6isempi, sill\u00e4 h\u00e4n on saattanut hyvinkin ottaa Johanneksen nimen kasteessaan tai ottaessaan vastaan luostariel\u00e4m\u00e4n. Joskus kannatettu teoria – jonka mukaan h\u00e4n sai sen vihkimyksens\u00e4 yhteydess\u00e4 pyh\u00e4n Johannes Krysostomoksen toimesta – kaatuu pohjaan, kun huomaamme, ett\u00e4 h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n Johannes-nimisen\u00e4 asuessaan Egyptiss\u00e4 useita vuosia ennen vihkimyst\u00e4\u00e4n ja kanssak\u00e4ymist\u00e4\u00e4n pyh\u00e4n Johannes Krysostomoksen kanssa. Siirrymme nyt h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n ja kansallisuuttaan koskevasta kysymyksest\u00e4 Kassianuksen el\u00e4m\u00e4ntarinaan. Useat seikat viittaavat siihen, ett\u00e4 h\u00e4n syntyi noin vuonna 360. H\u00e4nen perheest\u00e4\u00e4n emme tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, paitsi ett\u00e4 er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohdassa h\u00e4nen kirjoituksissaan h\u00e4n mainitsee satunnaisesti sisarensa, ja h\u00e4nen vanhemmistaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kielenk\u00e4ytt\u00f6 viittaa siihen, ett\u00e4 he olivat varakkaita ja hurskaita. Kuten olemme jo n\u00e4hneet, h\u00e4n sai poikasena vapaamielisen koulutuksen, mutta jo nuorena h\u00e4n hylk\u00e4si maailman ja otettiin yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Germanuksen kanssa Betlehemin luostariin, jossa h\u00e4n vietti useita vuosia ja tutustui perusteellisesti Syyrian luostareiden tapoihin ja perinteisiin. Koska yst\u00e4vykset kuitenkin halusivat innokkaasti edet\u00e4 t\u00e4ydellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, he p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t lopulta matkustaa Egyptiin, jossa oli luostariel\u00e4m\u00e4n alkul\u00e4hteen\u00e4 tunnetuimpia luostareita ja maineikkaimpia ankkurilaisia, koska se oli maa, jossa luostariel\u00e4m\u00e4 oli saanut alkunsa. Heid\u00e4n esimiehilt\u00e4\u00e4n pyydettiin ja saatiin lupa l\u00e4hte\u00e4 matkalle, ja heilt\u00e4 vaadittiin lupaus pikaisesta paluusta, kun vierailun kohde oli saavutettu. Yst\u00e4v\u00e4t purjehtivat jostakin Syyrian satamasta, ehk\u00e4 Joppesta, ja saapuivat Thennesokseen, kaupunkiin, joka sijaitsi Niilin Tanitin haaran suulla l\u00e4hell\u00e4 Menzaleh-j\u00e4rve\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 he t\u00f6rm\u00e4siv\u00e4t kuuluisaan ankkurilaismieheen nimelt\u00e4 Arkebios, joka oli naapurikaupungin Panefysiksen piispa ja joka oli tullut Thennesokseen asioissa, jotka liittyiv\u00e4t piispan valintaan. Kuultuaan heid\u00e4n Egyptin-vierailunsa tarkoituksen h\u00e4n tarjosi heille heti esittely\u00e4 er\u00e4ille kuuluisille ankkurilaisille, jotka asuivat h\u00e4nen naapurustossaan. Tarjous otettiin mielell\u00e4\u00e4n vastaan, ja h\u00e4nen johdollaan he kulkivat l\u00e4pi ankean suolaisten soiden alueen, jossa monet kyl\u00e4t olivat raunioina ja asukkaat autioina tulvien vuoksi, jotka olivat tulvineet maan ja muuttaneet kohoavat alueet saariksi, \u201dja tarjosivat n\u00e4in toivottuja yksin\u00e4isyyksi\u00e4 pyhille ankoriiteille, joiden joukossa oli kolme vanhaa miest\u00e4 – Kairon, Nesteros ja Joosef -, jotka olivat kuuluisia pisimp\u00e4\u00e4n toimineina ankarilaisina.\u201d Arkebios toi heid\u00e4t ensin Chaeremonille, joka 386 oli jo ylitt\u00e4nyt sadannen ik\u00e4vuotensa ja oli i\u00e4n ja jatkuvan rukouksen vuoksi niin pahasti taipunut, ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 pystynyt k\u00e4velem\u00e4\u00e4n pystyss\u00e4 vaan ry\u00f6mi k\u00e4sill\u00e4\u00e4n ja polvillaan. Pyhimyksen ep\u00e4r\u00f6inti antaa vieraiden haastatella itse\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 tavoin voitettiin pian, ja lopulta h\u00e4n tyydytti heid\u00e4n uteliaisuutensa pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kolme puhetta t\u00e4ydellisyydest\u00e4, siveydest\u00e4 ja Jumalan suojeluksesta. Kaeremonin keljast\u00e4 Kassianus ja h\u00e4nen seuralaisensa jatkoivat abbedissa Nesterosin keljain, joka kunnioitti heit\u00e4 kahdella puheella, jotka k\u00e4sitteliv\u00e4t hengellist\u00e4 tietoa ja jumalallisia lahjoja; ja h\u00e4nelt\u00e4 he palasivat Joosefin luo, joka kuului aatelissukuun ja joka ennen maailmasta luopumistaan oli ollut kotikaupunkinsa Thmuis’n \u201dprimarius\u201d. H\u00e4n oli luonnollisesti muita koulutetumpi, ja h\u00e4n pystyi keskustelemaan heid\u00e4n kanssaan kreikaksi sen sijaan, ett\u00e4 h\u00e4nen olisi tarvinnut turvautua tulkin apuun, kuten oli k\u00e4ynyt Kaeremonille ja Nesterokselle. H\u00e4nen ensimm\u00e4inen kysymyksens\u00e4 koski Kassianin ja Germanuksen suhdetta: olivatko he veljeksi\u00e4? Ja heid\u00e4n vastauksensa – ett\u00e4 veljeys oli hengellinen eik\u00e4 lihallinen – antoi vanhalle miehelle tekstin h\u00e4nen ensimm\u00e4iseen puheeseensa, joka k\u00e4sitteli yst\u00e4vyytt\u00e4 ja jota seurasi seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lupausten velvoittavuutta k\u00e4sittelev\u00e4 puhe, jonka aiheena oli se h\u00e4mmennys, johon matkalaiset joutuivat, koska he olivat luvanneet palata Betlehemiin – lupaus, jonka he molemmat aikoivat rikkoa ja jota he eiv\u00e4t kuitenkaan voineet t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 suurta tilaisuutta edet\u00e4 hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Vaikeuksissaan he kysyiv\u00e4t neuvoa Joosefilta, ja h\u00e4nen auktoriteettinsa ja neuvojensa vahvistamina he p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t rikkoa lupauksensa ja viipy\u00e4 Egyptiss\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4n, ja siell\u00e4 he j\u00e4iv\u00e4tkin seitsem\u00e4ksi vuodeksi huolimatta Betlehemin veljist\u00e4\u00e4n, joiden tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4yt\u00f6kseens\u00e4 ei Kassianuksen mukaan poistanut heid\u00e4n usein toistuvat kirjeenvaihtonsa kotiin. Juuri kun Kassianus ja h\u00e4nen matkakumppaninsa olivat viel\u00e4 Panefysiksen l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4, n\u00e4m\u00e4 nykyaikaisten \u201dhaastattelijoiden\u201d tarmokkaat edelt\u00e4j\u00e4t vierailivat abbedissa Pinufiuksen luona, pappina, joka johti suurta luostaria. T\u00e4m\u00e4 mies oli heid\u00e4n vanha yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, johon he olivat tutustuneet aiemmin Betlehemiss\u00e4, jonne h\u00e4n oli paennut (yritetty\u00e4\u00e4n tuloksetta piiloutua Tabennan saarella sijaitsevaan luostariin) paetakseen virkaansa liittyvi\u00e4 velvollisuuksia. Siell\u00e4 h\u00e4net oli otettu vastaan noviisina, ja abba oli m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt h\u00e4net Kassianuksen keljaan, kunnes er\u00e4s egyptil\u00e4inen vierailija tunnisti h\u00e4net ja toi h\u00e4net voitokkaana takaisin omaan luostariinsa. H\u00e4nen luokseen Kassianus ja Germanus siis suuntasivat tiens\u00e4, ja h\u00e4n toivotti heid\u00e4t l\u00e4mpim\u00e4sti tervetulleiksi; vanhus maksoi heille takaisin entisen vieraanvaraisuuden antamalla heille majoituksen omassa keljass\u00e4\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 luostarissa ollessaan he olivat niin onnekkaita, ett\u00e4 he olivat l\u00e4sn\u00e4 noviisin sis\u00e4\u00e4np\u00e4\u00e4syn yhteydess\u00e4, ja he kuulivat syyt\u00f6ksen, jonka Pinufius esitti uudelle tulokkaalle t\u00e4ss\u00e4 tilaisuudessa; ja sen j\u00e4lkeen abba suosi heit\u00e4 puheella \u201dkatumuksen lopusta ja tyytyv\u00e4isyyden merkeist\u00e4\u201d. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen he vastustivat h\u00e4nen painostavaa kutsuaan j\u00e4\u00e4d\u00e4 h\u00e4nen luostariinsa ja jatkoivat j\u00e4lleen kerran matkaansa ja saapuivat joen yli Diolcosiin, joka oli kaupunki tiukasti Niilin Sebennytin suulla. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli joen ja meren v\u00e4liss\u00e4 karu maa-alue, jonka maaper\u00e4n suolaisuus ja hiekan kuivuus tekiv\u00e4t viljelyyn kelpaamattomaksi. Sen vuoksi munkit tarttuivat siihen innokkaasti ja ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t t\u00e4nne sankoin joukoin veden puutteesta huolimatta; joki, josta vesi oli haettava, oli noin kolmen mailin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 he tutustuivat abba Piamuniin, kuuluisimpaan ankoriittiin, joka selitti heille hyvin huolellisesti kolmenlaisten munkkien, nimitt\u00e4in kenobiittien, ankoriittien ja sarabaittien, ominaispiirteet. T\u00e4m\u00e4 puhe sai heid\u00e4t kiihottumaan entist\u00e4 kiihke\u00e4mmin ankoriittien el\u00e4m\u00e4n puoleen verrattuna kinobiittien el\u00e4m\u00e4\u00e4n, – halu, joka vahvistui my\u00f6hemmin sen j\u00e4lkeen, mit\u00e4 he n\u00e4kiv\u00e4t ja kuulivat Skeetan autiomaassa. Seuraavaksi he vierailivat samassa naapurustossa sijaitsevassa suuressa luostarissa, jota johti abba Paavali ja johon tavallisesti mahtui kaksisataa munkkia, mutta joka oli sill\u00e4 hetkell\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 paljon suurempaa joukkoa, jotka olivat tulleet ymp\u00e4r\u00f6ivist\u00e4 luostareista viett\u00e4m\u00e4\u00e4n edesmenneen apotin \u201ddepositio\u201d-juhlaa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 he tapasivat er\u00e4\u00e4n abtti Johanneksen, jonka n\u00f6yryys oli saanut h\u00e4net luopumaan ankkurilaisen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja vaihtamaan sen kinobiitin el\u00e4m\u00e4\u00e4n, jotta h\u00e4nell\u00e4 olisi tilaisuus harjoittaa kuuliaisuuden ja alistumisen hyveit\u00e4, jotka tuntuivat olevan yksin\u00e4isten ulottumattomissa. N\u00e4in ollen h\u00e4n oli hyvin p\u00e4tev\u00e4 puhumaan aiheesta, jonka h\u00e4n valitsi puheekseen, eli ankoriitin ja kenobiitin el\u00e4m\u00e4n tavoitteista. Toinen tunnettu abba, johon he nyt tutustuivat, oli Theonus, jonka vanhemmat olivat melko nuorena miehen\u00e4 avioliittoon vieneet, ja my\u00f6hemmin, kun h\u00e4n ei saanut vaimonsa suostumusta eroon, jotta he voisivat omistautua luostariel\u00e4m\u00e4lle, h\u00e4n oli hyl\u00e4nnyt vaimonsa ja paennut luostariin, jossa h\u00e4net oli jonkin ajan kuluttua ylennetty 388 almanelin (almujen jakaja?) virkaan. H\u00e4nelt\u00e4 he kuulivat puheen paaston hellitt\u00e4misest\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isen ja helluntain aikana ja my\u00f6hemmin puheen y\u00f6llisist\u00e4 harhoista ja toisen synnitt\u00f6myydest\u00e4. N\u00e4iden erilaisten puheiden ansiosta yst\u00e4vykset alkoivat entist\u00e4 enemm\u00e4n haluta omaksua ankkurilaisen el\u00e4m\u00e4n ja v\u00e4hemm\u00e4n kuin aiemmin palata Betlehemin luostarin alamaisuuteen. Heist\u00e4 tuntui paljon paremmalta palata omaan kotiinsa, luultavasti (kuten olemme n\u00e4hneet) Galliaan, jossa he olisivat voineet vapaasti harjoittaa haluamiaan karkeuksia ilman lupaa tai esteit\u00e4. H\u00e4mmennyksiss\u00e4\u00e4n he k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t abbedissa Abrahamin puoleen, joka heitti kylm\u00e4\u00e4 vett\u00e4 heid\u00e4n suunnitelmalleen siveysopista pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n puheessa, joka onnistui t\u00e4ysin vakuuttamaan heid\u00e4t luopumaan puolivillaisesta aikeestaan. He j\u00e4iv\u00e4t siis viel\u00e4 muutamaksi vuodeksi Egyptiin, ja heid\u00e4n ja abba Arkhebiuksen tapaaminen ajoittuu siihen aikaan, jolloin he oleskelivat Diolkosin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. T\u00e4m\u00e4 mies, kuten Kassianus kertoo meille, havaittuaan heid\u00e4n halunsa viipy\u00e4 siell\u00e4 jonkin aikaa, tarjosi heille keljans\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja esitti, ett\u00e4 h\u00e4n oli l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 matkalle. He ottivat h\u00e4nen tarjouksensa mielell\u00e4\u00e4n vastaan. H\u00e4n l\u00e4hti pois muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi, ker\u00e4si materiaalia, palasi sitten takaisin ja ryhtyi rakentamaan itselleen uutta kelja\u00e4. Pian sen j\u00e4lkeen tuli lis\u00e4\u00e4 velji\u00e4. H\u00e4n luovutti heti heille vastarakennetun keljans\u00e4 ja ryhtyi j\u00e4lleen rakentamaan itselleen uutta. On vaikea p\u00e4\u00e4tell\u00e4, sis\u00e4ltyik\u00f6 Skeeten autiomaassa oleskelu niihin seitsem\u00e4\u00e4n vuoteen, jotka yst\u00e4v\u00e4t nyt viettiv\u00e4t Egyptiss\u00e4, vai k\u00e4viv\u00e4tk\u00f6 he siell\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran toisen kiertomatkansa aikana Betlehemist\u00e4 palattuaan. Toisaalta konferenssin XVIII. cc. i. ja xvi. kohdissa k\u00e4ytetty kieli viittaisi melkeinp\u00e4 siihen, ett\u00e4 he tekiv\u00e4t tiens\u00e4 t\u00e4lle syrj\u00e4iselle alueelle ensimm\u00e4isen Egyptiss\u00e4 oleskelunsa aikana, ja toisaalta konferenssin I. c. i. kohdissa k\u00e4ytetty kieli saattaisi viitata siihen, ett\u00e4 he olivat matkustaneet Egyptiin nimenomaisesti k\u00e4yd\u00e4kseen kyseisell\u00e4 alueella; ja keskustelun XVII. xxx. xxx. Kassianus v\u00e4itt\u00e4\u00e4 selv\u00e4sti, ett\u00e4 he k\u00e4viv\u00e4t Betlehemiin palattuaan lupauksensa mukaisesti Skeetassa. Kaiken kaikkiaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luonnollisemmalta olettaa, ett\u00e4 heid\u00e4n ensimm\u00e4inen matkansa ei ulottunut suistoalueen ulkopuolelle, vaan kauemmas suuntautuvat retket oli varattu my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 ajankohtaa varten. Jos siis omaksumme t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kemyksen, seuraamme matkalaisia seitsem\u00e4n vuoden poissaolon j\u00e4lkeen takaisin Betlehemin luostariin, jossa he onnistuivat rauhoittamaan kiukkuiset veljet ja saivat kummallista kyll\u00e4 luvan palata toisen kerran Egyptiin 389. T\u00e4ll\u00e4 kertaa he tunkeutuivat syvemm\u00e4lle maahan kuin aikaisemmin. Alue, jolla he nyt vierailivat, oli Skeeten tai Scitisin autiomaa, eli kuuluisan Nitrian laakson etel\u00e4osa, jonka nimen kaikki opiskelijat tuntevat hyvin siit\u00e4 runsaasta syyrialaisen kirjallisuuden aarteesta, jonka kunniapappi Robert Curzon ja arkkidiakoni Tattam toivat sielt\u00e4 kotiin nyt yli nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta sitten. Alue sijaitsee \u201dKairon luoteispuolella, kolmen p\u00e4iv\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Libyan autiomaassa\u201d, ja se on saanut nimens\u00e4 Nitria suolaj\u00e4rvist\u00e4, jotka yh\u00e4 tuottavat runsaasti nitraattia, jota on k\u00e4sitelty jo kahden tuhannen vuoden ajan. Laaksoa voidaan pit\u00e4\u00e4 luostarikunnan alkuper\u00e4isen\u00e4 kotipaikkana. Jotkut ovat ajatelleet, ett\u00e4 t\u00e4nne asettui varhaisimpina aikoina terapeuttikolonia, ja pyh\u00e4n Frontoniuksen sanotaan vet\u00e4ytyneen t\u00e4nne seitsem\u00e4nkymmenen veljens\u00e4 kanssa viett\u00e4m\u00e4\u00e4n askeettista el\u00e4m\u00e4\u00e4 toisen vuosisadan puoliv\u00e4lin tienoilla. V\u00e4hemm\u00e4n kyseenalaista on se tosiasia, ett\u00e4 pyh\u00e4 Ammon, pyh\u00e4n Antoniuksen aikalainen ja yst\u00e4v\u00e4, organisoi luostarij\u00e4rjestelm\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 nelj\u00e4nnell\u00e4 vuosisadalla ja \u201dt\u00e4ytti saman paikan Ala-Egyptiss\u00e4 kuin Antonius Thebaissa\u201d. Nelj\u00e4nnen vuosisadan loppupuolella laakso oli t\u00e4ynn\u00e4 soluja ja luostareita. Rufinus, joka vieraili siell\u00e4 noin vuonna 372, mainitsee viisikymment\u00e4 luostaria, ja saman lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n ilmoittaa Sozomen, joka sanoo, ett\u00e4 \u201djoissakin asui munkkeja, jotka eliv\u00e4t yhdess\u00e4 seurassa, ja toisissa munkkeja, jotka olivat omaksuneet yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4ntavan\u201d. Noin kaksikymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin Palladius vietti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 huomattavan pitk\u00e4n ajan, ja h\u00e4n laskee munkkien ja askeettien kokonaism\u00e4\u00e4r\u00e4ksi viisi tuhatta. Samoihin aikoihin siell\u00e4 vieraili my\u00f6s pyh\u00e4 Hieronymus, ja h\u00e4n kertoo kirjeiss\u00e4\u00e4n useita yksityiskohtia munkkien el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Muutamat munkit ovat viel\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin j\u00e4ljell\u00e4 pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yll\u00e4 l\u00e4hes kahdeksantoista vuosisadan ajan jatkuneita perinteit\u00e4. Heid\u00e4n luostareissaan vieraili (muun muassa) kunniaj\u00e4sen Robert Curzon vuonna 1833, ja h\u00e4n antaa mielenkiintoisen kuvauksen heist\u00e4 teoksessaan \u201dLevantin luostarit\u201d, mutta viimeisimm\u00e4n ja parhaan kuvauksen heist\u00e4 antaa A. J. Butler, joka onnistui saamaan luvan vierailla siell\u00e4 vuonna 1883 ja joka on kuvannut matkaansa erinomaisessa teoksessaan \u201dEgyptin muinaiset koptikirkot\u201d. Vain nelj\u00e4 luostaria on j\u00e4ljell\u00e4; ne tunnetaan nimill\u00e4 Dair Abu Makar, Dair Anba Bishoi, Dair es Suriani ja Dair al Baramus; mutta monien muiden luostareiden rauniot ovat yh\u00e4 n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Natron-j\u00e4rvien l\u00e4nsipuolella sijaitsevilla aavikkoalueilla ja sen vedett\u00f6m\u00e4n joen laaksossa, jonka oletetaan jossakin hyvin kaukaisessa ajassa muodostaneen er\u00e4\u00e4n Niilin haaran pohjan.\u201d Kaikki 390 luostaria on rakennettu saman yleiskaavan mukaan, joten, kuten herra Butler kertoo, yhden luostarin kuvaus kuvaa enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n tarkasti muita. Dair Abu Makar (pyh\u00e4n Makariuksen luostari), ensimm\u00e4inen, jossa h\u00e4n vieraili ja joka sijaitsee tiukasti Sketen autiomaassa, on \u201dtodellinen linnoitus, joka on noin sadanviidenkymmenen neli\u00f6metrin kokoinen ja jonka sokeat, korkeat muurit kohoavat jyrk\u00e4sti hiekasta\u201d. \u201dJokaisessa luostarissa on my\u00f6s, joko erill\u00e4\u00e4n tai ei, suuri linnoitus tai torni, joka on nelikulmainen ja johon p\u00e4\u00e4see vain nostosillan kautta. Tornissa on kirjasto, varastotiloja pukuja ja pyhi\u00e4 astioita varten, kellareita \u00f6ljy\u00e4 ja viljaa varten sek\u00e4 monia outoja koloja ja piilopaikkoja, joihin munkit voivat piiloutua viimeist\u00e4 keinoa varten, jos vihollinen valtaisi heid\u00e4n linnakkeensa. Luostarin sis\u00e4ll\u00e4 on yksi p\u00e4\u00e4piha ja yksi tai kaksi pienemp\u00e4\u00e4 sis\u00e4pihaa, joiden ymp\u00e4rill\u00e4 ovat munkkien keljat, talousrakennukset, kuten myllyhuone, uuni, ruokasali ja muut vastaavat, sek\u00e4 kirkot.\u201d Ulkoinen ilme on voinut muuttua vain v\u00e4h\u00e4n nelj\u00e4nnen vuosisadan j\u00e4lkeen. Rakennukset ovat ehk\u00e4 vahvempia ja paremmin vihamielisi\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 kest\u00e4vi\u00e4, mutta yleissuunnitelma on luultavasti sama kuin varhaisimmissa luostareissa, jotka rakennettiin t\u00e4lle syrj\u00e4iselle alueelle. T\u00e4llainen oli siis se alue, jonne Kassianus ja Germanus nyt suuntasivat tiens\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 he ensin etsiv\u00e4t ja saivat tavata abbedissa Mooseksen, joka oli aiemmin asunut Thebaidissa l\u00e4hell\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Antoniusta ja joka nyt asui paikassa, joka tunnettiin Skeetan autiomaassa nimell\u00e4 Calamus, ja joka oli kuuluisa paitsi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n hyvyydest\u00e4\u00e4n my\u00f6s mietiskelev\u00e4st\u00e4 erinomaisuudestaan. Pitk\u00e4n suostuttelun j\u00e4lkeen h\u00e4n taipui heid\u00e4n pyynt\u00f6ihins\u00e4 ja puhui heille \u201dmunkin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tai p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4\u201d ja seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 harkintakyvyst\u00e4. Seuraavaksi he k\u00e4viv\u00e4t abba Pafnutiuksen eli \u201dPuhvelin\u201d luona, kuten h\u00e4nt\u00e4 nimitettiin h\u00e4nen yksin\u00e4isyyden rakkautensa vuoksi. H\u00e4n oli i\u00e4k\u00e4s pappi, joka oli el\u00e4nyt vuosia ankkurilaisen el\u00e4m\u00e4\u00e4, ja h\u00e4n poistui keljast\u00e4\u00e4n vain k\u00e4yd\u00e4kseen lauantaisin ja sunnuntaisin kirkossa, joka oli viiden mailin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ja palatakseen sielt\u00e4 suuri \u00e4mp\u00e4ri vett\u00e4 harteillaan, joka riitti h\u00e4nelle viikoksi. H\u00e4nelt\u00e4 he kuulivat \u201dkolmenlaisesta luopumisesta\u201d, joka oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 munkille. He k\u00e4viv\u00e4t my\u00f6s h\u00e4nen oppilaansa Danielin luona, joka oli Pafnutiuksen v\u00e4lityksell\u00e4 vihitty papiksi, mutta oli niin n\u00f6yr\u00e4, ettei h\u00e4n koskaan suostunut suorittamaan papin teht\u00e4vi\u00e4 mestarinsa l\u00e4sn\u00e4 ollessa. H\u00e4nen puheensa aiheena vastauksena kahden yst\u00e4v\u00e4n kyselyyn oli \u201dlihan ja hengen himo\u201d. Seuraava haastateltu askeetti oli Serapion, joka puhui \u201dkahdeksasta p\u00e4\u00e4virheest\u00e4\u201d, joille munkki oli alttiina; nimitt\u00e4in ahmimisesta, 391 haureudesta, ahneudesta, vihasta, lannistumisesta, \u201dacediasta\u201d, turhasta kerskailusta ja ylpeydest\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen he l\u00e4htiv\u00e4t noin kahdeksankymmenen mailin matkalle Cellaeen, joka sijaitsi Skeeten autiomaan (oikealta nimelt\u00e4\u00e4n) ja Nitrian laakson v\u00e4liss\u00e4, neuvotellakseen abbedissa Theodoruksen kanssa vaikeudesta, jonka saraseenien \u00e4skett\u00e4in Palestiinassa suorittama useiden munkkien veril\u00f6yly oli tuonut heid\u00e4n eteens\u00e4; nimitt\u00e4in siit\u00e4, miksi rosvot surmasivat niin ansioituneita ja hyveilt\u00e4\u00e4n niin suuria miehi\u00e4 ja miksi Jumala sallii niin suuren rikoksen? Abba Teodore ratkaisi vaikeuden \u201dpyhien kuolemasta\u201d pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n puheessa, eik\u00e4 matka siis ollut turha. Yst\u00e4v\u00e4t vierailivat my\u00f6s kahden muun kuuluisan munkin luona, joiden puheet Kassianus kirjasi muistiin: nimitt\u00e4in abbedissa Serenuksen, joka puhui \u201dmielen pysym\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ja hengellisest\u00e4 pahuudesta\u201d n sek\u00e4 pahojen henkien luonteesta konferenssissa \u201druhtinaallisuuksista\u201d, ja abbedissa Iisakin, joka piti kaksi puhetta rukouksesta. Muutama p\u00e4iv\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun ensimm\u00e4inen n\u00e4ist\u00e4 oli pidetty, saapuivat er\u00e4maahan Aleksandrian piispa Teofiluksen \u201djuhlakirjeet\u201d, joissa h\u00e4n tuomitsi antropomorfistien harhaopin. T\u00e4m\u00e4 aiheutti suurta levottomuutta Skeeten munkkien keskuudessa, ja abbedissa Pafnutius, joka johti luostaria, jossa Kassianus oleskeli, oli ainoa, joka salli kirjeiden lukemisen julkisesti seurakunnassa. Lopulta Pafnutiuksen sovittelevan j\u00e4m\u00e4kkyyden ansiosta suuri osa munkeista saatiin kuitenkin vakuuttuneeksi vakaammasta ja v\u00e4hemm\u00e4n materialistisesta n\u00e4kemyksest\u00e4 jumaluuden luonteesta kuin heid\u00e4n keskuudessaan oli t\u00e4h\u00e4n asti vallinnut. N\u00e4m\u00e4 ovat kaikki yksityiskohdat, jotka voidaan poimia Kassianuksen kirjoituksista h\u00e4nen oleskelustaan Skeetassa, jota pidemm\u00e4lle h\u00e4n ei n\u00e4yt\u00e4 p\u00e4\u00e4sseen, sill\u00e4 kun h\u00e4n puhuu Thebaista ja siell\u00e4 sijaitsevista luostareista, h\u00e4n puhuu vain kuulopuheista eik\u00e4 henkil\u00f6kohtaisista tiedoistaan, vaikka h\u00e4nen alkuper\u00e4isen\u00e4 aikomuksenaan oli varmasti ollut vierailla muun muassa t\u00e4ll\u00e4 alueella. Kun tarkastelemme Kasianuksen Egyptin-vierailun ajankohtaa, voimme saada useita viitteit\u00e4. Konferenssissa XVIII. c. xiv. abbedissa Piamun puhuu Pyh\u00e4st\u00e4 Athanasiuksesta \u201dsiunatun muiston omaavana\u201d, ja keisari Valensista c. vii. k\u00e4ytetyn kielenk\u00e4yt\u00f6n perusteella voidaan olettaa, ett\u00e4 h\u00e4n oli jo kuollut. Edellinen kuoli vuonna 373 ja j\u00e4lkimm\u00e4inen vuonna 378. My\u00f6s konferenssissa XXIV. c. xxvi. abbedissa Abraham puhuu Johannes Lykopolislaisesta niin kuuluisana, ett\u00e4 itse vuoden 392 luomisty\u00f6n herrat kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 neuvoa ja uskoivat h\u00e4nen rukoustensa ja ansioidensa varaan valtakuntansa kruunun ja sodan onnen. N\u00e4m\u00e4 ilmaisut viittaavat ilmeisesti Johanneksen ilmoitukseen Theodosiukselle h\u00e4nen voitostaan Maxentiuksesta vuonna 388 ja h\u00e4nen menestyksest\u00e4\u00e4n Eugeniusta vastaan vuonna 395. Jos ne olisivat yksin\u00e4\u00e4n, voisimme tuskin luottaa n\u00e4ihin p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 koskeviin merkint\u00f6ihin kovinkaan luottavaisesti, koska konferenssit kirjoitettiin vasta monta vuotta my\u00f6hemmin, ja on mahdotonta m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 varmuudella, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ne todella edustavat egyptil\u00e4isten isien todellisuudessa pit\u00e4mi\u00e4 puheita vai miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ne ovat Kassianuksen itsens\u00e4 ideaalisia s\u00e4vellyksi\u00e4. Mutta kuten olemme n\u00e4hneet, on varmaa, ett\u00e4 Kassian oli todella Egyptiss\u00e4 Theofiluksen kirjeiden vuonna 399 her\u00e4tt\u00e4m\u00e4n antropomorfiittisen kiistan aikaan; ja koska muut aiemmin mainitut tapahtumailmoitukset ovat hyvin samansuuntaisia t\u00e4m\u00e4n kanssa, emme voi erehty\u00e4 suuresti sijoittaessamme n\u00e4m\u00e4 kaksi Egyptin-vierailua vuosien 380 ja 400 v\u00e4lille. Viimeksi mainitun ajankohdan tienoilla Kassianuksen on t\u00e4ytynyt lopullisesti l\u00e4hte\u00e4 maasta, ja kuulemme h\u00e4nest\u00e4 seuraavan kerran Konstantinopolissa, jossa Pyh\u00e4 Krysostomos vihki h\u00e4net diakoniksi ja jossa h\u00e4n yhdess\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Germanuksen kanssa hoiti kassahuonetta, joka oli katedraalin ainoa osa, joka v\u00e4lttyi liekeilt\u00e4 vuoden 404 hirvitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 tulipalossa. N\u00e4in Kassianus oli silminn\u00e4kij\u00e4 kaikissa niiss\u00e4 levottomuuksissa, jotka seurasivat Krysostomoksen vainoa, jonka puolelle h\u00e4n asettui l\u00e4mpim\u00e4sti kiistassa, joka repi id\u00e4n kahtia. Ja kun pyhimys sy\u00f6stiin v\u00e4kivaltaisesti vallasta ja siirrettiin pois Konstantinopolista, kaksi yst\u00e4v\u00e4\u00e4 – Germanus, joka oli tuolloin jo noussut papiksi, ja Kassianus, joka oli viel\u00e4 diakoniassa – valittiin l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n paavi Innocentius I:lle Krysostomosta kannattaneiden papiston edustajien kirje, jossa kerrottiin yksityiskohtaisesti tapahtuneista skandaalimaisista kohtauksista ja koettelemuksista, joille he olivat joutuneet alttiiksi. Meill\u00e4 ei ole tietoa siit\u00e4, kuinka kauan Kassianus oleskeli Roomassa, mutta on todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 se kesti huomattavan kauan, ja on mahdollista, ett\u00e4 Innocentius vihki h\u00e4net pappisvihkimykseen juuri tuolloin. Mahdollisesti h\u00e4n my\u00f6s tutustui juuri nyt er\u00e4\u00e4seen, joka oli tuolloin viel\u00e4 melko nuori, mutta jonka kohtalona oli my\u00f6hemmin tulla kuuluisaksi paavi Leo Suurena; sill\u00e4 joitakin vuosia my\u00f6hemmin (430 jKr.) Kassianus kirjoitti Rooman silloisen arkkidiakonin Leon pyynn\u00f6st\u00e4 teoksensa inkarnaatiosta Nestoriusta vastaan. Roomasta l\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n Kassianus l\u00f6ytyy seuraavaksi Galliasta, josta h\u00e4nen on t\u00e4ytynyt l\u00e4hte\u00e4 tuskin lapsena (jos oletamme oikein, ett\u00e4 se oli h\u00e4nen syntym\u00e4paikkansa). Kun h\u00e4n l\u00e4hti sielt\u00e4, luostariel\u00e4m\u00e4 oli siell\u00e4 l\u00e4hes tuntematonta, ellei jopa t\u00e4ysin tuntematonta, mutta h\u00e4nen poissa ollessaan id\u00e4ss\u00e4 vuonna 393 Loiren alueelle oli perustettu muutamia luostareita, jotka olivat perustaneet Pyh\u00e4 Martin ja Pyh\u00e4 Hilary of Poictiers. Liguge perustettiin pian vuoden 360 j\u00e4lkeen ja Marmoutier melko paljon my\u00f6hemmin, vuoden 371 j\u00e4lkeen, ja h\u00e4nen paluunsa aikoihin samanlaisia laitoksia oli alkanut synty\u00e4 Provenceen. Vuonna 410 S. Honoratus perusti Lerinsin saarelle luostarin, joka ikuisesti liitet\u00e4\u00e4n h\u00e4nen nimeens\u00e4, ja l\u00e4nnen munkkien historioitsijan kaunopuheisten sanojen mukaan \u201davasi rakkautensa sylin kaikkien maiden pojille, jotka halusivat rakastaa Kristusta\u201d. H\u00e4nen seuraansa liittyi suuri joukko opetuslapsia kaikista kansoista. L\u00e4nsimaat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 voineet kadehtia it\u00e4\u00e4, ja pian tuosta luostarista, jonka perustajansa aikomusten mukaan oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 uudistaa Provencen rannikolla Thebaidin ankaruus, tuli kuuluisa teologian ja kristillisen filosofian koulu, barbaarien hy\u00f6kk\u00e4ysten aalloille saavuttamaton linnoitus, turvapaikka kirjallisuudelle ja tieteelle, jotka olivat paenneet goottien valloittamasta Italiasta; – Lyhyesti sanottuna piispojen ja pyhimysten kasvattamoksi, joiden kohtalona oli levitt\u00e4\u00e4 evankeliumin tuntemusta ja Lerinsin kunniaa koko Galliaan. \u201d Samoihin aikoihin – hieman aikaisemmin tai hieman my\u00f6hemmin – on t\u00e4ytynyt olla, ett\u00e4 Kassianus asettui Marseilleen; Ja siell\u00e4, \u201dkeskell\u00e4 niit\u00e4 suuria metsi\u00e4, jotka olivat varustaneet foinikialaisen laivaston, joka Caesarin aikana ulottui meren rannikolle asti ja joiden salaper\u00e4inen h\u00e4m\u00e4ryys oli niin pelottanut roomalaisia sotilaita, ett\u00e4 valloittaja oli itse ottanut kirveen ja kaatanut vanhan tammen rohkaistakseen heit\u00e4\u201d, oli nyt perustettu kaksi luostaria, – toinen miehille, joka oli kuulemma rakennettu S. Viktorin, Diocletianuksen vainon marttyyrin, hautaan, ja toinen naisille. Kasianuksenpitk\u00e4 oleskelu id\u00e4ss\u00e4 ja h\u00e4nen l\u00e4heinen tuntemuksensa Egyptiss\u00e4 muodissa olleesta luostarij\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 tekiv\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 heti arvovaltaisen henkil\u00f6n ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sen liikkeen johtajan, joka juurtui niin nopeasti Provenceen. Benedictus Nursia, h\u00e4nen ansionsa on kuitenkin se, ett\u00e4 h\u00e4n ei tosin ollut l\u00e4nsimaisen munkkikunnan varsinainen perustaja, mutta ensimm\u00e4inen organisoija ja systematisoija: ja toivotaan, ett\u00e4 instituuttien nelj\u00e4n ensimm\u00e4isen kirjan huomautuksissa annetut runsaat benediktiinis\u00e4\u00e4nn\u00f6n havainnollistukset osoittavat, kuinka paljon l\u00e4nnen suurimman munkkij\u00e4rjest\u00f6n perustaja oli todellisuudessa velkaa v\u00e4hemm\u00e4n tunnetulle edelt\u00e4j\u00e4lleen. \u201dH\u00e4n k\u00e4ytti gallialaisten luostareiden organisaatioon id\u00e4st\u00e4 saatuja oppeja. Vaikka S. 394 Martin ja muut olivatkin ennen h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 on kuitenkin pidett\u00e4v\u00e4 maan luostarillisuuden uutena l\u00e4ht\u00f6kohtana. Pyh\u00e4n Martinin ja pyh\u00e4n Victriciuksen uskonnolliset yhteis\u00f6t Ranskan keskiosissa olivat ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 alkeellisia ja kurinalaisuudeltaan puoliksi kehittyneit\u00e4 verrattuna siihen, jonka Kassianus perusti Marseillesiin, ja moniin muihin, jotka nopeasti syntyiv\u00e4t h\u00e4nen tarkkojen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jens\u00e4 pohjalta.\u201d H\u00e4nen teoksensa korkeaa arvostusta koko keskiajalla osoittaa paitsi se, ett\u00e4 Euroopan kirjastoissa on edelleen hajallaan valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 instituuttien ja konferenssien monisteita, my\u00f6s se, ett\u00e4 Cassiodorus suosittelee niit\u00e4 ja ett\u00e4 pyh\u00e4 Benedictus itse m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntansa munkkien tulisi lukea konferensseja p\u00e4ivitt\u00e4in. Kasianus asettui siis Marseilleen, ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n kirjoitti kolme suurta teosta: S\u00e4\u00e4nn\u00f6t, Keskustelut ja Nestoriuksen vastaiset teokset Inkarnaatiosta; kaksi ensin mainittua teosta oli kirjoitettu nimenomaan luostariel\u00e4m\u00e4n rohkaisemiseksi ja kehitt\u00e4miseksi. N\u00e4ist\u00e4 teoksista Instituutit oli varhaisin, sill\u00e4 se koostui \u201dkahdestatoista kirjasta, jotka k\u00e4sitteliv\u00e4t luostarien instituutteja ja kahdeksan p\u00e4\u00e4virheen korjaustoimenpiteit\u00e4\u201d, ja se oli laadittu noin nelj\u00e4kymment\u00e4 mailia Marseillesta pohjoiseen sijaitsevan Apta Julian piispan Castorin pyynn\u00f6st\u00e4, joka halusi tuoda luostariel\u00e4m\u00e4n hiippakuntaansa, jossa se oli viel\u00e4 tuntematon asia. Koska Castor kuoli vuonna 426 ja teos on omistettu h\u00e4nelle, se on kirjoitettu joskus vuosien 419 ja 426 v\u00e4lill\u00e4. Kun Kasianuksen suunnitelma oli jo sit\u00e4 aloittaessaan seurata sit\u00e4 toisella, isien konferensseja sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tutkielmalla, johon h\u00e4n viittaa useita kertoja Instituuteissa tulevana teoksena ja joka, kuten my\u00f6s t\u00e4m\u00e4kin teos, tehtiin Castorin aloitteesta. Mutta ennen kuin edes sen ensimm\u00e4inen osa oli valmis julkaistavaksi, Aptan piispa oli kuollut, eik\u00e4 Kasiansin suruksi voinut omistaa sit\u00e4 h\u00e4nelle, kuten h\u00e4n oli toivonut tekev\u00e4ns\u00e4. Siksi h\u00e4n omisti konferenssit I-X. (teoksen ensimm\u00e4inen osa) Leontiukselle, joka oli (todenn\u00e4k\u00f6isesti) Frejusin piispa, ja Helladiukselle, jota teoksen esipuheessa kutsutaan \u201dfrateriksi\u201d, vaikka, kuten esipuheesta 19 Konferenssi XVIII. k\u00e4y ilmi, h\u00e4net nostettiin sittemmin piispaksi. T\u00e4m\u00e4 osa Kassianuksen teoksesta on t\u00e4ytynyt valmistua pian Kastorin kuoleman j\u00e4lkeen vuonna 426. Sit\u00e4 seurasi pian osa II, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 konferenssit XI-XVII. Se on omistettu Honoratukselle ja Eucheriukselle, 395, joita kutsutaan \u201dfratres\u201d. Eucheriuksesta tuli Lyonin piispa vasta vuonna 434, mutta koska Honoratus nostettiin Arlesin tuomiokapituliin vuonna 426, teos on t\u00e4ytynyt julkaista viimeist\u00e4\u00e4n samana vuonna, tai h\u00e4nt\u00e4 olisi kutsuttu \u201depiscopukseksi\u201d, kuten konferenssin XVIII esipuheessa, eik\u00e4 \u201dfrateriksi\u201d. Teoksen kolmas ja viimeinen osa, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 konferenssit XVIII. – XXIV., on omistettu Jovinianukselle, Minerviukselle, Leontiukselle ja Teodoorelle, joita kutsutaan yhteisesti \u201dfratres\u201d. Leontiuksen on siis oltava eri henkil\u00f6 kuin se piispa, jolle konferenssit I-X oli omistettu, eik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 eik\u00e4 Minerviuksesta ja Jovinianuksesta tiedet\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. Teodore nousi my\u00f6hemmin piispanvirkaan ja seurasi Leontiusta Frejusin istuimella vuonna 432. T\u00e4m\u00e4 Kassianuksen teoksen kolmas osa oli valmis ennen Arlesin piispa Honoratuksen kuolemaa, josta puhutaan esipuheessa ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi viel\u00e4 elossa, ja siksi sen julkaiseminen ei voi tapahtua vuotta 428 my\u00f6hemmin, sill\u00e4 Honoratus kuoli tammikuussa 429. N\u00e4in ollen koko teos valmistui vuosien 426 ja 428 v\u00e4lisen\u00e4 aikana, ja nyt vanheneva Kassianus halusi lev\u00e4t\u00e4 ja tunsi, ett\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 oli melkein ohi. H\u00e4nen kaipaamaansa lepoa ei kuitenkaan suotu h\u00e4nelle, sill\u00e4 h\u00e4nen loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuvuodet olivat kahden kiistan – nestoriaanisen ja pelagiaanisen – tai pikemminkin sen sivuhaaran,semipelagianusmin – vaivaamia. Ensin mainitun historiaan ei ole tarpeen puuttua t\u00e4ss\u00e4 yksityiskohtaisesti. Se puhkesi Konstantinopolissa, jossa Nestoriuksesta oli tullut piispa Sisinniuksen seuraajaksi vuonna 428. V\u00e4litt\u00f6m\u00e4n\u00e4 syyn\u00e4 kiistaan oli piispan kappalaisen Anastasiuksen saarna, jossa h\u00e4n kiisti Neitsyt Marialle annettua arvonime\u00e4 Theotokos. T\u00e4m\u00e4 aiheutti heti suuren kohun, sill\u00e4 Nestorius tuki l\u00e4mpim\u00e4sti kappalaista ja jatkoi h\u00e4nen nimeens\u00e4 liittyv\u00e4n harhaopin kehitt\u00e4mist\u00e4 saarnoissaan. Kiistasta kantautui uutisia Egyptiin, ja Aleksandrialainen Kyrillos astui heti mukaan taisteluun. N\u00e4iden kahden piispan v\u00e4lisen kirjeenvaihdon j\u00e4lkeen kumpikin osapuoli pyrki saamaan Rooman kirkon puolelleen vuoden 430 alussa, ja nyt Kassianus sekaantui kiistaan. Kreikan kielen oppineisuus oli ilmeisesti tuohon aikaan Rooman kirkossa alamaissa, ja ehk\u00e4 osittain siksi, ett\u00e4 Kassianus tunsi t\u00e4m\u00e4n kielen hyvin, ja my\u00f6s siksi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli yhteyksi\u00e4 Konstantinopoliin, jossa ongelmat olivat nyt syntyneet,396 Celestinuksen arkkidiakoni Leo k\u00e4\u00e4ntyi t\u00e4ss\u00e4 kriisiss\u00e4 h\u00e4nen puoleensa apua pyyt\u00e4en. Oli syy mik\u00e4 tahansa, h\u00e4n sai Roomasta vakavan vetoomuksen, jossa h\u00e4nt\u00e4 pyydettiin kirjoittamaan uuden harhaopin kumoaminen. Jonkinlaisen ep\u00e4r\u00f6innin j\u00e4lkeen h\u00e4n suostui, ja h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 tulos n\u00e4kyy seitsem\u00e4ss\u00e4 Nestoriuksen vastaisessa inkarnaatiota k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 kirjassa. Teos tehtiin ilmeisesti kiireess\u00e4 ja julkaistiin vuonna 430, ennen Efesoksen konsiilia (sill\u00e4 Kassianus puhuu Nestoriuksesta koko ajan Konstantinopolin piispana), ja p\u00e4\u00e4tellen tavasta, jolla Augustinuksesta puhutaan VII. xxvii:ss\u00e4, ennen kyseisen is\u00e4n kuolemaa, joka tapahtui elokuussa 430. Suuri osa teoksesta k\u00e4sittelee Raamatun todisteita Herramme jumaluudesta ja persoonan ykseydest\u00e4, mutta kokonaisuutena tarkasteltuna tutkielma on selv\u00e4sti v\u00e4hemm\u00e4n arvokas kuin Kassianuksen aiemmat kirjoitukset, ja sen laatimisen kiireest\u00e4 kertoo se, ett\u00e4 siin\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n toisinaan ep\u00e4t\u00e4sm\u00e4llist\u00e4 kielt\u00e4 inkarnaatiosta sek\u00e4 termej\u00e4 ja ilmaisuja, jotka kirkon kyps\u00e4 arvostelukyky on hyl\u00e4nnyt. Kirjoittajan ter\u00e4v\u00e4st\u00e4 oivaltavuudesta kertoo kuitenkin se, miten nopeasti h\u00e4n yhdist\u00e4\u00e4 uuden harhaoppisuuden Pelagiuksen opetukseen, ja n\u00e4iden kahden v\u00e4linen yhteys l\u00f6ytyy Trevesin Leporiuksen virheist\u00e4, joka levitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n pelagiolaisia n\u00e4kemyksi\u00e4 ihmisen riitt\u00e4vyydest\u00e4 ja voimasta, oli soveltanut niit\u00e4 Herramme tapaukseen, eik\u00e4 kaihtanut johtop\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, jonka mukaan h\u00e4n oli pelkk\u00e4 ihminen, joka oli k\u00e4ytt\u00e4nyt vapaata tahtoaan niin hyvin, ett\u00e4 h\u00e4n oli el\u00e4nyt ilman synti\u00e4, ja ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 oli tullut Kristus vasta kasteessa, jossa jumalallinen ja inhimillinen yhdistyiv\u00e4t siten, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 oli kaksi Kristusta. My\u00f6hemm\u00e4t kirjoittajat ovat usein kiinnitt\u00e4neet huomiota nestorialaisuuden ja pelagianismin v\u00e4liseen yhteyteen, mutta Kassianukselle kuuluu kunnia siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on ensimm\u00e4isen\u00e4 tuonut sen esiin. H\u00e4nen kirjansa aiheuttamasta vaikutuksesta meill\u00e4 ei ole tietoja. H\u00e4n ei ilmeisesti osallistunut enemp\u00e4\u00e4 kiistaan, jonka on t\u00e4ytynyt olla h\u00e4nelle vain episodi, joka sijoittui keskelle sit\u00e4 toista kiistaa, johon h\u00e4nen nimens\u00e4 liittyy erottamattomasti, nimitt\u00e4in semipelagianismia koskevaa kiistaa, josta on nyt sanottava jotakin. Kiista syntyi seuraavalla tavalla. Vuosien 410-420 v\u00e4lisen\u00e4 aikana k\u00e4ydyn taistelun aikana pelagianismia vastaan Augustinuksen n\u00e4kemykset armon ehdottomasta tarpeellisuudesta olivat v\u00e4hitellen kovettumassa teoriaksi, jonka mukaan armo oli vastustamaton ja siksi peruuttamaton. \u201dPyrkiess\u00e4\u00e4n ennen kaikkea suurentamaan jumalallista suvereniteettia h\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 unohti k\u00e4sill\u00e4 olevan ongelman monimutkaisuuden eik\u00e4 kyennyt tekem\u00e4\u00e4n oikeutta inhimilliselle elementille ihmisen 397 salaper\u00e4isess\u00e4 pelastumisprosessissa.\u201d N\u00e4kemyksen absoluuttisesta, ennakoidusta luonteesta riippumattomasta predestinaatiosta ja armon vastustamattomasta ja peruuttamattomasta luonteesta h\u00e4n esitti kirjeess\u00e4 roomalaiselle papille Sixtukselle vuonna 418. Joitakin vuosia my\u00f6hemmin t\u00e4m\u00e4 kirje joutui Adrumetumin munkkien k\u00e4siin, joista osa oli ymm\u00e4ll\u00e4\u00e4n sen opetuksesta, ja heid\u00e4n keskin\u00e4isten kiistojensa lievent\u00e4miseksi asia annettiin Augustinuksen itsens\u00e4 k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi. Koska Augustinus ajatteli, ett\u00e4 munkit olivat ymm\u00e4rt\u00e4neet h\u00e4nen opetuksensa v\u00e4\u00e4rin, h\u00e4n ei ainoastaan selitt\u00e4nyt kirjett\u00e4 vaan my\u00f6s kirjoitti uuden tutkielman: \u201dDe Gratia et Libero Arbitrio\u201d (426); ja kun t\u00e4m\u00e4 ei tyydytt\u00e4nyt tyytym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, h\u00e4n jatkoi sit\u00e4 teoksella \u201dDe Correptione et Gratia\u201d (426), joka Adrumetumin munkkien osalta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4neen kiistan. Muualla kuitenkin ep\u00e4r\u00f6itiin menn\u00e4 Augustinuksen opetuksen loppuun asti, ja erityisesti Etel\u00e4-Galliassa monet olivat vakavasti j\u00e4rkyttyneit\u00e4 siit\u00e4 k\u00e4\u00e4nteest\u00e4, jonka kiista oli viime aikoina ottanut, ja he olivat valmiita hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n Augustinuksen opetuksen paitsi uutena my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vaarallisena. \u201dHe sanoivat\u201d, lainatakseni Canon Brightin selke\u00e4\u00e4 yhteenvetoa heid\u00e4n kannastaan, \u2018ett\u00e4 jos predestinaatiota pidet\u00e4\u00e4n ennakoidusta k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 riippumattomana ja jos jumalallinen hyv\u00e4ntahtoisuus rajoitetaan tiettyyn m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n n\u00e4in valittuja henkil\u00f6it\u00e4, jotka sellaisenaan ovat varmoja pysyvyydest\u00e4, se ei merkitse ainoastaan sit\u00e4, ett\u00e4 poiketaan vanhemmasta teologiasta ja Hippon piispan aikaisemmasta opetuksesta, vaan my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 leikataan uskonnollisten ponnistelujen juuret pois ja rohkaistaan joko huolimattomuuteen tai ep\u00e4toivoon.\u2019 T\u00e4m\u00e4 on siis totta. He vaativat, ett\u00e4 mit\u00e4 tahansa teorioita t\u00e4st\u00e4 mysteerist\u00e4, joka ei sopinut kansan keskustelun aiheeksi, voitaisiinkin keksi\u00e4, pelastuksen ovea olisi pidett\u00e4v\u00e4 kaikille avoimena, koska Vapahtaja \u201dkuoli kaikkien puolesta\u201d. He v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 raamatullisen vakuutuksen selitt\u00e4minen pois merkitsi jumalallisen lupauksen v\u00e4\u00e4rent\u00e4mist\u00e4 ja ihmisen vastuun mit\u00e4t\u00f6imist\u00e4. He uskoivat syntiinlankeemusta koskevaan oppiin; he tunnustivat todellisen armon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ihmisen ennalleen saattamiseksi; he jopa my\u00f6nsiv\u00e4t, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n armon on oltava \u201dennaltaehk\u00e4isev\u00e4\u201d sellaisille tahdon teoille, jotka johtavat kristillisiin hyviin tekoihin: mutta jotkut heist\u00e4 ajattelivat – ja t\u00e4ss\u00e4 oli kyse erehdyksest\u00e4, jota kutsutaan semipelagilaiseksi – ett\u00e4 luonto voisi ilman apua ottaa ensimm\u00e4isen askeleen kohti parantumistaan haluamalla parantua uskon kautta Kristukseen. Jos se ei voinut, – jos kaiken hyv\u00e4n alku oli ehdottomasti jumalallinen teko, – niin kehotukset tuntuivat heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isilt\u00e4 ja moitteet ep\u00e4oikeudenmukaisilta niiden osalta, joille ei ollut tehty t\u00e4llaista tekoa, ja jotka siksi, kunnes se teht\u00e4isiin, olivat avuttomia ja 398 toistaiseksi syytt\u00f6mi\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 asiassa.”\u201d T\u00e4m\u00e4n kannan omaksuneen puolueen tunnustettu johtaja oli Kassianus. On totta, ett\u00e4 h\u00e4n ei itse suoraan osallistunut kiistaan eik\u00e4 h\u00e4n ole mink\u00e4\u00e4n asiaa k\u00e4sittelev\u00e4n poleemisen teoksen kirjoittaja; mutta on mahdotonta ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 kolmastoista konferenssi, joka sis\u00e4lsi abbedissa Chaeremonin opetuksen Jumalan suojelemisesta, oli tarkoitettu vastaamaan siihen, mit\u00e4 h\u00e4n ilmeisesti piti vakavana erehdyksen\u00e4, nimitt\u00e4in siihen, ett\u00e4 augustinolaiset kiistiv\u00e4t implisiittisesti ihmisen ponnistelujen tarpeellisuuden. Augustinus sai tiedon Marseillen koulun, kuten sit\u00e4 kutsuttiin, opetuksesta er\u00e4\u00e4lt\u00e4 Hilariukselta (joka oli maallikko, jota ei pid\u00e4 sekoittaa h\u00e4nen nimiveljens\u00e4, Arlesin piispan, kanssa), joka kirjoitti h\u00e4nelle kaksi kirjett\u00e4, joista ensimm\u00e4inen on kadonnut. J\u00e4lkimm\u00e4inen on edelleen olemassa, ja se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 huolellisen selvityksen siit\u00e4, mit\u00e4 Marseillessa pidettiin yll\u00e4. Sen loppupuolella Hilary sanoo, ett\u00e4 koska h\u00e4nell\u00e4 oli kiire, h\u00e4n oli taivutellut yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kirjoittamaan samoin ja liitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kirjeen omaan kirjeeseens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 oli Prosper Akvitanialainen, joka oli my\u00f6s maallikko ja innokas augustinolainen ja jonka kirje on s\u00e4ilynyt yht\u00e4 hyvin kuin Hilaryn kirje. N\u00e4ist\u00e4 kirjeist\u00e4 ja teoksista, jotka Augustinus kirjoitti vastaukseksi, saamme tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u201dmassilaisia\u201d olivat ensin h\u00e4irinneet er\u00e4\u00e4t Augustinuksen aikaisemmat kirjoitukset, kuten kirje Paulinukselle, ja ett\u00e4 heid\u00e4n ep\u00e4luulonsa h\u00e4nen armoa, predestinaatiota ja vapaata tahtoa koskevaa opetustaan kohtaan oli kasvanut, kun he olivat saaneet h\u00e4nen teoksensa \u201dDe Correptione et Gratia\u201d, vaikka muissa asioissa he olivat t\u00e4ysin samaa mielt\u00e4 h\u00e4nen kanssaan ja olivat h\u00e4nen suuria ihailijoitaan. Henkil\u00f6kohtaisesti heist\u00e4 puhutaan suurella kunnioituksella miehin\u00e4, joilla ei ole tavallista hyveellisyytt\u00e4 ja joilla on laaja vaikutusvalta; ja vaikka kirjeenvaihdossa ei koskaan mainita Kassianuksen nime\u00e4, on kuitenkin helppo lukea rivien v\u00e4list\u00e4 ja n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4neen viitataan. Augustinus vastasi kirjeenvaihtajilleen kirjoittamalla l\u00e4hes viimeisimmiksi teoksikseen osoittautuneet tutkielmat \u201dDe Praedestinatione Sanctorum\u201d ja \u201dDe dono Perseverantiae\u201d. N\u00e4iss\u00e4 niteiss\u00e4 Augustinus, vaikka h\u00e4n tunnusti vapaasti suuren eron vastustajiensa ja pelagialaisten v\u00e4lill\u00e4, piti kuitenkin yht\u00e4 vahvasti kiinni omasta kannastaan kuin aina ennenkin, eik\u00e4 \u201dv\u00e4hent\u00e4nyt kirjaintakaan v\u00e4itteest\u00e4\u00e4n, jonka mukaan valinta ja hylk\u00e4\u00e4minen olivat mielivaltaisia ja ett\u00e4 pelastus ei oikeastaan ollut kaikkien kristittyjen saavutettavissa\u201d. Niinp\u00e4 kirjat eiv\u00e4t luonnollisesti kyenneet tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vastahakoista puoluetta tai vakuuttamaan niit\u00e4, joiden mielest\u00e4 tahdonvapauden kielt\u00e4minen oli omiaan tuhoamaan ihmisen vastuun. Prosper oli kuitenkin ilahtunut n\u00e4ist\u00e4 traktaateista, ja h\u00e4n jatkoi niit\u00e4 teoksella 399, tuhannen rivin runolla \u201dDe Ingratis\u201d, jolla h\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 pelagialaisia ja puolipelagialaisia, joiden mielipiteiden h\u00e4n puhuu levi\u00e4v\u00e4n h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4n nopeasti. Julkaisun ajankohta oli todenn\u00e4k\u00f6isesti vuoden 430 alkupuolella. Se on varmasti kirjoitettu ennen Augustinuksen kuolemaa, joka tapahtui saman vuoden elokuun 28. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Suuren armon puolustajan poistuminen t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ei lopettanut kiistaa, jonka h\u00e4nen kirjoituksensa olivat synnytt\u00e4neet. Marseillen koulukunta jatkoi n\u00e4kemystens\u00e4 levitt\u00e4mist\u00e4 hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tarmokkaasti Prosperin ja Hilaryn vastalauseista huolimatta, ja lopulta he ryhtyiv\u00e4t t\u00e4rke\u00e4\u00e4n toimeen ja vetosivat paavi Celestinukseen, jolta he saivat kirjeen, joka oli osoitettu gallialaisille piispoille, Marseillen Veneriukselle, Frejusin Leontiukselle, Marinukselle, Auxoniukselle, Arcadiukselle, Filtaniukselle ja muille. Celestinus puhuu jyrk\u00e4sti heid\u00e4n huolimattomuudestaan, koska he eiv\u00e4t olleet tukahduttaneet sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n piti julkisena skandaalina, ja sanoo, ett\u00e4 \u201dpappien ei pit\u00e4isi opettaa niin, ett\u00e4 he loukkaavat piispan etuoikeutta\u201d, ilmaus, jossa voimme hyvinkin n\u00e4hd\u00e4 viittauksen Kassianukseen, Marseillen hiippakunnan johtavaan presbyteeriin, jonka piispa mainitaan ensimm\u00e4isen\u00e4 alkutervehdyksess\u00e4; ja kirje p\u00e4\u00e4ttyy muutamiin ylistyssanoihin Augustinuksesta, \u201dpyh\u00e4st\u00e4 muistosta\u201d. Gallialaisten itsen\u00e4isyys ei ehk\u00e4 koskaan ole n\u00e4kynyt niin r\u00e4ike\u00e4sti kuin siin\u00e4, miten sitke\u00e4sti massilaiset pitiv\u00e4t kiinni n\u00e4kemyksist\u00e4\u00e4n huolimatta paavin auktoriteetista, joka nyt kohdistui heihin. Palattuaan Prosper ja Hilary huomasivat vastenmielisen opetuksen levi\u00e4v\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4in, niin ett\u00e4 ensin mainittu heist\u00e4 p\u00e4\u00e4tti lopulta mahdollisuuksien mukaan kukistaa vastenmielisten oppien kannattajat arvostelemalla suoraan Kasiansin konferensseja. T\u00e4st\u00e4 syntyi Prosperin teos \u201dContra Collatorem\u201d, joka kohdistui Konferenssien tekij\u00e4\u00e4n ja joka on huomattavan voimakas ja voimakas, vaikkakaan ei t\u00e4ysin oikeudenmukainen, tutkielma. Kasianuksen arvostusta osoittaa silmiinpist\u00e4v\u00e4sti se, ett\u00e4 h\u00e4nen vastustajansa ei koskaan nime\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 suoraan, vaan puhuu h\u00e4nest\u00e4 vain pappisarvossa olevana miehen\u00e4, joka ylitti v\u00e4ittelykyvylt\u00e4\u00e4n kaikki toverinsa. Teos koostuu kolmastoista konferenssin, abbedissa Chaeremonin Jumalan suojelusta pit\u00e4m\u00e4n konferenssin tutkimuksesta, josta Prosper poimii kaksitoista v\u00e4itett\u00e4, joista ensimm\u00e4isen h\u00e4n sanoo olevan ortodoksinen, kun taas kaikki muut ovat virheellisi\u00e4. Lopuksi h\u00e4n varoittaa vastapuoltaan pelagianismin vaarasta ja toivoo, ett\u00e4 paavi Sixtus tuomitsisi h\u00e4nen oppinsa, kuten Celestinus ja h\u00e4nen 400 edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 olivat tehneet. Viimeinen lausunto m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kirjan p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi aikaisintaan vuoden 432, sill\u00e4 Celestine kuoli vasta huhtikuussa samana vuonna. Kassianus oli ilmeisesti viel\u00e4 elossa, kun t\u00e4m\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vastaan suunnattu hy\u00f6kk\u00e4ys tehtiin, mutta tietojemme mukaan h\u00e4n ei vastannut siihen. Sen julkaiseminen on h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viimeinen tapahtuma, josta meill\u00e4 on tietoa. H\u00e4n luultavasti kuoli pian sen j\u00e4lkeen, sill\u00e4 Gennadiuksen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 ilmaisu h\u00e4nen Nestoriusta vastaan kirjoittamastaan teoksesta n\u00e4ytt\u00e4isi viittaavan siihen, ett\u00e4 se ei edelt\u00e4nyt h\u00e4nen kuolemaansa pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti kirjallisen ty\u00f6ns\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Theodosiuksen ja Valentinianuksen valtakaudella. Kiista armosta ja vapaasta tahdosta jatkui viel\u00e4 l\u00e4hes vuosisadan ajan, ja se saatiin lopullisesti ratkaistua vasta Oinas Caesariuksen ja h\u00e4nen kanssaan toimineiden henkil\u00f6iden viisaan maltillisuuden ansiosta Oranian (Arausion) kirkolliskokouksessa vuonna 529. Vaikka ei voida kiist\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kassianuksen ja h\u00e4nen koulukuntansa opetus, jossa kiellet\u00e4\u00e4n alku- ja ennaltaehk\u00e4isev\u00e4n armon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, on virheellinen ja avaa oven, josta pelagianismi voi helposti hiipi\u00e4 sis\u00e4\u00e4n, se oli kuitenkin rehellinen yritys puolustaa ihmisen vastuuta; ja on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4 suoraan, ett\u00e4 Augustinuksen opetus oli yksipuolista ja vaati tasapainottamista: Kysymys ei olisi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koskaan noussut esiin, ellei olisi opetettu kovaa ja ankaraa predestinaatio-oppia ja kielletty sit\u00e4, ett\u00e4 pelastuksen mahdollisuus oli kaikkien ihmisten ulottuvilla. Vaikka siis my\u00f6nnet\u00e4\u00e4nkin, ett\u00e4 Kassianus tapauksessa on annettava syyllinen tuomio puolipelagianismista, olemme varmasti oikeutettuja vaatimaan, ett\u00e4 siihen liitet\u00e4\u00e4n armahdussuositus lievent\u00e4vien seikkojen perusteella. Kuolemansa j\u00e4lkeen Kassianus on aina ollut kirkon mieliss\u00e4 hieman ep\u00e4selv\u00e4ss\u00e4 asemassa. H\u00e4nt\u00e4 ei ole koskaan virallisesti kanonisoitu, eik\u00e4 h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n l\u00f6ydy l\u00e4nnen kalentereista, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ole kunnioitettu \u201dpyhimyksen\u201d arvonimell\u00e4. H\u00e4nest\u00e4 puhutaan kuitenkin yleisesti \u201dautuaana Kassianuksena\u201d, ja h\u00e4nell\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 suhteessa sama asema kuin Theodoretilla, josta tohtori Newman sanoo, ett\u00e4 vaikka h\u00e4n \u201don vastuussa teoista, jotka ovat menett\u00e4neet h\u00e4nelt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ekumeenisen arvon\u201d, h\u00e4n ei kuitenkaan \u201dole vailla kunniatitteli\u00e4 kirkon hagiologiassa; sill\u00e4 h\u00e4net on aina tunnettu nimell\u00e4 \u2018siunattu Theodoret\u2019\u201d. Id\u00e4ss\u00e4 Kassianuksen asema on jonkin verran parempi. Siell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n pyh\u00e4n\u00e4, ja h\u00e4nell\u00e4 saatetaan mahdollisesti tarkoittaa sit\u00e4 Kassianusta, jota muistetaan helmikuun 29. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ero on luonnollista, sill\u00e4 it\u00e4inen kirkko on aina suhtautunut syntiinlankeemuksen vaikutukseen lievemmin kuin l\u00e4nness\u00e4 Augustinuksen ajoista l\u00e4htien vallinnut n\u00e4kemys; ja itse asiassa Kassianukseen, kun h\u00e4n esitti vastalauseensa augustinolaisuuden nousevaa virtaa vastaan, h\u00e4n toi p\u00e4\u00e4osin vain eteenp\u00e4in opetuksen, jonka h\u00e4n oli saanut it\u00e4isilt\u00e4 opettajiltaan.<\/p>\n

                               <\/p>\n

                              LUKU 2.\u00a0 KASSIANUKSEN KIRJOJEN, K\u00c4SIKIRJOITUSTEN JA EDITIOIDEN HISTORIA<\/p>\n

                              KASSIANIN TEOSTOJEN kirjallisuushistoria ei ole vailla omaa mielenkiintoaan. Olemme jo n\u00e4hneet, miten arvostettuja ne olivat puolipelagilaisista opeista huolimatta. Niit\u00e4 pidettiin luonnollisesti kauneusvirhein\u00e4, eik\u00e4 ole yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne, jotka eniten ihailivat niiden erinomaisuuksia, halusivat v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 niiden virheiden levitt\u00e4mist\u00e4. Siksi niit\u00e4 usein \u201dpuhdistettiin\u201d, ja monissa kirjakokoelmissa teksti on k\u00e4rsinyt huomattavasti muutoksista, joita kopistit ovat tehneet ortodoksisuuden nimiss\u00e4. Jo viidennell\u00e4 vuosisadalla on olemassa kaksi tarkistettua versiota osista h\u00e4nen teoksistaan. H\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, Lyonin piispa Eucherius laati instituuteista epitomeenin, joka on yh\u00e4 olemassa; ja vaikka t\u00e4m\u00e4 on laadittu pikemminkin mukavuussyist\u00e4 alkuper\u00e4isen teoksen pituuden vuoksi kuin siksi, ett\u00e4 h\u00e4nen opetustaan olisi ep\u00e4ilty, tilanne on toinen Martyriteksen piispa Viktorin Afrikassa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi tekem\u00e4n uusintaversion kohdalla. Sit\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 s\u00e4ilynyt, mutta Cassiodorus kertoo meille selv\u00e4sti, ett\u00e4 se tehtiin ortodoksisuuden nimiss\u00e4 sek\u00e4 poistamalla ett\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 puuttuvia osia. Viel\u00e4 toinenkin epitomi kolmesta konferenssista (I., II., VII.) tehtiin joskus ennen kymmenett\u00e4 vuosisataa. Se k\u00e4\u00e4nnettiin kreikaksi, ja sen tunsi Fotius, joka puhuu kolmesta kreikaksi k\u00e4\u00e4nnetyst\u00e4 Kassianuksen teoksesta: nimitt\u00e4in Epitome of the Institutes, kirjat I.-IV.; Epitome of the Institutes, kirjat V.-XII.; ja yksi konferensseista I., II., VII. N\u00e4in ollen jo hyvin varhain otettiin muotiin puhdistaa ja muokata Kasianuksen kirjoituksia; ja Leuwis de Ryckel, joka tunnetaan paremmin nimell\u00e4 Dionysius Carthusianus, olisi voinut lainata useita ennakkotapauksia tekstin k\u00e4sittelytapaansa varten. T\u00e4m\u00e4 kuuluisa jumalainen – 1400-luvun doctor exstaticus – j\u00e4rkyttyneen\u00e4, kuten muutkin ennen h\u00e4nt\u00e4, Konferenssien puolikelagianismista ja tiet\u00e4en niiden todellisen arvon lukuisista puutteista huolimatta, ryhtyi korjaamaan niit\u00e4 ja antoi maailmalle vapaan parafraasin sek\u00e4 Instituuteista ett\u00e4 Konferensseista hieman yksinkertaisella tyylill\u00e4 ja alkuper\u00e4ist\u00e4 helpommin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Suurimmat muutokset n\u00e4kyv\u00e4t, kuten oli odotettavissa, kolmastoista konferenssissa, sill\u00e4 Dionysios, joka pyrki tekem\u00e4\u00e4n Kassianuksesta ortodoksisen, j\u00e4tti pois kaiken semipelagianismiin viittaavan, ja tekstiss\u00e4 on c. viii:st\u00e4 l\u00e4htien suuria poisj\u00e4tt\u00f6j\u00e4 ja erilaisia vihjailevia muutoksia. Sivuhuomautuksena on jo mainittu, ett\u00e4 pyh\u00e4 Benedictus ja Cassiodorus arvostivat instituutteja ja konferensseja. Ensimm\u00e4isen s\u00e4\u00e4nt\u00f6kirjassa (c. xlii.) m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 illallisen j\u00e4lkeen veljien on kokoonnuttava yhteen, ja yhden heist\u00e4 on luettava Konferensseja tai isien el\u00e4m\u00e4st\u00e4 tai jokin muu kirja, joka on omiaan rakentamaan. Ja taas saman s\u00e4\u00e4nn\u00f6n loppuluvussa suositellaan niiden opiskelua niille, jotka haluavat t\u00e4ydellisyytt\u00e4; sill\u00e4 \u201dmit\u00e4 ovat isien konferenssit, instituutit ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4; mit\u00e4 my\u00f6s pyh\u00e4n is\u00e4mme, pyh\u00e4n Basileiosin s\u00e4\u00e4nt\u00f6, muuta kuin esimerkkej\u00e4 hyveellisist\u00e4 ja kuuliaisista munkeista ja apuv\u00e4lineit\u00e4 hyveellisyyden saavuttamisessa?\u201d. Yht\u00e4 vahva on Cassiodoruksen suositus: \u201dSedulo legite, frequenter audite\u201d(Lukekaa ahkerasti, kuunnelkaa usein<\/em> ); mutta samalla h\u00e4n muistuttaa lukijoitaan siit\u00e4, ett\u00e4 Prosper on hyvin asianmukaisesti moittinut Kassianusta h\u00e4nen vapaata tahtoa koskevasta opetuksestaan ja ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 on siksi luettava varoen aina, kun h\u00e4n koskettaa t\u00e4t\u00e4 aihetta. T\u00e4llaisten todistusten ollessa osoituksena niiden arvosta ei ole ihme, ett\u00e4 kopiot lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t nopeasti niin, ett\u00e4 tuskin yksik\u00e4\u00e4n luostari oli vailla kopiota jostakin niiden osasta; ja olemassa olevia MSS:i\u00e4 instituuteista ja konferensseista on hyvin paljon. Mik\u00e4\u00e4n vanhimmista tekstikokoelmista ei kuitenkaan sis\u00e4ll\u00e4 koko teosta. Instituuttien katsottiin usein koostuvan kahdesta erillisest\u00e4 tutkielmasta, – Coenobian instituutit, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kirjat I-IV, ja Kahdeksasta p\u00e4\u00e4virheest\u00e4, joka k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 kirjat V-XII. Sama p\u00e4tee my\u00f6s konferensseihin ja niiden kolmeen osastoon: ne l\u00f6ytyv\u00e4t usein erillisin\u00e4 eri MSS:iss\u00e4. MSS:ien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on niin suuri, ett\u00e4 niit\u00e4 oli mahdotonta koota yhteen Kassianin teosten viimeisint\u00e4 painosta varten, joka on Petschenigin Wienin Corpus Scriptorum Ecclesiasticorum Latinorum -julkaisua varten toimittama. Toimittaja\u00a0 rajoitti sen vuoksi huomionsa rajattuun m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, joista seuraavassa on luettelo:<\/p>\n

                               <\/p>\n

                               <\/p>\n

                                \n
                              1. LAITOKSET 404<\/li>\n
                              2. Codex Casinensis Rescriptus, 295. Palimpsesti, jossa on Kasianssin ty\u00f6n p\u00e4\u00e4lle kirjoitetut Pyh\u00e4n Hieronymuksen kirjeet. T\u00e4m\u00e4n MS:n ajoitus on seitsem\u00e4s tai kahdeksas vuosisata, ja se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 vain osia Institutioista, eik\u00e4 kirjoista I-IV tai VIII ja IX ole j\u00e4ljell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/li>\n
                              3. Codex Majoris Seminarii CEduensis (Autun), 24. Seitsem\u00e4s vuosisata, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 osia kirjoista V-XII.<\/li>\n
                              4. Caroliruhensis, 87. Kahdeksas vuosisata, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikki kaksitoista kirjaa.<\/li>\n
                              5. Sangallensis, 183. Yhdeks\u00e4s vuosisata.<\/li>\n
                              6. Parisinus, 12292. Kymmenes vuosisata.<\/li>\n
                              7. Laudunensis (Laon), 328 bis. Yhdeks\u00e4s vuosisata.<\/li>\n
                              8. Caroliruhensis, 164. Yhdeks\u00e4s vuosisata.<\/li>\n<\/ol>\n

                                 <\/p>\n

                                  \n
                                1. KESKUSTELUT 1-10<\/li>\n
                                2. Vaticanus, 5766. Kahdeksas vuosisata.<\/li>\n
                                3. Parisinus, Bibl. Nat., 13384. Yhdeks\u00e4s vuosisata.<\/li>\n
                                4. Vercellensis (Chapter Library), 187, 44. Cent. 8-10.<\/li>\n
                                5. Parisinus. Bibl. Nat. nouv. fonds, 2170. Yhdeks\u00e4s vuosisata. T\u00e4m\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 (muutamia puutteita lukuun ottamatta) kaikki konferenssit, ja se on ainoa Petschenigin MSS:st\u00e4, josta t\u00e4m\u00e4 voidaan sanoa.<\/li>\n
                                6. Vaticanus, Bibl. Palat., 560. Kymmenes vuosisata.<\/li>\n
                                7. Sangallensis, 574. Cent. 9-10. N\u00e4ist\u00e4 kahdessa viimeisess\u00e4 on monia virheit\u00e4 ja interpolointeja, joista joitakin on noudatettu Baselin vuosina 1485-1495 julkaistuissa Kassianin painoksissa.<\/li>\n<\/ol>\n

                                   <\/p>\n

                                  III. KESKUSTELUT 11-17<\/p>\n

                                    \n
                                  1. Sessorianus (Rooma), 55. Cent. 7-8.<\/li>\n
                                  2. Petropolitanus, Bibl. Imp. O. 1, 4. Seitsem\u00e4s tai kahdeksas vuosisata. 3.Sangallensis, 576. Yhdeks\u00e4s vuosisata.<\/li>\n<\/ol>\n

                                    4.Parisinus, Bibl. Nat. nouv. fonds., 2170 (kuten edell\u00e4).<\/p>\n

                                    5.Vindobonensis, 397. Kymmenes vuosisata. T\u00e4m\u00e4 Wienin MS. sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 Prosperin teoksen Contra Collatorem, jonka marginaaliin on kirjoitettu Cassianin kohdat.<\/p>\n

                                     <\/p>\n

                                      \n
                                    1. KESKUSTELUT 18-24.<\/li>\n
                                    2. Monacensis, 4549. Cent. 8-9.<\/li>\n
                                    3. Monacensis, 6343 9. vuosisata.<\/li>\n
                                    4. Parisinus, Bibl. Nat. nouv. fonds., 2170 (kuten edell\u00e4).<\/li>\n
                                    5. Vaticanus, Bibl. Reginae Sueciae, 140.Cent. 9-10.<\/li>\n
                                    6. Caroliruhensis, 92. Yhdeks\u00e4s vuosisata.<\/li>\n
                                    7. Sangallensis, 575. Yhdeks\u00e4s vuosisata.<\/li>\n<\/ol>\n

                                      Siirrytt\u00e4ess\u00e4 nyt instituuteista ja keskusteluista teokseen \u201dInkarnaatiosta Nestoriusta vastaan\u201d meit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 rasita monisteiden m\u00e4\u00e4r\u00e4. Sen kopioiden lis\u00e4\u00e4ntymiseen ei ollut samanlaista syyt\u00e4 kuin niiden kirjoitusten kohdalla, jotka koskivat luostariel\u00e4m\u00e4\u00e4. Se ei n\u00e4yt\u00e4 koskaan saavuttaneen erityist\u00e4 suosiota, ja tiett\u00e4v\u00e4sti siit\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 vain seitsem\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, joista Petschenig k\u00e4ytti painoksessaan seuraavia: –<\/p>\n

                                        \n
                                      1. Codex Bibl. Armentarii Parisiensis (Bibl. de l’Arsenal), 483.Cent. 10-11.<\/li>\n
                                      2. British Museum addl., 16414. Cent. 11-12.<\/li>\n
                                      3. Parisinus, Bibl. Nat., 14860. Kolmetoista vuosisata.<\/li>\n
                                      4. Bibl. Coloniensium Augustinianorum. Cuyck k\u00e4ytti sit\u00e4 Cassianin painoksessaan, ja Petschenig pystyy antamaan siit\u00e4 valikoituja lukutapoja. J\u00e4ljell\u00e4 olevat tunnetut, mutta Petschenigin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t muistikirjat ovat seuraavat:<\/li>\n<\/ol>\n

                                        Matritensis, Bibl. Nat., Q. 106. Kahdestoista vuosisata.<\/p>\n

                                        Laurentianus (Firenzen Laurentian kirjasto), XXVI., 13. Viidestoista vuosisata. Bibl. Leop. Medici Foesulanae (my\u00f6s Firenzess\u00e4), 48. Viidestoista vuosisata. Parisinus, 2143. Nelj\u00e4stoista vuosisata.<\/p>\n

                                        J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 vain selvitys painetun tekstin eri painoksista. Yleisesti on todettu, ett\u00e4 S\u00e4\u00e4nt\u00f6jen varhaisin painos oli Venetsiassa vuonna 1481 painettu painos, josta tiedet\u00e4\u00e4n olevan olemassa vain yksi kappale, nimitt\u00e4in Firenzen Laurentiuksen kirjastossa, ja ett\u00e4 ensimm\u00e4inen konferenssit sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 painos oli Amerbachin Baselissa vuonna 1485 julkaisema painos. T\u00e4m\u00e4 v\u00e4ite vaikuttaa kuitenkin virheelliselt\u00e4, sill\u00e4 British Museumissa on edelleen olemassa yksi ainoa kappale hyvin varhaisesta konferenssien mustakantisesta painoksesta. Nimi\u00f6lehti on kadonnut, eik\u00e4 kolofoniaa ole, joten p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei voida antaa varmuudella, mutta museon viranomaiset ajoittavat teoksen vuodelle 1476, ja sen uskotaan valmistuneen Brysselin Yhteisen el\u00e4m\u00e4n veljesten painosta. Teoksen ensimm\u00e4inen sivu alkaa seuraavasti: \u201dUt Valeas cor in opere isto citius invenire qd requiris haec tibi concapitulatio breviter demostrabit quis unde in singulis collationibus disputaverit.\u201d (”Jotta voisit nopeammin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 teoksesta sen, mit\u00e4 etsit, t\u00e4m\u00e4 lyhyt yhteenveto n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinulle, kuka mist\u00e4kin aiheesta kussakin keskustelussa v\u00e4itteli<\/em>.\u201d)<\/p>\n

                                        Sitten seuraa luettelo kahdestakymmenest\u00e4nelj\u00e4st\u00e4 keskustelusta ja niiden kirjoittajista, ja sivu p\u00e4\u00e4ttyy n\u00e4ihin sanoihin: \u201dPrologus cassiani sup. collationes patru ad leontiu et elladiu epos. In nomine Domini ihu cristi dei nostri feliciter.\u201d(”Cassianuksen esipuhe Isien keskusteluihin, osoitettu piispoille Leontiukselle ja Helladiukselle. Herramme Jeesuksen Kristuksen, meid\u00e4n Jumalamme, nimess\u00e4 onnellisesti<\/em>”).<\/p>\n

                                        T\u00e4m\u00e4 oli siis mit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isimmin ensimm\u00e4inen painos konferenssien latinankielisest\u00e4 tekstist\u00e4. On kuitenkin erikoinen tosiasia, ett\u00e4 viel\u00e4 aikaisempana ajankohtana niist\u00e4 oli jo julkaistu vapaa saksankielinen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s tai parafraasi. T\u00e4m\u00e4, kuten \u00e4sken mainittu teos, on j\u00e4\u00e4nyt kaikkien Cassianin toimittajien huomiotta, mutta British Museumissa on edelleen kaksi kappaletta, jotka alkavat seuraavasti: \u201dHic liber a quodam egregio sacrarum literarum professore magistro Johane Nide ordis pdicatorum fratre de latino in vulgarem Nuremberge translatus est.\u201d (”T\u00e4m\u00e4n kirjan on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt latinasta kansankielelle N\u00fcrnbergiss\u00e4 er\u00e4s erinomainen pyhien kirjoitusten opettaja, maisteri Johannes Nider, saarnaajien veljeskunnasta<\/em>.”)<\/p>\n

                                        Yhden kappaleen kolofonissa on ilmoitettu vuodeksi 1472 ja painopaikaksi Augsberg. Toisessa kappaleessa ei ole p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, mutta museoviranomaiset ajoittavat sen viel\u00e4 aikaisemmaksi vuodeksi, nimitt\u00e4in vuodeksi 1470. Baselin painos vuodelta 1485 painettiin uudelleen Amerbachin kirjapainossa vuonna 1497, ja Venetsiassa julkaistiin vuonna 1491 toinen laitospainos, johon lis\u00e4ttiin konferenssit. Seuraavat varhaiset painokset ilmestyiv\u00e4t Lyonissa vuosina 1516 ja 1525 ja Bolognassa vuonna 1521. Mutta vasta vuonna 1534 julkaistiin seitsem\u00e4n Nestoriuksen vastaista kirjaa inkarnaatiosta. Ne ilmestyv\u00e4t ensimm\u00e4isen kerran painoksessa, joka ilmestyi t\u00e4n\u00e4 vuonna Cratanderin painosta Baselissa. Kaikkia n\u00e4it\u00e4 varhaisia, hyvin puutteellisia painoksia huomattavasti parempi oli Christopher Plantinin Antwerpeniss\u00e4 vuonna 1578 julkaisema ja Louvainin professorin ja sittemmin Ruremonden piispan H. Cuyckin toimittama painos. Se tehtiin kardinaali Carafan ehdotuksesta, ja sen koko nimi on seuraava: \u201dD. Ioannis Cassiani Eremitae Monasticarum Institutionum libri IIII. De Capitalibus vitiis libri VIII. Collationes SS. Patrum XXIIII. De Verbi Incar-natione libri VII. Nunc demure post varias editiones ad complurium MS. fidem a non pancis mendarum milibus incredibili labore expurgati: id quod ex subiectis ad calcem castigationibus facile cognosci poterit: additis etiam ad quaedam loca censoriis notationibus, et obscurarum vocum ac sententiarun elucidatione, un a cum duobus Indicibus locupletissimis. Accesserunt quoque Regulae SS. Patrum ex antiquissimo Affliginiensis monasterii MS. codice desumptae. Opera et studio Henrici Cuyckii Sacrae Theologiae Licentiati. (”Erakko D. Johannes Cassianuksen teokset: Luostarilaitoksen perusteet, nelj\u00e4 kirjaa. P\u00e4\u00e4paheista, kahdeksan kirjaa. Pyhien Isien keskusteluja, kaksikymment\u00e4nelj\u00e4. Sanan lihaksitulemisesta, seitsem\u00e4n kirjaa. Nyt viimein useiden painosten j\u00e4lkeen monien k\u00e4sikirjoitusten perusteella puhdistettu uskomattomalla vaivalla tuhansista virheist\u00e4: t\u00e4m\u00e4n voi helposti havaita teoksen lopussa olevista korjauksista. Lis\u00e4ksi on lis\u00e4tty joihinkin kohtiin kriittisi\u00e4 huomautuksia sek\u00e4 h\u00e4m\u00e4rien sanojen ja lauseiden selvennyksi\u00e4, yhdess\u00e4 kahden eritt\u00e4in kattavan hakemiston kanssa. Mukaan on liitetty my\u00f6s Pyhien Isien s\u00e4\u00e4nn\u00f6t, jotka on otettu Affligem’in luostarin hyvin vanhasta k\u00e4sikirjoituksesta. Ty\u00f6n on tehnyt ja toimittanut Henricus Cuyckius, pyh\u00e4n teologian lisensiaatti.”)<\/em><\/p>\n

                                        Cuyckin teosta t\u00e4ydensi, niin ik\u00e4\u00e4n Carafan toivomuksesta, Toledon pappi Petrus Ciacconius, joka kuoli vuonna 1581, ennen kuin se oli valmis painoon. Roomassa julkaistiin kuitenkin vuonna 1588 uusi painos \u201dex Edibus Dominicae Basae\u201d, johon Ciacconiuksen muistiinpanot ja korjaukset sis\u00e4llytettiin. Valitettavasti t\u00e4m\u00e4 painos ei sis\u00e4ll\u00e4 inkarnaatiota k\u00e4sittelevi\u00e4 kirjoja.<\/p>\n

                                        Sen koko nimi on seuraava: \u201dIoannis Cassiani Eremitae de institutis renuntiantium Libri XII. Collationes Sanctorum Patrum XXIIII. Adiectae sunt quarundam obscurarum dictionum interpretationes ordine alphabeti dispositae: et observationes in loca ambigua et minus tuta. Praeterea Indices duo testimoniorum sacrae Scripturae, quae a Cassiano vel explicantur, vel aliter quam vulgata editio habet, citantur: ac postremo verum memorabilium Index copiosissimus. Accedit Regula S. Pachomii, quae a S. Hieronymo in Latinum sermonem conversa est: Omnia multo quam antehac, auxilio vetustissimorum codicum, emendatiora, et ad suam integritatem restituta.\u201d (\u201dJohannes Cassianus Erakon kaksitoista kirjaa luopujien s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. Kaksikymment\u00e4nelj\u00e4 pyhien isien keskustelua. Lis\u00e4tty on joidenkin h\u00e4m\u00e4rien ilmaisujen tulkintoja aakkosj\u00e4rjestyksess\u00e4 j\u00e4rjestettyn\u00e4: ja huomioita ep\u00e4selviin ja v\u00e4hemm\u00e4n varmoihin kohtiin. Lis\u00e4ksi kaksi hakemistoa Pyh\u00e4n Raamatun todistuksista, jotka Cassianus joko selitt\u00e4\u00e4 tai siteeraa toisin kuin yleinen painos: ja lopuksi eritt\u00e4in kattava muistettavien asioiden hakemisto. Mukana on my\u00f6s Pyh\u00e4n Pachomiuksen s\u00e4\u00e4nt\u00f6, jonka Pyh\u00e4 Hieronymus on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt latinan kielelle: Kaikki on paljon aiempaa parempaa, vanhojen k\u00e4sikirjoitusten avulla korjattua ja alkuper\u00e4iseen muotoonsa palautettua<\/em>.\u201d)<\/p>\n

                                        T\u00e4m\u00e4 samoin kuin edellinenkin painos sis\u00e4lsi v\u00e4it\u00f6skirjan useista (yhteens\u00e4 noin kolmestakymmenest\u00e4) ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n ortodoksisista kohdista, jotta lukija olisi varuillaan seuraamasta Kassianusta h\u00e4nen virheiss\u00e4\u00e4n. Vuonna 1616 Douayss\u00e4 julkaistiin kahdessa niteess\u00e4 se, mik\u00e4 on pysynyt t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti Cassianin teosten standardipainoksena, jonka Arrasissa sijaitsevan Pyh\u00e4n Vaastin luostarin benediktiinimunkki Gazet on laatinut rakastavalla huolella. T\u00e4t\u00e4 painosta on rikastettu kauttaaltaan runsailla huomautuksilla, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t valtavasti havainnollistavaa aineistoa, ja Kassianuksen teosten tekstin lis\u00e4ksi se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 useita muita asiakirjoja, jotka ovat t\u00e4rkeit\u00e4 teosten oikean ymm\u00e4rt\u00e4misen kannalta. Koko nimi on t\u00e4m\u00e4: \u201dIoannis Cassiani presbyteri, quem alii eremitam, alii abbatem nuncupant, opera omnia. Novissime recognita, repurgata et notis amplissimis illustrata. Quibus accessere alia ejusdem argumenti opuscula, quorum elenchum sequens pagina exhibebit. Studio et opera D. Alardi Gazaei coenobitae Vedastini ord. Benedicti.\u201d (Johannes Cassianuksen, papin, jota toiset kutsuvat erakoksi, toiset apotiksi, kaikki teokset. Viimeksi tarkistettu, puhdistettu ja eritt\u00e4in laajoilla huomautuksilla valaistu. Joihin on lis\u00e4tty muita saman aiheen pieni\u00e4 teoksia, joiden luettelon seuraava sivu esitt\u00e4\u00e4. Benediktiinil\u00e4isj\u00e4rjest\u00f6n Vedastuksen luostarin munkin D. Alardus Gazaeuksen tutkimuksen ja ty\u00f6n tuloksena<\/em>.)<\/p>\n

                                        S\u00e4\u00e4nt\u00f6jen, keskustelujen ja Nestoriuksen vastaisen inkarnaatiota k\u00e4sittelev\u00e4n teoksen lis\u00e4ksi n\u00e4m\u00e4 niteet sis\u00e4lsiv\u00e4t muun muassa seuraavaa aineistoa: \u00f3 Pyh\u00e4n Pachomiuksen s\u00e4\u00e4nt\u00f6. Katolinen oppi, jonka Dionysius Carthusianus korvasi konferenssin XIII loppuosalla. Prosper \u201dContra Collatorem\u201d. T\u00e4t\u00e4 painosta on painettu usein uudelleen, ja jotkin my\u00f6hemmist\u00e4 uusintapainoksista sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t viel\u00e4 enemm\u00e4n havainnollistavaa aineistoa. Se on edelleen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n Kassianuksen teosten tutkijalle niiden arvokkaiden kommenttien vuoksi, joilla se on kauttaaltaan rikastettu. Pelk\u00e4n tekstin osalta sen on nyt kuitenkin syrj\u00e4ytt\u00e4nyt Petschenigin laatima hieno kaksiniminen painos Wienin Corpus Scriptorum Ecclesiasticorum Latinorum -julkaisua varten. Vol. I. – Ioannis Cassiani De Institutis Coenobiorum et de octo Principalium Vitiorum Remediis Libri XII. De Incarnatione Domini Contra Nestorium Libri VII. recensuit et commentario critico instruxit Michael Petschenig. Accedunt Prolegomena et Indices (Vindobonae, 1888). Vol. II. – Ioannis Cassiani Conlationes XXIIII. (Vindobonae, 1886). Petschenigin ty\u00f6 on tehty ihailtavasti, ja t\u00e4m\u00e4n painoksen teksti on huomattavasti parempi kuin kaikkien edelt\u00e4jiens\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 sit\u00e4 on k\u00e4ytetty kaikissa konferensseissa. Instituutit ja inkarnaatiota k\u00e4sittelev\u00e4n teoksen sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 nide ilmestyi valitettavasti liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n, jotta k\u00e4\u00e4nn\u00f6s olisi voitu tehd\u00e4 siit\u00e4. Sit\u00e4 on kuitenkin huolellisesti verrattu Ciacconiuksen tekstiin, jota Gazet vain toistaa, ja huomautuksissa on kiinnitetty huomiota t\u00e4rkeimpiin muutoksiin. Jo aiemmin on mainittu varhainen saksankielinen parafraasi tai k\u00e4\u00e4nn\u00f6s, joka on per\u00e4isin vuodelta 1470 tai 1472, ja Kassianuksen teosten suosiosta kertoo se, ett\u00e4 niist\u00e4 on tehty lukuisia muitakin varhaisia k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 Euroopan eri kielille. N\u00e4ist\u00e4 aikaj\u00e4rjestyksess\u00e4 seuraavana on yksi flaaminkielinen. British Museumissa olevasta kopiosta puuttuu otsikko, ja kirja alkaa seuraavasti: \u201dHier beghint der ouder vader collacie. Hi hyetede Ioannes Cassianus die dese vieretwintich navolgende vad, collacien ghemaect hevet.\u201d. Kolofoni on t\u00e4m\u00e4: \u201dHier eyndet een seer goede en profitelike leeringhe. En is ghenoemt der ouder vaders collacien. Michiel hiller van Hoochstraten. Tantwerpen 1506. fol.\u201d(”T\u00e4st\u00e4 alkaa vanhojen isien keskustelut. H\u00e4nt\u00e4 kutsuttiin Johannes Cassianukseksi, joka on tehnyt n\u00e4m\u00e4 seuraavat kaksikymment\u00e4nelj\u00e4 isien keskustelua.”Kolofoni:”T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyy eritt\u00e4in hyv\u00e4 ja hy\u00f6dyllinen opetus. Ja sit\u00e4 kutsutaan vanhojen isien keskusteluiksi. Michiel Hillen van Hoochstraten. Antwerpeniss\u00e4”)<\/em><\/p>\n

                                        Hyvin v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin ilmestyy ensimm\u00e4inen useista ranskankielisist\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksist\u00e4, ja sen nimi on seuraava: \u201d…\u201d: \u201dLes Collacions des sains Peres anciens translateez de Grec en latin. Par Cassiodorus tres sainct docteur en theologie et translateez de latin en francoys par maistre ieha gosein aussy docteur en theologie de l’ordre des freres de la Montaigne du carme et imprimees nouvellement a paris.\u201d(”Pyhien muinaisten isien keskustelut, k\u00e4\u00e4nnetty kreikasta latinaksi Cassiodoruksen, eritt\u00e4in pyh\u00e4n teologian tohtorin toimesta, ja k\u00e4\u00e4nnetty latinasta ranskaksi maisteri Jean Goseinin toimesta, joka on my\u00f6s teologian tohtori Karmelivuoren veljeskunnasta, ja vastik\u00e4\u00e4n painettu Pariisissa.”<\/em>).<\/p>\n

                                        P\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei ole ilmoitettu, mutta museoviranomaiset ajoittavat teoksen vuodelle 1510.\u00a0 My\u00f6hempi\u00e4 ranskalaisia k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 ovat seuraavat: – Paris. Chez Charles Savreux. 8\u221e les Conferences de Cassien traduites en francois par De Saligny. 1663. (T\u00e4st\u00e4 painoksesta puuttuu kokonaan kolmastoista konferenssi.) Paris Chez Charles Savreux. 8\u221e les Institutions de Cassien traduites en francois par De Saligny. 1667. Institutions de Cassien traduites par E. Cartier. Pariisi, Tours, 1872. On my\u00f6s kaksi italialaista k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, toinen jo vuodelta 1563 (Opera. Tradotta per B. Buffi. Venetia. 1563. 4\u221e) ja toinen nykyiselt\u00e4 vuosisadalta, – Volgarizzamento delle collazioni dei SS. Padri del venerabile G. C. [By Bartolommeo da San Concordio?] Testo di lingua in edito [toimittanut T. Bini]. Lucca. 1854. 8\u221e. On merkillepantavaa, ett\u00e4 Englanti on t\u00e4h\u00e4n asti ollut l\u00e4hes ainoa, jolla ei ole ollut k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, sill\u00e4 Cassianin teoksia ei ole viel\u00e4 koskaan ilmestynyt englantilaisessa lehdist\u00f6ss\u00e4. On toivottavaa, ett\u00e4 nyt lukijalle tarjottu versio voi tehd\u00e4 jotain t\u00e4m\u00e4n mielenkiintoisen ja eritt\u00e4in opettavaisen kirjailijan teosten tunnetuksi tekemiseksi laajemmin kuin ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 olevan.<\/p>\n

                                         <\/p>\n

                                        ESIPUHE<\/strong><\/p>\n

                                        Vanhan testamentin historia kertoo meille, ett\u00e4 viisain Salomo sai taivaasta \u201dviisautta ja ymm\u00e4rryst\u00e4 ylenpalttisesti ja syd\u00e4men laajuutta niin kuin hiekkaa meren rannalla, jota ei voi laskea\u201d, niin ett\u00e4 Herran todistuksen mukaan voimme sanoa, ett\u00e4 kukaan ei ole noussut aikojen kuluessa h\u00e4nen veroisensa eik\u00e4 nouse h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4; ja my\u00f6hemmin, kun h\u00e4n halusi pystytt\u00e4\u00e4 tuon suurenmoisen temppelin Herralle, meille kerrotaan, ett\u00e4 h\u00e4n pyysi apua muukalaiselta, Tyyron kuninkaalta. Ja kun h\u00e4nen luokseen l\u00e4hetettiin er\u00e4s Hiram, leskirouvan poika, h\u00e4nen avullaan toteutettiin kaikki ne loistokkaat asiat, jotka h\u00e4n suunnitteli jumalallisen viisauden ehdotuksesta joko Herran temppeli\u00e4 tai pyhi\u00e4 astioita varten. Jos siis se voima, joka oli kaikkia maan valtakuntia korkeampi, ja tuo Israelin suvun jalo ja maineikas j\u00e4lkel\u00e4inen ja se jumalallisesti inspiroitunut viisaus, joka ylitti kaikkien it\u00e4maisten ja egyptil\u00e4isten koulutuksen ja tavat, ei suinkaan halveksinut k\u00f6yh\u00e4n miehen ja muukalaisen neuvoja, niin aivan oikein my\u00f6s te, autuas paavi Castor, n\u00e4iden esimerkkien opettamana, suvaitsette kutsua minut, arvottoman luodun, vaikka olenkin ja kaikin puolin mahdollisimman k\u00f6yh\u00e4, osalliseksi niin suureen ty\u00f6h\u00f6n. Kun te aiotte rakentaa Jumalalle todellisen ja kohtuullisen temppelin, ei elottomista kivist\u00e4, vaan pyhien seurakunnasta, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ajallista tai turmeltuvaa rakennusta, vaan ikuisen ja j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n; ja haluten my\u00f6s pyhitt\u00e4\u00e4 Herralle kallisarvoisia astioita, joita ei ole taottu tyhm\u00e4st\u00e4 metallista, kullasta tai hopeasta, jonka babylonialainen hallitsija voi my\u00f6hemmin ottaa ja omistaa jalkavaimojensa ja ruhtinaidensa nautinnoille, vaan jotka on muotoiltu pyhist\u00e4 sieluista, jotka loistavat viattomuuden, vanhurskauden ja puhtauden suoruutta ja kantavat ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n Kristusta, joka pysyy itsess\u00e4\u00e4n kuninkaana; – Koska siis olet huolissasi siit\u00e4, ett\u00e4 id\u00e4n ja erityisesti Egyptin laitokset vakiinnutettaisiin maakunnassasi, jossa ei t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ole luostareita, vaikka sin\u00e4 itse olet t\u00e4ydellinen kaikissa hyveiss\u00e4 ja tiedoissa ja niin t\u00e4ynn\u00e4 kaikkia hengellisi\u00e4 rikkauksia, ett\u00e4 paitsi puheesi, my\u00f6s pelkk\u00e4 el\u00e4m\u00e4si riitt\u00e4\u00e4 esimerkkin\u00e4 niille, jotka etsiv\u00e4t t\u00e4ydellisyytt\u00e4, – pyyd\u00e4t kuitenkin minua, joka en tied\u00e4, mit\u00e4 sanoisin, ja joka olen heikko puheissa ja tiedoissa, antamaan jotakin ajatusteni niukasta tarjonnasta toiveittesi t\u00e4ytt\u00e4miseksi; ja pyyd\u00e4tte minua julistamaan, vaikkakin taitamattomalla kyn\u00e4ll\u00e4, luostareiden tapoja, joita olemme n\u00e4hneet noudatettavan kaikkialla Egyptiss\u00e4 ja Palestiinassa, sellaisina kuin is\u00e4t ovat ne meille siell\u00e4 v\u00e4litt\u00e4neet; te ette etsi siroa puhetta, jossa te itse olette erityisen taitava, vaan haluatte, ett\u00e4 pyhien miesten yksinkertainen el\u00e4m\u00e4 kerrotaan yksinkertaisella kielell\u00e4 veljille uudessa luostarissanne. Ensinn\u00e4kin siksi, ett\u00e4 ansioni eiv\u00e4t ole niin oikeassa suhteessa ik\u00e4\u00e4ni n\u00e4hden, ett\u00e4 voisin luottaa voivani ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 mielell\u00e4ni ja syd\u00e4mell\u00e4ni arvokkaasti niin vaikeita, niin h\u00e4m\u00e4r\u00e4per\u00e4isi\u00e4 ja niin pyhi\u00e4 asioita. Toiseksi siksi, ett\u00e4 se, mit\u00e4 joko yritimme tehd\u00e4 tai opimme tai n\u00e4imme, kun varhaisimmasta nuoruudestamme l\u00e4htien elimme heid\u00e4n keskuudessaan ja mit\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4iset kehotuksensa ja esimerkkins\u00e4 kannustivat meit\u00e4, – se tuskin voi s\u00e4ily\u00e4 kokonaisuudessaan, kun olemme olleet niin monta vuotta erossa heid\u00e4n kanssak\u00e4ymisest\u00e4\u00e4n ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntapansa noudattamisesta; varsinkin kun n\u00e4iden asioiden tapaa ei voi mitenk\u00e4\u00e4n opettaa tai ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tai s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 muistissa tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isell\u00e4 mietiskelyll\u00e4 ja sanallisella opetuksella, sill\u00e4 se riippuu t\u00e4ysin kokemuksesta ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Ja niin kuin n\u00e4it\u00e4 asioita ei voi opettaa muutoin kuin se, jolla on ollut niist\u00e4 kokemusta, niin niit\u00e4 ei voi edes oppia tai ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 muutoin kuin se, joka on yritt\u00e4nyt yht\u00e4 huolella ja vaivalla ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niit\u00e4; ja ellei niist\u00e4 usein keskustella ja niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4 hyvin l\u00e4pi usein hengellisten miesten kanssa k\u00e4yt\u00e4viss\u00e4 keskusteluissa, ne haihtuvat nopeasti mielen huolimattomuuden vuoksi. Kolmanneksi siksi, ett\u00e4 taidoiltaan puutteellinen puhe ei voi oikein selitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 asioita, jotka voimme palauttaa mieleemme, ei niin kuin asiat itsess\u00e4\u00e4n ansaitsevat, vaan selitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 asioita, jotka voimme palauttaa mieleemme, ei niin kuin asiat itsess\u00e4\u00e4n ansaitsevat, vaan niin kuin tilamme sallii. T\u00e4h\u00e4n on viel\u00e4 lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 juuri t\u00e4st\u00e4 aiheesta ovat jo useat el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n jalot ja puheessaan ja tiedoissaan huomattavat miehet julkaisseet useita pieni\u00e4 kirjoja, tarkoitan Basileiosta ja Hieronymusta sek\u00e4 er\u00e4it\u00e4 muita, joista ensimm\u00e4inen, kun veljet kysyiv\u00e4t erin\u00e4isist\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 ja kysymyksist\u00e4, vastasi kielell\u00e4, joka ei ollut ainoastaan kaunopuheista vaan my\u00f6s runsaasti todistuksia Pyh\u00e4st\u00e4 Kirjoituksesta; kun taas j\u00e4lkimm\u00e4inen ei ainoastaan julkaissut teoksia, jotka olivat h\u00e4nen oman neroutensa alkul\u00e4hde, vaan k\u00e4\u00e4nsi latinaksi kreikankielisi\u00e4 teoksia, jotka oli kirjoitettu kreikaksi. Ja t\u00e4llaisten runsaiden kaunopuheisuuden virtojen j\u00e4lkeen minua ei ehk\u00e4 ep\u00e4oikeudenmukaisesti syytett\u00e4isi r\u00f6yhkeydest\u00e4, kun yritin tuottaa t\u00e4t\u00e4 heikkoa puroa, ellei teid\u00e4n pyhyytenne luottamus rohkaisisi minua ja varmuus siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iset kirjoitukset kelpaisivat teille, olivatpa ne mink\u00e4 ik\u00e4isi\u00e4 tahansa, ja varmuus siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iset kirjoitukset kelpaisivat teille, olivatpa ne mink\u00e4 ik\u00e4isi\u00e4 tahansa, ja ett\u00e4 l\u00e4hett\u00e4isitte ne vastaperustetussa luostarissanne asuvien veljien 412 seurakuntaan. Ja jos olen sattumalta sanonut jotakin ilman riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 huolellisuutta, olkoot he yst\u00e4v\u00e4llisesti huomaamatta sit\u00e4 ja siet\u00e4k\u00f6\u00f6t sen hieman suopealla anteeksiannolla, pyyt\u00e4en pikemminkin luottamusta – puheiden arvokkuutta kuin tyylin armoa minun puoleltani. Sen vuoksi, autuas paavi, merkitt\u00e4v\u00e4 uskonnon ja n\u00f6yryyden esimerkki, rukoustenne rohkaisemana, l\u00e4hestyn parhaan kykyni mukaan sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, jonka te k\u00e4skette; ja ne asiat, jotka meit\u00e4 edelt\u00e4neet j\u00e4ttiv\u00e4t kokonaan k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4, koska he pyrkiv\u00e4t kuvailemaan pikemminkin sit\u00e4, mit\u00e4 olivat kuulleet, kuin sit\u00e4, mit\u00e4 olivat kokeneet, n\u00e4m\u00e4 asiat kerron kuin kokemattomalle luostarille ja miehille, jotka ovat todellakin janoisia. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n todellakaan yrit\u00e4 punoa tarinaa Jumalan ihmeist\u00e4 ja merkeist\u00e4, vaikka me emme ole ainoastaan kuulleet monista sellaisista vanhimmiltamme ja uskovaisuuttaan menneilt\u00e4, vaan olemme my\u00f6s n\u00e4hneet niiden toteutuvan silmiemme edess\u00e4; Mutta kun j\u00e4t\u00e4n pois kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat, jotka eiv\u00e4t palvele lukijaa kuin h\u00e4mm\u00e4styst\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 opeta t\u00e4ydellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, yrit\u00e4n Jumalan avulla niin pitk\u00e4lle kuin voin uskollisesti selitt\u00e4\u00e4 vain heid\u00e4n laitoksensa ja luostariensa s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ja erityisesti t\u00e4rkeimpien vikojen alkuper\u00e4n ja syyt, joita heill\u00e4 on kahdeksan, sek\u00e4 niiden parannuskeinot heid\u00e4n perinteidens\u00e4 mukaan, – koska tarkoitukseni ei ole sanoa muutama sana Jumalan ihmeist\u00e4, vaan siit\u00e4, miten voimme parantaa luonnettamme ja saavuttaa t\u00e4ydellisen el\u00e4m\u00e4n sen mukaisesti, mit\u00e4 olemme saaneet vanhimmiltamme. T\u00e4ss\u00e4kin pyrin noudattamaan ohjeitanne, niin ett\u00e4 jos satun huomaamaan, ett\u00e4 niiss\u00e4 maissa on joko poistettu tai lis\u00e4tty jotakin, mik\u00e4 ei ole vanhinten muinaisen tavan vahvistaman esimerkin mukaista, vaan jonkun luostarin perustaneen mielikuvituksen mukaista, lis\u00e4\u00e4n tai j\u00e4t\u00e4n sen uskollisesti pois, sen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaisesti, jota olen n\u00e4hnyt noudatettavan Egyptiss\u00e4 ja Palestiinassa muinoin perustetuissa luostareissa, sill\u00e4 en usko, ett\u00e4 l\u00e4nteen, Gallian alueille, perustettava uusi laitos voisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4 tai t\u00e4ydellisemp\u00e4\u00e4 kuin kaikki ne tavat, joiden noudattamisessa pyhien ja hengellisesti ajattelevien isien perustamat luostarit apostolisen saarnan alkamisesta l\u00e4htien ovat s\u00e4ilyneet jopa meid\u00e4n aikoihimme asti. Uskallan kuitenkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4ni t\u00e4t\u00e4 harkintaa, – ett\u00e4 jos l\u00f6yd\u00e4n egyptil\u00e4isten s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 jotakin sellaista, mik\u00e4 joko ilmaston ankaruuden vuoksi tai jonkin vaikeuden tai tapojen erilaisuuden vuoksi on n\u00e4iss\u00e4 maissa mahdotonta tai vaikeaa ja raskasta, tasapainotan sit\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin niiden luostareiden tavoilla, joita l\u00f6ytyy 413 eri puolilla Pontusta ja Mespotamiaa; sill\u00e4 jos otetaan asianmukaisesti huomioon se, mik\u00e4 on mahdollista, noudatetaan samaa t\u00e4ydellisyytt\u00e4, vaikka voimat voivat olla eriarvoiset.<\/p>\n

                                        \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                        \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                        \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                        \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                        \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                        ”JOHANNES CASSIANUKSEN<\/strong> KAKSITOISTA KIRJAA<\/strong><\/p>\n

                                        KOSKIEN<\/strong><\/p>\n

                                        LUOSTARILAITOKSEN PERUSTEITA<\/strong><\/p>\n

                                        JA<\/strong><\/p>\n

                                        PARANNUSKEINOJA KAHDEKSAAN P\u00c4\u00c4PAHEESEEN”<\/strong><\/p>\n

                                        \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                        \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                        \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                        \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                        \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                        KIRJA I<\/strong><\/p>\n

                                        MUNKKIEN PUKEUTUMISESTA.<\/p>\n

                                         <\/p>\n

                                        LUKU 1. Munkkien vy\u00f6t\u00e4r\u00f6st\u00e4<\/p>\n

                                        Koska aiomme puhua luostareiden tavoista ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4, miten voisimme Jumalan armosta aloittaa paremmin kuin munkkien todellisesta pukeutumisesta, sill\u00e4 sitten voimme aikanaan selitt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, kun olemme asettaneet heid\u00e4n ulkoisen olemuksensa silmienne eteen. Niinp\u00e4 munkin, Kristuksen sotilaana, joka on aina valmis taisteluun, tulee aina kulkea lanteet vy\u00f6tettyn\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin my\u00f6s Pyh\u00e4n Kirjoituksen auktoriteetti osoittaa, ett\u00e4 ne k\u00e4veliv\u00e4t, jotka Vanhassa testamentissa aloittivat t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n alkuper\u00e4isen, – tarkoitan Eliaa ja Elisaa; ja lis\u00e4ksi tied\u00e4mme, ett\u00e4 Uuden testamentin johtajat ja kirjoittajat, nimitt\u00e4in Johannes, Pietari ja Paavali, ja muut samassa asemassa olevat, k\u00e4veliv\u00e4t samalla tavalla. Ja n\u00e4ist\u00e4 ensiksi mainittu, joka jo Vanhassa testamentissa n\u00e4ytti neitseellisen el\u00e4m\u00e4n kukkia ja esimerkki\u00e4 siveydest\u00e4 ja raittiudesta, kun Herra oli l\u00e4hett\u00e4nyt h\u00e4net nuhtelemaan Israelin pahan kuninkaan Ahasjan sanansaattajia, koska h\u00e4n oli sairauden vallassa aikonut neuvotella Beelsebubin kanssa, Ekronin jumalaa h\u00e4nen terveydentilastaan, ja sen j\u00e4lkeen mainittu profeetta oli tullut heit\u00e4 vastaan ja sanonut, ettei h\u00e4n saisi nousta vuoteelta, jolla makasi, – t\u00e4m\u00e4 mies tuli vuoteeseen sidotulle kuninkaalle tutuksi h\u00e4nen vaatteidensa luonteen kuvauksen perusteella. Kun nimitt\u00e4in sanansaattajat palasivat h\u00e4nen luokseen ja toivat profeetan sanoman, h\u00e4n kysyi, millainen oli se mies, joka oli tavannut heid\u00e4t ja sanonut tuollaiset sanat, ja miten h\u00e4n oli pukeutunut. \u201dKarvainen mies\u201d, he vastasivat, \u2018ja h\u00e4nen kupeillaan oli nahkavy\u00f6.\u2019 Ja t\u00e4st\u00e4 pukeutumisesta kuningas n\u00e4ki heti, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli Jumalan mies, ja sanoi: \u201dToisin sanoen, vy\u00f6n ja karvaisen ja hoitamattoman ruumiin ulkon\u00e4\u00f6n perusteella h\u00e4n tunnisti ilman pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyst\u00e4 Jumalan miehen, koska t\u00e4m\u00e4 oli aina kiinnittynyt h\u00e4neen h\u00e4nen asuessaan niin monien tuhansien israelilaisten joukossa, ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi painautunut h\u00e4nen erityiseksi tunnusmerkikseen, joka osoitti h\u00e4nen omaa erityist\u00e4 tyyli\u00e4\u00e4n. My\u00f6s Johanneksesta, joka tuli er\u00e4\u00e4nlaiseksi pyh\u00e4ksi rajapyykiksi Vanhan ja Uuden testamentin v\u00e4lille ja joka oli sek\u00e4 alku ett\u00e4 loppu, tied\u00e4mme evankelistan todistuksen perusteella, ett\u00e4 \u201dsill\u00e4 samalla Johanneksella oli kamelin karvasta tehty vaatetus ja nahkavy\u00f6 h\u00e4nen kupeillaan\u201d. Kun my\u00f6s Pietari oli ollut Herodeksen vankina ja h\u00e4net oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 vied\u00e4 ulos tapettavaksi seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, enkelin seisoessa h\u00e4nen luonaan h\u00e4nt\u00e4 syytettiin: \u201dVy\u00f6t\u00e4 itsesi ja pue kenk\u00e4si jalkaasi.\u201d Eik\u00e4 Herran enkeli olisi varmasti k\u00e4skenyt h\u00e4nt\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n n\u00e4in, ellei h\u00e4n olisi n\u00e4hnyt, ett\u00e4 h\u00e4n oli y\u00f6levon vuoksi vapauttanut v\u00e4syneet raajansa hetkeksi tavallisesti niiden ymp\u00e4rille sidotusta vy\u00f6st\u00e4. My\u00f6s Paavalia, joka oli matkalla Jerusalemiin ja jonka juutalaiset aikoivat pian panna kahleisiin, kohtasi Kesareassa profeetta Agabus, joka otti h\u00e4nen vy\u00f6ns\u00e4 ja sitoi h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 ja jalkansa osoittaakseen ruumiillisilla teoillaan ne vammat, jotka h\u00e4n joutuisi k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n, ja sanoi: Niin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vy\u00f6 t\u00e4m\u00e4 on, ja antavat h\u00e4net pakanoiden k\u00e4siin.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dNiin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vy\u00f6 t\u00e4m\u00e4 on, ja antavat h\u00e4net pakanoiden k\u00e4siin.\u201d Ja profeetta ei varmasti olisi koskaan tuonut t\u00e4t\u00e4 esille eik\u00e4 olisi sanonut \u201dmies, jonka vy\u00f6 t\u00e4m\u00e4 on\u201d, ellei Paavalilla olisi aina ollut tapana sitoa vy\u00f6t\u00e4 lanteidensa ymp\u00e4rille.<\/p>\n

                                        LUKU 2. Munkkien kaavusta<\/p>\n

                                        Anna my\u00f6s munkin puvun olla sellainen, joka vain peitt\u00e4\u00e4 ruumiin ja est\u00e4\u00e4 alastomuuden h\u00e4pe\u00e4n ja pit\u00e4\u00e4 kylmyyden aiheuttamat haitat loitolla, ei sellainen, joka voi edist\u00e4\u00e4 turhamaisuuden ja ylpeyden siemeni\u00e4; sill\u00e4 sama apostoli sanoo meille: \u201dKun meill\u00e4 on ruoka ja peitto, niin tyytyk\u00e4\u00e4mme niihin.\u201d \u201dPeitto\u201d, h\u00e4n sanoo, ei \u2018vaatteet\u2019, kuten joissakin latinankielisiss\u00e4 j\u00e4ljenn\u00f6ksiss\u00e4 virheellisesti esiintyy: eli se, mik\u00e4 voi vain peitt\u00e4\u00e4 ruumiin, ei se, mik\u00e4 voi miellytt\u00e4\u00e4 mielikuvitusta vaatetuksen loistokkuudella; tavallinen, niin ett\u00e4 sit\u00e4 ei pidet\u00e4 v\u00e4rin tai muodin uutuuden vuoksi huomattavana muiden saman ammatin harjoittajien joukossa; ja t\u00e4ysin vapaa huolestuttavasta huolellisuudesta, mutta ei kuitenkaan laiminly\u00f6nnin kautta syntyneiden tahrojen v\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4n\u00e4. Ja lopuksi, ne olkoot niin kaukana t\u00e4m\u00e4n maailman muodista, ett\u00e4 ne pysyv\u00e4t t\u00e4ysin Jumalan palvelijoiden yhteisess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Sill\u00e4 kaikki se, mit\u00e4 yksi tai muutama Jumalan palvelijoista vaatii itselleen ja mik\u00e4 ei ole koko veljeskunnan yhteist\u00e4 omaisuutta, on joko tarpeetonta tai turhaa, ja siksi sit\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 vahingollisena ja pikemminkin turhamaisuuden kuin hyveellisyyden vaikutelmaa antavana. Ja sen vuoksi kaikki mallit, joita emme n\u00e4e opetetun sen enemp\u00e4\u00e4 muinaisilta pyhilt\u00e4, jotka loivat luostariel\u00e4m\u00e4n perustan, kuin oman aikamme isilt\u00e4, jotka vuorostaan s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t nyky\u00e4\u00e4nkin tapojaan, meid\u00e4n on my\u00f6s hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 turhina ja hy\u00f6dytt\u00f6min\u00e4: Sen vuoksi he paheksuivat ehdottomasti s\u00e4kkipukua, koska se on kaikille n\u00e4kyv\u00e4 ja silmiinpist\u00e4v\u00e4 ja koska se ei juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 ainoastaan hy\u00f6dyt\u00e4 sielua, vaan pikemminkin edist\u00e4\u00e4 turhamaisuutta ja ylpeytt\u00e4, ja koska se on ep\u00e4mukava ja sopimaton v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien t\u00f6iden suorittamiseen, joihin munkin pit\u00e4isi aina valmistautua ja joita h\u00e4n voi tehd\u00e4 esteett\u00f6m\u00e4sti. Mutta vaikka kuulemme joistakin kunnioitettavista henkil\u00f6ist\u00e4, jotka ovat pukeutuneet t\u00e4llaiseen vaatetukseen, meid\u00e4n ei siis pid\u00e4 antaa luostareita koskevaa s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n horjuttaa pyhien isien muinaisia s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4, koska emme usko, ett\u00e4 muutamaa miest\u00e4, jotka olettavat omaavansa muita hyveit\u00e4, on syyt\u00e4 syytt\u00e4\u00e4 edes niist\u00e4 asioista, joita he ovat harjoittaneet muulla tavoin kuin katolisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaisesti. Sill\u00e4 muutamien harvojen mielipidett\u00e4 ei pid\u00e4 suosia kaikkia koskevan yleisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n kustannuksella eik\u00e4 se saa puuttua siihen. Meid\u00e4n tulisi nimitt\u00e4in osoittaa horjumatonta uskollisuutta ja kiistatonta kuuliaisuutta, ei niille tavoille ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6ille, jotka muutamien tahto on ottanut k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, vaan niille, jotka pitk\u00e4aikainen muinaismuisto ja lukuisat pyh\u00e4t is\u00e4t ovat yksimielisell\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 siirt\u00e4neet tuleville. Eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sen pit\u00e4isi vaikuttaa meihin jokap\u00e4iv\u00e4isen el\u00e4m\u00e4mme ennakkotapauksena, ett\u00e4 Israelin paha kuningas Joram repi vaatteensa, kun vihollisjoukot piirittiv\u00e4t h\u00e4net, ja h\u00e4nen sanotaan pit\u00e4neen s\u00e4kkikangasta vaatteidensa sis\u00e4ll\u00e4; tai ett\u00e4 niinivel\u00e4iset pukeutuivat karkeaan s\u00e4kkikangasliinaan lievent\u00e4\u00e4kseen Jumalan tuomiota, jonka profeetta oli lausunut heit\u00e4 vastaan, ja ett\u00e4 he olivat pukeutuneet karkeaan s\u00e4kkikangasliinaan. Ensin mainittujen osoitetaan pukeutuneen s\u00e4kkiin salaa altap\u00e4in, niin ett\u00e4 ellei p\u00e4\u00e4llysvaate olisi revennyt, kukaan ei olisi voinut tiet\u00e4\u00e4 siit\u00e4, ja j\u00e4lkimm\u00e4iset sietiv\u00e4t s\u00e4kkiin pukeutumista aikana, jolloin ket\u00e4\u00e4n ei voitu syytt\u00e4\u00e4 pr\u00f6yst\u00e4ilyst\u00e4, koska kaikki surivat kaupungin l\u00e4hestyv\u00e4\u00e4 tuhoa ja olivat pukeutuneet samoihin vaatteisiin. Sill\u00e4 kun ei ole mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 eroa ja kaikki ovat samanlaisia, ei siit\u00e4 ole haittaa.<\/p>\n

                                         <\/p>\n

                                        3 LUKU Egyptil\u00e4isten hupuista<\/p>\n

                                        Egyptil\u00e4isten pukeutumisessa on lis\u00e4ksi joitakin asioita, jotka eiv\u00e4t liity niink\u00e4\u00e4n ruumiinhoitoon kuin luonteen s\u00e4\u00e4telyyn, jotta vaatteiden luonne s\u00e4ilytt\u00e4isi yksinkertaisuuden ja viattomuuden noudattamisen. He k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t nimitt\u00e4in jatkuvasti sek\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 hyvin pieni\u00e4, kaulan ja hartioiden p\u00e4\u00e4h\u00e4n ulottuvia huppuja, jotka peitt\u00e4v\u00e4t vain p\u00e4\u00e4n, jotta he voisivat jatkuvasti pyrki\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pienten lasten yksinkertaisuuden ja viattomuuden j\u00e4ljittelem\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4n varsinaista pukeutumistaan. Ja n\u00e4m\u00e4 miehet ovat palanneet lapsuuteen Kristuksessa ja laulavat kaikkina aikoina syd\u00e4mest\u00e4 ja sielusta: \u201dHerra, minun syd\u00e4meni ei ole ylenpalttinen eik\u00e4 minun silm\u00e4ni ole ylv\u00e4s. En ole vaeltanut suurissa asioissa enk\u00e4 ihmeellisiss\u00e4 asioissa, jotka ovat ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 minusta. Jos en olisi n\u00f6yr\u00e4, vaan korottaisi sieluani, niin kuin vieroitettu lapsi on \u00e4itiins\u00e4 p\u00e4in.\u201d<\/p>\n

                                        LUKU 4 Egyptil\u00e4isten tunikoista<\/p>\n

                                        He k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s pellavaisia tunikoita, jotka ulottuvat tuskin kyyn\u00e4rp\u00e4ihin asti, ja j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t muuten k\u00e4det paljaiksi, jotta hihojen katkaisu viittaisi siihen, ett\u00e4 he ovat katkaisseet kaikki t\u00e4m\u00e4n maailman teot ja ty\u00f6t, ja ett\u00e4 pellavavaate opettaisi, ett\u00e4 he ovat kuolleet kaikelle maalliselle keskustelulle, ja ett\u00e4 he t\u00e4ten kuulisivat Apostolin sanovan heille p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4: \u201dKuolettakaa j\u00e4senenne, jotka ovat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d; my\u00f6s heid\u00e4n pukeutumisensa julistaa t\u00e4t\u00e4: \u201dSill\u00e4 te olette kuolleet, ja teid\u00e4n el\u00e4m\u00e4nne on k\u00e4tketty Kristuksen kanssa Jumalaan\u201d; ja taas: \u2018Te olette kuolleet, ja teid\u00e4n el\u00e4m\u00e4nne on k\u00e4tketty Kristuksen kanssa Jumalaan\u2019: \u201dJa min\u00e4 el\u00e4n, mutta nyt en en\u00e4\u00e4 min\u00e4, vaan Kristus el\u00e4\u00e4 minussa. Minulle tosiaankin on maailma ristiinnaulittu, ja min\u00e4 maailmalle\u201d.\u201d<\/p>\n

                                        LUKU 5. Heid\u00e4n ny\u00f6reist\u00e4\u00e4n<\/p>\n

                                        Heill\u00e4 on my\u00f6s kaksinkertaiset villalangasta kudotut huivit, joita kreikkalaiset kutsuvat analaboi<\/em>ksi, mutta joita meid\u00e4n pit\u00e4isi kutsua vy\u00f6t\u00e4r\u00f6iksi tai nauhoiksi, tai oikeammin ny\u00f6reiksi. N\u00e4m\u00e4 kaulan p\u00e4\u00e4lle laskeutuvat ja jakautuvat kaulan molemmin puolin ja kiert\u00e4v\u00e4t (kaavun) poimut kainaloiden kohdalta ja ker\u00e4\u00e4v\u00e4t ne yl\u00f6s molemmin puolin, niin ett\u00e4 he voivat vet\u00e4\u00e4 yl\u00f6s ja kietoa puvun leve\u00e4t poimut l\u00e4helle vartaloa, ja n\u00e4in k\u00e4det vy\u00f6tettyin\u00e4 heist\u00e4 tulee aktiivisia ja valmiita kaikenlaisiin t\u00f6ihin, ja he pyrkiv\u00e4t kaikin voimin t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n apostolin k\u00e4skyn: \u201dSill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 k\u00e4det eiv\u00e4t ole palvelleet ainoastaan minua, vaan my\u00f6s niit\u00e4, jotka ovat minun kanssani\u201d, \u2018emmek\u00e4 ole sy\u00f6neet kenenk\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4 turhaan, vaan olemme raataneet ja ty\u00f6skennelleet y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ettemme olisi kenellek\u00e4\u00e4n teist\u00e4 rasitteeksi.\u2019 \u2018N\u00e4m\u00e4 k\u00e4det ovat palvelleet paitsi minua my\u00f6s niit\u00e4, jotka ovat minun kanssani\u2019. Ja: \u201dJos joku ei halua tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, \u00e4lk\u00f6\u00f6nk\u00e4 sy\u00f6k\u00f6.\u201d<\/p>\n

                                        6 LUKU Heid\u00e4n viitoistansa.<\/p>\n

                                        N\u00c4IN he peitt\u00e4v\u00e4t kaulansa ja hartiansa kapealla viitalla, pyrkien vaatimattomaan pukeutumiseen sek\u00e4 halpuuteen ja s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyyteen; ja t\u00e4t\u00e4 kutsutaan meid\u00e4n kieless\u00e4mme samoin kuin heid\u00e4n kieless\u00e4\u00e4n maforiksi (vrt. \u1f60\u03bc\u03bf\u03c6\u03cc\u03c1\u03b9\u03bf\u03bd, \u014dmoph\u00f3rion=olkap\u00e4inn\u00e4 kannettava); ja n\u00e4in he v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t sek\u00e4 kustannuksia ett\u00e4 viittojen ja suurten takkien n\u00e4ytt\u00e4vyytt\u00e4.<\/p>\n

                                        7 LUKU Lampaan- ja vuohennahasta.<\/p>\n

                                        VIIMEINEN esine heid\u00e4n pukeutumisessaan on vuohennahka, jota kutsutaan melotesiksi (\u03bc\u03b7\u03bb\u03c9\u03c4\u03ae\u03c2 =lampaan tai vuohen nahka, m\u0113l\u014dt\u1e17s) eli peraksi (=laukku tai pussi), ja sauva, jota he kantavat matkien niit\u00e4, jotka ennakoivat luostariel\u00e4m\u00e4n linjoja Vanhassa testamentissa, ja joista apostoli sanoo: \u201dHe vaelsivat lampaan- ja vuohennahoissa, puutteessa, ahdistettuina, k\u00e4rsinein\u00e4, joiden arvoinen maailma ei ollut; he vaelsivat er\u00e4maissa ja vuorilla ja luolissa ja maan luolissa.\u201d T\u00e4m\u00e4 on heid\u00e4n viimeinen vaatekappaleensa. Ja t\u00e4m\u00e4 vuohennahkavaate merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 kun he ovat h\u00e4vitt\u00e4neet kaiken lihallisten intohimojen mielett\u00f6myyden, heid\u00e4n tulisi jatkaa mahdollisimman raittiissa hyveess\u00e4, eik\u00e4 heid\u00e4n ruumiiseensa saisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 mit\u00e4\u00e4n nuoruuden mielett\u00f6myydest\u00e4 tai kuumuudesta tai vanhasta kevytmielisyydest\u00e4.<\/p>\n

                                        8 LUKU Egyptil\u00e4isten sauvasta<\/p>\n

                                        Elisa, joka itse oli yksi heist\u00e4, opettaa, ett\u00e4 samoilla miehill\u00e4 oli tapana kantaa sauvaa; niin kuin h\u00e4n sanoo palvelijalleen Gehazille, kun h\u00e4n l\u00e4hetti h\u00e4net her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n naisen pojan henkiin: \u201dOta sauvani ja juokse ja mene ja aseta se pojan kasvoille, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4isi henkiin\u201d. Eik\u00e4 profeetta olisi varmasti antanut sit\u00e4 h\u00e4nelle otettavaksi, ellei h\u00e4nell\u00e4 olisi ollut tapana kantaa sit\u00e4 jatkuvasti k\u00e4dess\u00e4\u00e4n. Ja sauvan kantaminen hengellisesti opettaa, ett\u00e4 heid\u00e4n ei pit\u00e4isi koskaan kulkea aseettomina niin monien vikojen haukkuvien koirien ja hengellisen pahuuden n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien petojen keskell\u00e4 (joista siunattu Daavid, kaipaillessaan vapautumista, sanoo: \u201d \u00c4l\u00e4 luovuta, oi Herra, petojen k\u00e4siin sielua, joka luottaa Sinuun\u201d), vaan kun ne hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t heid\u00e4n kimppuunsa, heid\u00e4n tulisi ly\u00f6d\u00e4 ne pois ristin merkill\u00e4 ja ajaa ne kauas pois; ja kun ne raivoavat raivokkaasti heit\u00e4 vastaan, heid\u00e4n tulisi tuhota ne jatkuvalla Herran k\u00e4rsimyksen muistamisella ja seuraamalla h\u00e4nen synnintuntoisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 esimerkki\u00e4.<\/p>\n

                                        9 LUKU Heid\u00e4n kengist\u00e4\u00e4n<\/p>\n

                                        MUTTA kielt\u00e4ytyv\u00e4t kengist\u00e4, jotka evankeliumin k\u00e4sky kielt\u00e4\u00e4, jos ruumiillinen heikkous tai talvella aamupakkanen tai keskip\u00e4iv\u00e4n paahtava kuumuus pakottaa heid\u00e4t, he vain suojaavat jalkojaan sandaaleilla selitt\u00e4en, ett\u00e4 niiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja Herran luvasta seuraa, ett\u00e4 jos, viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ollessamme emme voi t\u00e4ysin vapautua lihasta huolehtimisesta ja huolenpidosta emmek\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kokonaan siit\u00e4, meid\u00e4n tulisi ainakin huolehtia ruumiin tarpeista mahdollisimman v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 vaivalla ja mahdollisimman v\u00e4h\u00e4isell\u00e4 sotkeutumisella: Ja mit\u00e4 tulee sielumme jalkoihin, joiden pit\u00e4isi olla valmiina hengelliseen juoksuumme ja aina valmiina evankeliumin rauhan julistamiseen (joilla me juoksemme Kristuksen salvojen tuoksun per\u00e4ss\u00e4 ja joista Daavid sanoo: \u201dMin\u00e4 juoksin janossa\u201d, ja Jeremia: \u201dMin\u00e4 juoksin janossa\u201d: \u201dMutta min\u00e4 en ole levoton, kun seuraan sinua”), meid\u00e4n ei pit\u00e4isi sallia, ett\u00e4 ne sotkeutuvat t\u00e4m\u00e4n maailman tappaviin huoliin ja t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ajatuksemme sellaisilla asioilla, jotka eiv\u00e4t koske luonnon tarpeiden tyydytt\u00e4mist\u00e4, vaan tarpeettomia ja haitallisia nautintoja. Ja t\u00e4m\u00e4n me siis t\u00e4yt\u00e4mme, jos, kuten apostoli neuvoo, \u201demme anna lihalle ja sen himoille elintilaa\u201d. Mutta vaikka he laillisesti k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tkin n\u00e4it\u00e4 sandaaleja, kuten Herran k\u00e4sky sallii, he eiv\u00e4t kuitenkaan koskaan anna niiden pysy\u00e4 jalassaan, kun he l\u00e4hestyv\u00e4t juhlia tai vastaanottaa pyhi\u00e4 salaisuuksia, koska he luulevat, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4isi noudattaa kirjaimellisesti sit\u00e4, mit\u00e4 Moosekselle ja Joosualle, Nuunin pojalle, sanottiin: \u201dIrrota kenk\u00e4si salpa, sill\u00e4 paikka, jossa seisot, on pyh\u00e4 maa.\u201d<\/p>\n

                                         <\/p>\n

                                          \n
                                        1. LUKU Siit\u00e4, ett\u00e4 noudatettavia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 voidaan muuttaa<\/li>\n<\/ol>\n

                                          ilmaston luonteen tai alueen tapojen mukaan, voidaan sanoa niin paljon, ettemme n\u00e4ytt\u00e4isi j\u00e4tt\u00e4neen mit\u00e4\u00e4n egyptil\u00e4isten pukeutumiseen kuuluvaa esinett\u00e4 pois. Meid\u00e4n on kuitenkin pidett\u00e4v\u00e4 kiinni vain niist\u00e4, jotka paikan sijainti ja alueen tavat sallivat. Talven ankaruus ei nimitt\u00e4in salli meid\u00e4n tyyty\u00e4 tossuihin, tunikoihin tai yhteen ainoaan pukuun, ja pienten huppujen peitt\u00e4minen tai lampaannahkojen k\u00e4ytt\u00e4minen aiheuttaisi pilkkaa sen sijaan, ett\u00e4 se kasvattaisi katsojia. Sen vuoksi katsomme, ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vain ne asiat, jotka olemme edell\u00e4 kuvailleet ja jotka sopivat ammatin vaatimattomaan luonteeseen ja ilmaston luonteeseen, ett\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 pukeutumisessamme ei ehk\u00e4 ole vaatetuksen uutuus, joka saattaisi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 jonkinlaista pahennusta maailmanmiehiss\u00e4, vaan sen kunniallinen yksinkertaisuus.<\/p>\n

                                          11 LUKU Hengellisest\u00e4 vy\u00f6st\u00e4 ja sen mystisest\u00e4 merkityksest\u00e4.<\/p>\n

                                          N\u00e4ihin vaatteisiin pukeutuneen Kristuksen sotilaan tulee siis tiet\u00e4\u00e4 ennen kaikkea, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 suojelee h\u00e4nen ymp\u00e4rilleen sidottu vy\u00f6, ei ainoastaan siksi, ett\u00e4 h\u00e4n olisi mielelt\u00e4\u00e4n valmis kaikkeen luostarin ty\u00f6h\u00f6n ja asioihin, vaan my\u00f6s siksi, ett\u00e4 h\u00e4n voisi aina kulkea ilman, ett\u00e4 h\u00e4nen pukeutumisensa est\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Sill\u00e4 h\u00e4n osoittautuu sit\u00e4 kiihke\u00e4mm\u00e4ksi syd\u00e4men puhtaudessa hengelliseen edistymiseen ja jumalallisten asioiden tuntemiseen, mit\u00e4 vakavammin h\u00e4n on innokkaampi kuuliaisuuteen ja ty\u00f6h\u00f6n. Toiseksi h\u00e4nen tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vy\u00f6n kantamisessa ei ole pieni mysteeri, joka julistaa, mit\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 vaaditaan. Sill\u00e4 kupeiden vy\u00f6tt\u00e4minen ja niiden sitominen ymp\u00e4rille kuolleella nahalla merkitsee, ett\u00e4 h\u00e4n kantaa huolta niiden j\u00e4senten kuolettamisesta, joissa on himon ja irstauden siemeni\u00e4, aina tiet\u00e4en, ett\u00e4 evankeliumin k\u00e4sky\u00e4, jossa sanotaan: \u201dvy\u00f6tt\u00e4k\u00e4\u00e4 kupeenne\u201d, sovelletaan h\u00e4neen apostolin tulkinnan mukaan, nimitt\u00e4in: \u201dKuolettakaa j\u00e4senenne, jotka ovat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4: haureus, saastaisuus, himo, paha mielihyv\u00e4. \u201d Ja niinp\u00e4 me l\u00f6yd\u00e4mme Pyh\u00e4st\u00e4 Kirjoituksesta, ett\u00e4 vain ne vy\u00f6tettiin vy\u00f6ll\u00e4, joissa lihallisen himon siemenet havaitaan tuhoutuneiksi, ja jotka laulavat voimallisesti ja painokkaasti t\u00e4t\u00e4 autuaan Daavidin lausumaa: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 olen tullut kuin pullo pakkasessa\u201d, koska kun syntinen liha on tuhottu sisimm\u00e4ss\u00e4, ne voivat hengen voimalla paisuttaa ulkoisen ihmisen kuollutta nahkaa. Ja siksi h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 merkitsev\u00e4sti \u201dpakkasessa\u201d, koska he eiv\u00e4t koskaan tyydy pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n syd\u00e4men siveyden kuolettamiseen, vaan saavat my\u00f6s ulkoisen ihmisen liikkeet ja itse luonnon virikkeet j\u00e4\u00e4dytetty\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4n siveyden pakkasen ulkoap\u00e4in, jos vain, kuten apostoli sanoo, he eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 salli synnin hallitsevan kuolevaista ruumistaan eiv\u00e4tk\u00e4 k\u00e4yt\u00e4 lihaa, joka vastustaa henke\u00e4.<\/p>\n

                                           <\/p>\n

                                           <\/p>\n

                                           <\/p>\n

                                           <\/p>\n

                                           <\/p>\n

                                          KIRJA II<\/strong><\/p>\n

                                          Y\u00d6LLISI\u00c4 RUKOUKSIA JA PSALMEJA KOSKEVASTA KANONISESTA J\u00c4RJESTELM\u00c4ST\u00c4.<\/p>\n

                                          LUKU 1. Y\u00f6ajan rukousten ja psalmien kanoninen j\u00e4rjestelm\u00e4<\/p>\n

                                          Kanonista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 VARTEN, siis t\u00e4m\u00e4n kaksitahoisen vy\u00f6n kanssa, josta olemme puhuneet, Kristuksen sotilaan tulisi seuraavaksi opetella kanonisten rukousten ja psalmien j\u00e4rjestelm\u00e4, jonka pyh\u00e4t is\u00e4t id\u00e4ss\u00e4 olivat jo kauan sitten j\u00e4rjest\u00e4neet. Niiden luonteesta ja tavasta, jolla voimme rukoilla, kuten apostoli kehottaa, \u201dlakkaamatta\u201d, k\u00e4sittelemme kuitenkin, niin kuin Herra sallii, sopivassa paikassa, kun ryhdymme kertomaan vanhimpien konferensseista.<\/p>\n

                                          LUKU 2. Erosta psalmien m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, joka on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty laulettavaksi kaikissa maakunnissa<\/p>\n

                                          Olemme havainneet, ett\u00e4 monet eri maissa ovat mielens\u00e4 mukaan (joilla tosin on, kuten Apostoli sanoo, \u201dkiivaus, Jumalan puolesta, mutta ei tiedon mukaan\u201d) tehneet itselleen erilaisia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja j\u00e4rjestelyj\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 asiassa. Jotkut ovat nimitt\u00e4in m\u00e4\u00e4r\u00e4nneet, ett\u00e4 joka ilta lausutaan kaksikymment\u00e4 tai kolmekymment\u00e4 psalmia, ja ett\u00e4 niit\u00e4 pidennet\u00e4\u00e4n antifonisen laulun musiikilla ja lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 siihen my\u00f6s joitakin modulaatioita. Toiset ovat jopa yritt\u00e4neet ylitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Jotkut k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kahdeksaatoista. Ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin olemme havainneet eri paikoissa asetettuja erilaisia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, ja j\u00e4rjestelmi\u00e4 ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, joita olemme n\u00e4hneet, on melkein yht\u00e4 monta kuin luostareita ja soluja, joissa olemme vierailleet. On my\u00f6s joitakin, joille on tuntunut hyv\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4rukouspalveluksissa, eli kolmas-, kuudes- ja yhdeks\u00e4s- hetkipalveluksissa, psalmien ja rukousten lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 olisi saatava t\u00e4sm\u00e4lleen vastaamaan niiden tuntien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, jolloin jumalanpalvelukset uhrataan Herralle. Jotkut ovat pit\u00e4neet sopivana, ett\u00e4 kuhunkin p\u00e4iv\u00e4n jumalanpalvelukseen osoitetaan kuusi psalmia. Niinp\u00e4 katson parhaaksi esitt\u00e4\u00e4 isien vanhimman j\u00e4rjestelm\u00e4n, jota Jumalan palvelijat noudattavat edelleen koko Egyptiss\u00e4, jotta uusi luostarinne, joka on viel\u00e4 kouluttamattomana lapsena Kristuksessa, saisi opastusta varhaisimpien isien muinaisimmista laitoksista.<\/p>\n

                                          LUKU 3. Yhden yhten\u00e4isen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n noudattamisesta koko Egyptiss\u00e4 ja niiden valinnasta, jotka asetetaan veljien yl\u00e4puolelle<\/p>\n

                                          JA niin koko Egyptiss\u00e4 ja Thebassa, joissa luostareita ei py\u00f6ritet\u00e4 jokaisen maailmasta luopuneen mielijohteesta, vaan isien per\u00e4kk\u00e4in ja heid\u00e4n perinteidens\u00e4 kautta, jotka kest\u00e4v\u00e4t jopa nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, tai py\u00f6ritet\u00e4\u00e4n niin viimeiseen asti, n\u00e4iss\u00e4 olemme huomanneet, ett\u00e4 niiden iltakokouksissa ja y\u00f6llisiss\u00e4 valvomisissa noudatetaan m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 rukousj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 kukaan ei saa toimia veljien kokouksen tai edes itsens\u00e4 puheenjohtajana, ennen kuin h\u00e4n on paitsi riist\u00e4nyt itselt\u00e4\u00e4n kaiken omaisuutensa my\u00f6s oppinut sen tosiasian, ett\u00e4 h\u00e4n ei ole oma luojansa eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ole valtaa omiin tekoihinsa. Sill\u00e4 sen, joka luopuu maailmasta, mit\u00e4 omaisuutta tai rikkauksia h\u00e4nell\u00e4 onkaan, on hakeuduttava yhteiseen kinobian asuntoon, jotta h\u00e4n ei mill\u00e4\u00e4n tavoin imartelisi itse\u00e4\u00e4n sill\u00e4, mist\u00e4 h\u00e4n on luopunut tai mit\u00e4 h\u00e4n on tuonut luostariin. H\u00e4nen on my\u00f6s oltava kuuliainen kaikkia kohtaan, jotta h\u00e4n oppisi, ett\u00e4 h\u00e4nen on, kuten Herra sanoo, tultava j\u00e4lleen pieneksi lapseksi, eik\u00e4 h\u00e4n saa mit\u00e4\u00e4n ylent\u00e4\u00e4 itselleen ik\u00e4ns\u00e4 ja niiden vuosien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n perusteella, jotka h\u00e4n nyt laskee menetetyiksi, koska ne ovat kuluneet turhaan maailmassa, ja koska h\u00e4n on vasta aloittelija ja koska oppipoikana oleminen on uutta ja koska h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 palvelevansa Kristuksen palveluksessa, h\u00e4nen ei pid\u00e4 ep\u00e4r\u00f6id\u00e4 alistua jopa nuoremmilleen. Lis\u00e4ksi h\u00e4nen on totutettava itse\u00e4\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n ja vaivann\u00e4k\u00f6\u00f6n, jotta h\u00e4n valmistaisi omin k\u00e4sin, apostolin k\u00e4skyn mukaisesti, p\u00e4ivitt\u00e4isen ravinnon joko omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 tai vieraan tarpeisiin; ja jotta h\u00e4n my\u00f6s unohtaisi aiemman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ylpeyden ja ylellisyyden ja saisi hiomalla vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4 syd\u00e4men n\u00f6yryyden. Niinp\u00e4 ket\u00e4\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n valita asettumaan veljien seurakunnan johtoon ennen kuin se, joka on m\u00e4\u00e4r\u00e4 asettaa johtoon, on kuuliaisuuden kautta oppinut, mit\u00e4 h\u00e4nen on m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00e4v\u00e4 niille, joiden on alistuttava h\u00e4nelle, ja saanut selville vanhimpien s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen on opetettava nuoremmilleen. He sanovat nimitt\u00e4in, ett\u00e4 hyvin hallitseminen tai hallittavaksi tuleminen edellytt\u00e4\u00e4 viisasta ihmist\u00e4, ja he kutsuvat sit\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen suurimmaksi lahjaksi ja armoksi, sill\u00e4 kukaan muu ei voi antaa h\u00e4nelle alistuville pelastavia m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 kuin sellainen, joka on aiemmin saanut koulutusta kaikissa hyveellisyyden s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4; eik\u00e4 kukaan muu voi totella vanhimpia kuin sellainen, joka on t\u00e4yttynyt Jumalan rakkaudella ja t\u00e4ydellistynyt n\u00f6yryyden hyveess\u00e4. Niinp\u00e4 n\u00e4emme, ett\u00e4 eri alueilla on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 monenlaisia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4, koska meill\u00e4 on usein rohkeutta toimia luostarin johdossa ilman, ett\u00e4 olemme edes oppineet vanhimpien j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, ja nimit\u00e4mme itsemme apoteiksi, ennen kuin olemme, kuten meid\u00e4n pit\u00e4isi, tunnustautuneet opetuslapsiksi, ja olemme valmiimpia vaatimaan omien keksint\u00f6mme noudattamista kuin s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n edelt\u00e4jiemme hyv\u00e4ksi havaitun opetuksen. Mutta vaikka tarkoituksenamme oli selitt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on paras noudatettava rukousj\u00e4rjestelm\u00e4, olemme innokkaina isien instituutioita kohtaan ennakoineet h\u00e4t\u00e4isell\u00e4 eksymisell\u00e4 selostuksen, jonka olimme pit\u00e4neet oikeassa paikassa. Palatkaamme siis nyt k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 olevaan aiheeseen.<\/p>\n

                                          LUKU 4. Miten koko Egyptiss\u00e4 ja Thebassa psalmien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 on vahvistettu kahteentoista<\/p>\n

                                            \n
                                          1. kuten sanoimme, koko Egyptiss\u00e4 ja Thebassa psalmien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 on vahvistettu kahteentoista sek\u00e4 ehtoollisella ett\u00e4 y\u00f6unien vihkitoimituksessa siten, ett\u00e4 sen p\u00e4\u00e4tteeksi seuraa kaksi oppituntia, toinen Vanhasta ja toinen Uudesta testamentista. Ja t\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestely, joka on vahvistettu jo kauan sitten, on s\u00e4ilynyt katkeamattomana t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti niin monien aikojen ajan kaikissa n\u00e4iden alueiden luostareissa, koska sanotaan, ett\u00e4 se ei ole ihmisen keksim\u00e4, vaan se on tuotu alas taivaasta isille enkelin toimesta.<\/li>\n<\/ol>\n

                                            LUKU 5. Kuinka se, ett\u00e4 psalmien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n tuli olla kaksitoista, saatiin enkelin opetuksesta<\/p>\n

                                            Uskon alkuaikoina, jolloin vain muutamat, ja ne olivat parhaita miehi\u00e4, tunnettiin munkkien nimell\u00e4, jotka, koska he saivat tuon el\u00e4m\u00e4ntavan evankelista Markukselta, autuaaksi muistetulta, joka ensimm\u00e4isen\u00e4 johti Aleksandrian kirkkoa piispana, eiv\u00e4t ainoastaan s\u00e4ilytt\u00e4neet niit\u00e4 suurenmoisia ominaisuuksia, joista luemme Apostolien teoissa, ett\u00e4 kirkko ja uskovien joukko alkuaikoina oli kuuluisa (”Uskovien joukolla oli yksi syd\u00e4n ja yksi sielu. Kukaan heist\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sanonut, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 tavaroista, joita h\u00e4nell\u00e4 oli, olisi h\u00e4nen omaansa, vaan heill\u00e4 oli kaikki yhteist\u00e4; sill\u00e4 kaikki, joilla oli maata tai taloja, myiv\u00e4t ne ja toivat myytyjen tavaroidensa hinnan ja laskivat sen apostolien jalkojen juureen, ja jokaiselle jaettiin sen mukaan kuin h\u00e4n tarvitsi.”), vaan he lis\u00e4siv\u00e4t n\u00e4ihin ominaisuuksiin muita, viel\u00e4 ylev\u00e4mpi\u00e4. He nimitt\u00e4in vet\u00e4ytyiv\u00e4t kaupunkien ulkopuolella oleviin syrj\u00e4isempiin paikkoihin ja viettiv\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4, jolle oli ominaista niin tiukka pid\u00e4ttyv\u00e4isyys, ett\u00e4 heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ylev\u00e4 luonne oli jopa niille, jotka eiv\u00e4t kuuluneet toiseen uskontokuntaan, pysyv\u00e4 ihme. He antautuivat nimitt\u00e4in Pyh\u00e4n Kirjoituksen lukemiseen, rukouksiin ja ruumiilliseen ty\u00f6h\u00f6n y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 niin innokkaasti, ettei heill\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n ruokahalua eik\u00e4 ajatuksia ruoasta – paitsi jos toisena tai kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ruumiillinen n\u00e4lk\u00e4 muistutti heit\u00e4, ja he ottivat ruokansa ja juomansa ei niink\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 he sit\u00e4 halusivat, vaan siksi, ett\u00e4 se oli el\u00e4m\u00e4lle v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4; Ja silloinkin he eiv\u00e4t ottaneet sit\u00e4 ennen auringonlaskua, jotta he voisivat yhdist\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4nvalon tunnit hengellisten mietiskelyjen harjoittamiseen ja ruumiin hoidon y\u00f6h\u00f6n ja jotta he voisivat suorittaa muita, n\u00e4it\u00e4 paljon ylev\u00e4mpi\u00e4 asioita. Ja n\u00e4ist\u00e4 asioista voi se, joka ei ole koskaan kuullut mit\u00e4\u00e4n sellaiselta, joka on t\u00e4llaisissa asioissa kotonaan, oppia kirkkohistoriasta. Siihen aikaan siis, kun alkukirkon t\u00e4ydellisyys s\u00e4ilyi rikkoutumattomana ja kun heid\u00e4n seuraajansa ja seuraajansa s\u00e4ilyttiv\u00e4t sen viel\u00e4 tuoreena muistissaan ja kun harvojen kiihke\u00e4 usko ei ollut viel\u00e4 haalistunut hajaantumalla monien joukkoon, kunnianarvoiset is\u00e4t huolehtivat valppaan huolenpidon vallitessa heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4 tulevista ja kokoontuivat keskustelemaan siit\u00e4, millainen suunnitelma olisi hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 jumalanpalvelusta varten koko veljeskunnassa; jotta he voisivat j\u00e4tt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n seuraajilleen perinn\u00f6ksi hurskauden ja rauhan, joka oli vapaa kaikesta riidasta ja erimielisyydest\u00e4, sill\u00e4 he pelk\u00e4siv\u00e4t, ett\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4isist\u00e4 jumalanpalveluksista saattaisi synty\u00e4 erimielisyyksi\u00e4 tai riitoja niiden keskuudessa, jotka liittyiv\u00e4t samaan jumalanpalvelukseen, ja ett\u00e4 se saattaisi joskus l\u00e4hett\u00e4\u00e4 myrkyllisen erehdyksen, kateuden tai skisman juuren niiden keskuudessa, jotka tulevat heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4. Ja kun kukin oman kiihkonsa mukaan – ja v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toisten heikkoudesta – ajatteli, ett\u00e4 olisi m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00e4v\u00e4 se, mink\u00e4 h\u00e4n oman uskonsa ja voimansa huomioon ottaen arvioi olevan varsin helppoa, ja otti liian v\u00e4h\u00e4n huomioon sen, mik\u00e4 olisi mahdollista veljien suurelle joukolle yleens\u00e4 (josta l\u00f6ytyy varmasti hyvin suuri osa heikkoja); ja kun he eriasteisesti pyrkiv\u00e4t, kukin voimiensa mukaan, m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n psalmeja, ja toiset halusivat viisikymment\u00e4, toiset kuusikymment\u00e4, ja jotkut, jotka eiv\u00e4t tyytyneet t\u00e4h\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, ajattelivat, ett\u00e4 heid\u00e4n olisi itse asiassa ylitett\u00e4v\u00e4 se, – heid\u00e4n hurskaassa keskustelussaan uskontonsa s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 syntyi niin pyh\u00e4 mielipide-ero, ett\u00e4 heid\u00e4n ehtoollisvirkailunsa aika koitti, ennen kuin pyh\u00e4 kysymys oli ratkaistu; ja kun he olivat menossa viett\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4isi\u00e4 riittej\u00e4\u00e4n ja rukouksiaan, er\u00e4s nousi keskelt\u00e4 laulamaan psalmeja Herralle. Ja kun he kaikki istuivat (kuten Egyptiss\u00e4 on yh\u00e4 tapana) ja kiinnittiv\u00e4t mielens\u00e4 tiiviisti laulajan sanoihin, h\u00e4n lauloi yksitoista psalmia, jotka oli erotettu toisistaan niiden v\u00e4liss\u00e4 esitetyill\u00e4 rukouksilla, ja s\u00e4keist\u00f6 s\u00e4keist\u00f6n j\u00e4lkeen lausuttiin tasaisesti, ja p\u00e4\u00e4tti kahdentoista psalmin Halleluja-vastaukseen ja katosi sitten \u00e4killisesti kaikkien silmist\u00e4, mik\u00e4 lopetti heid\u00e4n keskustelunsa ja jumalanpalveluksensa.<\/p>\n

                                            LUKU 6. Kahdentoista rukouksen noudattamisen tavasta<\/p>\n

                                            T\u00c4M\u00c4N J\u00c4LKEEN kunnioitettava isien kokous ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 jumalallinen kaitselmus oli enkelin johdolla vahvistanut veljien seurakunnille yleisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n, ja m\u00e4\u00e4r\u00e4si, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4 sek\u00e4 ilta- ett\u00e4 y\u00f6palveluksissa; ja kun he lis\u00e4siv\u00e4t n\u00e4ihin kaksi oppituntia, yhden Vanhasta ja yhden Uudesta testamentista, he lis\u00e4siv\u00e4t ne vain lis\u00e4n\u00e4 ja omasta tahdostaan, vain niille, jotka halusivat ja jotka halusivat saada jatkuvalla opiskelulla mielen hyvin varustetuksi Pyhill\u00e4 Kirjoituksilla. Mutta lauantaina ja sunnuntaina he lukivat ne molemmat Uudesta testamentista, eli toisen apostolien kirjeist\u00e4 tai Apostolien teoista ja toisen evankeliumista. Ja n\u00e4in tekev\u00e4t my\u00f6s ne, joiden huolena on pyhien kirjoitusten lukeminen ja muisteleminen p\u00e4\u00e4si\u00e4isest\u00e4 helluntaihin.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 7.Heid\u00e4n rukoustapansa<\/p>\n

                                            N\u00e4m\u00e4 edell\u00e4 mainitut rukoukset he aloittavat ja lopettavat siten, ett\u00e4 kun psalmi on p\u00e4\u00e4ttynyt, he eiv\u00e4t kiirehdi heti polvistumaan, niin kuin jotkut meist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maassa tekev\u00e4t, jotka ennen kuin psalmi on kunnolla p\u00e4\u00e4ttynyt, kiirehtiv\u00e4t kumartumaan rukoilemaan, koska heill\u00e4 on kiire saada jumalanpalvelus p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen mahdollisimman nopeasti. Sill\u00e4 vaikka olemme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet ylitt\u00e4\u00e4 sen rajan, jonka edelt\u00e4j\u00e4mme olivat muinoin asettaneet, ja toimittaneet j\u00e4ljell\u00e4 olevien psalmien m\u00e4\u00e4r\u00e4n, me pyrimme innokkaasti p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n jumalanpalveluksen loppuun ja ajattelemme pikemminkin v\u00e4syneen ruumiin virkistymist\u00e4 kuin sit\u00e4, ett\u00e4 rukouksesta olisi hy\u00f6ty\u00e4 ja hy\u00f6ty\u00e4. Heid\u00e4n keskuudessaan ei siis ole n\u00e4in, vaan he rukoilevat hetken ennen polvilleen kumartumista ja viett\u00e4v\u00e4t seisomaan noustuaan suurimman osan ajasta rukouksessa. Ja niinp\u00e4 he t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen lyhyeksi ajaksi kumartuvat maahan, ik\u00e4\u00e4n kuin vain jumalallista laupeutta palvoen, ja nousevat mahdollisimman pian yl\u00f6s ja pysyv\u00e4t taas pystyss\u00e4 k\u00e4det lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n -aivan kuten he olivat ennenkin seisseet rukoillessaan – ja pysyv\u00e4t ajatuksineen rukoukseensa keskittynein\u00e4. Kun nimitt\u00e4in makaa maahan kumartuneena pidemm\u00e4n aikaa, on kuulemma alttiimpi paitsi harhailevien ajatusten my\u00f6s unen hy\u00f6kk\u00e4ykselle. Ja jospa mekin tiet\u00e4isimme t\u00e4m\u00e4n totuuden kokemuksesta ja p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 – me, jotka maahan kumartuessamme toivomme liian usein, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 asento jatkuisi jonkin aikaa, ei niink\u00e4\u00e4n rukouksemme kuin lep\u00e4\u00e4misemme vuoksi. Mutta kun se, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on \u201dker\u00e4t\u00e4\u201d rukous, nousee maasta, he kaikki nousevat kerralla yl\u00f6s, niin ettei kukaan uskalla taivuttaa polvea ennen kuin h\u00e4n kumartuu, eik\u00e4 viivytell\u00e4, kun h\u00e4n on noussut maasta, jottei luultaisi, ett\u00e4 h\u00e4n on tarjonnut oman rukouksensa itsen\u00e4isesti sen sijaan, ett\u00e4 olisi seurannut johtajaa loppuun asti.<\/p>\n

                                            LUKU 8. Psalmia seuraavasta rukouksesta<\/p>\n

                                            T\u00c4T\u00c4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 my\u00f6s, jonka olemme havainneet t\u00e4ss\u00e4 maassa – nimitt\u00e4in sit\u00e4, ett\u00e4 samalla kun yksi laulaa. psalmin loppuun, kaikki seisovat yhdess\u00e4 seisoen ja \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti: \u201dKunnia olkoon Is\u00e4lle ja Pojalle ja Pyh\u00e4lle Hengelle\u201d – emme ole koskaan kuulleet miss\u00e4\u00e4n \u201d id\u00e4ss\u00e4, vaan siell\u00e4, kun kaikki pysyv\u00e4t hiljaa, kun psalmi on lopetettu, laulaja lausuu sit\u00e4 seuraavan rukouksen. Mutta vain t\u00e4h\u00e4n Kolminaisuuden kunniaksi veisattuun virteen p\u00e4\u00e4ttyy tavallisesti koko psalmivirsi.<\/p>\n

                                            LUKU 9.Rukouksen ominaispiirteist\u00e4,<\/p>\n

                                            joiden tarkempi k\u00e4sittely on varattu Vanhinten konferensseille JA koska n\u00e4iden instituuttien suunnitelma johtaa meid\u00e4t kanonisten rukousten j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, jonka tarkemman k\u00e4sittelyn me kuitenkin varaamme Vanhinten konferensseille (joissa puhumme niist\u00e4 laajemmin, kun olemme alkaneet kertoa heid\u00e4n omilla sanoillaan heid\u00e4n rukoustensa luonteesta, ja kuinka jatkuvia ne ovat), pid\u00e4n silti hyv\u00e4n\u00e4, sik\u00e4li kuin paikka ja kertomukseni sallivat, tilaisuuden tarjoutuessa, vilkaista toistaiseksi lyhyesti muutamia kohtia, jotta kuvailemalla t\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lin ulkoisen ihmisen liikkeit\u00e4 ja luomalla nyt ik\u00e4\u00e4n kuin rukouksen perustan, voimme my\u00f6hemmin, kun tulemme puhumaan sis\u00e4isest\u00e4 ihmisest\u00e4, v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 vaivalla rakentaa h\u00e4nen rukoustensa t\u00e4ydellisen rakennuksen; huolehtien ennen kaikkea siit\u00e4, ett\u00e4 jos el\u00e4m\u00e4n loppu yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t ja est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 saattamasta loppuun kertomusta, jota olemme ahdistuneet (D. V. ) (= Deo\u00a0 volente, jos Jumala suo) sopivasti muotoilemaan, voimme ainakin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 teoksessa teille, joille kaikki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 viiv\u00e4styv\u00e4n, niin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n asian alun, koska teill\u00e4 on niin kiihke\u00e4 halu: jotta, jos meille suodaan viel\u00e4 muutama elinvuosi, voisimme ainakin hahmotella teille joitakin p\u00e4\u00e4piirteit\u00e4 niiden rukouksista, jotta ennen kaikkea ne, jotka el\u00e4v\u00e4t luostareissa, saisivat niist\u00e4 jonkinlaista tietoa; ja samalla huolehdimme my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 ne, jotka ehk\u00e4 kohtaavat vain t\u00e4m\u00e4n kirjan eiv\u00e4tk\u00e4 pysty hankkimaan toista, voivat huomata, ett\u00e4 he saavat jonkinlaista tietoa rukoustensa luonteesta; ja niin kuin heit\u00e4 opastetaan ulkoisen ihmisen pukeutumisesta ja vaatetuksesta, niin he eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi olla tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 siit\u00e4, miten heid\u00e4n tulee k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 tarjotessaan hengellisi\u00e4 uhreja. Sill\u00e4 vaikka n\u00e4m\u00e4 kirjat, joita nyt Herran avulla j\u00e4rjest\u00e4mme kirjoittamaan, k\u00e4sittelev\u00e4tkin p\u00e4\u00e4asiassa sit\u00e4, mik\u00e4 kuuluu ulkoiseen ihmiseen ja kinobiaan kuuluviin tapoihin, ne tulevat kuitenkin k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n pikemminkin sis\u00e4isen ihmisen kouluttamista ja syd\u00e4men t\u00e4ydellist\u00e4mist\u00e4 sek\u00e4 ankkurien el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja oppeja.<\/p>\n

                                            LUKU 10.Siit\u00e4 hiljaisuudesta ja tiiviydest\u00e4, jolla egyptil\u00e4iset ker\u00e4\u00e4v\u00e4t kolehtia<\/p>\n

                                            KUN he siis kokoontuvat yhteen viett\u00e4m\u00e4\u00e4n edell\u00e4 mainittuja riittej\u00e4, joita he kutsuvat synaksiksi<\/em>, he ovat kaikki niin t\u00e4ydellisen hiljaa, ett\u00e4 vaikka niin suuri joukko velji\u00e4 on kokoontunut yhteen, ei luulisi, ett\u00e4 paikalla olisi yht\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4 lukuun ottamatta sit\u00e4, joka nousee seisomaan ja veisaa psalmia keskell\u00e4; ja n\u00e4in on erityisesti silloin, kun rukous esitet\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 silloin ei syljeskell\u00e4, ei nieleskell\u00e4, ei raivata kurkkua, ei ysk\u00e4ist\u00e4, ei haukotella uneliaasti suu auki, ei ammottaa aukkoja, eik\u00e4 lausuta huokauksia tai huokauksia, jotka olisivat omiaan h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n l\u00e4hell\u00e4 seisovia. Rukouksen p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4n papin \u00e4\u00e4nt\u00e4 lukuun ottamatta ei kuulla mit\u00e4\u00e4n muuta \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuin se, joka ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4see huulilta pois mielen harhailun vuoksi ja yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 tajuttomasti syd\u00e4men, joka on syttynyt hallitsemattomasta ja hillitsem\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 hengen kiihkosta, kun taas se, mit\u00e4 hehkuva mieli ei pysty pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itsell\u00e4\u00e4n, pyrkii er\u00e4\u00e4nlaisen sanoin kuvaamattoman huokauksen kautta pakenemaan rinnan sisimmist\u00e4 kammioista. Mutta jos joku, joka on saanut tartunnan mielen kylmyydest\u00e4, rukoilee kovaan \u00e4\u00e4neen tai p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 jotakin mainitsemistamme \u00e4\u00e4nist\u00e4 tai joutuu haukottelukohtauksen valtaan, he julistavat, ett\u00e4 h\u00e4n on syyllistynyt kaksinkertaiseen virheeseen. H\u00e4n on syyllinen ensinn\u00e4kin omaan rukoukseensa, koska h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 sen Jumalalle huolimattomasti, ja toiseksi siksi, ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4iritsee sopimattomalla metelill\u00e4\u00e4n toisen ajatuksia, joka muutoin olisi ehk\u00e4 voinut rukoilla suuremmalla tarkkaavaisuudella. Ja niinp\u00e4 heid\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6ns\u00e4 on,ett\u00e4 rukous\u00a0 on saatettava nopeasti p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, jottei jokin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen sylki tai lima h\u00e4iritsisi rukouksemme p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4, kun viivyttelemme sen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Ja siksi, kun rukous viel\u00e4 hehkuu, se on napattava mahdollisimman nopeasti pois vihollisen leuasta, joka, vaikka h\u00e4n onkin aina vihamielinen meit\u00e4 kohtaan, ei kuitenkaan koskaan ole vihamielisempi kuin silloin, kun h\u00e4n n\u00e4kee, ett\u00e4 olemme innokkaita esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n rukouksia Jumalalle h\u00e4nen hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4\u00e4n vastaan; ja her\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 harhailevia ajatuksia ja kaikenlaista reumaa h\u00e4n pyrkii harhauttamaan mielt\u00e4mme siit\u00e4, ett\u00e4 emme en\u00e4\u00e4 osallistuisi rukoukseemme, ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin h\u00e4n pyrkii saamaan rukouksen j\u00e4\u00e4htym\u00e4\u00e4n, vaikka se olisi aloitettu kiihke\u00e4sti. Siksi he pit\u00e4v\u00e4t parhaimpana, ett\u00e4 rukoukset ovat lyhyit\u00e4 ja ett\u00e4 niit\u00e4 lausutaan hyvin usein: yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 siksi, ett\u00e4 rukoilemalla niin usein Herraa voimme jatkuvasti kiinnitty\u00e4 h\u00e4neen; toisaalta siksi, ett\u00e4 kun paholainen v\u00e4ijyy meit\u00e4, voimme niiden lyhyydell\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 nuolia, joilla h\u00e4n pyrkii haavoittamaan meit\u00e4 erityisesti silloin, kun lausumme rukouksiamme,<\/p>\n

                                            LUKU 11. Siit\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4, jonka mukaan psalmit lausutaan egyptil\u00e4isten keskuudessa.<\/p>\n

                                            JA siksi he eiv\u00e4t edes yrit\u00e4 lopettaa psalmeja, joita he laulavat jumalanpalveluksessa, yht\u00e4jaksoisella ja jatkuvalla lausumisella. Vaan he toistavat niit\u00e4 erikseen ja pala palalta, jaettuna kahteen tai kolmeen jaksoon s\u00e4keiden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n mukaan, ja niiden v\u00e4liss\u00e4 on rukouksia. Sill\u00e4 he eiv\u00e4t v\u00e4lit\u00e4 s\u00e4keist\u00f6jen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, vaan mielen \u00e4lykkyydest\u00e4; he pyrkiv\u00e4t siihen kaikin voimin: \u201dMin\u00e4 laulan hengess\u00e4: Min\u00e4 laulan my\u00f6s ymm\u00e4rryksell\u00e4.\u201d Ja niinp\u00e4 he pit\u00e4v\u00e4t parempana, ett\u00e4 kymmenen s\u00e4keist\u00f6\u00e4 lauletaan ymm\u00e4rryksell\u00e4 ja ajatuksella kuin ett\u00e4 kokonainen psalmi vuodatetaan h\u00e4mmentyneell\u00e4 mielell\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4 johtuu toisinaan puhujan kiireest\u00e4, kun h\u00e4n ajattelee j\u00e4ljell\u00e4 olevien laulettavien psalmien luonnetta ja lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, eik\u00e4 vaivaudu selvent\u00e4m\u00e4\u00e4n kuulijoilleen niiden merkityst\u00e4, vaan kiirehtii eteenp\u00e4in p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen jumalanpalveluksen loppuun. Lopuksi, jos joku nuoremmista munkeista joko kiihke\u00e4st\u00e4 hengest\u00e4 tai siksi, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei ole viel\u00e4 opetettu kunnolla, ylitt\u00e4\u00e4 laulettavan psalmin oikean rajan, vanhempi 432 pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 psalmin laulajan taputtamalla k\u00e4si\u00e4\u00e4n siell\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n istuu karsinassaan, ja saa kaikki nousemaan rukoilemaan. N\u00e4in he huolehtivat kaikin tavoin siit\u00e4, ettei heid\u00e4n keskuuteensa p\u00e4\u00e4se hiipim\u00e4\u00e4n v\u00e4symys, kun he istuvat pitki\u00e4 psalmeja, sill\u00e4 siten ei ainoastaan laulaja itse menett\u00e4isi ymm\u00e4rryksen hedelmi\u00e4, vaan menetys koituisi my\u00f6s niille, jotka h\u00e4n saisi tuntemaan jumalanpalveluksen v\u00e4symyksen\u00e4 jatkamalla sit\u00e4 niin kauan. He noudattavat my\u00f6s t\u00e4t\u00e4 mit\u00e4 suurimmalla huolellisuudella, nimitt\u00e4in sit\u00e4, ett\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n psalmia ei lausuta Halleluja-vastauksen kanssa, paitsi niit\u00e4, joiden otsikkoon on merkitty Halleluja-kirjoitus. Mutta edell\u00e4 mainitun kahdentoista psalmin m\u00e4\u00e4r\u00e4n he jakavat siten, ett\u00e4. jos velji\u00e4 on kaksi, he laulavat kumpikin kuusi, jos kolme, niin nelj\u00e4, ja jos nelj\u00e4, niin kukin kolme. T\u00e4t\u00e4 pienemp\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 he eiv\u00e4t koskaan laula seurakunnassa, ja n\u00e4in ollen, vaikka kuinka suuri seurakunta olisi koolla, jumalanpalveluksessa laulaa korkeintaan nelj\u00e4 velje\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 12. Siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 kun yksi laulaa psalmeja, muut istuvat jumalanpalveluksen aikana; ja siit\u00e4 innosta, jolla he sen j\u00e4lkeen jatkavat valvomista selleiss\u00e4\u00e4n aamunkoittoon asti<\/p>\n

                                            T\u00c4M\u00c4N kahdentoista psalmin kanonisen j\u00e4rjestelm\u00e4n, josta olemme puhuneet, he tekev\u00e4t helpommaksi sellaisella ruumiillisella levolla, ett\u00e4 kun he tapansa mukaan viett\u00e4v\u00e4t n\u00e4it\u00e4 jumalanpalveluksia, he kaikki, lukuun ottamatta sit\u00e4 yht\u00e4, joka nousee seisomaan keskell\u00e4 lausuakseen psalmeja, istuvat hyvin matalissa karsinoissa ja seuraavat laulajan \u00e4\u00e4nt\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 suurimmalla mahdollisella tarkkuudella. He ovat nimitt\u00e4in niin uupuneita paastosta ja ty\u00f6st\u00e4 koko p\u00e4iv\u00e4n ja y\u00f6n, ett\u00e4 elleiv\u00e4t he saisi apua jostakin sellaisesta hemmottelusta, he eiv\u00e4t mitenk\u00e4\u00e4n pystyisi seisomaan t\u00e4t\u00e4 lukua. Sill\u00e4 he eiv\u00e4t anna mink\u00e4\u00e4n ajan kulua jouten ilman jonkin ty\u00f6n suorittamista, sill\u00e4 he eiv\u00e4t ainoastaan pyri kaikella vakavuudella tekem\u00e4\u00e4n k\u00e4sill\u00e4\u00e4n niit\u00e4 asioita, jotka voidaan tehd\u00e4 p\u00e4iv\u00e4nvalossa, vaan my\u00f6skin tutkivat ahdistunein mielin sellaisia t\u00f6it\u00e4, joita edes y\u00f6n pimeys ei voi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 he ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 he p\u00e4\u00e4sev\u00e4t sit\u00e4 syvemm\u00e4lle hengellisen mietiskelyn aiheisiin Syd\u00e4men puhtaudella, mit\u00e4 vakavammin he omistautuvat ty\u00f6h\u00f6n ja uurastukseen. Ja siksi he katsovat, ett\u00e4 kanonisten rukousten kohtuullinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli jumalallisesti j\u00e4rjestetty, jotta niille, jotka ovat uskossaan hyvin kiihkeit\u00e4, j\u00e4tett\u00e4isiin tilaa, jossa heid\u00e4n v\u00e4sym\u00e4t\u00f6n hyveiden virtansa voisi kuluttaa itse\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 heid\u00e4n v\u00e4syneess\u00e4 ja heikossa ruumiissaan syntyisi vastenmielisyytt\u00e4 liian suuresta m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 huolimatta. Ja kun kanoniset rukoukset on asianmukaisesti suoritettu, kukin palaa omaan keljains\u00e4 (jota h\u00e4n asuu yksin tai jonka h\u00e4n saa jakaa vain yhden toisen kanssa, jonka kumppanuus ty\u00f6ss\u00e4 tai opetuslapseuden ja oppineisuuden harjoittelu on yhdist\u00e4nyt h\u00e4nen kanssaan tai jonka luonteen samankaltaisuus on ehk\u00e4 tehnyt h\u00e4nen toverikseen), ja he tarjoavat j\u00e4lleen entist\u00e4 suuremmalla vakavuudella saman rukouspalveluksen ik\u00e4\u00e4n kuin erityisen\u00e4 yksityisen\u00e4 uhrinaan; Kukaan heist\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 antaudu lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja nukkumaan, ennen kuin p\u00e4iv\u00e4n kirkkauden koittaessa p\u00e4iv\u00e4n uurastus seuraa y\u00f6n uurastusta ja mietiskely\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 13. Syy siihen, miksi he eiv\u00e4t saa menn\u00e4 nukkumaan y\u00f6palveluksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

                                            JA n\u00e4it\u00e4 t\u00f6it\u00e4 he pit\u00e4v\u00e4t yll\u00e4 kahdesta muusta syyst\u00e4 kuin t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4: He uskovat, ett\u00e4 kun he ahkerasti ponnistelevat, he uhraavat Jumalalle uhrin, joka on heid\u00e4n k\u00e4siens\u00e4 hedelm\u00e4. Ja jos me pyrimme t\u00e4ydellisyyteen, meid\u00e4nkin pit\u00e4isi noudattaa t\u00e4t\u00e4 samalla ahkeruudella. Ensinn\u00e4kin, jottei kateellinen vastustajamme, joka on kateellinen puhtaudestamme, jota vastaan h\u00e4n aina juonittelee ja joka on lakkaamatta vihamielinen meit\u00e4 kohtaan, saastuttaisi jollain unen harhakuvitelmalla sit\u00e4 puhtautta, joka on saavutettu y\u00f6n psalmeilla ja rukouksilla: Sill\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun olemme antaneet hyvityksen huolimattomuudestamme ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4mme ja kun olemme anoneet synninp\u00e4\u00e4st\u00f6\u00e4 syv\u00e4sti huokaisten ripitt\u00e4ytyess\u00e4mme, h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 ahkerasti saastuttaa meid\u00e4t, jos h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lepoaikaa; ennen kaikkea h\u00e4n pyrkii horjuttamaan ja heikent\u00e4m\u00e4\u00e4n luottamustamme Jumalaan, kun h\u00e4n n\u00e4kee rukouksiemme puhtaudesta, ett\u00e4 ponnistelemme kiivaimmin Jumalaa kohti; niin ett\u00e4 joskus, kun h\u00e4n ei ole pystynyt vahingoittamaan jotakuta koko y\u00f6n\u00e4, h\u00e4n tekee kaikkensa h\u00e4p\u00e4ist\u00e4kseen h\u00e4net tuona lyhyen\u00e4 hetken\u00e4. Toiseksi siksi, ett\u00e4 vaikka t\u00e4llaista paholaisen pel\u00e4tty\u00e4 harhaa ei syntyisik\u00e4\u00e4n, jopa puhdas uni v\u00e4liajalla tuottaa laiskuutta munkissa, jonka pit\u00e4isi pian her\u00e4t\u00e4; ja koska se saa aikaan velttouden mielen horroksessa, se himment\u00e4\u00e4 h\u00e4nen elinvoimansa koko p\u00e4iv\u00e4ksi ja tylsist\u00e4\u00e4 sen havaintokyvyn ja uuvuttaa sen syd\u00e4men voiman, joka kykenisi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n meid\u00e4t koko p\u00e4iv\u00e4n valppaampina kaikkia vihollisten ansoja vastaan ja vahvempina. Sen vuoksi kanonisiin vigilioihin lis\u00e4t\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4 yksityiset valvomiset, ja niihin alistutaan sit\u00e4 suuremmalla huolellisuudella, sek\u00e4 siksi, ettei psalmien ja rukousten kautta saavutettu puhtaus menetett\u00e4isi, ett\u00e4 my\u00f6s siksi, ett\u00e4 y\u00f6n mietiskelyll\u00e4 turvattaisiin etuk\u00e4teen voimakkaampi varovaisuus, joka vartioi meit\u00e4 ahkerasti koko p\u00e4iv\u00e4n.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 14.Siit\u00e4, miten he omistautuvat selleiss\u00e4\u00e4n yht\u00e4 lailla ruumiilliselle ty\u00f6lle ja rukoukselle<\/p>\n

                                            JA siksi he t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t rukoustaan ty\u00f6nteon lis\u00e4ksi, jottei uneliaisuus varastaisi heit\u00e4 kuin joutilaita. Sill\u00e4 koska heill\u00e4 on tuskin yht\u00e4\u00e4n vapaa-aikaa, ei heid\u00e4n hengellisille mietiskelyilleen ole asetettu mit\u00e4\u00e4n rajaa. Sill\u00e4 he harjoittavat yht\u00e4 lailla ruumiin ja sielun hyveit\u00e4 ja tasapainottavat sen, mik\u00e4 kuuluu ulkoiselle ihmiselle, sill\u00e4, mik\u00e4 on hy\u00f6dyllist\u00e4 sis\u00e4iselle ihmiselle, vakauttaen syd\u00e4men liukkaat liikkeet ja ajatusten ailahtelevat vaihtelut ty\u00f6n painolla, kuin jollain vahvalla ja liikkumattomalla ankkurilla, jonka avulla syd\u00e4men vaihtelevuus ja harhailu, jotka on kiinnitetty keljaen esteiden sis\u00e4\u00e4n, voidaan sulkea johonkin t\u00e4ysin turvalliseen satamaan, ja n\u00e4in ollen, keskittyen vain hengelliseen mietiskelyyn ja ajatusten valvomiseen, voidaan paitsi est\u00e4\u00e4 valvovaa mielt\u00e4 antamasta h\u00e4tik\u00f6ity\u00e4 suostumusta millek\u00e4\u00e4n pahoille ehdotuksille, my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 se turvassa kaikilta tarpeettomilta ja tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isilt\u00e4 ajatuksilta: niin ett\u00e4 ei ole helppo sanoa, kumpi riippuu toisesta – tarkoitan, harjoittavatko he lakkaamatonta ruumiillista ty\u00f6t\u00e4\u00e4n hengellisen mietiskelyn vuoksi vai saavuttavatko he jatkuvan ty\u00f6ns\u00e4 vuoksi niin huomattavan hengellisen p\u00e4tevyyden ja tiedon valon.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 15. Siit\u00e4 hienotunteisesta s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, jonka mukaan jokaisen on vet\u00e4ydytt\u00e4v\u00e4 keljaansa rukousten p\u00e4\u00e4tytty\u00e4, ja siit\u00e4 nuhteesta, jota jokainen, joka tekee toisin, joutuu kokemaan.<\/p>\n

                                            JA niinp\u00e4, kun psalmit ovat loppuneet ja p\u00e4ivitt\u00e4inen kokoontuminen, kuten edell\u00e4 sanoimme, on p\u00e4\u00e4ttynyt, kukaan heist\u00e4 ei uskalla viipy\u00e4 niin v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n tai juoruilla toistensa kanssa: Eik\u00e4 h\u00e4n uskalla edes poistua keljast\u00e4\u00e4n koko p\u00e4iv\u00e4ksi tai j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, jota h\u00e4nell\u00e4 on tapana tehd\u00e4 siin\u00e4, paitsi silloin, kun heid\u00e4t sattuu kutsumaan ulos suorittamaan jotakin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 velvollisuutta, jonka he t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t menem\u00e4ll\u00e4 ulos ovesta, jotta heid\u00e4n keskuudessaan ei esiintyisi mink\u00e4\u00e4nlaista juoruilua. Mutta jokainen tekee h\u00e4nelle osoitetun ty\u00f6n siten, ett\u00e4 toistamalla ulkoa jotakin psalmia tai raamatunkohtaa h\u00e4n ei anna tilaisuutta tai aikaa vaarallisille juonille tai pahoille suunnitelmille eik\u00e4 edes tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isille puheille, sill\u00e4 sek\u00e4 suu ett\u00e4 syd\u00e4n ovat lakkaamatta hengellisen pohdinnan vallassa. He noudattavat nimitt\u00e4in mit\u00e4 tarkimmin t\u00e4t\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, ettei ket\u00e4\u00e4n heist\u00e4, varsinkaan nuorempia, saa tavata pys\u00e4htym\u00e4st\u00e4 hetkeksik\u00e4\u00e4n tai menem\u00e4st\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 toisen kanssa tai pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 t\u00e4m\u00e4n k\u00e4si\u00e4 k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Mutta jos he huomaavat jonkun, joka t\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6n kuria uhmaten on syyllistynyt johonkin n\u00e4ist\u00e4 kielletyist\u00e4 teoista, he julistavat h\u00e4net syylliseksi ei v\u00e4h\u00e4iseen virheeseen, koska h\u00e4n on r\u00f6yhke\u00e4 ja tottelematon s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 kohtaan; eiv\u00e4tk\u00e4 he ole vapaita ep\u00e4ilyist\u00e4 juonittelusta ja h\u00e4ijyist\u00e4 suunnitelmista. Elleiv\u00e4t he hyvit\u00e4 virhett\u00e4\u00e4n julkisella katumuksella kaikkien veljien kokoontuessa yhteen, kukaan heist\u00e4 ei saa olla l\u00e4sn\u00e4 veljien rukouksissa.<\/p>\n

                                            LUKU 16. Kuinka kukaan ei saa rukoilla sellaisen kanssa, joka on erotettu rukouksesta<\/p>\n

                                            JATKOSSA, jos joku heist\u00e4 on erotettu rukouksesta jonkin tekem\u00e4ns\u00e4 virheen vuoksi, kukaan ei saa rukoilla h\u00e4nen kanssaan ennen kuin h\u00e4n on suorittanut katumuksensa maassa ja abba on julkisesti, kaikkien veljien edess\u00e4, my\u00f6nt\u00e4nyt h\u00e4nelle sovinnon ja anteeksiannon h\u00e4nen rikkomuksestaan. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkaltaisella suunnitelmalla he erottavat ja katkaisevat itsens\u00e4 yhteydest\u00e4 h\u00e4nen kanssaan rukouksessa t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 – koska he uskovat, ett\u00e4 se, joka on erotettu rukouksesta, on, kuten apostoli sanoo, \u201dluovutettu saatanan haltuun\u201d; ja jos joku harkitsemattoman kiintymyksen liikuttamana uskaltaa pit\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 h\u00e4nen kanssaan rukouksessa, ennen kuin vanhin on ottanut h\u00e4net vastaan, h\u00e4n tekee itsens\u00e4 osalliseksi h\u00e4nen kadotuksestaan ja luovuttaa itsens\u00e4 omasta vapaasta tahdostaan saatanan haltuun, jonka haltuun toinen oli luovutettu syyllisyytens\u00e4 oikaisemista varten. Ja t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n lankeaa viel\u00e4 raskaampaan rikkomukseen, koska yhdistym\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nen kanssaan yhteyteen joko puheessa tai rukouksessa h\u00e4n antaa t\u00e4lle aihetta viel\u00e4 suurempaan ylimielisyyteen ja vain rohkaisee ja pahentaa rikoksentekij\u00e4n itsep\u00e4isyytt\u00e4. Sill\u00e4 antamalla h\u00e4nelle lohdutusta, joka on vain vahingollista, h\u00e4n tekee h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 viel\u00e4 pahemmaksi eik\u00e4 anna h\u00e4nen n\u00f6yrty\u00e4 sen virheen t\u00e4hden, jonka vuoksi h\u00e4net erotettiin; ja t\u00e4m\u00e4n kautta h\u00e4n saa h\u00e4net pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vanhimman nuhteita merkityksett\u00f6min\u00e4 ja hautomaan petollisia ajatuksia tyydytyksest\u00e4 ja synninp\u00e4\u00e4st\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 17.Kuinka h\u00e4nen, joka her\u00e4tt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t rukoukseen, tulee kutsua heid\u00e4t tavalliseen aikaan.<\/p>\n

                                            MUTTA sen, jolle on uskottu uskonnollisen kokouksen koolle kutsumisen ja jumalanpalveluksen hoitamisen virka, ei pid\u00e4 olettaa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 velji\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4isiin valvomisiinsa ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, miten h\u00e4n haluaa tai miten h\u00e4n y\u00f6ll\u00e4 her\u00e4\u00e4 tai miten h\u00e4nen oman unensa tai unettomuutensa sattuma h\u00e4nt\u00e4 kallistaa. Mutta vaikka p\u00e4ivitt\u00e4inen tapa saattaa pakottaa h\u00e4net her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n tavanomaiseen aikaan, h\u00e4nen tulisi kuitenkin usein ja huolella t\u00e4htien kulun perusteella varmistaa oikea hetki jumalanpalvelusta varten ja kutsua heid\u00e4t rukoukseen, jottei h\u00e4nt\u00e4 pidett\u00e4isi huolimattomana jommallakummalla tavalla: joko jos h\u00e4n unen valtaan joutuneena antaa oikean y\u00f6n tunnin menn\u00e4 ohi tai jos h\u00e4n, haluten menn\u00e4 nukkumaan ja odottaen malttamattomana unta, ennakoi sit\u00e4 ja h\u00e4nen voidaan ajatella varmistaneen oman leponsa sen sijaan, ett\u00e4 h\u00e4n huolehtisi hengellisest\u00e4 virasta ja kaikkien muiden levosta.<\/p>\n

                                            LUKU 18. Kuinka he eiv\u00e4t polvistu lauantai-illasta sunnuntai-iltaan<\/p>\n

                                            T\u00c4M\u00c4 meid\u00e4n pit\u00e4isi my\u00f6s tiet\u00e4\u00e4, – ett\u00e4 sunnuntaita edelt\u00e4v\u00e4n lauantain illasta aina seuraavaan iltaan asti egyptil\u00e4isten keskuudessa ei koskaan polvistuta, eik\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isest\u00e4 helluntaihin; eiv\u00e4tk\u00e4 he n\u00e4in\u00e4 aikoina noudata paastos\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, jonka syy selitet\u00e4\u00e4n oikeassa paikassaan vanhimpien konferensseissa, jos Herra sallii. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 aiomme k\u00e4yd\u00e4 syyt l\u00e4pi vain hyvin lyhyesti, jottei kirjamme ylitt\u00e4isi sille kuuluvia rajoja ja osoittautuisi lukijalle v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4ksi tai rasittavaksi.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KIRJA III<\/strong><\/p>\n

                                            P\u00c4IV\u00c4RUKOUKSEN JA PSALMIEN KANONINEN J\u00c4RJESTELM\u00c4<\/p>\n

                                            LUKU1. Kolmannen, kuudennen ja yhdeks\u00e4nnen tunnin jumalanpalveluksista<\/p>\n

                                            Kolmannen, kuudennen ja yhdeks\u00e4nnen tunnin jumalanpalveluksista, joita noudatetaan Syyrian alueilla Y\u00f6llinen rukous- ja psalmij\u00e4rjestelm\u00e4, jota noudatetaan kaikkialla Egyptiss\u00e4, on uskoakseni Jumalan avulla selitetty niin pitk\u00e4lle kuin v\u00e4h\u00e4iset kykymme ovat kyenneet; ja nyt meid\u00e4n on puhuttava kolmannen-, kuudennen- ja yhdeks\u00e4nnen -hetken palveluksista Palestiinan ja Mesopotamian luostareiden s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaisesti, kuten esipuheessa sanoimme, ja meid\u00e4n on lievennett\u00e4v\u00e4 n\u00e4iden luostareiden tapoja egyptil\u00e4isten kurin t\u00e4ydellisyydell\u00e4 ja j\u00e4ljittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ankaruudella.<\/p>\n

                                            LUKU 2. Kuinka egyptil\u00e4isten keskuudessa he omistautuvat koko p\u00e4iv\u00e4n ajan rukoukseen ja psalmiin jatkuvasti,<\/p>\n

                                            ja lis\u00e4ksi tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4, ilman tuntijakoa Heid\u00e4n (eli egyptil\u00e4isten) keskuudessa n\u00e4it\u00e4 toimituksia, joita meid\u00e4t on opetettu toimittamaan Herralle erillisin\u00e4 tunteina ja aikav\u00e4lein, muuntajan muistutuksella, vietet\u00e4\u00e4n yht\u00e4jaksoisesti koko p\u00e4iv\u00e4n ajan, ja lis\u00e4ksi tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4, ja viel\u00e4p\u00e4 omasta vapaasta tahdostaan. He nimitt\u00e4in harjoittavat k\u00e4sity\u00f6t\u00e4 lakkaamatta selleiss\u00e4\u00e4n siten, ett\u00e4 psalmien ja muiden pyhien kirjoitusten mietiskely\u00e4 ei koskaan j\u00e4tet\u00e4 kokonaan pois. Ja koska he sekoittavat siihen joka hetki rukouksia ja rukouksia, he viett\u00e4v\u00e4t koko p\u00e4iv\u00e4n niiss\u00e4 toimituksissa, joita me viet\u00e4mme 439 m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyin\u00e4 aikoina. Sen vuoksi heill\u00e4 ei ole p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 muita julkisia jumalanpalveluksia kuin vesper ja y\u00f6unet, paitsi lauantaina ja sunnuntaina, jolloin he kokoontuvat yhteen kolmantena tuntina (tai ehtoollisen yhteydess\u00e4. Sill\u00e4 se, mit\u00e4 jatkuvasti uhrataan, on enemm\u00e4n kuin se, mit\u00e4 suoritetaan aikav\u00e4lein; ja se on vapaana lahjana miellytt\u00e4v\u00e4mpi kuin ne velvollisuudet, jotka suoritetaan s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen pakosta: niin kuin Daavid t\u00e4st\u00e4 iloitsee hieman riemuiten, kun h\u00e4n sanoo: \u201dVapaasti min\u00e4 uhraan sinulle\u201d ja \u201dSuuni vapaat uhrit olkoot sinulle mieluisia, oi Herra\u201d.<\/p>\n

                                            LUKU 3. Kuinka kaikkialla id\u00e4ss\u00e4 kolmannen-, kuudennen- ja yhdeks\u00e4nnen -hetken palvelukset p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t kussakin vain kolmeen psalmiin ja rukoukseen; ja miksi n\u00e4m\u00e4 hengelliset toimitukset on osoitettu erityisesti n\u00e4ille tunneille<\/p>\n

                                            JA niin Palestiinan ja Mesopotamian ja koko id\u00e4n luostareissa edell\u00e4 mainittujen tuntien jumalanpalvelukset p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t joka p\u00e4iv\u00e4 kolmeen psalmiin kumpikin, jotta Jumalalle voidaan esitt\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyin\u00e4 aikoina jatkuvia rukouksia ja jotta hengelliset toimitukset voidaan kuitenkin suorittaa maltillisesti, jolloin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4t h\u00e4iriinny mill\u00e4\u00e4n tavoin: Tied\u00e4mme nimitt\u00e4in, ett\u00e4 my\u00f6s profeetta Daniel lausui rukouksiaan Jumalalle p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 kammiossaan ikkunat auki. Ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n perusteetonta, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ajat on osoitettu erityisesti uskonnollisille viroille, koska silloin toteutui se, mik\u00e4 t\u00e4ytti lupaukset ja tiivisti pelastuksemme. Voimme nimitt\u00e4in osoittaa, ett\u00e4 kolmantena hetken\u00e4 Pyh\u00e4 Henki, jonka profeetat olivat aikoinaan luvanneet, laskeutui ensimm\u00e4isen kerran rukoilemaan kokoontuneisiin apostoleihin. Sill\u00e4 kun ep\u00e4uskoinen juutalaisv\u00e4est\u00f6 h\u00e4mm\u00e4styneen\u00e4 kielill\u00e4 puhumisesta, joka heist\u00e4 l\u00e4hti Pyh\u00e4n Hengen vuodattamisen kautta heihin, pilkkasi heit\u00e4 ja sanoi, ett\u00e4 he olivat t\u00e4ynn\u00e4 uutta viini\u00e4, niin Pietari nousi seisomaan heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n ja sanoi: \u201dMiehet Israelista ja kaikki te, jotka asutte Jerusalemissa, tehk\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 teille tiett\u00e4v\u00e4ksi ja miettik\u00e4\u00e4 minun sanojani. Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 miehet eiv\u00e4t ole juovuksissa, niin kuin te luulette, koska on 440 p\u00e4iv\u00e4n kolmas tunti; vaan t\u00e4m\u00e4 on se, mit\u00e4 profeetta Joel on puhunut: \u201dJa viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, sanoo Herra, min\u00e4 vuodatan Henkeni kaiken lihan p\u00e4\u00e4lle, ja teid\u00e4n poikanne ja tytt\u00e4renne ennustavat, ja teid\u00e4n nuorukaisenne n\u00e4kev\u00e4t n\u00e4kyj\u00e4, ja teid\u00e4n vanhuksenne n\u00e4kev\u00e4t unia.\u201d T\u00e4m\u00e4 on se, mit\u00e4 profeetta Jooel on puhunut: \u201dJa viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 min\u00e4 vuodatan Henkeni kaiken lihan p\u00e4\u00e4lle. Ja tosiaankin palvelijoilleni ja palvelijattarilleni min\u00e4 niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.\u201d Ja kaikki t\u00e4m\u00e4 toteutui kolmannella hetkell\u00e4, kun Pyh\u00e4 Henki, jonka profeetat olivat jo aiemmin ilmoittaneet, tuli sill\u00e4 hetkell\u00e4 ja asettui apostolien p\u00e4\u00e4lle. Mutta kuudennella tunnilla tahraton uhri, Herramme ja Vapahtajamme, uhrattiin Is\u00e4lle, ja noustuaan ristille koko maailman pelastukseksi h\u00e4n suoritti sovituksen ihmiskunnan synneist\u00e4 ja, riistetty\u00e4\u00e4n ruhtinaskunnat ja voimat, vei ne avoimesti pois; ja meid\u00e4t kaikki, jotka olimme kuoleman alaisia ja sidottuja k\u00e4sikirjoituksen velkaan, jota ei voitu maksaa, h\u00e4n vapautti ottamalla sen pois keskelt\u00e4 ja kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sen ristilleen palkinnoksi, Samana hetken\u00e4 my\u00f6s Pietarille, joka oli mielen hurmoksessa, ilmoitettiin jumalallisesti sek\u00e4 pakanoiden kutsuminen evankeliumin astian taivaasta alas laskemisen kautta ett\u00e4 my\u00f6s kaikkien siihen sis\u00e4ltyvien el\u00e4vien olentojen puhdistaminen, kun \u00e4\u00e4ni tuli h\u00e4nen luokseen ja sanoi h\u00e4nelle: \u201dNouse, Pietari, tapa ja sy\u00f6\u201d, mink\u00e4 astian, joka on laskettu alas taivaasta nelj\u00e4n kulman kautta, ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n voida katsoa merkitsev\u00e4n mit\u00e4\u00e4n muuta kuin evankeliumia. Sill\u00e4 vaikka evankelistojen nelj\u00e4nkertaisen kertomuksen jakamana sill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan \u201dnelj\u00e4 kulmaa\u201d (tai alkua), evankeliumin runko on kuitenkin vain yksi; se k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 syntym\u00e4n ett\u00e4 jumaluuden, sek\u00e4 yhden ja saman Kristuksen ihmeet, ett\u00e4 k\u00e4rsimyksen. Erinomaisesti sanotaan my\u00f6s, ett\u00e4 ei \u201dpellavasta\u201d vaan \u201dkuin pellavasta\u201d. Sill\u00e4 pellava merkitsee kuolemaa. Koska Herramme kuolema ja k\u00e4rsimys eiv\u00e4t siis tapahtuneet ihmisluonnon lain mukaan, vaan h\u00e4nen omasta vapaasta tahdostaan, siin\u00e4 sanotaan \u201dik\u00e4\u00e4n kuin pellavasta\u201d. Sill\u00e4 kun h\u00e4n oli kuollut lihan mukaan, h\u00e4n ei ollut kuollut hengen mukaan, koska \u201dh\u00e4nen sielunsa ei j\u00e4\u00e4nyt helvettiin eik\u00e4 h\u00e4nen lihansa n\u00e4hnyt turmelusta\u201d. Ja taas H\u00e4n sanoo: \u201dKukaan ei ota minulta el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, vaan min\u00e4 itse annan sen itsest\u00e4ni. Minulla on valta antaa se pois, ja minulla on valta ottaa se takaisin.”\u201d Ja niinp\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 taivaasta alas lasketussa evankeliumien astiassa, jonka Pyh\u00e4 Henki on kirjoittanut, kaikki kansat, jotka ennen olivat lain noudattamisen ulkopuolella ja jotka luettiin ep\u00e4puhtaiksi, virtaavat nyt uskon kautta yhteen uskossa, jotta ne pelastuksekseen k\u00e4\u00e4ntyisiv\u00e4t pois ep\u00e4jumalien palvonnasta ja olisivat k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia terveytt\u00e4 antavaan ruokaan, ja heid\u00e4t tuodaan Pietarin luo ja puhdistetaan Herran \u00e4\u00e4nen kautta. Mutta yhdeks\u00e4nnell\u00e4 hetkell\u00e4 h\u00e4n tunkeutui tuonelaan, sammutti siell\u00e4 loistonsa kirkkaudella helvetin sanoin kuvaamattoman pimeyden ja, murtamalla sen vaskiportit ja rikkomalla rautakiskot, vei mukanaan taivaaseen pyhien vangitun joukon, joka oli siell\u00e4 suljettuna ja pid\u00e4tettyn\u00e4 armottoman helvetin pimeydess\u00e4, ja ottamalla pois tulisen miekan palautti hurskaan tunnustuksensa kautta paratiisiin sen alkuper\u00e4iset asukkaat. Samalla hetkell\u00e4 my\u00f6s sadanp\u00e4\u00e4mies Kornelius, joka jatkoi tavanomaista hartauttaan rukouksissaan, saa enkelin keskustelun kautta tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen rukouksensa ja almujaan muistetaan Herran edess\u00e4, ja yhdeks\u00e4nnell\u00e4 tunnilla h\u00e4nelle n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti pakanoiden kutsumisen salaisuus, joka oli paljastettu Pietarille h\u00e4nen mielens\u00e4 hurmoksessa kuudennella tunnilla. My\u00f6s toisessa kohdassa Apostolien teoissa kerrotaan samasta ajankohdasta seuraavaa: \u201dMutta Pietari ja Johannes meniv\u00e4t temppeliin rukouksen hetkell\u00e4, yhdeks\u00e4nten\u00e4 tuntina.\u201d Ja n\u00e4m\u00e4 merkinn\u00e4t osoittavat selv\u00e4sti, ett\u00e4 pyh\u00e4t ja apostoliset miehet eiv\u00e4t ilman hyv\u00e4\u00e4 syyt\u00e4 pyhitt\u00e4neet n\u00e4it\u00e4 tunteja uskonnollisille toimituksille, ja ett\u00e4 niit\u00e4 pit\u00e4isi noudattaa samalla tavalla my\u00f6s meid\u00e4n, jotka, ellei meit\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin pakota jokin s\u00e4\u00e4nt\u00f6 suorittamaan n\u00e4it\u00e4 hurskaita toimituksia ainakin m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyin\u00e4 aikoina, joko laiskuuden tai unohduksen vuoksi tai koska olemme uppoutuneet ty\u00f6asioihin, viet\u00e4mme koko p\u00e4iv\u00e4n osallistumatta rukoukseen. Mutta mit\u00e4 on sanottava iltauhreista, koska jo Vanhassa testamentissa Mooseksen laissa m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 niit\u00e4 on uhraaminen jatkuvaa? Sill\u00e4 ett\u00e4 aamun kokoviljauhreja ja iltauhreja uhrattiin temppeliss\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4 jatkuvasti, vaikkakin vertauskuvallisilla uhreilla, voimme osoittaa siit\u00e4, mit\u00e4 Daavid laulaa: \u201dAnna minun rukoukseni olla sinun edess\u00e4si kuin suitsutus, ja k\u00e4teni kohottaminen olkoon iltauhri\u201d, jolloin voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sen viel\u00e4 korkeammassa merkityksess\u00e4 siit\u00e4 todellisesta iltauhrista, jonka Herra, meid\u00e4n Vapahtajamme, antoi illalla apostoleille ehtoollisella, kun h\u00e4n pani alulle kirkon pyh\u00e4t salaisuudet, ja siit\u00e4 iltauhrista, jonka h\u00e4n itse seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, aikojen lopussa, uhrasi Is\u00e4lle k\u00e4tens\u00e4 kohottamalla koko maailman pelastukseksi; H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 levitt\u00e4mist\u00e4 ristill\u00e4 kutsutaan aivan oikein \u201dyl\u00f6snostamiseksi\u201d. \u201d Sill\u00e4 kun me kaikki makasimme tuonelassa, H\u00e4n nosti meid\u00e4t taivaaseen, oman lupauksensa sanan mukaisesti, kun H\u00e4n sanoo: \u201dKun minut nostetaan maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4, min\u00e4 ved\u00e4n kaikki ihmiset luokseni.\u201d Mutta mit\u00e4 tulee aamupalvelukseen, niin sekin opettaa meille, jota on tapana joka p\u00e4iv\u00e4 laulaa sen \u00e4\u00e4ress\u00e4: \u201dOi Jumala, minun Jumalani, sinun tyk\u00f6si min\u00e4 valvon aamun sarastaessa\u201d ja \u2018Min\u00e4 mietiskelen sinua aamulla\u2019 ja \u2018Min\u00e4 estin p\u00e4iv\u00e4n sarastuksen ja huusin\u2019 ja taas: \u2018Minun silm\u00e4ni sinun tyk\u00f6si ovat est\u00e4neet aamun, ett\u00e4 min\u00e4 mietiskelisin sinun sanojasi\u2019.\u201d N\u00e4ihin aikoihin my\u00f6s tuo evankeliumissa esiintyv\u00e4 talonomistaja palkkasi ty\u00f6miehi\u00e4 viinitarhaansa. Sill\u00e4 n\u00e4in my\u00f6s kuvataan h\u00e4nen palkanneen heid\u00e4t varhain aamulla, mik\u00e4 aika merkitsee ensimm\u00e4isen hetken palvelusta; sitten kolmannella tunnilla; sitten kuudennella tunnilla; t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen yhdeks\u00e4nnell\u00e4 tunnilla; ja viimeiseksi yhdell\u00e4toista tunnilla, jolla merkit\u00e4\u00e4n lamppujen tuntia.<\/p>\n

                                            LUKU4. Kuinka 1.hetken palvelusta ei ole m\u00e4\u00e4r\u00e4tty muinaisen perim\u00e4tiedon mukaan, vaan se on aloitettu meid\u00e4n aikanamme tietyst\u00e4 syyst\u00e4.<\/p>\n

                                            MUTTA teid\u00e4n on tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 aamupalvelus, jota nyt l\u00e4nsimaissa hyvin yleisesti noudatetaan, m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin kanoniseksi palvelukseksi omana aikanamme ja my\u00f6s omassa luostarissamme, jossa Herramme Jeesus Kristus syntyi Neitsyest\u00e4 ja suostui alistumaan lapsena kasvamiseen ihmisen\u00e4, ja jossa H\u00e4n armostaan tuki meid\u00e4n omaa, uskonnossa viel\u00e4 hentoa ja ik\u00e4\u00e4n kuin maidolla ruokittua lapsuuttamme. Siihen asti on nimitt\u00e4in havaittu, ett\u00e4 kun t\u00e4m\u00e4 1.hetken palvelus (jota Gallian luostareissa vietet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 lyhyen tauon j\u00e4lkeen psalmien ja y\u00f6unien rukousten j\u00e4lkeen) oli p\u00e4\u00e4ttynyt yhdess\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4isten vigilioiden kanssa, vanhimmat osoittivat j\u00e4ljell\u00e4 olevat tunnit ruumiilliseen virkist\u00e4ytymiseen. Mutta kun jotkut k\u00e4yttiv\u00e4t melko huolimattomasti v\u00e4\u00e4rin t\u00e4t\u00e4 suopeutta ja pitkittiv\u00e4t nukkumaanmenoaikaa liian pitk\u00e4ksi, sill\u00e4 mink\u00e4\u00e4n jumalanpalveluksen vaatimukset eiv\u00e4t velvoittaneet heit\u00e4 poistumaan selleist\u00e4\u00e4n tai nousemaan vuoteistaan ennen kolmatta tuntia; ja kun he paitsi menettiv\u00e4t ty\u00f6panoksensa, olivat my\u00f6s uneliaita liiallisesta unesta p\u00e4iv\u00e4saikaan, jolloin heid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt paneutua joihinkin teht\u00e4viin, (varsinkin niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, jolloin heid\u00e4n vahtivuoronsa illasta aamun tuloon asti aiheutti ep\u00e4tavallisen painostavaa v\u00e4symyst\u00e4), er\u00e4\u00e4t veljet, jotka olivat innokkaita hengelt\u00e4\u00e4n ja joita t\u00e4m\u00e4 huolimattomuus ei suinkaan v\u00e4h\u00e4isess\u00e4 m\u00e4\u00e4rin h\u00e4irinnyt, toivat valituksen vanhimmille, ja he p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t pitk\u00e4llisen keskustelun ja huolellisen harkinnan j\u00e4lkeen, ett\u00e4 auringonnousuun asti, jolloin he voisivat ilman haittaa olla valmiita lukemaan tai ryhtym\u00e4\u00e4n ruumiilliseen ty\u00f6h\u00f6n, heid\u00e4n v\u00e4syneille ruumiilleen olisi annettava aikaa lev\u00e4t\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen heid\u00e4t kaikki olisi kutsuttava t\u00e4m\u00e4n jumalanpalveluksen viettoon ja heid\u00e4n olisi noustava vuoteistaan ja lausumalla kolme psalmia ja rukousta (sen j\u00e4rjestyksen mukaan, joka oli muinoin vahvistettu kolmannen- ja kuudennen-hetkien \u00a0viettoa varten Kolminaisuuden tunnustamisen merkiksi) samalla yhten\u00e4isell\u00e4 j\u00e4rjestelyll\u00e4 lopetettava unensa ja aloitettava ty\u00f6ns\u00e4. Ja vaikka t\u00e4m\u00e4 muoto n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin syntyneen sattumalta ja olevan edell\u00e4 mainitusta syyst\u00e4 vasta hiljattain m\u00e4\u00e4ritetty, se kuitenkin selv\u00e4sti muodostaa kirjaimen mukaan sen luvun, jonka siunattu Daavid osoittaa (vaikka se voidaankin ottaa hengellisesti): \u201dSeitsem\u00e4n kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 ylist\u00e4n sinua vanhurskaiden tuomioidesi t\u00e4hden.\u201d Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n jumalanpalveluksen lis\u00e4yksen kautta me varmasti pid\u00e4mme n\u00e4it\u00e4 hengellisi\u00e4 kokoontumisia seitsem\u00e4n kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, ja meid\u00e4n osoitetaan siin\u00e4 laulavan Jumalalle ylistyst\u00e4 seitsem\u00e4n kertaa. Lopuksi, vaikka t\u00e4m\u00e4 sama muoto on id\u00e4st\u00e4 alkaen levinnyt mit\u00e4 suotuisimmin t\u00e4nne p\u00e4in, sit\u00e4 ei n\u00e4yt\u00e4 silti koskaan otetun k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n joissakin id\u00e4n pitk\u00e4aikaisissa luostareissa, jotka eiv\u00e4t sied\u00e4 pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n isien vanhojen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen rikkomista.<\/p>\n

                                            LUKU 5. Kuinka heid\u00e4n ei pit\u00e4isi palata nukkumaan 1.hetken j\u00e4lkeen.<\/p>\n

                                            MUTTA jotkut t\u00e4ss\u00e4 maakunnassa, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 syyt\u00e4, miksi t\u00e4m\u00e4 virka m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin ja otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, menev\u00e4t j\u00e4lleen nukkumaan sen j\u00e4lkeen, kun heid\u00e4n 1.hetkens\u00e4 on p\u00e4\u00e4ttynyt, ja siit\u00e4 huolimatta lankeavat juuri siihen tapaan, jonka est\u00e4miseksi vanhimpamme ottivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n t\u00e4m\u00e4n palveluksen. He nimitt\u00e4in haluavat innokkaasti lopettaa sen siihen aikaan, jotta niille, jotka ovat taipuvaisia olemaan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 tarpeeksi varovaisia, annettaisiin tilaisuus palata j\u00e4lleen nukkumaan, mit\u00e4 ei todellakaan saisi tehd\u00e4 (kuten osoitimme tarkemmin edellisess\u00e4 kirjassa kuvatessamme egyptil\u00e4isten palvelusta), sill\u00e4 pelk\u00e4\u00e4mme, ett\u00e4 luonnollisten intohimojemme voima her\u00e4\u00e4 ja tahraa sen puhtautemme, joka on saavutettu n\u00f6yr\u00e4ll\u00e4 tunnustuksella ja rukouksilla ennen aamunkoittoa, tai ett\u00e4 jokin vihollisen harha saastuttaa meid\u00e4t, tai ett\u00e4 jopa puhtaan ja luonnollisen unen tuoma lepo h\u00e4iritsee henkemme kiihkeytt\u00e4 ja tekee meist\u00e4 laiskoja ja laiskiaisia koko p\u00e4iv\u00e4n ajan, sill\u00e4 unen aiheuttama velttous kylm\u00e4\u00e4 meid\u00e4t. T\u00e4m\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4miseksi egyptil\u00e4iset, varsinkin kun heill\u00e4 on tapana nousta yl\u00f6s tiettyyn aikaan jo ennen kukonlaulun alkua, kun kanoninen jumalanpalvelus on vietetty, pident\u00e4v\u00e4t sen j\u00e4lkeen valvomisiaan jopa p\u00e4iv\u00e4nvaloon asti, jotta aamun valo, kun se tulee heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen, l\u00f6yt\u00e4isi heid\u00e4t vakiintuneina kiihke\u00e4\u00e4n henkeen ja pit\u00e4isi heid\u00e4t viel\u00e4 huolellisempina ja kiihke\u00e4mpin\u00e4 koko p\u00e4iv\u00e4n ajan, koska se on l\u00f6yt\u00e4nyt heid\u00e4t valmistautuneina taisteluun ja vahvistuneina p\u00e4ivitt\u00e4iseen kamppailuunsa perkeleen kanssa y\u00f6llisten valvomisten ja hengellisen mietiskelyn harjoittamisen ansiosta.<\/p>\n

                                            LUKU 6. Kuinka vanhimmat eiv\u00e4t tehneet mit\u00e4\u00e4n muutosta muinaiseen psalmien j\u00e4rjestelyyn, kun 1.hetken palvelus otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n<\/p>\n

                                            MUTTA t\u00e4m\u00e4kin meid\u00e4n pit\u00e4isi tiet\u00e4\u00e4, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 vanhimmat, jotka p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 1. hetken -palvelus oli lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4, eiv\u00e4t tehneet mit\u00e4\u00e4n muutosta muinaiseen psalmien j\u00e4rjestelyyn, vaan t\u00e4m\u00e4 virka vietettiin aina heid\u00e4n y\u00f6llisiss\u00e4 kokouksissaan samassa j\u00e4rjestyksess\u00e4 kuin ennenkin. Ne virret, joita he t\u00e4ss\u00e4 maassa k\u00e4yttiv\u00e4t Mattin-palveluksessa y\u00f6llisen valvomisen p\u00e4\u00e4tteeksi, jonka he ovat tottuneet lopettamaan kukonlaulun j\u00e4lkeen ja ennen aamunkoittoa, ne he laulavat edelleen samalla tavalla; nimitt\u00e4in Ps. 148, joka alkaa \u201dYlist\u00e4k\u00e4\u00e4 Herraa taivaasta\u201d, ja loput, jotka seuraavat; mutta 50. psalmi ja 62. ja 89. psalmi on, kuten tied\u00e4mme, liitetty t\u00e4h\u00e4n uuteen palvelukseen. Lopuksi totean, ett\u00e4 koko Italiassa lauletaan t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaikissa kirkoissa, kun 1. hetken virret ovat p\u00e4\u00e4ttyneet, 50. psalmi, joka on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 per\u00e4isin vain t\u00e4st\u00e4 l\u00e4hteest\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 7. Kuinka se, joka ei tule p\u00e4ivitt\u00e4iseen rukoukseen ennen ensimm\u00e4isen psalmin loppua, ei saa astua oratorioon; mutta y\u00f6unien aikaan my\u00f6h\u00e4styminen toisen psalmin loppuun asti voidaan j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta<\/p>\n

                                            MUTTA se, joka kolmannella-, kuudennella- tai yhdeks\u00e4nnell\u00e4-hetkell\u00e4 ei ole tullut rukoukseen ennen psalmin alkua ja loppua, ei uskalla en\u00e4\u00e4 astua oratorioon eik\u00e4 liitty\u00e4 psalmeja laulavien joukkoon; vaan h\u00e4n seisoo ulkona 445 odottamassa seurakunnan hajoamista, ja kun he kaikki tulevat ulos, h\u00e4n tekee katumuksen maassa maaten ja saa synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n huolimattomuudestaan ja my\u00f6h\u00e4stymisest\u00e4\u00e4n tiet\u00e4en, ettei h\u00e4n voi mill\u00e4\u00e4n muulla tavoin hyvitt\u00e4\u00e4 laiskuutensa syyt\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 voida koskaan p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kolme tuntia my\u00f6hemmin seuraavaan jumalanpalvelukseen, ellei h\u00e4n ole ollut nopea ja tehnyt heti hyvityst\u00e4 t\u00e4m\u00e4nhetkisest\u00e4 laiminly\u00f6nnist\u00e4\u00e4n todellisen n\u00f6yryyden avulla. Mutta y\u00f6llisiss\u00e4 kokoontumisissa my\u00f6h\u00e4styminen toiseen psalmiin asti on sallittua, edellytt\u00e4en, ett\u00e4 ennen kuin psalmi on p\u00e4\u00e4ttynyt ja veljet kumartuvat rukoukseen, h\u00e4n kiirehtii ottamaan paikkansa seurakunnassa ja liittym\u00e4\u00e4n seurakuntaan; mutta h\u00e4n joutuu aivan varmasti saman moitteen ja katumuksen kohteeksi, jonka mainitsimme edell\u00e4, jos h\u00e4n on viivytellyt v\u00e4h\u00e4nkin yli my\u00f6h\u00e4stymisen sallitun tunnin.<\/p>\n

                                            LUKU 8. – Vigilia-palveluksesta, jota vietet\u00e4\u00e4n sapattia edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 iltana; sen kestosta ja tavasta, jolla sit\u00e4 vietet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                            Talviaikaan, kun y\u00f6t ovat pidempi\u00e4, luostareissa olevat vanhimmat j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t vigilioita, joita vietet\u00e4\u00e4n joka viikko sapatin alkuillasta, kest\u00e4m\u00e4\u00e4n nelj\u00e4nteen kukonlauluun asti t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 koko y\u00f6n kest\u00e4neen vahtivuoron j\u00e4lkeen he voivat, lep\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ruumiinsa j\u00e4ljell\u00e4 olevan l\u00e4hes kahden tunnin ajan, v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 uneliaisuuden aiheuttaman v\u00e4symyksen koko p\u00e4iv\u00e4ksi ja tyyty\u00e4 lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n lyhyen ajan sen sijaan, ett\u00e4 he lep\u00e4isiv\u00e4t koko y\u00f6n. Ja meid\u00e4nkin on syyt\u00e4 noudattaa t\u00e4t\u00e4 mit\u00e4 suurimmalla huolellisuudella, jotta voimme tyyty\u00e4 siihen uneen, joka meille sallitaan valvomisen j\u00e4lkeen aamunkoittoon asti, – ts. hetkien psalmeihin asti, – ja sen j\u00e4lkeen viett\u00e4\u00e4 koko p\u00e4iv\u00e4n ty\u00f6ss\u00e4 ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 velvollisuuksissa, jottei meid\u00e4n tarvitsisi valvomisen aiheuttaman v\u00e4symyksen ja voimattomuuden vuoksi ottaa p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 unta, jonka y\u00f6lt\u00e4 katkaisimme, ja ettei meid\u00e4n n\u00e4in katsottaisi lyhent\u00e4neen ruumiillista lepoa niin paljon kuin ett\u00e4 olemme vaihtaneet lepoaikaa ja y\u00f6lepoaikaa. Sill\u00e4 meid\u00e4n heikko lihamme ei voi mitenk\u00e4\u00e4n olla vailla koko y\u00f6lepoa ja silti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 voimansa horjumatta koko seuraavan p\u00e4iv\u00e4n ilman mielen uneliaisuutta ja hengen raskautta, sill\u00e4 se pikemminkin est\u00e4\u00e4 kuin auttaa sit\u00e4, ellei se vigilioiden j\u00e4lkeen nauti 446 lyhyest\u00e4 unesta. Ja jos siis, kuten olemme ehdottaneet, v\u00e4hint\u00e4\u00e4n tunti unta napataan ennen aamunkoittoa, s\u00e4\u00e4st\u00e4mme kaikki y\u00f6unien tunnit, jotka olemme viett\u00e4neet koko y\u00f6n rukoukseen, ja annamme luonnolle sen, mik\u00e4 sille kuuluu, eik\u00e4 meid\u00e4n tarvitse ottaa p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 takaisin sit\u00e4, mink\u00e4 olemme y\u00f6ll\u00e4 katkaisseet. Sill\u00e4 ihminen joutuu varmasti luopumaan kaikesta t\u00e4lle lihalle, jos h\u00e4n ei yrit\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4ll\u00e4 tavalla pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 vain osaa, vaan kielt\u00e4ytyy kokonaan, ja (rehellisesti sanottuna) pyrkii katkaisemaan tarpeettoman sijasta sen, mik\u00e4 on tarpeellista. Sen vuoksi valvojaiset on korvattava suuremmalla mielenkiinnolla, jos niit\u00e4 jatketaan harkitsemattomasti ja kohtuuttoman pitk\u00e4\u00e4n aamunkoittoon asti. Niinp\u00e4 ne jaetaan kolmeen osaan, jotta ponnistelu jakautuisi ja jotta kehon uupumusta lievitett\u00e4isiin miellytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 rentoutumisella. Sill\u00e4 kun he ovat seisten laulaneet kolme psalmia antifonisesti, sen j\u00e4lkeen istuessaan maassa tai hyvin matalissa karsinoissa yksi heist\u00e4 toistaa kolme psalmia, kun muut vastaavat, kukin psalmi osoitetaan yhdelle veljist\u00e4, jotka seuraavat toisiaan vuorotellen; ja n\u00e4ihin he lis\u00e4\u00e4v\u00e4t kolme oppituntia edelleen hiljaa istuen. V\u00e4hent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ruumiillista rasitusta he onnistuvat n\u00e4in viett\u00e4m\u00e4\u00e4n valvojaisiaan tarkkaavaisemmin.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 9. Syy siihen, miksi valvojaiset m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n sapatin koittaessa ja miksi sapattina nautitaan vapautusta paastosta koko id\u00e4ss\u00e4<\/p>\n

                                            JA koko id\u00e4ss\u00e4 on ollut vakiintunut k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 apostolien julistuksen ajoista l\u00e4htien, jolloin kristillinen usko ja uskonto oli py\u00f6ristynyt, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 valvojaisia vietet\u00e4\u00e4n sapatin koittaessa t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, – koska kun Herramme ja Vapahtajamme oli ristiinnaulittu viikon kuudentena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, opetuslapset, jotka olivat h\u00e4nen k\u00e4rsimystens\u00e4 tuoreuden vallassa, valvoivat koko y\u00f6n eiv\u00e4tk\u00e4 antaneet silmilleen lepoa tai unta. Sen vuoksi tuosta ajasta l\u00e4htien t\u00e4lle y\u00f6lle on asetettu valvojaisten jumalanpalvelus, jota noudatetaan samalla tavalla kaikkialla id\u00e4ss\u00e4 aina t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. Ja niinp\u00e4 vigilian ponnistelun j\u00e4lkeen on kaikissa id\u00e4n kirkoissa syytt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4tty paastosta vapauttaminen, jonka apostoliset miehet ovat samalla tavalla m\u00e4\u00e4r\u00e4nneet sapatille, ja se ei ole syytt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4tty kaikissa id\u00e4n kirkoissa sen Saarnaajain sanan mukaisesti, jolla, vaikka sill\u00e4 on toinen ja mystinen merkitys, sit\u00e4 ei ole v\u00e4\u00e4rin sovellettu t\u00e4h\u00e4n, ja jonka mukaan meit\u00e4 kehotetaan antamaan molemmille p\u00e4iville – toisin sanoen seitsem\u00e4nnelle ja kahdeksannelle yht\u00e4 paljon – sama osuus jumalanpalveluksesta, kuten siin\u00e4 sanotaan: \u201dAntakaa osa n\u00e4ille seitsem\u00e4lle ja my\u00f6s n\u00e4ille kahdeksalle. \u201d Sill\u00e4 t\u00e4t\u00e4 paastosta vapauttamista ei pid\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niin, ett\u00e4 ennen kaikkea ne, jotka ovat osoittautuneet vapaiksi kaikesta juutalaisesta taikauskosta, osallistuisivat juutalaiseen juhlaan, vaan niin, ett\u00e4 se my\u00f6t\u00e4vaikuttaa tuohon uupuneen ruumiin lepoon, josta olemme puhuneet; koska se paastoaa jatkuvasti viisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 viikossa koko vuoden ajan, se helposti uupuisi ja luhistuisi, ellei sit\u00e4 elvytett\u00e4isi v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kahden p\u00e4iv\u00e4n v\u00e4liajalla.<\/p>\n

                                            LUKU 10. Miten tapahtui, ett\u00e4 kaupungissa paastottiin sapattina.<\/p>\n

                                            MUTTA er\u00e4\u00e4t ihmiset joissakin l\u00e4nsimaissa ja varsinkin kaupungissa, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4 t\u00e4m\u00e4n lykk\u00e4yksen syyt\u00e4, ajattelevat, ett\u00e4 paastosta ei todellakaan pit\u00e4isi my\u00f6nt\u00e4\u00e4 vapautusta sapattina, koska he sanovat, ett\u00e4 apostoli Pietari paastosi sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ennen kohtaamistaan Simonin kanssa. Mutta t\u00e4st\u00e4 k\u00e4y aivan selv\u00e4sti ilmi, ett\u00e4 h\u00e4n ei tehnyt n\u00e4in kanonisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaisesti, vaan pikemminkin l\u00e4hestyv\u00e4n kamppailun tarpeista johtuen. Koska Pietari n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siin\u00e4kin samasta syyst\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4nneen opetuslapsilleen ei yleist\u00e4 vaan erityist\u00e4 paastoa, jota h\u00e4n ei varmasti olisi tehnyt, jos h\u00e4n olisi tiennyt, ett\u00e4 sit\u00e4 oli tapana noudattaa kanonisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaan; samoin kuin h\u00e4n olisi varmasti ollut valmis m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n paaston my\u00f6s sunnuntaiksi, jos h\u00e4nen kamppailunsa tilaisuus olisi osunut siihen; mutta mit\u00e4\u00e4n kanonista paastos\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 ei t\u00e4st\u00e4 olisi tehty yleiseksi, koska siihen ei johtanut mik\u00e4\u00e4n yleinen paaston noudattaminen, vaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, joka pakotti noudattamaan paastoa yhdess\u00e4 ainoassa tilaisuudessa.<\/p>\n

                                            LUKU 11. Niist\u00e4 seikoista, joissa sunnuntaina pidetty jumalanpalvelus poikkeaa muina p\u00e4ivin\u00e4 tavanomaisesta<\/p>\n

                                            MUTTA meid\u00e4n pit\u00e4isi tiet\u00e4\u00e4 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 sunnuntaina vietet\u00e4\u00e4n vain yksi virka ennen p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4, jossa varsinaista jumalanpalvelusta ja Herran ehtoollisen viettoa silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n juhlallisempaa ja pidemp\u00e4\u00e4 psalmipalvelusta, rukouksia ja oppitunteja, ja siten katsotaan, ett\u00e4 kolmas ja kuuden hetki sis\u00e4ltyv\u00e4t siihen. T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 oppituntien lis\u00e4\u00e4misen vuoksi heid\u00e4n hartautensa m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei v\u00e4hene, mutta silti tehd\u00e4\u00e4n jonkinlainen ero, ja veljet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t saavan armahduksen muihin aikoihin n\u00e4hden Herran yl\u00f6snousemuksen kunnioittamisesta; T\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kevent\u00e4v\u00e4n hartautta koko viikon ajan, ja t\u00e4m\u00e4n eron vuoksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 odotetaan juhlallisemmin juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja sen odotuksen vuoksi tulevan viikon paastot tuntuvat v\u00e4hemm\u00e4n tuntuvilta. V\u00e4symys siedet\u00e4\u00e4n nimitt\u00e4in aina rauhallisemmin ja ty\u00f6 tehd\u00e4\u00e4n ilman vastenmielisyytt\u00e4, jos v\u00e4liin tulee jokin vaihtelu tai ty\u00f6n vaihtuminen.<\/p>\n

                                            LUKU 12. Niist\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4, jolloin veljille tarjotaan illallinen, ei lausuta psalmia, kun he kokoontuvat aterioimaan, niin kuin on tapana p\u00e4iv\u00e4llisell\u00e4<\/p>\n

                                            LOPUKSI, my\u00f6s niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, – ts. lauantaina ja sunnuntaina, – ja pyhin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, jolloin on tavallista, ett\u00e4 veljille j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n sek\u00e4 p\u00e4iv\u00e4llinen ett\u00e4 illallinen, psalmia ei sanota illalla, kun he tulevat illalliselle tai kun he nousevat siit\u00e4, kuten on tavallista heid\u00e4n tavallisella p\u00e4iv\u00e4llisell\u00e4\u00e4n ja paastop\u00e4ivien kanonisella virvokkeella, joita tavanomaiset psalmit yleens\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4t ja seuraavat. Vaan he tekev\u00e4t vain yksinkertaisen rukouksen ja tulevat illalliselle, ja taas siit\u00e4 noustessaan he p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t sen pelkk\u00e4\u00e4n rukoukseen; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ateria on munkkien keskuudessa jotakin erityist\u00e4; eik\u00e4 heid\u00e4n kaikkien ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pakko tulla siihen, vaan se on tarkoitettu vain vieraille, jotka ovat tulleet tapaamaan velji\u00e4, ja niille, joita ruumiillinen heikkous tai oma taipumus kutsuu siihen.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KIRJA IV<\/strong><\/p>\n

                                            KIELT\u00c4YTYJIEN PERUSS\u00c4\u00c4NN\u00d6IST\u00c4<\/p>\n

                                            LUKU 1. T\u00e4st\u00e4 maailmasta luopuvien koulutuksesta ja siit\u00e4, miten Tabennan ja egyptil\u00e4isten munkkien keskuudessa opetetaan niit\u00e4, jotka otetaan luostareihin.<\/p>\n

                                            T\u00e4st\u00e4 maailmasta luopuvien koulutuksesta ja tavasta, jolla Tabennan ja egyptil\u00e4isten munkkien keskuudessa opetetaan niit\u00e4, jotka otetaan luostareihin, siit\u00e4 psalmien ja rukousten kanonisesta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4, jota tulisi noudattaa p\u00e4ivitt\u00e4isiss\u00e4 jumalanpalveluksissa kaikkialla luostareissa, siirrymme kertomuksemme asianmukaisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 koulutukseen. t\u00e4st\u00e4 maailmasta luopuvan pyrimme ensin, niin hyvin kuin voimme, lyhyesti kuvaamaan niit\u00e4 ehtoja, joilla ne, jotka haluavat k\u00e4\u00e4nty\u00e4 Herran puoleen, voidaan ottaa vastaan luostareihin; lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 joitakin asioita egyptil\u00e4isten s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, joitakin Tabennan munkkien s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, joiden luostari Thebaissa on lukum\u00e4\u00e4r\u00e4isesti paremmin t\u00e4ytetty, koska se on j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n ankarampi kuin kaikki muut, sill\u00e4 siell\u00e4 on yli viisituhatta velje\u00e4 yhden apotin alaisuudessa; ja se kuuliaisuus, jolla koko joukko munkkeja on aina yhden vanhimman alainen, on sellaista, mit\u00e4 kukaan meist\u00e4 ei tekisi toiselle edes lyhyeksi aikaa tai vaatisi h\u00e4nelt\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 2. Siit\u00e4, miten heid\u00e4n keskuudessaan miehet pysyv\u00e4t luostareissa jopa \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen vanhuuteen asti<\/p>\n

                                            JA mielest\u00e4ni meid\u00e4n pit\u00e4isi ennen kaikkea k\u00e4sitell\u00e4 heid\u00e4n v\u00e4sym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 sinnikkyytt\u00e4\u00e4n, n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4n ja alamaisuuttaan, – miten se kest\u00e4\u00e4 niin kauan ja millaisen j\u00e4rjestelm\u00e4n avulla se on muodostunut, jonka avulla he pysyv\u00e4t luostareissa, kunnes he ovat vanhuuden takia kaksin kappalein taipuneet; sill\u00e4 se on niin suurta, ettemme muista kenenk\u00e4\u00e4n, joka on liittynyt luostareihimme, pit\u00e4neen sit\u00e4 yht\u00e4jaksoisesti yll\u00e4 edes vuoden ajan: niin ett\u00e4 kun olemme n\u00e4hneet heid\u00e4n maailmasta luopumisensa alun, ymm\u00e4rr\u00e4mme, miten on mahdollista, ett\u00e4 he ovat p\u00e4\u00e4sseet t\u00e4llaisesta alusta alkaen niin korkealle t\u00e4ydellisyyteen.<\/p>\n

                                            LUKU 3.Koetuksista, joilla luostariin otettavaksi tuleva koetellaan<\/p>\n

                                            SIT\u00c4, joka siis pyrkii p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n luostarin kuriin, ei koskaan oteta vastaan, ennen kuin h\u00e4n antaa kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 tai viel\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4nkin ovien ulkopuolella makoilemalla todistuksen sinnikkyydest\u00e4\u00e4n ja halustaan sek\u00e4 n\u00f6yryydest\u00e4\u00e4n ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4\u00e4n. Ja kun h\u00e4n kumartuu kaikkien ohi kulkevien veljien jalkojen juureen, ja kaikki torjuvat ja halveksivat h\u00e4nt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n ei haluaisi astua luostariin uskonnon vuoksi vaan pakon edess\u00e4; ja kun h\u00e4n on my\u00f6s monien loukkausten ja loukkausten peitossa antanut konkreettisen todisteen kest\u00e4vyydest\u00e4\u00e4n ja osoittanut, millainen h\u00e4n on kiusauksissa, sill\u00e4 miten h\u00e4n on kest\u00e4nyt h\u00e4pe\u00e4n; ja kun h\u00e4net n\u00e4in todettuaan sielunsa kiihkeyden p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n, niin he tutkivat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen huolellisesti, onko h\u00e4ness\u00e4 kiinni yht\u00e4\u00e4n kolikkoa entisest\u00e4 omaisuudestaan. Sill\u00e4 he tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n ei voi pysy\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n luostarin kurissa eik\u00e4 koskaan oppia n\u00f6yryyden ja kuuliaisuuden hyveellisyytt\u00e4 eik\u00e4 tyyty\u00e4 luostarin k\u00f6yhyyteen ja vaikeaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n, jos h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niinkin pient\u00e4 rahasummaa on pidetty k\u00e4tkettyn\u00e4; vaan heti, kun jostakin syyst\u00e4 tai toisesta syntyy h\u00e4iri\u00f6it\u00e4, h\u00e4n sy\u00f6ksyy heti pois luostarista kuin kivi lingosta, koska h\u00e4n luottaa tuohon rahasummaan ja on pakotettu siihen.<\/p>\n

                                            LUKU 4. Syy siihen, miksi luostariin otetut eiv\u00e4t saa tuoda mit\u00e4\u00e4n mukanaan<\/p>\n

                                            JA n\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 he eiv\u00e4t suostu ottamaan h\u00e4nelt\u00e4 rahaa, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n edes luostarin hyv\u00e4ksi: Ensinn\u00e4kin, silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n lahjoituksen vuoksi paisuu ylimielisyydest\u00e4 eik\u00e4 siten suostu asettumaan samalle tasolle k\u00f6yhempien veljien kanssa; ja toiseksi, jottei h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n ylpeytens\u00e4 vuoksi j\u00e4tt\u00e4isi alentumatta Kristuksen n\u00f6yryyteen ja siten, kun h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 kest\u00e4 luostarin kuria, j\u00e4tt\u00e4isi luostarin ja my\u00f6hemmin, kun h\u00e4n on viilentynyt, haluaisi huonossa hengess\u00e4 ottaa vastaan ja saada takaisin – ei kuitenkaan luostarille tappiotta – sen, mit\u00e4 h\u00e4n oli antanut luopumisensa alkuaikoina, jolloin h\u00e4n hehkui hengellisest\u00e4 kiihkosta. Ja ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 olisi aina noudatettava, heille on usein opetettu monien esimerkkien avulla. Sill\u00e4 joissakin luostareissa, joissa ei olla niin varovaisia, jotkut, jotka on otettu varauksetta vastaan, ovat j\u00e4lkeenp\u00e4in yritt\u00e4neet mit\u00e4 pyh\u00e4inh\u00e4v\u00e4istykkeljasimmin vaatia takaisin sen, mit\u00e4 he olivat lahjoittaneet ja mit\u00e4 oli k\u00e4ytetty Jumalan ty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n

                                            LUKU 5. Syy siihen, miksi niiden, jotka luopuvat maailmasta, on luostareihin vastaanotettaessa j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 omat vaatteensa pois ja abba pukee heid\u00e4t toisiin vaatteisiin<\/p>\n

                                            SEN vuoksi jokaiselta otetaan vastaanoton yhteydess\u00e4 pois kaikki entinen omaisuutensa, niin ett\u00e4 h\u00e4n ei saa en\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 edes vaatteita, jotka h\u00e4nell\u00e4 on sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n: Mutta veljien neuvostossa h\u00e4net vied\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in keskelle ja riisutaan omista vaatteistaan ja puetaan apotin k\u00e4siss\u00e4 luostarin vaatteisiin, jotta h\u00e4n t\u00e4st\u00e4 tiet\u00e4isi, ettei h\u00e4n ole ainoastaan riist\u00e4nyt kaikkea vanhaa omaisuuttaan, vaan ett\u00e4 h\u00e4n on my\u00f6s luopunut kaikesta maallisesta ylpeydest\u00e4, ja tullut alas Kristuksen puutteeseen ja k\u00f6yhyyteen, ja ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei nyt el\u00e4tet\u00e4 rikkauksilla, joita h\u00e4n on etsinyt maailman taidoilla, eik\u00e4 mill\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4n on varannut entisest\u00e4 ep\u00e4uskon tilastaan, vaan ett\u00e4 h\u00e4n saa luostarin pyhist\u00e4 ja pyhist\u00e4 varoista ruokansa palvelustaan varten; ja koska h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net sielt\u00e4 puetaan ja ruokitaan ja ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n omaa, h\u00e4n oppii kuitenkin evankeliumin sanan mukaan olemaan murehtimatta huomisesta ja ettei h\u00e4n h\u00e4pe\u00e4 olla samalla viivalla k\u00f6yhien kanssa, toisin sanoen veljien ruumiin kanssa, joiden joukkoon Kristus ei h\u00e4peillyt lukeutua ja kutsua itse\u00e4\u00e4n heid\u00e4n veljeksens\u00e4, vaan ett\u00e4 h\u00e4n pikemminkin kerskailee siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net on asetettu jakamaan omien palvelijoidensa kohtalo.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 6. Syy siihen, miksi luopujien vaatteet, joilla he liittyiv\u00e4t luostariin, s\u00e4ilyv\u00e4t taloudenhoitajan hallussa<\/p>\n

                                            MUTTA ne vaatteet, jotka h\u00e4n j\u00e4tti pois, annetaan taloudenhoitajan huostaan ja s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n niin kauan, kunnes he erilaisten kiusausten ja koettelemusten kautta voivat tunnistaa h\u00e4nen edistymisens\u00e4, el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja kest\u00e4vyytens\u00e4 erinomaisuuden. Ja jos he n\u00e4kev\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n pystyy jatkamaan siin\u00e4 ajan kuluessa ja pysym\u00e4\u00e4n siin\u00e4 kiihkeydess\u00e4, jolla h\u00e4n aloitti, he antavat ne k\u00f6yhille. Mutta jos he huomaavat, ett\u00e4 h\u00e4n on syyllistynyt murehtimiseen tai pienimp\u00e4\u00e4nkin tottelemattomuuteen, niin he riisuvat h\u00e4nelt\u00e4 luostarin vaatteet, joihin h\u00e4n oli pukeutunut, ja pukevat h\u00e4net uudelleen vanhoihin vaatteisiinsa, jotka oli takavarikoitu, ja l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t h\u00e4net pois. Sill\u00e4 ei ole oikein, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00e4htee pois niiss\u00e4, jotka h\u00e4n oli saanut, eiv\u00e4tk\u00e4 he salli kenenk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 pukeutua niihin, jos he ovat n\u00e4hneet h\u00e4nen kerran kylmenev\u00e4n heid\u00e4n laitoksensa s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 kohtaan. Sen vuoksi kenellek\u00e4\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n anneta tilaisuutta l\u00e4hte\u00e4 avoimesti ulos, ellei h\u00e4n pakene kuin karannut orja hy\u00f6dynt\u00e4en y\u00f6n sakeimpia h\u00e4m\u00e4r\u00e4piirej\u00e4 tai ellei h\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjest\u00f6n ja ammatin arvottomana ja h\u00e4n luovu luostarin vaatteista ja h\u00e4net karkotetaan h\u00e4pe\u00e4llisesti ja h\u00e4pe\u00e4llisesti kaikkien veljien edess\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 7. Syy siihen, miksi luostariin otetut eiv\u00e4t saa heti sekaantua veljien seuraan, vaan heid\u00e4t pannaan ensin vierastaloon<\/p>\n

                                            KUN sitten joku on otettu vastaan ja todistettu sill\u00e4 pysyvyydell\u00e4, josta olemme puhuneet, ja, riisumalla pois omat vaatteensa, on pukeutunut luostarin vaatteisiin, h\u00e4nen ei sallita heti sekaantua veljien seurakuntaan, vaan h\u00e4net annetaan er\u00e4\u00e4n vanhimman huostaan, joka majoittuu erill\u00e4\u00e4n, ei kaukana luostarin sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnist\u00e4, ja h\u00e4nelle annetaan teht\u00e4v\u00e4ksi huolehtia vieraista ja vieraana olevista ihmisist\u00e4 ja h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaiken ahkeruutensa heid\u00e4n yst\u00e4v\u00e4lliseen vastaanottamiseensa. Ja kun h\u00e4n on palvellut siell\u00e4 kokonaisen vuoden ilman mit\u00e4\u00e4n valituksia ja antanut todisteita palvelusta vieraita kohtaan, h\u00e4net on n\u00e4in perehdytetty n\u00f6yryyden ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ensimm\u00e4isiin alkeisiin, ja pitk\u00e4n harjoittelun kautta se on tunnustettu, kun h\u00e4net otetaan t\u00e4st\u00e4 veljien seurakuntaan, h\u00e4net luovutetaan toiselle vanhimmalle, joka asetetaan kymmenen nuoremman yl\u00e4puolelle, jotka abba on h\u00e4nelle uskonut, ja joita h\u00e4n sek\u00e4 opettaa ett\u00e4 johtaa sen j\u00e4rjestelyn mukaisesti, josta luemme Mooseksen\u00a0 tekem\u00e4st\u00e4 j\u00e4rjestelyst\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 8. Harjoituksista, joissa junioreita ensin harjoitellaan, jotta heist\u00e4 tulisi taitavia voittamaan kaikki halunsa<\/p>\n

                                            JA h\u00e4nen huolensa ja h\u00e4nen opetuksensa p\u00e4\u00e4osa – jonka avulla h\u00e4nen luokseen tuodut juniorit voivat aikanaan nousta t\u00e4ydellisyyden suurimpiin korkeuksiin – on opettaa h\u00e4nt\u00e4 ensin voittamaan omat halunsa; ja harjoitellessaan h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ahkerasti ja ahkerasti h\u00e4n aikoo m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti antaa h\u00e4nelle sellaisia k\u00e4skyj\u00e4, joiden h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 olevan h\u00e4nen mieltymystens\u00e4 vastaisia; sill\u00e4 monien esimerkkien opettamana sanotaan, ett\u00e4 munkki, ja varsinkin nuoremmat, eiv\u00e4t voi hillit\u00e4 mielihalunsa haluja, ellei h\u00e4n ole ensin oppinut kuuliaisuuden kautta siet\u00e4m\u00e4\u00e4n omia halujaan. Ja niinp\u00e4 he sanovat, ett\u00e4 mies, joka ei ole ensin oppinut voittamaan halujaan, ei voi mitenk\u00e4\u00e4n kitke\u00e4 vihaa tai murjottelua tai haureuden henke\u00e4; h\u00e4n ei voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 aitoa n\u00f6yryytt\u00e4, pysyv\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 veljien kanssa tai vakaata ja jatkuvaa yhteisymm\u00e4rryst\u00e4 eik\u00e4 pysy\u00e4 luostarissa yht\u00e4\u00e4n kauemmin.<\/p>\n

                                            LUKU 9. Syy siihen, miksi nuorempia kehotetaan olemaan salaamatta mit\u00e4\u00e4n ajatuksiaan vanhemmilta.<\/p>\n

                                            N\u00e4iden k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen avulla he siis kiirehtiv\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n vaikutuksen ja opastamaan niit\u00e4, joita he kouluttavat, ik\u00e4\u00e4n kuin aakkosilla ja ensimm\u00e4isill\u00e4 tavuilla t\u00e4ydellisyyden suuntaan, koska he n\u00e4kev\u00e4t niist\u00e4 selv\u00e4sti, ovatko he perustuneet v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n ja kuvitteelliseen vai todelliseen n\u00f6yryyteen. Ja jotta he p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t helposti t\u00e4h\u00e4n, heit\u00e4 opetetaan seuraavaksi olemaan peittelem\u00e4tt\u00e4 valheellisella h\u00e4pe\u00e4ll\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kutkuttavia ajatuksia syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, vaan heti kun sellaisia ilmenee, paljastamaan ne vanhemmalle, ja muodostamalla niist\u00e4 tuomion, olemaan luottamatta mit\u00e4\u00e4n oman harkintansa varaan, vaan luottamaan siihen, ett\u00e4 se on hyv\u00e4 tai huono, mit\u00e4 vanhemman tutkimuksessa pidet\u00e4\u00e4n ja julistetaan sellaiseksi. T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 ovela vastustajamme ei voi mill\u00e4\u00e4n tavoin kiert\u00e4\u00e4 nuorta ja kokematonta munkkia tai k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4kseen h\u00e4nen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n eik\u00e4 mill\u00e4\u00e4n oveluudella pett\u00e4\u00e4 sellaista, jonka h\u00e4n n\u00e4kee olevan suojassa ei oman harkintakykyns\u00e4 vaan vanhemman harkinnan varassa ja jota ei voi suostutella salaamaan vanhemmalta niit\u00e4 ajatuksiaan, jotka h\u00e4n on ampunut kuin tuliset nuolet t\u00e4m\u00e4n syd\u00e4meen; sill\u00e4 paholainen, ovela kuin h\u00e4n onkin, ei voi pilata tai tuhota nuorempaa, ellei h\u00e4n ole houkutellut h\u00e4nt\u00e4 joko ylpeydell\u00e4 tai h\u00e4pe\u00e4ll\u00e4 salaamaan ajatuksiaan. He nimitt\u00e4in pit\u00e4v\u00e4t yleisen\u00e4 ja selv\u00e4n\u00e4 todisteena siit\u00e4, ett\u00e4 ajatus on paholaisesta, jos h\u00e4pe\u00e4mme paljastaa sen vanhemmalle.<\/p>\n

                                            LUKU 10. Kuinka perusteellista on junioreiden kuuliaisuus jopa niiss\u00e4 asioissa, jotka ovat yleisi\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myysasioita<\/p>\n

                                            Seuraavaksi s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 noudatetaan niin tiukalla kuuliaisuudella, ett\u00e4 ilman esimiehens\u00e4 tietoa ja lupaa juniorit eiv\u00e4t ainoastaan uskalla poistua keljast\u00e4\u00e4n, vaan eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n uskalla omasta aloitteestaan tyydytt\u00e4\u00e4 yleisi\u00e4 ja luonnollisia tarpeitaan. Niinp\u00e4 he t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t nopeasti ja ilman mit\u00e4\u00e4n keskustelua kaikki ne asiat, jotka h\u00e4n on k\u00e4skenyt, ik\u00e4\u00e4n kuin Jumala olisi k\u00e4skenyt niit\u00e4 taivaasta; niin ett\u00e4 joskus, kun heille k\u00e4sket\u00e4\u00e4n mahdottomia asioita, he ryhtyv\u00e4t niihin sellaisella uskolla ja antaumuksella, ett\u00e4 pyrkiv\u00e4t kaikin voimin ja ilman pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4r\u00f6inti\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja toteuttamaan ne; ja kunnioituksesta esimiest\u00e4\u00e4n kohtaan he eiv\u00e4t edes harkitse, onko k\u00e4sky mahdoton. Mutta heid\u00e4n tottelevaisuudestaan j\u00e4t\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 puhumatta tarkemmin, sill\u00e4 aiomme puhua siit\u00e4 sopivassa paikassa hieman my\u00f6hemmin esimerkkien kera, jos Herra teid\u00e4n rukoustenne kautta vie meid\u00e4t turvallisesti l\u00e4pi. Siirrymme nyt muihin s\u00e4\u00e4d\u00f6ksiin ja ohitamme kaikki kertomukset niist\u00e4, joita ei voida m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 tai pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maan luostareissa, kuten lupasimme tehd\u00e4 esipuheessamme; esimerkiksi siit\u00e4, etteiv\u00e4t he koskaan k\u00e4yt\u00e4 villavaatteita, vaan ainoastaan puuvillavaatteita, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n kaksinkertaisia, ja kukin esimies antaa vaihtovaatteet kymmenelle h\u00e4nen hoidossaan olevalle munkille, kun h\u00e4n n\u00e4kee, ett\u00e4 heid\u00e4n yll\u00e4\u00e4n olevat vaatteet ovat likaiset.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU11.Ruoka, jota he pit\u00e4v\u00e4t suurimpana herkkuna<\/p>\n

                                            Ohitan my\u00f6s sen vaikean ja ylev\u00e4n itsehillinn\u00e4n lajin, jonka kautta pidet\u00e4\u00e4n suurimpana ylellisyyten\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 veljien aterialle pannaan p\u00f6yt\u00e4\u00e4n suolalla valmistettua ja veteen liotettua charlock-nimist\u00e4 kasvia (”charlock” on peltosinappi Sinapis arvensis L.); ja monia muita vastaavia asioita, joita t\u00e4ss\u00e4 maassa ei ilmasto eik\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6jemme heikkous sallisi. Ja min\u00e4 seuraan vain niit\u00e4 asioita, joihin ei voi puuttua mik\u00e4\u00e4n lihan heikkous tai paikallinen tilanne, jos vain mik\u00e4\u00e4n mielen heikkous tai hengen kylmyys ei p\u00e4\u00e4se niist\u00e4 eroon.<\/p>\n

                                            LUKU 12. Kuinka he j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t kaikenlaisen ty\u00f6n tekem\u00e4tt\u00e4, kun joku koputtaa oveen, innokkaina vastaamaan heti<\/p>\n

                                            JA niin, istuen keljassaan ja omistaen voimansa yht\u00e4 lailla ty\u00f6h\u00f6n kuin mietiskelyyn, kun he kuulevat jonkun koputuksen \u00e4\u00e4nen, joka kolkuttaa oveen ja iskee jokaisen keljain ja kutsuu heit\u00e4 rukoukseen tai johonkin ty\u00f6h\u00f6n, jokainen rynt\u00e4\u00e4 innokkaasti ulos keljains\u00e4, niin ett\u00e4 joku, joka harjoittaa kirjailijan taitoa, vaikka h\u00e4n on juuri aloittanut kirjeen muotoilun, ei uskalla lopettaa sit\u00e4, vaan juoksee ulos mit\u00e4 suurimmalla vauhdilla juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun koputuksen \u00e4\u00e4ni saavuttaa h\u00e4nen korvansa, odottamatta edes aloittamansa kirjeen loppuun saattamista; mutta j\u00e4tt\u00e4ess\u00e4\u00e4n kirjeen rivit keskener\u00e4isiksi h\u00e4n ei pyri lyhent\u00e4m\u00e4\u00e4n ja s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4\u00e4n, vaan kiirehtii pikemminkin mit\u00e4 suurimmalla vakavuudella ja innolla saavuttamaan kuuliaisuuden hyveen, jota he eiv\u00e4t aseta ainoastaan ruumiillisen ty\u00f6n ja lukemisen ja hiljaisuuden ja hiljaisuuden edelle keljass\u00e4, vaan jopa kaikkien hyveiden edelle, niin ett\u00e4 he katsovat, ett\u00e4 kaikkea on lyk\u00e4tt\u00e4v\u00e4 sen edelle, ja he tyytyv\u00e4t k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tahansa haittaa, jos vain voidaan n\u00e4hd\u00e4, etteiv\u00e4t he ole mill\u00e4\u00e4n tavoin laiminly\u00f6neet t\u00e4t\u00e4 hyveen.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 13. Kuinka v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 joku sanoo, ett\u00e4 jokin asia, olkoon se kuinka v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen tahansa, on h\u00e4nen omaansa.<\/p>\n

                                            MUIDEN heid\u00e4n muiden tapojensa joukossa kuvittelen, ett\u00e4 on tarpeetonta edes mainita t\u00e4t\u00e4 hyveellisyytt\u00e4, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n ei sallita omistaa laatikkoa tai koria erityisen\u00e4 omaisuutenaan eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sellaista, jota h\u00e4n voisi pit\u00e4\u00e4 omana ja turvata omalla sinetill\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 tied\u00e4mme hyvin, ett\u00e4 heid\u00e4t riisutaan kaikin puolin niin paljaiksi, ettei heill\u00e4 ole muuta kuin paita, viitta, keng\u00e4t, lampaannahka ja r\u00e4symatto; sill\u00e4 my\u00f6s muissa luostareissa, joissa my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n jonkin verran armoa ja lievennyksi\u00e4, n\u00e4emme, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 noudatetaan edelleen mit\u00e4 tiukimmin, niin ettei kukaan uskalla edes sanoin sanoa, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n on h\u00e4nen omaansa: ja on suuri rikkomus, jos munkin suusta putoaa sellainen ilmaus kuin \u201dminun kirjani\u201d, \u201dminun tauluni\u201d, \u201dminun kyn\u00e4ni\u201d, \u201dminun takkini\u201d tai \u201dminun kenk\u00e4ni\u201d; ja siit\u00e4 h\u00e4nen on hyvitett\u00e4v\u00e4 asiaankuuluvalla katumuksella, jos h\u00e4nen huuliltaan sattumalta huomaamattomuudesta tai tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 karkaa jokin t\u00e4llainen ilmaus.<\/p>\n

                                            LUKU 14. Kuinka, vaikka jokaisen ty\u00f6ll\u00e4 kertyisi suuri rahasumma, kukaan ei silti saa uskaltaa ylitt\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4ksi m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 kohtuullista rajaa<\/p>\n

                                            JA vaikka jokainen heist\u00e4 voi tuoda p\u00e4ivitt\u00e4in ty\u00f6ll\u00e4\u00e4n ja ty\u00f6ll\u00e4\u00e4n luostarille niin suuren tuoton, ett\u00e4 h\u00e4n voisi sill\u00e4 paitsi tyydytt\u00e4\u00e4 omat kohtuulliset tarpeensa my\u00f6s tyydytt\u00e4\u00e4 runsaasti monien tarpeita, h\u00e4n ei kuitenkaan miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 paisuttele itse\u00e4\u00e4n eik\u00e4 imartele itse\u00e4\u00e4n vaivann\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n ja t\u00e4st\u00e4 suuresta ty\u00f6st\u00e4\u00e4n saamastaan tulosta, vaan lukuun ottamatta kahta keksi\u00e4, joita siell\u00e4 myyd\u00e4\u00e4n tuskin kolmella pennill\u00e4, kukaan ei ajattele, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 olisi oikeutta mihink\u00e4\u00e4n muuhun. Eik\u00e4 heid\u00e4n keskuudessaan ole mit\u00e4\u00e4n (ja h\u00e4pe\u00e4n sanoa t\u00e4m\u00e4n ja toivon syd\u00e4mest\u00e4ni, ett\u00e4 se olisi tuntematonta omissa luostareissamme), mit\u00e4 kukaan heist\u00e4 vaatisi, en sanoisi, ett\u00e4 tekoina, mutta edes ajatuksina, omaksi erityisomaisuudekseen. Ja vaikka h\u00e4n uskoo, ett\u00e4 koko luostarin viljamakasiini on h\u00e4nen omaisuutensa, ja vaikka h\u00e4n kaiken herrana omistaa koko huolenpitonsa ja energiansa sille kaikelle, h\u00e4n kuitenkin, s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kseen sen erinomaisen puutteen ja k\u00f6yhyyden tilan, jonka h\u00e4n on varmistanut ja jonka h\u00e4n pyrkii s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n viimeiseen asti katkeamattomassa t\u00e4ydellisyydess\u00e4, h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vieraana ja muukalaisena heille kaikille, niin ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4ytyy kuin muukalainen ja vieras t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ja pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n luostarin oppilaana ja palvelijana sen sijaan, ett\u00e4 kuvittelisi olevansa mink\u00e4\u00e4n herra ja herra.<\/p>\n

                                            LUKU 15. Meid\u00e4n liiallisesta omistamisen halusta<\/p>\n

                                            T\u00e4h\u00e4n mit\u00e4 sanomme me kurjat luodut, jotka, vaikka asumme kinobiassa ja olemme asettuneet apotin hallinnon ja huolenpidon alaisuuteen, kannamme kuitenkin mukanamme omia avaimiamme ja poljemme jalkoihin kaiken h\u00e4pe\u00e4n ja h\u00e4pe\u00e4n tunteen, joka pit\u00e4isi johtua ammatistamme, emmek\u00e4 h\u00e4pe\u00e4 itse asiassa kantaa sormissamme avoimesti sormuksia, joilla sinet\u00f6imme sen, mit\u00e4 olemme varastoineet itsellemme; ja joiden kohdalla eiv\u00e4t riit\u00e4 pelk\u00e4t laatikot ja korit, mutta eiv\u00e4t edes arkut ja kaapit niille tavaroille, joita ker\u00e4\u00e4mme tai joita varasimme, kun hylk\u00e4simme maailman; ja jotka joskus suuttuvat niin paljon pikkuseikoista ja mit\u00e4tt\u00f6myyksist\u00e4 (joita kuitenkin vaadimme kuin omiksemme), ett\u00e4 jos joku uskaltaa koskea niihin, olemme niin t\u00e4ynn\u00e4 vihaa h\u00e4nt\u00e4 kohtaan, ettemme voi est\u00e4\u00e4 syd\u00e4memme vihaa ilmaisemasta sit\u00e4 huulillamme ja ruumiillisessa kiihkossa. Mutta kun ohitamme vikamme ja k\u00e4sittelemme vaikenemalla niit\u00e4 asioita, joista on h\u00e4pe\u00e4 edes puhua, t\u00e4m\u00e4n sanonnan mukaan: \u201dMinun suuni ei puhu ihmisten tekoja\u201d, niin siirtyk\u00e4\u00e4mme aloittamamme kertomustavan mukaisesti niihin hyveisiin, joita heid\u00e4n keskuudessaan harjoitetaan ja joihin meid\u00e4n tulisi kaikella vakavuudella pyrki\u00e4; ja kirjatkaamme lyhyesti ja h\u00e4t\u00e4isesti yl\u00f6s varsinaiset s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ja j\u00e4rjestelm\u00e4t, jotta sen j\u00e4lkeen, kun tulemme er\u00e4isiin vanhimpien tekoihin ja tekoihin, jotka aiomme huolellisesti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 muistettavaksi, voimme tukea mit\u00e4 vahvimmin todistein sit\u00e4, mit\u00e4 olemme esitt\u00e4neet tutkielmassamme, ja viel\u00e4 enemm\u00e4n vahvistaa kaiken sanomamme el\u00e4m\u00e4st\u00e4 saaduilla esimerkeill\u00e4 ja esimerkkitapauksilla.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 16. Erilaisista nuhteita koskevista s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4<\/p>\n

                                            Jos sitten joku vahingossa rikkoo saviastian (jota he kutsuvat \u201dbaucalis\u201d= \u03b2\u03b1\u03cd\u03ba\u03b1\u03bb\u03b9\u03c2, baukalis=kapeakaulainen astia, jolla oli py\u00f6re\u00e4hk\u00f6 pohja; lasista, metallista tai keramiikasta), h\u00e4n voi hyvitt\u00e4\u00e4 huolimattomuutensa vain julkisella katumuksella; ja kun kaikki veljet ovat kokoontuneet jumalanpalvelukseen, h\u00e4nen on makaa maassa ja pyydett\u00e4v\u00e4 synninp\u00e4\u00e4st\u00f6\u00e4 siihen asti, kunnes rukouspalvelus on p\u00e4\u00e4ttynyt; ja h\u00e4n saa sen, kun abbedissa kehottaa h\u00e4nt\u00e4 nousemaan maasta. Saman tyydytyksen saa my\u00f6s se, joka kutsuttaessa johonkin ty\u00f6h\u00f6n tai tavanomaiseen jumalanpalvelukseen tulee melko my\u00f6h\u00e4\u00e4n tai joka psalmia laulaessaan ep\u00e4r\u00f6i v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4. Samoin, jos h\u00e4n vastaa tarpeettomasti tai karkeasti tai r\u00f6yhke\u00e4sti, jos h\u00e4n on huolimaton suorittamaan h\u00e4nelle m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyj\u00e4 palveluksia, jos h\u00e4n tekee pienen valituksen, jos h\u00e4n lukeminen on h\u00e4nelle t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin ty\u00f6 tai kuuliaisuus, jos h\u00e4n on hidas suorittamaan h\u00e4nelle m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyj\u00e4 velvollisuuksia, jos h\u00e4n ei palveluksen p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 kiirehdi palaamaan heti takaisin keljains\u00e4, jos h\u00e4n pys\u00e4htyy hetkeksi jonkun toisen kanssa, jos h\u00e4n menee hetkeksik\u00e4\u00e4n muualle, jos h\u00e4n ottaa ket\u00e4\u00e4n toista k\u00e4dest\u00e4 kiinni, jos h\u00e4n uskaltaa keskustella jostakin pienest\u00e4 asiasta jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole h\u00e4nen keljans\u00e4 asukas, jos h\u00e4n rukoilee jonkun sellaisen kanssa, joka on keskeytetty rukouksesta, jos h\u00e4n n\u00e4kee jonkun sukulaisensa tai yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 maailmalla ja keskustelee heid\u00e4n kanssaan ilman h\u00e4nen esimiest\u00e4\u00e4n, jos h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 ottaa vastaan kirjeen joltakulta tai kirjoittaa h\u00e4nelle takaisin ilman abbedissa luvan antamista. T\u00e4llaisessa laajuudessa hengellinen sensuuri etenee ja t\u00e4llaisissa asioissa ja virheiss\u00e4 kuin n\u00e4m\u00e4. Mutta mit\u00e4 tulee muihin asioihin, joita, kun niit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n valikoimattomasti meid\u00e4n keskuudessamme, my\u00f6s me pid\u00e4mme moitittavina, nimitt\u00e4in: avoin riitely, ilmeinen halveksunta, ylimieliset ristiriidat, luostarista vapaasti ja valvomatta poistuminen, naisten kanssa l\u00e4hentely, viha, riitely, mustasukkaisuus, riitely, jonkin asian vaatiminen omaksi omaisuudeksi, ahneuden tartuttaminen, tarpeettomien asioiden, joita muilla veljill\u00e4 ei ole hallussaan, haluaminen ja hankkiminen, ruoan ottaminen aterioiden v\u00e4liss\u00e4 ja salaa, ja muut sellaiset – niihin ei puututa sill\u00e4 hengellisell\u00e4 nuhtelulla, josta puhuimme, vaan raipoilla; tai ne sovitetaan karkottamalla.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 17. Niist\u00e4, jotka ottivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n suunnitelman, jonka mukaan pyh\u00e4t opetukset luetaan kinobiassa veljien sy\u00f6dess\u00e4, ja siit\u00e4 tiukasta hiljaisuudesta, jota egyptil\u00e4isten keskuudessa noudatetaan<\/p>\n

                                            MUTTA meille on kerrottu, ett\u00e4 suunnitelma, jonka mukaan pyh\u00e4t oppitunnit luetaan kinobiassa veljien sy\u00f6dess\u00e4, ei ole per\u00e4isin egyptil\u00e4isest\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 vaan kappadokialaisesta. Eik\u00e4 ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, etteiv\u00e4t he aikoneet ottaa sit\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n niink\u00e4\u00e4n hengellisen harjoituksen vuoksi kuin siksi, ett\u00e4 he halusivat tehd\u00e4 lopun tarpeettomasta ja joutavasta keskustelusta ja erityisesti keskusteluista, joita niin usein syntyy aterioiden aikana; sill\u00e4 he n\u00e4kiv\u00e4t, ettei niit\u00e4 voitu est\u00e4\u00e4 heid\u00e4n keskuudessaan mill\u00e4\u00e4n muulla tavalla. Sill\u00e4 egyptil\u00e4isten ja erityisesti tabennalaisten keskuudessa noudatetaan niin tiukkaa hiljaisuutta, ett\u00e4 kun niin suuri joukko velji\u00e4 on istunut yhdess\u00e4 aterioimaan, kukaan ei uskalla puhua edes hiljaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4 paitsi dekaani, joka kuitenkin, jos h\u00e4n n\u00e4kee, ett\u00e4 jotain halutaan laittaa p\u00f6yt\u00e4\u00e4n tai ottaa pois p\u00f6yd\u00e4st\u00e4, ilmaisee sen pikemminkin merkill\u00e4 kuin sanalla. Ja ruokailun aikana t\u00e4t\u00e4 hiljaisuuden s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 noudatetaan niin tiukasti, ett\u00e4 kun he vet\u00e4v\u00e4t huput silm\u00e4luomiensa p\u00e4\u00e4lle (jotta heid\u00e4n harhailevat katseensa eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sisi vaeltamaan uteliaina), he eiv\u00e4t n\u00e4e mit\u00e4\u00e4n muuta kuin p\u00f6yd\u00e4n ja ruoan, joka siihen asetetaan ja jonka he siit\u00e4 ottavat, joten kukaan ei huomaa, mit\u00e4 toinen sy\u00f6.<\/p>\n

                                            LUKU 18. \u00a0Miten on vastoin s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, ett\u00e4 kukaan ei saa ottaa mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 tai juotavaa kuin yhteisest\u00e4 p\u00f6yd\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

                                            S\u00e4\u00e4nn\u00f6llisten yhteisten aterioiden v\u00e4liss\u00e4 he ovat erityisen varovaisia, ettei kukaan rohkene tyydytt\u00e4\u00e4 suuta mill\u00e4 tahansa ruoalla: niin ett\u00e4 kun he kulkevat satunnaisesti puutarhojen tai hedelm\u00e4tarhojen halki, kun puissa houkuttelevasti roikkuvat hedelm\u00e4t eiv\u00e4t ainoastaan kolahda heid\u00e4n rintaansa heid\u00e4n kulkiessaan, vaan my\u00f6s lojuvat maassa ja tarjoutuvat tallattaviksi, ja (koska ne ovat kaikki valmiina poimittaviksi) houkuttelisivat helposti ne, jotka n\u00e4kev\u00e4t ne, tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ruokahalunsa ja saisivat heille tarjotun tilaisuuden 461 ja hedelmien m\u00e4\u00e4r\u00e4n vuoksi jopa kaikkein ankarimmat ja pid\u00e4ttyv\u00e4isimm\u00e4tkin himoitsemaan niit\u00e4; Silti he pit\u00e4v\u00e4t v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 ei ainoastaan maistaa yksitt\u00e4ist\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4, vaan jopa koskettaa sellaista k\u00e4dell\u00e4, paitsi sit\u00e4, joka on asetettu p\u00f6yd\u00e4lle avoimesti kaikkien yhteiseksi ateriaksi ja jota taloudenhoitajan tarjoilu julkisesti toimittaa veljien palveluksen kautta heid\u00e4n nautittavakseen.<\/p>\n

                                            LUKU 19. Kuinka kaikkialla Palestiinassa ja Mesopotamiassa veljet suorittavat p\u00e4ivitt\u00e4isen palvelun.<\/p>\n

                                            Jotta emme n\u00e4ytt\u00e4isi j\u00e4tt\u00e4v\u00e4n yht\u00e4\u00e4n kinobian s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 pois, on mielest\u00e4ni syyt\u00e4 mainita lyhyesti, ett\u00e4 my\u00f6s muissa maissa veljet suorittavat p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 jumalanpalvelusta. Sill\u00e4 koko Mesopotamiassa, Palestiinassa ja Kappadokiassa sek\u00e4 koko id\u00e4ss\u00e4 veljet seuraavat toisiaan vuorotellen joka viikko tiettyjen teht\u00e4vien suorittamisessa, niin ett\u00e4 palvelevien m\u00e4\u00e4r\u00e4 kerrotaan Kinobiumin koko munkkim\u00e4\u00e4r\u00e4n mukaan. Ja he kiirehtiv\u00e4t t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4t sellaisella innolla ja n\u00f6yryydell\u00e4, jollaista yksik\u00e4\u00e4n orja ei anna palveluksessaan edes kaikkein ankarimmalle ja voimakkaimmalle is\u00e4nn\u00e4lle; niin ett\u00e4 he eiv\u00e4t tyydy vain n\u00e4ihin kanonisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaan suoritettaviin palveluksiin, vaan nousevat itse asiassa y\u00f6ll\u00e4 kiihkeydess\u00e4\u00e4n ja vapauttavat niit\u00e4, joiden erityinen velvollisuus t\u00e4m\u00e4 on, ja pyrkiv\u00e4t heit\u00e4 salaa ennakoiden suorittamaan ne teht\u00e4v\u00e4t, jotka n\u00e4iden toisten olisi t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4. Mutta jokainen, joka n\u00e4ihin viikkoihin ryhtyy, on palveluksessa ja joutuu palvelemaan sunnuntain p\u00e4iv\u00e4lliseen asti, ja kun t\u00e4m\u00e4 on tehty, h\u00e4nen velvollisuutensa koko viikoksi on suoritettu, niin ett\u00e4 kun kaikki veljet kokoontuvat yhteen veisaamaan psalmeja (joita he tavan mukaan laulavat ennen nukkumaanmenoa), ne, joiden vuoro on ohi, pesev\u00e4t vuorotellen kaikkien jalat ja pyyt\u00e4v\u00e4t heilt\u00e4 uskollisesti palkkioksi t\u00e4m\u00e4n siunauksen heid\u00e4n koko viikon aikana tekem\u00e4st\u00e4\u00e4n ty\u00f6st\u00e4, jotta kaikkien veljien yhdess\u00e4 uhraamat rukoukset saattaisivat heit\u00e4 heid\u00e4n mukanaan, kun he t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t Kristuksen k\u00e4sky\u00e4. rukous, nimitt\u00e4in rukous, joka rukoilee heid\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 ja inhimillisen heikkouden kautta tehtyjen syntiens\u00e4 puolesta ja joka voi suositella Jumalalle heid\u00e4n hartautensa t\u00e4ydellist\u00e4 palvelusta kuin jotakin rikasta uhria. Niinp\u00e4 maanantaina Martin virsien j\u00e4lkeen he luovuttavat toisille, jotka tulevat heid\u00e4n tilalleen, astiat ja v\u00e4lineet, joilla he ovat palvelleet, ja n\u00e4m\u00e4 ottavat ne vastaan ja s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t niit\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen huolellisesti ja huolella, jottei yksik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 vahingoittuisi tai tuhoutuisi, sill\u00e4 he uskovat, ett\u00e4 pienimmist\u00e4kin astioista heid\u00e4n on pyhin\u00e4 tavaroina annettava tili, ei ainoastaan nykyiselle taloudenhoitajalle vaan my\u00f6s Herralle, jos joku niist\u00e4 sattumalta vahingoittuu heid\u00e4n huolimattomuutensa vuoksi. Ja millainen raja t\u00e4ll\u00e4 kurinalaisuudella on ja miten uskollisesti ja huolellisesti sit\u00e4 noudatetaan, voitte n\u00e4hd\u00e4 yhdest\u00e4 esimerkkitapauksesta, jonka annan esimerkkin\u00e4. Sill\u00e4 vaikka haluammekin mielell\u00e4mme tyydytt\u00e4\u00e4 sen kiihkonne, jonka kautta vaaditte t\u00e4ydellist\u00e4 selostusta kaikesta ja haluatte, ett\u00e4 jopa se, mink\u00e4 tied\u00e4tte t\u00e4ysin hyvin, toistetaan teille t\u00e4ss\u00e4 tutkielmassa, pelk\u00e4\u00e4mme my\u00f6s ylitt\u00e4\u00e4 lyhyyden rajat.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 20. Niist\u00e4 kolmesta linssipavusta, jotka taloudenhoitaja l\u00f6ysi<\/p>\n

                                            Viikon aikana er\u00e4\u00e4n veljen ohi kulkeva taloudenhoitaja n\u00e4ki maassa lojumassa kolme linssipapua, jotka olivat lipsahtaneet viikon ty\u00f6vuorossa olleen munkin k\u00e4dest\u00e4, kun h\u00e4n oli kiireesti valmistelemassa niit\u00e4 ruoanlaittoa varten, yhdess\u00e4 veden kanssa, jolla h\u00e4n oli pesem\u00e4ss\u00e4 niit\u00e4; ja h\u00e4n kysyi asiasta heti neuvoa apotilta, joka tuomitsi munkin varkaaksi ja huolimattomaksi pyh\u00e4st\u00e4 omaisuudestaan, ja h\u00e4net erotettiin n\u00e4in ollen rukouksesta. Ja h\u00e4nen huolimattomuusrikoksensa armahdettiin vasta, kun h\u00e4n oli sovittanut sen julkisella katumuksella. Sill\u00e4 he uskovat, etteiv\u00e4t ainoastaan he itse ole omaisuuttaan, vaan my\u00f6s, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 heill\u00e4 on, on omistettu Herralle. Sen vuoksi he katsovat, ett\u00e4 jos luostariin on kerran tuotu mit\u00e4 tahansa, sit\u00e4 on kohdeltava \u00e4\u00e4rimm\u00e4isell\u00e4 kunnioituksella pyh\u00e4n\u00e4 asiana. Ja he huolehtivat ja j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t kaiken suurella uskollisuudella, jopa sellaisten asioiden osalta, joita pidet\u00e4\u00e4n merkityksett\u00f6min\u00e4 tai tavallisina ja mit\u00e4tt\u00f6min\u00e4, niin ett\u00e4 jos he muuttavat niiden paikkaa ja asettavat ne parempaan paikkaan, tai jos he t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t pullon vedell\u00e4 tai antavat jollekulle juotavaa siit\u00e4, tai jos he poistavat v\u00e4h\u00e4nkin p\u00f6ly\u00e4 oratoriosta tai keljast\u00e4\u00e4n, he uskovat ep\u00e4suorasti uskossaan, ett\u00e4 he saavat Herralta palkkion.<\/p>\n

                                            LUKU 21. Joidenkin veljien oma-aloitteisesta palveluksesta<\/p>\n

                                            MEILLE on kerrottu veljist\u00e4, joiden viikolla oli niin v\u00e4h\u00e4n puuta, ettei heill\u00e4 ollut tarpeeksi valmistaa veljille tavanomaista ruokaa; ja kun abbedissa oli k\u00e4sketty, ett\u00e4 siihen asti, kunnes sit\u00e4 voitaisiin tuoda ja hakea lis\u00e4\u00e4, heid\u00e4n tulisi tyyty\u00e4 kuivattuun ruokaan, vaikka kaikki olivat t\u00e4h\u00e4n suostuneet eik\u00e4 kukaan voinut odottaa mit\u00e4\u00e4n keitetty\u00e4 ruokaa; silti n\u00e4m\u00e4 miehet, ik\u00e4\u00e4n kuin he olisivat huijanneet ty\u00f6ns\u00e4 ja palveluksensa hedelm\u00e4\u00e4 ja palkkaa, jos he eiv\u00e4t valmistaneet veljilleen ruokaa tavan mukaan vuoroj\u00e4rjestyksess\u00e4 – vaativat itselleen sellaista tarpeetonta ty\u00f6t\u00e4 ja huolenpitoa, ett\u00e4 noilla kuivilla ja hedelm\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 seuduilla, joilla puuta ei voi mitenk\u00e4\u00e4n saada, ellei sit\u00e4 leikata hedelm\u00e4puista (sill\u00e4 siell\u00e4 ei ole luonnonvaraisia pensaita kuten meill\u00e4), he vaeltavat laajojen er\u00e4maiden halki ja kulkevat Kuolleenmeren suuntaan ulottuvan er\u00e4maan halki, ker\u00e4\u00e4v\u00e4t syliins\u00e4 ja vaatteidensa poimuihin niukan oljenkorren ja pensaat, joita tuuli kuljettaa edestakaisin, ja valmistavat n\u00e4in vapaaehtoisella palvelullaan veljille kaiken tavanomaisen ruoan niin, etteiv\u00e4t he k\u00e4rsi mit\u00e4\u00e4n tavanomaisen ruoan v\u00e4henemist\u00e4; t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t n\u00e4m\u00e4 velvollisuutensa velji\u00e4\u00e4n kohtaan niin uskollisesti, ett\u00e4 vaikka puun niukkuus ja abbedissain m\u00e4\u00e4r\u00e4ys olisivat heille hyv\u00e4 tekosyy, he eiv\u00e4t silti hy\u00f6ty\u00e4\u00e4n ja palkkaansa ajatellen k\u00e4yt\u00e4 t\u00e4t\u00e4 vapautta hyv\u00e4kseen.<\/p>\n

                                            LUKU 22. Egyptil\u00e4isten j\u00e4rjestelm\u00e4, joka on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty veljien p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 palvelua varten<\/p>\n

                                            N\u00e4m\u00e4 asiat on kerrottu koko id\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4n mukaisesti, kuten aiemmin totesimme, jota my\u00f6s meid\u00e4n maassamme tulisi mielest\u00e4mme noudattaa itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4. Mutta niiden egyptil\u00e4isten keskuudessa, joiden p\u00e4\u00e4asiallinen huolenaihe on ty\u00f6, ei ole keskin\u00e4ist\u00e4 viikoittaista jumalanpalveluksen vaihtamista, koska pel\u00e4t\u00e4\u00e4n, etteiv\u00e4t viran vaatimusten vuoksi he kaikki estyisi pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 kiinni ty\u00f6nteon s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Mutta yhdelle kaikkein hyv\u00e4ksytyimmist\u00e4 veljist\u00e4 on annettu teht\u00e4v\u00e4ksi huolehtia ruokakomerosta ja keitti\u00f6st\u00e4, ja h\u00e4n hoitaa t\u00e4t\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 niin kauan kuin h\u00e4nen voimansa ja ik\u00e4ns\u00e4 sen sallivat. H\u00e4n ei nimitt\u00e4in uuvu suuresta ruumiillisesta ty\u00f6st\u00e4, koska heid\u00e4n keskuudessaan ei k\u00e4ytet\u00e4 suurta huolellisuutta ruoan valmistukseen tai ruoanlaittoon, sill\u00e4 he k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t niin paljon kuivattuja ja keitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ruokia, ja heid\u00e4n keskuudessaan suurimman herkun muodostavat joka kuukausi leikatut purjon lehdet, kirsikka, ruokasuola, oliivit ja pienet suolakalat, joita he kutsuvat sardiineiksi.<\/p>\n

                                            LUKU 23. Abba Johanneksen kuuliaisuus, jonka kautta h\u00e4nelle suotiin jopa profetoimisen armo<\/p>\n

                                            JA koska t\u00e4ss\u00e4 kirjassa on kyse t\u00e4st\u00e4 maailmasta luopuvan ihmisen koulutuksesta, jonka avulla h\u00e4n, tehden alun todellisesta n\u00f6yryydest\u00e4 ja t\u00e4ydellisest\u00e4 kuuliaisuudesta, voi nousta my\u00f6s muiden hyveiden korkeuksiin, katson hyv\u00e4ksi esitt\u00e4\u00e4 sen vain esimerkinomaisesti, kuten lupasimme, joitakin vanhimpien tekoja, joissa he ovat kunnostautuneet t\u00e4ss\u00e4 hyveess\u00e4, valitsemalla vain muutamia monista esimerkkitapauksista, jotta, jos joku haluaa pyrki\u00e4 viel\u00e4 suurempiin korkeuksiin, h\u00e4n voi saada n\u00e4ist\u00e4 paitsi kannustusta t\u00e4ydelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s mallin siit\u00e4, mihin h\u00e4n pyrkii. Siksi, jotta t\u00e4m\u00e4 kirja olisi mahdollisimman lyhyt, esittelemme ja kirjoitamme kaksi tai kolme is\u00e4\u00e4 koko isien joukosta; ja ensinn\u00e4kin abba Johannes, joka asui l\u00e4hell\u00e4 Lykonia, joka on kaupunki Thebaissa, ja joka ihailtavan kuuliaisuutensa vuoksi korotettiin jopa profetoimisen armoon ja joka oli niin kuuluisa kaikkialla maailmassa, ett\u00e4 h\u00e4nen ansionsa tekiv\u00e4t h\u00e4net kuuluisaksi jopa t\u00e4m\u00e4n maailman kuninkaiden keskuudessa. Sill\u00e4 vaikka h\u00e4n, kuten sanoimme, asui Thebain kaukaisimmissa osissa, keisari Theodosius ei silti uskaltanut julistaa sotaa mahtavimpia tyranneja vastaan, ennen kuin h\u00e4n oli saanut rohkaisua h\u00e4nen puheistaan ja vastauksistaan, joihin luottaen h\u00e4n saavutti voittoja vihollisistaan taisteluissa, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t toivottomilta.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 24. Kuivasta kepist\u00e4, jota abba Johannes k\u00e4vi vanhemman k\u00e4skyst\u00e4 kastelemassa ik\u00e4\u00e4n kuin se kasvaisi<\/p>\n

                                            JA niin t\u00e4m\u00e4 autuas Johannes nuoruudestaan alkaen aina t\u00e4yteen ja kyps\u00e4\u00e4n miehuusik\u00e4\u00e4n asti oli alistunut vanhukselleen niin kauan kuin h\u00e4n eli t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ja toteutti t\u00e4m\u00e4n k\u00e4skyj\u00e4 sellaisella n\u00f6yryydell\u00e4, ett\u00e4 vanhempi itse oli t\u00e4ysin h\u00e4mm\u00e4stynyt h\u00e4nen kuuliaisuudestaan; ja koska h\u00e4n halusi varmistua siit\u00e4, oliko t\u00e4m\u00e4 hyve l\u00e4ht\u00f6isin aidosta uskosta ja syd\u00e4men syv\u00e4st\u00e4 yksinkertaisuudesta vai oliko se p\u00e4\u00e4lle puettua ja ik\u00e4\u00e4n kuin pakotettua ja ilmeni vain tarjoajan l\u00e4sn\u00e4 ollessa, h\u00e4n antoi h\u00e4nelle usein monia turhia ja l\u00e4hes tarpeettomia tai jopa mahdottomia k\u00e4skyj\u00e4. Niist\u00e4 valitsen kolme osoittaakseni niille, jotka haluavat tiet\u00e4\u00e4, kuinka t\u00e4ydellinen h\u00e4nen mielens\u00e4 ja alistumisensa oli. Vanhus otti nimitt\u00e4in puupinostaan tikun, joka oli jo aiemmin leikattu ja laitettu valmiiksi nuotion tekoa varten ja joka, koska ei ollut tullut tilaisuutta kokkaamiseen, makasi paitsi kuivana, my\u00f6s homeisena ajan kulumisen vuoksi. Ja kun h\u00e4n oli pist\u00e4nyt sen maahan silmiens\u00e4 edess\u00e4, h\u00e4n k\u00e4ski h\u00e4nen hakea vett\u00e4 ja kastella sen kahdesti p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, jotta se p\u00e4ivitt\u00e4isen kastelun avulla saisi juurtua ja el\u00e4v\u00f6ity\u00e4 puuksi, kuten se oli ennenkin, ja levitt\u00e4isi oksiaan ja tarjoaisi miellytt\u00e4v\u00e4n n\u00e4yn silmille sek\u00e4 varjoa niille, jotka istuvat sen alla kes\u00e4n helteess\u00e4. Poika otti t\u00e4m\u00e4n k\u00e4skyn vastaan tavanomaisella kunnioituksella, eik\u00e4 koskaan ajatellut sen mahdottomuutta, ja h\u00e4n toteutti sen p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 niin, ett\u00e4 h\u00e4n kantoi jatkuvasti vett\u00e4 l\u00e4hes kahden kilometrin matkan ajan eik\u00e4 koskaan lakannut kastelemasta puuta. Koko vuoden aikana mik\u00e4\u00e4n ruumiillinen sairaus, mik\u00e4\u00e4n juhlapalvelus, mik\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ty\u00f6 (joka olisi voinut oikeastaan vapauttaa h\u00e4net k\u00e4skyn toteuttamisesta) eik\u00e4 viimeiseksi mik\u00e4\u00e4n talven ankaruus voinut est\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 noudattamasta t\u00e4t\u00e4 k\u00e4sky\u00e4. Ja kun vanhus oli useiden p\u00e4ivien ajan salaa ja sanomatta mit\u00e4\u00e4n seurannut t\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen innostustaan ja n\u00e4hnyt, ett\u00e4 h\u00e4n noudatti t\u00e4t\u00e4 k\u00e4sky\u00e4\u00e4n yksinkertaisella syd\u00e4men halukkuudella, ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi tullut taivaasta, ilman, ett\u00e4 h\u00e4nen ilmeens\u00e4 olisi muuttunut tai ett\u00e4 h\u00e4n olisi pohtinut sen j\u00e4rkevyytt\u00e4 – h\u00e4n hyv\u00e4ksyi h\u00e4nen n\u00f6yryytens\u00e4 vilpitt\u00f6m\u00e4n tottelevaisuuden ja s\u00e4\u00e4li samalla h\u00e4nen vaivalloista ty\u00f6t\u00e4\u00e4n, jota h\u00e4n oli hartautensa kiihkossa jatkanut kokonaisen vuoden ajan -, h\u00e4n tuli kuivan tikun luo ja sanoi: \u201dJohannes\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201donko t\u00e4m\u00e4 puu saanut juuria vai ei?\u201d. Ja kun toinen vastasi, ettei h\u00e4n tiennyt, niin vanha mies ik\u00e4\u00e4n kuin etsi totuutta asiasta ja kokeili, riippuiko puu viel\u00e4 juuristaan, veti kepin eteens\u00e4 hieman multaa sekoittaen ja heitt\u00e4en sen pois kertoi h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4n voisi vastaisuudessa lakata kastelemasta sit\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 25. Ainutlaatuisesta \u00f6ljymaljakosta, jonka abba Johannes heitti pois seniorinsa k\u00e4skyst\u00e4.<\/p>\n

                                            Siten nuorukainen, jota t\u00e4m\u00e4nkaltaiset harjoitukset olivat kasvattaneet, lis\u00e4\u00e4ntyi p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kuuliaisuuden hyveess\u00e4 ja loisti yh\u00e4 enemm\u00e4n n\u00f6yryyden armossa; ja kun h\u00e4nen kuuliaisuutensa suloinen tuoksu levisi kaikkiin luostareihin, er\u00e4\u00e4t veljet, jotka tulivat vanhemman luokse koetellakseen h\u00e4nt\u00e4 tai pikemminkin saadakseen h\u00e4nelt\u00e4 rakennusta, ihmetteliv\u00e4t h\u00e4nen kuuliaisuuttaan, josta he olivat kuulleet; Niinp\u00e4 vanhempi kutsui h\u00e4net yht\u00e4kki\u00e4 ja sanoi: \u201dMene yl\u00f6s ja ota t\u00e4m\u00e4 \u00f6ljys\u00e4ili\u00f6\u201d (joka oli ainoa er\u00e4maassa ja josta saatiin hyvin niukasti t\u00e4t\u00e4 runsasta nestett\u00e4 sek\u00e4 heid\u00e4n omaan ett\u00e4 vieraiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n) \u201dja heit\u00e4 se alas ikkunasta. \u201d Ja h\u00e4n kiipesi yl\u00f6s portaita, kun h\u00e4nt\u00e4 kehotettiin, ja heitti sen ikkunasta ulos ja heitti sen maahan ja rikkoi sen palasiksi ajattelematta tai ottamatta huomioon k\u00e4skyn typeryytt\u00e4 tai heid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4isi\u00e4 tarpeitaan ja ruumiillista heikkouttaan tai heid\u00e4n k\u00f6yhyytt\u00e4\u00e4n ja surkean autiomaan koettelemuksia ja vaikeuksia, sill\u00e4 vaikka heill\u00e4 olisi ollut rahaa siihen, kerran kadonnutta \u00f6ljy\u00e4 ei voitu hankkia tai korvata.<\/p>\n

                                            LUKU 26. Kuinka abba Johannes totteli esimiest\u00e4\u00e4n yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vieritt\u00e4\u00e4 valtavaa kive\u00e4, jota suuri joukko miehi\u00e4 ei kyennyt liikuttamaan<\/p>\n

                                            J\u00c4LLEEN, kun muutamat muut halusivat innokkaasti rakentua h\u00e4nen kuuliaisuutensa esimerkist\u00e4, vanhus kutsui h\u00e4net ja sanoi: \u201dJohannes, juokse ja vierit\u00e4 tuo kivi t\u00e4nne niin nopeasti kuin mahdollista.\u201d Ja h\u00e4n yritti heti, nyt kaulaansa ja nyt koko kehoaan k\u00e4ytt\u00e4en, kaikin voimin ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rin vieritt\u00e4\u00e4 valtavaa kive\u00e4, jota suuri joukko miehi\u00e4 ei olisi kyennyt liikuttamaan, niin\u00a0 ett\u00e4 h\u00e4nen vaatteensa eiv\u00e4t ainoastaan tulleet m\u00e4riksi h\u00e4nen raajojensa hikeen, vaan my\u00f6s itse kivi kastui h\u00e4nen kaulastaan; h\u00e4n ei t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n koskaan punninnut k\u00e4skyn ja teon mahdottomuutta kunnioituksesta vanhaa miest\u00e4 kohtaan ja h\u00e4nen palveluksensa vilpitt\u00f6m\u00e4st\u00e4 yksinkertaisuudesta, sill\u00e4 h\u00e4n uskoi varauksetta, ett\u00e4 vanha mies ei voinut k\u00e4ske\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n turhaa tai perusteetonta.<\/p>\n

                                            LUKU 27. Abba Patermukiuksen n\u00f6yryydest\u00e4 ja kuuliaisuudesta, jonka h\u00e4n ei ep\u00e4r\u00f6inyt osoittaa t\u00e4ydelliseksi heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 pikkupoikansa jokeen vanhuksen k\u00e4skyst\u00e4<\/p>\n

                                            Pitk\u00e4lle riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olen kertonut muutamia asioita monista abba Johannesta koskevista asioista; nyt kerron er\u00e4\u00e4n muistettavan teon abba Patermukiuksesta. Sill\u00e4 kun h\u00e4n halusi kovasti luopua maailmasta, h\u00e4n makasi pitk\u00e4\u00e4n luostarin ovien edess\u00e4, kunnes h\u00e4n sitke\u00e4ll\u00e4 sinnikkyydell\u00e4\u00e4n sai luostarin – vastoin kaikkia kinobian s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 – ottamaan h\u00e4net vastaan yhdess\u00e4 pienen, noin kahdeksanvuotiaan poikansa kanssa. Ja kun heid\u00e4t vihdoin otettiin vastaan, heit\u00e4 ei vain annettu heti eri esimiesten hoiviin, vaan heid\u00e4t my\u00f6s sijoitettiin asumaan erillisiin selleihin, jotta is\u00e4 ei saisi pienen pojan jatkuvasta n\u00e4kemisest\u00e4 muistutusta siit\u00e4, ett\u00e4 kaikesta omaisuudestaan ja lihallisista aarteistaan, joista h\u00e4n oli luopunut ja jotka h\u00e4n oli heitt\u00e4nyt pois, h\u00e4nelle oli j\u00e4\u00e4nyt ainakin h\u00e4nen poikansa; ja ett\u00e4 niin kuin h\u00e4nelle oli jo opetettu, ettei h\u00e4n ollut en\u00e4\u00e4 rikas mies, niin h\u00e4n saattaisi unohtaa my\u00f6s sen tosiasian, ett\u00e4 h\u00e4n oli is\u00e4. Ja jotta voitaisiin perusteellisemmin koetella, pit\u00e4isik\u00f6 h\u00e4n kiintymyst\u00e4 ja rakkautta omaan lihaansa ja vertaan kohtaan t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4n\u00e4 kuin tottelevaisuutta ja kristillist\u00e4 siveyssyrjint\u00e4\u00e4 (jota kaikkien, jotka luopuvat maailmasta, pit\u00e4isi rakkaudesta Kristukseen suosia), lapsi j\u00e4tettiin tarkoituksella laiminly\u00f6dyksi ja puettiin ryysyihin kunnon vaatteiden sijasta, ja h\u00e4net peitettiin ja runneltiin lialla niin, ett\u00e4 h\u00e4n pikemminkin inhotti kuin ilahdutti is\u00e4ns\u00e4 silmi\u00e4 aina, kun t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ki h\u00e4net. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oli alttiina eri ihmisten iskuille ja l\u00e4im\u00e4yksille, joita is\u00e4 usein n\u00e4ki ilman pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 kohdistuvan viattomaan lapseensa h\u00e4nen silmiens\u00e4 alla, niin ett\u00e4 h\u00e4n ei koskaan n\u00e4hnyt h\u00e4nen poskiaan ilman, ett\u00e4 ne olisivat olleet kyynelten likaisten j\u00e4lkien tahraamia. Ja vaikka lasta kohdeltiin n\u00e4in p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen h\u00e4nen silmiens\u00e4 edess\u00e4, is\u00e4n syd\u00e4n pysyi silti Kristusta kohtaan tuntemastaan rakkaudesta ja kuuliaisuuden hyveest\u00e4 lujana ja muuttumattomana. Sill\u00e4 h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 pit\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 omana poikanaan, sill\u00e4 h\u00e4n oli tarjonnut h\u00e4net Kristukselle yht\u00e4 lailla kuin itsens\u00e4; eik\u00e4 h\u00e4n ollut huolissaan t\u00e4m\u00e4n nykyisist\u00e4 loukkauksista, vaan iloitsi pikemminkin siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 ne oli kestetty, ei suotta; h\u00e4n ei ajatellut juurikaan poikansa kyyneleit\u00e4, vaan oli huolissaan omasta n\u00f6yryydest\u00e4\u00e4n ja t\u00e4ydellisyydest\u00e4\u00e4n. Ja kun kinobian esimies n\u00e4ki h\u00e4nen mielens\u00e4 j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6myyden ja j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n taipumattomuuden, osoittaakseen perusteellisesti aikomuksensa pysyvyyden, h\u00e4n er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun oli n\u00e4hnyt lapsen itkev\u00e4n, teeskenteli, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 harmittaa, ja k\u00e4ski is\u00e4\u00e4 heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4net jokeen. Sitten h\u00e4n, ik\u00e4\u00e4n kuin Herra olisi k\u00e4skenyt h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4in tekem\u00e4\u00e4n, nappasi lapsen heti niin nopeasti kuin mahdollista ja kantoi h\u00e4net syliss\u00e4\u00e4n joen rantaan heitt\u00e4\u00e4kseen h\u00e4net jokeen. Ja heti h\u00e4nen uskonsa ja kuuliaisuutensa kiihkeydess\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olisi toteutunut, ellei jotkut veljist\u00e4 olisi tarkoituksella asetettu vartioimaan joen rantaa hyvin tarkkaan, ja kun lapsi oli heitetty jokeen, he olisivat jotenkin napanneet h\u00e4net virran uomasta ja est\u00e4neet k\u00e4sky\u00e4, jonka is\u00e4n kuuliaisuus ja antaumukkeljasuus todella t\u00e4ytti, toteutumasta teossa ja tuloksessa.<\/p>\n

                                            LUKU 28. Kuinka Patermukiuksesta ilmoitettiin apotille, ett\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt Aabrahamin teon, ja kuinka saman apotin kuoltua Patermukius siirtyi luostarin johtoon<\/p>\n

                                            JA t\u00e4m\u00e4n miehen usko ja antaumus oli niin Jumalalle otollinen, ett\u00e4 se hyv\u00e4ksyttiin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti jumalallisella todistuksella. Nimitt\u00e4in esimiehelle paljastui v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti, ett\u00e4 h\u00e4n oli t\u00e4ll\u00e4 kuuliaisuudellaan kopioinut patriarkka Aabrahamin teon. Ja kun pian sen j\u00e4lkeen samainen luostarin abba poistui t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 Kristuksen luo, h\u00e4n suosi h\u00e4nt\u00e4 kaikkien veljien edelle ja j\u00e4tti h\u00e4net seuraajakseen ja luostarin johtajaksi.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 29. Er\u00e4\u00e4n veljen kuuliaisuudesta, joka apotin k\u00e4skyst\u00e4 kantoi julkisesti kymmenen koria ja myi niit\u00e4 v\u00e4hitt\u00e4ismyynniss\u00e4<\/p>\n

                                            ME emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vaikene er\u00e4\u00e4st\u00e4 tuntemastamme veljest\u00e4, joka kuului t\u00e4m\u00e4n maailman arvon mukaan korkeaan sukuun, sill\u00e4 h\u00e4n oli l\u00e4ht\u00f6isin is\u00e4st\u00e4, joka oli kreivi ja eritt\u00e4in varakas, ja h\u00e4net oli kasvatettu hyvin ja saanut vapaamielisen koulutuksen. Kun t\u00e4m\u00e4 mies oli j\u00e4tt\u00e4nyt vanhempansa ja paennut luostariin, esimiehens\u00e4 k\u00e4ski h\u00e4nt\u00e4 heti osoittamaan n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4n ja uskonsa kiihkoa, osoittaakseen n\u00f6yryytt\u00e4 ja kiihkeytt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen oli kuormattava harteilleen kymmenen koria (joita ei tarvinnut myyd\u00e4 julkisesti) ja kuljettava niit\u00e4 kaduilla myyntiin; jotta h\u00e4net pidett\u00e4isiin pidemp\u00e4\u00e4n ty\u00f6ss\u00e4, h\u00e4neen oli liitetty seuraava ehto: jos joku sattuisi haluamaan ostaa kaikki korit yhdess\u00e4, h\u00e4n ei saisi sallia sit\u00e4, vaan h\u00e4nen oli myyt\u00e4v\u00e4 ne ostajille erikseen. Ja t\u00e4m\u00e4n h\u00e4n toteutti mit\u00e4 suurimmalla innolla ja polki kaiken h\u00e4pe\u00e4n ja h\u00e4mmennyksen jalkoihinsa, rakkaudesta Kristukseen ja h\u00e4nen nimens\u00e4 t\u00e4hden, h\u00e4n pani korit harteilleen ja myi ne v\u00e4hitt\u00e4ismyynniss\u00e4 sovittuun hintaan ja toi rahat takaisin luostariin; H\u00e4n ei ollut lainkaan j\u00e4rkyttynyt niin alhaisen ja ep\u00e4tavallisen velvollisuuden uutuudesta eik\u00e4 kiinnitt\u00e4nyt huomiota asian n\u00f6yryytt\u00e4vyyteen ja syntyper\u00e4ns\u00e4 loistokkuuteen eik\u00e4 myynnin h\u00e4pe\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 h\u00e4n pyrki kuuliaisuuden armon kautta saavuttamaan sen Kristuksen n\u00f6yryyden, joka on todellista jaloutta.<\/p>\n

                                            LUKU 30. Abba Pinufiuksen n\u00f6yryydest\u00e4, joka j\u00e4tti hyvin kuuluisan kinobian, jonka puheenjohtajana h\u00e4n toimi presbyteerin\u00e4, ja etsi alistumisen rakkaudesta kaukaisen luostarin, jossa h\u00e4net voitiin ottaa vastaan noviisiksi<\/p>\n

                                            KIRJAN RAJAT pakottavat meid\u00e4t vet\u00e4m\u00e4\u00e4n sen loppuun; mutta kuuliaisuuden hyve, joka on ensimm\u00e4isell\u00e4 sijalla muiden hyvien ominaisuuksien joukossa, ei salli meid\u00e4n kokonaan ohittaa vaikenemalla niiden tekojen ohi, jotka ovat kunnostautuneet sen avulla. Sen vuoksi yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi sopivasti yhteen, tarkoitan, lyhyyden sek\u00e4 vakavissaan olevien toiveiden ja hy\u00f6dyn huomioon ottamiseksi, lis\u00e4\u00e4mme vain yhden esimerkin n\u00f6yryydest\u00e4, joka, koska sit\u00e4 ei ole osoittanut kukaan noviisi, vaan yksi jo t\u00e4ydellinen ja abbedissa, voi paitsi opettaa nuorempia my\u00f6s yllytt\u00e4\u00e4 vanhempia t\u00e4ydelliseen n\u00f6yryyden hyveeseen, kun he lukevat sit\u00e4. N\u00e4in n\u00e4imme abbedissa Pinufiuksen, joka ollessaan er\u00e4\u00e4n valtavan Kinobiumin presbyteeri, joka sijaitsee Egyptiss\u00e4, ei kaukana Panefysiksen kaupungista, oli kaikkien ihmisten kunnioituksen ja kunnioituksen kohteena joko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, ik\u00e4ns\u00e4 tai pappeutensa kunnioituksesta; Ja kun h\u00e4n huomasi, ettei h\u00e4n t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 voinut harjoittaa sit\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4, jota h\u00e4n kaipasi kaikella kiihkeydell\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut tilaisuutta harjoittaa haluamaansa alistumisen hyveellisyytt\u00e4, h\u00e4n pakeni salaa kinobiasta ja vet\u00e4ytyi yksin\u00e4\u00e4n Thebaidin kaukaisimpiin osiin, Siell\u00e4 h\u00e4n riisui munkkien habituksen ja pukeutui maalliseen asuun ja etsi n\u00e4in Tabennan kinobiaa, jonka h\u00e4n tiesi olevan kaikista tiukin ja jossa h\u00e4n kuvitteli, ettei h\u00e4nt\u00e4 tunnistettaisi paikan et\u00e4isyyden vuoksi tai ett\u00e4 h\u00e4n voisi helposti piiloutua sinne luostarin koon ja veljien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n vuoksi. Siell\u00e4 h\u00e4n pysytteli pitk\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnin luona ja rukoili veljien polvilla anojana, ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4sisi sis\u00e4\u00e4n mit\u00e4 vilpitt\u00f6mimmin rukouksin. Ja kun h\u00e4net vihdoin suurella halveksunnalla otettiin sis\u00e4\u00e4n heikkokuntoisena vanhuksena, joka oli el\u00e4nyt koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 maailmassa ja joka oli vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n pyyt\u00e4nyt p\u00e4\u00e4st\u00e4 Kinobiumiin, kun h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 kyennyt tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n intohimojaan, – kun he sanoivat, ett\u00e4 h\u00e4n ei pyrkinyt siihen uskonnon t\u00e4hden vaan n\u00e4l\u00e4n ja puutteen pakottamana, he antoivat h\u00e4nelle puutarhan hoidon ja hoidon, koska h\u00e4n n\u00e4ytti olevan vanha mies eik\u00e4 erityisen sopiva mihink\u00e4\u00e4n erityiseen ty\u00f6h\u00f6n. Ja t\u00e4t\u00e4 h\u00e4n suoritti toisen ja nuoremman veljen alaisuudessa, joka piti h\u00e4nt\u00e4 luottomiehen\u00e4, ja h\u00e4n oli h\u00e4nelle niin alisteinen ja viljeli toivottua n\u00f6yryyden hyveellisyytt\u00e4 niin kuuliaisesti, ett\u00e4 h\u00e4n suoritti p\u00e4ivitt\u00e4in – \u00e4\u00e4rimm\u00e4isell\u00e4 ahkeruudella – paitsi kaiken, mik\u00e4 liittyi puutarhan hoitoon ja hoitamiseen, my\u00f6s kaikki ne teht\u00e4v\u00e4t, joita toinen piti kovina ja alentavina ja ep\u00e4miellytt\u00e4vin\u00e4. H\u00e4n nousi my\u00f6s \u00f6isin ja teki monia asioita salaa, kenenk\u00e4\u00e4n katsomatta tai tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4, kun pimeys peitti h\u00e4net niin, ettei kukaan voinut havaita teon tekij\u00e4\u00e4. Ja kun h\u00e4n oli piiloutunut sinne kolmeksi vuodeksi ja kun veljet olivat etsineet h\u00e4nt\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja alhaalta kautta koko Egyptin, n\u00e4ki h\u00e4net viimein er\u00e4s, joka oli tullut Egyptin eri puolilta, mutta jota tuskin voitiin tunnistaa, koska h\u00e4nen vaatteensa oli niin halpamainen ja h\u00e4nen suorittamansa velvollisuus niin n\u00f6yr\u00e4. H\u00e4n nimitt\u00e4in kumartui ja haravoi maata vihanneksia varten ja toi lantaa harteillaan ja levitti sit\u00e4 niiden juurien ymp\u00e4rille. T\u00e4m\u00e4n n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n veli ep\u00e4r\u00f6i pitk\u00e4\u00e4n tunnistaa h\u00e4net, mutta viimein h\u00e4n tuli l\u00e4hemm\u00e4ksi ja pani tarkoin merkille paitsi h\u00e4nen ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4vyns\u00e4 ja lankesi heti h\u00e4nen jalkojensa juureen; ja aluksi kaikki, jotka sen n\u00e4kiv\u00e4t, h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t suuresti, miksi h\u00e4n teki n\u00e4in jollekin, johon katsottiin yl\u00f6sp\u00e4in. He pitiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kaikkein alhaisimpana, koska h\u00e4n oli noviisi ja oli vasta hiljattain hyl\u00e4nnyt maailman; mutta sen j\u00e4lkeen he h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t viel\u00e4 enemm\u00e4n, kun h\u00e4n ilmoitti heti nimens\u00e4, joka oli heid\u00e4n keskuudessaan hyvin tunnettu my\u00f6s maineesta. Ja kaikki veljet pyysiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 anteeksi aiempaa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 he olivat niin kauan luokitelleet h\u00e4net junioreiden ja lasten joukkoon, ja veiv\u00e4t h\u00e4net takaisin omaan Kinobiumiinsa, vastoin h\u00e4nen tahtoaan ja itkien, koska paholaisen kateus oli huijannut h\u00e4net arvokkaasta el\u00e4m\u00e4ntavasta ja n\u00f6yryydest\u00e4, jonka h\u00e4n iloitsi l\u00f6yt\u00e4neens\u00e4 pitkien etsint\u00f6jen j\u00e4lkeen, sek\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei ollut onnistunut p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 siin\u00e4 alistuneisuuden tilassa, jonka h\u00e4n oli varmistanut. Niinp\u00e4 he vartioivat h\u00e4nt\u00e4 mit\u00e4 suurimmalla huolellisuudella, jottei h\u00e4n taas lipsahtaisi samalla tavalla ja p\u00e4\u00e4sisi pakoon my\u00f6s heilt\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 31. Kuinka abba Pinufius, kun h\u00e4net oli tuotu takaisin luostariinsa, viipyi siell\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa ja pakeni sitten j\u00e4lleen Syyrian Palestiinan alueille<\/p>\n

                                            JA kun h\u00e4n oli pys\u00e4htynyt sinne v\u00e4h\u00e4ksi aikaa, h\u00e4net valtasi j\u00e4lleen kaipaus ja halu n\u00f6yryyteen, ja y\u00f6n hiljaisuutta hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4en h\u00e4n pakeni siten, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa h\u00e4n ei etsinyt mit\u00e4\u00e4n naapuripiiri\u00e4 vaan tuntemattomia ja vieraita alueita, joita erotti toisistaan suuri et\u00e4isyys. Laivaan noustuaan h\u00e4n onnistui matkustamaan Palestiinaan uskoen, ett\u00e4 h\u00e4n olisi varmemmin piilossa, jos h\u00e4n hakeutuisi niihin paikkoihin, joissa h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n ei ollut koskaan kuultu. Ja sinne p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n h\u00e4n etsi heti oman luostarimme, joka ei ollut kovinkaan kaukana siit\u00e4 luolasta, jossa Herramme lupasi synty\u00e4 neitsyest\u00e4. Ja vaikka h\u00e4n k\u00e4tkeytyi t\u00e4nne joksikin aikaa, h\u00e4n ei kuitenkaan voinut kauan olla piilossa kuin \u201dkukkulalla sijaitseva kaupunki\u201d (Herramme ilmaisua k\u00e4ytt\u00e4en). Sill\u00e4 pian er\u00e4\u00e4t veljist\u00e4, jotka olivat tulleet Egyptist\u00e4 pyhiin paikkoihin rukoilemaan siell\u00e4, tunnistivat h\u00e4net ja kutsuivat h\u00e4net kiihkeimmin rukouksin takaisin omaan Kinobiumiinsa.<\/p>\n

                                            LUKU 32. Kehotus, jonka samainen abba Pinufius antoi er\u00e4\u00e4lle veljelle, jonka h\u00e4n otti luostariinsa meid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4 ollessamme<\/p>\n

                                            T\u00e4m\u00e4n vanhan miehen me sitten my\u00f6hemmin ahkerasti etsimme Egyptist\u00e4, koska olimme olleet l\u00e4heisi\u00e4 h\u00e4nen kanssaan omassa luostarissamme; ja ehdotan, ett\u00e4 lis\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n teokseeni kehotuksen, jonka h\u00e4n antoi meid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4 ollessamme er\u00e4\u00e4lle veljelle, jonka h\u00e4n otti luostariinsa, koska uskon, ett\u00e4 siit\u00e4 voi olla hy\u00f6ty\u00e4. Tied\u00e4t, sanoi h\u00e4n, ett\u00e4 kun olet niin monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 maannut sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnin luona, sinut on t\u00e4n\u00e4\u00e4n tarkoitus ottaa sis\u00e4\u00e4n. Ja aluksi sinun pit\u00e4isi tiet\u00e4\u00e4 syy siihen, miksi tiellesi on asetettu vaikeuksia. Sill\u00e4 siit\u00e4 voi olla teille suurta hy\u00f6ty\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4, jolle haluatte astua, jos ymm\u00e4rr\u00e4tte sen tavan ja l\u00e4hestytte Kristuksen palvelua sen mukaisesti ja niin kuin teid\u00e4n pit\u00e4isi.<\/p>\n

                                            LUKU 33. Kuinka on niin, ett\u00e4 aivan kuten suuri palkkio kuuluu sille munkille, joka ty\u00f6skentelee isien s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan, niin samalla tavoin joutuu joutilas saamaan rangaistuksen; ja siksi ket\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 ottaa luostariin liian helposti<\/p>\n

                                            ENNEN kuin rajaton kunnia on luvattu t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen niille, jotka uskollisesti palvelevat Jumalaa ja kiintyv\u00e4t h\u00e4neen t\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan; niin ankarimmat rangaistukset odottavat niit\u00e4, jotka ovat toteuttaneet sit\u00e4 huolimattomasti ja kylm\u00e4sti eiv\u00e4tk\u00e4 ole osoittaneet H\u00e4nelle pyhyyden hedelmi\u00e4, jotka vastaavat sit\u00e4, mit\u00e4 he ovat tunnustaneet tai mit\u00e4 ihmiset uskovat heid\u00e4n olevan. Sill\u00e4 \u201don parempi\u201d, kuten Raamattu sanoo, \u201dett\u00e4 ihminen ei vanno, kuin ett\u00e4 h\u00e4n vannoo eik\u00e4 maksa\u201d; ja \u201dKirottu on se, joka tekee Herran ty\u00f6t\u00e4 huolimattomasti\u201d. Sen vuoksi me olemme pitk\u00e4\u00e4n\u00a0 kielt\u00e4ytyneet teist\u00e4, ei niin, ettemme haluaisi koko syd\u00e4mest\u00e4mme varmistaa teid\u00e4n ja kaikkien pelastustanne, emmek\u00e4 niin, ettemme v\u00e4litt\u00e4isi l\u00e4hte\u00e4 tapaamaan edes kaukaa niit\u00e4, jotka kaipaavat k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 Kristuksen puoleen; vaan pelosta, ettemme, jos ottaisimme teid\u00e4t vastaan h\u00e4tik\u00f6idysti, tekisi itse\u00e4mme Jumalan edess\u00e4 syyllisiksi kevytmielisyyteen ja saisi teit\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n viel\u00e4 raskaampaa rangaistusta, jos olisitte, kun olimme liian helposti ottaneet teid\u00e4t vastaan tajuamatta t\u00e4m\u00e4n tunnustuksen vastuuta, my\u00f6hemmin osoittautuneet karkureiksi tai haaleiksi. Siksi teid\u00e4n pit\u00e4isi ensinn\u00e4kin oppia maailman hylk\u00e4\u00e4misen varsinainen syy, ja kun olette sen n\u00e4hneet, teille voidaan sen syyn perusteella opettaa selvemmin, mit\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4isi tehd\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 34. Siit\u00e4, miksi luopumisemme ei ole muuta kuin siveyssyrj\u00e4ytymist\u00e4 ja Ristiinnaulitun kuvaa.<\/p>\n

                                            LUOPUMINEN ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta kuin ristin ja kuolettamisen todistus. Niinp\u00e4 teid\u00e4n on tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 olette t\u00e4n\u00e4\u00e4n kuolleet t\u00e4lle maailmalle ja sen teoille ja haluille ja ett\u00e4, kuten apostoli sanoo, olette ristiinnaulittu t\u00e4lle maailmalle ja t\u00e4m\u00e4 maailma teille. Miettik\u00e4\u00e4 siis ristin vaatimuksia, joiden merkeiss\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4isi vastedes el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4; sill\u00e4 te ette en\u00e4\u00e4 el\u00e4, vaan h\u00e4n el\u00e4\u00e4 teiss\u00e4, joka on ristiinnaulittu teid\u00e4n puolestanne. Meid\u00e4n on siis vietett\u00e4v\u00e4 aikamme t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sill\u00e4 tavalla ja siin\u00e4 muodossa, jossa H\u00e4net ristiinnaulittiin puolestamme ristill\u00e4, jotta (kuten Daavid sanoo) l\u00e4vist\u00e4en lihamme Herran pelolla, kaikki halumme ja halumme eiv\u00e4t olisi omien himojemme alaisia, vaan kiinnittyisiv\u00e4t H\u00e4nen kuolettamiseensa. Sill\u00e4 n\u00e4in me t\u00e4yt\u00e4mme Herran k\u00e4skyn, joka sanoo: \u201dJoka ei ota risti\u00e4\u00e4n ja seuraa minua, ei ole minun arvoinen.\u201d Mutta ehk\u00e4p\u00e4 te sanotte: \u201dEn ole kelvollinen: Tai miten kukaan el\u00e4v\u00e4 voi olla ristiinnaulittu? Kuunnelkaa lyhyesti, miten t\u00e4m\u00e4 on.<\/p>\n

                                            LUKU 35. Kuinka Herran pelko on ristimme.<\/p>\n

                                            Niin kuin siis ristiinnaulitulla ei ole en\u00e4\u00e4 voimaa liikuttaa tai k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 raajojaan mihin suuntaan tahansa haluamallaan tavalla, niin my\u00f6s meid\u00e4n tulee kiinnitt\u00e4\u00e4 toiveemme ja halumme – ei sen mukaan, mik\u00e4 meille nyt on miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja ihanaa, vaan Herran lain mukaan, miss\u00e4 se meit\u00e4 pakottaa. Ja niin kuin se, joka on kiinnitetty ristin puuhun, ei en\u00e4\u00e4 ajattele nykyisi\u00e4 asioita, ei mieti mieltymyksi\u00e4\u00e4n, ei ole h\u00e4mmentynyt huomisesta huolehtimisesta ja ahdistuksesta, ei h\u00e4iriinny mist\u00e4\u00e4n omistamisen halusta, ei syty mist\u00e4\u00e4n ylpeydest\u00e4, riidasta tai kilpailusta, ei sure nykyisi\u00e4 vammoja, ei muista menneit\u00e4, ja niin kauan kuin h\u00e4n viel\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4 ruumiissa, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kuolleena kaikelle maalliselle, l\u00e4hett\u00e4\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 ajatukset jo ennen sit\u00e4 paikkaan, jonne ei ep\u00e4ile, etteik\u00f6 h\u00e4n pian tulisi: Niin my\u00f6s meid\u00e4n, kun meid\u00e4t on ristiinnaulittu Herran pelon kautta, pit\u00e4isi olla todellakin kuolleita kaikille n\u00e4ille asioille, ts. ei ainoastaan lihallisille paheille, vaan my\u00f6skin kaikille maallisille asioille, pit\u00e4en mielemme silm\u00e4t kiinnitettyn\u00e4 sinne, minne toivomme joka hetki, ett\u00e4 olemme pian siirtym\u00e4ss\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin voimme saada kaikki halumme ja lihalliset mieltymyksemme kuolettumaan.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 36. Kuinka maailmasta luopumisesta ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4, jos olemme j\u00e4lleen kietoutuneet niihin asioihin, joista olemme luopuneet<\/p>\n

                                            VAROITUS Varokaa siis, ettette milloinkaan ota j\u00e4lleen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nne jotakin niist\u00e4 asioista, joista olette luopuneet ja jotka olette hyl\u00e4nneet, ja vastoin Herran k\u00e4sky\u00e4 palaa evankelioimisty\u00f6n kent\u00e4lt\u00e4 ja joudutte huomaamaan, ett\u00e4 olette j\u00e4lleen pukeneet p\u00e4\u00e4llenne takkinne, jonka olitte riisuneet; \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 vajotko takaisin t\u00e4m\u00e4n maailman alhaisiin ja maallisiin himoihin ja haluihin, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 Kristuksen sanaa uhmaten laskeutuko alas t\u00e4ydellisyyden sauvasta ja \u00e4lk\u00e4\u00e4 uskaltautuko ottamaan uudelleen vastaan mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 asioista, joista olette luopuneet ja jotka olette hyl\u00e4nneet. Varokaa, ettette muista mit\u00e4\u00e4n sukulaisistanne tai entisist\u00e4 kiintymyksist\u00e4nne ja ettette joudu takaisin t\u00e4m\u00e4n maailman huolien ja murheiden pariin, ja (kuten Herramme sanoo) laittaen k\u00e4tenne kynt\u00f6\u00f6n ja katsoen taaksep\u00e4in, joudutte kelvottomiksi taivasten valtakuntaan. Varokaa, ettette milloin tahansa, kun olette alkaneet uppoutua psalmien ja t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n tuntemiseen, v\u00e4hitellen paisu ja ajattele elvytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 ylpeytt\u00e4, jonka nyt alussa olette polkeneet jalkoihinne uskon kiihkossa ja t\u00e4ydellisess\u00e4 n\u00f6yryydess\u00e4; ja n\u00e4in (kuten apostoli sanoo) rakentamalla uudelleen sen, mink\u00e4 olitte tuhonneet, teette itsest\u00e4nne luopujan. Vaan varokaa mieluummin, ett\u00e4 pysytte loppuun asti siin\u00e4 alastomuuden tilassa, jonka te tunnustitte Jumalan ja h\u00e4nen enkeliens\u00e4 edess\u00e4. My\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 n\u00f6yryydess\u00e4 ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4, jolla sinnittelit kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ovien edess\u00e4 ja anoit monin kyyneloin p\u00e4\u00e4st\u00e4 luostariin, sinun ei pid\u00e4 ainoastaan jatkaa vaan my\u00f6s lis\u00e4\u00e4nty\u00e4 ja menn\u00e4 eteenp\u00e4in. Sill\u00e4 on liian paha, ett\u00e4 kun teid\u00e4n pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in alkeista ja alkuaskelista ja edet\u00e4 kohti t\u00e4ydellisyytt\u00e4, alkaisitte niist\u00e4 pudota huonompiin asioihin. Sill\u00e4 ei se, joka n\u00e4it\u00e4 asioita aloittaa, vaan se, joka niiss\u00e4 loppuun asti pysyy, pelastuu.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 37. Kuinka paholainen aina vaanii loppuamme ja kuinka meid\u00e4n tulee jatkuvasti varoa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                            Sill\u00e4 ovela k\u00e4\u00e4rme \u201dvartioi aina kantap\u00e4\u00e4mme\u201d, toisin sanoen se vaanii loppua, ja pyrkii asettamaan meid\u00e4t kompastuskiveksi aina el\u00e4m\u00e4mme loppuun asti. Ja siksi ei auta mit\u00e4\u00e4n, jos olet tehnyt hyv\u00e4n alun ja ottanut innokkaasti ensimm\u00e4isen askeleen kohti kaikella kiihkolla tapahtuvaa maailmasta luopumista, jos vastaava loppu ei samalla tavoin laukaise sit\u00e4 ja p\u00e4\u00e4t\u00e4 sit\u00e4, ja jos Kristuksen n\u00f6yryys ja k\u00f6yhyys, joita olet nyt tunnustanut h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4t s\u00e4ily sinulta jopa el\u00e4m\u00e4si loppuun asti, niin kuin ne ensin varmistuivat. Ja jotta onnistuisit t\u00e4ss\u00e4, niin \u201dvahdi aina h\u00e4nen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n\u201d, ts. ajatusten ensimm\u00e4ist\u00e4 nousua, tuomalla ne heti esimiehesi eteen. Sill\u00e4 n\u00e4in opit \u201dmurskaamaan\u201d h\u00e4nen vaaralliset alkunsa, jos et h\u00e4pe\u00e4 paljastaa niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n esimiehellesi.<\/p>\n

                                            LUKU 38. Luopujan valmistautumisesta kiusausta vastaan ja niist\u00e4 harvoista, jotka ovat j\u00e4ljittelyn arvoisia.<\/p>\n

                                            Siten, kuten Raamattu sanoo, \u201dkun l\u00e4hdet palvelemaan Herraa, seiso Herran pelossa ja valmistaudu mielesi\u201d, ei lepoon tai huolettomuuteen tai nautintoihin, vaan kiusauksiin ja vaikeuksiin. Sill\u00e4 \u201dsuuren ahdistuksen kautta meid\u00e4n on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 Jumalan valtakuntaan\u201d. Sill\u00e4 \u201dahdas on se portti ja kapea se tie, joka johtaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja harvat ovat ne, jotka sen l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t\u201d.\u201d Miettik\u00e4\u00e4 siis, ett\u00e4 kuulutte harvoihin ja valittuihin, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 kylmetk\u00f6 monien haaleuden esimerkkien mukaan, vaan el\u00e4k\u00e4\u00e4 niin kuin harvat, jotta olisitte harvojen kanssa arvokkaita saamaan paikan Jumalan valtakunnassa, sill\u00e4 \u201dmonet ovat kutsutut, mutta harvat valitut, ja se on \u2018pieni lauma, jolle Is\u00e4 tahtoo antaa\u2019 perinn\u00f6n. Teid\u00e4n pit\u00e4isi siis ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ei ole mik\u00e4\u00e4n kevyt synti, jos joku, joka on tunnustanut t\u00e4ydellisyyden, seuraa sit\u00e4, mik\u00e4 on ep\u00e4t\u00e4ydellist\u00e4. Ja t\u00e4h\u00e4n t\u00e4ydellisyyden tilaan voitte p\u00e4\u00e4st\u00e4 seuraavin askelin ja seuraavalla tavalla.<\/p>\n

                                            LUKU 39. Siit\u00e4 tiest\u00e4, jota pitkin nousemme kohti t\u00e4ydellisyytt\u00e4, jolloin voimme sen j\u00e4lkeen nousta Jumalan pelosta rakkauteen<\/p>\n

                                            \u201dPelastuksemme alku\u201d ja sen turva on, kuten sanoin, \u201dHerran pelko\u201d. Sill\u00e4 sen kautta ne, jotka on koulutettu t\u00e4ydellisyyden tielle, voivat saada alkusys\u00e4yksen, k\u00e4\u00e4ntymyksen sek\u00e4 puhdistumisen paheista ja turvan hyveiss\u00e4. Ja kun t\u00e4m\u00e4 on p\u00e4\u00e4ssyt ihmisen syd\u00e4meen, se synnytt\u00e4\u00e4 halveksuntaa kaikkea kohtaan ja synnytt\u00e4\u00e4 sukulaisten unohtamisen ja kauhistumisen itse maailmaa kohtaan. Mutta halveksimalla kaiken omaisuuden menett\u00e4mist\u00e4 saavutetaan n\u00f6yryys. Ja n\u00f6yryytt\u00e4 todistavat n\u00e4m\u00e4 merkit: Ensinn\u00e4kin, jos ihminen on n\u00f6yryytt\u00e4nyt kaikki halunsa; toiseksi, jos h\u00e4n ei salaa mit\u00e4\u00e4n tekojaan eik\u00e4 edes ajatuksiaan esimiehelt\u00e4\u00e4n; kolmanneksi, jos h\u00e4n ei luota omaan mielipiteeseens\u00e4, vaan t\u00e4ysin esimiehens\u00e4 tuomioon, ja kuuntelee innokkaasti ja mielell\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n ohjeita; nelj\u00e4nneksi, jos h\u00e4n noudattaa kaikessa kuuliaisuutta ja lempeytt\u00e4 ja jatkuvaa k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4;\u00a0 viidenneksi, jos h\u00e4n ei ainoastaan satuta ket\u00e4\u00e4n muuta, vaan ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n suutu tai \u00e4rsyynny itse\u00e4\u00e4n kohdanneista v\u00e4\u00e4ryyksist\u00e4; kuudenneksi, jos h\u00e4n ei tee mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 uskalla mit\u00e4\u00e4n sellaista, mihin h\u00e4nt\u00e4 ei Yhteinen s\u00e4\u00e4nt\u00f6 tai vanhimpien esimerkki kehota; seitsem\u00e4nneksi, jos h\u00e4n tyytyy alimpaan mahdolliseen asemaan ja pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n huonona ty\u00f6l\u00e4isen\u00e4 ja kelvottomana kaikessa, mit\u00e4 h\u00e4nelle on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty; kahdeksanneksi, jos h\u00e4n ei vain ulkoisesti tunnusta huulillaan olevansa kaikkia huonompi, vaan todella uskoo sen syd\u00e4mens\u00e4 sisimmiss\u00e4 ajatuksissa; yhdeks\u00e4nneksi, jos h\u00e4n hallitsee kielens\u00e4 eik\u00e4 ole liian puhelias; kymmenenneksi, jos h\u00e4n ei ole helposti liikuttuva tai liian valmis nauramaan. Sill\u00e4 t\u00e4llaisista ja muista vastaavista merkeist\u00e4 tunnistaa todellisen n\u00f6yryyden. Ja kun t\u00e4m\u00e4 on kerran aidosti varmistettu, niin se johtaa teid\u00e4t heti viel\u00e4 korkeammalla askeleella rakkauteen, joka ei tunne pelkoa; ja sen kautta alatte ilman ponnisteluja ja ik\u00e4\u00e4n kuin luonnostaan pit\u00e4\u00e4 kiinni kaikesta siit\u00e4, mit\u00e4 ette aiemmin noudattaneet ilman rangaistuksen pelkoa; nyt ei en\u00e4\u00e4 rangaistuksen huomioon ottamisesta tai sen pelosta, vaan rakkaudesta itse hyvyyteen ja ilosta hyveeseen.<\/p>\n

                                            LUKU 40. Munkki etsi esimerkkej\u00e4 t\u00e4ydellisyydest\u00e4 ei monista tapauksista vaan yhdest\u00e4 tai hyvin harvoista.<\/p>\n

                                            JA jotta p\u00e4\u00e4sisitte siihen sit\u00e4 helpommin, seurakunnassa asuvan t\u00e4ydellisen el\u00e4m\u00e4n esimerkkej\u00e4, joita voitte matkia, tulisi etsi\u00e4 hyvin harvoista tai todellakin vain yhdest\u00e4 tai kahdesta eik\u00e4 liian monesta. Sill\u00e4 sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 koeteltua, hienostunutta ja puhdistunutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 l\u00f6ytyy vain muutamilta, on my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 saavutettavissa, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 ihminen saa perusteellisempaa opetusta ja muotoutumista jonkun esimerkin kautta kohti sit\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4, jonka h\u00e4n asettaa eteens\u00e4, nimitt\u00e4in: kenobiittisen el\u00e4m\u00e4n t\u00e4ydellisyytt\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 41. Mink\u00e4laiset heikkoudet jonkun, joka el\u00e4\u00e4 kinobiassa, tulisi osoittaa<\/p>\n

                                            JA jotta voisitte saavuttaa kaiken t\u00e4m\u00e4n ja pysy\u00e4 jatkuvasti t\u00e4m\u00e4n hengellisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n alaisina, teid\u00e4n on seurakunnassa noudatettava seuraavia kolmea asiaa: nimitt\u00e4in : ett\u00e4 kuten psalmisti sanoo: \u201dOlin kuin kuuro, joka ei kuullut, ja kuin mykk\u00e4, joka ei avaa suutaan; ja minusta tuli kuin ihminen, joka ei kuule ja jonka suussa ei ole nuhteita\u201d, niin teid\u00e4nkin tulee vaeltaa kuin kuuro, mykk\u00e4 ja sokea, niin ett\u00e4 – j\u00e4tt\u00e4en sivuun sen katselemisen, jonka olette oikeutetusti valinneet t\u00e4ydellisyyden esikuvaksenne – teid\u00e4n tulee olla kuin sokea, ettek\u00e4 n\u00e4e mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 asioista, jotka ovat mielest\u00e4nne ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4, ettek\u00e4 anna niiden, jotka n\u00e4it\u00e4 asioita tekev\u00e4t, auktoriteetin tai muodin vaikuttaa ja antaudutte sille, mik\u00e4 on pahempaa ja mink\u00e4 olette aiemmin tuominneet. Jos kuulet jonkun olevan tottelematon tai tottelematon tai v\u00e4heksyv\u00e4n toista tai tekev\u00e4n jotakin muuta kuin mit\u00e4 sinulle on opetettu, sinun ei pit\u00e4isi menn\u00e4 harhaan ja joutua sellaisen esimerkin johdattamana j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4; vaan \u201dkuuron tavoin\u201d, ik\u00e4\u00e4n kuin et olisi koskaan kuullutkaan, sinun pit\u00e4isi ohittaa kaikki se. Jos sinua tai jotakuta muuta loukataan tai sinulle tai jollekin muulle tehd\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, ole j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ja mit\u00e4 tulee vastaukseen kostoksi, ole hiljaa \u201dkuin mykk\u00e4\u201d ja veisaa aina syd\u00e4mess\u00e4si t\u00e4t\u00e4 psalmistin jaetta: \u201dMin\u00e4 sanoin, ett\u00e4 varon tapojani, etten loukkaa kielell\u00e4ni\u201d. Min\u00e4 asetin vartijan suulleni, kun syntinen seisoi edess\u00e4ni. Min\u00e4 olin mykk\u00e4 ja n\u00f6yrtynyt ja vaikenin hyvist\u00e4 asioista.”\u201d Mutta viljele ennen kaikkea t\u00e4t\u00e4 nelj\u00e4tt\u00e4 asiaa, joka koristaa ja armahtaa niit\u00e4 kolmea, joista olemme edell\u00e4 puhuneet; nimitt\u00e4in: tee itsest\u00e4si, kuten apostoli kehottaa, tyhm\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, jotta sinusta tulisi viisas, \u00e4l\u00e4 tee mit\u00e4\u00e4n omaa erottelua ja arvostelukyky\u00e4 miss\u00e4\u00e4n niist\u00e4 asioista, joita sinulle on k\u00e4sketty, vaan osoita aina kuuliaisuutta kaikessa yksinkertaisuudessa ja uskossa, tuomitsemalla pyh\u00e4ksi, hy\u00f6dylliseksi ja viisaaksi vain sen, mink\u00e4 Jumalan laki tai esimiehesi p\u00e4\u00e4t\u00f6s julistaa sinulle sellaiseksi. Sill\u00e4 t\u00e4llaisen opetusj\u00e4rjestelm\u00e4n varaan rakentuneena voitte pysy\u00e4 ikuisesti t\u00e4m\u00e4n kurin alaisina ettek\u00e4 putoa pois luostarista mink\u00e4\u00e4n kiusauksen tai vihollisen vehkeilyn seurauksena.<\/p>\n

                                            LUKU 42. Kuinka munkin ei pid\u00e4 odottaa k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden siunausta omassa tapauksessaan toisten hyveiden tuloksena, vaan pikemminkin oman pitk\u00e4mielisyytens\u00e4 seurauksena<\/p>\n

                                            SINUN ei siis pid\u00e4 etsi\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 omassa tapauksessasi toisten hyveist\u00e4 ajatellen, ett\u00e4 voit varmistaa sen vain silloin, kun kukaan ei \u00e4rsyt\u00e4 sinua (sill\u00e4 ei ole omassa vallassasi est\u00e4\u00e4 sit\u00e4), vaan sinun on pikemminkin etsitt\u00e4v\u00e4 sit\u00e4 oman n\u00f6yryytesi ja pitk\u00e4mielisyytens\u00e4 seurauksena, jotka ovat riippuvaisia omasta tahdostasi.<\/p>\n

                                            LUKU 43.Yhteenveto siit\u00e4 selityksest\u00e4, miten munkki voi nousta kohti t\u00e4ydellisyytt\u00e4.<\/p>\n

                                            JA jotta kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat, jotka on esitetty jokseenkin pitk\u00e4ss\u00e4 puheessa, iskostuisivat helpommin syd\u00e4meesi ja j\u00e4isiv\u00e4t ajatuksiisi kaikella sitkeydell\u00e4, teen niist\u00e4 yhteenvedon, jotta voit lyhyyden ja ytimekkyyden ansiosta oppia kaikki muutokset ulkoa. Kuule siis muutamalla sanalla, miten voit nousta t\u00e4ydellisyyden korkeuksiin ilman vaivaa tai vaikeuksia \u201dPelastuksemme ja viisautemme alku\u201d on Raamatun mukaan \u201dHerran pelko\u201d.\u201d Herran pelosta syntyy tervehdytt\u00e4v\u00e4 katumus. Syd\u00e4men my\u00f6t\u00e4tunnosta kumpuaa luopuminen eli alastomuus ja kaiken omaisuuden halveksunta. Alastomuudesta syntyy n\u00f6yryys; n\u00f6yryydest\u00e4 halujen kuolettaminen. Halujen kuolettamisen kautta kaikki viat h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t ja rappeutuvat. Virheit\u00e4 karkottamalla hyveet versovat ja lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t. Hyveiden orastumisen kautta saavutetaan syd\u00e4men puhtaus. Syd\u00e4men puhtauden kautta saavutetaan apostolisen rakkauden t\u00e4ydellisyys.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KIRJA V<\/strong><\/p>\n

                                            AHMIMISEN HENGEST\u00c4<\/p>\n

                                            LUKU 1. Siirtyminen munkkien s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 taisteluun kahdeksaa p\u00e4\u00e4virhett\u00e4 vastaan<\/p>\n

                                            T\u00c4M\u00c4 viides kirjamme on nyt Jumalan avulla valmistumassa. Sill\u00e4 niiden nelj\u00e4n kirjan j\u00e4lkeen, jotka on laadittu luostareiden tavoista, aiomme nyt, Jumalan vahvistamina teid\u00e4n rukouksistanne, l\u00e4hesty\u00e4 taistelua kahdeksaa p\u00e4\u00e4virhett\u00e4 vastaan, ts. ensinn\u00e4kin ahneutta eli mielihyv\u00e4n nautintoja, toiseksi haureutta, kolmanneksi ahmimista \u00a0eli ahneutta tai, kuten sit\u00e4 voidaan oikeammin kutsua, rahan rakastamista, nelj\u00e4nneksi vihaa, viidenneksi masennusta, kuudenneksi \u201dacediaa\u201d eli syd\u00e4men raskautta tai v\u00e4symyst\u00e4, seitsem\u00e4nneksi kenodoksiaa eli typer\u00e4\u00e4 tai turhaa kunniaa, kahdeksanneksi ylpeytt\u00e4. Ja ryhtyess\u00e4mme t\u00e4h\u00e4n vaikeaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n tarvitsemme teid\u00e4n rukouksianne, oi autuas paavi Castor, enemm\u00e4n kuin koskaan, jotta voimme ensinn\u00e4kin arvokkaasti tutkia n\u00e4iden luonnetta kaikissa kohdissa, olivatpa ne kuinka v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isi\u00e4 tai piilossa tai h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4, ja toiseksi selitt\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n selv\u00e4sti niiden syyt ja kolmanneksi esitt\u00e4\u00e4 sopivasti parannuskeinoja ja parannuskeinoja niihin.<\/p>\n

                                            LUKU 2. Kuinka n\u00e4iden vikojen syyt, jotka l\u00f6ytyv\u00e4t jokaisesta, ovat kaikkien huomaamatta; ja kuinka tarvitsemme Herran apua niiden selv\u00e4ksi tekemiseen<\/p>\n

                                            JA n\u00e4ist\u00e4 intohimoista, niin kuin kaikki tunnistavat syyt heti, kun ne tulevat julki vanhimpien opetuksen kautta, niin ennen kuin ne tulevat julki, vaikka ne vallitsevat meit\u00e4 kaikkia, ja vaikka ne ovat jokaisessa olemassa, kukaan ei kuitenkaan tied\u00e4 niist\u00e4. Mutta me luotamme siihen, ett\u00e4 voimme jossain m\u00e4\u00e4rin selitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4, jos teid\u00e4n rukouksillanne tuo Herran sana, jonka Jesaja ilmoitti, voi koskea my\u00f6s meit\u00e4 – \u201dMin\u00e4 menen sinun edellesi ja kukistan maan mahtavat, min\u00e4 murran vaskiset portit ja katkaisen rautaiset kalterit ja avaan sinulle k\u00e4tketyt aarteet ja k\u00e4tketyt salaisuudet\u201d – niin ett\u00e4 Herran sana voi kulkea my\u00f6s meid\u00e4n edell\u00e4mme ja ensin kukistaa maamme mahtavat, ts. n\u00e4m\u00e4 samat pahat intohimot, jotka haluamme voittaa ja jotka vaativat itselleen valtaa ja mit\u00e4 kauheinta tyranniaa kuolevaisessa ruumiissamme; ja saa ne alistumaan tutkimukseemme ja selitykseemme, ja n\u00e4in murtaa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytemme portit ja katkaista paheiden kalterit, jotka sulkevat meid\u00e4t pois oikealta tiedolta, voi johtaa salaisuuksiemme k\u00e4tkettyihin asioihin ja paljastaa meille, jotka olemme valaistuneet, apostolin sanan mukaan \u201dpimeyden k\u00e4tketyt asiat ja tehd\u00e4 ilmeisiksi syd\u00e4men neuvot\u201d, ett\u00e4 n\u00e4in tunkeutumalla puhtailla mielen silmill\u00e4 paheiden saastaisen pimeyteen voimme paljastaa ne ja vet\u00e4\u00e4 ne esiin valoon; ja onnistumme selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niiden syyt ja luonteen niille, jotka joko ovat niist\u00e4 vapaita tai jotka ovat viel\u00e4 niiden sitomia ja sidottuja, ja n\u00e4in kulkemalla, kuten profeetta sanoo, paheiden tulen l\u00e4pi, joka kauhistuttavasti sytytt\u00e4\u00e4 mielemme, kykenemme v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kulkemaan my\u00f6s hyveiden veden l\u00e4pi, joka sammuttaa ne vahingoittumattomina, ja kun meit\u00e4 kastellaan (ik\u00e4\u00e4n kuin) hengellisill\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeill\u00e4, voimme tulla arvokkaiksi, jotta meid\u00e4t voidaan syd\u00e4men puhtaudessa vied\u00e4 t\u00e4ydellisyyden lohdutuksiin.<\/p>\n

                                            LUKU 3. Miten meid\u00e4n on ensin taisteltava ahmimisen henke\u00e4 eli mielihyv\u00e4n nautintoja vastaan.<\/p>\n

                                            JA niinp\u00e4 ensimm\u00e4inen taistelu, johon meid\u00e4n on ryhdytt\u00e4v\u00e4, on se ahmimishenke\u00e4 vastaan, jonka olemme selitt\u00e4neet makuhermojen nautinnoiksi; ja koska aiomme ensinn\u00e4kin puhua paastoj\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 ja ruoan laadusta, meid\u00e4n on j\u00e4lleen palattava egyptil\u00e4isten perinteisiin ja tapoihin, sill\u00e4 kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 niiss\u00e4 on kehittyneempi kuri itsehillinn\u00e4n alalla ja t\u00e4ydellinen erottelumenetelm\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 4. Abba Antoniuksen todistus, jossa h\u00e4n opettaa, ett\u00e4 jokainen hyve on etsitt\u00e4v\u00e4 silt\u00e4, joka tunnustaa sit\u00e4 erityisess\u00e4 m\u00e4\u00e4rin<\/p>\n

                                            Siunattua Antoniusta koskeva vanha ja erinomainen sanonta on, ett\u00e4 kun munkki pyrkii luostariel\u00e4m\u00e4n suunnitelman mukaan saavuttamaan edistyneemm\u00e4n t\u00e4ydellisyyden korkeuksia, ja kun h\u00e4n on oppinut harkintakyvyn ja kykenee nyt seisomaan omassa harkinnassaan ja saavuttamaan ankkuriel\u00e4m\u00e4n huipun, h\u00e4nen ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 pid\u00e4 etsi\u00e4 kaikenlaisia hyveit\u00e4 yhdelt\u00e4 ihmiselt\u00e4, vaikka h\u00e4n olisi kuinka erinomainen. Sill\u00e4 yht\u00e4 koristavat tiedon kukat, toista vahvistavat voimakkaammin harkintakyvyn keinot, toinen on vakiintunut k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden arvokkuuteen, toinen loistaa n\u00f6yryyden hyveess\u00e4, toinen pid\u00e4ttyv\u00e4isyyden hyveess\u00e4, kolmas on koristeltu yksinkertaisuuden armolla. T\u00e4m\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 kaikki muut suurisyd\u00e4misyydess\u00e4, tuo toinen s\u00e4\u00e4liss\u00e4, toinen valvomisessa, toinen hiljaisuudessa, kolmas ty\u00f6n vakavuudessa. Ja siksi munkin, joka tahtoo ker\u00e4t\u00e4 hengellist\u00e4 hunajaa, pit\u00e4isi huolellisen mehil\u00e4isen tavoin imeskell\u00e4 hyveellisyytt\u00e4 niilt\u00e4, joilla se erityisesti on, ja varastoida sit\u00e4 ahkerasti oman rintansa astiaan; h\u00e4nen ei pit\u00e4isi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tutkia, mit\u00e4 kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n puuttuu, vaan ainoastaan katsoa ja ker\u00e4t\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 hyveellisyytt\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on. Sill\u00e4 jos haluamme saada kaikki hyveet joltakin yhdelt\u00e4 ihmiselt\u00e4, l\u00f6yd\u00e4mme vain suurella vaikeudella tai ehk\u00e4 emme koskaan l\u00f6yd\u00e4 sopivia esikuvia, joita voisimme matkia. Sill\u00e4 vaikka emme viel\u00e4 n\u00e4e, ett\u00e4 Kristuskin on tullut \u201dkaikessa kaikeksi\u201d, kuten apostoli sanoo, voimme kuitenkin t\u00e4ll\u00e4 tavoin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 h\u00e4net v\u00e4hitellen kaikesta. Sill\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 sanotaan: \u201djoka on tehty teille Jumalasta viisaudeksi ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi\u201d. Kun siis yhdess\u00e4 l\u00f6ytyy viisaus, toisessa vanhurskaus, toisessa pyhitys, toisessa yst\u00e4v\u00e4llisyys, toisessa siveys, toisessa n\u00f6yryys, toisessa k\u00e4rsiv\u00e4llisyys, niin Kristus on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 jakautunut j\u00e4sen kerrallaan kaikkien pyhien kesken. Mutta kun kaikki tulevat yhteen uskon ja hyveen ykseyteen, H\u00e4nest\u00e4 muodostuu \u201dt\u00e4ydellinen ihminen\u201d, joka t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 H\u00e4nen ruumiinsa t\u00e4yteyden kaikkien H\u00e4nen j\u00e4sentens\u00e4 niveliss\u00e4 ja ominaisuuksissa. Siihen asti saapuu se aika, jolloin Jumala on \u201dkaikki kaikessa\u201d, sill\u00e4 nykyinen Jumala voi sill\u00e4 tavalla, josta olemme puhuneet, olla \u201dkaikessa\u201d, tiettyjen hyveiden kautta, vaikkei h\u00e4n viel\u00e4 olekaan \u201dkaikki kaikessa\u201d niiden t\u00e4yteyden kautta. Sill\u00e4 vaikka uskonnollamme on vain yksi p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, on kuitenkin olemassa erilaisia tapoja, joilla l\u00e4hestymme Jumalaa, kuten Vanhinten konferensseissa tullaan tarkemmin osoittamaan. Ja niinp\u00e4 meid\u00e4n on etsitt\u00e4v\u00e4 mallia hienotunteisuudessa ja pid\u00e4ttyv\u00e4isyydess\u00e4 erityisesti niilt\u00e4, joilta n\u00e4emme, ett\u00e4 nuo hyveet virtaavat runsaammin Pyh\u00e4n Hengen armon kautta; ei siksi, ett\u00e4 joku yksin voisi hankkia ne asiat, jotka ovat jakautuneet monien kesken, vaan jotta niiss\u00e4 hyviss\u00e4 ominaisuuksissa, joihin kykenemme, voisimme edet\u00e4 kohti niiden j\u00e4ljittely\u00e4, jotka ovat ne erityisesti hankkineet.<\/p>\n

                                            LUKU 5. Ett\u00e4 yht\u00e4 ja samaa paastos\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 eiv\u00e4t kaikki voi noudattaa<\/p>\n

                                            JA niin my\u00f6s paaston tavassa ei voida helposti noudattaa yht\u00e4 ainoaa s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, koska kaikilla ei ole samanlaista voimaa; eik\u00e4 se ole muiden hyveiden tavoin hankittu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n mielen kest\u00e4vyydell\u00e4. Ja siksi, koska se ei riipu ainoastaan henkisest\u00e4 lujuudesta, koska se liittyy ruumiin mahdollisuuksiin, olemme saaneet siit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n meille periytyneen selityksen, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 virvokkeiden ajankohdassa, tavassa ja laadussa on eroja suhteessa ruumiin kunnon, i\u00e4n ja sukupuolen eroihin, mutta ett\u00e4 kaikille on olemassa yksi ja sama pid\u00e4tt\u00e4ytymiss\u00e4\u00e4nt\u00f6 mielen pid\u00e4ttyvyyden ja hengen hyveiden osalta. Sill\u00e4 jokaisen on mahdotonta pident\u00e4\u00e4 paastoaan viikoksi tai lyk\u00e4t\u00e4 virvokkeiden nauttimista kahden tai kolmen p\u00e4iv\u00e4n pid\u00e4tt\u00e4ytymisen ajaksi. Monet ihmiset, jotka ovat sairauden ja erityisesti vanhuuden uuvuttamia, eiv\u00e4t voi kest\u00e4\u00e4 paastoa edes auringonlaskuun asti ilman k\u00e4rsimyst\u00e4. Sairaalloinen kostutettujen papujen ruoka ei sovi kaikille, eik\u00e4 tuoreiden vihannesten s\u00e4\u00e4steli\u00e4s ruokavalio sovi kaikille, eik\u00e4 niukka ateria kuivaa leip\u00e4\u00e4 sovi kaikille yht\u00e4 lailla. Joku ei ole tyytyv\u00e4inen kahteen kiloon, toiselle taas yhden kilon tai kuuden unssin ateria on liikaa; mutta kaikilla n\u00e4ill\u00e4 on yksi tavoite ja maltillisuuden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, nimitt\u00e4in se, ettei kukaan joutuisi ahmimisen vuoksi yli ruokahalunsa rajojen kuormittumaan. Sill\u00e4 ei ainoastaan nautitun ruoan laatu, vaan my\u00f6s sen m\u00e4\u00e4r\u00e4 himment\u00e4\u00e4 mielen ter\u00e4vyytt\u00e4, ja kun sek\u00e4 sielu ett\u00e4 liha ovat ylenpalttinen, se sytytt\u00e4\u00e4 paheellisen ja kiihke\u00e4n yllykkeen paheisiin.<\/p>\n

                                            LUKU 6. Ett\u00e4 mieli ei huumaannu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n viinist\u00e4<\/p>\n

                                            Vatsan t\u00e4yttyess\u00e4 kaikenlaisista ruoka-aineista se synnytt\u00e4\u00e4 mielett\u00f6myyden siemeni\u00e4, eik\u00e4 mieli voi ruoan painon tukahduttamana s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ajatusten ohjausta ja hallintaa. Sill\u00e4 ei ainoastaan viinin juominen ole omiaan p\u00e4ihdytt\u00e4m\u00e4\u00e4n mielt\u00e4, vaan kaikenlaisen ruoan ylenpalttinen nauttiminen tekee sen heikoksi ja ep\u00e4varmaksi ja riist\u00e4\u00e4 silt\u00e4 kaiken voiman puhtaaseen ja selke\u00e4\u00e4n mietiskelyyn. Sodoman kukistumisen ja irstailun syyn\u00e4 ei ollut viinijuopumus, vaan leiv\u00e4n ylt\u00e4kyll\u00e4isyys. Kuule, kuinka Herra nuhtelee Jerusalemia profeetan kautta. \u201dSill\u00e4 miten sisaresi Sodoma teki synti\u00e4, ellei siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n s\u00f6i leip\u00e4ns\u00e4 ylt\u00e4kyll\u00e4isesti ja runsaasti?\u201d Ja koska he leiv\u00e4n ylt\u00e4kyll\u00e4isyyden kautta syttyiv\u00e4t hallitsemattomasta lihan himosta, heid\u00e4t poltettiin Jumalan tuomiossa tulella ja tulikivell\u00e4 taivaasta. Mutta jos pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n leiv\u00e4n ylenpalttinen nauttiminen ajoi heid\u00e4t niin kauas syntiin kyll\u00e4isyyden paheen kautta, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi ajatella niist\u00e4, jotka elinvoimaisen ruumiinsa kanssa uskaltavat nauttia lihaa ja viini\u00e4 rajattomasti, eiv\u00e4tk\u00e4 ota vain sit\u00e4, mit\u00e4 heid\u00e4n ruumiillinen heikkoutensa vaatii, vaan my\u00f6s sit\u00e4, mit\u00e4 mielen kiihke\u00e4 himo ehdottaa.<\/p>\n

                                            LUKU 7. Kuinka ruumiillisen heikkouden ei tarvitse haitata syd\u00e4men puhtautta<\/p>\n

                                            Ruumiillinen heikkous ei ole este syd\u00e4men puhtaudelle, jos vain otetaan niin paljon ruokaa kuin ruumiillinen heikkous vaatii eik\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 mielihyv\u00e4 vaatii. On helpompi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka pid\u00e4tt\u00e4ytyv\u00e4t kokonaan lihottavista ruoka-aineista kuin ihmisi\u00e4, jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kohtuudella sit\u00e4, mik\u00e4 on sallittua tarpeisiimme; ja ihmisi\u00e4, jotka kielt\u00e4v\u00e4t itselt\u00e4\u00e4n kaiken raittiuden rakkaudesta, kuin ihmisi\u00e4, jotka ottavat ruokaa heikkouteen vedoten ja s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t sen, mik\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 ruumiillisella heikkoudella on itsehillinn\u00e4n kunnia, kun vaikka ruoka sallitaan heikkenev\u00e4lle ruumiille, ihminen riist\u00e4\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n virvokkeen. vaikka h\u00e4n sit\u00e4 tarvitsee, ja nauttii vain juuri niin paljon ruokaa, kuin maltillisuuden tiukka harkinta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4ksi el\u00e4m\u00e4n tarpeisiin, eik\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 himokas ruokahalu pyyt\u00e4\u00e4 485. Herkullisempien ruokien, niin kuin ne edist\u00e4v\u00e4t ruumiillista terveytt\u00e4, ei niiden tarvitse tuhota siveyden puhtautta, jos niit\u00e4 nautitaan kohtuudella. Sill\u00e4 mit\u00e4 voimaa niit\u00e4 nauttimalla saadaan, se kuluu vaivann\u00e4k\u00f6\u00f6n ja auton tuhlaamiseen. Siksi, niin kuin yhdelt\u00e4k\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntilanteelta ei voi riist\u00e4\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymisen hyveellisyytt\u00e4, ei kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n voida kielt\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisyyden kruunua.<\/p>\n

                                            LUKU 8. Miten ruokaa tulisi nauttia, kun tavoitteena on t\u00e4ydellinen pid\u00e4ttyv\u00e4isyys.<\/p>\n

                                            JA niinp\u00e4 on isien hyvin totta ja mit\u00e4 mainioin sanonta, ett\u00e4 paaston ja pid\u00e4tt\u00e4ytymisen oikea tapa on kohtuullisuuden ja ruumiillisen kurittomuuden mitta; ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on t\u00e4ydellisen hyveellisyyden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 kaikille yht\u00e4 lailla, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 vaikka meid\u00e4n on silti pakko haluta sit\u00e4, meid\u00e4n tulisi kuitenkin harjoittaa itsehillint\u00e4\u00e4 sen ruoan suhteen, jota meid\u00e4n on pakko ottaa ruumiin el\u00e4tt\u00e4misen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi. Sill\u00e4 vaikka joku olisi ruumiillisesti heikko, h\u00e4n voi saavuttaa t\u00e4ydellisen hyveellisyyden, joka vastaa niiden hyveellisyytt\u00e4, jotka ovat l\u00e4pikotaisin vahvoja ja terveit\u00e4, jos h\u00e4n mielen lujuudella pit\u00e4\u00e4 kurissa ne halut ja himot, jotka eiv\u00e4t johdu lihan heikkoudesta. Sill\u00e4 apostoli sanoo: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 huolehtiko lihasta sen himoissa.\u201d H\u00e4n ei kiell\u00e4 huolehtimasta siit\u00e4 kaikessa suhteessa: mutta sanoo, ett\u00e4 sen himojen ja himojen suhteen ei pid\u00e4 huolehtia. H\u00e4n leikkaa pois ylellisen mieltymyksen lihaan: h\u00e4n ei sulje pois el\u00e4m\u00e4lle v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 valvontaa: h\u00e4n tekee ensin mainitun, ettemme lihaa hemmotellessamme joutuisi himojen vaarallisiin sotkuihin; j\u00e4lkimm\u00e4isen, ettemme vahingoittaisi ruumista virheemme vuoksi ja ettei se kykenisi t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hengellisi\u00e4 ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 9.- Suoritettavan kurituksen mittasuhteista ja paastoamisen keinoista.<\/p>\n

                                            Pid\u00e4tt\u00e4ytymisen t\u00e4ydellisyytt\u00e4 ei siis pid\u00e4 p\u00e4\u00e4tell\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ajan laskemisesta eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ruoan laadusta, vaan ennen kaikkea omantunnon tuomiosta. Sill\u00e4 jokaisen tulisi 486 m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 itselleen sellainen s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4inen ruokavalio, jota h\u00e4nen ruumiillisen taistelunsa taistelu saattaa vaatia. Paastojen kanoninen noudattaminen on tosiaan arvokasta ja kaikin keinoin noudatettavaa. Mutta ellei sit\u00e4 seuraa maltillinen ruoan nauttiminen, ei ihminen pysty saavuttamaan t\u00e4ydellisyyden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 pitk\u00e4kestoisten paastojen pid\u00e4tt\u00e4ytyminen – jolloin seuraa ruumiin kyll\u00e4styminen – tuottaa jonkin aikaa pikemminkin v\u00e4symyst\u00e4 kuin puhtautta ja siveytt\u00e4. Mielen t\u00e4ydellisyys riippuu todellakin vatsan pid\u00e4tt\u00e4ytymisest\u00e4. Sill\u00e4 ei ole pysyv\u00e4\u00e4 puhtautta ja siveytt\u00e4, joka ei tyydy aina noudattamaan tasapainoista ja maltillista ruokavaliota. Paastoaminen, vaikka se onkin ankaraa, on hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4, jos siit\u00e4 seuraa tarpeetonta rentoutumista, ja se johtaa pian ahmimisen paheeseen. Kohtuullinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ruokaa, joka nautitaan p\u00e4ivitt\u00e4in maltillisesti, on parempi kuin ankara ja pitk\u00e4 paastoaminen v\u00e4lill\u00e4. Liiallisen paaston tiedet\u00e4\u00e4n heikent\u00e4v\u00e4n mielen pysyvyytt\u00e4 ja heikent\u00e4v\u00e4n my\u00f6s rukousten voimaa pelk\u00e4n ruumiin v\u00e4symyksen vuoksi.<\/p>\n

                                            LUKU 10. Ett\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytyminen ruoasta ei yksin\u00e4\u00e4n riit\u00e4 ruumiillisen ja henkisen puhtauden s\u00e4ilytt\u00e4miseen<\/p>\n

                                            Jotta mieli ja ruumis pysyisiv\u00e4t t\u00e4ydellisess\u00e4 kunnossa, pid\u00e4tt\u00e4ytyminen ruoasta ei yksin riit\u00e4, ellei siihen liity my\u00f6s muita mielen hyveellisyyksi\u00e4. Niinp\u00e4 n\u00f6yryys on ensin opittava kuuliaisuuden hyveen ja raatamisen ja ruumiillisen uupumuksen kautta. Rahan hallussapitoa ei pid\u00e4 ainoastaan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, vaan sen himo on kitkett\u00e4v\u00e4 kokonaan pois. Sill\u00e4 ei riit\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 ei saa pit\u00e4\u00e4 hallussaan, mik\u00e4 monille tulee v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyten\u00e4, vaan jos sit\u00e4 sattumalta tarjotaan, ei pid\u00e4 edes my\u00f6nt\u00e4\u00e4 halua saada sit\u00e4. Vihan hulluutta pit\u00e4isi hillit\u00e4, alakuloisuuden alakuloinen katse pit\u00e4isi voittaa, kerskakulutusta pit\u00e4isi halveksia, ylpeyden halveksuntaa pit\u00e4isi polkea jalkoihinsa ja mielen muuttuvia ja harhailevia ajatuksia pit\u00e4isi hillit\u00e4 jatkuvalla Jumalan muistamisella. Ja syd\u00e4memme liukkaat vaellukset olisi palautettava takaisin Jumalan tarkasteluun niin usein kuin ovela vihollisemme pyrkii johdattamaan mielen vangiksi t\u00e4st\u00e4 ajatuksesta ja hiipii syd\u00e4men sisimpiin syvyyksiin.<\/p>\n

                                            LUKU 11. Ett\u00e4 ruumiilliset himot eiv\u00e4t sammu muuten kuin paheiden t\u00e4ydellisell\u00e4 kitkemisell\u00e4<\/p>\n

                                            Sill\u00e4 on mahdottomuus, ett\u00e4 ruumiin tuliset liikkeet voidaan sammuttaa, ennen kuin muiden t\u00e4rkeimpien paheiden kannustimet on kokonaan kitketty; niist\u00e4 puhumme niiden oikeassa paikassa, jos Jumala sallii, erikseen eri kirjoissa. Mutta nyt meid\u00e4n on k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4 ahmimista, eli makuhalua, jota vastaan ensimm\u00e4inen taistelumme on. Se ei sitten koskaan pysty hillitsem\u00e4\u00e4n polttavan himon liikkeit\u00e4, joka ei pysty hillitsem\u00e4\u00e4n ruokahalun haluja. Sis\u00e4isen ihmisen siveys n\u00e4kyy t\u00e4m\u00e4n hyveen t\u00e4ydellisyydess\u00e4. Sill\u00e4 et koskaan ole varma, ett\u00e4 h\u00e4n voi ponnistella vahvemman vihollisen vastustusta vastaan, jonka olet n\u00e4hnyt heikompien voittavan korkeammassa taistelussa. Sill\u00e4 kaikkien hyveiden luonne on vain yksi ja sama, vaikka ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t jakautuvan moniin eri lajeihin ja nimiin: aivan kuten kullan aine on vain yksi, vaikka se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jakautuvan moniin eri korulajeihin kultasep\u00e4n taidon mukaan. Ja niin todistetaan, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole t\u00e4ydellisesti mit\u00e4\u00e4n hyveellisyytt\u00e4, jonka tiedet\u00e4\u00e4n hajonneen johonkin osaan niist\u00e4. Sill\u00e4 kuinka voimme uskoa, ett\u00e4 se ihminen on sammuttanut himon palavat kuumuudet (jotka eiv\u00e4t syty ainoastaan ruumiillisesta yllykkeest\u00e4, vaan my\u00f6s mielen paheista), joka ei ole kyennyt lievitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vihan jyrkki\u00e4 pistoja, jotka puhkeavat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n syd\u00e4men kohtuuttomuudesta? Tai miten voimme ajatella, ett\u00e4 h\u00e4n on tukahduttanut lihan ja hengen himot, joka ei ole kyennyt voittamaan yksinkertaista ylpeyden vikaa? Tai miten voimme uskoa, ett\u00e4 se on tallannut jalkoihinsa lihaan juurtuneen mielett\u00f6myyden, joka ei ole kyennyt kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n rakkautta rahaan, joka on jotakin ulkoista ja oman substanssimme ulkopuolista? Mill\u00e4 tavalla se voi voittaa lihan ja hengen sodassa, joka ei ole ollut tarpeeksi mies parantamaan masennuksen tautia? Vaikka kaupunki olisi kuinka suuri tahansa, sen muurien korkeus ja suljettujen porttien vahvuus suojaavat sit\u00e4, se tuhoutuu, jos se luopuu yhdest\u00e4 pienest\u00e4kin portista.Sill\u00e4 mit\u00e4 v\u00e4li\u00e4 sill\u00e4 on, p\u00e4\u00e4seek\u00f6 vaarallinen vihollinen kaupungin syd\u00e4meen korkeiden muurien yli ja porttien laajojen v\u00e4ylien kautta vai salaisia ja kapeita k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 pitkin?<\/p>\n

                                            LUKU 12. Ett\u00e4 hengellisess\u00e4 kilvoittelussamme meid\u00e4n tulisi ottaa mallia lihallisista kilpailuista:<\/p>\n

                                            \u201dYHT\u00c4\u00c4N, joka kamppailee. kisoissa, ei kruunata, ellei h\u00e4n ole kamppaillut laillisesti\u201d. Sen, joka tahtoo sammuttaa lihan luonnolliset halut, tulisi ensin kiirehti\u00e4 voittamaan ne paheet, joiden kotipaikka on luontomme ulkopuolella. Sill\u00e4 jos me tahdomme koetella apostolin sanan voimaa, meid\u00e4n pit\u00e4isi ensin oppia, mitk\u00e4 ovat maailman kilpailun lait ja mik\u00e4 on kuri, niin ett\u00e4 lopulta niihin vertaamalla voisimme tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 siunattu apostoli tarkoitti opettaa meille, jotka ponnistelemme hengellisess\u00e4 kilpailussa, t\u00e4ll\u00e4 kuvituksella. Sill\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 kamppailuissa, jotka, kuten sama apostoli sanoo, antavat voittajille \u201dturmeltuvan kruunun\u201d, noudatetaan t\u00e4t\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, ett\u00e4 sen, joka pyrkii valmistautumaan kunnian kruunuun, jota koristaa vapautuksen etuoikeus, ja joka haluaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 kilpailussa korkeimpaan kamppailuun, tulee ensin olympialaisissa ja pythalaisissa kisoissa antaa todistuksen kyvyist\u00e4\u00e4n nuorena ja voimistaan sen ensimm\u00e4isiss\u00e4 alkuvaiheissa; sill\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 kisoissa testataan sek\u00e4 kisojen puheenjohtajan ett\u00e4 koko kansan tuomion perusteella, ansaitsevatko nuoremmat miehet, jotka haluavat harjoitella t\u00e4t\u00e4 koulutusta, vai pit\u00e4isik\u00f6 heid\u00e4t hyv\u00e4ksy\u00e4 siihen. Ja kun joku on l\u00e4pik\u00e4ynyt huolellisen testin ja kun ensin on osoitettu, ettei h\u00e4nt\u00e4 ole tahrannut mik\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n h\u00e4pe\u00e4, ja kun sitten on todettu, ettei h\u00e4n ole orjuuden ikeen vuoksi h\u00e4pe\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 kelvoton p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n koulutukseen ja sit\u00e4 harjoittavien joukkoon, ja kun h\u00e4n kolmanneksi esitt\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4t todisteet kyvyist\u00e4\u00e4n ja taidoistaan ja on taistelemalla nuorempien miesten ja omien toveriensa kanssa osoittanut sek\u00e4 taitonsa ett\u00e4 urheutensa nuorena, ja kun h\u00e4n on poikien kilpailuista eteenp\u00e4in menty\u00e4\u00e4n saanut puheenjohtajan valvonnassa luvan sekaantua t\u00e4ysikasvuisiin ja kokeneisiin miehiin, ja kun h\u00e4n on paitsi osoittanut olevansa heid\u00e4n veroisensa urheudessa taistelemalla jatkuvasti heid\u00e4n kanssaan, my\u00f6s monta kertaa vienyt voiton heid\u00e4n joukostaan, niin viimein h\u00e4n saa luvan l\u00e4hesty\u00e4 leikkien maineikkainta kamppailua, jossa lupaa kilpailla saavat vain voittajat ja ne, jotka on koristeltu monilla kruunuilla ja palkinnoilla. Jos ymm\u00e4rr\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n kuvauksen lihallisesta kilpailusta, meid\u00e4n pit\u00e4isi sit\u00e4 vertaamalla tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on my\u00f6s hengellisen kamppailumme j\u00e4rjestelm\u00e4 ja menetelm\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 13. Ett\u00e4 emme voi ryhty\u00e4 sis\u00e4isen ihmisen taisteluun, ellemme ole vapautuneet ahmimisen paheesta<\/p>\n

                                            MEID\u00c4N pit\u00e4isi my\u00f6s ensin antaa todisteita vapaudestamme lihan alamaisuudesta. Sill\u00e4 \u201djonka ihminen on voittanut, sen orja h\u00e4n on\u201d. Ja \u201djokainen, joka tekee synti\u00e4, on synnin orja.\u201d Ja kun kilpailun puheenjohtajan tarkastuksessa havaitaan, ettei meit\u00e4 ole tahriintunut h\u00e4pe\u00e4llisen himon h\u00e4pe\u00e4pilkku, ja kun h\u00e4n tuomitsee meid\u00e4t niin, ettemme ole lihan orjia ja arvottomia ja kelvottomia olympialaiseen kamppailuun paheitamme vastaan, silloin voimme astua luetteloihin vertaisiamme, eli lihan himoja ja sielun liikkeit\u00e4 ja h\u00e4iri\u00f6it\u00e4 vastaan. Sill\u00e4 t\u00e4ysi vatsa on mahdoton koettelemaan sis\u00e4isen ihmisen taistelua; eik\u00e4 se ole kelvollinen tulemaan koetelluksi kovemmissa taisteluissa, joka voidaan voittaa v\u00e4h\u00e4isess\u00e4 kahakassa.<\/p>\n

                                            LUKU 14. Miten ahmimishalut voidaan voittaa<\/p>\n

                                            ENSIMM\u00c4ISEN\u00c4 silloin on poljettava ahmimishalut jalkoihin, ja sit\u00e4 varten mieli on saatava alistumaan paitsi paastolla my\u00f6s valvomisella, lukemisella ja syd\u00e4men usein toistuvalla katumuksella niist\u00e4 asioista, joissa se kenties muistaa tulleensa petetyksi tai voitetuksi, huokaillen milloin kauhistuneena synti\u00e4 kohtaan, milloin tulehtuneena t\u00e4ydellisyyden ja pyhyyden halusta: kunnes se on t\u00e4ysin t\u00e4llaisten huolien ja mietiskelyjen vallassa, ja se tunnistaa, ett\u00e4 ruoan nauttiminen ei ole niink\u00e4\u00e4n my\u00f6nnytys nautinnolle kuin sille asetettu taakka; ja se pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 pikemminkin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyten\u00e4 ruumiille kuin jotakin sielun kannalta toivottavaa. Ja t\u00e4m\u00e4n mielen kiihkeyden ja jatkuvan katumuksen s\u00e4ilytt\u00e4min\u00e4 me kukistamme lihan himon (joka tulee ylpe\u00e4mm\u00e4ksi ja korskeammaksi, kun sit\u00e4 ruokaa lietsotaan) ja sen vaarallisen yllytt\u00e4misen, ja niin me onnistumme runsailla kyyneleill\u00e4mme ja syd\u00e4memme itkulla sammuttamaan ruumiimme tulisen uunin, jonka sytytt\u00e4\u00e4 Babylonian kuningas, joka jatkuvasti tarjoaa meille tilaisuuksia syntiin ja paheita, joilla poltamme yh\u00e4 kiivaammin, naftan ja pitsin sijasta – kunnes Jumalan armon kautta, jonka H\u00e4nen Henkens\u00e4 kastelee kuin kasteen syd\u00e4miimme, lihallisten himojen kuumuus voidaan kokonaan sammuttaa. T\u00e4m\u00e4 on siis ensimm\u00e4inen kilpailumme, t\u00e4m\u00e4 on ik\u00e4\u00e4n kuin ensimm\u00e4inen koettelemuksemme olympialaisissa, sammuttaa makuaistin ja vatsan halut t\u00e4ydellisyyden kaipuulla. Sen vuoksi meid\u00e4n on paitsi poljettava alas kaikki tarpeeton ruoan himo hyveiden mietiskelyll\u00e4, my\u00f6s otettava se, mik\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 luonnon yll\u00e4pit\u00e4miseksi, ei kuitenkaan ilman syd\u00e4men ahdistusta, ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi siveyden vastaista. Ja niin voimme vihdoinkin ryhty\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme kulkuun, niin ett\u00e4 ei ole hetke\u00e4, jolloin tuntisimme, ett\u00e4 meid\u00e4t muistutetaan hengellisist\u00e4 opinnoistamme, muuta kuin silloin, kun ruumiin heikkous pakottaa meid\u00e4t laskeutumaan alas sen tarpeellista hoitoa varten. Ja kun joudumme t\u00e4m\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden kohteeksi – huolehtimaan pikemminkin el\u00e4m\u00e4n tarpeista kuin sielun toiveista – meid\u00e4n tulisi kiirehti\u00e4 vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n siit\u00e4 mahdollisimman nopeasti, ik\u00e4\u00e4n kuin se est\u00e4isi meit\u00e4 todella terveytt\u00e4 edist\u00e4vist\u00e4 opinnoista. Emme nimitt\u00e4in voi mitenk\u00e4\u00e4n halveksia meille tarjotun ruoan nautintoa, ellei mieli ole kiinnittynyt jumalallisten asioiden tarkasteluun ja ellei se ole pikemminkin lumoutunut hyveen rakkaudesta ja taivaallisten asioiden ihastuksesta. Ja niin ihminen halveksii kaikkia nykyisi\u00e4 asioita ohimenevin\u00e4, kun h\u00e4n on kiinnitt\u00e4nyt mielens\u00e4 katseensa varmasti niihin asioihin, jotka ovat liikkumattomia ja ikuisia, ja h\u00e4n jo nyt syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n – vaikka h\u00e4n on viel\u00e4 lihassa – tarkastelee tulevan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 autuutta.<\/p>\n

                                            LUKU 15. Kuinka munkin on aina pyritt\u00e4v\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 puhtaus<\/p>\n

                                            Se on kuin silloin, kun joku pyrkii ly\u00f6m\u00e4\u00e4n jonkin mahtavan hyveen palkinnon korkealla. johon jokin hyvin pieni merkki osoittaa; h\u00e4n t\u00e4ht\u00e4\u00e4 tikkansa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n mit\u00e4 tarkimmalla silm\u00e4ll\u00e4 tiet\u00e4en, ett\u00e4 h\u00e4nen osumisestaan siihen riippuvat suuret kunniapalkinnot ja palkinnot; ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katseensa pois kaikesta muusta huomiosta ja h\u00e4nen on suunnattava se sinne, miss\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee palkkion ja palkinnon olevan, sill\u00e4 h\u00e4n menett\u00e4isi varmasti taitonsa palkinnon ja urheutensa palkinnon, jos h\u00e4nen katseensa ter\u00e4vyys harhautuisi v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                            LUKU 16. Kuinka olympiakisojen tapaan munkin ei pid\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 hengellisi\u00e4 kamppailuja, ellei h\u00e4n ole voittanut taisteluita lihasta<\/p>\n

                                            JA niin, kun vatsan ja suupielien halut on n\u00e4ill\u00e4 huomioilla voitettu ja kun meid\u00e4t on olympiakisojen tapaan julistettu, ettemme ole lihan orjia emmek\u00e4 synnin leiman kautta pahamaineisia, meid\u00e4t tuomitaan kelvollisiksi kilpailemaan my\u00f6s korkeammissa kamppailuissa, ja j\u00e4tt\u00e4en j\u00e4lkeemme t\u00e4m\u00e4nkaltaisia opetuksia, meid\u00e4n voidaan uskoa kykenev\u00e4n astumaan hengellisi\u00e4 pahuuksia vastaan k\u00e4yt\u00e4viin luetteloihin, joita vastaan vain voittajat ja ne, jotka saavat taistella hengellisess\u00e4 kamppailussa, katsotaan kelvollisiksi kamppailemaan. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on niin sanoakseni kaikkien ristiriitojen vankin perusta, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 ensinn\u00e4kin lihallisten halujen impulssit on tuhottava. Sill\u00e4 kukaan ei voi laillisesti taistella, ellei h\u00e4nen omaa lihaansa ole voitettu. Ja se, joka ei ponnistele laillisesti, ei todellakaan voi ottaa osaa kilpailuun eik\u00e4 voittaa kunnian kruunua ja voiton armoa. Mutta jos meid\u00e4t on voitettu t\u00e4ss\u00e4 taistelussa, kun olemme ik\u00e4\u00e4n kuin osoittautuneet lihallisten himojen orjiksi ja n\u00e4in osoittaneet, ettemme ole vapauden emmek\u00e4 voiman merkkej\u00e4, meid\u00e4t torjutaan heti henkisten sotajoukkojen kanssa k\u00e4yt\u00e4vist\u00e4 taisteluista kelvottomina ja orjina kaikkine h\u00e4mmennyksen merkkeineen. Sill\u00e4 \u201djokainen, joka tekee synti\u00e4, on synnin palvelija\u201d. Ja t\u00e4m\u00e4n puhuttelee meit\u00e4 siunattu apostoli yhdess\u00e4 niiden kanssa, joiden joukossa huoruus mainitaan. \u201dKiusaus ei saavuta teit\u00e4, paitsi sellainen, joka on inhimillinen\u201d. Sill\u00e4 jos emme pyri mielen lujuuteen, emme ansaitse koettelemusta ankarampaan kamppailuun ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevaa pahuutta vastaan, jos emme ole kyenneet kukistamaan heikkoa lihaamme, joka vastustaa henke\u00e4. Ja jotkut, jotka eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 t\u00e4t\u00e4 apostolin todistusta, ovat lukeneet indikatiivin sijasta konjunktiivin, toisin sanoen: \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n mik\u00e4\u00e4n kiusaus voittako teit\u00e4, paitsi sellainen, joka on inhimillinen.\u201d Mutta on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on sanonut sen pikemminkin merkityksess\u00e4, joka ei ole toivomus, vaan ilmoitus tai nuhde.<\/p>\n

                                            LUKU 17. Ett\u00e4 hengellisen taistelun perusta ja pohja on luotava ahmimisen vastaisessa taistelussa<\/p>\n

                                            TAHDOTKO kuulla todellisen Kristuksen urheilijan ponnistelevan taistelun s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen ja lakien mukaan? \u201dMin\u00e4\u201d, sanoi h\u00e4n, \u2018juoksen niin, en niin kuin ep\u00e4varmasti; min\u00e4 taistelen niin, en niin kuin se, joka hakkaa ilmaa, vaan kuritan ruumistani ja alistan sen, etten mill\u00e4\u00e4n tavalla, kun olen saarnannut muille, itse joutuisi hylki\u00f6ksi.\u2019 T\u00e4m\u00e4 ei ole totta. N\u00e4ette, kuinka h\u00e4n asetti taistelun p\u00e4\u00e4osan riippumaan itsest\u00e4\u00e4n, toisin sanoen lihastaan, ik\u00e4\u00e4n kuin varmimmalle perustalle, ja asetti taistelun tuloksen yksinkertaisesti lihan kurittamiseen ja ruumiinsa alistamiseen. \u201dMin\u00e4 en siis juokse niin kuin ep\u00e4varmasti.\u201d H\u00e4n ei juokse ep\u00e4varmasti, koska h\u00e4nell\u00e4 on taivaalliseen Jerusalemiin katsoen asetettu merkki, jota kohti h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 on nopeasti suunnattu v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4. H\u00e4n ei juokse ep\u00e4varmasti, koska \u201dunohtaen sen, mik\u00e4 on takana, h\u00e4n tavoittelee sit\u00e4, mik\u00e4 on edess\u00e4, ja painaa kohti sit\u00e4 merkki\u00e4, joka on Jumalan korkean kutsumuksen palkinto Kristuksessa Jeesuksessa\u201d, jonne h\u00e4n aina suuntaa henkisen katseensa, ja kiiruhtaen sit\u00e4 kohti kaikella syd\u00e4men nopeudella h\u00e4n julistaa luottavaisesti: \u201dMin\u00e4 olen k\u00e4ynyt hyv\u00e4n taistelun, min\u00e4 olen saattanut loppuun kurssini, min\u00e4 olen s\u00e4ilytt\u00e4nyt uskon.\u201d Ja koska h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 juossut \u201dvoiteen tuoksun\u201d a Kristuksen per\u00e4ss\u00e4 syd\u00e4men valmiilla antaumuksella ja voittanut hengellisen taistelun lihan kurituksen kautta, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 rohkeasti ja sanoo: \u201dT\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien minulle on pantu vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, antaa minulle sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\u201d H\u00e4n sanoo: \u201dT\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien minulle on pantu vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, antaa minulle sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\u201d Ja jotta e avaisi meillekin samanlaisen palkinnon toivon, jos haluamme j\u00e4ljitell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen taistelussaan, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4: \u201dMutta ei ainoastaan minulle, vaan my\u00f6s kaikille, jotka rakastavat h\u00e4nen tulemistaan.\u201d H\u00e4n julistaa, ett\u00e4 me saamme osallisiksi h\u00e4nen kruunustaan tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jos rakastamme Kristuksen tulemista – ei ainoastaan sit\u00e4, joka ilmenee ihmisille jopa vastoin heid\u00e4n tahtoaan, vaan my\u00f6s t\u00e4t\u00e4, joka p\u00e4ivitt\u00e4in toteutuu pyhiss\u00e4 sieluissa – ja jos saamme voiton taistelussa ruumistamme kurittamalla. Ja t\u00e4st\u00e4 tulemisesta Herra puhuu evankeliumissa. \u201dMin\u00e4\u201d, sanoo H\u00e4n, \u2018ja minun Is\u00e4ni tulemme h\u00e4nen luokseen ja asumme h\u00e4nen luonaan\u2019. Ja j\u00e4lleen: \u201dKatso, min\u00e4 seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun \u00e4\u00e4neni ja avaa portin, niin min\u00e4 menen h\u00e4nen luokseen ja aterioin h\u00e4nen kanssaan, ja h\u00e4n minun kanssani.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 18. Erilaisten taistelujen ja voittojen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, joiden kautta autuaat apostolit ylsiv\u00e4t korkeimman taistelun kruunuun<\/p>\n

                                            MUTTA h\u00e4n ei tarkoita, ett\u00e4 h\u00e4n olisi vain saattanut p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen jonkin juoksukilpailun, kun h\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 juoksen niin, en niin kuin ep\u00e4varmasti\u201d (ilmaus, joka liittyy erityisesti h\u00e4nen mielens\u00e4 aikomukseen ja h\u00e4nen henkens\u00e4 kiihkeyteen, jossa h\u00e4n seurasi Kristusta kaikella innolla huutaen morsiamen kanssa: \u201dMe juoksemme per\u00e4ss\u00e4si voiteittesi tuoksun t\u00e4hden; \u201d ja taas: \u201dSieluni on sinuun kiintynyt: \u201d, mutta h\u00e4n todistaa my\u00f6s voittaneensa toisenlaisessa kilpailussa sanoen: \u201dNiin min\u00e4 taistelen, en niin kuin joku, joka hakkaa ilmaa, vaan kuritan ruumistani ja alistan sen alamaisuuteen. \u201d Ja t\u00e4m\u00e4 liittyy oikeastaan pid\u00e4tt\u00e4ytymisen tuskiin ja ruumiilliseen paastoon ja lihan ahdistukseen: sill\u00e4 h\u00e4n tarkoittaa t\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on oman lihansa voimallinen murskaaja, ja huomauttaa, ettei h\u00e4n ole turhaan kohdistanut pid\u00e4ttyv\u00e4isyyden iskujaan sit\u00e4 vastaan, vaan ett\u00e4 h\u00e4n on saavuttanut taisteluvoiton kuolettamalla oman ruumiinsa; sill\u00e4 kun sit\u00e4 on kuritettu pid\u00e4ttyv\u00e4isyyden iskuilla ja ly\u00f6ty alas paaston nyrkkeilyhanskoilla, h\u00e4n on varmistanut voittajahengelleen kuolemattomuuden kruunun ja katoamattomuuden palkinnon. N\u00e4ette oikeauskoisen kilpailumenetelm\u00e4n, ja katsokaa hengellisen taistelun lopputulosta: kuinka Kristuksen urheilija, joka on saavuttanut voiton kapinallisesta lihasta, heitetty\u00e4\u00e4n sen ik\u00e4\u00e4n kuin jalkojensa alle, vied\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in voittajana korkeuksissa. Ja siksi \u201dh\u00e4n ei juokse ep\u00e4varmasti\u201d, koska h\u00e4n luottaa siihen, ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4see kohta pyh\u00e4\u00e4n kaupunkiin, taivaalliseen Jerusalemiin. H\u00e4n \u201dtaistelee niin\u201d, eli paastoilla ja lihan n\u00f6yryytyksell\u00e4, \u201dei niin kuin se, joka hakkaa ilmaa\u201d, eli ly\u00f6m\u00e4ll\u00e4 avaruuteen raittiuden iskuja, joiden kautta h\u00e4n ei ly\u00f6 tyhj\u00e4\u00e4 ilmaa, vaan niit\u00e4 henki\u00e4, jotka sit\u00e4 asuttavat, ruumiinsa kurituksella. Sill\u00e4 se, joka sanoo \u201dei niin kuin se, joka hakkaa ilmaa\u201d, osoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n ly\u00f6 – ei tyhj\u00e4\u00e4 ja tyhj\u00e4\u00e4 ilmaa, vaan tiettyj\u00e4 ilmassa olevia olentoja. Ja koska h\u00e4n oli voittanut t\u00e4m\u00e4nkaltaisessa kilpailussa ja marssinut eteenp\u00e4in monien kruunujen palkinnoilla rikastuneena, h\u00e4n ei suotta ala astua luetteloihin viel\u00e4 mahtavampia vihollisia vastaan, ja voitettuaan entiset kilpailijansa h\u00e4n julistaa rohkeasti ja sanoo: \u201dNyt meid\u00e4n taistelumme ei ole lihaa ja verta vastaan, vaan ruhtinaskuntia vastaan, voimia vastaan, t\u00e4m\u00e4n pimeyden maailman hallitsijoita vastaan, hengellist\u00e4 pahuutta vastaan taivaallisissa paikoissa\u201d.<\/p>\n

                                            LUKU 19. Ett\u00e4 Kristuksen atleetti, niin kauan kuin h\u00e4n on ruumiissa, ei ole koskaan vailla taistelua Kristuksen urheilija<\/p>\n

                                            Niin kauan kuin h\u00e4n on ruumiissa, ei ole koskaan vailla voittoa, jonka h\u00e4n voi saavuttaa kilpailuissa; mutta siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin h\u00e4n kasvaa voittoisilla menestyksill\u00e4, h\u00e4nt\u00e4 kohtaa my\u00f6s ankarampi taistelu. Sill\u00e4 kun liha on kukistettu ja voitettu, mitk\u00e4 vihollisten parvet, mitk\u00e4 vihollisjoukot h\u00e4nen voittonsa yllytt\u00e4v\u00e4t ja nousevat voittoisaa Kristuksen sotilasta vastaan! sill\u00e4 pel\u00e4t\u00e4\u00e4n, ettei Kristuksen sotilas rauhan rauhassa hellitt\u00e4isi ponnistelujaan ja alkaisi unohtaa kilpailujensa kunniakkaita kamppailuja, ja ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulisi l\u00f6ys\u00e4 sen joutilaisuuden vuoksi, jonka vaarattomuus aiheuttaa, ja ett\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 huijattaisiin palkintojensa palkinto ja voittojensa palkinto. Ja niinp\u00e4, jos me haluamme nousta alati kasvavalla hyveell\u00e4 n\u00e4ihin voiton vaiheisiin, meid\u00e4n pit\u00e4isi my\u00f6s samalla tavalla astua taistelujen listoille ja aloittaa sanomalla apostolin kanssa: \u201dMin\u00e4 siis taistelen, en niin kuin se, joka hakkaa ilmaa, vaan kuritan ruumistani ja alistan sen\u201d, jotta t\u00e4m\u00e4n taistelun p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 voisimme j\u00e4lleen kerran sanoa h\u00e4nen kanssaan: \u2018Min\u00e4 taistelen niin kuin se, joka hakkaa ilmaa, vaan min\u00e4 kuritan ruumistani ja alistan sen\u2019: \u201demme paini lihaa ja verta vastaan, vaan ruhtinaskuntia vastaan, voimia vastaan, t\u00e4m\u00e4n pimeyden maailman hallitsijoita vastaan, hengellist\u00e4 pahuutta vastaan taivaallisissa.\u201d Sill\u00e4 muuten emme voi mitenk\u00e4\u00e4n liitty\u00e4 taisteluun heid\u00e4n kanssaan emmek\u00e4 ansaita hengellisen taistelun koettelemista, jos meid\u00e4t on ly\u00f6ty lihallisessa kilpailussa ja ly\u00f6ty maahan kamppailussa vatsan kanssa; ja ansaitusti apostoli sanoo meist\u00e4 moitekielell\u00e4: \u201dKiusaus ei saavuta teit\u00e4, paitsi se, mik\u00e4 on ihmiselle tavallista\u201d.<\/p>\n

                                            LUKU 20. Kuinka munkin ei pid\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 sopivia aikoja ruoan ottamiselle, jos h\u00e4n haluaa edet\u00e4 sis\u00e4isten ristiriitojen kamppailussa<\/p>\n

                                            Munkin, joka haluaa edet\u00e4 sis\u00e4isten ristiriitojen kamppailuun, tulee siis aluksi asettaa itselleen varotoimenpiteeksi t\u00e4m\u00e4: nimitt\u00e4in. : ett\u00e4 h\u00e4n ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa salli itsens\u00e4 sortua mihink\u00e4\u00e4n herkkuihin tai ottaa mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 tai juotavaa ennen kuin paasto on p\u00e4\u00e4ttynyt ja oikea hetki virvoitukselle on tullut, ateria-aikojen ulkopuolella; eik\u00e4 h\u00e4n aterian p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 salli itselleen pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n palaa, vaikka se olisi kuinka pieni; ja samoin, ett\u00e4 h\u00e4n noudattaa unen kanonisia aikoja ja mittoja. Sill\u00e4 tuo itsehillint\u00e4 on katkaistava samalla tavalla kuin siveett\u00f6myyden synti on kitkett\u00e4v\u00e4. Sill\u00e4 jos ihminen ei kykene hillitsem\u00e4\u00e4n ruokahalun tarpeettomia haluja, miten h\u00e4n voi sammuttaa lihallisen himon tulen? Ja jos ihminen ei kykene hillitsem\u00e4\u00e4n intohimoja, jotka n\u00e4kyv\u00e4t avoimesti ja ovat vain pieni\u00e4, miten h\u00e4n kykenee maltillisella harkinnalla taistelemaan niit\u00e4 intohimoja vastaan, jotka ovat salaisia ja kiihottavat h\u00e4nt\u00e4, kun kukaan ei ole paikalla n\u00e4kem\u00e4ss\u00e4? Ja siksi mielen voimaa koetellaan erillisiss\u00e4 impulsseissa ja kaikenlaisissa intohimoissa; ja jos se voittaa hyvin pienet ja ilmeiset halut, miten se kest\u00e4\u00e4 ne, jotka ovat todella suuria ja voimakkaita ja salaisia, jokaisen ihmisen omantunnon on todistettava.<\/p>\n

                                            LUKU 21. Munkkien sis\u00e4isest\u00e4 rauhasta ja hengellisest\u00e4 pid\u00e4ttyv\u00e4isyydest\u00e4<\/p>\n

                                            ESIMERKKI Meid\u00e4n ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4 ulkoista vihollista. Vihollisemme on suljettu sis\u00e4llemme: me k\u00e4ymme p\u00e4ivitt\u00e4in sis\u00e4ist\u00e4 sotaa; ja jos olemme siin\u00e4 voitokkaita, kaikki ulkoiset asiat heikkenev\u00e4t, ja kaikki muuttuu rauhalliseksi ja alistetuksi Kristuksen sotilaan hyv\u00e4ksi. Meill\u00e4 ei ole ulkoista vihollista pel\u00e4tt\u00e4viss\u00e4, jos se, mik\u00e4 on sis\u00e4ll\u00e4, on voitettu ja alistettu hengelle. \u00c4lk\u00e4\u00e4mme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n uskoko, ett\u00e4 ulkoinen paasto n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 ruoasta yksin\u00e4\u00e4n voi mitenk\u00e4\u00e4n riitt\u00e4\u00e4 syd\u00e4men t\u00e4ydellisyyteen ja ruumiin puhtauteen, ellei siihen ole yhdistetty my\u00f6s sielun paastoa. Sill\u00e4 sielulla on my\u00f6s haitallisia ruokia, joista lihottuna se joutuu ilman lihan ylenpalttistakin turhuuden lankeemukseen. Herjaus on sen ruoka, ja tosiaankin sellainen, joka on sille hyvin rakas. My\u00f6s vihanpurkaus on sen ravintoa, vaikka se olisikin hyvin v\u00e4h\u00e4ist\u00e4; se antaa sille kuitenkin surkeaa ravintoa tunniksi ja tuhoaa sen my\u00f6s tappavalla maullaan. Kateus on mielen ravintoa, se turmelee sen myrkyllisill\u00e4 mehuillaan ja tekee sen aina surkeaksi ja kurjaksi toisen hyvinvoinnin ja menestyksen vuoksi. Kenodoksia eli kateus on sen ravintoa, joka tyydytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 herkullisella aterialla jonkin aikaa, mutta sen j\u00e4lkeen riisuu sen puhtaaksi ja paljaaksi kaikesta hyveest\u00e4 ja hylk\u00e4\u00e4 sen karuina ja tyhjin\u00e4 kaikesta hengellisest\u00e4 hedelm\u00e4st\u00e4, niin ett\u00e4 se saa sen paitsi menett\u00e4m\u00e4\u00e4n valtavien ponnistelujen palkinnot my\u00f6s k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n raskaampia rangaistuksia. Kaikki himo ja syd\u00e4men h\u00e4ilyv\u00e4 vaeltelu ovat er\u00e4\u00e4nlaista ravintoa sielulle, sill\u00e4 ne ravitsevat sit\u00e4 haitallisella lihalla, mutta j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t sen j\u00e4lkeenp\u00e4in ilman osuutta taivaallisesta leiv\u00e4st\u00e4 ja todella kiinte\u00e4st\u00e4 ruoasta. Jos siis kaikin voimin pid\u00e4tt\u00e4ydymme niist\u00e4 pyhimm\u00e4ss\u00e4 paastossa, ruumiillisen paaston noudattaminen on sek\u00e4 hy\u00f6dyllist\u00e4 ett\u00e4 tuottoisaa. Sill\u00e4 lihan ty\u00f6, kun se yhdistyy hengen katumukseen, tuottaa uhrin, joka on Jumalalle mit\u00e4 otollisin, ja pyhyyden arvoisen pyh\u00e4k\u00f6n syd\u00e4men puhtaisiin ja tahrattomiin sisimpiin kammioihin. Mutta jos paastotessamme ruumiin osalta olemme sotkeutuneet sielun vaarallisimpiin paheisiin, ei lihan n\u00f6yryytyksest\u00e4mme ole meille mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4, kun kaikkein kallein osa meist\u00e4 on saastunut: sill\u00e4 me menemme v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan sen aineen kautta, jonka avulla meist\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4n Hengen pyh\u00e4kk\u00f6. Sill\u00e4 ei niink\u00e4\u00e4n turmeltuva liha kuin puhdas syd\u00e4n, josta tehd\u00e4\u00e4n Jumalan pyh\u00e4kk\u00f6 ja Pyh\u00e4n Hengen temppeli. Meid\u00e4n tulee siis aina, kun ulkoinen ihminen paastoaa, pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s sis\u00e4ist\u00e4 ihmist\u00e4 sellaisesta ruoasta, joka on h\u00e4nelle pahaksi: siit\u00e4 sis\u00e4isest\u00e4 ihmisest\u00e4 nimitt\u00e4in, jonka siunattu apostoli ennen kaikkea kehottaa meit\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n puhtaana Jumalan edess\u00e4, jotta se todettaisiin kelvolliseksi ottamaan Kristuksen vastaan vieraana sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, sanoen: \u201dett\u00e4 Kristus asuisi sisimm\u00e4ss\u00e4nne teid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4nne uskon kautta\u201d.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 22. Ett\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 tulisi harjoittaa ruumiillista pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4, jotta voisimme sen kautta saavuttaa syd\u00e4men puhtauden<\/p>\n

                                            JA Niinp\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi siksi antaa huomiota ruumiilliseen pid\u00e4tt\u00e4ytymiseen, jotta voisimme t\u00e4m\u00e4n paaston kautta saavuttaa syd\u00e4men puhtauden. Muuten vaivann\u00e4k\u00f6mme menev\u00e4t turhaan, jos kest\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4, loppua ajatellen, mutta emme p\u00e4\u00e4se p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, jonka vuoksi olemme kest\u00e4neet t\u00e4llaisia koettelemuksia; ja olisi ollut parempi pid\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 sielun kielletyist\u00e4 ruoista kuin paastota ruumiin kanssa yhdentekevist\u00e4 ja vaarattomista asioista, sill\u00e4 n\u00e4iden j\u00e4lkimm\u00e4isten kohdalla on kyse yksinkertaisesta ja harmittomasta Jumalan luomakunnan vastaanottamisesta, jossa ei sin\u00e4ns\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.\u00a0 Mutta ensiksi mainittujen kohdalla on heti aluksi vaarallinen taipumus niell\u00e4 velji\u00e4, mist\u00e4 sanotaan: \u201d\u00c4l\u00e4 rakasta haukkumista, ettet joutuisi juurineen pois. \u201d Ja vihasta ja kateudesta siunattu Job sanoo: \u201dSill\u00e4 viha tappaa tyhm\u00e4n, ja kateus tappaa lapsen.\u201d Ja samalla on huomattava, ett\u00e4 se, joka vihastuu, asetetaan tyhm\u00e4ksi ja se, joka on kateellinen, lapseksi. Sill\u00e4 edellist\u00e4 ei ansiotta pidet\u00e4 tyhm\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n aiheuttaa itselleen kuoleman omasta tahdostaan, koska h\u00e4nt\u00e4 kiukuttelevat vihan piikit; ja j\u00e4lkimm\u00e4inen, kun h\u00e4n on kateellinen, osoittaa olevansa lapsi ja alaik\u00e4inen, sill\u00e4 kun h\u00e4n kadehtii toista, h\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 se, jonka hyvinvoinnista h\u00e4n suuttuu, on suurempi kuin h\u00e4n.<\/p>\n

                                            LUKU 23. Mink\u00e4lainen munkin ruoan tulisi olla<\/p>\n

                                            MEID\u00c4N tulisi siis valita ruoaksemme ei ainoastaan sit\u00e4, mik\u00e4 hillitsee palavan himon kuumuutta ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 sen sytytt\u00e4mist\u00e4, vaan my\u00f6s sit\u00e4, mik\u00e4 on helposti saatavissa valmiiksi ja mik\u00e4 on halpuutensa vuoksi suositeltavaa ja mik\u00e4 sopii veljien el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja heid\u00e4n yhteiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4. Sill\u00e4 ahminta on luonteeltaan kolmiosaista: ensinn\u00e4kin se, joka pakottaa meid\u00e4t ennakoimaan sopivaa aterianhetke\u00e4, toiseksi se, joka nauttii vatsan t\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 ja kaikenlaisten ruokien ahmimisesta, ja kolmanneksi se, joka nauttii hienostuneemmista ja herkullisemmista herkutteluista. Ja niinp\u00e4 munkin tulisi sit\u00e4 vastaan noudattaa kolminkertaista vartiointia: ensinn\u00e4kin h\u00e4nen tulisi odottaa paaston katkaisemista oikeaan aikaan, toiseksi h\u00e4nen ei tulisi antaa periksi ahmimiselle, kolmanneksi h\u00e4nen tulisi tyyty\u00e4 mihin tahansa tavallisempaan ruokalajiin. Sill\u00e4 kaikki se, mit\u00e4 otetaan tavanomaisen ja kaikkien yhteisen k\u00e4yt\u00f6n lis\u00e4ksi, on isien muinaisen perinteen mukaan turhamaisuuden, kerskailun ja mahtailun synnin saastuttamaa. Niist\u00e4, joiden olemme n\u00e4hneet olevan ansaitusti merkitt\u00e4vi\u00e4 oppineisuuden ja harkintakyvyn vuoksi tai jotka Kristuksen armo on erottanut loistaviksi valopilkuiksi, joita kaikkien tulisi j\u00e4ljitell\u00e4, emme ole tunteneet ket\u00e4\u00e4n, joka olisi pid\u00e4tt\u00e4ytynyt sy\u00f6m\u00e4st\u00e4 leip\u00e4\u00e4, jota heid\u00e4n keskuudessaan pidet\u00e4\u00e4n halpana ja helposti saatavana; emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole n\u00e4hneet, ett\u00e4 kukaan, joka olisi hyl\u00e4nnyt t\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6n ja luopunut leiv\u00e4n k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja ryhtynyt sy\u00f6m\u00e4\u00e4n papuja tai yrttej\u00e4 tai hedelmi\u00e4, olisi luettu arvostetuimpien joukkoon tai edes saanut 498 tiedon ja harkintakyvyn armon. He eiv\u00e4t nimitt\u00e4in ainoastaan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ettei munkki saisi pyyt\u00e4\u00e4 ruokaa, joka ei ole tavallista muille, jottei h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ntapansa paljastuisi julkisesti kaikille ja tekisi siit\u00e4 turhamaista ja joutavaa ja joutuisi siten turhamaisuuden taudin tuhoamaksi; vaan he vaativat my\u00f6s, ettei paastojen yleist\u00e4 kurittomuuskuria saisi kevyesti paljastaa kenellek\u00e4\u00e4n, vaan ett\u00e4 se tulisi mahdollisuuksien mukaan k\u00e4tke\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 salassa. Mutta kun joku veljist\u00e4 saapuu paikalle, he m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi osoittaa yst\u00e4v\u00e4llisyyden ja rakkauden hyveet sen sijaan, ett\u00e4 noudatamme ankaraa pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4 ja tiukkaa p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4mme; meid\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tulisi ottaa huomioon, mit\u00e4 omat toiveemme ja hy\u00f6tymme tai himojemme kiihko vaativat, vaan asettaa eteemme ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n se, mit\u00e4 vieraan virkistyminen tai h\u00e4nen heikkoutensa meilt\u00e4 vaatii.<\/p>\n

                                            LUKU 24. Kuinka Egyptiss\u00e4 n\u00e4imme, ett\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4inen paasto rikottiin ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 saapuessamme<\/p>\n

                                            KUN olimme tulleet Syyrian seudulta ja hakeutuneet Egyptin maakuntaan halutessamme oppia eidereiden<\/em> (liittyv\u00e4t Egyptin munkkilaisuuteen, n\u00e4m\u00e4 munkit eliv\u00e4t eristyksiss\u00e4 ja omistautuivat hengelliselle el\u00e4m\u00e4lle, usein er\u00e4maassa tai luostareissa)s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, h\u00e4mm\u00e4styimme sit\u00e4 syd\u00e4men auliutta, jolla meid\u00e4t siell\u00e4 otettiin vastaan niin, ettei noudatettu mit\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, joka kielsi virkist\u00e4ytymisen ennen kuin paaston sovittu hetki oli ohi, sellaista s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, jota meid\u00e4t oli kasvatettu noudattamaan palestiinalaisissa luostareissa; Mutta lukuun ottamatta s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4, keskiviikkoja ja perjantaita, p\u00e4ivitt\u00e4inen paasto rikottiin kaikkialla, minne menimme: Ja kun kysyimme, miksi he eiv\u00e4t piittailleet p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 paastosta, yksi haahkoista vastasi: \u201dPaastoamiseen on aina tilaisuus. Mutta koska aion johdattaa teit\u00e4 matkallanne, en voi pit\u00e4\u00e4 teit\u00e4 aina mukanani. Ja paasto, vaikka se onkin hy\u00f6dyllist\u00e4 ja suositeltavaa, on kuitenkin vapaasta tahdosta annettavaa uhria. Mutta k\u00e4skyn asettamat vaatimukset edellytt\u00e4v\u00e4t hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysty\u00f6n suorittamista. Ja niinp\u00e4, kun otan Kristuksen teiss\u00e4 vastaan, minun pit\u00e4isi virkist\u00e4\u00e4 H\u00e4nt\u00e4, mutta kun olen l\u00e4hett\u00e4nyt teid\u00e4t tiellenne, voin tasapainottaa H\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 tarjotun vieraanvaraisuuden tiukemmalla paastolla omasta puolestani. Sill\u00e4 ’sulhasen lapset eiv\u00e4t voi paastota niin kauan kuin sulhanen on heid\u00e4n kanssaan’, mutta kun h\u00e4n on l\u00e4htenyt, silloin he paastoavat oikein.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 25. Er\u00e4\u00e4n vanhuksen pid\u00e4tt\u00e4ytymisest\u00e4, joka otti ruokaa kuusi kertaa niin niukasti, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli yh\u00e4 n\u00e4lk\u00e4<\/p>\n

                                            Kun er\u00e4s vanhuksista painosti minua sy\u00f6m\u00e4\u00e4n hieman enemm\u00e4n, kun olin ottamassa virvokkeita, ja sanoin, etten voinut, h\u00e4n vastasi \u201dOlen jo kuusi kertaa kattanut p\u00f6yt\u00e4ni eri veljille, jotka olivat saapuneet paikalle, ja painostamalla kutakin heist\u00e4 olen ottanut ruokaa h\u00e4nen kanssaan, ja olen yh\u00e4 n\u00e4lk\u00e4inen, ja sin\u00e4, joka nyt otat virvokkeen ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, sanotko, ettet voi en\u00e4\u00e4 sy\u00f6d\u00e4?\u201d H\u00e4n vastasi: \u201dEn.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 26.Er\u00e4\u00e4st\u00e4 toisesta vanhuksesta, joka ei koskaan nauttinut ruokaa yksin keljassaan<\/p>\n

                                            Olemme n\u00e4hneet er\u00e4\u00e4n toisen, joka asui yksin ja joka ilmoitti, ettei h\u00e4n koskaan nauttinut ruokaa yksin\u00e4\u00e4n, vaan ett\u00e4 vaikka viisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 per\u00e4kk\u00e4in kukaan veljist\u00e4 ei olisi tullut h\u00e4nen keljains\u00e4, h\u00e4n jatkuvasti lykk\u00e4si ruoan nauttimista, kunnes lauantaina tai sunnuntaina h\u00e4n meni kirkkoon jumalanpalvelukseen ja l\u00f6ysi jonkun muukalaisen, jonka h\u00e4n toi heti kotiinsa keljains\u00e4 ja nautti h\u00e4nen kanssaan yhdess\u00e4 ruumiinsa virvokkeen, ei niink\u00e4\u00e4n omien tarpeidensa vuoksi kuin yst\u00e4v\u00e4llisyyden vuoksi ja veljiens\u00e4 puolesta. Ja koska he siis tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4inen paasto rikotaan h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti veljien saapuessa, niin heid\u00e4n l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n he hyvitt\u00e4v\u00e4t heid\u00e4n puolestaan nautitun virvokkeen suuremmalla pid\u00e4tt\u00e4ytymisell\u00e4 ja hyvitt\u00e4v\u00e4t ankarasti v\u00e4h\u00e4isenkin ruoan vastaanottamisen ankarammalla kurituksella paitsi leiv\u00e4n osalta my\u00f6s v\u00e4hent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tavanomaista unen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 27. Mit\u00e4 kaksi abbaa, Paesius ja Johannes, kertoivat innokkuutensa hedelmist\u00e4<\/p>\n

                                            KUN i\u00e4k\u00e4s Johannes, joka oli suuren luostarin ja suuren veljeskunnan esimies, oli tullut tapaamaan i\u00e4k\u00e4st\u00e4 Paesiusta, joka asui suuressa er\u00e4maassa, ja h\u00e4nelt\u00e4 oli kysytty kuin hyvin vanhalta yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt kaikkina niin\u00e4 nelj\u00e4kymmenen\u00e4 vuotena, jonka h\u00e4n oli ollut erossa h\u00e4nest\u00e4 ja jota veljet eiv\u00e4t juuri koskaan olleet h\u00e4irinneet h\u00e4nen yksin\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n: \u201dEi koskaan\u201d, sanoi h\u00e4n, \u2018aurinko ole n\u00e4hnyt minua sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4\u2019, \u2018eik\u00e4 minua vihaisena\u2019, sanoi toinen.<\/p>\n

                                            LUKU 28. Oppitunti ja esimerkki, jonka abba Johannes j\u00e4tti kuollessaan opetuslapsilleen<\/p>\n

                                            KUN sama vanha mies, joka oli valmis l\u00e4htem\u00e4\u00e4n omilleen, makasi viimeisill\u00e4 hengenvedoillaan, ja veljet seisoivat ymp\u00e4rill\u00e4, he rukoilivat ja rukoilivat, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4isi heille er\u00e4\u00e4nlaisena perint\u00f6n\u00e4 jonkin erityisen teht\u00e4v\u00e4n, jonka avulla he voisivat saavuttaa t\u00e4ydellisyyden korkeuden, mik\u00e4 olisi helpompaa teht\u00e4v\u00e4n lyhyyden vuoksi: H\u00e4n huokaisi ja sanoi: \u201dEn ole koskaan tehnyt omaa tahtoani enk\u00e4 opettanut kenellek\u00e4\u00e4n sellaista, mit\u00e4 en olisi ensin tehnyt itse. \u201d<\/p>\n

                                            LUKU 29. Abba Machetesista, joka ei koskaan nukkunut hengellisten konferenssien aikana, mutta nukkui aina maallisten kertomusten aikana<\/p>\n

                                            ME tunsimme er\u00e4\u00e4n vanhan miehen, nimelt\u00e4 Machetes, joka asui kaukana veljien v\u00e4kijoukoista ja sai p\u00e4ivitt\u00e4isill\u00e4 rukouksillaan. Herralta t\u00e4m\u00e4n armon, ett\u00e4 niin usein kuin hengellinen kokous pidettiin, olipa se p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tai y\u00f6ll\u00e4, h\u00e4n ei koskaan joutunut unen valtaan; mutta jos joku yritti tuoda esiin pilkkasanoja tai tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isi\u00e4 puheita, h\u00e4n vaipui heti uneen, ik\u00e4\u00e4n kuin herjauksen myrkky ei voisi mitenk\u00e4\u00e4n tunkeutua saastuttamaan h\u00e4nen korviaan.<\/p>\n

                                            LUKU 30. Saman vanhuksen sanonta siit\u00e4, ettei ket\u00e4\u00e4n saa tuomita<\/p>\n

                                            Sama vanha mies, kun h\u00e4n opetti meille, ettei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 tuomita toista, huomautti, ett\u00e4 oli kolme asiaa, joista h\u00e4n oli syytt\u00e4nyt 501:\u00e4\u00e4 ja nuhdellut velji\u00e4, nimitt\u00e4in siit\u00e4, ett\u00e4 jotkut antoivat leikata uvulansa\u00a0 (\u201duvula palatina<\/em>”, on pieni, riippuva lihaskudos, joka sijaitsee suun takaosassa kitalaen keskell\u00e4) irti, pitiv\u00e4t keljass\u00e4\u00e4n viittaa tai siunasivat \u00f6ljy\u00e4 ja antoivat sit\u00e4 niille, jotka asuivat maailmassa ja pyysiv\u00e4t sit\u00e4; ja h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 h\u00e4n oli itse tehnyt kaikkia n\u00e4it\u00e4 asioita. Koska olin sairastunut johonkin uvula-sairauteen, min\u00e4 kuihduin, sanoi h\u00e4n, niin kauan sen heikkouden vuoksi, ett\u00e4 viimein kipu ja kaikkien vanhimpien suostuttelu pakottivat minut leikkauttamaan sen pois. T\u00e4m\u00e4n sairauden vuoksi minun oli my\u00f6s pakko pit\u00e4\u00e4 viitta. Ja minun oli my\u00f6s pakko siunata \u00f6ljy\u00e4 ja antaa sit\u00e4 niille, jotka sit\u00e4 rukoilivat – asia, jota inhosin yli kaiken, koska ajattelin sen johtuvan suuresta syd\u00e4men r\u00f6yhkeydest\u00e4 -, kun yht\u00e4kki\u00e4 monet maailmassa el\u00e4v\u00e4t ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t minut, niin etten olisi voinut mitenk\u00e4\u00e4n muuten paeta heit\u00e4, elleiv\u00e4t he olisi kirist\u00e4neet minulta ei v\u00e4h\u00e4isell\u00e4 v\u00e4kivallalla ja anomuksilla, ett\u00e4 panisin k\u00e4teni heid\u00e4n tarjoamalleen astialle ja merkitsisin sen ristinmerkill\u00e4: Ja niin he uskoivat, ett\u00e4 he olivat saaneet siunattua \u00f6ljy\u00e4, ja lopulta he p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t minut menem\u00e4\u00e4n. Ja n\u00e4ist\u00e4 asioista sain selv\u00e4sti selville, ett\u00e4 er\u00e4s munkki oli samassa tilanteessa ja sotkeutunut samoihin virheisiin, joista h\u00e4n oli uskaltanut tuomita muita. Jokaisen tulisi siis tuomita vain itsens\u00e4 ja olla varuillaan, kaikessa huolella ja varovaisuudella olla tuomitsematta toisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 apostolin kehotuksen mukaisesti: \u201dMutta sin\u00e4, miksi tuomitset veljesi?\u201d \u201dOmalle herralleen h\u00e4n seisoo tai kaatuu\u201d. Ja t\u00e4m\u00e4: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 tuomitko, ettei teit\u00e4 tuomittaisi. Sill\u00e4 mill\u00e4 tuomiolla te tuomitsette, sill\u00e4 teid\u00e4t tuomitaan.\u201d Sill\u00e4 sen syyn lis\u00e4ksi, josta olemme puhuneet, on my\u00f6s t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 vaarallista tuomita toisista, koska niiss\u00e4 asioissa, joissa olemme loukkaantuneet – koska emme tied\u00e4, mit\u00e4 tarvetta tai syyt\u00e4 on, jonka vuoksi he todella toimivat joko oikein Jumalan silmiss\u00e4 tai joka tapauksessa anteeksiannettavalla tavalla – meid\u00e4n havaitaan tuominneen heid\u00e4t h\u00e4tik\u00f6idysti, emmek\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 syyllisty kevyeen syntiin muodostamalla veljist\u00e4mme toisenlaisen mielipiteen kuin meid\u00e4n pit\u00e4isi.<\/p>\n

                                            LUKU 31. Saman vanhuksen moitteet, kun h\u00e4n n\u00e4ki, kuinka veljet nukahtivat hengellisten konferenssien aikana ja her\u00e4siv\u00e4t, kun kerrottiin jokin joutava tarina<\/p>\n

                                            Sama vanha mies teki t\u00e4ll\u00e4 todisteella selv\u00e4ksi, ett\u00e4 se oli paholainen, joka rohkaisi joutavia tarinoita ja osoitti aina olevansa hengellisten konferenssien vihollinen. Sill\u00e4 kun h\u00e4n puhui joillekin veljille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 asioista ja hengellisist\u00e4 asioista ja n\u00e4ki, ett\u00e4 heit\u00e4 painoi vankka univelka eiv\u00e4tk\u00e4 he pystyneet karkottamaan unen painoa silmist\u00e4\u00e4n, h\u00e4n yht\u00e4kki\u00e4 esitteli tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isen tarinan. Ja kun h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 he heti her\u00e4siv\u00e4t, ihastuivat siihen ja pistiv\u00e4t korvansa pystyyn, h\u00e4n huokaili ja sanoi: \u201dT\u00e4h\u00e4n asti olimme puhuneet taivaallisista asioista, ja teid\u00e4n kaikkien silm\u00e4t olivat terveen unen vallassa; mutta heti kun esitettiin tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4inen tarina, me kaikki her\u00e4simme ja karistimme meid\u00e4t vallanneen unen uneliaisuuden. Ja pohtikaa siis t\u00e4st\u00e4, kuka on tuon hengellisen konferenssin vihollinen ja kuka on osoittanut olevansa tuon hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4n ja lihallisen puheen ehdottelija. Sill\u00e4 mit\u00e4 ilmeisimmin on osoitettu, ett\u00e4 se on se, joka iloiten pahasta ei lakkaa koskaan rohkaisemasta j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 ja vastustamasta edellist\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 32. Kirjeist\u00e4, jotka poltettiin lukematta<\/p>\n

                                            En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n tarpeellisena kertoa t\u00e4t\u00e4 er\u00e4\u00e4n sellaisen veljen tekoa, joka pyrki syd\u00e4men puhtauteen ja oli eritt\u00e4in huolissaan jumalallisten asioiden tarkastelemisesta. Kun h\u00e4nelle oli viidentoista vuoden tauon j\u00e4lkeen tuotu suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 kirjeit\u00e4 is\u00e4lt\u00e4\u00e4n ja \u00e4idilt\u00e4\u00e4n sek\u00e4 monilta yst\u00e4vilt\u00e4\u00e4n Pontuksen maakunnasta, h\u00e4n otti vastaan valtavan kirjepaketin ja py\u00f6ritteli asiaa jonkin aikaa mieless\u00e4\u00e4n: \u201dMit\u00e4 ajatuksia\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dmit\u00e4 ajatuksia n\u00e4iden lukeminen her\u00e4tt\u00e4\u00e4 minussa, jotka yllytt\u00e4v\u00e4t minua joko j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4\u00e4n iloon tai hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4\u00e4n suruun! sill\u00e4 kuinka monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ne viev\u00e4t syd\u00e4meni huomion pois siit\u00e4 mietiskelyst\u00e4, jonka olen asettanut eteeni muistelemalla niit\u00e4, jotka ne kirjoittivat! Kuinka kauan kest\u00e4\u00e4, ennen kuin n\u00e4in syntynyt mielen levottomuus rauhoittuu, ja kuinka paljon ponnistuksia maksaa entisen rauhallisuuden palauttaminen, jos mieli kerran liikuttuu kirjeiden my\u00f6t\u00e4tunnosta ja muistelemalla niiden sanoja ja katseita, jotka se on j\u00e4tt\u00e4nyt niin pitk\u00e4ksi aikaa, alkaa ajatuksissaan ja hengess\u00e4\u00e4n j\u00e4lleen kerran vierailla heid\u00e4n luonaan, asua heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n ja olla heid\u00e4n kanssaan. Eik\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 on hyl\u00e4nnyt heid\u00e4t ruumiillisesti, jos alkaa katsoa heit\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4 ja ottaa takaisin ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 henkiin sen muiston, josta jokainen luopuessaan t\u00e4st\u00e4 maailmasta luopui ik\u00e4\u00e4n kuin olisi kuollut. T\u00e4t\u00e4 asiaa mieless\u00e4\u00e4n pohdiskellessaan h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti, ettei h\u00e4n ainoastaan lukisi yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kirjett\u00e4, vaan ei edes avaisi pakettia, sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si, ett\u00e4 kirjoittajien nimet n\u00e4hty\u00e4\u00e4n tai heid\u00e4n ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4 muistettuaan h\u00e4nen henkens\u00e4 voisi antaa periksi. Niinp\u00e4 h\u00e4n heitti sen tuleen poltettavaksi, kaikki sidottuna juuri niin kuin h\u00e4n oli sen vastaanottanut, huutaen: \u201dPois, te kotini ajatukset, palakaa, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 en\u00e4\u00e4 yritt\u00e4k\u00f6 palauttaa minua niihin asioihin, joita olen paennut.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 33. Er\u00e4\u00e4n kysymyksen ratkaisusta, jonka abba Theodoros sai rukoilemalla<\/p>\n

                                            ME tunsimme my\u00f6s abba Theodoroksen, miehen, joka oli lahjakas mit\u00e4 suurimmalla pyhyydell\u00e4 ja t\u00e4ydellisell\u00e4 tiet\u00e4myksell\u00e4, ei ainoastaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, vaan my\u00f6s pyhien kirjoitusten ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4, jota h\u00e4n ei ollut hankkinut niink\u00e4\u00e4n opiskelemalla ja lukemalla tai maallisella kasvatuksella kuin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n syd\u00e4men puhtaudella; sill\u00e4 h\u00e4n pystyi vaikeuksin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja puhumaan vain muutamia sanoja kreikan kielt\u00e4. Kun t\u00e4m\u00e4 mies etsi selityst\u00e4 johonkin hyvin vaikeaan kysymykseen, h\u00e4n rukoili lakkaamatta seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja y\u00f6t\u00e4, kunnes h\u00e4n sai Herralta ilmestyksen kautta ratkaisun esitettyyn kysymykseen.<\/p>\n

                                            LUKU 34. Saman vanhuksen sanonnasta, jolla h\u00e4n opetti, mill\u00e4 ponnistuksilla munkki voi hankkia Raamatun tuntemuksen<\/p>\n

                                            T\u00e4m\u00e4 mies siis, kun jotkut veljet ihmetteliv\u00e4t h\u00e4nen tiet\u00e4myksens\u00e4 loistavaa valoa ja kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 er\u00e4it\u00e4 Raamatun merkityksi\u00e4, sanoi, ett\u00e4 munkin, joka tahtoo hankkia Raamatun tuntemuksen, ei pit\u00e4isi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaivaansa selitt\u00e4jien teoksiin, vaan pit\u00e4\u00e4 mieluummin kaikki mielens\u00e4 ponnistelut ja syd\u00e4mens\u00e4 aikomukset kohdistettuina itsens\u00e4 puhdistamiseen lihallisista paheista: Sill\u00e4 kun ne on karkotettu, syd\u00e4men silm\u00e4t alkavat heti ik\u00e4\u00e4n kuin intohimojen verho poistettuna ik\u00e4\u00e4n kuin luonnostaan katsella Raamatun salaisuuksia: sill\u00e4 niit\u00e4 ei ole meille Pyh\u00e4n Hengen armosta ilmoitettu, jotta ne j\u00e4isiv\u00e4t tuntemattomiksi ja h\u00e4m\u00e4riksi, vaan ne ovat j\u00e4\u00e4neet h\u00e4m\u00e4riksi meid\u00e4n virheidemme vuoksi, koska syntiemme verho peitt\u00e4\u00e4 syd\u00e4men silm\u00e4t, ja kun ne on palautettu luonnolliseen terveydentilaansa, pelkk\u00e4 Pyh\u00e4n Kirjoituksen lukeminen riitt\u00e4\u00e4 jo itsess\u00e4\u00e4n katsomaan todellista tietoa, eiv\u00e4tk\u00e4 ne tarvitse kommentaattoreiden apua, aivan niin kuin n\u00e4m\u00e4 lihan silm\u00e4t eiv\u00e4t tarvitse kenenk\u00e4\u00e4n opettamista n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, edellytt\u00e4en, ett\u00e4 ne ovat vapaat h\u00e4m\u00e4ryydest\u00e4 tai sokeuden aiheuttamasta pimeydest\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 kommentaattoreiden v\u00e4lille on syntynyt niin suuria erimielisyyksi\u00e4 ja virheit\u00e4, koska useimmat heist\u00e4, jotka eiv\u00e4t kiinnit\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaista huomiota mielen puhdistamiseen, rynt\u00e4\u00e4v\u00e4t ty\u00f6h\u00f6n, jossa he tulkitsevat Raamattua, ja syd\u00e4mens\u00e4 tiheyden tai ep\u00e4puhtauden mukaisesti muodostavat mielipiteit\u00e4, jotka ovat ristiriidassa ja vastoin toistensa ja uskon kanssa, eiv\u00e4tk\u00e4 siten kykene ottamaan vastaan totuuden valoa.<\/p>\n

                                            LUKU. 35 Saman vanhuksen moitteet, kun h\u00e4n oli tullut keljaani keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4<\/p>\n

                                            SAMA TEODOROS tuli yll\u00e4tt\u00e4en keljaani keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 is\u00e4llisell\u00e4 uteliaisuudella kysellen, mit\u00e4 min\u00e4 – muotoutumaton ankkuri, jollainen olin – saatoin tehd\u00e4 yksin\u00e4ni; ja kun h\u00e4n l\u00f6ysi minut sielt\u00e4 jo, kun olin lopettanut illalliseni, aloin virkist\u00e4\u00e4 v\u00e4syneen ruumiini ja makasin matolla, h\u00e4n huokasi syd\u00e4mens\u00e4 pohjasta ja kutsui minut nimelt\u00e4 sanoen: \u201dKuinka monet, oi Johannes, ovatkaan t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 yhteydess\u00e4 Jumalaan, syleilev\u00e4t H\u00e4nt\u00e4 ja pit\u00e4v\u00e4t H\u00e4nt\u00e4 mukanaan, kun sin\u00e4 olet vailla niin suurta valoa, laiskan unen heikent\u00e4m\u00e4n\u00e4!\u201d. \u201d Ja koska isien hyveet ja heille annettu armo ovat houkutelleet meit\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n sivuun t\u00e4m\u00e4nkaltaisen kertomuksen puoleen, katson hyv\u00e4ksi kirjata t\u00e4h\u00e4n teokseen er\u00e4\u00e4n huomionarvoisen hyv\u00e4ntekev\u00e4isyystapahtuman, jonka saimme kokea tuon erinomaisen miehen, Arkebiuksen, yst\u00e4v\u00e4llisyydest\u00e4, jotta hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysty\u00f6h\u00f6n oksastettu raittiuden puhtaus loistaisi helpommin esiin kaunistettuna miellytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 monipuolisuudella. Sill\u00e4 paastovelvollisuus on silloin Jumalalle otollinen, kun se on t\u00e4ydellistetty hyv\u00e4ntekev\u00e4isyyden hedelmill\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 36. Kuvaus Diolkosin autiomaasta, jossa erakot asuvat<\/p>\n

                                            JA kun olimme siis tulleet, viel\u00e4 aloittelijoina, Palestiinan luostareista er\u00e4\u00e4seen Egyptin kaupunkiin, jonka nimi on Diolkos, ja katselimme suurta joukkoa munkkeja, joita sitoi kinobian kuri ja jotka oli koulutettu tuossa erinomaisessa luostarij\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4, joka on my\u00f6s varhaisin, niin halusimme my\u00f6s kaikella syd\u00e4men viisaudella n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s toisen j\u00e4rjestelm\u00e4n, joka on viel\u00e4 parempi, nimitt\u00e4in ankkurien luostaria, sill\u00e4 kaikki kehuivat sit\u00e4, mik\u00e4 meit\u00e4 siihen yllytti. Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 miehet, jotka ovat ensin el\u00e4neet hyvin pitk\u00e4n aikaa Kenobiassa ja jotka ovat ahkerasti oppineet kaikki k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja harkinnan s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ja hankkineet n\u00f6yryyden ja luopumisen hyveet ja jotka ovat t\u00e4ydellisesti voittaneet kaikki vikansa ryhty\u00e4kseen mit\u00e4 pelottavimpiin taisteluihin paholaisten kanssa, tunkeutuvat autiomaan syvimpiin syvyyksiin. Kun sitten huomasimme, ett\u00e4 t\u00e4llaisia miehi\u00e4 asui Niilin joen l\u00e4hell\u00e4 paikassa, jota ymp\u00e4r\u00f6i toiselta puolelta sama joki ja toiselta merialue ja joka muodostaa saaren, jossa ei voi asua muut kuin munkit, jotka etsiv\u00e4t t\u00e4llaisia syvyyksi\u00e4, koska maaper\u00e4n suolaisuus ja hiekan kuivuus tekev\u00e4t sen sopimattomaksi kaikkeen viljelyyn – sanonpa vain, ett\u00e4 me kiiruhdimme innokkaasti n\u00e4iden miesten luokse ja h\u00e4mm\u00e4styimme suunnattomasti heid\u00e4n vaivann\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n, jota he kest\u00e4v\u00e4t hyveiden mietiskelyss\u00e4 ja yksin\u00e4isyyden rakkaudessa. Sill\u00e4 heit\u00e4 haittaa jopa veden niukkuus, ja se huolellisuus ja tarkkuus, jolla he sit\u00e4 jakavat, on sellaista, jota yksik\u00e4\u00e4n kurja ei antaisi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kseen ja hamstratakseen kalleinta viini\u00e4. He nimitt\u00e4in kuljettavat sit\u00e4 kolme mailia tai viel\u00e4 kauemmas edell\u00e4 mainitun joen uomasta, ja kaikki tarpeelliset tarkoitukset t\u00e4yttyv\u00e4t; ja t\u00e4m\u00e4 et\u00e4isyys, joka on suuri, kun v\u00e4liss\u00e4 on hiekkavuoret, kaksinkertaistuu teht\u00e4v\u00e4n eritt\u00e4in suuren vaikeuden vuoksi.<\/p>\n

                                            LUKU 37. Niist\u00e4 keljoista, jotka abba Arkebius luovutti meille kalusteineen<\/p>\n

                                            Heti kun olimme n\u00e4hneet t\u00e4m\u00e4n, ja kun meit\u00e4 sytytti halu j\u00e4ljitell\u00e4 heit\u00e4, edell\u00e4 mainittu Arkebius, joka oli tunnetuin heid\u00e4n joukossaan yst\u00e4v\u00e4llisyydest\u00e4\u00e4n, veti meid\u00e4t keljaansa, ja saatuaan tiet\u00e4\u00e4 halustamme h\u00e4n teeskenteli haluavansa l\u00e4hte\u00e4 pois ja tarjota keljaansa meille ik\u00e4\u00e4n kuin l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n pois, ja ilmoitti, ett\u00e4 h\u00e4n olisi tehnyt sen, vaikka emme olisi tulleetkaan paikalle. Ja me, jotka olimme syttyneet halusta j\u00e4\u00e4d\u00e4 sinne ja jotka uskoimme vakaasti niin suuren miehen v\u00e4itteisiin, suostuimme siihen ja otimme h\u00e4nen keljansa haltuumme kaikkine huonekaluineen ja tavaroineen. N\u00e4in h\u00e4n onnistui hurskaassa petoksessaan ja poistui paikalta muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi hankkiakseen keljan rakentamiseen tarvittavat v\u00e4lineet, mink\u00e4 j\u00e4lkeen h\u00e4n palasi takaisin ja rakensi itselleen uuden keljan suurella vaivalla. Ja jonkin ajan kuluttua, kun muutamat muut veljet tulivat syttynein\u00e4 samasta halusta j\u00e4\u00e4d\u00e4 sinne, h\u00e4n huijasi heit\u00e4 samanlaisella hyv\u00e4ntahtoisella valheella ja luopui t\u00e4st\u00e4 keljasta kaikkine siihen kuuluvine asioineen. Mutta h\u00e4n pysyi sitke\u00e4sti ja sinnikk\u00e4\u00e4sti hyv\u00e4ntekev\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n ja rakensi itselleen kolmannen keljan, jossa h\u00e4n asui.<\/p>\n

                                            LUKU 38. Samainen Arkebios maksoi \u00e4itins\u00e4 velan omilla k\u00e4sill\u00e4\u00e4n tekem\u00e4ll\u00e4\u00e4n ty\u00f6ll\u00e4<\/p>\n

                                            Minusta tuntuu aiheelliselta kirjoittaa muistiin saman miehen toinenkin hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysteko, jotta maamme munkit oppisivat yhden ja saman miehen esimerkin avulla yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n paitsi ankaraa pid\u00e4ttyvyytt\u00e4 my\u00f6s vilpitt\u00f6mint\u00e4 rakkauden kiintymyst\u00e4. Sill\u00e4 h\u00e4n, joka ei ollut kelvottomasta suvusta kotoisin, pakeni jo lapsena t\u00e4m\u00e4n maailman ja sukulaistensa rakkautta halveksuen luostariin, joka sijaitsee l\u00e4hes nelj\u00e4n mailin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 edell\u00e4 mainitusta kaupungista, ja vietti siell\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 niin, ettei h\u00e4n viidenkymmenen vuoden aikana kertaakaan mennyt tai n\u00e4hnyt sit\u00e4 kyl\u00e4\u00e4, josta oli tullut, eik\u00e4 edes katsonut kenenk\u00e4\u00e4n naisen kasvoja, ei edes oman \u00e4itins\u00e4. Sill\u00e4 v\u00e4lin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 kuoli ja j\u00e4tti j\u00e4lkeens\u00e4 sadan solidin velan. Ja vaikka h\u00e4n itse oli t\u00e4ysin vapaa kaikesta harmista, koska h\u00e4n oli menett\u00e4nyt kaiken is\u00e4ns\u00e4 omaisuuden, h\u00e4n huomasi kuitenkin, ett\u00e4 velkojat \u00e4rsyttiv\u00e4t h\u00e4nen \u00e4iti\u00e4\u00e4n liikaa. Silloin h\u00e4n velvollisuusharkinnan vuoksi lievensi jonkin verran sit\u00e4 evankeliumin mukaista ankaruutta, jonka vuoksi h\u00e4n aiemmin, kun h\u00e4nen vanhempansa olivat hyvinvoivia, ei tunnustanut, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli is\u00e4 tai \u00e4iti maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4; ja h\u00e4n tunnusti, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli \u00e4iti, ja kiirehti auttamaan t\u00e4t\u00e4 t\u00e4m\u00e4n h\u00e4d\u00e4ss\u00e4, h\u00f6llent\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuitenkaan yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n asettamastaan ankaruudesta. Luostarin luostarissa pysy\u00e4kseen h\u00e4n pyysi, ett\u00e4 h\u00e4nen tavanomaisen ty\u00f6ns\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 kolminkertaistettaisiin. Ja siell\u00e4 h\u00e4n maksoi koko vuoden ajan y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 raatamalla velkojille velan, jonka h\u00e4n oli saanut vaivalla ja ty\u00f6ll\u00e4 maksettua, ja vapautti \u00e4itins\u00e4 kaikesta harmista ja ahdistuksesta; h\u00e4n vapautti h\u00e4net velkataakasta niin, ettei h\u00e4n joutunut k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4 ankaruudesta, jonka h\u00e4n oli asettanut itselleen, jotta sit\u00e4 olisi voitu v\u00e4hent\u00e4\u00e4 hurskaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi. N\u00e4in h\u00e4n s\u00e4ilytti totutun s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyytens\u00e4 kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 koskaan \u00e4itins\u00e4 syd\u00e4melt\u00e4 sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, jota velvollisuus vaati, sill\u00e4 vaikka h\u00e4n oli aiemmin j\u00e4tt\u00e4nyt \u00e4idin huomiotta Kristuksen rakkauden t\u00e4hden, h\u00e4n tunnusti h\u00e4net nyt uudelleen velvollisuudesta.<\/p>\n

                                            LUKU 39. er\u00e4\u00e4n vanhuksen kikkailusta, jonka avulla abba Simeonille l\u00f6ytyi ty\u00f6t\u00e4, vaikka h\u00e4nell\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4<\/p>\n

                                            KUN er\u00e4s meille hyvin rakas veli, nimelt\u00e4 Simeon, kreikkaa t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n mies, oli tullut Italian seudulta, er\u00e4s vanhimmista, halusi ahkerasti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle, koska h\u00e4n oli vieras, hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysty\u00f6n, jossa esitettiin, ett\u00e4 hy\u00f6ty olisi molemminpuolista, ja kysyi h\u00e4nelt\u00e4, miksi h\u00e4n istui tekem\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n keljass\u00e4\u00e4n, ja arveli t\u00e4st\u00e4, ettei h\u00e4n pystyisi pysym\u00e4\u00e4n siell\u00e4 en\u00e4\u00e4 kauan\u00a0 sek\u00e4 joutilaisuuden aiheuttamien harhailevien ajatusten vuoksi ett\u00e4 siksi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n elintarpeita; H\u00e4n tiesi hyvin, ettei kukaan kest\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4: yksin\u00e4isyydess\u00e4, paitsi se, joka tyytyy hankkimaan itselleen ravintoa k\u00e4sill\u00e4\u00e4n. Ja kun toinen vastasi, ett\u00e4 h\u00e4n ei osannut tehd\u00e4 tai hoitaa mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 asioista, joita veljet siell\u00e4 tavallisesti tekiv\u00e4t, paitsi kirjoittaa hyv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4, jos joku Egyptiss\u00e4 halusi latinankielisen kirjan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4, niin h\u00e4n tarttui vihdoin tilaisuuteen ja varmisti kauan toivotun hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysty\u00f6n, sen varjolla, ett\u00e4 se oli molemminpuolista hy\u00f6ty\u00e4; ja sanoi: \u201dJumalalta t\u00e4m\u00e4 tilaisuus tulee, sill\u00e4 olin juuri etsim\u00e4ss\u00e4 jotakuta, joka voisi kirjoittaa minulle latinankieliset kirjeet; sill\u00e4 minulla on er\u00e4s veli, joka on sidottu sotilaspalveluksen kahleisiin ja joka on hyv\u00e4 latinankielentaitoinen, ja haluan l\u00e4hett\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle jotakin Raamatusta luettavaksi h\u00e4nen rakentumisensa vuoksi.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dT\u00e4m\u00e4 tilaisuus tulee Jumalalta. \u201d Ja kun Simeon siis kiitollisena otti t\u00e4m\u00e4n Jumalan h\u00e4nelle tarjoamana tilaisuutena, tarttui my\u00f6s vanhus mielell\u00e4\u00e4n tekosyyhyn, jonka varjolla h\u00e4n saattoi vapaasti toteuttaa hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysty\u00f6t\u00e4\u00e4n, ja toi h\u00e4nelle heti paitsi liikeasiana kaiken, mit\u00e4 h\u00e4n saattoi tarvita koko vuodeksi, my\u00f6s v\u00e4litti h\u00e4nelle pergamentin ja kaiken kirjoitusty\u00f6h\u00f6n tarvittavan, ja vastaanotti sen j\u00e4lkeen k\u00e4sikirjoituksen, josta ei ollut mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 (koska tuolla p\u00e4in kaikki olivat t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kielest\u00e4), eik\u00e4 siit\u00e4 ollut kenellek\u00e4\u00e4n muuta hy\u00f6ty\u00e4 kuin se, mik\u00e4 oli seurausta t\u00e4st\u00e4 keinosta ja suuresta menosta, sill\u00e4 toinen hankki ilman h\u00e4pe\u00e4\u00e4 tai h\u00e4mmennyst\u00e4 tarpeellisen ravintonsa ja elantonsa ty\u00f6ns\u00e4 ja vaivann\u00e4k\u00f6ns\u00e4 palkkiolla, ja toinen toteutti yst\u00e4v\u00e4llisyytens\u00e4 ja lahjoituksensa ik\u00e4\u00e4n kuin velan pakottamana: H\u00e4n varmisti itselleen runsaamman palkkion suhteessa siihen innokkuuteen, jolla h\u00e4n hankki vieraalle veljelleen paitsi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ravinnon my\u00f6s kirjoitusmateriaalia ja mahdollisuuden ty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n

                                            LUKU 40. Pojista, jotka toivat sairaalle miehelle viikunoita ja kuolivat er\u00e4maassa n\u00e4lk\u00e4\u00e4n maistamatta niit\u00e4<\/p>\n

                                            MUTTA koska siin\u00e4 jaksossa, jossa aiomme sanoa jotakin paaston ja pid\u00e4tt\u00e4ytymisen ankaruudesta, yst\u00e4v\u00e4lliset teot ja hyv\u00e4ntekev\u00e4isyystoimet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sekoittuneen toisiinsa, palaamme j\u00e4lleen suunnitelmiimme ja lis\u00e4\u00e4mme 509 t\u00e4h\u00e4n pieneen kirjaan er\u00e4\u00e4n huomattavan teon, jonka tekiv\u00e4t er\u00e4\u00e4t henkil\u00f6t, jotka olivat poikalapsia i\u00e4lt\u00e4\u00e4n, mutta eiv\u00e4t tunteiltaan. Kun nimitt\u00e4in heid\u00e4n suureksi yll\u00e4tyksekseen joku oli tuonut abba Johannekselle, joka oli Skeeten autiomaan hoitajana, viikunoita Libya Mareotista, koska niit\u00e4 ei ollut koskaan ennen n\u00e4hty noilla seuduilla, – (Johannes), joka oli hoitanut kirkkoa siunatun presbyteeri Pafnutiuksen aikana, jonka toimeksiannosta se oli h\u00e4nelle uskottu, l\u00e4hetti ne heti kahden pojan k\u00e4siss\u00e4 er\u00e4\u00e4lle vanhukselle, joka oli sairaana makaamassa autiomaan syrj\u00e4isemmiss\u00e4 osissa ja asui noin kahdeksantoista kilometrin et\u00e4isyydell\u00e4 kirkosta. Ja kun he olivat saaneet hedelm\u00e4t ja l\u00e4hteneet edell\u00e4 mainitun vanhuksen keljain, he eksyiv\u00e4t kokonaan oikealta tielt\u00e4 – mik\u00e4 tapahtuu helposti vanhimmillekin – kun sakea sumu tuli yht\u00e4kki\u00e4 p\u00e4\u00e4lle. Ja kun he olivat koko p\u00e4iv\u00e4n ja y\u00f6n vaeltaneet autiomaassa, jossa ei ollut j\u00e4lki\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 he mitenk\u00e4\u00e4n voineet l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sairaan miehen kelja\u00e4, ja kun he lopulta olivat v\u00e4syneit\u00e4 sek\u00e4 matkan v\u00e4symyksest\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4l\u00e4st\u00e4 ja janosta, he kumartuivat polvilleen ja luovuttivat sielunsa Jumalalle rukouksen hetkell\u00e4. Ja my\u00f6hemmin, kun heit\u00e4 oli pitk\u00e4\u00e4n etsitty heid\u00e4n askeleidensa j\u00e4lkien perusteella, jotka n\u00e4ill\u00e4 hiekkaseuduilla painuvat kuin lumeen, kunnes pienen tuulen puhaltama ohut hiekkakerros peitt\u00e4\u00e4 ne j\u00e4lleen, huomattiin, ett\u00e4 he olivat s\u00e4ilytt\u00e4neet viikunat koskemattomina, juuri sellaisina kuin olivat ne saaneet; he olivat valinneet mieluummin luopua hengest\u00e4\u00e4n kuin uskollisuudestaan huostaansa kohtaan, ja he olivat mieluummin menett\u00e4neet el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin rikkoneet esimiehens\u00e4 k\u00e4skyj\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 41. Abba Makariuksen sanonta munkin k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 sellaisena, jonka oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 el\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, ja sellaisena, joka oli p\u00e4ivitt\u00e4in kuoleman partaalla<\/p>\n

                                            ON viel\u00e4 yksi arvokas autuaan Makariuksen m\u00e4\u00e4r\u00e4ys, jonka me tuomme esiin, jotta niin suuren miehen sanonta p\u00e4\u00e4tt\u00e4isi t\u00e4m\u00e4n paastoja ja pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4n kirjan. H\u00e4n sanoi silloin, ett\u00e4 munkin tulisi kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota paastoihinsa aivan kuin h\u00e4n pysyisi lihassa sata vuotta; ja hillit\u00e4 sielun liikkeit\u00e4, unohtaa vammat, inhota surua ja halveksia suruja ja menetyksi\u00e4 aivan kuin h\u00e4n olisi p\u00e4ivitt\u00e4in kuoleman partaalla. Sill\u00e4 edellisess\u00e4 tapauksessa harkinta on hy\u00f6dyllist\u00e4 ja sopivaa, sill\u00e4 se\u00a0 saa munkin kulkemaan aina tasapainoisen varovaisesti eik\u00e4 salli h\u00e4nen heikentyneen ruumiinsa vuoksi pudota korkeuksista vaarallisimpien jyrk\u00e4nteiden yli: Toisessa tapauksessa korkealentoisuus on arvokkainta, sill\u00e4 se auttaa h\u00e4nt\u00e4 paitsi halveksimaan t\u00e4m\u00e4n maailman n\u00e4enn\u00e4ist\u00e4 vaurautta my\u00f6s olemaan murtumatta vastoink\u00e4ymisist\u00e4 ja suruista ja halveksimaan niit\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isin\u00e4 ja mit\u00e4tt\u00f6min\u00e4 asioina, koska h\u00e4nen mielens\u00e4 katse on jatkuvasti kiinnittynyt sinne, minne h\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4in joka hetki uskoo tulevansa pian kutsutuksi.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KIRJA VI<\/strong><\/p>\n

                                            HAUREUDEN HENGEST\u00c4<\/p>\n

                                            Olemme katsoneet parhaaksi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kirjan k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen kokonaan pois.<\/strong><\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KIRJA VII<\/strong><\/p>\n

                                            AHNEUDEN HENGEST\u00c4<\/p>\n

                                            LUKU 1. Kuinka sodank\u00e4yntimme ahneutta vastaan on vierasta ja kuinka t\u00e4m\u00e4 vika ei ole ihmisess\u00e4 luonnollinen, kuten muut viat ovat<\/p>\n

                                            Kolmas konfliktimme on ahneutta vastaan, jota voimme kuvata rakkaudeksi rahaan; vieras ja luontomme ulkopuolinen taistelu, joka munkin tapauksessa saa alkunsa ainoastaan turmeltuneesta ja velttoutuneesta mielentilasta, ja usein siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen luopumisensa on alussa ep\u00e4tyydytt\u00e4v\u00e4 ja h\u00e4nen rakkautensa Jumalaa kohtaan on perustaltaan haaleaa. Muut ihmisluontoon istutetut yllykkeet syntiin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ik\u00e4\u00e4n kuin saavan alkunsa synnynn\u00e4isesti, ja jotenkin syv\u00e4lle lihaan juurtuneina ja melkein yht\u00e4 aikaa syntym\u00e4mme kanssa ennakoivat hyv\u00e4n ja pahan erottelukyky\u00e4mme, ja vaikka ne hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4tkin ihmisen kimppuun jo hyvin varhain, ne kuitenkin voitetaan pitk\u00e4n taistelun tuloksena.<\/p>\n

                                            LUKU 2. Kuinka vaarallinen on ahneuden tauti<\/p>\n

                                            MUTTA t\u00e4m\u00e4 tauti tulee meihin my\u00f6hemmin ja l\u00e4hestyy sielua ulkopuolelta, ja koska sit\u00e4 vastaan voi sit\u00e4 helpommin varautua ja sit\u00e4 vastaan voi vastustaa, niin, jos sit\u00e4 ei oteta huomioon ja jos sen kerran sallitaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 syd\u00e4meen, se on sit\u00e4 vaarallisempi jokaiselle, ja sit\u00e4 vaikeammin se voidaan karkottaa. Sill\u00e4 siit\u00e4 tulee \u201dkaikkien paheiden juuri\u201d, ja se synnytt\u00e4\u00e4 lukuisia yllykkeit\u00e4 syntiin.<\/p>\n

                                            LUKU 3.Mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 on niist\u00e4 paheista, jotka ovat luonnollisia<\/p>\n

                                            ESIMERKKI Emmek\u00f6 n\u00e4e n\u00e4it\u00e4 lihan luonnollisia impulsseja paitsi pojissa, joissa viattomuus viel\u00e4 ennakoi hyv\u00e4n ja pahan erottamista, my\u00f6s jopa pieniss\u00e4 lapsissa ja imev\u00e4isik\u00e4isiss\u00e4, jotka, vaikkei heiss\u00e4 olekaan pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00e4hentymist\u00e4 himoon sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n, osoittavat kuitenkin, ett\u00e4 lihan impulssit ovat heiss\u00e4 olemassa ja ett\u00e4 ne ovat luonnostaan kiihottuneita? Emmek\u00f6 my\u00f6s n\u00e4e, ett\u00e4 vihan kuolettavat piikit ovat jo t\u00e4ydess\u00e4 voimassa my\u00f6s pieniss\u00e4 lapsissa; ja ennen kuin he ovat oppineet k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveen, n\u00e4emme, ett\u00e4 he h\u00e4iriintyv\u00e4t v\u00e4\u00e4ryyksist\u00e4 ja tuntevat loukkaukset, joita heille tarjotaan jopa vitsin\u00e4; ja joskus, vaikka voimaa heilt\u00e4 puuttuukin, ei kostonhalu puutu, kun viha kiihottaa heit\u00e4. En sano t\u00e4t\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n syytt\u00e4\u00e4kseni heid\u00e4n luonnollista tilaansa, vaan osoittaakseni, ett\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 meist\u00e4 l\u00e4htevist\u00e4 impulsseista osa on istutettu meihin hy\u00f6dyllist\u00e4 tarkoitusta varten, kun taas osa on tullut ulkopuolelta, huolimattomuuden ja pahan tahdon aiheuttaman halun vuoksi. Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 lihalliset impulssit, joista edell\u00e4 puhuimme, on Luojan kaitselmuksen toimesta istutettu ruumiiseen hy\u00f6dyllisess\u00e4 tarkoituksessa, nimitt\u00e4in: suvun jatkamiseksi ja lasten kasvattamiseksi j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4 varten, eik\u00e4 aviorikosten ja irstailujen tekemist\u00e4 varten, jotka my\u00f6s lain auktoriteetti tuomitsee. Emmek\u00f6 n\u00e4e, ett\u00e4 my\u00f6s vihan piikit on annettu meille mit\u00e4 viisaimmin, jotta vihastuessamme synneist\u00e4mme ja virheist\u00e4mme, voisimme sit\u00e4kin enemm\u00e4n omistautua hyveille ja hengellisille harjoituksille, osoittaaksemme kaiken rakkauden Jumalaa kohtaan ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden velji\u00e4mme kohtaan?\u201d. Tied\u00e4mme my\u00f6s, kuinka suuri hy\u00f6ty on surusta, joka luetaan muiden paheiden joukkoon, kun se k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n p\u00e4invastaiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Sill\u00e4 toisaalta, kun se on Jumalan pelon mukainen, se on mit\u00e4 tarpeellisinta, ja toisaalta, kun se on maailman mukainen, mit\u00e4 vahingollisinta; niin kuin apostoli opettaa meille sanoessaan, ett\u00e4 \u201dJumalan mukainen murhe tekee parannuksen, joka on vakaa pelastukseen, mutta maailman murhe tekee kuoleman\u201d.<\/p>\n

                                            LUKU 4. Ett\u00e4 me voimme sanoa, ett\u00e4 meiss\u00e4 on joitakin luonnollisia vikoja ilman, ett\u00e4 teemme v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 Luojaa kohtaan<\/p>\n

                                            Jos sitten sanomme, ett\u00e4 Luoja on istuttanut meihin n\u00e4m\u00e4 impulssit, ei h\u00e4n sen vuoksi vaikuta nuhteettomalta, jos me p\u00e4\u00e4t\u00e4mme v\u00e4\u00e4rin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 v\u00e4\u00e4rin ja v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 ne vahingollisiin tarkoituksiin ja olemme valmiita katumaan t\u00e4m\u00e4n maailman hy\u00f6dytt\u00f6mill\u00e4 kainoilla, emmek\u00e4 osoittamalla katumusta ja korjaamalla vikamme: tai ainakin jos emme ole vihaisia itsellemme (mik\u00e4 olisi hy\u00f6dyllist\u00e4) vaan veljillemme, jotka uhmaavat Jumalan k\u00e4sky\u00e4. Sill\u00e4 kun on kyse raudasta, joka on annettu meille hyv\u00e4\u00e4n ja hy\u00f6dylliseen tarkoitukseen, ja jos joku k\u00e4ytt\u00e4isi sit\u00e4 v\u00e4\u00e4rin viattomien murhaamiseen, ei siis syytett\u00e4isi metallin tekij\u00e4\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen on k\u00e4ytt\u00e4nyt toisten vahingoittamiseen sit\u00e4, mink\u00e4 h\u00e4n on antanut hyv\u00e4\u00e4n ja hy\u00f6dylliseen tarkoitukseen el\u00e4\u00e4 onnellisesti.<\/p>\n

                                            LUKU 5. Virheist\u00e4, jotka syntyv\u00e4t omasta syyst\u00e4mme, ilman luonnollisia impulsseja<\/p>\n

                                            MUTTA v\u00e4it\u00e4mme, ett\u00e4 jotkin virheet kasvavat ilman mit\u00e4\u00e4n luonnollista syyt\u00e4, joka synnytt\u00e4isi ne, vaan yksinkertaisesti turmeltuneen ja pahan tahdon vapaasta valinnasta, kuten kateus ja juuri t\u00e4m\u00e4 ahneuden synti; ne tarttuvat (niin sanoakseni) ulkopuolelta, eiv\u00e4tk\u00e4 ne ole saaneet meiss\u00e4 alkunsa luonnollisista vaistoista. Mutta siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin niit\u00e4 on helppo varoa ja helposti v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, juuri siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ne tekev\u00e4t surkeaksi sen mielen, jonka ne ovat saaneet haltuunsa ja johon ne ovat tarttuneet, ja tuskin sallivat sen p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi l\u00e4\u00e4kkeisiin, jotka parantaisivat sen: joko siksi, ett\u00e4 ne, jotka ovat haavoittuneet henkil\u00f6ist\u00e4, joita he olisivat voineet joko j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta tai v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 tai helposti voittaa, eiv\u00e4t ansaitse nopeaa parannusta, tai siksi, ett\u00e4 he ovat huonosti perustan laskeneet ja siksi kelvottomia rakentamaan hyveen rakennusta ja saavuttamaan t\u00e4ydellisyyden huipun.<\/p>\n

                                            LUKU 6.Kuinka vaikea ahneuden paha on karkottaa, kun siihen kerran on my\u00f6nnytty<\/p>\n

                                            \u00c4LK\u00c4\u00c4 siis tunteko t\u00e4t\u00e4 pahaa kenellek\u00e4\u00e4n merkityksett\u00f6m\u00e4ksi tai v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iseksi; sill\u00e4 niin kuin se on helposti v\u00e4ltett\u00e4viss\u00e4, niin jos se on kerran saanut jonkun valtaansa, se tuskin sallii h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi l\u00e4\u00e4kkeisiin, joilla se parannetaan. Sill\u00e4 se on varsinainen syntien pes\u00e4 ja \u201dkaikenlaisen pahan juuri\u201d, ja siit\u00e4 tulee toivoton yllyke pahuuteen, niin kuin apostoli sanoo: \u201dAhneus\u201d eli rahan rakastaminen \u201don kaikenlaisen pahan juuri\u201d.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 7. L\u00e4hteest\u00e4, josta ahneus kumpuaa, ja niist\u00e4 pahoista, joiden \u00e4iti se itse on<\/p>\n

                                            KUN t\u00e4m\u00e4 pahe on saanut jonkun munkin velttoon ja laimeaan sieluun otteen, se alkaa houkutella h\u00e4nt\u00e4 pienen rahasumman suhteen, antaen h\u00e4nelle erinomaisia ja melkeinp\u00e4 kohtuullisia tekosyit\u00e4, miksi h\u00e4nen pit\u00e4isi pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 itselleen rahaa. H\u00e4n nimitt\u00e4in valittaa, ett\u00e4 se, mit\u00e4 luostarissa on tarjolla, ei riit\u00e4 ja ett\u00e4 terve ja vankka ruumis tuskin kest\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Mit\u00e4 h\u00e4n voi tehd\u00e4, jos h\u00e4n sairastuu, eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 varallisuutta, joka tukisi h\u00e4nt\u00e4 heikkoudessaan? H\u00e4n sanoo, ett\u00e4 luostarin avustukset ovat vain niukat ja ett\u00e4 sairaita kohtaan vallitsee suurin huolimattomuus; ja jos h\u00e4nell\u00e4 ei ole jotain omaa, jolla h\u00e4n voisi huolehtia ruumiinsa tarpeista, h\u00e4n menehtyy kurjasti. H\u00e4nelle annettu vaatetus ei riit\u00e4, ellei h\u00e4n ole hankkinut jotakin, jolla h\u00e4n voi hankkia uuden. Lopuksi h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 h\u00e4n ei voi pysy\u00e4 samassa paikassa ja luostarissa pitk\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 ellei h\u00e4n ole hankkinut rahaa matkaansa varten ja muuttokustannuksiaan merta pitkin, h\u00e4n ei voi liikkua, kun h\u00e4n haluaa, ja ett\u00e4 puutteen pakottamana h\u00e4n vet\u00e4\u00e4 vastedes kurjaa ja rasittavaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n edistyst\u00e4: h\u00e4n ei voi ilman n\u00f6yryytyst\u00e4 saada elantoa toisen varoista, koska h\u00e4n on k\u00f6yh\u00e4 ja puutteessa oleva. Ja kun h\u00e4n on huijannut itse\u00e4\u00e4n t\u00e4llaisilla ajatuksilla, h\u00e4n miettii aivoillaan, miten h\u00e4n voisi hankkia edes yhden pennin. Sitten h\u00e4n etsii ahdistuneena jotakin erityist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, jonka h\u00e4n voi tehd\u00e4 ilman, ett\u00e4 abba tiet\u00e4\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Ja kun h\u00e4n myy sen salaa ja saa n\u00e4in himoitun kolikon, h\u00e4n piinaa itse\u00e4\u00e4n yh\u00e4 pahemmin miettim\u00e4ll\u00e4, miten h\u00e4n voisi tuplata sen: h\u00e4n miettii, minne tallettaa sen tai kenelle uskoa se. Sitten h\u00e4nt\u00e4 ahdistaa viel\u00e4 painavampi huoli siit\u00e4, mit\u00e4 ostaa sill\u00e4 tai mill\u00e4 kaupalla h\u00e4n voi sen kaksinkertaistaa. Ja kun t\u00e4m\u00e4 on sujunut toivotulla tavalla, syntyy viel\u00e4 ahneempi kullanhimo, joka kiihtyy yh\u00e4 kiihke\u00e4mmin, kun h\u00e4nen rahavarastonsa kasvaa ja kasvaa. Sill\u00e4 rikkauden lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 ahneuden mania kasvaa. Sitten seuraavaksi h\u00e4nell\u00e4 on aavistuksia pitk\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja heikosta vanhuudesta ja kaikenlaisista ja pitk\u00e4ksi ven\u00e4ht\u00e4neist\u00e4 vaivoista, jotka ovat kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 vanhuudessa, ellei nuoruudessa ole ker\u00e4tty suurta rahavarastoa. Ja niin kurja sielu on levoton ja ik\u00e4\u00e4n kuin k\u00e4\u00e4rmeen kahleissa kiinni, kun se pyrkii lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kasaa, jonka se on laittomasti varmistanut, viel\u00e4 laittomammalla huolenpidolla, ja synnytt\u00e4\u00e4 itse vitsauksia, jotka kiihdytt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 viel\u00e4 enemm\u00e4n, ja koska se on t\u00e4ysin uppoutunut voiton tavoitteluun, se ei kiinnit\u00e4 huomiota mihink\u00e4\u00e4n muuhun kuin siihen, miten saada rahaa, jolla se voisi mahdollisimman nopeasti paeta luostarin kurista, eik\u00e4 koskaan pysy uskossa siell\u00e4, miss\u00e4 on rahan saamisen toivon h\u00e4iv\u00e4hdyskin. T\u00e4m\u00e4n vuoksi se ei kaihda valehtelua, v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 valaa ja varkautta, lupauksen rikkomista, vahingollisten intohimonpurkausten sallimista. Jos ihminen on lainkaan pudonnut pois voiton toivosta, h\u00e4nell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n pelkoa ylitt\u00e4\u00e4 n\u00f6yryyden rajoja, ja kaiken sen kautta kullasta ja voiton rakkaudesta tulee h\u00e4nelle h\u00e4nen Jumalansa, niin kuin vatsa on muille. Sen vuoksi siunattu apostoli, joka katsoo t\u00e4m\u00e4n tuholaisen tappavaa myrkky\u00e4, ei ainoastaan sano, ett\u00e4 se on kaikenlaisen pahan juuri, vaan kutsuu sit\u00e4 my\u00f6s ep\u00e4jumalanpalvonnaksi, sanoen: \u201dJa ahneus (jota kreikaksi sanotaan filarguria<\/em>ksi), joka on ep\u00e4jumalanpalvontaa\u201d. N\u00e4ette siis, mihin sy\u00f6ksykierteeseen t\u00e4m\u00e4 hulluus askel askeleelta johtaa, niin ett\u00e4 apostolin \u00e4\u00e4nell\u00e4 se itse asiassa julistetaan ep\u00e4jumalien ja v\u00e4\u00e4rien jumalien palvonnaksi, koska se ohittaen Jumalan kuvan ja kaltaisuuden (jonka Jumalaa hartaasti palvelevan tulisi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 tahrattomana itsess\u00e4\u00e4n), se valitsee Jumalan sijasta rakkauden ja huolenpidon kultaan leimattuja kuvia kohtaan.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 8.Kuinka ahneus on este kaikille hyveille<\/p>\n

                                            SELLAISILLA askeleilla h\u00e4n sitten kulkee alasp\u00e4in huonommasta huonompaan, ja viimein h\u00e4n ei v\u00e4lit\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 en sano hyveen, mutta edes n\u00f6yryyden, rakkauden ja kuuliaisuuden varjoakaan; h\u00e4n on tyytym\u00e4t\u00f6n kaikkeen ja nurisee ja huokaa jokaisen ty\u00f6n vuoksi; ja nyt heitetty\u00e4\u00e4n pois kaiken kunnioituksen h\u00e4n sy\u00f6ksyy kuin huonotuulinen hevonen p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 ja hillitt\u00f6m\u00e4sti: ja tyytym\u00e4t\u00f6n jokap\u00e4iv\u00e4iseen ruokaansa ja tavalliseen vaatetukseensa, ilmoittaa, ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 sied\u00e4 sit\u00e4. H\u00e4n julistaa, ettei Jumala ole vain siell\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4nen pelastuksensa rajoitu siihen paikkaan, josta h\u00e4n, ellei h\u00e4n aika pian l\u00e4hde pois, valittaa syv\u00e4sti, ett\u00e4 h\u00e4n pian kuolee.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 9. Kuinka munkki, jolla on rahaa, ei voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 luostariin<\/p>\n

                                            JA niinp\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on rahaa, jolla h\u00e4n voi hankkia varoja vaelluksiaan varten, joiden avulla h\u00e4n on ik\u00e4\u00e4n kuin varustanut itsens\u00e4 siivill\u00e4, ja nyt kun h\u00e4n on aivan valmis muuttamaan, h\u00e4n vastaa r\u00f6yhke\u00e4sti kaikkiin k\u00e4skyihin ja k\u00e4ytt\u00e4ytyy kuin muukalainen ja vieras, ja mit\u00e4 tahansa h\u00e4n n\u00e4kee parannusta vaativan, sit\u00e4 h\u00e4n halveksii ja kohtelee halveksivasti. Ja vaikka h\u00e4nell\u00e4 on salaa piilotettuna rahaa, h\u00e4n valittaa, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole kenki\u00e4 eik\u00e4 vaatteita, ja on n\u00e4rk\u00e4stynyt siit\u00e4, ett\u00e4 ne annetaan h\u00e4nelle niin hitaasti. Ja jos sattuu niin, ett\u00e4 esimiehen johdolla osa niist\u00e4 annetaan ensin jollekin, jolla ei tunnetusti ole mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n syttyy viel\u00e4 enemm\u00e4n palavasta raivosta ja ajattelee, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 halveksitaan kuin muukalaista; h\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tyydy k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4tt\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n, vaan moittii kaikkea, mit\u00e4 luostarin tarpeet vaativat teht\u00e4v\u00e4ksi. Silloin h\u00e4n etsii m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti tilaisuuksia loukkaantua ja suuttua, jottei n\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n olisi l\u00e4htenyt pois luostarin kurista v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isest\u00e4 syyst\u00e4. Eik\u00e4 h\u00e4n tyydy l\u00e4htem\u00e4\u00e4n yksin, jottei luultaisi h\u00e4nen l\u00e4hteneen ik\u00e4\u00e4n kuin omasta syyst\u00e4\u00e4n, vaan h\u00e4n ei lakkaa koskaan turmelemasta niin monia kuin voi salakokouksissa. Mutta jos s\u00e4\u00e4n ankaruus haittaa h\u00e4nen matkaansa ja matkojaan, h\u00e4n pysyy koko ajan j\u00e4nnityksess\u00e4 ja syd\u00e4men ahdistuksessa eik\u00e4 lakkaa kylv\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja lietsomasta tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n luulee l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 lohtua l\u00e4ht\u00f6\u00f6ns\u00e4 ja tekosyyn hairahdukselleen vain luostarin huonosta luonteesta ja puutteista.<\/p>\n

                                            LUKU 10. Niist\u00e4 vaivoista, joita luostarista karanneen on ahneuden vuoksi l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4, vaikka h\u00e4nell\u00e4 oli ennen tapana nurista pienimmist\u00e4kin teht\u00e4vist\u00e4<\/p>\n

                                            JA niin h\u00e4nt\u00e4 ajetaan ymp\u00e4riins\u00e4, ja yh\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 sytytt\u00e4\u00e4 rakkaus rahaansa, joka hankittuna ei koskaan salli munkin pysy\u00e4 luostarissa eik\u00e4 el\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6kirjan kurin alaisena. Ja kun se on erottanut h\u00e4net kuin jonkun villipedon muusta laumasta ja tehnyt h\u00e4nest\u00e4 toverien puutteessa saalisel\u00e4imen, ja kun se on aiheuttanut sen, ett\u00e4 h\u00e4net helposti sy\u00f6d\u00e4\u00e4n, koska h\u00e4nelt\u00e4 on riistetty asuintoverit, se pakottaa h\u00e4net, joka kerran piti v\u00e4h\u00e4isten luostarin teht\u00e4vien suorittamista alentavana, tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 taukoamatta y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 voiton toivossa; se sallii h\u00e4nen olla pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n rukouspalveluksia, paastoa tai valvomista; se ei salli h\u00e4nen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4enn\u00e4isen esirukouksen velvollisuuksia, jos h\u00e4n vain voi tyydytt\u00e4\u00e4 ahneuden hulluutta ja tyydytt\u00e4\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4iset tarpeensa; se sytytt\u00e4\u00e4 ahneuden tulen entist\u00e4 enemm\u00e4n, kun h\u00e4n uskoo, ett\u00e4 se sammuu hankkimalla.<\/p>\n

                                            LUKU 11. Ett\u00e4 kukkaron s\u00e4ilytt\u00e4misen varjolla on etsitt\u00e4v\u00e4 naisia asumaan heid\u00e4n luokseen<\/p>\n

                                            SITTEN monet ajautuvat jyrk\u00e4n jyrk\u00e4nteen yli ja peruuttamattoman putoamisen kautta kuolemaan, eiv\u00e4tk\u00e4 tyydy omistamaan itse sit\u00e4 rahaa, jota heill\u00e4 ei joko koskaan ollut tai jonka he huonon alun vuoksi pitiv\u00e4t itsell\u00e4\u00e4n, vaan etsiv\u00e4t naisia asumaan heid\u00e4n luokseen s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kseen sen, mit\u00e4 he ovat perusteettomasti ker\u00e4nneet tai s\u00e4ilytt\u00e4neet. Ja he sotkevat itsens\u00e4 niin 519 moniin haitallisiin ja vaarallisiin ammatteihin, ett\u00e4 he joutuvat jopa helvetin syvyyksiin, kun he kielt\u00e4ytyv\u00e4t hyv\u00e4ksym\u00e4st\u00e4 apostolin sanaa, jonka mukaan \u201dkun heill\u00e4 on ruokaa ja vaatteita, heid\u00e4n tulee tyyty\u00e4\u201d siihen, mit\u00e4 luostarin s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyys antaa, mutta \u201dhalutessaan rikastua he lankeavat kiusaukseen ja perkeleen pauloihin sek\u00e4 moniin hy\u00f6dytt\u00f6miin ja vahingollisiin haluihin, jotka hukuttavat ihmiset tuhoon ja kadotukseen. Sill\u00e4 rahan rakkaus\u201d eli ahneus \u2018on kaikenlaisen pahan juuri, jota himoiten jotkut ovat eksyneet uskosta ja sotkeutuneet moniin murheisiin\u2019.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 12. Esimerkki haaleasta munkista, joka on joutunut ahneuden pauloihin<\/p>\n

                                            TIED\u00c4N er\u00e4\u00e4n, joka luulee itse\u00e4\u00e4n munkiksi ja mik\u00e4 pahempaa, imartelee itse\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisyydell\u00e4\u00e4n, joka oli otettu luostariin ja jota abba kehotti, ettei h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4isi ajatuksiaan takaisin niihin asioihin, joista h\u00e4n oli luopunut, vaan vapautuisi ahneudesta, kaikenlaisen pahan juuresta, ja maallisista pauloista; ja kun h\u00e4nelle sanottiin, ett\u00e4 jos h\u00e4n haluaisi puhdistua entisist\u00e4 intohimoistaan, joiden h\u00e4n n\u00e4ki ajoittain ahdistavan h\u00e4nt\u00e4 raskaasti, h\u00e4nen pit\u00e4isi lakata huolehtimasta niist\u00e4 asioista, jotka eiv\u00e4t edes ennen olleet h\u00e4nen omiaan ja joiden kahleisiin kietoutuneena h\u00e4n ei varmasti voisi edet\u00e4 puhdistautumisessa virheist\u00e4\u00e4n: vihaisella ilmeell\u00e4 h\u00e4n ei ep\u00e4r\u00f6inyt vastata: \u201dJos teill\u00e4 on se, mill\u00e4 voitte el\u00e4tt\u00e4\u00e4 muita, miksi kiell\u00e4tte minua saamasta sit\u00e4 my\u00f6s?\u201d. \u201d<\/p>\n

                                            LUKU 13. Mit\u00e4 eiderit kertovat junioreille syntien riisumisesta<\/p>\n

                                            MUTTA \u00e4lk\u00f6\u00f6n t\u00e4m\u00e4 tuntuko kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n tarpeettomalta tai vastenmieliselt\u00e4. Sill\u00e4 jollei ensin selitet\u00e4 erilaisia syntej\u00e4 ja j\u00e4ljitet\u00e4 sairauksien alkuper\u00e4\u00e4 ja syit\u00e4, ei sairaalle voida antaa oikeita parannuskeinoja eik\u00e4 vahvoilla voida turvata t\u00e4ydellisen terveyden s\u00e4ilymist\u00e4. Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 molemmat asiat ja monet muutkin asiat esitet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 nuorempien veljien opastukseksi vanhimpien konferensseissa, koska heill\u00e4 on kokemusta lukemattomista lankeemuksista ja kaikenlaisten ihmisten turmeltumisesta. Ja kun vanhimmat selittiv\u00e4t ja osoittivat meille usein monia n\u00e4ist\u00e4 asioista, kun tunnistimme ne itsess\u00e4mme, miehin\u00e4, jotka itse olivat samojen intohimojen ahdistamia, meid\u00e4t parannettiin ilman mink\u00e4\u00e4nlaista h\u00e4pe\u00e4\u00e4 tai h\u00e4mmennyst\u00e4 omalta osaltamme, sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sanomatta opimme sek\u00e4 parannuskeinot ett\u00e4 syyn meit\u00e4 ahdistaviin synteihin, jotka olemme ohittaneet emmek\u00e4 ole sanoneet niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, emme veljien pelosta, vaan siksi, ettei kirjamme sattuisi joutumaan sellaisten k\u00e4siin, jotka eiv\u00e4t ole saaneet opetusta t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntavassa, ja ett\u00e4 se saattaisi paljastaa kokemattomille henkil\u00f6ille sellaista, mik\u00e4 pit\u00e4isi tiet\u00e4\u00e4 vain niille, jotka ponnistelevat ja ponnistelevat saavuttaakseen t\u00e4ydellisyyden korkeudet.<\/p>\n

                                            LUKU 14. Esimerkkej\u00e4 osoittamaan, ett\u00e4 ahneuden sairaus on kolminkertainen<\/p>\n

                                            JA niin my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 sairaus ja ep\u00e4terve tila on kolminkertainen, ja kaikki is\u00e4t tuomitsevat sen yht\u00e4 inhottavasti. Yksi piirre on t\u00e4m\u00e4, jonka tautia kuvailimme edell\u00e4, joka pett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kurjia ihmisi\u00e4 saa heid\u00e4t taivuttelemaan heit\u00e4 hamstraamaan, vaikka heill\u00e4 ei koskaan ollut mit\u00e4\u00e4n omaa, kun he eliv\u00e4t maailmassa. Toinen on se, joka pakottaa ihmiset j\u00e4lkeenp\u00e4in ottamaan uudelleen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja himoitsemaan j\u00e4lleen kerran niit\u00e4 asioita, joista he luopuivat maailmasta luopumisensa alkuaikoina. Kolmas, joka l\u00e4htee liikkeelle virheellisest\u00e4 ja vahingollisesta alusta ja tekee huonon alun, ei salli niiden, jotka se on kerran tartuttanut t\u00e4h\u00e4n mielen haaleuteen, riisua itselt\u00e4\u00e4n kaikkia maallisia tavaroitaan k\u00f6yhyyden pelossa ja uskon puutteessa; ja niiden, jotka pit\u00e4v\u00e4t itsell\u00e4\u00e4n rahaa ja omaisuutta, joista heid\u00e4n olisi varmasti pit\u00e4nyt luopua ja joista heid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt luopua, se ei koskaan salli evankeliumin t\u00e4ydellisyyteen p\u00e4\u00e4sy\u00e4. Ja me l\u00f6yd\u00e4mme Pyh\u00e4st\u00e4 Kirjoituksesta esimerkkej\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 kolmesta katastrofista, joita ei kohdannut mik\u00e4\u00e4n kevyt rangaistus. Kun Gehasi nimitt\u00e4in halusi hankkia itselleen sen, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ollut koskaan aikaisemmin ollut, h\u00e4n ei ainoastaan ep\u00e4onnistunut saamaan profetian lahjaa, jonka h\u00e4n olisi saanut is\u00e4nn\u00e4lt\u00e4\u00e4n perinn\u00f6llisen perim\u00e4n kautta, vaan p\u00e4invastoin pyh\u00e4n Elisan kirous peitti h\u00e4net\u00a0 ikuisella spitaalilla: kun taas Juudas, joka halusi saada takaisin omaisuutensa, jonka h\u00e4n oli aiemmin heitt\u00e4nyt pois seuratessaan Kristusta, ei ainoastaan sortunut pett\u00e4m\u00e4\u00e4n Herraa ja menetti apostolinsa arvon, vaan h\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n saanut p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 kaikkien yhteiseen kohtaloon, vaan lopetti sen v\u00e4kivaltaiseen kuolemaan. Mutta Ananiasta ja Sapfiraa, jotka pitiv\u00e4t itsell\u00e4\u00e4n osan siit\u00e4, mik\u00e4 oli aiemmin ollut heid\u00e4n omaansa, rangaistiin apostolin sanasta kuolemalla.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 15.Erosta sen v\u00e4lill\u00e4, joka luopuu maailmasta huonosti ja sen v\u00e4lill\u00e4, joka ei lainkaan luovu siit\u00e4<\/p>\n

                                            Niit\u00e4, jotka sitten sanovat luopuneensa t\u00e4st\u00e4 maailmasta ja jotka sen j\u00e4lkeen uskon puutteen vallassa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t menett\u00e4v\u00e4ns\u00e4 maalliset tavaransa, syytet\u00e4\u00e4n mystisesti 5. Mooseksen kirjassa. \u201dJos joku pelk\u00e4\u00e4 ja on pelokkaan syd\u00e4men omaava, \u00e4lk\u00f6\u00f6n l\u00e4htek\u00f6 sotaan, vaan palatkoon takaisin ja palatkoon kotiin, ettei h\u00e4n saisi veljiens\u00e4 syd\u00e4mi\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, niin kuin h\u00e4n itse on arka ja pelokas.\u201d Mit\u00e4 voi toivoa selke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin t\u00e4t\u00e4 todistusta? Eik\u00f6 Raamattu selv\u00e4sti suosi, etteiv\u00e4t he ottaisi edes t\u00e4m\u00e4n ammatin ja sen nimen varhaisimpia vaiheita p\u00e4\u00e4lleen sen sijaan, ett\u00e4 he suostuttelullaan ja huonolla esimerkill\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4isiv\u00e4t muita pois evankeliumin t\u00e4ydellisyydest\u00e4 ja heikent\u00e4isiv\u00e4t heit\u00e4 uskottomalla kauhullaan. Niinp\u00e4 heit\u00e4 kehotetaan vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n taistelusta ja palaamaan koteihinsa, koska ihminen ei voi taistella Herran taistelussa kaksimielisell\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4. Sill\u00e4 \u201dkaksimielinen ihminen on ep\u00e4vakaa kaikilla teill\u00e4\u00e4n\u201d. Ja kun he ajattelevat evankeliumin vertauksen mukaan, ett\u00e4 se, joka l\u00e4htee kymmenentuhannen miehen kanssa kaksikymment\u00e4tuhannen miehen kanssa tulevaa kuningasta vastaan, ei voi mitenk\u00e4\u00e4n taistella, heid\u00e4n tulisi, kun h\u00e4n on viel\u00e4 kaukana, pyyt\u00e4\u00e4 rauhaa; toisin sanoen heid\u00e4n on parempi olla ottamatta ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n askelta kohti luopumista kuin sen j\u00e4lkeen kylm\u00e4sti sit\u00e4 seuraten sotkea itsens\u00e4 viel\u00e4 suurempiin vaaroihin. Sill\u00e4 \u201don parempi olla vannomatta, kuin vannoa ja olla maksamatta\u201d. Mutta hienosti on kuvattu, ett\u00e4 toinen tulee kymmenen tuhannen kanssa ja toinen kahdenkymmenen tuhannen kanssa. Sill\u00e4 meit\u00e4 vastaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4vien syntien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on paljon suurempi kuin niiden hyveiden m\u00e4\u00e4r\u00e4, jotka taistelevat puolestamme. Mutta \u201dkukaan ei voi palvella Jumalaa ja mammonaa\u201d. Eik\u00e4 \u201dkukaan, joka laittaa k\u00e4tens\u00e4 auraan ja katsoo taakseen, ole kelvollinen Jumalan valtakuntaan\u201d.<\/p>\n

                                            LUKU 16.Auktoriteetista, jonka alle suojautuvat ne, jotka vastustavat tavaroistaan riisumista<\/p>\n

                                            N\u00c4IN n\u00e4m\u00e4 sitten yritt\u00e4v\u00e4t perustella alkuper\u00e4ist\u00e4 ahneuttaan jollakin Pyh\u00e4n Kirjoituksen auktoriteetilla, jota he tulkitsevat alhaisella kekseli\u00e4isyydell\u00e4 halutessaan v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 omiin tarkoituksiinsa apostolin tai pikemminkin Herran itsens\u00e4 sanonnan: Ja kun he eiv\u00e4t sovita omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 tai ymm\u00e4rryst\u00e4\u00e4n Raamatun merkitykseen, vaan saavat Raamatun merkityksen taipumaan omien himojensa mukaan, he yritt\u00e4v\u00e4t saada sen vastaamaan omia k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n ja sanovat, ett\u00e4 on kirjoitettu: \u201dOn autuaampaa antaa kuin ottaa. \u201d Ja t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tulkinnalla he luulevat voivansa heikent\u00e4\u00e4 sen Herran sanan voimaa, jossa h\u00e4n sanoo: \u201dJos tahdot olla t\u00e4ydellinen, mene, myy kaikki, mit\u00e4 sinulla on, ja anna k\u00f6yhille, niin sinulla on aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua.\u201d Ja he luulevat, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n varjolla heid\u00e4n ei tarvitse riist\u00e4\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n rikkauksiaan: he julistavat todellakin olevansa siunattuja, jos he tukeutuvat siihen, mik\u00e4 alun perin kuului heille, ja antavat ylenpalttisesta runsaudestaan my\u00f6s muille. Ja vaikka he ujostelevat apostolin kanssa sen kunniakkaan luopumisen tilan omaksumista Kristuksen t\u00e4hden, he eiv\u00e4t tyydy sen enemp\u00e4\u00e4 ruumiilliseen ty\u00f6h\u00f6n kuin luostarin s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4iseen ruokavalioonkaan. Ja ainoa asia on se, ett\u00e4 n\u00e4iden on joko tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 he huijaavat itse\u00e4\u00e4n eiv\u00e4tk\u00e4 ole todella luopuneet maailmasta takertuessaan entisiin rikkauksiinsa; tai, jos he todella ja aidosti haluavat koetella luostariel\u00e4m\u00e4\u00e4, heid\u00e4n on luovuttava ja hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat ja pid\u00e4tett\u00e4v\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4, mist\u00e4 he ovat luopuneet, ja apostolin kanssa kerskuttava \u201dn\u00e4l\u00e4ss\u00e4 ja janossa, kylmyydess\u00e4 ja alastomuudessa\u201d.<\/p>\n

                                            LUKU 17. Apostolit ja alkukirkko luopumisesta<\/p>\n

                                            Ik\u00e4\u00e4n kuin, jos h\u00e4n (joka v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4htien Rooman kansalaisen etuoikeudet, todistaa, ett\u00e4 h\u00e4n ei ollut t\u00e4m\u00e4n maailman arvon mukaan mit\u00e4t\u00f6n ihminen) ei olisi voinut my\u00f6s el\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n sill\u00e4 omaisuudella, joka aiemmin kuului h\u00e4nelle! Ja aivan kuin ne miehet, joilla oli maata ja taloja Jerusalemissa ja jotka myiv\u00e4t kaiken eiv\u00e4tk\u00e4 pit\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n itsell\u00e4\u00e4n ja jotka toivat niiden hinnan ja laskivat sen apostolien jalkojen juureen, eiv\u00e4t olisi voineet el\u00e4tt\u00e4\u00e4 ruumiillisia tarpeitaan omasta omaisuudestaan, jos apostolit olisivat pit\u00e4neet sit\u00e4 parhaana suunnitelmana tai jos he itse olisivat pit\u00e4neet sit\u00e4 parempana! Mutta he luopuivat kerralla kaikesta omaisuudestaan ja el\u00e4ttiv\u00e4t itsens\u00e4 mieluummin omalla ty\u00f6ll\u00e4\u00e4n ja pakanoiden lahjoituksilla, joiden ker\u00e4yksest\u00e4 pyh\u00e4 apostoli puhuu kirjoittaessaan roomalaisille ja ilmoittaessaan heille oman virkansa t\u00e4ss\u00e4 asiassa sek\u00e4 kehottaessaan heit\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n ker\u00e4yksen: \u201dMutta nyt min\u00e4 menen Jerusalemiin palvelemaan pyhi\u00e4. Sill\u00e4 Makedonian ja Akaian asukkaat ovat halunneet tehd\u00e4 lahjoituksen Jerusalemissa olevien k\u00f6yhien pyhien hyv\u00e4ksi; se on todellakin miellytt\u00e4nyt heit\u00e4, ja he ovat heid\u00e4n velallisiansa. Sill\u00e4 jos pakanat ovat saaneet osallisiksi heid\u00e4n hengellisist\u00e4 asioista, niin heid\u00e4n tulee palvella heit\u00e4 my\u00f6s lihallisissa asioissa.\u201d My\u00f6s korinttilaisille h\u00e4n osoittaa samaa huolta t\u00e4st\u00e4 asiasta ja kehottaa heit\u00e4 sit\u00e4kin ahkerammin valmistelemaan ennen h\u00e4nen saapumistaan kolehdin, jonka h\u00e4n aikoi l\u00e4hett\u00e4\u00e4 heid\u00e4n tarpeisiinsa. \u201dMutta mit\u00e4 tulee ker\u00e4ykseen pyhien hyv\u00e4ksi, niin kuin min\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4sin Galatian seurakunnille, niin tehk\u00e4\u00e4 tekin. Kukin teist\u00e4 tehk\u00f6\u00f6n viikon ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 itsekseen erilleen sen, mit\u00e4 h\u00e4nelle sopii, jottei minun tullessani kolehti olisi silloin tekem\u00e4tt\u00e4. Mutta kun min\u00e4 tulen, kenet tahansa te kirjeittenne perusteella hyv\u00e4ksytte, ne min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n viem\u00e4\u00e4n teid\u00e4n armonne Jerusalemiin.\u201d Ja kannustaakseen heit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n suuremman kolehdin h\u00e4n lis\u00e4\u00e4: \u201dMutta jos on soveliasta, ett\u00e4 min\u00e4kin menen, niin he menk\u00f6\u00f6t minun kanssani.\u201d Tarkoittaen, ett\u00e4 jos uhrilahjasi on luonteeltaan sellainen, ett\u00e4 se ansaitsee tulla viedyksi sinne minun palveluksessani. My\u00f6s galatalaisille h\u00e4n todistaa, ett\u00e4 kun h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 saarnateht\u00e4v\u00e4n jakamisesta apostolien kanssa, h\u00e4n oli sopinut Jaakobin, Pietarin ja Johanneksen kanssa seuraavaa: ett\u00e4 h\u00e4n ryhtyisi saarnaamaan pakanoille, mutta ei koskaan hylk\u00e4isi huolenpitoa ja huolestunutta ajatusta niist\u00e4 k\u00f6yhist\u00e4, jotka olivat Jerusalemissa, jotka Kristuksen t\u00e4hden luopuivat kaikesta omaisuudestaan ja alistuivat vapaaehtoiseen k\u00f6yhyyteen. \u201dJa kun he n\u00e4kiv\u00e4t\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dsen Jumalan armon, joka minulle annettiin, Jaakob ja Keefa ja Johannes, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t olevan pylv\u00e4it\u00e4, antoivat minulle ja Barnabakselle oikean k\u00e4den: yhteyden, ett\u00e4 me saarnaisimme: pakanoille, mutta he niille, jotka kuuluvat ymp\u00e4rileikkaukseen; ainoastaan he halusivat, ett\u00e4 me pit\u00e4isimme huolta k\u00f6yhist\u00e4.”\u201d Asia, josta h\u00e4n todistaa huolehtineensa mit\u00e4 huolellisimmin, sanoen: \u201dmink\u00e4 my\u00f6s min\u00e4 itsest\u00e4ni olin huolissani siit\u00e4, ett\u00e4 se teht\u00e4isiin. Ketk\u00e4 siis ovat autuaampia, ne, jotka vasta \u00e4skett\u00e4in koottiin pakanoiden joukosta ja jotka eiv\u00e4t kyenneet kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n evankeliumin t\u00e4ydellisyyden korkeuksiin, vaan takertuivat omaisuuteensa, joiden kohdalla apostoli piti suurena asiana sit\u00e4, ett\u00e4 he ainakin pid\u00e4tt\u00e4ytyiv\u00e4t ep\u00e4jumalanpalvonnasta, huoruudesta, kuristetuista asioista ja verest\u00e4 ja olivat omaksuneet Kristuksen uskon, tavaroineen kaikkineen: tai ne, jotka el\u00e4v\u00e4t evankeliumin vaatimusten mukaisesti ja kantavat Herran risti\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in eiv\u00e4tk\u00e4 halua omaisuudestaan mit\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4v\u00e4n omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4?\u201d. Ja jos siunattu apostoli itse, joka oli sidottu kahleisiin ja kahleisiin tai jota matkustusvaikeudet haittasivat ja joka ei n\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 voinut huolehtia k\u00e4sill\u00e4\u00e4n, kuten h\u00e4n yleens\u00e4 teki, ruokansa hankkimisesta, julistaa, ett\u00e4 h\u00e4n sai sen, mik\u00e4 tyydytti h\u00e4nen tarpeensa, veljilt\u00e4, jotka tulivat Makedoniasta: \u201dSill\u00e4 sen, mik\u00e4 minulta puuttui\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dveljet, jotka tulivat Makedoniasta, hankkivat sen\u201d, ja filippil\u00e4isille h\u00e4n sanoo: \u201dSill\u00e4 te filippil\u00e4iset tied\u00e4tte my\u00f6s, ett\u00e4 evankeliumin alussa, kun min\u00e4 tulin Makedoniasta, mik\u00e4\u00e4n seurakunta ei ollut kanssani yhteydess\u00e4 antamisen ja vastaanottamisen suhteen, paitsi te yksin; sill\u00e4 jopa Thessalonikissa te l\u00e4hetitte kerran ja toisen kerran t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n minun tarpeeni.\u201d (Jos n\u00e4in oli), niin ovatko n\u00e4m\u00e4 miehet sitten todella n\u00e4iden ihmisten k\u00e4sityksen mukaan, jonka he ovat muodostaneet syd\u00e4mens\u00e4 kylmyydess\u00e4, siunatuimpia kuin apostoli, koska on havaittu, ett\u00e4 he ovat palvelleet h\u00e4nt\u00e4 omasta omaisuudestaan? Mutta t\u00e4t\u00e4 ei kukaan uskalla v\u00e4itt\u00e4\u00e4, vaikka olisi kuinka suuri h\u00f6lm\u00f6.<\/p>\n

                                            LUKU 18. Ett\u00e4 jos me tahdomme j\u00e4ljitell\u00e4 apostoleja, meid\u00e4n ei pid\u00e4 el\u00e4\u00e4 omien m\u00e4\u00e4r\u00e4yksiemme mukaan, vaan seurata heid\u00e4n esimerkki\u00e4\u00e4n<\/p>\n

                                            SITTEN, jos me tahdomme noudattaa evankeliumin m\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4 ja osoittaa itsemme apostolin ja koko alkuseurakunnan tai niiden isien seuraajiksi, jotka omana aikanamme onnistuivat hyveiss\u00e4\u00e4n ja t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n, meid\u00e4n ei pid\u00e4 tyyty\u00e4 omiin m\u00e4\u00e4r\u00e4yksiimme ja luvata itsellemme t\u00e4ydellisyytt\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kurjasta ja haaleasta tilastamme: vaan heid\u00e4n jalanj\u00e4lki\u00e4\u00e4n seuraten meid\u00e4n ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 pit\u00e4isi pyrki\u00e4 huolehtimaan omista eduistamme, vaan meid\u00e4n pit\u00e4isi etsi\u00e4 luostarin kuria ja j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, jotta voisimme totisesti luopua t\u00e4st\u00e4 maailmasta; meid\u00e4n ei pit\u00e4isi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 asioista, joita olemme halveksineet uskon puutteen aiheuttaman kiusauksen vuoksi; ja meid\u00e4n pit\u00e4isi etsi\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 ravintoa, ei mist\u00e4\u00e4n omasta rahavarastostamme, vaan omasta ty\u00f6st\u00e4mme.<\/p>\n

                                            LUKU 19. Piispa Basileios Suuren sanonta, joka oli suunnattu Synkletiusta vastaan.<\/p>\n

                                            On olemassa er\u00e4s sanonta, jonka Basileios Suuri, Kesarean piispa, joka oli suunnattu er\u00e4st\u00e4 Synkletiusta vastaan, joka oli kasvamassa v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi sellaisella haaleudella, josta olemme puhuneet; joka, vaikka h\u00e4n tunnusti luopuneensa t\u00e4st\u00e4 maailmasta, oli kuitenkin pid\u00e4tt\u00e4nyt itselleen osan omaisuudestaan, koska h\u00e4n ei halunnut tulla el\u00e4tetyksi omien k\u00e4siens\u00e4 ty\u00f6ll\u00e4 ja hankkia todellista n\u00f6yryytt\u00e4 riisumalla itse\u00e4\u00e4n ja hiomalla vaivaa ja alistumalla luostariin: \u201dSin\u00e4 olet\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dpilannut Synkletiuksen etk\u00e4 ole tehnyt h\u00e4nest\u00e4 munkkia\u201d.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 20. Kuinka halveksittavaa onkaan joutua ahneuden valtaan<\/p>\n

                                            JA niinp\u00e4, jos tahdomme ponnistella laillisesti hengellisess\u00e4 taistelussamme, karkottakoon my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 vaarallinen vihollinen syd\u00e4mest\u00e4mme. Sill\u00e4 h\u00e4nen voittamisensa ei niink\u00e4\u00e4n osoita suurta hyveellisyytt\u00e4, vaan h\u00e4nen ly\u00f6m\u00e4ns\u00e4 on h\u00e4pe\u00e4llist\u00e4 ja h\u00e4pe\u00e4llist\u00e4. Sill\u00e4 kun joku vahva mies voittaa sinut, vaikka kukistuminen on surullista ja voiton menett\u00e4minen ahdistavaa, voittaja voi kuitenkin saada jonkinlaista lohtua vastustajansa voimasta. Mutta jos vihollinen on k\u00f6yh\u00e4 olento ja kamppailu on heikko, tappion aiheuttaman surun lis\u00e4ksi syntyy h\u00e4pe\u00e4llisemp\u00e4\u00e4 h\u00e4mmennyst\u00e4 ja h\u00e4pe\u00e4\u00e4, joka on tappiota pahempi.<\/p>\n

                                            LUKU 21.Miten ahneus voidaan voittaa<\/p>\n

                                            JA t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa se on suurin voitto ja kest\u00e4v\u00e4 riemuvoitto, jos, kuten sanotaan, munkin omaatuntoa ei saastuta pienimm\u00e4nkin kolikon hallussapito. Sill\u00e4 on mahdotonta, ett\u00e4 se, joka pienen omaisuuden voitettuaan on kerran p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt syd\u00e4meens\u00e4 pahan halun juuren, ei syttyisi kohta viel\u00e4 suuremman halun kuumuudesta. Sill\u00e4 Kristuksen sotilas on voitokas ja turvassa ja vapaa kaikista himojen hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4 niin kauan kuin t\u00e4m\u00e4 pahin henki ei istuta h\u00e4nen syd\u00e4meens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n himon siement\u00e4. Sen t\u00e4hden, vaikka kaikenlaisten syntien suhteen meid\u00e4n pit\u00e4isi tavallisesti varoa k\u00e4\u00e4rmeen p\u00e4\u00e4t\u00e4, niin t\u00e4ss\u00e4 ennen kaikkea meid\u00e4n pit\u00e4isi kuitenkin olla viel\u00e4 tarkemmin varuillamme. Sill\u00e4 jos se on p\u00e4\u00e4ssyt sis\u00e4\u00e4n, se kasvaa ruokkimalla itse\u00e4\u00e4n ja sytytt\u00e4\u00e4 itselleen pahemman tulen. Niinp\u00e4 meid\u00e4n ei pid\u00e4 ainoastaan varoa rahan hallussapitoa, vaan meid\u00e4n on my\u00f6s karkotettava sielustamme sen himo. Meid\u00e4n ei nimitt\u00e4in pid\u00e4 niink\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ahneuden seurauksia kuin katkaista juurineen kaikki taipumukset siihen. Sill\u00e4 ei auta olla omistamatta rahaa, jos meiss\u00e4 on halu saada sit\u00e4.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 22. Ett\u00e4 sit\u00e4, jolla ei todellisuudessa ole rahaa, voidaan silti pit\u00e4\u00e4 ahneena<\/p>\n

                                            Sill\u00e4 on mahdollista, ett\u00e4 jopa se, jolla ei ole rahaa, ei ole suinkaan vapaa ahneuden sairaudesta ja ett\u00e4 k\u00f6yhyyden siunaus ei tee h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, koska h\u00e4n ei ole kyennyt kitkem\u00e4\u00e4n ahneuden synti\u00e4: iloitsee k\u00f6yhyyden eduista, ei hyveen ansioista, ja tyytyy v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden taakkaan, mutta ei ilman syd\u00e4men kylmyytt\u00e4. Sill\u00e4 aivan kuten evankeliumin sana julistaa niist\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole ruumiillisesti saastuneita, ett\u00e4 he ovat avionrikkojia syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, niin on mahdollista, ett\u00e4 ne, joita rahan taakka ei mill\u00e4\u00e4n tavoin paina, voidaan tuomita ahneuden kanssa mielelt\u00e4\u00e4n ja tarkoitukseltaan. Sill\u00e4 heid\u00e4n tapauksessaan puuttui omistamisen mahdollisuus, ei tahto siihen; j\u00e4lkimm\u00e4isen kruunaa aina Jumala, ei niink\u00e4\u00e4n pakko. Ja niinp\u00e4 meid\u00e4n on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 kaikkea huolellisuutta, etteiv\u00e4t ty\u00f6mme hedelm\u00e4t tuhoutuisi turhaan. Sill\u00e4 on kurja asia kest\u00e4\u00e4 k\u00f6yhyyden ja puutteen seuraukset, mutta menett\u00e4\u00e4 niiden hedelm\u00e4t murtuneen tahdon vuoksi.<\/p>\n

                                            LUKU 23. Esimerkki Juudaksen tapauksesta<\/p>\n

                                            Tahdotteko tiet\u00e4\u00e4, kuinka vaarallisesti ja vahingollisesti tuo yllyke, ellei sit\u00e4 ole huolellisesti kitketty, versoo omistajansa tuhoksi ja versoo kaikenlaisia erilaisten syntien haaroja? Katsokaa Juudasta, joka luettiin apostolien joukkoon, ja katsokaa, kuinka se tuhosi h\u00e4net myrkyll\u00e4\u00e4n, koska h\u00e4n ei halunnut murskata t\u00e4m\u00e4n k\u00e4\u00e4rmeen kuolettavaa p\u00e4\u00e4t\u00e4, ja kuinka se, kun h\u00e4n joutui himon pauloihin, ajoi h\u00e4net syntiin ja sy\u00f6ksyi p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 alasp\u00e4in, niin ett\u00e4 h\u00e4net suostuteltiin myym\u00e4\u00e4n maailman Lunastaja ja ihmisen pelastuksen tekij\u00e4 kolmestakymmenest\u00e4 hopearahasta. Eik\u00e4 h\u00e4n olisi koskaan voinut ajautua t\u00e4h\u00e4n katalaan petossyntiin, ellei h\u00e4nt\u00e4 olisi saastuttanut ahneuden synti; eik\u00e4 h\u00e4n olisi tehnyt itse\u00e4\u00e4n jumalattomasti syylliseksi Herran pett\u00e4miseen, ellei h\u00e4n olisi ensin tottunut ry\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nelle uskottua pussia.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 24 Se, ett\u00e4 ahneutta ei voi voittaa muuten kuin riisumalla itsens\u00e4 kaikesta<\/p>\n

                                            T\u00c4ST\u00c4, on riitt\u00e4v\u00e4n kauhistuttava ja selv\u00e4 esimerkki t\u00e4st\u00e4 tyranniasta, joka, kun mieli on kerran joutunut sen vangiksi, ei salli sen noudattaa mit\u00e4\u00e4n rehellisyyden s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 eik\u00e4 tyyty\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n lis\u00e4yksiin saamiinsa voittoihin. Meid\u00e4n on nimitt\u00e4in pyritt\u00e4v\u00e4 lopettamaan t\u00e4m\u00e4 hulluus, ei rikkauksien avulla, vaan riisumalla itsemme niist\u00e4. Lopuksi, kun h\u00e4n (nimitt\u00e4in Juudas) oli saanut pussin, joka oli varattu k\u00f6yhille jaettavaksi ja uskottu h\u00e4nen huostaansa t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten, jotta h\u00e4n voisi ainakin tyydytt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 runsaalla rahalla ja asettaa ahneudelleen rajan, mutta h\u00e4nen runsas tarjonta vain kiihotti himoa viel\u00e4 ahneemmaksi, niin ett\u00e4 h\u00e4n ei ollut en\u00e4\u00e4 valmis salaa ry\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n pussia, vaan suorastaan myym\u00e4\u00e4n itse Herran. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ahneuden hulluus ei tyydy mihink\u00e4\u00e4n rikkauksiin.<\/p>\n

                                            LUKU 25. Ananiaksen ja Sapfiran sek\u00e4 Juudaksen kuolemasta, jonka he kokivat ahneuden yllytt\u00e4m\u00e4n\u00e4<\/p>\n

                                            VIIMEIST\u00c4\u00c4N apostolien p\u00e4\u00e4mies, joka oli saanut opetuksen n\u00e4ist\u00e4 esimerkeist\u00e4 ja tiesi, ett\u00e4 sit\u00e4, jolla on ahneutta, ei voi hillit\u00e4 eik\u00e4 sit\u00e4 voi lopettaa suurella tai pienell\u00e4 rahasummalla, vaan ainoastaan kaikesta luopumisen hyveell\u00e4, rankaisivat kuolemalla Ananiasta ja Sapfiraa, jotka mainittiin edell\u00e4, koska he olivat salanneet jotakin omaisuudestaan, jotta se kuolema, jonka Juudas oli vapaaehtoisesti k\u00e4rsinyt Herran pett\u00e4misen synnist\u00e4, kohdattaisiin my\u00f6s heid\u00e4n valheellisen ahneutensa vuoksi. Kuinka l\u00e4heisesti synti ja rangaistus vastaavatkaan toisiaan kummassakin tapauksessa! Toisessa tapauksessa petos, toisessa valheellisuus oli ahneuden seurausta. Toisessa tapauksessa on petetty totuus, toisessa on tehty valehtelun synti. Sill\u00e4 vaikka heid\u00e4n tekojensa seuraukset voivat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 erilaisilta, niill\u00e4 on kuitenkin sama p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Sill\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen k\u00f6yhyytt\u00e4 toinen halusi ottaa takaisin sen, mink\u00e4 oli hyl\u00e4nnyt; toiset taas pyrkiv\u00e4t k\u00f6yhyyden pelossaan pit\u00e4m\u00e4\u00e4n omaisuudestaan jotakin, mink\u00e4 heid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt joko vilpitt\u00f6m\u00e4sti tarjota apostolille tai antaa kokonaan veljille. Ja niinp\u00e4 jokaisessa tapauksessa seuraa kuolemantuomio, koska jokainen synti kumpusi ahneuden juuresta. Ja jos siis niit\u00e4 vastaan, jotka eiv\u00e4t himoinneet toisten omaisuutta, vaan pyrkiv\u00e4t s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa omaisuuttaan ja joilla ei ollut halua hankkia, vaan ainoastaan halu s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4, langetettiin niin ankara tuomio, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi ajatella niist\u00e4, jotka haluavat ker\u00e4t\u00e4 rikkauksia ilman, ett\u00e4 heill\u00e4 on koskaan ollut yht\u00e4\u00e4n omaa, ja jotka n\u00e4yttelev\u00e4t k\u00f6yhyytt\u00e4 ihmisten edess\u00e4, mutta tuomitaan Jumalan edess\u00e4 ahneuden intohimon vuoksi rikkaiksi?<\/p>\n

                                            LUKU 26. Ett\u00e4 ahneus aiheuttaa sieluun hengellisen spitaalin<\/p>\n

                                            JA t\u00e4llaiset n\u00e4hd\u00e4\u00e4n hengelt\u00e4\u00e4n ja syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n spitaalisiksi Gehasin kaltaisiksi, joka t\u00e4m\u00e4n maailman ep\u00e4varmaa rikkautta halutessaan oli pahan spitaalin tahraama, mink\u00e4 kautta h\u00e4n j\u00e4tti meille selv\u00e4n esimerkin siit\u00e4, ett\u00e4 jokainen ahneuden tahraama sielu peittyy synnin hengelliseen spitaaliin, ja se luetaan Jumalan edess\u00e4 saastaiseksi ikuisen kirouksen alaiseksi.<\/p>\n

                                            LUKU 27. Raamatun todistukset, joiden avulla t\u00e4ydellisyyteen pyrkiv\u00e4\u00e4 opetetaan olemaan ottamatta takaisin sit\u00e4, mist\u00e4 h\u00e4n on luopunut<\/p>\n

                                            JOS sitten t\u00e4ydellisyyden halusta olet hyl\u00e4nnyt kaiken ja seurannut Kristusta, joka sanoo sinulle: \u201dMene, myy kaikki, mit\u00e4 sinulla on, ja anna k\u00f6yhille, niin sinulla on aarre taivaassa, ja tule seuraamaan minua\u201d, miksi, kun olet laittanut k\u00e4tesi kynt\u00f6\u00f6n, katsot takaisin, niin ett\u00e4 saman Herran \u00e4\u00e4ni julistaa sinut kelvottomaksi taivasten valtakuntaan? Kun olette turvassa evankeliumin katon p\u00e4\u00e4ll\u00e4, miksi laskeudutte alas viem\u00e4\u00e4n jotakin pois talosta, nimitt\u00e4in niist\u00e4 asioista, joita ennen halveksitte? Kun olet ulkona pellolla ja ty\u00f6skentelet hyveiden parissa, miksi juokset takaisin ja yrit\u00e4t taas pukea itsesi siihen, mik\u00e4 kuuluu t\u00e4h\u00e4n maailmaan, jonka riisuit pois, kun hylk\u00e4sit sen? Mutta jos k\u00f6yhyys esti sinua luopumasta mist\u00e4\u00e4n, viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n sinun pit\u00e4isi ker\u00e4t\u00e4 sellaista, mit\u00e4 sinulla ei koskaan ennen ollut. Sill\u00e4 Herran armosta teid\u00e4t on t\u00e4t\u00e4 varten tehty valmiiksi, jotta voisitte kiirehti\u00e4 h\u00e4nen luokseen sit\u00e4 helpommin, eiv\u00e4tk\u00e4 rikkauden ansat est\u00e4isi teit\u00e4. Mutta \u00e4lk\u00f6\u00f6n kukaan, jolla on t\u00e4ss\u00e4 puutetta, pettyk\u00f6; sill\u00e4 ei ole ket\u00e4\u00e4n, jolla ei olisi jotain, mist\u00e4 luopua. Se, joka on luopunut kaikesta t\u00e4m\u00e4n maailman omaisuudesta, on h\u00e4vitt\u00e4nyt perusteellisesti halun omistaa sit\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 28. Ett\u00e4 voiton ahneudesta voi saada vain riisumalla itsens\u00e4 kaikesta<\/p>\n

                                            T\u00c4M\u00c4 on sitten t\u00e4ydellinen voitto ahneudesta: olla antamatta pienimm\u00e4nk\u00e4\u00e4n pilkahduksen siit\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 syd\u00e4meemme, sill\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 meill\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n voimaa sammuttaa sit\u00e4, jos vaalimme pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n kipin\u00e4\u00e4 siit\u00e4 itsess\u00e4mme.<\/p>\n

                                            LUKU 29. Miten munkki voi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 k\u00f6yhyytens\u00e4<\/p>\n

                                            JA me voimme s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n hyveen koskemattomana vain, jos pysymme luostarissa ja, kuten apostoli sanoo, saamme ruokaa ja vaatteita ja olemme siihen tyytyv\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU30. \u00a0L\u00e4\u00e4kkeet ahneuden tautia vastaan.<\/p>\n

                                            PIT\u00c4MME siis mieless\u00e4mme Ananiaksen ja Sapfiran tuomion, pel\u00e4tk\u00e4\u00e4mme siis pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 itsell\u00e4mme mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 asioista, joista olemme luopuneet ja joista olemme vannoneet luopuvamme kokonaan. Pel\u00e4tk\u00e4\u00e4mme my\u00f6s Gehasin esimerkki\u00e4, jota ahneuden synnist\u00e4 rangaistiin ikuisella spitaalilla. Varokaamme t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 hankkimasta sellaista omaisuutta, jota meill\u00e4 ei koskaan aiemmin ollutkaan. Lis\u00e4ksi pel\u00e4tk\u00e4\u00e4mme my\u00f6s sek\u00e4 Juudaksen virhett\u00e4 ett\u00e4 kuolemaa, ja v\u00e4ltt\u00e4k\u00e4\u00e4mme kaikin voimin, mit\u00e4 meill\u00e4 on, ottamasta takaisin mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4 rikkaudesta, jonka kerran meilt\u00e4 kerran veimme pois. Ennen kaikkea, ottaen huomioon heikon ja h\u00e4ilyv\u00e4isen luontomme tilan, varokaa meit\u00e4, ettei Herran p\u00e4iv\u00e4 tule meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme kuin varas y\u00f6ll\u00e4 ja l\u00f6yd\u00e4 omantuntomme saastuneeksi edes yhdest\u00e4 pennist\u00e4; sill\u00e4 se tekisi mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi kaikki maailmasta luopumisemme hedelm\u00e4t ja aiheuttaisi sen, mit\u00e4 evankeliumissa sanottiin rikkaalle miehelle, ett\u00e4 Herran \u00e4\u00e4ni kohdistuisi my\u00f6s meihin: \u201dSin\u00e4 h\u00f6lm\u00f6, t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 sielusi on sinulta vaadittava; kenen on sitten oltava ne, jotka olet valmistanut?\u201d \u201dSin\u00e4 h\u00f6lm\u00f6, t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 sielusi on sinulta vaadittava.\u201d Emmek\u00e4 ajattele huomista, \u00e4lk\u00e4\u00e4mme koskaan antako houkutella itse\u00e4mme pois kinobian s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 31. Ett\u00e4 kukaan ei voi voittaa ahneutta, ellei h\u00e4n pysy kinobiassa: ja miten siell\u00e4 voi pysy\u00e4<\/p>\n

                                            MUTTA emme varmasti saa tehd\u00e4 sit\u00e4, emmek\u00e4 edes pysy\u00e4 jonkin j\u00e4rjestelm\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6n alaisina, ellei k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyve, joka voi kumpuaa vain n\u00f6yryydest\u00e4 sen l\u00e4hteen\u00e4, ole ensin lujasti kiinnittynyt ja vakiintunut meihin. Sill\u00e4 toinen opettaa meit\u00e4 olemaan vaivaamatta ket\u00e4\u00e4n muuta, toinen kest\u00e4m\u00e4\u00e4n suurpiirteisesti meille tarjotut v\u00e4\u00e4ryydet.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KIRJA VIII<\/strong><\/p>\n

                                            VIHAN HENGEST\u00c4<\/p>\n

                                            LUKU 1. Kuinka nelj\u00e4s taistelumme on vihan synti\u00e4 vastaan ja kuinka paljon pahaa t\u00e4m\u00e4 intohimo tuottaa<\/p>\n

                                            Nelj\u00e4nness\u00e4 taistelussamme vihan tappava myrkky on kitkett\u00e4v\u00e4 kokonaan pois sielumme sisimm\u00e4st\u00e4. Sill\u00e4 niin kauan kuin se pysyy syd\u00e4mess\u00e4mme ja sokaisee vahingollisella pimeydell\u00e4\u00e4n sielun silm\u00e4n, emme voi hankkia oikeaa arvostelukyky\u00e4 ja harkintakyky\u00e4 emmek\u00e4 saada n\u00e4kemyst\u00e4, joka kumpuaa rehellisest\u00e4 katseesta, emmek\u00e4 kyps\u00e4\u00e4 neuvonantoa, emmek\u00e4 voi olla osallisia el\u00e4m\u00e4st\u00e4 emmek\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vanhurskautta emmek\u00e4 edes kykene hengelliseen ja todelliseen valoon: \u201dSill\u00e4\u201d, sanoo er\u00e4s, \u201dminun silm\u00e4ni on h\u00e4iriintynyt vihan vuoksi.\u201d T\u00e4m\u00e4 on siis vihaa.\u201d Meist\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi tulla viisauden osallisia, vaikka meit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4nkin yleisen yksimielisyyden mukaan viisaina, sill\u00e4 \u201dviha lep\u00e4\u00e4 tyhmien syliss\u00e4\u201d. Emme voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n saavuttaa edes kuolematonta el\u00e4m\u00e4\u00e4, vaikka meit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n kaikkien mielest\u00e4 j\u00e4rkevin\u00e4, sill\u00e4 \u201dviha tuhoaa my\u00f6s j\u00e4rkev\u00e4t\u201d. Emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pysty selke\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4men tuomiolla turvaamaan vanhurskauden ohjaavaa voimaa, vaikka meid\u00e4t kaikkien ihmisten arvostuksessa luetaan t\u00e4ydellisiksi ja pyhiksi, sill\u00e4 \u201dihmisen viha ei tee Jumalan vanhurskautta\u201d. Emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi mill\u00e4\u00e4n keinolla saavuttaa sit\u00e4 arvostusta ja kunniaa, jota niin usein n\u00e4kee jopa maailmankansalaisissa, vaikka meit\u00e4 pidett\u00e4isiinkin jaloina ja kunniallisina syntyper\u00e4n etuoikeuksien ansiosta, sill\u00e4 \u201dvihainen ihminen on h\u00e4p\u00e4isty\u201d. Emme voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n varmistaa mit\u00e4\u00e4n neuvojen kypsyytt\u00e4, vaikka n\u00e4ytt\u00e4isimmekin olevan painavia ja varustettuja mit\u00e4 suurimmalla tiet\u00e4myksell\u00e4, sill\u00e4 \u201dvihainen mies toimii ilman neuvoa\u201d. Emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi olla vapaita vaarallisista h\u00e4iri\u00f6ist\u00e4 emmek\u00e4 synnitt\u00f6mi\u00e4, vaikka muut eiv\u00e4t aiheuttaisikaan meille mink\u00e4\u00e4nlaisia h\u00e4iri\u00f6it\u00e4; sill\u00e4 \u201dintohimoinen mies synnytt\u00e4\u00e4 riitoja, mutta vihainen mies kaivaa syntej\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 2. Niist\u00e4, jotka sanovat, ett\u00e4 viha ei ole vahingollista, jos olemme vihaisia niille, jotka tekev\u00e4t v\u00e4\u00e4rin, koska Jumalan itsens\u00e4 sanotaan olevan vihainen<\/p>\n

                                            ME olemme kuulleet joidenkin ihmisten yritt\u00e4v\u00e4n puolustella t\u00e4t\u00e4 sielun pahinta sairautta siten, ett\u00e4 he pyrkiv\u00e4t lievent\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 melko j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla tulkitsemalla Raamattua: He sanovat, ett\u00e4 ei ole vahingollista, jos olemme vihaisia veljillemme, jotka tekev\u00e4t v\u00e4\u00e4rin, koska, sanovat he, Jumalan itsens\u00e4 sanotaan raivoavan ja olevan vihainen niille, jotka joko eiv\u00e4t halua tuntea H\u00e4nt\u00e4 tai, kun he tuntevat H\u00e4net, hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t H\u00e4nt\u00e4, kuten t\u00e4ss\u00e4: \u201dJa Herran viha syttyi h\u00e4nen kansaansa vastaan; \u201d tai miss\u00e4 profeetta rukoilee ja sanoo: \u201dHerra, \u00e4l\u00e4 nuhtele minua vihassasi \u00e4l\u00e4k\u00e4 kurita minua vihassasi\u201d; he eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4, ett\u00e4 samalla kun he haluavat avata ihmisille tekosyyn kaikkein pahimmalle synnille, he liitt\u00e4v\u00e4t jumalalliseen \u00e4\u00e4rett\u00f6myyteen ja kaiken puhtauden l\u00e4hteeseen inhimillisen intohimon h\u00e4iv\u00e4hdyksen.<\/p>\n

                                            LUKU 3. Niist\u00e4 asioista, joita Jumalasta puhutaan antropomorfisesti<\/p>\n

                                            Sill\u00e4 jos n\u00e4m\u00e4 asiat, kun ne sanotaan Jumalasta, on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 kirjaimellisesti aineellisessa karkeassa merkityksess\u00e4, niin silloin H\u00e4n my\u00f6s nukkuu, kuten sanotaan: \u201dNouse, miksi nukut, Herra?\u201d, vaikka muualla h\u00e4nest\u00e4 sanotaan: \u201dKatso, h\u00e4n, joka varjelee Israelia, ei nuku eik\u00e4 nuku.\u201d Ja H\u00e4n seisoo ja istuu, sill\u00e4 H\u00e4n sanoo: \u201dTaivas on minun istuimeni ja maa jalkojeni astinlauta\u201d, vaikka H\u00e4n \u201dmittaa k\u00e4dell\u00e4\u00e4n taivaan ja pit\u00e4\u00e4 maata nyrkiss\u00e4\u00e4n\u201d. Ja H\u00e4n on \u201dviinist\u00e4 juovuksissa\u201d, koska sanotaan: \u201dHerra her\u00e4si kuin nukkuva, mahtava mies, viinist\u00e4 juovuksissa\u201d; H\u00e4n, \u201djolla yksin on kuolemattomuus ja joka asuu valkeudessa, jota kukaan ei voi l\u00e4hesty\u00e4\u201d, puhumattakaan \u201dtiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4\u201d ja \u201dunohduksesta\u201d, joista l\u00f6yd\u00e4mme usein maininnan Pyh\u00e4ss\u00e4 Kirjoituksessa; eik\u00e4 lopuksi H\u00e4nen raajojensa \u00e4\u00e4riviivoista, joista puhutaan j\u00e4rjestettyin\u00e4 ja j\u00e4rjestettyin\u00e4 kuin ihmisen raajat; esim. hiukset, p\u00e4\u00e4, sieraimet, silm\u00e4t, kasvot, k\u00e4det, k\u00e4sivarret, sormet, vatsa ja jalat: jos olemme valmiit ottamaan kaiken t\u00e4m\u00e4n kirjaimellisesti, meid\u00e4n on ajateltava Jumalaa niin, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on raajojen \u00e4\u00e4riviivat ja ruumiinmuoto, mist\u00e4 puhuminenkin on j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ja sen on oltava kaukana ajatuksistamme.<\/p>\n

                                            LUKU 4.Miss\u00e4 mieless\u00e4 meid\u00e4n tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ne intohimot ja inhimilliset taidot, jotka liitet\u00e4\u00e4n muuttumattomaan ja ruumiittomaan Jumalaan<\/p>\n

                                            JA niin kuin n\u00e4it\u00e4 asioita ei ilman kauheaa rienausta voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kirjaimellisesti H\u00e4nest\u00e4, jonka Pyh\u00e4n Kirjoituksen auktoriteetin mukaan julistetaan olevan n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, sanomaton, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, mittaamaton, yksinkertainen ja rajoittamaton, niin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vihan ja vihan intohimoa voi liitt\u00e4\u00e4 tuohon muuttumattomaan luontoon ilman kauheaa jumalanpilkkaa. Sill\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 raajat merkitsev\u00e4t Jumalan jumalallisia voimia ja rajattomia toimintoja, joita meille voidaan esitt\u00e4\u00e4 vain tuttujen raajojen ilmaisulla; suulla meid\u00e4n pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tarkoitetaan H\u00e4nen lausumiaan, jotka ovat H\u00e4nen armostaan, joka jatkuvasti vuodatetaan sielun salaisiin aisteihin, tai joita H\u00e4n puhui isiemme ja profeettojemme keskuudessa; silmill\u00e4 voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 H\u00e4nen n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 rajattoman luonteen, jolla H\u00e4n n\u00e4kee ja katselee kaiken l\u00e4pi, eik\u00e4 H\u00e4nelt\u00e4 n\u00e4in ollen ole mit\u00e4\u00e4n salassa siit\u00e4, mit\u00e4 on tehty tai mit\u00e4 voimme tehd\u00e4, tai edes ajatella. Ilmaisulla \u201dk\u00e4det\u201d ymm\u00e4rr\u00e4mme H\u00e4nen kaitselmuksensa ja ty\u00f6ns\u00e4, jonka avulla H\u00e4n on kaiken luoja ja tekij\u00e4; k\u00e4det ovat H\u00e4nen voimansa ja hallituksensa tunnusmerkkej\u00e4, joilla H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4, hallitsee ja valvoo kaikkea. Ja puhumattakaan muista asioista, mit\u00e4 muuta H\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n olevat karvaiset hiukset merkitsev\u00e4t kuin Jumaluuden ikuisuutta ja ikuisuutta, jonka kautta H\u00e4n on ilman mit\u00e4\u00e4n alkua ja ennen kaikkia aikoja ja joka ylitt\u00e4\u00e4 kaikki luodut? Niinp\u00e4 siis my\u00f6skin, kun luemme Herran vihasta tai raivosta, meid\u00e4n ei pit\u00e4isi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 anthropopathos<\/em>, ts. inhimillisen intohimon kelvottoman merkityksen mukaan, vaan Jumalalle, joka on vapaa kaikesta intohimosta, sopivassa merkityksess\u00e4; niin ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sen kautta, ett\u00e4 H\u00e4n on tuomari ja kostaja kaikille v\u00e4\u00e4ryyksille, joita t\u00e4ss\u00e4 maailmassa tehd\u00e4\u00e4n; ja n\u00e4iden termien ja niiden merkityksen vuoksi meid\u00e4n pit\u00e4isi pel\u00e4t\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 tekojemme kauheana palkitsijana ja pel\u00e4t\u00e4 tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n H\u00e4nen tahtonsa vastaisesti. Sill\u00e4 ihmisluonnolla on tapana pel\u00e4t\u00e4 niit\u00e4, joiden se tiet\u00e4\u00e4 olevan n\u00e4rk\u00e4styneit\u00e4, ja se pelk\u00e4\u00e4 loukkaavansa heit\u00e4; kuten joidenkin kaikkein oikeudenmukaisimpien tuomareiden kohdalla, kostavaa vihaa\u00a0 tavallisesti pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t ne, joita jokin omantuntonsa syyte piinaa; ei tosin niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 intohimo olisi olemassa niiden mieless\u00e4, jotka menev\u00e4t tuomitsemaan t\u00e4ydellisell\u00e4 oikeudenmukaisuudella, vaan niin, ett\u00e4 kun he n\u00e4in pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, tuomarin suhtautuminen heihin on sellaista, joka on oikeudenmukaisen ja puolueettoman lain toimeenpanon esiaste. Ja t\u00e4t\u00e4, mill\u00e4 tahansa yst\u00e4v\u00e4llisyydell\u00e4 ja lempeydell\u00e4 sit\u00e4 voidaankin johtaa, pit\u00e4v\u00e4t ne, joita oikeudenmukaisesti rangaistaan, mit\u00e4 raaimpana vihana ja kiivaimpana vihana. Olisi ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n ulkopuolelle menev\u00e4\u00e4, jos selitt\u00e4isimme kaikki ne asiat, joita Pyh\u00e4ss\u00e4 Kirjoituksessa puhutaan Jumalasta metaforisesti, inhimillisten kuvioiden avulla. Riitt\u00e4k\u00f6\u00f6n t\u00e4m\u00e4nhetkiseen tarkoitukseemme, joka on suunnattu vihan synti\u00e4 vastaan, ett\u00e4 olemme sanoneet t\u00e4m\u00e4n, jotta kukaan ei tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n vet\u00e4isi itseens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n pahan ja iankaikkisen kuoleman syyt\u00e4 niist\u00e4 kirjoituksista, joista h\u00e4nen pit\u00e4isi etsi\u00e4 pyhyytt\u00e4 ja kuolemattomuutta el\u00e4m\u00e4n ja pelastuksen tuovina l\u00e4\u00e4kkein\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 5.Kuinka munkin tulisi olla rauhallinen<\/p>\n

                                            JA niin munkin, joka pyrkii t\u00e4ydellisyyteen ja haluaa ponnistella laillisesti hengellisess\u00e4 taistelussaan, tulisi olla vapaa kaikesta vihan ja raivon synneist\u00e4 ja kuunnella sit\u00e4 syytett\u00e4, jonka \u201dvalittu astia\u201d h\u00e4nelle antaa. \u201dPoistukoon keskuudestanne kaikki viha\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201dja viha, kiukku, huuto ja pahansuopa puhe, kaikkine pahansuopaisuuksineen.\u201d Kun h\u00e4n sanoo: \u201dPoistukoon teist\u00e4 kaikki viha\u201d, h\u00e4n ei hyv\u00e4ksy mit\u00e4\u00e4n sellaista, joka olisi meille tarpeellista tai hy\u00f6dyllist\u00e4. Ja tarvittaessa h\u00e4nen tulisi heti kohdella erehtyv\u00e4\u00e4 velje\u00e4 siten, ett\u00e4 samalla kun h\u00e4n onnistuu k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4\u00e4kett\u00e4 ehk\u00e4 liev\u00e4n kuumeen vaivaamaan ihmiseen, h\u00e4n ei vihallaan sotkeudu vaarallisempaan sairauteen, sokeuteen. Sill\u00e4 h\u00e4nen, joka tahtoo parantaa toisen haavan, tulee itse olla terveen\u00e4 ja vapaana kaikesta heikkoudesta, jottei h\u00e4neen k\u00e4ytett\u00e4isi sit\u00e4 evankeliumin sanontaa: \u201dL\u00e4\u00e4k\u00e4ri, paranna ensin itsesi!\u201d, ja jottei h\u00e4n, n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n sirpaleen veljens\u00e4 silm\u00e4ss\u00e4, n\u00e4kisi s\u00e4dett\u00e4 omassa silm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 kuinka h\u00e4n n\u00e4kisi karkottaa sirpaleen veljens\u00e4 silm\u00e4st\u00e4, kun h\u00e4nell\u00e4 on vihan s\u00e4de omassa silm\u00e4ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                            LUKU 6. Oikeamielisest\u00e4 ja v\u00e4\u00e4r\u00e4mielisest\u00e4 vihan intohimosta<\/p>\n

                                            L\u00e4hes jokaisesta syyst\u00e4 vihan tunne kiehuu yli ja sokaisee sielun silm\u00e4t ja, tuoden pahemman taudin tappavan s\u00e4teen n\u00e4kym\u00e4mme ter\u00e4vyyden p\u00e4\u00e4lle, est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 vanhurskauden aurinkoa. Sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4, asetetaanko silm\u00e4luomiemme p\u00e4\u00e4lle kultalevyj\u00e4, lyijy\u00e4 tai mit\u00e4 metallia tahansa, metallin arvolla ei ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 sokeutumisemme kannalta.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 7. Ainoa tapaus, jossa viha on meille hy\u00f6dyllinen<\/p>\n

                                            MEILL\u00c4 on, se on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, vihalle erinomaisesti meihin istutettu k\u00e4ytt\u00f6tarkoitus, jota varten yksin meid\u00e4n on hy\u00f6dyllist\u00e4 ja kannattavaa tunnustaa se, nimitt\u00e4in, kun olemme n\u00e4rk\u00e4styneit\u00e4 ja raivostumme syd\u00e4memme himokkaita tunteita vastaan ja meit\u00e4 harmittaa se, ett\u00e4 syd\u00e4memme k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 on noussut esiin asioita, joita h\u00e4pe\u00e4mme tehd\u00e4 tai sanoa ihmisten edess\u00e4, kun me vapisemme enkelien ja itse Jumalan l\u00e4sn\u00e4olosta, joka l\u00e4p\u00e4isee kaiken kaikkialla, ja pelk\u00e4\u00e4mme mit\u00e4 suurimmalla kauhulla sen silm\u00e4\u00e4, jolta syd\u00e4memme salaisuuksia ei voi mitenk\u00e4\u00e4n piilottaa.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 8. Tapauksia autuaan Daavidin el\u00e4m\u00e4st\u00e4, joissa viha oikeutetusti koettiin<\/p>\n

                                            JA joka tapauksessa (n\u00e4in on) silloin, kun olemme kiihtyneit\u00e4 juuri t\u00e4t\u00e4 vihaa vastaan, koska se on varastanut meid\u00e4t velje\u00e4mme vastaan, ja kun vihassa karkotamme sen tappavat yllykkeet, emmek\u00e4 salli sen vaarallista lymyily\u00e4 syd\u00e4memme syvyyksiss\u00e4. Vihastumista t\u00e4ll\u00e4 tavoin opettaa meille jopa se profeetta, joka oli niin t\u00e4ydellisesti karkottanut sen omista tunteistaan, ettei h\u00e4n kostanut edes vihollisilleen ja niille, jotka Jumala oli luovuttanut h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4: kun h\u00e4n sanoo: \u201dOlkaa vihaiset \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 tehk\u00f6 synti\u00e4\u201d. Sill\u00e4 h\u00e4n, kun h\u00e4n oli kaivannut vett\u00e4 Betlehemin kaivosta, ja kun h\u00e4nen v\u00e4kev\u00e4t miehens\u00e4 olivat antaneet sen h\u00e4nelle, jotka olivat tuoneet sen vihollisen joukkojen keskelt\u00e4, kaatoi sen heti maahan; ja n\u00e4in h\u00e4n vihassaan sammutti himonsa herkullisen tunteen ja vuodatti sen Herralle, tyydytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ilmaisemaansa kaipausta, sanoen: \u201dVett\u00e4! \u201dSe on kaukana minusta, ett\u00e4 min\u00e4 tekisin n\u00e4in! Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun juoda niiden miesten verta, jotka l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle sielunsa uhalla?\u201d Ja kun Siimei heitti kivi\u00e4 kuningas Daavidia ja kirosi h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen kuullensa kaikkien edess\u00e4, ja Abisai, sotajoukon p\u00e4\u00e4llik\u00f6n Serujan poika, halusi katkaista h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja kostaa kuninkaan loukkauksen (2. Sam.16: 5-9), liikuttui autuas Daavid hurskaalla vihalla t\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen kauhistuttavaa ehdotustaan vastaan, ja pit\u00e4ytyen n\u00f6yryyden ja ankaran k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden sopivassa mitassa h\u00e4n sanoi j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lempe\u00e4sti: \u201dMit\u00e4 minulla on tekemist\u00e4 teid\u00e4n kanssanne, te Serujan pojat? Antakaa h\u00e4nen olla, ett\u00e4 h\u00e4n voi kirota. Sill\u00e4 Herra on k\u00e4skenyt h\u00e4nen kirota Daavidin. Ja kuka on se, joka uskaltaa sanoa: \u201dMiksi olet tehnyt t\u00e4m\u00e4n?\u201d? Katso, minun poikani, joka on syntynyt minun kupeistani, etsii minun henke\u00e4ni, ja kuinka paljon enemm\u00e4n t\u00e4m\u00e4 Benjaminin poika!\u201d. Antakaa h\u00e4nen olla, ett\u00e4 h\u00e4n kiroaisi, niin kuin Herra on k\u00e4skenyt. Voi olla, ett\u00e4 Herra katsoo minun ahdinkoani ja palauttaa minulle t\u00e4m\u00e4n t\u00e4m\u00e4np\u00e4iv\u00e4isen kirouksen hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 9. Vihasta, joka tulisi kohdistaa itse\u00e4mme vastaan<\/p>\n

                                            JA joitakin k\u00e4sket\u00e4\u00e4n \u201dvihastumaan\u201d terveell\u00e4 tavalla, mutta omaan itseemme ja pahoille ajatuksille, jotka syntyv\u00e4t, ja \u201dolemaan tekem\u00e4tt\u00e4 synti\u00e4\u201d, nimitt\u00e4in saattamalla ne huonoon lopputulokseen. Lopuksi seuraava jae selitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n merkityksen selvemmin: \u201dMit\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4nne sanotte, sit\u00e4 katukaa vuoteessanne”: ts. mit\u00e4 ikin\u00e4 ajattelette syd\u00e4mess\u00e4nne, kun \u00e4killiset ja hermostuneet kiihtymykset rynt\u00e4\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4llenne, korjatkaa ja korjatkaa sit\u00e4 terveell\u00e4 murheella, makaamalla ik\u00e4\u00e4n kuin lepovuoteella ja poistamalla neuvon maltillisella vaikutuksella kaiken vihan kohinan ja h\u00e4iri\u00f6n. Lopuksi, kun siunattu apostoli k\u00e4ytti t\u00e4m\u00e4n jakeen todistusta ja sanoi: \u201dOlkaa vihaiset \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 tehk\u00f6 synti\u00e4\u201d, h\u00e4n lis\u00e4si viel\u00e4: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 antako auringon laskea vihanne p\u00e4\u00e4lle \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 antako perkeleelle sijaa.\u201d Jos on vaarallista, ett\u00e4 vanhurskauden aurinko laskee vihamme ylle, ja jos suuttuessamme annamme heti perkeleelle tilaa syd\u00e4mess\u00e4mme, miten on mahdollista, ett\u00e4 h\u00e4n kehottaa meit\u00e4 edell\u00e4 olemaan vihaisia sanomalla: \u201dOlkaa vihaisia \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 tehk\u00f6 synti\u00e4\u201d? Eik\u00f6 h\u00e4n ilmeisesti tarkoita t\u00e4t\u00e4: olkaa vihaisia vioillenne ja kiukkuisillenne, jottei Kristus, vanhurskauden aurinko, alkaisi vihanne vuoksi laskeutua pimennettyyn mieleenne, ja kun h\u00e4n l\u00e4htee, te antaisitte paholaiselle paikan syd\u00e4mess\u00e4nne?<\/p>\n

                                            LUKU 10. Auringosta, josta sanotaan, ett\u00e4 se ei saa laskea alas vihanne p\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/p>\n

                                            JA t\u00e4st\u00e4 auringosta Jumala selv\u00e4sti mainitsee profeetan kautta, kun h\u00e4n sanoo: \u201dMutta niille, jotka pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t minun nime\u00e4ni, vanhurskauden aurinko nousee, parantuminen siiviss\u00e4\u00e4n.\u201d T\u00e4m\u00e4 aurinko on my\u00f6s Jumalan aurinko. Ja t\u00e4m\u00e4n taas sanotaan \u201dlaskevan\u201d keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 syntisten ja v\u00e4\u00e4rien profeettojen ja vihaisten p\u00e4\u00e4lle, kun profeetta sanoo: \u201dHeid\u00e4n aurinkonsa on laskenut keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4\u201d. Ja joka tapauksessa \u201dtrooppisesti\u201d mielen, eli nous<\/em>: in eli j\u00e4rjen, jota oikeutetusti kutsutaan auringoksi, koska se katselee kaikkia syd\u00e4men ajatuksia ja havaintoja, ei pit\u00e4isi sammua vihan synnill\u00e4: jottei sen \u201dlaskeutuessa\u201d h\u00e4iri\u00f6n varjot yhdess\u00e4 paholaisen kanssa, joka on niiden aiheuttaja, t\u00e4yt\u00e4 kaikkia syd\u00e4memme tunteita, ja vihan varjojen hukuttamina, kuin h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 y\u00f6ss\u00e4, emme tied\u00e4, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi tehd\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 olemme tuoneet esiin t\u00e4m\u00e4n apostolin kohdan, joka on meille periytynyt vanhimpien opetuksen kautta, koska oli tarpeen, jopa hieman pitk\u00e4llisen puheen uhalla, osoittaa, miten he suhtautuivat vihaan, sill\u00e4 he eiv\u00e4t anna sen edes hetkeksi p\u00e4\u00e4st\u00e4 syd\u00e4meemme: noudattamalla \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen huolellisesti sit\u00e4 evankeliumin sanontaa: \u201dJoka vihastuu veljelleen, on vaarassa joutua tuomiolle.\u201d Mutta jos on laillista olla vihainen auringonlaskuun asti, vihamme ylitsevuotava m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja vihamme kosto p\u00e4\u00e4sev\u00e4t antamaan t\u00e4yden leikin intohimolle ja vaaralliselle kiihkolle ennen kuin tuo aurinko kallistuu kohti laskua.<\/p>\n

                                            LUKU 11. Niist\u00e4, joiden vihalle ei edes auringon lasku aseta mit\u00e4\u00e4n rajaa<\/p>\n

                                            MUTTA mit\u00e4 sanon niist\u00e4 (enk\u00e4 voi sanoa sit\u00e4 ilman h\u00e4pe\u00e4\u00e4 omalta osaltani), joiden armottomuudelle ei edes auringon lasku aseta mit\u00e4\u00e4n rajaa: vaan pitkitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 useiksi p\u00e4iviksi ja ruokkimalla vihaisia tunteita niit\u00e4 kohtaan, joita vastaan he ovat kiihottuneet, he sanovat sanoin, etteiv\u00e4t he ole vihaisia, mutta tosiasiassa ja teoissa he osoittavat olevansa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen j\u00e4rkyttyneit\u00e4? Sill\u00e4 he eiv\u00e4t puhu heille yst\u00e4v\u00e4llisesti eiv\u00e4tk\u00e4 puhuttele heit\u00e4 tavanomaisella kohteliaisuudella, ja he luulevat, etteiv\u00e4t he tee v\u00e4\u00e4rin, koska he eiv\u00e4t pyri kostamaan pahaa oloaan. Mutta koska he eiv\u00e4t joko uskalla tai eiv\u00e4t ainakaan kykene n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vihaansa avoimesti ja antamaan sille sijaa, he ajavat omaksi vahingokseen vihamyrkky\u00e4 sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja vaalivat sit\u00e4 salaa syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n ja ruokkivat sit\u00e4 hiljaa itsess\u00e4\u00e4n, ravitsematta mielen ponnistuksin murjottelevaa mielialaansa, vaan sulattelevat sit\u00e4 p\u00e4ivien kuluessa ja lievent\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 jonkin aikaa.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 12. Kuinka on kiukun ja vihan loppu, jos ihminen toteuttaa sit\u00e4 niin pitk\u00e4lle kuin pystyy<\/p>\n

                                            MUTTA n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole kaikille koston loppu, vaan jotkut voivat tyydytt\u00e4\u00e4 vihansa tai murjottelunsa kokonaan vain, jos he toteuttavat vihan impulssia niin pitk\u00e4lle kuin kykenev\u00e4t; ja t\u00e4m\u00e4n tied\u00e4mme koskevan niit\u00e4, jotka hillitsev\u00e4t tunteensa, ei siit\u00e4 halusta, ett\u00e4 he haluaisivat rauhoittaa niit\u00e4, vaan yksinkertaisesti siksi, ett\u00e4 heill\u00e4 ei ole tilaisuutta kostaa. Sill\u00e4 he eiv\u00e4t voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta niille, joille he ovat vihaisia, kuin puhua heille ilman tavallista kohteliaisuutta; tai n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 vihaa on hillitt\u00e4v\u00e4 vain teoissa, eik\u00e4 sit\u00e4 ole kokonaan kitkett\u00e4v\u00e4 pois piilopaikastaan rinnoissamme, niin ett\u00e4 sen varjojen vallassa emme kykene paitsi ottamaan vastaan terveellisen neuvon ja tiedon valoa, my\u00f6s olemaan Pyh\u00e4n Hengen temppeli niin kauan kuin vihan henki asuu meiss\u00e4. Sill\u00e4 vaikka syd\u00e4mess\u00e4 el\u00e4v\u00e4 viha ei ehk\u00e4 vahingoittaisikaan ihmisi\u00e4, jotka seisovat vieress\u00e4, se sulkee pois Pyh\u00e4n Hengen s\u00e4teilyn loiston yht\u00e4 lailla kuin avoimesti ilmenev\u00e4 viha.<\/p>\n

                                            LUKU 13. Ett\u00e4 meid\u00e4n ei pit\u00e4isi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vihaamme edes hetken aikaa<\/p>\n

                                            TAI kuinka voimme ajatella, ett\u00e4 Herra haluaisi sen s\u00e4ilyv\u00e4n edes hetken aikaa, koska H\u00e4n ei salli meid\u00e4n uhrata rukouksiemme hengellisi\u00e4 uhreja, jos tied\u00e4mme, ett\u00e4 toisella on katkeruutta meit\u00e4 vastaan: \u201dJos siis tuot lahjasi alttarille ja siell\u00e4 muistat, ett\u00e4 veljell\u00e4si on jotakin sinua vastaan, j\u00e4t\u00e4 lahjasi alttarille ja mene pois; sovita ensin veljesi kanssa ja tule sitten uhraamaan lahjasi. \u201d Kuinka siis voimme s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vihamme velje\u00e4mme kohtaan, en sano useiden p\u00e4ivien ajan, vaan jopa auringonlaskuun asti, jos emme saa esitt\u00e4\u00e4 rukouksiamme Jumalalle, kun h\u00e4nell\u00e4 on jotain meit\u00e4 vastaan? Ja kuitenkin apostoli k\u00e4skee meit\u00e4: \u201dRukoilkaa lakkaamatta\u201d ja \u2018joka paikassa nostakaa pyh\u00e4t k\u00e4det yl\u00f6s ilman vihaa ja riitaa\u2019. J\u00e4\u00e4 siis j\u00e4ljelle joko se, ettemme koskaan rukoile ollenkaan, s\u00e4ilytt\u00e4en t\u00e4m\u00e4n myrkyn syd\u00e4mess\u00e4mme, ja tulemme syyllisiksi t\u00e4m\u00e4n apostolisen tai evankeliumin k\u00e4skyn suhteen, jossa meit\u00e4 kehotetaan rukoilemaan kaikkialla ja lakkaamatta; tai sitten, jos itse\u00e4mme huijaten uskallamme vuodattaa rukouksiamme vastoin h\u00e4nen k\u00e4sky\u00e4\u00e4n, meid\u00e4n on tiedett\u00e4v\u00e4, ettemme tarjoa Jumalalle mit\u00e4\u00e4n rukousta, vaan itsep\u00e4isen mielen ja kapinallisen hengen.<\/p>\n

                                            LUKU 14. Sovinnosta veljemme kanssa<\/p>\n

                                            JA koska me usein halveksimme loukkaantuneita ja surullisia velji\u00e4mme, halveksimme heit\u00e4 ja sanomme, ettei heit\u00e4 ole loukattu mist\u00e4\u00e4n meid\u00e4n virheest\u00e4mme, sielujen parantaja, joka tuntee kaikki salaisuudet, ja joka haluaa kokonaan poistaa syd\u00e4mist\u00e4mme kaikki mahdollisuudet vihaan, ei ainoastaan k\u00e4ske meit\u00e4 antamaan anteeksi, jos meit\u00e4 on loukattu, ja olla sovinnollisia veljiemme kanssa, emmek\u00e4 muistamaan mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tai loukkausta heit\u00e4 kohtaan, vaan H\u00e4n antaa my\u00f6s samanlaisen k\u00e4skyn, ett\u00e4 jos tied\u00e4mme, ett\u00e4 heill\u00e4 on jotakin meit\u00e4 vastaan, olipa se sitten oikeutettua tai ep\u00e4oikeudenmukaista, meid\u00e4n on j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 lahjamme, toisin sanoen lyk\u00e4tt\u00e4v\u00e4 rukouksiamme, ja kiirehditt\u00e4v\u00e4 ensin tarjoamaan heille hyvityst\u00e4; ja niin, kun veljemme parannus on ensin tapahtunut, voimme tuoda rukouksemme uhrin virheett\u00f6m\u00e4n\u00e4. Sill\u00e4 kaikkien yhteinen Herra ei v\u00e4lit\u00e4 niin paljon meid\u00e4n kunnioituksestamme, ett\u00e4 h\u00e4n menett\u00e4isi yhdess\u00e4 sen, mit\u00e4 h\u00e4n toisessa voittaa, koska h\u00e4n antaa tyytym\u00e4tt\u00f6myyden vallita meiss\u00e4. Sill\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n menetyksess\u00e4 H\u00e4n k\u00e4rsii jonkinlaista menetyst\u00e4, sill\u00e4 H\u00e4n haluaa ja etsii kaikkien palvelijoidensa pelastusta yhdell\u00e4 ja samalla tavalla. Ja siksi rukouksemme menett\u00e4\u00e4 vaikutuksensa, jos veljell\u00e4mme on jotakin meit\u00e4 vastaan, aivan yht\u00e4 paljon kuin jos vaalisimme katkeruuden tunteita h\u00e4nt\u00e4 vastaan paisuvassa ja vihaisessa hengess\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 15. Kuinka vanha laki kitkisi vihan paitsi teoista my\u00f6s ajatuksista<\/p>\n

                                            MUTTA miksi meid\u00e4n pit\u00e4isi en\u00e4\u00e4 kuluttaa aikaa evankeliumin ja apostolien m\u00e4\u00e4r\u00e4yksiin, kun jopa vanha laki, jota pidet\u00e4\u00e4n jokseenkin l\u00f6yh\u00e4n\u00e4, varoittaa samasta asiasta, kun se sanoo: \u201d\u00c4l\u00e4 vihaa velje\u00e4si syd\u00e4mess\u00e4si\u201d, ja taas: \u201d\u00c4l\u00e4 ajattele kansalaistesi loukkausta\u201d, ja taas: \u201dNiiden tiet, jotka s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t v\u00e4\u00e4ryyksien muistamisen, ovat kuolemaa kohti\u201d. Siit\u00e4kin n\u00e4ette, ett\u00e4 pahuutta ei hillit\u00e4 ainoastaan teoissa, vaan my\u00f6s salaisissa ajatuksissa, sill\u00e4 k\u00e4sket\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 viha on kitkett\u00e4v\u00e4 kokonaan syd\u00e4mest\u00e4, eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kosto, vaan itse v\u00e4\u00e4ryyden muistaminen.<\/p>\n

                                            LUKU 16. Kuinka hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4 on niiden vet\u00e4ytyminen, jotka eiv\u00e4t luovu huonoista tavoistaan<\/p>\n

                                            Joskus, kun ylpeys tai k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myys on vallannut meid\u00e4t ja haluamme parantaa karkeaa ja karkeaa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4mme, valitamme tarvitsevamme yksin\u00e4isyytt\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin l\u00f6yt\u00e4isimme k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveen sielt\u00e4, miss\u00e4 kukaan ei \u00e4rsyt\u00e4 meit\u00e4; ja pyyd\u00e4mme anteeksi huolimattomuuttamme ja sanomme, ett\u00e4 h\u00e4iri\u00f6mme syy ei johdu omasta k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4mme, vaan veljiemme virheest\u00e4. Ja niin kauan kuin sys\u00e4\u00e4mme syyn omasta virheest\u00e4mme muille, emme koskaan pysty saavuttamaan k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja t\u00e4ydellisyyden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 17. Ett\u00e4 syd\u00e4memme rauha ei ole riippuvainen toisen tahdosta, vaan se on omassa hallinnassamme<\/p>\n

                                            P\u00e4\u00e4osa parannuksestamme ja mielenrauhastamme ei siis saa olla riippuvainen toisen tahdosta, joka ei mitenk\u00e4\u00e4n voi olla meid\u00e4n auktoriteettimme alainen, vaan se on pikemminkin omassa hallinnassamme. Ja niinp\u00e4 se, ett\u00e4 emme ole vihaisia, ei saisi johtua toisen t\u00e4ydellisyydest\u00e4 vaan omasta hyveellisyydest\u00e4mme, joka ei ole hankittu jonkun toisen k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4 vaan omalla pitk\u00e4mielisyydell\u00e4mme.<\/p>\n

                                            LUKU 18. Siit\u00e4, mill\u00e4 innolla meid\u00e4n tulisi pyrki\u00e4 autiomaahan, ja siit\u00e4, miss\u00e4 asioissa edistymme siell\u00e4<\/p>\n

                                            JATKOSSA juuri niiden, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4 ja puhdistuneet kaikista virheist\u00e4, tulisi pyrki\u00e4 autiomaahan, ja kun he ovat perusteellisesti h\u00e4vitt\u00e4neet kaikki virheens\u00e4 veljien seurakunnan keskell\u00e4, heid\u00e4n ei tulisi astua sinne pelkurimaisesti paetakseen, vaan jumalallista mietiskely\u00e4 varten ja halutessaan syvemp\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 taivaallisiin asioihin, joita vain t\u00e4ydelliset voivat saavuttaa yksin\u00e4isyydess\u00e4. Sill\u00e4 mit\u00e4 tahansa vikoja tuommekin parantumattomina mukanamme autiomaahan, ne j\u00e4\u00e4v\u00e4t meihin k\u00e4tkettyin\u00e4 eik\u00e4 niist\u00e4 p\u00e4\u00e4se eroon. Sill\u00e4 aivan kuten luonteen parantuessa yksin\u00e4isyys voi avata sille puhtainta mietiskely\u00e4 ja paljastaa sen kirkkaalle katseelle hengellisten salaisuuksien tuntemuksen, niin se ei yleens\u00e4 ainoastaan s\u00e4ilyt\u00e4 korjaamattomien vikoja, vaan my\u00f6s voimistaa niit\u00e4. Sill\u00e4 ihminen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4lliselt\u00e4 ja n\u00f6yr\u00e4lt\u00e4 niin kauan kuin h\u00e4n ei kohtaa ket\u00e4\u00e4n kanssak\u00e4ymisess\u00e4; mutta h\u00e4n palaa pian entiseen luontoonsa, aina kun tulee tilaisuus mink\u00e4\u00e4nlaiseen intohimoon: Tarkoitan, ett\u00e4 ne viat, jotka olivat piilossa, tulevat heti pintaan, ja kuin hillitsem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t hevoset, joita on ahkerasti ruokittu liian pitk\u00e4n joutilaisuuden aikana, rynt\u00e4\u00e4v\u00e4t esteist\u00e4 sit\u00e4 innokkaammin ja kiivaammin vaunujensa ajajan tuhoon. Sill\u00e4 kun tilaisuus harjoittaa niit\u00e4 ihmisten keskuudessa poistuu, virheemme lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t meiss\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n, ellemme ole ensin puhdistuneet niist\u00e4. Ja sen pelk\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden varjon, jonka me veljiemme kanssa sekaantuessamme n\u00e4ytimme mielikuvitukkeljasesti omaavan, ainakin kunnioituksesta heit\u00e4 ja julkisuutta kohtaan, menet\u00e4mme kokonaan laiskuuden ja huolimattomuuden vuoksi.<\/p>\n

                                            LUKU 19. Mielikuva, joka auttaa muodostamaan mielipiteen niist\u00e4, jotka ovat k\u00e4rsiv\u00e4llisi\u00e4 vain silloin, kun kukaan ei koettele heit\u00e4<\/p>\n

                                            MUTTA se on kuin kaikki myrkylliset k\u00e4\u00e4rmelajit tai villipedot, jotka, kun ne pysyttelev\u00e4t yksin\u00e4isyydess\u00e4 ja omissa pesiss\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4t silti ole vaarattomia; sill\u00e4 niit\u00e4 ei voi oikeastaan sanoa harmittomiksi, koska ne eiv\u00e4t varsinaisesti vahingoita ket\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 ei nimitt\u00e4in johdu niiden kohdalla mist\u00e4\u00e4n hyvyyden tunteesta, vaan yksin\u00e4isyyden vaatimuksista, ja kun ne ovat saaneet tilaisuuden vahingoittaa jotakuta, ne heti tuottavat niihin varastoitunutta myrkky\u00e4 ja osoittavat luontonsa julmuuden. Niinp\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4 tavoittelevien ihmisten kohdalla ei riit\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t ole vihaisia ihmisille. Muistamme nimitt\u00e4in, ett\u00e4 yksin\u00e4isyydess\u00e4 asuessamme meihin hiipi \u00e4rtymyksen tunne kyn\u00e4\u00e4mme vastaan, koska se oli liian suuri tai liian pieni; kyn\u00e4veist\u00e4mme vastaan, kun se leikkasi huonosti ja tylp\u00e4ll\u00e4 ter\u00e4ll\u00e4 sen, mink\u00e4 halusimme leikata; ja piikive\u00e4 vastaan, jos sattumalta, kun olimme melko my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 ja kiirehdimme lukemaan, leimahti tulenkipin\u00e4, niin ettemme voineet poistua ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon mielen kiihtymyksest\u00e4mme muutoin kuin kiroilemalla j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 ainetta, tai ainakin pirua. T\u00e4ydellistymismenetelm\u00e4n kannalta ei siis ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 on pulaa ihmisist\u00e4, joita vastaan vihamme voisi kiihty\u00e4; sill\u00e4 jos k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ei ole jo hankittu, syd\u00e4mess\u00e4mme viel\u00e4 asuvat intohimon tunteet voivat yht\u00e4 hyvin kuluttaa itsens\u00e4 tyhmiin asioihin ja mit\u00e4tt\u00f6miin esineisiin, eiv\u00e4tk\u00e4 anna meid\u00e4n saavuttaa jatkuvaa rauhallisuuden tilaa tai vapautua j\u00e4ljell\u00e4 olevista virheist\u00e4mme: Ellemme sitten ajattele, ett\u00e4 intohimomme voi saada jonkinlaista etua ja parannusta siit\u00e4, ett\u00e4 elottomat ja sanattomat\u00a0 esineet eiv\u00e4t voi vastata kiroiluihimme ja raivoihimme eiv\u00e4tk\u00e4 yllytt\u00e4\u00e4 hallitsematonta temperamenttiamme purkautumaan viel\u00e4 pahempaan intohimohulluuteen.<\/p>\n

                                            LUKU 20. Siit\u00e4, miten viha tulisi evankeliumin mukaan karkottaa<\/p>\n

                                            Jos siis haluamme p\u00e4\u00e4st\u00e4 osallisiksi siit\u00e4 jumalallisesta palkkiosta, josta sanotaan: \u201dAutuaita ovat puhdassyd\u00e4miset, sill\u00e4 he saavat n\u00e4hd\u00e4 Jumalan\u201d, meid\u00e4n ei pit\u00e4isi vain karkottaa se teoistamme vaan kitke\u00e4 se kokonaan pois sisimm\u00e4st\u00e4mme. Sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 olemme hillinneet vihaa sanoilla emmek\u00e4 ole osoittaneet sit\u00e4 teoilla, jos Jumala, jolta syd\u00e4men salaisuudet eiv\u00e4t ole k\u00e4tkett\u00e4viss\u00e4, n\u00e4kee, ett\u00e4 se on j\u00e4\u00e4nyt sielumme salaisiin syvyyksiin. Sill\u00e4 evankeliumin sana kehottaa meit\u00e4 tuhoamaan pikemminkin vikojemme juuret kuin niiden hedelm\u00e4t; sill\u00e4 kun kaikki yllykkeet on poistettu, ne eiv\u00e4t varmastikaan en\u00e4\u00e4 tuota versoja; ja niin mieli pystyy jatkamaan kaikessa k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4 ja pyhyydess\u00e4, kun t\u00e4m\u00e4 viha on poistettu, ei tekojen ja tekojen pinnalta, vaan aivan sisimmist\u00e4 ajatuksista. Ja siksi murhan tekemisen v\u00e4ltt\u00e4miseksi viha ja viha leikataan pois, ilman niit\u00e4 ei murhaa voi mitenk\u00e4\u00e4n tehd\u00e4. Sill\u00e4 \u201djoka vihastuu velje\u00e4\u00e4n vastaan, on tuomion vaarassa\u201d, ja \u201djoka vihaa velje\u00e4\u00e4n, on murhaaja\u201d, ts. koska h\u00e4n syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n haluaa tappaa h\u00e4net, jonka verta h\u00e4n ei varmastikaan ole ihmisten keskuudessa vuodattanut omalla k\u00e4dell\u00e4\u00e4n tai aseella; silti Jumala julistaa h\u00e4net vihansa purkautumisen vuoksi murhaajaksi, sill\u00e4 H\u00e4n antaa jokaiselle ihmiselle, ei ainoastaan tekojensa tuloksen, vaan h\u00e4nen tarkoituksensa, halunsa ja toiveensa mukaan, joko palkkion tai rangaistuksen; sen mukaan, mit\u00e4 H\u00e4n itse sanoo profeetan kautta: \u201dMutta min\u00e4 tulen kokoamaan heid\u00e4t yhteen kaikkien kansojen ja kielten kanssa\u201d; ja taas: \u2018Min\u00e4 tulen kokoamaan heid\u00e4t yhteen kaikkien kansojen ja kielten kanssa\u2019: \u201dHeid\u00e4n ajatuksensa kesken\u00e4\u00e4n syytt\u00e4v\u00e4t tai my\u00f6s puolustavat toisiaan sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet.”\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 21. Pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n hyv\u00e4ksy\u00e4 \u201dilman syyt\u00e4\u201d lis\u00e4\u00e4minen siihen, mik\u00e4 on kirjoitettu evankeliumissa: \u201djoka vihastuu velje\u00e4\u00e4n vastaan\u201d jne.<\/p>\n

                                            MUTTA teid\u00e4n pit\u00e4isi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4, mik\u00e4 on monissa j\u00e4ljenn\u00f6ksiss\u00e4: \u201djoka vihastuu velje\u00e4\u00e4n vastaan ilman syyt\u00e4, on tuomion vaarassa\u201d, sanat \u201dilman syyt\u00e4\u201d ovat tarpeettomia, ja ne ovat lis\u00e4nneet ne, jotka eiv\u00e4t ajatelleet, ett\u00e4 viha oikeutetuista syist\u00e4 oli kiellett\u00e4v\u00e4: sill\u00e4 varmasti kukaan ei, vaikka kuinka kohtuuttomasti h\u00e4n suuttuisikin, sanoisi olevansa vihainen ilman syyt\u00e4. Sen vuoksi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 sen ovat lis\u00e4nneet ne, jotka eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet Raamatun ajatusta, jonka tarkoituksena oli kokonaan kielt\u00e4\u00e4 vihaan yllytt\u00e4minen ja varata mink\u00e4\u00e4nlaista tilaisuutta suuttumukseen; sill\u00e4 samalla kun meit\u00e4 k\u00e4skettiin olemaan vihaisia syyst\u00e4, meille saattoi tarjoutua tilaisuus olla vihaisia ilman syyt\u00e4. K\u00e4rsiv\u00e4llisyyden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja tavoite ei nimitt\u00e4in ole suuttuminen hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4, vaan se, ettei suututa lainkaan. Tosin tied\u00e4n, ett\u00e4 jotkut ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t juuri t\u00e4m\u00e4n ilmaisun \u201dilman syyt\u00e4\u201d tarkoittavan sit\u00e4, ett\u00e4 ilman syyt\u00e4 on vihainen se, joka suuttuessaan ei saa hakea kostoa. Mutta on parempi ottaa asia niin, kuten se on kirjoitettu monissa nykyaikaisissa ja kaikissa muinaisissa kopioissa.<\/p>\n

                                            LUKU 22. Keinot, joilla voimme kitke\u00e4 vihan syd\u00e4mest\u00e4mme<\/p>\n

                                            SEN vuoksi Kristuksessa kilvoittelijan, joka pyrkii laillisesti, pit\u00e4isi perusteellisesti kitke\u00e4 vihan tunne pois. Ja se on varma l\u00e4\u00e4ke t\u00e4h\u00e4n tautiin, jos ensinn\u00e4kin teemme itsellemme selv\u00e4ksi, ett\u00e4 meid\u00e4n ei pit\u00e4isi koskaan olla lainkaan vihaisia, ei hyvist\u00e4 eik\u00e4 huonoista syist\u00e4; sill\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 menet\u00e4mme heti arvostelukyvyn valon ja hyvien neuvojen varmuuden ja itse suoraselk\u00e4isyytemme ja vanhurskauden maltillisen luonteen, jos syd\u00e4memme p\u00e4\u00e4valo on pimentynyt sen varjoista: ett\u00e4 sielumme puhtaus sumentuu pian, ja ett\u00e4 sit\u00e4 ei voi mitenk\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen temppeliksi niin kauan kuin vihan henki asuu meiss\u00e4; ja lopuksi\u00a0 ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi ajatella, ett\u00e4 meid\u00e4n ei pit\u00e4isi koskaan rukoilla eik\u00e4 vuodattaa rukouksiamme Jumalalle niin kauan kuin olemme vihaisia. Ja ennen kaikkea, kun meill\u00e4 on silmiemme edess\u00e4 ihmiskunnan ep\u00e4varma tila, meid\u00e4n tulisi p\u00e4ivitt\u00e4in ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pian l\u00e4hdemme pois ruumiista ja ett\u00e4 pid\u00e4ttyv\u00e4isyytemme ja siveytemme, luopumisemme kaikesta omaisuudestamme, rikkauksien halveksuntamme, ponnistuksemme paastoissa ja valvomisissa eiv\u00e4t auta meit\u00e4 lainkaan, jos pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n vihan ja vihan vuoksi maailman tuomari langettaa meille ikuisia rangaistuksia.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KIRJA IX<\/strong><\/p>\n

                                            MASENNUKSEN HENGEST\u00c4<\/p>\n

                                            LUKU 1. Miten viidenness\u00e4 taistelussamme torjutaan masennuksen henke\u00e4 ja mit\u00e4 vahinkoa se aiheuttaa sielulle<\/p>\n

                                            Viidenness\u00e4 taistelussamme meid\u00e4n on vastustettava kalvavan masennuksen tuskaa: Sill\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4 on satunnaisesti tehtyjen erillisten hy\u00f6kk\u00e4ysten ja sattumanvaraisten ja satunnaisten muutosten kautta saanut tilaisuuden vallata mielemme, se pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4t aina kaukana kaikesta jumalallisen mietiskelyn oivalluksesta ja tuhoaa ja masentaa t\u00e4ysin mielen, joka on pudonnut pois t\u00e4ydellisest\u00e4 puhtauden tilastaan. Se ei salli sen lausua rukouksiaan tavanomaisella iloisella syd\u00e4mell\u00e4, ei salli sen luottaa pyhien kirjoitusten lukemisen lohdutukseen eik\u00e4 salli sen olla hiljainen ja lempe\u00e4 veljien kanssa; se tekee siit\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ja karkean kaikissa ty\u00f6n ja hartauden velvollisuuksissa; ja kun kaikki terveellinen neuvo on kadonnut ja syd\u00e4men lujuus tuhoutunut, se tekee tunteet melkeinp\u00e4 hulluiksi ja juopuneiksi ja murskaa ja musertaa ne ja hukuttaa ne rangaistavaan ep\u00e4toivoon.<\/p>\n

                                            LUKU 2. Siit\u00e4, miten huolella masennuksen sairaus on parannettava<\/p>\n

                                            Jos siis haluamme ponnistella laillisesti hengellisess\u00e4 taistelussamme, meid\u00e4n pit\u00e4isi yht\u00e4 huolella ryhty\u00e4 parantamaan my\u00f6s t\u00e4t\u00e4 sairautta. Sill\u00e4 \u201dniin kuin koi vahingoittaa vaatetta ja mato puuta, niin masennus vahingoittaa ihmisen syd\u00e4nt\u00e4.\u201d Riitt\u00e4v\u00e4n selv\u00e4sti ja osuvasti on jumalallinen Henki ilmaissut t\u00e4m\u00e4n vaarallisen ja vahingollisimman vian voiman.<\/p>\n

                                            LUKU 3. Siit\u00e4, mihin voidaan verrata sielua, joka joutuu masennuksen hy\u00f6kk\u00e4ysten saaliiksi<\/p>\n

                                            Sill\u00e4 vaatteella, joka on koi sy\u00f6nyt, ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kaupallista arvoa tai hyv\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, johon sit\u00e4 voitaisiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4; ja samalla tavalla puu, joka on madon sy\u00f6m\u00e4, ei ole en\u00e4\u00e4 mink\u00e4\u00e4n arvoinen koristamaan edes tavallista rakennusta, vaan sen kohtalona on palaa tulessa. Niinp\u00e4 siis my\u00f6s sielu, joka on nakertavan masennuksen hy\u00f6kk\u00e4ysten saalis, on hy\u00f6dyt\u00f6n sille pappisvaatteelle, jonka pyh\u00e4n Daavidin profetian mukaan taivaasta laskeutuvan Pyh\u00e4n Hengen voide, ensin Aaronin partaan, sitten h\u00e4nen viittoihinsa, on tapana omaksua: kuten sanotaan: \u201dSe on kuin p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oleva voide, joka valui Aaronin partaan, joka valui h\u00e4nen viittansa liepeisiin. Sill\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi olla mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 sen hengellisen temppelin rakentamisen tai koristamisen kanssa, jonka perustukset Paavali viisaana rakennusmestarina loi sanomalla: \u201dTe olette Jumalan temppeli, ja Jumalan Henki asuu teiss\u00e4.\u201d Ja millaisia t\u00e4m\u00e4n palkit ovat, sen kertoo meille morsian Laulujen laulussa: \u201dMeid\u00e4n kattopalkkimme ovat sypressi\u00e4, meid\u00e4n talomme palkit ovat setripuuta.\u201d Ja siksi Jumalan temppeliin valitaan sellaisia puulajeja, jotka ovat tuoksuvia ja jotka eiv\u00e4t ole alttiita lahoamiselle ja jotka eiv\u00e4t ole alttiita i\u00e4n aiheuttamalle rappeutumiselle eiv\u00e4tk\u00e4 madonsy\u00f6nnille.<\/p>\n

                                            LUKU 4.Mist\u00e4 ja mill\u00e4 tavoin alakuloisuus syntyy<\/p>\n

                                            MUTTA Joskus sen havaitaan johtuvan aikaisemman vihan virheest\u00e4 tai kumpuavan jostakin toteutumatta j\u00e4\u00e4neest\u00e4 voiton toivosta, kun ihminen on huomannut, ett\u00e4 h\u00e4nen toiveensa saada aikaan ne asiat, joita h\u00e4n oli suunnitellut, on ep\u00e4onnistunut. Mutta toisinaan ilman mit\u00e4\u00e4n ilmeist\u00e4 syyt\u00e4, jonka vuoksi ajaudumme t\u00e4llaiseen onnettomuuteen, olemme ovelan vihollisemme yllytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 niin suuren synkkyyden vallassa, ettemme voi ottaa tavanomaisella kohteliaisuudella vastaan niiden vierailuja, jotka ovat meille l\u00e4heisi\u00e4 ja rakkaita; ja mink\u00e4 tahansa keskustelunaiheen he aloittavatkin, pid\u00e4mme sit\u00e4 huonosti ajoitettuna ja sopimattomana, emmek\u00e4 voi antaa heille mit\u00e4\u00e4n kohteliaita vastauksia, koska katkeruuden sappi on vallannut syd\u00e4memme jokaisen nurkan.<\/p>\n

                                            LUKU 5. Ett\u00e4 h\u00e4iri\u00f6t eiv\u00e4t aiheudu meiss\u00e4 toisten ihmisten vioista, vaan omistamme<\/p>\n

                                            KUN on selv\u00e4sti todistettu, ett\u00e4 h\u00e4iri\u00f6iden tuskat eiv\u00e4t aina aiheudu meiss\u00e4 toisten ihmisten vioista, vaan pikemminkin omista vioistamme, koska olemme varastaneet itseemme loukkaantumisen syit\u00e4 ja vikojen siemeni\u00e4, jotka heti, kun kiusauksen suihku kastelee sielumme, puhkeavat heti versoiksi ja hedelmiksi.<\/p>\n

                                            LUKU 6. Ett\u00e4 kukaan ei tule surulliseksi \u00e4killisest\u00e4 lankeemuksesta, vaan tuhoutuu lankeamalla pitk\u00e4n huolimattomuuden seurauksena.<\/p>\n

                                            EIK\u00c4 kukaan koskaan ajaudu syntiin, kun h\u00e4nt\u00e4 yllytet\u00e4\u00e4n toisen syyllisyydest\u00e4, ellei h\u00e4nell\u00e4 ole pahuuden polttoainetta varastoituna omaan syd\u00e4meens\u00e4. Meid\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 kuvitella, ett\u00e4 mies on tullut yht\u00e4kki\u00e4 petetyksi, kun h\u00e4n on katsonut naista ja pudonnut h\u00e4pe\u00e4llisen himon kuiluun, vaan pikemminkin, ett\u00e4 h\u00e4nen sielussaan piilev\u00e4t ja k\u00e4tketyt sairauden oireet ovat nousseet pintaan sen ansiosta, ett\u00e4 h\u00e4n on saanut tilaisuuden katsella naista.<\/p>\n

                                            LUKU 7. Ett\u00e4 meid\u00e4n ei pid\u00e4 luopua kanssak\u00e4ymisest\u00e4 veljiemme kanssa pyrkiess\u00e4mme t\u00e4ydellisyyteen, vaan meid\u00e4n on pikemminkin jatkuvasti viljelt\u00e4v\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveellisyytt\u00e4<\/p>\n

                                            JA niin Jumala, kaiken luoja, kun h\u00e4n ennen kaikkea ottaa huomioon oman ty\u00f6ns\u00e4 korjaamisen, ja koska lankeemuksemme juuret ja syyt eiv\u00e4t l\u00f6ydy muista, vaan meiss\u00e4 itsess\u00e4mme, h\u00e4n k\u00e4skee, ettemme saa luopua kanssak\u00e4ymisest\u00e4 veljiemme kanssa emmek\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 niit\u00e4, joiden luulemme loukanneen meit\u00e4 tai jotka ovat loukanneet meit\u00e4, vaan kehottaa meit\u00e4 rauhoittamaan heid\u00e4t tiet\u00e4en, ett\u00e4 syd\u00e4men t\u00e4ydellisyytt\u00e4 ei saavuteta erottautumalla ihmisist\u00e4 niin paljon kuin k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveell\u00e4. Kun se on turvallisesti hallussamme, niin kuin se voi pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4t rauhassa jopa niiden kanssa, jotka vihaavat rauhaa, niin jos sit\u00e4 ei ole hankittu, se saa meid\u00e4t jatkuvasti eroamaan niist\u00e4, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4 ja parempia kuin me; sill\u00e4 tilaisuudet h\u00e4iri\u00f6ihin, joiden vuoksi haluamme innokkaasti p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon niist\u00e4, joiden kanssa olemme yhteydess\u00e4, eiv\u00e4t puutu niin kauan kuin el\u00e4mme ihmisten keskell\u00e4; ja siksi emme p\u00e4\u00e4se kokonaan pakoon, vaan muutamme vain niit\u00e4 masennuksen syit\u00e4, joiden vuoksi erosimme entisist\u00e4 yst\u00e4vist\u00e4mme.<\/p>\n

                                            LUKU 8.Ett\u00e4 jos olemme parantaneet luonnettamme, meid\u00e4n on mahdollista tulla toimeen kaikkien kanssa<\/p>\n

                                            MEID\u00c4N on silloin teht\u00e4v\u00e4 parhaamme pyrkiess\u00e4mme korjaamaan virheemme ja korjaamaan tapamme. Ja jos onnistumme korjaamaan ne, olemme varmasti rauhassa, en sano ihmisten kanssa, vaan jopa el\u00e4inten ja raakalaisten luomakunnan kanssa, sen mukaan, mit\u00e4 sanotaan siunatun Jobin kirjassa: \u201dSill\u00e4 kedon el\u00e4imet ovat rauhassa sinun kanssasi.\u201d Sill\u00e4 emme pelk\u00e4\u00e4 ulkopuolelta tulevia loukkauksia emmek\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kaatumisen tilaisuutta, joka tulee ulkopuolelta, jos niiden juuria ei ole hyv\u00e4ksytty ja istutettu sisimp\u00e4\u00e4mme, sill\u00e4 \u2018niill\u00e4 on suuri rauha, jotka rakastavat lakiasi, Jumala, eik\u00e4 heill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 kaatua\u2019.<\/p>\n

                                            LUKU 9. Toisenlaisesta masennuksesta, joka tuottaa ep\u00e4toivoa pelastuksesta<\/p>\n

                                            ON my\u00f6s toinen, viel\u00e4 paheksuttavampi masennuksen laji, joka ei saa aikaan syyllisess\u00e4 sielussa mit\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4nmuutosta tai virheiden korjaamista, vaan mit\u00e4 tuhoisimman ep\u00e4toivon: se ei saanut Kainia tekem\u00e4\u00e4n parannusta veljens\u00e4 murhan j\u00e4lkeen eik\u00e4 Juudasta petturuuden j\u00e4lkeen kiirehtim\u00e4\u00e4n helpotusta tekem\u00e4ll\u00e4 hyvityst\u00e4, vaan ajoi h\u00e4net hirtt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ep\u00e4toivossaan.<\/p>\n

                                            LUKU 10. Ainoasta asiasta, jossa masennus on meille hy\u00f6dyksi<\/p>\n

                                            JA niin meid\u00e4n on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 masennus on meille hy\u00f6dyksi vain yhdess\u00e4 tapauksessa, kun me antaudumme sille joko katumuksesta syntien t\u00e4hden tai siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4t sytytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisyyden halu tai tulevan autuuden katseleminen. Ja t\u00e4st\u00e4 siunattu apostoli sanoo: \u201dJumalan mukainen murhe tekee parannuksen, joka on vakaa ja johtaa pelastukseen; mutta maailman murhe tekee kuoleman.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 11. Miten voimme p\u00e4\u00e4tell\u00e4, mik\u00e4 on hy\u00f6dyllist\u00e4 ja Jumalan mukaista murhetta ja mik\u00e4 pirullista ja tappavaa<\/p>\n

                                            MUTTA se alakuloisuus ja murhe, joka \u201dvaikuttaa katumuksen lujasti pelastukseen\u201d, on kuuliainen, sivistynyt, n\u00f6yr\u00e4, lempe\u00e4, lempe\u00e4 ja k\u00e4rsiv\u00e4llinen, koska se kumpuaa Jumalan rakkaudesta ja ulottuu v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 t\u00e4ydellisyyden kaipuusta kaikkeen ruumiilliseen murheeseen ja henkiseen murheeseen; ja tavalla tai toisella iloiten ja toivosta omasta hy\u00f6dyst\u00e4\u00e4n ravittuna s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kaiken kohteliaisuuden ja suvaitsevaisuuden lempeyden, koska sill\u00e4 on itsess\u00e4\u00e4n kaikki ne Pyh\u00e4n Hengen hedelm\u00e4t, joista sama apostoli antaa luettelon: \u201dMutta Hengen hedelm\u00e4 on rakkaus, ilo, rauha, k\u00e4rsiv\u00e4llisyys, hyvyys, hyv\u00e4ntahtoisuus, lempeys, usko, lempeys, vaatimattomuus.\u201d Mutta se toinen on karkea, k\u00e4rsim\u00e4t\u00f6n, kova, t\u00e4ynn\u00e4 kaunaa ja hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4 surua ja rangaistavaa ep\u00e4toivoa, ja se murtaa sen ihmisen, johon se on kiinnittynyt, ja est\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tarmokkaalta ja terveelliselt\u00e4 murheelta, koska se on kohtuutonta, eik\u00e4 ainoastaan est\u00e4 h\u00e4nen rukoustensa tehoa, vaan itse asiassa tuhoaa kaikki ne Hengen hedelm\u00e4t, joista puhuimme ja joita tuo toinen murhe osaa tuottaa.<\/p>\n

                                            LUKU 12.Ett\u00e4 lukuun ottamatta sit\u00e4 tervett\u00e4 surua, joka syntyy kolmella tavalla, kaikkea surua ja masennusta on vastustettava vahingollisina<\/p>\n

                                            SEN vuoksi, paitsi sit\u00e4 surua, jota siedet\u00e4\u00e4n joko pelastavan katumuksen t\u00e4hden tai t\u00e4ydellisyyden tavoittelun t\u00e4hden tai tulevaisuuden kaipuun t\u00e4hden, kaikkea surua ja masennusta on yht\u00e4 lailla vastustettava, koska ne kuuluvat t\u00e4h\u00e4n maailmaan ja ovat sit\u00e4, mik\u00e4 \u201dtekee kuolemaa\u201d, ja ne on kokonaan karkotettava syd\u00e4mest\u00e4mme, niin kuin huoruuden, ahneuden ja vihan henki.<\/p>\n

                                            LUKU 13.Keinot, joilla voimme kitke\u00e4 alakuloisuuden syd\u00e4mest\u00e4mme<\/p>\n

                                            MEID\u00c4N pit\u00e4isi silloin pysty\u00e4 karkottamaan t\u00e4m\u00e4 kaikkein vahingollisin intohimo syd\u00e4mest\u00e4mme, niin ett\u00e4 hengellisen mietiskelyn avulla voimme pit\u00e4\u00e4 mielemme jatkuvasti tulevaisuuden toivossa ja luvattujen autuaiden asioiden mietiskelyss\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin pystymme p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n eroon kaikista niist\u00e4 masennuksen lajeista, olivatpa ne sitten per\u00e4isin aiemmasta vihasta, tai niist\u00e4, jotka tulevat meille voittopettymyksest\u00e4 tai jostakin menetyksest\u00e4, tai niist\u00e4, jotka johtuvat meille tehdyst\u00e4 v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4, tai niist\u00e4, jotka johtuvat mielen kohtuuttomasta levottomuudesta, tai ne, jotka aiheuttavat meille kuolettavan ep\u00e4toivon, jos me, jotka olemme aina iloisia, koska n\u00e4emme ikuiset ja tulevat asiat ja pysymme j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6min\u00e4, emme masennu t\u00e4m\u00e4nhetkisist\u00e4 onnettomuuksista emmek\u00e4 innostu liikaa vauraudesta, vaan pid\u00e4mme jokaista tilannetta ep\u00e4varmana ja todenn\u00e4k\u00f6isesti pian ohi menev\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KIRJA X<\/strong><\/p>\n

                                            APATIAN HENKI<\/p>\n

                                            LUKU 1. Miten kuudes taistelumme on apatian henke\u00e4 vastaan ja mik\u00e4 on sen luonne<\/p>\n

                                            Kuudes taistelumme on sit\u00e4 vastaan, mit\u00e4 kreikkalaiset kutsuvat apatiaksi, jota me voimme kutsua v\u00e4symykseksi tai syd\u00e4men ahdistukseksi. Se on sukua masennukselle, ja se koettelee erityisesti yksin\u00e4isi\u00e4, ja se on vaarallinen ja yleinen vihollinen er\u00e4maassa asuville; ja se h\u00e4iritsee munkkia erityisesti kuudennen tunnin tienoilla, kuten jokin kuume, joka tarttuu h\u00e4neen tiettyin\u00e4 aikoina ja tuo sairaan p\u00e4\u00e4lle polttavan kuumuuden tavanomaisina ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin\u00e4 aikoina. Lopuksi er\u00e4\u00e4t vanhimmat v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on se \u201dkeskip\u00e4iv\u00e4n demoni\u201d, josta puhutaan yhdeks\u00e4nness\u00e4kymmenenness\u00e4 psalmissa.<\/p>\n

                                            LUKU 2.Kuvaus acediasta ja tavasta, jolla se hiipii munkin syd\u00e4meen, sek\u00e4 vahingosta, jonka se aiheuttaa sielulle<\/p>\n

                                            JA kun se on ottanut jonkun onnettoman sielun valtaansa, se saa aikaan vastenmielisyytt\u00e4 paikkaa kohtaan, inhoa kelja\u00e4 kohtaan ja halveksuntaa ja halveksuntaa velji\u00e4 kohtaan, jotka asuvat h\u00e4nen kanssaan tai v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin he olisivat huolimattomia tai hengett\u00f6mi\u00e4. Se my\u00f6s tekee ihmisest\u00e4 laiskan ja vetel\u00e4n kaikenlaiseen ty\u00f6h\u00f6n, joka on teht\u00e4v\u00e4 h\u00e4nen asuntolassaan. Se ei salli h\u00e4nen pysy\u00e4 keljass\u00e4\u00e4n eik\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 vaivaa lukemisen kanssa, ja h\u00e4n usein huokaisee, koska ei voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 siell\u00e4 ollessaan, ja valittaa ja huokaa, koska ei voi kantaa hengellist\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 niin kauan kuin h\u00e4n on liittynyt tuohon seuraan; ja h\u00e4n valittaa, ett\u00e4 h\u00e4n on eristetty hengellisest\u00e4 hy\u00f6dyst\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 siell\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi sellainen, joka, vaikka h\u00e4n voisi hallita muita ja olla hy\u00f6dyksi suurelle joukolle ihmisi\u00e4, ei kuitenkaan rakentaisi ket\u00e4\u00e4n eik\u00e4 profiloisi ket\u00e4\u00e4n opetuksellaan ja opillansa. H\u00e4n ylist\u00e4\u00e4 kaukaisia ja kaukana olevia luostareita ja kuvailee sellaisia paikkoja hy\u00f6dyllisempin\u00e4 ja pelastukseen paremmin soveltuvina; ja lis\u00e4ksi h\u00e4n maalailee kanssak\u00e4ymist\u00e4 siell\u00e4 olevien veljien kanssa suloiseksi ja hengellisen el\u00e4m\u00e4n t\u00e4yteiseksi. Toisaalta h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 kaikki h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n on karua, eik\u00e4 siell\u00e4 pys\u00e4htyneiden veljien keskuudessa ole ainoastaan mit\u00e4\u00e4n rakentavaa, vaan ett\u00e4 edes ruokaa ruumiille ei voi hankkia ilman suuria vaikeuksia. Lopuksi h\u00e4n luulee, ettei h\u00e4n koskaan voi hyvin niin kauan kuin h\u00e4n viipyy tuossa paikassa, ellei h\u00e4n j\u00e4t\u00e4 kelja\u00e4\u00e4n (jossa h\u00e4nt\u00e4 houkutellaan kuolemaan, jos h\u00e4n pys\u00e4htyy sinne pidemm\u00e4ksi aikaa) ja l\u00e4hde sielt\u00e4 pois niin nopeasti kuin mahdollista. Viides tai kuudes tunti tuo h\u00e4nelle sellaisen ruumiillisen v\u00e4symyksen ja ruoan kaipuun, ett\u00e4 h\u00e4n vaikuttaa itsest\u00e4\u00e4n uupuneelta ja v\u00e4syneelt\u00e4 kuin pitk\u00e4n matkan tai jonkin hyvin raskaan ty\u00f6n j\u00e4ljilt\u00e4 tai kuin h\u00e4n olisi j\u00e4tt\u00e4nyt sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4 kahden tai kolmen p\u00e4iv\u00e4n paaston aikana. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi h\u00e4n katselee huolestuneena sinne ja t\u00e4nne ja huokaa, ettei kukaan veljist\u00e4 tule tapaamaan h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4n k\u00e4y usein keljass\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n ja ulos ja katselee usein aurinkoa, ik\u00e4\u00e4n kuin se laskisi liian hitaasti, ja niin er\u00e4\u00e4nlainen j\u00e4rjet\u00f6n mielen h\u00e4mmennys valtaa h\u00e4net kuin jokin paha pimeys ja tekee h\u00e4nest\u00e4 joutilaan ja hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4n kaikkeen hengelliseen ty\u00f6h\u00f6n, niin ett\u00e4 h\u00e4n kuvittelee, ettei niin kauheaan kohtaukseen l\u00f6ydy parannusta mist\u00e4\u00e4n muusta kuin jonkun veljien luona k\u00e4ymisest\u00e4 tai yksin nukkumisen lohdutuksesta. Silloin sairaus ehdottaa, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi osoittaa kohteliaisuutta ja yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4 vieraanvaraisuutta velji\u00e4 kohtaan ja vierailla sairaiden luona, olivatpa he l\u00e4hell\u00e4 tai kaukana. H\u00e4n puhuu my\u00f6s joistakin velvollisuudentuntoisista ja uskonnollisista teht\u00e4vist\u00e4; ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi huolehtia sukulaisistaan ja ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi k\u00e4yd\u00e4 katsomassa heit\u00e4 useammin; ett\u00e4 olisi todellinen hurskauden teko k\u00e4yd\u00e4 useammin katsomassa sit\u00e4 Jumalan palvelukseen omistautunutta uskovaista naista, joka on vailla kaikkea sukulaisten tukea; ja ett\u00e4 olisi mit\u00e4 mainiointa hankkia tarpeellista h\u00e4nelle, jonka omat sukulaiset ovat laiminly\u00f6neet ja halveksineet; ja ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi hurskaasti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aikansa n\u00e4ihin asioihin sen sijaan, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4isi turhaan ja hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4sti keljains\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 3. Erilaisista tavoista, joilla acedia voittaa munkin<\/p>\n

                                            JA niin my\u00f6s vihollisen t\u00e4llaisten juonittelujen h\u00e4mment\u00e4m\u00e4 kurja sielu h\u00e4iriintyy, kunnes se, acedian hengen uuvuttamana kuin jonkun voimakkaan moukarin, joko oppii vajoamaan uneen tai, ulos keljans\u00e4 ahtaudesta ajettuna, tottuu etsim\u00e4\u00e4n lohtua n\u00e4iden hy\u00f6kk\u00e4ysten alla jonkun veljen luona k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4, vain heikenty\u00e4kseen sen j\u00e4lkeen entist\u00e4 enemm\u00e4n t\u00e4st\u00e4 parannuskeinosta, jota se etsii t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4. Sill\u00e4 yh\u00e4 useammin ja ankarammin vihollinen hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 sellaisen kimppuun, joka taistelun alkaessa k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 heti selk\u00e4ns\u00e4, kuten h\u00e4n hyvin tiet\u00e4\u00e4, ja jonka h\u00e4n n\u00e4kee etsiv\u00e4n turvaa ei voitosta eik\u00e4 taistelusta vaan pakenemisesta: kunnes h\u00e4n v\u00e4hitellen vet\u00e4ytyy pois keljast\u00e4 ja alkaa unohtaa ammattinsa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n, joka ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta kuin mietiskely ja sen jumalallisen puhtauden mietiskely, joka ylitt\u00e4\u00e4 kaiken ja jonka voi saavuttaa vain hiljaisuudella ja jatkuvalla keljain j\u00e4\u00e4misell\u00e4 ja mietiskelyll\u00e4, ja niin Kristuksen sotilaasta tulee h\u00e4nen palveluksestaan karkuri ja karkuri, ja h\u00e4n \u201dsotkeutuu maallisiin asioihin\u201d miellytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 lainkaan h\u00e4nt\u00e4, jonka palvelukseen h\u00e4n sitoutui.<\/p>\n

                                            LUKU 4. Kuinka acedia est\u00e4\u00e4 mielt\u00e4 kaikelta hyveiden pohdinnalta<\/p>\n

                                            KAIKKI t\u00e4m\u00e4n sairauden haitat ilmaisee ihailtavasti Daavid yhdess\u00e4 ainoassa jakeessa, jossa h\u00e4n sanoo: \u201dSieluni nukkui v\u00e4symyksest\u00e4\u201d, toisin sanoen acediasta. Aivan oikein h\u00e4n sanoo, ettei h\u00e4nen ruumiinsa vaan h\u00e4nen sielunsa nukkui. Sill\u00e4 todellisuudessa sielu, jota t\u00e4m\u00e4n intohimon keih\u00e4s haavoittaa, nukkuu, mit\u00e4 tulee kaikkeen hyveiden tarkasteluun ja hengellisten aistien oivaltamiseen.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 5. Kuinka acedian hy\u00f6kk\u00e4ys on kaksitahoinen<\/p>\n

                                            JA niinp\u00e4 todellisen kristityn urheilijan, joka haluaa ponnistella laillisesti t\u00e4ydellisyyden listoilla, tulisi kiirehti\u00e4 karkottamaan my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 tauti sielunsa syvyyksist\u00e4; ja h\u00e4nen tulisi ponnistella t\u00e4t\u00e4 pahinta acedian henke\u00e4 vastaan molempiin suuntiin, jottei h\u00e4n joutuisi unen akselin l\u00e4vitse ly\u00f6m\u00e4ksi eik\u00e4 joutuisi karkotetuksi luostariluostarista, vaikkakin jonkin hurskaan tekosyyn tai verukkeen varjolla, ja l\u00e4htisi karkurina.<\/p>\n

                                            LUKU 6. Kuinka vahingollisia ovat acedian vaikutukset<\/p>\n

                                            JA aina kun se alkaa jossakin m\u00e4\u00e4rin vallata jotakuta, se joko saa h\u00e4net j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n keljains\u00e4 joutilaana ja laiskana, tekem\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hengellist\u00e4 edistyst\u00e4, tai se ajaa h\u00e4net sielt\u00e4 pois ja tekee h\u00e4net levottomaksi ja vaeltajaksi ja laiskaksi kaikenlaisten t\u00f6iden suhteen, ja se saa h\u00e4net jatkuvasti kiertelem\u00e4\u00e4n veljien kelja\u00e4 ja luostareita silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en vain sit\u00e4, nimitt\u00e4in sit\u00e4, miss\u00e4 tai mill\u00e4 tekosyyll\u00e4 h\u00e4n voi pian hankkia virvokkeita. Sill\u00e4 joutilasten mieli ei voi ajatella mit\u00e4\u00e4n muuta kuin ruokaa ja vatsaa, ennen kuin se on saanut jonkin yht\u00e4 kylm\u00e4n ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n miehen tai naisen seuran, ja se hukkuu heid\u00e4n asioihinsa ja liiketoimiinsa ja joutuu n\u00e4in v\u00e4hitellen vaarallisten puuhien pauloihin, niin ett\u00e4 aivan kuin se olisi k\u00e4\u00e4rmeen kierteisiin kietoutuneena, se ei voi koskaan en\u00e4\u00e4 irrottautua ja palata entisen ammattinsa t\u00e4ydellisyyteen.<\/p>\n

                                            LUKU 7.Apostolin todistukset acedian hengest\u00e4<\/p>\n

                                            Siunattu apostoli, todellisen ja hengellisen l\u00e4\u00e4k\u00e4rin tavoin, joko n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n taudin, joka johtuu acedia-hengest\u00e4, jo hiipiv\u00e4n sis\u00e4\u00e4n tai ennakoidessaan Pyh\u00e4n Hengen ilmoituksen kautta, ett\u00e4 se syntyisi munkkien keskuudessa, on nopea ennakoimaan sit\u00e4 ohjeidensa parantavien l\u00e4\u00e4kkeiden avulla. Kirjoittaessaan nimitt\u00e4in tessalonikalaisille ja soveltaessaan aluksi taitavan ja erinomaisen l\u00e4\u00e4k\u00e4rin tavoin potilaidensa heikkouteen sanojensa rauhoittavaa ja lempe\u00e4\u00e4 l\u00e4\u00e4kett\u00e4 ja aloittaen rakkaudesta ja kehuen heit\u00e4 siin\u00e4 kohdassa, jotta t\u00e4m\u00e4 tappava haava, kun sit\u00e4 on hoidettu lievemm\u00e4ll\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeell\u00e4, menett\u00e4isi vihaisen kiihkonsa ja kest\u00e4isi helpommin ankarampaa hoitoa, h\u00e4n sanoo: \u201dMutta veljellisest\u00e4 rakkaudesta teill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n tarvetta, ett\u00e4 min\u00e4 kirjoittaisin teille, sill\u00e4 te itse olette saaneet Jumalalta opetuksen rakastaa toisianne. Sill\u00e4 n\u00e4in teette kaikkia velji\u00e4 kohtaan koko Makedoniassa.”\u201d H\u00e4n aloitti ensin ylistyksen rauhoittavalla sovelluksella ja teki heid\u00e4n korvansa alistuviksi ja valmiiksi parantavien sanojen l\u00e4\u00e4kkeeksi. Sitten h\u00e4n jatkaa: \u201dMutta me pyyd\u00e4mme teit\u00e4, veljet, ett\u00e4 teill\u00e4 olisi viel\u00e4 enemm\u00e4n ylt\u00e4kyll\u00e4isyytt\u00e4.\u201d T\u00e4h\u00e4n asti h\u00e4n rauhoittelee heit\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisill\u00e4 ja lempeill\u00e4 sanoilla; sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si, etteiv\u00e4t he olisi viel\u00e4 valmiita vastaanottamaan t\u00e4ydellist\u00e4 parannusta. Miksi sin\u00e4, oi apostoli, pyyd\u00e4t, ett\u00e4 he voisivat lis\u00e4\u00e4nty\u00e4 enemm\u00e4n rakkaudessa, josta olit edell\u00e4 sanonut: \u201dMutta veljellisest\u00e4 rakkaudesta meill\u00e4 ei ole tarvetta kirjoittaa sinulle\u201d? Ja miksi on tarpeen, ett\u00e4 sanot heille: \u201dMutta me pyyd\u00e4mme, ett\u00e4 teill\u00e4 olisi enemm\u00e4n ylt\u00e4kyll\u00e4isyytt\u00e4\u201d, kun heille ei ole tarvinnut lainkaan kirjoittaa t\u00e4st\u00e4 asiasta, varsinkin kun lis\u00e4\u00e4t viel\u00e4 syyn, miksi he eiv\u00e4t tarvitse sit\u00e4, sanoen: \u2018Sill\u00e4 te itse olette saaneet Jumalalta sen, ett\u00e4 te rakastatte toisianne.\u2019\u201d Ja lis\u00e4\u00e4t viel\u00e4 kolmannen, viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4n asian: ettei heit\u00e4 ole ainoastaan opetettu Jumalalta, vaan ett\u00e4 he my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toteuttavat sen, mit\u00e4 heille on opetettu. \u201dSill\u00e4 t\u00e4t\u00e4 teette\u201d, h\u00e4n sanoo, ei yhdelle tai kahdelle, vaan \u2018kaikille veljille\u2019, eik\u00e4 vain omille kansalaisillenne ja yst\u00e4villenne, vaan \u2018koko Makedoniassa\u2019. Kertokaa meille sitten, pyyd\u00e4n, miksi te aloitatte niin erityisesti t\u00e4st\u00e4. J\u00e4lleen h\u00e4n jatkaa: \u201dMutta me pyyd\u00e4mme teit\u00e4, veljet, ett\u00e4 teill\u00e4 olisi viel\u00e4 enemm\u00e4n ylt\u00e4kyll\u00e4isyytt\u00e4.\u201d Ja vaikeuksin h\u00e4n lopulta puhkeaa siihen, mihin h\u00e4n aiemmin ajoi: \u201dja ett\u00e4 te vaivaudutte olemaan hiljaa.\u201d H\u00e4n antoi ensimm\u00e4isen tavoitteen. Sitten h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 toisen: \u201dja hoitakaa omat asianne\u201d, ja viel\u00e4 kolmannen: \u201dja tehk\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 omilla k\u00e4sill\u00e4nne, niin kuin olemme k\u00e4skeneet teit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n\u201d; nelj\u00e4s: \u2018ja kulkekaa rehellisesti niit\u00e4 kohtaan, jotka ovat ulkopuolella\u2019; viides: \u201d\u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 himoitko kenenk\u00e4\u00e4n omaisuutta.\u201d Katso, voimme n\u00e4hd\u00e4 sen ep\u00e4r\u00f6innin l\u00e4pi, joka sai h\u00e4net n\u00e4ill\u00e4 alkusanoilla lykk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n sen lausumista, mit\u00e4 h\u00e4nen mielens\u00e4 oli t\u00e4ynn\u00e4: \u201dJa ett\u00e4 te pid\u00e4tte huolen siit\u00e4, ett\u00e4 olette hiljaa\u201d, toisin sanoen, ett\u00e4 pys\u00e4hdytte keljass\u00e4nne ettek\u00e4 h\u00e4iriinny huhuista, jotka yleens\u00e4 kumpuavat joutavien ihmisten toiveista ja juoruilusta ja siten itse h\u00e4iritsette muita. Ja \u201dtehd\u00e4 omia asioitanne\u201d: teid\u00e4n ei pid\u00e4 haluta uteliaasti vaatia maailman tekoja tai toisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 tutkiessanne haluta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 voimianne, ei itsens\u00e4 parantamiseen ja hyveellisyyteen pyrkimiseen vaan veljienne v\u00e4heksymiseen. \u201dJa tehk\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 omilla k\u00e4sill\u00e4nne, niin kuin olemme teit\u00e4 k\u00e4skeneet.\u201d Varmistaakseen sen, mist\u00e4 h\u00e4n oli edell\u00e4 varoittanut heit\u00e4, eli etteiv\u00e4t he saisi olla levottomia ja huolestuneita toisten ihmisten asioista, eiv\u00e4t saisi toimia ep\u00e4rehellisesti ulkopuolisia kohtaan eiv\u00e4tk\u00e4 himoita toisen tavaroita, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 nyt ja sanoo: \u2018Ja tehk\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 omilla k\u00e4sill\u00e4nne, niin kuin olemme teit\u00e4 k\u00e4skeneet.\u2019 T\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen sanansa. Sill\u00e4 h\u00e4n on selv\u00e4sti osoittanut, ett\u00e4 vapaa-aika on syy siihen, miksi ne asiat tehtiin, joita h\u00e4n edell\u00e4 moitti. Sill\u00e4 ei kukaan muu voi olla levoton tai ahdistua toisten asioista kuin se, joka ei tyydy paneutumaan omien k\u00e4siens\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n. H\u00e4n lis\u00e4\u00e4 my\u00f6s nelj\u00e4nnen pahan, joka my\u00f6skin johtuu t\u00e4st\u00e4 vapaa-ajasta, nimitt\u00e4in sen, etteiv\u00e4t he saisi vaeltaa ep\u00e4rehellisesti: kun h\u00e4n sanoo: \u201dJa ett\u00e4 te vaellatte rehellisesti niit\u00e4 kohtaan, jotka ovat ulkopuolella.\u201d Se ei voi mitenk\u00e4\u00e4n kulkea rehellisesti edes niiden keskuudessa, jotka ovat t\u00e4m\u00e4n maailman miehi\u00e4, joka ei tyydy solunsa erist\u00e4ytyneisyyteen ja omien k\u00e4siens\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n, vaan h\u00e4n on varmasti ep\u00e4rehellinen etsiess\u00e4\u00e4n tarvitsemaansa ravintoa, ja h\u00e4n vaivautuu imartelemaan, seuraamaan uutisia ja juoruja, etsim\u00e4\u00e4n tilaisuuksia h\u00f6p\u00f6ttelyyn ja tarinoihin, joiden avulla h\u00e4n voi saada jalansijaa ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 sis\u00e4\u00e4n toisten taloihin. \u201dJa ettette himoitsisi toisen tavaroita.\u201d Se, joka ei huolehdi siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4ivitt\u00e4inen ruokansa riitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4siens\u00e4 velvollisuudentuntoisella ja rauhallisella ty\u00f6ll\u00e4, katselee varmasti kateellisella silm\u00e4ll\u00e4 toisen lahjoja ja lahjoja. N\u00e4ette, millaiset olosuhteet, ja kuinka vakavat ja h\u00e4pe\u00e4lliset, kumpuavat yksinomaan vapaa-ajan sairaudesta. Lopuksi, juuri niit\u00e4 ihmisi\u00e4, joita h\u00e4n ensimm\u00e4isess\u00e4 kirjeess\u00e4\u00e4n oli hoitanut sanojensa lempe\u00e4ll\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ll\u00e4, h\u00e4n pyrkii toisessa kirjeess\u00e4\u00e4n parantamaan ankarammilla ja ankarammilla l\u00e4\u00e4kkeill\u00e4, kuin niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t olleet hy\u00f6tyneet lempe\u00e4mm\u00e4st\u00e4 hoidosta; eik\u00e4 h\u00e4n en\u00e4\u00e4 sovella hoitoa lempeill\u00e4 sanoilla, ei lempeill\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4llisill\u00e4 ilmaisuilla, kuten n\u00e4ill\u00e4: \u201dMutta me pyyd\u00e4mme teilt\u00e4, veljet\u201d, vaan \u201dMe vannomme teit\u00e4, veljet, meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen nimess\u00e4, ett\u00e4 te vet\u00e4ydytte pois jokaisesta veljest\u00e4, joka vaeltaa ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti\u201d. Siin\u00e4 h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n vannoo. Siin\u00e4 on suostuttelevan yst\u00e4v\u00e4llisyys; t\u00e4ss\u00e4 protestoivan ja uhkaavan ankaruus. \u201dMe vannomme teit\u00e4, veljet\u201d, koska kun ensin pyysimme teit\u00e4, te kielt\u00e4ydyitte kuuntelemasta; nyt ainakin tottelette uhkauksiamme. Ja t\u00e4m\u00e4n kehotuksen h\u00e4n tekee kauhistuttavaksi, ei pelk\u00e4ll\u00e4 sanallaan, vaan Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen kiroamisella; sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t he taas halveksisi sit\u00e4 pelkk\u00e4n\u00e4 ihmisen sanana ja ajattelisi, ettei sill\u00e4 ole suurta merkityst\u00e4. Ja heti t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 parantaa kuin taitava l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, jolla on m\u00e4rkivi\u00e4 raajoja, joihin h\u00e4n ei voinut soveltaa liev\u00e4\u00e4 hoitoa, vaan h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 parantaa viilt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 hengellisell\u00e4 veitsell\u00e4 sanoen: \u201dett\u00e4 te vet\u00e4ydytte pois jokaisesta veljest\u00e4, joka vaeltaa ep\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4 eik\u00e4 sen perinteen mukaan, jonka te olette meilt\u00e4 saaneet.\u201d Ja n\u00e4in h\u00e4n kehottaa heit\u00e4 vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n niist\u00e4, jotka eiv\u00e4t halua l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aikaa ty\u00f6h\u00f6n, ja leikkaamaan heid\u00e4t pois kuin raajat, jotka ovat vapaa-ajan m\u00e4rkivien haavojen saastuttamia: testatkaa, ett\u00e4 joutilaisuuden sairaus voisi jonkun tappavan tartunnan tavoin tartuttaa jopa terveen osan heid\u00e4n raajoistaan asteittain etenev\u00e4n tartunnan kautta. Ja kun h\u00e4n aikoo puhua niist\u00e4, jotka eiv\u00e4t suostu tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 omin k\u00e4sin ja sy\u00f6m\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4ns\u00e4 rauhassa, joista h\u00e4n kehottaa heit\u00e4 vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n, kuulkaa, millaisilla moitteilla h\u00e4n leimaa heid\u00e4t heti alussa. Ensin h\u00e4n kutsuu heit\u00e4 \u201dep\u00e4siisteiksi\u201d ja \u201djotka eiv\u00e4t vaella perinteen mukaan\u201d. Toisin sanoen h\u00e4n leimaa heid\u00e4t itsep\u00e4isiksi, koska he eiv\u00e4t vaella h\u00e4nen m\u00e4\u00e4r\u00e4yksens\u00e4 mukaan, ja \u201dep\u00e4rehellisiksi\u201d, eli he eiv\u00e4t noudata oikeita ja sopivia aikoja ulosmenossa, vierailuissa ja keskusteluissa. Sill\u00e4 ep\u00e4siisti ihminen on varmasti altis kaikille n\u00e4ille virheille. \u201dEiv\u00e4tk\u00e4 sen perinteen mukaan, jonka he ovat saaneet meilt\u00e4.\u201d Ja t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n leimaa heid\u00e4t tavallaan kapinallisiksi ja halveksiviksi, jotka eiv\u00e4t halunneet noudattaa sit\u00e4 perinnett\u00e4, jonka he olivat saaneet h\u00e4nelt\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 halunneet noudattaa sit\u00e4, mit\u00e4 he eiv\u00e4t ainoastaan muistaneet, ett\u00e4 mestari oli opettanut sanoin, vaan mink\u00e4 he tiesiv\u00e4t h\u00e4nen my\u00f6s toteuttaneen teoin. \u201dSill\u00e4 te itse tied\u00e4tte, miten teid\u00e4n pit\u00e4isi olla meid\u00e4n seuraajamme.\u201d H\u00e4n kasaa valtavan kasan moitteita v\u00e4itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 he eiv\u00e4t noudattaneet sit\u00e4, mik\u00e4 oli yh\u00e4 heid\u00e4n muistissaan ja mink\u00e4 he olivat oppineet paitsi suullisen opetuksen kautta my\u00f6s saaneet h\u00e4nen esimerkkins\u00e4 kannustamana toiminnassa.<\/p>\n

                                            LUKU 8.Ett\u00e4 se on varmasti levoton, joka ei tyydy omien k\u00e4siens\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n<\/p>\n

                                            \u201dSIIT\u00c4 SYYST\u00c4, ettemme olleet levottomia teid\u00e4n keskuudessanne\u201d. Kun h\u00e4n tahtoo ty\u00f6nteon harjoittamisella osoittaa, ettei h\u00e4n ollut heid\u00e4n keskuudessaan levoton, h\u00e4n osoittaa t\u00e4ysin, ett\u00e4 ne, jotka eiv\u00e4t tahdo tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, ovat aina levottomia, mik\u00e4 johtuu joutilaisuuden viasta. \u201dEmmek\u00e4 me sy\u00f6neet kenenk\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4 turhaan.\u201d Jokaisella ilmaisulla pakanoiden opettaja etenee askeleen eteenp\u00e4in moitteessaan. Evankeliumin saarnaaja sanoo, ettei h\u00e4n ole sy\u00f6nyt kenenk\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4 turhaan, sill\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Herra on k\u00e4skenyt, ett\u00e4 \u201dniiden, jotka julistavat evankeliumia, on elett\u00e4v\u00e4 evankeliumista\u201d: taas: \u201dTy\u00f6n tekij\u00e4 on ruokansa arvoinen\u201d. Ja jos siis h\u00e4n, joka saarnasi evankeliumia ja suoritti niin ylev\u00e4\u00e4 ja hengellist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, ei uskaltautunut Herran k\u00e4skyyn luottaen sy\u00f6m\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4ns\u00e4 ilmaiseksi, niin mit\u00e4 me teemme, joille ei ole uskottu ainoastaan sanan julistamista, vaan my\u00f6s sielujen parantamista, paitsi meid\u00e4n omiin velvollisuuksiimme sitoutuneina? mill\u00e4 luottamuksella uskallamme tyhjin k\u00e4sin sy\u00f6d\u00e4 leip\u00e4mme ilmaiseksi, kun \u201dvalittu astia\u201d, jota pakotti h\u00e4nen huolensa evankeliumista ja h\u00e4nen saarnaty\u00f6st\u00e4\u00e4n, ei uskaltanut sy\u00f6d\u00e4 ilman, ett\u00e4 olisi tehnyt ty\u00f6t\u00e4 omilla k\u00e4sill\u00e4\u00e4n? \u201dMutta vaivalla\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018ja v\u00e4symyksell\u00e4, y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ty\u00f6skennellen, ettemme olisi kenellek\u00e4\u00e4n teist\u00e4 rasitukseksi\u2019.\u201d T\u00e4h\u00e4n asti h\u00e4n vahvistaa ja lis\u00e4\u00e4 moitteitaan. Sill\u00e4 h\u00e4n ei vain sanonut: \u201dMe emme sy\u00f6neet leip\u00e4\u00e4 turhaan kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n ja sitten lopeta lyhyesti. Sill\u00e4 olisi voitu ajatella, ett\u00e4 h\u00e4n el\u00e4tti itsens\u00e4 omilla yksityisill\u00e4 varoillaan ja s\u00e4\u00e4st\u00e4mill\u00e4\u00e4n rahoilla tai toisten ihmisten rahoilla, joskaan ei heid\u00e4n ker\u00e4yksill\u00e4\u00e4n ja lahjoillaan. \u201dMutta ty\u00f6t\u00e4\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dja v\u00e4symyst\u00e4, y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ty\u00f6skentely on, kun sit\u00e4 erityisesti tuetaan omalla ty\u00f6ll\u00e4mme. Ja t\u00e4t\u00e4, h\u00e4n sanoo, emme tehneet omasta tahdostamme ja omaksi iloksemme, kuten lepo ja ruumiillinen liikunta edellytt\u00e4isiv\u00e4t, vaan niin kuin tarpeemme ja ruoan puute pakottivat meid\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n, ja se ei ilman suurta ruumiillista v\u00e4symyst\u00e4. Sill\u00e4 en ainoastaan koko p\u00e4iv\u00e4n ajan, vaan my\u00f6s y\u00f6ll\u00e4, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan varattu ruumiilliselle levolle, tein jatkuvasti k\u00e4sill\u00e4ni t\u00f6it\u00e4, koska olin huolissani ruoasta.<\/p>\n

                                            LUKU 9. Ett\u00e4 ei ainoastaan apostoli, vaan ne kaksi, jotka olivat h\u00e4nen kanssaan, tekiv\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 omin k\u00e4sin<\/p>\n

                                            JA h\u00e4n todistaa, ettei h\u00e4n yksin el\u00e4nyt n\u00e4in heid\u00e4n keskuudessaan, jottei t\u00e4m\u00e4 menetelm\u00e4 ehk\u00e4 vaikuttaisi t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4 tai yleisp\u00e4tev\u00e4lt\u00e4, jos h\u00e4n turvautuisi vain omaan esimerkkiins\u00e4. Vaan h\u00e4n ilmoittaa, ett\u00e4 kaikki ne, jotka olivat h\u00e4nen kanssaan nimitetyt evankeliumin palvelukseen, eli Silvanus ja Timoteus, jotka kirjoittivat t\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen kanssaan, ty\u00f6skenteliv\u00e4t samalla tavalla. Sill\u00e4 sanomalla, ettemme olisi kenellek\u00e4\u00e4n teist\u00e4 rasitteeksi, h\u00e4n peitt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t suurella h\u00e4pe\u00e4ll\u00e4. Sill\u00e4 jos h\u00e4n, joka julisti evankeliumia ja kehui sit\u00e4 merkeill\u00e4 ja voimallisilla teoilla, ei uskaltanut sy\u00f6d\u00e4 leip\u00e4\u00e4 ilmaiseksi, jottei h\u00e4n olisi kenellek\u00e4\u00e4n rasitteeksi, miten ne miehet voivat olla ajattelematta, ett\u00e4 he ovat rasitteeksi, jotka ottavat sit\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4 jouten ja vapaa-ajallaan?<\/p>\n

                                            LUKU 10.Ett\u00e4 apostoli t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 teki ty\u00f6t\u00e4 omilla k\u00e4sill\u00e4\u00e4n, jotta h\u00e4n antaisi meille esimerkin ty\u00f6st\u00e4<\/p>\n

                                            \u201dEI niin kuin meill\u00e4 ei olisi voimaa, vaan jotta me itse antaisimme teille esikuvan, jotta te meit\u00e4 j\u00e4ljittelisitte\u201d. H\u00e4n paljastaa syyn, miksi h\u00e4n asetti itselleen t\u00e4llaisen ty\u00f6n: \u201dJotta\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201dvoisimme itse antaa teille esimerkin, jotta voitte j\u00e4ljitell\u00e4 meit\u00e4, jotta, jos sattumalta unohdatte sanojemme opetuksen, joka niin usein kulkee korvissanne, voisitte ainakin pit\u00e4\u00e4 muistissanne silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen n\u00e4yt\u00f6n antaman esimerkin el\u00e4m\u00e4ntavastani. T\u00e4ss\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 moittimista heit\u00e4 kohtaan, kun h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 h\u00e4n on k\u00e4ynyt l\u00e4pi t\u00e4t\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ja v\u00e4symyst\u00e4 y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vain n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen esimerkki\u00e4, ja ett\u00e4 he eiv\u00e4t kuitenkaan halunneet saada opetusta, vaikka h\u00e4n ei ollutkaan velvollinen tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mutta h\u00e4n kuitenkin aiheutti itselleen t\u00e4llaista vaivaa. \u201dJa tosiaankin\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dvaikka meill\u00e4 oli valta ja mahdollisuudet k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikkea omaisuuttanne ja varallisuuttanne ja vaikka tiesin, ett\u00e4 minulla oli Herramme lupa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4, en silti k\u00e4ytt\u00e4nyt t\u00e4t\u00e4 valtaa, jottei se, mit\u00e4 oikein ja laillisesti tein, olisi antanut muille vaarallisen joutilaisuuden esimerkki\u00e4. Ja siksi evankeliumia saarnatessani pidin parempana tulla el\u00e4tetyksi omilla k\u00e4sill\u00e4ni ja omalla ty\u00f6ll\u00e4ni, jotta voisin avata teille, jotka haluatte kulkea hyveen tiell\u00e4, t\u00e4ydellisyyden tien ja jotta voisin ty\u00f6ni kautta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esimerkki\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4.”\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 11. Ett\u00e4 h\u00e4n saarnasi ja opetti ihmisi\u00e4 ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n paitsi esimerkill\u00e4\u00e4n my\u00f6s sanoillaan<\/p>\n

                                            MUTTA, jottei kenties ajateltaisi, ett\u00e4 kun h\u00e4n ty\u00f6skenteli hiljaisuudessa ja yritti opettaa heit\u00e4 esimerkill\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ei ollut opettanut heit\u00e4 k\u00e4skyill\u00e4 ja varoituksilla, h\u00e4n jatkaa sanomalla: \u201dSill\u00e4 kun me olimme teid\u00e4n kanssanne, t\u00e4m\u00e4n me julistimme teille, ett\u00e4 jos ihminen ei tee ty\u00f6t\u00e4, ei h\u00e4nen pid\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sy\u00f6d\u00e4.\u201d Viel\u00e4 suuremmaksi h\u00e4n tekee heid\u00e4n joutilaisuutensa, sill\u00e4 vaikka he tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n hyv\u00e4n mestarin tavoin teki k\u00e4sill\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 opetuksensa t\u00e4hden ja heit\u00e4 opastaakseen, he kuitenkin h\u00e4pesiv\u00e4t j\u00e4ljitell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4; ja h\u00e4n korostaa meid\u00e4n ahkeruuttamme ja huolellisuuttamme sanomalla, ett\u00e4 h\u00e4n ei ainoastaan antanut heille t\u00e4t\u00e4 esimerkkin\u00e4 silloin, kun h\u00e4n oli l\u00e4sn\u00e4, vaan ett\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s jatkuvasti julisti sit\u00e4 sanoin sanoen, ett\u00e4 jos joku ei tahdo tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, niin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n h\u00e4nen pid\u00e4 sy\u00f6d\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 12.H\u00e4nen sanomastaan: \u201dJos joku ei tahdo tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, ei h\u00e4nen tule my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sy\u00f6d\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                            JA nyt h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 puhu heille opettajan tai l\u00e4\u00e4k\u00e4rin neuvoja, vaan etenee tuomion ankaruudella ja, apostolisen auktoriteettinsa jatkaessa, julistaa tuomion halveksujilleen ik\u00e4\u00e4n kuin tuomarinistuimelta: Tarkoitan sill\u00e4 vallalla, jonka h\u00e4n, kirjoittaessaan uhkaavasti korinttilaisille, ilmoitti saaneensa Herralta, kun h\u00e4n kehotti synniss\u00e4 kiinni olevia kiirehtim\u00e4\u00e4n ja korjaamaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ennen h\u00e4nen tuloaan; n\u00e4in h\u00e4n kehotti heit\u00e4: \u201dMin\u00e4 pyyd\u00e4n teit\u00e4, etten min\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 ollessani uskaltaudu joitakin vastaan sill\u00e4 vallalla, joka minulle on annettu teit\u00e4 vastaan. \u201d Ja j\u00e4lleen: \u201dSill\u00e4 jos min\u00e4kin hieman kerskailen sill\u00e4 vallalla, jonka Herra on antanut minulle rakentamiseksi, enk\u00e4 teid\u00e4n tuhoksenne, niin en h\u00e4pe\u00e4 sit\u00e4.\u201d Sill\u00e4 vallalla, sanon min\u00e4, h\u00e4n julistaa: \u201dJos joku ei tahdo tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, \u00e4lk\u00f6\u00f6nk\u00e4 sy\u00f6k\u00f6.\u201d H\u00e4n ei rankaise heit\u00e4 lihallisella miekalla, vaan Pyh\u00e4n Hengen voimalla kielt\u00e4\u00e4 heilt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n hy\u00f6dykkeet, niin ett\u00e4 jos he sattumalta, ajattelematta tulevan kuoleman tuomaa rangaistusta, j\u00e4isiv\u00e4tkin mukavuudenhalun vuoksi itsep\u00e4isiksi, niin luonnon vaatimukset ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n kuoleman pelko pakottaisivat heid\u00e4t viimein tottelemaan h\u00e4nen tervehdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 k\u00e4sky\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                            LUKU 13.H\u00e4nen sanomastaan: \u201dOlemme kuulleet, ett\u00e4 jotkut teist\u00e4 vaeltavat ep\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                            SITTEN kaiken t\u00e4m\u00e4n evankeliumin ankaran ankaruuden j\u00e4lkeen h\u00e4n paljastaa nyt syyn, miksi h\u00e4n esitti kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat. \u201dSill\u00e4 me olemme kuulleet, ett\u00e4 jotkut teist\u00e4 vaeltavat ep\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4, eiv\u00e4t tee ty\u00f6t\u00e4 lainkaan, vaan uteliaasti sekaantuvat.\u201d H\u00e4n ei tyydy miss\u00e4\u00e4n vaiheessa puhumaan niist\u00e4, jotka eiv\u00e4t suostu antautumaan ty\u00f6h\u00f6n, ik\u00e4\u00e4n kuin he olisivat vain yhden sairauden uhreja. Ensimm\u00e4isess\u00e4 kirjeess\u00e4\u00e4n h\u00e4n nimitt\u00e4in puhuu heist\u00e4 \u201dep\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4\u201d, jotka eiv\u00e4t vaeltaneet niiden traditioiden mukaan, jotka he olivat saaneet h\u00e4nelt\u00e4; ja h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4 my\u00f6s, ett\u00e4 he olivat levottomia ja s\u00f6iv\u00e4t leip\u00e4ns\u00e4 turhaan. J\u00e4lleen h\u00e4n sanoo t\u00e4ss\u00e4: \u201dMe olemme kuulleet, ett\u00e4 teid\u00e4n keskuudessanne on joitakin, jotka vaeltavat ep\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4.\u201d Ja heti h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 toisen heikkouden, joka on t\u00e4m\u00e4n levottomuuden perusta, ja sanoo: \u201deiv\u00e4t ty\u00f6skentele lainkaan.\u201d H\u00e4n lis\u00e4\u00e4 my\u00f6s kolmannen sairauden, joka versoo t\u00e4st\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 kuin jokin verso: \u201dmutta uteliaasti sekaantuen\u201d.<\/p>\n

                                            LUKU 14.Kuinka ruumiillinen ty\u00f6 ehk\u00e4isee monia vikoja<\/p>\n

                                            JA niinp\u00e4 h\u00e4n ei hukkaa aikaa siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n soveltaa heti sopivaa l\u00e4\u00e4kett\u00e4 niin monien vikojen kannusteeksi, ja j\u00e4tt\u00e4ess\u00e4\u00e4n syrj\u00e4\u00e4n sen apostolisen voimansa, jota h\u00e4n oli k\u00e4ytt\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4n aikaisemmin, h\u00e4n ottaa j\u00e4lleen kerran hyv\u00e4n is\u00e4n tai hyv\u00e4n l\u00e4\u00e4k\u00e4rin hell\u00e4n luonteen ja, ik\u00e4\u00e4n kuin he olisivat h\u00e4nen lapsiaan tai potilaitaan, soveltaa parantavilla neuvoillaan parannuskeinoja heid\u00e4n parantamisekseen, sanomalla: \u201dNyt me kehotamme niit\u00e4, jotka ovat sellaisia, ja pyyd\u00e4mme heit\u00e4 Herran Jeesuksen kautta, ett\u00e4 he hiljaisuudessa ty\u00f6skentelem\u00e4ll\u00e4 s\u00f6isiv\u00e4t oman leip\u00e4ns\u00e4.\u201d Kaikkien n\u00e4iden haavaumien syyn, jotka kumpuavat joutilaisuuden juuresta, h\u00e4n parantaa kuin joku taitava l\u00e4\u00e4k\u00e4ri yhdell\u00e4 ainoalla tervehdytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kehotuksella tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki muut huonot oireet, jotka ik\u00e4\u00e4n kuin kumpuavat samasta rykelm\u00e4st\u00e4, h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t heti, kun p\u00e4\u00e4vaivan syy on poistettu.<\/p>\n

                                            LUKU 15. Kuinka yst\u00e4v\u00e4llisyytt\u00e4 tulisi osoittaa my\u00f6s laiskoille ja huolimattomille<\/p>\n

                                            Siit\u00e4 huolimatta kaukokatseisen ja huolellisen l\u00e4\u00e4k\u00e4rin tavoin h\u00e4n ei ole ainoastaan huolissaan sairaiden haavojen parantamisesta, vaan antaa sopivia ohjeita my\u00f6s kokonaisuudelle, jotta heid\u00e4n terveytens\u00e4 s\u00e4ilyisi jatkuvasti, ja sanoo: \u201dMutta \u00e4lk\u00e4\u00e4 v\u00e4syk\u00f6 hyviss\u00e4 teoissa.\u201d Te, jotka seuraatte meit\u00e4 eli meid\u00e4n tapojamme, kopioikaa teille annettua esimerkki\u00e4 j\u00e4ljittelem\u00e4ll\u00e4 m m ty\u00f6t\u00e4 \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 seuratko heid\u00e4n laiskuuttaan ja laiskuuttaan: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 v\u00e4syk\u00f6 hyv\u00e4\u00e4n tekoon\u201d, ts. osoittakaa my\u00f6s te yst\u00e4v\u00e4llisyytt\u00e4 heit\u00e4 kohtaan, jos he eiv\u00e4t sattumalta ole noudattaneet sit\u00e4, mit\u00e4 me sanoimme. Niin kuin h\u00e4n silloin oli ankara heikkokuntoisia kohtaan pel\u00e4ten, etteiv\u00e4t he laiskuuden uuvuttamina antautuisi levottomuuteen ja uteliaisuuteen, niin h\u00e4n nyt kehottaa niit\u00e4, jotka ovat terveit\u00e4, olemaan pid\u00e4ttelem\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisyytt\u00e4, jota Herran k\u00e4sky kehottaa meit\u00e4 osoittamaan hyville ja pahoille, vaikka jotkut pahat ihmiset eiv\u00e4t k\u00e4\u00e4ntyisik\u00e4\u00e4n terveeseen oppiin; eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pid\u00e4tt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n tekem\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ja rohkaisemasta heit\u00e4 sek\u00e4 lohdutuksen sanoilla ett\u00e4 moitteilla ja tavallisella yst\u00e4v\u00e4llisyydell\u00e4 ja kohteliaisuudella.<\/p>\n

                                            LUKU 16. Kuinka meid\u00e4n tulisi varoittaa niit\u00e4, jotka tekev\u00e4t v\u00e4\u00e4rin, ei vihasta vaan rakkaudesta<\/p>\n

                                            MUTTA taas silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 jotkut saattaisivat rohkaistua t\u00e4st\u00e4 lempeydest\u00e4 ja halveksia totella h\u00e4nen k\u00e4skyj\u00e4\u00e4n, h\u00e4n jatkaa apostolin ankaruudella: \u201dMutta jos joku ei tottele meid\u00e4n sanojamme t\u00e4m\u00e4n kirjeen kautta, niin ottakaa se ihminen huomioon \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 seurustelko h\u00e4nen kanssaan, niin ett\u00e4 h\u00e4n joutuisi h\u00e4pe\u00e4\u00e4n.\u201d Ja varoittaessaan heit\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 heid\u00e4n tulisi noudattaa h\u00e4nt\u00e4 ja kaikkien hyv\u00e4\u00e4 ajatellen, ja siit\u00e4, kuinka huolellisesti heid\u00e4n tulisi noudattaa apostolien k\u00e4skyj\u00e4, h\u00e4n liitt\u00e4\u00e4 varoitukseensa samalla kertaa mit\u00e4 lempeimm\u00e4n is\u00e4n yst\u00e4v\u00e4llisyyden ja opettaa heille, ik\u00e4\u00e4n kuin he olisivat h\u00e4nen lapsiaan, millaista veljellist\u00e4 asennetta heid\u00e4n tulisi rakkaudesta viljell\u00e4 edell\u00e4 mainittuja kohtaan. \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 kuitenkaan pit\u00e4k\u00f6 h\u00e4nt\u00e4 vihollisena, vaan varoittakaa h\u00e4nt\u00e4 kuin velje\u00e4.\u201d Tuomarin ankaruuteen h\u00e4n yhdist\u00e4\u00e4 is\u00e4n kiintymyksen ja lievent\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisyydell\u00e4 ja lempeydell\u00e4 tuomiota, joka on annettu apostolisen ankarasti. Sill\u00e4 h\u00e4n k\u00e4skee heit\u00e4 panemaan merkille sen miehen, joka halveksuu h\u00e4nen k\u00e4skyjens\u00e4 noudattamista, ja olemaan pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4 h\u00e4nen seuraansa; mutta h\u00e4n ei kuitenkaan kehota heit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisesta vastenmielisyyden tunteesta, vaan veljellisest\u00e4 kiintymyksest\u00e4 ja huomaavaisuudesta h\u00e4nen muuttumisensa suhteen. \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 seurustelko\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018h\u00e4nen kanssaan, jotta h\u00e4n h\u00e4pe\u00e4isi\u2019; niin ett\u00e4, vaikkei minun lempe\u00e4t syyt\u00f6kseni parantaisikaan h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n saattaa viimein joutua h\u00e4pe\u00e4\u00e4n, kun h\u00e4net erotetaan julkisesti teist\u00e4 kaikista, ja n\u00e4in h\u00e4n voi jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 alkaa palautua pelastuksen tielle.<\/p>\n

                                            LUKU 17.Erilaiset kohdat, joissa apostoli julistaa, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4,<\/p>\n

                                            tai joissa osoitetaan, ett\u00e4 h\u00e4n itse teki ty\u00f6t\u00e4 Efesolaiskirjeess\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s antaa n\u00e4in ollen syyt\u00f6ksen t\u00e4st\u00e4 ty\u00f6nteon aiheesta, sanoen: \u201dJoka on varastanut, \u00e4lk\u00f6\u00f6n nyt en\u00e4\u00e4 varastako, vaan tehk\u00f6\u00f6n ty\u00f6t\u00e4, tehk\u00f6\u00f6n k\u00e4sill\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4, joka on hyv\u00e4\u00e4, jotta h\u00e4nell\u00e4 olisi jotain annettavaa sille, joka k\u00e4rsii puutetta.”\u201d Ja my\u00f6s Apostolien teoista huomaamme, ett\u00e4 h\u00e4n ei ainoastaan opettanut t\u00e4t\u00e4, vaan my\u00f6s itse harjoitti sit\u00e4. Kun h\u00e4n nimitt\u00e4in oli tullut Korinttiin, h\u00e4n ei sallinut majoittua mihink\u00e4\u00e4n muualle kuin Akvilan ja Priskillan luokse, koska he harjoittivat samaa ammattia, jota h\u00e4n itse oli tottunut harjoittamaan. Sill\u00e4 me luemme n\u00e4in: \u201dJa kun Paavali t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen l\u00e4hti Ateenasta ja tuli Korinttiin, l\u00f6ysi h\u00e4n er\u00e4\u00e4n juutalaisen, Akvila-nimisen, Pontuksessa syntyneen, ja Priskillan, h\u00e4nen vaimonsa, ja h\u00e4n tuli heid\u00e4n luokseen, koska he olivat samaa ammattia, ja h\u00e4n asui heid\u00e4n luonaan ja teki ty\u00f6t\u00e4, sill\u00e4 he olivat ammatiltaan telttasep\u00e4nty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU18. Apostoli teki sen, mink\u00e4 h\u00e4n katsoi riitt\u00e4v\u00e4ksi h\u00e4nelle ja muille, jotka olivat h\u00e4nen kanssaan<\/p>\n

                                            SITTEN h\u00e4n meni Miletoon ja l\u00e4hetti sielt\u00e4 Efesoon ja kutsui luokseen Efeson seurakunnan vanhimmat ja antoi heille k\u00e4skyn, kuinka heid\u00e4n tuli hallita Jumalan seurakuntaa h\u00e4nen poissa ollessaan, ja sanoi: \u201dH\u00e4n on Jumalan seurakunta: \u201dTe itse tied\u00e4tte, kuinka n\u00e4m\u00e4 k\u00e4det ovat palvelleet sellaisten asioiden puolesta, jotka ovat olleet v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 minulle ja niille, jotka ovat kanssani. Min\u00e4 olen osoittanut teille kaiken, kuinka teid\u00e4n pit\u00e4isi n\u00e4in ty\u00f6t\u00e4 tehden tukea heikkoja ja muistaa Herran Jeesuksen sanat, kuinka h\u00e4n sanoi: \u201dOn autuaampaa antaa kuin ottaa.\u201d H\u00e4n j\u00e4tti meille painavan esimerkin elintavoistaan, sill\u00e4 h\u00e4n todistaa, ett\u00e4 h\u00e4n ei tehnyt ainoastaan sit\u00e4, mik\u00e4 tyydytt\u00e4isi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4nen omat ruumiilliset tarpeensa, vaan my\u00f6s sen, mik\u00e4 riitt\u00e4isi niiden tarpeisiin, jotka olivat h\u00e4nen kanssaan: tarkoitan niit\u00e4, jotka, koska he olivat kiireisi\u00e4 velvollisuuksiensa vuoksi, eiv\u00e4t voineet hankkia itselleen ruokaa omin k\u00e4sin. Ja niin kuin h\u00e4n kertoo tessalonikalaisille, ett\u00e4 h\u00e4n oli ty\u00f6skennellyt antaakseen heille esimerkin, jotta he voisivat j\u00e4ljitell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, niin my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 jotakin samankaltaista, kun h\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 olen n\u00e4ytt\u00e4nyt teille kaiken, kuinka teid\u00e4n niin ty\u00f6t\u00e4 tehden pit\u00e4isi tukea heikkoja\u201d, eli niin henkisesti kuin ruumiillisesti; toisin sanoen, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi olla ahkeria heid\u00e4n tarpeidensa tyydytt\u00e4misess\u00e4, ei runsaudestamme tai varatuista rahoista tai jonkun toisen anteliaisuudesta ja varallisuudesta, vaan pikemminkin hankkimalla tarvittava summa omalla ty\u00f6ll\u00e4mme ja vaivann\u00e4\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 19.Miten meid\u00e4n tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sanat: \u201dOn autuaampaa antaa kuin ottaa.\u201d<\/p>\n

                                            JA h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on Herran k\u00e4sky: \u201dSill\u00e4 h\u00e4n itse\u201d, nimitt\u00e4in Herra Jeesus, sanoi h\u00e4n, \u201dsanoi, ett\u00e4 on autuaampaa antaa kuin ottaa.\u201d Se tarkoittaa, ett\u00e4 antajan anteliaisuus on siunatumpaa kuin vastaanottajan tarve, kun lahjaa ei anneta rahasta, joka on pid\u00e4tt\u00e4ytynyt ep\u00e4uskon tai uskottomuuden vuoksi, eik\u00e4 ahneuden varastamista aarteista, vaan se tuotetaan oman ty\u00f6mme ja rehellisen uurastuksemme hedelmist\u00e4. Ja niinp\u00e4 \u201don autuaampaa antaa kuin ottaa\u201d, koska vaikka antaja jakaa vastaanottajan k\u00f6yhyyden, h\u00e4n kuitenkin ahkerasti ja hurskaalla huolenpidolla omalla ty\u00f6ll\u00e4\u00e4n huolehtii siit\u00e4, ett\u00e4 ei riit\u00e4 vain omiin tarpeisiinsa, vaan my\u00f6s siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n voi antaa jollekin puutteessa olevalle; ja niin h\u00e4nt\u00e4 koristaa kaksinkertainen armo, koska antamalla pois kaiken omaisuutensa h\u00e4n turvaa Kristuksen t\u00e4ydellisen luopumisen ja osoittaa kuitenkin ty\u00f6ll\u00e4\u00e4n ja ajatuksillaan rikkaan anteliaisuutta; kunnioittaen n\u00e4in Jumalaa rehellisell\u00e4 ty\u00f6ll\u00e4\u00e4n ja poimimalla h\u00e4nelle h\u00e4nen vanhurskautensa hedelmi\u00e4, kun taas toinen, joka on laiskuudesta ja velttoudesta uupunut, osoittaa itsens\u00e4 apostolin sanan mukaan ruoan kelvottomaksi, koska h\u00e4n k\u00e4sky\u00e4 uhmaten ottaa sit\u00e4 joutilaisuudessa, ei ilman synnin ja itsep\u00e4isyyden syyllisyytt\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 20. Er\u00e4\u00e4st\u00e4 laiskasta veljest\u00e4, joka yritti taivutella muita l\u00e4htem\u00e4\u00e4n luostarista<\/p>\n

                                            ME tunnemme er\u00e4\u00e4n veljen, jonka nimen antaisimme, jos siit\u00e4 olisi jotain hy\u00f6ty\u00e4, joka, vaikka h\u00e4n oli j\u00e4\u00e4nyt luostariin ja vaikka h\u00e4nen oli pakko luovuttaa vahtimestarille p\u00e4ivitt\u00e4in kiinte\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4, kuitenkin pel\u00e4ten, ettei h\u00e4nt\u00e4 saattaisi johdattaa johonkin suurempaan ty\u00f6osuuteen tai ett\u00e4 joku innokkaammin ty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4 joutuisi h\u00e4pe\u00e4\u00e4n, kun h\u00e4n oli n\u00e4hnyt jonkun luostariin hyv\u00e4ksytyn veljen, joka uskonsa kiihkeydess\u00e4 halusi tehd\u00e4 suuremman ty\u00f6osuuden myynnin, ja jos h\u00e4n huomasi, ettei h\u00e4n salaisella suostuttelulla voinut est\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 toteuttamasta aikomustaan, h\u00e4n suostutteli h\u00e4nt\u00e4 huonoilla neuvoilla ja kuiskauksilla l\u00e4htem\u00e4\u00e4n sielt\u00e4. Ja p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen helpommin eroon h\u00e4n teeskenteli, ett\u00e4 h\u00e4nkin oli jo monesta syyst\u00e4 loukkaantunut ja halusi l\u00e4hte\u00e4, jos vain l\u00f6yt\u00e4isi matkaseuraa ja tukea matkalle. Ja kun h\u00e4n oli salaa luostariin juoksemalla saanut h\u00e4net suostumaan ja sopinut h\u00e4nen kanssaan luostarista l\u00e4hd\u00f6n ajankohdan ja paikan, jonne h\u00e4nen oli ment\u00e4v\u00e4 sit\u00e4 ennen ja jossa h\u00e4nen oli odotettava h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n itse pys\u00e4htyi paikalleen teeskennellen, ett\u00e4 h\u00e4n seuraisi h\u00e4nt\u00e4, ja pys\u00e4htyi sinne, miss\u00e4 h\u00e4n oli. Ja kun toinen ei h\u00e4peiss\u00e4\u00e4n pakomatkastaan uskaltanut palata takaisin luostariin, josta oli paennut, pys\u00e4htyi h\u00e4nen pakomatkansa surkea tekij\u00e4 luostariin. Riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olemme antaneet t\u00e4m\u00e4n ainoan esimerkin t\u00e4m\u00e4nkaltaisista ihmisist\u00e4, jotta aloittelijat olisivat varuillaan ja jotta osoittaisimme selv\u00e4sti, mit\u00e4 pahaa joutilaisuus, kuten Raamattu sanoo, voi saada aikaan munkin mieless\u00e4 ja miten \u201dpaha tiedonv\u00e4litys turmelee hyv\u00e4t tavat\u201d.<\/p>\n

                                            LUKU 21. Erilaisia kohtia Salomon kirjoituksista apatiaa vastaan<\/p>\n

                                            JA Salomo, viisain ihmisist\u00e4, osoittaa selv\u00e4sti monissa kohdissa t\u00e4t\u00e4 joutilaisuuden vikaa, kuten h\u00e4n sanoo: \u201dJoka seuraa joutilaisuutta, se t\u00e4yttyy k\u00f6yhyydest\u00e4\u201d, joko n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 tai n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 k\u00f6yhyydest\u00e4, johon joutilas ja erilaisiin vikoihin sotkeutunut ihminen varmasti joutuu, ja h\u00e4n on aina vieras Jumalan katselemiselle ja hengelliselle rikkaudelle, josta siunattu apostoli sanoo: \u201dSill\u00e4 kaikessa te olette rikastuneet h\u00e4ness\u00e4, kaikessa puhuttelussa ja kaikessa tuntemisessa. \u201d Mutta t\u00e4st\u00e4 joutilaan k\u00f6yhyydest\u00e4 h\u00e4n toisaalla kirjoittaa my\u00f6s n\u00e4in: \u201dJokainen laiskuri puetaan revittyihin vaatteisiin ja ryysyihin.\u201d Sill\u00e4 varmasti h\u00e4n ei ansaitse tulla koristelluksi tuolla katoamattomuuden vaatteella (josta apostoli sanoo: \u201dPukeutukaa Herraan Jeesukseen Kristukseen\u201d, ja taas \u201dPukeutukaa vanhurskauden ja rakkauden rintapanssariin”), josta Herra itse puhuu my\u00f6s Jerusalemille profeetan kautta: \u201dNouse, nouse, Jerusalem, pue yllesi kirkkautesi vaatteet)\u201d, joka laiskan uneliaisuuden tai onnettomuuden vallassa mieluummin pukeutuu, ei ty\u00f6ll\u00e4 ja ahkeruudella, vaan joutilaisuuden ryysyihin, jotka h\u00e4n repii irti Raamatun kiinte\u00e4st\u00e4 kappaleesta ja ruumiista, ja pukee laiskuuteensa ei mit\u00e4\u00e4n kunnian ja kirkkauden vaatetta, vaan h\u00e4pe\u00e4llisen viitan ja tekosyyn. Sill\u00e4 niill\u00e4, joita t\u00e4m\u00e4 laiskuus vaivaa, eiv\u00e4tk\u00e4 he halua el\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n omien k\u00e4siens\u00e4 ty\u00f6ll\u00e4, niin kuin apostoli jatkuvasti teki ja kehotti meit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n, on tapana k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksi er\u00e4it\u00e4 Raamatun todisteita, joilla he yritt\u00e4v\u00e4t verhota joutilaisuuttaan, sanoen, ett\u00e4 kirjoitettu on: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 ponnistako sen lihan eteen, joka katoaa, vaan sen, joka j\u00e4\u00e4 iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d, ja \u201dMinun lihani on tehd\u00e4 Is\u00e4ni tahto\u201d. Mutta n\u00e4m\u00e4 todisteet ovat (ik\u00e4\u00e4n kuin) evankeliumin kiinte\u00e4st\u00e4 kappaleesta riepuja, jotka on omaksuttu t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten, nimitt\u00e4in peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n joutilaisuutemme ja h\u00e4pe\u00e4mme h\u00e4pe\u00e4\u00e4 sen sijaan, ett\u00e4 ne pit\u00e4isiv\u00e4t meid\u00e4t l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 ja kaunistaisivat meid\u00e4t sill\u00e4 kalliilla ja loistavalla hyveen vaatteella, jonka sananlaskujen viisas nainen, joka oli pukeutunut voimalla ja kauneudella, sanotaan valmistaneen joko itselleen tai miehelleen, josta sanotaan kohta: \u201dVoima ja kauneus ovat h\u00e4nen vaatteensa, ja h\u00e4n iloitsee viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4.\u201d T\u00e4st\u00e4 joutilaisuuden pahasta Salomo mainitsee n\u00e4in uudelleen: \u201dTyhj\u00e4ntoimittajien tiet ovat t\u00e4ynn\u00e4 orjantappuroita\u201d, toisin sanoen n\u00e4it\u00e4 ja muita vastaavia vikoja, joiden apostoli edell\u00e4 julisti johtuvan joutenolosta. Ja taas: \u201dJa taas: \u201dJokainen laiskuri on aina puutteessa.\u201d Ja n\u00e4ist\u00e4 Apostoli mainitsee sanoessaan: \u201dJa ett\u00e4 te ette kaipaa mit\u00e4\u00e4n kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n\u201d. Ja lopuksi: \u201dJos teill\u00e4 on jotain, mit\u00e4 ette tarvitse, niin se ei saa olla mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 ette tarvitse: \u201dSill\u00e4 joutilaisuus on ollut monien paheiden opettaja\u201d, jotka Apostoli on selv\u00e4sti luetellut edell\u00e4 selostamassaan kohdassa: \u201dTy\u00f6t\u00e4 ei tehd\u00e4 ollenkaan, vaan uteliaasti puuhastellaan.\u201d T\u00e4h\u00e4n virheeseen h\u00e4n liitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s toisen: \u201dJa ett\u00e4 te opettelisitte olemaan hiljaa\u201d, ja sitten: \u201dett\u00e4 te tekisitte omat asianne ja vaeltaisitte rehellisesti niit\u00e4 kohtaan, jotka ovat ulkopuolella, ettek\u00e4 haluaisi mit\u00e4\u00e4n kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n.\u201d Niit\u00e4 my\u00f6s, jotka h\u00e4n toteaa ep\u00e4j\u00e4rjestykkeljasiksi ja kapinallisiksi, h\u00e4n kehottaa niit\u00e4, jotka ovat tosissaan, erottautumaan heist\u00e4: \u201dEtt\u00e4 te vet\u00e4ydytte\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018jokaisesta veljest\u00e4, joka vaeltaa ep\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4 ja ei sen perinteen mukaan, jonka he ovat meilt\u00e4 saaneet.\u2019\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 22. Kuinka veljet Egyptiss\u00e4 tekev\u00e4t k\u00e4sill\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4, ei ainoastaan omien tarpeidensa tyydytt\u00e4miseksi vaan my\u00f6s vankilassa olevien palvelemiseksi<\/p>\n

                                            JA n\u00e4iden esimerkkien opettamina is\u00e4t Egyptiss\u00e4 eiv\u00e4t koskaan anna munkkien, etenk\u00e4\u00e4n nuorempien, olla toimettomina, vaan arvioivat heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 tarkoituksen ja heid\u00e4n kasvunsa k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4 ja n\u00f6yryydess\u00e4 ahkeran ty\u00f6nteon kautta; eiv\u00e4tk\u00e4 he ainoastaan salli heid\u00e4n ottaa vastaan mit\u00e4\u00e4n muilta omien tarpeidensa tyydytt\u00e4miseksi, vaan lis\u00e4ksi he eiv\u00e4t ainoastaan virkist\u00e4 pyhiinvaeltajia ja velji\u00e4, jotka tulevat heid\u00e4n luonaan k\u00e4ym\u00e4\u00e4n, vaan he itse asiassa ker\u00e4\u00e4v\u00e4t valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n elintarvikkeita ja ruokaa ja jakavat sit\u00e4 Libyan n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4st\u00e4 ja hedelm\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 k\u00e4rsiville alueille ja my\u00f6s kaupunkeihin niille, jotka murehtivat vankiloiden kurjuudessa; sill\u00e4 he uskovat, ett\u00e4 t\u00e4llaisella k\u00e4den hedelmien uhraamisella he tuovat kohtuullisen ja oikean uhrin Herralle.<\/p>\n

                                            LUKU 23. Ett\u00e4 joutilaisuus on syy siihen, miksi l\u00e4nness\u00e4 ei ole luostareita munkkeja varten<\/p>\n

                                            SYY on se, ett\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 maissa emme n\u00e4e l\u00f6ytyv\u00e4n luostareita, joissa olisi niin paljon velji\u00e4; sill\u00e4 heit\u00e4 ei el\u00e4tet\u00e4 oman ty\u00f6ns\u00e4 voimavaroilla niin, ett\u00e4 he voisivat pysy\u00e4 niiss\u00e4 jatkuvasti; ja jos jollakin tapaa, jonkun toisen vapaamielisyyden kautta, olisi riitt\u00e4v\u00e4sti varoja heid\u00e4n el\u00e4tt\u00e4misekseen, niin kuitenkin rakkaus helppouteen ja syd\u00e4men levottomuus eiv\u00e4t salli heid\u00e4n pysy\u00e4 siell\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4 on periytynyt Egyptin vanhoilta isilt\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sanonta, jonka mukaan munkkia, joka tekee ty\u00f6t\u00e4, vaivaa vain yksi paholainen, mutta joutilasta piinaavat lukemattomat henget.<\/p>\n

                                            LUKU 24. Abba Paavalista, joka poltti joka vuosi tulella kaikki k\u00e4ttens\u00e4 ty\u00f6t<\/p>\n

                                            LOPUKSI Abba Paavali, yksi suurimmista isist\u00e4, asui valtavassa autiomaassa, jota kutsutaan Porfyrian autiomaaksi, ja koska h\u00e4nell\u00e4 oli taatelipalmut ja pieni puutarha, jotka lievittiv\u00e4t ahdistusta, h\u00e4nell\u00e4 oli runsaasti el\u00e4tett\u00e4v\u00e4\u00e4, ja runsaasti ruokaa, eik\u00e4 h\u00e4n voinut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta ty\u00f6t\u00e4, joka olisi el\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4net, koska h\u00e4nen asuntoaan erotti kaupungeista ja asutuista seuduista seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n tai jopa useamman p\u00e4iv\u00e4n matka autiomaan halki, ja tavaran kuljettamisesta olisi pyydetty enemm\u00e4n kuin ty\u00f6n hinta olisi ollut arvokas; H\u00e4n ker\u00e4si palmujen lehti\u00e4 ja vaati itselt\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi saanut siit\u00e4 elantonsa. Ja kun h\u00e4nen luolansa oli t\u00e4yttynyt koko vuoden ty\u00f6st\u00e4, h\u00e4n poltti joka vuosi tulella sen, mink\u00e4 parissa h\u00e4n oli niin ahkerasti ty\u00f6skennellyt; n\u00e4in h\u00e4n osoitti, ett\u00e4 ilman ruumiillista ty\u00f6t\u00e4 munkki ei voi pys\u00e4hty\u00e4 paikalleen eik\u00e4 nousta t\u00e4ydellisyyden korkeuksiin; niin ett\u00e4 vaikka ravinnon tarve ei vaatinut t\u00e4m\u00e4n tekemist\u00e4, niin h\u00e4n teki sen kuitenkin yksinkertaisesti siksi, ett\u00e4 h\u00e4n puhdisti syd\u00e4mens\u00e4 ja vahvisti ajatuksiaan, pysyi keljass\u00e4\u00e4n ja sai voiton onnettomuudesta ja karkotti sen.<\/p>\n

                                            LUKU 25. Abba Mooseksen sanat, jotka h\u00e4n sanoi minulle acedian parantamisesta<\/p>\n

                                            Kun olin aloittamassa oleskeluani er\u00e4maassa ja olin sanonut abba Moosekselle, kaikkien pyhien p\u00e4\u00e4miehelle, ett\u00e4 minua oli eilen vaivannut hirvitt\u00e4v\u00e4sti acedian kohtaus ja ett\u00e4 voisin vapautua siit\u00e4 vain juoksemalla heti abba Paavalin luo, h\u00e4n sanoi: \u201dSin\u00e4 et ole vapauttanut itse\u00e4si acediasta, vaan olet pikemminkin antautunut sen orjaksi ja alamaiseksi. Sill\u00e4 vihollinen hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 vastedes voimakkaammin kimppuusi karkurina, koska se on n\u00e4hnyt, ett\u00e4 pakenit heti, kun sinut voitettiin riidassa: ellet toisella kerralla, kun liityt taisteluun sit\u00e4 vastaan, p\u00e4\u00e4t\u00e4 h\u00e4lvent\u00e4\u00e4 sen hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 ja kuumuutta hetkeksi hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kelja\u00e4si tai nukkumalla toimettomana, vaan opi pikemminkin voittamaan sit\u00e4 kest\u00e4vyydell\u00e4 ja riidalla.”\u201d Mist\u00e4 kokemus on osoittanut, ett\u00e4 acedia-kohtausta ei pid\u00e4 v\u00e4ist\u00e4\u00e4 pakenemalla sit\u00e4, vaan voittaa vastustamalla sit\u00e4<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KIRJA XI<\/strong><\/p>\n

                                            TURHAMAISUUDEN HENGEST\u00c4<\/p>\n

                                            LUKU 1. Miten seitsem\u00e4s taistelumme on turhamaisuuden henke\u00e4 vastaan ja mik\u00e4 on sen luonne<\/p>\n

                                            Seitsem\u00e4s taistelumme on kenodoksian henke\u00e4 vastaan, jota voimme kutsua turhaksi tai tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4iseksi kunniaksi: henki, joka ottaa monia muotoja ja on muuttuva ja hienovarainen, niin ett\u00e4 sit\u00e4 on vaikea, en sano, ett\u00e4 sit\u00e4 vastaan on vaikea suojautua, mutta se on vaikeampi n\u00e4hd\u00e4 l\u00e4pi ja havaita, jopa kaikkein tarkimmilla silmill\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 2. Kuinka turhamaisuus hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 munkin kimppuun paitsi h\u00e4nen lihalliselta my\u00f6s h\u00e4nen hengellisell\u00e4 puoleltaan<\/p>\n

                                            Sill\u00e4 se ei hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 munkin kimppuun muiden vikojen tavoin ainoastaan lihallisella puolella, vaan my\u00f6s hengellisell\u00e4 puolella, vaan se soluttautuu oveluudella ja viekkaudella h\u00e4nen mieleens\u00e4: niin ett\u00e4 ne, joita lihalliset paheet eiv\u00e4t voi pett\u00e4\u00e4, haavoittuvat viel\u00e4 pahemmin hengellisen p\u00e4tevyytens\u00e4 kautta; ja sit\u00e4 vastaan on sit\u00e4 pahempi taistella, koska sit\u00e4 on vaikeampi varoa. Sill\u00e4 kaikkien muiden paheiden hy\u00f6kk\u00e4ys on avoimempi ja suoraviivaisempi, ja jokaisen niist\u00e4 kohdalla, kun se, joka niit\u00e4 lietsoo, saa vastaansa p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isen torjunnan, h\u00e4n l\u00e4htee siit\u00e4 heikompana pois, ja ly\u00f6dyksi tullut vastustaja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 seuraavalla kerralla uhrinsa kimppuun v\u00e4hemm\u00e4n tarmokkaasti. Mutta kun t\u00e4m\u00e4 sairaus on hy\u00f6k\u00e4nnyt mielen kimppuun lihallisen ylpeyden avulla ja kun se on torjuttu vastauksen kilvell\u00e4, se taas, kuten jokin pahuus, joka ottaa monia muotoja, muuttaa entist\u00e4 asuaan ja luonnettaan ja yritt\u00e4\u00e4 hyveiden varjolla ly\u00f6d\u00e4 ja tuhota valloittajansa.<\/p>\n

                                            LUKU 3. Kuinka monessa muodossa turhamaisuus esiintyy<\/p>\n

                                            Muiden vikojemme ja intohimojemme voidaan sanoa olevan yksinkertaisempia ja vain yhdenmuotoisia; mutta t\u00e4m\u00e4 ottaa monta, muuttaa muotoaan ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 sit\u00e4 vastaan, joka sit\u00e4 vastaan asettuu, joka puolelta, ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 valloittajansa kimppuun joka puolelta. Sill\u00e4 se yritt\u00e4\u00e4 vahingoittaa Kristuksen sotilasta h\u00e4nen pukeutumisessaan, tavassaan, k\u00e4velyss\u00e4\u00e4n, \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n, ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n, valvomisessaan, paastossaan, rukouksessaan, vet\u00e4ytymisess\u00e4\u00e4n, lukemisessaan, tiedossaan, vaikenemisessaan, kuuliaisuudessaan, n\u00f6yryydess\u00e4\u00e4n, k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4\u00e4n; ja kuin jokin vaarallisin kallio, joka on k\u00e4tketty aaltojen vy\u00f6ryess\u00e4, se aiheuttaa ennakoimattoman ja kurjan haaksirikon niille, jotka purjehtivat kauniissa tuulessa, kun he eiv\u00e4t ole sit\u00e4 varuillaan tai varuillaan sit\u00e4 vastaan.<\/p>\n

                                            LUKU 4. Kuinka turhamaisuus hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 munkin kimppuun oikealta ja vasemmalta<\/p>\n

                                            JA niinp\u00e4 sen, joka haluaa kulkea kuninkaan valtatiet\u00e4 pitkin \u201dvanhurskauden k\u00e4sivarsien avulla, jotka ovat oikealla k\u00e4dell\u00e4 ja vasemmalla\u201d, pit\u00e4isi apostolin opetuksen mukaan kulkea \u201dkunnian ja h\u00e4pe\u00e4n, pahan ja hyv\u00e4n kertomuksen\u201d l\u00e4pi, \u201d ja ohjata hyveellist\u00e4 kulkuaan kiusauksen aaltojen keskell\u00e4, harkintakykyisen\u00e4 ruorissa ja Herran Hengen hengitt\u00e4ess\u00e4 meit\u00e4, sill\u00e4 tied\u00e4mme, ett\u00e4 jos poikkeamme v\u00e4h\u00e4nkin oikealle tai vasemmalle, t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme pian vaarallisimpiin kallioihin. N\u00e4in meit\u00e4 varoittaa Salomo, viisain kaikista ihmisist\u00e4: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyk\u00f6 oikealle tai vasemmalle\u201d, toisin sanoen \u00e4lk\u00e4\u00e4 imarrelko itse\u00e4nne hyveill\u00e4nne ja paisutelko hengellisill\u00e4 saavutuksillanne oikealla k\u00e4dell\u00e4; \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 vasemmalla k\u00e4dell\u00e4 paheiden tielle v\u00e4istym\u00e4ll\u00e4 etsik\u00f6 niist\u00e4 itsellenne (apostolin sanoja k\u00e4ytt\u00e4en) \u2018kunniaa h\u00e4pe\u00e4st\u00e4nne\u2019. Sill\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 paholainen ei voi luoda ihmisess\u00e4 kerskailua h\u00e4nen hyvin istuvan ja siistin pukeutumisensa avulla, h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 tuoda sen esiin likaisen, halvan ja hoitamattoman tyylin avulla. Jos h\u00e4n ei voi vet\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 alas kunnialla, h\u00e4n kaataa h\u00e4net n\u00f6yryydell\u00e4. Jos h\u00e4n ei voi saada h\u00e4nt\u00e4 paisumaan tiedon ja kaunopuheisuuden armolla, h\u00e4n vet\u00e4\u00e4 h\u00e4net alas hiljaisuuden painolla. Jos ihminen paastoaa avoimesti, turhamaisuuden ylpeys hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kimppuunsa. Jos h\u00e4n salaa sen halveksuakseen sen kunniaa, h\u00e4nt\u00e4 vastaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 sama ylpeyden synti. V\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen turhamaisuuden tahroja h\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 pitki\u00e4 rukouksia veljien n\u00e4hden; mutta koska h\u00e4n kuitenkin tarjoaa niit\u00e4 salaa eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ole ket\u00e4\u00e4n, joka tiet\u00e4isi siit\u00e4, h\u00e4n ei v\u00e4lty turhamaisuuden ylpeydelt\u00e4.<\/p>\n

                                            5 LUKU Vertailu, joka osoittaa turhamaisuuden luonteen<\/p>\n

                                            MEID\u00c4N vanhimmat kuvaavat ihailtavasti t\u00e4m\u00e4n sairauden luonnetta sipulin kaltaiseksi, ja niiden sipulien kaltaiseksi, jotka kun riisut yhdest\u00e4 p\u00e4\u00e4llyksest\u00e4, huomaatte olevan p\u00e4\u00e4llystetty toisella; ja niin usein kuin riisutte ne, huomaatte ne edelleen suojassa.<\/p>\n

                                            LUKU 6. Ett\u00e4 turhasta kunniasta ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 kokonaan eroon yksin\u00e4isyyden eduilla.<\/p>\n

                                            Yksin\u00e4isyydess\u00e4k\u00e4\u00e4n se ei lakkaa jahtaamasta sit\u00e4, joka kunnian t\u00e4hden on paennut kanssak\u00e4ymist\u00e4 kaikkien ihmisten kanssa. Ja mit\u00e4 perusteellisemmin ihminen on karttanut koko maailmaa, sit\u00e4 kiivaammin se jahtaa h\u00e4nt\u00e4. Se pyrkii ylpeydell\u00e4 nostamaan yhden miehen korkealle, koska h\u00e4n kest\u00e4\u00e4 paljon ty\u00f6t\u00e4 ja vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4, toisen miehen, koska h\u00e4n on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen valmis tottelemaan, toisen miehen, koska h\u00e4n p\u00e4ihitt\u00e4\u00e4 muut ihmiset n\u00f6yryydess\u00e4. Yht\u00e4 ihmist\u00e4 kiusataan h\u00e4nen tiet\u00e4myksens\u00e4 laajuudella, toista h\u00e4nen lukemisensa laajuudella, toista h\u00e4nen valvomisensa pituudella. T\u00e4m\u00e4 sairaus ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pyri haavoittamaan ihmist\u00e4 muutoin kuin h\u00e4nen hyveidens\u00e4 kautta; se luo esteit\u00e4, jotka johtavat kuolemaan juuri niiden asioiden kautta, joiden kautta el\u00e4m\u00e4n antimia haetaan. Sill\u00e4 kun ihminen haluaa vaeltaa pyhyyden ja t\u00e4ydellisyyden tiell\u00e4, viholliset eiv\u00e4t aseta ansojaan pett\u00e4\u00e4kseen h\u00e4nt\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n muualle kuin sille tielle, jota pitkin h\u00e4n vaeltaa, kuten autuas Daavid on sanonut: \u201dSill\u00e4 tiell\u00e4, jota min\u00e4 vaelsin, he asettivat minulle ansan\u201d; ett\u00e4 juuri t\u00e4ll\u00e4 hyveen tiell\u00e4, jota pitkin me vaellamme, kun painamme eteenp\u00e4in \u2018korkean kutsumuksemme palkintoa\u2019 kohti, saatamme riemuita menestyksest\u00e4mme ja niin vajota alas ja pudota sielumme jalat kietoutuneina ja joutuneina turhamaisuuden ansoihin. Ja niin k\u00e4y niin, ett\u00e4 ne meist\u00e4, jotka eiv\u00e4t voisi olla voitettuja taistelussa vihollisen kanssa, joutuvat voittomme suuruuden valloittamiksi, tai sitten (mik\u00e4 on toisenlainen petos), ett\u00e4 ylikorostettuamme sen itsehillinn\u00e4n rajat, joka meille on mahdollista, ep\u00e4onnistumme pysyvyydess\u00e4 kurssissamme ruumiillisen heikkouden vuoksi.<\/p>\n

                                            LUKU 7. Kuinka kunnianhimo, kun se on voitettu, nousee j\u00e4lleen kiihke\u00e4mmin kuin koskaan taisteluun<\/p>\n

                                            KAIKKI paheet, kun ne on voitettu, heikkenev\u00e4t, ja kun ne on ly\u00f6ty, ne heikkenev\u00e4t p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4, ja sek\u00e4 paikan ett\u00e4 ajan suhteen v\u00e4henev\u00e4t ja laantuvat, tai ainakin, koska ne ovat vastakkaisten hyveiden vastakohtia, niit\u00e4 on helpompi karttaa ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4; mutta t\u00e4m\u00e4, kun se on ly\u00f6ty, nousee j\u00e4lleen kiihke\u00e4mmin kuin koskaan taisteluun; ja kun luulemme, ett\u00e4 se on tuhottu, se elpyy j\u00e4lleen, ja on sit\u00e4 vahvempi kuolemansa t\u00e4hden. Muut paheet hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t yleens\u00e4 vain niiden kimppuun, jotka ne ovat voittaneet taistelussa; mutta t\u00e4m\u00e4 pahe jahtaa voittajiaan sit\u00e4 kiivaammin; ja mit\u00e4 perusteellisemmin sit\u00e4 on vastustettu, sit\u00e4 kiivaammin se hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 sen kimppuun, joka on riemuissaan voitostaan sit\u00e4 vastaan. Ja t\u00e4ss\u00e4 piilee vastustajamme ovela oveluus, nimitt\u00e4in siin\u00e4, ett\u00e4 kun h\u00e4n ei voi voittaa Kristuksen sotilasta vihollisen aseilla, h\u00e4n ly\u00f6 h\u00e4net matalaksi omalla keih\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 8. Kuinka kopeus ei hellit\u00e4 autiomaassa eik\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntymisen my\u00f6t\u00e4<\/p>\n

                                            MUUT paheet, kuten sanoimme, hellitt\u00e4v\u00e4t joskus aseman tuomien etujen vuoksi, ja kun synnin aihe ja tilaisuus ja tilaisuus siihen poistetaan, ne l\u00f6ystyv\u00e4t ja v\u00e4henev\u00e4t; mutta t\u00e4m\u00e4 tunkeutuu autiomaahan sen kanssa, joka sit\u00e4 pakenee, eik\u00e4 sit\u00e4 voi sulkea mist\u00e4\u00e4n paikasta, eik\u00e4 se lakkaa, kun sen ulkoinen aihe poistetaan. Sill\u00e4 se yksinkertaisesti rohkaistuu sen miehen hyveiden saavutuksista, jota vastaan se hy\u00f6kk\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 kaikki muut paheet, kuten edell\u00e4 sanoimme, v\u00e4henev\u00e4t joskus ajan kuluessa ja katoavat; t\u00e4lle yksi el\u00e4m\u00e4n pituus, ellei sit\u00e4 tueta taitavalla ahkeruudella ja harkitsevalla harkinnalla, ei ole este, vaan se itse asiassa antaa sille uutta polttoainetta turhamaisuudelle.<\/p>\n

                                            LUKU 9. Ett\u00e4 turhamaisuus on sit\u00e4 vaarallisempaa, ett\u00e4 se on sekoittunut hyveisiin<\/p>\n

                                            LOPUKSI muut intohimot, jotka ovat t\u00e4ysin erilaisia kuin hyveet, jotka ovat niiden vastakohtia, ja jotka hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 vastaan avoimesti ja ik\u00e4\u00e4n kuin p\u00e4iv\u00e4nvalossa, ovat helpommin voitettavissa ja niit\u00e4 vastaan on helpompi suojautua; mutta t\u00e4m\u00e4, joka on sekoittunut hyveisiimme ja sotkeutunut taisteluun, taistelee ik\u00e4\u00e4n kuin y\u00f6n pimeyden suojassa, pett\u00e4\u00e4 sit\u00e4 vaarallisemmin niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole varuillaan eiv\u00e4tk\u00e4 ole valppaana.<\/p>\n

                                            LUKU 10. Esimerkki, joka osoittaa, kuinka Hiskia kukistui kateuden nuolella<\/p>\n

                                            Niinp\u00e4 me luemme, ett\u00e4 Juudan kuningas Hiskia, joka oli kaikin puolin t\u00e4ydellisen oikeamielinen ja Pyh\u00e4n Kirjoituksen todistuksen mukaan hyv\u00e4ksytty mies, kukistui lukemattomien hyveist\u00e4\u00e4n annettujen kiitosten j\u00e4lkeen yhdest\u00e4 kateuden nuolesta. Ja h\u00e4net, joka yhdell\u00e4 ainoalla rukouksellaan kykeni varmistamaan sadan kahdeksankymment\u00e4viiden tuhannen assyrialaisen sotilaan kuoleman, jotka enkeli tuhosi yhdess\u00e4 y\u00f6ss\u00e4, voitti kerskailu ja turhamaisuus. H\u00e4nest\u00e4 – ohittaakseni h\u00e4nen hyveidens\u00e4 pitk\u00e4n luettelon, jonka avaaminen veisi kauan aikaa – sanon vain t\u00e4m\u00e4n yhden asian. H\u00e4n oli mies, joka sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppu oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty ja h\u00e4nen kuolemansa p\u00e4iv\u00e4 Herran tuomiolla m\u00e4\u00e4r\u00e4tty, sai yhdell\u00e4 ainoalla rukouksella pidennetty\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4lleen asetettuja rajoja viidell\u00e4toista vuodella, kun aurinko palasi kymmenen askelta takaisin, jonka se oli jo loistanut kulkiessaan kohti\u00a0 laskua, ja palatessaan h\u00e4lvensi niit\u00e4 viivoja, jotka sen kulkua seurannut varjo oli jo merkinnyt, ja antoi n\u00e4in koko maailmalle kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4, luonnon pysyvien lakien vastaisella huikealla ihmeell\u00e4. Kuitenkin n\u00e4in suurten ja uskomattomien merkkien, n\u00e4in suunnattomien todistusten j\u00e4lkeen h\u00e4nen hyvyydest\u00e4\u00e4n, kuulkaa, kuinka Raamattu kertoo, kuinka h\u00e4n tuhoutui juuri menestyksens\u00e4 vuoksi. \u201dNiin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4\u201d, kerrotaan meille, \u2018Hiskia oli kuolemansairas, ja h\u00e4n rukoili Herraa, ja h\u00e4n kuuli h\u00e4nt\u00e4 ja antoi h\u00e4nelle merkin.\u2019 Sen nimitt\u00e4in, josta me luemme nelj\u00e4nness\u00e4 valtakuntien kirjassa, antoi profeetta Jesaja auringon k\u00e4\u00e4ntymisen kautta. \u201dMutta\u201d, sanotaan, \u201dh\u00e4n ei antanut takaisin niiden etujen mukaan, jotka h\u00e4n oli saanut, sill\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 oli kohonnut, ja viha syttyi h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja Juudaa ja Jerusalemia vastaan; ja h\u00e4n n\u00f6yrtyi sen j\u00e4lkeen, koska h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 oli kohonnut, sek\u00e4 h\u00e4n ett\u00e4 Jerusalemin asukkaat, ja sen t\u00e4hden Herran viha ei tullut heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen Hiskian aikana.\u201d Kuinka vaarallinen, kuinka kauhea onkaan turhamaisuuden sairaus! Niin paljon hyvyytt\u00e4, niin monia hyveit\u00e4, uskoa ja antaumusta, jotka ovat niin suuria, ett\u00e4 ne voivat voittaa ja muuttaa itse luonnon ja koko maailman lait, menehtyv\u00e4t yhden ainoan ylpeyden teon vuoksi! Niin ett\u00e4 kaikki h\u00e4nen hyv\u00e4t tekonsa olisivat unohtuneet kuin niit\u00e4 ei olisi koskaan ollutkaan, ja h\u00e4n olisi joutunut heti Herran vihan kohteeksi, ellei h\u00e4n olisi lepytt\u00e4nyt H\u00e4nt\u00e4 palauttamalla n\u00f6yryytens\u00e4: niin ett\u00e4 h\u00e4n, joka ylpeyden ehdotuksesta oli pudonnut niin suurelta huippuosaamisen korkeudelta, voisi nousta takaisin menetetylle korkeudelle vain n\u00f6yryyden samoilla askelilla. Haluatteko n\u00e4hd\u00e4 toisen esimerkin samanlaisesta putoamisesta?<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 11.Kuningas Ussian tapaus, joka joutui saman sairauden valtaan<\/p>\n

                                            Saman sairauden taudin saastuttama Ussian, sen kuninkaan esi-is\u00e4, josta olemme puhuneet, jota itse\u00e4\u00e4nkin ylistet\u00e4\u00e4n kaikessa Raamatun todistuksen mukaan, kun h\u00e4n oli saanut suurta kiitosta hyveellisyydest\u00e4\u00e4n, kun h\u00e4n oli saavuttanut lukemattomia voittoja antaumuksellaan ja uskonsa ansioista, opi, kuinka ylpeyden ylpeys kaatoi h\u00e4net. \u201dJa\u201d, meille kerrotaan, \u2018Ussian nimi nousi esiin, sill\u00e4 Herra auttoi h\u00e4nt\u00e4 ja vahvisti h\u00e4nt\u00e4\u2019. Mutta kun h\u00e4n oli vahvistunut, h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 kohosi tuhoonsa, ja h\u00e4n laiminl\u00f6i Herran, Jumalansa.\u201d N\u00e4ette toisen esimerkin mit\u00e4 kauheimmasta tuhosta ja n\u00e4ette, kuinka kaksi niin suoraselk\u00e4ist\u00e4 ja erinomaista miest\u00e4 tuhoutui juuri heid\u00e4n voittojensa ja voittojensa vuoksi. Siit\u00e4 n\u00e4ette, kuinka vaarallisia vaurauden tuomat menestykset yleens\u00e4 ovat, niin ett\u00e4 ne, joita vastoink\u00e4ymiset eiv\u00e4t voisi vahingoittaa, tuhoutuvat, elleiv\u00e4t he ole varovaisia, vaurauden vuoksi; ja ne, jotka taistelussa ovat v\u00e4lttyneet kuolemanvaaralta, lankeavat omien voittojensa ja riemuvoittojensa edess\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 12. Useita todisteita kerskailua vastaan<\/p>\n

                                            JA niin apostoli varoittaa meit\u00e4: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 himoitko kerskailua.\u201d Ja Herra, nuhtelemalla fariseuksia, sanoo: \u201dKuinka te voitte uskoa, jotka otatte toisiltanne kunniaa vastaan ettek\u00e4 etsi sit\u00e4 kunniaa, joka tulee yksin Jumalalta?\u201d.\u201d N\u00e4ist\u00e4kin siunattu Daavid puhuu uhkaavasti: \u201dSill\u00e4 Jumala on hajottanut niiden luut, jotka miellytt\u00e4v\u00e4t ihmisi\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 13. Tavoista, joilla turhamaisuus hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 munkin kimppuun<\/p>\n

                                            ON my\u00f6s aloittelijoiden ja niiden kohdalla, jotka ovat viel\u00e4 edistyneet vain v\u00e4h\u00e4n joko mielenvoimissa tai tiedoissa, se yleens\u00e4 paisuttaa heid\u00e4n mielt\u00e4\u00e4n, joko \u00e4\u00e4nens\u00e4 laadun vuoksi, koska he osaavat laulaa hyvin, tai koska heid\u00e4n ruumiinsa on laihtunut, tai koska he ovat hyv\u00e4kroppaisia, tai koska heill\u00e4 on rikkaita ja jaloja sukulaisia, tai koska he ovat halveksineet sotilasel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kunnianosoituksia. Joskus se my\u00f6s vakuuttaa ihmiselle, ett\u00e4 jos h\u00e4n olisi j\u00e4\u00e4nyt maailmaan, h\u00e4n olisi helposti saanut kunnian ja rikkaudet, joita ei ehk\u00e4 olisi voinut saada, ja paisuttaa h\u00e4nt\u00e4 turhalla toivolla ep\u00e4varmoista asioista; ja kun on kyse niist\u00e4 asioista, joita h\u00e4nell\u00e4 ei koskaan ollut, se paisuttaa h\u00e4nt\u00e4 ylpeydell\u00e4 ja turhamaisuudella, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi ollut sellainen, joka olisi halveksinut niit\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 14.Miten se vihjaa siihen, ett\u00e4 ihminen voi pyrki\u00e4 pyhiin pappeusasteisiin<\/p>\n

                                            MUTTA joskus se synnytt\u00e4\u00e4 halun p\u00e4\u00e4st\u00e4 pyhiin pappeusasteisiin ja halun pappeuteen tai diakoniaan. Ja se edustaa sit\u00e4, ett\u00e4 jos ihminen on jopa vastoin tahtoaan saanut t\u00e4m\u00e4n viran, h\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen niin pyh\u00e4sti ja ankarasti, ett\u00e4 h\u00e4n pystyy n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n esimerkki\u00e4 pyhyydest\u00e4 jopa muille papeille; ja ett\u00e4 h\u00e4n voittaa monet ihmiset puolelleen, ei ainoastaan el\u00e4m\u00e4ntavallaan, vaan my\u00f6s opetuksellaan ja saarnallaan. Se saa ihmisen, vaikka h\u00e4n istuisi yksin keljass\u00e4\u00e4n, kiertelem\u00e4\u00e4n mieless\u00e4\u00e4n ja mielikuvituksessaan toisten asunnoissa ja luostareissa ja tekem\u00e4\u00e4n monia k\u00e4\u00e4nnytyksi\u00e4 kuvitteellisen riemun houkuttelemana<\/p>\n

                                            LUKU 15. Kuinka turhamainen mielihyv\u00e4 huumaa mielen<\/p>\n

                                            JA niin kurja sielu on sellaisen turhamaisuuden vaikutuksen alaisena – ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi syv\u00e4n unen huumaama – ett\u00e4 se usein joutuu t\u00e4llaisten ajatusten mielihyv\u00e4n viet\u00e4v\u00e4ksi, ja t\u00e4yttyy sellaisista mielikuvituksista, niin ettei se voi edes katsoa nykyisi\u00e4 asioita tai velji\u00e4, kun se nauttii n\u00e4iden asioiden py\u00f6ritt\u00e4misest\u00e4, joista se harhailevien ajatustensa kanssa n\u00e4kee valveunia, ik\u00e4\u00e4n kuin ne olisivat totta.<\/p>\n

                                            LUKU 16. Siit\u00e4, jonka esimies tapasi ja l\u00f6ysi keljasta joutavan turhanp\u00e4iv\u00e4isen kunnianhimon harhaanjohtamana<\/p>\n

                                            MUISTAN er\u00e4\u00e4n vanhimman, kun olin oleskelemassa Skeeten er\u00e4maassa, joka meni er\u00e4\u00e4n veljen keljain k\u00e4ym\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n luona, ja kun h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ssyt ovelle, kuuli t\u00e4m\u00e4n mutisevan sis\u00e4lt\u00e4 ja seisoi hetken aikaa paikoillaan haluten tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 se oli, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 luki Raamatusta tai toisteli ulkoa (kuten on tapana), kun h\u00e4n oli t\u00f6iss\u00e4. Ja kun t\u00e4m\u00e4 mit\u00e4 mainioin salakuuntelija sovelsi ahkerasti korvaansa ja kuunteli uteliaana, h\u00e4n huomasi, ett\u00e4 mies oli saanut t\u00e4m\u00e4n henkikohtauksen vaikutuksesta kuvitella pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kansalle kiihottavaa saarnaa. Ja kun vanhus kuuli paikoillaan seistess\u00e4\u00e4n miehen lopettavan puheensa ja palaavan takaisin virkaansa ja toimittavan katekumeenien erottamisen, kuten diakoni tekee, niin viimein h\u00e4n koputti oveen, ja mies tuli ulos ja kohtasi vanhimman tavanomaisella kunnioituksella, toi h\u00e4net sis\u00e4\u00e4n ja (koska tieto siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n oli ajatellut, sai h\u00e4net levottomaksi) kysyi h\u00e4nelt\u00e4, milloin h\u00e4n oli saapunut, koska pelk\u00e4si, ettei h\u00e4n olisi saanut jotakin pahaa siit\u00e4, ett\u00e4 seisoi liian kauan ovella: Vanhus vastasi yst\u00e4v\u00e4llisesti vitsaillen: \u201dTulin t\u00e4nne vasta, kun te olitte antamassa katekumeenien irtisanomista. \u201d<\/p>\n

                                            LUKU 17. Kuinka vikoja ei voi parantaa, ellei niiden juuria ja syit\u00e4 ole l\u00f6ydetty<\/p>\n

                                            KATSON, ett\u00e4 oli hyv\u00e4 lis\u00e4t\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat t\u00e4h\u00e4n pieneen teokseeni, jotta voisimme oppia paitsi j\u00e4rjen, my\u00f6s esimerkkien avulla kiusausten voimasta ja niiden syntien j\u00e4rjestyksest\u00e4, jotka vahingoittavat onnetonta sielua, ja jotta voisimme siten olla varovaisempia v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n vihollisen ansoja ja moninaisia petoksia. Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat tuovat egyptil\u00e4iset is\u00e4t erottelematta esiin, jotta he kertomalla niist\u00e4, niin kuin ne, jotka niit\u00e4 viel\u00e4 kest\u00e4v\u00e4t, paljastaisivat ja paljastaisivat taistelut kaikkien paheiden kanssa, joita he todella k\u00e4rsiv\u00e4t ja joita nuoremmat varmasti joutuvat k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n; niin ett\u00e4 selitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n kaikista intohimoista johtuvia harhoja ne, jotka ovat vasta aloittelevia ja innokkaita hengess\u00e4, tiet\u00e4isiv\u00e4t kamppailujensa salaisuuden ja n\u00e4kisiv\u00e4t ne kuin lasista, oppisivat sek\u00e4 niiden syntien syyt, jotka heit\u00e4 vaivaavat, ett\u00e4 niiden parannuskeinot, ja ett\u00e4 heit\u00e4 opastettaisiin etuk\u00e4teen tulevien kamppailujen l\u00e4hestymisest\u00e4, ja heille opetettaisiin, miten heid\u00e4n tulisi varautua niit\u00e4 vastaan tai kohdata ne ja taistella niit\u00e4 vastaan. Niin kuin taitavilla l\u00e4\u00e4k\u00e4reill\u00e4 on tapana paitsi parantaa jo olemassa olevia sairauksia, my\u00f6s viisaalla taidolla pyrki\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n tulevia sairauksia ja ehk\u00e4isem\u00e4\u00e4n niit\u00e4 resepteill\u00e4\u00e4n ja parantavilla juomilla, niin my\u00f6s n\u00e4ill\u00e4 todellisilla sielunl\u00e4\u00e4k\u00e4reill\u00e4 on tapana hengellisten konferenssien avulla, kuin jokin taivaallinen vastal\u00e4\u00e4ke, tuhoavat etuk\u00e4teen ne sielun sairaudet, jotka voisivat synty\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 anna niiden saada jalansijaa\u00a0 nuorempien mieliss\u00e4, kun he paljastavat heille heit\u00e4 uhkaavien intohimojen syyt ja l\u00e4\u00e4kkeet, jotka parantavat ne.<\/p>\n

                                            LUKU 18.Kuinka munkin tulee v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 naisia ja piispoja<\/p>\n

                                            T\u00c4M\u00c4 on vanha isien sanonta, joka on yh\u00e4 voimassa, – vaikken voi esitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 ilman h\u00e4pe\u00e4\u00e4 omalta osaltani, koska en voinut v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 omaa sisartani enk\u00e4 paeta piispan k\u00e4si\u00e4, – nimitt\u00e4in, ett\u00e4 munkin tulee kaikin keinoin paeta naisia ja piispoja. Sill\u00e4 kumpikaan heist\u00e4 ei salli sen, joka kerran on ollut l\u00e4heisess\u00e4 kanssak\u00e4ymisess\u00e4, en\u00e4\u00e4 huolehtia keljansa hiljaisuudesta tai jatkaa puhtain silmin jumalallista mietiskely\u00e4 pyhien asioiden oivaltamisen kautta.<\/p>\n

                                            LUKU 19. L\u00e4\u00e4kkeet, joilla voimme voittaa turhamaisuuden<\/p>\n

                                            JA niinp\u00e4 Kristuksen urheilijan, joka tahtoo ponnistella laillisesti t\u00e4ss\u00e4 oikeassa ja hengellisess\u00e4 taistelussa, tulisi kaikin keinoin pyrki\u00e4 voittamaan t\u00e4m\u00e4 muuttuvainen ja monenkirjava hirvi\u00f6, joka, koska se hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 meit\u00e4 vastaan joka puolelta kuin jokin moninainen pahuus, voimme v\u00e4ltty\u00e4 sellaisella l\u00e4\u00e4kkeell\u00e4 kuin t\u00e4m\u00e4, nimitt\u00e4in ajattelemalla Daavidin sanontaa: \u201dHerra on hajottanut niiden luut, jotka miellytt\u00e4v\u00e4t ihmisi\u00e4.\u201d T\u00e4m\u00e4 on ainoa keino voittaa turhamaisuus. Aluksi meid\u00e4n ei pit\u00e4isi sallia itsemme tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n turhamaisuuden vaikutuksesta ja kerskakulutuksen saamiseksi. Seuraavaksi, kun olemme aloittaneet jonkin asian hyvin, meid\u00e4n pit\u00e4isi pyrki\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 yht\u00e4 huolellisesti, sill\u00e4 pelk\u00e4\u00e4mme, ettei my\u00f6hemmin turhamaisuuden sairaus hiipisi sis\u00e4\u00e4n ja tekisi tyhj\u00e4ksi kaikkia ty\u00f6mme hedelmi\u00e4. Kaikkea sellaista, jolla on hyvin v\u00e4h\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 tai arvoa veljien yhteisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, meid\u00e4n tulisi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, koska se johtaa kerskailuun; ja kaikkea sellaista, mik\u00e4 tekisi meist\u00e4 huomattavia muiden joukossa ja josta saisimme kunniaa ihmisten keskuudessa, ik\u00e4\u00e4n kuin olisimme ainoat ihmiset, jotka osaavat sen tehd\u00e4, meid\u00e4n tulisi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 n\u00e4iden merkkien avulla osoitetaan, ett\u00e4 kerskailun tappava taakka tarttuu meihin: Josta p\u00e4\u00e4semme helpoimmin eroon, jos ajattelemme, ett\u00e4 emme ainoastaan menet\u00e4 niiden ty\u00f6mme hedelmi\u00e4, jotka olemme suorittaneet kerskakulutuksen kehotuksesta, vaan ett\u00e4 olemme my\u00f6s syyllistyneet suureen syntiin, ja jumalattomina k\u00e4rsimme iankaikkisen rangaistuksen, koska olemme tehneet Jumalalle v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4 ihmisten suosioksi sen, mit\u00e4 meid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4, ja H\u00e4n, joka tuntee kaikki salaisuudet, on tuominnut meid\u00e4t siit\u00e4, ett\u00e4 olemme asettaneet ihmiset Jumalan edelle ja maailman ylistyksen Herran ylistyksen edelle.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KIRJA XII<\/strong><\/p>\n

                                            YLPEYDEN HENGEST\u00c4<\/p>\n

                                            LUKU 1. Miten kahdeksas taistelumme on ylpeyden henke\u00e4 vastaan ja sen luonne<\/p>\n

                                            Kahdeksas ja viimeinen taistelumme on ylpeyden henke\u00e4 vastaan, joka, vaikka se on viimeisin taistelussamme vikojemme kanssa ja on viimeisen\u00e4 luettelossa, on kuitenkin alkuaan ja ajallisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 ensimm\u00e4inen: se on paha peto, joka on kaikkein raakalaismaisempi ja kauhistuttavampi kuin kaikki aikaisemmat, joka koettelee p\u00e4\u00e4asiassa niit\u00e4, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4, ja ahmii kauhealla puraisullaan niit\u00e4, jotka ovat jo melkein saavuttaneet hyveellisyyden t\u00e4ydellisyyden.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 2.Kuinka ylpeytt\u00e4 on kahdenlaista<\/p>\n

                                            JA t\u00e4t\u00e4 ylpeytt\u00e4 on kahdenlaista: toinen, se, jonka sanoimme ahdistavan parhaita ihmisi\u00e4 ja hengellisesti ajattelevia; toinen, se, joka hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 jopa aloittelevien ja lihallisten ihmisten kimppuun. Ja vaikka kumpikin ylpeyden laji her\u00e4tt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 Jumalaan ett\u00e4 ihmiseen n\u00e4hden vaarallisen haltioitumisen, niin kuitenkin tuo ensimm\u00e4inen laji liittyy erityisesti Jumalaan; toinen viittaa erityisesti ihmisiin. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkimm\u00e4isen alkuper\u00e4st\u00e4 ja sen parannuskeinoista tulemme Jumalan avulla k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n niin pitk\u00e4lle kuin mahdollista t\u00e4m\u00e4n kirjan loppuosassa. Nyt aiomme sanoa muutamia asioita tuosta ensin mainitusta lajista, joka, kuten aiemmin mainitsin, koettelee erityisesti niit\u00e4, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 3.Kuinka ylpeys on tuhoisaa kaikille hyveille<\/p>\n

                                            EI siis ole mit\u00e4\u00e4n muuta vikaa, joka on niin tuhoava kaikille hyveille ja joka ry\u00f6st\u00e4\u00e4 ja riist\u00e4\u00e4 ihmiselt\u00e4 kaiken vanhurskauden ja pyhyyden, kuin t\u00e4m\u00e4 ylpeyden paha, joka jonkun ruttotaudin tavoin hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 koko ihmiseen, eik\u00e4 tyydy vahingoittamaan vain yht\u00e4 osaa tai yht\u00e4 raajaa, vaan vahingoittaa tappavalla vaikutuksellaan koko ruumista ja pyrkii kaatamaan ja tuhoamaan ne, jotka olivat jo hyveiden puun huipulla. Sill\u00e4 jokainen muu vika tyytyy omiin rajoihinsa ja rajoihinsa, ja vaikka se sumentaa my\u00f6s muita hyveit\u00e4, se on kuitenkin p\u00e4\u00e4asiassa suunnattu vain yht\u00e4 vastaan, ja se hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 erityisesti sit\u00e4 vastaan. Ja niinp\u00e4 (tehd\u00e4kseni tarkoitukseni selvemm\u00e4ksi) ahmiminen, ts, vatsan mielihalut ja suupielien nautinnot, tuhoaa tiukan maltillisuuden: himo tahraa puhtauden, viha tuhoaa k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden: niin ett\u00e4 joskus ihminen, joka on jonkin synnin orjuudessa, ei ole t\u00e4ysin vailla muita hyveit\u00e4, vaan h\u00e4nelt\u00e4 on yksinkertaisesti riistetty se yksi hyve, joka taistelussa antaa periksi paheelle, joka on sen kilpailija ja vastustaja, ja h\u00e4n voi jossain m\u00e4\u00e4rin s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 muut hyveens\u00e4: Mutta kun t\u00e4m\u00e4 yksi hyve on kerran vallannut jonkun onnettoman sielun, se tuhoaa ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 koko kaupungin, niin kuin raakalaismainen tyranni, kun hyveiden korkea linnoitus on vallattu, ja kun se tasoittaa paheiden maahan kerran korkeat pyhyyden muurit ja sekoittaa ne toisiinsa, se ei anna sen alaisessa sielussa en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n vapauden varjoakaan s\u00e4ily\u00e4 t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien. Ja siin\u00e4 suhteessa kuin se alun perin oli sit\u00e4 rikkaampi, niin nyt orjuuden ikeest\u00e4 tulee sit\u00e4 ankarampi, jonka julmilla raiskauksilla se riist\u00e4\u00e4 alistamaltaan sielulta kaikki sen hyveellisyyden voimat.<\/p>\n

                                            LUKU 4. Kuinka ylpeyden vuoksi Lucifer muuttui arkkienkelist\u00e4 paholaiseksi<\/p>\n

                                            JA jotta ymm\u00e4rt\u00e4isimme sen hirvitt\u00e4v\u00e4n tyrannian voiman, n\u00e4emme, ett\u00e4 se enkeli, jota loistonsa ja kauneutensa suuruuden vuoksi kutsuttiin Luciferiksi, karkotettiin taivaasta vain t\u00e4m\u00e4n synnin vuoksi, ja ylpeyden tikun l\u00e4vist\u00e4m\u00e4n\u00e4 h\u00e4net sy\u00f6stiin alas suurenmoisesta ja ylev\u00e4st\u00e4 enkeliasemastaan helvettiin. Jos siis jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n syd\u00e4men ylpeys riitti sy\u00f6ksem\u00e4\u00e4n taivaasta maan p\u00e4\u00e4lle niin suuren ja niin mahtavilla ominaisuuksilla koristellun voiman, niin juuri h\u00e4nen lankeemuksensa suuruus osoittaa meille, miten varovaisesti meid\u00e4n, joita lihan heikkous ymp\u00e4r\u00f6i, pit\u00e4isi olla varuillamme. Mutta voimme oppia v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n pahan tappavinta myrkky\u00e4, jos j\u00e4ljit\u00e4mme h\u00e4nen lankeemuksensa alkuper\u00e4n ja syyt. Sill\u00e4 heikkoutta ei voida koskaan parantaa eik\u00e4 huonojen terveydentilojen parannuskeinoja paljastaa, ellei ensin tutkita niiden alkuper\u00e4\u00e4 ja syit\u00e4 viisaalla tutkimuksella. Sill\u00e4 koska h\u00e4n (nimitt\u00e4in Lucifer) oli varustettu jumalallisella loistolla ja loisti muiden korkeampien voimien joukossa Luojansa lahjan ansiosta, h\u00e4n uskoi hankkineensa tuon viisauden loiston ja niiden voimien kauneuden, joilla h\u00e4net oli siunattu Luojan lahjana, oman luontonsa voimalla eik\u00e4 H\u00e4nen anteliaisuutensa hyvyydell\u00e4. Ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4n paisutteli itse\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n ei tarvitsisi jumalallista apua pysy\u00e4kseen t\u00e4ss\u00e4 puhtauden tilassa, ja h\u00e4n piti itse\u00e4\u00e4n Jumalan kaltaisena, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n ei tarvitsisi Jumalan tavoin ket\u00e4\u00e4n, ja luottaen oman tahtonsa voimaan h\u00e4n kuvitteli, ett\u00e4 h\u00e4n voisi sen avulla hankkia itselleen runsaasti kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 oli tarpeen hyveellisyyden t\u00e4yttymykseen tai t\u00e4ydellisen autuuden pysyvyyteen. Yksin t\u00e4m\u00e4 ajatus oli syyn\u00e4 h\u00e4nen ensimm\u00e4iseen lankeemukseensa. Koska Jumala, jota h\u00e4n kuvitteli, ettei en\u00e4\u00e4 tarvinnut, hylk\u00e4si h\u00e4net, h\u00e4nest\u00e4 tuli yht\u00e4kki\u00e4 ep\u00e4vakaa ja horjuva, ja h\u00e4n huomasi oman luontonsa heikkouden ja menetti sen autuuden, josta h\u00e4n oli nauttinut Jumalan lahjan ansiosta. Ja koska h\u00e4n \u201drakasti turmion sanoja\u201d, joilla h\u00e4n oli sanonut: \u201dAion nousta taivaaseen\u201d, ja \u201dpetollista kielt\u00e4\u201d, jolla h\u00e4n oli sanonut itsest\u00e4\u00e4n: \u201dMin\u00e4 olen oleva niin kuin Korkein\u201d, ja Aadamista ja Eevasta: \u201dTe tulette olemaan niin kuin jumalat\u201d, siksi \u201dJumala h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 h\u00e4net ikuisesti ja repii h\u00e4net pois ja poistaa h\u00e4net asuinpaikastaan ja juurineen el\u00e4vien maasta\u201d. Silloin vanhurskaat, kun he n\u00e4kev\u00e4t h\u00e4nen tuhonsa, pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t ja nauravat h\u00e4nelle ja sanovat\u201d (mik\u00e4 voi olla my\u00f6s mit\u00e4 oikeutetuimmin suunnattu niit\u00e4 kohtaan, jotka luottavat siihen, ett\u00e4 he voivat saavuttaa korkeimman hyv\u00e4n ilman Jumalan suojelusta ja apua): \u201dKatsokaa miest\u00e4, joka ei tehnyt Jumalaa apulaisekseen, vaan luotti rikkautensa runsauteen ja voitti turhuutensa.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 5. Ett\u00e4 ylpeydest\u00e4 kumpuaa kannustimet kaikkiin synteihin<\/p>\n

                                            T\u00c4M\u00c4 on ensimm\u00e4isen syntiinlankeemuksen syy ja sen alkuper\u00e4isen sairauden l\u00e4ht\u00f6kohta, joka taas soluttautumalla ensimm\u00e4iseen ihmiseen h\u00e4nen kauttaan, jonka se oli jo tuhonnut, tuotti kaikkien vikojen heikkoudet ja ainekset. Sill\u00e4 samalla kun h\u00e4n uskoi, ett\u00e4 h\u00e4n voisi tahtonsa vapauden ja omien ponnistelujensa avulla saavuttaa Jumaluuden kunnian, h\u00e4n itse asiassa menetti sen kunnian, joka h\u00e4nell\u00e4 jo oli Luojan vapaan lahjan ansiosta.<\/p>\n

                                            LUKU 6. Ett\u00e4 ylpeyden synti on taistelun varsinaisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 viimeinen, mutta ajallisesti ja alkuper\u00e4lt\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4inen<\/p>\n

                                            JA niin my\u00f6s Raamatusta saatujen esimerkkien ja todistusten avulla on mit\u00e4 selvimmin osoitettu, ett\u00e4 ylpeyden pahuus, vaikka se tulee taistelun j\u00e4rjestyksess\u00e4 my\u00f6hemmin, on kuitenkin alkuper\u00e4lt\u00e4\u00e4n aikaisempi ja on kaikkien syntien ja vikojen alku: eik\u00e4 se (kuten muutkaan paheet) ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kohtalokas sille vastakkaiselle hyveelle (t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa n\u00f6yryydelle), vaan se on samalla tuhoisa kaikille hyveille; eik\u00e4 se kiusaa vain tavallisia ja pieni\u00e4 ihmisi\u00e4, vaan ennen kaikkea niit\u00e4, jotka jo seisovat urheuden korkeuksissa. Sill\u00e4 n\u00e4in profeetta puhuu t\u00e4st\u00e4 hengest\u00e4: \u201dH\u00e4nen ruokansa on valittua\u201d. Ja niin my\u00f6s autuas Daavid, vaikka h\u00e4n varjeli syd\u00e4mens\u00e4 syvyyksi\u00e4 mit\u00e4 suurimmalla huolellisuudella, niin ett\u00e4 h\u00e4n uskalsi sanoa H\u00e4nelle, jolta h\u00e4nen omatuntonsa salaisuudet eiv\u00e4t olleet k\u00e4tkettyn\u00e4: \u201dHerra, minun syd\u00e4meni ei ole kohonnut, eiv\u00e4tk\u00e4 minun silm\u00e4ni ole ylh\u00e4iset, enk\u00e4 ole vaeltanut suurissa asioissa enk\u00e4 ihmeellisiss\u00e4 asioissa, jotka ovat minun yl\u00e4puolellani\u201d. Jos en olisi n\u00f6yr\u00e4\u201d, ja taas: \u2018Joka ylpeytt\u00e4 tekee, ei saa asua minun huoneeni keskell\u00e4.\u2019 Mutta koska h\u00e4n tiesi, kuinka vaikeaa tuo valvominen on t\u00e4ydellisillekin, h\u00e4n ei niink\u00e4\u00e4n olettanut omien ponnistustensa varaan, vaan rukoili Jumalaa ja anoi H\u00e4nen apuaan, ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4sisi haavoittumatta t\u00e4m\u00e4n vihollisen nuolilta, sanoen: \u2018\u00c4lk\u00f6\u00f6n ylpeyden jalka tulko minun p\u00e4\u00e4lleni\u2019, sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si ja kammoksui lankeamista siihen, mit\u00e4 ylpeist\u00e4 sanotaan, nimitt\u00e4in, \u201dJumala vastustaa ylpeit\u00e4\u201d, ja taas: \u201dJokainen, joka ylent\u00e4\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4, on saastainen Herran edess\u00e4.\u201d \u2018Jokainen, joka ylent\u00e4\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4, on saastainen Herran edess\u00e4\u2019.<\/p>\n

                                            LUKU 7. Ett\u00e4 ylpeyden paha on niin suuri, ett\u00e4 sill\u00e4 on oikeutetusti jopa Jumala itse vastustajanaan<\/p>\n

                                            Kuinka suuri on ylpeyden paha, ett\u00e4 sill\u00e4 ei ole oikeutetusti mit\u00e4\u00e4n enkeli\u00e4 eik\u00e4 muitakaan hyveellisyyksi\u00e4 sit\u00e4 vastaan, vaan Jumala itse vastustajanaan! Koska on syyt\u00e4 huomata, ett\u00e4 niist\u00e4, jotka ovat sotkeutuneet muihin synteihin, ei koskaan sanota, ett\u00e4 heill\u00e4 on Jumala vastassaan; tarkoitan, ett\u00e4 ei sanota, ett\u00e4 Jumala vastustaa \u201dahmijoita, huorintekij\u00f6it\u00e4, intohimoisia tai ahneita\u201d, vaan ainoastaan \u201dylpeit\u00e4\u201d. Sill\u00e4 nuo synnit vaikuttavat vain niihin, jotka niit\u00e4 tekev\u00e4t, tai n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kohdistuvan niihin, jotka niihin osallistuvat, eli toisiin ihmisiin; mutta t\u00e4m\u00e4 synti liittyy oikeammin Jumalaan, ja siksi on erityisen oikein, ett\u00e4 H\u00e4n vastustaa sit\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 8. Kuinka Jumala on tuhonnut paholaisen ylpeyden n\u00f6yryyden hyveell\u00e4, ja eri kohdat todisteena t\u00e4st\u00e4<\/p>\n

                                            JA niin Jumala, kaikkien Luoja ja Parantaja, tiet\u00e4en, ett\u00e4 ylpeys on pahuuden syy ja l\u00e4hde, on varonut parantamasta vastakohtia vastakohdilla, jotta ne asiat, jotka ylpeys on pilannut, voitaisiin palauttaa n\u00f6yryydell\u00e4. Sill\u00e4 toinen sanoo: \u201dMin\u00e4 nousen taivaaseen\u201d, toinen: \u201dMinun sieluni alennettiin maahan asti\u201d. Toinen sanoo: \u201dJa min\u00e4 tahdon olla Korkeimman kaltainen\u201d; toinen: \u201dVaikka h\u00e4n oli Jumalan muotoinen, h\u00e4n kuitenkin tyhjensi itsens\u00e4 ja otti palvelijan muodon, n\u00f6yryytti itsens\u00e4 ja tuli kuuliaiseksi kuolemaan asti.\u201d\u201d Toinen sanoo: \u201dMin\u00e4 kohotan valtaistuimeni Jumalan t\u00e4htien yl\u00e4puolelle\u201d; toinen: \u201dOppikaa minusta, sill\u00e4 min\u00e4 olen n\u00f6yr\u00e4 ja n\u00f6yr\u00e4syd\u00e4minen.\u201d Toinen sanoo: \u201dMin\u00e4 en tunne Herraa enk\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 Israelia menem\u00e4\u00e4n\u201d; toinen: \u201dJos min\u00e4 sanon, etten tunne h\u00e4nt\u00e4, olen valehtelija niin kuin tekin; mutta min\u00e4 tunnen h\u00e4net ja pid\u00e4n h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4.\u201d\u201d Toinen sanoo: \u201dMinun jokeni ovat minun, ja min\u00e4 olen ne tehnyt.\u201d Toinen sanoo: \u201dMinun jokeni ovat minun, ja min\u00e4 olen ne tehnyt.\u201d Toinen sanoo: \u201dMin\u00e4 en voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n itsest\u00e4ni, vaan minun Is\u00e4ni, joka pysyy minussa, h\u00e4n tekee teot.”\u201d Toinen sanoo: \u201dKaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnia ovat minun, ja kenelle min\u00e4 tahdon, sille min\u00e4 annan ne.\u201d Toinen: \u201dVaikka h\u00e4n oli rikas, h\u00e4n tuli kuitenkin k\u00f6yh\u00e4ksi, jotta me h\u00e4nen k\u00f6yhyytens\u00e4 kautta tulisimme rikkaiksi.\u201d\u201d Toinen sanoo: \u201dNiin kuin munat kootaan yhteen, jotka ovat j\u00e4\u00e4neet, niin min\u00e4 olen koonnut koko maan, eik\u00e4 ollut ket\u00e4\u00e4n, joka olisi liikuttanut siipe\u00e4\u00e4n tai avannut suunsa tai pit\u00e4nyt pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4;\u201d toinen: \u201dMinusta on tullut kuin yksin\u00e4inen pelikaani; min\u00e4 katselin ja tulin kuin varpunen yksin katolla.\u201d\u201d Toinen sanoo: \u201dMin\u00e4 olen kuivattanut jalkapohjallani kaikki penkereisiin suljetut joet;\u201d toinen: \u201dEnk\u00f6 voi pyyt\u00e4\u00e4 Is\u00e4lt\u00e4ni, ja h\u00e4n antaa minulle kohta enemm\u00e4n kuin kaksitoista legioonaa enkeleit\u00e4?\u201d Toinen sanoo: \u201dMin\u00e4 olen kuivattanut kaikki penkereisiin suljetut joet.\u201d Jos tarkastelemme alkuper\u00e4isen lankeemuksemme syyt\u00e4 ja pelastuksemme perusteita ja pohdimme, kenen toimesta ja mill\u00e4 tavalla j\u00e4lkimm\u00e4inen on luotu ja edellinen saanut alkunsa, voimme oppia joko paholaisen lankeemuksen tai Kristuksen esimerkin kautta, miten voimme v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 niin kauhean kuoleman ylpeyden vuoksi.<\/p>\n

                                            LUKU 9.Miten mekin voimme voittaa ylpeyden<\/p>\n

                                            JA niin voimme v\u00e4ltty\u00e4 t\u00e4m\u00e4n pahimman hengen paulasta, jos jokaisen hyveen kohdalla, jossa tunnemme edistyv\u00e4mme, sanomme n\u00e4m\u00e4 apostolin sanat: \u201dEn min\u00e4, vaan Jumalan armo minun kanssani\u201d, ja \u2018Jumalan armosta min\u00e4 olen se, mik\u00e4 min\u00e4 olen\u2019, ja \u2018Jumala on se, joka vaikuttaa meiss\u00e4 sek\u00e4 tahtomisen ett\u00e4 tekemisen h\u00e4nen hyv\u00e4n tahtonsa mukaan\u2019.\u201d Kuten pelastuksemme tekij\u00e4 itse my\u00f6s sanoo: \u201dJos joku pysyy minussa ja min\u00e4 h\u00e4ness\u00e4, niin se kantaa paljon hedelm\u00e4\u00e4; sill\u00e4 ilman minua te ette voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.\u201d Ja \u201dEllei Herra rakenna taloa, niin turhaan tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 ne, jotka sit\u00e4 rakentavat. Ellei Herra varjele kaupunkia, niin vartija her\u00e4\u00e4 turhaan.”\u201d Ja \u201dTurha on teid\u00e4n nousta valon eteen.\u201d Sill\u00e4 \u201dei se ole tahdosta eik\u00e4 juoksemisesta, vaan Jumalasta, joka on armollinen.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 10. Kuinka kukaan ei voi saavuttaa t\u00e4ydellist\u00e4 hyveellisyytt\u00e4 ja luvattua autuutta yksin omin voimin<\/p>\n

                                            Kenenk\u00e4\u00e4n tahto ja kulku ei ole, vaikka h\u00e4n olisi kuinka innokas ja ahkera, riitt\u00e4v\u00e4n valmis siihen, ett\u00e4 h\u00e4n, ollessaan viel\u00e4 sulkeutuneena lihaan, joka sotii henke\u00e4 vastaan, voi saavuttaa niin suuren t\u00e4ydellisyyden palkinnon ja suoraselk\u00e4isyyden ja puhtauden palmun, ellei h\u00e4nt\u00e4 suojele jumalallinen laupeus, niin ett\u00e4 h\u00e4n on etuoikeutettu saavuttamaan sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n suuresti haluaa ja mihin h\u00e4n juoksee. Sill\u00e4 \u201djokainen hyv\u00e4 lahja ja jokainen t\u00e4ydellinen lahja tulee ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja laskeutuu alas valkeuksien Is\u00e4lt\u00e4\u201d. \u201dSill\u00e4 mit\u00e4 sinulla on, mit\u00e4 et ole saanut? Mutta jos olet sen saanut, miksi kerskailet, ik\u00e4\u00e4n kuin et olisi sit\u00e4 saanut?\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 11.Varkaan ja Daavidin tapaus ja meid\u00e4n kutsumuksemme Jumalan armon havainnollistamiseksi<\/p>\n

                                            ESIMERKKI<\/p>\n

                                            Jos muistelemme tuota varasta, joka yhden ainoan tunnustuksen johdosta p\u00e4\u00e4si paratiisiin, tunnemme, ettei h\u00e4n saanut t\u00e4llaista autuutta el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ansioilla, vaan h\u00e4n sai sen armollisen Jumalan lahjaksi. Tai jos pid\u00e4mme mieless\u00e4 ne kuningas Daavidin kaksi raskasta ja hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4 synti\u00e4, jotka pyyhittiin pois yhdell\u00e4 katumuksen sanalla, huomaamme, ett\u00e4 h\u00e4nen tekojensa ansiot eiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n tapauksessa riitt\u00e4neet saamaan armahdusta niin suuresta synnist\u00e4, vaan ett\u00e4 Jumalan armo oli ylenpalttinen, sill\u00e4 kun tilaisuus todelliseen katumukseen oli k\u00e4ytetty, H\u00e4n poisti koko syntien painon yhdell\u00e4 ainoalla t\u00e4ydellisell\u00e4 tunnustuksella. Jos ajattelemme my\u00f6s ihmiskunnan kutsun ja pelastuksen alkua, jossa, kuten apostoli sanoo, emme pelastu itsest\u00e4mme emmek\u00e4 teoistamme, vaan Jumalan lahjasta ja armosta, voimme selv\u00e4sti n\u00e4hd\u00e4, kuinka koko t\u00e4ydellisyys on \u201dei tahdosta eik\u00e4 juoksusta\u201d, vaan laupiaasta Jumalasta\u201d, joka tekee meid\u00e4t voittajiksi vioistamme, ilman, ett\u00e4 meid\u00e4n tekojemme ja el\u00e4m\u00e4mme ansiot olisivat niit\u00e4 suuremmat tai ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n tahtomme ponnistus auttaisi nousemaan t\u00e4ydellisyyden vaikeille korkeuksille tai alistamaan lihan, jota meid\u00e4n on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4: koska mik\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n ruumiin kidutus eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n syd\u00e4men katumus voi riitt\u00e4\u00e4 sis\u00e4isen ihmisen todellisen siveyden hankkimiseen, jotta voisimme saavuttaa puhtauden suuren hyveen (joka on synnynn\u00e4inen vain enkeleille ja ik\u00e4\u00e4n kuin taivaassa kotoper\u00e4inen) pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n inhimillisin ponnistuksin, ts. ilman Jumalan apua; sill\u00e4 kaiken hyv\u00e4n suorittaminen kumpuaa H\u00e4nen armostaan, joka antimiaan moninkertaistamalla on suonut niin pysyv\u00e4n autuuden ja valtavan kunnian meid\u00e4n heikolle tahdollemme ja lyhyelle ja mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle el\u00e4m\u00e4nkulullemme.<\/p>\n

                                            LUKU 12.Ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ty\u00f6 ei ole sen arvoista, ett\u00e4 sit\u00e4 verrattaisiin luvattuun autuuteen<\/p>\n

                                            Sill\u00e4 kaikki t\u00e4m\u00e4n nykyisen el\u00e4m\u00e4n pitk\u00e4t vuodet katoavat, kun otetaan huomioon tulevan kirkkauden ikuisuus; ja kaikki murheemme katoavat tuon valtavan autuuden katselemisessa, sulavat savun lailla pois ja muuttuvat olemattomiksi, ja tuhkan lailla niit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU13.Vanhusten opetus puhtauden hankkimistavasta<\/p>\n

                                            SEN vuoksi on nyt aika tuoda esiin juuri niill\u00e4 sanoilla, joilla he sen kertovat, isien mielipide, nimitt\u00e4in niiden, jotka eiv\u00e4t ole maalanneet t\u00e4ydellisyyden tiet\u00e4 ja sen luonnetta korkealentoisin sanoin, vaan jotka ovat sen itse k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ja totuudessa ja henkens\u00e4 hyveess\u00e4 hallussaan pit\u00e4neet ja v\u00e4litt\u00e4neet sit\u00e4 eteenp\u00e4in oman kokemuksensa ja varman esimerkkins\u00e4 kautta. Niinp\u00e4 he sanovat, ettei kukaan voi t\u00e4ysin puhdistua lihallisista synneist\u00e4, ellei h\u00e4n ole ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 kaikki h\u00e4nen ponnistelunsa ja ponnistelunsa ovat riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 niin suureen ja t\u00e4ydelliseen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n; ja ellei h\u00e4n, opettamalla, ei periytyv\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4n, vaan tunteidensa ja hyveidens\u00e4 ja oman kokemuksensa perusteella, tunnusta, ett\u00e4 se voidaan saavuttaa vain Jumalan armosta ja avulla. Sill\u00e4 n\u00e4in suurenmoisen ja ylev\u00e4n puhtauden ja t\u00e4ydellisyyden palkinnon saavuttamiseksi, olivatpa siihen kohdistetut paastot ja valvomiset, lukeminen, yksin\u00e4isyys ja vet\u00e4ytyminen kuinka suuria tahansa, ne eiv\u00e4t riit\u00e4 turvaamaan sit\u00e4 varsinaisten ponnistelujen ja vaivann\u00e4\u00f6n ansioilla Sill\u00e4 ihmisen omat ponnistelut ja inhimilliset ponnistelut eiv\u00e4t koskaan korvaa jumalallisen lahjan puutetta, ellei sit\u00e4 my\u00f6nnet\u00e4 jumalallisesta laupeudesta vastauksena h\u00e4nen rukoukseensa.<\/p>\n

                                            LUKU 14.Ett\u00e4 Jumalan apu annetaan niille, jotka ponnistelevat.<\/p>\n

                                            En sano t\u00e4t\u00e4 v\u00e4heksy\u00e4kseni inhimillisi\u00e4 ponnisteluja enk\u00e4 pyrki\u00e4kseni lannistamaan ket\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tarkoituksestaan ty\u00f6skennell\u00e4 ja tehd\u00e4 parhaansa. Vaan 591 selv\u00e4sti ja mit\u00e4 vakavimmin totean, en antaen omaa mielipidett\u00e4ni, vaan vanhimpien mielipiteen, ett\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4 ei voi mitenk\u00e4\u00e4n saavuttaa ilman n\u00e4it\u00e4, vaan ett\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n n\u00e4iden avulla ilman Jumalan armoa kukaan ei voi sit\u00e4 koskaan saavuttaa. Sill\u00e4 kun me sanomme, ett\u00e4 ihmisen ponnistelut eiv\u00e4t voi itsest\u00e4\u00e4n turvata sit\u00e4 ilman Jumalan apua, me n\u00e4in ollen korostamme, ett\u00e4 Jumalan armo ja armo annetaan vain niille, jotka ponnistelevat ja ponnistelevat, ja ne annetaan (apostolin ilmaisua k\u00e4ytt\u00e4en) niille, jotka \u201dtahtovat\u201d ja \u201djuoksevat\u201d, sen mukaan, mit\u00e4 kahdeksannessakymmenenness\u00e4 kahdeksanneksi psalmissa lauletaan Jumalan persoonassa: \u201dMin\u00e4 olen asettanut avun v\u00e4kev\u00e4n varaan ja korottanut yhden valitun kansastani.\u201d Sill\u00e4 me sanomme Vapahtajamme sanojen mukaisesti, ett\u00e4 annetaan niille, jotka pyyt\u00e4v\u00e4t, ja avataan niille, jotka kolkuttavat, ja l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n niille, jotka etsiv\u00e4t; mutta ett\u00e4 pyyt\u00e4minen, etsiminen ja kolkuttelu meid\u00e4n osaltamme on riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ellei Jumalan armo anna sit\u00e4, mit\u00e4 pyyd\u00e4mme, ja avaa sit\u00e4, mihin kolkutamme, ja anna meid\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 etsimme. Sill\u00e4 H\u00e4n on l\u00e4hell\u00e4 antaakseen kaiken t\u00e4m\u00e4n, jos vain meid\u00e4n hyv\u00e4 tahtomme antaa h\u00e4nelle tilaisuuden. Sill\u00e4 H\u00e4n haluaa ja etsii meid\u00e4n t\u00e4ydellisyytt\u00e4mme ja pelastustamme paljon enemm\u00e4n kuin me itse. Ja siunattu Daavid tiesi niin hyvin, ett\u00e4 omilla ponnistuksillaan h\u00e4n ei voinut turvata ty\u00f6ns\u00e4 ja ty\u00f6ns\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n rukoili uusin rukouksin, ett\u00e4 h\u00e4n saisi Herralta ty\u00f6ns\u00e4 \u201djohdatuksen\u201d, sanoen: \u201dSuuntaa sin\u00e4 meid\u00e4n k\u00e4temme ty\u00f6t\u00e4 meid\u00e4n yll\u00e4mme; kyll\u00e4, meid\u00e4n k\u00e4temme ty\u00f6t\u00e4 sin\u00e4 johdatat\u201d, ja taas: \u201dVahvista, Jumala, mit\u00e4 olet meiss\u00e4 tehnyt\u201d.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 15.Kenelt\u00e4 voimme oppia t\u00e4ydellisyyden tien<\/p>\n

                                            JA niinp\u00e4, jos me tahdomme ihan oikeasti ja totisesti saavuttaa hyveiden kruunun, meid\u00e4n on kuunneltava niit\u00e4 opettajia ja oppaita, jotka eiv\u00e4t haaveile mahtipontisilla julistuksilla, vaan oppimalla tekojen ja kokemuksen kautta, kykenev\u00e4t opettamaan my\u00f6s meit\u00e4 ja ohjaamaan meit\u00e4 samoin ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n meille tien, jota pitkin voimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 siihen mit\u00e4 varmimmin; ja jotka my\u00f6s todistavat, ett\u00e4 he itse ovat p\u00e4\u00e4sseet siihen ennemminkin uskon kuin mink\u00e4\u00e4n ponnistelujensa ansioiden kautta. Ja lis\u00e4ksi se syd\u00e4men puhtaus, jonka he ovat saavuttaneet, on opettanut heille ennen kaikkea t\u00e4m\u00e4n, nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 he tunnistavat yh\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n olevansa synnin rasittamia (sill\u00e4 heid\u00e4n my\u00f6t\u00e4tuntonsa vikojensa vuoksi lis\u00e4\u00e4ntyy p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 sit\u00e4 mukaa kuin heid\u00e4n sielunpuhtautensa edistyy) ja huokaavat jatkuvasti syd\u00e4mens\u00e4 pohjasta, koska he n\u00e4kev\u00e4t, etteiv\u00e4t he voi mitenk\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 niiden vikojen tahroja ja h\u00e4pe\u00e4pilkkuja, jotka ovat juurtuneet heihin lukemattomien ajatusten v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isyyden kautta. Ja siksi he julistivat odottavansa tulevan el\u00e4m\u00e4n palkkiota, ei tekojensa ansioista vaan Herran armosta, eiv\u00e4tk\u00e4 ottaneet itselleen mit\u00e4\u00e4n kunniaa siit\u00e4, ett\u00e4 he ovat olleet suuressa harkitsevaisuudessa muihin verrattuna, sill\u00e4 he eiv\u00e4t katsoneet sen johtuvan omista ponnisteluistaan vaan jumalallisesta armosta; ja imartelematta itse\u00e4\u00e4n niiden huolimattomuuden vuoksi, jotka ovat kylmi\u00e4 ja huonompia kuin he itse, he pyrkiv\u00e4t pikemminkin pysyv\u00e4\u00e4n n\u00f6yryyteen kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 katseensa niihin, joiden he tiesiv\u00e4t olevan todella vapaita synnist\u00e4 ja jo nauttivan iankaikkista autuutta taivasten valtakunnassa, ja niin he t\u00e4m\u00e4n harkinnan avulla v\u00e4lttiv\u00e4t ylpeyden lankeemuksen ja samalla n\u00e4kiv\u00e4t aina sek\u00e4 sen, mihin he pyrkiv\u00e4t, ett\u00e4 sen, mit\u00e4 heid\u00e4n oli murheellista murehtia: sill\u00e4 he tiesiv\u00e4t, etteiv\u00e4t he voisi saavuttaa sit\u00e4 syd\u00e4men puhtautta, jota he kaipasivat, kun heit\u00e4 painoi lihan taakka.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 16.Ett\u00e4 emme voi edes ponnistella t\u00e4ydellisyyden saavuttamiseksi ilman Jumalan armoa ja innoitusta<\/p>\n

                                            MEID\u00c4N pit\u00e4isi siksi heid\u00e4n opetuksensa ja ohjeensa mukaisesti pyrki\u00e4 siihen ja olla ahkeria paastoissa, valvomisissa, rukouksissa sek\u00e4 syd\u00e4men ja ruumiin katumuksessa, koska pelk\u00e4\u00e4mme, ettei t\u00e4m\u00e4n sairauden hy\u00f6kk\u00e4ys tekisi kaikkea t\u00e4t\u00e4 hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4ksi. Meid\u00e4n on nimitt\u00e4in uskottava, ettemme voi saavuttaa t\u00e4t\u00e4 varsinaista t\u00e4ydellisyytt\u00e4 ainoastaan omilla ponnisteluillamme ja ponnisteluillamme, vaan ett\u00e4 emme voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n toteuttaa niit\u00e4 asioita, joita harjoitamme sen vuoksi, eli ponnistelujamme, ponnistelujamme ja halujamme, ilman jumalallisen suojeluksen apua ja h\u00e4nen innoituksensa, kurituksensa ja kehotuksensa armoa, jota h\u00e4n tavallisesti vuodattaa syd\u00e4meemme joko jonkun toisen v\u00e4lityksell\u00e4 tai siten, ett\u00e4 h\u00e4n itse tulee k\u00e4ym\u00e4\u00e4n luonamme.<\/p>\n

                                            LUKU 17.Erilaisia kohtia, jotka osoittavat selv\u00e4sti, ettemme voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pelastukseemme kuuluvaa ilman Jumalan apua<\/p>\n

                                            VIIMEIST\u00c4\u00c4N pelastuksemme tekij\u00e4 opettaa meille, mit\u00e4 meid\u00e4n ei pit\u00e4isi vain ajatella, vaan my\u00f6s tunnustaa kaikessa, mit\u00e4 teemme. \u201dMin\u00e4 en voi\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201ditsest\u00e4ni mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4, vaan Is\u00e4, joka minussa pysyy, h\u00e4n tekee teot.\u201d H\u00e4n sanoo puhuessaan ihmisluonnossa, jonka h\u00e4n oli ottanut, ettei h\u00e4n voinut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n; ja me, jotka olemme tomua ja tuhkaa, ajattelemmeko, ettemme tarvitse Jumalan apua siin\u00e4, mik\u00e4 koskee pelastustamme? Ja niinp\u00e4 opettakaamme kaikessa, kun tunnemme oman heikkoutemme ja samalla H\u00e4nen apunsa, julistamaan pyhien kanssa: \u201dMin\u00e4 kaaduin, ett\u00e4 min\u00e4 kaatuisin, mutta Herra tuki minua. Herra on minun v\u00e4kevyyteni ja ylistykseni, ja h\u00e4nest\u00e4 on tullut minun pelastukseni.”\u201d Ja \u201dEllei Herra olisi auttanut minua, sieluni olisi melkein asunut helvetiss\u00e4. Jos min\u00e4 sanoisin: \u201dJalkani on liikahtanut: Sinun armosi, Herra, auttoi minua. Syd\u00e4mess\u00e4ni olevien murheideni paljouden mukaan Sinun lohdutuksesi ovat antaneet sielulleni iloa.\u201d Koska my\u00f6s meid\u00e4n syd\u00e4memme vahvistuu Herran pelossa ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4, sanokaamme \u201dJa Herra tuli minun suojelijakseni, ja h\u00e4n vei minut ulos suureen paikkaan.”\u201d Ja kun tied\u00e4mme, ett\u00e4 tieto lis\u00e4\u00e4ntyy ty\u00f6ss\u00e4 edistymisen my\u00f6t\u00e4, sanokaamme: \u201dSill\u00e4 sin\u00e4, Herra, sytyt\u00e4t minun lamppuni: Jumalani, valaise pimeyteni, sill\u00e4 Sinun kauttasi min\u00e4 pelastun kiusauksesta, ja Jumalani kautta min\u00e4 kuljen muurin yli.”\u201d Sitten, kun tunnemme, ett\u00e4 olemme itse etsineet rohkeutta ja kest\u00e4vyytt\u00e4 ja ett\u00e4 meit\u00e4 ohjataan yh\u00e4 helpommin ja vaivattomammin hyveiden tielle, sanokaamme: \u201dJumala on se, joka on vy\u00f6tt\u00e4nyt minut voimalla ja tehnyt tieni t\u00e4ydelliseksi, joka on tehnyt jalkani peuran jalkojen kaltaisiksi ja asettanut minut korkeuksiin, joka opettaa k\u00e4teni sotimaan.\u201d\u201d Ja kun olemme my\u00f6s varmistaneet itsellemme harkintakyvyn, jolla vahvistettuina voimme murskata vihollisemme, huutakaamme \u00e4\u00e4neen Jumalalle: \u201dSinun kurittomuutesi on vahvistanut minut loppuun asti, ja sinun kurittomuutesi opettaa minua. Sin\u00e4 olet laajentanut minun askeleeni alaani, eiv\u00e4tk\u00e4 jalkani ole heikentyneet.\u201d Ja koska olen n\u00e4in vahvistunut Sinun tiet\u00e4myksell\u00e4si ja voimallasi, otan rohkeasti vastaan seuraavat sanat ja sanon: \u201dMin\u00e4 ahdistan viholliseni takaa ja saavutan heid\u00e4t, enk\u00e4 k\u00e4\u00e4nny takaisin, ennen kuin he ovat h\u00e4vitetyt.\u201d \u201dJa koska olen n\u00e4in vahvistunut Sinun tiet\u00e4myksell\u00e4si ja voimallasi, otan rohkeasti vastaan seuraavat sanat ja sanon: Min\u00e4 murskaan heid\u00e4t, eiv\u00e4tk\u00e4 he voi pysy\u00e4 pystyss\u00e4; he kaatuvat jalkojeni alle.”\u201d J\u00e4lleen, pit\u00e4en mieless\u00e4 oman heikkoutemme ja sen tosiasian, ett\u00e4 viel\u00e4 heikon lihan taakkana emme voi ilman H\u00e4nen apuaan voittaa niin katkeria vihollisia kuin syntimme ovat, sanokaamme: \u201dSinun kauttasi me hajotamme vihollisemme, ja sinun nimesi kautta me halveksimme ne, jotka nousevat meit\u00e4 vastaan. Sill\u00e4 min\u00e4 en luota jousiini, eik\u00e4 miekkani pelasta minua. Sill\u00e4 Sin\u00e4 olet pelastanut meid\u00e4t niist\u00e4, jotka meit\u00e4 ahdistavat, ja h\u00e4p\u00e4issyt ne, jotka meit\u00e4 vihaavat.”\u201d Mutta edelleen: \u201dSin\u00e4 olet johdattanut minut voimalla taisteluun ja alistanut minun alaisuuteeni ne, jotka nousivat minua vastaan. Ja Sin\u00e4 olet saanut viholliseni k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n selk\u00e4ns\u00e4 minua vastaan ja h\u00e4vitt\u00e4nyt ne, jotka minua vihasivat.”\u201d Ja kun ajattelemme, ettemme voi voittaa yksin omilla aseillamme, sanokaamme: \u201dOttakaa aseet ja kilpi k\u00e4teenne ja nouskaa auttamaan minua. Ottakaa miekka esiin ja pys\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4 tie niit\u00e4 vastaan, jotka minua vainoavat; sanokaa sielulleni: Min\u00e4 olen sinun pelastuksesi.”\u201d Ja Sin\u00e4 olet tehnyt minun k\u00e4sivarteni kuin vaskijousen. Ja Sin\u00e4 olet antanut minulle pelastuksesi suojan, ja Sinun oikea k\u00e4tesi on pit\u00e4nyt minut pystyss\u00e4.”\u201d \u201dSill\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme eiv\u00e4t saaneet maata haltuunsa omalla miekallaan, eik\u00e4 heid\u00e4n oma k\u00e4sivartensa pelastanut heit\u00e4, vaan Sinun oikea k\u00e4tesi ja k\u00e4sivartesi ja kasvosi valo, koska Sin\u00e4 olit mielistynyt heihin.\u201d Lopuksi, kun me ahdistuneella mielell\u00e4 katselemme kaikkia H\u00e4nen hyvityksi\u00e4\u00e4n kiitollisina, huutakaamme H\u00e4nt\u00e4 syd\u00e4memme sisimm\u00e4ss\u00e4 olevin tuntein kaikesta t\u00e4st\u00e4, koska olemme taistelleet ja saaneet H\u00e4nelt\u00e4 tiedon valon, itsehillinn\u00e4n ja harkintakyvyn, ja koska H\u00e4n on varustanut meid\u00e4t omilla k\u00e4sivarsillaan ja vahvistanut meit\u00e4 hyveen vy\u00f6t\u00e4r\u00f6ll\u00e4, ja koska H\u00e4n on saanut vihamiehemme k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n selk\u00e4ns\u00e4 ja antanut meille voiman hajottaa heid\u00e4t kuin tomun tuulen edess\u00e4: \u201dMin\u00e4 rakastan sinua, Herra, minun voimani; Herra on minun linnani, minun turvapaikkani ja vapahtajani\u201d. Minun Jumalani on minun auttajani, ja h\u00e4neen min\u00e4 luotan\u201d. Minun suojelijani ja pelastukseni sarvi ja tukeni. Ylist\u00e4en min\u00e4 huudan Herran nime\u00e4, ja min\u00e4 pelastun vihollisistani.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 18. Kuinka Jumalan armo suojelee meit\u00e4 paitsi luonnollisessa tilassamme, my\u00f6s H\u00e4nen p\u00e4ivitt\u00e4isess\u00e4 kaitselmuksessaan<\/p>\n

                                            EI yksin kiit\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on luonut meid\u00e4t kohtuullisiksi olennoiksi ja varustanut meid\u00e4t vapaan tahdon voimalla, siunannut meit\u00e4 kasteen armolla ja antanut meille lain tuntemisen ja avun, vaan my\u00f6s n\u00e4ist\u00e4 asioista, joita H\u00e4nen p\u00e4ivitt\u00e4inen kaitselmuksensa lahjoittaa meille, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 h\u00e4n pelastaa meid\u00e4t vihollistemme oveluudesta; ett\u00e4 h\u00e4n ty\u00f6skentelee kanssamme, jotta voimme voittaa lihan synnit, ett\u00e4 h\u00e4n jopa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4mme suojelee meit\u00e4 vaaroilta; ett\u00e4 h\u00e4n suojelee meit\u00e4 lankeamasta syntiin; ett\u00e4 h\u00e4n auttaa meit\u00e4 ja valistaa meit\u00e4, jotta voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja tunnistaa sen todellisen avun, jonka h\u00e4n meille antaa (mit\u00e4 jotkut haluavat, ett\u00e4 laki tarkoittaa); ett\u00e4 kun h\u00e4nen vaikutuksestaan meit\u00e4 vaivaa salaa katumus synneist\u00e4mme ja laiminly\u00f6nneist\u00e4mme, h\u00e4n vierailee luonamme huomiollaan ja kurittaa meit\u00e4 sielumme terveeksi; ett\u00e4 jopa vastoin tahtoamme h\u00e4n toisinaan vet\u00e4\u00e4 meid\u00e4t pelastukseen; ja lopuksi, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 juuri t\u00e4m\u00e4n vapaan tahtomme, joka on helpommin taipuvainen syntiin, parempaan suuntaan ja h\u00e4nen kehotuksestaan ja kehotuksestaan taipuu hyveen tielle.<\/p>\n

                                            LUKU 19. Miten t\u00e4m\u00e4 Jumalan armoa koskeva usko on meille muinaisisilt\u00e4 isilt\u00e4 v\u00e4littynyt<\/p>\n

                                            T\u00c4M\u00c4 on siis sit\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4 Jumalaa kohtaan, t\u00e4m\u00e4 on sit\u00e4 muinaisten isien aitoa uskoa, joka on edelleen s\u00e4ilynyt koskemattomana heid\u00e4n seuraajiensa keskuudessa, Ja t\u00e4st\u00e4 uskosta apostoliset hyveet, joita he niin usein osoittivat, todistavat kiistattomasti, ei ainoastaan meid\u00e4n keskuudessamme, vaan my\u00f6s v\u00e4\u00e4r\u00e4uskoisten ja ep\u00e4uskoisten keskuudessa: sill\u00e4 pit\u00e4ytyess\u00e4\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 yksinkertaisuudessa kalastajien yksinkertaisessa uskossa he eiv\u00e4t saaneet sit\u00e4 maallisessa hengess\u00e4 dialektisten syllogismien tai Ciceron kaunopuheisuuden kautta, vaan oppivat puhtaan el\u00e4m\u00e4n ja tahrattomien tekojen kokemuksen kautta, virheit\u00e4 korjaamalla ja (todeksi sanottuna) n\u00e4kyvien todisteiden kautta, ett\u00e4 t\u00e4ydellisyyden luonne l\u00f6ytyy siit\u00e4 uskosta, jota ilman ei voida turvata hurskautta Jumalaan n\u00e4hden, synnist\u00e4 puhdistumista, el\u00e4m\u00e4nmuutosta eik\u00e4 hyveiden t\u00e4ydellisyytt\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 20.Er\u00e4\u00e4st\u00e4, joka jumalanpilkan vuoksi annettiin mit\u00e4 ep\u00e4puhtaimman hengen valtaan<\/p>\n

                                            TUNNISTIN yhden veljien joukosta, jota toivon syd\u00e4mest\u00e4ni, etten olisi koskaan tuntenut; sill\u00e4 j\u00e4lkeenp\u00e4in h\u00e4n antoi satuloida itsens\u00e4 veljeskuntani velvollisuuksiin: joka tunnusti er\u00e4\u00e4lle ihailtavimmalle vanhimmalle, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vaivasi hirvitt\u00e4v\u00e4 lihan synti; sill\u00e4 h\u00e4n oli syttynyt siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 himosta, luonnottomasta halusta k\u00e4rsi\u00e4 mieluummin kuin: tehd\u00e4 h\u00e4pe\u00e4llinen teko; silloin toinen, kuin todellinen hengellinen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, n\u00e4ki heti t\u00e4m\u00e4n pahan sis\u00e4isen syyn ja alkuper\u00e4n. Ja huokaisi syv\u00e4\u00e4n ja sanoi: \u201dHerra ei olisi koskaan sallinut sinun joutua niin pahan hengen valtaan, ellet olisi pilkannut H\u00e4nt\u00e4.\u201d \u201dHerra ei olisi koskaan sallinut sinun joutua niin pahan hengen valtaan, ellet olisi pilkannut H\u00e4nt\u00e4.\u201d Ja kun t\u00e4m\u00e4 huomattiin, h\u00e4n lankesi heti jalkojensa juureen maahan ja tunnusti \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen h\u00e4mm\u00e4styneen\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi n\u00e4hnyt Jumalan paljastavan syd\u00e4mens\u00e4 salaisuudet, ett\u00e4 h\u00e4n oli pilkannut pahoilla ajatuksilla Jumalan Poikaa. Siit\u00e4 k\u00e4y selv\u00e4ksi, ett\u00e4 se, joka on ylpeyden hengen vallassa tai joka on syyllistynyt Jumalan pilkkaamiseen, – niin kuin se, joka tarjoaa v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 H\u00e4nelle, jolta puhtauden lahjaa on odotettava – on menett\u00e4nyt suoraselk\u00e4isyytens\u00e4 ja t\u00e4ydellisyytens\u00e4 eik\u00e4 ansaitse siveyden pyhitt\u00e4v\u00e4\u00e4 armoa.<\/p>\n

                                            LUKU 21.Juudan kuninkaan Jooaksen tapaus, joka osoittaa, mik\u00e4 oli h\u00e4nen ylpeytens\u00e4 seuraus<\/p>\n

                                            Jostakin t\u00e4llaisesta tapauksesta me luemme Aikakirjoista. Sill\u00e4 Juudan kuningas Jooas kutsuttiin seitsem\u00e4nvuotiaana pappi Joojadan toimesta kuninkaaksi, ja Raamatun todistuksen mukaan h\u00e4nt\u00e4 kiitet\u00e4\u00e4n kaikista h\u00e4nen teoistaan niin kauan kuin edell\u00e4 mainittu pappi eli. Mutta kuulkaa, mit\u00e4 Raamattu kertoo h\u00e4nest\u00e4 Joojadan kuoleman j\u00e4lkeen, ja kuinka h\u00e4n ylpeydest\u00e4 paisui ja joutui mit\u00e4 h\u00e4pe\u00e4llisimp\u00e4\u00e4n tilaan. \u201dMutta Joojadan kuoleman j\u00e4lkeen ruhtinaat meniv\u00e4t sis\u00e4\u00e4n ja kumarsivat kuningasta; ja h\u00e4n rauhoittui heid\u00e4n palveluksistaan ja kuunteli heit\u00e4. Mutta he hylk\u00e4siv\u00e4t Herran, isiens\u00e4 Jumalan, temppelin ja palvelivat lehtikuusia ja ep\u00e4jumalia, ja suuri viha tuli Juudan ja Jerusalemin p\u00e4\u00e4lle t\u00e4m\u00e4n synnin t\u00e4hden.\u201d Ja v\u00e4h\u00e4n ajan kuluttua: \u201dKun vuosi oli kulunut, nousi Syyrian sotajoukko h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja he tulivat Juudaan ja Jerusalemiin ja tappoivat kaikki kansan p\u00e4\u00e4miehet ja l\u00e4hettiv\u00e4t kaiken saaliin kuninkaalle Damaskoon. Ja vaikka syyrialaisia oli tullut hyvin v\u00e4h\u00e4n, Herra antoi heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4 \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n suuren joukon, koska he olivat hylj\u00e4nneet Herran, isiens\u00e4 Jumalan, ja he suorittivat Jooakselle h\u00e4pe\u00e4llisi\u00e4 tuomioita. Ja l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n he j\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4net suuriin sairauksiin.\u201d N\u00e4ette, miten ylpeyden seurauksena h\u00e4n joutui j\u00e4rkytt\u00e4vien ja likaisten intohimojen valtaan. Sill\u00e4 se, joka on ylpeyden paisuttama ja joka on sallinut palvoa itse\u00e4\u00e4n Jumalana, on (kuten apostoli sanoo) \u201dannettu h\u00e4pe\u00e4llisten intohimojen valtaan ja turmeltuneelle mielelle tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mik\u00e4 ei ole sopivaa\u201d. Ja koska, kuten Raamattu sanoo, \u201djokainen, joka korottaa syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n, on saastainen Jumalan edess\u00e4\u201d, h\u00e4n, joka on paisunut syd\u00e4men turvonneesta ylpeydest\u00e4, on annettu h\u00e4pe\u00e4llisimm\u00e4n h\u00e4mmennyksen valtaan, jotta h\u00e4n sen pett\u00e4m\u00e4n\u00e4 n\u00e4in n\u00f6yrtyneen\u00e4 tiet\u00e4isi olevansa saastainen lihan ep\u00e4puhtauden ja ep\u00e4puhtaiden himojen tuntemisen kautta, – asian, jota h\u00e4n oli kielt\u00e4ytynyt tunnustamasta syd\u00e4mens\u00e4 ylpeydess\u00e4; ja my\u00f6s siksi, ett\u00e4 lihan h\u00e4pe\u00e4llinen tulehdus paljastaisi syd\u00e4men salatun ep\u00e4puhtauden, jonka h\u00e4n sai ylpeyden synnist\u00e4, ja ett\u00e4 h\u00e4nen ruumiinsa ilmeisen saastumisen kautta h\u00e4n voisi osoittautua ep\u00e4puhtaaksi, vaikka h\u00e4n ei aiemmin n\u00e4hnyt, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 oli tullut saastainen henkens\u00e4 ylpeyden vuoksi.<\/p>\n

                                            LUKU 22. Ett\u00e4 jokainen ylpe\u00e4 sielu on altis hengelliselle pahuudelle tullakseen sen pett\u00e4m\u00e4ksi<\/p>\n

                                            JA t\u00e4m\u00e4 osoittaa selv\u00e4sti, ett\u00e4 jokainen sielu, jonka ylpeyden paisuminen on ottanut valtaansa, on annettu sielun syyrialaisten haltuun, ts, hengelliselle pahuudelle, ja ett\u00e4 se on kietoutunut lihan himoihin, niin ett\u00e4 sielu, joka viimein on n\u00f6yrtynyt maallisten vikojen vuoksi ja lihallisesti saastunut, voi tunnistaa saastaisuutensa, vaikka se seisoi pystyss\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 kylmyydess\u00e4, mutta ei voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 syd\u00e4men ylpeyden vuoksi se oli tullut saastaiseksi Jumalan silmiss\u00e4; ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin n\u00f6yrtyneen\u00e4 ihminen voi\u00a0 p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon entisest\u00e4 kylmyydest\u00e4\u00e4n, ja kun h\u00e4net on ly\u00f6ty maahan ja h\u00e4n on h\u00e4mmentynyt lihallisten himojensa h\u00e4pe\u00e4st\u00e4, h\u00e4n voi sielt\u00e4 k\u00e4sin kiirehti\u00e4 entist\u00e4 innokkaammin kohti kiihke\u00e4\u00e4 ja l\u00e4mmint\u00e4 henke\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 23.Kuinka t\u00e4ydellisyys voidaan saavuttaa vain n\u00f6yryyden hyveen kautta<\/p>\n

                                            MUUTEN osoitetaan selv\u00e4sti, ett\u00e4 kukaan ei voi saavuttaa t\u00e4ydellisyyden ja puhtauden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 muuten kuin aidon n\u00f6yryyden kautta, jota h\u00e4n osoittaa ensinn\u00e4kin veljille ja osoittaa my\u00f6s Jumalalle sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n uskoen, ett\u00e4 ilman H\u00e4nen suojelustaan ja apuaan, joka ulottuu h\u00e4nen ymp\u00e4rilleen joka hetki, h\u00e4n ei voi mitenk\u00e4\u00e4n saavuttaa sit\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4, jota h\u00e4n toivoo ja jota kohti h\u00e4n niin innokkaasti pyrkii.<\/p>\n

                                            LUKU 24. Keit\u00e4 vastaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 hengellinen ja keit\u00e4 vastaan lihallinen ylpeys<\/p>\n

                                            T\u00c4SS\u00c4 riitt\u00e4k\u00f6\u00f6n, ett\u00e4 olemme puhuneet, sik\u00e4li kuin Jumalan avulla kykenimme v\u00e4h\u00e4isill\u00e4 kyvyill\u00e4mme, hengellisest\u00e4 ylpeydest\u00e4, josta olemme sanoneet, ett\u00e4 se hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 edistyneiden kristittyjen kimppuun. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ylpeyden laji ole useimmille ihmisille tuttu eik\u00e4 sit\u00e4 koeta, koska enemmist\u00f6 ei pyri saavuttamaan t\u00e4ydellist\u00e4 syd\u00e4men puhtautta, jotta he p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t n\u00e4iden ristiriitojen vaiheeseen; eiv\u00e4tk\u00e4 he ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n varmistaneet mit\u00e4\u00e4n puhdistumista edellisist\u00e4 vioista, joiden luonnetta ja parannuskeinoja olemme t\u00e4ss\u00e4 selitt\u00e4neet erillisiss\u00e4 kirjoissa. Mutta se hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 yleens\u00e4 vain niit\u00e4 vastaan, jotka ovat voittaneet edelliset viat ja jotka ovat jo melkein saavuttaneet puun huipun hyveiden suhteen. Ja koska kaikkein ovelin vihollisemme ei ole kyennyt tuhoamaan heit\u00e4 lihallisen lankeemuksen kautta, h\u00e4n pyrkii heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n heid\u00e4t alas ja kukistamaan heid\u00e4t hengellisen katastrofin kautta, yritt\u00e4en t\u00e4ll\u00e4 tavoin riist\u00e4\u00e4 heilt\u00e4 heid\u00e4n muinaiset palkintonsa, jotka he olivat saaneet aikaan suurella vaivalla. Mutta mit\u00e4 tulee meihin, jotka olemme viel\u00e4 kietoutuneet maallisiin intohimoihin, h\u00e4n ei koskaan suvaitse kiusata meit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin, vaan kaataa meid\u00e4t kurimuksella ja sill\u00e4, mit\u00e4 kutsuin lihalliseksi ylpeydeksi. Ja sen vuoksi pid\u00e4n hyv\u00e4n\u00e4, kuten lupasin, sanoa muutamia asioita t\u00e4st\u00e4 ylpeyden lajista, joka tavallisesti vaikuttaa meihin ja meid\u00e4n leimassamme oleviin miehiin ja vaarantaa varsinkin nuorempien ja aloittelevien miesten mielen.<\/p>\n

                                            LUKU 25. Kuvaus lihallisesta ylpeydest\u00e4 ja siit\u00e4 pahasta, jota se aiheuttaa munkin sielussa<\/p>\n

                                            T\u00c4M\u00c4 lihallinen ylpeys siis, josta puhuimme, kun se on p\u00e4\u00e4ssyt sis\u00e4lle munkin syd\u00e4meen, joka on vain haalea ja joka on tehnyt huonon alun maailmasta luopumisessa, ei salli h\u00e4nen alentua entisest\u00e4 maallisen ylpeyden tilastaan todelliseen Kristuksen n\u00f6yryyteen, vaan tekee h\u00e4net ennen kaikkea tottelemattomaksi ja karkeaksi; sitten se ei anna h\u00e4nen olla lempe\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4llinen, eik\u00e4 salli h\u00e4nen olla veljiens\u00e4 kanssa samalla tasolla ja heid\u00e4n kaltaisensa: eik\u00e4 se salli h\u00e4nen riisua ja riist\u00e4\u00e4 maallisia tavaroitaan, niin kuin Jumala ja Vapahtajamme k\u00e4skee; ja vaikka maailmasta luopuminen ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta kuin siveyden ja ristin merkki, eik\u00e4 se voi alkaa tai nousta mist\u00e4\u00e4n muusta perustasta kuin n\u00e4ist\u00e4, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 ihmisen tulisi tunnustaa, ettei h\u00e4n ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hengellisesti kuollut t\u00e4m\u00e4n maailman teoille, vaan ett\u00e4 h\u00e4nen tulisi my\u00f6s p\u00e4ivitt\u00e4in ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyy kuolla ruumiissa – se saa h\u00e4net p\u00e4invastoin toivomaan pitk\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja asettaa h\u00e4nen eteens\u00e4 monia pitk\u00e4llisi\u00e4 vaivoja ja peitt\u00e4\u00e4 h\u00e4net h\u00e4pe\u00e4ll\u00e4 ja h\u00e4mmennyksell\u00e4. Jos h\u00e4n kaikesta riistettyn\u00e4 on alkanut el\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n muiden omaisuudella eik\u00e4 omallaan, se saa h\u00e4net vakuuttuneeksi siit\u00e4, ett\u00e4 on paljon parempi, ett\u00e4 h\u00e4n saa ruokaa ja vaatteita mieluummin omilla kuin toisen varoilla tuon tekstin mukaan (jota, kuten edell\u00e4 sanottiin, ne, jotka ovat niin tyls\u00e4n ja kylm\u00e4n syd\u00e4men vuoksi tulleet tiheiksi, eiv\u00e4t voi mitenk\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4). \u201dOn autuaampaa antaa kuin ottaa.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 26. Ett\u00e4 ihminen, jonka perusta on huono, vajoaa p\u00e4ivitt\u00e4in huonommasta huonompaan<\/p>\n

                                            Ne siis, joita t\u00e4llainen mielen ep\u00e4luottamus riivaa ja jotka paholaisen oman uskonpuutteen vuoksi putoavat pois siit\u00e4 uskon kipin\u00e4st\u00e4, josta he k\u00e4\u00e4ntymyksens\u00e4 alkuaikoina n\u00e4yttiv\u00e4t syttyv\u00e4n, alkavat 600 ahkerammin vahtia rahojaan, joita he ennen olivat alkaneet antaa pois, ja k\u00e4tkev\u00e4t niit\u00e4 entist\u00e4 ahneemmin kuin miehet, jotka eiv\u00e4t voi saada takaisin sit\u00e4, mit\u00e4 ovat kerran tuhlanneet: tai – mik\u00e4 on viel\u00e4 pahempaa – ottavat takaisin sen, mink\u00e4 he olivat aiemmin heitt\u00e4neet pois; tai sitten (mik\u00e4 on kolmas ja kaikkein inhottavimmanlaatuinen synti) ker\u00e4\u00e4v\u00e4t sen, mit\u00e4 heill\u00e4 ei koskaan ennen ollut, ja n\u00e4in heid\u00e4t tuomitaan siit\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t ole menneet maailmasta luopuessaan pidemm\u00e4lle kuin vain ottaneet munkin nimen ja tyylin. T\u00e4st\u00e4 alusta l\u00e4htien ja t\u00e4lle huonolle ja m\u00e4d\u00e4lle perustalle on siis itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 koko vikojen p\u00e4\u00e4llysrakenteen on noustava, eik\u00e4 t\u00e4llaiselle roistomaiselle perustalle voi rakentaa mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sit\u00e4, mik\u00e4 tuo kurjan sielun maahan toivottomaan romahdukseen.<\/p>\n

                                            LUKU 27. Kuvaus niist\u00e4 vioista, jotka kumpuavat ylpeyden pahuudesta<\/p>\n

                                            Sellainen mieli sitten, joka on kovettunut t\u00e4llaisista tunteista ja joka alkaa t\u00e4st\u00e4 surkeasta kylmyydest\u00e4, kulkee varmasti p\u00e4ivitt\u00e4in pahasta pahempaan ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viel\u00e4 hirvitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4n loppuun: ja samalla kun se iloitsee entisist\u00e4 himoistaan ja kun sen voittaa, kuten apostoli sanoo, jumalaton ahneus (kuten h\u00e4n sanoo siit\u00e4 \u201dja ahneus, joka on ep\u00e4jumalanpalvelusta eli ep\u00e4jumalan palvontaa\u201d, ja taas \u201drahan rakkaus\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201don kaiken pahan juuri”) ei voi koskaan p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 syd\u00e4meens\u00e4 Kristuksen todellista ja vilpit\u00f6nt\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4, kun ihminen kerskailee korkealla syntyper\u00e4ll\u00e4\u00e4n tai paisuttelee asemaansa maailmassa (jonka h\u00e4n on hyl\u00e4nnyt ruumiillisesti, mutta ei mielelt\u00e4\u00e4n) tai on ylpe\u00e4 varallisuudestaan, jota h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n omaksi tuhokseen; Ja t\u00e4m\u00e4n vuoksi h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 tyydy kest\u00e4m\u00e4\u00e4n luostarin iest\u00e4 eik\u00e4 tule opastetuksi kenenk\u00e4\u00e4n vanhimman opetuksesta, eik\u00e4 ainoastaan vastusta mink\u00e4\u00e4n alistumis- tai kuuliaisuuss\u00e4\u00e4nn\u00f6n noudattamista, vaan ei edes kuuntele opetusta t\u00e4ydellisyydest\u00e4; ja h\u00e4nen syd\u00e4meens\u00e4 kasvaa sellainen vastenmielisyys hengellist\u00e4 puhetta kohtaan, ett\u00e4 jos sellainen keskustelu sattuu syntym\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ei pysty pit\u00e4m\u00e4\u00e4n silmi\u00e4\u00e4n kiinnittynein\u00e4 yhteen pisteeseen vaan h\u00e4nen katseensa harhailee tyhjin silmin sinne t\u00e4nne ja h\u00e4nen katseensa siirtyy edestakaisin, kuten on tapana. Terveellisen yskimisen sijasta h\u00e4n sylkee kuivasta kurkusta: h\u00e4n yskii tahallaan ilman mit\u00e4\u00e4n tarvetta, h\u00e4n rummuttaa sormillaan, py\u00f6rittelee niit\u00e4 ja raapustaa kuin mies kirjoittaisi: ja kaikki h\u00e4nen raajansa h\u00f6tkyilev\u00e4t niin, ett\u00e4\u00a0 hengellisen keskustelun edetess\u00e4 voisi luulla h\u00e4nen istuvan piikkien p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja viel\u00e4p\u00e4 hyvin ter\u00e4vien piikkien p\u00e4\u00e4ll\u00e4, tai matomassan keskell\u00e4; ja jos keskustelu k\u00e4\u00e4ntyy kaikessa yksinkertaisuudessaan johonkin, mik\u00e4 on kuulijoiden parhaaksi, h\u00e4n luulee, ett\u00e4 se on tuotu esiin h\u00e4nen erityiseksi hy\u00f6dykseen. Ja koko sen ajan, kun hengellisen el\u00e4m\u00e4n tarkastelu etenee, h\u00e4n on omien ep\u00e4luuloisten ajatustensa vallassa, eik\u00e4 h\u00e4n ole varuillaan etsim\u00e4ss\u00e4 jotakin, jonka h\u00e4n voisi ottaa mukaansa omaksi hy\u00f6dykseen, vaan h\u00e4n etsii ahdistuneena syyt\u00e4, miksi jotakin sanotaan, tai py\u00f6rittelee hiljaa mieless\u00e4\u00e4n, miten h\u00e4n voisi esitt\u00e4\u00e4 vastav\u00e4itteit\u00e4 sit\u00e4 vastaan, niin ettei h\u00e4n voi lainkaan ottaa vastaan mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 asioista, joita niin ihailtavasti tuodaan esiin, eik\u00e4 saada niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4. Ja niinp\u00e4 tuloksena on, ett\u00e4 hengellisest\u00e4 konferenssista ei ole h\u00e4nelle pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4, vaan se on suorastaan vahingollinen ja tulee h\u00e4nelle tilaisuus suurempaan syntiin. Sill\u00e4 samalla kun h\u00e4n on omantunnon vaivaama ja kuvittelee, ett\u00e4 kaikki kohdistuu h\u00e4neen, h\u00e4n paaduttaa itse\u00e4\u00e4n itsep\u00e4isemm\u00e4ksi syd\u00e4mens\u00e4 j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyydess\u00e4, ja h\u00e4nen vihansa pistot iskev\u00e4t h\u00e4neen kiivaammin: Sitten h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 on kova, h\u00e4nen puheensa karkea, h\u00e4nen vastauksensa katkeria ja \u00e4\u00e4nekk\u00e4it\u00e4, h\u00e4nen k\u00e4velyns\u00e4 herrasmiesm\u00e4inen ja oikukas; h\u00e4nen kielens\u00e4 on liian valmis, h\u00e4n on innokas puhumaan eik\u00e4 ole hiljaisuuden yst\u00e4v\u00e4, paitsi silloin, kun h\u00e4n vaalii syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n katkeruutta velje\u00e4 kohtaan, eik\u00e4 h\u00e4nen hiljaisuutensa merkitse katumusta tai n\u00f6yryytt\u00e4, vaan ylpeytt\u00e4 ja vihaa; niin ett\u00e4 tuskin voi sanoa, kumpi h\u00e4ness\u00e4 on paheksuttavampaa, tuo hillit\u00f6n ja riehakas iloisuus vai t\u00e4m\u00e4 kauhea ja tappava juhlallisuus. Sill\u00e4 edellisess\u00e4 n\u00e4emme sopimatonta h\u00f6p\u00f6ttely\u00e4, kevytt\u00e4 ja kevytmielist\u00e4 naurua, hillit\u00f6nt\u00e4 ja kurittomuutta. J\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 hiljaisuutta, joka on t\u00e4ynn\u00e4 vihaa ja tappavaa ja joka johtuu yksinkertaisesti halusta pitkitt\u00e4\u00e4 mahdollisimman pitk\u00e4\u00e4n niit\u00e4 vihaisia tunteita, joita hiljaisuudessa ruokitaan jotakin velje\u00e4 kohtaan, eik\u00e4 halusta saada siit\u00e4 n\u00f6yryyden ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveet. Ja niin kuin intohimon uhriksi joutunut ihminen tekee mielell\u00e4\u00e4n kaikki muutkin onnettomiksi ja h\u00e4pe\u00e4\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi veljelt\u00e4, jota on loukannut, niin kun veli tarjoaa sit\u00e4 h\u00e4nelle, h\u00e4n torjuu sen halveksuen. Eiv\u00e4tk\u00e4 h\u00e4nen veljens\u00e4 l\u00e4hentelyt h\u00e4nt\u00e4 kosketa tai pehmittele, vaan pikemminkin suututtavat h\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4 enemm\u00e4n, koska h\u00e4nen veljens\u00e4 ennakoi h\u00e4nt\u00e4 n\u00f6yr\u00e4sti. Ja siit\u00e4 terveellisest\u00e4 n\u00f6yryydest\u00e4 ja anteeksipyynn\u00f6st\u00e4, joka yleens\u00e4 tekee lopun paholaisen kiusauksesta, tulee h\u00e4nelle tilaisuus pahempaankin kiusaukseen.<\/p>\n

                                            LUKU 28. Er\u00e4\u00e4n veljen ylpeydest\u00e4<\/p>\n

                                            OLEN kuullut ollessani t\u00e4ss\u00e4 piiriss\u00e4 asian, jonka muisteleminen minua kauhistuttaa ja h\u00e4vett\u00e4\u00e4 minua, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 er\u00e4s nuoremmista – kun abbedissa moitti h\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli osoittanut merkkej\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli hyl\u00e4nnyt n\u00f6yryyden, jota h\u00e4n oli kokeillut lyhyen aikaa luopuessaan maailmasta, ja ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 oli paisuttanut pirullinen ylpeys – vastasi mit\u00e4 r\u00f6yhkeimmin: \u201dN\u00f6yryytink\u00f6 min\u00e4 itseni joksikin ajaksi tarkoituksenani olla aina alistettuna?\u201d. Ja t\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen julkeasta ja ilke\u00e4st\u00e4 vastauksestaan vanhin oli t\u00e4ysin kauhuissaan eik\u00e4 voinut sanoa mit\u00e4\u00e4n, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi saanut t\u00e4m\u00e4n vastauksen vanhalta Luciferilta itselt\u00e4\u00e4n eik\u00e4 ihmiselt\u00e4; niin ett\u00e4 h\u00e4n ei kyennyt sanomaan sanaakaan sellaista r\u00f6yhkeytt\u00e4 vastaan, vaan ainoastaan p\u00e4\u00e4sti syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n huokauksia ja huokauksia; h\u00e4n py\u00f6ritteli hiljaa mieless\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mit\u00e4 Vapahtajastamme sanotaan: \u201dJoka Jumalan muodossa ollessaan n\u00f6yryytti itsens\u00e4 ja tuli kuuliaiseksi\u201d – ei, kuten pirullisen ylpeyden hengen vallassa oleva mies sanoi, \u2018hetkeksi\u2019, vaan \u2018jopa kuolemaan asti\u2019.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 29.Merkit, joista voi tunnistaa lihallisen ylpeyden l\u00e4sn\u00e4olon sielussa<\/p>\n

                                            JA koota lyhyesti yhteen, mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ylpeyden lajista on sanottu, ker\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4, niin hyvin kuin pystymme, joitakin sen merkkej\u00e4, jotta voisimme jotenkin v\u00e4litt\u00e4\u00e4 niille, jotka janoavat opetusta t\u00e4ydellisyyteen, k\u00e4sityksen sen ominaispiirteist\u00e4 ulkoisen ihmisen liikkeist\u00e4: Mielest\u00e4ni on hyv\u00e4 avata ne muutamalla sanalla, jotta voisimme k\u00e4tev\u00e4sti tunnistaa merkit, joista voimme erottaa ja havaita sen, jotta kun t\u00e4m\u00e4n intohimon juuret paljastetaan ja tuodaan pintaan ja n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ja j\u00e4ljitet\u00e4\u00e4n silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti, ne voidaan sit\u00e4 helpommin kitke\u00e4 pois ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 vain silloin voidaan kokonaan v\u00e4ltty\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 pahalta, joka on pahin ruton aiheuttaja, ja jos emme ala liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n, kun se on jo saanut meid\u00e4t valtaansa, olla varuillamme sen vaarallista kuumuutta ja haitallista vaikutusta vastaan, vaan jos tunnistamme sen oireet (niin sanoakseni) etuk\u00e4teen ja ryhdymme varotoimiin sit\u00e4 vastaan viisaasti ja huolella ennakoiden. Sill\u00e4, kuten sanoimme aiemmin, ihmisen sis\u00e4isen tilan voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 h\u00e4nen ulkoisesta k\u00e4velyst\u00e4\u00e4n. N\u00e4iss\u00e4 merkeiss\u00e4 siis ilmenee se lihallinen ylpeys, josta [aiemmin puhuimme]. Aluksi, keskustelussa miehen \u00e4\u00e4ni on kova\u00e4\u00e4ninen: h\u00e4nen hiljaisuudessaan on katkeruutta; h\u00e4nen ilossaan h\u00e4nen naurunsa on \u00e4\u00e4nek\u00e4st\u00e4 ja ylenpalttista; kun h\u00e4n on vakava, h\u00e4n on kohtuuttoman synkk\u00e4; h\u00e4nen vastauksissaan on katkeruutta: h\u00e4n on liian vapaa kielens\u00e4 kanssa, h\u00e4nen sanansa putoavat ulos sattumanvaraisesti punnitsematta. H\u00e4nelt\u00e4 puuttuu t\u00e4ysin k\u00e4rsiv\u00e4llisyys ja rakkaudettomuus: h\u00e4n on r\u00f6yhke\u00e4 tarjotessaan loukkauksia muille ja heikkohermoinen siet\u00e4ess\u00e4\u00e4n niit\u00e4 itse: h\u00e4n on hankala kuuliaisuuden suhteen, paitsi silloin kun h\u00e4nen omat toiveensa ja mieltymyksens\u00e4 vastaavat h\u00e4nen velvollisuuttaan: h\u00e4n ei anna anteeksi ottaessaan vastaan kehotuksia: heikko luopumaan omista toiveistaan: hyvin itsep\u00e4inen toisten toiveiden noudattamisessa: pyrkii aina saavuttamaan omia p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 koskaan ole valmis luopumaan niist\u00e4 muiden hyv\u00e4ksi: ja n\u00e4in ollen tuloksena on, ett\u00e4 vaikka h\u00e4n on kyvyt\u00f6n antamaan j\u00e4rkevi\u00e4 neuvoja, h\u00e4n kuitenkin kaikessa suosii omaa mielipidett\u00e4\u00e4n vanhimpien mielipiteisiin n\u00e4hden.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 30. Kuinka ihminen, kun h\u00e4n on ylpeyden vuoksi kylmennyt, haluaa tulla muiden ihmisten herraksi.<\/p>\n

                                            JA kun ihminen, jonka ylpeys on vallannut, on pudonnut n\u00e4iden laskeutumisvaiheiden l\u00e4pi, h\u00e4n kauhistuu Kinobiumin kuria, ja – ik\u00e4\u00e4n kuin veljien seura est\u00e4isi h\u00e4nen t\u00e4ydellistymist\u00e4\u00e4n ja muiden synnit est\u00e4isiv\u00e4t ja h\u00e4iritsisiv\u00e4t h\u00e4nen edistymist\u00e4\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4 ja n\u00f6yryydess\u00e4 – h\u00e4n kaipaa asumaan yksin\u00e4iseen keljain; tai sitten h\u00e4n haluaa innokkaasti rakentaa luostarin ja koota yhteen muita opettamaan ja opastamaan, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n tekisi hyv\u00e4\u00e4 viel\u00e4 useammalle ihmiselle ja tekisi itsest\u00e4\u00e4n huonosta oppilaasta viel\u00e4 huonomman mestarin. Sill\u00e4 kun ihminen t\u00e4m\u00e4n syd\u00e4men ylpeyden kautta on langennut t\u00e4h\u00e4n mit\u00e4 vaarallisimpaan ja vahingollisimpaan kylmyyteen, h\u00e4n ei voi olla oikea munkki eik\u00e4 maailman ihminen, ja mik\u00e4 pahempaa, h\u00e4n lupaa itselleen saavuttavansa t\u00e4ydellisyyden t\u00e4m\u00e4n kurjan tilansa ja el\u00e4m\u00e4ntapansa avulla.<\/p>\n

                                            LUKU 31.Miten voimme voittaa ylpeyden ja saavuttaa t\u00e4ydellisyyden<\/p>\n

                                            SITTEN, jos haluamme, ett\u00e4 rakennuksemme huippu on t\u00e4ydellinen ja nousee Jumalaa miellytt\u00e4v\u00e4ksi, meid\u00e4n on pyritt\u00e4v\u00e4 perustamaan se, ei omien himojemme halujen mukaisesti, vaan evankelisen tiukkuuden s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan: n\u00e4it\u00e4 voivat olla vain Jumalan pelko ja n\u00f6yryys, jotka l\u00e4htev\u00e4t kiltteydest\u00e4 ja syd\u00e4men yksinkertaisuudesta. Mutta n\u00f6yryytt\u00e4 ei voi mitenk\u00e4\u00e4n hankkia luopumatta kaikesta: ja niin kauan kuin ihmiselle t\u00e4m\u00e4 on vierasta, h\u00e4n ei voi mitenk\u00e4\u00e4n saavuttaa kuuliaisuuden hyveellisyytt\u00e4, k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden voimaa, yst\u00e4v\u00e4llisyyden tyyneytt\u00e4 tai rakkauden t\u00e4ydellisyytt\u00e4; ilman n\u00e4it\u00e4 asioita syd\u00e4memme ei voi mitenk\u00e4\u00e4n olla asuinpaikka Pyh\u00e4lle Hengelle, kuten Herra sanoo profeetan kautta: \u201dKenen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 minun henkeni lep\u00e4\u00e4, ellei sen, joka on n\u00f6yr\u00e4 ja hiljainen ja kuulee minun sanojani\u201d, tai niiden kopioiden mukaan, jotka ilmaisevat heprean kielen tarkasti: \u201dKet\u00e4 min\u00e4 kunnioitan, ellei sit\u00e4, joka on k\u00f6yh\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4inen ja n\u00f6yr\u00e4n mielen omaava ja joka vapisee minun sanoistani?\u201d.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 32. Miten ylpeys, joka on niin tuhoava kaikille hyveille, voidaan itse tuhota aidolla n\u00f6yryydell\u00e4<\/p>\n

                                            SEN vuoksi kristityn urheilijan, joka ponnistelee laillisesti hengellisess\u00e4 taistelussa ja haluaa tulla Herran kruunaamaksi, tulisi kaikin keinoin pyrki\u00e4 tuhoamaan t\u00e4m\u00e4 kaikkein hurjin peto, joka on tuhoava kaikille hyveille, tiet\u00e4en, ett\u00e4 niin kauan kuin se pysyy h\u00e4nen rinnassaan, h\u00e4n ei ainoastaan ole koskaan vapaa kaikenlaisista pahoista, vaan vaikka h\u00e4nell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isikin olevan hyvi\u00e4 ominaisuuksia, h\u00e4n menett\u00e4\u00e4 ne sen pahanlaatuisen vaikutuksen vuoksi. Sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hyveiden rakennelmaa (niin sanoakseni) ei voi mitenk\u00e4\u00e4n kohota sieluumme, ellei ensin lasketa syd\u00e4meemme todellisen n\u00f6yryyden perustuksia, jotka, kun ne on turvallisesti laskettu, kykenev\u00e4t kantamaan t\u00e4ydellisyyden ja rakkauden painon niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 siten, ett\u00e4, kuten olemme sanoneet, osoitamme ensin veljillemme todellista n\u00f6yryytt\u00e4 syd\u00e4memme syvimm\u00e4st\u00e4 sisimm\u00e4st\u00e4 pohjasta, emmek\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tapauksessa suostu siihen, ett\u00e4 teemme heid\u00e4t surullisiksi tai vahingoitamme heit\u00e4: Ja t\u00e4m\u00e4 ei onnistu, ellei Kristuksen rakkaus istuta meihin todellista itsens\u00e4 kielt\u00e4mist\u00e4, joka koostuu siit\u00e4, ett\u00e4 riisumme ja riist\u00e4mme itselt\u00e4mme kaiken omaisuutemme. Seuraavaksi kuuliaisuuden ja alistumisen ikeeseen on tartuttava syd\u00e4men yksinkertaisuudessa ilman mink\u00e4\u00e4nlaista teeskentely\u00e4, niin ett\u00e4 abbedissan k\u00e4skyj\u00e4 lukuun ottamatta mik\u00e4\u00e4n oma tahto ei ole meiss\u00e4 elossa. Mutta t\u00e4m\u00e4 voidaan taata vain sellaiselle, joka pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n paitsi kuolleena t\u00e4lle maailmalle my\u00f6s vailla viisautta olevana ja tyhm\u00e4n\u00e4; ja joka suorittaa ilman mit\u00e4\u00e4n keskustelua kaiken sen, mit\u00e4 h\u00e4nen vanhimpansa h\u00e4nelle m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t, uskoen sen olevan jumalallista ja taivaasta k\u00e4sketty\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 33. Korjauskeinoja ylpeyden pahuutta vastaan<\/p>\n

                                            JA kun ihmiset pysyv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 tilassa, ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 seuraa t\u00e4m\u00e4 rauhallinen ja turvallinen n\u00f6yryyden tila, niin ett\u00e4 pit\u00e4en itse\u00e4mme alempiarvoisempina kuin kaikki muut, kest\u00e4mme kaiken meille tarjotun, vaikka se olisi loukkaavaa, surullista ja vahingollista – \u00e4\u00e4rimm\u00e4isell\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi tullut niilt\u00e4, jotka ovat ylempi\u00e4mme. Ja n\u00e4it\u00e4 asioita emme ainoastaan kest\u00e4 suurimmalla vaivalla, vaan pid\u00e4mme niit\u00e4 mit\u00e4tt\u00f6min\u00e4 ja mit\u00e4tt\u00f6myyksin\u00e4, jos pid\u00e4mme jatkuvasti mieless\u00e4mme Herramme ja kaikkien H\u00e4nen pyhiens\u00e4 intohimoa: kun ajattelemme, ett\u00e4 ne vammat, jotka meit\u00e4 koettelevat, ovat niin paljon pienempi\u00e4 kuin heid\u00e4n vammansa, koska olemme niin kaukana j\u00e4ljess\u00e4 heid\u00e4n ansioistaan ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n: kun muistamme my\u00f6s, ett\u00e4 l\u00e4hdemme pian t\u00e4st\u00e4 maailmasta ja tulemme pian t\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme nopean lopun kautta osallisiksi heid\u00e4n kohtalostaan. Sill\u00e4 t\u00e4llaiset seikat ovat varma loppu paitsi ylpeydelle my\u00f6s kaikenlaisille synneille. Sitten, seuraavaksi t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen, meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 lujasti kiinni t\u00e4st\u00e4 samasta n\u00f6yryydest\u00e4 Jumalaa kohtaan: meid\u00e4n on turvattava se niin, ett\u00e4 emme ainoastaan tunnusta, ettemme voi mitenk\u00e4\u00e4n suoriutua mist\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 liittyy t\u00e4ydellisen hyveen saavuttamiseen, ilman h\u00e4nen apuaan ja armoaan, vaan my\u00f6s todella uskomme, ett\u00e4 juuri se, ett\u00e4 voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n, on h\u00e4nen oma lahjansa.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            JOHANNES KASSIANUS<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KESKUSTELUT<\/strong><\/p>\n

                                            OSA I<\/strong><\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KESKUSTELUT\u00a0\u00a0 \u00a0I-X<\/strong><\/p>\n

                                            \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                            ESIPUHE<\/strong><\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            Velvoite, joka oli luvattu siunatulle paavi Castorille niiden niteiden esipuheessa, jotka Jumalan avulla laadin kahdessatoista kirjassa Kinobian s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 ja kahdeksan t\u00e4rkeimm\u00e4n virheen parannuskeinoista, on nyt t\u00e4ytetty, sik\u00e4li kuin heikot kykyni sen sallivat. Haluaisin toki n\u00e4hd\u00e4, mik\u00e4 on h\u00e4nen ja teid\u00e4n oikeudenmukainen mielipiteenne t\u00e4st\u00e4 teoksesta, onko n\u00e4in syv\u00e4llisest\u00e4 ja ylev\u00e4st\u00e4 asiasta, josta ei ole viel\u00e4 koskaan tehty tutkielmaa, saatu aikaan mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 ansaitsee teid\u00e4n huomionne ja kaikkien pyhien veljien innokkaan toiveen. Mutta nyt, kun edell\u00e4 mainittu piispa on j\u00e4tt\u00e4nyt meid\u00e4t ja l\u00e4htenyt Kristuksen tyk\u00f6, sill\u00e4 v\u00e4lin n\u00e4m\u00e4 kymmenen isist\u00e4 suurimman, nimitt\u00e4in, Skeeten autiomaassa asuneen ankkurilaisen, jotka h\u00e4n vertaansa vailla olevasta pyhyyden kaipuusta syttyneen\u00e4 oli k\u00e4skenyt minun kirjoittaa h\u00e4nen puolestaan samaan tyyliin (ottamatta huomioon h\u00e4nen kiintymyksens\u00e4 suuruudessa sit\u00e4, millaisen taakan h\u00e4n asetti harteille, jotka ovat heikot kantamaan sit\u00e4) – n\u00e4m\u00e4 konferenssit olen katsonut hyv\u00e4ksi omistaa erityisesti teille, oi autuas paavi, Leontius ja pyh\u00e4 veli Helladius. Sill\u00e4 yht\u00e4 teist\u00e4 yhdisti mainitsemaani veljeyden siteet ja pappeuden arvo sek\u00e4 (mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4) innokkuus pyh\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa, ja siksi h\u00e4nell\u00e4 on perinn\u00f6llinen oikeus vaatia veljelleen kuuluvaa velkaa: kun taas toinen on uskaltautunut seuraamaan ankkurien ylevi\u00e4 tapoja, ei niin kuin jotkut muut, omasta aloitteestaan, vaan tarttumalla Pyh\u00e4n Hengen innoittamana opin oikealle tielle melkein ennen kuin h\u00e4nt\u00e4 oli opetettu, ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt oppia ei niink\u00e4\u00e4n omista ajatuksistaan kuin heid\u00e4n perinteist\u00e4\u00e4n. Juuri kun olin ankkuroitunut Hiljaisuuden satamaan, avautuu edess\u00e4ni laaja meri, niin ett\u00e4 minun on uskallettava antaa j\u00e4lkipolville joitakin n\u00e4iden suurmiesten instituutteja ja opetusta. Sill\u00e4 hauraiden kykyjeni haara joutuu alttiiksi pidemm\u00e4n matkan vaaroille syv\u00e4nteess\u00e4, siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin ankkurilaisen el\u00e4m\u00e4 on hienompaa kuin kinobialaisten el\u00e4m\u00e4 ja Jumalan mietiskely, jolle nuo korvaamattomat miehet ovat aina omistautuneet, ylev\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin tavallinen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen el\u00e4m\u00e4. Teid\u00e4n on siis autettava ponnistelujamme hurskailla rukouksillanne, sill\u00e4 pelk\u00e4\u00e4tte, ettemme vaarantaisi niin pyh\u00e4\u00e4 aihetta, jota on tarkoitus k\u00e4sitell\u00e4 kokeilemattomalla mutta uskollisella tavalla, tai ettemme 608 yksinkertaisuutemme h\u00e4vi\u00e4isi aiheen syvyyksiin. Siirtyk\u00e4\u00e4mme siis siit\u00e4, mik\u00e4 on silmin n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, ja munkkien ulkoisesta el\u00e4m\u00e4ntavasta, jota k\u00e4sittelimme aiemmissa kirjoissa, sis\u00e4isen ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, joka on piilossa katseilta; ja muodostaen kanonisten rukousten j\u00e4rjestelm\u00e4n, nouskoon puheemme siihen lakkaamattomassa rukouksessa pysymiseen, jota apostoli kehottaa, jotta se, joka on jo edellisen teoksemme lukemisen kautta saavuttanut hengellisesti Jaakobin nimen syrj\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 lihalliset vikansa, voisi nyt vastaanottamalla instituutit, jotka eiv\u00e4t ole minun vaan isien, nousta puhtaan oivalluksen kautta Israelin ansioihin ja (niin sanoakseni) arvokkuuteen ja saada samalla tavalla opetuksen siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen tulisi noudattaa n\u00e4ill\u00e4 korkeilla t\u00e4ydellisyyden korkeuksilla. Ja niin saakoon rukouksenne H\u00e4nelt\u00e4, joka on katsonut meid\u00e4t arvokkaiksi sek\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n heid\u00e4t ett\u00e4 oppimaan heilt\u00e4 ja asumaan heid\u00e4n kanssaan, ett\u00e4 H\u00e4n suo meille t\u00e4ydellisen muistin heid\u00e4n opetuksistaan ja valmiin kielen niiden kertomiseen, jotta voimme selitt\u00e4\u00e4 ne yht\u00e4 kauniisti ja t\u00e4sm\u00e4llisesti kuin olemme ne heilt\u00e4 saaneet ja jotta voimme onnistua asettamaan teid\u00e4n eteenne itse miehet, jotka ovat ik\u00e4\u00e4n kuin sis\u00e4llytettyin\u00e4 omiin instituutioihinsa, ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, puhuen latinan kielell\u00e4. T\u00e4st\u00e4 haluamme kuitenkin ennen kaikkea mainostaa, ett\u00e4 puhumme latinan kielell\u00e4. T\u00e4st\u00e4 haluamme kuitenkin ennen kaikkea mainostaa n\u00e4iden konferenssien sek\u00e4 aikaisempien teoksiemme lukijalle, ett\u00e4 jos t\u00e4ss\u00e4 saattaa olla jotakin sellaista, mik\u00e4 h\u00e4nen tilansa ja ammattinsa luonteen vuoksi tai tavan ja yleisen el\u00e4m\u00e4ntavan vuoksi tuntuu h\u00e4nelle joko mahdottomalta tai hyvin vaikealta, h\u00e4nen ei tulisi mitata sit\u00e4 omien voimiensa rajoilla, vaan puhujien arvokkuuden ja t\u00e4ydellisyyden mukaan, joiden innokkuutta ja tarkoitusta h\u00e4nen tulisi ensiksi tarkastella, koska he olivat todella kuolleet t\u00e4lle maalliselle el\u00e4m\u00e4lle ja koska heit\u00e4 ei siten haitannut mik\u00e4\u00e4n lihan mukainen tunne sukulaisiaan kohtaan eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n maallisten elinkeinojen side. Seuraavaksi h\u00e4nen on pidett\u00e4v\u00e4 mieless\u00e4 sen maan luonne, jossa he asuivat, kuinka he eliv\u00e4t suuressa autiomaassa ja olivat eristyksiss\u00e4 yhteyksist\u00e4 kaikkien kanssaihmistens\u00e4 kanssa ja pystyiv\u00e4t n\u00e4in ollen valistamaan mielens\u00e4 ja pohtimaan ja lausumaan asioita, jotka ehk\u00e4 tuntuvat mahdottomilta asiaan vihkiytym\u00e4tt\u00f6mille ja kouluttamattomille heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntapansa ja tapojensa arkip\u00e4iv\u00e4isyyden vuoksi. Mutta jos joku haluaa antaa t\u00e4st\u00e4 asiasta totuudenmukaisen mielipiteen ja haluaa kokeilla, voidaanko t\u00e4llainen t\u00e4ydellisyys saavuttaa, niin yritt\u00e4k\u00f6\u00f6n h\u00e4n ensin tehd\u00e4 heid\u00e4n tarkoituksensa omakseen samalla innolla ja samalla el\u00e4m\u00e4ntavalla, ja silloin h\u00e4n lopulta huomaa, ett\u00e4 ne asiat, jotka ennen n\u00e4yttiv\u00e4t olevan ihmisten voimien ulottumattomissa, eiv\u00e4t ole ainoastaan mahdollisia, vaan todella ihastuttavia. Mutta siirtyk\u00e4\u00e4mme nyt heti heid\u00e4n konferensseihinsa ja instituutioihinsa.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            KASSIANUKSEN KESKUSTELUT<\/strong><\/p>\n

                                            Ensimm\u00e4inen keskustelu abba Mooseksen kanssa<\/p>\n

                                            MUNKIN P\u00c4\u00c4M\u00c4\u00c4R\u00c4ST\u00c4<\/strong><\/p>\n

                                            LUKU 1. Oleskelustamme Skeetess\u00e4 ja siit\u00e4, mit\u00e4 ehdotimme abba Moosekselle.<\/p>\n

                                            KUN olin Skeeten autiomaassa, jossa on mit\u00e4 erinomaisimpia luostari-isi\u00e4 ja jossa kaikki t\u00e4ydellisyys kukoistaa, yhdess\u00e4 pyh\u00e4n is\u00e4 Germanuksen kanssa (joka oli ollut hengellisen palveluksemme varhaisimmista p\u00e4ivist\u00e4 ja alusta l\u00e4htien l\u00e4heisin toverini sek\u00e4 kinobiassa ett\u00e4 autiomaassa, niin ett\u00e4 yst\u00e4vyytemme ja tavoitteidemme sopusoinnun osoittamiseksi kaikki sanoisivat, ett\u00e4 molemmissa ruumiissamme oli yksi syd\u00e4n ja sielu), etsin abba Mooseksen, joka oli noiden loistavien kukkien joukossa huomattava paitsi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisess\u00e4 my\u00f6s mietiskelev\u00e4ss\u00e4 erinomaisuudessaan, koska halusin innokkaasti saada pohjaa h\u00e4nen opetuksestaan: ja yhdess\u00e4 rukoilimme h\u00e4nt\u00e4 antamaan meille opetuksen rakentamisemme hyv\u00e4ksi; emme kuitenkaan ilman kyyneleit\u00e4, sill\u00e4 tiesimme hyvin, ett\u00e4 h\u00e4n oli vakaasti p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ettei suostuisi koskaan avaamaan t\u00e4ydellisyyden porttia muille kuin niille, jotka sit\u00e4 kaikella uskollisuudella toivovat ja etsiv\u00e4t sit\u00e4 kaikella syd\u00e4men murheella; sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si, ett\u00e4 jos h\u00e4n avaisi sen sattumanvaraisesti niille, jotka eiv\u00e4t siit\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 tai jotka sit\u00e4 vain puolisyd\u00e4misesti toivovat, avaamalla sen, mik\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja mik\u00e4 pit\u00e4isi paljastaa vain niille, jotka etsiv\u00e4t t\u00e4ydellisyytt\u00e4, kelvottomille henkil\u00f6ille ja sellaisille, jotka ottavat sen vastaan halveksuen, h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4isi altistuvan joko kerskailun syytteelle tai synnille, ett\u00e4 h\u00e4n on pett\u00e4nyt luottamuksensa; ja lopulta rukouksiemme voittamana h\u00e4n aloitti niin.<\/p>\n

                                            LUKU 2. Abba Mooseksen kysymyksest\u00e4, joka kysyi, mik\u00e4 on munkin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja mik\u00e4 on h\u00e4nen loppunsa<\/p>\n

                                            KAIKILLA taiteilla ja tieteill\u00e4, sanoi h\u00e4n, on jokin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 tai merkki; ja oma p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 tai p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, johon kunkin taiteen ahkera harjoittaja pit\u00e4\u00e4 silm\u00e4ns\u00e4 suunnattuna ja kest\u00e4\u00e4 siten kaikenlaisia vaivoja, vaaroja ja menetyksi\u00e4 iloisesti ja tyynen\u00e4, esim. maanviljelij\u00e4, joka ei kaihda auringon paahtavaa kuumuutta eik\u00e4 pakkasta ja kylmyytt\u00e4, raivaa maata v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 ja alistaa yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen peltonsa m\u00f6hk\u00e4leit\u00e4 kynt\u00f6ohjuksensa alle, pit\u00e4en p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 edess\u00e4\u00e4n, nimitt\u00e4in, ahkeralla ty\u00f6ll\u00e4 murskata se pieneksi kuin hieno hiekka, puhdistaa se kaikista ohdakkeista ja vapauttaa se kaikista rikkaruohoista, sill\u00e4 h\u00e4n uskoo, ettei h\u00e4n voi mill\u00e4\u00e4n muulla tavalla saavuttaa lopullista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4, joka on hyv\u00e4n sadon ja suuren sadon saaminen, jonka varassa h\u00e4n voi joko el\u00e4\u00e4 huolettomasti tai lis\u00e4t\u00e4 omaisuuttaan. Kun h\u00e4nen latonsa on hyvin t\u00e4ynn\u00e4, h\u00e4n on my\u00f6s valmis tyhjent\u00e4m\u00e4\u00e4n sen ja levitt\u00e4m\u00e4\u00e4n siemenen murenevaan uurteeseen, eik\u00e4 ajattele mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen varastonsa pienenisiv\u00e4t nyt tulevaa satoa silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n ne miehet, jotka harjoittavat kaupallista toimintaa, eiv\u00e4t pelk\u00e4\u00e4 valtameren ep\u00e4varmuuksia ja mahdollisuuksia eiv\u00e4tk\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 riskej\u00e4, kun innokas toivo ajaa heit\u00e4 eteenp\u00e4in kohti p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4 eli voittoa. Lis\u00e4ksi ne, jotka ovat sotilaallisen el\u00e4m\u00e4n kunnianhimon lietsomia ja jotka odottavat kunnian ja vallan tavoitettaan, eiv\u00e4t vaelluksillaan huomaa vaaroja ja tuhoa eiv\u00e4tk\u00e4 murskaannu nykyisist\u00e4 tappioista ja sodista, vaikka he ovat innokkaita saavuttamaan jonkin heille osoitetun kunnian p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Ja my\u00f6s meid\u00e4n ammatillamme on oma p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4, jonka vuoksi me k\u00e4rsimme kaikenlaista vaivaa, emme pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 vaan suorastaan ilolla; sen vuoksi paaston aikainen ruoan puute ei ole meille koettelemus, valvomisen v\u00e4symys muuttuu iloksi, Raamatun lukeminen ja jatkuva mietiskely ei paina meit\u00e4; ja lis\u00e4ksi lakkaamaton ponnistelu, itsens\u00e4 kielt\u00e4minen ja kaiken puute sek\u00e4 t\u00e4m\u00e4n valtavan er\u00e4maan kauhut eiv\u00e4t ole meille kauhistus. Ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 juuri t\u00e4m\u00e4n vuoksi te itse halveksitte sukulaisrakkautta ja halveksitte is\u00e4nmaata ja t\u00e4m\u00e4n maailman nautintoja ja kuljitte l\u00e4pi niin monien maiden, jotta voisitte tulla meid\u00e4n luoksemme, yksinkertaisten ja yksinkertaisten ihmisten luokse, jotka el\u00e4mme t\u00e4ss\u00e4 kurjassa olotilassa er\u00e4maassa. Siksi, sanoi h\u00e4n, vastatkaa ja kertokaa minulle, mik\u00e4 on se p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, joka saa teid\u00e4t kest\u00e4m\u00e4\u00e4n kaiken t\u00e4m\u00e4n niin iloisesti.<\/p>\n

                                            LUKU 3.Vastauksestamme<\/p>\n

                                            Ja kun h\u00e4n vaati saada meilt\u00e4 mielipiteen t\u00e4st\u00e4 kysymyksest\u00e4, vastasimme, ett\u00e4 kest\u00e4mme kaiken t\u00e4m\u00e4n taivasten valtakunnan t\u00e4hden.<\/p>\n

                                            LUKU 4. Abba kysymyksest\u00e4 edell\u00e4 mainittuun lausuntoon.<\/p>\n

                                            Hyv\u00e4, olette puhuneet taitavasti (lopullisesta) lopusta. Mutta mik\u00e4 olisi (v\u00e4lit\u00f6n) p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4mme tai tavoitteemme, jota jatkuvasti l\u00e4hestym\u00e4ll\u00e4 voimme saavuttaa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4mme, sinun pit\u00e4isi ensin tiet\u00e4\u00e4. Ja kun tunnustimme suoraan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytemme, h\u00e4n jatkoi: Sill\u00e4 ellei ihminen pid\u00e4 sit\u00e4 edess\u00e4\u00e4n kaikella ahkeruudella ja sinnikkyydell\u00e4, h\u00e4n ei koskaan onnistu saavuttamaan lopullista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja haluamaansa voittoa. Sill\u00e4, kuten sanoin, maanviljelij\u00e4ll\u00e4, jonka p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on el\u00e4\u00e4 huolettomasti ja ylt\u00e4kyll\u00e4isesti sadon kukoistellessa, on t\u00e4m\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u00e4n ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u00e4n, nimitt\u00e4in pit\u00e4\u00e4 peltonsa puhtaana kaikista karikkeista ja rikkaruohoista, eik\u00e4 h\u00e4n kuvittele voivansa muutoin taata rikkauden ja rauhallisen lopun, ellei h\u00e4n ensin jollain ty\u00f6- ja toivesuunnitelmalla turvaa sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n haluaa saavuttaa. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n liikemies ei hylk\u00e4\u00e4 halua hankkia tavaroita, joiden avulla h\u00e4n voi kannattavammin ker\u00e4t\u00e4 rikkauksia, koska h\u00e4n ei turhaan haluaisi voittoa, ellei h\u00e4n valitsisi tiet\u00e4, joka johtaa siihen; ja ne miehet, jotka haluavat p\u00e4\u00e4st\u00e4 koristelluiksi t\u00e4m\u00e4n maailman kunniamaininnoilla, p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t ensin, millaisille velvollisuuksille ja edellytyksille heid\u00e4n on omistauduttava, jotta he onnistuvat toivon s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisessa kulussa hankkimaan haluamansa kunniamaininnat. Ja niinp\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapamme p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on todellakin Jumalan valtakunta. Mutta mik\u00e4 on (v\u00e4lit\u00f6n) p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, sit\u00e4 teid\u00e4n on kysytt\u00e4v\u00e4 vakavasti, sill\u00e4 jos emme l\u00f6yd\u00e4 sit\u00e4 samalla tavalla, ponnistelemme ja uuvutamme itsemme turhaan, sill\u00e4 ihminen, joka kulkee v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan, joutuu k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n kaikki vaivat eik\u00e4 saa mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 matkastaan. Ja kun me seisoimme h\u00e4mm\u00e4stynein\u00e4 t\u00e4st\u00e4 huomautuksesta, vanha mies jatkoi: Mutta v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 tai p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on syd\u00e4men puhtaus, jota ilman kukaan ei voi saavuttaa t\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4: Kiinnitt\u00e4en katseemme siis vakaasti t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, ik\u00e4\u00e4n kuin tiettyyn merkkiin, suunnatkaamme kurssimme mahdollisimman suoraan sit\u00e4 kohti, ja jos ajatuksemme harhailevat jonkin verran siit\u00e4, palatkaamme takaisin siihen ja tarkistakaamme ne tarkasti kuin varmasta mittatikusta, joka aina palauttaa kaikki ponnistuksemme t\u00e4h\u00e4n yhteen merkkiin ja osoittaa heti, jos ajatuksemme on v\u00e4h\u00e4nkin harhautunut sille merkityn suunnan ulkopuolelle.<\/p>\n

                                            LUKU 5 Vertaus mieheen, joka yritt\u00e4\u00e4 osua maaliin<\/p>\n

                                            Kuten ne, joiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sota-aseita, yritt\u00e4v\u00e4t aina taitoaan esitelless\u00e4\u00e4n maalliselle kuninkaalle ampua nuolensa tai keih\u00e4\u00e4ns\u00e4 pieniin maalitauluihin, joihin palkinnot on maalattu; sill\u00e4 he tiet\u00e4v\u00e4t, etteiv\u00e4t he voi muulla tavoin kuin t\u00e4ht\u00e4yksens\u00e4 linjalla varmistaa toivomaansa lopputulosta ja palkintoa, jonka he saavat vasta kun ovat osuneet heille asetettuun maaliin. Mutta jos k\u00e4y niin, ett\u00e4 maali katoaa heid\u00e4n n\u00e4kyvist\u00e4\u00e4n, vaikka heid\u00e4n taitamattomuutensa vuoksi heid\u00e4n t\u00e4ht\u00e4yksens\u00e4 saattaa turhaan poiketa suoralta polulta, he eiv\u00e4t voi havaita poikenneensa aiotulta suoralta linjalta, koska heill\u00e4 ei ole selke\u00e4\u00e4 merkki\u00e4, joka todistaisi heid\u00e4n t\u00e4ht\u00e4yksens\u00e4 taitavuuden tai paljastaisi sen huonouden. Siksi ampuessaan aseensa turhaan ilmaan he eiv\u00e4t voi n\u00e4hd\u00e4, miss\u00e4 ovat menneet vikaan tai kuinka t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ovat, sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n merkki ei syyt\u00e4 heit\u00e4 osoittaen, kuinka kauas he ovat harhautuneet oikeasta suunnasta; eik\u00e4 ep\u00e4vakaa katse voi auttaa heit\u00e4 korjaamaan ja palauttamaan heille m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 suoraa linjaa.<\/p>\n

                                            Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, jonka olemme asettaneet eteemme, on, kuten Apostoli sanoo, iankaikkinen el\u00e4m\u00e4, kuten h\u00e4n julistaa: ”saaden todella hedelm\u00e4nne pyhitykseen ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n”. Mutta v\u00e4lit\u00f6n tavoite on syd\u00e4men puhtaus, jota h\u00e4n oikeutetusti kutsuu ”pyhitykseksi”, jota ilman edell\u00e4 mainittua p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei voida saavuttaa; ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi sanonut toisin sanoin: v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n\u00e4 tavoitteenanne on syd\u00e4men puhtaus, mutta p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 iankaikkinen el\u00e4m\u00e4. T\u00e4st\u00e4 tavoitteesta sama siunattu Apostoli opettaa meille ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 merkitsev\u00e4sti juuri termi\u00e4 \u03c3\u03ba\u03bf\u03c0\u03cc\u03c2 sanoen seuraavasti: ”Unohtaen sen, mik\u00e4 on takana ja kurottautuen sit\u00e4 kohti, mik\u00e4 on edess\u00e4, min\u00e4 rienn\u00e4n kohti p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, Jumalan taivaallisen kutsumuksen voittopalkintoa kohti.” T\u00e4m\u00e4 on selke\u00e4mmin ilmaistu kreikaksi \u03ba\u03b1\u03c4\u1f70 \u03c3\u03ba\u03bf\u03c0\u1f78\u03bd \u03b4\u03b9\u03ce\u03ba\u03c9, eli ”Rienn\u00e4n kohti p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4”, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n sanoisi: ”T\u00e4ll\u00e4 tavoitteella, jolla unohdan sen, mik\u00e4 on takana, eli aikaisemman el\u00e4m\u00e4n virheet, pyrin saavuttamaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 taivaallisen palkinnon.”<\/p>\n

                                            Mit\u00e4 tahansa siis, mik\u00e4 voi auttaa meit\u00e4 ohjautumaan t\u00e4h\u00e4n tavoitteeseen, nimitt\u00e4in syd\u00e4men puhtauteen, meid\u00e4n on seurattava kaikin voimin, mutta mit\u00e4 tahansa, mik\u00e4 est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 siit\u00e4, meid\u00e4n on v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 vaarallisena ja vahingollisena. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuoksi me teemme ja kest\u00e4mme kaiken, t\u00e4m\u00e4n vuoksi luovumme sukulaisistamme, maastamme, kunniasta, rikkaudesta, t\u00e4m\u00e4n maailman nautinnoista ja kaikenlaisista mielihyvist\u00e4, nimitt\u00e4in s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4ksemme kest\u00e4v\u00e4n syd\u00e4men puhtauden. Ja niin, kun t\u00e4m\u00e4 tavoite on asetettu eteemme, me ohjaamme aina toimintamme ja ajatuksemme suoraan sen saavuttamiseksi; sill\u00e4 jos sit\u00e4 ei jatkuvasti pidet\u00e4 silmiemme edess\u00e4, se ei ainoastaan tee kaikkia ponnistelujamme turhiksi ja hy\u00f6dytt\u00f6miksi ja pakota niit\u00e4 kestett\u00e4viksi ilman tarkoitusta ja palkkiota, vaan se my\u00f6s her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikenlaisia kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaisia ajatuksia. Sill\u00e4 mieli, jolla ei ole kiinte\u00e4\u00e4 pistett\u00e4, johon palata ja johon se voisi p\u00e4\u00e4asiassa kiinnitty\u00e4, harhautuu varmasti tunnista ja minuutista toiseen kaikenlaisiin vaelteleviin ajatuksiin ja muuttuu jatkuvasti ulkopuolelta tulevien asioiden vaikutuksesta siihen tilaan, joka ensimm\u00e4isen\u00e4 tarjoutuu sille.<\/p>\n

                                            LUKU 6. Niist\u00e4, jotka maailmasta luopuessaan tavoittelevat t\u00e4ydellisyytt\u00e4 ilman rakkautta<\/p>\n

                                            T\u00e4st\u00e4 johtuu, ett\u00e4 joidenkin kohdalla, jotka ovat halveksineet t\u00e4m\u00e4n maailman suurimpia omaisuuksia ja luopuneet paitsi suurista kulta- ja hopeam\u00e4\u00e4rist\u00e4, my\u00f6s laajoista kiinteist\u00f6ist\u00e4, olemme n\u00e4hneet heid\u00e4n my\u00f6hemmin h\u00e4iriintyv\u00e4n ja kiihtyv\u00e4n veitsest\u00e4, kyn\u00e4st\u00e4, neulasta tai kyn\u00e4nter\u00e4st\u00e4. Jos he pit\u00e4isiv\u00e4t katseensa vakaasti kiinnitettyn\u00e4 puhtaasta syd\u00e4mest\u00e4, he eiv\u00e4t varmasti koskaan sallisi t\u00e4llaista tapahtuvan mit\u00e4tt\u00f6myyksien vuoksi, kun he suurten ja arvokkaiden rikkauksien kohdalla p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t mieluummin luopua niist\u00e4 kokonaan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen t\u00e4m\u00e4n. Sill\u00e4 usein jotkut vartioivat kirjojaan niin mustasukkaisesti, etteiv\u00e4t he salli kenenk\u00e4\u00e4n muun edes hieman liikuttaa tai koskea niihin, ja t\u00e4st\u00e4 he kohtaavat k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myyden ja kuoleman tilaisuuksia, jotka varoittavat heit\u00e4 tarvittavan k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja rakkauden hankkimisen tarpeesta. Ja vaikka he ovat luopuneet kaikesta rikkaudestaan Kristuksen rakkauden t\u00e4hden, he kuitenkin s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t entisen asenteensa mit\u00e4tt\u00f6myyksien suhteen ja joskus j\u00e4rkyttyv\u00e4t nopeasti niist\u00e4, ja tulevat kaikissa suhteissa hedelm\u00e4tt\u00f6miksi ja tuottamattomiksi, kuten ne, joilta puuttuu se rakkaus, josta Apostoli puhuu. Ja t\u00e4m\u00e4n siunattu Apostoli n\u00e4ki hengess\u00e4 ennalta ja sanoo: ”Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni k\u00f6yhien ravinnoksi ja antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6tyisi.”<\/p>\n

                                            Ja t\u00e4st\u00e4 seuraa selv\u00e4sti, ett\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4 ei saavuteta yksinkertaisesti itsens\u00e4 kielt\u00e4misell\u00e4 ja kaikkien tavaroidemme luovuttamisella ja kunnioituksen hylk\u00e4\u00e4misell\u00e4, ellei ole sit\u00e4 rakkautta, jonka yksityiskohdat Apostoli kuvaa, ja joka koostuu yksin syd\u00e4men puhtaudesta. Sill\u00e4 ”ei olla kateellinen”, ”ei p\u00f6yhkeill\u00e4”, ”ei vihastua”, ”ei tehd\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4”, ”ei etsi\u00e4 omaansa”, ”ei iloita v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4”, ”ei ajatella pahaa” jne. – mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki on muuta kuin alati tarjota Jumalalle t\u00e4ydellinen ja puhdas syd\u00e4n, ja pit\u00e4\u00e4 sen vapaana kaikista h\u00e4iri\u00f6ist\u00e4?<\/p>\n

                                            LUKU 7. Miten mielenrauhaa tulisi tavoitella<\/p>\n

                                            KAIKKI tulisi tehd\u00e4 ja tavoitella t\u00e4m\u00e4n vuoksi. T\u00e4m\u00e4n takia meid\u00e4n tulee etsi\u00e4 yksin\u00e4isyytt\u00e4, t\u00e4m\u00e4n takia tied\u00e4mme, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee alistua paastoihin, valvomisiin, ty\u00f6h\u00f6n, ruumiilliseen [alastomuuteen], lukemiseen ja kaikkiin muihin hyveisiin, jotta niiden kautta voisimme valmistaa syd\u00e4memme ja pit\u00e4\u00e4 sen vahingoittumattomana kaikilta pahoilta intohimoilta, ja n\u00e4iden askelten kautta nousta rakkauden t\u00e4ydellisyyteen. Ja n\u00e4iden k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen suhteen, jos olemme sattumalta olleet jonkin hyv\u00e4n ja hy\u00f6dyllisen teht\u00e4v\u00e4n parissa emmek\u00e4 ole voineet toteuttaa tavanomaista kuria, emme saisi antaa \u00e4rtymyksen, vihan tai intohimon voittaa itse\u00e4mme, sill\u00e4 niiden voittamiseksi aioimme tehd\u00e4 sen, mink\u00e4 olemme laiminly\u00f6neet. Sill\u00e4 paaston hy\u00f6ty ei tasapainota vihan aiheuttamaa menetyst\u00e4, eik\u00e4 lukemisen tuoma hy\u00f6ty ole niin suuri kuin veljien halveksimisesta aiheutuva vahinko. Niit\u00e4 asioita, jotka ovat toissijaisia, kuten paastot, valvomiset, vet\u00e4ytyminen maailmasta ja Raamatun mietiskely, meid\u00e4n tulisi harjoittaa p\u00e4\u00e4tavoitettamme silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en, eli syd\u00e4men puhtautta, joka on rakkautta. Emme saisi niiden vuoksi ajaa pois t\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4hyvett\u00e4, sill\u00e4 niin kauan kuin se on meiss\u00e4 koskemattomana ja vahingoittumattomana, emme vahingoitu, vaikka joitakin toissijaisia asioita jouduttaisiin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 laiminly\u00f6m\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 ei ole v\u00e4h\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 tehd\u00e4 kaikkea, jos t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4syy, josta olemme puhuneet, poistetaan, sill\u00e4 kaiken on tarkoitus tapahtua sen vuoksi.<\/p>\n

                                            T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 ihminen on innokas hankkimaan ja varaamaan itselleen v\u00e4lineet mink\u00e4 tahansa ty\u00f6n haaraan, ei vain omistaakseen niit\u00e4 turhaan, eik\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n tekisi voiton ja hy\u00f6dyn, jota niist\u00e4 odotetaan, pelk\u00e4st\u00e4 omistamisen tosiasiasta, vaan ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4 h\u00e4n voisi tehokkaasti varmistaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tiedon ja sen tietyn taidon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n, jonka apuv\u00e4lineit\u00e4 ne ovat. Siksi paastot, valvomiset, Raamatun mietiskely, itsens\u00e4 kielt\u00e4minen ja kaikkien omistusten hylk\u00e4\u00e4minen eiv\u00e4t ole t\u00e4ydellisyys, vaan apuv\u00e4lineit\u00e4 t\u00e4ydellisyyteen: koska t\u00e4m\u00e4n tieteen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei ole n\u00e4iss\u00e4, vaan n\u00e4iden kautta saavutamme p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. H\u00e4n siis harjoittaa n\u00e4it\u00e4 harjoituksia turhaan, joka tyytyy niihin kuin ne olisivat korkein hyv\u00e4, ja on kiinnitt\u00e4nyt syd\u00e4mens\u00e4 tarkoituksen yksinkertaisesti niihin, eik\u00e4 laajenna ponnistelujaan saavuttaakseen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n, jonka vuoksi n\u00e4it\u00e4 tulisi tavoitella: sill\u00e4 h\u00e4n omistaa kyll\u00e4 taiteensa v\u00e4lineet, mutta on tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, jossa kaikki arvokas sijaitsee. Mit\u00e4 tahansa siis, mik\u00e4 voi h\u00e4irit\u00e4 tuota mielen puhtautta ja rauhaa – vaikka se saattaisi vaikuttaa hy\u00f6dylliselt\u00e4 ja arvokkaalta – tulisi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 todella haitallisena, sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ll\u00e4 onnistumme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n vahinkoa virheist\u00e4 ja harhaluuloista, ja kuljemme suoraan kohti haluttua p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja saavutamme sen.<\/p>\n

                                            LUKU 8. P\u00e4\u00e4ponnistelusta asioiden mietiskelyyn ja esimerkki Martan ja Marian tapauksesta<\/p>\n

                                            T\u00c4M\u00c4N tulisi siis olla p\u00e4\u00e4ponnistelumme: ja t\u00e4h\u00e4n vakaaseen syd\u00e4men tarkoitukseen meid\u00e4n tulisi jatkuvasti pyrki\u00e4; nimitt\u00e4in, ett\u00e4 sielu alati tarttuisi Jumalaan ja taivaallisiin asioihin. Mik\u00e4 tahansa, mik\u00e4 on vierasta t\u00e4lle, vaikka se olisi kuinka suurta, tulisi asettaa toiselle sijalle, tai jopa pit\u00e4\u00e4 merkityksett\u00f6m\u00e4n\u00e4, tai ehk\u00e4 haitallisena. Meill\u00e4 on erinomainen esimerkki t\u00e4st\u00e4 mielentilasta ja olosuhteesta evankeliumissa Martan ja Marian tapauksessa: sill\u00e4 kun Martta suoritti palvelusta, joka oli varmasti pyh\u00e4, koska h\u00e4n palveli Herraa ja H\u00e4nen opetuslapsiaan, ja Maria keskittyi vain hengelliseen opetukseen ja pysytteli l\u00e4hell\u00e4 Jeesuksen jalkoja, joita h\u00e4n suuteli ja voiteli hyv\u00e4n tunnustuksen voiteella, Herra osoittaa h\u00e4nen valinneen paremman osan, jota ei otettaisi h\u00e4nelt\u00e4 pois. Sill\u00e4 kun Martta ahkeroi hurskaalla huolenpidolla ja oli kuormittunut palveluksestaan, n\u00e4hden ett\u00e4 h\u00e4n yksin oli riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n sellaiseen palvelukseen, h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 sisarensa apua Herralta sanoen: ”Herra, etk\u00f6 v\u00e4lit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 sisareni on j\u00e4tt\u00e4nyt minut yksin palvelemaan? Sano siis h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4n auttaisi minua” – varmasti ei mihink\u00e4\u00e4n arvottomaan ty\u00f6h\u00f6n, vaan kiitett\u00e4v\u00e4\u00e4n palvelukseen h\u00e4n kutsui h\u00e4nt\u00e4: ja kuitenkin mit\u00e4 h\u00e4n kuulee Herralta? ”Martta, Martta, sin\u00e4 huolehdit ja h\u00e4t\u00e4ilet paljosta, mutta vain muutama asia on tarpeen tai yksi ainoa. Maria on valinnut hyv\u00e4n osan, jota ei oteta h\u00e4nelt\u00e4 pois.” N\u00e4et siis, ett\u00e4 Herra asettaa korkeimman hyv\u00e4n mietiskelyyn, eli jumalalliseen kontemplaatioon: mist\u00e4 n\u00e4emme, ett\u00e4 kaikki muut hyveet tulisi asettaa toiselle sijalle, vaikka my\u00f6nn\u00e4mmekin niiden olevan tarpeellisia, hy\u00f6dyllisi\u00e4 ja erinomaisia, koska ne kaikki suoritetaan t\u00e4m\u00e4n yhden asian vuoksi.<\/p>\n

                                            Sill\u00e4 kun Herra sanoo: ”Sin\u00e4 huolehdit ja h\u00e4t\u00e4ilet paljosta, mutta vain muutama asia on tarpeen tai yksi ainoa,” H\u00e4n ei aseta korkeinta hyv\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ty\u00f6h\u00f6n, vaikka se olisi kuinka kiitett\u00e4v\u00e4\u00e4 ja hedelm\u00e4llist\u00e4, vaan H\u00e4nen kontemplaatioonsa, joka todella on yksinkertainen ja ”vain yksi”. H\u00e4n julistaa, ett\u00e4 ”muutama asia” on tarpeen t\u00e4ydelliseen autuuteen, eli se kontemplaatio, joka ensin varmistetaan pohtimalla muutamia pyhimyksi\u00e4: heid\u00e4n kontemplaatiostaan se, joka on edistynyt, nousee ja saavuttaa Jumalan avulla sen, mit\u00e4 kutsutaan ”yhdeksi asiaksi”, eli yksin Jumalan tarkastelun, niin ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4see pyhimysten tekojen ja palvelusten tuolle puolen ja ravitsee itse\u00e4\u00e4n yksin Jumalan kauneudella ja tiedolla.<\/p>\n

                                            ”Maria” siis ”valitsi hyv\u00e4n osan, jota ei oteta h\u00e4nelt\u00e4 pois.” Ja t\u00e4t\u00e4 on tarkasteltava huolellisemmin. Sill\u00e4 kun H\u00e4n sanoo, ett\u00e4 Maria valitsi hyv\u00e4n osan, vaikka H\u00e4n ei sano mit\u00e4\u00e4n Martasta eik\u00e4 varmastikaan n\u00e4yt\u00e4 moittivan h\u00e4nt\u00e4, kuitenkin yht\u00e4 ylist\u00e4ess\u00e4\u00e4n H\u00e4n antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 toinen on alempi. J\u00e4lleen kun H\u00e4n sanoo ”jota ei oteta h\u00e4nelt\u00e4 pois”, H\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 toiselta h\u00e4nen osansa voidaan ottaa pois (sill\u00e4 ruumiillinen palvelus ei voi kest\u00e4\u00e4 ikuisesti ihmisen kanssa), mutta opettaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n yhden halu ei voi koskaan p\u00e4\u00e4tty\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 9. Kysymys siit\u00e4, mit\u00e4 on tuo hyveen harjoittaminen ihmisell\u00e4<\/p>\n

                                            Johon me, syv\u00e4sti liikuttuneina, vastasimme: mit\u00e4 sitten? Otetaanko paaston ponnistelu, lukemisen ahkeruus, laupeuden teot, oikeudenmukaisuus, hurskaus ja yst\u00e4v\u00e4llisyys meilt\u00e4 pois, eiv\u00e4tk\u00e4 ne jatku niiden tekij\u00f6iden kanssa, varsinkin kun Herra itse lupaa taivasten valtakunnan palkinnon n\u00e4ille teoille, kun H\u00e4n sanoo: ”Tulkaa, minun Is\u00e4ni siunatut, perik\u00e4\u00e4 se valtakunta, joka on ollut valmistettuna teille maailman perustamisesta asti. Sill\u00e4 minun oli n\u00e4lk\u00e4, ja te annoitte minulle sy\u00f6d\u00e4; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda:” jne. Kuinka siis n\u00e4m\u00e4 teot otetaan pois, jotka p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t tekij\u00e4ns\u00e4 taivasten valtakuntaan?<\/p>\n

                                            LUKU 10.Vastaus, ett\u00e4 ei palkkio, vaan niiden tekeminen tulee p\u00e4\u00e4ttym\u00e4\u00e4n<\/p>\n

                                            MOOSES. En sanonut, ett\u00e4 palkinto hyv\u00e4st\u00e4 teosta otettaisiin pois, kuten Herra itse sanoo: \u201dJoka antaa yhdelle n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4h\u00e4isimmist\u00e4 kupin kylm\u00e4\u00e4 vett\u00e4 vain opetuslapsen nimess\u00e4, totisesti min\u00e4 sanon teille, h\u00e4n ei menet\u00e4 palkkaansa.\u201d Mutta v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 sellaisen asian tekeminen, jonka joko ruumiillinen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tai lihan hy\u00f6kk\u00e4ys tai t\u00e4m\u00e4n maailman ep\u00e4tasa-arvo pakottavat tekem\u00e4\u00e4n, otetaan pois. Sill\u00e4 ahkeruus lukemisessa ja itsens\u00e4 kielt\u00e4minen paastoamisessa ovat hy\u00f6dyllisi\u00e4 harjoituksia syd\u00e4men puhdistamiseksi ja lihan kurittamiseksi vain t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, niin kauan kuin \u201dliha himoitsee henke\u00e4 vastaan\u201d, ja joskus n\u00e4emme, ett\u00e4 jopa t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ne otetaan pois niilt\u00e4 ihmisilt\u00e4, joita liiallinen ty\u00f6 tai ruumiillinen heikkous tai vanhuus uuvuttaa, eiv\u00e4tk\u00e4 he voi niit\u00e4 harjoittaa. Kuinka paljon enemm\u00e4n ne sitten loppuvat tuonpuoleisessa, kun \u201dt\u00e4m\u00e4 turmeltuva on pukeutunut katoamattomuuteen\u201d ja ruumis, joka nyt on \u201dluonnollinen ruumis\u201d, on noussut \u201dhengelliseksi ruumiiksi\u201d ja liha on alkanut olla sellainen, ettei se en\u00e4\u00e4 himoitse henke\u00e4 vastaan? Ja t\u00e4st\u00e4 puhuu my\u00f6s siunattu apostoli selv\u00e4sti, kun h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 \u201druumiillinen liikunta on hy\u00f6dyllist\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4n; mutta jumalisuus (jolla h\u00e4n varmasti tarkoittaa rakkautta) \u2018on hy\u00f6dyllist\u00e4 kaikkeen, sill\u00e4 siin\u00e4 on lupaus siit\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, joka nyt on, ja siit\u00e4, joka on tuleva\u2019.\u201d T\u00e4m\u00e4 on my\u00f6s siunattu apostoli. T\u00e4m\u00e4 osoittaa selv\u00e4sti, ett\u00e4 se, mink\u00e4 sanotaan olevan hy\u00f6dyllist\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa, ei ole harjoitettavaa koko ajan, eik\u00e4 se voi mahdollisesti yksin\u00e4\u00e4n antaa korkeinta t\u00e4ydellisyyden tilaa ihmiselle, joka sit\u00e4 orjallisesti harjoittaa. Sill\u00e4 termi \u201dv\u00e4h\u00e4n aikaa\u201d voi tarkoittaa jompaakumpaa, ts, se voi viitata ajan lyhyyteen, koska ruumiillinen harjoittelu ei voi mitenk\u00e4\u00e4n kest\u00e4\u00e4 ihmisen mukana sek\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 tulevassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4; tai se voi viitata sen hy\u00f6dyn v\u00e4h\u00e4isyyteen, joka syntyy lihan harjoittamisesta, koska ruumiilliset s\u00e4\u00e4st\u00f6toimet tuottavat jonkinlaisia edistyksen alkuja, mutta eiv\u00e4t varsinaista rakkauden t\u00e4ydellisyytt\u00e4, jolla on lupaus siit\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, joka nyt on, ja siit\u00e4, joka on tuleva; ja sen vuoksi katsomme, ett\u00e4 edell\u00e4 mainittujen t\u00f6iden harrastaminen on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, koska ilman niit\u00e4 emme voi kiivet\u00e4 rakkauden korkeuksiin. Sill\u00e4 se, mit\u00e4 te kutsutte uskonnon ja laupeuden teoiksi, on tarpeellista t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 niin kauan kuin n\u00e4m\u00e4 eriarvoisuudet ja erilaiset olosuhteet viel\u00e4 vallitsevat; mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n emme saisi odottaa niiden suorittamista, ellei k\u00f6yhi\u00e4, tarvitsevia ja sairaita ihmisi\u00e4 olisi niin paljon, mik\u00e4 johtuu ihmisten pahuudesta, nimitt\u00e4in niiden pahuudesta, jotka ovat tarttuneet ja pit\u00e4neet omiin tarpeisiinsa (k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niit\u00e4 kuitenkaan) niit\u00e4 asioita, jotka kaikkien Luoja on antanut kaikille yht\u00e4 lailla. Niin kauan kuin t\u00e4m\u00e4 eriarvoisuus siis kest\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, t\u00e4m\u00e4nkaltainen ty\u00f6 on tarpeellinen ja hy\u00f6dyllinen sille, joka sit\u00e4 harjoittaa, sill\u00e4 se tuo hyv\u00e4lle tarkoitukselle ja hurskaalle tahdolle palkkioksi iankaikkisen perinn\u00f6n; mutta se loppuu tulevassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, jossa vallitsee tasa-arvo, jolloin ei en\u00e4\u00e4 ole eriarvoisuutta, jonka vuoksi n\u00e4it\u00e4 asioita on teht\u00e4v\u00e4, vaan kaikki ihmiset siirtyv\u00e4t n\u00e4ist\u00e4 moninaisista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n t\u00f6ist\u00e4 Jumalan rakkauteen ja taivaallisten asioiden tarkasteluun jatkuvassa syd\u00e4men puhtaudessa: johon ne ihmiset, jotka kiireesti omistautuvat tiet\u00e4mykselle ja syd\u00e4men puhdistamiselle, ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet antautua kaikin voimin ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rin, omistautuen viel\u00e4 lihassa ollessaan tuolle velvollisuudelle, jossa heid\u00e4n on m\u00e4\u00e4r\u00e4 pysy\u00e4, kun he ovat hyl\u00e4nneet turmeluksen ja kun he p\u00e4\u00e4sev\u00e4t siihen Herran Vapahtajan lupaukseen, joka sanoo: \u201dAutuaita ovat ne, jotka ovat puhtaat syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 he saavat n\u00e4hd\u00e4 Jumalan.\u201d T\u00e4m\u00e4 lupaus ei ole ainoa, jonka he voivat tehd\u00e4. \u201d<\/p>\n

                                            LUKU 11. Rakkauden pysyvyydest\u00e4<\/p>\n

                                            JA miksi ihmettelette, ett\u00e4 nuo edell\u00e4 luetellut velvollisuudet lakkaavat, kun pyh\u00e4 apostoli kertoo meille, ett\u00e4 jopa Pyh\u00e4n Hengen korkeammat lahjat katoavat; ja huomauttaa, ett\u00e4 yksin rakkauden on pysytt\u00e4v\u00e4 loputtomasti, sanoen: \u201dOlipa profetioita, ne katoavat, olipa kieli\u00e4, ne katoavat, olipa tiet\u00e4myst\u00e4, se loppuu\u201d, mutta t\u00e4st\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dRakkaus ei koskaan katoa\u201d. Sill\u00e4 kaikki lahjat annetaan siksi ajaksi, jota k\u00e4ytt\u00f6 ja tarve vaativat, mutta kun ajanlasku on p\u00e4\u00e4ttynyt, ne ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 pian katoavat; mutta rakkaus ei koskaan tuhoudu. Sill\u00e4 se ei ainoastaan toimi hy\u00f6dyllisesti meiss\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, vaan my\u00f6s tulevassa maailmassa, kun ruumiillisten tarpeiden taakka on heitetty pois, se jatkuu paljon voimakkaampana ja erinomaisempana, eik\u00e4 se koskaan heikkene mist\u00e4\u00e4n puutteesta, vaan ikuisen katoamattomuutensa ansiosta se takertuu Jumalaan entist\u00e4 tiiviimmin ja vakavammin.<\/p>\n

                                            LUKU 12 Kysymys pysyvyydest\u00e4 hengellisess\u00e4 mietiskelyss\u00e4<\/p>\n

                                            GERMANUS. Kuka sitten, kun h\u00e4nt\u00e4 rasittaa meid\u00e4n hauras lihamme, voi olla aina niin keskittynyt t\u00e4h\u00e4n mietiskelyyn, ettei koskaan ajattele veljen saapumista, sairaiden luona k\u00e4ynti\u00e4, ruumiillista ty\u00f6t\u00e4 tai ainakaan yst\u00e4v\u00e4llisyyden osoittamista vieraille ja vierailijoille? Ja lopuksi, ket\u00e4 ei keskeyt\u00e4 ruumiin huoltaminen ja siit\u00e4 huolehtiminen? Vai miten ja mill\u00e4 tavoin mieli voi takertua n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n Jumalaan, t\u00e4m\u00e4n haluaisimme oppia.<\/p>\n

                                            LUKU 13. Syd\u00e4men suuntaamista koskeva vastaus.<\/p>\n

                                            MOSES. Jatkuva kiinnittyminen Jumalaan ja, kuten sanotte, erottamattomasti kiinni pit\u00e4minen H\u00e4nt\u00e4 koskevasta mietiskelyst\u00e4 on ihmiselle mahdotonta, kun h\u00e4n on viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4n heikossa lihassamme. Mutta meid\u00e4n pit\u00e4isi olla tietoisia siit\u00e4, mihin meid\u00e4n pit\u00e4isi kiinnitt\u00e4\u00e4 mielemme p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, ja mihin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n meid\u00e4n pit\u00e4isi aina palauttaa sielumme katse; ja kun mieli voi varmistaa t\u00e4m\u00e4n, se voi iloita; ja surra ja huokaista, kun se on vet\u00e4ytynyt t\u00e4st\u00e4, ja niin usein kuin se huomaa pudonneensa pois H\u00e4neen katselemisesta, sen pit\u00e4isi tunnustaa, ett\u00e4 se on luopunut korkeimmasta hyv\u00e4st\u00e4, kun se katsoo, ett\u00e4 jo hetkellinenkin irtautuminen Kristuksen katselemisesta on haureutta. Ja kun katseemme on joskus v\u00e4h\u00e4nkin harhautunut pois H\u00e4nest\u00e4, k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4mme sielun silm\u00e4t takaisin H\u00e4neen ja muistuttakaamme mielen katseemme kuin t\u00e4ysin suorasta suunnasta. Sill\u00e4 kaikki riippuu sis\u00e4isest\u00e4 mielentilasta, ja kun paholainen on karkotettu. siit\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 synnit en\u00e4\u00e4 hallitse siin\u00e4, seuraa siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan valtakunta on perustettu meihin, kuten evankelista sanoo: \u201dJumalan valtakunta ei tule havaitsemalla, eik\u00e4 ihmiset sano: \u2018Katso, t\u00e4\u00e4ll\u00e4, katso, siell\u00e4; sill\u00e4 totisesti min\u00e4 sanon teille, ett\u00e4 Jumalan valtakunta on teid\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4nne.\u2019\u201d. Mutta mik\u00e4\u00e4n muu ei voi olla \u201dsis\u00e4ll\u00e4nne\u201d kuin totuuden tunteminen tai tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja ilo joko paheeseen tai hyveeseen, jonka kautta valmistamme syd\u00e4mess\u00e4mme valtakunnan perkeleelle tai Kristukselle; ja t\u00e4m\u00e4n valtakunnan luonnetta apostoli kuvaa sanoessaan: \u201dSill\u00e4 Jumalan valtakunta ei ole ruokaa ja juomaa, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4\u201d. Ja jos siis Jumalan valtakunta on sis\u00e4ll\u00e4mme ja Jumalan varsinainen valtakunta on vanhurskaus ja rauha ja ilo, niin ihminen, joka pysyy n\u00e4iss\u00e4, on mit\u00e4 varmimmin Jumalan valtakunnassa, ja p\u00e4invastoin ne, jotka el\u00e4v\u00e4t v\u00e4\u00e4ryydess\u00e4 ja eripurassa ja kuoleman tekev\u00e4ss\u00e4 murheessa, ovat perkeleen valtakunnassa, helvetiss\u00e4 ja kuolemassa. Sill\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 merkeill\u00e4 Jumalan valtakunta ja perkeleen valtakunta erotetaan toisistaan; ja totisesti, jos nostamme mielemme katseemme korkeuksiin ja tarkastelemme sit\u00e4 tilaa, jossa taivaalliset voimat el\u00e4v\u00e4t korkeuksissa, jotka todella ovat Jumalan valtakunnassa, mit\u00e4 muuta kuin ikuista ja pysyv\u00e4\u00e4 iloa meid\u00e4n pit\u00e4isi kuvitella sen olevan? Sill\u00e4 mik\u00e4 on niin erityisen ominaista ja sopivaa todelliselle autuudelle kuin jatkuva tyyneys ja ikuinen ilo? Ja jotta voisitte olla aivan varmoja siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4, mit\u00e4 me sanomme, on todella niin, ei minun, vaan Herran auktoriteetilla, kuulkaa, kuinka hyvin selv\u00e4sti H\u00e4n kuvaa tuon maailman luonnetta ja tilaa: \u201dKatso\u201d, sanoo H\u00e4n, \u201dmin\u00e4 luon uudet majavat ja uuden maan, eik\u00e4 entisi\u00e4 en\u00e4\u00e4 muisteta eik\u00e4 tule mieleen\u201d. Mutta te tulette iloitsemaan ja riemuitsemaan ikuisesti siit\u00e4, mink\u00e4 min\u00e4 luon.”\u201d Ja taas \u201dilo ja riemu on l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 siit\u00e4, kiitos ja ylistyksen \u00e4\u00e4ni, ja siell\u00e4 on oltava kuukausi toisensa j\u00e4lkeen ja sapatti toisensa j\u00e4lkeen.\u201d Ja taas: \u201dhe saavat ilon ja riemun, ja murhe ja huokaus pakenevat.\u201d Ja jos haluatte tiet\u00e4\u00e4 varmemmin tuosta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja pyhien kaupungista, kuulkaa, mit\u00e4 Herran \u00e4\u00e4ni julistaa itse taivaalliselle Jerusalemille: \u201dMin\u00e4 teen\u201d, sanoo H\u00e4n, \u201dsinun virkamiehist\u00e4si rauhan ja sinun valvojistasi vanhurskauden. V\u00e4kivaltaa ei en\u00e4\u00e4 kuulla sinun maassasi, h\u00e4vityst\u00e4 eik\u00e4 tuhoa sinun rajojesi sis\u00e4ll\u00e4. Ja pelastus valtaa muurisi ja ylistys porttisi. Aurinko ei en\u00e4\u00e4 ole sinun valkeutesi p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, eik\u00e4 kuun kirkkaus en\u00e4\u00e4 valista sinua, vaan Herra on oleva sinun ikuinen valkeutesi ja Jumalasi sinun kirkkautesi. Sinun aurinkosi ei en\u00e4\u00e4 laske, eik\u00e4 kuusi vet\u00e4ydy pois, vaan Herra on oleva sinun ikuinen valkeutesi, ja sinun surup\u00e4iv\u00e4si ovat p\u00e4\u00e4ttyneet.\u201d Ja siksi pyh\u00e4 apostoli ei sano yleisesti tai varauksetta, ett\u00e4 kaikki ilo on Jumalan valtakuntaa, vaan nimenomaan ja painokkaasti sit\u00e4 iloa yksin, joka on \u2018Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4\u2019. Sill\u00e4 h\u00e4n oli t\u00e4ysin tietoinen toisesta vastenmielisest\u00e4 ilosta, josta kuulemme: \u201dmaailma saa iloita\u201d ja \u201dvoi teit\u00e4, jotka nauratte, sill\u00e4 te saatte surra\u201d. Itse asiassa taivasten valtakunta on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 kolmessa merkityksess\u00e4, joko niin, ett\u00e4 taivaat tulevat hallitsemaan, ts. pyh\u00e4t muiden asioiden yli alistettuina, t\u00e4m\u00e4n tekstin mukaan: \u201dOle sin\u00e4 viiden kaupungin yli ja sin\u00e4 kymmenen kaupungin yli\u201d, ja t\u00e4m\u00e4, joka on sanottu opetuslapsille: \u201dTe istutte kahdellatoista valtaistuimella ja tuomitsette Israelin kahtatoista sukukuntaa\u201d; tai ett\u00e4 Kristus alkaa hallita itse taivaita, kun \u2018kaikki alistetaan h\u00e4nelle\u2019 ja Jumala alkaa olla \u2018kaikki kaikessa\u2019; tai ett\u00e4 pyh\u00e4t hallitsevat taivaassa Herran kanssa.<\/p>\n

                                            LUKU 14. Sielun pysyvyydest\u00e4<\/p>\n

                                            SEN KAUTTA jokaisen tulisi jo t\u00e4ss\u00e4 ruumiissa ollessaan olla tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen on jouduttava siihen tilaan ja virkaan, jonka osakkaaksi ja kannattajaksi h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ollessaan teki itsens\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nen tulisi ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on siin\u00e4 iankaikkisessa maailmassa sen kumppanina, jonka palvelijaksi ja palvelijaksi h\u00e4n valitsi itsens\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4: sen Herramme sanonnan mukaan, joka sanoo: \u201dJos joku minua palvelee, niin seuratkoon minua, ja miss\u00e4 min\u00e4 olen, siell\u00e4 on my\u00f6s minun palvelijani oleva.\u201d T\u00e4m\u00e4 on my\u00f6skin Herran sanonta. Sill\u00e4 niin kuin paholaisen valtakunta saavutetaan suostumalla syntiin, niin Jumalan valtakunta saavutetaan harjoittamalla hyveellisyytt\u00e4 syd\u00e4men puhtaudessa ja hengellisess\u00e4 tiedossa. Mutta miss\u00e4 Jumalan valtakunta on, siell\u00e4 nautitaan aivan varmasti iankaikkisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, ja miss\u00e4 paholaisen valtakunta on, siell\u00e4 on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 kuolema ja hauta. Ja ihminen, joka on t\u00e4ss\u00e4 tilassa, ei voi ylist\u00e4\u00e4 Herraa, kuten profeetan sanonta kertoo: \u201dKuolleet eiv\u00e4t voi ylist\u00e4\u00e4 Sinua, Herra, eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki ne, jotka menev\u00e4t hautaan (ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 synnist\u00e4). Mutta me\u201d, sanoo h\u00e4n, \u2018jotka el\u00e4mme (emme tosin synnille enk\u00e4 min\u00e4 t\u00e4lle maailmalle, vaan Jumalalle), me kiit\u00e4mme Herraa, t\u00e4st\u00e4 ajasta l\u00e4htien aina ja iankaikkisesti; sill\u00e4 kuolemassa ei kukaan muista Jumalaa, mutta haudassa (synnist\u00e4) kuka tunnustaa Herraa?\u2019 Siis ei kukaan. Sill\u00e4 kukaan ihminen, vaikka h\u00e4n kutsuisi itse\u00e4\u00e4n tuhat kertaa kristityksi tai munkiksi, ei tunnusta Jumalaa, kun h\u00e4n tekee synti\u00e4; kukaan ihminen, joka sallii ne asiat, joita Herra vihaa, ei muista Jumalaa eik\u00e4 kutsu itse\u00e4\u00e4n totuudenmukaisesti H\u00e4nen palvelijakseen, jonka k\u00e4skyj\u00e4 h\u00e4n itsep\u00e4isell\u00e4 r\u00f6yhkeydell\u00e4 halveksii; ja t\u00e4h\u00e4n kuolemaan siunattu apostoli julistaa lesken olevan osallisena, joka antautuu mielihyville, sanomalla: \u201dLeski, joka antautuu mielihyville, on kuollut, kun viel\u00e4 el\u00e4\u00e4\u201d. On siis monia, jotka viel\u00e4 el\u00e4ess\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 ruumiissa ovat kuolleita eiv\u00e4tk\u00e4 haudassa makaamalla voi ylist\u00e4\u00e4 Jumalaa; ja p\u00e4invastoin on monia, jotka vaikka ovat kuolleet ruumiissa, siunaavat kuitenkin Jumalaa hengess\u00e4 ja ylist\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, t\u00e4m\u00e4n mukaan: \u201dOi te vanhurskaiden henget ja sielut, siunatkaa Herraa\u201d, ja \u2018jokainen henki ylist\u00e4\u00e4 Herraa\u2019. Ja ilmestyskirjassa tapettujen sielujen ei sanota ainoastaan ylist\u00e4v\u00e4n Jumalaa vaan my\u00f6s puhuttelevan H\u00e4nt\u00e4. My\u00f6s evankeliumissa Herra sanoo viel\u00e4 selvemmin saddukeuksille: \u201dEttek\u00f6 ole lukeneet, mit\u00e4 Jumala on puhunut, kun h\u00e4n sanoi teille: Min\u00e4 olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. H\u00e4n ei ole kuolleiden vaan el\u00e4vien Jumala, sill\u00e4 kaikki el\u00e4v\u00e4t h\u00e4nelle.”\u201d Joista my\u00f6s apostoli sanoo: \u201dSiksi Jumala ei h\u00e4pe\u00e4 tulla kutsutuksi heid\u00e4n Jumalakseen, sill\u00e4 h\u00e4n on valmistanut heille kaupungin.\u201d Ett\u00e4 he eiv\u00e4t ole joutilaita t\u00e4st\u00e4 ruumiista erottuaan eiv\u00e4tk\u00e4 kykenem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tuntemaan, osoittaa evankeliumin vertaus, jossa kerrotaan kerj\u00e4l\u00e4isest\u00e4 Lasaruksesta ja purppuraan puetusta Divesist\u00e4, joista toinen sai autuuden aseman, ts. Aabrahamin sylin, toinen taas joutuu iankaikkisen tulen kauhean kuumuuden uhriksi. Mutta jos my\u00f6s te haluatte ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 varkaalle lausutut sanat \u201dT\u00e4n\u00e4\u00e4n sin\u00e4 olet oleva minun kanssani paratiisissa\u201d, mit\u00e4 muuta ne selv\u00e4sti osoittavat kuin sen, ett\u00e4 sielujen entinen \u00e4lykkyys ei ainoastaan jatku, vaan ett\u00e4 ne my\u00f6s muuttuneessa tilassaan saavat osansa jostakin tilasta, joka vastaa heid\u00e4n tekojaan ja ansioitaan? Sill\u00e4 Herra ei varmasti olisi koskaan luvannut h\u00e4nelle t\u00e4t\u00e4, jos h\u00e4n olisi tiennyt, ett\u00e4 h\u00e4nen sielunsa olisi lihasta erottuaan joko menett\u00e4nyt havaintokykyns\u00e4 tai hajonnut olemattomiin. Sill\u00e4 eih\u00e4n h\u00e4nen lihansa, vaan h\u00e4nen sielunsa oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 paratiisiin Kristuksen kanssa. Ainakin meid\u00e4n on v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 ja v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 mit\u00e4 suurimmalla kauhulla sit\u00e4 harhaoppisten pahaa v\u00e4limerkki\u00e4, jotka, koska he eiv\u00e4t usko, ett\u00e4 Kristus voisi olla paratiisissa samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona h\u00e4n laskeutui helvettiin, n\u00e4in ollen katkovat \u201dTotisesti, min\u00e4 sanon teille t\u00e4n\u00e4\u00e4n\u201d, ja lopun tekem\u00e4ll\u00e4 soveltavat \u201dsin\u00e4 olet oleva kanssasi\u201d. Minua paratiisissa\u201d, niin ett\u00e4 he kuvittelevat, ettei t\u00e4m\u00e4 lupaus t\u00e4yttynyt heti h\u00e4nen l\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, vaan ett\u00e4 se t\u00e4yttyy vasta yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen, niin kuin he eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n ennen yl\u00f6snousemustaan julisti juutalaisille, jotka kuvittelivat, ett\u00e4 inhimilliset vaikeudet ja lihan heikkous haittasivat h\u00e4nt\u00e4, niin kuin heit\u00e4kin: \u201dKukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi h\u00e4n, joka on tullut alas taivaasta, ihmisen Poika, joka on taivaassa: \u201d, mill\u00e4 H\u00e4n osoittaa selv\u00e4sti, ett\u00e4 poisnukkuneiden sielut eiv\u00e4t ole ainoastaan j\u00e4rke\u00e4\u00e4n vailla, vaan ett\u00e4 he eiv\u00e4t ole edes vailla sellaisia tunteita kuin toivo ja suru, ilo ja pelko, ja ett\u00e4 he alkavat jo etuk\u00e4teen maistaa jotakin siit\u00e4, mit\u00e4 heille on varattu viimeisell\u00e4 tuomiolla, ja ett\u00e4 he eiv\u00e4t ole niin kuin er\u00e4\u00e4t ep\u00e4uskoiset, jotka pit\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 tyhjiin hajonneena sen j\u00e4lkeen, kun he ovat l\u00e4hteneet t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, vaan ett\u00e4 he el\u00e4v\u00e4t todellisempaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja odottavat viel\u00e4 vakavammin Jumalan ylistyst\u00e4. Ja todellakin, jos j\u00e4t\u00e4mme hetkeksi syrj\u00e4\u00e4n Raamatun todistukset ja keskustelemme, niin pitk\u00e4lle kuin kykymme sallii, hieman itse sielun luonteesta, eik\u00f6 ole, en sanoisi, hulluuden, mutta kaiken tyhmyyden hulluuden rajojen ulkopuolella, edes pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4ily\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ihmisen 625 jalompi osa, jossa, kuten siunattu apostoli osoittaa, on Jumalan kuva ja kaltaisuus, tulee, kun ruumiin taakka, joka sit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa painaa, j\u00e4tet\u00e4\u00e4n syrj\u00e4\u00e4n, tuntemattomaksi, kun se, koska se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n kaiken j\u00e4rjen voiman, tekee myk\u00e4n ja j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n aineellisen lihan tuntemattomaksi osallistumalla siihen: varsinkin kun siit\u00e4 seuraa, ja j\u00e4rjen j\u00e4rjestys itse vaatii, ett\u00e4 kun mieli on riisunut pois sen lihan karkeuden, jolla se nyt on painostettu, se palauttaa \u00e4lylliset voimansa entist\u00e4 paremmin ja ottaa ne vastaan puhtaammassa ja hienommassa kunnossa kuin se ne menetti. Mutta siunattu apostoli tunnusti sen, ett\u00e4 se, mit\u00e4 me sanomme, on totta, niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 h\u00e4n itse asiassa halusi erota t\u00e4st\u00e4 lihasta, jotta h\u00e4n erottautumalla siit\u00e4 voisi liitty\u00e4 vakavammin Herraan; h\u00e4n sanoi: \u201dJa siksi \u201dme olemme rohkeita ja meill\u00e4 on halu aina olla poissa ruumiista ja l\u00e4sn\u00e4 Herran luona\u201d. Sen t\u00e4hden me my\u00f6s pyrimme, olimmepa poissa tai l\u00e4sn\u00e4, olemaan h\u00e4nelle mieluisia.\u201d Ja h\u00e4n todellakin julistaa, ett\u00e4 sielun, joka on lihassa, pysyminen on et\u00e4isyytt\u00e4 Herrasta ja poissaoloa Kristuksesta, ja luottaa t\u00e4ydell\u00e4 uskolla siihen, ett\u00e4 sen eroaminen ja l\u00e4hteminen t\u00e4st\u00e4 lihasta merkitsee l\u00e4sn\u00e4oloa Kristuksen kanssa. Ja viel\u00e4 selke\u00e4mmin sama apostoli puhuu t\u00e4st\u00e4 sielujen tilasta hyvin t\u00e4yteisen\u00e4: \u201dMutta te olette tulleet Siionin vuorelle ja el\u00e4v\u00e4n Jumalan kaupunkiin, taivaalliseen Jerusalemiin, ja lukemattoman enkelijoukon ja esikoisten seurakunnan luokse, jotka ovat kirjoitetut taivaassa, ja vanhurskaiden t\u00e4ydelliseksi tulleiden ihmisten henkien luokse\u201d. N\u00e4ist\u00e4 hengist\u00e4 h\u00e4n puhuu toisessa kohdassa: \u201dLis\u00e4ksi meill\u00e4 on ollut lihamme ohjaajia, ja me kunnioitimme heit\u00e4: eik\u00f6 meid\u00e4n pit\u00e4isi viel\u00e4 paljon enemm\u00e4n olla alistettuja henkien Is\u00e4lle ja el\u00e4\u00e4?\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 15. Kuinka meid\u00e4n on mietiskelt\u00e4v\u00e4 Jumalaa<\/p>\n

                                            MUTTA Jumalan mietiskely\u00e4 saavutetaan monin eri tavoin. Sill\u00e4 me emme l\u00f6yd\u00e4 Jumalaa ainoastaan ihailemalla h\u00e4nen k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 olemustaan, joka on viel\u00e4 k\u00e4tkettyn\u00e4 lupauksen toivossa, vaan me n\u00e4emme h\u00e4net my\u00f6s h\u00e4nen luomisty\u00f6ns\u00e4 suuruuden, h\u00e4nen oikeudenmukaisuutensa pohdinnan ja h\u00e4nen p\u00e4ivitt\u00e4isen kaitselmuksensa avun kautta: kun puhtaalla mielell\u00e4 katselemme sit\u00e4, mit\u00e4 H\u00e4n on tehnyt pyhillens\u00e4 jokaisessa sukupolvessa, kun vapisevin syd\u00e4min ihailemme H\u00e4nen voimaansa, jolla H\u00e4n hallitsee, ohjaa ja s\u00e4\u00e4telee kaikkea, tai H\u00e4nen tiet\u00e4myksens\u00e4 laajuutta ja sit\u00e4 H\u00e4nen silm\u00e4\u00e4ns\u00e4, jolta mik\u00e4\u00e4n syd\u00e4men salaisuus ei voi olla k\u00e4tkettyn\u00e4, kun katselemme meren hiekkaa ja aaltojen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, jotka H\u00e4n on mitannut ja jotka H\u00e4n tuntee, kun ihmetelless\u00e4mme ajattelemme, ett\u00e4 sadepisarat, aikakausien p\u00e4iv\u00e4t ja tunnit ja kaikki menneet ja tulevat asiat ovat H\u00e4nen tiet\u00e4myksens\u00e4 edess\u00e4; kun katselemme rajattomassa ihailussa sit\u00e4 H\u00e4nen sanomatonta armoaan, joka v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4 kest\u00e4\u00e4 lukemattomia syntej\u00e4, joita joka hetki tehd\u00e4\u00e4n H\u00e4nen silmiens\u00e4 edess\u00e4, tai kutsua, jolla H\u00e4n ottaa meid\u00e4t vastaan ilman edelt\u00e4vi\u00e4 ansioitamme, vaan armonsa vapaasta armosta; tai taas ne lukemattomat pelastuksen mahdollisuudet, jotka H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4 niille, jotka H\u00e4n aikoo ottaa omakseen – ett\u00e4 H\u00e4n antoi meid\u00e4n synty\u00e4 siten, ett\u00e4 jo kehdostamme l\u00e4htien meille annettaisiin H\u00e4nen armonsa ja H\u00e4nen lakinsa tuntemus, ett\u00e4 H\u00e4n itse, voittaen meiss\u00e4 olevan vihollisemme yksinkertaisesti hyv\u00e4n tahtonsa mielihyv\u00e4n vuoksi, palkitsee meid\u00e4t iankaikkisella autuudella ja iankaikkisilla palkinnoilla, kun H\u00e4n viimeksi ryhtyi pelastuksemme vuoksi jakamaan ruumiillistumistaan ja ulotti sakramenttiensa ihmeet kaikkiin kansoihin. Mutta on lukemattomia muitakin t\u00e4m\u00e4nkaltaisia n\u00e4k\u00f6kohtia, jotka nousevat mieless\u00e4mme esiin el\u00e4m\u00e4mme luonteen ja syd\u00e4memme puhtauden mukaan, joiden kautta Jumala joko n\u00e4hd\u00e4\u00e4n puhtailla silmill\u00e4 tai syleill\u00e4\u00e4n: n\u00e4it\u00e4 n\u00e4k\u00f6kohtia ei varmasti kukaan s\u00e4ilyt\u00e4 pysyv\u00e4sti, jos h\u00e4ness\u00e4 on viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 jotakin lihallisista kiintymyksist\u00e4, sill\u00e4 \u201dsin\u00e4 et voi\u201d, sanoo Herra, \u201dn\u00e4hd\u00e4 kasvojani, sill\u00e4 kukaan ei saa n\u00e4hd\u00e4 minua ja el\u00e4\u00e4\u201d, nimitt\u00e4in t\u00e4lle maailmalle ja maallisille kiintymyksille.<\/p>\n

                                            LUKU16. Kysymys ajatusten muuttuvasta luonteesta<\/p>\n

                                            GERMANUS. Kuinka sitten on mahdollista, ett\u00e4 jopa vastoin tahtoamme, kyll\u00e4 ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4mme joutavat ajatukset varastavat meit\u00e4 niin hienovaraisesti ja salaa, ett\u00e4 on pelottavan vaikeaa ei ainoastaan karkottaa niit\u00e4 pois, vaan jopa tarttua niihin ja tarttua niihin? Voiko mieli sitten joskus olla niist\u00e4 vapaa, eiv\u00e4tk\u00e4 t\u00e4llaiset harhakuvat koskaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4?<\/p>\n

                                            LUKU 17. Vastaus siihen, mit\u00e4 mieli voi ja mit\u00e4 se ei voi tehd\u00e4 ajatustensa tilan suhteen<\/p>\n

                                            MOSES. On mahdotonta, etteiv\u00e4t ajatukset l\u00e4hestyisi mielt\u00e4, mutta jokaisen vakavasti otettavan ihmisen vallassa on joko hyv\u00e4ksy\u00e4 ne tai torjua ne. Kuten silloin niiden nouseminen esiin ei ole t\u00e4ysin meist\u00e4 itsest\u00e4mme riippuvainen, niin my\u00f6s niiden hylk\u00e4\u00e4minen tai hyv\u00e4ksyminen on omassa vallassamme. Mutta koska sanoimme, ett\u00e4 on mahdotonta, etteiv\u00e4t ajatukset l\u00e4hestyisi mielt\u00e4, ei pid\u00e4 panna kaikkea hy\u00f6kk\u00e4yksen tai niiden henkien syyksi, jotka pyrkiv\u00e4t istuttamaan niit\u00e4 meihin, sill\u00e4 muuten ihmisess\u00e4 ei olisi j\u00e4ljell\u00e4 vapaata tahtoa eik\u00e4 ponnistelut parantamisemme hyv\u00e4ksi olisi meid\u00e4n vallassamme; vaan sanon, ett\u00e4 on suurelta osin meid\u00e4n vallassamme parantaa ajatustemme luonnetta ja antaa joko pyhien ja hengellisten ajatusten tai maallisten ajatusten nousta syd\u00e4meemme. T\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n usein Raamatun lukemista ja jatkuvaa mietiskely\u00e4, jotta saisimme siit\u00e4 tilaisuuden hengelliseen muisteluun, siksi k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n usein psalmien laulamista, jotta saisimme siit\u00e4 jatkuvan katumuksen tunteen, ja vakavia valvomisia, paastoja ja rukouksia, jotta mieli saataisiin alentumaan eik\u00e4 se ajattelisi maallisia asioita, vaan katselisi taivaallisia asioita, sill\u00e4 jos n\u00e4m\u00e4 asiat j\u00e4tet\u00e4\u00e4n pois ja huolimattomuus hiipii meihin, synnin likaisuuden kovettama mieli kallistuu varmasti lihalliseen suuntaan ja lankeaa pois.<\/p>\n

                                            LUKU 18. Sielun ja myllynkiven vertailu<\/p>\n

                                            JA t\u00e4t\u00e4 syd\u00e4men liikett\u00e4 ei ole sopimaton havainnollistaa vertaamalla sit\u00e4 myllynpy\u00f6r\u00e4\u00e4n, jota p\u00e4\u00e4nsis\u00e4inen vesivy\u00f6ry py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 ymp\u00e4riins\u00e4 py\u00f6riv\u00e4ll\u00e4 vauhdilla ja joka ei voi koskaan lopettaa ty\u00f6t\u00e4\u00e4n niin kauan kuin vesi py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 sit\u00e4; mutta on sen ihmisen vallassa, joka sit\u00e4 ohjaa, p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, haluaako h\u00e4n jauhattaa sill\u00e4 vehn\u00e4\u00e4 vai ohraa vai ohran tai ohdaketta. Sen on varmasti murskattava se, jonka se mies, joka on vastuussa t\u00e4st\u00e4 toiminnasta, on siihen laittanut. Niinp\u00e4 my\u00f6s mieli\u00a0 t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n koettelemusten kautta joutuu kaikkialta sen p\u00e4\u00e4lle virtaavien kiusausten vy\u00f6ryjen ajamaksi, eik\u00e4 se voi olla vapaa ajatusten virrasta; mutta niiden ajatusten luonteen, jotka sen pit\u00e4isi joko heitt\u00e4\u00e4 pois tai sallia itselleen, se antaa sen oman vakavuutensa ja ahkeruutensa ponnisteluilla: Sill\u00e4 jos, kuten sanoimme, palaamme jatkuvasti Pyhien Kirjoitusten mietiskelyyn ja kohotamme muistimme kohti hengellisten asioiden muistelemista ja t\u00e4ydellisyyden kaipuuta ja tulevan autuuden toivoa, hengelliset ajatukset nousevat varmasti t\u00e4st\u00e4 ja saavat mielen pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n niihin asioihin, joita olemme mietiskelleet. Mutta jos laiskuus tai huolimattomuus valtaa meid\u00e4t ja k\u00e4yt\u00e4mme aikamme joutavaan juoruiluun tai olemme kietoutuneet t\u00e4m\u00e4n maailman huoliin ja tarpeettomiin murheisiin, tuloksena on, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4nlainen laji rikkaruohoja nousee ja tarjoaa syd\u00e4mellemme vahingollista puuhaa, ja kuten Herramme ja Vapahtajamme sanoo, miss\u00e4 tahansa tekojemme tai tarkoituksemme aarre onkaan, siell\u00e4 my\u00f6s syd\u00e4memme varmasti pysyy.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 19. Ajatustemme kolmesta alkuper\u00e4st\u00e4<\/p>\n

                                            Ennen kaikkea meid\u00e4n pit\u00e4isi ainakin tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ajatuksillamme on kolme alkuper\u00e4\u00e4, nimitt\u00e4in Jumalasta, paholaisesta ja itsest\u00e4mme. Ne tulevat Jumalalta, kun H\u00e4n suo vierailla luonamme Pyh\u00e4n Hengen valaistuksella ja nostaa meid\u00e4t korkeampaan kehitystasoon, ja siell\u00e4, miss\u00e4 olemme edistyneet vain v\u00e4h\u00e4n tai miss\u00e4 olemme laiskan toiminnan vuoksi joutuneet voittoon, H\u00e4n kurittaa meit\u00e4 mit\u00e4 autuaallisimmalla my\u00f6t\u00e4tunnolla, tai kun H\u00e4n paljastaa meille taivaallisia salaisuuksia, tai k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 aikomuksemme ja tahtomme parempiin tekoihin, kuten siin\u00e4 tapauksessa, ett\u00e4 kuningas Ahasveros, jota Herra oli kurittanut, sai pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n aikakirjoja, joiden avulla h\u00e4n sai muistutuksen Mordokain hyvist\u00e4 teoista, ja h\u00e4n korotti h\u00e4net korkeimpaan kunniateht\u00e4v\u00e4\u00e4n ja perui heti julmimman tuomionsa juutalaisten teurastamisesta. Tai kun profeetta sanoo: \u201d…kuulee, mit\u00e4 Herra Jumala minussa sanoo\u201d. Toinenkin kertoo meille: \u201d Ja enkeli puhui ja sanoi minussa\u201d, tai kun Jumalan Poika lupasi, ett\u00e4 h\u00e4n tulisi Is\u00e4ns\u00e4 kanssa ja asettuisi asumaan meihin, ja \u201d ette te ole ne, jotka puhuvat, vaan teid\u00e4n Is\u00e4nne Henki, joka puhuu teiss\u00e4\u201d. Ja valittu astia: Te etsitte todistusta Kristuksesta, joka puhuu minussa.\u201d Mutta koko ajatusten kirjo kumpuaa paholaisesta, kun h\u00e4n pyrkii tuhoamaan meid\u00e4t joko synnin nautinnoilla tai salaisilla hy\u00f6kk\u00e4yksill\u00e4, ovelilla juonillaan vilpillisesti n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 meille pahaa hyv\u00e4n\u00e4 ja muuttumalla meille valon enkeliksi: kuten evankelista kertoo meille: \u201dJa kun illallinen oli p\u00e4\u00e4ttynyt, kun perkele oli jo pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, syd\u00e4meen, ett\u00e4 h\u00e4n kavalsi\u201d Herran: ja taas my\u00f6s \u2018sopan j\u00e4lkeen\u2019, h\u00e4n sanoo, \u2018saatana meni h\u00e4nen sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4\u2019.\u201d Pietari sanoo my\u00f6s Ananiakselle: \u201dMiksi saatana on kiusannut sinun syd\u00e4nt\u00e4si valehtelemaan Pyh\u00e4lle Hengelle?\u201d \u201dMiksi saatana on kiusannut sinun syd\u00e4nt\u00e4si valehtelemaan Pyh\u00e4lle Hengelle?\u201d Ja se, mit\u00e4 luemme evankeliumissa paljon aikaisemmin Saarnaaja ennustaa: \u201dJos hallitsijan henki nousee sinua vastaan, \u00e4l\u00e4 j\u00e4t\u00e4 paikkaasi.\u201d Sekin, mik\u00e4 sanotaan Jumalalle Ahabia vastaan Kuninkaiden kolmannessa kirjassa, saastaisen hengen hahmossa: \u201dMin\u00e4 l\u00e4hden ja olen valheellinen henki kaikkien h\u00e4nen profeettojensa suussa.\u201d Mutta ne syntyv\u00e4t meist\u00e4 itsest\u00e4mme, kun luonnon kulussa muistelemme, mit\u00e4 olemme tekem\u00e4ss\u00e4 tai tehneet tai kuulleet. Siit\u00e4 puhuu siunattu Daavid: \u201dMin\u00e4 ajattelin muinaisia p\u00e4ivi\u00e4 ja pidin mieless\u00e4ni vuodet muinaisista ajoista, ja min\u00e4 mietiskelin, \u00f6isin min\u00e4 harjoittelin syd\u00e4mell\u00e4ni ja tutkin henke\u00e4ni.\u201d Ja taas: \u201dMin\u00e4 olen tehnyt sen, mit\u00e4 min\u00e4 olen tehnyt: \u201dHerra tuntee ihmisen ajatukset, ett\u00e4 ne ovat turhia\u201d, ja \u2018vanhurskaan ajatukset ovat tuomioita\u2019.\u201d My\u00f6s evankeliumissa Herra sanoo fariseuksille: \u201dMiksi te ajattelette pahaa syd\u00e4mess\u00e4nne?\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 20. Ajatusten erottelemisesta, kuvaus hyv\u00e4st\u00e4 rahanvaihtajasta<\/p>\n

                                            MEID\u00c4N pit\u00e4isi siis huolellisesti huomioida t\u00e4m\u00e4 kolminkertainen j\u00e4rjestys ja viisaalla harkinnalla analysoida syd\u00e4mess\u00e4mme her\u00e4\u00e4v\u00e4t ajatukset, j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 niiden alkuper\u00e4, syy ja tekij\u00e4 ensi k\u00e4dess\u00e4, jotta voisimme harkita, miten meid\u00e4n tulisi antautua niille niiden esitt\u00e4jien mukaisesti, jotta meist\u00e4 tulisi, kuten Herran k\u00e4sky kehottaa meit\u00e4, autuaasti hyvi\u00e4 rahanvaihtajia, joiden korkein taito ja koulutus on testata, mik\u00e4 on t\u00e4ysin puhdasta kultaa ja mit\u00e4 yleisesti kutsutaan koetelluksi tai mik\u00e4 ei ole riitt\u00e4v\u00e4sti puhdistettu tulessa; ja my\u00f6s erehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 taidolla olla lankeamatta tavalliseen messinkiseen denaariin, jos se kirkkaalla kullalla v\u00e4rj\u00e4ttyn\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 joltain arvokkaalta kolikolta; ja ei ainoastaan ovelasti tunnistaa kolikot, jotka on leimattu vallananastajien p\u00e4\u00e4h\u00e4n, vaan viel\u00e4 ovelammalla taidolla havaita ne, joissa on oikean kuninkaan kuva, mutta jotka eiv\u00e4t ole kunnolla tehtyj\u00e4, ja viimeiseksi varoa vaa’an koetuksella, etteiv\u00e4t ne ole alle oikean painon. Kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat evankeliumin sanonta, joka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kuvaa, osoittaa meille, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi my\u00f6s hengellisesti tarkkailla; ensinn\u00e4kin, ett\u00e4 kaikki, mik\u00e4 on l\u00f6yt\u00e4nyt p\u00e4\u00e4syn syd\u00e4meemme, ja kaikki oppi, jonka olemme ottaneet vastaan, olisi tutkittava mit\u00e4 huolellisimmin, onko se puhdistettu Pyh\u00e4n Hengen jumalallisella ja taivaallisella tulella, vai kuuluuko se juutalaiseen taikauskoon, tai onko se per\u00e4isin maallisen filosofian ylpeydest\u00e4 ja vain ulkoisesti n\u00e4yttelee uskontoa. Ja t\u00e4m\u00e4n voimme tehd\u00e4, jos noudatamme apostolin neuvoa: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 uskoko jokaista henke\u00e4, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta.\u201d Mutta t\u00e4ll\u00e4 tavoin petet\u00e4\u00e4n my\u00f6s ne ihmiset, jotka munkiksi tunnustautumisensa j\u00e4lkeen joutuvat tyylin armon ja er\u00e4iden filosofien oppien houkuttelemiksi, jotka ensi silm\u00e4yksell\u00e4, joidenkin hurskaiden, uskonnon kanssa sopusoinnussa olevien merkitysten ansiosta, eksytt\u00e4v\u00e4t kuin kullan kimalteella kuulijansa, joita ne ovat pintapuolisesti houkutelleet, mutta tekev\u00e4t heid\u00e4t k\u00f6yhiksi ja kurjiksi ikuisiksi ajoiksi, niin kuin kuparista tehdyll\u00e4 valheellisella rahalla petetyt ihmiset: Heid\u00e4t joko palautetaan takaisin t\u00e4m\u00e4n maailman vilskeeseen tai houkutellaan harhaoppisten erehdyksiin ja pomminomaisiin luuloihin: niin kuin luemme tapahtuneen Akanille Joosuan, Nuunin pojan, kirjassa, kun h\u00e4n himoitsi kultaista painoa filistealaisten leirist\u00e4 ja varasti sen, jolloin h\u00e4nt\u00e4 ly\u00f6tiin kirouksella ja h\u00e4net tuomittiin iankaikkiseen kuolemaan. Toiseksi meid\u00e4n on varottava, ettei mik\u00e4\u00e4n Raamatun puhtaaseen kultaan kiinnitetty v\u00e4\u00e4r\u00e4 tulkinta pet\u00e4 meit\u00e4 metallin arvosta: t\u00e4ll\u00e4 tavoin paholainen yritti oveluudellaan asettaa Herramme ja Vapahtajamme ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi ollut pelkk\u00e4 ihminen, kun h\u00e4n pahansuovalla tulkinnallaan v\u00e4\u00e4risti sen, mik\u00e4 pit\u00e4isi yleisesti ottaen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikkien hyvien ihmisten kohdalla, ja yritti kiinnitt\u00e4\u00e4 sen erityisesti h\u00e4neen, joka ei tarvinnut enkelien huolenpitoa: H\u00e4n sanoi: \u201dSill\u00e4 h\u00e4n antaa enkeleilleen teht\u00e4v\u00e4ksi huolehtia sinusta kaikilla sinun teill\u00e4si, ja heid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4\u00e4n he kantavat sinua, ettet milloinkaan l\u00f6isi jalkaasi kiveen.\u201d H\u00e4nen taitavalla olettamuksellaan h\u00e4n antoi k\u00e4\u00e4nteen Raamatun arvokkaille sanonnoille ja v\u00e4\u00e4nsi ne vaaralliseen tarkoitukseen, aivan p\u00e4invastaiseen kuin niiden todellinen merkitys, tarjotakseen meille kultaisen v\u00e4rin peitossa anastajan kuvan ja kasvot, jotka voivat pett\u00e4\u00e4 meid\u00e4t. Tai 631 yritt\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n huijata meit\u00e4 v\u00e4\u00e4renn\u00f6ksill\u00e4, esimerkiksi kehottamalla ryhtym\u00e4\u00e4n johonkin hurskauden ty\u00f6h\u00f6n, joka, vaikka se onkin l\u00e4ht\u00f6isin isien oikeasta mielest\u00e4, johtaa hyveen varjolla paheeseen; ja pett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 meid\u00e4t joko kohtuuttomilla tai mahdottomilla paastoilla, liian pitkill\u00e4 valvomisilla, kohtuuttomilla rukouksilla tai sopimattomalla lukemisella h\u00e4n vie meid\u00e4t huonoon loppuun. Tai kun h\u00e4n suostuttelee meid\u00e4t antautumaan toisten asioihin sekaantumiseen ja hurskaisiin vierailuihin, mill\u00e4 h\u00e4n voi karkottaa meid\u00e4t pois luostarin hengellisest\u00e4 luostarista ja sen yst\u00e4v\u00e4llisen rauhallisuuden salaisuudesta, ja ehdottaa, ett\u00e4 ottaisimme harteillemme puutteessa olevien uskovaisten naisten huolet ja murheet, ett\u00e4 kun munkki on erottamattomasti kietoutunut t\u00e4m\u00e4nkaltaisiin pauloihin, h\u00e4n voi harhauttaa h\u00e4nt\u00e4 mit\u00e4 vahingollisimmilla puuhilla ja huolilla.Tai sitten kun h\u00e4n yllytt\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 tavoittelemaan papiston pyh\u00e4\u00e4 virkaa sill\u00e4 verukkeella, ett\u00e4 h\u00e4n rakentaisi monia ihmisi\u00e4, ja rakkaudella hengelliseen voittoon, mill\u00e4 h\u00e4n vet\u00e4\u00e4 meid\u00e4t pois el\u00e4m\u00e4mme n\u00f6yryydest\u00e4 ja ankaruudesta. Kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat, vaikka ne ovatkin vastoin pelastustamme ja ammattiamme, peittyv\u00e4t kuitenkin er\u00e4\u00e4nlaisella my\u00f6t\u00e4tunnon ja uskonnon verholla ja huijaavat helposti niit\u00e4, joilta puuttuu taitoa ja huolellisuutta. Sill\u00e4 ne j\u00e4ljittelev\u00e4t oikean kuninkaan kolikoita, koska ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t aluksi olevan t\u00e4ynn\u00e4 hurskautta, mutta eiv\u00e4t ole niiden leimaamia, joilla on oikeus kolikoihin, toisin sanoen hyv\u00e4ksyttyjen katolilaisten isien, eiv\u00e4tk\u00e4 ne l\u00e4hde niiden vastaanottamiseen tarkoitetusta julkisesta p\u00e4\u00e4virastosta, vaan ne on tehty salaa ja paholaisen petoksella, ja ne lankeavat taitamattomien ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien niskaan, ei kuitenkaan ilman vakavaa vahinkoa. Ja vaikka ne aluksi n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tkin hy\u00f6dyllisilt\u00e4 ja tarpeellisilta, mutta jos ne sen j\u00e4lkeen alkavat h\u00e4irit\u00e4 ammattimme terveellisyytt\u00e4 ja ik\u00e4\u00e4n kuin heikent\u00e4v\u00e4t jossakin mieless\u00e4 koko tarkoituksemme runkoa, on hyv\u00e4, ett\u00e4 ne leikataan pois ja heitet\u00e4\u00e4n meist\u00e4 pois niin kuin j\u00e4sen, joka saattaa olla v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, mutta joka kuitenkin loukkaa meit\u00e4 ja joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suorittavan oikean k\u00e4den tai jalan virkaa. Sill\u00e4 parempi on ilman k\u00e4skyn yht\u00e4 j\u00e4sent\u00e4, ts. sen toimintaa tai tulosta, jatkaa turvallisesti ja terveen\u00e4 muissa osissa ja astua heikkona taivasten valtakuntaan kuin koko k\u00e4skymassan kanssa langeta johonkin erehdykseen, joka pahan tavan kautta erottaa meid\u00e4t tiukasta s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4mme ja suunnitellusta ja aloitetusta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 ja johtaa sellaiseen h\u00e4vi\u00f6\u00f6n, joka ei koskaan korvaa sit\u00e4 vahinkoa, joka siit\u00e4 seuraa, vaan aiheuttaa sen, ett\u00e4 kaikki aikaisemmat hedelm\u00e4mme ja koko ty\u00f6mme runko poltetaan helvetin tulessa. Mink\u00e4laisista harhakuvitelmista sanotaan hyvin Sananlaskuissa: \u201dOn teit\u00e4, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ihmisest\u00e4 oikeilta, mutta niiden my\u00f6hempi loppu tulee helvetin syvyyksiin\u201d, ja taas: \u2018Paha ihminen on vahingollinen liittyess\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4n ihmiseen\u2019, ts. paholainen pett\u00e4\u00e4, kun h\u00e4net peitet\u00e4\u00e4n pyhyyden n\u00e4enn\u00e4isyydell\u00e4: \u201dmutta h\u00e4n vihaa vartijan \u00e4\u00e4nt\u00e4\u201d, ts. harkintakyky\u00e4, joka tulee isien sanoista ja varoituksista.<\/p>\n

                                            LUKU 21. Abba Johanneksen harhasta<\/p>\n

                                            T\u00e4ll\u00e4 tavoin olemme kuulleet, ett\u00e4 Lykonissa asunut abba Johannes joutui hiljattain petetyksi. Sill\u00e4 kun h\u00e4nen ruumiinsa oli uupunut ja heikkenem\u00e4ss\u00e4, koska h\u00e4n oli kahden p\u00e4iv\u00e4n paaston aikana lyk\u00e4nnyt ruoan nauttimista, kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun h\u00e4n oli menossa ottamaan virvokkeita, paholainen tuli likaisen etiopialaisen muodossa ja kaatui h\u00e4nen jalkojensa juureen ja huusi: \u201dSuo anteeksi, koska olen m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n sinulle.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dAnna anteeksi, koska olen m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n sinulle.\u201d T\u00e4m\u00e4 on totta. Niinp\u00e4 tuo suuri mies, joka oli niin t\u00e4ydellinen harkintakyvyn suhteen, ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymisen varjolla! jota h\u00e4n harjoitti sopimattomasti, h\u00e4nt\u00e4 oli petetty paholaisen oveluudella ja h\u00e4n oli sitoutunut paastoon, joka oli luonteeltaan sellainen, ett\u00e4 se vaikutti h\u00e4nen uupuneeseen ruumiiseensa tarpeettomalla v\u00e4symyksell\u00e4, joka oli jopa vahingollista hengelle; aivan kuten h\u00e4nt\u00e4 oli petetty v\u00e4\u00e4rennetyll\u00e4 kolikolla, ja vaikka h\u00e4n kunnioitti siin\u00e4 olevaa oikean kuninkaan kuvaa, h\u00e4n ei ollut riitt\u00e4v\u00e4n valppaana siihen, oliko kolikko leikattu ja leimattu oikein. Mutta t\u00e4m\u00e4n \u201dhyv\u00e4n rahanvaihtajan\u201d viimeinen velvollisuus, joka, kuten edell\u00e4 mainitsimme, koskee painon tutkimista, tulee t\u00e4ytetyksi, jos aina kun ajatuksemme antavat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jotakin on teht\u00e4v\u00e4, harkitsemme sit\u00e4 tunnollisesti ja, kun panemme sen rintamme vaakakuppiin, punnitsemme sen mit\u00e4 tarkimmalla vaa’alla, onko se t\u00e4ynn\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 kaikille vai raskas Jumalan pelon vuoksi: vai onko se tarkoitukseltaan ehj\u00e4 ja j\u00e4rkev\u00e4, vai onko se kevyt inhimillisest\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4 tai jostakin uutuuden kerskakulttuurista, vai eik\u00f6 typer\u00e4n turhanp\u00e4iv\u00e4isen kunnian ylpeys ole v\u00e4hent\u00e4nyt tai v\u00e4hent\u00e4nyt sen ansioiden painoa. Ja niinp\u00e4 punnitsemalla ne heti julkisessa vaa’assa, ts. koettelemalla niit\u00e4 apostolien ja profeettojen teoilla ja todisteilla, pit\u00e4k\u00e4\u00e4mme niit\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin t\u00e4ydellisin\u00e4 ja t\u00e4ydellisin\u00e4 ja t\u00e4ydell\u00e4 painollaan, tai muuten hylk\u00e4\u00e4mme ne kaikella huolellisuudella ja ahkeruudella ep\u00e4t\u00e4ydellisin\u00e4 ja v\u00e4\u00e4rennettyin\u00e4 ja painoltaan riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 22. Nelinkertaisesta erottelumenetelm\u00e4st\u00e4<\/p>\n

                                            T\u00c4T\u00c4 erottelukyky\u00e4 tarvitaan sitten meille sill\u00e4 nelinkertaisella tavalla, josta olemme puhuneet; nimitt\u00e4in, ensinn\u00e4kin, ett\u00e4 materiaali ei j\u00e4\u00e4 huomaamatta, olipa se aitoa tai maalattua kultaa: toiseksi, ett\u00e4 hylk\u00e4\u00e4mme ne ajatukset, jotka valheellisesti lupaavat uskonnon tekoja, kuten v\u00e4\u00e4rennetyt ja v\u00e4\u00e4rennetyt kolikot, koska ne ovat sellaisia, joita ei ole oikein leimattu ja joissa on kuninkaan ep\u00e4tosi kuva; ja ett\u00e4 voimme samalla tavalla havaita ne, jotka Raamatun kallisarvoisesta kullasta v\u00e4\u00e4r\u00e4n ja harhaoppisen merkityksen avulla osoittavat kuvan, joka ei ole oikean kuninkaan vaan anastajan kuva; ja ett\u00e4 hylk\u00e4\u00e4mme ne, joiden painon ja arvon turhamaisuuden ruoste on alentanut ja joiden ei ole sallittu kulkea isien vaakakupissa, kuin liian kevyet kolikot, jotka ovat v\u00e4\u00e4ri\u00e4 ja painavat liian v\u00e4h\u00e4n; ettemme joutuisi siihen, mit\u00e4 Herran k\u00e4sky varoittaa meit\u00e4 kaikin voimin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja menett\u00e4isimme kaiken ty\u00f6mme arvon ja palkkion. \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 kootko itsellenne aarteita maan p\u00e4\u00e4lle, jossa ruoste ja koi turmelevat ja jossa varkaat murtautuvat sis\u00e4\u00e4n ja varastavat.\u201d Sill\u00e4 aina kun teemme jotakin inhimillist\u00e4 kunniaa silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en, tied\u00e4mme, ett\u00e4 olemme, kuten Herra sanoo, ker\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 itsellemme aarteita maan p\u00e4\u00e4lle, ja ett\u00e4 n\u00e4in ollen, kun se on ik\u00e4\u00e4n kuin k\u00e4tketty maahan ja haudattu maahan, sen t\u00e4ytyy joutua erin\u00e4isten demonien tuhoamaksi tai joutua turhan kunnian purevan ruosteen kuluttamaksi tai ylpeyden koiperhosten sy\u00f6m\u00e4ksi niin, ettei se en\u00e4\u00e4 edist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n k\u00e4tkij\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja hy\u00f6ty\u00e4. Meid\u00e4n tulisi siis jatkuvasti tutkia kaikki syd\u00e4memme sis\u00e4iset kammiot ja j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 tarkimmin sen j\u00e4ljet, mik\u00e4 sinne tunkeutuu, jottei kenties joku ymm\u00e4rrykseen liittyv\u00e4 peto, jos saan sanoa niin, joko leijona tai lohik\u00e4\u00e4rme, joka kulkee l\u00e4pi, ole salaa j\u00e4tt\u00e4nyt vaarallisia j\u00e4lki\u00e4, jotka osoittavat muille tien, jolla p\u00e4\u00e4semme syd\u00e4men salaisiin syvyyksiin, koska olemme huolettomia ajatuksissamme. Ja niinp\u00e4 onnistumme p\u00e4ivitt\u00e4in ja tunneittain k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4memme maaper\u00e4\u00e4 evankeliumin auralla, toisin sanoen jatkuvalla Herran ristin muistamisella, taltuttamaan tai h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n syd\u00e4mest\u00e4mme haitallisten petojen pes\u00e4t ja myrkyllisten k\u00e4\u00e4rmeiden lymypaikat.<\/p>\n

                                            LUKU 23. Opettajan puheesta kuulijoidensa ansioista<\/p>\n

                                            T\u00e4m\u00e4n vanhan miehen n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 olimme h\u00e4mm\u00e4styneit\u00e4 ja syttyneet h\u00e4nen puheensa sanoista kyltym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n halun vallassa, h\u00e4n pys\u00e4ytti puheensa hetkeksi ihailumme ja vakavuutemme vuoksi ja lis\u00e4si pian: Koska teid\u00e4n innokkuutenne, poikani, on johtanut niin pitk\u00e4\u00e4n keskusteluun, ja er\u00e4\u00e4nlainen palo antaa kiihke\u00e4mp\u00e4\u00e4 intoa konferenssiimme suhteessa teid\u00e4n vakavuuteenne, koska juuri t\u00e4st\u00e4 asiasta n\u00e4en selv\u00e4sti, ett\u00e4 te todella janoatte opetusta t\u00e4ydellisyydest\u00e4, tahdon viel\u00e4 sanoa teille jotakin erottelukyvyn ja armon erinomaisuudesta, joka hallitsee ja hallitsee kentt\u00e4\u00e4 kaikkien hyveiden joukossa, enk\u00e4 ainoastaan todistaa sen arvoa ja hy\u00f6dyllisyytt\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4isill\u00e4 esimerkkitapauksilla, vaan my\u00f6s isien aikaisemmista pohdiskeluista ja mielipiteist\u00e4. Muistan nimitt\u00e4in, ett\u00e4 usein, kun miehet huokaillen ja itkien pyysiv\u00e4t minulta t\u00e4m\u00e4nkaltaista puhetta ja kun itse halusin kovasti antaa heille opetusta, en mitenk\u00e4\u00e4n pystynyt siihen, enk\u00e4 ainoastaan ajatukseni, vaan jopa puhekykynikin petti niin, etten keksinyt, miten l\u00e4hett\u00e4\u00e4 heid\u00e4t pois edes v\u00e4h\u00e4isen lohdutuksen kera. Ja n\u00e4ist\u00e4 merkeist\u00e4 n\u00e4emme selv\u00e4sti, ett\u00e4 Herran armo inspiroi puhujia sanoilla kuulijoiden ansioiden ja innon mukaan. Ja koska edess\u00e4mme oleva hyvin lyhyt y\u00f6 ei salli minun lopettaa puhetta, antakaamme se mieluummin ruumiilliselle levolle, johon koko se on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4, jos kohtuullisesta osasta kielt\u00e4ydyt\u00e4\u00e4n, ja varattakoon puheen koko suunnitelma katkeamattomaan tarkasteluun jonakin tulevana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tai y\u00f6n\u00e4. Sill\u00e4 parhaiden harkintakyvyn neuvonantajien on oikein osoittaa mielens\u00e4 ahkeruus ensinn\u00e4kin t\u00e4ss\u00e4 asiassa ja todistaa, ovatko he sen haltijoita tai voivatko he olla sen haltijoita t\u00e4m\u00e4n todisteen ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden avulla, jotta he k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n tuota hyveellisyytt\u00e4, joka on maltillisuuden \u00e4iti, eiv\u00e4t miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 lankeaisi siihen paheeseen, joka on sen vastakohta, nimitt\u00e4in kohtuuttoman pitk\u00e4veteisyyteen, sill\u00e4 he tuhoavat teoillaan ja toimillaan sen systeemin ja luonteen voiman, jota he suosittelevat sanoissaan. Mit\u00e4 siis tulee t\u00e4h\u00e4n mit\u00e4 erinomaisimpaan harkintakykyyn, jota aiomme viel\u00e4 tutkia, sik\u00e4li kuin Herra antaa meille siihen voimaa, voi ensinn\u00e4kin olla hyv\u00e4 asia, ett\u00e4 kun kiistelemme sen erinomaisuudesta ja maltillisuudesta, jonka tiesimme siin\u00e4 olevan hyveist\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4, emme salli itsemme ylitt\u00e4\u00e4 keskustelun ja aikamme sopivaa rajaa.Ja n\u00e4in autuas Mooses lopetti keskustelumme ja kehotti meit\u00e4, vaikka olimme innokkaita ja roikuimme h\u00e4nen huulillaan, menem\u00e4\u00e4n hetkeksi nukkumaan ja neuvoi meit\u00e4 menem\u00e4\u00e4n makuulle samoille matoille, joilla istuimme, ja laittamaan niput p\u00e4\u00e4mme alle tyynyjen sijasta, koska n\u00e4m\u00e4 on sidottu tasaisesti paksumpiin papyruksen lehtiin, jotka on ker\u00e4tty pitkiksi ja ohuiksi nipuiksi, kuuden jalan v\u00e4lein, ja ne tarjoavat veljille, kun he istuvat jumalanpalveluksessa, hyvin matalan istuimen jakkaran sijasta, ja kun ne pannaan heid\u00e4n kaulansa alle, kun he menev\u00e4t nukkumaan, ne tarjoavat heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 tueksi, joka ei ole liian kova, vaan mukava ja juuri oikea. Munkkien k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksiin n\u00e4it\u00e4 tavaroita pidet\u00e4\u00e4n erityisen sopivina ja sopivina, ei ainoastaan siksi, ett\u00e4 ne ovat jokseenkin pehmeit\u00e4 ja valmistetaan pienin raha- ja ty\u00f6kustannuksin, koska papyrus kasvaa kaikkialla Niilin rannoilla, vaan my\u00f6s siksi, ett\u00e4 ne ovat k\u00e4tev\u00e4\u00e4 materiaalia ja riitt\u00e4v\u00e4n kevyit\u00e4, jotta niit\u00e4 voidaan siirt\u00e4\u00e4 tai hakea tarpeen mukaan. Ja niin me vihdoin vanhuksen k\u00e4skyst\u00e4 asetuimme nukkumaan syv\u00e4\u00e4n hiljaisuuteen, sek\u00e4 ilosta innostuneina pit\u00e4m\u00e4st\u00e4mme konferenssista ett\u00e4 my\u00f6s toivosta vahvistuneina luvatusta keskustelusta.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            TOINEN KESKUSTELU ABBA MOOSEKSEN KANSSA<\/p>\n

                                            HARKINTAKYVYST\u00c4<\/strong><\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 1. Abba Mooseksen johdanto harkintakyvyn armosta<\/p>\n

                                            JA niin kun olimme nauttineet aamu-unestamme, kun iloksemme valkeuden aamunkoitto j\u00e4lleen loisti yllemme ja olimme alkaneet j\u00e4lleen kerran kysell\u00e4 h\u00e4nen lupaamaansa keskustelua, siunattu Mooses aloitti n\u00e4in: Kun n\u00e4en teid\u00e4n syttyv\u00e4n niin innokkaasta halusta, etten usko, ett\u00e4 siit\u00e4 hyvin lyhyest\u00e4 hiljaisesta ajasta, jonka halusin v\u00e4hent\u00e4\u00e4 hengellisest\u00e4 kokouksestamme ja omistaa ruumiilliselle levolle, on ollut mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 ruumiinne levon kannalta, my\u00f6s minua painaa suurempi huoli, kun otan huomioon teid\u00e4n innokkuutenne. Minun on nimitt\u00e4in annettava sit\u00e4 suurempaa huolellisuutta ja antaumusta velkani maksamiseen, sit\u00e4 suuremmalla osuudella, mit\u00e4 enemm\u00e4n n\u00e4en teid\u00e4n sit\u00e4 pyyt\u00e4v\u00e4n, tuon sanonnan mukaan: \u201dKun istut sy\u00f6m\u00e4\u00e4n hallitsijan kanssa, harkitse ahkerasti, mit\u00e4 sinun eteesi pannaan, ja ojenna k\u00e4tesi, tiet\u00e4en, ett\u00e4 sinun kuuluu valmistaa sellaista.”\u201d Koska siis aiomme puhua harkintakyvyn erinomaisesta ominaisuudesta ja hyveest\u00e4, johon eilisiltainen puheemme oli p\u00e4\u00e4ssyt keskustelun p\u00e4\u00e4tteeksi, pid\u00e4mme suotavana, ett\u00e4 ensin vahvistamme sen erinomaisuuden isien mielipiteill\u00e4, ett\u00e4 kun on osoitettu, mit\u00e4 edelt\u00e4j\u00e4mme siit\u00e4 ajattelivat ja sanoivat, niin sitten voisimme tuoda esiin joitakin muinaisia ja nykyaikaisia haaksirikkoja ja erilaisten ihmisten onnettomuuksia, jotka tuhoutuivat ja meniv\u00e4t toivottomasti pilalle sen vuoksi, ett\u00e4 he kiinnittiv\u00e4t siihen vain v\u00e4h\u00e4n huomiota, ja sen j\u00e4lkeen meid\u00e4n on k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4 niin hyvin kuin mahdollista sen etuja ja k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksia: Sen j\u00e4lkeen, kun olemme keskustelleet siit\u00e4, tied\u00e4mme paremmin, miten meid\u00e4n pit\u00e4isi etsi\u00e4 sit\u00e4 ja harjoittaa sit\u00e4, kun tarkastelemme sen arvon ja armon t\u00e4rkeytt\u00e4. Se ei nimitt\u00e4in ole mik\u00e4\u00e4n tavallinen hyve eik\u00e4 sellainen, jonka voi vapaasti saavuttaa pelkill\u00e4 inhimillisill\u00e4 ponnisteluilla, ellei niit\u00e4 auta jumalallinen siunaus, sill\u00e4 luemme, ett\u00e4 my\u00f6s apostoli lukee sen Hengen jaloimpien lahjojen joukkoon: \u201dYhdelle on Henki antanut viisauden sanan, toiselle tiedon sanan saman Hengen kautta, toiselle uskon saman Hengen kautta, toiselle parantamisen lahjan saman Hengen kautta\u201d, ja v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin \u2018toiselle henkien erottamisen\u2019.\u201d Sitten t\u00e4ydellisen hengellisten lahjojen luettelon j\u00e4lkeen h\u00e4n lis\u00e4\u00e4:\u201dMutta kaikki n\u00e4m\u00e4 vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin ihmiselle erikseen, niin kuin h\u00e4n tahtoo.\u201d N\u00e4ette siis, ett\u00e4 harkintakyvyn lahja ei ole mik\u00e4\u00e4n maallinen asia eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen asia, vaan jumalallisen armon suurin palkinto. Ja ellei munkki ole pyrkinyt siihen kaikella innolla ja varmistanut voimaa erottaa erehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 arvostelukyvyll\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 her\u00e4\u00e4v\u00e4t henget, h\u00e4n menee varmasti harhaan kuin y\u00f6n pimeydess\u00e4 ja tihe\u00e4ss\u00e4 pimeydess\u00e4, eik\u00e4 ainoastaan putoa vaarallisiin kuoppiin ja jyrk\u00e4nteisiin, vaan tekee my\u00f6s usein virheit\u00e4 asioissa, jotka ovat selvi\u00e4 ja suoraviivaisia.<\/p>\n

                                            LUKU 2. Mit\u00e4 harkintakyky yksin voi antaa munkille; ja autuaan Antoniuksen puhe t\u00e4st\u00e4 aiheesta<\/p>\n

                                            JA niin muistan, ett\u00e4 ollessani viel\u00e4 poikanen Thebaidin alueella, jossa autuas Antonius asui, vanhimmat tulivat h\u00e4nen luokseen kyselem\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisyydest\u00e4; ja vaikka kokous kesti illasta aamuun, suurin osa y\u00f6st\u00e4 kului t\u00e4m\u00e4n kysymyksen parissa. Pitk\u00e4\u00e4n keskusteltiin nimitt\u00e4in siit\u00e4, mik\u00e4 hyve tai noudattaminen voisi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 munkin aina vahingoittumattomana paholaisen ansoista ja petoksista ja vied\u00e4 h\u00e4net eteenp\u00e4in varmalla ja oikealla tiell\u00e4 ja lujalla askeleella kohti t\u00e4ydellisyyden korkeuksia. Ja kun kukin esitti mielipiteens\u00e4 oman mielens\u00e4 taipumuksen mukaan, ja toiset esittiv\u00e4t sen koostuvan innokkuudesta paastossa ja valvomisessa, koska sielu, joka on niiden kautta alentunut ja n\u00e4in saanut syd\u00e4men ja ruumiin puhtauden, liittyy sit\u00e4 helpommin Jumalaan, toiset taas kaikkien asioiden halveksimisesta, koska jos mieli olisi niist\u00e4 t\u00e4ysin riistetty, se p\u00e4\u00e4sisi sit\u00e4 vapaammin Jumalan luokse, ik\u00e4\u00e4n kuin ei olisi vastedes mit\u00e4\u00e4n ansoja, jotka voisivat sit\u00e4 kietoa: toiset taas toiset katsoivat, ett\u00e4 maailmasta vet\u00e4ytyminen oli se, mik\u00e4 oli tarpeen,ts. yksin\u00e4isyys ja erakkoel\u00e4m\u00e4n salaisuus; el\u00e4minen, jossa ihminen voi helpommin olla yhteydess\u00e4 Jumalaan ja takertua h\u00e4neen erityisemmin; toiset taas asettivat, ett\u00e4 rakkauden, ts. yst\u00e4v\u00e4llisyyden, velvollisuuksia tulisi harjoittaa, koska Herra evankeliumissa lupasi antaa valtakunnan erityisesti n\u00e4ille, kun h\u00e4n sanoi: \u201dTulkaa, te minun Is\u00e4ni siunatut, perim\u00e4\u00e4n valtakunta, joka on valmistettu teille maailman perustamisesta asti. Sill\u00e4 min\u00e4 olin n\u00e4lk\u00e4inen, ja te annoitte minulle sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4, min\u00e4 olin janoinen, ja te annoitte minulle juotavaa jne.\u201d, ja kun he t\u00e4ll\u00e4 tavoin julistivat, ett\u00e4 erilaisten hyveiden 638 avulla voitaisiin turvata varmempi p\u00e4\u00e4sy Jumalan luo, ja suurin osa illasta oli kulunut t\u00e4h\u00e4n keskusteluun, niin vihdoin puhui siunattu Antonius ja sanoi: \u201dMin\u00e4 olen Jumalan poika: Kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat, jotka olette maininneet, ovat todellakin tarpeellisia ja hy\u00f6dyllisi\u00e4 niille, jotka janoavat Jumalaa ja haluavat l\u00e4hesty\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Mutta lukemattomat sattumukset ja monien ihmisten kokemus eiv\u00e4t salli meid\u00e4n tehd\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 lahjaa niist\u00e4 koostuvaksi. Sill\u00e4 usein, kun ihmiset ovat mit\u00e4 ankarimmin paastoamassa tai valvomassa, vet\u00e4ytyv\u00e4t jalosti yksin\u00e4isyyteen ja pyrkiv\u00e4t riist\u00e4m\u00e4\u00e4n itselt\u00e4\u00e4n kaikki omaisuutensa niin ehdottomasti, etteiv\u00e4t salli edes p\u00e4iv\u00e4n ruokarahaa tai ainoatakaan penni\u00e4 j\u00e4\u00e4v\u00e4n heille, ja kun he t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kaikki hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysvelvoitteet mit\u00e4 suurimmalla antaumuksella, olemme silti n\u00e4hneet heid\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4en pettyv\u00e4n, niin etteiv\u00e4t he kyenneet saattamaan aloittamaansa ty\u00f6t\u00e4 sopivaan p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, vaan heid\u00e4n ylev\u00e4 kiihkonsa ja ylistett\u00e4v\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapansa sai hirvitt\u00e4v\u00e4n lopun. Sen vuoksi voimme selv\u00e4sti tunnistaa, mik\u00e4 on se, mik\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa johtaa Jumalan luo, jos j\u00e4ljit\u00e4mme huolellisemmin heid\u00e4n lankeemuksensa ja eksytyksens\u00e4 syyn. Sill\u00e4 kun edell\u00e4 mainittujen hyveiden teot olivat heiss\u00e4 runsaat, yksin harkintakyky puuttui, eik\u00e4 se sallinut heid\u00e4n pysy\u00e4 edes loppuun asti. Eik\u00e4 heid\u00e4n putoamiselleen voida l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta syyt\u00e4 kuin se, ett\u00e4 koska he eiv\u00e4t olleet saaneet riitt\u00e4v\u00e4sti opetusta vanhimmilta, he eiv\u00e4t voineet hankkia arvostelukyky\u00e4 ja harkintakyky\u00e4, jotka kulkevat liiallisuuden ohi molemmin puolin ja jotka opettavat munkkia kulkemaan aina kuninkaallista tiet\u00e4 eik\u00e4 salli h\u00e4nen paisua hyveen oikealle puolelle, ts, ylti\u00f6p\u00e4isest\u00e4 innokkuudesta ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asianmukaisen kohtuuden rajat typer\u00e4ss\u00e4 r\u00f6yhkeydess\u00e4, eik\u00e4 salli h\u00e4nen ihastua velttouteen ja k\u00e4\u00e4nty\u00e4 vasemmalla puolella oleviin paheisiin, ts. ruumiin hallinnan varjolla velttoilemaan vastakkaisessa laiskuuden hengess\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on harkintakyky\u00e4, jota evankeliumissa kutsutaan \u201dsilm\u00e4ksi\u201d ja \u201druumiin valoksi\u201d, Vapahtajan sanan mukaan: \u201dRuumiisi valo on silm\u00e4si; mutta jos silm\u00e4si on puhdas, koko ruumiisi on t\u00e4ynn\u00e4 valoa, mutta jos silm\u00e4si on paha, koko ruumiisi on t\u00e4ynn\u00e4 pimeytt\u00e4.\u201d Sill\u00e4 koska se erottaa kaikki ihmisten ajatukset ja teot, se n\u00e4kee ja ohittaa kaiken, mit\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4. Mutta jos se jossakin ihmisess\u00e4 on \u201dpaha\u201d, ts. jos se ei ole vahvistunut terveell\u00e4 arvostelukyvyll\u00e4 ja tiet\u00e4myksell\u00e4, tai jos se on jonkin erehdyksen ja olettamuksen pett\u00e4m\u00e4, niin se mik\u00e4 on koko ruumiimme, on \u201dt\u00e4ynn\u00e4 pimeytt\u00e4\u201d, ts. se piment\u00e4\u00e4 koko mielen n\u00e4kemyksemme ja toimintamme, koska ne ovat mukana paheiden pimeydess\u00e4 ja h\u00e4iri\u00f6iden synkkyydess\u00e4. Sill\u00e4, sanoo H\u00e4n, \u201djos valo, joka sinussa on, on pimeys, kuinka suuri se pimeys onkaan!\u201d. Sill\u00e4 kukaan ei voi ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 kun syd\u00e4memme arvostelukyky menee pieleen ja joutuu tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden y\u00f6n valtaan, ajatuksemme ja tekomme, jotka ovat harkinnan ja harkinnan tulosta, joutuvat viel\u00e4 suurempien syntien pimeyteen.<\/p>\n

                                            LUKU 3. \u00a0Saulin ja Ahabin erehdyksest\u00e4, jonka vuoksi he joutuivat harkintakyvyn puutteen vuoksi harhaan<\/p>\n

                                            LOPUKSI mies, joka Jumalan tuomion mukaan oli ensimm\u00e4isen\u00e4 ansainnut H\u00e4nen kansansa Israelin valtakunnan, koska h\u00e4nelt\u00e4 puuttui t\u00e4m\u00e4 harkintakyvyn \u201dsilm\u00e4\u201d, oli ik\u00e4\u00e4n kuin koko h\u00e4nen ruumiinsa olisi t\u00e4ynn\u00e4 pimeytt\u00e4, itse asiassa sy\u00f6stiin pois valtakunnasta, kun h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n \u201dvalon\u201d pimeyden pett\u00e4m\u00e4n\u00e4 ja erehtyneen\u00e4 kuvitteli, ett\u00e4 h\u00e4nen omat uhrinsa olivat Jumalalle mieluisampia kuin kuuliaisuus Samuelin k\u00e4sky\u00e4 kohtaan, ja joutui lankeamaan juuri siin\u00e4 asiassa, jolla h\u00e4n oli toivonut lepytt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 jumalallista majesteettia. Ja t\u00e4m\u00e4n harkinnan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys johti, sanon min\u00e4, siihen, ett\u00e4 Israelin kuningas Ahab kuvitteli h\u00e4nelle Jumalan suosiosta my\u00f6nnetyn voiton ja loistavan voiton j\u00e4lkeen, ett\u00e4 h\u00e4nen armonsa oli parempi kuin jumalallisen k\u00e4skyn ja, kuten h\u00e4nest\u00e4 tuntui, julman s\u00e4\u00e4nn\u00f6n varhainen toteuttaminen; ja t\u00e4m\u00e4n harkinnan liikuttamana, vaikka h\u00e4n halusi lievent\u00e4\u00e4 verist\u00e4 voittoa armolla, h\u00e4n joutui erittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lempeytens\u00e4 vuoksi koko kehossaan t\u00e4yteen pimeytt\u00e4, ja h\u00e4net tuomittiin peruuttamattomasti kuolemaan.<\/p>\n

                                            LUKU 4. Mit\u00e4 Pyh\u00e4ss\u00e4 Raamatussa sanotaan harkintakyvyn arvosta<\/p>\n

                                            SELLAINEN on harkintakyky, joka ei ole ainoastaan \u201druumiin valo\u201d, vaan jota apostoli kutsuu my\u00f6s auringoksi, kun h\u00e4n sanoo: \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n aurinko laskeko vihasi p\u00e4\u00e4lle.\u201d Sit\u00e4 kutsutaan my\u00f6s el\u00e4m\u00e4mme johdatukseksi: kuten sanotaan: \u201dNe, joilla ei ole johdatusta, putoavat kuin lehdet.\u201d Sit\u00e4 kutsutaan totisimmin neuvoksi, jota ilman Raamatun auktoriteetti ei salli meid\u00e4n tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, niin ett\u00e4 emme saa edes ottaa sit\u00e4 hengellist\u00e4 \u201dviini\u00e4, joka ilahduttaa ihmisen 640 syd\u00e4nt\u00e4\u201d ilman sen s\u00e4\u00e4telev\u00e4\u00e4 ohjausta: kuten sanotaan: \u201dTehk\u00e4\u00e4 kaikki neuvon kanssa, juokaa viininne neuvon kanssa\u201d, ja taas \u201dkuin kaupunki, jonka muurit on tuhottu eik\u00e4 sit\u00e4 ole aidattu, niin on ihminen, joka tekee mit\u00e4 tahansa ilman neuvoa\u201d. Ja kuinka vahingollista t\u00e4m\u00e4n puuttuminen on munkille, osoittaa lainatussa kohdassa oleva havainnollistus ja kuva vertaamalla sit\u00e4 kaupunkiin, joka on tuhottu ja jolla ei ole muureja. Siin\u00e4 piilee viisaus, siin\u00e4 piilee \u00e4lykkyys ja ymm\u00e4rrys, joita ilman sis\u00e4ist\u00e4 taloamme ei voida rakentaa eik\u00e4 hengellisi\u00e4 rikkauksia koota, kuten sanotaan: \u201dTalo rakennetaan viisaudella, ja taas se pystytet\u00e4\u00e4n \u00e4lyll\u00e4. Ymm\u00e4rryksell\u00e4 varastot t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kaikella kallisarvoisella rikkaudella ja hyv\u00e4ll\u00e4.\u201d T\u00e4m\u00e4, sanon min\u00e4, on \u201dkiinte\u00e4\u00e4 ruokaa\u201d, jota voivat ottaa vain ne, jotka ovat t\u00e4ysikasvuisia ja vahvoja, kuten sanotaan: \u201dMutta kiinte\u00e4 ruoka on tarkoitettu t\u00e4ysikasvuisille miehille, joilla on aistit harjoitettu k\u00e4yt\u00f6n kautta erottamaan hyv\u00e4\u00e4 ja pahaa.\u201d Ja sen osoitetaan olevan meille hy\u00f6dyllist\u00e4 ja tarpeellista vain sik\u00e4li kuin se on sopusoinnussa Jumalan sanan ja sen voimien kanssa, kuten sanotaan: \u201dSill\u00e4 Jumalan sana on nopea ja v\u00e4kev\u00e4 ja ter\u00e4v\u00e4mpi kuin mik\u00e4\u00e4n kaksiter\u00e4inen miekka ja ulottuu jopa sielun ja hengen, sek\u00e4 nivelten ett\u00e4 luuytimen erottamiseen ja on syd\u00e4men ajatusten ja aikomusten erottaja.\u201d Ja t\u00e4st\u00e4 k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hyveellisyytt\u00e4 ei voida t\u00e4ydellisesti hankkia tai s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ilman harkintakyvyn armoa. Ja niinp\u00e4 autuaan Antoniuksen sek\u00e4 kaikkien muidenkin tuomiolla on vahvistettu, ett\u00e4 juuri harkintakyky on se, joka johdattaa pelottoman munkin kiinteit\u00e4 portaita pitkin Jumalan luo ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 jatkuvasti koskemattomina edell\u00e4 mainitut hyveet, joiden avulla voi v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 v\u00e4symyksell\u00e4 nousta t\u00e4ydellisyyden \u00e4\u00e4rimm\u00e4iselle huipulle, ja joita ilman eiv\u00e4t edes ne, jotka ponnistelevat ahkerimmin, voi saavuttaa t\u00e4ydellisyyden korkeuksia. Sill\u00e4 harkintakyky on kaikkien hyveiden \u00e4iti sek\u00e4 niiden vartija ja s\u00e4\u00e4telij\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 5. Vanhus Heronin kuolemasta<\/p>\n

                                            JA tukeaksemme t\u00e4t\u00e4 autuaan Antoniuksen ja muiden isien muinoin antamaa tuomiota nykyaikaisella esimerkill\u00e4, kuten lupasimme tehd\u00e4, muistakaa, mit\u00e4 n\u00e4itte hiljattain tapahtuvan silmienne edess\u00e4, tarkoitan, miten vanhus Heron, vain muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten 641 paholaisen harha heitti korkeuksista syvyyksiin, miehen, jonka muistamme el\u00e4neen viisikymment\u00e4 vuotta t\u00e4ss\u00e4 autiomaassa ja s\u00e4ilytt\u00e4neen erityisen ankarasti tiukan pid\u00e4ttyvyyden ja pyrkineen yksin\u00e4isyyden salaisuuteen ihmeellisell\u00e4 kiihkolla, joka oli suurempi kuin kaikilla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvilla. Mill\u00e4 keinolla tai mill\u00e4 menetelm\u00e4ll\u00e4 petkuttaja sitten eksytti h\u00e4net niin monien ponnistelujen j\u00e4lkeen, ja h\u00e4nen putoamisensa mit\u00e4 raskaimman kaadon kautta aiheutti syv\u00e4n surun kaikille niille, jotka asuvat t\u00e4ss\u00e4 autiomaassa? Eik\u00f6 se johtunut siit\u00e4, ett\u00e4 koska h\u00e4nell\u00e4 oli liian v\u00e4h\u00e4n harkintakyvyn hyveellisyytt\u00e4, h\u00e4n halusi mieluummin ohjautua oman harkintakykyns\u00e4 mukaan kuin noudattaa veljien neuvoja ja neuvotteluja ja vanhimpien m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4? Koska h\u00e4n harjoitti aina niin ankarasti lakkaamatonta pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4 ja paastoa ja pysytteli yksin\u00e4isyydess\u00e4 ja luostarikellossa niin jatkuvasti, ettei edes p\u00e4\u00e4si\u00e4isjuhlan noudattaminen saanut h\u00e4nt\u00e4 koskaan suostuteltua osallistumaan juhlaan veljien kanssa: kun vuotuisen juhlan mukaisesti kaikki veljet j\u00e4iv\u00e4t kirkkoon, eik\u00e4 h\u00e4n yksin suostunut liittym\u00e4\u00e4n heihin, koska pelk\u00e4si, ettei h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4isi jossain m\u00e4\u00e4rin h\u00f6llent\u00e4v\u00e4n aikomustaan ottamalla vain v\u00e4h\u00e4n pulssia. Ja t\u00e4m\u00e4n r\u00f6yhkeyden pett\u00e4m\u00e4n\u00e4 h\u00e4n otti suurimmalla kunnioituksella vastaan Saatanan enkelin valon enkelin\u00e4 ja sokeasti ja orjallisesti totteli h\u00e4nen k\u00e4skyj\u00e4\u00e4n ja heitt\u00e4ytyi kaivoon, joka oli niin syv\u00e4, ettei silm\u00e4 voinut tunkeutua sen syvyyksiin, ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 lainkaan enkelin lupausta, joka oli vakuuttanut h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4nen hyveens\u00e4 ja ty\u00f6ns\u00e4 ansiot olivat sellaiset, ettei h\u00e4n voinut mitenk\u00e4\u00e4n vaarantua. Ja jotta h\u00e4n voisi todistaa t\u00e4m\u00e4n totuuden varmimmin kokeilemalla omaa turvallisuuttaan, h\u00e4n oli y\u00f6n pimeydess\u00e4 niin harhaanjohtava, ett\u00e4 heitt\u00e4ytyi edell\u00e4 mainittuun kaivoon todistaakseen todellakin hyveidens\u00e4 suuren arvon, jos h\u00e4n p\u00e4\u00e4sisi sielt\u00e4 vahingoittumattomana pois. Ja kun h\u00e4net oli veljien suurilla ponnisteluilla saatu sielt\u00e4 ulos jo melkein kuolleena, kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sen j\u00e4lkeen h\u00e4n menehtyi, ja mik\u00e4 viel\u00e4 pahempaa, h\u00e4n pysyi itsepintaisessa harhassaan niin, ettei edes kuoleman kokemus saanut h\u00e4nt\u00e4 vakuuttuneeksi siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 oli petetty paholaisen oveluudella. N\u00e4in ollen huolimatta h\u00e4nen suurista ansioistaan ja niist\u00e4 vuosista, jotka h\u00e4n oli viett\u00e4nyt er\u00e4maassa, ne, jotka s\u00e4\u00e4liv\u00e4t h\u00e4nen loppuaan s\u00e4\u00e4lien ja suurimmalla yst\u00e4v\u00e4llisyydell\u00e4, eiv\u00e4t voineet saada abba Pafnutiukselta juuri ja juuri aikaan sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei luettaisi itsemurhaajien joukkoon ja ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei pidett\u00e4isi lep\u00e4\u00e4vien muistomerkin ja uhrilahjan arvottomana.<\/p>\n

                                            LUKU 6. Kahden veljeksen tuhosta harkintakyvyn puutteen vuoksi<\/p>\n

                                            Mit\u00e4 sanon niist\u00e4 kahdesta veljeksest\u00e4, jotka asuivat Thebaidin autiomaan tuolla puolen, jossa kerran asui autuas Antonius, ja jotka, koska he eiv\u00e4t olleet riitt\u00e4v\u00e4n huolellisen harkintakyvyn vaikutuksen alaisia, p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t kulkiessaan l\u00e4pi laajan ja laajalle ulottuvan er\u00e4maan olla ottamatta mukaansa mit\u00e4\u00e4n muuta ruokaa kuin sellaista, jonka Herra itse voisi antaa heille. Ja kun he vaeltaessaan aavikoilla ja jo n\u00e4l\u00e4st\u00e4 py\u00f6rtyess\u00e4\u00e4n joutuivat kaukaa mazikien (rotu, joka on viel\u00e4 raaempi ja julmempi kuin melkein kaikki villiheimot, sill\u00e4 heit\u00e4 ei ajeta verenvuodatukseen, kuten muita heimoja, saaliinhimosta vaan pelk\u00e4st\u00e4 mielen raivosta) vakoiltaviksi, ja kun n\u00e4m\u00e4 toimivat vastoin luonnollista raivokkuuttaan, kohtasivat heid\u00e4t leiv\u00e4n kanssa, toinen niist\u00e4 kahdesta tuli harkinnanvaraisesti apuun, otti sen vastaan ilolla ja kiitollisuudella kuin Herra olisi tarjonnut sen h\u00e4nelle, ajatellen, ett\u00e4 ruoka oli jumalallisesti annettu h\u00e4nelle ja ett\u00e4 oli Jumalan teko, ett\u00e4 ne, jotka aina iloitsivat verenvuodatuksesta, olivat tarjonneet el\u00e4m\u00e4n sauvan miehille, jotka olivat jo py\u00f6rtym\u00e4ss\u00e4 ja kuolemaisillaan; mutta toinen kielt\u00e4ytyi ruoasta, koska ihmiset olivat tarjonneet sit\u00e4 h\u00e4nelle, ja kuoli n\u00e4lk\u00e4\u00e4n. Ja vaikka t\u00e4m\u00e4 johtui ensinn\u00e4kin moitittavasta vakaumuksesta, toinen heist\u00e4 sai kuitenkin harkintakyvyn avulla paremman k\u00e4sityksen siit\u00e4 ajatuksesta, jonka h\u00e4n oli h\u00e4t\u00e4isesti ja huolimattomasti omaksunut, mutta toinen pysyi itsepintaisessa hulluudessaan ja koska h\u00e4nelt\u00e4 puuttui t\u00e4ysin harkintakyky, h\u00e4n aiheutti itselleen sen kuoleman, jonka Herra olisi halunnut est\u00e4\u00e4, koska h\u00e4n ei halunnut uskoa, ett\u00e4 oli jumalallisen sys\u00e4yksen ansiota, ett\u00e4 raivokkaat barbaarit unohtivat luontaisen julmuutensa ja tarjosivat heille leip\u00e4\u00e4 miekan sijasta.<\/p>\n

                                            LUKU 7.Harhasta, johon er\u00e4s toinen joutui harkintakyvyn puutteen vuoksi<\/p>\n

                                            Mink\u00e4 vuoksi minun pit\u00e4isi my\u00f6s puhua er\u00e4\u00e4st\u00e4 (jonka nime\u00e4 emme mieluummin mainitse, koska h\u00e4n on yh\u00e4 elossa), joka pitk\u00e4n aikaa otti vastaan paholaisen enkelim\u00e4isen kirkkaassa hahmossa ja joka usein harhautui h\u00e4nen antamiensa lukemattomien ilmestysten avulla ja uskoi olevansa vanhurskauden sanansaattaja; sill\u00e4 kun n\u00e4m\u00e4 my\u00f6nnettiin, h\u00e4n huolehti joka y\u00f6 valosta keljass\u00e4\u00e4n tarvitsematta lamppua lainkaan. Lopulta paholainen k\u00e4ski h\u00e4nt\u00e4 uhraamaan Jumalalle oman poikansa, joka asui h\u00e4nen luostarissa h\u00e4nen kanssaan, jotta h\u00e4nen ansionsa tulisivat t\u00e4ll\u00e4 uhrilla patriarkka Aabrahamin ansioiden tasolle. Ja h\u00e4n oli niin pitk\u00e4lle vakuuttuneena, ett\u00e4 h\u00e4n olisi todella tehnyt murhan, ellei h\u00e4nen poikansa olisi n\u00e4hnyt h\u00e4nen valmistelevan veist\u00e4 ja teroittavan sit\u00e4 ep\u00e4tavallisen huolellisesti sek\u00e4 etsiv\u00e4n kahleita, joilla h\u00e4n aikoi sitoa h\u00e4net uhria varten, kun h\u00e4n aikoi uhrata h\u00e4net, ja h\u00e4n oli paennut kauhuissaan pois aavistaen tulevan rikoksen.<\/p>\n

                                            LUKU 8. Mesopotamialaisen munkin lankeemuksesta ja petoksesta<\/p>\n

                                            On liian pitk\u00e4 asia kertoa tarina Mesopotamialaisen munkin petoksesta, joka noudatti pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4, jota vain harvat tuossa maassa pystyiv\u00e4t j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n, ja jota h\u00e4n oli harjoittanut monta vuotta keljass\u00e4\u00e4n piilossa, ja joka lopulta joutui paholaiselta tulleiden ilmestysten ja unien huijaamaksi niin, ett\u00e4 niin monen ty\u00f6n ja hyv\u00e4n teon j\u00e4lkeen, joissa h\u00e4n oli ylitt\u00e4nyt kaikki samoilla seuduilla asuvat, h\u00e4n itse asiassa sortui surkeasti juutalaisuuteen ja lihan ymp\u00e4rileikkaukseen. Sill\u00e4 kun paholainen totuttamalla h\u00e4net n\u00e4kyihin halutessaan houkutella h\u00e4net lopulta uskomaan valheeseen, h\u00e4n oli totuuden sanansaattajan tavoin paljastanut h\u00e4nelle pitk\u00e4n aikaa sen, mik\u00e4 oli t\u00e4ysin totta, niin lopulta h\u00e4n n\u00e4ytti h\u00e4nelle kristittyjen kansan yhdess\u00e4 uskontomme ja uskontunnustuksemme johtajien kanssa; nimitt\u00e4in. apostolit ja marttyyrit, pimeydess\u00e4 ja saastassa ja riettaina ja kaiken kurjuuden rumentamina, ja toisaalta juutalaiskansan Mooseksen, patriarkkojen ja profeettojen kanssa tanssimassa kaikessa riemussa ja loistamassa h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4ss\u00e4 valossa; ja vakuutti h\u00e4net niin, ett\u00e4 jos h\u00e4n halusi jakaa heid\u00e4n palkkansa ja autuutensa, h\u00e4nen oli heti suostuttava ymp\u00e4rileikkaukseen. Eik\u00e4 kukaan heist\u00e4 olisi siis joutunut niin surkeasti petetyksi, jos he olisivat pyrkineet hankkimaan harkintakyvyn. N\u00e4in monien onnettomuudet ja koettelemukset osoittavat, kuinka vaarallista on olla ilman harkintakyvyn armoa.<\/p>\n

                                            LUKU 9. Kysymys todellisen harkintakyvyn hankkimisesta<\/p>\n

                                            T\u00e4lle Germanukselle: Sek\u00e4 viimeaikaiset esimerkit ett\u00e4 muinaisten p\u00e4\u00e4t\u00f6kset ovat osoittaneet t\u00e4ydellisesti ja t\u00e4ydellisesti, kuinka harkintakyky on tietyss\u00e4 mieless\u00e4 kaikkien hyveiden l\u00e4hteen\u00e4 ja juurena. Haluamme siis oppia, miten se tulisi hankkia tai miten voimme erottaa, onko se aitoa ja Jumalasta per\u00e4isin vai v\u00e4\u00e4rennetty\u00e4 ja paholaisesta per\u00e4isin: jotta (k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni sen evankeliumin vertauksen kuvaa, josta keskustelitte er\u00e4\u00e4ss\u00e4 aiemmassa yhteydess\u00e4 ja jossa meit\u00e4 kehotetaan tulemaan hyviksi rahanvaihtajiksi) voisimme n\u00e4hd\u00e4 kolikkoon leimatun todellisen kuninkaan hahmon ja havaita sen, mit\u00e4 ei ole leimattu nykyiseen kolikkoon, ja ett\u00e4, kuten sanoitte eilisess\u00e4 puheessanne k\u00e4ytt\u00e4en tavallista ilmaisua, voimme hyl\u00e4t\u00e4 sen v\u00e4\u00e4renn\u00f6ksen\u00e4 sen taidon opetuksen mukaisesti, jota k\u00e4sittelitte riitt\u00e4v\u00e4n t\u00e4ydellisesti ja yksityiskohtaisesti ja jonka osoititte kuuluvan miehelle, joka on hengellisesti hyv\u00e4 evankeliumin rahanvaihtaja. Sill\u00e4 mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 on siit\u00e4, ett\u00e4 olemme tunnistaneet tuon hyveen ja armon arvon, jos emme tied\u00e4, miten sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 etsi\u00e4 ja saavuttaa?<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 10. Vastaus siihen, miten todellinen harkintakyky voidaan hankkia<\/p>\n

                                            T\u00c4N\u00c4\u00c4N MOSES: Todellinen harkintakyky, sanoi h\u00e4n, voidaan turvata vain todellisella n\u00f6yryydell\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4n n\u00f6yryyden ensimm\u00e4inen todiste on se, ett\u00e4 pid\u00e4t kaiken (et ainoastaan sen, mit\u00e4 teet, vaan my\u00f6s sen, mit\u00e4 ajattelet) vanhimpien tarkastelun varassa, niin ettet luota lainkaan omaan arvostelukykyysi vaan suostut heid\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6kseens\u00e4 kaikissa asioissa ja tunnustat sen, mit\u00e4 heid\u00e4n perinteidens\u00e4 mukaan on pidett\u00e4v\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 tai huonona. Ja t\u00e4m\u00e4 tapa ei ainoastaan opeta nuorta miest\u00e4 kulkemaan oikealla tiell\u00e4 oikean harkinnan kautta, vaan se my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 h\u00e4net vahingoittumattomana kaikista vihollisen kavaluuksista ja petoksista. Sill\u00e4 sellaista ihmist\u00e4 ei voi mitenk\u00e4\u00e4n pett\u00e4\u00e4, joka ei el\u00e4 oman harkintakykyns\u00e4 vaan vanhimpien esimerkin mukaan, eik\u00e4 ovela vihollisemme pysty k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4kseen sellaisen ihmisen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, joka ei ole valheellisesta vaatimattomuudesta tottunut k\u00e4tkem\u00e4\u00e4n kaikkia syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n her\u00e4\u00e4vi\u00e4 ajatuksia, vaan joko hillitsee niit\u00e4 tai antaa niiden j\u00e4\u00e4d\u00e4 vanhimpien kypsyneen harkinnan mukaan. Sill\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4 ajatus heikkenee sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun se paljastuu; ja jo ennen kuin harkintatuomio on annettu, paha k\u00e4\u00e4rme on tunnustuksen voimalla niin sanoakseni vedetty esiin pime\u00e4st\u00e4 maanalaisesta luolastostaan ja tavallaan n\u00e4ytetty. ja l\u00e4hetetty pois h\u00e4pe\u00e4llisesti. Sill\u00e4 pahat ajatukset hallitsevat meit\u00e4 juuri niin kauan kuin ne ovat k\u00e4tkettyin\u00e4 syd\u00e4meen; ja jotta voisitte viel\u00e4 tehokkaammin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tuomion voiman, kerron teille, mit\u00e4 abba Serapion teki, ja mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli tapana usein kertoa nuoremmille veljille heid\u00e4n rakentamisekseen.<\/p>\n

                                            LUKU 11. Abba Serapionin sanat muille alttiiksi joutuvien ajatusten v\u00e4henemisest\u00e4 ja my\u00f6s itsevarmuuden vaarallisuudesta<\/p>\n

                                            KUN, sanoi h\u00e4n, olin viel\u00e4 poikanen ja pys\u00e4hdyin abba Theonaksen luona, vihollisen hy\u00f6kk\u00e4ykset pakottivat minut t\u00e4h\u00e4n tapaan: kun olin sy\u00f6nyt illallista vanhan miehen kanssa yhdeks\u00e4nnell\u00e4 tunnilla, minulla oli tapana joka p\u00e4iv\u00e4 piilottaa salaa keksi pukuni sis\u00e4\u00e4n, jonka s\u00f6in my\u00f6hemmin salaa h\u00e4nen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n. Ja vaikka syyllistyin jatkuvasti varkauteen tahtoni suostumuksella ja sen hillitsem\u00e4tt\u00f6myyden puutteella, joka johtuu paatuneeksi kasvaneesta halusta, niin silti, kun laiton haluni oli tyydytetty, tulin luokseni ja kiusasin itse\u00e4ni tehdyst\u00e4 varkaudesta tavalla, joka tasapainotti sy\u00f6misest\u00e4 saamani nautinnon. Ja kun jouduin, ei suinkaan ilman syd\u00e4men surua, p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 mit\u00e4 raskainta teht\u00e4v\u00e4\u00e4, jota faraon ty\u00f6njohtajat niin sanoakseni vaativat minulta tiilien sijasta, enk\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt pakoon t\u00e4t\u00e4 julmaa tyranniaa ja h\u00e4pesin kuitenkin paljastaa salaisen varkauden vanhukselle, sattui Jumalan tahdosta, ett\u00e4 minut vapautettiin t\u00e4m\u00e4n vapaaehtoisen vankeuden ikeest\u00e4, kun er\u00e4\u00e4t veljet olivat hakeutuneet vanhuksen keljain saadakseen h\u00e4nelt\u00e4 opetusta. Ja kun illallisen j\u00e4lkeen oli alkanut hengellinen kokous, ja vanhus vastauksena heid\u00e4n esitt\u00e4miins\u00e4 kysymyksiin puhui ahmimisen synnist\u00e4 ja salattujen ajatusten vallasta ja osoitti niiden luonteen ja sen hirvitt\u00e4v\u00e4n voiman, joka niill\u00e4 on niin kauan kuin ne pidet\u00e4\u00e4n salassa, min\u00e4 olin puheen voimasta vallassa ja olin omantunnon lamaantunut ja kauhuissani, kun ajattelin, ett\u00e4h\u00e4n mainitsi n\u00e4m\u00e4 asiat siksi, ett\u00e4 Herra oli paljastanut vanhalle miehelle minun povisalaisuuteni; ja ensin liikutuin salaisiin huokauksiin, ja sitten syd\u00e4meni my\u00f6t\u00e4tunto kasvoi, ja min\u00e4 purskahdin avoimesti nyyhkytykseen ja kyyneliin ja nostin vaatteeni poimusta, joka jakoi varkauteni ja otti sen vastaan, keksin, jonka olin pahasta tottumuksestani vienyt mukanani sy\u00f6d\u00e4kseni sit\u00e4 salaa; ja min\u00e4 panin sen keskelle ja makasin maassa ja rukoilin anteeksiantoa ja tunnustin, kuinka minulla oli tapana sy\u00f6d\u00e4 yksi keksi joka p\u00e4iv\u00e4 salaa, ja runsain kyynelein rukoilin heit\u00e4 rukoilemaan Herraa vapauttamaan minut t\u00e4st\u00e4 hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4n orjuuteen joutumisesta. Silloin vanha mies: \u201dUsko, lapseni\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dilman minun sanojani, tunnustuksesi vapauttaa sinut t\u00e4st\u00e4 orjuudesta. Sill\u00e4 sin\u00e4 olet t\u00e4n\u00e4\u00e4n voittanut voitokkaan vastustajasi, kun olet tunnustuksellasi kukistanut h\u00e4net tavalla, joka enemm\u00e4n kuin korvaa sen, miten h\u00e4n oli sinut kukistanut entisen hiljaisuutesi vuoksi, kun et koskaan kiist\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 omalla tai toisen vastauksella, vaan annoit h\u00e4nen hallita itse\u00e4si Salomon sananlaskun mukaan: \u201dKoska tuomiota ei julisteta nopeasti pahaa vastaan, on ihmislasten syd\u00e4n t\u00e4ynn\u00e4 heid\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n tekem\u00e4\u00e4n pahaa.\u201d Ja siksi t\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen paljastamisensa j\u00e4lkeen tuo paha henki ei en\u00e4\u00e4 voi kiusata teit\u00e4, eik\u00e4 tuo paha k\u00e4\u00e4rme en\u00e4\u00e4 vastedes saa lymyilypaikkaa teiss\u00e4, kun h\u00e4net on el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4 tunnustuksenne raahannut pimeydest\u00e4 valoon.\u201d Ukko ei ollut lopettanut puhettaan, kun katso! palava lamppu, joka l\u00e4hti pukuni poimusta, t\u00e4ytti keljan rikkipitoisen hajun, niin ett\u00e4 hajun pist\u00e4vyys tuskin salli meid\u00e4n j\u00e4\u00e4d\u00e4 sinne; ja ukko jatkoi kehotustaan sanoen: Katso! Herra on n\u00e4kyv\u00e4sti vahvistanut teille sanojeni totuuden, niin ett\u00e4 voitte n\u00e4hd\u00e4 silmill\u00e4nne, kuinka h\u00e4n, joka oli H\u00e4nen k\u00e4rsimyksens\u00e4 tekij\u00e4, on karkotettu syd\u00e4mest\u00e4nne el\u00e4m\u00e4nmy\u00f6nteisen tunnustuksenne ansiosta, ja tied\u00e4tte, ett\u00e4 paljastunut vihollinen ei varmasti en\u00e4\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 kotia teist\u00e4, kun h\u00e4nen karkotuksensa on tullut ilmeiseksi. Ja niin, kuten vanhus totesi, sanoi h\u00e4n, tuon pirullisen tyrannian valta minuun on tuhottu t\u00e4m\u00e4n tunnustuksen voimalla ja tyrehdytetty ikuisiksi ajoiksi niin, ettei vihollinen ole en\u00e4\u00e4 koskaan edes yritt\u00e4nyt pakottaa minua muistamaan t\u00e4t\u00e4 halua, enk\u00e4 ole koskaan tuntenut, ett\u00e4 tuon salakavalan kaipuun intohimo olisi vallannut minua. Ja t\u00e4m\u00e4n merkityksen n\u00e4emme ilmaistavan siististi er\u00e4\u00e4ss\u00e4 saarnamiehen luvussa. \u201dJos\u201d, sanoo h\u00e4n, \u2018k\u00e4\u00e4rme puree ilman sihisev\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n, ei loitsijalle riit\u00e4\u2019, osoittaen, ett\u00e4 k\u00e4\u00e4rmeen purema hiljaisuudessa on vaarallinen, ts.jos paholaisesta l\u00e4htev\u00e4\u00e4 suggestiota tai ajatusta ei tunnustuksen avulla n\u00e4ytet\u00e4 jollekin loitsijalle, tarkoitan jotakin hengellisesti ajattelevaa henkil\u00f6\u00e4, joka osaa parantaa haavan heti Raamatun loitsuilla ja poistaa k\u00e4\u00e4rmeen tappavan myrkyn syd\u00e4mest\u00e4, on mahdotonta auttaa k\u00e4rsiv\u00e4\u00e4, joka on jo vaarassa ja jonka on pian kuoltava. T\u00e4ll\u00e4 tavoin siis p\u00e4\u00e4semme helposti todellisen harkintakyvyn tuntemukseen, niin ett\u00e4 seuraamalla vanhimpien askelia emme koskaan tee mit\u00e4\u00e4n uutta emmek\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n omalla vastuullamme tai omalla vastuullisuudellamme, vaan vaellamme kaikessa niin kuin heid\u00e4n perinteens\u00e4 ja suoraselk\u00e4inen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 meit\u00e4 opettaa. Ja ihminen, joka vahvistuu t\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4n avulla, ei ainoastaan saavuta t\u00e4ydellist\u00e4 harkintakyvyn menetelm\u00e4\u00e4, vaan my\u00f6s pysyy t\u00e4ysin turvassa kaikilta vihollisen juonilta; sill\u00e4 mill\u00e4\u00e4n muulla virheell\u00e4 paholainen ei ved\u00e4 munkkia niin \u00e4kki\u00e4 alas ja vie h\u00e4nt\u00e4 kuolemaan kuin silloin, kun h\u00e4n saa h\u00e4net halveksimaan vanhimpien neuvoja ja luottamaan omaan mielipiteeseen ja harkintaan: Sill\u00e4 jos kaikki ihmisen kekseli\u00e4isyyden keksim\u00e4t taidot ja keksinn\u00f6t ja ne, jotka ovat hy\u00f6dyllisi\u00e4 vain t\u00e4m\u00e4n tilap\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n mukavuuksien kannalta, vaikka ne voidaan tuntea k\u00e4sin ja n\u00e4hd\u00e4 silmin, eiv\u00e4t ole kenenk\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 ilman opettajan opetusta, kuinka typer\u00e4\u00e4 onkaan kuvitella, ettei opettajaa tarvita t\u00e4ss\u00e4 ainoassa, joka on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ja salainen ja jonka voi n\u00e4hd\u00e4 vain puhtain syd\u00e4n, ja jonka erehdys ei aiheuta pelkk\u00e4\u00e4 tilap\u00e4ist\u00e4 tai helposti korjattavaa menetyst\u00e4, vaan sielun tuhon ja iankaikkisen kuoleman: Sill\u00e4 kyse on p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 ja \u00f6isest\u00e4 taistelusta, jossa ei ole n\u00e4kyvi\u00e4 vihollisia vastaan, vaan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja julmia vihollisia vastaan, ja hengellisest\u00e4 taistelusta, ei vain yht\u00e4 tai kahta, vaan lukemattomia joukkoja vastaan, ja ep\u00e4onnistuminen siin\u00e4 on sit\u00e4 vaarallisempaa kaikille, mit\u00e4 kiivaampi vihollinen on ja mit\u00e4 salaisempi hy\u00f6kk\u00e4ys. Ja siksi meid\u00e4n tulisi aina seurata Vanhimpien jalanj\u00e4lki\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen huolellisesti ja tuoda heille kaikki, mik\u00e4 nousee syd\u00e4mess\u00e4mme, poistamalla h\u00e4pe\u00e4n verhon.<\/p>\n

                                            LUKU 12. Tunnustus vaatimattomuudesta, joka sai meid\u00e4t h\u00e4pe\u00e4m\u00e4\u00e4n ajatustemme paljastamista vanhuksille<\/p>\n

                                            GERMANUS: Tuon vahingollisen vaatimattomuuden, jonka avulla pyrimme k\u00e4tkem\u00e4\u00e4n pahat ajatukset, perusteena on erityisesti t\u00e4m\u00e4 syy, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 648 olemme kuulleet er\u00e4\u00e4st\u00e4 vanhimpien esimiehest\u00e4 Syyrian alueella, kuten uskottiin, joka, kun joku veljist\u00e4 oli paljastanut h\u00e4nelle ajatuksensa aidossa tunnustuksessa, oli sen j\u00e4lkeen eritt\u00e4in n\u00e4rk\u00e4stynyt ja nuhteli h\u00e4nt\u00e4 ankarasti niiden vuoksi. Siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 niin kauan kuin painostamme niit\u00e4 itse\u00e4mme kohtaan ja h\u00e4pe\u00e4mme tuoda ne esiin vanhimmille, emme voi saada l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4, jotka parantaisivat ne.<\/p>\n

                                            LUKU 13. Vastaus h\u00e4pe\u00e4\u00e4n polkemisesta ja ilman katumusta olevan vaarasta<\/p>\n

                                            Mooses: Aivan kuten kaikki nuoret miehet eiv\u00e4t ole yht\u00e4 innokkaita hengess\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 yht\u00e4 oppineita oppineisuudessa ja hyv\u00e4ss\u00e4 moraalissa, emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi todeta, ett\u00e4 kaikki vanhukset olisivat yht\u00e4 t\u00e4ydellisi\u00e4 ja erinomaisia. Sill\u00e4 vanhojen miesten todellista rikkautta ei mitata harmailla hiuksilla vaan heid\u00e4n nuoruuden ahkeruudellaan ja menneiden t\u00f6idens\u00e4 palkinnoilla. \u201dSill\u00e4\u201d, sanoo er\u00e4s, \u2018mit\u00e4 et ole nuoruudessasi ker\u00e4nnyt, miten l\u00f6yd\u00e4t sen vanhana?\u2019. \u201dSill\u00e4 kunnioitettava vanhuus ei ole pitk\u00e4aikainen eik\u00e4 sit\u00e4 lasketa vuosien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n mukaan, vaan miehen ymm\u00e4rrys on harmaita hiuksia, ja tahraton el\u00e4m\u00e4 on vanhuutta.\u201d Ja siksi meid\u00e4n ei pid\u00e4 seurata jokaisen sellaisen vanhuksen askelia tai omaksua jokaisen sellaisen vanhuksen perinteit\u00e4 ja neuvoja, jonka p\u00e4\u00e4 on harmaiden hiusten peitossa ja jonka ik\u00e4 on h\u00e4nen ainoa vaatimuksensa kunnioitukseen, vaan ainoastaan niiden, joiden havaitsemme kunnostautuneen nuoruudessa hyv\u00e4ksytyll\u00e4 ja kiitett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla ja jotka eiv\u00e4t ole saaneet kasvatusta itsevarmuuden vaan vanhimpien perinteiden perusteella. On nimitt\u00e4in joitakin, ja valitettavasti he muodostavat enemmist\u00f6n, jotka viett\u00e4v\u00e4t vanhuuttaan nuoruudessa hankkimassaan laiskuudessa ja laiskuudessa, ja n\u00e4in he eiv\u00e4t saa auktoriteettia luonteensa kypsyydest\u00e4 vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n vuosiensa m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Heit\u00e4 vastaan profeetta kohdistaa Herran nuhtelun erityisesti: \u201dMuukalaiset ovat sy\u00f6neet h\u00e4nen voimansa, eik\u00e4 h\u00e4n tiennyt sit\u00e4; kyll\u00e4, harmaatkin hiukset ovat levinneet h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n ole siit\u00e4 tietoinen.\u201d Sanon, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 miehi\u00e4 ei osoiteta esimerkkein\u00e4 nuorisolle heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 rehellisyyden eik\u00e4 heid\u00e4n ammattinsa ankaruuden vuoksi, mik\u00e4 olisi kiitoksen ja j\u00e4ljittelyn arvoista, vaan yksinkertaisesti heid\u00e4n ik\u00e4ns\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4n vuoksi; ja niinp\u00e4 ovela vihollinen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n harmaita hiuksiaan nuorempien miesten pett\u00e4miseen vetoamalla 649 v\u00e4\u00e4rin perustein heid\u00e4n arvovaltaansa ja pyrkii ovelalla oveluudellaan j\u00e4rkytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja pett\u00e4m\u00e4\u00e4n heid\u00e4n esimerkill\u00e4\u00e4n niit\u00e4, jotka olisivat voineet heid\u00e4n tai toisten neuvojensa avulla rohkaistua t\u00e4ydellisyyden tielle, ja vet\u00e4\u00e4 heid\u00e4t opetuksensa ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ns\u00e4 avulla joko tuhoisaan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen tai tappavaan ep\u00e4toivoon. Ja koska haluan antaa teille t\u00e4st\u00e4 esimerkin, kerron teille er\u00e4\u00e4n tosiasian, joka saattaa antaa meille jonkinlaisen terveellisen opetuksen, mutta en kerro toimijan nime\u00e4, ettemme syyllistyisi johonkin samankaltaiseen kuin se mies, joka julkisti veljens\u00e4 synnit, jotka h\u00e4nelle oli paljastettu. Kun t\u00e4m\u00e4, joka ei ollut nuorista miehist\u00e4 laiskin, oli mennyt er\u00e4\u00e4n hyvin tuntemamme vanhan miehen luo sielunsa hy\u00f6dyn ja terveyden t\u00e4hden ja tunnustanut rehellisesti, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vaivaa lihallinen himo ja haureuden henki, luullessaan saavansa vanhan miehen sanoista lohdutusta ponnisteluihinsa ja parannusta h\u00e4neen kohdistuneisiin haavoihinsa, vanhus hy\u00f6kk\u00e4si h\u00e4nt\u00e4 vastaan mit\u00e4 katkerimmin moittein ja kutsui h\u00e4nt\u00e4 surkeaksi ja h\u00e4pe\u00e4lliseksi olennoksi ja munkin nimen arvottomaksi, kun h\u00e4neen saattoi vaikuttaa t\u00e4llainen synti ja himo, ja sen sijaan, ett\u00e4 olisi auttanut h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n loukkasi h\u00e4nt\u00e4 moitteillaan niin, ett\u00e4 erotti h\u00e4net keljastaan toivottomaan ep\u00e4toivoon ja kuolettavaan ep\u00e4toivoon vaipuneena. Ja kun h\u00e4n t\u00e4llaisen murheen ahdistamana oli uppoutunut syv\u00e4\u00e4n miettim\u00e4\u00e4n, ei en\u00e4\u00e4 sit\u00e4, miten parantaa intohimonsa, vaan miten tyydytt\u00e4\u00e4 himonsa, tapasi abba Apollos, taitavin vanhimmista, h\u00e4net ja n\u00e4ki h\u00e4nen katseestaan ja synkkyydest\u00e4\u00e4n h\u00e4nen ahdistuksensa ja sen v\u00e4kivaltaisen hy\u00f6kk\u00e4yksen, jota h\u00e4n salaa py\u00f6ritti syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, ja kysyi h\u00e4nelt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4rkyttyneisyyden syyt\u00e4; ja kun h\u00e4n ei mitenk\u00e4\u00e4n pystynyt vastaamaan vanhuksen lempe\u00e4\u00e4n tiedusteluun, t\u00e4m\u00e4 ymm\u00e4rsi yh\u00e4 selvemmin, ettei h\u00e4n syytt\u00e4 halunnut salata hiljaisuudessa syyn niin syv\u00e4\u00e4n synkkyyteen, jota h\u00e4n ei pystynyt katseellaan peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja alkoi siksi kysy\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 viel\u00e4 vakavammin syit\u00e4 salattuun suruunsa. Ja n\u00e4in h\u00e4nen oli pakko tunnustaa, ett\u00e4 h\u00e4n oli matkalla er\u00e4\u00e4seen kyl\u00e4\u00e4n ottaakseen vaimon ja j\u00e4tt\u00e4ess\u00e4\u00e4n luostarin ja palatakseen maailmaan, sill\u00e4 kuten vanha mies oli h\u00e4nelle sanonut, h\u00e4n ei voinut olla munkki, jos h\u00e4n ei kyennyt hillitsem\u00e4\u00e4n lihan halujaan ja parantamaan intohimojaan. Sitten vanhus rauhoitti h\u00e4nt\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisell\u00e4 lohdutuksella ja kertoi, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n koettelevat p\u00e4ivitt\u00e4in samat himojen ja himojen piikit, ja ett\u00e4 h\u00e4nen ei siis pit\u00e4isi antaa periksi ep\u00e4toivolle eik\u00e4 yll\u00e4tty\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksen voimakkuudesta, josta h\u00e4n p\u00e4\u00e4sisi yli, ei niink\u00e4\u00e4n innokkailla ponnisteluilla kuin Herran armon ja laupeuden avulla; ja h\u00e4n pyysi h\u00e4nt\u00e4 lykk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n aikomustaan vain yhdeksi p\u00e4iv\u00e4ksi, ja pyydetty\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 palaamaan keljaansa h\u00e4n meni niin nopeasti kuin pystyi edell\u00e4 mainitun vanhan miehen luostariin – ja l\u00e4hestytty\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4n ojensi k\u00e4tens\u00e4 ja rukoili kyyneleet silmiss\u00e4 ja sanoi: \u201dOi Herra, joka yksin olet oikeudenmukainen tuomari ja salaisen voiman ja inhimillisen heikkouden n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, k\u00e4\u00e4nn\u00e4 nuoren miehen hy\u00f6kk\u00e4ys vanhaa kohtaan, jotta h\u00e4n oppisi alentumaan k\u00e4rsivien heikkouteen ja suhtautumaan vanhuuden i\u00e4ss\u00e4kin my\u00f6t\u00e4tuntoisesti nuoruuden heikkouksiin.\u201d \u201dK\u00e4\u00e4nn\u00e4 nuoren miehen hy\u00f6kk\u00e4ys vanhaa miest\u00e4 vastaan, jotta h\u00e4n oppisi alentumaan k\u00e4rsivien heikkouteen ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n vanhuuden heikkoutta. \u201d Ja kun h\u00e4n oli lopettanut rukouksensa itkien, h\u00e4n n\u00e4kee likaisen etiopialaisen seisovan h\u00e4nen keljansa vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 ja t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 tulisilla nuolilla, joilla h\u00e4n heti haavoittui, ja h\u00e4n tuli ulos keljastaan ja juoksi edestakaisin kuin mielisairas tai juoppo, eik\u00e4 sis\u00e4\u00e4n- ja ulosmenossaan en\u00e4\u00e4 kyennyt pid\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n siin\u00e4, vaan alkoi kiiruhtaa samaan suuntaan, johon nuori mies oli mennyt. Ja kun abba Apollos n\u00e4ki h\u00e4net kuin raivon villitsem\u00e4n hullun, h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 paholaisen tulinen nuoli, jonka h\u00e4n oli n\u00e4hnyt, oli kiinnittynyt h\u00e4nen syd\u00e4meens\u00e4 ja oli siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 kuumuudellaan saanut h\u00e4ness\u00e4 aikaan t\u00e4m\u00e4n mielen harhaisuuden ja ymm\u00e4rryksen sekasorron; ja niinp\u00e4 h\u00e4n astui h\u00e4nen luokseen ja kysyi: \u201dMinne sin\u00e4 kiirehdit, vai mik\u00e4 on saanut sinut unohtamaan vuosien vakavuuden ja saanut sinut h\u00e4iriintym\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 lapsekkaalla tavalla ja saamaan sinut rynt\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n niin nopeasti?\u201d. Ja kun h\u00e4n huonon omantuntonsa vuoksi ja t\u00e4m\u00e4n h\u00e4pe\u00e4llisen kiihtymyksen h\u00e4mment\u00e4m\u00e4n\u00e4 kuvitteli, ett\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 himo oli paljastunut, ja koska h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 salaisuudet olivat vanhan miehen tiedossa, h\u00e4n ei uskaltanut vastata h\u00e4nen tiedusteluihinsa mit\u00e4\u00e4n, \u201dpalaa\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dtakaisin keljaasi ja tunnusta vihdoinkin se tosiasia, ett\u00e4 paholainen on t\u00e4h\u00e4n asti j\u00e4tt\u00e4nyt sinut huomiotta tai halveksinut sinua, eik\u00e4 sinua ole laskettu niiden joukkoon, joiden kanssa h\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4in her\u00e4\u00e4 taistelemaan ja kamppailemaan heid\u00e4n ponnistuksiaan ja vakavuuttaan vastaan, – sinua, joka et pystynyt – en sanoisi torjumaan, mutta et edes lykk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nen sinua vastaan suunnattua ainoatakaan nuolta niin monien t\u00e4ss\u00e4 ammatissasi vietettyjen vuosien j\u00e4lkeen. Ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin Herra on antanut teid\u00e4n haavoittua, jotta voisitte ainakin oppia vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4nne my\u00f6t\u00e4tuntoa sellaisia heikkouksia kohtaan, jotka ovat teille vieraita, ja jotta voisitte omasta tapauksestanne ja kokemuksestanne tiet\u00e4\u00e4, miten suhtautua alentuvasti nuorten heikkouteen, vaikka kun otitte vastaan nuoren miehen, jota vaivasi paholaisen hy\u00f6kk\u00e4ys, ette rohkaissut h\u00e4nt\u00e4 mill\u00e4\u00e4n lohdutuksella, vaan annoitte h\u00e4net masentuneena ja tuhoisassa ep\u00e4toivossa vihollisen k\u00e4siin, jotta h\u00e4n teid\u00e4n mielest\u00e4nne tuhoutuisi kurjasti. Mutta vihollinen ei olisi 651 varmastikaan koskaan hy\u00f6k\u00e4nnyt h\u00e4nen kimppuunsa niin kiivaasti, kuin h\u00e4n on t\u00e4h\u00e4n asti karttanut hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 teid\u00e4n kimppuunne, ellei h\u00e4n olisi kateellisena siit\u00e4, miten h\u00e4n oli edistym\u00e4ss\u00e4, pyrkinyt saamaan yliotetta siit\u00e4 hyveellisyydest\u00e4, jonka h\u00e4n n\u00e4ki olevan h\u00e4nen taipumuksessaan, ja tuhoamaan sit\u00e4 tulisilla nuolillaan, koska h\u00e4n tiesi ilman ep\u00e4ilyksen h\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n oli vahvempi, koska h\u00e4n katsoi, ett\u00e4 kannatti hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen kimppuunsa niin kiivaasti. Opettele siis omasta kokemuksestasi tuntemaan my\u00f6t\u00e4tuntoa niit\u00e4 kohtaan, jotka ovat h\u00e4d\u00e4ss\u00e4, \u00e4l\u00e4k\u00e4 koskaan kauhistele tuhoisalla ep\u00e4toivolla niit\u00e4, jotka ovat vaarassa, \u00e4l\u00e4k\u00e4 koveta heit\u00e4 ankarilla puheilla, vaan ennemminkin palauta heid\u00e4t lempeill\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4llisill\u00e4 lohdutuksilla, ja niin kuin viisas Salomo sanoo, \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00f6 pelastamasta niit\u00e4, jotka vied\u00e4\u00e4n kuolemaan, ja lunastamasta niit\u00e4, jotka tapettaviksi joutuvat\u201d, ja Vapahtajamme esimerkin mukaan \u00e4lk\u00e4\u00e4 murtako murskattua ruokoanne \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 sammuttako savuavaa pellavaa, ja pyyt\u00e4k\u00e4\u00e4 Herralta sit\u00e4 armoa, jonka avulla te itse uskollisesti opitte sek\u00e4 teoissa ett\u00e4 voimassa laulamaan: \u201dHerra on antanut minulle oppineen kielen, ett\u00e4 osaisin sanalla tukea sit\u00e4, joka on v\u00e4synyt.\u201d Sill\u00e4 kukaan ei voisi kest\u00e4\u00e4 vihollisen juonia eik\u00e4 sammuttaa tai tukahduttaa niit\u00e4 lihallisia liekkej\u00e4, jotka palavat ik\u00e4\u00e4n kuin luonnollisella liekill\u00e4, ellei Jumalan armo auttaisi heikkouttamme tai suojelisi ja tukisi sit\u00e4. Ja siksi, kun syy t\u00e4h\u00e4n pelastavaan tapahtumaan on ohi, jolla Herra tarkoitti vapauttaa tuon nuoren miehen vaarallisista himoista ja opettaa teille jotakin niiden hy\u00f6kk\u00e4yksen v\u00e4kivaltaisuudesta ja my\u00f6t\u00e4tunnon tunteesta, rukoilkaamme yhdess\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 rukouksessa, ett\u00e4 H\u00e4nell\u00e4 olisi mieltymys poistaa tuo vitsaus, jonka Herra katsoi hyv\u00e4ksi panna teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne teid\u00e4n hyv\u00e4ksenne (sill\u00e4 \u201dH\u00e4n pahoittaa pahaa ja parantaa; h\u00e4n ly\u00f6 ja h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 parantavat. H\u00e4n n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4 ja korottaa, h\u00e4n tappaa ja tekee el\u00e4v\u00e4ksi, h\u00e4n laskee alas hautaan ja nostaa yl\u00f6s”), ja sammuttakoon H\u00e4nen Henkens\u00e4 runsaalla kasteella paholaisen tuliset nuolet, jotka H\u00e4n minun tahdostani antoi haavoittaa teit\u00e4. Ja vaikka Herra poisti t\u00e4m\u00e4n kiusauksen vanhan miehen yhdest\u00e4 ainoasta rukouksesta yht\u00e4 nopeasti kuin h\u00e4n oli antanut sen tulla h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen, h\u00e4n osoitti kuitenkin selv\u00e4ll\u00e4 todisteella, ett\u00e4 ihmisen vikoja ei pid\u00e4 paljastaessaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n haukkua, vaan ett\u00e4 h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 olevan ihmisen surua ei pid\u00e4 kevyesti halveksia. \u00c4lk\u00e4\u00e4 siis koskaan antako yhden tai muutaman vanhuksen k\u00f6mpelyyden tai pinnallisuuden pelotella teit\u00e4 ja est\u00e4\u00e4 teit\u00e4 l\u00e4htem\u00e4st\u00e4 pois silt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 antavalta tielt\u00e4, josta puhuimme aiemmin, tai vanhusten perinteest\u00e4, jos ovela vihollisemme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin heid\u00e4n harmaita hiuksiaan nuorempien ihmisten pett\u00e4miseksi: mutta ilman mit\u00e4\u00e4n h\u00e4pe\u00e4n verhoa on kaikki paljastettava\u00a0 Vanhuksille, ja heilt\u00e4 on uskollisesti otettava vastaan parannuskeinot haavoihin yhdess\u00e4 el\u00e4m\u00e4n- ja keskusteluesimerkkien kanssa: joista me l\u00f6yd\u00e4mme samanlaista apua ja samanlaisen tuloksen, jos yrit\u00e4mme omalla vastuullisuudellamme ja harkintakyvyll\u00e4mme olla tekem\u00e4tt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                            LUKU 14. Samuelin kutsumisesta<\/p>\n

                                            VIIMEIST\u00c4\u00c4N niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mielipide on osoitettu Jumalalle mieluisaksi, ett\u00e4 n\u00e4emme, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4 ei ilman syyt\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 paikkansa pyhist\u00e4 kirjoituksista, niin ett\u00e4 Herra ei itsest\u00e4\u00e4n opettanut jumalallisen keskustelun menetelm\u00e4ll\u00e4 Samuelin poikalasta, kun h\u00e4net valittiin tuomittavaksi, vaan antoi h\u00e4nen juosta kerran tai kahdesti vanhan miehen luo, ja tahtoi, ett\u00e4 sit\u00e4, jonka H\u00e4n kutsui keskustelemaan H\u00e4nen kanssaan, opettaisi jopa sellainen, joka oli loukannut Jumalaa, koska t\u00e4m\u00e4 oli vanha mies, ja piti parempana, ett\u00e4 vanhus opettaa sit\u00e4, jonka H\u00e4n oli katsonut arvolliseksi tulla kutsutuksi H\u00e4nen luoksensa, koetellakseen sen n\u00f6yryytt\u00e4, joka oli kutsuttu jumalalliseen virkaan, ja antaakseen nuoremmille miehille esimerkin alistumisensa tavalla.<\/p>\n

                                            LUKU 15. Apostoli Paavalin kutsumisesta<\/p>\n

                                            JA kun Kristus omassa persoonassaan kutsui ja puhutteli Paavalia, vaikka h\u00e4n olisi voinut avata h\u00e4nelle heti t\u00e4ydellisyyden tien, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti kuitenkin mieluummin ohjata h\u00e4net Ananiaksen luo ja k\u00e4ski h\u00e4nt\u00e4 opettelemaan h\u00e4nelt\u00e4 totuuden tiet\u00e4 sanoen: \u201dNouse ja mene kaupunkiin, ja siell\u00e4 sinulle kerrotaan, mit\u00e4 sinun tulee tehd\u00e4.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dNouse ja mene kaupunkiin, ja siell\u00e4 sinulle kerrotaan, mit\u00e4 sinun tulee tehd\u00e4.\u201d Niinp\u00e4 h\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 h\u00e4net vanhemman miehen luo ja pit\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 opetetaan mieluummin h\u00e4nen opetuksellaan kuin h\u00e4nen omallaan, jottei se, mit\u00e4 Paavalin kohdalla olisi oikein tehty, antaisi huonoa esimerkki\u00e4 itseriittoisuudesta, jos kukin saisi itsens\u00e4 uskoteltua, ett\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4isi samalla tavalla kouluttaa yksin Jumalan hallituksen ja opetuksen avulla eik\u00e4 vanhimpien opetuksen avulla. Ja t\u00e4t\u00e4 653 itseriittoisuutta, jota apostoli itse opettaa, ei ainoastaan kirjeiss\u00e4\u00e4n vaan my\u00f6s teoillaan ja toimillaan, olisi v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 kaikin mahdollisin tavoin, sill\u00e4 h\u00e4n sanoo menneens\u00e4 Jerusalemiin ainoastaan t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, nimitt\u00e4in, kertoakseen yksityisess\u00e4 ja ep\u00e4virallisessa keskustelussa kanssapostoleilleen ja niille, jotka olivat h\u00e4nen edell\u00e4\u00e4n, sen evankeliumin, jota h\u00e4n julisti pakanoille, Pyh\u00e4n Hengen armon saattelemana voimakkaiden merkkien ja ihmeiden avulla: kuten h\u00e4n sanoo: \u201dJa min\u00e4 kerroin heille evankeliumin, jota saarnaan pakanoille, etten kenties olisi juossut tai joutuisi juoksemaan turhaan.\u201d\u201d Kuka sitten on niin itseriittoinen ja sokea, ett\u00e4 uskaltaa luottaa omaan arvostelukykyyns\u00e4 ja harkintakykyyns\u00e4, kun valittu astia tunnustaa, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli tarve neuvotella apostolitovereidensa kanssa. Siit\u00e4 n\u00e4emme selv\u00e4sti, ett\u00e4 Herra ei itse n\u00e4yt\u00e4 t\u00e4ydellisyyden tiet\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n, joka tilaisuuden oppimiseen saatuaan halveksii vanhimpien opetusta ja kasvatusta, eik\u00e4 kiinnit\u00e4 huomiota siihen sanontaan, jota olisi noudatettava kaikkein tarkimmin: \u201dKysy is\u00e4lt\u00e4si, niin h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen sinulle; vanhimmiltasi, niin he kertovat sinulle\u201d. \u201d<\/p>\n

                                            LUKU 16. Kuinka pyrki\u00e4 harkintakykyyn<\/p>\n

                                            Meid\u00e4n tulisi siis kaikin voimin pyrki\u00e4 harkintakyvyn hyveeseen n\u00f6yryyden voimalla, sill\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4t vahingoittumattomina kummastakaan \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4st\u00e4, sill\u00e4 on olemassa vanha sanonta akrotetes isotetes<\/em>, ts. \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t kohtaavat. Sill\u00e4 liiallinen paastoaminen ja ahmiminen johtavat samaan asiaan, ja valvomisen rajoittamaton jatkuminen on munkille yht\u00e4 vahingollista kuin syv\u00e4n unen aiheuttama horros; sill\u00e4 kun ihminen heikkenee liiallisen pid\u00e4tt\u00e4ytymisen vuoksi, h\u00e4n palaa varmasti siihen tilaan, jossa ihminen pysyy huolimattomuuden ja laiminly\u00f6nnin vuoksi, niin ett\u00e4 olemme usein n\u00e4hneet niiden, joita ahmiminen ei voinut pett\u00e4\u00e4, tuhoutuvan liiallisesta paastoamisesta ja heikkouden vuoksi alttiiksi sille intohimolle, jonka he olivat aiemmin voittaneet. My\u00f6s kohtuuttomat valvomiset ja y\u00f6lliset valvomiset ovat olleet joidenkin turmioksi, joita uni ei ole voinut voittaa; sen t\u00e4hden, kuten apostoli sanoo, \u201dvanhurskauden k\u00e4sivarret oikealla ja vasemmalla k\u00e4dell\u00e4\u201d, kuljemme kohtuullisesti ja kuljemme n\u00e4iden kahden \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4n v\u00e4liss\u00e4 harkinnan johdolla, ettemme suostuisi harhautumaan pois 654 meille viitoitetulta raittiuden tielt\u00e4 emmek\u00e4 aiheettomasta huolimattomuudesta lankeaisi suupielien ja vatsan nautintoihin.<\/p>\n

                                            LUKU17. Liiallisista paastoista ja valvomisista<\/p>\n

                                            Muistan, ett\u00e4 olin niin usein vastustanut ruokahalua, ett\u00e4 kun olin pid\u00e4tt\u00e4ytynyt sy\u00f6m\u00e4st\u00e4 kahteen tai kolmeen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n, mieleni ei vaivannut edes muisto mist\u00e4\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4st\u00e4, ja my\u00f6s uni oli paholaisen hy\u00f6kk\u00e4ysten vuoksi niin kaukana silmist\u00e4ni, ett\u00e4 useiden p\u00e4ivien ja \u00f6iden ajan minulla oli tapana rukoilla Herraa, ett\u00e4 h\u00e4n antaisi silmilleni v\u00e4h\u00e4n unta; ja silloin tunsin, ett\u00e4 olin suuremmassa vaarassa ruoan ja unen puutteen vuoksi kuin taistellessani laiskuutta ja ahmimista vastaan. Ja niin kuin meid\u00e4n pit\u00e4isi varoa sortumasta vaaralliseen naismaisuuteen ruumiillisen tyydytyksen himon vuoksi, emmek\u00e4 hemmottelisi itse\u00e4mme sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ennen oikeaa aikaa emmek\u00e4 ottaisi liikaa, niin meid\u00e4n pit\u00e4isi my\u00f6s virkist\u00e4\u00e4 itse\u00e4mme ruoalla ja nukkumalla oikeaan aikaan, vaikka emme sit\u00e4 haluaisikaan. Sill\u00e4 kamppailu kussakin tapauksessa johtuu vihollisen juonista; ja liiallinen pid\u00e4tt\u00e4ytyminen on meille viel\u00e4 vahingollisempaa kuin huolimaton kyll\u00e4isyys: sill\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 terveen my\u00f6t\u00e4tunnon v\u00e4liintulo nostaa meid\u00e4t oikeaan tiukkuuden mittaan, ei edellisest\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 18. Kysymys pid\u00e4tt\u00e4ytymisen ja virkist\u00e4ytymisen oikeasta m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4<\/p>\n

                                            GERMANUS: Mik\u00e4 on sitten se pid\u00e4tt\u00e4ytymisen mitta, jota noudattamalla onnistumme tasapainoisesti kulkemaan vahingoittumattomina n\u00e4iden kahden \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4n v\u00e4lill\u00e4?<\/p>\n

                                            LUKU 19. P\u00e4ivitt\u00e4isen ruokamme parhaasta suunnitelmasta<\/p>\n

                                            MOSES: Olemme tietoisia siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 asiasta on keskusteltu usein vanhimpien keskuudessa. Keskustellessaan nimitt\u00e4in joidenkin, jotka el\u00e4ttiv\u00e4t itsens\u00e4 jatkuvasti pelkill\u00e4 pavuilla tai pelkill\u00e4 vihanneksilla ja hedelmill\u00e4, pid\u00e4tt\u00e4ytymisest\u00e4 he ehdottivat kaikille, ett\u00e4 he s\u00f6isiv\u00e4t vain leip\u00e4\u00e4, jonka oikeaksi mitaksi he m\u00e4\u00e4rittiv\u00e4t kaksi keksi\u00e4, niin pieni\u00e4, ett\u00e4 ne varmasti tuskin painoivat kiloa.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 20.Vastalause, joka koski sen pid\u00e4tt\u00e4ytymisen helppoutta, jossa ihminen el\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 kahdella keksill\u00e4<\/p>\n

                                            JA t\u00e4m\u00e4n me otimme mielell\u00e4mme vastaan ja vastasimme, ett\u00e4 tuskin pit\u00e4isimme t\u00e4t\u00e4 rajaa pid\u00e4tt\u00e4ytymisen\u00e4, koska emme mitenk\u00e4\u00e4n voisi saavuttaa sit\u00e4 kokonaan.<\/p>\n

                                            LUKU 21.Vastaus hyvin todistetun pid\u00e4tt\u00e4ytymisen arvosta ja mitasta<\/p>\n

                                            MOOSES: Jos haluatte testata t\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6n voiman, pit\u00e4ytyk\u00e4\u00e4 jatkuvasti t\u00e4ss\u00e4 rajassa, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 koskaan poiketko siit\u00e4 ottamalla mit\u00e4\u00e4n keitetty\u00e4 ruokaa edes sunnuntaina tai lauantaina tai silloin, kun joku veljist\u00e4 saapuu paikalle; Sill\u00e4 liha, joka on virkistynyt n\u00e4ist\u00e4 poikkeuksista, ei ainoastaan kykene el\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n koko loppuviikon ajan pienemm\u00e4ll\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4, vaan se voi my\u00f6s vaikeuksitta lyk\u00e4t\u00e4 kaikkea virkistyst\u00e4, koska se saa elantonsa sen ruoan lis\u00e4yksest\u00e4, jonka se on ottanut rajan ylitt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 osalta; kun taas ihminen, joka on aina tyytynyt koko edell\u00e4 mainittuun m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, ei koskaan pysty t\u00e4h\u00e4n eik\u00e4 lykk\u00e4\u00e4 paastonsa katkaisemista seuraavaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. Muistan nimitt\u00e4in, ett\u00e4 vanhimmillamme (ja muistan, ett\u00e4 my\u00f6s meill\u00e4 itsell\u00e4mme oli usein sama kokemus) oli niin vaikeaa ja raskasta harjoittaa t\u00e4t\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4, ja he noudattivat s\u00e4\u00e4detty\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 niin tuskallisesti ja n\u00e4lk\u00e4isesti, ett\u00e4 he asettivat t\u00e4m\u00e4n rajan aterioilleen melkein vastoin tahtoaan ja itkien ja valittaen.<\/p>\n

                                            LUKU 22.Mik\u00e4 on tavanomainen raja sek\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymiselle ett\u00e4 ruoan nauttimiselle<\/p>\n

                                            MUTTA t\u00e4m\u00e4 on tavanomainen raja pid\u00e4tt\u00e4ytymiselle; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 jokainen sallii itselleen ruokaa voimiensa tai ruumiinrakenteensa tai ik\u00e4ns\u00e4 vaatimusten mukaan, siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin se on tarpeen lihan el\u00e4tt\u00e4miseksi eik\u00e4 tyydytt\u00e4v\u00e4n kyll\u00e4isyyden tunteen saamiseksi. Sill\u00e4 molemmin puolin ihminen k\u00e4rsii suurinta vahinkoa, jos h\u00e4n ilman kiinte\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 puristaa vatsaansa niukalla ruoalla ja paastoaa ja toisaalta tukkii sit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 itsens\u00e4 liikaa; sill\u00e4 niin kuin mieli, joka on heikentynyt ruoan puutteen vuoksi, menett\u00e4\u00e4 voimansa rukoilemiseen, kun se on uupunut lihan liiallisesta heikkoudesta ja joutuu torkkumaan, niin my\u00f6s ylisy\u00f6nnin rasittamana se ei voi vuodattaa Jumalalle puhtaita ja vapaita rukouksia: Se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n onnistu s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n keskeytyksett\u00e4 siveytens\u00e4 puhtautta, sill\u00e4 jopa niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, jolloin se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rankaisevan lihaa ankarammalla pid\u00e4tt\u00e4ytymisell\u00e4, se ruokkii lihallisen himon tulta jo nauttimansa ruoan polttoaineella.<\/p>\n

                                            LUKU 23. Quemadmodum abundantia umorum genitalium castigetur.<\/p>\n

                                            NAM quod semel per escarum abundantian concretus fuerit in medullis, necesse est egeri atque ab ipsa naturae lege propelli, quae exuberantiam cujuslibet umoris superflui velut noxiam sibi atque contrariam in semet ipsa residere non patitur ideoque rationabili semper et aequali est corpus nostrum parsimonia castigandum, ut si naturali hac necessitate commorantes in came omnimodis carere non possumus, saltim rarius nos et non amplius quamtrina vice ista conluvione respersos totius anni cursus inveniat, quod tureen sine ullo pruritu quietus egerat sopor, non fallax imago index occultae voluptatis eliciat.<\/p>\n

                                            (”Miten sukupuolielinten nesteiden liiallisuutta rajoitetaan”.)<\/em><\/p>\n

                                            (”Sill\u00e4 se, mik\u00e4 kerran on ruoan runsauden vuoksi tiivistynyt ytimiin, on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 poistettava ja ajettava ulos itse luonnon lain toimesta, joka ei salli mink\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen nesteen liiallisuuden pysy\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n, ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi vahingollista ja vastakkaista itselleen. Siksi ruumistamme on aina kuritettava j\u00e4rkev\u00e4ll\u00e4 ja tasaisella pid\u00e4ttyv\u00e4isyydell\u00e4, jotta jos emme voi kokonaan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 luonnollista tarvetta lihassa el\u00e4ess\u00e4mme, ainakin vuoden kuluessa l\u00f6yt\u00e4isimme itsemme t\u00e4m\u00e4n saastutuksen tahraamina harvemmin ja korkeintaan kolme kertaa. T\u00e4m\u00e4n rauhallinen uni poistaisi ilman mit\u00e4\u00e4n kutinaa, eik\u00e4 pett\u00e4v\u00e4 mielikuva houkuttelisi esiin k\u00e4tketyn nautinnon merkkej\u00e4.”)<\/em><\/p>\n

                                            T\u00e4m\u00e4 on siis se maltillinen ja tasainen salliminen ja pid\u00e4tt\u00e4ytymisen mitta, josta puhuimme ja joka on saanut my\u00f6s isien tuomion hyv\u00e4ksynn\u00e4n, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4inen n\u00e4lk\u00e4 kulkee k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4isten aterioidemme kanssa, niin ett\u00e4 sek\u00e4 ruumis ett\u00e4 sielu s\u00e4ilyv\u00e4t samassa tilassa, eik\u00e4 mieli saa heiket\u00e4 paaston aiheuttaman v\u00e4symyksen vuoksi eik\u00e4 joutua liiallisen sy\u00f6nnin ahdistamaksi, sill\u00e4 se loppuu niin s\u00e4\u00e4steli\u00e4\u00e4seen ruokailuun, ett\u00e4 ihminen ei joskus illalla huomaa eik\u00e4 muista rikkoneensa paastoaan.<\/p>\n

                                            LUKU 24. Tasaisen sy\u00f6misen vaikeudesta ja veli Benjaminin ahmimisesta<\/p>\n

                                            JA niin pitk\u00e4lle t\u00e4m\u00e4 ei onnistu ilman vaikeuksia, ett\u00e4 ne, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisest\u00e4 harkinnasta, mieluummin pident\u00e4v\u00e4t paastoaan kahdella p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja varaavat huomiseksi sen, mit\u00e4 heid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt sy\u00f6d\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n, jotta he voisivat ruokaa nauttiessaan nauttia niin paljon kuin voivat haluta. Ja te tied\u00e4tte, ett\u00e4 viimeksi kansalaistoverinne Benjamin pysyi itsep\u00e4isimmin t\u00e4ss\u00e4: h\u00e4n ei halunnut joka p\u00e4iv\u00e4 nauttia kahta keksi\u00e4\u00e4n eik\u00e4 ottaa jatkuvasti niukkaa ruokaansa tasaisen itsekurin vallitessa, vaan jatkoi mieluummin aina paastoaan kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jotta h\u00e4n voisi sy\u00f6dess\u00e4\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ahneen vatsansa kaksinkertaisella annoksella ja nauttisi nelj\u00e4\u00e4 keksi\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 kyll\u00e4isyydentunteesta ja onnistuisi t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vatsansa kahden p\u00e4iv\u00e4n paastollaan. Ja te ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 muistatte, millainen loppu t\u00e4m\u00e4n miehen el\u00e4m\u00e4lle tuli, kun h\u00e4n itsep\u00e4isesti ja sinnikk\u00e4\u00e4sti luotti omaan arvostelukykyns\u00e4 eik\u00e4 vanhimpien perinteisiin, sill\u00e4 h\u00e4n hylk\u00e4si autiomaan ja palasi takaisin t\u00e4m\u00e4n maailman turhan filosofian ja maallisten turhuuksien pariin, ja vahvisti siten edell\u00e4 mainitun vanhimpien mielipiteen esimerkill\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kaatumisensa kautta ja antoi tuhonsa kautta opetuksen siit\u00e4, ett\u00e4 kukaan, joka luottaa omaan mielipiteeseens\u00e4 ja arvostelukykyyns\u00e4, ei voi mitenk\u00e4\u00e4n nousta t\u00e4ydellisyyden korkeuksiin eik\u00e4 joutua paholaisen vaarallisten juonien pett\u00e4m\u00e4ksi.<\/p>\n

                                            LUKU 25. Kysymys siit\u00e4, miten on mahdollista noudattaa aina yht\u00e4 ja samaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4<\/p>\n

                                            GERMANUS: Miten sitten voimme noudattaa t\u00e4t\u00e4 mittaa rikkomatta sit\u00e4 koskaan? sill\u00e4 joskus yhdeks\u00e4nten\u00e4 tuntina, kun asemapaasto on ohi, veljet tulevat tapaamaan meit\u00e4, ja silloin meid\u00e4n on joko heid\u00e4n vuokseen lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4 jotain kiinte\u00e4\u00e4n ja tavanomaiseen annokseen tai sitten meid\u00e4n on varmasti j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 noudattamatta sit\u00e4 kohteliaisuutta, jota meid\u00e4n on k\u00e4sketty osoittaa kaikkia kohtaan.<\/p>\n

                                            LUKU 26. Vastaus siihen, kuinka meid\u00e4n ei pid\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 oikeaa ruoka-annosta<\/p>\n

                                            MOOSES: Meid\u00e4n on nimitt\u00e4in pid\u00e4tt\u00e4ytymisemme vuoksi noudatettava tarkoin asianmukaista ruoka-annosta ja samalla tavoin osoitettava hyv\u00e4ntahtoisuudesta kohteliaisuutta ja rohkaisua kenelle tahansa saapuvalle veljelle; sill\u00e4 on t\u00e4ysin naurettavaa, kun tarjoat ruokaa veljelle, jopa Kristukselle itselleen, etk\u00e4 ota siit\u00e4 osaa h\u00e4nen kanssaan, vaan teet itsest\u00e4si vieraan h\u00e4nen ateriassaan. Ja niin me pysymme erossa syyllisyydest\u00e4 molemmin puolin, jos noudatamme t\u00e4t\u00e4 suunnitelmaa; nimitt\u00e4in, Yhdeks\u00e4nnell\u00e4 tunnilla nautimme toisen niist\u00e4 kahdesta keksist\u00e4, jotka muodostavat varsinaisen kanonisen ruokarahamme, ja pid\u00e4mme toisen illalla odottamassa jotakin t\u00e4m\u00e4n kaltaista, jotta jos joku veljist\u00e4 tulee tapaamaan meit\u00e4, voisimme nauttia sen h\u00e4nen kanssaan, emmek\u00e4 n\u00e4in lis\u00e4isi mit\u00e4\u00e4n omaan tavanomaiseen ruokarahaan: Ja t\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rjestelyll\u00e4 veljemme saapuminen, jonka pit\u00e4isi olla meille ilo, ei aiheuta meille mit\u00e4\u00e4n haittaa, koska osoitamme h\u00e4nelle kohteliaisuuden edellytt\u00e4mi\u00e4 kohteliaisuuksia siten, ett\u00e4 emme hellit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pid\u00e4tt\u00e4ytymisemme tiukkuudesta. Mutta jos ket\u00e4\u00e4n ei tule, voimme vapaasti ottaa t\u00e4m\u00e4n viimeisen keksin, joka kuuluu meille kanonisen s\u00e4\u00e4nt\u00f6mme mukaan, ja t\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyytemme ansiosta, koska yksi keksi otettiin yhdeks\u00e4nten\u00e4 hetken\u00e4, vatsamme ei kuormitu iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, kuten usein k\u00e4y niille, jotka ajatellen noudattavansa tiukempaa pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4 lykk\u00e4\u00e4v\u00e4t kaikki ateriansa iltaan; sill\u00e4 se, ett\u00e4 olemme vasta \u00e4skett\u00e4in ottaneet ruokaa , est\u00e4\u00e4 \u00e4ly\u00e4mme olemasta kirkas ja innokas sek\u00e4 ilta- ett\u00e4 y\u00f6llisiss\u00e4 rukouksissamme, ja niinp\u00e4 yhdeks\u00e4nnell\u00e4 tunnilla on varattu sopiva ja sopiva aika ruokailulle, jolloin munkki voi virkist\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ja huomata, ett\u00e4 h\u00e4n ei ole ainoastaan raikas ja kirkas y\u00f6llisen valvomisensa aikana, vaan my\u00f6s t\u00e4ysin valmis iltahartauksiinsa, koska h\u00e4nen ruokansa on jo sulatettu. T\u00e4llaisella kahden ruokalajin juhlaillallisella pyh\u00e4 Mooses ik\u00e4\u00e4n kuin herkutteli meille ja osoitti meille paitsi harkintakyvyn armon ja voiman t\u00e4m\u00e4nhetkisell\u00e4 oppineella puheellaan my\u00f6s luopumisen menetelm\u00e4n ja luostariel\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja tavoitteen aiemmin k\u00e4ydyn keskustelun avulla; niin ett\u00e4 se teki p\u00e4iv\u00e4nvaloa kirkkaammaksi sen, mit\u00e4 olimme t\u00e4h\u00e4n asti harjoittaneet vain hengen kiihkeydell\u00e4 ja kiihke\u00e4sti Jumalaa kohtaan, mutta silm\u00e4t kiinni, ja sai meid\u00e4t tuntemaan, kuinka kauas olimme siihen asti eksyneet syd\u00e4men puhtaudesta ja suorasta linjasta, sill\u00e4 kaikkien t\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluvien n\u00e4kyvien taitojen harjoittaminen ei voi mitenk\u00e4\u00e4n kest\u00e4\u00e4 ilman, ett\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niiden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n, eik\u00e4 sit\u00e4 voi ottaa k\u00e4siin ilman selke\u00e4\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4tyst\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            III ABBA PAFNUTIUKSEN KESKUSTELU KOLMENLAISESTA LUOPUMISESTA<\/strong><\/p>\n

                                            LUKU 1<\/strong>. ABBA PAFNUTIUKSEN EL\u00c4M\u00c4ST\u00c4 JA K\u00c4YT\u00c4NN\u00d6ST\u00c4<\/strong><\/p>\n

                                            Tuossa pyhimysten kuorossa, joka loistaa kuin loistavat t\u00e4hdet t\u00e4m\u00e4n maailman y\u00f6ss\u00e4, olemme n\u00e4hneet pyh\u00e4n. Pafnutiuksen, kuin jonkun suuren valopilven, joka loistaa tiedon kirkkaudella. H\u00e4n oli nimitt\u00e4in meid\u00e4n seurueemme presbyteeri, tarkoitan niiden joukossa, joiden asuinpaikka oli Skeeten er\u00e4maassa, jossa h\u00e4n eli korkeaan vanhuuteen asti siirtym\u00e4tt\u00e4 koskaan pois keljastaan, jonka h\u00e4n oli ottanut haltuunsa nuorena ja joka sijaitsi viiden mailin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kirkosta, jopa l\u00e4heisempiin seutuihin; eik\u00e4 et\u00e4isyys est\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4, kun h\u00e4n oli vuosien kuluttama, menem\u00e4st\u00e4 kirkkoon lauantaina tai sunnuntaina. H\u00e4n ei kuitenkaan halunnut palata sielt\u00e4 tyhjin k\u00e4sin, vaan pani harteilleen \u00e4mp\u00e4rillisen vett\u00e4, joka riitti h\u00e4nelle koko viikoksi, ja kantoi sen takaisin keljaansa, eik\u00e4 h\u00e4n edes yli yhdeks\u00e4nkymmenen vuoden ik\u00e4isen\u00e4 sallinut, ett\u00e4 nuoremmat miehet hakisivat sit\u00e4. H\u00e4n heitt\u00e4ytyi sitten varhaisimmasta nuoruudestaan l\u00e4htien luostarikuriin sellaisella innolla, ett\u00e4 kun h\u00e4n oli viett\u00e4nyt siin\u00e4 vain lyhyen aikaa, h\u00e4n oli saanut alistumisen hyveen sek\u00e4 kaikkien hyvien ominaisuuksien tuntemuksen. N\u00f6yryyden ja kuuliaisuuden harjoittamisella h\u00e4n nimitt\u00e4in moralisoi kaikki halunsa, ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin h\u00e4n poisti kaikki virheens\u00e4 ja saavutti kaikki hyveet, joita luostarij\u00e4rjestelm\u00e4 ja muinaisten isien opetus synnytt\u00e4v\u00e4t, ja halusta viel\u00e4 pidemm\u00e4lle edet\u00e4 syttyneen\u00e4 h\u00e4n halusi innokkaasti tunkeutua autiomaan syvyyksiin, jotta h\u00e4n, vaikkei yksik\u00e4\u00e4n inhimillinen seuralainen h\u00e4iritsisi h\u00e4nt\u00e4, voisi helpommin yhdisty\u00e4 Herraan, johon h\u00e4n kaipasi olla erottamattomasti yhteydess\u00e4, vaikka h\u00e4n viel\u00e4 asuikin veljien seurassa. Ja siell\u00e4 h\u00e4n j\u00e4lleen kerran ylenpalttisessa kiihkeydess\u00e4\u00e4n p\u00e4ihitti ankkurien hyveet ja v\u00e4ltteli ankarassa halussaan jatkuvaan jumalalliseen mietiskelyyn heid\u00e4n n\u00e4kemist\u00e4\u00e4n: ja h\u00e4n sy\u00f6ksyi viel\u00e4 er\u00e4maisempiin ja saavuttamattomampiin yksin\u00e4isiin paikkoihin ja piiloutui sinne pitk\u00e4ksi aikaa, niin ett\u00e4, koska ankkurit itse vain suurella vaivalla saivat h\u00e4net silloin t\u00e4ll\u00f6in vilaukselta 661 n\u00e4kyviin, uskottiin, ett\u00e4 h\u00e4n nautti ja iloitsi enkelien p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 seurasta, ja t\u00e4m\u00e4n huomattavan ominaisuutensa vuoksi he antoivat h\u00e4nelle sukunimen Puhveli.<\/p>\n

                                            LUKU 2. Saman vanhuksen puheesta ja meid\u00e4n vastauksestamme siihen<\/p>\n

                                            Koska tuolloin halusimme innokkaasti oppia h\u00e4nen opetuksestaan, tulimme iltaa kohti h\u00e4nen keljaansa melko kiihtynein\u00e4. Lyhyen hiljaisuuden j\u00e4lkeen h\u00e4n alkoi kehua yrityst\u00e4mme, koska olimme l\u00e4hteneet kodeistamme ja k\u00e4yneet niin monissa maissa rakkaudesta Herraa kohtaan ja pyrkineet kaikin voimin kest\u00e4m\u00e4\u00e4n puutetta ja er\u00e4maan koettelemuksia ja j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n heid\u00e4n ankaraa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, jota tuskin jaksoivat siet\u00e4\u00e4 edes ne, jotka olivat syntyneet ja kasvaneet samassa puutteen ja kurjuuden tilassa; Ja me vastasimme, ett\u00e4 olimme tulleet h\u00e4nen opetuksensa ja opastuksensa vuoksi, jotta meid\u00e4t voitaisiin jossain m\u00e4\u00e4rin perehdytt\u00e4\u00e4 niin suuren miehen tapoihin ja siihen t\u00e4ydellisyyteen, jonka olimme monien todisteiden perusteella tienneet h\u00e4ness\u00e4 olevan, emmek\u00e4 siksi, ett\u00e4 saisimme kunnianosoituksia, joihin meill\u00e4 ei olisi oikeutta, tai ett\u00e4 h\u00e4nen sanojensa johdosta paisuisi mielemme riemu (jollaisia vihollisemme kehotuksesta toisinaan omissa selleiss\u00e4mme harrastimme). Siksi pyysimme h\u00e4nt\u00e4 pikemminkin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meille sen, mik\u00e4 tekisi meid\u00e4t n\u00f6yriksi ja katuvaisiksi, eik\u00e4 sen, mik\u00e4 imartelisi meit\u00e4 ja paisuttaisi meit\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 3. \u00a0Abba Pafnutiuksen lausunto kolmenlaisesta kutsumuksesta ja kolmenlaisesta luopumisesta<\/p>\n

                                            AUTUAASTA PAFNUTIUKSESTA: On olemassa, sanoi h\u00e4n, kolmenlaisia kutsumuksia. Ja me tied\u00e4mme, ett\u00e4 on my\u00f6s kolmenlaisia luopumuksia, jotka ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 munkille, olipa h\u00e4nen kutsumuksensa mik\u00e4 tahansa. Ja meid\u00e4n pit\u00e4isi ensin tutkia ahkerasti sit\u00e4 syyt\u00e4, jonka vuoksi sanoimme, ett\u00e4 on olemassa\u00a0 kolmenlaisia kutsumuksia, jotta kun olemme varmoja siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4t on kutsuttu Jumalan palvelukseen kutsumuksemme ensimm\u00e4isess\u00e4 vaiheessa, voisimme huolehtia siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme on sopusoinnussa sen ylev\u00e4n korkeuden kanssa, johon meid\u00e4t on kutsuttu, sill\u00e4 ei auta, ett\u00e4 olemme tehneet hyv\u00e4n alun, jos emme osoita sit\u00e4 vastaavaa loppua. Mutta jos tunnemme, ett\u00e4 vasta viime k\u00e4dess\u00e4 meid\u00e4t on vedetty pois maallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, niin koska n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 lep\u00e4\u00e4mme uskonnon kannalta v\u00e4hemm\u00e4n tyydytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 alulla, niin meid\u00e4n on sit\u00e4kin vakavammin pyritt\u00e4v\u00e4 hengellisell\u00e4 kiihkolla her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsemme paremman lopun saavuttamiseksi. Meid\u00e4n on my\u00f6s kaikin puolin hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 toiseksi kolminkertaisen luopumisen tapa, koska emme koskaan pysty saavuttamaan t\u00e4ydellisyytt\u00e4, jos emme tied\u00e4 sit\u00e4 tai jos tied\u00e4mme sen, mutta emme yrit\u00e4 toteuttaa sit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 4. Kolmen kutsumuksen selitys<\/p>\n

                                            Jotta siis n\u00e4m\u00e4 kolmen kutsumuksen p\u00e4\u00e4asialliset erot tulisivat selviksi, ensimm\u00e4inen kutsumus on Jumalalta, toinen tulee ihmisen kautta, kolmas on pakosta. Ja kutsu on Jumalalta aina silloin, kun jokin innoitus on vallannut syd\u00e4memme ja jopa nukkuessamme her\u00e4tt\u00e4\u00e4 meiss\u00e4 iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n ja pelastuksen kaipuun ja kehottaa meit\u00e4 seuraamaan Jumalaa ja pit\u00e4ytym\u00e4\u00e4n h\u00e4nen k\u00e4skyihins\u00e4 el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4ll\u00e4 katumuksella: niin kuin luemme Pyh\u00e4st\u00e4 Kirjoituksesta, ett\u00e4 Aabraham kutsuttiin Herran \u00e4\u00e4nell\u00e4 kotimaastaan ja kaikista rakkaista sukulaisistaan ja is\u00e4ns\u00e4 kodista, kun Herra sanoi: \u201dMene pois maastasi ja sukulaisistasi ja is\u00e4si kodista\u201d. Ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin olemme kuulleet, ett\u00e4 my\u00f6s autuas Antonius kutsuttiin, jonka k\u00e4\u00e4ntymyksen tilaisuus saatiin yksin Jumalalta. Sill\u00e4 astuessaan er\u00e4\u00e4seen kirkkoon h\u00e4n kuuli siell\u00e4 evankeliumissa Herran sanovan: \u201dJoka ei vihaa is\u00e4\u00e4 ja \u00e4iti\u00e4 ja lapsia ja vaimoa ja maata, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n omaa sieluaan, ei voi olla minun opetuslapseni.\u201d Ja \u2018Jos tahdot tulla t\u00e4ydelliseksi, mene, myy kaikki, mit\u00e4 sinulla on, ja anna k\u00f6yhille, niin sinulla on aarre taivaassa, ja tule ja seuraa minua.\u2019 Ja syd\u00e4mellisen katumuksen vallassa h\u00e4n otti t\u00e4m\u00e4n Herran kehotuksen vastaan ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi ollut erityisesti h\u00e4nelle suunnattu, ja h\u00e4n luopui kerralla kaikesta ja seurasi Kristusta, ilman mit\u00e4\u00e4n ihmisten neuvojen ja opetuksen antamaa yllykett\u00e4 siihen. Toisenlainen kutsumus on se, jonka sanoimme tapahtuneen ihmisen kautta; nimitt\u00e4in, kun meid\u00e4t her\u00e4tet\u00e4\u00e4n joidenkin pyhien esimerkist\u00e4 ja heid\u00e4n neuvoistaan, ja siten sytymme pelastuksen halusta; emmek\u00e4 n\u00e4in koskaan unohda, ett\u00e4 Herran armosta meid\u00e4t itse kutsuttiin, niin kuin meid\u00e4t her\u00e4tti edell\u00e4 mainitun pyh\u00e4n neuvo ja hyv\u00e4 esimerkki, antamaan itsemme t\u00e4lle p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4lle ja kutsumukselle; ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin my\u00f6s l\u00f6yd\u00e4mme Pyh\u00e4st\u00e4 Kirjoituksesta, ett\u00e4 Mooseksen kautta israelilaiset vapautuivat egyptil\u00e4isest\u00e4 orjuudesta. Kolmas kutsumuksen laji on kuitenkin se, joka tulee pakosta, kun olemme olleet mukana t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n rikkauksissa ja nautinnoissa, ja kiusaukset tulevat yht\u00e4kki\u00e4 p\u00e4\u00e4llemme ja joko uhkaavat meit\u00e4 kuolemanvaaralla tai ly\u00f6v\u00e4t meit\u00e4 omaisuutemme menett\u00e4misell\u00e4 ja takavarikoimisella tai ly\u00f6v\u00e4t meit\u00e4 alas meille rakkaiden ihmisten kuolemalla, ja n\u00e4in lopulta jopa vastoin tahtoamme meid\u00e4t ajetaan k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n Jumalan puoleen, jota emme rikkautemme p\u00e4ivin\u00e4 halunneet seurata. Ja t\u00e4st\u00e4 pakollisesta kutsusta l\u00f6yd\u00e4mme usein esimerkkej\u00e4 Raamatusta, kun luemme, ett\u00e4 Herra antoi israelilaiset syntiens\u00e4 t\u00e4hden vihollisilleen, ja ett\u00e4 he k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t heid\u00e4n tyranniansa ja raakalaismaisen julmuutensa vuoksi uudelleen ja huusivat Herran puoleen. Ja sanotaan: \u201dJa Herra l\u00e4hetti heille Vapahtajan, jonka nimi oli Ehud, Geran poika, Jeminin poika, joka k\u00e4ytti vasenta k\u00e4tt\u00e4 yht\u00e4 hyvin kuin oikeaa.\u201d Ja taas kerrotaan, ett\u00e4 \u201dhe huusivat Herran puoleen, joka her\u00e4tti heille Vapahtajan ja vapautti heid\u00e4t, nimitt\u00e4in Othnielin, Kenaan pojan, Kalebin nuoremman veljen.\u201d\u201d Psalmissa puhutaan juuri t\u00e4llaisista: \u201dKun h\u00e4n surmasi heid\u00e4t, silloin he etsiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, ja he palasivat ja tulivat varhain aamulla h\u00e4nen luokseen; ja he muistivat, ett\u00e4 Jumala oli heid\u00e4n auttajansa ja korkein Jumala heid\u00e4n lunastajansa.\u201d Ja taas: \u201dHeid\u00e4n Jumalansa oli heid\u00e4n korkeutensa, heid\u00e4n Jumalansa oli heid\u00e4n korkeutensa: \u201dJa he huusivat Herraa, kun he olivat ahdistuksissa, ja h\u00e4n pelasti heid\u00e4t ahdistuksestaan.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 5. Kuinka ensimm\u00e4inen n\u00e4ist\u00e4 kutsuista ei hy\u00f6dyt\u00e4 laiskuria, eik\u00e4 viimeinen ole mik\u00e4\u00e4n este sille, joka on tosissaan n\u00e4ist\u00e4 kolmesta kutsusta<\/p>\n

                                            Vaikka kaksi edellist\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tkin lep\u00e4\u00e4v\u00e4n paremmilla periaatteilla, niin joskus kuitenkin huomaamme, ett\u00e4 jopa kolmannen asteen, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 alhaisimmalta ja kylmimm\u00e4lt\u00e4, kautta ihmiset ovat tulleet t\u00e4ydellisiksi ja hengelt\u00e4\u00e4n vakavimmiksi ja tulleet niiden kaltaisiksi, jotka tekiv\u00e4t ihailtavan alun l\u00e4hestyess\u00e4\u00e4n Herran palvelusta ja kulkivat my\u00f6s loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 mit\u00e4 kiitett\u00e4vimm\u00e4n kiihke\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4: ja taas huomaamme, ett\u00e4 korkeammalta asteelta hyvin monet ovat kylmenneet ja usein joutuneet kurjaan loppuun. Ja aivan samoin kuin edelliselle luokalle ei ollut esteen\u00e4 se, ett\u00e4 he eiv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4neet k\u00e4\u00e4ntyneen omasta vapaasta tahdostaan, vaan v\u00e4kisin ja pakolla, sik\u00e4li kuin Herran rakastava laupeus turvasi heille tilaisuuden parannuksen tekemiseen, niin my\u00f6s j\u00e4lkimm\u00e4iselle luokalle ei ollut mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4\u00e4ntymyksens\u00e4 alkup\u00e4iv\u00e4t olivat niin kirkkaita, koska he eiv\u00e4t olleet varovaisia saattamaan loppuel\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 sopivaan p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Sill\u00e4 abbedissa Mooseksen tapauksessa, joka asui er\u00e4\u00e4ss\u00e4 er\u00e4maassa sijaitsevassa paikassa nimelt\u00e4 Kalamus, ei h\u00e4nen ansioilleen ja t\u00e4ydelliselle autuudelle puuttunut mit\u00e4\u00e4n sen johdosta, ett\u00e4 h\u00e4n joutui pakenemaan luostariin kuolemanpelosta, joka h\u00e4nt\u00e4 uhkasi er\u00e4\u00e4n murhan vuoksi; sill\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytti pakkok\u00e4\u00e4nnytt\u00e4mist\u00e4\u00e4n niin hyv\u00e4ksi, ett\u00e4 h\u00e4n valmiilla innolla muutti sen vapaaehtoiseksi k\u00e4\u00e4ntymyksekseen ja kiipesi t\u00e4ydellisyyden huipulle. Kuten my\u00f6s toisaalta; hyvin monille, joiden nimi\u00e4 minun ei pit\u00e4isi mainita, ei ole ollut mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 he astuivat Herran palvelukseen t\u00e4t\u00e4 paremmalla alulla, sill\u00e4 sen j\u00e4lkeen laiskuus ja syd\u00e4men kovuus hiipiv\u00e4t heid\u00e4n ylleen ja he joutuivat vaaralliseen horrostilaan ja kuoleman pohjattomaan kuiluun, josta n\u00e4emme selv\u00e4n esimerkin apostolien kutsussa. Sill\u00e4 mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 oli Juudakselle siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli omasta vapaasta tahdostaan ottanut vastaan apostoliviran korkeimman asteen samalla tavalla kuin Pietari ja muut apostolit oli kutsuttu, kun h\u00e4n antoi kutsumuksensa loistavan alun p\u00e4\u00e4tty\u00e4 ahneuden ja ahneuden tuhoisaan loppuun, ja julmana murhaajana h\u00e4n jopa rynt\u00e4si Herran pett\u00e4miseen? Vai mik\u00e4 este oli Paavalille se, ett\u00e4 h\u00e4net yht\u00e4kki\u00e4 sokeutettiin ja n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net vedettiin vastoin tahtoaan pelastuksen tielle, kun h\u00e4n sittemmin seurasi Herraa t\u00e4ydell\u00e4 sielun kiihkolla ja, aloitettuaan pakosta, p\u00e4\u00e4tti sen vapaalla ja vapaaehtoisella antaumuksella ja p\u00e4\u00e4tti upealla lopulla el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, jonka niin suuret teot tekiv\u00e4t kunniakkaaksi? Kaikki riippuu siis lopputuloksesta, jossa se, joka alussa vihkiytyi jalolla k\u00e4\u00e4ntymyksell\u00e4, voi huolimattomuuden vuoksi ep\u00e4onnistua, ja se, jonka oli pakko ottaa luostariel\u00e4m\u00e4 vastaan, voi Jumalanpelon ja vilpitt\u00f6myyden ansiosta tulla t\u00e4ydelliseksi.<\/p>\n

                                            LUKU 6. Selvitys kolmenlaisesta luopumisesta<\/p>\n

                                            MEID\u00c4N on nyt puhuttava luopumisista, joita perim\u00e4tieto ja Pyh\u00e4n Kirjoituksen auktoriteetti osoittavat meille kolme, ja jotka jokaisen meist\u00e4 pit\u00e4isi suurimmalla innolla saattaa p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Ensimm\u00e4inen on se, jolla me ruumiin osalta v\u00e4h\u00e4ttelemme kaikkia t\u00e4m\u00e4n maailman rikkauksia ja tavaroita; toinen on se, jolla me hylk\u00e4\u00e4mme sielun ja lihan muodit ja paheet ja entiset mieltymykset; kolmas on se, jolla me irrotamme sielumme kaikesta nykyisest\u00e4 ja n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 ja katselemme vain tulevaa ja kiinnit\u00e4mme syd\u00e4memme siihen, mik\u00e4 on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Ja me luemme, ett\u00e4 Herra k\u00e4ski Aabrahamia tekem\u00e4\u00e4n kaikki n\u00e4m\u00e4. kolme kerralla, kun H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: \u201dL\u00e4hde pois maastasi ja sukusi ja is\u00e4si kodista.\u201d Ensin H\u00e4n sanoi \u201dpois maastasi\u201d eli t\u00e4m\u00e4n maailman tavaroista ja maallisista rikkauksista; toiseksi \u201dpois sukulaisistasi\u201d eli t\u00e4st\u00e4 entisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja tavoista ja synneist\u00e4, jotka tarttuvat meihin jo syntym\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien ja ovat ik\u00e4\u00e4n kuin sukulaisuussiteiden ja sukulaisuussuhteiden kautta sidottuja meihin; kolmanneksi \u201dpois is\u00e4si talosta\u201d eli kaikesta t\u00e4m\u00e4n maailman muistamisesta, jonka silmien n\u00e4keminen voi antaa. Sill\u00e4 kahdesta is\u00e4st\u00e4, toisin sanoen siit\u00e4, joka on hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4, ja siit\u00e4, jota on etsitt\u00e4v\u00e4, Daavid puhuu n\u00e4in Jumalan persoonassa: \u201dKuule, tyt\u00e4r, ja harkitse ja kallista korvasi; unohda my\u00f6s oma kansasi ja is\u00e4si talo.\u201d Sill\u00e4 henkil\u00f6, joka sanoo \u2018Kuule, tyt\u00e4r\u2019, on varmasti Is\u00e4; ja kuitenkin h\u00e4n todistaa, ett\u00e4 se, jonka talon ja kansan h\u00e4n kehottaa unohtamaan, ei ole yht\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n tytt\u00e4rens\u00e4 is\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4 tapahtuu silloin, kun me, jotka olemme Kristuksen kanssa kuolleet t\u00e4m\u00e4n maailman alkeellisuuksille, emme en\u00e4\u00e4, kuten apostoli sanoo, ota huomioon \u201dsit\u00e4, mik\u00e4 on n\u00e4hty, vaan sit\u00e4, mit\u00e4 ei ole n\u00e4hty, sill\u00e4 se, mit\u00e4 ei ole n\u00e4hty, on iankaikkista\u201d, ja kun me l\u00e4hdemme syd\u00e4mess\u00e4mme t\u00e4st\u00e4 ajallisesta ja n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 kodista ja k\u00e4\u00e4nn\u00e4mme katseemme ja syd\u00e4memme kohti sit\u00e4, jossa meid\u00e4n on m\u00e4\u00e4r\u00e4 pysy\u00e4 ikuisesti. Ja t\u00e4ss\u00e4 me onnistumme, kun emme en\u00e4\u00e4 lihassa vaeltaessamme sodi Herran kanssa lihan mukaan, vaan julistamme teoissa ja toimissa sen totuuden, jonka autuas apostoli sanoo: \u201dMeid\u00e4n keskustelumme on taivaassa.\u201d T\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4n asiamme.\u201d N\u00e4ihin kolmenlaisiin luopumisiin Salomon kolme kirjaa vastaavat sopivasti. Sill\u00e4 Sananlaskut vastaa ensimm\u00e4ist\u00e4 luopumista, koska siin\u00e4 tukahdutetaan lihallisten asioiden ja maallisten syntien himot; toista vastaa Saarnaaja 666, koska siin\u00e4 kaikki, mit\u00e4 auringon alla tehd\u00e4\u00e4n, julistetaan turhuudeksi; kolmatta vastaa Laulujen laulu, jossa sielu kohoaa kaiken n\u00e4kyv\u00e4n yl\u00e4puolelle ja tosiasiassa yhdistyy Jumalan sanaan taivaan asioiden katselemisen kautta.<\/p>\n

                                            LUKU 7. Miten voimme saavuttaa t\u00e4ydellisyyden jokaisessa n\u00e4ist\u00e4 luopumisten lajeista<\/p>\n

                                            SEN vuoksi ei ole meille paljon hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 olemme tehneet ensimm\u00e4isen luopumisemme \u00e4\u00e4rimm\u00e4isell\u00e4 antaumuksella ja uskolla, jos emme suorita toista yht\u00e4 innokkaasti ja kiihke\u00e4sti. Ja kun siis olemme onnistuneet t\u00e4ss\u00e4, voimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 my\u00f6s kolmanteen, jossa l\u00e4hdemme pois entisen vanhempamme talosta (joka, kuten hyvin tied\u00e4mme, oli is\u00e4mme aivan syntym\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien, vanhan ihmisen j\u00e4lkeen, kun olimme \u201dluonnostamme vihan lapsia, niin kuin muutkin\u201d) ja kiinnit\u00e4mme koko henkisen katseemme taivaallisiin asioihin. Ja t\u00e4st\u00e4 is\u00e4st\u00e4 Raamattu sanoo Jerusalemille, joka oli halveksinut Jumalaa, todellista Is\u00e4\u00e4: \u201dSinun is\u00e4si oli amorilainen ja \u00e4itisi heettil\u00e4inen.\u201d Ja evankeliumissa me luemme: \u201dTe olette is\u00e4st\u00e4nne, perkeleest\u00e4, ja teid\u00e4n is\u00e4nne himoja te rakastatte tehd\u00e4.\u201d Ja kun olemme j\u00e4tt\u00e4neet h\u00e4net, kun siirrymme n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n, voimme sanoa apostolin kanssa: \u201dMutta me tied\u00e4mme, ett\u00e4 jos meid\u00e4n maallinen huoneemme, t\u00e4m\u00e4 maja, hajoaa, meill\u00e4 on asumus Jumalalta, huone, joka ei ole k\u00e4sill\u00e4 tehty, ikuinen taivaassa.\u201d Ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4, jota lainasimme v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten: \u201dMutta meid\u00e4n keskustelumme on taivaassa, josta me my\u00f6s odotamme Vapahtajaa, Herraa Jeesusta, joka uudistaa meid\u00e4n alhaisen asumuksemme ruumiin h\u00e4nen kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi\u201d, ja t\u00e4m\u00e4 siunatun Daavidin: \u2018Sill\u00e4 min\u00e4 olen maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 vieras\u2019 ja \u2018muukalainen, niin kuin kaikki minun is\u00e4ni olivat\u2019, jotta me Herran sanan mukaisesti voisimme tulla samanlaisiksi kuin ne, joista Herra puhuu Is\u00e4lleen evankeliumissa seuraavasti: \u201dHe eiv\u00e4t ole maailmasta, niin kuin min\u00e4k\u00e4\u00e4n en ole maailmasta\u201d, ja taas apostoleille itselleen: \u201dJos te olisitte t\u00e4st\u00e4 maailmasta, niin maailma rakastaisi omiaan; mutta koska te ette ole t\u00e4st\u00e4 maailmasta, siksi maailma vihaa teit\u00e4.\u201d T\u00e4st\u00e4 kolmannesta luopumisesta me sitten onnistumme saavuttamaan t\u00e4ydellisyyden, kun sieluamme ei ole tahrannut mik\u00e4\u00e4n lihallisen karkeuden tahra, vaan kun kaikki sellainen on huolellisesti poistettu, se on vapautettu kaikesta maallisesta ominaisuudesta ja 667 halusta ja se on jatkuvalla mietiskelyll\u00e4 jumalallisista asioista ja hengellisell\u00e4 mietiskelyll\u00e4 siirtynyt toistaiseksi n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin asioihin, ett\u00e4 etsiess\u00e4\u00e4n tosissaan tuonpuoleisia ja hengellisi\u00e4 asioita se ei en\u00e4\u00e4 tunne olevansa vangittuna t\u00e4h\u00e4n hauraaseen lihaan ja ruumiilliseen muotoon, vaan se on joutunut sellaiseen hurmioon, ett\u00e4 se ei ainoastaan kuule mit\u00e4\u00e4n sanoja ulkoisella korvalla tai paneudu tuijottamaan l\u00e4sn\u00e4 olevien asioiden muotoja, vaan ei edes n\u00e4e asioita, jotka ovat l\u00e4hell\u00e4, tai suuria esineit\u00e4 suoraan silmiens\u00e4 edess\u00e4. Eik\u00e4 kukaan voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n totuutta ja voimaa, paitsi sellainen, joka on tehnyt koetuksen sanotusta kokemuksen opetuksen alla, nimitt\u00e4in sellainen, jonka sielun silm\u00e4t Herra on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt pois kaikesta nykyisest\u00e4 niin, ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 pid\u00e4 niit\u00e4 asioina, jotka pian menev\u00e4t ohi, vaan asioina, jotka ovat jo ohi, ja n\u00e4kee niiden katoavan olemattomiin kuin sumuinen savu; ja Henokin tavoin \u201dvaeltaa Jumalan kanssa\u201d ja \u201dk\u00e4\u00e4ntyy\u201d pois ihmisel\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja muodista, eik\u00e4 \u201dl\u00f6ydy\u201d t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n turhuuksien keskelt\u00e4: Ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 todella tapahtui ruumiillisesti Henokin kohdalla, siit\u00e4 kertoo meille 1. Mooseksen kirja. \u201dJa Henok vaelsi Jumalan kanssa, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 l\u00f6ydetty, sill\u00e4 Jumala k\u00e4\u00e4nnytti h\u00e4net.\u201d Ja apostoli sanoo my\u00f6s: \u201dUskon kautta Henok k\u00e4\u00e4nnettiin, ettei h\u00e4n n\u00e4kisi kuolemaa\u201d, sit\u00e4 kuolemaa nimitt\u00e4in, josta Herra sanoo evankeliumissa: \u201dJoka el\u00e4\u00e4 ja uskoo minuun, se ei kuole iankaikkisesti.\u201d Sen t\u00e4hden, jos me pyrimme innokkaasti saavuttamaan todellisen t\u00e4ydellisyyden, meid\u00e4n tulisi huolehtia siit\u00e4, ett\u00e4 niin kuin olemme ulkoisesti ruumiillamme tehneet valoa vanhemmille, kodille, maailman rikkauksille ja nautinnoille, niin my\u00f6s sis\u00e4isesti syd\u00e4mell\u00e4mme hylk\u00e4\u00e4mme kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat emmek\u00e4 koskaan joudu mink\u00e4\u00e4n halun vet\u00e4m\u00e4n\u00e4 takaisin niihin asioihin, jotka olemme hyl\u00e4nneet, niin kuin niiden, jotka Mooses johdatti, vaikka he eiv\u00e4t kirjaimellisesti palanneetkaan takaisin, sanotaan kuitenkin palanneen syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n takaisin Egyptiin, nimitt\u00e4in:, hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Jumalan, joka oli johdattanut heid\u00e4t pois niin mahtavilla merkeill\u00e4, ja palvomalla Egyptin ep\u00e4jumalia, joita he olivat pit\u00e4neet pilkkanaan, kuten Raamattu sanoo: \u201dJa he palasivat syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n takaisin Egyptiin ja sanoivat Aaronille: Sill\u00e4 me joutuisimme samanlaiseen tuomioon kuin ne, jotka er\u00e4maassa asuessaan, sen j\u00e4lkeen kun he olivat maistaneet mannaa taivaasta, himoitsivat synnin ja alhaisen alhaisuuden likaista ruokaa, ja n\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4, ett\u00e4 me yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan nurisisimme samalla tavalla: \u201dMeille k\u00e4vi hyvin Egyptiss\u00e4, kun istuimme lihapatojen \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja s\u00f6imme sipulia, valkosipulia, kurkkua ja melonia.\u201d Puhemuoto, joka, vaikka se viittasikin ensisijaisesti tuohon kansaan, n\u00e4emme kuitenkin t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toteutuvan omassa tapauksessamme ja el\u00e4m\u00e4ntavassamme: Sill\u00e4 jokainen, joka t\u00e4st\u00e4 maailmasta luopumisen j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4ntyy takaisin vanhojen himojensa puoleen ja palaa entisiin mieltymyksiins\u00e4, vakuuttaa syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n ja teoissaan juuri samaa, mit\u00e4 he tekiv\u00e4t, ja sanoo: \u201dMinulle k\u00e4vi hyvin Egyptiss\u00e4.\u201d Pelk\u00e4\u00e4np\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4iden m\u00e4\u00e4r\u00e4 tulee olemaan yht\u00e4 suuri kuin niiden luopujien joukkojen, joista luemme Mooseksen mukaan, sill\u00e4 vaikka heid\u00e4n lukum\u00e4\u00e4r\u00e4kseen laskettiin kuusisataa kolme tuhatta aseistautunutta miest\u00e4, jotka l\u00e4htiv\u00e4t Egyptist\u00e4, t\u00e4st\u00e4 joukosta vain kaksi ei p\u00e4\u00e4ssyt lupausmaahan. Siksi meid\u00e4n tulisi varoa ottamasta esimerkkej\u00e4 hyvyydest\u00e4 niilt\u00e4, joita on vain v\u00e4h\u00e4n, sill\u00e4 sen kuvion mukaan, josta olemme puhuneet evankeliumissa, \u201dmonet ovat kutsutut, mutta harvat\u201d sanotaan olevan \u201dvalitut\u201d. Pelkk\u00e4 ruumiillinen luopuminen ja pelkk\u00e4 paikan vaihtaminen Egyptist\u00e4 ei siis auta meit\u00e4, jos emme onnistu saavuttamaan sit\u00e4 luopumista syd\u00e4mess\u00e4, joka on paljon korkeampi ja arvokkaampi. Sill\u00e4 tuosta pelk\u00e4st\u00e4 ruumiillisesta luopumisesta, josta olemme puhuneet, apostoli julistaa seuraavasti: \u201dVaikka min\u00e4 antaisin kaiken omaisuuteni k\u00f6yhien ruokkimiseksi ja antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, se ei hy\u00f6dytt\u00e4isi minua.\u201d Ja siunattu apostoli ei olisi koskaan sanonut n\u00e4in, ellei h\u00e4n olisi hengess\u00e4 n\u00e4hnyt, ett\u00e4 jotkut, jotka olivat antaneet kaiken omaisuutensa k\u00f6yhien ruokkimiseksi, eiv\u00e4t kykenisi saavuttamaan evankelista t\u00e4ydellisyytt\u00e4 ja rakkauden ylevi\u00e4 korkeuksia, koska heid\u00e4n syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n vallitsi ylpeys tai k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myys, eiv\u00e4tk\u00e4 he olleet varovaisia puhdistautuakseen entisist\u00e4 synneist\u00e4\u00e4n, ja hillitt\u00f6mist\u00e4 tavoistaan, eiv\u00e4tk\u00e4 he sen vuoksi koskaan voisi saavuttaa sit\u00e4 Jumalan rakkautta, joka ei koskaan lakkaa, ja n\u00e4m\u00e4, koska he j\u00e4\u00e4v\u00e4t vajaiksi t\u00e4ss\u00e4 luopumisen toisessa vaiheessa, voivat viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n saavuttaa sit\u00e4 kolmatta vaihetta, joka on varmasti paljon korkeampi. Mutta miettik\u00e4\u00e4 mieless\u00e4nne hyvin tarkkaan my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei yksinkertaisesti sanonut: \u201dJos min\u00e4 lahjoitan omaisuuteni\u201d. Sill\u00e4 saattaisi ehk\u00e4 ajatella, ett\u00e4 h\u00e4n puhui sellaisesta, joka ei ollut t\u00e4ytt\u00e4nyt evankeliumin k\u00e4sky\u00e4, vaan oli pid\u00e4tt\u00e4nyt jotakin itselleen, kuten jotkut puolittaiset henkil\u00f6t tekev\u00e4t. Mutta h\u00e4n sanoo: \u201dVaikka antaisin kaiken omaisuuteni k\u00f6yhien ruokkimiseksi\u201d, toisin sanoen, vaikka luopumiseni n\u00e4ist\u00e4 maallisista rikkauksista olisi t\u00e4ydellinen. Ja t\u00e4h\u00e4n luopumiseen h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 viel\u00e4 jotain viel\u00e4 suurempaa: \u201dJa vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mit\u00e4\u00e4n.\u201d Ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi toisin sanoen sanonut: \u201dVaikka antaisin kaiken omaisuuteni k\u00f6yhien ruokkimiseksi sen evankeliumin k\u00e4skyn mukaisesti, jossa meille sanotaan: \u2018Jos tahdot olla t\u00e4ydellinen, mene, myy kaikki, mit\u00e4 sinulla on, ja anna k\u00f6yhille, niin sinulla on aarre taivaassa\u2019, luopuen niist\u00e4 niin, etten pid\u00e4t\u00e4 itselleni yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. ja vaikka t\u00e4h\u00e4n (omaisuuteni) jakamiseen liittyisi viel\u00e4 marttyyrikuolema niin, ett\u00e4 antaisin ruumiini Kristuksen puolesta, ja silti olisin k\u00e4rsim\u00e4t\u00f6n tai 669 intohimoinen tai kateellinen tai ylpe\u00e4 tai kiihtyisin toisten tekemist\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyksist\u00e4 tai etsisin sit\u00e4, mik\u00e4 minulle kuuluu, tai antautuisin pahoille ajatuksille tai en olisi valmis ja k\u00e4rsiv\u00e4llinen kest\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 minulle voidaan aiheuttaa, t\u00e4m\u00e4 luopuminen ja ulkoisen ihmisen polttaminen ei hy\u00f6dyt\u00e4 minua yht\u00e4\u00e4n, kun sis\u00e4inen ihminen on yh\u00e4 mukana entisiss\u00e4 synneiss\u00e4, sill\u00e4 kun min\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyn ensimm\u00e4isten p\u00e4ivieni kiihkeydess\u00e4 v\u00e4h\u00e4ttelin pelkk\u00e4\u00e4 maallista ainesta, jonka ei sanota olevan itsess\u00e4\u00e4n hyv\u00e4 tai paha vaan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n, en huolehtinut siit\u00e4, ett\u00e4 karkottaisin samalla tavalla huonon syd\u00e4men vahingolliset voimat, tai saavuttamaan sit\u00e4 Herran rakkautta, joka on k\u00e4rsiv\u00e4llinen, joka on \u201dkiltti, joka ei kadehdi, joka ei paisu, joka ei pian suutu, joka ei tee v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, joka ei etsi omiaan, joka ei ajattele pahaa\u201d, joka \u201dkest\u00e4\u00e4 kaiken, joka kest\u00e4\u00e4 kaiken\u201d, ja joka ei lopuksi koskaan salli sen, joka sit\u00e4 seuraa, lankeavan synnin petollisuudesta.<\/p>\n

                                            LUKU 8. Omasta omaisuudestamme, jossa n\u00e4kyy sielun kauneus tai sen saastaisuus<\/p>\n

                                            MEID\u00c4N tulisi siis pit\u00e4\u00e4 mit\u00e4 suurinta huolta siit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s sis\u00e4inen ihmisemme voisi heitt\u00e4\u00e4 pois ja tehd\u00e4 tyhj\u00e4ksi kaikki ne synnin omaisuutensa, jotka se on hankkinut edellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n: jotka, koska ne jatkuvasti takertuvat ruumiiseen ja sieluun, ovat meid\u00e4n omaa omaisuuttamme, ja elleiv\u00e4t me hylk\u00e4\u00e4mme niit\u00e4 ja katkaise niit\u00e4, kun olemme viel\u00e4 lihassa, ne eiv\u00e4t lakkaa kulkemasta mukanamme kuoleman j\u00e4lkeen. Sill\u00e4 niin kuin hyv\u00e4t ominaisuudet tai itse hyv\u00e4ntekev\u00e4isyys, joka on niiden l\u00e4hde, voidaan hankkia t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, ja t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 ne tekev\u00e4t sit\u00e4 rakastavasta ihmisest\u00e4 ihanan ja kunniakkaan, niin virheemme siirt\u00e4v\u00e4t tuohon ikuiseen muistoon mielen, joka on pimentynyt ja tahriintunut pahoilla v\u00e4reill\u00e4. Sill\u00e4 sielun kauneus tai rumuus on sen hyveiden tai paheiden tuote, sen v\u00e4rin, jonka se ottaa, tekee siit\u00e4 joko niin loistavan, ett\u00e4 se voi hyvinkin kuulla profeetalta: \u201dJa kuningas saa mielihyv\u00e4\u00e4 kauneudestasi\u201d, tai niin mustan ja ruman, ett\u00e4 sen t\u00e4ytyy totisesti tunnustaa h\u00e4pe\u00e4ns\u00e4 l\u00f6yhk\u00e4 ja sanoa: \u201dHaavani haisevat ja ovat turmeltuneet tyhmyyteni t\u00e4hden\u201d, ja Herra itse sanoo sille: \u201dMiksi ei ole suljettu kansani tytt\u00e4ren haavaa?\u201d. Ja siksi n\u00e4m\u00e4 ovat meid\u00e4n ikiomaa omaisuuttamme, joka pysyy jatkuvasti sielun mukana, jota yksik\u00e4\u00e4n kuningas eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n vihollinen voi antaa tai ottaa meilt\u00e4 pois. N\u00e4m\u00e4 ovat meid\u00e4n ikiomaa omaisuuttamme, jota ei edes itse kuolema voi erottaa sielusta, vaan luopumalla niist\u00e4 voimme saavuttaa t\u00e4ydellisyyden, ja tarttumalla niihin k\u00e4rsimme ikuisen kuoleman rangaistuksen.<\/p>\n

                                            LUKU9. Kolmenlaisesta omaisuudesta<\/p>\n

                                            RIKKAUS ja omaisuus k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4ss\u00e4 Kirjoituksessa kolmella eri tavalla, nimitt\u00e4in hyv\u00e4n\u00e4, pahana ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4. Pahoja ovat ne, joista sanotaan: \u201dRikkaat ovat kaivanneet ja k\u00e4rsineet n\u00e4lk\u00e4\u00e4\u201d ja \u2018Voi teit\u00e4 rikkaita, sill\u00e4 te olette saaneet lohtunne\u2019; ja n\u00e4ist\u00e4 rikkauksista luopuminen on t\u00e4ydellisyyden korkeus; ja erotus, joka kuuluu niille k\u00f6yhille, joita evankeliumissa kehutaan Herran sanoin: \u201dAutuaita ovat hengess\u00e4 k\u00f6yh\u00e4t, sill\u00e4 heid\u00e4n on taivasten valtakunta\u201d, ja psalmissa: \u2018Autuaita ovat hengess\u00e4 k\u00f6yh\u00e4t, sill\u00e4 heid\u00e4n on taivasten valtakunta\u2019: \u201dT\u00e4m\u00e4 k\u00f6yh\u00e4 huusi, ja Herra kuuli h\u00e4nt\u00e4\u201d, ja taas: \u201dK\u00f6yh\u00e4t ja k\u00f6yh\u00e4t ylist\u00e4v\u00e4t sinun nime\u00e4si.\u201d Nuo rikkaudet ovat hyvi\u00e4, niiden hankkiminen on suuren hyveen ja ansioiden teko, ja niiden vanhurskaan omistajan ylist\u00e4\u00e4 Daavid, joka sanoo: \u201dVanhurskaan sukupolvi on siunattu; kunnia ja rikkaudet ovat h\u00e4nen huoneessaan, ja h\u00e4nen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti\u201d, ja taas: \u201dIhmisen el\u00e4m\u00e4n lunnaat ovat h\u00e4nen rikkautensa\u201d. Ja n\u00e4ist\u00e4 rikkauksista sanotaan ilmestyskirjassa sille, jolla niit\u00e4 ei ole ja joka h\u00e4pe\u00e4kseen on k\u00f6yh\u00e4 ja alaston: \u201dMin\u00e4 alan\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201doksentaa sinut suustani. Koska sin\u00e4 sanot, ett\u00e4 min\u00e4 olen rikas ja rikkaus, enk\u00e4 tarvitse mit\u00e4\u00e4n, etk\u00e4 tied\u00e4, ett\u00e4 sin\u00e4 olet kurja ja kurja ja k\u00f6yh\u00e4 ja sokea ja alaston, niin min\u00e4 neuvon sinua ostamaan minulta tulessa valettua kultaa, jotta sin\u00e4 rikastuisit ja pukeutuisit valkoisiin vaatteisiin ja ettei alastomuutesi h\u00e4pe\u00e4 n\u00e4kyisi.”\u201d On my\u00f6s joitakin, jotka ovat v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, ts. \u00a0jotka voidaan tehd\u00e4 joko hyviksi tai huonoiksi; sill\u00e4 ne tehd\u00e4\u00e4n joko yhdeksi tai toiseksi niiden tahdon ja luonteen mukaan, jotka niit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t; joista siunattu, apostoli sanoo: \u201dKehota t\u00e4m\u00e4n maailman rikkaita olemaan ylimielisi\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 luottamaan rikkauksien ep\u00e4varmuuteen, vaan Jumalaan (joka antaa meille ylenpalttisesti kaiken nautittavaksi), tekem\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, antamaan kevyesti, v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n toisille, kerrytt\u00e4m\u00e4\u00e4n itselleen hyv\u00e4n perustan, jotta he voisivat pit\u00e4\u00e4 kiinni todellisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4.\u201d N\u00e4it\u00e4 evankeliumissa oleva rikas mies s\u00e4ilytti eik\u00e4 koskaan jakanut k\u00f6yhille, – kun kerj\u00e4l\u00e4inen Lasarus makasi h\u00e4nen portillaan ja halusi tulla ruokituksi h\u00e4nen muruillaan; ja niin h\u00e4net tuomittiin helvetin tulen siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n liekkiin ja ikuiseen kuumuuteen.<\/p>\n

                                            LUKU 10. Ett\u00e4 kukaan ei voi tulla t\u00e4ydelliseksi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n luopumisen ensimm\u00e4isen asteen kautta<\/p>\n

                                            J\u00c4TT\u00c4M\u00c4LL\u00c4 siis n\u00e4it\u00e4 maailman n\u00e4kyvi\u00e4 tavaroita emme hylk\u00e4\u00e4 omaa rikkauttamme, vaan sen, mik\u00e4 ei ole meid\u00e4n, vaikka kerskaamme sill\u00e4, ett\u00e4 se on joko omilla ponnisteluillamme hankittua tai esi-isilt\u00e4mme peritty\u00e4. Sill\u00e4 kuten sanoin, mik\u00e4\u00e4n ei ole meid\u00e4n omaamme, paitsi vain se, jonka omistamme syd\u00e4mest\u00e4mme ja joka kiinnittyy sieluumme, eik\u00e4 sit\u00e4 siis kukaan voi ottaa meilt\u00e4 pois. Mutta Kristus puhuu paheksuen noita n\u00e4kyvi\u00e4 rikkauksia niille, jotka tarttuvat niihin kuin omiinsa ja kielt\u00e4ytyv\u00e4t jakamasta niit\u00e4 puutteessa olevien kanssa. \u201dJos te ette ole olleet uskollisia siin\u00e4, mik\u00e4 on toisen oma, kuka antaa teille sen, mik\u00e4 on teid\u00e4n omaanne?\u201d On siis selv\u00e4\u00e4, ettei ainoastaan jokap\u00e4iv\u00e4inen kokemus opeta meille, etteiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 rikkaudet ole meid\u00e4n omiamme, vaan my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 Herramme sanonta, juuri sen otsikon perusteella, jonka se niille antaa. Mutta n\u00e4kyvist\u00e4 ja arvottomista rikkauksista Pietari sanoo Herralle: \u201dKatso, me olemme j\u00e4tt\u00e4neet kaiken ja seuranneet sinua. Mit\u00e4 meill\u00e4 siis on?\u201d, vaikka on selv\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t he olleet j\u00e4tt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n muuta kuin surkeat rikkin\u00e4iset verkkonsa. Ja ellei t\u00e4t\u00e4 ilmaisua \u201dkaikki\u201d ymm\u00e4rret\u00e4 niin, ett\u00e4 sill\u00e4 viitataan siihen synneist\u00e4 luopumiseen, joka on todella suuri ja t\u00e4rke\u00e4, emme l\u00f6yd\u00e4, ett\u00e4 apostolit olisivat j\u00e4tt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n arvokasta tai ett\u00e4 Herralla olisi ollut mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 antaa heille niin suuren kirkkauden siunaus, ett\u00e4 he saivat kuulla H\u00e4nelt\u00e4, ett\u00e4 \u201duudestisyntymisess\u00e4, kun Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, tekin istutte kahdellatoista valtaistuimella tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa\u201d. Jos siis ne, jotka ovat kokonaan luopuneet maallisista ja n\u00e4kyvist\u00e4 hy\u00f6dykkeist\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4t voi riitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 saavuttaa apostolista rakkautta eiv\u00e4tk\u00e4 kiivet\u00e4 valmiudella ja tarmokkaasti sille kolmannelle luopumisvaiheelle, joka on viel\u00e4 korkeampi ja joka kuuluu vain harvoille, mit\u00e4 pit\u00e4isi ajatella itsest\u00e4\u00e4n niiden, jotka eiv\u00e4t tee edes tuota ensimm\u00e4ist\u00e4 askelta (joka on hyvin helppo) perusteelliseksi vaan pit\u00e4v\u00e4t yhdess\u00e4 vanhan uskonpuutteensa, entisen kurjan rikkautensa ja kuvittelevat voivansa kerskua pelk\u00e4ll\u00e4 munkkien nimell\u00e4? Ensimm\u00e4inen luopuminen, josta puhuimme, koskee siis sit\u00e4, mik\u00e4 ei ole meid\u00e4n omaamme, eik\u00e4 siksi riit\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n antamaan luopujalle t\u00e4ydellisyytt\u00e4, ellei h\u00e4n etene toiseen, joka on todella ja aidosti luopumista siit\u00e4, mik\u00e4 kuuluu meille. Ja kun olemme varmistaneet t\u00e4m\u00e4n karkottamalla kaikki virheemme, nousemme my\u00f6s kolmannen luopumisen korkeuksiin, jolloin emme nouse pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kaikkien niiden asioiden yl\u00e4puolelle, joita t\u00e4ss\u00e4 maailmassa tehd\u00e4\u00e4n tai jotka erityisesti kuuluvat ihmisille, vaan jopa koko sen maailmankaikkeuden yl\u00e4puolelle, jota ymp\u00e4rill\u00e4mme pidet\u00e4\u00e4n niin loistavana, ja katsomme syd\u00e4mest\u00e4mme ja sielustamme alasp\u00e4in, koska se on turhuuden alainen ja sen kohtalona on pian menn\u00e4 ohi; sill\u00e4 me katsomme, kuten apostoli sanoo, \u201demme niit\u00e4 asioita, jotka ovat n\u00e4kyviss\u00e4, vaan niit\u00e4, joita ei n\u00e4hd\u00e4.\u201d: Sill\u00e4 mit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, se on ajallista, mutta mit\u00e4 ei n\u00e4hd\u00e4, se on ikuista.\u201d N\u00e4in me voimme tulla arvollisiksi kuulemaan sen korkeimman sanan, joka puhuttiin Aabrahamille: \u201dja tule maahan, jonka min\u00e4 sinulle n\u00e4yt\u00e4n\u201d, mik\u00e4 osoittaa selv\u00e4sti, ett\u00e4 ellei ihminen ole tehnyt noita kolmea edellist\u00e4 luopumista kaikella vakavuudella, h\u00e4n ei voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4h\u00e4n nelj\u00e4nteen, joka my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n palkintona ja etuoikeutena sille, jonka luopuminen on t\u00e4ydellist\u00e4, jotta h\u00e4net voidaan todeta arvokkaaksi astumaan lupauksen maahan, joka ei en\u00e4\u00e4 kanna h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n syntien orjantappuroita ja ohdakkeita; joka kaikkien intohimojen karkottamisen j\u00e4lkeen saavutetaan syd\u00e4men puhtaudella my\u00f6s ruumiissa, ja jota ei voida saavuttaa mill\u00e4\u00e4n hyvill\u00e4 teoilla tai ihmisen ponnisteluilla, vaan jonka Herra itse lupaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanomalla: \u201dJa tule siihen maahan, jonka min\u00e4 sinulle osoitan: \u201d, mik\u00e4 osoittaa selv\u00e4sti, ett\u00e4 pelastuksemme alku on seurausta Herran kutsusta, joka sanoo: \u201dMene pois maastasi\u201d, ja ett\u00e4 t\u00e4ydellisyyden ja puhtauden loppuunsaattaminen on H\u00e4nen lahjansa samalla tavalla, kun H\u00e4n sanoo: \u201dJa tule siihen maahan, jonka min\u00e4 sinulle n\u00e4yt\u00e4n\u201d, i. e., ei sellaista, jonka sin\u00e4 itse voit tuntea tai l\u00f6yt\u00e4\u00e4 omilla ponnisteluillasi, vaan sellaista, jonka Min\u00e4 n\u00e4yt\u00e4n, en ainoastaan sellaiselle, joka on siit\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n, vaan jopa sellaiselle, joka ei sit\u00e4 etsi. Ja t\u00e4st\u00e4 voimme selv\u00e4sti p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 samalla tavoin kuin me kiiruhdamme pelastuksen tielle Herran innoituksen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4n\u00e4, niin my\u00f6s H\u00e4nen ohjauksensa ja valaistuksensa ansiosta saavutamme korkeimman autuuden t\u00e4ydellisyyden.<\/p>\n

                                            LUKU 11. Kysymys ihmisen vapaasta tahdosta ja Jumalan armosta<\/p>\n

                                            GERMANUS: Miss\u00e4 sitten on tilaa vapaalle tahdolle, ja miten meid\u00e4n ponnistelujemme ansioksi luetaan se, ett\u00e4 olemme ylistyksen arvoisia, jos Jumala sek\u00e4 aloittaa ett\u00e4 lopettaa meiss\u00e4 kaiken, mik\u00e4 koskee pelastustamme?<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 12. Vastaus jumalallisen armon taloudesta niin, ett\u00e4 vapaa tahto on edelleen j\u00e4ljell\u00e4 meiss\u00e4<\/p>\n

                                            PAFNUTIUS: T\u00e4m\u00e4 vaikuttaisi meihin melkoisesti, jos jokaisessa teossa ja toiminnassa alku ja loppu olisivat kaikki, eik\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 olisi mit\u00e4\u00e4n keskikohtaa. Ja koska siis tied\u00e4mme, ett\u00e4 Jumala luo mahdollisuuksia pelastukseen eri tavoin, on meid\u00e4n vallassamme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 taivaan meille antamia mahdollisuuksia enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n vakavasti. Sill\u00e4 aivan kuten tarjous tuli Jumalalta, joka kutsui h\u00e4nt\u00e4 \u201dl\u00e4hde maastasi\u201d, niin tottelevaisuus oli Aabrahamin puolelta, joka l\u00e4hti; ja aivan kuten se, ett\u00e4 sanonta \u201dtule maahan\u201d toteutui, oli sen teko, joka totteli, niin sanojen \u201djonka min\u00e4 sinulle n\u00e4yt\u00e4n\u201d lis\u00e4\u00e4minen tuli Jumalan armosta, joka k\u00e4ski tai lupasi sen. Meid\u00e4n on kuitenkin hyv\u00e4 olla varmoja siit\u00e4, ett\u00e4 vaikka harjoitamme kaikkia hyveit\u00e4 lakkaamatta, emme kaikesta ponnistuksestamme ja innostuksestamme huolimatta voi koskaan saavuttaa t\u00e4ydellisyytt\u00e4, eik\u00e4 pelkk\u00e4 inhimillinen ahkeruus ja ponnistelu itsess\u00e4\u00e4n riit\u00e4 ansaitsemaan upeaa autuuden palkintoa, ellemme ole saaneet sit\u00e4 aikaan Herran my\u00f6t\u00e4vaikutuksella ja H\u00e4nen ohjaamalla syd\u00e4memme siihen, mik\u00e4 on oikein. Niinp\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi joka hetki rukoilla ja sanoa Daavidin kanssa: \u201dJ\u00e4rjest\u00e4 minun askeleeni sinun poluillesi, etteiv\u00e4t minun askeleeni liukastuisi\u201d ja \u201dH\u00e4n on asettanut jalkani kalliolle ja m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt minun kulkuni\u201d, jotta H\u00e4n, joka on ihmissyd\u00e4men n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n hallitsija, antaisi meille luvan k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 hyveen haluun sen tahdon, joka on helpommin taipuvainen paheeseen joko sen vuoksi, ett\u00e4 emme tunne, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, tai sen vuoksi, ett\u00e4 intohimojen nautinnot saavat h\u00e4net haluamaan hyveen. Ja me luemme t\u00e4m\u00e4n jakeesta, jossa profeetta laulaa hyvin selv\u00e4sti: \u201dT\u00f6n\u00e4istyn\u00e4 minut kaadettiin, ett\u00e4 min\u00e4 kaatuisin\u201d, jossa osoitetaan vapaan tahtomme heikkous. Ja \u201dHerra tuki minua\u201d: t\u00e4m\u00e4 taas osoittaa, ett\u00e4 Herran apu on aina liitetty siihen, ja t\u00e4m\u00e4n kautta, ettemme kokonaan tuhoutuisi vapaan tahtomme vuoksi, kun H\u00e4n n\u00e4kee, ett\u00e4 olemme kompastuneet, H\u00e4n tukee ja tukee meit\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin ojentamalla k\u00e4tens\u00e4. Ja taas: \u201dJos min\u00e4 sanoin, ett\u00e4 jalkani oli horjunut\u201d, eli tahdon liukkaudesta johtuen, \u2018sinun armosi, Herra, auttoi minua\u2019. Viel\u00e4 kerran h\u00e4n liitt\u00e4\u00e4 Jumalan avun omaan heikkouteensa, kun h\u00e4n tunnustaa, ettei h\u00e4nen uskonsa jalka liikahtanut omien ponnistelujensa vaan Jumalan armon ansiosta. Ja j\u00e4lleen: \u201dNiiden murheiden paljouden mukaan, joita minulla oli syd\u00e4mess\u00e4ni\u201d, jotka varmimmin kumpusivat vapaasta tahdostani, \u2018sinun lohdutuksesi ovat virkist\u00e4neet minun sieluani\u2019, eli tulemalla inspiraatiosi kautta syd\u00e4meeni ja avaamalla n\u00e4kym\u00e4n tuleviin siunauksiin, jotka olet valmistanut niille, jotka ty\u00f6skentelev\u00e4t sinun nimess\u00e4si, ne eiv\u00e4t ainoastaan poistaneet syd\u00e4mest\u00e4ni kaikkea ahdistusta, vaan itse asiassa antoivat sille mit\u00e4 suurimman ilon. Ja taas: \u201dJos Herra ei olisi auttanut minua, sieluni olisi melkein asunut helvetiss\u00e4.\u201d \u201dJos Herra ei olisi auttanut minua, sieluni olisi melkein asunut helvetiss\u00e4.\u201d H\u00e4n osoittaa varmasti, ett\u00e4 vapaan tahdon turmeltuneisuuden vuoksi h\u00e4n olisi asunut helvetiss\u00e4, ellei h\u00e4nt\u00e4 olisi pelastanut Herran apu ja suojelus. Sill\u00e4 \u201dHerran kautta\u201d, eik\u00e4 vapaan tahdon kautta, \u201dohjautuvat ihmisen askeleet\u201d, ja \u201dvaikka vanhurskas oikeudenmukainen\u201d ainakin vapaan tahdon kautta, \u201dei h\u00e4nt\u00e4 it\u00e4isin\u00e4 h\u00e4\u00e4det\u00e4\u201d. Ja miksi? koska \u201dHerra tukee h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dell\u00e4\u00e4n\u201d, ja t\u00e4m\u00e4 on sanottava mit\u00e4 selvimmin: Kukaan vanhurskaista ei riit\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n hankkimaan vanhurskautta, ellei jumalallinen armo joka hetki, kun he kompastuvat ja kaatuvat, tue heit\u00e4 k\u00e4sill\u00e4\u00e4n, etteiv\u00e4t he t\u00e4ysin romahda ja h\u00e4vi\u00e4, kun he ovat vapaan tahdon heikkouden vuoksi kaatuneet.<\/p>\n

                                            LUKU 13. Ett\u00e4 tiemme ohjaaminen tulee Jumalalta<\/p>\n

                                            JA totisesti pyh\u00e4t eiv\u00e4t ole koskaan sanoneet, ett\u00e4 he omilla ponnistuksillaan varmistivat sen tien ohjaamisen, jota he kulkivat kulkiessaan kohti etenemist\u00e4 ja hyveen t\u00e4ydellisyytt\u00e4, vaan he rukoilivat sit\u00e4 Herralta sanoen: \u201dSuuntaa minut totuudessasi\u201d ja \u201dohjaa tieni Sinun n\u00e4kemyksesi mukaan\u201d. Mutta joku toinen ilmoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n havaitsi juuri t\u00e4m\u00e4n tosiasian paitsi uskon kautta my\u00f6s kokemuksen kautta ja ik\u00e4\u00e4n kuin asioiden\u00a0 luonnosta: \u201dMin\u00e4 tied\u00e4n, Herra, ett\u00e4 ihmisen tie ei ole h\u00e4nen, eik\u00e4 ihmisess\u00e4 ole sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n vaeltaa ja ohjaa askeleitaan.\u201d Ja Herra itse sanoo Israelille: \u201dMin\u00e4 johdatan h\u00e4nt\u00e4 kuin vihre\u00e4\u00e4 kuusta; minulta l\u00f6ytyy sinun hedelm\u00e4si.”<\/p>\n

                                            LUKU 14. Ett\u00e4 lain tuntemus saadaan Herran johdatuksesta ja valaistuksesta<\/p>\n

                                            TUNNETTAVUUS my\u00f6s itse laista he pyrkiv\u00e4t p\u00e4ivitt\u00e4in hankkimaan, eiv\u00e4t ahkeralla lukemisella, vaan Jumalan johdatuksella ja valaistuksella, kun he sanovat H\u00e4nelle: \u201dN\u00e4yt\u00e4 minulle, Herra, sinun tiesi ja opeta minulle polkusi\u201d ja \u2018avaa minun silm\u00e4ni, niin min\u00e4 n\u00e4en lakisi ihmeelliset asiat\u2019 ja \u2018opeta minut tekem\u00e4\u00e4n tahtosi, sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun Jumalani\u2019, ja viel\u00e4 kerran \u201djoka opettaa ihmiselle tietoa.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 15. Ett\u00e4 ymm\u00e4rrys, jonka avulla voimme tunnistaa Jumalan k\u00e4skyt, ja hyv\u00e4n tahdon toteuttaminen ovat molemmat Herran lahjoja<\/p>\n

                                            JATKOSSA siunattu Daavid pyyt\u00e4\u00e4 Herralta, ett\u00e4 h\u00e4n saisi juuri sen ymm\u00e4rryksen, jonka avulla h\u00e4n voi tunnistaa Jumalan yhdistelm\u00e4t, jotka, kuten h\u00e4n hyvin tiesi, oli kirjoitettu lain kirjaan, ja h\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 olen sinun palvelijasi: Anna minulle ymm\u00e4rryst\u00e4, ett\u00e4 oppisin Sinun k\u00e4skysi.”\u201d Varmasti h\u00e4nell\u00e4 oli hallussaan ymm\u00e4rrys, joka oli h\u00e4nelle luonnostaan suotu, ja h\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s sormiensa ulottuvilla tieto Jumalan k\u00e4skyist\u00e4, jotka oli s\u00e4ilytetty kirjoitettuna laissa; ja silti h\u00e4n rukoili Herraa, ett\u00e4 h\u00e4n voisi oppia t\u00e4m\u00e4n perusteellisemmin, koska h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 se, mik\u00e4 h\u00e4nelle oli tullut luonnostaan, ei koskaan riitt\u00e4isi h\u00e4nelle, ellei h\u00e4nen ymm\u00e4rryst\u00e4\u00e4n valaistaisi Herra H\u00e4nelt\u00e4 tulevan p\u00e4ivitt\u00e4isen valaistuksen kautta, jotta h\u00e4n voisi hengellisesti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 lakia ja tunnistaa H\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 selke\u00e4mmin, niin kuin \u201dvalittu astia\u201d julistaa hyvin selv\u00e4sti my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n, jota me vaadimme. \u201dSill\u00e4 Jumala on se, joka teiss\u00e4 vaikuttaa sek\u00e4 tahdon ett\u00e4 hyv\u00e4n tahdon mukaisen toiminnan\u201d. Mik\u00e4 voisi olla selke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin v\u00e4ite, ett\u00e4 sek\u00e4 hyv\u00e4 tahtomme ett\u00e4 ty\u00f6mme loppuunsaattaminen ovat t\u00e4ysin Herran meiss\u00e4 aikaansaamia? Ja taas: \u201dSill\u00e4 teille on Kristuksen t\u00e4hden suotu, ei ainoastaan uskoa h\u00e4neen, vaan my\u00f6s k\u00e4rsi\u00e4 h\u00e4nen puolestaan.\u201d T\u00e4ss\u00e4kin h\u00e4n julistaa, ett\u00e4 k\u00e4\u00e4ntymyksemme ja uskomme alku ja k\u00e4rsimyksen kest\u00e4minen on lahja meille Herralta. Ja my\u00f6s Daavid, koska h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n, rukoilee samalla tavoin, ett\u00e4 sama asia suotaisiin h\u00e4nelle Jumalan armosta. \u201dVahvista, Jumala, sit\u00e4, mink\u00e4 olet meiss\u00e4 tehnyt\u201d, osoittaen, ett\u00e4 ei riit\u00e4, ett\u00e4 pelastuksemme alku on saatu Jumalan lahjan ja armon kautta, ellei sit\u00e4 ole jatkettu ja lopetettu samalla armolla ja jatkuvalla avulla h\u00e4nelt\u00e4. Sill\u00e4 ei vapaa tahto, vaan Herra \u201dvapauttaa ne, jotka ovat sidottuja\u201d. Ei meid\u00e4n voimamme, vaan Herra \u201dher\u00e4tt\u00e4\u00e4 ne, jotka ovat langenneet\u201d; ei ahkeruus lukemisessa, vaan \u201dHerra valaisee sokeat\u201d, miss\u00e4 kreikkalaisilla on: \u201dHerra tekee sokean viisaaksi\u201d; ei meid\u00e4n huolenpitomme, vaan \u201dHerra huolehtii muukalaisesta\u201d; ei meid\u00e4n rohkeutemme, vaan \u201dHerra auttaa (tai tukee) kaikkia niit\u00e4, jotka ovat alhaalla\u201d. Mutta t\u00e4m\u00e4n sanomme, emme v\u00e4h\u00e4tell\u00e4kseni innokkuuttamme, ponnistelujamme ja ahkeruuttamme, ik\u00e4\u00e4n kuin niit\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4isiin tarpeettomasti ja typer\u00e4sti, vaan jotta tiet\u00e4isimme, ett\u00e4 emme voi ponnistella ilman Jumalan apua, eik\u00e4 ponnisteluistamme voi olla mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 puhtauden suuren palkkion turvaamisessa, ellei sit\u00e4 ole meille suotu Herran avusta ja laupeudesta; sill\u00e4 \u201dhevonen on valmis taistelun p\u00e4iv\u00e4\u00e4n, mutta apu tulee Herralta\u201d, \u201dsill\u00e4 voimalla ei kukaan voi voittaa\u201d. Meid\u00e4n pit\u00e4isi siis aina laulaa siunatun Daavidin kanssa: \u201dMinun voimani ja ylistykseni on\u201d ei ole minun vapaa tahtoni, vaan \u201dHerra, ja h\u00e4nest\u00e4 on tullut minun pelastukseni\u201d. Eik\u00e4 pakanoiden opettaja ollut tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n t\u00e4st\u00e4, kun h\u00e4n ilmoitti, ett\u00e4 h\u00e4net oli tehty kykenev\u00e4ksi Uuden testamentin virkaan ei omien ansioidensa tai ponnistelujensa ansiosta vaan Jumalan armosta. \u201dEi\u201d, sanoo h\u00e4n, \u2018ett\u00e4 me kykenisimme ajattelemaan mit\u00e4\u00e4n itsest\u00e4mme kuin itsest\u00e4mme, vaan meid\u00e4n riitt\u00e4vyytemme on Jumalasta\u2019, mik\u00e4 voidaan sanoa v\u00e4hemm\u00e4n hyv\u00e4ll\u00e4 latinalla mutta voimakkaammin: \u2018meid\u00e4n kykenemisemme on Jumalasta\u2019, ja sitten seuraa: \u201djoka my\u00f6s teki meid\u00e4t kyvykk\u00e4iksi Uuden testamentin palvelijoiksi\u201d.<\/p>\n

                                            LUKU 16. Ett\u00e4 usko itsess\u00e4\u00e4n tulee meille Herralta<\/p>\n

                                            MUTTA niin perusteellisesti apostolit ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 kaikki, mik\u00e4 koskee pelastusta, oli annettu heille Herralta, ett\u00e4 he jopa pyysiv\u00e4t, ett\u00e4 usko itsess\u00e4\u00e4n annettaisiin Herralta, sanomalla: \u201dLis\u00e4\u00e4 meille uskoa\u201d, sill\u00e4 he eiv\u00e4t kuvitelleet, ett\u00e4 se voitaisiin hankkia vapaalla tahdolla, vaan uskoivat, ett\u00e4 se annettaisiin Jumalan ilmaisena lahjana. Lopuksi ihmisen pelastuksen tekij\u00e4 opettaa meille, kuinka heikko ja heikko ja riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n meid\u00e4n uskomme olisi, ellei sit\u00e4 vahvistettaisi Herran avulla, kun h\u00e4n sanoo Pietarille: \u201dSimon, Simon, katso, saatana on halunnut saada sinut, ett\u00e4 h\u00e4n voisi seuloa sinut kuin vehn\u00e4n. Mutta min\u00e4 olen rukoillut Is\u00e4\u00e4ni, ettei sinun uskosi raukeaisi.”\u201d Ja kun toinen huomasi, ett\u00e4 n\u00e4in tapahtui h\u00e4nen kohdallaan, ja n\u00e4ki, ett\u00e4 ep\u00e4uskon aallot ajoivat h\u00e4nen uskonsa kallioille, jotka aiheuttaisivat pelottavan haaksirikon, h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 samalta Herralta apua uskolleen sanoen: \u201dHerra, auta minun ep\u00e4uskoani.\u201d H\u00e4n sanoo: \u201dHerra, auta minun ep\u00e4uskoni.\u201d Niin perusteellisesti nuo apostolit ja evankeliumin miehet siis ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 kaikki, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, saadaan t\u00e4ydelliseksi Herran avulla, eiv\u00e4tk\u00e4 kuvitelleet voivansa s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 uskonsa vahingoittumattomana omilla voimillaan tai vapaalla tahdollaan, ett\u00e4 he rukoilivat, ett\u00e4 Herra auttaisi tai antaisi sen heille. Ja jos Pietarin tapauksessa tarvittiin Herran apua, jottei usko olisi pett\u00e4nyt, kuka olisi niin ylimielinen ja sokea, ett\u00e4 kuvittelisi, ettei h\u00e4n tarvitsisi p\u00e4ivitt\u00e4in Herran apua s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kseen sen? Varsinkin kun Herra itse on tehnyt t\u00e4m\u00e4n selv\u00e4ksi evankeliumissa sanomalla: \u201dNiin kuin oksa ei voi kantaa hedelm\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n, ellei se pysy viinipuussa, niin ette my\u00f6sk\u00e4\u00e4n te voi, ellette pysy minussa.\u201d Ja taas: \u201dJos joku on minun kanssani, niin min\u00e4 olen minun kanssani: \u201dsill\u00e4 ilman minua te ette voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.\u201d Kuinka typer\u00e4\u00e4 ja pahaa on siis katsoa mink\u00e4 tahansa hyv\u00e4n teon johtuvan omasta ahkeruudestamme eik\u00e4 Jumalan armosta ja avusta, k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi Herran sanonnasta, jossa todetaan, ett\u00e4 kukaan ei voi osoittaa Hengen hedelmi\u00e4 ilman h\u00e4nen innoitustaan ja my\u00f6t\u00e4vaikutustaan. Sill\u00e4 \u201djokainen hyv\u00e4 lahja ja jokainen t\u00e4ydellinen siunaus tulee ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, valkeuksien Is\u00e4lt\u00e4.\u201d Ja my\u00f6s Sakarja sanoo: \u201dSill\u00e4 kaikki, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, on h\u00e4nen, ja mik\u00e4 on erinomaista, on h\u00e4nest\u00e4.\u201d Ja niin my\u00f6s siunattu apostoli sanoo johdonmukaisesti: \u201dMit\u00e4 sinulla on, mit\u00e4 et ole saanut?\u201d. Mutta jos olet sen saanut, miksi kerskailet, ik\u00e4\u00e4n kuin et olisi sit\u00e4 saanut?\u201d.<\/p>\n

                                            LUKU 17. Ett\u00e4 maltillisuus ja kiusausten kest\u00e4minen tulee meille Herralta<\/p>\n

                                            JA ett\u00e4 kaikki se kest\u00e4vyys, jolla voimme kest\u00e4\u00e4 meille tuotuja kiusauksia, ei riipu niink\u00e4\u00e4n omasta voimastamme kuin Jumalan armosta ja johdatuksesta, siunattu apostoli julistaa n\u00e4in: \u201dTeid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne ei ole tullut muuta kiusausta kuin sellainen, joka on ihmiselle tavallinen. Mutta Jumala on uskollinen, joka ei salli teid\u00e4n joutua kiusaukseen yli voimienne, vaan tekee kiusauksen mukana my\u00f6s pakotien, ett\u00e4 te voitte sen kest\u00e4\u00e4.”\u201d Ja ett\u00e4 Jumala varustaa ja vahvistaa sieluamme jokaiseen hyv\u00e4\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n ja tekee meiss\u00e4 kaiken sen, mik\u00e4 on h\u00e4nelle mieluista, opettaa sama apostoli: \u201dRauhan Jumala, joka on tuonut pimeydest\u00e4 esiin lampaiden suuren paimenen, Jeesuksen Kristuksen, iankaikkisen testamentin verell\u00e4, sovittakoon teid\u00e4t kaikkeen hyv\u00e4\u00e4n ja tehk\u00f6\u00f6n teiss\u00e4 sen, mik\u00e4 on h\u00e4nelle otollista.”\u201d Ja ett\u00e4 sama tapahtuisi tessalonikalaisille, h\u00e4n rukoilee seuraavasti sanoen: \u201dNyt meid\u00e4n Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meid\u00e4n Is\u00e4mme, joka on rakastanut meit\u00e4 ja antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyv\u00e4n toivon armossa, kehottakoon teid\u00e4n syd\u00e4mi\u00e4nne ja vahvistakoon teit\u00e4 kaikissa hyviss\u00e4 sanoissa ja teoissa.”<\/p>\n

                                            LUKU 18. Ett\u00e4 jatkuva Jumalan pelko tulee meille Herralta<\/p>\n

                                            JA lopuksi profeetta Jeremia, joka puhuu Jumalan persoonassa, todistaa selv\u00e4sti, ett\u00e4 jopa Jumalan pelko, jonka avulla me voimme pit\u00e4\u00e4 kiinni H\u00e4nest\u00e4, vuodatetaan meille Herralta: h\u00e4n sanoo seuraavasti: \u201dJa min\u00e4 annan heille yhden syd\u00e4men ja yhden tien, ett\u00e4 he pelk\u00e4isiv\u00e4t minua kaikkina p\u00e4ivin\u00e4, ja ett\u00e4 heille ja heid\u00e4n lapsilleen heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4 k\u00e4visi hyvin. Ja min\u00e4 teen heid\u00e4n kanssaan ikuisen liiton enk\u00e4 lakkaa tekem\u00e4st\u00e4 heille hyv\u00e4\u00e4, ja min\u00e4 annan pelkoni heid\u00e4n syd\u00e4miins\u00e4, etteiv\u00e4t he kapinoisi minusta.” Hesekiel sanoo my\u00f6s: \u201dJa min\u00e4 annan heille yhden syd\u00e4men ja panen uuden hengen heid\u00e4n sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4; ja min\u00e4 otan pois kivisen syd\u00e4men heid\u00e4n lihastaan ja annan heille lihallisen syd\u00e4men, ett\u00e4 he vaeltaisivat minun 679 k\u00e4skyj\u00e4ni ja pit\u00e4isiv\u00e4t minun oikeuteni ja tekisiv\u00e4t ne, ja ett\u00e4 he olisivat minun kansani ja min\u00e4 heid\u00e4n Jumalansa.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 19. Ett\u00e4 hyv\u00e4n tahtomme alku ja sen t\u00e4yttymys tulee Jumalalta<\/p>\n

                                            JA t\u00e4m\u00e4 opettaa meille selv\u00e4sti, ett\u00e4 hyv\u00e4n tahtomme alku annetaan meille Herran innoittamana, kun H\u00e4n vet\u00e4\u00e4 meit\u00e4 kohti pelastuksen tiet\u00e4 joko omalla toiminnallaan tai jonkun ihmisen kehotuksilla tai pakottamalla; ja ett\u00e4 hyvien tekojemme t\u00e4yttymys annetaan H\u00e4nen toimestaan samalla tavalla: mutta ett\u00e4 on meid\u00e4n omassa vallassamme seurata Jumalan rohkaisua ja apua enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n innokkaasti, ja ett\u00e4 sen mukaisesti meit\u00e4 oikeutetusti joko palkitaan tai rangaistaan, koska olemme olleet joko huolimattomia tai varovaisia vastataksemme h\u00e4nen suunnitelmaansa ja kaitselmukselliseen j\u00e4rjestelyyns\u00e4, joka on tehty meit\u00e4 varten niin yst\u00e4v\u00e4llisesti. Ja t\u00e4m\u00e4 on selv\u00e4sti ja selv\u00e4sti kuvattu Mooseksen kirjassa. \u201dKun Herra, sinun Jumalasi, on tuonut sinut siihen maahan, jonka aiot ottaa haltuusi, ja kun h\u00e4n on h\u00e4vitt\u00e4nyt monta kansaa ennen sinua, heettil\u00e4isen, gergesil\u00e4isen, amorilaisen, kanaanilaisen, perissil\u00e4isen, hevil\u00e4isen ja jebusilaisen, seitsem\u00e4n kansaa, jotka ovat paljon lukuisampia kuin sin\u00e4 ja vahvempia kuin sin\u00e4, ja Herra, sinun Jumalasi, on luovuttanut ne sinulle, niin h\u00e4vit\u00e4 ne kokonaan. \u00c4l\u00e4 tee mit\u00e4\u00e4n liittoa heid\u00e4n kanssaan. \u00c4l\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n solmi avioliittoa heid\u00e4n kanssaan.\u201d Raamattu siis julistaa, ett\u00e4 on Jumalan ilmaista lahjaa, ett\u00e4 heid\u00e4t vied\u00e4\u00e4n lupauksen maahan, ett\u00e4 monet kansat tuhotaan heid\u00e4n edest\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Israelin kansaa lukuisammat ja voimakkaammat kansat annetaan heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4. Mutta se, tuhoako Israel ne kokonaan vai s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4k\u00f6 se ne elossa ja s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4k\u00f6 se ne, ja se, solmiiko se liiton niiden kanssa ja solmiiko se avioliittoja niiden kanssa vai ei, julistetaan olevan heid\u00e4n omassa vallassaan. Ja t\u00e4m\u00e4n todistuksen perusteella voimme selv\u00e4sti n\u00e4hd\u00e4, mik\u00e4 meid\u00e4n tulee liitt\u00e4\u00e4 vapaaseen tahtoon ja mik\u00e4 Herran suunnitelmaan ja p\u00e4ivitt\u00e4iseen apuun, ja ett\u00e4 jumalalliselle armolle kuuluu antaa meille tilaisuuksia pelastukseen ja menestyksekk\u00e4isiin yrityksiin ja voittoon, mutta ett\u00e4 on meid\u00e4n asiamme seurata niit\u00e4 siunauksia, jotka Jumala meille antaa, vakavasti tai v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. Ja t\u00e4m\u00e4n 680 saman tosiasian n\u00e4emme selv\u00e4sti opetettavan sokeiden parantamisessa. Sill\u00e4 se, ett\u00e4 Jeesus kulki heid\u00e4n ohitseen, oli jumalallisen kaitselmuksen ja alentuvuuden ilmainen lahja. Mutta se, ett\u00e4 he huusivat ja sanoivat: \u201dArmahda meit\u00e4, Herra, Daavidin poika\u201d, oli heid\u00e4n oman uskonsa ja vakaumuksensa teko. Se, ett\u00e4 he saivat n\u00e4\u00f6n silmiins\u00e4, oli jumalallisen s\u00e4\u00e4lin lahja. Mutta ett\u00e4 mink\u00e4 tahansa siunauksen vastaanottamisen j\u00e4lkeen sek\u00e4 Jumalan armo ett\u00e4 vapaan tahdon k\u00e4ytt\u00f6 j\u00e4\u00e4v\u00e4t j\u00e4ljelle, osoittaa meille kymmenen spitaalisen tapaus, jotka kaikki paranivat samalla tavalla. Sill\u00e4 kun yksi heist\u00e4 hyv\u00e4n tahdon kautta kiitti takaisin, Herra etsi yhdeks\u00e4n ja ylisti yht\u00e4, osoittaen, ett\u00e4 H\u00e4n oli aina halukas auttamaan my\u00f6s niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t olleet huomaavinaan H\u00e4nen hyvyytt\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin on H\u00e4nen vierailunsa lahja, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 H\u00e4n ottaa vastaan ja ylist\u00e4\u00e4 kiitollista ja etsii ja moittii niit\u00e4, jotka ovat kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 20. Ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ei voida tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ilman Jumalaa<\/p>\n

                                            MUTTA meid\u00e4n on oikein pit\u00e4\u00e4 j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 uskossa kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ei voida tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ilman Jumalaa. Sill\u00e4 meid\u00e4n on tunnustettava, ett\u00e4 kaikki tehd\u00e4\u00e4n joko H\u00e4nen tahdostaan tai H\u00e4nen luvallaan, ts. meid\u00e4n on uskottava, ett\u00e4 kaikki, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, toteutetaan Jumalan tahdosta ja H\u00e4nen avustuksellaan, ja kaikki, mik\u00e4 on p\u00e4invastaista, tehd\u00e4\u00e4n H\u00e4nen luvallaan, kun jumalallinen suojelus on vet\u00e4ytynyt meilt\u00e4 syntiemme ja syd\u00e4memme kovuuden t\u00e4hden ja sallii paholaisen ja ruumiin h\u00e4pe\u00e4llisten intohimojen hallita meit\u00e4. Ja apostolin sanat opettavat meille t\u00e4m\u00e4n mit\u00e4 varmimmin, kun h\u00e4n sanoo: \u201dSen t\u00e4hden Jumala antoi heid\u00e4t h\u00e4pe\u00e4llisten intohimojen valtaan\u201d, ja taas: \u201dKoska he eiv\u00e4t halunneet pit\u00e4\u00e4 Jumalaa tuntemuksenaan, Jumala luovutti heid\u00e4t turmeltuneeseen j\u00e4rkeen, jotta he tekisiv\u00e4t sit\u00e4, mik\u00e4 ei ole sopivaa\u201d.\u201d Ja Herra itse sanoo profeetan kautta: \u201dMutta minun kansani ei kuullut minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni, eik\u00e4 Israel totellut minua: Sen t\u00e4hden min\u00e4 annoin heid\u00e4t oman syd\u00e4mens\u00e4 himoille. He vaeltavat omien keksint\u00f6jens\u00e4 mukaan.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 21. Vastalause vapaan tahdon voimasta<\/p>\n

                                            GERMANUS: T\u00e4m\u00e4 kohta osoittaa hyvin selv\u00e4sti tahdon vapauden, kun sanotaan: \u201dJos kansani olisi kuunnellut minua\u201d, ja toisaalla: \u201dMutta kansani ei kuullut \u00e4\u00e4nt\u00e4ni\u201d. Sill\u00e4 kun H\u00e4n sanoo \u201dJos he olisivat kuulleet\u201d, H\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s taipua tai olla taipumatta oli heid\u00e4n omassa vallassaan. Miten sitten on totta, ett\u00e4 pelastuksemme ei riipu meist\u00e4 itsest\u00e4mme, jos Jumala itse on antanut meille vallan joko kuunnella tai olla kuulematta?<\/p>\n

                                            LUKU 22. Vastaus: nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 vapaa tahtomme tarvitsee aina Herran apua<\/p>\n

                                            PAFNUTIUS: Olette tarpeeksi ovelasti huomanneet, miten sanotaan: \u201dJos he olisivat kuunnelleet minua\u201d, mutta ette ole riitt\u00e4v\u00e4sti pohtineet, kuka on se, joka puhuu sille, joka kuuntelee tai ei kuuntele, tai mit\u00e4 siit\u00e4 seuraa: \u201dMin\u00e4 olisin pian kukistanut heid\u00e4n vihollisensa ja kohdistanut k\u00e4teni niihin, jotka heit\u00e4 ahdistavat.\u201d \u00c4lk\u00f6\u00f6n siis kukaan yritt\u00e4k\u00f6 v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tulkinnalla v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mink\u00e4 esitimme todistaaksemme, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ei voi tehd\u00e4 ilman Herraa, \u00e4lk\u00f6\u00f6nk\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ottako sit\u00e4 vapaan tahdon tueksi siten, ett\u00e4 yritt\u00e4isi ottaa ihmiselt\u00e4 pois Jumalan armon ja H\u00e4nen p\u00e4ivitt\u00e4isen valvontansa t\u00e4m\u00e4n kokeen kautta: \u201dMutta minun kansani ei kuullut minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni\u201d, ja uudelleen: \u201dJos minun kansani olisi kuunnellut minua ja jos Israel olisi vaeltanut minun teit\u00e4ni jne.\u201d, vaan ajatelkoon h\u00e4n, ett\u00e4 aivan kuten vapaan tahdon voimaa osoittaa kansan tottelemattomuus, niin osoittaa my\u00f6s Jumalan p\u00e4ivitt\u00e4inen valvonta, joka julistaa ja varoittaa ihmist\u00e4. Sill\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 H\u00e4n sanoo: \u201dJos kansani olisi kuunnellut minua\u201d, H\u00e4n viittaa selv\u00e4sti siihen, ett\u00e4 H\u00e4n oli puhunut heille jo aiemmin. Ja t\u00e4t\u00e4 Herralla oli tapana tehd\u00e4 paitsi kirjoitetun lain avulla, my\u00f6s p\u00e4ivitt\u00e4isill\u00e4 kehotuksilla, kuten t\u00e4m\u00e4, jonka Jesaja antaa: \u201dKoko p\u00e4iv\u00e4n min\u00e4 olen ojentanut k\u00e4teni tottelemattomalle ja voittoa tavoittelevalle kansalle.\u201d Molempia kohtia voidaan sitten tukea t\u00e4st\u00e4 kohdasta, jossa sanotaan: \u201dJos kansani olisi kuunnellut ja jos Israel olisi vaeltanut minun teit\u00e4ni, olisin pian kukistanut heid\u00e4n vihollisensa ja laskenut k\u00e4teni niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka ahdistavat heit\u00e4.\u201d Sill\u00e4 aivan kuten kansan tottelemattomuus osoittaa vapaan tahdon, niin Jumalan hallitus ja h\u00e4nen apunsa k\u00e4y ilmi jakeen alusta ja lopusta, jossa h\u00e4n antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli puhunut heille jo aiemmin ja ett\u00e4 h\u00e4n sen j\u00e4lkeen kukistaisi heid\u00e4n vihollisensa, jos he olisivat kuunnelleet h\u00e4nt\u00e4. Sill\u00e4 sanomallamme emme halua mitenk\u00e4\u00e4n poistaa ihmisen vapaata tahtoa, vaan ainoastaan vahvistaa sen tosiasian, ett\u00e4 Jumalan apu ja armo ovat sille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4 ja joka hetki. Kun abbedissa Pafnutius oli opettanut meit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 puheella, h\u00e4n p\u00e4\u00e4sti meid\u00e4t keljastaan ennen puolta y\u00f6t\u00e4 pikemminkin katumuksen kuin vilkkauden tilassa; h\u00e4n vaati t\u00e4t\u00e4 puheensa t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 opetuksena, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 kun kuvittelimme, ett\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4 ensimm\u00e4isen luopumisen t\u00e4ydelliseksi (mihin pyrimme kaikin voimin) voisimme kiivet\u00e4 t\u00e4ydellisyyden korkeuksiin, meid\u00e4n tulisi havaita, ettemme olleet viel\u00e4 edes alkaneet uneksia niist\u00e4 korkeuksista, joihin munkki voi nousta, sill\u00e4 sen j\u00e4lkeen kun olimme oppineet muutamia asioita toisesta luopumisesta, meid\u00e4n tulisi huomata, ettemme olleet sit\u00e4 ennen kuulleet sanaakaan kolmannesta vaiheesta, johon kaikki t\u00e4ydellisyys sis\u00e4ltyy ja joka monin tavoin ylitt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 alemmat vaiheet huomattavasti.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            IV ABBA DANIELIN KESKUSTELU<\/p>\n

                                            LIHAN JA HENGEN HALUSTA<\/strong><\/p>\n

                                            LUKU 1. Abba Danielin el\u00e4m\u00e4st\u00e4<\/p>\n

                                            Muiden kristillisen filosofian sankareiden joukossa tunsimme my\u00f6s abba Danielin, joka ei ollut vain kaikessa hyveellisyydess\u00e4 yht\u00e4 hyv\u00e4 kuin ne, jotka asuivat Skeeten autiomaassa, vaan jota leimasi erityisesti n\u00f6yryyden armo. Puhtautensa ja lempeytens\u00e4 vuoksi autuas Pafnutius, saman er\u00e4maan presbyteeri, valitsi t\u00e4m\u00e4n miehen diakonian virkaan, vaikka h\u00e4n oli i\u00e4lt\u00e4\u00e4n nuorempi kuin useimmat, sill\u00e4 autuas Pafnutius oli niin ihastunut h\u00e4nen erinomaisiin ominaisuuksiinsa, ett\u00e4 koska h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 h\u00e4n oli h\u00e4nelle verrattavissa hyveellisyydess\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4n armossa, h\u00e4n halusi tehd\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 vertaisensa my\u00f6s pappisvirkaan. Ja koska h\u00e4n ei voinut siet\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 j\u00e4isi en\u00e4\u00e4 pidemm\u00e4ksi aikaa alempaan virkaan, ja koska h\u00e4n my\u00f6s halusi elinaikanaan hankkia itselleen arvokkaan seuraajan, h\u00e4n korotti h\u00e4net pappeuden arvoon. H\u00e4n ei kuitenkaan luopunut mist\u00e4\u00e4n entisest\u00e4 tavanomaisesta n\u00f6yryydest\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 toisen ollessa l\u00e4sn\u00e4 koskaan ottanut itselleen mit\u00e4\u00e4n korkeampaan pappisvirkaan nousemisesta, vaan kun abba Pafnutius uhraa hengellisi\u00e4 uhreja, h\u00e4n jatkoi aina diakonian virassaan entisen virkansa hoitamista. Kuitenkin, vaikka autuas Pafnutius oli niin suuri pyhimys, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli monissa asioissa ennakkotiedon armo, h\u00e4n kuitenkin t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa pettyi toivossaan seuraajaksi ja tekem\u00e4ss\u00e4\u00e4n valinnassa, sill\u00e4 h\u00e4n itse siirtyi Jumalan tyk\u00f6 ei kauan aikaa sen j\u00e4lkeen, jonka h\u00e4n oli valmistanut seuraajakseen.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU2.Tutkimus siit\u00e4, mist\u00e4 johtuu \u00e4killinen tunteenmuutos sanomattomasta ilosta \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen mielen masennukseen<\/p>\n

                                            Niinp\u00e4 sitten kysyimme t\u00e4lt\u00e4 autuaalta Danielilta, mist\u00e4 johtuu, ett\u00e4 istuessamme selleiss\u00e4 meit\u00e4 t\u00e4ytti toisinaan syd\u00e4men \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen ilo, yhdess\u00e4 sanoinkuvaamattoman ilon ja pyhimpien tunteiden runsauden kanssa, niin ett\u00e4 en sano puhe, mutta tunne ei voinut seurata sit\u00e4, ja puhtaat rukoukset hengitettiin helposti, ja mieli, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 hengellisi\u00e4 hedelmi\u00e4, rukoili Jumalaa jopa unessa, saattoi tuntea, ett\u00e4 sen anomukset nousivat kevyesti ja voimallisesti Jumalan luo: ja taas, miksi ilman mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 meid\u00e4t yht\u00e4kki\u00e4 t\u00e4ytti \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen suru ja painoi meit\u00e4 kohtuuton masennus, niin ett\u00e4 emme ainoastaan tunteneet, kuin olisimme itse olleet t\u00e4llaisten tunteiden vallassa, vaan my\u00f6s solumme muuttuivat kauhistuttaviksi, lukeminen kalpeni meiss\u00e4, ja kyll\u00e4, ja itse rukouksemme lausuttiin ep\u00e4vakaasti ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti ja melkein kuin olisimme olleet p\u00e4ihtyneit\u00e4: niin ett\u00e4 samalla kun me huokasimme ja yritimme palauttaa itsemme entiseen asentoon, mielemme ei siihen kyennyt, ja mit\u00e4 hartaammin se yritti kiinnitt\u00e4\u00e4 katseensa j\u00e4lleen Jumalaan, sit\u00e4 kiivaammin se joutui harhailemaan ajatuksissaan, jotka olivat muuttuvia harhoja, ja se oli niin t\u00e4ysin vailla kaikkia hengellisi\u00e4 hedelmi\u00e4, ettei sit\u00e4 kyennyt her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 kuolettavasta horroksesta edes taivaan valtakunnan kaipuu tai helvetin pelko, jota sille esitettiin. T\u00e4h\u00e4n h\u00e4n vastasi.<\/p>\n

                                            LUKU 3.H\u00e4nen vastauksensa esitettyyn kysymykseen<\/p>\n

                                            VANHEMMAT ovat antaneet KOLMENLAISEN selonteon t\u00e4st\u00e4 henkisest\u00e4 kuivuudesta, josta puhutte. Sill\u00e4 se johtuu joko meid\u00e4n huolimattomuudestamme, paholaisen hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4 tai Herran luvasta ja sallimuksesta. Omasta huolimattomuudestamme, kun omien vikojemme vuoksi kylmyys on tullut meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, ja olemme k\u00e4ytt\u00e4ytyneet huolimattomasti ja h\u00e4t\u00e4isesti ja laiskan joutilaisuuden vuoksi ruokkineet huonoja ajatuksia, ja n\u00e4in saamme syd\u00e4memme maaper\u00e4n tuottamaan orjantappuroita ja ohdakkeita, jotka versovat siin\u00e4 ja tekev\u00e4t meid\u00e4t n\u00e4in ollen hedelm\u00e4tt\u00f6miksi ja voimattomiksi kaiken hengellisen 685 hedelm\u00e4n ja mietiskelyn suhteen. Paholaisen hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4, kun joskus, kun olemme itse asiassa aikeissa toteuttaa hyvi\u00e4 haluja, vihollisemme viekkaalla oveluudella tekee tiens\u00e4 syd\u00e4meemme, ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4mme ja vastoin tahtoamme meid\u00e4t vedet\u00e4\u00e4n pois parhaista aikomuksistamme.<\/p>\n

                                            LUKU 4. Kuinka Jumalan luvalla ja sallimisella on kaksinkertainen syy<\/p>\n

                                            MUTTA Jumalan luvalla ja sallimisella on kaksinkertainen syy. Ensinn\u00e4kin siksi, ett\u00e4 kun olemme hetken aikaa Herran hylk\u00e4\u00e4m\u00e4t ja havaitsemme kaikella n\u00f6yryydell\u00e4 oman syd\u00e4memme heikkouden, emme saa paisutella itse\u00e4mme aikaisemman syd\u00e4men puhtauden vuoksi. ja ett\u00e4 todistamalla, ett\u00e4 kun olemme H\u00e4nen hylk\u00e4\u00e4mi\u00e4\u00e4n, emme voi mill\u00e4\u00e4n omilla huokauksillamme ja ponnisteluillamme palauttaa aikaisempaa puhtauden ja ilon tilaa, voimme my\u00f6s oppia, ett\u00e4 aikaisempi syd\u00e4men ilo ei johtunut omasta vakavuudestamme vaan H\u00e4nen lahjastaan, ja ett\u00e4 sit\u00e4 on t\u00e4ll\u00e4 kertaa etsitt\u00e4v\u00e4 j\u00e4lleen kerran H\u00e4nen armostaan ja valistuksestaan. Mutta toinen syy t\u00e4lle luvalle on se, ett\u00e4 se todistaa kest\u00e4vyytemme, mielemme lujuuden ja todelliset halumme ja osoittaa meiss\u00e4, mill\u00e4 syd\u00e4men tarkoituksella tai rukouksen vilpitt\u00f6myydell\u00e4 me etsimme Pyh\u00e4n Hengen paluuta, kun H\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t, ja my\u00f6s siksi, ett\u00e4 kun huomaamme, mill\u00e4 ponnisteluilla meid\u00e4n on etsitt\u00e4v\u00e4 tuota hengellist\u00e4 iloa – kun se kerran on kadonnut – ja puhtauden riemua, niin opimme s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen huolellisemmin, kun se kerran on varmistunut, ja pitelem\u00e4\u00e4n siit\u00e4 lujemmin kiinni. Sill\u00e4 ihmiset ovat yleens\u00e4 huolimattomampia s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mink\u00e4 he luulevat olevan helposti korvattavissa.<\/p>\n

                                            LUKU 5. Kuinka ponnistuksistamme ja ponnisteluistamme ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 ilman Jumalan apua<\/p>\n

                                            JA t\u00e4m\u00e4n kautta osoitetaan selv\u00e4sti, ett\u00e4 Jumalan armo ja laupeus vaikuttaa meiss\u00e4 aina sit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, ja ett\u00e4 kun se hylk\u00e4\u00e4 meid\u00e4t, ty\u00f6ntekij\u00e4n ponnistelut ovat hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4, ja ett\u00e4 vaikka ihminen kuinka vakavasti ponnistelisi, h\u00e4n ei voi palauttaa\u00a0 entist\u00e4 tilaansa ilman H\u00e4nen apuaan, ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sanonta toteutuu jatkuvasti meid\u00e4n tapauksessamme: \u201dei ole sen, joka tahtoo tai juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen\u201d. Ja toisaalta t\u00e4m\u00e4 armo ei toisinaan kielt\u00e4ydy vierailemasta sill\u00e4 pyh\u00e4ll\u00e4 innoituksella, josta puhuit, ja runsailla hengellisill\u00e4 ajatuksilla jopa v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4; vaan se innoittaa kelvottomia, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 laiskottelijoita ja valaisee niit\u00e4, jotka tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys on sokaissut, ja armollisesti nuhtelee ja kurittaa meit\u00e4, vuodattaen itse\u00e4\u00e4n syd\u00e4miimme, ett\u00e4 n\u00e4in meid\u00e4t liikutetaan H\u00e4nen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n katumuksesta ja pakotetaan nousemaan laiskuuden unesta. Lopuksi, H\u00e4nen \u00e4killinen vierailunsa t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t usein suloisilla tuoksuilla, jotka ylitt\u00e4v\u00e4t inhimillisen voiman – niin ett\u00e4 sielu hurmioituu n\u00e4ist\u00e4 nautinnoista ja joutuu ik\u00e4\u00e4n kuin hengen hurmioon ja unohtaa, ett\u00e4 se on yh\u00e4 lihassa.<\/p>\n

                                            LUKU 6. Kuinka joskus on eduksi, ett\u00e4 Jumala j\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t<\/p>\n

                                            MUTTA siunattu Daavid tunnustaa, ett\u00e4 joskus t\u00e4m\u00e4 poistuminen, josta olemme puhuneet, ja (ik\u00e4\u00e4n kuin) Jumalan hylk\u00e4\u00e4minen voi olla jossain m\u00e4\u00e4rin eduksemme, niin ett\u00e4 h\u00e4n oli haluton rukoilemaan, ei siksi, ettei Jumala olisi t\u00e4ysin hyl\u00e4nnyt h\u00e4nt\u00e4 miss\u00e4\u00e4n asiassa (sill\u00e4 h\u00e4n oli tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 se olisi ollut ep\u00e4edullista sek\u00e4 h\u00e4nelle itselleen ett\u00e4 ihmisluonnolle sen kulkiessa kohti t\u00e4ydellisyytt\u00e4), vaan h\u00e4n pikemminkin rukoili, ett\u00e4 se tapahtuisi mittasuhteissaan ja asteittain, sanoen: \u201d\u00c4l\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 minua kokonaan\u201d, ik\u00e4\u00e4n kuin sanoakseen toisin sanoen: Tied\u00e4n, ett\u00e4 sin\u00e4 hylk\u00e4\u00e4t pyhimyksesi heid\u00e4n edukseen, koetellaksesi heit\u00e4, sill\u00e4 eiv\u00e4t he muuten voisi joutua paholaisen kiusaukseen, elleiv\u00e4t he olisi hetken aikaa sinun hylk\u00e4\u00e4mi\u00e4si.\u201d \u201dMin\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 sin\u00e4 hylk\u00e4\u00e4t pyhimyksesi heid\u00e4n edukseen, koetellaksesi heit\u00e4. Ja siksi en pyyd\u00e4, ettet koskaan hylk\u00e4isi minua, sill\u00e4 ei olisi hyv\u00e4, jos en tuntisi heikkouttani ja sanoisi: \u201dOn hyv\u00e4 minulle, ett\u00e4 olet saattanut minut alas\u201d, eik\u00e4 minulla olisi tilaisuutta taistella. Ja sit\u00e4 minulla ei todellakaan olisi, jos jumalallinen suojelus suojaisi minua lakkaamatta ja katkeamatta. Sill\u00e4 paholainen ei uskalla hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 kimppuuni, kun Sinun puolustuksesi tukee minua, sill\u00e4 h\u00e4n tuo sek\u00e4 minua ett\u00e4 Sinua vastaan t\u00e4m\u00e4n vastav\u00e4itteen ja valituksen, jonka h\u00e4n aina herjaavasti tuo Sinun mestareitasi vastaan: \u201dPalveleeko Job Jumalaa turhaan?\u201d. Etk\u00f6 Sin\u00e4 ole tehnyt h\u00e4nelle aitaa ja\u00a0 h\u00e4nen talonsa ja kaiken h\u00e4nen omaisuutensa ymp\u00e4rill\u00e4?\u201d Mutta min\u00e4 pikemminkin rukoilen, ettet hylk\u00e4isi minua kokonaan (kreikkalaiset sanovat, – \u201dliikaa\u201d). Sill\u00e4 ensinn\u00e4kin, niin kuin minulle on eduksi, ett\u00e4 Sin\u00e4 hylk\u00e4\u00e4t minut v\u00e4h\u00e4n, jotta rakkauteni kest\u00e4vyys koeteltaisiin, niin on vaarallista, jos Sin\u00e4 sallit minun tulla hyl\u00e4tyksi liiaksi suhteessa vikoihini ja siihen, mit\u00e4 olen ansainnut, sill\u00e4 ei ole ihmisen voimaa, jos se kiusauksessa hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n liian pitk\u00e4ksi ajaksi Sinun avullasi, voi kest\u00e4\u00e4 omalla kest\u00e4vyydell\u00e4\u00e4n eik\u00e4 heti antaudu vihollisen puolelle, ellet Sin\u00e4 itse, koska Sin\u00e4 tunnet ihmisen voiman ja kohtuullistat h\u00e4nen kamppailunsa: \u201d\u00c4l\u00e4 anna meid\u00e4n tulla kiusatuiksi yli sen, mihin me kykenemme, vaan tee kiusauksen kanssa pakotie, ett\u00e4 me kykenemme sen kest\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u201d \u201d\u00c4l\u00e4 anna meid\u00e4n tulla kiusatuiksi yli sen, mihin me kykenemme, vaan tee kiusauksen kanssa pakotie, ett\u00e4 me kykenemme sen kest\u00e4m\u00e4\u00e4n. \u201d Ja jotakin t\u00e4m\u00e4nkaltaista luemme Tuomarien kirjasta, ett\u00e4 jotakin t\u00e4llaista oli mystisesti suunniteltu Israelin vastassa olleiden hengellisten kansojen h\u00e4vitt\u00e4miseen: \u201dN\u00e4m\u00e4 ovat ne kansat, jotka Herra j\u00e4tti, jotta h\u00e4n niiden kautta opettaisi Israelia, jotta he oppisivat taistelemaan vihollisiaan vastaan\u201d, ja taas pian sen j\u00e4lkeen: \u201dJa Herra j\u00e4tti ne, ett\u00e4 h\u00e4n niiden kautta koettelisi Israelia, kuuntelisivatko he Herran k\u00e4skyj\u00e4, jotka h\u00e4n oli k\u00e4skenyt heid\u00e4n isilleen Mooseksen kautta, vai eiv\u00e4t.\u201d Ja t\u00e4m\u00e4n taistelun Jumala varasi Israelille, ei kateudesta heid\u00e4n rauhaansa kohtaan tai halusta vahingoittaa heit\u00e4, vaan siksi, ett\u00e4 H\u00e4n tiesi, ett\u00e4 heille olisi hyv\u00e4ksi, ett\u00e4 samalla kun he olivat jatkuvasti noiden kansojen hy\u00f6kk\u00e4ysten ahdistamia, he eiv\u00e4t lakkaisi tuntemasta, ett\u00e4 he tarvitsisivat Herran apua, ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 he voisivat aina jatkaa H\u00e4nen mietiskely\u00e4\u00e4n ja vedota H\u00e4nen apuunsa, eiv\u00e4tk\u00e4 laiskan helppouden vuoksi muuttuisi huolimattomiksi ja menett\u00e4isi tapaa vastustaa ja harjoittaa hyveellisyytt\u00e4. Sill\u00e4 kerta toisensa j\u00e4lkeen miehet, joita vastoink\u00e4ymiset eiv\u00e4t ole voineet voittaa, ovat joutuneet huolettomuuden ja vaurauden vuoksi it\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 7. Sen ristiriidan arvosta, jonka apostoli esitt\u00e4\u00e4 koostuvan lihan ja hengen v\u00e4lisest\u00e4 riidasta<\/p>\n

                                            T\u00c4ST\u00c4 ristiriidasta me luemme my\u00f6s apostoleilta, joka on meid\u00e4n parhaaksemme sijoitettu j\u00e4seniimme: \u201dSill\u00e4 liha himoitsee henke\u00e4 vastaan, ja henki lihaa vastaan. Mutta n\u00e4m\u00e4 kaksi ovat vastakkain, niin ett\u00e4 te ette 688 tekisi sit\u00e4, mit\u00e4 haluaisitte.”\u201d T\u00e4ss\u00e4kin teill\u00e4 on ik\u00e4\u00e4n kuin kehoihimme istutettu kilpailu Herran toiminnan ja j\u00e4rjestelyn kautta. Sill\u00e4 kun jokin asia on olemassa kaikissa ihmisiss\u00e4 yleisesti ja ilman pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n poikkeusta, mit\u00e4 muuta siit\u00e4 voi ajatella kuin ett\u00e4 se kuuluu ihmisluonnon olemukseen ensimm\u00e4isen ihmisen lankeemuksesta l\u00e4htien ik\u00e4\u00e4n kuin luonnostaan; ja kun jonkin asian havaitaan olevan synnynn\u00e4inen kaikille ja kasvavan heid\u00e4n kasvunsa mukana, kuinka voisimme olla uskomatta, ett\u00e4 se on istutettu Herran tahdosta, ei vahingoittaakseen vaan auttaakseen heit\u00e4? Mutta t\u00e4m\u00e4n ristiriidan, nimitt\u00e4in lihan ja hengen ristiriidan, syyn h\u00e4n kertoo meille olevan t\u00e4m\u00e4: \u201dettette tekisi sit\u00e4, mit\u00e4 haluaisitte.\u201d Ja jos siis toteutamme sen, mit\u00e4 Jumala on m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt, ett\u00e4 emme toteuta, eli ett\u00e4 emme tee sit\u00e4, mit\u00e4 haluamme, miten voimme olla uskomatta, ett\u00e4 se on pahaksi meille? Ja t\u00e4m\u00e4 ristiriita, jonka Luojan j\u00e4rjestely on istuttanut meihin, on tavallaan hy\u00f6dyllinen meille, ja se kutsuu ja kannustaa meit\u00e4 korkeampaan tilaan; ja jos se loppuisi, siit\u00e4 seuraisi mit\u00e4 varmimmin toisaalta vaaroja t\u00e4ynn\u00e4 oleva rauha.<\/p>\n

                                            LUKU 8. Kysymys siit\u00e4, miten on mahdollista, ett\u00e4 apostolin luvussa, sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n on puhunut lihan ja hengen haluista, jotka ovat vastakkain, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 viel\u00e4 kolmannen asian, nimitt\u00e4in ihmisen tahdon<\/p>\n

                                            GERMANUS: Vaikka jokin h\u00e4iv\u00e4hdys merkityksest\u00e4 uteliaisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin meille selv\u00e4lt\u00e4, niin koska emme kuitenkaan voi t\u00e4ysin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 apostolin tarkoitusta, haluamme, ett\u00e4 selit\u00e4tte t\u00e4m\u00e4n meille selvemmin. Sill\u00e4 kolmen asian olemassaoloon n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 viitattavan: ensinn\u00e4kin lihan taistelu henke\u00e4 vastaan, toiseksi hengen halu lihaa vastaan ja kolmanneksi oma vapaa tahtomme, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sijoittuvan n\u00e4iden kahden v\u00e4lille ja josta sanotaan: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 tehk\u00f6, mit\u00e4 tahdotte.\u201d Ja vaikka t\u00e4st\u00e4 aiheesta voimme, kuten sanoin, ker\u00e4t\u00e4 joitakin vihjeit\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 olette selitt\u00e4neet sen merkityksest\u00e4, niin silti – koska t\u00e4m\u00e4 konferenssi antaa siihen tilaisuuden – olemme innokkaasti halukkaita saamaan sen tarkemman selityksen meille.<\/p>\n

                                            LUKU 9. Vastaus oikein kysyv\u00e4n ymm\u00e4rryksest\u00e4<\/p>\n

                                            DANIEL: Ymm\u00e4rrykseen kuuluu erottaa kysymysten erot ja ajatusmaailma; ja tietoon kuuluu olennaisena osana se, ett\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n on. Siksi sanotaan, ett\u00e4 \u201djos tyhm\u00e4 kysyy kysymyksi\u00e4, se luetaan viisaudeksi\u201d, koska vaikka se, joka kysyy kysymyksi\u00e4, on tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n vastauksesta esitettyyn kysymykseen, mutta kun h\u00e4n kuitenkin viisaasti kysyy ja oppii sen, mit\u00e4 ei tied\u00e4, juuri t\u00e4m\u00e4 seikka luetaan h\u00e4ness\u00e4 viisaudeksi, koska h\u00e4n viisaasti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sen, mist\u00e4 h\u00e4n oli tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n. T\u00e4m\u00e4n teid\u00e4n jaottelunne mukaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siis silt\u00e4, ett\u00e4 apostoli mainitsee t\u00e4ss\u00e4 kohdassa kolme asiaa, lihan himon henke\u00e4 vastaan ja hengen himon lihaa vastaan, joiden keskin\u00e4isell\u00e4 kamppailulla toisiaan vastaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan t\u00e4m\u00e4 syy ja syy, nimitt\u00e4in se, \u201dettemme tekisi sit\u00e4, mit\u00e4 haluaisimme\u201d, kuten h\u00e4n sanoo. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 siis viel\u00e4 nelj\u00e4s tapaus, jonka olet j\u00e4tt\u00e4nyt huomiotta; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi tehd\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 emme haluaisi. Nyt meid\u00e4n on siis ensin selvitett\u00e4v\u00e4 noiden kahden halun, ts. lihan ja hengen, merkitys, ja n\u00e4in ollen seuraavaksi opittava keskustelemaan vapaasta tahdostamme, joka sijoittuu n\u00e4iden kahden v\u00e4lille, ja sitten viimeiseksi samalla tavalla voimme n\u00e4hd\u00e4, mik\u00e4 ei voi kuulua vapaaseen tahtoon.<\/p>\n

                                            LUKU 10. Ett\u00e4 sanaa liha ei k\u00e4ytet\u00e4 vain yhdess\u00e4 ainoassa merkityksess\u00e4<\/p>\n

                                            ME huomaamme, ett\u00e4 sanaa liha k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n pyh\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa monessa eri merkityksess\u00e4: sill\u00e4 joskus se tarkoittaa koko ihmist\u00e4, ts. sit\u00e4, mik\u00e4 koostuu ruumiista ja sielusta, kuten t\u00e4ss\u00e4 \u201dJa Sana tuli lihaksi\u201d ja \u201dKaikki liha saa n\u00e4hd\u00e4 meid\u00e4n Jumalamme pelastuksen\u201d. Joskus se tarkoittaa syntist\u00e4 ja lihallista ihmist\u00e4, kuten t\u00e4ss\u00e4: \u201dMinun henkeni ei saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 noihin ihmisiin, koska he ovat lihaa.\u201d Joskus sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n itse synneist\u00e4, kuten t\u00e4ss\u00e4: \u201dMutta te ette ole lihassa, vaan hengess\u00e4\u201d, ja taas: \u2018Liha ja veri eiv\u00e4t saa peri\u00e4 Jumalan valtakuntaa.\u2019 Lopuksi seuraa: \u201dEik\u00e4 turmelus saa peri\u00e4 katoamattomuutta.\u201d Joskus se tarkoittaa sukulaisuutta ja sukulaisuussuhdetta, kuten t\u00e4ss\u00e4: \u201dKatso, me olemme sinun luusi ja lihasi\u201d, ja apostoli sanoo: \u2018Jos min\u00e4 jollakin tavalla her\u00e4t\u00e4n niit\u00e4, jotka ovat minun lihaani, kiusaukseen ja pelastan joitakin heist\u00e4.\u2019\u201d Meid\u00e4n on siis kysytt\u00e4v\u00e4, miss\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 merkityksest\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi ottaa sana liha t\u00e4ss\u00e4 kohdassa, sill\u00e4 on selv\u00e4\u00e4, ettei se voi mitenk\u00e4\u00e4n olla niin kuin kohdassa, jossa sanotaan: \u201dSana tuli lihaksi\u201d ja \u201dKaikki liha saa n\u00e4hd\u00e4 Jumalan pelastuksen\u201d. Sill\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi olla samaa merkityst\u00e4 kuin siell\u00e4, miss\u00e4 sanotaan: \u201dMinun Henkeni ei saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 niihin ihmisiin, koska he ovat lihaa\u201d, koska sanaa liha ei k\u00e4ytet\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 niin kuin siell\u00e4, miss\u00e4 se tarkoittaa yksinkertaisesti syntist\u00e4 ihmist\u00e4 – kun sanotaan: \u201dLiha himoitsee henke\u00e4 vastaan ja henki lihaa vastaan\u201d.\u201d H\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n puhu aineellisista asioista, vaan todellisuuksista, jotka yhdess\u00e4 ja samassa ihmisess\u00e4 kamppailevat joko samaan aikaan tai erikseen, ajan siirtyess\u00e4 ja muuttuessa.<\/p>\n

                                            LUKU 11.Mit\u00e4 apostoli tarkoittaa t\u00e4ss\u00e4 kohdassa lihalla ja mit\u00e4 lihan halu on<\/p>\n

                                            SEN vuoksi meid\u00e4n on t\u00e4ss\u00e4 kohdassa katsottava, ett\u00e4 \u201dliha\u201d ei tarkoita ihmist\u00e4 eli h\u00e4nen aineellista olemustaan, vaan lihallista tahtoa ja pahoja haluja, aivan kuten \u201dhenki\u201d ei tarkoita mit\u00e4\u00e4n aineellista, vaan sielun hyvi\u00e4 ja hengellisi\u00e4 haluja: t\u00e4m\u00e4n merkityksen on siunattu apostoli selv\u00e4sti antanut juuri edell\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n aloittaa: \u201dMutta min\u00e4 sanon: vaeltakaa hengess\u00e4, niin ette t\u00e4yt\u00e4 lihan haluja; sill\u00e4 liha himoitsee henke\u00e4 vastaan ja henki lihaa vastaan; mutta n\u00e4m\u00e4 ovat vastakkaisia toinen toiselle, ettette tekisi sit\u00e4, mit\u00e4 tahdotte.”\u201d Ja koska n\u00e4m\u00e4 kaksi, nimitt\u00e4in lihan ja hengen halut, el\u00e4v\u00e4t rinnakkain samassa ihmisess\u00e4, syntyy sis\u00e4inen sota, jota k\u00e4yd\u00e4\u00e4n meiss\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in, kun lihan himo, joka sy\u00f6ksyy sokeasti kohti synti\u00e4, nauttii niist\u00e4 nautinnoista, jotka liittyv\u00e4t nykyiseen helppouteen. Ja toisaalta hengen himo on n\u00e4it\u00e4 vastaan ja haluaa olla kokonaan uppoutuneena hengellisiin ponnisteluihin, niin ett\u00e4 se itse asiassa haluaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon jopa lihan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksista, sill\u00e4 se kaipaa olla niin jatkuvasti n\u00e4iden asioiden parissa, ett\u00e4 se haluaa, ettei sill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n osuutta lihan heikkoudesta johtuvaan huoleen. Liha nauttii mielihalusta ja himosta: henki ei sied\u00e4 edes luonnollisia haluja. Toinen haluaa nukkua paljon ja kyll\u00e4sty\u00e4 ruoalla: toinen 691 ravitsee itse\u00e4\u00e4n valvomisella ja paastoamisella niin, ettei halua edes sallia unta ja ruokaa el\u00e4m\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tarkoituksia varten. Toinen kaipaa rikastumista runsaalla kaikella, toinen on tyytyv\u00e4inen jopa ilman p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 niukkaa ravintoa. Toinen pyrkii n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tyylikk\u00e4\u00e4lt\u00e4 kylpyjen avulla ja olemaan joka p\u00e4iv\u00e4 imartelijoiden joukon ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4, toinen taas nauttii liasta ja saastasta ja saavuttamattoman autiomaan yksin\u00e4isyydest\u00e4 ja pelk\u00e4\u00e4 kaikkien kuolevaisten ihmisten l\u00e4hestymist\u00e4. Toinen el\u00e4\u00e4 ihmisten arvostuksesta ja suosionosoituksista, toinen iloitsee sille tarjotuista loukkauksista ja vainoista.<\/p>\n

                                            LUKU 12. Mik\u00e4 on vapaa tahtomme, joka on lihan ja hengen halujen v\u00e4liss\u00e4<\/p>\n

                                            N\u00e4iden kahden halun v\u00e4liss\u00e4 sielun vapaa tahto seisoo siis jonkin verran moitittavassa v\u00e4liasemassa, eik\u00e4 iloitse synnin ylily\u00f6nneist\u00e4 eik\u00e4 hyv\u00e4ksy hyveen murheita. Pyrkii hillitsem\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n lihallisista intohimoista niin, ettei kuitenkaan halua joutua k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n tarvittavia k\u00e4rsimyksi\u00e4, ja haluaa turvata ruumiillisen siveyden rankaisematta lihaa, hankkia syd\u00e4men puhtauden ilman valvomisen ponnistuksia ja ylt\u00e4kyll\u00e4isyytt\u00e4 hengellisiss\u00e4 hyveiss\u00e4 yhdess\u00e4 lihallisen helppouden kanssa, ja saavuttaa k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden armon ilman ristiriitojen \u00e4rsytt\u00e4vyytt\u00e4, ja harjoittaa Kristuksen n\u00f6yryytt\u00e4 menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 maallista kunniaa, pyrki\u00e4 uskonnon yksinkertaisuuteen yhdess\u00e4 maallisen kunnianhimon kanssa, palvella Kristusta ei ilman ihmisten kiitosta ja suosiota, tunnustaa totuuden vaatimaa tiukkuutta aiheuttamatta pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n loukkausta kenellek\u00e4\u00e4n: Sanalla sanoen, se pyrkii tavoittelemaan tulevia siunauksia siten, ettei nykyisi\u00e4 menetet\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4 vapaa tahto ei koskaan johtaisi meit\u00e4 saavuttamaan todellista t\u00e4ydellisyytt\u00e4, vaan sy\u00f6st\u00e4isi meid\u00e4t mit\u00e4 surkeimpaan laimeuden tilaan ja tekisi meist\u00e4 samanlaisia kuin ne, joita Herra nuhtelee Ilmestyskirjassa: \u201dMin\u00e4 tied\u00e4n sinun tekosi, ett\u00e4 sin\u00e4 et ole kuuma etk\u00e4 kylm\u00e4. Min\u00e4 tahtoisin, ett\u00e4 olisit kuuma tai kylm\u00e4. Mutta nyt sin\u00e4 olet haalea, ja min\u00e4 oksennan sinut heti suustani ulos.\u201d Elleiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 molemmin puolin nousevat kiistat h\u00e4iritsisi ja tuhoaisi t\u00e4t\u00e4 haaleuden tilaa. Sill\u00e4 kun me annamme periksi t\u00e4lle vapaalle tahdollemme ja tahdomme p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 itsemme t\u00e4m\u00e4n laiskuuden suuntaan, niin heti k\u00e4ynnistyv\u00e4t lihan halut ja vahingoittavat meit\u00e4 syntisill\u00e4 intohimoillaan, eiv\u00e4tk\u00e4 salli meid\u00e4n pysy\u00e4 siin\u00e4 puhtauden tilassa, josta me iloitsemme, vaan houkuttelevat meid\u00e4t sille kylm\u00e4lle ja ohdakkeelliselle nautinnon tielle, jota meid\u00e4n t\u00e4ytyy pel\u00e4t\u00e4. Jos taas hengen kiihkeydest\u00e4 syttynein\u00e4 haluamme kitke\u00e4 pois lihan teot ja inhimillisest\u00e4 heikkoudesta piittaamatta yrit\u00e4mme nostaa itsemme kokonaan liiallisiin ponnisteluihin hyveen per\u00e4\u00e4n, lihan hauraus astuu kuvaan ja muistuttaa meit\u00e4 ja hillitsee meit\u00e4 siit\u00e4 liiallisesta hengen ylily\u00f6nnist\u00e4, joka on pahaksi meille: Ja n\u00e4in ollen, kun n\u00e4m\u00e4 kaksi halua ovat ristiriidassa kesken\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4nkaltaisessa kamppailussa, sielun vapaa tahto, joka ei halua antautua kokonaan lihallisille haluille eik\u00e4 heitt\u00e4yty\u00e4 ponnisteluihin, joita hyveellisyys vaatii, saa ik\u00e4\u00e4n kuin oikeudenmukaisen tasapainon, kun taas t\u00e4m\u00e4 n\u00e4iden kahden v\u00e4linen kamppailu est\u00e4\u00e4 sielun vaarallisemman vapaan tahdon ja luo er\u00e4\u00e4nlaisen oikeudenmukaisen tasapainon ruumiimme vaakakupissa, joka m\u00e4\u00e4rittelee lihan ja hengen rajat mit\u00e4 tarkimmin, eik\u00e4 salli hengen kiihkeydest\u00e4 syttyneen mielen heilahtaa oikealle eik\u00e4 lihan kallistua synnin piikkien kautta vasemmalle. Ja samalla kun t\u00e4m\u00e4 taistelu jatkuu meiss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 toisensa j\u00e4lkeen hy\u00f6dyksemme, meid\u00e4t ajetaan mit\u00e4 hy\u00f6dyllisimmin siihen nelj\u00e4nteen vaiheeseen, josta emme pid\u00e4, jotta saisimme syd\u00e4men puhtauden, emme helpolla ja huolettomuudella vaan jatkuvilla ponnisteluilla ja hengen katumuksella; jotta voisimme s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 siveellisyytemme, lihan siveellisyyden, pitkittyneill\u00e4 paastoilla, n\u00e4l\u00e4ll\u00e4, janolla ja valvomisella; hankkimaan syd\u00e4men tarkoituksenmukaisuutta lukemalla, valvomalla, jatkuvalla rukouksella ja yksin\u00e4isyyden kurjuudella; s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ahdistusten kest\u00e4misell\u00e4; palvelemaan Luojaamme pilkkausten ja ylenpalttisten loukkausten keskell\u00e4; seuraamaan totuutta, jos on tarpeen, keskell\u00e4 maailman vihaa ja sen vihamielisyytt\u00e4; ja kun t\u00e4llaisessa ruumiissamme k\u00e4ydyss\u00e4 kamppailussa meid\u00e4t on suojattu laiskalta huolimattomuudelta ja meit\u00e4 on yllytetty ponnistelemaan voittoa vastaan ja tavoittelemaan hyveellisyytt\u00e4, oikea tasapainomme on erinomaisesti turvattu, ja toisaalta vapaan tahdon vaisua valintaa lievitt\u00e4\u00e4 hengen kiihkeys ja toisaalta lihan kylmyytt\u00e4 lievent\u00e4\u00e4 lempe\u00e4 l\u00e4mp\u00f6, ja vaikka hengen halu ei salli mielen ajautua hillitt\u00f6m\u00e4\u00e4n vapaamielisyyteen, lihan heikkous ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n salli hengen ajautua kohtuuttomiin pyhyyden tavoitteluun, jottei toisessa tapauksessa syntyisi yllykkeit\u00e4 kaikenlaisiin synteihin tai toisessa tapauksessa kaikista synneist\u00e4 varhaisin nostaisi p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja haavoittaisi meit\u00e4 viel\u00e4 kohtalokkaammalla ylpeyden nuolella: Mutta t\u00e4st\u00e4 kamppailusta syntyy sopiva tasapaino, joka avaa meille turvallisen ja varman\u00a0 hyveen tien n\u00e4iden kahden v\u00e4lille ja opettaa Kristuksen sotilasta kulkemaan aina kuninkaan tiell\u00e4. Ja n\u00e4in ollen tuloksena on, ett\u00e4 kun mieli on t\u00e4st\u00e4 veltostuneesta tahdosta, josta olemme puhuneet, johtuvan veltostuneisuuden seurauksena joutunut helpommin lihallisiin haluihin kietoutumaan, sit\u00e4 hillitsee hengen halu, joka ei suinkaan hyv\u00e4ksy maallisia syntej\u00e4; ja jos taas liiallisen tunteen vuoksi henkemme on ajautunut rajattomaan kiihkoon ja kohti harkitsemattomia ja mahdottomia korkeuksia, lihan heikkous palauttaa sen terveempiin ajatuksiin, ja se nousee vapaan tahtomme haalean tilan yl\u00e4puolelle sopivassa suhteessa ja tasaisesti etenee t\u00e4ydellisyyden tiell\u00e4. Jotain t\u00e4m\u00e4nkaltaista kuulemme Herran m\u00e4\u00e4r\u00e4nneen Genesiksen kirjassa olevan tornin rakentamisen tapauksessa, jossa kielten sekasorto yht\u00e4kki\u00e4 syntyi ja pys\u00e4ytti ihmisten pilkkaavat ja pahat yritykset. Sill\u00e4 sinne olisi j\u00e4\u00e4nyt Jumalaa vastaan ja niiden etujen vastaisesti, jotka olivat alkaneet hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 H\u00e4nen jumalallista Majesteettiaan vastaan, sopimus, joka ei olisi tuonut mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, ellei Jumalan kaitselmuksen kautta kielten erilaisuus olisi aiheuttanut levottomuutta heid\u00e4n keskuudessaan, oli pakottanut heid\u00e4t sanojensa vaihtelun vuoksi siirtym\u00e4\u00e4n parempaan tilaan, ja onnellinen ja arvokas erimielisyys oli palauttanut pelastukseen ne, jotka turmiollinen liitto oli ajanut tuhoon, sill\u00e4 erimielisyyksien syntyess\u00e4 he alkoivat kokea inhimillist\u00e4 heikkoutta, josta he eiv\u00e4t olleet t\u00e4h\u00e4n asti tienneet mit\u00e4\u00e4n, kun he olivat paisuneet pahojen juoniensa t\u00e4hden.<\/p>\n

                                            LUKU 13. Lihan ja hengen v\u00e4lisest\u00e4 taistelusta johtuvan viivytyksen hy\u00f6dyst\u00e4<\/p>\n

                                            MUTTA erimielisyyksist\u00e4, joita t\u00e4m\u00e4 ristiriita aiheuttaa, syntyy meille toistaiseksi edullinen viivytys ja t\u00e4st\u00e4 taistelusta meille hyv\u00e4ksi oleva lykk\u00e4ys, niin ett\u00e4 vaikka aineellisen ruumiin vastarinta est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 toteuttamasta niit\u00e4 asioita, joita olemme mieless\u00e4mme pahasti ajatelleet, meid\u00e4t toisinaan palautetaan parempaan mieleen joko syntyv\u00e4n katumuksen tai joidenkin parempien ajatusten kautta, jotka tavallisesti tulevat mieleemme, kun viivytys asioiden toteuttamisessa ja aikaa pohdiskeluun tulee v\u00e4liin. Lopuksi, niit\u00e4, joita, kuten tied\u00e4mme, ei mik\u00e4\u00e4n lihan este ei est\u00e4 694 toteuttamasta vapaan tahtonsa haluja, tarkoitan paholaisia ja hengellisi\u00e4 pahoja, n\u00e4m\u00e4, koska he ovat pudonneet korkeammasta ja enkelim\u00e4isest\u00e4 tilasta, n\u00e4emme olevan pahemmassa tilanteessa kuin ihmiset, sik\u00e4li, ett\u00e4 (sen vuoksi, ett\u00e4 heid\u00e4n halujensa tyydytt\u00e4miseen on aina tilaisuus) heit\u00e4 ei viivytet\u00e4 toteuttamasta peruuttamattomasti mit\u00e4 tahansa pahaa, jonka he ovat kuvitelleet, koska niin kuin heid\u00e4n mielens\u00e4 on nopea k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen, niin heid\u00e4n aineensa on valmis ja vapaa toteuttamaan sen; ja kun heille on annettu lyhyt ja helppo tapa tehd\u00e4 haluamansa, ei heid\u00e4n pahaa aikomustaan muuteta mill\u00e4\u00e4n autuaaksi tekev\u00e4ll\u00e4 toisella ajatuksella.<\/p>\n

                                            LUKU 14. Hengellisen pahuuden parantumattomasta turmeltuneisuudesta<\/p>\n

                                            Sill\u00e4 hengellisell\u00e4 substanssilla ja sellaisella, joka ei ole sidottu mihink\u00e4\u00e4n aineelliseen lihaan, ei ole mit\u00e4\u00e4n tekosyyt\u00e4 pahalle ajatukselle, joka nousee sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ja se my\u00f6s sulkee pois syntiens\u00e4 anteeksiantamisen, koska sit\u00e4 ei ahdista, kuten meit\u00e4, ulkopuolisen lihan yllykkeet tehd\u00e4 synti\u00e4, vaan se on yksinkertaisesti tulehtunut v\u00e4\u00e4ristyneen tahdon viasta. Ja siksi sen synti on vailla anteeksiantoa ja sen heikkous vailla parannusta. Sill\u00e4 niin kuin se ei lankea mink\u00e4\u00e4n maallisen asian houkutusten l\u00e4pi, niin se ei l\u00f6yd\u00e4 anteeksiantoa eik\u00e4 paikkaa katumukselle. Ja t\u00e4st\u00e4 voimme selv\u00e4sti p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 taistelu, joka meiss\u00e4 syntyy lihan ja hengen kesken\u00e4\u00e4n k\u00e4ym\u00e4st\u00e4 taistelusta, ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n vaaratonta, vaan itse asiassa eritt\u00e4in hy\u00f6dyllist\u00e4 meille.<\/p>\n

                                            LUKU 15. Lihan himon arvosta henke\u00e4 vastaan meid\u00e4n tapauksessamme<\/p>\n

                                            Aluksi siksi, ett\u00e4 se on v\u00e4lit\u00f6n moitteemme laiskuudestamme ja huolimattomuudestamme, ja kuin joku tarmokas koulumestari, joka ei koskaan salli meid\u00e4n poiketa tiukan kurin linjalta, ja jos huolimattomuutemme on joskus v\u00e4h\u00e4nkin ylitt\u00e4nyt sille kuuluvan asianmukaisen vakavuuden rajat, se kiihottaa meit\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti halun \u00e4rsykkeell\u00e4, nuhtelee meit\u00e4 ja muistuttaa meit\u00e4 asianmukaiseen kohtuullisuuteen. Toiseksi, koska siveyden ja t\u00e4ydellisen puhtauden alalla, kun Jumalan armosta n\u00e4emme, ett\u00e4 meid\u00e4t on pidetty jonkin aikaa erossa lihallisesta saastumisesta, jotta emme kuvittelisi, ett\u00e4 lihan liikkeet eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 voi h\u00e4irit\u00e4 meit\u00e4 ja siten riemuita ja paisua salaisessa syd\u00e4mess\u00e4mme ik\u00e4\u00e4n kuin emme en\u00e4\u00e4 kantaisi lihan turmelusta, se n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4 ja hillitsee meit\u00e4 ja muistuttaa meit\u00e4 pistoksillaan siit\u00e4, ett\u00e4 olemme vain ihmisi\u00e4. Sill\u00e4 niin kuin me tavallisesti lankeamme ilman suurempaa harkintaa muunlaisiin synteihin ja viel\u00e4 pahempiin ja haitallisempiin synteihin, emmek\u00e4 niin helposti h\u00e4pe\u00e4 niiden tekemist\u00e4, niin t\u00e4ss\u00e4 nimenomaisessa synniss\u00e4 omatunto n\u00f6yrtyy erityisesti, ja t\u00e4m\u00e4n harhan avulla sit\u00e4 pist\u00e4\u00e4 muistutus laiminly\u00f6tyjen intohimojen muistamisesta, kun se n\u00e4kee selv\u00e4sti, ett\u00e4 se on tullut saastaiseksi luonnollisten tunteiden vuoksi, joista se ei tiennyt mit\u00e4\u00e4n, kun se oli viel\u00e4 saastaisempi hengellisten syntien vuoksi; ja n\u00e4in se palaa heti takaisin entisen velttoutensa parantamiseen, ja sit\u00e4 varoitetaan sek\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 sen ei pid\u00e4 luottaa menneisyyden puhtauden saavuttamiseen, jonka se n\u00e4kee menett\u00e4neen aina vain pienen luopumisen vuoksi Herralta, ett\u00e4 my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 se ei voi saavuttaa t\u00e4m\u00e4n puhtauden lahjaa muuten kuin yksin Jumalan armosta, sill\u00e4 todellinen kokemus tavalla tai toisella opettaa meille, ett\u00e4 jos haluamme saavuttaa syd\u00e4men pysyv\u00e4n t\u00e4ydellisyyden, meid\u00e4n on jatkuvasti pyritt\u00e4v\u00e4 hankkimaan n\u00f6yryyden hyve.<\/p>\n

                                            LUKU 16. Lihan kiihottumisesta, johon ilman n\u00f6yrtymist\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi langeta raskaammin<\/p>\n

                                            Siihen, ett\u00e4 sitten t\u00e4st\u00e4 puhtaudesta johtuva ylpeys olisi vaarallisempi kuin kaikki synnit ja pahuudet, ja ett\u00e4 sen vuoksi emme saisi mit\u00e4\u00e4n palkkiota mist\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisen siveyden korkeudesta, voimme kutsua todistajiksi niit\u00e4 voimia, joista puhuimme aiemmin, jotka, koska uskotaan, ett\u00e4 he eiv\u00e4t koe t\u00e4llaisia lihallisia himoja, sy\u00f6stiin alas korkeasta ja taivaallisesta asemastaan iankaikkiseen tuhoon yksinkertaisesti syd\u00e4men ylpeydest\u00e4. Ja niinp\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi olla t\u00e4ysin toivottoman laiskoja, koska meid\u00e4n ruumiiseen tai mieleemme ei ole istutettu mink\u00e4\u00e4nlaista varoitusta meid\u00e4n huolimattomuudestamme, emmek\u00e4 koskaan pyrkisi saavuttamaan t\u00e4ydellisyyden hehkua, emmek\u00e4 edes pit\u00e4isi kiinni tiukasta s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyydest\u00e4 ja pid\u00e4ttyv\u00e4isyydest\u00e4, ellei t\u00e4m\u00e4 lihan kiihko nousisi esiin ja n\u00f6yryytt\u00e4isi meit\u00e4 ja h\u00e4mment\u00e4isi meit\u00e4 ja saisi meit\u00e4 kiihkeiksi ja ahdistuneiksi puhdistamaan itse\u00e4mme hengellisist\u00e4 synneist\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 17. Eunukkien laiskuudesta<\/p>\n

                                            VIIMEIST\u00c4\u00c4N t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 eunukkeja olevissa havaitsemme usein t\u00e4m\u00e4n laiskuuden olemassaolon, sill\u00e4 koska he ovat niin sanoakseni vapaita lihan tarpeista, he kuvittelevat, ett\u00e4 heill\u00e4 ei ole tarvetta sen enemp\u00e4\u00e4 ruumiilliseen pid\u00e4tt\u00e4ytymiseen kuin syd\u00e4men katumukseenkaan liittyviin vaivoihin; ja koska t\u00e4m\u00e4 huolettomuus tekee heid\u00e4t l\u00f6ysiksi, he eiv\u00e4t tee mit\u00e4\u00e4n ponnisteluja etsi\u00e4kseen tai hankkiakseen syd\u00e4men t\u00e4ydellisyytt\u00e4 tai edes puhtautta hengellisist\u00e4 virheist\u00e4. Ja t\u00e4st\u00e4 tilasta, joka on seurausta heid\u00e4n lihallisesta tilastaan, tulee luonnollinen, joka on kokonaan huonompi tila. Sill\u00e4 se, joka siirtyy kylmyyden tilasta haaleuden tilaan, leimataan Herran sanoissa viel\u00e4 vihaisemmaksi.<\/p>\n

                                            LUKU 18. Kysymys siit\u00e4, mik\u00e4 ero on lihallisen ja luonnollisen ihmisen v\u00e4lill\u00e4<\/p>\n

                                            GERMANUS: Olette mielest\u00e4mme hyvin selv\u00e4sti osoittanut sen taistelun arvon, joka nousee esiin lihan ja hengen v\u00e4lill\u00e4, niin ett\u00e4 voimme uskoa, ett\u00e4 se on tavallaan meid\u00e4nkin ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4; ja siksi haluamme, ett\u00e4 meille selitet\u00e4\u00e4n my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 samalla tavalla, nimitt\u00e4in se, mik\u00e4 ero on lihallisen ja luonnollisen ihmisen v\u00e4lill\u00e4, tai miten luonnollinen ihminen voi olla lihallista pahempi.<\/p>\n

                                            LUKU 19. Vastaus sielujen kolmesta tilasta<\/p>\n

                                            DANIEL: Raamatun lausuntojen mukaan sieluja on kolmea lajia; ensimm\u00e4inen on lihallinen, toinen luonnollinen ja kolmas hengellinen; me n\u00e4emme, ett\u00e4 apostoli kuvaa niit\u00e4 n\u00e4in. Sill\u00e4 lihallisista h\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 annoin teille maitoa juotavaksi, en lihaa, sill\u00e4 te ette viel\u00e4 olleet kykenevi\u00e4. Mutta ette tosiaankin ole nytk\u00e4\u00e4n kykenevi\u00e4, sill\u00e4 te olette viel\u00e4 lihallisia.”\u201d Ja j\u00e4lleen: \u201dSill\u00e4 kun teid\u00e4n keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettek\u00f6 te ole lihallisia?\u201d Luonnollisesta h\u00e4n puhuu my\u00f6s seuraavasti: \u201dMutta luonnollinen ihminen ei ymm\u00e4rr\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 on Jumalan Hengest\u00e4, sill\u00e4 se on h\u00e4nelle hulluutta.\u201d Mutta hengellisest\u00e4: \u201dMutta hengellinen ihminen tuomitsee kaiken, eik\u00e4 kukaan tuomitse h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n.\u201d Ja taas: \u201dTe, jotka olette hengellisi\u00e4, opastatte sellaisia lempeyden hengess\u00e4.\u201d Ja niinp\u00e4, vaikka luopumisemme my\u00f6t\u00e4 lakkasimme olemasta lihallisia, ts. aloimme erottautua kanssak\u00e4ymisest\u00e4 maailman ihmisten kanssa, eik\u00e4 meill\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 lihan avoimen saastuttamisen kanssa, meid\u00e4n on silti varottava ponnistelemasta kaikin voimin saavuttaaksemme v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti hengellisen tilan, ettemme kenties imartelisi itse\u00e4mme sill\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4yt\u00e4mme ulkoisen ihmisen osalta olevan luopuneet t\u00e4st\u00e4 maailmasta ja p\u00e4\u00e4sseet eroon lihallisen haureuden saastuttamisesta, ik\u00e4\u00e4n kuin olisimme t\u00e4ll\u00e4 tavoin saavuttaneet t\u00e4ydellisyyden korkeudet; ja tulemme siit\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi puhdistamaan itsemme muista kiintymyksist\u00e4, ja n\u00e4in ollen j\u00e4\u00e4mme n\u00e4iden kahden v\u00e4lille, jolloin emme kykene saavuttamaan hengellisen edistyksen tasoa; joko siksi, ett\u00e4 ajattelemme, ett\u00e4 t\u00e4ydellisyytemme kannalta riitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin, jos n\u00e4enn\u00e4isesti erotamme itsemme ulkoisen ihmisen osalta t\u00e4m\u00e4n maailman kanssa kanssak\u00e4ymisest\u00e4 ja sen nautinnoista, tai siksi, ett\u00e4 olemme vapaita turmeluksesta ja lihallisesta kanssak\u00e4ymisest\u00e4, ja n\u00e4in l\u00f6yd\u00e4mme itsemme siit\u00e4 haaleasta tilasta, jota pidet\u00e4\u00e4n kaikista pahimpana, ja huomaamme, ett\u00e4 meid\u00e4t on syljetty ulos Herran suusta, n\u00e4iden H\u00e4nen sanojensa mukaisesti: \u201dMin\u00e4 tahtoisin, ett\u00e4 olisit kuuma tai kylm\u00e4. Mutta nyt olet haalea, ja min\u00e4 alan sylke\u00e4 sinua ulos suustani.”\u201d Eik\u00e4 Herra syytt\u00e4 suotta julista, ett\u00e4 ne, jotka h\u00e4n on aiemmin ottanut vastaan rakkautensa uumeniin ja joista on tullut h\u00e4pe\u00e4llisen haaleita, oksentuvat ulos ja hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n h\u00e4nen syliins\u00e4: sik\u00e4li kuin, vaikka he olisivat voineet antaa h\u00e4nelle jotakin terveytt\u00e4 edist\u00e4v\u00e4\u00e4 ravintoa, he mieluummin repiv\u00e4t itsens\u00e4 pois h\u00e4nen syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n: heist\u00e4 tulee siten paljon pahempia kuin niist\u00e4, jotka eiv\u00e4t koskaan olleet l\u00f6yt\u00e4neet tiens\u00e4 Herran suuhun ravinnoksi, aivan niin kuin me k\u00e4\u00e4nnymme vastenmielisesti pois siit\u00e4, mit\u00e4 pahoinvointi pakottaa meid\u00e4t tuomaan esiin. Sill\u00e4 mik\u00e4 on kylm\u00e4\u00e4, se l\u00e4mpi\u00e4\u00e4 suuhun otettuna ja otetaan vastaan tyytyv\u00e4isen\u00e4 ja hyv\u00e4ll\u00e4 tuloksella. Mutta sit\u00e4, mik\u00e4 on kerran hyl\u00e4tty sen kurjan haaleuden vuoksi, emme voi – en sano, ett\u00e4 koskettaa huulilla – vaan jopa katsella kaukaa ilman suurinta inhoa. Aivan oikein sanotaan siis, ett\u00e4 h\u00e4n on huonompi, koska lihallinen ihminen, toisin sanoen maallinen ihminen ja pakana, saadaan helpommin pelastavaan k\u00e4\u00e4ntymykseen ja 698 t\u00e4ydellisyyden korkeuksiin kuin se, joka on tunnustautunut munkiksi, mutta ei ole s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntansa ohjeiden mukaisesti tarttunut t\u00e4ydellisyyden tielle ja on siten vet\u00e4ytynyt lopullisesti pois tuosta hengellisen kiihkon tulesta. Sill\u00e4 edellinen murtuu vihdoin lihan synneist\u00e4 ja tunnustaa saastaisuutensa ja kiiruhtaa katumuksessaan lihallisesta saastaisuudesta todellisen puhdistuksen l\u00e4hteelle ja t\u00e4ydellisyyden korkeuksiin, ja kauhuissaan siit\u00e4 uskottomuuden kylm\u00e4st\u00e4 tilasta, jossa h\u00e4n on, h\u00e4n syttyy hengen tulella ja lent\u00e4\u00e4 sit\u00e4 helpommin t\u00e4ydellisyyteen.Sill\u00e4 se, joka, kuten sanoimme, on kerran aloittanut haaleasti ja alkanut v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00e4\u00e4 munkin nime\u00e4 eik\u00e4 ole tarttunut t\u00e4m\u00e4n ammatin tielle sill\u00e4 n\u00f6yryydell\u00e4 ja innolla, jolla h\u00e4nen pit\u00e4isi, kun h\u00e4n kerran on saanut tartunnan t\u00e4st\u00e4 surkeasta vitsauksesta ja on ik\u00e4\u00e4n kuin irrottautunut siit\u00e4, ei voi en\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n erottaa, mik\u00e4 on t\u00e4ydellist\u00e4, eik\u00e4 voi en\u00e4\u00e4 ottaa oppia toisten kehotuksista. Sill\u00e4 h\u00e4n sanoo syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n sen, mink\u00e4 Herra meille sanoo: \u201dKoska min\u00e4 olen rikas ja varakas enk\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kaipaa\u201d, ja niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4, mik\u00e4 seuraa, on heti sovellettu h\u00e4neen: \u2018Koska min\u00e4 olen rikas ja varakas enk\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kaipaa\u2019: \u201dMutta sin\u00e4 olet kurja ja kurja ja k\u00f6yh\u00e4 ja sokea ja alaston: \u201d, ja h\u00e4n on niin paljon huonommassa tilassa kuin maallinen ihminen, koska h\u00e4nell\u00e4 ei ole aavistustakaan siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on kurja tai sokea tai alaston tai ett\u00e4 h\u00e4n tarvitsee puhdistusta tai ett\u00e4 h\u00e4n tarvitsee kenenk\u00e4\u00e4n ohjausta ja opetusta; ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4n ei saa mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rkevi\u00e4 neuvoja, koska h\u00e4n ei ymm\u00e4rr\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 painaa munkin nimi ja ett\u00e4 h\u00e4n on alentunut kaikkien tuomiossa, kun taas, vaikka kaikki pit\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 pyhimyksen\u00e4 ja pit\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 Jumalan palvelijana, h\u00e4nen on vastaisuudessa jouduttava tiukemman tuomion ja rangaistuksen alaiseksi. Lopuksi, miksi meid\u00e4n pit\u00e4isi en\u00e4\u00e4 viivytell\u00e4 niiden asioiden parissa, jotka olemme riitt\u00e4v\u00e4sti havainneet ja todistaneet kokemuksella? Olemme usein n\u00e4hneet kylmien ja lihallisten, toisin sanoen maallisten ihmisten ja pakanoiden, saavuttavan hengellisen l\u00e4mm\u00f6n; mutta haaleat ja \u201dluonnolliset\u201d ihmiset eiv\u00e4t koskaan. Ja n\u00e4it\u00e4kin me luemme profeetasta, ett\u00e4 Herra vihaa heit\u00e4, niin ett\u00e4 hengellisi\u00e4 ja oppineita miehi\u00e4 kehotetaan olemaan varoittamatta ja opettamatta heit\u00e4 ja olemaan kylv\u00e4m\u00e4tt\u00e4 el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4n sanan siement\u00e4 hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n ja hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n maahan, jonka myrkylliset orjantappurat tukahduttavat, vaan ett\u00e4 he halveksivat t\u00e4t\u00e4 ja viljelev\u00e4t pikemminkin kesantoa maata, toisin sanoen siirt\u00e4v\u00e4t kaiken huolenpitonsa ja opettamisensa ja innostuksensa el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4\u00e4 sanaa kohtaan pakanoille ja maallisille miehille, kuten n\u00e4in luemme: \u201dN\u00e4in sanoo Herra Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: murskatkaa kesanto, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 kylv\u00e4k\u00f6 orjantappuroihin.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 20. Niist\u00e4, jotka luopuvat maailmasta, mutta huonosti<\/p>\n

                                            Viimeiseksi minun on h\u00e4peiss\u00e4ni sanottava, kuinka me huomaamme, ett\u00e4 suuri osa on tehnyt luopumisensa niin, ett\u00e4 me huomaamme, etteiv\u00e4t he ole muuttaneet mit\u00e4\u00e4n entisist\u00e4 synneist\u00e4\u00e4n ja tavoistaan, vaan ainoastaan el\u00e4m\u00e4ntilanteensa ja maalliset vaatteensa. Sill\u00e4 he ovat innokkaita ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n varallisuutta, jota heill\u00e4 ei koskaan ennen ollut, tai sitten he eiv\u00e4t luovu siit\u00e4, mit\u00e4 heill\u00e4 oli, tai mik\u00e4 viel\u00e4 surullisempaa, he todella pyrkiv\u00e4t lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tekosyyll\u00e4, nimitt\u00e4in v\u00e4itt\u00e4en, ett\u00e4 on oikein, ett\u00e4 he aina tukevat sill\u00e4 sukulaisiaan tai velji\u00e4\u00e4n, tai he hamstraavat sit\u00e4 sill\u00e4 verukkeella, ett\u00e4 he perustavat kongregaatioita, joita he kuvittelevat voivansa johtaa apotteina. Mutta jos he vain vilpitt\u00f6m\u00e4sti etsisiv\u00e4t t\u00e4ydellisyyden tiet\u00e4, he pikemminkin pyrkisiv\u00e4t kaikin voimin ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rin saavuttamaan t\u00e4m\u00e4n: nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 he riisuisivat itselt\u00e4\u00e4n paitsi rikkautensa my\u00f6s kaikki entiset mieltymyksens\u00e4 ja harrastuksensa ja asettaisivat itsens\u00e4 varauksetta ja kokonaan Vanhimpien johdatuksen alaisiksi niin, ettei heill\u00e4 olisi mit\u00e4\u00e4n huolta ei ainoastaan muista, vaan edes itsest\u00e4\u00e4n. Mutta p\u00e4invastoin huomaamme, ett\u00e4 vaikka he ovat innokkaita asettumaan veljiens\u00e4 yl\u00e4puolelle, he eiv\u00e4t koskaan itse alistu vanhintensa alaisuuteen, ja ylpeyden l\u00e4ht\u00f6kohtana he ovat varsin valmiita opettamaan muita, mutta eiv\u00e4t vaivaudu lainkaan oppimaan itse tai harjoittamaan sit\u00e4, mit\u00e4 heid\u00e4n on m\u00e4\u00e4r\u00e4 opettaa: ja niin se p\u00e4\u00e4ttyy varmasti siihen, ett\u00e4 heist\u00e4 tulee, kuten Vapahtaja sanoi,\u201d sokeiden sokeita johtajia\u201d, niin ett\u00e4 \u201dmolemmat putoavat ojaan\u201d. Ja t\u00e4m\u00e4 ylpeys, vaikka sit\u00e4 on vain yhdenlaista, saa kuitenkin kaksi eri muotoa. Toinen muoto antaa jatkuvasti vakavuuden ja vakavuuden vaikutelman, toinen taas puhkeaa hillitt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 vapaudella typer\u00e4ksi kikatukseksi ja nauruksi. Edellinen nauttii siit\u00e4, ett\u00e4 ei puhu: j\u00e4lkimm\u00e4inen pit\u00e4\u00e4 vaikeana, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pidett\u00e4isiin vaitiolovelvollisuudessa, eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n pelkoa puhua vapaasti asioista, jotka ovat sopimattomia ja typeri\u00e4, kun h\u00e4n h\u00e4pe\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n muita huonommin tai v\u00e4hemm\u00e4n perill\u00e4 asioista kuin muita. Toinen tavoittelee ylpeydest\u00e4\u00e4n kirkollista virkaa, toinen katsoo sit\u00e4 alasp\u00e4in, koska se kuvittelee olevansa sopimaton tai alempiarvoinen kuin entinen arvokkuutensa ja el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja syntym\u00e4ns\u00e4 ansiot. Ja kumpaa n\u00e4ist\u00e4 kahdesta on pidett\u00e4v\u00e4 huonompana, on jokaisen ihmisen harkittava ja p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4 itse. Joka tapauksessa tottelemattomuuden laji on yksi ja sama, jos ihminen rikkoo vanhimman k\u00e4skyj\u00e4, johtuipa se sitten ty\u00f6innosta tai mukavuudenhalusta; ja on yht\u00e4 vahingollista rikkoa luostarin s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 unen vuoksi kuin valppautensa vuoksi, ja on aivan yht\u00e4 vahingollista rikkoa apotin k\u00e4skyj\u00e4 lukemisen vuoksi kuin v\u00e4heksy\u00e4 niit\u00e4 nukkumisen vuoksi: Eik\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n eroa ylpeyden kannustimessa, jos laiminly\u00f6 jonkun veljens\u00e4, olipa kyse paastosta tai aamiaisesta: paitsi ett\u00e4 ne viat, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ilmenev\u00e4n hyveiden varjolla ja hengellisyyden muodossa, ovat pahempia ja v\u00e4hemm\u00e4n parannettavissa kuin ne, jotka syntyv\u00e4t avoimesti ja lihallisista nautinnoista. Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4iset, kuten sairaudet, jotka ovat t\u00e4ysin selvi\u00e4 ja n\u00e4kyvi\u00e4, torjutaan ja parannetaan, kun taas edelliset, koska ne peittyv\u00e4t hyveiden verhoon, j\u00e4\u00e4v\u00e4t parantumatta ja saavat uhrinsa vaipumaan vaarallisempaan ja tappavampaan terveydentilaan.<\/p>\n

                                            LUKU 21. Niist\u00e4, jotka suuria asioita v\u00e4h\u00e4tellen askartelevat mit\u00e4tt\u00f6myyksien parissa<\/p>\n

                                            Kuinka voimme osoittaa, kuinka j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 on, ett\u00e4 n\u00e4hdess\u00e4mme, ett\u00e4 jotkut miehet sen j\u00e4lkeen, kun he olivat ensimm\u00e4isen kerran innostuneet luopumaan, jolloin he hylk\u00e4siv\u00e4t kartanonsa ja valtavan omaisuutensa ja maailman palvelemisen ja antautuivat luostareihin, omistautuvat edelleen vakavasti niille asioille, joita ei voi kokonaan poistaa ja joita emme voi t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntilanteessa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois, vaikka ne ovatkin pieni\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isi\u00e4 asioita; niin ett\u00e4 heid\u00e4n kohdallaan huoli n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isist\u00e4 asioista on suurempi kuin heid\u00e4n rakkautensa kaikkeen omaisuuteensa. Eik\u00e4 heille todellakaan ole paljon hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 he ovat j\u00e4tt\u00e4neet huomiotta suuremmat rikkaudet ja omaisuudet, jos he ovat vain siirt\u00e4neet kiintymyksens\u00e4 (jonka vuoksi heid\u00e4n oli tarkoitus kevent\u00e4\u00e4 niit\u00e4) pieniin ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isiin asioihin. Sill\u00e4 ahneuden ja ahneuden synti, johon he eiv\u00e4t voi syyllisty\u00e4 todella arvokkaiden asioiden kohdalla, s\u00e4ilyy heill\u00e4 tavallisempien asioiden kohdalla, ja n\u00e4in he osoittavat, etteiv\u00e4t he ole p\u00e4\u00e4sseet eroon entisest\u00e4 ahneudestaan, vaan ainoastaan muuttaneet sen kohdetta. Sill\u00e4 jos he ovat liian huolellisia mattojensa, koriensa, huopiensa, kirjojensa ja muiden t\u00e4llaisten pikkutavaroiden suhteen, sama intohimo pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 vankeina kuin ennenkin. Ja he itse asiassa vartioivat ja puolustavat oikeuksiaan niihin niin mustasukkaisesti, ett\u00e4 suuttuvat veljilleen niist\u00e4, ja mik\u00e4 pahinta, he eiv\u00e4t h\u00e4pe\u00e4 riidell\u00e4 niist\u00e4. Ja\u00a0 koska heit\u00e4 yh\u00e4 vaivaa entisen ahneuden pahat vaikutukset, he eiv\u00e4t tyydy omistamaan niit\u00e4 asioita, joita ruumiin tarpeet ja vaatimukset pakottavat munkin omistamaan, yleisen m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja mitan mukaan, vaan t\u00e4ss\u00e4kin he osoittavat syd\u00e4mens\u00e4 ahneuden, kun he pyrkiv\u00e4t saamaan ne asiat, joita heid\u00e4n on pakko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, paremmin varustettuna kuin muut; tai ylitt\u00e4en kaikki asianmukaiset rajat he pit\u00e4v\u00e4t omana erityisen\u00e4 ja erityisen\u00e4 omaisuutenaan ja varjelevat toisten kosketukselta sit\u00e4, mink\u00e4 pit\u00e4isi kuulua kaikille veljille yht\u00e4 lailla. Ik\u00e4\u00e4n kuin olisikin kyse metallien erilaisuudesta eik\u00e4 ahneuden intohimosta; ja ik\u00e4\u00e4n kuin olisi v\u00e4\u00e4rin olla vihainen suurista asioista, kun taas voisi viattomasti olla viaton v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isist\u00e4 asioista; ja ik\u00e4\u00e4n kuin emme olisi luopuneet kaikista arvokkaista tavaroistamme juuri siksi, ett\u00e4 oppisimme helpommin ajattelemaan mit\u00e4tt\u00f6myyksi\u00e4! Sill\u00e4 mit\u00e4 v\u00e4li\u00e4 sill\u00e4 on, antaako ihminen periksi ahneudelle suurissa ja loistavissa asioissa vai mit\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 asioissa, paitsi ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi pit\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 niin paljon huonompana, jos h\u00e4n on j\u00e4tt\u00e4nyt suuret asiat huomiotta ja on sitten pienten asioiden orja? Ja niinp\u00e4 tuollainen maailmasta luopuminen ei saavuta syd\u00e4men t\u00e4ydellisyytt\u00e4, sill\u00e4 vaikka se lukeutuu k\u00f6yhyyteen, se s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 silti rikkauden mielen.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            V ABBA SERAPIONIN KESKUSTELU<\/p>\n

                                            KAHDEKSASTA P\u00c4\u00c4VIRHEEST\u00c4<\/strong><\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 1. Saavuttuamme abba Serapionin keljaan tiedustelustamme erilaisten vikojen lajeista ja tavasta voittaa ne<\/p>\n

                                            Tuossa muinaisten ja vanhimpien kokouksessa oli er\u00e4s Serapion-niminen mies, joka oli erityisen hyvin varustettu harkintakyvyn armolla, jonka konferenssin katson aiheelliseksi kirjoittaa yl\u00f6s. Kun nimitt\u00e4in pyysimme h\u00e4nt\u00e4 puhumaan tavasta, jolla voimme voittaa virheemme, jotta niiden alkuper\u00e4 ja syyt tulisivat meille selvemmiksi, h\u00e4n aloitti n\u00e4in.<\/p>\n

                                            LUKU 2. Abba Serapionin luettelo kahdeksasta p\u00e4\u00e4viasta<\/p>\n

                                            ON olemassa kahdeksan p\u00e4\u00e4vikaa, jotka hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t ihmiskunnan kimppuun; nimitt\u00e4in ensinn\u00e4kin gastrimargia<\/em>, joka tarkoittaa ahmimista, toiseksi haureus<\/em>, kolmanneksi filargyria<\/em>, ts. ahneus eli rahan rakkaus, nelj\u00e4nneksi viha<\/em>, viidenneksi masennus<\/em>, kuudenneksi acedia<\/em> eli velttous eli alakuloisuus, seitsem\u00e4nneksi kenodoxia<\/em> eli kerskailu eli turha kunnia ja kahdeksanneksi ylpeys<\/em>.<\/p>\n

                                            LUKU 3. Vikojen kahdesta luokasta ja niiden nelinkertaisesta tavasta vaikuttaa meihin<\/p>\n

                                            N\u00e4ist\u00e4 virheist\u00e4 on siis kaksi luokkaa. Sill\u00e4 ne ovat joko luonnostaan meille luontaisia, kuten ahmiminen, tai ne syntyv\u00e4t luonnon ulkopuolelta, kuten ahneus. Mutta niiden tapa vaikuttaa meihin on nelinkertainen. Sill\u00e4 jotkin niist\u00e4 eiv\u00e4t voi toteutua ilman lihan toimintaa, kuten ahmiminen ja haureus, kun taas jotkin voivat toteutua ilman mit\u00e4\u00e4n ruumiillista toimintaa, kuten ylpeys ja kerskakulutus. Joidenkin, kuten ahneuden ja vihan, syy niiden her\u00e4\u00e4miseen on meid\u00e4n ulkopuolellamme; toiset her\u00e4\u00e4v\u00e4t sis\u00e4isist\u00e4 tunteista, kuten onnettomuus ja masennus.<\/p>\n

                                            LUKU 4. Katsaus ahmimisen ja haureuden himoihin ja niiden parannuskeinoihin<\/p>\n

                                            JA tehd\u00e4kseni t\u00e4m\u00e4n selvemm\u00e4ksi paitsi lyhyen ja parhaani mukaan k\u00e4ydyn keskustelun avulla my\u00f6s Raamatun todistusten avulla, ahmiminen ja haureus, vaikka ne ovat meiss\u00e4 luonnostaan olemassa (sill\u00e4 joskus ne syntyv\u00e4t ilman mit\u00e4\u00e4n mielen yllytt\u00e4m\u00e4\u00e4, vaan yksinkertaisesti lihan liikkeest\u00e4 ja houkuttelusta), niiden on kuitenkin, jos ne halutaan toteuttaa, l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 ulkoinen kohde, ja n\u00e4in ollen niiden on tultava voimaan vain ruumiillisten tekojen kautta. Sill\u00e4 \u201djokainen ihminen joutuu kiusaukseen omasta himostaan. Silloin himo, kun se on hedelm\u00f6ittynyt, synnytt\u00e4\u00e4 synnin, ja synti, kun se on t\u00e4yttynyt, synnytt\u00e4\u00e4 kuoleman.\u201d Sill\u00e4 ensimm\u00e4inen Aadam ei olisi voinut joutua ahmimisen uhriksi, ellei h\u00e4nell\u00e4 olisi ollut aineellista ravintoa k\u00e4sill\u00e4 ja ellei h\u00e4n olisi k\u00e4ytt\u00e4nyt sit\u00e4 v\u00e4\u00e4rin, eik\u00e4 toinen Aadam olisi voinut joutua kiusatuksi ilman jonkin esineen houkutusta, kun h\u00e4nelle sanottiin: \u201dJos Sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin k\u00e4ske, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kivet tehd\u00e4\u00e4n leiv\u00e4ksi.\u201d \u201dJos Sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin k\u00e4ske, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kivet tehd\u00e4\u00e4n leiv\u00e4ksi.\u201d Ja kaikille on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s haureus p\u00e4\u00e4ttyy vain ruumiilliseen tekoon, kuten Jumala sanoo t\u00e4st\u00e4 hengest\u00e4 autuaalle Jobille: \u201dJa h\u00e4nen voimansa on h\u00e4nen kupeissaan ja h\u00e4nen voimansa h\u00e4nen vatsansa navassa.\u201d Ja niinp\u00e4 erityisesti n\u00e4m\u00e4 kaksi vikaa, jotka toteutetaan lihan avulla, vaativat erityisesti ruumiillista pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4 sek\u00e4 sielun hengellist\u00e4 huolenpitoa; sill\u00e4\u00a0 mielen p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyys ei itsess\u00e4\u00e4n riit\u00e4 vastustamaan niiden hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 (kuten joskus k\u00e4y vihan, synkkyyden tai muiden intohimojen kohdalla, jotka mielen ponnistelu yksin\u00e4\u00e4n voi voittaa ilman lihan siveyden n\u00f6yryytt\u00e4mist\u00e4); vaan my\u00f6s ruumiillista kuritusta on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4, ja se on suoritettava paaston, valvomisen ja katumuksen tekojen avulla; ja t\u00e4h\u00e4n on lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4 viel\u00e4 paikan vaihtaminen, sill\u00e4 koska n\u00e4m\u00e4 synnit ovat sek\u00e4 mielen ett\u00e4 ruumiin vikojen seurauksia, ne voidaan voittaa vain molempien yhteisin ponnistuksin. Ja vaikka siunattu apostoli sanoo yleisesti, ett\u00e4 kaikki viat ovat lihallisia, koska h\u00e4n luettelee vihamielisyydet, vihan ja harhaopin muiden lihan tekojen joukossa, teemme kuitenkin niiden parantamiseksi ja niiden luonteen selvitt\u00e4miseksi tarkemmin kaksijakoisen jaottelun: sill\u00e4 me kutsumme osaa niist\u00e4 lihallisiksi ja osaa hengellisiksi. Niit\u00e4 kutsumme lihallisiksi, jotka liittyv\u00e4t erityisesti lihan mielihalujen hemmotteluun ja joista se on niin hurmaantunut ja tyydyttynyt, ett\u00e4 se joskus kiihottaa mielen levossa ollessaan ja jopa vet\u00e4\u00e4 sen vastoin tahtoaan suostumaan sen haluun. Siit\u00e4 siunattu apostoli sanoo: \u201dJossa mekin kaikki aikoinaan vaelsimme lihan himoissa, lihan ja ajatustemme tahtoa toteuttaen, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin.\u201d Mutta me kutsumme hengelliseksi niit\u00e4, jotka kumpuavat vain mielen impulssista ja jotka eiv\u00e4t ainoastaan edist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n mielihyv\u00e4\u00e4 lihalle, vaan itse asiassa aiheuttavat sille heikkoutta, joka on sille vahingollinen, ja ruokkivat vain sairasta mielt\u00e4 mit\u00e4 surkeimman mielihyv\u00e4n ravinnolla. Ja siksi n\u00e4m\u00e4 tarvitsevat syd\u00e4melle vain yhden l\u00e4\u00e4kkeen; mutta ne, jotka ovat lihallisia, voidaan parantaa, kuten sanoimme, vain kaksinkertaisella l\u00e4\u00e4kkeell\u00e4. Siksi on eritt\u00e4in hy\u00f6dyllist\u00e4, ett\u00e4 ne, jotka pyrkiv\u00e4t puhtauteen, aloittavat vet\u00e4m\u00e4ll\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n pois sen aineksen, joka ruokkii n\u00e4it\u00e4 lihallisia intohimoja, mink\u00e4 kautta tilaisuus tai muistutus n\u00e4ist\u00e4 samoista haluista voi synty\u00e4 sielussa, johon paha viel\u00e4 vaikuttaa. Sill\u00e4 monimutkainen sairaus tarvitsee monimutkaisen l\u00e4\u00e4kkeen. Ruumiista on nimitt\u00e4in vedett\u00e4v\u00e4 pois esine ja aine, joka houkuttelisi sit\u00e4, sill\u00e4 pel\u00e4t\u00e4\u00e4n, ettei himo pyrkisi puhkeamaan tekoihin; ja mielen eteen on yht\u00e4 huolellisesti asetettava ahkera mietiskely Raamatun parissa ja valpas ahdistus sek\u00e4 vet\u00e4ytyminen yksin\u00e4isyyteen, jottei se synnytt\u00e4isi himoa edes ajatuksissa. Mutta mit\u00e4 tulee muihin vikoihin, ei kanssak\u00e4yminen toveriemme kanssa ole esteen\u00e4, tai pikemminkin siit\u00e4 on suurin mahdollinen hy\u00f6ty niille, jotka todella haluavat p\u00e4\u00e4st\u00e4 niist\u00e4 eroon, sill\u00e4 toisten kanssa seurustellessaan he kohtaavat useammin moitteita, ja kun heit\u00e4 useammin \u00e4rsytet\u00e4\u00e4n, tulee vikojen olemassaolo\u00a0 ilmeiseksi, ja niin ne paranevat nopeilla parannuskeinoilla.<\/p>\n

                                            LUKU 5. Kuinka ainoastaan meid\u00e4n Herramme joutui kiusatuksi ilman synti\u00e4<\/p>\n

                                            JA niinp\u00e4 meid\u00e4n Herramme Jeesus Kristus, vaikka apostolin sanan mukaan h\u00e4nen ilmoitetaan joutuneen kiusatuksi kaikessa niin kuin mekin, sanotaan kuitenkin olleen \u201dilman synti\u00e4\u201d, ts. ilman t\u00e4m\u00e4n himon tartuntaa, koska h\u00e4n ei tiennyt mit\u00e4\u00e4n lihallisen himon yllykkeist\u00e4, joiden kanssa meit\u00e4 varmasti vaivataan jopa vastoin tahtoamme ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4mme; sill\u00e4 arkkienkeli kuvaa n\u00e4in h\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4 tapaa: Siksi sit\u00e4, joka sinusta syntyy, kutsutaan pyh\u00e4ksi, Jumalan Pojaksi.\u201d (1. Mooseksen kirja).<\/p>\n

                                            LUKU 6.Kiusauksen tavasta, jolla paholainen hy\u00f6kk\u00e4si Herramme kimppuun<\/p>\n

                                            Sill\u00e4 oli oikein, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4, jolla oli Jumalan t\u00e4ydellinen kuva ja kaltaisuus, kiusattiin itse niiden intohimojen kautta, joiden kautta my\u00f6s Aadam joutui kiusaukseen, kun h\u00e4n viel\u00e4 s\u00e4ilytti Jumalan kuvan ehj\u00e4n\u00e4, toisin sanoen ahneuden, kerskailun ja ylpeyden kautta, eik\u00e4 niiden intohimojen kautta, joihin h\u00e4n omasta syyst\u00e4\u00e4n sotkeutui ja joihin h\u00e4n joutui sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n rikkoi k\u00e4skyn, jolloin Jumalan kuva ja kaltaisuus oli turmeltunut. Sill\u00e4 ahmiminen oli se, jonka kautta h\u00e4n otti kielletyn puun hedelm\u00e4n, ylpeys, jonka kautta sanottiin: \u201dSilm\u00e4nne avataan\u201d, ja ylpeys, jonka kautta sanottiin: \u201dTeist\u00e4 tulee niin kuin jumalat, jotka tuntevat hyv\u00e4n ja pahan.\u201d N\u00e4ill\u00e4 kolmella synnill\u00e4 sitten luemme, ett\u00e4 my\u00f6s Herraa, Vapahtajaamme, kiusattiin; ahneudella, kun paholainen sanoi h\u00e4nelle: \u201dK\u00e4skek\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kivi\u00e4, ett\u00e4 niist\u00e4 teht\u00e4isiin leip\u00e4\u00e4\u201d; kerskailulla: Ylpeydell\u00e4, kun h\u00e4n n\u00e4ytti h\u00e4nelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: \u201dJos Sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin heitt\u00e4ydy alas!\u201d: \u201djotta h\u00e4n esimerkill\u00e4\u00e4n opettaisi meille, miten meid\u00e4n tulisi voittaa kiusaaja, kun meit\u00e4 vastaan hy\u00f6k\u00e4t\u00e4\u00e4n samojen kiusausten kautta kuin h\u00e4nt\u00e4 vastaan. Ja niinp\u00e4 sek\u00e4 edellisest\u00e4 ett\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 puhutaan Aadamina; toinen on ensimm\u00e4inen tuhoon ja kuolemaan ja toinen ensimm\u00e4inen yl\u00f6snousemukseen ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Toisen kautta koko ihmiskunnan suku joutuu tuomioon, toisen kautta koko ihmiskunnan suku vapautuu. Toinen luotiin raa’asta ja muodottomasta maasta, toinen syntyi Neitsyt Mariasta. Vaikka h\u00e4nen tapauksessaan olikin sopivaa, ett\u00e4 h\u00e4n koki kiusauksen, ei kuitenkaan ollut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ep\u00e4onnistunut sen alla. H\u00e4nt\u00e4, joka oli voittanut ahmimisen, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voinut kiusata haureus, joka syntyy ylenpalttisuudesta ja jonka juurena on ahmiminen ja jonka kanssa edes ensimm\u00e4inen Aatami ei olisi tuhoutunut, ellei h\u00e4n olisi ennen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4 joutunut paholaisen juonittelun pett\u00e4m\u00e4ksi ja joutunut intohimon uhriksi. Ja siksi Jumalan Pojan ei sanota ehdottomasti tulleen \u201dsynnin lihassa\u201d, vaan \u201dsynnin lihan kaltaisena\u201d, sill\u00e4 vaikka h\u00e4nen lihansa oli todellista lihaa ja vaikka h\u00e4n s\u00f6i ja joi ja nukkui ja todella otti vastaan naulanj\u00e4ljet, h\u00e4ness\u00e4 ei ollut syntiinlankeemuksesta periytyv\u00e4\u00e4 todellista synti\u00e4, vaan ainoastaan jotain sen kaltaista. Sill\u00e4 H\u00e4nell\u00e4 ei ollut kokemusta lihallisen himon tulisista tikoista, jotka meid\u00e4n tapauksessamme syntyv\u00e4t jopa vastoin tahtoamme, luontomme rakenteesta johtuen, mutta H\u00e4n otti p\u00e4\u00e4lleen jotakin sen kaltaista jakamalla meid\u00e4n luontomme. Sill\u00e4 koska h\u00e4n todella t\u00e4ytti kaikki meille kuuluvat teht\u00e4v\u00e4t ja kantoi kaikki inhimilliset heikkoudet, h\u00e4nen on n\u00e4in ollen katsottu joutuneen my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n tunteen alaiseksi, jotta h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4ytyisi n\u00e4iden heikkouksien kautta kantavan omassa lihassaan jopa t\u00e4m\u00e4n vian ja synnin tilan. Lopuksi paholainen kiusasi H\u00e4nt\u00e4 vain niihin synteihin, joilla h\u00e4n oli pett\u00e4nyt ensimm\u00e4isen Aatamin, p\u00e4\u00e4tt\u00e4en, ett\u00e4 H\u00e4net ihmisen\u00e4 petett\u00e4isiin samalla tavoin muissakin asioissa, jos h\u00e4n huomaisi, ett\u00e4 H\u00e4net voitetaan niill\u00e4 kiusauksilla, joilla h\u00e4n oli kukistanut edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4. Mutta koska h\u00e4net oli ensimm\u00e4isess\u00e4 kohtaamisessa kukistettu, h\u00e4n ei voinut tuoda H\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen toista heikkoutta, joka oli versonut kuin ensimm\u00e4isen vian juurista. Sill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki, ettei h\u00e4n ollut edes my\u00f6nt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n, mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 heikkous olisi voinut saada alkunsa, ja oli turha toivoa h\u00e4nelt\u00e4 synnin hedelm\u00e4\u00e4, koska h\u00e4n n\u00e4ki, ettei h\u00e4n mill\u00e4\u00e4n tavalla ottanut itseens\u00e4 sen siemeni\u00e4 tai juuria. Kuitenkin Luukkaan mukaan, joka asettaa viimeiseksi sen kiusauksen, jossa h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanoja \u201dJos Sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin heitt\u00e4ydy alas\u201d, voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ylpeyden tunteesta, niin ett\u00e4 se aikaisempi kiusaaminen, jonka Matteus asettaa kolmanneksi, jossa, kuten evankelista Luukas sanoo, perkele n\u00e4ytti H\u00e4nelle hetkess\u00e4 kaikki maailman valtakunnat ja lupasi ne H\u00e4nelle, voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ahneuden tunteeksi, koska sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n oli voittanut ahmimisen, h\u00e4n ei uskaltanut houkutella h\u00e4nt\u00e4 haureuteen, vaan siirtyi ahneuteen, jonka h\u00e4n tiesi olevan kaikkien paheiden juuri, ja kun h\u00e4n oli j\u00e4lleen voittanut sen, h\u00e4n ei uskaltanut hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen kimppuunsa mill\u00e4\u00e4n niist\u00e4 synnist\u00e4, jotka seuraavat h\u00e4nt\u00e4, ja jotka, kuten h\u00e4n hyvin tiesi, juontavat juurenaan ja l\u00e4hteen\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4; Ja niin h\u00e4n siirtyi viimeiseen intohimoon, nimitt\u00e4in. , ylpeys, josta h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 ne, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4 ja ovat voittaneet kaikki muut synnit, voivat k\u00e4rsi\u00e4, ja jonka vuoksi h\u00e4n muisti, ett\u00e4 h\u00e4n itse Luciferin hahmossaan ja monet muutkin olivat pudonneet taivaallisesta asemastaan ilman, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n edelt\u00e4vist\u00e4 intohimoista olisi heit\u00e4 kiusannut. T\u00e4ss\u00e4 mainitsemassamme j\u00e4rjestyksess\u00e4, joka on evankelista Luukkaan antama j\u00e4rjestys, on siis tarkkaa yhtenev\u00e4isyytt\u00e4 niiden kiusausten houkutusten ja muotojen v\u00e4lill\u00e4, joilla tuo kaikkein ovelin vihollinen hy\u00f6kk\u00e4si sek\u00e4 ensimm\u00e4isen ett\u00e4 toisen Aadamin kimppuun. Sill\u00e4 ensimm\u00e4iselle h\u00e4n sanoi: \u201dSinun silm\u00e4si avataan\u201d; toiselle \u201dh\u00e4n n\u00e4ytti kaikki maailman valtakunnat ja niiden kirkkauden\u201d. Toisessa tapauksessa h\u00e4n sanoi: \u201dTe tulette olemaan kuin jumalat\u201d, toisessa: \u201dJos sin\u00e4 olet Jumalan Poika\u201d.<\/p>\n

                                            LUKU 7. Kuinka turhamaisuus- kunnianhimo ja ylpeys- voivat toteutua ilman ruumiin apua<\/p>\n

                                            JA jatkaaksemme ehdotetussa j\u00e4rjestyksess\u00e4 kertomustamme muiden intohimojen toimintatavasta (jonka analysointi oli pakko keskeytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ahmimista ja Herran kiusausta koskevan kertomuksen vuoksi) korskeus ja ylpeys voivat t\u00e4ytty\u00e4 jopa ilman ruumiin v\u00e4h\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n apua. Sill\u00e4 mill\u00e4 tavoin nuo intohimot tarvitsevat mit\u00e4\u00e4n lihan toimintaa, jotka tuovat runsaasti tuhoa sielulle, jonka ne ottavat vangiksi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sen suostumuksella ja halulla saada ihmisilt\u00e4 kiitosta ja kunniaa? Tai mik\u00e4 ruumiin toiminta oli tuossa muinaisessa ylpeydess\u00e4 edell\u00e4 mainitun Luciferin tapauksessa; sill\u00e4 h\u00e4n vain kuvitteli sen syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n ja mieless\u00e4\u00e4n, kuten profeetta meille kertoo: \u201dSin\u00e4, joka sanoit syd\u00e4mess\u00e4si: Min\u00e4 nousen taivaaseen, min\u00e4 asetan valtaistuimeni Jumalan t\u00e4htien yl\u00e4puolelle\u201d. Min\u00e4 nousen pilvien korkeuksien yl\u00e4puolelle, min\u00e4 olen kuin Korkein\u201d.\u201d Ja aivan kuten h\u00e4nell\u00e4 ei ollut ket\u00e4\u00e4n, joka olisi yllytt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ylpeyteen, niin h\u00e4nen ajatuksensa yksin olivat t\u00e4ydellisen\u00e4 syntins\u00e4 ja ikuisen lankeemuksensa aiheuttajia; varsinkin kun h\u00e4nen tavoittelemansa valta-aseman k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 ei seurannut.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 8.Ahneudesta, joka on jotakin meid\u00e4n luontomme ulkopuolista, ja erosta sen ja niiden vikojen v\u00e4lill\u00e4, jotka ovat meille luonnollisia<\/p>\n

                                            Ahneus ja viha, vaikka ne eiv\u00e4t ole luonteeltaan samanlaisia (sill\u00e4 edellinen on jotakin luontomme ulkopuolista, kun taas j\u00e4lkimm\u00e4isen siemen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin juonivan siemenens\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4mme), ne syntyv\u00e4t kuitenkin samalla tavalla, sill\u00e4 useimmissa tapauksissa ne l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t syyn her\u00e4tt\u00e4miseens\u00e4 jostakin ulkopuolisesta. Sill\u00e4 usein ihmiset, jotka ovat viel\u00e4 melko heikkoja, valittavat, ett\u00e4 he ovat joutuneet n\u00e4ihin synteihin \u00e4rsytyksen ja toisten yllytt\u00e4misen kautta, ja he ovat sy\u00f6ksyneet p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 vihaan ja ahneuteen toisten ihmisten yllytt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Mutta sen, ett\u00e4 ahneus on jotakin luontomme ulkopuolista, voimme selv\u00e4sti n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4st\u00e4; nimitt\u00e4in siit\u00e4, ett\u00e4 sill\u00e4 ei todistetusti ole ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohtaa sis\u00e4ll\u00e4mme eik\u00e4 se saa alkunsa siit\u00e4, mik\u00e4 edist\u00e4\u00e4 ruumiin ja sielun yhdess\u00e4 pysymist\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4n olemassaoloa. On nimitt\u00e4in selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muu ei kuulu yhteisen el\u00e4m\u00e4mme varsinaisiin tarpeisiin ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyksiin kuin p\u00e4ivitt\u00e4inen ruokamme ja juomamme; mutta kaikki muu, mink\u00e4laisella innolla ja huolellisuudella sit\u00e4 s\u00e4ilyt\u00e4mmek\u00e4\u00e4n, osoitetaan itse el\u00e4m\u00e4n tarpeiden kautta joksikin ihmisen tarpeista erilliseksi. Ja niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kiusaus, koska se on jotakin luontomme ulkopuolista, hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 vain niiden munkkien kimppuun, jotka ovat vain laiskoja ja huonolle perustalle rakennettuja, kun taas ne, jotka ovat meille luonnollisia, eiv\u00e4t lakkaa vaivaamasta parhaitakaan munkkeja ja yksin\u00e4isyydess\u00e4 asuvia. Ja niin pitk\u00e4lle t\u00e4m\u00e4 on osoittautunut todeksi, ett\u00e4 huomaamme, ett\u00e4 on olemassa kansoja, jotka ovat t\u00e4ysin vapaita t\u00e4st\u00e4 himon intohimosta, koska ne eiv\u00e4t ole koskaan tavan ja tottumuksen kautta saaneet itseens\u00e4 t\u00e4t\u00e4 vikaa ja heikkoutta. Ja uskomme, ett\u00e4 vanha maailma ennen vedenpaisumusta oli pitk\u00e4\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n t\u00e4m\u00e4n himon hulluudesta. Ja jokaisen meist\u00e4, joka tekee perusteellisen luopumisensa maailmasta, tied\u00e4mme, ett\u00e4 se h\u00e4vi\u00e4\u00e4 ilman vaikeuksia, jos ihminen luopuu kaikesta omaisuudestaan ja pyrkii luostarikuriin siten, ettei h\u00e4n anna itselleen pit\u00e4\u00e4 ainoatakaan penninki\u00e4. Ja voimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tuhansia miehi\u00e4 todistamaan t\u00e4st\u00e4, jotka ovat yhdess\u00e4 ainoassa hetkess\u00e4 luopuneet kaikesta omaisuudestaan ja h\u00e4vitt\u00e4neet t\u00e4m\u00e4n intohimon niin perusteellisesti, ettei se en\u00e4\u00e4 sen j\u00e4lkeen vaivaa heit\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n, vaikka he joutuvat koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan taistelemaan ahmimista vastaan eiv\u00e4tk\u00e4 voi olla silt\u00e4 turvassa ponnistelematta syd\u00e4men \u00e4\u00e4rimm\u00e4isell\u00e4 valppaudella ja ruumiillisella pid\u00e4ttyv\u00e4isyydell\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 9. Kuinka alakuloisuus ja acedia yleens\u00e4 syntyv\u00e4t ilman mit\u00e4\u00e4n ulkoista yllykett\u00e4, kuten muidenkin vikojen kohdalla.<\/p>\n

                                            DEJEKTIOT ja acedia syntyv\u00e4t yleens\u00e4 ilman ulkoista yllykett\u00e4, kuten muutkin, joista olemme puhuneet; sill\u00e4 tied\u00e4mme hyvin, ett\u00e4 ne ahdistavat usein yksin\u00e4isi\u00e4 ihmisi\u00e4 ja niit\u00e4, jotka ovat asettuneet autiomaahan ilman mink\u00e4\u00e4nlaista kanssak\u00e4ymist\u00e4 muiden ihmisten kanssa, ja viel\u00e4p\u00e4 mit\u00e4 ahdistavimmalla tavalla. Ja t\u00e4m\u00e4n totuuden voi jokainen, joka on el\u00e4nyt autiomaassa ja joutunut koetukselle sis\u00e4isen ihmisen ristiriidoissa, helposti todistaa kokemuksen kautta.<\/p>\n

                                            LUKU 10. Kuinka kuusi n\u00e4ist\u00e4 vioista liittyy toisiinsa, ja kaksi niist\u00e4 poikkeavaa ovat sukua toisilleen<\/p>\n

                                            N\u00e4ist\u00e4 kahdeksasta viasta siis, vaikka ne ovat erilaisia alkuper\u00e4lt\u00e4\u00e4n ja vaikutustavaltaan, kuusi ensimm\u00e4ist\u00e4, nimitt\u00e4in ahneus, haureus, ahneus, viha, masennus, onnettomuus, ovat tavallaan yhteydess\u00e4 toisiinsa ja niin sanotusti ketjussa toisiinsa, niin ett\u00e4 mik\u00e4 tahansa ylenpalttinen esiintyminen yhdess\u00e4 muodostaa l\u00e4ht\u00f6kohdan seuraavalle. Sill\u00e4 ahmimisen ylenpalttisuudesta l\u00e4htee varmasti haureus, haureudesta ahneus, ahneudesta viha, vihasta masennus ja masennuksesta onnettomuus. Niinp\u00e4 meid\u00e4n on taisteltava niit\u00e4 vastaan samalla tavalla ja samoilla menetelmill\u00e4; ja kun olemme voittaneet yhden, meid\u00e4n on aina ryhdytt\u00e4v\u00e4 luetteloihin seuraavaa vastaan. Sill\u00e4 korkea ja levi\u00e4v\u00e4 haitallinen puu saadaan\u00a0 sit\u00e4 helpommin kuihtumaan, jos sen juuret, joista se on riippuvainen, on ensin paljaaksi j\u00e4tetty tai leikattu; ja vaarallinen vesilammikko kuivuu heti, jos l\u00e4hde ja virtaava kanava, josta se saa alkunsa, tukitaan huolellisesti. Jotta siis voittaisit acedian, sinun on ensin voitettava masennus; jotta p\u00e4\u00e4sisit eroon masennuksesta, viha on ensin karkotettava; jotta voit tukahduttaa vihan, ahneus on poljettava jalkoihin; jotta voit kitke\u00e4 ahneuden, on hillitt\u00e4v\u00e4 haureutta; ja jotta voit tuhota haureuden, sinun on kuritettava ahmimisen synti\u00e4. Mutta kaksi j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 virhett\u00e4, nimitt\u00e4in kateus ja ylpeys, liittyv\u00e4t toisiinsa jokseenkin samalla tavalla kuin muutkin, joista olemme puhuneet, niin ett\u00e4 toisen kasvaminen muodostaa l\u00e4ht\u00f6kohdan toiselle (sill\u00e4 kateuden ylenpalttisuus kannustaa ylpeyteen); mutta ne eroavat t\u00e4ysin kuudesta aikaisemmasta viasta, eik\u00e4 niit\u00e4 liitet\u00e4 niiden kanssa samaan luokkaan, koska niille ei ainoastaan anneta tilaisuutta synty\u00e4 n\u00e4ist\u00e4, vaan ne itse asiassa her\u00e4tet\u00e4\u00e4n aivan eri tavalla ja tavalla. Sill\u00e4 kun n\u00e4m\u00e4 muut on h\u00e4vitetty, n\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4iset kukoistavat sit\u00e4 voimakkaammin, ja toisten kuolemasta ne versovat ja kasvavat sit\u00e4 voimakkaammin: ja siksi n\u00e4m\u00e4 kaksi virhett\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t kimppuumme aivan eri tavalla. Sill\u00e4 me lankeamme kuhunkin noista kuudesta viasta sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun niit\u00e4 edelt\u00e4neet viat ovat voittaneet meid\u00e4t; mutta n\u00e4ihin kahteen olemme vaarassa langeta, kun olemme osoittautuneet voittaviksi, ja ennen kaikkea jonkin loistavan riemuvoiton j\u00e4lkeen.Kaikkien vikojen kohdalla on siis niin, ett\u00e4 aivan kuten ne syntyv\u00e4t niit\u00e4 edelt\u00e4vien vikojen kasvusta, niin ne h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sem\u00e4ll\u00e4 eroon aikaisemmista vioista. Ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin, jotta ylpeys voidaan karkottaa, on kerskakulutus tukahdutettava, ja jos siis aina voitamme aikaisemmat, my\u00f6hemm\u00e4t hillit\u00e4\u00e4n; ja kun h\u00e4vit\u00e4mme ne, jotka johtavat tiet\u00e4, loputkin intohimomme kuolevat vaivatta. Ja vaikka n\u00e4m\u00e4 kahdeksan virhett\u00e4, joista olemme puhuneet, liittyv\u00e4t toisiinsa ja yhdistyv\u00e4t toisiinsa osoittamallamme tavalla, ne voidaan kuitenkin jakaa tarkemmin nelj\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4\u00e4n ja alaryhm\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 ahmimiseen liittyy haureus erityisell\u00e4 siteell\u00e4, ahneuteen viha, masennukseen onnettomuus ja kerskakulutukseen ylpeys on l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4.<\/p>\n

                                            LUKU 11. Kunkin n\u00e4iden vikojen alkuper\u00e4st\u00e4 ja luonteesta.<\/p>\n

                                            JA nyt puhutaan jokaisesta vikamuodosta erikseen: Ahmimista on kolmea lajia: (I) sit\u00e4, joka ajaa munkin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ennen oikeita ja ilmoitettuja aikoja; sit\u00e4, joka huolehtii vatsan t\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 ja sen ahmimisesta kaikenlaisilla ruoka-aineilla, ja sit\u00e4, joka on herkkujen ja herkkujen per\u00e4ss\u00e4. Ja n\u00e4m\u00e4 kolme lajia aiheuttavat munkille paljon vaivaa, ellei h\u00e4n yrit\u00e4 vapauttaa itse\u00e4\u00e4n niist\u00e4 kaikista samalla huolellisuudella ja tunnollisuudella. Sill\u00e4 aivan kuten ei koskaan pid\u00e4 uskaltaa rikkoa paastoaan ennen oikeaa aikaa, niin meid\u00e4n on ehdottomasti v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 kaikkea ahneutta sy\u00f6misess\u00e4 ja ruoan valikoivaa ja herkullista valmistusta: sill\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 kolmesta syyst\u00e4 syntyy sielulle erilaisia, mutta eritt\u00e4in vaarallisia tiloja. Sill\u00e4 ensimm\u00e4isest\u00e4 syntyy vastenmielisyys luostaria kohtaan, ja siit\u00e4 kasvaa inho ja suvaitsemattomuus luostariel\u00e4m\u00e4\u00e4 kohtaan, ja t\u00e4t\u00e4 seuraa varmasti pian vet\u00e4ytyminen ja pikainen l\u00e4ht\u00f6 luostarista. Toisesta syttyv\u00e4t ylellisyyden ja irstailun tuliset tikat. Kolmas kutoo my\u00f6s ahneuden kietoutuvat verkot vangeilleen, ja se est\u00e4\u00e4 munkkeja aina vain seuraamasta Kristuksen t\u00e4ydellist\u00e4 itsens\u00e4 hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4. Ja kun meiss\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n intohimon j\u00e4lki\u00e4, voimme tunnistaa ne t\u00e4st\u00e4; nimitt\u00e4in, jos joku veljist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4t illallisella, emme tyydy sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ruokaa sill\u00e4 herkulla, jonka h\u00e4n on valmistanut ja tarjoaa meille, vaan otamme anteeksiantamattoman vapauden pyyt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 siihen kaadetaan tai lis\u00e4t\u00e4\u00e4n jotain muuta, mit\u00e4 meid\u00e4n ei pit\u00e4isi koskaan tehd\u00e4 kolmesta syyst\u00e4: (I) koska luostarimielen pit\u00e4isi aina tottua harjoittelemaan kest\u00e4vyytt\u00e4 ja pid\u00e4ttyv\u00e4isyytt\u00e4 ja apostolin tavoin oppia olemaan tyytyv\u00e4inen miss\u00e4 tilassa tahansa h\u00e4n on. Sill\u00e4 se, joka j\u00e4rkyttyy ottamalla kerran ja tavallaan ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n suupalan ja joka ei pysty edes lyhyeksi ajaksi voittamaan ruokahalunsa herkkyytt\u00e4, ei koskaan onnistu hillitsem\u00e4\u00e4n ruumiin salaisia ja t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 haluja; koska joskus k\u00e4y niin, ett\u00e4 is\u00e4nn\u00e4lt\u00e4mme on juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 loppu se tietty asia, jota pyyd\u00e4mme, ja saamme h\u00e4net h\u00e4pe\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 puutetta ja karuutta paljastamalla h\u00e4nen k\u00f6yhyytens\u00e4, jonka h\u00e4n haluaisi mieluummin olevan vain Jumalan tiedossa; koska joskus muut ihmiset eiv\u00e4t v\u00e4lit\u00e4 siit\u00e4 herkusta, jota pyyd\u00e4mme, ja niin k\u00e4y niin, ett\u00e4 \u00e4rsyt\u00e4mme suurinta osaa heist\u00e4 samalla, kun tarkoituksellisesti tyydyt\u00e4mme oman suupielemme mielihaluja.Ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 meid\u00e4n on\u00a0 kaikin keinoin v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 t\u00e4llaista vapautta. Haureutta on kolmenlaista: (I) se, joka tapahtuu sukupuoliyhteydess\u00e4; se, joka tapahtuu koskematta naiseen, jonka vuoksi luemme, ett\u00e4 Herra l\u00f6i Onanin, patriarkka Juudan pojan, ja jota Raamattu kutsuu saastaisuudeksi: siit\u00e4 apostoli sanoo: \u201dMutta naimattomille ja leskille min\u00e4 sanon, ett\u00e4 heille on hyv\u00e4, jos he pysyv\u00e4t niin kuin min\u00e4. Mutta jos he eiv\u00e4t pysy, menk\u00f6\u00f6t naimisiin; sill\u00e4 parempi on naida kuin polttaa.\u201d Se, mik\u00e4 on syd\u00e4mess\u00e4 ja mieless\u00e4 siitetty, josta Herra sanoo evankeliumissa: \u201dJoka katsoo naista himoiten h\u00e4nt\u00e4, on jo tehnyt aviorikoksen h\u00e4nen kanssaan syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n.\u201d Ja n\u00e4m\u00e4 kolme lajia siunattu apostoli kertoo meille, ett\u00e4 ne on kitkett\u00e4v\u00e4 pois yhdell\u00e4 ja samalla tavalla. \u201dKuolettakaa\u201d, sanoo h\u00e4n, \u2018j\u00e4senenne, jotka ovat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, haureus, saastaisuus, himo jne.\u2019.\u201d Ja taas kahdesta niist\u00e4 h\u00e4n sanoo efesolaisille: \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n huoruus ja saastaisuus olko teid\u00e4n keskuudessanne edes nimelt\u00e4 mainittuja.\u201d Ja viel\u00e4 kerran: \u201dMutta tiet\u00e4k\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n huorintekij\u00e4ll\u00e4 tai saastaisella tai himoitsevalla, joka on ep\u00e4jumalanpalvelija, ei ole perint\u00f6osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.” Ja aivan samoin kuin n\u00e4it\u00e4 kolmea meid\u00e4n on v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 yht\u00e4 huolellisesti, menev\u00e4t ne yksi yhteen ja sulkevat meid\u00e4t pois ja sulkevat meid\u00e4t yht\u00e4 lailla pois Kristuksen valtakunnasta. Ahneutta on kolmenlaista: (I) Se, joka est\u00e4\u00e4 luopujia antamasta itselleen lupaa riist\u00e4\u00e4 tavaransa ja omaisuutensa; se, joka saa meid\u00e4t liiallisella innolla palaamaan niiden tavaroiden hallintaan, jotka olemme antaneet pois ja jakaneet k\u00f6yhille; se, joka saa ihmisen himoitsemaan ja hankkimaan sellaista, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Vihaa on kolmenlaista: yksi, joka raivoaa sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, jota kreikaksi kutsutaan thymos (\u03b8\u03c5\u03bc\u03cc\u03c2= himo, kiihko); toinen, joka purkautuu sanoissa, teoissa ja teoissa, jota he kutsuvat ”org\u0113 ksi” (\u1f40\u03c1\u03b3\u03ae= viha, suuttumus, raivo), josta apostoli puhuu sanoen: \u201dMutta nyt pankaa syrj\u00e4\u00e4n kaikki viha ja suuttumus.\u201d Kolmas, joka ei ole samanlainen kuin nuo, koska se ei kiehu ja lopu tunnissa, vaan kest\u00e4\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 ja pitki\u00e4 aikoja, jota kutsutaan menis\u2019 ksi (\u03bc\u1fc6\u03bd\u03b9\u03c2 = viha, raivo). Ja kaikki n\u00e4m\u00e4 kolme meid\u00e4n on tuomittava yht\u00e4 kauhulla. Harhautumista on kahdenlaista: toinen on se, joka syntyy, kun viha on laantunut, tai joka on seurausta jostakin tappiosta, jonka olemme k\u00e4rsineet, tai jostakin tarkoituksesta, jota on estetty ja johon on puututtu; toinen on se, joka syntyy mielen kohtuuttomasta levottomuudesta tai ep\u00e4toivosta. Acedia on kahdenlaista: toinen niist\u00e4 saa sen kohteeksi joutuneen nukahtamaan, kun taas toinen saa h\u00e4net hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n solunsa ja pakenemaan. Vaikka kerskailulla on erilaisia muotoja ja muotoja ja vaikka se jakautuu eri luokkiin, on kuitenkin kaksi p\u00e4\u00e4asiallista lajia: (I) kun me paisuttelemme lihallisia ja n\u00e4kyvi\u00e4 asioita ja kun me sytymme turhan ylistyksen halusta hengellisi\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 asioita kohtaan.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 12. Kuinka turhamaisuus- kunnianhimo- voivat olla meille hy\u00f6dyksi<\/p>\n

                                            MUTTA yhdess\u00e4 asiassa hurskastelun on todettu olevan hy\u00f6dyllinen asia aloittelijoille. Tarkoitan niit\u00e4, joita lihalliset synnit viel\u00e4 vaivaavat, kuten esimerkiksi jos he huoruuden hengen vaivaamina muodostavat k\u00e4sityksen pappeuden arvokkuudesta tai maineesta kaikkien ihmisten keskuudessa, jonka perusteella heit\u00e4 ehk\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n pyhin\u00e4 ja tahrattomina: ja niin he n\u00e4ill\u00e4 ajatuksilla torjuvat himon saastaiset viettelykset pit\u00e4en niit\u00e4 alhaisina ja ainakin arvonsa ja maineensa vastaisina; ja niin he pienemm\u00e4n pahan avulla voittavat suuremman pahan. On nimitt\u00e4in parempi, ett\u00e4 ihmist\u00e4 vaivaa kerskailun synti kuin ett\u00e4 h\u00e4n lankeaa haureuden himoon, josta h\u00e4n joko ei voi toipua lainkaan tai vain suurella vaivalla lankeamisensa j\u00e4lkeen. Ja t\u00e4m\u00e4n ajatuksen ilmaisee erinomaisesti er\u00e4s profeetta, joka puhuu Jumalan nimess\u00e4 ja sanoo: \u201dMinun nimeni t\u00e4hden min\u00e4 poistan vihani kaukaa, ja ylistyksell\u00e4ni min\u00e4 pid\u00e4n sinut kurissa, ettet hukkuisi.\u201d Toisin sanoen, niin kauan kuin olet kahlittuna ylpeyden ylistykseen, et voi mitenk\u00e4\u00e4n rynn\u00e4t\u00e4 helvetin syvyyksiin tai sy\u00f6ksy\u00e4 peruuttamattomasti kuolemansyntien tekemiseen. Meid\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tarvitse ihmetell\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 intohimolla on valta est\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n rynt\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 haureuden syntiin, sill\u00e4 monilla esimerkeill\u00e4 on kerta toisensa j\u00e4lkeen todistettu, ett\u00e4 kun ihminen on kerran joutunut sen myrkyn ja vitsauksen vaikutuksen alaiseksi, se tekee h\u00e4nest\u00e4 t\u00e4ysin v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n, niin ett\u00e4 h\u00e4n tuskin tuntee edes kahden tai kolmen p\u00e4iv\u00e4n paastoa. Ja me olemme usein tunteneet joitakin, jotka el\u00e4v\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 autiomaassa ja tunnustavat, ett\u00e4 kun heid\u00e4n kotinsa oli Syyrian luostareissa, he pystyiv\u00e4t vaikeuksitta olemaan viisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ilman ruokaa, kun taas nyt n\u00e4lk\u00e4 valtaa heid\u00e4t niin pahasti jo kolmannella tunnilla, ett\u00e4 he tuskin pystyv\u00e4t pit\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 paastoaan yhdeks\u00e4nteen tuntiin asti. Ja t\u00e4st\u00e4 aiheesta on hyvin n\u00e4pp\u00e4r\u00e4 vastaus, jonka abba Makarius antoi er\u00e4\u00e4lle, joka kysyi h\u00e4nelt\u00e4, miksi h\u00e4nt\u00e4 vaivasi n\u00e4lk\u00e4 jo kolmannella tunnilla er\u00e4maassa, kun h\u00e4n luostarissa oli usein halveksinut ruokaa koko viikon ajan tuntematta n\u00e4lk\u00e4\u00e4. \u201dKoska\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dt\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka n\u00e4kisi paastosi ja ruokkisi ja tukisi sinua ylistyksell\u00e4\u00e4n sinusta; mutta siell\u00e4 lihoit muiden huomiosta ja kerskailun ruuasta.\u201d Ja siit\u00e4 tavasta, jolla, kuten sanoimme, huoruuden synti estet\u00e4\u00e4n kerskailun hy\u00f6kk\u00e4yksell\u00e4, on erinomainen ja merkitt\u00e4v\u00e4 kuva Kuninkaiden kirjassa, jossa, kun israelilaiset olivat joutuneet Egyptin kuninkaan Nechon vangiksi, Assyrian kuningas Nebukadnessar, tuli ja toi heid\u00e4t Egyptin rajoilta takaisin omaan maahansa, ei tosiaankaan tarkoituksenaan palauttaa heit\u00e4 entiseen vapauteensa ja kotimaahansa, vaan tarkoituksenaan vied\u00e4 heid\u00e4t omaan maahansa ja kuljettaa heid\u00e4t viel\u00e4 kaukaisempaan maahan kuin Egyptin maahan, jossa he olivat olleet vankeina. Ja t\u00e4m\u00e4 kuva soveltuu t\u00e4sm\u00e4lleen k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 olevaan tapaukseen. Sill\u00e4 vaikka on v\u00e4hemm\u00e4n haitallista antaa periksi hurskauden synnille kuin haureudelle, on kuitenkin vaikeampaa paeta hurskauden vallasta. Sill\u00e4 tavalla tai toisella vangin, joka on viety kauemmas, on vaikeampi palata kotimaahansa ja isiens\u00e4 vapauteen, ja profeetan nuhtelu kohdistuu h\u00e4neen ansaitusti: \u201dMiksi olet vanhentunut vieraalla maalla?\u201d Sill\u00e4 miehen sanotaan oikeutetusti vanhentuneen vieraalla maalla, jos h\u00e4n ei ole rikkonut vikojensa perustamista. Ylpeytt\u00e4 on kahdenlaista: (I) lihallista ja hengellist\u00e4, joka on pahempi. Sill\u00e4 se hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 erityisesti niiden kimppuun, joiden n\u00e4hd\u00e4\u00e4n edistyneen joissakin hyviss\u00e4 ominaisuuksissa.<\/p>\n

                                            LUKU 13.Erilaisista tavoista, joilla kaikki n\u00e4m\u00e4 viat hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t kimppuumme<\/p>\n

                                            Vaikka n\u00e4m\u00e4 kahdeksan virhett\u00e4 siis vaivaavat kaikenlaisia ihmisi\u00e4, ne eiv\u00e4t kuitenkaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 kaikkien kimppuun samalla tavalla. Sill\u00e4 yhdess\u00e4 ihmisess\u00e4 haureuden henki on p\u00e4\u00e4asiallista, toisessa viha ratsastaa toista, toisessa kerskakulttuuri vaatii itselleen valtaa, toisessa ylpeys hallitsee kentt\u00e4\u00e4, ja vaikka on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 viat hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 kaikkia vastaan, vaikeudet tulevat kuitenkin jokaiseen meist\u00e4 hyvin eri tavoin ja eri tavalla.<\/p>\n

                                            LUKU 14. Taistelusta, johon meid\u00e4n on ryhdytt\u00e4v\u00e4 vikojamme vastaan, kun ne hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t kimppuumme<\/p>\n

                                            T\u00c4M\u00c4N vuoksi meid\u00e4n on ryhdytt\u00e4v\u00e4 luetteloihin n\u00e4it\u00e4 vikoja vastaan siten, ett\u00e4 jokaisen on l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 itse\u00e4\u00e4n painostava synti ja suunnattava p\u00e4\u00e4hy\u00f6kk\u00e4yksens\u00e4 sit\u00e4 vastaan, suunnaten kaiken huolenpitonsa ja valppautensa varomaan sen hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 vastaan, suunnata sit\u00e4 vastaan p\u00e4ivitt\u00e4in paaston aseet ja heitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 vastaan aina syd\u00e4men huokausten ja huokausten jatkuvat nuolet ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 vastaan valvomisia ja syd\u00e4men mietiskely\u00e4, ja lis\u00e4ksi vuodattaa Jumalalle jatkuvia kyyneleit\u00e4 ja rukouksia ja jatkuvasti ja nimenomaisesti rukoilla, ett\u00e4 vapautuisi sen hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4. Sill\u00e4 ihmisen on mahdotonta voittaa voittoa mink\u00e4\u00e4nlaisesta intohimosta, ellei h\u00e4n ole ensin selv\u00e4sti ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ettei h\u00e4n voi mitenk\u00e4\u00e4n voittaa taistelua sit\u00e4 vastaan omin voimin ja ponnistuksin, vaikka h\u00e4nen on puhdistautuakseen y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 jatkettava \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 huolenpitoa ja valppautta. Ja silloinkin, kun h\u00e4n tuntee p\u00e4\u00e4sseens\u00e4 eroon t\u00e4st\u00e4 viasta, h\u00e4nen tulisi viel\u00e4 tutkia syd\u00e4mens\u00e4 syvimpi\u00e4 syvyyksi\u00e4 samalla tarkoituksella ja erottaa pahin vika, jonka h\u00e4n n\u00e4kee viel\u00e4 siell\u00e4 olevien vikojen joukosta, ja kohdistaa kaikki Hengen voimat nimenomaan sit\u00e4 vastaan, ja n\u00e4in voittaen aina vahvemmat intohimot h\u00e4n saa nopean ja helpon voiton lopuista, sill\u00e4 voittojen kautta sielu vahvistuu, ja se, ett\u00e4 seuraava taistelu k\u00e4yd\u00e4\u00e4n heikompien intohimojen kanssa, takaa h\u00e4nelle helpomman menestyksen taistelussa: kuten yleens\u00e4 on asianlaita niiden kohdalla, joilla on tapana kohdata kaikenlaisia villej\u00e4 petoja t\u00e4m\u00e4n maailman kuninkaiden l\u00e4sn\u00e4 ollessa, palkkiot huomioon ottaen – er\u00e4\u00e4nlainen spektaakkeli, jota kutsutaan yleisesti \u201dpancarpusiksi\u201d (Pancarpus” mainitaan uskonnollisessa yhteydess\u00e4, erityisesti liittyen Magna Materin (suuren \u00e4itijumalattaren) pyh\u00e4kk\u00f6\u00f6n Ostiassa; k\u00e4\u00e4nt. huom<\/em>.). T\u00e4llaiset miehet, sanon min\u00e4, suuntaavat ensimm\u00e4isen hy\u00f6kk\u00e4yksens\u00e4 niit\u00e4 petoja vastaan, jotka he n\u00e4kev\u00e4t kaikkein vahvimmiksi ja hurjimmiksi, ja kun he ovat saaneet ne kukistettua, he voivat helpommin panna matalaksi loputkin, jotka eiv\u00e4t ole niin kauheita ja voimakkaita. Niin my\u00f6s voittamalla aina vahvemmat intohimot, kun heikommat ottavat niiden paikan, saamme t\u00e4ydellisen voiton ilman mink\u00e4\u00e4nlaista riski\u00e4. Meid\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tarvitse kuvitella, ett\u00e4 jos joku kamppailee erityisesti yhden vian kanssa ja vaikuttaa liian huolimattomalta varautuessaan muiden hy\u00f6kk\u00e4yksilt\u00e4, h\u00e4n haavoittuu helposti \u00e4killisest\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4, sill\u00e4 n\u00e4in ei voi mitenk\u00e4\u00e4n k\u00e4yd\u00e4. Sill\u00e4 jos ihminen on halukas puhdistamaan syd\u00e4mens\u00e4 ja on ter\u00e4st\u00e4ytynyt\u00a0 jonkin yhden vian hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 vastaan, on mahdotonta, ettei h\u00e4n yleisesti ottaen pelk\u00e4isi kaikkia muitakin vikoja ja varoisi niit\u00e4 samalla tavoin. Sill\u00e4 jos ihminen tekee itsens\u00e4 ep\u00e4arvoiseksi puhtauden palkinnon saamiseksi saastuttamalla itsens\u00e4 muilla vioilla, miten h\u00e4n voi mitenk\u00e4\u00e4n onnistua saamaan voiton siit\u00e4 yhdest\u00e4 intohimosta, josta h\u00e4n kaipaa vapautumista? Mutta kun syd\u00e4memme p\u00e4\u00e4tavoite on valinnut yhden intohimon hy\u00f6kk\u00e4yksens\u00e4 erityiseksi kohteeksi, rukoilemme siit\u00e4 vakavammin ja rukoilemme erityisell\u00e4 huolimattomuudella ja kiihkeydell\u00e4, ett\u00e4 olisimme erityisen varuillamme sit\u00e4 vastaan ja onnistuisimme n\u00e4in saamaan nopean voiton. Sill\u00e4 lain antaja itse opettaa meille, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee noudattaa t\u00e4t\u00e4 suunnitelmaa taisteluissamme eik\u00e4 luottaa omaan voimaamme, sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201d\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 heit\u00e4, sill\u00e4 Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskell\u00e4si, Jumala, joka on v\u00e4kev\u00e4 ja kauhea: H\u00e4n h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kansat sinun silmiesi edess\u00e4 pikkuhiljaa ja v\u00e4hitellen. Et voi h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 kokonaan, jotteiv\u00e4t maan pedot ehk\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyisi sinun p\u00e4\u00e4llesi. Mutta Herra, sinun Jumalasi, vapauttaa heid\u00e4t sinun silmiesi edess\u00e4 ja tappaa heid\u00e4t, kunnes he ovat kokonaan tuhoutuneet.\u201d<\/p>\n

                                            LUKU 15. Kuinka emme voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vikojamme vastaan ilman Jumalan apua ja kuinka meid\u00e4n ei pid\u00e4 paisua voitoista niit\u00e4 vastaan<\/p>\n

                                            JA kuinka meid\u00e4n ei pid\u00e4 paisua voitoista niit\u00e4 vastaan, h\u00e4n samoin kehottaa meit\u00e4; sanoen: \u201dJospa, kun olet sy\u00f6nyt ja tullut kyll\u00e4iseksi, kun olet rakentanut komeat talot ja asunut niiss\u00e4 ja sinulla on h\u00e4rk\u00e4laumoja ja lammaslaumoja ja runsaasti kultaa ja hopeaa ja kaikkea, syd\u00e4mesi kohoaa ja et muista Herraa, sinun Jumalaasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden huoneesta, ja joka oli sinun johtajasi suuressa ja kauheassa er\u00e4maassa. \u201d Salomo sanoo my\u00f6s Sananlaskuissa: \u201dKun vihollisesi kaatuu, \u00e4l\u00e4 iloitse, \u00e4l\u00e4k\u00e4 h\u00e4nen turmiossaan kohoa, jottei Herra n\u00e4kisi ja se suututtaisi h\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4isi vihansa pois h\u00e4nest\u00e4.\u201d Toisin sanoen, jottei h\u00e4n n\u00e4kisi syd\u00e4mesi ylpeytt\u00e4 ja lakkaisi hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen kimppuunsa ja sin\u00e4 alkaisit joutua h\u00e4nen hylk\u00e4\u00e4m\u00e4kseen ja siten j\u00e4lleen kerran sen kiihkon ahdistamaksi, jonka olit Jumalan armon kautta aiemmin voittanut. Sill\u00e4 profeetta ei olisi rukoillut n\u00e4ill\u00e4 sanoilla: \u201d\u00c4l\u00e4 luovuta, Herra, petojen k\u00e4siin\u00a0 sielua, joka tunnustaa Sinulle\u201d, ellei h\u00e4n olisi tiennyt, ett\u00e4 syd\u00e4men ylpeytens\u00e4 t\u00e4hden jotkut joutuvat j\u00e4lleen niiden vikojen valtaan, jotka he olivat voittaneet, jotta he n\u00f6yrtyisiv\u00e4t. Siksi meid\u00e4n on hyv\u00e4 sek\u00e4 todellisen kokemuksen kautta saada varmuus siit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s lukemattomien raamatunkohtien kautta saada opetusta siit\u00e4, ett\u00e4 emme voi mitenk\u00e4\u00e4n voittaa niin mahtavia vihollisia omilla voimillamme ja ilman Jumalan yksinomaista apua; ja ett\u00e4 meid\u00e4n tulee aina viitata koko voitostamme joka p\u00e4iv\u00e4 Jumalalle itselleen, kuten Herra itse my\u00f6s antaa meille Mooseksen kautta opetuksen juuri t\u00e4st\u00e4 asiasta: \u201d\u00c4l\u00e4 sano syd\u00e4mess\u00e4si, kun Herra, sinun Jumalasi, on h\u00e4vitt\u00e4nyt heid\u00e4t sinun silmiesi edess\u00e4: Sill\u00e4 minun vanhurskauteni kautta Herra on tuonut minut t\u00e4m\u00e4n maan omaisuuteen, kun taas n\u00e4m\u00e4 kansat tuhotaan heid\u00e4n pahuutensa t\u00e4hden. Sill\u00e4 ei ole sinun vanhurskautesi ja syd\u00e4mesi rehellisyyden t\u00e4hden, ett\u00e4 sin\u00e4 menet valtaamaan heid\u00e4n maataan, vaan koska he ovat tehneet pahaa, he tuhoutuvat sinun tullessasi sinne.”\u201d Kysyn, mit\u00e4 voitaisiin sanoa selvemmin vastakohtana sille jumalattomalle k\u00e4sityksellemme ja julkeudellemme, jossa haluamme liitt\u00e4\u00e4 kaiken tekem\u00e4mme oman vapaan tahtomme ja omien ponnistelujemme ansioksi? \u201d\u00c4l\u00e4 sano\u201d, h\u00e4n sanoo meille, \u201dsyd\u00e4mess\u00e4si, kun Herra, sinun Jumalasi, on h\u00e4vitt\u00e4nyt heid\u00e4t silmiesi edess\u00e4: Minun vanhurskauteni t\u00e4hden Herra on vienyt minut t\u00e4m\u00e4n maan omaksi.”\u201d Niille, joiden silm\u00e4t on avattu ja korvat valmiina kuuntelemaan, eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 sano selv\u00e4sti: Kun kamppailusi lihallisia vikoja vastaan on sujunut sinulle hyvin ja n\u00e4et, ett\u00e4 olet vapaa niiden saastasta ja t\u00e4m\u00e4n maailman muodista, \u00e4l\u00e4 paisuttele itse\u00e4si taistelun onnistumisesta ja voitosta ja kirjoita sit\u00e4 omalle voimallesi ja viisaudellesi \u00e4l\u00e4k\u00e4 kuvittele, ett\u00e4 olet saavuttanut voiton hengellisest\u00e4 pahuudesta ja lihallisista synneist\u00e4 omilla ponnisteluillasi ja tarmollasi ja vapaalla tahdollasi? Sill\u00e4 ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ettette olisi mitenk\u00e4\u00e4n voineet onnistua kaikessa t\u00e4ss\u00e4, ellei teit\u00e4 olisi vahvistettu ja suojeltu Herran avulla.<\/p>\n

                                            LUKU 16. Niiden seitsem\u00e4n kansakunnan merkityksest\u00e4, joiden maat Israel otti haltuunsa, ja siit\u00e4, miksi heist\u00e4 puhutaan joskus \u201dseitsem\u00e4n\u00e4\u201d ja joskus \u201dmonena\u201d<\/p>\n

                                            N\u00c4M\u00c4 ovat ne seitsem\u00e4n kansakuntaa, joiden maat Herra lupasi antaa israelilaisille, kun he l\u00e4htiv\u00e4t Egyptist\u00e4. Ja kaikki se, mik\u00e4, kuten apostoli sanoo, tapahtui heille \u201dkuvaannollisesti\u201d, meid\u00e4n pit\u00e4isi ottaa kirjoitettuna meid\u00e4n korjaukseksemme. Sill\u00e4 niin me luemme: \u201dKun Herra, sinun Jumalasi, on vienyt sinut siihen maahan, jota olet menossa valtaamaan, ja h\u00e4vitt\u00e4nyt monta kansaa ennen sinua: heettil\u00e4iset, girgassialaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissil\u00e4iset, hevil\u00e4iset ja jebusilaiset, seitsem\u00e4n kansaa, jotka ovat paljon sinua lukuisampia ja paljon sinua vahvempia, ja Herra, sinun Jumalasi, on antanut heid\u00e4t sinun haltuusi, niin sin\u00e4 h\u00e4vit\u00e4t heid\u00e4t kokonaan.” Ja syy siihen, ett\u00e4 heid\u00e4n sanotaan olevan paljon lukuisampia, on se, ett\u00e4 vikoja on paljon enemm\u00e4n kuin hyveit\u00e4, ja niinp\u00e4 luettelossa kansat lasketaan seitsem\u00e4ksi, mutta kun puhutaan hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4 niit\u00e4 vastaan, ne luetellaan ilman, ett\u00e4 niiden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ilmoitetaan, sill\u00e4 n\u00e4in me luemme: \u201dJa on tuhonnut monta kansaa sinun edest\u00e4si.\u201d Sill\u00e4 lihallisten intohimojen rotu, joka kumpuaa t\u00e4st\u00e4 seitsenkertaisesta synnin kannustimesta ja juuresta, on lukuisampi kuin Israelin rotu. Sill\u00e4 sielt\u00e4 kumpuavat murhat, riidat, harhaopit, varkaudet, v\u00e4\u00e4r\u00e4t todistukset, jumalanpilkka, ylensy\u00f6nti, juopottelu, selk\u00e4\u00e4n taputtelu, pelleily, saastainen keskustelu, valhe, v\u00e4\u00e4r\u00e4 vala, tyhm\u00e4 puhe, kiukkuisuus, levottomuus, ahneus, katkeruus, kiukuttelu, viha, halveksunta, nurina, kiusaaminen, ep\u00e4toivo ja monet muut viat, joiden kuvaaminen kest\u00e4isi liian kauan. Ja jos olemme taipuvaisia ajattelemaan n\u00e4it\u00e4 pieni\u00e4 asioita, niin kuunnelkaamme, mit\u00e4 apostoli ajatteli niist\u00e4 ja mik\u00e4 oli h\u00e4nen mielipiteens\u00e4 niist\u00e4: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 nurisko\u201d, sanoo h\u00e4n, \u2018niin kuin muutamat heist\u00e4 nurisivat ja joutuivat tuhon omaksi\u2019, ja kiusauksesta: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4mme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kiusatko Kristusta, niin kuin jotkut heist\u00e4 kiusasivat ja menehtyiv\u00e4t k\u00e4\u00e4rmeisiin.\u201d Ilkeilyst\u00e4: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 rakastako haukkumista, jottei teit\u00e4 kitkett\u00e4isi.\u201d Ja ep\u00e4toivosta: \u201dJotka ep\u00e4toivoissaan ovat antautuneet haureuteen, kaiken eksytyksen tekoon, saastaisuuteen.\u201d Ja sen, ett\u00e4 huutelu on tuomittava samoin kuin viha, suuttumus ja pilkkaaminen, opettavat meille saman apostolin sanat mahdollisimman selv\u00e4sti, kun h\u00e4n n\u00e4in\u00a0 moittii meit\u00e4: \u201dPois teist\u00e4 kaikki katkeruus ja viha ja suuttumus ja kiivaus ja huuto ja pilkka ja kaikki pahansuopa herjaus\u201d, ja monet muutkin t\u00e4llaiset asiat. Ja vaikka n\u00e4it\u00e4 on paljon enemm\u00e4n kuin hyveit\u00e4, niin jos kuitenkin ensin voitetaan nuo kahdeksan p\u00e4\u00e4synti\u00e4, joista tied\u00e4mme niiden luonnostaan l\u00e4htev\u00e4n, niin kaikki n\u00e4m\u00e4 kerralla vajoavat alas ja tuhoutuvat yhdess\u00e4 niiden kanssa pysyv\u00e4ll\u00e4 tuholla. Sill\u00e4 ahmimisesta l\u00e4htev\u00e4t ylellisyys ja juopottelu. Haureudesta likainen keskustelu, t\u00f6rkeys, pelleily ja typer\u00e4t puheet. Ahneudesta valehtelu, petos, varkaus, v\u00e4\u00e4r\u00e4n valan vannominen, likaisen voiton tavoittelu, v\u00e4\u00e4r\u00e4 todistus, v\u00e4kivalta, ep\u00e4inhimillisyys ja ahneus. Vihasta, murhista, huutamisesta ja n\u00e4rk\u00e4styksest\u00e4. Masennuksesta, vihasta, pelkuruudesta, katkeruudesta ja ep\u00e4toivosta. Acediasta, laiskuudesta, uneliaisuudesta, t\u00f6ykeydest\u00e4, levottomuudesta, vaeltelusta, mielen ja ruumiin ep\u00e4vakaudesta, h\u00f6p\u00f6ttelyst\u00e4, uteliaisuudesta. Ylimielisyydest\u00e4, riitelyst\u00e4, harhaopista, kerskailusta ja luottamuksesta uutuuksiin. Ylpeydest\u00e4, halveksunnasta, kateudesta, tottelemattomuudesta, jumalanpilkasta, murinasta, haukkumisesta. Ja sen, ett\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 vitsaukset ovat meit\u00e4 voimakkaampia, voimme todeta hyvin selv\u00e4sti siit\u00e4 tavasta, jolla ne hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 vastaan. Sill\u00e4 lihallisten intohimojen nautinto sotii voimakkaammin j\u00e4seniss\u00e4mme kuin halu hyveellisyyteen, joka saavutetaan vain syd\u00e4men ja ruumiin suurimmalla katumuksella. Mutta jos vain katsot hengen silmin niit\u00e4 lukemattomia vihollisjoukkojamme, jotka apostoli luettelee, kun h\u00e4n sanoo: \u201dSill\u00e4 me emme paini lihaa ja verta vastaan, vaan ruhtinaskuntia vastaan, voimia vastaan, t\u00e4m\u00e4n pimeyden maailman hallitsijoita vastaan, hengellist\u00e4 pahuutta vastaan taivaallisissa paikoissa\u201d, ja t\u00e4m\u00e4n, mink\u00e4 me l\u00f6yd\u00e4mme vanhurskaasta miehest\u00e4 yhdeks\u00e4nness\u00e4toista psalmissa: \u201dTuhat kaatuu sinun rinnallasi ja kymmenen tuhatta sinun oikealla puolellasi\u201d, niin n\u00e4et selv\u00e4sti, ett\u00e4 he ovat paljon lukuisampia ja voimakkaampia kuin me, lihalliset ja maalliset olennot, niin kuin me olemme, vaikka heille on annettu aine, joka on hengellist\u00e4 ja aineetonta.<\/p>\n

                                            LUKU 17. Kysymys, joka koskee vertailua seitsem\u00e4st\u00e4 kansasta ja kahdeksasta viasta<\/p>\n

                                            GERMANUS: Miten sitten on mahdollista, ett\u00e4 meit\u00e4 vastaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4vi\u00e4 vikoja on kahdeksan, kun Mooses laskee Israelin kansaa vastustavat kansat seitsem\u00e4ksi, ja miten meid\u00e4n on hyv\u00e4 ottaa haltuun vikamme alue?<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 18. Vastaus siihen, miten kahdeksan kansakunnan lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 muodostuu kahdeksan vian mukaisesti<\/p>\n

                                            SERAPION: Kaikki ovat t\u00e4ysin samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 on olemassa kahdeksan p\u00e4\u00e4virhett\u00e4, jotka vaikuttavat munkkiin. Ja kaikkia niit\u00e4 ei ole sis\u00e4llytetty kansojen lukuun t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, koska Mooses, tai pikemminkin Herra h\u00e4nen kauttaan, puhui Mooseksen 5. Mooseksen kirjassa niille, jotka olivat jo l\u00e4hteneet Egyptist\u00e4 ja vapautuneet yhdest\u00e4 mahtavimmasta kansasta, tarkoitan egyptil\u00e4isten kansasta. Ja huomaamme, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kuva p\u00e4tee my\u00f6s meid\u00e4n tapauksessamme, sill\u00e4 kun olemme p\u00e4\u00e4sseet irti t\u00e4m\u00e4n maailman ansoista, meid\u00e4t todetaan vapaiksi ahmimisesta eli vatsan ja suupielien synnist\u00e4; ja heid\u00e4n laillaan meill\u00e4 on taistelu n\u00e4it\u00e4 seitsem\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 olevaa kansakuntaa vastaan, ottamatta lainkaan huomioon sit\u00e4 yht\u00e4, joka on jo voitettu. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kansan maata annettu Israelille omaisuudeksi, vaan Herran k\u00e4sky m\u00e4\u00e4r\u00e4si, ett\u00e4 heid\u00e4n oli heti j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 se ja l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 sielt\u00e4 pois. Ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 paastomme on teht\u00e4v\u00e4 kohtuullisiksi, jotta meid\u00e4n ei tarvitsisi liiallisen pid\u00e4tt\u00e4ytymisen vuoksi, joka johtuu lihan heikkoudesta ja sairaudesta, palata takaisin Egyptin maahan, toisin sanoen entiseen ahneuteemme ja lihalliseen himoon, jonka hylk\u00e4simme luopuessamme t\u00e4st\u00e4 maailmasta. Ja t\u00e4m\u00e4 on tapahtunut kuvaannollisesti niiss\u00e4, jotka l\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n ulos hyveen autiomaahan himoitsevat j\u00e4lleen niit\u00e4 lihan ruukkuja, joiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 he Egyptiss\u00e4 istuivat.<\/p>\n

                                            LUKU 19. Syy siihen, miksi yksi kansa on hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4, kun taas seitsem\u00e4n on k\u00e4sketty tuhota<\/p>\n

                                            MUTTA syy siihen, miksi sit\u00e4 kansaa, jossa Israelin lapset syntyiv\u00e4t, ei k\u00e4sketty tuhota kokonaan, vaan vain sen maa oli hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4, kun taas k\u00e4skettiin, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 seitsem\u00e4n kansaa oli tuhottava kokonaan, on t\u00e4m\u00e4: Sill\u00e4 vaikka kuinka suuri olisikin hengen kiihko, jonka innoittamana olemme astuneet hyveiden autiomaahan, emme kuitenkaan voi mitenk\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin vapautua m\u00e4ss\u00e4ilyn naapurustosta tai sen palvelemisesta ja niin sanoakseni p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 kanssak\u00e4ymisest\u00e4 sen kanssa. Sill\u00e4 mieltymys herkkuihin ja herkutteluun el\u00e4\u00e4 meiss\u00e4 luonnollisena ja synnynn\u00e4isen\u00e4 asiana, vaikka pyrkisimmekin karsimaan kaikki turhat mielihalut ja halut, joita, koska niit\u00e4 ei voi kokonaan tuhota, pit\u00e4isi karttaa ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 me luemme: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 v\u00e4litt\u00e4k\u00f6 lihasta ja sen himoista\u201d. Niin kauan kuin me siis viel\u00e4 s\u00e4ilyt\u00e4mme tunteen t\u00e4t\u00e4 huolenpitoa kohtaan, jota ei kehotetaan kokonaan katkaisemaan, mutta pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ilman sen haluja, on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 emme tuhoa egyptil\u00e4ist\u00e4 kansaa, vaan erottaudumme siit\u00e4 tavallaan, emme ajattele mit\u00e4\u00e4n ylellisyyksi\u00e4 ja herkullisia juhlia, vaan, kuten apostoli sanoo, \u201dtyydymme jokap\u00e4iv\u00e4iseen ravintoon ja vaatteisiin\u201d. Ja t\u00e4m\u00e4 on k\u00e4sketty lain kuvassa n\u00e4in: \u201d\u00c4l\u00e4 inhoa egyptil\u00e4ist\u00e4, koska olit muukalainen h\u00e4nen maassaan.\u201d Sill\u00e4 tarpeellista ruokaa ei ev\u00e4t\u00e4 ruumiilta ilman, ett\u00e4 se on vaarassa ruumiille ja sielussa syntist\u00e4. Mutta noista seitsem\u00e4st\u00e4 hankalasta viasta meid\u00e4n on kaikin mahdollisin tavoin kitkett\u00e4v\u00e4 kiintymyssuhteet sielumme syvimmist\u00e4 syvyyksist\u00e4. Sill\u00e4 niist\u00e4 me luemme: \u201dKaikki katkeruus ja viha ja suuttumus ja kiukku ja huuto ja herjaus kaikkine pahansuopaisuuksineen olkoon teist\u00e4 pois\u201d, ja viel\u00e4 kerran: \u201dKaikki katkeruus ja viha ja suuttumus ja kiukku ja kiukku ja herjaus ja kaikki pahansuopaisuus olkoon teist\u00e4 pois: \u201dMutta haureutta ja kaikkea saastaisuutta ja ahneutta \u00e4lk\u00f6\u00f6n teid\u00e4n keskuudessanne edes nimelt\u00e4 mainittako, tai s\u00e4\u00e4dytt\u00f6myytt\u00e4 tai typer\u00e4\u00e4 puhetta tai rivouksia.”\u201d Voimme siis leikata juurineen pois n\u00e4m\u00e4 luonnostamme ulkopuolelta luontoomme varttuneet viat, kun taas ahneuden tilaisuuksia emme voi mitenk\u00e4\u00e4n leikata pois. Sill\u00e4 vaikka olisimme kuinka pitk\u00e4lle edenneet, emme voi olla olematta sellaisia kuin synnyimme. Ja sen, ett\u00e4 n\u00e4in on, voimme osoittaa paitsi kaltaistemme pienten ihmisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4, my\u00f6s kaikkien niiden t\u00e4ydellisyyden saavuttaneiden el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja tavoista, jotka, vaikka he ovat p\u00e4\u00e4sseet eroon kaikkien muiden intohimojen kannustimista ja vet\u00e4ytyv\u00e4t autiomaahan t\u00e4ydellisell\u00e4 henkisell\u00e4 kiihkolla ja ruumiillisesta luopumalla, eiv\u00e4t silti voi\u00a0 olla ajattelematta jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 ateriaansa ja ruoan valmistusta vuodesta toiseen.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 20. Ahmimisen luonteesta, jota voidaan havainnollistaa kotka- vertauksella<\/p>\n

                                            Kotkan vertauksesta l\u00f6ytyy ihailtava kuvaus t\u00e4st\u00e4 intohimosta, jonka kanssa munkki, olkoon h\u00e4n kuinka hengellinen ja erinomainen tahansa, varmasti joutuu tekemisiin. Sill\u00e4 kun t\u00e4m\u00e4 lintu on korkeuksissa lent\u00e4ess\u00e4\u00e4n kohonnut korkeimpien pilvien yl\u00e4puolelle ja vet\u00e4ytynyt kaikkien kuolevaisten silmist\u00e4 ja koko maan kasvojen edest\u00e4, vatsan tarpeet pakottavat sen kuitenkin laskeutumaan alas ja laskeutumaan maan p\u00e4\u00e4lle ja sy\u00f6m\u00e4\u00e4n raatoja ja ruumiita. Ja t\u00e4m\u00e4 osoittaa selv\u00e4sti, ett\u00e4 ahmimisen henke\u00e4 ei voida kokonaan h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kuten kaikkia muitakaan vikoja eik\u00e4 kokonaan tuhota kuten niit\u00e4, vaan ett\u00e4 voimme vain mielen voimalla hillit\u00e4 ja hillit\u00e4 kaikkia siihen kannustavia tekij\u00f6it\u00e4 ja kaikkia turhia mielihaluja.<\/p>\n

                                            LUKU 21 Ahmimisen pysyv\u00e4st\u00e4 luonteesta, sellaisena kuin sit\u00e4 kuvaavat er\u00e4\u00e4t filosofit<\/p>\n

                                            T\u00c4M\u00c4N VIRHEEN LUONNE ilmaistiin ihailtavasti seuraavan arvoituksen varjolla, jonka er\u00e4s vanhimmista esitti keskustelussa er\u00e4iden filosofien kanssa, jotka ajattelivat, ett\u00e4 he voisivat h\u00e4nen kristillisen yksinkertaisuutensa vuoksi pilkata h\u00e4nt\u00e4 kuin maalaisjuntti: \u201dIs\u00e4ni\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dj\u00e4tti minut monien velkojien kynsiin. Kaikille muille olen maksanut kaiken, ja olen vapautunut kaikista heid\u00e4n painostavista vaatimuksistaan; mutta yht\u00e4 en pysty tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n edes p\u00e4ivitt\u00e4isell\u00e4 maksulla.”\u201d Ja kun he eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet arvoituksen merkityst\u00e4 ja pyysiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kipe\u00e4sti selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen: \u201dOlin\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dluonnollisessa tilassani monien vikojen ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. Mutta kun Jumala innoitti minut kaipaamaan vapautta, min\u00e4, hylk\u00e4sin t\u00e4m\u00e4n maailman ja samalla luovuin kaikesta omaisuudestani, jonka olin perinyt is\u00e4lt\u00e4ni, ja n\u00e4in tyydytin heid\u00e4t kaikki kuin painostavat velkojat ja vapautin itseni kokonaan heist\u00e4. Mutta en koskaan kyennyt kokonaan p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n eroon m\u00e4ss\u00e4ilyn yllykkeist\u00e4. Sill\u00e4 vaikka v\u00e4henn\u00e4n nauttimani ruuan m\u00e4\u00e4r\u00e4n mahdollisimman pieneksi, en voi kuitenkaan v\u00e4ltty\u00e4 sen p\u00e4ivitt\u00e4isten kehotusten voimalta, vaan minun on jatkuvasti \u201dtainnutettava\u201d sit\u00e4 ja suoritettava ik\u00e4\u00e4n kuin loputtomia maksuja tyydytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 jatkuvasti ja maksettava loputtomia tiemaksuja sen vaatimuksesta.\u201d Sitten he julistivat, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mies, jota he olivat t\u00e4h\u00e4n asti halveksineet h\u00f6lm\u00f6l\u00e4isen\u00e4 ja maalaisjunttina, oli ymm\u00e4rt\u00e4nyt perusteellisesti filosofian ensimm\u00e4iset periaatteet eli eettisen koulutuksen, ja he ihmetteliv\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n oli luonnon valossa voinut oppia sen, mit\u00e4 mik\u00e4\u00e4n koulu t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ei olisi voinut h\u00e4nelle opettaa, kun taas he itse eiv\u00e4t kaikesta vaivann\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n ja pitk\u00e4st\u00e4 koulutuksestaan huolimatta olleet oppineet sit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 erityisesti ahmimisesta. Palatkaamme nyt siihen keskusteluun, jossa olimme alkaneet pohtia vikojemme yleist\u00e4 suhdetta toisiinsa.<\/p>\n

                                             <\/p>\n

                                            LUKU 22.Miten Jumala ennusti Aabrahamille, ett\u00e4 Israelin t\u00e4ytyisi ajaa pois kymmenen kansaa<\/p>\n

                                            KUN Herra puhui Aabrahamin kanssa tulevaisuudesta (asia, josta ette kysyneet), huomaamme, ett\u00e4 H\u00e4n ei luetellut seitsem\u00e4\u00e4 kansaa vaan kymmenen, joiden maan H\u00e4n lupasi antaa h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4iselleen. Ja t\u00e4m\u00e4 luku on selv\u00e4sti muodostettu lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 siihen ep\u00e4jumalanpalvelus ja jumalanpilkka, joiden vallassa sek\u00e4 pakanoiden uskonnottomat joukot ett\u00e4 juutalaisten jumalanpilkka olivat ennen Jumalan tuntemista ja kasteen armoa, kun he asuivat hengellisess\u00e4 Egyptiss\u00e4. Mutta kun ihminen on tehnyt luopumisensa ja l\u00e4htenyt sielt\u00e4 pois, ja kun h\u00e4n on Jumalan armon avulla voittanut ahmimisen ja tullut hengelliseen er\u00e4maahan, silloin h\u00e4n on vapaa n\u00e4iden kolmen hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4 ja joutuu k\u00e4ym\u00e4\u00e4n sotaa vain niit\u00e4 seitsem\u00e4\u00e4 vastaan, jotka Mooses luettelee.<\/p>\n

                                            LUKU 23. Miten meid\u00e4n on hy\u00f6dyllist\u00e4 ottaa haltuumme heid\u00e4n maansa<\/p>\n

                                            MUTTA se, ett\u00e4 meit\u00e4 kehotetaan omaksi parhaaksemme ottamaan haltuumme noiden kaikkein pahimpien kansojen maat, voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla. Jokaisella vialla on syd\u00e4mess\u00e4 oma erityinen nurkkauksensa, jonka se vaatii itselleen sielun syvyyksiin ja ajaa Israelin, ts. pyhien ja taivaallisten asioiden tarkastelun, pois eik\u00e4 lakkaa koskaan vastustamasta niit\u00e4. Sill\u00e4 hyveet eiv\u00e4t voi mitenk\u00e4\u00e4n el\u00e4\u00e4 rinnakkain vikojen kanssa. \u201dSill\u00e4 mit\u00e4 osallisuutta on vanhurskaudella v\u00e4\u00e4ryyden kanssa? Tai mik\u00e4 yhteys on valolla pimeyden kanssa?\u201d Mutta heti kun Israelin kansa on voittanut n\u00e4m\u00e4 viat, ts. ne hyveet, jotka sotivat niit\u00e4 vastaan, niin heti siveys t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4mme sen paikan, jonka mielisiveellisyyden ja haureuden henki oli miehitt\u00e4nyt. K\u00e4rsiv\u00e4llisyys ottaa haltuunsa sen, mit\u00e4 viha oli pit\u00e4nyt hallussaan. Sen, mit\u00e4 kuoleman tuottava suru oli vallannut, ottaa haltuunsa jumalallinen ja iloa t\u00e4ynn\u00e4 oleva suru. Sen, mink\u00e4 onnettomuus oli tuhonnut, viljelee heti rohkeus. Ylpeys, jonka ylpeys oli polkenut maahan, jalostuu n\u00f6yryydell\u00e4; ja kun kukin n\u00e4ist\u00e4 vioista on karkotettu, niiden paikat (eli taipumus niihin) t\u00e4yttyv\u00e4t vastakkaisilla hyveill\u00e4, joita kutsutaan osuvasti Israelin lapsiksi, eli sieluksi, joka n\u00e4kee Jumalan; ja kun n\u00e4m\u00e4 ovat karkottaneet kaikki intohimot syd\u00e4mest\u00e4, voimme uskoa, ett\u00e4 he ovat pikemminkin saaneet takaisin oman omaisuutensa kuin vallanneet muiden omaisuuden.<\/p>\n

                                            LUKU 24. Miten maat, joista kanaanilaiset karkotettiin, oli annettu Seemin j\u00e4lkel\u00e4isille<\/p>\n

                                            FOR Kuten vanha perim\u00e4tieto kertoo, n\u00e4m\u00e4 samat kanaanilaisten maat, joihin israelilaiset tuotiin, oli aiemmin jaettu Seemin j\u00e4lkel\u00e4isille maailman jakautuessa, ja sen j\u00e4lkeen Hamin j\u00e4lkel\u00e4iset valloittivat ne ilke\u00e4sti ja v\u00e4kivalloin ja ottivat ne haltuunsa. Ja t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyy Jumalan vanhurskas tuomio, kun h\u00e4n karkotti toisten maasta ne, jotka olivat v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ottaneet ne\u00a0 haltuunsa, ja palautti n\u00e4ille muille heid\u00e4n isiens\u00e4 muinaisen omaisuuden, joka oli annettu heid\u00e4n esi-isilleen maailmanjaon yhteydess\u00e4. Ja voimme t\u00e4ysin hyvin n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kuva p\u00e4tee meid\u00e4n tapauksessamme. Sill\u00e4 Jumalan tahto on luonnostaan osoittanut syd\u00e4memme omistusoikeuden ei paheille vaan hyveille, jotka Aadamin lankeemuksen j\u00e4lkeen karkotettiin omasta maastaan syntien kasvattamina, ts. kanaanilaisten toimesta; ja kun ne siis Jumalan armosta meid\u00e4n ponnistelujemme ja ty\u00f6mme kautta palautetaan takaisin sinne, voimme katsoa, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ole vallanneet toisen aluetta, vaan pikemminkin saaneet takaisin oman maansa.<\/p>\n

                                            LUKU 25. Eri raamatunkohdat kahdeksan vian merkityksest\u00e4<\/p>\n

                                            JA n\u00e4ihin kahdeksaan vikaan liittyen meill\u00e4 on evankeliumissa my\u00f6s seuraavaa: \u201dMutta kun saastainen henki on l\u00e4htenyt ihmisest\u00e4, h\u00e4n vaeltaa kuivilla paikoilla etsien lepoa eik\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 sit\u00e4. Silloin h\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 palaan kotiini, josta l\u00e4hdin; ja tullessaan h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sen tyhj\u00e4n\u00e4, lakaistuna ja koristeltuna; silloin h\u00e4n menee ja ottaa seitsem\u00e4n muuta henke\u00e4, jotka ovat pahempia kuin h\u00e4n itse, ja ne menev\u00e4t sis\u00e4\u00e4n ja asuvat siell\u00e4; ja sen ihmisen viimeinen tila on tullut pahemmaksi kuin ensimm\u00e4inen.\u201d\u201d Katso, aivan kuten edellisiss\u00e4 kohdissa luemme seitsem\u00e4st\u00e4 kansasta sen egyptil\u00e4isten kansan lis\u00e4ksi, josta israelilaiset olivat l\u00e4hteneet, niin my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 sanotaan seitsem\u00e4n saastaisen hengen palaavan sen yhden hengen lis\u00e4ksi, jonka kuulemme ensin l\u00e4htev\u00e4n ihmisest\u00e4. Ja t\u00e4st\u00e4 syntien seitsenkertaisesta kannustimesta Salomo antaa Sananlaskuissa seuraavan kuvauksen: \u201dJos vihollisesi puhuu sinulle kovaan \u00e4\u00e4neen, \u00e4l\u00e4 suostu h\u00e4neen, sill\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n on seitsem\u00e4n pahuutta\u201d, ts. jos ahmimisen henki on voitettu ja alkaa imarrella sinua sill\u00e4, ett\u00e4 olet n\u00f6yryytt\u00e4nyt sit\u00e4, pyyt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tavallaan, ett\u00e4 hellitt\u00e4isit jotakin siit\u00e4 kiihkosta, jolla aloitit, ja antaisit sille jotakin enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymisen oikeat rajat ja ankaran ankaruuden mitta sallivat, \u00e4l\u00e4 anna sen alistua, \u00e4l\u00e4k\u00e4 palaa kuvitellussa turvassa sen hy\u00f6kk\u00e4yksilt\u00e4, kun n\u00e4yt\u00e4t vapautuneen hetkeksi lihallisista himoista, entiseen huolettomuuden tilaan tai entiseen mieltymykseen hyviin asioihin. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kautta se henki, jonka olet voittanut, sanoo: \u201dMin\u00e4 palaan kotiini, josta tulin ulos\u201d, ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti siit\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t synnin seitsem\u00e4n henke\u00e4 osoittautuvat sinulle vahingollisemmiksi kuin se intohimo, jonka aluksi voitit, ja vet\u00e4v\u00e4t sinut pian alas pahempiin synteihin.<\/p>\n

                                              \n
                                            1. LUKU Kuinka meid\u00e4n on, kun olemme voittaneet ahmimisen himon, meid\u00e4n on pyritt\u00e4v\u00e4 hankkimaan kaikki muut hyveet<\/li>\n<\/ol>\n

                                              SEN vuoksi meid\u00e4n on paastoa ja pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4 harjoittaessamme varottava, kun olemme voittaneet ahmimisen intohimon, ettemme koskaan anna mielemme j\u00e4\u00e4d\u00e4 tyhj\u00e4ksi niist\u00e4 hyveist\u00e4, joita tarvitsemme; vaan meid\u00e4n on sit\u00e4kin hartaammin t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 niill\u00e4 syd\u00e4memme sisimm\u00e4t syvennykset, koska pelk\u00e4\u00e4mme, ettei himon henki palaisi ja l\u00f6yt\u00e4isi meid\u00e4t tyhjin\u00e4 ja tyhjin\u00e4 niist\u00e4, eik\u00e4 tyytyisi turvaamaan sis\u00e4\u00e4np\u00e4\u00e4sy\u00e4 sinne yksin itselleen, vaan toisi mukanaan syd\u00e4meemme t\u00e4m\u00e4n seitsenkertaisen syntien kannustimen ja tekisi viimeisest\u00e4 tilastamme ensimm\u00e4ist\u00e4 pahemman. Sill\u00e4 sielu, joka kerskuu luopuneensa t\u00e4st\u00e4 maailmasta ja sen vallassa olevista kahdeksasta viasta, on sen j\u00e4lkeen likaisempi ja saastaisempi ja joutuu ankarampien rangaistusten kohteeksi kuin silloin, kun se aiemmin oli kotona maailmassa, kun se ei ollut ottanut itselleen s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 eik\u00e4 munkin nime\u00e4. Sill\u00e4 n\u00e4iden seitsem\u00e4n hengen sanotaan olevan pahempia kuin ensimm\u00e4iset, jotka l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle, t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4; sill\u00e4 hyv\u00e4n rakastaminen, toisin sanoen ahmiminen, ei sin\u00e4ns\u00e4 olisi vahingollista, ellei se avaisi ovea muille intohimoille, nimitt\u00e4in haureudelle, ahneudelle, vihalle, alakuloisuudelle ja ylpeydelle, jotka ovat itsess\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti vahingollisia sielulle ja hallitsevat sit\u00e4. Ja sen vuoksi ihminen ei koskaan voi saavuttaa t\u00e4ydellist\u00e4 puhtautta, jos h\u00e4n toivoo saavansa sen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n pid\u00e4tt\u00e4ytymisen eli ruumiillisen paaston avulla, ellei h\u00e4n tied\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi harjoittaa sit\u00e4 siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 kun liha on paaston avulla alennettu, h\u00e4n voi helpommin astua luetteloihin muita paheita vastaan, koska liha ei ole tottunut ahmimiseen ja ylensy\u00f6ntiin.<\/p>\n

                                              LUKU 27. Ett\u00e4 taistelujamme ei k\u00e4yd\u00e4 vikojamme vastaan samassa j\u00e4rjestyksess\u00e4 kuin miss\u00e4 ne ovat luettelossa<\/p>\n

                                              MUTTA teid\u00e4n on tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 taistelujamme ei k\u00e4yd\u00e4 kaikkia samassa j\u00e4rjestyksess\u00e4, sill\u00e4 koska mainitsimme, ett\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4ykset eiv\u00e4t aina kohdistu meihin samalla tavalla, niin jokaisen meist\u00e4 on my\u00f6s aloitettava taistelu ottaen huomioon erityisesti h\u00e4neen kohdistuvan hy\u00f6kk\u00e4yksen luonteen, niin ett\u00e4 yhden on k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 ensimm\u00e4inen taistelu sit\u00e4 vikaa vastaan, joka on luettelossa kolmantena, ja toisen sit\u00e4 vastaan, joka on nelj\u00e4nten\u00e4 tai viidenten\u00e4. Ja siin\u00e4 suhteessa kuin viat pit\u00e4v\u00e4t meiss\u00e4 valtaa ja niiden hy\u00f6kk\u00e4yksen luonne voi vaatia, niin meid\u00e4nkin tulisi s\u00e4\u00e4dell\u00e4 taistelujemme j\u00e4rjestyst\u00e4 siten, ett\u00e4 voiton ja riemuvoiton onnistumisen onnellinen lopputulos voi varmistaa syd\u00e4memme puhtauden ja t\u00e4ydellisen t\u00e4ydellisyyden saavuttamisen. N\u00e4in pitk\u00e4lle abbedissa Serapion puhui meille kahdeksan p\u00e4\u00e4virheen luonteesta, ja h\u00e4n selitti niin selv\u00e4sti erilaisia intohimoja, jotka piilev\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4mme – joiden alkuper\u00e4\u00e4 ja yhteytt\u00e4, vaikka ne piinasivat meit\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in, emme voineet koskaan aikaisemmin perusteellisesti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja hahmottaa – ett\u00e4 tuntui melkein silt\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4imme ne levitt\u00e4ytynein\u00e4 silmiemme eteen kuin peiliin.<\/p>\n

                                               <\/p>\n

                                               <\/p>\n

                                               <\/p>\n

                                              VI ABBA TEODORUKSEN KESKUSTELU.<\/p>\n

                                              PYHIEN KUOLEMASTA<\/strong><\/p>\n

                                              LUKU 1. Er\u00e4maan kuvaus ja kysymys pyhien kuolemasta<\/p>\n

                                              Palestiinan alueella l\u00e4hell\u00e4 Tekoan kyl\u00e4\u00e4, jolla oli kunnia synnytt\u00e4\u00e4 profeetta Aamos, on laaja er\u00e4maa, joka ulottuu kauas ja laajalle Arabiaan ja Kuolleeseen mereen asti, johon Jordanin purot laskevat ja johon ne hukkuvat ja jossa on Sodoman tuhkat. T\u00e4ll\u00e4 alueella asui pitk\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisimm\u00e4n el\u00e4m\u00e4n ja pyhyyden omaavia munkkeja, jotka yht\u00e4kki\u00e4 tuhoutuivat saraseenien ry\u00f6st\u00e4jien hy\u00f6kk\u00e4yksen seurauksena: Tied\u00e4mme, ett\u00e4 sek\u00e4 l\u00e4hiseudun piispat ett\u00e4 koko Arabian v\u00e4est\u00f6 tarttui heid\u00e4n ruumiisiinsa suurimmalla kunnioituksella, ja heid\u00e4t talletettiin marttyyrien j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten joukkoon, niin ett\u00e4 kahden kaupungin ihmisparvet kohtasivat ja k\u00e4viv\u00e4t hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4 sotaa toisiaan vastaan, ja kamppailussaan he todella ottivat yhteen pyh\u00e4n saaliin hallussapidosta, samalla kun he kiisteliv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n hurskaalla kiihkolla siit\u00e4, kummalla heist\u00e4 oli parempi oikeus haudata heid\u00e4t ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4\u00e4n – toinen osapuoli kerskui sill\u00e4, ett\u00e4 he olivat l\u00e4hell\u00e4 heid\u00e4n asuinpaikkaansa, toinen sill\u00e4, ett\u00e4 he olivat l\u00e4hell\u00e4 heid\u00e4n syntym\u00e4paikkaansa. Mutta me olimme t\u00e4st\u00e4 j\u00e4rkyttyneit\u00e4, ja koska olimme j\u00e4rkyttyneit\u00e4 joko omasta puolestamme tai joidenkin veljien takia, jotka olivat siit\u00e4 varsin suuresti p\u00f6yristyneet, kysyimme, miksi niin maineikkaat ja hyveelliset miehet joutuivat n\u00e4in rosvojen surmaamiksi ja miksi Herra salli t\u00e4llaisen rikoksen palvelijoitaan vastaan, jotta h\u00e4n antaisi pahojen ihmisten k\u00e4siin ne, jotka olivat kaikkien ihailun kohteena; ja niin tulimme surussamme pyh\u00e4n Theodorin luo, joka oli mies, joka kunnostautui k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n maalaisj\u00e4rjell\u00e4. H\u00e4n nimitt\u00e4in asui Sellassa, paikassa, joka sijaitsee Nitrian ja Skeetan v\u00e4liss\u00e4, viiden mailin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Nitrian luostareista ja kahdeksankymmenen mailin pituisen autiomaan erottamana Skeetan er\u00e4maasta, jossa me asuimme. Ja kun olimme esitt\u00e4neet h\u00e4nelle valituksemme edell\u00e4 mainittujen miesten kuolemasta ja ilmaisseet h\u00e4mm\u00e4styksemme Jumalan suuresta k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4, koska H\u00e4n sallii niin arvokkaiden miesten tulla tapetuiksi t\u00e4ll\u00e4 tavoin, niin ett\u00e4 ne, joiden pit\u00e4isi pyhyytens\u00e4 painolla pysty\u00e4 pelastamaan muita t\u00e4m\u00e4nkaltaisista koettelemuksista, eiv\u00e4t voineet pelastaa itse\u00e4\u00e4n pahojen ihmisten k\u00e4sist\u00e4 (ja kysyimme), miksi Jumala sallii niin suuren rikoksen palvelijoitaan vastaan, niin siunattu Teodori vastasi.<\/p>\n

                                               <\/p>\n

                                               <\/p>\n

                                              LUKU 2. Abba Theodorin vastaus h\u00e4nelle esitettyyn kysymykseen<\/p>\n

                                              T\u00c4M\u00c4 kysymys askarruttaa usein niiden mielt\u00e4, joilla ei ole paljon uskoa tai tietoa ja jotka kuvittelevat, ett\u00e4 pyhien palkinnot ja palkkiot (joita ei anneta t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, vaan jotka on varattu tulevaa varten) annetaan lyhyen t\u00e4m\u00e4n kuolevaisen el\u00e4m\u00e4n aikana. Mutta meid\u00e4n, joiden toivo Kristukseen ei ole vain t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ei pid\u00e4, kuten apostoli sanoo, pel\u00e4ten, ettemme olisi \u201dkaikista ihmisist\u00e4 kaikkein kurjimpia\u201d (koska emme saa mit\u00e4\u00e4n lupauksia t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, menett\u00e4isimme ne ep\u00e4uskomme t\u00e4hden my\u00f6s tulevassa maailmassa), virheellisesti seurata heid\u00e4n k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n, ettemme tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4mme todellisesta selityksest\u00e4 ep\u00e4r\u00f6isi ja vapisisi ja ep\u00e4onnistuisi kiusauksessa, jos huomaamme antautuvamme t\u00e4llaisille ihmisille; ja pit\u00e4isimme Jumalaa ep\u00e4oikeudenmukaisena tai v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ihmiskunnan asioiden suhteen – asia, jonka mainitseminen on melkein synti – koska H\u00e4n ei suojele kiusauksissaan ihmisi\u00e4, jotka el\u00e4v\u00e4t oikeamielist\u00e4 ja pyh\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, eik\u00e4 palkitse hyvi\u00e4 ihmisi\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 ja pahoja ihmisi\u00e4 pahalla t\u00e4ss\u00e4 maailmassa; ja siten ansaitsisimme joutua niiden tuomion alle, joita profeetta Sefanja nuhtelee sanoen: \u201djotka sanovat syd\u00e4miss\u00e4\u00e4n, ettei Herra tee hyv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 tee pahaa\u201d: \u201d tai ainakin joutua niiden joukkoon, joista meille kerrotaan, ett\u00e4 he pilkkaavat Jumalaa t\u00e4llaisilla valituksilla: \u201dJokainen, joka tekee pahaa, on hyv\u00e4 Herran silmiss\u00e4, ja sellaiset miellytt\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 miss\u00e4 on totisesti tuomion Jumala?\u201d Lis\u00e4t\u00e4\u00e4n viel\u00e4 se pilkka, jota kuvataan samalla tavalla seuraavassa: \u201dTurhaan tekee ty\u00f6t\u00e4 se, joka palvelee Jumalaa, ja mit\u00e4\u00a0 hy\u00f6ty\u00e4 on siit\u00e4, ett\u00e4 me olemme pit\u00e4neet h\u00e4nen s\u00e4\u00e4d\u00f6ksens\u00e4 ja vaeltaneet murheellisina Herran edess\u00e4?\u201d. Sen t\u00e4hden me nyt kutsumme ylpeit\u00e4 onnellisiksi, sill\u00e4 ne, jotka tekev\u00e4t pahaa, ovat rikastuneet, ja he ovat kiusanneet Jumalaa ja ovat s\u00e4ilyneet.”\u201d Jotta voisimme v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden, joka on t\u00e4m\u00e4n kaikkein tappavimman erehdyksen juuri ja syy, meid\u00e4n pit\u00e4isi ensinn\u00e4kin tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on todella hyv\u00e4\u00e4 ja mik\u00e4 pahaa, ja niinp\u00e4 lopulta, jos ymm\u00e4rr\u00e4mme n\u00e4iden sanojen todellisen raamatullisen merkityksen, eik\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 suosittua, v\u00e4ltymme uskottomien erehdysten pett\u00e4miselt\u00e4.<\/p>\n

                                               <\/p>\n

                                              3 LUKU Kolmenlaisista asioista, joita maailmassa on, nimitt\u00e4in hyvist\u00e4, pahoista ja yhdentekevist\u00e4<\/p>\n

                                              YHTEENS\u00c4 maailmassa on kolmenlaisia asioita, nimitt\u00e4in hyvi\u00e4, pahoja ja yhdentekevi\u00e4. Ja niinp\u00e4 meid\u00e4n tulee tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on oikein hyv\u00e4\u00e4 ja mik\u00e4 pahaa ja mik\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, jotta uskomme saisi tukea oikeasta tiedosta ja pysyisi lujana kaikissa kiusauksissa. Silloin meid\u00e4n on uskottava, ett\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n inhimillisiss\u00e4 asioissa ei ole muuta todellista hyv\u00e4\u00e4 kuin ainoastaan sielun hyve, joka johtaa meid\u00e4t vilpitt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 uskolla jumalallisiin asioihin ja saa meid\u00e4t jatkuvasti pit\u00e4ytym\u00e4\u00e4n tuossa muuttumattomassa hyv\u00e4ss\u00e4. Ja toisaalta meid\u00e4n ei pit\u00e4isi kutsua mit\u00e4\u00e4n muuta pahaksi kuin yksinomaan synti\u00e4, joka erottaa meid\u00e4t hyv\u00e4st\u00e4 Jumalasta ja yhdist\u00e4\u00e4 meid\u00e4t pahaan paholaiseen. Mutta v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ovat ne asiat, jotka voidaan omistajansa mielikuvituksen tai toiveen mukaan liitt\u00e4\u00e4 jommallekummalle puolelle, kuten esimerkiksi rikkaudet, valta, kunnia, ruumiillinen voima, hyv\u00e4 terveys, kauneus, itse el\u00e4m\u00e4, ja kuolema, k\u00f6yhyys, ruumiilliset heikkoudet, vammat ja muut samantapaiset asiat, jotka voivat edist\u00e4\u00e4 joko hyv\u00e4\u00e4 tai pahaa omistajansa luonteen ja mielikuvituksen mukaan. Sill\u00e4 rikkaudet ovat usein k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia hyv\u00e4ksemme, kuten apostoli sanoo, joka kehottaa \u201dt\u00e4m\u00e4n maailman rikkaita olemaan valmiita antamaan, jakamaan tarvitseville, kerrytt\u00e4m\u00e4\u00e4n itselleen hyv\u00e4n perustan tulevaa aikaa varten, jotta\u201d t\u00e4ll\u00e4 tavoin \u201dhe voisivat pit\u00e4\u00e4 kiinni todellisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u201d.\u201d Ja evankeliumin mukaan ne ovat hyv\u00e4 asia niille, jotka \u201dtekev\u00e4t itselleen yst\u00e4vi\u00e4 ep\u00e4oikeudenmukaisesta mammonasta\u201d. Ja taas ne voivat vet\u00e4\u00e4 huonon suuntaan, kun niit\u00e4 ker\u00e4t\u00e4\u00e4n vain niiden hamstraamista tai ylellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 varten, eik\u00e4 niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4 k\u00f6yhien tarpeiden tyydytt\u00e4miseen. Ja ett\u00e4 my\u00f6s valta ja kunnia ja ruumiillinen voima ja hyv\u00e4 terveys ovat v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 jompaan kumpaan (hyv\u00e4\u00e4n tai pahaan), voidaan helposti osoittaa siit\u00e4, ett\u00e4 monet Vanhan testamentin pyhist\u00e4 nauttivat kaikista n\u00e4ist\u00e4 asioista ja olivat suuressa varallisuudessa ja korkeimmassa kunnia-asemassa ja siunattuina ruumiillisella voimalla, ja silti tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 he olivat olleet Jumalalle mit\u00e4 otollisimpia. Ja p\u00e4invastoin niit\u00e4, jotka ovat v\u00e4\u00e4rin k\u00e4ytt\u00e4neet n\u00e4it\u00e4 asioita v\u00e4\u00e4rin ja v\u00e4\u00e4rist\u00e4neet niit\u00e4 omiin tarkoituksiinsa, ei ilman hyv\u00e4\u00e4 syyt\u00e4 rangaista tai tuhota, kuten Kuninkaiden kirja osoittaa meille, ett\u00e4 n\u00e4in on usein tapahtunut. Ja ett\u00e4 jopa el\u00e4m\u00e4 ja kuolema ovat sin\u00e4ns\u00e4 yhdentekevi\u00e4, sen todistavat Pyh\u00e4n Johanneksen ja Juudaksen syntym\u00e4. Sill\u00e4 toisen kohdalla h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oli h\u00e4nelle itselleen niin hy\u00f6dyllinen, ett\u00e4 h\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4 kerrottiin tuovan iloa my\u00f6s muille, kuten luemme: \u201dJa monet iloitsevat h\u00e4nen syntymisest\u00e4\u00e4n\u201d; mutta toisen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 sanotaan: \u201dTuolle miehelle olisi ollut hyv\u00e4, jos h\u00e4n ei olisi koskaan syntynytk\u00e4\u00e4n.\u201d Edelleen sanotaan Johanneksen ja kaikkien pyhien kuolemasta: \u201dOikein kallis on Herran silmiss\u00e4 h\u00e4nen pyhiens\u00e4 kuolema.\u201d Mutta Juudaksen ja h\u00e4nen kaltaistensa kuolemasta sanotaan: \u201dJumalattoman kuolema on hyvin paha.\u201d Ja kuinka hy\u00f6dyllist\u00e4 ruumiillinen sairaus voi joskus olla, osoittaa meille haavoja t\u00e4ynn\u00e4 olleen kerj\u00e4l\u00e4isen Lasaruksen siunaus. Sill\u00e4 Raamattu ei mainitse mit\u00e4\u00e4n muita h\u00e4nen hyvi\u00e4 ominaisuuksiaan tai ansioitaan, vaan ainoastaan t\u00e4m\u00e4n tosiasian vuoksi, nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 h\u00e4n kesti puutteen ja ruumiillisen sairauden \u00e4\u00e4rimm\u00e4isell\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4, h\u00e4net katsottiin arvokkaaksi saamaan siunattu paikka Aabrahamin helmassa. Ja mit\u00e4 tulee puutteeseen ja vainoon ja vammoihin, joita kaikki pit\u00e4v\u00e4t pahoina, niin kuinka hy\u00f6dyllisi\u00e4 ja tarpeellisia ne ovat, sen todistaa selv\u00e4sti t\u00e4m\u00e4 tosiasia; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 pyh\u00e4t eiv\u00e4t ainoastaan koskaan yritt\u00e4neet v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 niit\u00e4, vaan itse asiassa joko tavoittelivat niit\u00e4 kaikin voimin tai kestiv\u00e4t ne urheasti ja tulivat siten Jumalan yst\u00e4viksi ja saivat palkinnoksi iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n, kuten siunattu apostoli veisaa: \u201dSen t\u00e4hden min\u00e4 iloitsen heikkouksistani, h\u00e4pe\u00e4st\u00e4, tarpeista, vainoista ja ahdistuksista Kristuksen t\u00e4hden. Sill\u00e4 kun min\u00e4 olen heikko, silloin min\u00e4 olen vahva, sill\u00e4 voima tulee t\u00e4ydelliseksi heikkoudessa.”\u201d Ja sen vuoksi niiden, jotka ovat kohonneet t\u00e4m\u00e4n maailman suurimmilla rikkauksilla, kunnianosoituksilla ja valtuuksilla, ei pid\u00e4 katsoa saaneen niist\u00e4 p\u00e4\u00e4hyv\u00e4\u00e4 (sill\u00e4 sen osoitetaan koostuvan ainoastaan hyveest\u00e4), vaan ainoastaan jotakin yhdentekev\u00e4\u00e4, sill\u00e4 aivan kuten hyville ihmisille, jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t niit\u00e4 hyvin ja oikein, ne osoittautuvat hy\u00f6dyllisiksi ja mukaviksi (sill\u00e4 ne tarjoavat heille tilaisuuksia hyviin tekoihin ja hedelmi\u00e4, jotka kest\u00e4v\u00e4t iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n), niin niille, jotka\u00a0 v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t rikkauksiaan v\u00e4\u00e4rin, ne ovat hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 ja sopimattomia, ja ne tarjoavat tilaisuuksia synnille ja kuolemalle.<\/p>\n

                                              LUKU 4. Kuinka toinen ei voi pakottaa ket\u00e4\u00e4n pahaan vastoin h\u00e4nen tahtoaan<\/p>\n

                                              PIDET\u00c4\u00c4N siis n\u00e4m\u00e4 erot selvin\u00e4 ja kiintein\u00e4 ja tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta hyv\u00e4\u00e4 kuin pelkk\u00e4 hyve, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pahaa kuin pelkk\u00e4 synti ja erkaantuminen Jumalasta, niin pohtikaamme nyt tarkoin, salliiko Jumala koskaan pahaa pakottaa pyhimyksi\u00e4\u00e4n joko itsens\u00e4 tai jonkun muun toimesta. Ja huomaatte varmasti, ett\u00e4 n\u00e4in ei koskaan tapahdu. Sill\u00e4 eih\u00e4n joku muu voi koskaan pakottaa synnin pahaa kenellek\u00e4\u00e4n, joka ei suostu ja joka vastustaa, vaan ainoastaan sellaiselle, joka sallii sen itseens\u00e4 laiskuuden ja syd\u00e4mens\u00e4 turmeltuneen halun kautta. Lopulta, kun paholainen oli kaikki pahat keinonsa k\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n yritt\u00e4nyt pakottaa siunattua Jobia t\u00e4h\u00e4n synnin pahuuteen ja oli paitsi riist\u00e4nyt h\u00e4nelt\u00e4 kaikki maalliset hy\u00f6dykkeet, my\u00f6s tuon hirvitt\u00e4v\u00e4n ja t\u00e4ysin odottamattoman onnettomuuden j\u00e4lkeen menett\u00e4nyt seitsem\u00e4n lastaan kuoleman kautta, oli kasannut h\u00e4nelle hirvitt\u00e4vi\u00e4 haavoja ja siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 kidutuksia h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 latvasta jalkapohjaan, h\u00e4n yritti turhaan kiinnitt\u00e4\u00e4 h\u00e4neen synnin tahran, koska h\u00e4n pysyi j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lujana kaiken t\u00e4m\u00e4n l\u00e4pi, eik\u00e4 koskaan saanut itse\u00e4\u00e4n suostumaan jumalanpilkkaan.<\/p>\n

                                              5 LUKU Vastalause, miten Jumalan voidaan sanoa itse luoneen pahan<\/p>\n

                                              GERMANUS: Me luemme usein pyhist\u00e4 kirjoituksista, ett\u00e4 Jumala on luonut pahan tai tuonut sen ihmisten p\u00e4\u00e4lle, kuten t\u00e4ss\u00e4 kohdassa: \u201dEi ole ket\u00e4\u00e4n minun lis\u00e4kseni. Min\u00e4 olen Herra, eik\u00e4 ole ket\u00e4\u00e4n muuta; min\u00e4 muodostan valon ja luon pimeyden, min\u00e4 teen rauhan ja luon pahan.\u201d Ja taas: \u201dJos joku on tehnyt jotain, mit\u00e4 ei voi tehd\u00e4, niin se ei ole totta. \u201dVoiko kaupungissa olla pahaa, jota Herra ei ole tehnyt?\u201d<\/p>\n

                                                \n
                                              1. LUKU Vastaus kysymykseen, jota THEODOROS ehdotti<\/li>\n<\/ol>\n

                                                Joskus pyh\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa on tapana k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ep\u00e4asianmukaisen termien k\u00e4yt\u00f6n vuoksi \u201dpahuutta\u201d \u201dk\u00e4rsimyksest\u00e4\u201d; ei siksi, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 olisivat varsinaisesti ja luonteeltaan pahuutta, vaan siksi, ett\u00e4 ne, joiden p\u00e4\u00e4lle ne on tuotu heid\u00e4n hyv\u00e4kseen, kuvittelevat niiden olevan pahuutta. Sill\u00e4 kun jumalallinen tuomio j\u00e4rkeilee ihmisten kanssa, sen on puhuttava ihmisten kielell\u00e4 ja tunteilla. Sill\u00e4 kun l\u00e4\u00e4k\u00e4ri terveyden vuoksi hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 joko viilt\u00e4\u00e4 tai polttaa haavaumatulehduksesta k\u00e4rsivi\u00e4, sit\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t pahana ne, jotka joutuvat sen kest\u00e4m\u00e4\u00e4n. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n kannus ja ruoska eiv\u00e4t ole miellytt\u00e4vi\u00e4 levottomalle hevoselle. Lis\u00e4ksi kaikki kuritus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 olevan katkera asia niille, joita kuritetaan, kuten apostoli sanoo: \u201dNyt kaikki kuritus ei tosin t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 tuovan mukanaan iloa, vaan surua; mutta sen j\u00e4lkeen se tuottaa niille, joita se harjoittaa, mit\u00e4 rauhallisimpia vanhurskauden hedelmi\u00e4\u201d, ja \u201djoita Herra rakastaa, niit\u00e4 h\u00e4n kurittaa, ja ruoskii jokaista poikaa, jonka h\u00e4n ottaa vastaan; sill\u00e4 mik\u00e4 poika on sellainen, jota is\u00e4 ei oikaisisi\u201d. Ja niinp\u00e4 pahoja asioita on toisinaan tapana esitt\u00e4\u00e4 k\u00e4rsimyksin\u00e4, kuten luemme seuraavasta kohdasta: \u201dJa Jumala katui sit\u00e4 pahaa, jonka h\u00e4n oli sanonut tekev\u00e4ns\u00e4 heille, eik\u00e4 tehnyt sit\u00e4.\u201d Ja taas: \u201dSill\u00e4 Sin\u00e4, Herra, olet armollinen ja laupias, k\u00e4rsiv\u00e4llinen ja hyvin laupias ja valmis katumaan pahaa\u201d, ts. k\u00e4rsimyksi\u00e4 ja menetyksi\u00e4, jotka Sinun on pakko tuoda meille syntiemme palkaksi. Ja er\u00e4s toinen profeetta, joka tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ovat joillekin ihmisille hy\u00f6dyllisi\u00e4, eik\u00e4 todellakaan mist\u00e4\u00e4n kateudesta heid\u00e4n turvallisuudestaan, vaan heid\u00e4n hyv\u00e4\u00e4ns\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en, rukoilee n\u00e4in: \u201dLis\u00e4\u00e4 heille pahuutta, Herra, lis\u00e4\u00e4 pahuutta maan ylpistyneille.\u201d Ja Herra itse sanoo: \u2018Katso, min\u00e4 tuon heille pahuutta\u2019, toisin sanoen murheita ja menetyksi\u00e4, joilla heit\u00e4 toistaiseksi kuritetaan heid\u00e4n sielunsa terveyden vuoksi, ja niin he joutuvat lopulta palaamaan ja kiiruhtamaan takaisin Minun luokseni, jota he vaurautensa aikana halveksivat. Emmek\u00e4 siis voi mitenk\u00e4\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ovat alun perin pahoja; sill\u00e4 monille ne edist\u00e4v\u00e4t heid\u00e4n hyvyytt\u00e4\u00e4n ja tarjoavat tilaisuuksia iankaikkiseen autuuteen, ja siksi (palatakseni esitettyyn kysymykseen) kaikkia niit\u00e4 asioita, joita vihollisemme tai muut ihmiset luulevat meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme pahoina aiheuttavan, ei pit\u00e4isi laskea pahoiksi, vaan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi asioiksi. Sill\u00e4 lopulta ne eiv\u00e4t ole sit\u00e4, mit\u00e4 se ajattelee, joka ne raivossaan ja kiukussaan on tuonut meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, vaan sit\u00e4, mit\u00e4 se tekee niist\u00e4, joka ne kest\u00e4\u00e4. Ja niinp\u00e4 kun kuolema on tuotu pyhimyksen p\u00e4\u00e4lle, meid\u00e4n ei pid\u00e4 ajatella, ett\u00e4 h\u00e4nelle on tapahtunut paha, vaan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n asia, joka on pahalle paha, kun taas hyv\u00e4lle se on lepoa ja vapautta pahoista. \u201dSill\u00e4 kuolema on lepoa ihmiselle, jonka tie on k\u00e4tketty.\u201d Ja niinp\u00e4 hyv\u00e4 ihminen ei k\u00e4rsi siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n menetyst\u00e4, koska h\u00e4n ei k\u00e4rsi mit\u00e4\u00e4n outoa, vaan vihollisen rikoksen kautta h\u00e4n vain saa (eik\u00e4 ilman iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n palkkiota) sen, mik\u00e4 h\u00e4nelle olisi tapahtunut luonnon kulussa, ja maksaa ihmisen kuoleman velan, joka on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lain mukaan maksettava, kaikkein hedelm\u00e4llisimm\u00e4n intohimon korolla ja suuren palkkion palkkiolla.<\/p>\n

                                                 <\/p>\n

                                                  \n
                                                1. LUKU Kysymys siit\u00e4, onko hyv\u00e4n ihmisen kuoleman aiheuttaja syyllinen, jos hyv\u00e4 ihminen hy\u00f6tyy h\u00e4nen kuolemastaan<\/li>\n<\/ol>\n

                                                  GERMANUS: No niin, jos hyv\u00e4 ihminen ei vain k\u00e4rsi mit\u00e4\u00e4n pahaa tulemalla tapetuksi, vaan h\u00e4n itse asiassa saa k\u00e4rsimyksest\u00e4\u00e4n palkkion, miten voimme syytt\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4, joka ei ole tehnyt h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n pahaa vaan hyv\u00e4\u00e4 tappamalla h\u00e4net?<\/p>\n

                                                  8 LUKU Vastaus edelliseen kysymykseen<\/p>\n

                                                  TEODOROS Me puhumme asioiden todellisista ominaisuuksista, jotka ovat hyvi\u00e4 ja pahoja ja joita kutsumme v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi, emmek\u00e4 niiden ihmisten luonteista, jotka n\u00e4it\u00e4 asioita tekev\u00e4t. Kenenk\u00e4\u00e4n pahan tai ilke\u00e4n miehen ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pit\u00e4isi j\u00e4\u00e4d\u00e4 rankaisematta siksi, ett\u00e4 h\u00e4nen paha tekonsa ei kyennyt vahingoittamaan hyv\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4. Sill\u00e4 oikeamielisen miehen kest\u00e4vyydest\u00e4 ja hyvyydest\u00e4 ei ole hy\u00f6ty\u00e4 sille, joka on h\u00e4nen kuolemansa tai k\u00e4rsimyksens\u00e4 aiheuttaja, vaan ainoastaan sille, joka k\u00e4rsiv\u00e4llisesti kest\u00e4\u00e4 sen, mit\u00e4 h\u00e4nelle on aiheutettu. Ja niinp\u00e4 toista rangaistaan oikeutetusti raa’asta julmuudesta, koska h\u00e4n tarkoitti vahingoittaa h\u00e4nt\u00e4, kun taas toinen ei kuitenkaan k\u00e4rsi mit\u00e4\u00e4n pahaa, koska h\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 hyvyydess\u00e4 kest\u00e4\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisesti kiusauksensa ja k\u00e4rsimyksens\u00e4 ja saa siten aikaan sen, ett\u00e4 kaikki ne asiat, jotka h\u00e4nelle aiheutettiin pahassa tarkoituksessa, k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t h\u00e4nen edukseen ja johtavat iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n autuuteen.<\/p>\n

                                                  LUKU 9.- Jobin tapaus, kun Job joutui paholaisen kiusaamaksi, ja Herran tapaus, jossa Juudas petti, ja kuinka hyv\u00e4lle ihmiselle on eduksi niin vauraus kuin vastoink\u00e4ymisetkin.<\/p>\n

                                                  Sill\u00e4 Jobin k\u00e4rsiv\u00e4llisyys ei tuottanut mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 paholaiselle, koska se teki h\u00e4nest\u00e4 paremman ihmisen kiusaustensa kautta, vaan ainoastaan Jobille itselleen, joka kesti ne urheasti; eik\u00e4 Juudakselle my\u00f6nnetty vapautusta ikuisesta rangaistuksesta, koska h\u00e4nen petoksensa edisti ihmiskunnan pelastusta. Sill\u00e4 meid\u00e4n ei pid\u00e4 tarkastella teon tulosta vaan tekij\u00e4n tarkoitusta. Siksi meid\u00e4n tulisi aina pit\u00e4\u00e4 kiinni t\u00e4st\u00e4 v\u00e4itteest\u00e4, nimitt\u00e4in siit\u00e4, ett\u00e4 toinen ei voi aiheuttaa pahaa ihmiselle, ellei ihminen ole laiskuudellaan tai syd\u00e4men heikkoudellaan my\u00f6nt\u00e4nyt sit\u00e4; kuten siunattu apostoli vahvistaa t\u00e4m\u00e4n mielipiteemme er\u00e4\u00e4ss\u00e4 Raamatun jakeessa: \u201dMutta me tied\u00e4mme, ett\u00e4 kaikki toimii yhdess\u00e4 niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.\u201d Mutta sanomalla: \u201dKaikki vaikuttaa yhdess\u00e4 hyv\u00e4ksi\u201d, h\u00e4n sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 kaiken yht\u00e4 lailla, ei ainoastaan onnekkaat asiat, vaan my\u00f6s ne, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan onnettomuuksia: joiden l\u00e4pi Apostoli kertoo meille toisessa paikassa, ett\u00e4 h\u00e4n itse on kulkenut, kun h\u00e4n sanoo: \u201dOikeudenmukaisuuden armourin kautta oikealla ja vasemmalla puolella\u201d, ts.: \u201dKunnian ja h\u00e4pe\u00e4n kautta, pahan kuulutuksen ja hyv\u00e4n kuulutuksen kautta, petollisina ja kuitenkin totuudenmukaisina, murheellisina, mutta aina iloitsevina, tarvitsevina ja kuitenkin monia rikastuttavina.\u201d Kaikki ne asiat siis, joita pidet\u00e4\u00e4n onnekkaina ja joita kutsutaan \u201doikealla k\u00e4dell\u00e4 oleviksi\u201d, joita pyh\u00e4 apostoli nimitt\u00e4\u00e4 termeill\u00e4 kunnia ja hyv\u00e4 kertomus; ja my\u00f6s ne, jotka luetaan onnettomuuksiksi, joita h\u00e4n selv\u00e4sti tarkoittaa h\u00e4pe\u00e4ll\u00e4 ja pahalla kertomuksella ja joita h\u00e4n kuvaa \u201dvasemmalla k\u00e4dell\u00e4 oleviksi\u201d, tulevat t\u00e4ydelliselle ihmiselle \u201dvanhurskauden haarniska\u201d, jos h\u00e4n, kun ne tulevat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen, kantaa ne urheasti: sill\u00e4 kun h\u00e4n taistelee niiden kanssa ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 juuri niit\u00e4 aseita, joilla h\u00e4nt\u00e4 vastaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hy\u00f6k\u00e4tt\u00e4v\u00e4n, ja h\u00e4nt\u00e4 suojellaan niiden avulla kuin jousella ja miekalla ja tukevalla kilvell\u00e4 niit\u00e4 vastaan, jotka tuovat n\u00e4m\u00e4 asiat h\u00e4nen kimppuunsa, h\u00e4n turvaa k\u00e4rsiv\u00e4llisyytens\u00e4 ja hyvyytens\u00e4 edun ja saavuttaa suuren voiton kest\u00e4vyydest\u00e4\u00e4n juuri niiden vihollistensa aseiden avulla, jotka h\u00e4nt\u00e4 vastaan heitet\u00e4\u00e4n tappaakseen h\u00e4net; ja jos vain h\u00e4n ei riemuitse menestyksest\u00e4 eik\u00e4 lannistu ep\u00e4onnistumisesta, vaan marssii aina suoraan kuninkaan tiell\u00e4, eik\u00e4 v\u00e4isty tuosta rauhallisuuden tilasta ik\u00e4\u00e4n kuin oikealle puolelle, kun ilo voittaa h\u00e4net, eik\u00e4 anna itsens\u00e4 niin sanotusti ajautua vasemmalle puolelle, kun ep\u00e4onni valtaa h\u00e4net ja suru hallitsee. Sill\u00e4 \u201dpaljon rauhaa on niill\u00e4, jotka rakastavat sinun lakiasi, eik\u00e4 heille ole kompastuskive\u00e4\u201d. Mutta niist\u00e4, jotka liikkuvat sen mukaan, miten erilaiset mahdollisuudet, jotka heille sattuvat, muuttuvat, me luemme: \u201dMutta hullu muuttuu kuin kuu.\u201d Sill\u00e4 aivan kuten sanotaan ihmisist\u00e4, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4 ja viisaita: \u201dNiille, jotka rakastavat Jumalaa, kaikki toimii yhdess\u00e4 hyv\u00e4ksi\u201d, niin heikoista ja tyhmist\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 \u2018kaikki on tyhm\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 vastaan\u2019, sill\u00e4 h\u00e4n ei saa mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 vauraudesta eik\u00e4 vastoink\u00e4ymiset tee h\u00e4nt\u00e4 paremmaksi. Sill\u00e4 yht\u00e4 paljon hyvyytt\u00e4 vaatii surujen rohkea kantaminen kuin maltillisuus vauraudessa; ja on aivan varmaa, ett\u00e4 se, joka ep\u00e4onnistuu yhdess\u00e4 n\u00e4ist\u00e4, ei kest\u00e4 toista. Mutta ihmisen voi helpommin voittaa hyvinvointi kuin onnettomuudet; sill\u00e4 ne toisinaan hillitsev\u00e4t ihmist\u00e4 vastoin h\u00e4nen tahtoaan ja tekev\u00e4t h\u00e4net n\u00f6yr\u00e4ksi ja saavat h\u00e4net kaikkein autuaallisimman surun kautta tekem\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n synti\u00e4 ja tekev\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 paremman; kun taas hyvinvointi paisuttaa mielt\u00e4 rauhoittavilla mutta mit\u00e4 vahingollisimmilla imarteluilla ja kun ihminen on varma onnellisuutensa n\u00e4kymist\u00e4, h\u00e4n sy\u00f6ksyy maahan viel\u00e4 suuremmalla tuholla.<\/p>\n

                                                  LUKU 10 T\u00e4ydellisen miehen erinomaisuudesta, josta kuvaannollisesti puhutaan kaksik\u00e4tisen\u00e4<\/p>\n

                                                  N\u00c4IN ne ovat sitten ne, joista pyh\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa kuvaannollisesti puhutaan \u03b1\u03bc\u03c6\u03b9\u03b4\u03ad\u03be\u03b9\u03bf\u03c2 (amfid\u00e9xios), eli kaksik\u00e4tisen\u00e4, kuten Ehudia kuvataan Tuomarien kirjassa, \u201djoka k\u00e4ytti kumpaakin k\u00e4tt\u00e4 kuin oikeaa k\u00e4tt\u00e4\u201d. Ja t\u00e4m\u00e4n voiman voimme my\u00f6s hengellisesti hankkia, jos k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 oikein ja asianmukaisesti niit\u00e4 asioita, jotka ovat onnekkaita ja jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan \u201doikealla k\u00e4dell\u00e4\u201d, sek\u00e4 niit\u00e4, jotka ovat ep\u00e4onnisia ja kuten sanomme \u201dvasemmalla k\u00e4dell\u00e4\u201d, saamme ne molemmat kuulumaan oikealle puolelle, niin ett\u00e4 se, mik\u00e4 ikin\u00e4 ilmaantuukin, osoittautuu meid\u00e4n tapauksessamme, apostolin sanoja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni, \u201dvanhurskauden aseeksi\u201d. Sill\u00e4 me n\u00e4emme, ett\u00e4 sis\u00e4inen ihminen koostuu kahdesta osasta, ja jos minulle sallitaan t\u00e4m\u00e4 ilmaisu, kahdesta k\u00e4dest\u00e4, eik\u00e4 kukaan pyhist\u00e4 voi p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 ilman sit\u00e4, mit\u00e4 me kutsumme vasemmaksi k\u00e4deksi; mutta sen avulla osoitetaan hyveen t\u00e4ydellisyys, jossa ihminen taitavalla k\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 voi muuttaa molemmat k\u00e4det oikeiksi k\u00e4siksi. Ja jotta tarkoituksemme k\u00e4visi selvemm\u00e4ksi, pyhimyksell\u00e4 on oikeana k\u00e4ten\u00e4\u00e4n\u00a0 hengelliset saavutukset, joissa h\u00e4n on silloin, kun h\u00e4n kiihke\u00e4ll\u00e4 hengell\u00e4 voittaa halunsa ja intohimonsa, kun h\u00e4n on vapaa kaikista perkeleen hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4 ja kun h\u00e4n ilman ponnistuksia ja vaikeuksia hylk\u00e4\u00e4 ja katkaisee kaikki lihalliset synnit, kun h\u00e4n on kohonnut maan yl\u00e4puolelle ja pit\u00e4\u00e4 kaikkea nykyist\u00e4 ja maallista kevyen\u00e4 savuna tai turhina varjoina ja halveksii niit\u00e4 kuin sit\u00e4, mik\u00e4 on katoamassa, kun h\u00e4n ylt\u00e4kyll\u00e4isell\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4 ei ainoastaan kaipaa kiihkeimmin tulevaisuutta, vaan n\u00e4kee sen itse asiassa sit\u00e4 selvemmin, kun h\u00e4n saa tehokkaammin ravintoa hengellisist\u00e4 mietteist\u00e4, kun h\u00e4n n\u00e4kee taivaalliset salaisuudet kirkkaammin avautuneina h\u00e4nelle, kun h\u00e4n vuodattaa rukouksensa Jumalalle puhtaammin ja valmiimmin, kun h\u00e4n on niin tulehtunut kiihke\u00e4st\u00e4 hengest\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n siirtyy sielunsa suurimmalla mahdollisella valmiudella n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin ja ikuisiin asioihin niin, ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4din tuskin uskoo pysyv\u00e4ns\u00e4 en\u00e4\u00e4 lihassa. H\u00e4nell\u00e4 on my\u00f6s vasen k\u00e4si, kun h\u00e4n on kietoutunut kiusauksen koettelemuksiin, kun h\u00e4n on lihallisten himojen kiihkon liekiss\u00e4, kun h\u00e4net sytytt\u00e4\u00e4 raivon ja vihan tunne, kun h\u00e4net voittaa ylpeyden tai kerskakulutuksen paisuttelu, kun h\u00e4nt\u00e4 painaa suru, joka vaikuttaa kuolemaan, kun onnettomuuksien juonet ja hy\u00f6kk\u00e4ykset ravistelevat h\u00e4nt\u00e4 kappaleiksi, ja kun h\u00e4n on menett\u00e4nyt kaiken hengellisen l\u00e4mm\u00f6n ja muuttuu v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi er\u00e4\u00e4nlaisen haaleuden ja j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n surun vallassa, niin ett\u00e4 h\u00e4n ei ainoastaan hylk\u00e4\u00e4 hyvi\u00e4 ja sytytt\u00e4vi\u00e4 ajatuksia, vaan itse asiassa psalmit, rukous, lukeminen ja vet\u00e4ytyminen keljaansa k\u00e4yv\u00e4t h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja kaikki hyveelliset harjoitukset tuntuvat siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ja kauhistuttavan vastenmielisyyden vuoksi menett\u00e4neen pelastajansa. Ja kun munkki on t\u00e4ll\u00e4 tavoin ahdistunut, silloin h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen kimppuunsa on hy\u00f6k\u00e4tty \u201dvasemmalla k\u00e4dell\u00e4\u201d. Jokainen siis, joka ei suinkaan paisu kerskakulutuksen avulla mist\u00e4\u00e4n niist\u00e4 oikealla k\u00e4dell\u00e4 olevista asioista, jotka olemme maininneet, ja joka taistelee miehekk\u00e4\u00e4sti niit\u00e4 vastaan, jotka ovat vasemmalla k\u00e4dell\u00e4, eik\u00e4 antaudu ep\u00e4toivoon ja anna periksi, vaan tarttuu toisaalta k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden haarniskaan harjoittaakseen itse\u00e4\u00e4n hyveess\u00e4 – t\u00e4m\u00e4 ihminen voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 molempia k\u00e4si\u00e4 taisteluk\u00e4sin\u00e4, ja jokaisessa teossaan h\u00e4n osoittautuu voitokkaaksi ja vie voitonpalkinnon sek\u00e4 siit\u00e4 vasemman k\u00e4den olotilasta ett\u00e4 taisteluk\u00e4sist\u00e4. T\u00e4llaisen palkinnon, luemme, sai siunattu Job, joka varmasti kruunattiin (voitosta) oikealla k\u00e4dell\u00e4, kun h\u00e4n oli seitsem\u00e4n pojan is\u00e4 ja vaelsi rikkaana ja varakkaana miehen\u00e4, mutta kuitenkin uhrasi Herralle p\u00e4ivitt\u00e4in uhreja heid\u00e4n puhdistamisekseen, koska h\u00e4n oli huolissaan siit\u00e4, ett\u00e4 he osoittautuisivat mieluisiksi ja rakkaiksi Jumalalle eik\u00e4 itselleen, kun h\u00e4nen porttinsa olivat avoinna jokaiselle muukalaiselle, kun h\u00e4n oli \u201djalkoja rammoille ja silmi\u00e4 738 sokealle\u201d, kun h\u00e4nen lampaidensa villa l\u00e4mmitti k\u00e4rsivien hartioita, kun h\u00e4n oli is\u00e4 orvoille ja aviomies leskille, kun h\u00e4n ei edes syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n iloinnut vihollisensa kaatumisesta. Ja taas sama mies oli se, joka viel\u00e4 suuremmalla hyveell\u00e4 voitti vastoink\u00e4ymiset vasemmalla k\u00e4dell\u00e4, kun h\u00e4nelt\u00e4 riistettiin yhten\u00e4 hetken\u00e4 seitsem\u00e4n poikaansa, eik\u00e4 h\u00e4n is\u00e4n\u00e4 joutunut katkeran surun valtaan, vaan todellisena Jumalan palvelijana iloitsi Luojansa tahdosta. Kun h\u00e4nest\u00e4 tuli rikkaan miehen sijasta k\u00f6yh\u00e4, rikkaan sijasta alaston, vahvan sijasta kurja, kuuluisan ja kunniakkaan sijasta halveksittu ja halveksittava, mutta silti h\u00e4n s\u00e4ilytti j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n mielenlujuutensa, kun h\u00e4n lopulta, kaiken varallisuutensa ja omaisuutensa menett\u00e4neen\u00e4, asettui lantakalliolle asumaan ja kuin joku oman ruumiinsa ankara py\u00f6veli raaputti ruukkusilpulla esiin puhjenneita aineksia, ja kun h\u00e4n syv\u00e4lle haavoihinsa sormiaan upottaen kiskoi joka puolelta matoja h\u00e4nen raajoistaan. Ja kaikessa t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n ei koskaan vaipunut ep\u00e4toivoon ja pilkkaan eik\u00e4 murahtanut lainkaan Luojaansa vastaan. Lis\u00e4ksi h\u00e4n my\u00f6s niin v\u00e4h\u00e4n joutui niin katkerien kiusausten painon alle, ett\u00e4 sen viitan, joka kaikesta h\u00e4nen entisest\u00e4 omaisuudestaan oli j\u00e4ljell\u00e4 peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen ruumistaan ja joka yksin saattoi pelastua paholaisen tuholta, koska h\u00e4n oli siihen puettu, h\u00e4n repi ja heitti pois ja peitti sill\u00e4 vapaaehtoisesti kest\u00e4m\u00e4ns\u00e4 alastomuuden, jonka kauhea ry\u00f6st\u00e4j\u00e4 oli tuonut h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen. My\u00f6s p\u00e4\u00e4ns\u00e4 hiukset, jotka olivat ainoat, jotka olivat j\u00e4\u00e4neet koskemattomiksi kaikista h\u00e4nen entisen loistonsa j\u00e4\u00e4nteist\u00e4, h\u00e4n ajeli ja heitti kiduttajalleen, ja leikkaamalla pois my\u00f6s sen, mink\u00e4 h\u00e4nen raakalaismainen vihollisensa oli j\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4nelle, h\u00e4n riemuitsi h\u00e4nen ylleen ja pilkkasi h\u00e4nt\u00e4 tuolla taivaallisella huudollaan: \u201dJos me olemme saaneet Herran k\u00e4dest\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, eik\u00f6 meid\u00e4n pit\u00e4isi saada my\u00f6s pahaa? Alastomana min\u00e4 l\u00e4hdin \u00e4itini kohdusta, ja alastomana min\u00e4 palaan sinne. Herra on antanut ja Herra on ottanut pois; niin kuin Herra on tahtonut, niin on tapahtunut; siunattu olkoon Herran nimi.”\u201d Minun pit\u00e4isi my\u00f6s hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 kutsua Joosefia kaksik\u00e4tiseksi, sill\u00e4 hyvinvoinnissa h\u00e4n oli hyvin rakas is\u00e4lleen, hell\u00e4 veljilleen, Jumalalle otollinen; ja vastoink\u00e4ymisiss\u00e4 h\u00e4n oli sive\u00e4 ja uskollinen Herralle, vankilassa h\u00e4n oli hyvin yst\u00e4v\u00e4llinen vangeille, unohteli v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4, oli antelias vihollisilleen; ja veljilleen, jotka olivat kateellisia h\u00e4nelle ja sik\u00e4li kuin se oli heid\u00e4n vallassaan, h\u00e4nen murhaajilleen, h\u00e4n osoittautui paitsi herttaiseksi, my\u00f6s tosiasiassa armolliseksi. N\u00e4it\u00e4 miehi\u00e4 ja heid\u00e4n kaltaisiaan kutsutaan siis oikeutetusti \u03b1\u03bc\u03c6\u03b9\u03b4\u03ad\u03be\u03b9\u03bf\u03c2 (amfid\u00e9xios), eli kaksik\u00e4tisiksi. Sill\u00e4 he voivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kumpaakin k\u00e4tt\u00e4 kuin oikeaa k\u00e4tt\u00e4, ja k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n l\u00e4pi ne asiat, jotka apostoli luettelee voivat oikeudenmukaisesti sanoa: \u201dOikeudenmukaisuuden aseistuksen l\u00e4pi oikealla ja vasemmalla k\u00e4dell\u00e4, kunnian ja h\u00e4pe\u00e4n l\u00e4pi, pahan ja hyv\u00e4n kertomuksen l\u00e4pi jne.\u201d. Ja t\u00e4st\u00e4 oikeasta ja vasemmasta k\u00e4dest\u00e4 Salomo puhuu Laulujen laulussa morsiamen persoonassa seuraavasti: \u201dH\u00e4nen vasen k\u00e4tens\u00e4 on p\u00e4\u00e4ni alla, ja h\u00e4nen oikea k\u00e4tens\u00e4 syleilee minua.\u201d Ja vaikka t\u00e4m\u00e4 kohta osoittaa, ett\u00e4 molemmat ovat hy\u00f6dyllisi\u00e4, se asettaa kuitenkin toisen p\u00e4\u00e4n alle, koska onnettomuuksien pit\u00e4isi olla syd\u00e4men hallinnan alaisia, koska ne ovat hy\u00f6dyllisi\u00e4 vain t\u00e4h\u00e4n; nimitt\u00e4in kouluttamaan meit\u00e4 joksikin aikaa ja kurittamaan meit\u00e4 pelastuksemme vuoksi ja tekem\u00e4\u00e4n meid\u00e4t t\u00e4ydellisiksi k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden asiassa. Mutta oikea k\u00e4si, jonka h\u00e4n toivoo aina takertuvan h\u00e4neen, vaaliakseen h\u00e4nt\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4kseen h\u00e4net kiinni sulhasen siunatussa syleilyss\u00e4 ja liitt\u00e4\u00e4kseen h\u00e4net erottamattomasti h\u00e4neen. Silloin me olemme kaksik\u00e4tisi\u00e4, kun ei ylt\u00e4kyll\u00e4isyys eik\u00e4 puute vaikuta meihin, ja kun ensimm\u00e4inen ei houkuttele meit\u00e4 vaarallisen huolimattomuuden ylellisyyteen, kun taas j\u00e4lkimm\u00e4inen ei ved\u00e4 meit\u00e4 ep\u00e4toivoon ja valitukseen, vaan kun, kiitt\u00e4en Jumalaa kummassakin tapauksessa yht\u00e4 lailla, saamme yht\u00e4 ja samaa hy\u00f6ty\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 ja huonosta onnesta. Ja sellainen tuo aidosti kaksimielinen mies, pakanoiden opettaja, todistaa olleensa itsekin, kun h\u00e4n sanoo: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 olen oppinut, miss\u00e4 tilassa tahansa olenkin, tyytym\u00e4\u00e4n siihen\u201d. Min\u00e4 tied\u00e4n sek\u00e4 miten tulla n\u00f6yrtyneeksi ett\u00e4 miten olla ylt\u00e4kyll\u00e4inen: kaikkialla ja kaikessa minua on opetettu sek\u00e4 olemaan kyll\u00e4inen ett\u00e4 n\u00e4lk\u00e4inen, sek\u00e4 olemaan ylt\u00e4kyll\u00e4inen ett\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n puutetta. Min\u00e4 voin tehd\u00e4 kaiken H\u00e4ness\u00e4, joka minua vahvistaa.\u201d<\/p>\n

                                                    \n
                                                  1. LUKU Kahdenlaisista koettelemuksista, jotka kohtaavat meid\u00e4t kolmella tavalla<\/li>\n<\/ol>\n

                                                    KATSOKAA siis, ett\u00e4 vaikka sanomme, ett\u00e4 koettelemukset ovat kaksijakoisia, eli vauraudessa ja vastoink\u00e4ymisiss\u00e4, teid\u00e4n on kuitenkin tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 kaikkia ihmisi\u00e4 koetellaan kolmella eri tavalla. Usein heid\u00e4n koettelemuksensa vuoksi, joskus heid\u00e4n parantumisensa vuoksi, ja m joissakin tapauksissa siksi, ett\u00e4 heid\u00e4n syntins\u00e4 ansaitsevat sen. Heid\u00e4n koettelemuksekseen, kuten luemme, ett\u00e4 siunattu Aabraham ja Job ja monet pyh\u00e4t kestiv\u00e4t lukemattomia koettelemuksia, tai kuten Mooses sanoo kansalle Mooseksen 5. Mooseksen kirjassa: \u201dJa muista kaikki se tie, jonka Herra, sinun Jumalasi, on vienyt sinut nelj\u00e4nkymmenen vuoden ajan er\u00e4maan l\u00e4pi ahdistellakseen sinua ja koetellakseen sinua ja saadakseen selville, mit\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4si oli, tahdotko pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 vai et\u201d, ja t\u00e4m\u00e4, jonka l\u00f6yd\u00e4mme Psalmeista: \u201dMin\u00e4 koettelin sinut riidan vesill\u00e4.\u201d My\u00f6s Jobille: \u201dLuuletko, ett\u00e4 olen puhunut jostain muusta syyst\u00e4 kuin siksi, ett\u00e4 sinut n\u00e4ht\u00e4isiin vanhurskaaksi?\u201d \u201dLuuletko, ett\u00e4 olen puhunut jostain muusta syyst\u00e4 kuin siksi, ett\u00e4 sinut n\u00e4ht\u00e4isiin vanhurskaaksi?\u201d Mutta parannuksen vuoksi, kun Jumala kurittaa vanhurskaitaan joidenkin pienten ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isten syntien t\u00e4hden tai kohottaakseen heid\u00e4t korkeampaan puhtauden tilaan, ja antaa heid\u00e4t erilaisten koettelemusten alaisiksi, jotta H\u00e4n voisi puhdistaa pois kaikki heid\u00e4n saastaiset ajatuksensa ja, profeetan sanaa k\u00e4ytt\u00e4en, \u201dkuonan\u201d, \u201d, jotka h\u00e4n n\u00e4kee heid\u00e4n salaisiin osiinsa kertyneen, ja voi n\u00e4in siirt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t kuin puhtaan kullan tulevalle tuomiolle, sill\u00e4 h\u00e4n ei salli mit\u00e4\u00e4n sellaista, mit\u00e4 tuomion tuli ei voisi heiss\u00e4 en\u00e4\u00e4 havaita, kun se t\u00e4m\u00e4n sanonnan mukaisesti tutkii heid\u00e4t sen j\u00e4lkeen rangaistuksellisilla k\u00e4rsimyksill\u00e4: \u201dMonet ovat vanhurskaiden ahdistukset.\u201d \u201dMonet ovat vanhurskaiden ahdistukset.\u201d Ja: \u201dPoikani, \u00e4l\u00e4 laiminly\u00f6 Herran kuritusta \u00e4l\u00e4k\u00e4 v\u00e4sy, kun H\u00e4n nuhtelee sinua. Sill\u00e4 ket\u00e4 Herra rakastaa, sit\u00e4 h\u00e4n kurittaa, ja ruoskii jokaista poikaa, jonka h\u00e4n ottaa vastaan. Sill\u00e4 mik\u00e4 poika on sellainen, jota is\u00e4 ei oikaisisi? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisia, niin te olette \u00e4p\u00e4r\u00f6it\u00e4 ettek\u00e4 poikia.\u201d Ja ilmestyskirjassa: \u201dNiit\u00e4, joita min\u00e4 rakastan, min\u00e4 nuhtelen ja kuritan.\u201d Heille Jeremia on puhunut seuraavat sanat Jumalan persoonassa Jerusalemin hahmon alla: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 h\u00e4vit\u00e4n kokonaan kaikki kansat, joiden sekaan olen sinut hajottanut, mutta sinua en h\u00e4vit\u00e4 kokonaan, vaan rankaisen sinua tuomiolla, ettet n\u00e4ytt\u00e4isi itsellesi viattomalta.”\u201d Ja t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 antavan puhdistumisen puolesta Daavid rukoilee sanoessaan: \u201dKoettele minua, Herra, ja koettele minua; k\u00e4\u00e4nn\u00e4 minun ohjakseni ja syd\u00e4meni.\u201d My\u00f6s Jesaja, joka tuntee hyvin t\u00e4m\u00e4n koetuksen arvon, sanoo: \u201dHerra, korjaa meid\u00e4t, mutta tuomiolla, \u00e4l\u00e4 vihassasi\u201d. Ja taas: \u201dJa j\u00e4lleen: \u201dMin\u00e4 kiit\u00e4n sinua, Herra, sill\u00e4 sin\u00e4 suututit minut: Sinun vihasi on k\u00e4\u00e4ntynyt pois, ja sin\u00e4 olet lohduttanut minua.”\u201d Mutta rangaistukseksi synneist\u00e4 annetaan koettelemuksen iskuja, kuten siin\u00e4, miss\u00e4 Herra uhkaa l\u00e4hett\u00e4\u00e4 vitsauksia Israelin kansan p\u00e4\u00e4lle: \u201dMin\u00e4 l\u00e4het\u00e4n heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen petojen hampaat ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kulkevien otusten raivon\u201d ja \u2018Turhaan min\u00e4 olen ly\u00f6nyt teid\u00e4n lapsianne, he eiv\u00e4t ole ottaneet vastaan kuritusta\u2019.\u201d Psalmeissa my\u00f6s: \u201dMonet ovat syntisten vitsaukset.\u201d Ja evankeliumissa: \u201dKatso, sin\u00e4 olet terve; \u00e4l\u00e4 nyt en\u00e4\u00e4 tee synti\u00e4, ettei sinulle tapahtuisi pahempaa.\u201d L\u00f6yd\u00e4mme tosin my\u00f6s nelj\u00e4nnen tavan, jolla tied\u00e4mme Raamatun auktoriteetin perusteella, ett\u00e4 jotkin k\u00e4rsimykset on tuotu meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme yksinkertaisesti Jumalan kirkkauden ja h\u00e4nen tekojensa ilment\u00e4miseksi, n\u00e4iden evankeliumin sanojen mukaan: \u201dEik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ihminen tehnyt synti\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4nen vanhempansa, vaan ett\u00e4 Jumalan teot\u00a0 tulisivat h\u00e4ness\u00e4 ilmi\u201d, ja taas: \u201dEi t\u00e4m\u00e4 ihminen eik\u00e4 h\u00e4nen vanhempansa tehneet synti\u00e4, vaan ett\u00e4 Jumalan teot tulisivat h\u00e4ness\u00e4 ilmi: \u201dT\u00e4m\u00e4 sairaus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kirkkaudeksi, ett\u00e4 Jumalan Poika kirkastuisi sen kautta.”\u201d On my\u00f6s muunlaisia kostoja, joilla jotkut, jotka ovat ylitt\u00e4neet jumalattomuuden rajat, ly\u00f6tyj\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, kuten luemme, ett\u00e4 Daatania ja Abiramia tai Korahia rangaistiin, tai ennen kaikkea niit\u00e4, joista apostoli puhuu: \u201dSen t\u00e4hden Jumala antoi heid\u00e4t paheellisiin intohimoihin ja turmeltuneeseen mieleen\u201d, ja t\u00e4t\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 pahempana kuin kaikkia muita rangaistuksia. Sill\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 psalmisti sanoo: \u201dHe eiv\u00e4t ole ihmisten t\u00f6iss\u00e4, eik\u00e4 heit\u00e4 ruoskitaan niin kuin muita ihmisi\u00e4.\u201d Sill\u00e4 he eiv\u00e4t ole sen arvoisia, ett\u00e4 heid\u00e4t parannetaan Herran k\u00e4ynnill\u00e4, joka antaa el\u00e4m\u00e4n, ja vitsauksilla t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, koska \u201dep\u00e4toivossaan he ovat antaneet itsens\u00e4 irstailulle, kaiken eksytyksen tekemiselle, saastaisuudelle\u201d, ja koska kovettamalla syd\u00e4mens\u00e4 ja tottumalla ja tottumalla syntiin he ovat p\u00e4\u00e4sseet yli puhdistuksesta t\u00e4ss\u00e4 lyhyess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja rangaistuksesta nykyisess\u00e4 maailmassa: miehet, joita profeetan pyh\u00e4 sana n\u00e4in moittii: \u201dMin\u00e4 tuhosin osan teist\u00e4, niin kuin Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran, ja te olitte kuin tulisoihtu, joka oli revitty pois tulelta; mutta te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra\u201d, ja Jeremia: \u201dMin\u00e4 olen tappanut ja tuhonnut sinun kansasi, mutta he eiv\u00e4t ole viel\u00e4 palanneet teilt\u00e4\u00e4n.\u201d Ja taas: \u201dJa Jeremiah, sin\u00e4 et ole en\u00e4\u00e4 tehnyt sit\u00e4, koska et ole tehnyt sit\u00e4: \u201dSin\u00e4 olet ly\u00f6nyt heit\u00e4, mutta he eiv\u00e4t ole murheissaan: Sin\u00e4 olet ruhjonut heit\u00e4, mutta he eiv\u00e4t ole suostuneet ottamaan vastaan kuritusta; he ovat tehneet kasvonsa kovemmiksi kuin kallio, he eiv\u00e4t ole suostuneet palaamaan.”\u201d Ja kun profeetta n\u00e4kee, ett\u00e4 kaikki t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n parannuskeinot ovat olleet turhia heid\u00e4n parantamisekseen ja ett\u00e4 he ovat jo ik\u00e4\u00e4n kuin ep\u00e4toivoissaan heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 suhteen, h\u00e4n julistaa: \u201dPalkeet ovat ep\u00e4onnistuneet tulessa, l\u00f6yly on turhaan sulanut, sill\u00e4 heid\u00e4n pahat tekonsa eiv\u00e4t ole h\u00e4vinneet. Kutsukaa heit\u00e4 kadotushopeaksi, sill\u00e4 Herra on hylj\u00e4nnyt heid\u00e4t.\u201d Ja n\u00e4in Herra valittaa, ettei H\u00e4n ole turhaan soveltanut t\u00e4t\u00e4 tervehdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 puhdistusta tulen avulla niihin, jotka ovat paatuneet synneiss\u00e4\u00e4n, Jerusalemin persoonassa, joka on kauttaaltaan kuoriutunut syntiens\u00e4 ruosteen peitt\u00e4m\u00e4ksi, kun H\u00e4n sanoo: \u201dAsettakaa se tyhj\u00e4n\u00e4 palavien hiilien p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 se kuumenisi ja sen vaski sulaisi, ja sen saastat sulaisivat sen keskell\u00e4. Suurta vaivaa on tehty, eik\u00e4 sen suuri ruoste ole l\u00e4htenyt pois, ei edes tulella. Sinun saastaisuutesi on kauhistuttava, sill\u00e4 min\u00e4 halusin puhdistaa sinut, etk\u00e4 sin\u00e4 ole puhdistunut saastaisuudestasi.\u201d Niinp\u00e4 kuin taitava l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka on kokeillut kaikki pelastavat parannuskeinot ja n\u00e4kee, ettei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n l\u00e4\u00e4kett\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4, jota voisi soveltaa heid\u00e4n tauteihinsa, Herra on tavallaan voitettu heid\u00e4n v\u00e4\u00e4ryyksist\u00e4\u00e4n ja joutuu luopumaan tuosta yst\u00e4v\u00e4llisest\u00e4 kurituksestaan, ja niinp\u00e4 h\u00e4n tuomitsee\u00a0 heid\u00e4t sanomalla: \u201dMin\u00e4 en en\u00e4\u00e4 suutu sinulle, ja sinun kiivautesi on poistunut sinusta.\u201d \u201dMin\u00e4 en en\u00e4\u00e4 suutu sinulle, ja sinun kiivautesi on poistunut sinusta.\u201d Mutta toisista, joiden syd\u00e4n ei ole kovettunut synniss\u00e4 pysymisen vuoksi ja jotka eiv\u00e4t tarvitse tuota ankarinta ja (jos niin saan sanoa) sy\u00f6vytt\u00e4vint\u00e4 l\u00e4\u00e4kett\u00e4, vaan joiden pelastukseksi riitt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 antavan sanan opetus – heist\u00e4 sanotaan: \u201dMin\u00e4 parannan heit\u00e4 kuulemalla heid\u00e4n k\u00e4rsimyksens\u00e4.\u201d Tied\u00e4mme hyvin, ett\u00e4 on muitakin syit\u00e4 sille rangaistukselle ja kostolle, joka langetetaan niille, jotka ovat raskaasti synti\u00e4 tehneet – ei siksi, ett\u00e4 heid\u00e4n rikoksensa sovitettaisiin tai ett\u00e4 heid\u00e4n syntiens\u00e4 j\u00e4ljet pyyhitt\u00e4isiin pois, vaan siksi, ett\u00e4 el\u00e4v\u00e4t saataisiin pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 he muuttaisivat el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ja me n\u00e4emme selv\u00e4sti, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 rangaistukset langetettiin Jerobeamille, Nebatin pojalle, ja Baasalle, Aijan pojalle, sek\u00e4 Ahabille ja Iisebelille, kun jumalallinen nuhde julistaa n\u00e4in: \u201dKatso, min\u00e4 tuotan sinulle pahaa ja h\u00e4vit\u00e4n j\u00e4lkel\u00e4isesi ja tapan Ahabista jokaisen miespuolisen ja sen, joka on sulkeutunut ja viimeinen Israelissa. Ja min\u00e4 teen sinun huoneesi Jerobeamin, Nebatin pojan, huoneen kaltaiseksi ja Baasan, Aijan pojan, huoneen kaltaiseksi sen t\u00e4hden, mit\u00e4 olet tehnyt minun vihastuttamisekseni ja Israelin synnintekoon saattamiseksi. Koirat sy\u00f6v\u00e4t Iisebelin Jisreelin pellolla. Jos Ahab kuolee kaupungissa, koirat sy\u00f6v\u00e4t h\u00e4net, mutta jos h\u00e4n kuolee kedolla, taivaan linnut sy\u00f6v\u00e4t h\u00e4net.\u201d Ja t\u00e4m\u00e4, joka uhataan kaikkein suurimpana uhkana: \u2018Sinun kuollutta ruumistasi ei saa vied\u00e4 isiesi haudalle.\u2019 T\u00e4m\u00e4 uhkaus on my\u00f6s kaikkein suurin: \u201dSinun kuollutta ruumistasi ei saa vied\u00e4 isiesi haudalle.\u201d Kyse ei ollut siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 lyhyt ja hetkellinen rangaistus riitt\u00e4isi puhdistamaan pois sen, joka ensimm\u00e4isen\u00e4 teki kultaiset vasikat ja johti kansan pysyv\u00e4\u00e4n syntiin ja pahaan eroon Herrasta, – tai noiden muiden lukemattomat ja h\u00e4pe\u00e4lliset rienaukset, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n esimerkkins\u00e4 kautta pelko noista rangaistuksista, joita he pelk\u00e4siv\u00e4t, saattaisi lankeaa my\u00f6s muihin, jotka, koska he ajattelivat v\u00e4h\u00e4n tulevaisuutta tai jopa eiv\u00e4t uskoneet siihen lainkaan, liikuttuisivat vain nykyisten asioiden huomioon ottamisesta; ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n H\u00e4nen ankaruutensa osoituksen ansiosta he tunnustaisivat, ett\u00e4 Jumalan majesteetilla korkeuksissa ei ole puutetta ihmisten asioista ja heid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4isist\u00e4 tekemisist\u00e4\u00e4n huolehtimisesta, ja ett\u00e4 he n\u00e4in sen kautta, mit\u00e4 he suuresti pelk\u00e4siv\u00e4t, n\u00e4kisiv\u00e4t sit\u00e4 selvemmin Jumalassa kaikkien tekojensa palkitsijan. Me huomaamme tosin, ett\u00e4 kevyemmist\u00e4kin virheist\u00e4 jotkut miehet ovat saaneet t\u00e4ss\u00e4 maailmassa saman kuolemantuomion kuin se, jolla niit\u00e4 miehi\u00e4 rangaistiin, jotka, kuten edell\u00e4 sanoimme, olivat jumalanpilkan irti p\u00e4\u00e4st\u00f6n tekij\u00f6it\u00e4: kuten k\u00e4vi sille miehelle, joka ker\u00e4si keppej\u00e4 sapattina, sek\u00e4 Ananiakselle ja Sapfiralle, jotka ep\u00e4uskon synnist\u00e4 johtuen pid\u00e4tteliv\u00e4t osan tavaroistaan: ei siksi, ett\u00e4 heid\u00e4n syntiens\u00e4 syyllisyys olisi ollut yht\u00e4 suuri, vaan siksi, ett\u00e4 he olivat ensimm\u00e4iset, jotka havaittiin uudenlaisessa rikkomuksessa, ja siksi oli oikein, ett\u00e4 niin kuin he olivat antaneet muille esimerkin synnist\u00e4, niin my\u00f6s heid\u00e4n oli annettava heille esimerkki rangaistuksesta ja pelosta, jotta jokainen, joka yritt\u00e4isi j\u00e4ljitell\u00e4 heit\u00e4, tiet\u00e4isi, ett\u00e4 (vaikka h\u00e4nen rangaistuksensa lykk\u00e4\u00e4ntyisikin t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4) h\u00e4nt\u00e4 rangaistaisiin samalla tavalla kuin heit\u00e4 tuonpuoleisessa tuomiop\u00e4iv\u00e4n aikana. Ja koska halutessamme k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi erilaisia koettelemuksia ja rangaistuksia n\u00e4yt\u00e4mme hieman harhautuneen pois aiheestamme, josta sanoimme, ett\u00e4 t\u00e4ydellinen ihminen pysyy aina j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 kummassakin koettelemuksessa, palatkaamme nyt siihen viel\u00e4 kerran.<\/p>\n

                                                     <\/p>\n

                                                      \n
                                                    1. LUKU Kuinka suoraselk\u00e4isen ihmisen pit\u00e4isi olla kuin leimattava, ei vahaa vaan kovaa ter\u00e4st\u00e4<\/li>\n<\/ol>\n

                                                      JA niin suoraselk\u00e4isen ihmisen mieli ei saisi olla kuin vaha tai mik\u00e4\u00e4n muu pehme\u00e4 aine, joka aina mukautuu sen muotoon, mik\u00e4 sit\u00e4 painaa, ja johon leimataan sen muoto ja painauma ja joka s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sen, kunnes se ottaa toisen muodon saamalla toisen leiman siihen; ja niin k\u00e4y, ettei se koskaan s\u00e4ilyt\u00e4 omaa muotoaan vaan k\u00e4\u00e4ntyy ja v\u00e4\u00e4ntyy sen mukaan, mit\u00e4 siihen painetaan. Mutta h\u00e4nen pit\u00e4isi pikemminkin olla kuin jokin leima kovasta ter\u00e4ksest\u00e4, jotta mieli voisi aina s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 oikean muotonsa ja muotonsa koskemattomana ja jotta se voisi leimata ja painaa kaikkeen, mit\u00e4 sille tapahtuu, oman tilansa merkit, kun taas siihen itseens\u00e4 ei mik\u00e4\u00e4n tapahtuva voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 y-merkki\u00e4.<\/p>\n

                                                      13 LUKU Kysymys siit\u00e4, voiko mieli pysy\u00e4 jatkuvasti yhdess\u00e4 ja samassa tilassa<\/p>\n

                                                      GERMANUS: Mutta voiko mielemme jatkuvasti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 tilansa muuttumattomana ja pysy\u00e4 aina samassa tilassa?<\/p>\n

                                                      LUKU 14. Vastaus kysyj\u00e4n esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n seikkoihin<\/p>\n

                                                      TEODOROS: Joko, kuten apostoli sanoo, \u201duudistua mielen hengess\u00e4\u201d ja edet\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in \u201dpainamalla eteenp\u00e4in sit\u00e4, mik\u00e4 on ennen\u201d, tai jos laiminly\u00f6 t\u00e4m\u00e4n, varma seuraus on, ett\u00e4 palaa taaksep\u00e4in ja muuttuu yh\u00e4 huonommaksi ja huonommaksi. Ja siksi mieli ei voi mitenk\u00e4\u00e4n pysy\u00e4 samassa tilassa. Aivan kuten silloin, kun ihminen yritt\u00e4\u00e4 kovalla vedolla pakottaa venett\u00e4 voimakkaan virran virtaa vastaan, h\u00e4nen on joko pys\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 virran sy\u00f6ksy k\u00e4tens\u00e4 voimalla ja noustava n\u00e4in korkeammalle tai p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4ll\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 l\u00f6ys\u00e4lle h\u00e4nen on py\u00f6r\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 virtaa alasp\u00e4in. Sen vuoksi on selv\u00e4 todiste ep\u00e4onnistumisestamme, jos huomaamme, ettemme ole saavuttaneet mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4, eik\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi ep\u00e4ill\u00e4, ettemme ole menneet kokonaan taaksep\u00e4in, aina kun huomaamme, ettemme ole edenneet yl\u00f6sp\u00e4in, koska, kuten sanoin, ihmisen mieli ei voi mitenk\u00e4\u00e4n pysy\u00e4 samassa tilassa, eik\u00e4 niin kauan kuin h\u00e4n on lihassa, yksik\u00e4\u00e4n pyhist\u00e4 koskaan saavuta kaikkien hyveiden korkeutta, niin ett\u00e4 ne pysyv\u00e4t muuttumattomina. Sill\u00e4 jotakin on joko lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4 niihin tai otettava niist\u00e4 pois, eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n luodussa voi olla sellaista t\u00e4ydellisyytt\u00e4, joka ei olisi altis muutoksen tunteelle, kuten luemme Jobin kirjasta: \u201dMik\u00e4 on ihminen, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ilman tahraa, ja naisesta syntynyt, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4ytyisi vanhurskaana?\u201d. Katso, h\u00e4nen pyhiens\u00e4 joukossa ei ole ket\u00e4\u00e4n muuttumatonta, eik\u00e4 taivas ole puhdas h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n.”\u201d Sill\u00e4 me tunnustamme, ett\u00e4 vain Jumala on muuttumaton, jota yksin\u00e4\u00e4n puhuttelee n\u00e4in pyh\u00e4n profeetan rukous: \u201dMutta Sin\u00e4 olet sama\u201d, ja joka sanoo itsest\u00e4\u00e4n: \u201dMin\u00e4 olen Jumala, enk\u00e4 min\u00e4 muutu\u201d, koska vain H\u00e4n on luonnostaan aina hyv\u00e4, aina t\u00e4ysi ja t\u00e4ydellinen ja sellainen, johon ei koskaan voida lis\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 voida ottaa mit\u00e4\u00e4n pois. Ja niinp\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi aina lakkaamatta ja huolella antautua hyveen hankkimiseen ja harjoittaa sit\u00e4 jatkuvasti, jottei, jos lakkaamme menem\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in, tuloksena olisi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti paluu taaksep\u00e4in. Sill\u00e4, kuten sanoimme, mieli ei voi pysy\u00e4 samassa tilassa, tarkoitan ilman, ett\u00e4 sen hyv\u00e4t ominaisuudet lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t tai v\u00e4henev\u00e4t. Sill\u00e4 jos emme saa uusia ominaisuuksia, menet\u00e4mme ne, sill\u00e4 kun halu edisty\u00e4 lakkaa, on olemassa vaara, ett\u00e4 palaamme takaisin.<\/p>\n

                                                      LUKU 15. Mit\u00e4 ihminen menett\u00e4\u00e4 l\u00e4htem\u00e4ll\u00e4 pois keljastaan<\/p>\n

                                                      JA niinp\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi aina pysy\u00e4 sulkeutuneena keljaamme. Sill\u00e4 aina, kun ihminen on harhautunut siit\u00e4 ja palaa tuoreeltaan sinne ja alkaa taas el\u00e4\u00e4 siell\u00e4, h\u00e4n j\u00e4rkyttyy ja h\u00e4iriintyy. Sill\u00e4 jos h\u00e4n on p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt itsens\u00e4 irti, h\u00e4n ei voi ilman vaikeuksia ja tuskia saada takaisin sit\u00e4 mielen kiinte\u00e4\u00e4 tarkoitusta, jonka h\u00e4n oli saavuttanut j\u00e4\u00e4dess\u00e4\u00e4n keljansa; ja koska h\u00e4n sen kautta on palannut takaisin, h\u00e4n ei ajattele mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4 edistyksest\u00e4, jonka h\u00e4n on menett\u00e4nyt ja jonka h\u00e4n olisi varmistanut, jos h\u00e4n ei olisi sallinut itsens\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 keljastaan, vaan pikemminkin onnittelee itse\u00e4\u00e4n, jos huomaa saavuttaneensa takaisin sen tilan, josta h\u00e4n oli pudonnut pois. Sill\u00e4 aivan kuten kerran menetetty\u00e4 ja kadonnutta aikaa ei voi en\u00e4\u00e4 saada takaisin, niin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n menetettyj\u00e4 etuja voi palauttaa: sill\u00e4 mit\u00e4 tahansa vakavia mielen aikomuksia j\u00e4lkik\u00e4teen onkaan, ne ovat senhetkisen p\u00e4iv\u00e4n voittoa ja senhetkiseen aikaan kuuluvaa voittoa, eiv\u00e4tk\u00e4 korvaa sit\u00e4 voittoa, joka on kerran ja lopullisesti menetetty.<\/p>\n

                                                      LUKU 16. Kuinka jopa taivaalliset voimat ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 kykenev\u00e4t muuttumaan<\/p>\n

                                                      MUTTA ett\u00e4 jopa voimat ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat, kuten sanoimme, alttiita muutokselle, sen osoittavat ne, jotka putosivat niiden joukosta turmeltuneen tahdon vuoksi. Siksi meid\u00e4n ei pid\u00e4 ajatella, ett\u00e4 niiden luonto on muuttumaton, jotka pysyv\u00e4t siin\u00e4 autuaassa tilassa, johon heid\u00e4t luotiin, vain siksi, ett\u00e4 heit\u00e4 ei ole samalla tavalla johdettu harhaan valitsemaan huonompaa osaa. Sill\u00e4 on eri asia, ett\u00e4 luonto on muuttumattomana, ja eri asia, ett\u00e4 ihminen pysyy muuttumattomana hyveellisyyden ponnistelujen avulla ja varjelemalla sit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, muuttumattoman Jumalan armon avulla. Sill\u00e4 kaikki, mik\u00e4 on turvattu tai s\u00e4ilytetty huolellisuudella, voidaan my\u00f6s menett\u00e4\u00e4 huolimattomuudella. Ja niin me luemme: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 kutsuko ket\u00e4\u00e4n autuaaksi ennen kuolemaansa\u201d, koska niin kauan kuin ihminen on viel\u00e4 mukana taistelussa ja, jos saan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmaisua, viel\u00e4 painii – vaikka h\u00e4n yleens\u00e4 voittaa ja vie monia voittopalkintoja – h\u00e4n ei voi koskaan olla vapaa pelosta ja ep\u00e4ilyst\u00e4 ep\u00e4varmasta lopputuloksesta. Ja siksi ainoastaan Jumalaa kutsutaan muuttumattomaksi ja hyv\u00e4ksi, koska h\u00e4nen hyvyytens\u00e4 ei ole ponnistelujen tulos, vaan luonnollista omaisuutta, ja siksi h\u00e4n ei voi olla muuta kuin hyv\u00e4. Ihminen ei siis voi hankkia mit\u00e4\u00e4n hyveellisyytt\u00e4 ilman muutoksen mahdollisuutta, mutta jotta kerran olemassa oleva hyve s\u00e4ilyisi jatkuvasti, sit\u00e4 on valvottava samalla huolellisuudella ja ahkeruudella, jolla se on hankittu.<\/p>\n

                                                      LUKU17. \u00a0Ett\u00e4 kukaan ei lankea \u00e4killisell\u00e4 lankeemuksella<\/p>\n

                                                      MUTTA emme saa kuvitella, ett\u00e4 joku liukastuu ja joutuu onnettomuuteen \u00e4killisen putoamisen kautta, vaan ett\u00e4 h\u00e4n kaatuu toivottoman romahduksen kautta joko siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 on petetty aloittamalla harjoittelunsa huonosti, tai siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen sielunsa hyv\u00e4t ominaisuudet ovat pett\u00e4neet pitk\u00e4n mielen huolimattomuuden vuoksi, ja n\u00e4in h\u00e4nen virheens\u00e4 saavat v\u00e4hitellen jalansijaa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 \u201dmenetys k\u00e4y ennen tuhoa ja paha ajatus ennen lankeemusta\u201d, aivan kuten ei mik\u00e4\u00e4n talo koskaan kaadu maahan \u00e4killisest\u00e4 romahduksesta, vaan ainoastaan silloin, kun perustuksessa on jokin pitk\u00e4\u00e4n jatkunut vika tai kun sen asukkaiden pitk\u00e4\u00e4n jatkuneen laiminly\u00f6nnin vuoksi se, mik\u00e4 aluksi oli vain pieni pisara, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiens\u00e4 l\u00e4pi, ja niin suojaavat kourut ovat v\u00e4hitellen raunioituneet, ja pitk\u00e4\u00e4n jatkuneen laiminly\u00f6nnin seurauksena rako kasvaa suuremmaksi ja murtuu pois, ja aikanaan l\u00e4pim\u00e4rk\u00e4 myrsky ja sade tulvii sis\u00e4\u00e4n kuin joki: sill\u00e4 \u201dlaiskuudesta rakennus sortuu, ja k\u00e4sien heikkoudesta talo putoaa l\u00e4pi.\u201d Ja ett\u00e4 sama asia tapahtuu hengellisesti sielulle, sen sama Salomo kertoo meille n\u00e4in toisin sanoin, kun h\u00e4n sanoo: \u201dvesi, joka tippuu, ajaa ihmisen ulos talosta\u201d. myrskyisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\u201d Tyylikk\u00e4\u00e4sti h\u00e4n siis vertaa mielen huolimattomuutta kattoon ja kattotiiliin, joista ei ole huolehdittu, ja joiden kautta ensin vain hyvin v\u00e4h\u00e4iset (niin sanoakseni) intohimojen pisarat tekev\u00e4t tiens\u00e4 sieluun; mutta jos niihin ei kiinnitet\u00e4 huomiota, koska ne ovat vain pieni\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isi\u00e4, niin hyveiden palkit rappeutuvat ja joutuvat synnin suuren myrskyn viet\u00e4viksi, jonka kautta \u201dmyrskyisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u201d, ts, kiusauksen aikana, paholaisen hy\u00f6kk\u00e4ys hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 kimppuumme, ja sielu ajetaan pois hyveiden asuinsijasta, jossa se oli pysynyt niin kauan kuin se s\u00e4ilytti kaiken valppaan huolellisuuden, kuin sille kuuluvassa talossa. Ja niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kuultuamme iloitsimme niin suunnattomasti hengellisest\u00e4 ateriastamme, ett\u00e4 se henkinen mielihyv\u00e4, jolla t\u00e4m\u00e4 kokous meid\u00e4t t\u00e4ytti, ylitti sen surun, jota olimme aiemmin kokeneet pyhien kuolemasta. Sill\u00e4 emme ainoastaan saaneet opetusta asioissa, joista olimme olleet ymm\u00e4ll\u00e4mme, vaan opimme my\u00f6s tuon kysymyksen esitt\u00e4misen kautta joitakin asioita, joiden kysymiseen ymm\u00e4rryksemme oli ollut liian v\u00e4h\u00e4inen.<\/p>\n

                                                       <\/p>\n

                                                       <\/p>\n

                                                       <\/p>\n

                                                       <\/p>\n

                                                      VII ABBA SERENUKSEN ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                      MIELEN HORJUMATTOMUUDESTA JA HENGELLISEST\u00c4 PAHUUDESTA<\/strong><\/p>\n

                                                      \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                                      LUKU 1. Abba Serenuksen siveydest\u00e4.<\/p>\n

                                                      Koska haluamme esitell\u00e4 vakaville mielille abbedissa Serenuksen, suurimman pyhyyden ja raittiuden miehen, joka vastaa kuin peili nime\u00e4\u00e4n ja jota ihailimme ennen kaikkia muita erityisell\u00e4 kunnioituksella, ajattelemme, ett\u00e4 toteutamme toiveemme vain yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen konferenssinsa kirjaamme. T\u00e4lle miehelle oli kaikkien muiden hyveiden lis\u00e4ksi, jotka eiv\u00e4t loistaneet ainoastaan h\u00e4nen teoissaan ja tavoissaan, vaan Jumalan armosta my\u00f6s h\u00e4nen ulkon\u00e4\u00f6ss\u00e4\u00e4n, annettu erityisell\u00e4 siunauksella pid\u00e4ttyv\u00e4isyyden lahja, niin ett\u00e4 h\u00e4n ei koskaan tuntenut itse\u00e4\u00e4n h\u00e4iriintyv\u00e4n edes luonnollisista yllykkeist\u00e4 edes nukkuessaan. Ja miten h\u00e4n Jumalan armon avulla saavutti niin ihmeellisen lihan puhtauden, ett\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ylitt\u00e4v\u00e4n ihmisluonnon edellytykset, minun pit\u00e4isi mielest\u00e4ni ensiksi selitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

                                                      LUKU 2. Edell\u00e4 mainitun vanhan miehen kysymys ajatustemme tilasta<\/p>\n

                                                      T\u00c4M\u00c4 mies rukoili silloin y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 rukouksissaan ja paastoissaan ja valvomisissaan v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 syd\u00e4men ja sielun sis\u00e4ist\u00e4 siveytt\u00e4, ja kun h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4n oli saanut sen, mit\u00e4 oli toivonut ja rukoillut, ja ett\u00e4 kaikki lihallisen mielihyv\u00e4n intohimot h\u00e4nen syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n olivat kuollut, h\u00e4net ik\u00e4\u00e4n kuin her\u00e4tti puhtauden suloisin maku, ja syttyi siveyden kiihkosta viel\u00e4 kiihke\u00e4mp\u00e4\u00e4n haluun, ja h\u00e4n alkoi ryhty\u00e4 tiukempiin paastoihin ja rukouksiin, jotta t\u00e4m\u00e4n himon kuolettaminen, joka Jumalan armosta oli suotu h\u00e4nen sis\u00e4iselle ihmiselleen, ulottuisi my\u00f6s ulkoiseen puhtauteen, niin ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n yksinkertainen ja luonnollinen liike, jollainen her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kiihkoa jopa lapsissa ja pikkulapsissa, ei en\u00e4\u00e4 vaikuttaisi h\u00e4neen. Ja kokemuksen kautta siit\u00e4 lahjasta, jonka h\u00e4n oli saanut ja jonka h\u00e4n tiesi saaneensa ei mill\u00e4\u00e4n omilla ansioillaan, vaan Jumalan armosta, h\u00e4n oli sit\u00e4 kiihke\u00e4mmin innostunut hankkimaan my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n samalla tavalla, koska h\u00e4n uskoi, ett\u00e4 Jumala voisi paljon helpommin repi\u00e4 juurineen pois t\u00e4m\u00e4n lihan kiihotuksen, (jonka jopa ihmisen taito ja taitavuus joskus tuhoaa juomilla ja l\u00e4\u00e4kkeill\u00e4 tai veitsen k\u00e4yt\u00f6ll\u00e4), koska h\u00e4n oli omasta vapaasta lahjastaan antanut sen hengen puhtauden, joka on viel\u00e4 suurempi asia ja jota ei voi hankkia inhimillisill\u00e4 ponnisteluilla ja ponnisteluilla. Ja kun h\u00e4n lakkaamatta rukoillen ja kyynelehtien v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 paneutui aloittamaansa anomukseen, tuli h\u00e4nen luokseen y\u00f6llisess\u00e4 n\u00e4yss\u00e4 enkeli, joka n\u00e4ytti avaavan h\u00e4nen vatsansa ja poistavan h\u00e4nen suolistostaan er\u00e4\u00e4nlaisen tulisen lihallisen huumorin, heitti sen pois ja palautti kaiken entiselle paikalleen; ja \u201dkatso\u201d, h\u00e4n sanoi, \u201dlihasi yllykkeet ovat poistuneet, ja voit olla varma siit\u00e4, ett\u00e4 olet t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saanut sen kest\u00e4v\u00e4n ruumiinpuhtauden, jota uskollisesti pyysit\u201d. Riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olemme n\u00e4in lyhyesti kertoneet t\u00e4st\u00e4 Jumalan armosta, joka my\u00f6nnettiin t\u00e4lle kuuluisalle miehelle erityisell\u00e4 tavalla. Mutta katson tarpeettomaksi sanoa mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 hyveist\u00e4, joita h\u00e4nell\u00e4 oli yhteisesti muiden hyvien ihmisten kanssa, sill\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n, ettei t\u00e4m\u00e4 erityinen kertomus t\u00e4m\u00e4n miehen nimest\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi riist\u00e4v\u00e4n muilta sen, mik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 erityisesti mainitaan. H\u00e4nt\u00e4 siis, koska olimme syttyneet mit\u00e4 suurimmasta halusta keskustella h\u00e4nen kanssaan ja saada h\u00e4nelt\u00e4 opetusta, sovimme vierailusta paastonaikana; ja kun h\u00e4n oli hyvin hiljaa tiedustellut meilt\u00e4 ajatustemme luonnetta ja sis\u00e4isen ihmisemme tilaa ja sit\u00e4, mit\u00e4 apua olimme saaneet sen puhdistamiseen pitk\u00e4st\u00e4 er\u00e4maassa oleskelustamme, l\u00e4hestyimme h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 valituksilla:<\/p>\n

                                                      LUKU 3. Vastauksemme ajatustemme ailahtelevasta luonteesta<\/p>\n

                                                      T\u00e4\u00e4ll\u00e4 vietetty aika, yksin\u00e4isyydess\u00e4 asuminen ja mietiskely, jonka kautta teid\u00e4n mielest\u00e4nne meid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt saavuttaa sis\u00e4isen ihmisen t\u00e4ydellisyys, on tehnyt meille vain t\u00e4m\u00e4n, nimitt\u00e4in opettanut meille sen, mit\u00e4 emme kykene olemaan, tekem\u00e4tt\u00e4 meist\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 yrit\u00e4mme olla. Emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tunne, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tiedon avulla olisimme saavuttaneet mink\u00e4\u00e4nlaista kaipaamamme puhtauden kiinte\u00e4\u00e4 lujuutta tai voimaa ja lujuutta, vaan ainoastaan h\u00e4mmennyksen ja h\u00e4pe\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4: Sill\u00e4 vaikka mietiskelymme kaikessa kurinalaisuudessamme pyrkii t\u00e4h\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4isiss\u00e4 opinnoissamme ja pyrkii vapisevista alkuaskelista saavuttamaan varman ja j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n taidon ja alkamaan tiet\u00e4\u00e4 jotakin siit\u00e4, mink\u00e4 se alun perin tiesi vain ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti tai oli siit\u00e4 kokonaan tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ja etenem\u00e4ll\u00e4 varmoin askelin (niin sanoakseni) kohti tuon kurinalaisuuden edellytyksi\u00e4 tottuu siihen t\u00e4ydellisesti ilman vaikeuksia, huomaan p\u00e4invastoin, ett\u00e4 samalla kun kamppailen t\u00e4ss\u00e4 puhtauden kaipuussani, olen p\u00e4\u00e4ssyt vain tarpeeksi pitk\u00e4lle tiet\u00e4\u00e4kseni, mit\u00e4 en voi olla. Ja siksi tunnen, ett\u00e4 kaikesta t\u00e4st\u00e4 syd\u00e4men katumuksesta ei seuraa minulle muuta kuin vaivaa, niin ett\u00e4 kyynelten aihetta ei koskaan puutu, enk\u00e4 kuitenkaan lakkaa olemasta sit\u00e4, mit\u00e4 minun ei pit\u00e4isi olla. Ja mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 on siis siit\u00e4, ett\u00e4 olemme oppineet, mik\u00e4 on parasta, jos sit\u00e4 ei voi saavuttaa edes silloin, kun se tiedet\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 kun olemme tunteneet, ett\u00e4 syd\u00e4memme p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on suunnattu siihen, mit\u00e4 olemme aikoneet, mieli palaa huomaamattaan entisiin harhaileviin ajatuksiinsa ja luisuu takaisin entist\u00e4 kiivaammin, ja sit\u00e4 viev\u00e4t pois p\u00e4ivitt\u00e4iset h\u00e4iri\u00f6tekij\u00e4t ja sit\u00e4 vet\u00e4v\u00e4t lakkaamatta pois lukemattomat asiat, jotka viev\u00e4t sen vangeiksi, niin ett\u00e4 me melkeinp\u00e4 ep\u00e4toivoisina odotamme kaipaamaamme parannusta, ja kaikki n\u00e4m\u00e4 tarkkailut tuntuvat turhilta. Koska mieli, joka joka hetki harhailee ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti, kun se palautetaan takaisin Jumalan pelon tai hengellisen mietiskelyn pariin, ennen kuin se on vakiintunut siihen, sy\u00f6ksyy pois ja harhailee; ja kun olemme her\u00e4nneet ja huomanneet, ett\u00e4 se on harhautunut sille asetetusta p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, ja haluamme palauttaa sen takaisin mietiskelyyn, josta se on harhautunut, ja sitoa sen syd\u00e4men lujimmalla tahdolla ik\u00e4\u00e4n kuin kahleilla, niin samalla kun yrit\u00e4mme, se liukuu syd\u00e4men sisimm\u00e4st\u00e4 syvyydest\u00e4 k\u00e4\u00e4rmett\u00e4kin nopeammin pois. Siksi me, jotka olemme t\u00e4m\u00e4nkaltaisista p\u00e4ivitt\u00e4isist\u00e4 harjoituksista tulehtuneet, mutta emme kuitenkaan n\u00e4e saavamme niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n voimaa ja vakautta syd\u00e4meen, olemme voitettuja ja ep\u00e4toivoisina ajaudumme t\u00e4h\u00e4n mielipiteeseen, nimitt\u00e4in uskomaan, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 mielen harhailut eiv\u00e4t johdu mist\u00e4\u00e4n omasta virheest\u00e4mme, vaan luonnostamme johtuvasta viasta, joka ihmisill\u00e4 on.<\/p>\n

                                                       <\/p>\n

                                                      LUKU 4. Vanhan miehen puhe sielun tilasta ja sen erinomaisuudesta<\/p>\n

                                                      SERENUS: On vaarallista tehd\u00e4 h\u00e4tik\u00f6ityj\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ja asettaa h\u00e4t\u00e4isesti laki jonkin asian luonteesta, ennen kuin on keskustellut aiheesta kunnolla ja pohtinut sen todellista luonnetta. Sinun ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pit\u00e4isi, katsoen vain omaa heikkouttasi, uskaltaa esitt\u00e4\u00e4 arvauksia sen sijaan, ett\u00e4 lausuisit tuomion, joka perustuu itse harjoituksen luonteeseen ja arvoon sek\u00e4 muiden siit\u00e4 saamiin kokemuksiin. Sill\u00e4 jos joku, joka ei osannut uida, mutta tiesi, ett\u00e4 h\u00e4nen ruumiinsa paino ei voi tukeutua veteen, haluaisi kokemattomuutensa tarjoaman todisteen perusteella v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei kukaan kiinte\u00e4st\u00e4 lihasta koostuva ihminen voisi mitenk\u00e4\u00e4n tukeutua nestem\u00e4iseen elementtiin, meid\u00e4n ei siis pit\u00e4isi pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen mielipidett\u00e4\u00e4n oikeana, jonka h\u00e4n n\u00e4ytti esitt\u00e4v\u00e4n oman kokemuksensa mukaisesti, koska t\u00e4m\u00e4 voidaan osoittaa, ett\u00e4 se ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n mahdotonta, vaan se on itse asiassa eritt\u00e4in helppoa, ja muut voivat osoittaa sen mit\u00e4 selvimmin todistein ja silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isin osoituksin. Ja niinp\u00e4 nous (\u03bd\u03bf\u1fe6\u03c2), <\/em>ts.mieli, m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n aeikinitos” (\u1f00\u03b5\u03b9\u03ba\u03af\u03bd\u03b7\u03c4\u03bf\u03c2) kai polykinitos” (\u03c0\u03bf\u03bb\u03c5\u03ba\u03af\u03bd\u03b7\u03c4\u03bf\u03c2), ts. alati muuttuvaksi ja hyvin muuttuvaksi: niin kuin se on n\u00e4in kuvattu niin sanotussa Salomon viisaudessa toisilla sanoilla: (\u03ba\u03b1\u03af \u03b3\u03b5\u03ce\u03b4\u03b7\u03c2 \u03c3\u03ba\u1fc6\u03bd\u03bf\u03c2 \u03b2\u03c1\u03af\u03b8\u03b5\u03b9 \u03bd\u03bf\u1fe6\u03bd \u03c0\u03bf\u03bb\u03c5\u03c6\u03c1\u03cc\u03bd\u03c4\u03b9\u03b4), ts. \u201dJa maallinen ruumis painaa alas monista asioista huolehtivaa mielt\u00e4.\u201d. T\u00e4m\u00e4 ei siis luontonsa mukaisesti voi koskaan pysy\u00e4 toimettomana, vaan ellei huolehdita siit\u00e4, ett\u00e4 se voi harjoittaa liikkeit\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 sill\u00e4 on jotain, mik\u00e4 jatkuvasti ty\u00f6llist\u00e4\u00e4 sit\u00e4, sen on omasta oikullisuudestaan johtuen vaelteleva ja harhaileva kaikenlaisten asioiden parissa, kunnes se pitk\u00e4n harjoittelun ja p\u00e4ivitt\u00e4isen k\u00e4yt\u00f6n – jossa sanotte vaivanneen ne itse\u00e4nne tuloksetta – tottuneena kokeilee ja oppii, mit\u00e4 ruokaa muistille sen tulisi valmistaa, jota kohti se voi palauttaa v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lentonsa ja hankkia voimaa pysymist\u00e4 varten, ja n\u00e4in se voi onnistua karkottamaan pois vihollisen vihamielisen vihjauksen, joka sit\u00e4 h\u00e4iritsee, ja pysym\u00e4\u00e4n siin\u00e4 tilassa ja tilassa, jota se kaipaa. Meid\u00e4n ei siis pit\u00e4isi lukea t\u00e4t\u00e4 syd\u00e4memme vaeltelevaa taipumusta ihmisluonnon tai sen Luojan Jumalan syyksi. Sill\u00e4 onhan se Raamatun totuudenmukainen toteamus, ett\u00e4 \u201dJumala teki ihmisen suoraselk\u00e4iseksi, mutta he itse keksiv\u00e4t monia ajatuksia.\u201d N\u00e4iden luonne riippuu sitten meist\u00e4 itsest\u00e4mme, sill\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 \u201dhyv\u00e4 ajatus tulee l\u00e4helle niit\u00e4, jotka sen tuntevat, mutta viisas ihminen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sen\u201d. Sill\u00e4 miss\u00e4 jokin asia on meid\u00e4n varovaisuutemme ja ahkeruutemme alainen niin, ett\u00e4 se voidaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4, siell\u00e4, jos sit\u00e4 ei l\u00f6ydet\u00e4, meid\u00e4n pit\u00e4isi totisesti panna se meid\u00e4n oman laiskuutemme tai huolimattomuutemme syyksi eik\u00e4 luonnostamme johtuvan vian syyksi. Ja t\u00e4m\u00e4n merkityksen kanssa on samaa mielt\u00e4 my\u00f6s psalmisti, kun h\u00e4n sanoo: \u201dAutuas se mies, jonka apu on sinusta; syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n h\u00e4n on j\u00e4rjest\u00e4nyt nousunsa.\u201d N\u00e4ette siis, ett\u00e4 on meid\u00e4n vallassamme asettaa syd\u00e4mess\u00e4mme joko yl\u00f6snousemukset, eli ajatukset, jotka kuuluvat Jumalalle, tai laskeutumiset, eli ne, jotka vajoavat lihallisiin ja maallisiin asioihin. Ja jos t\u00e4m\u00e4 ei olisi meid\u00e4n vallassamme, Herra ei olisi nuhdellut fariseuksia sanoen: \u201dMiksi te ajattelette pahaa syd\u00e4mess\u00e4nne?\u201d eik\u00e4 voittanut. H\u00e4n on antanut t\u00e4m\u00e4n syyt\u00f6ksen profeetan kautta sanoen: \u201dOttakaa pois pahat ajatuksenne minun silmist\u00e4ni\u201d ja \u2018Kuinka kauan pahat ajatukset pysyv\u00e4t teiss\u00e4?\u2019. Eik\u00e4 niiden kuin tekojemme luonnetta otettaisi huomioon tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meid\u00e4n tapauksessamme, kuten Herra uhkaa Jesajan kautta: \u201dKatso, min\u00e4 tulen kokoamaan heid\u00e4n tekonsa ja ajatuksensa yhteen kaikkien kansojen ja kielten kanssa.\u201d Eik\u00e4 olisi oikein, ett\u00e4 meid\u00e4t tuomittaisiin tai puolustettaisiin heid\u00e4n todistuksellaan siin\u00e4 kauheassa ja hirvitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa, kuten siunattu apostoli sanoo: \u2018Heid\u00e4n ajatuksensa kesken\u00e4\u00e4n syytt\u00e4v\u00e4t tai my\u00f6s puolustavat toisiaan sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet minun evankeliumini mukaan.\u2019\u201d<\/p>\n

                                                      LUKU 5. Sielun t\u00e4ydellisyydest\u00e4 evankeliumin sadanp\u00e4\u00e4miehen perusteella.<\/p>\n

                                                      T\u00e4st\u00e4 t\u00e4ydellisest\u00e4 mielest\u00e4 on sitten piirretty erinomainen kuva evankeliumin sadanp\u00e4\u00e4miehen tapauksesta, jonka hyveellisyytt\u00e4 ja johdonmukaisuutta, jonka ansiosta h\u00e4nt\u00e4 ei ajatusten rynt\u00e4ys vienyt harhaan, vaan h\u00e4n oman harkintakykyns\u00e4 mukaisesti joko hyv\u00e4ksyi sellaiset, jotka olivat hyvi\u00e4, tai ajoi helposti pois sellaiset, jotka olivat luonteeltaan vastakkaisia, kuvataan t\u00e4ss\u00e4 trooppisessa muodossa: \u201d Sill\u00e4 min\u00e4kin olen mies, joka on auktoriteetin alainen, ja minulla on sotilaita alaisuudessani; ja min\u00e4 sanon t\u00e4lle miehelle: mene, ja h\u00e4n menee; ja toiselle: tule, ja h\u00e4n tulee; ja palvelijalleni: tee n\u00e4in, ja h\u00e4n tekee sen.”\u201d Jos siis mekin ponnistelemme miehekk\u00e4\u00e4sti h\u00e4iri\u00f6it\u00e4 ja syntej\u00e4 vastaan ja pystymme saattamaan ne oman hallintamme ja harkintakykymme alaisuuteen, taistelemme lihamme intohimoja vastaan ja tuhoamme ne ja saatamme\u00a0 j\u00e4rjen valtaan ajatuksiemme parven ja karkotamme rintamme edest\u00e4 meit\u00e4 vastustaneiden voimien kauheat sotajoukot Herran ristin el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 viirill\u00e4, meid\u00e4t ylennet\u00e4\u00e4n palkkioksi t\u00e4llaisista voitoista sen hengellisesti ymm\u00e4rretyn sadanp\u00e4\u00e4miehen arvoon, johon Mooses mystisesti viittasi, niin kuin luemme 2. Mooseksen kirjasta: \u201dAseta itsellesi tuhansien, satojen, viisikymmenien ja kymmenien p\u00e4\u00e4miehet.\u201d \u201dAseta itsellesi tuhansien, satojen, viisikymmenien ja kymmenien p\u00e4\u00e4miehet.\u201d Ja niin my\u00f6s meill\u00e4, kun meid\u00e4t on nostettu t\u00e4m\u00e4n arvokkuuden korkeuteen, on sama oikeus ja valta k\u00e4ske\u00e4, niin ettemme joudu ajatusten viet\u00e4viksi vastoin tahtoamme, vaan pystymme pysym\u00e4\u00e4n niiss\u00e4, jotka meit\u00e4 hengellisesti ilahduttavat, ja tarttumaan niihin, k\u00e4skem\u00e4ll\u00e4 pahoja ajatuksia poistumaan, ja ne poistuvat, kun taas hyville sanomme: \u201dTulkaa\u201d, ja ne tulevat; ja my\u00f6s palvelijallemme, ts, ruumiille, meid\u00e4n on samalla tavoin m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00e4v\u00e4, mit\u00e4 siveyteen ja puhtauteen kuuluu, ja se palvelee meit\u00e4 ilman mit\u00e4\u00e4n vastav\u00e4itteit\u00e4, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 her\u00e4t\u00e4 meiss\u00e4 himon vihamielisi\u00e4 yllykkeit\u00e4, vaan osoittaa kaiken alistuvuutensa hengelle. Ja mik\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n sadanp\u00e4\u00e4miehen aseiden luonne ja mihin tarkoitukseen niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n taistelussa, kuulkaa, mit\u00e4 siunattu apostoli julistaa: \u201dSotamme aseet\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018eiv\u00e4t ole lihalliset, vaan Jumalan voimat.\u201d H\u00e4n kertoo meille niiden luonteen; nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ole lihallisia tai heikkoja, vaan hengellisi\u00e4 ja Jumalan edess\u00e4 voimakkaita. Sitten h\u00e4n ehdottaa seuraavaksi, miss\u00e4 taisteluissa niit\u00e4 on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4: \u201dLinnoitusten kukistamiseen, ajatusten puhdistamiseen ja jokaisen korkeuden, joka kohoaa Jumalan tuntemusta vastaan, ja kaiken ymm\u00e4rryksen vankeuteen saattamiseen Kristuksen kuuliaisuuteen, ja valmiina kostamaan kaiken tottelemattomuuden, kun teid\u00e4n kuuliaisuutenne on ensin t\u00e4ytetty.\u201d Ja koska, vaikka se onkin hy\u00f6dyllist\u00e4, kuuluu kuitenkin toiselle kerralle k\u00e4yd\u00e4 n\u00e4m\u00e4 yksi kerrallaan l\u00e4pi, haluan vain, ett\u00e4 n\u00e4ette n\u00e4iden aseiden eri lajit ja niiden ominaispiirteet, koska meid\u00e4nkin pit\u00e4isi aina kulkea ne vy\u00f6tettyn\u00e4 p\u00e4\u00e4llemme, jos aiomme taistella Herran taisteluissa ja palvella evankeliumin sadanp\u00e4\u00e4llik\u00f6iden joukossa. \u201dOttakaa\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201duskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan tuliset nuolet.\u201d Usko on siis se, joka pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 himon liekehtiv\u00e4t nuolet ja tuhoaa ne tulevan tuomion pelolla ja uskolla taivaalliseen valtakuntaan. \u201dJa rintapanssari\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018rakkauden\u2019. T\u00e4m\u00e4 on todellakin se, joka kiert\u00e4\u00e4 rinnan elint\u00e4rke\u00e4t osat ja suojelee sit\u00e4, mik\u00e4 on alttiina turpoavien ajatusten tappaville haavoille, torjuu sit\u00e4 vastustavat iskut, eik\u00e4 anna paholaisen nuolien tunkeutua sis\u00e4iseen mieheemme. Sill\u00e4 se \u201dkest\u00e4\u00e4 kaiken, k\u00e4rsii kaiken, kest\u00e4\u00e4 kaiken\u201d. \u201dJa kyp\u00e4r\u00e4ksi pelastuksen toivo\u201d. Kyp\u00e4r\u00e4 on se, mik\u00e4 suojaa p\u00e4\u00e4t\u00e4. Koska siis Kristus on meid\u00e4n p\u00e4\u00e4mme, meid\u00e4n pit\u00e4isi aina kaikissa kiusauksissa ja vainoissa suojella sit\u00e4 tulevien hyvien asioiden toivossa ja erityisesti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 usko H\u00e4neen ehj\u00e4n\u00e4 ja tahrattomana. Sill\u00e4 on mahdollista, ett\u00e4 joku, joka on menett\u00e4nyt muita ruumiinosia, niin heikko kuin h\u00e4n onkin, voi viel\u00e4 selvit\u00e4 hengiss\u00e4; mutta lyhytk\u00e4\u00e4n elinaika ei ulotu kenellek\u00e4\u00e4n, jolla ei ole p\u00e4\u00e4t\u00e4. \u201dJa Hengen miekka, joka on Jumalan sana.\u201d Sill\u00e4 se on \u201dter\u00e4v\u00e4mpi kuin mik\u00e4\u00e4n kaksiter\u00e4inen miekka ja l\u00e4vist\u00e4\u00e4 sielun ja hengen, nivelten ja luuytimen, ja se on syd\u00e4men ajatusten ja aikomusten tuntija\u201d, sill\u00e4 se jakaa ja katkaisee kaiken lihallisen ja maallisen, mit\u00e4 se meiss\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Ja se, jota n\u00e4m\u00e4 aseet suojelevat, on aina suojattu vihollistensa aseilta ja riivaajilta, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vied\u00e4 ry\u00f6st\u00e4jiens\u00e4 kahleissa sidottuna, vangittuna ja vangittuna turhien ajatusten vihamieliseen maahan eik\u00e4 h\u00e4n kuule profeetan sanoja: \u201dMiksi olet vanhentunut vieraalla maalla?\u201d Vaan h\u00e4n seisoo kuin voitokas voittaja siin\u00e4 ajatusten maassa, jonka h\u00e4n on valinnut. Ymm\u00e4rt\u00e4isittek\u00f6 tekin t\u00e4m\u00e4n sadanp\u00e4\u00e4miehen voiman ja rohkeuden, jolla h\u00e4n kantaa n\u00e4it\u00e4 aseita, joista puhuimme aiemmin, ei lihallisena vaan Jumalan voimana? Kuunnelkaa sit\u00e4 valintaa, jolla kuningas itse merkitsee ja hyv\u00e4ksyy urheat miehet kutsuessaan heid\u00e4t hengelliseen taisteluun. \u201dHeikot sanokoot\u201d, sanoo H\u00e4n, \u2018ett\u00e4 min\u00e4 olen vahva\u2019, ja: \u201dSe, joka on k\u00e4rsinyt, tulkoon soturiksi.\u201d N\u00e4ette siis, ett\u00e4 kukaan muu kuin k\u00e4rsiv\u00e4t ja heikot ihmiset eiv\u00e4t voi taistella Herran taisteluissa, heikkoina tosiaankin sill\u00e4 heikkoudella, jonka p\u00e4\u00e4lle py\u00f6ristettyn\u00e4 tuo sadanp\u00e4\u00e4miehemme evankeliumissa sanoi luottavaisin mielin: \u201dSill\u00e4 kun min\u00e4 olen heikko, silloin min\u00e4 olen vahva\u201d, ja taas: \u2018sill\u00e4 voima on tullut t\u00e4ydelliseksi heikkoudessa\u2019.\u201d Josta heikkoudesta yksi profeetoista sanoo: \u201dJa se, joka on heikko heid\u00e4n joukossaan, on oleva kuin Daavidin huone. Sill\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llinen k\u00e4rsij\u00e4 taistelee n\u00e4it\u00e4 sotia sill\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4, josta sanotaan: \u201dK\u00e4rsiv\u00e4llisyys on tarpeellinen teille, ett\u00e4 Jumalan tahdon tekem\u00e4ll\u00e4 saatte palkkion.\u201d<\/p>\n

                                                      LUKU 6. Sinnikkyydest\u00e4 ajatusten hoitamisen suhteen<\/p>\n

                                                      MUTTA saamme omasta kokemuksestamme selville, ett\u00e4 voimme ja meid\u00e4n tulee takertua Herraan, jos olemme saaneet tahtomme sorretuksi ja t\u00e4m\u00e4n 755 maailman halut katkaistua, ja meit\u00e4 opettaa niiden auktoriteetti, jotka keskustellessaan Herran kanssa sanovat kaikessa luottamuksessa: \u201dMinun sieluni on tarttunut sinuun\u201d, ja: \u2018Minun sieluni on tarttunut sinuun\u2019, ja: \u2018Minun sieluni on tarttunut sinuun\u2019: \u201dMin\u00e4 olen pysynyt kiinni Sinun todistuksissasi, Herra\u201d, ja: \u2018Min\u00e4 olen pysynyt kiinni Sinun todistuksissasi, Herra\u2019: \u201dMinun on hyv\u00e4 pysy\u00e4 tiukasti kiinni Jumalassa\u201d; ja: \u201dJoka on kiinni Herrassa, on yksi henki.\u201d \u201dSe, joka on kiinni Herrassa, on yksi henki.\u201d Meid\u00e4n ei siis pid\u00e4 uupua n\u00e4ist\u00e4 mielen harhailuista eik\u00e4 hellitt\u00e4\u00e4 kiihkostamme, sill\u00e4 \u201djoka viljelee maansa, saa leip\u00e4\u00e4, mutta joka seuraa joutilaisuutta, saa k\u00f6yhyytt\u00e4\u201d. Meid\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 vaarallisen ep\u00e4toivon kautta vet\u00e4yty\u00e4 pois t\u00e4m\u00e4n valvomisen tarkoituksellisuudesta, sill\u00e4 \u201djokaisessa, joka on huolissaan, on ylt\u00e4kyll\u00e4isyytt\u00e4, sill\u00e4 joka on miellytt\u00e4v\u00e4 ja vapaa murheesta, se tulee puutteeseen\u201d; ja taas: \u201dihminen surussaan tekee ty\u00f6t\u00e4 itselleen ja saa v\u00e4kisin aikaan oman tuhonsa.\u201d Lis\u00e4ksi my\u00f6s: \u201dtaivasten valtakunta k\u00e4rsii v\u00e4kivaltaa, ja v\u00e4kivaltaiset ottavat sen v\u00e4kisin\u201d, sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hyveellisyytt\u00e4 ei saavuteta ilman ponnistelua, eik\u00e4 kukaan voi saavuttaa sit\u00e4 henkist\u00e4 vakautta, jota h\u00e4n haluaa, ilman suurta syd\u00e4men murhetta, sill\u00e4 \u2018ihminen on syntynyt vaivaan\u2019, ja jotta h\u00e4n voisi saavuttaa \u2018t\u00e4ydellisen ihmisen, Kristuksen t\u00e4yteyden mitan\u2019, h\u00e4nen on aina vain oltava valppaana entist\u00e4kin suuremmalla ahkeruudella ja ponnisteltava lakkaamattomalla huolellisuudella. Mutta t\u00e4m\u00e4n mitan t\u00e4yteyteen ei kukaan koskaan saavuta, vaan ainoastaan se, joka on sit\u00e4 etuk\u00e4teen harkinnut ja jota on nyt koulutettu siihen ja joka on saanut siit\u00e4 jonkinlaisen esimakua ollessaan viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, ja joka on merkitty Kristuksen kalleimmaksi j\u00e4seneksi ja jolla on lihassaan ollut sen \u201dliitoksen\u201d vakuus, jonka kautta h\u00e4n voi olla yhdistettyn\u00e4 H\u00e4nen ruumiiseensa: joka haluaa vain yht\u00e4 asiaa, joka janoaa vain yht\u00e4 asiaa, joka ei aina vain tekojaan, vaan jopa ajatuksiaan kohdistaa ainoastaan yhteen asiaan; nimitt\u00e4in, ett\u00e4 h\u00e4n voisi jo nyt pit\u00e4\u00e4 vakuudeksi sen, mit\u00e4 sanotaan pyhien autuaasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 tuonpuoleisessa; nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 \u201dJumala olisi\u201d h\u00e4nelle \u201dkaikki kaikessa\u201d.<\/p>\n

                                                        \n
                                                      1. LUKU Kysymys mielen vaeltelevasta taipumuksesta ja hengellisen pahuuden hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4<\/li>\n<\/ol>\n

                                                        GERMANUS: Ehk\u00e4p\u00e4 t\u00e4t\u00e4 mielen taipumusta vaelteluun voitaisiin jossakin m\u00e4\u00e4rin hillit\u00e4, ellei sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6isi niin suuri vihollisten uoma, joka lakkaamatta ajaa sit\u00e4 kohti sit\u00e4, mit\u00e4 se ei halua, tai pikemminkin minne sen oman luonteen vaelteleva luonne sit\u00e4 ajaa. Ja koska sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t niin lukemattomat viholliset, jotka ovat niin voimakkaita ja kauhistuttavia, emme uskoisi, ett\u00e4 erityisesti t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n heikko lihamme voisi niit\u00e4 vastustaa, elleiv\u00e4t teid\u00e4n sananne rohkaisisi meit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n n\u00e4kemykseen kuin taivaasta tulleet oraakkelit.<\/p>\n

                                                        8 LUKU Vastaus Jumalan avusta ja vapaan tahdon voimasta<\/p>\n

                                                        SERENUS: Kukaan, joka on kokenut sis\u00e4isen ihmisen ristiriidat, ei voi ep\u00e4ill\u00e4, etteiv\u00e4tk\u00f6 vihollisemme jatkuvasti v\u00e4ijy meit\u00e4. Mutta me tarkoitamme, ett\u00e4 ne vastustavat edistymist\u00e4mme siten, ett\u00e4 voimme ajatella niiden vain yllytt\u00e4v\u00e4n pahoihin asioihin eik\u00e4 pakottavan. Mutta kukaan ei voisi kokonaan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 synti\u00e4, jonka he ovat taipuvaisia painamaan syd\u00e4meemme, jos voimakas impulssi on l\u00e4sn\u00e4 pakottaa meid\u00e4t (pahaan), aivan kuten se on ehdottaa sit\u00e4. Sen vuoksi, niin kuin heiss\u00e4 on runsaasti voimaa yllytt\u00e4\u00e4, niin meiss\u00e4 on runsaasti voimaa torjua ja vapautta hyv\u00e4ksy\u00e4. Mutta jos pelk\u00e4\u00e4mme heid\u00e4n valtaansa ja hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4\u00e4n, voimme my\u00f6s vaatia Jumalan suojelusta ja apua heit\u00e4 vastaan, josta luemme: \u201dSill\u00e4 suurempi on H\u00e4n, joka on meiss\u00e4, kuin se, joka on t\u00e4ss\u00e4 maailmassa.\u201d Ja H\u00e4nen apunsa taistelee meid\u00e4n puolellamme paljon suuremmalla voimalla kuin heid\u00e4n joukkonsa taistelevat meit\u00e4 vastaan; sill\u00e4 Jumala ei ole ainoastaan hyv\u00e4n ehdottelija, vaan my\u00f6s sen yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4 ja vaatija, niin ett\u00e4 H\u00e4n toisinaan vet\u00e4\u00e4 meit\u00e4 kohti pelastusta jopa vastoin tahtoamme ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4mme. T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 paholainen ei voi pett\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n muuta kuin sit\u00e4, joka on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt antaa h\u00e4nelle oman tahtonsa suostumuksen: kuten Saarnaaja selv\u00e4sti ilmaisee n\u00e4ill\u00e4 sanoilla: \u201dSill\u00e4 koska ne, jotka nopeasti tekev\u00e4t pahaa, eiv\u00e4t voi kiist\u00e4\u00e4, niin siksi ihmislasten syd\u00e4n t\u00e4yttyy heiss\u00e4 pahaa tekem\u00e4\u00e4n.\u201d On siis selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jokainen ihminen menee t\u00e4st\u00e4 v\u00e4\u00e4rin, nimitt\u00e4in siit\u00e4, ett\u00e4 kun pahat ajatukset hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen kimppuunsa, h\u00e4n ei heti kohtaa niit\u00e4 torjumalla ja vastustamalla, sill\u00e4 sanotaanhan: \u201dvastusta h\u00e4nt\u00e4, niin h\u00e4n pakenee sinua\u201d.<\/p>\n

                                                          \n
                                                        1. LUKU Kysymys sielun liitosta paholaisten kanssa<\/li>\n<\/ol>\n

                                                          GERMANUS: Mik\u00e4, pyyd\u00e4n teit\u00e4, on se sielun erittelem\u00e4t\u00f6n ja yhteinen liitto noiden pahojen henkien kanssa, jonka avulla ne voivat olla (en sano liitty\u00e4 vaan) yhdistyneet siihen niin, ett\u00e4 ne voivat huomaamattaan puhua sen kanssa ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiens\u00e4 sen sis\u00e4lle ja ehdottaa sille, mit\u00e4 haluavat, ja yllytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mihin haluavat, ja katsoa ja n\u00e4hd\u00e4 sen ajatukset ja liikkeet; Ja tuloksena on niin l\u00e4heinen yhteys heid\u00e4n ja sielun v\u00e4lill\u00e4, ett\u00e4 ilman Jumalan armoa on l\u00e4hes mahdotonta erottaa, mik\u00e4 johtuu heid\u00e4n yllytt\u00e4misest\u00e4\u00e4n ja mik\u00e4 vapaasta tahdostamme.<\/p>\n

                                                            \n
                                                          1. LUKU Vastaus siihen, miten saastaiset henget yhdistyv\u00e4t ihmissieluihin<\/li>\n<\/ol>\n

                                                            SERENUS: Ei ole mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 henki voi huomaamattomasti yhdisty\u00e4 henkeen ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 suostutteluvoimaa siihen, mik\u00e4 sille sallitaan. Sill\u00e4 niiden v\u00e4lill\u00e4 (aivan kuten ihmisten v\u00e4lill\u00e4) on jonkinlaista samankaltaisuutta ja sukulaisuutta substanssissa, sill\u00e4 kuvaus, joka on annettu sielun luonteesta, p\u00e4tee yht\u00e4 hyvin niiden substanssiin. Mutta ei ole mahdollista, ett\u00e4 henget istutettaisiin henkiin sis\u00e4isesti tai ett\u00e4 ne yhdistyisiv\u00e4t niihin siten, ett\u00e4 toinen voisi pit\u00e4\u00e4 kiinni toisesta; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on yksin Jumaluuden todellinen etuoikeus, joka on ainoa yksinkertainen ja aineeton luonto.<\/p>\n

                                                              \n
                                                            1. LUKU Vastalause, voivatko saastaiset henget olla l\u00e4sn\u00e4 niiden sieluissa, jotka ne ovat t\u00e4ytt\u00e4neet, tai liitty\u00e4 niihin<\/li>\n<\/ol>\n

                                                              GERMANUS: T\u00e4t\u00e4 ajatusta vastaan on mielest\u00e4mme riitt\u00e4v\u00e4sti se, mit\u00e4 n\u00e4emme tapahtuvan riivattujen kohdalla, kun he sanovat ja tekev\u00e4t sellaista, mit\u00e4 he eiv\u00e4t henkien vaikutuksesta tied\u00e4. Miten sitten voimme kielt\u00e4yty\u00e4 uskomasta, ett\u00e4 heid\u00e4n sielunsa eiv\u00e4t ole yhdistyneet noihin henkiolentoihin, kun n\u00e4emme, ett\u00e4 heist\u00e4 on tehty niiden v\u00e4lineit\u00e4 ja ett\u00e4 he (hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 luonnollisen tilansa) antavat periksi niiden liikkeille ja mielialoille siten, ett\u00e4 he eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ilmaise omia sanojaan, tekojaan ja toiveitaan vaan riivaajien sanoja, tekoja ja toiveita?<\/p>\n

                                                                \n
                                                              1. LUKU Vastaus siihen, miten on mahdollista, ett\u00e4 saastaiset henget voivat hallita riivattuja<\/li>\n<\/ol>\n

                                                                SERENUS: Se, mit\u00e4 puhutte tapahtuvan demonisten kohdalla, ei ole vastoin v\u00e4itteit\u00e4mme; nimitt\u00e4in, ett\u00e4 saastaisen hengen riivaamat sanovat ja tekev\u00e4t sit\u00e4, mit\u00e4 he eiv\u00e4t halua, ja joutuvat lausumaan sit\u00e4, mit\u00e4 he eiv\u00e4t tied\u00e4; sill\u00e4 on t\u00e4ysin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t kaikki ole samalla tavalla henkien vaikutuksen alaisia; sill\u00e4 joihinkin ne vaikuttavat niin, etteiv\u00e4t he saa pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 he tekev\u00e4t ja sanovat, kun taas toiset tiet\u00e4v\u00e4t ja muistavat sen j\u00e4lkeenp\u00e4in. Mutta meid\u00e4n ei pid\u00e4 kuvitella, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tapahtuu hengen tunkeutumisen kautta siten, ett\u00e4 se tunkeutuu sielun varsinaiseen substanssiin ja ik\u00e4\u00e4n kuin yhdistyneen\u00e4 siihen ja jotenkin siihen pukeutuneena lausuu sanoja ja sanontoja k\u00e4rsiv\u00e4n suun kautta. Meid\u00e4n ei nimitt\u00e4in pit\u00e4isi uskoa, ett\u00e4 ne voisivat mahdollisesti tehd\u00e4 n\u00e4in. Voimme nimitt\u00e4in selv\u00e4sti n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei johdu sielun menetyksest\u00e4, vaan ruumiin heikkoudesta, kun saastainen henki tarttuu niihin j\u00e4seniin, joissa sielun voima asuu, ja laskee niiden p\u00e4\u00e4lle valtavan ja siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n painon, valtaa sen pahimmalla pimeydell\u00e4 ja h\u00e4iritsee sen \u00e4lyllisi\u00e4 voimia: kuten n\u00e4emme joskus tapahtuvan my\u00f6s viinin, kuumeen tai liiallisen kylmyyden ja muiden ulkopuolelta vaikuttavien sairauksien vuoksi; ja juuri t\u00e4t\u00e4 paholaista kiellettiin yritt\u00e4m\u00e4st\u00e4 aiheuttaa autuaalle Jobille, vaikka h\u00e4n oli saanut vallan lihaansa, kun Herra k\u00e4ski h\u00e4nt\u00e4 sanoen: \u201dKatso, min\u00e4 annan h\u00e4net sinun k\u00e4siisi; varjele vain h\u00e4nen sieluaan\u201d, ts. \u00e4l\u00e4 heikenn\u00e4 h\u00e4nen sielunsa istuinta ja tee h\u00e4nt\u00e4 hulluksi, ja \u00e4l\u00e4 nujerra j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 ja viisautta tukahduttamalla painollasi h\u00e4nen syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n vallitsevaa voimaa.<\/p>\n

                                                                LUKU 13. Kuinka henki ei voi tunkeutua henkeen ja kuinka Jumala yksin on aineeton<\/p>\n

                                                                Sill\u00e4 vaikka henki sekoittuisi t\u00e4h\u00e4n raakaan ja kiinte\u00e4\u00e4n aineeseen; nimitt\u00e4in, lihaan (kuten hyvin helposti tapahtuu), pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n siis uskoa, ett\u00e4 se voi yhdisty\u00e4 sieluun, joka on samalla tavalla henki, niin, ett\u00e4 se my\u00f6s samalla tavalla ottaa vastaan oman luontonsa: asia, joka on mahdollinen ainoastaan Kolminaisuudelle, joka on niin kykenev\u00e4 l\u00e4p\u00e4isem\u00e4\u00e4n jokaisen \u00e4lyllisen luonnon, ett\u00e4 se ei voi ainoastaan syleill\u00e4 ja ymp\u00e4r\u00f6id\u00e4 sit\u00e4, vaan jopa tunkeutua siihen ja, vaikka se onkin ruumiitonta, tunkeutua ruumiiseen? Sill\u00e4 vaikka v\u00e4it\u00e4mmekin, ett\u00e4 joitakin henkisi\u00e4 luontoja on olemassa, kuten enkelit, arkkienkelit ja muut voimat, ja toki my\u00f6s oma sielumme ja ohut ilma, meid\u00e4n ei kuitenkaan todellakaan pit\u00e4isi pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 ruumiittomina. Sill\u00e4 niill\u00e4 on omalla tavallaan ruumis, jossa ne ovat olemassa, vaikkakin se on paljon hienompi kuin meid\u00e4n ruumiimme, apostolin sanojen mukaisesti, kun h\u00e4n sanoo: \u201dJa on olemassa ruumiita taivaallisia ja ruumiita maanp\u00e4\u00e4llisi\u00e4\u201d, ja taas: \u201dKylvet\u00e4\u00e4n luonnollinen ruumis, her\u00e4tet\u00e4\u00e4n hengellinen ruumis\u201d, mist\u00e4 k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi, ett\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n ruumiitonta muuta kuin Jumala yksin, ja sen vuoksi vain H\u00e4n voi l\u00e4p\u00e4ist\u00e4 kaikki hengelliset ja \u00e4lylliset aineet, koska H\u00e4n yksin on kokonainen ja kaikkialla ja kaikessa, niin ett\u00e4 H\u00e4n voi katsella ja n\u00e4hd\u00e4 ihmisten ajatukset ja heid\u00e4n sis\u00e4iset liikkeens\u00e4 ja kaikki sielun syvyydet; sill\u00e4 vain H\u00e4nest\u00e4 yksin puhui siunattu apostoli sanoessaan: \u201dSill\u00e4 Jumalan sana on nopea ja v\u00e4kev\u00e4 ja ter\u00e4v\u00e4mpi kuin mik\u00e4\u00e4n kaksiter\u00e4inen miekka ja l\u00e4vist\u00e4v\u00e4, jopa sielun ja hengen ja nivelten ja luuytimen erottamiseen asti, ja se on syd\u00e4men ajatusten ja aikomusten tuntija; eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n luotu ole n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n h\u00e4nen silmiens\u00e4 edess\u00e4, vaan kaikki on alastonta ja avointa h\u00e4nen silmilleen.”\u201d Ja siunattu Daavid sanoo: \u201dJoka muokkaa heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 yksi kerrallaan\u201d, ja taas: \u201dSill\u00e4 h\u00e4n tuntee syd\u00e4men salaisuudet\u201d, ja Job my\u00f6s: \u201dSin\u00e4, joka yksin tunnet ihmisten syd\u00e4met.\u201d<\/p>\n

                                                                 <\/p>\n

                                                                 <\/p>\n

                                                                LUKU 14 Vastalause siit\u00e4, miten meid\u00e4n pit\u00e4isi uskoa, ett\u00e4 paholaiset n\u00e4kev\u00e4t ihmisten ajatuksiin<\/p>\n

                                                                GERMANUS: T\u00e4ll\u00e4 tavalla, jonka kuvailet, nuo henget eiv\u00e4t voi mitenk\u00e4\u00e4n n\u00e4hd\u00e4 meid\u00e4n ajatuksiimme. Mutta meid\u00e4n mielest\u00e4mme on t\u00e4ysin j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sellaista mielt\u00e4, kun Raamattu sanoo: \u201dJos sen henki, jolla on voima, nousee sinun p\u00e4\u00e4llesi\u201d, ja taas kerran: \u201dKun perkele oli pannut Simon Iskariotin syd\u00e4meen, ett\u00e4 h\u00e4n pett\u00e4isi Herran.\u201d Kuinka voimme sitten uskoa, etteiv\u00e4t ajatuksemme ole niille avoimia, kun tunnemme, ett\u00e4 ne useimmiten syntyv\u00e4t ja niit\u00e4 vaalitaan niiden ehdotusten ja yllytt\u00e4misen avulla?<\/p>\n

                                                                LUKU 15. Vastaus siihen, mit\u00e4 paholaiset voivat ja mit\u00e4 ne eiv\u00e4t voi tehd\u00e4 ihmisten ajatusten suhteen<\/p>\n

                                                                SERENUS: Kukaan ei ep\u00e4ile, etteiv\u00e4tk\u00f6 saastaiset henget voisi vaikuttaa ajatustemme luonteeseen, mutta t\u00e4m\u00e4 tapahtuu vaikuttamalla niihin ulkopuolelta k\u00e4sin tuntuvilla vaikutteilla eli joko taipumuksistamme tai sanoistamme ja niist\u00e4 mielleyhtymist\u00e4, joihin ne n\u00e4kev\u00e4t meid\u00e4n olevan erityisen taipuvaisia. Mutta ne eiv\u00e4t voi mitenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole viel\u00e4 tulleet esiin sielun syvimmist\u00e4 syvyyksist\u00e4. Ja my\u00f6skin ajatukset, joita he vihjaavat, olivatpa ne sitten todella tai tavallaan omaksuttuja, he eiv\u00e4t l\u00f6yd\u00e4 niit\u00e4 itse sielun luonteesta, ts. siit\u00e4 sis\u00e4isest\u00e4 taipumuksesta, joka on niin sanoakseni k\u00e4tkettyn\u00e4 aivan luuytimess\u00e4, vaan ulkoisen ihmisen antamista liikkeist\u00e4 ja merkeist\u00e4, kuten esimerkiksi ahneutta vihjatessaan he tiet\u00e4v\u00e4t, jos he ovat n\u00e4hneet jonkun munkin kohottavan katseensa huolestuneena ikkunaan tai aurinkoon tai kyselev\u00e4n innokkaasti, mit\u00e4 kello on, ett\u00e4 h\u00e4n on my\u00f6nt\u00e4nyt ahneuden tunteen. Jos he huoruutta ehdottaessaan n\u00e4kev\u00e4t munkin alistuvan rauhallisesti himon hy\u00f6kk\u00e4ykseen tai n\u00e4kev\u00e4t h\u00e4nen ruumiinsa olevan levoton tai joka tapauksessa h\u00e4n ei huokaile niin kuin h\u00e4nen kuuluisi ep\u00e4puhtaan ehdotuksen mielett\u00f6myyden alla, he tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 himon tikka on jo kiinnittynyt h\u00e4nen sieluunsa. Jos he lietsovat yllykkeit\u00e4 suruun, vihaan tai raivoon, he voivat havaita, ovatko ne juurtuneet syd\u00e4meen, ruumiin liikkeist\u00e4 ja n\u00e4kyvist\u00e4 h\u00e4iri\u00f6ist\u00e4, kun he esimerkiksi huomaavat h\u00e4nen joko huokailevan hiljaa tai huohottavan n\u00e4rk\u00e4styneen\u00e4 tai vaihtavan v\u00e4ri\u00e4; ja n\u00e4in he ovelasti l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t vian, johon h\u00e4n on antautunut. Sill\u00e4 he tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 jokaista meist\u00e4 houkuttelee s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti se, jonka yllytt\u00e4miseen he n\u00e4kev\u00e4t ruumiin er\u00e4\u00e4nlaisesta suostuvasta liikkeest\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on antanut suostumuksensa ja suostumuksensa. Eik\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 nuo ilmavoimat havaitsevat t\u00e4m\u00e4n, kun n\u00e4emme, ett\u00e4 jopa \u00e4lykk\u00e4\u00e4tkin ihmiset voivat usein havaita sis\u00e4isen ihmisen tilan h\u00e4nen ilmeest\u00e4\u00e4n ja ulkoisesta olemuksestaan ja k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4\u00e4n. Kuinka paljon varmemmin t\u00e4m\u00e4n voivat sitten havaita ne, jotka hengellisen\u00e4 olemuksena ovat varmasti paljon hienovaraisempia ja \u00e4lykk\u00e4\u00e4mpi\u00e4 kuin ihmiset.<\/p>\n

                                                                LUKU 16. Kuva, joka osoittaa, kuinka meille opetetaan, ett\u00e4 saastaiset henget tuntevat ihmisten ajatukset<\/p>\n

                                                                SILL\u00c4 aivan kuten joillakin varkailla on tapana tutkia ihmisten k\u00e4tkemi\u00e4 aarteita niiss\u00e4 taloissa, jotka he aikovat ry\u00f6st\u00e4\u00e4, ja y\u00f6n pimeiss\u00e4 h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 ripottelevat varovaisin k\u00e4sin pieni\u00e4 hiekanjyvi\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t k\u00e4tketyt aarteet, joita he eiv\u00e4t voi n\u00e4hd\u00e4, siit\u00e4 helisev\u00e4st\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4, jolla ne vastaavat hiekan putoamiseen, ja p\u00e4\u00e4sev\u00e4t n\u00e4in varmoihin tietoihin jokaisesta esineest\u00e4 ja metallista, joka tavallaan paljastaa itsens\u00e4 siit\u00e4 irti saadun \u00e4\u00e4nen avulla; niin my\u00f6s n\u00e4m\u00e4, tutkiakseen syd\u00e4memme aarteita, hajottavat p\u00e4\u00e4llemme tiettyjen pahojen vaikutelmien hiekkaa, ja kun he n\u00e4kev\u00e4t jonkin niiden luonnetta vastaavan ruumiillisen kiintymyksen syntyv\u00e4n, he ik\u00e4\u00e4n kuin er\u00e4\u00e4nlaisesta helisev\u00e4st\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4, joka l\u00e4htee sisimm\u00e4st\u00e4 syvennyksest\u00e4, tunnistavat, mit\u00e4 se on, mik\u00e4 on varastoituna sis\u00e4isen ihmisen salaiseen kammioon.<\/p>\n

                                                                 <\/p>\n

                                                                LUKU17. \u00a0Siit\u00e4, ett\u00e4 kaikilla paholaisilla ei ole voimaa istuttaa ihmisiin kaikkia himoja<\/p>\n

                                                                MUTTA meid\u00e4n pit\u00e4isi tiet\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 kaikki paholaiset eiv\u00e4t voi istuttaa ihmisiin kaikkia himoja, vaan ett\u00e4 tietyt henget hautovat jokaista synti\u00e4, ja ett\u00e4 toiset iloitsevat saastaisuudesta ja likaisista himoista, toiset jumalanpilkasta, toiset omistautuvat erityisemmin vihalle ja raivolle, toiset viihtyv\u00e4t synkkyyden parissa, toiset rauhoittuvat kerskakulttuurilla ja ylpeydell\u00e4; ja kukin istuttaa ihmisten syd\u00e4meen sen synnin, jossa h\u00e4n itse nauttii, eiv\u00e4tk\u00e4 ne voi istuttaa erityisi\u00e4 paheitaan kaikki kerralla, vaan vuorotellen, sen mukaan kuin ajan tai paikan tilaisuus tai ihminen, joka on avoin niiden vaikutuksille, niit\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

                                                                LUKU 18. Kysymys siit\u00e4, onko paholaisten keskuudessa havaittavissa hy\u00f6kk\u00e4yksess\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4 tai sen muutoksissa j\u00e4rjestelm\u00e4llisyytt\u00e4<\/p>\n

                                                                GERMANUS: Onko meid\u00e4n siis uskottava, ett\u00e4 pahuus on j\u00e4rjestetty ja niin sanoakseni systematisoitu heid\u00e4n keskuudessaan siten, ett\u00e4 heid\u00e4n havaitsemissaan muutoksissa on jonkinlainen j\u00e4rjestys ja toteutettu s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukainen hy\u00f6kk\u00e4yssuunnitelma, vaikka on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 menetelm\u00e4\u00e4 ja j\u00e4rjestelm\u00e4llisyytt\u00e4 voi olla vain hyvien ja suoraselk\u00e4isten ihmisten keskuudessa, kuten Raamattu sanoo: \u201dEtsitk\u00f6 viisautta jumalattomien joukosta etk\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 sit\u00e4; ja: \u201dVihollisemme ovat j\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4\u201d; ja t\u00e4m\u00e4: \u201dJumalattomien keskuudessa ei ole viisautta, rohkeutta eik\u00e4 neuvoa.\u201d<\/p>\n

                                                                LUKU 19.Vastaus siihen, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin paholaisten keskuudessa vallitsee yksimielisyys hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4 ja sen muutoksista<\/p>\n

                                                                SERENUS: On totta, ett\u00e4 pahojen ihmisten keskuudessa ei ole pysyv\u00e4\u00e4 yksimielisyytt\u00e4 ja ett\u00e4 t\u00e4ydellist\u00e4 sopusointua ei voi vallita edes niiden erityisten vikojen suhteen, jotka vet\u00e4v\u00e4t heit\u00e4 kaikkia puoleensa yhteisesti. Sill\u00e4, kuten sanoit, ei voi koskaan olla niin, ett\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4 ja kuri s\u00e4ilyisiv\u00e4t kurittomien asioiden keskuudessa. Mutta joissakin asioissa, joissa etujen yhteisyys ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys pakottaa siihen tai osallistuminen johonkin hy\u00f6tyyn suosittelee sit\u00e4, heid\u00e4n on j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 jonkinlainen yhteisymm\u00e4rrys toistaiseksi. Ja me n\u00e4emme hyvin selv\u00e4sti, ett\u00e4 n\u00e4in on t\u00e4m\u00e4n hengellisen pahuuden sodan kohdalla; niin ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ainoastaan noudata aikoja ja muutoksia kesken\u00e4\u00e4n, vaan niiden tiedet\u00e4\u00e4n itse asiassa erityisesti miehitt\u00e4v\u00e4n joitakin tiettyj\u00e4 paikkoja ja vainoavan niit\u00e4 sitke\u00e4sti: Sill\u00e4 koska niiden t\u00e4ytyy tehd\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksens\u00e4 tiettyjen kiinteiden kiusausten ja tarkoin m\u00e4\u00e4riteltyjen syntien kautta ja tiettyin\u00e4 aikoina, niin me selv\u00e4sti p\u00e4\u00e4t\u00e4mme t\u00e4st\u00e4, ettei kukaan voi samaan aikaan ja samaan aikaan olla ylpeyden tyhjyyden harhauttama ja haureuden himon lietsoma, eik\u00e4 samaan aikaan ja samaan aikaan paisua hengellisen ylpeyden t\u00f6rke\u00e4n ylimielisyyden paisuttamana ja alistua lihallisen ahneuden n\u00f6yryytyksen alaiseksi. Kukaan ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi joutua typer\u00e4n kikatuksen ja naurun valtaan ja samaan aikaan kiihottua vihan pistoista tai ainakaan t\u00e4ytty\u00e4 jyrisev\u00e4n surun tuskista; vaan kaikkien henkien on yksi toisensa j\u00e4lkeen edett\u00e4v\u00e4 sielun kimppuun niin, ett\u00e4 kun yksi on voitettu ja vet\u00e4ytynyt, sen on teht\u00e4v\u00e4 tilaa toiselle hengelle, joka hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 sit\u00e4 vastaan viel\u00e4 kiivaammin, tai jos se on p\u00e4\u00e4ssyt voittajana ulos, se kuitenkin luovuttaa sen toisen huijattavaksi.<\/p>\n

                                                                LUKU 20. Siit\u00e4, ett\u00e4 vastakkaiset voimat eiv\u00e4t ole yht\u00e4 rohkeita ja ett\u00e4 kiusauksen tilaisuudet eiv\u00e4t ole niiden hallinnassa<\/p>\n

                                                                MEID\u00c4N ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pit\u00e4isi olla tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 niill\u00e4 kaikilla ei ole samaa kiihkeytt\u00e4 ja tarmokkuutta eik\u00e4 tosiaankaan samaa rohkeutta ja pahuutta, ja ett\u00e4 aloittelijoiden ja heikkojen ihmisten kanssa taisteluun liittyv\u00e4t vain heikommat henget, ja kun n\u00e4m\u00e4 hengelliset pahuudet on ly\u00f6ty, niin v\u00e4hitellen voimakkaampien hy\u00f6kk\u00e4ykset kohdistuvat Kristuksen urheilijaan. Sill\u00e4 ihmisen voiman ja edistymisen mukaan suhteutettuna taistelun vaikeus kasvaa; sill\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n pyhist\u00e4 ei voisi mitenk\u00e4\u00e4n kest\u00e4\u00e4 niin monien ja niin suurten vihollisten pahuutta, ei voisi vastata heid\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4yksiins\u00e4 eik\u00e4 edes siet\u00e4\u00e4 heid\u00e4n julmuuttaan ja raakuuttaan, ellei meid\u00e4n kilpailumme armollinen tuomari ja kisojen puheenjohtaja, Kristus itse, tasoittaisi taistelijoiden voimaa ja torjuisi ja hillitsisi heid\u00e4n ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4\u00e4n ja tekisi kiusauksen ohella my\u00f6s pakotiet\u00e4, jotta me voisimme sen kest\u00e4\u00e4.<\/p>\n

                                                                 <\/p>\n

                                                                LUKU 21. Siit\u00e4, ett\u00e4 paholaiset kamppailevat ihmisten kanssa itse ponnistellen<\/p>\n

                                                                MUTTA uskomme, ett\u00e4 he ryhtyv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n kamppailuun ei ilman omaa ponnisteluaan. Sill\u00e4 heid\u00e4n kamppailussaan heill\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n on jonkinlaista ahdistusta ja masennusta, ja varsinkin silloin, kun he joutuvat vastakkain vahvempien kilpailijoiden, ts. pyhimysten ja t\u00e4ydellisten ihmisten kanssa. Muuten heille ei osoitettaisi mit\u00e4\u00e4n kilpailua tai kamppailua, vaan vain pelkk\u00e4 ihmisten harhauttaminen, ja sellainen, jossa ei ole heid\u00e4n puoleltaan ahdistusta. Ja kuinka sitten seisoisivat apostolin sanat, joissa h\u00e4n sanoo: \u201dMe emme paini lihaa ja verta vastaan, vaan ruhtinaskuntia vastaan, voimia vastaan, t\u00e4m\u00e4n pimeyden maailman hallitsijoita vastaan, hengellist\u00e4 pahuutta vastaan taivaallisissa paikoissa\u201d, ja t\u00e4m\u00e4kin: \u201dNiin min\u00e4 taistelen, en niin kuin joku, joka hakkaa ilmaa\u201d; ja taas \u201dMin\u00e4 olen k\u00e4ynyt hyv\u00e4n taistelun\u201d? Sill\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 puhutaan taistelusta, yhteenotosta ja taistelusta, t\u00e4ytyy molemmin puolin olla ponnistelua ja ponnistelua ja ahdistusta, ja yht\u00e4 lailla t\u00e4ytyy molemmilla olla joko pettymys ja h\u00e4mmennys heid\u00e4n ep\u00e4onnistumisensa vuoksi tai ilo heid\u00e4n voittonsa seurauksena. Mutta kun joku taistelee helposti ja turvallisesti toista vastaan, joka kamppailee suurella vaivalla, ja kukistaakseen vastustajansa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 voimana ainoastaan tahtoaan, sit\u00e4 ei pit\u00e4isi kutsua taisteluksi, kamppailuksi tai riidaksi, vaan er\u00e4\u00e4nlaiseksi ep\u00e4oikeudenmukaiseksi ja kohtuuttomaksi hy\u00f6kk\u00e4ykseksi ja hy\u00f6kk\u00e4ykseksi. Mutta he joutuvat totisesti ponnistelemaan, ja kun he hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t ihmisten kimppuun, he ponnistelevat yht\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin varmistaakseen jokaisesta sen voiton, jonka he haluavat saada, ja silloin heihin heitet\u00e4\u00e4n takaisin sama sekasorto, joka odotti meit\u00e4, jos he olisivat meit\u00e4 pahimmin voittaneet; niin kuin sanotaan: \u201dHeid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4, kun he piiritt\u00e4v\u00e4t minut, heid\u00e4n omien huultensa ty\u00f6 on heid\u00e4t valtaava\u201d, ja: \u2018Heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4, kun he piiritt\u00e4v\u00e4t minut, heid\u00e4n omien huultensa ty\u00f6 on heid\u00e4t valtaava\u2019: \u201dH\u00e4nen murheensa k\u00e4\u00e4ntyy h\u00e4nen omaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n vastaan\u201d, ja taas: \u2018H\u00e4nen murheensa k\u00e4\u00e4ntyy h\u00e4nen omaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n vastaan\u2019: \u201dAnsa, jota h\u00e4n ei tunne, tulkoot h\u00e4nen kimppuunsa, ja verkko, jonka h\u00e4n on k\u00e4tkenyt, saakoon h\u00e4net kiinni, ja juuri siihen ansaan h\u00e4n pudotkoon\u201d, nimitt\u00e4in siihen, jonka h\u00e4n on keksinyt ihmisten huijaamiseksi. Silloin he joutuvat my\u00f6s itse k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n, ja niin kuin he vahingoittavat meit\u00e4, niin my\u00f6s me vahingoitamme heit\u00e4 samalla tavalla, eiv\u00e4tk\u00e4 he, kun heit\u00e4 on pahimmillaan, l\u00e4hde pois ilman h\u00e4mmennyst\u00e4; ja kun joku, jolla oli hyv\u00e4t silm\u00e4t sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, n\u00e4ki n\u00e4m\u00e4 heid\u00e4n tappionsa ja kamppailunsa, ja kun h\u00e4n n\u00e4ki my\u00f6s, ett\u00e4 he vahingoniloisesti iloitsivat yksitt\u00e4isten ihmisten kaatumisesta ja onnettomuuksista, ja koska h\u00e4n pelk\u00e4si, ettei h\u00e4nen oma tapauksensa voisi tuottaa heille t\u00e4llaista iloa, h\u00e4n rukoili Herraa sanoen: \u201dHerra, min\u00e4 rukoilen:\u201dValaiskaa minun silmi\u00e4ni, etten nukkuisi kuolemassa, jottei viholliseni sanoisi: \u2018Min\u00e4 olen voittanut h\u00e4net\u2019. Ne, jotka minua ahdistavat, iloitsevat, jos min\u00e4 liikahdan;\u201d ja: \u201dJumalani, \u00e4l\u00e4 anna heid\u00e4n iloita minusta, \u00e4l\u00e4 anna heid\u00e4n sanoa syd\u00e4miss\u00e4\u00e4n: \u201dAha, aha, meid\u00e4n varsinainen toiveemme\u201d, \u00e4l\u00e4k\u00e4 anna heid\u00e4n sanoa: \u201dMe olemme sy\u00f6neet vihjeen\u201d.\u201d ja: \u201dHe kiristiv\u00e4t hampaitaan minulle. Herra, kuinka kauan Sin\u00e4 katsot t\u00e4t\u00e4?\u201d sill\u00e4: \u201dH\u00e4n v\u00e4ijyy salaa kuin leijona luolassaan; h\u00e4n v\u00e4ijyy raiskatakseen k\u00f6yhi\u00e4.\u201d ja: \u201dH\u00e4n etsii Jumalalta ruokaa.\u201d Ja j\u00e4lleen, kun kaikki heid\u00e4n ponnistelunsa on k\u00e4ytetty loppuun ja kun he eiv\u00e4t ole onnistuneet turvaamaan petoksemme, heid\u00e4n on \u201dh\u00e4mmennytt\u00e4v\u00e4 ja punastuttava\u201d ponnistelujensa ep\u00e4onnistumisesta, \u201djotka etsiv\u00e4t sielujamme tuhotakseen ne; ja peitt\u00e4k\u00e4\u00e4 heid\u00e4t h\u00e4pe\u00e4ll\u00e4 ja h\u00e4mmennyksell\u00e4, jotka kuvittelevat pahaa meit\u00e4 vastaan.\u201d\u201d Jeremia sanoo my\u00f6s: \u201dH\u00e4mm\u00e4styk\u00f6\u00f6t he, \u00e4lk\u00f6\u00f6nk\u00e4 min\u00e4 h\u00e4mmentyk\u00f6; pel\u00e4tk\u00f6\u00f6t he, \u00e4lk\u00f6\u00f6nk\u00e4 min\u00e4 pel\u00e4styk\u00f6; tuo heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen vihasi raivo ja tuhoa heid\u00e4t kaksinkertaisella tuholla.\u201d Sill\u00e4 kukaan ei voi ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 kun me heid\u00e4t kukistamme, heid\u00e4t tuhotaan kaksinkertaisella tuholla: ensinn\u00e4kin siksi, ett\u00e4 kun ihmiset etsiv\u00e4t pyhyytt\u00e4, he, vaikka heill\u00e4 oli se hallussaan, menettiv\u00e4t sen ja tulivat ihmisen turmion syyksi; toiseksi siksi, ett\u00e4 koska he ovat hengellisi\u00e4 olentoja, lihalliset ja maalliset ovat heid\u00e4t kukistaneet. Jokainen pyhist\u00e4 siis, kun h\u00e4n katsoo vihollistensa tuhoutumista ja omia voittojaan, huudahtaa iloiten: \u201dMin\u00e4 seuraan vihollisiani ja saavutan heid\u00e4t, enk\u00e4 k\u00e4\u00e4nny, ennen kuin he ovat tuhoutuneet.\u201d \u201dMin\u00e4 seuraan vihollisiani ja saavutan heid\u00e4t, enk\u00e4 k\u00e4\u00e4nny, ennen kuin he ovat tuhoutuneet. Min\u00e4 murskaan heid\u00e4t, eiv\u00e4tk\u00e4 he voi pysy\u00e4 pystyss\u00e4, he kaatuvat jalkojeni alle.\u201d Ja rukouksessaan heit\u00e4 vastaan sama profeetta sanoo: \u201dTuomitse, Herra, ne, jotka minua vastaan tekev\u00e4t v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, ja kukista ne, jotka minua vastaan taistelevat. Tartu aseisiin ja kilpeen ja nouse auttamaan minua. Ota esiin miekka ja sulje tie niit\u00e4 vastaan, jotka minua vainoavat; sano sielulleni: Min\u00e4 olen sinun pelastuksesi.”\u201d Ja kun olemme kukistaneet kaikki intohimomme alistamalla ja tuhoamalla ne, saamme silloin kuulla nuo siunauksen sanat: \u201dSinun k\u00e4tesi kohoaa vihollistesi yli, ja kaikki vihollisesi hukkuvat.\u201d Ja niinp\u00e4 kun luemme tai laulamme kaikkia n\u00e4it\u00e4 ja muita vastaavia pyhist\u00e4 kirjoituksista l\u00f6ytyvi\u00e4 kohtia, ellemme pid\u00e4 niit\u00e4 kirjoitettuina niit\u00e4 hengellisi\u00e4 pahuuksia vastaan, jotka v\u00e4ijyv\u00e4t meit\u00e4 y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, emme ainoastaan pysty saamaan niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n rakentavaa tietoa, joka tekisi meist\u00e4 lempeit\u00e4 ja k\u00e4rsiv\u00e4llisi\u00e4, vaan saamme itse asiassa aikaan jonkin kauhean seurauksen, joka on t\u00e4ysin vastoin evankelista t\u00e4ydellisyytt\u00e4. Sill\u00e4 meit\u00e4 ei ainoastaan opeteta rukoilemaan vihollistemme puolesta tai rakastamaan heit\u00e4, vaan meid\u00e4t itse asiassa yllytet\u00e4\u00e4n vihaamaan heit\u00e4 leppym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 vihalla, kiroamaan heit\u00e4 ja 766 lakkaamatta vuodattamaan rukouksia heit\u00e4 vastaan. Ja on hirvitt\u00e4v\u00e4n v\u00e4\u00e4rin ja herjaavaa ajatella, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sanat lausuivat t\u00e4llaisessa hengess\u00e4 pyh\u00e4t miehet ja Jumalan yst\u00e4v\u00e4t, joille ei ennen Kristuksen tuloa asetettu lakia juuri siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 he ylittiv\u00e4t sen k\u00e4skyt ja p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t mieluummin noudattaa evankeliumin k\u00e4skyj\u00e4 ja pyrki\u00e4 apostoliseen t\u00e4ydellisyyteen, vaikka he eliv\u00e4tkin ennen sen ajan dispensationia.<\/p>\n

                                                                22 LUKU Siit\u00e4, ett\u00e4 valta vahingoittaa ei riipu paholaisten tahdosta<\/p>\n

                                                                MUTTA siit\u00e4, ett\u00e4 heill\u00e4 ei ole valtaa vahingoittaa ket\u00e4\u00e4n, on hyvin selv\u00e4 osoitus autuaallisen Jobin tapaus, jossa vihollinen ei uskaltanut koetella h\u00e4nt\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 kuin mit\u00e4 h\u00e4nelle oli sallittu jumalallisella luvalla; ja siit\u00e4 on todisteena samojen henkien tunnustus, joka sis\u00e4ltyy evankeliumin p\u00f6yt\u00e4kirjoihin, joissa he sanovat: \u201dJos Sin\u00e4 meid\u00e4t karkotat, anna meid\u00e4n menn\u00e4 sikalaumaan.\u201d \u201dJos Sin\u00e4 meid\u00e4t karkotat, anna meid\u00e4n menn\u00e4 sikalaumaan.\u201d Ja viel\u00e4 enemm\u00e4n meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 kiinni siit\u00e4, etteiv\u00e4t ne voi omasta vapaasta tahdostaan menn\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n Jumalan kuvaksi luodun ihmisen sis\u00e4lle, jos niill\u00e4 ei ole valtaa menn\u00e4 mykkiin ja saastaisiin el\u00e4imiin ilman Jumalan lupaa. Mutta kukaan – en sano nyt nuoremmista ihmisist\u00e4, joiden n\u00e4emme el\u00e4v\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 autiomaassa kaikkein vakaimmin, vaan jopa niist\u00e4, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4 – ei voisi el\u00e4\u00e4 yksin autiomaassa, jota ymp\u00e4r\u00f6i t\u00e4llainen parvi t\u00e4m\u00e4nkaltaisia vihollisia, jos niill\u00e4 olisi rajoittamaton valta ja vapaus vahingoittaa ja kiusata meit\u00e4; ja viel\u00e4 selvemmin t\u00e4t\u00e4 tukevat Herramme ja Vapahtajamme sanat, jotka h\u00e4n omaksumansa ihmisyyden alhaisuudessa lausui Pilatukselle sanoessaan: \u201dSinulla ei voisi olla mit\u00e4\u00e4n valtaa minua vastaan, ellei se olisi annettu sinulle ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4.\u201d H\u00e4n sanoi Pilatukselle: \u201dSinulla ei voisi olla mit\u00e4\u00e4n valtaa minua vastaan, ellei se olisi annettu sinulle ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                                                LUKU 23. Paholaisten v\u00e4hentyneest\u00e4 vallasta<\/p>\n

                                                                MUTTA olemme perusteellisesti havainneet sek\u00e4 oman kokemuksemme ett\u00e4 vanhimpien todistuksen perusteella, ett\u00e4 paholaisilla ei ole nyky\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 samanlaista valtaa kuin heill\u00e4 oli aiemmin ankarien alkuaikoina, jolloin er\u00e4maassa asui viel\u00e4 vain muutamia munkkeja. Niiden raivokkuus oli nimitt\u00e4in niin suuri, ett\u00e4 vain muutamat hyvin lujatahtoiset ja i\u00e4lt\u00e4\u00e4n pitk\u00e4lle ehtineet miehet kykeniv\u00e4t vaikeuksin kest\u00e4m\u00e4\u00e4n yksin\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Koska varsinaisissa luostareissa, joissa asui kahdeksan tai kymmenen miest\u00e4, heid\u00e4n v\u00e4kivaltaisuutensa hy\u00f6kk\u00e4si heid\u00e4n kimppuunsa niin usein ja niin n\u00e4kyv\u00e4sti, ett\u00e4 he eiv\u00e4t uskaltaneet kaikki menn\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 kerralla nukkumaan, vaan vuorottelivat, ja kun toiset nappasivat v\u00e4h\u00e4n unta, toiset pitiv\u00e4t vahtia ja omistautuivat psalmeille, rukoukselle ja lukemiselle. Ja kun luonnon tarpeet pakottivat heid\u00e4t nukkumaan, he her\u00e4ttiv\u00e4t muut ja antoivat heille samalla tavoin teht\u00e4v\u00e4ksi vahtia niit\u00e4, jotka olivat menossa nukkumaan. Emme siis voi ep\u00e4ill\u00e4, etteik\u00f6 jompikumpi kahdesta asiasta olisi johtanut t\u00e4h\u00e4n tulokseen paitsi meid\u00e4n kohdallamme, jotka ik\u00e4mme antaman kokemuksen perusteella n\u00e4yt\u00e4mme olevan melko vahvoja, my\u00f6s nuorempien miesten kohdalla. Sill\u00e4 joko paholaisten pahuus on ly\u00f6ty takaisin ristin voimalla, joka tunkeutuu jopa autiomaahan asti, ja sen armolla, joka loistaa kaikkialla, tai sitten meid\u00e4n huolimattomuutemme saa ne hieman hellitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isest\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4\u00e4n, koska ne eiv\u00e4t uskalla hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 kimppuumme samalla tarmolla, jolla ne ennen raivostuivat Kristuksen ihailtavimpia sotilaita vastaan; ja t\u00e4ll\u00e4 petoksella ja avoimista hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymisell\u00e4 ne tekev\u00e4t meille viel\u00e4 enemm\u00e4n vahinkoa. Sill\u00e4 me n\u00e4emme, ett\u00e4 jotkut ovat joutuneet niin velttoon tilaan, ett\u00e4 heit\u00e4 on suostuteltava liian lempeill\u00e4 kehotuksilla, koska pel\u00e4t\u00e4\u00e4n, etteiv\u00e4t he hylk\u00e4\u00e4 solujaan ja joudu vaarallisempiin ongelmiin, vaeltavat ja harhailevat ymp\u00e4riins\u00e4 ja sotkeutuvat siihen, mit\u00e4 min\u00e4 kutsuisin t\u00f6rke\u00e4mmiksi synneiksi; ja ajatellaan, ett\u00e4 heilt\u00e4 saadaan suuri asia, jos he voivat edes jonkinlaisella velttoudella pysy\u00e4 autiomaassa, ja vanhimmat sanovat heille usein suurena helpotuksena: Jos vain pysytte aina keljassanne, voitte sy\u00f6d\u00e4 ja juoda ja nukkua niin paljon kuin haluatte.<\/p>\n

                                                                LUKU 24 Tapa, jolla paholaiset valmistelevat itselleen p\u00e4\u00e4syn niiden ruumiiseen, jotka ne aikovat vallata<\/p>\n

                                                                On siis selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 saastaiset henget eiv\u00e4t voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 niiden ruumiiseen, jonka ne aikovat vallata, mill\u00e4\u00e4n muulla tavalla kuin ottamalla ensin haltuun heid\u00e4n mielens\u00e4 ja ajatuksensa. Ja kun ne ovat riist\u00e4neet heilt\u00e4 pelon, Jumalan muistamisen ja hengellisen mietiskelyn, ne etenev\u00e4t rohkeasti heid\u00e4n kimppuunsa, ik\u00e4\u00e4n kuin he olisivat vailla kaikkea suojaa ja jumalallista turvaa, ja heid\u00e4t voitaisiin helposti sitoa, ja asettuu sitten asumaan heihin ik\u00e4\u00e4n kuin heille luovutettuun omaisuuteen.<\/p>\n

                                                                LUKU 25.Siit\u00e4, ett\u00e4 ne ihmiset ovat kurjempia, jotka ovat syntien riivaamia, kuin ne, jotka ovat paholaisten riivaamia<\/p>\n

                                                                TODELLA on totta, ett\u00e4 niit\u00e4 ihmisi\u00e4 vaivaa enemm\u00e4n ja ankarammin, jotka, vaikka ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan ruumiillisesti hyvin v\u00e4h\u00e4n niiden vaikutuksen alaisia, ovat kuitenkin hengellisesti paljon pahemmin riivattuja, koska he ovat sotkeutuneet synteihins\u00e4 ja himoihinsa. Sill\u00e4 kuten apostoli sanoo: \u201dJosta ihminen on voitettu, sen palvelija h\u00e4n my\u00f6s on\u201d. Vain ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 suhteessa he ovat vaarallisemmin sairaita, sill\u00e4 vaikka he ovat niiden orjia, he eiv\u00e4t kuitenkaan tied\u00e4, ett\u00e4 he ovat niiden hy\u00f6kk\u00e4yksen kohteena ja niiden vallan alla. Mutta me tied\u00e4mme, ett\u00e4 pyh\u00e4tkin ihmiset on annettu lihassa Saatanan haltuun ja suuriin k\u00e4rsimyksiin joidenkin hyvin v\u00e4h\u00e4isten vikojen t\u00e4hden, koska jumalallinen armo ei salli, ett\u00e4 heiss\u00e4 tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00f6ydett\u00e4isiin pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n tahraa tai tahraa, ja puhdistaa t\u00e4ss\u00e4 maailmassa jokaisen tahraisen saastan, kuten profeetta, tai pikemminkin Jumala itse sanoo, voidakseen luovuttaa heid\u00e4t iankaikkisuuteen niin kuin kullan tai hopean, joka on puhdistettu ja joka ei tarvitse mit\u00e4\u00e4n rangaistavaa puhdistusta. \u201dJa\u201d, sanoo H\u00e4n, \u201dmin\u00e4 puhdistan sinun kuonasi ja otan pois kaiken tinasi, ja sen j\u00e4lkeen sinua kutsutaan vanhurskaiden kaupungiksi, uskolliseksi kaupungiksi.\u201d Ja j\u00e4lleen: Ja taas: \u201dNiin kuin hopea ja kulta koetellaan uunissa, niin Herra valitsee syd\u00e4met.\u201d Ja taas: \u201dTuli koettelee kultaa ja hopeaa, mutta ihmist\u00e4 koetellaan n\u00f6yryytyksen uunissa.\u201d Ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4: \u201dSill\u00e4 ket\u00e4 Herra rakastaa, sit\u00e4 h\u00e4n kurittaa, ja ruoskii jokaista poikaa, jonka h\u00e4n ottaa vastaan.\u201d \u201dSill\u00e4 ket\u00e4 Herra rakastaa, sit\u00e4 h\u00e4n kurittaa, ja jokaista poikaa, jonka h\u00e4n ottaa vastaan, h\u00e4n kurittaa.\u201d<\/p>\n

                                                                LUKU 26. Harhaanjohdetun profeetan kuolemasta ja abba Paavalin sairaudesta, jonka h\u00e4n sai puhdistautumisensa t\u00e4hden<\/p>\n

                                                                JA me n\u00e4emme t\u00e4st\u00e4 selv\u00e4n esimerkin Kuninkaiden kolmannessa kirjassa mainitun profeetan ja Jumalan miehen tapauksesta, jonka leijona tuhosi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti yhden ainoan tottelemattomuusvirheen vuoksi, johon h\u00e4n ei ollut sekaantunut m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti eik\u00e4 omasta tahdostaan, vaan jonkun toisen houkuttelemana, kuten Raamattu h\u00e4nest\u00e4 n\u00e4in puhuu: \u201dSe on Jumalan mies, joka oli tottelematon Herran suulle, ja Herra antoi h\u00e4net leijonan k\u00e4siin, ja se raateli h\u00e4nt\u00e4 Herran sanan mukaan, jonka h\u00e4n puhui.”\u201d Jolloin rangaistus t\u00e4m\u00e4nhetkisest\u00e4 loukkauksesta ja huolimattomuudesta yhdess\u00e4 h\u00e4nen vanhurskautensa palkkion kanssa, jonka vuoksi Herra luovutti profeettansa t\u00e4ss\u00e4 maailmassa h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4lle, n\u00e4kyy petoel\u00e4imen maltillisuudessa ja pid\u00e4ttyv\u00e4isyydess\u00e4, sill\u00e4 tuo raakalaismaisin olento ei uskaltanut edes maistaa ruhoa, joka sille luovutettiin. Ja samasta asiasta on annettu hyvin selv\u00e4 ja selke\u00e4 todiste omana aikanamme apotit Paavalin ja Mooseksen tapauksessa, jotka asuivat er\u00e4\u00e4ss\u00e4 paikassa t\u00e4ss\u00e4 er\u00e4maassa nimelt\u00e4 Kalamus, sill\u00e4 edellinen oli asunut aiemmin er\u00e4maassa, joka sijaitsee Panefysiksen kaupungin l\u00e4hell\u00e4, ja tied\u00e4mme, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 er\u00e4maa oli vasta \u00e4skett\u00e4in muuttunut er\u00e4maaksi suolaisen veden tulvimisen vuoksi; joka aina kun pohjoistuuli puhalsi, ajautui suolta ja levitt\u00e4ytyi viereisille pelloille ja peitti koko alueen, niin ett\u00e4 muinaiset kyl\u00e4t, jotka juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 olivat kaikki asukkaat j\u00e4tt\u00e4neet, n\u00e4yttiv\u00e4t saarilta. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 siis abba Paavali oli er\u00e4maan hiljaisuudessa ja hiljaisuudessa edistynyt syd\u00e4men puhtaudessa niin paljon, ettei h\u00e4n siet\u00e4nyt, en sanoisi naisen kasvoja, mutta ei edes t\u00e4m\u00e4n sukupuolen edustajan vaatteita n\u00e4ky\u00e4 h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 kun h\u00e4n oli menossa er\u00e4\u00e4n vanhimman keljaan yhdess\u00e4 samassa er\u00e4maassa asuneen abba Arkheviuksen kanssa, ja sattumalta tuli h\u00e4nelle vastaan nainen, h\u00e4n oli naisen kohtaamisesta niin inhottava, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4tti kesken yst\u00e4v\u00e4llisen vierailun, jonka h\u00e4n oli ottanut teht\u00e4v\u00e4kseen, ja sy\u00f6ksyi takaisin omaan luostariinsa suuremmalla vauhdilla kuin ihminen pakenisi leijonan tai kauhean lohik\u00e4\u00e4rmeen kasvoja; niin ettei h\u00e4nt\u00e4 liikuttanut edes edell\u00e4 mainitun abba Arkeviuksen huudot ja rukoukset, kun h\u00e4n kutsui h\u00e4net takaisin jatkamaan matkaa, johon he olivat ryhtyneet kysy\u00e4kseen vanhukselta, mit\u00e4 he olivat aikoneet tehd\u00e4. Mutta vaikka t\u00e4m\u00e4 tapahtui h\u00e4nen siveys- ja puhtaudenhalussaan, mutta koska se ei tapahtunut tiedon mukaan ja koska kurin noudattaminen ja asianmukaisen tiukkuuden menetelm\u00e4t olivat ylimitoitettuja, h\u00e4n kuvitteli, ett\u00e4 ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4heisyytt\u00e4 naisen kanssa (mik\u00e4 on varsinainen haitta), vaan jopa t\u00e4m\u00e4n sukupuolen muotoa oli halveksittava, h\u00e4n joutui v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti sellaisen rangaistuksen kohteeksi, ett\u00e4 koko h\u00e4nen ruumiinsa halvaantui, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n h\u00e4nen raajoistaan kyennyt suorittamaan oikeaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4, sill\u00e4 ei ainoastaan h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 ja jalkansa, vaan jopa kielen liikkeet, joiden avulla voimme muotoilla sanojamme, (vaikuttivat), ja h\u00e4nen korvansa menettiv\u00e4t kuuloaistinsa, niin ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ei j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4ljelle mit\u00e4\u00e4n muuta kuin liikkumaton ja tunteeton hahmo miehisyydest\u00e4\u00e4n. Mutta h\u00e4n oli joutunut sellaiseen tilaan, ett\u00e4 ihmisten \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen huolenpito ei kyennyt hoitamaan h\u00e4nen heikkouttaan, vaan ainoastaan naisten hell\u00e4 palvelu pystyi huolehtimaan h\u00e4nen tarpeistaan: kun h\u00e4net vietiin pyhien neitsyiden luostariin, naispuoliset palvelijat toivat h\u00e4nelle ruokaa ja juomaa, jota h\u00e4n ei kyennyt pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n edes viittomilla, ja kaiken sen suorittamiseksi, mit\u00e4 luonto vaati, h\u00e4nt\u00e4 hoidettiin samalla palvelulla l\u00e4hes nelj\u00e4n vuoden ajan, toisin sanoen h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun asti. Ja vaikka kaikki h\u00e4nen j\u00e4senens\u00e4 olivat niin heikkoja, ettei yksik\u00e4\u00e4n h\u00e4nen raajoistaan s\u00e4ilytt\u00e4nyt kiihke\u00e4\u00e4 liike- ja tuntokyky\u00e4\u00e4n, h\u00e4nest\u00e4 l\u00e4hti kuitenkin sellaista hyvyyden armoa, ett\u00e4 kun sairaat voideltiin \u00f6ljyll\u00e4, joka oli koskettanut pikemminkin h\u00e4nen ruumistaan kuin h\u00e4nen ruumistaan, he paranivat v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kaikista sairauksista, niin ett\u00e4 h\u00e4nen oman sairautensa osalta jopa ep\u00e4uskoisillekin tuli selv\u00e4sti ja selv\u00e4sti selv\u00e4ksi, ett\u00e4 kaikkien h\u00e4nen raajojensa sairaus oli Herran kaitselmuksen ja rakkauden aiheuttama ja ett\u00e4 n\u00e4iden parantumisten armo oli annettu Pyh\u00e4n Hengen voimasta todistukseksi h\u00e4nen puhtaudestaan ja osoitukseksi h\u00e4nen ansioistaan.<\/p>\n

                                                                LUKU 27.Abba Mooseksen kiusauksesta<\/p>\n

                                                                MUTTA toinen henkil\u00f6, jonka mainitsimme asuneen t\u00e4ss\u00e4 er\u00e4maassa, vaikka h\u00e4n oli my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4 ja silmiinpist\u00e4v\u00e4 mies, kuitenkin rangaistakseen yhdest\u00e4 ainoasta sanasta, jonka h\u00e4n oli er\u00e4\u00e4ss\u00e4 riidassa abba Makariuksen kanssa lausunut hiukan liian jyrk\u00e4sti, niin kuin h\u00e4nt\u00e4 joidenkin mielest\u00e4 ennakoitiin, h\u00e4n joutui heti niin kauhean demonin armoille, ett\u00e4 se t\u00e4ytti h\u00e4nen suunsa lialla, jota h\u00e4n itse toimitti, ja Herra osoitti h\u00e4nen parantumisensa nopeudella ja h\u00e4nen parantumisensa tekij\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli tuonut t\u00e4m\u00e4n vitsauksen h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen puhdistaakseen h\u00e4net, jottei h\u00e4neen j\u00e4isi mit\u00e4\u00e4n tahraa h\u00e4nen hetkellisest\u00e4 erehdyksest\u00e4\u00e4n: Sill\u00e4 heti kun abba Makarius antautui rukoukseen, paha henki sitoi h\u00e4nest\u00e4 pois ja poistui nopeammin kuin sana.<\/p>\n

                                                                LUKU 28. Kuinka meid\u00e4n ei pid\u00e4 halveksia niit\u00e4, jotka ovat joutuneet ep\u00e4puhtaiden henkien valtaan<\/p>\n

                                                                mist\u00e4 seuraa selv\u00e4sti, ett\u00e4 meid\u00e4n ei pid\u00e4 vihata eik\u00e4 halveksia niit\u00e4, joiden n\u00e4emme joutuneen erilaisten kiusausten tai pahojen henkien armoille, koska meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 lujasti kiinni n\u00e4ist\u00e4 kahdesta asiasta: Ensinn\u00e4kin, ett\u00e4 kukaan heist\u00e4 ei voi joutua niiden kiusauksiin ilman Jumalan lupaa, ja toiseksi, ett\u00e4 kaikki se, mit\u00e4 Jumala meille aiheuttaa, olipa se meid\u00e4n mielest\u00e4mme t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 surullista tai iloista, tapahtuu meid\u00e4n parhaaksemme kuin kiltin is\u00e4n ja my\u00f6t\u00e4tuntoisimman l\u00e4\u00e4k\u00e4rin toimesta, ja ett\u00e4 siksi ihmiset on ik\u00e4\u00e4n kuin annettu koulumestareiden huostaan, ja n\u00f6yryytet\u00e4\u00e4n, jotta he t\u00e4st\u00e4 maailmasta poistuessaan siirtyisiv\u00e4t suuremmassa puhtaudessa tuonpuoleiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, tai jotta heille langetettaisiin kevyempi rangaistus, koska heid\u00e4t on, kuten apostoli sanoo, t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 luovutettu \u201dsaatanan haltuun lihan h\u00e4vitt\u00e4miseksi, jotta henki pelastuisi Herran Jeesuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u201d.<\/p>\n

                                                                 <\/p>\n

                                                                LUKU 29.Vastalause, jossa kysyt\u00e4\u00e4n, miksi ne, joita saastaiset henget piinaavat, erotetaan Herran ehtoollisesta<\/p>\n

                                                                GERMANUS: Ja miten on mahdollista, ett\u00e4 me n\u00e4emme, ett\u00e4 he eiv\u00e4t ainoastaan ole kaikkien halveksimia ja karttelemia, vaan heid\u00e4t itse asiassa pidet\u00e4\u00e4n aina poissa Herran ehtoollisesta meid\u00e4n maakunnissamme n\u00e4iden evankeliumin sanojen mukaisesti: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 antako pyh\u00e4\u00e4 koirille \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 heitt\u00e4k\u00f6 nelj\u00e4\u00e4 helme\u00e4 sikojen eteen.\u201d Samalla kun te sanotte meille, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi jotenkin pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kiusauksen n\u00f6yryytys on tuotu heille heid\u00e4n puhdistumisensa ja hy\u00f6tymisens\u00e4 vuoksi?<\/p>\n

                                                                LUKU 30.Vastaus esitettyyn kysymykseen<\/p>\n

                                                                SERENUS: Jos meill\u00e4 olisi t\u00e4m\u00e4 tieto. tai pikemminkin usko, jota k\u00e4sittelin edell\u00e4; nimitt\u00e4in, uskoa, ett\u00e4 kaikki asiat ovat Jumalan aikaansaamia ja sielumme parhaaksi m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyj\u00e4, emme ainoastaan koskaan halveksisi heit\u00e4, vaan pikemminkin rukoilisimme lakkaamatta heid\u00e4n puolestaan kuin omien j\u00e4sentemme puolesta ja tuntisimme sympatiaa heit\u00e4 kohtaan koko syd\u00e4mest\u00e4mme ja t\u00e4ydellisimm\u00e4ll\u00e4 kiintymyksell\u00e4 (sill\u00e4 \u201dkun yksi j\u00e4sen k\u00e4rsii, kaikki j\u00e4senet k\u00e4rsiv\u00e4t sen kanssa”), koska tied\u00e4mme, ettemme voi mitenk\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisty\u00e4 ilman heit\u00e4, sik\u00e4li kuin he ovat meid\u00e4n j\u00e4seni\u00e4mme, aivan kuten luemme, ett\u00e4 edelt\u00e4j\u00e4mme eiv\u00e4t voineet saavuttaa lupauksen t\u00e4yteytt\u00e4 ilman meit\u00e4, koska apostoli puhuu heist\u00e4 seuraavasti: \u201dJa n\u00e4m\u00e4 kaikki, jotka olivat hyv\u00e4ksytyt uskon todistuksen kautta, eiv\u00e4t saaneet lupausta, vaan Jumala on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt meille jotakin parempaa, etteiv\u00e4t he voisi tulla t\u00e4ydellisiksi ilman meit\u00e4.”\u201d Mutta me emme koskaan muista, ett\u00e4 pyh\u00e4, ehtoollinen oli heilt\u00e4 kielletty; pikemminkin, jos se olisi mahdollista, he ajattelivat, ett\u00e4 se olisi pit\u00e4nyt antaa heille p\u00e4ivitt\u00e4in; eik\u00e4 meid\u00e4n tosiaankin evankeliumin sanojen mukaan, joita te ep\u00e4sopivasti sovellatte t\u00e4ss\u00e4 merkityksess\u00e4: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 antako sit\u00e4, mik\u00e4 on pyh\u00e4\u00e4, koirille\u201d, pit\u00e4isi uskoa, ett\u00e4 pyh\u00e4st\u00e4 ehtoollisesta tulee riivaajien ravintoa eik\u00e4 ruumiin ja sielun puhdistusta ja turvaa; Sill\u00e4 kun ihminen ottaa sen vastaan, se niin sanoakseni polttaa ja ajaa pakoon sen hengen, joka asettuu h\u00e4nen j\u00e4seniins\u00e4 tai yritt\u00e4\u00e4 v\u00e4ijy\u00e4 niiss\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla olemme viime aikoina n\u00e4hneet abbedissa Andronikuksen ja monien muidenkin parantuvan. Sill\u00e4 vihollinen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 riivattua ihmist\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n hyv\u00e4ksi, jos h\u00e4n n\u00e4kee h\u00e4nen olevan eristyksiss\u00e4 taivaallisesta l\u00e4\u00e4kkeest\u00e4, ja h\u00e4n kiusaa h\u00e4nt\u00e4 sit\u00e4 useammin ja pelokkaammin, mit\u00e4 kauemmas h\u00e4n n\u00e4kee h\u00e4nen olevan t\u00e4st\u00e4 hengellisest\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeest\u00e4.<\/p>\n

                                                                31 LUKU Siit\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 ihmisi\u00e4 on enemm\u00e4n s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4, joiden ei ole annettu altistua n\u00e4ille ajallisille kiusauksille<\/p>\n

                                                                MUTTA meid\u00e4n pit\u00e4isi pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 ihmisi\u00e4 todella kurjina ja surkeina, joiden kohdalla, vaikka he saastuttavat itsens\u00e4 kaikenlaisilla synneill\u00e4 ja pahuudella, heiss\u00e4 ei kuitenkaan n\u00e4y n\u00e4kyvi\u00e4 merkkej\u00e4 perkeleen riivaajuudesta eik\u00e4 heid\u00e4n tekoihinsa suhteutettuja kiusauksia eik\u00e4 heit\u00e4 kohdata rangaistuksen vitsauksia. Sill\u00e4 heille ei ole luvassa mit\u00e4\u00e4n nopeaa ja v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 parannuskeinoa t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, sill\u00e4 heid\u00e4n \u201dkovuus ja katumaton syd\u00e4mens\u00e4\u201d, joka on liian suuri rangaistukseen t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, \u201dkasaa itselleen vihaa ja suuttumusta Jumalan vihan ja vanhurskaan tuomion ilmestymisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u201d, \u201djossa heid\u00e4n matonsa ei kuole eik\u00e4 heid\u00e4n tulensa sammu\u201d. Joita vastaan profeetta ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4mmentyneen\u00e4 pyhien ahdingosta, kun h\u00e4n n\u00e4kee heid\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4n monenlaisista menetyksist\u00e4 ja kiusauksista ja toisaalta n\u00e4kee syntisten paitsi kulkevan t\u00e4m\u00e4n maailman l\u00e4pi ilman mit\u00e4\u00e4n n\u00f6yryytyksen vitsausta, my\u00f6s jopa iloitsevan suurista rikkauksista ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isest\u00e4 hyvinvoinnista kaikessa, syttyy hallitsemattomasta suuttumuksesta ja hengen kiihkeydest\u00e4 ja huudahtaa: \u201dMutta mit\u00e4 minuun tulee, jalkani olivat melkein menneet, tallaukseni olivat melkein lipsahtaneet. Sill\u00e4 min\u00e4 olin murheellinen jumalattomista, kun n\u00e4in syntisten rauhan. Sill\u00e4 heid\u00e4n kuolemaansa ei kunnioiteta, eik\u00e4 heid\u00e4n raidoissaan ole voimaa. He eiv\u00e4t ole ihmisten ty\u00f6ss\u00e4, eik\u00e4 heit\u00e4 ruoskitaan niin kuin muita ihmisi\u00e4\u201d, koska heit\u00e4 rangaistaan sen j\u00e4lkeen yhdess\u00e4 perkeleiden kanssa, joille ei t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ole suotu, ett\u00e4 heit\u00e4 ruoskitaan poikien arvalla ja kurituksessa yhdess\u00e4 ihmisten kanssa.\u201d Voi, kun he eiv\u00e4t ole saaneet rangaistusta. My\u00f6s Jeremia, keskustellessaan Jumalan kanssa t\u00e4st\u00e4 syntisten hyvinvoinnista, vaikka h\u00e4n ei koskaan tunnusta ep\u00e4ilev\u00e4ns\u00e4 Jumalan oikeudenmukaisuutta, sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dSill\u00e4 sin\u00e4 olet oikeudenmukainen, Herra, jos min\u00e4 riitelemme sinun kanssasi\u201d, kuitenkin kysyess\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n ep\u00e4tasa-arvon syit\u00e4, h\u00e4n jatkaa sanomalla: \u201dMutta kuitenkin min\u00e4 puhun sen, mik\u00e4 on oikeudenmukaista Sinulle\u201d. Miksi jumalattomien tie menestyy? Miksi kaikille niille, jotka rikkovat ja tekev\u00e4t pahaa, k\u00e4y hyvin? Sin\u00e4 olet istuttanut heid\u00e4t, ja he ovat juurtuneet; he menestyv\u00e4t ja kantavat hedelm\u00e4\u00e4. Sin\u00e4 olet l\u00e4hell\u00e4 heid\u00e4n suussaan ja kaukana heid\u00e4n ohjaksistaan.\u201d Ja kun Herra valittaa heid\u00e4n tuhoutumistaan profeetan v\u00e4lityksell\u00e4 ja ohjaa huolestuneena l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4 ja l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4 parantamaan heid\u00e4t ja tavallaan kehottaa heit\u00e4 samanlaiseen valitukseen ja sanoo: \u201dBabylon on \u00e4kki\u00e4 kaatunut, se on tuhoutunut. Itkek\u00e4\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4, ottakaa balsamia h\u00e4nen kipuunsa, jos h\u00e4n n\u00e4in voi parantua.\u201d Sitten heid\u00e4n ep\u00e4toivossaan enkelit, joille on uskottu ihmisten pelastuksesta huolehtiminen, antavat vastauksen, tai ainakin profeetta apostolien ja hengellisten miesten ja l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden persoonassa, jotka n\u00e4kev\u00e4t heid\u00e4n sielunsa kovuuden ja heid\u00e4n katumattoman syd\u00e4mens\u00e4: \u201dMe olemme parantaneet Babylonin, mutta h\u00e4n ei ole parantunut. Hyl\u00e4tk\u00e4\u00e4mme h\u00e4net ja menk\u00e4\u00e4mme kukin omaan maahansa, sill\u00e4 h\u00e4nen tuomionsa ulottuu taivaaseen asti ja kohoaa pilviin.\u201d Heid\u00e4n ep\u00e4toivoisesta heikkoudestaan Jesaja puhuu silloin Jumalan persoonassa Jerusalemille: \u201dJalkapohjasta p\u00e4\u00e4n latvaan asti ei ole siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tervett\u00e4: haavoja ja ruhjeita ja turvonneita haavoja; niit\u00e4 ei ole sidottu eik\u00e4 sidottu eik\u00e4 sidottu eik\u00e4 \u00f6ljyll\u00e4 k\u00e4ynyt.\u201d<\/p>\n

                                                                LUKU 32. Erilaisista haluista ja toiveista, joita ilmavalloilla on<\/p>\n

                                                                MUTTA on selv\u00e4sti todistettu, ett\u00e4 saastaisissa hengiss\u00e4 on yht\u00e4 monta halua kuin ihmisiss\u00e4. Sill\u00e4 joidenkin niist\u00e4, joita yleisesti kutsutaan Planeiksi, osoitetaan olevan niin viettelevi\u00e4 ja urheilullisia, ett\u00e4 kun ne ovat ottaneet jatkuvasti haltuunsa tietyt paikat tai tiet, ne eiv\u00e4t tosiaankaan nauti siit\u00e4, ett\u00e4 kiusaavat ohikulkijoita, joita ne voivat pett\u00e4\u00e4, vaan tyytyv\u00e4t vain nauramaan ja pilkkaamaan heit\u00e4 ja pyrkiv\u00e4t pikemminkin v\u00e4sytt\u00e4m\u00e4\u00e4n heit\u00e4 kuin vahingoittamaan heit\u00e4: kun taas toiset viett\u00e4v\u00e4t y\u00f6ns\u00e4 vain ottamalla ihmisi\u00e4 vaarattomasti haltuunsa, kun taas toiset ovat niin raivon ja julmuuden orjia, etteiv\u00e4t ne tyydy vain satuttamaan niiden ruumiita, jotka ne ovat ottaneet haltuunsa, repim\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4 kauhealla tavalla, vaan he suorastaan rynt\u00e4\u00e4v\u00e4t innokkaasti niiden kimppuun, jotka kulkevat ohi kaukaa, ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t heid\u00e4n kimppuunsa mit\u00e4 raaimmin teurastamalla; niin kuin evankeliumissa kuvatut, joiden pelossa kukaan ei uskaltanut kulkea sit\u00e4 tiet\u00e4. Eik\u00e4 ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ja heid\u00e4n kaltaisensa kyltym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 raivossaan nauttivat sodista ja verenvuodatuksesta. Toiset taas huomaamme vaikuttavan niiden syd\u00e4miin, joihin he ovat tarttuneet tyhj\u00e4ll\u00e4 ylpeydell\u00e4, (ja n\u00e4it\u00e4 kutsutaan tavallisesti bacuceiksi; (liittyy olentoihin, jotka venytt\u00e4v\u00e4t itsens\u00e4 yli luonnollisen korkeutensa; k\u00e4\u00e4nt.huom<\/em>)) niin, ett\u00e4 he venytt\u00e4v\u00e4t itse\u00e4\u00e4n yli oikean korkeutensa ja paisuttelevat itse\u00e4\u00e4n milloin ylimielisyydell\u00e4 ja mahtipontisuudella, milloin taas laskeutuvat tavalliseen ja maltilliseen tyyneyden ja yst\u00e4v\u00e4llisyyden tilaan: ja koska he kuvittelevat olevansa suuria ihmisi\u00e4 ja kaikkien ihmetelt\u00e4v\u00e4ksi, he osoittavat kerran kumartamalla vartaloaan, ett\u00e4 he palvovat korkeampia voimia, kun taas toisen kerran he luulevat, ett\u00e4 muut palvovat heit\u00e4, ja niin he k\u00e4yv\u00e4t l\u00e4pi kaikki ne liikkeet, jotka ilmaisevat todellista palvelua joko ylpe\u00e4sti tai n\u00f6yr\u00e4sti. Toiset taas eiv\u00e4t vain ole innokkaita valehtelemaan, vaan my\u00f6s innostavat ihmisi\u00e4 jumalanpilkkaan. Ja t\u00e4st\u00e4 voimme itse todistaa, sill\u00e4 olemme kuulleet er\u00e4\u00e4n riivaajan avoimesti tunnustavan, ett\u00e4 h\u00e4n oli Areioksen ja Eunomiuksen suulla julistanut pahaa ja jumalatonta oppia. Ja saman asian me luemme, ett\u00e4 yksi heist\u00e4 julisti avoimesti Kuninkaiden nelj\u00e4nness\u00e4 kirjassa: \u201dMin\u00e4 l\u00e4hden\u201d, h\u00e4n sanoi, \u201dja olen valheellinen henki kaikkien profeettojensa suussa.\u201d Siihen apostoli, kun h\u00e4n moittii niit\u00e4, jotka ovat heid\u00e4n pett\u00e4mi\u00e4\u00e4n, lis\u00e4\u00e4 seuraavaa: \u201dantamalla vaarin vietteleville hengille ja perkeleiden opeille, jotka puhuvat valheita tekopyhyydess\u00e4.\u201d Ja ett\u00e4 on olemassa muunkinlaisia paholaisia, jotka ovat kuuroja ja mykki\u00e4, siit\u00e4 todistavat evankeliumit. Ja ett\u00e4 jotkut henget yllytt\u00e4v\u00e4t himoon ja irstailuun, profeetta v\u00e4itt\u00e4\u00e4 sanomalla: \u201dHaureuden henki eksytti heid\u00e4t, ja he eksyiv\u00e4t pois Jumalastaan. \u201d Samoin Raamatun auktoriteetti opettaa meille, ett\u00e4 on olemassa y\u00f6n, p\u00e4iv\u00e4n ja keskip\u00e4iv\u00e4n demoneita: Mutta kest\u00e4isi liian kauan tutkia koko Raamattua ja k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi niiden eri lajeja, sill\u00e4 profeetat kutsuvat niit\u00e4 onokentaureiksi (kreik.: o\u03bd\u03bf\u03ba\u03b5\u03bd\u03c4\u03b1\u03c5\u03c1\u03bf\u03c2, monikossa o\u03bd\u03bf\u03ba\u03b5\u03bd\u03c4\u03b1\u03c5\u03c1\u03bf\u03b9 on myyttinen olento, joka on yhdistelm\u00e4 aasia ja ihmist\u00e4; k\u00e4\u00e4nt.huom<\/em>), satyyreiksi, sireeneiksi, noidiksi, ulvojiksi, strutseiksi, merisiileiksi; psalmeissa niit\u00e4 kutsutaan kyiksi ja basiliskoiksi; evankeliumissa niit\u00e4 kutsutaan leijoniksi, lohik\u00e4\u00e4rmeiksi, skorpioneiksi, ja apostoli nimitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman ruhtinaiksi, t\u00e4m\u00e4n pimeyden hallitsijoiksi ja pahuuden hengiksi. Ja kaikkia n\u00e4it\u00e4 nimityksi\u00e4 ei pid\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sattumanvaraisina tai sattumanvaraisina, vaan viittaavina niiden raivoisuuteen ja hulluuteen niiden villipetojen merkiss\u00e4, jotka ovat enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n vahingollisia ja vaarallisia keskuudessamme, ja vertaamalla niit\u00e4 siihen myrkylliseen pahuuteen tai voimaan, jonka jokin etuoikeus pahuudessa antaa niille muiden petojen tai k\u00e4\u00e4rmeiden joukossa, niit\u00e4 kutsutaan niiden nimill\u00e4, niin ett\u00e4 yhdelle annetaan\u00a0 nimi leijona sen raivon ja vihan hulluuden vuoksi, toiselle basiliskon nimi sen tappavan myrkyn vuoksi, joka tappaa ihmisen ennen kuin se huomataan, ja toiselle onokentaurin tai siilin tai strutsin nimi sen velttouden ja pahuuden vuoksi.<\/p>\n

                                                                LUKU 33. Kysymys siit\u00e4, mist\u00e4 t\u00e4llaiset erot pahuuden voimissa johtuvat<\/p>\n

                                                                GERMANUS: Emme toki ep\u00e4ile, etteiv\u00e4tk\u00f6 ne j\u00e4rjestykset, jotka apostoli luettelee, viittaisi niihin: \u201dSill\u00e4 me emme paini lihaa ja verta vastaan, vaan ruhtinaskuntia vastaan, voimia vastaan, t\u00e4m\u00e4n pimeyden maailman hallitsijoita vastaan, pahuuden henki\u00e4 vastaan taivaallisissa.\u201d Mutta me haluamme tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 t\u00e4llainen ero niiden v\u00e4lill\u00e4 tulee, tai miten t\u00e4llaiset pahuuden asteet ovat olemassa? Onko heid\u00e4t luotu sit\u00e4 varten, ett\u00e4 he kohtaisivat n\u00e4m\u00e4 pahuuden luokat ja jollain tavalla palvelisivat t\u00e4t\u00e4 pahuutta?<\/p>\n

                                                                LUKU 34. Vastauksen lykk\u00e4\u00e4minen<\/p>\n

                                                                SERENUKSEN esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kysymykseen: Vaikka ehdotuksenne veisiv\u00e4t meilt\u00e4 koko y\u00f6levon, niin ettemme huomaisi nousevan aamunkoiton l\u00e4hestymist\u00e4 ja ett\u00e4 meit\u00e4 houkuttelisi ahneus jatkaa neuvottelua auringonnousuun asti, mutta koska esitetyn kysymyksen ratkaiseminen, jos alkaisimme sit\u00e4 j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4, sys\u00e4isi meid\u00e4t laajalle ja syv\u00e4lle kysymysten merelle, jonka ylitt\u00e4miseen k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4mme olevan ajan lyhyys ei antaisi meille mahdollisuutta, luulen, ett\u00e4 on tarkoituksenmukaisempaa varata se k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi jonain toisena iltana, jolloin t\u00e4m\u00e4n kysymyksen esille ottamisen kautta saan hyvin valmiista keskustelustanne hengellist\u00e4 iloa ja rikkaampia hedelmi\u00e4, ja me voimme, jos Pyh\u00e4 Henki suo meille menestyksekk\u00e4\u00e4n tuulen, tunkeutua vapaammin esille otettujen kysymysten koukeroihin. Nauttikaamme siis pienest\u00e4 unesta ja ravistakaamme n\u00e4in pois uneliaisuus, joka varastaa silmiemme ylle, kun aamunkoitto l\u00e4hestyy, ja sitten menemme yhdess\u00e4 kirkkoon, sill\u00e4 sunnuntain noudattaminen kehottaa meit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n niin, ja jumalanpalveluksen j\u00e4lkeen palaamme takaisin ja keskustelemme, kuten haluatte, kaksinkertaisella ilolla siit\u00e4, mit\u00e4 Herra on ehk\u00e4 antanut meille yhteist\u00e4 parannustamme varten.<\/p>\n

                                                                VIII ABBA SERENUKSEN TOINEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                HENKIVALLOISTA <\/strong><\/p>\n

                                                                Luku 1.Abba Serenius vieraanvaraisuudesta<\/p>\n

                                                                KUN olimme suorittaneet p\u00e4iv\u00e4n velvollisuudet ja seurakunta oli erotettu kirkosta, palasimme vanhuksen keljaan ja nautimme eritt\u00e4in runsaan aterian. Sill\u00e4 sen kastikkeen sijasta, joka muutaman \u00f6ljypisaran kera oli tavallisesti asetettu p\u00f6yt\u00e4\u00e4n h\u00e4nen p\u00e4ivitt\u00e4iseksi ateriakseen, h\u00e4n sekoitti pienen keittosekoituksen ja kaatoi sen p\u00e4\u00e4lle hieman tavallista runsaammin \u00f6ljy\u00e4; sill\u00e4 kukin heist\u00e4, kun h\u00e4n on menossa nauttimaan p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 ateriaansa, kaataa nuo pisarat \u00f6ljy\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ei siksi, ett\u00e4 h\u00e4n saisi nautintoa sen mausta (sill\u00e4 annos on niin v\u00e4h\u00e4inen, ett\u00e4 se tuskin riitt\u00e4\u00e4, en sanoisi, ett\u00e4 se vuoraa kurkun ja leukojen kulkuv\u00e4yl\u00e4n, vaan jopa kulkee alas), vaan siksi, ett\u00e4 sit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, h\u00e4n voi hillit\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 ylpeytt\u00e4 (joka varmasti hiipii salakavalasti ja varmasti sis\u00e4\u00e4n, jos h\u00e4nen pid\u00e4tt\u00e4ytymisens\u00e4 on viel\u00e4 tiukempi) ja ylpeyden yllykkeit\u00e4, sill\u00e4 mit\u00e4 salaisemmin h\u00e4nen pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4\u00e4n harjoitetaan ja mit\u00e4 enemm\u00e4n sit\u00e4 harjoitetaan ilman, ett\u00e4 kukaan n\u00e4kee sit\u00e4, sit\u00e4 hienovaraisemmin se ei koskaan lakkaa houkuttelemasta miest\u00e4, joka sen salaa. Sitten h\u00e4n tarjosi meille p\u00f6yt\u00e4suolaa ja kolme oliivia kullekin, mink\u00e4 j\u00e4lkeen h\u00e4n toi korin, jossa oli kuivattuja virnoja, joita he kutsuvat trogalioiksi (paahdetut herneet; k\u00e4\u00e4nt. huom.),<\/em> joista kukin otti viisi jyv\u00e4\u00e4, kaksi luumua ja viikunan kukin. Sill\u00e4 tuossa autiomaassa pidet\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 joku ylitt\u00e4\u00e4 tuon m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Ja kun olimme sy\u00f6neet t\u00e4m\u00e4n aterian loppuun ja aloimme j\u00e4lleen pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 h\u00e4nen lupaamaansa ratkaisua kysymykseen, \u201dkuunnelkaamme\u201d, sanoi vanhus, \u201dkysymyst\u00e4si, jonka pohtimista olemme lyk\u00e4nneet t\u00e4h\u00e4n hetkeen.\u201d<\/p>\n

                                                                LUKU 2.Hengellisen pahuuden eri lajeista<\/p>\n

                                                                T\u00c4N\u00c4\u00c4N GERMANUS: Me haluamme tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 johtuu ihmisiin kohdistuvien vihamielisten voimien suuri moninaisuus ja niiden v\u00e4linen ero, jonka siunattu apostoli tiivist\u00e4\u00e4 seuraavasti: \u201dMe emme paini lihaa ja verta vastaan, vaan ruhtinaskuntia vastaan, voimia vastaan, t\u00e4m\u00e4n pimeyden maailman hallitsijoita vastaan, hengellist\u00e4 pahuutta vastaan taivaallisissa paikoissa.\u201d Ja taas: \u201dEiv\u00e4t enkelit eiv\u00e4tk\u00e4 ruhtinaskunnat eiv\u00e4tk\u00e4 voimat eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muu luomakunta voi erottaa meit\u00e4 Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meid\u00e4n Herrassamme.”\u201d Mist\u00e4 siis syntyy kaiken t\u00e4m\u00e4n vihamielisyyden vihamielisyys, joka on kateellinen meille? Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n uskoa, ett\u00e4 Herra on luonut nuo voimat t\u00e4t\u00e4 varten, nimitt\u00e4in taistelemaan ihmisi\u00e4 vastaan n\u00e4iss\u00e4 asteissa ja j\u00e4rjestyksiss\u00e4?<\/p>\n

                                                                  \n
                                                                1. LUKU Vastaus Pyh\u00e4ss\u00e4 Kirjoituksessa s\u00e4\u00e4detyist\u00e4 monista ruokalajeista<\/li>\n<\/ol>\n

                                                                  SERENUS: Pyh\u00e4n Kirjoituksen auktoriteetti sanoo niist\u00e4 kohdista, joista se haluaisi ilmoittaa meille joitakin asioita, niin selv\u00e4sti ja selv\u00e4sti jopa niille, jotka ovat t\u00e4ysin vailla ymm\u00e4rryst\u00e4, etteiv\u00e4t ne ole ainoastaan verhottuja mink\u00e4\u00e4n salatun merkityksen h\u00e4m\u00e4ryyteen, vaan eiv\u00e4t edes vaadi mink\u00e4\u00e4n selityksen apua, vaan kantavat merkityksens\u00e4 ja tarkoituksensa sanojen ja kirjainten pinnalla: mutta jotkin asiat ovat niin k\u00e4tkettyj\u00e4 ja salaper\u00e4isi\u00e4, ett\u00e4 ne tarjoavat meille valtavan kent\u00e4n taitoa ja huolellisuutta vaativaa keskustelua ja selitt\u00e4mist\u00e4 varten. Ja on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala on m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt sen n\u00e4in monesta syyst\u00e4: ensinn\u00e4kin pelosta, etteiv\u00e4t pyh\u00e4t salaisuudet, jos niit\u00e4 ei peitt\u00e4isi mik\u00e4\u00e4n hengellisen merkityksen verho, olisi yht\u00e4 lailla kaikkien tiedett\u00e4viss\u00e4 ja ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4, ts. \u00a0niin profaaneille kuin uskovillekin, ja n\u00e4in laiskojen ja tosissaan ty\u00f6skentelevien v\u00e4lill\u00e4 ei olisi mit\u00e4\u00e4n eroa hyvyyden ja varovaisuuden suhteen: toiseksi, jotta niiden keskuudessa, jotka todella kuuluvat uskon perheeseen, vaikka heid\u00e4n edess\u00e4\u00e4n avautuisivat suunnattomat \u00e4lyllisen voiman erot, olisi tilaisuus moittia laiskojen laiskuutta ja todistaa tosissaan ty\u00f6skentelevien ter\u00e4vyytt\u00e4 ja ahkeruutta. Ja niinp\u00e4 pyh\u00e4\u00e4 kirjoitusta on sopivasti verrattu rikkaaseen ja hedelm\u00e4lliseen peltoon, joka, vaikka se kantaa ja tuottaa paljon sellaista, joka on hyv\u00e4ksi ihmisen ravinnoksi ilman, ett\u00e4 sit\u00e4 on tulessa keitetty, tuottaa my\u00f6s jotakin sellaista, joka osoittautuu ihmisen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sopimattomaksi tai jopa haitalliseksi, ellei se ole menett\u00e4nyt kaikkea raakaa karkeuttaan, kun se on tulen kuumuudessa karkaistu ja pehmentynyt. Mutta jotkut ovat luonnostaan k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia molemmissa olomuodoissa, niin ett\u00e4 ne eiv\u00e4t edes kypsent\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 ole ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4 raa’an olomuotonsa vuoksi, mutta ne muuttuvat silti maukkaammiksi, kun ne keitet\u00e4\u00e4n ja kuumennetaan tulella. Paljon muutakin tuotetaan, joka sopii vain j\u00e4rjett\u00f6mien olentojen, karjan, villiel\u00e4inten ja lintujen ravinnoksi, mutta on t\u00e4ysin hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4 ihmisten ravinnoksi, mutta joka viel\u00e4 raa’assa olomuodossaan, jota ei ole mill\u00e4\u00e4n tavalla tulella k\u00e4sitelty, edist\u00e4\u00e4 karjan terveytt\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4\u00e4. Ja voimme selv\u00e4sti n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 sama j\u00e4rjestelm\u00e4 p\u00e4tee my\u00f6s siin\u00e4 Hengen kirjoitusten hedelm\u00e4llisimm\u00e4ss\u00e4 puutarhassa, jossa jotkin asiat loistavat kirkkaina ja kirkkaina kirjaimellisessa merkityksess\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 vaikka ne eiv\u00e4t tarvitse mit\u00e4\u00e4n korkeampaa tulkintaa, ne antavat kuulijoille runsaasti ravintoa ja ravintoa sanojen yksinkertaisessa \u00e4\u00e4ness\u00e4, kuten t\u00e4ss\u00e4 kohdassa: \u201dKuule, Israel, Herra, sinun Jumalasi, on yksi Herra\u201d, ja: \u2018Herra, sinun Jumalasi, on yksi Herra\u2019: \u201dRakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko syd\u00e4mest\u00e4si, koko sielustasi ja koko voimastasi.\u201d \u201dRakasta Herraa, sinun Jumalasi, koko syd\u00e4mest\u00e4si, koko sielustasi ja koko voimastasi.\u201d Mutta on my\u00f6s sellaisia, joita, ellei niit\u00e4 heikennet\u00e4 allegorisella tulkinnalla ja pehmennet\u00e4 hengen tulen koettelemuksella, ei voi tulla terveelliseksi ruoaksi sis\u00e4iselle ihmiselle ilman, ett\u00e4 h\u00e4n vahingoittuu ja menett\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ja niiden vastaanottamisesta koituu h\u00e4nelle pikemminkin vahinkoa kuin hy\u00f6ty\u00e4: kuten t\u00e4ss\u00e4 kohdassa: \u201dMutta olkoot lanteenne vy\u00f6tetyt ja valonne palavat\u201d, ja: \u2018Mutta olkoot lanteenne vy\u00f6tetyt ja valonne palavat\u2019: \u201djolla ei ole miekkaa, myyk\u00f6\u00f6n takkinsa ja ostakoon itselleen miekan\u201d; ja: \u2018Jos jollakin ei ole miekkaa, myyk\u00e4\u00e4 takkinne ja ostakoon itselleen miekan\u2019: \u201dKohta, jonka er\u00e4\u00e4t vilpitt\u00f6mimm\u00e4t munkit, joilla oli \u201dtosin kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei tiedon mukaan\u201d, ymm\u00e4rsiv\u00e4t kirjaimellisesti ja tekiv\u00e4t itselleen puisia ristej\u00e4 ja kantoivat niit\u00e4 jatkuvasti olkap\u00e4ill\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4tk\u00e4 siten her\u00e4tt\u00e4neet rakentamisen sijaan pilkkaa kaikissa, jotka heid\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t. Mutta jotkin niist\u00e4 voidaan ottaa sopivasti ja oikein molemmilla tavoilla, toisin sanoen historiallisesti ja allegorisesti, niin ett\u00e4 kumpikin selitys tarjoaa sielulle parantavaa juomaa; kuten t\u00e4m\u00e4 kohta: \u201dJos joku ly\u00f6 sinua oikealle poskelle, k\u00e4\u00e4nn\u00e4 h\u00e4nelle toinenkin poski\u201d, ja: \u201dKun sinua vainotaan yhdess\u00e4 kaupungissa, pakene toiseen kaupunkiin\u201d, ja: \u201dJos tahdot olla t\u00e4ydellinen, niin mene, myy kaikki, mit\u00e4 sinulla on, ja anna k\u00f6yhille, niin sinulla on aarre taivaassa, ja tule ja seuraa minua.”\u201d Se tuottaa tosiaan my\u00f6s \u201druohoa karjalle\u201d (ja t\u00e4t\u00e4ruokaa ovat kaikki Raamatun pellot t\u00e4ynn\u00e4); nimitt\u00e4in selkeit\u00e4 ja yksinkertaisia historiallisia kertomuksia, joiden avulla yksinkertaiset ihmiset ja ne, jotka eiv\u00e4t kykene t\u00e4ydelliseen ja terveeseen ymm\u00e4rrykseen (joista sanotaan: \u201dSin\u00e4, Herra, pelastat sek\u00e4 ihmisen ett\u00e4 el\u00e4imen\u201d), voidaan tehd\u00e4 vahvemmiksi ja tarmokkaammiksi kovaan ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 ja todellisen el\u00e4m\u00e4n vaivann\u00e4k\u00f6\u00f6ns\u00e4, kykyjens\u00e4 kunnon ja mitan mukaisesti.<\/p>\n

                                                                  LUKU 4. Siit\u00e4, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Raamattu voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kahdessa merkityksess\u00e4<\/p>\n

                                                                  Me voimme my\u00f6s niiden kohtien kohdalla, jotka tuodaan esiin selvin selityksin, jatkuvasti asettaa merkityksen ja esitt\u00e4\u00e4 rohkeasti omat mielipiteemme. Mutta ne, jotka Pyh\u00e4 Henki, varaten ne meid\u00e4n mietiskely\u00e4mme ja harjoitustamme varten, on lis\u00e4nnyt Pyh\u00e4\u00e4n Kirjoitukseen verhottuna merkityksen\u00e4 ja haluten, ett\u00e4 osa niist\u00e4 kootaan erilaisista todisteista ja arveluista, on syyt\u00e4 koota askel askeleelta ja huolellisesti yhteen, niin ett\u00e4 niiden v\u00e4itteet ja todisteet voidaan j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 sen harkinnan mukaan, joka niit\u00e4 v\u00e4itt\u00e4\u00e4 tai tukee. Sill\u00e4 toisinaan, kun samasta asiasta ilmaistaan eri\u00e4vi\u00e4 mielipiteit\u00e4, kumpaakin n\u00e4kemyst\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 kohtuullisena ja pit\u00e4\u00e4 kiinni ilman, ett\u00e4 se vahingoittaa uskoa, joko lujasti tai ep\u00e4ilev\u00e4sti,ts. siten, ett\u00e4 sille ei anneta t\u00e4ytt\u00e4 uskoa eik\u00e4 ehdotonta hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4, eik\u00e4 toisen n\u00e4kemyksen tarvitse h\u00e4irit\u00e4 edellist\u00e4, jos kummankaan ei havaita olevan uskon vastainen: kuten t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa, jossa Elias tuli Johanneksen persoonassa ja on j\u00e4lleen kerran Herran adventin edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4: ja \u201dh\u00e4vityksen kauhistuksesta\u201d, joka \u201dseisoi pyh\u00e4ss\u00e4\u201d, sen Jupiterin ep\u00e4jumalan kautta, joka, kuten luemme, asetettiin Jerusalemin temppeliin ja jonka on j\u00e4lleen m\u00e4\u00e4r\u00e4 seisoa kirkossa Antikristuksen tulemisen kautta, ja kaikista niist\u00e4 asioista, jotka seuraavat evankeliumissa ja joiden me katsomme t\u00e4yttyneen ennen Jerusalemin vankeutta ja t\u00e4yttyv\u00e4n viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman lopussa. N\u00e4iss\u00e4 asioissa kumpikaan n\u00e4kemys ei ole vastakkainen toiselle, eik\u00e4 ensimm\u00e4inen tulkinta ole ristiriidassa toisen kanssa.<\/p>\n

                                                                  LUKU 5. Siit\u00e4, ett\u00e4 esitetty kysymys tulisi sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 niiden asioiden joukkoon, joista on pidett\u00e4v\u00e4 neutraalina tai ep\u00e4ilev\u00e4n\u00e4<\/p>\n

                                                                  JA siksi, koska meid\u00e4n esiin tuomamme kysymys ei n\u00e4yt\u00e4 olevan riitt\u00e4v\u00e4sti tai usein tuuletettu ihmisten keskuudessa ja se on useimmille ihmisille selv\u00e4, ja koska t\u00e4st\u00e4 seikasta johtuen se, mit\u00e4 tuomme esiin, saattaa ehk\u00e4 joidenkin mielest\u00e4 vaikuttaa ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, meid\u00e4n tulisi s\u00e4\u00e4dell\u00e4 omaa n\u00e4kemyst\u00e4mme (koska se ei ole ristiriidassa kolminaisuususkon kanssa) niin, ett\u00e4 se voidaan sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 niiden asioiden joukkoon, joista on pidett\u00e4v\u00e4 ep\u00e4ilev\u00e4sti; vaikka ne eiv\u00e4t perustukaan pelkkiin mielipiteisiin, jollaisia tavallisesti annetaan arvauksille ja arveluille, vaan selviin raamatullisiin todisteisiin.<\/p>\n

                                                                  LUKU 6. Siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala ei ole luonut mit\u00e4\u00e4n pahaa<\/p>\n

                                                                  JUMALA kielt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 my\u00f6nt\u00e4m\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 Jumala olisi luonut mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on olennaisesti pahaa, sill\u00e4 Raamattu sanoo, ett\u00e4 \u201dkaikki, mink\u00e4 Jumala oli tehnyt, oli eritt\u00e4in hyv\u00e4\u00e4\u201d. Sill\u00e4 jos Jumala olisi luonut ne sellaisiksi kuin ne nyt ovat, tai luonut niit\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten; nimitt\u00e4in, ett\u00e4 ne olisivat n\u00e4iss\u00e4 pahuuden asemissa ja aina valmiina ihmisten petokseen ja turmioon, meid\u00e4n pit\u00e4isi vastoin edell\u00e4 siteeratun kirjoituksen n\u00e4kemyst\u00e4 herjata Jumalaa pahan Luojaksi ja tekij\u00e4ksi, ett\u00e4 h\u00e4n olisi itse muodostanut t\u00e4ysin pahat tahdot ja luonteet, luoden ne juuri t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten; nimitt\u00e4in, ett\u00e4 ne aina pysyisiv\u00e4t pahuudessaan eiv\u00e4tk\u00e4 koskaan siirtyisi hyv\u00e4n tahdon tunteeseen. Seuraava syy t\u00e4h\u00e4n erilaisuuteen on siis se, mink\u00e4 olemme saaneet isien traditiosta, joka on per\u00e4isin Pyh\u00e4n Kirjoituksen l\u00e4hteest\u00e4.<\/p>\n

                                                                  LUKU 7.Henkivaltojen tai voimien alkuper\u00e4st\u00e4<\/p>\n

                                                                  KUKAAN uskovista ei kyseenalaista sit\u00e4, ett\u00e4 ennen t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4n luomakunnan muodostumista Jumala loi hengelliset ja taivaalliset voimat, jotta juuri sen vuoksi, ett\u00e4 he tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 Luojan hyvyys oli heid\u00e4t muodostanut tyhj\u00e4st\u00e4 sellaista kirkkautta ja autuutta varten, he voisivat jatkuvasti kiitt\u00e4\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 ja lakkaamatta jatkaa H\u00e4nen ylist\u00e4mist\u00e4\u00e4n, Sill\u00e4 meid\u00e4n ei pid\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kuvitella, ett\u00e4 Jumala olisi ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa alkanut saada aikaan luomisty\u00f6t\u00e4\u00e4n ja ty\u00f6t\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n maailman muodostamisella, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n ei olisi noina lukemattomina aikakausina sit\u00e4 ennen ajatellut kaitselmusta ja asioiden jumalallista j\u00e4rjestyst\u00e4 ja ik\u00e4\u00e4n kuin voisimme uskoa, ett\u00e4 koska h\u00e4nell\u00e4 ei ollut ket\u00e4\u00e4n, jota kohtaan h\u00e4n olisi voinut osoittaa hyvyytens\u00e4 siunauksia, h\u00e4n olisi ollut yksin\u00e4inen ja vieras kaikelle anteliaisuudelle; asia, joka on liian k\u00f6yh\u00e4 ja sopimaton tuon rajattoman ja ikuisen ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Majesteetin mielikuvitukselle; kuten Herra itse sanoo n\u00e4ist\u00e4 voimista: \u201dKun t\u00e4hdet olivat kokoontuneet yhteen, kaikki enkelini ylistiv\u00e4t minua suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4.\u201d Ne siis, jotka olivat l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4htien luomisessa, on mit\u00e4 selvimmin todistettu luoduiksi ennen tuota \u201dalkua\u201d, jossa sanotaan taivaan ja maan luodun, sik\u00e4li kuin heid\u00e4n sanotaan suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja ihaillen ylist\u00e4neen Luojaa kaikkien niiden n\u00e4kyvien luotujen vuoksi, jotka heid\u00e4n n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n syntyiv\u00e4t tyhj\u00e4st\u00e4. Ennen siis tuota ajan alkua, josta Mooses puhuu ja joka historiallisen ja juutalaisen tulkinnan mukaan tarkoittaa t\u00e4m\u00e4n maailman aikakautta (rajoittamatta kuitenkaan meid\u00e4n tulkintaamme, jonka mukaan selit\u00e4mme, ett\u00e4 kaiken \u201dalku\u201d on Kristus, jossa Is\u00e4 loi kaiken, koska sanotaan: \u201dKaikki on tehty h\u00e4nen kauttaan, eik\u00e4 ilman h\u00e4nt\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n tehty\u201d), ennen, sanon min\u00e4, tuota Genesiksen ajan alkua ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, etteik\u00f6 Jumala olisi jo luonut kaikki nuo voimat ja taivaalliset hyveet, jotka apostoli luettelee j\u00e4rjestyksess\u00e4 ja kuvaa n\u00e4in: \u201dSill\u00e4 Kristuksessa on luotu kaikki sek\u00e4 taivaassa ett\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, n\u00e4kyv\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, olivatpa ne enkeleit\u00e4 tai arkkienkeleit\u00e4, olivatpa ne valtaistuimia tai valtakuntia, olivatpa ne ruhtinaskuntia tai valtakuntia. Kaikki on luotu h\u00e4nen kauttaan ja h\u00e4ness\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                  LUKU 8. Paholaisen ja enkelien lankeamisesta<\/p>\n

                                                                  JA Niinp\u00e4 meille osoitetaan selv\u00e4sti, ett\u00e4 tuosta joukosta jotkut johtajista lankeavat, Hesekielin ja Jesajan valituslauluista, joissa tied\u00e4mme 784, ett\u00e4 Tyyron ruhtinasta eli sit\u00e4 Luciferia, joka nousi aamulla, valitetaan surullisella valituksella; ja h\u00e4nest\u00e4 Herra puhuu Hesekielille seuraavasti: \u201dIhmisen poika, valittakaa Tyyron ruhtinasta ja sanokaa h\u00e4nelle: \u201dTyyroksen ruhtinas, ja sanokaa h\u00e4nelle: N\u00e4in sanoo Herra, Herra, Herra: Sin\u00e4 olit samankaltaisuuden sinetti, t\u00e4ynn\u00e4 viisautta, t\u00e4ydellinen kauneudessa. Sin\u00e4 olit Jumalan paratiisin nautinnoissa; jokainen jalokivi oli sinun peitteesi: sardius, topaasi ja jaspis, krysolyytti ja onyx ja berylli, safiiri ja karbunkeli ja smaragdi; kulta oli sinun kauneutesi ty\u00f6, ja sinun putkesi valmistettiin sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona sinut luotiin. Sin\u00e4 olit kerubi, joka oli ojentautunut ja suojeli, ja min\u00e4 asetin sinut Jumalan pyh\u00e4lle vuorelle, sin\u00e4 k\u00e4velit tulenkivien keskell\u00e4. Sin\u00e4 olit t\u00e4ydellinen teiss\u00e4si luomisestasi l\u00e4htien, kunnes sinussa havaittiin v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4. Kauppatavarojesi paljouteen n\u00e4hden sisimp\u00e4si t\u00e4yttyiv\u00e4t v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4, ja sin\u00e4 teit synti\u00e4; ja min\u00e4 heitin sinut pois Jumalan vuorelta ja h\u00e4vitin sinut, peitt\u00e4v\u00e4 kerubi, tulisten kivien keskelt\u00e4. Ja sinun syd\u00e4mesi oli ylh\u00e4inen kauneutesi t\u00e4hden; sin\u00e4 olet menett\u00e4nyt viisautesi kauneudessasi, min\u00e4 olen heitt\u00e4nyt sinut maahan. Min\u00e4 olen asettanut sinut kuningasten kasvojen eteen, ett\u00e4 he n\u00e4kisiv\u00e4t sinut. Sin\u00e4 olet saastuttanut pyh\u00e4kk\u00f6si v\u00e4\u00e4ryyksiesi paljouteen ja liikennev\u00e4yliesi v\u00e4\u00e4ryyteen.\u201d Jesaja sanoo my\u00f6s toisesta: \u201dKuinka sin\u00e4 olet pudonnut taivaasta, Lucifer, joka aamulla nousit, kuinka sin\u00e4 olet pudonnut maahan, joka haavoitit kansoja, ja sin\u00e4 sanoit syd\u00e4mess\u00e4si: \u201dMin\u00e4 nousen taivaaseen, min\u00e4 korotan valtaistuimeni Jumalan t\u00e4htien yl\u00e4puolelle, min\u00e4 istun liiton vuorella, pohjoisen sivuilla\u201d. Min\u00e4 nousen pilvien korkeuksien yl\u00e4puolelle. Min\u00e4 olen oleva Korkeimman kaltainen.\u201d Mutta Pyh\u00e4 Raamattu kertoo, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t pudonneet yksin tuolta onnellisuuden huipulta, sill\u00e4 se kertoo meille, ett\u00e4 lohik\u00e4\u00e4rme veti mukanaan alas kolmannen osan t\u00e4hdist\u00e4. Er\u00e4s apostoleistakin sanoo viel\u00e4 selvemmin: \u201dMutta ne enkelit, jotka eiv\u00e4t s\u00e4ilytt\u00e4neet ensimm\u00e4ist\u00e4 asemaansa, vaan j\u00e4ttiv\u00e4t oman asumuksensa, h\u00e4n on varannut ikuisiin kahleisiin pimeyden alle suuren p\u00e4iv\u00e4n tuomiolle.\u201d T\u00e4m\u00e4kin, mik\u00e4 meille on sanottu: \u201dMutta te kuolette niin kuin ihmiset ja lankeatte niin kuin yksi ruhtinaista\u201d, mit\u00e4 muuta se tarkoittaa kuin sit\u00e4, ett\u00e4 monet ruhtinaat ovat langenneet? Ja n\u00e4ist\u00e4 todistuksista voimme p\u00e4\u00e4tell\u00e4 syyn t\u00e4h\u00e4n erilaisuuteen; nimitt\u00e4in, joko se, ett\u00e4 he s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t edelleen ne arvoerot (joita ep\u00e4suotuisilla voimilla sanotaan olevan pyhien ja taivaallisten hyveiden tapaan) siit\u00e4 entisen asemansa asemasta, johon heid\u00e4t on erikseen luotu, tai sitten se, ett\u00e4 vaikka he itse ovatkin heitetty alas taivaallisista asemista, he kuitenkin\u00a0 palkkioksi siit\u00e4 pahuudesta, jonka he ovat pahuudessa valmistuneet, vaativat kieroutuneina n\u00e4it\u00e4 arvoasteita ja arvonimi\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n kopioimalla niit\u00e4 hyveit\u00e4, jotka ovat pysyneet lujina siell\u00e4.<\/p>\n

                                                                  LUKU 9. Vastalause, jonka mukaan paholaisen lankeemus sai alkunsa Eevan petoksesta.<\/p>\n

                                                                  GERMANUS: T\u00e4h\u00e4n asti oli meill\u00e4 tapana uskoa, ett\u00e4 paholaisen turmion ja lankeemuksen, jossa h\u00e4net karkotettiin taivaallisesta asemastaan, syyn\u00e4 ja alkusyyn\u00e4 oli erityisesti kateus, kun h\u00e4n pahansuovassa viekkaudessaan eksytti Aatamin ja Eevan.<\/p>\n

                                                                  LUKU 10.Vastaus paholaisen lankeemuksen alusta<\/p>\n

                                                                  SERENUS: Ensimm\u00e4isen Mooseksen kirjan kohta osoittaa, ett\u00e4 se ei ollut h\u00e4nen lankeemuksensa ja turmionsa alku, sill\u00e4 ennen heid\u00e4n pett\u00e4mist\u00e4\u00e4n siin\u00e4 otetaan se n\u00e4kemys, ett\u00e4 h\u00e4n oli jo leimattu k\u00e4\u00e4rmeen nimen h\u00e4pe\u00e4llisyydell\u00e4, kun siin\u00e4 sanotaan: \u201dMutta k\u00e4\u00e4rme oli viisaampi\u201d, tai kuten hepreankieliset kopiot ilmaisevat, \u201dovelampi kuin kaikki maan el\u00e4imet, jotka Herra Jumala oli tehnyt\u201d. N\u00e4ette siis, ett\u00e4 se oli jo ennen kuin se eksytti ensimm\u00e4isen ihmisen, luopunut enkelin pyhyydest\u00e4\u00e4n, joten se ei ainoastaan ansainnut t\u00e4m\u00e4n arvonimen h\u00e4pe\u00e4llisen leiman, vaan itse asiassa ylitti kaikki muut maan pedot pahuuden kavaluudessa. Sill\u00e4 Pyh\u00e4 Raamattu ei olisi nimitt\u00e4nyt hyv\u00e4\u00e4 enkeli\u00e4 t\u00e4llaisella nimityksell\u00e4, eik\u00e4 se sanoisi niist\u00e4, jotka viel\u00e4 jatkoivat tuossa autuuden tilassa: \u201dMutta k\u00e4\u00e4rme oli viisaampi kuin kaikki maan pedot.\u201d Sill\u00e4 t\u00e4t\u00e4 arvonime\u00e4 ei voisi mitenk\u00e4\u00e4n soveltaa sanon min\u00e4 en Gabrieliin tai Mikaeliin, mutta se ei sopisi edes kenellek\u00e4\u00e4n hyv\u00e4lle ihmiselle. Ja niinp\u00e4 k\u00e4\u00e4rmeen titteli ja vertailu petoihin viittaavat mit\u00e4 selvimmin enkelin arvokkuuteen eik\u00e4 enkelin arvokkuuteen vaan luopion h\u00e4pe\u00e4\u00e4n. Lopuksi kateuden ja viettelyksen, joka sai h\u00e4net pett\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen, syy syntyi h\u00e4nen aikaisemman lankeemuksensa pohjalta, sill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 ihminen, joka oli vasta \u00e4skett\u00e4in muodostettu maan tomusta, oli kutsuttava siihen kirkkauteen, josta h\u00e4n muisti, ett\u00e4 h\u00e4n itse, ollessaan viel\u00e4 yksi ruhtinaista, oli langennut. Ja niinp\u00e4 h\u00e4nen ensimm\u00e4ist\u00e4 lankeamistaan, joka johtui ylpeydest\u00e4 ja jonka vuoksi h\u00e4n sai k\u00e4\u00e4rmeen nimen, seurasi toinen, kateudesta johtuva lankeaminen: Ja koska h\u00e4nell\u00e4 oli viel\u00e4 jotakin pystyss\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n saattoi keskustella ja neuvotella ihmisten kanssa, h\u00e4net heitettiin Herran tuomiolla hyvin asianmukaisesti alas alimpaan syvyyteen, jotta h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 kulkisi niin kuin ennen pystyss\u00e4 ja katsoen yl\u00f6s korkeuksiin, vaan takertuisi maahan ja ry\u00f6misi pitkin maata, ja vajota vatsalleen ja ravita maallista ravintoa ja syntien tekoja, ja julistaa t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien salaista vihamielisyytt\u00e4\u00e4n ja asettaa itsens\u00e4 ja ihmisen v\u00e4lille vihamielisyyden, joka on meid\u00e4n eduksemme, ja eripuran, joka on meid\u00e4n hy\u00f6dyksemme, niin ett\u00e4 niin kauan kuin ihmiset ovat varuillaan h\u00e4nt\u00e4 vastaan vaarallisena vihollisena, h\u00e4n ei voi en\u00e4\u00e4 vahingoittaa heit\u00e4 petollisella yst\u00e4vyyden n\u00e4yt\u00f6ksell\u00e4.<\/p>\n

                                                                  11 LUKU Pett\u00e4j\u00e4n ja petetyn rangaistus<\/p>\n

                                                                  MUTTA meid\u00e4n pit\u00e4isi t\u00e4ss\u00e4 asiassa, jotta v\u00e4ltt\u00e4isimme pahoja neuvoja, ottaa erityinen opetus siit\u00e4, ett\u00e4 vaikka petoksen tekij\u00e4\u00e4 kohtasi sopiva rangaistus ja tuomio, silti se, joka oli johdettu harhaan, ei p\u00e4\u00e4ssyt skotlantilaiselta vapaaksi rangaistuksesta, vaikka se olikin jonkin verran kevyempi kuin sen, joka oli petoksen tekij\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4n me n\u00e4emme ilmaistun hyvin selv\u00e4sti. Sill\u00e4 Aadam, joka oli petetty tai pikemminkin (apostolin sanoja k\u00e4ytt\u00e4en) \u201dei ollut petetty\u201d, vaan, suostuessaan petetyn tahtoon, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tulleen antaneeksi kuolettavan suostumuksen, on tuomittu vain ty\u00f6h\u00f6n ja otsansa hikoiluun, joka ei ole m\u00e4\u00e4r\u00e4tty h\u00e4nelle itseens\u00e4 kohdistuvan kirouksen, vaan maahan ja sen hedelm\u00e4tt\u00f6myyteen kohdistuvan kirouksen kautta. Mutta naista, joka sai h\u00e4net suostuteltua t\u00e4h\u00e4n, koettelee yh\u00e4 suurempi ahdistus, tuska ja murhe, ja h\u00e4net annetaan my\u00f6s ikuisen alistumisen ikeeseen. Mutta k\u00e4\u00e4rmett\u00e4, joka ensimm\u00e4isen\u00e4 yllytti heid\u00e4t t\u00e4h\u00e4n rikkomukseen, rangaistaan pysyv\u00e4ll\u00e4 kirouksella. Siksi meid\u00e4n tulisi olla \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen varovaisesti ja tarkoin varuillamme pahoja neuvoja vastaan, sill\u00e4 niin kuin ne tuovat\u00a0 rangaistuksen tekij\u00f6illeen, niin ne eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 niit\u00e4, joita ne eksytt\u00e4v\u00e4t, vapaaksi syyllisyydest\u00e4 ja rangaistuksesta.<\/p>\n

                                                                  LUKU 12. \u00a0Paholaisten joukoista ja h\u00e4iri\u00f6ist\u00e4, jonka ne aina aiheuttavat ilmapiiriss\u00e4mme.<\/p>\n

                                                                  MUTTA taivaan ja maan v\u00e4liss\u00e4 oleva ilmakeh\u00e4 on aina t\u00e4ynn\u00e4 tihe\u00e4\u00e4 henkien joukkoa, jotka eiv\u00e4t lenn\u00e4 siin\u00e4 rauhallisesti tai jouten, niin ett\u00e4 onneksi jumalallinen kaitselmus on vet\u00e4nyt ne pois ihmisten n\u00e4kyvist\u00e4. Sill\u00e4 pel\u00e4ten niiden hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 tai kauhistuen niit\u00e4 muotoja, joihin ne muuttuvat ja joihin ne muuttuvat mielens\u00e4 mukaan, ihmiset joko menett\u00e4isiv\u00e4t j\u00e4rkens\u00e4 siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pelon vuoksi ja py\u00f6rtyisiv\u00e4t, koska he eiv\u00e4t pystyisi katsomaan t\u00e4llaisia asioita ruumiillisin silmin, tai sitten heid\u00e4n tilansa pahenisi p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4, ja turmeltuisivat niiden jatkuvalla esimerkill\u00e4 ja j\u00e4ljittelem\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4, ja n\u00e4in syntyisi er\u00e4\u00e4nlainen vaarallinen tuttavuus ja tappava kanssak\u00e4yminen ihmisten ja ilmojen ep\u00e4puhtaiden voimien v\u00e4lille, kun taas ne rikokset, joita nyt tehd\u00e4\u00e4n ihmisten keskuudessa, k\u00e4tkeytyv\u00e4t joko muurien ja koteloiden tai et\u00e4isyyden ja avaruuden tai jonkinlaisen h\u00e4pe\u00e4n ja h\u00e4mmennyksen taakse: Mutta jos he voisivat aina katsoa heit\u00e4 avoimin kasvoin, he kiihdytt\u00e4isiv\u00e4t heit\u00e4 viel\u00e4 enemm\u00e4n hulluuteen, koska ei olisi yht\u00e4\u00e4n hetke\u00e4, jolloin he n\u00e4kisiv\u00e4t heid\u00e4n luopuvan pahuudestaan, koska mik\u00e4\u00e4n ruumiillinen v\u00e4symys tai ty\u00f6 tai huoli jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 ravinnosta (kuten meid\u00e4n tapauksessamme) ei pakottaisi heit\u00e4 toisinaan jopa vastoin tahtoaan luopumaan tarkoituksistaan, joita he ovat ryhtyneet toteuttamaan.<\/p>\n

                                                                  13 LUKU Siit\u00e4, ett\u00e4 vastakkaiset voimat k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t hy\u00f6kk\u00e4yksen, jonka ne kohdistavat ihmisiin, my\u00f6s toisiaan vastaan<\/p>\n

                                                                  Sill\u00e4 on aivan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne kohdistavat n\u00e4m\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4ykset, joilla ne hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t ihmisten kimppuun, my\u00f6s toisiaan vastaan, sill\u00e4 samalla tavoin ne eiv\u00e4t lakkaa v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6min taisteluin edist\u00e4m\u00e4st\u00e4 erimielisyyksi\u00e4 ja taisteluita, joihin ne ovat ryhtyneet joidenkin kansojen puolesta jonkinlaisen synnynn\u00e4isen rakkauden vuoksi, joka heill\u00e4 on pahuutta kohtaan; ja t\u00e4m\u00e4n me luemme olevan hyvin selv\u00e4sti esitetty profeetta Danielin n\u00e4yss\u00e4, jossa enkeli Gabriel puhuu seuraavasti: \u201d\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, Daniel, sill\u00e4 ensimm\u00e4isest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien, jona olet asettanut syd\u00e4mesi ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ahdistamaan itse\u00e4si Jumalasi edess\u00e4, sanasi on kuultu, ja min\u00e4 olen tullut sinun sanojesi t\u00e4hden. Mutta persialaisten valtakunnan ruhtinas vastusti minua kaksikymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4; ja katso, Mikael, yksi p\u00e4\u00e4miehist\u00e4, tuli auttamaan minua, ja min\u00e4 j\u00e4in sinne persialaisten kuninkaan luo. Mutta min\u00e4 olen tullut opettamaan sinulle, mit\u00e4 ajatuksia sinun kansallesi on tapahtuva viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4.”\u201d Emmek\u00e4 voi mitenk\u00e4\u00e4n ep\u00e4ill\u00e4, etteik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 persialaisten valtakunnan ruhtinas olisi ollut vihamielinen voima, joka suosi persialaisten kansaa Jumalan kansan vihollisena; sill\u00e4 est\u00e4\u00e4kseen sen hyv\u00e4n, jonka se n\u00e4ki johtuvan siit\u00e4, ett\u00e4 arkkienkeli ratkaisisi sen kysymyksen, jonka puolesta profeetta rukoili Herraa, se mustasukkaisuudessaan asettui vastustamaan itse\u00e4\u00e4n est\u00e4\u00e4kseen enkelin pelastavan lohdutuksen p\u00e4\u00e4sem\u00e4st\u00e4 Danielin luokse liian nopeasti ja vahvistamasta Jumalan kansaa, jonka yl\u00e4puolella arkkienkeli Gabriel oli: ja j\u00e4lkimm\u00e4inen sanoi, ett\u00e4 h\u00e4n ei olisi silloinkaan voinut tulla h\u00e4nen luokseen, koska h\u00e4n oli hy\u00f6k\u00e4nnyt niin raivokkaasti, ellei arkkienkeli Mikael olisi tullut h\u00e4nen avukseen ja kohdannut persialaisten valtakunnan ruhtinasta, liittynyt taisteluun h\u00e4nen kanssaan, tullut v\u00e4liin ja puolustanut h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen hy\u00f6kk\u00e4ykselt\u00e4\u00e4n ja mahdollistanut n\u00e4in h\u00e4nen tulonsa profeettaa opastamaan kahdenkymmenenyhden p\u00e4iv\u00e4n kuluttua. Ja hieman my\u00f6hemmin sanotaan: \u201dJa enkeli sanoi: Tied\u00e4tk\u00f6, miksi min\u00e4 olen tullut luoksesi? Ja nyt min\u00e4 palaan taistelemaan persialaisten ruhtinasta vastaan\u201d. Sill\u00e4 kun min\u00e4 l\u00e4hdin, n\u00e4kyi kreikkalaisten ruhtinas tulevan. Mutta min\u00e4 kerron sinulle, mik\u00e4 on kirjoitettu totuuden kirjoituksiin, eik\u00e4 kukaan muu kuin Mikael, sinun ruhtinaskuntasi, ole minun auttajani kaikissa n\u00e4iss\u00e4 asioissa.”\u201d Ja j\u00e4lleen: \u201dSiihen aikaan nousee Mikael, suuri ruhtinas, joka seisoo kansasi lasten puolesta.\u201d Niinp\u00e4 sitten luemme, ett\u00e4 samalla tavalla kutsuttiin toista kreikkalaisten ruhtinaaksi, joka, koska h\u00e4n oli sen kansan suojelija, joka oli h\u00e4nelle alistettu, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vastustaneen niin persialaisten kansaa kuin Israelin kansaakin. Siit\u00e4 n\u00e4emme selv\u00e4sti, ett\u00e4 vastakkaiset voimat nostattavat toisiaan vastaan niit\u00e4 kansojen riitoja, ristiriitoja ja erimielisyyksi\u00e4, joita ne kesken\u00e4\u00e4n yllytt\u00e4\u00e4kseen osoittavat, ja ett\u00e4 ne joko riemuitsevat voitoistaan tai lannistuvat tappioistaan, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4in ollen voi el\u00e4\u00e4 sopusoinnussa kesken\u00e4\u00e4n, samalla kun kukin heist\u00e4 aina levottomalla mustasukkaisuudella pyrkii niiden puolesta, joita h\u00e4n johtaa, jonkun toisen kansakunnan suojelijaa vastaan.<\/p>\n

                                                                  LUKU 14. Miten hengelliset pahuudet ovat saaneet valtojen tai voimien nimet<\/p>\n

                                                                  Me voimme sitten n\u00e4hd\u00e4 selvi\u00e4 syit\u00e4 niiden ajatusten lis\u00e4ksi, joita olemme edell\u00e4 selitt\u00e4neet, miksi niit\u00e4 kutsutaan ruhtinaskunniksi tai valtuuksiksi; nimitt\u00e4in siksi, ett\u00e4 ne hallitsevat ja johtavat eri kansoja ja ainakin hallitsevat alempiarvoisia henki\u00e4 ja demoneja, joista evankeliumit todistavat meille omilla tunnustuksillaan, ett\u00e4 legioonia on olemassa. Sill\u00e4 heit\u00e4 ei voisi kutsua herroiksi, ellei heill\u00e4 olisi joitakin, joiden yli he voisivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 herruuden valtaa; eik\u00e4 heit\u00e4 voisi kutsua voimiksi tai ruhtinaskunniksi, ellei olisi joitakin, joiden yli he voisivat vaatia valtaa; ja t\u00e4m\u00e4n n\u00e4emme osoitettavan evankeliumissa hyvin selv\u00e4sti fariseusten pilkkauksessa: \u201dH\u00e4n ajaa ulos perkeleit\u00e4 Beelsebubin, perkeleiden ruhtinaan, kautta\u201d, sill\u00e4 n\u00e4emme, ett\u00e4 heit\u00e4 kutsutaan my\u00f6s \u201dpimeyden hallitsijoiksi\u201d ja ett\u00e4 yht\u00e4 heist\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n \u201dt\u00e4m\u00e4n maailman ruhtinaaksi\u201d. Mutta siunattu apostoli julistaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen, kun kaikki on alistettu Kristukselle, n\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestykset h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n, sanoen: \u201dKun h\u00e4n on luovuttanut valtakunnan Jumalalle, Is\u00e4lle, kun h\u00e4n on h\u00e4vitt\u00e4nyt kaikki ruhtinaskunnat ja voimat ja valtakunnat.\u201d Ja t\u00e4m\u00e4 voi varmasti tapahtua vain, jos ne poistetaan niiden vallasta, joiden yli me tied\u00e4mme, ett\u00e4 vallat ja vallanpit\u00e4j\u00e4t ja ruhtinaskunnat ottavat vallan t\u00e4ss\u00e4 maailmassa.<\/p>\n

                                                                  LUKU 15. Siit\u00e4, ett\u00e4 pyhille ja taivaallisille voimille on annettu enkeleiden ja arkkienkeleiden nimitykset<\/p>\n

                                                                  ei ole ilman syyt\u00e4, sill\u00e4 kukaan ei ep\u00e4ile, etteik\u00f6 samoja arvonimi\u00e4 ole annettu ilman syyt\u00e4 tai j\u00e4rke\u00e4 my\u00f6s paremmille lajeille ja ett\u00e4 ne ovat viran ja arvon tai arvokkuuden nimityksi\u00e4, sill\u00e4 on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 heit\u00e4 kutsutaan enkeleiksi, ts, sanansaattajiksi heid\u00e4n virkaansa, jossa he viev\u00e4t viestej\u00e4, ja nimen sopivuus opettaa, ett\u00e4 he ovat \u201darkkienkeleit\u00e4\u201d, koska he ovat enkelien esimiehi\u00e4, \u201dvaltakuntia\u201d, koska he hallitsevat tiettyj\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, ja \u201druhtinaskuntia\u201d, koska heill\u00e4 on joitakin, joiden ruhtinaita he ovat, ja \u201dvaltaistuimia\u201d, koska he ovat niin l\u00e4hell\u00e4 Jumalaa ja ovat niin salassa ja l\u00e4hell\u00e4 H\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 jumalallinen Majesteetti erityisesti lep\u00e4\u00e4 heiss\u00e4 kuin jumalallisella valtaistuimella, ja tavallaan nojautuu varmasti heihin.<\/p>\n

                                                                  LUKU 16. Paholaisten alistumisesta, jota ne osoittavat omille ruhtinailleen, kuten veljesten uhrissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n<\/p>\n

                                                                  MUTTA ett\u00e4 saastaisia henki\u00e4 hallitsevat pahemmat voimat ja ett\u00e4 ne ovat niille alamaisia, emme l\u00f6yd\u00e4 ainoastaan niist\u00e4 Raamatun kohdista, jotka on kirjattu evankeliumeihin, kun fariseukset parjasivat Herraa ja H\u00e4n vastasi: \u201dJos min\u00e4 Beelsebubin, paholaisten ruhtinaan, kautta ajan ulos paholaisia, \u201d, vaan meille opetetaan t\u00e4t\u00e4 my\u00f6s selvist\u00e4 n\u00e4yist\u00e4 ja monista pyhien kokemuksista, sill\u00e4 kun er\u00e4s veljist\u00e4mme oli matkalla t\u00e4ss\u00e4 er\u00e4maassa, p\u00e4iv\u00e4n jo laskiessa h\u00e4n l\u00f6ysi luolan ja pys\u00e4htyi sinne tarkoituksenaan pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 iltatoimensa, ja siell\u00e4 kului keskiy\u00f6n aika, kun h\u00e4n viel\u00e4 lauloi psalmeja. Ja kun h\u00e4n oli lopettanut palveluksensa ja istuutui hieman ennen kuin virkisti v\u00e4syneen ruumiinsa, h\u00e4n alkoi yht\u00e4kki\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 lukemattomia joukkoja riivaajia, jotka ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t joka puolelta, ja ne tulivat eteenp\u00e4in valtavana joukkona ja pitk\u00e4n\u00e4 jonona, toiset edelt\u00e4j\u00e4isin\u00e4 ja toiset heid\u00e4n ruhtinaansa seuraten; ja lopulta saapui se, joka oli pidempi ja pelottavampi katsella kuin kaikki muut; Ja kun h\u00e4n oli asettunut valtaistuimelle, h\u00e4n istuutui kuin korkealle tuomioistuimelle ja alkoi tutkia tarkkaan jokaisen heid\u00e4n tekojaan; ja niit\u00e4, jotka sanoivat, etteiv\u00e4t he olleet viel\u00e4 onnistuneet kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n kilpailijoitaan, h\u00e4n k\u00e4ski ajaa h\u00e4pe\u00e4llisesti ja h\u00e4pe\u00e4llisesti pois h\u00e4nen edest\u00e4\u00e4n, koska he olivat joutavia ja laiskoja, ja nuhteli heit\u00e4 vihaisella vihalla siit\u00e4, ett\u00e4 he olivat tuhlanneet niin paljon aikaa ja ett\u00e4 heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 oli mennyt hukkaan: Mutta ne, jotka ilmoittivat, ett\u00e4 he olivat pett\u00e4neet heille osoitetut henkil\u00f6t, h\u00e4n erotti kaikkien edess\u00e4 ja kaikkien riemun ja suosionosoitusten saattelemana rohkeimpina sotureina ja tunnetuimpina esimerkkin\u00e4 kaikille muille: Ja kun t\u00e4h\u00e4n joukkoon oli ilmaantunut er\u00e4s pahin henki, joka iloitsi siit\u00e4, ett\u00e4 sai kertoa jostakin suurenmoisesta voitosta, h\u00e4n mainitsi er\u00e4\u00e4n hyvin tunnetun munkin nimen ja julisti, ett\u00e4 hy\u00f6k\u00e4tty\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vastaan lakkaamatta viidentoista vuoden ajan h\u00e4n oli vihdoinkin saanut h\u00e4nest\u00e4 yliotteen ja tuhonnut h\u00e4net viel\u00e4 samana y\u00f6n\u00e4 huoruuden synnill\u00e4,sill\u00e4 h\u00e4n ei ollut ainoastaan pakottanut h\u00e4nt\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n aviorikoksen er\u00e4\u00e4n vihityn neitosen kanssa, vaan oli itse asiassa taivutellut h\u00e4net pit\u00e4m\u00e4\u00e4n neitosen ja menem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kanssa naimisiin. Ja kun t\u00e4st\u00e4 kertomuksesta nousi riemunhuutoja, pimeyden` ruhtinas ylisti h\u00e4nt\u00e4 mit\u00e4 suurimmalla kiitoksella, ja h\u00e4n l\u00e4hti pois suurilla kunnianosoituksilla kruunattuna. Ja kun sitten aamunkoitteessa koko riivaajaparvi oli kadonnut h\u00e4nen silmist\u00e4\u00e4n, veli ep\u00e4ili saastaisen hengen v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4 ja ajatteli pikemminkin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli halunnut houkutella h\u00e4nt\u00e4 vanhalla tavanomaisella petoksella ja leimata viattoman veljen insestin rikokseksi, ja h\u00e4n muisti nuo evankeliumin sanat, nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 \u201dh\u00e4n ei pysy totuudessa, koska h\u00e4ness\u00e4 ei ole totuutta. Kun h\u00e4n puhuu valhetta, h\u00e4n puhuu omastaan, sill\u00e4 h\u00e4n on valehtelija ja sen is\u00e4\u201d, h\u00e4n l\u00e4hti Pelusiumiin, jossa h\u00e4n tiesi sen miehen el\u00e4v\u00e4n, jonka paha henki julisti tuhoutuneeksi; sill\u00e4 veli oli h\u00e4nelle hyvin tuttu, ja kun h\u00e4n oli kysynyt h\u00e4nelt\u00e4, h\u00e4n sai tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 samana y\u00f6n\u00e4, jona tuo paha demoni oli ilmoittanut seurueelleen ja ruhtinaalleen h\u00e4nen tuhostaan, h\u00e4n oli l\u00e4htenyt entisest\u00e4 luostaristaan, hakeutunut kaupunkiin ja joutunut onnettomaan lankeemuksen kautta harhaan mainitun tyt\u00f6n kanssa.<\/p>\n

                                                                  LUKU17. Siit\u00e4, ett\u00e4 jokaiseen ihmiseen tarttuu aina kaksi enkeli\u00e4<\/p>\n

                                                                  Pyh\u00e4 Raamattu todistaa, ett\u00e4 jokaiseen meist\u00e4 tarttuu kaksi enkeli\u00e4, yksi hyv\u00e4 ja yksi paha. Ja hyvist\u00e4 Vapahtaja sanoo: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 halveksiko yht\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 pienist\u00e4, sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille, ett\u00e4 heid\u00e4n enkelins\u00e4 taivaassa katsovat aina sinun Is\u00e4si kasvoja, joka on taivaissa.\u201d Ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4: \u201dHerran enkeli piiritt\u00e4\u00e4 ne, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ja vapauttaa heid\u00e4t.\u201d Lis\u00e4ksi t\u00e4m\u00e4kin, joka Apostolien teoissa sanotaan Pietarista, ett\u00e4 \u201dse on h\u00e4nen enkelins\u00e4\u201d.\u201d Mutta molemmista lajeista Paimenen kirja opettaa meille hyvin t\u00e4ydellisesti. Mutta jos ajattelemme h\u00e4nest\u00e4, joka hy\u00f6kk\u00e4si autuaallisen Jobin kimppuun, opimme selv\u00e4sti, ett\u00e4 se oli h\u00e4n, joka aina juonitteli h\u00e4nt\u00e4 vastaan, mutta ei koskaan kyennyt houkuttelemaan h\u00e4nt\u00e4 syntiin, ja ett\u00e4 siksi h\u00e4n pyysi voimaa Herralta, koska h\u00e4nt\u00e4 ei pahoinpidellyt h\u00e4nen (Jobin) hyveellisyytens\u00e4, vaan Herran suojelus, joka aina suojasi h\u00e4nt\u00e4. My\u00f6s Juudaksesta sanotaan: \u201dJa paholainen seisokoon h\u00e4nen oikealla puolellaan.\u201d<\/p>\n

                                                                  LUKU 18. Vihamielisiss\u00e4 hengiss\u00e4 esiintyvist\u00e4 pahuuden asteista, kuten kahden filosofin tapaus osoittaa<\/p>\n

                                                                  MUTTA siit\u00e4 erosta, joka demonien v\u00e4lill\u00e4 on, olemme oppineet paljon noiden kahden filosofin avulla, jotka ennen taikuuden avulla saivat usein suuria kokemuksia sek\u00e4 laiskuudestaan ett\u00e4 rohkeudestaan ja raakalaismaisesta pahuudestaan. N\u00e4m\u00e4 nimitt\u00e4in, jotka katsoivat siunattua Antoniusta alasp\u00e4in moukkana ja maalaisena ja jotka halusivat, jos he eiv\u00e4t voineet h\u00e4nt\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 vahingoittaa, niin ainakin ajaa h\u00e4net pois keljastaan taikuuden harhojen ja demonien keinojen avulla, l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 vastaan mit\u00e4 ilkeimpi\u00e4 henki\u00e4. sill\u00e4 kateuden pisto ajoi heid\u00e4t t\u00e4h\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4ykseen h\u00e4nt\u00e4 vastaan, koska valtavat ihmisjoukot tulivat p\u00e4ivitt\u00e4in h\u00e4nen luokseen Jumalan palvelijana. Ja kun n\u00e4m\u00e4 kaikkein raaimmat demonit eiv\u00e4t uskaltaneet edes l\u00e4hesty\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, kun h\u00e4n nyt merkitsi rintaansa ja otsaansa ristinmerkill\u00e4 ja kun h\u00e4n nyt omistautui rukoukselle ja anomiselle, ne palasivat tuloksetta niiden luo, jotka olivat niit\u00e4 johtaneet; ja n\u00e4m\u00e4 taas l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 vastaan toisia, jotka olivat viel\u00e4 ep\u00e4toivoisempia pahuudessa, ja kun nekin olivat k\u00e4ytt\u00e4neet voimansa turhaan ja palasivat saamatta mit\u00e4\u00e4n aikaan, ja toiset, viel\u00e4 voimakkaammat, saivat kuitenkin k\u00e4skyn Kristuksen voittoisaa sotilasta vastaan, eiv\u00e4tk\u00e4 voineet mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vastaan, kaikki n\u00e4m\u00e4 heid\u00e4n kaikin taikuuden keinoin keksim\u00e4ns\u00e4 suuret juonet olivat vain hy\u00f6dyllisi\u00e4 todistamaan, miten suuri arvo kristityn ammatissa on, niin ett\u00e4 nuo hurjat ja voimakkaat varjot, joiden he luulivat peitt\u00e4v\u00e4n auringon ja kuun, jos ne suunnattaisiin heit\u00e4 kohti, eiv\u00e4t ainoastaan voineet vahingoittaa h\u00e4nt\u00e4, vaan eiv\u00e4t edes vet\u00e4neet h\u00e4nt\u00e4 hetkeksik\u00e4\u00e4n pois luostaristaan.<\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                  LUKU 19.Siit\u00e4, ett\u00e4 paholaiset eiv\u00e4t voi lainkaan voittaa ihmisi\u00e4, elleiv\u00e4t ne ensin ole saaneet heid\u00e4n mielt\u00e4\u00e4n haltuunsa<\/p>\n

                                                                  JA kun he t\u00e4st\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stynein\u00e4 tulivat suoraan abba Antoniuksen luo ja paljastivat hy\u00f6kk\u00e4ystens\u00e4 laajuuden sek\u00e4 niiden ja juoniensa syyn, he h\u00e4lveniv\u00e4t kateuttaan ja pyysiv\u00e4t, ett\u00e4 heist\u00e4 teht\u00e4isiin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kristittyj\u00e4. Mutta kun h\u00e4n oli kysynyt heilt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jolloin hy\u00f6kk\u00e4ys oli tehty, h\u00e4n ilmoitti, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 oli tuolloin vaivannut mit\u00e4 katkerin ajatuksen tuska. Ja t\u00e4m\u00e4n kokemuksen kautta autuas Antonius todisti ja vahvisti eilen konferenssissamme ilmaisemamme mielipiteen, jonka mukaan demonit eiv\u00e4t voi mitenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n mieleen tai ruumiiseen eik\u00e4 niill\u00e4 ole valtaa valloittaa kenenk\u00e4\u00e4n sielua, elleiv\u00e4t ne ole ensin riist\u00e4neet siit\u00e4 kaikkia pyhi\u00e4 ajatuksia ja tehneet sit\u00e4 tyhj\u00e4ksi ja vapaaksi hengellisest\u00e4 mietiskelyst\u00e4. Mutta teid\u00e4n on tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 saastaiset henget tottelevat ihmisi\u00e4 kahdella tavalla. Sill\u00e4 joko ne ovat jumalallisesta armosta ja voimasta uskovien pyhyyden alaisia, tai sitten ne ovat syntisten uhrien ja er\u00e4iden loitsujen lumoissa ja imartelevat niit\u00e4 palvojinaan. Ja fariseuksetkin joutuivat t\u00e4m\u00e4n k\u00e4sityksen viet\u00e4viksi ja kuvittelivat, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 keinolla jopa Herra Vapahtaja antoi k\u00e4skyj\u00e4 paholaisille ja sanoi: \u201dBeelsebubin, paholaisten ruhtinaan, kautta h\u00e4n ajaa ulos paholaisia\u201d, sen suunnitelman mukaisesti, jonka mukaan he tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 heid\u00e4n omilla taikureillaan ja lumoajillaan – vetoamalla h\u00e4nen nimeens\u00e4 ja uhraamalla uhrilahjoja, joista he tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n on mieliss\u00e4\u00e4n ja mieliss\u00e4\u00e4n – on h\u00e4nen palvelijoinaan valta jopa paholaisiin, jotka ovat h\u00e4nelle alamaisia.<\/p>\n

                                                                  LUKU20. Kysymys niist\u00e4 langenneista enkeleist\u00e4, joiden sanotaan Genesiksess\u00e4 olleen tekemisiss\u00e4 ihmisten tytt\u00e4rien kanssa<\/p>\n

                                                                  GERMANUS: Koska er\u00e4s Genesiksen kohta tuotiin jokin aika sitten Jumalan kaitselmuksen kautta keskuuteemme ja muistutti meit\u00e4 ilahduttavasti siit\u00e4, ett\u00e4 voimme nyt k\u00e4tev\u00e4sti kysy\u00e4 er\u00e4\u00e4st\u00e4 seikasta, jonka olemme aina kaivanneet oppia, haluamme tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 mielt\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi olla niist\u00e4 langenneista enkeleist\u00e4, joiden sanotaan olleen tekemisiss\u00e4 ihmisten tytt\u00e4rien kanssa, ja siit\u00e4, voiko sellaista kirjaimellisesti tapahtua hengellisen luonteen kanssa. Ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n evankeliumin kohdan osalta, jota lainasitte v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten paholaisesta: \u201dsill\u00e4 h\u00e4n on valehtelija ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4\u201d, haluaisimme samalla tavalla kuulla, kuka on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 sanalla \u201dh\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4\u201d.<\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                  LUKU 21. Vastaus esitettyyn kysymykseen<\/p>\n

                                                                  SERENUS: Olette esitt\u00e4nyt kaksi ei v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6ist\u00e4 kysymyst\u00e4, joihin vastaan parhaani mukaan siin\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4, jossa olette ne esitt\u00e4neet. Emme voi mitenk\u00e4\u00e4n uskoa, ett\u00e4 hengelliset olemassaolot voivat olla lihallisessa kanssak\u00e4ymisess\u00e4 naisten kanssa. Mutta jos n\u00e4in on joskus kirjaimellisesti voinut tapahtua, miten on mahdollista, ettei sit\u00e4 nytkin joskus tapahdu ja ettemme n\u00e4e joidenkin syntyv\u00e4n samalla tavalla naisista demonien v\u00e4lityksell\u00e4 ilman kanssak\u00e4ymist\u00e4 miesten kanssa, varsinkin kun on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne nauttivat himon saastuttamisesta, jonka ne varmasti mieluummin saisivat aikaan omasta kuin ihmisten v\u00e4lityksell\u00e4, jos se vain onnistuisi, kuten Saarnaaja julistaa: \u201dMit\u00e4 se on ollut? Sama, mik\u00e4 on. Ja mit\u00e4 on tehty? Sama, mik\u00e4 on tehty. Eik\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n uutta, mit\u00e4 voidaan sanoa auringon alla, niin ett\u00e4 ihminen voisi sanoa: Katso, t\u00e4m\u00e4 on uutta, sill\u00e4 se on ollut jo ennen meit\u00e4 olleina aikakausina.”\u201d Mutta esitetty kysymys voidaan ratkaista n\u00e4in. Oikeamielisen Aabelin kuoleman j\u00e4lkeen, jotta koko ihmissuku ei syntyisi jumalattomasta veljesmurhasta, Seet syntyi tapetun veljens\u00e4 tilalle, jotta h\u00e4n ottaisi veljens\u00e4 paikan paitsi j\u00e4lkel\u00e4isten, my\u00f6s oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden osalta. Ja h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isens\u00e4, jotka seurasivat is\u00e4ns\u00e4 hyvyyden esimerkki\u00e4, pysytteliv\u00e4t aina erill\u00e4\u00e4n yhteydenpidosta ja seurasta niiden sukulaistensa kanssa, jotka polveutuivat pahasta Kainista, kuten sukututkimuksen ero kertoo meille hyvin selv\u00e4sti, kun siin\u00e4 sanotaan: \u201dAadam siitti Seetin, Seet siitti Enoksen, Enos siitti Kainanin, mutta Kainan siitti Mahalaleelin, mutta Mahalaleel siitti Jaredin, Jared siitti Henokin, Henok siitti Metusalahin, Metusalah siitti Lemekin, Lemek siitti Nooan. \u201d Ja Kainin sukututkimus esitet\u00e4\u00e4n erikseen seuraavasti: \u201dKain siitti Henokin, Henok siitti Kainanin, Kainan siitti Mahalaleelin, Mahalaleel siitti Metusalahin, Metusalah siitti Lamechin, Lamech siitti Jabalin ja Jubalin.” Ja niin se sukulinja, joka syntyi vanhurskaan Seetin siemenest\u00e4, sekoittui aina omaan sukuunsa ja sukulaisiinsa ja jatkoi pitk\u00e4\u00e4n isiens\u00e4 ja esi-isiens\u00e4 pyhyydess\u00e4, koskemattomana pahan j\u00e4lkel\u00e4isen rienauksista ja pahuudesta, joka oli ik\u00e4\u00e4n kuin istuttanut siihen esi-isiens\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4n synnin siemenen. Niin kauan kuin siis jatkui t\u00e4m\u00e4 linjojen ero niiden v\u00e4lill\u00e4, Seetin siement\u00e4, koska se oli per\u00e4isin\u00a0 erinomaisesta juuresta, kutsuttiin pyhyytens\u00e4 vuoksi \u201dJumalan enkeleiksi\u201d tai, kuten joissakin j\u00e4ljenn\u00f6ksiss\u00e4 sanotaan, \u201dJumalan pojiksi\u201d, ja p\u00e4invastoin muita kutsuttiin heid\u00e4n oman ja heid\u00e4n isiens\u00e4 pahuuden ja heid\u00e4n maallisten tekojensa vuoksi \u201dihmislapsiksi\u201d. Vaikka heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n olikin t\u00e4h\u00e4n asti tuo pyh\u00e4 ja terveellinen ero, niin t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Seetin pojat, jotka olivat Jumalan poikia, n\u00e4kiv\u00e4t Kainin suvusta syntyneiden tytt\u00e4ret ja ottivat heid\u00e4n kauneutensa himosta syttynein\u00e4 itselleen heilt\u00e4 vaimoja, jotka opettivat miehilleen isiens\u00e4 pahuutta ja johdattivat heid\u00e4t heti harhaan synnynn\u00e4isest\u00e4 pyhyydest\u00e4\u00e4n ja esi-isiens\u00e4 yksimielisyydest\u00e4. Heihin p\u00e4tee riitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tarkkuudella t\u00e4m\u00e4 sanonta: \u201dMin\u00e4 olen sanonut: Te olette jumalia, ja te kaikki olette Korkeimman lapsia. Mutta te kuolette niin kuin ihmiset ja lankeatte niin kuin yksi ruhtinaista.\u201d He, jotka j\u00e4iv\u00e4t pois siit\u00e4 esi-isiens\u00e4 heille siirt\u00e4m\u00e4st\u00e4 todellisesta luonnonfilosofian tutkimuksesta, jonka ensimm\u00e4inen ihminen, joka v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti j\u00e4ljitti koko luonnon tutkimisen, pystyi selv\u00e4sti saavuttamaan ja siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4lkel\u00e4isilleen varmoin perustein, koska h\u00e4n oli n\u00e4hnyt t\u00e4m\u00e4n maailman lapsenkeng\u00e4n, kun se oli viel\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin hentoinen ja sykkiv\u00e4 ja j\u00e4rjest\u00e4ytym\u00e4t\u00f6n; ja koska h\u00e4ness\u00e4 ei ollut ainoastaan sellaista viisauden t\u00e4yteytt\u00e4, vaan my\u00f6s jumalallisen inspiraation antama profetian armo, niin ett\u00e4 h\u00e4n viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman oppimattomana asukkaana antoi nimet kaikille el\u00e4ville olennoille, eik\u00e4 ainoastaan tuntenut kaikenlaisten petojen ja k\u00e4\u00e4rmeiden raivoa ja myrkky\u00e4, vaan my\u00f6s erotti kasvien ja puiden hyveet ja kivien luonteet sek\u00e4 vuodenaikojen vaihtelut, joista h\u00e4nell\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n kokemusta, niin ett\u00e4 h\u00e4n pystyi hyvin sanomaan: \u201dHerra on antanut minulle todellisen tiedon siit\u00e4, mit\u00e4 on, tunteakseni koko maailman j\u00e4rjestyksen ja alkuaineiden hyveet, aikojen alun ja lopun ja keskivaiheen, niiden kulun muutokset ja vuodenaikojen vaihtelut, vuoden kierrokset ja t\u00e4htien j\u00e4rjestyksen, el\u00e4vien olentojen luonteet ja villipetojen raivon, tuulten voiman ja ihmisten j\u00e4rjen, kasvien erilaisuuden ja juurten hyveet, ja kaikki sellaiset asiat, jotka ovat k\u00e4tkettyj\u00e4 ja avoimia, olen oppinut.”T\u00e4m\u00e4n kaiken luonnon tuntemuksen Seetin siemen siis sai per\u00e4kk\u00e4isten sukupolvien kautta, isilt\u00e4 periytyneen\u00e4, niin kauan kuin se pysyi erill\u00e4\u00e4n jumalattomasta sukupuusta, ja koska se oli saanut sen pyhyydess\u00e4, se k\u00e4ytti sit\u00e4 hyv\u00e4ksi edist\u00e4\u00e4kseen Jumalan kunniaa ja jokap\u00e4iv\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n tarpeita. Mutta kun se oli sekoittunut pahaan sukupolveen, se veti paholaisten ehdotuksesta sivuun ep\u00e4pyh\u00e4\u00e4n ja vahingolliseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sen, mit\u00e4 se oli viattomasti oppinut, ja opetti sen avulla julkeasti velhojen ja loitsujen kummallisia taitoja ja taikuuden taikauskoa ja opetti j\u00e4lkipolvilleen, ett\u00e4 ne hylk\u00e4siv\u00e4t jumaluuden pyh\u00e4n palvonnan ja kunnioittivat ja palvoivat joko alkuaineita tai tulta tai taivaan riivaajia. Miten sitten k\u00e4vi niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 outojen taitojen tuntemus, josta olemme puhuneet, ei kadonnut vedenpaisumuksessa, vaan tuli tunnetuksi sit\u00e4 seuranneille aikakausille, pit\u00e4isi mielest\u00e4ni selitt\u00e4\u00e4 lyhyesti, kuten t\u00e4m\u00e4n keskustelun aihe antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, vaikka vastaus esitettyyn kysymykseen tuskin vaatii sit\u00e4. Niinp\u00e4, kuten muinaiset traditiot kertovat meille, Nooan poika Haam, jolle oli opetettu n\u00e4it\u00e4 taikauskoja ja pahoja ja ep\u00e4pyhi\u00e4 taitoja, koska h\u00e4n tiesi, ettei h\u00e4n voisi mitenk\u00e4\u00e4n tuoda mit\u00e4\u00e4n k\u00e4sikirjaa n\u00e4ist\u00e4 aiheista arkkiin, johon h\u00e4nen oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 menn\u00e4 hyv\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 ja pyhien veljiens\u00e4 kanssa, kirjoitti n\u00e4m\u00e4 h\u00e4pe\u00e4lliset taidot ja ep\u00e4pyh\u00e4t laitteet erilaisista metalleista valmistettuihin levyihin, joita vesitulva ei voinut tuhota, ja koviin kiviin, ja kun tulva oli ohi, h\u00e4n etsi niit\u00e4 samalla uteliaisuudella, jolla h\u00e4n oli ne k\u00e4tkenyt, ja n\u00e4in h\u00e4n siirsi j\u00e4lkel\u00e4isilleen ep\u00e4pyh\u00e4n ja ikuisen synnin siemenen. N\u00e4in siis toteutuu se yleinen k\u00e4sitys, jonka mukaan ihmiset uskovat enkelien luovuttaneen ihmisille loitsuja ja erilaisia taitoja. N\u00e4ist\u00e4 Seetin pojista ja Kainin tytt\u00e4rist\u00e4, kuten olemme sanoneet, syntyi viel\u00e4 pahempia lapsia, joista tuli mahtavia, mets\u00e4st\u00e4ji\u00e4, v\u00e4kivaltaisia ja hurjimpia miehi\u00e4, joita kutsuttiin j\u00e4ttil\u00e4isiksi ruumiinsa koon, julmuuden ja pahuuden vuoksi. Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 alkoivat ensin ahdistella naapureitaan ja harjoittaa ry\u00f6stely\u00e4 ihmisten keskuudessa, hankkien elantonsa pikemminkin ry\u00f6st\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kuin tyytym\u00e4ll\u00e4 hikeen ja ty\u00f6n tekemiseen, ja heid\u00e4n pahuutensa kasvoi niin suureksi, ett\u00e4 maailma voitiin puhdistaa vain vedenpaisumuksella ja vedenpaisumuksella. Kun siis Seetin pojat olivat himonsa yllytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 rikkoneet sit\u00e4 k\u00e4sky\u00e4, jota oli pitk\u00e4\u00e4n noudatettu luonnollisen vaiston kautta maailman alusta l\u00e4htien, oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 se my\u00f6hemmin palautettiin lain kirjaimella: \u201d\u00c4l\u00e4 anna tyt\u00e4rt\u00e4si h\u00e4nen pojalleen vaimoksi \u00e4l\u00e4k\u00e4 ota h\u00e4nen tytt\u00e4ri\u00e4\u00e4n vaimoksi pojallesi, sill\u00e4 he viettelev\u00e4t teid\u00e4n syd\u00e4menne luopumaan Jumalastanne ja seuraamaan heid\u00e4n jumaliaan ja palvelemaan heit\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                                                  LUKU 22. Vastalause siit\u00e4, miten lainvastaisesta sekaantumisesta Kainin tytt\u00e4rien kanssa voitiin syytt\u00e4\u00e4 Seetin sukua ennen lain kieltoa<\/p>\n

                                                                  GERMANUS: Jos tuo k\u00e4sky olisi annettu heille, niin silloin olisi voitu oikeudenmukaisesti syytt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 sen rikkomisen synnist\u00e4, koska he olivat rohkeasti menneet n\u00e4in naimisiin. Mutta koska tuon erottelun noudattamista ei ollut viel\u00e4 vahvistettu mill\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6ll\u00e4, miten tuota rotujen sekoittumista voitiin pit\u00e4\u00e4 heiss\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4, koska sit\u00e4 ei ollut kielletty mill\u00e4\u00e4n k\u00e4skyll\u00e4? Sill\u00e4 laki ei tavallisesti kiell\u00e4 rikoksia, jotka ovat jo tapahtuneet, vaan niit\u00e4, jotka ovat tulevaisuudessa.<\/p>\n

                                                                  LUKU 23. Vastaus: Luonnonlain mukaan ihmiset olivat alusta alkaen alttiita tuomiolle ja rangaistukselle<\/p>\n

                                                                  SERENUS: Jumala istutti ihmiseen luodessaan luonnostaan t\u00e4ydellisen tiet\u00e4myksen laista, ja jos ihminen olisi pit\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n lain, kuten alussa, Herran tarkoitusperien mukaisesti, ei olisi tarvinnut antaa toista lakia, jonka H\u00e4n my\u00f6hemmin julisti kirjallisesti: sill\u00e4 olisi ollut tarpeetonta tarjota ulkoista parannuskeinoa, kun sis\u00e4inen oli viel\u00e4 istutettu ja voimissaan. Mutta koska vapaus ja mahdollisuus tehd\u00e4 synti\u00e4 olivat, kuten olemme sanoneet, t\u00e4ysin turmelleet sen, lis\u00e4ttiin Mooseksen lain ankarat rajoitukset t\u00e4m\u00e4n (aikaisemman lain) toimeenpanijaksi ja puolustajaksi ja, Raamatun ilmaisuja k\u00e4ytett\u00e4ess\u00e4, sen auttajaksi, jotta v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n rangaistuksen pelossa ihmiset pidett\u00e4isiin est\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ihmisi\u00e4 menett\u00e4m\u00e4st\u00e4 kokonaan luonnollisen tiet\u00e4myksen antamaa hyv\u00e4\u00e4, profeetan sanan mukaisesti, joka sanoo: \u201dH\u00e4n antoi lain auttaaksensa heit\u00e4\u201d, ja apostoli kuvailee sit\u00e4 my\u00f6s niin, ett\u00e4 se on annettu kuin koulumestari pienille lapsille, koska se opettaa ja vartioi heit\u00e4, jotta he eiv\u00e4t pelk\u00e4st\u00e4 unohduksesta poikkeaisi siit\u00e4 opetuksesta, johon heid\u00e4t oli opastettu luonnon valossa; sill\u00e4 se, ett\u00e4 t\u00e4ydellinen lain tuntemus istutettiin ihmiseen h\u00e4nen ensimm\u00e4isen luomisensa yhteydess\u00e4, on selv\u00e4sti todistettu t\u00e4st\u00e4, nimitt\u00e4in: \u201dLaki on laki, joka on annettu ihmiselle, kun h\u00e4net luotiin. , ett\u00e4 tied\u00e4mme, ett\u00e4 ennen lakia, kyll\u00e4, ja jopa ennen vedenpaisumusta, kaikki pyh\u00e4t ihmiset noudattivat lain k\u00e4skyj\u00e4 ilman, ett\u00e4 heill\u00e4 oli kirjainta luettavana. Sill\u00e4 kuinka Abel olisi ilman lain k\u00e4sky\u00e4 voinut tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen tuli uhrata Jumalalle laumansa ensikoista ja niiden rasvasta, ellei h\u00e4nt\u00e4 olisi opettanut laki, joka oli luonnostaan istutettu h\u00e4neen? Miten Nooa olisi voinut erottaa, mitk\u00e4 el\u00e4imet olivat puhtaita ja mitk\u00e4 ep\u00e4puhtaita, kun lain k\u00e4sky ei viel\u00e4 tehnyt eroa, ellei h\u00e4nt\u00e4 olisi opettanut luonnollinen tieto? Mist\u00e4 Henok oppi \u201dvaeltamaan Jumalan kanssa\u201d, kun h\u00e4n ei ollut koskaan saanut lain valoa muulta? Mist\u00e4 Seem ja Jaafet olivat lukeneet \u201d\u00c4l\u00e4 paljasta is\u00e4si alastomuutta\u201d, niin ett\u00e4 he meniv\u00e4t taaksep\u00e4in ja peittiv\u00e4t is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4pe\u00e4n? Miten Aabrahamille oli opetettu pid\u00e4tt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n vihollisen saaliista, joka h\u00e4nelle tarjottiin, jotta h\u00e4n ei saisi mit\u00e4\u00e4n korvausta vaivann\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n, tai maksamaan pappi Melkisedekille kymmenyksi\u00e4, jotka Mooseksen laki m\u00e4\u00e4r\u00e4si? Miten on mahdollista, ett\u00e4 samainen Aabraham ja Loot tarjosivat my\u00f6s n\u00f6yr\u00e4sti ohikulkijoille ja muukalaisille yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4 palveluksia ja jalkojen pesua, vaikka evankeliumin k\u00e4sky ei ollut viel\u00e4 loistanut? Mist\u00e4 Job sai niin vakavan uskon, niin puhtaan siveyden, niin suuren n\u00f6yryyden, lempeyden, s\u00e4\u00e4lin ja yst\u00e4v\u00e4llisyyden taidon, jota emme nyt n\u00e4e osoitettavan edes niiden, jotka tuntevat evankeliumit ulkoa? Kenest\u00e4 pyhist\u00e4 me luemme, ettei h\u00e4n olisi noudattanut jotakin lain k\u00e4sky\u00e4 ennen lain antamista? Kuka heist\u00e4 j\u00e4tti noudattamatta t\u00e4t\u00e4: \u201dKuule, Israel, Herra, sinun Jumalasi, on yksi Herra\u201d?\u201d Kuka heist\u00e4 ei t\u00e4ytt\u00e4nyt t\u00e4t\u00e4: \u201d\u00c4l\u00e4 tee itsellesi mit\u00e4\u00e4n jumalankuvaa \u00e4l\u00e4k\u00e4 mink\u00e4\u00e4n kaltaista, mik\u00e4 on taivaassa, maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tai maan alla?\u201d \u00a0Kuka heist\u00e4 ei noudattanut t\u00e4t\u00e4: \u201dKunnioita is\u00e4\u00e4si ja \u00e4iti\u00e4si\u201d, tai mit\u00e4 seuraa dekalogissa: \u201d\u00c4l\u00e4 tee murhaa, \u00e4l\u00e4 tee aviorikosta, \u00e4l\u00e4 varasta, \u00e4l\u00e4 todista v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 todistusta, \u00e4l\u00e4 himoitse l\u00e4himm\u00e4isesi vaimoa\u201d, ja monia muita asioita, joissa he ennakoivat paitsi lain, my\u00f6s evankeliumin k\u00e4skyj\u00e4?<\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                  LUKU 24. Siit\u00e4, ett\u00e4 heit\u00e4 rangaistiin oikeutetusti, jotka tekiv\u00e4t synti\u00e4 ennen vedenpaisumusta<\/p>\n

                                                                  JA niin me sitten n\u00e4emme, ett\u00e4 Jumala loi alusta alkaen kaiken t\u00e4ydelliseksi, eik\u00e4 olisi tarvinnut lis\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n H\u00e4nen alkuper\u00e4iseen j\u00e4rjestelyyns\u00e4 – ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi ollut lyhytn\u00e4k\u00f6inen ja ep\u00e4t\u00e4ydellinen – jos kaikki olisi pysynyt siin\u00e4 tilassa ja kunnossa, jossa H\u00e4n oli sen luonut. Ja siksi niiden kohdalla, jotka tekiv\u00e4t synti\u00e4 ennen lakia ja jopa ennen vedenpaisumusta, me n\u00e4emme, ett\u00e4 Jumala kohtasi heid\u00e4t vanhurskaalla tuomiolla, koska he ansaitsivat rangaistuksen ilman mit\u00e4\u00e4n tekosyit\u00e4, koska olivat rikkoneet luonnonlakia; eik\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi langeta niiden pilkkaaviin herjauksiin, jotka eiv\u00e4t tunne t\u00e4t\u00e4 syyt\u00e4 ja jotka siten v\u00e4heksyv\u00e4t Vanhan testamentin Jumalaa ja alentavat uskoamme ja sanovat pilkallisesti: Miksi sitten teid\u00e4n Jumalanne tahtoi julistaa lain niin monen tuhannen vuoden kuluttua, kun H\u00e4n on sallinut niin pitkien aikakausien kulua ilman mit\u00e4\u00e4n lakia? Mutta jos H\u00e4n j\u00e4lkeenp\u00e4in l\u00f6ysi jotain parempaa, niin silloin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 maailman alussa H\u00e4nen viisautensa oli v\u00e4h\u00e4isempi ja k\u00f6yhempi ja ett\u00e4 H\u00e4n sen j\u00e4lkeen ik\u00e4\u00e4n kuin kokemuksen opettamana alkoi s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 jotain parempaa ja muuttaa ja parantaa alkuper\u00e4isi\u00e4 j\u00e4rjestelyj\u00e4\u00e4n. Asia, joka ei varmasti voi tapahtua Jumalan \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4lle ennakkotiet\u00e4mykselle, eik\u00e4 n\u00e4it\u00e4 v\u00e4itteit\u00e4 voi harhaoppisten hullu hulluus esitt\u00e4\u00e4 H\u00e4nest\u00e4 ilman raskasta pilkkaa, kuten Saarnaaja sanoo: \u201dMin\u00e4 olen oppinut, ett\u00e4 kaikki sanat, jotka Jumala on alusta asti tehnyt, pysyv\u00e4t iankaikkisesti\u201d: Niihin ei voida lis\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 niist\u00e4 voida ottaa pois mit\u00e4\u00e4n\u201d, ja siksi \u2018lakia ei ole tehty vanhurskaita varten, vaan vanhurskaita ja tottelemattomia varten, jumalattomia ja syntisi\u00e4 varten, jumalattomia ja syntisi\u00e4 varten, jumalattomia ja ep\u00e4pyhi\u00e4 varten\u2019. \u201d Sill\u00e4 koska heihin oli istutettu terve ja t\u00e4ydellinen luonnonlakien j\u00e4rjestelm\u00e4, he eiv\u00e4t tarvinneet lis\u00e4ksi t\u00e4t\u00e4 ulkoista lakia, joka oli kirjalliseen muotoon sidottu ja joka annettiin tuon luonnonlain apuv\u00e4lineeksi. Josta me p\u00e4\u00e4t\u00e4mme mit\u00e4 selvimmin p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 tuota kirjalliseen muotoon sidottua lakia ei olisi tarvinnut antaa heti alussa (sill\u00e4 sit\u00e4 ei tarvinnut tehd\u00e4 niin kauan kuin luonnollinen laki oli viel\u00e4 olemassa eik\u00e4 sit\u00e4 ollut t\u00e4ysin rikottu) eik\u00e4 evankelista t\u00e4ydellisyytt\u00e4 olisi voitu antaa ennen kuin laki oli pidetty. Sill\u00e4 he eiv\u00e4t olisi voineet kuunnella t\u00e4t\u00e4 sanontaa: \u201dJos joku ly\u00f6 sinua oikealle poskelle, niin k\u00e4\u00e4nn\u00e4 h\u00e4nelle my\u00f6s toinenkin poski\u201d, jotka eiv\u00e4t tyytyneet kostamaan heille tehtyj\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4 lex talionis -lain (”lex talionis<\/em>” viittaa rangaistuksen suhteellisuuteen tai vastaavuuteen, proportionaalisuuteen, suhteessa tehtyyn rikokseen; k\u00e4\u00e4nt.huom<\/em>.) mukaisella tasaisella oikeudenmukaisuudella, vaan hyvittiv\u00e4t hyvin v\u00e4h\u00e4isenkin kosketuksen kuolettavilla potkuilla ja haavoilla aseilla ja pyrkiv\u00e4t yhden ainoan totuuden vuoksi ottamaan hengen niilt\u00e4, jotka olivat heit\u00e4 ly\u00f6neet. Heille ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voitu sanoa: \u201drakastakaa vihollisianne\u201d, sill\u00e4 heid\u00e4n keskuudessaan pidettiin suurena ja t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 asiana, jos he rakastivat yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n, mutta v\u00e4ltteliv\u00e4t vihollisiaan ja erosivat heist\u00e4 vain vihanpidossa olematta kuitenkaan innokkaita ahdistamaan ja tappamaan heit\u00e4.<\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                  LUKU 25. Miten se, mit\u00e4 evankeliumissa sanotaan paholaisesta, on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 \u201dh\u00e4n on valehtelija ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4\u201d.<\/p>\n

                                                                  MUTTA mit\u00e4 tulee t\u00e4h\u00e4n, joka h\u00e4iritsi teit\u00e4 paholaisesta, ett\u00e4 \u201dh\u00e4n on valehtelija ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4\u201d, ik\u00e4\u00e4n kuin se n\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4, ett\u00e4 Herra olisi julistanut h\u00e4net ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 valehtelijoiksi, on riitt\u00e4v\u00e4n naurettavaa kuvitella t\u00e4t\u00e4 edes kursorisesti. Sill\u00e4 kuten sanoimme v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten, henki ei synnyt\u00e4 henke\u00e4, aivan kuten sielu ei voi synnytt\u00e4\u00e4 sielua, vaikka emme ep\u00e4ile, etteik\u00f6 lihan tihentym\u00e4 muodostuisi ihmisen siemenest\u00e4, kuten apostoli selv\u00e4sti erottaa molempien ainesten, nimitt\u00e4in lihan ja hengen, kohdalla, mik\u00e4 olisi luettava kenelle sen tekij\u00e4ksi, ja sanoo: \u201dLis\u00e4ksi meill\u00e4 on ollut lihamme is\u00e4t opettajina, ja me olemme heit\u00e4 kunnioittaneet; eik\u00f6 meid\u00e4n pit\u00e4isi viel\u00e4 paljon enemm\u00e4n olla alistettuja henkien Is\u00e4lle ja el\u00e4\u00e4?\u201d. \u201d Mik\u00e4 voisi osoittaa selvemmin kuin t\u00e4m\u00e4 ero, ett\u00e4 h\u00e4n asetti, ett\u00e4 ihmiset olivat lihamme isi\u00e4, mutta opetti aina, ett\u00e4 Jumala yksin oli sielujen Is\u00e4. Vaikka t\u00e4m\u00e4n ruumiin varsinaisessa tiivist\u00e4misess\u00e4 on jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ihmisten katsottava hoitavan palvelijan virkaa, mutta p\u00e4\u00e4osa sen muodostamisesta kuuluu Jumalalle, kaiken Luojalle, kuten Daavid sanoo: \u201dSinun k\u00e4tesi ovat minut luoneet ja muovanneet.\u201d Ja autuas Job: \u201dEtk\u00f6 ole lyps\u00e4nyt minua kuin maitoa ja juoksettanut minua kuin juustoa?\u201d \u201dEtk\u00f6 ole lyps\u00e4nyt minua kuin maitoa ja juoksettanut minua kuin juustoa? Sin\u00e4 olet koonnut minut luista ja j\u00e4nteist\u00e4\u201d, ja Herra Jeremialle: \u201dMin\u00e4 tunsin sinut, ennen kuin min\u00e4 muotoilin sinut kohdussa, min\u00e4 tunsin sinut.\u201d Mutta Saarnaaja kokoaa hyvin selv\u00e4sti ja tarkasti kummankin aineen luonteen ja sen alun tarkastelemalla nousua ja alkua, josta kumpikin on saanut alkunsa, ja tarkastelemalla p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, johon kumpikin pyrkii, ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n ruumiin\u00a0 ja sielun jaosta, ja puhuu seuraavasti: \u201dEnnen kuin tomu palaa maahan sellaisena kuin se oli, ja henki palaa Jumalan luo, joka sen antoi.\u201d Mutta mit\u00e4 voisi sanoa selvemmin kuin sen, ett\u00e4 h\u00e4n julistaa, ett\u00e4 lihan aines, jota h\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 tomuksi, koska se kumpuaa ihmisen siemenest\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan h\u00e4nen palveluksestaan kylvetty, mutta kuin se otettiin maasta, palaa j\u00e4lleen maahan, kun taas h\u00e4n huomauttaa, ett\u00e4 henki, joka ei ole syntynyt sukupuolten v\u00e4lisest\u00e4 kanssak\u00e4ymisest\u00e4, vaan kuuluu erityisell\u00e4 tavalla yksin Jumalalle, palaa luojalleen. Ja t\u00e4m\u00e4kin sis\u00e4ltyy selv\u00e4sti siihen Jumalan suorittamaan hengitykseen, jonka kautta Aadam ensinn\u00e4kin sai el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Ja niinp\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 kohdista p\u00e4\u00e4tell\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti, ett\u00e4 ket\u00e4\u00e4n ei voida kutsua henkien is\u00e4ksi kuin yksin Jumalaa, joka luo ne tyhj\u00e4st\u00e4, milloin tahtoo, kun taas ihmisi\u00e4 voidaan kutsua vain lihamme isiksi. Niinp\u00e4 siis my\u00f6s paholaisella, sik\u00e4li kuin h\u00e4net luotiin hengeksi tai enkeliksi ja hyv\u00e4ksi, ei ollut ket\u00e4\u00e4n muuta Is\u00e4\u00e4ns\u00e4 kuin Jumala, h\u00e4nen Luojansa. Mutta kun h\u00e4n oli ylpeydest\u00e4 paisunut ja sanonut syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n: H\u00e4nest\u00e4 tuli valehtelija, eik\u00e4 h\u00e4n \u201dpysynyt totuudessa\u201d, kun h\u00e4n sanoi: \u201dMin\u00e4 nousen pilvien korkeuksiin, min\u00e4 olen kuin Korkein\u201d; \u201d, vaan toi esiin valheen omasta pahuuden varastostaan ja tuli siten paitsi valehtelijaksi my\u00f6s varsinaisen valheen is\u00e4ksi, jonka kautta h\u00e4n, kun h\u00e4n lupasi jumaluuden ihmiselle ja sanoi: \u201dTe tulette olemaan niin kuin jumalat\u201d, ei pysynyt totuudessa, vaan h\u00e4nest\u00e4 tuli alusta alkaen murhaaja sek\u00e4 saattamalla Aatamin kuolevaisuuden tilaan ett\u00e4 surmaamalla Aabelin veljens\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kehotuksesta. Mutta jo aamunkoiton l\u00e4hestyminen on saattamassa p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen keskustelumme, joka on vienyt l\u00e4hes kaksi kokonaista y\u00f6t\u00e4, ja lyhyet ja yksinkertaiset sanamme ovat vet\u00e4neet t\u00e4m\u00e4n konferenssin haukumme kysymysten syv\u00e4st\u00e4 merest\u00e4 hiljaisuuden turvalliseen satamaan, jossa syvyydess\u00e4 tosiaankin, kun jumalallisen Hengen henk\u00e4ys ajaa meid\u00e4t syvemm\u00e4lle, avautuu aina vain laajempi ja rajaton tila, joka ulottuu silmiemme n\u00e4k\u00f6piirin ulkopuolelle, ja kuten Salomo sanoo: \u201dSiit\u00e4 tulee paljon kauempana meist\u00e4 kuin se oli, ja se tulee suureksi syvyydeksi; kuka sen l\u00f6yt\u00e4\u00e4?\u201d T\u00e4m\u00e4 syvyys ei ole en\u00e4\u00e4 kovin suuri. Rukoilkaamme siis Herraa, ett\u00e4 sek\u00e4 H\u00e4nen pelkonsa ett\u00e4 H\u00e4nen rakkautensa, jotka eiv\u00e4t voi kadota, pysyisiv\u00e4t meiss\u00e4 lujana ja tekisiv\u00e4t meid\u00e4t viisaiksi kaikissa asioissa ja suojaisivat meit\u00e4 aina vahingoittumattomina paholaisen nuolilta. Sill\u00e4 n\u00e4iden vartijoiden avulla on mahdotonta, ett\u00e4 kukaan joutuisi kuoleman pauloihin. Mutta t\u00e4ydellisten ja ep\u00e4t\u00e4ydellisten v\u00e4lill\u00e4 on se ero, ett\u00e4 edellisten kohdalla rakkaus on j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja niin sanoakseni kypsemp\u00e4\u00e4 ja pysyv\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja siten saa heid\u00e4t pysym\u00e4\u00e4n pyhyydess\u00e4 lujemmin ja helpommin, kun taas j\u00e4lkimm\u00e4isten kohdalla sen asema on heikompi ja se 802 kylmenee helpommin ja siten sallii heid\u00e4n joutua nopeammin ja useammin synnin pauloihin. Ja kun kuulimme t\u00e4m\u00e4n, t\u00e4m\u00e4n konferenssin sanat sytyttiv\u00e4t meid\u00e4t niin, ett\u00e4 l\u00e4htiess\u00e4mme pois vanhan miehen keljasta kaipasimme sielumme kiihke\u00e4mmin kuin tullessamme, h\u00e4nen opetuksensa toteutumista.<\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                  IX ABBA ISAAKIN ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                  RUKOILEMISESTA<\/strong><\/p>\n

                                                                  LUKU 1. Johdanto keskusteluun<\/p>\n

                                                                  MIK\u00c4 oli luvattu S\u00e4\u00e4nt\u00f6jen \u00a0toisessa kirjassa jatkuvasta ja lakkaamattomasta pysyvyydest\u00e4 rukouksessa, se on Herran avulla t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vanhimman konferensseissa, jotka me nyt esit\u00e4mme; nimitt\u00e4in, Abba Iisak: ja kun n\u00e4m\u00e4 on esitetty, luulen, ett\u00e4 olen t\u00e4ytt\u00e4nyt siunatun muiston paavi Castorin k\u00e4skyt ja teid\u00e4n toiveenne, oi siunattu paavi Leontius ja pyh\u00e4 veli Helladius, ja kirjan pituus sen aikaisemmassa osassa on anteeksiannettava, vaikka huolimatta pyrkimyksest\u00e4mme tiivist\u00e4\u00e4 kerrottava lyhyeen puheeseen ja my\u00f6s ohittaa hyvin monet kohdat hiljaisuudessa, se on pidentynyt pidemm\u00e4ksi kuin oli tarkoitus. Sill\u00e4 aloitettuamme t\u00e4ydellisen puheen eri s\u00e4\u00e4d\u00f6ksist\u00e4, joita olemme katsoneet hyv\u00e4ksi lyhent\u00e4\u00e4 lyhyyden vuoksi, siunattu Iisak puhui lopuksi n\u00e4m\u00e4 sanat.<\/p>\n

                                                                  LUKU 2. Abba Iisakin sanat rukouksen luonteesta<\/p>\n

                                                                  Jokaisen munkin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 t\u00e4ydellisyys pyrkii jatkuvaan ja katkeamattomaan pysyvyyteen rukouksessa ja, sik\u00e4li kuin inhimillinen hauraus sen sallii, pyrkii hankkimaan mielen j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tyyneyden ja ikuisen puhtauden, jonka vuoksi pyrimme v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 ja jatkuvasti harjoittamaan kaikkia ruumiillisia ponnistuksia sek\u00e4 hengen katumusta. Ja n\u00e4iden kahden v\u00e4lill\u00e4 vallitsee er\u00e4\u00e4nlainen vastavuoroinen ja erottamaton yhteys. Sill\u00e4 aivan kuten kaikkien hyveiden rakennuksen kruunu on rukouksen t\u00e4ydellisyys, niin ellei kaikki ole yhdistynyt ja tiivistynyt t\u00e4m\u00e4n kruunuksi, se ei voi mitenk\u00e4\u00e4n pysy\u00e4 vahvana ja vakaana. Sill\u00e4 pysyv\u00e4\u00e4 ja jatkuvaa rauhallisuutta rukouksessa, josta puhumme, ei voida turvata eik\u00e4 toteuttaa ilman niit\u00e4, joten my\u00f6sk\u00e4\u00e4n niit\u00e4 hyveit\u00e4, jotka luovat sen perustan, ei voida t\u00e4ysin saavuttaa ilman pysyvyytt\u00e4 siin\u00e4. Ja niinp\u00e4 emme pysty k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n kunnolla rukouksen vaikutusta emmek\u00e4 nopeassa puheessa p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n sen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, joka saavutetaan ponnistelemalla kaikkien hyveiden parissa, ellei ensin luetella ja k\u00e4sitell\u00e4 yksitellen kaikkia niit\u00e4 asioita, jotka sen vuoksi on joko hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 tai turvattava, ja, kuten evankeliumin vertaus opettaa, kaikki, mik\u00e4 koskee tuon hengellisen ja korkeimman tornin rakentamista, lasketa ja harkita huolellisesti etuk\u00e4teen. Mutta silti n\u00e4m\u00e4 asiat eiv\u00e4t valmisteltuina ole k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia eiv\u00e4tk\u00e4 anna mahdollisuutta asettaa niiden p\u00e4\u00e4lle kunnolla t\u00e4ydellisyyden korkeaa korkeutta, ellei ensin ryhdyt\u00e4 puhdistamaan kaikkia vikoja ja kaiveta esiin intohimojen rappeutunutta ja kuollutta roinaa, ja yksinkertaisuuden ja n\u00f6yryyden vahvaa perustaa ei ole laskettu rintamme kiinte\u00e4lle ja (niin sanoakseni) el\u00e4v\u00e4lle maaper\u00e4lle, tai pikemminkin evankeliumin kalliolle, ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin rakennettuna t\u00e4m\u00e4 hengellisten hyveiden torni kohoaa ja pystyy seisomaan j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ja kohoaa taivaan korkeuksiin t\u00e4ydess\u00e4 varmuudessa vakaudestaan. Sill\u00e4 jos se lep\u00e4\u00e4 t\u00e4llaisella perustalla, niin vaikka intohimojen raskaat myrskyt murtuvat sen yli, vaikka vainojen mahtavat virrat ly\u00f6v\u00e4t sit\u00e4 vastaan kuin moukari, vaikka hengellisten vihollisten raivoisa myrsky sy\u00f6ksyy sit\u00e4 vastaan ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 sen kimppuun, niin se ei kuitenkaan saa tuhoa, vaan hy\u00f6kk\u00e4ys ei vahingoita sit\u00e4 edes v\u00e4h\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin.<\/p>\n

                                                                  LUKU 3. Miten puhdas ja vilpit\u00f6n rukous voidaan saavuttaa<\/p>\n

                                                                  JA siksi, jotta rukous voitaisiin esitt\u00e4\u00e4 sill\u00e4 vakavuudella ja puhtaudella, jolla sen pit\u00e4isi olla, meid\u00e4n on ehdottomasti noudatettava n\u00e4it\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Ensinn\u00e4kin kaikesta lihallisista asioista huolehtimisesta on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 kokonaan eroon; seuraavaksi meid\u00e4n ei pid\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tilaa ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n asioiden hoitamiselle vaan edes niiden muistamiselle, ja samoin meid\u00e4n on j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n kaikki haukkuminen, turha ja lakkaamaton h\u00f6p\u00f6ttely ja pelleily; ennen kaikkea viha ja h\u00e4iritsev\u00e4 moraalittomuus on h\u00e4vitett\u00e4v\u00e4 kokonaan ja lihallisen himon ja ahneuden tappava pila on revitt\u00e4v\u00e4 juurineen pois. Ja kun n\u00e4m\u00e4 ja muut vastaavat viat, jotka ovat my\u00f6s ihmisten silmin n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, on siis kokonaan poistettu ja karsittu pois ja kun ensin on tapahtunut sellainen puhdistuminen ja puhdistautuminen, josta puhuimme ja jonka saa aikaan puhdas yksinkertaisuus ja viattomuus, on ensin luotava syv\u00e4n n\u00f6yryyden varma perusta, joka voi kantaa tornin, joka ylt\u00e4\u00e4 taivaaseen; ja seuraavaksi niiden p\u00e4\u00e4lle on rakennettava hyveiden hengellinen rakenne ja sielu on pidett\u00e4v\u00e4 vapaana kaikesta keskustelusta ja harhailevista ajatuksista, jotta se n\u00e4in v\u00e4hitellen ja v\u00e4hitellen alkaisi nousta Jumalan tarkasteluun ja hengelliseen oivallukseen. Sill\u00e4 se, mit\u00e4 mielemme on ajatellut ennen rukouksen hetke\u00e4, tulee varmasti mieleemme rukouksen aikana muistin toiminnan kautta. Sen t\u00e4hden se, mink\u00e4 kaltaiseksi haluamme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsemme rukoillessamme, se meid\u00e4n tulee valmistaa itsemme olemaan ennen rukouksen aikaa. Sill\u00e4 mieli on rukouksessa muotoutunut sen aikaisemman tilan mukaan, ja kun sovellamme itse\u00e4mme rukoukseen, mielikuvat samoista teoista ja sanoista ja ajatuksista tanssivat silmiemme edess\u00e4 ja saavat meid\u00e4t joko suuttumaan, kuten aikaisemmassa tilassamme, tai synkiksi, tai muistelemaan aikaisempia himojamme ja asioitamme, tai saavat meid\u00e4t t\u00e4risem\u00e4\u00e4n typer\u00e4st\u00e4 naurusta (josta h\u00e4pe\u00e4n puhua) jollekin typer\u00e4lle vitsille, tai hymyilem\u00e4\u00e4n jollekin teolle, tai lent\u00e4m\u00e4\u00e4n takaisin aikaisempaan keskusteluumme. Ja siksi, jos emme halua mink\u00e4\u00e4n ahdistavan meit\u00e4 rukoillessamme, meid\u00e4n on ennen rukoustamme varottava sulkemasta sit\u00e4 pois syd\u00e4memme pyh\u00e4k\u00f6st\u00e4, jotta voisimme n\u00e4in t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apostolin kehotuksen: \u201dRukoilkaa lakkaamatta\u201d, ja: \u201dJoka paikassa nostakaa pyh\u00e4t k\u00e4det yl\u00f6s ilman vihaa tai riitaa.\u201d Sill\u00e4 muuten emme pysty t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 k\u00e4sky\u00e4, ellei mielemme, joka on puhdistettu kaikista synnin tahroista ja annettu hyveelle sen luonnollisen hyv\u00e4n mukaisesti, ruoki jatkuvasti Kaikkivaltiaan Jumalan mietiskelyst\u00e4.<\/p>\n

                                                                  LUKU4. Sielun keveydest\u00e4, jota voidaan verrata siipeen tai h\u00f6yheniin<\/p>\n

                                                                  Sielun luonnetta ei ole sopimatonta verrata hyvin hienoon h\u00f6yheneen tai hyvin kevyeen siipeen, joka, jos se ei ole vahingoittunut tai k\u00e4rsinyt siit\u00e4, ett\u00e4 jokin ulkopuolelta siihen putoava kosteus olisi pilannut sen, kohoaa melkein luonnostaan taivaan korkeuksiin luonteensa keveyden ja pienimm\u00e4nkin henk\u00e4yksen 806 avulla: Mutta jos sit\u00e4 painaa sen p\u00e4\u00e4lle putoava ja sen sis\u00e4\u00e4n tunkeutuva kosteus, se ei luonnollisen keveytens\u00e4 ansiosta p\u00e4\u00e4se mihink\u00e4\u00e4n ilmalentoihin, vaan se itse asiassa vajoaa maan syvyyksiin vastaanottamansa kosteuden painon vuoksi. Niin my\u00f6s sielumme, jos sit\u00e4 eiv\u00e4t paina sit\u00e4 koskettavat viat ja t\u00e4m\u00e4n maailman huolet tai vahingollisten himojen kosteus vahingoita sit\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin kohoaa sen oman puhtauden luonnollisesta siunauksesta, ja hengellisen mietiskelyn kevyt henk\u00e4ys kantaa sen korkeuksiin; ja j\u00e4tt\u00e4ess\u00e4\u00e4n matalat ja maalliset asiat se siirtyy taivaallisiin ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin asioihin. Siksi meit\u00e4 varoitetaan hyvin Herran k\u00e4skyll\u00e4: \u201dVarokaa, etteiv\u00e4t syd\u00e4menne paina ylitsevuotavuuden, juopottelun ja t\u00e4m\u00e4n maailman huolet.\u201d Ja siksi, jos haluamme, ett\u00e4 rukouksemme saavuttavat paitsi taivaan, my\u00f6s sen, mik\u00e4 on taivaan takana, olkaamme varovaisia, jotta sielumme, puhdistettuna kaikista maallisista virheist\u00e4 ja puhdistettuna kaikista tahroista, alentuisi luonnolliseen keveyteens\u00e4, jotta rukouksemme voi n\u00e4in nousta Jumalan luo ilman, ett\u00e4 mink\u00e4\u00e4n synnin paino sit\u00e4 jarruttaa.<\/p>\n

                                                                  LUKU 5. Tavoista, joilla sieluamme painostetaan<\/p>\n

                                                                  MUTTA meid\u00e4n tulisi huomioida ne tavat, joilla Herra osoittaa sielun painavan: H\u00e4n ei nimitt\u00e4in maininnut aviorikosta, haureutta, murhaa, jumalanpilkkaa tai raiskausta, jotka kaikki tiet\u00e4v\u00e4t tappaviksi ja kadotettaviksi, vaan kyll\u00e4kin ylellisyytt\u00e4 ja juopottelua sek\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman huolia tai murheita: joita t\u00e4m\u00e4n maailman ihmiset ovat niin kaukana siit\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4isiv\u00e4t tai pit\u00e4isiv\u00e4t niit\u00e4 kadotettavina, ett\u00e4 itse asiassa jotkut, jotka (h\u00e4pe\u00e4kseni sanon) kutsuvat itse\u00e4\u00e4n munkiksi, sotkeutuvat juuri n\u00e4ihin puuhiin ik\u00e4\u00e4n kuin ne olisivat vaarattomia tai hy\u00f6dyllisi\u00e4. Ja vaikka n\u00e4m\u00e4 kolme asiaa, kun ne kirjaimellisesti antavat tilaa painaa sielua, erottavat sen Jumalasta ja painavat sen maallisiin asioihin, on kuitenkin hyvin helppo v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 niit\u00e4, varsinkin meille, jotka olemme niin kaukana kaikesta keskustelusta t\u00e4m\u00e4n maailman kanssa ja joilla ei ole miss\u00e4\u00e4n yhteydess\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 n\u00e4iden n\u00e4kyvien huolien, juopottelun ja ylellisyyden kanssa. Mutta on olemassa toinenkin ylitsevuotavuus, joka ei ole yht\u00e4 vaarallinen, ja hengellinen juopumus, jota on vaikeampi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4n maailman huolet ja ahdistukset, jotka usein kietovat meid\u00e4t pauloihinsa silloinkin, kun olemme\u00a0 t\u00e4ydellisesti luopuneet kaikista tavaroistamme ja pid\u00e4tt\u00e4ytyneet viinist\u00e4 ja kaikista juhlista, ja silloinkin, kun el\u00e4mme yksin\u00e4isyydess\u00e4 – ja sellaisista profeetta sanoo: \u201dHer\u00e4tk\u00e4\u00e4, te, jotka olette juovuksissa, mutta ette viinist\u00e4\u201d, ja toinen: \u201dH\u00e4mm\u00e4styk\u00e4\u00e4 ja ihmetelk\u00e4\u00e4 ja horjukaa; olkaa humalassa, mutta ette viinist\u00e4; olkaa liikuttuneita, mutta \u00e4lk\u00e4\u00e4 juopumuksesta.\u201d Ja t\u00e4st\u00e4 juopumuksesta viinin t\u00e4ytyy siis olla sit\u00e4, mit\u00e4 profeetta kutsuu \u201dlohik\u00e4\u00e4rmeiden raivoksi\u201d; ja mist\u00e4 juuresta viini on per\u00e4isin, voitte kuulla: \u201dSodoman viinitarhasta\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018on heid\u00e4n viinipuunsa, ja heid\u00e4n oksansa Gomorrasta\u2019.\u201d Haluaisitko tiet\u00e4\u00e4 my\u00f6s tuon viinik\u00f6ynn\u00f6ksen hedelm\u00e4st\u00e4 ja tuon oksan siemenest\u00e4? \u201dHeid\u00e4n viiniryp\u00e4leen on sappiryp\u00e4lett\u00e4, heid\u00e4n ryp\u00e4leens\u00e4 on katkeruuden ryp\u00e4le.\u201d Sill\u00e4 ellemme ole kokonaan puhdistuneet kaikista virheist\u00e4 ja pid\u00e4tt\u00e4ytyneet kaikkien intohimojen ylitsevuotamisesta, syd\u00e4memme tulee ilman viinin juomista ja kaikenlaisen juhlimisen ylitsevuotamista painamaan p\u00e4\u00e4lle juopottelun ja ylitsevuotamisen, joka on viel\u00e4 vaarallisempaa. Sill\u00e4 se, ett\u00e4 maalliset huolet voivat joskus langeta meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, jotka emme sekaannu t\u00e4m\u00e4n maailman tekoihin, k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi Vanhimpien s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaan, jotka ovat s\u00e4\u00e4t\u00e4neet, ett\u00e4 kaikki, mik\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4isen ravinnon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ja lihan v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t tarpeet, kuuluu maallisiin huoliin ja murheisiin, kuten esimerkiksi se, ett\u00e4 kun ty\u00f6, joka tuottaa yhden pennin, tyydytt\u00e4isi ruumiimme tarpeet, yrit\u00e4mme pident\u00e4\u00e4 sit\u00e4 pidemm\u00e4ll\u00e4 uurastuksella ja ty\u00f6skentelyll\u00e4 saadaksemme kaksi- tai kolmipennist\u00e4; ja kun kahden tunikan verhoilu riitt\u00e4isi k\u00e4ytt\u00f6\u00f6mme sek\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, onnistumme hankkimaan itsellemme kolme tai nelj\u00e4, tai kun yhden tai kahden solun sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 maja riitt\u00e4isi, maallisen kunnianhimon ja suuruuden ylpeydess\u00e4 rakennamme nelj\u00e4 tai viisi solua, ja n\u00e4m\u00e4 upeasti koristeltuina ja suurempina kuin tarpeemme vaativat, ja n\u00e4in osoitamme maallisten himojen intohimoa aina kun voimme.<\/p>\n

                                                                  LUKU 6. Er\u00e4\u00e4n vanhuksen n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 n\u00e4yst\u00e4, joka koski er\u00e4\u00e4n veljen levotonta ty\u00f6t\u00e4<\/p>\n

                                                                  JA ett\u00e4 sit\u00e4 ei tehd\u00e4 ilman paholaisten kehotusta, meille opetetaan varmimmin todistein, sill\u00e4 kun er\u00e4s hyvin arvostettu vanhin kulki er\u00e4\u00e4n veljen keljan ohi, joka k\u00e4rsi t\u00e4st\u00e4 mielisairaudesta, josta olemme puhuneet, kun t\u00e4m\u00e4 raatoi levottomasti p\u00e4ivitt\u00e4isiss\u00e4 askareissaan rakentaen ja korjatessaan tarpeetonta, h\u00e4n katseli kaukaa, kun t\u00e4m\u00e4 murskasi hyvin kovaa kive\u00e4 raskaalla vasaralla, ja n\u00e4ki er\u00e4\u00e4n etiopialaisen seisovan h\u00e4nen yl\u00e4puolellaan ja yhdess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan iskev\u00e4n vasaran iskuja yhteen liitetyin ja yhteen puristetuin k\u00e4sin ja kannustavan h\u00e4nt\u00e4 tulisilla kehotuksilla ahkeruuteen ty\u00f6ss\u00e4: Ja niin h\u00e4n seisoi paikallaan pitk\u00e4n aikaa h\u00e4mm\u00e4styneen\u00e4 tuon hurjan demonin voimasta ja t\u00e4llaisen harhan petollisuudesta. Sill\u00e4 kun veli oli uupunut ja v\u00e4synyt ja halusi lev\u00e4t\u00e4 ja lopettaa raatamisensa, hengen kehotukset kannustivat h\u00e4nt\u00e4 ja kehottivat h\u00e4nt\u00e4 jatkamaan j\u00e4lleen vasaraansa eik\u00e4 lakannut omistautumasta aloittamalleen ty\u00f6lle, niin ett\u00e4 h\u00e4n ei tuntenut kiihotustensa v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 tukemana haittaa siit\u00e4, ett\u00e4 niin suuri ty\u00f6 teki h\u00e4nelle pahaa. Vihdoin sitten vanhus, joka oli inhonnut niin kauheaa demonin harjoittamaa mystifiointia, k\u00e4\u00e4ntyi sivuun veljen keljaan, tervehti h\u00e4nt\u00e4 ja kysyi: \u201dMit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, veli, sin\u00e4 teet?\u201d, ja t\u00e4m\u00e4 vastasi: \u201dMe ty\u00f6st\u00e4mme t\u00e4t\u00e4 hirvitt\u00e4v\u00e4n kovaa kive\u00e4, emmek\u00e4 saa sit\u00e4 juuri ja juuri murtumaan.\u201d Silloin vanhin vastasi: \u201dEn voi tehd\u00e4 sit\u00e4, koska se on niin kova: \u201dOlit oikeassa sanoessasi ’pystymme’, sill\u00e4 et ollut yksin, kun l\u00f6it sit\u00e4, vaan kanssasi oli toinenkin, jota et n\u00e4hnyt ja joka seisoi yl\u00e4puolellasi, ei niink\u00e4\u00e4n auttaakseen sinua, vaan kannustaakseen sinua eteenp\u00e4in kaikin voimin.\u201d Ja n\u00e4in ollen se, ett\u00e4 maallisen turhamaisuuden tauti ei ole vallannut syd\u00e4nt\u00e4mme, ei osoittaudu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n pid\u00e4tt\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 sellaisista asioista, joita emme voi toteuttaa, vaikka haluaisimmekin ryhty\u00e4 niihin, emmek\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n halveksimalla sellaisia asioita, jotka, jos jatkaisimme niit\u00e4, tekisiv\u00e4t meid\u00e4t huomattaviksi eturiviss\u00e4 niin hengellisten henkil\u00f6iden kuin maallistenkin ihmisten keskuudessa, vaan ainoastaan silloin, kun hylk\u00e4\u00e4mme j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lujasti kaiken sen, mik\u00e4 palvelee voimiamme ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 verhoutuvan oikean n\u00e4ytt\u00e4misen alle. Ja todellisuudessa n\u00e4m\u00e4 asiat, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isilt\u00e4 ja merkityksett\u00f6milt\u00e4 ja jotka n\u00e4emme niiden, jotka kuuluvat kutsumukseemme, sallivan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti, eiv\u00e4t luonteensa vuoksi vaikuta sieluun yht\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n kuin ne t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4t asiat, jotka tilansa mukaan tavallisesti huumaavat maallisten ihmisten aistit ja jotka eiv\u00e4t salli munkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 maallisia ep\u00e4puhtauksia syrj\u00e4\u00e4n ja pyrki\u00e4 kohti Jumalaa, johon h\u00e4nen huomionsa pit\u00e4isi aina kiinnitty\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nen tapauksessansa v\u00e4h\u00e4isint\u00e4kin eroa tuosta korkeimmasta hyv\u00e4st\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 t\u00e4m\u00e4nhetkisen\u00e4 kuolemana ja vaarallisimpana tuhona. Ja kun sielu on vakiintunut t\u00e4llaiseen rauhalliseen tilaan ja vapautunut kaikkien lihallisten halujen verkoista ja syd\u00e4men p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on vakaasti kiinnittynyt siihen, mik\u00e4 on ainoa korkein hyv\u00e4, h\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silloin t\u00e4m\u00e4n apostolisen k\u00e4skyn:\u201dRukoilkaa lakkaamatta\u201d, ja: \u201djoka paikassa nostakaa pyh\u00e4t k\u00e4det yl\u00f6s ilman vihaa ja riitaa\u201d, sill\u00e4 kun t\u00e4m\u00e4n puhtauden ansiosta (jos niin voidaan sanoa) sielun ajatukset ovat vallanneet ja muokkautuneet maallisesta olotilastaan uudelleen hengellisen ja enkelim\u00e4isen kaltaisiksi, mit\u00e4 tahansa se vastaanottaa, mit\u00e4 tahansa se ottaa k\u00e4teens\u00e4, mit\u00e4 tahansa se tekee, rukous on t\u00e4ydellisen puhdas ja vilpit\u00f6n.<\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                  LUKU 7.Kysymys siit\u00e4, miten on niin, ett\u00e4 hyvien ajatusten s\u00e4ilytt\u00e4minen on vaikeampaa ty\u00f6t\u00e4 kuin niiden synnytt\u00e4minen<\/p>\n

                                                                  GERMANUS: Kunpa voisimme s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 pysyv\u00e4n\u00e4 omaisuutenamme nuo hengelliset ajatukset samalla tavalla ja samalla helppoudella, jolla me tavallisesti hahmottelemme niiden alkusys\u00e4yksi\u00e4! sill\u00e4 kun ne ovat saaneet alkunsa syd\u00e4mess\u00e4mme joko pyhien kirjoitusten muistelemisen tai joidenkin hengellisten tekojen muistelemisen tai taivaallisten salaisuuksien katselemisen kautta, ne katoavat aivan liian pian ja katoavat ik\u00e4\u00e4n kuin huomaamattaan lentoon. Ja kun sielumme on l\u00f6yt\u00e4nyt joitakin muita tilaisuuksia hengellisille tunteille, erilaiset tunteet tunkeutuvat j\u00e4lleen luoksemme, ja ne, joihin olimme tarttuneet, hajoavat ja lent\u00e4v\u00e4t kevyesti pois, niin ett\u00e4 mielen, joka ei s\u00e4ilyt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pysyvyytt\u00e4 eik\u00e4 pid\u00e4 omasta voimastaan mit\u00e4\u00e4n tiukkaa otetta pyhist\u00e4 ajatuksista, on ajateltava, ett\u00e4 se on saanut ne aikaan sattumanvaraisesti eik\u00e4 tarkoituksellisesti, vaikka se n\u00e4ytt\u00e4isikin pit\u00e4v\u00e4n ne jonkin aikaa. Sill\u00e4 kuinka voimme ajatella, ett\u00e4 niiden syntyminen olisi omasta tahdostamme johtuvaa, jos ne eiv\u00e4t pysy ja pysy meiss\u00e4? Mutta ettemme t\u00e4m\u00e4n kysymyksen pohtimisen vuoksi eksyisi kauemmas aloittamastamme puheen suunnitelmasta emmek\u00e4 viivyttelisi pidemp\u00e4\u00e4n luvattua selityst\u00e4 rukouksen luonteesta, pid\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n asian omana aikanaan ja pyyd\u00e4mme, ett\u00e4 meille kerrottaisiin heti rukouksen luonteesta, varsinkin kun siunattu apostoli kehottaa meit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n vaiheessa lopettamaan sen, sanoen: \u201dRukoilkaa lakkaamatta.\u201d Ja niinp\u00e4 me haluamme saada opetuksen ensin sen luonteesta, eli siit\u00e4, miten rukous pit\u00e4isi aina uhrata, ja sitten siit\u00e4, miten voimme varmistaa sen, mit\u00e4 se sitten onkin, ja harjoittaa sit\u00e4 lakkaamatta. Sill\u00e4 ett\u00e4 se ei onnistu mill\u00e4\u00e4n syd\u00e4men kevyell\u00e4 tarkoituksella, sen osoittavat meille sek\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4inen kokemus ett\u00e4 nelj\u00e4n pyhyyden selitys, niin kuin olet asettanut, ett\u00e4 munkin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja kaiken t\u00e4ydellisyyden huippu on rukouksen t\u00e4yttymys.<\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                   <\/p>\n

                                                                  LUKU 8.Rukouksen erilaisista luonteenpiirteist\u00e4<\/p>\n

                                                                  ISAAK: Kuvittelen, ett\u00e4 kaikenlaisia rukouksia ei voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ilman suurta syd\u00e4men ja sielun puhtautta ja Pyh\u00e4n Hengen valaistusta. Niit\u00e4 on nimitt\u00e4in yht\u00e4 monta kuin yhdess\u00e4 sielussa tai pikemminkin kaikissa sieluissa voi synty\u00e4 olosuhteita ja luonteenpiirteit\u00e4. Ja vaikka siis tied\u00e4mme, ett\u00e4 syd\u00e4memme tylsyyden vuoksi emme voi n\u00e4hd\u00e4 kaikkia rukousten lajeja, yrit\u00e4mme kuitenkin kertoa niist\u00e4 jossakin j\u00e4rjestyksess\u00e4, sik\u00e4li kuin v\u00e4h\u00e4inen kokemuksemme antaa meille mahdollisuuden onnistua. Sill\u00e4 sen mukaan, mink\u00e4 asteiseen puhtauteen kukin sielu saavuttaa ja mink\u00e4laiseen tilaan se on vajonnut sen vuoksi, mit\u00e4 sille tapahtuu, tai mink\u00e4laiseen tilaan se omilla ponnistuksillaan uudistuu, sen rukouksetkin muuttuvat joka hetki; ja siksi on aivan selv\u00e4\u00e4, ettei kukaan voi aina esitt\u00e4\u00e4 yhdenmukaisia rukouksia. Sill\u00e4 kukin rukoilee tavallaan silloin, kun h\u00e4n on reipas, toisella tavalla silloin, kun h\u00e4nt\u00e4 painaa surun tai ep\u00e4toivon taakka, toisella tavalla silloin, kun h\u00e4n virkistyy hengellisist\u00e4 saavutuksista, toisella tavalla silloin, kun h\u00e4nt\u00e4 painaa alas hy\u00f6kk\u00e4ysten taakka, toisella tavalla silloin, kun h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi syntej\u00e4\u00e4n, toisella tavalla silloin, kun h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 saada armoa tai jotakin hyveellisyytt\u00e4, tai toisella tavalla silloin, kun h\u00e4n rukoilee jonkun synnin h\u00e4vitt\u00e4mist\u00e4, toiselle, kun helvetin ajatus ja tulevan tuomion pelko pist\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 syd\u00e4meen, toiselle, kun h\u00e4n hehkuu toivoa ja toivoa tulevasta hyv\u00e4st\u00e4, toiselle, kun h\u00e4nt\u00e4 askarruttavat asiat ja vaarat, toiselle, kun h\u00e4n on rauhassa ja turvassa, toiselle, kun h\u00e4nt\u00e4 valaisee taivaallisten salaisuuksien ilmestyminen, ja toiselle, kun h\u00e4nt\u00e4 masentaa tunne hyveiden hedelm\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ja tunteiden kuivuudesta.<\/p>\n

                                                                  LUKU 9. Nelj\u00e4st\u00e4 rukouksen lajista<\/p>\n

                                                                  JA kun siis olemme esitt\u00e4neet t\u00e4m\u00e4n rukouksen luonteesta, vaikkakaan emme niin t\u00e4ydellisesti kuin aiheen t\u00e4rkeys vaatii, 811 vaan niin t\u00e4ydellisesti kuin ajan vaatimukset sallivat ja joka tapauksessa kuin meid\u00e4n v\u00e4h\u00e4iset kykymme sallivat ja syd\u00e4memme tylsyys sallii, – meit\u00e4 odottaa nyt viel\u00e4 suurempi vaikeus, nimitt\u00e4in selitt\u00e4\u00e4 yksi kerrallaan rukouksen eri lajeja, jotka apostoli jakaa nelijakoisiksi sanoessaan seuraavasti: \u201dMin\u00e4 kehotan siis ennen kaikkea tekem\u00e4\u00e4n anomuksia, rukouksia, esirukouksia, kiitoksia\u201d. Emmek\u00e4 voi mitenk\u00e4\u00e4n ep\u00e4ill\u00e4, etteik\u00f6 apostoli olisi tehnyt t\u00e4t\u00e4 jakoa tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isesti. Ja aluksi meid\u00e4n on tutkittava, mit\u00e4 tarkoitetaan anomisella, rukouksella, esirukouksella ja kiitoksella. Seuraavaksi meid\u00e4n on kysytt\u00e4v\u00e4, onko n\u00e4m\u00e4 nelj\u00e4 lajia otettava k\u00e4teen silt\u00e4, joka rukoilee kaikki kerralla, ts, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 ne kaikki yhdist\u00e4\u00e4 jokaiseen rukoukseen, – vai pit\u00e4\u00e4k\u00f6 ne esitt\u00e4\u00e4 vuorotellen ja yksi kerrallaan, niin kuin esimerkiksi pit\u00e4isik\u00f6 yhdell\u00e4 kertaa esitt\u00e4\u00e4 anomuksia, toisella kertaa rukouksia, toisella kertaa esirukouksia, toisella kertaa esirukouksia ja toisella kertaa kiitoksia, vai pit\u00e4isik\u00f6 yhden esitt\u00e4\u00e4 Jumalalle anomuksia, toisen rukouksia, toisen esirukouksia, toisen kiitoksia sen i\u00e4n mitan mukaan, johon kukin sielu vilpitt\u00f6m\u00e4n aikomuksen kautta etenee?<\/p>\n

                                                                    \n
                                                                  1. LUKU Rukouksen luonteen suhteen s\u00e4\u00e4detyst\u00e4 eri lajien j\u00e4rjestyksest\u00e4<\/li>\n<\/ol>\n

                                                                    JA niin meid\u00e4n on aluksi tarkasteltava nimien ja sanojen varsinaista voimaa ja keskusteltava siit\u00e4, mik\u00e4 on rukouksen, anomuksen ja esirukouksen v\u00e4linen ero; sitten meid\u00e4n on samalla tavalla tutkittava, onko ne tarjottava erikseen vai kaikki yhdess\u00e4; ja kolmanneksi on tutkittava, onko sill\u00e4 erityisell\u00e4 j\u00e4rjestyksell\u00e4, joka apostolin auktoriteetin mukaan on n\u00e4in j\u00e4rjestetty, jotain muuta opetettavaa kuulijalle, vai onko ero yksinkertaisesti otettava huomioon ja katsottava, ett\u00e4 h\u00e4n on j\u00e4rjest\u00e4nyt ne v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti n\u00e4in: asia, joka minusta vaikuttaa t\u00e4ysin j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4lt\u00e4. Ei nimitt\u00e4in pid\u00e4 uskoa, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki lausui mit\u00e4\u00e4n sattumanvaraisesti tai ilman syyt\u00e4 apostolin kautta. Ja niinp\u00e4 me tarkastelemme niit\u00e4, jos Herra suo meille, samassa j\u00e4rjestyksess\u00e4, josta aloitimme.<\/p>\n

                                                                    LUKU 11. Rukouksista: \u201dMin\u00e4 kehotan siis ennen kaikkea rukoilemaan.\u201d<\/p>\n

                                                                    Anomus on syntej\u00e4 koskeva anomus tai vetoomus, jossa joku, joka on pahoillaan nykyisist\u00e4 tai menneist\u00e4 teoistaan, pyyt\u00e4\u00e4 anteeksiantoa.<\/p>\n

                                                                     <\/p>\n

                                                                    LUKU 12. Rukouksista<\/p>\n

                                                                    RUKOUKSET ovat niit\u00e4, joilla me tarjoamme tai vannomme Jumalalle jotakin, mit\u00e4 kreikkalaiset kutsuvat eukhi<\/em>\u2019 ksi eli lupaukseksi. Sill\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 me luemme kreikaksi \u03c4\u1f70\u03c2 \u03b5\u1f50\u03c7\u03ac\u03c2 \u03bc\u03bf\u03c5 \u03c4\u1ff7 \u03ba\u03c5\u03c1\u03af\u1ff3 \u1f00\u03c0\u03bf\u03b4\u03ce\u03c3\u03c9, latinaksi: \u201dMin\u00e4 maksan lupaukseni Herralle\u201d, toisin sanoen: \u201dJos rukoilet Herraa, \u00e4l\u00e4 viivyttele sen maksamisessa\u201d, joka toteutuu t\u00e4ll\u00e4 tavoin jokaisen meist\u00e4 kohdalla. Me rukoilemme, kun kielt\u00e4ydymme t\u00e4st\u00e4 maailmasta ja lupaamme, ett\u00e4 kuolleina kaikille maallisille toimille ja t\u00e4m\u00e4n maailman el\u00e4m\u00e4lle palvelemme Herraa t\u00e4ydell\u00e4 syd\u00e4men tarkoituksella. Rukoilemme, kun lupaamme, ett\u00e4 halveksimalla maallisia kunnianosoituksia ja halveksimalla maallisia rikkauksia kiinnitymme Herraan kaikessa syd\u00e4men surussa ja hengen n\u00f6yryydess\u00e4. Rukoilemme, kun lupaamme, ett\u00e4 s\u00e4ilyt\u00e4mme aina t\u00e4ydellisimm\u00e4n ruumiinpuhtauden ja vankkumattoman k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden, tai kun vannomme, ett\u00e4 kitkemme syd\u00e4mest\u00e4mme kokonaan pois vihan tai kuolemaa aiheuttavan surun juuret. Ja jos emme laiskuuden uuvuttamina ja entisiin synteihimme palaamalla tee t\u00e4t\u00e4, olemme syyllisi\u00e4 rukouksiimme ja lupauksiimme, ja n\u00e4m\u00e4 sanat koskevat meit\u00e4: \u201dParempi on olla rukoilematta ja maksamatta\u201d, jonka vannominen kuin vannominen ja maksamatta j\u00e4tt\u00e4minen voidaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kreikan kielen mukaisesti: \u2018Parempi on sinulle olla rukoilematta kuin rukoilla ja maksamatta j\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u2019.<\/p>\n

                                                                    LUKU 13. Esirukouksesta<\/p>\n

                                                                    Kolmanneksi tulevat esirukoukset, joita meill\u00e4 on tapana esitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s muiden puolesta, kun olemme t\u00e4ynn\u00e4 kiihke\u00e4\u00e4 henke\u00e4 ja rukoilemme joko l\u00e4heistemme puolesta tai koko maailman rauhan puolesta, ja apostolin omaa sanontaa k\u00e4ytt\u00e4en rukoilemme \u201dkaikkien ihmisten, kuninkaiden ja kaikkien vallanpit\u00e4jien puolesta\u201d.<\/p>\n

                                                                    LUKU 14. Kiitt\u00e4misest\u00e4<\/p>\n

                                                                    Nelj\u00e4nneksi sijalla ovat sitten kiitokset, joita mieli lausumattomissa liikutuksissa esitt\u00e4\u00e4 Jumalalle, joko muistellessaan Jumalan menneisyyden hyveit\u00e4 tai miettiess\u00e4\u00e4n h\u00e4nen nykyisi\u00e4 hyvityksi\u00e4\u00e4n tai odottaessaan niit\u00e4 suuria tulevia hyvityksi\u00e4, jotka Jumala on valmistanut niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 rakastavat. Ja t\u00e4ss\u00e4 tarkoituksessa meill\u00e4 on my\u00f6s joskus tapana vuodattaa rikkaampia rukouksia, kun katselemme puhtain silmin niit\u00e4 pyhien palkintoja, jotka on talletettu tulevaisuuteen, ja henkemme saa virikkeit\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 sanomattomia kiitoksia Jumalalle rajattomalla ilolla.<\/p>\n

                                                                    LUKU 15. Onko v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 rukoilla n\u00e4it\u00e4 nelj\u00e4nlaista rukousta kaikkia kerralla vai erikseen ja vuorotellen<\/p>\n

                                                                    JA n\u00e4ist\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 lajista, vaikka toisinaan tarjoutuu tilaisuuksia rikkaampiin ja t\u00e4ytel\u00e4isempiin rukouksiin (esimerkiksi siit\u00e4 anomusten luokasta, joka syntyy synnin murehtimisesta, ja siit\u00e4 rukouslajista, joka kumpuaa luottamuksesta uhrilahjoihimme ja lupauksiemme t\u00e4ytt\u00e4miseen puhtaan omantunnon mukaisesti, ja esirukouksesta, joka kumpuaa rakkauden kiihkeydest\u00e4, ja kiitoksesta, joka syntyy Jumalan siunausten ja H\u00e4nen suuruutensa ja hyvyytens\u00e4 huomioon ottamisesta, tied\u00e4mme, ett\u00e4 usein syntyy mit\u00e4 kiihkeimpi\u00e4 ja kiihkeimpi\u00e4 rukouksia, niin ett\u00e4 on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 rukouslajit, joista olemme puhuneet, on todettu hy\u00f6dyllisiksi ja tarpeellisiksi kaikille ihmisille, niin ett\u00e4 yhdess\u00e4 ja samassa ihmisess\u00e4 h\u00e4nen muuttuvat tunteensa antavat \u00e4\u00e4nens\u00e4 puhtaille ja kiihkeille anomuksille milloin anomuksille, milloin rukouksille, milloin esirukouksille), mutta ensimm\u00e4inen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin kuuluvan erityisesti aloittelijoille, joita viel\u00e4 vaivaavat syntiens\u00e4 pistot ja muistelu; toinen niille, jotka ovat jo saavuttaneet jonkinlaista ylevyytt\u00e4 hengellisess\u00e4 edistymisess\u00e4\u00e4n ja hyveiden etsimisess\u00e4; kolmas niille, jotka t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t lupauksensa t\u00e4ytt\u00e4misen teoillaan ja jotka ovat niin innostuneet rukoilemaan esirukouksia my\u00f6s muiden puolesta heid\u00e4n heikkoutensa huomioon ottamisen ja rakkautensa vilpitt\u00f6myyden kautta; nelj\u00e4s niille, jotka ovat jo repineet syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n omantunnon syylliset piikit ja jotka n\u00e4in ollen nyt huolettomina voivat puhtaalla mielell\u00e4 tarkastella Jumalan hyvyytt\u00e4 ja h\u00e4nen laupeuttaan, jonka h\u00e4n on joko my\u00f6nt\u00e4nyt menneisyydess\u00e4, antaa nyt tai valmistelee tulevaisuutta varten, ja jotka n\u00e4in kantautuvat innokkain syd\u00e4min siihen kiihke\u00e4\u00e4n rukoukseen, jota ei voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 eik\u00e4 ilmaista ihmisten suulla. Joskus kuitenkin mieli, joka on etenem\u00e4ss\u00e4 tuohon t\u00e4ydelliseen puhtauden tilaan ja joka on jo alkanut vakiintua siihen, ottaa vastaan kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat yht\u00e4 aikaa ja kuin jokin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja kaiken tuhoava liekki sy\u00f6ksyy niiden kaikkien l\u00e4pi ja esitt\u00e4\u00e4 Jumalalle sanoinkuvaamattomia rukouksia puhtaimmalla voimalla, joita Henki itse, puuttuessaan asiaan huokauksin, joita ei voi lausua, vaikka me itse emme ymm\u00e4rr\u00e4, vuodattaa Jumalalle, tarttuen tuohon hetkeen ja vuodattaen sanoinkuvaamattomasti rukouksissaan niin suuria asioita, ettei niit\u00e4 voi suulla lausua eik\u00e4 mieli voi muulloinkaan muistella. Ja sielt\u00e4 johtuu, ett\u00e4 miss\u00e4 tahansa asteessa kuka tahansa onkin, h\u00e4nen havaitaan toisinaan lausuvan puhtaita ja hartaita rukouksia; sill\u00e4 jopa siin\u00e4 ensimm\u00e4isess\u00e4 ja alhaisessa asemassa, joka liittyy tulevan tuomion muistelemiseen, se, joka viel\u00e4 on kauhun rangaistuksen ja tuomion pelon alla, on toistaiseksi niin surun murtama, ett\u00e4 h\u00e4nen rukoustensa rikkaus ei t\u00e4yt\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n tavalla kuin sit\u00e4, joka syd\u00e4mens\u00e4 puhtauden kautta katselee ja ajattelee Jumalan siunauksia ja on sanomattoman ilon ja riemun vallassa. Sill\u00e4, kuten Herra itse sanoo, sit\u00e4 enemm\u00e4n alkaa rakastaa se, joka tiet\u00e4\u00e4 saaneensa anteeksi, sit\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n

                                                                    LUKU 16. Rukouksen lajeista, joihin meid\u00e4n tulisi suuntautua<\/p>\n

                                                                    JOS meid\u00e4n tulisi el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 edistyess\u00e4mme ja hyveellisyytt\u00e4 tavoitellessamme pyrki\u00e4 pikemminkin niihin rukouksen lajeihin, jotka vuodatetaan joko tulevien hyvien asioiden mietiskelyst\u00e4 tai rakkauden kiihkeydest\u00e4, tai jotka ainakin n\u00f6yremmin ja aloittelijoiden mitan mukaisesti puhuen nousevat jonkin hyveen hankkimiseksi tai jonkin vian poistamiseksi. Sill\u00e4 muutoin emme voi mitenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 niihin korkeampiin anomusten lajeihin, joista puhuimme, ellei mielemme ole v\u00e4hitellen ja asteittain kohonnut noiden esirukousten s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen suorittamisen kautta.<\/p>\n

                                                                    LUKU 17. Kuinka nelj\u00e4 rukouksen lajia ovat alkuisin Herralta<\/p>\n

                                                                    N\u00c4IDEN nelj\u00e4n rukouksen lajin Herra itse omalla esimerkill\u00e4\u00e4n takasi meille alkunsa, jotta h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4kin t\u00e4ytt\u00e4isi sen, mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 sanottiin: \u201djota Jeesus alkoi sek\u00e4 tehd\u00e4 ett\u00e4 opettaa.\u201d H\u00e4n nimitt\u00e4in k\u00e4ytti rukouksen luokkaa, kun h\u00e4n sanoi: \u201dIs\u00e4, jos mahdollista, niin menk\u00f6\u00f6n t\u00e4m\u00e4 malja minulta pois\u201d; tai t\u00e4m\u00e4, joka lauletaan H\u00e4nen persoonassaan psalmissa: \u201dJumalani, Jumalani, katso minun p\u00e4\u00e4lleni, miksi olet hylj\u00e4nnyt minut\u201d, ja muita vastaavia. Se on rukous, jossa H\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 olen ylist\u00e4nyt Sinua maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, min\u00e4 olen suorittanut sen ty\u00f6n, jonka Sin\u00e4 annoit minun tehd\u00e4\u201d, ja t\u00e4m\u00e4: \u201dJa heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4 min\u00e4 pyhit\u00e4n itseni, ett\u00e4 hekin pyhitett\u00e4isiin totuudessa.\u201d Se on esirukousta, kun H\u00e4n sanoo: \u201dIs\u00e4, ne, jotka olet minulle antanut, min\u00e4 tahdon, ett\u00e4 hekin olisivat minun kanssani, ett\u00e4 he n\u00e4kisiv\u00e4t minun kirkkauteni, jonka sin\u00e4 olet minulle antanut.\u201d Tai ainakin kun H\u00e4n sanoo: \u201dIs\u00e4, anna heille anteeksi, sill\u00e4 he eiv\u00e4t tied\u00e4, mit\u00e4 tekev\u00e4t.\u201d\u201d Se on kiitos, kun H\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 tunnustan Sinulle, Is\u00e4, taivaan ja maan Herra, ett\u00e4 Sin\u00e4 olet k\u00e4tkenyt n\u00e4m\u00e4 asiat viisailta ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isilt\u00e4 ja paljastanut ne vauvoille. Niin, Is\u00e4, sill\u00e4 niin n\u00e4ytti olevan hyv\u00e4 Sinun silmiss\u00e4si.\u201d Tai ainakin silloin, kun H\u00e4n sanoo: \u201dIs\u00e4, min\u00e4 kiit\u00e4n Sinua siit\u00e4, ett\u00e4 Sin\u00e4 olet kuullut minua. Mutta min\u00e4 tiesin, ett\u00e4 Sin\u00e4 kuulet minua aina\u201d.Mutta vaikka Herramme teki eron n\u00e4iden nelj\u00e4nlaisten rukousten v\u00e4lill\u00e4 siten, ett\u00e4 ne on tarjottava erikseen ja yksi kerrallaan tuntemamme j\u00e4rjestelm\u00e4n mukaisesti, niin kuitenkin sen, ett\u00e4 ne kaikki voidaan sulkea yhteen ja samaan aikaan t\u00e4ydelliseen rukoukseen, H\u00e4n osoitti omalla esimerkill\u00e4\u00e4n siin\u00e4 rukouksessa, jonka Johanneksen evankeliumin lopussa luemme H\u00e4nen uhrautuneen niin t\u00e4ydellisesti. Sen sanoista (koska on liian pitk\u00e4 toistaa kaikki) huolellinen tutkija voi havaita kohdan j\u00e4rjestyksen perusteella, ett\u00e4 n\u00e4in on. Ja my\u00f6s apostoli on filippil\u00e4isille l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n kirjeess\u00e4 ilmaissut saman merkityksen asettamalla n\u00e4m\u00e4 nelj\u00e4 rukouksen lajia hieman erilaiseen j\u00e4rjestykseen ja osoittanut, ett\u00e4 ne tulisi joskus esitt\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 ja kiihke\u00e4sti kuin yksi ainoa rukous, sanomalla seuraavasti: \u201dMutta kaikessa rukouksella ja anomisella kiitoksella tehk\u00e4\u00e4 pyynt\u00f6nne Jumalalle tiett\u00e4v\u00e4ksi.\u201d Ja t\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n halusi meid\u00e4n erityisesti ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 rukouksessa ja anomisessa kiitoksen tulisi sekoittua pyynt\u00f6ihimme.<\/p>\n

                                                                    LUKU 18. Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksesta<\/p>\n

                                                                    JA niin seuraa n\u00e4iden erilaisten anomusten j\u00e4lkeen viel\u00e4 ylev\u00e4mpi ja ylev\u00e4mpi tila, joka syntyy yksin Jumalan katselemisesta ja kiihke\u00e4st\u00e4 rakkaudesta, jonka kautta mieli, siirtyess\u00e4\u00e4n ja heitt\u00e4ytyess\u00e4\u00e4n rakkauteen H\u00e4nt\u00e4 kohtaan, puhuttelee Jumalaa mit\u00e4 tuttavallisimmin omana Is\u00e4n\u00e4\u00e4n, jolla on oma hurskaus. Ja sit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi vilpitt\u00f6m\u00e4sti pyrki\u00e4 t\u00e4h\u00e4n tilaan, opettaa meille Herran rukouksen kaava, jossa sanotaan \u201dIs\u00e4 meid\u00e4n\u201d. Kun siis tunnustamme omilla suillamme, ett\u00e4 maailmankaikkeuden Jumala ja Herra on meid\u00e4n Is\u00e4mme, tunnustamme heti, ett\u00e4 meid\u00e4t on kutsuttu orjan asemasta poikien lapseuteen, ja lis\u00e4\u00e4mme seuraavaksi \u201djoka olet taivaassa\u201d, ett\u00e4 v\u00e4lttelem\u00e4ll\u00e4 mit\u00e4 suurimmalla kauhulla kaikkea viipyilev\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 nykyisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, jonka kuljemme maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pyhiinvaellusmatkana ja joka erottaa meid\u00e4t suurella et\u00e4isyydell\u00e4 Is\u00e4st\u00e4mme, sit\u00e4 pikemmin voimme kaikella innolla kiirehti\u00e4 siihen maahan, jossa tunnustamme Is\u00e4mme asuvan, emmek\u00e4 salli mit\u00e4\u00e4n sellaista, mik\u00e4 tekisi meid\u00e4t kelvottomiksi t\u00e4lle ammatillemme ja t\u00e4m\u00e4nkaltaisen adoptiomme arvokkuudelle ja riist\u00e4isi meid\u00e4t siten Is\u00e4mme perinn\u00f6n h\u00e4pe\u00e4ksi ja saisi meid\u00e4t joutumaan h\u00e4nen oikeudenmukaisuutensa ja ankaruutensa vihan kohteeksi. Kun olemme p\u00e4\u00e4sseet t\u00e4h\u00e4n poikuuden tilaan ja olosuhteeseen, meid\u00e4t syttyy v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti hyville pojille ominainen hurskaus, niin ett\u00e4 taivutamme kaikki voimamme edist\u00e4m\u00e4\u00e4n, emme omaa hy\u00f6ty\u00e4mme vaan Is\u00e4mme kunniaa, ja sanomme H\u00e4nelle: \u201dPyhitetty olkoon sinun nimesi\u201d, todistaen, ett\u00e4 meid\u00e4n halumme ja ilomme on h\u00e4nen kunniakseen, ja tullen h\u00e4nen j\u00e4ljittelij\u00f6ikseen, joka sanoi: \u201dJoka puhuu itsest\u00e4\u00e4n, etsii omaa kunniaansa. Mutta se, joka etsii sen kirkkautta, joka h\u00e4net l\u00e4hetti, se on tosi, eik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 ole v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.” Lopulta valittu astia, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tunnetta, toivoi, ett\u00e4 h\u00e4n voisi olla Kristuksen anathema, jos vain h\u00e4nelle kuuluva kansa lis\u00e4\u00e4ntyisi ja moninkertaistuisi ja koko Israelin kansan pelastus kertyisi h\u00e4nen Is\u00e4ns\u00e4 kunniaksi; sill\u00e4 h\u00e4n saattoi kaikella varmuudella toivoa kuolevansa Kristuksen puolesta, sill\u00e4 h\u00e4n tiesi, ettei kukaan menehtyisi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 t\u00e4hden. Ja j\u00e4lleen h\u00e4n sanoo: \u201dMe iloitsemme, kun me olemme heikkoja, mutta te olette vahvoja.\u201d Ja mik\u00e4 ihme, jos valittu astia halusi olla Kristuksesta anathema Kristuksen kirkkauden ja omien veljiens\u00e4 k\u00e4\u00e4ntymyksen ja kansakunnan etuoikeuden t\u00e4hden, kun profeetta Miika toivoi, ett\u00e4 h\u00e4n olisi valehtelija ja Pyh\u00e4n Hengen innoittamana vieras, jos vain juutalaisten kansa p\u00e4\u00e4sisi pakoon niilt\u00e4 vitsauksilta ja vankeuteen menemiselt\u00e4, jotka h\u00e4n oli ennustuksessaan ilmoittanut sanomalla: \u201dKunpa en olisi mies, jolla on Henki, ja puhuisin mieluummin valhetta\u201d – ohittaa tuo lains\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4n toive, joka ei kielt\u00e4ytynyt kuolemasta yhdess\u00e4 kuolemaan tuomittujen veljiens\u00e4 kanssa, sanomalla: \u201dMin\u00e4 rukoilen Sinua, Herra, t\u00e4m\u00e4 kansa on tehnyt hirvitt\u00e4v\u00e4n synnin; joko anna heille t\u00e4m\u00e4 rikkomus anteeksi, tai jos et anna, pyyhi minut pois kirjastasi, jonka olet kirjoittanut\u201d.\u201d Mutta kun sanotaan: \u201dPyhitetty olkoon Sinun nimesi\u201d, se voidaan my\u00f6s hyvin oikeudenmukaisesti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4in: \u201dJumalan pyhitt\u00e4minen on meid\u00e4n t\u00e4ydellisyytemme.\u201d Ja kun siis sanomme H\u00e4nelle: \u201dPyhitetty olkoon Sinun nimesi\u201d, sanomme toisin sanoen: \u201dTee meid\u00e4t, oi Is\u00e4, sellaisiksi, ett\u00e4 me ehk\u00e4 kykenemme sek\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ett\u00e4 ottamaan vastaan sen, mit\u00e4 Sinun pyhitt\u00e4misesi on, tai miss\u00e4 tahansa riitiss\u00e4, ett\u00e4 Sinun voidaan n\u00e4hd\u00e4 pyhittyv\u00e4n hengellisess\u00e4 kanssak\u00e4ymisess\u00e4mme. Ja t\u00e4m\u00e4 toteutuu tehokkaasti meid\u00e4n tapauksessamme, kun \u201dihmiset n\u00e4kev\u00e4t meid\u00e4n hyv\u00e4t tekomme ja ylist\u00e4v\u00e4t Is\u00e4\u00e4mme, joka on taivaissa\u201d.<\/p>\n

                                                                    LUKU 19. Lausekkeesta \u201dtulkoon sinun valtakuntasi\u201d.<\/p>\n

                                                                    Puhtaan syd\u00e4men toinen anomus toivoo, ett\u00e4 sen Is\u00e4n valtakunta tulisi heti; nimitt\u00e4in, joko se, jossa Kristus hallitsee p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 pyhiss\u00e4 (mik\u00e4 toteutuu, kun paholaisen valta on karkotettu syd\u00e4mist\u00e4mme t\u00f6rkeiden syntien h\u00e4vitt\u00e4misen kautta ja Jumala alkaa hallita meit\u00e4 hyveiden suloisen tuoksun kautta, ja kun huoruus on voitettu, rakkaudenhalu hallitsee syd\u00e4miss\u00e4mme yhdess\u00e4 rauhallisuuden kanssa, kun raivo on voitettu; ja n\u00f6yryys, kun ylpeys poljetaan jalkoihin) tai sitten se, mik\u00e4 on luvattu aikanaan kaikille t\u00e4ydellisille ja kaikille Jumalan pojille, kun Kristus sanoo heille: \u201dTulkaa, te minun Is\u00e4ni siunatut, perik\u00e4\u00e4 valtakunta, joka on valmistettu teille maailman perustamisesta asti\u201d; (niin kuin syd\u00e4n) niin sanoakseni kiintyneesti ja vakaasti katsoen kaipaa ja ik\u00e4v\u00f6i sit\u00e4 ja sanoo H\u00e4nelle: \u201dTulkoon sinun valtakuntasi.\u201d Sill\u00e4 se tiet\u00e4\u00e4 oman omantuntonsa todistuksen perusteella, ett\u00e4 kun H\u00e4n ilmestyy, se tulee pian jakamaan H\u00e4nen osansa. Sill\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n syyllinen ei uskaltaisi sanoa tai toivoa t\u00e4t\u00e4, sill\u00e4 kukaan ei haluaisi kohdata Tuomarin oikeutta, joka tiet\u00e4isi, ett\u00e4 H\u00e4nen tullessaan h\u00e4n ei saisi heti palkintoa tai palkkiota ansioistaan vaan ainoastaan rangaistuksen.<\/p>\n

                                                                    LUKU 20. Lausekkeesta \u201dTapahtukoon sinun tahtosi\u201d.<\/p>\n

                                                                    Kolmas pyynt\u00f6 on poikien pyynt\u00f6: \u201dTapahtukoon sinun tahtosi niin kuin taivaassa, niin my\u00f6s maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d Nyt ei voi olla mit\u00e4\u00e4n hienompaa rukousta kuin toivoa, ett\u00e4 maalliset asiat teht\u00e4isiin taivaallisten asioiden kanssa samanarvoisiksi; sill\u00e4 mit\u00e4 muuta on sanoa: \u201dTapahtukoon sinun tahtosi niin kuin taivaassa, niin my\u00f6s maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d, kuin pyyt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmiset olisivat enkelien kaltaisia ja ett\u00e4 niin kuin Jumalan tahto aina toteutuu heid\u00e4n kauttaan taivaassa, niin my\u00f6s kaikki ne, jotka ovat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, eiv\u00e4t toteuttaisi omaa tahtoaan, vaan h\u00e4nen tahtoaan?\u201d. T\u00e4m\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei kukaan muu kuin se, joka uskoo, ett\u00e4 Jumala m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 meid\u00e4n parhaaksemme kaikki n\u00e4kyv\u00e4t asiat, olivatpa ne sitten onnekkaita tai onnettomia, ja ett\u00e4 H\u00e4n on huolellisempi ja kaitselmuksellisempi meid\u00e4n parhaaksemme ja pelastuksemme kuin me itse olemme itsest\u00e4mme. Tai ainakin se voidaan\u00a0 ottaa n\u00e4in: Jumalan tahto on kaikkien ihmisten pelastus, n\u00e4iden siunatun Paavalin sanojen mukaan: \u201dJoka tahtoo, ett\u00e4 kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden tuntemiseen\u201d. Josta tahdosta my\u00f6s profeetta Jesaja sanoo Is\u00e4n Jumalan persoonassa: \u201dJa kaikki sinun tahtosi tapahtukoon.\u201d Kun siis sanomme: \u201dTapahtukoon sinun tahtosi niin kuin taivaassa, niin my\u00f6s maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d, rukoilemme toisin sanoen t\u00e4m\u00e4n puolesta; nimitt\u00e4in, ett\u00e4 niin kuin ne, jotka ovat taivaassa, niin my\u00f6s kaikki ne, jotka asuvat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, pelastuisivat, oi Is\u00e4, sinun tuntemisen kautta.<\/p>\n

                                                                    LUKU 21. Meille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 eli jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4mme<\/p>\n

                                                                    SEURAAVAA: \u201dAnna meille t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meid\u00e4n leip\u00e4mme, joka on ”epiousion” (\u1f10\u03c0\u03b9\u03bf\u03cd\u03c3\u03b9\u03bf\u03bd), ts. \u2018tarpeellinen\u2019, jota toinen evankelista kutsuu \u2018p\u00e4ivitt\u00e4iseksi\u2019. Edellinen ilmaisee sen jalouden ja substanssin laatua, jonka ansiosta se on kaikkien substanssien yl\u00e4puolella ja sen suuruuden ja pyhyyden ylevyys ylitt\u00e4\u00e4 kaikki luodut, kun taas j\u00e4lkimm\u00e4inen vihjaa sen k\u00e4ytt\u00f6tarkoitukseen ja arvoon. Sill\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 sanotaan \u201dp\u00e4ivitt\u00e4in\u201d, se osoittaa, ett\u00e4 ilman sit\u00e4 emme voi el\u00e4\u00e4 hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. Siell\u00e4, miss\u00e4 sanotaan \u201dt\u00e4n\u00e4\u00e4n\u201d, se osoittaa, ett\u00e4 se on otettava vastaan p\u00e4ivitt\u00e4in ja ett\u00e4 sen eilinen saanti ei riit\u00e4, vaan se on annettava meille my\u00f6s t\u00e4n\u00e4\u00e4n samalla tavalla. Ja p\u00e4ivitt\u00e4inen tarpeemme siihen viittaa siihen, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi aina esitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 rukous, koska ei ole p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jolloin meill\u00e4 ei olisi tarvetta vahvistaa sis\u00e4isen ihmisemme syd\u00e4nt\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ja ottamalla sit\u00e4 vastaan, vaikka k\u00e4ytetyn ilmaisun \u201dt\u00e4n\u00e4\u00e4n\u201d voidaan katsoa koskevan h\u00e4nen nykyist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, toisin sanoen niin kauan kuin me el\u00e4mme t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, toimittaa meille t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 Sin\u00e4 annat sen niille, jotka sen ansaitsevat, t\u00e4m\u00e4npuoleisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta me pyyd\u00e4mme, ett\u00e4 Sin\u00e4 antaisit sen meille t\u00e4n\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 ellei ihmiselle ole suotu sit\u00e4 vastaanottaa t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, h\u00e4n ei koskaan tule siit\u00e4 osalliseksi tuossa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

                                                                    LUKU21. \u00a0Lausekkeesta: \u201dAnna meille anteeksi velkamme jne.\u201d<\/p>\n

                                                                    \u201dJa anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.\u201d Oi Jumalan sanomaton armo, joka ei ole ainoastaan antanut meille rukousmuotoa ja opettanut meille H\u00e4nelle hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapaa, vaan on annetun muodon vaatimuksilla, joissa H\u00e4n kehotti meit\u00e4 aina rukoilemaan, repinyt irti sek\u00e4 vihan ett\u00e4 surun juuret, vaan my\u00f6s antanut niille, jotka rukoilevat, tilaisuuden ja paljastanut heille tavan, jolla he voivat saada aikaan sen, ett\u00e4 Jumalan armollinen ja yst\u00e4v\u00e4llinen tuomio julistetaan heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja joka tavallaan antaa meille voiman, jonka avulla voimme lievent\u00e4\u00e4 tuomarimme tuomiota ja houkutella h\u00e4nt\u00e4 antamaan anteeksi rikkomuksemme anteeksi antamamme esimerkin kautta: kun sanomme H\u00e4nelle: \u201dAnna meille anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi.\u201d Ja niinp\u00e4 ihminen voi huoletta ja luottavaisesti pyyt\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 rukouksesta anteeksi omia rikkomuksiaan, jos h\u00e4n on ollut anteeksiantavainen omia velallisiaan kohtaan eik\u00e4 Herransa velallisia kohtaan. Sill\u00e4 jotkut meist\u00e4, mik\u00e4 on hyvin paha asia, ovat taipuvaisia osoittamaan itse\u00e4\u00e4n rauhallisina ja mit\u00e4 armollisimpina niiden tekojen suhteen, jotka on tehty Jumalan vahingoksi, olivatpa rikokset kuinka suuria tahansa, mutta osoittautumaan mit\u00e4 kovimmiksi ja periksiantamattomimmiksi velkojen perij\u00f6iksi itsellemme mit\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isimmiss\u00e4kin v\u00e4\u00e4ryyksiss\u00e4. Joka ei siis syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n anna anteeksi veljelleen, joka on loukannut h\u00e4nt\u00e4, se ei t\u00e4ll\u00e4 rukouksella kutsu itselleen anteeksiantoa vaan [tuomiota] ja pyyt\u00e4\u00e4 omalla tunnustuksellaan, ett\u00e4 h\u00e4net itse\u00e4\u00e4n tuomittaisiin ankarammin, sanoen: H\u00e4n sanoo: \u201dAntakaa minulle anteeksi, niin kuin min\u00e4kin olen antanut anteeksi\u201d. Ja jos h\u00e4nelle maksetaan h\u00e4nen oman pyynt\u00f6ns\u00e4 mukaisesti, mit\u00e4 muuta seuraa kuin ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 rangaistaan h\u00e4nen oman esimerkkins\u00e4 mukaan armottomalla vihalla ja tuomiolla, jota ei voi kumota? Jos siis haluamme tulla armollisesti tuomituiksi, meid\u00e4n pit\u00e4isi my\u00f6s olla armollisia niit\u00e4 kohtaan, jotka ovat tehneet synti\u00e4 meit\u00e4 vastaan.Sill\u00e4 meille anteeksi annetaan vain niin paljon, kuin olemme anteeksi antaneet niille, jotka ovat loukanneet meit\u00e4 vaikka kuinka ilke\u00e4sti. Ja jotkut pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4, kun koko kirkkokansa laulaa t\u00e4t\u00e4 rukousta, ja j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n lausekkeen hiljaa pois, koska he pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, etteiv\u00e4t he n\u00e4ytt\u00e4isi omalla lausumallaan pikemminkin sitovan itse\u00e4\u00e4n kuin vapauttavan itse\u00e4\u00e4n, koska he eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4, ett\u00e4 on turhaa, ett\u00e4 he yritt\u00e4v\u00e4t esitt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 riitoja kaikkien ihmisten Tuomarille, joka on halunnut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meille etuk\u00e4teen, miten h\u00e4n tuomitsee anojansa. Sill\u00e4 koska h\u00e4n ei halua, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pidett\u00e4isiin kovana ja armottomana heit\u00e4 kohtaan, h\u00e4n on merkinnyt tuomionsa tavan, ett\u00e4 niin kuin me haluamme tulla h\u00e4nen tuomitsemistaan, niin my\u00f6s meid\u00e4n tulisi tuomita velji\u00e4mme, jos he ovat meit\u00e4 jossakin asiassa loukanneet, sill\u00e4 \u201dilman armoa on tuomittava se, joka ei ole osoittanut armoa\u201d.<\/p>\n

                                                                     <\/p>\n

                                                                    LUKU 23. Lausekkeesta: \u201d\u00c4l\u00e4k\u00e4 saata meit\u00e4 kiusaukseen.\u201d<\/p>\n

                                                                    SEURAAVAA seuraa: \u201dJa \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 johdattako meit\u00e4 kiusaukseen\u201d, josta ei nouse mit\u00e4\u00e4n merkitykset\u00f6nt\u00e4 kysymyst\u00e4, sill\u00e4 jos me rukoilemme, ettei meit\u00e4 saisi kiusata, miten sitten todistetaan kest\u00e4vyyskykymme t\u00e4m\u00e4n tekstin mukaan: \u201dJoka ei joudu kiusaukseen, sit\u00e4 ei ole todistettu\u201d, ja taas: \u2018Joka ei joudu kiusaukseen, sit\u00e4 ei ole todistettu\u2019: \u201dAutuas on se mies, joka kest\u00e4\u00e4 kiusauksen?\u201d Lause: \u201d\u00c4l\u00e4 saata meit\u00e4 kiusaukseen\u201d ei siis tarkoita t\u00e4t\u00e4; eli \u00e4l\u00e4 salli meid\u00e4n koskaan joutua kiusaukseen, mutta \u00e4l\u00e4 salli meid\u00e4n, kun joudumme kiusaukseen, tulla voitetuiksi. Sill\u00e4 Job joutui kiusaukseen, mutta h\u00e4nt\u00e4 ei johdettu kiusaukseen. Sill\u00e4 h\u00e4n ei luullut Jumalaa tyhm\u00e4ksi eik\u00e4 pilkannut, eik\u00e4 jumalattomalla suulla antanut periksi sille kiusaajan toiveelle, jota kohti h\u00e4nt\u00e4 vedettiin. Aabraham joutui kiusaukseen, Joosef joutui kiusaukseen, mutta kumpikaan heist\u00e4 ei joutunut kiusaukseen, sill\u00e4 kumpikaan heist\u00e4 ei antanut suostumustaan kiusaajalle. Seuraavaksi seuraa: \u201dMutta pelasta meid\u00e4t pahasta\u201d, eli \u00e4l\u00e4 salli, ett\u00e4 paholainen kiusaa meit\u00e4 yli voimiemme, vaan \u2018tee kiusauksen kanssa my\u00f6s pakotie, ett\u00e4 me sen kest\u00e4mme\u2019.<\/p>\n

                                                                    LUKU 24. Kuinka meid\u00e4n ei pid\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 muita asioita kuin vain niit\u00e4, jotka sis\u00e4ltyv\u00e4t Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksen rajoihin<\/p>\n

                                                                    Katsokaa siis, mik\u00e4 on se rukoustapa ja -muoto, jota itse Tuomari ehdottaa meille, jota sen kautta on rukoiltava, muoto, jossa ei ole mit\u00e4\u00e4n rikkauksia koskevaa anomusta, ei ajatusta kunniasta, ei pyynt\u00f6\u00e4 voimasta ja mahtavuudesta, ei mainintaa ruumiillisesta terveydest\u00e4 ja ajallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Sill\u00e4 h\u00e4n, joka on iankaikkisuuden tekij\u00e4, haluaa, ett\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t pyyd\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4varmaa, mit\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6ist\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ajallista. Ja niinp\u00e4 ihminen loukkaa H\u00e4nen Majesteettiaan ja Laupeuttaan kaikkein eniten, jos h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sivuun n\u00e4m\u00e4 ikuiset anomukset ja valitsee mieluummin pyyt\u00e4\u00e4 H\u00e4nelt\u00e4 jotakin ohimenev\u00e4\u00e4 ja ep\u00e4varmaa; ja h\u00e4n saa my\u00f6s pikemminkin Tuomarin suuttumuksen kuin sovituksen aikaan rukouksensa v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isyydell\u00e4.<\/p>\n

                                                                    LUKU 25. Ylev\u00e4mm\u00e4n rukouksen luonteesta<\/p>\n

                                                                    T\u00c4T\u00c4 rukousta, vaikka se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n kaiken t\u00e4ydellisyyden, koska se on se, mik\u00e4 on syntynyt ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tty Herran oman auktoriteetin toimesta, se kuitenkin nostaa ne, joille se kuuluu, siihen viel\u00e4 korkeampaan tilaan, josta puhuimme edell\u00e4, ja vie heid\u00e4t korkeammalla portaalla siihen kiihke\u00e4\u00e4n rukoukseen, jonka vain harvat tuntevat ja jota vain harvat kokeilevat ja joka totuudenmukaisemmin sanottuna on sanoinkuvaamaton; joka ylitt\u00e4\u00e4 kaikki inhimilliset ajatukset ja joka erottuu, en sano, ett\u00e4 se erottuu \u00e4\u00e4nest\u00e4, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kielenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4 tai sanojen lausumisesta, vaan jota tuon taivaallisen valon infuusion valaisema mieli ei kuvaile mill\u00e4\u00e4n inhimillisell\u00e4 ja rajoittuneella kielell\u00e4, vaan joka vuodattaa rikkaana kuin runsaasta l\u00e4hteest\u00e4 ajatusten kasaantumisena ja lausuu sanoinkuvaamattomasti Jumalalle, ilmaisten mahdollisimman lyhyess\u00e4 ajassa sellaisia suuria asioita, joita mieli ei tavanomaiseen olotilaansa palattuaan voi helposti lausua tai kertoa. Ja t\u00e4t\u00e4 tilaa meid\u00e4n Herramme my\u00f6s samalla tavalla ennakoi niiden anomusten muodolla, jotka h\u00e4n vet\u00e4ytyess\u00e4\u00e4n yksin vuorelle h\u00e4nen sanotaan vuodattaneen hiljaisuudessa, ja kun h\u00e4n oli rukoustuskassa, h\u00e4n vuodatti jopa veripisaroita, esimerkkin\u00e4 tarkoituksesta, jota on vaikea j\u00e4ljitell\u00e4.<\/p>\n

                                                                    LUKU 26. Erilaisista vakaumuksen syist\u00e4<\/p>\n

                                                                    MUTTA kuka pystyy, mill\u00e4 tahansa kokemuksella varustettuna, antamaan riitt\u00e4v\u00e4n selvityksen vakaumuksen moninaisuudesta ja syist\u00e4 ja perusteista, joiden kautta mieli syttyy ja syttyy tuleen ja yllytet\u00e4\u00e4n puhtaisiin ja kiihkeimpiin rukouksiin? Ja n\u00e4ist\u00e4 me esit\u00e4mme nyt esimerkinomaisesti muutamia, sik\u00e4li kuin voimme Jumalan valaistuksella muistaa ne. Sill\u00e4 joskus jokin psalmin s\u00e4keist\u00f6 antaa meille tilaisuuden kiihke\u00e4\u00e4n rukoukseen, kun laulamme. Joskus veljemme \u00e4\u00e4nen harmoninen sointi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tyls\u00e4tkin mielet kiihke\u00e4\u00e4n rukoukseen. Tied\u00e4mme my\u00f6s, ett\u00e4 laulajan \u00e4\u00e4ntely ja kunnioitus lis\u00e4\u00e4v\u00e4t suuresti niiden kiihkeytt\u00e4, jotka seisovat vieress\u00e4. Lis\u00e4ksi t\u00e4ydellisen miehen kehotus ja hengellinen kokous on usein her\u00e4tt\u00e4nyt l\u00e4sn\u00e4olijoiden kiintymyksen rikkaimpaan rukoukseen. Tied\u00e4mme my\u00f6s, ett\u00e4 veljen tai jonkun meille rakkaan ihmisen kuolema ei v\u00e4henn\u00e4 meit\u00e4 t\u00e4ydelliseen vakaumukseen. My\u00f6s kylmyyden ja huolimattomuuden muistaminen on joskus her\u00e4tt\u00e4nyt meiss\u00e4 tervett\u00e4 henkist\u00e4 kiihkoa. Eik\u00e4 kukaan voi ep\u00e4ill\u00e4, etteik\u00f6 t\u00e4ll\u00e4 tavoin puuttuisi lukemattomia tilaisuuksia, joiden avulla Jumalan armon kautta mielemme kylmyys ja uneliaisuus voidaan ravistella pois.<\/p>\n

                                                                    LUKU 27. Vakaumuksen erilaisista lajeista<\/p>\n

                                                                    MUTTA sit\u00e4, miten ja mill\u00e4 tavalla juuri nuo vakaumukset syntyv\u00e4t sielun sisimm\u00e4st\u00e4, on yht\u00e4 vaikea j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 usein jonkun sanomattoman ilon ja mielen ter\u00e4vyyden kautta syntyy mit\u00e4 terveellisimm\u00e4n vakaumuksen hedelm\u00e4 niin, ett\u00e4 se hallitsemattoman ilonsa suuruuden vuoksi suorastaan puhkeaa huudoksi; ja syd\u00e4men ilo ja riemun suuruus saa \u00e4\u00e4nens\u00e4 kuuluviin jopa naapurin keljassa. Mutta joskus mieli k\u00e4tkeytyy t\u00e4ydelliseen hiljaisuuteen syv\u00e4n hiljaisuuden salaisuuksiin, niin ett\u00e4 \u00e4killisen valaistumisen aiheuttama h\u00e4mm\u00e4stys tukahduttaa kaikki sanojen \u00e4\u00e4net, ja h\u00e4keltynyt henki joko pit\u00e4\u00e4 kaikki tunteensa omana tietonaan tai menett\u00e4\u00e4 ne ja vuodattaa toiveitaan Jumalalle huokauksin, joita ei voi lausua. Mutta joskus se on t\u00e4ynn\u00e4 niin musertavaa vakaumusta ja surua, ettei se voi ilmaista sit\u00e4 muuten kuin kyynelten tulvilla.<\/p>\n

                                                                    LUKU 28. Kysymys siit\u00e4, ett\u00e4 runsas kyynelten m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei ole omassa vallassamme<\/p>\n

                                                                    GERMANUS: Oma raukkaparka ei tosiaankaan ole t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n t\u00e4st\u00e4 vakaumuksen tunteesta. Sill\u00e4 usein, kun kyyneleet nousevat mieleeni muistellessani vikojani, olen Herran k\u00e4ynnin kautta saanut niin paljon virkistyst\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kuvaamastasi sanomattomasta ilosta, ett\u00e4 ilon suuruus on vakuuttanut minut siit\u00e4, ett\u00e4 minun ei pit\u00e4isi ep\u00e4toivoisesti odottaa niiden anteeksiantoa. T\u00e4t\u00e4 mielentilaa ylev\u00e4mp\u00e4\u00e4 ei mielest\u00e4ni ole mit\u00e4\u00e4n, jos vain voisimme palauttaa sen mieleemme omasta tahdostamme. Sill\u00e4 toisinaan, kun haluan kaikin voimin her\u00e4tt\u00e4\u00e4 itseni samaan vakaumukseen ja kyyneliin ja asettaa silmieni eteen kaikki vikani ja syntini, en kykene palauttamaan tuota kyynelten runsautta, ja niinp\u00e4 silm\u00e4ni ovat kuivat ja kovat kuin jokin kovimmasta piikivest\u00e4, niin ett\u00e4 niist\u00e4 ei tipu yht\u00e4\u00e4n kyynelt\u00e4. Ja niinp\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin onnittelen itse\u00e4ni tuosta kyynelten runsaudesta, juuri siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin suren sit\u00e4, etten voi tuoda sit\u00e4 takaisin, milloin haluan.<\/p>\n

                                                                    LUKU29. Kyynelist\u00e4 kumpuavista vakaumuksen lajeista<\/p>\n

                                                                    ISAAK: Kaikenlainen kyynelten vuodattaminen ei johdu yhdest\u00e4 tunteesta tai yhdest\u00e4 hyveest\u00e4. Sill\u00e4 yhdell\u00e4 tavalla syntyy se itku, joka johtuu syntien piikist\u00e4, jotka iskev\u00e4t syd\u00e4meemme, ja josta me luemme: \u201dMin\u00e4 olen ponnistellut huokauksissani, joka y\u00f6 pesen vuoteeni, kastelen sohvani kyynelill\u00e4ni.\u201d Ja taas: \u201dJa taas: \u201dKyyneleet valukoot kuin virrat p\u00e4ivin ja \u00f6in; \u00e4l\u00e4 anna itsellesi lepoa, \u00e4l\u00e4k\u00e4 anna silm\u00e4ter\u00e4si lakata.\u201d Toisessa se, joka syntyy iankaikkisten hyvien asioiden mietiskelyst\u00e4 ja tuon tulevan kirkkauden kaipuusta, jonka vuoksi viel\u00e4 rikkaammat kyynelten l\u00e4hteet pursuavat hallitsemattomasta ihastuksesta ja rajattomasta riemusta, kun sielumme janoaa voimakasta El\u00e4v\u00e4\u00e4 Jumalaa sanoen: \u201dMilloin min\u00e4 tulen ja ilmestyn Jumalan kasvojen eteen?\u201d. Kyyneleeni ovat olleet minun ruokani p\u00e4ivin ja \u00f6in\u201d, ja julistamme jokap\u00e4iv\u00e4isell\u00e4 itkulla ja valittamisella: \u201dVoi minua, ett\u00e4 minun oleskeluni on pitkittynyt\u201d, ja: \u201dLiian kauan sieluni on ollut vieraana.\u201d Toisella tavalla valuvat kyyneleet, jotka ilman mit\u00e4\u00e4n omatuntoa kuolemansynneist\u00e4 kuitenkin johtuvat helvetin pelosta ja sen kauhistuttavan tuomion muistamisesta, jonka kauhusta profeetta ly\u00f6tiin ja joka rukoili Jumalaa sanoen: \u201d\u00c4l\u00e4 mene tuomiolle palvelijasi kanssa, sill\u00e4 sinun edess\u00e4si ei kukaan el\u00e4v\u00e4 ihminen ole vanhurskas.\u201d On my\u00f6s toisenlaisia kyyneleit\u00e4, joita ei aiheuta tieto itsest\u00e4 vaan toisten kovuudesta ja synneist\u00e4; Samuelin kuvataan itkeneen Saulin puolesta, ja sek\u00e4 Herra evankeliumissa ett\u00e4 Jeremia aikoinaan Jerusalemin kaupungin puolesta, ja j\u00e4lkimm\u00e4inen sanoi n\u00e4in: \u201dVoi, ett\u00e4 minun p\u00e4\u00e4ni olisi vett\u00e4 ja minun silm\u00e4ni kyynelten l\u00e4hde! Ja min\u00e4 itken y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kansani tytt\u00e4ren surmatun puolesta.” Tai my\u00f6s sellaisia kuin olivat ne kyyneleet, joista kuulemme m sadan ensimm\u00e4isen psalmin: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 olen sy\u00f6nyt tuhkaa leip\u00e4ni sijaan ja sekoittanut maljani itkuun.\u201d Ja n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t varmastikaan johtuneet samasta tunteesta kuin ne, jotka nousevat kuudennessa psalmissa katuvan henkil\u00f6n persoonasta, vaan johtuivat t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n ahdistuksista ja sen ahdistuksista ja menetyksist\u00e4, jotka t\u00e4ss\u00e4 maailmassa el\u00e4vi\u00e4 vanhurskaita ahdistavat. Ja t\u00e4m\u00e4 k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi paitsi itse psalmin sanoista, my\u00f6s sen otsikosta, joka kuuluu seuraavasti sen k\u00f6yh\u00e4n hahmossa, josta evankeliumissa sanotaan, ett\u00e4 \u201dautuaita ovat hengelt\u00e4\u00e4n k\u00f6yh\u00e4t, sill\u00e4 heid\u00e4n on taivasten valtakunta\u201d: \u201dK\u00f6yh\u00e4n rukous, kun h\u00e4n oli ahdistuksessa ja vuodatti rukouksensa Jumalan puoleen\u201d.<\/p>\n

                                                                    LUKU 30. Kuinka kyyneleit\u00e4 ei pid\u00e4 pakottaa, jos ne eiv\u00e4t virtaa itsest\u00e4\u00e4n<\/p>\n

                                                                    N\u00e4ist\u00e4 kyynelist\u00e4 ovat valtavan erilaiset ne, jotka puristetaan kuivista silmist\u00e4 syd\u00e4men ollessa kova: ja vaikka emme voi uskoa, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ovat t\u00e4ysin hedelm\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 (sill\u00e4 niit\u00e4 yritt\u00e4v\u00e4t vuodattaa hyv\u00e4ss\u00e4 tarkoituksessa varsinkin ne, jotka eiv\u00e4t ole viel\u00e4 kyenneet saavuttamaan t\u00e4ydellist\u00e4 tietoa tai puhdistumaan perusteellisesti menneiden tai nykyisten syntien tahroista), niin ei kyynelten virtausta kuitenkaan varmasti pid\u00e4 n\u00e4in pakottaa ulos niiden, jotka ovat jo edenneet hyveen rakkauteen, eik\u00e4 ulkoisen ihmisen itkua pid\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 suurella vaivalla, sill\u00e4 vaikka se syntyisikin, se ei koskaan saavuta spontaanisti syntyneiden kyynelten runsasta runsautta. Sill\u00e4 se pikemminkin heitt\u00e4\u00e4 rukoilijan sielun alas ponnisteluillaan ja n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, upottaa h\u00e4net inhimillisiin asioihin ja vet\u00e4\u00e4 h\u00e4net pois taivaallisilta korkeuksilta, joihin rukoilevan kunnioitetun mielen tulisi olla lujasti kiinnittynyt, ja pakottaa sen l\u00f6ys\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n otteensa rukouksistaan ja sairastumaan hedelm\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 ja pakotetuista kyynelist\u00e4.<\/p>\n

                                                                    LUKU 31 Abba Antoniuksen mielipide rukouksen tilasta<\/p>\n

                                                                    JA jotta voisitte n\u00e4hd\u00e4 todellisen rukouksen luonteen, en anna teille omaa mielipidett\u00e4ni, vaan autuaan Antoniuksen mielipiteen; h\u00e4nen tied\u00e4mme joskus olleen niin sinnik\u00e4s rukouksessa, ett\u00e4 usein h\u00e4nen rukoillessaan mielenliikkeess\u00e4, kun aurinko alkoi nousta, olemme kuulleet h\u00e4nen henke\u00e4\u00e4n kiihdytt\u00e4en deklamoivan: Miksi est\u00e4t minua, aurinko, joka nouset juuri t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten, nimitt\u00e4in vet\u00e4\u00e4 minut pois t\u00e4m\u00e4n todellisen valon kirkkaudesta?\u201d. Ja h\u00e4nen on my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 taivaallinen ja enemm\u00e4n kuin inhimillinen lausahdus rukouksen lopussa: Se ei ole, sanoi h\u00e4n, t\u00e4ydellinen rukous, jossa munkki ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 ja sanat, joita h\u00e4n rukoilee. Ja jos mekin rohkenemme, sik\u00e4li kuin v\u00e4h\u00e4iset kykymme sallivat, lis\u00e4t\u00e4 jotakin t\u00e4h\u00e4n loistavaan lausahdukseen, niin tuomme esiin ne rukouksen tunnusmerkit, jotka olemme kuulleet Herralta, sik\u00e4li kuin olemme niit\u00e4 kokeilleet.<\/p>\n

                                                                    LUKU 32 Todiste rukouksen kuulluksi tulemisesta<\/p>\n

                                                                    JOS rukoillessamme ei mik\u00e4\u00e4n ep\u00e4r\u00f6inti tule v\u00e4liin ja murra anomuksemme luottamusta jonkinlaisella ep\u00e4toivolla, vaan tunnemme, ett\u00e4 vuodattamalla rukouksemme olemme saaneet sen, mit\u00e4 pyyd\u00e4mme, meill\u00e4 ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, etteiv\u00e4tk\u00f6 rukouksemme ole tehokkaasti saavuttaneet Jumalaa. Sill\u00e4 niin pitk\u00e4lle ihminen tulee kuulluksi ja saa vastauksen, kuin h\u00e4n uskoo, ett\u00e4 Jumala katsoo h\u00e4nt\u00e4 ja ett\u00e4 Jumala voi sen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4t\u00e4 Herramme sanontaa ei voi perua: \u201dMit\u00e4 ikin\u00e4 rukoillessanne pyyd\u00e4tte, uskokaa, ett\u00e4 saatte, ja ne tulevat teille.\u201d<\/p>\n

                                                                     <\/p>\n

                                                                    LUKU 33. ”Vastav\u00e4ite, ett\u00e4 varmuus tulla kuulluksi t\u00e4ll\u00e4 tavoin kuvattuna kuuluu vain pyhille.”<\/p>\n

                                                                    GERMANUS: Me uskomme toki, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 luottamus kuulluksi tulemiseen kumpuaa omantunnon puhtaudesta, mutta meille, joiden syd\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4 ly\u00f6v\u00e4t syntien piikit, miten se voi olla, kun meill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n ansioita, jotka puolustaisivat meit\u00e4 ja joiden perusteella voisimme luottavaisesti olettaa, ett\u00e4 rukouksemme tulisivat kuulluksi?<\/p>\n

                                                                    LUKU 34. Rukouksen kuulluksi tulemisen eri syist\u00e4<\/p>\n

                                                                    ISAAK: Evankeliumien ja profeettojen sanat opettavat meille, ett\u00e4 rukouksen kuulluksi tulemiselle on eri syit\u00e4 sielujen erilaisen ja muuttuvan tilan mukaan. Sill\u00e4 teill\u00e4 on vastauksen hedelm\u00e4t, jotka Herramme sanat osoittavat kahden henkil\u00f6n yhteisymm\u00e4rryksen tapauksessa, kuten sanotaan: \u201dJos kaksi teist\u00e4 on maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 yht\u00e4 mielt\u00e4 jostakin, mit\u00e4 he pyyt\u00e4v\u00e4t, niin se tehd\u00e4\u00e4n heille minun Is\u00e4lt\u00e4ni, joka on taivaissa.\u201d Teill\u00e4 on toinen uskon t\u00e4yteydess\u00e4, jota verrataan sinapinsiemenen jyv\u00e4\u00e4n. \u201dSill\u00e4\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201djos teill\u00e4 on uskoa kuin sinapinsiemenen jyv\u00e4, niin te sanotte t\u00e4lle vuorelle: Siirret\u00e4\u00e4n pois, niin se siirret\u00e4\u00e4n pois, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ole teille mahdotonta.”\u201d Teill\u00e4 on sit\u00e4 jatkuvuudessa rukouksessa, jota Herran sanat kutsuvat, koska se on v\u00e4sym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 sinnikkyytt\u00e4 anomisessa, ankaruudeksi: \u201dSill\u00e4 totisesti min\u00e4 sanon teille, ett\u00e4 jos ei h\u00e4nen yst\u00e4vyytens\u00e4 vuoksi, niin h\u00e4nen ankaruutensa vuoksi h\u00e4n nousee ja antaa h\u00e4nelle niin paljon kuin h\u00e4n tarvitsee.\u201d Teill\u00e4 on se almujen antamisen hedelmiss\u00e4: \u201dSulje almuja k\u00f6yh\u00e4n syd\u00e4meen, niin se rukoilee puolestasi ahdistuksen aikana.\u201d Teill\u00e4 on sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4n puhdistamisessa ja laupeudenty\u00f6ss\u00e4, kuten sanotaan: \u201dIrrota pahuuden siteet, irrota niput, jotka ahdistavat.\u201d Ja muutaman sanan j\u00e4lkeen, joissa nuhdellaan hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4n paaston hedelm\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, \u2018sitten\u2019, h\u00e4n sanoo, \u2018sin\u00e4 huudat, ja Herra kuulee sinua; sin\u00e4 huudat, ja h\u00e4n sanoo: T\u00e4ss\u00e4 olen min\u00e4.\u2019 T\u00e4m\u00e4 on siis \u2018huuto\u2019. Joskus my\u00f6s liiallinen vaiva aiheuttaa sen, ett\u00e4 sit\u00e4 kuullaan, kuten sanotaan: \u201dKun min\u00e4 olin h\u00e4d\u00e4ss\u00e4, min\u00e4 huusin Herraa, ja h\u00e4n kuuli minua.\u201d Ja taas: 828. \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 vaivatko muukalaista, sill\u00e4 jos h\u00e4n huutaa minua, min\u00e4 kuulen h\u00e4nt\u00e4, sill\u00e4 min\u00e4 olen laupias.\u201d N\u00e4ette siis, kuinka monin tavoin vastauksen lahjan voi saada, niin ettei kenenk\u00e4\u00e4n tarvitse murskata omantuntonsa ep\u00e4toivoa turvatakseen ne asiat, jotka ovat pelastavia ja ikuisia. Sill\u00e4 jos kurjuuttamme tarkastellessani my\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 meilt\u00e4 puuttuvat t\u00e4ysin kaikki ne hyveet, jotka edell\u00e4 mainitsimme, ja ett\u00e4 meill\u00e4 ei ole sit\u00e4 kiitett\u00e4v\u00e4\u00e4 kahden henkil\u00f6n yhteisymm\u00e4rryst\u00e4 eik\u00e4 sit\u00e4 uskoa, jota verrataan sinapinsiemenen jyv\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 niit\u00e4 hurskauden tekoja, joita profeetta kuvailee, niin eih\u00e4n meilt\u00e4 voi puuttua sit\u00e4 ankaruutta, jota H\u00e4n antaa kaikille, jotka sit\u00e4 toivovat, ja jonka vuoksi Herra yksin lupaa, ett\u00e4 H\u00e4n antaa sen, mit\u00e4 H\u00e4nelt\u00e4 on rukoiltu. Ja siksi meid\u00e4n pit\u00e4isi ilman ep\u00e4uskoista ep\u00e4r\u00f6inti\u00e4 olla sinnikk\u00e4it\u00e4, eik\u00e4 meill\u00e4 saisi olla pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 jatkamalla niit\u00e4 saamme kaiken sen, mit\u00e4 olemme pyyt\u00e4neet Jumalan mielen mukaan. Sill\u00e4 Herra, halutessaan antaa sen, mik\u00e4 on taivaallista ja ikuista, kehottaa meit\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin pakottamaan H\u00e4nt\u00e4 ankaruudellamme, sill\u00e4 H\u00e4n ei ainoastaan halveksi tai hylk\u00e4\u00e4 ankarasti anovia, vaan itse asiassa toivottaa heid\u00e4t tervetulleiksi ja ylist\u00e4\u00e4 heit\u00e4 ja lupaa mit\u00e4 armollisimmin antaa kaiken, mit\u00e4 he ovat sinnikk\u00e4\u00e4sti toivoneet; h\u00e4n sanoo: \u201dPyyt\u00e4k\u00e4\u00e4, niin te saatte; etsik\u00e4\u00e4, niin te l\u00f6yd\u00e4tte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sill\u00e4 jokainen, joka pyyt\u00e4\u00e4, saa, ja joka etsii, se l\u00f6yt\u00e4\u00e4, ja sille, joka koputtaa, avataan.\u201d Ja taas: \u201dKaiken, mit\u00e4 te rukouksessa pyyd\u00e4tte uskoen, te saatte, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ole teille mahdotonta.”\u201d Ja siksi, vaikka kaikki mainitsemamme perusteet tulla kuulluksi puuttuisivat kokonaan, voi meit\u00e4 joka tapauksessa innostaa rukoilemisen vakavuus, sill\u00e4 se on asetettu jokaisen tahdonhaluisen ulottuville ilman mink\u00e4\u00e4n ansioiden tai ponnistelujen aiheuttamia vaikeuksia. Mutta \u00e4lk\u00f6\u00f6n kukaan anoja ep\u00e4ilk\u00f6, ettei h\u00e4nt\u00e4 varmasti kuulla, niin kauan kuin h\u00e4n ep\u00e4ilee, onko h\u00e4nt\u00e4 kuultu. Mutta sit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s t\u00e4t\u00e4 on v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 etsitt\u00e4v\u00e4 Herralta, opettaa meille autuaallisen Danielin esimerkki, sill\u00e4 vaikka h\u00e4nt\u00e4 kuultiin ensimm\u00e4isest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien, jona h\u00e4n alkoi rukoilla, h\u00e4n sai anomuksensa tuloksen vasta kahdenkymmenen yhden p\u00e4iv\u00e4n kuluttua. Sen vuoksi meid\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 laantua aloittamiemme rukousten vakavuudessa, jos kuvittelemme, ett\u00e4 vastaus tulee vain hitaasti, sill\u00e4 pelk\u00e4\u00e4mme, ettei Jumalan kaitselmuksen mukaan vastauksen lahja tai enkeli, jonka oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 tuoda meille jumalallinen siunaus, ehk\u00e4 viiv\u00e4styisi, kun h\u00e4n tulee Kaikkivaltiaan l\u00e4sn\u00e4olosta, saattaisi paholaisen vastarinta est\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, sill\u00e4 on varmaa, ettei h\u00e4n voi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ja tuoda meille toivottua\u00a0 siunausta, jos h\u00e4n huomaa, ett\u00e4 me hellit\u00e4mme anomuksen vakavuudesta. Ja n\u00e4in olisi varmasti k\u00e4ynyt edell\u00e4 mainitulle profeetalle, ellei h\u00e4n olisi verrattomalla kest\u00e4vyydell\u00e4 pitkitt\u00e4nyt ja sinnikk\u00e4\u00e4sti rukouksiaan kahdenteenkymmenenteentoiseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n saakka. \u00c4lk\u00e4\u00e4mme siis lainkaan lannistuko ep\u00e4toivosta t\u00e4m\u00e4n uskomme luottamuksesta, vaikka kuvittelisimme olevamme kaukana siit\u00e4, ett\u00e4 olisimme saaneet sen, mit\u00e4 rukoilimme, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4mme yht\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilk\u00f6 Herran lupausta, jossa H\u00e4n sanoo: \u201dKaikki, mit\u00e4 ikin\u00e4 anotte rukouksessa uskovina, te saatte.\u201d T\u00e4m\u00e4 on siis totta. Meid\u00e4n on nimitt\u00e4in hyv\u00e4 tarkastella t\u00e4t\u00e4 siunatun evankelista Johanneksen sanontaa, jolla t\u00e4m\u00e4n kysymyksen ep\u00e4selvyys on selv\u00e4sti ratkaistu: \u201dT\u00e4m\u00e4 on\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018se luottamus, joka meill\u00e4 on h\u00e4neen, ett\u00e4 mit\u00e4 ikin\u00e4 pyyd\u00e4mme h\u00e4nen tahtonsa mukaan, h\u00e4n kuulee meit\u00e4.\u2019\u201d H\u00e4n kehottaa meit\u00e4 siis luottamaan t\u00e4ysin ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 vastaukseen vain niiss\u00e4 asioissa, jotka eiv\u00e4t ole omaksi hy\u00f6dyksemme tai ajalliseksi mukavuudeksemme, vaan jotka ovat Herran tahdon mukaisia. Ja meit\u00e4 opetetaan my\u00f6s sis\u00e4llytt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 rukouksiimme Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksessa, jossa sanomme: \u201dTapahtukoon sinun tahtosi\u201d – sinun, ei meid\u00e4n. Sill\u00e4 jos muistamme my\u00f6s n\u00e4m\u00e4 apostolin sanat, ett\u00e4 \u201dme emme tied\u00e4, mit\u00e4 rukoilla, niin kuin meid\u00e4n pit\u00e4isi\u201d, huomaamme, ett\u00e4 joskus pyyd\u00e4mme asioita, jotka ovat vastoin pelastustamme, ja ett\u00e4 H\u00e4n, joka n\u00e4kee, mik\u00e4 on meille hyv\u00e4ksi, suuremmalla oikeudella ja totuudella kuin me itse voimme, torjuu meid\u00e4n pyynt\u00f6mme mit\u00e4 suurimmalla kaitselmuksella. Ja on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in k\u00e4vi my\u00f6s pakanoiden opettajalle, kun h\u00e4n rukoili, ett\u00e4 saatanan l\u00e4hettil\u00e4s, joka oli h\u00e4nen hyv\u00e4kseen Herran tahdosta saanut kiusata h\u00e4nt\u00e4, poistettaisiin sanomalla: \u201dSen t\u00e4hden min\u00e4 rukoilin Herraa kolmesti, ett\u00e4 h\u00e4n poistuisi minusta. Ja h\u00e4n sanoi minulle: \u201dMinun armostani riitt\u00e4\u00e4 sinulle, sill\u00e4 voima tulee t\u00e4ydelliseksi heikkoudessa.\u201d\u201d Ja t\u00e4m\u00e4n tunteen meid\u00e4n Herrammekin ilmaisi rukoillessaan ihmisen hahmossa, jonka h\u00e4n oli ottanut itselleen, antaakseen meille rukouksen muodon, kuten muutkin asiat h\u00e4nen esimerkkins\u00e4 kautta; h\u00e4n sanoi n\u00e4in: \u201dIs\u00e4, jos se on mahdollista, niin anna t\u00e4m\u00e4n maljan menn\u00e4 pois minusta; ei kuitenkaan niin kuin min\u00e4 tahdon, vaan niin kuin Sin\u00e4 tahdot\u201d, vaikka H\u00e4nen tahtonsa ei totisesti ollut ristiriidassa H\u00e4nen Is\u00e4ns\u00e4 tahdon kanssa, \u2018sill\u00e4 H\u00e4n oli tullut pelastamaan sit\u00e4, mik\u00e4 oli kadonnut, ja antamaan henkens\u00e4 lunnaiksi monien edest\u00e4\u2019, niin kuin H\u00e4n itse sanoo: \u201dKukaan ei ota minulta minun henke\u00e4ni, vaan min\u00e4 annan sen itsest\u00e4ni. Minulla on valta antaa se pois ja minulla on valta ottaa se takaisin.”\u201d Mink\u00e4 luonteen mukaisesti siunattu Daavid laulaa kolmannessakymmenenness\u00e4yhdeks\u00e4nness\u00e4 psalmissa seuraavaa siit\u00e4 tahdon ykseydest\u00e4, jota H\u00e4n aina s\u00e4ilytti Is\u00e4n kanssa: \u201dTehd\u00e4kseni sinun tahtosi: Jumalani, min\u00e4 tahdon.\u201d Sill\u00e4 vaikka me luemme Is\u00e4st\u00e4: \u201dMin\u00e4 tahdon: \u201dSill\u00e4 niin on Jumala maailmaa rakastanut, ett\u00e4 h\u00e4n antoi ainosyntyisen Poikansa\u201d, niin emme voi olla puhumatta Pojasta: \u201djoka antoi itsens\u00e4 meid\u00e4n syntiemme t\u00e4hden.\u201d Ja niin kuin toisesta sanotaan: \u201dJoka ei s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt omaa Poikaansa, vaan antoi h\u00e4net meid\u00e4n kaikkien edest\u00e4\u201d, niin my\u00f6s toisesta kirjoitetaan: \u201dH\u00e4net uhrattiin, koska H\u00e4n itse tahtoi sen.\u201d Ja osoitetaan, ett\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan tahto on kaikessa yksi, niin ett\u00e4 jopa Herran yl\u00f6snousemuksen varsinaisessa salaisuudessa meille opetetaan, ettei toiminnassa ollut erimielisyytt\u00e4. Sill\u00e4 aivan kuten siunattu apostoli julistaa, ett\u00e4 Is\u00e4 sai aikaan h\u00e4nen ruumiinsa yl\u00f6snousemuksen, sanoen: Niin my\u00f6s Poika todistaa, ett\u00e4 h\u00e4n itse her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ruumiinsa temppelin uudelleen, sanoen: \u201dJa Jumala, Is\u00e4, joka her\u00e4tti h\u00e4net kuolleista\u201d, niin my\u00f6s Poika todistaa, ett\u00e4 h\u00e4n itse her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ruumiinsa temppelin uudelleen: \u201dTuhoa t\u00e4m\u00e4 temppeli, ja kolmen p\u00e4iv\u00e4n kuluttua min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n sen uudelleen\u201d. Ja siksi meid\u00e4n, joita kaikki n\u00e4m\u00e4 luetellut Herramme esimerkit ovat opettaneet, pit\u00e4isi lopettaa my\u00f6s anomuksemme samaan rukoukseen ja liitt\u00e4\u00e4 aina t\u00e4m\u00e4 lauseke kaikkiin anomuksiimme: \u201dEi kuitenkaan niin kuin min\u00e4 tahdon, vaan niin kuin Sin\u00e4 tahdot.\u201d \u201dEi kuitenkaan niin kuin min\u00e4 tahdon, vaan niin kuin Sin\u00e4 tahdot.\u201d Mutta on riitt\u00e4v\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se, joka ei rukoile tarkkaavaisesti, ei voi noudattaa sit\u00e4 kolminkertaista kunnioitusta, jota yleens\u00e4 harjoitetaan veljien kokouksissa jumalanpalveluksen p\u00e4\u00e4tteeksi.<\/p>\n

                                                                      \n
                                                                    1. LUKU Rukouksesta, joka on rukoiltava keljassa oven ollessa suljettuna<\/li>\n<\/ol>\n

                                                                      ENNEN KAIKKIA asioita meid\u00e4n tulisi kuitenkin kaikkein huolellisimmin noudattaa evankeliumin m\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4, joka k\u00e4skee meit\u00e4 menem\u00e4\u00e4n kammiomme sis\u00e4lle ja sulkemaan oven ja rukoilemaan Is\u00e4\u00e4mme, mink\u00e4 voimme t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 seuraavasti: Rukoilemme kammiossamme, kun poistamme syd\u00e4memme sis\u00e4isesti kaikkien ajatusten ja huolien h\u00e4lyst\u00e4 ja paljastamme rukouksemme salassa ja l\u00e4heisess\u00e4 kanssak\u00e4ymisess\u00e4 Herralle. Rukoilemme suljettujen ovien takana, kun suljettujen huulten ja t\u00e4ydellisen hiljaisuuden vallitessa rukoilemme H\u00e4nt\u00e4, joka ei tutki sanoja vaan syd\u00e4mi\u00e4. Rukoilemme salassa, kun syd\u00e4mest\u00e4 ja kiihke\u00e4st\u00e4 mielest\u00e4 paljastamme anomuksemme yksin Jumalalle, niin ettei mik\u00e4\u00e4n vihamielinen voima edes kykene selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n anomuksemme luonnetta. Siksi meid\u00e4n tulisi rukoilla t\u00e4ydellisess\u00e4 hiljaisuudessa, ei ainoastaan siksi, ettemme kuiskauksellamme tai kovemmilla puheillamme h\u00e4iritsisi l\u00e4hell\u00e4 seisovia velji\u00e4 ja h\u00e4iritsisi rukoilevien ajatuksia, vaan my\u00f6s siksi, ett\u00e4 anomuksemme tarkoitus j\u00e4isi piiloon vihollisiltamme, jotka ovat erityisesti varuillaan meit\u00e4 vastaan 831 rukoillessamme. Sill\u00e4 n\u00e4in me t\u00e4yt\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n k\u00e4skyn. \u201dPid\u00e4 suusi ovet salassa h\u00e4nelt\u00e4, joka nukkuu povessasi.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 36. Lyhyen ja hiljaisen rukouksen arvosta<\/p>\n

                                                                      SENKAUTTA meid\u00e4n tulisi rukoilla usein mutta lyhyesti, jottei viekas vihollisemme onnistuisi istuttamaan jotain syd\u00e4meemme, jos viivyttelemme kauan. Sill\u00e4 se on todellinen uhri, sill\u00e4 \u201dJumalan uhri on murtunut henki\u201d. ”T\u00e4m\u00e4 on terveellinen uhrilahja, n\u00e4m\u00e4 ovat puhtaita juomauhreja, t\u00e4m\u00e4 on ’vanhurskauden uhri’, ’ylistyksen uhri’, n\u00e4m\u00e4 ovat todellisia ja runsaita uhreja, ’ytimelt\u00e4\u00e4n t\u00e4ysi\u00e4 polttouhreja’, joita murtuneet ja n\u00f6yr\u00e4t syd\u00e4met uhraavat, ja joita ne, jotka harjoittavat t\u00e4t\u00e4 itsehillint\u00e4\u00e4 ja hengen paloa, josta olemme puhuneet, voivat laulaa vaikuttavalla voimalla: \u201dNouskoon minun rukoukseni niin kuin suitsutussavu sinun kasvojesi eteen, suitsutus, minun k\u00e4tteni ylennys olkoon sinulle ehtoouhri.\u201d Mutta oikean hetken ja y\u00f6n l\u00e4hestyminen varoittaa meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi sopivalla hartaudella tehd\u00e4 juuri t\u00e4m\u00e4 asia, josta, niin kuin v\u00e4h\u00e4iset kykymme sen sallivat, n\u00e4yt\u00e4mme esitt\u00e4neen paljon ja pitkitt\u00e4neen kokoustamme huomattavasti, vaikka uskomme, ett\u00e4 olemme puhuneet hyvin v\u00e4h\u00e4n, kun otetaan huomioon aiheen suurenmoisuus ja vaikeus. N\u00e4m\u00e4 pyh\u00e4n Iisakin sanat pikemminkin h\u00e4ik\u00e4isiv\u00e4t kuin tyydyttiv\u00e4t meid\u00e4t, ja iltahartauden j\u00e4lkeen lepuutimme raajojamme lyhyen aikaa, ja aikomuksenamme oli palata ensimm\u00e4isen\u00e4 aamun sarastaessa uudelleen lupauksenamme perusteellisemmasta keskustelusta l\u00e4hdimme pois iloiten n\u00e4iden ohjeiden hankkimisesta sek\u00e4 h\u00e4nen lupaustensa varmuudesta. Koska tunsimme, ett\u00e4 vaikka meille oli osoitettu rukouksen erinomaisuus, emme olleet viel\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4neet h\u00e4nen puheensa perusteella sen luonnetta ja voimaa, jonka avulla rukouksessa pysyminen voitaisiin saavuttaa ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      X ABBA ISAAKIN TOINEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      ESIRUKOUKSESTA<\/strong><\/p>\n

                                                                      LUKU 1.Johdanto<\/p>\n

                                                                      ANKORIITTIEN ylevien tapojen joukossa, jotka Jumalan avulla on esitetty, vaikkakin yksinkertaisella ja koruttomalla tyylill\u00e4, kertomuksemme kulku pakottaa meid\u00e4t lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n paikan er\u00e4\u00e4lle asialle, joka saattaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niin sanotusti aiheuttavan kauneuden h\u00e4pe\u00e4n: vaikka minulla ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, etteik\u00f6 sen avulla saataisi pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n opetusta siit\u00e4 Kaikkivaltiaan Jumalan kuvasta, josta luemme Genesiksess\u00e4, joillekin yksinkertaisemmillekin, varsinkin kun tarkastellaan perusteita, jotka liittyv\u00e4t niin t\u00e4rke\u00e4\u00e4n oppiin, ett\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t voi olla siit\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ilman hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4 jumalanpilkkaa ja vakavaa vahinkoa katoliselle uskolle.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. Egyptin maakunnassa noudatetusta tavasta p\u00e4\u00e4si\u00e4isen ajankohdasta<\/p>\n

                                                                      Egyptin maassa on muinaisen perinteen mukaan noudatettu t\u00e4t\u00e4 tapaa, ett\u00e4 – kun epifania on ohi, jota tuon maakunnan papit pit\u00e4v\u00e4t sek\u00e4 Herramme kasteen ett\u00e4 h\u00e4nen lihalliseen syntym\u00e4ns\u00e4 ajankohtana, ja n\u00e4in ollen he eiv\u00e4t viet\u00e4 kummankaan mysteerin muistoa erikseen, kuten l\u00e4ntisiss\u00e4 maakunnissa, vaan t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n yhten\u00e4 juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, – Aleksandrian piispalta l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n Egyptin kaikkien kirkkojen kautta kirjeit\u00e4, joilla osoitetaan paaston alku ja p\u00e4\u00e4si\u00e4isp\u00e4iv\u00e4 paitsi kaikissa kaupungeissa my\u00f6s kaikissa luostareissa. T\u00e4m\u00e4n tavan mukaisesti saapuivat siis muutama p\u00e4iv\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun edellinen kokous oli pidetty abba Iisakin kanssa, edell\u00e4 mainitun kaupungin piispa Teofiluksen juhlakirjeet, joissa h\u00e4n yhdess\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isen ilmoittamisen kanssa k\u00e4sitteli hyvin pitk\u00e4lle my\u00f6s antropomorfiittien typer\u00e4\u00e4 harhaoppia ja kumosi sen runsain mitoin. Ja l\u00e4hes koko Egyptin maakunnassa asuva munkkikunta otti t\u00e4m\u00e4n vastaan niin katkerasti yksinkertaisuutensa ja erehdyksens\u00e4 vuoksi, ett\u00e4 suurin osa vanhimmista p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 p\u00e4invastoin koko veljeskunta pit\u00e4isi kammoksua edell\u00e4 mainittua piispaa pahimmanlaatuisen harhaoppisuuden saastuttamana, koska h\u00e4n n\u00e4ytti kyseenalaistavan pyh\u00e4n kirjoituksen opetuksen kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 Kaikkivaltias Jumala olisi muodostettu ihmishahmon kaltaiseksi, vaikka Raamattu opettaa t\u00e4ydellisen selv\u00e4sti, ett\u00e4 Aadam luotiin H\u00e4nen kuvakseen. Lopuksi t\u00e4m\u00e4n kirjeen hylk\u00e4siv\u00e4t my\u00f6s ne, jotka asuivat Skeeten autiomaassa ja jotka ylittiv\u00e4t t\u00e4ydellisyydess\u00e4 ja tiet\u00e4myksess\u00e4 kaikki Egyptin luostareissa olevat, niin ett\u00e4 seurakuntamme presbyteeria abba Paphnutiusta lukuun ottamatta yksik\u00e4\u00e4n muista presbyteereist\u00e4, jotka johtivat kolmea muuta kirkkoa samassa autiomaassa, ei sallinut, ett\u00e4 sit\u00e4 edes luettiin tai ett\u00e4 sit\u00e4 toistettiin heid\u00e4n kokouksissaan lainkaan.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 3. Abba Sarapionista ja antropomorfiittien harhaopista, johon h\u00e4n yksinkertaisuuden erehdyksess\u00e4 sortui<\/p>\n

                                                                      Niiden joukossa, jotka tuolloin joutuivat t\u00e4m\u00e4n virheellisen k\u00e4sityksen valtaan, oli er\u00e4s Sarapion-niminen mies, joka oli pitk\u00e4\u00e4n ollut el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 suhteen tiukka ja joka oli varsinaisessa kurinalaisuudessa t\u00e4ysin t\u00e4ydellinen, jonka tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ensiksi mainitusta opink\u00e4sityksest\u00e4 oli niin suuri kompastuskivi kaikille, jotka pitiv\u00e4t kiinni oikeasta uskosta, ett\u00e4 h\u00e4n itse p\u00e4ihitti l\u00e4hes kaikki munkit sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ansioissa ett\u00e4 (siell\u00e4 olleen) ajan pituudessa. Ja kun t\u00e4t\u00e4 miest\u00e4 ei saatu pyh\u00e4n presbyteeri Pafnutiuksen monilla kehotuksilla takaisin oikean uskon tielle, koska t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys tuntui h\u00e4nest\u00e4 uudelta ja sellaiselta, jota h\u00e4nen edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 eiv\u00e4t olleet koskaan tunteneet tai jota he eiv\u00e4t olleet v\u00e4litt\u00e4neet eteenp\u00e4in, sattui, ett\u00e4 er\u00e4s diakoni, eritt\u00e4in oppinut mies nimelt\u00e4 Fotinus, saapui Kappadokian alueelta haluten k\u00e4yd\u00e4 katsomassa samassa er\u00e4maassa asuvia velji\u00e4: jonka 834 siunattu Pafnutius otti vastaan mit\u00e4 l\u00e4mpimimmin, ja vahvistaakseen sen uskon, joka oli todettu edell\u00e4 mainitun piispan kirjeiss\u00e4, asetti h\u00e4net keskelle ja kysyi h\u00e4nelt\u00e4 kaikkien veljien kuullen, miten katoliset kirkot kaikkialla id\u00e4ss\u00e4 tulkitsivat Genesiksen kirjan kohdan, jossa sanotaan: \u201dTehk\u00e4\u00e4mme ihminen kuvaksemme ja kaltaiseksemme\u201d.\u00a0 Ja kun h\u00e4n selitti, ett\u00e4 kaikki kirkkojen johtajat eiv\u00e4t ottaneet Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta kirjainten perus\u00e4\u00e4nen mukaan, vaan hengellisesti, ja tuki t\u00e4t\u00e4 hyvin t\u00e4ydellisesti ja monilla raamatunkohdilla ja osoitti, ettei tuolle \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4lle ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle kirkkaudelle voi tapahtua mit\u00e4\u00e4n sellaista, niin, ett\u00e4 se voisi sis\u00e4lty\u00e4 ihmisen muotoon ja kaltaisuuteen, koska sen luonne on aineeton ja yhdentym\u00e4t\u00f6n ja yksinkertainen, ja mit\u00e4 ei voi silmill\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 eik\u00e4 j\u00e4rjell\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, niin lopulta t\u00e4m\u00e4n oppineimman miehen lukuisat ja hyvin painavat v\u00e4itteet horjuttivat vanhaa miest\u00e4, ja h\u00e4n ajautui katolisen perim\u00e4tiedon uskon puolelle. Ja kun sek\u00e4 abba Pafnutius ett\u00e4 me kaikki olimme t\u00e4ynn\u00e4 suurta iloa h\u00e4nen liittymisest\u00e4\u00e4n, t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4; nimitt\u00e4in, ett\u00e4 Herra ei ollut sallinut niin i\u00e4kk\u00e4\u00e4n ja niin hyveiden kruunaaman miehen, joka erehtyi vain tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ja maalaismaisesta yksinkertaisuudesta, vaeltaa viimeiseen asti oikean uskon tielt\u00e4, ja kun me nousimme kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja esitimme kaikki yhdess\u00e4 rukouksemme Herralle, vanha mies oli rukouksensa aikana niin h\u00e4mmentynyt mieless\u00e4\u00e4n, koska h\u00e4n tunsi, ett\u00e4 se Jumaluuden antropomorfinen kuva, jonka h\u00e4n tapasi asettaa rukouksessa eteens\u00e4, oli karkotettu h\u00e4nen syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n yht\u00e4kki\u00e4 puhkesi katkeriin kyyneliin ja jatkuvaan nyyhkytykseen, heitt\u00e4ytyi maahan ja huusi kovalla huokauksella: \u201dVoi, kurja ihminen, joka min\u00e4 olen, he ovat vieneet minulta Jumalani, eik\u00e4 minulla ole en\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n, johon vedota; enk\u00e4 tied\u00e4, ket\u00e4 palvoa ja kenen puoleen k\u00e4\u00e4nty\u00e4.\u201d T\u00e4st\u00e4 kohtauksesta olimme kauhean j\u00e4rkyttyneit\u00e4, ja lis\u00e4ksi edellisen konferenssin vaikutus oli yh\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4mme, joten palasimme abbedissa Iisakin luo, jonka n\u00e4hdess\u00e4mme l\u00e4hell\u00e4 puhuttelimme h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 sanoilla.<\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Paluustamme abba Iisakin luo ja kysymyksest\u00e4mme siit\u00e4 erehdyksest\u00e4, johon edell\u00e4 mainittu vanhus oli langennut<\/p>\n

                                                                      VAIKKA viime aikoina esiin tulleen tuoreen asian lis\u00e4ksi ilomme edellisest\u00e4 konferenssista, joka pidettiin rukouksen luonteesta, kehottaisi meit\u00e4 lykk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikkea muuta ja palaamaan teid\u00e4n pyhyytenne luokse, niin t\u00e4m\u00e4 abbedissa Sarapionin vakava erehdys, joka on syntynyt, kuten kuvittelemme, mit\u00e4 ilkeimpien demonien oveluudella, lis\u00e4\u00e4 kuitenkin jonkin verran t\u00e4t\u00e4 haluamme. Sill\u00e4 ei ole pieni ep\u00e4toivo, joka meit\u00e4 lannistaa, kun ajattelemme, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi h\u00e4n ei ole ainoastaan menett\u00e4nyt kokonaan kaikki ne ty\u00f6t, joita h\u00e4n on niin kiitett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla suorittanut viidenkymmenen vuoden ajan t\u00e4ss\u00e4 autiomaassa, vaan on my\u00f6s joutunut ikuisen kuoleman vaaraan. Haluamme siis ensin tiet\u00e4\u00e4, miksi ja mist\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4neen on hiipinyt niin vakava erehdys. Ja seuraavaksi haluaisimme saada opetuksen siit\u00e4, miten voimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 rukouksessa siihen tilaan, josta te jokin aika sitten puhuitte paitsi t\u00e4ydellisesti my\u00f6s loistavasti. Sill\u00e4 tuolla ihailtavalla konferenssilla on ollut meihin sellainen vaikutus, ett\u00e4 se on vain h\u00e4ik\u00e4issyt mielemme eik\u00e4 ole osoittanut meille, miten se voidaan suorittaa tai varmistaa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Vastaus edell\u00e4 kuvattuun harhaoppiin<\/p>\n

                                                                      ISAAK: Meid\u00e4n ei tarvitse ihmetell\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 todella yksinkertainen ihminen, joka ei ole koskaan saanut mit\u00e4\u00e4n opetusta jumaluuden olemuksesta ja luonteesta, voi silti joutua yksinkertaisuuden erehdyksen ja pitk\u00e4\u00e4n jatkuneen erehdyksen tavan kietomaksi ja petetyksi ja (puhuakseni totuudenmukaisemmin) jatkaa alkuper\u00e4isess\u00e4 erehdyksess\u00e4, joka ei ole saanut alkunsa, kuten te oletatte, demonien uudesta harhasta, vaan muinaisen pakanamaailman tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 tuon virheellisen k\u00e4sityksen tavan mukaisesti, jonka mukaan he tapasivat palvoa ihmisen hahmoon muotoutuneita paholaisia, he ajattelevat viel\u00e4 nytkin, ett\u00e4 todellisen Jumaluuden k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja sanoinkuvaamatonta kirkkautta pit\u00e4isi palvoa jonkin hahmon rajoitusten alaisena, koska he uskovat, ett\u00e4 he eiv\u00e4t voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 kiinni mist\u00e4\u00e4n, ellei heid\u00e4n eteens\u00e4 aseteta jotakin kuvaa, 836 jota he voivat jatkuvasti l\u00e4hesty\u00e4 hartauksissaan ja jota he voivat kantaa mieless\u00e4\u00e4n ja pit\u00e4\u00e4 aina silmiens\u00e4 edess\u00e4. Ja t\u00e4t\u00e4 heid\u00e4n erehdyst\u00e4\u00e4n vastaan voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 teksti\u00e4: \u201dJa he muuttivat katoamattoman Jumalan kirkkauden katoamattoman ihmisen kuvan kaltaiseksi.\u201d My\u00f6s Jeremia sanoo: \u201dMinun kansani on vaihtanut kirkkautensa ep\u00e4jumalaksi. Mik\u00e4 virhe, vaikka se t\u00e4m\u00e4n alkuper\u00e4ns\u00e4 vuoksi, josta olemme puhuneet, on juurtunut joidenkin k\u00e4sityksiin, ei kuitenkaan v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 se on supistunut my\u00f6s niiden syd\u00e4miin, jotka eiv\u00e4t ole koskaan olleet pakanamaailman taikauskon tahraamia, t\u00e4m\u00e4n kohdan v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4n\u00e4, jossa sanotaan: \u201dTehk\u00e4\u00e4mme ihminen kuvamme ja kaltaisemme mukaan, \u201d tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja yksinkertaisuus ovat sen aiheuttajia, niin ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vihamielisen tulkinnan ansiosta on itse asiassa syntynyt harhaoppi, jota kutsutaan antropomorfiittien harhaoppi, joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4 itsepintaisella kieroutuneisuudella, ett\u00e4 jumaluuden \u00e4\u00e4ret\u00f6n ja yksinkertainen substanssi on muotoiltu meid\u00e4n piirteisiimme ja inhimilliseen muotoiluumme. T\u00e4t\u00e4 kuitenkin jokainen, jolle on opetettu katolinen oppi, kammoksuu pakanallisena jumalanpilkkana ja saavuttaa n\u00e4in rukouksessa sen t\u00e4ysin puhtaan tilan, joka ei ainoastaan yhdist\u00e4 rukouksiinsa mit\u00e4\u00e4n jumaluuden hahmoa tai ruumiillisia linjoja (joista puhuminenkin on synti\u00e4), vaan ei salli itsess\u00e4\u00e4n edes nimen muistamista, toiminnan ilmenemist\u00e4 tai mink\u00e4\u00e4n luonteenpiirteen hahmottamista.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6.Syist\u00e4, joiden vuoksi Jeesus Kristus ilmestyy jokaiselle meist\u00e4 joko n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 tai kirkastuneena<\/p>\n

                                                                      SILL\u00c4 \u00a0sen puhtauden asteen mukaan, kuten sanoin edellisess\u00e4 konferenssissa, jokainen mieli sek\u00e4 kohoaa ett\u00e4 muovautuu rukouksissaan, jos se hylk\u00e4\u00e4 maallisten ja aineellisten asioiden tarkastelun niin pitk\u00e4lle, kuin sen puhtauden tila voi vied\u00e4 sit\u00e4 eteenp\u00e4in ja antaa sille mahdollisuuden sielun sis\u00e4isten silmien avulla n\u00e4hd\u00e4 Jeesuksen joko viel\u00e4 n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 ja lihassaan tai kirkastuneena ja tulevan Majesteettinsa kirkkaudessa: Sill\u00e4 ne eiv\u00e4t voi n\u00e4hd\u00e4 Jeesusta tulevan valtakunnassaan, jotka ovat viel\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisessa juutalaisen heikkouden tilassa eiv\u00e4tk\u00e4 voi sanoa apostolin tavoin: \u201dJa jos me olemme tunteneet Kristuksen lihan mukaan, niin nyt emme en\u00e4\u00e4 tunne h\u00e4nt\u00e4 niin; \u201d, vaan vain ne voivat katsoa puhtain silmin H\u00e4nen Jumaluuttaan, jotka nousevat H\u00e4nen kanssaan\u00a0 matalista ja maallisista t\u00f6ist\u00e4 ja ajatuksista ja erottautuvat yksin\u00e4isyyden korkealle vuorelle, joka on vapaa kaikkien maallisten ajatusten ja murheiden h\u00e4iritsevyydest\u00e4 ja turvassa kaikkien syntien h\u00e4irinn\u00e4lt\u00e4, ja joka puhtaan uskon ja hyveen korkeuksien kohottamana paljastaa H\u00e4nen kasvojensa kirkkauden ja H\u00e4nen loistokkuutensa kuvan niille, jotka kykenev\u00e4t katsomaan H\u00e4nt\u00e4 sielun puhtain silmin. Mutta Jeesuksen n\u00e4kev\u00e4t my\u00f6s ne, jotka asuvat kaupungeissa, kyliss\u00e4 ja kyl\u00e4paikoissa, eli jotka ovat tekemisiss\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asioiden ja t\u00f6iden kanssa, mutta eiv\u00e4t samalla kirkkaudella, jolla H\u00e4n ilmestyi niille, jotka voivat nousta H\u00e4nen kanssaan edell\u00e4 mainitulle hyveiden vuorelle, eli Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle. Sill\u00e4 niin H\u00e4n ilmestyi yksin\u00e4isyydess\u00e4 Moosekselle ja puhui Eliaan kanssa. Ja koska Herramme halusi vakiinnuttaa t\u00e4m\u00e4n ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 meille esimerkkej\u00e4 t\u00e4ydellisest\u00e4 puhtaudesta, vaikka h\u00e4n itse, itse loukkaamattoman pyhyyden l\u00e4hde, ei tarvinnutkaan ulkoista apua ja yksin\u00e4isyyden apua varmistaakseen sen (sill\u00e4 puhtauden t\u00e4yteytt\u00e4 ei voinut liata mik\u00e4\u00e4n v\u00e4kijoukon tahra, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 voinut saastuttaa kanssak\u00e4yminen ihmisten kanssa, sill\u00e4 h\u00e4n puhdistaa ja pyhitt\u00e4\u00e4 kaiken saastuneen), h\u00e4n vet\u00e4ytyi silti yksin vuorelle rukoilemaan, ja opetti meille n\u00e4in ollen h\u00e4nen vet\u00e4ytymisens\u00e4 esimerkin kautta, ett\u00e4 jos mekin haluamme l\u00e4hesty\u00e4 Jumalaa puhtaalla ja tahrattomalla syd\u00e4men kiintymyksell\u00e4, meid\u00e4nkin tulisi vet\u00e4yty\u00e4 pois kaikesta v\u00e4kijoukkojen aiheuttamasta h\u00e4iri\u00f6st\u00e4 ja sekasorrosta, jotta me viel\u00e4 ruumiissa el\u00e4ess\u00e4mme onnistuisimme jossain m\u00e4\u00e4rin sopeutumaan jonkinlaiseen kaltaisuuteen siit\u00e4 autuudesta, joka on luvattu pyhimyksille tulevaisuudessa, ja jotta \u201dJumala voisi olla\u201d meille \u201dkaikki kaikessa\u201d. \u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Mik\u00e4 on meid\u00e4n loppumme ja t\u00e4ydellinen autuutemme<\/p>\n

                                                                      Sill\u00e4 silloin t\u00e4yttyy meid\u00e4n tapauksessamme t\u00e4ydellisesti Vapahtajamme se rukous, jossa H\u00e4n rukoili opetuslastensa puolesta Is\u00e4\u00e4 sanoen: \u201dett\u00e4 se rakkaus, jolla Sin\u00e4 minua rakastit, olisi heiss\u00e4 ja he meiss\u00e4\u201d, ja viel\u00e4 kerran: \u201dett\u00e4 he kaikki olisivat yht\u00e4, niin kuin Sin\u00e4, Is\u00e4, minussa ja min\u00e4 Sinussa, ett\u00e4 hekin olisivat yht\u00e4 meiss\u00e4\u201d, kun se Jumalan t\u00e4ydellinen rakkaus, jolla \u2018H\u00e4n ensin rakasti meit\u00e4\u2019, on siirtynyt my\u00f6s meid\u00e4n syd\u00e4memme tunteisiin, t\u00e4m\u00e4n Herran rukouksen t\u00e4yttymyksen kautta, joka ei voi mielest\u00e4mme olla tehoton. Ja t\u00e4m\u00e4 toteutuu, kun Jumala on kaikki meid\u00e4n rakkautemme, ja jokainen toiveemme ja toivomuksemme ja ponnistuksemme, jokainen ajatuksemme, koko el\u00e4m\u00e4mme ja\u00a0 sanamme ja hengityksemme, ja kun se ykseys, joka jo on olemassa Is\u00e4n ja Pojan sek\u00e4 Pojan ja Is\u00e4n v\u00e4lill\u00e4, on vuodatettu syd\u00e4miimme ja mieliimme, niin ett\u00e4 niin kuin H\u00e4n rakastaa meit\u00e4 puhtaalla ja vilpitt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ja erottamattomalla rakkaudella, niin my\u00f6s me voimme liitty\u00e4 H\u00e4neen pysyv\u00e4ll\u00e4 ja erottamattomalla kiintymyksell\u00e4, koska olemme niin yhdistyneet H\u00e4neen, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 hengit\u00e4mme tai ajattelemme tai puhumme, on Jumalaa, koska, kuten sanoin, saavutamme sen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n, josta puhuimme aiemmin ja jonka samainen Herra rukouksessaan toivoo toteutuvan meiss\u00e4: \u201dett\u00e4 he kaikki olisivat yht\u00e4, niin kuin me olemme yht\u00e4, min\u00e4 heiss\u00e4 ja sin\u00e4 minussa, ett\u00e4 hekin yhdess\u00e4 t\u00e4ydelliseksi tulisivat\u201d, ja taas: \u2018ett\u00e4 he kaikki olisivat yht\u00e4, niin kuin me olemme yht\u00e4, min\u00e4 heiss\u00e4 ja sin\u00e4 minussa, ett\u00e4 hekin yhdess\u00e4 t\u00e4ydelliseksi tulisivat\u2019: \u201dIs\u00e4, ne, jotka Sin\u00e4 olet antanut minulle, min\u00e4 tahdon, ett\u00e4 miss\u00e4 min\u00e4 olen, siell\u00e4 hekin olisivat minun kanssani.\u201d T\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi siis olla yksin\u00e4isen m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4, t\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi olla h\u00e4nen koko p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nelle suotaisiin, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 olisi jo ruumiissa kuva tulevasta autuudesta ja ett\u00e4 h\u00e4n voisi t\u00e4ss\u00e4 maailmassa alkaa saada esimakua tuon taivaallisen el\u00e4m\u00e4n ja kirkkauden er\u00e4\u00e4nlaisesta todisteesta. Sanon, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on kaiken t\u00e4ydellisyyden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, ett\u00e4 kaikesta lihallisesta halusta puhdistettu mieli voi p\u00e4ivitt\u00e4in kohota kohti hengellisi\u00e4 asioita, kunnes koko el\u00e4m\u00e4 ja kaikki syd\u00e4men ajatukset muuttuvat yhdeksi jatkuvaksi rukoukseksi.<\/p>\n

                                                                      LUKU8. Kysymys siit\u00e4 t\u00e4ydellisyyden harjoittelusta, jonka avulla voimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 Jumalan ikuiseen muistamiseen<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: H\u00e4mm\u00e4styksemme laajuus entisen Konferenssin ihmeellisest\u00e4 kunnioituksestamme, jonka vuoksi tulimme takaisin, kasvaa entisest\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin t\u00e4m\u00e4n opetuksen yllykkeiden kautta meit\u00e4 sytytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisen autuuden halu, niin suuremmaksi ep\u00e4toivoksi palaamme takaisin, koska emme tied\u00e4, miten etsi\u00e4 tai saada koulutusta niin ylevi\u00e4 korkeuksia varten. Sen t\u00e4hden pyyd\u00e4mme, ett\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisesti sallitte meid\u00e4n (sill\u00e4 se on ehk\u00e4 esitett\u00e4v\u00e4 ja avattava runsaan puheen kera) selitt\u00e4\u00e4 sen, mit\u00e4 keljassa istuessamme olimme alkaneet py\u00f6ritell\u00e4 pitk\u00e4ss\u00e4 mietiskelyss\u00e4, vaikka tied\u00e4mme, ett\u00e4 teid\u00e4n pyhyytt\u00e4nne eiv\u00e4t lainkaan vaivaa heikkojen heikkoudet, jotka t\u00e4st\u00e4kin syyst\u00e4 on syyt\u00e4 tuoda avoimesti esiin, jotta se, mik\u00e4 heiss\u00e4 on sopimatonta, saisi korjauksen. K\u00e4sityksemme on siis se, ett\u00e4 mink\u00e4 tahansa taidon tai koulutusj\u00e4rjestelm\u00e4n t\u00e4ydellisyyden on alettava joistakin yksinkertaisista alkeista ja totutettava ensin jokseenkin helppoihin ja hell\u00e4varaisiin alkuihin, jotta se ravittuaan ja koulutettuaan v\u00e4hitellen jonkinlaisella kohtuullisella maidolla se voisi kasvaa ja siten asteittain ja askel askeleelta nousta alimmista syvyyksist\u00e4 korkeuksiin: ja kun se n\u00e4iden keinojen avulla on p\u00e4\u00e4ssyt yksinkertaisempiin periaatteisiin ja niin sanoakseni ohittanut ammatin sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnin portit, se n\u00e4in ollen saapuu ilman vaikeuksia t\u00e4ydellisyyden sisimp\u00e4\u00e4n pyh\u00e4kk\u00f6\u00f6n ja korkeisiin korkeuksiin. Sill\u00e4 kuinka kukaan poika voisi onnistua lausumaan yksinkertaisinta tavujen yhdistelm\u00e4\u00e4, ellei h\u00e4n olisi ensin huolellisesti oppinut aakkosten kirjaimia? Tai miten kukaan voi oppia lukemaan nopeasti, jos h\u00e4n ei viel\u00e4 osaa yhdist\u00e4\u00e4 lyhyit\u00e4 ja yksinkertaisia lauseita toisiinsa? Mutta mill\u00e4 keinoin joku, joka on huonosti perehtynyt kielioppiin, voi saavuttaa kaunopuheisuutta retoriikassa tai filosofian tuntemusta? Siksi my\u00f6s t\u00e4t\u00e4 korkeinta oppineisuutta varten, jonka avulla meit\u00e4 opetetaan jopa kiinnittym\u00e4\u00e4n Jumalaan, minulla ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 on joitakin perustuksia, jotka on ensin luotava lujasti, ja sen j\u00e4lkeen t\u00e4ydellisyyden tornimaiset korkeudet voidaan asettaa ja nostaa niiden p\u00e4\u00e4lle. Ja meill\u00e4 on v\u00e4h\u00e4inen k\u00e4sitys siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ovat sen ensimm\u00e4iset periaatteet; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 meid\u00e4n on ensin opittava, mill\u00e4 mietiskelyill\u00e4 Jumalaan voidaan tarttua ja h\u00e4nt\u00e4 voidaan tarkastella, ja seuraavaksi meid\u00e4n on onnistuttava pit\u00e4m\u00e4\u00e4n hyvin lujasti kiinni t\u00e4st\u00e4 aiheesta, mik\u00e4 ikin\u00e4 se onkin, mik\u00e4 ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 on kaiken t\u00e4ydellisyyden korkeus. Ja siksi haluamme, ett\u00e4 osoitatte meille jotakin aineistoa t\u00e4t\u00e4 muistelua varten, jonka avulla voimme k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ja aina pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4mme ajatuksen Jumalasta, niin ett\u00e4 pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sen aina silmiemme edess\u00e4, kun huomaamme pudonneemme pois H\u00e4nen luotaan, voimme heti toipua ja palata sinne ja onnistua tarttumaan siihen uudelleen ilman viivytyst\u00e4 aiheen ymp\u00e4rill\u00e4 vaeltelusta ja sen etsimisest\u00e4. Tapahtuu nimitt\u00e4in, ett\u00e4 kun olemme harhautuneet pois hengellisist\u00e4 pohdinnoistamme ja palanneet takaisin itseemme ik\u00e4\u00e4n kuin her\u00e4tess\u00e4mme kuolettavasta unesta, ja kun olemme perusteellisesti her\u00e4nneet etsim\u00e4\u00e4n sit\u00e4 aihetta, jonka avulla voimme ehk\u00e4 elvytt\u00e4\u00e4 tuon tuhoutuneen hengellisen muiston, niin varsinainen etsinn\u00e4n viivyttely ennen kuin l\u00f6yd\u00e4mme sen, est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4st\u00e4 sit\u00e4, ja me joudumme j\u00e4lleen kerran vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n syrj\u00e4\u00e4n pyrkimyksest\u00e4mme, ja ennen kuin hengellinen oivallus on saatu aikaan, on syd\u00e4men tarkoitus, joka oli suunniteltu, kadonnut. Ja t\u00e4m\u00e4 vaiva tapahtuu meille varmasti t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, koska emme pid\u00e4 jotakin erityist\u00e4 lujasti silmiemme edess\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin jotakin periaatetta, johon harhailevat ajatukset voidaan palauttaa monien harhailujen ja moninaisten ekskursioiden j\u00e4lkeen; ja, jos saan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmaisua, p\u00e4\u00e4st\u00e4 pitkien myrskyjen j\u00e4lkeen hiljaiseen satamaan. Ja niin k\u00e4y, ett\u00e4 koska t\u00e4llaista tiedon puutetta ja vaikeutta jatkuvasti haittaa mielt\u00e4, se py\u00f6rii aina ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti ja ik\u00e4\u00e4n kuin p\u00e4ihtyneen\u00e4 erilaisten asioiden keskell\u00e4 eik\u00e4 pysty edes pit\u00e4m\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n aikaan tiukasti kiinni mist\u00e4\u00e4n henkisest\u00e4 asiasta, joka on tullut sen mieleen pikemminkin sattumalta kuin tarkoituksenmukaisesti; kun se taas vastaanottaa aina yht\u00e4 asiaa toisensa j\u00e4lkeen, se ei huomaa niiden alkua ja alkuper\u00e4\u00e4 eik\u00e4 edes niiden loppua.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 9.Vastaus kokemuksen kautta saadun ymm\u00e4rryksen tehokkuudesta<\/p>\n

                                                                      ISAAK: Hienovarainen ja hienovarainen tutkimuksesi antaa viitteit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 puhtaus on hyvin l\u00e4hell\u00e4. Sill\u00e4 kukaan ei kykenisi edes tiedustelemaan n\u00e4it\u00e4 asioita, en sanoisi katsomaan sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja erottelemaan, – ellei joku, jota huolellinen ja tehokas mielen ahkeruus ja valpas ahdistus olisi kannustanut luotailemaan t\u00e4llaisten kysymysten syvyyksi\u00e4, ja joku, jonka jatkuva pyrkimys hyvin hallittuun el\u00e4m\u00e4\u00e4n olisi opettanut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen kokemuksen avulla yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4 t\u00e4h\u00e4n puhtauteen ja kolkuttelemaan sen oville. Ja kun siis n\u00e4en teid\u00e4n, en sanoisi, seisovan sen todellisen rukouksen ovien edess\u00e4, josta olemme puhuneet, vaan ik\u00e4\u00e4n kuin kokemuksen k\u00e4sin kosketellen sen sisimpi\u00e4 kammioita ja sis\u00e4isi\u00e4 osia ja jo tarttuen joihinkin sen pannuihin, en usko, ett\u00e4 minulla on mit\u00e4\u00e4n vaikeuksia esitell\u00e4 teid\u00e4t nyt sis\u00e4lle siihen, mit\u00e4 voin kutsua sen saliksi, jotta voisitte kuljeskella sen syvennyksiss\u00e4, niin kuin Herra m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4; enk\u00e4 usko, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n este tai vaikeus est\u00e4\u00e4 teit\u00e4 tutkimasta sit\u00e4, mit\u00e4 teille on tarkoitus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 se on l\u00e4hell\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4, joka huolellisesti tunnistaa, mist\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi kysy\u00e4, eik\u00e4 se ole kaukana tiedosta, joka alkaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n h\u00e4n on. Ja siksi en pelk\u00e4\u00e4 syytett\u00e4 salaisuuksien paljastamisesta ja kevytmielisyydest\u00e4, jos paljastan sen, mit\u00e4 puhuessani edellisess\u00e4 puheessani rukouksen t\u00e4ydellisyydest\u00e4 olin pid\u00e4tt\u00e4ytynyt keskustelemasta, sill\u00e4 uskon, ett\u00e4 sen voima oli Jumalan armosta selitett\u00e4v\u00e4 meille, jotka olemme t\u00e4m\u00e4n aiheen ja mielenkiinnon kohteen kanssa tekemisiss\u00e4, jopa ilman sanojeni apua.<\/p>\n

                                                                      LUKU 10. Jatkuvan rukouksen menetelm\u00e4st\u00e4<\/p>\n

                                                                      T\u00c4M\u00c4N J\u00c4LKEEN tuon j\u00e4rjestelm\u00e4n mukaisesti, jota ihailtavasti vertasit lasten opettamiseen (jotka voivat vain ottaa vastaan ensimm\u00e4iset oppitunnit aakkosista ja tunnistaa kirjainten muodot ja piirt\u00e4\u00e4 niiden merkit vakaalla k\u00e4dell\u00e4, jos heill\u00e4 on, joidenkin vahaan huolellisesti painettujen kopioiden ja muotojen avulla, ovat tottuneet ilmaisemaan hahmojaan katselemalla niit\u00e4 jatkuvasti ja matkimalla niit\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in), meid\u00e4n on annettava teille my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n hengellisen mietiskelyn muoto, johon voitte aina kiinnitt\u00e4\u00e4 katseenne \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vakaasti ja sek\u00e4 oppia tarkastelemaan sit\u00e4 hy\u00f6dyksenne keskeytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ett\u00e4 my\u00f6s onnistua sen harjoittelun ja mietiskelyn avulla nousemaan viel\u00e4 korkeampaan oivallukseen. T\u00e4m\u00e4 kaava on siis ehdotettava teille t\u00e4st\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4, jota te tarvitsette, ja rukouksesta, jota jokainen munkki, edetess\u00e4\u00e4n kohti jatkuvaa Jumalan muistamista, on tottunut pohtimaan, py\u00f6ritellen sit\u00e4 lakkaamatta syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n eroon kaikenlaisista muista ajatuksista; sill\u00e4 h\u00e4n ei voi mitenk\u00e4\u00e4n pysy\u00e4 siin\u00e4 kiinni, ellei h\u00e4n ole vapauttanut itse\u00e4\u00e4n kaikista ruumiillisista huolista ja ahdistuksista. Ja niin kuin t\u00e4m\u00e4n meille ovat antaneet muutamat vanhimmista isist\u00e4 j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neet, niin me paljastamme sen vain hyvin harvoille ja niille, jotka ovat todella innokkaita. Ja niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4 hurskas kaava on aina asetettava eteesi, jotta voisit jatkuvasti muistella Jumalaa. \u201dOi Jumala, kiirehdi pelastamaan minut: Oi Herra, kiiruhda auttamaan minua\u201d, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 jae ei ole kohtuuttomasti poimittu koko Raamatusta t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten. Sill\u00e4 se k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 kaikki tunteet, joita ihmisluontoon voidaan istuttaa, ja se voidaan sovittaa sopivasti ja tyydytt\u00e4v\u00e4sti kaikkiin olosuhteisiin ja kaikkiin hy\u00f6kk\u00e4yksiin. Koska se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 Jumalan vetoamisen jokaista vaaraa vastaan, se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 n\u00f6yr\u00e4n ja hurskaan tunnustuksen, se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ahdistuksen ja jatkuvan pelon aiheuttaman valppauden, se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ajatuksen omasta heikkoudesta, luottamuksen vastaukseen ja varmuuden l\u00e4sn\u00e4 olevasta ja aina valmiista avusta. Sill\u00e4 se, joka jatkuvasti kutsuu suojelijaansa, on varma, ett\u00e4 h\u00e4n on aina l\u00e4hell\u00e4. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 rakkauden ja rakkauden hehkun, se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 n\u00e4kemyksen juonista ja pelon vihollisista, joista se, joka n\u00e4kee itsens\u00e4 p\u00e4ivin ja \u00f6in niiden saartamana, tunnustaa, ettei h\u00e4n voi vapautua ilman suojelijansa apua. T\u00e4m\u00e4 jae on linnoittamaton muuri kaikille, jotka ponnistelevat demonien hy\u00f6kk\u00e4ysten alla, samoin kuin l\u00e4p\u00e4isem\u00e4t\u00f6n\u00a0 sotilaspuku ja vahva kilpi. Se ei salli niiden, jotka ovat moraalittomuuden ja mielen levottomuuden tilassa tai surun tai kaikenlaisten ajatusten masentamia, ep\u00e4toivoa pelastavien apukeinojen suhteen, sill\u00e4 se osoittaa, ett\u00e4 H\u00e4n, johon vedotaan, katsoo aina kamppailuamme eik\u00e4 ole kaukana anojistaan. Se varoittaa meit\u00e4, joiden kohtalona on hengellinen menestys ja syd\u00e4men ilo, ettemme saisi lainkaan riemuita tai paisua onnellisesta tilastamme, jonka se vakuuttaa meille, ettei se voi kest\u00e4\u00e4 ilman Jumalaa suojelijanamme, samalla kun se rukoilee H\u00e4nt\u00e4 ei ainoastaan aina vaan jopa nopeasti auttamaan meit\u00e4. Sanon, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 jae on hy\u00f6dyllinen ja hy\u00f6dyllinen jokaiselle meist\u00e4, miss\u00e4 tilassa tahansa olemme. Sill\u00e4 se, joka aina ja kaikissa asioissa haluaa saada apua, osoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n tarvitsee Jumalan apua paitsi surullisissa ja vaikeissa asioissa my\u00f6s yht\u00e4 lailla menestyksekk\u00e4iss\u00e4 ja onnellisissa asioissa, jotta h\u00e4n pelastuisi yhdest\u00e4 ja saisi my\u00f6s jatkoa toisessa, sill\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 molemmissa tapauksissa inhimillinen heikkous ei kykene kest\u00e4m\u00e4\u00e4n ilman H\u00e4nen apuaan. Minuun vaikuttaa ahmimisen intohimo. Pyyd\u00e4n ruokaa, josta aavikko ei tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, ja kurjassa aavikossa minulle tuoksuu kuninkaallisten herkkujen tuoksu, ja huomaan, ett\u00e4 jopa vastoin tahtoani minua houkutellaan kaipaamaan niit\u00e4. Minun on heti sanottava: \u201dOi Jumala, kiirehdi pelastamaan minut: Herra, kiirehdi auttamaan minua.\u201d Minua yllytet\u00e4\u00e4n odottamaan illalliselle sovittua hetke\u00e4, tai yrit\u00e4n suurella syd\u00e4men murheella pysy\u00e4 oikean ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen niukan aterian rajoissa. Minun on huudettava huokaillen: \u201dOi Jumala, kiiruhda pelastamaan minut: Herra, kiiruhda auttamaan minua.\u201d Vatsan heikkous est\u00e4\u00e4 minua halutessani ankarampia paastoja lihan hy\u00f6kk\u00e4ysten vuoksi, tai vatsan kuivuus ja ummetus pelottaa minua. Jotta toiveeni toteutuisi tai jotta lihallisen himon tuli sammuisi ilman tiukemman paaston l\u00e4\u00e4kett\u00e4, minun on rukoiltava: \u201dJumala, kiirehdi pelastamaan minut: Herra, kiirehdi auttamaan minua.\u201d Kun tulen illalliselle, oikean tunnin k\u00e4skyst\u00e4 inhoan ruoan ottamista ja minua estet\u00e4\u00e4n sy\u00f6m\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 tyydytt\u00e4isi luonnon vaatimuksia: Minun on itkett\u00e4v\u00e4 huokaisten: \u201dOi Jumala, kiirehdi pelastamaan minut: Oi Herra, kiirehdi auttamaan minua.\u201d Kun tahdon syd\u00e4meni vakauden t\u00e4hden paneutua lukemiseen, p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky tulee v\u00e4liin ja pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minut, ja kolmannella tunnilla uni liimaa p\u00e4\u00e4ni pyh\u00e4\u00e4n sivuun, ja minun on pakko joko ylitt\u00e4\u00e4 tai ennakoida lepoaikaa; ja lopulta ylivoimainen unenhalu pakottaa minut keskeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Psalmien kanonisen jumalanpalveluss\u00e4\u00e4nn\u00f6n: samalla tavalla minun on huudettava: \u201dJumala, kiirehdi pelastamaan minut: Herra, kiiruhda auttamaan minua.\u201d \u201dOi Herra, kiirehdi auttamaan minua.\u201d Uni vedet\u00e4\u00e4n pois 843 silmilt\u00e4ni, ja monien \u00f6iden ajan huomaan olevani v\u00e4synyt paholaisen aiheuttamasta unettomuudesta, ja kaikki y\u00f6llinen lepo ja lepoaika pidet\u00e4\u00e4n pois silm\u00e4luomiltani; minun on huokaistava ja rukoiltava: \u201dJumala, kiiruhda pelastamaan minut: Herra, kiiruhda auttamaan minua. Kun olen viel\u00e4 keskell\u00e4 taistelua synnin kanssa, yht\u00e4kki\u00e4 lihan \u00e4rsytys vaikuttaa minuun ja yritt\u00e4\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tuntemuksella houkutella minua suostumaan, kun olen unessa. Jotta ulkopuolelta tuleva raivoava tuli ei polttaisi siveyden tuoksuvia kukkia, minun on huudettava: \u201dOi Jumala, kiirehdi pelastamaan minut: Herra, kiirehdi auttamaan minua.\u201d Tunnen, ett\u00e4 himon kannustin on poistunut ja ett\u00e4 intohimon kuumuus on sammunut j\u00e4senist\u00e4ni: Jotta t\u00e4m\u00e4 saavutettu hyv\u00e4 tila, tai pikemminkin jotta t\u00e4m\u00e4 Jumalan armo jatkuisi kanssani viel\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4n tai ikuisesti, minun on vakavasti sanottava: \u201dJumala, kiirehdi pelastamaan minut: Herra, kiiruhda auttamaan minua.\u201d Vihan, ahneuden, synkkyyden kiusaukset h\u00e4iritsev\u00e4t minua ja ajavat minua h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 rauhallista tilaa, jossa olin ja joka oli minulle rakas: Jottei raivoava intohimo veisi minua sappikatkeruuteen, minun on huudettava syv\u00e4ll\u00e4 huokauksella: \u201dJumala, kiirehdi pelastamaan minut: Herra, kiiruhda auttamaan minua.\u201d Minua koettelee se, ett\u00e4 minut paisutetaan onnettomuudesta, kerskakulutuksesta ja ylpeydest\u00e4, ja mieleni hienovaraisten ajatusten avulla imartelee itse\u00e4\u00e4n jonkin verran toisten kylmyyden ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoksi: Jotta t\u00e4m\u00e4 vihollisen vaarallinen ehdotus ei saisi minusta valtaa, minun on rukoiltava kaikella syd\u00e4men katumuksella: \u201dJumala, kiirehdi pelastamaan minut: Herra, kiiruhda auttamaan minua.\u201d Olen saanut n\u00f6yryyden ja yksinkertaisuuden armon, ja jatkuvasti tekem\u00e4\u00e4n sive\u00e4ksi henke\u00e4ni olen p\u00e4\u00e4ssyt eroon ylpeyden paisumisesta: Jotta \u201dylpeyden jalka\u201d ei taas \u201dtulisi minua vastaan\u201d ja \u201dsyntisen k\u00e4si h\u00e4iritsisi minua\u201d ja jotta menestykseni aiheuttama riemu ei vahingoittaisi minua vakavammin, minun on huudettava kaikin voimin: \u201dOi Jumala, kiiruhda pelastamaan minut: Oi Herra, kiiruhda auttamaan minua.\u201d Sieluni lukemattomat ja erilaiset vaellukset ja syd\u00e4meni vaihtelevuus palavat, enk\u00e4 pysty kokoamaan hajallaan olevia ajatuksiani enk\u00e4 edes vuodattamaan rukoustani ilman keskeytyksi\u00e4 ja turhien hahmojen mielikuvia sek\u00e4 keskustelujen ja tekojen muistelua, ja tunnen olevani niin kuivuuden ja hedelm\u00e4tt\u00f6myyden sitoma, etten voi synnytt\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n j\u00e4lkel\u00e4ist\u00e4 hengellisten ajatusten muodossa: Jotta minulle voitaisiin taata vapautuminen t\u00e4st\u00e4 kurjasta mielentilasta, josta en p\u00e4\u00e4se irti mill\u00e4\u00e4n huokauksilla ja huokauksilla, minun on t\u00e4ysin varmasti koetettava: \u201dJumala, kiirehdi pelastamaan minut: Herra, kiiruhda auttamaan minua.\u201d Taas tunnen, ett\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen vierailun kautta olen saanut sielun p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyytt\u00e4, ajatusten lujuutta, syd\u00e4men ter\u00e4vyytt\u00e4 sek\u00e4 sanoinkuvaamatonta iloa ja mielen liikutusta, ja hengellisten tunteiden ylt\u00e4kyll\u00e4isyydess\u00e4 olen \u00e4killisen valaistuksen kautta Herralta havainnut ylenpalttisen ilmestyksen kaikkein pyhimmist\u00e4 aatteista, jotka ennen olivat minulta kokonaan piilossa: Jotta voisin viipy\u00e4 niiss\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4n, minun on usein ja ahdistuneena huudettava: \u201dOi Jumala, kiirehdi pelastamaan minut: Herra, kiirehdi auttamaan minua.”\u201d \u00d6isten paholaiskauhujen ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 olen levoton ja minua h\u00e4iritsev\u00e4t ep\u00e4puhtaiden henkien ilmestymiset, pelon kauhu vet\u00e4\u00e4 pois pelkoni toivon el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja pelastuksesta. Lent\u00e4en t\u00e4m\u00e4n jakeen turvalliseen turvapaikkaan huudan kaikin voimin: \u201dOi Jumala, kiiruhda pelastamaan minut: Herra, kiiruhda auttamaan minua. Kun taas Herran lohdutus on palauttanut minut, ja h\u00e4nen tulonsa pirist\u00e4m\u00e4n\u00e4 tunnen olevani ik\u00e4\u00e4n kuin lukemattomien tuhansien enkelien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4, niin ett\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 rohkenen hakeutua yhteenottoon ja provosoitua taisteluun niiden kanssa, joita jokin aika sitten pelk\u00e4sin kuolemaa pahemmin ja joiden kosketusta tai jopa l\u00e4hestymist\u00e4 tunsin sek\u00e4 mielen ett\u00e4 ruumiin v\u00e4ristyksell\u00e4: Jotta t\u00e4m\u00e4n rohkeuden voima Jumalan armosta s\u00e4ilyisi minussa viel\u00e4 kauemmin, minun on huudettava kaikin voimin: \u201dOi Jumala, kiiruhda pelastamaan minut: Herra, kiiruhda auttamaan minua.\u201d Meid\u00e4n on siis lakkaamatta ja jatkuvasti vuodatettava t\u00e4m\u00e4n jakeen mukainen rukous, vastoink\u00e4ymisiss\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4t pelastettaisiin, vauraudessa, ett\u00e4 meid\u00e4t s\u00e4ilytett\u00e4isiin ja ett\u00e4 emme paisuisi. Min\u00e4 sanon teille, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n jakeen ajatus k\u00e4yk\u00e4\u00e4 lakkaamatta rinnassanne l\u00e4pi. Mit\u00e4 tahansa ty\u00f6t\u00e4 teettekin, mit\u00e4 tahansa virkaa hoidatte tai mit\u00e4 tahansa matkaa teette, \u00e4lk\u00e4\u00e4 lakatko veisaamasta t\u00e4t\u00e4. Kun menette nukkumaan tai sy\u00f6tte, ja kun teill\u00e4 on viimeisetkin luonnolliset tarpeet, ajatelkaa t\u00e4t\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ajatus syd\u00e4mess\u00e4nne saattaa olla teille pelastava kaava, joka ei ainoastaan pid\u00e4 teit\u00e4 vahingoittumattomana kaikilta paholaisen hy\u00f6kk\u00e4yksilt\u00e4, vaan my\u00f6s puhdistaa teid\u00e4t kaikista virheist\u00e4 ja maallisista tahroista ja johtaa teid\u00e4t tuohon n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n ja taivaalliseen mietiskelyyn ja kuljettaa teid\u00e4t siihen sanoin kuvaamattomaan rukouksen hehkuun, josta niin harvoilla on kokemusta. Antakaa unen tulla p\u00e4\u00e4llenne, kun viel\u00e4 ajattelette t\u00e4t\u00e4 jaetta, kunnes sen jatkuva k\u00e4ytt\u00f6 on muokannut teit\u00e4, niin ett\u00e4 olette tottuneet toistamaan sit\u00e4 jopa unissanne. Kun her\u00e4\u00e4t, anna sen olla ensimm\u00e4inen asia, joka tulee mieleesi, anna sen ennakoida kaikkia hereill\u00e4 olevia ajatuksiasi, anna sen, kun nouset s\u00e4ngyst\u00e4si, laskea sinut polvillesi ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sinut sielt\u00e4 eteenp\u00e4in kaikkiin t\u00f6ihisi ja asioihisi, ja anna sen seurata sinua koko p\u00e4iv\u00e4n ajan. T\u00e4t\u00e4 sinun tulisi ajatella lains\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4n\u00a0 kehotuksen mukaisesti \u201dkotona ja matkalla\u201d, nukkuen ja her\u00e4tess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 sinun tulisi kirjoittaa suusi kynnykselle ja ovelle, t\u00e4m\u00e4 sinun tulisi sijoittaa kotisi seinille ja syd\u00e4mesi syvyyksiin, jotta kun laskeudut polvillesi rukouksessa, t\u00e4m\u00e4 olisi laulusi polvistuessasi, ja kun nouset siit\u00e4 l\u00e4hte\u00e4ksesi kaikkiin el\u00e4m\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miin asioihin, t\u00e4m\u00e4 olisi jatkuva rukouksesi seistess\u00e4si.<\/p>\n

                                                                      LUKU 11.Rukouksen t\u00e4ydellisyydest\u00e4, johon voimme nousta<\/p>\n

                                                                      T\u00c4SS\u00c4 kuvatun j\u00e4rjestelm\u00e4n avulla, t\u00e4m\u00e4 on se kaava, johon mielen tulisi lakkaamatta takertua, kunnes se sen jatkuvan k\u00e4yt\u00f6n ja jatkuvan mietiskelyn vahvistamana hylk\u00e4\u00e4 ja hylk\u00e4\u00e4 kaikenlaisten ajatusten rikkaan ja t\u00e4ytel\u00e4isen aineksen ja rajoittaa itsens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n yhden jakeen k\u00f6yhyyteen, ja n\u00e4in se p\u00e4\u00e4see helposti siihen evankeliumin autuaallisuuteen, joka on muiden autuaallisuuksien joukossa ensimm\u00e4isell\u00e4 sijalla: Sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dAutuaita ovat hengelt\u00e4\u00e4n k\u00f6yh\u00e4t, sill\u00e4 heid\u00e4n on taivasten valtakunta\u201d. \u201d Ja niinp\u00e4 se, joka tulee suurenmoisen k\u00f6yh\u00e4ksi t\u00e4m\u00e4nkaltaisen k\u00f6yhyyden kautta, t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n profeetan sanonnan: \u201dK\u00f6yh\u00e4t ja puutteessa olevat \u00a0ylist\u00e4v\u00e4t Herran nime\u00e4.\u201d Ja todellakin, mit\u00e4 suurempaa tai pyhemp\u00e4\u00e4 k\u00f6yhyytt\u00e4 voi olla kuin sellainen, joka tiet\u00e4en, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n puolustusta eik\u00e4 omaa voimaa, pyyt\u00e4\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in apua toisen anteliaisuudesta, ja koska h\u00e4n on tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja omaisuutensa riippuvat joka ikinen hetki jumalallisesta avusta, h\u00e4n ei syytt\u00e4 tunnustaudu Herran s\u00e4nkipalvelijaksi ja huutaa H\u00e4nt\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in rukouksessa: \u201dMutta min\u00e4 olen k\u00f6yh\u00e4 ja tarvitseva, Herra auttaa minua.\u201d Ja niin h\u00e4n nousee Jumalan itsens\u00e4 valaisemana tuohon moninaiseen tietoon H\u00e4nest\u00e4 ja alkaa t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien ravita itse\u00e4\u00e4n ylev\u00e4mmill\u00e4 ja viel\u00e4 pyhemmill\u00e4 salaisuuksilla, n\u00e4iden profeetan sanojen mukaisesti: \u201dKorkeat kukkulat ovat peuroille turvapaikka, kalliot siileille\u201d, jota sovelletaan hyvin oikeudenmukaisesti siin\u00e4 merkityksess\u00e4, jonka olemme antaneet, sill\u00e4 jokainen, joka jatkaa yksinkertaisuudessa ja viattomuudessa, ei vahingoita tai loukkaa ket\u00e4\u00e4n, vaan tyytyen omaan yksinkertaiseen tilaansa pyrkii yksinkertaisesti puolustautumaan silt\u00e4, etteiv\u00e4t h\u00e4nen vihollisensa pilaa h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4nest\u00e4 tulee er\u00e4\u00e4nlainen hengellinen siili ja h\u00e4nt\u00e4 suojelee\u00a0 jatkuvasti tuon evankeliumin kallion kilpi, ts. Herran k\u00e4rsimyksen muistelemisen suojassa ja edell\u00e4 esitetyn jakeen lakkaamattomalla mietiskelyll\u00e4 h\u00e4n pakenee vastustajiensa ansoja. Ja n\u00e4ist\u00e4 hengellisist\u00e4 siileist\u00e4 luemme Sananlaskuissa seuraavaa: \u201dJa siilit ovat heikkoa kansaa, jotka ovat asettuneet kallioihin asumaan.\u201d Ja todellakin, mik\u00e4 on heikompi kuin kristitty, mik\u00e4 on heikompi kuin munkki, jolle ei ainoastaan sallita mink\u00e4\u00e4nlaista kostoa h\u00e4nelle tehdyist\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyksist\u00e4, vaan jonka ei itse asiassa sallita k\u00e4rsi\u00e4 edes pient\u00e4 ja hiljaista \u00e4rtymyksen tunnetta, joka nousee sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n? Mutta se, joka t\u00e4st\u00e4 tilasta etenee ja joka ei ainoastaan turvaa viattomuuden yksinkertaisuutta, vaan jota my\u00f6s harkinnan hyve suojaa, josta tulee tappavien k\u00e4\u00e4rmeiden h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4 ja joka saa Saatanan murskattua jalkojensa alle ja joka nopean mielens\u00e4 ansiosta vastaa j\u00e4rkev\u00e4n hirven hahmoa, t\u00e4m\u00e4 mies tulee sy\u00f6m\u00e4\u00e4n profeettojen ja apostolien vuorilla, toisin sanoen niiden korkeimmilla ja korkeimmilla mysteereill\u00e4. Ja viihtyess\u00e4\u00e4n jatkuvasti t\u00e4ll\u00e4 laitumella h\u00e4n omaksuu itselleen kaikki psalmien ajatukset ja alkaa laulaa niit\u00e4 niin, ett\u00e4 h\u00e4n lausuu niit\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 syvimm\u00e4ll\u00e4 liikutuksella, ei niin kuin ne olisivat psalmin kirjoittajan s\u00e4vellyksi\u00e4, vaan niin kuin ne olisivat h\u00e4nen omia lausumiaan ja h\u00e4nen ikiomaa rukoustaan; ja h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 varmasti itseens\u00e4 kohdistuvina ja tunnustaa, etteiv\u00e4t niiden sanat ole t\u00e4yttyneet ainoastaan aiemmin profeetan toimesta tai h\u00e4nen persoonassaan, vaan ett\u00e4 ne t\u00e4yttyv\u00e4t ja toteutuvat p\u00e4ivitt\u00e4in h\u00e4nen omassa tapauksessaan. Sill\u00e4 silloin Pyh\u00e4t kirjoitukset avautuvat meille entist\u00e4 selvemmin ja ik\u00e4\u00e4n kuin niiden suonet ja luuydin paljastuvat, kun kokemuksemme ei ainoastaan havaitse vaan tosiasiassa ennakoi niiden merkityksen, ja sanojen merkitys paljastuu meille ei niiden selitt\u00e4misen vaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n todisteiden kautta. Sill\u00e4 jos meill\u00e4 on kokemusta juuri siit\u00e4 mielentilasta, jossa kukin psalmi laulettiin ja kirjoitettiin, meist\u00e4 tulee niiden kirjoittajien kaltaisia ja me pikemminkin ennakoimme merkityksen kuin seuraamme sit\u00e4, ts. ker\u00e4\u00e4mme sanojen voiman ennen kuin todella tunnemme ne, muistamme, mit\u00e4 meille on tapahtunut ja mit\u00e4 tapahtuu p\u00e4ivitt\u00e4isiss\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksiss\u00e4, kun ajatukset niist\u00e4 tulevat p\u00e4\u00e4llemme, ja niit\u00e4 laulaessamme palautamme mieleemme kaiken sen, mink\u00e4 huolimattomuutemme on aiheuttanut meille tai vakavuutemme on turvannut tai jumalallinen kaitselmus on my\u00f6nt\u00e4nyt tai vihollisen kehotukset ovat riist\u00e4neet meilt\u00e4 tai liukas ja hienovarainen unohdus on vienyt mukanaan tai inhimilliset heikkoudet ovat saaneet aikaan tai ajattelematon tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys on huijannut meid\u00e4t. Kaikkia n\u00e4it\u00e4 tunteita me l\u00f6yd\u00e4mme psalmeissa ilmaistuna niin, ett\u00e4 kun n\u00e4emme tapahtuneen kuin hyvin kirkkaassa peiliss\u00e4, ymm\u00e4rr\u00e4mme sen paremmin, ja niin tunteidemme ohjaamina opettajinamme pid\u00e4mme sit\u00e4 niin, ettei se ole vain kuultua vaan todella n\u00e4hty\u00e4, ja ik\u00e4\u00e4n kuin se ei olisi muistiin painettua vaan asioiden luonteeseen istutettua, se vaikuttaa meihin syd\u00e4men pohjasta, niin ett\u00e4 emme saavuta sen tarkoitusta lukemalla teksti\u00e4, vaan kokemuksen kautta, joka ennakoi sit\u00e4. Ja niin mielemme saavuttaa sen lahjomattoman rukouksen, johon edellisess\u00e4 tutkielmassamme, kuten Herra suo, konferenssimme suunnitelma kiinnittyi, ja t\u00e4m\u00e4 ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sitoutunut mink\u00e4\u00e4n kuvan tuijottamiseen, vaan se itse asiassa erottuu siit\u00e4, ettei siin\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sanoja tai lauseita; vaan mielen tarkoituksen ollessa kokonaan tulessa, syntyy syd\u00e4men ekstaasin kautta jonkin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hengen ter\u00e4vyyden vaikutuksesta, ja kun mieli on n\u00e4in vaikuttunut ilman aistien tai mink\u00e4\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4n aineen apua, se vuodattaa sen Jumalalle huokauksin ja huokauksin, joita ei voi lausua.<\/p>\n

                                                                      LUKU12. Kysymys siit\u00e4, miten hengelliset ajatukset voidaan s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niit\u00e4<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Mielest\u00e4mme olette kuvannut meille paitsi t\u00e4m\u00e4n hengellisen kurin j\u00e4rjestelm\u00e4n, jota pyysimme, my\u00f6s itse t\u00e4ydellisyyden, ja viel\u00e4p\u00e4 hyvin selke\u00e4sti ja avoimesti. Sill\u00e4 mik\u00e4 voisi olla t\u00e4ydellisemp\u00e4\u00e4 ja ylev\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin se, ett\u00e4 Jumalan muistaminen voidaan sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 niin lyhyeen mietiskelyyn ja ett\u00e4 se, pys\u00e4htyen yhteen ainoaan s\u00e4keeseen, p\u00e4\u00e4see irti kaikista n\u00e4kyvien asioiden rajoituksista ja kokoaa yhteen lyhyeen sanaan kaikkien rukouksiemme ajatukset. Ja siksi pyyd\u00e4mme teit\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meille yhden viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 olevan asian, nimitt\u00e4in sen, miten voimme pit\u00e4\u00e4 lujasti kiinni t\u00e4st\u00e4 jakeesta, jonka olette antanut meille kaavaksi, niin ett\u00e4, niin kuin olemme Jumalan armosta vapautuneet maallisten ajatusten pikkuseikoista, niin voimme my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 lujasti kiinni kaikista hengellisist\u00e4 ajatuksista.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 13. Ajatusten keveydest\u00e4<\/p>\n

                                                                      SILL\u00c4 kun mieli on omaksunut jonkin psalmin kohdan merkityksen, se huomaamattaan lipsahtaa siit\u00e4 pois, ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n ja ajattelemattomasti se siirtyy jonkin toisen kirjoituksen tekstiin. Ja kun se on alkanut pohtia t\u00e4t\u00e4 itsekseen, vaikka se ei ole viel\u00e4 perusteellisesti tutkinut sit\u00e4, nousee mieleen jokin toinen kohta ja sulkee pois entisen aiheen tarkastelun. Siit\u00e4kin se siirtyy lajittelemaan toista, jonkun tuoreen pohdinnan tullessa mukaan, ja sielu k\u00e4\u00e4ntyy aina psalmista psalmiin ja hypp\u00e4\u00e4 evankeliumien jostakin kohdasta lukemaan jotakin epistoloissa olevaa kohtaa, ja siirtyy siit\u00e4 profeetallisiin kirjoituksiin, ja sielt\u00e4 se siirtyy johonkin hengelliseen historiaan, ja niin se vaeltaa ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti ja ep\u00e4varmasti l\u00e4pi koko Raamatun, kykenem\u00e4tt\u00e4 halutessaan joko hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n tai pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni mist\u00e4\u00e4n tai saattamaan mit\u00e4\u00e4n loppuun pohtimalla ja tutkimalla sit\u00e4 perusteellisesti, ja niin siit\u00e4 tulee vain hengellisten merkitysten koskettaja tai maistelija, ei niiden tekij\u00e4 ja haltija. Ja niinp\u00e4 mieli, koska se on aina kevyt ja harhaileva, h\u00e4iriintyy jopa jumalanpalveluksen aikana kaikenlaisista asioista, ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi p\u00e4ihtynyt, eik\u00e4 suorita mit\u00e4\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4 kunnolla. Esimerkiksi rukoillessaan se palauttaa mieleens\u00e4 jonkin psalmin tai raamatunkohdan. Kun se laulaa, se ajattelee jotakin muuta kuin sit\u00e4, mit\u00e4 itse psalmiteksti sis\u00e4lt\u00e4\u00e4. Kun se toistaa jotakin raamatunkohtaa, se ajattelee jotakin, joka on teht\u00e4v\u00e4, tai muistaa jotakin, joka on jo tehty. Ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin se ei ota vastaan eik\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kurinalaisesti ja asianmukaisesti, vaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 ajavat ymp\u00e4riins\u00e4 sattumanvaraiset tunkeutumiset, eik\u00e4 sill\u00e4 ole voimaa s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mist\u00e4 se pit\u00e4\u00e4, eik\u00e4 viipy\u00e4 sen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Meid\u00e4n on siis hyv\u00e4 ennen kaikkea muuta tiet\u00e4\u00e4, miten voimme oikein suorittaa n\u00e4it\u00e4 hengellisi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4, ja pit\u00e4\u00e4 tiukasti kiinni t\u00e4st\u00e4 nimenomaisesta jakeesta, jonka olet antanut meille kaavaksi, jotta tunteidemme nousu ja lasku eiv\u00e4t olisi omasta keveydest\u00e4\u00e4n johtuvassa ailahtelevassa tilassa, vaan olisivat omassa hallinnassamme.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 14. Vastaus siihen, miten voimme saavuttaa syd\u00e4men tai ajatusten vakauden<\/p>\n

                                                                      ISAAK: Vaikka edellisess\u00e4 keskustelussamme rukouksen luonteesta sanottiin, kuten luulen, tarpeeksi t\u00e4st\u00e4 aiheesta, mutta koska haluatte, ett\u00e4 se toistetaan teille uudelleen, annan teille lyhyen ohjeen syd\u00e4men pysyvyydest\u00e4. On kolme asiaa, jotka tekev\u00e4t muuttuvasta syd\u00e4mest\u00e4 lujan, nimitt\u00e4in valvominen, mietiskely ja rukous, joissa ahkeruus ja jatkuva tarkkaavaisuus saavat aikaan mielen lujan lujuuden. Mutta t\u00e4t\u00e4 ei voida varmistaa mill\u00e4\u00e4n muulla tavalla, ellei kaikista t\u00e4m\u00e4nhetkisen el\u00e4m\u00e4n huolista ja murheista ole ensin p\u00e4\u00e4sty eroon v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 sinnikkyydell\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4, joka on omistettu ei ahneudelle vaan luostarin pyhille k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksille, jotta voisimme n\u00e4in t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apostolin k\u00e4skyn: \u201dRukoilkaa lakkaamatta.\u201d Sill\u00e4 liian v\u00e4h\u00e4n rukoilee se, joka on tottunut rukoilemaan vain silloin, kun h\u00e4n kumartaa polviaan. Mutta se ei rukoile koskaan, joka jopa polvillaan ollessaankin on kaikenlaisten syd\u00e4men harhailujen h\u00e4iritsem\u00e4. Ja sen t\u00e4hden, mit\u00e4 me tahtoisimme l\u00f6yty\u00e4 rukoillessamme, sit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi olla ennen rukouksen aikaa. Sill\u00e4 rukoushetkell\u00e4 mieli ei voi olla vaikuttamatta aikaisempaan tilaansa, ja rukoillessaan se joko siirtyy taivaallisiin asioihin tai vet\u00e4ytyy maallisiin asioihin niiden ajatusten vaikutuksesta, joissa se oli viipynyt ennen rukousta. N\u00e4in pitk\u00e4lle abbedissa Iisak vei meille h\u00e4mm\u00e4styneille kuulijoille Toisen konferenssinsa rukouksen luonteesta, jonka opetusta tuon edell\u00e4 lainatun jakeen pohdinnasta (jonka h\u00e4n antoi er\u00e4\u00e4nlaisena p\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4isen\u00e4 ohjeena aloittelijoille pidett\u00e4v\u00e4ksi) me suuresti ihailimme ja halusimme seurata sit\u00e4 hyvin tarkasti, koska kuvittelimme sen olevan lyhyt ja helppo menetelm\u00e4; mutta olemme havainneet sen noudattamisen viel\u00e4 vaikeammaksi kuin sen j\u00e4rjestelm\u00e4mme, jonka avulla meill\u00e4 oli aikaisemmin tapana vaeltaa sinne sun t\u00e4nne vaihtelevissa mietiskelyiss\u00e4mme l\u00e4pi koko Raamatun kokonaisuuden ilman, ett\u00e4 meit\u00e4 olisi sidottu mihink\u00e4\u00e4n pysyvyyden kahleisiin. On siis varmaa, ett\u00e4 ket\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4ttele syd\u00e4men t\u00e4ydellisyydest\u00e4 se, ettei h\u00e4n osaa lukea, eik\u00e4 maalaisj\u00e4rjen yksinkertaisuus ole mik\u00e4\u00e4n este syd\u00e4men ja mielen puhtauden saavuttamiselle, joka on l\u00e4hell\u00e4 kaikkia, jos he vain jatkuvan mietiskelyn avulla t\u00e4m\u00e4n jakeen avulla pit\u00e4v\u00e4t ajatukset ja mielen turvallisesti ja terveen\u00e4 kohti Jumalaa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      JOHANNEKSEN KASSIANUKSEN KESKUSTELUT<\/p>\n

                                                                      TOINEN OSA<\/p>\n

                                                                      XI \u2013 XII<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      ESIPUHE.<\/p>\n

                                                                      VAIKKA monet pyhist\u00e4, joita teid\u00e4n esimerkkinne opettaa, tuskin pystyv\u00e4t j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n teid\u00e4n t\u00e4ydellisyytenne suuruutta, jolla te loistatte kuin suuret valaisimet ihmeellisell\u00e4 kirkkaudella t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, silti te, oi pyh\u00e4t veljet Honoratus ja Eucherius, olette niin liikuttuneita noiden loistavien miesten suuresta loistosta, joilta me saimme luostariel\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4iset periaatteet, ett\u00e4 toinen teist\u00e4, joka toimii puheenjohtajana suuressa veljien luostarissa, toivoo, ett\u00e4 h\u00e4nen seurakuntansa, joka oppii oppia teid\u00e4n pyh\u00e4n el\u00e4m\u00e4nne jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 n\u00e4kemisest\u00e4, saisi opetusta noiden isien k\u00e4skyiss\u00e4, kun taas toinen on halunnut l\u00e4hte\u00e4 Egyptiin, jotta saisi rakennusta n\u00e4iden ruumiillistumisesta, jotta h\u00e4n voisi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maakunnan, joka on ik\u00e4\u00e4n kuin j\u00e4\u00e4tynyt Gallian kylmyyteen, ja jonkun puhtaan kilpikyyhkyn tavoin lent\u00e4\u00e4 niille maille, joihin vanhurskauden aurinko katsoo ja joita se l\u00e4hestyy l\u00e4himmin ja jotka ovat t\u00e4ynn\u00e4 hyveiden kypsi\u00e4 hedelmi\u00e4. Itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4 rakkauteni suuruus kirist\u00e4\u00e4 minulta t\u00e4m\u00e4n, nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 kun otetaan huomioon toisen halu ja toisen vaivann\u00e4k\u00f6, en kielt\u00e4ydy kirjoittamisen vaarasta ja vaarasta, jos vain ensimm\u00e4iseen voidaan lis\u00e4t\u00e4 arvovaltaa lastensa keskuudessa ja toisesta voidaan poistaa tarve niin vaaralliseen matkaan. Edelleen, koska sen enemp\u00e4\u00e4 Koenobian instituutit, jotka kirjoitimme parhaan kykymme mukaan kahdessatoista kirjassa siunattua muistoa vaalivalle piispa Castorille, kuin kymmenen Skeetan autiomaassa asuvien isien konferenssia, jotka laadimme tavalla tai toisella pyhien piispojen Helladiuksen ja Leontiuksen k\u00e4skyst\u00e4, eiv\u00e4t kyenneet tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n uskoanne ja kiihkoanne, nyt, jotta my\u00f6s matkamme syy tulisi tunnetuksi, olen ajatellut, ett\u00e4 seitsem\u00e4n konferenssia niist\u00e4 kolmesta is\u00e4st\u00e4, jotka ensimm\u00e4isen kerran n\u00e4imme el\u00e4v\u00e4n toisessa er\u00e4maassa, voitaisiin kirjoittaa samaan tyyliin ja omistaa teille, ja ett\u00e4 niiss\u00e4 voitaisiin toimittaa kaikki se, mit\u00e4 aiemmissa teoksissamme on ehk\u00e4 selitetty ep\u00e4selv\u00e4sti tai jopa j\u00e4tetty selitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4 koskevasta aiheesta. Mutta jos, jotka on l\u00e4hetett\u00e4v\u00e4 halujenne pyh\u00e4\u00e4n janoon, seitsem\u00e4n muuta Konferenssia, tyydytt\u00e4v\u00e4t tarpeenne ja kiihkonne.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XI JOHANNES KASSIANUKSEN KESKUSTELUT<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      TOINEN OSA<\/p>\n

                                                                      ABBA CHAEREMONIN ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      T\u00c4YDELLISYYDEST\u00c4<\/strong><\/p>\n

                                                                      LUKU 1. Kuvaus Thennesoksen kaupungista<\/p>\n

                                                                      KUN asuimme luostarissa Syyriassa ensimm\u00e4isten uskossa olleiden lapsiemme j\u00e4lkeen, ja kun olimme jonkin verran kasvaneet, olimme alkaneet kaivata jotakin suurempaa t\u00e4ydellisyyden armoa, p\u00e4\u00e4timme heti l\u00e4hte\u00e4 Egyptiin ja tunkeutua jopa Thebaidin kaukaisimpaan er\u00e4maahan asti vierailemaan hyvin monien pyhien luona, joiden kunnia ja maine oli levinnyt kaikkialle, halutessamme, jos emme heit\u00e4 j\u00e4ljitell\u00e4, niin ainakin tuntea heid\u00e4t. Ja niin me tulimme hyvin pitk\u00e4n matkan kautta er\u00e4\u00e4seen Thennesos-nimiseen egyptil\u00e4iseen kaupunkiin, jonka asukkaat ovat niin joko meren tai suolaj\u00e4rvien ymp\u00e4r\u00f6imi\u00e4, ett\u00e4 he omistautuvat ainoastaan kaupank\u00e4ynnille ja hankkivat varallisuutensa ja omaisuutensa merikaupalla, koska maa ei riit\u00e4 heille, niin ett\u00e4 kun he tosiaankin haluavat rakentaa taloja, ei ole siihen riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 maata, ellei sit\u00e4 tuoda laivalla kaukaa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2.Piispa Arkebiuksesta<\/p>\n

                                                                      JA kun saavuimme sinne, Jumala t\u00e4ytti toiveemme ja oli saanut aikaan, ett\u00e4 sinne saapui se kaikkein siunatuin ja erinomaisin mies, piispa Arkebius, joka oli viety ankkurien seurakunnasta ja annettu piispaksi Panefysiksen kaupunkiin, ja joka koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan pysyi yksin\u00e4isyystarkoituksessaan niin tiukasti, ettei h\u00e4n hellitt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n entisen n\u00f6yryytens\u00e4 luonteesta, eik\u00e4 imarrellut itse\u00e4\u00e4n siit\u00e4 kunniasta, joka h\u00e4nelle oli lis\u00e4tty (sill\u00e4 h\u00e4n vannoi, ettei h\u00e4nt\u00e4 ollut kutsuttu t\u00e4h\u00e4n virkaan siihen sopivana, vaan valitti, ett\u00e4 h\u00e4net oli karkotettu luostarij\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 siihen kelvottomana, koska vaikka h\u00e4n oli viett\u00e4nyt siin\u00e4 kolmekymment\u00e4seitsem\u00e4n vuotta, h\u00e4n ei ollut koskaan kyennyt saavuttamaan sit\u00e4 puhtautta, jota niin korkea ammatti vaatii); h\u00e4n sitten, kun h\u00e4n oli ottanut meid\u00e4t yst\u00e4v\u00e4llisesti ja mit\u00e4 armollisimmin vastaan edell\u00e4 mainitussa Thennesoksessa, jonne h\u00e4net oli vienyt asia, joka koski piispan valitsemista sinne, heti kun h\u00e4n oli kuullut meid\u00e4n toiveestamme ja halustamme tiedustella pyhilt\u00e4 isilt\u00e4 Egyptin viel\u00e4 kaukaisemmissa osissa: \u201dTulkaa\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dkatsomaan sill\u00e4 v\u00e4lin vanhoja miehi\u00e4, jotka asuvat l\u00e4hell\u00e4 luostariamme, joiden palveluksen pituus n\u00e4kyy heid\u00e4n taipuneesta ruumiistaan, kun heid\u00e4n pyhyytens\u00e4 loistaa heid\u00e4n ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n, niin ett\u00e4 jo pelkk\u00e4 heid\u00e4n n\u00e4kemisens\u00e4 antaa suuren opetuksen niille, jotka heid\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t; ja heilt\u00e4 voitte oppia, ei niink\u00e4\u00e4n heid\u00e4n sanojensa kuin heid\u00e4n pyh\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 todellisen esimerkin kautta, sen, mink\u00e4 olen pahoillani siit\u00e4, ett\u00e4 olen menett\u00e4nyt, ja menetetty\u00e4ni sen, en voi sit\u00e4 antaa teille. Mutta luulen, ett\u00e4 k\u00f6yhyytt\u00e4ni lievent\u00e4\u00e4 jonkin verran t\u00e4m\u00e4 minun kiihkoni, jos kun te etsitte sit\u00e4 evankeliumin helme\u00e4, jota minulla ei ole, niin min\u00e4 ainakin annan teille mahdollisuuden hankkia sen sielt\u00e4, mist\u00e4 se on k\u00e4tev\u00e4 hankkia.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. Kuvaus er\u00e4maasta, jossa Kaeremon, Nesteros ja Joosef asuivat<\/p>\n

                                                                      Ja niin h\u00e4n otti sauvansa ja kirjurinsa, niin kuin siell\u00e4 on tapana kaikilla matkalle l\u00e4htevill\u00e4 munkeilla, ja johti itse meid\u00e4t oppaana tiell\u00e4mme omaan kaupunkiinsa, ts. Panefysikseen, jonka maat ja itse asiassa suurin osa naapuriseudusta (joka oli ennen eritt\u00e4in rikas, sill\u00e4 siit\u00e4 saatiin kertomuksen mukaan kaikki kuninkaalliseen p\u00f6yt\u00e4\u00e4n) oli peittynyt mereen, joka \u00e4killisen maanj\u00e4ristyksen vuoksi oli h\u00e4iriintynyt ja ylitt\u00e4nyt rantansa ja peitt\u00e4nyt (l\u00e4hes kaikki kyl\u00e4t olivat raunioina) entiset rikkaat maat suolamailla, niin ett\u00e4 voisi luulla, ett\u00e4 se, mit\u00e4 psalmissa lauletaan hengellisesti, oli kirjaimellinen profetia tuosta seudusta. \u201dH\u00e4n on muuttanut virrat er\u00e4maaksi ja vesien l\u00e4hteet janoiseksi maaksi, hedelm\u00e4llisen maan suolaiseksi niiden pahuuden t\u00e4hden, jotka siell\u00e4 asuvat.\u201d N\u00e4ill\u00e4 seuduilla monet n\u00e4in korkeammilla kukkuloilla sijainneet kaupungit j\u00e4iv\u00e4t sitten asukkailtaan autioiksi ja muuttuivat tulvan seurauksena saariksi, ja n\u00e4m\u00e4 tarjosivat toivottua yksin\u00e4isyytt\u00e4 pyhille ankkurilaisille, joiden joukossa kolme vanhaa miest\u00e4, nimitt\u00e4in Kaeremon, Nesteros ja Joosef, erottuivat pitk\u00e4aikaisimpina ankkurilaisina.<\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Abba Kaeremonista ja h\u00e4nen tekosyist\u00e4\u00e4\u00e4n opetuksesta, jota pyysimme<\/p>\n

                                                                      JA niinp\u00e4 autuas Arkebios katsoi parhaaksi vied\u00e4 meid\u00e4t ensin Kaeremonin luo, koska h\u00e4n oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 luostariaan ja koska h\u00e4n oli i\u00e4lt\u00e4\u00e4n edistyneempi kuin kaksi muuta: h\u00e4n oli nimitt\u00e4in jo ylitt\u00e4nyt sadannen elinvuotensa, elinvoimainen vain hengelt\u00e4\u00e4n, mutta selk\u00e4ns\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntymisen ja jatkuvan rukoilemisen kumartamana, niin ett\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi j\u00e4lleen kerran ollut lapsuudenkodissaan, h\u00e4n ry\u00f6mi k\u00e4det roikkuen alasp\u00e4in ja maata vasten lev\u00e4ten. Katsellessamme sitten yht\u00e4 aikaa t\u00e4m\u00e4n miehen ihmeellisi\u00e4 kasvoja ja h\u00e4nen k\u00e4vely\u00e4\u00e4n (sill\u00e4 vaikka kaikki h\u00e4nen raajansa olivat jo pett\u00e4neet ja kuolleet, h\u00e4n ei ollut kuitenkaan menett\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n entisen ankaruutensa ankaruudesta), kun me n\u00f6yr\u00e4sti pyysimme sanaa ja oppia ja ilmoitimme, ett\u00e4 kaipuu hengelliseen opetukseen oli ainoa syy tuloomme, h\u00e4n huokaisi syv\u00e4\u00e4n ja sanoi: Min\u00e4, jossa i\u00e4n heikkous on hellitt\u00e4nyt entisen ankaruuteni, niin kuin se on my\u00f6s tuhonnut luottamukseni puhumisessa? Sill\u00e4 miten voisin kehdata opettaa sellaista, mit\u00e4 en itse tee, tai opettaa toiselle sellaista, mit\u00e4 tied\u00e4n harjoittavani nyt vain heikosti ja kylm\u00e4n viile\u00e4sti? Siksi en anna kenenk\u00e4\u00e4n nuoremman miehen asua luonani nyt, kun olen niin korkeassa i\u00e4ss\u00e4, jottei muiden tiukkuus hellitt\u00e4isi minun esimerkkini vuoksi. Sill\u00e4 opettajan auktoriteetti ei koskaan ole vahva, ellei h\u00e4n vakiinnuta sit\u00e4 kuulijansa syd\u00e4meen suorittamalla tosiasiallisesti velvollisuutensa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Vastauksestamme h\u00e4nen selitykseens\u00e4<\/p>\n

                                                                      T\u00e4h\u00e4n me olimme ei v\u00e4h\u00e4isen h\u00e4mmennyksen vallassa ja vastasimme seuraavasti: Vaikka sek\u00e4 paikan vaikeuden ett\u00e4 itse yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n, jota jopa vankka nuorukainen tuskin kest\u00e4isi, pit\u00e4isi riitt\u00e4\u00e4 opettamaan meille kaiken (ja tosiaankin ilman, ett\u00e4 te sanotte mit\u00e4\u00e4n, ne opettavat ja tekev\u00e4t meihin vaikutuksen hyvin paljon), pyyd\u00e4mme teit\u00e4 kuitenkin j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n hiljaisuutenne hetkeksi syrj\u00e4\u00e4n ja istuttamaan meille arvokkaammalla tavalla ne periaatteet, joiden avulla voimme omaksua, ei niink\u00e4\u00e4n j\u00e4ljittelem\u00e4ll\u00e4 kuin ihailemalla, sen hyvyyden, jonka n\u00e4emme teiss\u00e4. Sill\u00e4 vaikka kylmyytemme on teid\u00e4n tiedossanne, eik\u00e4 se ansaitse saada sit\u00e4, mit\u00e4 pyyd\u00e4mme, niin ainakin niin pitk\u00e4n matkan vaiva pit\u00e4isi korvata sill\u00e4, sill\u00e4 me kiirehdimme t\u00e4nne Betlehemin luostarissa tekem\u00e4mme ensimm\u00e4isen aloituksen j\u00e4lkeen, koska kaipasimme teid\u00e4n opetustanne ja kaipasimme omaa hyvyytt\u00e4mme.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6.Abba Kaeremonin lausunto siit\u00e4, ett\u00e4 virheet voidaan voittaa kolmella tavalla<\/p>\n

                                                                      SITTEN autuas KAEREMON: On, sanoi h\u00e4n, kolme asiaa, joiden avulla ihminen voi hallita virheens\u00e4, nimitt\u00e4in joko helvetin tai jo nyt m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyjen lakien pelko, tai toivo ja halu taivasten valtakuntaan, tai mieltymys itse hyvyyteen ja rakkaus hyveeseen. Sill\u00e4 silloin me luemme, ett\u00e4 pahan pelko inhoaa saastumista: \u201dHerran pelko vihaa pahaa\u201d. Toivo my\u00f6s sulkee pois kaikkien vikojen hy\u00f6kk\u00e4ykset: sill\u00e4 \u201dkaikki, jotka h\u00e4neen toivovat, eiv\u00e4t tule ep\u00e4onnistumaan\u201d. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n rakkaus ei pelk\u00e4\u00e4 syntien aiheuttamaa tuhoa, sill\u00e4 \u201drakkaus ei koskaan pet\u00e4\u201d; ja taas: \u201drakkaus peitt\u00e4\u00e4 monet synnit\u201d. Ja siksi siunattu apostoli rajoittaa koko pelastuksen summan noiden kolmen hyveen saavuttamiseen sanoen: \u201dNyt pysyy usko, toivo, rakkaus, n\u00e4m\u00e4 kolme\u201d. Sill\u00e4 usko on se, mik\u00e4 saa meid\u00e4t v\u00e4lttelem\u00e4\u00e4n synnin tahroja tulevan tuomion ja rangaistuksen pelosta; toivo on se, mik\u00e4 vet\u00e4\u00e4 mielemme pois nykyisist\u00e4 asioista ja halveksii kaikkia ruumiillisia nautintoja taivaallisten palkintojen odotuksesta; 856 rakkaus on se, mik\u00e4 sytytt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t syd\u00e4men kiihkeydell\u00e4 Kristuksen rakkauteen ja hengellisen hyvyyden hedelmiin ja saa meid\u00e4t vihaamaan t\u00e4ydellisell\u00e4 vihalla kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 on n\u00e4iden vastakohta. Ja vaikka n\u00e4m\u00e4 kolme asiaa n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tkin t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4n yhteen ja samaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n (sill\u00e4 ne yllytt\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n laittomuuksista), ne kuitenkin eroavat toisistaan suuresti erinomaisuutensa asteissa. Sill\u00e4 kaksi ensin mainittua kuuluvat varsinaisesti niille ihmisille, jotka eiv\u00e4t ole hyvyyteen pyrkiess\u00e4\u00e4n viel\u00e4 saavuttaneet hyveen rakkautta, ja kolmas kuuluu erityisesti Jumalalle ja niille, jotka ovat saaneet itselleen Jumalan kuvan ja kaltaisuuden. Sill\u00e4 h\u00e4n yksin tekee sit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, ilman pelkoa, kiitt\u00e4mist\u00e4 tai palkkiota, joka h\u00e4nt\u00e4 yllytt\u00e4isi, vaan yksinkertaisesti hyvyyden rakkaudesta. Sill\u00e4 kuten Salomo sanoo: \u201dHerra on tehnyt kaiken itselleen\u201d. Sill\u00e4 oman hyvyytens\u00e4 varjolla H\u00e4n lahjoittaa kaiken hyv\u00e4n t\u00e4yteyden arvoisille ja arvottomille, koska H\u00e4nt\u00e4 eiv\u00e4t voi v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4ryydet eiv\u00e4tk\u00e4 intohimot liikuttaa ihmisten syntien t\u00e4hden, koska H\u00e4n pysyy aina t\u00e4ydellisen\u00e4 hyvyyten\u00e4 ja muuttumattomana luonnossaan.<\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Mink\u00e4laisin askelin voimme nousta rakkauden korkeuksiin ja mik\u00e4 pysyvyys siin\u00e4 on<\/p>\n

                                                                      JOS sitten joku pyrkii t\u00e4ydellisyyteen, siit\u00e4 ensimm\u00e4isest\u00e4 pelon vaiheesta, jota me oikeutetusti kutsuimme orjalliseksi (josta sanotaan: \u201dKun olette tehneet kaiken, sanokaa: \u201dMe olemme ansiottomia palvelijoita”), h\u00e4nen tulisi astetta etenem\u00e4ll\u00e4 nousta toivon korkeammalle polulle – jota ei verrata orjaan vaan vuokralaiseen, koska se odottaa palkkionsa maksamista ja ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi vapaa huolenpidosta syntiens\u00e4 synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n ja rangaistuksen pelon suhteen ja tietoinen omista hyvist\u00e4 teoistaan, vaikka se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin odottavan luvattua palkkiota, se ei kuitenkaan voi saavuttaa sit\u00e4 pojan rakkautta, joka luottaen is\u00e4ns\u00e4 hyvyyteen ja anteliaisuuteen ei ep\u00e4ile, etteik\u00f6 kaikki, mit\u00e4 is\u00e4ll\u00e4 on, olisi h\u00e4nen omaansa, ja johon ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tuhlaajapoika, joka is\u00e4ns\u00e4 omaisuuden my\u00f6t\u00e4 oli menett\u00e4nyt pojan nimen, uskaltanut pyrki\u00e4 sanoessaan: \u201dsill\u00e4 niiden kuorien j\u00e4lkeen, joita sika s\u00f6i, oli h\u00e4nelt\u00e4 ev\u00e4tty tyydytys, ts. synnin inhottavaa ruokaa, kun h\u00e4n \u201dtuli itseens\u00e4\u201d ja h\u00e4net valtasi pelastava pelko, h\u00e4n alkoi jo inhota sikojen saastaisuutta ja\u00a0 pel\u00e4t\u00e4 kalvavan n\u00e4l\u00e4n aiheuttamaa rangaistusta, ja ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4nest\u00e4 olisi jo tehty palvelija, h\u00e4n toivoo vuokramiehen asemaa ja miettii palkkaa ja sanoo: \u201dKuinka monella is\u00e4ni palkatulla palvelijalla onkaan runsaasti leip\u00e4\u00e4, ja min\u00e4 hukun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4lk\u00e4\u00e4n. Silloin min\u00e4 palaan is\u00e4ni luo ja sanon h\u00e4nelle: \u201dIs\u00e4, min\u00e4 olen tehnyt synti\u00e4 taivasta ja sinua vastaan enk\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 sen arvoinen, ett\u00e4 minua voidaan kutsua sinun pojaksesi; tee minusta yksi palkatuista palvelijoistasi.\u201d\u201d Mutta nuo n\u00f6yr\u00e4n katumuksen sanat h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4, joka riensi h\u00e4nt\u00e4 vastaan, otti vastaan suuremmalla hellyydell\u00e4 kuin mill\u00e4 ne oli lausuttu, eik\u00e4 tyytynyt sallimaan h\u00e4nelle v\u00e4h\u00e4isempi\u00e4 asioita, vaan kahden vaiheen kautta viivyttelem\u00e4tt\u00e4 palautti h\u00e4net entiseen poikamaisen arvoonsa. My\u00f6s meid\u00e4n pit\u00e4isi kiirehti\u00e4 viipym\u00e4tt\u00e4, jotta rakkauden erottamattoman armon avulla p\u00e4\u00e4sisimme siihen kolmanteen poikuuden vaiheeseen, joka uskoo, ett\u00e4 kaikki se, mit\u00e4 is\u00e4ll\u00e4 on, on h\u00e4nen omaansa, ja niin meid\u00e4t voidaan laskea kelvollisiksi vastaanottamaan taivaallisen Is\u00e4mme kuva ja kaltaisuus ja voimme sanoa todellisen pojan kaltaisuuden mukaan: \u201dKaikki, mit\u00e4 Is\u00e4ll\u00e4 on, on minun.\u201d Jota my\u00f6s siunattu apostoli julistaa meist\u00e4 sanoen: \u201dKaikki on sinun, olipa Paavali, Apollos tai Keefas, tai maailma, tai el\u00e4m\u00e4, tai kuolema, tai nykyiset, tai tulevat, kaikki on sinun.”\u201d Ja t\u00e4h\u00e4n kaltaisuuteen Vapahtajamme k\u00e4skyt my\u00f6s kutsuvat meit\u00e4: \u201dOlkaa te\u201d, sanoo H\u00e4n, \u2018t\u00e4ydellisi\u00e4, niin kuin teid\u00e4n Is\u00e4nne taivaassa on t\u00e4ydellinen.\u2019 Sill\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 henkil\u00f6iss\u00e4 havaitaan joskus hyvyyden rakkaus katkenneen, kun sielun voimakkuus hellitt\u00e4\u00e4 jonkinlaisen kylmyyden tai ilon tai ilon vuoksi, ja n\u00e4in menetet\u00e4\u00e4n joko helvetin pelko hetkeksi tai tulevien siunausten kaipuu. Ja n\u00e4iss\u00e4 on tosiaankin vaihe, joka johtaa johonkin etenemiseen ja joka vaikuttaa meihin niin, ett\u00e4 kun rangaistuksen pelosta tai palkkion toivosta alamme v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 synti\u00e4, voimme siirty\u00e4 rakkauden vaiheeseen, sill\u00e4 \u201dpelko\u201d, sanoo er\u00e4s, \u201dei ole rakkaudessa, vaan t\u00e4ydellinen rakkaus karkottaa pelon; sill\u00e4 pelko on piinaava, mutta joka pelk\u00e4\u00e4, ei ole rakkaudessa t\u00e4ydellinen. Me siis rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meit\u00e4.\u201d Voimme siis nousta tuohon todelliseen t\u00e4ydellisyyteen vasta sitten, kun, niin kuin H\u00e4n ensin rakasti meit\u00e4 vain pelastuksemme armosta, my\u00f6s me olemme rakastaneet H\u00e4nt\u00e4 vain h\u00e4nen oman rakkautensa t\u00e4hden yksin. Siksi meid\u00e4n on teht\u00e4v\u00e4 parhaamme noustaksemme t\u00e4ydellisell\u00e4 mielen kiihkolla t\u00e4st\u00e4 pelosta toivoon, toivosta Jumalan rakkauteen ja itse hyveiden rakkauteen, jotta edetess\u00e4mme vakaasti kohti itse hyvyyden rakkautta voisimme, niin pitk\u00e4lle kuin se on ihmisluonnolle mahdollista, pit\u00e4\u00e4 tiukasti kiinni siit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8.Kuinka suuresti ylentyv\u00e4t ne, jotka rakkauden tunteen kautta poikkeavat synnist\u00e4<\/p>\n

                                                                      Sill\u00e4 on suuri ero sen v\u00e4lill\u00e4, joka sammuttaa synnin tulen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n helvetin pelosta tai tulevan palkkion toivosta, ja sen v\u00e4lill\u00e4, joka jumalallisen rakkauden tunteen kautta kauhistuu itse synti\u00e4 ja saastaisuutta ja pit\u00e4\u00e4 kiinni puhtauden hyveest\u00e4 yksinkertaisesti rakkaudesta ja puhtauden kaipuusta, eik\u00e4 odota mit\u00e4\u00e4n palkkiota lupauksesta tulevaisuutta varten, vaan nykyisten hyvien asioiden tuntemuksesta ilahtuneena tekee kaiken ei rangaistuksen huomioon ottamisesta, vaan ilosta hyveest\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olotila ei voi v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tilaisuutta tehd\u00e4 synti\u00e4, kun kaikki inhimilliset todistajat ovat poissa, eiv\u00e4tk\u00e4 ajatusten salaiset houkutukset voi turmella sit\u00e4, kun se itse hyveellisyyden rakkauttaan ytimess\u00e4\u00e4n pit\u00e4en ei ainoastaan salli syd\u00e4meens\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vastaan olevaa, vaan suorastaan vihaa sit\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isell\u00e4 kauhulla. On nimitt\u00e4in eri asia, ett\u00e4 ihminen iloitessaan jostakin nykyisest\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 vihaa syntien ja lihan tahroja, ja eri asia hillit\u00e4 laittomia haluja ajattelemalla tulevaa palkkiota; ja on eri asia pel\u00e4t\u00e4 nykyist\u00e4 menetyst\u00e4 kuin pel\u00e4t\u00e4 tulevaa rangaistusta. Lopuksi on paljon suurempi asia olla haluton luopumaan hyv\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4n itsens\u00e4 vuoksi kuin olla suostumatta pahaan pahan pelossa. Sill\u00e4 edellisess\u00e4 tapauksessa hyv\u00e4 on vapaaehtoista, mutta j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 sit\u00e4 pakotetaan ja ik\u00e4\u00e4n kuin v\u00e4kivaltaisesti pakotetaan vastahakoisesta osapuolesta joko rangaistuksen pelon tai palkkion ahneuden vuoksi. Sill\u00e4 se, joka pid\u00e4tt\u00e4ytyy synnin houkutuksista pelon vuoksi, palaa pelon esteen poistuessa j\u00e4lleen kerran siihen, mit\u00e4 h\u00e4n rakastaa, eik\u00e4 n\u00e4in ollen saa jatkuvasti pysyvyytt\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 koskaan lep\u00e4\u00e4 vapaana hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4, koska h\u00e4n ei turvaa siveyden varmaa ja pysyv\u00e4\u00e4 rauhaa. Sill\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 on sodank\u00e4ynnin aiheuttama h\u00e4iri\u00f6, ei voi v\u00e4ltty\u00e4 haavojen vaaralta. Sill\u00e4 se, joka on keskell\u00e4 taistelua, joutuu silti joskus vihollisen miekan k\u00e4rjen l\u00e4vist\u00e4m\u00e4ksi, vaikka h\u00e4n on soturi ja aiheuttaa urheasti taistelemalla usein tappavia haavoja vihollisilleen. Mutta se, joka on voittanut syntien hy\u00f6kk\u00e4yksen ja joka nyt nauttii rauhan turvallisuutta ja on siirtynyt itse hyveen rakkauteen, pit\u00e4\u00e4 jatkuvasti yll\u00e4 t\u00e4t\u00e4 hyv\u00e4n olotilaa, koska h\u00e4n on t\u00e4ysin kietoutunut siihen, koska h\u00e4n uskoo, ettei mik\u00e4\u00e4n voi olla pahempaa kuin sis\u00e4isen siveytens\u00e4 menett\u00e4minen. Sill\u00e4 h\u00e4n ei pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kalliimpana tai arvokkaampana kuin nykyist\u00e4 puhtautta, jolle vaarallinen poikkeaminen hyveest\u00e4 tai synnin myrkyllinen tahra on raskas rangaistus. T\u00e4llaiselle sanon, ett\u00e4 toisen ihmisen l\u00e4sn\u00e4olon huomioiminen ei lis\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nen hyvyytt\u00e4\u00e4n eik\u00e4 yksin\u00e4isyys vie siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pois; mutta koska h\u00e4n kantaa aina ja kaikkialla mukanaan omaatuntoaan tuomarina paitsi tekojensa my\u00f6s ajatustensa suhteen, h\u00e4n pyrkii erityisesti miellytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, koska h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ettei sit\u00e4 voi huijata eik\u00e4 pett\u00e4\u00e4 ja ettei h\u00e4n voi paeta sit\u00e4.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 9.Ett\u00e4 rakkaus ei ainoastaan tee palvelijoista poikia, vaan my\u00f6s lahjoittaa Jumalan kuvan ja kaltaisuuden<\/p>\n

                                                                      JA jos jollekin, joka luottaa Jumalan apuun eik\u00e4 omiin ponnisteluihinsa, on taattu t\u00e4m\u00e4n tilan saavuttaminen palvelijan tilasta, jossa on pelko, ja toivon rahanahneudesta, jossa ei niink\u00e4\u00e4n tavoitella lahjoittajan hyv\u00e4\u00e4 kuin palkkion palkitsemista, h\u00e4n alkaa siirty\u00e4 poikien lapseksiottamiseen, jossa ei en\u00e4\u00e4 ole pelkoa eik\u00e4 ahneutta, vaan se rakkaus, joka ei koskaan lakkaa, joka jatkuvasti kest\u00e4\u00e4. Josta pelosta ja rakkaudesta Herra osoittaa er\u00e4it\u00e4 nuhtelemalla, mik\u00e4 kullekin sopii: \u201dPoika tuntee oman is\u00e4ns\u00e4, ja palvelija pelk\u00e4\u00e4 Herraansa: Ja jos min\u00e4 olen Is\u00e4, miss\u00e4 on minun kunnioitukseni, ja jos min\u00e4 olen Herra, miss\u00e4 on minun pelkoni?\u201d. Sill\u00e4 sen, joka on palvelija, on pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 \u201djos h\u00e4n Herransa tahdon tuntien on tehnyt raippojen arvoista, h\u00e4nt\u00e4 on ly\u00f6t\u00e4v\u00e4 monilla raidoilla\u201d.\u201d Joka siis t\u00e4m\u00e4n rakkauden kautta on saavuttanut Jumalan kuvan ja kaltaisuuden, iloitsee nyt hyvyydest\u00e4 itse hyvyyden ilosta, ja koska h\u00e4nell\u00e4 on jotenkin samanlainen k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja lempeyden tunne, h\u00e4n ei vastedes suuttuisi mist\u00e4\u00e4n syntisten virheist\u00e4, vaan my\u00f6t\u00e4tunnossaan ja my\u00f6t\u00e4tunnossaan pyyt\u00e4isi pikemminkin anteeksiantoa heid\u00e4n heikkouksilleen, ja muistaen, ett\u00e4 h\u00e4n itse oli niin kauan samanlaisten intohimojen pistojen koettelemana, kunnes Herran armosta pelastui, h\u00e4n tuntee, ett\u00e4 koska h\u00e4n ei pelastunut lihallisista hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4 omien ponnistelujensa opettamana, vaan Jumalan suojeluksen ansiosta, ei pit\u00e4isi osoittaa vihaa vaan s\u00e4\u00e4li\u00e4 niit\u00e4 kohtaan, jotka harhautuvat; ja t\u00e4ydell\u00e4 mielenrauhalla h\u00e4n laulaa Jumalalle seuraavan jakeen: \u201dSin\u00e4 olet murtanut kahleeni. Min\u00e4 uhraan Sinulle ylistysuhrin;\u201d ja: \u201dEllei Herra olisi auttanut minua, sieluni olisi melkein asunut helvetiss\u00e4.\u201d Ja niin kauan kuin h\u00e4n jatkaa t\u00e4ss\u00e4 mielen n\u00f6yryydess\u00e4, h\u00e4n kykenee t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jopa t\u00e4m\u00e4n evankelisen k\u00e4skyn t\u00e4ydellisyydest\u00e4: \u201dRakastakaa vihollisianne, tehk\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 niille, jotka teit\u00e4 vihaavat, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teit\u00e4 vainoavat ja panettelevat.\u201d Ja n\u00e4in meille suodaan mahdollisuus saavuttaa se palkinto, joka on liitetty, jolloin meit\u00e4 ei ainoastaan kutsuta Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi, vaan meid\u00e4t jopa kutsutaan pojiksi: \u201dEtt\u00e4 te olisitte\u201d, sanoo h\u00e4n, \u2018teid\u00e4n taivaassa olevan Is\u00e4nne poikia, joka antaa aurinkonsa nousta hyv\u00e4n ja pahan ylle ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sateen vanhurskaan ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n p\u00e4\u00e4lle.\u2019 Ja t\u00e4m\u00e4n tunteen autuas Johannes tiesi saavuttaneensa, kun h\u00e4n sanoi: \u201dett\u00e4 meill\u00e4 olisi luottamus tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 niin kuin h\u00e4n on, niin olemme mekin t\u00e4ss\u00e4 maailmassa.\u201d Sill\u00e4 miss\u00e4 muussa heikko ja hauras ihmisluonto voi olla H\u00e4nen kaltaisensa kuin siin\u00e4, ett\u00e4 se osoittaa aina syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n rauhallista rakkautta hyv\u00e4\u00e4 ja pahaa, vanhurskasta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kohtaan, j\u00e4ljitellen Jumalaa ja tehden hyv\u00e4\u00e4 itse hyvyyden rakkaudesta, saavuttaen sen todellisen Jumalan poikien lapseuden, josta my\u00f6s autuas apostoli puhuu seuraavasti: \u201dJokainen, joka on syntynyt Jumalasta, ei tee synti\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nen siemenens\u00e4 on h\u00e4ness\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n voi tehd\u00e4 synti\u00e4, koska h\u00e4n on syntynyt Jumalasta\u201d, ja taas: \u201dMe tied\u00e4mme, ett\u00e4 jokainen, joka on Jumalasta syntynyt, ei tee synti\u00e4, vaan h\u00e4nen Jumalasta syntymisens\u00e4 varjelee h\u00e4nt\u00e4, eik\u00e4 paha koske h\u00e4neen?\u201d.\u201d Ja t\u00e4m\u00e4 ei ole ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 kaikenlaisista synneist\u00e4, vaan ainoastaan kuolemansynneist\u00e4; ja jos joku ei tahdo vapauttaa ja puhdistaa itse\u00e4\u00e4n niist\u00e4, niin h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 edell\u00e4 mainittu apostoli sanoo meille toisessa paikassa, ett\u00e4 meid\u00e4n ei pit\u00e4isi edes rukoilla, sanoen: \u201dJos joku tiet\u00e4\u00e4 veljens\u00e4 tekev\u00e4n synti\u00e4, joka ei ole kuolemansynti\u00e4, niin h\u00e4n rukoilkoon, ja H\u00e4n antaa h\u00e4nelle el\u00e4m\u00e4n niiden puolesta, jotka eiv\u00e4t tee synti\u00e4 kuolemaan asti. On olemassa synti, joka on kuolemaan asti: Min\u00e4 en sano, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi pyyt\u00e4\u00e4 sit\u00e4.”\u201d Mutta niist\u00e4, joiden h\u00e4n sanoo olevan ei kuolemaan asti, joista edes ne, jotka uskollisesti palvelevat Kristusta, eiv\u00e4t voi olla vapaita, vaikka he kuinka huolehtisivat itsest\u00e4\u00e4n, niist\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dJos me sanomme, ettei meill\u00e4 ole synti\u00e4, niin me pet\u00e4mme itse\u00e4mme, eik\u00e4 totuus ole meiss\u00e4.\u201d Ja viel\u00e4 kerran: \u201dJos sanomme, ett\u00e4 emme ole tehneet synti\u00e4, teemme H\u00e4nest\u00e4 valehtelijan, eik\u00e4 H\u00e4nen sanansa ole meiss\u00e4.” \u00a0Sill\u00e4 on mahdotonta, ettei kukaan pyhist\u00e4 voisi olla lankeamatta niihin v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isiin virheisiin, joita tehd\u00e4\u00e4n sanan, ajatuksen, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden, unohduksen, v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden, tahdon ja yll\u00e4tyksellisyyden kautta; vaikka ne ovatkin aivan eri asia kuin se synti, jonka sanotaan olevan kuolemaan johtava, ne eiv\u00e4t silti voi olla vapaita virheest\u00e4 ja syyllisyydest\u00e4.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 10. Kuinka rakkauden t\u00e4ydellisyytt\u00e4 on rukoilla vihollistensa puolesta ja mist\u00e4 merkeist\u00e4 voimme tunnistaa mielen, joka ei ole viel\u00e4 puhdistunut.<\/p>\n

                                                                      KUN sitten joku on saavuttanut t\u00e4m\u00e4n rakkauden hyvyytt\u00e4 kohtaan, josta olemme puhuneet, ja Jumalan j\u00e4ljittelyn, silloin h\u00e4n on varustautunut Herran laupeudensyd\u00e4mell\u00e4 ja rukoilee my\u00f6s vainoojiensa puolesta, sanoen samalla tavalla: \u201dIs\u00e4, anna heille anteeksi, sill\u00e4 he eiv\u00e4t tied\u00e4, mit\u00e4 tekev\u00e4t.\u201d Mutta on selv\u00e4 merkki sielusta, joka ei ole viel\u00e4 perusteellisesti puhdistunut synnin roskista, ett\u00e4 se ei surra s\u00e4\u00e4li\u00e4 tuntien toisten loukkauksia, vaan pit\u00e4\u00e4 kiinni tuomarin ankarasta nuhtelusta; sill\u00e4 kuinka h\u00e4n voi saavuttaa syd\u00e4men t\u00e4ydellisyyden, jos h\u00e4nelt\u00e4 puuttuu se, jonka avulla, kuten apostoli on huomauttanut, lain kaikki vaatimukset voidaan t\u00e4ytt\u00e4\u00e4, sanomalla: \u201dH\u00e4nell\u00e4 ei ole sit\u00e4 rakkauden hyveellisyytt\u00e4, joka \u201dei sure, ei paisu, ei ajattele pahaa\u201d, joka \u201dkest\u00e4\u00e4 kaiken, kest\u00e4\u00e4 kaiken\u201d. Sill\u00e4 \u201dvanhurskas ihminen s\u00e4\u00e4lii el\u00e4imens\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta jumalattoman syd\u00e4n on s\u00e4\u00e4lim\u00e4t\u00f6n\u201d.\u201d Ja niinp\u00e4 munkki lankeaa aivan varmasti samoihin synteihin, jotka h\u00e4n tuomitsee toisessa armottomalla ja ep\u00e4inhimillisell\u00e4 ankaruudella, sill\u00e4 \u201dankara kuningas lankeaa onnettomuuksiin\u201d, ja \u201dse, joka tukkii korvansa niin, ettei kuule heikkoja, huutaa itse, eik\u00e4 ole ket\u00e4\u00e4n, joka h\u00e4nt\u00e4 kuulisi\u201d.<\/p>\n

                                                                      LUKU 11.Kysymys siit\u00e4, miksi h\u00e4n on kutsunut pelon ja toivon tunnetta ep\u00e4t\u00e4ydelliseksi<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Olette todellakin puhunut voimallisesti ja mahtavasti Jumalan t\u00e4ydellisest\u00e4 rakkaudesta. Mutta silti t\u00e4m\u00e4 seikka h\u00e4iritsee meit\u00e4; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 samalla kun ylistitte sit\u00e4 niin ylist\u00e4v\u00e4sti, sanoitte, ett\u00e4 Jumalan pelko ja iankaikkisen palkkion toivo ovat ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4, vaikka profeetta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajatelleen niist\u00e4 aivan toisin, kun h\u00e4n sanoo: \u201dPel\u00e4tk\u00e4\u00e4 Herraa, kaikki h\u00e4nen pyh\u00e4ns\u00e4, sill\u00e4 ne, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, eiv\u00e4t mit\u00e4\u00e4n puutu.\u201d Ja j\u00e4lleen kerran Jumalan vanhurskaiden tekojen tarkkailun osalta h\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4 tehneens\u00e4 niit\u00e4 palkkiota ajatellen, sanoen \u201dOlen kallistanut syd\u00e4meni tekem\u00e4\u00e4n sinun vanhurskaitasi ikuisesti, palkkiota varten.\u201d Ja apostoli sanoo: \u201dUskon kautta 862 Mooses, kun h\u00e4n oli kasvanut aikuiseksi, kielsi itsens\u00e4 faraon tytt\u00e4ren pojaksi; h\u00e4n valitsi mieluummin k\u00e4rsimyksen Jumalan kansan kanssa kuin synnin nautinnon hetkeksi, pit\u00e4en Kristuksen h\u00e4pe\u00e4\u00e4 suurempana rikkautena kuin egyptil\u00e4isten aarteita, sill\u00e4 h\u00e4n katsoi palkkaa kohti.\u201d Kuinka voimme sitten ajatella, ett\u00e4 ne ovat ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4, jos siunattu Daavid kerskui, ett\u00e4 h\u00e4n teki Jumalan vanhurskaita tekoja palkkion toivossa, ja lain antajan sanotaan katsoneen tulevaa palkkiota ja n\u00e4in ollen halveksineen kuninkaalliseen arvoon ottamista ja pit\u00e4neen kauheinta ahdistusta parempana kuin egyptil\u00e4isten aarteita?<\/p>\n

                                                                      LUKU 12.Vastaus t\u00e4ydellisyyden eri lajeista<\/p>\n

                                                                      CHAEREMON: Jokaisen mielen tilan ja mitan mukaisesti Pyh\u00e4 Raamattu kutsuu vapaan tahtomme eri t\u00e4ydellisyysasteisiin. Sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n yhten\u00e4ist\u00e4 t\u00e4ydellisyyden kruunua ei voida tarjota kaikille ihmisille, koska kaikilla ei ole samanlaista hyveellisyytt\u00e4, tarkoitusta tai kiihkoa, ja niinp\u00e4 jumalallinen Sana on jollakin tavalla asettanut itse t\u00e4ydellisyydelle erilaisia luokkia ja erilaisia mittoja. Ja ett\u00e4 n\u00e4in on, osoittaa selv\u00e4sti evankeliumin autuaaksi tekevien sanojen moninaisuus. Sill\u00e4 vaikka niit\u00e4 kutsutaan autuaiksi, joiden on taivasten valtakunta, ja autuaita ovat ne, jotka saavat maan haltuunsa, ja autuaita ovat ne, jotka saavat lohdutuksensa, ja autuaita ovat ne, jotka tulevat t\u00e4ytetyiksi, niin me kuitenkin uskomme, ett\u00e4 taivasten valtakunnan asuinpaikkojen ja maan haltuunsa saamisen v\u00e4lill\u00e4, olipa se mit\u00e4 tahansa, sek\u00e4 my\u00f6s lohdutuksen saamisen ja vanhurskauden t\u00e4yteyden ja tyydytyksen v\u00e4lill\u00e4 on suuri ero; ja ett\u00e4 on suuri ero niiden v\u00e4lill\u00e4, jotka saavat armon, ja niiden v\u00e4lill\u00e4, joita pidet\u00e4\u00e4n arvollisina nauttimaan Jumalan kirkkaimmasta n\u00e4yst\u00e4. \u201dSill\u00e4 yksi on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen t\u00e4htien kirkkaus; sill\u00e4 t\u00e4hti eroaa t\u00e4hdest\u00e4 kirkkaudessa, niin on my\u00f6s kuolleiden yl\u00f6snousemus.\u201d Vaikka pyh\u00e4 Raamattu siis t\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaisesti ylist\u00e4\u00e4 niit\u00e4, jotka pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t Jumalaa, ja sanoo: \u201dAutuaita ovat kaikki, jotka pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t Herraa\u201d, ja lupaa heille t\u00e4m\u00e4n vuoksi t\u00e4yden autuuden, se sanoo kuitenkin uudelleen: \u201dRakkaudessa ei ole pelkoa, vaan t\u00e4ydellinen rakkaus karkottaa pelon, sill\u00e4 pelko on piinaava. Mutta se, joka pelk\u00e4\u00e4, ei ole viel\u00e4 t\u00e4ydellinen rakkaudessa.\u201d Ja taas, vaikka on hienoa palvella 863 Jumalaa, ja sanotaan: \u201dPalvelkaa Herraa pelossa\u201d, ja: \u2018Palvelkaa Herraa pelossa\u2019, ja: \u2018Palvelkaa Herraa pelossa\u2019: \u201dOn suuri asia sinulle, ett\u00e4 sinua kutsutaan minun palvelijakseni\u201d; ja: \u201dPelk\u00e4\u00e4 Jumalaa, pelk\u00e4\u00e4 minua: \u201dAutuas on se palvelija, jonka h\u00e4nen Herransa tullessaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 n\u00e4in tekev\u00e4n\u201d, mutta apostoleille sanotaan: \u201dSe on minun palvelijani, jonka Herra tulee, ja se on minun palvelijani: \u201dMin\u00e4 en en\u00e4\u00e4 kutsu teit\u00e4 palvelijoiksi, sill\u00e4 palvelija ei tied\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen Herransa tekee, vaan min\u00e4 kutsun teit\u00e4 yst\u00e4viksi, sill\u00e4 kaiken, mit\u00e4 olen kuullut Is\u00e4lt\u00e4ni, olen ilmoittanut teille.” Ja viel\u00e4 kerran: \u201dTe olette minun yst\u00e4vi\u00e4ni, jos teette kaiken, mit\u00e4 min\u00e4 k\u00e4sken teit\u00e4.\u201d N\u00e4ette siis, ett\u00e4 t\u00e4ydellisyydess\u00e4 on eri vaiheita ja ett\u00e4 Herra kutsuu meit\u00e4 korkeista asioista viel\u00e4 korkeampiin siten, ett\u00e4 se, joka on tullut autuaaksi ja t\u00e4ydelliseksi m Jumalan pelossa; kulkee, niin kuin kirjoitettu on: \u201dvoimasta voimaan\u201d, ja yhdest\u00e4 t\u00e4ydellisyydest\u00e4 toiseen, ts. nousee sielun ter\u00e4vyydell\u00e4 pelosta toivoon, kutsutaan lopulta siihen viel\u00e4 autuaampaan vaiheeseen, joka on rakkaus, ja h\u00e4n, joka on ollut \u201duskollinen ja viisas palvelija\u201d, siirtyy yst\u00e4vyyden seuraan ja poikien lapseuteen. Niinp\u00e4 siis my\u00f6s meid\u00e4n sanomamme on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 t\u00e4m\u00e4n merkityksen mukaisesti: emme sano, ett\u00e4 sen pysyv\u00e4n rangaistuksen tai sen autuaallisen palkinnon, joka pyhille on luvattu, harkitsemisella ei olisi mit\u00e4\u00e4n arvoa, vaan siksi, ett\u00e4 vaikka ne ovat hy\u00f6dyllisi\u00e4 ja johdattavat ne, jotka niit\u00e4 tavoittelevat, autuuden ensimm\u00e4iseen alkuun, niin kuitenkin taas rakkaus, jossa on jo t\u00e4ysi luottamus ja kest\u00e4v\u00e4 ilo, siirt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t orjallisesta pelosta ja palkkamielisest\u00e4 toivosta Jumalan rakkauteen ja vie heid\u00e4t poikien lapseuteen ja tekee heid\u00e4t jollakin tavalla t\u00e4ydellisest\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4ydellisemmiksi. Sill\u00e4 Vapahtaja sanoo, ett\u00e4 H\u00e4nen Is\u00e4ns\u00e4 huoneessa on \u201dmonta kartanoa\u201d, ja vaikka kaikki t\u00e4hdet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan taivaalla, on kuitenkin suuri ero auringon ja kuun kirkkauden sek\u00e4 aamut\u00e4hden ja muiden t\u00e4htien kirkkauden v\u00e4lill\u00e4. Ja siksi siunattu apostoli asettaa sen etusijalle paitsi pelon ja toivon my\u00f6s kaikkien suuriksi ja ihmeellisiksi luettavien lahjojen yl\u00e4puolelle ja osoittaa rakkauden tien viel\u00e4 kaikkia erinomaisemmaksi. Sill\u00e4 kun h\u00e4n lopetettuaan hyveiden hengellisten lahjojen luettelon h\u00e4n halusi kuvailla niiden j\u00e4seni\u00e4, h\u00e4n aloitti seuraavasti: \u201dJa kuitenkin min\u00e4 osoitan teille viel\u00e4 erinomaisemman tien. Vaikka min\u00e4 puhuisin ihmisten ja enkelten kielill\u00e4, ja vaikka minulla olisi profetian lahja ja tiet\u00e4isin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko niin, ett\u00e4 voisin siirt\u00e4\u00e4 vuoria, ja vaikka antaisin kaiken omaisuuteni k\u00f6yhien ruokkimiseksi ja antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, se ei hy\u00f6dytt\u00e4isi minua.”\u201d N\u00e4ette siis, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n arvokkaampaa, mit\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisemp\u00e4\u00e4, mit\u00e4\u00e4n ylev\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja, jos saan sanoa, mit\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4mp\u00e4\u00e4 ei voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kuin rakkaus. Sill\u00e4 \u201dolkoonpa profetioita, ne katoavat, olkoonpa kieli\u00e4, ne lakkaavat, olkoonpa tietoa, se tuhoutuu\u201d, mutta \u201drakkaus ei katoa koskaan\u201d, ja ilman sit\u00e4 eiv\u00e4t katoa ainoastaan nuo erinomaisimmat lahjat, vaan jopa itse marttyyriuden kunnia.<\/p>\n

                                                                      LUKU 13.Pelosta, joka on suurimman rakkauden tulos<\/p>\n

                                                                      KUKA sitten on vakiintunut t\u00e4h\u00e4n t\u00e4ydelliseen rakkauteen, nousee varmasti korkeammalla portaalla siihen viel\u00e4 ylev\u00e4mp\u00e4\u00e4n rakkauteen kuuluvaan pelkoon, joka ei ole seurausta mist\u00e4\u00e4n rangaistuksen pelosta tai palkkion ahneudesta, vaan suurimmasta rakkaudesta; jolloin poika pelk\u00e4\u00e4 vilpitt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 kiintymyksell\u00e4 kaikkein hell\u00e4varaisinta is\u00e4\u00e4ns\u00e4, tai veli pelk\u00e4\u00e4 velje\u00e4\u00e4n, yst\u00e4v\u00e4 yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 tai vaimo miest\u00e4\u00e4n, vaikka h\u00e4n ei pelk\u00e4\u00e4 h\u00e4nen iskujaan tai moitteitaan, vaan ainoastaan pient\u00e4 loukkausta h\u00e4nen rakkaudelleen, ja kun h\u00e4n sek\u00e4 jokaisessa sanassaan ett\u00e4 teossaan huolehtii aina huolestuneella kiintymyksell\u00e4 siit\u00e4, ettei h\u00e4nen rakkautensa l\u00e4mp\u00f6 viilenisi v\u00e4h\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rin h\u00e4nen kohdettaan kohtaan. Ja er\u00e4s profeetoista on kuvannut hienosti t\u00e4m\u00e4n pelon suuruutta sanomalla: \u201dViisaus ja tieto ovat pelastuksen rikkaus; Herran pelko on h\u00e4nen aarteensa.\u201d \u201dHerran pelko on h\u00e4nen aarteensa.\u201d H\u00e4n ei voisi kuvailla tuon pelon arvoa ja arvoa selke\u00e4mmin kuin sanomalla, ett\u00e4 pelastuksemme rikkaudet, jotka koostuvat todellisesta viisaudesta ja Jumalan tuntemisesta, voidaan s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vain Herran pelossa. T\u00e4h\u00e4n pelkoon ei siis kutsu syntisi\u00e4 vaan pyhi\u00e4 se profeetallinen sana, jossa psalmisti sanoo: \u201dPel\u00e4tk\u00e4\u00e4 Herraa, kaikki h\u00e4nen pyh\u00e4ns\u00e4, sill\u00e4 ne, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, eiv\u00e4t mit\u00e4\u00e4n puutu.\u201d Sill\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 ihminen pelk\u00e4\u00e4 Herraa t\u00e4ll\u00e4 pelolla, on varmaa, ettei h\u00e4nen t\u00e4ydellisyydest\u00e4\u00e4n puutu mit\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 tuosta toisesta rangaistavasta pelosta apostoli Johannes sanoi selv\u00e4sti: \u201dJoka pelk\u00e4\u00e4, ei ole t\u00e4ydelliseksi tullut rakkaudessa, sill\u00e4 pelko on rangaistus\u201d. On siis suuri ero t\u00e4m\u00e4n pelon, josta ei puutu mit\u00e4\u00e4n, joka on viisauden ja tiedon aarre, ja sen ep\u00e4t\u00e4ydellisen pelon v\u00e4lill\u00e4, jota kutsutaan \u201dviisauden aluksi\u201d ja jossa on rangaistus ja joka siten karkotetaan niiden syd\u00e4mist\u00e4, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4 rakkauden t\u00e4yteyden tulemisen kautta. Sill\u00e4 \u201drakkaudessa ei ole pelkoa, vaan t\u00e4ydellinen rakkaus karkottaa pelon\u201d. Ja totisesti, jos viisauden alku on pelossa, niin mik\u00e4 sen t\u00e4ydellisyys on muuta kuin Kristuksen rakkaudessa, jota, koska se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 t\u00e4ydelliseen rakkauteen kuuluvan pelon, ei kutsuta viisauden ja tiedon aluksi vaan aarteeksi. Ja siksi pelolla on kaksi vaihetta. Ensimm\u00e4inen aloittelijoille, eli niille, jotka ovat viel\u00e4 ikeen ja orjallisen kauhun alaisia; siit\u00e4 me luemme: \u201dJa palvelija pelk\u00e4\u00e4 Herraansa\u201d; ja evankeliumissa: \u201dEn en\u00e4\u00e4 kutsu teit\u00e4 palvelijoiksi, sill\u00e4 palvelija ei tied\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen Herransa tekee\u201d; ja siksi \u2018palvelija\u2019, h\u00e4n kertoo meille, \u2018ei pysy talossa iankaikkisesti, mutta Poika pysyy iankaikkisesti\u2019.\u201d Sill\u00e4 H\u00e4n opastaa meit\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4n tuosta rangaistavasta pelosta rakkauden t\u00e4yteen vapauteen ja Jumalan yst\u00e4vien ja poikien luottamukseen. Lopuksi siunattu apostoli, joka Herran rakkauden voimalla oli jo l\u00e4p\u00e4issyt pelon orjallisen vaiheen, halveksii alhaisempia asioita ja julistaa, ett\u00e4 Herra on rikastuttanut h\u00e4nt\u00e4 hyvill\u00e4 asioilla, \u201dsill\u00e4 Jumala ei ole antanut meille\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dpelon henke\u00e4, vaan voiman ja rakkauden ja terveen mielen hengen\u201d. Niit\u00e4kin, jotka ovat tulehtuneet t\u00e4ydellisest\u00e4 rakkaudesta taivaallista Is\u00e4\u00e4ns\u00e4 kohtaan ja jotka jumalallinen lapseksiottaminen on jo tehnyt palvelijoiden sijasta pojiksi, h\u00e4n puhuttelee n\u00e4ill\u00e4 sanoilla: \u201dSill\u00e4 te ette ole saaneet j\u00e4lleen pelon orjuuden henke\u00e4, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jolla me huudamme: Abba, Is\u00e4.\u201d T\u00e4st\u00e4 pelosta puhui my\u00f6s profeetta kuvatessaan sit\u00e4 seitsenkertaista henke\u00e4, joka ruumiillistumisen salaisuuden mukaan laskeutui t\u00e4ytt\u00e4 varmuuttaan Jumala-ihmisen p\u00e4\u00e4lle: \u201dJa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 lep\u00e4\u00e4 Herran Henki: viisauden ja ymm\u00e4rryksen Henki, neuvon ja voiman Henki, tiedon ja todellisen jumalisuuden Henki\u201d, ja viimeisess\u00e4 kohdassa h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 viel\u00e4 erityisen\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sanat: \u201dJa Herran pelon Henki t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4net.\u201d Jossa meid\u00e4n on ensinn\u00e4kin huomioitava tarkoin, ett\u00e4 h\u00e4n ei sano \u201dja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n lep\u00e4\u00e4 pelon Henki\u201d, kuten h\u00e4n sanoi aikaisemmissa tapauksissa, vaan h\u00e4n sanoo: \u201dHerran pelon Henki t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4net\u201d. Sill\u00e4 sen rikkaus on niin suuri, ett\u00e4 kun se kerran on vallannut ihmisen voimallaan, se ei ota haltuunsa osaa vaan koko h\u00e4nen mielens\u00e4. Eik\u00e4 suotta. Sill\u00e4 koska se on l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4 siihen rakkauteen, joka \u201dei koskaan katoa\u201d, se ei ainoastaan t\u00e4yt\u00e4 ihmist\u00e4, vaan se ottaa pysyv\u00e4sti ja erottamattomasti ja jatkuvasti haltuunsa sen, jossa se on alkanut, eik\u00e4 se v\u00e4hene mink\u00e4\u00e4n ajallisen ilon tai nautinnon houkutusten vuoksi, kuten joskus tapahtuu sen pelon kohdalla, joka hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on siis se t\u00e4ydellisyyteen kuuluva pelko, jolla meille kerrotaan, ett\u00e4 Jumala-ihminen, joka tuli paitsi lunastaakseen ihmiskunnan my\u00f6s antaakseen meille t\u00e4ydellisyyden mallin ja esimerkin hyvyydest\u00e4, oli t\u00e4ynn\u00e4. Sill\u00e4 todellinen Jumalan Poika, \u201djoka ei tehnyt synti\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4nen suustaan l\u00f6ytynyt petosta\u201d, ei voinut tuntea tuota rangaistuksen orjallista pelkoa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 14.Kysymys t\u00e4ydellisest\u00e4 siveydest\u00e4<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Nyt kun olet lopettanut puheesi t\u00e4ydellisest\u00e4 siveydest\u00e4, haluamme my\u00f6s kysy\u00e4 hieman vapaammin siveyden lopusta. Sill\u00e4 emme ep\u00e4ile, etteiv\u00e4tk\u00f6 nuo rakkauden ylev\u00e4t korkeudet, joiden avulla, kuten olette t\u00e4h\u00e4n asti selitt\u00e4nyt, nousemme Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, voi mitenk\u00e4\u00e4n olla olemassa ilman t\u00e4ydellist\u00e4 puhtautta. Mutta haluaisimme tiet\u00e4\u00e4, voidaanko sen pysyv\u00e4 my\u00f6nt\u00e4minen taata niin, ettei mik\u00e4\u00e4n himon yllytt\u00e4minen voi koskaan h\u00e4irit\u00e4 syd\u00e4memme tyyneytt\u00e4, ja ett\u00e4 n\u00e4in voimme viett\u00e4\u00e4 lihassa oleskelumme ajan vapaina t\u00e4st\u00e4 lihallisesta intohimosta niin, ettei kiihkon tuli koskaan sytyt\u00e4 meit\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU15. Pyydetyn selityksen lykk\u00e4\u00e4minen<\/p>\n

                                                                      KAEREMON: On todellakin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen autuuden ja ainutlaatuisen hyvyyden merkki sek\u00e4 oppia ett\u00e4 opettaa jatkuvasti sit\u00e4 rakkautta, jonka avulla takerrumme Herraan, niin ett\u00e4 mietiskely H\u00e4nest\u00e4 voi, kuten psalmisti sanoo, t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikki el\u00e4m\u00e4mme p\u00e4iv\u00e4t ja y\u00f6t ja voi tukea sieluamme, joka kyltym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti janoaa ja janoaa vanhurskautta, pureskelemalla jatkuvasti t\u00e4m\u00e4n taivaallisen ravinnon sy\u00f6nti\u00e4. Mutta meid\u00e4n on my\u00f6s Vapahtajamme yst\u00e4v\u00e4llisen ennakoivan ajatuksen mukaisesti varauduttava ruumiin ravintoon, ettemme heikkenisi matkan varrella, sill\u00e4 \u201dhenki on kyll\u00e4 halukas, mutta liha on heikko\u201d. Ja t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n on nyt turvattava ottamalla v\u00e4h\u00e4n ruokaa, jotta illallisen j\u00e4lkeen mieli voisi olla tarkkaavaisempi sen huolelliseen j\u00e4ljitt\u00e4miseen, mit\u00e4 haluatte.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XII ABBA CHAEREMONIN TOINEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      SIVEYDEST\u00c4<\/strong><\/p>\n

                                                                      (Ei k\u00e4\u00e4nnetty)<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XIII ABBA CHAEREMONIN KOLMAS KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      JUMALAN SUOJELUKSESTA.<\/strong><\/p>\n

                                                                      \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                                                      LUKU 1. Johdanto<\/p>\n

                                                                      KUN lyhyen unen j\u00e4lkeen palasimme aamupalvelukseen ja odotimme vanhaa miest\u00e4, abbedissa Germanusta vaivasi suuri ep\u00e4ilys, koska edellisess\u00e4 keskustelussa, jonka voima oli innoittanut meid\u00e4t \u00e4\u00e4rimm\u00e4isell\u00e4 kaipauksella t\u00e4h\u00e4n siveellisyyteen, joka oli t\u00e4h\u00e4n asti ollut meille tuntematon, autuas vanhus oli yhdell\u00e4 lauseella murtanut ihmisen ponnistelujen vaatimukset ja lis\u00e4nnyt, ett\u00e4 vaikka ihminen ponnistelee kaikin voimin hyv\u00e4n tuloksen saavuttamiseksi, h\u00e4n ei kuitenkaan voi tulla mittariksi siit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, ellei h\u00e4n ole hankkinut sit\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jumalallisen lahjan eik\u00e4 oman ponnistelunsa tuloksena. Sill\u00e4 v\u00e4lin, kun pohdiskelimme t\u00e4t\u00e4 kysymyst\u00e4, saapui siunattu Kaeremon keljaan, ja kun h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 kuiskuttelimme kesken\u00e4mme jostakin asiasta, h\u00e4n keskeytti rukous- ja psalmitarjoilun tavallista lyhyemm\u00e4ksi ja kysyi meilt\u00e4, mik\u00e4 oli h\u00e4t\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. Kysymys siit\u00e4, miksi hyvien tekojen ansiota ei voida lukea niiden tekij\u00e4n ponnistelujen ansioksi<\/p>\n

                                                                      SITTEN GERMANUS: Kun meid\u00e4t on niin sanoakseni sulkenut sen loistavan hyveen suuruus, jota eilisillan keskustelussa kuvattiin, l\u00e4hes pois siit\u00e4, ett\u00e4 uskoisimme sen mahdollisuuteen, niin, anteeksi, ett\u00e4 sanon n\u00e4in, meist\u00e4 tuntuu j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 ponnistelujemme palkitseminen, ts. t\u00e4ydellist\u00e4 siveytt\u00e4, joka saavutetaan omalla vakavalla vaivann\u00e4\u00f6ll\u00e4, ei voida lukea p\u00e4\u00e4asiassa sen miehen ponnistelujen ansioksi, joka ponnistelee. On nimitt\u00e4in typer\u00e4\u00e4, jos esimerkiksi n\u00e4hdess\u00e4mme maanviljelij\u00e4n tekev\u00e4n kaikkensa maan viljelemiseksi, emme kirjoita hedelmi\u00e4 h\u00e4nen ponnistelujensa ansioksi.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. Vastaus siihen, ett\u00e4 ilman Jumalan apua ei voida saavuttaa paitsi t\u00e4ydellist\u00e4 siveytt\u00e4, my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mink\u00e4\u00e4nlaista hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

                                                                      KAEREMON: Juuri t\u00e4m\u00e4n esitt\u00e4m\u00e4nne esimerkin avulla voimme viel\u00e4 selvemmin todistaa, ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4n ponnistelut eiv\u00e4t voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ilman Jumalan apua. Sill\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n maanviljelij\u00e4, kun h\u00e4n on k\u00e4ytt\u00e4nyt \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4 maan viljelyyn, voi heti katsoa sadon tuottoa ja runsaita hedelmi\u00e4 omien ponnistelujensa ansioksi, sill\u00e4 h\u00e4n huomaa, ett\u00e4 ne ovat usein turhia, elleiv\u00e4t sopivasti sateet ja hiljainen ja tyyni talvi auta heit\u00e4, niin ett\u00e4 olemme usein n\u00e4hneet jo kyps\u00e4t ja kypsyneet ja l\u00e4pikotaisin kypsyneet hedelm\u00e4t ik\u00e4\u00e4n kuin siepattavan niit\u00e4 kahmivien k\u00e4dest\u00e4, eik\u00e4 heid\u00e4n jatkuvista ja vilpitt\u00f6mist\u00e4 ponnisteluistaan ollut mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isille, koska he eiv\u00e4t olleet Herran avun johdatuksen alaisia. Niin kuin siis jumalallinen hyvyys ei anna n\u00e4it\u00e4 rikkaita satoja joutilaille maanviljelij\u00f6ille, jotka eiv\u00e4t viljele peltojaan kynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 usein, niin my\u00f6s koko y\u00f6n kest\u00e4neest\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isille, ellei Herran armo sit\u00e4 siunaa. Mutta t\u00e4ss\u00e4 inhimillisen ylpeyden ei pit\u00e4isi koskaan yritt\u00e4\u00e4 asettaa itse\u00e4\u00e4n samalle tasolle Jumalan armon kanssa tai sekaantua siihen niin, ett\u00e4 se kuvittelisi omien ponnistelujensa olevan syy jumalalliseen anteliaisuuteen, tai kerskua sill\u00e4, ett\u00e4 eritt\u00e4in runsas hedelm\u00e4sato olisi vastaus omien ponnistelujen ansioihin. Ihmisen tulisi nimitt\u00e4in harkita ja punnita mit\u00e4 tarkimmin sit\u00e4 tosiasiaa, ett\u00e4 h\u00e4n ei voisi omin voimin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 juuri niit\u00e4 ponnisteluja, joita h\u00e4n on vakavasti k\u00e4ytt\u00e4nyt tavoitellessaan vaurautta, ellei Herran suojelus ja armo olisi antanut h\u00e4nelle voimaa kaikkien maataloust\u00f6iden suorittamiseen; ja ett\u00e4 h\u00e4nen oma tahtonsa ja voimansa olisivat olleet voimattomia, ellei jumalallinen laupeus olisi antanut keinoja niiden suorittamiseen, sill\u00e4 ne ep\u00e4onnistuvat toisinaan joko liian runsaan tai liian v\u00e4h\u00e4isen sateen vuoksi. Sill\u00e4 kun Herra on antanut h\u00e4rk\u00e4in voiman ja ruumiillisen terveyden ja voiman tehd\u00e4 kaikki ty\u00f6t ja menestyksen yrityksiss\u00e4, on ihmisen silti rukoiltava, ettei h\u00e4nelle tulisi, kuten Raamattu sanoo, \u201dvaskitaivas ja rautamaa\u201d ja \u201dsy\u00f6p\u00e4l\u00e4inen sy\u00f6, mit\u00e4 hein\u00e4sirkka on j\u00e4tt\u00e4nyt, ja palmunmato sy\u00f6, mit\u00e4 sy\u00f6p\u00e4l\u00e4inen on j\u00e4tt\u00e4nyt, ja home tuhoaa, mit\u00e4 palmunmato on j\u00e4tt\u00e4nyt\u201d. Eiv\u00e4tk\u00e4 maanviljelij\u00e4n ponnistelut ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n tarvitse Jumalan apua ainoastaan t\u00e4ss\u00e4, ellei se my\u00f6s est\u00e4 odottamattomia onnettomuuksia, joiden vuoksi, vaikka pelto olisi runsas odotetun hedelm\u00e4llisell\u00e4 sadolla, mies ei ainoastaan j\u00e4\u00e4 vaille sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n on turhaan toivonut ja etsinyt, vaan menett\u00e4\u00e4 itse asiassa ne runsaat hedelm\u00e4t, jotka h\u00e4n on jo ker\u00e4nnyt ja varastoinut puimatonttuun tai navettaan. T\u00e4st\u00e4 voimme selv\u00e4sti p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 paitsi tekojemme my\u00f6s hyvien ajatusten aloite tulee Jumalalta, joka innoittaa meid\u00e4t alun perin hyv\u00e4ll\u00e4 tahdolla ja antaa meille mahdollisuuden toteuttaa sit\u00e4, mit\u00e4 oikeutetusti haluamme: sill\u00e4 \u201djokainen hyv\u00e4 lahja ja jokainen t\u00e4ydellinen lahja tulee alas ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, valkeuksien Is\u00e4lt\u00e4\u201d, joka sek\u00e4 aloittaa sen, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jatkaa ja t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 sit\u00e4 meiss\u00e4, kuten apostoli sanoo: \u201dMutta h\u00e4n, joka antaa kylv\u00e4j\u00e4lle siemenen, antaa sek\u00e4 leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi ett\u00e4 moninkertaistaa teid\u00e4n siemenenne ja tekee vanhurskautenne hedelm\u00e4t kasvaviksi.\u201d H\u00e4n on my\u00f6s antanut teille leiv\u00e4n, jota on sy\u00f6t\u00e4v\u00e4. \u201d Mutta meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4mme on n\u00f6yr\u00e4sti seurata p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen Jumalan armoa, joka vet\u00e4\u00e4 meit\u00e4 puoleensa, tai muuten, jos vastustamme \u201dj\u00e4yk\u00e4ll\u00e4 niskalla\u201d ja (Raamatun sanoja k\u00e4ytt\u00e4en) \u201dymp\u00e4rileikkaamattomilla korvilla\u201d, ansaitsemme kuulla Jeremian sanat: \u201dEik\u00f6 se, joka kaatuu, nouse yl\u00f6s, ja se, joka on k\u00e4\u00e4ntynyt pois, ei k\u00e4\u00e4nny takaisin? Miksi sitten t\u00e4m\u00e4 kansa Jerusalemissa k\u00e4\u00e4ntyy pois itsep\u00e4isell\u00e4 kapinalla? He ovat j\u00e4ykist\u00e4neet niskansa ja kielt\u00e4ytyneet palaamasta.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 4 Vastalause, jossa kysyt\u00e4\u00e4n, miten pakanoiden voidaan sanoa olevan siveellisi\u00e4 ilman Jumalan armoa<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: T\u00e4h\u00e4n selitykseen, jonka erinomaisuutta emme voi h\u00e4t\u00e4isesti kumota, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaikeutena olevan se, ett\u00e4 se pyrkii tuhoamaan vapaan tahdon. Sill\u00e4 kun n\u00e4emme, ett\u00e4 monet pakanoista, joille jumalallisen armon apua ei varmastikaan ole suotu, ovat erinomaisia paitsi s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyyden ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveiss\u00e4, my\u00f6s (mik\u00e4 on viel\u00e4 huomattavampaa) siveyden hyveess\u00e4, miten voimme ajatella, ett\u00e4 heid\u00e4n tahdonvapautensa on otettu vangiksi ja ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 hyveet on annettu heille Jumalan lahjana, varsinkin kun he t\u00e4m\u00e4n maailman viisauden per\u00e4ss\u00e4 kulkiessaan ja t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 paitsi Jumalan armosta my\u00f6s jopa todellisen Jumalan olemassaolosta, sellaisena kuin me olemme h\u00e4net lukemamme ja muiden opetuksen kautta tunteneet – heid\u00e4n sanotaan saavuttaneen siveyden t\u00e4ydellisimm\u00e4n puhtauden omilla ponnistuksillaan ja ponnisteluillaan.<\/p>\n

                                                                      LUKU5. Vastaus filosofien kuvitteellista siveytt\u00e4 koskevaan kysymykseen<\/p>\n

                                                                      CHAEREMON: Olen iloinen, ett\u00e4 vaikka sinua palaa suurin kaipuu totuuden tuntemiseen, tuot silti esiin joitakin typeri\u00e4 seikkoja, sill\u00e4 esitt\u00e4miesi vastalauseiden kautta katolisen uskon arvo n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paremmin perustellulta ja, jos saan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ilmaisua, perusteellisemmin tutkitulta. Sill\u00e4 kuka viisas ihminen tekisi niin ristiriitaisia v\u00e4itteit\u00e4 kuin eilen v\u00e4itt\u00e4isi, ett\u00e4 siveyden taivaallista puhtautta ei voitaisi edes Jumalan armosta antaa kenellek\u00e4\u00e4n kuolevaiselle, ja nyt v\u00e4itt\u00e4isi, ett\u00e4 jopa pakanat saivat sen omilla voimillaan? Mutta koska te olette varmasti, kuten sanoin, esitt\u00e4neet n\u00e4m\u00e4 vastav\u00e4itteet halusta p\u00e4\u00e4st\u00e4 totuuteen k\u00e4siksi, niin katsokaa, mit\u00e4 mielt\u00e4 me olemme n\u00e4ist\u00e4 seikoista. Ensinn\u00e4k\u00e4\u00e4n meid\u00e4n ei todellakaan pid\u00e4 ajatella, ett\u00e4 filosofit olisivat saavuttaneet sellaista sielun siveytt\u00e4, jota meilt\u00e4 vaaditaan, joilta on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty, ettei meid\u00e4n keskuudessamme saisi esiinty\u00e4 ei ainoastaan haureutta, vaan my\u00f6skin saastaisuutta. Mutta heill\u00e4 oli jonkinlainen \u201dmeraki” (\u03bc\u03b5\u03c1\u03ac\u03ba\u03b9= intohimoinen omistautuminen, k\u00e4\u00e4nt.huom.),<\/em> ts. jonkinlainen hiukkanen siveytt\u00e4; nimitt\u00e4in lihan raittius, jonka avulla he saattoivat hillit\u00e4 himonsa lihallisesta kanssak\u00e4ymisest\u00e4; mutta t\u00e4t\u00e4 mielen sis\u00e4ist\u00e4 puhtautta ja ruumiin jatkuvaa puhtautta he eiv\u00e4t kyenneet saavuttamaan, en sanoisi, teoissa, mutta edes ajatuksissa. Lopulta Sokrates, kuuluisin heist\u00e4 kaikista, niin kuin he itse h\u00e4nt\u00e4 arvostavat, ei h\u00e4peillyt tunnustaa t\u00e4t\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 kun joku, joka arvioi miehen luonnetta ulkon\u00e4\u00f6n perusteella \u03c6\u03c5\u03c3\u03b9\u03bf\u03b3\u03bd\u03ce\u03bc\u03c9\u03bd (psysiogoomon), katsoi h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi \u1f44\u03bc\u03bc\u03b1\u03c4\u03b1 \u03c0\u03b1\u1fd6\u03b4’ \u1f10\u03c1\u03b1\u03c3\u03c4\u03bf\u1fe6, ts. \u201dpoikien turmelijan silm\u00e4t\u201d, ja h\u00e4nen oppilaansa rynt\u00e4siv\u00e4t h\u00e4nen kimppuunsa ja veiv\u00e4t h\u00e4net herransa luo ja halusivat kostaa loukkauksen, sanotaan, ett\u00e4 h\u00e4n hillitsi heid\u00e4n suuttumuksensa n\u00e4ill\u00e4 sanoilla: \u03c0\u03b1\u03cd\u03c3\u03b1\u03c3\u03b8\u03b5, \u1f11\u03c4\u03b1\u1fd6\u03c1\u03bf\u03b9, \u03b5\u1f30\u03bc\u1f76 \u03b3\u03ac\u03c1, \u1f10\u03c0\u03ad\u03c7\u03c9 \u03b4\u03ad, ts. pys\u00e4htyk\u00e4\u00e4, yst\u00e4v\u00e4ni, sill\u00e4 niin olen, mutta hillitsen itseni. T\u00e4ll\u00f6in k\u00e4y aivan selv\u00e4sti ilmi paitsi meid\u00e4n v\u00e4itteist\u00e4mme, my\u00f6s itse asiassa heid\u00e4n omista tunnustuksistaan, ett\u00e4 ainoastaan siveett\u00f6mien tekojen suorittaminen, ts. kanssak\u00e4ymisen h\u00e4pe\u00e4, oli pakon sanelemana estetty heilt\u00e4, ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n intohimon halu ja ilo ei ollut suljettu heid\u00e4n syd\u00e4milt\u00e4\u00e4n. Mutta mill\u00e4 kauhulla on tuotava esiin t\u00e4m\u00e4 Diogeneksen sanonta? Sill\u00e4 se, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman filosofit eiv\u00e4t h\u00e4peilleet tuoda esiin merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 asiana, ei voi olla meid\u00e4n puhuttavissa tai kuultavissa ilman h\u00e4pe\u00e4\u00e4: sill\u00e4 er\u00e4\u00e4lle, jota rangaistiin aviorikoksesta, kerrotaan sanoneen, ett\u00e4 h\u00e4n sanoi \u03c4\u1f78 \u03b4\u03c9\u03c1\u03b5\u1f70\u03bd \u03c0\u03c9\u03bb\u03bf\u03cd\u03bc\u03b5\u03bd\u03bf\u03bd \u03b8\u03ac\u03bd\u03b1\u03c4\u03bf\u03bd \u1f00\u03b3\u03cc\u03c1\u03b1\u03c3\u03b5, ts. \u00e4l\u00e4 osta kuolemallasi sit\u00e4, mik\u00e4 myyd\u00e4\u00e4n ilmaiseksi. On siis selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t tunnistaneet sen todellisen siveyden hyveellisyytt\u00e4, jota me etsimme, ja niinp\u00e4 on aivan varmaa, ett\u00e4 meid\u00e4n ymp\u00e4rileikkauksemme, joka on hengess\u00e4, ei voi tulla hankituksi muuten kuin Jumalan lahjana ja ett\u00e4 se kuuluu vain niille, jotka palvelevat Jumalaa t\u00e4ydell\u00e4 hengen katumuksella.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Ett\u00e4 ilman Jumalan armoa emme voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n uutteria ponnisteluja<\/p>\n

                                                                      JA vaikka siis monissa asioissa, itse asiassa kaikessa, voidaan osoittaa, ett\u00e4 ihminen tarvitsee aina Jumalan apua ja ett\u00e4 ihmisen heikkous ei voi yksin\u00e4\u00e4n, ts. ilman Jumalan apua, saada aikaan mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 liittyy pelastukseen, niin silti miss\u00e4\u00e4n ei ole t\u00e4m\u00e4 selvemmin havaittavissa kuin siveyden hankkimisessa ja s\u00e4ilytt\u00e4misess\u00e4. Sill\u00e4 koska keskustelua sen t\u00e4ydellisyyden vaikeudesta lyk\u00e4t\u00e4\u00e4n niin pitk\u00e4ksi aikaa, puhukaamme sill\u00e4 v\u00e4lin lyhyesti sen v\u00e4lineist\u00e4. Kuka, kysyn min\u00e4, voisi, vaikka h\u00e4n olisi kuinka kiihke\u00e4 hengess\u00e4, luottaen omiin voimiinsa ilman ihmisten kiitosta kest\u00e4\u00e4 er\u00e4maan kurjuutta, enk\u00e4 sanoisi p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 puutetta, vaan kuivan leiv\u00e4n saannin? Kuka ilman Herran lohdutusta, voisi siet\u00e4\u00e4 jatkuvaa veden janoa tai riist\u00e4\u00e4 ihmissilmilt\u00e4\u00e4n tuon suloisen ja herkullisen aamu-unen ja pakottaa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti koko levon ja lepohetkens\u00e4 nelj\u00e4n tunnin mittaiseksi? Kuka riitt\u00e4isi ilman Jumalan armoa jatkuvan lukemisen harrastamiseen ja jatkuvaan vakavaan ty\u00f6h\u00f6n, saamatta mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 nykyisest\u00e4 hy\u00f6dyst\u00e4? Ja kaikkia n\u00e4it\u00e4 asioita, niin kuin emme voi jatkuvasti haluta ilman jumalallista innoitusta, emme voi miss\u00e4\u00e4n suhteessa suorittaa niit\u00e4 ilman H\u00e4nen apuaan. Ja jotta voisimme varmistaa, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat eiv\u00e4t ole meille ainoastaan kokemuksen opetuksen todistamia, vaan ett\u00e4 ne my\u00f6s viel\u00e4 selvemmiksi tehd\u00e4\u00e4n varmojen todisteiden ja perustelujen avulla, eik\u00f6 monien sellaisten asioiden kohdalla, joita haluamme hy\u00f6dyllisesti toteuttaa, puutu v\u00e4liin jokin heikkous, ja vaikka halumme t\u00e4ysi kiihkeys ja tahtomme t\u00e4ydellisyys ei ole puutteellista, se kuitenkin h\u00e4iritsee k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4mme toivetta, niin ett\u00e4 tarkoitustamme ei voida toteuttaa, ellei Herran armosta ole annettu voimaa sen toteuttamiseen, niin ett\u00e4 vaikka on lukemattomia ihmisjoukkoja, jotka haluavat uskollisesti pit\u00e4yty\u00e4 hyveen tavoittelussa, tuskin l\u00f6ytyy yht\u00e4\u00e4n sellaista, joka kykenisi toteuttamaan ja kest\u00e4m\u00e4\u00e4n sen, puhumattakaan siit\u00e4, ett\u00e4 vaikka mik\u00e4\u00e4n heikkous ei est\u00e4isi meit\u00e4, mahdollisuus toteuttaa kaikki haluamamme ei ole omissa voimissamme. Sill\u00e4 ei ole meid\u00e4n vallassamme turvata yksin\u00e4isyyden hiljaisuutta ja ankaraa paastoa ja h\u00e4iri\u00f6t\u00f6nt\u00e4 opiskelua silloinkin, kun voisimme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4llaisia tilaisuuksia, vaan sattumien luku pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4t usein hyvin vastoin tahtoamme poissa terveellisist\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4yksist\u00e4, niin ett\u00e4 meid\u00e4n on rukoiltava Herraa saadaksemme tilaisuuksia paikassa tai ajassa, jossa voimme harjoittaa niit\u00e4. Ja on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kyky niihin ei riit\u00e4 meille, ellei Herra anna meille my\u00f6s tilaisuutta tehd\u00e4 sit\u00e4, mihin kykenemme (kuten my\u00f6s apostoli sanoo: \u201dSill\u00e4 me halusimme tulla luoksenne kerta toisensa j\u00e4lkeen, mutta saatana esti meit\u00e4\u201d), niin ett\u00e4 toisinaan huomaamme, ett\u00e4 meid\u00e4t eduksemme kutsutaan pois n\u00e4ist\u00e4 hengellisist\u00e4 harjoituksista, jotta samalla kun ilman omaa suostumustamme rikkoutuu rutiinimme s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisuus ja annamme jotakin lihan heikkoudelle, saatamme jopa vastoin tahtoamme joutua tekem\u00e4\u00e4n tervehdytt\u00e4v\u00e4\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4llisyyteen. Siit\u00e4 Jumalan kaitselmuksellisesta j\u00e4rjestelyst\u00e4 siunattu apostoli sanoo jotakin samankaltaista: \u201dSen t\u00e4hden min\u00e4 kolmesti rukoilin Herraa, ett\u00e4 se poistuisi minusta. Ja h\u00e4n sanoi minulle: \u201dMin\u00e4 olen pahoillani, ett\u00e4 olen niin pahoillani, ett\u00e4 olen niin pahoillani: H\u00e4n sanoi minulle: \u201dMinun armoni riitt\u00e4\u00e4 sinulle, sill\u00e4 minun voimani on tullut t\u00e4ydelliseksi heikkoudessa.\u201d Ja taas: \u201dMinun armoni riitt\u00e4\u00e4 sinulle, sill\u00e4 minun voimani on tullut t\u00e4ydelliseksi heikkoudessa\u201d: \u201dSill\u00e4 me emme tied\u00e4, mit\u00e4 rukoilla, niin kuin meid\u00e4n pit\u00e4isi.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Jumalan p\u00e4\u00e4tavoitteesta ja h\u00e4nen jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 kaitselmuksestaan<\/p>\n

                                                                      Sill\u00e4 Jumalan tarkoitus, jonka mukaan h\u00e4n on luonut ihmisen olemaan katoamatta, vaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n iankaikkisesti, pysyy j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4. Ja kun H\u00e4nen hyvyytens\u00e4 n\u00e4kee meiss\u00e4 loistavan pienimm\u00e4nkin hyv\u00e4n tahdon kipin\u00e4n, jonka H\u00e4n itse on ik\u00e4\u00e4n kuin ly\u00f6nyt syd\u00e4memme kovasta piikiekosta, H\u00e4n tuulettaa ja vaalii sit\u00e4 ja hoivaa sit\u00e4 hengityksell\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 H\u00e4n \u201dtahtoo, ett\u00e4 kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden tuntemiseen\u201d, sill\u00e4 kuten H\u00e4n sanoo: \u201dEi ole teid\u00e4n taivaassa olevan Is\u00e4nne tahto, ett\u00e4 yksikin n\u00e4ist\u00e4 pienist\u00e4 hukkuisi\u201d, ja taas sanotaan: \u201dJumala ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n salli, ett\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n sielu hukkuu, vaan h\u00e4n palauttaa\u201d, mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 se, joka on hylj\u00e4tty, ei kokonaan hukkuisi. Sill\u00e4 H\u00e4n on totuudenmukainen eik\u00e4 valehtele, kun H\u00e4n vannoo valalla: \u201dNiin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra Jumala, sill\u00e4 min\u00e4 en tahdo syntisen kuolemaa, vaan sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyy pois tielt\u00e4\u00e4n ja el\u00e4\u00e4.\u201d Sill\u00e4 jos H\u00e4n ei tahdo, ett\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n H\u00e4nen pienist\u00e4\u00e4n hukkuu, kuinka voimme ilman raskasta pilkkaa kuvitella, ett\u00e4 H\u00e4n ei yleisesti ottaen tahdo kaikkien ihmisten, vaan vain joidenkin kaikkien sijasta pelastuvan? Ne siis, jotka hukkuvat, hukkuvat vastoin H\u00e4nen tahtoaan, kuten H\u00e4n todistaa jokaista heist\u00e4 vastaan p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4: \u201dK\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 pois pahoilta teilt\u00e4nne, niin miksi te kuolette, te Israelin heimo?\u201d Ja j\u00e4lleen: \u201dTe, Israel, Israel, Israel, Israel, Israel, Israel, Israel, Israel, Israel, Israel: \u201dKuinka usein olisinkaan halunnut koota teid\u00e4n lapsenne yhteen niin kuin kana kokoaa kanansa siipiens\u00e4 alle, mutta te ette halunneet!\u201d ja \u201dMiksi t\u00e4m\u00e4 kansa Jerusalemissa on k\u00e4\u00e4ntynyt pois itsep\u00e4isell\u00e4 kapinalla? He ovat paaduttaneet kasvonsa ja kielt\u00e4ytyneet palaamasta.\u201d Kristuksen armo on siis joka p\u00e4iv\u00e4 k\u00e4sill\u00e4, joka, vaikka se \u201dtahtoo, ett\u00e4 kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden tuntemiseen\u201d, kutsuu kaikkia poikkeuksetta sanoen: \u201dKutsukaa kaikki ihmiset! \u201dTulkaa minun luokseni kaikki te, jotka teette ty\u00f6t\u00e4 ja olette raskautetut, niin min\u00e4 virkist\u00e4n teit\u00e4.\u201d Mutta jos H\u00e4n ei kutsu yleisesti kaikkia vaan vain joitakin, siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 kaikki eiv\u00e4t ole raskautettuja joko perisynnist\u00e4 tai todellisesta synnist\u00e4, ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sanonta ei ole totta: \u201dSill\u00e4 kaikki ovattehneet synti\u00e4 ja ovat j\u00e4\u00e4neet Jumalan kirkkautta vaille\u201d; emmek\u00e4 voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n uskoa, ett\u00e4 \u2018kuolema on kohdannut kaikkia ihmisi\u00e4\u2019. Ja niin pitk\u00e4lle kaikki, jotka menehtyv\u00e4t, menehtyv\u00e4t vastoin Jumalan tahtoa, ett\u00e4 Jumalan ei voida sanoa tehneen kuolemaa, kuten itse Raamattu todistaa: \u201dSill\u00e4 Jumala ei ole luonut kuolemaa eik\u00e4 iloitse el\u00e4vien tuhosta.\u201d Ja siit\u00e4 johtuu, ett\u00e4 kun me pyyd\u00e4mme hyv\u00e4n sijasta useimmiten p\u00e4invastaista, rukouksemme joko kuullaan mutta my\u00f6h\u00e4\u00e4n tai ei ollenkaan; ja taas Herra takaa meille jopa vastoin tahtoamme, kuin joku mit\u00e4 hyv\u00e4ntekij\u00e4isin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, ett\u00e4 se, mink\u00e4 luulemme olevan sit\u00e4 vastaan, on meille hyv\u00e4ksi, ja toisinaan H\u00e4n viivytt\u00e4\u00e4 ja est\u00e4\u00e4 vahingollisia tarkoituksiamme ja tappavia yrityksi\u00e4mme saamasta aikaan kauheita seurauksiaan, ja kun me sy\u00f6ksymme p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 kohti kuolemaa, h\u00e4n vet\u00e4\u00e4 meid\u00e4t takaisin pelastukseen ja pelastaa meid\u00e4t tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4mme helvetin leuoista.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8.Jumalan armosta ja tahdon vapaudesta<\/p>\n

                                                                      JA t\u00e4t\u00e4 H\u00e4nen huolenpitoaan ja kaitselmustaan meit\u00e4 kohtaan on Jumalan sana hienosti kuvannut profeetta Hoosean kuvassa Jerusalemista, joka on portto ja joka h\u00e4pe\u00e4llisell\u00e4 innolla taipuu ep\u00e4jumalien palvontaan, kun h\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 menen rakastajani per\u00e4\u00e4n, jotka antavat minulle leip\u00e4ni, veteni, villani, pellavani, \u00f6ljyni ja juomani\u201d, jumalallinen harkinta vastaa ottaen huomioon h\u00e4nen pelastuksensa eik\u00e4 h\u00e4nen toiveitaan: \u201dKatso, min\u00e4 pensasaidan sinun tiesi orjantappuroilla ja tukin sen muurilla, niin ettei h\u00e4n l\u00f6yd\u00e4 polkuaan.\u201d \u201dKatso, min\u00e4 pensasaidan sinun tiesi orjantappuroilla ja tukin sen muurilla, niin ettei h\u00e4n l\u00f6yd\u00e4 polkuaan. Ja h\u00e4n seuraa rakastajiaan, mutta ei saavuta heit\u00e4, ja h\u00e4n etsii heit\u00e4, mutta ei l\u00f6yd\u00e4 heit\u00e4, ja sanoo: H\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 palaan ensimm\u00e4isen aviomieheni luo, sill\u00e4 silloin minulle oli parempi kuin nyt.\u201d\u201d Ja taas meid\u00e4n itsep\u00e4isyytt\u00e4mme ja halveksuntaamme, jolla me kapinallisessa hengess\u00e4mme halveksimme H\u00e4nt\u00e4, kun H\u00e4n kehottaa meit\u00e4 pelastavaan paluuseen, kuvataan seuraavassa vertailussa: H\u00e4n sanoo: \u201dJa min\u00e4 sanoin, ett\u00e4 sinun on kutsuttava minua Is\u00e4ksi, etk\u00e4 lakkaa vaeltamasta minun per\u00e4ss\u00e4ni. Mutta niin kuin nainen, joka halveksii rakastajansa, niin on Israelin heimo halveksinut minua, sanoo Herra.”\u201d Osuvasti siis, kun H\u00e4n on verrannut Jerusalemia avionrikkojattareen, joka hylk\u00e4\u00e4 miehens\u00e4, H\u00e4n vertaa omaa rakkauttaan ja sitke\u00e4\u00e4 hyvyytt\u00e4\u00e4n mieheen, joka kuolee rakkaudesta naiseen. Sill\u00e4 Jumalan hyvyytt\u00e4 ja rakkautta, jota H\u00e4n aina osoittaa ihmiskuntaa kohtaan, – koska sit\u00e4 ei\u00a0 mik\u00e4\u00e4n vahinko nujerra niin, ett\u00e4 se lakkaisi huolehtimasta meid\u00e4n pelastuksestamme tai ajautuisi pois alkuper\u00e4isest\u00e4 aikomuksestaan, ik\u00e4\u00e4n kuin meid\u00e4n rikkomuksemme olisivat voittaneet sen, – ei voisi mill\u00e4\u00e4n vertailulla kuvailla sopivammin kuin tapausta, jossa mies syttyy mit\u00e4 kiihkeimm\u00e4st\u00e4 rakkaudesta naiseen ja jota polttavampi intohimo h\u00e4nt\u00e4 kohtaan sytytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 enemm\u00e4n, mit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n n\u00e4kee, ett\u00e4 nainen v\u00e4heksyy ja halveksii h\u00e4nt\u00e4. Jumalallinen suojelus on siis erottamattomasti l\u00e4sn\u00e4 kanssamme, ja Luojan yst\u00e4v\u00e4llisyys luotujaan kohtaan on niin suurta, ett\u00e4 h\u00e4nen kaitselmuksensa ei ainoastaan seuraa sit\u00e4, vaan itse asiassa edelt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 jatkuvasti, kuten profeetta koki ja selv\u00e4sti tunnusti sanomalla: \u201dJumalani est\u00e4\u00e4 minua armollaan.\u201d Ja kun H\u00e4n n\u00e4kee meiss\u00e4 jonkinlaisen hyv\u00e4n tahdon alun, H\u00e4n valaisee sit\u00e4 heti, vahvistaa sit\u00e4 ja kannustaa sit\u00e4 kohti pelastusta lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4, jonka H\u00e4n itse on istuttanut tai jonka H\u00e4n n\u00e4kee syntyneen omien ponnistelujemme tuloksena. Sill\u00e4 H\u00e4n sanoo: \u201dEnnen kuin he huutavat, min\u00e4 kuulen heit\u00e4: Kun he viel\u00e4 puhuvat, min\u00e4 kuulen heit\u00e4.\u201d Ja taas: \u201dHeti kun H\u00e4n kuulee huutosi \u00e4\u00e4nen, H\u00e4n vastaa sinulle.\u201d Ja hyvyydess\u00e4\u00e4n H\u00e4n ei ainoastaan innosta meit\u00e4 pyhiin toiveisiin, vaan todella luo tilaisuuksia el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja mahdollisuuksia hyviin tuloksiin ja osoittaa erehtyneille pelastuksen tien suunnan.<\/p>\n

                                                                      LUKU 9.Hyv\u00e4n tahtomme voimasta ja Jumalan armosta<\/p>\n

                                                                      KUN inhimillinen j\u00e4rki ei voi helposti p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, miten Herra antaa niille, jotka pyyt\u00e4v\u00e4t, l\u00f6ytyy niille, jotka etsiv\u00e4t, ja avautuu niille, jotka kolkuttelevat, ja toisaalta l\u00f6ytyy niille, jotka eiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 etsi, ilmestyy avoimesti niille, jotka eiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 pyyt\u00e4neet, ja koko p\u00e4iv\u00e4n ojentaa k\u00e4tens\u00e4 ep\u00e4uskoiselle ja kielt\u00e4v\u00e4lle kansalle, kutsuu niit\u00e4, jotka vastustavat ja seisovat kaukana, vet\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 vastoin heid\u00e4n tahtoaan pelastukseen, ottaa pois niilt\u00e4, jotka tahtovat tehd\u00e4 synti\u00e4, kyvyn toteuttaa halunsa, seisoo hyvyydess\u00e4\u00e4n niiden tiell\u00e4, jotka rynt\u00e4\u00e4v\u00e4t pahuuteen. Mutta kuka voi helposti n\u00e4hd\u00e4, miten on mahdollista, ett\u00e4 pelastuksemme loppuunsaattaminen on annettu oman tahtomme teht\u00e4v\u00e4ksi, josta sanotaan: \u201dJos te tahdotte ja kuulette minua, niin te saatte sy\u00f6d\u00e4 maan antimia\u201d, ja kuinka se \u2018ei ole sen tahdosta eik\u00e4 juoksusta, vaan Jumalan armosta\u2019?\u201d. Mit\u00e4 on sekin, ett\u00e4 Jumala \u201dantaa kullekin h\u00e4nen tekojensa mukaan\u201d, ja \u201dJumala on se, joka teiss\u00e4 vaikuttaa sek\u00e4 tahtomisen ett\u00e4 tekemisen, h\u00e4nen hyv\u00e4n tahtonsa mukaan\u201d, ja \u201dt\u00e4m\u00e4 ei ole teist\u00e4 itsest\u00e4nne, vaan se on Jumalan lahja, ei t\u00f6ist\u00e4, ettei kukaan kerskaisi\u201d. Mit\u00e4 on t\u00e4m\u00e4kin, josta sanotaan: \u201dL\u00e4hestyk\u00e4\u00e4 Herraa, niin h\u00e4n l\u00e4hestyy teit\u00e4\u201d, ja mit\u00e4 h\u00e4n sanoo toisaalla: \u201dKukaan ei tule minun tyk\u00f6ni, ellei Is\u00e4, joka on minut l\u00e4hett\u00e4nyt, ved\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 puoleensa\u201d?\u201d Mit\u00e4 on se, mit\u00e4 me l\u00f6yd\u00e4mme: \u201dTehk\u00e4\u00e4 jaloillenne suorat polut ja ohjatkaa teit\u00e4nne\u201d, ja mit\u00e4 me sanomme rukouksissamme: \u201dSuuntaa minun tieni sinun edess\u00e4si\u201d ja \u2018vakiinnuta minun kulkuni sinun poluillesi, ettei minun askeleeni horjuisi\u2019? Mit\u00e4 se taas on, ett\u00e4 meit\u00e4 kehotetaan: Ja mik\u00e4 on se, mit\u00e4 meille luvataan: \u201dTehk\u00e4\u00e4 teist\u00e4 uusi syd\u00e4n ja uusi henki\u201d? \u201dMin\u00e4 annan heille yhden syd\u00e4men ja panen heid\u00e4n sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 uuden hengen\u201d ja \u2018Min\u00e4 otan pois heid\u00e4n lihastaan kivisen syd\u00e4men ja annan heille lihallisen syd\u00e4men, ett\u00e4 he vaeltaisivat sinun k\u00e4skyiss\u00e4si ja pit\u00e4isiv\u00e4t minun oikeuteni\u2019? Mit\u00e4 se on, mit\u00e4 Herra k\u00e4skee, kun H\u00e4n sanoo: \u201dPese syd\u00e4mesi v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4, Jerusalem, ett\u00e4 pelastuisit\u201d, ja mit\u00e4 se on, mit\u00e4 profeetta pyyt\u00e4\u00e4 Herralta, kun h\u00e4n sanoo: \u201dLuo minuun puhdas syd\u00e4n, Jumala\u201d, ja viel\u00e4 kerran: \u201dPese minut, niin min\u00e4 olen valkoisempi kuin lumi\u201d?\u201d. Mit\u00e4 se on, mit\u00e4 meille sanotaan: \u201dValistakaa itsenne tiedon valolla\u201d, ja se, mit\u00e4 sanotaan Jumalasta: \u201dH\u00e4n opettaa ihmiselle tietoa\u201d, ja: \u2018H\u00e4n opettaa ihmiselle tietoa\u2019, ja: \u2018H\u00e4n opettaa ihmiselle tietoa\u2019: \u201dHerra valaisee sokeat\u201d, tai ainakin t\u00e4m\u00e4, jonka me sanomme rukouksissamme profeetan kanssa: \u201dValaiskaa minun silm\u00e4ni, etten nukkuisi kuolemassa\u201d, ellei m kaikissa n\u00e4iss\u00e4 ole julistusta Jumalan armosta ja tahtomme vapaudesta, koska ihminen voi omasta aloitteestaankin tulla johdatetuksi hyveen etsint\u00e4\u00e4n, mutta on aina Herran avun tarpeessa? Sill\u00e4 kukaan ei nauti terveydest\u00e4, milloin tahtoo, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 omasta tahdostaan ja mielihalustaan vapauteta taudeista ja sairauksista. Mutta mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 on siit\u00e4, ett\u00e4 on toivonut terveyden siunausta, ellei Jumala, joka antaa meille itse el\u00e4m\u00e4n nautinnot, anna my\u00f6s voimakasta ja tervett\u00e4 terveytt\u00e4? Mutta jotta viel\u00e4 selvemmin k\u00e4visi ilmi, ett\u00e4 Luojan hyvyyden antaman luonnon erinomaisuuden kautta syntyy toisinaan hyv\u00e4n tahdon ensimm\u00e4iset alkeet, joka ei kuitenkaan voi saavuttaa hyv\u00e4n t\u00e4ydellist\u00e4 toteuttamista, ellei sit\u00e4 Herra ohjaa, apostoli todistaa ja sanoo: \u201dSill\u00e4 tahto on minulla l\u00e4sn\u00e4, mutta hyv\u00e4n toteuttamista en l\u00f6yd\u00e4.\u201d T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4 asia.<\/p>\n

                                                                      LUKU 10.Vapaan tahdon heikkoudesta<\/p>\n

                                                                      Pyh\u00e4 Raamattu tukee tahdon vapautta, kun se sanoo: \u201dPid\u00e4 syd\u00e4mesi kaikella ahkeruudella\u201d, mutta Apostoli osoittaa sen heikkoutta sanomalla: \u201dHerra varjele teid\u00e4n syd\u00e4menne ja mielenne Kristuksessa Jeesuksessa\u201d. Daavid vakuuttaa vapaan tahdon voimaa, kun h\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 olen kallistanut syd\u00e4meni tekem\u00e4\u00e4n sinun vanhurskautesi tekoja\u201d, mutta sama mies opettaa meille samalla tavalla sen heikkoutta rukoilemalla ja sanomalla: \u201dKallista syd\u00e4meni sinun todistuksiisi eik\u00e4 ahneuteen.\u201d Salomo my\u00f6s: \u201dHerra kallista meid\u00e4n syd\u00e4memme itseens\u00e4, ett\u00e4 vaeltaisimme kaikilla h\u00e4nen teill\u00e4\u00e4n ja pit\u00e4isimme h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4, s\u00e4\u00e4d\u00f6ksens\u00e4 ja oikeutensa.”\u201d Psalmisti ilmaisee tahtomme voiman, kun h\u00e4n sanoo: \u201dPid\u00e4 kielesi poissa pahasta ja huulesi, etteiv\u00e4t ne puhuisi petosta.\u201d Rukouksemme todistaa sen heikkoudesta, kun sanomme: \u201dHerra, aseta vartija suuni eteen ja vartioi huuleni ovea.\u201d Tahtomme t\u00e4rkeydest\u00e4 Herra pit\u00e4\u00e4 kiinni, kun sanomme: \u201dKatkaise kaulasi kahleet, oi vangittu Siionin tyt\u00e4r.\u201d Sen heikkoudesta profeetta laulaa, kun h\u00e4n sanoo: \u201dHerra p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti ne, jotka ovat sidotut\u201d ja \u201dSin\u00e4 olet katkaissut kahleeni: Sinulle min\u00e4 uhraan ylistysuhrin\u201d.\u201d Kuulemme evankeliumissa Herran kutsuvan meit\u00e4 tulemaan nopeasti H\u00e4nen luokseen vapaasta tahdostamme: \u201dTulkaa minun luokseni kaikki te, jotka teette ty\u00f6t\u00e4 ja olette raskautetut, niin min\u00e4 virkist\u00e4n teid\u00e4t.\u201d Mutta sama Herra todistaa sen heikkoudesta sanomalla: \u201dTulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette ty\u00f6t\u00e4 ja olette raskautetut, niin min\u00e4 virkist\u00e4n teid\u00e4t! \u201dKukaan ei voi tulla minun tyk\u00f6ni, ellei Is\u00e4, joka on minut l\u00e4hett\u00e4nyt, h\u00e4nt\u00e4 ved\u00e4.\u201d Apostoli osoittaa vapaan tahtomme sanomalla: \u201dJuoskaa niin, ett\u00e4 voitte saada\u201d, mutta sen heikkoudesta todistaa Johannes Kastaja, kun h\u00e4n sanoo: \u201dKukaan ei voi saada itsest\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, ellei sit\u00e4 anneta h\u00e4nelle ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4.\u201d Meit\u00e4 k\u00e4sket\u00e4\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sielumme kaikella huolellisuudella, kun profeetta sanoo: \u201dS\u00e4ilytt\u00e4k\u00e4\u00e4 sielunne\u201d, mutta samassa hengess\u00e4 toinen profeetta julistaa: \u201dEllei Herra varjele kaupunkia, niin vartija her\u00e4\u00e4, mutta turhaan.\u201d Apostoli, joka kirjoittaa filippil\u00e4isille osoittaakseen, ett\u00e4 heid\u00e4n tahtonsa on vapaa, sanoo: \u201dTy\u00f6st\u00e4k\u00e4\u00e4 omaa pelastustanne pelolla ja vapinalla\u201d, mutta osoittaakseen sen heikkoutta h\u00e4n lis\u00e4\u00e4: \u201dSill\u00e4 Jumala on se, joka teiss\u00e4 vaikuttaa sek\u00e4 tahdon ett\u00e4 hyv\u00e4n tahtonsa mukaiset teot.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 11. Edelt\u00e4\u00e4k\u00f6 Jumalan armo vai seuraako hyv\u00e4\u00e4 tahtoamme<\/p>\n

                                                                      JA niin n\u00e4m\u00e4 jotenkin sekoitetaan ja sekoitetaan umpim\u00e4hk\u00e4\u00e4n, niin ett\u00e4 monien ihmisten keskuudessa on suuriin kysymyksenasetteluihin sekaantunut, kumpi riippuu toisesta, eli onko Jumala armollinen meille, koska olemme osoittaneet hyv\u00e4n tahdon alkua, vai seuraako hyv\u00e4n tahdon alku siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on ollut armollinen meille? Sill\u00e4 monet, jotka uskovat kumpaankin n\u00e4ist\u00e4 ja v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t niit\u00e4 laajemmin kuin on oikein, ovat sotkeutuneet kaikenlaisiin vastakkaisiin virheisiin. Sill\u00e4 jos me sanomme, ett\u00e4 vapaan tahdon alku on omassa vallassamme, niin ent\u00e4p\u00e4 Paavali, vainoaja, ent\u00e4 Matteus, publikaani, joista toinen vet\u00e4ytyi pelastukseen samalla kun h\u00e4n oli innokas verenvuodatukseen ja viattomien rankaisemiseen, toinen taas v\u00e4kivaltaan ja raiskaukseen? Mutta jos sanomme, ett\u00e4 vapaan tahdon alkaminen johtuu aina Jumalan armon innoittamana, niin ent\u00e4 Sakkeuksen usko tai mit\u00e4 sanomme ristill\u00e4 olleen varkaan hyvyydest\u00e4, joka omilla haluillaan aiheutti v\u00e4kivaltaa taivaan valtakuntaa kohtaan ja esti n\u00e4in kutsumuksensa erityisen johdatuksen? Mutta jos me katsomme hyveellisten tekojen suorittamisen ja Jumalan k\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4misen oman tahtomme syyksi, miten me rukoilemme: \u201dVahvista, oi Jumala, mit\u00e4 olet meiss\u00e4 tehnyt\u201d ja \u2018Vahvista meid\u00e4n k\u00e4temme teko, vahvista sin\u00e4 meid\u00e4t\u2019? Tied\u00e4mme, ett\u00e4 Bileam tuotiin kiroamaan Israelia, mutta n\u00e4emme, ett\u00e4 kun h\u00e4n halusi kirota, h\u00e4n ei saanut sit\u00e4 tehd\u00e4. Abimeleki\u00e4 estet\u00e4\u00e4n koskemasta Rebekkaan ja siten tekem\u00e4st\u00e4 synti\u00e4 Jumalaa vastaan. Joosef myyd\u00e4\u00e4n veljiens\u00e4 kateuden vuoksi, jotta israelilaiset p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t Egyptiin, ja jotta heid\u00e4n ollessaan miettim\u00e4ss\u00e4 veljens\u00e4 kuolemaa, heille voitaisiin tehd\u00e4 varotoimia tulevaa n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4 vastaan, kuten Joosef osoittaa, kun h\u00e4n ilmoittautuu veljilleen ja sanoo: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 pel\u00e4tk\u00f6, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 olko pahoillanne siit\u00e4, ett\u00e4 te myitte minut n\u00e4ihin seutuihin, sill\u00e4 teid\u00e4n pelastuksenne t\u00e4hden Jumala on l\u00e4hett\u00e4nyt minut ennen teit\u00e4\u201d, ja j\u00e4ljemp\u00e4n\u00e4: \u201dSill\u00e4 Jumala l\u00e4hetti minut ennen teit\u00e4, jotta te pysyisitte maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja saisitte ruokaa, jolla voitte el\u00e4\u00e4\u201d. Ei teid\u00e4n tahdostanne minua l\u00e4hetetty, vaan Jumalan tahdosta, joka on tehnyt minut faraon is\u00e4ksi ja koko h\u00e4nen huoneensa herraksi ja koko Egyptin maan p\u00e4\u00e4llik\u00f6ksi.” Ja kun h\u00e4nen veljens\u00e4 huolestuivat h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen, h\u00e4n poisti heid\u00e4n ep\u00e4luulonsa ja kauhunsa sanomalla: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 pel\u00e4tk\u00f6: Voitteko te vastustaa Jumalan tahtoa? Te kuvittelitte pahaa minua vastaan, mutta Jumala k\u00e4\u00e4nsi sen hyv\u00e4ksi, jotta h\u00e4n korottaisi minut, kuten te nyt n\u00e4ette, pelastaakseen paljon kansaa.\u201d Ja sen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tapahtui kaitselmuksellisesti, siunattu Daavid samoin julisti sanomalla sadannessa nelj\u00e4nness\u00e4 psalmissa: \u201dJa H\u00e4n kutsui maan kuivuuteen ja mursi kaikki leip\u00e4varret. H\u00e4n l\u00e4hetti miehen heid\u00e4n eteens\u00e4: Joosef myytiin orjaksi.\u201d N\u00e4m\u00e4 kaksi siis; nimitt\u00e4in Jumalan armo ja vapaa tahto n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan toistensa vastakohtia, mutta todellisuudessa ne ovat sopusoinnussa kesken\u00e4\u00e4n, ja me p\u00e4\u00e4ttelemme hyvyyden j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 pit\u00e4isi olla molemmat yht\u00e4 lailla, sill\u00e4 jos me vet\u00e4isimme jommankumman niist\u00e4 pois ihmiselt\u00e4, me n\u00e4ytt\u00e4isimme rikkoneen kirkon uskon s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4; sill\u00e4 kun Jumala n\u00e4kee meid\u00e4n olevan taipuvaisia tahtomaan hyv\u00e4\u00e4, h\u00e4n kohtaa, ohjaa ja vahvistaa meit\u00e4, sill\u00e4: \u201dHuutosi \u00e4\u00e4nest\u00e4, niin pian kuin h\u00e4n kuulee, h\u00e4n vastaa sinulle\u201d, ja: \u201dKutsu minua\u201d, H\u00e4n sanoo, \u201dahdistuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, niin min\u00e4 pelastan sinut, ja sin\u00e4 ylist\u00e4t minua.\u201d Ja j\u00e4lleen, jos H\u00e4n huomaa, ett\u00e4 olemme haluttomia tai kylmenneet, H\u00e4n her\u00e4tt\u00e4\u00e4 syd\u00e4memme terveellisill\u00e4 kehotuksilla, joiden avulla hyv\u00e4 tahto joko uudistuu tai muodostuu meiss\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 12. Ett\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 tahtoa ei tulisi aina lukea armon ansioksi, eik\u00e4 aina ihmisen itsens\u00e4 ansioksi<\/p>\n

                                                                      EIK\u00c4 meid\u00e4n pit\u00e4isi ajatella, ett\u00e4 Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, ettei h\u00e4n voi koskaan tahtoa tai kyet\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n; tai sitten H\u00e4n ei ole antanut h\u00e4nelle vapaata tahtoa, jos H\u00e4n on sallinut h\u00e4nen vain tahtoa tai kyet\u00e4 pahaan, mutta ei tahtoakaan tai kyet\u00e4 siihen, mik\u00e4 on itsest\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. Ja miten t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa pit\u00e4\u00e4 paikkansa tuo Herran ensimm\u00e4inen lausunto, jonka h\u00e4n teki ihmisist\u00e4 syntiinlankeemuksen j\u00e4lkeen: \u201dKatso, Aadam on tullut niin kuin yksi meist\u00e4, tiet\u00e4en hyv\u00e4n ja pahan?\u201d.\u201d Sill\u00e4 emme voi ajatella, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ennen sit\u00e4 ollut sellainen, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ollut t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n hyv\u00e4st\u00e4. Muuten meid\u00e4n t\u00e4ytyisi my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli muodostunut jonkin j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n ja j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n el\u00e4imen kaltaiseksi: mik\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4n absurdia ja t\u00e4ysin vierasta katoliselle uskolle. Sit\u00e4 paitsi, kuten viisain Salomo sanoo: \u201dJumala loi ihmisen suoraselk\u00e4iseksi\u201d, ts. aina vain nauttimaan hyv\u00e4n tuntemisesta, \u201dmutta he ovat etsineet monia mielikuvituksia\u201d, sill\u00e4 he tulivat, kuten on sanottu, tuntemaan hyv\u00e4n ja pahan. Aadam siis syntiinlankeemuksen j\u00e4lkeen sai pahan tiedon, jota h\u00e4nell\u00e4 ei aiemmin ollut, mutta ei menett\u00e4nyt hyv\u00e4n tietoa, joka h\u00e4nell\u00e4 oli 880 aiemmin. Lopuksi apostolin sanat osoittavat hyvin selv\u00e4sti, ett\u00e4 ihmiskunta ei menett\u00e4nyt Aadamin lankeemuksen j\u00e4lkeen hyv\u00e4n tuntemusta, sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dSill\u00e4 kun pakanat, joilla ei ole lakia, tekev\u00e4t luonnostaan lain asioita, niin n\u00e4m\u00e4, vaikka heill\u00e4 ei ole lakia, ovat itselleen laki, koska he osoittavat lain teot kirjoitettuina syd\u00e4miins\u00e4, heid\u00e4n omatuntonsa todistaa niist\u00e4 ja heid\u00e4n ajatuksensa heid\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n joko syytt\u00e4v\u00e4t tai sitten puolustavat heit\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet.\u201d T\u00e4m\u00e4 on my\u00f6s apostolien sanojen perusteella. Ja samassa merkityksess\u00e4 Herra nuhtelee profeetan kautta juutalaisten luonnotonta, mutta vapaasti valittua sokeutta, jonka he itsep\u00e4isyydell\u00e4\u00e4n saivat aikaan itselleen, sanoen: \u201dKuulkaa, te kuurot ja sokeat, katsokaa, ett\u00e4 n\u00e4ette. Kuka on kuuro paitsi minun palvelijani, ja sokea paitsi se, jonka luo olen l\u00e4hett\u00e4nyt sanansaattajani?\u201d Ja jotta kukaan ei voisi syytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 heid\u00e4n sokeuttaan luonnosta eik\u00e4 heid\u00e4n omasta tahdostaan, H\u00e4n sanoo toisaalla: \u201dTuokaa esiin ne ihmiset, jotka ovat sokeita ja joilla on silm\u00e4t, ja jotka ovat kuuroja ja joilla on korvat\u201d, ja uudelleen: \u201djoilla on silm\u00e4t, mutta te ette n\u00e4e, ja korvat, mutta te ette kuule.\u201d Herra sanoo my\u00f6s evankeliumissa: \u201dKoska n\u00e4kev\u00e4t eiv\u00e4t n\u00e4e, eiv\u00e4tk\u00e4 kuulevat, eiv\u00e4tk\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4.\u201d Ja heiss\u00e4 t\u00e4yttyy Jesajan profetia, jossa sanotaan: \u201dKuulevat kuulevat, mutta eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4, ja n\u00e4kev\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t, mutta eiv\u00e4t n\u00e4e. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kansan syd\u00e4n on lihonut, ja heid\u00e4n korvansa ovat tylsistyneet, ja he ovat sulkeneet silm\u00e4ns\u00e4, etteiv\u00e4t he n\u00e4kisi silmill\u00e4\u00e4n ja kuulisi korvillaan ja ymm\u00e4rt\u00e4isi syd\u00e4mell\u00e4\u00e4n ja k\u00e4\u00e4ntyisi ja min\u00e4 parantaisi heid\u00e4t.”\u201d Lopuksi osoittaakseen, ett\u00e4 heiss\u00e4 oli mahdollisuus hyv\u00e4\u00e4n, h\u00e4n sanoo nuhdellessaan fariseuksia: \u201dMutta miksi te ette omasta itsest\u00e4nne tuomitse sit\u00e4, mik\u00e4 on oikein?\u201d. Ja t\u00e4t\u00e4 h\u00e4n ei varmasti olisi sanonut heille, ellei h\u00e4n olisi tiennyt, ett\u00e4 heid\u00e4n luonnollisen arvostelukykyns\u00e4 avulla he pystyisiv\u00e4t erottamaan, mik\u00e4 on oikein. Siksi meid\u00e4n on varottava, ettemme viittaa kaikkia pyhien ansioita Herraan siten, ett\u00e4 ihmisluonnolle ei lueta mit\u00e4\u00e4n muuta kuin pahaa ja kieroutunutta: siin\u00e4 meit\u00e4 kumoaa viisaan Salomon todistus, tai pikemminkin Herran itsens\u00e4 todistus, jonka sanoja n\u00e4m\u00e4 ovat; sill\u00e4 kun temppelin rakentaminen oli p\u00e4\u00e4ttynyt ja h\u00e4n oli rukoilemassa, h\u00e4n puhui seuraavasti: \u201dJa minun is\u00e4ni Daavid halusi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle, ja Herra sanoi is\u00e4lleni Daavidille: \u201dJa Herra sanoi Daavidille: Ja is\u00e4ni is\u00e4 David sanoi: \u201dKun sin\u00e4 olet ajatellut syd\u00e4mess\u00e4si rakentaa temppelin minun nimelleni, niin sin\u00e4 olet hyvin tehnyt, kun olet pit\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n saman asian mieless\u00e4si. Siit\u00e4 huolimatta et saa rakentaa temppeli\u00e4 minun nimelleni.”\u201d T\u00e4t\u00e4 kuningas Daavidin ajatusta ja t\u00e4t\u00e4 aikomusta, pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n sitten kutsua sit\u00e4 hyv\u00e4ksi ja Jumalasta per\u00e4isin olevaksi vai pahaksi ja ihmisest\u00e4 per\u00e4isin olevaksi? Sill\u00e4\u00a0 jos tuo ajatus oli hyv\u00e4 ja Jumalasta per\u00e4isin, miksi h\u00e4n, jonka innoittamana se oli, kielt\u00e4ytyi toteuttamasta sit\u00e4? Mutta jos se on huono ja ihmisest\u00e4 per\u00e4isin, miksi Herra ylist\u00e4\u00e4 sit\u00e4? J\u00e4\u00e4 siis j\u00e4ljelle, ett\u00e4 meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 sit\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 ja ihmisest\u00e4 per\u00e4isin olevana. Ja samalla tavalla voimme ottaa omat ajatuksemme t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 eih\u00e4n Daavidille ollut annettu ainoastaan ajatella itsest\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, eik\u00e4 meilt\u00e4 ole luonnostaan kielletty ajattelemasta tai kuvittelemasta mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. Ei siis voida ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 jokaisessa sielussa on luonnostaan joitakin hyvyyden siemeni\u00e4, jotka Luojan hyvyys on istuttanut; mutta ellei niit\u00e4 Jumalan avustuksella el\u00e4v\u00f6itet\u00e4, ne eiv\u00e4t kykene saavuttamaan t\u00e4ydellisyyden kasvua, sill\u00e4 kuten siunattu apostoli sanoo: \u201dEi se, joka istuttaa, eik\u00e4 se, joka kastelee, vaan Jumala, joka antaa kasvun\u201d. Mutta sit\u00e4, ett\u00e4 tahdon vapaus on jossain m\u00e4\u00e4rin ihmisen omassa vallassa, opetetaan hyvin selv\u00e4sti pastoriksi kutsutussa kirjassa, jossa sanotaan, ett\u00e4 kuhunkin meist\u00e4 on liitetty kaksi enkeli\u00e4, eli hyv\u00e4 ja paha, kun taas on ihmisen oman valinnan varassa valita, kumpaa seuraa. Ja siksi tahto pysyy ihmisess\u00e4 aina vapaana, ja se voi joko laiminly\u00f6d\u00e4 tai iloita Jumalan armosta. Sill\u00e4 apostoli ei olisi k\u00e4skenyt sanomalla: \u201dTy\u00f6st\u00e4k\u00e4\u00e4 omaa pelastustanne pelolla ja vapinalla\u201d, ellei h\u00e4n olisi tiennyt, ett\u00e4 me voimme edist\u00e4\u00e4 tai laiminly\u00f6d\u00e4 sit\u00e4. Mutta jotta ihmiset eiv\u00e4t kuvittelisi, etteiv\u00e4t he tarvitsisi jumalallista apua pelastusty\u00f6ss\u00e4, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4: \u201dSill\u00e4 Jumala on se, joka teiss\u00e4 vaikuttaa sek\u00e4 tahtomisen ett\u00e4 tekemisen, h\u00e4nen hyv\u00e4n tahtonsa mukaan.\u201d Ja siksi h\u00e4n varoittaa Timoteusta ja sanoo: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 laiminly\u00f6k\u00f6 Jumalan armoa, joka on teiss\u00e4\u201d, ja uudelleen: \u201dSen t\u00e4hden kehotan sinua her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan armoa, joka sinussa on.”\u201d Niinp\u00e4 my\u00f6s korinttilaisille kirjoittaessaan h\u00e4n kehottaa ja varoittaa heit\u00e4, etteiv\u00e4t he hedelm\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 teoillaan n\u00e4ytt\u00e4isi olevansa Jumalan armon arvottomia, sanoen: \u201dSill\u00e4 pelastavan armon vastaanottamisesta ei ollut Simonille mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4, ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 siksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli saanut sen turhaan, sill\u00e4 h\u00e4n ei halunnut totella autuaallisen Pietarin k\u00e4sky\u00e4, joka sanoi: \u201dJa me autamme ja kehotamme teit\u00e4, ettette ota Jumalan armoa turhaan vastaan: \u201dKadu v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4si ja rukoile Jumalaa, jospa syd\u00e4mesi ajatukset annettaisiin sinulle anteeksi; sill\u00e4 min\u00e4 huomaan, ett\u00e4 olet katkeruuden sappeen ja v\u00e4\u00e4ryyden siteisiin joutunut.”\u201d Se siis est\u00e4\u00e4 ihmisen tahdon, sill\u00e4 sanotaan: \u201dMinun Jumalani est\u00e4\u00e4 minua laupeudellaan.\u201d Ja taas kun Jumala odottaa ja meid\u00e4n parhaaksemme viivyttelee, jotta h\u00e4n voisi koetella meid\u00e4n halujamme, meid\u00e4n tahtomme edelt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 sanotaan: \u201dJa aamulla rukoukseni est\u00e4\u00e4 sinua\u201d; ja taas: \u2018Ja aamulla rukoukseni est\u00e4\u00e4 sinua\u2019; ja taas: \u2018Ja aamulla rukoukseni est\u00e4\u00e4 sinua\u2019: \u201dMin\u00e4 estin p\u00e4iv\u00e4n valkenemisen ja huusin\u201d; ja: \u201dMinun silm\u00e4ni ovat est\u00e4neet aamun.\u201d Sill\u00e4 H\u00e4n kutsuu ja kutsuu meit\u00e4, kun H\u00e4n sanoo: \u201dKoko p\u00e4iv\u00e4n min\u00e4 ojensin k\u00e4teni tottelemattomalle ja vastahakoiselle kansalle\u201d, ja H\u00e4net kutsumme, kun me sanomme H\u00e4nelle: \u201dH\u00e4n on kutsunut meid\u00e4t: H\u00e4n odottaa meit\u00e4, kun profeetta sanoo: \u201dKoko p\u00e4iv\u00e4n olen ojentanut k\u00e4teni Sinua kohti.\u201d H\u00e4n odottaa meit\u00e4, kun profeetta sanoo: \u201dMin\u00e4 olen ojentanut k\u00e4teni Sinua kohti: \u201dSen t\u00e4hden Herra odottaa armahtaakseen meit\u00e4\u201d, ja me odotamme h\u00e4nt\u00e4, kun sanomme: \u2018Herra on armollinen meille\u2019, ja me odotamme h\u00e4nt\u00e4, kun sanomme: \u2018Herra on armollinen meille\u2019: \u201dMin\u00e4 odotin k\u00e4rsiv\u00e4llisesti Herraa, ja h\u00e4n kallistui minun puoleeni\u201d; ja: \u2018Min\u00e4 odotin Herraa, ja h\u00e4n kallistui minun puoleeni\u2019: \u201dMin\u00e4 olen odottanut sinun pelastustasi, Herra.\u201d \u201dMin\u00e4 olen odottanut sinun pelastustasi, Herra.\u201d H\u00e4n vahvistaa meit\u00e4, kun H\u00e4n sanoo: \u201dJa min\u00e4 olen kurittanut heit\u00e4 ja vahvistanut heid\u00e4n k\u00e4si\u00e4\u00e4n, ja he ovat kuvitelleet pahaa minua vastaan.\u201d Ja H\u00e4n kehottaa meit\u00e4 vahvistamaan itse\u00e4mme, kun H\u00e4n sanoo: \u201dVahvistakaa heikot k\u00e4det ja tehk\u00e4\u00e4 vahvoiksi heikot polvet.\u201d Jeesus huutaa: \u201dJos jotakuta janottaa, tulkoon minun luokseni ja juokoon.\u201d My\u00f6s profeetta huutaa H\u00e4nt\u00e4: \u201dMin\u00e4 olen vaivautunut itkien, leukani ovat k\u00e4he\u00e4t, silm\u00e4ni ovat pett\u00e4neet, vaikka min\u00e4 toivon Jumalaani.\u201d Herra etsii meit\u00e4, kun H\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 etsin, eik\u00e4 ket\u00e4\u00e4n ollut. Min\u00e4 huusin, eik\u00e4 kukaan vastannut.\u201d Ja H\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n etsii morsian, joka itkien suree: \u201dMin\u00e4 etsin y\u00f6ll\u00e4 vuoteellani H\u00e4nt\u00e4, jota sieluni rakasti: Min\u00e4 etsin h\u00e4nt\u00e4, mutta en l\u00f6yt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4; min\u00e4 kutsuin h\u00e4nt\u00e4, mutta h\u00e4n ei vastannut minulle.”\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 13. Kuinka inhimillisi\u00e4 ponnistuksia ei voi asettaa Jumalan armoa vastaan<\/p>\n

                                                                      JA niin Jumalan armo tekee aina yhteisty\u00f6t\u00e4 tahtomme kanssa sen eduksi ja kaikessa auttaa, suojelee ja puolustaa sit\u00e4, siten, ett\u00e4 se joskus jopa vaatii ja odottaa silt\u00e4 joitakin hyv\u00e4n tahdon ponnisteluja, jotta se ei n\u00e4ytt\u00e4isi antavan lahjojaan sellaiselle, joka on unessa tai velttoon helppouteen rentoutuneena, sill\u00e4 se etsii tilaisuuksia osoittaakseen, ett\u00e4 kun ihmisen velttouden horros horjuu, sen anto ei ole kohtuuton, kun se antaa sen jonkinlaisen halun ja ponnistelun perusteella. Eik\u00e4 Jumalan armo sen enemp\u00e4\u00e4 pysy vapaana armona, kun se joidenkin pienten ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isten ponnistelujen vastineeksi antaa korvaamattomalla anteliaisuudella kuolemattomuuden kunnian ja ikuisen autuuden lahjat. Sill\u00e4 koska ristiinnaulitun varkaan usko tuli ensimm\u00e4isen\u00e4, ei kukaan voisi sanoa, ettei paratiisin siunattua asuinpaikkaa olisi sen vuoksi luvattu h\u00e4nelle ilmaisena lahjana, emmek\u00e4 voisi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se olisi ollut kuningas Daavidin ainoan sanan, jonka h\u00e4n lausui, aiheuttama katumus: \u201dMin\u00e4 olen tehnyt synti\u00e4 Herraa vastaan\u201d, eik\u00e4 pikemminkin Jumalan armo, joka poisti nuo h\u00e4nen kaksi raskasta synti\u00e4\u00e4n, niin ett\u00e4 h\u00e4nelle suotiin kuulla profeetta Naatanilta: \u201dHerra on my\u00f6s poistanut sinun syntisi, etk\u00e4 sin\u00e4 kuole.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dHerra on my\u00f6s poistanut sinun syntisi, etk\u00e4 sin\u00e4 kuole.\u201d Se, ett\u00e4 h\u00e4n siis lis\u00e4si murhan aviorikokseen, johtui varmasti vapaasta tahdosta; mutta se, ett\u00e4 profeetta nuhteli h\u00e4nt\u00e4, oli jumalallisen laupeuden armoa. J\u00e4lleen kerran oli h\u00e4nen omaa syyt\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00f6yrtyi ja tunnusti syyllisyytens\u00e4; mutta se, ett\u00e4 hyvin lyhyess\u00e4 ajassa h\u00e4nelle my\u00f6nnettiin armahdus t\u00e4llaisista synneist\u00e4, oli armollisen Herran lahja. Ja mit\u00e4 sanomme t\u00e4st\u00e4 lyhyest\u00e4 tunnustuksesta ja jumalallisen palkkion verraton \u00e4\u00e4rett\u00f6myydest\u00e4, kun on helppo n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 siunattu apostoli, kiinnitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n katseensa tulevan palkkion suuruuteen, ilmoitti noista lukemattomista vainoamistaan? \u201dSill\u00e4\u201d, sanoo h\u00e4n, \u2018meid\u00e4n kevyt ahdistuksemme, joka on vain hetkellinen, tuottaa meille paljon ylenpalttisemman ja iankaikkisemman kirkkauden painon\u2019, josta h\u00e4n toisaalla jatkuvasti vakuuttaa sanomalla, ett\u00e4 \u2018t\u00e4m\u00e4n hetken k\u00e4rsimykset eiv\u00e4t ole sen arvoisia, ett\u00e4 niit\u00e4 verrattaisiin siihen tulevaan kirkkauteen, joka meiss\u00e4 ilmoitetaan\u2019. Vaikka siis inhimillinen heikkous kuinka paljon pyrkisi, se ei voi saavuttaa tulevaa palkintoa eik\u00e4 ponnisteluillaan niin paljon ottaa pois jumalallisesta armosta, ettei se aina pysyisi ilmaisena lahjana. Ja sen t\u00e4hden edell\u00e4 mainittu pakanoiden opettaja, vaikka h\u00e4n todistaa, ett\u00e4 h\u00e4n oli saanut apostolin arvon Jumalan armosta, sanoo: \u201dEi, ei! \u201dJumalan armosta min\u00e4 olen se, mik\u00e4 olen\u201d, mutta h\u00e4n kuitenkin my\u00f6s ilmoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n itse oli vastannut jumalallista armoa, kun h\u00e4n sanoo: \u2018Eik\u00e4 h\u00e4nen armonsa minussa ollut turha, vaan min\u00e4 tein ty\u00f6t\u00e4 runsaammin kuin he kaikki, mutta en kuitenkaan min\u00e4, vaan Jumalan armo minun kanssani.\u2019\u201d Sill\u00e4 kun h\u00e4n sanoo: \u201dmin\u00e4 ponnistelin\u201d, h\u00e4n osoittaa oman tahtonsa ponnistelun; kun h\u00e4n sanoo: \u201den kuitenkaan min\u00e4, vaan Jumalan armo\u201d, h\u00e4n osoittaa jumalallisen suojeluksen arvon; kun h\u00e4n sanoo: \u201dminun kanssani\u201d, h\u00e4n vakuuttaa, ett\u00e4 se toimii yhteisty\u00f6ss\u00e4 h\u00e4nen kanssaan, kun h\u00e4n ei ollut joutilas tai huolimaton, vaan ty\u00f6skenteli ja ponnisteli.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 14.Kuinka Jumala koettelee ihmisen tahdonvoimaa h\u00e4nen kiusaustensa avulla<\/p>\n

                                                                      JA t\u00e4st\u00e4kin me luemme, ett\u00e4 jumalallinen vanhurskaus huolehti Jobin tapauksessa H\u00e4nen hyvin koetellusta urheilijastaan, kun paholainen oli haastanut h\u00e4net\u00a0 yksitt\u00e4iseen taisteluun. Sill\u00e4 jos h\u00e4n olisi edennyt vihollistaan vastaan, ei omilla voimillaan, vaan ainoastaan Jumalan armon suojassa; ja jos h\u00e4n olisi vain jumalallisen avun tukemana, ilman mink\u00e4\u00e4nlaista k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveellisyytt\u00e4 omalta osaltaan, kest\u00e4nyt tuon moninaisen kiusausten ja tappioiden painon, jonka h\u00e4n oli keksinyt kaikella vihollisensa julmuudella, kuinka paholainen olisikaan toistanut oikeudenmukaisesti sen herjaavan puheen, jonka h\u00e4n oli aiemmin lausunut: \u201dPalvelevatko Jobit Jumalaa turhaan? Etk\u00f6 ole suojellut h\u00e4nt\u00e4 ja kaikkea h\u00e4nen omaisuuttaan ymp\u00e4rill\u00e4si?\u201d \u2018Mutta ota pois k\u00e4tesi\u2019, eli anna h\u00e4nen taistella minua vastaan omin voimin, \u201dniin h\u00e4n kiroaa sinua kasvoillesi.\u201d Mutta koska panetteleva vihollinen ei taistelun j\u00e4lkeen uskaltanut antaa aihetta t\u00e4llaiseen murinaan, h\u00e4n ihaili sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net voitettiin h\u00e4nen voimallaan eik\u00e4 Jumalan voimalla; tosin meid\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumalan armo olisi kokonaan puuttunut h\u00e4nelt\u00e4, joka antoi kiusaajalle voiman houkutella suhteessa siihen, mit\u00e4 se tiesi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli voimaa vastustaa, suojelematta h\u00e4nt\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksilt\u00e4\u00e4n siten, ettei inhimilliselle hyveelle j\u00e4\u00e4nyt tilaa, vaan ainoastaan huolehti siit\u00e4, nimitt\u00e4in, ettei kiihkein vihollinen saisi ajaa h\u00e4nt\u00e4 ulos mielest\u00e4\u00e4n ja kukistaa h\u00e4nt\u00e4 heikentyneen\u00e4, ep\u00e4tasa-arvoisilla ajatuksilla ja ep\u00e4reilussa kilpailussa. Mutta ett\u00e4 Herralla on toisinaan tapana kiusata uskoamme, jotta se ehk\u00e4 vahvistuisi ja kirkastuisi, meille opettaa evankeliumissa oleva esimerkki sadanp\u00e4\u00e4miehest\u00e4, jonka tapauksessa, vaikka Herra tiesi parantavansa palvelijansa sanansa voimalla, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti kuitenkin tarjota ruumiillista l\u00e4sn\u00e4oloaan sanoen: Mutta kun sadanp\u00e4\u00e4mies voitti t\u00e4m\u00e4n H\u00e4nen tarjouksensa viel\u00e4 kiihke\u00e4mm\u00e4n uskon kiihkolla ja sanoi: \u201dMin\u00e4 tulen ja parannan h\u00e4net\u201d: Herra, min\u00e4 en ole sen arvoinen, ett\u00e4 Sin\u00e4 tulisit minun kattoni alle, vaan puhu vain sana, niin palvelijani paranee\u201d, Herra ihmetteli h\u00e4nt\u00e4 ja ylisti h\u00e4nt\u00e4 ja asetti h\u00e4net kaikkien niiden Israelin kansan j\u00e4senten eteen, jotka olivat uskoneet, sanoen: \u2018Herra, min\u00e4 en ole sen arvoinen, ett\u00e4 Sin\u00e4 tulisit minun kattoni alle, vaan puhu vain sana, niin palvelijani paranee\u2019: \u201dTotisesti, totisesti min\u00e4 sanon teille, en ole l\u00f6yt\u00e4nyt Israelista n\u00e4in suurta uskoa.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dMin\u00e4 sanon teille, en ole l\u00f6yt\u00e4nyt Israelista n\u00e4in suurta uskoa.\u201d Sill\u00e4 ei olisi ollut mit\u00e4\u00e4n aihetta kiitokselle tai ansiolle, jos Kristus olisi vain suosinut h\u00e4ness\u00e4 sit\u00e4, mink\u00e4 h\u00e4n itse oli antanut. Ja t\u00e4m\u00e4n uskon tutkivan koettelemuksen me luemme, ett\u00e4 jumalallinen vanhurskaus sai aikaan my\u00f6s patriarkoista suurimman kohdalla; siell\u00e4 sanotaan: \u201dJa t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tapahtui, ett\u00e4 Jumala kiusasi Aabrahamia.\u201d Sill\u00e4 jumalallinen vanhurskaus ei halunnut koetella sit\u00e4 uskoa, jolla Herra oli h\u00e4net innoittanut, vaan sit\u00e4, jonka h\u00e4n Herran kutsumana ja valaisemana saattoi osoittaa omasta vapaasta tahdostaan. Siksi h\u00e4nen uskonsa lujuutta ei syytt\u00e4 todistettu, ja kun Jumalan armo, joka oli hetkeksi j\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4net koettelemaan h\u00e4nt\u00e4, tuli h\u00e4nen apuunsa, sanottiin: \u201dJumalan armo, joka oli hetkeksi j\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4net koettelemaan h\u00e4nt\u00e4: \u201d\u00c4l\u00e4 pane k\u00e4tt\u00e4si pojan p\u00e4\u00e4lle \u00e4l\u00e4k\u00e4 tee h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 nyt min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 sin\u00e4 pelk\u00e4\u00e4t Herraa etk\u00e4 minun t\u00e4hteni ole s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt rakasta poikaasi.\u201d Ja siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4llainen kiusaus voi kohdata meit\u00e4 koetellakseen meit\u00e4, lain antaja on riitt\u00e4v\u00e4n selv\u00e4sti ennakoinut Mooseksen kirjassa: \u201dJos teid\u00e4n keskuudessanne nousee profeetta tai joku, joka sanoo n\u00e4hneens\u00e4 unen ja ennustavansa merkin ja ihmeen, ja se tapahtuu, mit\u00e4 h\u00e4n puhui, ja h\u00e4n sanoo teille: \u201dMenk\u00e4\u00e4mme palvelemaan vieraita jumalia, joita ette tunne\u201d, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4 kuunnelko tuon profeetan tai unenn\u00e4kij\u00e4n sanoja, sill\u00e4 Herra, teid\u00e4n Jumalanne, koettelee teid\u00e4t totisesti, rakastatteko h\u00e4nt\u00e4 koko syd\u00e4mest\u00e4nne ja pid\u00e4ttek\u00f6 h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 vai ette.”\u201d Mit\u00e4 sitten seuraa? Kun Jumala on sallinut tuon profeetan tai uneksijan nousta, onko meid\u00e4n pidett\u00e4v\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n suojelee niit\u00e4, joiden uskoa H\u00e4n aikoo koetella, niin, ettei heid\u00e4n omalle vapaalle tahdolleen j\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n paikkaa, jossa he voisivat taistella kiusaajan kanssa omin voimin? Ja miksi on tarpeen, ett\u00e4 heit\u00e4 edes koetellaan, jos H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 heid\u00e4n olevan niin heikkoja ja heiver\u00f6isi\u00e4, etteiv\u00e4t he pysty omin voimin vastustamaan kiusaajaa? Mutta varmasti jumalallinen vanhurskaus ei olisi sallinut heid\u00e4n joutua kiusatuksi, ellei se olisi tiennyt, ett\u00e4 heid\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n on yht\u00e4 suuri vastarintakyky, jonka avulla heid\u00e4t voitaisiin oikeudenmukaisen tuomion mukaan todeta kummassakin lopputuloksessa joko syyllisiksi tai kiitoksen arvoisiksi. Samaa mielt\u00e4 on my\u00f6s t\u00e4m\u00e4, mit\u00e4 apostoli sanoo: \u201dJoka siis luulee seisovansa, varokoon, ettei h\u00e4n kaadu. Ei teit\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n muu kiusaus vallannut kuin sellainen, joka on ihmiselle tavallinen. Mutta Jumala on uskollinen, joka ei salli, ett\u00e4 teit\u00e4 kiusataan yli sen, mihin te kykenette, vaan tekee kiusauksen kanssa my\u00f6s pakotien, ett\u00e4 te sen kest\u00e4tte.”\u201d Sill\u00e4 kun h\u00e4n sanoo: \u201dSe, joka seisoo, varokoon, ettei putoa\u201d, h\u00e4n asettaa vapaan tahdon varuilleen, sill\u00e4 h\u00e4n varmasti tiesi, ett\u00e4 armon saatuaan se voi joko pysy\u00e4 pystyss\u00e4 ponnisteluillaan tai pudota huolimattomuudesta. Mutta kun h\u00e4n lis\u00e4\u00e4: \u201dh\u00e4n moittii heid\u00e4n heikkouttaan ja heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 haurautta, joka ei ole viel\u00e4 vahvistunut, koska he eiv\u00e4t viel\u00e4 voineet vastustaa hengellisen pahuuden joukkojen hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4, joita vastaan h\u00e4n tiesi h\u00e4nen ja niiden, jotka olivat t\u00e4ydellisi\u00e4, taistelevan p\u00e4ivitt\u00e4in: \u201dSill\u00e4 me emme paini lihaa ja verta vastaan, vaan ruhtinaskuntia vastaan, voimia vastaan, t\u00e4m\u00e4n pimeyden maailman hallitsijoita vastaan, hengellist\u00e4 pahuutta vastaan taivaallisissa.\u201d Mutta kun h\u00e4n lis\u00e4\u00e4: \u201dMutta Jumala on uskollinen, joka ei salli, ett\u00e4 teit\u00e4 kiusataan yli sen, mihin te kykenette\u201d, h\u00e4n ei todellakaan toivo, ett\u00e4 Herra ei salli, ett\u00e4 heit\u00e4 kiusataan, vaan ett\u00e4 heit\u00e4 ei kiusata yli sen, mihin he kykenev\u00e4t. Sill\u00e4 toinen osoittaa ihmisen tahdon voimaa, toinen merkitsee Herran armoa, joka hillitsee kiusausten v\u00e4kivaltaa. Kaikissa n\u00e4iss\u00e4 lauseissa on siis todiste siit\u00e4, ett\u00e4 jumalallinen armo aina her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisen tahdon, ei niin, ett\u00e4 se suojelisi ja puolustaisi sit\u00e4 kaikissa asioissa niin, ettei se joutuisi omilla ponnistuksillaan taistelemaan hengellisi\u00e4 vastustajiaan vastaan, joiden voittaja voi laskea sen Jumalan armon ja voitettu oman heikkoutensa syyksi ja n\u00e4in oppia, ettei h\u00e4nen toivonsa aina ole omassa rohkeudessaan, vaan jumalallisessa avussa, ja ett\u00e4 h\u00e4nen on aina pakahduttava suojelijansa luo. Ja todistaaksemme t\u00e4m\u00e4n, ei omien arvaustemme vaan viel\u00e4 selvempien pyhien kirjoitusten kohtien avulla, katsokaamme, mit\u00e4 luemme Joosuasta, Nuunin pojasta: \u201dHerra\u201d, sanotaan siin\u00e4, \u2018j\u00e4tti n\u00e4m\u00e4 kansat eik\u00e4 halunnut tuhota niit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n niiden kautta koettelisi Israelia, pit\u00e4isiv\u00e4tk\u00f6 he Herran, Jumalansa, k\u00e4skyt, ja oppisivat taistelemaan vihollisiaan vastaan.\u2019\u201d Ja jos saamme havainnollistaa Luojamme vertaansa vailla olevaa laupeutta jollakin maallisella, joka ei ole yst\u00e4v\u00e4llisyydelt\u00e4\u00e4n yht\u00e4l\u00e4inen, vaan joka on esimerkki laupeudesta: Jos hell\u00e4 ja huolestunut hoitaja kantaa imev\u00e4isik\u00e4ist\u00e4 lasta pitk\u00e4\u00e4n rinnassaan opettaakseen sen joskus k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, ja antaa sen ensin ry\u00f6mi\u00e4, sitten tukee sit\u00e4 niin, ett\u00e4 se voi oikean k\u00e4tens\u00e4 avulla nojata vuorotellen askeleisiinsa, pian j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen hetkeksi ja jos h\u00e4n n\u00e4kee sen horjuvan lainkaan, tarttuu siit\u00e4 kiinni ja tarttuu siihen, kun se kaatuu, kun se kaatuu, ottaa sen yl\u00f6s ja joko suojaa sit\u00e4 putoamiselta tai antaa sen pudota kevyesti ja nostaa sen taas pystyyn kaatumisen j\u00e4lkeen, mutta kun h\u00e4n on kasvattanut sen poikavaiheen tai nuoruuden tai varhaisen miehuuden voimiin, h\u00e4n asettaa sille joitakin taakkoja tai teht\u00e4vi\u00e4, joiden avulla se ei hukkuu, vaan harjoittaa sit\u00e4, ja antaa sen kilpailla oman ik\u00e4istens\u00e4 kanssa; Kuinka paljon enemm\u00e4n kaikkien taivaallinen Is\u00e4 tiet\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n, ket\u00e4 kantaa armonsa helmassa, ket\u00e4 kasvattaa hyveellisyyteen h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n vapaan tahdon harjoittamisen kautta, ja kuitenkin h\u00e4n auttaa h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen ponnisteluissaan, kuulee h\u00e4nt\u00e4, kun h\u00e4n huutaa, ei j\u00e4t\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, kun h\u00e4n etsii h\u00e4nt\u00e4, ja joskus pelastaa h\u00e4net vaarasta jopa ilman, ett\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 sit\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 15. Ihmisten kutsumusten moninaisesta armosta<\/p>\n

                                                                      JA t\u00e4st\u00e4 k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi, ett\u00e4 Jumalan \u201dtuomiot ovat k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja h\u00e4nen tiens\u00e4 ovat selvitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4\u201d, joiden kautta h\u00e4n vet\u00e4\u00e4 ihmiskunnan pelastukseen. Ja t\u00e4m\u00e4nkin voimme todistaa evankeliumeissa esiintyvien kutsujen esimerkkien avulla. H\u00e4n nimitt\u00e4in valitsi Andreaksen ja Pietarin ja muut apostolit armonsa vapaasta my\u00f6t\u00e4tunnosta, kun he eiv\u00e4t ajatelleet mit\u00e4\u00e4n parantumisestaan ja pelastumisestaan. Sakkeuksen, kun h\u00e4n uskollisuudessaan kamppaili n\u00e4hd\u00e4kseen Herran ja korvatessaan pienikokoisuuttaan plataanipuun korkeudella, H\u00e4n ei ainoastaan ottanut vastaan, vaan suorastaan kunnioitti h\u00e4nt\u00e4 siunaamalla h\u00e4nt\u00e4 asumalla h\u00e4nen luonaan. Paavali jopa vastoin tahtoaan ja vastarintaansa veti H\u00e4net luokseen. Toisen h\u00e4n k\u00e4ski kiinnitty\u00e4 h\u00e4neen niin tiiviisti, ett\u00e4 kun t\u00e4m\u00e4 pyysi mahdollisimman lyhytt\u00e4 viivytyst\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 hautaamista varten, h\u00e4n ei my\u00f6nt\u00e4nyt sit\u00e4. Korneliukselle, joka jatkuvasti huolehti rukouksista ja almujen antamisesta, osoitettiin pelastuksen tie vastapalvelukseksi, ja enkelin vierailun kautta h\u00e4nt\u00e4 kehotettiin kutsumaan Pietari ja oppimaan h\u00e4nelt\u00e4 pelastuksen sanat, joiden avulla h\u00e4n voisi pelastua koko omaisuutensa kanssa. Ja niin Jumalan moninainen viisaus my\u00f6nt\u00e4\u00e4 moninaisella ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisyydell\u00e4 pelastuksen ihmisille ja antaa kullekin h\u00e4nen kykyjens\u00e4 mukaan h\u00e4nen anteliaisuutensa armon, niin ett\u00e4 h\u00e4n tahtoo antaa parantumisensa, ei majesteettinsa yhdenmukaisen voiman mukaan, vaan sen uskon mitan mukaan, jossa h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jokaisen, tai sen mukaan, miten h\u00e4n itse on sen kullekin antanut. Sill\u00e4 kun er\u00e4s uskoi, ett\u00e4 h\u00e4nen spitaalinsa parantamiseen riitti yksin Kristuksen tahto, H\u00e4n paransi h\u00e4net pelk\u00e4ll\u00e4 tahtonsa suostumuksella sanoen: \u201dMin\u00e4 tahdon, tule puhtaaksi.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dMin\u00e4 tahdon, tule puhtaaksi.\u201d Kun toinen rukoili, ett\u00e4 H\u00e4n tulisi ja her\u00e4tt\u00e4isi h\u00e4nen kuolleen tytt\u00e4rens\u00e4 henkiin laskemalla k\u00e4tens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, H\u00e4n astui h\u00e4nen taloonsa, kuten h\u00e4n oli toivonut, ja my\u00f6nsi, mit\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 pyydettiin. Kun toinen uskoi, ett\u00e4 h\u00e4nen pelastuksensa kannalta olennainen riippui H\u00e4nen k\u00e4skyst\u00e4\u00e4n, ja vastasi: H\u00e4n sanoi: \u201dSano vain sana, niin palvelijani paranee\u201d, ja H\u00e4n palautti l\u00f6ystyneet raajat entiseen voimaansa sanan voimalla sanoen: \u201dMene vain, ja niin kuin olet uskonut, niin tapahtukoon sinulle.\u201d Muille, jotka toivoivat parannusta h\u00e4nen helmens\u00e4 kosketuksesta, h\u00e4n antoi runsaita parantumisen lahjoja. Joillekin H\u00e4n antoi pyydett\u00e4ess\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 heid\u00e4n sairauksiinsa. Toisille H\u00e4n antoi parantumisen keinot pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4: toisia H\u00e4n kehotti toivomaan sanoen: \u201dhaluatko tulla t\u00e4ysin terveeksi?\u201d; toiselle h\u00e4n toi apua oma-aloitteisesti, kun he olivat toivottomia. Joidenkin toiveet H\u00e4n selvitti ennen kuin h\u00e4n tyydytti heid\u00e4n tarpeensa sanoen: \u201dMit\u00e4 te haluatte, ett\u00e4 min\u00e4 tekisin teille?\u201d H\u00e4n kysyi: \u2018Mit\u00e4 te haluatte, ett\u00e4 min\u00e4 tekisin teille?\u2019. Er\u00e4\u00e4lle toiselle, joka ei tiennyt tiet\u00e4 saadakseen haluamansa, H\u00e4n osoitti sen yst\u00e4v\u00e4llisyydell\u00e4\u00e4n sanoen: \u201dJos uskot, saat n\u00e4hd\u00e4 Jumalan kirkkauden.\u201d \u201dJos uskot, saat n\u00e4hd\u00e4 Jumalan kirkkauden.\u201d Joidenkin keskuudessa H\u00e4n vuodatti niin runsaasti parannustensa voimallisia tekoja, ett\u00e4 evankelista sanoo heist\u00e4: \u201dJa h\u00e4n paransi kaikki heid\u00e4n sairaansa.\u201d Mutta toisten keskuudessa Kristuksen hyv\u00e4ntekev\u00e4isyyden mittaamaton syvyys oli niin tukossa, ett\u00e4 sanottiin: \u201dEik\u00e4 Jeesus voinut tehd\u00e4 siell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n voimallisia tekoja heid\u00e4n ep\u00e4uskonsa vuoksi.\u201d Ja niin Jumalan anteliaisuus todella muotoutuu ihmisen uskon kyvyn mukaan, niin ett\u00e4 yhdelle sanotaan: \u201dSinun uskosi mukaan sinulle tapahtukoon\u201d, ja toiselle: \u201dMene tiehesi, ja niin kuin olet uskonut, niin tapahtukoon sinulle\u201d; toiselle: \u2018Tapahtukoon sinulle sen mukaan kuin tahdot\u2019, ja taas toiselle: \u201dSinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi.\u201d<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 16. Jumalan Kasvoista; siit\u00e4, ett\u00e4 ne ylitt\u00e4v\u00e4t inhimillisen uskon ahtaat rajat<\/p>\n

                                                                      MUTTA \u00e4lk\u00f6\u00f6n kukaan kuvitelko, ett\u00e4 olemme tuoneet n\u00e4m\u00e4 esimerkit esiin yritt\u00e4ess\u00e4mme osoittaa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4osa pelastuksestamme riippuu uskostamme, joidenkin sellaisten profaanin k\u00e4sityksen mukaan, jotka antavat kaiken vapaan tahdon varaan ja v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Jumalan armo jaetaan kunkin ihmisen aavistuksen mukaan: Mutta me vakuutamme selv\u00e4sti ehdotonta k\u00e4sityst\u00e4mme siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan armo on ylenpalttinen ja ylitt\u00e4\u00e4 joskus ihmisen uskonpuutteen asettamat ahtaat rajat. Ja n\u00e4in tapahtui, kuten muistamme, evankeliumissa esiintyv\u00e4n hallitsijan tapauksessa, joka, koska h\u00e4n uskoi, ett\u00e4 h\u00e4nen poikansa oli helpompi parantaa sairaana kuin her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kuolleena, rukoili Herraa tulemaan heti ja sanoi: Ja vaikka Kristus moitti h\u00e4nen uskonpuutteitaan n\u00e4ill\u00e4 sanoilla: \u201dHerra, tule alas, ennen kuin lapseni kuolee!\u201d: \u201dEllette n\u00e4e tunnustekoja ja ihmeit\u00e4, te ette usko\u201d, h\u00e4n ei kuitenkaan osoittanut jumaluutensa armoa suhteessa h\u00e4nen uskonsa heikkouteen eik\u00e4 karkottanut kuumeen tappavaa tautia ruumiillisella l\u00e4sn\u00e4olollaan, kuten mies uskoi, vaan voimansa sanalla, sanoen: \u201dMene vain, poikasi el\u00e4\u00e4.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dMene, poikasi el\u00e4\u00e4.\u201d Ja luemme my\u00f6s, ett\u00e4 Herra vuodatti t\u00e4m\u00e4n armon ylenpalttisen m\u00e4\u00e4r\u00e4n halvaantuneen parantamisen yhteydess\u00e4, kun h\u00e4n, vaikka h\u00e4n pyysi vain parantumista heikkoudesta, jonka vuoksi h\u00e4nen ruumiinsa oli uupunut, toi ensin sielulle terveyden: \u201dPoika, ole iloinen, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi.\u201d \u201dPoika, ole iloinen, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi.\u201d Sen j\u00e4lkeen, kun kirjanoppineet eiv\u00e4t uskoneet, ett\u00e4 h\u00e4n voisi antaa ihmisten synnit anteeksi, h\u00e4n heid\u00e4n ep\u00e4uskonsa h\u00e4mment\u00e4\u00e4kseen vapautti sanansa voimalla miehen raajan ja lopetti h\u00e4nen halvaantumisensa sanomalla: \u201dMiksi ajattelette pahaa syd\u00e4mess\u00e4nne? Onko helpompaa sanoa: \u201dSinun syntisi annetaan sinulle anteeksi\u201d vai sanoa: \u201dNouse ja k\u00e4vele\u201d? Mutta jotta te tiet\u00e4isitte, ett\u00e4 Ihmisen Pojalla on valta maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 antaa syntej\u00e4 anteeksi, niin h\u00e4n sanoo halvaantuneelle: Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”\u201d Ja samalla tavalla sen miehen tapauksessa, joka oli maannut kolmekymment\u00e4kahdeksan vuotta l\u00e4hell\u00e4 lammikon reunaa ja toivonut parannusta veden liikuttelusta, H\u00e4n osoitti pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 anteliaisuutensa ruhtinaallisen luonteen. Sill\u00e4 halutessaan her\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4net pelastavaan parannuskeinoon H\u00e4n oli sanonut h\u00e4nelle: \u201dtahdotko tulla terveeksi?\u201d, ja kun mies valitti inhimillisen avun puutettaan ja sanoi: \u201dMinulla ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka laskisi minut lammikkoon, kun vesi on levotonta\u201d, Herra armahti s\u00e4\u00e4list\u00e4 h\u00e4nen ep\u00e4uskonsa ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 ja palautti h\u00e4net entiseen terveyteens\u00e4, ei sill\u00e4 tavalla, jota h\u00e4n odotti, vaan sill\u00e4 tavalla, jonka h\u00e4n itse tahtoi, sanoen: \u201dNouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dNouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.\u201d Ja mik\u00e4 ihme, jos n\u00e4m\u00e4 teot kerrotaan Herran voimasta, kun jumalallinen armo on todella tehnyt samanlaisia tekoja palvelijoidensa kautta! Sill\u00e4 kun Pietari ja Johannes temppeliin tullessaan pyysiv\u00e4t almua, kun mies, joka oli \u00e4itins\u00e4 kohdusta asti rampa eik\u00e4 tiennyt, miten k\u00e4vell\u00e4, he eiv\u00e4t antaneet h\u00e4nelle niit\u00e4 kurjia kolikoita, joita sairas pyysi, vaan voiman k\u00e4vell\u00e4, ja kun h\u00e4n odotti vain pienint\u00e4 lahjaa lohdutukseksi, he rikastuttivat h\u00e4nt\u00e4 odottamattomalla terveyden palkinnolla, kuten Pietari sanoi: \u201dHopeaa ja kultaa minulla ei ole; mutta sen, mit\u00e4 minulla on, min\u00e4 annan sinulle. Nasaretilaisen Jeesuksen Kristuksen nimess\u00e4, nouse ja k\u00e4vele.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 17.Jumalan tutkimattomasta kaitselmuksesta<\/p>\n

                                                                      Noiden tapausten kautta, jotka olemme siis tuoneet esiin evankeliumin p\u00f6yt\u00e4kirjoista, voimme hyvin selv\u00e4sti havaita, ett\u00e4 Jumala tuo pelastuksen ihmiskunnalle moninaisilla ja lukemattomilla menetelmill\u00e4 ja tutkimattomilla tavoilla, ja ett\u00e4 H\u00e4n yllytt\u00e4\u00e4 joidenkin, jotka jo sit\u00e4 kaipaavat ja janoavat, kulkua suurempaan kiihkoon, kun taas joidenkin H\u00e4n pakottaa jopa vastoin tahtoaan vastustamaan ja vastustamaan sit\u00e4. Ja ett\u00e4 H\u00e4n antaa kerran apuaan niiden asioiden t\u00e4yttymiseksi, joita H\u00e4n n\u00e4kee meid\u00e4n haluavan parhaaksemme, kun taas toisena aikana H\u00e4n panee meihin pyh\u00e4n halun alkeet ja antaa sek\u00e4 hyv\u00e4n ty\u00f6n aloittamisen ett\u00e4 siin\u00e4 pysyvyyden. Niinp\u00e4 rukouksissamme julistamme Jumalaa paitsi suojelijaksemme ja pelastajaksemme, my\u00f6s itse asiassa auttajaksemme ja tukijaksemme. Sill\u00e4 kun H\u00e4n ensin kutsuu meid\u00e4t luokseen ja vet\u00e4\u00e4 meid\u00e4t kohti pelastusta, kun olemme viel\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja haluttomia, H\u00e4n on suojelijamme ja pelastajamme, mutta kun H\u00e4nell\u00e4 on tapana tuoda meille apua ja ottaa vastaan ja puolustaa niit\u00e4, jotka pakenevat H\u00e4nen luokseen turvaa etsiess\u00e4\u00e4n, H\u00e4nt\u00e4 kutsutaan meid\u00e4n suojelijaksemme ja turvapaikaksemme. Lopuksi siunattu apostoli, kun h\u00e4n py\u00f6rii mieless\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 Jumalan kaitselmuksen moninaista antoisuutta n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n on joutunut johonkin Jumalan hyvyyden valtavaan ja rajattomaan valtamereen, huudahtaa: \u201dOi Jumalan viisauden ja tiedon rikkauksien syvyys! Kuinka k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ovatkaan Jumalan tuomiot ja H\u00e4nen tiens\u00e4, joita ei voi selvitt\u00e4\u00e4! Sill\u00e4 kuka on tuntenut Herran mielen?\u201d Joka sitten kuvittelee voivansa inhimillisell\u00e4 j\u00e4rjell\u00e4 kartoittaa tuon k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n syvyyden, yritt\u00e4\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 sen tiedon aiheuttaman h\u00e4mm\u00e4styksen, josta tuo suuri ja mahtava pakanoiden opettaja oli kauhuissaan. Sill\u00e4 jos joku luulee, ett\u00e4 h\u00e4n voi joko k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n tai keskustella tyhjent\u00e4v\u00e4sti Jumalan s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isyydest\u00e4, jonka kautta h\u00e4n vaikuttaa ihmisiss\u00e4 pelastuksen, h\u00e4n varmasti kyseenalaistaa apostolin sanojen totuuden ja v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ep\u00e4pyh\u00e4ll\u00e4 julkeudella, ett\u00e4 h\u00e4nen tuomioitaan voidaan tutkia ja h\u00e4nen teit\u00e4\u00e4n tutkia. T\u00e4t\u00e4 Jumalan kaitselmusta ja rakkautta, jonka Herra v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 hyvyydess\u00e4\u00e4n antaa meille osoittaa, h\u00e4n siis vertaa kiltin \u00e4idin hellytt\u00e4vimp\u00e4\u00e4n syd\u00e4meen, koska h\u00e4n haluaa ilmaista sen inhimillisen kiintymyksen kuvalla, eik\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 luoduistaan sellaista rakkauden tunnetta, johon h\u00e4n voisi sit\u00e4 paremmin verrata. Ja H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 esimerkki\u00e4, koska ihmisluonnosta ei l\u00f6ydy mit\u00e4\u00e4n rakkaampaa, sanoen: \u201dVoiko \u00e4iti unohtaa lapsensa, niin ettei h\u00e4n armahtaisi kohtunsa poikaa?\u201d. Mutta tyytym\u00e4tt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n vertailuun H\u00e4n menee heti sit\u00e4 pidemm\u00e4lle ja lis\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sanat: \u201dJa vaikka h\u00e4n unohtaisi, min\u00e4 en kuitenkaan unohda sinua.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 18. Isien p\u00e4\u00e4t\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 vapaa tahto ei riit\u00e4 ihmisen pelastamiseen<\/p>\n

                                                                      JA t\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4ttelev\u00e4t selv\u00e4sti ne, jotka eiv\u00e4t ole johdatetut h\u00f6p\u00f6tt\u00e4vist\u00e4 sanoista vaan kokemuksesta, mittaavat armon suuruuden ja ihmisen tahdon mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4t rajat, ett\u00e4 \u201dkilpajuoksu ei ole nopeinta eik\u00e4 taistelu v\u00e4kev\u00e4\u00e4 varten, ei ruoka viisasta varten, ei rikkaudet viisasta varten eik\u00e4 armo oppineita varten\u201d, vaan ett\u00e4 \u201dkaiken t\u00e4m\u00e4n tekee yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin ihmiselle erikseen, niin kuin h\u00e4n tahtoo.\u201d T\u00e4m\u00e4 Henki ei ole vain yksi ja sama. \u201d Ja siksi ei mik\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilev\u00e4 usko, vaan kokemus, johon voi (niin sanoakseni) tarttua, todistaa, ett\u00e4 Jumala, kaiken Is\u00e4, vaikuttaa v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kaiken kaikissa, kuten apostoli sanoo, niin kuin joku mit\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisin is\u00e4 ja mit\u00e4 hyv\u00e4ntahtoisin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri; ja ett\u00e4 nyt H\u00e4n panee meihin pelastuksen alkeet ja antaa kullekin h\u00e4nen vapaan tahtonsa mukaisen innon; ja nyt h\u00e4n antaa ty\u00f6n suorittamisen ja hyvyyden t\u00e4ydellist\u00e4misen; ja nyt pelastaa ihmisi\u00e4 jopa vastoin heid\u00e4n tahtoaan ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n l\u00e4hell\u00e4 olevasta turmiosta ja sy\u00f6ksyst\u00e4 p\u00e4\u00e4 edell\u00e4; ja nyt antaa heille tilaisuuksia ja mahdollisuuksia pelastukseen ja torjuu p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 ja v\u00e4kivaltaisesti hy\u00f6kk\u00e4\u00e4vi\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4, jotka toisivat kuoleman; ja auttaa joitakin, jotka ovat jo valmiiksi halukkaita ja juoksevia, kun taas toisia, jotka ovat haluttomia ja vastahakoisia, H\u00e4n vet\u00e4\u00e4 puoleensa ja pakottaa heid\u00e4t hyv\u00e4\u00e4n tahtoon. Mutta sit\u00e4, ett\u00e4 kun emme aina vastusta tai pysymme sitke\u00e4sti haluttomina, Jumala antaa meille kaiken ja ett\u00e4 p\u00e4\u00e4osa pelastuksestamme ei ole omien tekojemme ansioiden vaan taivaallisen armon ansiota, opettavat meille n\u00e4in Herran itsens\u00e4 sanat: \u201dJa te muistatte teit\u00e4nne ja kaikkia pahoja tekojanne, joilla olette saastuttaneet itsenne, ja te suututte itsellenne omien silmienne edess\u00e4 kaikista pahoista teoistanne, joita olette tehneet. Ja te tulette tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, kun olen tehnyt teille hyv\u00e4\u00e4 oman nimeni t\u00e4hden, en teid\u00e4n pahojen teittenne ja pahojen tekojenne mukaan, te Israelin heimo.” Ja siksi kaikki katoliset is\u00e4t, jotka ovat opettaneet syd\u00e4men t\u00e4ydellisyytt\u00e4, eiv\u00e4t tyhjill\u00e4 sanakiistoilla vaan teoilla ja teoilla, ovat vahvistaneet, ett\u00e4 jumalallisen lahjan ensimm\u00e4inen vaihe on se, ett\u00e4 jokainen ihminen syttyy kaiken hyv\u00e4n halusta, mutta niin, ett\u00e4 vapaan tahdon valinta on avoin kummallekin osapuolelle: ja ett\u00e4 toinen vaihe jumalallisessa armossa on se, ett\u00e4 edell\u00e4 mainittuja hyveiden harjoituksia voidaan suorittaa, mutta siten, ett\u00e4 tahdon mahdollisuudet eiv\u00e4t tuhoudu: kolmas vaihe kuuluu my\u00f6s Jumalan lahjoihin, jotta se voidaan pit\u00e4\u00e4 kiinni jo hankitun hyvyyden pysyvyydell\u00e4 ja siten, ett\u00e4 vapaus ei luovu ja koe orjuutta. Sill\u00e4 kaikkien Jumala on pidett\u00e4v\u00e4 vaikuttamassa kaikissa, jotta h\u00e4n yllytt\u00e4isi, suojelisi ja vahvistaisi, mutta ei ottaisi pois tahdon vapautta, jonka h\u00e4n itse on kerran antanut. Jos kuitenkin jokin ihmisen argumentoinnin ja p\u00e4\u00e4ttelyn hienovaraisempi johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan t\u00e4t\u00e4 tulkintaa vastaan, sit\u00e4 on pikemminkin v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 kuin tuotava esiin uskon tuhoamiseksi (sill\u00e4 emme saa uskoa ymm\u00e4rryksest\u00e4, vaan ymm\u00e4rryst\u00e4 uskosta, kuten kirjoitettu on: \u201dEllette usko, ette ymm\u00e4rr\u00e4”), sill\u00e4 sit\u00e4, miten Jumala vaikuttaa meiss\u00e4 kaiken ja silti kaikki voidaan lukea vapaan tahdon syyksi, ei ihmisen mieli ja j\u00e4rki voi t\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ruoan vahvistamana autuas Kaeremon esti meit\u00e4 tuntemasta niin vaikean matkan vaivaa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XIV ABBA NESTEROSIN ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      HENGELLISEST\u00c4 TIEDOSTA<\/strong><\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 1.Abba Nesterosin sanat uskonnollisesta tiedosta<\/p>\n

                                                                      Lupauksemme ja kurssimme j\u00e4rjestys vaatii, ett\u00e4 seuraisi abba Nesterosin opetusta, joka oli kaikin puolin erinomainen ja mit\u00e4 suurimman tiet\u00e4myksen omaava mies; kun h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 olimme merkinneet muistiin joitakin Pyh\u00e4n Kirjoituksen kohtia ja halusimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niit\u00e4, h\u00e4n puhutteli meit\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 sanoilla. T\u00e4ss\u00e4 maailmassa on tosiaankin monenlaista tietoa, sill\u00e4 niit\u00e4 on yht\u00e4 paljon kuin taiteita ja tieteit\u00e4. Mutta vaikka kaikki ovatkin joko t\u00e4ysin hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 tai vain t\u00e4m\u00e4nhetkisen el\u00e4m\u00e4n hy\u00f6dyksi, ei kuitenkaan ole mit\u00e4\u00e4n sellaista, jonka oppimiseen ei olisi oma j\u00e4rjestelm\u00e4ns\u00e4 ja metodinsa, jonka avulla sit\u00e4 etsiv\u00e4t voivat sen k\u00e4sitt\u00e4\u00e4. Jos siis noita taiteita ohjaavat tietyt erityiset s\u00e4\u00e4nn\u00f6t niiden julkaisemiseksi, kuinka paljon enemm\u00e4n riippuvainen kiinte\u00e4st\u00e4 j\u00e4rjestyksest\u00e4 ja suunnitelmasta on uskontomme j\u00e4rjestelm\u00e4 ja ilmaisu, joka t\u00e4ht\u00e4\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien mysteerien salaisuuksien tutkimiseen ja joka ei tavoittele mit\u00e4\u00e4n nykyist\u00e4 voittoa vaan ikuista palkkaa. Ja tieto t\u00e4st\u00e4 on kaksitahoinen: ensinn\u00e4kin praktiki<\/em>, eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen, joka syntyy moraalin parantumisen ja virheist\u00e4 puhdistumisen kautta; toiseksi theoritiki<\/em>, joka koostuu jumalallisten asioiden mietiskelyst\u00e4 ja kaikkein pyhimpien ajatusten tuntemisesta.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. Hengellisten asioiden tuntemuksen saavuttaminen<\/p>\n

                                                                      KUKA tahansa, joka sitten haluaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4h\u00e4n teoreettiseen tietoon, joutuu ensin tavoittelemaan kaikin voimin ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 tietoa. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen tieto voidaan hankkia ilman teoreettista, mutta teoreettista tietoa ei voi mitenk\u00e4\u00e4n hankkia ilman k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4. Sill\u00e4 on olemassa tiettyj\u00e4 vaiheita, jotka ovat niin selv\u00e4t ja j\u00e4rjestetyt niin, ett\u00e4 ihmisen n\u00f6yryys voi nousta korkealle; ja jos n\u00e4m\u00e4 vuorotellen seuraavat toisiaan siin\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4, josta olemme puhuneet, ihminen voi saavuttaa sellaisen korkeuden, johon h\u00e4n ei voisi lent\u00e4\u00e4, jos ensimm\u00e4inen askel puuttuisi. Turhaan siis pyrkii Jumalan n\u00e4kyyn se, joka ei kaihda syntien tahroja: \u201dSill\u00e4 Jumalan henki vihaa petosta eik\u00e4 asu ruumiissa, joka on syntien alainen.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 3.Kuinka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n t\u00e4ydellisyys riippuu kaksinkertaisesta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4<\/p>\n

                                                                      MUTTA t\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n t\u00e4ydellisyys riippuu kaksinkertaisesta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4; sill\u00e4 sen ensimm\u00e4inen menetelm\u00e4 on kaikkien vikojen luonteen ja niiden parantamistavan tunteminen. Sen toinen menetelm\u00e4 on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hyveiden j\u00e4rjestys ja muokata mielemme niiden t\u00e4ydellisyyden avulla niin, ett\u00e4 se on niille kuuliainen, ei niin kuin se olisi pakotettu ja alistettu jollekin raivokkaalle vallanpit\u00e4j\u00e4lle, vaan niin kuin se iloitsisi luonnollisesta hyvyydest\u00e4\u00e4n, kukoistaisi siit\u00e4 ja kiipe\u00e4isi tuota jyrkk\u00e4\u00e4 ja kapeaa tiet\u00e4 todellisen mielihyv\u00e4n vallassa. Sill\u00e4 mill\u00e4 tavoin voi ihminen, joka ei ole onnistunut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n omien vikojensa luonnetta eik\u00e4 ole yritt\u00e4nyt poistaa niit\u00e4, saada ymm\u00e4rryst\u00e4 hyveist\u00e4, mik\u00e4 on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n harjoittelun toinen vaihe, tai henkisten ja taivaallisten asioiden salaisuuksista, jotka ovat teoreettisen tiedon korkeammassa vaiheessa? Sill\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 v\u00e4itet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 se ei voi edet\u00e4 korkeammalle, joka ei ole ylitt\u00e4nyt alempia korkeuksia, ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n se voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 asioita, jotka ovat ulkopuolella, jos se ei ole onnistunut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mik\u00e4 on h\u00e4nen k\u00e4sityskykyns\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4. Mutta teid\u00e4n tulisi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n on ponnisteltava ponnisteluissamme kaksitahoisesti; sek\u00e4 paheiden karkottamiseksi ett\u00e4 hyveiden saavuttamiseksi. Emmek\u00e4 t\u00e4t\u00e4 saa selville omista arvauksistamme, vaan sen sanat opettavat meille H\u00e4net, joka yksin tuntee ty\u00f6ns\u00e4 voiman ja menetelm\u00e4n: \u201dKatso\u201d, H\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 olen t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 asettanut sinut kansojen ja valtakuntien valtaan, juurruttamaan ja repim\u00e4\u00e4n, h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tuhoamaan, rakentamaan ja istuttamaan.\u201d H\u00e4n huomauttaa, ett\u00e4 haitallisista asioista eroon p\u00e4\u00e4semiseksi tarvitaan nelj\u00e4 asiaa, nimitt\u00e4in juurruttaminen, maahan repiminen, tuhlaaminen ja tuhoaminen; mutta sen suorittamiseksi, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, ja sen hankkimiseksi, mik\u00e4 kuuluu vanhurskauteen, ainoastaan rakentaminen ja istuttaminen. Siit\u00e4 on t\u00e4ysin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on vaikeampaa repi\u00e4 ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 ruumiin ja sielun paatuneita intohimoja kuin ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja istuttaa hengellisi\u00e4 hyveit\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Miten k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4 jakautuu moniin eri ammatteihin ja kiinnostuksen kohteisiin<\/p>\n

                                                                      T\u00c4M\u00c4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4 siis, joka, kuten sanottu, perustuu kaksinkertaiseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, jakautuu monien eri ammattien ja etujen kesken. Sill\u00e4 jotkut tekev\u00e4t koko tarkoituksekseen pyrki\u00e4 ankkurin salaisuuteen ja syd\u00e4men puhtauteen, niin kuin tied\u00e4mme, ett\u00e4 menneisyydess\u00e4 Elia ja Elisa ja meid\u00e4n p\u00e4ivin\u00e4mme autuas Antonius ja muut, jotka seurasivat samaa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, liittyiv\u00e4t kaikkein l\u00e4heisimmin Jumalaan yksin\u00e4isyyden hiljaisuuden kautta. Jotkut ovat antaneet kaikki ponnistuksensa ja etunsa veljien j\u00e4rjestelm\u00e4lle ja kinobiuan valvovalle hoidolle; kuten muistamme, ett\u00e4 \u00e4skett\u00e4in abba Johannes, joka johti suurta luostaria Thmuis’n kaupungin l\u00e4heisyydess\u00e4, ja er\u00e4\u00e4t muut samankaltaisia ansioita omaavat miehet olivat huomattavia apostolien merkeiss\u00e4. Jotkut iloitsevat vieraanvaraisuuden ja vastaanoton yst\u00e4v\u00e4llisest\u00e4 palveluksesta, jolla aikoinaan patriarkka Aabraham ja Loot ilahduttivat Herraa, ja \u00e4skett\u00e4in autuas Makarius, mies, jolla oli ainutlaatuista kohteliaisuutta ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ja joka johti vieraanvaraisuutta Aleksandriassa niin, ettei h\u00e4nt\u00e4 pidetty yht\u00e4\u00e4n huonompana kuin ket\u00e4\u00e4n niist\u00e4, jotka t\u00e4ht\u00e4siv\u00e4t er\u00e4maahan vet\u00e4ytymiseen. Toiset valitsevat sairaiden hoidon, toiset omistautuvat esirukoukselle, jota uhrataan sorrettujen ja k\u00e4rsivien puolesta, tai he antautuvat opettamiseen tai antavat almuja k\u00f6yhille ja kukoistavat rakkautensa ja hyvyytens\u00e4 ansiosta erinomaisten ja maineikkaiden miesten joukossa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Pysymisest\u00e4 valitulla linjalla<\/p>\n

                                                                      SEN vuoksi on hyv\u00e4 ja hy\u00f6dyllist\u00e4, ett\u00e4 kukin pyrkii kaikin voimin ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rin saavuttamaan t\u00e4ydellisyyden siin\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4, joka on aloitettu, sen linjan mukaan, jonka h\u00e4n on valinnut saamansa armon mukaisesti; ja samalla kun h\u00e4n ylist\u00e4\u00e4 ja ihailee toisten hyveellisyytt\u00e4, olla poikkeamatta omalta linjaltaan, jonka h\u00e4n on lopullisesti valinnut, koska h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4, kuten apostoli sanoo, kirkon ruumis on tosin yksi, mutta j\u00e4seni\u00e4 on monta, ja ett\u00e4 sill\u00e4 on \u201dlahjoja, jotka eroavat sen armon mukaan, joka meille on annettu.\u201d T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 kirkon ruumis on yksi, mutta sen j\u00e4seni\u00e4 on monta, joko profetoiminen, uskon osuuden mukaan, joko viranhoito, palveluksessa, tai se, joka opettaa, opissa, tai se, joka kehottaa, kehotuksessa, se, joka antaa, yksinkertaisuudessa, se, joka hallitsee, varovaisuudessa, se, joka osoittaa laupeutta, iloisuudessa.\u201d. \u201d Sill\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n j\u00e4sen ei voi vaatia toisten j\u00e4senten virkoja, sill\u00e4 silm\u00e4t eiv\u00e4t voi suorittaa k\u00e4sien teht\u00e4vi\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 sieraimet korvien teht\u00e4vi\u00e4. Niinp\u00e4 kaikki eiv\u00e4t ole apostoleja, kaikki eiv\u00e4t ole profeettoja, kaikki eiv\u00e4t ole l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4, kaikilla ei ole parantamisen lahjoja, kaikki eiv\u00e4t puhu kielill\u00e4, kaikki eiv\u00e4t tulkitse.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Kuinka heikkoja on helppo liikuttaa<\/p>\n

                                                                      Ne, jotka eiv\u00e4t viel\u00e4 ole vakiintuneet valitsemalleen linjalle, innostuvat usein, kun he kuulevat joidenkin ylist\u00e4v\u00e4n erilaisia etuja ja hyveit\u00e4, niin paljon heid\u00e4n ylistyksest\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 he yritt\u00e4v\u00e4t heti j\u00e4ljitell\u00e4 heid\u00e4n tapaansa; ja t\u00e4ss\u00e4 inhimillinen heikkous kuluttaa ponnistelunsa varmasti turhaan. On nimitt\u00e4in mahdottomuus, ett\u00e4 yksi ja sama ihminen voisi samanaikaisesti kunnostautua kaikissa edell\u00e4 luettelemissani hyviss\u00e4 teoissa. Ja jos joku pyrkii yht\u00e4 lailla vaikuttamaan niihin kaikkiin, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyy melko varmasti t\u00e4h\u00e4n, nimitt\u00e4in siihen, ett\u00e4 vaikka h\u00e4n tavoittelee niit\u00e4 kaikkia, h\u00e4n ei onnistu perusteellisesti miss\u00e4\u00e4n niist\u00e4, ja h\u00e4n menett\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n kuin voittaa t\u00e4st\u00e4 vaihtelusta ja siirtelyst\u00e4. Sill\u00e4 monilla tavoilla ihmiset etenev\u00e4t kohti Jumalaa, ja niinp\u00e4 jokaisen ihmisen tulisi saattaa loppuun se, jonka h\u00e4n on kerran p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, eik\u00e4 koskaan muuttaa\u00a0 tarkoituksensa suuntaa, jotta h\u00e4n olisi t\u00e4ydellinen, olipa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 suunta mik\u00e4 tahansa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Esimerkki siveydest\u00e4, joka opettaa meille, ettei kaikkien ihmisten tulisi tavoitella kaikkia asioita<\/p>\n

                                                                      Sill\u00e4 sen menetyksen lis\u00e4ksi, jonka sanoimme, ett\u00e4 munkki, joka haluaa kevytmielisyydess\u00e4\u00e4n siirty\u00e4 yhdest\u00e4 harrastuksesta toiseen, k\u00e4rsii kuolemanvaaraa, joka t\u00e4st\u00e4 aiheutuu, koska toisinaan asiat, jotka jotkut ovat tehneet oikein, otetaan v\u00e4\u00e4rin perustein toisille esimerkkin\u00e4, ja asiat, jotka ovat osoittautuneet joillekin hyviksi, havaitaan toisille vahingollisiksi. Esimerkkin\u00e4 mainittakoon, ett\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin joku haluaisi j\u00e4ljitell\u00e4 sen miehen hyv\u00e4\u00e4 tekoa, jota abbedissa Johannes tapaa tuoda esiin, ei kuitenkaan j\u00e4ljitell\u00e4kseen h\u00e4nt\u00e4, vaan yksinkertaisesti ihaillakseen h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 er\u00e4s tuli edell\u00e4 mainitun vanhan miehen luokse maallisissa vaatteissa, ja kun h\u00e4n oli tuonut h\u00e4nelle satonsa ensimm\u00e4isi\u00e4 hedelmi\u00e4, h\u00e4n l\u00f6ysi sielt\u00e4 jonkun, joka oli mit\u00e4 raivokkaimman paholaisen riivaama. Ja vaikka t\u00e4m\u00e4 halveksi abba Johanneksen kehotuksia ja k\u00e4skyj\u00e4 ja vannoi, ettei koskaan h\u00e4nen k\u00e4skyst\u00e4\u00e4n l\u00e4htisi pois ruumiista, jonka h\u00e4n oli miehitt\u00e4nyt, h\u00e4n kuitenkin kauhistui t\u00e4m\u00e4n toisen tuloa ja l\u00e4hti pois lausuen n\u00f6yrimmin h\u00e4nen nimens\u00e4. Vanhus ei yht\u00e4\u00e4n ihmetellyt h\u00e4nen niin ilmeist\u00e4 armoaan ja h\u00e4mm\u00e4styi h\u00e4nt\u00e4 sit\u00e4kin enemm\u00e4n, koska n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli maallinen asu, ja alkoi siksi kysell\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 tarkkaan h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ntapaansa ja harrastustaan. Ja kun t\u00e4m\u00e4 vastasi, ett\u00e4 h\u00e4n asui maailmassa ja oli sidottu avioliiton siteill\u00e4, autuas Johannes mietti mieless\u00e4\u00e4n h\u00e4nen hyveellisyytens\u00e4 ja armonsa suuruutta ja tiedusteli viel\u00e4 tarkemmin, mik\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ntapansa mahtaisi olla. H\u00e4n ilmoitti olevansa maalainen ja hankkivansa ravintonsa jokap\u00e4iv\u00e4isell\u00e4 k\u00e4sity\u00f6ll\u00e4\u00e4n eik\u00e4 tiennyt itsess\u00e4\u00e4n olevan mit\u00e4\u00e4n muuta hyv\u00e4\u00e4 kuin se, ett\u00e4 h\u00e4n ei koskaan l\u00e4htenyt aamulla peltot\u00f6ihin eik\u00e4 tullut illalla kotiin kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kirkossa jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 ravinnostaan Jumalaa, joka sen antoi; H\u00e4n ei ollut koskaan k\u00e4ytt\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n satoaan uhraamatta ensin Jumalalle sen ensihedelmi\u00e4 ja kymmenyksi\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n ollut koskaan ajanut h\u00e4rki\u00e4\u00e4n toisen sadon yli ilman, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ensin antanut niille kuonokopan, jotta h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 ei k\u00e4rsisi pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n vahinkoa h\u00e4nen huolimattomuudestaan. Ja kun n\u00e4m\u00e4 seikat eiv\u00e4t tuntuneet abba Johanneksesta riitt\u00e4vilt\u00e4 hankkimaan sellaista armoa kuin se, jolla h\u00e4n n\u00e4ki h\u00e4net varustetun, ja h\u00e4n tiedusteli h\u00e4nelt\u00e4 ja tutki, mik\u00e4 oli se, mik\u00e4 voisi liitty\u00e4 t\u00e4llaisen armon ansioihin, sai h\u00e4net kunnioittaen t\u00e4llaista huolestunutta tiedustelua tunnustamaan seuraavaa, kun h\u00e4n halusi munkiksi, h\u00e4net oli pakotettu v\u00e4kisin ja vanhempiensa k\u00e4skyst\u00e4 kaksitoista vuotta aikaisemmin ottamaan vaimo, jota h\u00e4n, ilman ett\u00e4 kukaan siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 olisi tiennyt siit\u00e4, oli pit\u00e4nyt neitsyen\u00e4 sisarensa sijasta. Ja kun vanha mies kuuli t\u00e4m\u00e4n, h\u00e4net valtasi niin suuri ihailu, ett\u00e4 h\u00e4n ilmoitti julkisesti t\u00e4m\u00e4n l\u00e4sn\u00e4 ollessa, ettei syytt\u00e4, ett\u00e4 paholainen, joka oli itse halveksinut h\u00e4nt\u00e4, voinut kest\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n miehen l\u00e4sn\u00e4oloa, jonka hyveellisyytt\u00e4 h\u00e4n itse ei vain nuoruutensa kiihkeydess\u00e4, vaan ei uskaltaisi viel\u00e4 nytk\u00e4\u00e4n tavoitella vaarantamatta siveytt\u00e4\u00e4n. Ja vaikka abba Johannes kertoisi t\u00e4t\u00e4 tarinaa suurella ihailulla, h\u00e4n ei kuitenkaan koskaan kehottanut ket\u00e4\u00e4n munkkia kokeilemaan t\u00e4t\u00e4 suunnitelmaa, sill\u00e4 h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 monet asiat, joita jotkut tekev\u00e4t oikein, saattavat muut, jotka niit\u00e4 j\u00e4ljittelev\u00e4t, suureen vaaraan, ja ett\u00e4 kaikki eiv\u00e4t voi kokeilla sit\u00e4, mink\u00e4 Herra on antanut harvoille erityisell\u00e4 lahjalla.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8. Hengellisest\u00e4 tiedosta<\/p>\n

                                                                      MUTTA palatakseni sen tiedon selitt\u00e4miseen, josta puheemme sai alkunsa. Niinp\u00e4, kuten edell\u00e4 sanoimme, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tieto jakautuu moniin aiheisiin ja kiinnostuksenkohteisiin, mutta teoreettinen on jaettu kahteen osaan, nimitt\u00e4in historialliseen tulkintaan ja hengelliseen j\u00e4rkeen. Siit\u00e4 my\u00f6s Salomo, kun h\u00e4n oli tiivist\u00e4nyt kirkon moninaisen armon, lis\u00e4si: \u201dsill\u00e4 kaikki, jotka ovat h\u00e4nen kanssaan, on puettu kaksinkertaisiin vaatteisiin\u201d. Mutta hengellisess\u00e4 tiedossa on kolme lajia, tropologinen, allegorinen ja anagoginen, joista luemme Sananlaskuissa seuraavaa: \u201dMutta kuvailkaa te n\u00e4it\u00e4 asioita itsellenne kolmella tavalla syd\u00e4menne laajuuden mukaan.\u201d Niinp\u00e4 historia k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 menneiden ja n\u00e4kyvien asioiden tuntemisen, kuten apostoli toistaa n\u00e4in: \u201dSill\u00e4 kirjoitettu on, ett\u00e4 Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta; mutta se, joka oli orjattaresta, oli syntynyt lihan mukaan, mutta se, joka oli vapaasta, oli syntynyt lupauksen mukaan.\u201d Mutta allegoriaan kuuluu se, mit\u00e4 seuraa, sill\u00e4 sen, mit\u00e4 todella tapahtui, sanotaan ennakoivan jonkin mysteerin muotoa: \u201dSill\u00e4 n\u00e4m\u00e4\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201dovat ne kaksi liittoa, toinen Siinain vuorelta, joka sukupuolittuu orjuuteen, joka on Agar. Sill\u00e4 Siinai on vuori Arabiassa, jota verrataan Jerusalemiin, joka nyt on ja on orjuudessa lapsineen.\u201d Mutta anagoginen merkitys nousee hengellisist\u00e4 salaisuuksista jopa viel\u00e4 ylev\u00e4mpiin ja pyhimpiin taivaan salaisuuksiin, ja apostoli liitt\u00e4\u00e4 sen n\u00e4ihin sanoihin: \u201dMutta Jerusalem, joka on ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, on vapaa, joka on meid\u00e4n \u00e4itimme. Sill\u00e4 kirjoitettu on: \u201dIloitse, sin\u00e4 hedelm\u00e4t\u00f6n, joka et synnyt\u00e4, puhkea ja itke, sin\u00e4, joka et synnyt\u00e4, sill\u00e4 aution lapsia on paljon enemm\u00e4n kuin sen, jolla on aviomies.\u201d Tropologinen merkitys on moraalinen selitys, joka liittyy el\u00e4m\u00e4n parantamiseen ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliseen opetukseen, ik\u00e4\u00e4n kuin ymm\u00e4rt\u00e4isimme n\u00e4ill\u00e4 kahdella liitolla k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 ja teoreettista opetusta, tai joka tapauksessa ik\u00e4\u00e4n kuin haluaisimme ottaa Jerusalemin tai Siionin ihmisen sieluksi, t\u00e4m\u00e4n mukaan: \u201dYlist\u00e4 Herraa, Jerusalem, ylist\u00e4 Jumalaasi, Siion\u201d. Ja n\u00e4in n\u00e4m\u00e4 nelj\u00e4 aiemmin mainittua lukua sulautuvat, jos haluamme, yhteen aiheeseen, niin ett\u00e4 yksi ja sama Jerusalem voidaan ottaa nelj\u00e4ss\u00e4 merkityksess\u00e4: historiallisesti juutalaisten kaupunkina, allegorisesti Kristuksen kirkkona, anagogisesti Jumalan taivaallisena kaupunkina, \u201djoka on meid\u00e4n kaikkien \u00e4iti\u201d, tropologisesti ihmisen sieluna, joka on usein t\u00e4m\u00e4n otsikon alla Herran ylistyksen tai moitteen kohteena. N\u00e4ist\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 tulkintatavasta siunattu apostoli puhuu seuraavasti: \u201dMutta nyt, veljet, jos min\u00e4 tulen luoksenne kielill\u00e4 puhuen, mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 minusta on teille, ellen puhu teille joko ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opin kautta?\u201d. Sill\u00e4 \u201dilmestys\u201d kuuluu allegoriaan, jossa se, mik\u00e4 on k\u00e4tketty historiallisen kertomuksen alle, paljastuu sen hengellisess\u00e4 merkityksess\u00e4 ja tulkinnassa, kuten esimerkiksi jos yritt\u00e4isimme selitt\u00e4\u00e4, kuinka \u201dkaikki meid\u00e4n is\u00e4mme olivat pilven alla ja kaikki kastettiin Moosekselle pilvess\u00e4 ja meress\u00e4\u201d ja kuinka he \u201dkaikki s\u00f6iv\u00e4t samaa hengellist\u00e4 ruokaa ja joivat samaa hengellist\u00e4 juomaa kalliosta, joka seurasi heit\u00e4\u201d. Mutta kallio oli Kristus\u201d. Ja t\u00e4m\u00e4 selitys, jossa verrataan Kristuksen ruumiin ja veren kuvaa, jonka me saamme p\u00e4ivitt\u00e4in, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 allegorisen merkityksen. Mutta se tieto, jonka apostoli samalla tavalla mainitsee, on tropologinen, sill\u00e4 sen avulla voimme huolellisella tutkimuksella n\u00e4hd\u00e4 kaikista asioista, jotka liittyv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliseen erotteluun, ovatko ne hy\u00f6dyllisi\u00e4 ja hyvi\u00e4, kuten t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa, kun meit\u00e4 kehotetaan arvioimaan itsest\u00e4mme, \u201donko sopivaa naiselle rukoilla Jumalaa p\u00e4\u00e4 peitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4\u201d. Ja t\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4, kuten sanottu, moraalisen merkityksen. Niinp\u00e4 \u201dprofetia\u201d, jonka apostoli asettaa kolmanteen kohtaan, viittaa anagogiseen merkitykseen, jolla sanoja sovelletaan tuleviin ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin asioihin, kuten t\u00e4ss\u00e4: \u201dMutta me emme tahdo, veljet, ett\u00e4 te olisitte tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 niist\u00e4, jotka nukkuvat, ettette olisi surullisia niin kuin muutkin, joilla ei ole toivoa. Sill\u00e4 jos me uskomme, ett\u00e4 Kristus on kuollut ja noussut kuolleista, niin my\u00f6s ne, jotka nukkuvat Jeesuksessa, Jumala tuo mukanaan.\u201d. Sill\u00e4 sen me sanomme teille Jumalan sanan kautta, ett\u00e4 me, jotka olemme elossa Herran tullessa, emme est\u00e4 niit\u00e4, jotka nukkuvat Kristuksessa, sill\u00e4 Herra itse laskeutuu taivaasta huutamalla, arkkienkelin \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja Jumalan pasuunalla, ja kuolleet Kristuksessa nousevat yl\u00f6s ensimm\u00e4isin\u00e4.”\u201d Mink\u00e4laisessa kehotuksessa tuodaan esiin anagogin hahmo. Mutta \u201doppi\u201d avaa yksinkertaisen historiallisen selityksen kulun, jonka alle ei sis\u00e4lly en\u00e4\u00e4 salaista merkityst\u00e4, vaan se, mit\u00e4 itse sanat ilmoittavat: kuten t\u00e4ss\u00e4 kohdassa: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 olen teille ensiksi antanut sen, mink\u00e4 min\u00e4kin olen saanut, ett\u00e4 Kristus on kuollut meid\u00e4n syntiemme t\u00e4hden kirjoitusten mukaan, ett\u00e4 h\u00e4net haudattiin ja ett\u00e4 h\u00e4n nousi kuolleista kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja ett\u00e4 h\u00e4net on n\u00e4hnyt Keefas\u201d ja: \u201dJumala l\u00e4hetti Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tulleen, lunastamaan ne, jotka olivat lain alaisia\u201d; tai t\u00e4m\u00e4: \u201dKuule, Israel, Herra Jumala on yksi Herra.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 9. Kuinka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tiedosta on edett\u00e4v\u00e4 hengelliseen<\/p>\n

                                                                      SIT\u00c4 varten, jos te haluatte p\u00e4\u00e4st\u00e4 hengellisen tiedon valoon, ei v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tavalla tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isen kerskailun vuoksi, vaan sen vuoksi, ett\u00e4 teist\u00e4 tulisi parempia ihmisi\u00e4, teid\u00e4t sytytet\u00e4\u00e4n ensin kaipauksella sit\u00e4 autuutta kohtaan, josta me luemme: \u201dautuaat ovat puhdassyd\u00e4miset, sill\u00e4 he saavat n\u00e4hd\u00e4 Jumalan\u201d, jotta saavuttaisitte my\u00f6s sen, josta enkeli sanoi Danielille: \u2018Mutta ne, jotka ovat oppineet, loistavat kuin taivaanvahvuuden loiste, ja ne, jotka k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t monet vanhurskauteen, kuin t\u00e4hdet iankaikkisesti\u2019, ja toisessa profeetassa: \u2018Mutta ne, jotka ovat oppineet, loistavat kuin taivaanvahvuuden loiste, ja ne, jotka k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t monet vanhurskauteen, kuin t\u00e4hdet iankaikkisesti\u2019: \u201dValaistukaa tiedon valolla, kun viel\u00e4 on aikaa.\u201d Ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4 siis yll\u00e4 sit\u00e4 ahkeruutta lukemisessa, jota teill\u00e4 n\u00e4hd\u00e4kseni on, ja pyrkik\u00e4\u00e4 kaikella innolla hankkimaan ensinn\u00e4kin perusteellinen k\u00e4sitys k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisest\u00e4, toisin sanoen eettisest\u00e4 tiedosta. Sill\u00e4 ilman sit\u00e4 ei voida saavuttaa sit\u00e4 teoreettista puhtautta, josta olemme puhuneet ja jonka vain ne, – jotka eiv\u00e4t ole t\u00e4ydellistyneet toisten heit\u00e4 opettavien sanojen, vaan omien tekojensa erinomaisuuden kautta, – voivat saavuttaa palkinnoksi paljon vaivaa ja vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4 n\u00e4hneen\u00e4. Sill\u00e4 koska he eiv\u00e4t saa tiet\u00e4myst\u00e4\u00e4n lain mietiskelyst\u00e4 vaan ty\u00f6ns\u00e4 hedelmist\u00e4, he laulavat psalmistin kanssa: \u201dSinun k\u00e4skyist\u00e4si minulla on ymm\u00e4rrys\u201d, ja voitettuaan kaikki intohimonsa he sanovat luottavaisin mielin: \u201dMin\u00e4 laulan ja ymm\u00e4rr\u00e4n saastuttamattomalla tiell\u00e4.\u201d Sill\u00e4 se, joka ponnistelee saastuttamattomalla tavalla puhtaan syd\u00e4men kulussa, kun h\u00e4n laulaa psalmia, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sanat, jotka veisataan. Ja siksi, jos haluatte valmistaa syd\u00e4meenne hengellisen tiedon pyh\u00e4n majan, puhdistakaa itsenne kaikkien syntien tahroista ja vapautukaa t\u00e4m\u00e4n maailman huolista. Sill\u00e4 sielu, joka on edes v\u00e4h\u00e4isess\u00e4 m\u00e4\u00e4rin vallattu maallisista huolista, ei voi saada tiedon lahjaa tai tulla hengellisen tulkinnan kirjoittajaksi ja ahkeraksi pyhien asioiden lukijaksi. Ole siis ensinn\u00e4kin varovainen, ja erityisesti sin\u00e4, Johannes, koska nuorempi ik\u00e4si edellytt\u00e4\u00e4 sinulta sit\u00e4kin enemm\u00e4n varovaisuutta sen suhteen, mit\u00e4 aion sanoa, – ett\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4isit huulillesi ehdottoman hiljaisuuden, jotta turha ylpeys ei tuhoaisi lukemisen innokkuuttasi ja tarkoituksesi ponnisteluja. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen askel kohti oppimista: ottaa vastaan kaikkien vanhimpien m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset ja mielipiteet vilpitt\u00f6min syd\u00e4min ja myk\u00e4t huulet; ja tallettaa ne ahkerasti syd\u00e4meenne ja pyrki\u00e4 pikemminkin toteuttamaan kuin opettamaan niit\u00e4. Sill\u00e4 opettamisesta kukoistaa kerskailun vaarallinen ylimielisyys, mutta suorittamisesta kukoistaa hengellisen tiedon hedelm\u00e4. Ja niinp\u00e4 teid\u00e4n ei pit\u00e4isi koskaan uskaltaa sanoa mit\u00e4\u00e4n vanhimpien kokouksessa, ellei jokin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, joka voisi olla vahingollista, tai asia, jonka tiet\u00e4minen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, saa teit\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n kysymyst\u00e4; sill\u00e4 jotkut, jotka ovat kerskakulutuksen paisuttamia, teeskentelev\u00e4t kysyv\u00e4ns\u00e4 voidakseen todella esitell\u00e4 tietoa, joka heill\u00e4 on t\u00e4ydellisesti hallussaan. On nimitt\u00e4in mahdotonta, ett\u00e4 joku, joka ryhtyy lukemisen harrastamiseen ihmisten ylistyksen saamiseksi, saisi palkinnoksi todellisen tiedon lahjan. Sill\u00e4 se, joka on sidottu t\u00e4m\u00e4n intohimon kahleisiin, on varmasti my\u00f6s muiden vikojen ja erityisesti ylpeyden kahleissa; ja niinp\u00e4 jos h\u00e4n joutuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ja eettisen tiedon kohtaamisen vuoksi ymm\u00e4lleen, h\u00e4n ei varmasti saavuta sit\u00e4 hengellist\u00e4 tietoa, joka siit\u00e4 kumpuaa. Olkaa siis kaikessa \u201dnopeita kuulemaan, mutta hitaita puhumaan\u201d, jottei p\u00e4\u00e4llenne tule sit\u00e4, mink\u00e4 Salomo on todennut: \u201dJos n\u00e4et\u00a0 miehen, joka on nopea puhumaan, niin tied\u00e4, ett\u00e4 on enemm\u00e4n toivoa tyhm\u00e4st\u00e4 kuin h\u00e4nest\u00e4; \u00e4l\u00e4k\u00e4 kuvittele opettaa kenellek\u00e4\u00e4n sanoilla sellaista, mit\u00e4 et ole jo tehnyt teoilla.\u201d T\u00e4m\u00e4 on siis \u201dnopea kuulemaan, mutta hidas puhumaan\u201d. Sill\u00e4 Herramme opetti meille omalla esimerkill\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee noudattaa t\u00e4t\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 sanotaan: \u201dmit\u00e4 Jeesus alkoi tehd\u00e4 ja opettaa.\u201d Varokaa siis, ettette rynt\u00e4\u00e4 opettamaan ennen kuin teette, ja n\u00e4in joudutte niiden joukkoon, joista Herra puhuu evankeliumissa opetuslapsilleen: \u201dMit\u00e4 he teille sanovat, sit\u00e4 noudattakaa ja tehk\u00e4\u00e4, mutta \u00e4lk\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sanojensa mukaan, sill\u00e4 he sanovat eiv\u00e4tk\u00e4 tee. Mutta he sitovat raskaita ja raskaasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten harteille, mutta itse he eiv\u00e4t liikuta niit\u00e4 yhdell\u00e4k\u00e4\u00e4n sormellaan.” Sill\u00e4 jos sit\u00e4, joka \u201drikkoo yhdenkin n\u00e4ist\u00e4 k\u00e4skyist\u00e4 ja opettaa ihmisi\u00e4 niin, kutsutaan taivasten valtakunnassa v\u00e4h\u00e4isimm\u00e4ksi\u201d, siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 sit\u00e4, joka on uskaltanut halveksia monia ja suurempia k\u00e4skyj\u00e4 ja opettaa ihmisi\u00e4 niin, ei varmasti pidet\u00e4 v\u00e4h\u00e4isimp\u00e4n\u00e4 taivasten valtakunnassa, vaan suurimpana helvetin rangaistuksessa. Ja sen t\u00e4hden teid\u00e4n on varottava, ettette joudu opettamaan niiden esimerkill\u00e4, jotka ovat saavuttaneet jonkinlaisen keskustelutaidon ja puhevalmiuden, ja koska he osaavat puhua tyylikk\u00e4\u00e4sti ja t\u00e4ydellisesti siit\u00e4, mist\u00e4 haluavat, heid\u00e4n kuvitellaan omaavan hengellist\u00e4 tietoa, niiden toimesta, jotka eiv\u00e4t osaa erottaa sen todellista voimaa ja luonnetta. On nimitt\u00e4in eri asia, ett\u00e4 on valmis kieli ja tyylik\u00e4s kielenk\u00e4ytt\u00f6, ja aivan eri asia tunkeutua taivaallisten sanontojen syd\u00e4meen ja ytimeen ja katsoa sielun puhtaalla silm\u00e4ll\u00e4 syvi\u00e4 ja k\u00e4tkettyj\u00e4 salaisuuksia; sill\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ei voi saavuttaa mill\u00e4\u00e4n ihmisen oppineisuudella eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman tilalla, ainoastaan sielun puhtaudella, Pyh\u00e4n Hengen valaistuksen avulla.<\/p>\n

                                                                      LUKU 10. Miten omaksua todellisen tiedon j\u00e4rjestelm\u00e4<\/p>\n

                                                                      SINUN on siis, jos haluat p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi Raamatun todelliseen tietoon, pyritt\u00e4v\u00e4 ensin turvaamaan syd\u00e4men luja n\u00f6yryys, jotta se veisi sinut rakkauden t\u00e4ydellisyyden kautta eteenp\u00e4in, ei siihen tietoon, joka paisuttaa, vaan siihen, joka valaisee. Sill\u00e4 ep\u00e4puhdas mieli ei voi saada hengellisen tiedon lahjaa. Ja siksi kaikella mahdollisella huolellisuudella v\u00e4ltt\u00e4k\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4, jottei lukemisen innostuksenne kautta teiss\u00e4 synny\u00a0 tiedon valoa eik\u00e4 sit\u00e4 pysyv\u00e4\u00e4 kirkkautta, joka on luvattu oppineisuudesta tulevan valon kautta, vaan ainoastaan turhasta ylimielisyydest\u00e4 johtuvan tuhonne v\u00e4lineit\u00e4. Seuraavaksi teid\u00e4n on kaikin keinoin pyritt\u00e4v\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n eroon kaikesta ahdistuksesta ja maallisista ajatuksista ja antauduttava ahkerasti tai pikemminkin jatkuvasti pyh\u00e4lle lukemiselle, kunnes jatkuva mietiskely t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4menne ja muokkaa teid\u00e4t niin sanoakseni sen kaltaiseksi, tehden siit\u00e4 tavallaan todistuksen arkin, jonka sis\u00e4ll\u00e4 on kaksi kivitaulua, ts. \u00a0kahden testamentin jatkuva varmuus; ja kultainen astia, eli puhdas ja tahraton muisti, joka s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 jatkuvalla sitkeydell\u00e4 siihen varastoidun mannan, eli hengellisen aistimuksen pysyv\u00e4n ja taivaallisen makeuden ja enkelten leiv\u00e4n; lis\u00e4ksi my\u00f6s Aaronin sauva, eli Jeesuksen Kristuksen, meid\u00e4n todellisen Ylimm\u00e4isen Pappimme, pelastava vaakuna, joka aina nousee nupulle kuolemattoman muistin tuoreudella. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on se sauva, joka Iisain juuresta katkaistuna kuoli ja kukoisti uudelleen elinvoimaisempana. Mutta kaikkia n\u00e4it\u00e4 vartioivat kaksi kerubia, toisin sanoen historiallisen ja hengellisen tiedon t\u00e4yteys. Sill\u00e4 Kerubit tarkoittavat tiedon paljoutta; ja n\u00e4m\u00e4 suojelevat jatkuvasti Jumalan armoistuinta, toisin sanoen syd\u00e4mesi rauhaa, ja varjostavat sit\u00e4 kaikilta hengellisen pahuuden hy\u00f6kk\u00e4yksilt\u00e4. Ja n\u00e4in sielusi ei vain siirry eteenp\u00e4in jumalallisen liiton arkkiin, vaan my\u00f6s pappien valtakuntaan, ja koska se rikkoutumattoman puhtaudenrakkautensa ansiosta on ik\u00e4\u00e4n kuin uppoutunut hengellisiin opintoihin, se t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 papeille annetun k\u00e4skyn, jonka lain antaja on m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt seuraavasti: \u201dJa h\u00e4n ei saa poistua pyh\u00e4k\u00f6st\u00e4, ettei h\u00e4n saastuttaisi Jumalan pyh\u00e4kk\u00f6\u00e4\u201d, ts. h\u00e4nen syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n, jossa Herra lupasi aina asua, sanoen: \u201dMin\u00e4 asun heiss\u00e4 ja vaellan heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n\u201d. Siksi koko Pyhien Kirjoitusten sarja olisi pidett\u00e4v\u00e4 ahkerasti muistissa ja toistettava lakkaamatta. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 jatkuva mietiskely tuottaa meille kaksinkertaisen hedelm\u00e4n: ensinn\u00e4kin sen, ett\u00e4 niin kauan kuin mielen huomio on kiinnittynyt oppituntien lukemiseen ja valmisteluun, sit\u00e4 ei voi mitenk\u00e4\u00e4n vangita pahojen ajatusten pauloihin; toiseksi sen, ett\u00e4 ne asiat, joita on mietitty ja usein toistettu ja joita emme yritt\u00e4ess\u00e4mme painaa mieleen emme ole voineet ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, koska mieli oli tuolloin kiinnittynyt, voimme my\u00f6hemmin n\u00e4hd\u00e4 selvemmin, kun olemme vapaita kaikkien tekojen ja n\u00e4kyjen aiheuttamista h\u00e4iri\u00f6tekij\u00f6ist\u00e4 ja varsinkin kun mietiskelemme niit\u00e4 hiljaisuudessa y\u00f6llisess\u00e4 mietiskelyss\u00e4. Niinp\u00e4 kun olemme levossa ja ik\u00e4\u00e4n kuin uppoutuneet unen tainnoksiin, meille paljastuu sellaisten salaisimpien merkitysten ymm\u00e4rt\u00e4minen, joista meill\u00e4 ei valveilla ollessamme ollut et\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n k\u00e4sityst\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 11.Pyhien kirjoitusten moninaisesta merkityksest\u00e4<\/p>\n

                                                                      MUTTA sit\u00e4 mukaa kuin sielumme uudistuminen kasvaa t\u00e4m\u00e4n tutkimuksen avulla, my\u00f6s pyh\u00e4t kirjoitukset alkavat saada uusia kasvoja, ja pyhien merkitysten kauneus kasvaa jotenkin kasvumme my\u00f6t\u00e4. Sill\u00e4 niiden muoto on sovitettu ihmisen ymm\u00e4rryksen kapasiteettiin, ja ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t lihallisille ihmisille maallisilta ja hengellisille jumalallisilta, niin ett\u00e4 ne, joille se ennen n\u00e4ytti olevan sekaantunut paksuihin pilviin, eiv\u00e4t voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 sen hienouksia eiv\u00e4tk\u00e4 kest\u00e4\u00e4 sen valoa. Mutta jotta t\u00e4m\u00e4, mihin pyrimme, k\u00e4visi jonkin verran selvemm\u00e4ksi esimerkin avulla, riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tuomme esiin yhden ainoan lainkohdan, jonka avulla voimme todistaa, ett\u00e4 kaikkia taivaallisia k\u00e4skyj\u00e4 samoin kuin taivaallisia k\u00e4skyj\u00e4 sovelletaan ihmisiin meid\u00e4n tilamme mittapuun mukaan. Sill\u00e4 laissa on kirjoitettu: \u201d\u00c4l\u00e4 tee aviorikosta.\u201d T\u00e4t\u00e4 noudattaa oikein kirjaimen yksinkertaisen merkityksen mukaan ihminen, joka on viel\u00e4 pahojen intohimojen orjuudessa. Mutta sen, joka on jo luopunut n\u00e4ist\u00e4 likaisista teoista ja ep\u00e4puhtaista kiintymyksist\u00e4, on noudatettava sit\u00e4 hengess\u00e4, jotta h\u00e4n luopuisi paitsi ep\u00e4jumalien palvonnasta my\u00f6s kaikesta pakanallisesta taikauskosta ja ennusmerkkien ja enteiden sek\u00e4 kaikkien merkkien, p\u00e4ivien ja aikojen noudattamisesta, tai ettei h\u00e4n ainakaan sotkeutuisi sanojen ja nimien arveluihin, jotka tuhoavat uskomme yksinkertaisuuden. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkaltaisesta haureudesta me luemme, ett\u00e4 Jerusalem saastutettiin, koska se teki aviorikoksen \u201djokaisella korkealla kukkulalla ja jokaisen vihre\u00e4n puun alla\u201d, jota Herra my\u00f6s nuhteli profeetan kautta sanoen: \u201dAstrologit seisokoot nyt ja pelastakoot sinut, he, jotka katselevat t\u00e4hti\u00e4 ja laskevat kuukausia, jotta he niist\u00e4 kertoisivat, mit\u00e4 sinulle on tuleva\u201d, ja t\u00e4st\u00e4 haureudesta Herra my\u00f6s toisaalla sanoo nuhdellessaan heit\u00e4: \u201dHaureuden henki eksytti heid\u00e4t, ja he meniv\u00e4t huoraksi pois Jumalastaan.\u201d Mutta sen, joka on hyl\u00e4nnyt n\u00e4m\u00e4 molemmat huoruuden lajit, on v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 kolmatta lajia, joka sis\u00e4ltyy lain ja juutalaisuuden taikauskoihin, joista apostoli sanoo: \u201dTe noudatatte p\u00e4ivi\u00e4 ja kuukausia ja aikoja ja vuosia\u201d, ja uudelleen: \u00c4lk\u00e4\u00e4 koskeko, \u00e4lk\u00e4\u00e4 maistako, \u00e4lk\u00e4\u00e4 k\u00e4sitelk\u00f6.\u201d Eik\u00e4 ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sanotaan lain taikauskosta, johon se, joka on langennut, on varmasti l\u00e4htenyt huoraksi pois Kristuksesta eik\u00e4 ole sen arvoinen kuulemaan t\u00e4t\u00e4 Apostolilta: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 olen kihlannut teid\u00e4t yhdelle miehelle osoittaakseni teid\u00e4t sive\u00e4n\u00e4 neitsyen\u00e4 Kristukselle.\u201d Mutta t\u00e4m\u00e4, mik\u00e4 seuraa, osoitetaan h\u00e4nelle saman apostolin sanoilla: \u201dMutta min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n, ettei, niin kuin k\u00e4\u00e4rme viekkaudellaan eksytti Eevan, teid\u00e4n mielenne turmeltuisi ja lankeaisi pois siit\u00e4 yksinkertaisuudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Mutta jos joku on v\u00e4lttynyt t\u00e4m\u00e4nkin haureuden ep\u00e4puhtaudelta, j\u00e4\u00e4 viel\u00e4 nelj\u00e4s, joka on tehty aviorikollisessa kanssak\u00e4ymisess\u00e4 harhaoppisen opetuksen kanssa. Siit\u00e4kin siunattu apostoli puhuu: \u201dMin\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 minun l\u00e4ht\u00f6ni j\u00e4lkeen teid\u00e4n keskuuteenne tulee murheellisia susia, jotka eiv\u00e4t s\u00e4\u00e4stele laumaa, ja teid\u00e4n keskuudestanne nousee my\u00f6s miehi\u00e4, jotka puhuvat v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4, niin ett\u00e4 he eksytt\u00e4v\u00e4t opetuslapset per\u00e4ss\u00e4\u00e4n.” Mutta jos joku on onnistunut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4nkin, varokoon h\u00e4n, ettei h\u00e4n lankea hienovaraisemman synnin kautta huoruuden syyllisyyteen. Tarkoitan sit\u00e4, joka koostuu harhailevista ajatuksista, sill\u00e4 jokainen ajatus, joka ei ole ainoastaan h\u00e4pe\u00e4llinen vaan jopa joutava ja joka poikkeaa kuinka pieness\u00e4 m\u00e4\u00e4rin tahansa Jumalasta, on t\u00e4ydelliselle ihmiselle mit\u00e4 t\u00f6rkein huoruus.<\/p>\n

                                                                      LUKU 12. Kysymys siit\u00e4, miten voimme saavuttaa t\u00e4m\u00e4n maailman huolten unohtamisen<\/p>\n

                                                                      T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen minua liikutti ensin salainen liikutus, ja sitten huokaisin syv\u00e4sti ja sanoin: Kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat, jotka olette esitt\u00e4neet niin t\u00e4ydellisesti, ovat vaikuttaneet minuun viel\u00e4 suuremmalla ep\u00e4toivolla kuin mit\u00e4 olin aiemmin kest\u00e4nyt: sill\u00e4 noiden yleisten sielun vangitsemisten lis\u00e4ksi, joiden vuoksi en ep\u00e4ile, etteik\u00f6 heikkoja ihmisi\u00e4 ly\u00f6t\u00e4isi ulkopuolelta, erityisen\u00e4 esteen\u00e4 pelastumiselle on se kirjallisuuden tuntemus, jonka olen ilmeisesti jo jossain m\u00e4\u00e4rin saavuttanut, ja jossa kotiopettajani ponnistelut tai huomioni jatkuvassa lukemisessa ovat niin heikent\u00e4neet minua, ett\u00e4 nyt mieleni on t\u00e4ynn\u00e4 runoilijoiden lauluja, niin ett\u00e4 jopa rukouksen hetkell\u00e4 se ajattelee niit\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isi\u00e4 satuja ja tarinoita taisteluista, joita se on varhaisimmasta lapsuudestaan l\u00e4htien saanut lapsuuden oppitunneillaan: Ja kun laulan psalmeja tai pyyd\u00e4n syntien anteeksiantoa, joko tunkeutuu sis\u00e4\u00e4n jokin tahaton muistelu runoista tai silmien eteen ilmestyy kuvia taistelevista sankareista, ja t\u00e4llaisten haamujen mielikuvitus huijaa minua aina eik\u00e4 salli sieluni pyrki\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n tuonpuoleisia asioita, niin ett\u00e4 siit\u00e4 ei p\u00e4\u00e4se eroon p\u00e4ivitt\u00e4isill\u00e4 valituksillani.<\/p>\n

                                                                      LUKU 13. Menetelm\u00e4st\u00e4, jolla voimme poistaa kuonan muististamme<\/p>\n

                                                                      NESTEROS: Juuri t\u00e4st\u00e4 seikasta, josta sinulle kumpuaa \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen ep\u00e4toivo puhdistuksesi suhteen, voi synty\u00e4 nopea ja tehokas parannuskeino, jos vain siirr\u00e4t Hengen kirjoitusten lukemiseen ja niiden mietiskelyyn saman ahkeruuden ja vilpitt\u00f6myyden, jota sanot osoittaneesi noissa maallisissa opinnoissasi. Sill\u00e4 mielesi on varmasti noiden runojen parissa niin kauan, kunnes se hankkii samalla innolla ja ahkeruudella muita asioita, joita se voi pohtia, ja ty\u00f6skentelee hengellisten ja jumalallisten asioiden parissa hy\u00f6dytt\u00f6mien maallisten asioiden sijasta. Mutta kun n\u00e4m\u00e4 on perusteellisesti ja kokonaan k\u00e4sitelty ja sit\u00e4 on ravittu niill\u00e4, niin v\u00e4hitellen entiset ajatukset voidaan karkottaa ja niist\u00e4 voidaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 kokonaan eroon. Sill\u00e4 ihmismieli ei voi tyhjenty\u00e4 kaikista ajatuksista, ja niin kauan kuin se ei ole paneutunut hengellisiin asioihin, se on varmana, ett\u00e4 sit\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4\u00e4 se, mink\u00e4 se on oppinut kauan sitten. Sill\u00e4 niin kauan kuin sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n, mihin palata ja mit\u00e4 harjoitella v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4, se palaa varmasti siihen, mit\u00e4 se on oppinut lapsuudessa, ja ajattelee aina sit\u00e4, mit\u00e4 se on omaksunut pitk\u00e4n k\u00e4yt\u00f6n ja mietiskelyn kautta. Jotta t\u00e4m\u00e4 hengellinen tieto siis vahvistuisi teiss\u00e4 kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 lujuudella ja jotta ette nauttisi siit\u00e4 vain hetken aikaa kuten ne, jotka eiv\u00e4t vain kosketa sit\u00e4 omilla ponnistuksillaan vaan jonkun toisen kertomana ja jotka, jos saan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ilmaisua, havaitsevat sen tuoksun ilmassa; vaan jotta se tallentuisi syd\u00e4meenne ja merkitt\u00e4isiin siihen syv\u00e4lle ja ett\u00e4 se n\u00e4ht\u00e4isiin ja k\u00e4sitelt\u00e4isiin perusteellisesti, teid\u00e4n on hyv\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 huolellisuutta varmistaaksenne, ett\u00e4 vaikka ehk\u00e4 kuulisitte konferenssissa tuotettavan asioita, jotka tied\u00e4tte hyvin, ette suhtautuisi niihin halveksivasti ja halveksivasti, koska tied\u00e4tte ne jo ennest\u00e4\u00e4n, vaan ett\u00e4 panisitte ne syd\u00e4meenne samalla innolla, jolla pelastuksen sanojen, joita me kaipaamme, pit\u00e4isi jatkuvasti vuodattaa korviimme tai niiden pit\u00e4isi koskaan l\u00e4hte\u00e4 huuliltamme. Sill\u00e4 vaikka pyhien asioiden kertominen toistuu usein, niin mieless\u00e4, joka tuntee janoa todellisen tiedon per\u00e4\u00e4n, ei kyll\u00e4styminen 907 koskaan synnyt\u00e4 inhoa, vaan koska se ottaa sen joka p\u00e4iv\u00e4 vastaan ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi jotain uutta ja sit\u00e4, mit\u00e4 se halusi, vaikka se olisi ottanut sen vastaan kuinka usein tahansa, se kuulee tai puhuu sit\u00e4kin innokkaammin, ja n\u00e4iden asioiden toistamisesta se saa pikemminkin vahvistusta jo hallussaan olevaan tietoonsa kuin mink\u00e4\u00e4nlaista v\u00e4symyst\u00e4 tihe\u00e4st\u00e4 konferenssista. On nimitt\u00e4in varma merkki kylm\u00e4st\u00e4 ja ylpe\u00e4st\u00e4 mielest\u00e4, jos se suhtautuu halveksivasti ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti pelastuksen sanojen l\u00e4\u00e4kkeeseen, vaikka sit\u00e4 tarjottaisiinkin ylenpalttisen sinnikk\u00e4\u00e4sti ja innokkaasti. Sill\u00e4 \u201dsielu, joka on t\u00e4ynn\u00e4, pilkkaa hunajakennoa, mutta puutteessa olevalle sielulle pienetkin asiat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t makeilta.\u201d Ja niinp\u00e4 jos n\u00e4m\u00e4 asiat on huolellisesti otettu ja varastoitu sielun syvyyksiin ja leimattu hiljaisuuden sinetill\u00e4, niin j\u00e4lkeenp\u00e4in kuin jokin makean tuoksuinen viini, joka ilahduttaa ihmisen syd\u00e4nt\u00e4, ne, kun ajatusten vanhuus ja pitk\u00e4aikainen k\u00e4rsiv\u00e4llisyys ovat pehment\u00e4neet ne, tulevat esiin syd\u00e4mesi ruukusta suurella tuoksulla, ja kuin jokin monivuotinen l\u00e4hde virtaavat runsaasti kokemuksen suonista ja hyveen kastelukanavista ja vuodattavat runsaita virtoja kuin jostakin syd\u00e4mesi syv\u00e4st\u00e4 kaivosta. Sill\u00e4 sinun tapauksessasi tapahtuu se, mit\u00e4 sananlaskuissa puhutaan sellaiselle, joka on saavuttanut t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n: \u201dJuo vett\u00e4 omista s\u00e4ili\u00f6ist\u00e4nne ja omien kaivojenne l\u00e4hteist\u00e4. Antakaa omasta l\u00e4hteest\u00e4nne vuotaa teille runsaasti vett\u00e4, mutta antakaa vesienne kulkeutua kaduillenne.\u201d Ja profeetta Jesajan mukaan: \u201dSin\u00e4 olet kuin kasteltu puutarha ja kuin veden l\u00e4hde, jonka vedet eiv\u00e4t lopu kesken. Ja paikat, jotka ovat olleet autioina i\u00e4t ja ajat, rakennetaan sinuun, sin\u00e4 nostat sukupolvien perustukset, ja sinua kutsutaan aitojen korjaajaksi, joka k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 polut levoksi.\u201d Ja se siunaus tulee sinun p\u00e4\u00e4llesi, jonka sama profeetta lupaa: \u201dEik\u00e4 Herra en\u00e4\u00e4 anna opettajasi paeta sinusta, ja sinun silm\u00e4si n\u00e4kev\u00e4t opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat sen sanan, joka varoittaa sinua selk\u00e4si takana: T\u00e4m\u00e4 on tie, vaeltakaa sit\u00e4, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 v\u00e4istyk\u00f6 oikealle tai vasemmalle. Ja niin k\u00e4y, ett\u00e4 paitsi syd\u00e4mesi jokainen tarkoitus ja ajatus, my\u00f6s kaikki mielikuvituksesi vaeltelu ja harhailu muuttuvat sinulle pyh\u00e4ksi ja lakkaamattomaksi jumalallisen lain pohtimiseksi.<\/p>\n

                                                                      LUKU 14. Kuinka saastainen sielu ei voi antaa eik\u00e4 vastaanottaa hengellist\u00e4 tietoa<\/p>\n

                                                                      MUTTA, kuten olemme jo sanoneet, aloittelijan on mahdotonta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tai opettaa t\u00e4t\u00e4. Sill\u00e4 jos joku on kykenem\u00e4t\u00f6n vastaanottamaan sit\u00e4, miten h\u00e4n voi olla kykenev\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 toiselle? Mutta jos h\u00e4nell\u00e4 on ollut rohkeutta opettaa jotakin n\u00e4ist\u00e4 asioista, h\u00e4nen sanansa ovat varmasti tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isi\u00e4 ja hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 ja saavuttavat vain kuulijoidensa korvat kykenem\u00e4tt\u00e4 koskettamaan heid\u00e4n syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 ne on lausuttu silkasta tyhj\u00e4k\u00e4ynnist\u00e4 ja hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 turhamaisuudesta, sill\u00e4 ne eiv\u00e4t l\u00e4hde hyv\u00e4n omantunnon aarteesta, vaan kerskailun tyhj\u00e4st\u00e4 r\u00f6yhkeydest\u00e4. Sill\u00e4 ep\u00e4puhtaan sielun on mahdotonta saada hengellist\u00e4 tietoa (vaikka se kuinka antaisikin itsens\u00e4 vakavasti lukemiseen). Sill\u00e4 kukaan ei kaada mit\u00e4\u00e4n rikasta voidetta tai hienoa hunajaa tai mit\u00e4\u00e4n kallisarvoista nestett\u00e4 likaiseen ja haisevaan astiaan. Sill\u00e4 astia, joka on kerran t\u00e4ytetty pahanhajuisilla aineilla, pilaa makeimman mirhan helpommin kuin se saa siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n makeutta tai armoa, sill\u00e4 se, mik\u00e4 on puhdasta, turmeltuu paljon nopeammin kuin se, mik\u00e4 on turmeltunutta, puhdistuu. Ja niinp\u00e4 povemme astia, ellei sit\u00e4 ole ensin puhdistettu kaikista synnin likaisista tahroista, ei ole sen arvoinen vastaanottamaan sit\u00e4 siunattua voidetta, josta profeetta sanoo: \u201dKuin voide Aaronin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, joka valui Aaronin partaan, joka valui h\u00e4nen vaatteensa liepeille\u201d, eik\u00e4 se my\u00f6sk\u00e4\u00e4n s\u00e4ilyt\u00e4 tahrattomana sit\u00e4 hengellist\u00e4 tietoa ja Raamatun sanoja, jotka ovat \u2018makeampia kuin hunaja ja hunajakenno\u2019. \u201dSill\u00e4 mit\u00e4 osuutta on vanhurskaudella v\u00e4\u00e4ryyden kanssa, tai mit\u00e4 sopua on valolla pimeyden kanssa, tai mit\u00e4 sopua Kristuksella on Belialin kanssa?\u201d<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 15. Vastalause, joka johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 monilla ep\u00e4puhtailla henkil\u00f6ill\u00e4 on tietoa, kun taas pyhill\u00e4 ei ole<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: T\u00e4m\u00e4 v\u00e4ite ei n\u00e4yt\u00e4 meist\u00e4 olevan totuuteen py\u00f6ristetty tai perustuvan vankkaan p\u00e4\u00e4ttelyyn. Sill\u00e4 jos on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki, jotka joko eiv\u00e4t koskaan ota lainkaan vastaan Kristuksen uskoa tai jotka turmelevat sen harhaoppisuuden ilke\u00e4ll\u00e4 synnill\u00e4, ovat ep\u00e4puhtaita syd\u00e4mi\u00e4, miten on mahdollista, ett\u00e4 monet juutalaiset ja harhaoppiset ja my\u00f6s katoliset, jotka ovat kietoutuneet erilaisiin synteihin, ovat hankkineet t\u00e4ydellisen tiet\u00e4myksen kirjoituksista ja kerskuvat hengellisen oppineisuutensa suuruudella, ja toisaalta lukemattomat parvet pyhi\u00e4 miehi\u00e4, joiden syd\u00e4n on puhdistettu kaikesta synnin tahrasta, tyytyv\u00e4t yksinkertaisen uskon hurskauteen eiv\u00e4tk\u00e4 tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n syvemm\u00e4n tiedon salaisuuksista? Miten sitten pysyy voimassa se mielipide, joka liitt\u00e4\u00e4 hengellisen tiedon yksinomaan syd\u00e4men puhtauteen?<\/p>\n

                                                                      LUKU 16. Vastaus siihen, ett\u00e4 pahat ihmiset eiv\u00e4t voi omistaa todellista tietoa<\/p>\n

                                                                      NESTEROS: Se, joka ei punnitse huolellisesti jokaista lausuttujen mielipiteiden sanaa, ei voi oikein havaita v\u00e4itteen arvoa. Sanoimme nimitt\u00e4in aluksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkaltaisilla miehill\u00e4 on vain taito v\u00e4itell\u00e4 ja puhekoristeita, mutta he eiv\u00e4t kykene tunkeutumaan Raamatun syd\u00e4meen ja sen hengellisten merkitysten salaisuuksiin. Sill\u00e4 todellisen tiedon hankkivat vain todelliset Jumalan palvojat; ja t\u00e4m\u00e4 kansa, jolle sanotaan, ei todellakaan omista sit\u00e4: \u201dKuulkaa, te tyhm\u00e4 kansa, te, joilla ei ole syd\u00e4nt\u00e4; te, joilla ei ole silmi\u00e4, jotka eiv\u00e4t n\u00e4e, ja joilla ei ole korvia, jotka eiv\u00e4t kuule.\u201d Ja taas: \u201dJos teill\u00e4 on silm\u00e4t, teill\u00e4 ei ole silmi\u00e4, teill\u00e4 ei ole silmi\u00e4. \u201dKoska sin\u00e4 olet hyl\u00e4nnyt tiedon, niin min\u00e4kin hylk\u00e4\u00e4n sinut toimimasta pappinani.\u201d Sill\u00e4 kun sanotaan, ett\u00e4 Kristuksessa \u201dkaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat k\u00e4tkettyin\u00e4\u201d, miten voimme pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 se, joka on halveksinut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Kristuksen tai, kun h\u00e4net on l\u00f6yt\u00e4nyt, pilkkaa h\u00e4nt\u00e4 jumalattomin huulin tai ainakin saastuttaa katolisen uskon ep\u00e4puhtailla teoillaan, on hankkinut hengellisen tiedon? \u201dSill\u00e4 Jumalan Henki v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 eksytyst\u00e4 eik\u00e4 asu ruumiissa, joka on synnin alainen.\u201d Ei siis ole muuta tapaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 hengelliseen tietoon kuin se, jota er\u00e4s profeetta on hienosti kuvannut: \u201dKylv\u00e4k\u00e4\u00e4 itsellenne vanhurskautta: niitt\u00e4k\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n toivoa. Valistakaa itsenne tiedon valolla.\u201d Ensin meid\u00e4n on siis kylvett\u00e4v\u00e4 itsellemme vanhurskautta, ts. vanhurskauden teoilla on laajennettava k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n t\u00e4ydellisyytt\u00e4; seuraavaksi meid\u00e4n on niitett\u00e4v\u00e4 el\u00e4m\u00e4n toivoa, ts. lihallisten syntien karkottamisen kautta on ker\u00e4tt\u00e4v\u00e4 hengellisten hyveiden hedelmi\u00e4: ja n\u00e4in onnistumme valistamaan itsemme tiedon valolla. Ja my\u00f6s\u00a0 psalmisti n\u00e4kee, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 tulisi noudattaa, kun h\u00e4n sanoo: \u201dAutuaita ovat ne, jotka ovat tahrattomat tiell\u00e4, jotka vaeltavat Herran laissa. Autuaita ovat ne, jotka etsiv\u00e4t h\u00e4nen todistuksiaan.\u201d Sill\u00e4 h\u00e4n ei sano ensinn\u00e4k\u00e4\u00e4n: \u201dAutuaita ovat ne, jotka etsiv\u00e4t h\u00e4nen todistuksiaan\u201d, ja lis\u00e4\u00e4 sitten: Autuaita ovat ne, jotka ovat tahrattomia tiell\u00e4\u201d, vaan h\u00e4n aloittaa sanomalla: \u201dAutuaita ovat ne, jotka ovat tahrattomia tiell\u00e4\u201d, ja osoittaa t\u00e4ll\u00e4 selv\u00e4sti, ettei kukaan voi oikein tulla etsim\u00e4\u00e4n Jumalan todistuksia, ellei h\u00e4n ensin vaella tahrattomasti Kristuksen tiell\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Niill\u00e4, jotka mainitsit, ei siis ole sit\u00e4 tietoa, jota ep\u00e4puhtaat eiv\u00e4t voi saavuttaa, vaan \u03c8\u03b5\u03c5\u03b4\u03ce\u03bd\u03c5\u03bc\u03bf\u03bd, ts. se, mit\u00e4 v\u00e4\u00e4rin niin sanotaan, josta autuas apostoli puhuu: \u201dOi Timoteus, varjele sit\u00e4, mik\u00e4 sinulle on uskottu, v\u00e4ltt\u00e4en sanojen ep\u00e4pyhi\u00e4 uutuuksia ja sen tiedon vastakohtaisuuksia, jota valheellisesti niin sanotaan\u201d, joka on kreikaksi \u03c4\u1f70\u03c2 \u1f00\u03bd\u03c4\u03b9\u03b8\u03ad\u03c3\u03b5\u03b9\u03c2 \u03c4\u1fc6\u03c2 \u03c8\u03b5\u03c5\u03b4\u03c9\u03bd\u03cd\u03bc\u03bf\u03c5 \u03b3\u03bd\u03ce\u03c3\u03b5\u03c9\u03c2 (v\u00e4\u00e4r\u00e4n tiedon vastakohtia; k\u00e4\u00e4nt. huom<\/em>). Niist\u00e4 siis, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hankkivan jonkinlaista tiet\u00e4myksen n\u00e4ky\u00e4, tai niist\u00e4, jotka, vaikka he omistautuvat ahkerasti pyh\u00e4n kirjan lukemiseen ja kirjoitusten muistiin painamiseen, eiv\u00e4t kuitenkaan hylk\u00e4\u00e4 lihallisia syntej\u00e4, sanotaan hyvin Sananlaskuissa: \u201dNiin kuin kultainen rengas sian kuonossa, niin on pahantahtoisen naisen kauneus.\u201d Sill\u00e4 mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 on ihmiselle taivaallisen kaunopuheisuuden koristeista ja Raamatun kalleimmasta kauneudesta, jos h\u00e4n tarttumalla saastaisiin tekoihin ja ajatuksiin tuhoaa sen hautaamalla sen saastaisimpaan maahan tai saastuttaa sen omien himojensa likaisella uumenilla? Sill\u00e4 tuloksena on, ett\u00e4 se, joka on koristeena niille, jotka sit\u00e4 oikein k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, ei ainoastaan kykene koristamaan heit\u00e4, vaan itse asiassa likaantuu lis\u00e4\u00e4ntyneen lian ja mudan vuoksi. Sill\u00e4 \u201dsyntisen suusta ei tule komeaa ylistyst\u00e4\u201d; h\u00e4nest\u00e4 profeetta sanoo: \u201dMiksi sin\u00e4 julistat minun vanhurskaitani ja otat liittoni huulillesi?\u201d T\u00e4llaisista sieluista, joilla ei koskaan ole pysyv\u00e4ll\u00e4 tavalla Herran pelkoa, josta sanotaan: \u201dHerran pelko on opetusta ja viisautta\u201d, ja silti yritt\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi kirjoitusten merkitykseen mietiskelem\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4 jatkuvasti, kysyt\u00e4\u00e4n sopivasti Sananlaskuissa: \u201dMit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 rikkauksista on tyhm\u00e4lle? Sill\u00e4 j\u00e4rjet\u00f6n ihminen ei voi omistaa viisautta.\u201d Mutta t\u00e4m\u00e4 todellinen ja hengellinen tieto on niin kaukana siit\u00e4 maallisesta oppineisuudesta, jonka lihallisten syntien tahra on saastuttanut, ett\u00e4 tied\u00e4mme sen joskus kukoistaneen mit\u00e4 mahtavimmin joissakin sellaisissa, jotka olivat vailla kaunopuheisuutta ja l\u00e4hes lukutaidottomia. Ja t\u00e4m\u00e4 k\u00e4y hyvin selv\u00e4sti ilmi apostolien ja monien pyhien miesten tapauksesta, jotka eiv\u00e4t levitt\u00e4ytyneet tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isell\u00e4 lehtien n\u00e4yt\u00f6ksell\u00e4, vaan jotka olivat kumartuneet alas hengellisen tiedon todellisten hedelmien painosta; heist\u00e4 on kirjoitettu Apostolien teoissa: \u201dMutta kun he n\u00e4kiv\u00e4t Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja huomasivat, ett\u00e4 he olivat tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja oppimattomia miehi\u00e4, h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t he.\u201d Ja siksi, jos haluatte p\u00e4\u00e4st\u00e4 tuohon ikiliikkumattomaan tuoksuun, teid\u00e4n on ensin kaikin voimin ponnisteltava saadaksenne Herralta siveyden puhtauden. Sill\u00e4 kukaan, jossa lihallisten intohimojen ja erityisesti haureuden rakkaus viel\u00e4 vallitsee, ei voi hankkia hengellist\u00e4 tietoa. Sill\u00e4 \u201dhyv\u00e4ss\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4 lep\u00e4\u00e4 viisaus\u201d ja: \u201dJoka pelk\u00e4\u00e4 Herraa, se l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiedon vanhurskauden avulla.\u201d Mutta sit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n on saavutettava hengellinen tieto siin\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4, josta olemme jo puhuneet, opettaa meille my\u00f6s siunattu apostoli. Sill\u00e4 kun h\u00e4n ei tahtonut ainoastaan laatia luetteloa kaikista omista hyveist\u00e4\u00e4n, vaan pikemminkin kuvata niiden j\u00e4rjestyst\u00e4, jotta h\u00e4n voisi selitt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 seuraa mit\u00e4 ja mik\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4, h\u00e4n etenee er\u00e4iden muiden j\u00e4lkeen seuraavasti: \u201dValvonnassa, paastossa, siveydess\u00e4, tiedossa, pitk\u00e4ss\u00e4 k\u00e4rsimyksess\u00e4, lempeydess\u00e4, Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4, vilpitt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 rakkaudessa.\u201d Ja t\u00e4ll\u00e4 hyveiden luettelemisella h\u00e4n ilmeisesti tarkoitti opettaa meille, ett\u00e4 meid\u00e4n on tultava valvomisesta ja paastoamisesta siveyteen, siveydest\u00e4 tietoon, tiedosta pitk\u00e4\u00e4n k\u00e4rsimykseen, pitk\u00e4st\u00e4 k\u00e4rsimyksest\u00e4 lempeyteen, lempeydest\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen, Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 vilpitt\u00f6m\u00e4n rakkauden palkintoihin. Kun sitten t\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4 ja t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4 tekin olette p\u00e4\u00e4sseet hengelliseen tietoon, teill\u00e4 ei varmasti ole, kuten sanoimme, hedelm\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tai joutavaa oppineisuutta, vaan se, mik\u00e4 on elinvoimaista ja hedelm\u00e4llist\u00e4; ja pelastuksen sanan siemen, jonka te olette luovuttaneet kuulijoidenne syd\u00e4miin, kastellaan Pyh\u00e4n Hengen runsailla suihkuilla, jotka seuraavat; ja sen mukaan, mit\u00e4 profeetta on luvannut, \u201dsade annetaan teid\u00e4n siemenellenne, minne ikin\u00e4 kylv\u00e4ttekin maahan, ja maan viljan leip\u00e4 on oleva runsain ja lihavin.\u201d. \u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 17.- Kenelle t\u00e4ydellisyyden menetelm\u00e4 avataan.<\/p>\n

                                                                      VAROITTAKAA my\u00f6s, kun kypsempi ik\u00e4nne saa teid\u00e4t opettamaan, ettette joutuisi kerskakulutuksen rakkauden johdattamiksi harhaan ja opettaisi sattumanvaraisesti kaikkein ep\u00e4puhtaimmille henkil\u00f6ille niit\u00e4 asioita, jotka ette ole oppineet niink\u00e4\u00e4n lukemalla kuin\u00a0 kokemuksen vaikutuksesta, ja joutuisitte siten siihen, mink\u00e4 Salomo, tuo viisain ihmisist\u00e4, tuomitsi: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 kiinnitt\u00e4k\u00f6 pahaa miest\u00e4 vanhurskaan laitumille, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 eksyk\u00f6 vatsan t\u00e4ytel\u00e4isyydest\u00e4\u201d, sill\u00e4 \u2018herkut eiv\u00e4t kelpaa tyhm\u00e4lle, eik\u00e4 viisaus mahdu sinne, miss\u00e4 j\u00e4rki puuttuu; sill\u00e4 hulluutta johdatetaan sit\u00e4kin enemm\u00e4n, koska itsep\u00e4inen palvelija ei parane sanoilla, sill\u00e4 vaikka h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4isikin, h\u00e4n ei tottele.\u2019 T\u00e4m\u00e4 on siis \u2018hurskas\u2019. Ja \u201d\u00c4l\u00e4 sano mit\u00e4\u00e4n harkitsemattoman ihmisen korviin, ettei h\u00e4n kenties pilkkaa viisaita puheitasi.\u201d Ja \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 antako pyh\u00e4\u00e4 koirille, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 itkek\u00f6 helmianne sikojen eteen, etteiv\u00e4t ne kenties talloisi niit\u00e4 jalkoihinsa ja k\u00e4\u00e4ntyisi takaisin ja repisi teit\u00e4.\u201d On siis oikein k\u00e4tke\u00e4 hengellisten merkitysten salaisuudet t\u00e4llaisilta ihmisilt\u00e4, jotta voitte tehokkaasti laulaa: \u201dSinun sanasi min\u00e4 olen k\u00e4tkenyt syd\u00e4meeni, etten tekisi synti\u00e4 sinua vastaan.\u201d Mutta te ehk\u00e4 sanotte: \u201dEn voi salata mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 en ole salannut: Ja kenelle pyhien kirjoitusten salaisuudet on jaettava? Salomo, viisain ihmisist\u00e4, opettaa teille: \u201dAntakaa, sanoo h\u00e4n, v\u00e4kev\u00e4\u00e4 juomaa niille, jotka ovat murheissaan, ja antakaa viini\u00e4 juodaksenne niille, jotka ovat tuskissaan, ett\u00e4 he unohtaisivat k\u00f6yhyytens\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 en\u00e4\u00e4 muistaisi tuskaansa\u201d, ts, niille, jotka menneiden tekojensa rangaistuksen seurauksena ovat surun ja murheen ahdistamia, tarjotkaa runsaasti hengellisen tiedon iloja kuin \u201dviini\u00e4, joka ilahduttaa ihmisen syd\u00e4men\u201d, ja palauttakaa heid\u00e4t pelastuksen sanan v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 juomalla, jotteiv\u00e4t he kenties vajoaisi jatkuvaan murheeseen ja kuolemaa tuovaan ep\u00e4toivoon, ja niin ne, jotka ovat t\u00e4m\u00e4nkaltaisia, \u201dnielaisisi ylenpalttinen suru\u201d. Mutta niist\u00e4, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t kylmyyteen ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen ja joita ei ly\u00f6 mik\u00e4\u00e4n syd\u00e4men murhe, luemme seuraavaa:\u201dSill\u00e4 joka on yst\u00e4v\u00e4llinen ja vailla murhetta, se joutuu puutteeseen.\u201d V\u00e4lt\u00e4 siis kaikella mahdollisella varovaisuudella sit\u00e4, ett\u00e4 turhuuden rakkaudesta paisutellaan, ja niin et p\u00e4\u00e4se osalliseksi sen kanssa, jota profeetta ylist\u00e4\u00e4, \u201djoka ei ole antanut rahojaan koronkiskontaan\u201d. Sill\u00e4 jokainen, joka rakkaudesta ihmisten ylistykseen jakaa Jumalan sanoja, joista sanotaan, ett\u00e4 \u201dHerran sanat ovat puhtaita sanoja, niin kuin tulessa koeteltu, maasta puhdistettu, seitsem\u00e4n kertaa puhdistettu hopea\u201d, antaa rahansa koronkiskonnalla, ja ansaitsee t\u00e4st\u00e4 ei ainoastaan mit\u00e4\u00e4n palkkaa, vaan pikemminkin rangaistuksen. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti kuluttaa Herransa rahat, jotta h\u00e4n voisi olla ker\u00e4ilij\u00e4 ajallisesta voitosta, eik\u00e4 siksi, ett\u00e4 Herra, kuten kirjoitettu on, \u201dkun h\u00e4n tulee, ottaisi omansa vastaan koronkiskonnalla\u201d.<\/p>\n

                                                                      LUKU 18. Syist\u00e4, joiden vuoksi hengellinen oppiminen on hedelm\u00e4t\u00f6nt\u00e4<\/p>\n

                                                                      MUTTA on varmaa, ett\u00e4 kahdesta syyst\u00e4 hengellisten asioiden opettaminen on tehotonta. Sill\u00e4 joko opettaja suosittelee sellaista, mist\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ole kokemusta, ja yritt\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4lt\u00e4 kuulostavilla sanoilla opettaa kuulijaansa, tai sitten kuulija on huono ihminen ja t\u00e4ynn\u00e4 vikoja eik\u00e4 pysty kovaan syd\u00e4meens\u00e4 ottamaan vastaan hengellisen ihmisen pyh\u00e4\u00e4 ja pelastavaa oppia; ja n\u00e4ist\u00e4 sanoo profeetta: \u201dSill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kansan k\u00e4rry on sokeutunut, ja heid\u00e4n korvansa ovat tylsistyneet, ja heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 he ovat sulkeneet, etteiv\u00e4t he milloinkaan n\u00e4kisi silmill\u00e4\u00e4n ja kuulisi korvillaan ja ymm\u00e4rt\u00e4isi syd\u00e4mell\u00e4\u00e4n ja k\u00e4\u00e4ntyisi ja min\u00e4 parantaisi heid\u00e4t.”\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 19.Kuinka usein jopa ne, jotka eiv\u00e4t ole sen arvoisia, voivat saada pelastavan sanan armon<\/p>\n

                                                                      MUTTA joskus Jumalan kaitselmuksessaan harjoittamassa ylenpalttisessa anteliaisuudessa, \u201djoka tahtoo, ett\u00e4 kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden tuntemiseen\u201d, on suotu, ett\u00e4 joku, joka ei ole osoittanut itse\u00e4\u00e4n moitteettomalla el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 olevansa evankeliumin julistamisen arvoinen, saa hengellisen opetuksen armon monien hyv\u00e4ksi. Mutta siit\u00e4, mill\u00e4 tavoin Herra antaa parantamisen lahjat paholaisten karkottamista varten, seuraa, ett\u00e4 meid\u00e4n on selitett\u00e4v\u00e4 samankaltaisessa keskustelussa, joka, koska olemme nousemassa illalliselle, j\u00e4tet\u00e4\u00e4n iltaan, koska se on aina tehokkaammin syd\u00e4men k\u00e4siss\u00e4, joka omaksuu sen asteittain ja ilman liiallisia ruumiillisia ponnisteluja.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XV ABBA NESTEROSIN TOINEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      JUMALALLISISTA LAHJOISTA<\/strong><\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU1.Abba Nesteroksen puhe lahjojen kolminkertaisesta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4<\/p>\n

                                                                      Iltahartauden j\u00e4lkeen istuimme tavalliseen tapaan yhdess\u00e4 matoille valmiina luvattuun kertomukseen; ja kun olimme olleet hetken aikaa hiljaa kunnioittaaksemme vanhinta, h\u00e4n ennakoi kunnioituksemme hiljaisuutta seuraavanlaisilla sanoilla. Aikaisempi puhej\u00e4rjestyksemme oli tuonut meid\u00e4t hengellisten lahjojen j\u00e4rjestelm\u00e4n selostukseen, joka vanhimpien perim\u00e4tiedon mukaan on kolmiosainen. Ensimm\u00e4inen on tosiaankin parantamista varten, jolloin merkkien armo seuraa tiettyj\u00e4 valittuja ja vanhurskaita ihmisi\u00e4 heid\u00e4n pyhyytens\u00e4 ansioiden perusteella, kuten on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 apostolit ja monet pyh\u00e4t tekiv\u00e4t merkkej\u00e4 ja ihmeit\u00e4 Herran valtuuden mukaisesti, joka sanoo: \u201dParantakaa sairaita, her\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4 kuolleita, puhdistakaa spitaalisia, ajakaa ulos riivaajia: vapaasti olette saaneet, vapaasti antakaa.\u201d T\u00e4m\u00e4 on siis totta. Toinen, kun seurakunnan rakentamiseksi tai sairaita tuovien tai parannettavien uskon vuoksi terveyden hyve l\u00e4htee jopa syntisist\u00e4 ja ihmisist\u00e4, jotka eiv\u00e4t sit\u00e4 ansaitse. Heist\u00e4 Vapahtaja sanoo evankeliumissa: \u201dMonet sanovat minulle sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4: Herra, Herra, emmek\u00f6 me ole profetoineet sinun nimess\u00e4si ja ajaneet ulos riivaajia ja tehneet sinun nimess\u00e4si monia voimallisia tekoja?\u201d. Ja silloin min\u00e4 tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut sinua: Poistukaa minusta, te v\u00e4\u00e4ryyden tekij\u00e4t.” Ja toisaalta, jos niiden tuojien tai sairaiden usko puuttuu, se est\u00e4\u00e4 niit\u00e4, joille parannuksen lahjat on annettu, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 parantavia voimiaan. T\u00e4st\u00e4 aiheesta evankelista Luukas sanoo: \u201dEik\u00e4 Jeesus voinut siell\u00e4 tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n voimallisia tekoja heid\u00e4n ep\u00e4uskonsa vuoksi.\u201d Mist\u00e4 my\u00f6s Herra itse sanoo: \u201dIsraelissa oli profeetta Elisan aikana paljon spitaalisia, eik\u00e4 kukaan heist\u00e4 puhdistunut paitsi syyrialainen Naaman.\u201d Kolmas parantamistapa on kopioitu paholaisten petoksen ja juonen avulla, ett\u00e4 kun ilmeisten syntien orjuuttamaa ihmist\u00e4 ihailusta h\u00e4nen ihmetekojaan kohtaan pidet\u00e4\u00e4n pyh\u00e4n\u00e4 ja Jumalan palvelijana, ihmiset saatetaan suostutella kopioimaan h\u00e4nen syntej\u00e4\u00e4n, ja kun n\u00e4in luodaan aukko kavaltamiselle, saatetaan uskonnon pyhyys saattaa h\u00e4pe\u00e4\u00e4n, tai sitten se, joka uskoo omaavansa parantamisen lahjan, paisuu syd\u00e4men ylpeydest\u00e4 ja lankeaa siten viel\u00e4 pahemmin. Siksi he vetoavat niiden nimiin, joilla, kuten he tiet\u00e4v\u00e4t, ei ole mit\u00e4\u00e4n pyhyyden ansioita eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hengellisi\u00e4 hedelmi\u00e4, ja teeskentelev\u00e4t, ett\u00e4 heid\u00e4n ansioidensa ansiosta heid\u00e4t on h\u00e4iritty ja saatu pakenemaan ruumiista, joita he ovat hallussaan pit\u00e4neet. Siit\u00e4 sanotaan Mooseksen kirjassa: \u201dJos sinun keskuudessasi nousee profeetta tai joku, joka sanoo n\u00e4hneens\u00e4 unen ja julistavansa merkin ja ihmeen, ja se, mit\u00e4 h\u00e4n on puhunut, toteutuu, ja h\u00e4n sanoo sinulle: \u201dMenk\u00e4\u00e4mme ja seuratkaamme muita jumalia, joita et tunne, ja palvelkaamme heit\u00e4: Sill\u00e4 Herra, sinun Jumalasi, koettelee sinua, jotta k\u00e4visi ilmi, rakastatko h\u00e4nt\u00e4 vai et, koko syd\u00e4mest\u00e4si ja koko sielustasi.\u201d \u201d\u00c4l\u00e4 kuuntele tuon profeetan tai uneksijan sanoja. \u201d Ja evankeliumissa sanotaan: \u201dOn noustava v\u00e4\u00e4ri\u00e4 kristuksia ja v\u00e4\u00e4ri\u00e4 profeettoja, ja he tekev\u00e4t suuria tunnustekoja ja ihmeit\u00e4, niin ett\u00e4, jos mahdollista, jopa valitutkin eksytet\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. Mist\u00e4 pit\u00e4isi ihailla pyhi\u00e4<\/p>\n

                                                                      SEN vuoksi meid\u00e4n ei koskaan pit\u00e4isi ihailla niit\u00e4, jotka vaikuttavat n\u00e4ihin asioihin, n\u00e4iden voimien vuoksi, vaan pikemminkin katsoa, ovatko he t\u00e4ydellisi\u00e4 karkottaessaan kaikki synnit ja muuttaessaan tapojaan, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei suoda jokaiselle ihmiselle jonkun toisen uskon tai erilaisten syiden vuoksi, vaan h\u00e4nen omasta vilpitt\u00f6myydest\u00e4\u00e4n, Jumalan armon vaikutuksesta. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tietoa, jota apostoli kutsuu toisella nimell\u00e4, nimitt\u00e4in rakkaudeksi, ja se on apostolin valtuuttamana parempi kuin kaikki ihmisten ja enkelten kielet, ja kuin t\u00e4ysi uskonvarmuus, joka voi jopa vuoria siirt\u00e4\u00e4, ja kuin kaikki tieto ja profetia, ja kuin kaiken omaisuuden jakaminen, ja lopulta kuin itse marttyyriuden kunnia. Sill\u00e4 kun h\u00e4n oli luetellut kaikenlaisia lahjoja ja sanonut: \u201dYhdelle on Henki antanut viisauden sanan, toiselle tiedon sanan, toiselle uskon, toiselle parantamisen lahjan, toiselle ihmeitten tekemisen jne.”: kun h\u00e4n aikoi puhua rakkaudesta, huomatkaa, kuinka h\u00e4n muutamalla sanalla asetti sen kaikkien lahjojen edelle: \u201dJa kuitenkin\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018min\u00e4 osoitan teille viel\u00e4 erinomaisemman tien\u2019.\u201d Josta k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi, ett\u00e4 t\u00e4ydellisyyden ja autuuden huippu ei ole noiden ihmeellisten tekojen suorittamisessa vaan rakkauden puhtaudessa. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 suotta. Sill\u00e4 kaikki nuo asiat tulevat katoamaan ja tuhoutumaan, mutta rakkaus pysyy ikuisesti. Ja niinp\u00e4 emme ole koskaan havainneet, ett\u00e4 is\u00e4mme olisivat vaikuttaneet noihin tekoihin ja merkkeihin: ei, pikemminkin, kun heill\u00e4 oli niit\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen armosta, he eiv\u00e4t koskaan k\u00e4ytt\u00e4neet niit\u00e4, ellei ehk\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ajanut heit\u00e4 siihen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. Abba Makariuksen henkiin her\u00e4tt\u00e4m\u00e4st\u00e4 kuolleesta miehest\u00e4<\/p>\n

                                                                      Kuten my\u00f6s muistamme, ett\u00e4 abba Makarius her\u00e4tti kuolleen miehen henkiin, joka oli ensimm\u00e4inen, joka l\u00f6ysi kodin Skeeten autiomaasta. Sill\u00e4 kun er\u00e4s Eunomiuksen erehdyst\u00e4 seurannut harhaoppinen yritti dialektisella oveluudella tuhota katolisen uskon yksinkertaisuuden ja oli jo pett\u00e4nyt suuren joukon ihmisi\u00e4, er\u00e4\u00e4t katolilaiset, jotka olivat kauhuissaan t\u00e4llaisesta sekasorrosta, pyysiv\u00e4t siunattua Makariusta vapauttamaan koko Egyptin yksinkertaisen kansan uskottomuuden uhasta, ja h\u00e4n tuli t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten. Ja kun harhaoppinen oli l\u00e4hestynyt h\u00e4nt\u00e4 dialektiikan taidoillaan ja halusi vet\u00e4\u00e4 h\u00e4net tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4\u00e4n Aristoteleen piikkiin, siunattu Makarius lopetti h\u00e4nen h\u00f6p\u00f6tyksens\u00e4 apostolisella lyhyk\u00e4isyydell\u00e4 sanoen: \u201dJumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dJumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa.\u201d Menk\u00e4\u00e4mme siis haudoille ja vedotkaamme Herran nimeen ensimm\u00e4isen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4mme vainajan ylle ja osoittakaamme, kuten kirjoitettu on: \u201dosoittakaamme uskomme teoillamme\u201d, jotta h\u00e4nen todistuksellaan osoitettaisiin oikean uskon ilmeiset todisteet ja jotta voisimme todistaa selv\u00e4n totuuden, emme tyhj\u00e4ll\u00e4 sanojen keskustelulla, vaan ihmeiden voimalla ja sill\u00e4 tuomiolla, jota ei voi pett\u00e4\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4n kuultuaan harhaoppinen hukkui h\u00e4pe\u00e4\u00e4n paikalla olleiden ihmisten edess\u00e4, ja h\u00e4n esitti hetken, ett\u00e4 h\u00e4n suostui ehdotettuihin ehtoihin, ja lupasi tulla huomenna, mutta seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun kaikki ne odottivat, jotka olivat kokoontuneet sovittuun paikkaan suuremmalla innolla, koska he halusivat n\u00e4hd\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksen, h\u00e4n kauhistui tietoisuudesta uskonpuutteestaan, pakeni ja pakeni heti pois koko Egyptist\u00e4. Ja kun autuas Makarius oli odottanut yhdess\u00e4 kansan kanssa yhdeks\u00e4nteen tuntiin asti ja huomasi, ett\u00e4 h\u00e4n oli huonon omantuntonsa vuoksi v\u00e4ltt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n otti mukaansa kansan, joka oli h\u00e4nen v\u00e4\u00e4ristynyt, ja meni m\u00e4\u00e4r\u00e4tyille haudoille. Egyptiss\u00e4 on Niilin ylivuodon vuoksi otettu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sellainen tapa, ett\u00e4 koska koko maan leveys on suurimman osan vuodesta s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen vedenpaisumuksen peitt\u00e4m\u00e4 kuin suuri meri, niin ett\u00e4 ei ole muuta keinoa liikkua kuin kulkea veneill\u00e4, vainajien ruumiit balsamoidaan ja s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n keljassa, jotka ovat melko korkealla. Koska tuon maan maaper\u00e4 on jatkuvan kosteuden vuoksi kostea, ruumiita ei voida haudata. Sill\u00e4 jos siihen haudataan ruumiita, se joutuu liiallisen tulvimisen vuoksi heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ne pinnalleen. Kun sitten autuas Makarius oli ottanut paikkansa er\u00e4\u00e4n ikivanhan ruumiin luona, h\u00e4n sanoi: \u201dOi ihminen, jos tuo harhaoppinen ja kadotuksen poika olisi tullut t\u00e4nne kanssani ja h\u00e4nen seisoessaan vieress\u00e4 min\u00e4 olisin huudahtanut ja vedonnut Kristuksen, minun Jumalani, nimeen, niin sano n\u00e4iden h\u00e4nen petoksensa melkein turmelemien l\u00e4sn\u00e4 ollessa, olisitko sin\u00e4 noussut yl\u00f6s.\u201d Silloin h\u00e4n nousi ja vastasi my\u00f6ntyvin sanoin. Sitten abba Makarius kysyi h\u00e4nelt\u00e4, mik\u00e4 h\u00e4n oli aikaisemmin ollut nauttiessaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, tai miss\u00e4 ihmisten aikakaudessa h\u00e4n oli el\u00e4nyt, tai oliko h\u00e4n silloin tuntenut Kristuksen nimen, ja h\u00e4n vastasi, ett\u00e4 h\u00e4n oli el\u00e4nyt muinaisimpien kuninkaiden alaisuudessa, ja ilmoitti, ett\u00e4 h\u00e4n ei ollut tuolloin koskaan kuullut Kristuksen nime\u00e4. Jolle abba Makarius viel\u00e4 kerran sanoi: \u201dNuku\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201drauhassa muiden oman s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntasi j\u00e4senten kanssa, jotta Kristus her\u00e4tt\u00e4isi sinut lopulta uudelleen.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dNuku\u201d. Kaikki t\u00e4m\u00e4 h\u00e4nen voimansa ja armonsa, joka h\u00e4ness\u00e4 silloin oli, olisi ehk\u00e4 aina pysynyt piilossa, elleiv\u00e4t koko vaarassa olleen maakunnan tarpeet ja h\u00e4nen t\u00e4ydellinen omistautumisensa Kristukselle ja vilpit\u00f6n rakkautensa olisi pakottaneet h\u00e4nt\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 ihmett\u00e4. Eik\u00e4 se varmasti ollutkaan kunnian kerskailua, vaan Kristuksen rakkaus ja koko kansan etu, jotka pakottivat h\u00e4net suorittamaan sen. Kuten Kuninkaiden kirjan kohta osoittaa meille, ett\u00e4 niin teki my\u00f6s autuas Elia, joka pyysi, ett\u00e4 tuli laskettaisiin taivaasta roviolle asetettujen uhrien p\u00e4\u00e4lle, jotta h\u00e4n voisi vapauttaa koko kansan uskon, joka oli vaarassa v\u00e4\u00e4rien profeettojen temppujen vuoksi.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Ihmeest\u00e4, jonka abba Abraham teki naisen rintoihin<\/p>\n

                                                                      MIKSI minun tarvitsee mainita my\u00f6s abbedissa Abrahamin teot, joka sai sukunimen \u1f01\u03c0\u03bb\u03bf\u1fe6\u03c2, eli yksinkertainen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 yksinkertaisuudesta ja viattomuudesta. Kun t\u00e4m\u00e4 mies oli l\u00e4htenyt er\u00e4maasta Egyptiin sadonkorjuuta varten Quinquagesiman (sunnuntai, joka on 50 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4; k\u00e4\u00e4nt.huom.)<\/em> \u00a0aikana, er\u00e4s nainen, joka toi mukanaan pienen lapsensa, joka oli jo kipe\u00e4 ja puolikuollut maidon puutteesta, kiusasi h\u00e4nt\u00e4 kyynelill\u00e4 ja rukouksilla; h\u00e4n antoi h\u00e4nelle juotavaksi vesikupin, joka oli allekirjoitettu ristin merkill\u00e4; ja kun nainen oli juonut sen heti, h\u00e4nen rintansa, jotka olivat siihen asti olleet t\u00e4ysin kuivat, virtasivat ihmeellisell\u00e4 tavalla runsaasti maitoa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 5.Saman pyh\u00e4n suorittamasta ontuvan miehen parantamisesta<\/p>\n

                                                                      TAI kun sama mies er\u00e4\u00e4seen kyl\u00e4\u00e4n menness\u00e4\u00e4n joutui pilkkaavan v\u00e4kijoukon ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4ksi, joka pilkkasi h\u00e4nt\u00e4 ja n\u00e4ytti h\u00e4nelle miest\u00e4, joka oli jo monta vuotta menett\u00e4nyt k\u00e4velykykyns\u00e4, koska h\u00e4nen polvensa oli supistunut, ja joka ry\u00f6mi pitk\u00e4\u00e4n jatkuneen heikkouden vuoksi, he kiusasivat h\u00e4nt\u00e4 ja sanoivat: \u201dN\u00e4yt\u00e4 meille, is\u00e4 Aabraham, jos olet Jumalan palvelija, ja palauta t\u00e4m\u00e4 mies entiseen terveyteens\u00e4, jotta uskoisimme, ettei Kristuksen nimi, jota sin\u00e4 palvot, ole turha. \u201d Silloin h\u00e4n vetosi heti Kristuksen nimeen, kumartui ja tarttui miehen kuivuneeseen jalkaan ja veti sit\u00e4. Ja heti h\u00e4nen kosketuksestaan kuivunut ja taipunut polvi suoristui, ja mies sai takaisin jalkojensa k\u00e4yt\u00f6n, jonka h\u00e4n oli unohtanut pitk\u00e4n heikkoutensa aikana, ja l\u00e4hti iloiten pois.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Kuinka kunkin ihmisen ansioita ei pit\u00e4isi arvioida h\u00e4nen ihmetekojensa perusteella<\/p>\n

                                                                      JA niinp\u00e4 n\u00e4m\u00e4 miehet eiv\u00e4t antaneet itselleen kunniaa siit\u00e4, ett\u00e4 he kykeniv\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n t\u00e4llaisia ihmeit\u00e4, koska he tunnustivat, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t olleet heid\u00e4n omien ansioidensa vaan Herran laupeuden ansiota, ja apostolin sanoin he kielt\u00e4ytyiv\u00e4t ihailusta ihmetekojaan kohtaan tarjotusta inhimillisest\u00e4 kunniasta: \u201dMiehet ja veljet, miksi ihmettelette t\u00e4t\u00e4 tai miksi katsotte meit\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin olisimme omalla voimallamme tai pyhyydell\u00e4mme saaneet t\u00e4m\u00e4n ihmisen k\u00e4velem\u00e4\u00e4n.\u201d He eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ajatelleet, ett\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n pit\u00e4isi olla kuuluisa Jumalan lahjoista ja ihmeist\u00e4, vaan pikemminkin omien hyvien tekojensa hedelmist\u00e4, jotka on saatu aikaan h\u00e4nen mielens\u00e4 ponnisteluilla ja tekojensa voimalla. Sill\u00e4 usein, kuten edell\u00e4 sanottiin, turmeltuneen mielen omaavat, totuuteen n\u00e4hden turmeltuneet miehet sek\u00e4 ajavat ulos perkeleit\u00e4 ett\u00e4 tekev\u00e4t mit\u00e4 suurimpia ihmeit\u00e4 Herran nimess\u00e4. Heist\u00e4 kun apostolit valittivat ja sanoivat: \u201dMestari, me n\u00e4imme er\u00e4\u00e4n ajavan ulos riivaajia sinun nimess\u00e4si, ja me kielsimme h\u00e4nt\u00e4, koska h\u00e4n ei seuraa meit\u00e4\u201d, vaikka Kristus vastasi heille toistaiseksi: \u2018\u00c4lk\u00e4\u00e4 kielt\u00e4k\u00f6 h\u00e4nt\u00e4, sill\u00e4 joka ei ole teit\u00e4 vastaan, on teid\u00e4n puolellanne\u2019, niin silti kun he lopuksi sanovat: \u201dMestari, min\u00e4 olen teid\u00e4n puolellanne: \u201dHerra, Herra, emmek\u00f6 me ole sinun nimess\u00e4si profetoinut ja sinun nimess\u00e4si ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimess\u00e4si tehneet monia voimallisia tekoja?\u201d.\u201d H\u00e4n todistaa, ett\u00e4 silloin H\u00e4n vastaa: \u201dEn ole koskaan tuntenut teit\u00e4; menk\u00e4\u00e4 pois minun luotani, te v\u00e4\u00e4ryyden tekij\u00e4t.\u201d Ja siksi H\u00e4n itse asiassa varoittaa niit\u00e4, joille H\u00e4n on itse antanut t\u00e4m\u00e4n ihmeiden ja voimallisten tekojen kunnian heid\u00e4n pyhyytens\u00e4 t\u00e4hden, etteiv\u00e4t he paisuisi niist\u00e4, sanoen: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 iloitko siit\u00e4, ett\u00e4 perkeleet alistuvat teille, vaan iloitkaa pikemminkin siit\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n nimenne on kirjoitettu taivaassa.\u201d<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Kuinka lahjojen erinomaisuus ei ole ihmeiss\u00e4 vaan n\u00f6yryydess\u00e4<\/p>\n

                                                                      LOPUKSI Kaikkien ihmeiden ja v\u00e4kevien tekojen tekij\u00e4 itse, kun h\u00e4n kutsui opetuslapsensa oppimaan h\u00e4nen opetustaan, osoitti selv\u00e4sti, mit\u00e4 n\u00e4iden todellisten ja erityisesti valittujen seuraajien tulisi ennen kaikkea oppia h\u00e4nelt\u00e4, sanoen: \u201dSill\u00e4 vaikka min\u00e4 teen n\u00e4it\u00e4 asioita joidenkin palvelijoitteni kautta, ihmisen omaisuus ei voi kuitenkaan lis\u00e4t\u00e4 itse\u00e4\u00e4n Jumalan ylistykseen, eik\u00e4 palvelija ja palvelija voi ker\u00e4t\u00e4 itselleen mit\u00e4\u00e4n osuutta siell\u00e4, miss\u00e4 on yksin Jumaluuden kunnia. Mutta oppikaa te, sanoo H\u00e4n, t\u00e4m\u00e4 minulta, \u201dsill\u00e4 min\u00e4 olen s\u00e4vyis\u00e4 ja syd\u00e4melt\u00e4ni n\u00f6yr\u00e4\u201d.\u201d Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on se, mit\u00e4 kaikkien ihmisten on yleens\u00e4 mahdollista oppia ja harjoittaa, mutta ihmeiden ja merkkien tekeminen ei ole aina v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 eik\u00e4 hyv\u00e4 taivaallisen rakennuksen varmin perusta, se on Vapahtajan erityinen ja loistava lahja. Sill\u00e4 se voi tehd\u00e4 kaikki Kristuksen tekem\u00e4t ihmeet ilman vaaraa paisua, joka seuraa lempe\u00e4\u00e4 Herraa ei h\u00e4nen ihmeidens\u00e4 suuruudessa vaan k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja n\u00f6yryyden hyveiss\u00e4. Mutta se, joka pyrkii k\u00e4skem\u00e4\u00e4n saastaisia henki\u00e4 tai antamaan parantamisen lahjoja tai n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kansalle jotakin ihmeellist\u00e4 ihmett\u00e4, vaikka h\u00e4n kerskaillessaan vetoaa Kristuksen nimeen, on kuitenkin kaukana Kristuksesta, koska h\u00e4n ei syd\u00e4mens\u00e4 ylpeydess\u00e4 seuraa n\u00f6yr\u00e4\u00e4 Opettajaansa. Sill\u00e4 palatessaan Is\u00e4n luo h\u00e4n niin sanoakseni valmisteli tahtonsa ja j\u00e4tti sen opetuslapsilleen: \u201dUuden k\u00e4skyn\u201d, sanoi h\u00e4n, \u2018min\u00e4 annan teille, ett\u00e4 rakastatte toisianne; niin kuin min\u00e4 olen teit\u00e4 rakastanut, niin rakastakaa tekin toisianne.\u2019 Ja heti per\u00e4\u00e4n h\u00e4n lis\u00e4si: \u201dSiit\u00e4 kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 te olette minun opetuslapsiani, jos teill\u00e4 on rakkautta toisianne kohtaan.”\u201d H\u00e4n ei sano: \u201djos te samalla tavalla teette merkkej\u00e4 ja ihmeit\u00e4\u201d, vaan \u2018jos teill\u00e4 on rakkautta toisianne kohtaan\u2019; ja t\u00e4m\u00e4 on varmaa, ett\u00e4 kukaan muu kuin n\u00f6yr\u00e4t ja n\u00f6yr\u00e4t eiv\u00e4t voi pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Siksi edelt\u00e4j\u00e4mme eiv\u00e4t koskaan pit\u00e4neet hyvin\u00e4 munkkeina tai vapaina kerskakulutuksen viasta niit\u00e4, jotka julistivat itsens\u00e4 manaajiksi ihmisten keskuuteen ja julistivat kerskakuluttavan mahtipontisesti ihaileville v\u00e4kijoukoille armoa, jonka he olivat joko saaneet tai jota he v\u00e4ittiv\u00e4t. Mutta turhaan, sill\u00e4 \u201djoka luottaa valheisiin, ruokkii tuulia, ja sama juoksee lintujen per\u00e4ss\u00e4, jotka lent\u00e4v\u00e4t pois\u201d. Sill\u00e4 ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 heille tapahtuu se, mit\u00e4 sananlaskuissa sanotaan: \u201dNiin kuin tuulet ja pilvet ja sade ovat hyvin selv\u00e4t, niin ovat my\u00f6s ne, jotka kerskuvat tekaistulla lahjalla.\u201d Ja niinp\u00e4 jos joku tekee jotakin n\u00e4ist\u00e4 asioista meid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4 ollessamme, h\u00e4nen pit\u00e4isi saada meilt\u00e4 kiitosta, ei ihmetelless\u00e4\u00e4n ihmeit\u00e4\u00e4n vaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kauneutta, eik\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi kysy\u00e4, ovatko perkeleet h\u00e4nelle alamaisia, vaan onko h\u00e4ness\u00e4 niit\u00e4 rakkauden piirteit\u00e4, joita apostoli kuvaa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8. Kuinka on ihmeellisemp\u00e4\u00e4 kitke\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n omat vikansa kuin paholaiset toisesta<\/p>\n

                                                                      JA totuudessa on suurempi ihme kitke\u00e4 omasta lihasta irstailuun yllytt\u00e4v\u00e4t yllykkeet kuin karkottaa toisten ruumiista saastaiset henget, ja on mahtavampi merkki hillit\u00e4 vihan raivokkaita intohimoja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveell\u00e4 kuin hallita ilmavoimia, ja on suurempi asia sulkea pois omasta syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n synkkyyden ahmivat kiputilat kuin karkottaa toisen sairaus ja kuume h\u00e4nen ruumiistaan. Lopulta on monin tavoin suurempi hyve ja loistavampi saavutus parantaa oman sielunsa heikkoudet kuin toisen ruumiin heikkoudet. Sill\u00e4 aivan kuten sielu on lihaa korkeampi, niin my\u00f6s sen pelastaminen on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4, ja koska sen luonne on arvokkaampi ja erinomaisempi, niin my\u00f6s sen tuhoaminen on raskaampaa ja vaarallisempaa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 9. Kuinka el\u00e4m\u00e4n suoraselk\u00e4isyys on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin ihmeiden tekeminen<\/p>\n

                                                                      JA niist\u00e4 parannuksista sanottiin autuaille apostoleille: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 iloitko siit\u00e4, ett\u00e4 perkeleet ovat teille alamaisia\u201d Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei tapahtunut heid\u00e4n omalla voimallaan, vaan sen nimen voimalla, johon he vetosivat. Ja siksi heit\u00e4 varoitetaan olemaan vaatimatta itselleen mit\u00e4\u00e4n siunausta tai kunniaa t\u00e4m\u00e4n vuoksi, koska se tapahtui yksinkertaisesti Jumalan voimalla ja voimalla, vaan ainoastaan heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja syd\u00e4mens\u00e4 sis\u00e4isen puhtauden vuoksi, mink\u00e4 vuoksi heille suotiin, ett\u00e4 heid\u00e4n nimens\u00e4 kirjoitetaan taivaaseen.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 10. Ilmoitus t\u00e4ydellisen siveyden koettelemuksesta<\/p>\n

                                                                      JA todistaaksemme t\u00e4m\u00e4n, mit\u00e4 olemme sanoneet sek\u00e4 muinaisten todistuksen ett\u00e4 jumalallisten oraakkelien perusteella, meid\u00e4n on parempi tuoda esiin omilla sanoillaan ja kokemuksellaan, mit\u00e4 autuas Pafnutius tunsi ihmeiden ihailusta ja puhtauden armosta, tai pikemminkin, mit\u00e4 h\u00e4n sai tiet\u00e4\u00e4 enkelin ilmoituksesta. T\u00e4m\u00e4 mies oli nimitt\u00e4in jo monta vuotta ollut kuuluisa merkillisest\u00e4 tiukkuudestaan niin, ett\u00e4 h\u00e4n kuvitteli olevansa t\u00e4ysin vapaa lihallisen mielihyv\u00e4n ansoista, koska h\u00e4n tunsi olevansa ylivoimainen kaikkien niiden demonien hy\u00f6kk\u00e4ysten suhteen, joiden kanssa h\u00e4n oli taistellut avoimesti ja pitk\u00e4\u00e4n; ja kun er\u00e4\u00e4t pyh\u00e4t miehet olivat tulleet h\u00e4nen luokseen, h\u00e4n oli valmistamassa heille linssipuuroa, jota he kutsuvat Atheraksi, ja sattui, ett\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 paloi uunin uumenissa, liekist\u00e4, joka sy\u00f6ks\u00e4hti yl\u00f6s. Ja kun n\u00e4in tapahtui, h\u00e4n oli hyvin n\u00e4rk\u00e4stynyt ja alkoi hiljaa mietti\u00e4 itsekseen ja kysy\u00e4, miksi tuli ei ole rauhoittunut minun kanssani, kun minun vakavammat riitani demonien kanssa ovat lakanneet, tai miten se sammumaton tuli, joka etsii kaikkien er\u00e4maat, ohittaa minut tuona pelottavana tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 eik\u00e4 j\u00e4t\u00e4 minua pid\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, jos t\u00e4m\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen, ulkopuolelta tuleva, ajallinen tuli ei ole s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt minua? Ja kun h\u00e4nt\u00e4 vaivasi t\u00e4m\u00e4nkaltaiset ajatukset ja harmitus, h\u00e4net valtasi \u00e4killinen uni, ja Herran enkeli tuli h\u00e4nen luokseen ja sanoi: \u201dPafnutius, miksi sinua harmittaa se, ett\u00e4 tuo maallinen tuli ei ole viel\u00e4 saanut rauhaa kanssasi, kun j\u00e4seniss\u00e4si on viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 lihallisten liikkeiden h\u00e4iri\u00f6it\u00e4, joita ei ole kokonaan poistettu? Sill\u00e4 niin kauan kuin t\u00e4m\u00e4n juuret kukoistavat sis\u00e4ll\u00e4nne, ne eiv\u00e4t salli tuon aineellisen tulen olla rauhassa kanssanne. Ettek\u00e4 varmastikaan voisi tuntea sit\u00e4 harmittomaksi, ellette havaitsisi t\u00e4llaisten todisteiden avulla, ett\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 sis\u00e4iset liikkeet sis\u00e4ll\u00e4nne ovat tuhoutuneet. Menk\u00e4\u00e4, ottakaa alaston ja mit\u00e4 kaunein neitsyt, ja jos h\u00e4nt\u00e4 pidelless\u00e4nne huomaatte, ett\u00e4 syd\u00e4menne rauha pysyy j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja ett\u00e4 lihallinen kuumuus on hiljainen ja hiljainen sis\u00e4ll\u00e4nne, niin t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4n liekin kosketus kulkee my\u00f6skin teid\u00e4n ylitsenne lempe\u00e4sti ja vahingoittamatta teit\u00e4, niin kuin se kulki niiden kolmen lapsen ylitse Babyloniassa.\u201d Niinp\u00e4 vanhin oli vaikuttunut t\u00e4st\u00e4 ilmestyksest\u00e4 eik\u00e4 kokeillut h\u00e4nelle jumalallisesti n\u00e4ytetyn kokeen vaaroja, vaan kysyi omantunnoltaan ja tutki syd\u00e4mens\u00e4 puhtautta; ja kun h\u00e4n arveli, ett\u00e4 puhtauden paino ei viel\u00e4 riitt\u00e4nyt kumoamaan t\u00e4m\u00e4n kokeen voimaa, niin ei ole ihme, sanoi h\u00e4n, jos silloin, kun taistelut saastaisten henkien kanssa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n minua vastaan, tunnen yh\u00e4 edelleen tulen liekit, joita olin ennen pit\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4isempin\u00e4 kuin riivaajien raakoja hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4, edelleen raivoavan minua vastaan. Koska on suurempi hyve ja suurempi armo sammuttaa lihan sis\u00e4inen himo kuin Herran merkill\u00e4 ja Korkeimman voiman voimalla nujertaa pahat demonit, jotka rynt\u00e4\u00e4v\u00e4t ihmisen kimppuun ulkoap\u00e4in, tai ajaa ne vetoamalla jumalalliseen nimeen pois ruumiista, jotka ne ovat vallanneet. T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 abbedissa Nesteros saattoi meid\u00e4t kertomuksen armolahjojen todellisesta vaikutuksesta loppuun saatettuaan meid\u00e4t vanhimman Joosefin keljaan, joka oli l\u00e4hes kuuden mailin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nen keljastaan, koska olimme innokkaita saamaan opetusta h\u00e4nen opistansa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XVI ABBA JOOSEFIN ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      YST\u00c4VYYDEST\u00c4<\/strong><\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 1. Mit\u00e4 abba Joosef kysyi meilt\u00e4 ensiksi<\/p>\n

                                                                      Siunattu Joosef, jonka ohjeet ja k\u00e4skyt nyt esitell\u00e4\u00e4n ja joka oli yksi niist\u00e4 kolmesta, jotka mainitsimme ensimm\u00e4isess\u00e4 konferenssissa, kuului hyvin maineikkaaseen perheeseen, ja h\u00e4n oli Egyptiss\u00e4 sijainneen kaupunkinsa, jonka nimi oli Thmuis, p\u00e4\u00e4mies, ja h\u00e4n oli siten saanut huolellisen koulutuksen sek\u00e4 kreikkalaisessa ett\u00e4 egyptil\u00e4isess\u00e4 kaunopuheisuudessa, niin ett\u00e4 h\u00e4n pystyi puhumaan ihailtavasti meid\u00e4n kanssamme tai niiden kanssa, jotka olivat t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 egyptil\u00e4isest\u00e4 kielest\u00e4, ei niin kuin muut tekiv\u00e4t tulkin v\u00e4lityksell\u00e4, vaan itse omassa persoonassaan. Ja kun h\u00e4n huomasi, ett\u00e4 halusimme innokkaasti saada h\u00e4nelt\u00e4 opetusta, h\u00e4n tiedusteli ensin, olimmeko me omat veljemme, ja kun h\u00e4n kuuli, ett\u00e4 meit\u00e4 yhdisti hengellinen eik\u00e4 lihallinen veljeyden side ja ett\u00e4 siit\u00e4 l\u00e4htien, kun aloimme luopua maailmasta, meit\u00e4 oli aina yhdist\u00e4nyt katkeamaton side niin matkoillamme, joihin molemmat olimme ryhtyneet hengellisen palveluksen vuoksi, kuin my\u00f6s luostarin harrastuksissa, h\u00e4n aloitti puheensa seuraavasti.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. Saman vanhuksen puhe ep\u00e4luotettavasta yst\u00e4vyyden lajista<\/p>\n

                                                                      ON olemassa monenlaista yst\u00e4vyytt\u00e4 ja toveruutta, jotka yhdist\u00e4v\u00e4t ihmisi\u00e4 hyvin eri tavoin rakkauden siteiss\u00e4. Joidenkin kohdalla aiempi suositus saa aloittamaan kanssak\u00e4ymisen ensin tuttavuuden\u00a0 ja sen j\u00e4lkeen jopa yst\u00e4vyyden muodossa. Toisten kohdalla jokin kauppa tai sopimus antaa ja ottaa jotakin on yhdist\u00e4nyt heid\u00e4t rakkauden siteisiin. Toiset taas on yhdist\u00e4nyt yst\u00e4vyyden ketjuksi samankaltaisuus ja liitto liike-el\u00e4m\u00e4n tai tieteen tai taiteen tai opiskelun alalla, jonka kautta jopa kiivaat sielut tulevat yst\u00e4v\u00e4llisesti suhtautumaan toisiinsa, niin ett\u00e4 ne, jotka metsiss\u00e4 ja vuorilla iloitsevat ry\u00f6stelyst\u00e4 ja riemuitsevat ihmisverenvuodatuksesta, syleilev\u00e4t ja vaalivat rikostensa kumppaneita. Mutta on olemassa my\u00f6s toisenlainen rakkaus, jossa liitto perustuu luonnon vaistoihin ja sukulaisuuden lakeihin, jolloin samaan heimoon kuuluvat, vaimot ja vanhemmat, veljet ja lapset ovat luonnostaan muita parempia, ja t\u00e4m\u00e4 on totta paitsi ihmisill\u00e4 my\u00f6s kaikilla linnuilla ja el\u00e4imill\u00e4. Ne suojelevat ja puolustavat j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4\u00e4n ja poikasiaan luonnollisen vaiston ohjaamina niin, etteiv\u00e4t ne useinkaan pelk\u00e4\u00e4 altistaa itse\u00e4\u00e4n vaaralle ja kuolemalle niiden vuoksi. Itse asiassa sellaiset pedot, k\u00e4\u00e4rmeet ja linnut, jotka on eristetty ja erotettu kaikista muista niiden siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n julmuuden tai tappavan myrkyn vuoksi, kuten basiliskot, yksisarviset ja haaskalinnut, vaikka niiden sanotaan jo ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4 perusteella olevan vaarallisia kaikille, pysyv\u00e4t kuitenkin kesken\u00e4\u00e4n rauhallisina ja harmittomina syntyper\u00e4isen yhteenkuuluvuuden ja yhteenkuuluvuuden vuoksi. Mutta me n\u00e4emme, ett\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 rakkauden lajit, joista olemme puhuneet, koska ne ovat yhteisi\u00e4 sek\u00e4 hyville ett\u00e4 pahoille, sek\u00e4 el\u00e4imille ett\u00e4 k\u00e4\u00e4rmeille, eiv\u00e4t varmasti voi kest\u00e4\u00e4 ikuisesti. Sill\u00e4 usein paikkakunnasta eroaminen keskeytt\u00e4\u00e4 ja katkaisee ne, samoin kuin ajan kulumisesta johtuva unohdus ja asioiden, asioiden ja sanojen hoitaminen. Sill\u00e4 koska ne johtuvat yleens\u00e4 erilaisista yhteyksist\u00e4, jotka liittyv\u00e4t joko hy\u00f6tyyn, haluun, sukulaisuuteen tai liiketoimiin, niin kun jokin tilaisuus erottamiseen tulee, ne katkeavat.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. Miten yst\u00e4vyys on erottamaton<\/p>\n

                                                                      Kaikkien n\u00e4iden joukossa on sitten yksi rakkauden laji, joka on erottamaton, jossa liitto ei johdu suosituksen suosiosta tai jostakin suuresta yst\u00e4v\u00e4llisyydest\u00e4 tai lahjoista tai jonkin kaupan syyst\u00e4 tai luonnon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, vaan yksinkertaisesti hyveiden samankaltaisuudesta. Sanon, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on se, mit\u00e4 ei voi rikkoa mik\u00e4\u00e4n sattuma, mit\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ajan tai paikan v\u00e4li ei voi katkaista tai tuhota, ja mit\u00e4 ei voi erottaa edes kuolema. T\u00e4m\u00e4 on todellista ja katkeamatonta rakkautta, joka kasvaa yst\u00e4vien kaksinkertaisen t\u00e4ydellisyyden ja hyvyyden avulla ja jota, kun sen siteet on kerran solmittu, ei mik\u00e4\u00e4n mieltymysten ero eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n toiveiden h\u00e4iritsev\u00e4 vastakkainasettelu voi katkaista. Mutta me olemme tunteneet monia t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen ryhtyneit\u00e4, jotka, vaikka he olivatkin liittyneet toveruuteen palavasta rakkaudesta Kristukseen, eiv\u00e4t kuitenkaan kyenneet yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 jatkuvasti ja katkeamattomana, sill\u00e4 vaikka he luottivat yst\u00e4vyyden hyv\u00e4\u00e4n alkuun, he eiv\u00e4t kuitenkaan samalla kiihkolla pit\u00e4neet yll\u00e4 sit\u00e4 tarkoitusta, johon he olivat ryhtyneet, ja niinp\u00e4 heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n vallitsi jonkinlainen rakkaus vain hetkeksi, sill\u00e4 sit\u00e4 ei yll\u00e4pit\u00e4nyt molempien hyvyys, vaan toisen osapuolen k\u00e4rsiv\u00e4llisyys, ja vaikka toinen piti siit\u00e4 kiinni v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 sankarillisuudella, toisen pikkumaisuus rikkoi sen varmasti. Sill\u00e4 niiden, jotka pyrkiv\u00e4t hiukan kylm\u00e4sti t\u00e4ydellisyyden terveeseen tilaan, heikkouksia, niin k\u00e4rsiv\u00e4llisesti kuin vahvat niit\u00e4 kest\u00e4v\u00e4tkin, eiv\u00e4t kuitenkaan sied\u00e4 ne, jotka itse ovat heikompia. Sill\u00e4 he ovat istuttaneet itseens\u00e4 h\u00e4iri\u00f6iden syit\u00e4, jotka eiv\u00e4t salli heid\u00e4n olla rauhassa, aivan kuten ne, joita vaivaa ruumiillinen heikkous, yleens\u00e4 syytt\u00e4v\u00e4t vatsansa herkkyytt\u00e4 ja heikkoa terveytt\u00e4 kokkiensa ja palvelijoidensa huolimattomuudesta, ja vaikka heid\u00e4n palvelijansa palvelisivat heit\u00e4 kuinka huolellisesti tahansa, he kuitenkin syytt\u00e4v\u00e4t h\u00e4iri\u00f6idens\u00e4 syyn niiden syyksi niit\u00e4, jotka ovat terveen\u00e4, koska he eiv\u00e4t n\u00e4e, ett\u00e4 ne johtuvat todellisuudessa heid\u00e4n oman terveytens\u00e4 pett\u00e4misest\u00e4. Siksi t\u00e4m\u00e4 on, kuten sanoimme, yst\u00e4vyyden varma ja erottamaton liitto, jossa side muodostuu vain hyvyyden samankaltaisuudesta. Sill\u00e4 \u201dHerra tekee ihmiset yksimielisiksi yhdess\u00e4 talossa\u201d. Ja siksi rakkaus voi s\u00e4ily\u00e4 h\u00e4iri\u00f6tt\u00e4 vain niiss\u00e4, joissa on vain yksi tarkoitus ja mieli tahtoa ja kielt\u00e4yty\u00e4 samoista asioista. Ja jos tekin haluatte s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n rikkoutumattomana, teid\u00e4n on varottava, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sty\u00e4nne ensin eroon vioistanne, te moralisoitte omat halunne ja yhten\u00e4isell\u00e4 innolla ja aikomuksella t\u00e4yt\u00e4tte ahkerasti sen, mist\u00e4 profeetta erityisesti iloitsee: \u201dKatsokaa, kuinka hyv\u00e4 ja iloinen asia on se, ett\u00e4 veljet asuvat yhdess\u00e4 yhten\u00e4isyydess\u00e4.\u201d Jolla on tarkoitettava pikemminkin hengen yhten\u00e4isyytt\u00e4 kuin paikan yhten\u00e4isyytt\u00e4. Sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 niille, jotka ovat luonteeltaan ja tarkoitukseltaan erilaisia, olla yhdess\u00e4 asunnossa, eik\u00e4 ole esteen\u00e4 niille, jotka ovat perustuneet yht\u00e4l\u00e4iseen hyvyyteen, olla erotettuina toisistaan paikan et\u00e4isyyden vuoksi. Sill\u00e4 Jumalan kanssa luonteen, ei paikan, yhteys yhdist\u00e4\u00e4 veljet yhteiseen asuntoon, eik\u00e4 h\u00e4iri\u00f6t\u00f6n rauha voi koskaan s\u00e4ily\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 ilmenee tahdon eroja.<\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Kysymys siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 jotakin todella hy\u00f6dyllist\u00e4 suorittaa jopa vastoin veljen tahtoa<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Mit\u00e4 sitten? Jos toinen osapuoli haluaa tehd\u00e4 jotakin, mink\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee Jumalan mielen mukaan hy\u00f6dylliseksi ja hy\u00f6dylliseksi, mutta toinen osapuoli ei anna siihen suostumustaan, pit\u00e4isik\u00f6 se suorittaa jopa vastoin veljen tahtoa, vai pit\u00e4isik\u00f6 se heitt\u00e4\u00e4 toiselle puolelle niin kuin h\u00e4n haluaa?<\/p>\n

                                                                      LUKU 5.Vastaus, miten kest\u00e4v\u00e4 yst\u00e4vyys voi olla olemassa vain niiden keskuudessa, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4<\/p>\n

                                                                      JOOSEF: T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 sanoimme, ett\u00e4 yst\u00e4vyyden t\u00e4ysi ja t\u00e4ydellinen armo voi olla kest\u00e4v\u00e4 vain niiden keskuudessa, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4 ja yht\u00e4 hyvi\u00e4, joiden samanhenkisyys ja yhteinen tarkoitus sallii sen, ett\u00e4 he eiv\u00e4t joko koskaan tai ainakaan tuskin koskaan ole eri mielt\u00e4 tai eroavat toisistaan niiss\u00e4 asioissa, jotka koskevat heid\u00e4n edistymist\u00e4\u00e4n hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Mutta jos he alkavat kiihke\u00e4sti kiistell\u00e4, on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t ole koskaan olleet yht\u00e4 edell\u00e4 antamamme s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaisesti. Mutta koska kukaan ei voi l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4ydellisyyteen kuin sellainen, joka on aloittanut sen perustalta, ja koska teid\u00e4n tiedustelunne ei koske sen suuruutta vaan sit\u00e4, miten voitte saavuttaa sen, pid\u00e4n hyv\u00e4n\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 teille muutamalla sanalla sen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n ja sen, millaista polkua pitkin askeleidenne tulisi kulkea, jotta voisitte helpommin varmistaa k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja rauhan siunauksen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Mill\u00e4 keinoin yhteys voidaan s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 katkeamattomana<\/p>\n

                                                                      Todellisen yst\u00e4vyyden ensimm\u00e4inen perusta on siis maallisen materian halveksunta ja kaiken sen halveksunta, mit\u00e4 meill\u00e4 on. On nimitt\u00e4in t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4rin ja ep\u00e4oikeudenmukaista, jos sen j\u00e4lkeen, kun maailman turhamaisuudesta ja kaikesta siin\u00e4 olevasta on luovuttu, pidet\u00e4\u00e4n\u00a0 enemm\u00e4n arvossa sit\u00e4, mit\u00e4 kurjaa irtaimistoa on j\u00e4ljell\u00e4, kuin sit\u00e4, mik\u00e4 on kaikkein arvokkainta, nimitt\u00e4in veljesrakkautta. Toinen on, ett\u00e4 jokainen ihminen karsisi omia toiveitaan niin, ettei h\u00e4n kuvittelisi olevansa viisas ja kokenut ihminen ja siten suosisi omia mielipiteit\u00e4\u00e4n l\u00e4himm\u00e4isten mielipiteisiin n\u00e4hden. Kolmas on se, ett\u00e4 h\u00e4n tunnustaa, ett\u00e4 kaiken, jopa sen, mit\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hy\u00f6dyllisen\u00e4 ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, on tultava rakkauden ja rauhan siunauksen j\u00e4lkeen. Nelj\u00e4nneksi h\u00e4nen on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ettei h\u00e4nen pit\u00e4isi koskaan olla vihainen mist\u00e4\u00e4n hyv\u00e4st\u00e4 tai pahasta syyst\u00e4. Viidenneksi h\u00e4nen on yritett\u00e4v\u00e4 parantaa mik\u00e4 tahansa viha, jonka veli on h\u00e4nt\u00e4 vastaan keksinyt, vaikka se olisi kuinka kohtuutonta, samalla tavalla kuin h\u00e4n parantaisi omansa, tiet\u00e4en, ett\u00e4 toisen kiusaaminen on h\u00e4nelle yht\u00e4 paha asia kuin jos h\u00e4n itse olisi kiihottunut toista vastaan, ellei h\u00e4n parhaan kykyns\u00e4 mukaan poista sit\u00e4 veljens\u00e4 mielest\u00e4. Viimeinen on se, mik\u00e4 on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 yleisesti ottaen ratkaisevaa kaikkien vikojen suhteen; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 h\u00e4nen tulisi p\u00e4ivitt\u00e4in ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on poistuva t\u00e4st\u00e4 maailmasta; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n oivaltaminen ei ainoastaan salli mink\u00e4\u00e4n harmituksen viipy\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4, vaan my\u00f6s tukahduttaa kaikki himojen ja kaikenlaisten syntien liikkeet. Joka siis on saanut t\u00e4m\u00e4n haltuunsa, ei voi k\u00e4rsi\u00e4 eik\u00e4 olla katkeran vihan ja eripuran aiheuttaja. Mutta kun t\u00e4m\u00e4 ei onnistu, kunhan rakkaudesta mustasukkainen on v\u00e4hitellen levitt\u00e4nyt kiukuttelun myrkky\u00e4 yst\u00e4vien syd\u00e4miin, on varmaa, ett\u00e4 usein toistuvien riitojen vuoksi rakkaus v\u00e4hitellen viilenee ja joskus h\u00e4n erottaa rakastavaisten syd\u00e4met, jotka ovat jo pitk\u00e4\u00e4n olleet kiihtyneit\u00e4. Sill\u00e4 jos joku kulkee aiemmin viitoitettua tiet\u00e4, miten h\u00e4n voi koskaan poiketa yst\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 jos h\u00e4n ei vaadi itselleen mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n katkaisee kokonaan riidan ensimm\u00e4isen syyn (joka yleens\u00e4 kumpuaa v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isist\u00e4 ja mit\u00e4tt\u00f6mimmist\u00e4 asioista), kun h\u00e4n noudattaa parhaan kykyns\u00e4 mukaan sit\u00e4, mit\u00e4 luemme Apostolien teoista uskovien ykseydest\u00e4: \u201dMutta uskovien joukko oli yht\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4 ja sielua, eik\u00e4 kukaan heist\u00e4 sanonut, ett\u00e4 jokin niist\u00e4 asioista, joita h\u00e4nell\u00e4 oli, olisi h\u00e4nen omaansa, vaan heill\u00e4 oli kaikki yhteist\u00e4.\u201d Miten sitten voi synty\u00e4 mit\u00e4\u00e4n keskustelun siemeni\u00e4 siit\u00e4, joka ei palvele omaa vaan veljens\u00e4 tahtoa ja tulee seuraajaksi Herralleen ja Mestarilleen, joka puhui ihmisen hahmossa, jonka h\u00e4n oli ottanut, ja sanoi: \u201dMin\u00e4 en ole tullut tekem\u00e4\u00e4n omaa tahtoani, vaan sen tahdon, joka on minut l\u00e4hett\u00e4nyt?\u201d Mutta miten h\u00e4n voi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kiistelyn yllykett\u00e4, joka on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt luottaa ei niink\u00e4\u00e4n omaan arvostelukykyyns\u00e4 kuin veljens\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, omaan \u00e4lyyns\u00e4 ja merkitykseens\u00e4, tahtonsa mukaisesti joko hyv\u00e4ksyen tai paheksuen l\u00f6yd\u00f6ksi\u00e4\u00e4n, ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hurskaan syd\u00e4men n\u00f6yryydess\u00e4 n\u00e4m\u00e4 evankeliumin sanat: \u201dEi kuitenkaan niin kuin min\u00e4 tahdon, vaan niin kuin Sin\u00e4\u00a0 tahdot.\u201d Tai mill\u00e4 tavoin h\u00e4n hyv\u00e4ksyy mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 surettaa velje\u00e4, joka ajattelee, ettei mik\u00e4\u00e4n ole arvokkaampaa kuin rauhan siunaus, eik\u00e4 koskaan unohda n\u00e4it\u00e4 Herran sanoja: \u201dSiit\u00e4 kaikki tulevat tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 te olette minun opetuslapsiani, ett\u00e4 te rakastatte toisianne.\u201d Sill\u00e4 t\u00e4st\u00e4, niin kuin erityisest\u00e4 merkist\u00e4, Kristus tahtoi, ett\u00e4 h\u00e4nen lammaslaumansa tunnettaisiin t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ja ett\u00e4 se erotettaisiin kaikista muista niin sanoakseni t\u00e4st\u00e4 leimasta?\u201d. Mutta mill\u00e4 perusteella h\u00e4n kest\u00e4\u00e4 joko sallia itsess\u00e4\u00e4n kiukuttelun paheksuntaa tai sen j\u00e4\u00e4mist\u00e4 toiseen, jos h\u00e4nen luja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 on, ett\u00e4 vihastumiselle ei voi olla mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 syyt\u00e4, koska se on vaarallista ja v\u00e4\u00e4rin, ja ett\u00e4 kun h\u00e4nen v\u00e4litt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 on h\u00e4nelle vihainen, h\u00e4n ei voi rukoilla, aivan samoin kuin silloin, kun h\u00e4n itse on vihainen veljelleen, kun h\u00e4n aina pit\u00e4\u00e4 n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 Herramme ja Vapahtajamme sanoja: \u201dJos tuot lahjasi alttarille ja siell\u00e4 muistat, ett\u00e4 veljell\u00e4si on jotain sinua vastaan, j\u00e4t\u00e4 lahjasi sinne alttarille ja mene pois; sovita ensin veljesi kanssa ja tule sitten uhraamaan lahjasi.” Sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 julistat, ettet ole vihainen, ja uskot t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4si k\u00e4sky\u00e4, jossa sanotaan: \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n aurinko laskeutuko vihasi p\u00e4\u00e4lle\u201d, ja: \u201dJoka vihastuu veljelleen, sit\u00e4 uhkaa tuomio\u201d, jos j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isell\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4 j\u00e4t\u00e4t huomiotta toisen harmituksen, jota voisit lievitt\u00e4\u00e4 omalta osaltasi yst\u00e4v\u00e4llisyydell\u00e4. Sill\u00e4 samalla tavalla sinua rangaistaan Herran k\u00e4skyn rikkomisesta. Sill\u00e4 H\u00e4n, joka sanoi, ett\u00e4 sinun ei pid\u00e4 suuttua toiselle, sanoi my\u00f6s, ett\u00e4 sinun ei pid\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta toisen harmia, sill\u00e4 Jumalan, \u201djoka tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan\u201d, silmiss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n eroa sill\u00e4, tuhoatko itsesi vai jonkun toisen. Koska kenenk\u00e4\u00e4n kuolema on yht\u00e4 lailla menetys Jumalalle ja samalla yht\u00e4 lailla voitto h\u00e4nelle, jolle kaikki tuho on mieluinen, olipa se hankittu sinun kuolemasi tai veljesi kuoleman kautta. Lopuksi, miten h\u00e4n voi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 pienimm\u00e4nkin kiusaantuneisuuden velje\u00e4\u00e4n kohtaan, kun h\u00e4n tajuaa p\u00e4ivitt\u00e4in, ett\u00e4 h\u00e4nen on pian l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 t\u00e4st\u00e4 maailmasta?<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Kuinka mit\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 asettaa rakkauden edelle eik\u00e4 vihan j\u00e4lkeen<\/p>\n

                                                                      Kuten silloin mit\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 asettaa rakkauden edelle, niin toisaalta mit\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 asettaa raivon ja vihan alle. Sill\u00e4 kaikki asiat, niin hy\u00f6dyllisilt\u00e4 ja 930 tarpeellisilta kuin ne tuntuvatkin, tulisi kuitenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta, jotta h\u00e4iritsev\u00e4\u00e4 vihaa v\u00e4ltett\u00e4isiin, ja kaikki asiat, jopa ne, joita pid\u00e4mme ep\u00e4onnisina, tulisi ottaa ja kest\u00e4\u00e4, jotta rakkauden ja rauhan tyyneys s\u00e4ilyisi koskemattomana, sill\u00e4 meid\u00e4n ei tulisi laskea mit\u00e4\u00e4n vahingollisemmaksi kuin vihaa ja kiukuttelua, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyllisemm\u00e4ksi kuin rakkautta.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8. Mill\u00e4 perusteella riitaa voi synty\u00e4 hengellisten ihmisten v\u00e4lille<\/p>\n

                                                                      Sill\u00e4 niin kuin vihollisemme erottaa viel\u00e4 heikot ja lihalliset veljet toisistaan \u00e4killisell\u00e4 raivonpurkauksella jonkin v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isen ja maallisen asian vuoksi, niin h\u00e4n kylv\u00e4\u00e4 eripuran siemeni\u00e4 my\u00f6s hengellisten ihmisten v\u00e4lille jonkin ajatuksellisen erimielisyyden perusteella, mist\u00e4 varmasti useimmiten johtuvat ne riidat ja sanaharkat, jotka apostoli tuomitsee: jolloin siis pahansuopa ja ilke\u00e4mielinen vihollisemme kylv\u00e4\u00e4 eripuraa veljien v\u00e4lille, jotka olivat yksimielisi\u00e4. Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 viisaan Salomon sanat ovat totta: \u201dRiitely synnytt\u00e4\u00e4 vihaa, mutta yst\u00e4vyys on puolustukseksi kaikille, jotka eiv\u00e4t riitele.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 9.Miten p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon jopa hengellisist\u00e4 erimielisyyden syist\u00e4<\/p>\n

                                                                      SEN KAUTTA pysyv\u00e4n ja katkeamattoman rakkauden s\u00e4ilytt\u00e4miseksi ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 olemme poistaneet ensimm\u00e4isen erimielisyyden syyn, joka yleens\u00e4 johtuu hauraista ja maallisista asioista, tai ett\u00e4 olemme j\u00e4tt\u00e4neet huomiotta kaikki lihalliset asiat ja sallineet veljillemme rajoittamattoman osuuden kaikessa, mit\u00e4 tarpeemme edellytt\u00e4v\u00e4t, ellemme samalla tavoin katkaise toista syyt\u00e4, joka yleens\u00e4 syntyy hengellisten tunteiden varjolla, ja ellemme saa kaikessa aikaan n\u00f6yri\u00e4 ajatuksia ja sopusointuista tahtoa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 10. Totuuden parhaista testeist\u00e4<\/p>\n

                                                                      MUISTELEN, ett\u00e4 kun nuoruusvuosinani ehdotti minulle, ett\u00e4 pit\u00e4isin kiinni kumppanista, t\u00e4m\u00e4nkaltaiset ajatukset sekoittuivat usein moraaliseen kasvatukseemme ja Pyhiin Kirjoituksiin, niin ett\u00e4 kuvittelimme, ettei mik\u00e4\u00e4n voisi olla totuudenmukaisempaa tai j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4: Mutta kun kokoonnuimme yhteen ja aloimme esitt\u00e4\u00e4 ajatuksiamme yleisess\u00e4 keskustelussa, jota k\u00e4ytiin, toiset totesivat ensin joitakin asioita v\u00e4\u00e4riksi ja vaarallisiksi, ja pian ne tuomittiin ja julistettiin yhteisymm\u00e4rryksess\u00e4 vahingollisiksi; vaikka ne olivat ennen n\u00e4ytt\u00e4neet loistavan kuin paholaisen valossa, niin ett\u00e4 ne olisivat helposti aiheuttaneet eripuraa, elleiv\u00e4t vanhimmat, jotka olivat noudattaneet sit\u00e4 kuin jokin jumalallinen oraakkeli, olisi pid\u00e4tt\u00e4neet meit\u00e4 kaikesta riitelyst\u00e4, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 he l\u00e4hes lain voimalla m\u00e4\u00e4r\u00e4siv\u00e4t, ettei kumpikaan meist\u00e4 saisi luottaa omaan arvostelukykyyns\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 kuin veljens\u00e4 arvostelukykyyn, jos h\u00e4n ei tahtoisi koskaan joutua paholaisen oveluuden huijaamaksi.<\/p>\n

                                                                      LUKU 11. Kuinka on mahdotonta, ett\u00e4 se, joka luottaa omaan arvostelukykyyns\u00e4, v\u00e4lttyisi joutumasta paholaisen harhojen pett\u00e4m\u00e4ksi.<\/p>\n

                                                                      Kuinka usein on osoitettu, ett\u00e4 se, mit\u00e4 apostoli sanoo, todella tapahtuu. \u201dSill\u00e4 saatana itse muuttaa itsens\u00e4 valon enkeliksi\u201d, niin ett\u00e4 h\u00e4n valaa petollisesti ulkomaille ajatusten h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 ja pahaa h\u00e4m\u00e4rtymist\u00e4 tiedon todellisen valon sijaan. Ja ellei n\u00e4it\u00e4 ajatuksia oteta vastaan n\u00f6yr\u00e4ll\u00e4 ja lempe\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4 ja pidet\u00e4 niit\u00e4 jonkun kokeneemman veljen tai hyv\u00e4ksytyn vanhimman harkittavina, ja ellei n\u00e4it\u00e4 ajatuksia, kun ne on perusteellisesti seulottu heid\u00e4n arvostelukykyns\u00e4 avulla, joko hyl\u00e4t\u00e4 tai hyv\u00e4ksy\u00e4, me varmasti kunnioitamme ajatuksissamme pimeyden enkeli\u00e4 valon enkelin sijasta, ja meit\u00e4 ly\u00f6d\u00e4\u00e4n raskaalla tuholla: vahinkoa, jota on mahdotonta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n, joka luottaa omaan arvostelukykyyns\u00e4, ellei h\u00e4nest\u00e4 tule todellisen n\u00f6yryyden rakastajaa ja seuraajaa ja kaikella syd\u00e4men katumuksella t\u00e4yt\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 apostoli ennen kaikkea rukoilee: \u201dJos siis on lohtua Kristuksessa, jos on rakkauden lohdutusta, jos on my\u00f6t\u00e4tunnon suolia, niin t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4 minun\u00a0 iloni, ett\u00e4 te olette yksimielisi\u00e4, ett\u00e4 teill\u00e4 on sama rakkaus, ett\u00e4 te olette yht\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 te olette yksimielisi\u00e4, ett\u00e4 te ette tee mit\u00e4\u00e4n kiistelem\u00e4ll\u00e4 ettek\u00e4 kerskaamalla, vaan n\u00f6yryydess\u00e4 kukin arvostaa toisia itse\u00e4\u00e4n paremmin\u201d, ja t\u00e4m\u00e4: \u201dkunniassa toinen toista suosien\u201d, jotta kukin ajattelisi enemm\u00e4n kumppaninsa tuntemusta ja pyhyytt\u00e4 ja pit\u00e4isi todellisen harkintakyvyn parempana puolena toisen harkintaa kuin omaa harkintakyky\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                                                      LUKU 12. Miksi alempiarvoisia ei pid\u00e4 halveksia keskustelussa<\/p>\n

                                                                      Sill\u00e4 usein tapahtuu joko paholaisen harhasta tai inhimillisest\u00e4 erehdyksest\u00e4 (johon jokainen ihminen t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 voi joutua), ett\u00e4 joskus joku, joka on \u00e4lyllisesti ter\u00e4v\u00e4mpi ja oppineempi, saa p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 jonkun v\u00e4\u00e4r\u00e4n k\u00e4sityksen, kun taas se, joka on \u00e4lyllisesti tylsempi ja v\u00e4hemm\u00e4n arvokas, k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 asian paremmin ja oikeammin. Ja siksi kenenk\u00e4\u00e4n, olkoon h\u00e4n kuinka oppinut tahansa, ei pit\u00e4isi tyhj\u00e4ss\u00e4 turhamaisuudessaan uskotella itselleen, ettei h\u00e4n voi vaatia neuvottelua toisen kanssa. Sill\u00e4 vaikka mik\u00e4\u00e4n paholaisen petos ei sokaise h\u00e4nen arvostelukyky\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ei kuitenkaan voi v\u00e4ltty\u00e4 ylpeyden ja omahyv\u00e4isyyden vaarallisilta ansoilta. Sill\u00e4 kukapa voi ilman suurta vaaraa ylist\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 itselleen, kun valittu astia, jossa Kristus itse, kuten h\u00e4n v\u00e4itti, puhui, ilmoittaa menneens\u00e4 Jerusalemiin vain ja ainoastaan siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n voisi salaisessa keskustelussa neuvotella apostolitovereidensa kanssa siit\u00e4 evankeliumista, jota h\u00e4n Herran ilmoituksen ja yhteisty\u00f6n kautta julisti pakanoille? T\u00e4m\u00e4 tosiasia osoittaa meille, ett\u00e4 meid\u00e4n ei pit\u00e4isi ainoastaan n\u00e4iden ohjeiden avulla s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 yksimielisyys ja sopusointu, vaan ett\u00e4 meid\u00e4n ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n meit\u00e4 vastustavia paholaisen k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isi\u00e4 tai h\u00e4nen harhakuvitelmiensa ansoja.<\/p>\n

                                                                      LUKU 12. Kuinka rakkaus ei ainoastaan kuulu Jumalalle, vaan on Jumala<\/p>\n

                                                                      LOPUKSI rakkauden hyve on niin korkealle arvostettu, ett\u00e4 siunattu apostoli Johannes julistaa, ett\u00e4 se ei ainoastaan kuulu Jumalalle vaan on Jumala, sanoen: \u201dJumala on rakkaus; joka siis pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala h\u00e4ness\u00e4.\u201d Sill\u00e4 niin pitk\u00e4lle me n\u00e4emme, ett\u00e4 se on jumalallista, ett\u00e4 me huomaamme, ett\u00e4 se, mit\u00e4 apostoli sanoo, on selv\u00e4sti el\u00e4v\u00e4 totuus meiss\u00e4: \u201dSill\u00e4 Jumalan rakkaus on vuodatettu meid\u00e4n syd\u00e4miimme Pyh\u00e4n Hengen kautta, joka asuu meiss\u00e4.\u201d Sill\u00e4 se on sama asia kuin jos h\u00e4n sanoisi, ett\u00e4 Jumala on vuodatettu meid\u00e4n syd\u00e4miimme Pyh\u00e4n Hengen kautta, joka asuu meiss\u00e4: joka my\u00f6s silloin, kun emme tied\u00e4, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi rukoilla, \u201drukoilee meid\u00e4n puolestamme huokauksilla, joita ei voi lausua\u201d: Mutta h\u00e4n, joka tutkii syd\u00e4met, tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Henki tahtoo, sill\u00e4 h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 pyhien puolesta Jumalan mukaan.”<\/p>\n

                                                                      LUKU 14. Rakkauden eri asteista<\/p>\n

                                                                      On siis mahdollista, ett\u00e4 kaikki osoittavat sit\u00e4 rakkautta, jota kutsutaan agape<\/em>\u2019 ksi ja josta siunattu apostoli sanoo: \u201dNiin kauan kuin meill\u00e4 siis on aikaa, tehk\u00e4\u00e4mme hyv\u00e4\u00e4 kaikille ihmisille, mutta erityisesti niille, jotka kuuluvat uskon perheeseen\u201d. Ja t\u00e4t\u00e4 tulisi osoittaa kaikille ihmisille yleens\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 Herramme suorastaan k\u00e4skee meit\u00e4 antamaan sit\u00e4 vihollisillemme, sill\u00e4 H\u00e4n sanoo: \u201dRakastakaa vihollisianne\u201d. Mutta \u03b4\u03b9\u03ac\u03b8\u03b5\u03c3\u03b9\u03c2ta, ts. kiintymyst\u00e4 osoitetaan vain harvoille ja niille, jotka on yhdist\u00e4nyt meihin sukulaisuussuhteet tai hyv\u00e4ntahtoisuuden side; vaikka tosiaan kiintymyksell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan monia eri asteita. Sill\u00e4 er\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla rakastamme vanhempiamme, toisella vaimojamme, toisella velji\u00e4mme, kolmannella lapsiamme, ja n\u00e4iden kiintymyksen tunteiden vaatimuksissa on suuria eroja, eik\u00e4 vanhempien rakkaus lapsiinsa ole aina samanlaista. Sen osoittaa patriarkka Jaakobin tapaus, joka, vaikka h\u00e4n oli kahdentoista pojan is\u00e4 ja rakasti heit\u00e4 kaikkia is\u00e4n rakkaudella, rakasti kuitenkin Joosefia syvemm\u00e4ll\u00e4 kiintymyksell\u00e4, kuten Raamattu selv\u00e4sti osoittaa: \u201dMutta h\u00e4nen veljens\u00e4 kadehtivat h\u00e4nt\u00e4, koska h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 rakasti h\u00e4nt\u00e4.\u201d Ilmeisesti ei niin, ett\u00e4 tuo hyv\u00e4 mies, h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4, olisi j\u00e4tt\u00e4nyt rakastamatta suuresti muita lapsiaan, vaan ett\u00e4 h\u00e4n kiintymyksess\u00e4\u00e4n tarrautui t\u00e4h\u00e4n yhteen, koska h\u00e4n oli Herran esikuva, hell\u00e4sti ja lempe\u00e4mmin. My\u00f6s t\u00e4m\u00e4, kuten luemme, k\u00e4vi hyvin selv\u00e4sti ilmi evankelista Johanneksen kohdalla, jossa h\u00e4nest\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 sanoja: \u201dse opetuslapsi, jota Jeesus rakasti\u201d, vaikka h\u00e4n toki syleili erityisell\u00e4 rakkaudellaan kaikkia muitakin yksitoista, jotka h\u00e4n oli valinnut samalla tavalla, kuten h\u00e4n osoittaa my\u00f6s evankeliumin todistuksessa, jossa h\u00e4n sanoo: \u2018Niin kuin min\u00e4 olen teit\u00e4 rakastanut, niin rakastakaa tekin toisianne\u2019, josta my\u00f6s toisaalla sanotaan: \u201dRakastaen omiaan, jotka olivat maailmassa, h\u00e4n rakasti heit\u00e4 loppuun asti.”\u201d Mutta t\u00e4m\u00e4 rakkaus erityisesti yht\u00e4 kohtaan ei merkinnyt mit\u00e4\u00e4n kylmyytt\u00e4 rakkaudessa muita opetuslapsia kohtaan, vaan ainoastaan t\u00e4ydemp\u00e4\u00e4 ja runsaampaa rakkautta sit\u00e4 yht\u00e4 kohtaan, jonka h\u00e4nen neitsyyden etuoikeutensa ja h\u00e4nen lihansa puhtaus antoivat h\u00e4nelle. Ja siksi se on merkitty poikkeuksellisella kohtelulla, sill\u00e4 se on jotakin ylev\u00e4mp\u00e4\u00e4, koska mik\u00e4\u00e4n vihamielinen vertailu muihin ei erottanut sit\u00e4, vaan ylenpalttisen rakkauden rikkaampi armo. Jotain t\u00e4m\u00e4nkaltaista meill\u00e4 on my\u00f6s morsiamen hahmossa Laulujen laulussa, jossa h\u00e4n sanoo: \u201dJ\u00e4rjest\u00e4 minussa rakkaus\u201d. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on todellista j\u00e4rjestykseen asetettua rakkautta, joka, vaikka se ei vihaa ket\u00e4\u00e4n, rakastaa joitakin viel\u00e4 enemm\u00e4n sen vuoksi, ett\u00e4 he ovat sen ansainneet, ja joka, vaikka se rakastaa kaikkia yleisesti, erottaa itselleen joitakin niist\u00e4, joita se voi syleill\u00e4 erityisell\u00e4 kiintymyksell\u00e4, ja taas niiden joukosta, jotka ovat sen rakkauden erityisi\u00e4 ja t\u00e4rkeimpi\u00e4 kohteita, erottaa joitakin, jotka ovat kiintymyksens\u00e4 suhteen muita parempia.<\/p>\n

                                                                      LUKU 15. Niist\u00e4, jotka vain lis\u00e4\u00e4v\u00e4t omia tai veljens\u00e4 ep\u00e4kohtia salaamalla niit\u00e4<\/p>\n

                                                                      Toisaalta me tied\u00e4mme (ja Oi! emme tiet\u00e4isi) joitakin velji\u00e4, jotka ovat niin kovia ja itsep\u00e4isi\u00e4, ett\u00e4 kun he tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 heid\u00e4n omat tunteensa ovat her\u00e4nneet velje\u00e4\u00e4n vastaan tai ett\u00e4 veljens\u00e4 tunteet ovat heit\u00e4 vastaan, niin peitt\u00e4\u00e4kseen mielen kiusaantumisensa, joka johtuu jommankumman ep\u00e4kohdan aiheuttamasta suuttumuksesta, he menev\u00e4t erilleen niist\u00e4, joita heid\u00e4n pit\u00e4isi tasoittaa sovittelemalla n\u00f6yr\u00e4sti ja keskustelemalla heid\u00e4n kanssaan, ja alkavat laulaa joitain psalmien s\u00e4keit\u00e4. Ja samalla kun he kuvittelevat pehment\u00e4v\u00e4ns\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n her\u00e4nneet katkerat ajatukset, he lis\u00e4\u00e4v\u00e4t r\u00f6yhke\u00e4ll\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ksell\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mist\u00e4 he olisivat voineet p\u00e4\u00e4st\u00e4 heti eroon, jos he olisivat halunneet osoittaa enemm\u00e4n huolellisuutta ja n\u00f6yryytt\u00e4, sill\u00e4 hyvin ajoitettu katumuksen ilmaisu parantaisi heid\u00e4n omat tunteensa ja pehment\u00e4isi heid\u00e4n veljens\u00e4 syd\u00e4men. Sill\u00e4 tuolla suunnitelmalla he ruokkivat ja vaalivat ilkeyden tai pikemminkin ylpeyden synti\u00e4 sen sijaan, ett\u00e4 olisivat kitkeneet kaiken riitelyyn yllytt\u00e4v\u00e4n, ja he unohtavat Herran kehotuksen, joka sanoo: \u201dJoka vihastuu veljelleen, on tuomion vaarassa\u201d, ja: \u201dJos sin\u00e4 muistat, ett\u00e4 veljell\u00e4si on jotain sinua vastaan, j\u00e4t\u00e4 lahjasi sinne alttarin eteen ja mene pois, sovita ensin veljesi kanssa ja tule sitten uhraamaan lahjasi.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 16. Kuinka on mahdollista, ett\u00e4 jos veljell\u00e4mme on jotain meit\u00e4 vastaan, Herra hylk\u00e4\u00e4 rukouksiemme lahjat<\/p>\n

                                                                      Niin pitk\u00e4lle siksi Herramme on huolissaan siit\u00e4, ettemme j\u00e4tt\u00e4isi huomiotta toisen harmia, ett\u00e4 H\u00e4n ei ota vastaan uhrilahjoituksiamme, jos veljell\u00e4mme on jotakin meit\u00e4 vastaan, ts. H\u00e4n ei salli, ett\u00e4 rukouksia tarjotaan H\u00e4nelle, ennen kuin nopealla sovinnolla poistamme h\u00e4nen (veljemme) mielest\u00e4\u00e4n sen harmin, jonka h\u00e4n, olipa h\u00e4n sitten oikeassa tai v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, tuntee. H\u00e4n ei nimitt\u00e4in sano: \u201dH\u00e4n ei ole tehnyt sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n on tehnyt: H\u00e4n ei sano: \u201dJos veljell\u00e4si on oikea syy valittaa sinua vastaan, j\u00e4t\u00e4 lahjasi alttarille ja l\u00e4hde matkallesi, sovita ensin h\u00e4nen kanssaan\u201d, vaan H\u00e4n sanoo: \u201dJos muistat, ett\u00e4 veljell\u00e4si on jotain sinua vastaan\u201d, ts. \u00a0jos on jotakin mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pient\u00e4 tai v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6ist\u00e4, jonka vuoksi veljesi on suuttunut sinua vastaan, ja t\u00e4m\u00e4 tulee \u00e4killisesti mieleesi, sinun on tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 sinun ei pit\u00e4isi tarjota rukouksesi hengellist\u00e4 lahjaa ennen kuin olet yst\u00e4v\u00e4llisell\u00e4 hyvityksell\u00e4 poistanut veljesi syd\u00e4mest\u00e4 mist\u00e4 tahansa syyst\u00e4 johtuvan mielipahan. Jos siis evankeliumin sanat kehottavat meit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n hyvityst\u00e4 niille, jotka ovat suuttuneet menneist\u00e4 ja t\u00e4ysin v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isist\u00e4 riidanaiheista ja sellaisista, jotka ovat syntyneet mit\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 syist\u00e4, niin mit\u00e4 sitten tapahtuu meille raukoille, jotka j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isell\u00e4 tekopyhyydell\u00e4 j\u00e4t\u00e4mme huomiotta tuoreemmat ja kaikkein t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4t ja omista virheist\u00e4mme johtuvat loukkaantumisen syyt; ja jotka paholaisen ylpeyden paisuttamina, koska h\u00e4pe\u00e4mme n\u00f6yrty\u00e4, kielt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 olemme veljemme kiusauksen syy, ja jotka kapinallisessa hengess\u00e4 kielt\u00e4ytyv\u00e4t alistumasta Herran k\u00e4skyihin ja v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 niit\u00e4 ei koskaan pit\u00e4isi noudattaa eik\u00e4 niit\u00e4 koskaan voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4?\u201d. Ja niin k\u00e4y, ett\u00e4 kun teemme mielest\u00e4mme niin, ett\u00e4 H\u00e4n on k\u00e4skenyt asioita, jotka ovat mahdottomia ja sopimattomia, meist\u00e4 tulee, apostolin ilmaisua k\u00e4ytt\u00e4en, \u201dei lain toteuttajia vaan lain tuomareita\u201d.<\/p>\n

                                                                      LUKU 17. Niist\u00e4, jotka ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 tulisi osoittaa pikemminkin maallisille ihmisille kuin veljille<\/p>\n

                                                                      T\u00c4M\u00c4 on my\u00f6s katkerasti valitettava; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 jotkut veljet, suuttuneina joistakin moitittavista sanoista, jos heit\u00e4 piiritt\u00e4v\u00e4t jonkun toisen rukoukset, jotka haluavat tasoittaa heit\u00e4, kun he kuulevat, ett\u00e4 kiusaantumista ei pit\u00e4isi sallia tai pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 velje\u00e4 vastaan, sen mukaan, mit\u00e4 on kirjoitettu: \u201dJoka vihastuu velje\u00e4\u00e4n vastaan, sit\u00e4 uhkaa tuomio\u201d, ja: \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n aurinko laskeko vihasi p\u00e4\u00e4lle\u201d, v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t heti, ett\u00e4 jos joku pakana tai joku maailmassa el\u00e4v\u00e4 olisi sanonut tai tehnyt n\u00e4in, se olisi oikeutetusti kestett\u00e4v\u00e4. Mutta kuka voisi siet\u00e4\u00e4 velje\u00e4, joka olisi osallinen niin suureen virheeseen tai lausuisi huulillaan niin r\u00f6yhke\u00e4n moitteen! Aivan kuin k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 olisi osoitettava vain ep\u00e4uskoisille ja pilkkaajille eik\u00e4 kaikille yleens\u00e4, tai aivan kuin vihaa olisi pidett\u00e4v\u00e4 pahana, kun se kohdistuu pakanaan, mutta hyv\u00e4n\u00e4, kun se kohdistuu veljeen; vaikka vihaisen sielun itsepintainen raivo aiheuttaa varmasti samaa vahinkoa itselle, olipa kohde, jota vastaan se her\u00e4tet\u00e4\u00e4n, kuka tahansa. Mutta kuinka hirvitt\u00e4v\u00e4n itsep\u00e4ist\u00e4, kyll\u00e4 ja j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 onkaan, ett\u00e4 he eiv\u00e4t tyls\u00e4n mielens\u00e4 tyhmyyden vuoksi kykene havaitsemaan n\u00e4iden sanojen merkityst\u00e4, sill\u00e4 sanotaan: \u201dJokainen, joka suuttuu It:n muukalaiselle, on tuomion vaarassa\u201d, mik\u00e4 saattaisi ehk\u00e4 heid\u00e4n tulkintansa mukaan lukuun ottamatta niit\u00e4, jotka ovat uskomme ja el\u00e4m\u00e4mme kumppaneita, mutta evankeliumin sana ilmaisee sen mit\u00e4 merkitt\u00e4vimmin sanomalla: \u201dJokainen, joka on vihainen veljelleen, on tuomion vaarassa.\u201d Ja vaikka meid\u00e4n siis totuuden s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaan pit\u00e4isi pit\u00e4\u00e4 jokaista ihmist\u00e4 veljen\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 kohdassa kuitenkin yht\u00e4 uskovaisista ja el\u00e4m\u00e4ntapamme osallista nimitet\u00e4\u00e4n pikemminkin veljeksi kuin pakanaksi.<\/p>\n

                                                                      LUKU 18. Niist\u00e4, jotka teeskentelev\u00e4t k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, mutta kiihottavat velji\u00e4\u00e4n vihaan vaikenemisellaan<\/p>\n

                                                                      MUTTA millainen asia t\u00e4m\u00e4 on, ett\u00e4 joskus kuvittelemme olevamme k\u00e4rsiv\u00e4llisi\u00e4, koska kun meit\u00e4 \u00e4rsytet\u00e4\u00e4n, emme uskalla vastata, mutta murheellisella hiljaisuudella tai halveksivilla liikkeill\u00e4 ja eleill\u00e4 pilkkaamme vihaisia velji\u00e4mme niin, ett\u00e4 hiljaisilla katseillamme \u00e4rsyt\u00e4mme heit\u00e4 vihaan enemm\u00e4n kuin vihaiset moitteet olisivat heit\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4neet, ja samalla ajattelemme, ettemme ole mill\u00e4\u00e4n tavalla syyllisi\u00e4 Jumalan edess\u00e4, koska emme ole p\u00e4\u00e4st\u00e4neet huuliltamme mit\u00e4\u00e4n sellaista, mik\u00e4 voisi leimata tai tuomita meid\u00e4t ihmisten tuomiossa. Ik\u00e4\u00e4n kuin Jumalan edess\u00e4 pelkki\u00e4 sanoja eik\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa tahtoa kutsuttaisiin syylliseksi, ja ik\u00e4\u00e4n kuin vain varsinainen synnin teko eik\u00e4 my\u00f6s toive ja tarkoitus luettaisiin v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi; tai ik\u00e4\u00e4n kuin tuomiossa kysytt\u00e4isiin vain, mit\u00e4 kukin oli tehnyt, eik\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s aikoi tehd\u00e4. Sill\u00e4 paha ei ole ainoastaan her\u00e4tetyn vihan luonne, vaan my\u00f6s sen ihmisen tarkoitus, joka sit\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4, ja siksi tuomarimme oikea tarkastelu ei kysy, miten riita on her\u00e4tetty, vaan kenen syyst\u00e4 se syntyi; sill\u00e4 synnin tarkoitus eik\u00e4 se tapa, jolla se on tehty, on otettava huomioon.Sill\u00e4 mit\u00e4 v\u00e4li\u00e4 sill\u00e4 on, tappaako joku veljens\u00e4 miekalla itse tai ajaa h\u00e4net hengilt\u00e4 jollain petoksella, kun on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net on tapettu h\u00e4nen juonittelunsa ja rikoksensa vuoksi? Ik\u00e4\u00e4n kuin riitt\u00e4isi, ettei ole ty\u00f6nt\u00e4nyt sokeaa miest\u00e4 omin k\u00e4sin maahan, vaikka yht\u00e4 syyllinen on se, joka on laiminly\u00f6nyt pelastaa h\u00e4net, vaikka se olisi ollut h\u00e4nen vallassaan, kun h\u00e4n on kaatunut ja oli putoamassa ojaan; tai ik\u00e4\u00e4n kuin syyllinen olisi yksin se, joka on saanut miehen kiinni k\u00e4dell\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 my\u00f6s se, joka on valmistanut ja asettanut h\u00e4nelle ansan, tai joka ei ole p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 vapaaksi, vaikka olisi voinut. Niinp\u00e4 ei siis ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 olla hiljaa, jos m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mme itsellemme vaikenemisen siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 hiljaisuudellamme voimme tehd\u00e4 sen, mik\u00e4 olisi tapahtunut, jos olisimme huutaneet, ja j\u00e4ljitell\u00e4 tiettyj\u00e4 eleit\u00e4, joilla se, jonka meid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt parantaa, saataisiin viel\u00e4 vihaisemmaksi, samalla kun meit\u00e4 kiitet\u00e4\u00e4n kaikesta t\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen tappioksi ja vahingoksi; ik\u00e4\u00e4n kuin mies ei olisi juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 sit\u00e4kin syyllisempi, koska h\u00e4n yritti saada itselleen kunniaa veljens\u00e4 kaatumisesta. Sill\u00e4 t\u00e4llainen vaikeneminen on yht\u00e4 paha molemmille, koska samalla kun se lis\u00e4\u00e4 toisen syd\u00e4men kiusaantumista, se est\u00e4\u00e4 sit\u00e4 poistumasta omasta syd\u00e4mest\u00e4; ja sellaisia henkil\u00f6it\u00e4 vastaan\u00a0 kohdistuu profeetan kirous hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4: \u201dVoi sit\u00e4, joka antaa juotavaa yst\u00e4v\u00e4lleen ja esittelee h\u00e4nen sappensa ja juottaa h\u00e4net juovuksiin, jotta h\u00e4n n\u00e4kisi alastomuutensa.\u201d H\u00e4n on t\u00e4ynn\u00e4 h\u00e4pe\u00e4\u00e4 kunnian sijasta.\u201d Ja t\u00e4m\u00e4kin, mink\u00e4 toinen sanoo t\u00e4llaisista ihmisist\u00e4: \u201dSill\u00e4 jokainen veli syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin, ja jokainen yst\u00e4v\u00e4 vaeltaa petollisesti. Ja mies pilkkaa velje\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4tk\u00e4 he puhu totuutta, sill\u00e4 he ovat taivuttaneet kielens\u00e4 kuin jousen valheeseen eiv\u00e4tk\u00e4 totuuteen.\u201d Mutta usein teeskennelty k\u00e4rsiv\u00e4llisyys kiihottaa vihaan kiihke\u00e4mmin kuin sanat, ja ilke\u00e4mielinen vaikeneminen ylitt\u00e4\u00e4 kauheimmat loukkaukset sanoissa, ja vihollisten haavat on helpompi kest\u00e4\u00e4 kuin pilkkaajien petollinen mielistely, josta profeetta hyvin sanoo: \u201dHeid\u00e4n sanansa ovat pehme\u00e4mpi\u00e4 kuin \u00f6ljy, ja kuitenkin ne ovat nuolia\u201d, ja toisaalla sanat ovat pehme\u00e4t, mutta ne ly\u00f6v\u00e4t vatsaan\u201d, johon t\u00e4m\u00e4kin voidaan hienosti soveltaa: \u201dSuullaan h\u00e4n puhuu yst\u00e4v\u00e4lleen rauhaa, mutta salaa h\u00e4n asettaa h\u00e4nelle ansoja;\u201d, joilla petkuttaja kuitenkin pikemminkin petet\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 \u2018jos ihminen valmistaa verkon yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 eteen, se ymp\u00e4r\u00f6i h\u00e4nen omat jalkansa\u2019; ja: \u201dJos joku kaivaa kuoppaa l\u00e4himm\u00e4iselleen, h\u00e4n itse putoaa siihen.\u201d Lopuksi, kun suuri joukko oli tullut miekkojen ja keppien kanssa ottamaan Herraa kiinni, yksik\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme tekij\u00e4n murhaajista ei noussut esiin julmempana kuin se, joka eteni heid\u00e4n kaikkien eteen v\u00e4\u00e4rennetyll\u00e4 kunnioituksella ja tervehdyksell\u00e4 ja tarjosi hallitsevan rakkauden suudelman; jolle Herra sanoi: \u201dJuudas, pett\u00e4isitk\u00f6 sin\u00e4 Ihmisen Pojan suudelmalla?\u201d Toisin sanoen, vainosi ja vihasi katkeruus on ottanut verhokseen t\u00e4m\u00e4n, joka ilmaisee todellisen rakkauden suloisuutta. Viel\u00e4 avoimemmin ja tarmokkaammin H\u00e4n my\u00f6s korostaa t\u00e4m\u00e4n surun voimaa profeetta sanomalla: \u201dSill\u00e4 jos viholliseni olisi kiroillut minua, olisin kest\u00e4nyt sen, ja jos se, joka minua vihasi, olisi puhunut suuria asioita minua vastaan, olisin piiloutunut h\u00e4nelt\u00e4. Mutta sin\u00e4 olit se, yksimielinen mies, minun oppaani ja tuttu yst\u00e4v\u00e4ni, joka s\u00f6it kanssani makeita ruokia; Jumalan temppeliss\u00e4 me vaelsimme yksimielisesti.”\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 19. Niist\u00e4, jotka paastoavat raivoissaan<\/p>\n

                                                                      On my\u00f6s toinen pahanlaatuinen kiusaantumisen laji, jota ei kannattaisi mainita, ellei tiedett\u00e4isi, ett\u00e4 sen sallivat er\u00e4\u00e4t veljet, jotka raivostuttuaan tai suuttuessaan todella pid\u00e4tt\u00e4ytyv\u00e4t sinnikk\u00e4\u00e4sti ruoasta, niin ett\u00e4 (mit\u00e4 emme voi mainita ilman h\u00e4pe\u00e4\u00e4) ne, jotka rauhallisina ollessaan ilmoittavat, etteiv\u00e4t he voi mitenk\u00e4\u00e4n lyk\u00e4t\u00e4 ruokailua kuudenteen tai korkeintaan yhdeks\u00e4nteen tuntiin asti, kun he ovat t\u00e4ynn\u00e4 kiukkua ja raivoa, eiv\u00e4t tunne paastoa edes kahta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja tukevat itse\u00e4\u00e4n, kun he ovat t\u00e4llaisen pid\u00e4tt\u00e4ytymisen uuvuttamia, vihan ylt\u00e4kyll\u00e4isyydell\u00e4. Siin\u00e4 he ovat selv\u00e4sti syyllistyneet pyh\u00e4inh\u00e4v\u00e4istyksen syntiin, sill\u00e4 paholaisen omasta raivosta he kest\u00e4v\u00e4t paastoja, jotka pit\u00e4isi erityisesti uhrata Jumalalle yksin syd\u00e4men n\u00f6yryytyksen ja synnist\u00e4 puhdistumisen halusta; mik\u00e4 on aivan sama kuin jos he uhraisivat rukouksia ja uhreja ei Jumalalle vaan paholaisille ja olisivat siten ansainneet kuulla t\u00e4m\u00e4n Mooseksen nuhteen: \u201dHe uhrasivat paholaisille eiv\u00e4tk\u00e4 Jumalalle, jumalille, joita he eiv\u00e4t tunteneet.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 20. Joidenkin teeskennellyst\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4, jotka tarjoavat toisen posken ly\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi<\/p>\n

                                                                      ME emme ole tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 my\u00f6s toisenlaisesta mielenvikaisuudesta, jota l\u00f6yd\u00e4mme joiltakin veljilt\u00e4 v\u00e4\u00e4rennetyn k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden varjolla, sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa ei riit\u00e4, ett\u00e4 he ovat her\u00e4tt\u00e4neet riitoja, elleiv\u00e4t he yllyt\u00e4 niit\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4vill\u00e4 sanoilla, jotta heit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ly\u00f6d\u00e4\u00e4n, ja kun pienikin isku on koskettanut heit\u00e4, he tarjoavat heti toista ruumiinosaansa ly\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi, ik\u00e4\u00e4n kuin he voisivat t\u00e4ll\u00e4 tavoin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisesti sen k\u00e4skyn, jossa sanotaan: \u201dJos joku ly\u00f6 sinua oikealle poskelle, niin tarjoa h\u00e4nelle my\u00f6s toinen poski\u201d; samalla kun he j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t t\u00e4ysin huomiotta kyseisen kohdan merkityksen ja tarkoituksen. He nimitt\u00e4in kuvittelevat harjoittavansa evankelista k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 vihan synnill\u00e4, jonka t\u00e4ydellist\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4mist\u00e4 varten ei ainoastaan kielletty koston vaihtaminen ja riidan \u00e4rsytt\u00e4minen, vaan meille annettiin itse asiassa k\u00e4sky lievent\u00e4\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4n vihaa kest\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kaksinkertainen v\u00e4\u00e4ryys.<\/p>\n

                                                                      LUKU 21. Kysymys siit\u00e4, kuinka voimme ep\u00e4onnistua evankelisessa t\u00e4ydellisyydess\u00e4, jos noudatamme Kristuksen k\u00e4skyj\u00e4<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Miten voimme moittia sellaista, joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 evankeliumin k\u00e4skyn ja joka ei ainoastaan j\u00e4t\u00e4 kostamatta, vaan on itse asiassa valmis siihen, ett\u00e4 h\u00e4nelle tarjotaan kaksinkertainen v\u00e4\u00e4ryys?<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 22. Vastaus, ett\u00e4 Kristus ei katso vain tekoa, vaan my\u00f6s tahtoa<\/p>\n

                                                                      JOOSEF: Kuten v\u00e4h\u00e4n aikaisemmin sanottiin, meid\u00e4n ei pid\u00e4 katsoa vain sit\u00e4, mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n, vaan my\u00f6s mielen luonnetta ja tekij\u00e4n tarkoitusta. Ja jos siis punnitsette huolellisella syd\u00e4men tutkimuksella, mit\u00e4 kukin tekee, ja harkitsette, mill\u00e4 mielell\u00e4 se tehd\u00e4\u00e4n tai mist\u00e4 tunteesta se l\u00e4htee, huomaatte, ett\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja lempeyden hyve ei voi mitenk\u00e4\u00e4n toteutua p\u00e4invastaisessa hengess\u00e4 eli k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myyden ja raivon hengess\u00e4. Koska Herramme ja Vapahtajamme antaessaan meille perusteellisen oppitunnin k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja lempeyden hyveest\u00e4 (eli opettaessaan meit\u00e4, ettei meid\u00e4n pid\u00e4 vain tunnustaa sit\u00e4 huulillamme, vaan my\u00f6s varastoida se sielun syvimpiin syvyyksiin) antoi meille t\u00e4m\u00e4n evankelisen t\u00e4ydellisyyden yhteenvedon sanoen: \u201dJos joku ly\u00f6 sinua oikealle poskelle, tarjoa h\u00e4nelle my\u00f6s toinen\u201d (ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 \u2018oikea\u2019 poski mainitaan, koska toista \u2018oikeaa\u2019 poskea ei voi l\u00f6yty\u00e4 kuin niin sanotusti sis\u00e4isen ihmisen kasvoilta), sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 H\u00e4n haluaa kokonaan poistaa kaiken vihan lietsonnan sielun syvimmist\u00e4 syvyyksist\u00e4, ts. \u00a0ett\u00e4 jos ulkoinen oikea poskesi on saanut iskun ly\u00f6j\u00e4lt\u00e4, my\u00f6s sis\u00e4inen ihminen voi n\u00f6yr\u00e4sti suostuen tarjota oikean poskensa ly\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi, sympatiseeraten ulkoisen ihmisen k\u00e4rsimyst\u00e4 ja tavallaan alistuen ja alistuen oman ruumiinsa ly\u00f6j\u00e4n v\u00e4\u00e4ryydelle, jotta sis\u00e4inen ihminen ei edes hiljaa itsess\u00e4\u00e4n h\u00e4iriintyisi ulkoisen ihmisen iskuista. N\u00e4ette siis, ett\u00e4 he ovat hyvin kaukana evankeliumin t\u00e4ydellisyydest\u00e4, joka opettaa, ett\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 on yll\u00e4pidett\u00e4v\u00e4, ei sanoissa vaan syd\u00e4men sis\u00e4isess\u00e4 rauhallisuudessa, ja joka kehottaa meit\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen, tapahtuipa mit\u00e4 tahansa pahaa, jotta emme ainoastaan pysyisi aina h\u00e4iritsem\u00e4st\u00e4 vihaa, vaan my\u00f6s alistumalla heid\u00e4n loukkauksiinsa pakottaisimme ne, jotka heid\u00e4n omasta syyst\u00e4\u00e4n ovat h\u00e4iriintyneet, rauhoittumaan, kun he ovat saaneet tarpeekseen ly\u00f6nneist\u00e4, ja voittaisimme n\u00e4in heid\u00e4n raivonsa lempeydell\u00e4mme. Ja niin my\u00f6s me t\u00e4yt\u00e4mme n\u00e4m\u00e4 apostolin sanat: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 antako pahan voittaa, vaan voittakaa paha hyv\u00e4ll\u00e4.\u201d Ja on aivan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 eiv\u00e4t voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ne, jotka lausuvat lempeyden ja n\u00f6yryyden sanoja sellaisessa hengess\u00e4 ja sellaisessa raivossa, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ainoastaan kaadu v\u00e4hent\u00e4m\u00e4\u00e4n syttyneen vihan tulta, vaan pikemminkin saavat sen liekkeihin sit\u00e4 kiivaammin sek\u00e4 omissa tunteissaan ett\u00e4 raivostuneen veljens\u00e4 tunteissa. Mutta n\u00e4m\u00e4, vaikka he pystyisiv\u00e4tkin jollain tavalla pysym\u00e4\u00e4n rauhallisina ja hiljaisina itse, eiv\u00e4t kuitenkaan kantaisi mit\u00e4\u00e4n vanhurskauden hedelm\u00e4\u00e4, kun he vaativat itselleen k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden kunniaa l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 menetyksest\u00e4, ja ovat n\u00e4in ollen t\u00e4ysin kaukana siit\u00e4 apostolisesta rakkaudesta, joka \u201dei etsi omaansa\u201d, vaan toisten asioita. Sill\u00e4 se ei niink\u00e4\u00e4n tavoittele rikkauksia siten, ett\u00e4 se saisi itselleen hy\u00f6ty\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isen menetyksest\u00e4, eik\u00e4 se halua saada mit\u00e4\u00e4n, jos se merkitsee toisen pilaamista.<\/p>\n

                                                                      LUKU 23. \u00a0Kuinka se, joka taipuu toisen tahtoon, on vahva ja tarmokas<\/p>\n

                                                                      MUTTA teid\u00e4n on varmasti tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 yleens\u00e4 se on vahvemmassa asemassa, joka alistaa oman tahtonsa veljens\u00e4 tahdolle, kuin se, joka osoittautuu sinnikk\u00e4\u00e4mm\u00e4ksi puolustamaan omia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4\u00e4n ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n niist\u00e4 kiinni. Sill\u00e4 edellinen saa siet\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja kest\u00e4m\u00e4ll\u00e4 l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4\u00e4n luonteen, ett\u00e4 h\u00e4n on vahva ja elinvoimainen, kun taas j\u00e4lkimm\u00e4inen saa luonteen, ett\u00e4 h\u00e4n on heikko ja sairaalloinen, jota t\u00e4ytyy hemmotella ja silitt\u00e4\u00e4, niin ett\u00e4 joskus h\u00e4nen rauhan ja rauhallisuuden vuoksi on hyv\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n jopa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 asioissa hellitt\u00e4\u00e4 jotakin. Eik\u00e4 h\u00e4nen tosiaan tarvitse t\u00e4ss\u00e4 kuvitella menett\u00e4neens\u00e4 mit\u00e4\u00e4n omasta t\u00e4ydellisyydest\u00e4\u00e4n, vaikka h\u00e4n on periksi antaessaan luopunut jostakin aiotusta ankaruudestaan, vaan p\u00e4invastoin h\u00e4n voi olla varma, ett\u00e4 h\u00e4n on voittanut paljon enemm\u00e4n pitk\u00e4mielisyyden ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveell\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on apostolin k\u00e4sky: \u201dTe, jotka olette vahvoja, kantakaa heikkojen heikkoudet\u201d, ja: \u2018Te, jotka olette vahvoja, kantakaa heikkojen heikkoudet\u2019: \u201dKantakaa toistenne taakkoja, niin t\u00e4yt\u00e4tte Kristuksen lain.\u201d \u201dKantakaa toistenne taakkoja, niin t\u00e4yt\u00e4tte Kristuksen lain.\u201d Sill\u00e4 heikko ihminen ei koskaan tue heikkoa ihmist\u00e4, eik\u00e4 se, joka\u00a0 k\u00e4rsii samalla tavalla, voi kantaa tai parantaa heikossa kunnossa olevaa, mutta se, joka ei itse ole altis heikkoudelle, tuo parannuskeinoja heikossa kunnossa olevalle. Sill\u00e4 h\u00e4nelle on aivan oikein sanottu: \u201dL\u00e4\u00e4k\u00e4ri, paranna itsesi\u201d.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 24. Kuinka heikot ovat haitallisia eiv\u00e4tk\u00e4 kest\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4<\/p>\n

                                                                      Meid\u00e4n on my\u00f6s huomattava, ett\u00e4 heikkojen luonne on aina sellainen, ett\u00e4 he ovat nopeita ja valmiita esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n moitteita ja kylv\u00e4m\u00e4\u00e4n riitojen siemeni\u00e4, vaikka he itse eiv\u00e4t kest\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 heit\u00e4 koskettaisi pienimm\u00e4nkin v\u00e4\u00e4ryyden varjo, ja samalla kun he ratsastavat meid\u00e4n ylitsemme ja heittelev\u00e4t mielivaltaisia syyt\u00f6ksi\u00e4, he eiv\u00e4t kykene kest\u00e4m\u00e4\u00e4n itse pienimpi\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isimpi\u00e4 syyt\u00f6ksi\u00e4. Ja niinp\u00e4 edell\u00e4 mainitun vanhimpien mielipiteen mukaan rakkaus ei voi kest\u00e4\u00e4 lujana ja katkeamattomana muutoin kuin sellaisten ihmisten kesken, joilla on sama tarkoitus ja hyvyys. Sill\u00e4 joskus se varmasti rikkoutuu, vaikka joku heist\u00e4 kuinka huolellisesti sit\u00e4 varjelisi.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 25. Kysymys siit\u00e4, miten se voi olla vahva, joka ei aina tue heikkoja<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Miten sitten t\u00e4ydellisen ihmisen k\u00e4rsiv\u00e4llisyys voi olla kiitoksen arvoinen, jos se ei aina voi kest\u00e4\u00e4 heikkoja?<\/p>\n

                                                                      LUKU 26. Vastaus, ett\u00e4 heikko ei aina anna itsens\u00e4 tulla kannetuksi<\/p>\n

                                                                      JOOSEF:<\/p>\n

                                                                      En sanonut, ett\u00e4 vahvan ja vankan hyveellisyys ja kest\u00e4vyys voitettaisiin, vaan ett\u00e4 heikon kurja tila, jota t\u00e4ydellisen sietokyky rohkaisee ja joka p\u00e4iv\u00e4 pahenee, antaa varmasti aihetta sellaisiin syihin, joiden vuoksi h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ei 943 en\u00e4\u00e4 pit\u00e4isi siet\u00e4\u00e4; tai sitten h\u00e4n valitsee ovelan ep\u00e4ilyn siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyys osoittaa ja laukaisee h\u00e4nen oman k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4, ja h\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 milloin mit\u00e4kin kertaa mieluummin h\u00e4ipy\u00e4, kuin ett\u00e4 toisen suurisyd\u00e4misyys aina siet\u00e4isi h\u00e4nt\u00e4. T\u00e4t\u00e4 siis mielest\u00e4mme tulisi ennen kaikkea noudattaa niiden, jotka haluavat pit\u00e4\u00e4 toverinsa kiintymyksen loukkaamattomana; nimitt\u00e4in sit\u00e4, ett\u00e4 ensinn\u00e4kin, kun jokin v\u00e4\u00e4ryys provosoi munkkia, h\u00e4nen tulisi pit\u00e4\u00e4 paitsi huulensa my\u00f6s jopa rintansa syvyys koskemattomana; mutta jos h\u00e4n huomaa, ett\u00e4 ne ovat edes v\u00e4h\u00e4nkin h\u00e4iriintyneet, h\u00e4n pysyk\u00f6\u00f6n itsekin t\u00e4ysin vaiti ja noudattakoon ahkerasti sit\u00e4, mist\u00e4 psalmisti puhuu: \u201dMin\u00e4 olin levoton enk\u00e4 puhunut mit\u00e4\u00e4n\u201d, ja: \u2018Min\u00e4 olin levoton enk\u00e4 puhunut mit\u00e4\u00e4n\u2019: Min\u00e4 sanoin: \u201dMin\u00e4 varon sinun teit\u00e4ni, etten loukkaa kielell\u00e4ni\u201d. Min\u00e4 asetin suulleni vartijan, kun syntinen seisoi minua vastaan. Min\u00e4 olin mykk\u00e4 ja n\u00f6yrryin ja vaikenin hyvist\u00e4 asioista.\u201d H\u00e4nen ei pit\u00e4isi kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota nykyiseen tilaansa eik\u00e4 antaa tilaa sille, mit\u00e4 h\u00e4nen raivoisan raivonsa antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja mit\u00e4 h\u00e4nen kiihtynyt mielens\u00e4 ilmaisee t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, vaan h\u00e4nen pit\u00e4isi pys\u00e4hty\u00e4 menneen rakkauden armoon tai odottaa mieless\u00e4\u00e4n rauhan uudistumista ja palauttamista ja tarkastella sit\u00e4 jopa raivon hetkell\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi pian varmasti palaamassa. Ja kun h\u00e4n varaa itselleen pian tulevan sopusoinnun ilon, h\u00e4n ei tunne nykyisen riidan katkeruutta ja antaa helposti sellaisia vastauksia, ett\u00e4 kun rakkaus palautuu, h\u00e4n ei voi syytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n syylliseksi tai joutua toisen syytt\u00e4m\u00e4ksi; ja n\u00e4in h\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 profeetan sanat: \u201dVihassa muista armoa.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 27. Miten viha pit\u00e4isi tukahduttaa<\/p>\n

                                                                      MEID\u00c4N pit\u00e4isi siis hillit\u00e4 kaikki vihan liikkeet ja hillit\u00e4 sit\u00e4 harkinnan ohjaamana, ettemme sokealla raivolla ajautuisi siihen, mink\u00e4 Salomo tuomitsee: \u201dPaha ihminen kuluttaa kaiken vihansa, mutta viisas ihminen hajottaa sen pala kerrallaan\u201d, ts.tyhm\u00e4 syttyy vihan kiihkosta kostamaan; mutta viisas mies kyps\u00e4ll\u00e4 neuvollaan ja maltillisuudellaan v\u00e4hitellen v\u00e4hent\u00e4\u00e4 sit\u00e4 ja p\u00e4\u00e4see siit\u00e4 eroon. Jotain samantyyppist\u00e4 on my\u00f6s t\u00e4m\u00e4, mit\u00e4 apostoli sanoo: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 kostako, rakkaat, vaan antakaa tilaa vihalle\u201d, ts. \u00e4lk\u00e4\u00e4 vihan pakottamana ryhtyk\u00f6 kostoon, vaan antakaa tilaa\u00a0 vihalle, ts.\u00e4lk\u00e4\u00e4 antako syd\u00e4menne ahtautua k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myyden ja pelkuruuden ahdinkoon niin, ett\u00e4 kun kiihkon kiihke\u00e4 myrsky nousee, ette kest\u00e4 sit\u00e4; vaan olkaa syd\u00e4miss\u00e4nne laajentuneet ja ottakaa vihan vastakkaiset aallot vastaan sen rakkauden leve\u00e4ss\u00e4 lahdessa, joka \u201dkaiken kest\u00e4\u00e4, kaiken kantaa\u201d; \u201d, ja niin mielenne laajenee laajalla pitk\u00e4mielisyydell\u00e4 ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4, ja sen sis\u00e4ll\u00e4 on turvallisia neuvojen syvennyksi\u00e4, joihin vihan paha savu otetaan vastaan, ja ne hajoavat ja katoavat v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti; tai sitten kohta voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4in: Me annamme vihalle tilaa niin usein kuin me n\u00f6yrin ja rauhallisin mielin antaudumme toisen intohimolle ja kumarramme intohimoisen k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin my\u00f6nt\u00e4isimme ansaitsevamme kaikenlaista v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4. Mutta ne, jotka v\u00e4\u00e4ristelev\u00e4t sen t\u00e4ydellisyyden merkityst\u00e4, josta apostoli puhuu, niin, ett\u00e4 ne antavat tilaa vihalle, jotka l\u00e4htev\u00e4t raivoissaan pois toisen luota, eiv\u00e4t mielest\u00e4ni katkaise vaan pikemminkin lietsovat riitelyyn yllytt\u00e4mist\u00e4, sill\u00e4 ellei l\u00e4himm\u00e4isen vihaa voiteta heti hyvitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 se n\u00f6yr\u00e4sti, ihminen pikemminkin yllytt\u00e4\u00e4 kuin v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 pakenemalla. Ja jotakin t\u00e4m\u00e4n kaltaista Salomo sanoo: \u201d\u00c4l\u00e4 h\u00e4t\u00e4ile hengess\u00e4si suuttumusta, sill\u00e4 viha asuu tyhmien syliss\u00e4\u201d, ja: \u201d\u00c4l\u00e4 kiirehdi riitaa, ettet viimein katuisi sit\u00e4.\u201d Sill\u00e4 h\u00e4n ei moiti riidan ja vihan h\u00e4t\u00e4ist\u00e4 esitt\u00e4mist\u00e4 niin, ett\u00e4 kehuisi hitaasti esitt\u00e4mist\u00e4. Samalla tavalla on otettava t\u00e4m\u00e4kin: \u201dH\u00f6lm\u00f6 ilmoittaa vihansa viel\u00e4 samalla hetkell\u00e4, mutta viisas mies k\u00e4tkee h\u00e4pe\u00e4ns\u00e4.\u201d H\u00e4n ei nimitt\u00e4in aseta, ett\u00e4 viisaiden ihmisten pit\u00e4isi h\u00e4pe\u00e4llisen vihanpurkauksen peitt\u00e4\u00e4 sill\u00e4 tavoin, ett\u00e4 vaikka h\u00e4n moittii nopeaa vihanpurkausta, h\u00e4n ei kuitenkaan kiell\u00e4 my\u00f6h\u00e4ist\u00e4, sill\u00e4 toki h\u00e4n tarkoittaa, ett\u00e4 jos se inhimillisest\u00e4 heikkoudesta johtuen purkautuu, se on peitett\u00e4v\u00e4 t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 vaikka se hetkeksi viisaasti peitet\u00e4\u00e4n, se voidaan tuhota lopullisesti. Sill\u00e4 viha on luonteeltaan sellainen, ett\u00e4 kun sille annetaan tilaa, se kuihtuu ja katoaa, mutta jos se n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n avoimesti, se palaa yh\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. Syd\u00e4met on siis laajennettava ja avattava laajalle, jotteiv\u00e4t ne j\u00e4\u00e4 ahtaisiin pelkuruuden ahtaisiin ahtauksiin ja t\u00e4yttyisi vihan paisuvasta vy\u00f6ryst\u00e4, jolloin meist\u00e4 tulisi kyvytt\u00f6mi\u00e4 ottamaan vastaan kapeaan syd\u00e4meemme sit\u00e4, mit\u00e4 profeetta kutsuu Jumalan \u201deritt\u00e4in laajaksi\u201d k\u00e4skyksi, tai sanomaan profeetan kanssa: \u201dMin\u00e4 olen kulkenut k\u00e4skyjesi tiet\u00e4, sill\u00e4 sin\u00e4 olet laajentanut syd\u00e4meni.\u201d Siit\u00e4, ett\u00e4 pitk\u00e4mielisyys on viisautta, meit\u00e4 opettavat hyvin selv\u00e4t Raamatun kohdat: sill\u00e4 \u201dmies, joka on pitk\u00e4mielinen, on suuri viisauttaan, mutta pelkuri on hyvin tyhm\u00e4\u201d. Ja siksi Raamattu sanoo h\u00e4nest\u00e4, joka\u00a0 kiitokseksi pyysi Herralta viisauden lahjaa: \u201dJumala antoi Salomolle viisautta ja viisautta ylenpalttisesti ja syd\u00e4men suuruutta runsaasti \u00a0kuin meren hiekkaa.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 28. Kuinka salaa solmitut yst\u00e4vyyssuhteet eiv\u00e4t voi olla pysyvi\u00e4<\/p>\n

                                                                      T\u00c4M\u00c4 on my\u00f6s usein todistettu monilla kokeiluilla; nimitt\u00e4in, ett\u00e4 ne, jotka ovat solmineet yst\u00e4vyyden siteet salaliiton alkuaan, eiv\u00e4t voi mitenk\u00e4\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sopusointuaan rikkoutumattomana; joko siksi, ett\u00e4 he eiv\u00e4t ole yritt\u00e4neet pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 yll\u00e4 t\u00e4ydellisyyden halusta eiv\u00e4tk\u00e4 apostolisen rakkauden vallassa, vaan maallisesta rakkaudesta, tarpeidensa ja sopimuksensa siteiden vuoksi; tai sitten siksi, ett\u00e4 tuo kaikkein ovelin vihollisemme hoputtaa heit\u00e4 sit\u00e4 nopeammin murtamaan yst\u00e4vyytens\u00e4 kahleet, jotta h\u00e4n voisi tehd\u00e4 heist\u00e4 valansa rikkojia. T\u00e4m\u00e4 viisainten miesten mielipide on siis mit\u00e4 varmimmin vahvistettu, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 todellista sopusointua ja jakamatonta liittoa voi olla vain niiden v\u00e4lill\u00e4, joiden el\u00e4m\u00e4 on puhdasta ja jotka ovat saman hyv\u00e4ntahtoisia ja saman tarkoituksen miehi\u00e4. N\u00e4in paljon siunattu Joosef puhui hengellisess\u00e4 puheessaan yst\u00e4vyydest\u00e4 ja sytytti meid\u00e4t entist\u00e4 kiihke\u00e4mp\u00e4\u00e4n haluun s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 yst\u00e4vyyssuhteemme kest\u00e4v\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XVII ABBA JOOSEFIN TOINEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      Lupausten antamisesta<\/strong><\/p>\n

                                                                      LUKU 1. Valvontakausista, jotka kestimme<\/p>\n

                                                                      KUN edellinen konferenssi oli p\u00e4\u00e4ttynyt, ja my\u00f6s sen j\u00e4lkeisest\u00e4 y\u00f6n hiljaisuudesta, koska pyh\u00e4 abba Joosef oli johdattanut meid\u00e4t erilliseen keljaan hiljaisuuden vuoksi, mutta olimme viett\u00e4neet koko y\u00f6n nukkumatta (koska h\u00e4nen sanojensa vuoksi syd\u00e4miss\u00e4mme raivosi tuli), tulimme ulos keljasta ja vet\u00e4ydyimme noin sadan metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 ja istuuduimme er\u00e4\u00e4seen syrj\u00e4iseen paikkaan. Ja kun y\u00f6n varjot antoivat tilaisuuden salaisiin ja tuttavallisiin keskusteluihin, abbedissa Germanus huokaili siin\u00e4 istuessamme raskaasti.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 2.Abba Germanuksen ahdistuksesta, kun h\u00e4n muisti lupauksemme<\/p>\n

                                                                      MIT\u00c4 me teemme, kysyi h\u00e4n. Sill\u00e4 me n\u00e4emme, ett\u00e4 olemme suuressa vaikeudessa ja pahassa ahdingossa, sill\u00e4 j\u00e4rki itsess\u00e4\u00e4n ja pyhien el\u00e4m\u00e4 opettaa meille tehokkaasti, mik\u00e4 on parasta hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 etenemisemme kannalta, mutta silti vanhimmille annettu lupauksemme ei salli meid\u00e4n valita, mik\u00e4 on hy\u00f6dyllist\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4llaisten suurmiesten esimerkit voisivat muovata meit\u00e4 t\u00e4ydellisemp\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, ellei lupauksemme ehdot pakottaisi meit\u00e4 palaamaan heti luostariin. Mutta jos palaamme sinne, emme saa en\u00e4\u00e4 koskaan tilaisuutta tulla t\u00e4nne uudelleen. Mutta jos j\u00e4\u00e4mme t\u00e4nne ja p\u00e4\u00e4t\u00e4mme toteuttaa toiveemme, mit\u00e4 tapahtuu sen valan uskolle, jonka tied\u00e4mme antaneemme vanhimmillemme luvaten pikaista paluuta; ett\u00e4 saisimme tehd\u00e4 kiireellisen kierroksen t\u00e4m\u00e4n maakunnan luostareissa ja pyhiss\u00e4? Ja kun t\u00e4ss\u00e4 myllerryksess\u00e4 emme pystyneet p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 pelastuksemme tilasta, todistimme yksinkertaisesti huokauksillamme tilamme kovaa kohtaloa, moitimme julkeutemme julkeutta ja vihasimme kuitenkin meille luonnollista h\u00e4pe\u00e4\u00e4, jonka painamina emme voineet mill\u00e4\u00e4n muulla tavoin vastustaa niiden rukouksia, jotka pitiv\u00e4t meit\u00e4 vastoin hy\u00f6ty\u00e4mme ja tarkoitustamme, paitsi lupaamalla pikaista paluuta, sill\u00e4 itkimme todellakin, ett\u00e4 vaivaannuimme tuon h\u00e4pe\u00e4n alla, josta sanotaan: \u201dOn h\u00e4pe\u00e4, joka synti\u00e4 tekee.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 3.Ajatukseni t\u00e4st\u00e4 aiheesta<\/p>\n

                                                                      SITTEN vastasin: Sen vanhimman neuvo tai pikemminkin sen auktoriteetti, jonka puoleen meid\u00e4n pit\u00e4isi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 huolimme suhteen, auttaisi lyhyell\u00e4 vaivallamme, ja se, mit\u00e4 h\u00e4nen tuomiollaan p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n, voi jumalallisen ja taivaallisen vastauksen tavoin lopettaa kaikki murheemme. Eik\u00e4 meid\u00e4n tarvitse ep\u00e4ill\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 Herra antaa meille t\u00e4m\u00e4n vanhimman huulilta, sek\u00e4 h\u00e4nen ansioidensa ett\u00e4 oman uskomme t\u00e4hden. Sill\u00e4 h\u00e4nen lahjansa kautta uskovat ovat usein saaneet pelastavaa neuvoa kelvottomilta ihmisilt\u00e4 ja ep\u00e4uskoiset pyhilt\u00e4, koska Herra antaa sen joko niiden ansioiden t\u00e4hden, jotka vastaavat, tai niiden uskon t\u00e4hden, jotka kysyv\u00e4t neuvoa. Niinp\u00e4 pyh\u00e4 abba Germanus tarttui innokkaasti n\u00e4ihin sanoihin, ik\u00e4\u00e4n kuin en olisi lausunut niit\u00e4 itsest\u00e4ni vaan Herran kehotuksesta, ja kun olimme odottaneet v\u00e4h\u00e4n aikaa vanhimman tuloa ja y\u00f6llisen jumalanpalveluksen l\u00e4hestyv\u00e4\u00e4 hetke\u00e4, sen j\u00e4lkeen, kun olimme toivottaneet h\u00e4net tervetulleeksi tavanomaisella tervehdyksell\u00e4 ja lausuneet loppuun oikean m\u00e4\u00e4r\u00e4n psalmeja ja rukouksia, istuimme j\u00e4lleen tavalliseen tapaan samoille matoille, joille olimme asettuneet nukkumaan.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Abba Joosefin kysymys ja vastauksemme ahdistuksemme alkuper\u00e4st\u00e4<\/p>\n

                                                                      SITTEN kunnianarvoisa Joosef n\u00e4ki, ett\u00e4 olimme varsin alakuloisella mielell\u00e4, ja arvatessaan, ettei se ollut syytt\u00e4, h\u00e4n puhutteli meit\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 patriarkka Joosefin sanoilla: \u201dMiksi kasvonne ovat t\u00e4n\u00e4\u00e4n surulliset?\u201d, johon me vastasimme: My\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 olemme viett\u00e4neet unettoman y\u00f6n, eik\u00e4 kukaan ole helpottamassa murheitamme, ellei Herra poista niit\u00e4 teid\u00e4n viisaudellanne: \u201dEmme ole kuin ne faraon orjat, jotka ovat n\u00e4hneet unen, eik\u00e4 kukaan ole helpottamassa murheitamme, ellei Herra poista niit\u00e4 teid\u00e4n viisaudellanne\u201d. Sitten h\u00e4n, joka muistutti patriarkan erinomaisuudesta sek\u00e4 h\u00e4nen ansioidensa ett\u00e4 nimens\u00e4 perusteella, sanoi: Eik\u00f6 ihmisen h\u00e4mmennyksen ratkaisu tule Herralta?\u201d. Tuokaa ne esiin, sill\u00e4 jumalallinen My\u00f6t\u00e4tunto kykenee antamaan niihin parannuksen meid\u00e4n neuvojemme avulla teid\u00e4n uskonne mukaisesti.<\/p>\n

                                                                      LUKU 5.Abba Germanuksen selitys siit\u00e4, miksi halusimme j\u00e4\u00e4d\u00e4 Egyptiin ja miksi meit\u00e4 veti takaisin Syyriaan<\/p>\n

                                                                      T\u00c4N\u00c4\u00c4N GERMANUS: Meill\u00e4 oli tapana ajatella, sanoi h\u00e4n, ett\u00e4 palaisimme takaisin luostariin runsaasti t\u00e4ynn\u00e4 paitsi hengellist\u00e4 iloa my\u00f6s sit\u00e4, mit\u00e4 pyhyytesi n\u00e4keminen on hy\u00f6dyllist\u00e4, ja ett\u00e4 palattuamme seuraisimme, vaikkakin vain heikolla kilvoittelulla, sit\u00e4, mit\u00e4 olimme oppineet opetuksestasi. T\u00e4m\u00e4n rakkautemme vanhimpia kohtaan sai meid\u00e4t lupaamaan heille, samalla kun kuvittelimme, ett\u00e4 voisimme jossain m\u00e4\u00e4rin seurata tuossa luostarissa ylev\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4si ja oppiasi. Niinp\u00e4 niin kuin luulimme, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin kaikki ilo olisi meille suotu, niin toisaalta meit\u00e4 valtaa siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n suru, kun huomaamme, ettemme voi mitenk\u00e4\u00e4n saada t\u00e4ll\u00e4 tavoin sit\u00e4, mink\u00e4 tied\u00e4mme olevan meille hyv\u00e4ksi. Molemmin puolin olemme siis nyt saarrettuja. Sill\u00e4 jos haluamme pit\u00e4\u00e4 lupauksemme, jonka annoimme kaikkien veljien l\u00e4sn\u00e4 ollessa luolassa, jossa Herramme itse loisti ulos kammiostaan Neitsyen kohdussa, ja jonka h\u00e4n itse todisti, k\u00e4rsimme suurimman menetyksen hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme. Mutta jos me j\u00e4t\u00e4mme lupauksemme huomiotta ja j\u00e4\u00e4mme t\u00e4h\u00e4n piiriin ja p\u00e4\u00e4t\u00e4mme pit\u00e4\u00e4 tuota valaa v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 kuin t\u00e4ydellisyytt\u00e4mme, pelk\u00e4\u00e4mme valheellisuuden ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 valasta johtuvia hirvitt\u00e4vi\u00e4 vaaroja. Mutta edes t\u00e4ll\u00e4 suunnitelmalla emme voi kevent\u00e4\u00e4 taakkaamme, nimitt\u00e4in t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 valamme ehdot hyvin h\u00e4t\u00e4isell\u00e4 paluulla ja palaamalla sitten mahdollisimman pian takaisin n\u00e4ille seuduille. Sill\u00e4 vaikka pienikin viivyttely on vaarallista ja vahingollista niille, jotka pyrkiv\u00e4t hyvyyteen ja etenemiseen hengellisiss\u00e4 asioissa, niin silti me pit\u00e4isimme uskomme ja lupauksemme, vaikka palaamalla vastentahtoisesti, ellemme olisi varmoja siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4t sidottaisiin niin tiukasti sek\u00e4 vanhimpien valtuuksilla ett\u00e4 my\u00f6s rakkaudella, ett\u00e4 meill\u00e4 ei olisi vastedes lainkaan tilaisuutta palata takaisin t\u00e4nne.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Abba Joosefin kysymys, saimmeko enemm\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 Egyptiss\u00e4 kuin Syyriassa<\/p>\n

                                                                      T\u00e4h\u00e4n siunattu Joosef vastasi lyhyen hiljaisuuden j\u00e4lkeen: Oletteko varma, sanoi h\u00e4n, ett\u00e4 saatte enemm\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 hengellisiss\u00e4 asioissa t\u00e4ss\u00e4 maassa?<\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Vastaus tapojen erilaisuudesta n\u00e4iss\u00e4 kahdessa maassa<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Vaikka meid\u00e4n tulisikin olla mit\u00e4 kiitollisimpia niiden miesten opetuksesta, jotka opettivat meid\u00e4t nuoruudestamme l\u00e4htien yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n suuria asioita ja antamalla meille maistaa niiden erinomaisuutta istuttivat syd\u00e4meemme loistavan janon t\u00e4ydellisyytt\u00e4 kohtaan, kuitenkin, jos arvostelukykymme on luotettava, emme voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vertailua n\u00e4iden tapojen ja siell\u00e4 oppimiemme tapojen v\u00e4lille, jotta voisimme pit\u00e4\u00e4 suumme kiinni el\u00e4m\u00e4nne j\u00e4ljittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 puhtaudesta, joka mielest\u00e4mme on teille suotu paitsi mielen ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n keskitt\u00e4misen ansiosta my\u00f6s itse paikan avun ja tuen ansiosta. Siksi emme ep\u00e4ile, etteik\u00f6 suuren t\u00e4ydellisyytenne seuraamiseen riit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 meille annettu opetus yksin\u00e4\u00e4n, ellei meill\u00e4 ole my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n apua, ja pitk\u00e4 opetuksen kurssi liuottaa jokap\u00e4iv\u00e4isen harjoittelun avulla jonkin verran syd\u00e4memme kylmyytt\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8. Kuinka t\u00e4ydellisten ei pit\u00e4isi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n lupauksia ehdottomasti, ja voiko p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 peruuttaa ilman synti\u00e4<\/p>\n

                                                                      JOOSEF: On todellakin hyv\u00e4 ja oikein ja t\u00e4ysin ammatin mukaista, ett\u00e4 me suoritamme tehokkaasti sen, mit\u00e4 olemme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet tehd\u00e4 mink\u00e4 tahansa lupauksen kohdalla. Sen vuoksi munkin ei pit\u00e4isi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n lupausta h\u00e4tik\u00f6idysti, jottei h\u00e4n joutuisi tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n varomattomasti lupasi, tai jos h\u00e4net pid\u00e4tt\u00e4ytyy harkitsemasta j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4, h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4ytyisi lupauksensa rikkojana. Mutta koska tarkoituksemme ei t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ole k\u00e4sitell\u00e4 niink\u00e4\u00e4n terveydentilaa kuin sairauden parantamista, meid\u00e4n on terveellisell\u00e4 neuvolla pohdittava, ei niink\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mit\u00e4 teid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4 ensiksi, vaan sit\u00e4, miten voitte pelastautua t\u00e4m\u00e4n vaarallisen haaksirikon kallioilta. Kun meit\u00e4 ei siis mik\u00e4\u00e4n kahleista est\u00e4 eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ehto rajoita meit\u00e4, jos hyvien asioiden vertailussa ehdotetaan valintaa, on valittava se, mik\u00e4 on edullisinta; mutta kun tiell\u00e4 on haittaa ja menetyst\u00e4, on haittaavien asioiden vertailussa etsitt\u00e4v\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 altistaa meid\u00e4t pienimm\u00e4lle menetykselle. Lis\u00e4ksi, kuten v\u00e4itteesi osoittaa, kun piittaamaton lupauksesi on saattanut sinut t\u00e4h\u00e4n tilaan, jossa jommassakummassa tapauksessa sinun on k\u00e4rsitt\u00e4v\u00e4 jonkinlaista vakavaa vahinkoa ja haittaa, tahdon pit\u00e4isi valinnassa kallistua sille puolelle, johon liittyy helpommin siedett\u00e4v\u00e4 vahinko tai joka voidaan helpommin korvata hyvitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Jos siis ajattelet, ett\u00e4 saat enemm\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 hengellesi j\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 t\u00e4nne kuin mit\u00e4 sinulle kertyi el\u00e4m\u00e4st\u00e4si tuossa luostarissa, ja ett\u00e4 lupauksesi ehtoja ei voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilman suuren hyv\u00e4n menett\u00e4mist\u00e4, on sinulle parempi k\u00e4rsi\u00e4 se menetys, joka aiheutuu valheesta ja t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neest\u00e4 lupauksesta (koska se tehd\u00e4\u00e4n kerran lopullisesti eik\u00e4 sit\u00e4 tarvitse en\u00e4\u00e4 toistaa tai aiheuttaa muita syntej\u00e4), kuin k\u00e4rsi\u00e4 se menetys, jonka sanot kylmenev\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntilanteesi ja joka vaikuttaisi sinuun jokap\u00e4iv\u00e4isen\u00e4 ja lakkaamattomana vahinkona. Sill\u00e4 huolimaton lupaus muuttuu siten, ett\u00e4 se voidaan armahtaa tai jopa ylist\u00e4\u00e4, jos se k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n paremmalle tielle, eik\u00e4 meid\u00e4n tarvitse pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4\u00a0 johdonmukaisuuden ep\u00e4onnistumisena, vaan h\u00e4t\u00e4ilyn korjaamisena, aina kun virheellinen lupaus korjataan. Ja kaikki t\u00e4m\u00e4 voidaan todistaa mit\u00e4 varmimmin Raamatun todistuksella siit\u00e4, ett\u00e4 monille lupauksen t\u00e4ytt\u00e4minen on johtanut kuolemaan, ja toisaalta siit\u00e4, ett\u00e4 monille on ollut hyv\u00e4 ja hy\u00f6dyllist\u00e4 kielt\u00e4yty\u00e4 siit\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 9. Kuinka usein on parempi rikkoa sitoumuksensa kuin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ne<\/p>\n

                                                                      JA n\u00e4m\u00e4 molemmat seikat osoitetaan hyvin selv\u00e4sti apostoli Pietarin ja Herodeksen tapauksista. Edellinen nimitt\u00e4in, koska h\u00e4n poikkesi ilmaisemastaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4, jonka h\u00e4n oli ik\u00e4\u00e4n kuin vahvistanut valalla sanoen: \u201dSin\u00e4 et koskaan pese jalkojani\u201d, sai kuolemattoman kumppanuuden Kristuksen kanssa, kun taas h\u00e4n olisi varmasti j\u00e4\u00e4nyt paitsi t\u00e4m\u00e4n autuuden armosta, jos h\u00e4n olisi itsep\u00e4isesti pit\u00e4nyt kiinni sanastaan. Mutta j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4, joka piti kiinni harkitsemattoman valansa pantista, tuli Herran edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4n verinen murhaaja, ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 valan vannomisen turhan pelon vuoksi h\u00e4n sy\u00f6ksyi tuomioon ja iankaikkisen kuoleman rangaistukseen. Kaikessa meid\u00e4n on siis otettava huomioon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja suunnattava kulkumme ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4mme sen mukaan, ja jos jonkun viisaamman neuvon valvoessa n\u00e4emme sen poikkeavan huonompaan suuntaan, on parempi hyl\u00e4t\u00e4 sopimaton j\u00e4rjestely ja tulla paremmalle mielelle kuin pit\u00e4\u00e4 itsep\u00e4isesti kiinni sitoumuksistamme ja joutua n\u00e4in pahempiin synteihin.<\/p>\n

                                                                      LUKU 10. Kysymyksemme siit\u00e4, ett\u00e4 pelk\u00e4\u00e4mme valaa, jonka annoimme Syyrian luostarissa<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Sik\u00e4li kuin se koskee toivettamme, jonka sitouduimme toteuttamaan hengellisen hy\u00f6dyn vuoksi, toivoimme saavamme rakennusta jatkuvasta kanssak\u00e4ymisest\u00e4 kanssanne. Jos nimitt\u00e4in palaisimme luostariin, on varmaa, ett\u00e4 emme ainoastaan j\u00e4tt\u00e4isi toteutumatta niin ylev\u00e4\u00e4 tarkoitusta, vaan k\u00e4rsisimme my\u00f6s suurta vahinkoa siell\u00e4 vallitsevan el\u00e4m\u00e4ntavan keskinkertaisuuden vuoksi. Mutta t\u00e4m\u00e4 evankeliumin k\u00e4sky pelottaa meit\u00e4 kauheasti: \u201dPuheenne olkoon kyll\u00e4, kyll\u00e4, ei, ei, ei; mutta mik\u00e4 n\u00e4it\u00e4 enemm\u00e4n on, se on pahasta.\u201d Sill\u00e4 me katsomme, ett\u00e4 emme voi hyvitt\u00e4\u00e4 niin t\u00e4rke\u00e4n k\u00e4skyn rikkomista mill\u00e4\u00e4n vanhurskaudella, eik\u00e4 se voi lopulta k\u00e4\u00e4nty\u00e4 hyv\u00e4ksi, mik\u00e4 on kerran aloitettu huonosti.<\/p>\n

                                                                      LUKU 11. Vastaus, jonka mukaan meid\u00e4n on otettava huomioon pikemminkin tekij\u00e4n tarkoitus kuin asian suorittaminen<\/p>\n

                                                                      JOOSEF: Kuten sanoimme, meid\u00e4n on joka tapauksessa katsottava ty\u00f6n edistymist\u00e4 eik\u00e4 ty\u00f6n suorittajan aikomusta, eik\u00e4 meid\u00e4n pid\u00e4 aluksi kysy\u00e4, mit\u00e4 ihminen on tehnyt, vaan mit\u00e4 tarkoitusta varten, jotta voisimme havaita, ett\u00e4 jotkut ovat saaneet tuomion niist\u00e4 teoista, joista on j\u00e4lkeenp\u00e4in syntynyt hyv\u00e4\u00e4, ja toisaalta, ett\u00e4 jotkut ovat sin\u00e4ns\u00e4 tuomittavien tekojen avulla p\u00e4\u00e4tyneet vanhurskauden korkeudelle. Ja edellisten kohdalla heid\u00e4n tekojensa hyv\u00e4st\u00e4 tuloksesta ei ollut heille mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4, koska he ottivat asian haltuunsa ja pahassa tarkoituksessa ja halusivat saada aikaan – ei sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, joka todellisuudessa syntyi, vaan jotain p\u00e4invastaista; eik\u00e4 huono alku ollut j\u00e4lkimm\u00e4iselle vahingollinen, koska h\u00e4n sieti moitittavan alun v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden; ei piittaamatta Jumalasta tai tarkoituksenaan tehd\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, vaan silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en tarpeellista ja pyh\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 12. \u00a0Kuinka onnekas lopputulos ei hy\u00f6dyt\u00e4 pahantekij\u00f6it\u00e4, kun taas pahat teot eiv\u00e4t vahingoita hyvi\u00e4 ihmisi\u00e4<\/p>\n

                                                                      JA jotta voisimme tehd\u00e4 n\u00e4m\u00e4 v\u00e4itteet selviksi Pyh\u00e4st\u00e4 Kirjoituksesta otettujen esimerkkien avulla, mik\u00e4 voisi saada aikaan parempaa ja koko maailman hyv\u00e4ksi parempaa kuin Herran k\u00e4rsimyksen pelastava parannuskeino? Ja kuitenkin se ei ollut ainoastaan hy\u00f6dyt\u00f6n, vaan se oli itse asiassa haitaksi sille petturille, jonka toimesta se todistettavasti saatiin aikaan, niin ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 sanotaan ehdottomasti: \u201dTuolle miehelle olisi hyv\u00e4, jos h\u00e4n ei olisi koskaan syntynytk\u00e4\u00e4n.\u201d Sill\u00e4 h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 hedelmi\u00e4 ei makseta h\u00e4nelle takaisin todellisen tuloksen mukaan, vaan sen mukaan, mit\u00e4 h\u00e4n halusi tehd\u00e4 ja mit\u00e4 h\u00e4n uskoi saavuttavansa. Ja taas, mik\u00e4 voisi olla syyllisemp\u00e4\u00e4 kuin oveluus ja petos, jota osoitetaan jopa vieraalle, puhumattakaan veljest\u00e4 ja is\u00e4st\u00e4? Ja kuitenkin patriarkka Jaakob ei ainoastaan kohdannut mit\u00e4\u00e4n tuomiota tai syyt\u00f6ksi\u00e4 t\u00e4llaisista asioista, vaan h\u00e4nelle itse asiassa suotiin ikuinen siunauksen perint\u00f6. Eik\u00e4 syytt\u00e4, sill\u00e4 viimeksi mainittu ei halunnut esikoiselle m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 siunausta ahneesta nykyisen voiton tavoittelusta vaan uskosta ikuiseen pyhitykseen, kun taas edellinen (Juudas) luovutti kaikkien Lunastajan kuolemaan, ei ihmisen pelastuksen vuoksi vaan ahneuden synnist\u00e4. Ja siksi kummassakin tapauksessa heid\u00e4n tekojensa hedelm\u00e4t lasketaan mielen aikomuksen ja tahdon tarkoituksen mukaan, jonka mukaan toisen tarkoituksena ei ollut petoksen tekeminen, eik\u00e4 toisen tarkoituksena ollut pelastuksen tekeminen. Sill\u00e4 oikeudenmukaisesti maksetaan kullekin takaisin palkkioksi se, mit\u00e4 h\u00e4n alun perin mieless\u00e4\u00e4n k\u00e4sitteli, eik\u00e4 se, mit\u00e4 siit\u00e4 seurasi joko hyvin tai huonosti, vastoin ty\u00f6ntekij\u00e4n tahtoa. Ja niinp\u00e4 oikeudenmukaisin tuomari piti sit\u00e4, joka uskaltautui t\u00e4llaiseen valheeseen, anteeksiannettavana ja todellakin kiitoksen arvoisena, koska ilman sit\u00e4 h\u00e4n ei olisi voinut varmistaa esikoisen siunausta; eik\u00e4 sit\u00e4 pit\u00e4isi laskea synniksi, joka syntyi siunauksen halusta. Muuten edell\u00e4 mainittu patriarkka olisi ollut paitsi ep\u00e4oikeudenmukainen velje\u00e4\u00e4n kohtaan my\u00f6s is\u00e4ns\u00e4 huijari ja pilkkaaja, jos olisi ollut jokin muu tapa, jolla h\u00e4n olisi voinut varmistaa tuon siunauksen lahjan, ja h\u00e4n olisi mieluummin noudattanut sit\u00e4, joka olisi vahingoittanut ja loukannut h\u00e4nen velje\u00e4\u00e4n. N\u00e4ette siis, ett\u00e4 Jumalan kohdalla ei tutkita tekoa, vaan mielen tarkoitusta. N\u00e4in valmistauduttuani palaamaan ehdotettuun kysymykseen (jota varten kaikki t\u00e4m\u00e4 on tehty) haluan teid\u00e4n ensin kertovan minulle, mist\u00e4 syyst\u00e4 sidoitte itsenne tuon lupauksen kahleisiin.<\/p>\n

                                                                      LUKU 13. Vastauksemme syyst\u00e4, joka vaati meilt\u00e4 valan vannomista<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Ensimm\u00e4inen syy oli, kuten sanoimme, se, ett\u00e4 pelk\u00e4simme \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 vanhimpia ja vastustaa heid\u00e4n k\u00e4skyj\u00e4\u00e4n; toinen syy oli se, ett\u00e4 uskoimme hyvin typer\u00e4sti, ett\u00e4 jos olisimme oppineet teilt\u00e4 jotakin t\u00e4ydellist\u00e4 tai loistavaa kuultavaa tai katsottavaa, voisimme luostariin palatessamme suorittaa sen.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 14. Vanhuksen puhe, jossa osoitetaan, kuinka toimintasuunnitelmaa voi muuttaa ilman virhett\u00e4 edellytt\u00e4en, ett\u00e4 ihminen pit\u00e4\u00e4 kiinni hyv\u00e4n aikomuksen toteuttamisesta<\/p>\n

                                                                      JOOSEF: Kuten ennakkoon oletimme, mielen aikomus tuo ihmiselle joko palkkion tai tuomion t\u00e4m\u00e4n kohdan mukaan: \u201dHeid\u00e4n ajatuksensa kesken\u00e4\u00e4n syytt\u00e4v\u00e4t tai my\u00f6s puolustavat toisiaan sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet\u201d, ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4: \u201dMutta min\u00e4 tulen kokoamaan heid\u00e4n tekonsa ja ajatuksensa yhteen kaikkien kansojen ja kielten kanssa.”\u201d Siksi te sidoitte itsenne, kuten min\u00e4 n\u00e4en, t\u00e4ydellisyyden halusta n\u00e4iden valojen ketjulla, sill\u00e4 silloin te ajattelitte, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 suunnitelmalla se voitaisiin saavuttaa, kun taas nyt, kun kypsempi tuomio on tullut voimaan, te n\u00e4ette, ett\u00e4 ette voi t\u00e4ll\u00e4 tavoin nousta sen korkeuksiin. Ja niinp\u00e4 mik\u00e4 tahansa poikkeama tuosta j\u00e4rjestelyst\u00e4, joka saattaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tapahtuneen, ei ole esteen\u00e4, jos vain siit\u00e4 ei seuraa muutosta tuohon ensimm\u00e4iseen tarkoitukseen. Sill\u00e4 v\u00e4lineen vaihtaminen ei merkitse ty\u00f6n hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4, eik\u00e4 lyhyemm\u00e4n ja suoremman tien valitseminen v\u00e4it\u00e4 laiskuutta kulkijan tiell\u00e4. Ja niinp\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 asiassa lyhytn\u00e4k\u00f6isen j\u00e4rjestelyn parantamista ei ole pidett\u00e4v\u00e4 hengellisen lupauksen rikkomisena. Sill\u00e4 kaikki se, mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n Jumalan rakkaudesta ja hyvyyden halusta, jolla on \u201dlupaus siit\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, joka nyt on, ja siit\u00e4, joka on tuleva\u201d, vaikka se n\u00e4ytt\u00e4isikin alkavan vaikeasta ja ep\u00e4suotuisasta alusta, on 955 mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin sen arvoista, ei ainoastaan, ettei sit\u00e4 saa moittia, vaan se ansaitsee itse asiassa kiitosta. Ja siksi huolimattoman lupauksen rikkominen ei ole mik\u00e4\u00e4n este, jos joka tapauksessa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, toisin sanoen ehdotettu pyrkimys hyvyyteen, s\u00e4ilyy. Sill\u00e4 me teemme kaiken siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 voisimme osoittaa Jumalalle puhtaan syd\u00e4men, ja jos t\u00e4m\u00e4n saavuttamista pidet\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 maassa helpompana, ei teilt\u00e4 irti saadun sopimuksen muuttaminen ole teille mik\u00e4\u00e4n este, jos vain sen puhtauden t\u00e4ydellisyys, jonka vuoksi lupauksenne alun perin annettiin, turvataan sit\u00e4 nopeammin Herran tahdon mukaisesti.<\/p>\n

                                                                      LUKU 15. Kysymys siit\u00e4, voiko olla synnit\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 tietomme tarjoaa heikoille veljille mahdollisuuden valehteluun<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Mit\u00e4 tulee niiden sanojen voimaan, joita olemme kohtuullisesti ja huolellisesti harkinneet, niin ep\u00e4ilyksemme lupauksestamme olisi helposti poistunut meilt\u00e4, ellei meit\u00e4 olisi hirvitt\u00e4v\u00e4sti pelottanut se, ettei t\u00e4m\u00e4 esimerkki tarjoaisi tilaisuutta valehteluun joillekin heikommille veljille, jos he tiet\u00e4isiv\u00e4t, ett\u00e4 sopimuksen uskoa voitaisiin mill\u00e4\u00e4n laillisella tavalla rikkoa, kun taas profeetta kielt\u00e4\u00e4 juuri t\u00e4m\u00e4n niin voimakkaasti ja uhkaavasti sanoessaan: \u201dH\u00e4vitt\u00e4k\u00e4\u00e4 kaikki ne, jotka valehtelevat\u201d, ja: \u201dSuu, joka puhuu valhetta, tappaa sielun.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 16. \u00a0Vastaus, ett\u00e4 Raamatun totuutta ei tule muuttaa heikkojen loukkaantumisen vuoksi<\/p>\n

                                                                      Niilt\u00e4, jotka ovat tuhon tiell\u00e4 tai pikemminkin, jotka haluavat tuhota itsens\u00e4, ei voi mitenk\u00e4\u00e4n puuttua tilaisuuksia ja mahdollisuuksia itsens\u00e4 tuhoamiseen; ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 hyl\u00e4t\u00e4 ja kokonaan repi\u00e4 pois niit\u00e4 Raamatun kohtia, jotka rohkaisevat harhaoppisten kieroutuneisuutta, lis\u00e4\u00e4v\u00e4t juutalaisten ep\u00e4uskoa tai loukkaavat pakanallisen viisauden ylpeytt\u00e4, vaan ne on varmasti uskottava hurskaasti, pidett\u00e4v\u00e4 lujasti kiinni ja saarnattava totuuden s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaisesti. Ja siksi meid\u00e4n\u00a0 ei pit\u00e4isi toisen ep\u00e4uskon vuoksi hyl\u00e4t\u00e4 \u03bf\u1f30\u03ba\u03bf\u03bd\u03bf\u03bc\u03af\u03b1\u03c2, eli profeettojen ja pyhien \u201dtaloutta\u201d, josta Raamattu kertoo, ettemme samalla, kun ajattelemme, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi alentua heid\u00e4n heikkouteensa, tahraisi itse\u00e4mme paitsi valehtelun, my\u00f6s pyh\u00e4inh\u00e4v\u00e4istyksen synnill\u00e4. Mutta, kuten sanoimme, meid\u00e4n pit\u00e4isi tunnustaa n\u00e4m\u00e4 kirjaimen mukaan ja selitt\u00e4\u00e4, miten ne oikein tehtiin. Mutta niille, jotka ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisessa asennossa, ei t\u00e4ll\u00e4 tavoin tukita valheelle avautuvaa aukkoa, jos yrit\u00e4mme joko kokonaan kielt\u00e4\u00e4 tai selitt\u00e4\u00e4 pois allegorisilla tulkinnoilla niiden asioiden totuuden, jotka aiomme tuoda esiin tai olemme jo tuoneet esiin. Sill\u00e4 miten n\u00e4iden kohtien auktoriteetti vahingoittaa heit\u00e4, jos heid\u00e4n turmeltunut tahtonsa yksin riitt\u00e4\u00e4 johtamaan heid\u00e4t syntiin?<\/p>\n

                                                                      LUKU 17. Kuinka pyhimykset ovat hy\u00f6dyllisesti k\u00e4ytt\u00e4neet valhetta kuin k\u00e4\u00e4rmeenjuurta<\/p>\n

                                                                      JA niin meid\u00e4n pit\u00e4isi suhtautua valheeseen ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin sen luonne olisi kev\u00e4truusun kaltainen; joka on hy\u00f6dyllinen, jos sit\u00e4 otetaan, kun jokin tappava sairaus uhkaa, mutta jos sit\u00e4 otetaan ilman, ett\u00e4 jokin suuri vaara sit\u00e4 vaatii, se aiheuttaa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n kuoleman. Sill\u00e4 niinh\u00e4n me my\u00f6s luemme, ett\u00e4 pyh\u00e4t ja Jumalan hyv\u00e4ksym\u00e4t miehet k\u00e4yttiv\u00e4t valhetta niin, etteiv\u00e4t he siit\u00e4 ainoastaan joutuneet synnin syyllisiksi, vaan jopa saavuttivat suurimman hyvyyden; ja jos petos saattoi antaa heille kunniaa, mit\u00e4 totuus olisi toisaalta tuonut heille muuta kuin tuomion?\u201d N\u00e4in on. Aivan kuten Raahab, josta Raahab, josta Raamattu ei kerro ainoastaan mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 tekoa vaan itse asiassa siveett\u00f6myytt\u00e4, kuitenkin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n valheen vuoksi, jonka avulla h\u00e4n mieluummin k\u00e4tki vakoojat sen sijaan, ett\u00e4 olisi pett\u00e4nyt heid\u00e4t, sai sen, ett\u00e4 h\u00e4net yhdistettiin Jumalan kansan kanssa ikuiseen siunaukseen. Mutta jos h\u00e4n olisi mieluummin puhunut totta ja pit\u00e4nyt huolta kansalaisten turvallisuudesta, ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, etteiv\u00e4tk\u00f6 h\u00e4n ja koko h\u00e4nen perheens\u00e4 olisi v\u00e4lttyneet tulevalta tuholta, eik\u00e4 h\u00e4nelle olisi suotu, ett\u00e4 h\u00e4net olisi lis\u00e4tty Herramme syntym\u00e4n kantaisien joukkoon, ett\u00e4 h\u00e4net olisi luettu patriarkkojen luetteloon ja ett\u00e4 h\u00e4nen my\u00f6hempien j\u00e4lkel\u00e4istens\u00e4 kautta h\u00e4nest\u00e4 olisi tullut kaikkien Vapahtajan \u00e4iti. Taas Dalila, joka kansalaistovereidensa turvallisuuden takaamiseksi petti l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 totuuden, sai vastineeksi ikuisen tuhon, eik\u00e4 j\u00e4tt\u00e4nyt kaikille ihmisille muuta kuin muiston synnist\u00e4\u00e4n. Kun siis jokin vakava\u00a0 vaara riippuu totuuden tunnustamisesta, silloin meid\u00e4n on turvauduttava valheeseen turvapaikkana, mutta kuitenkin niin, ett\u00e4 pelastuksemme vuoksi meit\u00e4 vaivaa n\u00f6yryytetyn omantunnon aiheuttama syyllisyys. Mutta miss\u00e4 ei ole l\u00e4sn\u00e4 mit\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kutsua, siell\u00e4 valhetta on v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 mit\u00e4 huolellisimmin, ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi jotakin tappavaa: aivan kuten sanoimme kev\u00e4truusu-kupista, joka on tosiaan hy\u00f6dyllinen, jos sit\u00e4 otetaan vasta viimeisen\u00e4 keinona, kun tappava ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n sairaus uhkaa, kun taas jos sit\u00e4 otetaan silloin, kun ruumis on terveen ja raa’an terveen\u00e4, sen tappavat ominaisuudet menev\u00e4t heti selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n elint\u00e4rkeit\u00e4 osia. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4vi selv\u00e4sti ilmi jerikolaisesta Raahabista ja patriarkka Jaakobista, joista ensimm\u00e4inen saattoi v\u00e4ltty\u00e4 kuolemalta vain t\u00e4m\u00e4n l\u00e4\u00e4kkeen avulla, kun taas j\u00e4lkimm\u00e4inen ei voinut saada esikoisen siunausta ilman sit\u00e4. Sill\u00e4 Jumala ei ole ainoastaan sanojemme ja tekojemme tuomari ja tarkastaja, vaan h\u00e4n my\u00f6s tutkii niiden tarkoituksen ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Ja jos H\u00e4n n\u00e4kee, ett\u00e4 joku on tehnyt tai luvannut jotakin iankaikkisen pelastuksen t\u00e4hden ja osoittaa n\u00e4kemyst\u00e4 jumalalliseen katselmukseen, vaikka se voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihmisist\u00e4 kovalta ja ep\u00e4oikeudenmukaiselta, H\u00e4n kuitenkin katsoo syd\u00e4men sis\u00e4ist\u00e4 hyvyytt\u00e4 ja ottaa huomioon mieluummin tahdon halun kuin varsinaiset lausutut sanat, koska H\u00e4nen on otettava huomioon teon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja tekij\u00e4n taipumus, jolloin, kuten edell\u00e4 sanottiin, joku voi tulla vanhurskautetuksi valheella, kun taas joku toinen voi totuuden sanomalla syyllisty\u00e4 iankaikkisen kuoleman aiheuttavaan syntiin. T\u00e4m\u00e4n tarkoituksen otti huomioon my\u00f6s patriarkka Jaakob, kun h\u00e4n ei pel\u00e4nnyt j\u00e4ljitell\u00e4 veljens\u00e4 ruumiin karvaista ulkon\u00e4k\u00f6\u00e4 k\u00e4\u00e4rim\u00e4ll\u00e4 itsens\u00e4 nahkoihin ja kunniaksi h\u00e4n suostui siihen, ett\u00e4 h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 yllytti h\u00e4nt\u00e4 valheeseen t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten. Sill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin h\u00e4nelle annettaisiin suurempia siunauksen ja vanhurskauden voittoja kuin pysyttelem\u00e4ll\u00e4 yksinkertaisuuden tiell\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n ei ep\u00e4illyt, etteik\u00f6 is\u00e4n siunauksen tulva huuhtelisi t\u00e4m\u00e4n valheen tahran heti pois ja ett\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen henk\u00e4ys haihtuisi nopeasti pienen pilven lailla; ja ett\u00e4 h\u00e4nelle annettaisiin rikkaampia ansioita t\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 valheellisuuden avulla kuin totuuden avulla, joka oli h\u00e4nelle luontainen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 18. Vastalause, jonka mukaan vain ne ihmiset k\u00e4yttiv\u00e4t rangaistuksetta valheita, jotka eliv\u00e4t lain alla<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Ei ole mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 juonia k\u00e4ytettiin Vanhassa testamentissa asianmukaisesti, ja ett\u00e4 jotkut pyh\u00e4t miehet kiitett\u00e4v\u00e4sti tai ainakin suonellisesti kertoivat valheita, koska n\u00e4emme, ett\u00e4 monet pahemmat asiat sallittiin heille ajan karkean luonteen vuoksi. Sill\u00e4 miksi ihmetell\u00e4, ett\u00e4 kun siunattu Daavid pakeni Saulia, h\u00e4n vastasi pappi Abimelekin tiedusteluun, joka sanoi: \u201dMiksi olet yksin, eik\u00e4 kukaan ole kanssasi?\u201d, h\u00e4n vastasi seuraavasti: \u201dKuningas on k\u00e4skenyt minua teht\u00e4v\u00e4\u00e4n ja sanonut: ’\u00c4lk\u00f6\u00f6n kukaan saako tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 varten min\u00e4 sinut l\u00e4hetin, sill\u00e4 olen m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt palvelijani tuohon ja tuohon paikkaan’\u201d, ja viel\u00e4 kerran: \u2018Kuningas on k\u00e4skenyt minua teht\u00e4v\u00e4\u00e4n ja sanonut: \u2019\u00c4lk\u00f6\u00f6n kukaan tiet\u00e4k\u00f6, mit\u00e4 varten min\u00e4 sinut l\u00e4hetin’: \u201dOnko sinulla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4sill\u00e4 keih\u00e4st\u00e4 tai miekkaa, sill\u00e4 min\u00e4 en tuonut mukanani omaa miekkaani enk\u00e4 omaa asetta, sill\u00e4 kuninkaan teht\u00e4v\u00e4 vaati kiirett\u00e4?\u201d Tai t\u00e4m\u00e4, kun h\u00e4net tuotiin Aakiksen, Gatin kuninkaan, luo ja h\u00e4n hallitsi itsens\u00e4 hulluna ja raivoissaan, \u2018ja muutti kasvonsa heid\u00e4n edess\u00e4\u00e4n ja liukastui heid\u00e4n k\u00e4siens\u00e4 v\u00e4liin\u2019; ja kompastui portin oveen, ja sylki valui h\u00e4nen partaansa\u201d; kun he saivat jopa nauttia joukoittain vaimoja ja jalkavaimoja, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n synti\u00e4 t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 luettu heid\u00e4n syykseen, ja kun he lis\u00e4ksi usein vuodattivat vihollisensa verta omin k\u00e4sin, ja t\u00e4t\u00e4 ei pidetty ainoastaan moitteen arvoisena, vaan suorastaan ylistett\u00e4v\u00e4n\u00e4? Ja kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat, jotka n\u00e4emme evankeliumin valossa, ovat t\u00e4ysin kiellettyj\u00e4, niin ett\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei voi tehd\u00e4 ilman suurta synti\u00e4 ja syyllisyytt\u00e4. Ja samalla tavalla me olemme sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kukaan ei voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valhetta, en sano oikein, mutta ei edes kostonhimoisesti, vaikka se olisikin peitetty hurskauden v\u00e4rill\u00e4, niin kuin Herra sanoo: \u201dPuheenne olkoon kyll\u00e4, kyll\u00e4, ei, ei; mutta mik\u00e4 n\u00e4it\u00e4 enemm\u00e4n on, se on pahan tekosia.\u201d Ja my\u00f6s apostoli yhtyy t\u00e4h\u00e4n: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 valehdelko toisillenne.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 19. Vastaus, ett\u00e4 lupa valehdella, jota ei my\u00f6nnetty edes vanhan liiton aikana, on monien mielest\u00e4 oikeutetusti poistettu<\/p>\n

                                                                      JOOSEF: Kaikki vapaus vaimojen ja monien jalkavaimojen suhteen, koska ajan loppu l\u00e4hestyy ja ihmissuvun lis\u00e4\u00e4ntyminen on p\u00e4\u00e4ttynyt, pit\u00e4isi oikeutetusti evankelisen t\u00e4ydellisyyden mukaan katkaista, koska se ei ole en\u00e4\u00e4 tarpeen. Sill\u00e4 Kristuksen tuloon asti oli hyv\u00e4, ett\u00e4 alkuper\u00e4isen lauseen siunaus oli t\u00e4ydess\u00e4 voimassa, jolloin sanottiin: \u201dLis\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4 maa.\u201d Ja siksi oli aivan oikein, ett\u00e4 siit\u00e4 inhimillisen hedelm\u00e4llisyyden juuresta, joka onnellisesti kukoisti synagogassa, tuon ajan s\u00e4\u00e4telyn mukaisesti, versovat enkelim\u00e4isen neitsyyden nuput ja kirkossa syntyv\u00e4t siveyden tuoksuvat kukat. Mutta sen, ett\u00e4 valehtelu oli jo tuolloin tuomittu, osoittaa selv\u00e4sti koko Vanhan testamentin teksti, sill\u00e4 siin\u00e4 sanotaan: \u201dH\u00e4vitt\u00e4k\u00e4\u00e4 kaikki, jotka puhuvat valheita\u201d, ja uudelleen: \u201dValehtelun leip\u00e4 on ihmiselle makeaa, mutta sen j\u00e4lkeen h\u00e4nen suunsa on t\u00e4ynn\u00e4 soraa\u201d, ja lain antaja itse sanoo: \u201dSinun on v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 valhetta.\u201d Mutta me sanoimme, ett\u00e4 sit\u00e4 k\u00e4ytettiin silloin oikein viimeisen\u00e4 keinona, kun siihen liittyi jokin tarve tai pelastussuunnitelma, jonka vuoksi sit\u00e4 ei pit\u00e4isi tuomita. Kuten on mainitsemasi tapaus kuningas Daavidista, kun h\u00e4n Saulin ep\u00e4oikeudenmukaista vainoa paetessaan k\u00e4ytti pappi Abimelekille valheellisia sanoja, ei tavoitellakseen mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 eik\u00e4 halutessaan vahingoittaa ket\u00e4\u00e4n, vaan yksinkertaisesti pelastaakseen itsens\u00e4 tuolta mit\u00e4 ep\u00e4oikeudenmukaisimmalta vainolta; sill\u00e4 h\u00e4n ei halunnut tahrata k\u00e4si\u00e4\u00e4n vihamielisen kuninkaan verell\u00e4, jonka Jumala oli niin usein luovuttanut h\u00e4nelle; kuten h\u00e4n sanoi: \u201dHerra olkoon minulle armollinen, etten tekisi mit\u00e4\u00e4n sellaista herralleni, Herran voidellulle, kuin ett\u00e4 panisin k\u00e4teni h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, koska h\u00e4n on Herran voideltu.”\u201d Ja siksi n\u00e4it\u00e4 suunnitelmia, joita kuulemme pyhien miesten vanhan liiton aikana hyv\u00e4ksyneen joko Jumalan tahdosta tai hengellisten salaisuuksien ennakoimiseksi tai joidenkin ihmisten pelastamiseksi, emme mek\u00e4\u00e4n voi kokonaan hyl\u00e4t\u00e4, kun v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys pakottaa meit\u00e4, kuten n\u00e4emme, ett\u00e4 apostolitkaan eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4neet niit\u00e4, kun jonkin hy\u00f6dyllisen asian huomioon ottaminen sit\u00e4 vaati: jota kuitenkin lykk\u00e4\u00e4mme toistaiseksi, kun ensin keskustelemme niist\u00e4 tapauksista, joita aiomme viel\u00e4 tuoda esiin Vanhasta testamentista, ja sen j\u00e4lkeen esittelemme ne sopivammin niin, ett\u00e4 voimme helpommin todistaa, ett\u00e4 hyv\u00e4t ja pyh\u00e4t miehet sek\u00e4 Vanhassa ett\u00e4 Uudessa testamentissa olivat n\u00e4iss\u00e4 keinoissa t\u00e4ysin yht\u00e4 mielt\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 mit\u00e4 sanomme siit\u00e4 hurskaasta huijauksesta, jonka Husai teki Absalomille kuningas Daavidin pelastamiseksi (2. Sam. 15:32-37; 2. Sam. 16:15-19; 2. Sam. 17:1-14) ja jonka petkuttaja ja huijari lausui kaikessa hyv\u00e4ntahtoisuudessa ja joka oli vastoin neuvoa pyyt\u00e4neen hyv\u00e4\u00e4, mutta jota kuitenkin kiitet\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4n Kirjoituksen auktoriteetilla, jossa sanotaan: \u201dMutta Herran tahdosta Ahitofelin hy\u00f6dyllinen neuvo kukistui, jotta Herra saattaisi pahaa aikaan Absalomin kohdalla\u201d? Eik\u00e4 sit\u00e4k\u00e4\u00e4n voitu moittia, mik\u00e4 tehtiin oikean puolen puolesta oikealla tarkoituksella ja hurskaalla aikomuksella ja suunniteltiin sen pelastukseksi ja voitoksi, jonka hurskaus oli Jumalalle mieluinen, pyh\u00e4ll\u00e4 h\u00e4m\u00e4yksell\u00e4. Mit\u00e4 sanomme my\u00f6s sen naisen teosta, joka otti vastaan miehet, jotka edell\u00e4 mainittu Husai oli l\u00e4hett\u00e4nyt kuningas Daavidin luo, ja piilotti heid\u00e4t kaivoon, levitti kankaan kaivon suulle ja teeskenteli kuivattavansa helmiohraa ja sanoi: \u201dHe kulkivat eteenp\u00e4in maistettuaan v\u00e4h\u00e4n vett\u00e4\u201d, ja t\u00e4ll\u00e4 keksinn\u00f6llisyydell\u00e4 pelasti heid\u00e4t takaa-ajajiensa k\u00e4sist\u00e4?\u201d. Vastatkaa siis minulle, pyyd\u00e4n teit\u00e4, ja sanokaa, mit\u00e4 olisitte tehneet, jos teille, jotka nyt el\u00e4tte evankeliumin alla, olisi tullut samanlainen tilanne; olisitteko mieluummin piilottanut heid\u00e4t samanlaisella valheella ja sanoneet samalla tavalla: \u201dHe meniv\u00e4t eteenp\u00e4in maistettuaan v\u00e4h\u00e4n vett\u00e4\u201d ja t\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t n\u00e4in k\u00e4skyn: \u201dVapauttakaa ne, joita vied\u00e4\u00e4n kuolemaan, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00f6 lunastamaan niit\u00e4, joita tapetaan\u201d, vai olisitteko totuutta puhumalla luovuttanut piilossa olevat niille, jotka tappaisivat heid\u00e4t? Ja mit\u00e4 sitten tulee apostolin sanoihin: \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n kukaan etsik\u00f6 omaa, vaan toisen omaisuutta\u201d, ja: \u2018\u00c4lk\u00f6\u00f6n kukaan etsik\u00f6 omaa, vaan toisen omaisuutta\u2019: \u201dRakkaus ei etsi omiaan, vaan toisten asioita\u201d, ja itsest\u00e4\u00e4n h\u00e4n sanoo: \u2018Min\u00e4 en etsi omaa hyv\u00e4\u00e4ni, vaan monien hyv\u00e4\u00e4, jotta he pelastuisivat\u2019? Sill\u00e4 jos me etsimme omaa etuamme ja tahdomme itsepintaisesti pit\u00e4\u00e4 itsellemme hyv\u00e4n, meid\u00e4n on t\u00e4llaisissa kiireellisiss\u00e4 tapauksissa puhuttava totuutta, ja n\u00e4in ollen meid\u00e4n on syyllistytt\u00e4v\u00e4 toisen kuolemaan; mutta jos me suosimme sit\u00e4, mik\u00e4 on toiselle hyv\u00e4ksi, oman etumme sijaan ja tyydyt\u00e4mme apostolin vaatimukset, meid\u00e4n on totisesti siedett\u00e4v\u00e4 valehtelun v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. Ja siksi emme pysty s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellist\u00e4 rakkauden syd\u00e4nt\u00e4 emmek\u00e4 tavoittelemaan, kuten apostolinen t\u00e4ydellisyys edellytt\u00e4\u00e4, toisten asioita, ellemme hieman hellit\u00e4 niiss\u00e4 asioissa, jotka koskevat oman el\u00e4m\u00e4mme tiukkuutta ja t\u00e4ydellisyytt\u00e4, ja p\u00e4\u00e4t\u00e4 alentua valmiilla kiintymyksell\u00e4 siihen, mik\u00e4 on toisille hy\u00f6dyksi, ja tule n\u00e4in apostolin tavoin heikoiksi heikkoja kohtaan, jotta me voisimme voittaa heikot.<\/p>\n

                                                                      LUKU 20. Kuinka apostolitkin ajattelivat, ett\u00e4 valhe on usein hy\u00f6dyllinen ja totuus vahingollinen<\/p>\n

                                                                      Mink\u00e4 esimerkkien ohjaamina my\u00f6s siunattu apostoli Jaakob ja kaikki alkukirkon p\u00e4\u00e4miehet kehottivat apostoli Paavalia heikkojen ihmisten heikkouden vuoksi alentumaan tekaistuun j\u00e4rjestelyyn ja vaativat, ett\u00e4 h\u00e4n puhdistautuu lain vaatimusten mukaisesti, ja ajelemaan p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja maksamaan lupauksensa, sill\u00e4 he katsoivat, ettei t\u00e4st\u00e4 tekopyhyydest\u00e4 aiheutuva nykyinen vahinko ollut merkityksellinen, vaan he pitiv\u00e4t pikemminkin mieless\u00e4 sen hy\u00f6dyn, joka koituisi h\u00e4nen edelleen jatkuvasta saarnaty\u00f6st\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 se hy\u00f6ty, jonka apostoli Paavali olisi saanut tiukkuudestaan, ei olisi ollut vastapainona sille tappiolle, jonka h\u00e4nen nopea kuolemansa olisi aiheuttanut kaikille kansoille. Ja t\u00e4m\u00e4 olisi silloin varmasti koitunut koko kirkolle, ellei t\u00e4m\u00e4 hyv\u00e4 ja terveellinen tekopyhyys olisi s\u00e4ilytt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 evankeliumin julistamisessa. Sill\u00e4 silloin voimme oikeutetusti ja anteeksiantavasti hyv\u00e4ksy\u00e4 valheen v\u00e4\u00e4ryyden, kun, kuten sanoimme, suurempi vahinko riippuu totuuden sanomisesta ja kun se hyv\u00e4, joka meille koituu totuuden puhumisesta, ei voi korvata sit\u00e4 vahinkoa, joka siit\u00e4 aiheutuu. Ja toisaalla siunattu apostoli todistaa muilla sanoilla, ett\u00e4 h\u00e4n itse aina noudatti t\u00e4t\u00e4 asennetta; sill\u00e4 kun h\u00e4n sanoo: \u201dJuutalaisille min\u00e4 tulin juutalaiseksi, ett\u00e4 voittaisin juutalaiset; niille, jotka olivat lain alaisia, niin kuin olisin lain alainen, vaikken itse ollutkaan lain alainen, ett\u00e4 voittaisin ne, jotka olivat lain alaisia; niille, jotka olivat vailla lakia, min\u00e4 tulin niin kuin olisin vailla lakia, vaikken ollutkaan vailla Jumalan lakia, vaan Kristuksen lain alainen, ett\u00e4 voittaisin ne, jotka olivat vailla lakia, ett\u00e4 voittaisin ne, jotka olivat vailla lakia; heikoille tulin heikoiksi, ett\u00e4 voittaisin heikot.\u201d \u201dHeikoiksi\u201d: Min\u00e4 tulin kaikille kaikeksi, ett\u00e4 pelastaisin kaikki.\u201d Mit\u00e4 muuta h\u00e4n osoittaa kuin sen, ett\u00e4 opastettaviensa heikkouden ja kyvykkyyden mukaan h\u00e4n aina alensi itse\u00e4\u00e4n ja h\u00f6llensi jotakin t\u00e4ydellisyyden voimasta eik\u00e4 pit\u00e4nyt kiinni siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen oma tiukka el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi vaativan, vaan mieluummin suosi sit\u00e4, mit\u00e4 heikkojen hyv\u00e4 saattoi vaatia? Ja jotta voisimme tarkemmin j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 asioita ja kertoa yksi kerrallaan apostolien hyvien tekojen loistosta, joku saattaa kysy\u00e4, miten voidaan osoittaa, ett\u00e4 siunattu apostoli oli kaikessa sopinut kaikille ihmisille. Milloin h\u00e4nest\u00e4 tuli juutalaisille kuin juutalainen? Varmasti\u00a0 siin\u00e4 tapauksessa, ett\u00e4 h\u00e4n, kun h\u00e4n viel\u00e4 s\u00e4ilytti sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n sen mielipiteen, jonka h\u00e4n oli pit\u00e4nyt voimassa galatalaisille sanomalla: \u201dKatso, min\u00e4, Paavali, sanon teille, ett\u00e4 jos teid\u00e4t ymp\u00e4rileikataan, Kristus ei hy\u00f6dyt\u00e4 teit\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavalla\u201d, mutta kuitenkin Timoteuksen ymp\u00e4rileikkauksen my\u00f6t\u00e4 h\u00e4n omaksui ik\u00e4\u00e4n kuin juutalaisen taikauskon varjon. Ja taas, miss\u00e4 h\u00e4n tuli lain alaisille niin kuin lain alaisille? Varmasti siell\u00e4, miss\u00e4 Jaakob ja kaikki seurakunnan vanhimmat pelk\u00e4siv\u00e4t, ett\u00e4 juutalaisten uskovien tai pikemminkin juutalaisten kristittyjen joukko, jotka olivat ottaneet Kristuksen uskon vastaan niin, ett\u00e4 heit\u00e4 sitoivat edelleen lakis\u00e4\u00e4teisten seremonioiden riitit, voisi hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen kimppuunsa, ja tulivat h\u00e4nen avukseen h\u00e4nen vaikeuksissaan t\u00e4ll\u00e4 neuvolla ja neuvoillaan ja sanoivat: \u201dSin\u00e4 n\u00e4et, veli, kuinka monta tuhatta on juutalaisten joukossa, jotka ovat uskoneet, ja he kaikki ovat lain kiihkoilijoita. Mutta he ovat kuulleet sinusta, ett\u00e4 sin\u00e4 opetat niit\u00e4 juutalaisia, jotka ovat pakanoiden joukossa, poikkeamaan Mooseksesta ja sanot, ett\u00e4 heid\u00e4n ei pid\u00e4 ymp\u00e4rileikata lapsiaan.\u201d Ja alla: \u201dTee siis n\u00e4in, mit\u00e4 me sinulle sanomme: Meill\u00e4 on nelj\u00e4 miest\u00e4, joilla on valan vannominen. Ota n\u00e4m\u00e4 ja pyhit\u00e4 itsesi heid\u00e4n kanssaan ja anna heille, ett\u00e4 he ajavat p\u00e4\u00e4ns\u00e4, niin kaikki tulevat tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 se, mit\u00e4 he ovat sinusta kuulleet, on valhetta, vaan ett\u00e4 sin\u00e4kin itse vaellat lakia noudattaen.”\u201d Ja n\u00e4in h\u00e4n lain alla olevien hyv\u00e4ksi polki hetkeksi jalkoihinsa sen tiukan n\u00e4kemyksen, jonka h\u00e4n oli ilmaissut: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 olen lain kautta kuollut laille, ett\u00e4 el\u00e4isin Jumalalle\u201d, ja h\u00e4net ajettiin ajelemaan p\u00e4\u00e4ns\u00e4, puhdistumaan lain mukaan ja maksamaan lupauksensa moosekselaisten riittien mukaan temppeliss\u00e4. Kysytk\u00f6 my\u00f6s, miss\u00e4 kohtaa h\u00e4n itse tuli Jumalan lakia t\u00e4ysin tuntemattomien ihmisten hyv\u00e4ksi ik\u00e4\u00e4n kuin ilman lakia? Lukekaa h\u00e4nen Ateenassa pit\u00e4m\u00e4ns\u00e4 saarnan johdanto, jossa pakanallinen jumalattomuus kukoisti: \u201dKun kuljin ohi\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dn\u00e4in ep\u00e4jumalanpalveluksenne ja alttarin, johon oli kirjoitettu: Ja kun h\u00e4n oli n\u00e4in l\u00e4htenyt liikkeelle heid\u00e4n taikauskostaan, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n itsekin olisi ollut vailla lakia, h\u00e4n esitteli tuon ep\u00e4pyh\u00e4n kirjoituksen varjolla Kristuksen uskon sanoen: \u201dMit\u00e4 siis te tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4nne palvotte, sen min\u00e4 julistan teille.\u201d \u201dMit\u00e4 siis te tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4nne palvotte, sen min\u00e4 julistan teille.\u201d Ja v\u00e4h\u00e4n ajan kuluttua, aivan kuin h\u00e4n ei olisi tiennyt mit\u00e4\u00e4n jumalallisesta laista, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti tuoda esiin pikemminkin pakanallisen runoilijan s\u00e4keen kuin Mooseksen tai Kristuksen sanan, sanoen: \u201dNiin kuin jotkut teid\u00e4nkin runoilijanne ovat sanoneet, sill\u00e4 mekin olemme h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4\u00e4n.\u201d Ja kun h\u00e4n oli n\u00e4in l\u00e4hestynyt heit\u00e4 heid\u00e4n omilla auktoriteeteillaan, joita he eiv\u00e4t voineet torjua, vahvistaen n\u00e4in totuuden valheellisilla asioilla, h\u00e4n lis\u00e4si ja sanoi: \u201dKoska me siis olemme Jumalan j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4, meid\u00e4n\u00a0 ei pit\u00e4isi ajatella, ett\u00e4 jumaluus on kuin kultaa tai hopeaa tai kive\u00e4, joka on veistetty ihmisen taidolla ja laitteella.”\u201d Mutta heikoille h\u00e4n tuli heikoksi, kun h\u00e4n sallii luvan eik\u00e4 k\u00e4skyn kautta niiden, jotka eiv\u00e4t kyenneet hillitsem\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n, palata j\u00e4lleen yhteen, tai kun h\u00e4n ruokki korinttilaisia maidolla eik\u00e4 lihalla ja sanoo olleensa heid\u00e4n kanssaan heikkoudessa ja pelossa ja suuressa vapinassa. Mutta h\u00e4nest\u00e4 tuli kaikille ihmisille kaikki, jotta h\u00e4n voisi pelastaa kaikki, kun h\u00e4n sanoo: \u201dJoka sy\u00f6, \u00e4lk\u00f6\u00f6n halveksiko sit\u00e4, joka ei sy\u00f6, \u00e4lk\u00f6\u00f6nk\u00e4 se, joka sy\u00f6, tuomitko sit\u00e4, joka sy\u00f6\u201d, ja: \u201dSe, joka antaa neitsyens\u00e4 avioliittoon, tekee hyvin, ja se, joka ei anna h\u00e4nt\u00e4 avioliittoon, tekee paremmin\u201d, ja muualla: \u201dKuka\u201d, sanoo h\u00e4n, \u2018on heikko, enk\u00e4 min\u00e4 ole heikko?\u2019. Kuka on loukkaantunut, enk\u00e4 min\u00e4 pala?\u201d Ja n\u00e4in h\u00e4n t\u00e4ytti sen, mit\u00e4 h\u00e4n oli k\u00e4skenyt korinttilaisia tekem\u00e4\u00e4n, kun h\u00e4n sanoi: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 loukkaantuko juutalaisille ja kreikkalaisille ja Kristuksen seurakunnalle, niin kuin min\u00e4kin miellyt\u00e4n kaikkia ihmisi\u00e4 kaikessa, en etsi omaa hy\u00f6ty\u00e4ni vaan monien etua, jotta he pelastuisivat.”\u201d Sill\u00e4 varmasti oli ollut hy\u00f6dyllist\u00e4, ettei Timoteusta ymp\u00e4rileikattu, ettei h\u00e4nen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ajeltu, ettei h\u00e4n k\u00e4ynyt l\u00e4pi juutalaista puhdistusta, ettei h\u00e4n harjoittanut paljain jaloin kulkemista eik\u00e4 maksanut laillisia lupauksia; mutta h\u00e4n teki kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat, koska h\u00e4n ei etsinyt omaa etuaan vaan monien etua. Ja vaikka t\u00e4m\u00e4 tapahtui t\u00e4ydell\u00e4 Jumalan huomioonottamisella, se ei kuitenkaan ollut vapaa vilpillisyydest\u00e4. Sill\u00e4 se, joka Kristuksen lain kautta oli kuollut laille, ett\u00e4 h\u00e4n el\u00e4isi Jumalalle, ja joka oli tehnyt ja kohdellut sit\u00e4 lain vanhurskautta, jossa h\u00e4n oli el\u00e4nyt nuhteettomasti, lannaksi, jotta h\u00e4n saisi Kristuksen, ei voinut aidolla syd\u00e4men kiihkolla tarjota sit\u00e4, mik\u00e4 kuului lakiin; eik\u00e4 ole oikein uskoa, ett\u00e4 h\u00e4n, joka oli sanonut: \u201dSill\u00e4 jos min\u00e4 j\u00e4lleen rakennan uudelleen sen, mink\u00e4 olen tuhonnut, teen itseni rikoksentekij\u00e4ksi\u201d, joutuisi itse siihen, mink\u00e4 h\u00e4n oli tuominnut. Ja siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ei oteta huomioon niink\u00e4\u00e4n varsinaista tekoa kuin tekij\u00e4n mielialaa, ett\u00e4 toisaalta totuuden havaitaan joskus vahingoittaneen joitakin ja valheen tehneen heille hyv\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 kun Saul nurisi palvelijoilleen Daavidin pakenemisesta ja sanoi: \u201dAntaako Iisain poika teille kaikki pellot ja viinitarhat ja tekeek\u00f6 h\u00e4n teist\u00e4 kaikista tribuutteja ja sadanp\u00e4\u00e4miehi\u00e4, ett\u00e4 te kaikki olette vehkeilleet minua vastaan, eik\u00e4 kukaan ole ilmoittamassa minulle\u201d, sanoiko edomilainen Doeg mit\u00e4\u00e4n muuta kuin totuuden, kun h\u00e4n kertoi h\u00e4nelle: \u201dMin\u00e4 n\u00e4in Iisain pojan Nobissa pappi Abimelekin, Ahitubin pojan, kanssa, joka neuvotteli Herran kanssa h\u00e4nen puolestaan ja antoi h\u00e4nelle ruokaa ja antoi h\u00e4nelle my\u00f6s filistealaisen Goljatin miekan.\u201d Mink\u00e4 totuudenmukaisen kertomuksen vuoksi h\u00e4n ansaitsi tulla kitketyksi pois el\u00e4vien maasta, ja profeetta sanoo h\u00e4nest\u00e4: \u201dSen t\u00e4hden Jumala h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 sinut ikuisesti ja repii sinut pois ja repii sinut pois majastasi ja juuresi el\u00e4vien maasta.\u201d H\u00e4net siis totuuden osoittamisen t\u00e4hden revit\u00e4\u00e4n ja juurrutetaan ikuisesti pois siit\u00e4 maasta, johon portto Raahab perheineen on istutettu valheensa t\u00e4hden: aivan kuten muistamme my\u00f6s, ett\u00e4 Simson paljasti pahimmin vahingollisesti pahalle vaimolleen totuuden, jonka h\u00e4n oli pitk\u00e4\u00e4n k\u00e4tkenyt valheella, ja siksi niin harkitsemattomasti paljastettu totuus oli h\u00e4nen oman petoksensa syy, koska h\u00e4n oli laiminly\u00f6nyt noudattaa profeetan k\u00e4sky\u00e4: \u201dPid\u00e4 suusi ovet salassa h\u00e4nelt\u00e4, joka nukkuu povessasi.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 21. Vastav\u00e4ite, ett\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytyminen tulisi salata, mutta ett\u00e4 torjuttuja asioita ei pit\u00e4isi vastaanottaa<\/p>\n

                                                                      JA tuoda esiin joitakin esimerkkej\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 ja melkein jokap\u00e4iv\u00e4isist\u00e4 tarpeistamme, joita emme kaikesta huolellisuudestamme huolimatta voi koskaan niin hyvin varoa, ettemme joutuisi niit\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n joko tahdollamme tai vastoin tahtoamme: Mit\u00e4, kysyn teilt\u00e4, on teht\u00e4v\u00e4, kun joku veli tulee ja kysyy, olemmeko sy\u00f6neet illallista, kun olemme aikeissa olla sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 paastomme salata ja pid\u00e4tt\u00e4ytymisen hyv\u00e4 teko peitt\u00e4\u00e4, vai pit\u00e4\u00e4k\u00f6 se julistaa kertomalla totuus? Jos me salaamme sen, niin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen Herran k\u00e4skyn, jossa sanotaan: \u201d\u00c4l\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ydy paastoamassa ihmisille, vaan Is\u00e4llesi, joka on salassa\u201d, ja uudelleen: \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n vasen k\u00e4tesi tiet\u00e4k\u00f6, mit\u00e4 oikea k\u00e4tesi tekee\u201d, meid\u00e4n on kerralla kerrottava valhe. Jos teemme selv\u00e4ksi pid\u00e4tt\u00e4ytymisen hyv\u00e4n teon, evankeliumin sana aivan oikein lannistaa meit\u00e4: \u201dTotisesti min\u00e4 sanon teille: heill\u00e4 on palkkansa.\u201d Mutta ent\u00e4 jos joku on p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti kielt\u00e4ytynyt jonkun veljen h\u00e4nelle tarjoamasta maljasta ja kielt\u00e4nyt kokonaan ottavansa sen, mit\u00e4 toinen h\u00e4nen saapumisestaan iloiten anelee ja rukoilee h\u00e4nt\u00e4 ottamaan? Onko oikein, ett\u00e4 h\u00e4n pakottaa itsens\u00e4 antamaan periksi veljelleen, joka menee polvilleen ja kumartuu maahan ja joka luulee voivansa osoittaa rakastavaa syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n vain t\u00e4ll\u00e4 palveluksella, vai pit\u00e4isik\u00f6 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 itsep\u00e4isesti kiinni omasta sanastaan ja aikomuksestaan?<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 22. Vastalause, jonka mukaan pid\u00e4tt\u00e4ytyminen pit\u00e4isi salata, mutta kielt\u00e4ytyneit\u00e4 asioita ei saisi ottaa vastaan<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Edellisess\u00e4 tapauksessa meid\u00e4n mielest\u00e4mme ei voi olla ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 on parempi, ett\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymisemme on salattu kuin ett\u00e4 se n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kyselij\u00f6ille, ja t\u00e4m\u00e4nkaltaisissa tapauksissa me my\u00f6s my\u00f6nn\u00e4mme, ett\u00e4 valhe on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Mutta j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 tapauksessa meid\u00e4n ei tarvitse valehdella, ensinn\u00e4kin siksi, ett\u00e4 voimme kielt\u00e4yty\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 veljemme tarjoama palvelu tarjoaa, siten, ettemme sido itse\u00e4mme mill\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisella siteell\u00e4, ja toiseksi siksi, ett\u00e4 kerran kielt\u00e4ytyess\u00e4mme voimme pit\u00e4\u00e4 mielipiteemme muuttumattomana.<\/p>\n

                                                                      LUKU 23. Vastaus, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyys t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4 on kohtuutonta<\/p>\n

                                                                      JOOSEF: Ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ovat niiden luostareiden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, joissa luopumisesi lapsuus oli, kuten kerrot meille, harjaantunut, sill\u00e4 niiden johtajat ovat tottuneet suosimaan omaa tahtoaan veljens\u00e4 ehtoollisen sijaan ja pit\u00e4ytym\u00e4\u00e4n mit\u00e4 j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isimmin siin\u00e4, mit\u00e4 ovat kerran aikoneet. Mutta meid\u00e4n vanhimpamme, joiden uskosta apostolisen voiman merkit ovat todistaneet ja jotka ovat suhtautuneet kaikkeen mieluummin harkitsevasti ja harkiten kuin j\u00e4yk\u00e4n j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isesti, ovat m\u00e4\u00e4r\u00e4nneet, ett\u00e4 ne miehet, jotka antavat periksi toisten heikkouksille, saavat paljon rikkaampia hedelmi\u00e4 kuin ne, jotka pysyv\u00e4t lujasti p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n, ja ovat julistaneet, ett\u00e4 on parempi teko peitt\u00e4\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytyminen, kuten sanottiin, t\u00e4ll\u00e4 tarpeellisella ja n\u00f6yr\u00e4ll\u00e4 valheella kuin tuoda se esiin ylpe\u00e4ll\u00e4 totuuden n\u00e4ytt\u00e4misell\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 24. Kuinka abba Piamun p\u00e4\u00e4tti salata pid\u00e4ttyv\u00e4isyytens\u00e4<\/p>\n

                                                                      LOPUKSI Abba Piamun ei kahdenkymmenenviiden vuoden aikana ep\u00e4r\u00f6inyt ottaa vastaan er\u00e4\u00e4n veljen h\u00e4nelle tarjoamia viiniryp\u00e4leit\u00e4 ja viini\u00e4, vaan vastoin s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4\u00e4n h\u00e4n heti mieluummin maistoi sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nelle tuotiin, kuin n\u00e4ytti pid\u00e4ttyv\u00e4isyytens\u00e4, joka oli salaisuus kaikilta. Sill\u00e4 jos me my\u00f6s pid\u00e4mme mieless\u00e4 sen, mit\u00e4 muistamme vanhempiemme aina tehneen, joilla oli tapana k\u00e4tke\u00e4 muiden henkil\u00f6iden suojiin omien hyvien tekojensa ja omien tekojensa ihmeellisyydet, jotka heid\u00e4n oli pakko tuoda esiin konferenssissa, jos tai nuorempien opettamiseksi, mit\u00e4 muuta voimme pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 kuin avoimena valheena? Ja oi, jospa meill\u00e4kin olisi jotakin arvokasta, jota voisimme tuoda esiin junioreiden uskon her\u00e4tt\u00e4miseksi! Varmasti meill\u00e4 ei olisi mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyksi\u00e4 seurata heid\u00e4n tuollaisia fiktioitaan. Sill\u00e4 parempi on tuollaisen hahmon varjolla kertoa valhe kuin tuon kohtuuttoman totuudellisuuden s\u00e4ilytt\u00e4miseksi joko piilottaa harkitsemattomaan vaikenemiseen se, mik\u00e4 voisi olla kuulijoille rakentavaa, tai ajautua paheksuttavan turhamaisuuden n\u00e4ytteillepanoon kertomalla heille totuudenmukaisesti omasta luonteestamme. Ja pakanoiden opettaja opettaa meille selv\u00e4sti saman l\u00e4ksyn opetuksensa kautta, kun h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti tuoda esiin h\u00e4nelle annetut suuret ilmestykset jonkun toisen henkil\u00f6n hahmossa, sanoen: \u201dMin\u00e4 tunnen er\u00e4\u00e4n miehen Kristuksessa, en voi sanoa, onko h\u00e4n ruumiissa vai ruumiin ulkopuolella, Jumala sen tiet\u00e4\u00e4, joka on temmattu yl\u00f6s kolmanteen taivaaseen; ja min\u00e4 tunnen sellaisen miehen, joka temmattiin yl\u00f6s paratiisiin ja joka kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa lausua.\u201d T\u00e4m\u00e4 mies sanoi: \u201dMin\u00e4 tunnen er\u00e4\u00e4n miehen, joka on Kristuksessa, en voi sanoa, onko h\u00e4n ruumiissa vai ruumiin ulkopuolella, Jumala sen tiet\u00e4\u00e4, joka on temmattu yl\u00f6s kolmanteen taivaaseen.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 25. Raamatun todistus m\u00e4\u00e4r\u00e4ytymisen muutoksista<\/p>\n

                                                                      Meid\u00e4n on mahdotonta k\u00e4yd\u00e4 lyhyesti l\u00e4pi kaikkea. Sill\u00e4 kuka voisi laskea yhteen melkein kaikki patriarkat ja lukemattomat pyh\u00e4t, joista toiset el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4miseksi, toiset siunauksen toivossa, toiset s\u00e4\u00e4list\u00e4, toiset jonkin salaisuuden salaamiseksi, toiset kiihkosta Jumalaa kohtaan, toiset totuutta etsiess\u00e4\u00e4n, tulivat niin sanoakseni valheiden suojelijoiksi? Ja niin kuin kaikkia ei voi luetella, niin kaikkia ei pid\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kokonaan huomiotta. Sill\u00e4 hurskaus pakotti siunatun Joosefin nostamaan velji\u00e4\u00e4n vastaan v\u00e4\u00e4r\u00e4n syytteen jopa kuninkaan hengen kautta vannoen, sanoen: \u201dTe olette vakoilijoita; maan alastomuutta katsomaan te olette tulleet\u201d, ja alla: \u201dL\u00e4hett\u00e4k\u00e4\u00e4\u201d, sanoo h\u00e4n, \u2018yksi teist\u00e4 ja tuokaa veljenne t\u00e4nne; mutta teid\u00e4t pidet\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4, kunnes teid\u00e4n sananne tulevat julki, puhutteko totta vai ette; mutta jos ette puhu, niin faraon hengen kautta, te olette vakoojia.\u2019\u201d Sill\u00e4 ellei h\u00e4n olisi s\u00e4\u00e4list\u00e4 s\u00e4ik\u00e4ytt\u00e4nyt\u00a0 heit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 valheella, h\u00e4n ei olisi voinut n\u00e4hd\u00e4 uudelleen is\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja velje\u00e4\u00e4n, ei suojella heit\u00e4 suuressa n\u00e4lk\u00e4kuoleman vaarassa eik\u00e4 vapauttaa veljiens\u00e4 omaatuntoa syyllisyydest\u00e4, joka johtui siit\u00e4, ett\u00e4 he olivat myyneet h\u00e4net. H\u00e4nen veljiens\u00e4 pelon her\u00e4tt\u00e4minen valheella ei siis ollut yht\u00e4 tuomittava teko kuin se, ett\u00e4 vihollisiaan ja etsij\u00f6it\u00e4\u00e4n teeskennellyn vaaran avulla yllytet\u00e4\u00e4n pelastavaan katumukseen, oli pyh\u00e4 ja kiitett\u00e4v\u00e4 teko. Lopulta, kun heit\u00e4 painoi eritt\u00e4in vakavan syyt\u00f6ksen aiheuttama vastenmielisyys, heit\u00e4 ei vaivannut omatunto, ei niink\u00e4\u00e4n heit\u00e4 vastaan valheellisesti nostettu syyte, vaan ajatus heid\u00e4n aiemmasta rikoksestaan, ja he sanoivat toisilleen: \u201dMe k\u00e4rsimme t\u00e4m\u00e4n oikeutetusti siksi, ett\u00e4 teimme synti\u00e4 velje\u00e4mme vastaan, kun n\u00e4imme h\u00e4nen sielunsa tuskan, kun h\u00e4n kysyi meilt\u00e4, emmek\u00e4 me h\u00e4nt\u00e4 kuunnelleet; siksi kaikki t\u00e4m\u00e4 vaiva on tullut meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme.\u201d Ja t\u00e4m\u00e4 tunnustus sovitti mielest\u00e4mme mit\u00e4 autuaallisimmalla n\u00f6yryydell\u00e4 heid\u00e4n kauhean syntins\u00e4 paitsi velje\u00e4\u00e4n vastaan, jota vastaan he olivat tehneet synti\u00e4 ilke\u00e4ll\u00e4 julmuudella, my\u00f6s Jumalaa vastaan. Ent\u00e4 Salomo, joka ensimm\u00e4isess\u00e4 tuomiossaan osoitti Jumalalta saamaansa viisauden lahjaa vain k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 valhetta? Sill\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen k\u00e4siksi totuuteen, joka oli k\u00e4tketty naisen valheeseen, h\u00e4nkin k\u00e4ytti apunaan mit\u00e4 ovelimmin keksitty\u00e4 valhetta, sanoen: \u201dTuokaa minulle miekka ja jakakaa el\u00e4v\u00e4 lapsi kahteen osaan ja antakaa toinen puoli yhdelle ja toinen puoli toiselle.\u201d \u201dTuokaa minulle miekka ja jakakaa el\u00e4v\u00e4 lapsi kahteen osaan ja antakaa toinen puoli yhdelle ja toinen puoli toiselle.\u201d Ja kun t\u00e4m\u00e4 teeskennelty julmuus kuohutti oikean \u00e4idin syd\u00e4nt\u00e4, mutta h\u00e4net, joka ei ollut oikea \u00e4iti, otti vastaan hyv\u00e4ksyv\u00e4sti, niin viimein h\u00e4n lausui t\u00e4m\u00e4n kaikkein viisaimman totuuden selvitt\u00e4misen kautta tuomion, jonka jokainen on tuntenut Jumalan innoittamaksi, sanoen: \u201dEi, ei, ei! \u201dAntakaa h\u00e4nelle el\u00e4v\u00e4 lapsi \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 surmatko sit\u00e4; h\u00e4n on sen \u00e4iti.\u201d \u201dAntakaa h\u00e4nelle el\u00e4v\u00e4 lapsi \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 surmatko sit\u00e4, h\u00e4n on sen \u00e4iti.\u201d Edelleen meille opetetaan t\u00e4ydellisemmin my\u00f6s muista Raamatun kohdista, ett\u00e4 emme voi emmek\u00e4 saa eik\u00e4 meid\u00e4n pid\u00e4 toteuttaa kaikkea, mit\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4mme joko rauhassa tai mielen levottomuudella, sill\u00e4 kuulemme usein, ett\u00e4 pyh\u00e4t miehet ja enkelit ja jopa Kaikkivaltias Jumala itse ovat muuttaneet sit\u00e4, mit\u00e4 he olivat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet. Sill\u00e4 siunattu Daavid p\u00e4\u00e4tti ja vahvisti sen valalla sanoen: \u201dJumala tehk\u00f6\u00f6n niin ja lis\u00e4\u00e4k\u00f6\u00f6n Daavidin vihollisia lis\u00e4\u00e4, jos j\u00e4t\u00e4n aamuun asti kaikista Nabalille kuuluvista yhden ainoan miespuolisen.\u201d Ja kun Abigail, h\u00e4nen vaimonsa, rukoili ja rukoili h\u00e4nen puolestaan, h\u00e4n luopui uhkauksistaan, lievensi tuomiota ja piti mieluummin itse\u00e4\u00e4n sanansa rikkojana kuin piti vannomansa valan t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sen julmasti, sanoen: \u201dNiin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, jos et olisi tullut minua vastaan nopeasti, ei Nabalille olisi aamun valjetessa j\u00e4\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n urosta.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dNiin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, jos et olisi tullut minua vastaan nopeasti, ei Nabalille olisi aamun valjetessa j\u00e4\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n urosta.\u201d Ja koska emme ole sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen valmiutensa tehd\u00e4 h\u00e4tik\u00f6ity vala (joka johtui h\u00e4nen vihastaan ja mielen levottomuudesta) olisi meid\u00e4n j\u00e4ljitelt\u00e4v\u00e4, niin olemme sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyytens\u00e4 anteeksiantaminen ja tarkistaminen on seurattava. \u201dValittu astia\u201d lupaa korinttilaisille kirjoittamassaan kirjeess\u00e4 palata ehdoitta sanoen: \u201dMutta min\u00e4 tulen luoksenne, kun kuljen Makedonian kautta; sill\u00e4 min\u00e4 kuljen Makedonian kautta. Mutta aion j\u00e4\u00e4d\u00e4 tai jopa viett\u00e4\u00e4 talven teid\u00e4n luonanne, jotta te johdattaisitte minua sinne, minne ikin\u00e4 menenkin. Sill\u00e4 en halua n\u00e4hd\u00e4 sinua vain ohimennen, vaan toivon, ett\u00e4 voin j\u00e4\u00e4d\u00e4 luoksesi joksikin aikaa.”\u201d Ja t\u00e4t\u00e4 seikkaa h\u00e4n muistelee toisessa kirjeess\u00e4\u00e4n n\u00e4in: \u201dJa t\u00e4ss\u00e4 luottamuksessa minulla oli mieli ensin tulla luoksenne, jotta saisitte toisen palveluksen, ja teid\u00e4n kauttanne kulkea Makedoniaan ja taas Makedoniasta tulla luoksenne ja teid\u00e4n kauttanne johdattaa minut Juudeaan.”\u201d Mutta parempi suunnitelma ehdotti itse\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4 selv\u00e4sti, ett\u00e4 h\u00e4n ei aio t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 oli luvannut. \u201dKun min\u00e4 siis\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201dsuunnittelin t\u00e4t\u00e4, k\u00e4ytink\u00f6 min\u00e4 kevytmielisyytt\u00e4, vai ajattelenko min\u00e4, mit\u00e4 ajattelen, lihan mukaan, niin ett\u00e4 minun kanssani olisi kyll\u00e4, kyll\u00e4, ja ei, ei?\u201d Lopuksi h\u00e4n ilmoittaa jopa valan vakuutuksella, miksi h\u00e4n mieluummin pani pantatun sanansa sivuun kuin l\u00e4sn\u00e4olollaan aiheutti taakkaa ja surua opetuslapsilleen: \u201dMutta min\u00e4 kutsun Jumalan todistamaan sieluani vastaan, ett\u00e4 se, etten tullut Korinttiin asti, tapahtui teid\u00e4n s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4kseni. Sill\u00e4 min\u00e4 p\u00e4\u00e4tin sen itselleni, etten tulisi teid\u00e4n luoksenne murheessa.”\u201d Tosin kun enkelit olivat kielt\u00e4ytyneet astumasta Lootin taloon Sodomassa sanoen h\u00e4nelle: \u201dMe emme mene sis\u00e4\u00e4n, vaan j\u00e4\u00e4mme kadulle\u201d, h\u00e4nen rukouksensa pakottivat heid\u00e4t pian muuttamaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4, kuten Raamattu lis\u00e4\u00e4: \u201dJa Loot pakotti heid\u00e4t, ja he k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t h\u00e4nen puoleensa.\u201d Ja varmasti, jos he tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 he k\u00e4\u00e4ntyisiv\u00e4t h\u00e4nen puoleensa, he kielt\u00e4ytyiv\u00e4t h\u00e4nen pyynn\u00f6st\u00e4\u00e4n tekaistulla tekosyyll\u00e4; mutta jos heid\u00e4n tekosyyns\u00e4 oli todellinen, heid\u00e4n osoitetaan selv\u00e4sti muuttaneen mielens\u00e4. Ja varmasti olemme sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki lis\u00e4si t\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4\u00e4n kirjaan vain siksi, ett\u00e4 se opettaa meille heid\u00e4n esimerkill\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 meid\u00e4n ei pid\u00e4 itsepintaisesti pit\u00e4\u00e4 kiinni omista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4mme, vaan alistaa ne tahtomme alaisuuteen ja pit\u00e4\u00e4 harkintakykymme vapaana kaikista lain kahleista, jotta se olisi valmis seuraamaan hyv\u00e4n neuvon kutsua mihin tahansa suuntaan eik\u00e4 viivyttelisi tai kielt\u00e4ytyisi viivyttelem\u00e4tt\u00e4 siirtym\u00e4st\u00e4 siihen, mink\u00e4 terveen harkintakykymme katsoo paremmaksi vaihtoehdoksi. Viel\u00e4 korkeampiin esimerkkeihin noustakseni, kun kuningas Hiskia makasi vuoteellaan ja h\u00e4nt\u00e4 vaivasi vakava sairaus, profeetta Jesaja puhutteli h\u00e4nt\u00e4 Jumalan nimess\u00e4 ja sanoi: \u201dN\u00e4in sanoo Herra: J\u00e4rjest\u00e4 talosi, sill\u00e4 sin\u00e4 kuolet etk\u00e4 j\u00e4\u00e4 henkiin\u201d. Ja Hiskia k\u00e4\u00e4nsi kasvonsa sein\u00e4\u00e4n p\u00e4in ja rukoili Herraa ja sanoi: Herra, muista, kuinka olen vaeltanut sinun edess\u00e4si totuudessa ja t\u00e4ydellisell\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4 ja kuinka olen tehnyt sit\u00e4, mik\u00e4 on oikein sinun silmiss\u00e4si.\u201d Hiskia sanoi: \u201dHerra, min\u00e4 rukoilen sinua. Ja Hiskia itki syv\u00e4sti.\u201d Sen j\u00e4lkeen h\u00e4nelle sanottiin j\u00e4lleen: \u201dMene, palaa ja puhu Hiskialle, Juudan kuninkaalle, sanoen: N\u00e4in sanoo Herra, sinun is\u00e4si Daavidin Jumala: \u201dN\u00e4in sanoo Herra, sinun is\u00e4si Daavid: Min\u00e4 olen kuullut rukouksesi, min\u00e4 olen n\u00e4hnyt kyyneleesi, ja katso, min\u00e4 lis\u00e4\u00e4n sinun p\u00e4iviisi viisitoista vuotta, ja min\u00e4 vapautan sinut assyrialaisten kuninkaan k\u00e4dest\u00e4 ja puolustan t\u00e4t\u00e4 kaupunkia sinun ja palvelijani Daavidin t\u00e4hden.”\u201d Mik\u00e4 voisi olla selke\u00e4mpi todiste kuin t\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 armosta ja hyvyydest\u00e4 Herra mieluummin rikkoi sanansa ja pidensi ennalta sovitun kuolemanrajan sijasta rukoilijan el\u00e4m\u00e4\u00e4 viidell\u00e4toista vuodella, kuin ett\u00e4 h\u00e4net todettaisiin muuttumattoman m\u00e4\u00e4r\u00e4yksens\u00e4 vuoksi periksiantamattomaksi? Samalla tavalla my\u00f6s jumalallinen tuomio sanoo Niiniven miehille: \u201dViel\u00e4 kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4, niin Niinive kukistetaan.\u201d Ja pian t\u00e4m\u00e4 ankara ja jyrkk\u00e4 tuomio pehmenee heid\u00e4n katumuksensa ja paastonsa ansiosta ja k\u00e4\u00e4ntyy armon puolelle hyvyydell\u00e4, jota on helppo pyyt\u00e4\u00e4. Mutta jos joku v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Herra oli uhannut heid\u00e4n kaupunkinsa tuholla (vaikka h\u00e4n tiesi ennalta, ett\u00e4 he k\u00e4\u00e4ntyisiv\u00e4t) t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, jotta h\u00e4n voisi yllytt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 pelastavaan katumukseen, niin siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 ne, jotka ovat asetettu veljiens\u00e4 yl\u00e4puolelle, voivat tarvittaessa, ilman ett\u00e4 heit\u00e4 valheiden puhumisesta syytett\u00e4isiin, uhkailla parannuksen tarpeessa olevia ankarammalla kohtelulla kuin mit\u00e4 he todellisuudessa aikovat aiheuttaa. Mutta jos sanotaan, ett\u00e4 Jumala peruutti tuon ankaran tuomion heid\u00e4n katumuksensa vuoksi, sen mukaan, mit\u00e4 h\u00e4n sanoo Hesekielin mukaan: \u201dJos min\u00e4 sanon jumalattomalle: ’Sinun on totisesti kuoltava’, ja h\u00e4n katuu syntej\u00e4\u00e4n ja tekee oikeutta ja vanhurskautta, niin h\u00e4n saa totisesti el\u00e4\u00e4, h\u00e4n ei saa kuolla.\u201d Meille opetetaan samalla tavalla, ett\u00e4 meid\u00e4n ei pit\u00e4isi itsep\u00e4isesti pit\u00e4\u00e4 kiinni p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4mme, vaan meid\u00e4n pit\u00e4isi lempe\u00e4ll\u00e4 s\u00e4\u00e4lill\u00e4 pehment\u00e4\u00e4 uhkauksia, jotka v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys kutsui esiin. Ja jotta emme kuvittelisi, ett\u00e4 Herra my\u00f6nsi t\u00e4m\u00e4n erityisesti niinivel\u00e4isille, H\u00e4n vakuuttaa jatkuvasti Jeremian kautta, ett\u00e4 H\u00e4n tekee saman yleisesti kaikille, ja lupaa, ett\u00e4 H\u00e4n viipym\u00e4tt\u00e4 muuttaa tuomionsa ansioidemme mukaisesti; h\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 puhun yht\u00e4kki\u00e4 kansaa ja valtakuntaa vastaan kitke\u00e4kseni, repi\u00e4kseni ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4kseni sen. Jos tuo kansa katuu sit\u00e4 pahaa, jonka olen puhunut sit\u00e4 vastaan, niin min\u00e4kin kadun sit\u00e4 pahaa, jonka ajattelin tehd\u00e4 sille. Ja yht\u00e4kki\u00e4 min\u00e4 puhun kansasta ja valtakunnasta rakentaakseni ja istuttaakseni sen. Jos se tekee pahaa minun silmiss\u00e4ni, niin ett\u00e4 se ei tottele minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni, niin min\u00e4 kadun sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, jota ajattelin sille tehd\u00e4.” Hesekielille my\u00f6s: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 j\u00e4tt\u00e4k\u00f6 sanaakaan pois, jospa he kuuntelisivat ja k\u00e4\u00e4ntyisiv\u00e4t kukin pois pahoilta teilt\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 katuisin sit\u00e4 pahaa, jonka ajattelin tehd\u00e4 heille heid\u00e4n tekojensa pahuuden t\u00e4hden.”\u201d Ja n\u00e4iss\u00e4 kohdissa ilmoitetaan, ett\u00e4 meid\u00e4n ei pit\u00e4isi itsep\u00e4isesti pit\u00e4\u00e4 kiinni p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4mme, vaan muuttaa niit\u00e4 j\u00e4rjen ja harkinnan avulla, ja ett\u00e4 aina olisi valittava ja suosittava parempia teit\u00e4 ja ett\u00e4 meid\u00e4n olisi viipym\u00e4tt\u00e4 k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4 siihen suuntaan, jota pidet\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyllisemp\u00e4n\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ennen kaikkea korvaamaton lause opettaa meille, sill\u00e4 vaikka jokaisen ihmisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on H\u00e4nen tiedossaan etuk\u00e4teen ennen h\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4, niin jotenkin H\u00e4n kuitenkin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kaikki asiat niin kaikkia koskevan suunnitelman ja menetelm\u00e4n mukaan ja ihmisen taipumuksia silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en, ett\u00e4 H\u00e4n ei p\u00e4\u00e4t\u00e4 kaikesta pelk\u00e4ll\u00e4 voimank\u00e4yt\u00f6ll\u00e4\u00e4n eik\u00e4 sen sanomattoman tiedon mukaan, joka H\u00e4nen Esitiet\u00e4myksell\u00e4\u00e4n on, vaan ihmisten t\u00e4m\u00e4nhetkisten tekojen mukaan ja hylk\u00e4\u00e4 tai vet\u00e4\u00e4 luokseen jokaisen, ja p\u00e4ivitt\u00e4in joko antaa tai pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 armonsa. Ja ett\u00e4 n\u00e4in on, osoittaa meille my\u00f6s Saulin valinta, jonka surkeasta lopusta Jumalan ennakkotieto ei varmasti voinut olla tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ja silti H\u00e4n valitsi h\u00e4net niin monien tuhansien israelilaisten joukosta ja voiteli h\u00e4net kuninkaaksi palkiten h\u00e4nen silloin olemassa olleita el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ansioita eik\u00e4 ottanut huomioon h\u00e4nen tulevan lankeemuksensa synti\u00e4, niin ett\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4nest\u00e4 tuli kelvoton, Jumala melkein inhimillisin termein ja ihmisen tuntein valittaa, ik\u00e4\u00e4n kuin katuisi valintaa, sanoen: \u201dMinua kaduttaa, ett\u00e4 olen asettanut Saulin kuninkaaksi, sill\u00e4 h\u00e4n on hylj\u00e4nnyt minut eik\u00e4 ole t\u00e4ytt\u00e4nyt sanojani\u201d, ja viel\u00e4 kerran: \u2018Min\u00e4 kadun, ett\u00e4 olen asettanut Saulin kuninkaaksi, sill\u00e4 h\u00e4n on hylj\u00e4nnyt minut eik\u00e4 ole t\u00e4ytt\u00e4nyt sanojani\u2019: \u201dMutta Samuel oli murheellinen Saulin puolesta, koska Herra katui sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli asettanut Saulin Israelin kuninkaaksi.”\u201d Lopuksi t\u00e4m\u00e4, jonka H\u00e4n j\u00e4lkeenp\u00e4in toteutti, ett\u00e4 Herra my\u00f6s julistaa profeetta Hesekielin kautta, ett\u00e4 H\u00e4n aikoo p\u00e4ivitt\u00e4isell\u00e4 tuomiollaan tehd\u00e4 kaikkien ihmisten kanssa, sanoen: \u201dNiin, jos min\u00e4 sanon vanhurskaalle, ett\u00e4 h\u00e4n saa varmasti el\u00e4\u00e4, ja h\u00e4n, joka vanhurskauteensa luottaen tekee v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, niin kaikki h\u00e4nen vanhurskautensa unohdetaan, ja h\u00e4nen v\u00e4\u00e4ryydess\u00e4\u00e4n, jonka h\u00e4n on tehnyt, h\u00e4n kuolee siihen. Ja jos min\u00e4 sanon jumalattomalle: Ja jos h\u00e4n katuu synti\u00e4ns\u00e4 ja tekee oikeutta ja vanhurskautta, ja jos tuo paha palauttaa pantin ja palauttaa sen, mink\u00e4 h\u00e4n on ry\u00f6st\u00e4nyt, ja vaeltaa el\u00e4m\u00e4n k\u00e4skyjen mukaan eik\u00e4 tee mit\u00e4\u00e4n vanhurskautta, niin h\u00e4n j\u00e4\u00e4 varmasti henkiin, h\u00e4n ei kuole. Mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nen syntej\u00e4\u00e4n, jotka h\u00e4n on tehnyt, ei h\u00e4nelle lueta.”\u201d Lopuksi, kun Herra heid\u00e4n nopean lankeemuksensa vuoksi k\u00e4\u00e4nt\u00e4isi armollisen katseensa pois kansasta, jonka h\u00e4n oli valinnut kaikista kansoista, lain antaja\u00a0 puuttuu asiaan heid\u00e4n puolestaan ja huutaa: \u201dMin\u00e4 rukoilen sinua, Herra, t\u00e4m\u00e4 kansa on tehnyt suuren synnin; he ovat tehneet itselleen kultajumalia; ja nyt, jos Sin\u00e4 annat heid\u00e4n syntins\u00e4 anteeksi, niin anna se anteeksi; mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, jonka olet kirjoittanut. Herra vastasi h\u00e4nelle: \u201dMin\u00e4 en ole tehnyt mit\u00e4\u00e4n: Jos joku on tehnyt synti\u00e4 minun edess\u00e4ni, niin min\u00e4 pyyhin h\u00e4net pois kirjastani.”\u201d My\u00f6s Daavid valittaessaan profeetallisessa hengess\u00e4 Juudaksesta ja Herran vainoojista sanoo: \u201dpyyhk\u00e4ist\u00e4k\u00f6\u00f6n heid\u00e4t pois el\u00e4vien kirjasta.\u201d Ja koska he eiv\u00e4t ansainneet tulla pelastavaan katumukseen suuren syntins\u00e4 syyllisyyden t\u00e4hden, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4: \u201dJa \u00e4lk\u00f6\u00f6n heit\u00e4 kirjoitettako vanhurskaiden joukkoon.\u201d Lopulta Juudaksen itsens\u00e4 kohdalla profeetallisen kirouksen merkitys toteutui selv\u00e4sti, sill\u00e4 kun h\u00e4nen kuolemansyntins\u00e4 oli valmis, h\u00e4n tappoi itsens\u00e4 hirtt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, jotta h\u00e4n ei nimens\u00e4 pyyhkimisen j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4ntyisi ja tekisi parannusta ja ansaitsisi tulla j\u00e4lleen kerran kirjoitetuksi taivaassa vanhurskaiden joukkoon. Meid\u00e4n ei siis pid\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 silloin, kun Kristus oli valinnut h\u00e4net ja kun h\u00e4n sai paikan apostolissa, Juudaksen nimi oli kirjoitettu el\u00e4vien kirjaan ja ett\u00e4 h\u00e4n kuuli muiden tavoin sanat: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 iloitko siit\u00e4, ett\u00e4 perkeleet ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siit\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n nimenne on kirjoitettu taivaassa.\u201d Mutta koska ahneuden vitsaus turmeli h\u00e4net ja h\u00e4nen nimens\u00e4 oli pyyhitty pois tuosta taivaallisesta luettelosta, profeetta sanoo h\u00e4nest\u00e4 ja h\u00e4nen kaltaisistaan miehist\u00e4 sopivasti: \u201dHerra, kaikki ne, jotka hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t sinut, joutuvat h\u00e4mmennyksiin. Kirjoitettakoon maan p\u00e4\u00e4lle ne, jotka Sinusta luopuvat, sill\u00e4 he ovat hylj\u00e4nneet Herran, el\u00e4v\u00e4n veden suonen.\u201d Ja toisaalla: \u201dHe eiv\u00e4t saa olla minun kansani neuvonpidossa, eiv\u00e4tk\u00e4 he saa olla kirjoitettuina Israelin heimon kirjoituksiin, eiv\u00e4tk\u00e4 he saa menn\u00e4 Israelin maahan.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 26. Kuinka pyh\u00e4t miehet eiv\u00e4t voi olla kovia ja itsep\u00e4isi\u00e4<\/p>\n

                                                                      EIK\u00c4 meid\u00e4nk\u00e4\u00e4n tarvitse emittoida tuon k\u00e4skyn arvoa, sill\u00e4 vaikka olisimmekin vihamme tai jonkin muun intohimon vaikutuksen alaisena sitoneet itsemme jollain valalla (mit\u00e4 munkin ei pit\u00e4isi koskaan tehd\u00e4), silti kummankin puolen asia olisi punnittava perusteellisella mielen harkinnalla, ja sit\u00e4 tiet\u00e4, johon olemme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet, olisi verrattava siihen, jonka omaksumiseen meit\u00e4 kehotetaan, ja meid\u00e4n olisi ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 omaksuttava se, joka terveempien n\u00e4k\u00f6kohtien perusteella p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n parhaaksi. On nimitt\u00e4in parempi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lupauksemme sivuun kuin joutua menett\u00e4m\u00e4\u00e4n jotain hyv\u00e4\u00e4 ja toivottavampaa. Lopuksi emme koskaan muista, ett\u00e4 kunnianarvoiset ja hyv\u00e4ksytyt is\u00e4t olivat kovia ja periksiantamattomia t\u00e4m\u00e4nkaltaisissa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4, vaan kuten vaha l\u00e4mm\u00f6n vaikutuksesta, niin j\u00e4rki muutti heit\u00e4, ja kun j\u00e4rkev\u00e4mm\u00e4t neuvot saivat yliotteen, he eiv\u00e4t ep\u00e4r\u00f6ineet antaa periksi paremmalle puolelle. Mutta ne, joiden olemme n\u00e4hneet itsepintaisesti pit\u00e4v\u00e4n kiinni p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4\u00e4n, olemme aina pit\u00e4neet j\u00e4rjett\u00f6min\u00e4 ja harkintakyvytt\u00f6min\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 27. \u00a0Kysymys siit\u00e4, onko sanonta ’Olen vannonut ja olen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt’ vastakkainen yll\u00e4 esitetylle n\u00e4kemykselle”<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Mit\u00e4 tulee t\u00e4h\u00e4n n\u00e4k\u00f6kohtaan, jota on k\u00e4sitelty selv\u00e4sti ja perusteellisesti, munkin ei pit\u00e4isi koskaan p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, koska h\u00e4n pelk\u00e4\u00e4, ettei h\u00e4n osoittautuisi sanansa rikkojaksi tai muuten itsep\u00e4iseksi. Ja mit\u00e4 sitten voimme tehd\u00e4 t\u00e4st\u00e4 psalmistin sanonnasta: \u201dMin\u00e4 olen vannonut ja olen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt pit\u00e4\u00e4 sinun vanhurskaat tuomiosi?\u201d Mit\u00e4 muuta \u201dvannominen ja aikomus\u201d on kuin se, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 vakaasti kiinni omista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4\u00e4n?<\/p>\n

                                                                      LUKU 28. Vastaus, joka kertoo miss\u00e4 tapauksissa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4 on pysytt\u00e4v\u00e4 lujasti, ja miss\u00e4 tapauksissa siit\u00e4 voidaan tarvittaessa poiketa<\/p>\n

                                                                      JOOSEF: Esimerkiksi katkeamaton ja tiukka paasto tai t\u00e4ydellinen pid\u00e4tt\u00e4ytyminen viinist\u00e4 tai \u00f6ljyst\u00e4 tai t\u00e4ydellinen kielto poistua keljasta tai lakkaamaton keskittyminen lukemiseen ja mietiskelyyn, joita kaikkia voidaan harjoittaa mielin m\u00e4\u00e4rin ilman, ett\u00e4 niist\u00e4 aiheutuu vahinkoa ammatillemme ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4llemme, ja tarvittaessa niist\u00e4 voidaan luopua ilman moitteita. Mutta meid\u00e4n on mit\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isimmin p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4 noudattaa noita perusk\u00e4skyj\u00e4, eik\u00e4 edes, jos tarve vaatii, v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kuolemaa niiden puolesta, jonka suhteen meid\u00e4n on horjumatta vakuutettava: \u201dOlen vannonut ja olen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt\u201d.\u201d Ja t\u00e4m\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4 rakkauden s\u00e4ilytt\u00e4miseksi, jonka vuoksi kaikki muu on j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 huomiotta, jottei sen tyyneyden kauneus ja t\u00e4ydellisyys k\u00e4rsisi tahraa. Samalla tavoin meid\u00e4n on vannottava siveytemme puhtauden puolesta, ja meid\u00e4n pit\u00e4isi tehd\u00e4 samoin uskon, raittiuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, joihin kaikkiin meid\u00e4n on pit\u00e4ydytt\u00e4v\u00e4 muuttumattomalla sinnikkyydell\u00e4, ja niiden hylk\u00e4\u00e4minen edes v\u00e4h\u00e4ksi aikaa on moitteen arvoista. Mutta mit\u00e4 tulee niihin ruumiillisiin harjoituksiin, joiden sanotaan olevan hy\u00f6dyksi vain v\u00e4h\u00e4n aikaa, meid\u00e4n on, kuten sanoimme, p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4 niin, ett\u00e4 jos ilmenee jokin p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isempi tilaisuus hyv\u00e4\u00e4n tekoon, joka saisi meid\u00e4t hellitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4, meid\u00e4n ei tarvitse sitoutua mihink\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n niiden suhteen, vaan voimme luopua niist\u00e4 ja ottaa vapaasti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sen, mik\u00e4 on hy\u00f6dyllisemp\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 jos ruumiilliset harjoitukset j\u00e4tet\u00e4\u00e4n hetkeksi pois, ei niist\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n vaaraa; mutta jos n\u00e4ist\u00e4 muista harjoituksista on luovuttu edes hetkeksi, se on tappavaa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 29. Miten meid\u00e4n tulee tehd\u00e4 ne asiat, jotka on pidett\u00e4v\u00e4 salassa<\/p>\n

                                                                      SINUN on my\u00f6s huolehdittava samalla huolellisuudella siit\u00e4, ett\u00e4 jos suustasi on sattumalta lipsahtanut jokin sana, jonka haluat pit\u00e4\u00e4 salassa, mik\u00e4\u00e4n salassapitokielto ei saa h\u00e4irit\u00e4 kuulijaa. Sill\u00e4 se j\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isemmin kuulematta, jos sen annetaan menn\u00e4 ohi huolimattomasti ja yksinkertaisesti, koska velje\u00e4, olipa h\u00e4n kuka tahansa, ei kiusaa sellainen kiusaus paljastaa sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 jotakin satunnaisessa keskustelussa pudonnutta v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6ist\u00e4 ja juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n merkityksellist\u00e4, koska sit\u00e4 ei ole annettu kuulijan mieleen tiukalla vaitiolok\u00e4skyll\u00e4. Sill\u00e4 vaikka sitoisitkin h\u00e4nen uskonsa vaatimalla h\u00e4nelt\u00e4 valan, sinun ei tarvitse ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 se paljastuu hyvin pian; sill\u00e4 paholaisen voima hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 kiivaammin h\u00e4nen kimppuunsa sek\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4\u00e4kseen sinua ett\u00e4 saadakseen h\u00e4net rikkomaan valansa mahdollisimman nopeasti.<\/p>\n

                                                                      LUKU 30. Ett\u00e4 ei pid\u00e4 tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 niist\u00e4 asioista, jotka koskevat yhteisen el\u00e4m\u00e4n tarpeita<\/p>\n

                                                                      JA siksi munkin ei pid\u00e4 h\u00e4t\u00e4isesti tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n lupauksia niist\u00e4 asioista, jotka koskevat vain ruumiillista harjoitusta, sill\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, ettei h\u00e4n kiihottaisi vihollista viel\u00e4 enemm\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vastaan, mit\u00e4 h\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin noudattaa lakia, ja n\u00e4in h\u00e4net saatettaisiin helpommin pakottaa rikkomaan sit\u00e4. Sill\u00e4 jokainen, joka el\u00e4\u00e4 vapauden armon alla ja asettaa itselleen lain, sitoo itsens\u00e4 siten vaaralliseen orjuuteen, niin ett\u00e4 jos v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys sattumalta pakottaa h\u00e4net tekem\u00e4\u00e4n sen, mit\u00e4 h\u00e4n olisi voinut uskaltaa tehd\u00e4 laillisesti ja viel\u00e4p\u00e4 kiitollisin mielin ja kiitoksin, h\u00e4n joutuu toimimaan kuin rikkoja ja lankeaa syntiin: \u201dSill\u00e4 miss\u00e4 ei ole lakia, siell\u00e4 ei ole rikkomusta.\u201d T\u00e4m\u00e4n ohjeen ja siunatun Joosefin opetuksen ansiosta saimme vahvistuksen kuin jumalallisesta oraakkelista ja p\u00e4\u00e4timme pys\u00e4hty\u00e4 Egyptiin. Mutta vaikka olimme t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien vain v\u00e4h\u00e4n huolissamme lupauksestamme, mutta kun seitsem\u00e4n vuotta oli kulunut, olimme hyvin iloisia sen t\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4. Sill\u00e4 kiirehdimme luostariimme aikana, jolloin olimme varmoja siit\u00e4, ett\u00e4 saisimme luvan palata er\u00e4maahan, ja ensin osoitimme kunnolla kunnioitusta vanhimmillemme; seuraavaksi her\u00e4timme entisen rakkauden uudelleen henkiin heid\u00e4n mieless\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 heid\u00e4n rakkautensa kiihkeydest\u00e4 heit\u00e4 eiv\u00e4t olleet lainkaan pehment\u00e4neet meid\u00e4n hyvin usein l\u00e4hett\u00e4m\u00e4mme kirjeet, joilla tyydytimme heit\u00e4, ja lopuksi poistimme kokonaan rikkoutuneen lupauksemme piikin ja palasimme takaisin Skeeten er\u00e4maan syvyyksiin, kuten he itse meit\u00e4 ilolla eteenp\u00e4in l\u00e4hettiv\u00e4t. T\u00e4m\u00e4n maineikkaiden isien oppineisuuden ja opin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytemme, oi pyh\u00e4 veli, on parhaan kykyns\u00e4 mukaan tehnyt sinulle selv\u00e4ksi. Ja jos ehk\u00e4 k\u00f6mpel\u00f6 tyylimme on sekoittanut sit\u00e4 sen sijaan, ett\u00e4 se olisi asettanut sen j\u00e4rjestykseen, luotan siihen, ett\u00e4 k\u00f6mpelyytemme ansaitsema moitteet eiv\u00e4t h\u00e4iritse n\u00e4ille suurmiehille kuuluvaa kiitosta. Koska tuomarimme silmiss\u00e4 meist\u00e4 tuntui turvallisemmalta menettelytavalta esitt\u00e4\u00e4 edes kaunistelemattomalla tyylill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 loistelias oppi sen sijaan, ett\u00e4 olisimme pit\u00e4neet siit\u00e4 suumme kiinni, koska jos h\u00e4n ottaa huomioon ajatusten suuruuden, sen, ett\u00e4 tyylimme k\u00f6mpelyys \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, ei tarvitse olla haitaksi lukijan hy\u00f6dylle, ja me puolestamme olemme enemm\u00e4n huolissamme sen hy\u00f6dyllisyydest\u00e4 kuin siit\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 ylistet\u00e4\u00e4n. Ainakin t\u00e4m\u00e4n kehotan kaikkia\u00a0 niit\u00e4, joiden k\u00e4siin t\u00e4m\u00e4 pieni kirja saattaa joutua, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 heid\u00e4n on tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 kaikki se, mik\u00e4 siin\u00e4 miellytt\u00e4\u00e4 heit\u00e4, kuuluu isille, ja kaikki se, mit\u00e4 he eiv\u00e4t pid\u00e4, on kokonaan meid\u00e4n omaa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      JOHANNES KASSIANUKSEN KESKUSTELUT<\/p>\n

                                                                      KOLMAS OSA<\/p>\n

                                                                      XVIII – XXIV<\/p>\n

                                                                      ESIPUHE.<\/strong><\/p>\n

                                                                      KUN Kristuksen armon avulla. olin julkaissut kymmenen isien konferenssia, jotka oli s\u00e4velletty autuaimpien Helladiuksen ja Leontiuksen kiireellisest\u00e4 pyynn\u00f6st\u00e4, omistin – seitsem\u00e4n muuta – Honoratukselle, nimelt\u00e4 ja ansioilta siunatulle piispalle, ja my\u00f6s tuolle Kristuksen pyh\u00e4lle palvelijalle, Eucheriukselle. Saman m\u00e4\u00e4r\u00e4n olen my\u00f6s katsonut hyv\u00e4ksi omistaa nyt teille, oi pyh\u00e4t veljet, Jovinianus, Minervius, Leontius ja Teodore. Koska viimeksi mainittu teist\u00e4 perusti Gallian maakuntaan tuon pyh\u00e4n ja loistavan luostarij\u00e4rjestyksen muinaisen hyveen ankaruudella, kun taas muut teist\u00e4 ovat ohjeillanne her\u00e4tt\u00e4neet munkkeja paitsi ennen kaikkea tavoittelemaan kinobian yhteist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, my\u00f6s janoamaan innokkaasti ankkurien ylev\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 nuo parhaiden isien konferenssit on j\u00e4rjestetty niin huolellisesti ja kaikin puolin harkiten, ett\u00e4 ne sopivat molempiin el\u00e4m\u00e4nmuotoihin, mink\u00e4 ansiosta te olette saaneet paitsi l\u00e4nsimaat my\u00f6s saaret kukoistamaan suurilla veljien joukoilla; ts. tarkoitan, ett\u00e4 paitsi niit\u00e4, jotka viel\u00e4 pysyv\u00e4t seurakunnissa ja alistuvat kiitett\u00e4v\u00e4sti s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n, my\u00f6s niit\u00e4, jotka vet\u00e4ytyv\u00e4t ei kovin kauas luostareistanne ja pyrkiv\u00e4t toteuttamaan ankkurien s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, voidaan opettaa t\u00e4ydellisemmin, sen mukaan kuin paikan luonne ja heid\u00e4n tilansa luonne vaativat. Ja t\u00e4h\u00e4n ovat aiemmat ponnistelunne ja ty\u00f6nne vaikuttaneet erityisesti siten, ett\u00e4 koska he ovat jo valmistautuneet ja harjoitelleet n\u00e4it\u00e4 harjoituksia, he voivat helpommin ottaa vastaan vanhimpien antamat k\u00e4skyt ja laitokset ja ottaa keljassaan vastaan keskustelijat yhdess\u00e4 varsinaisten keskustelujen niteiden kanssa ja keskustella heid\u00e4n kanssaan tavan mukaan p\u00e4ivitt\u00e4isten kysymysten ja vastausten avulla, heit\u00e4 ei ehk\u00e4 j\u00e4tet\u00e4 omien voimavarojensa varaan l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 tiet\u00e4, joka on vaikea ja melkein tuntematon t\u00e4ss\u00e4 maassa, mutta t\u00e4ynn\u00e4 vaaroja siell\u00e4kin, miss\u00e4 ei puutu hyvin kuluneita polkuja ja lukemattomia esimerkkej\u00e4 niist\u00e4, jotka ovat kulkeneet sit\u00e4 ennen, vaan he voivat pikemminkin oppia seuraamaan heid\u00e4n esimerkkiens\u00e4 opettamaa ankkuriel\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, jonka muinainen perinne ja ahkeruus ja pitk\u00e4 kokemus ovat perusteellisesti opettaneet.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      JOHANNES KASSIANUKSEN KESKUSTELUT<\/p>\n

                                                                      KOLMAS OSA<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XVIII ABBA PIAMUNIN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      KOLMESTA MUNKKILUOKASTA<\/strong><\/p>\n

                                                                      LUKU 1.Miten tulimme Diolcosiin ja miten abba Piamun otti meid\u00e4t vastaan.<\/p>\n

                                                                      Sen j\u00e4lkeen, kun olimme k\u00e4yneet ja keskustelleet niiden kolmen vanhimman kanssa, joiden konferensseja olemme veljemme Eucheriuksen aloitteesta yritt\u00e4neet kuvata, ja koska halusimme viel\u00e4 kiihke\u00e4mmin etsi\u00e4 Egyptin muita osia, joissa asui suurempi ja t\u00e4ydellisempi pyhien joukko, tulimme – ei niink\u00e4\u00e4n matkan tarpeiden kuin halun vuoksi vierailla siell\u00e4 asuvien pyhien luona – Diolcos-nimiseen kyl\u00e4\u00e4n, joka sijaitsi yhdess\u00e4 Niilin-meren seitsem\u00e4st\u00e4 suuhaarasta. Kun nimitt\u00e4in kuulimme hyvin monista ja hyvin kuuluisista luostareista, joita muinaiset is\u00e4t olivat py\u00f6rist\u00e4neet, l\u00e4hdimme innokkaimpien kauppiaiden tavoin heti matkaan ep\u00e4varmalla matkalla, johon meit\u00e4 kannusti suuremman hy\u00f6dyn toivossa. Ja kun vaeltelimme siell\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ja kiinnitimme uteliaat silm\u00e4mme noihin hyveen vuoriin, jotka erottuvat korkeudestaan, ymp\u00e4rill\u00e4 olevien katseet kiinnittiv\u00e4t ensin abba Piamunin, kaikkien siell\u00e4 asuvien ankkurien vanhimman ja heid\u00e4n presbyteerins\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi ollut jokin korkea majakka. Sill\u00e4 h\u00e4n oli asetettu korkean vuoren huipulle, kuten tuo kaupunki evankeliumissa, ja h\u00e4n valoi heti valonsa meid\u00e4n kasvoillemme, joiden hyveet ja ihmeet, jotka h\u00e4n teki silmiemme edess\u00e4, jumalallinen armo\u00a0 n\u00e4in todistaen h\u00e4nen erinomaisuudestaan, meid\u00e4n on mielest\u00e4mme ohitettava hiljaa, jos emme halua ylitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n teoksen suunnitelmaa ja rajoja. Lupasimme nimitt\u00e4in painaa mieleemme sen, mit\u00e4 voimme muistaa, emme Jumalan ihmeist\u00e4, vaan pyhien instituutioista ja harrastuksista, jotta voisimme antaa lukijoillemme ainoastaan tarpeellista opetusta t\u00e4ydellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 varten, emmek\u00e4 aineksia tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4iseen ja hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4\u00e4n ihailuun ilman, ett\u00e4 heid\u00e4n vikojaan korjattaisiin. Kun abba Piamun oli ottanut meid\u00e4t vastaan tervetulleesti ja virvoitellut meit\u00e4 sopivalla yst\u00e4v\u00e4llisyydell\u00e4, koska h\u00e4n ymm\u00e4rsi, ettemme olleet samasta maasta, h\u00e4n kysyi meilt\u00e4 ensin huolestuneena, mist\u00e4 tai miksi olimme k\u00e4yneet Egyptiss\u00e4, ja saatuaan tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olimme tulleet sinne Syyriassa sijaitsevasta luostarista t\u00e4ydellisyyden tavoittelusta, h\u00e4n aloitti seuraavalla tavalla: –<\/p>\n

                                                                      LUKU 2 Abba Piamunin sanat siit\u00e4, miten noviiseina olleita munkkeja tulisi opettaa vanhimpiensa esimerkin avulla<\/p>\n

                                                                      KUKA tahansa ihminen, lapseni, joka haluaa saavuttaa taidon jossakin taidossa, ellei h\u00e4n antaudu suurimmalla mahdollisella vaivalla ja huolellisuudella opiskelemaan sit\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, jonka h\u00e4n haluaa oppia, ja noudata tuon ty\u00f6n tai tieteen parhaiden mestareiden s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja k\u00e4skyj\u00e4, on turhassa toiveessa saavuttaa tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isill\u00e4 toiveilla yht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4 niiden kanssa, joiden vaivaa ja ahkeruutta h\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kopioimasta. Tied\u00e4mme nimitt\u00e4in, ett\u00e4 jotkut ovat tulleet teid\u00e4n maastanne t\u00e4nne vain kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n luostareita tutustuakseen veljiin, eiv\u00e4tk\u00e4 aio omaksua niit\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4, joiden vuoksi he ovat matkanneet t\u00e4nne, eiv\u00e4tk\u00e4 vet\u00e4yty\u00e4 selleihin ja pyrki\u00e4 toteuttamaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 he ovat oppineet n\u00e4kem\u00e4ll\u00e4 tai opettamalla. Ja n\u00e4m\u00e4 ihmiset s\u00e4ilyttiv\u00e4t luonteensa ja harrastuksensa, joihin he olivat tottuneet, ja, kuten jotkut heitt\u00e4v\u00e4t hampaisiinsa, heid\u00e4n katsotaan vaihtaneen maata ei hy\u00f6ty\u00e4kseen, vaan puutteen pakenemisen vuoksi. J\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isen mielens\u00e4 j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyydess\u00e4 he eiv\u00e4t ainoastaan voineet oppia mit\u00e4\u00e4n, vaan eiv\u00e4t itse asiassa halunneet j\u00e4\u00e4d\u00e4 en\u00e4\u00e4 n\u00e4ille seuduille. Sill\u00e4 jos he eiv\u00e4t muuttaneet paastotapaansa, psalmikaavioitaan eiv\u00e4tk\u00e4 edes vaatteidensa muotia, mit\u00e4 muuta\u00a0 voisimme ajatella heid\u00e4n tavoittelevan t\u00e4ss\u00e4 maassa, paitsi ruokahuoltoa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. Kuinka nuorempien ei tulisi keskustella vanhimpien m\u00e4\u00e4r\u00e4yksist\u00e4.<\/p>\n

                                                                      JOS siis, kuten uskomme, Jumalan asia on vet\u00e4nyt teid\u00e4t yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n kopioida meid\u00e4n tiet\u00e4myst\u00e4mme, teid\u00e4n on j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 t\u00e4ysin huomiotta kaikki ne s\u00e4\u00e4nn\u00f6t, joiden mukaan varhaiset alkuunne kouluttautuivat, ja teid\u00e4n on kaikella n\u00f6yryydell\u00e4 seurattava kaikkea, mit\u00e4 n\u00e4ette meid\u00e4n vanhimpien tekev\u00e4n tai opettavan. \u00c4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 vaivautuko tai vet\u00e4ytyk\u00f6 pois ja harhautuko j\u00e4ljittelem\u00e4st\u00e4 sit\u00e4, vaikka jonkin teon tai toiminnan syy tai syy ei t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 olisikaan teille selv\u00e4, sill\u00e4 jos ihmisill\u00e4 on hyvi\u00e4 ja yksinkertaisia ajatuksia kaikista asioista ja jos he pyrkiv\u00e4t uskollisesti j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mit\u00e4 he n\u00e4kev\u00e4t Vanhintensa opettaman tai tekev\u00e4n, sen sijaan, ett\u00e4 he keskustelisivat siit\u00e4, niin tieto kaikista asioista seuraa ty\u00f6n kokemuksen kautta. Mutta se ei koskaan p\u00e4\u00e4se totuuden j\u00e4rkeen, joka alkaa oppia keskustelemalla, sill\u00e4 kun vihollinen n\u00e4kee, ett\u00e4 h\u00e4n luottaa pikemminkin omaan kuin isien harkintaan, h\u00e4n helposti patistaa h\u00e4nt\u00e4 niin pitk\u00e4lle, kunnes ne asiat, jotka ovat erityisen hy\u00f6dyllisi\u00e4 ja hy\u00f6dyllisi\u00e4, tuntuvat h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n tarpeettomilta tai vahingollisilta, ja ovela vihollinen leikittelee niin paljon h\u00e4nen omahyv\u00e4isyydell\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n itsepintaisesti pit\u00e4ytyen omassa mielipiteess\u00e4\u00e4n vakuuttaa itselleen, ett\u00e4 vain se on pyh\u00e4\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n itse sikap\u00e4isess\u00e4 erehdyksess\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 ja oikeana.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Egyptiss\u00e4 olevista kolmesta munkkityypist\u00e4<\/p>\n

                                                                      SEN vuoksi teid\u00e4n on ensin kuultava, miten tai mist\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6mme j\u00e4rjestelm\u00e4 ja alku sai alkunsa. Sill\u00e4 vain silloin voidaan ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tehokkaasti kouluttaa ihminen mihin tahansa haluamaansa taitoon ja kannustaa h\u00e4nt\u00e4 harjoittamaan sit\u00e4 ahkerasti, kun h\u00e4n on oppinut sen tekij\u00f6iden ja perustajien kunnian. Egyptiss\u00e4 on kolmenlaisia munkkeja, joista kaksi on ihailtavia, kolmas on huono laji ja ehdottomasti v\u00e4ltett\u00e4viss\u00e4. Ensimm\u00e4inen on kinobiitit, jotka el\u00e4v\u00e4t yhdess\u00e4 kongregaatiossa ja joita johtaa yksi ainoa vanhin: t\u00e4t\u00e4 lajia on eniten, munkkeja, jotka asuvat koko Egyptiss\u00e4. Toinen on erakot, jotka koulutettiin ensin kinobiumissa ja jotka sitten k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4ydellistytty\u00e4\u00e4n valitsivat er\u00e4maan syv\u00e4nteet: my\u00f6s me toivomme saavamme paikan t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4. Kolmas on sarabaittien tuomittava j\u00e4rjestys. Ja n\u00e4ist\u00e4 puhumme tarkemmin yksi kerrallaan j\u00e4rjestyksess\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 kolmesta j\u00e4rjest\u00f6st\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4isi siis, kuten sanoimme, ensin tiet\u00e4\u00e4 perustajat. Sill\u00e4 heti t\u00e4st\u00e4 voi synty\u00e4 joko viha sit\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4 kohtaan, jota on v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4, tai kaipaus sit\u00e4 kohtaan, jota on seurattava, sill\u00e4 jokainen tie vie varmasti sen noudattajan siihen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, jonka sen tekij\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4j\u00e4 on saavuttanut.<\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Kinobiittien s\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnan perustajista<\/p>\n

                                                                      JA n\u00e4in kinobiittien j\u00e4rjestelm\u00e4 sai alkunsa apostolien saarnan aikana. Sill\u00e4 sellainen oli koko se Jerusalemin uskovien joukko, jota Apostolien teoissa kuvataan n\u00e4in: \u201dMutta uskovien joukko oli yht\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4 ja yht\u00e4 sielua, eik\u00e4 kukaan heist\u00e4 sanonut, ett\u00e4 jokin niist\u00e4 asioista, joita h\u00e4nell\u00e4 oli, olisi h\u00e4nen omaansa, vaan heill\u00e4 oli kaikki yhteist\u00e4.\u201d (Apostolien kirjeiss\u00e4). He myiv\u00e4t omaisuutensa ja omaisuutensa ja jakoivat ne kaikille, sen mukaan kuin kenell\u00e4 oli tarvetta.” Ja j\u00e4lleen: \u201dSill\u00e4 ei ollut heid\u00e4n joukossaan ket\u00e4\u00e4n, jolla olisi ollut puutetta; sill\u00e4 kaikki, joilla oli peltoja tai taloja, myiv\u00e4t ne ja toivat myytyjen tavaroidensa hinnan ja panivat ne apostolien jalkojen eteen, ja jako tehtiin jokaiselle sen mukaan kuin h\u00e4nell\u00e4 oli tarvetta.”\u201d Koko kirkko, sanon min\u00e4, oli silloin sellainen kuin nyt ovat ne harvat, jotka vaikeuksitta l\u00f6ytyv\u00e4t kinobiaan. Mutta kun apostolien kuoltua alkoi uskovien joukko kylmet\u00e4, ja erityisesti se joukko, joka oli tullut Kristuksen uskoon erilaisista vieraista kansoista, joilta apostolit heid\u00e4n uskonsa lapsellisuutta ja heid\u00e4n syv\u00e4\u00e4n juurtuneita pakanallisia tapojaan kunnioittaen eiv\u00e4t vaatineet muuta kuin, ett\u00e4 he \u201dpid\u00e4tt\u00e4ytyisiv\u00e4t ep\u00e4jumalille uhratuista asioista ja haureudesta ja kuristetuista asioista ja verest\u00e4, \u201d, ja niinp\u00e4 se vapaus, joka my\u00f6nnettiin pakanoille heid\u00e4n vasta syntyneen uskonsa heikkouden vuoksi, oli v\u00e4hitellen alkanut heikent\u00e4\u00e4 Jerusalemin kirkon t\u00e4ydellisyytt\u00e4, ja tuon\u00a0 varhaisen uskon kiihkeys hyytyi, koska sek\u00e4 alkuasukkaiden ett\u00e4 muukalaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi p\u00e4ivitt\u00e4in, eiv\u00e4tk\u00e4 ainoastaan ne, jotka olivat ottaneet Kristuksen uskon vastaan, vaan jopa ne, jotka olivat kirkon johtohenkil\u00f6it\u00e4, hellitt\u00e4neet jonkin verran tuosta tiukkuudesta. Sill\u00e4 jotkut kuvittelivat, ett\u00e4 se, mink\u00e4 he n\u00e4kiv\u00e4t sallituksi pakanoille heid\u00e4n heikkoutensa vuoksi, oli sallittua my\u00f6s heille itselleen, ja ajattelivat, etteiv\u00e4t he k\u00e4rsisi mit\u00e4\u00e4n menetyksi\u00e4, jos he seuraisivat Kristuksen uskoa ja tunnustusta pit\u00e4en kiinni omaisuudestaan ja omaisuudestaan. Mutta ne, jotka viel\u00e4 s\u00e4ilyttiv\u00e4t apostolien kiihkon, j\u00e4tt\u00e4en mieless\u00e4\u00e4n tuon entisen t\u00e4ydellisyyden, j\u00e4ttiv\u00e4t kaupunkinsa ja kanssak\u00e4ymisens\u00e4 niiden kanssa, jotka ajattelivat, ett\u00e4 huolimattomuus ja l\u00f6ysempi el\u00e4m\u00e4 oli sallittua heille itselleen ja Jumalan seurakunnalle, ja alkoivat asua maaseudulla ja syrj\u00e4isemmill\u00e4 paikoilla ja harjoittaa siell\u00e4 yksityisesti ja omaan laskuunsa niit\u00e4 asioita, jotka he olivat oppineet apostolien m\u00e4\u00e4r\u00e4nneen koko kirkon koko ruumiille yleisesti: Ja niin koko se j\u00e4rjestelm\u00e4, josta olemme puhuneet, syntyi niist\u00e4 opetuslapsista, jotka olivat erottautuneet levi\u00e4v\u00e4st\u00e4 pahuudesta. Ja n\u00e4m\u00e4 erottautuivat v\u00e4hitellen ajan kuluessa uskovien suuresta joukosta, ja koska he pid\u00e4tt\u00e4ytyiv\u00e4t avioliitosta ja katkaisivat itsens\u00e4 yhteyksist\u00e4 sukulaistensa kanssa ja t\u00e4m\u00e4n maailman el\u00e4m\u00e4st\u00e4, heit\u00e4 kutsuttiin munkeiksi tai yksin\u00e4isiksi heid\u00e4n yksin\u00e4isen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ankaruudesta johtuen. Siit\u00e4 seurasi, ett\u00e4 heid\u00e4n yhteisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n heit\u00e4 kutsuttiin kinobiiteiksi ja heid\u00e4n solujaan ja majapaikkojaan kinobiaksi. Se oli siis yksin\u00e4\u00e4n varhaisin munkkien laji, joka on ensimm\u00e4inen paitsi ajallisesti my\u00f6s armossa, ja joka jatkui katkeamattomana hyvin pitk\u00e4n ajan aina abba Paavalin ja Antoniuksen aikaan asti; ja viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4emme sen j\u00e4lki\u00e4 s\u00e4ilyneen tiukoissa kinobioissa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Erakkojen j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 ja sen alusta<\/p>\n

                                                                      ULKOPUOLELLA t\u00e4st\u00e4 t\u00e4ydellisten joukosta ja, jos saan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmaisua, t\u00e4st\u00e4 pyhien hedelm\u00e4llisimm\u00e4st\u00e4 juuresta, syntyi my\u00f6hemmin my\u00f6s ankkurien kukkia ja hedelmi\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjestyksen alkul\u00e4htein\u00e4 ovat kuulemma olleet ne, jotka \u00e4sken mainitsimme, nimitt\u00e4in pyh\u00e4 Paavali ja Antonius, miehet, jotka k\u00e4viv\u00e4t er\u00e4maan syvyyksiss\u00e4, ei niin kuin jotkut 983 heikkohermoisuudesta ja k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myyden pahasta, vaan halusta t\u00e4ydellisyyden ja jumalallisen mietiskelyn korkeampiin korkeuksiin, vaikka edellisen heist\u00e4 sanotaankin l\u00f6yt\u00e4neen tiens\u00e4 er\u00e4maahan pakon edess\u00e4, kun h\u00e4n vainon aikana v\u00e4ltteli naapureidensa juonia. Niinp\u00e4 siit\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4, josta olemme puhuneet, syntyi sitten toisenlainen t\u00e4ydellisyyden laji, jonka seuraajia kutsutaan oikeutetusti ankkureiksi; ts. vet\u00e4ytyjiksi, koska he eiv\u00e4t suinkaan olleet tyytyv\u00e4isi\u00e4 siihen voittoon, jolla he olivat tallanneet jaloilleen paholaisen k\u00e4tketyt ansat viel\u00e4 ihmisten keskell\u00e4 el\u00e4ess\u00e4\u00e4n, vaan he halusivat innokkaasti taistella paholaisia vastaan avoimessa yhteenotossa ja suorassa taistelussa eiv\u00e4tk\u00e4 niin ollen pel\u00e4nneet tunkeutua autiomaan laajoihin syvyyksiin j\u00e4ljitellen muun muassa Johannes Kastajaa, joka vietti koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 autiomaassa, sek\u00e4 Eliaa ja Elisaa ja niit\u00e4, joista apostoli puhuu seuraavasti: \u201dHe vaelsivat lampaan- ja vuohennahoissa, he olivat puutteessa, ahdistuneita, k\u00e4rsivi\u00e4, joille maailma ei ollut arvollinen, vaeltelivat er\u00e4maissa, vuorilla, luolissa ja maan luolissa.\u201d Heist\u00e4kin Herra puhuu kuvaannollisesti Jobille: \u201dMutta kuka on p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt villiaasin vapaaksi ja kuka on irrottanut sen siteet?\u201d \u201dKuka on p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt villiaasin vapaaksi ja kuka on irrottanut sen siteet? Jolle min\u00e4 olen antanut er\u00e4maan kodiksi ja karun maan asunnoksi. H\u00e4n halveksii kaupungin v\u00e4kijoukkoa eik\u00e4 kuule ajurin huutoa; h\u00e4n katselee ymp\u00e4ri laiduntensa vuoria ja etsii kaikkea vihre\u00e4\u00e4.\u201d Psalmeissa my\u00f6s: \u201dSanokoot nyt Herran lunastetut, ne, jotka h\u00e4n on lunastanut vihollisen k\u00e4dest\u00e4\u201d, ja v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin: \u201dHe vaelsivat er\u00e4maassa, paikassa, jossa ei ole vett\u00e4; he eiv\u00e4t l\u00f6yt\u00e4neet asuinkaupungin tiet\u00e4\u201d. He olivat n\u00e4lk\u00e4isi\u00e4 ja janoisia; heid\u00e4n sielunsa py\u00f6rtyi heiss\u00e4. Ja he huusivat Herraa ahdistuksessaan, ja h\u00e4n pelasti heid\u00e4t ahdingostaan.\u201d My\u00f6s Jeremia kuvaa heit\u00e4 seuraavasti: \u201dAutuas se mies, joka on kantanut ikeen nuoruudestaan asti. H\u00e4n istuu yksin\u00e4isen\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 vaiti, sill\u00e4 h\u00e4n on ottanut sen p\u00e4\u00e4lleen\u201d, ja siell\u00e4 lauletaan syd\u00e4mess\u00e4 ja teossa n\u00e4it\u00e4 psalmistin sanoja: \u201dMinusta on tullut kuin pelikaani er\u00e4maassa. Min\u00e4 valvon ja olen tullut kuin varpunen, joka on yksin talon katolla.”<\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Sarabaittien alkuper\u00e4st\u00e4 ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntavoistaan<\/p>\n

                                                                      JA samalla kun kristillinen uskonto iloitsi n\u00e4ist\u00e4 kahdesta munkkirykmentist\u00e4, vaikka t\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4 oli v\u00e4hitellen alkanut rappeutua, syntyi sen j\u00e4lkeen tuo vastenmielinen ja uskoton munkkien laji; tai pikemminkin se pahansuopa kasvi her\u00e4si henkiin ja kasvoi uudelleen, joka ensimm\u00e4isen kerran puhkesi Ananiaksen ja Sapfiran persoonissa alkukirkossa ja jonka apostoli Pietarin ankaruus katkaisi – sellainen, jota munkkien keskuudessa on pitk\u00e4\u00e4n pidetty inhottavana ja kauhistuttavana ja jota kukaan ei en\u00e4\u00e4 omaksunut, niin kauan kuin uskovien muistiin oli j\u00e4\u00e4nyt kauhu siit\u00e4 eritt\u00e4in ankarasta tuomiosta, jolla siunattu apostoli ei ainoastaan kielt\u00e4ytynyt sallimasta, ett\u00e4 edell\u00e4 mainittuja uuden rikoksen tekij\u00f6it\u00e4 parannettaisiin katumuksella tai mill\u00e4\u00e4n hyvityksell\u00e4, vaan suorastaan tuhosi tuon kaikkein vaarallisimman iti\u00f6n heid\u00e4n nopealla kuolemallaan. Kun sitten tuo ennakkotapaus, josta apostoli rankaisi Ananiaksen ja Sapfiiran tapauksessa ankarasti, oli v\u00e4hitellen haihtunut joidenkin mielest\u00e4, koska he olivat pitk\u00e4\u00e4n olleet huolimattomia ja unohtaneet sen ajan kuluessa, syntyi sarabaittien suku, joka sen vuoksi, ett\u00e4 se on irtautunut kanssak\u00e4velij\u00f6iden seurakunnista, huolehtii kukin omista asioistaan, nimet\u00e4\u00e4n egyptin kielell\u00e4 oikeutetusti sarabaiteiksi, ja he ovat per\u00e4isin niiden joukosta, jotka olemme maininneet ja jotka halusivat pikemminkin j\u00e4ljitell\u00e4 kuin todella pyrki\u00e4 evankeliseen t\u00e4ydellisyyteen, ja joita siihen yllyttiv\u00e4t kilpailu tai niiden ylistys, jotka pitiv\u00e4t Kristuksen t\u00e4ydellist\u00e4 k\u00f6yhyytt\u00e4 parempana kuin kaikenlaista rikkautta. N\u00e4m\u00e4 sitten, vaikka he heikossa mieless\u00e4\u00e4n teeskentelev\u00e4t suurinta hyvyytt\u00e4 ja joutuvat pakon edess\u00e4 liittym\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n ritarikuntaan, kun he haluavat tulla luetuiksi munkkien nimell\u00e4 j\u00e4ljittelem\u00e4tt\u00e4 heid\u00e4n harrastuksiaan, eiv\u00e4t mill\u00e4\u00e4n tavalla harjoita kuria, eiv\u00e4t alistu vanhimpien tahtoon, eiv\u00e4t opi perinteiden opettamina hallitsemaan omaa tahtoaan eiv\u00e4tk\u00e4 ota vastaan ja opettele kunnolla mit\u00e4\u00e4n terveen harkintakyvyn s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4; vaan tekev\u00e4t luopumisensa vain julkisena tunnustuksena, ts. \u00a0ihmisten n\u00e4hden, joko jatkavat kodeissaan omistautuneina samoille ammateille kuin ennenkin, vaikkakin arvokkaasti t\u00e4m\u00e4n arvonimen saaneina, tai rakentavat itselleen keljaa ja kutsuvat niit\u00e4 luostareiksi ja pysyv\u00e4t niiss\u00e4 t\u00e4ysin vapaina ja omina herroinaan, eiv\u00e4tk\u00e4 koskaan alistu evankeliumin m\u00e4\u00e4r\u00e4yksiin, jotka kielt\u00e4v\u00e4t heit\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n huolimasta p\u00e4iv\u00e4n ruokaa tai murehtimasta\u00a0 kotiasioista: k\u00e4skyj\u00e4, joita vain ne t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ep\u00e4uskoisesti ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4, jotka ovat vapautuneet kaikista t\u00e4m\u00e4n maailman hy\u00f6dykkeist\u00e4 ja alistaneet itsens\u00e4 kinobian esimiehille niin, etteiv\u00e4t he voi my\u00f6nt\u00e4\u00e4 olevansa lainkaan omia herrojaan. Mutta ne, jotka, kuten sanoimme, v\u00e4lttelev\u00e4t luostarin ankaruutta ja asuvat kaksi tai kolme yhdess\u00e4 selleiss\u00e4\u00e4n, tyytym\u00e4tt\u00e4 siihen, ett\u00e4 he ovat apotin valvonnan ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6n alaisina, vaan j\u00e4rjest\u00e4ytyen l\u00e4hinn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n, nimitt\u00e4in siihen, ett\u00e4 he p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t eroon vanhimmiston ikeest\u00e4 ja saisivat vapauden toteuttaa toiveitaan ja menn\u00e4 ja vaeltaa minne tahtovat ja tehd\u00e4, mit\u00e4 tahtovat, n\u00e4m\u00e4 miehet ovat sek\u00e4 p\u00e4ivin ett\u00e4 \u00f6in enemm\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4isten askareiden parissa kuin ne, jotka el\u00e4v\u00e4t kinobian piiriss\u00e4, mutta eiv\u00e4t kuitenkaan samalla uskolla ja tarkoituksella. Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sarabalaiset eiv\u00e4t tee sit\u00e4 alistuakseen ty\u00f6ns\u00e4 hedelmien osalta taloudenhoitajan tahtoon, vaan hankkiakseen rahaa s\u00e4\u00e4st\u00f6\u00f6n. Ja katsokaa, mik\u00e4 ero heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n on. Sill\u00e4 toiset eiv\u00e4t ajattele mit\u00e4\u00e4n huomisesta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja tarjoavat Jumalalle ty\u00f6panoksensa mit\u00e4 parhaimmat hedelm\u00e4t, kun taas n\u00e4m\u00e4 laajentavat uskottoman huolensa ei ainoastaan huomiselle p\u00e4iv\u00e4lle vaan jopa monien vuosien ajalle ja kuvittelevat Jumalan olevan joko v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 tai voimaton, koska H\u00e4n ei joko voi tai halua antaa heille luvattua ruokaa ja vaatteita. Toiset etsiv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 kaikissa rukouksissaan, nimitt\u00e4in ett\u00e4 he saisivat \u1f00\u03ba\u03c4\u03b7\u03bc\u03bf\u03c3\u03cd\u03bd\u03b7\u03bd (= omaisuudettomuus; k\u00e4\u00e4nt.huom<\/em>.) eli omaisuudesta luopumisen ja pysyv\u00e4n k\u00f6yhyyden; toiset taas, ett\u00e4 he saisivat runsaasti kaikenlaisia tarvikkeita. Toiset pyrkiv\u00e4t innokkaasti ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4isen ty\u00f6n kiinte\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6n, jotta kaikki se, mit\u00e4 ei tarvita luostarin pyhiin tarkoituksiin, voidaan jakaa apotin tahdosta joko vankien kesken tai vieraskammioon tai sairastupaan tai k\u00f6yhille; toiset, jotta kaikki se, mit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n ahmimisesta j\u00e4\u00e4 yli, voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ylitsep\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6miin tarpeisiin tai muuten pantata ahneuden synnin kautta. Ja lopuksi, jos my\u00f6nn\u00e4mme, ett\u00e4 se, mit\u00e4 he ovat ker\u00e4nneet ilman hyv\u00e4\u00e4 tarkoitusta, voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paremmin kuin mainitsemillamme tavoilla, he eiv\u00e4t kuitenkaan edes n\u00e4in saavuta hyvyyden ja t\u00e4ydellisyyden ansioita. Sill\u00e4 muut tuovat t\u00e4llaiset tuotot luostariin ja ilmoittavat niist\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in ja pysyv\u00e4t sellaisessa n\u00f6yryydess\u00e4 ja alistuneisuudessa, ett\u00e4 heilt\u00e4 riistet\u00e4\u00e4n oikeudet siihen, mit\u00e4 he omilla ponnistuksillaan hankkivat, samoin kuin heilt\u00e4 riistet\u00e4\u00e4n oikeudet itseens\u00e4, sill\u00e4 he uudistavat alituisesti alkuper\u00e4isen luopumistekonsa kiihkoa, samalla kun he p\u00e4ivitt\u00e4in riist\u00e4v\u00e4t itselt\u00e4\u00e4n ty\u00f6panoksensa hedelm\u00e4t; mutta n\u00e4m\u00e4 paisuvat siit\u00e4, ett\u00e4 he lahjoittavat jotakin k\u00f6yhille, ja he lankeavat joka p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 pahkaa syntiin. Toiset ovat k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4\u00e4n ja ankaruudellaan, jolla he jatkavat hartaasti siin\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4, jonka he ovat kerran omaksuneet, niin etteiv\u00e4t koskaan t\u00e4yt\u00e4 omaa tahtoaan, ristiinnaulitut p\u00e4ivitt\u00e4in t\u00e4lle maailmalle ja heist\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n el\u00e4vi\u00e4 marttyyreja; toiset heitet\u00e4\u00e4n helvettiin tarkoituksensa haaleuden vuoksi. N\u00e4m\u00e4 kaksi munkkien lajia kilpailevat sitten kesken\u00e4\u00e4n l\u00e4hes yht\u00e4 suuressa m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maakunnassa; mutta muissa maakunnissa, joissa katolisen uskon tarve pakotti minut vierailemaan, olemme havainneet, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kolmas sarabaittien luokka kukoistaa ja on melkein ainoa, sill\u00e4 Luciuksen aikana, joka oli Valensin valtakaudella areiolaisen v\u00e4\u00e4r\u00e4uskoisuuden piispa, kun me kannoimme almuja veljillemme; nimitt\u00e4in, Egyptist\u00e4 ja Thebaiasta kotoisin oleville, jotka oli l\u00e4hetetty Pontuksen ja Armenian kaivoksiin heid\u00e4n lujuutensa vuoksi katolisessa uskossa, vaikka l\u00f6ysimme joistakin kaupungeista harvakseltaan kinobia-j\u00e4rjestelm\u00e4n, emme kuitenkaan koskaan saaneet selville, ett\u00e4 heid\u00e4n keskuudessaan olisi kuultu edes nimityst\u00e4 ankkurit.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8. Nelj\u00e4s munkkien laji<\/p>\n

                                                                      ON kuitenkin olemassa toinen ja nelj\u00e4s laji, jonka olemme viime aikoina n\u00e4hneet syntyv\u00e4n niiden keskuudessa, jotka imartelevat itse\u00e4\u00e4n ankkurien ulkon\u00e4\u00f6ll\u00e4 ja muodolla ja jotka alkuaikoina n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t lyhyess\u00e4 kiihkeydess\u00e4 tavoittelevan kinobian t\u00e4ydellisyytt\u00e4, mutta jotka pian viilentyv\u00e4t ja, koska he eiv\u00e4t halua lopettaa entisi\u00e4 tapojaan ja vikojaan eiv\u00e4tk\u00e4 en\u00e4\u00e4 suostu kantamaan n\u00f6yryyden ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden iest\u00e4 ja halveksivat alistua vanhimpien s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n, he etsiv\u00e4t erillisi\u00e4 sellej\u00e4 ja haluavat pysy\u00e4 yksin\u00e4\u00e4n, jotta ihmiset voisivat pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisin\u00e4, lempein\u00e4 ja n\u00f6yrin\u00e4, koska kukaan ei \u00e4rsyt\u00e4 heit\u00e4: Ja t\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestely tai pikemminkin t\u00e4m\u00e4 laimeus ei koskaan salli niiden, joihin se on kerran tarttunut, l\u00e4hesty\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin heid\u00e4n vikansa eiv\u00e4t vain j\u00e4\u00e4 juurtumatta, vaan itse asiassa pahenevat, vaikka kukaan ei niit\u00e4 kiihota, niin kuin jokin tappava ja sis\u00e4inen myrkky, joka mit\u00e4 enemm\u00e4n sit\u00e4 salataan, sit\u00e4 syvemm\u00e4lle se tunkeutuu ja aiheuttaa sairaalle parantumattoman taudin. Sill\u00e4 kunnioituksesta kunkin omaa kelja\u00e4 kohtaan kukaan ei uskalla moittia yksin\u00e4isen vikoja, jotka h\u00e4n mieluummin j\u00e4tt\u00e4isi huomiotta kuin parantaisi. Lis\u00e4ksi hyveet eiv\u00e4t synny piilottelemalla vikoja vaan ajamalla ne pois.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 9. Kysymys siit\u00e4, mik\u00e4 ero on kinobiumin ja luostarin v\u00e4lill\u00e4<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Onko kinobiumin ja luostarin v\u00e4lill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n eroa, vai tarkoitetaanko kummallakin nimell\u00e4 samaa asiaa?<\/p>\n

                                                                      LUKU 10. \u00a0Vastaus<\/p>\n

                                                                      PIAMUN: Vaikka monet puhuvat v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti luostareista kinobiumin sijasta, on kuitenkin t\u00e4m\u00e4 ero, ett\u00e4 luostari on asunnon nimitys eik\u00e4 tarkoita muuta kuin paikkaa eli munkkien asuinpaikkaa, kun taas kinobium kuvaa el\u00e4m\u00e4n luonnetta ja j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4; ja luostari voi tarkoittaa yksitt\u00e4isen munkin asuinpaikkaa, kun taas kinobiumista ei voida puhua muuten kuin siell\u00e4, miss\u00e4 asuu suuren miesjoukon muodostama yhten\u00e4inen yhteis\u00f6, joka el\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4. Niit\u00e4 kutsutaan kuitenkin luostareiksi, joissa asuu sarabaittien ryhmi\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 11. Todellisesta n\u00f6yryydest\u00e4 ja siit\u00e4, kuinka abba Serapion paljasti er\u00e4\u00e4n miehen munkin n\u00f6yryyden<\/p>\n

                                                                      SIIT\u00c4 syyst\u00e4, kun n\u00e4en, ett\u00e4 olette oppineet t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4iset periaatteet parhaimman laatuisilta munkeilta, ts. \u00a0ett\u00e4 kinobian erinomaisesta koulusta l\u00e4htien t\u00e4ht\u00e4\u00e4tte ankkurien s\u00e4\u00e4nt\u00f6kunnan yleviin korkeuksiin, teid\u00e4n tulisi aidolla syd\u00e4men tunteella tavoitella n\u00f6yryyden ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveellisyytt\u00e4, jonka en ep\u00e4ile, etteik\u00f6 se olisi siell\u00e4 opittu, eik\u00e4 teeskennell\u00e4 sit\u00e4, kuten jotkut tekev\u00e4t, pilkallisella n\u00f6yryydell\u00e4 sanoissa tai keinotekoisella ja tarpeettomalla valmiudella joihinkin ruumiillisiin velvollisuuksiin. Ja t\u00e4lle n\u00e4enn\u00e4iselle n\u00f6yryydelle abba Serapion nauroi kerran mit\u00e4 ankarimmin. Kun nimitt\u00e4in er\u00e4s oli tullut h\u00e4nen luokseen ja esitellyt suuresti n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4n pukeutumisellaan ja sanoillaan, ja vanhus kehotti h\u00e4nt\u00e4 tapansa mukaan \u201dlausumaan yhteisen rukouksen\u201d, h\u00e4n ei suostunut pyynt\u00f6\u00f6n, vaan ilmoitti itse\u00e4\u00e4n halventaen, ett\u00e4 h\u00e4n oli sekaantunut sellaisiin rikoksiin, ettei h\u00e4n ansainnut edes hengitt\u00e4\u00e4 kaikille yhteist\u00e4 ilmaa, ja kielt\u00e4ytyi jopa maton k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja istui mieluummin paljaalle maalle. Mutta kun h\u00e4n oli osoittanut viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n taipumusta jalkojen pesuun, alkoi abba Serapion, kun illallinen oli p\u00e4\u00e4ttynyt ja tavanomainen kokous antoi h\u00e4nelle tilaisuuden, yst\u00e4v\u00e4llisesti ja lempe\u00e4sti kehottaa h\u00e4nt\u00e4 olemaan vaeltelematta nihke\u00e4n kevytmielisesti ymp\u00e4ri maailmaa, tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isesti ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti, varsinkin kun h\u00e4n oli nuori ja vahva, vaan pysyttelem\u00e4\u00e4n keljassaan vanhinten s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaisesti ja valitsemaan elatuksensa omilla ponnisteluillaan eik\u00e4 toisten antamilla lahjoilla; mit\u00e4 edes apostoli Paavali ei sallinut, ja vaikka h\u00e4nen ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n evankeliumin hyv\u00e4ksi t\u00e4m\u00e4 huolenpito olisi saattanut kevyesti olla h\u00e4nelle sallittua, h\u00e4n kuitenkin mieluummin ty\u00f6skenteli y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, hankkiakseen p\u00e4ivitt\u00e4isen ravinnon itselleen ja niille, jotka palvelivat h\u00e4nt\u00e4 ja jotka eiv\u00e4t voineet tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 omin k\u00e4sin. Silloin toinen t\u00e4yttyi sellaisesta \u00e4rtymyksest\u00e4 ja inhosta, ett\u00e4 h\u00e4n ei voinut katseellaan peitt\u00e4\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n tuntemaansa harmia. Jolle vanhin: Miten sitten, pyyd\u00e4n, on niin, ett\u00e4 nyt, yksinkertaisesta huomautuksestamme, johon ei liittynyt mit\u00e4\u00e4n moitteita, vaan joka osoitti vain tunteen rakentamisestasi ja rakkaudestasi, n\u00e4en, ett\u00e4 sinua liikuttaa sellainen inho, ettet voi peitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 katseellasi etk\u00e4 peitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 rauhallisuuden vaikutelmalla? Ehk\u00e4p\u00e4 toivoitte n\u00f6yryytyksenne aikana kuulevanne huuliltamme t\u00e4m\u00e4n sanonnan: \u201dVanhurskas mies on itsens\u00e4 syytt\u00e4j\u00e4 puheensa alussa?\u201d Lis\u00e4ksi on s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4 todellinen syd\u00e4men n\u00f6yryys, joka ei johdu kehossa ja sanoissa tapahtuvasta teenn\u00e4isest\u00e4 n\u00f6yrtymisest\u00e4, vaan sielun sis\u00e4isest\u00e4 n\u00f6yrtymisest\u00e4: ja t\u00e4m\u00e4 tulee esiin vain silloin selvin\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden osoituksina, kun ihminen ei kerskaile synneill\u00e4, joita kukaan ei usko, vaan kun toinen julkeasti syytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 niist\u00e4, ei ajattele siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ja kun h\u00e4n lempe\u00e4ll\u00e4 mielen tyyneydell\u00e4 siet\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle tarjotut v\u00e4\u00e4ryydet.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU12. \u00a0Kysymys siit\u00e4, miten todellinen k\u00e4rsiv\u00e4llisyys voidaan saavuttaa<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Me haluaisimme tiet\u00e4\u00e4, miten voidaan turvata ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 se rauhallisuus, ett\u00e4, niin kuin silloin, kun meit\u00e4 on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty vaikenemaan, me suljemme suumme oven ja asetamme puheelle puhekiellon, niin my\u00f6s me voimme s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4men lempeyden, joka joskus, vaikka kieli on hillitty, menett\u00e4\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4 rauhallisuuden tilansa; ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 me ajattelemme, ett\u00e4 lempeyden siunauksen voi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vain sellainen, joka asuu syrj\u00e4isess\u00e4 kelja- ja yksin\u00e4isasunnossa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 13. Vastaus<\/p>\n

                                                                      PIAMUN: Todellista k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ja rauhallisuutta ei saavuteta eik\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4 ilman syd\u00e4men syv\u00e4\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4; ja jos se on saanut alkunsa t\u00e4st\u00e4 l\u00e4hteest\u00e4, ei tarvita sen enemp\u00e4\u00e4 keljan hyvi\u00e4 palveluksia kuin er\u00e4maan turvapaikkaakaan. Sill\u00e4 se ei hae ulkoista tukea mist\u00e4\u00e4n, jos sill\u00e4 on sis\u00e4inen tuki n\u00f6yryyden hyveest\u00e4, sen \u00e4idist\u00e4 ja suojelijasta. Mutta jos meit\u00e4 h\u00e4iritsee, kun joku hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 kimppuumme, on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00f6yryyden perustuksia ei ole luotu meihin lujasti, ja siksi pienenkin myrskyn puhjetessa koko rakennuksemme j\u00e4rkkyy ja h\u00e4iriintyy tuhoisasti. Sill\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyys ei olisi ylistyksen ja ihailun arvoinen, jos se s\u00e4ilytt\u00e4isi tarkoituksellisen rauhallisuutensa vain silloin, kun vihollisten nuolet eiv\u00e4t hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 sit\u00e4 vastaan, mutta se on suurenmoinen ja kunniakas, koska kiusauksen myrskyjen iskiess\u00e4 siihen, se pysyy liikkumatta. Sill\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 uskotaan, ett\u00e4 vastoink\u00e4ymiset \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4t ja vahingoittavat ihmist\u00e4, siin\u00e4 h\u00e4n vahvistuu sit\u00e4 enemm\u00e4n; ja siell\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4nen uskotaan \u00e4rsyyntyv\u00e4n, siin\u00e4 h\u00e4n on sit\u00e4 enemm\u00e4n harjoitettu. Sill\u00e4 kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyys saa nimens\u00e4 intohimoista ja kest\u00e4vyydest\u00e4, ja niinp\u00e4 on selv\u00e4\u00e4, ettei ket\u00e4\u00e4n voi kutsua k\u00e4rsiv\u00e4lliseksi kuin sellaista, joka siet\u00e4\u00e4 harmittomana kaikki h\u00e4nelle tarjotut n\u00f6yryytykset, ja niinp\u00e4 ei ole syytt\u00e4, ett\u00e4 Salomo ylist\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4: \u201dParempi on k\u00e4rsiv\u00e4llinen mies kuin v\u00e4kev\u00e4, ja se, joka hillitsee vihaansa, kuin se, joka valloittaa kaupungin\u201d, ja taas: \u201dSill\u00e4 pitk\u00e4mielinen mies on voimallinen\u00a0 viisauttaan, mutta heikkohermoinen mies on hyvin typer\u00e4.\u201d Kun siis joku joutuu v\u00e4\u00e4ryyden valtaan ja leimahtaa vihan liekkeihin, meid\u00e4n ei pid\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kohtaan tarjotun loukkauksen katkeruutta h\u00e4nen syntins\u00e4 syyn\u00e4, vaan pikemminkin salaisen heikkouden ilmentym\u00e4n\u00e4 sen vertauksen mukaisesti, jonka Herramme ja Vapahtajamme puhui kahdesta talosta, joista toinen oli perustettu kalliolle ja toinen hiekalle, joihin molempiin h\u00e4n sanoo sateen ja vesien myrskyn ja myrskyn ly\u00f6neen yht\u00e4 paljon: mutta se, joka oli perustettu kiinte\u00e4lle kalliolle, ei tuntenut lainkaan vahinkoa j\u00e4ristyksen v\u00e4kivaltaisuudesta, kun taas se, joka oli rakennettu liikkuvan ja liikkuvan hiekan p\u00e4\u00e4lle, romahti heti. Ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 varmasti silt\u00e4, ett\u00e4 se ei kaatunut siksi, ett\u00e4 myrskyjen ja kaatosateiden rynt\u00e4ys olisi iskenyt siihen, vaan siksi, ett\u00e4 se oli harkitsemattomasti rakennettu hiekalle. Sill\u00e4 pyhimys ei eroa syntisest\u00e4 siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei itse joudu samaan kiusaukseen, vaan siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei koettele pahimmillaan edes suuri hy\u00f6kk\u00e4ys, kun taas toisen voittaa jo v\u00e4h\u00e4inenkin kiusaus. Sill\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n miehen kest\u00e4vyys ei olisi, kuten sanoimme, kiitoksen arvoinen, jos h\u00e4nen voittonsa saavutettaisiin ilman, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kiusataan, sill\u00e4 aivan varmasti ei ole tilaa voitolle siell\u00e4, miss\u00e4 ei ole taistelua ja ristiriitaa; sill\u00e4 \u201dautuas se mies, joka kest\u00e4\u00e4 kiusauksen, sill\u00e4 kun h\u00e4net on koeteltu, h\u00e4n saa el\u00e4m\u00e4n kruunun, jonka Jumala on luvannut niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 rakastavat\u201d.\u201d Apostoli Paavalin mukaan my\u00f6s \u201dVoima tulee t\u00e4ydelliseksi\u201d, ei helppoudessa ja nautinnoissa vaan \u201dheikkoudessa\u201d. \u201dSill\u00e4 katso\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201dmin\u00e4 olen tehnyt sinut t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 linnoitetuksi kaupungiksi, rautapilariksi ja vaskimuuriksi koko maan yli, Juudan kuninkaille, sen ruhtinaille, papeille ja kaikelle maan kansalle. Ja he taistelevat sinua vastaan, eiv\u00e4tk\u00e4 voi voittaa, sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun kanssasi, sanoo Herra, pelastaakseni sinut.”<\/p>\n

                                                                      LUKU 14. Er\u00e4\u00e4n uskonnollisen naisen antama esimerkki k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4<\/p>\n

                                                                      T\u00e4st\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4 haluan sitten antaa teille ainakin kaksi esimerkki\u00e4: Yksi er\u00e4\u00e4st\u00e4 uskonnollisesta naisesta, joka pyrki k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveeseen niin innokkaasti, ett\u00e4 h\u00e4n ei ainoastaan v\u00e4ltt\u00e4nyt kiusausten hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4, vaan itse asiassa loi itselleen ahdinkojen tilaisuuksia, jotta h\u00e4n ei lakkaisi joutumasta yh\u00e4 useammin koetukselle. T\u00e4m\u00e4 nainen nimitt\u00e4in, joka asui Aleksandriassa ja joka oli syntynyt\u00a0 ei v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isist\u00e4 esi-isist\u00e4 ja palveli Herraa uskonnollisesti talossa, jonka h\u00e4nen vanhempansa olivat h\u00e4nelle j\u00e4tt\u00e4neet, tuli piispa Athanasiuksen, autuaaksi muistetun, luo ja pyysi h\u00e4nt\u00e4 antamaan h\u00e4nelle elatuksen jostakin toisesta leskest\u00e4, joka oli el\u00e4tetty kirkon kustannuksella. Ja esitt\u00e4\u00e4 anomuksensa h\u00e4nen omin sanoin: \u201dAnna minulle\u201d, h\u00e4n sanoi, \u2018joku sisarista, josta huolehtia\u2019.\u201d Kun piispa sitten oli kiitellyt naisen aikomusta, koska h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4n oli hyvin valmis armon ty\u00f6h\u00f6n, h\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4si valitsemaan koko joukosta lesken, joka oli luonteensa hyvyyden ja vakavan ja s\u00e4\u00e4dyllisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vuoksi asetettu kaikkien muiden edelle, sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si, ettei h\u00e4nen avok\u00e4tisyyden halunsa voittaisi h\u00e4nen avok\u00e4tisyytens\u00e4 vastaanottajan vikaa ja ett\u00e4 h\u00e4n, joka etsi k\u00f6yhist\u00e4 voittoa, saisi paheksua huonoa luonnettaan ja siten k\u00e4rsisi vahinkoa uskolleen. Ja kun nainen oli tuotu kotiin, h\u00e4n palveli h\u00e4nt\u00e4 kaikin tavoin ja huomasi h\u00e4nen erinomaisen vaatimattomuutensa ja lempeytens\u00e4 ja n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4n joka hetki sai h\u00e4nelt\u00e4 kiitoksia yst\u00e4v\u00e4llisist\u00e4 palveluksistaan, ja niinp\u00e4 h\u00e4n muutamien p\u00e4ivien kuluttua palasi edell\u00e4 mainitun piispan luo ja sanoi: Pyysin teit\u00e4 pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 minulle annettaisiin nainen, jota voisin el\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja palvella kuuliaisesti. Ja kun h\u00e4n, joka ei viel\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4nyt naisen tarkoitusta ja toivetta, ajatteli, ett\u00e4 h\u00e4nen pyynt\u00f6ns\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt huomiotta esimiehen petollisuuden vuoksi, ja tiedusteli, ei ilman, ett\u00e4 h\u00e4nen mieleens\u00e4 nousi jonkinlainen viha, mik\u00e4 oli viiv\u00e4styksen syy, h\u00e4n huomasi heti, ett\u00e4 h\u00e4nelle oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty er\u00e4s leski, joka oli kaikkia muita parempi, ja niinp\u00e4 h\u00e4n antoi salaa k\u00e4skyn, ett\u00e4 h\u00e4nelle annettaisiin se, joka oli kaikista huonoin, siis se, joka ylitti vihassa, riitelyss\u00e4, viininjuonnissa ja puheliaisuudessa kaikki ne, jotka olivat n\u00e4iden vikojen vallassa. Ja kun h\u00e4net vain liian helposti l\u00f6ydettiin ja annettiin h\u00e4nelle, h\u00e4n alkoi pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kotona ja hoitaa h\u00e4nt\u00e4 yht\u00e4 huolellisesti kuin edellist\u00e4 leskirouvaa, tai jopa huolellisemmin, ja t\u00e4m\u00e4 oli kaikki kiitos, jonka h\u00e4n sai h\u00e4nelt\u00e4 palveluksistaan; nimitt\u00e4in, joutua jatkuvasti koetelluksi arvottomilla v\u00e4\u00e4ryyksill\u00e4 ja \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 jatkuvasti moitteilla ja haukkumisella, kun h\u00e4n valitti h\u00e4nest\u00e4 ja haukkui h\u00e4nt\u00e4 ilkeill\u00e4 ja halventavilla huomautuksilla, koska h\u00e4n oli pyyt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 piispalta ei virkistyksekseen, vaan pikemminkin kiusakseen ja kiusakseen ja vienyt h\u00e4net lep\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n sen sijaan, ett\u00e4 h\u00e4n olisi vienyt h\u00e4net ty\u00f6st\u00e4 lepoon. Kun sitten h\u00e4nen jatkuva moittimisensa yltyi niin pitk\u00e4lle, ettei halpamainen nainen malttanut pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n k\u00e4ttelem\u00e4st\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, toinen vain kaksinkertaisti palveluksensa viel\u00e4 n\u00f6yremmiss\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4 ja oppi voittamaan n\u00e4\u00e4d\u00e4n, ei vastustamalla h\u00e4nt\u00e4, vaan alistumalla viel\u00e4 n\u00f6yremmin, niin ett\u00e4 h\u00e4n kaikenlaisten n\u00f6yryytysten provosoimana saattoi lempeydell\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4llisyydell\u00e4 tasoittaa n\u00e4\u00e4d\u00e4n hulluuden. Ja kun h\u00e4n oli n\u00e4iden harjoitusten kautta perusteellisesti vahvistunut ja saavuttanut kaipaamansa k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden t\u00e4ydellisen hyveen, h\u00e4n tuli edell\u00e4 mainitun piispan luo kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4\u00e4n ja valinnastaan sek\u00e4 harjoitustensa siunauksesta, koska h\u00e4n oli vihdoin, kuten h\u00e4n toivoi, antanut h\u00e4nelle k\u00e4rsiv\u00e4llisyydelleen mit\u00e4 arvokkaimman em\u00e4nn\u00e4n, jonka jatkuvasta \u00e4rsytt\u00e4misest\u00e4 h\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4in kuin jostakin paini\u00f6ljyst\u00e4 oli vahvistunut ja joka oli p\u00e4\u00e4ssyt t\u00e4ydelliseen mielen k\u00e4rsiv\u00e4llisyyteen. Ja vihdoin, sanoi h\u00e4n, olette antanut minulle yhden, jota voin tukea, sill\u00e4 edellinen oli pikemminkin kunnioittanut ja virkist\u00e4nyt minua palveluksellaan. T\u00e4m\u00e4 lienee riitt\u00e4v\u00e4 kertomus naissukupuolesta, jotta t\u00e4m\u00e4 tarina ei ainoastaan rakentaisi meit\u00e4, vaan jopa h\u00e4mment\u00e4isi meit\u00e4, sill\u00e4 emme voi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4mme, ellemme ole kuin villipedot, jotka on siirretty luoliin ja selleihin.<\/p>\n

                                                                      LUKU 15. Abba Pafnutiuksen antamasta k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden esimerkist\u00e4<\/p>\n

                                                                      NYT kerrottakoon toinen esimerkki abba Pafnutiuksesta, joka pysytteli aina niin innokkaasti tuon kuuluisan ja kaukaa kuuluisan Skeeten autiomaan, jossa h\u00e4n nyt on presbyteerin\u00e4, syvyyksiss\u00e4, niin ett\u00e4 muut ankkurit antoivat h\u00e4nelle nimen Bubalis, koska h\u00e4n aina nautti autiomaassa asumisesta ik\u00e4\u00e4n kuin jonkinlaisella synnynn\u00e4isell\u00e4 mieltymyksell\u00e4. Ja koska h\u00e4n oli jo lapsena niin hyv\u00e4 ja armoa t\u00e4ynn\u00e4, ett\u00e4 silloiset maineikkaat ja suuret miehetkin ihailivat h\u00e4nen vakavuuttaan ja lujaa pysyvyytt\u00e4\u00e4n, ja vaikka h\u00e4n oli i\u00e4lt\u00e4\u00e4n nuorempi, he asettivat h\u00e4net kuitenkin h\u00e4nen hyveidens\u00e4 vuoksi vanhimpien kanssa samalle tasolle ja katsoivat parhaaksi ottaa h\u00e4net s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntaansa, niin sama kateus, joka ennen kiihotti h\u00e4nen veljiens\u00e4 mielt\u00e4 patriarkka Joosefia vastaan, sytytti yhden h\u00e4nen veljiens\u00e4 joukosta palavaan ja kuluttavaan kateuteen. Ja t\u00e4m\u00e4 mies, joka halusi h\u00e4p\u00e4ist\u00e4 kauneutensa jollakin kauneusvirheell\u00e4 tai tahrauksella, tarttui t\u00e4llaiseen pirullisuuteen ja k\u00e4ytti tilaisuutta hyv\u00e4kseen silloin, kun Pafnutius oli l\u00e4htenyt keljastansa menn\u00e4kseen sunnuntaina kirkkoon; ja salaa menness\u00e4\u00e4n keljastaan h\u00e4n k\u00e4tki oman kirjansa ovelasti palmunoksista kutomiensa oksien sekaan ja l\u00e4hti hyvin suunnitellun temppunsa turvin itse kirkkoon kuin puhtaalla ja puhtaalla omallatunnollaan. Ja kun koko jumalanpalvelus oli tavalliseen tapaan p\u00e4\u00e4ttynyt, h\u00e4n kaikkien veljien l\u00e4sn\u00e4 ollessa toi valituksensa t\u00e4m\u00e4n autiomaan presbyteerin\u00e4 toimineen pyh\u00e4n Isidorin eteen t\u00e4m\u00e4n saman Pafnutiuksen eteen ja ilmoitti, ett\u00e4 h\u00e4nen kirjansa oli varastettu h\u00e4nen keljastaan. Ja kun h\u00e4nen valituksensa oli niin j\u00e4rkytt\u00e4nyt kaikkien veljien ja erityisesti presbyteerin mielt\u00e4, etteiv\u00e4t he tienneet, mit\u00e4 ensin ep\u00e4ill\u00e4 tai ajatella, koska kaikki olivat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen h\u00e4mm\u00e4styksen vallassa n\u00e4in uuden ja ennenkuulumattoman rikoksen vuoksi, jollaista kukaan ei muistanut koskaan ennen tuota aikaa tapahtuneen tuossa autiomaassa ja jota ei ole koskaan sen j\u00e4lkeen tapahtunut, h\u00e4n, joka oli tuonut asian esille syytt\u00e4j\u00e4n\u00e4, vaati, ett\u00e4 kaikki pidett\u00e4isiin kirkossa ja ett\u00e4 l\u00e4hetett\u00e4isiin tietyt valikoidut miehet tutkimaan veljien keljaa yksi kerrallaan. Ja kun presbyteeri oli antanut t\u00e4m\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n kolmelle vanhimmalle, he tutkivat heid\u00e4n kaikkien s\u00e4nkykamarit ja l\u00f6ysiv\u00e4t viimein kirjan, joka oli piilotettu Pafnutiuksen keljaan niiden palmujen oksien sekaan, ketjuun, joita he kutsuvat \u03c3\u03b5\u03b9\u03c1\u03ac\u2019 ksi, juuri niin kuin juonenk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 oli sen piilottanut. Ja kun kuulustelijat toivat sen heti takaisin kirkkoon ja esittiv\u00e4t sen kaikkien edess\u00e4, Pafnutius, vaikka h\u00e4n oli t\u00e4ysin puhdas omantuntonsa vilpitt\u00f6myydest\u00e4, kuitenkin kuin joku, joka tunnusti syyllisyytens\u00e4 varkauteen, antautui kokonaan hyvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tekonsa ja pyysi n\u00f6yr\u00e4sti katumussuunnitelmaa, sill\u00e4 h\u00e4n oli niin varovainen h\u00e4pe\u00e4st\u00e4\u00e4n ja vaatimattomuudestaan (ja pelk\u00e4si), ett\u00e4 jos h\u00e4n yritt\u00e4isi poistaa varkauden tahran sanoilla, h\u00e4net saatettaisiin edelleen leimata valehtelijaksi, sill\u00e4 kukaan ei uskoisi mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sit\u00e4, mik\u00e4 oli todettu. Ja kun h\u00e4n oli heti l\u00e4htenyt kirkosta, ei h\u00e4n lannistunut mielelt\u00e4\u00e4n, vaan luottaen Jumalan tuomioon vuodatti jatkuvasti kyyneleit\u00e4 rukoillessaan, paastosi kolminkertaisesti niin usein kuin ennenkin ja kumartui ihmisten edess\u00e4 kaikessa n\u00f6yr\u00e4ss\u00e4 mielenlaadussa. Mutta kun h\u00e4n oli n\u00e4in alistunut kaikella lihan ja hengen katumuksella l\u00e4hes kahden viikon ajan niin, ett\u00e4 h\u00e4n tuli varhain lauantai- ja sunnuntaiaamuna ei vastaanottamaan pyh\u00e4\u00e4 ehtoollista, vaan kumartui kirkon kynnykselle ja pyysi n\u00f6yr\u00e4sti anteeksiantoa, h\u00e4n, joka on kaikkien salaisuuksien todistaja ja tiet\u00e4\u00e4 ne, salli, ettei h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 koeteltu h\u00e4nen itsens\u00e4 toimesta eik\u00e4 parjattu muiden toimesta. Sill\u00e4 sen, mit\u00e4 rikoksen tekij\u00e4, oman omaisuutensa ilke\u00e4 varas, toisen kunnian ovela h\u00e4p\u00e4isij\u00e4, oli tehnyt ilman, ett\u00e4 kukaan oli paikalla todistajana, sen H\u00e4n teki tunnetuksi paholaisen kautta, joka itse oli synnin yllytt\u00e4j\u00e4. Sill\u00e4 mit\u00e4 hurjimman riivaajan riivaamana h\u00e4n paljasti kaikki salaisen juonensa oveluudet, ja sama mies, joka oli keksinyt syyt\u00f6ksen ja huijauksen, petti sen. Mutta tuo saastainen henki kiusasi h\u00e4nt\u00e4 niin kauan ja raskaasti, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 eiv\u00e4t voineet palauttaa edes siell\u00e4 asuvien pyhien rukoukset, jotka jumalallisten lahjojen avulla voivat k\u00e4ske\u00e4 paholaisia, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n itse presbyteeri Isidoruksen erityinen armo voinut et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 h\u00e4nen julmaa piinaajaansa, vaikka Herran armosta h\u00e4nelle annettiin sellainen voima, ett\u00e4 ket\u00e4\u00e4n riivattua ei koskaan tuotu h\u00e4nen ovelleen ilman, ett\u00e4 h\u00e4n olisi heti parantunut; sill\u00e4 Kristus varasi t\u00e4m\u00e4n kunnian nuorelle Pafnutiukselle, ett\u00e4 mies puhdistuu vain sen rukousten kautta, jota vastaan h\u00e4n oli juonitellut, ja ett\u00e4 kateellinen vihollinen saa anteeksi rikoksensa ja lopettaa nykyisen rangaistuksensa vain julistamalla h\u00e4nen nimens\u00e4, jonka maineesta h\u00e4n oli luullut voivansa v\u00e4hent\u00e4\u00e4. H\u00e4n antoi jo varhaisnuoruudessaan n\u00e4it\u00e4 merkkej\u00e4 tulevasta luonteestaan ja hahmotteli jo poikavuosinaan sen t\u00e4ydellisyyden piirteit\u00e4, joka kyps\u00e4ss\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa. Jos siis me haluamme saavuttaa h\u00e4nen hyveellisyytens\u00e4 korkeuden, meid\u00e4n on aluksi luotava sama perusta.<\/p>\n

                                                                      LUKU16. \u00a0K\u00e4rsiv\u00e4llisyyden t\u00e4ydellisyydest\u00e4<\/p>\n

                                                                      KAKSI syyt\u00e4 kuitenkin sai minut kertomaan t\u00e4m\u00e4n seikan, ensinn\u00e4kin siksi, ett\u00e4 voisimme punnita t\u00e4t\u00e4 miehen lujuutta ja pysyvyytt\u00e4, ja kun meit\u00e4 vastaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t vihollisen v\u00e4hemm\u00e4n vakavat juonet, voisimme sit\u00e4 paremmin turvata suuremman rauhallisuuden ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden tunteen, toiseksi, jotta voisimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti todeta, ett\u00e4 emme voi olla turvassa kiusauksen myrskyilt\u00e4 ja paholaisen hy\u00f6kk\u00e4yksilt\u00e4, jos teemme kaiken k\u00e4rsiv\u00e4llisyytemme suojan ja kaiken luottamuksemme perustuvan sis\u00e4isen ihmisemme voiman sijasta keljamme oviin tai autiomaan syvyyksiin, pyhien seuraan tai mink\u00e4\u00e4n muun ulkopuolisen turvan varaan. Sill\u00e4 jollei mielemme vahvistu H\u00e4nen suojeluksensa voimasta, joka evankeliumissa sanoo: \u201dJumalan valtakunta on teid\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4nne\u201d, me turhaan kuvittelemme, ett\u00e4 voimme kukistaa ilmavihollisemme juonet kanssamme asuvien ihmisten avulla tai ett\u00e4 voimme v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 paikan et\u00e4isyydell\u00e4 tai sulkea heid\u00e4t pois muurien suojalla. Sill\u00e4 vaikka mik\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 asioista ei puuttunut pyh\u00e4lt\u00e4 Pafnutiukselta, ei kiusaaja silti ep\u00e4onnistunut l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4yl\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vastaan hy\u00f6k\u00e4t\u00e4kseen; eiv\u00e4tk\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t muurit tai er\u00e4maan yksin\u00e4isyys tai kaikkien seurakunnassa olleiden pyhien ansiot\u00a0 torjuneet tuota pahinta henke\u00e4. Mutta koska Jumalan pyh\u00e4 palvelija ei ollut kiinnitt\u00e4nyt syd\u00e4mens\u00e4 toivoa noihin ulkoisiin asioihin, vaan H\u00e4neen, joka on kaikkien salaisuuksien tuomari, h\u00e4nt\u00e4 eiv\u00e4t voineet liikuttaa edes tuollaisen hy\u00f6kk\u00e4yksen juonet. Toisaalta eik\u00f6 mies, jonka kateus oli ajanut niin raskaaseen syntiin, nauttinut yksin\u00e4isyydest\u00e4 ja erist\u00e4ytyneen asunnon suojasta sek\u00e4 kanssak\u00e4ymisest\u00e4 autuaan apotin ja presbyteeri Isidorin ja muiden pyhien kanssa? Ja kuitenkin, koska paholaisen nostattama myrsky l\u00f6ysi h\u00e4net hiekalla, se ei ainoastaan ajanut h\u00e4nen talonsa sis\u00e4\u00e4n vaan suorastaan kaatoi sen. Meid\u00e4n ei siis tarvitse etsi\u00e4 rauhaa ulkoisista asioista eik\u00e4 kuvitella, ett\u00e4 toisen ihmisen k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4 voisi olla mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 meid\u00e4n k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myytemme vikoihin. Sill\u00e4 aivan kuten \u201dJumalan valtakunta on teid\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4nne\u201d, niin \u201dihmisen vihollisia ovat ne, jotka ovat h\u00e4nen omasta perheest\u00e4\u00e4n\u201d. Sill\u00e4 kukaan ei ole suurempi viholliseni kuin oma syd\u00e4meni, joka on todella l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 kotitalouttani. Ja siksi, jos olemme varovaisia, emme voi mitenk\u00e4\u00e4n loukkaantua suolistovihollisista. Sill\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 oman perheemme j\u00e4senet eiv\u00e4t ole meit\u00e4 vastaan, siell\u00e4 my\u00f6s Jumalan valtakunta on turvattu syd\u00e4men rauhassa. Sill\u00e4 jos te ahkerasti tutkitte asiaa, minua ei voi vahingoittaa kukaan ihminen, vaikka h\u00e4n olisi kuinka pahansuopa, jos en taistele itse\u00e4ni vastaan sotaisalla syd\u00e4mell\u00e4. Mutta jos minua loukataan, vika ei johdu toisen hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4, vaan omasta k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4ni. Sill\u00e4 niin kuin vahva ja kiinte\u00e4 ruoka on hyv\u00e4ksi terveelle ihmiselle, niin se on pahaksi sairaalle. Mutta se ei voi vahingoittaa ihmist\u00e4, joka sit\u00e4 ottaa, ellei sen vastaanottajan heikkous anna sille voimaa vahingoittaa. Jos siis veljien keskuudessa joskus ilmenee samanlaista kiusausta, meid\u00e4n ei tarvitse koskaan horjua tasaisesta tavastamme eik\u00e4 antaa aukkoa maailmassa el\u00e4vien ihmisten pilkkaaville r\u00e4ksytyksille eik\u00e4 ihmetell\u00e4, ett\u00e4 jotkut pahat ja inhottavat ihmiset ovat salaa l\u00f6yt\u00e4neet tiens\u00e4 pyhien joukkoon, sill\u00e4 niin kauan kuin meit\u00e4 tallataan ja poljetaan t\u00e4m\u00e4n maailman puimatantereella, on aivan varmaa, ett\u00e4 iankaikkiseen tuleen tarkoitetut akanat sekoittuvat parhaimpaan vehn\u00e4n joukkoon. Lopuksi, jos pid\u00e4mme mieless\u00e4, ett\u00e4 Saatana valittiin enkeleiden joukosta, Juudas apostolien joukosta ja Nikolaos, inhottavan harhaoppisuuden tekij\u00e4, diakonien joukosta, ei ole mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 pyhien joukosta l\u00f6ytyy kaikkein alhaisimpia ihmisi\u00e4. Sill\u00e4 vaikka jotkut v\u00e4itt\u00e4v\u00e4tkin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Nikolaus ei ollut sama mies, jonka apostolit olivat valinneet virkaan, he eiv\u00e4t kuitenkaan voi kiist\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n kuului opetuslasten joukkoon, jotka kaikki olivat selv\u00e4sti luonteeltaan ja t\u00e4ydellisyydelt\u00e4\u00e4n sellaisia kuin ne harvat, jotka nyt vaikeuksin l\u00f6yd\u00e4mme kinobioista. \u00c4lk\u00e4\u00e4mme siis tuoko esiin edell\u00e4 mainitun veljen lankeemusta, joka kaatui autiomaassa niin raskaasti, emmek\u00e4 sit\u00e4 kauheaa tahraa, jonka h\u00e4n my\u00f6hemmin pyyhki pois katumuksensa runsailla kyynelill\u00e4, vaan autuaan Pafnutiuksen esimerkki\u00e4; \u00e4lk\u00e4\u00e4mme tuhoutuko edellisen turmioon, jonka syv\u00e4\u00e4n juurtunutta kateuden synti\u00e4 h\u00e4nen vaikuttunut hurskautensa lis\u00e4si ja pahensi, vaan j\u00e4ljitell\u00e4\u00e4n kaikin voimin j\u00e4lkimm\u00e4isen n\u00f6yryytt\u00e4, joka ei ollut h\u00e4nen tapauksessaan mik\u00e4\u00e4n autiomaan hiljaisuuden \u00e4killinen tuotos, vaan se oli saavutettu ihmisten keskell\u00e4 ja t\u00e4ydellistyi ja t\u00e4ydellistyi yksin\u00e4isyydess\u00e4. Teid\u00e4n tulisi kuitenkin tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kateuden pahaa on vaikeampi parantaa kuin muita vikoja, sill\u00e4 melkeinp\u00e4 sanoisin, ett\u00e4 ihminen, jonka kateus on kerran saastuttanut sen myrkyn pahalla, on ilman parannuskeinoa. Sill\u00e4 se on se vitsaus, josta profeetta kuvaannollisesti sanoo: \u201dKatso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n teid\u00e4n keskuuteenne k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4, basiliskoja, joita vastaan ei ole mit\u00e4\u00e4n loitsua, ja ne purevat teit\u00e4.\u201d \u201dK\u00e4\u00e4rmeit\u00e4, basiliskoja, joita vastaan ei ole mit\u00e4\u00e4n loitsua, ja ne purevat teit\u00e4.\u201d Oikein siis profeetta vertaa kateuden pistoja basiliskojen tappavaan myrkkyyn, sill\u00e4 siihen menehtyi ja kuoli kaikkien myrkkyjen ensimm\u00e4inen tekij\u00e4 ja niiden p\u00e4\u00e4llikk\u00f6. Sill\u00e4 h\u00e4n tappoi itsens\u00e4 sen edess\u00e4, jota kohtaan h\u00e4n oli kateellinen, ja tuhosi itsens\u00e4 ennen kuin h\u00e4n vuodatti kuoleman myrkky\u00e4 ihmist\u00e4 vastaan, sill\u00e4 \u201dperkeleen kateuden kautta tuli kuolema maailmaan; ne siis, jotka ovat h\u00e4nen puolellaan, seuraavat h\u00e4nt\u00e4\u201d. Sill\u00e4 aivan kuten se, joka ensimm\u00e4isen\u00e4 joutui tuon pahan vitsauksen turmelemaksi, ei hyv\u00e4ksynyt mit\u00e4\u00e4n parannuskeinoa katumuksesta eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n parantavaa laastaria, niin my\u00f6s ne, jotka ovat antautuneet samojen piikkien ly\u00f6miksi, sulkevat pois kaiken pyh\u00e4n loitsun avun, sill\u00e4 koska heit\u00e4 eiv\u00e4t piinaa niiden viat vaan niiden vauraus, joille he ovat kateellisia, he h\u00e4pe\u00e4v\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 todellisen totuuden ja etsiv\u00e4t joitain ulkoisia tarpeettomia ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isi\u00e4 syit\u00e4 loukkaantumiseen: Ja koska n\u00e4m\u00e4 ovat t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4ri\u00e4, on turha toivoa parannusta, kun heid\u00e4n suonissaan vaanii tappava myrkky, jota ne eiv\u00e4t tuota. Siit\u00e4 viisaimmat ihmiset ovat osuvasti sanoneet: \u201dJos k\u00e4\u00e4rme puree sihisem\u00e4tt\u00e4, ei loitsijalla ole varaa.\u201d Sill\u00e4 nuo ovat hiljaisia puremia, joihin viisasten l\u00e4\u00e4ke ei yksin\u00e4\u00e4n auta. Sill\u00e4 se paha on niin pitk\u00e4lle parantumaton, ett\u00e4 se pahenee huomionosoituksilla, sit\u00e4 lis\u00e4\u00e4v\u00e4t palvelukset, sit\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4t lahjat, sill\u00e4 kuten samainen Salomo sanoo: \u201dkateus ei kest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.\u201d Sill\u00e4 juuri siin\u00e4 suhteessa kuin toinen on edistynyt n\u00f6yr\u00e4ss\u00e4 alistumisessa tai k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden hyveess\u00e4 tai anteliaisuuden ansiossa, niin ihmist\u00e4 kiihottavat kateuden pahemmat piikit, koska h\u00e4n ei halua mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sen miehen turmion tai kuoleman, jota h\u00e4n kadehtii. Lopuksi, mik\u00e4\u00e4n heid\u00e4n harmittoman\u00a0 veljens\u00e4 alistuminen ei voinut lievitt\u00e4\u00e4 yhdentoista patriarkan kateutta, niin ett\u00e4 Raamattu kertoo heist\u00e4: \u201dMutta h\u00e4nen veljens\u00e4 kadehtivat h\u00e4nt\u00e4, koska h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 rakasti h\u00e4nt\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 he voineet puhua h\u00e4nelle rauhallisesti\u201d, kunnes heid\u00e4n kateutensa, joka ei kuunnellut mit\u00e4\u00e4n kuuliaisen ja n\u00f6yr\u00e4n veljen anomuksia, halusi h\u00e4nen kuolemaansa ja tuskin tyytyi veljens\u00e4 myymisen syntiin. On siis selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kateus on kaikkia vikoja pahempi ja siit\u00e4 on vaikeampi p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon, koska se syttyy niist\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeist\u00e4, joilla muut tuhotaan. Sill\u00e4 esimerkiksi ihminen, joka on murheellinen h\u00e4nelle aiheutuneesta menetyksest\u00e4, paranee runsaalla korvauksella; ihminen, joka on kipe\u00e4 h\u00e4nelle tehdyn v\u00e4\u00e4ryyden vuoksi, rauhoittuu n\u00f6yr\u00e4ll\u00e4 hyvityksell\u00e4. Mit\u00e4 voitte tehd\u00e4 sellaiselle, joka loukkaantuu sit\u00e4kin enemm\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee teid\u00e4t n\u00f6yremp\u00e4n\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4llisemp\u00e4n\u00e4, jota ei kiihota mik\u00e4\u00e4n ahneus, joka voidaan lepytt\u00e4\u00e4 lahjuksella, tai mik\u00e4\u00e4n vahingollinen hy\u00f6kk\u00e4ys tai kostonhalu, joka voitetaan n\u00f6yrill\u00e4 palveluksilla, vaan jota \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 vain toisen menestys ja onni? Mutta kuka on se, joka kateellisen tyydytt\u00e4miseksi haluaisi pudota h\u00e4nen onneaan, menett\u00e4\u00e4 vaurautensa tai joutua johonkin onnettomuuteen? Siksi meid\u00e4n on jatkuvasti anottava jumalallista apua, jolle mik\u00e4\u00e4n ei ole mahdotonta, jotta k\u00e4\u00e4rme ei yhdell\u00e4 ainoalla t\u00e4m\u00e4n pahan puremalla tuhoaisi sit\u00e4, mik\u00e4 meiss\u00e4 kukoistaa ja mit\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen el\u00e4m\u00e4 ja el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4 voima ik\u00e4\u00e4n kuin el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 muut k\u00e4\u00e4rmeiden myrkyt, toisin sanoen lihalliset synnit ja viat, joihin ihmisen heikkous helposti sotkeutuu ja joista se yht\u00e4 helposti puhdistuu, osoittavat joitakin j\u00e4lki\u00e4 haavoistaan lihassa, jolloin, vaikka maallinen ruumis on mit\u00e4 vaarallisimmin tulehtunut, mutta jos joku jumalallisissa loitsuissa hyvin perehtynyt loitsija k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 parannuskeinoa ja vastamyrkky\u00e4 tai pelastussanojen korjaavaa l\u00e4\u00e4kett\u00e4, myrkyllinen paha ei ulotu sielun iankaikkiseen kuolemaan asti. Mutta kateuden myrkky kuin basiliskon l\u00e4hett\u00e4m\u00e4, tuhoaa uskonnon ja uskon el\u00e4m\u00e4n jo ennen kuin haava havaitaan ruumiissa. Sill\u00e4 kateus ei nosta itse\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 vastaan, vaan herjauksessaan Jumalaa vastaan, joka ei pilkkaa veljess\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n muuta kuin t\u00e4m\u00e4n onnellisuutta, eik\u00e4 siten syyt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ihmisen vikaa, vaan ainoastaan Jumalan tuomiota. T\u00e4m\u00e4 on siis se \u201dkatkeruuden juuri, joka versoo\u201d, joka kohoaa taivaaseen ja pyrkii moittimaan juuri sit\u00e4 tekij\u00e4\u00e4, joka antaa ihmiselle hyv\u00e4\u00e4. Ket\u00e4\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n saa h\u00e4irit\u00e4 se, ett\u00e4 Jumala uhkaa l\u00e4hett\u00e4\u00e4 \u201dk\u00e4\u00e4rmeit\u00e4, basiliskoja\u201d puremaan niit\u00e4, joiden rikoksista H\u00e4n on loukkaantunut. Sill\u00e4 vaikka on varmaa, ett\u00e4 Jumala ei voi olla kateuden tekij\u00e4, on kuitenkin oikeudenmukaista ja 998 jumalallisen tuomion arvoista, ett\u00e4 samalla kun hyv\u00e4t lahjat annetaan n\u00f6yrille ja ev\u00e4t\u00e4\u00e4n ylpeilt\u00e4 ja kelvottomilta, niit\u00e4, jotka, kuten apostoli sanoo, ansaitsevat joutua \u201dkelvottoman mielen valtaan\u201d, ly\u00f6 ja kuluttaa kateus, jonka H\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin l\u00e4hett\u00e4\u00e4, t\u00e4m\u00e4n kohdan mukaan: \u201dHe ovat kiihottaneet minut kateuteen niist\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole jumalia, ja min\u00e4 kiihotan heid\u00e4t kateuteen niist\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole kansaa.\u201d T\u00e4ll\u00e4 puheella autuas Piamun her\u00e4tti viel\u00e4 kiihke\u00e4mmin halumme, jolla olimme alkaneet nousta kinobiumin lapsikoulusta ankkurien el\u00e4m\u00e4n toiseen asteeseen. Sill\u00e4 juuri h\u00e4nen opetuksensa alaisuudessa teimme ensimm\u00e4isen aloituksemme yksin\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, jonka tuntemusta seurasimme sittemmin perusteellisemmin Skeetess\u00e4.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XIX ABBA JOHANNEKSEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      KINOBIITIN JA ERAKON TAVOITTEESTA<\/strong><\/p>\n

                                                                      \u00a0<\/strong><\/p>\n

                                                                      LUKU 1. Abba Paavalin kinobiasta ja er\u00e4\u00e4n veljen k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4<\/p>\n

                                                                      Vain muutaman p\u00e4iv\u00e4n kuluttua l\u00e4hdimme j\u00e4lleen kerran matkaan suurella innokkuudella, koska halusimme saada lis\u00e4\u00e4 opetusta, abba Paavalin kinobiumiin, jossa asui tosin yli kaksisataa velje\u00e4, mutta sinne oli kuitenkin saapunut valtava joukko munkkeja my\u00f6s muista kinobioista silloin pidett\u00e4v\u00e4n juhlan kunniaksi: sill\u00e4 samaa luostaria johtaneen entisen apotin kuoleman vuosip\u00e4iv\u00e4\u00e4 vietettiin juhlallisesti. Ja olemme maininneet t\u00e4m\u00e4n kokouksen siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 voimme lyhyesti k\u00e4sitell\u00e4 er\u00e4\u00e4n veljen k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, joka oli huomattava h\u00e4nen j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lempeytens\u00e4 vuoksi koko t\u00e4m\u00e4n seurakunnan l\u00e4sn\u00e4 ollessa. Sill\u00e4 vaikka t\u00e4m\u00e4n teoksen tavoite koskee toista henkil\u00f6\u00e4, nimitt\u00e4in sit\u00e4, ett\u00e4 saisimme tuotua esiin er\u00e4maasta l\u00e4hteneen ja tuohon kinobiaan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hyv\u00e4ll\u00e4 ja n\u00f6yr\u00e4ll\u00e4 tavalla alistuneen abba Johanneksen lausumat, emme kuitenkaan pid\u00e4 lainkaan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n\u00e4 kertoa ilman tarpeetonta sanahelin\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 mielest\u00e4mme on kaikkein opettavaisinta niille, jotka ovat innokkaita hyvyyden tavoittelijoita. Ja kun koko munkkikunta istui kahdentoista hengen erillisiss\u00e4 ryhmiss\u00e4 suuressa avoimessa pihapiiriss\u00e4, ja kun yksi veljist\u00e4 oli ollut melko hitaasti hakemassa ja tuomassa ruokalajia, edell\u00e4 mainittu abba Paavali, joka kiirehti ahkerasti palvelevien veljien joukossa, n\u00e4ki sen ja l\u00f6i h\u00e4nt\u00e4 heid\u00e4n kaikkien n\u00e4hden avok\u00e4mmenell\u00e4\u00e4n niin kovaa, ett\u00e4 ly\u00f6ty k\u00e4den \u00e4\u00e4ni todella kantautui niiden korviin, jotka olivat k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet selk\u00e4ns\u00e4 toiselle ja istuivat jonkin matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Mutta huomattavan k\u00e4rsiv\u00e4llinen nuorukainen otti sen vastaan niin tyynesti, ett\u00e4 h\u00e4n ei ainoastaan\u00a0 antanut mink\u00e4\u00e4n sanan pudota suustaan tai antanut huuliensa hiljaisilla liikkeill\u00e4 pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n merkki\u00e4 murinasta, vaan ei itse asiassa muuttanut v\u00e4ri\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n eik\u00e4 (menett\u00e4nyt) vaatimatonta ja rauhallista ilmett\u00e4 suupielist\u00e4\u00e4n. Ja t\u00e4m\u00e4 seikka h\u00e4mm\u00e4stytti paitsi meit\u00e4, jotka olimme hiljattain tulleet er\u00e4\u00e4st\u00e4 Syyrian luostarista emmek\u00e4 olleet oppineet t\u00e4m\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden siunausta n\u00e4in selvien esimerkkien kautta, my\u00f6s kaikkia niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t olleet vailla kokemusta t\u00e4llaisesta vakavuudesta, niin ett\u00e4 sen kautta saatiin suuri opetus jopa niille, jotka olivat jo pitk\u00e4lle edistyneet, sill\u00e4 vaikka t\u00e4m\u00e4 is\u00e4llinen oikaisu ei ollutkaan h\u00e4irinnyt h\u00e4nen k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4\u00e4n, niin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n niin suuren joukon l\u00e4sn\u00e4olo tuonut pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n merkki\u00e4 v\u00e4rist\u00e4 h\u00e4nen poskilleen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. Abba Johanneksen n\u00f6yryydest\u00e4 ja meid\u00e4n kysymyksest\u00e4mme<\/p>\n

                                                                      T\u00e4ss\u00e4 kinobiassa l\u00f6ysimme sitten er\u00e4\u00e4n hyvin vanhan miehen nimelt\u00e4 Johannes, jonka sanoja ja n\u00f6yryytt\u00e4 ei mielest\u00e4mme todellakaan saisi vaieta, sill\u00e4 niiss\u00e4 h\u00e4n ylitti kaikki pyh\u00e4t, sill\u00e4 tied\u00e4mme, ett\u00e4 h\u00e4n oli erityisen voimakas t\u00e4ss\u00e4 t\u00e4ydellisyydess\u00e4, joka, vaikka se on kaikkien hyveiden \u00e4iti ja koko hengellisen yl\u00e4rakenteen varmin perusta, on kuitenkin meid\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4llemme t\u00e4ysin vieras. Siksi ei ole mik\u00e4\u00e4n ihme, ettemme kykene saavuttamaan noiden miesten korkeutta, koska emme kest\u00e4 kinobian koulutusta en sanoisi vanhuuteen asti, vaan tuskin tyydymme kest\u00e4m\u00e4\u00e4n alistumisen ikeen pariksi vuodeksi ja p\u00e4\u00e4semme heti nauttimaan vaarallisesta vapaudesta, kun taas tuonkin lyhyen ajan n\u00e4yt\u00e4mme alistuvan vanhimman s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n, emme mink\u00e4\u00e4n tiukan s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaan, vaan niin kuin vapaa tahtomme ohjaa. Kun sitten olimme n\u00e4hneet t\u00e4m\u00e4n vanhan miehen abba Paavalin kinobiassa, h\u00e4mm\u00e4styimme ensin h\u00e4nen ik\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja sit\u00e4 armoa, jolla mies oli varustettu, ja katse maahan kiinnittynein\u00e4 aloimme anoa, ett\u00e4 h\u00e4n antaisi meille selityksen, miksi h\u00e4n oli hyl\u00e4nnyt er\u00e4maan vapauden ja sen ylev\u00e4n ammatin, jossa h\u00e4nen maineensa ja kuuluisuutensa oli nostanut h\u00e4net muiden saman el\u00e4m\u00e4n omaksuneiden yl\u00e4puolelle, ja miksi h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt asettua kinobian ikeen alle. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 koska h\u00e4n oli kelvoton ankkurien j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n ja kelvoton t\u00e4llaisen t\u00e4ydellisyyden korkeuksiin, h\u00e4n oli palannut takaisin pikkulapsikouluun, jotta h\u00e4n oppisi toteuttamaan siell\u00e4 opetettuja opetuksia el\u00e4m\u00e4n vaatimalla tavalla. Ja\u00a0 kun pyynn\u00f6st\u00e4mme ei saatu tyydytyst\u00e4 ja kielt\u00e4ydyimme ottamasta vastaan t\u00e4t\u00e4 n\u00f6yr\u00e4\u00e4 vastausta, h\u00e4n vihdoin aloitti seuraavasti.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. Abba Johanneksen vastaus siihen, miksi h\u00e4n oli j\u00e4tt\u00e4nyt autiomaan<\/p>\n

                                                                      Erakkojen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, jonka j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 te ihmettelette, en ainoastaan hylk\u00e4\u00e4 enk\u00e4 kielt\u00e4ydy siit\u00e4, vaan pikemminkin omaksun sen ja pid\u00e4n sit\u00e4 mit\u00e4 suurimmalla kunnioituksella: siin\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4, ja sen j\u00e4lkeen, kun olin viett\u00e4nyt kolmekymment\u00e4 vuotta kinobiumissa asuen, iloitsen siit\u00e4, ett\u00e4 olen viett\u00e4nyt my\u00f6s kaksikymment\u00e4 vuotta lis\u00e4\u00e4, niin ettei minua voi koskaan syytt\u00e4\u00e4 laiskuudesta niiden joukossa, jotka ovat sit\u00e4 puolivillaisesti kokeilleet. Mutta koska sen puhtaus, josta minulla oli ollut v\u00e4h\u00e4isi\u00e4 kokemuksia, oli joskus likaantunut lihallisista asioista johtuvan ahdistuksen vuoksi, tuntui paremmalta palata kinobiaan, jotta helpomman p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n saavuttaminen olisi helpompaa ja jotta olisi v\u00e4hemm\u00e4n vaaraa uskaltautua n\u00f6yr\u00e4n yksin\u00e4isen korkeampaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. On nimitt\u00e4in parempi vaikuttaa tosissaan pienemmiss\u00e4 lupauksissa kuin huolimattomana suuremmissa lupauksissa. Ja siksi, jos mahdollisesti esit\u00e4n jotakin hiukan ylimielisesti ja todellakin hiukan liian vapaasti, pyyd\u00e4n, ettette pid\u00e4 sit\u00e4 kerskailun syntin\u00e4, vaan pikemminkin halunani rakentaa teit\u00e4; ja ett\u00e4, koska ajattelen, ett\u00e4 kun te niin vakavasti pyyd\u00e4tte, mit\u00e4\u00e4n totuutta ei pit\u00e4isi salata teilt\u00e4, panette sen pikemminkin rakkauden kuin kerskailun syyksi. Uskon nimitt\u00e4in, ett\u00e4 teille voidaan antaa jonkinlaista opetusta, jos unohdan n\u00f6yryyteni ja yksinkertaisesti paljastan koko totuuden tavoitteestani. Luotan nimitt\u00e4in siihen, etten joudu teilt\u00e4 kerskailun moitteeseen sanojeni vapauden vuoksi enk\u00e4 omantuntoni syyt\u00f6ksiin valheellisuudesta totuuden salaamisen vuoksi.<\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Siit\u00e4 erinomaisuudesta, jonka edell\u00e4 mainittu vanhus osoitti erakkojen j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4<\/p>\n

                                                                      JOS sitten joku muu nauttii autiomaan syvyyksist\u00e4 ja unohtaisi kaiken inhimillisen kanssak\u00e4ymisen ja sanoisi Jeremian kanssa: \u201dEn ole halunnut ihmisen p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Sin\u00e4 tied\u00e4t\u201d, tunnustan, ett\u00e4 Jumalan armon siunauksella my\u00f6s min\u00e4 varmistin tai ainakin yritin varmistaa t\u00e4m\u00e4n. Ja niinp\u00e4 Herran yst\u00e4v\u00e4llisest\u00e4 lahjasta muistan, ett\u00e4 olin usein joutunut sellaiseen hurmioon, ett\u00e4 olin unohtanut, ett\u00e4 minut oli puettu heikon ruumiin taakkaan, ja sieluni unohti yht\u00e4kki\u00e4 kaikki ulkoiset k\u00e4sitykset ja katkaisi itsens\u00e4 kokonaan kaikista aineellisista esineist\u00e4, niin ett\u00e4 silm\u00e4ni ja korvani eiv\u00e4t suorittaneet oikeaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ja sieluni oli niin t\u00e4ynn\u00e4 jumalallisia mietteit\u00e4 ja hengellisi\u00e4 mietteit\u00e4, ett\u00e4 usein illalla en tiennyt, olinko ottanut ruokaa, ja seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olin hyvin ep\u00e4varma siit\u00e4, olinko rikkonut eilisen paastoni. Siit\u00e4 syyst\u00e4 asetettiin er\u00e4\u00e4nlaiseen k\u00e4sikoriin erilleen seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ruokatarpeet eli seitsem\u00e4n keksipakettia, jotka asetettiin lauantaina valmiiksi, jotta ei olisi ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, milloin ateria oli j\u00e4tetty v\u00e4liin; ja t\u00e4ll\u00e4 suunnitelmalla v\u00e4ltettiin toinenkin unohduksesta johtuva erehdys, sill\u00e4 kun kakkujen m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli loppunut, osoitti se, ett\u00e4 viikon kulku oli ohi ja ett\u00e4 saman p\u00e4iv\u00e4n jumalanpalvelukset olivat tulleet, eik\u00e4 juhlap\u00e4iv\u00e4 ja pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4 ja seurakunnan jumalanpalvelukset voineet v\u00e4ltty\u00e4 yksin\u00e4isen huomaamiselta. Mutta vaikka se mielen hurmio, josta olemme puhuneet, sattuisikin h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 j\u00e4rjestely\u00e4, niin kuitenkin pys\u00e4htyminen p\u00e4ivien ty\u00f6menetelm\u00e4\u00e4n osoittaisi p\u00e4ivien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n ja tarkistaisi virheen. Ja ohittaakseni hiljaisuudessa er\u00e4maan muut edut (sill\u00e4 meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4mme ei ole k\u00e4sitell\u00e4 niiden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, vaan pikemminkin yksin\u00e4isyyden ja kinobiann p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4) selit\u00e4n pikemminkin lyhyesti ne syyt, joiden vuoksi mieluummin j\u00e4tin sen, jotka tekin halusitte tiet\u00e4\u00e4, ja vilkaisen lyhyess\u00e4 puheessa kaikkia niit\u00e4 yksin\u00e4isyyden hedelmi\u00e4, jotka mainitsin, ja osoitan, mit\u00e4 suuremmille eduille niit\u00e4 pit\u00e4isi toisella puolella pit\u00e4\u00e4 huonompina.<\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Autiomaan eduista<\/p>\n

                                                                      Niin kauan kuin tuolloin autiomaassa asuvien v\u00e4h\u00e4isyyden vuoksi meille tarjottiin suurempi vapaus laajemmalla er\u00e4maalla, niin kauan kuin suurempien vet\u00e4ytymispaikkojen erist\u00e4ytyneisyydess\u00e4 p\u00e4\u00e4simme noihin taivaallisiin ekstaaseihin, eik\u00e4 meit\u00e4 hukuttanut suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 velji\u00e4, jotka k\u00e4viv\u00e4t luonamme, ja n\u00e4in ollen sen vuoksi, ett\u00e4 oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 osoittaa vieraanvaraisuutta, joka oli ajatuksissamme ylikuormittunut suurten huolien aiheuttamista h\u00e4iri\u00f6tekij\u00f6ist\u00e4, k\u00e4vin kyltym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 halulla ja koko syd\u00e4mest\u00e4ni er\u00e4maan rauhallisissa vet\u00e4ytymispaikoissa ja siin\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, jota voi verrata vain enkelten autuuteen. Mutta kun, kuten sanoin, suurempi osa veljist\u00e4 alkoi etsi\u00e4 asuntoa tuosta autiomaasta ja ahdistaessaan laajan er\u00e4maan vapautta ei ainoastaan saanut tuota jumalallisen mietiskelyn tulta j\u00e4\u00e4htym\u00e4\u00e4n, vaan my\u00f6s kietoi mielen monin tavoin lihallisten asioiden kahleisiin, p\u00e4\u00e4tin toteuttaa tarkoitukseni t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 mieluummin kuin j\u00e4\u00e4hty\u00e4 tuossa ylev\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4nmuodossa huolehtimalla lihallisista tarpeista; niin ett\u00e4 jos tuo vapaus ja nuo hengelliset hurmokset kiellet\u00e4\u00e4n minulta, mutta koska kaikki huoli huomisesta v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n, voin lohduttaa itse\u00e4ni t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 evankeliumin k\u00e4sky\u00e4, ja sen, mit\u00e4 menet\u00e4n ylev\u00e4ss\u00e4 mietiskelyss\u00e4, voin korvata alistumisella ja kuuliaisuudella. On nimitt\u00e4in kurja asia, jos ihminen tunnustaa oppivansa jonkin taidon tai harrastuksen, mutta ei koskaan saavuta siin\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Kinobian mukavuuksista<\/p>\n

                                                                      T\u00e4m\u00e4n vuoksi selit\u00e4n lyhyesti, mit\u00e4 etuja nautin nyt t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntavassa. Teid\u00e4n on harkittava sanojani ja arvioitava, ovatko nuo autiomaassa asumisen edut n\u00e4it\u00e4 mukavuuksia suuremmat, ja t\u00e4m\u00e4n avulla voitte my\u00f6s todistaa, valitsinko ahtauden kinobian ahtaissa rajoissa vastenmielisyydest\u00e4 vai yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n puhtauden kaipuusta. T\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ei siis ole p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 huolehtimista, ei ostamisen ja myymisen aiheuttamia h\u00e4iri\u00f6it\u00e4, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 huolta vuoden ruokatarpeista, ei huolta ruumiillisista asioista, joiden avulla on hankittava tarpeellinen paitsi omiin tarpeisiinsa my\u00f6s mink\u00e4 tahansa m\u00e4\u00e4r\u00e4n vieraiden tarpeisiin, ei lopuksi ihmisten ylistyksest\u00e4 johtuvaa kerskailua, joka on kaikkia n\u00e4it\u00e4 asioita pahempaa ja joka Jumalan silmiss\u00e4 joskus tekee tyhj\u00e4ksi suurtenkin ponnistelujen hy\u00f6dyn er\u00e4maassa. Mutta ohittaaksemme nuo hengellisen ylpeyden aallot ja kerskailun tappavan vaaran ankkurin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, palatkaamme t\u00e4h\u00e4n yleiseen taakkaan, joka koskettaa kaikkia, ts, tavanomaiseen huoliin ruoan hankkimisesta, joka on niin pitk\u00e4lle ylitt\u00e4nyt sanon min\u00e4 en sano sen muinaisen tiukkuuden mitan, joka kokonaan ilman \u00f6ljy\u00e4 p\u00e4rj\u00e4si, vaan alkaa olla tyytym\u00e4t\u00f6n jopa oman aikamme l\u00f6ysyyteen, jonka mukaan koko vuoden\u00a0 ruoan hankkimisen tarve tyydytettiin valmistamalla yksi tuoppi \u00f6ljy\u00e4 ja modius (n. 8,73 litraa) linssej\u00e4, jotka oli valmistettu vieraiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n; mutta nyt tarpeellinen ruoan hankkiminen t\u00e4yttyy tuskin kahdella tai kolmella kerralla tuohon m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n n\u00e4hden. Ja t\u00e4m\u00e4n vaarallisen rentouden voima on joidenkin keskuudessa kasvanut niin suureksi, ett\u00e4 kun he sekoittavat etikkaa ja kastiketta, he eiv\u00e4t lis\u00e4\u00e4 siihen tippaakaan \u00f6ljy\u00e4, jota edelt\u00e4j\u00e4mme, jotka noudattivat er\u00e4maan s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 pid\u00e4ttyv\u00e4isemmin, olivat tottuneet lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n vain siksi, ett\u00e4 he eiv\u00e4t halunneet ylpeill\u00e4, vaan he rikkovat ylellisyyden vuoksi egyptil\u00e4ist\u00e4 juustoa ja kaatavat sen p\u00e4\u00e4lle enemm\u00e4n \u00f6ljy\u00e4 kuin olisi tarpeen, ja n\u00e4in he ottavat saman miellytt\u00e4v\u00e4n maun alle kaksi ruokalajia, jotka eroavat toisistaan erityisell\u00e4 maullaan ja joiden kummankin pit\u00e4isi yksin\u00e4\u00e4n olla munkille miellytt\u00e4v\u00e4 virvokkeena eri aikoina. Niin suureksi on kuitenkin kasvanut t\u00e4m\u00e4 \u1f51\u03bb\u03b9\u03ba\u1f74 \u03ba\u03c4\u1fc6\u03c3\u03b9\u03c2, ts. aineellisten asioiden hankkiminen, omaisuus, ett\u00e4 itse asiassa vieraanvaraisuuden ja vieraiden vastaanottamisen varjolla ankkurit ovat alkaneet pit\u00e4\u00e4 keljassaan – mit\u00e4 en voi mainita ilman h\u00e4pe\u00e4\u00e4 – luopua, j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois ne asiat, jotka erityisesti haittaavat mielen, jota hengellinen mietiskely kauhistuttaa ja joka pyrkii hengelliseen mietiskelyyn; nimitt\u00e4in, veljien tungos, velvollisuudet ottaa vastaan tuleva vieras ja kiirehti\u00e4 eroavaa vierasta, vierailut toistensa luona ja loputon huoli erilaisista rippijuhlista ja askareista, joiden odotus n\u00e4iden tavanomaisten keskeytysten jatkuvan luonteen vuoksi pit\u00e4\u00e4 mielen j\u00e4nnityksess\u00e4 silloinkin, kun n\u00e4m\u00e4 vaivat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t loppuvan. Ja niin on tuloksena, ett\u00e4 ankkurin el\u00e4m\u00e4n vapaus on n\u00e4iden siteiden vuoksi niin estynyt, ettei h\u00e4n voi koskaan nousta tuohon sanoin kuvaamattomaan syd\u00e4men ter\u00e4vyyteen ja menett\u00e4\u00e4 n\u00e4in erakkoel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 hedelm\u00e4t. Ja jos t\u00e4m\u00e4 nyt kiellet\u00e4\u00e4n minulta, kun el\u00e4n seurakunnassa ja muiden keskell\u00e4, ei ainakaan kaikesta liiketoiminnasta vapautuneesta mielenrauhasta ja syd\u00e4men tyynest\u00e4 rauhasta ole puutetta. Ja ellei t\u00e4m\u00e4 ole valmiina my\u00f6s niille, jotka el\u00e4v\u00e4t autiomaassa, heid\u00e4n on tosin l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4 ankkuriel\u00e4m\u00e4n vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4, mutta he menett\u00e4v\u00e4t sen hedelm\u00e4t, jotka voidaan saavuttaa vain mielen rauhallisessa vakaudessa. Lopuksi, vaikka syd\u00e4meni puhtaus v\u00e4henisikin, kun el\u00e4n kinobiassa, tyydyn pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vastapainoksi tuon yhden evankeliumin k\u00e4skyn, jota ei todellakaan voi v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 arvostaa kuin kaikkia er\u00e4maan hedelmi\u00e4; tarkoitan sit\u00e4, etten ajattele mit\u00e4\u00e4n huomista, ja alistumalla kokonaan apotille n\u00e4yt\u00e4n jossain m\u00e4\u00e4rin j\u00e4ljittelev\u00e4n H\u00e4nt\u00e4, josta sanotaan: \u201dH\u00e4n n\u00f6yryytti itsens\u00e4 ja tuli kuuliaiseksi kuolemaan asti; ja n\u00e4in voisimme n\u00f6yr\u00e4sti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sanojaan: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 en tullut tekem\u00e4\u00e4n omaa tahtoani, vaan sen Is\u00e4n tahdon, joka on minut l\u00e4hett\u00e4nyt.\u201d<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 7.Kysymys kinobian ja autiomaan \u00a0hedelmist\u00e4<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Koska on ilmeist\u00e4, ett\u00e4 te ette ole, kuten niin monet muutkin, koskettanut vain kummankin el\u00e4m\u00e4nmuodon pelkki\u00e4 laitoja, vaan olette noussut aivan korkeuksiin, haluaisimme tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on kinobian el\u00e4m\u00e4n loppu ja mik\u00e4 erakon el\u00e4m\u00e4n loppu. Sill\u00e4 kukaan ei voi ep\u00e4ill\u00e4, etteik\u00f6 kukaan voi puhua n\u00e4ist\u00e4 aiheista t\u00e4ydellisemmin ja uskollisemmin kuin se, joka pitk\u00e4n k\u00e4yt\u00f6n ja kokemuksen opettamana on seurannut molempia ja voi siten totuudenmukaisella opetuksella osoittaa meille niiden arvon ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8. Vastaus esitettyyn kysymykseen<\/p>\n

                                                                      JOHDANTO:<\/p>\n

                                                                      Minun pit\u00e4isi ehdottomasti v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yksi ja sama ihminen ei voisi saavuttaa t\u00e4ydellisyytt\u00e4 molemmissa el\u00e4miss\u00e4, ellei minua est\u00e4isi joidenkin harvojen esimerkki. Ja koska ei ole mik\u00e4\u00e4n pieni asia l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ihminen, joka on t\u00e4ydellinen kummassakin, on selv\u00e4\u00e4, kuinka paljon vaikeampaa ja melkein sanoisin, ett\u00e4 mahdotonta on, ett\u00e4 ihminen olisi perusteellisesti tehokas molemmissa. Ja jos n\u00e4in on joskus tapahtunut, se ei voi kuulua mink\u00e4\u00e4n yleisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n piiriin. Sill\u00e4 yleisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n ei pid\u00e4 perustua poikkeustapauksiin, toisin sanoen hyvin harvojen kokemuksiin, vaan siihen, mik\u00e4 on monien tai pikemminkin kaikkien voimissa. Mutta se, mink\u00e4 vain yksi tai kaksi saavuttaa siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tai siell\u00e4 ja mik\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 tavallisen hyvyyden kyvyn, on pidett\u00e4v\u00e4 yleisten s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen ulkopuolella, koska se on jotakin, mik\u00e4 on sallittua inhimillisen heikkouden tilan ja luonteen ulkopuolella, ja se on tuotava esiin pikemminkin ihmeen\u00e4 kuin esimerkkin\u00e4. Sen vuoksi aion lyhyesti, niin hyvin kuin v\u00e4h\u00e4iset kykyni sallivat, kertoa teille sen, mit\u00e4 haluatte tiet\u00e4\u00e4. Kinobiitin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on tosiaankin kaikkien halujensa sureminen ja ristiinnaulitseminen sek\u00e4 evankeliumin t\u00e4ydellisyyden pelastavan k\u00e4skyn mukaisesti olla ajattelematta huomista p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Ja on t\u00e4ysin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4 ei voi saavuttaa kukaan muu kuin kinobiitti, sellainen mies, jota profeetta Jesaja kuvaa ja jota h\u00e4n siunaa ja ylist\u00e4\u00e4 seuraavasti: \u201dJos k\u00e4\u00e4nn\u00e4t jalkasi pois sapatilta, tekem\u00e4st\u00e4 omaa tahtoasi minun pyh\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4ni, ja ylist\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, kun et tee omia teit\u00e4si, etk\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 omaa tahtoasi puhumasta sanaakaan: silloin sin\u00e4 saat iloita Herrassa, ja min\u00e4 nostan sinut maan korkeuksien yl\u00e4puolelle ja ruokin sinut is\u00e4si Jaakobin perinn\u00f6ll\u00e4. Sill\u00e4 Herran suu on sen puhunut.\u201d Mutta t\u00e4ydellisyytt\u00e4 erakolle on se, ett\u00e4 h\u00e4nen mielens\u00e4 on vapautettu kaikesta maallisesta ja ett\u00e4 h\u00e4n yhdist\u00e4\u00e4 sen, sik\u00e4li kuin inhimillinen hauraus sen sallii, Kristukseen; ja sellaista ihmist\u00e4 profeetta Jeremia kuvaa sanoessaan: \u201dAutuas se mies, joka on kantanut ikeen nuoruudestaan asti. H\u00e4n istuu yksin\u00e4isen\u00e4 ja on vaiti, sill\u00e4 h\u00e4n on ottanut sen p\u00e4\u00e4lleen.\u201d My\u00f6s psalmisti sanoo: \u2018H\u00e4n on armollinen, kun h\u00e4n on ottanut taakan p\u00e4\u00e4lleen.\u2019 H\u00e4n on my\u00f6s psalmisti: \u201dMinusta on tullut kuin pelikaani er\u00e4maassa. Min\u00e4 valvoin ja tulin kuin varpunen yksin talon katolla.\u201d T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n siis, jota olemme kuvailleet kummankin el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi, ellei kumpikaan heist\u00e4 saavuta sit\u00e4, on turha, ett\u00e4 toinen ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 kinobian j\u00e4rjestelm\u00e4n ja toinen erakkoel\u00e4m\u00e4n; sill\u00e4 kumpikaan ei saa hyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntavoistaan.<\/p>\n

                                                                      LUKU 9.Todellisesta ja t\u00e4ydellisest\u00e4 t\u00e4ydellisyydest\u00e4<\/p>\n

                                                                      MUTTA t\u00e4m\u00e4 on meriki<\/em>, eli ei mit\u00e4\u00e4n perusteellista ja t\u00e4ysin t\u00e4ydellist\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4, vaan vain osittaista t\u00e4ydellisyytt\u00e4. T\u00e4ydellisyys on siis hyvin harvinaista ja Jumalan lahjana annettu vain harvoille. Sill\u00e4 se on todella eik\u00e4 vain osittain t\u00e4ydellinen, joka yht\u00e4 h\u00e4iriintym\u00e4tt\u00e4 voi siet\u00e4\u00e4 er\u00e4maassa er\u00e4maan kurjuutta kuin my\u00f6s kinobaissa olevien veljien heikkouksia. Ja niinp\u00e4 on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sellaista, joka on t\u00e4ydellinen molemmissa el\u00e4miss\u00e4, koska ankkoriitti ei voi perusteellisesti hankkia \u1f00\u03ba\u03c4\u03b7\u03bc\u03bf\u03c3\u03cd\u03bd\u03b7 eli aineellisten asioiden v\u00e4heksymist\u00e4 ja niist\u00e4 riisumista,omaisuudettomuutta, eik\u00e4 koenobiitti puhtautta mietiskelyss\u00e4, vaikka tied\u00e4mme, ett\u00e4 abba Mooses ja Pafnutius ja kaksi makarioslaista olivat molempien mestareita t\u00e4ydellisyydess\u00e4. Niinp\u00e4 he olivat t\u00e4ydellisi\u00e4 kummassakin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ja vaikka he vet\u00e4ytyiv\u00e4t kauemmaksi kuin kaikki er\u00e4maassa asuvat ja iloitsivat lakkaamatta er\u00e4maan vet\u00e4ytymisest\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin niiss\u00e4 oli mahdollista, koskaan hakeneet kanssak\u00e4ymist\u00e4 muiden ihmisten kanssa, he sietiv\u00e4t kuitenkin niiden l\u00e4sn\u00e4oloa ja heikkouksia, jotka tulivat heid\u00e4n luokseen, niin ett\u00e4 kun suuri joukko velji\u00e4 tuli heid\u00e4n luokseen n\u00e4hd\u00e4kseen heit\u00e4 ja hy\u00f6ty\u00e4kseen siit\u00e4, he kestiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n melkein jatkuvan vaivann\u00e4\u00f6n heid\u00e4n vastaanottamisestaan h\u00e4iriintym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4, ja ihmiset kuvittelivat, etteiv\u00e4t he koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana olleet oppineet eiv\u00e4tk\u00e4 harjoitelleet mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sit\u00e4, kuinka osoittaa tavallista kohteliaisuutta niille, jotka tulivat, niin ett\u00e4 kaikkien oli arvoitus sanoa, miss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 heid\u00e4n innokkuutensa p\u00e4\u00e4asiassa ilmeni, ts.sopiiko heid\u00e4n suuruutensa paremmin erakkoel\u00e4m\u00e4n puhtauteen vai tavalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                                                      LUKU 10. Niist\u00e4, jotka viel\u00e4 ep\u00e4t\u00e4ydellisin\u00e4 vet\u00e4ytyv\u00e4t autiomaahan<\/p>\n

                                                                      MUTTA jotkut ovat joskus niin kiusaantuneita autiomaassa paastoamisen hiljaisuudesta koko p\u00e4iv\u00e4n ajan, ett\u00e4 he pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t kokonaan ihmisten kanssa kanssak\u00e4ymist\u00e4, ja kun he ovat edes v\u00e4h\u00e4ksi aikaa rikkoneet tavan vet\u00e4yty\u00e4, koska joku veljist\u00e4 on sattumalta k\u00e4ynyt heid\u00e4n luonaan, he kiehuvat yli selv\u00e4st\u00e4 mielen kiusaantumisesta ja osoittavat selvi\u00e4 merkkej\u00e4 \u00e4rtymyksest\u00e4. Ja n\u00e4in tapahtuu erityisesti niiden kohdalla, jotka ovat ryhtyneet yksin\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ilman kyps\u00e4\u00e4 tarkoitusta ja ilman, ett\u00e4 heit\u00e4 on perinpohjaisesti koulutettu kinobiassa, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 miehet ovat aina ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4 ja helposti j\u00e4rkyttyneit\u00e4 ja kallistuvat jommallekummalle puolelle, sen mukaan kuin murheen tuulisp\u00e4\u00e4 heit\u00e4 ajaa. Sill\u00e4 niin kuin he kiehuvat k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti seurustelusta tai keskustelusta veljien kanssa, niin eiv\u00e4t he yksin\u00e4isyydess\u00e4 el\u00e4ess\u00e4\u00e4n kest\u00e4 tuon hiljaisuuden laajuutta, jota he itse ovat kosiskelleet, sik\u00e4li kuin he itse eiv\u00e4t edes tied\u00e4 syyt\u00e4, miksi yksin\u00e4isyytt\u00e4 pit\u00e4isi haluta ja tavoitella, vaan kuvittelevat, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n arvo ja p\u00e4\u00e4osa on juuri siin\u00e4, nimitt\u00e4in siin\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t seurustelua veljien kanssa ja yksinkertaisesti karttavat ja inhoavat ihmisen n\u00e4kemist\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 11. Kysymys siit\u00e4, miten parantaa ne, jotka ovat h\u00e4tik\u00f6iden l\u00e4hteneet luostariyhteis\u00f6n seurakunnasta<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Mill\u00e4 hoidolla voidaan auttaa meit\u00e4 tai muita, jotka olemme n\u00e4in heikkoja ja vain t\u00e4h\u00e4n asti; jotka olimme saaneet vain v\u00e4h\u00e4n opetusta kinobian j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4, kun aloimme pyrki\u00e4 asumaan yksin\u00e4isyydess\u00e4, ennen kuin olimme p\u00e4\u00e4sseet eroon virheist\u00e4mme; tai mill\u00e4 keinoin me, jotka aivan liian pian luovuimme yhteisel\u00e4m\u00e4st\u00e4 kinobiassa ja hylk\u00e4simme n\u00e4iden harjoitusten koulut ja harjoituspaikan, jossa periaatteemme olisi ensin pit\u00e4nyt perusteellisesti opetella ja t\u00e4ydellist\u00e4\u00e4, voisimme hankkia j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n mielen pysyvyyden ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lujuuden? Miten me sitten nyt, kun el\u00e4mme yksin, voimme saavuttaa t\u00e4ydellisyyden pitk\u00e4mielisyydess\u00e4 ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4; tai miten omatunto, tuo sis\u00e4isten vaikuttimien tutkija, voi selvitt\u00e4\u00e4, onko meiss\u00e4 n\u00e4it\u00e4 hyveit\u00e4 vai puuttuvatko ne, niin ett\u00e4 koska olemme irrottautuneet ihmisten kanssak\u00e4ymisest\u00e4 ja koska meit\u00e4 ei \u00e4rsyt\u00e4 mik\u00e4\u00e4n heid\u00e4n provokaatioistaan, emme voi erehty\u00e4 v\u00e4\u00e4rist\u00e4 k\u00e4sityksist\u00e4 ja kuvitella saavuttaneemme tuon j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n mielenrauhan?<\/p>\n

                                                                      LUKU 12. Vastaus, joka kertoo, miten yksin\u00e4inen voi havaita vikansa<\/p>\n

                                                                      JOHN: Niille, jotka todella etsiv\u00e4t helpotusta, ei todellakaan puutu sielujen todellisen L\u00e4\u00e4k\u00e4rin parantavia l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4; ja ennen kaikkea niit\u00e4 annetaan niille, jotka eiv\u00e4t piittaa sairaudestaan (joko siksi, ett\u00e4 he ovat siit\u00e4 ep\u00e4toivoisia, tai siksi, ett\u00e4 he eiv\u00e4t v\u00e4lit\u00e4 siit\u00e4), eiv\u00e4t salaa haavojensa aiheuttamaa vaaraa, eiv\u00e4tk\u00e4 harkitsemattomassa syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n hylk\u00e4\u00e4 parannuskeinoa, vaan n\u00f6yrin ja kuitenkin varovaisin syd\u00e4min pakenevat taivaallisen L\u00e4\u00e4k\u00e4rin luo niiden sairauksien vuoksi, jotka he ovat saaneet tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 tai erehdyksest\u00e4 tai pakosta. Niinp\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jos vet\u00e4ydymme yksin\u00e4isyyteen tai salaisiin paikkoihin ilman, ett\u00e4 olemme ensin parantaneet vikamme, niiden vaikutus on vain tukahdutettu, mutta niiden tuntemisen voima ei ole sammunut. Sill\u00e4 kaikkien syntien juuret, joita ei ole h\u00e4vitetty, piilev\u00e4t yh\u00e4 meiss\u00e4 piilossa tai pikemminkin\u00a0 hiipiv\u00e4t yl\u00f6sp\u00e4in, ja ett\u00e4 ne ovat yh\u00e4 elossa, voimme havaita n\u00e4ist\u00e4 merkeist\u00e4. Jos esimerkiksi yksin\u00e4isyydess\u00e4 el\u00e4ess\u00e4mme suhtaudumme joidenkin veljien l\u00e4hestymiseen tai heid\u00e4n v\u00e4h\u00e4iseenkin viipymiseens\u00e4 ahdistuneesti tai levottomin mielin, meid\u00e4n on tunnistettava, ett\u00e4 meiss\u00e4 on yh\u00e4 olemassa kannustin mit\u00e4 h\u00e4t\u00e4isimp\u00e4\u00e4n k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myyteen. Mutta jos silloin, kun toivomme jonkun veljen tuloa ja h\u00e4n jostain syyst\u00e4 ehk\u00e4 hieman viivyttelee, mielemme suuttumus joko hiljaisesti moittii h\u00e4nen hitauttaan ja harmitus t\u00e4st\u00e4 ep\u00e4mukavasta odottelusta h\u00e4iritsee mielt\u00e4mme, omantuntomme tutkiminen osoittaa, ett\u00e4 vihan ja kiukuttelun synti on selv\u00e4sti viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 meiss\u00e4. Jos taas, kun joku veli pyyt\u00e4\u00e4 meilt\u00e4 kirjaa luettavaksi tai jotain muuta k\u00e4ytt\u00f6esinett\u00e4, h\u00e4nen pyynt\u00f6ns\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 tai meid\u00e4n kielt\u00e4ytymisemme inhottaa h\u00e4nt\u00e4, ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 olemme yh\u00e4 ahneuden tai ahneuden verkoissa. Mutta jos jokin \u00e4killinen ajatus tai pyhien kirjoitusten kohta tuo mieleen naisen ja tunnemme, ett\u00e4 meit\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n vet\u00e4\u00e4 puoleemme nainen, meid\u00e4n on tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 haureuden palo ei ole viel\u00e4 sammunut meiss\u00e4. Mutta jos vertaillessamme omaa tiukkuuttamme toisen l\u00f6yhyyteen pienikin omahyv\u00e4isyys vaivaa mielt\u00e4mme, on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meit\u00e4 vaivaa ylpeyden kauhea vitsaus. Kun sitten havaitsemme n\u00e4it\u00e4 vikojen merkkej\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4mme, meid\u00e4n pit\u00e4isi selv\u00e4sti tunnistaa, ett\u00e4 meilt\u00e4 on riistetty vain mahdollisuus eik\u00e4 synnin intohimo. Ja varmasti n\u00e4m\u00e4 intohimot, jos joskus sekaantuisimme ihmisten tavalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, nousisivat heti esiin ajatuksissamme lymyilevist\u00e4 paikoistaan ja todistaisivat, etteiv\u00e4t ne silloin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa syntyneet, kun ne puhkesivat, vaan ett\u00e4 ne tulivat silloin viimein julkisuuteen, koska ne olivat pitk\u00e4\u00e4n olleet piilossa. Ja niinp\u00e4 yksin\u00e4inenkin voi varmoista merkeist\u00e4 havaita, ett\u00e4 jokaisen virheen juuret ovat yh\u00e4 istutettuina h\u00e4neen, jos h\u00e4n ei yrit\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 puhtauttaan ihmisille, vaan s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sen loukkaamattomana H\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n, jolta mit\u00e4\u00e4n syd\u00e4men salaisuuksia ei voi k\u00e4tke\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 13.Kysymys siit\u00e4, miten voidaan parantaa ihminen, joka on siirtynyt yksin\u00e4isyyteen ilman, ett\u00e4 h\u00e4nen vikansa on korjattu<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Me n\u00e4emme hyvin selv\u00e4sti ja selv\u00e4sti ne todisteet, joiden perusteella sairauksien merkit p\u00e4\u00e4tell\u00e4\u00e4n, ja sen, miten sairaudet voidaan havaita, eli miten meihin k\u00e4tketyt viat voidaan havaita; sill\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4inen kokemuksemme ja ajatustemme p\u00e4ivitt\u00e4iset liikkeet osoittavat meille kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat niin kuin ne on esitetty. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 siis se, ett\u00e4 koska sairautemme todisteet ja syyt on meille paljastettu mit\u00e4 selvimmin, niin my\u00f6s niiden parannuskeinot ja parannuskeinot voidaan osoittaa. Sill\u00e4 kukaan ei voi ep\u00e4ill\u00e4, etteik\u00f6 se, joka on ensin l\u00f6yt\u00e4nyt sairauksien syyt ja alkujuuret, voi parhaiten puhua niiden parannuskeinoista, kun sairastuneiden omatunto on hyv\u00e4ksyv\u00e4 todistaja. Ja niinp\u00e4 vaikka teid\u00e4n pyhyytenne opetus on paljastanut haavojemme salaisuudet, joiden kautta uskallamme toivoa parannuskeinoa, koska niin selv\u00e4 taudin diagnoosi antaa lupauksen toivosta parannuksesta, kuitenkin siksi, ett\u00e4, kuten sanotte, pelastuksen ensimm\u00e4iset elementit hankitaan kinobiassa, ja ihminen ei voi olla terveess\u00e4 kunnossa yksin\u00e4isyydess\u00e4, ellei h\u00e4n ole ensin parantunut kinobian l\u00e4\u00e4kkeill\u00e4, olemme joutuneet j\u00e4lleen vaaralliseen ep\u00e4toivon tilaan, ettemme ehk\u00e4 nyt autiomaassa ollessamme onnistuisi tulemaan t\u00e4ydellisiksi, koska l\u00e4hdimme kinobiasta ep\u00e4t\u00e4ydellisess\u00e4 kunnossa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 14. Vastaus niiden l\u00e4\u00e4kkeist\u00e4<\/p>\n

                                                                      JOHANNES: Niille, jotka haluavat innokkaasti parantua vaivoihinsa, ei varmasti puutu pelastavaa l\u00e4\u00e4kett\u00e4, ja siksi l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 on etsitt\u00e4v\u00e4 samoilla keinoilla, joilla kunkin vian merkit havaitaan. Sill\u00e4 niin kuin olemme sanoneet, ett\u00e4 ihmisten tavallisen el\u00e4m\u00e4n viat eiv\u00e4t puutu yksin\u00e4isilt\u00e4, emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kiell\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 kaikki innostus hyveeseen ja kaikki parannuskeinot ovat kaikkien niiden k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4, jotka ovat irti ihmisten tavallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kun siis joku huomaa noista edell\u00e4 kuvaamistamme merkeist\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kohtaavat k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myyden tai vihan purkaukset, h\u00e4nen tulisi aina harjoitella itse\u00e4\u00e4n p\u00e4invastaisissa ja vastakkaisissa asioissa, ja asettamalla itsens\u00e4 eteen kaikenlaisia loukkauksia ja v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin joku muu olisi tarjonnut niit\u00e4 h\u00e4nelle, totuttaa mielens\u00e4 alistumaan t\u00e4ydellisell\u00e4 n\u00f6yryydell\u00e4 kaikkeen, mit\u00e4 pahuus voi h\u00e4nelle aiheuttaa; ja esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 itselleen usein kaikenlaisia karkeuksia ja siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyksi\u00e4, mietti\u00e4 jatkuvasti kaikella syd\u00e4men murheella, mill\u00e4 lempeydell\u00e4 h\u00e4nen tulisi niit\u00e4 kohdata. Ja katsomalla n\u00e4in kaikkien pyhien k\u00e4rsimyksi\u00e4 tai itse Herran k\u00e4rsimyksi\u00e4 h\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 erilaiset moitteet samoin kuin rangaistukset ovat v\u00e4hemm\u00e4n kuin h\u00e4n ansaitsee, ja valmistautuu kest\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikenlaista surua. Ja kun h\u00e4net on toisinaan kutsuttu niin, min\u00e4 kutsun h\u00e4net veljien kokoukseen – mit\u00e4 ei voi olla tapahtumatta silloin t\u00e4ll\u00f6in jopa kaikkein tiukimmillekin er\u00e4maan asukkaille -, jos h\u00e4n huomaa, ett\u00e4 h\u00e4nen mielens\u00e4 on hiljaisesti h\u00e4iriintynyt jopa mit\u00e4tt\u00f6myyksien vuoksi, h\u00e4nen pit\u00e4isi kuin jonkun salattujen tunteidensa ankaran sensorin syytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kaikista niist\u00e4 erilaisista kovista v\u00e4\u00e4ryyksist\u00e4, joiden t\u00e4ydelliseen siet\u00e4miseen h\u00e4n oli p\u00e4ivitt\u00e4isill\u00e4 mietiskelyill\u00e4\u00e4n kouluttanut itse\u00e4\u00e4n, ja syytt\u00e4\u00e4 ja moittia itse\u00e4\u00e4n seuraavasti: \u201dHyv\u00e4 mies, oletko sin\u00e4 se kaveri, joka harjoitellessasi itse\u00e4si yksin\u00e4isyyden harjoitusmaastossa uskalsit p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti ajatella, ett\u00e4 voittaisit kaikki huonot ominaisuudet, ja joka juuri nyt, kun esitit itsellesi kaikenlaisia katkeria moitteita, mutta my\u00f6s siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 rangaistuksia, kuvittelit olevasi melko vahva ja kykenev\u00e4 vastustamaan kaikkia myrskyj\u00e4?\u201d. Kuinka on mahdollista, ett\u00e4 tuo voittamaton k\u00e4rsiv\u00e4llisyytesi j\u00e4rkyttyy ensimm\u00e4isest\u00e4 koettelemuksesta, jopa kevyest\u00e4 sanasta? Miten on mahdollista, ett\u00e4 jopa lempe\u00e4 tuulenvire on horjuttanut sit\u00e4 taloasi, jonka kuvittelit olevan rakennettu niin lujasti vankalle kalliolle? Miss\u00e4 on se, josta ilmoitit, kun rauhan aikana h\u00f6lm\u00f6ss\u00e4 itsevarmuudessasi kaipasit sotaa? \u201dMin\u00e4 olen valmis, enk\u00e4 ole levoton\u201d, ja t\u00e4m\u00e4n teill\u00e4 oli tapana sanoa usein profeetan kanssa: \u201dKoettele minua, Herra, ja koettele minua, tutki minun ohjakseni ja syd\u00e4meni\u201d, ja: \u201dHerra, koettele minua, tutki minun syd\u00e4meni: \u201dKoettele minut, oi Herra, ja tunne syd\u00e4meni; kuulustele minua ja tunne polkuni ja katso, onko minussa mit\u00e4\u00e4n pahuuden tiet\u00e4.”\u201d Kuinka pieni vihollisen haamu on s\u00e4ik\u00e4ytt\u00e4nyt suuret sotavalmistelusi? T\u00e4llaisilla moitteilla ja katumuksella miehen tulisi tuomita itsens\u00e4 eik\u00e4 antaa \u00e4killisen kiusauksen, joka on j\u00e4rkytt\u00e4nyt h\u00e4net, j\u00e4\u00e4d\u00e4 rankaisematta, vaan rankaisemalla lihaansa paaston ja valvomisen ankarammalla rangaistuksella; ja rankaisemalla mielen kevytmielisyyden synti\u00e4 jatkuvilla itsehillinn\u00e4n tuskilla h\u00e4nen tulisi yksin\u00e4isyydess\u00e4 el\u00e4ess\u00e4\u00e4n kuluttaa t\u00e4ss\u00e4 harjoituksen tulessa se, mik\u00e4 h\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt perusteellisesti h\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 pois kinobian el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. T\u00e4st\u00e4 meid\u00e4n on joka tapauksessa pidett\u00e4v\u00e4 lujasti ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti kiinni, jotta voimme turvata kest\u00e4v\u00e4n ja katkeamattoman k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden; nimitt\u00e4in siit\u00e4, ett\u00e4 meille, joille jumalallinen laki kielt\u00e4\u00e4 paitsi loukkausten koston, my\u00f6s loukkausten muistelemisen, ei ole sallittua kiivastua jonkin menetyksen tai harmituksen vuoksi. Sill\u00e4 mit\u00e4 suurempaa vahinkoa sielulle voi tapahtua kuin se, ett\u00e4 se jonkin \u00e4killisen raivosta johtuvan sokeutumisen vuoksi menett\u00e4\u00e4 todellisen ja ikuisen valon kirkkauden ja menett\u00e4\u00e4 H\u00e4nen n\u00e4k\u00f6ns\u00e4, \u201djoka on n\u00f6yr\u00e4 ja n\u00f6yr\u00e4 syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n\u201d. Mik\u00e4, kysyn min\u00e4, voisi olla vaarallisempaa tai hankalampaa kuin se, ett\u00e4 ihminen menett\u00e4\u00e4 hyvyyden arviointikykyns\u00e4 ja todellisen erottelukykyns\u00e4 mittapuunsa ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6ns\u00e4, ja ett\u00e4 joku raittiissa j\u00e4rjiss\u00e4\u00e4n tekisi sellaista, mit\u00e4 edes juopunut ihminen ja h\u00f6lm\u00f6 ei saisi anteeksi? Se, joka siis harkitsee huolellisesti n\u00e4it\u00e4 ja muita samantyyppisi\u00e4 vammoja, siet\u00e4\u00e4 ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n huomiotta paitsi kaikenlaiset menetykset, my\u00f6s kaikki v\u00e4\u00e4ryydet ja rangaistukset, joita julmimmat ihmiset voivat aiheuttaa, koska h\u00e4n on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei ole niin vahingollista kuin viha, eik\u00e4 arvokkaampaa kuin mielenrauha ja syd\u00e4men rikkumaton puhtaus, jonka vuoksi meid\u00e4n ei pit\u00e4isi ajatella mit\u00e4\u00e4n etuisuuksia, ei ainoastaan lihallisista asioista, vaan my\u00f6s niist\u00e4 asioista, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan hengellisi\u00e4, jos niit\u00e4 ei voi saavuttaa tai tehd\u00e4 ilman, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 rauha h\u00e4iriintyy.<\/p>\n

                                                                      LUKU 15. Kysymys siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 siveys todeta samoin kuin muutkin tunteet<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Niin kuin muiden sairauksien, nimitt\u00e4in vihan, kiukun ja k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myyden, hoidon on osoitettu koostuvan siit\u00e4, ett\u00e4 niille asetetaan vastakohdaksi niiden vastakohdat, niin haluaisimme my\u00f6s tiet\u00e4\u00e4, millaista hoitoa meid\u00e4n pit\u00e4isi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 haureuden henke\u00e4 vastaan: Tarkoitan, voidaanko himon palo sammuttaa esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, kuten noissa muissa tapauksissa, suurempia houkutuksia ja asioita, jotka kiihottavat sit\u00e4: sill\u00e4 emme usko, ett\u00e4 himon yllykkeiden lis\u00e4\u00e4minen sis\u00e4ll\u00e4mme, vaan jopa niiden koskettaminen ohimenev\u00e4ll\u00e4 silm\u00e4yksell\u00e4, on siveydelle t\u00e4ysin kohtalokasta.<\/p>\n

                                                                      LUKU 16. Vastaus, jossa annetaan todisteet, joiden perusteella se voidaan tunnistaa<\/p>\n

                                                                      JOHDANTO:<\/p>\n

                                                                      Teid\u00e4n ovela kysymyksenne on ennakoinut aihetta, joka olisi tullut esiin keskustelustamme, vaikka ette olisi sanonut mit\u00e4\u00e4n, ja siksi en ep\u00e4ile, etteiv\u00e4tk\u00f6 mielenne ymm\u00e4rt\u00e4isi sit\u00e4 tehokkaasti, sill\u00e4 ter\u00e4v\u00e4 mielenne on todellakin ylitt\u00e4nyt opetuksemme. Mink\u00e4 tahansa kysymyksen arvoitus poistuu helposti, kun kysyj\u00e4 ennakoi vastauksen ja kulkee\u00a0 ensimm\u00e4isen\u00e4 sill\u00e4 tiell\u00e4, jota sen on m\u00e4\u00e4r\u00e4 seurata. Ja niinp\u00e4 niiden vikojen hoidossa, joista olemme edell\u00e4 puhuneet, kanssak\u00e4yminen muiden ihmisten kanssa ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n este, vaan huomattava apu, sill\u00e4 mit\u00e4 useammin niiden k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myyden purkaukset paljastuvat, sit\u00e4 perusteellisemmin ne aiheuttavat surua ja katumusta niille, jotka ovat ep\u00e4onnistuneet, ja sit\u00e4 nopeammin ne parantavat terveytt\u00e4 niille, jotka taistelevat niit\u00e4 vastaan. Siksi, vaikka yksin\u00e4isyydess\u00e4mme elelless\u00e4mme \u00e4rsyyntymiseen ja sen aiheuttajiin ei voi synty\u00e4 ihmisist\u00e4, meid\u00e4n pit\u00e4isi kuitenkin m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti pohtia \u00e4rsyyntymiselle altistavia tekij\u00f6it\u00e4, jotta, kun taistelemme sit\u00e4 vastaan jatkuvalla kamppailulla ajatuksissamme, l\u00f6ytyisi meille nopeampi parannuskeino sit\u00e4 vastaan. Mutta haureuden henke\u00e4 vastaan j\u00e4rjestelm\u00e4 on erilainen, ja menetelm\u00e4 on erilainen. Sill\u00e4 niin kuin meid\u00e4n on riistett\u00e4v\u00e4 ruumiilta tilaisuudet himoon ja kosketukseen lihan kanssa, niin meid\u00e4n on riistett\u00e4v\u00e4 my\u00f6s mielelt\u00e4 sen muistaminen. Sill\u00e4 viel\u00e4 heikolle ja heikkokuntoiselle povelle on riitt\u00e4v\u00e4n vaarallista siet\u00e4\u00e4 pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n muistutusta t\u00e4st\u00e4 intohimosta, niin ett\u00e4 joskus pyhien naisten muistaminen tai Pyh\u00e4n kirjoituksen kertomuksen lukeminen her\u00e4tt\u00e4\u00e4 vaarallisen kiihottumisen virikkeen. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 vanhimmillamme oli tapana j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tietoisesti pois t\u00e4llaisia kohtia, kun joku nuorista oli l\u00e4sn\u00e4. Kuitenkin niille, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4 ja vakiintuneet siveyden tunteisiin, ei voi olla puutetta todisteista, joiden avulla he voivat tutkia itse\u00e4\u00e4n ja vahvistaa t\u00e4ydellisen syd\u00e4mens\u00e4 suoraselk\u00e4isyyden oman omantuntonsa turmeltumattoman tuomion perusteella. T\u00e4ysin vakiintuneelle ihmiselle on sitten olemassa samanlainen koe my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n intohimon suhteen, niin ett\u00e4 se, joka on varma siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on kokonaan h\u00e4vitt\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n pahan juuret, voi siveellisyytens\u00e4 varmistamisen vuoksi kutsua esiin jonkin kuvan kuin irstaan mielen kanssa. Mutta ei ole miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 sopivaa, ett\u00e4 t\u00e4llaista koetta yritt\u00e4v\u00e4t ne, jotka ovat viel\u00e4 heikkoja (sill\u00e4 heille se on pikemminkin vaarallista kuin hy\u00f6dyllist\u00e4), ut conjunctionem femineam et palpationem quodammodo teneram atque mollissimam corde pertractent. Cure ergo perfects quis virtute fundatus ad illecebram blandissimorum tactuum, quos cogitando confinxerit, nullum mentis assensum, nullam commotionem carnis in se deprehenderit exagitatam (K\u00e4sitelk\u00f6\u00f6t he syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n naisellistaa yhteytt\u00e4 ja jollain tavalla hell\u00e4\u00e4 ja eritt\u00e4in pehme\u00e4\u00e4 kosketusta. Siisp\u00e4 t\u00e4ydellisesti parantunut ja hyveeseen perustuva henkil\u00f6 ei havaitse itsess\u00e4\u00e4n mink\u00e4\u00e4nlaista mielen my\u00f6ntymyst\u00e4 tai lihan kiihtymyst\u00e4 ajatellessaan kaikkein vieh\u00e4tt\u00e4vimpi\u00e4 kosketuksia, jotka h\u00e4n on kuvitellut mieless\u00e4\u00e4n<\/em>), h\u00e4nell\u00e4 on hyvin varma todiste puhtaudestaan, niin ett\u00e4 kun h\u00e4n kouluttaa itse\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n vankkumattomaan puhtauteen, h\u00e4nell\u00e4 ei ole ainoastaan siveyden siunaus ja vapaus saastuttamisesta syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, vaan vaikka h\u00e4n joutuisi koskemaan naisen ruumiiseen, h\u00e4n kauhistuu sit\u00e4. T\u00e4h\u00e4n abba Johannes p\u00e4\u00e4tti keskustelunsa, kun h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 oli juuri yhdeks\u00e4nnen tunnin virkistyksen aika.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XX ABBA PINUFIUKSEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      KATUMUKSEN P\u00c4\u00c4TTYMISEST\u00c4 JA HYVITYKSEN MERKEIST\u00c4<\/strong><\/p>\n

                                                                      LUKU 1. Abba Pinufiuksen n\u00f6yryydest\u00e4 ja h\u00e4nen piilopaikastaan<\/p>\n

                                                                      Nyt kun aion kertoa tuon erinomaisen ja merkitt\u00e4v\u00e4n miehen, abba Pinufiuksen, opetuksia katumuksen lopusta, kuvittelen voivani luopua hyvin suuresta osasta aineistostani, joskin vain siit\u00e4 syyst\u00e4, etten v\u00e4syt\u00e4 lukijaani, ohitan t\u00e4ss\u00e4 hiljaisuudessa h\u00e4nen n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4n koskevan ylistyksen, jota k\u00e4sittelin lyhyess\u00e4 puheessa, joka oli S\u00e4\u00e4nt\u00f6jen \u00a0nelj\u00e4nness\u00e4 kirjassa, jonka otsikko oli \u201dLuopujien noudatettavista s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4\u201d, varsinkin kun monet, jotka eiv\u00e4t tunne tuota teosta, saattavat sattua lukemaan t\u00e4m\u00e4n, ja silloin kaikki lausumien arvovalta heikkenee, jos puhujan hyveist\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n selvityst\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mies, kun h\u00e4n toimi abbana ja presbyteerin\u00e4 suuressa kinobiumissa, joka ei ollut kaukana Panefysiksest\u00e4, Egyptin kaupungista, kuten siell\u00e4 sanottiin, ja kun koko tuo maakunta oli ylist\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 taivaisiin asti h\u00e4nen hyveist\u00e4\u00e4n ja ihmeist\u00e4\u00e4n, niin ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytti jo itsest\u00e4\u00e4n saavan ty\u00f6ns\u00e4 palkkion ihmisten ylistyksen palkkiossa, sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si, ettei kansan suosion tyhjyys, jota h\u00e4n erityisesti inhosi, voisi h\u00e4irit\u00e4 ikuisen palkkion hedelmi\u00e4, h\u00e4n pakeni salaa luostaristaan ja l\u00e4hti Tabennaen munkkien kaukaisimpiin luoliin, jossa h\u00e4n ei valinnut autiomaan yksin\u00e4isyytt\u00e4, ei sit\u00e4 huolettomuutta, jonka yksinel\u00e4m\u00e4 tarjoaa, jota jopa ne, jotka ovat ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4 ja jotka eiv\u00e4t kest\u00e4 sit\u00e4 ponnistelua, jota kuuliaisuus vaatii kinobiassa, joskus ylpe\u00e4ll\u00e4 r\u00f6yhkeydell\u00e4 tavoittelevat, vaan h\u00e4n valitsi alistua kuuluisimpaan luostariin. Jotta t\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan paljastuisi mist\u00e4\u00e4n h\u00e4nen pukeutumisensa merkeist\u00e4, h\u00e4n pukeutui maalliseen vaatteeseen ja makasi ovien edess\u00e4 kyynelehtien, kuten siell\u00e4 on tapana, monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja kaikkien polviin takertuneena h\u00e4n sai viimein sis\u00e4\u00e4np\u00e4\u00e4syn saatuaan p\u00e4ivitt\u00e4in torjutuksi niilt\u00e4, jotka h\u00e4nen aikomustaan koetellakseen sanoivat, ett\u00e4\u00a0 nyt jo \u00e4\u00e4rimm\u00e4isess\u00e4 vanhuudessa h\u00e4n ei etsi t\u00e4t\u00e4 pyh\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 vilpitt\u00f6m\u00e4sti, vaan ruoan puutteen ajamana, ja siell\u00e4 h\u00e4net k\u00e4skettiin auttamaan er\u00e4st\u00e4 nuorta velje\u00e4, jolle oli annettu puutarhan hoito, ja kun h\u00e4n ei ainoastaan t\u00e4ytt\u00e4nyt niin ihmeellisell\u00e4 ja pyh\u00e4ll\u00e4 n\u00f6yryydell\u00e4 kaikkea, mit\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llikk\u00f6ns\u00e4 h\u00e4nelle m\u00e4\u00e4r\u00e4si tai mit\u00e4 h\u00e4nelle uskotun ty\u00f6n hoito vaati, vaan my\u00f6s suoritti \u00f6isin vaivihkaa er\u00e4it\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 t\u00f6it\u00e4, joita muut v\u00e4ltteliv\u00e4t niit\u00e4 kohtaan tuntemastaan vastenmielisyydest\u00e4, niin ett\u00e4 aamun koittaessa koko seurakunta iloitsi t\u00e4llaisista hy\u00f6dyllisist\u00e4 t\u00f6ist\u00e4, mutta ei tuntenut niiden tekij\u00e4\u00e4; Ja kun h\u00e4n oli viett\u00e4nyt siell\u00e4 l\u00e4hes kolme vuotta iloiten niist\u00e4 t\u00f6ist\u00e4, joita h\u00e4n oli toivonut, mutta joihin h\u00e4nt\u00e4 niin ep\u00e4oikeudenmukaisesti alistettiin, tapahtui, ett\u00e4 er\u00e4s h\u00e4nen tuntemansa veli tuli sinne samoista Egyptin osista, joista h\u00e4n itse oli tullut. Ja t\u00e4m\u00e4 ep\u00e4r\u00f6i jonkin aikaa, koska h\u00e4nen vaatteidensa ja virkansa halpamaisuus esti h\u00e4nt\u00e4 heti tunnistamasta h\u00e4nt\u00e4, mutta katsottuaan h\u00e4nt\u00e4 hyvin tarkkaan h\u00e4n lankesi h\u00e4nen jalkojensa juureen ja h\u00e4mm\u00e4stytti ensin kaikkia velji\u00e4, ja sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n paljasti nimens\u00e4, jonka h\u00e4nen erityisen pyhyytens\u00e4 maine oli tehnyt tunnetuksi my\u00f6s heille, h\u00e4n l\u00f6i heit\u00e4 murheella ja katumuksella, koska he olivat hyl\u00e4nneet h\u00e4nen hyveens\u00e4 omaavan miehen ja papin niin halpamaisiin virkoihin. Mutta h\u00e4n vuodatti runsaasti kyyneleit\u00e4 ja syytti petoksensa sattumasta paholaisen vakavaa kateutta, ja h\u00e4nt\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t veljet veiv\u00e4t h\u00e4net kunniallisesti luostariin; ja kun h\u00e4n oli viipynyt siell\u00e4 lyhyen aikaa, h\u00e4n oli j\u00e4lleen kerran huolestunut arvokkuuttaan ja arvoaan kohtaan osoitetusta kunnioituksesta ja astui salaa laivaan ja purjehti Syyrian Palestiinan maakuntaan, jossa h\u00e4net otettiin vastaan aloittelijana ja noviisina sen luostarin talossa, jossa me asuimme, ja abba m\u00e4\u00e4r\u00e4si h\u00e4net pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n keljaamme. Mutta edes siell\u00e4 h\u00e4nen hyveens\u00e4 ja ansionsa eiv\u00e4t voineet pysy\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n salassa. Sill\u00e4 h\u00e4net l\u00f6ydettiin ja petettiin samalla tavalla, ja h\u00e4net tuotiin takaisin omaan luostariinsa mit\u00e4 suurimmalla kunnioituksella ja kunnioituksella.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. Tulemisestamme h\u00e4nen luokseen<\/p>\n

                                                                      KUN sitten ei ollut kauan aikaa, kun halu pyh\u00e4\u00e4n opetukseen oli saanut meid\u00e4tkin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Egyptiss\u00e4, etsimme h\u00e4nt\u00e4 mit\u00e4 suurimmalla innolla ja 1017 hartaudella, ja h\u00e4n otti meid\u00e4t vastaan niin yst\u00e4v\u00e4llisesti ja kohteliaasti, ett\u00e4 h\u00e4n todella kunnioitti meit\u00e4, entisi\u00e4 saman keljan jakajia h\u00e4nen kanssaan, majoituksella omassa keljassaan, jonka h\u00e4n oli rakentanut puutarhansa kaukaisimpaan nurkkaan. Ja siell\u00e4, kun h\u00e4n oli kaikkien palveluksessa olevien veljien l\u00e4sn\u00e4 ollessa antanut er\u00e4\u00e4lle luostarin s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n alistuvalle veljelle riitt\u00e4v\u00e4n vaikeat ja ylev\u00e4t k\u00e4skyt, jotka, kuten sanoimme, olen tiivist\u00e4nyt niin lyhyesti kuin pystyin Instituuttien nelj\u00e4nness\u00e4 kirjassa, todellisen luopumisen korkeudet tuntuivat meist\u00e4 niin saavuttamattomilta ja ihmeellisilt\u00e4, ettemme ajatelleet kaltaistemme n\u00f6yrien ihmisten voivan ikin\u00e4 nousta niihin. Ja siksi, ep\u00e4toivoon vaipuneina ja peitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 katseellamme ajatuksiemme sis\u00e4ist\u00e4 katkeruutta, palasimme autuaan vanhuksen luokse siedett\u00e4v\u00e4n huolestuneina; ja kun h\u00e4n heti kysyi syyt\u00e4 siihen, miksi olimme niin surullisia, abbedissa Germanus huokaili syv\u00e4sti ja vastasi seuraavasti.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. Kysymys katumuksen lopusta ja sovituksen merkeist\u00e4<\/p>\n

                                                                      Kun suurisuuntainen ja loistelias selostuksenne meille uudesta opista on avannut meille vaikeamman tien mit\u00e4 loistavimpaan luopumiseen ja poistanut vaakakupin silmist\u00e4mme ja n\u00e4ytt\u00e4nyt meille sen taivaisiin kohonneen huipun, niin meit\u00e4 on vastaavasti painanut alas suurempi ep\u00e4toivon paino. Kun nimitt\u00e4in mittaamme sen laajuutta mit\u00e4tt\u00f6miin voimiimme n\u00e4hden ja vertaamme tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytemme liiallisen n\u00f6yr\u00e4\u00e4 luonnetta meille n\u00e4ytettyyn hyveen rajattomaan korkeuteen, tunnemme olevamme niin pieni\u00e4, ettemme ainoastaan pysty saavuttamaan sit\u00e4, vaan ett\u00e4 olemme varmoja j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n vajaiksi siin\u00e4, mit\u00e4 meill\u00e4 on. Sill\u00e4 kun liiallisen ep\u00e4toivon taakka painaa meit\u00e4, putoamme jotenkin matalasy\u00f6ksyisist\u00e4 syvyyksist\u00e4 viel\u00e4 matalampiin syvyyksiin. N\u00e4in ollen on olemassa yksi ja ainoa tuki, joka voi tarjota parannuksen haavoihimme; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 opimme jotakin katumuksen lopusta ja erityisesti tyydytyksen merkeist\u00e4, jotta voimme tuntea itsemme varmoiksi menneiden syntien anteeksiantamisesta ja siten rohkaistua kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n edell\u00e4 kuvatun t\u00e4ydellisyyden korkeuksiin.<\/p>\n

                                                                      LUKU 4.Vastauksen pyynt\u00f6mme osoittamasta n\u00f6yryydest\u00e4<\/p>\n

                                                                      PINUFIUS: Olen todellakin ilahtunut n\u00f6yryytesi hyvin runsaista hedelmist\u00e4, jotka tosiaankin n\u00e4in ei yhdentekev\u00e4ll\u00e4 huolestuneisuudella, kun minut aikoinaan otettiin vastaan tuon solusi asuintiloihin, ja olen hyvin iloinen siit\u00e4, ett\u00e4 suhtaudut niin kunnioittavasti meid\u00e4n, kristityist\u00e4 v\u00e4h\u00e4isimm\u00e4n, antamaan kehotukseen ja sanoihin, jotka olen ottanut itselleni vapauden sanoa, niin ett\u00e4 jos en erehdy, sin\u00e4 toteutat ne heti, kun me koskaan olemme ne lausuneet; ja vaikka sanojen t\u00e4rkeys, kuten muistan, tuskin ansaitsee niit\u00e4 ponnisteluja, joita niihin k\u00e4yt\u00e4tte, niin kuitenkin peit\u00e4tte hyveenne ansiot niin, kuin mik\u00e4\u00e4n henk\u00e4ys ei olisi koskaan saavuttanut teit\u00e4 niist\u00e4 asioista, joita p\u00e4ivitt\u00e4in harjoitatte. Mutta koska t\u00e4m\u00e4 seikka on korkeimman kiitoksen arvoinen, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 ilmoitatte, ett\u00e4 nuo pyhien instituutit ovat teille yh\u00e4 tuntemattomia, ik\u00e4\u00e4n kuin olisitte viel\u00e4 aloittelijoita, niin teemme mahdollisimman lyhyesti yhteenvedon siit\u00e4, mit\u00e4 te niin innokkaasti pyyd\u00e4tte meilt\u00e4. Sill\u00e4 meid\u00e4n on jopa yli voimiemme ja kykymme toteltava teid\u00e4n kaltaistenne vanhojen yst\u00e4vien k\u00e4skyj\u00e4. Ja niinp\u00e4 katumuksen arvosta ja lepyttelev\u00e4st\u00e4 voimasta ovat monet julkaisseet paljon, ei ainoastaan sanoin vaan my\u00f6s kirjallisesti, osoittaen, kuinka hy\u00f6dyllinen se on, kuinka vahva ja armoa t\u00e4ynn\u00e4, niin ett\u00e4 kun Jumala on loukkaantunut menneist\u00e4 synneist\u00e4mme ja on aikeissa langettaa mit\u00e4 oikeudenmukaisinta rangaistusta sellaisista rikkomuksista, se jotenkin, jos ei ole v\u00e4\u00e4rin sanoa niin, pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 H\u00e4net ja, jos saan sanoa, pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Kostajan oikean k\u00e4den jopa vastoin H\u00e4nen tahtoaan. Mutta en ep\u00e4ile, etteiv\u00e4tk\u00f6h\u00e4n te kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat ole hyvin tiedossanne joko luonnollisen viisautenne tai Pyh\u00e4n Kirjoituksen v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tutkimisenne ansiosta, niin ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 niin sanoakseni kumpusi k\u00e4\u00e4ntymyksenne ensimm\u00e4iset versot. Lopuksi, te ette ole huolissanne katumuksen luonteesta vaan sen lopusta ja tyytyv\u00e4isyyden merkeist\u00e4, ja siksi kysytte hyvin ovelalla kysymyksell\u00e4, mit\u00e4 muut ovat j\u00e4tt\u00e4neet huomiotta.<\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Katumuksen menetelm\u00e4st\u00e4 ja anteeksiantamuksen todistamisesta<\/p>\n

                                                                      Jotta siis mahdollisimman lyhyesti ja ytimekk\u00e4\u00e4sti tyydytett\u00e4isiin toiveenne ja kysymyksenne, katumuksen t\u00e4ydellinen ja t\u00e4ydellinen kuvaus on, ettei en\u00e4\u00e4 koskaan anna periksi niille synneille, joista teemme katumusta tai joista omatuntomme on piikitelty. Mutta tyydytyksen ja anteeksiannon todisteena on se, ett\u00e4 olemme karkottaneet niiden rakkauden syd\u00e4mest\u00e4mme. Sill\u00e4 jokainen voi olla varma, ettei h\u00e4n ole viel\u00e4 vapaa entisist\u00e4 synneist\u00e4\u00e4n niin kauan kuin jokin kuva niist\u00e4 synneist\u00e4, jotka h\u00e4n on tehnyt, tai muista samankaltaisista synneist\u00e4 tanssii h\u00e4nen silmiens\u00e4 edess\u00e4, ja en sanoisi, ett\u00e4 ilo – vaan niiden muistelu – ahdistaa h\u00e4nen sisint\u00e4 sieluaan silloin, kun h\u00e4n omistautuu tyydytykselle niist\u00e4 ja kyynelille. Ja niinp\u00e4 se, joka on valppaana tekem\u00e4\u00e4n tyydytyst\u00e4, voi silloin tuntea olevansa varma, ett\u00e4 h\u00e4n on vapaa synneist\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 h\u00e4n on saanut armahduksen menneist\u00e4 virheist\u00e4\u00e4n, kun h\u00e4n ei koskaan tunne, ett\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n liikuttavat n\u00e4iden samojen syntien houkutukset ja kuvitelmat. Siksi katumuksen totisin koe ja armahduksen todistaja l\u00f6ytyy omasta omastatunnostamme, joka jo ennen tuomion ja tiedon p\u00e4iv\u00e4\u00e4, kun olemme viel\u00e4 lihassa, paljastaa vapautuksemme syyllisyydest\u00e4 ja paljastaa tyydytyksen lopun ja anteeksiannon armon. Ja jotta se, mit\u00e4 on sanottu, voitaisiin ilmaista viel\u00e4 selvemmin, niin vasta sitten meid\u00e4n tulisi uskoa, ett\u00e4 menneiden syntien tahrat on annettu meille anteeksi, kun nykyisten nautintojen halut sek\u00e4 intohimot on karkotettu syd\u00e4mest\u00e4mme.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Kysymys siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n muistaa syntimme syv\u00e4sti katuen<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Ja mist\u00e4 voi meiss\u00e4 her\u00e4t\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pyh\u00e4 ja autuaallinen katumus n\u00f6yryydest\u00e4, jota kuvataan katuvan persoonassa seuraavasti: \u201dMin\u00e4 olen tunnustanut syntini, enk\u00e4 ole salannut v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4ni. Min\u00e4 sanoin: Niinp\u00e4 me voimme tehokkaasti sanoa my\u00f6s sen, mit\u00e4 seuraa: \u201dJa Sin\u00e4 annat anteeksi minun syd\u00e4meni v\u00e4\u00e4ryyden\u201d; tai miten, kun polvistumme\u00a0 rukouksessa, voimme her\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsemme tunnustuksen kyyneliin, joiden avulla voimme saada anteeksi rikkomuksemme n\u00e4iden sanojen mukaan: \u201dJoka y\u00f6 min\u00e4 pesen vuoteeni: Min\u00e4 kastelen sohvani kyynelill\u00e4\u201d; jos karkotamme syd\u00e4mest\u00e4mme kaiken vikojemme muistamisen, vaikka meit\u00e4 p\u00e4invastoin kehotetaan huolellisesti s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n niiden muistaminen, kuten Herra sanoo: \u2018Ja sinun rikkomuksiasi min\u00e4 en muista, vaan sin\u00e4 muistat ne.\u2019\u201d Sen vuoksi en ainoastaan ty\u00f6skennelless\u00e4ni vaan my\u00f6s rukoillessani yrit\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti palauttaa mieleeni syntieni muistamisen, jotta voisin tehokkaammin taipua todelliseen n\u00f6yryyteen ja syd\u00e4men katumukseen ja uskaltaisin sanoa profeetan kanssa: \u201dKatso minun n\u00f6yryytt\u00e4ni ja vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4ni ja anna minulle kaikki syntini anteeksi.\u201d \u201dKatso minun n\u00f6yryytt\u00e4ni ja vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4ni ja anna minulle kaikki syntini anteeksi.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Vastaus, joka osoittaa, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin meid\u00e4n tulisi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 aiempien tekojemme muistaminen<\/p>\n

                                                                      PINUFIUS: Kysymyksenne, kuten edell\u00e4 on jo todettu, ei koskenut katumuksen luonnetta, vaan sen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja tyydytyksen merkkej\u00e4; siihen on mielest\u00e4ni annettu oikeudenmukainen ja osuva vastaus. Mutta se, mit\u00e4 olette sanonut syntien muistamisesta, on riitt\u00e4v\u00e4n hy\u00f6dyllist\u00e4 ja tarpeellista niille ihmisille, jotka viel\u00e4 tekev\u00e4t katumusta, jotta he voivat jatkuvalla rinnan ly\u00f6misell\u00e4 sanoa: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 tunnustan jumalattomuuteni, ja syntini on aina edess\u00e4ni\u201d, ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4: \u201dJa min\u00e4 ajattelen synti\u00e4ni.\u201d Niin kauan kuin me siis teemme katumusta ja meit\u00e4 yh\u00e4 surettaa virheellisten tekojemme muistaminen, kyynelten suihku, jonka virheidemme tunnustaminen aiheuttaa, sammuttaa varmasti omantuntomme tulen. Mutta kun ihminen viel\u00e4 ollessaan t\u00e4ss\u00e4 syd\u00e4men n\u00f6yryyden ja hengen katumuksen tilassa ja jatkaessaan vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4 ja itkemist\u00e4, n\u00e4iden asioiden muistaminen h\u00e4vi\u00e4\u00e4 ja omantunnon piikit on Jumalan armon avulla poistettu h\u00e4nen sisimm\u00e4st\u00e4\u00e4n, silloin on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on saavuttanut tyydytyksen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja armahduksen palkinnon ja ett\u00e4 h\u00e4n on puhdistettu tekemiens\u00e4 syntien tahrasta. T\u00e4h\u00e4n unohduksen tilaan voimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 vain pyyhkim\u00e4ll\u00e4 pois entiset syntimme ja mieltymyksemme sek\u00e4 t\u00e4ydellisell\u00e4 ja t\u00e4ydellisell\u00e4 syd\u00e4men puhtaudella. Ja t\u00e4t\u00e4 ei varmastikaan saavuta kukaan niist\u00e4, jotka laiskuudesta tai huolimattomuudesta ovat j\u00e4tt\u00e4neet\u00a0 puhdistamatta virheens\u00e4, vaan ainoastaan se, joka jatkamalla jatkuvasti huokaamista ja murheellista huokausta on poistanut kaikki entiset tahrojensa tahrat ja syd\u00e4mens\u00e4 hyvyydell\u00e4 ja vaivann\u00e4\u00f6ll\u00e4 julistanut Herralle: \u201dMin\u00e4 olen tunnustanut syntini, enk\u00e4 ole k\u00e4tkenyt v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4ni\u201d ja: \u2018Min\u00e4 olen tunnustanut syntini, enk\u00e4 ole k\u00e4tkenyt v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4ni\u2019: \u201dKyyneleeni ovat olleet minun ruokani y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4\u201d, niin ett\u00e4 h\u00e4n lopulta saa kuulla n\u00e4m\u00e4 sanat: \u201dLopeta \u00e4\u00e4nesi itkeminen ja silm\u00e4si kyyneleet, sill\u00e4 sinun ty\u00f6si on palkka, sanoo Herra\u201d, ja n\u00e4m\u00e4 sanat voi my\u00f6s lausua h\u00e4nest\u00e4 Herran \u00e4\u00e4ni: \u201dMin\u00e4 olen pyyhkinyt pois kuin pilven sinun pahat tekosi ja kuin sumun sinun syntisi.\u201d Ja taas: \u201dMin\u00e4, min\u00e4 olen se, joka pyyhin pois sinun syntisi minun t\u00e4hteni, enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 muista sinun rikkomuksiasi.\u201d Ja n\u00e4in ollen, kun h\u00e4n on vapautunut \u2018syntiens\u00e4 k\u00f6ydest\u00e4\u2019, jolla \u2018jokainen on sidottu\u2019, h\u00e4n laulaa kaikella kiitoksella Herralle: \u201dSin\u00e4 olet murtanut kahleeni: Min\u00e4 uhraan sinulle ylistysuhrin\u201d.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 8.Katumuksen erilaisista hedelmist\u00e4<\/p>\n

                                                                      Sen kasteen armon j\u00e4lkeen, joka on kaikille yhteinen, ja sen kaikkein kalleimman marttyyriuden lahjan j\u00e4lkeen, joka saavutetaan verell\u00e4 peseytym\u00e4ll\u00e4, on monia katumuksen hedelmi\u00e4, joiden avulla voimme onnistua sovittamaan syntimme. Sill\u00e4 iankaikkinen pelastus ei ole luvattu ainoastaan pelk\u00e4lle katumukselle, josta autuas apostoli Pietari sanoo: \u201dTehk\u00e4\u00e4 parannus ja k\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n syntinne annettaisiin anteeksi\u201d, ja Johannes Kastaja ja Herra itse: \u201dTehk\u00e4\u00e4 parannus, sill\u00e4 taivasten valtakunta on l\u00e4hell\u00e4\u201d, vaan my\u00f6s rakkauden kiintymyksen kautta on syntiemme paino hukutettu, sill\u00e4 \u2018rakkaus peitt\u00e4\u00e4 monet synnit\u2019. Samoin my\u00f6s almujen antamisen hedelmill\u00e4 annetaan l\u00e4\u00e4ke haavoihimme, sill\u00e4 \u201dniin kuin vesi sammuttaa tulen, niin sammuttaa almujen antaminen synnin\u201d.\u201d Niinp\u00e4 my\u00f6s kyynelten vuodattamisella saavutetaan rikkomusten pesu pois, sill\u00e4 \u201dJoka y\u00f6 min\u00e4 pesen vuoteeni: Kastelen sohvani kyynelill\u00e4.\u201d Lopuksi osoittaakseen, ettei kyyneleit\u00e4 vuodateta turhaan, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4: \u201dMenk\u00e4\u00e4 pois minun luotani kaikki, jotka teette v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, sill\u00e4 Herra on kuullut minun itkuni \u00e4\u00e4nen.\u201d Lis\u00e4ksi synnintunnustuksen avulla heille annetaan synninp\u00e4\u00e4st\u00f6, sill\u00e4 \u201dmin\u00e4 sanoin: Min\u00e4 tunnustan itselleni syntini Herralle, ja Sin\u00e4 annat anteeksi syd\u00e4meni v\u00e4\u00e4ryyden 1022\u201d, \u201dIlmoita ensin pahat tekosi, ett\u00e4 tulisit vanhurskaaksi\u201d. Syd\u00e4men ja ruumiin ahdistamisella saadaan my\u00f6s anteeksiantamus samalla tavalla tehdyist\u00e4 synneist\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dKatso minun n\u00f6yryytt\u00e4ni ja vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4ni ja anna minulle kaikki syntini anteeksi\u201d, ja viel\u00e4 enemm\u00e4n el\u00e4m\u00e4nmuutoksella: \u201dOta pois\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dajatustesi pahuus minun silmist\u00e4ni\u201d. Lakkaa tekem\u00e4st\u00e4 pahaa, opi tekem\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. Etsik\u00e4\u00e4 oikeutta, auttakaa sorrettuja: tuomitkaa orpo, puolustakaa leski. Ja tulkaa, keskustelkaa minun kanssani, sanoo Herra, ja vaikka syntinne olisivat kuin tulipunainen, ne muuttuvat valkoisiksi kuin lumi, vaikka ne olisivat punaiset kuin karmiininpunainen, ne muuttuvat valkoisiksi kuin villa.”\u201d Joskus my\u00f6s syntiemme anteeksiantamus saadaan pyhien esirukouksen kautta, sill\u00e4 \u201djos joku tiet\u00e4\u00e4 veljens\u00e4 tekev\u00e4n synti\u00e4, joka ei ole kuolemaan asti, niin h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4, ja H\u00e4n antaa h\u00e4nelle el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, sen puolesta, joka ei tee synti\u00e4 kuolemaan asti\u201d, ja taas \u201dOnko joku teist\u00e4 sairas? Kutsukoon h\u00e4n seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot h\u00e4nen puolestaan ja voitelkoot h\u00e4net \u00f6ljyll\u00e4 Herran nimess\u00e4\u201d. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra her\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4net, ja jos h\u00e4nell\u00e4 on syntej\u00e4, ne annetaan h\u00e4nelle anteeksi.\u201d Joskus my\u00f6s my\u00f6t\u00e4tunnon ja uskon hyveell\u00e4 poistetaan synnin tahrat, t\u00e4m\u00e4n kohdan mukaan: \u201dMy\u00f6t\u00e4tunnolla ja uskolla synnit puhdistetaan pois.\u201d Ja usein my\u00f6s niiden k\u00e4\u00e4ntymyksen ja pelastuksen kautta, jotka pelastuvat varoituksiemme ja saarnojemme ansiosta: \u201dSill\u00e4, joka k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 syntisen pois h\u00e4nen erehdyksest\u00e4\u00e4n, se pelastaa h\u00e4nen sielunsa kuolemasta ja peitt\u00e4\u00e4 monet synnit.\u201d Lis\u00e4ksi saamme omalta osaltamme anteeksiantamuksen ja anteeksiantamuksen kautta syntimme anteeksi: \u201dSill\u00e4 jos te annatte ihmisille anteeksi heid\u00e4n rikkomuksensa, niin teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne antaa teille anteeksi my\u00f6s teid\u00e4n syntinne.\u201d N\u00e4ette siis, miten suuret keinot armon saamiseksi Vapahtajamme laupeus on avannut meille, niin ettei kenenk\u00e4\u00e4n pelastusta kaipaavan tarvitse murskautua ep\u00e4toivoon, kun h\u00e4n n\u00e4kee itsens\u00e4 kutsutuksi el\u00e4m\u00e4\u00e4n niin monien keinojen avulla. Sill\u00e4 jos vetoat siihen, ett\u00e4 lihan heikkouden vuoksi et voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 synneist\u00e4si eroon paastolla, etk\u00e4 voi sanoa: \u201dPolveni ovat heikot paastosta, ja lihani on vaihtunut \u00f6ljyyn, sill\u00e4 olen sy\u00f6nyt tuhkaa leip\u00e4ni sijaan ja sekoittanut juomani itkuun\u201d, niin sovita ne runsaalla almujen antamisella. Jos sinulla ei ole mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 voisit antaa tarvitseville (vaikka puutteen ja k\u00f6yhyyden vaatimukset eiv\u00e4t sulje ket\u00e4\u00e4n pois t\u00e4st\u00e4 virasta, sill\u00e4 lesken kaksi penninki\u00e4 on korkeammalla sijalla kuin rikkaiden loisteliaat lahjat, ja Herra lupaa, ett\u00e4 h\u00e4n antaa palkkion kupillisesta kylm\u00e4\u00e4 vett\u00e4), voit ainakin puhdistaa ne pois el\u00e4m\u00e4nmuutoksella. Mutta jos et voi varmistaa hyvyyden t\u00e4ydellisyytt\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kaikki omat virheesi, voit osoittaa hurskasta huolta toisen hyv\u00e4st\u00e4 ja pelastuksesta. Mutta jos valitat, ettet kykene t\u00e4h\u00e4n palvelukseen, voit peitt\u00e4\u00e4 syntisi rakkauden kiintymyksell\u00e4. Ja jos t\u00e4ss\u00e4kin jokin mielen velttous tekee sinut heikoksi, niin ainakin sinun tulisi n\u00f6yrin tuntein n\u00f6yr\u00e4sti ja n\u00f6yr\u00e4sti anoa parannusta haavoihisi pyhien rukousten ja esirukousten avulla. Lopuksi, kuka on sellainen, joka ei voisi n\u00f6yr\u00e4sti sanoa: \u201dMin\u00e4 olen tunnustanut syntini, enk\u00e4 ole salannut v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4ni\u201d, jotta h\u00e4n voisi t\u00e4m\u00e4n tunnustuksen kautta lis\u00e4t\u00e4 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n: \u201dJa Sin\u00e4 annat anteeksi minun syd\u00e4meni v\u00e4\u00e4ryyden.\u201d \u201dJa Sin\u00e4 annat anteeksi minun syd\u00e4meni v\u00e4\u00e4ryyden.\u201d Mutta jos h\u00e4pe\u00e4 pid\u00e4ttelee sinua ja h\u00e4pe\u00e4t paljastaa niit\u00e4 ihmisten edess\u00e4, sinun ei pid\u00e4 lakata tunnustamasta niit\u00e4 jatkuvalla anomisella H\u00e4nelle, jolta niit\u00e4 ei voi salata, ja sanoa H\u00e4nelle: \u201dMin\u00e4 tunnustan v\u00e4\u00e4ryyteni, ja syntini on aina edess\u00e4ni\u201d. Vain Sinua vastaan olen tehnyt synti\u00e4 ja tehnyt pahaa Sinun edest\u00e4si.\u201d Niin kuin H\u00e4nell\u00e4 on tapana parantaa ne ilman mit\u00e4\u00e4n h\u00e4pe\u00e4\u00e4 aiheuttavaa julkistamista ja antaa synnit anteeksi ilman moittimista. Ja edelleen t\u00e4m\u00e4n valmiin ja varman avun lis\u00e4ksi jumalallinen alentuvuus on antanut meille toisenkin, viel\u00e4 helpomman avun, ja on uskonut parannuskeinon hallussapidon omalle tahdollemme, niin ett\u00e4 voimme p\u00e4\u00e4tell\u00e4 omista tuntemuksistamme rikkomustemme anteeksiantamuksen, kun sanomme H\u00e4nelle: \u201dAnna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.\u201d Joka siis haluaa saada syntiens\u00e4 anteeksiantamuksen, h\u00e4nen tulisi tutkia, miten h\u00e4n voisi valmistautua siihen n\u00e4ill\u00e4 keinoilla. \u00c4lk\u00f6\u00f6n j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isen syd\u00e4men j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyys k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00f6 ket\u00e4\u00e4n pois pelastavasta l\u00e4\u00e4kkeest\u00e4 ja niin paljon hyvyytt\u00e4 tarjoavasta l\u00e4hteest\u00e4, sill\u00e4 vaikka olisimme tehneet kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat, ne eiv\u00e4t kykene sovittamaan rikkomuksiamme, ellei niit\u00e4 pyyhi pois Herran hyvyys ja laupeus, joka n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n n\u00f6yrin syd\u00e4min tarjoamamme hurskaiden ponnistelujen palveluksen h\u00e4n tukee pieni\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4isi\u00e4 ponnistelujamme mit\u00e4 suurimmalla anteliaisuudella ja sanoo: \u201dMin\u00e4 olen se, joka pyyhkii pois sinun syntisi minun t\u00e4hteni, enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 muista sinun syntej\u00e4si. \u201d Joka siis pyrkii t\u00e4h\u00e4n mainitsemaamme olotilaan, se hakee tyydytyksen armoa p\u00e4ivitt\u00e4isell\u00e4 paastolla ja syd\u00e4men ja ruumiin siveyss\u00e4\u00e4nn\u00f6stelyll\u00e4, sill\u00e4 kuten kirjoitettu on: \u201dIlman verenvuodatusta ei ole anteeksiantoa\u201d, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ilman hyv\u00e4\u00e4 syyt\u00e4. Sill\u00e4 \u201dliha ja veri eiv\u00e4t voi peri\u00e4 Jumalan valtakuntaa\u201d. Ja siksi se, joka pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 \u201dhengen miekan, joka on Jumalan sana\u201d, t\u00e4st\u00e4 verenvuodatuksesta, joutuu varmasti tuon Jeremian kirouksen ruoskan alle; sill\u00e4 \u201dkirottu\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201don se, joka pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 miekkansa verest\u00e4\u201d.\u201d Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on se miekka, joka meid\u00e4n parhaaksemme vuodattaa sit\u00e4 pahaa verta, jossa syntiemme aines el\u00e4\u00e4, ja leikkaa\u00a0 pois ja paloittelee pois kaiken lihallisen ja maallisen, jonka se huomaa kasvaneen sielumme j\u00e4seniin, ja saa ihmiset kuolemaan synnille ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalalle ja kukoistamaan hengellisiss\u00e4 hyveiss\u00e4. Ja niin h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 ala itke\u00e4 entisi\u00e4 syntej\u00e4 muistellessaan, vaan tulevan toivossa, ja ajattelemalla v\u00e4hemm\u00e4n menneit\u00e4 pahoja kuin tulevia hyvi\u00e4 asioita h\u00e4n ei vuodata kyyneleit\u00e4 surusta syntej\u00e4\u00e4n kohtaan, vaan ilosta tuosta iankaikkisesta ilosta, ja \u201dunohtaen ne, jotka ovat takana\u201d, eli lihalliset synnit, h\u00e4n painaa eteenp\u00e4in \u201dniihin, jotka ovat edess\u00e4\u201d, eli hengellisiin lahjoihin ja hyveisiin.<\/p>\n

                                                                      LUKU 9. Kuinka arvokasta t\u00e4ydelliselle on syntien unohtaminen<\/p>\n

                                                                      MUTTA mit\u00e4 tulee siihen, mit\u00e4 sanoit v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten, nimitt\u00e4in siihen, ett\u00e4 k\u00e4yt m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti l\u00e4pi menneiden syntien muistoja, niin sit\u00e4 ei todellakaan pid\u00e4 tehd\u00e4, vaan jos se v\u00e4kisin yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 sinut, se on heti karkotettava. Sill\u00e4 se est\u00e4\u00e4 sielua suuresti puhtauden mietiskelyst\u00e4, ja varsinkin silloin, kun kyseess\u00e4 on yksin\u00e4isyydess\u00e4 el\u00e4v\u00e4 ihminen, koska se kietoo h\u00e4net t\u00e4m\u00e4n maailman tahroihin ja suohon t\u00f6rkeisiin synteihin. Sill\u00e4 kun muistelet niit\u00e4 asioita, joita teit tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 tai mielett\u00f6myydest\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman ruhtinaan mukaisesti, vaikka my\u00f6nn\u00e4nkin, ett\u00e4 n\u00e4iden ajatusten \u00e4\u00e4rell\u00e4 ollessasi niihin ei varastele mit\u00e4\u00e4n mielihyv\u00e4\u00e4, niin ainakin pelkk\u00e4 muinaisen saastaisuuden tahran j\u00e4lki on kuitenkin varma, ett\u00e4 se turmelee sielusi sen pahanhajuisella hajulla ja sulkee pois hyvyyden hengellisen tuoksun, ts. suloisen makoisan tuoksun. Kun sitten menneiden syntien muistelu nousee mieleesi, sinun on pakahduttava siit\u00e4 aivan kuten rehellinen ja rehellinen mies pakenee, jos s\u00e4\u00e4dyt\u00f6n ja haluton nainen hakeutuu julkisesti h\u00e4nen luokseen joko sanoin tai syleilem\u00e4ll\u00e4. Ja jos h\u00e4n ei heti vet\u00e4ydy kosketuksesta naisen kanssa ja jos h\u00e4n ei anna itselleen mahdollisuutta viivytell\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4puhtaissa puheissa, vaikka h\u00e4n kielt\u00e4ytyisikin suostumuksestaan h\u00e4pe\u00e4llisiin nautintoihin, h\u00e4n ei voi silti v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 h\u00e4pe\u00e4n ja halveksunnan leimaa kaikkien ohikulkijoiden tuomiossa. Niinp\u00e4 siis my\u00f6s meid\u00e4n, jos haitalliset muistot saavat meid\u00e4t t\u00e4m\u00e4nkaltaisiin ajatuksiin, pit\u00e4isi heti luopua niiden pohtimisesta ja noudattaa sit\u00e4, mit\u00e4 Salomo meit\u00e4 k\u00e4skee: \u201dMutta menk\u00e4\u00e4 pois\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201d\u00e4lk\u00e4\u00e4 viipyk\u00f6 h\u00e4nen paikallaan \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 kiinnitt\u00e4k\u00f6 silmi\u00e4nne h\u00e4neen\u201d, jotteiv\u00e4t enkelit, jos he n\u00e4kev\u00e4t meid\u00e4t joutuneen saastaisiin ja riettaisiin ajatuksiin, voisi sanoa meille ohi kulkiessamme: \u201dHerran siunaus olkoon teid\u00e4n yll\u00e4nne.\u201d Sill\u00e4 sielun on mahdotonta pysy\u00e4 hyviss\u00e4 ajatuksissa, kun syd\u00e4men p\u00e4\u00e4osa on t\u00e4ynn\u00e4 saastaisia ja maallisia ajatuksia. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Salomon sanonta on totta: \u201dKun silm\u00e4si katsovat vierasta naista, silloin suusi puhuu pahaa, ja sin\u00e4 makaat ik\u00e4\u00e4n kuin keskell\u00e4 merta ja kuin luotsi suuressa myrskyss\u00e4\u201d. Mutta sin\u00e4 sanot: He hakkasivat minua, mutta min\u00e4 en tuntenut kipua, ja he pilkkasivat minua, mutta min\u00e4 en tuntenut.”\u201d Niinp\u00e4 meid\u00e4n tulisi siis hyl\u00e4t\u00e4 paitsi kaikki pahat, my\u00f6s kaikki maalliset ajatukset ja aina nostaa sielumme halut taivaallisiin asioihin, t\u00e4m\u00e4n Vapahtajamme sanan mukaisesti: \u201dSill\u00e4 miss\u00e4 min\u00e4 olen\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018siell\u00e4 on my\u00f6s minun palvelijani oleva\u2019.\u201d Sill\u00e4 usein k\u00e4y niin, ett\u00e4 kun joku s\u00e4\u00e4list\u00e4 on ajatuksissaan k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 l\u00e4pi omia tai muiden virheellisten henkil\u00f6iden lankeemuksia, h\u00e4n saa vaikutteita ja suostuu t\u00e4h\u00e4n mit\u00e4 hienovaraisimpaan hy\u00f6kk\u00e4ykseen, ja se, mik\u00e4 oli aloitettu ja aloitettu hyvyyden n\u00e4ytt\u00e4misell\u00e4, p\u00e4\u00e4ttyy likaiseen ja vahingolliseen lopputulokseen, sill\u00e4 \u201don olemassa teit\u00e4, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ihmisille oikeilta, mutta niiden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t johtavat helvetin syvyyksiin\u201d.<\/p>\n

                                                                      LUKU 10. Kuinka syntiemme muistelua tulisi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4<\/p>\n

                                                                      SEN KAUTTA meid\u00e4n on pyritt\u00e4v\u00e4 her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsemme t\u00e4h\u00e4n kiitett\u00e4v\u00e4\u00e4n katumukseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 hyveellisyyteen ja taivaan valtakunnan kaipuuseen pikemminkin kuin vaarallisiin syntien muisteluihin, sill\u00e4 ihminen tukehtuu varmasti viem\u00e4rin tuholaisten hajuihin niin kauan kuin h\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 seist\u00e4 sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tai sekoittaa sen likaa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 11. Sovituksen merkeist\u00e4 ja menneiden syntien poistamisesta<\/p>\n

                                                                      MUTTA tied\u00e4mme, kuten olemme usein sanoneet, ett\u00e4 vasta silloin olemme tehneet tyydytyksen menneist\u00e4 synneist\u00e4, kun ne liikkeet ja tunteet, joiden kautta olimme syyllistyneet siihen, mit\u00e4 meid\u00e4n on surtava, on pyyhitty pois syd\u00e4mest\u00e4mme. Mutta kenenk\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 kuvitella, ett\u00e4 h\u00e4n voi varmistaa t\u00e4m\u00e4n, ellei h\u00e4n ole ensin kaikella henkens\u00e4 kiihkolla katkaissut niit\u00e4 tilaisuuksia ja\u00a0 tilaisuuksia, joiden vuoksi h\u00e4n on langennut noihin synteihin; niin kuin esimerkiksi, jos h\u00e4n on vaarallisen l\u00e4heisyyden kautta langennut haureuteen tai aviorikokseen, h\u00e4nen on kaikin tavoin pyritt\u00e4v\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n edes katsomasta sellaista naista; tai jos h\u00e4net on vallannut liika viinin nauttiminen ja ylenpalttinen ruokailu, h\u00e4nen on kuritettava \u00e4\u00e4rimm\u00e4isell\u00e4 ankaruudella himoaan kohtuuttomaan ruokaan. Ja jos taas rahan himo ja rakkaus ovat johtaneet h\u00e4net harhaan ja h\u00e4n on langennut v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 valasta, varkaudesta, murhasta tai jumalanpilkasta, h\u00e4nen on katkaistava tilaisuus ahneuteen, joka on houkutellut ja pett\u00e4nyt h\u00e4net. Jos ylpeyden intohimo ajaa h\u00e4net vihan syntiin, h\u00e4nen tulisi kaikella n\u00f6yryyden hyveell\u00e4 poistaa ylpeyden kannustin. Jotta jokainen yksitt\u00e4inen synti voidaan tuhota, on ensin poistettava tilaisuus ja mahdollisuus, jonka vuoksi tai jonka vuoksi se on tehty. Sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 parantavalla hoidolla voimme varmasti saavuttaa sen, ett\u00e4 unohdamme tekem\u00e4mme synnit.<\/p>\n

                                                                      LUKU 12. Miss\u00e4 tapauksessa meid\u00e4n tulee tehd\u00e4 katumusta vain tietyn ajan; ja miss\u00e4 tapauksessa sill\u00e4 ei voi olla loppua<\/p>\n

                                                                      MUTTA se kuvaus unohduksesta, josta puhutaan, koskee vain kuolemanrikkomuksia, jotka my\u00f6s mosaiikillinen laki tuomitsee, ja joiden taipumus tuhotaan ja lopetetaan hyv\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ja niin my\u00f6s katumuksella niist\u00e4 on loppu. Mutta niist\u00e4 pienist\u00e4 rikkomuksista, joissa, kuten kirjoitettu on, \u201dvanhurskas kaatuu seitsem\u00e4n kertaa ja nousee j\u00e4lleen yl\u00f6s\u201d, katumus ei lopu koskaan. Sill\u00e4 joko tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 tai unohduksesta tai ajatuksesta tai sanasta tai yll\u00e4tyksest\u00e4 tai pakosta tai lihan heikkoudesta tai unessa tapahtuvasta saastuttamisesta me lankeamme usein joka p\u00e4iv\u00e4 joko vastoin tahtoamme tai vapaaehtoisesti; rikkomukset, joiden t\u00e4hden my\u00f6s Daavid rukoilee Herraa ja pyyt\u00e4\u00e4 puhdistusta ja anteeksiantoa ja sanoo: \u201dKuka voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 syntej\u00e4?\u201d \u201dPuhdista minut salaisistani ja s\u00e4\u00e4st\u00e4 palvelijasi toisten synneist\u00e4\u201d, ja apostoli: \u201dSill\u00e4 sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4 tahdon, en tee, ja sit\u00e4 pahaa, mit\u00e4 en tahdo, sit\u00e4 min\u00e4 teen.\u201d Jonka t\u00e4hden my\u00f6s sama ihminen huokaisee: \u201dOi kurja ihminen, joka min\u00e4 olen, kuka vapahtaa minut t\u00e4m\u00e4n kuoleman ruumiista?\u201d.\u201d Sill\u00e4 me liukastumme niihin niin helposti ik\u00e4\u00e4n kuin luonnonlakina, ett\u00e4 vaikka kuinka huolellisesti ja varovaisesti varoittelisimme niit\u00e4 vastaan, emme\u00a0 voi kokonaan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 niit\u00e4. Sill\u00e4 juuri n\u00e4ist\u00e4 yksi opetuslapsista, joita Jeesus rakasti, julisti ja asetti ehdottoman sanan: \u201dJos me sanomme, ettei meill\u00e4 ole synti\u00e4, niin me pet\u00e4mme itse\u00e4mme, eik\u00e4 h\u00e4nen sanansa ole meiss\u00e4.\u201d Edelleen ihmiselle, joka haluaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4ydellisyyden korkeuksiin, ei auta suuresti se, ett\u00e4 h\u00e4n on p\u00e4\u00e4ssyt katumuksen p\u00e4\u00e4tepisteeseen, toisin sanoen pid\u00e4tt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n laittomista teoista, ellei h\u00e4n ole aina v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 tahdissa ajanut itse\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in niihin hyveisiin, joiden kautta p\u00e4\u00e4semme tyydytyksen merkkeihin. Sill\u00e4 ei riit\u00e4, ett\u00e4 ihminen on pit\u00e4nyt itsens\u00e4 puhtaana niist\u00e4 syntien likaisista tahroista, joita Herra vihaa, ellei h\u00e4n ole my\u00f6s varmistanut syd\u00e4men puhtaudella ja t\u00e4ydellisell\u00e4 apostolisella rakkaudella sit\u00e4 hyveiden suloista tuoksua, josta Herra iloitsee. T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 abbedissa Pinufius on puhunut tyytyv\u00e4isyyden merkeist\u00e4 ja katumuksen lopusta. Ja vaikka h\u00e4n painosti meit\u00e4 huolestuneella rakkaudella p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4d\u00e4 h\u00e4nen kinobiaansa, mutta kun h\u00e4n ei voinut pit\u00e4\u00e4 meit\u00e4, koska Skeeten autiomaan maine oli meit\u00e4 yllytt\u00e4nyt, h\u00e4n l\u00e4hetti meid\u00e4t matkallemme.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XXI ABBA THEONAKSEN ENSIMM\u00c4INEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      HELLUNTAIAJAN VIIDENKYMMENEN P\u00c4IV\u00c4N HELPOTUKSESTA<\/strong><\/p>\n

                                                                      LUKU. 1 Miten Theonas tuli abba Johanneksen luo<\/p>\n

                                                                      ENNEN kuin alamme esitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n erinomaisen miehen, abbedissa Theonaksen kanssa pidetyn konferenssin sanoja, pid\u00e4n hyv\u00e4n\u00e4 kuvata lyhyesti h\u00e4nen k\u00e4\u00e4ntymyksens\u00e4 alkul\u00e4hdett\u00e4, koska t\u00e4st\u00e4 lukija pystyy selvemmin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sek\u00e4 miehen erinomaisuuden ett\u00e4 armon. Silloin, kun h\u00e4n oli viel\u00e4 hyvin nuori, h\u00e4net liitettiin vanhempiensa tahdosta ja k\u00e4skyst\u00e4 avioliittoon, sill\u00e4 koska he hurskaalla huolenpidolla varjelivat h\u00e4nen siveytt\u00e4\u00e4n ja pelk\u00e4siv\u00e4t kriittist\u00e4 lankeemusta vaarallisessa i\u00e4ss\u00e4, he ajattelivat, ett\u00e4 nuoruuden intohimoja voitaisiin ehk\u00e4ist\u00e4 laillisen avioliiton keinolla. Kun h\u00e4n sitten oli el\u00e4nyt viisi vuotta vaimon kanssa, h\u00e4n tuli abba Johanneksen luokse, joka oli tuolloin ihmeellisen pyhyytens\u00e4 vuoksi valittu almujen jakamisen johtajaksi. Sill\u00e4 t\u00e4h\u00e4n virkaan ei ylennet\u00e4 ket\u00e4\u00e4n mieluisaa, joka omasta tahdostaan tai kunnianhimostaan ylennet\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n virkaan, vaan ainoastaan se, jota kaikkien vanhimpien seurakunta pit\u00e4\u00e4 ik\u00e4ns\u00e4 etuuden sek\u00e4 uskonsa ja hyveidens\u00e4 todistuksen perusteella kaikkia muita erinomaisempana ja ylemp\u00e4n\u00e4. T\u00e4m\u00e4n siunatun Johanneksen luokse oli sitten edell\u00e4 mainittu nuori mies tullut hurskaan hartautensa innoissaan tuoden hurskauden lahjoja muiden omistajien joukossa, jotka olivat innokkaita tarjoamaan kymmenyksi\u00e4 ja ensimm\u00e4isi\u00e4 hedelmi\u00e4 omaisuudestaan mainitsemalleni vanhukselle, ja kun vanhus n\u00e4ki heid\u00e4n tulvivan h\u00e4nen luokseen moninaisin lahjoin ja halusi saada jonkinlaista vastinetta lahjoituksistaan, alkoi h\u00e4n, kuten apostoli sanoo, kylv\u00e4\u00e4 hengellisi\u00e4 asioita niille, joiden lihallisia lahjoja h\u00e4n oli niitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Ja lopulta n\u00e4in alkoi h\u00e4nen kehotuksensa sana.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU. 2 Abba Johanneksen kehotus Teonakselle ja muille h\u00e4nen kanssaan kokoontuneille<\/p>\n

                                                                      Min\u00e4 olen todellakin iloinen, lapseni, teid\u00e4n lahjojenne hurskaasta vapaamielisyydest\u00e4; ja otan kiitollisena vastaan hartaan uhrinne, jonka hoitaminen on uskottu minulle, koska te uhraatte esikoisuutenne ja kymmenyksenne h\u00e4d\u00e4nalaisten hyv\u00e4ksi ja k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uhrina Herralle, joka on hyv\u00e4nhajuinen, siin\u00e4 uskossa, ett\u00e4 niiden uhraamisen kautta, hedelmienne ja koko omaisuutenne, josta olette ottaneet ne pois Herralle, tulee runsaasti siunattua, ja ett\u00e4 te itse tulette H\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 uskon mukaan varustetuksi viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa moninaisella rikkaudella kaikessa hyv\u00e4ss\u00e4: \u201dKunnioita Herraa vanhurskaasta ty\u00f6st\u00e4si ja uhraa h\u00e4nelle vanhurskautesi hedelmist\u00e4, ett\u00e4 sinun korjuusi olisivat t\u00e4ynn\u00e4 ylt\u00e4kyll\u00e4ist\u00e4 vehn\u00e4\u00e4 ja sinun maljasi tulvivat yli viinist\u00e4.\u201d Ja kun suoritat uskollisesti t\u00e4t\u00e4 palvelusta, voit tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olet t\u00e4ytt\u00e4nyt vanhan lain vanhurskauden, jonka mukaan silloin el\u00e4neet joutuivat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 syyllisiksi, jos he rikkoivat sit\u00e4, kun taas jos he t\u00e4yttiv\u00e4t sit\u00e4, he eiv\u00e4t voineet saavuttaa t\u00e4ydellisyyden tasoa.<\/p>\n

                                                                      LUKU. 3 Kymmenysten ja esikoisten uhraamisesta<\/p>\n

                                                                      Sill\u00e4 tosin Herran k\u00e4skyst\u00e4 kymmenykset oli pyhitetty leevil\u00e4isten palvelukseen, mutta uhrilahjat ja esikoiset papeille. Mutta t\u00e4m\u00e4 oli esikoisten laki, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 viisikymmenes osa hedelmist\u00e4 tai el\u00e4imist\u00e4 oli annettava temppelin ja pappien palvelukseen: Ja t\u00e4t\u00e4 osuutta jotkut, jotka olivat uskottomia ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, pienensiv\u00e4t, kun taas ne, jotka olivat hyvin uskonnollisia, lis\u00e4siv\u00e4t sit\u00e4, niin ett\u00e4 toiset antoivat vain kuudeskymmenesosan ja toiset nelj\u00e4nkymmenesosan hedelmist\u00e4\u00e4n; Sill\u00e4 vanhurskaat, joille lakia ei ole s\u00e4\u00e4detty, osoitetaan n\u00e4in ollen, etteiv\u00e4t he ole lain alaisia, sill\u00e4 he pyrkiv\u00e4t paitsi t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s jopa ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n lain vanhurskauden, ja heid\u00e4n hartautensa on suurempi kuin lain vaatimus, sill\u00e4 he menev\u00e4t\u00a0 pidemm\u00e4lle kuin m\u00e4\u00e4r\u00e4ysten noudattaminen ja lis\u00e4\u00e4v\u00e4t omasta vapaasta tahdostaan sen, mik\u00e4 heille kuuluu.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Kuinka Aabraham, Daavid ja muut pyh\u00e4t ylittiv\u00e4t lain vaatimuksen<\/p>\n

                                                                      Niinp\u00e4 me luemme, ett\u00e4 Aabraham ylitti my\u00f6hemmin annettavan lain vaatimuksen, kun h\u00e4n voitettuaan nelj\u00e4 kuningasta h\u00e4n ei halunnut koskea mihink\u00e4\u00e4n Sodoman saaliista, joka h\u00e4nelle voittajana oikeudenmukaisesti kuului ja jota itse asiassa kuningas, jonka saaliin h\u00e4n oli pelastanut, tarjosi h\u00e4nelle, ja h\u00e4n huudahti jumalallisella nimell\u00e4 vannoen: \u201dMin\u00e4 nostan k\u00e4teni Herran, Korkeimman, luojan, joka on luonut taivaan ja maan, puoleen, etten ota langasta keng\u00e4nsolkeen kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 on sinun.\u201d Tied\u00e4mme siis, ett\u00e4 Daavid ylitti lain vaatimuksen, sill\u00e4 vaikka Mooses m\u00e4\u00e4r\u00e4si, ett\u00e4 vihollisille oli otettava kosto, h\u00e4n ei ainoastaan j\u00e4tt\u00e4nyt sit\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4, vaan itse asiassa syleili vainoojiaan rakkaudella, rukoili hurskaasti Herraa heid\u00e4n puolestaan ja itki katkerasti ja kosti heille, kun heid\u00e4t surmattiin. Niinp\u00e4 olemme varmoja siit\u00e4, ett\u00e4 Elia ja Jeremia eiv\u00e4t olleet lain alaisia, sill\u00e4 vaikka he olisivat ilman moitteita voineet k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4kseen laillista avioliittoa, he halusivat kuitenkin mieluummin pysy\u00e4 neitsyin\u00e4. Niinp\u00e4 me luemme, ett\u00e4 Elisa ja muut saman el\u00e4m\u00e4ntavan omaavat ylittiv\u00e4t Mooseksen k\u00e4skyt, sill\u00e4 heist\u00e4 apostoli puhuu seuraavasti: \u201dHe kulkivat lampaan- ja vuohennahoissa, he olivat sorrettuja, ahdistettuja, puutteessa, joille maailma ei ollut arvollinen, he vaelsivat er\u00e4maissa ja vuorilla, luolissa ja maan luolissa.\u201d Mit\u00e4 sanoisin Jonadabin, Reehabin pojan, pojista, joista kerrotaan, ett\u00e4 kun profeetta Jeremia Herran k\u00e4skyst\u00e4 tarjosi heille viini\u00e4, he vastasivat: \u201dMe emme juo viini\u00e4, sill\u00e4 is\u00e4mme Jonadab, Reehabin poika, k\u00e4ski meit\u00e4 sanoen: \u00c4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 rakentako taloa, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 kylv\u00e4k\u00f6 siemeni\u00e4, \u00e4lk\u00e4\u00e4 istuttako viinitarhoja, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 omistako niit\u00e4, vaan asukaa teltoissa koko el\u00e4m\u00e4nne ajan\u201d?\u201d Siksi he saivat my\u00f6s kuulla samalta profeetalta n\u00e4m\u00e4 sanat: \u201d ”N\u00e4in sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Joonadabin, Rekabin pojan, suvusta ei koskaan ole puuttuva mies, joka seisoo minun edess\u00e4ni kaikkina p\u00e4ivin\u00e4. (Jer.35:19) ” Koska he kaikki eiv\u00e4t tyytyneet vain tarjoamaan kymmenyksi\u00e4 omaisuudestaan, vaan kielt\u00e4ytyiv\u00e4t todella omaisuudesta ja tarjosivat pikemminkin Jumalalle itse\u00e4\u00e4n ja sieluaan, jota ei ihminen voi lunastaa, kuten Herra todistaa evankeliumissa: \u201dSill\u00e4 mit\u00e4 ihminen voi antaa sielunsa vastineeksi?\u201d<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Kuinka niiden, jotka el\u00e4v\u00e4t evankeliumin armon alla, tulisi ylitt\u00e4\u00e4 lain vaatimukset<\/p>\n

                                                                      SIT\u00c4 varten meid\u00e4n tulisi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 me, joilta ei en\u00e4\u00e4 vaadita lain vaatimuksia, vaan joiden korvissa evankeliumin sana soi joka p\u00e4iv\u00e4: \u201dJos tahdot tulla t\u00e4ydelliseksi, mene ja myy kaikki, mit\u00e4 sinulla on, ja anna k\u00f6yhille, niin sinulla on aarre taivaassa, ja tule ja seuraa minua\u201d, kun me annamme Jumalalle kymmenykset omaisuudestamme, me olemme viel\u00e4 tavallaan jauhautuneet lain taakan alle emmek\u00e4 kykene nousemaan niille evankeliumin korkeuksille, joita noudattavat saavat palkkioksi paitsi siunauksia t\u00e4ss\u00e4 nykyisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s tulevia palkkioita. Sill\u00e4 laki ei lupaa niille, jotka sit\u00e4 noudattavat, mit\u00e4\u00e4n taivasten valtakunnan palkintoja, vaan ainoastaan lohdutuksia t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, sanoen: \u201dJoka n\u00e4it\u00e4 tekee, se saa el\u00e4\u00e4 niiss\u00e4.\u201d Mutta Herra sanoo opetuslapsilleen: \u201dAutuaita ovat hengelt\u00e4\u00e4n k\u00f6yh\u00e4t, sill\u00e4 heid\u00e4n on taivasten valtakunta\u201d, ja: \u201dJokainen, joka j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kodin tai veljet tai sisaret tai is\u00e4n tai \u00e4idin tai vaimon tai lapset tai pellon minun nimeni t\u00e4hden, saa satakertaisesti ja perii iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n.” Ja t\u00e4m\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4. Sill\u00e4 ei ole niin kiitett\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ydymme kielletyist\u00e4 kuin laillisista asioista ja ett\u00e4 emme k\u00e4yt\u00e4 viimeksi mainittuja kunnioituksesta H\u00e4nt\u00e4 kohtaan, joka on sallinut meid\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 heikkoutemme vuoksi. Ja niinp\u00e4 jos edes ne, jotka uskollisesti antamalla kymmenykset hedelmist\u00e4\u00e4n, ovat kuuliaisia Herran muinaisemmille m\u00e4\u00e4r\u00e4yksille, eiv\u00e4t viel\u00e4 voi kiivet\u00e4 evankeliumin korkeuksiin, voitte n\u00e4hd\u00e4 hyvin selv\u00e4sti, kuinka kauas siit\u00e4 putoavat ne, jotka eiv\u00e4t tee edes t\u00e4t\u00e4. Sill\u00e4 kuinka ne ihmiset voivat olla osallisia evankeliumin armosta, jotka eiv\u00e4t piittaa edes lain kevyempien k\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4, joiden helppoudesta lain antajan painavat sanat todistavat, sill\u00e4 kiroukseen suorastaan vedotaan niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka eiv\u00e4t niit\u00e4 t\u00e4yt\u00e4, sill\u00e4 siin\u00e4 sanotaan: \u201dKirottu on jokainen, joka ei pysy kaikessa, mik\u00e4 on kirjoitettu lain kirjassa, ja ei noudata niit\u00e4\u201d. Mutta t\u00e4ss\u00e4 sanotaan k\u00e4skyjen paremmuuden ja erinomaisuuden vuoksi: \u201dJoka sen voi ottaa vastaan, se ottakoon sen vastaan.\u201d Siin\u00e4 lains\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4n v\u00e4kisin pakottaminen osoittaa k\u00e4skyjen helpon luonteen, sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 kutsun taivaan ja maan t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 teit\u00e4 vastaan, ett\u00e4 jos ette pid\u00e4 Herran, teid\u00e4n Jumalanne, k\u00e4skyj\u00e4, niin te kadotatte maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4.\u201d T\u00e4ss\u00e4 osoitetaan ylevien k\u00e4skyjen suuruutta jo sill\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei k\u00e4ske, vaan kehottaa, sanoen: \u201dJos tahdot olla t\u00e4ydellinen, mene\u201d ja tee sit\u00e4 tai t\u00e4t\u00e4. Siell\u00e4 Mooses asettaa taakan, josta ei voi kielt\u00e4yty\u00e4 niille, jotka eiv\u00e4t halua: t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Paavali kohtaa neuvoilla ne, jotka ovat halukkaita ja innokkaita t\u00e4ydellisyyteen. Sill\u00e4 sit\u00e4 ei ollut m\u00e4\u00e4r\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 yleisen\u00e4 rasitteena eik\u00e4 vaatia, jos saan niin sanoa, s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisena s\u00e4\u00e4nt\u00f6n\u00e4 kaikilta, jota kaikki eiv\u00e4t voineet sen ihmeellisen ja ylev\u00e4n luonteen vuoksi taata; vaan neuvojen avulla kaikkia pikemminkin kannustetaan armoon, jotta ne, jotka ovat suuria, saisivat ansaitusti kruunun hyveidens\u00e4 t\u00e4ydellisyydest\u00e4, kun taas ne, jotka ovat pieni\u00e4 ja jotka eiv\u00e4t kykene saavuttamaan \u201dKristuksen t\u00e4yteyden mittaa\u201d, vaikka he n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tkin kadonneen n\u00e4kyvist\u00e4 ja olevan ik\u00e4\u00e4n kuin piilossa suurempien t\u00e4htien kirkkaudessa, voivat kuitenkin olla vapaita lain kirousten pimeydest\u00e4, eik\u00e4 heit\u00e4 tuomita k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n nykyisi\u00e4 pahuuksia eik\u00e4 heit\u00e4 kohdata iankaikkinen rangaistus. Kristus ei siis pakota ket\u00e4\u00e4n k\u00e4skyn pakolla noihin hyvyyden yleviin korkeuksiin, vaan h\u00e4n kannustaa heit\u00e4 vapaan tahdon voimalla ja kannustaa heit\u00e4 viisaiden neuvojen ja t\u00e4ydellisyyden halun avulla. Sill\u00e4 miss\u00e4 on k\u00e4sky, siell\u00e4 on velvollisuus ja siten my\u00f6s rangaistus. Mutta ne, jotka noudattavat niit\u00e4 asioita, joihin lain ankaruus on heid\u00e4t ajanut, v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t sen rangaistuksen, joka heit\u00e4 uhkasi, sen sijaan ett\u00e4 he saisivat palkkion ja korvauksen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Kuinka evankeliumin armo tukee heikkoja niin, ett\u00e4 he voivat saada anteeksiannon, samalla kun se varmistaa t\u00e4ydellisille Jumalan valtakunnan<\/p>\n

                                                                      JA niin kuin evankeliumin sana nostaa vahvat yleviin ja korkeisiin korkeuksiin, niin se ei salli, ett\u00e4 heikkoja vedet\u00e4\u00e4n alas syvyyksiin, sill\u00e4 se turvaa t\u00e4ydellisille siunauksen t\u00e4yteyden ja tuo\u00a0 niille, jotka heikkous on voittanut, armahduksen. Sill\u00e4 laki asetti ne, jotka t\u00e4yttiv\u00e4t sen k\u00e4skyt, er\u00e4\u00e4nlaiseen v\u00e4litilaan sen v\u00e4lille, mit\u00e4 he kummassakin tapauksessa ansaitsivat, ja erotti heid\u00e4t rikkojille kuuluvasta tuomiosta, samalla kun se my\u00f6s piti heid\u00e4t poissa t\u00e4ydellisten kirkkaudesta. Mutta kuinka kurjaa ja surkeaa t\u00e4m\u00e4 on, voitte n\u00e4hd\u00e4 vertaamalla sit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n nykyisen el\u00e4m\u00e4n tilaan, jossa pidet\u00e4\u00e4n hyvin k\u00f6yh\u00e4n\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 ihminen hikoilee ja raataa vain v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen sen, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei pidett\u00e4isi syyllisen\u00e4 hyvien ihmisten joukossa, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pidett\u00e4isiin rikkaana ja kunniakkaana ja maineikkaana.<\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Miten on omassa vallassamme valita, j\u00e4\u00e4mmek\u00f6 evankeliumin armon alaisuuteen vai lain kauhun alaisuuteen<\/p>\n

                                                                      SITTEN on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meid\u00e4n omassa vallassamme, haluammeko el\u00e4\u00e4 evankeliumin armon vai lain kauhun alaisina; sill\u00e4 jokaisen on kallistuttava jommallekummalle puolelle tekojensa luonteen mukaisesti, sill\u00e4 joko Kristuksen armo ottaa vastaan ne, jotka ylitt\u00e4v\u00e4t lain, tai sitten laki pit\u00e4\u00e4 heikompia otteessaan niin kuin niit\u00e4, jotka ovat sen velallisia ja sen kynsiss\u00e4. Sill\u00e4 se, joka on syyllistynyt lain k\u00e4skyihin, ei koskaan kykene saavuttamaan evankeliumin t\u00e4ydellisyytt\u00e4, vaikka h\u00e4n joutavasti kerskailee olevansa kristitty ja Herran armosta vapautettu; sill\u00e4 meid\u00e4n ei pid\u00e4 pit\u00e4\u00e4 edelleen lain alaisena ainoastaan sit\u00e4, joka kielt\u00e4ytyy t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 laki vaatii, vaan my\u00f6s sit\u00e4, joka tyytyy pelkk\u00e4\u00e4n sen noudattamiseen, mit\u00e4 laki k\u00e4skee, eik\u00e4 koskaan tuota hedelm\u00e4\u00e4, joka on kutsumuksensa ja Kristuksen armon arvoinen, jossa ei sanota: \u201dSinun on uhrattava Herralle, Jumalallesi, kymmenykset ja esikoisuutesi\u201d, vaan: \u2018Sinun on uhrattava Herralle, Jumalallesi, kymmenykset ja esikoisuutesi\u2019: \u201dMene ja myy kaikki, mit\u00e4 sinulla on, ja anna k\u00f6yhille, ja tule seuraamaan minua\u201d, jossa t\u00e4ydellisyyden suuruuden vuoksi opetuslapsen pyynt\u00f6\u00f6n ei my\u00f6nnet\u00e4 edes hyvin lyhytt\u00e4 tuntia, jonka aikana h\u00e4n voisi haudata is\u00e4ns\u00e4, koska inhimillisen rakkauden teot ovat suuremmat kuin jumalallisen rakkauden hyveet.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8. Kuinka Theonas kehotti vaimoaan<\/p>\n

                                                                      toteuttamaan my\u00f6s oman kielt\u00e4ymyksens\u00e4<\/p>\n

                                                                      JA t\u00e4m\u00e4n kuultuaan autuas Theonas syttyi hallitsemattomasta halusta evankeliumin t\u00e4ydellisyyteen, ja h\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin sitoutui sanan siemeneen, jonka h\u00e4n oli saanut hedelm\u00e4lliseen syd\u00e4meen, povensa syviin ja murtuneisiin uurteisiin, sill\u00e4 h\u00e4n oli suuresti n\u00f6yryytetty ja omantuntoa koetteleva, koska vanhus oli sanonut, ettei h\u00e4n ollut ainoastaan ep\u00e4onnistunut evankeliumin t\u00e4ydellisyyden saavuttamisessa, vaan ett\u00e4 h\u00e4n oli my\u00f6s tuskin t\u00e4ytt\u00e4nyt lain k\u00e4skyj\u00e4; sill\u00e4 vaikka h\u00e4n oli tottunut joka vuosi maksamaan kymmenykset hedelmist\u00e4\u00e4n almuna, h\u00e4n kuitenkin suri, ettei ollut koskaan edes kuullut esikoisten laista; ja vaikka h\u00e4n olisikin samalla tavalla t\u00e4ytt\u00e4nyt sen, h\u00e4n tunnusti n\u00f6yr\u00e4sti, ett\u00e4 h\u00e4n olisi silti ollut vanhan miehen mielest\u00e4 hyvin kaukana evankeliumin t\u00e4ydellisyydest\u00e4. Niinp\u00e4 h\u00e4n palasi kotiin surullisena ja t\u00e4ynn\u00e4 sit\u00e4 murhetta, joka tekee parannuksen pelastukseen, ja k\u00e4\u00e4nsi omasta tahdostaan ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyydest\u00e4\u00e4n kaikki vaimonsa huolet ja mielen levottomuuden pelastukseen; ja alkoi yllytt\u00e4\u00e4 vaimoa samaan innokkaaseen haluun, josta h\u00e4n itse oli syttynyt, samanlaisilla kehotuksilla ja kyyneleill\u00e4 y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kehottaen vaimoa siihen, ett\u00e4 he yhdess\u00e4 palvelisivat Jumalaa pyhyydess\u00e4 ja siveydess\u00e4, ja kertoi vaimolle, ettei heid\u00e4n k\u00e4\u00e4ntymyst\u00e4\u00e4n parempaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n saisi lyk\u00e4t\u00e4, koska turha toivo heid\u00e4n nuoruudessaan ei olisi mik\u00e4\u00e4n argumentti \u00e4killisen kuoleman v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 vastaan, joka vie pojat ja nuoret ja nuoret yht\u00e4 lailla kuin vanhat miehet.<\/p>\n

                                                                      LUKU 9.Kuinka h\u00e4n pakeni luostariin, kun h\u00e4nen vaimonsa ei suostunut<\/p>\n

                                                                      JA kun h\u00e4nen vaimonsa oli kova eik\u00e4 suostunut h\u00e4neen, kun h\u00e4n jatkuvasti sinnikk\u00e4\u00e4sti esitti t\u00e4m\u00e4nkaltaisia aneluita, mutta sanoi, ett\u00e4 koska h\u00e4n oli i\u00e4n kukoistuksessa, h\u00e4n ei voinut kokonaan luopua miehens\u00e4 lohdutuksesta, ja lis\u00e4ksi, ett\u00e4 jos h\u00e4n olettaisi, ett\u00e4 h\u00e4n hylk\u00e4isi h\u00e4net ja joutuisi syntiin, syyllinen olisi pikemminkin h\u00e4n, joka oli rikkonut avioliiton siteet: T\u00e4h\u00e4n h\u00e4n, kun h\u00e4n oli jo pitk\u00e4\u00e4n painottanut ihmisluonnon tilaa (joka on niin heikko ja ep\u00e4varma, ett\u00e4 sen olisi vaarallista en\u00e4\u00e4 sekaantua lihallisiin haluihin ja tekoihin), lis\u00e4si viel\u00e4 v\u00e4itteen, ett\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n ei ollut oikein katkaista itse\u00e4\u00e4n siit\u00e4 hyveest\u00e4, johon h\u00e4n oli oppinut, ett\u00e4 h\u00e4nen oli kaikin keinoin pidett\u00e4v\u00e4 kiinni, ja ett\u00e4 oli vaarallisempaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta hyvyys, kun se oli havaittu, kuin olla rakastamatta sit\u00e4, ennen kuin se oli havaittu; lis\u00e4ksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli jo mukana syntiinlankeemuksen syyllisyydess\u00e4, jos h\u00e4n oli havaittuaan niin suuret ja taivaalliset siunaukset valinnut mieluummin maalliset ja keskinkertaiset siunaukset. Edelleen, ett\u00e4 t\u00e4ydellisyyden suuruus oli avoinna jokaiselle i\u00e4lle ja kummalle tahansa sukupuolelle ja ett\u00e4 kaikkia kirkon j\u00e4seni\u00e4 kehotettiin nousemaan taivaallisen hyvyyden korkeuksiin, kun apostoli sanoi: \u201dNiiden, jotka olivat valmiita ja innokkaita siihen, ei pit\u00e4isi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4d\u00e4 j\u00e4lkeen hitaiden ja hidastelijoiden viivyttelyn vuoksi, sill\u00e4 on parempi, ett\u00e4 hitaita juoksijoita kannustavat edell\u00e4 juoksevat, kuin ett\u00e4 laiskurit est\u00e4v\u00e4t niit\u00e4, jotka tekev\u00e4t parhaansa. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ja tehnyt p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 luopua maailmasta ja kuolla maailmalle, jotta h\u00e4n voisi el\u00e4\u00e4 Jumalalle, ja ett\u00e4 jos h\u00e4n ei voisi saavuttaa t\u00e4t\u00e4 onnea, nimitt\u00e4in siirty\u00e4 vaimonsa kanssa Kristuksen yhteyteen, h\u00e4n mieluummin pelastuisi, vaikka menett\u00e4isi yhden j\u00e4senens\u00e4, ja menisi taivasten valtakuntaan mieluummin vammautuneena kuin koko ruumiinsa ehj\u00e4n\u00e4 tuomittuna. Mutta h\u00e4n my\u00f6s lis\u00e4si ja puhui seuraavasti: Jos Mooses salli vaimojen eron heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 kovuuden vuoksi, miksi Kristus ei sallisi sit\u00e4 siveyden halun vuoksi, varsinkin kun sama Herra noiden muiden kiintymysten joukossa; nimitt\u00e4in isien ja \u00e4itien ja lasten (joita kohtaan ei ainoastaan laki, vaan my\u00f6s h\u00e4n itse k\u00e4ski osoittaa kaiken kunnioituksen, mutta kuitenkin nimens\u00e4 t\u00e4hden ja t\u00e4ydellisyyden halun vuoksi h\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4si, ett\u00e4 niit\u00e4 ei yksinkertaisesti j\u00e4tet\u00e4 huomiotta, vaan ett\u00e4 niit\u00e4 todella vihataan) – sanon, ett\u00e4 h\u00e4n liitti n\u00e4ihin my\u00f6s maininnan vaimoista, sanoen: \u201dJa jokainen, joka on j\u00e4tt\u00e4nyt kodin tai veljet tai sisaret tai is\u00e4n tai \u00e4idin tai vaimon tai lapset minun nimeni t\u00e4hden, saa satakertaisesti ja perii iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n.\u201d.\u201d H\u00e4n on siis niin kaukana siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sallii mink\u00e4\u00e4n asettamisen sit\u00e4 t\u00e4ydellisyytt\u00e4 vastaan, jota h\u00e4n julistaa, ett\u00e4 h\u00e4n itse asiassa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ett\u00e4 siteet is\u00e4\u00e4n ja \u00e4itiin on katkaistava ja j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 huomiotta rakkaudesta h\u00e4nt\u00e4 kohtaan, vaikka se on apostolin mukaan ensimm\u00e4inen k\u00e4sky lupauksen kanssa, nimitt\u00e4in: \u201dKunnioita is\u00e4\u00e4si ja \u00e4iti\u00e4si, joka on ensimm\u00e4inen k\u00e4sky lupauksen kanssa, ett\u00e4 sinulle k\u00e4visi hyvin ja ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4si olisivat pitk\u00e4t maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d T\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen k\u00e4sky, jonka h\u00e4n on antanut. Ja\u00a0 niin kuin evankeliumin sana tuomitsee ne, jotka katkaisevat avioliiton kahleet siell\u00e4, miss\u00e4 ei ole tehty aviorikoksen synti\u00e4, niin se lupaa selv\u00e4sti satakertaisen palkkion niille, jotka ovat hyl\u00e4nneet lihallisen ikeen rakkaudesta Kristukseen ja siveyden halusta. Jos siis voidaan saada aikaan se, ett\u00e4 te kuuntelette j\u00e4rke\u00e4 ja k\u00e4\u00e4nnytte yhdess\u00e4 minun kanssani t\u00e4h\u00e4n kaikkein suotavimpaan valintaan, nimitt\u00e4in siihen, ett\u00e4 me yhdess\u00e4 palvelemme Herraa ja v\u00e4lt\u00e4mme helvetin tuskat, en kielt\u00e4ydy avioliiton rakkaudesta, vaan syleilen sit\u00e4 viel\u00e4 suuremmalla rakkaudella. Sill\u00e4 min\u00e4 tunnustan ja kunnioitan avopuolisoani, jonka Herran sana on minulle osoittanut, enk\u00e4 kielt\u00e4ydy liittym\u00e4st\u00e4 h\u00e4neen katkeamattomassa rakkauden siteess\u00e4 Kristuksessa, enk\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n erota itsest\u00e4ni sit\u00e4, mink\u00e4 Herra liitti minuun alkuper\u00e4isen olotilan lain mukaan, jos vain te itse olette sit\u00e4, mit\u00e4 Luojanne on tarkoittanut teid\u00e4n olevan. Mutta jos sin\u00e4 et halua olla avuntarvitsija, vaan mieluummin teet itsest\u00e4si petkuttajan ja avuntarvitsijan, et minulle vaan vastustajalle, ja kuvittelet, ett\u00e4 avioliiton sakramentti my\u00f6nnettiin sinulle t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, jotta voisit riist\u00e4\u00e4 itselt\u00e4si t\u00e4m\u00e4n pelastuksen, joka sinulle tarjotaan, ja my\u00f6s pid\u00e4ttelette minua seuraamasta Vapahtajaa opetuslapsena, niin silloin pid\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti kiinni niist\u00e4 sanoista, jotka abba Johanneksen tai pikemminkin Kristuksen itsens\u00e4 huulilta lausuttiin, jotta mik\u00e4\u00e4n lihallinen kiintymys ei voisi repi\u00e4 minua pois hengellisist\u00e4 siunauksista, sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dJoka ei vihaa is\u00e4\u00e4 ja \u00e4iti\u00e4 ja lapsia ja velji\u00e4 ja sisaria ja vaimoa ja maata, kyll\u00e4, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n omaa sieluaan, se ei voi olla minun opetuslapseni. \u201d Kun sitten n\u00e4m\u00e4 ja sen kaltaiset sanat eiv\u00e4t liikuttaneet naisen aikomusta ja h\u00e4n pysyi samassa itsep\u00e4isess\u00e4 kovuudessa, niin jos, sanoi autuas Theonas, min\u00e4 en voi vet\u00e4\u00e4 sinua pois kuolemasta, etk\u00e4 sin\u00e4 voi erottaa minua Kristuksesta; mutta minulle on turvallisempaa erota ihmisest\u00e4 kuin Jumalasta. Ja niin h\u00e4n Jumalan armon avulla ryhtyi heti toteuttamaan aikomustaan eik\u00e4 sallinut, ett\u00e4 h\u00e4nen halunsa kiihko viilenisi mink\u00e4\u00e4n viivytyksen vuoksi. Sill\u00e4 heti h\u00e4n riisui kaiken maallisen omaisuutensa ja pakeni luostariin, jossa h\u00e4n hyvin lyhyess\u00e4 ajassa tuli niin kuuluisaksi pyhyytens\u00e4 ja n\u00f6yryytens\u00e4 loistokkuudesta, ett\u00e4 kun autuaaksi muistettu Johannes l\u00e4hti t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 Herran tyk\u00f6 ja pyh\u00e4 Elias, mies, joka ei ollut edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n suuri, oli niin ik\u00e4\u00e4n kuollut, Theonas valittiin kaikkien p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 kolmanneksi seuraajaksi almujen jakamisen hallinnossa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 10.\u00a0 Selitys, jotta emme n\u00e4ytt\u00e4isi suosittelevan eroa vaimoista<\/p>\n

                                                                      MUTTA \u00e4lk\u00f6\u00f6n kukaan kuvitelko, ett\u00e4 olemme keksineet t\u00e4m\u00e4n avioeron rohkaisemiseksi, sill\u00e4 me emme suinkaan tuomitse avioliittoa, vaan apostolin sanoja seuraten sanomme: \u201dAvioliitto on kaikin puolin kunniallinen ja vuode tahraton\u201d, vaan sen tarkoituksena oli uskollisesti osoittaa lukijalle sen k\u00e4\u00e4ntymyksen alkuper\u00e4, jonka kautta t\u00e4m\u00e4 suuri mies vihkiytyi Jumalalle. Ja pyyd\u00e4n lukijaa yst\u00e4v\u00e4llisesti. sallimaan, ett\u00e4, piti h\u00e4n t\u00e4st\u00e4 tai ei, kummassakin tapauksessa olen vapaa syyt\u00f6ksist\u00e4 ja antaa kiitoksen tai syyt\u00f6ksen t\u00e4st\u00e4 teosta sen todelliselle tekij\u00e4lle. Mutta mit\u00e4 minuun tulee, koska en ole esitt\u00e4nyt omaa mielipidett\u00e4ni t\u00e4st\u00e4 asiasta, vaan olen esitt\u00e4nyt yksinkertaisen kertomuksen historiasta. tosiasioista, on oikeudenmukaista, ett\u00e4 koska en vaadi kiitosta niilt\u00e4, jotka hyv\u00e4ksyv\u00e4t sen, mit\u00e4 tehtiin, niin minua vastaan ei saa hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 niiden viha, jotka paheksuvat sit\u00e4. Antakaa siis jokaisella, kuten sanoimme, olla oma mielipiteens\u00e4 asiasta. Mutta kehotan h\u00e4nt\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n paheksunnastaan sit\u00e4 harkitessaan, jottei h\u00e4n kuvittelisi olevansa oikeudenmukaisempi ja pyhempi kuin jumalallinen tuomio, jolla h\u00e4nelle (nimitt\u00e4in Theonakselle) annettiin jopa apostolisen hyveellisyyden merkit, puhumattakaan sellaisten suurten isien mielipiteest\u00e4, joiden mukaan on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen tekoaan ei ainoastaan moitittu, vaan jopa kehuttiin siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 valittaessa almanakkaan virkaan he suosivat h\u00e4nt\u00e4 loistavimpien ja erinomaisimpien miesten edelle. Ja luulen, ett\u00e4 niin monien hengellisten miesten tuomio, jonka Jumala oli sen laatijana, ei ollut v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, koska se oli, kuten edell\u00e4 sanottiin, saanut vahvistusta niin ihmeellisist\u00e4 merkeist\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 11. Luku 11. – Tutkimus siit\u00e4, miksi Egyptiss\u00e4 ei paastota kaikkia viitt\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 (p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4), eik\u00e4 polvistuta.<\/p>\n

                                                                      MUTTA nyt on aika seurata luvattujen puheiden suunnitelmaa. Kun siis abbedissa Teonas oli tullut k\u00e4ym\u00e4\u00e4n luonamme keljass\u00e4mme p\u00e4\u00e4si\u00e4isen aikaan iltap\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen, istuimme hetken aikaa maassa ja aloimme ahkerasti mietti\u00e4, miksi he olivat niin hyvin varovaisia, ettei kukaan koko viidenkymmenen p\u00e4iv\u00e4n aikana kumartanut polviaan rukouksessa eik\u00e4 uskaltautunut paastoamaan yhdeks\u00e4nteen tuntiin asti, ja tutkimme asiaa sit\u00e4 vakavammin, koska emme olleet koskaan n\u00e4hneet Syyrian luostareissa noudatettavan t\u00e4t\u00e4 tapaa yht\u00e4 huolellisesti.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 12.Vastaus hyvien, pahojen ja yhdentekevien asioiden lunteesta<\/p>\n

                                                                      T\u00e4h\u00e4n abba Teonas aloitti vastauksensa n\u00e4in. On todellakin oikein, ett\u00e4 me, vaikka emme n\u00e4kisik\u00e4\u00e4n syyt\u00e4, alistumme isien auktoriteettiin ja edelt\u00e4jiemme tapaan, joka on s\u00e4ilynyt niin monien vuosien ajan aina meid\u00e4n aikaamme saakka, ja noudatamme sit\u00e4, sellaisena kuin se on muinaisuudesta periytynyt, jatkuvasti huolellisesti ja kunnioittavasti. Mutta koska haluatte tiet\u00e4\u00e4 syyt ja perusteet t\u00e4lle, ottakaa vastaan muutamalla sanalla se, mit\u00e4 olemme kuulleet vanhimmiltamme t\u00e4st\u00e4 aiheesta. Mutta ennen kuin tuomme esiin Pyh\u00e4n Kirjoituksen auktoriteetin, kerromme, jos sopii, hieman paaston luonteesta ja luonteesta, jotta Pyh\u00e4n Kirjoituksen auktoriteetti sen j\u00e4lkeen tukisi sanojamme. Jumalallinen Viisaus on Saarnaajain kirjassa huomauttanut, ett\u00e4 kaikelle, ts. kaikille onnellisille asioille tai niille, joita pidet\u00e4\u00e4n onnettomina ja onnettomina, on olemassa oikea aika: H\u00e4n sanoo: \u201dKaikelle on aikansa, ja kaikelle on aikansa taivaan alla. Aika synnytt\u00e4\u00e4 ja aika kuolla; aika istuttaa ja aika repi\u00e4 pois, mit\u00e4 on istutettu; aika tappaa ja aika parantaa; aika tuhota ja aika rakentaa; aika itke\u00e4 ja aika nauraa; aika surra ja aika tanssia; aika heitt\u00e4\u00e4 kivet pois ja aika ker\u00e4t\u00e4 kivet; aika syleill\u00e4 ja aika olla syleilem\u00e4tt\u00e4; aika saada ja aika menett\u00e4\u00e4; aika pit\u00e4\u00e4 ja aika l\u00e4hett\u00e4\u00e4 pois; aika hajottaa ja aika ker\u00e4t\u00e4; aika vaieta ja aika puhua; aika rakastaa ja aika vihata; aika sotia ja aika rauhaa;\u201d ja alla: \u201dSill\u00e4 pelk\u00e4lle on aikansa\u201d, sanotaan, \u201dkaikelle ja jokaiselle teolle.\u201d Mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 asioista se ei siis aseta aina hyv\u00e4ksi, vaan ainoastaan silloin, kun jokin niist\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n sopivasti ja oikeaan aikaan, niin ett\u00e4 juuri n\u00e4m\u00e4 asiat, jotka yhdell\u00e4 kertaa, kun ne tehd\u00e4\u00e4n oikeaan aikaan, osoittautuvat hyviksi, jos niihin uskaltaudutaan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n tai ep\u00e4sopivaan aikaan, havaitaan hy\u00f6dytt\u00f6miksi tai 1039 vahingollisiksi; lukuun ottamatta vain niit\u00e4 asioita, jotka ovat luonnostaan hyvi\u00e4 tai pahoja ja joita ei voi koskaan tehd\u00e4 p\u00e4invastaisiksi, kuten esim. oikeudenmukaisuus, varovaisuus, lujuus, maltillisuus ja muut hyveet, tai toisaalta ne viat, joiden kuvausta ei voi mitenk\u00e4\u00e4n muuttaa tai jotka kuuluvat toisen otsikon alle. Mutta ne asiat, jotka voivat joskus osoittautua jompaan kumpaan tulokseen, niin ett\u00e4 niiden k\u00e4ytt\u00e4jien luonteen mukaan ne osoittautuvat joko hyviksi tai pahoiksi, niit\u00e4 emme pid\u00e4 ehdottoman hy\u00f6dyllisin\u00e4 tai vahingollisina omassa luonnossaan, vaan ainoastaan sellaisina tekij\u00e4ns\u00e4 mielen ja ajankohdan sopivuuden mukaan.<\/p>\n

                                                                      LUKU13. \u00a0Millainen on hyv\u00e4 paastoaminen<\/p>\n

                                                                      SEN KAUTTA meid\u00e4n on nyt kysytt\u00e4v\u00e4, mit\u00e4 meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 paastoamisen tilasta, tarkoitammeko, ett\u00e4 se on hyv\u00e4 samalla tavalla kuin oikeudenmukaisuus, varovaisuus, lujuus ja maltillisuus, joita ei mitenk\u00e4\u00e4n voi tehd\u00e4 muuksi, vai onko se jotakin yhdentekev\u00e4\u00e4, joka joskus on hy\u00f6dyllinen, kun sit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n, ja jonka voi joskus j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 ilman tuomiota, ja jonka tekeminen on joskus v\u00e4\u00e4rin ja j\u00e4tt\u00e4minen joskus kiitett\u00e4v\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 jos me katsomme paaston kuuluvan tuohon hyveiden luetteloon niin, ett\u00e4 ruoasta pid\u00e4tt\u00e4ytyminen kuuluu niihin asioihin, jotka ovat sin\u00e4ns\u00e4 hyvi\u00e4, niin silloin ruoan nauttiminen on varmasti pahaa ja v\u00e4\u00e4rin. Sill\u00e4 mit\u00e4 tahansa, mik\u00e4 on vastakohta sille, mik\u00e4 on luonteeltaan hyv\u00e4\u00e4, on varmasti pidett\u00e4v\u00e4 luonteeltaan pahana. Mutta t\u00e4t\u00e4 Pyh\u00e4n Kirjoituksen auktoriteetti ei salli meid\u00e4n asettaa. Sill\u00e4 jos me paastoamme sellaisilla ajatuksilla ja aikomuksilla, ett\u00e4 ajattelemme joutuvamme syntiin sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4, emme ainoastaan saa mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymisest\u00e4, vaan itse asiassa saamme vakavan syyllisyyden ja lankeamme jumalattomuuden syntiin, kuten apostoli sanoo: \u201dPid\u00e4tt\u00e4ytyminen lihasta, jonka Jumala on luonut uskovien ja totuuden tuntevien otettavaksi vastaan kiitoksella.\u201d T\u00e4m\u00e4 ei ole ainoastaan hyv\u00e4 asia, vaan se on my\u00f6skin hyv\u00e4 asia. Sill\u00e4 jokainen Jumalan luomus on hyv\u00e4, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pid\u00e4 kielt\u00e4\u00e4, jos se nautitaan kiitoksella.\u201d Sill\u00e4 \u201djos joku luulee, ett\u00e4 jokin asia on yhteinen, h\u00e4nelle se on yhteinen\u201d. Ja siksi emme koskaan lue, ett\u00e4 joku tuomittaisiin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ottaa ruokaa, vaan vasta kun siihen liittyi tai seurasi sen j\u00e4lkeen jotakin, mink\u00e4 vuoksi h\u00e4n ansaitsi tuomion.<\/p>\n

                                                                      LUKU 14. Kuinka paasto ei ole hyv\u00e4 omalta olemukseltaan<\/p>\n

                                                                      JA niin, ett\u00e4 se on asia, joka on yhdentekev\u00e4, k\u00e4y hyvin selv\u00e4sti ilmi my\u00f6s t\u00e4st\u00e4; nimitt\u00e4in siit\u00e4, ett\u00e4 niin kuin se tuo vanhurskauttamisen, kun sit\u00e4 noudatetaan, niin se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tuo tuomion, kun sit\u00e4 rikotaan; ellei ehk\u00e4 pikemminkin jonkin k\u00e4skyn rikkominen kuin ruoan nauttiminen tuo rangaistusta. Mutta kun kyseess\u00e4 on asia, joka on luonteeltaan hyv\u00e4, ei siit\u00e4 pit\u00e4isi olla mit\u00e4\u00e4n aikaa ilman, niin ett\u00e4 ihminen voi tulla toimeen ilman sit\u00e4, sill\u00e4 jos se lakkaa, ihminen, joka on huolimaton sen suhteen, joutuu varmasti pahaan onnettomuuteen. Eik\u00e4 taaskaan anneta aikaa sille, mik\u00e4 on pahaa omassa luonteessaan, sill\u00e4 se, mik\u00e4 on vahingollista, ei voi olla vahingoittamatta, jos sit\u00e4 harrastetaan, eik\u00e4 siit\u00e4 voi koskaan tehd\u00e4 kiitett\u00e4v\u00e4\u00e4. Ja lis\u00e4ksi on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat, joille n\u00e4emme m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn ehtoja ja aikoja ja jotka pyhitt\u00e4v\u00e4t, kun niit\u00e4 noudatetaan, turmelematta meit\u00e4, kun niit\u00e4 laiminly\u00f6d\u00e4\u00e4n, ovat asioita, jotka ovat yhdentekevi\u00e4, kuten esimerkiksi avioliitto, maanviljelys, rikkaudet, vet\u00e4ytyminen er\u00e4maahan, valvominen, Pyh\u00e4n Kirjoituksen lukeminen ja mietiskely ja itse paasto, josta keskustelumme sai alkunsa. Kaikkiin n\u00e4ihin asioihin ei jumalallisten k\u00e4skyjen ja Pyh\u00e4n Kirjoituksen auktoriteetin mukaan pid\u00e4 pyrki\u00e4 niin lakkaamatta eik\u00e4 niit\u00e4 pid\u00e4 noudattaa niin jatkuvasti, ett\u00e4 olisi v\u00e4\u00e4rin, jos ne hetkeksi keskeytett\u00e4isiin. Sill\u00e4 kaikki, mik\u00e4 on ehdottomasti k\u00e4sketty, tuo kuoleman, jos sit\u00e4 ei t\u00e4ytet\u00e4; mutta kaikki se, mihin meit\u00e4 pikemminkin kehotetaan kuin k\u00e4sket\u00e4\u00e4n, on tehtyn\u00e4 hy\u00f6dyllist\u00e4, mutta tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tettyn\u00e4 ei tuo rangaistusta. Ja sen vuoksi kaikkien tai joidenkin n\u00e4iden asioiden kohdalla edelt\u00e4j\u00e4mme k\u00e4skiv\u00e4t meit\u00e4 joko tekem\u00e4\u00e4n ne harkiten tai noudattamaan niit\u00e4 tarkoin ottaen huomioon syyn, paikan, tavan ja ajan, sill\u00e4 jos jokin niist\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n sopivasti, se on sopivaa ja hy\u00f6dyllist\u00e4, mutta jos ep\u00e4sopivasti, siit\u00e4 tulee typer\u00e4\u00e4 ja vahingollista. Ja jos ihminen p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 noudattaa tiukkaa paastoa sellaisen veljen saapuessa, jonka persoonassa h\u00e4nen pit\u00e4isi virkist\u00e4\u00e4 Kristusta kohteliaasti ja ottaa h\u00e4net yst\u00e4v\u00e4llisesti vastaan, eik\u00f6 h\u00e4n ennemmin syyllistyisi ep\u00e4kohteliaisuuteen kuin saisi kiitosta tai palkintoa hurskaudesta? tai jos ihminen ei suostu lievent\u00e4m\u00e4\u00e4n pid\u00e4tt\u00e4ytymisens\u00e4 ankaruutta, kun lihan vajaatoiminta tai heikkous vaatii voimien palauttamista ruoan nauttimisella, eik\u00f6 h\u00e4nt\u00e4 ole pidett\u00e4v\u00e4 pikemminkin oman ruumiinsa julmana murhaajana kuin ihmisen\u00e4, joka huolehtii omasta pelastuksestaan? Samoin silloin, kun juhla-aika sallii sopivan herkuttelun ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 runsaan aterian, jos ihminen pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti kiinni paaston tiukasta noudattamisesta, h\u00e4nt\u00e4 ei pid\u00e4 pit\u00e4\u00e4 niink\u00e4\u00e4n uskonnollisena kuin moukkamaisena ja kohtuuttomana. Mutta my\u00f6s niille miehille, jotka paastollaan etsiv\u00e4t ihmisten ylistyst\u00e4 ja saavat typer\u00e4ll\u00e4 kalpeuden n\u00e4yt\u00f6ksell\u00e4 kunniaa pyhyydest\u00e4, n\u00e4m\u00e4 asiat ovat pahasta, ja joista evankeliumin sana kertoo, ett\u00e4 he ovat saaneet palkkansa t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja joiden paaston Herra tuomitsee profeetan kautta. Joiden kohdalla h\u00e4n ensin vastusti itse\u00e4\u00e4n ja sanoi: \u201dMiksi me olemme paastonnut, etk\u00e4 Sin\u00e4 ole ottanut sit\u00e4 huomioon, miksi me olemme n\u00f6yryytt\u00e4neet sieluamme, etk\u00e4 Sin\u00e4 ole tiennyt sit\u00e4?\u201d Ja sitten h\u00e4n heti vastasi ja selitti syyt, miksi he eiv\u00e4t ansainneet tulla kuulluiksi: \u201dKatso\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dpaastonne p\u00e4ivin\u00e4 oma tahtonne l\u00f6ytyy ja te vaaditte kaikilta velallisiltanne. Katso, te paastoatte v\u00e4ittelyjen ja riitojen vuoksi ja ly\u00f6tte nyrkill\u00e4 ilke\u00e4sti. \u00c4lk\u00e4\u00e4 paastotko niin kuin te olette tehneet t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, jotta huutonne kuuluisi korkeuksissa. Onko t\u00e4m\u00e4 sellainen paasto, jonka min\u00e4 olen valinnut, ett\u00e4 ihminen vaivaa sieluaan yhden p\u00e4iv\u00e4n ajan? Onko se sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n kiert\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kuin ympyr\u00e4\u00e4 ja levitt\u00e4\u00e4 s\u00e4kki\u00e4 ja tuhkaa? Kutsutteko te t\u00e4t\u00e4 paastoksi ja Herralle otolliseksi p\u00e4iv\u00e4ksi?\u201d Sitten h\u00e4n jatkaa opettamalla, miten paastoavan ihmisen pid\u00e4tt\u00e4ytyminen voi tulla hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4ksi, ja esitt\u00e4\u00e4 selv\u00e4sti, ett\u00e4 paastoaminen ei voi olla hyv\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n, vaan ainoastaan silloin, kun siihen on seuraavat syyt, jotka on lis\u00e4tty: \u201dEik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dse paasto, jonka min\u00e4 olen valinnut? Irrottakaa pahuuden siteet, avatkaa nippusiteet, jotka ahdistavat, p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4 vapaaksi ne, jotka ovat murtuneet, ja hajottakaa kaikki taakat. Jaa leip\u00e4si n\u00e4lk\u00e4iselle, tuo tarvitseva ja turvaton kotiisi, ja kun n\u00e4et jonkun alastomana, peit\u00e4 h\u00e4net, \u00e4l\u00e4k\u00e4 halveksi omaa lihaasi. Silloin valkeutesi puhkeaa kuin aamu, ja terveytesi nousee pian, ja vanhurskautesi kulkee kasvojesi edess\u00e4, ja Herran kirkkaus kokoaa sinut. Silloin sin\u00e4 huudat, ja Herra kuulee; sin\u00e4 huudat, ja H\u00e4n sanoo: \u201dT\u00e4ss\u00e4 olen min\u00e4.\u201d\u201d Huomaatte siis, ett\u00e4 paastoamista ei todellakaan pidet\u00e4 Herrassa asiana, joka on sin\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4, koska se ei tule hyv\u00e4ksi ja Jumalalle mieluisaksi itsest\u00e4\u00e4n vaan muiden tekojen kautta, ja taas ymp\u00e4r\u00f6ivien olosuhteiden perusteella sit\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 paitsi turhana my\u00f6s itse asiassa vihamielisen\u00e4, sill\u00e4 Herra sanoo: \u201dKun he paastoavat, en kuule heid\u00e4n rukouksiaan\u201d.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 15. Kuinka sellaista asiaa, joka on omassa olemukseltaan hyv\u00e4\u00e4, ei pid\u00e4 tehd\u00e4 jonkin v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4n hyv\u00e4n vuoksi<\/p>\n

                                                                      EIK\u00c4 meid\u00e4n pit\u00e4isi harjoittaa s\u00e4\u00e4li\u00e4, k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ja rakkautta ja edell\u00e4 mainittujen hyveiden k\u00e4skyj\u00e4, joissa on sit\u00e4, mik\u00e4 on omassa olemuksessaan hyv\u00e4\u00e4, paaston vuoksi, vaan paastota pikemminkin niiden vuoksi. Sill\u00e4 pyrkimyksemme on oltava se, ett\u00e4 paastoamalla voidaan saavuttaa ne hyveet, jotka ovat todella hyvi\u00e4, eik\u00e4 se, ett\u00e4 n\u00e4iden hyveiden harjoittaminen johtaisi paastoamiseen sen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4. T\u00e4t\u00e4 varten siis lihan ahdistus on hy\u00f6dyllinen, t\u00e4t\u00e4 varten on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymisen l\u00e4\u00e4kett\u00e4, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 sen avulla onnistuisimme saavuttamaan rakkauden, jossa on se, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, muuttumatta ja jatkuvasti ilman ajan poikkeusta. Sill\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4, kultasep\u00e4n taitoa ja muiden taiteiden j\u00e4rjestelmi\u00e4, joita t\u00e4ss\u00e4 maailmassa on, ei k\u00e4ytet\u00e4 niiden v\u00e4lineiden vuoksi, jotka kuuluvat tiettyyn ty\u00f6h\u00f6n; vaan v\u00e4lineet valmistetaan pikemminkin taidon harjoittamista varten. Ja niin kuin ne ovat hy\u00f6dyllisi\u00e4 niille, jotka niit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t, niin ne ovat hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 niille, jotka eiv\u00e4t tunne kyseisen taiteen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4; ja niin kuin ne ovat suuri apu niille, jotka luottavat niiden apuun ty\u00f6ns\u00e4 tekemisess\u00e4, niin niist\u00e4 ei voi olla pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 niille, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4, mihin tarkoitukseen ne on tehty, ja jotka tyytyv\u00e4t pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n niiden hallussapitoon; sill\u00e4 niiden koko arvo muodostuu pelk\u00e4st\u00e4 omistamisesta, ei ty\u00f6n suorittamisesta. Se on siis omassa olemuksessaan paras asia, jonka vuoksi v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 asioita tehd\u00e4\u00e4n, mutta kaikkein suurinta hyv\u00e4\u00e4 ei tehd\u00e4 mink\u00e4\u00e4n muun vuoksi vaan oman sis\u00e4isen hyvyytens\u00e4 vuoksi.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 16. Miten se, mik\u00e4 on omalta olemukseltaan hyv\u00e4\u00e4, voidaan erottaa muista hyvist\u00e4 asioista<\/p>\n

                                                                      JA t\u00e4m\u00e4 voidaan erottaa niist\u00e4 muista asioista, joita olemme nimitt\u00e4neet yhdentekeviksi, seuraavilla tavoilla: jos jokin asia on hyv\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n eik\u00e4 jonkin muun vuoksi: jos se on hy\u00f6dyllinen oman itsens\u00e4 vuoksi eik\u00e4 jonkin muun vuoksi: jos se on muuttumattomasti ja kaikkina aikoina hyv\u00e4, s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 aina luonteensa eik\u00e4 voi koskaan muuttua miksik\u00e4\u00e4n muuksi: jos sen poistaminen tai lakkauttaminen ei voi olla tuottamatta suurinta vahinkoa: jos se, mik\u00e4 on sen vastakohta, on samalla tavalla paha omassa luonteessaan, eik\u00e4 sit\u00e4 voi koskaan muuttaa hyv\u00e4ksi. Ja n\u00e4it\u00e4 kuvauksia, joiden avulla voidaan erottaa sin\u00e4ns\u00e4 hyvien asioiden luonne, ei voida mitenk\u00e4\u00e4n soveltaa paastoon, sill\u00e4 se ei ole itsess\u00e4\u00e4n hyv\u00e4 eik\u00e4 hy\u00f6dyllinen, koska sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n viisaasti syd\u00e4men ja ruumiin puhtauden hankkimiseen, jotta sielu tylsistyisi lihan piikkien tylsistytty\u00e4 ja p\u00e4\u00e4sisi rauhoittumaan ja sovintoon Luojansa kanssa, eik\u00e4 se my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole muuttumattomasti ja kaikkina aikoina hyv\u00e4, koska usein sen keskeytt\u00e4minen ei vahingoita meit\u00e4, ja tosiaan toisinaan, jos sit\u00e4 kohtuuttomasti harrastetaan, se vahingoittaa meit\u00e4. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n se, mik\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen vastakohdalta, ei ole luonnostaan pahaa, eli ruoan nauttiminen, joka on luonnostaan miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4, sit\u00e4 ei voida pit\u00e4\u00e4 pahana, ellei siit\u00e4 seuraa kohtuuttomuutta ja ylellisyytt\u00e4 tai jotakin muuta vikaa; \u201dSill\u00e4 ei se, mik\u00e4 menee suuhun, saastuta ihmist\u00e4, vaan se, mik\u00e4 tulee suusta ulos, se saastuttaa ihmist\u00e4.\u201d Ja niinp\u00e4 ihminen v\u00e4heksyy sit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4 omassa olemuksessaan, eik\u00e4 kohtele sit\u00e4 oikein eik\u00e4 ilman synti\u00e4, jos h\u00e4n ei tee sit\u00e4 sen itsens\u00e4 vuoksi vaan jonkin muun vuoksi, sill\u00e4 kaikkea muuta pit\u00e4isi tehd\u00e4 sen vuoksi, mutta sit\u00e4 pit\u00e4isi etsi\u00e4 vain sen itsens\u00e4 vuoksi.<\/p>\n

                                                                      LUKU 17.Paaston syyst\u00e4 ja sen arvosta<\/p>\n

                                                                      Niinp\u00e4 muistakaamme siis jatkuvasti t\u00e4m\u00e4 paaston luonteen kuvaus ja pyrkik\u00e4\u00e4mme siihen aina kaikin sielun voimin, niin ett\u00e4 tunnustamme, ett\u00e4 silloin se on meille sopivaa vain, jos siin\u00e4 s\u00e4ilyt\u00e4mme kunnioituksen aikaa, sen luonnetta ja astetta kohtaan, ja t\u00e4m\u00e4 ei niin, ett\u00e4 asettaisimme toivomme p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n sen varaan, vaan niin, ett\u00e4 sen avulla onnistuisimme saavuttamaan syd\u00e4men puhtauden ja apostolisen rakkauden. T\u00e4st\u00e4 k\u00e4y siis selv\u00e4ksi, ett\u00e4 paastoaminen, jolle ei ole ainoastaan m\u00e4\u00e4r\u00e4tty erityisi\u00e4 aikoja, jolloin sit\u00e4 tulisi harjoittaa tai hellitt\u00e4\u00e4, vaan my\u00f6s ehtoja ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, ei ole luonteeltaan hyv\u00e4\u00e4, vaan jotakin v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Mutta ne asiat, jotka joko on k\u00e4skyn voimalla m\u00e4\u00e4r\u00e4tty hyviksi tai kielletty pahoiksi, eiv\u00e4t koskaan ole mink\u00e4\u00e4n ajan poikkeusten alaisia siten, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi joskus tehd\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 on kielletty, tai j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 on k\u00e4sketty. Sill\u00e4 oikeudenmukaisuudelle, k\u00e4rsiv\u00e4llisyydelle, raittiudelle, vaatimattomuudelle ja rakkaudelle ei ole asetettu mit\u00e4\u00e4n rajaa, eik\u00e4 toisaalta koskaan my\u00f6nnet\u00e4 lupaa ep\u00e4oikeudenmukaisuudelle, k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myydelle, vihalle, vaatimattomuudelle, kateudelle ja ylpeydelle.<\/p>\n

                                                                      LUKU 18. Kuinka paastoaminen ei ole aina sopivaa<\/p>\n

                                                                      Koska olemme siis ottaneet l\u00e4ht\u00f6kohdaksi paastoamisen edellytykset, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4 liitt\u00e4\u00e4 mukaan Pyh\u00e4n Kirjoituksen auktoriteetti, jonka avulla todistetaan selvemmin, ett\u00e4 paastoa ei voi eik\u00e4 pid\u00e4 aina noudattaa. Evankeliumissa, kun fariseukset paastosivat yhdess\u00e4 Johannes Kastajan opetuslasten kanssa, koska apostolit eiv\u00e4t taivaallisen Sulhasen yst\u00e4vin\u00e4 ja kumppaneina viel\u00e4 noudattaneet paastoa, Johanneksen opetuslapset (jotka luulivat saavansa t\u00e4ydellisen vanhurskauden paastoillaan, koska he olivat tuon suuren katumuksen saarnamiehen seuraajia, joka omalla esimerkill\u00e4\u00e4n antoi mallia koko kansalle, sill\u00e4 h\u00e4n ei ainoastaan kielt\u00e4ytynyt erilaisista ihmisravinnosta, joka on tarkoitettu ihmisten k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, vaan oli itse asiassa kokonaan sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4 kaikille yhteist\u00e4 leip\u00e4\u00e4), valittivat Herralle ja sanoivat: \u201dMiksi me ja fariseukset paastoamme usein, mutta sinun opetuslapsesi eiv\u00e4t paastoa?\u201d, jolle Herra vastauksessaan osoitti selv\u00e4sti, ett\u00e4 paastoaminen ei ole sopivaa tai v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kaikkina aikoina, kun jokin juhlakauden tai rakkauden tilaisuus tulee v\u00e4liin ja sallii ruoan nauttimisen, sanoen: \u201dVoivatko sulhasen lapset surra, kun viilaa sulhanen on heid\u00e4n kanssaan? Mutta tulevat p\u00e4iv\u00e4t, jolloin sulhanen otetaan heilt\u00e4 pois, ja silloin heid\u00e4n on paastottava.\u201d Sanat, jotka, vaikka ne lausuttiin ennen h\u00e4nen ruumiinsa yl\u00f6snousemusta, viittaavat kuitenkin erityisesti p\u00e4\u00e4si\u00e4isen aikaan, jolloin h\u00e4n yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen s\u00f6i nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n ajan opetuslastensa kanssa, ja heid\u00e4n ilonsa h\u00e4nen jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olostaan ei sallinut heid\u00e4n paastota.<\/p>\n

                                                                      LUKU 19. Kysymys siit\u00e4, miksi me keskeyt\u00e4mme paaston koko p\u00e4\u00e4si\u00e4isajaksi<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Miksi me sitten lievenn\u00e4mme aterioista pid\u00e4tt\u00e4ytymisen ankaruutta koko viidenkymmenen p\u00e4iv\u00e4n ajan, vaikka Kristus pysytteli opetuslastensa kanssa vain nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen?<\/p>\n

                                                                      LUKU 20. Vastaus<\/p>\n

                                                                      SINUN asiaankuuluva kysymyksesi ansaitsee sen, ett\u00e4 sinulle kerrotaan t\u00e4ydellinen oikea syy. Vapahtajamme taivaaseenastumisen j\u00e4lkeen, joka tapahtui nelj\u00e4nten\u00e4kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4nen yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen, apostolit palasivat \u00d6ljym\u00e4elt\u00e4, jolla h\u00e4n oli antanut heid\u00e4n n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net, kun h\u00e4n oli palaamassa Is\u00e4n luo, kuten my\u00f6s Apostolien tekojen kirja todistaa, ja meniv\u00e4t Jerusalemiin, ja heid\u00e4n sanotaan odottaneen kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen tuloa, ja kun t\u00e4m\u00e4 t\u00e4yttyi viidenten\u00e4kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, he ottivat h\u00e4net ilolla vastaan. Ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin muodostui selv\u00e4sti t\u00e4m\u00e4n juhlan luku, joka, kuten luemme, oli kuvallisesti ennakoitu my\u00f6s Vanhassa testamentissa, jossa seitsem\u00e4n viikon t\u00e4ytytty\u00e4 papit k\u00e4skiv\u00e4t uhrata ensimm\u00e4isen sadon leiv\u00e4n Herralle: Ja t\u00e4m\u00e4 todellakin osoitettiin uhrattavaksi Herralle apostolien saarnassa, jonka heid\u00e4n sanotaan tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 osoittaneen kansalle; todellinen esikoisleip\u00e4, joka uuden opin opettamisen seurauksena syntyneen\u00e4 pyhitti juutalaisten esikoiset kristittyjen kansana Herralle, kun viisituhatta miest\u00e4 t\u00e4ytettiin ruoan lahjoilla. Ja siksi n\u00e4it\u00e4 kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 on vietett\u00e4v\u00e4 yht\u00e4 juhlallisesti ja iloisesti kuin nelj\u00e4\u00e4kymment\u00e4 edellist\u00e4. Ja t\u00e4t\u00e4 juhlaa koskevaa perinnett\u00e4, jonka apostoliset miehet ovat v\u00e4litt\u00e4neet meille, olisi noudatettava yht\u00e4 yhdenmukaisesti. Sen vuoksi noina p\u00e4ivin\u00e4 ei kumarreta polvia rukouksessa, sill\u00e4 polvien kumartaminen on katumuksen ja surun merkki. Sen vuoksi my\u00f6s n\u00e4in\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 noudatamme kaikessa samoja juhlallisuuksia kuin sunnuntaina, jolloin edelt\u00e4j\u00e4mme opettivat, ett\u00e4 ihmisten ei pid\u00e4 paastota eik\u00e4 kumartaa polvia Herran yl\u00f6snousemuksen kunnioittamiseksi.<\/p>\n

                                                                      LUKU 21. Kysymys siit\u00e4, eik\u00f6 paaston hellitt\u00e4minen ole haitallista ruumiin siveydelle<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Voiko liha, jota niin pitkien juhlapyhien odottamaton ylellisyys houkuttelee, olla tuottamatta jotakin piikki\u00e4 synnin kannustimista, vaikka ne on karsittu? Vai voiko sielu, jota tottumattomien juhlien nauttiminen painaa, olla lievent\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tiukkaa hallintoaan palvelijansa ruumiin suhteen, varsinkin kun meid\u00e4n tapauksessamme kyps\u00e4 ik\u00e4mme voi kiihdytt\u00e4\u00e4 alaisemme j\u00e4senet nopeaan kapinaan, jos uskallamme ottaa tavallista ruokaa suurempia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 tai tottumatonta ruokaa tavallista vapaammin?<\/p>\n

                                                                      LUKU 22. Vastaus kysymykseen, miten pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4 voi valvoa.<\/p>\n

                                                                      THEONAS: Jos punnitsemme kaiken, mit\u00e4 teemme, mielemme j\u00e4rkev\u00e4ll\u00e4 harkinnalla ja syd\u00e4memme puhtaudesta aina konsultoimme, emme muiden ihmisten mielipiteit\u00e4 vaan omaa omaatuntoamme, tuo virkistymistauko ei varmasti h\u00e4iritse asianmukaista tiukkuuttamme, jos vain, kuten sanottiin, puhdas mielemme harkitsee puolueettomasti nautinnon ja pid\u00e4tt\u00e4ytymisen oikeita rajoja ja tarkastaa oikeudenmukaisesti liioittelun kummassakin, ja todellisen harkintakyvyn vallitessa erottaa, rasittaako herkkujen paino mieli\u00e4mme, vai painaako liiallinen pid\u00e4tt\u00e4ytymisen ankaruus toista puolta, ts. ruumiin puolta ja joko painaa tai kohottaa sit\u00e4 puolta, jonka se n\u00e4kee kohotettavaksi tai painavaksi. Sill\u00e4 Herramme ei tahtoisi, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n teht\u00e4isiin h\u00e4nen kunniakseen ja loistokseen ilman, ett\u00e4 sit\u00e4 lievennett\u00e4isiin arvostelukyvyll\u00e4, sill\u00e4 \u201dkuninkaan kunnia rakastaa arvostelukyky\u00e4\u201d, ja siksi Salomo, viisain ihmisist\u00e4, kehottaa meit\u00e4 olemaan antamatta arvostelukykymme kallistua kummallekaan puolelle, sanoen: \u201dKunnioita Jumalaa vanhurskaalla ty\u00f6ll\u00e4si ja tarjoa h\u00e4nelle vanhurskautesi hedelmist\u00e4.\u201d \u201dKunnioita Jumalaa vanhurskaalla ty\u00f6ll\u00e4si ja tarjoa h\u00e4nelle vanhurskautesi hedelmist\u00e4.\u201d Sill\u00e4 meill\u00e4 asuu omassatunnossamme turmeltumaton ja oikea tuomari, joka joskus, kun kaikki ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, on ainoa henkil\u00f6, jota ei petet\u00e4 puhtautemme tilasta. Ja niinp\u00e4 meid\u00e4n tulisi kaikella huolellisuudella ja vaivalla s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 jatkuva tarkoituksellisuus tarkoin harkitsevassa syd\u00e4mess\u00e4mme, sill\u00e4 pelk\u00e4\u00e4mme, ett\u00e4 jos\u00a0 harkintakykymme tuomio menee pieleen, meit\u00e4 sytytt\u00e4\u00e4 halu harkitsemattomaan pid\u00e4tt\u00e4ytymiseen tai houkuttelee halu liialliseen rentouteen, ja n\u00e4in punnitsemme voimamme ainekset ep\u00e4oikeudenmukaisen vaa’an kielell\u00e4; Mutta meid\u00e4n tulisi asettaa toiseen vaakakuppiin sielumme puhtaus ja toiseen ruumiillinen voimamme ja punnita molemmat omantunnon oikeassa harkinnassa, jotta emme kallistaisi oikeudenmukaisuuden vaakaa v\u00e4\u00e4ristyneesti jommallekummalle puolelle, joko kohtuuttoman ankaruuteen tai liialliseen l\u00f6ys\u00e4ilyyn, jommankumman hallitsevasta halusta, ja n\u00e4in saisimme t\u00e4m\u00e4n sanottua itsellemme liiallisen ankaruuden tai l\u00f6ys\u00e4ilyn vuoksi: \u201dJos sin\u00e4 tarjoat oikein, mutta et jaa oikein, etk\u00f6 ole tehnyt synti\u00e4?\u201d. Niist\u00e4 paastotarjouksista, joita me harkitsemattomasti kirist\u00e4mme repim\u00e4ll\u00e4 rajusti suolistoamme ja kuvittelemme, ett\u00e4 me oikein tarjoamme Herralle, n\u00e4it\u00e4 H\u00e4n tuomitsee, joka \u201drakastaa laupeutta ja oikeutta\u201d, sanomalla: \u201dMin\u00e4, Herra, rakastan tuomiota, mutta vihaan ry\u00f6st\u00f6\u00e4 polttouhrissa.\u201d My\u00f6s ne, jotka ottavat p\u00e4\u00e4osan uhrilahjoistaan, toisin sanoen viroistaan ja toimistaan, hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4kseen lihaa omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4, mutta j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t niist\u00e4 j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen ja pienen osan Herralle, n\u00e4m\u00e4 jumalallinen Sana tuomitsee n\u00e4in petollisiksi ty\u00f6l\u00e4isiksi: \u201dKirottu on se, joka tekee Herran ty\u00f6t\u00e4 vilpillisesti.\u201d Ei siis ole aiheetonta, ett\u00e4 Herra moittii sit\u00e4, joka n\u00e4in pett\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ep\u00e4oikeudenmukaisin perustein, sanomalla: \u201dMutta turhia ovat ihmislapset; ihmislapset ovat valehtelijoita vaakakupissa, jotta he voisivat pett\u00e4\u00e4.\u201d Ja siksi siunattu apostoli varoittaa meit\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni harkintakyvyn ohjaksista ja olemaan joutumatta ylily\u00f6ntien viet\u00e4v\u00e4ksi ja v\u00e4istelem\u00e4tt\u00e4 jommallekummalle puolelle, sanoen: \u201dTeid\u00e4n kohtuullinen palveluksenne.\u201d Ja lain antaja kielt\u00e4\u00e4 samalla tavoin saman asian sanomalla: \u201dOlkoon vaaka oikeudenmukainen ja painot yht\u00e4 suuret, puskuri oikeudenmukainen ja sekstari (1\/16 modiusta) yht\u00e4 suuri\u201d, ja my\u00f6s Salomo antaa samansuuntaisen lausunnon t\u00e4st\u00e4 asiasta: \u201dSuuret ja pienet punnukset ja kaksoismitat ovat molemmat saastaisia Herran edess\u00e4, ja se, joka niit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, on estett\u00e4v\u00e4 keksinn\u00f6iss\u00e4\u00e4n.\u201d Edelleen, ei ainoastaan sill\u00e4 tavalla, jolla olemme sanoneet, vaan my\u00f6skin t\u00e4ll\u00e4 tavalla meid\u00e4n on pyritt\u00e4v\u00e4 siihen, ettei syd\u00e4mess\u00e4mme olisi ep\u00e4oikeudenmukaisia painoja eik\u00e4 kaksinaisia mittoja omantuntomme varastossa, ts. ettemme hukuttaisi niit\u00e4, joille meid\u00e4n on m\u00e4\u00e4r\u00e4 julistaa Herran sanaa, liian ankarilla ja raskaammilla m\u00e4\u00e4r\u00e4yksill\u00e4 kuin me itse voimme kest\u00e4\u00e4, samalla kun pid\u00e4mme itsest\u00e4mme itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 asioita, jotka liittyv\u00e4t tiukan s\u00e4\u00e4nn\u00f6n noudattamiseen, on pehmennett\u00e4v\u00e4 sallimalla vapaammin v\u00e4ljyytt\u00e4. Sill\u00e4 kun teemme n\u00e4in, mit\u00e4 muuta se on kuin ett\u00e4 punnitsemme ja mittaamme Herran k\u00e4skyjen hy\u00f6dyt ja hedelm\u00e4t kaksinkertaisella painolla ja mitalla? Sill\u00e4 jos me annamme ne yhdell\u00e4 1048 tavalla itsellemme ja toisella tavalla veljillemme, Herra syytt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 oikeutetusti siit\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 on ep\u00e4oikeudenmukainen vaaka ja kaksinaiset mitat, Salomon sanan mukaisesti, joka kertoo meille, ett\u00e4 \u201dKaksinkertainen paino on Herralle kauhistus, ja petollinen vaaka ei ole hyv\u00e4 h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n\u201d. T\u00e4ll\u00e4 tavoin me my\u00f6s selv\u00e4sti syyllistymme petollisen punnituksen ja kaksinkertaisen mitan k\u00e4ytt\u00e4miseen, jos ihmisten ylistyksen halusta esit\u00e4mme veljien edess\u00e4 suurempaa tiukkuutta kuin mit\u00e4 harjoitamme yksityisesti omissa kammioissamme, yritt\u00e4en n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 pid\u00e4ttyv\u00e4isempin\u00e4 ja pyhin\u00e4 ihmisten silmiss\u00e4 kuin Jumalan silmiss\u00e4, mik\u00e4 on paha asia, jota meid\u00e4n ei pit\u00e4isi vain v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 vaan suorastaan inhota. Mutta sill\u00e4 v\u00e4lin, kun olemme harhailleet jonkin verran pois edess\u00e4mme olevasta kysymyksest\u00e4, palatkaamme takaisin siihen kohtaan, josta l\u00e4hdimme liikkeelle.<\/p>\n

                                                                      LUKU 23. Virkistyksen ajasta ja mitasta<\/p>\n

                                                                      Niin meid\u00e4n on siis pidett\u00e4v\u00e4 mainitut p\u00e4iv\u00e4t siten, ett\u00e4 sallittu rentoutuminen on pikemminkin hy\u00f6dyllist\u00e4 kuin haitallista ruumiin ja sielun hyvinvoinnille, sill\u00e4 mink\u00e4\u00e4n juhlan ilo ei voi tylsist\u00e4\u00e4 lihan piikkej\u00e4 eik\u00e4 t\u00e4t\u00e4 raivokasta vihollistamme voi rauhoittaa p\u00e4ivien kunnioittamisella. Jotta siis juhlakaudelle m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyjen tapojen noudattaminen s\u00e4ilyisi ja jotta kaikkein terveellisint\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytymiss\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 ei lainkaan ylitett\u00e4isi, riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sallimme sallitun lievennyksen menn\u00e4 niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 otamme juhlakauden huomioimisesta ruokaa, joka pit\u00e4isi ottaa yhdeks\u00e4nnell\u00e4 tunnilla, hieman aikaisemmin; nimitt\u00e4in, kuudennella tunnilla, mutta sill\u00e4 edellytyksell\u00e4, ett\u00e4 ruoan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja luonnetta ei muuteta, sill\u00e4 pelk\u00e4\u00e4mme, ett\u00e4 paastonajan pid\u00e4tt\u00e4ytymisell\u00e4 saavutettu ruumiin puhtaus ja sielun suoraselk\u00e4isyys menetet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4si\u00e4isajan l\u00f6ys\u00e4ilyn vuoksi, eik\u00e4 meille ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 olemme saavuttaneet paastolla sen, mink\u00e4 huolimaton kyll\u00e4isyys saa meid\u00e4t pian menett\u00e4m\u00e4\u00e4n, varsinkin kun vihollisemme tunnettu oveluus hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 puhtautemme linnaketta vastaan silloin p\u00e4\u00e4asiassa silloin, kun h\u00e4n n\u00e4kee, ett\u00e4 vartiointimme on jonkin verran l\u00f6ys\u00e4illyt jonkun juhlap\u00e4iv\u00e4n viett\u00e4misen yhteydess\u00e4. Siksi meid\u00e4n on valvottava mit\u00e4 valppaimmin, etteiv\u00e4t viettelev\u00e4t imartelut koskaan heikenn\u00e4 sielumme elinvoimaa, emmek\u00e4 menet\u00e4 siveytemme puhtautta, joka on saavutettu, kuten sanottiin, paastonajan jatkuvilla ponnisteluilla, p\u00e4\u00e4si\u00e4isajan levolla ja huolettomuudella. Ja sen vuoksi ei pid\u00e4 lainkaan lis\u00e4t\u00e4 ruoan laatua tai m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, vaan korkeimpinakin juhlap\u00e4ivin\u00e4 meid\u00e4n tulee samalla tavoin pid\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 niist\u00e4 ruoka-aineista, joista pid\u00e4tt\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 s\u00e4ilyt\u00e4mme rehellisyytemme tavallisina p\u00e4ivin\u00e4, jottei juhlan ilo her\u00e4tt\u00e4isi meiss\u00e4 lihallisten himojen tappavinta ristiriitaa ja k\u00e4\u00e4ntyisi siten suruksi ja lopettaisi tuota syd\u00e4men erinomaisinta juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4, joka riemuitsee puhtauden riemusta; ja lyhyen lihallisen ilon n\u00e4yt\u00f6ksen j\u00e4lkeen alamme surra kadonnutta syd\u00e4men puhtauttamme katumuksen kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 murheella. Lis\u00e4ksi meid\u00e4n tulisi pyrki\u00e4 siihen, ettei t\u00e4t\u00e4 profeetallisen kehotuksen varoitusta lausuttaisi turhaan meit\u00e4 vastaan: \u201dJuhli, Juuda, juhliasi ja maksa lupauksesi.\u201d Sill\u00e4 jos juhlap\u00e4ivien esiintyminen ei h\u00e4iritse pid\u00e4tt\u00e4ytymisemme jatkuvuutta, saamme jatkuvasti nauttia hengellisist\u00e4 juhlista, ja n\u00e4in ollen, kun lakkaamme orjallisesta ty\u00f6st\u00e4, \u201dtulee olemaan kuukausi kuukaudelta ja sapatti sapatilta\u201d.<\/p>\n

                                                                      LUKU 24. Kysymys eri paastonaikojen viettotavoista<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Mik\u00e4 on syy siihen, ett\u00e4 paastonaikaa vietet\u00e4\u00e4n kuusi viikkoa, kun taas joissakin maissa uskonnosta mahdollisesti vakavammin huolehditaan, ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 siihen on lis\u00e4tty my\u00f6s seitsem\u00e4s viikko, vaikka kumpikaan luku, kun siit\u00e4 v\u00e4hennet\u00e4\u00e4n sunnuntai ja lauantai, ei anna yhteens\u00e4 nelj\u00e4\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4? N\u00e4ihin viikkoihin sis\u00e4ltyy nimitt\u00e4in vain kuusi ja kolmekymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 25. Vastaus siihen, kuinka paaston aika liittyy<\/p>\n

                                                                      vuoden nimitykseen<\/p>\n

                                                                      THEONAS: Vaikka joidenkin ihmisten hurskas yksinkertaisuus j\u00e4tt\u00e4isikin kysymyksen t\u00e4st\u00e4 aiheesta sivuun, mutta koska te tutkitte tunnollisemmin niit\u00e4 asioita, joita joku toinen ei pit\u00e4isi arvokkaana kysy\u00e4, ja haluatte tiet\u00e4\u00e4 koko totuuden t\u00e4st\u00e4 meid\u00e4n noudattamistavastamme ja sen salaisuudesta, teill\u00e4 on t\u00e4h\u00e4nkin hyvin selv\u00e4 syy, jotta viel\u00e4 selvemmin vakuuttuisitte siit\u00e4, etteiv\u00e4t edelt\u00e4j\u00e4mme opettaneet mit\u00e4\u00e4n kohtuutonta. Mooseksen laissa koko kansalle yleisesti esitetty k\u00e4sky oli t\u00e4m\u00e4: \u201dSinun on uhrattava Herralle, Jumalallesi, kymmenykset ja esikoiset.\u201d Ja niinp\u00e4, vaikka meit\u00e4 on k\u00e4sketty uhraamaan kymmenykset omaisuudestamme ja kaikista hedelmist\u00e4mme, on paljon tarpeellisempaa, ett\u00e4 uhraamme kymmenykset el\u00e4m\u00e4st\u00e4mme ja tavallisista t\u00f6ist\u00e4mme ja toimistamme, mik\u00e4 on toki selv\u00e4sti j\u00e4rjestetty paastonajan laskennassa. Sill\u00e4 kymmenesosa kaikkien vuoden kiertokulkuun sis\u00e4ltyvien p\u00e4ivien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 on kolmekymment\u00e4kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja puoli. Mutta jos sunnuntait ja lauantait v\u00e4hennet\u00e4\u00e4n seitsem\u00e4st\u00e4 viikosta, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 kolmekymment\u00e4viisi paastop\u00e4iv\u00e4\u00e4. Mutta lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isaatto, kun lauantaipaasto pidennet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4si\u00e4isp\u00e4iv\u00e4n aamuna tapahtuvaan kukonlaulun aikaan, ei ainoastaan saada kolmekymment\u00e4kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 t\u00e4yteen, vaan niiden viiden p\u00e4iv\u00e4n kymmenesosan osalta, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t olevan ohi, jos otetaan huomioon lis\u00e4tty y\u00f6n p\u00e4tk\u00e4, ei koko summasta puutu mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                                                      LUKU 26. Kuinka meid\u00e4nkin tulee uhrata ensihedelm\u00e4t Herralle<\/p>\n

                                                                      MUTTA mit\u00e4 sanon niist\u00e4 esikoisista, jotka kaikki, jotka uskollisesti palvelevat Kristusta, varmasti antavat p\u00e4ivitt\u00e4in? Sill\u00e4 kun ihmiset her\u00e4tess\u00e4\u00e4n unesta ja noustessaan levon j\u00e4lkeen uudella aktiivisuudella, ennen kuin he ottavat syd\u00e4meens\u00e4 mit\u00e4\u00e4n impulssia tai ajatusta tai sallivat mit\u00e4\u00e4n muistamista tai asioiden pohtimista, pyhitt\u00e4v\u00e4t ensimm\u00e4iset ja varhaisimmat ajatuksensa jumalallisiksi uhrilahjoiksi, mit\u00e4 muuta he todella tekev\u00e4t kuin antavat ykk\u00f6spapin Jeesuksen Kristuksen kautta ensimm\u00e4iset hedelm\u00e4ns\u00e4 t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n nauttimiseksi ja jokap\u00e4iv\u00e4isen yl\u00f6snousemuksen kuvaukseksi? Ja samoin my\u00f6s unesta her\u00e4tess\u00e4\u00e4n he samalla tavalla uhraavat Jumalalle ilon uhrin ja vetoavat H\u00e4neen kielens\u00e4 ensimm\u00e4isell\u00e4 liikkeell\u00e4 ja juhlivat H\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n ja ylist\u00e4v\u00e4t H\u00e4nt\u00e4, ja heitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen\u00e4 asiana huultensa oven auki laulamaan H\u00e4nelle virsi\u00e4 he tarjoavat Jumalalle suunsa virret; ja H\u00e4nelle tuovat samalla tavalla my\u00f6s k\u00e4tens\u00e4 anti askeleidensa ensimm\u00e4iset uhrit, kun he nousevat vuoteesta ja seisovat rukouksessa ja ennen kuin he k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t raajojensa palveluksia omiin tarkoituksiinsa, eiv\u00e4t ota itselleen mit\u00e4\u00e4n palveluksistaan, vaan H\u00e4nen kunniakseen aikaistavat askeleensa ja asettavat ne H\u00e4nen ylistyksekseen ja niin\u00a0 antavat kaikkien liikkeidens\u00e4 ensimm\u00e4iset hedelm\u00e4t ojentamalla k\u00e4det, taivuttamalla polvet ja kumartamalla koko ruumiinsa maahan. Sill\u00e4 mill\u00e4\u00e4n muulla tavalla emme voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mist\u00e4 psalmissa laulamme: \u201dMin\u00e4 estin p\u00e4iv\u00e4n sarastuksen ja huusin\u201d ja: \u201dAamun aamu on est\u00e4nyt minun kotini, jotta voisin mietiskell\u00e4 sinun sanojasi\u201d; ja: \u201dAamulla minun rukoukseni est\u00e4\u00e4 Sinua\u201d, ellei meill\u00e4 unessa lep\u00e4\u00e4misen j\u00e4lkeen, kun, kuten edell\u00e4 sanoimme, meid\u00e4t palautetaan ik\u00e4\u00e4n kuin pimeydest\u00e4 ja kuolemasta t\u00e4h\u00e4n valoon, ole rohkeutta olla aloittamatta ottamalla mit\u00e4\u00e4n kaikista sek\u00e4 mielen ett\u00e4 ruumiin palveluista omiin tarkoituksiimme. Sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta aamua, jota profeetta \u201desti\u201d tai jota meid\u00e4n pit\u00e4isi samalla tavalla est\u00e4\u00e4, paitsi joko itse\u00e4mme, ts, harrastuksemme ja tunteemme ja maalliset huolet, joita ilman emme voi olla olemassa – tai vastustajan hienovaraisimmat vihjaukset, joita h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 vihjata meille, kun viel\u00e4 lep\u00e4\u00e4mme ja unen vallassa, turhien unien haamujen avulla, joilla h\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielemme ja ty\u00f6llist\u00e4\u00e4 meid\u00e4t, kun kohta her\u00e4\u00e4mme, jotta h\u00e4n voisi ensimm\u00e4isen\u00e4 tarttua ja vied\u00e4 ensimm\u00e4isten hedelmiemme saaliin. Sen vuoksi meid\u00e4n on huolehdittava mit\u00e4 suurimmalla huolellisuudella (jos haluamme t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 edell\u00e4 lainatun jakeen merkityksen), ett\u00e4 ahdistunut valppaus pit\u00e4\u00e4 huolen ensimm\u00e4isist\u00e4 ja varhaisimmista aamuajatuksistamme, jotta kateellinen vastustajamme ei saastuttaisi niit\u00e4 etuk\u00e4teen ja ottaisi niit\u00e4 h\u00e4t\u00e4isesti haltuunsa ja saisi n\u00e4in aikaan sen, ett\u00e4 Herra hylk\u00e4\u00e4 meid\u00e4n ensimm\u00e4isemme arvottomina ja tavallisina tuotteina. Ja jos me emme est\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 valvovalla mielen varovaisuudella, h\u00e4n ei j\u00e4t\u00e4 pois tapaansa ennakoida meit\u00e4 kurjasti eik\u00e4 lakkaa p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 est\u00e4m\u00e4st\u00e4 meit\u00e4 juonittelullaan. Ja sen t\u00e4hden, jos me tahdomme tarjota mielemme hedelmist\u00e4 Jumalalle otollisia ja h\u00e4nelle mieluisia esikoisia, meid\u00e4n pit\u00e4isi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tavallista huolellisuutta pit\u00e4\u00e4kseen kaikki ruumiimme aistit, erityisesti aamun tunteina, pyh\u00e4n\u00e4 pyh\u00e4inhuutona Herralle puhtaina ja tahrattomina kaikessa. Ja t\u00e4llaista hartautta noudattavat monet jopa maailmassa el\u00e4vist\u00e4 mit\u00e4 suurimmalla huolellisuudella, kun he nousevat ennen valoisaa tai hyvin aikaisin eiv\u00e4tk\u00e4 lainkaan sekaannu t\u00e4m\u00e4n maailman tavallisiin ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miin asioihin ennen kuin kiiruhtavat kirkkoon ja pyrkiv\u00e4t pyhitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan edess\u00e4 kaikkien tekojensa ja tekojensa esikoisuutena olevat hedelm\u00e4t.<\/p>\n

                                                                      LUKU 27. Miksi monet viett\u00e4v\u00e4t paastonaikaa eri pituisina jaksoina<\/p>\n

                                                                      LIS\u00c4KSI, mit\u00e4 tulee siihen, mit\u00e4 sanot, nimitt\u00e4in siihen, ett\u00e4 joissakin maissa paastoa vietet\u00e4\u00e4n eri tavoin, toisin sanoen kuuden tai seitsem\u00e4n viikon ajan, on vain yksi j\u00e4rjestelm\u00e4 ja sama paastotapa, joka s\u00e4ilyy viikkojen erilaisessa noudattamisessa. Sill\u00e4 ne, jotka ajattelevat, ett\u00e4 pit\u00e4isi paastota my\u00f6s lauantaina, ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet noudattaa kuutta viikkoa. He paastoavat siis kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 kuusi kertaa toistettuna muodostaa kuusi ja kolmekymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Kyse on siis, kuten sanottu, vain yhdest\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 ja samasta paastotavasta, vaikka viikkojen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin olevan eroja.<\/p>\n

                                                                      LUKU 28. Miksi paastoa kutsutaan Quadragesimaksi, vaikka paastotaan vain kolmekymment\u00e4kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

                                                                      MUTTA edelleen, koska ihmisen huolimattomuus pudotti t\u00e4m\u00e4n syyn pois n\u00e4kyvist\u00e4, t\u00e4m\u00e4 vuodenaika, jolloin, kuten sanottiin, vuoden kymmenykset uhrataan paastoamalla kolmekymment\u00e4kuusi ja puoli p\u00e4iv\u00e4\u00e4, nimettiin Quadragesimaksi, nimeksi, joka ehk\u00e4 he ajattelivat, ett\u00e4 sille pit\u00e4isi antaa t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4; nimitt\u00e4in siit\u00e4, ett\u00e4 sanotaan Mooseksen ja Elian ja Herramme Jeesuksen Kristuksen itse paastonneen nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n mysteeriin ei ole sopimatonta liitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 nelj\u00e4\u00e4kymment\u00e4 vuotta, jotka Israel asui er\u00e4maassa, ja samalla tavalla niit\u00e4 nelj\u00e4\u00e4kymment\u00e4 asemaa, jotka heid\u00e4n sanotaan kulkeneen mystisess\u00e4 merkityksess\u00e4. Tai ehk\u00e4 kymmenys sai oikeastaan nimen Quadragesima tullimaksun k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Sill\u00e4 niin kutsutaan yleisesti sit\u00e4 valtionveroa, josta sama osuus korotuksesta osoitetaan kuninkaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, kuin laillinen Quadragesima-vero, jota kuningas kaikkina aikoina vaatii meilt\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 varten. Joka tapauksessa, vaikka t\u00e4ll\u00e4 ei olekaan mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 esitetyn kysymyksen kanssa, mielest\u00e4ni minun ei kuitenkaan pit\u00e4isi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kertomatta sit\u00e4, ett\u00e4 hyvin usein vanhimmillamme oli tapana todistaa, ett\u00e4 erityisesti n\u00e4in\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 koko munkkikuntaa vastaan hy\u00f6k\u00e4ttiin heit\u00e4 vastustaneen kansan muinaisen tavan mukaisesti, ja heit\u00e4 kehotettiin kiivaammin hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kotinsa, t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, koska t\u00e4m\u00e4n kuvan mukaisesti, jossa egyptil\u00e4iset ennen ahdistivat israelilaisia raskailla ahdistuksilla, niin my\u00f6s nyt hengelliset egyptil\u00e4iset pyrkiv\u00e4t kumartamaan todellista Israelia, ts. luostarikansaa, kovilla ja halpamaisilla teht\u00e4vill\u00e4, jottemme sen rauhan avulla, joka on Jumalalle rakas, hylk\u00e4isi Egyptin maata ja siirtyisi parhaaksemme hyveiden autiomaahan, niin ett\u00e4 farao raivostuu meit\u00e4 vastaan ja sanoo: \u201dHe ovat joutavia, ja siksi he huutavat sanoen: Menk\u00e4\u00e4mme uhraamaan Herralle, meid\u00e4n Jumalallemme. Ahdistakoot heit\u00e4 ty\u00f6ll\u00e4 ja ahdistukoot t\u00f6iss\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4tk\u00e4 turhat sanat ahdista heit\u00e4.\u201d Sill\u00e4 totisesti heid\u00e4n mielett\u00f6myytens\u00e4 kuvittelee, ett\u00e4 Herran pyh\u00e4 uhri, joka uhrataan vain puhtaan syd\u00e4men autiomaassa, on hulluuden huippu, sill\u00e4 \u201duskonto on syntiselle kauhistus\u201d.<\/p>\n

                                                                      LUKU 29. Kuinka ne, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4, ylitt\u00e4v\u00e4t paastonajan kiinte\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6n<\/p>\n

                                                                      T\u00e4m\u00e4n paastonajan lain kautta sitten ihminen, joka on suoraselk\u00e4inen ja t\u00e4ydellinen, ei ole hillitty eik\u00e4 h\u00e4n tyydy vain alistumaan siihen mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n, jonka kirkon p\u00e4\u00e4miehet ovat asettaneet niille, jotka koko vuoden ajan ovat mukana huvituksissa tai liikeasioissa, jotta heit\u00e4 sitoisi t\u00e4m\u00e4 lakis\u00e4\u00e4teinen vaatimus ja pakottaisi heid\u00e4t joka tapauksessa n\u00e4in\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n aikaa Herralle ja omistamaan H\u00e4nelle kymmenyksen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4, jotka he olisivat kuluttaneet kaikki voittonaan. Mutta vanhurskaat, joille laki ei ole s\u00e4\u00e4detty ja jotka eiv\u00e4t omista hengellisiin velvollisuuksiin vain pient\u00e4 osaa, nimitt\u00e4in kymmenyst\u00e4, vaan koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan, koska he ovat vapaita lain mukaisesta kymmenysten taakasta, h\u00e4nen syyst\u00e4\u00e4n, jos jokin heille sattuva arvokas ja hurskas tilaisuus pakottaa heit\u00e4, ovat valmiit ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 hellitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asemapaastoa. Sill\u00e4 heid\u00e4n tapauksessaan ei ole kyse mist\u00e4\u00e4n mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 kymmenyksest\u00e4, joka v\u00e4henee, sill\u00e4 he uhraavat Herralle kaiken, mit\u00e4 heill\u00e4 on, yht\u00e4 lailla itsens\u00e4 kanssa. Ja n\u00e4in ei varmasti voisi tehd\u00e4 syyllistym\u00e4tt\u00e4 raskaaseen v\u00e4\u00e4ryyteen se ihminen, joka, joka ei tarjoa Jumalalle mit\u00e4\u00e4n omasta vapaasta tahdostaan, joutuu maksamaan kymmenyksens\u00e4 lain ankaran pakon vuoksi, joka ei kest\u00e4 tekosyit\u00e4. N\u00e4in ollen on selv\u00e4sti todettu, ett\u00e4 lain palvelija ei voi olla t\u00e4ydellinen, joka vain v\u00e4lttelee niit\u00e4 asioita, jotka on\u00a0 kielletty, ja tekee niit\u00e4 asioita, jotka on k\u00e4sketty, vaan ett\u00e4 todella t\u00e4ydellisi\u00e4 ovat ne, jotka eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 hyv\u00e4kseen edes niit\u00e4 asioita, jotka laki sallii. Ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin, vaikka Mooseksen laista sanotaankin, ett\u00e4 \u201dlaki ei tuonut mit\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisyyteen\u201d, me luemme, ett\u00e4 jotkut Vanhan testamentin pyh\u00e4t olivat t\u00e4ydellisi\u00e4, koska he ylittiv\u00e4t lain k\u00e4skyt ja eliv\u00e4t evankeliumin t\u00e4ydellisyyden mukaisesti: \u201dTiet\u00e4en, ett\u00e4 lakia ei ole s\u00e4\u00e4detty vanhurskaille, vaan v\u00e4\u00e4rille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, jumalattomille ja saastaisille jne.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 30. Paaston alkuper\u00e4st\u00e4 ja alusta<\/p>\n

                                                                      KUKAAN teid\u00e4n tulisi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niin kauan kuin alkukirkko s\u00e4ilytti t\u00e4ydellisyytens\u00e4 katkeamattomana, t\u00e4t\u00e4 paastonajan viettoa ei ollut olemassa. Sill\u00e4 heit\u00e4 eiv\u00e4t sitoneet t\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjestyksen vaatimukset eiv\u00e4tk\u00e4 mitk\u00e4\u00e4n lailliset s\u00e4\u00e4d\u00f6kset, eiv\u00e4tk\u00e4 ne rajoittuneet paaston hyvin kapeisiin rajoihin, sill\u00e4 paasto k\u00e4sitti yht\u00e4 lailla koko vuoden. Mutta kun uskovien joukko alkoi p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 v\u00e4henty\u00e4 tuosta apostolisesta kiihkosta ja alkoi huolehtia omasta varallisuudestaan, eik\u00e4 jakanut sit\u00e4 kaikkien uskovien hyv\u00e4ksi apostolien j\u00e4rjestyksen mukaisesti, vaan omia yksityisi\u00e4 menojaan silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en pyrki paitsi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sen, my\u00f6s itse asiassa lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, eik\u00e4 tyytynyt seuraamaan Ananiaksen ja Sapfiran esimerkki\u00e4, niin silloin n\u00e4ytti hyv\u00e4lt\u00e4 kaikille papeille, ett\u00e4 maallisten huolien haittaamat miehet, ja jotka olivat l\u00e4hes tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, jos saan sanoa, pid\u00e4tt\u00e4ytymisest\u00e4 ja katumuksesta, olisi muistutettava hurskaaseen velvollisuuteen kanonisesti m\u00e4\u00e4r\u00e4tyll\u00e4 paastolla ja pakotettava maksamaan lakis\u00e4\u00e4teiset kymmenykset, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olisi varmasti hyv\u00e4ksi heikoille veljille eik\u00e4 voisi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pahaa niille t\u00e4ydellisille, jotka eliv\u00e4t evankeliumin armon alla ja vapaaehtoisella antaumuksellisuudellaan ylittiv\u00e4t lain, niin ett\u00e4 onnistuisivat saavuttamaan sen autuuden, josta apostoli puhuu: \u201dSill\u00e4 synti ei saa hallita teit\u00e4, sill\u00e4 te ette ole lain, vaan armon alaisia.\u201d Sill\u00e4 totisesti synti ei voi hallita sit\u00e4, joka el\u00e4\u00e4 uskollisesti armon vapauden alla.<\/p>\n

                                                                      LUKU 31.Kysymys siit\u00e4, miten meid\u00e4n pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 apostolin sanat: \u201dSynti \u00e4lk\u00f6\u00f6n hallitko teit\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Koska t\u00e4m\u00e4 apostolin sanonta, joka lupaa huolettomuuden vapauden paitsi munkille my\u00f6s kaikille kristityille yleens\u00e4, ei voi johtaa meit\u00e4 harhaan, se vaikuttaa meist\u00e4 jokseenkin ep\u00e4selv\u00e4lt\u00e4. Sill\u00e4 kun h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki ne, jotka uskovat evankeliumin, ovat vapaita ja vapaita synnin ikeest\u00e4 ja vallasta, niin miten on mahdollista, ett\u00e4 synnin valta pit\u00e4\u00e4 voimallisesti vallassaan melkein kaikkia kastettuja Herran sanojen mukaisesti, joissa h\u00e4n sanoo: \u201dJokainen, joka tekee synti\u00e4, on synnin palvelija\u201d.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 32. Vastaus armon ja lain k\u00e4skyjen erosta<\/p>\n

                                                                      TEONAS: Kyselysi nostaa j\u00e4lleen kerran eteemme kysymyksen, joka ei ole v\u00e4h\u00e4inen. Sen selityksen, vaikka tied\u00e4nkin, ettei sit\u00e4 voi opettaa kokemattomille eik\u00e4 sit\u00e4 voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, yrit\u00e4n kuitenkin niin pitk\u00e4lle kuin pystyn, esitt\u00e4\u00e4 sanoin ja lyhyesti selitt\u00e4\u00e4, jos vain mielenne seuraa ja toimii sen mukaan, mit\u00e4 sanomme. Sill\u00e4 mit\u00e4 tahansa ei tunneta opettamalla, vaan kokemuksen kautta, ja aivan kuten sit\u00e4 ei voi opettaa se, jolla ei ole kokemusta, niin sit\u00e4 ei voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 tai omaksua sen mieli, joka ei ole luonut perustaa samanlaisella opiskelulla ja koulutuksella. Ja sen vuoksi pid\u00e4n tarpeellisena, ett\u00e4 ensin hieman tarkkaan tiedustelemme, mik\u00e4 on lain tarkoitus tai merkitys ja mik\u00e4 on armon j\u00e4rjestelm\u00e4 ja t\u00e4ydellisyys, jotta siit\u00e4 k\u00e4sin onnistuisimme ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n synnin vallan ja sen karkottamisen. Niinp\u00e4 laki k\u00e4skee ihmisi\u00e4 ennen kaikkea etsim\u00e4\u00e4n avioliiton siteit\u00e4, sanoen: \u201dAutuas se, jolla on siemen Siionissa ja perhe Jerusalemissa\u201d, ja: \u201dKirottu on hedelm\u00e4t\u00f6n, joka ei ole synnytt\u00e4nyt.\u201d \u201dKirottu on hedelm\u00e4t\u00f6n, joka ei ole synnytt\u00e4nyt.\u201d Toisaalta armo kutsuu meit\u00e4 ikuisen siveyden puhtauteen ja siunatun neitsyyden tahrattomaan tilaan, sanoen: \u201dAutuaita ovat hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ja rinnat, jotka eiv\u00e4t ole imett\u00e4neet\u201d, ja: \u201dJoka ei vihaa is\u00e4\u00e4 ja \u00e4iti\u00e4 ja vaimoa, ei voi olla minun opetuslapseni\u201d; ja t\u00e4m\u00e4 apostoli: \u201dJ\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle, ett\u00e4\u00a0 ne, joilla on vaimoja, olisivat niin kuin heill\u00e4 ei niit\u00e4 olisi.”\u201d Laki sanoo: \u201d\u00c4l\u00e4 viivyttele antamasta kymmenyksi\u00e4si ja esikoistuotoksiasi\u201d; armo sanoo: \u201dJos tahdot tulla t\u00e4ydelliseksi, mene ja myy kaikki, mit\u00e4 sinulla on, ja anna k\u00f6yhille.\u201d Laki ei kiell\u00e4 kostoa v\u00e4\u00e4ryyksist\u00e4 eik\u00e4 kostoa loukkauksista, sill\u00e4 se sanoo: \u201dSilm\u00e4 silm\u00e4st\u00e4 ja hammas hampaasta.\u201d Armo haluaa, ett\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyytemme todistetaan kaksinkertaistamalla meille tarjotut vammat ja iskut, ja kehottaa meit\u00e4 olemaan valmiita kest\u00e4m\u00e4\u00e4n kaksi kertaa enemm\u00e4n vahinkoa; se sanoo: \u201dJos joku ly\u00f6 sinua toiselle poskelle, tarjoa h\u00e4nelle my\u00f6s toinen poski; ja sille, joka tahtoo riidell\u00e4 kanssasi oikeudessa ja ottaa sinulta takkisi pois, anna h\u00e4nelle my\u00f6s viittasi\u201d.\u201d Toinen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee vihata vihamiehi\u00e4mme, toinen, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee rakastaa heit\u00e4 niin, ett\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s heid\u00e4n puolestaan meid\u00e4n tulee aina rukoilla Jumalaa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 33.Siit\u00e4, ett\u00e4 evankeliumin m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset ovat lievempi\u00e4 kuin lain m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset<\/p>\n

                                                                      KUKA siis nousee t\u00e4lle evankeliumin t\u00e4ydellisyyden korkeudelle, se kohoaa heti t\u00e4llaisen hyveen ansioista jokaisen lain yl\u00e4puolelle ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isen\u00e4 huomiotta kaiken sen, mit\u00e4 Mooses on k\u00e4skenyt, ja tunnustaa, ett\u00e4 h\u00e4n on vain Vapahtajan armon alainen, jonka avulla h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 saavuttaneensa tuon kaikkein korkeimman tilan. Siksi synnill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n valtaa h\u00e4neen, \u201dkoska Jumalan rakkaus, joka on vuodatettu meid\u00e4n syd\u00e4miimme Pyh\u00e4n Hengen kautta, joka meille on annettu\u201d, sulkee pois kaiken huolen kaikesta muusta, eik\u00e4 se voi haluta sit\u00e4, mik\u00e4 on kielletty\u00e4, eik\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta sit\u00e4, mit\u00e4 on k\u00e4sketty, koska sen koko p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja kaikki halu on aina kiinnittynyt jumalalliseen rakkauteen, eik\u00e4 se ole siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin arvottomien asioiden nautinnoista kiinni, ett\u00e4 se ei itse asiassa hy\u00f6dynn\u00e4 niit\u00e4 asioita, jotka on sallittu. Mutta lain mukaan, kun noudatetaan laillisia avioliittoja, vaikka himojen villiintymist\u00e4 hillit\u00e4\u00e4n ja se sidotaan vain yhteen naiseen, lihallisen himon piikit eiv\u00e4t voi olla voimistumatta; ja tulen, jolle nimenomaan on annettu polttoainetta, on vaikea sulkeutua n\u00e4in ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyihin rajoihin, jotta se ei levi\u00e4isi laajemmalle ja polttaisi kaikkea, mihin se koskettaa. Vaikka sille esitet\u00e4\u00e4nkin t\u00e4m\u00e4 vastav\u00e4ite, ett\u00e4 sen ei sallita syttyv\u00e4n n\u00e4iden rajojen ulkopuolelle, se syttyy kuitenkin, vaikka se pidet\u00e4\u00e4n kurissa, tuleen, koska tahto itsess\u00e4\u00e4n on v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, ja koska sen tapa lihallista kanssak\u00e4ymist\u00e4 kohtaan ajaa sen liian nopeisiin aviorikoksen ylily\u00f6nteihin. Mutta ne, jotka Vapahtajan armo on sytytt\u00e4nyt siveyden pyh\u00e4ll\u00e4 rakkaudella, kuluttavat kaikki lihallisten himojen piikit niin Herran rakkauden tulessa, ettei mik\u00e4\u00e4n synnin sammuva hiillos h\u00e4iritse heid\u00e4n puhtautensa kylmyytt\u00e4. Lain palvelijat lankeavat silloin laillisten asioiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 laittomiin; armon osalliset, kun he eiv\u00e4t v\u00e4lit\u00e4 laillisista asioista, eiv\u00e4t tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n laittomista. Mutta niin kuin synti on elossa siin\u00e4, joka rakastaa avioliittoa, niin on se my\u00f6s siin\u00e4, joka tyytyy vain maksamaan kymmenykset ja esikoiset. Sill\u00e4 niin kauan kuin h\u00e4n h\u00f6tkyilee tai on huolimaton, h\u00e4n tekee varmasti synti\u00e4 joko niiden laadun tai m\u00e4\u00e4r\u00e4n tai niiden p\u00e4ivitt\u00e4isen jakamisen suhteen. Sill\u00e4 vaikka h\u00e4nt\u00e4 on k\u00e4sketty v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 palvelemaan niit\u00e4, jotka tarvitsevat sit\u00e4, mik\u00e4 h\u00e4nelle kuuluu, ja vaikka h\u00e4n voi jakaa sen t\u00e4ydell\u00e4 uskolla ja antaumuksella, h\u00e4nen on kuitenkin vaikea olla lankeamatta usein synnin pauloihin. Mutta niihin, jotka eiv\u00e4t ole j\u00e4tt\u00e4neet Herran neuvoa huomiotta, vaan jotka, luovuttaen kaiken omaisuutensa k\u00f6yhille, ottavat ristins\u00e4 ja seuraavat armon antajaa, ei synti voi olla vallassa. Sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n uskoton huoli ruoan saamisesta ei h\u00e4iritse sit\u00e4, joka hurskaasti jakaa ja hajottaa jo Kristukselle pyhitetyn omaisuutensa, jota ei en\u00e4\u00e4 pidet\u00e4 omana; eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n vastahakoinen ep\u00e4r\u00f6inti vie pois h\u00e4nen almujen antamisensa iloisuutta, sill\u00e4 ajattelematta omia tarpeitaan tai pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 oman ravintonsa loppumista h\u00e4n jakaa sen, mik\u00e4 on kerran kokonaan uhrattu Jumalalle eik\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 pidet\u00e4 omana, sill\u00e4 h\u00e4n on varma siit\u00e4, ett\u00e4 kun h\u00e4n on onnistunut riisumaan itsens\u00e4 haluamallaan tavalla, Jumala ruokkii h\u00e4nt\u00e4 paljon enemm\u00e4n kuin taivaan lintuja. Sit\u00e4 vastoin se, joka pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman tavaransa tai vanhan lain s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen sitomana jakaa kymmenyksen tuotannostaan ja esikoisistaan tai osan tuloistaan, vaikka h\u00e4n saattaa huomattavassa m\u00e4\u00e4rin sammuttaa syntiens\u00e4 tulen t\u00e4ll\u00e4 almujen antamisen kasteella, niin kuitenkin, vaikka h\u00e4n kuinka anteliaasti antaisikin pois rikkautensa, h\u00e4nen on mahdotonta kokonaan vapautua synnin vallasta, ellei h\u00e4n ehk\u00e4 Vapahtajan armon kautta p\u00e4\u00e4se yhdess\u00e4 omaisuutensa kanssa eroon kaikesta omistamisen rakkaudesta. Samoin h\u00e4n ei voi olla joutumatta synnin verisen vallan alaiseksi, joka p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 vet\u00e4\u00e4, kuten laki k\u00e4skee, silm\u00e4 silm\u00e4st\u00e4, hammas hampaasta, tai vihata vihollistaan, sill\u00e4 niin kauan kuin h\u00e4n haluaa kostamalla vastineeksi kostaa itselleen aiheutetun vahingon ja niin kauan kuin h\u00e4n vaalii katkeraa vihaa vihollista kohtaan, h\u00e4n on varma, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 sytytt\u00e4\u00e4 aina vihan ja raivon intohimo. Mutta joka el\u00e4\u00e4 evankeliumin armon valossa ja voittaa pahan siten, ett\u00e4 ei\u00a0 vastusta sit\u00e4, vaan kest\u00e4\u00e4 sen, eik\u00e4 ep\u00e4r\u00f6i omasta vapaasta tahdostaan antaa sille, joka ly\u00f6 h\u00e4nen oikeaa poskeaan, my\u00f6s toisen posken, ja sille, joka haluaa nostaa h\u00e4nt\u00e4 vastaan kanteen takkiaan vastaan, antaa my\u00f6s h\u00e4nen vaippansa, ja joka rakastaa vihollisiaan ja rukoilee niiden puolesta, jotka herjaavat h\u00e4nt\u00e4, t\u00e4m\u00e4 ihminen on murtanut synnin ikeen ja murtanut sen kahleet. Sill\u00e4 h\u00e4n ei el\u00e4 lain alla, joka ei tuhoa synnin siemeni\u00e4 (mist\u00e4 syyst\u00e4 apostoli ei syytt\u00e4 sano siit\u00e4: \u201dEntinen k\u00e4sky on j\u00e4tetty pois sen heikkouden ja hy\u00f6dytt\u00f6myyden vuoksi, sill\u00e4 laki ei ole tuonut mit\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisyyteen\u201d, ja Herra sanoo profeetan kautta: \u201dLaki on ollut t\u00e4ydellinen: \u201dJa min\u00e4 annoin heille k\u00e4skyj\u00e4, jotka eiv\u00e4t olleet hyvi\u00e4, ja s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4, joiden mukaan he eiv\u00e4t voineet el\u00e4\u00e4\u201d, vaan armon alla, joka ei ainoastaan katkaise pahuuden oksia, vaan todella repii pois pahan tahdon juuret.<\/p>\n

                                                                      LUKU 34. Miten ihmisen voidaan osoittaa olevan armon alainen<\/p>\n

                                                                      KUKA sitten pyrkii saavuttamaan evankeliumin opetuksen t\u00e4ydellisyyden, t\u00e4t\u00e4 armon alaisena el\u00e4v\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 ei sorra synnin valta, sill\u00e4 armon alaisena oleminen merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 ihminen tekee niit\u00e4 asioita, joita armo k\u00e4skee. Mutta se, joka ei alistu evankelisen t\u00e4ydellisyyden t\u00e4ydellisiin vaatimuksiin, ei saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi siit\u00e4, ett\u00e4 vaikka h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin olevansa kastettu ja munkki, h\u00e4n ei kuitenkaan ole armon alainen, vaan h\u00e4nt\u00e4 kahlitsevat edelleen lain kahleet, ja h\u00e4nt\u00e4 painaa synnin taakka. Sill\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u00e4n, joka adoptiolahjan armon kautta ottaa vastaan kaikki ne, jotka ovat ottaneet h\u00e4net vastaan, ei ole tuhota vaan rakentaa, ei kumota vaan t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mosaiikilliset vaatimukset. Mutta jotkut, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4 t\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ja j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t huomiotta Kristuksen loistavat neuvot ja kehotukset, ovat niin vapautuneita liian h\u00e4t\u00e4isesti omaksutun vapauden huolimattomuudesta, ett\u00e4 he eiv\u00e4t ainoastaan j\u00e4t\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Kristuksen k\u00e4skyj\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin ne olisivat liian kovia, vaan suorastaan halveksivat vanhanaikaisina niit\u00e4 k\u00e4skyj\u00e4, jotka Mooseksen laki antoi heille aloittelijoina ja lapsina, ja sanovat t\u00e4ss\u00e4 vaarallisessa vapaudessaan sit\u00e4, mit\u00e4 apostoli tuomitsee: \u201dMe olemme tehneet synti\u00e4, sill\u00e4 me emme ole lain, vaan armon alaisia.\u201d H\u00e4n siis, joka ei ole armon alainen, koska h\u00e4n ei ole koskaan kiivennyt Herran opetuksen korkeuksiin, eik\u00e4 lain alainen, koska h\u00e4n ei ole ottanut vastaan edes niit\u00e4 lain pieni\u00e4 k\u00e4skyj\u00e4, t\u00e4m\u00e4 ihminen, joka on jauhettu synnin kaksinkertaisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n alle, kuvittelee saaneensa Kristuksen armon vain ja ainoastaan siksi, ett\u00e4 h\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 vaarallisella vapaudellaan voisi tehd\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n kenenk\u00e4\u00e4n H\u00e4nen kaltaisensa, ja h\u00e4n lankeaa tuohon tilaan, jota apostoli Pietari varoittaa meit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n sanomalla: \u201dK\u00e4ytt\u00e4ytyk\u00e4\u00e4 niin kuin vapaat, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4k\u00f6 vapauttanne pahuuden verhona.\u201d Siunattu apostoli Paavali sanoo my\u00f6s: \u201dSill\u00e4 te, veljet, olette kutsutut vapauteen\u201d, ts. olemaan vapaita synnin vallasta, \u201d\u00e4lk\u00e4\u00e4 vain k\u00e4ytt\u00e4k\u00f6 vapauttanne lihan tilaisuudeksi\u201d, ts. uskoko, ett\u00e4 lain k\u00e4skyist\u00e4 luopuminen on lupa syntiin. Mutta t\u00e4t\u00e4 vapautta, apostoli Paavali opettaa meille, ei ole miss\u00e4\u00e4n muualla kuin siell\u00e4, miss\u00e4 Herra asuu, sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dHerra on Henki, mutta miss\u00e4 Herran Henki on, siell\u00e4 on vapaus.\u201d En siis tied\u00e4, voisinko ilmaista ja selitt\u00e4\u00e4 siunatun apostolin merkityksen, niin kuin ne osaavat, joilla on kokemusta; yhden asian tied\u00e4n, ett\u00e4 se on hyvin selv\u00e4sti paljastunut jopa ilman kenenk\u00e4\u00e4n selityst\u00e4 kaikille niille, jotka ovat t\u00e4ydellisesti hankkineet praktikin<\/em>, ts. k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n koulutuksen. Sill\u00e4 heid\u00e4n ei tarvitse ponnistella ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen keskustelussa sen, mink\u00e4 he ovat jo oppineet k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kautta.<\/p>\n

                                                                      LUKU 35. Kysymys siit\u00e4, miksi joskus, kun paastoamme tavallista ankarammin, lihalliset halut ahdistavat meit\u00e4 tavallista kiivaammin<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Olette selitt\u00e4nyt hyvin selv\u00e4sti hyvin vaikean kysymyksen, ja sellaisen, joka, kuten luulemme, on monille tuntematon. Siksi pyyd\u00e4mme teit\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkin meid\u00e4n parhaaksemme ja selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huolellisesti, miksi joskus, kun paastoamme tavallista ankarammin ja olemme uupuneita ja v\u00e4syneit\u00e4, her\u00e4\u00e4v\u00e4t ankarammat ruumiilliset kamppailut. Sill\u00e4 usein her\u00e4tess\u00e4mme unesta, kun olemme huomanneet, ett\u00e4 olemme saastuneet, olemme syd\u00e4melt\u00e4mme niin masentuneita, ettemme uskalla uskollisesti nousta edes rukoilemaan.<\/p>\n

                                                                      LUKU 36.Vastaus, jossa kerrotaan, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kysymys olisi varattava tulevaan keskusteluun<\/p>\n

                                                                      THEONAS: Teid\u00e4n kiihkonne, jolla tosiaankin haluatte p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4ydellisyyden tielle, ei vain hetkeksi, vaan kokonaan ja t\u00e4ydellisesti, kannustaa meit\u00e4 jatkamaan t\u00e4t\u00e4 keskustelua v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4. Sill\u00e4 te ette kysele kiihke\u00e4sti ulkoisesta siveydest\u00e4 tai ulkoisesta ymp\u00e4rileikkauksesta vaan siit\u00e4, mik\u00e4 on salaista, koska tied\u00e4tte, ett\u00e4 t\u00e4ydellinen t\u00e4ydellisyys ei koostu t\u00e4st\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 lihan siveydest\u00e4, joka voidaan saavuttaa joko pakottamalla tai tekopyhyydell\u00e4 jopa uskottomienkin toimesta, vaan siin\u00e4 vapaaehtoisessa ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 syd\u00e4men puhtaudessa, jota siunattu apostoli kuvailee seuraavasti: \u201dSill\u00e4 ei se ole juutalainen, joka ulkoisesti on sellainen, eik\u00e4 se ymp\u00e4rileikkaus, joka lihassa on ulkoinen, vaan se on juutalainen, joka sis\u00e4isesti on sellainen, ja se ymp\u00e4rileikkaus on syd\u00e4men ymp\u00e4rileikkaus, hengess\u00e4, ei kirjaimessa, jonka ylistys ei ole ihmisilt\u00e4, vaan Jumalalta\u201d, joka yksin tutkii syd\u00e4men salaisuudet. Mutta koska ei ole mahdollista, ett\u00e4 toiveenne t\u00e4ysin tyydytett\u00e4isiin (koska j\u00e4ljell\u00e4 oleva lyhyt aika y\u00f6st\u00e4 ei riit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vaikeimman kysymyksen tutkimiseen), pid\u00e4n hyv\u00e4n\u00e4 lyk\u00e4t\u00e4 sit\u00e4 hetkeksi. Sill\u00e4 niin kuin meid\u00e4n tulisi esitt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat rauhallisesti ja syd\u00e4mest\u00e4 t\u00e4ysin vapaana kaikista kiireisist\u00e4 ajatuksista, niin my\u00f6s teid\u00e4n tulisi ottaa ne vastaan; sill\u00e4 aivan kuten tutkimukseen tulisi ryhty\u00e4 yhteisen puhtautemme vuoksi, niin ei niit\u00e4 voi oppia tai hankkia se, jolla ei ole suoraselk\u00e4isyyden lahjaa. Sill\u00e4 me emme kysy tyhjien sanojen perusteluja, vaan mit\u00e4 omantunnon sis\u00e4inen usko ja totuuden suurempi voima voivat vakuuttaa. Ja siksi t\u00e4m\u00e4n puhdistumisen tuntemisen ja opettamisen suhteen ei mit\u00e4\u00e4n voi tuoda esiin muuta kuin se, jolla on siit\u00e4 kokemusta, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n voi sitoutua muuhun kuin siihen, joka on itse totuuden innokkain ja hyvin vilpit\u00f6n rakastaja, joka ei toivo saavuttavansa sit\u00e4 kysym\u00e4ll\u00e4 kysymyksi\u00e4 pelkill\u00e4 turhilla sanoilla, vaan ponnistelemalla kaikin voimin ja p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttymin, ei turhaa h\u00f6p\u00f6ttely\u00e4 toivoen, vaan halusta puhdistautua sis\u00e4isesti<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XXII ABBA TEONASEN TOINEN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      Y\u00d6LLISIST\u00c4 HARHAN\u00c4YIST\u00c4<\/strong><\/p>\n

                                                                      (T\u00e4m\u00e4 keskustelu on j\u00e4tetty pois<\/strong>.)<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XXVIII ABBA TEONAKSEN KOLMAS KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      SYNNITT\u00d6MYYDEST\u00c4<\/strong><\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 1. Abba Teonaksen puhe apostolin sanoista: \u201dSill\u00e4 ei tee sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4 tahtoisin\u201d.<\/p>\n

                                                                      Valon palatessa, kun siis meid\u00e4n voimakas kiireemme pakotti vanhan miehen tutkimaan apostolin aiheen syvyytt\u00e4, h\u00e4n puhui seuraavasti: Mit\u00e4 tulee niihin kohtiin, joilla yrit\u00e4tte todistaa, ett\u00e4 apostoli Paavali ei puhunut omassa persoonassaan vaan syntisten persoonassa: \u201dSill\u00e4 en min\u00e4 tee sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, jota tahtoisin, vaan sit\u00e4 pahaa, jota vihaan, sit\u00e4 min\u00e4 teen\u201d, tai n\u00e4in: \u201dMutta jos min\u00e4 teen sit\u00e4, mit\u00e4 en tahtoisi, niin en en\u00e4\u00e4 min\u00e4 sit\u00e4 tee, vaan synti, joka asuu minussa\u201d; tai mit\u00e4 seuraa: \u2018Jos min\u00e4 teen sit\u00e4, mit\u00e4 en tahtoisi, niin en en\u00e4\u00e4 min\u00e4 sit\u00e4 tee, vaan synti, joka asuu minussa\u2019: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 iloitsen Jumalan laista sis\u00e4isen ihmisen mukaan, mutta n\u00e4en j\u00e4seniss\u00e4ni toisen lain, joka vastustaa mieleni lakia ja vie minut synnin lain vankeuteen, joka on j\u00e4seniss\u00e4ni.\u201d N\u00e4m\u00e4 kohdat osoittavat p\u00e4invastoin selv\u00e4sti, etteiv\u00e4t ne voi mitenk\u00e4\u00e4n sopia syntisten persoonaan, vaan ett\u00e4 sanottu voi koskea vain niit\u00e4, jotka\u00a0 ovat t\u00e4ydellisi\u00e4, ja ett\u00e4 se sopii vain niiden siveellisyyteen, jotka seuraavat apostolien hyv\u00e4\u00e4 esimerkki\u00e4. Miten muuten n\u00e4m\u00e4 sanat voisivat soveltua syntisten persoonaan: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 en tee sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, jota tahtoisin, vaan sit\u00e4 pahaa, jota vihaan, jota teen\u201d, tai jopa n\u00e4in: \u201dMutta jos min\u00e4 teen sit\u00e4, mit\u00e4 en tahtoisi, niin en en\u00e4\u00e4 min\u00e4 sit\u00e4 tee, vaan synti, joka asuu minussa\u201d? Sill\u00e4 kuka syntinen saastuttaa itsens\u00e4 vastentahtoisesti aviorikoksilla ja haureudella? Kuka vastoin tahtoaan juonittelee l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4\u00e4n vastaan? Kuka v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pakon edess\u00e4 ahdistaa toista v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 todistuksella tai huijaa h\u00e4nt\u00e4 varkaudella tai himoitsee toisen omaisuutta tai vuodattaa t\u00e4m\u00e4n verta? Ei pikemminkin, kuten Raamattu sanoo: \u201dIhmiskunta on nuoresta pit\u00e4en ahkerasti taipuvainen pahuuteen.\u201d Sill\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ovat kaikki synnin rakkaudesta ja halusta toteuttaa sit\u00e4, mit\u00e4 haluavat, tulehtuneet, ett\u00e4 he suorastaan valvovalla huolella etsiv\u00e4t tilaisuutta pahuuden tekemiseen ja pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 he ovat liian hitaita nauttimaan himoistaan, ja he kerskailevat h\u00e4pe\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja rikostensa massalla, kuten apostoli sanoo paheksuen, ja etsiv\u00e4t itselleen kunniaa omasta h\u00e4mmennyksest\u00e4\u00e4n, joista my\u00f6s profeetta Jeremia v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t tee r\u00e4ikeit\u00e4 rikoksiaan ainoastaan ei vastentahtoisesti eik\u00e4 syd\u00e4men ja ruumiin helppoudella, vaan niin suurella vaivalla, ett\u00e4 he joutuvat ponnistelemaan toteuttaakseen ne, niin ett\u00e4 jopa vaivalloisen vaikeuden aiheuttama este est\u00e4\u00e4 heit\u00e4 tappavasta synnin etsinn\u00e4st\u00e4; kuten h\u00e4n sanoo: \u201dHe ovat n\u00e4hneet vaivaa tehd\u00e4kseen pahaa. \u201d Kuka my\u00f6s sanoo, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 koskee syntisi\u00e4: \u201dNiinp\u00e4 min\u00e4 itse palvelen mielell\u00e4 Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia\u201d, koska on selv\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t he palvele Jumalaa sen enemp\u00e4\u00e4 mielell\u00e4 kuin lihalla?\u201d. Tai miten ne, jotka tekev\u00e4t synti\u00e4 ruumiilla, voivat palvella Jumalaa mielell\u00e4, kun liha saa yllykkeen syntiin syd\u00e4mest\u00e4, ja kummankin luonnon Luoja itse julistaa, ett\u00e4 synnin l\u00e4hde ja l\u00e4hde virtaa j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4, sanoen: \u201dSyd\u00e4mest\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t pahat ajatukset, aviorikokset, haureudet, varkaudet, v\u00e4\u00e4r\u00e4t todistukset jne.\u201d.\u201d Sen vuoksi on selv\u00e4sti osoitettu, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ei voida mitenk\u00e4\u00e4n ottaa niiden syntisten persoonasta, jotka eiv\u00e4t ainoastaan vihaa, vaan itse asiassa rakastavat sit\u00e4, mik\u00e4 on pahaa, ja jotka ovat niin kaukana siit\u00e4, ett\u00e4 palvelisivat Jumalaa joko mielell\u00e4 tai lihalla, ett\u00e4 he tekev\u00e4t synti\u00e4 mielell\u00e4 ennen kuin tekev\u00e4t sit\u00e4 lihalla, ja ennen kuin he toteuttavat ruumiin nautintoja, synti on vallannut heid\u00e4n mielens\u00e4 ja ajatuksensa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. Kuinka apostoli suoritti monia hyvi\u00e4 tekoja<\/p>\n

                                                                      J\u00e4\u00e4 siis meid\u00e4n teht\u00e4viksemme mitata sen merkitys ja ajautuminen puhujan sisimm\u00e4st\u00e4 tunteesta k\u00e4sin ja keskustella siit\u00e4, mit\u00e4 autuas apostoli kutsui hyv\u00e4ksi ja mit\u00e4 h\u00e4n siihen verrattuna julisti pahaksi, ei sanojen pelk\u00e4n merkityksen mukaan, vaan samalla oivalluksella, jota h\u00e4n osoitti, ja tutkia h\u00e4nen merkityst\u00e4\u00e4n ottaen huomioon puhujan arvon ja hyvyyden. Sill\u00e4 silloin voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sanat, jotka on lausuttu Jumalan innoittamina, h\u00e4nen tarkoituksensa ja tahtonsa mukaisesti, kun punnitsemme niiden asemaa ja luonnetta, joiden toimesta ne on lausuttu, ja kun olemme itse puettu samoihin tunteisiin (ei sanoin vaan kokemuksen kautta), joiden luonteen mukaisesti varmimmin kaikki ajatukset syntyv\u00e4t ja mielipiteet lausutaan. Sen vuoksi tarkastellaan huolellisesti, mik\u00e4 oli p\u00e4\u00e4asiassa se hyv\u00e4, jota apostoli ei voinut tehd\u00e4, kun h\u00e4n halusi. Sill\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 on monia hyvi\u00e4 asioita, joita emme voi kielt\u00e4\u00e4, etteik\u00f6 autuaalla apostolilla ja kaikilla yht\u00e4 hyvill\u00e4 ihmisill\u00e4 kuin h\u00e4nell\u00e4 olisi joko luonnostaan tai ett\u00e4 he saisivat ne armosta. Sill\u00e4 siveys on hyv\u00e4, pid\u00e4ttyv\u00e4isyys on kiitett\u00e4v\u00e4\u00e4, harkitsevaisuus on ihailtavaa, yst\u00e4v\u00e4llisyys on vapaamielist\u00e4, raittius on varovaista, maltillisuus on vaatimatonta, s\u00e4\u00e4li on yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4, oikeudenmukaisuus on pyh\u00e4\u00e4: kaikkia n\u00e4it\u00e4 emme voi ep\u00e4ill\u00e4, etteik\u00f6 niit\u00e4 olisi ollut apostoli Paavalissa ja h\u00e4nen seuralaisissaan t\u00e4ydellisesti ja t\u00e4ydellisess\u00e4 muodossa, niin ett\u00e4 he opettivat uskontoa pikemminkin hyveidens\u00e4 kuin sanojensa opetuksen kautta. Ent\u00e4 jos heit\u00e4 olisi aina kuluttanut kaikkien seurakuntien jatkuva hoitaminen ja valpas huoli? Kuinka suuri hyv\u00e4 onkaan t\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4li, kuinka t\u00e4ydellist\u00e4 onkaan palaa niiden puolesta, joita on loukattu, olla heikko heikkojen kanssa! Jos siis apostoli oli ylt\u00e4kyll\u00e4inen sellaisissa hyviss\u00e4 asioissa, emme voi tunnistaa, mik\u00e4 oli se hyv\u00e4, jonka t\u00e4ydellisyydess\u00e4 apostoli oli vailla, ellemme ole edenneet siihen mielentilaan, jossa h\u00e4n puhui. Ja niinp\u00e4 kaikki ne hyveet, joita sanomme, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, vaikka ne ovatkin kuin mit\u00e4 loistavimmat ja kalleimmat jalokivet, mutta kun niit\u00e4 verrataan siihen kaikkein kauneimpaan ja ainutlaatuisimpaan helmeen, jonka kauppias evankeliumissa etsi ja halusi hankkia myym\u00e4ll\u00e4 kaiken, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, niin niiden arvo n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00f6yh\u00e4lt\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iselt\u00e4, niin ett\u00e4 jos niist\u00e4 ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n eroon, niin yhden ainoan hyv\u00e4n omaaminen rikastuttaa miest\u00e4, joka myy lukemattomia hyvi\u00e4 asioita.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. – Mik\u00e4 on se todella hyv\u00e4, josta Apostoli todistaa, ettei h\u00e4n voinut sit\u00e4 suorittaa<\/p>\n

                                                                      MIK\u00c4 on sitten se yksi asia, joka on niin verrattomasti noiden suurten ja lukemattomien hyvien asioiden yl\u00e4puolella, ett\u00e4 kun niit\u00e4 kaikkia halveksitaan ja hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n, se yksin pit\u00e4isi hankkia? Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 se on se todella hyv\u00e4 osa, jonka suurta ja pysyv\u00e4\u00e4 luonnetta Herra kuvailee n\u00e4in, kun Maria hylk\u00e4si vieraanvaraisuuden ja kohteliaisuuden velvollisuudet ja valitsi sen: \u201dMartta, Martta, sin\u00e4 olet huolellinen ja murehtivainen monien asioiden suhteen, mutta tarvitaan vain v\u00e4h\u00e4n tai vain yksi asia. Maria on valinnut sen hyv\u00e4n osan, jota h\u00e4nelt\u00e4 ei oteta pois.” Kontemplaatio eli mietiskely Jumalasta on siis se yksi asia, jonka arvoa kaikki vanhurskaiden tekojemme ansiot, kaikki hyveellisyyteen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t tavoitteemme, j\u00e4\u00e4v\u00e4t vajaiksi. Ja kaikki ne asiat, joiden sanoimme olevan olemassa apostoli Paavalissa, eiv\u00e4t olleet ainoastaan hyvi\u00e4 ja hy\u00f6dyllisi\u00e4, vaan jopa suuria ja loistavia. Mutta niin kuin esimerkiksi seosmetalli, jota pidet\u00e4\u00e4n jonkinlaisena k\u00e4ytt\u00f6kelpoisena ja arvokkaana, muuttuu arvottomaksi, kun hopea otetaan huomioon, ja taas hopean arvo katoaa, kun sit\u00e4 verrataan kultaan, ja itse kulta j\u00e4\u00e4 huomiotta, kun sit\u00e4 verrataan jalokiviin, ja silti yksitt\u00e4isen helmen kirkkaus p\u00e4ihitt\u00e4\u00e4 joukon jalokivi\u00e4, vaikka ne olisivat kuinka loistavia tahansa, niin my\u00f6s kaikki pyhyyden ansiot, vaikka ne eiv\u00e4t ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hyvi\u00e4 ja hy\u00f6dyllisi\u00e4 t\u00e4m\u00e4nhetkisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, vaan my\u00f6s turvaavat ikuisuuden lahjan, mutta jos niit\u00e4 verrataan jumalallisen mietiskelyn ansioihin, niit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isin\u00e4 ja niin sanoakseni myyntiin kelpaavina. Ja tukeaksemme t\u00e4t\u00e4 kuvaa Raamatun auktoriteetilla, eik\u00f6 Raamattu sano yleisesti kaikista Jumalan luomista asioista ja sano: \u201dJa katso, kaikki, mink\u00e4 Jumala oli luonut, oli eritt\u00e4in hyv\u00e4\u00e4\u201d, ja taas: \u2018Ja katso, kaikki, mink\u00e4 Jumala oli luonut, oli eritt\u00e4in hyv\u00e4\u00e4\u2019: \u201dJa kaikki, mit\u00e4 Jumala on luonut, on hyv\u00e4\u00e4 aikansa mukaan\u201d?\u201d. N\u00e4m\u00e4 asiat siis, joita nykyaikana ei kutsuta yksinkertaisesti ja yksinomaan hyviksi, vaan painokkaasti \u201deritt\u00e4in hyviksi\u201d (sill\u00e4 ne ovat todella hy\u00f6dyllisi\u00e4 meille, kun el\u00e4mme t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, joko el\u00e4m\u00e4n tarkoituksiin tai ruumiin parannuskeinoiksi tai jonkin tuntemattoman hy\u00f6dyllisyyden vuoksi), tai sitten ne ovat todellakin \u201deritt\u00e4in hyvi\u00e4\u201d, koska ne antavat meille mahdollisuuden \u201dn\u00e4hd\u00e4 Jumalan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t asiat maailman luoduista, sill\u00e4 ne ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n luoduista asioista, h\u00e4nen ikuisesta voimastaan ja jumaluudestaan\u201d, t\u00e4st\u00e4 suuresta ja j\u00e4rjestetyst\u00e4 maailman rakenteen j\u00e4rjestelyst\u00e4; ja tarkastella niit\u00e4 1065 kaiken siin\u00e4 olevan olemassaolosta), mutta mik\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 asioista ei kuitenkaan pid\u00e4 hyvyyden nime\u00e4, jos niit\u00e4 tarkastellaan tuon tulevan maailman valossa, jossa ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4 hyvien asioiden muuttumista eik\u00e4 todellisen autuuden menett\u00e4mist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n maailman autuutta kuvataan n\u00e4in: \u201dKuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen kuin seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n valo.\u201d N\u00e4m\u00e4 asiat siis, jotka ovat suuria ja ihmeellisi\u00e4 katsella ja ihmeellisi\u00e4, n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t heti turhuudelta, jos niit\u00e4 verrataan uskosta tuleviin lupauksiin; kuten Daavid sanoo: \u201dNe kaikki vanhenevat kuin vaate, ja niin kuin vaatteet Sin\u00e4 vaihdat ne, ja ne vaihtuvat. Mutta Sin\u00e4 olet sama, eiv\u00e4tk\u00e4 Sinun vuotesi katoa.\u201d Koska siis ei ole mit\u00e4\u00e4n itsess\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4\u00e4, mit\u00e4\u00e4n muuttumatonta, mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 kuin ainoastaan Jumaluus, kun taas jokainen luotu, saadakseen iankaikkisuuden ja muuttumattomuuden siunauksen, ei pyri siihen oman luontonsa avulla vaan osallistumalla Luojansa ja H\u00e4nen armonsa osallisuuteen, ne eiv\u00e4t voi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 hyvyyden luonnettaan, kun niit\u00e4 verrataan Luojaansa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Kuinka ihmisen hyvyys ja vanhurskaus eiv\u00e4t ole hyvi\u00e4, jos niit\u00e4 verrataan Jumalan hyvyyteen ja vanhurskauteen<\/p>\n

                                                                      MUTTA, jos haluamme viel\u00e4 selvemmill\u00e4 todisteilla vahvistaa t\u00e4m\u00e4n mielipiteen voiman, niin eik\u00f6 ole niin, ett\u00e4 vaikka luemme monista asioista, joita evankeliumissa kutsutaan hyviksi, kuten hyv\u00e4st\u00e4 puusta ja hyv\u00e4st\u00e4 aarteesta ja hyv\u00e4st\u00e4 miehest\u00e4 ja hyv\u00e4st\u00e4 palvelijasta, sill\u00e4 H\u00e4n sanoo: \u201dHyv\u00e4 puu ei voi tuottaa pahaa hedelm\u00e4\u00e4\u201d, ja: \u201dHyv\u00e4 ihminen tuottaa hyv\u00e4\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 aarteesta\u201d, ja: \u201dHyvin tehty, hyv\u00e4 ja uskollinen palvelija\u201d; eik\u00e4 varmasti voi olla ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, etteik\u00f6 mik\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 olisi itsess\u00e4\u00e4n hyv\u00e4, mutta jos otamme huomioon Jumalan hyvyyden, niin mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei voida kutsua hyv\u00e4ksi, sill\u00e4 Herra sanoo: \u2018Kukaan muu ei ole hyv\u00e4 kuin Jumala yksin\u2019?\u201d. Kenen silmiss\u00e4 jopa itse apostolit, jotka kutsumuksensa erinomaisuudessa monin tavoin ylittiv\u00e4t ihmiskunnan hyvyyden, sanotaan pahoiksi, kun Herra puhuu heille n\u00e4in: \u201dJos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa hyvi\u00e4 lahjoja lapsillenne, kuinka paljon enemm\u00e4n teid\u00e4n Is\u00e4nne, joka on taivaissa, antaa hyv\u00e4\u00e4 niille, jotka sit\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 pyyt\u00e4v\u00e4t.\u201d.\u201d Lopuksi, niin kuin meid\u00e4n hyvyytemme muuttuu Korkeimman silmiss\u00e4 pahuudeksi, niin my\u00f6s meid\u00e4n vanhurskautemme, kun sit\u00e4 verrataan Jumalalliseen vanhurskauteen, katsotaan kuukautisliinan kaltaiseksi, kuten profeetta Jesaja sanoo: \u201dKaikki teid\u00e4n vanhurskautenne on kuin kuukautisliina.\u201d Ja viel\u00e4 selke\u00e4mmin todetakseni, jopa itse lain elint\u00e4rke\u00e4t m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset, joiden sanotaan olleen \u201denkelien antamia v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n k\u00e4den kautta\u201d ja joista sama apostoli sanoo: \u201dNiinp\u00e4 laki on todellakin pyh\u00e4 ja k\u00e4sky pyh\u00e4 ja vanhurskas ja hyv\u00e4\u201d, kun niit\u00e4 verrataan evankeliumin t\u00e4ydellisyyteen, jumalallinen oraakkeli julistaa ne kaikkea muuta kuin hyviksi, sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dJa min\u00e4 annoin heille k\u00e4skyt, jotka eiv\u00e4t olleet hyvi\u00e4, ja s\u00e4\u00e4d\u00f6kset, joiden mukaan heid\u00e4n ei pit\u00e4isi el\u00e4\u00e4.\u201d Apostoli vakuuttaa my\u00f6s, ett\u00e4 lain kirkkaus on niin himmentynyt Uuden testamentin valossa, ett\u00e4 h\u00e4n julistaa, ett\u00e4 sit\u00e4 ei evankeliumin loistokkuuteen verrattuna voi pit\u00e4\u00e4 kirkkaana, sanoen: \u201dSill\u00e4 sek\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 oli kirkas, ei ollut kirkastunut sen kirkkauden vuoksi, joka on ylivertainen.\u201d \u201dSill\u00e4 se, mik\u00e4 oli kirkas, ei ollut kirkastunut sen kirkkauden vuoksi, joka on ylivertainen.\u201d Ja Raamattu pit\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 vertailua yll\u00e4 my\u00f6s toisella puolella, eli punnitessaan syntisten ansioita, niin ett\u00e4 se vanhurskauttaa jumalattomiin verrattuna ne, jotka ovat tehneet v\u00e4hemm\u00e4n synti\u00e4, sanoen: \u201dSodoma on vanhurskaampi kuin sin\u00e4\u201d, ja taas: \u2018Sodoma on vanhurskaampi kuin sin\u00e4\u2019: \u201dSill\u00e4 mit\u00e4 sisaresi Sodoma on tehnyt synti\u00e4?\u201d ja: \u201dKapinallinen Israel on vanhurskauttanut sielunsa verrattuna petolliseen Juudaan.\u201d Niinp\u00e4 siis kaikkien edell\u00e4 luettelemieni hyveiden ansiot, vaikka ne sin\u00e4ns\u00e4 ovatkin hyvi\u00e4 ja arvokkaita, himmenev\u00e4t kuitenkin mietiskelyn kirkkauteen verrattuna. Sill\u00e4 ne est\u00e4v\u00e4t ja hidastavat suuresti niit\u00e4 pyhi\u00e4, jotka ovat maanp\u00e4\u00e4llisten p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien, jopa hyvien tekojen, vallassa, tuon ylev\u00e4n hyv\u00e4n katselemisesta.<\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Kuinka kukaan ei voi jatkuvasti keskitty\u00e4 tuohon korkeimpaan hyv\u00e4\u00e4n<\/p>\n

                                                                      ENNEN kuin se, joka \u201dpelastaessaan k\u00f6yhi\u00e4 niiden k\u00e4dest\u00e4, jotka ovat liian v\u00e4kev\u00e4t h\u00e4nelle, ja k\u00f6yhi\u00e4 ja k\u00f6yhi\u00e4 niilt\u00e4, jotka riist\u00e4v\u00e4t h\u00e4net\u201d, joka \u201dmurtaessaan jumalattomien leuat ja napatessaan heid\u00e4n saaliinsa heid\u00e4n hampaidensa v\u00e4list\u00e4\u201d voi rauhallisin mielin katsella jumalallisen Majesteetin kirkkautta varsinaisen v\u00e4liintulon aikana? Kuka voi k\u00f6yhille tukea antaessaan tai h\u00e4nen luokseen tulevia v\u00e4kijoukkoja hyv\u00e4ntahtoisesti vastaanottaessaan juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun h\u00e4n on levottomalla mielell\u00e4 h\u00e4mmentynyt veljiens\u00e4 puutteesta, katsella korkeudessa olevan autuuden laajuutta ja t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n murheiden ja huolten ravistellessa h\u00e4nt\u00e4 katsoa tulevan maailman tilaa maan tahrojen yl\u00e4puolelle kohotetulla syd\u00e4mell\u00e4? Mist\u00e4 johtuu, ett\u00e4 siunattu Daavid, kun h\u00e4n toteaa, ett\u00e4 vain t\u00e4m\u00e4 on ihmiselle hyv\u00e4ksi, kaipaa pysyv\u00e4\u00e4 kiinnittymist\u00e4 Jumalaan ja sanoo: \u201dMinun on hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kiinni Jumalasta ja panna toivoni Herraan\u201d. Ja Saarnaaja julistaa my\u00f6s, ettei kukaan pyhist\u00e4 voi tehd\u00e4 t\u00e4t\u00e4 virheett\u00f6m\u00e4sti, ja sanoo: \u201dSill\u00e4 ei ole maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 yht\u00e4\u00e4n vanhurskasta ihmist\u00e4, joka tekisi hyv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 tekisi synti\u00e4.\u201d Sill\u00e4 kuka, vaikka h\u00e4n olisikin kaikkien vanhurskaiden ja pyhien ihmisten p\u00e4\u00e4llikk\u00f6, voimmeko koskaan ajatella, ett\u00e4 h\u00e4n voisi t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n kahleisiin sidottuna hankkia t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4hyv\u00e4n niin, ettei h\u00e4n koskaan lakkaisi jumalallisesta mietiskelyst\u00e4 tai ett\u00e4 maalliset ajatukset voisivat edes lyhyeksi ajaksi vet\u00e4\u00e4 h\u00e4net pois H\u00e4nest\u00e4, joka yksin on hyv\u00e4?\u201d. Se, joka ei koskaan huolehdi ruoasta, vaatteista tai muista lihallisista asioista, tai kun h\u00e4n on ollut huolissaan veljien vastaanottamisesta, paikan vaihtamisesta tai keljansa rakentamisesta, h\u00e4n ei ole koskaan toivonut ihmisen apua, tai kun h\u00e4nt\u00e4 ahdistaa niukkuus ja puute, h\u00e4n ei ole saanut Herralta t\u00e4t\u00e4 moitetta: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 huolehtiko el\u00e4m\u00e4st\u00e4nne, mit\u00e4 sy\u00f6tte, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 ruumiistanne, mit\u00e4 puette p\u00e4\u00e4llenne\u201d? Edelleen v\u00e4it\u00e4mme luottavaisin mielin, ett\u00e4 edes apostoli Paavali itse, joka ylitti k\u00e4rsimystens\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 kaikkien pyhien vaivann\u00e4\u00f6n, ei voinut mitenk\u00e4\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4, kuten h\u00e4n itse todistaa opetuslapsilleen Apostolien teoissa: \u201dTe itse tied\u00e4tte, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 k\u00e4det ovat huolehtineet minun ja niiden tarpeista, jotka olivat minun kanssani\u201d, tai kun h\u00e4n kirjoittaessaan tessalonikalaisille todistaa, ett\u00e4 h\u00e4n \u2018teki ty\u00f6t\u00e4 vaivalla ja v\u00e4symyksell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4\u2019. Ja vaikka t\u00e4st\u00e4 oli valmisteltu suuria palkintoja h\u00e4nen ansioistaan, h\u00e4nen mielens\u00e4, olipa se kuinka pyh\u00e4 ja ylev\u00e4 tahansa, ei voinut olla kiinnitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 huomiota maallisiin t\u00f6ihin, mutta se saattoi silti joskus vet\u00e4yty\u00e4 pois tuosta taivaallisesta mietiskelyst\u00e4. Edelleen, kun h\u00e4n n\u00e4ki itsens\u00e4 rikastuneen t\u00e4llaisilla k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n hedelmill\u00e4 ja toisaalta mietti syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n mietiskelyn hyv\u00e4\u00e4 ja ik\u00e4\u00e4n kuin punnitsi yhdess\u00e4 vaakakupissa kaikkien n\u00e4iden t\u00f6iden hy\u00f6dyn ja toisessa jumalallisen mietiskelyn ilot, kun h\u00e4n oli pitk\u00e4\u00e4n korjannut vaakaa rinnassaan, kun h\u00e4nen ty\u00f6st\u00e4\u00e4n saadut valtavat palkinnot toisaalta ilahduttivat h\u00e4nt\u00e4 ja toisaalta halu yhteyteen Kristuksen kanssa ja erottamattomaan seuraan taivutti h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4htem\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, h\u00e4n viimein h\u00e4mmennyksess\u00e4\u00e4n huutaa ja sanoo: \u201dEn tied\u00e4, mink\u00e4 min\u00e4 valitsen. Sill\u00e4 min\u00e4 olen ahdingossa kahden v\u00e4lill\u00e4, sill\u00e4 minulla on halu l\u00e4hte\u00e4 ja olla Kristuksen kanssa, sill\u00e4 se olisi paljon parempi; mutta lihassa pysyminen on teid\u00e4n t\u00e4htenne tarpeellisempaa.”\u201d Vaikka h\u00e4n siis monin tavoin piti t\u00e4t\u00e4 erinomaista hyv\u00e4\u00e4 parempana kuin kaikkia saarnansa hedelmi\u00e4, h\u00e4n kuitenkin alistuu rakkauden t\u00e4hden, jota ilman kukaan ei voi voittaa Herraa; ja heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4, joita h\u00e4n t\u00e4h\u00e4n asti oli rauhoittanut maidolla, joka oli ravinnoksi evankeliumin rinnoista, h\u00e4n ei kielt\u00e4ydy eroamasta Kristuksesta, mik\u00e4 on huono asia h\u00e4nelle itselleen, vaikka se on hy\u00f6dyllist\u00e4 muille. H\u00e4net nimitt\u00e4in ajaa valitsemaan t\u00e4m\u00e4n pikemminkin se h\u00e4nen liiallinen hyvyytens\u00e4, jolla h\u00e4n on valmis veljiens\u00e4 pelastuksen t\u00e4hden, jos se olisi mahdollista, k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n jopa anatheman viimeisen pahan. \u201dSill\u00e4 min\u00e4 voisin toivoa\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018ett\u00e4 min\u00e4 itse olisin anathemassa Kristuksesta veljieni t\u00e4hden, jotka ovat sukulaisiani lihan mukaan, jotka ovat israelilaisia\u2019, ts. voisin toivoa, etten olisi vain ajallisen, vaan jopa ikuisen rangaistuksen alainen, jos vain kaikki ihmiset, jos se olisi mahdollista, saisivat nauttia Kristuksen yhteydest\u00e4; sill\u00e4 olen varma, ett\u00e4 kaikkien pelastuminen olisi Kristukselle ja minulle parempi kuin oma pelastukseni. Jotta apostoli siis voisi t\u00e4ydellisesti saavuttaa t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4hy\u00f6dyn, eli nauttia Jumalan n\u00e4yst\u00e4 ja olla jatkuvasti yhteydess\u00e4 Kristukseen, h\u00e4n oli valmis eroamaan t\u00e4st\u00e4 ruumiista, joka heikkoutensa ja monien vaatimustensa haurauden vuoksi ei voi olla erossa Kristuksen yhteydest\u00e4; sill\u00e4 mieli, jota niin usein vaivaa niin moninaiset huolet ja niin monenlaiset ja rasittavat murheet, ei voi aina nauttia jumalallisesta n\u00e4yst\u00e4. Sill\u00e4 mik\u00e4 pyhien p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 voi olla niin sitke\u00e4, mik\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 voi olla niin korkea, ettei se ovela juonenk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 sit\u00e4 joskus tuhoa? Kuka on vieraillut er\u00e4maan syvyyksiss\u00e4 ja v\u00e4ltellyt kanssak\u00e4ymist\u00e4 kaikkien ihmisten kanssa niin, ettei h\u00e4n koskaan kompastu turhiin ajatuksiin eik\u00e4 asioita katselemalla tai maallisilla teoilla puuhastelemalla putoa pois siit\u00e4 Jumalan mietiskelyst\u00e4, joka todella yksin on hyv\u00e4? Kuka on koskaan pystynyt s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n niin kiihke\u00e4n hengen, etteik\u00f6 h\u00e4n joskus harhailevien ajatustensa vuoksi katoaisi huomiostaan rukoukseen ja putoaisi yht\u00e4kki\u00e4 taivaallisesta maallisiin asioihin? Kuka meist\u00e4 (ohittaakseni muut harhailemisen hetket) ei jopa juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun h\u00e4n nostaa sielunsa rukoukseen Jumalan puoleen korkeuksissa, vajoa jonkinlaiseen tainnoksiin ja jopa vastoin tahtoaan loukkaa juuri sit\u00e4, mist\u00e4 h\u00e4n toivoi syntiens\u00e4 anteeksiantoa? Kuka, kysyn min\u00e4, on niin valpas ja tarkkaavainen, ettei h\u00e4n koskaan, kun h\u00e4n laulaa psalmia Jumalalle, anna ajatustensa harhailla pois Raamatun merkityksest\u00e4? Kuka on niin l\u00e4heisess\u00e4 ja l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4 Jumalaan, ett\u00e4 voi onnitella itse\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 on yhden p\u00e4iv\u00e4n ajan noudattanut apostolin s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, jossa h\u00e4n kehottaa meit\u00e4 rukoilemaan lakkaamatta? Ja vaikka kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat saattavat joidenkin, jotka ovat osallisina t\u00f6rke\u00e4mpiin synteihin, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isilt\u00e4 ja synnille t\u00e4ysin vieraalta, niin niille, jotka tuntevat t\u00e4ydellisyyden arvon, jopa hyvin pienten asioiden m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tulee kuitenkin hyvin vakava.<\/p>\n

                                                                      LUKU6.Kuinka ne, jotka luulevat olevansa synnitt\u00f6mi\u00e4, ovat kuin puolisokeat<\/p>\n

                                                                      Jos oletettaisiin, ett\u00e4 kaksi miest\u00e4, joista toinen oli kirkkaasti n\u00e4kev\u00e4 ja t\u00e4ydellisen n\u00e4k\u00f6inen, ja toinen, jonka n\u00e4k\u00f6\u00e4 h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4n\u00e4k\u00f6, olisivat yhdess\u00e4 astuneet johonkin suureen taloon, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 paljon nippuja, v\u00e4lineit\u00e4 ja astioita, eik\u00f6 h\u00e4n, jonka n\u00e4\u00f6n himmeys esti h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 kaikkea, v\u00e4itt\u00e4isi, ett\u00e4 siell\u00e4 ei ollut muuta kuin arkkuja, s\u00e4nkyj\u00e4, penkkej\u00e4, p\u00f6yti\u00e4 ja mit\u00e4 tahansa, mik\u00e4 osui paremmin sen sormiin, joka niit\u00e4 tunnusteli, kuin sen silmiin, joka niit\u00e4 n\u00e4ki, kun taas toisaalta se toinen, joka kirkkain ja kirkkain silmin etsi piilossa olevia tavaroita, eik\u00f6 se toinen, joka kirkkain ja kirkkain silmin etsi niit\u00e4, v\u00e4itt\u00e4isi, ett\u00e4 siell\u00e4 oli paljon mit\u00e4 pienimpi\u00e4 esineit\u00e4, joita tuskin pystyi edes laskemaan; jotka, jos ne joskus koottaisiin yhteen kasaan, olisivat lukum\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n yht\u00e4 suuret tai ehk\u00e4 jopa suuremmat kuin ne muutamat esineet, jotka toinen oli tuntenut. Niinp\u00e4 siis pyhimyksetkin ja, jos niin voidaan sanoa, n\u00e4kij\u00e4t, joiden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen t\u00e4ydellisyys, havaitsevat itsess\u00e4\u00e4n taitavasti my\u00f6s ne asiat, joita ik\u00e4\u00e4n kuin pimennettyin\u00e4 oleva mielemme katse ei voi n\u00e4hd\u00e4, ja tuomitsevat ne hyvin ankarasti, niin ankarasti, ett\u00e4 ne, jotka eiv\u00e4t ole, kuten huolimattomuudestamme n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, himment\u00e4neet ruumiinsa valkeutta, joka on ik\u00e4\u00e4n kuin lumen kaltainen, pienimm\u00e4st\u00e4kin synnin pilkusta, n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t itsest\u00e4\u00e4n olevan monien tahrojen peitossa, jos, en sano, ett\u00e4 pahat tai turhat ajatukset hiipiv\u00e4t heid\u00e4n mielens\u00e4 oville, mutta jopa psalmin muistaminen, joka on sanottava, vie polvistuvan huomion pois rukouksen hetkell\u00e4. Sill\u00e4 jos, sanovat he, pyyt\u00e4ess\u00e4mme jotakin suurta miest\u00e4, en sano el\u00e4m\u00e4\u00e4mme ja pelastustamme, vaan jotakin hy\u00f6ty\u00e4 ja hy\u00f6ty\u00e4, kiinnit\u00e4mme koko mielemme ja ruumiimme huomion h\u00e4neen ja roikumme vapisevin odotuksin h\u00e4nen ny\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4\u00e4n, pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n, ettei joku typer\u00e4 tai sopimaton sana k\u00e4\u00e4nn\u00e4 kuulijamme s\u00e4\u00e4li\u00e4 pois, ja silloin my\u00f6skin, kun seisomme foorumilla tai maallisten tuomareiden tuomioistuimessa, kun vastapuolellamme on vastapuoli, ja jos kesken syytteen ja oikeudenk\u00e4ynnin joku ysk\u00e4isee tai\u00a0 sylkee, nauraa tai haukottelee, tai unta tulee, mill\u00e4 ilkeydell\u00e4 alati valpas vastapuolellamme her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tuomarin ankaruuden vahingoksemme: Kuinka paljon enemm\u00e4n meid\u00e4n pit\u00e4isi, kun rukoilemme H\u00e4nt\u00e4, joka tuntee kaikki salaisuudet, meid\u00e4n v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n ikuisen kuolemanvaaramme vuoksi anoa vilpitt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ja huolestuneella rukouksella tuomarin yst\u00e4v\u00e4llisyytt\u00e4, varsinkin kun vastapuolella seisoo se, joka on sek\u00e4 ovela viettelij\u00e4mme ett\u00e4 syytt\u00e4j\u00e4mme! Eik\u00e4 syytt\u00e4 sido h\u00e4nt\u00e4 mik\u00e4\u00e4n kevyt synti, vaan pahan pahuuden raskas vika, joka, vuodattaessaan rukouksensa Jumalalle, poistuu heti h\u00e4nen n\u00e4kyvist\u00e4\u00e4n kuin sellaisen silmist\u00e4, joka ei n\u00e4e eik\u00e4 kuule, ja seuraa pahojen ajatusten turhuutta. Mutta ne, jotka peitt\u00e4v\u00e4t syd\u00e4mens\u00e4 silm\u00e4t syntiens\u00e4 paksulla verholla ja jotka, kuten Vapahtaja sanoo, \u201dn\u00e4keminen ei n\u00e4e eik\u00e4 kuuleminen kuule eik\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4\u201d, tuskin huomioivat rintansa sisimm\u00e4ss\u00e4 syvyydess\u00e4 edes niit\u00e4 vikoja, jotka ovat suuria ja tappavia. eiv\u00e4tk\u00e4 pysty kirkkain silmin katsomaan mit\u00e4\u00e4n petollisia ajatuksia, eiv\u00e4tk\u00e4 edes niit\u00e4 ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 ja salaisia haluja, jotka iskev\u00e4t mieleen v\u00e4h\u00e4isin ja hienovaraisin vihjauksin, eiv\u00e4tk\u00e4 heid\u00e4n sielunsa vankeuksia, vaan aina vaeltaen ep\u00e4puhtaiden ajatusten seassa he eiv\u00e4t osaa olla pahoillaan, kun heid\u00e4t harhautetaan siit\u00e4 mietiskelyst\u00e4, joka on niin erityinen, eiv\u00e4tk\u00e4 he voi surra, ett\u00e4 he ovat menett\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 kun he antavat mielens\u00e4 avoimeksi mink\u00e4 tahansa ajatuksen sis\u00e4\u00e4np\u00e4\u00e4sylle mielens\u00e4 mukaan, heill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n, mist\u00e4 he voisivat pit\u00e4\u00e4 kiinni t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 tai mit\u00e4 he voisivat kaikin tavoin haluta.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Miten niit\u00e4, jotka v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 ihminen voi olla ilman synti\u00e4, syytet\u00e4\u00e4n kaksinkertaisesta erehdyksest\u00e4<\/p>\n

                                                                      Syy, joka kuitenkin ajaa meid\u00e4t t\u00e4h\u00e4n erehdykseen, on se, ett\u00e4 koska olemme t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 siit\u00e4 hyveest\u00e4, ett\u00e4 ihminen voi olla ilman synti\u00e4, kuvittelemme, ettemme voi saada mit\u00e4\u00e4n syyllisyytt\u00e4 noista tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isist\u00e4 ja sattumanvaraisista ajatustemme oikutteluista, vaan tylsyyden tyhmiksi tekemin\u00e4 ja ik\u00e4\u00e4n kuin sokeuden ly\u00f6min\u00e4 emme n\u00e4e itsess\u00e4mme mit\u00e4\u00e4n muuta kuin kuolemanrikkomuksia, ja luulemme, ett\u00e4 meid\u00e4n tarvitsee vain pysy\u00e4 erossa niist\u00e4 asioista, jotka my\u00f6s maallisten lakien ankaruus tuomitsee, ja jos huomaamme, ett\u00e4 edes lyhyen aikaa olemme niist\u00e4 vapaita, kuvittelemme heti, ett\u00e4 meiss\u00e4 ei ole lainkaan synti\u00e4. Niinp\u00e4 me erotumme niiden joukosta, jotka n\u00e4kev\u00e4t, koska emme n\u00e4e niit\u00e4 monia pieni\u00e4 tahroja, jotka ovat meiss\u00e4 ahdettuina, emmek\u00e4 tunne pelastavaa katumusta, jos kiusaantumisen tauti valtaa ajatuksemme, emmek\u00e4 ole pahoillamme siit\u00e4, ett\u00e4 kerskakulutuksen vihjaukset iskev\u00e4t meihin, emmek\u00e4 itke, kun rukouksemme esitet\u00e4\u00e4n niin hitaasti ja kylm\u00e4sti, emmek\u00e4 pid\u00e4 sit\u00e4 vikana, jos laulamisen tai rukoilemisen aikana jokin muu kuin varsinainen rukous tai psalmi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajatuksemme, emmek\u00e4 kauhistu siit\u00e4, ettemme punastu ajatellessamme syd\u00e4mess\u00e4mme, joka, kuten tied\u00e4mme, on avoimena jumalalliselle katseelle, monia asioita, joita h\u00e4pe\u00e4mme puhua tai tehd\u00e4 ihmisten edess\u00e4; emmek\u00e4 puhdista likaisten unelmien saastetta runsailla kyyneleittemme pesuilla, emmek\u00e4 sure sit\u00e4, ett\u00e4 hurskaassa almujen antamisessa, kun autamme veljien tarpeita tai annamme tukea k\u00f6yhille, iloisuutemme kirkkautta h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 niukka viivyttely, emmek\u00e4 ajattele, ett\u00e4 meihin kohdistuu mit\u00e4\u00e4n menetyst\u00e4, kun unohdamme Jumalan ja ajattelemme ajallisia ja turmeltuneita asioita, niin ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 Salomon sanat p\u00e4tev\u00e4t meihin oikein: \u201dHe ly\u00f6v\u00e4t minua, mutta min\u00e4 en ole murheissani, ja he ovat pilkanneet minua, mutta min\u00e4 en tiennyt sit\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 8. Kuinka vain harvojen on annettu ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 synti on<\/p>\n

                                                                      SEN sijaan ne, jotka tekev\u00e4t kaiken ilonsa, ihastuksensa ja autuutensa muodostuvan yksinomaan jumalallisten ja hengellisten asioiden katselemisesta, jos heit\u00e4 vastentahtoisesti edes lyhyeksi ajaksi vet\u00e4ytyv\u00e4t niist\u00e4 ajatusten pakottamina, rankaisevat siit\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi jonkinlainen pyh\u00e4inh\u00e4v\u00e4istys heiss\u00e4 ja kostavat sen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 kurituksella, ja surussaan siit\u00e4, ett\u00e4 he ovat asettaneet jonkin arvottoman luodun (johon heid\u00e4n mielen katseensa oli k\u00e4\u00e4ntynyt) Luojansa edelle, he syytt\u00e4v\u00e4t itse\u00e4\u00e4n (olin melkein sanonut) jumalattomuuden syyllisyydest\u00e4, ja vaikka he k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t syd\u00e4mens\u00e4 silm\u00e4t mit\u00e4 pikimmin katsomaan jumalallisen kirkkauden kirkkautta, he eiv\u00e4t kuitenkaan voi siet\u00e4\u00e4 lihallisten ajatusten pimeytt\u00e4 edes hyvin lyhyen aikaa, ja he inhoavat kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sielunsa katseen loitolla todellisesta valosta. Lopuksi, kun siunattu apostoli Johannes haluaisi juurruttaa t\u00e4m\u00e4n tunteen kaikkiin, h\u00e4n sanoo: \u201dLapsukaiset, \u00e4lk\u00e4\u00e4 rakastako maailmaa \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, niin Jumalan rakkaus ei ole h\u00e4ness\u00e4; sill\u00e4 kaikki, mit\u00e4 maailmassa on, on lihan himoa\u00a0 ja silmien himoa ja el\u00e4m\u00e4n ylpeytt\u00e4, joka ei ole Is\u00e4st\u00e4, vaan maailmasta.\u201d Jos joku rakastaa maailmaa, niin Jumalan rakkaus ei ole h\u00e4ness\u00e4. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.\u201d Pyh\u00e4t halveksivat siis kaikkia niit\u00e4 asioita, joista maailma on olemassa, mutta on mahdotonta, etteiv\u00e4t he voisi koskaan joutua niiden luokse ajatusten lyhyen harhautumisen vuoksi, eik\u00e4 kukaan ihminen, paitsi Herramme ja Vapahtajamme, voi nytk\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 luonnostaan harhailevaa mielt\u00e4\u00e4n aina kiinnittyneen\u00e4 Jumalan katsomiseen niin, ettei h\u00e4n koskaan joutuisi siit\u00e4 pois rakkauden vuoksi johonkin t\u00e4m\u00e4n maailman asiaan; niin kuin Raamattu sanoo: \u201dEiv\u00e4t t\u00e4hdetk\u00e4\u00e4n ole puhtaita h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n\u201d, ja taasen: \u201dJos h\u00e4n ei luota pyhiins\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 enkeleiss\u00e4\u00e4n\u201d, tai kuten oikeammassa k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 sanotaan: \u201dKatso, h\u00e4nen pyhiens\u00e4 joukossa ei ole ket\u00e4\u00e4n muuttumatonta, eiv\u00e4tk\u00e4 taivaat ole puhtaita h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 9. Siit\u00e4 huolellisuudesta, jolla munkin tulisi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 Jumalan muistaminen<\/p>\n

                                                                      PIT\u00c4ISI sitten sanoa, ett\u00e4 pyhimyksi\u00e4, jotka pit\u00e4v\u00e4t tiukasti kiinni Jumalan muistamisesta ja joita ik\u00e4\u00e4n kuin kantavat askeleensa korkealle venytettyyn k\u00f6yteen ripustettuina, voidaan oikeutetusti verrata k\u00f6ysitanssijoihin, joita kutsutaan tavanomaisesti funambuleiksi (nuorallatanssija) ja jotka vaarantavat koko turvallisuutensa ja henkens\u00e4 tuon hyvin kapean k\u00f6yden polulla, ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 heit\u00e4 kohtaa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti mit\u00e4 hirvitt\u00e4vin kuolema, jos heid\u00e4n jalkansa poikkeaa tai kompastuu v\u00e4h\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4kin m\u00e4\u00e4rin tai menee yli sen linjan, jossa yksin on turva. Ja vaikka he kulkevat ihmeellisell\u00e4 taidolla ilmavin askelin avaruuden halki, jos he eiv\u00e4t pid\u00e4 askeleitaan tuolla aivan liian kapealla polulla huolellisella ja huolestuneella s\u00e4\u00e4telyll\u00e4, maa, joka on luonnollinen pohja ja kaikkien vankin ja turvallisin perusta, tulee heille v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ksi ja selv\u00e4ksi vaaraksi, ei siksi, ett\u00e4 sen luonne olisi muuttunut, vaan siksi, ett\u00e4 he putoavat sen p\u00e4\u00e4lle p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 ruumiinsa painon vuoksi. Niinp\u00e4 my\u00f6s Jumalan v\u00e4sym\u00e4t\u00f6n hyvyys ja h\u00e4nen muuttumaton luontonsa ei tosiaankaan vahingoita ket\u00e4\u00e4n, mutta me itse olemme korkeudesta putoamalla ja syvyyksiin pyrkiess\u00e4mme oman kuolemamme aiheuttajia, tai pikemminkin itse putoamisesta tulee kuolema t\u00e4ydellisemmin. Sill\u00e4 siin\u00e4 sanotaan: \u201dVoi heit\u00e4, sill\u00e4 he ovat l\u00e4hteneet pois minusta; he joutuvat hukkaan, sill\u00e4 he ovat rikkoneet minua vastaan.\u201d Ja taas: \u201dVoi heit\u00e4, kun min\u00e4\u00a0 l\u00e4hden heist\u00e4.\u201d Sill\u00e4 \u201dsinun oma pahuutesi nuhtelee sinua, ja luopumisesi nuhtelee sinua\u201d. Tied\u00e4 ja n\u00e4e, ett\u00e4 on paha ja katkera asia sinulle, ett\u00e4 olet j\u00e4tt\u00e4nyt Herran, Jumalasi\u201d, sill\u00e4 \u2018jokainen ihminen on sidottu syntiens\u00e4 k\u00f6ysill\u00e4\u2019.\u201d Kenelle t\u00e4m\u00e4 nuhtelu on osuvasti suunnattu Herran toimesta: \u201dKatso\u201d, H\u00e4n sanoo, \u2018kaikki te, jotka sytyt\u00e4tte tulta, liekkien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4, vaeltakaa tulenne valossa ja liekeiss\u00e4, jotka olette sytytt\u00e4neet\u2019; ja j\u00e4lleen: \u201dJoka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 sytytt\u00e4\u00e4, se hukkuu siihen.\u201d \u201dJoka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 sytytt\u00e4\u00e4, se hukkuu siihen.\u201d<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 10.Kuinka ne, jotka ovat t\u00e4ydellisyyden tiell\u00e4, ovat todella n\u00f6yri\u00e4 ja tuntevat aina olevansa Jumalan armon tarpeessa<\/p>\n

                                                                      KUN sitten pyh\u00e4t ihmiset tuntevat, ett\u00e4 maallisten ajatusten paino painaa heit\u00e4 ja he putoavat pois mielen ylevyydest\u00e4\u00e4n, ja ett\u00e4 heid\u00e4t johdatetaan vastoin tahtoaan tai pikemminkin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n synnin ja kuoleman lakiin, ja (ohittaakseni muut asiat) heit\u00e4 pid\u00e4ttelev\u00e4t Jumalan n\u00e4kemisest\u00e4 nuo edell\u00e4 kuvaamani teot, jotka ovat hyvi\u00e4 ja oikeita, vaikkakin maallisia; heill\u00e4 on jotain, mit\u00e4 he voivat jatkuvasti huokaista Herralle; heill\u00e4 on jotakin, mink\u00e4 vuoksi he todellakin n\u00f6yrtyv\u00e4t ja katumuksessaan tunnustavat itsens\u00e4, ei ainoastaan sanoissaan vaan syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, syntisiksi; ja t\u00e4m\u00e4n vuoksi, samalla kun he jatkuvasti pyyt\u00e4v\u00e4t Herran armosta anteeksi kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 he p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 tekev\u00e4t lihan heikkouden vallassa, heid\u00e4n tulisi lakkaamatta vuodattaa todellisia katumuksen kyyneleit\u00e4; sill\u00e4 he n\u00e4kev\u00e4t, ett\u00e4 koska he ovat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun asti sekaantuneet samoihin vaivoihin, joiden vuoksi heit\u00e4 jatkuvasti koetellaan, he eiv\u00e4t voi edes rukouksiaan lausua ilman ahdistavia ajatuksia. Kun he siis kokemuksesta tiet\u00e4v\u00e4t, etteiv\u00e4t he lihan taakan est\u00e4m\u00e4n\u00e4 voi inhimillisin voimin saavuttaa toivottua p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 toiveen mukaisesti yhdisty\u00e4 tuohon t\u00e4rkeimp\u00e4\u00e4n ja korkeimpaan hyv\u00e4\u00e4n, vaan heid\u00e4t johdatetaan pois sen n\u00e4kemisest\u00e4 maallisten asioiden vangeiksi, he turvautuvat Jumalan armoon, \u201djoka vanhurskauttaa jumalattomat\u201d, ja huutavat apostolin kanssa: Oi kurja ihminen, joka min\u00e4 olen! Kuka vapahtaa minut t\u00e4m\u00e4n kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.\u201d Sill\u00e4 he tuntevat, etteiv\u00e4t he voi tehd\u00e4 sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 he haluaisivat, vaan he lankeavat jatkuvasti siihen pahaan, mit\u00e4 he eiv\u00e4t haluaisi ja mit\u00e4 he vihaavat, eli harhaileviin ajatuksiin ja lihallisista asioista huolehtimiseen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 11. Lauseen \u201dSill\u00e4 min\u00e4 iloitsen Jumalan laista sis\u00e4isen ihmisen mukaan\u201d jne., selitys<\/p>\n

                                                                      JA he \u201diloitsevat\u201d todellakin \u201dJumalan laista sis\u00e4isen ihmisen mukaan\u201d, joka kohoaa kaikkien n\u00e4kyvien asioiden yl\u00e4puolelle ja pyrkii aina yhdistym\u00e4\u00e4n yksin Jumalaan, mutta he \u201dn\u00e4kev\u00e4t toisen lain j\u00e4seniss\u00e4\u00e4n\u201d, ts. \u00a0joka on istutettu heid\u00e4n luonnolliseen inhimilliseen tilaansa ja joka \u201dvastustaa heid\u00e4n mielens\u00e4 lakia\u201d ja saattaa heid\u00e4n ajatuksensa synnin v\u00e4kisin tuomitun lain vankeuteen, pakottaen heid\u00e4t hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n tuon p\u00e4\u00e4hyv\u00e4n ja alistumaan maallisille k\u00e4sityksille, jotka saattavat tosin vaikuttaa tarpeellisilta ja hy\u00f6dyllisilt\u00e4, kun ne otetaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n jonkin uskonnollisen puutteen hyv\u00e4ksi, mutta kun ne asetetaan vastakkain sen hyv\u00e4n kanssa, joka kiehtoo kaikkien pyhien katseet, he n\u00e4kev\u00e4t ne huonoina ja sellaisina, joita tulisi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, koska ne tavalla tai toisella ja lyhyeksi aikaa vet\u00e4v\u00e4t heid\u00e4t pois tuon t\u00e4ydellisen autuuden ilosta. Sill\u00e4 synnin laki on todellakin se, mit\u00e4 sen ensimm\u00e4isen is\u00e4n syntiinlankeemus aiheutti ihmiskunnalle sen virheen kautta, jota vastaan oikeudenmukaisin Tuomari lausui t\u00e4m\u00e4n tuomion: \u201dKirottu on maa sinun t\u00f6iss\u00e4si; orjantappuroita ja ohdakkeita se sinulle tuottaa, ja otsasi hiess\u00e4 sinun on sy\u00f6t\u00e4v\u00e4 leip\u00e4\u00e4.\u201d Sanon, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on se kaikkien kuolevaisten j\u00e4seniin istutettu laki, joka vastustaa mielemme lakia ja pit\u00e4\u00e4 sen loitolla Jumalan n\u00e4yst\u00e4, ja joka, kun maa on kirottu teoissamme hyv\u00e4n ja pahan tuntemisen j\u00e4lkeen, alkaa tuottaa ajatusten orjantappuroita ja ohdakkeita, joiden ter\u00e4v\u00e4t piikit tukahduttavat hyveiden luonnolliset siemenet, niin ett\u00e4 ilman otsamme hike\u00e4 emme voi sy\u00f6d\u00e4 leip\u00e4\u00e4mme, joka \u201dtulee taivaasta alas\u201d ja joka \u201dvahvistaa ihmisen syd\u00e4nt\u00e4\u201d. Koko ihmissuku yleens\u00e4 on siis poikkeuksetta t\u00e4m\u00e4n lain alainen. Sill\u00e4 ei ole ket\u00e4\u00e4n, olkoon h\u00e4n kuinka pyh\u00e4 tahansa, joka ei ota edell\u00e4 mainittua leip\u00e4\u00e4 otsansa hiess\u00e4 ja syd\u00e4mens\u00e4 ahdistuneella ponnistuksella. Mutta monet rikkaat miehet, kuten n\u00e4emme, saavat ravintonsa tuosta tavallisesta leiv\u00e4st\u00e4 ilman otsansa hike\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 12. T\u00e4st\u00e4kin:\u201d ett\u00e4 laki on hengellinen\u201d<\/p>\n

                                                                      Ja t\u00e4t\u00e4 lakia apostoli kutsuu my\u00f6s hengelliseksi sanoen: \u201dMutta me tied\u00e4mme, ett\u00e4 laki on hengellinen\u201d jne.: Mutta me tied\u00e4mme, ett\u00e4 laki on hengellinen, mutta min\u00e4 olen lihallinen, synnin alle myyty.\u201d \u201dMutta me tied\u00e4mme, ett\u00e4 laki on hengellinen, mutta min\u00e4 olen lihallinen, synnin alle myyty.\u201d Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 laki on hengellinen, joka k\u00e4skee meit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n otsamme hiess\u00e4 tuota \u201dtodellista leip\u00e4\u00e4, joka tulee alas taivaasta\u201d, mutta tuo synnin alainen myynti tekee meist\u00e4 lihallisia. Mik\u00e4, kysyn min\u00e4, tai kenen on tuo synti? Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Aatamin, jonka lankeemuksen ja, jos saan sanoa, turmiollisen kaupan ja petollisen kaupanteon kautta meid\u00e4t myytiin. Sill\u00e4 kun k\u00e4\u00e4rmeen suostuttelu johti h\u00e4net harhaan, h\u00e4n toi kaikki j\u00e4lkel\u00e4isens\u00e4 ikuisen orjuuden ikeen alle, koska he olivat vieraantuneet ottamalla kielletty\u00e4 ruokaa. Sill\u00e4 ostajan ja myyj\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 noudatetaan yleens\u00e4 sit\u00e4 tapaa, ett\u00e4 se, joka haluaa antautua toisen valtaan, saa ostajalta hinnan vapautensa menett\u00e4misest\u00e4 ja ikuiseen orjuuteen joutumisesta. Ja voimme hyvin selv\u00e4sti n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in tapahtui Aatamin ja k\u00e4\u00e4rmeen v\u00e4lill\u00e4. Sill\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 kielletyst\u00e4 puusta h\u00e4n sai k\u00e4\u00e4rmeelt\u00e4 hinnan vapaudestaan ja luopui luonnollisesta vapaudestaan ja p\u00e4\u00e4tti luovuttaa itsens\u00e4 ikuiseen orjuuteen sille, jolta h\u00e4n oli saanut kielletyn hedelm\u00e4n tappavan hinnan; ja siit\u00e4 l\u00e4htien h\u00e4n oli sidottu t\u00e4h\u00e4n ehtoon ja ei syytt\u00e4 alistanut kaikki j\u00e4lkel\u00e4isens\u00e4 ikuiseen palvelukseen sille, jonka orjaksi h\u00e4nest\u00e4 oli tullut. Sill\u00e4 mit\u00e4 muuta kuin orjia voi synty\u00e4 orjuuteen perustuvasta avioliitosta? Mit\u00e4 sitten? Ottiko tuo ovela ja viekas ostaja omistusoikeuden pois oikealta ja lailliselta Herralta? Ei niin. Sill\u00e4 h\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voittanut kaikkea Jumalan omaisuutta yhden ainoan petoksen oveluudella niin, ett\u00e4 oikea Herra olisi menett\u00e4nyt omistusoikeutensa, joka, vaikka ostaja itse oli kapinallinen ja luopio, kuitenkin ahdisti h\u00e4nt\u00e4 orjuuden ikeell\u00e4; mutta koska Luoja oli varustanut kaikki j\u00e4rkev\u00e4t luodut vapaalla tahdolla, h\u00e4n ei vastoin tahtoaan palauttanut heid\u00e4n luonnollista vapauttaan niille, jotka vastoin oikeutta olivat myyneet itsens\u00e4 ahneen himon synnill\u00e4. Koska kaikki, mik\u00e4 on vastoin hyvyytt\u00e4 ja oikeudenmukaisuutta, on vastenmielist\u00e4 H\u00e4nelle, joka on oikeudenmukaisuuden ja hurskauden Luoja. Sill\u00e4 olisi ollut v\u00e4\u00e4rin, jos H\u00e4n olisi peruuttanut my\u00f6nnetyn vapauden siunauksen, ep\u00e4oikeudenmukaista, jos H\u00e4n olisi voimallaan sortanut ihmist\u00e4, joka oli vapaa, ja ottamalla h\u00e4net vankeuteen j\u00e4tt\u00e4nyt antamatta h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 saamansa vapauden etuoikeutta, koska H\u00e4n varasi h\u00e4nen pelastuksensa tuleville aikakausille, jotta m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn ajan t\u00e4yteys aikanaan t\u00e4yttyisi. Oli nimitt\u00e4in oikein, ett\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isens\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t muinaisiin olosuhteisiin niin pitk\u00e4ksi aikaa, kunnes Herran armo lunasti heid\u00e4t oman verens\u00e4 hinnalla heid\u00e4n alkuper\u00e4isist\u00e4 kahleistaan ja vapautti heid\u00e4t vapauden alkutilaan, vaikka H\u00e4n kykeni jo silloin pelastamaan heid\u00e4t, mutta ei halunnut sit\u00e4 tehd\u00e4, koska oikeudenmukaisuus kielsi H\u00e4nt\u00e4 rikkomasta oman m\u00e4\u00e4r\u00e4yksens\u00e4 ehtoja. Haluaisitko tiet\u00e4\u00e4 syyn siihen, miksi sinut on myyty? Kuule, kun Vapahtajasi itse julistaa sen avoimesti profeetta Jesajan kautta: \u201dMik\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 \u00e4itisi avioerokirja, jolla min\u00e4 olen h\u00e4net hyl\u00e4nnyt? Vai kuka on velkojani, jolle myin sinut? Katso, sinut on myyty sinun rikkomustesi t\u00e4hden, ja sinun pahojen tekojesi t\u00e4hden min\u00e4 olen hyl\u00e4nnyt \u00e4itisi.” Voisitko my\u00f6s selv\u00e4sti n\u00e4hd\u00e4, miksi H\u00e4n ei lunastanut sinua oman voimansa voimalla, kun sinut luovutettiin orjuuden ikeeseen? Kuunnelkaa, mit\u00e4 H\u00e4n lis\u00e4si edelliseen kohtaan ja kuinka H\u00e4n syytt\u00e4\u00e4 samoja synnin palvelijoita siit\u00e4, miksi he myiv\u00e4t itsens\u00e4 vapaaehtoisesti. \u201dOnko minun k\u00e4teni lyhentynyt ja tullut v\u00e4h\u00e4iseksi, etten voi lunastaa, vai eik\u00f6 minussa ole voimaa vapauttaa?\u201d Mutta mit\u00e4 se on, mik\u00e4 aina seisoo H\u00e4nen voimakkaimman s\u00e4\u00e4lins\u00e4 tiell\u00e4, sen sama profeetta osoittaa sanoessaan: \u201dKatso, Herran k\u00e4si ei ole lyhentynyt, ettei se voisi pelastaa, eik\u00e4 H\u00e4nen korvansa ole raskas, ettei se voisi kuulla: Mutta teid\u00e4n pahat tekonne ovat erottaneet teid\u00e4t ja teid\u00e4n Jumalanne toisistaan, ja teid\u00e4n syntinne ovat k\u00e4tkeneet teilt\u00e4 H\u00e4nen kasvonsa, ettei H\u00e4n kuulisi.”<\/p>\n

                                                                      LUKU 13. T\u00e4st\u00e4kin: \u201dMutta min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 minussa, eli minun lihassani, ei asu mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                                                      SYYLL\u00c4 siis Jumalan alkuper\u00e4inen kirous on tehnyt meist\u00e4 lihallisia ja tuominnut meid\u00e4t orjantappuroihin ja ohdakkeisiin, ja is\u00e4mme on myynyt meid\u00e4t tuolla onnettomalla kaupalla niin, ettemme voi tehd\u00e4 sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 haluaisimme, samalla kun meid\u00e4t on revitty pois Korkeimman Jumalan muistamisesta ja pakotettu ajattelemaan sit\u00e4, mik\u00e4 kuuluu inhimilliseen heikkouteen, samalla kun palamme puhtauden rakkaudesta, meit\u00e4 usein jopa vastoin tahtoamme ahdistavat luonnolliset halut, joista emme mieluummin tiet\u00e4isi mit\u00e4\u00e4n; me tied\u00e4mme, ett\u00e4 lihassamme ei asu mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, eli , t\u00e4m\u00e4n mietiskelyn ikuinen ja kest\u00e4v\u00e4 rauha, josta\u00a0 olemme puhuneet; mutta meid\u00e4n tapauksessamme tapahtuu se kurja ja kurja ero, ett\u00e4 kun me mielell\u00e4mme tahdomme palvella Jumalan lakia, koska emme koskaan tahdo irrottaa katsettamme jumalallisesta kirkkaudesta, niin kuitenkin lihallisen pimeyden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 olemme er\u00e4\u00e4nlaisen synnin lain pakottamina joutuneet repim\u00e4\u00e4n itsemme irti siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4, jonka tunnemme, kun putoamme tuolta mielen ylev\u00e4lt\u00e4 korkeudelta maallisiin huoliin ja ajatuksiin, joihin synnin laki, ts, Jumalan tuomio, jonka ensimm\u00e4inen rikollinen sai, ei ole syytt\u00e4 tuominnut meit\u00e4. Ja siksi on niin, ett\u00e4 vaikka autuas apostoli avoimesti my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ja kaikkia pyhi\u00e4 sitoo t\u00e4m\u00e4n synnin pakko, h\u00e4n kuitenkin rohkeasti vakuuttaa, ettei ket\u00e4\u00e4n heist\u00e4 tuomita t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, sanoen: \u201dEi siis nyt ole mit\u00e4\u00e4n tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sill\u00e4 el\u00e4m\u00e4n hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut minut synnin ja kuoleman laista.\u201d Toisin sanoen Kristuksen armo vapauttaa kaikki h\u00e4nen pyh\u00e4ns\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 t\u00e4st\u00e4 synnin ja kuoleman laista, jonka alle he joutuvat jatkuvasti vastentahtoisesti joutumaan aina, kun he rukoilevat Herraa syntiens\u00e4 anteeksiantoa. N\u00e4ette siis, ett\u00e4 siunattu apostoli ei lausunut t\u00e4m\u00e4n sanan syntisten, vaan todella pyhien ja t\u00e4ydellisten henkil\u00f6iden kohdalla: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 en tee sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, jota tahtoisin, vaan sit\u00e4 pahaa, jota vihaan, sit\u00e4 min\u00e4 teen\u201d ja: \u201dMin\u00e4 n\u00e4en j\u00e4seniss\u00e4ni toisen lain vastustavan mieleni lakia ja viev\u00e4n minut synnin lain vangiksi, joka on minun j\u00e4seniss\u00e4ni.”\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 14. ”Vastav\u00e4ite sille, ett\u00e4 sanonta: ’Sill\u00e4 sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4 tahdon, min\u00e4 en tee,’ jne., ei koske ep\u00e4uskoisia eik\u00e4 pyhi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4”<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Me sanomme, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei koske niiden henkil\u00f6it\u00e4, jotka ovat sekaantuneet kuolemanrikkomuksiin, eik\u00e4 apostolin eik\u00e4 niiden, jotka ovat edenneet h\u00e4nen mittaansa, vaan mielest\u00e4mme se pit\u00e4isi oikein ottaa huomioon niiden, jotka saatuaan Jumalan armon ja totuuden tuntemisen pyrkiv\u00e4t innokkaasti pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 erossa lihallisista synneist\u00e4, mutta koska muinainen tapa luonnonlain tavoin hallitsee heid\u00e4n j\u00e4seni\u00e4\u00e4n kaikkein voimakkaimmin, he joutuvat intohimojensa juurtuneiden himojen viet\u00e4viksi. Sill\u00e4 synnin tavasta ja toistuvuudesta tulee kuin luonnonlaki, joka ihmisen heikkoihin j\u00e4seniin istutettuna johtaa sielun tunteet, jotka eiv\u00e4t ole viel\u00e4 opastetut kaikkiin hyveen pyrkimyksiin, vaan ovat viel\u00e4, jos saan sanoa, opettamattoman ja hell\u00e4n siveyden vallassa, synnin vangiksi ja alistaa heid\u00e4t muinaisen lain kautta kuolemaan, vie heid\u00e4t synnin ikeen alle, joka hallitsee heit\u00e4, eik\u00e4 salli heid\u00e4n saavuttavan sit\u00e4 puhtauden hyv\u00e4\u00e4, jota he rakastavat, vaan pikemminkin pakottaa heid\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 pahaa, jota he vihaavat.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 15. Vastaus esitettyyn vastav\u00e4itteeseen<\/p>\n

                                                                      THEONAS: K\u00e4sityksesi ei ole kovinkaan pitk\u00e4lle menev\u00e4, sill\u00e4 itse olet nyt itse asiassa alkanut v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei t\u00e4m\u00e4 voi mitenk\u00e4\u00e4n p\u00e4te\u00e4 niiden kohdalla, jotka ovat suoranaisia syntisi\u00e4, vaan ett\u00e4 se koskee oikein niit\u00e4, jotka yritt\u00e4v\u00e4t pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 puhtaana lihallisista synneist\u00e4. Ja koska olette jo erottaneet heid\u00e4t syntisten joukosta, siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 teid\u00e4n on pian hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 heid\u00e4t uskovien ja pyhien joukkoon. Sill\u00e4 mink\u00e4laisia syntej\u00e4 te sanotte, ett\u00e4 sellaiset voivat tehd\u00e4, joista he, jos he ovat niihin kasteen armon j\u00e4lkeen sekaantuneet, voivat vapautua Kristuksen jokap\u00e4iv\u00e4isen armon avulla, tai mist\u00e4 kuoleman ruumiista meid\u00e4n on ajateltava, ett\u00e4 apostoli sanoi: \u201dKuka voi vapauttaa minut t\u00e4m\u00e4n kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meid\u00e4n Herramme, kautta\u201d? Eik\u00f6 ole selv\u00e4\u00e4, kuten totuus pakottaa teid\u00e4t itsekin my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 siin\u00e4 ei puhuta niist\u00e4 kuolemanrangaistusten j\u00e4senist\u00e4, joilla iankaikkisen kuoleman palkka saavutetaan, nimitt\u00e4in murhasta, haureudesta, aviorikoksesta, juopumuksesta, varkauksista ja ry\u00f6st\u00f6ist\u00e4, vaan siit\u00e4 edell\u00e4 mainitusta ruumiista, jota Kristuksen p\u00e4ivitt\u00e4inen armo auttaa? Sill\u00e4 jokaisen, joka kasteen ja Jumalan tuntemisen j\u00e4lkeen lankeaa tuohon kuolemaan, on tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen on joko puhdistuttava, ei Kristuksen jokap\u00e4iv\u00e4isell\u00e4 armolla, ts. helpolla anteeksiantamisella, jonka Herramme, kun H\u00e4nt\u00e4 milloin tahansa rukoillaan, on tapana antaa virheidemme t\u00e4hden, vaan elinik\u00e4isell\u00e4 katumuksen ja rangaistavan murheen k\u00e4rsimyksell\u00e4, tai muuten h\u00e4n joutuu vastedes niiden t\u00e4hden iankaikkisen tulen rangaistukseen, kuten sama apostoli n\u00e4in julistaa: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 eksyk\u00f6: ei huorintekij\u00e4t, ep\u00e4jumalanpalvelijat, avionrikkojat, neitsyet, itsens\u00e4 ihmisten kanssa h\u00e4p\u00e4isev\u00e4t, varkaat, ahneet, juopot, raiskaajat eik\u00e4 kiskurit eik\u00e4 kirist\u00e4j\u00e4t saa Jumalan valtakuntaa.”\u201d Vai mik\u00e4 on se j\u00e4seniss\u00e4mme sotiva laki, joka vastustaa mielemme lakia, ja kun se on johtanut meid\u00e4t vastarintaan, mutta\u00a0 synnin ja kuoleman lain vangeiksi, ja saanut meid\u00e4t palvelemaan sit\u00e4 lihalla, sallii se kuitenkin meid\u00e4n palvella Jumalan lakia mielell\u00e4? Sill\u00e4 en usko, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 synnin laki tarkoittaa rikoksia tai ett\u00e4 se voidaan ottaa edell\u00e4 mainituista rikkomuksista, joihin jos ihminen on syyllinen, h\u00e4n ei palvele Jumalan lakia mielell\u00e4, josta laista h\u00e4nen on ensin poikettava syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, ennen kuin h\u00e4n on syyllistynyt mihink\u00e4\u00e4n niist\u00e4 lihalla. Sill\u00e4 mit\u00e4 on palvella synnin lakia, jos ei tee sit\u00e4, mit\u00e4 synti k\u00e4skee? Mink\u00e4lainen synti se sitten on, jonka vankeudeksi niin suuri pyhyys ja t\u00e4ydellisyys tuntee itsens\u00e4, mutta ei kuitenkaan ep\u00e4ile, ett\u00e4 se vapautuu siit\u00e4 Kristuksen armon kautta, sanoen: \u201dOi kurja ihminen, joka min\u00e4 olen! Kuka minut vapauttaa t\u00e4m\u00e4n kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meid\u00e4n Herramme, kautta\u201d? Mink\u00e4 lain, kysyn, v\u00e4it\u00e4tte olevan istutettu j\u00e4seniimme, joka vet\u00e4ess\u00e4\u00e4n meid\u00e4t pois Jumalan laista ja saattaessaan meid\u00e4t synnin lain vangiksi voisi tehd\u00e4 meist\u00e4 pikemminkin kurjia kuin syyllisi\u00e4, niin ettemme joutuisi iankaikkiseen rangaistukseen, vaan voisimme ik\u00e4\u00e4n kuin huokaista autuuden katkeamattomia iloja ja, etsien auttajaa, joka palauttaisi meid\u00e4t sinne, huudahtaa apostolin tavoin: \u201dOi kurja ihminen, joka min\u00e4 olen!\u201d. Kuka akseli vapauttaa minut t\u00e4m\u00e4n kuoleman ruumiista?\u201d.\u201d Sill\u00e4 mit\u00e4 muuta on olla synnin lain vankeudessa kuin jatkaa synnin tekemist\u00e4 ja syyllistymist\u00e4? Vai mit\u00e4 muuta p\u00e4\u00e4hyv\u00e4\u00e4 voidaan antaa, jota pyh\u00e4t eiv\u00e4t voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4, paitsi sit\u00e4, johon verrattuna, kuten edell\u00e4 sanoimme, kaikki muu ei ole hyv\u00e4\u00e4?\u201d Vai mit\u00e4 muuta p\u00e4\u00e4hyv\u00e4\u00e4 voidaan antaa, jota pyh\u00e4t eiv\u00e4t voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4? Tied\u00e4mme tosiaankin, ett\u00e4 monet asiat t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ovat hyvi\u00e4, ja ennen kaikkea vaatimattomuus, raittius, raittius, raittius, n\u00f6yryys, oikeudenmukaisuus, laupeus, maltillisuus, hurskaus; mutta kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat eiv\u00e4t yll\u00e4 tuohon p\u00e4\u00e4hyv\u00e4\u00e4n, ja niit\u00e4 eiv\u00e4t, sanon min\u00e4, voi tehd\u00e4 apostolit, vaan jopa tavallinen kansa; ja niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t niit\u00e4 tee, joko kuritetaan iankaikkisella rangaistuksella tai vapautetaan suurilla ponnistuksilla, kuten edell\u00e4 sanottiin, katumuksella eik\u00e4 Kristuksen jokap\u00e4iv\u00e4isen armon avulla. Meid\u00e4n on siis my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 apostolin sanontaa on oikein sovellettu vain pyhien henkil\u00f6ihin, jotka p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen joutuvat t\u00e4m\u00e4n kuvaamamme synnin, ei rikosten, lain alaisuuteen, ovat turvassa pelastuksestaan eiv\u00e4tk\u00e4 sy\u00f6ksy pahoihin tekoihin, vaan, kuten usein on sanottu, vet\u00e4ytyv\u00e4t Jumalan katselusta ruumiillisten ajatusten kurjuuteen ja j\u00e4\u00e4v\u00e4t usein vaille tuon todellisen autuuden siunausta. Sill\u00e4 jos he tuntisivat, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 heid\u00e4n j\u00e4sentens\u00e4 laki sitoo heid\u00e4t p\u00e4ivitt\u00e4in rikoksiin, he valittaisivat, etteiv\u00e4t he menet\u00e4 onnea vaan viattomuutta, eik\u00e4 apostoli Paavali sanoisi: \u201dOi kurja ihminen, joka min\u00e4 olen\u201d, vaan \u2018Ep\u00e4puhdas\u2019 tai \u2018Paha ihminen, joka min\u00e4 olen\u2019, ja h\u00e4n toivoisi, ettei h\u00e4n\u00a0 p\u00e4\u00e4sisi eroon t\u00e4m\u00e4n kuoleman ruumiista, ts. t\u00e4st\u00e4 kuolevaisesta tilasta, vaan t\u00e4m\u00e4n lihan rikoksista ja v\u00e4\u00e4ryyksist\u00e4. Mutta koska h\u00e4n inhimillisen heikkouden tilansa vuoksi tunsi olevansa vangittuna, ts. johdettuna lihallisiin huoliin ja ahdistuksiin, joita synnin ja kuoleman laki aiheuttaa, h\u00e4n huokaisee t\u00e4t\u00e4 synnin lakia, jonka alle h\u00e4n vastoin tahtoaan oli joutunut, ja turvautuu heti Kristukseen ja pelastuu h\u00e4nen armonsa nykyisen lunastuksen kautta. Mit\u00e4 tahansa ahdistusta siis tuo synnin laki, joka luonnostaan tuottaa kuolevaisten ajatusten ja huolten piikkej\u00e4 ja ohdakkeita, on aiheuttanut apostolin rinnan maaper\u00e4ss\u00e4, sen armon laki heti kitkee pois. \u201dSill\u00e4 el\u00e4m\u00e4n hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201don vapauttanut minut synnin ja kuoleman laista.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 16. Mik\u00e4 on synnin ruumis<\/p>\n

                                                                      T\u00c4M\u00c4 on siis se kuoleman ruumis, josta emme voi paeta, johon ne, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4, jotka ovat maistaneet \u201dkuinka armollinen Herra on\u201d, tuntevat p\u00e4ivitt\u00e4in profeetan kanssa \u201dkuinka paha itselleen ja katkera on ihmiselle l\u00e4hte\u00e4 pois Herrasta, Jumalastaan\u201d. T\u00e4m\u00e4 on se kuoleman ruumis, joka pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t taivaallisesta n\u00e4yst\u00e4 ja vet\u00e4\u00e4 meid\u00e4t takaisin maallisiin asioihin, joka saa ihmiset psalmeja laulaessaan ja rukouksessa polvistuessaan saamaan ajatuksensa t\u00e4yteen inhimillisi\u00e4 hahmoja, keskusteluja, liiketoimia tai tarpeettomia tekoja. T\u00e4m\u00e4 on kuoleman ruumis, jonka vuoksi ne, jotka haluaisivat j\u00e4ljitell\u00e4 enkelten pyhyytt\u00e4 ja jotka kaipaavat jatkuvasti kiinni Jumalaan, eiv\u00e4t kuitenkaan kykene p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n hyv\u00e4n t\u00e4ydellisyyteen, koska kuoleman ruumis on heid\u00e4n tiell\u00e4\u00e4n, vaan he tekev\u00e4t sit\u00e4 pahaa, mit\u00e4 he eiv\u00e4t haluaisi, ts. heid\u00e4t vedet\u00e4\u00e4n mieless\u00e4\u00e4n alasp\u00e4in jopa sellaisiin asioihin, joilla ei ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 heid\u00e4n etenemisens\u00e4 ja t\u00e4ydellisyytens\u00e4 kanssa hyveess\u00e4. Lopuksi, jotta siunattu apostoli voisi selv\u00e4sti ilmaista, ett\u00e4 h\u00e4n sanoi t\u00e4m\u00e4n pyhist\u00e4 ja t\u00e4ydellisist\u00e4 ihmisist\u00e4 ja h\u00e4nen kaltaisistaan, h\u00e4n tavallaan osoittaa sormellaan itseens\u00e4 ja jatkaa heti: \u201dJa niin min\u00e4 itse\u201d, toisin sanoen min\u00e4, joka sanon t\u00e4m\u00e4n, paljastan oman enk\u00e4 toisen omantunnon salaisuudet. T\u00e4t\u00e4 puhetapaa apostoli on joka tapauksessa tottunut k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tuttavallisesti aina, kun h\u00e4n haluaa osoittaa erityisesti itseens\u00e4, kuten t\u00e4ss\u00e4: \u201dMin\u00e4, Paavali, itse pyyd\u00e4n teit\u00e4 Kristuksen lempeydell\u00e4 ja vaatimattomuudella\u201d, ja taas: \u2018Min\u00e4, Paavali, pyyd\u00e4n teit\u00e4 Kristuksen lempeydell\u00e4 ja vaatimattomuudella\u2019: Paitsi, ett\u00e4 min\u00e4 itse en ollut 1081 teille taakka\u201d; ja viel\u00e4 kerran: \u2018Paitsi, ett\u00e4 min\u00e4 itse en ollut\u00a0 teille taakka\u2019: \u201dMutta olkoon niin: Ja toisaalla: \u201dMin\u00e4 itse en ole teit\u00e4 rasittanut\u201d: \u201dMin\u00e4, Paavali, itse sanon teille: jos te olette ymp\u00e4rileikattuja, ei Kristus hy\u00f6dyt\u00e4 teit\u00e4 yht\u00e4\u00e4n\u201d; ja roomalaisille: \u2018Jos te olette ymp\u00e4rileikattuja, ei Kristus hy\u00f6dyt\u00e4 teit\u00e4 yht\u00e4\u00e4n\u2019: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 voisin toivoa, ett\u00e4 itse olisin Kristuksesta anathemaksi veljieni t\u00e4hden.\u201d Mutta sit\u00e4 ei voi kohtuuttomasti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niin, ett\u00e4 \u201dJa niin min\u00e4 itse\u201d sanotaan nimenomaisesti painokkaasti, ts. min\u00e4, jonka tied\u00e4tte olevan Kristuksen apostoli, jota kunnioitatte mit\u00e4 suurimmalla kunnioituksella, jonka uskotte olevan luonteeltaan korkein ja t\u00e4ydellisin ja jonka kohdalla Kristus puhuu, vaikka mielell\u00e4 palvelen Jumalan lakia, niin lihalla tunnustan kuitenkin palvelevani synnin lakia, ts. \u00a0inhimillisen tilani tekemiset vet\u00e4v\u00e4t minut toisinaan taivaallisista asioista maanp\u00e4\u00e4llisiin ja mieleni korkeus laskeutuu n\u00f6yrien asioiden hoitamisen tasolle. Ja t\u00e4m\u00e4n synnin lain kautta huomaan joka hetki olevani niin vangittuna, ett\u00e4 vaikka pysynkin j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 kaipuussani Jumalan lain ymp\u00e4rill\u00e4, en kuitenkaan mill\u00e4\u00e4n tavoin p\u00e4\u00e4se pakoon t\u00e4m\u00e4n vankeuden valtaa, ellen aina lenn\u00e4 Vapahtajan armon puoleen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 17. Kuinka kaikki pyh\u00e4t ovat totuudenmukaisesti tunnustaneet olevansa saastaisia ja syntisi\u00e4<\/p>\n

                                                                      JA sen t\u00e4hden kaikki pyh\u00e4t p\u00e4ivitt\u00e4in huokaillen murehtivat t\u00e4t\u00e4 luontonsa heikkoutta ja samalla kun he tutkivat muuttuvia ajatuksiaan ja omantuntonsa salaisuuksia ja syvimpi\u00e4 syvyyksi\u00e4, huutavat anoen: \u201d\u00c4l\u00e4 mene tuomiolle palvelijasi kanssa, sill\u00e4 sinun edess\u00e4si ei kukaan el\u00e4v\u00e4 ihminen ole vanhurskautettu\u201d, ja t\u00e4m\u00e4: \u201dKuka kerskailee, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on sive\u00e4 syd\u00e4n, tai kuka luottaa siihen, ett\u00e4 h\u00e4n on puhdas synnist\u00e4?\u201d ja taas \u201dEi ole maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 yht\u00e4\u00e4n vanhurskasta, joka tekee hyv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 tee synti\u00e4\u201d; ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4: \u2018Ei ole yht\u00e4\u00e4n vanhurskasta maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joka tekee hyv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 tee synti\u00e4\u2019: \u201dKuka tuntee h\u00e4nen vikansa?\u201d Ja niin he ovat tunnustaneet, ett\u00e4 ihmisen vanhurskaus on heikko ja ep\u00e4t\u00e4ydellinen ja tarvitsee aina Jumalan armoa, niin ett\u00e4 er\u00e4s niist\u00e4, joiden pahat teot ja synnit Jumala puhdisti alttarilta l\u00e4hetetyll\u00e4 sanansa el\u00e4v\u00e4ll\u00e4 hiilell\u00e4, sanoi tuon ihmeellisen Jumalan n\u00e4yn j\u00e4lkeen, sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n oli n\u00e4hnyt korkealla olevat serafit ja taivaallisten salaisuuksien paljastuksen: \u201dVoi minua, sill\u00e4 min\u00e4 olen saastaisten huulten mies, ja min\u00e4 asun saastaisten huulten kansan keskell\u00e4.\u201d \u201dVoi minua, sill\u00e4 min\u00e4 olen saastaisten huulten mies, ja min\u00e4 asun saastaisten huulten kansan keskell\u00e4.\u201d Ja kuvittelen, ett\u00e4 ehk\u00e4 h\u00e4n ei olisi viel\u00e4 silloinkaan tuntenut huultensa saastaisuutta, ellei h\u00e4nelle olisi annettu Jumalan n\u00e4yn kautta tunnistaa t\u00e4ydellisyyden todellista ja t\u00e4ydellist\u00e4 puhtautta, jonka n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n h\u00e4n yht\u00e4kki\u00e4 tuli tietoiseksi omasta saastaisuudestaan, josta h\u00e4n oli aiemmin ollut tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Sill\u00e4 kun h\u00e4n sanoo: \u201dVoi minua, sill\u00e4 min\u00e4 olen saastaisten huulten mies\u201d, h\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 h\u00e4nen seuraavassa tunnustuksessaan h\u00e4n viittaa omiin huuliinsa eik\u00e4 kansan saastaisuuteen: \u201dja min\u00e4 asun keskell\u00e4 kansaa, jolla on saastaiset huulet.\u201d Mutta silloinkin, kun h\u00e4n rukouksessaan tunnustaa kaikkien syntisten saastaisuuden, h\u00e4n sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 yleiseen anomukseensa paitsi jumalattomien my\u00f6s hyvien joukon sanoen: \u201dKatso, Sin\u00e4 olet vihainen, ja me olemme tehneet synti\u00e4; heiss\u00e4 me olemme aina olleet, ja me tulemme pelastetuksi. Meist\u00e4 kaikista on tullut niin kuin yhdest\u00e4 saastaisesta, ja kaikki meid\u00e4n vanhurskautemme ovat kuin saastaisia r\u00e4ttej\u00e4.\u201d Mik\u00e4, kysyn, voisi olla selke\u00e4mpi kuin t\u00e4m\u00e4 sanonta, johon profeetta ei sis\u00e4llyt\u00e4 vain yht\u00e4, vaan kaikkia meid\u00e4n vanhurskauksiamme, ja kun h\u00e4n katsoi ymp\u00e4rilleen kaikkia asioita, joita pidet\u00e4\u00e4n saastaisina ja vastenmielisin\u00e4, koska h\u00e4n ei l\u00f6yt\u00e4nyt ihmisten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n saastaisempaa tai ep\u00e4puhtaampaa, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti verrata niit\u00e4 likaisiin r\u00e4tteihin. Turhaan siis esitet\u00e4\u00e4n jyrkk\u00e4\u00e4 nalkuttavaa vastalausetta t\u00e4t\u00e4 t\u00e4ysin selv\u00e4\u00e4 totuutta vastaan, kuten v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten sanoit: \u201dJos kukaan ei ole synnit\u00f6n, niin kukaan ei ole pyh\u00e4; ja jos kukaan ei ole pyh\u00e4, niin kukaan ei pelastu.\u201d Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kysymyksen arvoitus voidaan ratkaista profeetan todistuksen avulla. \u201dKatso\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018Sin\u00e4 olet vihainen, ja me olemme tehneet synti\u00e4\u2019, ts. kun Sin\u00e4 torjuit syd\u00e4memme ylpeyden tai huolimattomuutemme ja riistit meilt\u00e4 apusi, nielaisi meid\u00e4t heti syntiemme kuilu, ik\u00e4\u00e4n kuin sanottaisiin auringon kirkkaalle aineelle: Katso, sin\u00e4 olet laskenut, ja heti h\u00e4m\u00e4r\u00e4 pimeys peitti meid\u00e4t. Ja vaikka h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 sanoo, ett\u00e4 pyh\u00e4t ovat tehneet synti\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 ainoastaan tehneet synti\u00e4, vaan my\u00f6s aina pysyneet synneiss\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ei kuitenkaan kokonaan luovu pelastuksesta, vaan lis\u00e4\u00e4: \u201dHeiss\u00e4 me olemme aina olleet, ja me tulemme pelastumaan.\u201d T\u00e4m\u00e4 sanonta: \u201dKatso, Sin\u00e4 olet vihainen, ja me olemme tehneet synti\u00e4\u201d, vertaan siihen apostolin sanaan: \u201dOi kurja ihminen, joka min\u00e4 olen! Kuka pelastaa minut t\u00e4m\u00e4n kuoleman ruumiista?\u201d J\u00e4lleen t\u00e4m\u00e4, jonka profeetta lis\u00e4\u00e4: \u201dHeiss\u00e4 me olemme aina olleet, ja me tulemme pelastumaan\u201d, vastaa seuraavia apostolin sanoja: \u201dKiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meid\u00e4n Herramme, kautta.\u201d Samoin my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 saman profeetan kohta: \u201dVoi minua, sill\u00e4 min\u00e4 olen saastaisten huulten mies ja asun saastaisten huulten kansan keskell\u00e4\u201d, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sopivan yhteen edell\u00e4 lainattujen sanojen kanssa: \u201dOi kurja ihminen, joka min\u00e4 olen! Kuka pelastaa minut t\u00e4m\u00e4n kuoleman ruumiista?\u201d Ja mit\u00e4 seuraa profeetta. \u201dJa katso, luokseni lensi yksi serafeista, jolla oli k\u00e4dess\u00e4\u00e4n hiili (tai kivi), jonka h\u00e4n oli ottanut pihdeill\u00e4 alttarilta. Ja h\u00e4n kosketti suutani ja sanoi: Katso, t\u00e4ll\u00e4 min\u00e4 olen koskettanut sinun huuliasi, ja sinun pahuutesi on otettu pois ja sinun syntisi on puhdistettu.\u201d Juuri t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pudonneen Paavalin suusta, joka sanoo: \u2018Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meid\u00e4n Herramme, kautta.\u2019 T\u00e4m\u00e4 on juuri sit\u00e4, mit\u00e4 Paavali n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pudonneen Paavalin suusta, joka sanoo: \u201dKiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meid\u00e4n Herramme, kautta.\u201d N\u00e4ette siis, kuinka kaikki pyh\u00e4t totuudenmukaisesti tunnustavat, ei niink\u00e4\u00e4n ihmisten kuin omiensa persoonassa, ett\u00e4 he ovat syntisi\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 kuitenkaan miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ep\u00e4toivoisesti usko heid\u00e4n pelastukseensa, vaan odottavat t\u00e4ytt\u00e4 vanhurskauttamista (jota he eiv\u00e4t toivo, etteiv\u00e4t he voisi saada inhimillisen heikkouden tilan vuoksi) Herran armosta ja laupeudesta.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 18. Ett\u00e4 edes hyv\u00e4t ja pyh\u00e4t ihmiset eiv\u00e4t ole synnitt\u00f6mi\u00e4<\/p>\n

                                                                      MUTTA ett\u00e4 kukaan, vaikka olisi kuinka pyh\u00e4, ei ole t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vapaa rikkomuksista ja synnist\u00e4, meille kertoo my\u00f6s Vapahtajan opetus, joka antoi opetuslapsilleen t\u00e4ydellisen rukouksen muodon ja niiden muiden ylevien ja pyhien k\u00e4skyjen joukkoon, joita, koska ne on annettu vain pyhille ja t\u00e4ydellisi\u00e4, ei voida soveltaa jumalattomiin ja ep\u00e4uskoisiin, H\u00e4n k\u00e4ski lis\u00e4t\u00e4 t\u00e4m\u00e4n: \u201dJa anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.\u201d Jos siis t\u00e4m\u00e4 on esitetty oikeana rukouksena ja pyhien toimesta, kuten meid\u00e4n pit\u00e4isi ilman ep\u00e4ilyksen h\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n uskoa, kuka voi l\u00f6yty\u00e4 niin itsep\u00e4isen\u00e4 ja r\u00f6yhke\u00e4n\u00e4, niin paholaisen oman raivon ylpeyden paisuttamana, ett\u00e4 v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevansa synnit\u00f6n, ja ei ainoastaan pid\u00e4 itse\u00e4\u00e4n apostoleja suurempana, vaan my\u00f6s syytt\u00e4\u00e4 itse Vapahtajaa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 tai hulluudesta, ik\u00e4\u00e4n kuin H\u00e4n ei joko tiet\u00e4isi, ett\u00e4 jotkut ihmiset voivat vapautua veloista, tai opettaa tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isesti niit\u00e4, joiden h\u00e4n tiesi olevan vailla tuon rukouksen apua?\u201d. Mutta koska kaikki pyh\u00e4t, jotka kokonaan noudattavat kuninkaansa k\u00e4skyj\u00e4, sanovat joka p\u00e4iv\u00e4: \u201dAnna meille velkamme anteeksi\u201d, jos he hiipiv\u00e4t totuuden mukaan, ei tosiaan kukaan ole vapaa synnist\u00e4, mutta jos he puhuvat valheellisesti, on yht\u00e4 totta, ett\u00e4 he eiv\u00e4t ole vapaita valheen synnist\u00e4. Siksi my\u00f6s tuo viisain Saarnaaja, joka tarkastelee mieless\u00e4\u00e4n kaikkia ihmisten tekoja ja aikomuksia, julistaa poikkeuksetta: \u201dett\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole vanhurskasta ihmist\u00e4, joka tekisi hyv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 tekisi synti\u00e4\u201d, toisin sanoen, ket\u00e4\u00e4n ei ole koskaan voitu eik\u00e4 tulla koskaan l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4lt\u00e4 maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 niin pyh\u00e4\u00e4, niin ahkeraa, niin vakavaa, ett\u00e4 h\u00e4n kykenisi jatkuvasti pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni tuosta todellisesta ja ainutlaatuisesta hyv\u00e4st\u00e4 eik\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen tuntisi, ett\u00e4 h\u00e4net vedet\u00e4\u00e4n syrj\u00e4\u00e4n siit\u00e4 ja h\u00e4n ep\u00e4onnistuu. Mutta vaikka h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4kin, ettei h\u00e4n voi olla vapaa v\u00e4\u00e4rist\u00e4 teoista, emme saa silti kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on vanhurskas.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 19. Kuinka jopa rukouksen hetkell\u00e4 on l\u00e4hes mahdotonta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 synti\u00e4<\/p>\n

                                                                      KUKA tahansa, joka sitten katsoo synnitt\u00f6myyden olevan ihmisluonnon ansiota, ei saa taistella mit\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isi\u00e4 sanoja vastaan, vaan omantuntonsa todistusta ja todistusta vastaan, joka on meid\u00e4n puolellamme, ja vasta silloin h\u00e4nen tulee v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevansa synnit\u00f6n, kun h\u00e4n huomaa, ettei h\u00e4nt\u00e4 ole revitty pois t\u00e4st\u00e4 korkeimmasta hyv\u00e4st\u00e4; paremminkin, kuka tahansa, joka omantuntonsa huomioon ottaen, sanomattakin pois, huomaa, ett\u00e4 h\u00e4n on viett\u00e4nyt edes yhden ainoan jumalanpalveluksen ilman yhdenk\u00e4\u00e4n sanan, teon tai ajatuksen h\u00e4iritsev\u00e4\u00e4 h\u00e4iri\u00f6t\u00e4, saa sanoa olevansa synnit\u00f6n. Koska lis\u00e4ksi my\u00f6nn\u00e4mme, ett\u00e4 ihmismielen diskursiivinen keveys ei voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon n\u00e4ist\u00e4 joutavista ja tyhjist\u00e4 asioista, tunnustamme n\u00e4in ollen totuudenmukaisesti, ettemme ole ilman synti\u00e4. Sill\u00e4 vaikka ihminen kuinka huolella yritt\u00e4isi pit\u00e4\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4, h\u00e4n ei koskaan voi lihan luonteen vastarinnan vuoksi pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 henkens\u00e4 halun mukaisesti. Sill\u00e4 kuinka pitk\u00e4lle ihmismieli onkin edistynyt ja edennyt kohti hienompaa katsomisen puhtautta, sit\u00e4 enemm\u00e4n se n\u00e4kee itsens\u00e4 ep\u00e4puhtaaksi ik\u00e4\u00e4n kuin puhtautensa peiliss\u00e4, sill\u00e4 samalla kun sielu kohoaa korkeampaan n\u00e4kyyn ja katsellessaan eteenp\u00e4in kaipaa suurempia asioita kuin mit\u00e4 se suorittaa, se on varma, ett\u00e4 se aina halveksii alempiarvoisina ja arvottomina niit\u00e4 asioita, joihin se on sekaantunut. Koska ter\u00e4v\u00e4mpi n\u00e4k\u00f6 huomaa enemm\u00e4n, ja nuhteeton el\u00e4m\u00e4 tuottaa suurempaa murhetta, kun sit\u00e4 moititaan, ja el\u00e4m\u00e4n muuttaminen ja vilpit\u00f6n pyrkimys hyvyyteen lis\u00e4\u00e4v\u00e4t huokauksia ja huokauksia. Sill\u00e4 kukaan ei voi tyyty\u00e4 siihen vaiheeseen, johon h\u00e4n on edennyt, ja vaikka ihminen kuinka paljon puhdistuisi mielelt\u00e4\u00e4n, niin paljon enemm\u00e4n h\u00e4n n\u00e4kee itsens\u00e4 m\u00e4d\u00e4ntyneen\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pikemminkin aihetta n\u00f6yryytykseen kuin ylpeyteen, ja vaikka h\u00e4n kiipe\u00e4isi kuinka nopeasti suurempiin korkeuksiin, niin paljon enemm\u00e4n h\u00e4n n\u00e4kee yl\u00e4puolellaan, minne h\u00e4n on matkalla. Lopuksi tuo valittu apostoli, \u201djota Jeesus rakasti\u201d ja joka makasi h\u00e4nen rinnallaan, lausui t\u00e4m\u00e4n sanan ik\u00e4\u00e4n kuin Herran syd\u00e4mest\u00e4: \u201dJos me sanomme, ettei meill\u00e4 ole synti\u00e4, niin me pet\u00e4mme itse\u00e4mme, eik\u00e4 totuus ole meiss\u00e4.\u201d Ja niinp\u00e4 jos sanoessamme, ettei meill\u00e4 ole synti\u00e4, meill\u00e4 ei ole totuutta, eli Kristusta, meiss\u00e4, mit\u00e4 muuta hy\u00f6dymme kuin osoitamme itsemme juuri t\u00e4ll\u00e4, uskontunnustuksella, rikollisiksi ja pahoiksi syntisten joukossa?<\/p>\n

                                                                      LUKU 20. Kenelt\u00e4 voimme oppia synnin h\u00e4vitt\u00e4mist\u00e4 ja hyvyyden t\u00e4ydellist\u00e4mist\u00e4<\/p>\n

                                                                      VIIMEIST\u00c4\u00c4N, jos haluatte tutkia perusteellisemmin, onko ihmisluonnon mahdollista saavuttaa synnitt\u00f6myys, kenelt\u00e4 voimme oppia sen selvemmin kuin niilt\u00e4, jotka \u201dovat ristiinnaulinneet lihan vikoineen ja himoineen\u201d ja joille \u201dmaailma on todella ristiinnaulittu\u201d? Jotka, vaikka he eiv\u00e4t ole ainoastaan h\u00e4vitt\u00e4neet syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n kokonaan kaikki viat, vaan my\u00f6s yritt\u00e4v\u00e4t sulkea pois edes ajatuksen ja muiston synnist\u00e4, silti p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen uskollisesti v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, etteiv\u00e4t he voi olla edes yhdenk\u00e4\u00e4n tunnin ajan vapaita synnin pilkusta.<\/p>\n

                                                                      LUKU 21. Ett\u00e4 vaikka me tunnustamme, ettemme voi olla synnitt\u00f6mi\u00e4, niin meid\u00e4n ei silti pit\u00e4isi pid\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 Herran ehtoollisesta<\/p>\n

                                                                      JOS emme pid\u00e4tt\u00e4ytyisi Herran ehtoollisesta sen t\u00e4hden, ett\u00e4 tunnustamme olevamme syntisi\u00e4, vaan meid\u00e4n pit\u00e4isi yh\u00e4 innokkaammin kiirehti\u00e4 sen luo sielumme parantuakseen ja henkemme puhdistuakseen ja etsi\u00e4 pikemminkin parannuskeinoa haavoihimme mielen ja uskon n\u00f6yryydell\u00e4, koska pid\u00e4mme itse\u00e4mme kelvottomina vastaanottamaan niin suurta armoa. Muuten emme voi arvokkaasti ottaa ehtoolliselle edes kerran vuodessa, kuten jotkut tekev\u00e4t, jotka el\u00e4v\u00e4t luostareissa ja pit\u00e4v\u00e4t taivaallisten sakramenttien arvokkuutta, pyhyytt\u00e4 ja arvoa niin suuressa arvossa, ett\u00e4 he ajattelevat,ettei kukaan muu kuin pyh\u00e4t ja tahrattomat henkil\u00f6t uskaltaisi ottaa niit\u00e4 vastaan, eik\u00e4 pikemminkin, ett\u00e4 he tekisiv\u00e4t meid\u00e4t pyhiksi ja puhtaiksi ottamalla ne. Ja n\u00e4m\u00e4 lankeavat siten suurempaan r\u00f6yhkeyteen ja ylimielisyyteen kuin mit\u00e4 he n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t itse v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4n, koska silloin, kun he ottavat ne vastaan, he luulevat olevansa niiden vastaanottamisen arvoisia. Mutta on paljon parempi ottaa ne vastaan joka sunnuntai sairautemme parantumiseksi sill\u00e4 syd\u00e4men n\u00f6yryydell\u00e4, jolla me uskomme ja tunnustamme, ettemme voi koskaan koskea niihin pyhiin salaisuuksiin arvokkaasti, kuin paisutella syd\u00e4memme typer\u00e4st\u00e4 vakaumuksesta ja uskoa, ett\u00e4 vuoden lopussa olemme niiden vastaanottamisen arvoisia. Jotta siis voisimme k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ja pit\u00e4\u00e4 sen hedelm\u00e4llisesti, rukoilkaamme sit\u00e4kin hartaammin Herran armoa auttamaan meit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n suorittamisessa, jota ei opita muiden inhimillisten taitojen tavoin jonkin aikaisemman sanallisen selityksen avulla, vaan pikemminkin kokemuksen ja toiminnan johdattelemana; ja jota my\u00f6skin, ellei sit\u00e4 usein pohdita ja pohdita hengellisten henkil\u00f6iden konferensseissa ja ellei sit\u00e4 huolella seulota p\u00e4ivitt\u00e4isten kokemusten ja koettelemusten avulla, se joko vanhenee huolimattomuuden vuoksi tai katoaa tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isen unohduksen vuoksi.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      XXIV ABBA ABRAHAMIN KESKUSTELU<\/p>\n

                                                                      LIHAN KUOLETTAMISESTA<\/strong><\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 1.Kuinka paljastimme ajatuksiemme salaisuudet abba Abrahamille<\/p>\n

                                                                      T\u00c4M\u00c4 ABBA ABRAHAMIN KAHDESTOISTA KESKUSTELU on Kristuksen suosiosta k\u00e4yty, mik\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikkien vanhimpien perinteet ja p\u00e4\u00e4t\u00f6kset; ja kun se on rukoustenne avulla saatu p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, sill\u00e4 luku vastaa mystisesti niiden nelj\u00e4n kahdenkymmenen nelj\u00e4nnen ja kahdenkymmenen vanhimman lukua, joiden pyh\u00e4ss\u00e4 Ilmestyskirjassa sanotaan uhraavan kruununsa Karitsalle, ajattelemme, ett\u00e4 olemme maksaneet kaikkien lupaustemme velan. Ja t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien, jos n\u00e4m\u00e4 nelj\u00e4 ja kaksikymment\u00e4 vanhinta ovat saaneet opetuksensa t\u00e4hden jonkinlaisen kunnian, he tarjoavat sen p\u00e4\u00e4 kumarassa Karitsalle, joka on teurastettu maailman pelastamiseksi; sill\u00e4 H\u00e4n oli se, joka nimens\u00e4 kunniaksi takasi heille n\u00e4in ylev\u00e4t tunteet ja meille kaikki sanat, jotka olivat tarpeen n\u00e4in syv\u00e4llisten ajatusten esitt\u00e4miseksi. Ja H\u00e4nen lahjansa ansiot on osoitettava kaiken hyv\u00e4n Tekij\u00e4lle, jolle on sit\u00e4 enemm\u00e4n velkaa, mit\u00e4 enemm\u00e4n maksetaan. Sen vuoksi me ahdistuneina tunnustimme t\u00e4lle Aabrahamille ajatustemme impulssin, jonka vuoksi mielemme p\u00e4ivitt\u00e4iset h\u00e4mmennykset ajoivat meit\u00e4 palaamaan kotimaahamme ja tapaamaan sukulaisiamme. Sill\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kumpusi suurin syy haluumme, sill\u00e4 muistimme, ett\u00e4 sukulaisemme olivat niin hurskaasti ja hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla varustettuja, ett\u00e4 olimme varmoja, etteiv\u00e4t he koskaan haittaisi aikomustamme, ja ajattelimme jatkuvasti, ett\u00e4 saisimme enemm\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 heid\u00e4n vakavuudestaan, eik\u00e4 meit\u00e4 haittaisi mik\u00e4\u00e4n huoli ruumiillisista asioista, eik\u00e4 tarvitsisi n\u00e4hd\u00e4 vaivaa ruoan hankkimisessa, koska he mielell\u00e4\u00e4n huolehtisivat runsain m\u00e4\u00e4rin kaikkien tarpeidemme tyydytt\u00e4misest\u00e4, ja sen lis\u00e4ksi ruokimme sieluamme tyhjien ilojen toivolla, koska ajattelimme, ett\u00e4 saisimme suurimman hy\u00f6dyn monien k\u00e4\u00e4ntymyksest\u00e4, jotka esimerkkimme ja ohjeidemme kautta k\u00e4\u00e4ntyisiv\u00e4t pelastuksen tielle. Sitten t\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi maalattiin silmiemme eteen juuri se paikka, jossa esi-isiemme esi-is\u00e4t olivat asuneet, ja seudun ihastuttava miellytt\u00e4vyys, kuinka miellytt\u00e4v\u00e4sti ja sopivasti se ulottui er\u00e4maahan, niin ett\u00e4 mets\u00e4n syvennykset eiv\u00e4t ainoastaan ilahduttaisi munkin syd\u00e4nt\u00e4, vaan my\u00f6s tarjoaisivat h\u00e4nelle runsaasti ravintoa. Ja kun selitimme kaiken t\u00e4m\u00e4n edell\u00e4 mainitulle vanhukselle suorasukaisesti, omantuntomme uskon mukaisesti, ja osoitimme runsailla kyyneleill\u00e4mme, ettemme en\u00e4\u00e4 voisi vastustaa kiihkon voimaa, ellei Jumalan armo tulisi avuksemme parantumalla, jonka h\u00e4n voisi antaa, h\u00e4n odotti pitk\u00e4\u00e4n hiljaa, huokaisi vihdoin syv\u00e4\u00e4n ja sanoi:<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. Kuinka vanha mies paljasti vikamme<\/p>\n

                                                                      Ajatustenne heikkous osoittaa, ettette ole viel\u00e4 luopuneet maallisista himoista ettek\u00e4 ole viel\u00e4 sorruttaneet entisi\u00e4 himojanne. Sill\u00e4 koska halujenne vaeltava luonne todistaa syd\u00e4menne laiskuudesta, niin t\u00e4m\u00e4n pyhiinvaelluksen ja poissaolon sukulaisistanne, jonka teid\u00e4n pit\u00e4isi pikemminkin kest\u00e4\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4nne, te kest\u00e4tte vain lihalla. Sill\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat olisi haudattu ja kokonaan karkotettu syd\u00e4mist\u00e4nne, jos olisitte saaneet kiinni oikeasta luopumistavasta ja siit\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, miksi olemme yksin\u00e4isyydess\u00e4, jossa asumme. Niinp\u00e4 n\u00e4en, ett\u00e4 te k\u00e4rsitte siit\u00e4 velttouden heikkoudesta, jota sananlaskuissa n\u00e4in kuvataan: \u201dJokainen veltto on aina jotakin haluamassa\u201d, ja viel\u00e4 kerran: \u2018Jokainen veltto on aina jotakin haluamassa\u2019: \u201dHalut tappavat laiskan.\u201d Sill\u00e4 meid\u00e4nkin tapauksessamme n\u00e4m\u00e4 kuvaamasi maallisten mukavuuksien tarjonnat eiv\u00e4t olisi puutteellisia, jos uskoisimme, ett\u00e4 ne sopivat kutsumukseemme, tai jos ajattelisimme, ett\u00e4 voisimme saada noista nautinnoista ja nautinnoista yht\u00e4 paljon hy\u00f6ty\u00e4 kuin mit\u00e4 saamme t\u00e4st\u00e4 maan kurjuudesta ja ruumiillisesta ahdistuksesta. Emmek\u00e4 ole niin vailla sukulaistemme lohdutusta, ett\u00e4 ne, jotka mielell\u00e4\u00e4n el\u00e4tt\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 omaisuudellaan, j\u00e4tt\u00e4isiv\u00e4t meid\u00e4t ilman, ellei t\u00e4m\u00e4 Vapahtajan sanonta kohtaisi meit\u00e4 ja sulkisi pois kaikkea, mik\u00e4 edist\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n lihan el\u00e4tt\u00e4mist\u00e4, kun H\u00e4n sanoo: \u201dJoka ei j\u00e4t\u00e4 (tai vihaa) is\u00e4\u00e4 ja \u00e4iti\u00e4 ja lapsia ja 1089 velji\u00e4, ei voi olla minun opetuslapseni.\u201d T\u00e4m\u00e4 on Vapahtajan sanonta. Mutta jos olisimme kokonaan vailla vanhempiemme suojelusta, t\u00e4m\u00e4n maailman ruhtinaiden palveluksia ei puuttuisi, sill\u00e4 he kiitollisimmin iloitsisivat palvellessaan tarpeisiamme ripe\u00e4ll\u00e4 avok\u00e4tisyydell\u00e4. Ja heid\u00e4n anteliaisuutensa tukemana olisimme vapaita ruoan valmistamisesta huolehtimisesta, ellei t\u00e4m\u00e4 profeetan kirous pelottaisi meit\u00e4 kauheasti. Sill\u00e4 \u201dKirottu\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201don se ihminen, joka panee toivonsa ihmiseen\u201d, ja: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 luottako ruhtinaisiin.\u201d Meid\u00e4n olisi my\u00f6s joka tapauksessa sijoitettava solumme Niilin rannalle ja saatava vett\u00e4 aivan ovemme eteen, jotta emme joutuisi kantamaan sit\u00e4 kaulassamme nelj\u00e4n kilometrin matkan ajan, ellei siunattu apostoli olisi tehnyt meist\u00e4 v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n kest\u00e4misess\u00e4 ja rohkaissut meit\u00e4 sanoillaan sanoen \u201dKukin saa palkkansa ty\u00f6ns\u00e4 mukaan.\u201d \u201dKukin saa palkkansa ty\u00f6ns\u00e4 mukaan.\u201d Emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 maassamme on jopa joitakin miellytt\u00e4vi\u00e4 syrj\u00e4seutuja, joissa on runsaasti hedelmi\u00e4, miellytt\u00e4vi\u00e4 puutarhoja ja hedelm\u00e4llist\u00e4 maata, joista saisimme tarvitsemamme ruoan pienimm\u00e4ll\u00e4kin ruumiillisella ponnistuksella, ellemme pelk\u00e4isi, ettei meit\u00e4 kohdistuisi se moite, joka evankeliumissa kohdistuu rikkaaseen mieheen: \u201dKoska olet saanut lohdutuksesi t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.\u201d Mutta koska me halveksimme kaikkia n\u00e4it\u00e4 asioita ja halveksimme niit\u00e4 yhdess\u00e4 kaikkien t\u00e4m\u00e4n maailman nautintojen kanssa, me iloitsemme vain t\u00e4st\u00e4 kurjuudesta ja pid\u00e4mme kaiken ylellisyyden sijaan parempana t\u00e4t\u00e4 kauheaa ja valtavaa autiomaata, emmek\u00e4 voi verrata mit\u00e4\u00e4n hedelm\u00e4llisen maan rikkauksia t\u00e4h\u00e4n karuun hiekkaan, koska emme tavoittele mit\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n ruumiin ajallisia voittoja, vaan hengen iankaikkisia palkintoja. Sill\u00e4 eih\u00e4n se, ett\u00e4 munkki on kerran tehnyt luopumisensa, toisin sanoen k\u00e4\u00e4ntymyksens\u00e4 alkuaikoina, on v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n on j\u00e4tt\u00e4nyt nykyisen maailman huomiotta, ellei h\u00e4n jatka luopumista siit\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n loppuun asti meid\u00e4n on profeetan kanssa sanottava n\u00e4in: \u201dEnk\u00e4 min\u00e4 ole halunnut ihmisen p\u00e4iv\u00e4\u00e4, Sin\u00e4 tied\u00e4t sen.\u201d Siksi my\u00f6s Herra sanoo evankeliumissa: \u201dJos joku tahtoo minun per\u00e4ss\u00e4ni kulkea, h\u00e4n kielt\u00e4k\u00f6\u00f6n itsens\u00e4 ja ottakoon ristins\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4 ja seuratkoon minua.”<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. Millaisia alueita erakkojen tulisi etsi\u00e4<\/p>\n

                                                                      JA siksi sen, joka huolehtii ahdistuneesti sis\u00e4isen ihmisen puhtaudesta, tulisi etsi\u00e4 sellaisia alueita, jotka eiv\u00e4t hedelm\u00e4llisyydell\u00e4\u00e4n ja hedelm\u00e4llisyydell\u00e4\u00e4n kutsu h\u00e4nen mielt\u00e4\u00e4n vaivautumaan niiden viljelemiseen, eiv\u00e4tk\u00e4 pakota h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4htem\u00e4\u00e4n pois kiinte\u00e4st\u00e4 ja liikkumattomasta paikastaan keljassaan ja pakota h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4htem\u00e4\u00e4n johonkin ty\u00f6h\u00f6n ulkoilmassa, jolloin h\u00e4nen ajatuksensa ik\u00e4\u00e4n kuin purkautuvat avoimesti ja hajottavat tuuleen kaiken h\u00e4nen mielens\u00e4 keskittyneisyyden ja kaiken h\u00e4nen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4 kohdistuvan ter\u00e4vyyden. Ja t\u00e4t\u00e4 ei voi varoa tai n\u00e4hd\u00e4 kukaan ollenkaan, vaikka olisi kuinka huolellinen ja valpas, paitsi se, joka jatkuvasti pit\u00e4\u00e4 ruumiinsa ja sielunsa suljettuna ja muurien sis\u00e4\u00e4n sulkeutuneena, joka loistavan kalastajan tavoin etsii itselleen ravintoa apostolisen taidon avulla, h\u00e4n voi innokkaasti ja liikkumatta pyydyst\u00e4\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 rauhallisissa syvyyksiss\u00e4 uivia ajatusten parvia, ja kun h\u00e4n uteliaalla silm\u00e4ll\u00e4 tarkkailee syvyyksi\u00e4 kuin korkealta kalliolta, h\u00e4n voi viisaasti ja ovelasti p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mitk\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi houkutella pelastavalla koukullaan luokseen ja mitk\u00e4 h\u00e4n voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta ja hyl\u00e4t\u00e4 huonoina ja ilkein\u00e4 kaloina.<\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Mink\u00e4laisia t\u00f6it\u00e4 yksin\u00e4isten tulisi valita<\/p>\n

                                                                      JOKAINEN, joka siis jatkuvasti pit\u00e4\u00e4 kiinni t\u00e4st\u00e4 valppaudesta, t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tehokkaasti sen, mit\u00e4 profeetta Habakuk hyvin selv\u00e4sti ilmaisee: \u201dMin\u00e4 seison vahtivuorollani ja nousen kalliolle ja katson ulos n\u00e4hd\u00e4kseni, mit\u00e4 H\u00e4n minulle sanoo ja mit\u00e4 min\u00e4 vastaan H\u00e4nelle, joka minua nuhtelee.\u201d Ja kuinka vaikeaa ja rasittavaa t\u00e4m\u00e4 on, k\u00e4y hyvin selv\u00e4sti ilmi niiden kokemuksista, jotka asuvat Kalamuksen tai Porfyrionin autiomaassa. Sill\u00e4 vaikka heit\u00e4 erottaa kaikista kaupungeista ja ihmisten asunnoista pidempi er\u00e4maa kuin Skeeten er\u00e4maata (sill\u00e4 tunkeutumalla seitsem\u00e4n tai kahdeksan p\u00e4iv\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n laajan er\u00e4maan syvyyksiin he tuskin p\u00e4\u00e4sev\u00e4t piilopaikkoihinsa ja selleihins\u00e4), niin silti, koska siell\u00e4 he ovat omistautuneet maanviljelykselle eiv\u00e4tk\u00e4 suinkaan rajoittuneet luostariin, aina kun he tulevat n\u00e4ille kurjille seuduille, joilla me asumme, tai Skeeteen, heit\u00e4 vaivaavat sellaiset ahdistavat ajatukset ja sellainen mielen levottomuus, ett\u00e4 he, ik\u00e4\u00e4n kuin he olisivat aloittelijoita ja miehi\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole koskaan kiinnitt\u00e4neet pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n huomiota yksin\u00e4isyyden harjoituksiin, eiv\u00e4t voi kest\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 selleiss\u00e4 ja niiden rauhaa ja hiljaisuutta, vaan heid\u00e4t ajetaan heti pois ja he joutuvat j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n ne, ik\u00e4\u00e4n kuin he olisivat kokemattomia ja aloittelijoita. Sill\u00e4 he eiv\u00e4t ole oppineet hiljent\u00e4m\u00e4\u00e4n sis\u00e4isen ihmisen liikkeit\u00e4, ja tukahduttamaan ajatustensa myrskyj\u00e4 ahdistuneella huolenpidolla ja sinnikk\u00e4\u00e4ll\u00e4 ponnistelemisella, sill\u00e4 raatamalla p\u00e4iv\u00e4 toisensa j\u00e4lkeen t\u00f6it\u00e4 ulkoilmassa, he liikkuvat koko p\u00e4iv\u00e4n tyhj\u00e4ss\u00e4 tilassa, ei vain lihassa vaan my\u00f6s syd\u00e4mess\u00e4, ja vuodattavat ajatuksiaan avoimesti, kun ruumis liikkuu sinne t\u00e4nne. Ja siksi he eiv\u00e4t huomaa mielens\u00e4 hulluutta, kun he kaipaavat monia asioita, eiv\u00e4tk\u00e4 voi hillit\u00e4 sen ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyytt\u00e4; ja koska he eiv\u00e4t voi siet\u00e4\u00e4 henkist\u00e4 murhetta, he luulevat, ett\u00e4 hiljaisuuden jatkuminen on siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ja ne, jotka eiv\u00e4t koskaan v\u00e4sy kovasta ty\u00f6st\u00e4 maaseudulla, saavat hiljaisuudesta turpiinsa ja uupuvat levon pituuden vuoksi.<\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Ett\u00e4 syd\u00e4men levottomuutta pikemminkin pahentaa kuin parantaa ruumiin levottomuus<\/p>\n

                                                                      EIK\u00c4 ole ihmeellist\u00e4, jos keljassa asuvaa, jonka ajatukset on koottu ik\u00e4\u00e4n kuin ahtaaseen luostariin, ahdistavat lukuisat ahdistukset, jotka puhkeavat miehen itsens\u00e4 kanssa ulos asunnon ahtaudesta ja sy\u00f6ksyv\u00e4t heti t\u00e4nne ja t\u00e4nne kuin villihevoset. Mutta kun ne nyt vaeltavat vapaana karsinoistaan, nautitaan hetkeksi lyhyest\u00e4 ja surullisesta lohdutuksesta; mutta kun ruumiin palattua omaan keljaansa koko ajatusjoukko vet\u00e4ytyy takaisin omaan kotiinsa, kroonisen sallivuuden tapa synnytt\u00e4\u00e4 pahempia tuskia. Ne siis, jotka eiv\u00e4t kykene eiv\u00e4tk\u00e4 osaa taistella omien mielikuvitustensa yllykkeit\u00e4 vastaan, kun heit\u00e4 ahdistetaan keljassaan, kun vahinko hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 heid\u00e4n rintakeh\u00e4\u00e4ns\u00e4 tavallista raivokkaammin, jos he l\u00f6ys\u00e4\u00e4v\u00e4t tiukkoja s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4\u00e4n ja sallivat itselleen vapauden menn\u00e4 useammin ulos, her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t itselleen pahemman vitsauksen t\u00e4ll\u00e4, jonka he kuvittelevat olevan l\u00e4\u00e4ke: Aivan kuten ihmiset kuvittelevat voivansa hillit\u00e4 sis\u00e4isen kuumeen voimakkuutta vet\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kylmint\u00e4 vett\u00e4, vaikka on tosiasia, ett\u00e4 se pikemminkin sytytt\u00e4\u00e4 kuin sammuttaa kuumeen tulta, sill\u00e4 hetkellisen lievityksen j\u00e4lkeen seuraa paljon pahempi kohtaus.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Vertailu, joka osoittaa, miten munkin tulisi vartioida ajatuksiaan<\/p>\n

                                                                      Siten munkin koko huomio tulisi kiinnitt\u00e4\u00e4 yhteen pisteeseen, ja kaikkien h\u00e4nen ajatustensa nousu ja keh\u00e4 tulisi rajoittaa voimakkaasti siihen, nimitt\u00e4in Jumalan muistamiseen, niin kuin ihmisen, joka haluaa nostaa korkealle py\u00f6re\u00e4n kaaren holvin, on jatkuvasti vedett\u00e4v\u00e4 viiva sen tarkasta keskipisteest\u00e4 ymp\u00e4ri, ja sen antaman varman mittapuun mukaisesti l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 rakentamisen lainalaisuuksien avulla kaikki tarvittava tasaisuus ja py\u00f6reys. Mutta jos joku yritt\u00e4\u00e4 viimeistell\u00e4 holvin ilman sen keskipisteen selvitt\u00e4mist\u00e4 – vaikka h\u00e4n luottaakin tietoihinsa ja taitoihinsa mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin – h\u00e4nen on mahdotonta pit\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rysmitta tasaisena ja virheett\u00f6m\u00e4n\u00e4 tai saada selville pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sit\u00e4 katsomalla, kuinka paljon h\u00e4n on erehdyksens\u00e4 vuoksi vienyt pois todellisen py\u00f6reyden kauneudesta, ellei h\u00e4n aina turvaudu tuohon totuuden koetukseen ja korjaa sen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 ty\u00f6ns\u00e4 sis\u00e4- ja ulkoreunaa ja viimeistele n\u00e4in suurta ja korkeaa kasaa t\u00e4sm\u00e4llisesti pisteen kohdalleen. Niin my\u00f6s meid\u00e4n mielemme, ellei se ty\u00f6skentelem\u00e4ll\u00e4 yksin Herran rakkauden ymp\u00e4rill\u00e4 liikkumattomana keskipisteen\u00e4 kaikkien t\u00f6idemme ja keksint\u00f6jemme olosuhteiden kautta joko sovita tai hylk\u00e4\u00e4 kaikkien ajatustemme luonnetta rakkauden erinomaisilla kompassilla, jos niin saan sanoa, ei tule koskaan erinomaisella taidolla rakentamaan sen hengellisen rakennuksen rakennusta, jonka arkkitehti Paavali on, eik\u00e4 hallussaan pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kaunista taloa, jota autuas Daavid syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n halusi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Herralle ja sanoi: \u201dMin\u00e4 olen rakastanut sinun huoneesi kauneutta ja sinun kirkkautesi asumuksen paikkaa\u201d, vaan h\u00e4n nostaa ennakoimatta syd\u00e4meens\u00e4 talon, joka ei ole kaunis ja joka ei ole Pyh\u00e4n Hengen arvoinen, joka pian sortuu, eik\u00e4 siten saa mit\u00e4\u00e4n kunniaa siunatun asukkaan vastaanottamisesta, vaan tuhoutuu kurjasti rakennuksensa sortuessa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Kysymys siit\u00e4, miksi sukulaistemme l\u00e4heisyyden katsotaan h\u00e4iritsev\u00e4n meit\u00e4, kun taas Egyptiss\u00e4 asuvien kohdalla se ei h\u00e4iritse<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Se on hyvin hy\u00f6dyllinen ja tarpeellinen s\u00e4\u00e4nt\u00f6, joka annetaan siit\u00e4, millaisia t\u00f6it\u00e4 voidaan tehd\u00e4 keljan sis\u00e4ll\u00e4. Olemme nimitt\u00e4in usein todistaneet sen arvon paitsi teid\u00e4n pyhyytenne esimerkin perusteella, joka perustuu apostolien hyveiden j\u00e4ljittelyyn, my\u00f6s oman kokemuksemme perusteella. Mutta ei ole riitt\u00e4v\u00e4n selv\u00e4\u00e4, miksi meid\u00e4n pit\u00e4isi niin perusteellisesti v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 sukulaistemme naapurustoa, jota te ette hyl\u00e4nneet kokonaan. Sill\u00e4 jos me n\u00e4emme teid\u00e4t, jotka nuhteettomasti vaellatte kaikessa t\u00e4ydellisyyden tiell\u00e4 ja jotka ette ainoastaan asu omassa maassanne, vaan jotkut teist\u00e4 eiv\u00e4t ole edes vet\u00e4ytyneet kauas omasta kyl\u00e4st\u00e4\u00e4n, miksi se, mik\u00e4 ei vahingoita teit\u00e4, olisi katsottava pahaksi meille?<\/p>\n

                                                                      LUKU 8.Vastaus siihen, ett\u00e4 kaikki asiat eiv\u00e4t sovi kaikille ihmisille<\/p>\n

                                                                      ABRAHAM: Joskus n\u00e4emme, ett\u00e4 hyvist\u00e4 asioista otetaan huonoja ennakkotapauksia. Sill\u00e4 jos ihminen uskaltaa tehd\u00e4 samaa asiaa kuin toinen, mutta ei samalla mielell\u00e4 ja tarkoituksella tai ei yht\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla, h\u00e4n joutuu heti petoksen ja kuoleman pauloihin juuri niiden asioiden kautta, joista toiset saavat iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n hedelm\u00e4n: Niin kuin se vahvasti aseistettu poikanen, joka taistelussa kohtasi sotaisan j\u00e4ttil\u00e4isen, olisi varmasti havainnut, jos h\u00e4n olisi ollut pukeutunut Saulin raskaaseen, vain miehille sopivaan haarniskaan; ja se, mill\u00e4 joku vahvempi ik\u00e4inen olisi ly\u00f6nyt maahan lukemattomia vihollisjoukkoja, olisi vain tuonut varman vaaran nuorukaiselle, ellei h\u00e4n olisi harkiten valinnut nuoruudelleen sopivia aseita ja aseistanut itse\u00e4\u00e4n pahaa vihollistaan vastaan, ei rintapanssarilla ja kilvell\u00e4, joilla h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 muut olivat varustautuneet, vaan sellaisilla aseilla, joilla h\u00e4n itse kykeni taistelemaan. Siksi on oikein, ett\u00e4 kukin meist\u00e4 ensin harkitsee tarkoin voimiensa mitan ja sen rajojen mukaisesti valitsee haluamansa j\u00e4rjestelm\u00e4n, sill\u00e4 vaikka kaikki on hyv\u00e4\u00e4, kaikki ei kuitenkaan voi olla sopivaa\u00a0 kaikille ihmisille. Emme nimitt\u00e4in v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 koska ankkurin el\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4, se sopii siksi kaikille: sill\u00e4 monet pit\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 paitsi hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4n\u00e4, jopa vahingollisena. Emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 olemme oikeassa ottaessamme k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kinobian j\u00e4rjestelm\u00e4n ja veljien hurskaan ja kiitett\u00e4v\u00e4n huolenpidon, katso siksi, ett\u00e4 kaikkien pit\u00e4isi noudattaa sit\u00e4. Niinp\u00e4 my\u00f6s muukalaisista huolehtimisen hedelm\u00e4t ovat hyvin runsaat, mutta sit\u00e4 ei voi ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kaikki ilman k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden menetyst\u00e4. Edelleen, teid\u00e4n l\u00e4\u00e4ninne ja t\u00e4m\u00e4n l\u00e4\u00e4nin j\u00e4rjestelm\u00e4t on ensin punnittava toisiaan vastaan, ja sitten on punnittava vastakkaisissa vaakakupeissa erikseen ihmisten voimat, jotka on koottu heid\u00e4n hyveidens\u00e4 tai paheidensa jatkuvasta esiintymisest\u00e4. Saattaa nimitt\u00e4in k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 se, mik\u00e4 on toisesta kansakunnasta tulevalle ihmiselle vaikeaa tai mahdotonta, muuttuu jotenkin juurtuneen tottumuksen kautta luonnolliseksi: aivan kuten jotkut kansakunnat, joita erottaa toisistaan suuri alueellinen ero, kest\u00e4v\u00e4t ilman ruumiin peitt\u00e4mist\u00e4 valtavaa kylmyyden voimaa tai auringon kuumuutta, jota toiset, joilla ei ole kokemusta tuosta ep\u00e4suotuisasta taivaankappaleesta, eiv\u00e4t varmastikaan kest\u00e4isi, vaikka olisivat kuinka vahvoja. Niin my\u00f6s te, jotka suurimmalla mielen ja ruumiin ponnistuksella yrit\u00e4tte t\u00e4ss\u00e4 piiriss\u00e4 saada monessa suhteessa parempaa tietoa maanne luonnosta, pohtikaa ahkerasti, voisitteko te niill\u00e4 alueilla, jotka ovat kertomuksen mukaan j\u00e4\u00e4tyneet ja joita sitoo liiallisen ep\u00e4uskon kylmyys, kest\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n alastomuuden, jos saan sanoa sit\u00e4 niin. Meille nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 pyh\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme on pitk\u00e4aikainen, on l\u00e4hes luonnostaan antanut t\u00e4m\u00e4n lujuuden tarkoituksemme, ja jos n\u00e4emme, ett\u00e4 olette hyveellisyydess\u00e4 ja pysyvyydess\u00e4 meid\u00e4n veroisemme, teid\u00e4n ei samalla tavoin tarvitse v\u00e4ltell\u00e4 sukulaistenne ja veljienne l\u00e4heisyytt\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 9.Niiden ei tarvitsisi pel\u00e4t\u00e4 sukulaistensa l\u00e4heisyytt\u00e4, jotka pystyv\u00e4t j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n abba Apolloksen lihan kuolettamista<\/p>\n

                                                                      MUTTA, jotta voitte oikeudenmukaisesti mitata voimienne m\u00e4\u00e4r\u00e4n tietyll\u00e4 tiukkuuden koetuksella, osoitan teille sen, mit\u00e4 er\u00e4s vanha mies teki; nimitt\u00e4in, Abba Apollos, ett\u00e4 jos syd\u00e4mesi salainen tutkiminen p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ettet ole t\u00e4t\u00e4 miest\u00e4 j\u00e4ljess\u00e4 tarkoituksellisuudessa ja hyvyydess\u00e4, voit uskaltautua j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n maahasi ja asumaan l\u00e4helle sukulaisiasi ilman, ett\u00e4 tarkoituksellesi aiheutuu haittaa tai el\u00e4m\u00e4ntavoillesi vahinkoa, ja voit olla varma siit\u00e4, ettei l\u00e4heisyyden tunne eik\u00e4 rakkautesi t\u00e4t\u00e4 aluetta kohtaan voi h\u00e4irit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n n\u00f6yr\u00e4n er\u00e4n tiukkuutta, jonka paitsi oma tahtosi my\u00f6s pyhiinvaelluksenne tarpeet pakottavat teid\u00e4t t\u00e4h\u00e4n maahan. Kun sitten h\u00e4nen oma veljens\u00e4 oli tullut t\u00e4m\u00e4n mainitsemamme vanhan miehen luokse y\u00f6my\u00f6h\u00e4ll\u00e4 ja pyyt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 tulemaan hetkeksi ulos luostaristaan auttaakseen h\u00e4nt\u00e4 pelastamaan h\u00e4rk\u00e4\u00e4, joka, kuten h\u00e4n surullisesti valitti, oli juuttunut suon suohon v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n, koska h\u00e4n ei mitenk\u00e4\u00e4n voinut pelastaa sit\u00e4 yksin, vastasi abba Apollos j\u00e4hme\u00e4sti h\u00e4nen anomukseensa: \u201dMiksi et kysynyt nuoremmalta veljelt\u00e4mme, joka oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 sinua ohi kulkiessasi kuin min\u00e4?\u201d, ja kun toinen ajatteli, ett\u00e4 h\u00e4n oli unohtanut kauan sitten haudatun veljens\u00e4 kuoleman ja ett\u00e4 h\u00e4n oli liiallisesta pid\u00e4ttyv\u00e4isyydest\u00e4 ja jatkuvasta yksin\u00e4isyydest\u00e4 l\u00e4hes mielelt\u00e4\u00e4n heikko, h\u00e4n vastasi: \u201dMiksi et kysynyt nuoremmalta veljelt\u00e4mme, joka oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 sinua ohi kulkiessasi kuin min\u00e4? \u201dMiten voisin kutsua t\u00e4nne sellaisen, joka kuoli viisitoista vuotta sitten?\u201d \u201dMiten voisin kutsua t\u00e4nne sellaisen, joka kuoli viisitoista vuotta sitten?\u201d Abba Apollos vastasi: \u201dEn voi uskoa, ett\u00e4 h\u00e4n on kuollut: \u201dEtk\u00f6 tied\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4kin olen ollut kuolleena t\u00e4lle maailmalle jo kaksikymment\u00e4 vuotta, enk\u00e4 voi haudastani t\u00e4ss\u00e4 keljassa antaa sinulle mit\u00e4\u00e4n apua siin\u00e4, mik\u00e4 kuuluu t\u00e4m\u00e4nhetkisen el\u00e4m\u00e4n asioihin. Ja Kristus on niin kaukana siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sallii minun edes hiukan h\u00f6llent\u00e4\u00e4 siveysvelvollisuustavoitettani, johon olen ryhtynyt h\u00e4rk\u00e4si irrottamiseksi, ettei h\u00e4n sallinut edes kaikkein lyhyint\u00e4 taukoa siit\u00e4 is\u00e4ni hautajaisia varten, jotka olisi paljon helpommin voitu toteuttaa asianmukaisesti ja hurskaasti.\u201d Ja niin tutkikaa nyt rintanne salaisuuksia ja harkitkaa tarkoin, pystyttek\u00f6 tekin jatkuvasti s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tuollaisen tiukkuuden sukulaisianne kohtaan, ja kun huomaatte, ett\u00e4 olette h\u00e4nen kaltaisensa t\u00e4ss\u00e4 sielun siveellisess\u00e4 kuolettamisessa, niin vihdoin voitte tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 samalla tavalla sukulaistenne ja veljienne l\u00e4heisyys ei vahingoita teit\u00e4, kun, tarkoitan, pid\u00e4tte, ett\u00e4 vaikka he ovat hyvin l\u00e4hell\u00e4 teit\u00e4, olette heille kuollut niin, ett\u00e4 ette salli, ettei heit\u00e4 hy\u00f6dyt\u00e4 apunne eik\u00e4 teit\u00e4 itse\u00e4nne kevenn\u00e4 velvollisuudet heit\u00e4 kohtaan.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 10. Kysymys siit\u00e4, onko munkille pahaksi, ett\u00e4 h\u00e4nen sukulaisensa huolehtivat h\u00e4nen tarpeistaan<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: T\u00e4ss\u00e4 asiassa et todellakaan ole j\u00e4tt\u00e4nyt tilaa en\u00e4\u00e4 ep\u00e4selvyyksille. Olemme nimitt\u00e4in varmoja siit\u00e4, ettemme voi mitenk\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 nykyist\u00e4 kurjaa vaatetustamme tai p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 paljain jaloin kulkemista heid\u00e4n naapurustossaan, ja ett\u00e4 siell\u00e4 emme saisi samalla vaivalla hankittua edes sit\u00e4, mik\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 elatuksemme kannalta, sill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 meid\u00e4n on itse asiassa pakko hakea vett\u00e4 niskoillamme kolmen mailin matkan p\u00e4\u00e4st\u00e4. Sill\u00e4 h\u00e4pe\u00e4 niin meid\u00e4n kuin heid\u00e4nkin puoleltaan ei sallisi meid\u00e4n v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 t\u00e4t\u00e4 heid\u00e4n edess\u00e4\u00e4n. Mutta miten se vahingoittaa el\u00e4m\u00e4nsuunnitelmaamme, jos meid\u00e4t vapautetaan kokonaan ruoanvalmistuksen aiheuttamasta huolesta, kun he toimittavat meille kaikki tarvikkeet, ja me antaudumme n\u00e4in ollen vain lukemiseen ja rukoukseen, niin ett\u00e4 poistamalla sen ty\u00f6n, joka nyt h\u00e4iritsee meit\u00e4, voimme omistautua vakavammin vain hengellisille asioille?<\/p>\n

                                                                      LUKU 11.Vastaus, jossa kerrotaan, mit\u00e4 pyh\u00e4 Antonius s\u00e4\u00e4ti t\u00e4st\u00e4 asiasta<\/p>\n

                                                                      ABRAHAM: En anna sinulle omaa mielipidett\u00e4ni t\u00e4t\u00e4 vastaan, vaan autuaan Antoniuksen mielipiteen, jolla h\u00e4n sekoitti er\u00e4\u00e4n veljen laiskuuden (jonka voitti t\u00e4m\u00e4 kuvailemasi laiskuus) niin, ett\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s katkaisi aiheesi solmun. Sill\u00e4 kun er\u00e4s tuli, kuten sanoin, edell\u00e4 mainitun vanhan miehen luo ja sanoi, ett\u00e4 ankkurien j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 ei ole lainkaan ihailtava, ja julisti, ett\u00e4 ihmiselt\u00e4 vaaditaan suurempaa hyveellisyytt\u00e4 harjoittaa sit\u00e4, mik\u00e4 kuuluu t\u00e4ydellisyyteen, asuessaan mieluummin ihmisten keskell\u00e4 kuin autiomaassa, autuas Antonius kysyi, miss\u00e4 h\u00e4n itse asuu, ja kun h\u00e4n vastasi asuvansa sukulaistensa l\u00e4hell\u00e4 ja kehui, ett\u00e4 heid\u00e4n huolenpitonsa ansiosta h\u00e4n oli vapautunut kaikesta p\u00e4ivitt\u00e4isen ty\u00f6n huolenpidosta ja ahdistuksesta ja antautui lakkaamatta ja yksinomaan lukemiselle ja rukoilemiselle ilman, ett\u00e4 h\u00e4nen henke\u00e4\u00e4n h\u00e4iritsisi mik\u00e4\u00e4n, siunattu Antonius sanoi j\u00e4lleen kerran: \u201dKerro minulle, hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni, suretko sin\u00e4 heid\u00e4n surujaan ja onnettomuuksiaan ja iloitsetko samalla tavoin heid\u00e4n onnestaan?\u201d H\u00e4n kysyi: \u201dSano minulle, hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni, suretko sin\u00e4 heid\u00e4n suruistaan ja onnettomuuksistaan ja iloitsetko samalla tavoin heid\u00e4n onnestaan?\u201d H\u00e4n tunnusti jakavansa ne molemmat. Jolle vanhus vastasi: \u201dMin\u00e4 olen pahoillani, ett\u00e4 olen niin pahoillani: \u201dSinun tulisi tiet\u00e4\u00e4\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dett\u00e4 tulevassa maailmassa my\u00f6s sinut tuomitaan niiden arvalla, joiden kanssa olet t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ollut tekemisiss\u00e4, jakamalla heid\u00e4n voittonsa tai menetyksens\u00e4, ilonsa tai surunsa.\u201d Eik\u00e4 siunattu Antonius tyytynyt t\u00e4h\u00e4n lausumaan, vaan siirtyi viel\u00e4 laajemmalle keskustelualueelle sanomalla: \u201dT\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapa ja t\u00e4m\u00e4 kaikkein laimein tila eiv\u00e4t ainoastaan iske sinuun sit\u00e4 vahinkoa, josta puhuin (vaikka et sit\u00e4 nyt tunne, kun jotenkin sanot sen sananlaskun mukaisesti, joka sanotaan Sananlaskuissa: ’He ly\u00f6v\u00e4t minua, mutta min\u00e4 en ole murheellinen, ja he pilkkaavat minua, mutta min\u00e4 en tiennyt sit\u00e4’, tai t\u00e4m\u00e4n, joka sanotaan profeetassa: ’Ja muukalaiset ovat sy\u00f6neet h\u00e4nen voimansa, mutta h\u00e4n itse ei tiennyt sit\u00e4’), koska p\u00e4iv\u00e4 toisensa j\u00e4lkeen he vet\u00e4v\u00e4t lakkaamatta mielesi alas maallisiin asioihin ja muuttavat sit\u00e4 sattuman vaihteluiden mukaan; mutta my\u00f6s siksi, ett\u00e4 he riist\u00e4v\u00e4t teilt\u00e4 k\u00e4tenne hedelm\u00e4t ja omien ponnistustenne ansaitun palkkion, koska he eiv\u00e4t salli teid\u00e4n el\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse\u00e4nne sill\u00e4, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 tarjoavat, tai hankkia p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 ravintoa omin k\u00e4sin, kuten siunattu apostoli on m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt, kun h\u00e4n, antaessaan viimeisen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Efeson seurakunnan p\u00e4\u00e4miehille, vakuuttaa, ett\u00e4 vaikka h\u00e4nell\u00e4 oli evankeliumin saarnaamisen pyh\u00e4t velvollisuudet, h\u00e4n kuitenkin huolehti paitsi itsest\u00e4\u00e4n my\u00f6s niist\u00e4, jotka v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t velvollisuudet estiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 hoitamasta virkaansa, sanoen: \u201dTe itse tied\u00e4tte, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 k\u00e4det ovat huolehtineet minun ja niiden tarpeista, jotka olivat minun kanssani. ’ Mutta osoittaakseen, ett\u00e4 h\u00e4n teki t\u00e4m\u00e4n esimerkkin\u00e4 ollakseen hy\u00f6dyllinen meille, h\u00e4n sanoo toisaalla: ’Emme olleet teid\u00e4n keskuudessanne joutilaita, emmek\u00e4 sy\u00f6neet kenenk\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4 ilmaiseksi, vaan teimme ty\u00f6t\u00e4 ja raatamista y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ettemme joutuisi kenenk\u00e4\u00e4n teist\u00e4 maksettavaksi. Ei ik\u00e4\u00e4n kuin meill\u00e4 ei olisi ollut voimaa, vaan antaaksemme itsest\u00e4mme teille esikuvan, jotta te meit\u00e4 j\u00e4ljittelisitte.”<\/p>\n

                                                                      LUKU 12.Ty\u00f6n arvosta ja joutilaisuuden haitoista<\/p>\n

                                                                      JA vaikka siis my\u00f6s meill\u00e4 olisi sukulaistemme suojelus, olemme kuitenkin pit\u00e4neet h\u00e4nen pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4\u00e4n parempana kuin kaikkea rikkautta ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet hankkia 1098 p\u00e4ivitt\u00e4isen ruumiillisen elantomme mieluummin omilla ponnisteluillamme kuin luottaa sukulaistemme varmaan huolenpitoon, sill\u00e4 meill\u00e4 on v\u00e4hemm\u00e4n taipumusta joutavaan pyhien kirjoitusten mietiskelyyn, josta olette puhuneet, ja siihen hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n lukemisen seuraamiseen kuin t\u00e4h\u00e4n ty\u00f6l\u00e4\u00e4seen k\u00f6yhyyteen. Ja toki me mielell\u00e4mme pyrkisimme edelliseen, jos apostolien auktoriteetti olisi opettanut meille heid\u00e4n esimerkill\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 se on meille parempi, tai jos vanhinten s\u00e4\u00e4nn\u00f6t olisivat s\u00e4\u00e4t\u00e4neet sen meid\u00e4n parhaaksemme. Mutta teid\u00e4n on tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vaikuttaa teihin yht\u00e4 paljon kuin se haitta, josta edell\u00e4 puhuin, sill\u00e4 vaikka ruumiinne on terve ja reipas, teit\u00e4 el\u00e4tet\u00e4\u00e4n kuitenkin toisten panoksilla, mik\u00e4 kuuluu oikeastaan vain heikkokuntoisille. Sill\u00e4 totisesti koko ihmissuku, lukuun ottamatta vain sit\u00e4 munkkien luokkaa, joka el\u00e4\u00e4 apostolin k\u00e4skyn mukaisesti omien k\u00e4siens\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4isell\u00e4 ty\u00f6ll\u00e4, odottaa toisen laupeutta ja my\u00f6t\u00e4tuntoa. Sen vuoksi on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4ntekev\u00e4isyydest\u00e4 saavat tukea paitsi ne, jotka kerskuvat el\u00e4tt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 itsens\u00e4 joko sukulaistensa varallisuudella tai palvelijoidensa ty\u00f6ll\u00e4 tai maatilojensa tuotoilla, my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n maailman kuninkaat. T\u00e4m\u00e4 sis\u00e4ltyy joka tapauksessa edelt\u00e4jiemme m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4n, jotka ovat s\u00e4\u00e4t\u00e4neet, ett\u00e4 kaikki se, mit\u00e4 otetaan p\u00e4ivitt\u00e4isen ravinnon tarpeisiin, jota ei ole hankittu ja valmistettu omien k\u00e4sien ty\u00f6ll\u00e4, on viitattava hyv\u00e4ntekev\u00e4isyyteen, kuten apostoli opettaa, joka kielt\u00e4\u00e4 kokonaan toisen antaman avun antamisen joutilaille ja sanoo: \u201dJos joku ei tee ty\u00f6t\u00e4, \u00e4lk\u00f6\u00f6n my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sy\u00f6k\u00f6\u201d. N\u00e4it\u00e4 sanoja siunattu Antonius k\u00e4ytti jotakuta vastaan ja opetti my\u00f6s meit\u00e4 opetuksensa esimerkill\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n sukulaistemme ja kaikkien niiden, jotka antavat tarpeellista hyv\u00e4ntekev\u00e4isyytt\u00e4 ruokamme sek\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4n kodin ilot, turmiollisia houkutuksia ja suosimaan kaiken t\u00e4m\u00e4n maailman rikkauden sijasta hiekkaisia joutomaita, jotka kauhistuttavat luonnon karuutta, ja el\u00e4vien kuoppien valtaamia alueita, ja jotka eiv\u00e4t t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 ole ihmisen hallinnassa tai hallinnassa, jotta emme v\u00e4ltt\u00e4isi ihmisten seurustelua poluttoman er\u00e4maan vuoksi, vaan jotta hedelm\u00e4llisen maan luonne ei koskaan houkuttelisi meit\u00e4 sen viljelemiseen liittyviin h\u00e4iri\u00f6tekij\u00f6ihin, jolloin mieli joutuisi pois syd\u00e4men t\u00e4rkeimm\u00e4st\u00e4 palveluksesta ja olisi hy\u00f6dyt\u00f6n hengellisiin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4riin.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 13. Kertomus parturin maksuista, joka on otettu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n paholaisen harhojen tunnistamiseksi<\/p>\n

                                                                      Kun toivot, ett\u00e4 voit pelastaa my\u00f6s muita, ja olet innokas palaamaan kotimaahasi suuremman hy\u00f6dyn toivossa, kuule my\u00f6s t\u00e4st\u00e4 aiheesta abba Makariuksen kertomus, joka on hyvin siististi ja kauniisti keksitty ja jonka h\u00e4n antoi my\u00f6s er\u00e4\u00e4lle samankaltaisten halujen kuohuttamalle miehelle parantaakseen h\u00e4net sopivimmalla tarinalla. \u201dEr\u00e4\u00e4ss\u00e4 kaupungissa\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201doli er\u00e4s hyvin taitava parturi, jolla oli tapana ajella kaikki kolmella pennill\u00e4, ja saamalla t\u00e4m\u00e4n k\u00f6yh\u00e4n ja kurjan summan ty\u00f6st\u00e4\u00e4n h\u00e4n hankki t\u00e4st\u00e4 samasta summasta sen, mit\u00e4 h\u00e4n tarvitsi p\u00e4ivitt\u00e4iseen ruokaansa, ja kun h\u00e4n oli huolehtinut kaikesta ruumiistaan, h\u00e4nell\u00e4 oli tapana laittaa joka p\u00e4iv\u00e4 sata penni\u00e4 taskuunsa. Mutta kun h\u00e4n ahkerasti ker\u00e4si t\u00e4t\u00e4 voittoa, h\u00e4n kuuli, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kaukana sijaitsevassa kaupungissa jokainen mies maksoi parturille palkkana shillingin. Ja kun h\u00e4n sai t\u00e4m\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, \u201dkuinka kauan\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dsaanko tyyty\u00e4 t\u00e4h\u00e4n kerj\u00e4l\u00e4isyyteen, niin ett\u00e4 saan ty\u00f6ll\u00e4ni kolmen pennin palkan, kun voisin sinne menem\u00e4ll\u00e4 ker\u00e4t\u00e4 rikkauksia suurella shillingin voitolla?\u201d. Ja niin h\u00e4n otti heti mukaansa taiteen v\u00e4lineet ja k\u00e4ytti kulujensa eteen kaiken, mit\u00e4 h\u00e4n oli pitk\u00e4n ajan kuluessa ker\u00e4nnyt ja s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt, ja l\u00e4hti suurella vaivalla tuohon tuottoisaan kaupunkiin. Siell\u00e4 h\u00e4n sai saapumisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n kaikilta palkkansa ty\u00f6st\u00e4\u00e4n sen mukaan kuin oli kuullut, ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, kun h\u00e4n huomasi saaneensa suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n shillinki\u00e4, h\u00e4n l\u00e4hti iloisena lihakauppaan ostamaan ruokaa, jonka h\u00e4n halusi illallisekseen. Ja kun h\u00e4n ryhtyi ostamaan sit\u00e4 suurella \u0161illinkisummalla, h\u00e4n k\u00e4ytti pieneen lihapalaan kaikki saamansa \u0161illinkit eik\u00e4 ottanut kotiinsa ylij\u00e4\u00e4m\u00e4ksi penni\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ja kun h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4nen voittonsa kuluivat joka p\u00e4iv\u00e4 niin, ett\u00e4 h\u00e4n ei ainoastaan j\u00e4tt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n k\u00e4teen, vaan sai tuskin edes sit\u00e4, mit\u00e4 tarvitsi p\u00e4ivitt\u00e4iseen ruokaansa, h\u00e4n mietti asiaa itsekseen ja sanoi: \u201dPalaan takaisin kaupunkiini ja etsin viel\u00e4 kerran niit\u00e4 hyvin vaatimattomia voittoja, joista, kun kaikki ruumiilliset tarpeeni oli tyydytetty, p\u00e4ivitt\u00e4inen ylij\u00e4\u00e4m\u00e4 antoi kasvavan summan vanhuuteni el\u00e4tt\u00e4miseen; vaikka se tuntui v\u00e4h\u00e4iselt\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iselt\u00e4, se kuitenkin jatkuvasti lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4\u00e4n kasvoi ja kasvoi ja kasvoi. Itse asiassa tuo kuparivoitto oli minulle kannattavampi kuin t\u00e4m\u00e4 nimellinen shillinkien voitto, josta ei ainoastaan j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle mit\u00e4\u00e4n, vaan p\u00e4ivitt\u00e4isen ruokani tarpeet\u00a0 tuskin tulevat tyydytetyiksi.” Ja siksi meid\u00e4n on parempi pyrki\u00e4 katkeamattomalla jatkuvuudella t\u00e4h\u00e4n hyvin niukkaan voittoon autiomaassa, josta ei mik\u00e4\u00e4n maallinen huoli, mik\u00e4\u00e4n maallinen h\u00e4iri\u00f6tekij\u00e4, mik\u00e4\u00e4n ylpeyden ja turhamaisuuden ylpeys voi tehd\u00e4 v\u00e4hennyst\u00e4, ja jota mink\u00e4\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4isten tarpeiden paine ei voi v\u00e4hent\u00e4\u00e4 (sill\u00e4 \u201dvanhurskaan pieni asia on parempi kuin jumalattoman suuri rikkaus\u201d), kuin tavoitella niit\u00e4 suurempia voittoja, jotka, vaikka ne hankitaankin monien arvokkaimmalla k\u00e4\u00e4ntymyksell\u00e4, kuitenkin nielaistaan maallisen el\u00e4m\u00e4n vaatimuksiin ja h\u00e4iri\u00f6tekij\u00f6iden p\u00e4ivitt\u00e4iseen vuotamiseen. Sill\u00e4, kuten Salomo sanoo: \u201dParempi on yksi kourallinen lepoa kuin molemmat k\u00e4det t\u00e4ynn\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ja mielen kiusaantumista.\u201d Ja n\u00e4ihin viettelyksiin ja hankaluuksiin sotkeutuvat varmasti kaikki, jotka ovat ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n heikkoja, sill\u00e4 samalla kun he ovat jopa ep\u00e4ilevi\u00e4 omasta pelastuksestaan ja ovat itse toisten opetuksen ja opetuksen tarpeessa, heit\u00e4 yllytet\u00e4\u00e4n paholaisen juonilla k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja opastamaan muita, ja sill\u00e4 vaikka he onnistuisivatkin saamaan jonkinlaista hy\u00f6ty\u00e4 joidenkin k\u00e4\u00e4ntymyksest\u00e4, he tuhlaavat k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myydell\u00e4\u00e4n ja t\u00f6ykeill\u00e4 tavoillaan kaiken sen, mit\u00e4 ovat saaneet. Sill\u00e4 heille tapahtuu se, mit\u00e4 profeetta Haggai kuvaa: \u201dJa joka ker\u00e4\u00e4 rikkauksia, panee ne reik\u00e4iseen pussiin.\u201d Sill\u00e4 todellakin ihminen laittaa voittonsa reik\u00e4iseen pussiin, jos h\u00e4n menett\u00e4\u00e4 itsehillinn\u00e4n puutteen ja jokap\u00e4iv\u00e4isten mielen h\u00e4iri\u00f6iden vuoksi sen, mit\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 saavan toisten k\u00e4\u00e4ntymyksen kautta. Ja niin k\u00e4y, ett\u00e4 vaikka he kuvittelevat voivansa saada suurempia voittoja opettamalla muita, he itse asiassa menett\u00e4v\u00e4t oman kehittymisens\u00e4. Sill\u00e4 \u201dOn niit\u00e4, jotka tekev\u00e4t itsens\u00e4 rikkaiksi, vaikka heill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n, ja on niit\u00e4, jotka n\u00f6yrtyv\u00e4t suurten rikkauksien keskell\u00e4\u201d, ja: \u201dParempi on mies, joka palvelee itse\u00e4\u00e4n n\u00f6yr\u00e4ss\u00e4 asemassa, kuin se, joka hankkii itselleen kunniaa ja kaipaa leip\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 14. Kysymys siit\u00e4, miten t\u00e4llaiset v\u00e4\u00e4r\u00e4t k\u00e4sitykset voivat hiipi\u00e4 meihin<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Eritt\u00e4in osuvasti keskustelussanne on osoitettu n\u00e4iden harhakuvien virheellisyys t\u00e4m\u00e4n havainnollistuksen avulla: mutta me haluaisimme samalla tavalla saada opetuksen sen alkuper\u00e4st\u00e4 ja siit\u00e4, miten se parannetaan, ja yht\u00e4 lailla haluaisimme tiet\u00e4\u00e4, miten t\u00e4m\u00e4 petos on saanut meid\u00e4t valtaansa. Kaikkien on nimitt\u00e4in n\u00e4ht\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 kukaan\u00a0 ei voi lainkaan soveltaa l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 sairauteen muutoin kuin sellainen, joka on jo diagnosoinut sairauden todellisen alkuper\u00e4n.<\/p>\n

                                                                      LUKU 15. Vastaus sielun kolminkertaisesta liikkeest\u00e4<\/p>\n

                                                                      ABRAHAM: Kaikilla vioilla on yksi l\u00e4hde ja alkuper\u00e4, mutta intohimoille ja turmeltumille annetaan eri nimi\u00e4 sen mukaan, millainen on sen osan tai j\u00e4senen, jos saan sanoa niin, luonne, johon sielussa on vahingollisesti vaikutettu: Kuten toisinaan osoitetaan my\u00f6s ruumiillisten sairauksien kohdalla, joissa, vaikka syy on yksi ja sama, ne kuitenkin jakautuvat erilaisiin sairauksiin sen j\u00e4senen luonteen mukaan, johon ne vaikuttavat. Sill\u00e4 kun haitallisen kosteuden v\u00e4kivaltaisuus on tarttunut ruumiin linnoitukseen, ts. p\u00e4\u00e4h\u00e4n, se saa aikaan p\u00e4\u00e4ns\u00e4ryn tunteen, mutta kun se vaikuttaa korviin tai silmiin, se muuttuu korvas\u00e4rky- tai silm\u00e4sairaudeksi; kun se levi\u00e4\u00e4 niveliin ja k\u00e4sien raajoihin, sit\u00e4 kutsutaan nivel- tai k\u00e4sikihdiksi; mutta kun se laskeutuu jalkojen raajoihin, sen nimi muuttuu ja sit\u00e4 kutsutaan podagraksi; ja haitallista kosteutta, joka alun perin on yksi ja sama, kuvataan yht\u00e4 monella nimell\u00e4 kuin on erillisi\u00e4 j\u00e4seni\u00e4, joihin se vaikuttaa. Samalla tavalla siirty\u00e4ksemme n\u00e4kyvist\u00e4 asioista n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin meid\u00e4n pit\u00e4isi pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 taipumus kuhunkin vikaan on olemassa sielumme osissa ja, jos saan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmaisua, j\u00e4seniss\u00e4. Ja koska er\u00e4\u00e4t hyvin viisaat miehet ovat todenneet, ett\u00e4 sen voimat ovat kolminkertaiset, joko se, mik\u00e4 on logikon<\/em> eli j\u00e4rkev\u00e4\u00e4, tai thymikon<\/em> eli kiukuttelevaa, tai epi thymhtikon<\/em> eli halun alainen, joutuu varmasti jonkin hy\u00f6kk\u00e4yksen kohteeksi. Kun sitten haitallisten intohimojen voima ottaa jonkun haltuunsa n\u00e4iden tunteiden vuoksi, sille annetaan vian nimi sen osan mukaan, johon se vaikuttaa. Sill\u00e4 jos synnin vitsaus on saastuttanut sen j\u00e4rkiper\u00e4iset osat, se synnytt\u00e4\u00e4 seuraavat synnit: kerskakulutus, omahyv\u00e4isyys, kateus, ylpeys, r\u00f6yhkeys, riitaisuus, harhaoppisuus. Jos se on haavoittanut kiukkuisia tunteita, se synnytt\u00e4\u00e4 raivoa, k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, \u00e4rtyneisyytt\u00e4, syytt\u00f6myytt\u00e4, kiukkuisuutta ja julmuutta. Jos se on vaikuttanut siihen osaan, joka on altis haluille, siit\u00e4 tulee ahmimisen, haureuden, ahneuden, saituuden sek\u00e4 vahingollisten ja maallisten himojen synnytt\u00e4j\u00e4.”<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 16. Ett\u00e4 sielumme j\u00e4rkiper\u00e4inen osa on turmeltunut<\/p>\n

                                                                      JA siksi, jos haluatte l\u00f6yt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vian l\u00e4hteen ja alkuper\u00e4n, teid\u00e4n on tunnustettava, ett\u00e4 mielenne ja sielunne j\u00e4rkiper\u00e4inen osa on turmeltunut, nimitt\u00e4in se osa, josta r\u00f6yhkeyden ja kerskakulutuksen viat suurimmaksi osaksi l\u00e4htev\u00e4t. Edelleen t\u00e4m\u00e4 sielunne niin sanotusti ensimm\u00e4inen j\u00e4sen on parannettava oikean harkintakyvyn tuomion ja n\u00f6yryyden hyveen avulla, sill\u00e4 kun se on vahingoittunut, kun te kuvittelette, ett\u00e4 voitte paitsi viel\u00e4 kiivet\u00e4 t\u00e4ydellisyyden korkeuksiin, my\u00f6s itse asiassa opettaa muita, ja pid\u00e4tte itse\u00e4nne kykenev\u00e4n\u00e4 ja riitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 opettamaan muita, niin te joudutte ylpeyden kautta n\u00e4iden turhien harhailujen viet\u00e4v\u00e4ksi, jotka teid\u00e4n tunnustuksenne paljastaa. Ja niist\u00e4 voitte sitten p\u00e4\u00e4st\u00e4 vaikeuksitta eroon, jos vakiinnutte, kuten sanoin, todellisen harkinnan n\u00f6yryyteen ja opitte syd\u00e4men murheella, kuinka kova ja vaikea asia jokaiselle meist\u00e4 on pelastaa sielunsa, ja my\u00f6nn\u00e4tte syd\u00e4menne sisimm\u00e4ss\u00e4 olevin tuntein, ett\u00e4 ette ole ainoastaan kaukana tuosta opettamisen ylpeydest\u00e4, vaan ett\u00e4 itse asiassa viel\u00e4 tarvitsette opettajan apua.<\/p>\n

                                                                      LUKU 17.Kuinka sielun heikompi osa antaa ensimm\u00e4isen\u00e4 paholaisen kiusauksille periksi<\/p>\n

                                                                      SINUN pit\u00e4isi sitten soveltaa t\u00e4h\u00e4n sielun j\u00e4seneen tai osaan, jota olemme kuvailleet erityisen haavoittuneeksi, todellisen n\u00f6yryyden parannuskeinoa; sill\u00e4 koska se on, sik\u00e4li kuin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, heikompi kuin muut sielun voimat sinussa, se varmasti antaa ensimm\u00e4isen\u00e4 perkeleen hy\u00f6kk\u00e4yksille periksi. Niin kuin silloin, kun meihin kohdistuu vammoja, jotka johtuvat joko meit\u00e4 rasittavasta ty\u00f6st\u00e4 tai huonosta ilmapiirist\u00e4, on yleens\u00e4 niin, ett\u00e4 ihmisen ruumiissa ne osat, jotka ovat heikompia, antavat ensimm\u00e4isen\u00e4 periksi ja antautuvat n\u00e4ille mahdollisuuksille, ja kun sairaus on tarttunut niihin erityisemmin, se vaikuttaa my\u00f6s ruumiin terveen\u00e4 oleviin osiin samalla tavoin pahoin, niin my\u00f6s, kun synnin rutto puhaltaa p\u00e4\u00e4llemme, jokaisen meist\u00e4 sielu joutuu varmasti ennen kaikkea sen intohimon kiusaamaksi, jonka heikompi ja 1103 heikompi osa ei tee niin sitke\u00e4\u00e4 vastarintaa vihollisen voimakkaille hy\u00f6kk\u00e4yksille, ja on vaarassa joutua niiden vangiksi, joiden huolimaton vartiointi avaa helpomman tien petokselle. Sill\u00e4 niin Balsam p\u00e4\u00e4tteli, ett\u00e4 Jumalan kansaa voitiin varmalla menetelm\u00e4ll\u00e4 pett\u00e4\u00e4, kun h\u00e4n neuvoi, ett\u00e4 m sill\u00e4 nelj\u00e4nneksell\u00e4, jossa h\u00e4n tiesi israelilaisten olevan heikkoja, olisi asetettava heille vaarallisia ansoja, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ollut ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 kun heille tarjottiin naisvarastoa, he heti lankeaisivat ja tuhoutuisivat haureuteen, koska h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 heid\u00e4n sielunsa ne osat, jotka olivat alttiita himolle, olivat turmeltuneet. Niinp\u00e4 siis hengelliset pahat kiusaavat ovelalla ilkeydell\u00e4 jokaista meist\u00e4 asettamalla erityisesti salakavalia ansoja niille sielun kiintymyksille, joissa he ovat n\u00e4hneet, ett\u00e4 se on heikko, sill\u00e4 jos he esimerkiksi n\u00e4kev\u00e4t, ett\u00e4 sielumme kohtuulliset osat ovat k\u00e4rsineet, he koettavat pett\u00e4\u00e4 meit\u00e4 samalla tavalla kuin Raamattu kertoo, ett\u00e4 kuningas Ahabia eksyttiv\u00e4t ne syyrialaiset, jotka sanoivat: \u201dMe tied\u00e4mme, ett\u00e4 Israelin kuninkaat ovat armollisia: Niinp\u00e4 pukekaamme s\u00e4kkikankaat kupeillemme ja k\u00f6ydet p\u00e4\u00e4mme ymp\u00e4rille ja menk\u00e4\u00e4mme Israelin kuninkaan luo ja sanokaamme h\u00e4nelle: \u201dAhab on suuri kuningas, ja h\u00e4n on suuri kuningas, ja h\u00e4n on suuri kuningas, ja h\u00e4n on suuri kuningas: N\u00e4in sanoo palvelijasi Benhadad: \u201dSinun palvelijasi Benhadad sanoo: Anna minun sieluni el\u00e4\u00e4.\u201d Ja n\u00e4in h\u00e4neen ei vaikuttanut mik\u00e4\u00e4n todellinen hyvyys, vaan h\u00e4nen armollisuutensa tyhj\u00e4 ylistys, ja h\u00e4n sanoi: \u201dJa t\u00e4m\u00e4n tavan mukaan he voivat pett\u00e4\u00e4 meid\u00e4tkin tuon kohtuullisen osan erehdyksell\u00e4 ja saada meid\u00e4t k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n Jumalan tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 sen vuoksi, mist\u00e4 me toivoimme saavamme palkkion ja hyvyyden palkinnon, ja meillekin voidaan osoittaa sama nuhtelu: \u201dKoska olet p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt k\u00e4dest\u00e4si irti miehen, joka oli kuoleman arvoinen, niin sinun henkesi on oleva h\u00e4nen henkens\u00e4 ja sinun kansasi h\u00e4nen kansansa.\u201d Tai kun saastainen henki sanoo: \u2018Min\u00e4 l\u00e4hden ja olen valheellinen henki kaikkien profeettojensa suussa\u2019, h\u00e4n varmasti levitt\u00e4\u00e4 petoksen verkkoja sen j\u00e4rkev\u00e4n tunteen avulla, jonka h\u00e4n tiesi olevan alttiina h\u00e4nen kuolettaville juonilleen. Ja t\u00e4t\u00e4 sama henki odotti my\u00f6s Herramme tapauksessa, kun h\u00e4n kiusasi h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 kolmessa sielun kiintymyssuhteessa, joissa h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 koko ihmiskunta oli otettu vangiksi, mutta ei saavuttanut mit\u00e4\u00e4n ovelilla juonillaan. Sill\u00e4 h\u00e4n l\u00e4hestyi sit\u00e4 osaa h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n, joka oli altis halulle, kun h\u00e4n sanoi: \u201dK\u00e4skek\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kivet teht\u00e4isiin leiv\u00e4ksi\u201d; sit\u00e4 osaa, joka on vihan alainen, kun h\u00e4n yritti yllytt\u00e4\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n nykyisen el\u00e4m\u00e4n valtaa ja t\u00e4m\u00e4n maailman valtakuntia; sit\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 osaa, kun h\u00e4n sanoi: \u2018K\u00e4skek\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kivet teht\u00e4isiin leiv\u00e4ksi\u2019: \u201dJos Sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin heitt\u00e4ydy pois t\u00e4\u00e4lt\u00e4.\u201d \u201dJos Sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin heitt\u00e4ydy pois t\u00e4\u00e4lt\u00e4.\u201d Ja n\u00e4iss\u00e4 h\u00e4nen petoksensa ei auttanut mit\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, koska h\u00e4n huomasi, ettei H\u00e4ness\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n vahingollista sen oletuksen mukaisesti, jonka h\u00e4n oli muodostanut v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 k\u00e4sityksest\u00e4. Sen t\u00e4hden mik\u00e4\u00e4n osa H\u00e4nen sielustaan ei antanut periksi, kun vihamiehen juonet kiusasivat h\u00e4nt\u00e4: \u201dSill\u00e4 katso\u201d, H\u00e4n sanoo, \u201dt\u00e4m\u00e4n maailman ruhtinas tulee eik\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 minusta mit\u00e4\u00e4n\u201d.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 18. Kysymys siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n palata kotimaahan asianmukaisen suuremman hiljaisuuden kaipuun vuoksi<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Muunlaisten harhakuvitelmien ja erehdysten joukosta, jotka turhilla lupauksilla hengellisist\u00e4 eduista ovat sytytt\u00e4neet meid\u00e4t kaipaamaan kotimaahamme (kuten teid\u00e4n pyhyytenne on huomannut mielenne ter\u00e4v\u00e4ll\u00e4 oivalluksella), erottuu t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4asiallisena syyn\u00e4 se, ett\u00e4 toisinaan veljemme ahdistavat meit\u00e4 emmek\u00e4 voi mitenk\u00e4\u00e4n pysy\u00e4 katkeamattomassa yksin\u00e4isyydess\u00e4mme ja jatkuvassa hiljaisuudessamme, niin kuin me haluaisimme. Ja t\u00e4m\u00e4n vuoksi p\u00e4ivitt\u00e4isen pid\u00e4tt\u00e4ytymisemme kulku ja mitta, jonka haluamme aina s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 h\u00e4iri\u00f6tt\u00e4 ruumiimme kurittamiseksi, h\u00e4iriintyy varmasti joidenkin veljien saapuessa. Ja t\u00e4m\u00e4 ei varmasti mielest\u00e4mme koskaan tapahtuisi omassa maassamme, jossa on mahdotonta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n tai tuskin ket\u00e4\u00e4n, joka noudattaa t\u00e4t\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapaa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 19. Vastaus paholaisen harhakuvitelmasta, koska h\u00e4n lupaa meille nopeamman yksin\u00e4isyyden rauhaa<\/p>\n

                                                                      ABRAHAM: Se, ett\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t lainkaan turvaudu siihen, on merkki kohtuuttomasta ja harkitsemattomasta tiukkuudesta tai pikemminkin suurimmasta kylmyydest\u00e4. Sill\u00e4 jos ihminen kulkee t\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4, jolle h\u00e4n on astunut, liian hitain askelin ja el\u00e4\u00e4 entisen ihmisen mukaan, on oikein, ettei kukaan – en sano pyhimyksist\u00e4 – vaan kukaan ihminen vieraile h\u00e4nen luonaan. Mutta te, jos olette tulehtuneet oikeasta ja t\u00e4ydellisest\u00e4 rakkaudesta Herraamme kohtaan ja seuraatte Jumalaa, joka todellakin on rakkaus, t\u00e4ydell\u00e4 henkisell\u00e4 kiihkolla, olette varma, ett\u00e4 ihmiset turvautuvat teihin, mihin tahansa saavuttamattomissa olevaan paikkaan pakenettekin, ja samassa suhteessa kuin 1105 jumalallisen rakkauden kiihkeys tuo teid\u00e4t l\u00e4hemm\u00e4s Jumalaa, niin my\u00f6s pyhien veljien joukko parveilee teid\u00e4n luoksenne. Sill\u00e4 kuten Herra sanoo: \u201dKaupunkia, joka on asetettu kukkulalle, ei voi k\u00e4tke\u00e4\u201d, sill\u00e4 \u201dne, jotka minua rakastavat\u201d, sanoo Herra, \u201dmin\u00e4 kunnioitan, ja ne, jotka minua halveksivat, joutuvat halveksittaviksi\u201d. Mutta teid\u00e4n pit\u00e4isi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on paholaisen hienoin juoni, t\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen parhaiten k\u00e4tketty sudenkuoppansa, johon h\u00e4n sy\u00f6ksyy joitakin kurjia ja piittaamattomia henkil\u00f6it\u00e4, niin ett\u00e4 samalla kun h\u00e4n lupaa heille suurempia asioita, h\u00e4n vie heilt\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4isen hy\u00f6dyn edellytt\u00e4m\u00e4t edut, kun h\u00e4n suostuttelee heid\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n kaukaisempia ja raastavampia aaveita ja kuvaa ne heid\u00e4n syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin ne olisivat kylvettyin\u00e4 ihmeellisill\u00e4 nautinnoilla. Ja lis\u00e4ksi joitakin tuntemattomia ja olemattomia paikkoja h\u00e4n teeskentelee tunnetuiksi ja sopiviksi, jotka on jo luovutettu meid\u00e4n valtaamme ja jotka voidaan varmistaa ilman vaikeuksia. My\u00f6skin tuon maan ihmiset h\u00e4n teeskentelee olevansa tottelevaisia ja pelastuksen tien seuraajia, jotta h\u00e4n, samalla kun h\u00e4n lupaa siell\u00e4 sielulle rikkaampia hedelmi\u00e4, voisi ovelasti tuhota meid\u00e4n nykyiset voittomme. Sill\u00e4 kun kukin t\u00e4m\u00e4n turhan toiveen vuoksi erottaa itsens\u00e4 el\u00e4misest\u00e4 yhdess\u00e4 vanhimpien kanssa ja kun h\u00e4nelt\u00e4 on riistetty kaikki se, mit\u00e4 h\u00e4n tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isesti kuvitteli syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, h\u00e4n her\u00e4\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin syvimm\u00e4st\u00e4 unesta, eik\u00e4 her\u00e4tty\u00e4\u00e4n l\u00f6yd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 asioista, joista h\u00e4n oli uneksinut. Ja niinp\u00e4 kun h\u00e4nt\u00e4 est\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n suuremmat vaatimukset ja erottamattomat ansat, paholainen ei anna h\u00e4nen edes pyrki\u00e4 niihin asioihin, joita h\u00e4n oli kerran itselleen luvannut, ja kun h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 ole altis niille harvinaisille ja hengellisille veljien vierailuille, joita h\u00e4n oli aiemmin v\u00e4ltellyt, vaan joutuu p\u00e4ivitt\u00e4in maallisten ihmisten keskeytysten kohteeksi, h\u00e4n ei koskaan salli h\u00e4nen palata edes ankkurin el\u00e4m\u00e4n kohtuulliseen hiljaisuuteen ja j\u00e4rjestelm\u00e4llisyyteen.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 20. Kuinka hy\u00f6dyllist\u00e4 on rentoutuminen veljien saapuessa<\/p>\n

                                                                      T\u00c4T\u00c4 virkist\u00e4v\u00e4\u00e4 rentoutumisen ja kohteliaisuuden v\u00e4lituntia, joka joskus on tapana tulla v\u00e4liin veljien saapumisen vuoksi, vaikka se saattaa tuntua meist\u00e4 v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 ja sellaiselta, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, on kuitenkin k\u00e4rsiv\u00e4llisesti kuunneltava muutamalla sanalla, kuinka hy\u00f6dyllist\u00e4 se on ja kuinka hyv\u00e4\u00e4 se tekee sek\u00e4 ruumiillemme ett\u00e4 sielullemme. Usein k\u00e4y, sanon min\u00e4, ei noviiseille ja heikoille henkil\u00f6ille, vaan jopa niille, joilla on suurin kokemus ja t\u00e4ydellisyys, ett\u00e4 ellei heid\u00e4n mielens\u00e4 rasitusta ja j\u00e4nnityst\u00e4 v\u00e4hennet\u00e4 rentouttamalla joitakin muutoksia, he joutuvat joko hengen kylmyyteen tai joka tapauksessa ruumiillisen terveyden kannalta mit\u00e4 vaarallisimpaan tilaan. Ja sen vuoksi, kun veljien vierailuja tapahtuu jopa usein, niiden, jotka ovat viisaita ja t\u00e4ydellisi\u00e4, ei pit\u00e4isi vain k\u00e4rsiv\u00e4llisesti siet\u00e4\u00e4 niit\u00e4, vaan jopa kiitollisina ottaa ne vastaan; ensinn\u00e4kin siksi, ett\u00e4 ne saavat meid\u00e4t aina vain innokkaammin haluamaan er\u00e4maasta vet\u00e4ytymist\u00e4 (sill\u00e4 vaikka niiden luullaan jollakin tavalla est\u00e4v\u00e4n etenemist\u00e4mme, ne todella pit\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 yll\u00e4 v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja katkeamattomana, ja jos mik\u00e4\u00e4n ei koskaan est\u00e4isi etenemist\u00e4, se ei kest\u00e4isi loppuun asti j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n sinnikk\u00e4\u00e4sti), Toiseksi, koska ne antavat meille tilaisuuden virkist\u00e4\u00e4 kehoamme yhdess\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisyyden etujen kanssa ja samalla, kun keho rentoutuu mit\u00e4 ihanimmin, antavat meille suuremman hy\u00f6dyn kuin mit\u00e4 olisimme saaneet pid\u00e4tt\u00e4ytymisest\u00e4 johtuvasta v\u00e4symyksest\u00e4. T\u00e4st\u00e4 asiasta annan lyhyesti eritt\u00e4in osuvan havainnollistuksen, joka on periytynyt vanhassa tarinassa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 21. Miten evankelista Johanneksen sanotaan osoittaneen rentoutumisen arvon<\/p>\n

                                                                      Kerrotaan, ett\u00e4 kun autuas Johannes oli hell\u00e4sti silittelem\u00e4ss\u00e4 k\u00e4dell\u00e4\u00e4n peltopyyt\u00e4, n\u00e4ki h\u00e4n yht\u00e4kki\u00e4 er\u00e4\u00e4n mets\u00e4st\u00e4j\u00e4n asuun pukeutuneen filosofin l\u00e4hestyv\u00e4n h\u00e4nt\u00e4, joka h\u00e4mm\u00e4styi sit\u00e4, ett\u00e4 niin suuren kuuluisuuden ja maineen omaava mies alentuisi niin mit\u00e4tt\u00f6miin ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isiin huvituksiin, ja sanoi: \u201dOletko sin\u00e4 se Johannes, jonka suuri ja kuuluisa maine on houkutellut minutkin suurella halulla tutustumaan sinuun? Miksi sitten harrastat niin k\u00f6yhi\u00e4 huvituksia?\u201d Siunatulle Johannekselle: \u201dMit\u00e4 se on\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dmit\u00e4 sinulla on k\u00e4dess\u00e4si?\u201d H\u00e4n kysyi: \u201dMit\u00e4 se on?\u201d Toinen vastasi: \u201dMit\u00e4 sin\u00e4 teet? \u201dJousi. \u201dJa miksi\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201det aina kanna sit\u00e4 mukanasi kaikkialla, miss\u00e4 se taipuu?\u201d Toinen vastasi: \u201dNiin, mutta se ei ole viel\u00e4 valmis: \u201dSe ei kelpaisi, sill\u00e4 sen j\u00e4ykkyyden voima hellitt\u00e4isi, kun se olisi jatkuvasti taivutettuna, ja se heikkenisi ja tuhoutuisi, ja kun tulisi aika l\u00e4hett\u00e4\u00e4 j\u00e4re\u00e4mpi\u00e4 nuolia jonkin pedon per\u00e4\u00e4n, sen j\u00e4ykkyys katoaisi liiallisesta ja jatkuvasta rasituksesta. ja voimakkaampien pulttien ampuminen olisi mahdotonta.”\u201d \u201dJa, poikaseni\u201d, sanoi autuas Johannes, \u201d\u00e4l\u00e4\u00a0 anna t\u00e4m\u00e4n v\u00e4h\u00e4isen ja lyhyen mielen rentoutumisen h\u00e4irit\u00e4 sinua, sill\u00e4 ellei se joskus kevent\u00e4isi ja l\u00f6ysent\u00e4isi tarkoituksensa ankaruutta jollakin virkistyksell\u00e4, henki menett\u00e4isi jousituksensa keskeytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n rasituksen vuoksi eik\u00e4 kykenisi tarpeen vaatiessa tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti noudattamaan sit\u00e4, mik\u00e4 on oikein.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 22.Kysymys siit\u00e4, miten meid\u00e4n pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 se, mit\u00e4 evankeliumi sanoo: \u201dMinun ikeeni on helppo ja minun taakkani on kevyt.\u201d<\/p>\n

                                                                      GERMANUS: Koska olet antanut meille parannuskeinon kaikkiin harhakuvitelmiin, ja Jumalan armosta kaikki paholaisen juonet, jotka meit\u00e4 ahdistivat, ovat opetuksellasi paljastuneet, pyyd\u00e4mme, ett\u00e4 selit\u00e4t meille my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n, mit\u00e4 evankeliumissa sanotaan: \u201dMinun ikeeni on helppo, ja minun taakkani on kevyt.\u201d Sill\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan siedett\u00e4v\u00e4sti vastakkainen sille profeetan sanonnalle, jossa sanotaan: \u201dSinun huulesi sanojen t\u00e4hden min\u00e4 olen pit\u00e4nyt vaikeita teit\u00e4\u201d, kun taas apostolikin sanoo: \u2018Kaikki, jotka tahtovat el\u00e4\u00e4 hurskaasti Kristuksessa, k\u00e4rsiv\u00e4t vainoja.\u2019\u201d Mutta se, mik\u00e4 on kovaa ja t\u00e4ynn\u00e4 vainoja, ei voi olla helppoa ja kevytt\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 23. Vastaus, jossa selitet\u00e4\u00e4n sanonta<\/p>\n

                                                                      ABRAHAM: Voimme oman kokemuksemme helpolla opetuksella todistaa, ett\u00e4 Herramme ja Vapahtajamme sanonta on t\u00e4ysin totta, jos l\u00e4hestymme t\u00e4ydellisyyden tiet\u00e4 oikein ja Kristuksen tahdon mukaisesti, ja kuolettamalla kaikki halumme ja katkaisemalla vahingolliset mieltymyksemme, emme ainoastaan anna mink\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4d\u00e4 luoksemme t\u00e4m\u00e4n maailman tavaroista (jolloin vastustajamme l\u00f6yt\u00e4isi mielihyvin tilaisuuksia tuhota ja vahingoittaa meit\u00e4), vaan todella tunnustamme, ettemme ole itse herrojamme, ja teemme todella omiksemme Apostolin sanat: \u201dMin\u00e4 el\u00e4n, mutta en min\u00e4, vaan Kristus el\u00e4\u00e4 minussa.\u201d Sill\u00e4 mik\u00e4 voi olla taakkaa tai raskasta sellaiselle, joka on koko syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n omaksunut Kristuksen ikeen, joka on vakiintunut aitoon n\u00f6yryyteen ja joka aina kiinnitt\u00e4\u00e4 katseensa Herran k\u00e4rsimyksiin ja iloitsee kaikista v\u00e4\u00e4ryyksist\u00e4, joita h\u00e4nelle tarjotaan, sanomalla: \u201dMink\u00e4 t\u00e4hden min\u00e4 mielistelen itse\u00e4ni heikkouksissani, h\u00e4peiss\u00e4, tarpeissa, vainoissa ja ahdistuksissa Kristuksen t\u00e4hden; sill\u00e4 kun min\u00e4 olen heikko, silloin min\u00e4 olen vahva\u201d? Mink\u00e4 tavallisen asian menett\u00e4minen, kysyn min\u00e4, vahingoittaa sit\u00e4, joka ylpeilee t\u00e4ydellisell\u00e4 luopumisella ja hylk\u00e4\u00e4 vapaaehtoisesti Kristuksen t\u00e4hden kaiken t\u00e4m\u00e4n maailman loiston ja pit\u00e4\u00e4 kaikkia ja kaikkia sen haluja lantiona, jotta h\u00e4n saisi Kristuksen, ja joka t\u00e4t\u00e4 evankeliumin k\u00e4sky\u00e4 jatkuvasti mietiskelem\u00e4ll\u00e4 halveksii ja p\u00e4\u00e4see eroon kiihkosta kaikesta menetyksest\u00e4: \u201dSill\u00e4 mit\u00e4 hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4, jos h\u00e4n voittaa koko maailman, mutta menett\u00e4\u00e4 oman sielunsa?\u201d \u201dSill\u00e4 mit\u00e4 hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4, jos h\u00e4n voittaa koko maailman, mutta menett\u00e4\u00e4 oman sielunsa? Tai mit\u00e4 ihminen antaa sielunsa vastineeksi?\u201d Mink\u00e4 menett\u00e4misest\u00e4 h\u00e4n kiukuttelee, joka tunnustaa, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 muilta voidaan ottaa pois, ei ole heid\u00e4n omaansa, ja julistaa voittamattomalla urheudella: \u201dMe emme ole tuoneet mit\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n maailmaan: on varmaa, ettemme voi vied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ulos\u201d? Mink\u00e4 puutteen tarpeet voittavat h\u00e4nen rohkeutensa, joka osaa tulla toimeen ilman \u201darpoja matkaa varten, rahaa kukkaroa varten\u201d ja joka apostolin tavoin kerskuu \u201dmonissa paastoissa, n\u00e4l\u00e4ss\u00e4 ja janossa, kylm\u00e4ss\u00e4 ja alastomuudessa\u201d? Mik\u00e4 ponnistus tai mik\u00e4 kova k\u00e4sky vanhimmalta voi h\u00e4irit\u00e4 h\u00e4nen povensa rauhaa, jolla ei ole omaa tahtoa ja joka ei ainoastaan k\u00e4rsiv\u00e4llisesti, vaan jopa kiitollisena ottaa vastaan sen, mit\u00e4 h\u00e4nelle k\u00e4sket\u00e4\u00e4n, ja Vapahtajamme esimerkin mukaan pyrkii tekem\u00e4\u00e4n ei omaa tahtoaan vaan Is\u00e4n tahtoa, niin kuin h\u00e4n itse sanoo Is\u00e4lleen: \u201dEi kuitenkaan niin kuin min\u00e4 tahdon, vaan niin kuin Sin\u00e4 tahdot\u201d? Millaiset v\u00e4\u00e4ryydet, millainen vaino h\u00e4nt\u00e4 my\u00f6s pelottaa, ei, mik\u00e4 rangaistus voi olla ilahduttamatta h\u00e4nt\u00e4, joka aina iloitsee yhdess\u00e4 apostolien kanssa raidoista ja kaipaa tulla arvolliseksi k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n h\u00e4pe\u00e4\u00e4 Kristuksen nimen t\u00e4hden?\u201d.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 24. Miksi Herran ies koetaan raskaaksi ja H\u00e4nen taakkansa painavaksi<\/p>\n

                                                                      MUTTA se, ett\u00e4 meille p\u00e4invastoin Kristuksen ies ei tunnu kevyelt\u00e4 eik\u00e4 helpolta, on oikeutetusti katsottava meid\u00e4n kieroutuneisuutemme syyksi, sill\u00e4 ep\u00e4usko ja uskon puute ovat meit\u00e4 lannistaneet, ja me taistelemme typer\u00e4ll\u00e4 j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyydell\u00e4 H\u00e4nen k\u00e4sky\u00e4\u00e4n tai pikemminkin neuvoaan vastaan, joka sanoo: \u201dJos tahdot tulla t\u00e4ydelliseksi, niin mene, myy (tai hankkiudu eroon siit\u00e4) kaikesta, mit\u00e4 sinulla on, ja tule seuraamaan minua.\u201d Sill\u00e4 me pid\u00e4mme kiinni maallisista tavaroistamme. Ja koska paholainen pit\u00e4\u00e4 sielumme tiukasti kiinni n\u00e4iden vaivoissa, mit\u00e4 muuta j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle kuin se, ett\u00e4 kun h\u00e4n haluaa erottaa meid\u00e4t hengellisist\u00e4 nautinnoista, h\u00e4n kiusaa meit\u00e4 v\u00e4hent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4 ja riist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ne meilt\u00e4, keksim\u00e4ll\u00e4 ovelilla juonillaan, ett\u00e4 kun H\u00e4nen\u00a0 ikeens\u00e4 suloisuus ja H\u00e4nen taakkansa keveys ovat tulleet meille raskaiksi turmeltuneen halun pahuuden vuoksi, ja kun olemme j\u00e4\u00e4neet kiinni juuri sen omaisuuden ja omaisuuden kahleisiin, jonka olemme s\u00e4ilytt\u00e4neet lohdutukseksi ja lohdutukseksi, h\u00e4n voi aina piinata meit\u00e4 maallisten huolien vitsauksilla ja kirist\u00e4\u00e4 meilt\u00e4 itselt\u00e4mme sen, mill\u00e4 meit\u00e4 kidutetaan?\u201d. Sill\u00e4 \u201dkukin on sidottu omien syntiens\u00e4 k\u00f6ysill\u00e4\u201d, ja kuulee profeetalta: \u201dKatso, kaikki te, jotka sytyt\u00e4tte tulen, liekkien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4, vaeltakaa tulenne valossa ja liekeiss\u00e4, jotka olette sytytt\u00e4neet.\u201d Koska, kuten Salomo todistaa: \u201dJokainen ihminen saa siten rangaistuksen, jolla h\u00e4n on tehnyt synti\u00e4.\u201d Sill\u00e4 juuri nautinnot, joista nautimme, tulevat meille piinaaviksi, ja t\u00e4m\u00e4n lihan nautinnot ja nautinnot k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t kuin py\u00f6velit niiden aiheuttajaa vastaan, koska se, joka saa elantonsa entisest\u00e4 rikkaudestaan ja omaisuudestaan, ei varmasti my\u00f6nn\u00e4 t\u00e4ydellist\u00e4 syd\u00e4men n\u00f6yryytt\u00e4 eik\u00e4 vaarallisten nautintojen t\u00e4ydellist\u00e4 siveyssyrj\u00e4ytymist\u00e4. Mutta siell\u00e4, miss\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 hyvyyden v\u00e4lineet antavat apuaan, siell\u00e4 kaikki t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n koettelemukset ja kaikki tappiot, joita vihollinen voi keksi\u00e4, kestet\u00e4\u00e4n paitsi \u00e4\u00e4rimm\u00e4isell\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4, my\u00f6s todellisella ilolla, ja taas kun ne puuttuvat, syntyy niin vaarallinen ylpeys, ett\u00e4 meit\u00e4 todella haavoitetaan k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myyden tappavilla iskuilla pienimm\u00e4st\u00e4kin moitteesta, ja profeetta Jeremia voi sanoa meille: \u201dJa mit\u00e4 sinun nyt on teht\u00e4v\u00e4 Egyptin tiell\u00e4, juodaksesi sekavaa vett\u00e4? Ja mit\u00e4 sinun on teht\u00e4v\u00e4 assyrialaisten tiell\u00e4, juodaksesi virran vett\u00e4?\u201d. Sinun oma pahuutesi nuhtelee sinua, ja luopumuksesi nuhtelee sinua. Tied\u00e4 ja n\u00e4e, ett\u00e4 on paha ja katkera asia, ett\u00e4 olet j\u00e4tt\u00e4nyt Herran, sinun Jumalasi, ja ett\u00e4 minun pelkoni ei ole sinun kanssasi, sanoo Herra.\u201d Kuinka siis Herran ikeen ihmeellinen makeus koetaan katkeraksi, vaan siksi, ett\u00e4 vastenmielisyytemme katkeruus vahingoittaa sit\u00e4? Miten on mahdollista, ett\u00e4 jumalallisen taakan \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen keveys muuttuu raskaaksi, vaan siksi, ett\u00e4 itsep\u00e4isess\u00e4 r\u00f6yhkeydess\u00e4mme halveksimme H\u00e4nt\u00e4, jonka toimesta taakkaa kannettiin, varsinkin kun itse Raamattu selv\u00e4sti todistaa juuri t\u00e4st\u00e4 asiasta sanoen: \u201dSill\u00e4 jos he olisivat vaeltaneet oikeilla poluilla, he olisivat varmasti l\u00f6yt\u00e4neet vanhurskauden polut tasaisina\u201d? On selv\u00e4\u00e4, sanon min\u00e4, ett\u00e4 juuri me olemme ne, jotka halujemme ilkeill\u00e4 ja kovilla kivill\u00e4 karheuttavat Herran oikeita ja sileit\u00e4 polkuja; jotka typerimmin hylk\u00e4\u00e4mme kuninkaallisen tien, joka on tehty kiviseksi apostolien ja profeettojen kivill\u00e4 ja jota kaikkien pyhien ja Herran itsens\u00e4 jalanj\u00e4ljet ovat tallanneet, ja etsimme poluttomia ja piikkisi\u00e4 paikkoja ja sokeudumme t\u00e4m\u00e4nhetkisten nautintojen houkutuksista, raivaamme tiemme revennein jaloin ja h\u00e4\u00e4vaatteemme repeytynein\u00e4\u00a0 pimeill\u00e4 poluilla, jotka ovat syntien orjantappuroiden peitossa, niin ett\u00e4 emme joudu ainoastaan orjantappuroiden ter\u00e4vien piikkien l\u00e4vist\u00e4miksi, vaan my\u00f6s itse asiassa siell\u00e4 lymy\u00e4vien tappavien k\u00e4\u00e4rmeiden ja skorpionien puremiin. Sill\u00e4 \u201dv\u00e4\u00e4rill\u00e4 teill\u00e4 on orjantappuroita ja ohdakkeita, mutta joka pelk\u00e4\u00e4 Herraa, se varjelee itsens\u00e4 niist\u00e4.\u201d T\u00e4llaisista Herra sanoo toisaalla profeetan kautta: \u201dMinun kansani on unohtanut, uhraa turhaan ja kompastuu teill\u00e4\u00e4n, muinaisilla poluilla, vaeltaakseen niill\u00e4 polkemattomalla tiell\u00e4.\u201d Sill\u00e4 Salomon sanan mukaan: \u201dNiiden tiet, jotka eiv\u00e4t tee ty\u00f6t\u00e4, ovat t\u00e4ynn\u00e4 orjantappuroita, mutta himokkaiden tiet tallataan maahan.\u201d Ja n\u00e4in vaeltaen pois kuninkaan tielt\u00e4 he eiv\u00e4t voi koskaan saapua siihen p\u00e4\u00e4kaupunkiin, jonne meid\u00e4n kurssimme pit\u00e4isi aina suunnata v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4nkin Saarnaaja on melko merkitsev\u00e4sti ilmaissut sanomalla: \u201dHullujen ty\u00f6 v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4, miten menn\u00e4 kaupunkiin\u201d, eli tuohon \u2018taivaalliseen Jerusalemiin, joka on meid\u00e4n kaikkien \u00e4iti\u2019. Mutta joka todella luopuu t\u00e4st\u00e4 maailmasta ja ottaa Kristuksen ikeen p\u00e4\u00e4lleen ja oppii H\u00e4nelt\u00e4 ja harjaantuu p\u00e4ivitt\u00e4in k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, sill\u00e4 H\u00e4n on \u201dlempe\u00e4 ja n\u00f6yr\u00e4 syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n\u201d, se pysyy aina h\u00e4iriintym\u00e4tt\u00e4 kaikista kiusauksista, ja \u201dkaikki toimii yhdess\u00e4 h\u00e4nen hyv\u00e4kseen\u201d. Sill\u00e4 kuten profeetta Obadja sanoo, Jumalan sanat ovat \u201dhyvi\u00e4 sille, joka vaeltaa oikeamielisesti\u201d; ja taas: \u201dSill\u00e4 Herran tiet ovat oikeat, ja vanhurskas vaeltaa niiss\u00e4, mutta rikkojat lankeavat niihin.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 25. Siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4, jonka kiusauksen hy\u00f6kk\u00e4ys saa aikaan<\/p>\n

                                                                      JA niin kiusauksen kanssa taistelemalla Vapahtajan lempe\u00e4 armo antaa meille suurempia ylistyspalkkioita kuin jos se olisi ottanut meilt\u00e4 pois kaiken konfliktin tarpeen. Sill\u00e4 on ylev\u00e4mm\u00e4n ja suuremmasta hyveest\u00e4 kertova merkki pysy\u00e4 aina liikkumatta, kun vainot ja koettelemukset piiritt\u00e4v\u00e4t, ja seist\u00e4 uskollisesti ja rohkeasti Jumalan valleilla ja ihmisten hy\u00f6kk\u00e4yksiss\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin vy\u00f6tt\u00e4ytyneen\u00e4 voittamattoman hyveen k\u00e4sivarsilla, voittaa kunniakkaasti k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myyden ja saada jollakin tavalla heikkoudesta voimaa, sill\u00e4 \u201dvoima on tullut t\u00e4ydelliseksi heikkoudessa\u201d. \u201dSill\u00e4 katso, min\u00e4 olen tehnyt sinut\u201d, sanoo Herra, \u201drautapatsaaksi ja vaskimuuriksi koko maan yli Juudan kuninkaille, sen ruhtinaille ja papeille ja kaikelle maan kansalle. Ja he taistelevat sinua vastaan, mutta eiv\u00e4t voita, sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun kanssasi pelastaakseni sinut, sanoo Herra.”\u201d Herran selv\u00e4n opetuksen mukaan kuninkaan tie on siis helppo ja tasainen, vaikka se saattaakin tuntua kovalta ja karkealta; sill\u00e4 ne, jotka hurskaasti ja uskollisesti palvelevat H\u00e4nt\u00e4, kun he ovat ottaneet p\u00e4\u00e4lleen Herran ikeen ja oppineet H\u00e4nelt\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on lempe\u00e4 ja n\u00f6yr\u00e4 syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n, he heti tavalla tai toisella hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t maallisten intohimojen taakan eiv\u00e4tk\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vaivaa, vaan lepoa sielulleen Herran lahjan kautta, niin kuin H\u00e4n itse todistaa profeetta Jeremian kautta, joka sanoo: \u201dSeisokaa te teill\u00e4 ja katsokaa ja kysyk\u00e4\u00e4 vanhoja polkuja, mik\u00e4 on se hyv\u00e4 tie, ja vaeltakaa sit\u00e4, niin te l\u00f6yd\u00e4tte sielullenne virvoituksen.\u201d Sill\u00e4 heille tulee heti \u201dvinot tiet suoriksi ja karut tiet tasaisiksi\u201d, ja he \u201dmaistavat ja n\u00e4kev\u00e4t, ett\u00e4 Herra on armollinen\u201d, ja kun he kuulevat Kristuksen julistavan evankeliumissa: \u201dTulkaa minun luokseni kaikki te, jotka teette ty\u00f6t\u00e4 ja olette raskautetut, niin min\u00e4 virvoitan teid\u00e4t\u201d, he hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t syntiens\u00e4 taakan ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 siit\u00e4 seuraa: \u201dSill\u00e4 minun ikeeni on helppo, ja minun taakkani on kevyt.\u201d Herran tie on silloin virkist\u00e4v\u00e4, jos sit\u00e4 noudatetaan H\u00e4nen lakinsa mukaisesti. Mutta juuri me olemme ne, jotka hankalilla h\u00e4iri\u00f6tekij\u00f6ill\u00e4 tuomme itsellemme murheita ja vaivoja, kun yrit\u00e4mme jopa suurimmalla ponnistuksella ja vaikeudella seurata t\u00e4m\u00e4n maailman kieroja ja perverssej\u00e4 teit\u00e4. Mutta kun olemme t\u00e4ll\u00e4 tavoin tehneet Herran ikeen meille raskaaksi ja vaikeaksi, valitamme heti pilkkaavassa hengess\u00e4 itse ikeen kovuutta ja karkeutta tai Kristusta, joka sen meille asettaa, t\u00e4m\u00e4n kohdan mukaisesti: \u201dIhmisen hulluus turmelee h\u00e4nen tiens\u00e4, mutta h\u00e4n syytt\u00e4\u00e4 Jumalaa syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n.\u201d Ja kuten profeetta Haggai sanoo, kun me sanomme, ett\u00e4 \u2018Herran tie ei ole oikea\u2019, Herra antaa meille osuvan vastauksen: \u201dEik\u00f6 minun tieni ole oikea? Eiv\u00e4tk\u00f6 teid\u00e4n tienne ole pikemminkin kierot?\u201d Ja todellakin, jos vertaatte neitsyyden suloisen tuoksuvaa kukkaa ja siveyden hentoa puhtautta himojen likaisiin ja haiseviin m\u00e4t\u00e4paiseisiin, munkkien rauhaa ja turvaa niihin vaaroihin ja menetyksiin, joihin t\u00e4m\u00e4n maailman miehet ovat joutuneet, k\u00f6yhyytemme rauhaa rikkauden kalvaviin harmituksiin ja ahdistaviin huoliin, joissa he y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kuluttavat, ei ilman suurinta hengenvaaraa, niin todistatte, ett\u00e4 Kristuksen ies on kaikkein helpoin ja h\u00e4nen taakkansa kaikkein kevein.<\/p>\n

                                                                      LUKU 26. Kuinka lupaus satakertaisesta t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 annetaan niille, joiden luopuminen on t\u00e4ydellist\u00e4<\/p>\n

                                                                      LIS\u00c4TIETOJA my\u00f6s siit\u00e4 palkkiosta, jossa Herra lupaa satakertaisen palkkion t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 niille, joiden luopuminen on t\u00e4ydellist\u00e4, ja sanoo: \u201dJa jokainen, joka on j\u00e4tt\u00e4nyt kodin tai veljet tai sisaret tai is\u00e4n tai \u00e4idin tai vaimon tai lapset tai maat minun nimeni t\u00e4hden, saa satakertaisesti t\u00e4ss\u00e4 ajassa ja perii iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n\u201d, otetaan oikein ja totisesti m samassa merkityksess\u00e4 ilman, ett\u00e4 usko h\u00e4iriintyy. Sill\u00e4 monet k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4 sanontaa hyv\u00e4kseen ja vaativat karkealla \u00e4lyll\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat annetaan lihallisesti tuhatvuotisjuhlassa, vaikka heid\u00e4n on varmasti my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ettei tuota aikakautta, jonka he sanovat olevan yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen, voida mitenk\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 nykyiseksi. Silloin on uskottavampaa ja paljon selvemp\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se, joka Kristuksen vakaumuksesta on luopunut kaikista maallisista kiintymyksist\u00e4 tai tavaroista, saa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 veljilt\u00e4 ja kumppaneilta, jotka ovat h\u00e4neen hengellisell\u00e4 siteell\u00e4 liittyneet, jo t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 rakkauden, joka on sata kertaa parempaa; sill\u00e4 onhan varmaa, ett\u00e4 vanhempien ja lasten ja veljien, vaimojen ja sukulaisten kesken, joissa joko side muodostuu vain kanssak\u00e4ymisest\u00e4 tai liiton side sukulaisuussuhteen vaatimuksista, rakkaus on siedett\u00e4v\u00e4n lyhytik\u00e4ist\u00e4 ja katkeaa helposti. Lopulta jopa hyv\u00e4t ja hurskaat lapset, kun he ovat kasvaneet aikuisiksi, joutuvat joskus vanhempiensa sulkemiksi pois kodeistaan ja omaisuudestaan, ja joskus todella hyv\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 avioliiton side katkeaa, ja riitaisa jako tuhoaa veljesten omaisuuden. Ainoastaan munkit s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t pysyv\u00e4n liiton l\u00e4heisyydess\u00e4 ja omistavat kaiken yhteisen, sill\u00e4 he pit\u00e4v\u00e4t kaikkea, mik\u00e4 kuuluu heid\u00e4n veljilleen, omana omaisuutenaan ja kaikkea, mik\u00e4 on heid\u00e4n omaansa, veljiens\u00e4 omaisuutena. Jos siis rakkautemme armoa verrataan niihin kiintymyssuhteisiin, joissa liiton side on lihallinen rakkaus, on se varmasti sata kertaa suloisempi ja hienompi. Aviollisesta pid\u00e4ttyv\u00e4isyydest\u00e4 saadaan todellakin my\u00f6s nautinto, joka on sata kertaa suurempi kuin se, joka syntyy sukupuolten liitosta. Ja sen ilon sijasta, jota ihminen kokee yhden ainoan talon pellon omistamisesta, h\u00e4n nauttii rikkauksista sata kertaa suurempaa iloa, jos h\u00e4n siirtyy Jumalan poikien lapseksiottamiseen ja omistaa omakseen kaiken, mik\u00e4 kuuluu ikuiselle Is\u00e4lle, ja vakuuttaa syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n ja sielussaan tuon todellisen Pojan tavoin: \u201dKaikki, mik\u00e4 Is\u00e4ll\u00e4 on, on minun;\u201d ja jos ei en\u00e4\u00e4 koettele tuo rikollinen ahdistus h\u00e4iri\u00f6tekij\u00f6iss\u00e4 ja huolissa, vaan huolettomana ja syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n iloisena h\u00e4n onnistuu kaikkialla omakseen, kuullessaan p\u00e4ivitt\u00e4in apostolin h\u00e4nelle antaman ilmoituksen: \u201dSill\u00e4 kaikki on sinun, niin maailma kuin nykyiset ja tulevatkin\u201d, ja Salomon: \u201dUskollisella miehell\u00e4 on koko maailma rikkauksia.\u201d Teill\u00e4 on siis tuo satakertainen palkka, joka tulee esiin arvon suuruudesta ja luonteen erosta, jota ei voi arvioida. Sill\u00e4 jos joku olisi antanut vastineeksi m\u00e4\u00e4r\u00e4tyst\u00e4 messinki- tai rautapainosta tai jostakin viel\u00e4 tavanomaisemmasta metallista saman painon vain kultaa, h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4isi antaneen paljon enemm\u00e4n kuin satakertaisesti. Ja niinp\u00e4 kun ilojen ja maallisten kiintymysten halveksunnasta annetaan vastineeksi hengellinen ilo ja kalleimman rakkauden ilo, vaikka todellinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 olisikin sama, se on kuitenkin sata kertaa parempi ja mahtavampi. Ja jotta t\u00e4m\u00e4 tulisi selke\u00e4mm\u00e4ksi toistamalla sit\u00e4 usein: Minulla oli ennen vaimo himon himokkaassa kiihkossa: nyt minulla on vaimo kunniallisessa pyhityksess\u00e4 ja Kristuksen todellisessa rakkaudessa. Nainen on vain yksi, mutta rakkauden arvo on kasvanut satakertaiseksi. Mutta jos vihan ja raivon ep\u00e4luulon sijasta pid\u00e4t huolta jatkuvasta lempeydest\u00e4 ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4, ahdistuksen ja huolen aiheuttaman stressin sijasta rauhasta ja huolettomuudesta vapaudesta, t\u00e4m\u00e4n maailman hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ja rikollisen kiusaamisen sijasta murheen autuaallisista hedelmist\u00e4, ajallisen ilon turhuuden sijasta hengellisten nautintojen rikkaudesta, n\u00e4et n\u00e4iden tunteiden muuttumisessa satakertaisen korvauksen. Ja jos vertaamme kunkin synnin lyhytaikaiseen ja ohimenev\u00e4\u00e4n nautintoon vastakkaisten hyveiden hy\u00f6tyj\u00e4, lis\u00e4\u00e4ntyneet nautinnot todistavat, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ovat sata kertaa parempia. Sill\u00e4 sormilla laskiessanne siirr\u00e4tte sadan numeron vasemmasta k\u00e4dest\u00e4 oikeaan k\u00e4teen, ja vaikka n\u00e4ytt\u00e4isitte pit\u00e4v\u00e4n sormien j\u00e4rjestyksen samana, m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa kuitenkin suuresti. Sill\u00e4 tuloksena on, ett\u00e4 me, jotka n\u00e4ytimme kantavan vuohien muotoa vasemmassa k\u00e4dess\u00e4, poistumme ja saamme lampaiden palkkion oikeassa k\u00e4dess\u00e4. Siirtyk\u00e4\u00e4mme nyt tarkastelemaan niiden asioiden luonnetta, jotka Kristus antaa meille takaisin t\u00e4ss\u00e4 maailmassa maallisten etujen halveksimisesta, erityisesti Markuksen evankeliumin mukaan, joka sanoo: \u201dEi ole ket\u00e4\u00e4n, joka on j\u00e4tt\u00e4nyt kodin tai velji\u00e4 tai sisaria tai \u00e4itej\u00e4 tai lapsia tai maata minun ja evankeliumin t\u00e4hden, joka ei saisi sata kertaa enemm\u00e4n nyt t\u00e4ss\u00e4 ajassa: taloja ja velji\u00e4 ja sisaria ja \u00e4itej\u00e4 ja \u00e4itej\u00e4 ja lapsia ja maata, vainoamisineen, ja\u00a0 tulevassa maailmassa ikuisen el\u00e4m\u00e4n.\u201d Sill\u00e4 se, joka Kristuksen nimen t\u00e4hden j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta yhden ainoan is\u00e4n tai \u00e4idin tai lapsen rakkauden ja antautuu kaikkien Kristusta palvelevien puhtaimpaan rakkauteen, saa sata kertaa enemm\u00e4n velji\u00e4 ja sukulaisia; sill\u00e4 yhden sijaan h\u00e4nell\u00e4 alkaa olla niin monta is\u00e4\u00e4 ja velje\u00e4, joita viel\u00e4 kiihke\u00e4mpi ja ihailtavampi kiintymys sitoo h\u00e4neen. H\u00e4n rikastuu my\u00f6s lis\u00e4\u00e4ntyneell\u00e4 maaomaisuudella, kun h\u00e4n on luopunut yhdest\u00e4 ainoasta talosta Kristuksen rakkauden t\u00e4hden ja omistaa lukemattomia luostarikoteja kuin omansa, mihin maailman kolkkaan h\u00e4n sitten vet\u00e4ytyykin, kuin omaan kotiinsa. Sill\u00e4 kuinka voi h\u00e4n olla saamatta satakertaista, ja jos ei ole v\u00e4\u00e4rin lis\u00e4t\u00e4 jotakin Herramme sanoihin, enemm\u00e4n kuin satakertaista, joka luopuu kymmenen tai kahdenkymmenen orjan uskottomasta ja pakollisesta palveluksesta ja luottaa niin monien jalojen ja vapaasyntyisten miesten oma-aloitteiseen l\u00e4sn\u00e4oloon? Ja ett\u00e4 n\u00e4in on, sen voitte todistaa omalla kokemuksellanne, sill\u00e4 siit\u00e4 l\u00e4htien, kun kukin teist\u00e4 on j\u00e4tt\u00e4nyt vain yhden is\u00e4n ja \u00e4idin ja kodin, olette saaneet ilman mink\u00e4\u00e4nlaista vaivaa tai huolenpitoa miss\u00e4 tahansa maailman kolkassa, jonne olette tulleet, lukemattomia isi\u00e4 ja \u00e4itej\u00e4 ja velji\u00e4 sek\u00e4 taloja ja maita ja uskollisimpia palvelijoita, jotka ottavat teid\u00e4t vastaan kuin herransa, toivottavat teid\u00e4t tervetulleiksi ja kunnioittavat teit\u00e4 ja huolehtivat teist\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen huolellisesti. Mutta min\u00e4 sanon, ett\u00e4 pyh\u00e4t saavat ansaitusti ja luottavaisesti nauttia t\u00e4st\u00e4 palveluksesta, jos he ovat ensin vapaaehtoisesti uhranneet itsens\u00e4 ja kaiken, mit\u00e4 heill\u00e4 on, veljien palvelukseen. Sill\u00e4 kuten Herra sanoo, he saavat vapaasti takaisin sen, mink\u00e4 he itse ovat lahjoittaneet muille. Mutta jos ihminen ei ole ensin tarjonnut sit\u00e4 aidolla n\u00f6yryydell\u00e4 tovereilleen, miten h\u00e4n voi rauhallisesti siet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 muut tarjoavat sit\u00e4 h\u00e4nelle, kun h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n palveluksensa pikemminkin rasittaa kuin auttaa h\u00e4nt\u00e4, koska h\u00e4n mieluummin ottaa vastaan huomiota veljilt\u00e4 kuin antaa sit\u00e4 heille? Mutta kaiken t\u00e4m\u00e4n h\u00e4n ei ota vastaan huolimattomalla velttoudella ja laiskalla ilolla, vaan Herran sanan mukaisesti \u201dvainojen\u201d, ts. t\u00e4m\u00e4n maailman painostuksen ja intohimojensa aiheuttaman hirvitt\u00e4v\u00e4n ahdingon vallassa, koska, kuten viisas mies todistaa: \u201dSe, joka on helppo ja vaivaton, joutuu puutteeseen\u201d. Sill\u00e4 eiv\u00e4t laiskat, huolimattomat, herk\u00e4t tai hell\u00e4t ota taivaan valtakuntaa v\u00e4kisin, vaan v\u00e4kivaltaiset. Keit\u00e4 sitten ovat v\u00e4kivaltaiset? Varmasti ne ovat niit\u00e4, jotka osoittavat loistavaa v\u00e4kivaltaa, eiv\u00e4t toisia, vaan omaa sieluaan kohtaan, jotka kiitett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 v\u00e4kivallalla riist\u00e4v\u00e4t silt\u00e4 kaikki ilot m nykyiset asiat, ja jotka Herran suu julistaa loistaviksi ry\u00f6st\u00e4jiksi ja jotka t\u00e4m\u00e4nkaltaisella ry\u00f6st\u00f6ll\u00e4 v\u00e4kivaltaisesti anastavat\u00a0 taivaan valtakunnan. Sill\u00e4 kuten Herra sanoo: \u201dTaivaan valtakunta kest\u00e4\u00e4 v\u00e4kivaltaa, ja v\u00e4kivaltaiset ottavat sen v\u00e4kisin haltuunsa.\u201d V\u00e4kivaltaisina ovat toki kiitoksen arvoisia ne, jotka tekev\u00e4t v\u00e4kivaltaa omalle tuholleen, sill\u00e4: \u201dMies\u201d, kuten kirjoitettu on, \u201djoka on murheessa, tekee ty\u00f6t\u00e4 itselleen ja tekee v\u00e4kivaltaa omalle tuholleen\u201d. Sill\u00e4 meid\u00e4n tuhomme on nautintoa t\u00e4ss\u00e4 nykyisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ja varmemmin sanottuna omien mieltymyksiemme ja halujemme t\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4, sill\u00e4 jos ihminen vet\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 pois sielustaan ja saattaa sive\u00e4ksi ne, h\u00e4n tekee heti kunniakasta ja arvokasta v\u00e4kivaltaa omalle tuholleen, edellytt\u00e4en, ett\u00e4 h\u00e4n kielt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 sen miellytt\u00e4vimm\u00e4tkin toiveet, joita jumalallinen sana usein nuhtelee profeetan kautta sanoen: \u201dSill\u00e4 sinun paastosi p\u00e4ivin\u00e4 l\u00f6ytyy sinun oma tahtosi\u201d, ja j\u00e4lleen: \u2018Sill\u00e4 sinun paastosi p\u00e4ivin\u00e4 l\u00f6ytyy sinun oma tahtosi\u2019: \u201dJos sin\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4t jalkasi pois sapatilta, tehd\u00e4kseni tahtoasi pyh\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4ni ja ylist\u00e4\u00e4ksesi h\u00e4nt\u00e4, kun et kuitenkaan tee omia teit\u00e4si, eik\u00e4 omaa tahtoasi l\u00f6ydy, puhuaksesi sanaakaan.”\u201d Ja sen suuren autuuden, joka h\u00e4nelle on luvattu, profeetta lis\u00e4\u00e4 heti. \u201dSilloin\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dsin\u00e4 saat iloita Herrassa, ja min\u00e4 nostan sinut maan korkeuksien yl\u00e4puolelle ja ruokin sinut is\u00e4si Jaakobin perinn\u00f6ll\u00e4. Sill\u00e4 Herran suu on sen puhunut.\u201d Ja siksi Herramme ja Vapahtajamme, antaakseen meille esimerkin omasta tahdostamme luopumisesta, sanoo: \u201dMin\u00e4 en tullut tekem\u00e4\u00e4n omaa tahtoani, vaan sen tahdon, joka minut l\u00e4hetti.\u201d Ja taas: \u201dEi niin kuin min\u00e4 tahdon, vaan niin kuin Sin\u00e4 tahdot.\u201d Ja t\u00e4t\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ominaisuutta osoittavat erityisesti ne miehet, jotka el\u00e4v\u00e4t kinobian piiriss\u00e4 ja joita hallitsee vanhimpien s\u00e4\u00e4nt\u00f6, jotka eiv\u00e4t tee mit\u00e4\u00e4n omasta tahdostaan, vaan heid\u00e4n tahtonsa on riippuvainen apotin tahdosta. Lopulta saattaakseni t\u00e4m\u00e4n keskustelun p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen kysyn teilt\u00e4, eik\u00f6 ne, jotka uskollisesti palvelevat Kristusta, selvimmin saa sata kertaa armon t\u00e4ss\u00e4, kun H\u00e4nen nimens\u00e4 t\u00e4hden suurimmat ruhtinaat kunnioittavat heit\u00e4, ja vaikka he eiv\u00e4t etsi ihmisten kiitosta, he tulevat kuitenkin vainojen koettelemuksissa kunnioitetuiksi, joiden n\u00f6yr\u00e4\u00e4 asemaa tavallinenkin kansa olisi ehk\u00e4 katsonut alasp\u00e4in, joko ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen syntyper\u00e4ns\u00e4 tai orjuuden vuoksi, jos he olisivat jatkaneet el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 maailmassa? Mutta Kristuksen palvelemisen t\u00e4hden kukaan ei uskalla her\u00e4tt\u00e4\u00e4 parjausta heid\u00e4n aatelisasemaansa vastaan tai heitt\u00e4\u00e4 hampaisiinsa heid\u00e4n alkuper\u00e4ns\u00e4 h\u00e4m\u00e4ryytt\u00e4. P\u00e4invastoin, juuri sen n\u00f6yr\u00e4n aseman, jota muut h\u00e4p\u00e4isev\u00e4t ja h\u00e4p\u00e4isev\u00e4t, aiheuttaman h\u00e4pe\u00e4n kautta Kristuksen palvelijat ovat entist\u00e4 loistavammin aateloituneet, kuten voimme selv\u00e4sti osoittaa abba Johanneksen tapauksesta, joka asuu autiomaassa, joka rajoittuu Lykoksen kaupunkiin. H\u00e4n nimitt\u00e4in polveutui h\u00e4m\u00e4rist\u00e4 vanhemmista, mutta\u00a0 Kristuksen nimen ansiosta h\u00e4n on tullut niin tunnetuksi melkein koko ihmiskunnan keskuudessa, ett\u00e4 luomakunnan herrat, jotka pit\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n maailman ja valtakunnan ohjaksia hallussaan ja ovat kaikkien voimien ja kuninkaiden kauhu, kunnioittavat h\u00e4nt\u00e4 Herranaan ja pyyt\u00e4v\u00e4t kaukaisista maista h\u00e4nen neuvojaan ja uskovat h\u00e4nen rukoustensa ja ansioidensa varaan valtakuntansa kruunun, turvallisuustilanteen ja sodan onnen. T\u00e4llaisin termein siunattu Abraham puhui harhakuvitelmiemme alkuper\u00e4st\u00e4 ja niiden korjaamisesta ja paljasti silmiemme eteen ne ovelat ajatukset, jotka paholainen oli saanut alkunsa ja joita h\u00e4n oli ehdottanut, ja sytytti meiss\u00e4 todellisen siveydenhalun, josta toivomme, ett\u00e4 my\u00f6s monet syttyv\u00e4t, vaikka kaikki t\u00e4m\u00e4 on kirjoitettu jokseenkin yksinkertaisella tyylill\u00e4. Sill\u00e4 vaikka sanojemme hiipuva hiillos peitt\u00e4\u00e4 suurimpien isien hehkuvat ajatukset, toivomme kuitenkin, ett\u00e4 hyvin monien niiden kohdalla, jotka yritt\u00e4v\u00e4t poistaa sanojemme hiilloksen ja sytytt\u00e4\u00e4 k\u00e4tketyt ajatukset liekkeihin, niiden kylmyys muuttuu l\u00e4mm\u00f6ksi. Mutta, oi pyh\u00e4t veljet, en tosiaankaan ole ollut niin ylimielisyyden hengest\u00e4 p\u00f6h\u00f6ttynyt, ett\u00e4 olisin antanut teille t\u00e4m\u00e4n tulen (jonka Herra tuli l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n maan p\u00e4\u00e4lle ja jota h\u00e4n kaipaa innokkaasti sytytt\u00e4m\u00e4\u00e4n) siksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n l\u00e4mm\u00f6n soveltamisen kautta sytytt\u00e4isin tuleen teid\u00e4n tarkoituksenne, joka on jo valmiiksi tulikuuma, vaan siksi, ett\u00e4 arvovaltanne lastenne edess\u00e4 olisi suurempi, jos lis\u00e4ksi suurimpien ja vanhimpien isien k\u00e4skyt tukevat sit\u00e4, mit\u00e4 opetatte, ei sanojen kuolleella \u00e4\u00e4nell\u00e4 vaan el\u00e4v\u00e4ll\u00e4 esimerkill\u00e4nne. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 vain se, ett\u00e4 minut, jota t\u00e4h\u00e4n asti on heittelehtinyt mit\u00e4 vaarallisin myrsky, teid\u00e4n rukoustenne hengelliset tuulisp\u00e4\u00e4llik\u00f6t pyyhkiv\u00e4t hiljaisuuden turvalliseen satamaan.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      JOHANNES KASSIANUKSEN SEITSEM\u00c4N KIRJAA HERRAN INKARNAATIOSTA NESTORIUSTA VASTAAN<\/strong><\/p>\n

                                                                      ESIPUHE.<\/strong><\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      KUN olin nyt saanut valmiiksi Hengellisi\u00e4 konferensseja koskevat kirjat, joiden ansio muodostuu pikemminkin ilmaistuista ajatuksista kuin k\u00e4ytetyst\u00e4 kielest\u00e4 (koska karkeat puheeni eiv\u00e4t vastanneet pyhien syv\u00e4llisi\u00e4 ajatuksia), olin harkinnut ja melkein p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt turvautua hiljaisuuteen (koska minua h\u00e4vetti paljastaa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteni), jotta voisin mahdollisimman pitk\u00e4lle hyvitt\u00e4\u00e4 rohkeuteni puhuessani pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kieleni vaatimattomasti kiinni tulevaisuutta varten. Mutta sin\u00e4, rakas Leo, arvostettu ja arvostettu paistini, roomalaisen kirkon ja pyh\u00e4n papiston kaunistus, olet voittanut p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyyteni ja aikomukseni kiitett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 vakavuudellasi ja kiireellisimm\u00e4ll\u00e4 kiintymyksell\u00e4si, kun ved\u00e4t minut ulos hiljaisuuden h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4, johon olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, julkiseen tuomioistuimeen, jota saatan hyvinkin pel\u00e4t\u00e4, ja pakotat minut uusiin t\u00f6ihin, kun viel\u00e4 punastun menneist\u00e4 t\u00f6ist\u00e4ni. Ja vaikka olin kykenem\u00e4t\u00f6n pienempiin teht\u00e4viin, te pakotatte minut vastaamaan suurempiin teht\u00e4viin. Sill\u00e4 jopa niiss\u00e4 v\u00e4h\u00e4isiss\u00e4 t\u00f6iss\u00e4, joissa pienist\u00e4 kyvyist\u00e4mme tarjosimme Herralle jonkin pienen uhrin, en olisi koskaan yritt\u00e4nyt tehd\u00e4 tai ryhty\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n, ellei minua olisi johdatettu siihen piispan k\u00e4skyst\u00e4. Ja niinp\u00e4 teid\u00e4n kauttanne sek\u00e4 aiheemme ett\u00e4 kielemme merkitys on kasvanut. Sill\u00e4 kun ennen puhuimme, kun meit\u00e4 kehotettiin, Herran liiketoimista, nyt te vaaditte meit\u00e4 puhumaan itse Herran inkarnaatiosta ja kirkkaudesta. Ja niinp\u00e4 me, jotka aiemmin ik\u00e4\u00e4n kuin johdettiin temppelin pyh\u00e4\u00e4n temppeliin pappien k\u00e4sien toimesta, tunkeudumme nyt teid\u00e4n johdatuksellanne ja suojeluksessanne niin sanoakseni pyhimmist\u00e4 pyhimp\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on suuri kunnia, mutta vaarallisin yritys, sill\u00e4 pyh\u00e4n pyh\u00e4k\u00f6n palkinto ja jumalallinen palkinto voidaan varmistaa vain voittamalla vihollisemme. Ja niinp\u00e4 te vaaditte ja kehotatte meit\u00e4 nostamaan heikot k\u00e4temme uutta harhaoppia ja uutta uskonvihollista vastaan ja ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi niin sanoakseni asettua vastustamaan tappavan k\u00e4\u00e4rmeen kauheita avosuu – kouristuksia, jotta minun kutsusta profetian voima tai profetian ja evankeliumin sanan jumalallinen voima voisi tuhota lohik\u00e4\u00e4rmeen, joka nyt nousee kiemurtelevalla kurssilla Jumalan kirkkoja vastaan. Tottelen pyynt\u00f6\u00e4nne: Min\u00e4 alistun k\u00e4skyynne; sill\u00e4 mieluummin luotan omissa asioissani teihin kuin itseeni, varsinkin kun Herrani Jeesuksen Kristuksen rakkaus k\u00e4skee minua t\u00e4h\u00e4n samoin kuin teit\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n itse antaa minulle t\u00e4m\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n teid\u00e4n persoonassanne. Sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 asiassa sin\u00e4 olet enemm\u00e4n huolissasi kuin min\u00e4, koska sinun harkintakykysi on enemm\u00e4n vaarassa kuin minun velvollisuuteni. Sill\u00e4 minun tapauksessani, osoittautuipa se, ett\u00e4 olen sen veroinen, mit\u00e4 olette k\u00e4skeneet minua, tai en, juuri kuuliaisuuteni ja n\u00f6yryyteni on minulle jossain m\u00e4\u00e4rin tekosyyksi; jos en tosiaankin voisi vaatia, ett\u00e4 kuuliaisuuteni on arvokkaampaa, jos on v\u00e4hemm\u00e4n, mit\u00e4 voin tehd\u00e4. Me nimitt\u00e4in noudatamme helposti kenen tahansa k\u00e4skyj\u00e4 runsaudestamme; mutta h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 on suuri ja ihmeellinen, ja h\u00e4nen halunsa ylitt\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen voimansa. teid\u00e4n on siis t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 ja teht\u00e4v\u00e4, ja teid\u00e4n on h\u00e4pe\u00e4 sit\u00e4. rukoilkaa ja rukoilkaa, ettei minun k\u00f6mpelyyteni saata valintanne huonoon valoon; ja ettette, jos emme vastaa niit\u00e4 odotuksia, joita olette meilt\u00e4 asettaneet, n\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4, ett\u00e4 olette tehnyt v\u00e4\u00e4rin, kun k\u00e4skitte huonosti harkitun p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyyden vuoksi, kun taas min\u00e4 olin oikeassa, kun annoin periksi tottelevaisuusvaatimusten vuoksi.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      JOHANNES KASSIANUKSEN SEITSEM\u00c4N KIRJAA INKARNAATIOSTA<\/p>\n

                                                                      KIRJA I<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      NESTORIUKSEN VASTAUS I<\/strong><\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 1. Harhaoppi verrattuna runoilijoiden hydraan.<\/p>\n

                                                                      Runoilijoiden tarinat kertovat, ett\u00e4 muinoin hydra, kun sen p\u00e4\u00e4t oli leikattu irti, voitti vammansa ja kasvoi runsaampana: Niinp\u00e4 sen menett\u00e4minen osoittautui er\u00e4\u00e4nlaiseksi voitoksi hirvi\u00f6lle, joka n\u00e4in lis\u00e4\u00e4ntyi kuoleman seurauksena, kun taas tuo poikkeuksellinen hedelm\u00e4llisyys kaksinkertaisti kaiken sen, mink\u00e4 teloittajan veitsi katkaisi, aina siihen mieheen asti, joka innokkaasti pyrki sen tuhoamiseen, raatoi ja hikoili ja huomasi ponnistelunsa niin usein kariutuvan hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n, lis\u00e4si taistelun rohkeuteen k\u00e4sity\u00f6taitoja ja leikkasi tulen avulla, kuten meille kerrotaan, tulisella miekalla tuon hirvi\u00f6m\u00e4isen ruumiin moninaiset j\u00e4lkel\u00e4iset; Ja kun sis\u00e4iset osat oli n\u00e4in poltettu, polttamalla tuon hirvitt\u00e4v\u00e4n hedelm\u00e4llisyyden kapinalliset pulssit, nuo valtavat synnytykset saatiin vihdoin loppumaan. N\u00e4in my\u00f6s kirkkojen harhaopit muistuttavat jossain m\u00e4\u00e4rin sit\u00e4 hydraa, jonka runoilijoiden mielikuvitus on keksinyt; sill\u00e4 nekin sylkev\u00e4t meit\u00e4 vastaan tappavilla kielill\u00e4, ja nekin heitt\u00e4v\u00e4t tappavaa myrkky\u00e4\u00e4n ja nousevat uudelleen esiin, kun niiden p\u00e4\u00e4t katkaistaan. Mutta koska l\u00e4\u00e4ke ei saa puuttua, kun tauti her\u00e4\u00e4 uudelleen, ja koska l\u00e4\u00e4kkeen on oltava sit\u00e4 nopeampi, mit\u00e4 vaarallisempi sairaus on, niin Herramme Jumala kykenee toteuttamaan sen, ett\u00e4 se on totuus seurakunnan sodank\u00e4ynniss\u00e4, mit\u00e4 pakanalliset kuvitelmat kuvittelivat hydran kuolemasta, ja ett\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen tulinen miekka voi polttaa tuon vaarallisimman synnyn sis\u00e4iset osat uudessa kukistettavassa harhaopissa, niin ett\u00e4 sen hirvi\u00f6m\u00e4inen hedelm\u00e4llisyys lakkaa vihdoin vastaamasta sen kuoleviin sykkeisiin.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2.Kuvaus erilaisista harhaoppisista hirvi\u00f6ist\u00e4, jotka kumpuavat toisistaan<\/p>\n

                                                                      N\u00e4m\u00e4 luonnottoman siemenen versot eiv\u00e4t ole mik\u00e4\u00e4n uusi asia kirkoissa. Herran pellon I sadonkorjuu on aina joutunut kest\u00e4m\u00e4\u00e4n I ohdakkeita ja ohdakkeita, ja siin\u00e4 on jatkuvasti versonut tukahduttavien rikkaruohojen versoja. Sill\u00e4 siksi ovat syntyneet ebionilaiset, sabellilaiset, arialaiset sek\u00e4 eunomilaiset ja makedonialaiset, fotinilaiset ja apollinilaiset ja kaikki muut kirkkojen rikkaruohot ja ohdakkeet, jotka tuhoavat hyv\u00e4n uskon hedelm\u00e4t. Ja n\u00e4ist\u00e4 varhaisin oli Ebion, joka liiankin innokkaasti v\u00e4itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n Herramme ihmisyytt\u00e4 riisti silt\u00e4 sen yhteyden jumaluuteen. Mutta h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 Sabelliuksen skisma puhkesi reaktiosta edell\u00e4 mainittua harhaoppia vastaan, ja koska h\u00e4n julisti, ettei Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen v\u00e4lill\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n eroa, h\u00e4n sekoitti jumalattomasti persoonat kesken\u00e4\u00e4n, sik\u00e4li kuin se oli mahdollista, eik\u00e4 kyennyt erottamaan pyh\u00e4\u00e4 ja sanoin kuvaamatonta Kolminaisuutta. Seuraavaksi mainitsemamme henkil\u00f6n j\u00e4lkeen seurasi areiolaisen kieroutuneisuuden aiheuttama jumalanpilkka, joka v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen sen vaikutelman, ett\u00e4 pyh\u00e4t persoonat sekoitetaan kesken\u00e4\u00e4n, julisti, ett\u00e4 Kolminaisuudessa oli erilaisia ja toisistaan poikkeavia aineita. Mutta h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 ajassa, vaikkakin h\u00e4nen kaltaisensa jumalattomuudessa, tuli Eunomius, joka, vaikka h\u00e4n my\u00f6nsi, ett\u00e4 Pyh\u00e4n Kolminaisuuden persoonat olivat jumalallisia ja toistensa kaltaisia, vaati kuitenkin, ett\u00e4 ne olivat toisistaan erillisi\u00e4; ja n\u00e4in h\u00e4n, vaikka my\u00f6nsi niiden samankaltaisuuden, kielsi niiden yhdenvertaisuuden. Makedonios pilkkasi my\u00f6s Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 anteeksiantamattomalla pahuudella, vaikka h\u00e4n my\u00f6nsi, ett\u00e4 Is\u00e4 ja Poika olivat yht\u00e4 ainetta, mutta kutsui Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 luoduksi ja teki n\u00e4in synti\u00e4 koko jumaluutta vastaan, sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kolminaisuuden osaa ei voi vahingoittaa ilman, ett\u00e4 se vaikuttaa koko kolminaisuuteen. Mutta Fotinus, vaikka h\u00e4n my\u00f6nsi, ett\u00e4 Neitsyest\u00e4 syntynyt Jeesus oli Jumala, erehtyi kuitenkin k\u00e4sityksess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4nen jumaluutensa alkoi h\u00e4nen ihmisyytens\u00e4 alusta; kun taas Apollinaris, joka k\u00e4sitteli Jumalan ja ihmisen yhteyden ep\u00e4tarkasti, uskoi virheellisesti, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ollut inhimillist\u00e4 sielua Sill\u00e4 yht\u00e4 paha erehdys on lis\u00e4t\u00e4 Herraamme Jeesukseen Kristukseen sellaista, mik\u00e4 ei kuulu h\u00e4nelle, kuin riist\u00e4\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 se, mik\u00e4 on h\u00e4nen. Sill\u00e4 jos h\u00e4nest\u00e4 puhutaan toisin kuin h\u00e4n on – vaikka se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4v\u00e4n h\u00e4nen kirkkauttaan – se on kuitenkin loukkaus. Ja niin yksi toisensa j\u00e4lkeen harhaoppeja vastaan reagoinnista he synnytt\u00e4v\u00e4t harhaoppeja, ja kaikki opettavat asioita, jotka eroavat toisistaan, mutta ovat yht\u00e4 lailla uskon vastaisia. Ja juuri \u00e4skett\u00e4in, siis omana aikanamme, n\u00e4imme eritt\u00e4in myrkyllisen harhaopin nousevan belgialaisten suurimmasta kaupungista, ja vaikka sen virheest\u00e4 ei ollut ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n, sen nimest\u00e4 oli kuitenkin ep\u00e4ilyst\u00e4, koska se nousi tuoreessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n vanhasta ebionilaisten kannasta, ja niinp\u00e4 on edelleen kysymys siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 sit\u00e4 kutsua vanhaksi vai uudeksi. Sill\u00e4 se oli uusi, mit\u00e4 tulee sen kannattajiin, mutta vanha sen virheiden luonteen perusteella. Se nimitt\u00e4in opetti rienaavasti, ett\u00e4 Herramme Jeesus Kristus syntyi pelkk\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4, ja v\u00e4itti, ett\u00e4 se, ett\u00e4 h\u00e4n my\u00f6hemmin sai jumaluuden kirkkauden ja voiman, johtui h\u00e4nen inhimillisest\u00e4 arvostaan eik\u00e4 h\u00e4nen jumalallisesta luonnostaan; ja n\u00e4in se opetti, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei aina ollut jumaluuttaan h\u00e4nelle kuuluvan oman jumalallisen luontonsa oikeudella, vaan ett\u00e4 h\u00e4n sai sen j\u00e4lkik\u00e4teen palkkioksi ty\u00f6st\u00e4\u00e4n ja k\u00e4rsimyksist\u00e4\u00e4n. Kun se silloin rienaavasti opetti, ett\u00e4 Herramme ja Vapahtajamme ei ollut Jumala syntym\u00e4hetkell\u00e4\u00e4n, vaan h\u00e4net otettiin my\u00f6hemmin jumaluuteen, se todellakin rajoittui t\u00e4h\u00e4n harhaoppiin, joka nyt on noussut esiin, ja on ik\u00e4\u00e4n kuin sen ensimm\u00e4inen serkku ja sukulainen, ja se, sopusoinnussa sek\u00e4 ebionismin ett\u00e4 n\u00e4iden uusien harhaoppien kanssa, tuli ajallisesti niiden v\u00e4liin, ja se liittyi niihin molempiin jumalattomuuden osalta. Ja vaikka on muitakin sellaisia, jotka olemme maininneet, niin silti kest\u00e4isi liian kauan kuvailla niit\u00e4 kaikkia. Emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole nyt ryhtyneet luettelemaan niit\u00e4, jotka ovat kuolleet ja menneet, vaan kumoamaan niit\u00e4, jotka ovat uusia.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3.H\u00e4n kuvailee pelagiolaisten turmiollista erhett\u00e4<\/p>\n

                                                                      Joka tapauksessa me olemme sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 seikkaa ei pit\u00e4isi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois, joka oli erityinen ja ominainen sille edell\u00e4 mainitulle harhaopille, joka syntyi Pelagiuksen erehdyksest\u00e4; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 sanoessaan, ett\u00e4 Jeesus Kristus oli el\u00e4nyt pelkk\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4 ilman mit\u00e4\u00e4n synnin tahraa, he itse asiassa meniv\u00e4t niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 julistivat, ett\u00e4 ihmiset voisivat my\u00f6s olla ilman synti\u00e4, jos he haluaisivat. He nimitt\u00e4in kuvittelivat, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 seuraisi, ett\u00e4 jos Jeesus Kristus pelkk\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4 oli synnit\u00f6n, kaikki ihmiset voisivat my\u00f6s ilman Jumalan apua olla sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n pelkk\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4 ilman osallisuutta jumaluuteen voisi olla. Ja niin he p\u00e4\u00e4tteliv\u00e4t, ett\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n ihmisen ja meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen v\u00e4lill\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n eroa, koska kuka tahansa ihminen voisi ponnistelemalla ja ponnistelemalla saavuttaa juuri saman kuin Kristus oli saanut vakavuudellaan ja ponnisteluillaan. Siit\u00e4 seurasi, ett\u00e4 he puhkesivat viel\u00e4 pahempaan ja luonnottomampaan hulluuteen ja sanoivat, ett\u00e4 meid\u00e4n Herramme Jeesus Kristus ei ollut tullut t\u00e4h\u00e4n maailmaan tuomaan ihmiskunnalle lunastusta, vaan antamaan esimerkin hyvist\u00e4 teoista, eli ett\u00e4 ihmiset, seuraamalla h\u00e4nen opetustaan ja kulkemalla samaa hyveellisyyden polkua pitkin, voisivat p\u00e4\u00e4st\u00e4 samaan hyveellisyyden palkkaan: N\u00e4in he tuhosivat, niin pitk\u00e4lle kuin pystyiv\u00e4t, kaiken h\u00e4nen pyh\u00e4n tulemisensa hyv\u00e4n ja kaiken jumalallisen lunastuksen armon, kun he julistivat, ett\u00e4 ihmiset voisivat omalla el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n saavuttaa juuri sen, mink\u00e4 Jumala oli saanut aikaan kuolemalla ihmisen pelastuksen puolesta. He lis\u00e4siv\u00e4t my\u00f6s, ett\u00e4 Herramme ja Sanansaattajamme tuli Kristukseksi kasteensa j\u00e4lkeen ja Jumalaksi yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen, j\u00e4ljitt\u00e4en ensin mainitun h\u00e4nen voitelunsa salaisuuteen ja j\u00e4lkimm\u00e4isen h\u00e4nen k\u00e4rsimyksens\u00e4 ansioihin. Mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 uuden harhaopin, joka ei ole uusi, kirjoittaja, joka julistaa, ett\u00e4 Herramme ja Vapahtajamme syntyi pelkk\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4, huomauttaa, ett\u00e4 h\u00e4n sanoo t\u00e4sm\u00e4lleen samaa, mit\u00e4 pelagialaiset sanoivat ennen h\u00e4nt\u00e4, ja sallii, ett\u00e4 h\u00e4nen erehdyksest\u00e4\u00e4n seuraa, ett\u00e4 koska h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Herramme Jeesus Kristus eli pelkk\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4 t\u00e4ysin ilman synti\u00e4, niin h\u00e4nen t\u00e4ytyy rienauksessaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki ihmiset voivat itsest\u00e4\u00e4n olla synnitt\u00f6mi\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n my\u00f6nt\u00e4isi, ett\u00e4 Herramme lunastus oli h\u00e4nen esimerkkins\u00e4 vuoksi tarpeellinen asia, koska ihmiset voivat (kuten he sanovat) p\u00e4\u00e4st\u00e4 taivaalliseen valtakuntaan omilla ponnistuksillaan. T\u00e4st\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyst\u00e4, kuten asia itse osoittaa meille. Sill\u00e4 siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 h\u00e4n rohkaisee v\u00e4liintulollaan pelagiaanien valituksia ja tuo heid\u00e4n tapauksensa kirjoituksiinsa, koska h\u00e4n taitavasti tai (oikeammin sanottuna) ovelasti holhoaa heit\u00e4 ja ilke\u00e4ll\u00e4 mieltymyksell\u00e4\u00e4n heihin suosittelee heid\u00e4n ilkikurista opetustaan, joka on sukua h\u00e4nen omalle opetukselleen, sill\u00e4 h\u00e4n on hyvin tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on samaa mielt\u00e4 ja samanhenkinen, ja siksi h\u00e4n on huolissaan siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen omaansa sukua oleva harhaoppi on karkotettu kirkosta, koska h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se on pahuudessa t\u00e4ysin h\u00e4nen omansa kaltainen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Leporius yhdess\u00e4 er\u00e4iden muiden kanssa luopuu pelagianismista<\/p>\n

                                                                      MUTTA viel\u00e4 niin kuin ne, jotka olivat t\u00e4m\u00e4n ruttoisen orjantappurakannan lopputulos, ovat jo parantuneet jumalallisella avulla ja hyvyydell\u00e4, meid\u00e4nkin pit\u00e4isi nyt rukoilla Herraamme Jumalaa, ett\u00e4 koska joissakin kohdissa tuo vanhempi harhaoppi ja t\u00e4m\u00e4 uusi harhaoppi ovat samankaltaisia kesken\u00e4\u00e4n, H\u00e4n antaisi samanlaisen onnellisen lopun niille, joilla oli samanlainen huono alku. Sill\u00e4 Leporius, silloin munkki, nyt presbyteeri, joka seurasi Pelagiuksen opetusta tai pikemminkin pahoja tekoja, kuten edell\u00e4 sanoimme, ja joka kuului edell\u00e4 mainitun harhaopin varhaisimpiin ja suurimpiin puolestapuhujiin Galliassa, sai meilt\u00e4 kehotuksen ja Jumalalta oikaisun, ja h\u00e4n tuomitsi entisen virheellisen vakaumuksensa niin jalosti, ett\u00e4 h\u00e4nen muuttumisensa oli melkein yht\u00e4 suuri onnittelun aihe kuin monien ehj\u00e4 usko. On nimitt\u00e4in parasta olla koskaan lankeamatta erehdykseen: toiseksi parasta on tehd\u00e4 siit\u00e4 kunnon hylk\u00e4ys. Sitten h\u00e4n tuli luoksensa ja tunnusti virheens\u00e4 murheellisena mutta h\u00e4peilem\u00e4tt\u00e4 paitsi Afrikassa, jossa h\u00e4n oli silloin ja on nytkin, my\u00f6s antoi kaikille Gallian kaupungeille katuvaisia kirjeit\u00e4, jotka sis\u00e4lsiv\u00e4t h\u00e4nen tunnustuksensa ja murheensa, jotta h\u00e4nen paluunsa uskoon tulisi tunnetuksi siell\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4nen poikkeamisensa uskosta oli ensimm\u00e4isen kerran julkistettu, ja jotta ne, jotka olivat aiemmin olleet h\u00e4nen erehdyksens\u00e4 todistajia, voisivat my\u00f6s sen j\u00e4lkeen olla h\u00e4nen muuttumisensa todistajia.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 5.Leporiuksen tapauksen avulla h\u00e4n vahvistaa sen tosiasian, ett\u00e4 avoin synti on sovitettava avoimella tunnustuksella, ja opettaa my\u00f6s h\u00e4nen sanoistaan, mik\u00e4 on oikea n\u00e4kemys inkarnaatiosta<\/p>\n

                                                                      JA h\u00e4nen tunnustuksestaan tai pikemminkin valituksestaan olemme katsoneet hyv\u00e4ksi lainata jonkin osan kahdesta syyst\u00e4: Jotta heid\u00e4n perumisensa olisi meille todistuksena ja esimerkkin\u00e4 niille, jotka ovat heikkoja, ja jotta he eiv\u00e4t h\u00e4pe\u00e4isi seurata muutoksessaan niit\u00e4 miehi\u00e4, joita he eiv\u00e4t h\u00e4pe\u00e4isi seurata erehdyksiss\u00e4\u00e4n; ja jotta heid\u00e4t voitaisiin parantaa samanlaisella l\u00e4\u00e4kkeell\u00e4, koska he k\u00e4rsiv\u00e4t samanlaisesta sairaudesta. My\u00f6nnetty\u00e4\u00e4n n\u00e4kemystens\u00e4 v\u00e4\u00e4ristyneisyyden ja n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n uskon valon h\u00e4n kirjoitti sitten gallialaisille piispoille ja aloitti n\u00e4in: \u201dTuskin tied\u00e4n, oi kunnioitettavimmat herrani ja siunatut pappini, mist\u00e4 ensin syyt\u00e4n itse\u00e4ni ja mist\u00e4 ensin pyyd\u00e4n itselt\u00e4ni anteeksi. K\u00f6mpelyys ja ylpeys ja typer\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys yhdess\u00e4 v\u00e4\u00e4rien k\u00e4sitysten kanssa, innokkuus yhdistettyn\u00e4 tahdittomuuteen ja (totta puhuen) heikko usko, joka v\u00e4hitellen oli pett\u00e4m\u00e4ss\u00e4, kaikki n\u00e4m\u00e4 min\u00e4 my\u00f6nsin ja kukoistivat siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 minua h\u00e4vett\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 olen antanut periksi n\u00e4ille ja niin monille synneille, mutta samalla olen syv\u00e4sti kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 olen pystynyt karkottamaan ne sielustani.\u201d Ja hetken kuluttua h\u00e4n lis\u00e4\u00e4: \u201dJos siis, kun emme ymm\u00e4rr\u00e4 t\u00e4t\u00e4 Jumalan voimaa ja olemme viisaita omissa kuvitelmissamme ja mielipiteiss\u00e4mme, pelosta, ettei Jumala n\u00e4ytt\u00e4isi n\u00e4yttelev\u00e4n jotakin H\u00e4nt\u00e4 alempiarvoista, otaksumme, ett\u00e4 ihminen on syntynyt yhdess\u00e4 Jumalan kanssa, siten, ett\u00e4 liit\u00e4mme Jumalalle yksin sen, mik\u00e4 kuuluu Jumalalle erikseen, ja ihmiselle yksin sen, mik\u00e4 kuuluu ihmiselle erikseen, niin me selv\u00e4sti lis\u00e4\u00e4mme kolminaisuuteen nelj\u00e4nnen persoonan ja yhdest\u00e4 Jumalasta, Pojasta, alamme tehd\u00e4 ei yht\u00e4 vaan kahta Kristusta; josta itse meid\u00e4n Herramme ja Jumalamme Jeesus Kristus meit\u00e4 varjelkoon. Sen t\u00e4hden me tunnustamme, ett\u00e4 meid\u00e4n Herramme ja Jumalamme Jeesus Kristus on Jumalan ainoa Poika, joka omasta tahdostaan on syntynyt Is\u00e4st\u00e4 ennen kaikkia maailmoja, kun h\u00e4n aikanaan oli meid\u00e4n t\u00e4htemme: Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 ja iankaikkisesta neitsyt Mariasta ihmiseksi tullut, oli syntyess\u00e4\u00e4n Jumala; ja vaikka tunnustamme kaksi substanssia, lihan ja Sanan, tunnustamme aina hurskaalla uskolla ja uskolla yhden ja saman Henkil\u00f6n jakamattomasti Jumalaksi ja ihmiseksi; ja sanomme, ett\u00e4 siit\u00e4 l\u00e4htien, kun H\u00e4n otti lihansa, kaikki Jumalalle kuuluva annettiin ihmiselle, niin kuin kaikki ihmiselle kuuluva liitettiin Jumalaan. Ja t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 \u201dSana tuli\u00a0 lihaksi\u201d: ei niin, ett\u00e4 H\u00e4n alkoi mink\u00e4\u00e4n muuntumisen tai muutoksen kautta olla sit\u00e4, mit\u00e4 H\u00e4n ei ollut, vaan niin, ett\u00e4 jumalallisen \u201dtaloudenpidon\u201d kautta Is\u00e4n Sana ei koskaan j\u00e4tt\u00e4nyt Is\u00e4\u00e4 ja kuitenkin takasi tulla todella ihmiseksi, ja Ainosyntyinen ruumiillistui tuon k\u00e4tketyn salaisuuden kautta, jonka H\u00e4n yksin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 (sill\u00e4 meid\u00e4n on uskottava: H\u00e4nen on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4). Ja n\u00e4in Jumala \u201dSana\u201d itse, joka vastaanottaa kaiken, mik\u00e4 kuuluu ihmiselle, on tullut ihmiseksi, ja ihmisyys, joka on omaksuttu, vastaanottaa kaiken, mik\u00e4 kuuluu Jumalalle, ei voi olla muuta kuin Jumala; mutta vaikka h\u00e4nen sanotaan olevan ruumiillistunut ja sekoittumaton, emme saa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen substanssiaan v\u00e4hentyneen\u00e4, sill\u00e4 Jumala osaa v\u00e4litt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4tt\u00e4 turmelusta ja silti todella v\u00e4litt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4. H\u00e4n osaa ottaa itseens\u00e4 vastaan ilman, ett\u00e4 h\u00e4n itse lis\u00e4\u00e4ntyy sen kautta, aivan kuten h\u00e4n osaa antaa itsens\u00e4 niin, ettei h\u00e4n itse k\u00e4rsi mit\u00e4\u00e4n menetyst\u00e4. Meid\u00e4n ei siis pit\u00e4isi heikossa mieless\u00e4mme esitt\u00e4\u00e4 arvauksia n\u00e4kyvien todisteiden ja kokeiden mukaisesti sellaisten luotujen tapauksesta, jotka ovat samanarvoisia ja jotka tulevat vastavuoroisesti toisiinsa, eik\u00e4 ajatella, ett\u00e4 Jumala ja ihminen sekoittuvat toisiinsa ja ett\u00e4 t\u00e4llaisesta lihan ja Sanan (eli jumaluuden ja ihmisyyden) sulautumisesta syntyy jonkinlainen ruumis. Jumala varjelkoon meit\u00e4 kuvittelemasta, ett\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 kahdesta luonnosta, jotka ovat tavallaan muovautuneet yhteen, tulisi yksi aine. Sill\u00e4 t\u00e4llainen sekoittuminen on tuhoisaa molemmille osille. Sill\u00e4 Jumala, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ja ei ole itse sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n, joka astuu sis\u00e4\u00e4n asioihin ja johon ei itse astu, joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 asiat ja ei ole itse t\u00e4ynn\u00e4, joka on kaikkialla yht\u00e4 aikaa t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n ja joka levi\u00e4\u00e4 kaikkialle, v\u00e4litt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 armollisesti ihmisluontoon voimansa infuusion kautta.\u201d (Ks. esim. Ja v\u00e4h\u00e4n ajan kuluttua: \u201dSiksi Jumala-ihminen, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on todella syntynyt meille Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 ja iankaikkisesta neitsyt Mariasta. Ja n\u00e4in kahdessa luonnossa Sana ja liha tulevat yhdeksi, niin ett\u00e4 samalla kun kumpikin substanssi pysyy luonnostaan t\u00e4ydellisen\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n, se, mik\u00e4 on jumalallista, siirtyy ilman mit\u00e4\u00e4n menetyst\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4tt\u00e4 ihmisyyteen, ja se, mik\u00e4 on inhimillist\u00e4, osallistuu jumalalliseen; eik\u00e4 ole olemassa yht\u00e4 persoonaa Jumala ja toista persoonaa ihminen, vaan yksi ja sama persoona on Jumala, joka on my\u00f6s ihminen: ja taas sit\u00e4 ihmist\u00e4, joka on my\u00f6s Jumala, kutsutaan, ja se on todellakin Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika; ja niinp\u00e4 meid\u00e4n on aina pidett\u00e4v\u00e4 huolta ja uskottava, jotta emme kielt\u00e4isi sit\u00e4, ett\u00e4 Herramme Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Hyvin Jumala (jonka tunnustamme olevan olemassa aina Is\u00e4n kanssa ja Is\u00e4n kanssa tasavertaisena ennen kaikkia maailmoja), tuli siit\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien, jolloin h\u00e4n otti lihaa, Jumala-ihmiseksi. Emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n saa kuvitella, ett\u00e4 v\u00e4hitellen\u00a0 ajan kuluessa H\u00e4nest\u00e4 tuli Jumala ja ett\u00e4 H\u00e4n oli yhdess\u00e4 tilassa ennen yl\u00f6snousemusta ja toisessa sen j\u00e4lkeen, vaan ett\u00e4 H\u00e4n oli aina samaa t\u00e4yteytt\u00e4 ja voimaa.\u201d Ja taas hieman my\u00f6hemmin: \u201dMutta koska Jumalan Sana takasi tulla alas ihmisyyden p\u00e4\u00e4lle omaksumalla ihmisyyden, ja ihmisyys otettiin yl\u00f6s Sanaan tulemalla Jumalan omaksumaksi, Jumala Sana tuli t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n t\u00e4ydelliseksi ihmiseksi. Sill\u00e4 ihmiseksi ei tullut Jumala Is\u00e4 eik\u00e4 Pyh\u00e4 Henki, vaan Is\u00e4n Ainosyntyinen; ja niinp\u00e4 meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 on olemassa yksi Lihan ja Sanan persoona: niin ett\u00e4 uskollisesti ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 uskomme, ett\u00e4 yksi ja sama Jumalan Poika, jota ei voi koskaan jakaa, joka on olemassa kahdessa luonnossa (josta puhuttiin my\u00f6s \u201dj\u00e4ttil\u00e4isen\u00e4\u201d ), lihansa p\u00e4ivin\u00e4 todella otti p\u00e4\u00e4lleen kaiken, mik\u00e4 kuuluu ihmiselle, ja ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on aina todella ollut omana itsen\u00e4\u00e4n se, mik\u00e4 kuuluu Jumalalle, sill\u00e4 vaikka h\u00e4net ristiinnaulittiin heikkoudessa, h\u00e4n el\u00e4\u00e4 Jumalan voimasta. \u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Katolilaisten yhten\u00e4inen oppi on otettava vastaan ortodoksisena uskona<\/p>\n

                                                                      T\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen tunnustuksensa, joka siis oli kaikkien katolilaisten usko, hyv\u00e4ksyiv\u00e4t kaikki Afrikan piispat, josta h\u00e4n kirjoitti, ja kaikki Gallian piispat, joille h\u00e4n kirjoitti. Eik\u00e4 ole koskaan ollut ket\u00e4\u00e4n, joka olisi kiist\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n uskon ilman, ett\u00e4 olisi syyllistynyt ep\u00e4uskoon; sill\u00e4 sen kielt\u00e4minen, mik\u00e4 on oikein ja todistettu, on sen tunnustamista, mik\u00e4 on v\u00e4\u00e4rin. Kaikkien yksimielisyyden pit\u00e4isi siis jo itsess\u00e4\u00e4n riitt\u00e4\u00e4 kumoamaan harhaoppisuuden, sill\u00e4 kaikkien auktoriteetti osoittaa kiistattoman totuuden, ja t\u00e4ydellinen j\u00e4rki syntyy, jos kukaan ei sit\u00e4 kiist\u00e4; jos joku yritt\u00e4\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 mielipiteit\u00e4, jotka ovat vastoin n\u00e4it\u00e4, meid\u00e4n pit\u00e4isi ensinn\u00e4kin pikemminkin tuomita h\u00e4nen kieroutuneisuutensa kuin kuunnella h\u00e4nen v\u00e4itteit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 se, joka kyseenalaistaa kaikkien tuomion, ilmoittaa jo etuk\u00e4teen oman tuomionsa, ja sit\u00e4, joka h\u00e4iritsee sit\u00e4, mit\u00e4 kaikki ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet, ei edes kuulla. Sill\u00e4 kun totuus on kerran kaikkien ihmisten toimesta lopullisesti todettu, kaikki, mik\u00e4 nousee esiin sen vastaisesti, on juuri t\u00e4m\u00e4n tosiasian vuoksi heti tunnustettava valheeksi, koska se poikkeaa totuudesta. Ja n\u00e4in ollen ollaan yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 yksin riitt\u00e4\u00e4 tuomitsemaan ihmisen, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 h\u00e4n poikkeaa totuuden tuomiosta. Mutta silti, koska j\u00e4rjestelm\u00e4n selitt\u00e4minen ei tee j\u00e4rjestelm\u00e4lle mit\u00e4\u00e4n pahaa, ja koska totuus loistaa aina kirkkaammin, kun se tuuletetaan perusteellisesti, ja koska on parempi, ett\u00e4 ne, jotka ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, oikaistaan keskustelemalla kuin ett\u00e4 heid\u00e4t tuomitaan ankarilla paheksunnoilla, meid\u00e4n on parannettava, niin pitk\u00e4lle kuin pystymme Jumalan avulla, t\u00e4t\u00e4 vanhaa harhaoppia, joka ilmenee uusien harhaoppisten persoonissa, niin ett\u00e4 kun he Jumalan armosta ovat saaneet terveytens\u00e4 takaisin, heid\u00e4n parantumisensa voi todistaa pyh\u00e4st\u00e4 uskostamme sen sijaan, ett\u00e4 heid\u00e4n tuomitsemisensa olisi osoitus oikeudenmukaisesta ankaruudesta. OlkoonTotuus todellakin l\u00e4sn\u00e4 sit\u00e4 koskevassa keskustelussamme ja puheessamme ja auttakoon inhimillist\u00e4 heikkouttamme sill\u00e4 hyvyydell\u00e4, jolla Jumala takasi tulla ihmisten luo, sill\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten h\u00e4n ennen kaikkea tahtoi synty\u00e4 maan p\u00e4\u00e4lle ja ihmisten keskuuteen, nimitt\u00e4in, ettei valheelle olisi en\u00e4\u00e4 tilaa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      KIRJA II<\/p>\n

                                                                      LUKU 1. Kuinka my\u00f6hempien harhaoppisten virheet on tuomittu ja kumottu niiden kirjoittajien ja alullepanijoiden persoonissa<\/p>\n

                                                                      Kun aloitimme ensimm\u00e4isess\u00e4 kirjassa esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 joitakin asioita, joiden avulla osoitimme, ett\u00e4 uusi harhaoppimme on vain harhaoppisuuden vanhojen kantojen j\u00e4lkel\u00e4inen, aikaisempien harhaoppisten asianmukaisen tuomitsemisen pit\u00e4isi riitt\u00e4\u00e4 turvaamaan h\u00e4nelle asianmukaisen tuomion. Sill\u00e4 koska h\u00e4nell\u00e4 on samat juuret ja h\u00e4n kasvaa samasta kesannosta, h\u00e4net on jo runsaasti tuomittu edelt\u00e4jiens\u00e4 persoonissa, varsinkin kun ne, jotka erehtyiv\u00e4t v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ennen n\u00e4it\u00e4 miehi\u00e4, tuomitsivat hyvin asianmukaisesti juuri sen, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 miehet nyt v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, joten heid\u00e4n oman puolueensa esimerkkien pit\u00e4isi riitt\u00e4\u00e4 heille runsaasti molempiin suuntiin; nimitt\u00e4in niiden, jotka palautettiin, ja niiden, jotka tuomittiin. Sill\u00e4 jos he ovat kykenevi\u00e4 muuttumaan, heid\u00e4n parannuskeinonsa on esitetty heid\u00e4n oman puolueensa korjauksessa. Jos he eiv\u00e4t kykene siihen, he saavat tuomionsa oman kansansa tuomiossa. Mutta jottei meid\u00e4n katsottaisi ennakkoon tuominneen heit\u00e4 vastaan sen sijaan, ett\u00e4 olisimme oikeudenmukaisesti tuominneet, esit\u00e4mme heid\u00e4n varsinaiset ruttov\u00e4itteens\u00e4, tai pikemminkin sanoisin, ett\u00e4 heid\u00e4n rienaavan hulluutensa: otamme \u201dennen kaikkea uskon kilven ja Hengen miekan, joka on Jumalan Sana\u201d, ett\u00e4 kun vanhan k\u00e4\u00e4rmeen p\u00e4\u00e4 nousee j\u00e4lleen kerran yl\u00f6s, sama jumalallisen Sanan miekka, joka aiemmin katkaisi sen noiden muinaisten lohik\u00e4\u00e4rmeiden kohdalla, voi nytkin katkaista sen n\u00e4iden uusien k\u00e4\u00e4rmeiden kohdalla. Sill\u00e4 koska n\u00e4iden erehdys on sama kuin noiden entisten erehdys, on noiden katkaiseminen luettava n\u00e4iden katkaisemiseksi; ja koska k\u00e4\u00e4rmeet her\u00e4\u00e4v\u00e4t henkiin ja p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t ruttoa Herran seurakuntaa vastaan ja aiheuttavat joidenkin tuhoutumisen sihisemisell\u00e4\u00e4n, on meid\u00e4n n\u00e4iden uusien tautien vuoksi lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4 uusi l\u00e4\u00e4ke noihin vanhoihin parannuskeinoihin, niin ett\u00e4 vaikka se, mit\u00e4 on jo tehty, osoittautuisi riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi parantamaan taudin, se, mit\u00e4 nyt teemme, voi olla riitt\u00e4v\u00e4 parantamaan ne, jotka k\u00e4rsiv\u00e4t siit\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2.Todiste siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan Neitsyt\u00e4iti ei ollut ainoastaan Kristuksensynnytt\u00e4j\u00e4 vaan my\u00f6s Theotokos, Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4, ja ett\u00e4 Kristus on todella Jumala<\/p>\n

                                                                      JA niin sin\u00e4 sanot, oi harhaoppinen, kuka ikin\u00e4 oletkaan, joka kiell\u00e4t Jumalan syntymisen Neitsyest\u00e4, ett\u00e4 Mariaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen \u00e4iti\u00e4, ei pit\u00e4isi kutsua Theotokokseksi eli Jumalan \u00e4idiksi, vaan Khristotokokseksi eli ainoastaan Kristuksen \u00e4idiksi, eik\u00e4 Jumalan \u00e4idiksi. Sill\u00e4 kukaan, sanotte, ei synnyt\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 on ajallisesti aikaisempi. Ja t\u00e4st\u00e4 t\u00e4ysin typer\u00e4st\u00e4 v\u00e4itteest\u00e4, jolla te luulette, ett\u00e4 lihallinen mieli voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Jumalan syntym\u00e4n, ja kuvittelette, ett\u00e4 H\u00e4nen Majesteettinsa salaisuus voidaan selitt\u00e4\u00e4 inhimillisell\u00e4 j\u00e4rkeilyll\u00e4, me sanomme, jos Jumala sallii, jotain my\u00f6hemmin. Sill\u00e4 v\u00e4lin todistamme nyt jumalallisin todistuksin, ett\u00e4 Kristus on Jumala ja ett\u00e4 Maria on Jumalan \u00e4iti. Kuunnelkaa siis, miten Jumalan enkeli puhuu paimenille Jumalan syntym\u00e4st\u00e4. \u201dTeille on syntynyt\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dt\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Daavidin kaupungissa Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.\u201d Jotta ette pit\u00e4isi Kristusta pelkk\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 nimen Herra ja Vapahtaja, jotta teill\u00e4 ei olisi ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n, jonka tunnustatte Vapahtajaksi, on Jumala, ja jotta (koska pelastuksen virka kuuluu vain jumalalliselle voimalle) ette kyseenalaistaisi sit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on jumalallista voimaa, ja ett\u00e4 h\u00e4ness\u00e4, jossa olette oppineet pelastusvallan olevan. Mutta ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei riit\u00e4 vakuuttamaan ep\u00e4uskoanne, koska Herran enkeli nimitti H\u00e4nt\u00e4 Herraksi ja Vapahtajaksi pikemminkin kuin Jumalaksi tai Jumalan Pojaksi, koska te varmasti kaikkein pahimmin kiell\u00e4tte H\u00e4nen olevan Jumala, jonka tunnustatte Vapahtajaksi. Kuulkaa siis, mit\u00e4 arkkienkeli Gabriel ilmoittaa Neitsyt Marialle. \u201dPyh\u00e4 Henki\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dtulee sinun p\u00e4\u00e4llesi, ja Korkeimman voima varjostaa sinua; sen t\u00e4hden my\u00f6s se pyh\u00e4, joka sinusta syntyy, on kutsuttava Jumalan Pojaksi.\u201d Huomaatteko, kuinka h\u00e4n, kun h\u00e4n aikoo osoittaa Jumalan syntym\u00e4\u00e4, puhuu ensin jumaluuden teosta. Sill\u00e4 \u201dPyh\u00e4 Henki\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dtulee sinun p\u00e4\u00e4llesi, ja Korkeimman voima varjostaa sinua\u201d. Ihailtavasti enkeli puhui ja selitti jumalallisen ty\u00f6n majesteettisuutta sanojensa jumalallisella luonteella. Sill\u00e4 Pyh\u00e4 Henki pyhitti Neitsyen kohdun ja puhalsi siihen jumaluutensa voimalla ja n\u00e4in antoi ja v\u00e4litti itsens\u00e4 ihmisluontoon; ja teki omakseen sen, mik\u00e4 oli h\u00e4nelle ennen vierasta, ottamalla sen itselleen omalla voimallaan ja majesteettisuudellaan. Ja jottei ihmisluonnon heikkous kykenisi kest\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumaluuden sis\u00e4\u00e4ntuloa, Korkeimman voima vahvisti aina kunnioitettavaa Neitsytt\u00e4 niin, ett\u00e4 se tuki h\u00e4nen ruumiillista heikkouttaan syleilem\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 varjostavalla suojalla, eik\u00e4 inhimillinen heikkous ollut riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n pyh\u00e4n hedelm\u00f6ityksen sanomattoman salaisuuden t\u00e4yttymykseen, koska jumalallinen varjostus tuki sit\u00e4. \u201dSiksi\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dPyh\u00e4 Henki tulee sinun p\u00e4\u00e4llesi, ja Korkeimman voima varjostaa sinua.\u201d Jos puhtaasta neitsyest\u00e4 oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 synty\u00e4 vain pelkk\u00e4 ihminen, miksi jumalallisesta adventista olisi mainittava niin huolellisesti? Miksi itse jumaluuden puuttuminen asiaan? Varmasti, jos vain ihmisen piti synty\u00e4 ihmisest\u00e4 ja lihan lihasta, pelkk\u00e4 k\u00e4sky tai jumalallinen tahto olisi voinut tehd\u00e4 sen. Sill\u00e4 jos yksin Jumalan tahto ja h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 riitt\u00e4isiv\u00e4t muovaamaan taivaat, muodostamaan maan, luomaan meren, valtaistuimet ja istuimet, enkelit ja arkkienkelit, ruhtinaat ja voimat ja sanalla sanoen luomaan kaikki taivaan armeijat ja nuo lukemattomat tuhannet ja tuhannet jumalalliset sotajoukot (”Sill\u00e4 h\u00e4n puhui, ja ne tehtiin, H\u00e4n k\u00e4ski, ja ne luotiin”), miksi se ei riitt\u00e4nyt (teid\u00e4n mielest\u00e4nne) yhden ainoan ihmisen luomiseen, joka riitti kaiken jumalallisen luomiseen, ja miksi Jumalan voima ja majesteettisuus ei antanut sit\u00e4 yhden ainoan pikkulapsen syntym\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ksi, joka oli auttanut muokkaamaan kaiken maallisen ja taivaallisen? Mutta varmasti syy siihen, miksi kaikki nuo teot tehtiin Jumalan k\u00e4skyst\u00e4, mutta syntym\u00e4 toteutui vasta h\u00e4nen tulemisensa kautta, oli se, ett\u00e4 Jumala ei voinut tulla ihmisest\u00e4 raskaaksi, ellei h\u00e4n sit\u00e4 sallinut, eik\u00e4 synty\u00e4, ellei h\u00e4n itse olisi tullut sis\u00e4\u00e4n; ja siksi arkkienkeli huomautti, ett\u00e4 pyh\u00e4 majesteetti tulisi Neitsyen p\u00e4\u00e4lle, tarkoitan, ett\u00e4 koska niin suurta tapahtumaa ei voitu saada aikaan inhimillisell\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4yksell\u00e4, h\u00e4n ilmoitti, ett\u00e4 h\u00e4nen syntym\u00e4ss\u00e4\u00e4n olisi l\u00e4sn\u00e4 sen kirkkaus, jonka oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 synty\u00e4. Ja niin Sana, Poika, laskeutui alas: Pyh\u00e4n Hengen majesteettisuus oli l\u00e4sn\u00e4: Is\u00e4n voima oli varjostamassa, jotta koko Kolminaisuus tekisi yhteisty\u00f6t\u00e4 pyh\u00e4n siki\u00e4misen salaisuudessa. \u201dSiksi\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dmy\u00f6s se pyh\u00e4, joka sinusta syntyy, on kutsuttava Jumalan Pojaksi.\u201d Ihailtavasti h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 :\u201dSiksi\u201d osoittaakseen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 seuraisi siksi, koska tuo oli edelt\u00e4nyt; ja ett\u00e4 koska Jumala oli tullut h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen hedelm\u00f6ityksess\u00e4, siksi Jumala olisi l\u00e4sn\u00e4 syntym\u00e4ss\u00e4. Ja kun neito ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt, h\u00e4n perusteli t\u00e4m\u00e4n suuren asian sanomalla: \u201dKoska Pyh\u00e4 Henki tulee sinun p\u00e4\u00e4llesi ja koska Korkeimman voima varjostaa sinua, siksi my\u00f6s sit\u00e4 pyh\u00e4\u00e4, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi\u201d, toisin sanoen: \u2018Koska Pyh\u00e4 Henki tulee sinun p\u00e4\u00e4llesi ja koska Korkeimman voima varjostaa sinua, siksi my\u00f6s sit\u00e4 pyh\u00e4\u00e4, joka syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi\u2019: Jotta et j\u00e4isi tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi niin suuren teon valmistelusta ja t\u00e4m\u00e4n suuren salaisuuden salaisuudesta, Jumalan majesteetti tulee siksi kokonaan sinun p\u00e4\u00e4llesi, koska Jumalan Poika on syntyv\u00e4 sinusta. Mit\u00e4 muuta ep\u00e4ilyst\u00e4 t\u00e4st\u00e4 voi olla, tai mit\u00e4 muuta on sanottavaa? H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 Jumala tulisi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen; ett\u00e4 Jumalan Poika syntyisi. Kysyk\u00e4\u00e4 nyt, jos haluatte, miten Jumalan Poika voi olla olematta Jumala, tai miten h\u00e4n, joka synnytti Jumalan, voi olla olematta Theotokos, toisin sanoen Jumalan \u00e4iti? T\u00e4m\u00e4n yksin pit\u00e4isi riitt\u00e4\u00e4 teille; kyll\u00e4, t\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi riitt\u00e4\u00e4 teille t\u00e4ysin.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. Jatkaa samaa v\u00e4itett\u00e4 Vanhan testamentin kohdilla<\/p>\n

                                                                      MUTTA koska siell\u00e4 on runsaasti todistajia pyh\u00e4st\u00e4 syntym\u00e4st\u00e4; nimitt\u00e4in, kaikki se, mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 on kirjoitettu, jotta kuulisimme siit\u00e4 todistuksen, niin tutkikaamme hieman jopa Vanhassa testamentissa olevaa ilmoitusta Jumalasta, jotta tiet\u00e4isitte, ett\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan syntym\u00e4n piti tapahtua neitsyest\u00e4, ei ainoastaan silloin ilmoitettu, kun se todella tapahtui, vaan se oli ennustettu jo maailman alusta asti, jotta, koska tapahtuma, joka piti tapahtua, oli sanoinkuvaamaton, ep\u00e4usko tosiasiaan n\u00e4hden silloin, kun se oli tosiasiallisesti tapahtunut, saataisiin poistettua sen vuoksi, ett\u00e4 se oli jo aiemmin ilmoitettu, kun se oli viel\u00e4 tulevaisuudessa. Niinp\u00e4 profeetta Jesaja sanoo: \u201dKatso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnytt\u00e4\u00e4 pojan, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 on oltava Emmanuel, joka on k\u00e4\u00e4nnetty Jumala meid\u00e4n kanssamme.\u201d Mit\u00e4 tilaa t\u00e4ss\u00e4 on ep\u00e4ilykselle, sin\u00e4 ep\u00e4uskoinen ihminen? Profeetta sanoi, ett\u00e4 neitsyt tulisi raskaaksi: neitsyt on tullut raskaaksi; ett\u00e4 Poika syntyisi: Poika on syntynyt; ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 kutsuttaisiin Jumalaksi: H\u00e4nt\u00e4 kutsutaan Jumalaksi. Sill\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 kutsutaan sill\u00e4 nimell\u00e4, koska h\u00e4n on sen luonteinen. Kun siis Jumalan Henki sanoi, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4isi kutsua Jumalaksi, H\u00e4n osoitti, ett\u00e4 H\u00e4n on ilman Jumalan Henke\u00e4, joka tekee itsens\u00e4 vieraaksi kaikesta yhteydest\u00e4 jumalallisen arvonimen kanssa. \u201dKatso siis\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018neitsyt tulee raskaaksi ja synnytt\u00e4\u00e4 Pojan, ja he antavat h\u00e4nelle nimen Emmanuel, joka on tulkittu Jumala meid\u00e4n kanssamme\u2019. Mutta t\u00e4ss\u00e4 on kohta, johon on mahdollista, ett\u00e4 haihatteleva ep\u00e4uskoisuutenne voi kiinnitty\u00e4; nimitt\u00e4in sanomalla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4, jolla profeetta ilmoitti, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 kutsuttaisiin, ei viitannut H\u00e4nen jumalallisuutensa kirkkauteen, vaan nimeen, jolla H\u00e4nt\u00e4 tulisi puhutella. Mutta mit\u00e4 meid\u00e4n on teht\u00e4v\u00e4, koska evankeliumeissa ei koskaan puhuta Kristuksesta t\u00e4ll\u00e4 nimell\u00e4, vaikka Jumalan Hengen ei voida sanoa puhuneen v\u00e4\u00e4rin profeetan kautta? Miten asia sitten on? Varmasti meid\u00e4n on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 tuo profetia ennusti silloin h\u00e4nen jumalallisen luontonsa eik\u00e4 h\u00e4nen ihmisyytt\u00e4\u00e4n kuvaavan nimen. Sill\u00e4 koska H\u00e4n jumaluuteen yhdistetyss\u00e4 ihmisyydess\u00e4\u00e4n sai evankeliumissa toisen nimen, on varmasti selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 nimi kuului H\u00e4nen ihmisyydelleen ja tuo nimi H\u00e4nen jumalallisuudelleen. Mutta jatkakaamme viel\u00e4 pidemm\u00e4lle ja kutsukaamme esiin muita todellisia todistajia totuuden vahvistamiseksi: Sill\u00e4 kun puhumme jumaluudesta, jumaluutta ei voida vahvistaa paremmin kuin H\u00e4nen omien todistajiensa avulla. Niinp\u00e4 sama profeetta sanoo toisaalla: \u201dSill\u00e4 meille on syntynyt Poika, meille on annettu lapsi, ja hallitus on oleva h\u00e4nen olkap\u00e4ill\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 on kutsuttava Suuren neuvon enkeliksi, Jumalaksi, v\u00e4kev\u00e4ksi, tulevan maailman Is\u00e4ksi, rauhan ruhtinaaksi.” Aivan kuten edell\u00e4 profeetta oli nimenomaisesti sanonut, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 kutsuttaisiin Emmanueliksi, niin h\u00e4n sanoo t\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 kutsuttaisiin \u201dsuuren neuvon enkeliksi ja Jumalaksi, v\u00e4kev\u00e4ksi, tulevan maailman Is\u00e4ksi ja rauhan ruhtinaaksi\u201d (vaikka emme toki koskaan lue, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 kutsuttaisiin n\u00e4ill\u00e4 nimill\u00e4 evankeliumissa): tietysti niin, ett\u00e4 voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t ole h\u00e4nen inhimilliseen vaan h\u00e4nen jumalalliseen olemukseensa kuuluvia termej\u00e4 ja ett\u00e4 evankeliumissa k\u00e4ytetty nimi kuului siihen ihmisyyteen, jonka H\u00e4n otti p\u00e4\u00e4lleen, ja t\u00e4m\u00e4 h\u00e4nen synnynn\u00e4iseen voimaansa. Ja koska Jumalan oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 synty\u00e4 ihmisen muodossa, n\u00e4m\u00e4 nimet jaettiin pyh\u00e4ss\u00e4 taloudessa niin, ett\u00e4 ihmisyydelle annettiin inhimillinen nimi ja jumalallisuudelle jumalallinen nimi. ”Siksi h\u00e4n sanoo: ’H\u00e4nt\u00e4 kutsutaan suuren neuvon enkeliksi, v\u00e4kev\u00e4ksi Jumalaksi, iankaikkiseksi Is\u00e4ksi, rauhan ruhtinaaksi.'”. Ei, oi harhaoppinen, kuka ikin\u00e4 oletkaan, ei se, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 profeetta, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, seurasi sinun esimerkki\u00e4si ja vertasi H\u00e4nt\u00e4, joka oli syntynyt, sulatettuun kuvaan ja ilman j\u00e4rke\u00e4 muotoiltuun hahmoon. Sill\u00e4 \u201dPoika\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201don meille syntynyt, lapsi on meille annettu, ja hallitus on oleva h\u00e4nen olkap\u00e4ill\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 on kutsuttava Suuren neuvon enkeliksi, Jumalaksi, v\u00e4kev\u00e4ksi.\u201d Ja jotta ette voisi kuvitella H\u00e4nt\u00e4, jonka H\u00e4n ilmoitti Jumalaksi, muuksi kuin H\u00e4neksi, joka syntyi lihassa, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 h\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4 viittaavan termin, sanoen \u201dMeille on syntynyt lapsi, meille on annettu poika.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dMeille on syntynyt lapsi, meille on annettu poika.\u201d N\u00e4ettek\u00f6, kuinka monta nimityst\u00e4 profeetta k\u00e4ytti tehd\u00e4kseen selv\u00e4ksi H\u00e4nen ruumiilliseen syntym\u00e4ns\u00e4 todellisuuden, sill\u00e4 h\u00e4n kutsui H\u00e4nt\u00e4 sek\u00e4 Pojaksi ett\u00e4 lapseksi tarkoituksella, ett\u00e4 syntyneen lapsen tapa k\u00e4visi selvemmin ilmi h\u00e4nen lapsuuteensa viittaavalla nimityksell\u00e4; ja Pyh\u00e4 Henki, joka ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 n\u00e4ki ennalta t\u00e4m\u00e4n jumalanpilkkaavien harhaoppisten kieroutumisen, osoitti koko maailmalle, ett\u00e4 se oli Jumala, joka oli syntynyt, nimenomaan k\u00e4ytetyill\u00e4 termeill\u00e4 ja sanoilla, niin ett\u00e4 vaikka harhaoppinen p\u00e4\u00e4tt\u00e4isikin lausua jumalanpilkkaa, h\u00e4n ei l\u00f6yt\u00e4isi mink\u00e4\u00e4nlaista porsaanreik\u00e4\u00e4 jumalanpilkalleen. Siksi h\u00e4n sanoo: \u201dMeille on syntynyt Poika, meille on annettu lapsi, ja hallitus on oleva h\u00e4nen olkap\u00e4ill\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 on kutsuttava: Suuren neuvon enkeli, Jumala, v\u00e4kev\u00e4, tulevan maailman Is\u00e4, rauhan ruhtinas.\u201d H\u00e4n opettaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 syntynyt lapsi on sek\u00e4 rauhan ruhtinas ett\u00e4 tulevan maailman Is\u00e4 ja Jumala, v\u00e4kev\u00e4. Mit\u00e4 tilaa sitten on haihattelulle? T\u00e4t\u00e4 lasta, joka on syntynyt, ei voi erottaa Jumalasta, joka on syntynyt h\u00e4ness\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n kutsui h\u00e4nt\u00e4, josta h\u00e4n puhui syntyneen\u00e4, tulevan maailman Is\u00e4ksi; h\u00e4nt\u00e4, jota h\u00e4n kutsui lapseksi, h\u00e4n ennusti Jumalaksi, mahtavaksi. Mit\u00e4 se on, oi harhaoppinen? Minne sin\u00e4 aiot menn\u00e4? Jokainen paikka on aidattu ja suljettu: sielt\u00e4 ei ole mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin ett\u00e4 sinun on lopulta pakko tunnustaa erehdyksesi, jota et ymm\u00e4rr\u00e4. Mutta emme tyydy n\u00e4ihin, tosiaankin riitt\u00e4viin kohtiin, vaan tiedustelemme, mit\u00e4 Pyh\u00e4 Henki sanoi toisen profeetan kautta. \u201dPit\u00e4isik\u00f6 ihmisen\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201dl\u00e4vist\u00e4\u00e4 Jumalaansa, sill\u00e4 te l\u00e4vist\u00e4tte minua?\u201d Jotta profetian aihe olisi viel\u00e4 selvempi, profeetta ennustaa sen, mit\u00e4 h\u00e4n julisti Herran k\u00e4rsimyksest\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin sen suusta, josta h\u00e4n puhui. \u201dPit\u00e4isik\u00f6 ihmisen l\u00e4vist\u00e4\u00e4 Jumalansa, sill\u00e4 sin\u00e4 l\u00e4vist\u00e4t minut?\u201d Eik\u00f6 Herramme Jumala, kysyn min\u00e4, n\u00e4yt\u00e4 sanoneen n\u00e4in, kun H\u00e4net vietiin ristille? Miksi ette tosiaan tunnusta minua Lunastajaksenne? Miksi ette tied\u00e4, ett\u00e4 Jumala on pukeutunut lihaan puolestanne? Valmistatteko kuolemaa Vapahtajallenne? Johdatatteko te el\u00e4m\u00e4n tekij\u00e4\u00e4 kuolemaan? Min\u00e4 olen teid\u00e4n Jumalanne, jonka te nostatte yl\u00f6s, teid\u00e4n Jumalanne, jonka te ristiinnaulitsette. Mik\u00e4 virhe, kysyn min\u00e4, on t\u00e4ss\u00e4, tai mik\u00e4 hulluus se on? \u201dPit\u00e4isik\u00f6 ihmisen l\u00e4vist\u00e4\u00e4 Jumalansa, sill\u00e4 te l\u00e4vist\u00e4tte minut?\u201d N\u00e4ettek\u00f6, kuinka\u00a0 tarkasti sanat kuvaavat sit\u00e4, mit\u00e4 todella tehtiin? Voisitteko pyyt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n selvemp\u00e4\u00e4 tai selke\u00e4mp\u00e4\u00e4? N\u00e4ettek\u00f6, kuinka pyh\u00e4t todistukset seuraavat lihaksi tulleen Herramme Jeesuksen Kristuksen per\u00e4ss\u00e4 kehdosta ristille, jonka H\u00e4n kantoi, niin kuin t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ette, ett\u00e4 H\u00e4n, josta toisaalla luette Jumalana, kun H\u00e4n syntyi lihaksi, oli Jumala, kun H\u00e4net l\u00e4vistettiin ristill\u00e4? Ja niinp\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 k\u00e4siteltiin H\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4, profeetta puhuu H\u00e4nest\u00e4 Jumalana: ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4, miss\u00e4 on kyse H\u00e4nen ristiinnaulitsemisestaan, H\u00e4nt\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n mit\u00e4 selvimmin Jumalaksi, jotta ihmisyyden ottaminen H\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen ei miss\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rin heikent\u00e4isi H\u00e4nen jumaluutensa arvokkuutta eik\u00e4 H\u00e4nen ruumiinsa n\u00f6yryytys ja k\u00e4rsimyksen h\u00e4pe\u00e4 vaikuttaisi H\u00e4nen majesteettisuutensa kirkkauteen; sill\u00e4 h\u00e4nen alentumisensa niin alhaiseen syntyper\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nen anteliaan hyvyytens\u00e4 k\u00e4rsimyksens\u00e4 kest\u00e4misess\u00e4 pit\u00e4isi lis\u00e4t\u00e4 rakkauttamme ja antaumuksellisuuttamme h\u00e4nt\u00e4 kohtaan; sill\u00e4 on varmasti suuri ja hirvitt\u00e4v\u00e4 synti, jos mit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n antaa meille rakkautta, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n me kunnioitamme h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 4. H\u00e4n jatkaa v\u00e4itett\u00e4 samasta opista apostoli Paavalilta<\/p>\n

                                                                      MUTTA ohittaen n\u00e4m\u00e4 asiat, joita ei voi mitenk\u00e4\u00e4n avata, koska niiden kertominen ei olisi rajallista, koska h\u00e4nen antamansa siunaukset ovat rajattomia, on aika k\u00e4\u00e4nty\u00e4 apostoli Paavalin puoleen, joka on kaikkein jykevin ja selkein todistaja H\u00e4nest\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n voi kertoa meille kaiken Jumalasta kaikkein luotettavimmalla tavalla, koska Jumala puhui aina h\u00e4nen rinnastaan. H\u00e4n siis, kansojen valittu opettaja, joka l\u00e4hetettiin tuhoamaan pakanallisen taikauskon virheet, todistaa seuraavalla tavalla Herramme Jumalan armosta ja tulemisesta: \u201dJumalan ja meid\u00e4n Vapahtajamme armo\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dilmestyi kaikille ihmisille ja opetti meit\u00e4, ett\u00e4 kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 jumalattomuuden ja maalliset halut meid\u00e4n tulisi el\u00e4\u00e4 raittiina, oikeudenmukaisina ja jumalallisesti t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ja odottaa suuren Jumalan ja meid\u00e4n Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden autuaallista toivoa ja tulemista.\u201d H\u00e4n sanoo, ett\u00e4 \u201dsiin\u00e4 ilmestyi Jumalan, meid\u00e4n Vapahtajamme, armo\u201d. Ihailtavasti h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa, joka sopii osoittamaan uuden armon ja syntym\u00e4n saapumista; sill\u00e4 sanomalla \u201dilmestyi\u201d h\u00e4n osoitti uuden armon ja syntym\u00e4n l\u00e4hestymisen, sill\u00e4 siit\u00e4 l\u00e4htien uuden armon lahja alkoi n\u00e4ky\u00e4, siit\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien, jolloin Jumala ilmestyi maailmaan syntyneen\u00e4. K\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 siis oikeaa ja t\u00e4sm\u00e4lleen sopivaa sanaa\u00a0 h\u00e4n osoittaa t\u00e4m\u00e4n uuden armon valon melkein kuin osoittaisi sit\u00e4 sormellaan. Sill\u00e4 kaikkein oikeimmin sanotaan ilmestyv\u00e4n sen, joka osoitetaan \u00e4killisen valon ilment\u00e4m\u00e4n\u00e4. Aivan kuten luemme evankeliumissa, ett\u00e4 t\u00e4hti ilmestyi it\u00e4maan tiet\u00e4jille, ja 2. Mooseksen kirjassa: \u201dMoosekselle ilmestyi\u201d, sanotaan, \u201denkeli tulen liekiss\u00e4 pensaassa.\u201d Kaikissa n\u00e4iss\u00e4 ja muissa Pyh\u00e4ss\u00e4 Kirjoituksessa esiintyviss\u00e4 n\u00e4yiss\u00e4 Raamattu on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 juuri t\u00e4t\u00e4 sanaa, jotta se puhuisi \u201dilmestymisest\u00e4\u201d siit\u00e4, joka loisti odottamattomalla valolla. Niinp\u00e4 siis my\u00f6s apostoli, hyvin tiet\u00e4en sen taivaallisen armon tulemisen, joka ilmestyi pyh\u00e4n syntym\u00e4n l\u00e4hestyess\u00e4, osoitti sen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 termi\u00e4, jota sovelletaan kirkkaaseen ilmestymiseen; nimenomaan sanoakseen, ett\u00e4 se ilmestyi, koska se loisti uuden valon loistolla. \u201dSiell\u00e4 ilmestyi\u201d siis \u2018Jumalan, meid\u00e4n Vapahtajamme, armo\u2019. Ette kai voi esitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kiistakysymyst\u00e4 nimien monitulkinnallisuudesta t\u00e4ss\u00e4 kohdassa, jotta voisitte sanoa, ett\u00e4 \u201dKristus\u201d on yksi ja \u201dJumala\u201d toinen, tai erottaa \u201dVapahtajan\u201d h\u00e4nen nimens\u00e4 kirkkaudesta ja erottaa \u201dHerran\u201d jumaluudesta? Katso, t\u00e4ss\u00e4 Jumalan astia puhuu Jumalasta ja todistaa mit\u00e4 selvimmin, ett\u00e4 Jumalan armo ilmestyi Mariasta. Ja jotta te ette voisi kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala ilmestyi Mariasta, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 heti nimen Vapahtaja, tarkoituksenaan, ett\u00e4 te uskoisitte, ett\u00e4 H\u00e4n, joka on syntynyt Mariasta, on Jumala, jota ette voi kielt\u00e4\u00e4 syntyneen Vapahtajaksi, t\u00e4m\u00e4n kohdan mukaisesti: \u201dSill\u00e4 teille on t\u00e4n\u00e4\u00e4n syntynyt Vapahtaja.\u201d Oi erinomainen pakanoiden opettaja, todella Jumalan heille antama, sill\u00e4 h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 syntyisi t\u00e4m\u00e4 villi harhaoppinen hulluus, joka k\u00e4\u00e4nt\u00e4isi Jumalan nimet kiistanalaisiin k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksiin eik\u00e4 ep\u00e4r\u00f6isi herjata Jumalaa h\u00e4nen omista titteleist\u00e4\u00e4n; ja niinp\u00e4 juuri siksi, ettei harhaoppinen voisi erottaa Vapahtajan titteli\u00e4 jumaluudesta, h\u00e4n laittoi Jumalan nimen ensimm\u00e4iseksi, jotta Jumalan nimi, joka seisoi ensimm\u00e4isen\u00e4, voisi vaatia itselleen kaikki seuraavat nimet ja jotta kukaan ei voisi kuvitella, ett\u00e4 siin\u00e4, mit\u00e4 seurasi, puhuttiin Kristuksesta pelkk\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4, sill\u00e4 heti ensimm\u00e4isell\u00e4 k\u00e4ytetyll\u00e4 sanalla h\u00e4n oli opettanut, ett\u00e4 h\u00e4n oli Jumala. \u201dOdottaen\u201d, sanoo sama apostoli, \u2018suuren Jumalan ja meid\u00e4n Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden autuaallista toivoa ja tulemista\u2019. Varmasti tuo jumalallisen viisauden opettaja n\u00e4ki, ett\u00e4 pelkistetty ja yksinkertainen opetus ei itsess\u00e4\u00e4n riitt\u00e4isi vastaamaan paholaisen oveliin juoniin, ellei h\u00e4n vahvistaisi pyh\u00e4\u00e4 uskonsaarnaa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen huolellisella suojalla. Ja niinp\u00e4, vaikka h\u00e4n oli edell\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4nyt Vapahtaja Jumalan nime\u00e4, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n viel\u00e4 \u201dJeesus Kristus\u201d, silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 te saattaisitte ajatella, ett\u00e4 pelkk\u00e4 Vapahtaja-nimi ei riitt\u00e4isi osoittamaan teille meid\u00e4n Herraamme Jeesusta Kristusta, ja ett\u00e4 te ette ehk\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4isi, ett\u00e4 se Jumala, jonka te tunnustatte Vapahtaja Jumalaksi, on sama Jeesus Kristus. Mit\u00e4 h\u00e4n sitten sanoo? H\u00e4n sanoo: \u201dOdottaen suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen autuaallista toivoa ja kirkkauden tulemista.\u201d Mik\u00e4\u00e4n ei puutu t\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4n Herramme arvonimist\u00e4, ja n\u00e4ette t\u00e4ss\u00e4 Jumalan ja Vapahtajan ja Jeesuksen ja Kristuksen. Mutta kun n\u00e4ette kaikki n\u00e4m\u00e4, n\u00e4ette, ett\u00e4 ne kaikki kuuluvat Jumalalle. Sill\u00e4 te olette kuulleet H\u00e4nest\u00e4 Jumalana, mutta my\u00f6s Vapahtajana. Olette kuulleet H\u00e4nest\u00e4 Jumalana, mutta my\u00f6s Jeesuksena. Olette kuulleet H\u00e4nest\u00e4 Jumalana, mutta my\u00f6s Kristuksena. Sit\u00e4, mink\u00e4 Jumaluus on yhdist\u00e4nyt ja yhdist\u00e4nyt toisiinsa, ei voi erottaa toisistaan t\u00e4ll\u00e4 nimikkeiden moninaisuudella; sill\u00e4 mit\u00e4 tahansa niist\u00e4, kaikista, te etsitte, te l\u00f6yd\u00e4tte sen sielt\u00e4. Vapahtaja on Jumala, Jeesus on Jumala, Kristus on Jumala. Kaikessa t\u00e4ss\u00e4, mit\u00e4 kuulette, vaikka k\u00e4ytettyj\u00e4 arvonimi\u00e4 on monia, ne kuuluvat kuitenkin yhdelle persoonalle, jolla on voima. Sill\u00e4 vaikka Vapahtaja on Jumala, Jeesus on Jumala ja Kristus on Jumala, on helppo n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 vaikka n\u00e4m\u00e4 kaikki ovatkin eri nimityksi\u00e4, ne ovat Majesteetin osalta yhdistyneet. Ja kun kuulee aivan selv\u00e4sti, ett\u00e4 yht\u00e4 ja samaa Henkil\u00f6\u00e4 kutsutaan kussakin tapauksessa Jumalaksi, voi varmasti selv\u00e4sti n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 kaikissa n\u00e4iss\u00e4 tapauksissa puhutaan vain yhdest\u00e4 Jumalasta. Ja n\u00e4in ollen ette voi en\u00e4\u00e4 pyrki\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n eroa vallan suhteen Herralle annettujen eri nimien perusteella tai tehd\u00e4 eroa Henkil\u00f6n v\u00e4lill\u00e4 nimitysten erilaisuuden vuoksi. Ette voi sanoa: \u201dEi ole mahdollista, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on totta: Sill\u00e4 apostoli julistaa, ett\u00e4 Jumala oli. Ette voi sanoa: Jeesus syntyi Mariasta, mutta Jumala ei syntynyt; sill\u00e4 apostoli todistaa, ett\u00e4 Jumala oli. Ette voi sanoa: Vapahtaja syntyi, mutta Jumala ei syntynyt; sill\u00e4 apostoli tukee sit\u00e4, ett\u00e4 Jumala syntyi. Teill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n pakotiet\u00e4. Mink\u00e4 tahansa arvonimen Herrasta otattekin, h\u00e4n on Jumala, josta puhutte. Teill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n sanottavaa: ei mit\u00e4\u00e4n v\u00e4itett\u00e4v\u00e4\u00e4: ei mit\u00e4\u00e4n keksitt\u00e4v\u00e4\u00e4 pahassa valheessanne. Te voitte jumalattomassa ep\u00e4uskossa kielt\u00e4yty\u00e4 uskomasta: teill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 voitte kielt\u00e4\u00e4 jumalanpilkassanne.<\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Jumalan armolahjoista, jotka saamme Kristuksen kautta, h\u00e4n p\u00e4\u00e4ttelee, ett\u00e4 h\u00e4n on todella Jumala.<\/p>\n

                                                                      ALOITIMME puhua jokin aika sitten t\u00e4st\u00e4 Herramme ja Vapahtajamme jumalallisesta armosta, mutta haluan sanoa samasta aiheesta viel\u00e4 hieman enemm\u00e4n Pyhist\u00e4 Kirjoituksista. Luemme Apostolien teoista, ett\u00e4 apostoli Jaakob kumosi n\u00e4in ne, jotka ajattelivat, ett\u00e4 kun he olivat vastaanottaneet evankeliumin, heid\u00e4n olisi edelleen kannettava vanhan lain iest\u00e4: \u201dMiksi\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dte kiusaatte Jumalaa, kun laitatte opetuslasten niskaan ikeen, jota meid\u00e4n is\u00e4mme ja me emme ole voineet kantaa. Mutta Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta me uskomme pelastuvamme samalla tavalla kuin hekin.”\u201d Apostoli puhuu varmasti t\u00e4m\u00e4n armolahjan antamisesta Jeesuksen Kristuksen antamana. Vastatkaa nyt minulle, jos sopii: luuletteko, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 armo, joka annetaan kaikkien ihmisten pelastukseksi, on ihmisen vai Jumalan antama? Jos sanotte: \u201dIhmisen kautta\u201d, niin Paavali, Jumalan oma astia, huutaa teit\u00e4 vastaan sanoen: \u201dSiin\u00e4 ilmestyi Jumalan armo, meid\u00e4n Vapahtajamme.\u201d H\u00e4n opettaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 armo on seurausta jumalallisesta lahjasta eik\u00e4 ihmisen heikkoudesta. Ja vaikka pyh\u00e4 todistus ei riitt\u00e4isik\u00e4\u00e4n, asian totuus itsess\u00e4\u00e4n todistaisi siit\u00e4, sill\u00e4 hauraat maalliset asiat eiv\u00e4t voi mitenk\u00e4\u00e4n antaa pysyv\u00e4\u00e4 ja kuolematonta arvoa; eik\u00e4 kukaan voi antaa toiselle sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n puuttuu, eik\u00e4 toimittaa riitt\u00e4v\u00e4sti sit\u00e4, jonka puutteesta h\u00e4n itse my\u00f6nt\u00e4\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4ns\u00e4. Silloin ei voi olla my\u00f6nt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 armo tulee Jumalalta. Jumala on siis se, joka sen on antanut. Mutta sen on antanut meid\u00e4n Herramme Jeesus Kristus. Siksi Herra Jeesus Kristus on Jumala. Mutta jos h\u00e4n on, kuten h\u00e4n totisesti on, Jumala: silloin h\u00e4n, joka synnytti Jumalan, on Theotokos, eli Jumalan \u00e4iti. Ellet sitten halua turvautua niin t\u00e4ysin j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4\u00e4n ja jumalanpilkkaavaan ristiriitaan kuin kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n, josta Jumala syntyi, on Jumalan \u00e4iti, vaikka et voi kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n, joka syntyi, on Jumala. Mutta katsokaamme kuitenkin, mit\u00e4 Jumalan evankeliumi ajattelee t\u00e4st\u00e4 samasta Herramme armosta: \u201dArmo ja totuus\u201d, se sanoo, \u2018tulivat Jeesuksen Kristuksen kautta\u2019. Jos Kristus on pelkk\u00e4 ihminen, miten n\u00e4m\u00e4 tulivat Kristuksen kautta? Mist\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 oli jumalallinen voima, jos h\u00e4ness\u00e4 oli, kuten sanotte, vain ihmisen luonne? Mist\u00e4 tuli taivaallinen avok\u00e4tisyys, jos H\u00e4nen on maanp\u00e4\u00e4llinen k\u00f6yhyys? Sill\u00e4 kukaan ei voi antaa sellaista, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei jo ole. Koska Kristus siis antoi jumalallisen armon, h\u00e4nell\u00e4 oli jo se, mit\u00e4 h\u00e4n\u00a0 antoi. Kukaan ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi kest\u00e4\u00e4 niin t\u00e4ysin erilaisten asioiden moninaisuutta, ett\u00e4 h\u00e4n voi samaan aikaan k\u00e4rsi\u00e4 k\u00f6yh\u00e4n ihmisen puutteista ja osoittaa samalla anteliaisuuden anteliaisuutta. Niinp\u00e4 apostoli Paavali, joka tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki taivaallisen rikkauden aarteet l\u00f6ytyv\u00e4t Kristuksesta, kirjoittaa aivan oikein seurakunnille: \u201dHerramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teid\u00e4n kanssanne. \u201d Sill\u00e4 vaikka h\u00e4n oli jo tarpeeksi usein opettanut, ett\u00e4 Jumala on sama kuin Kristus ja ett\u00e4 kaikki jumaluuden kirkkaus asuu h\u00e4ness\u00e4 ja ett\u00e4 koko jumaluuden t\u00e4yteys asuu h\u00e4ness\u00e4 ruumiillisesti, niin t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n on kuitenkin varmasti oikeassa rukoillessaan ainoastaan Kristuksen armoa, lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sanaa Jumala; sill\u00e4 vaikka h\u00e4n oli usein opettanut, ett\u00e4 Jumalan armo on sama kuin Kristuksen armo, h\u00e4n rukoilee nyt mit\u00e4 t\u00e4ydellisimmin ainoastaan Kristuksen armoa, sill\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kristuksen armossa on koko Jumalan armo. Siksi h\u00e4n sanoo: \u201dHerramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teid\u00e4n kanssanne.\u201d Jos Jeesus Kristus olisi ollut pelkk\u00e4 ihminen, niin toivomalla, ett\u00e4 Kristuksen armo annettaisiin seurakunnille, h\u00e4n toivoi, ett\u00e4 ihmisen armo annettaisiin; ja sanomalla: \u201dKristuksen armo olkoon teid\u00e4n kanssanne\u201d, h\u00e4n tarkoitti: ihmisen armo olkoon teid\u00e4n kanssanne, lihan armo olkoon teid\u00e4n kanssanne, ruumiillisen heikkouden armo, inhimillisen heikkouden armo! Vai miksi h\u00e4n edes mainitsi sanan armo, jos h\u00e4nen toiveenaan oli ihmisen armo? Sill\u00e4 eih\u00e4n toivomiseen ollut mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4, jos sit\u00e4, mit\u00e4 toivottiin, ei ollut olemassa; eik\u00e4 h\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt rukoilla, ett\u00e4 heille annettaisiin sellaisen ihmisen armo, jolla ei teid\u00e4n mukaanne ollut todellisuudessa sit\u00e4 armoa, jota h\u00e4n toivoi. Ja niinp\u00e4 n\u00e4ette, ett\u00e4 asia on t\u00e4ysin j\u00e4rjet\u00f6n ja naurettava – tai pikemminkin asia, jolle ei pid\u00e4 nauraa, vaan jonka vuoksi pit\u00e4\u00e4 itke\u00e4, sill\u00e4 se, mik\u00e4 on joidenkin kevytmielisten ihmisten naurunaihe, on hurskaiden ja uskollisten sielujen itkunaihe, sill\u00e4 he vuodattavat rakkauden kyyneleit\u00e4 teid\u00e4n ep\u00e4uskonne hulluuden t\u00e4hden ja itkev\u00e4t hurskaita kyyneleit\u00e4 toisen jumalattomuuden hulluuden t\u00e4hden. Rauhoittukaamme siis hetkeksi ja vet\u00e4k\u00e4\u00e4mme henke\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ajatus ei ole ainoastaan vailla viisautta vaan my\u00f6s vailla Henke\u00e4, sill\u00e4 se on varmasti vailla hengellist\u00e4 viisautta eik\u00e4 sill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 pelastuksen Hengen kanssa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Ett\u00e4 jumalallisen armon antamisen voima ei tullut Kristukselle ajan my\u00f6t\u00e4, vaan oli synnynn\u00e4isesti H\u00e4ness\u00e4 ihan syntym\u00e4st\u00e4 asti”<\/p>\n

                                                                      MUTTA ehk\u00e4 sanotte, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, josta apostoli kirjoittaa, ei syntynyt h\u00e4nen kanssaan, vaan se annettiin h\u00e4nelle sen j\u00e4lkeen, kun jumaluus laskeutui h\u00e4neen, koska sanotte, ett\u00e4 ihminen Jeesus Kristus, meid\u00e4n Herramme (jota te kutsutte pelk\u00e4ksi mieheksi) ei syntynyt Jumalan kanssa, vaan Jumala otti h\u00e4net sitten vastaan sen j\u00e4lkeen: ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kautta armo annettiin ihmiselle samaan aikaan, kun Jumaluus annettiin h\u00e4nelle. Emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sano mit\u00e4\u00e4n muuta kuin ett\u00e4 jumalallinen armo laskeutui jumalallisuuden mukana, sill\u00e4 Jumalan jumalallinen armo on tavallaan varsinaisen jumalallisuuden lahjoittamista ja armojen runsaan tarjonnan antamista. Ehk\u00e4 silloin voidaan ajatella, ett\u00e4 meid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4mme on pikemminkin ajallinen kuin olennainen ero, sill\u00e4 se jumaluus, jonka me sanomme syntyneen Jeesuksen Kristuksen mukana, te sanotte, ett\u00e4 se on my\u00f6hemmin virrannut h\u00e4neen. Mutta tosiasia on se, ett\u00e4 jos te kiell\u00e4tte, ett\u00e4 jumaluus syntyi Herran mukana, ette voi j\u00e4lkeenp\u00e4in tehd\u00e4 uskon mukaista tunnustusta; sill\u00e4 on mahdotonta, ett\u00e4 yksi ja sama asia voi olla osittain jumalaton ja my\u00f6s osoittautua osittain hurskaaksi, ja ett\u00e4 sama asia voi osittain kuulua uskoon ja osittain v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n uskoon. Aluksi kysyn teilt\u00e4 siis seuraavaa: Sanotteko, ett\u00e4 meid\u00e4n Herramme Jeesus Kristus, joka syntyi Neitsyt Mariasta, on vain ihmisen Poika, vai ett\u00e4 h\u00e4n on my\u00f6s Jumalan Poika? Sill\u00e4 me, tarkoitan kaikkia katolisen uskon kannattajia, me kaikki, sanon min\u00e4, uskomme ja olemme varmoja ja tied\u00e4mme ja tunnustamme, ett\u00e4 H\u00e4n on molempia, eli ett\u00e4 H\u00e4n on ihmisen Poika, koska h\u00e4n on syntynyt naisesta, ja Jumalan Poika, koska h\u00e4n on saanut alkunsa jumaluudesta. My\u00f6nn\u00e4ttek\u00f6 siis, ett\u00e4 H\u00e4n on molemmat, eli Jumalan Poika ja ihmisen Poika, vai sanotteko, ett\u00e4 H\u00e4n on vain ihmisen Poika? Jos vain Ihmisen Poika, niin silloin teit\u00e4 vastaan huutavat apostolit ja profeetat, kyll\u00e4, ja itse Pyh\u00e4 Henki, jonka kautta hedelm\u00f6ittyminen tapahtui. Tuon h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suusi pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kaikki jumalallisten p\u00e4\u00e4t\u00f6sten todistajat: sen pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t pyh\u00e4t kirjoitukset ja pyh\u00e4t todistajat: kyll\u00e4, ja sen pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 itse Jumalan evankeliumi kuin jumalallinen k\u00e4si. Ja se mahtava Gabriel, joka Sakariaksen kohdalla hillitsi sanansa voimalla ep\u00e4uskon \u00e4\u00e4nen, tuomitsi sinun tapauksessasi paljon voimakkaammin jumalanpilkan ja synnin \u00e4\u00e4nen omilla huulillaan sanoen Neitsyt Marialle, Jumalan \u00e4idille: \u201dPyh\u00e4 Henki tulee sinun p\u00e4\u00e4llesi, ja Korkeimman\u00a0 voima varjostaa sinua; sen t\u00e4hden my\u00f6s se pyh\u00e4, joka sinusta syntyy, on kutsuttava Jumalan Pojaksi.” N\u00e4ettek\u00f6, miten Jeesus Kristus julistetaan ensin Jumalan Pojaksi, jotta h\u00e4nest\u00e4 tulisi lihan mukaan ihmisen Poika? Sill\u00e4 kun Neitsyt Marian oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 Herra, h\u00e4n tuli raskaaksi Pyh\u00e4n Hengen laskeutumisen ja Korkeimman voiman yhteisty\u00f6n ansiosta. Ja t\u00e4st\u00e4 voitte n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 Herramme ja Vapahtajamme alkuper\u00e4n on tultava sielt\u00e4, mist\u00e4 h\u00e4nen hedelm\u00f6ittymisens\u00e4 tuli; ja koska h\u00e4n syntyi Jumaluuden t\u00e4yteyden laskeutumisen ansiosta t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n Neitsyt Mariaan, h\u00e4n ei voinut olla ihmisen Poika, ellei h\u00e4n olisi ensin ollut Jumalan Poika; ja niinp\u00e4 enkeli, kun h\u00e4net l\u00e4hetettiin ilmoittamaan h\u00e4nen syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n ja pyh\u00e4st\u00e4 syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n, kun h\u00e4n oli jo puhunut h\u00e4nen hedelm\u00f6ittymisens\u00e4 salaisuudesta, lis\u00e4si viel\u00e4 sanan, joka ilmaisi h\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4, sanoen: \u201dSiksi my\u00f6s se pyh\u00e4, joka sinusta syntyy, on kutsuttava Jumalan Pojaksi [toisin sanoen, H\u00e4nt\u00e4 on kutsuttava sen Pojaksi, josta H\u00e4n on saanut alkunsa]. Jeesus Kristus on siis Jumalan Poika, koska h\u00e4n on syntynyt Jumalasta ja saanut alkunsa Jumalasta. Mutta jos h\u00e4n on Jumalan Poika, niin h\u00e4n on aivan varmasti Jumala; mutta jos h\u00e4n on Jumala, niin h\u00e4nelt\u00e4 ei puutu Jumalan armoa. H\u00e4nelt\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole koskaan puuttunut sit\u00e4, jonka luoja h\u00e4n itse on. Sill\u00e4 armo ja totuus ovat syntyneet Jeesuksen Kristuksen kautta.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Kuinka Kristuksessa jumaluus, majesteettisuus, mahti ja voima ovat olleet t\u00e4ydellisyydess\u00e4 olemassa iankaikkisuudesta l\u00e4htien ja tulevat olemaan<\/p>\n

                                                                      SEN KAUTTA kaikki armo, voima, mahti, jumaluus, kyll\u00e4, ja todellisen jumaluuden ja kirkkauden t\u00e4yteys ovat aina olleet olemassa yhdess\u00e4 H\u00e4nen kanssaan ja H\u00e4ness\u00e4, olipa se sitten taivaassa tai maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tai kohdussa tai H\u00e4nen syntym\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Mik\u00e4\u00e4n Jumalalle ominainen ei ole koskaan puuttunut Jumalalta. Sill\u00e4 jumaluus oli aina l\u00e4sn\u00e4 Jumalan luona, eik\u00e4 se ollut miss\u00e4\u00e4n eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n vaiheessa irti H\u00e4nest\u00e4. Sill\u00e4 kaikkialla Jumala on l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n ja t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei k\u00e4rsi mit\u00e4\u00e4n jakautumista, muutosta tai v\u00e4henemist\u00e4, sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ei voida lis\u00e4t\u00e4 Jumalaan eik\u00e4 ottaa h\u00e4nelt\u00e4 pois, sill\u00e4 Jumaluus ei voi v\u00e4henty\u00e4 eik\u00e4 lis\u00e4\u00e4nty\u00e4. H\u00e4n oli silloin maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sama Henkil\u00f6, joka oli my\u00f6s taivaassa; sama Henkil\u00f6 alhaisessa asemassaan, joka oli my\u00f6s\u00a0 korkeimmassa; sama Henkil\u00f6 ihmisyyden v\u00e4h\u00e4isyydess\u00e4 kuin jumaluuden kirkkaudessa. Ja niinp\u00e4 apostoli oli oikeassa puhuessaan Kristuksen armosta, kun h\u00e4n tarkoitti Jumalan armoa. Sill\u00e4 Kristus oli kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 Jumala on. Juuri silloin, kun H\u00e4n syntyi ihmiseksi, tuli kaikki Jumalan voima, koko jumaluuden t\u00e4yteys; sill\u00e4 sielt\u00e4 tuli kaikki jumaluuden t\u00e4ydellisyys, josta H\u00e4n oli per\u00e4isin. H\u00e4nen inhimillinen luontonsa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koskaan ollut ilman Jumaluutta, sill\u00e4 se sai Jumaluudelta itse olemassaolonsa tosiasian. Ja n\u00e4in ollen aluksi, halusitpa sit\u00e4 tai et, et voi kielt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4; nimitt\u00e4in sit\u00e4, ett\u00e4 Herra Jeesus Kristus on Jumalan Poika, varsinkin kun arkkienkeli julistaa sit\u00e4 evankeliumeissa: \u201dSe pyh\u00e4, joka sinusta syntyy, on kutsuttava Jumalan pojaksi.\u201d Mutta kun t\u00e4m\u00e4 on todettu, niin muistakaa, ett\u00e4 mit\u00e4 ikin\u00e4 luette Kristuksesta, luette Jumalan Pojasta: mit\u00e4 ikin\u00e4 luette Herrasta tai Jeesuksesta, se kuuluu Jumalan Poikaan. Ja kun siis tunnistatte jumaluuden arvonimen kaikissa n\u00e4iss\u00e4 termeiss\u00e4, jotka kuulette lausuttavan, kun n\u00e4ette, ett\u00e4 jokaisessa tapauksessa teid\u00e4n pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tarkoitetaan Jumalan Poikaa, todistakaa minulle, jos haluatte, miten voitte erottaa Jumaluuden Jumalan Pojasta.<\/p>\n

                                                                      KIRJA III<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 1. Ett\u00e4 Kristus, joka on Jumala ja ihminen yhdess\u00e4 persoonassa, on syntynyt Israelista ja Neitsyt Mariasta lihan mukaan<\/p>\n

                                                                      SE, ett\u00e4 jumalallinen kirkkojen opettaja, kun h\u00e4n kirjoittaessaan roomalaisille moitti tai pikemminkin valitti juutalaisten, toisin sanoen omien veljiens\u00e4, ep\u00e4uskoa, k\u00e4ytti n\u00e4it\u00e4 sanoja: \u201dMin\u00e4 toivoin itseni\u201d, sanoi h\u00e4n, \u2018kirotuksi Kristuksesta, veljieni t\u00e4hden, jotka ovat minun sukulaisiani lihan mukaan, jotka ovat israelilaisia, joille kuuluu lapseksiottaminen niin kuin lapsille, ja kunnia ja testamentit, ja lain antaminen, ja Jumalan palveleminen ja lupaukset; heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 ovat, ja heist\u00e4 Kristus on lihan mukaan, joka on kaiken yl\u00e4puolella, Jumala siunatkoon iankaikkisesti.\u2019\u201d Oi, t\u00e4m\u00e4n uskollisimman apostolin ja yst\u00e4v\u00e4llisimm\u00e4n sukulaisen rakkaus! joka \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 rakkaudessaan halusi kuolla – sukulaisena sukulaisilleen ja is\u00e4nt\u00e4n\u00e4 opetuslapsilleen. Ja mik\u00e4 sitten oli se syy, miksi h\u00e4n halusi kuolla? Vain yksi: nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 he saisivat el\u00e4\u00e4. Mutta mist\u00e4 heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 koostui? Yksinkertaisesti siin\u00e4, kuten h\u00e4n itse sanoo, ett\u00e4 he voisivat tunnistaa jumalallisen Kristuksen, joka oli syntynyt lihan mukaan, heid\u00e4n omasta lihastaan. Ja siksi apostoli oli sit\u00e4kin surullisempi, koska ne, joiden olisi pit\u00e4nyt rakastaa h\u00e4nt\u00e4 enemm\u00e4n omasta suvustaan kotoisin olevana, eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet, ett\u00e4 h\u00e4n oli syntynyt Israelista. \u201dJosta\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201don Kristus lihan mukaan, joka on kaiken yl\u00e4puolella, Jumala siunattu iankaikkisesti.\u201d Selv\u00e4sti h\u00e4n toteaa, ett\u00e4 heist\u00e4 lihan mukaan syntyi se Kristus, joka on kaikkien yl\u00e4puolella, Jumala siunattu iankaikkisesti. Ette todellakaan voi kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kristus syntyi heist\u00e4 lihan mukaan. Mutta sama henkil\u00f6, joka syntyi heist\u00e4, on Jumala. Miten voitte kiert\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n? Miten voitte kiert\u00e4\u00e4 sen? Apostoli sanoo, ett\u00e4 Kristus, joka syntyi Israelista lihan mukaan, on Jumala. Opeta meille, jos voit, mihin aikaan H\u00e4n ei ollut olemassa. \u201dKenest\u00e4\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018on Kristus lihan mukaan, joka on kaiken yl\u00e4puolella, Jumala\u2019. N\u00e4ette, ett\u00e4 koska apostoli on yhdist\u00e4nyt ja liitt\u00e4nyt n\u00e4m\u00e4 yhteen, \u201dJumalaa\u201d ei voi mitenk\u00e4\u00e4n erottaa \u201dKristuksesta\u201d. Sill\u00e4 aivan kuten apostoli julistaa, ett\u00e4 Kristus on heist\u00e4, niin h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala on Kristuksessa. Teid\u00e4n on joko kiellett\u00e4v\u00e4 molemmat v\u00e4itteet tai hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 molemmat. Kristuksen sanotaan syntyneen heist\u00e4 lihan mukaan; mutta saman henkil\u00f6n apostoli ilmoittaa olevan \u201dJumala Kristuksessa\u201d. Siksi h\u00e4n my\u00f6s toisaalla sanoo: \u201dSill\u00e4 Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsens\u00e4 kanssa.\u201d On t\u00e4ysin mahdotonta erottaa toista toisesta. Joko kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kristus syntyi niist\u00e4, tai my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 neitsyest\u00e4 syntyi Jumala Kristuksessa, \u201djoka on\u201d, kuten h\u00e4n sanoo, \u201dkaiken yl\u00e4puolella, Jumala, siunattu iankaikkisesti\u201d.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2.Jumalan arvonimi annetaan yhdess\u00e4 merkityksess\u00e4 Kristukselle ja toisessa ihmisille<\/p>\n

                                                                      Jumalan nimi riitt\u00e4isi uskoville mainiosti ilmaisemaan h\u00e4nen jumaluutensa kirkkauden, mutta lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 \u201dyli kaikkien, Jumala siunattu\u201d h\u00e4n sulkee pois sen jumalanpilkkaavan ja v\u00e4\u00e4ristyneen tulkinnan, sill\u00e4 pel\u00e4t\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 joku H\u00e4nen absoluuttista jumaluuttaan halventamaan pyrkiv\u00e4 pahantahtoinen henkil\u00f6 saattaisi siteerata sit\u00e4, ett\u00e4 sanaa Jumala k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n armosta jumalallisessa taloudessa joskus v\u00e4liaikaisesti ihmisiin, ja soveltaa sit\u00e4 siten Jumalaan kelvottomien vertailujen kautta, kuten silloin, kun Jumala sanoo Moosekselle: \u201dMin\u00e4 olen antanut sinut faraolle jumalaksi\u201d, tai t\u00e4ss\u00e4 kohdassa: \u201dMin\u00e4 sanoin, ett\u00e4 te olette jumalia\u201d, miss\u00e4 sill\u00e4 on selv\u00e4sti alentuneisuuden kautta annetun arvonimen voima. Sill\u00e4 kun siin\u00e4 sanotaan \u201dmin\u00e4 sanoin\u201d, se ei ole niink\u00e4\u00e4n valtaa osoittava nimi kuin puhujan antama arvonimi. Mutta my\u00f6s se kohta, jossa sanotaan: \u201dMin\u00e4 olen antanut sinut jumalaksi faraolle\u201d, osoittaa pikemminkin antajan voimaa kuin sen jumaluutta, joka arvonimen saa. Sill\u00e4 kun sanotaan: \u201dMin\u00e4 olen antanut\u201d, se osoittaa siten varmasti Jumalan, joka antoi, voimaa, eik\u00e4 jumalallista luonnetta vastaanottajan persoonassa. Mutta kun sanotaan meid\u00e4n Jumalastamme ja Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta: \u201djoka on kaikkien yl\u00e4puolella, Jumala, siunattu iankaikkisesti\u201d, se tosiasia todistetaan heti sanoilla, ja sanojen merkitys osoitetaan annetulla nimell\u00e4: koska Jumalan Pojan tapauksessa Jumalan nimi ei merkitse suopeuden kautta tapahtuvaa adoptiota, vaan sit\u00e4, mik\u00e4 on todella ja todella h\u00e4nen luontonsa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 apostolin sanan: \u201dJos me t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien emme tunne ihmist\u00e4 lihan mukaan\u201d jne.<\/p>\n

                                                                      JA niin sama apostoli sanoo: \u2018T\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien me emme tunne ihmist\u00e4 lihan mukaan, ja jos me olemme tunteneet Kristuksen lihan mukaan, niin nyt me emme en\u00e4\u00e4 tunne h\u00e4nt\u00e4 niin.\u2019\u201d Ihailtavan johdonmukaisia ovat kaikki pyh\u00e4n sanan kirjoitukset kesken\u00e4\u00e4n ja jokaisessa niiden osassa: vaikka ne eiv\u00e4t sanojen tilassa vastaa toisiaan, ne ovat kuitenkin yht\u00e4pit\u00e4vi\u00e4 ajatusmaailmassa ja sis\u00e4ll\u00f6ss\u00e4. Kuten siin\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dJa jos me olemme tunteneet Kristuksen lihan mukaan, niin nyt emme en\u00e4\u00e4 tunne h\u00e4nt\u00e4 niin.\u201d Sill\u00e4 edell\u00e4 olevan kohdan todistus vahvistaa edell\u00e4 siteeratun kohdan, jossa h\u00e4n sanoo: \u201dJosta on Kristus lihan mukaan, joka on kaiken yl\u00e4puolella, Jumala siunattu iankaikkisesti.\u201d Sill\u00e4 siell\u00e4 h\u00e4n kirjoittaa: \u201dJosta on Kristus lihan mukaan\u201d, ja t\u00e4ss\u00e4: \u201djos me olemme tunteneet Kristuksen lihan mukaan.\u201d Siell\u00e4: \u201dJa min\u00e4 olen ollut Kristuksessa.\u201d Ja siell\u00e4: \u201dJa min\u00e4 olen ollut Kristuksessa. \u201djoka on kaikkien yl\u00e4puolella, Jumala siunattu iankaikkisesti\u201d, ja t\u00e4ss\u00e4: \u201dmutta nyt me emme en\u00e4\u00e4 tunne Kristusta lihan mukaan.\u201d Sanojen ulkoasu on erilainen, mutta niiden voima ja suuntaus on sama. Sill\u00e4 se on sama Henkil\u00f6, jonka h\u00e4n siell\u00e4 julistaa olevan Jumala yli kaiken, joka on syntynyt lihan mukaan, jonka h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 vakuuttaa, ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 tunne lihan mukaan. Ja selv\u00e4sti t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4; nimitt\u00e4in siksi, ett\u00e4 H\u00e4net, jonka h\u00e4n oli tuntenut lihassa syntyneen\u00e4, h\u00e4n tunnustaa Jumalaksi iankaikkisesti; ja siksi h\u00e4n sanoo, ettei tunne h\u00e4nt\u00e4 lihan mukaan, koska H\u00e4n on yli kaikkien, Jumala, siunattu iankaikkisesti; ja siell\u00e4 oleva ilmaus: \u201djoka on yli kaiken Jumala\u201d, vastaa t\u00e4h\u00e4n: \u201dme emme en\u00e4\u00e4 tunne Kristusta lihan mukaan\u201d; ja t\u00e4m\u00e4 lause: \u2018me emme en\u00e4\u00e4 tunne Kristusta lihan mukaan\u2019 viittaa t\u00e4h\u00e4n: \u201djoka on Jumala, siunattu iankaikkisesti\u201d. Apostolisen opetuksen julistus nousee silloin jotenkin ik\u00e4\u00e4n kuin suuremmille korkeuksille, ja vaikka se on kauttaaltaan itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4, se kuitenkin tukee t\u00e4ydellisen uskon salaisuutta viel\u00e4 yksiselitteisemm\u00e4ll\u00e4 lausumalla ja sanoo: \u201dJa vaikka me olemme tunteneet Kristuksen lihan mukaan, niin nyt me emme en\u00e4\u00e4 tunne h\u00e4nt\u00e4 niin\u201d, ts. niin kuin ennen tunsimme h\u00e4net sek\u00e4 ihmisen\u00e4 ett\u00e4 Jumalana, mutta nyt vain Jumalana. Sill\u00e4 kun lihan hauraus loppuu, emme en\u00e4\u00e4 tunne H\u00e4ness\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin Jumaluuden voiman, sill\u00e4 kaikki, mik\u00e4 H\u00e4ness\u00e4 on, on Jumalallisen Majesteetin voimaa, jossa inhimillisen heikkouden heikkous on lakannut olemasta. T\u00e4ss\u00e4 kohdassa h\u00e4n on siis perusteellisesti selitt\u00e4nyt koko inkarnaation ja H\u00e4nen t\u00e4ydellisen\u00a0 Jumaluutensa salaisuuden. Sill\u00e4 siin\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dJa jos me olemme tunteneet Kristuksen lihan mukaan\u201d, h\u00e4n puhuu lihassa syntyneen Jumalan salaisuudesta. Mutta lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 \u201dmutta nyt me emme en\u00e4\u00e4 tunne h\u00e4nt\u00e4 niin\u201d h\u00e4n osoittaa h\u00e4nen voimansa, kun heikkous on j\u00e4tetty syrj\u00e4\u00e4n. Ja n\u00e4in tuo lihan tunteminen liittyy h\u00e4nen ihmisyyteens\u00e4 ja tuo tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys h\u00e4nen jumaluutensa kirkkauteen. Sill\u00e4 jos sanotaan, ett\u00e4 \u201dme olemme tunteneet Kristuksen lihan mukaan\u201d, se tarkoittaa, ett\u00e4 \u201dniin kauan kuin se, mik\u00e4 tunnettiin, oli olemassa\u201d. Nyt emme en\u00e4\u00e4 tunne sit\u00e4, kun se on lakannut olemasta. Sill\u00e4 lihan luonto on muuttunut hengelliseksi substanssiksi; ja se, mik\u00e4 ennen kuului ihmisyyteen, on kaikki tullut Jumalan omaksi. Ja siksi emme en\u00e4\u00e4 tunne Kristusta lihan mukaan, sill\u00e4 kun ruumiillinen heikkous on sulautunut Jumalalliseen Majesteettiin, ei tuossa Pyh\u00e4ss\u00e4 Ruumiissa ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n j\u00e4ljell\u00e4, mist\u00e4 lihan heikkous voitaisiin siin\u00e4 tuntea. Ja n\u00e4in se, mik\u00e4 ennen kuului kahteen substanssiin, on kiinnittynyt yhteen ainoaan Voimaan. Koska ei ole mink\u00e4\u00e4nlaista ep\u00e4ilyst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Kristus, joka ristiinnaulittiin inhimillisen heikkouden kautta, el\u00e4\u00e4 kokonaan Jumaluutensa kirkkauden kautta.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 4. \u00a0Galatalaiskirjeest\u00e4 h\u00e4n tuo esiin kohdan osoittaakseen, ett\u00e4 Kristuksen lihan heikkous sulautui H\u00e4nen Jumaluuteensa<\/p>\n

                                                                      Apostoli todellakin julistaa t\u00e4t\u00e4 koko kirjoitustensa joukossa ja sanoo ihailtavasti kirjoittaessaan galatalaisille: \u201dPaavali on apostoli, joka ei ole ihmisten apostoli, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ihmisten, vaan Jeesuksen Kristuksen ja Is\u00e4n Jumalan kautta.\u201d N\u00e4ette, kuinka perusteellisesti johdonmukainen h\u00e4n on itsens\u00e4 kanssa edellisess\u00e4 ja t\u00e4ss\u00e4 kohdassa. Sill\u00e4 siell\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dNyt me emme en\u00e4\u00e4 tunne Kristusta lihan mukaan.\u201d T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dEi ihmisist\u00e4 eik\u00e4 ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta.\u201d On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen oppinsa on t\u00e4ss\u00e4 sama kuin edellisess\u00e4 kohdassa. Sill\u00e4 siin\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei ole l\u00e4hett\u00e4nyt ihminen, h\u00e4n antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4: \u201dMe emme ole tunteneet Kristusta lihan mukaan\u201d, ja niinp\u00e4 min\u00e4 en ole \u2018ihmisten l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u2019 vaan \u2018Kristuksen l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u2019; sill\u00e4 jos minut l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Kristus, en ole ihmisten l\u00e4hett\u00e4m\u00e4 vaan Jumalan l\u00e4hett\u00e4m\u00e4. Sill\u00e4 ihmisen nimelle ei ole en\u00e4\u00e4 tilaa H\u00e4ness\u00e4, jonka Jumaluus vaatii kokonaan itselleen. Niinp\u00e4 kun h\u00e4n oli sanonut, ett\u00e4 h\u00e4net oli l\u00e4hetetty \u201dei ihmisilt\u00e4 eik\u00e4 ihmisen toimesta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta\u201d, h\u00e4n lis\u00e4si aivan oikein: \u201dJa Is\u00e4n Jumalan kautta\u201d, osoittaen n\u00e4in, ett\u00e4 h\u00e4net oli l\u00e4hett\u00e4nyt Is\u00e4n Jumala ja Pojan Jumala; jossa pyh\u00e4n ja sanomattoman sukupolven salaisuuden vuoksi on kaksi persoonaa (H\u00e4n, joka synnytt\u00e4\u00e4, ja H\u00e4n, joka on synnytetty), mutta on vain yksi ainoa Jumalan Voima, joka on l\u00e4hett\u00e4j\u00e4. Sanomalla, ett\u00e4 Is\u00e4 Jumala ja Poika Jumala l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4net, h\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 persoonia on kaksi, mutta h\u00e4n my\u00f6s opettaa, ett\u00e4 heid\u00e4n voimansa on yksi l\u00e4hett\u00e4misess\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Niin kuin on jumalanpilkkaa erottaa Kristuksen jumaluus, niin on my\u00f6s jumalanpilkkaa kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on todellinen ihminen<\/p>\n

                                                                      MUTTA h\u00e4n sanoo \u201dJeesuksen Kristuksen ja Is\u00e4n Jumalan kautta, joka her\u00e4tti h\u00e4net kuolleista\u201d. T\u00e4m\u00e4 maineikas ja ihailtava opettaja, joka tiesi, ett\u00e4 meid\u00e4n Herraamme Jeesusta Kristusta on saarnattava sek\u00e4 todellisena ihmisen\u00e4 ett\u00e4 todellisena Jumalana, julistaa aina jumalallisen kirkkauden H\u00e4ness\u00e4 niin, ettei h\u00e4n menet\u00e4 lihaksi tulemisen tunnustusta: h\u00e4n sulkee selv\u00e4sti pois Markionin kuvitelman todellisen lihaksi tulemisen avulla ja ebionilaisten k\u00f6yhyyden jumalallisuuden avulla, jottei jommankumman n\u00e4ist\u00e4 ilkeist\u00e4 jumalanpilkasta kautta uskottaisi, ett\u00e4 Herramme Jeesus Kristus oli joko kokonaan ihminen ilman Jumalaa tai Jumala ilman ihmist\u00e4. Erinomaisesti apostoli siis, kun h\u00e4n julisti, ett\u00e4 h\u00e4net l\u00e4hetti sek\u00e4 Jumala Poika ett\u00e4 Jumala Is\u00e4, lis\u00e4si heti tunnustuksen Herran inkarnaatiosta sanomalla: \u201djoka her\u00e4tti h\u00e4net kuolleista”: opettamalla selv\u00e4sti, ett\u00e4 se oli lihaksi tulleen Jumalan todellinen ruumis, joka her\u00e4tettiin kuolleista: t\u00e4m\u00e4n mukaisesti: \u201dJa vaikka me olemme tunteneet Kristuksen lihan mukaan\u201d, erinomaisesti lis\u00e4ten: \u201dMutta nyt me emme en\u00e4\u00e4 tunne h\u00e4nt\u00e4 niin.”\u201d Sill\u00e4 h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 h\u00e4n tuntee t\u00e4m\u00e4n H\u00e4ness\u00e4 lihan mukaan, nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 H\u00e4net her\u00e4tettiin kuolleista, mutta ett\u00e4 h\u00e4n ei tunne H\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 lihan mukaan sik\u00e4li, ett\u00e4 kun lihan heikkous on loppunut, h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on olemassa vain Jumalan Voimassa. Varmasti h\u00e4n on uskollinen ja tyydytt\u00e4v\u00e4 todistaja julistettavaksi tulleesta Herramme jumaluudesta, joka ensimm\u00e4isen kutsunsa yhteydess\u00e4 ly\u00f6tiin itse taivaasta, eik\u00e4 h\u00e4n vain syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n uskonut kuolleista her\u00e4tetyn Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauteen, vaan todella vahvisti sen totuuden ruumiillisten silmiens\u00e4 todistuksella.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. H\u00e4n osoittaa Kristuksen ilmestymisest\u00e4 apostolille t\u00e4m\u00e4n vainotessa kirkkoa, ett\u00e4 Kristuksessa on olemassa molemmat luonnot.<\/p>\n

                                                                      SEN vuoksi h\u00e4n my\u00f6s v\u00e4itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n kuningas Agrippan ja muiden maailman tuomareiden edess\u00e4 puhuu seuraavasti: \u201dKun olin menossa Damaskoon ylipappien valtuuttamana ja luvalla, kuningas, n\u00e4in keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4 taivaasta auringon kirkkautta suuremman valon, joka loisti ymp\u00e4rill\u00e4ni ja kaikkien niiden ymp\u00e4rill\u00e4, jotka olivat minun kanssani. Ja kun olimme kaikki kaatuneet maahan, kuulin \u00e4\u00e4nen sanovan minulle heprean kielell\u00e4: \u201dSaul, Saul, miksi vainoat minua?\u201d Sinun on vaikea potkia keih\u00e4st\u00e4 vastaan. Ja min\u00e4 sanoin: \u201dKuka olet, Herra?\u201d. Ja Herra sanoi minulle: Min\u00e4 olen Jeesus Nasaretilainen, jota sin\u00e4 vainoat.”\u201d N\u00e4ette, kuinka totisesti apostoli sanoi, ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 tuntenut lihan mukaan sit\u00e4, jonka h\u00e4n oli n\u00e4hnyt sellaisessa loistossa ja majesteetillisuudessa. Sill\u00e4 kun h\u00e4n makasi maahan makaavana ja n\u00e4ki sen jumalallisen valon loiston, jota h\u00e4n ei kyennyt kest\u00e4m\u00e4\u00e4n, seurasi t\u00e4m\u00e4 \u00e4\u00e4ni: \u201dSaul, Saul, miksi vainoat minua?\u201d \u201dSaul, Saul, miksi vainoat minua?\u201d Ja kun h\u00e4n kysyi, kuka se voisi olla, Herra vastasi ja osoitti selv\u00e4sti persoonallisuutensa: \u201dMin\u00e4 olen Jeesus Nasaretilainen, jota sin\u00e4 vainoat.\u201d Nyt siis, sin\u00e4 harhaoppinen, min\u00e4 kysyn sinulta, min\u00e4 kutsun sinua. Uskotko sen, mit\u00e4 apostoli sanoo itsest\u00e4\u00e4n, vai etk\u00f6 usko sit\u00e4? Tai jos se ei mielest\u00e4si ole t\u00e4rke\u00e4\u00e4, uskotko sin\u00e4, mit\u00e4 Herra sanoo itsest\u00e4\u00e4n, vai etk\u00f6 usko sit\u00e4? Jos uskotte sen, asia on sill\u00e4 selv\u00e4, sill\u00e4 ette voi olla uskomatta siihen, mit\u00e4 me uskomme. Sill\u00e4 vaikka me apostolin tavoin olemme tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan en\u00e4\u00e4 tunne h\u00e4nt\u00e4 niin. Me emme kasaa solvauksia Kristuksen p\u00e4\u00e4lle. Me emme erota lihaa jumaluudesta; ja kaiken, mik\u00e4 on Kristuksessa, me uskomme olevan Jumalassa. Jos siis uskotte samoin kuin me uskomme, teid\u00e4n on tunnustettava samat uskon salaisuudet. Mutta jos olette eri mielt\u00e4 kuin me, jos kielt\u00e4ydytte uskomasta kirkkoja, apostolia, kyll\u00e4, ja Jumalan omaa todistusta itsest\u00e4\u00e4n, niin osoittakaa meille t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4yss\u00e4, jonka apostoli n\u00e4ki, kuinka paljon on lihaa ja kuinka paljon Jumalaa. Sill\u00e4 min\u00e4 en voi t\u00e4ss\u00e4 erottaa toista toisesta. Min\u00e4 n\u00e4en sanoin kuvaamattoman valon, min\u00e4 n\u00e4en sanoin kuvaamattoman loiston, min\u00e4 n\u00e4en s\u00e4teilyn, jota ihmisen heikkous ei voi kest\u00e4\u00e4, ja yli sen, mit\u00e4 kuolevaisten silm\u00e4t voivat kest\u00e4\u00e4, Jumalan kirkkauden, joka loistaa k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 valossa. Mit\u00e4 tilaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on jakamiselle ja erottelulle? \u00c4\u00e4ness\u00e4 kuulemme Jeesuksen, majesteettisuudessa n\u00e4emme Jumalan. Miten voimme olla\u00a0 uskomatta, ett\u00e4 yhdess\u00e4 ja samassa (persoonallisessa) substanssissa Jumala ja Jeesus ovat olemassa. Mutta haluaisin viel\u00e4 muutaman sanan kanssanne t\u00e4st\u00e4 aiheesta. Kertokaa minulle, pyyd\u00e4n teit\u00e4, jos teille ilmestyisi nykyisess\u00e4 katolisen uskon vainossanne sama n\u00e4ky, joka ilmestyi silloin apostolille h\u00e4nen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4\u00e4n, jos silloin, kun ette odottaneet sit\u00e4 ja olitte varuillanne, tuo s\u00e4teily loisti ymp\u00e4rill\u00e4nne, ja tuon rajattoman valon kirkkaus l\u00f6i teid\u00e4t kauhuissanne ja h\u00e4mmennyksiss\u00e4nne, ja te lankesitte maahan ruumiin ja sielun pimeydess\u00e4; jolloin syd\u00e4mesi rajaton ja sanoinkuvaamaton kauhu kasvoi, – kerro minulle, min\u00e4 rukoilen sinua; kun v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n kuoleman pelko painoi sinua ja sen kirkkauden kauhu, joka uhkasi sinua ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in, painoi sinua, ja kuulit my\u00f6s mielesi h\u00e4mmennyksess\u00e4 nuo sanat, jotka syntisi niin hyvin ansaitsee: \u201dSaul, Saul, miksi vainoat minua?\u201d ja kysymykseesi, kuka se oli, saatiin vastaus taivaasta: \u2018Min\u00e4 olen Jeesus Nasaretilainen, jota sin\u00e4 vainoat\u2019, mit\u00e4 sanoisit? \u201dEn tied\u00e4, en usko viel\u00e4 t\u00e4ysin. Haluan viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa mietti\u00e4 itsekseni, kuka luulen, ett\u00e4 Sin\u00e4 olet, joka puhut taivaasta, joka hukutat minut jumaluutesi kirkkauteen: jonka \u00e4\u00e4nen kuulen ja jonka loistoa en voi siet\u00e4\u00e4. Minun on harkittava t\u00e4t\u00e4 asiaa, pit\u00e4isik\u00f6 minun uskoa Sinuun vai ei: oletko Sin\u00e4 Kristus vai Jumala. Jos Sin\u00e4 olet Jumala yksin, onko se Kristuksessa. Jos Sin\u00e4 olet Kristus yksin, onko se Jumalassa. Haluan, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 eroa noudatetaan tarkoin ja ett\u00e4 harkitaan perusteellisesti, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi uskoa, ett\u00e4 Sin\u00e4 olet, ja mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi arvioida, ett\u00e4 Sin\u00e4 olet. Sill\u00e4 en halua, ett\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n virkani menee hukkaan. Aivan kuin pit\u00e4isin Sinua ihmisen\u00e4 ja kuitenkin osoittaisin Sinulle joitakin jumalallisia kunnianosoituksia.\u201d Jos siis makaisit maassa, niin kuin apostoli Paavali silloin makasi, ja olisit jumalallisen valon kirkkauden vallassa, olisit viimeisill\u00e4 hengenvedoillasi, niin ehk\u00e4 sanoisit n\u00e4in ja h\u00f6p\u00f6tt\u00e4isit kaikkea t\u00e4t\u00e4 typer\u00e4\u00e4 h\u00f6p\u00f6tyst\u00e4. Mutta mit\u00e4 sanoisimme siit\u00e4, ett\u00e4 apostolille tarjoutui toinen tie, ja kun h\u00e4n oli kaatunut maahan vapisten ja puolikuolleena, h\u00e4n ei katsonut, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi en\u00e4\u00e4 salata uskoaan, eik\u00e4 ajatellut, ett\u00e4 h\u00e4nelle riitti, ett\u00e4 h\u00e4nelle opetettiin sanoin kuvaamattomilla argumenteilla tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 H\u00e4n, jota h\u00e4n oli tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n kuvitellut ihmiseksi, oli Jumala. H\u00e4n ei salannut uskoaan, h\u00e4n ei viivytellyt. H\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 pitkitt\u00e4nyt virheellisi\u00e4 ajatuksiaan pohtimalla ja ep\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4, vaan heti kun h\u00e4n kuuli taivaasta Jeesuksen, Herransa, nimen, h\u00e4n vastasi \u00e4\u00e4nell\u00e4, joka oli hillitty kuin palvelijan \u00e4\u00e4ni, vapiseva kuin ruoskitun \u00e4\u00e4ni ja t\u00e4ynn\u00e4 kiihkoa kuin k\u00e4\u00e4nnynn\u00e4isen \u00e4\u00e4ni: \u201dMit\u00e4 minun on teht\u00e4v\u00e4, Herra?\u201d \u201dMit\u00e4 minun on teht\u00e4v\u00e4, Herra?\u201d Ja niin h\u00e4nelle annettiin heti h\u00e4nen valmiin ja vilpitt\u00f6m\u00e4n uskonsa t\u00e4hden, ett\u00e4 h\u00e4n ei koskaan olisi ilman l\u00e4sn\u00e4oloaan, jonka h\u00e4n oli uskollisesti uskonut, ja ett\u00e4 h\u00e4n, jonka puoleen h\u00e4n oli syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n siirtynyt, itse siirtyisi h\u00e4nen syd\u00e4meens\u00e4, niin kuin apostoli itse sanoo itsest\u00e4\u00e4n: \u201dEtsittek\u00f6 te todistusta Kristuksesta, joka puhuu minussa?\u201d<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 7. H\u00e4n osoittaa viel\u00e4 kerran Apostolin muiden kohtien kautta, ett\u00e4 Kristus on Jumala<\/p>\n

                                                                      Tahdon sinun, sin\u00e4 harhaoppinen, sanovan minulle, onko t\u00e4ss\u00e4 kohdassa H\u00e4n, joka, kuten Apostoli kertoo, puhuu h\u00e4ness\u00e4, ihminen vai Jumala. Jos H\u00e4n on ihminen, miten toisen ruumis voi puhua h\u00e4nen syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n? Jos Jumala, niin silloin Kristus ei ole ihminen vaan Jumala; sill\u00e4 koska Kristus puhui apostolissa, ja vain Jumala saattoi puhua h\u00e4ness\u00e4, niin siis jumalallinen Kristus puhui h\u00e4ness\u00e4. Ja niin n\u00e4ette, ettei t\u00e4ss\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n sanottavaa siit\u00e4, ettei Kristuksen ja Jumalan v\u00e4lill\u00e4 voi olla mit\u00e4\u00e4n jakoa tai erottelua; sill\u00e4 t\u00e4ydellinen jumaluus oli Kristuksessa, ja Kristus oli t\u00e4ysin Jumalassa. Mit\u00e4\u00e4n jakoa tai erottelua n\u00e4iden kahden v\u00e4lill\u00e4 ei voida t\u00e4ss\u00e4 my\u00f6nt\u00e4\u00e4. Voidaan tehd\u00e4 vain yksi yksinkertainen, hurskas ja terve tunnustus, nimitt\u00e4in palvoa, rakastaa ja palvoa Kristusta Jumalana. Mutta haluatteko ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisemmin ja perusteellisemmin, ett\u00e4 Jumalan ja Kristuksen v\u00e4lill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n erottelua ja ett\u00e4 meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 Jumalaa t\u00e4ysin yhten\u00e4 Kristuksen kanssa? Kuunnelkaa, mit\u00e4 apostoli sanoo korinttilaisille: \u201dSill\u00e4 meid\u00e4n kaikkien on tultava ilmi Kristuksen tuomioistuimen edess\u00e4, jotta kukin saisi ruumiinsa ansaitsemansa, sen mukaan kuin h\u00e4n on tehnyt, oli se sitten hyv\u00e4\u00e4 tai pahaa.\u201d Mutta toisessa kohdassa, kirjoittaessaan roomalaisille, h\u00e4n sanoo: \u201dMeid\u00e4n kaikkien on seisottava Jumalan tuomioistuimen edess\u00e4, sill\u00e4 kirjoitettu on: Niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, jokainen polvi on kumartuva minun edess\u00e4ni ja jokainen kieli on tunnustettava Jumalalle.”\u201d N\u00e4ette siis, ett\u00e4 Jumalan tuomioistuin on sama kuin Kristuksen tuomioistuin; ymm\u00e4rt\u00e4k\u00e4\u00e4 siis ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 Kristus on Jumala; ja kun n\u00e4ette, ett\u00e4 Jumalan ja Kristuksen substanssi on t\u00e4ysin erottamaton, my\u00f6nt\u00e4k\u00e4\u00e4 my\u00f6s, ett\u00e4 persoonaa ei voi erottaa toisistaan. Ellei sitten siksi, ett\u00e4 apostoli yhdess\u00e4 kirjeess\u00e4 sanoi, ett\u00e4 meid\u00e4t ilmoitetaan Kristuksen tuomioistuimen edess\u00e4 ja toisessa Jumalan tuomioistuimen edess\u00e4, te keksitte kaksi tuomioistuinta ja kuvittelette, ett\u00e4 toiset tuomitaan Kristuksen ja toiset Jumalan edess\u00e4. Mutta t\u00e4m\u00e4 on typer\u00e4\u00e4 ja villi\u00e4 ja hullumpaa kuin hullun puheet. Tunnustakaa siis kaikkien Herra, maailmankaikkeuden Jumala, tunnustakaa Jumalan tuomioistuin Kristuksen tuomioistuimessa. Rakastakaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, rakastakaa pelastustanne, rakastakaa H\u00e4nt\u00e4, jonka toimesta teid\u00e4t on luotu. Pel\u00e4tk\u00e4\u00e4 H\u00e4nt\u00e4, jonka toimesta teid\u00e4t tuomitaan. Sill\u00e4 halusitte tai ette, teid\u00e4n on ilmestytt\u00e4v\u00e4 Kristuksen tuomioistuimen eteen, ja j\u00e4tt\u00e4en syrj\u00e4\u00e4n jumalattoman pilkan ja ep\u00e4uskoisten sanojen lapselliset puheet, vaikka luulettekin, ett\u00e4 Jumalan tuomioistuin on erilainen kuin Kristuksen tuomioistuin, tulette Kristuksen tuomioistuimen eteen ja huomaatte todisteellisesti, ettei ole mit\u00e4\u00e4n kiist\u00e4mist\u00e4, ett\u00e4 Jumalan tuomioistuin on todellakin sama kuin Kristuksen tuomioistuin ja ett\u00e4 Kristuksessa, Jumalan Pojassa, on Jumalan Pojan koko kirkkaus ja Is\u00e4n Jumalan voima. \u201dSill\u00e4 Is\u00e4 ei tuomitse ket\u00e4\u00e4n, vaan h\u00e4n on antanut kaiken tuomion Pojalle, jotta kaikki ihmiset kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Is\u00e4\u00e4.\u201d Sill\u00e4 joka kielt\u00e4\u00e4 Is\u00e4n, se kielt\u00e4\u00e4 my\u00f6s Pojan. \u201dJoka kielt\u00e4\u00e4 Pojan, sill\u00e4 ei ole Is\u00e4\u00e4; joka tunnustaa Pojan, sill\u00e4 on my\u00f6s Is\u00e4.\u201d Ja niin teid\u00e4n pit\u00e4isi oppia, ett\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan kunnia on erottamaton, ja heid\u00e4n majesteettisuutensa on my\u00f6s erottamaton, ja ett\u00e4 Poikaa ei voida kunnioittaa ilman Is\u00e4\u00e4 eik\u00e4 Is\u00e4\u00e4 ilman Poikaa. Mutta kukaan ei voi kunnioittaa Jumalaa ja Jumalan Poikaa muuten kuin Kristuksessa, Jumalan ainosyntyisess\u00e4 Pojassa. Sill\u00e4 ihmisell\u00e4 ei voi olla kunnioitettavaa Jumalan Henke\u00e4 muutoin kuin Kristuksen Hengess\u00e4, kuten apostoli sanoo: \u201dMutta te ette ole lihassa, vaan Hengess\u00e4, jos Jumalan Henki asuu teiss\u00e4\u201d. Mutta jos jollakin ei ole Kristuksen Henke\u00e4, niin h\u00e4n ei ole h\u00e4nen omaansa.”\u201d Ja taas: \u201dJos joku on saanut Hengen, h\u00e4n ei ole h\u00e4nen oma itsens\u00e4, vaan h\u00e4nen henkens\u00e4: \u201dKuka voi syytt\u00e4\u00e4 Jumalan valittuja mist\u00e4\u00e4n? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka on se, joka tuomitsee? Se on Kristus Jeesus, joka on kuollut ja pikemminkin noussut yl\u00f6s.”\u201d N\u00e4ette siis nyt, jopa vastoin tahtoanne, ett\u00e4 Jumalan Hengen ja Kristuksen Hengen v\u00e4lill\u00e4 tai Jumalan tuomion ja Kristuksen tuomion v\u00e4lill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n eroa. Valitkaa siis, kumman tahdotte – sill\u00e4 jommankumman on tapahduttava – joko tunnustatte uskossa, ett\u00e4 Kristus on Jumala, tai tunnustatte, ett\u00e4 Jumala on Kristuksessa teid\u00e4n tuomionne.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8. Tunnustaessamme Kristuksen jumalallisuutta meid\u00e4n ei pit\u00e4isi vaikenemalla ohittaa ristin tunnustamista<\/p>\n

                                                                      MUTTA katsokaamme, mit\u00e4 muuta siit\u00e4 seuraa. Kirjoittaessaan Korintin seurakunnalle h\u00e4n, josta edell\u00e4 puhuimme, kaikkien seurakuntien ohjaaja eli Paavali, puhuu n\u00e4in: \u201dJuutalaiset\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201detsiv\u00e4t merkkej\u00e4, ja kreikkalaiset pyyt\u00e4v\u00e4t viisautta. Mutta me julistamme Kristusta ristiinnaulittuna, juutalaisille kompastuskivi, pakanoille hulluus, mutta niille, jotka pelastuvat, sek\u00e4 juutalaisille ett\u00e4 kreikkalaisille, Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.”\u201d Oi mahtavin uskonopettaja, joka t\u00e4ss\u00e4kin kohdassa kirkkoa opettaessaan ei katsonut riitt\u00e4v\u00e4ksi puhua Kristuksesta Jumalana lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net ristiinnaulittiin tarkoituksella, ett\u00e4 h\u00e4n avoimen ja vankan uskonopetuksen vuoksi voisi julistaa h\u00e4nt\u00e4, jota h\u00e4n kutsui ristiinnaulituksi, Jumalan viisaudeksi. Silloin h\u00e4n ei k\u00e4ytt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n oveluutta tai kiertoilmaisua, eik\u00e4 h\u00e4n Herran evankeliumia saarnatessaan punastunut Kristuksen ristin mainitsemisesta. Ja vaikka juutalaisille oli kompastuskivi ja pakanoille hulluutta kuulla Jumalasta syntyneen\u00e4, Jumalasta ruumiillisessa muodossa, Jumalasta k\u00e4rsiv\u00e4n\u00e4, Jumalasta ristiinnaulittuna, h\u00e4n ei kuitenkaan heikent\u00e4nyt hurskaiden sanojensa voimaa juutalaisten pahuuden loukkauksen vuoksi: H\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n v\u00e4hent\u00e4nyt uskonsa voimaa toisten ep\u00e4uskon ja typeryyden vuoksi, vaan julisti avoimesti, sinnikk\u00e4\u00e4sti ja rohkeasti, ett\u00e4 H\u00e4n, jonka \u00e4iti oli synnytt\u00e4nyt, jonka ihmiset olivat surmanneet, jonka keih\u00e4s oli l\u00e4vist\u00e4nyt, jonka risti oli venytt\u00e4nyt – oli \u201dJumalan voima ja viisaus, juutalaisille kompastuskivi ja pakanoille hulluus.\u201d H\u00e4n oli \u201dJumalan voima ja viisaus, juutalaisille kompastuskivi ja pakanoille hulluus. \u201d Mutta silti se, mik\u00e4 oli joillekin kompastuskivi ja hulluus, oli toisille Jumalan voima ja viisaus. Sill\u00e4 niin kuin ihmiset erosivat toisistaan, niin erosivat my\u00f6s heid\u00e4n ajatuksensa; ja se, mink\u00e4 ihminen, jolla ei ollut tervett\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 ja joka oli kyvyt\u00f6n todelliseen hyv\u00e4\u00e4n, typer\u00e4sti ep\u00e4uskossaan kielsi, sen viisas usko saattoi sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n tuntea pyh\u00e4ksi ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 antavaksi.<\/p>\n

                                                                      LUKU 9. Kuinka juutalaiset ja pakanat hylk\u00e4siv\u00e4t apostolin saarnan, koska se tunnusti, ett\u00e4 ristiinnaulittu Kristus oli Jumala<\/p>\n

                                                                      KERRO siis minulle, sin\u00e4 harhaoppinen, sin\u00e4 kaikkien ihmisten, mutta ennen kaikkea itsesi vihollinen – jolle meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen risti on loukkaus niin kuin juutalaisille, ja typeryys kuin pakanoille, sin\u00e4, joka hylk\u00e4\u00e4t todellisen pelastuksen salaisuudet edellisten kompastuksen kanssa ja olet typer\u00e4 toisten j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyydell\u00e4, miksi apostoli Paavalin saarna oli typeryys pakanoille ja kompastuskivi juutalaisille?\u201d Miksi apostoli Paavalin saarna oli typeryys pakanoille ja kompastuskivi juutalaisille? Eih\u00e4n se olisi koskaan loukannut ihmisi\u00e4, jos h\u00e4n olisi opettanut, ett\u00e4 Kristus oli, kuten te v\u00e4it\u00e4tte, pelkk\u00e4 ihminen? Sill\u00e4 kuka ajattelisi, ett\u00e4 h\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4, k\u00e4rsimyksens\u00e4, ristins\u00e4 ja kuolemansa olisivat uskomattomia tai vaikeuksia? Tai mit\u00e4 uutta tai outoa Paavalin saarnassa olisi ollut, jos h\u00e4n olisi sanonut, ett\u00e4 pelkk\u00e4 inhimillinen Kristus k\u00e4rsi sen, mit\u00e4 ihmisluonto p\u00e4ivitt\u00e4in kest\u00e4\u00e4 kaikkialla ihmisten keskuudessa? Mutta se oli varmasti se, mit\u00e4 pakanoiden tyhmyys ei voinut ottaa vastaan ja juutalaisten ep\u00e4usko hylk\u00e4si, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 apostoli julisti, ett\u00e4 Kristus, jota he, kuten tekin, kuvittelivat pelk\u00e4ksi ihmiseksi, oli Jumala. T\u00e4m\u00e4 oli totisesti se, mink\u00e4 n\u00e4iden jumalattomien ihmisten ajatukset hylk\u00e4siv\u00e4t, mit\u00e4 ep\u00e4uskoisten korvat eiv\u00e4t voineet siet\u00e4\u00e4; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 Jumalan syntym\u00e4\u00e4 julistettiin ihmisess\u00e4 Jeesuksessa Kristuksessa, ett\u00e4 Jumalan intohimoa v\u00e4itettiin ja Jumalan risti\u00e4 julistettiin. T\u00e4m\u00e4 oli se, mik\u00e4 tuotti vaikeuksia; t\u00e4m\u00e4 oli se, mik\u00e4 oli uskomatonta; sill\u00e4 se oli uskomatonta ihmisten kuullen, mink\u00e4 ei ollut koskaan kuultu tapahtuvan jumalalliselle luonnolle. Ja niinp\u00e4 olette aivan varmoja, kun teill\u00e4 on t\u00e4llainen ilmoitus ja opetus kuin teill\u00e4, ett\u00e4 julistuksenne ei koskaan tule olemaan typeryys pakanoille eik\u00e4 kompastuskivi juutalaisille. Juutalaiset ja pakanat eiv\u00e4t koskaan ristiinnaulitse teit\u00e4 Pietarin kanssa, eiv\u00e4t kivit\u00e4 teit\u00e4 Jaakobin kanssa eiv\u00e4tk\u00e4 mestaa teit\u00e4 Paavalin kanssa. Sill\u00e4 sinun julistuksessasi ei ole mit\u00e4\u00e4n sellaista, mik\u00e4 voisi loukata heit\u00e4. V\u00e4it\u00e4tte, ett\u00e4 pelkk\u00e4 ihminen syntyi, pelkk\u00e4 ihminen k\u00e4rsi. Teid\u00e4n ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 he ahdistavat teit\u00e4 vainolla, sill\u00e4 te autatte heit\u00e4 saarnallanne.<\/p>\n

                                                                      LUKU 10. Kuinka apostoli v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus<\/p>\n

                                                                      MUTTA katsokaamme viel\u00e4 jotakin aiheesta. Kristus on siis apostolin mukaan Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Mit\u00e4 sinulla on t\u00e4h\u00e4n sanottavaa? Miten voitte p\u00e4\u00e4st\u00e4 siit\u00e4 irti? Sinulla ei ole paikkaa, jonne voisit paeta ja lent\u00e4\u00e4. Kristus on Jumalan viisaus ja Jumalan voima. H\u00e4n, sanon min\u00e4, jota vastaan juutalaiset hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t, jota pakanat pilkkasivat, jota te itse yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan vainoatte, – h\u00e4n, sanon min\u00e4, joka on pakanoille hulluus ja juutalaisille kompastuskivi ja teille molemmille, h\u00e4n, sanon min\u00e4, on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Mit\u00e4 te voitte tehd\u00e4? Sulkekaa korvanne, niin ett\u00e4 ette kuule? N\u00e4in juutalaiset tekiv\u00e4t my\u00f6s silloin, kun apostoli saarnasi. Tehk\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tahdotte, Kristus on taivaassa ja Jumalassa ja h\u00e4nen kanssaan ja h\u00e4ness\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 taivaassa, jossa h\u00e4n oli my\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4 alhaalla; te ette voi en\u00e4\u00e4 vainota h\u00e4nt\u00e4 juutalaisten kanssa. Mutta teette sen ainoan asian, jonka voitte. Te vainoatte H\u00e4nt\u00e4 uskossa, te vainoatte H\u00e4nt\u00e4 seurakunnassa, te vainoatte H\u00e4nt\u00e4 pahan uskon aseilla, te vainoatte H\u00e4nt\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4n opin miekalla. Ehk\u00e4 teette enemm\u00e4nkin kuin entisaikojen juutalaiset tekiv\u00e4t. Te vainoatte nyt Kristusta sen j\u00e4lkeen, kun ne, jotka vainosivat H\u00e4nt\u00e4, ovat uskoneet. Mutta ehk\u00e4 ajattelette, ett\u00e4 synti on v\u00e4h\u00e4isempi, koska ette voi en\u00e4\u00e4 tarttua H\u00e4neen. Min\u00e4 sanon teille, ett\u00e4 ei se vaino, jossa syntiset ihmiset vainoavat H\u00e4nt\u00e4 H\u00e4nen seuraajiensa persoonassa, ole v\u00e4hemm\u00e4n raskas H\u00e4nelle. Mutta Herran ristin mainitseminen loukkaa teit\u00e4. Se loukkasi aina my\u00f6s juutalaisia. Vapiset kuullessasi, ett\u00e4 Jumala k\u00e4rsi: pakanat pilkkasivat erehdyksiss\u00e4\u00e4n my\u00f6s t\u00e4t\u00e4. Kysyn siis teilt\u00e4, miss\u00e4 suhteessa te eroatte heist\u00e4, kun te molemmat olette yht\u00e4 mielt\u00e4 t\u00e4st\u00e4 paheksunnasta? Mutta min\u00e4 puolestani en ainoastaan vesit\u00e4 t\u00e4t\u00e4 pyh\u00e4n ristin saarnaa, t\u00e4t\u00e4 julistusta Herran k\u00e4rsimyksest\u00e4, vaan korostan sit\u00e4 niin pitk\u00e4lle kuin haluni ja voimani sallivat. Sill\u00e4 min\u00e4 julistan, ett\u00e4 H\u00e4n, joka ristiinnaulittiin, ei ole ainoastaan Jumalan voima ja viisaus, jota suurempaa ei ole olemassa, vaan itse asiassa absoluuttisen jumaluuden ja kirkkauden Herra. Ja t\u00e4m\u00e4 sit\u00e4kin suuremmalla syyll\u00e4, koska t\u00e4m\u00e4 v\u00e4itteeni on Jumalan oppi, kuten apostoli sanoo: \u201dMe puhumme viisautta niiden keskuudessa, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4, mutta emme t\u00e4m\u00e4n maailman viisautta emmek\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman hallitsijoiden viisautta, jotka ovat menett\u00e4neet merkityksens\u00e4, vaan me puhumme Jumalan k\u00e4tketty\u00e4 viisautta\u00a0 salaisuudessa, jonka Jumala on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt ennen maailmaa meid\u00e4n kirkkaudeksemme, jota ei kukaan t\u00e4m\u00e4n maailman ruhtinaista tiennyt; sill\u00e4 jos he olisivat sen tienneet, he eiv\u00e4t olisi koskaan ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.\u201d T\u00e4m\u00e4 on siis Jumalan opetus. Mutta niin kuin kirjoitettu on: \u201dSilm\u00e4 ei ole n\u00e4hnyt eik\u00e4 korva kuullut, eik\u00e4 ihmisen syd\u00e4meen ole tullut, mit\u00e4 Jumala on valmistanut niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 rakastavat.\u201d\u201d N\u00e4ette, kuinka suuria asioita apostolin puhe k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 kuinka pieness\u00e4 mittakaavassa. H\u00e4n sanoo puhuvansa viisaudesta, mutta sellaisesta viisaudesta, jota vain t\u00e4ydelliset voivat tuntea ja jota t\u00e4m\u00e4n maailman viisaat eiv\u00e4t voi tuntea. Sill\u00e4 h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on Jumalan viisaus, joka on k\u00e4tketty jumalalliseen salaisuuteen ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tty ennen kaikkia maailmoja pyhien kirkkaudeksi, ja ett\u00e4 sen t\u00e4hden sen tiet\u00e4v\u00e4t vain ne, jotka maistavat Jumalaa, kun taas t\u00e4m\u00e4n maailman ruhtinaat ovat siit\u00e4 t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Mutta h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 viel\u00e4 syyn molempien mainitsemiensa seikkojen perustelemiseksi sanoen: \u201dSill\u00e4 jos he olisivat sen tienneet, he eiv\u00e4t olisi koskaan ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa. Mutta kirjoitettu on, ett\u00e4 silm\u00e4 ei ole n\u00e4hnyt eik\u00e4 korva ole kuullut, eik\u00e4 ihmisen syd\u00e4meen ole tullut, mit\u00e4 Jumala on valmistanut niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 rakastavat.”\u201d N\u00e4ette siis, kuinka Jumalan salaisuuteen k\u00e4tketty ja ennen kaikkia maailmoja ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tty viisaus oli tuntematon niille, jotka ristiinnaulitsivat kirkkauden Herran, ja tunnettu niille, jotka sen vastaanottivat. Ja hyvin h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 Jumalan viisaus oli k\u00e4tketty salaisuuteen, sill\u00e4 eih\u00e4n kenenk\u00e4\u00e4n silm\u00e4 ole viel\u00e4 koskaan voinut n\u00e4hd\u00e4, korva kuulla tai syd\u00e4n kuvitella t\u00e4t\u00e4, nimitt\u00e4in sit\u00e4, ett\u00e4 kirkkauden Herran piti synty\u00e4 neitsyest\u00e4 ja tulla lihaan ja k\u00e4rsi\u00e4 kaikenlaista rangaistusta ja h\u00e4pe\u00e4llist\u00e4 k\u00e4rsimyst\u00e4. Mutta mit\u00e4 tulee n\u00e4ihin Jumalan lahjoihin, niin niin kuin ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka – koska ne olivat salaisuuteen k\u00e4tkettyj\u00e4 – voisi koskaan itsest\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niit\u00e4, niin autuas on se, joka on k\u00e4sitt\u00e4nyt ne, kun ne paljastuvat. Niinp\u00e4 kaikki, jotka eiv\u00e4t ole onnistuneet niit\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, on luettava t\u00e4m\u00e4n maailman ruhtinaiden joukkoon, ja ne, jotka ovat ne k\u00e4sitt\u00e4neet, Jumalan viisaiden joukkoon. Se ei siis k\u00e4sit\u00e4 sit\u00e4, joka kielt\u00e4\u00e4 lihassa syntyneen Jumalan; siksi te ette my\u00f6sk\u00e4\u00e4n k\u00e4sit\u00e4 sit\u00e4, koska kiell\u00e4tte t\u00e4m\u00e4n. Mutta tehk\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tahdotte, kielt\u00e4k\u00e4\u00e4 niin jumalattomasti kuin tahdotte, me sen sijaan uskomme apostolia. Mutta miksi min\u00e4 sanoisin apostoli, sit\u00e4 pikemmin me uskomme Jumalaa. Sill\u00e4 apostolin kautta me uskomme h\u00e4nt\u00e4, jonka tied\u00e4mme puhuneen apostolin kautta. Jumalallinen sana sanoo, ett\u00e4 kirkkauden Herra ristiinnaulittiin maailman ruhtinaiden toimesta. Te kiell\u00e4tte sen. My\u00f6s ne, jotka ristiinnaulitsivat h\u00e4net, kielsiv\u00e4t, ett\u00e4 se oli Jumala, jonka he ristiinnaulitsivat. Niill\u00e4, jotka siis tunnustavat H\u00e4net, on osansa apostolin kanssa, joka tunnusti H\u00e4net. Teill\u00e4 on varmasti osanne H\u00e4nen vainoojiensa kanssa. Mit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n sitten voidaan vastata? Apostoli sanoo, ett\u00e4 kirkkauden Herraa pakotettiin p\u00e4\u00e4llik\u00f6ksi. Muuttakaa t\u00e4t\u00e4, jos voitte. Erottakaa nyt, jos haluatte, Jeesus Jumalasta. Ainakaan ette voi kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 juutalaiset ristiinnaulitsivat Kristuksen. Mutta se oli kirkkauden Herra, joka ristiinnaulittiin. Siksi teid\u00e4n on joko kiellett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 Kristus naulattiin ristille, tai teid\u00e4n on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 Jumala naulattiin ristille.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 11. H\u00e4n tukee samaa oppia evankeliumin todisteilla<\/p>\n

                                                                      MUTTA ehk\u00e4 teille tuottaa vaikeuksia se, ett\u00e4 koko t\u00e4m\u00e4n ajan k\u00e4yt\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa vain apostoli Paavalin todistusta. H\u00e4n kelpaa minulle, jonka Jumala valitsi, enk\u00e4 h\u00e4peile kutsua uskoni todistajaksi miest\u00e4, jonka Jumala tahtoi koko maailman opettajaksi. Mutta antaakseni periksi toiveillenne, koska ehk\u00e4 kuvittelette, ettei minulla ole muita todisteita k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4ni, kuulkaa ihmisen pelastuksen ja iankaikkisen autuuden t\u00e4ydellinen salaisuus, jota Martta julistaa evankeliumissa. Sill\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n sanoo? \u201dTotisesti, Herra, min\u00e4 olen uskonut, ett\u00e4 Sin\u00e4 olet Kristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika, joka olet tullut t\u00e4h\u00e4n maailmaan.\u201d Opi todellista uskoa naiselta. Opi ikuisen toivon tunnustus. Silti sinulla on loistava lohtu: sinun ei tarvitse punastua, kun sinulle opetetaan pelastuksen salaisuus h\u00e4nelt\u00e4, jonka todistusta Jumala ei kielt\u00e4ytynyt hyv\u00e4ksym\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 12. – H\u00e4n todistaa siunatun Pietarin tunnetun tunnustuksen perusteella, ett\u00e4 Kristus on Jumala.<\/p>\n

                                                                      MUTTA jos haluatte mieluummin jonkun suuremman henkil\u00f6n auktoriteettia (vaikkakaan teid\u00e4n ei pit\u00e4isi v\u00e4heksy\u00e4 kummankaan sukupuolen edustajan auktoriteettia, jolle mysteerin tunnustaminen antaa painoarvoa – sill\u00e4 olipa henkil\u00f6n tila mik\u00e4 tahansa tai h\u00e4nen asemansa kuinka vaatimaton tahansa, h\u00e4nen uskonsa arvo ei silti v\u00e4hene), \u00e4lk\u00e4\u00e4mme kuulustelko mit\u00e4\u00e4n aloittelevaa tai opettamatonta koulupoikaa, \u00e4lk\u00e4\u00e4mme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n naista, jonka usko saattaisi kenties vaikuttaa vain alkeelliselta; vaan sit\u00e4 suurinta opetuslapsista opetuslasten joukossa ja opettajista\u00a0 opettajien joukossa, joka johti ja hallitsi Rooman kirkkoa ja jolla oli pappisvirassa ylin asema, kuten h\u00e4nell\u00e4 oli uskossa. Kerro meille siis, kerro meille, me rukoilemme, oi Pietari, sin\u00e4 apostolien p\u00e4\u00e4mies, kerro meille, miten kirkkojen tulisi uskoa Jumalaan. Sill\u00e4 on oikein, ett\u00e4 sin\u00e4 opetat meit\u00e4, niin kuin Herra on sinua opettanut, ja ett\u00e4 sin\u00e4 avaat meille portin, jonka avaimen olet saanut. Sulkekaa pois kaikki ne, jotka yritt\u00e4v\u00e4t kukistaa taivaallisen temppelin, ja ne, jotka pyrkiv\u00e4t sis\u00e4lle salaisia koloja ja laittomia kulkureittej\u00e4 pitkin, sill\u00e4 on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 valtakunnan portista ei p\u00e4\u00e4se sis\u00e4\u00e4n kukaan muu kuin se, jolle te olette paljastaneet kirkkoihin lahjoitetun avaimen. Kertokaa meille siis, miten meid\u00e4n tulee uskoa Jeesukseen Kristukseen ja tunnustaa yhteinen Herramme. Vastaatte varmasti ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4: \u201dMiksi kysytte minulta, mill\u00e4 tavalla Herra tulisi tunnustaa, kun teill\u00e4 on edess\u00e4nne oma tunnustukseni H\u00e4nest\u00e4? Lukekaa evankeliumi, niin ette tarvitse minua itse\u00e4ni, kun teill\u00e4 on minun tunnustukseni. Ei, te olette saaneet minut itse, kun teill\u00e4 on minun tunnustukseni; sill\u00e4 vaikka minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n painoarvoa ilman tunnustustani, varsinainen tunnustus lis\u00e4\u00e4 kuitenkin painoarvoa persoonalleni.\u201d Kerro meille siis, oi evankelista, kerro meille tunnustus: kerro meille p\u00e4\u00e4apostolin usko: tunnustiko h\u00e4n, ett\u00e4 Jeesus oli vain ihminen vai Jumala; sanoiko h\u00e4n, ettei h\u00e4ness\u00e4 ollut muuta kuin lihaa, vai julistiko h\u00e4n h\u00e4net Jumalan Pojaksi? Kun Herra Jeesus Kristus sitten kysyi, ket\u00e4 opetuslapset uskoivat ja tunnustivat H\u00e4nen olevan, Pietari, apostoleista ensimm\u00e4inen, vastasi: – yht\u00e4 kaikkien nimess\u00e4 – sill\u00e4 yhden vastaus oli yht\u00e4 suuri kuin kaikkien usko. Mutta oli sopivaa, ett\u00e4 h\u00e4n antaisi vastauksen ensimm\u00e4isen\u00e4, jotta vastauksen j\u00e4rjestys vastaisi kunnian astetta ja jotta h\u00e4n olisi heit\u00e4 tunnustuksessa edell\u00e4, niin kuin h\u00e4n oli heit\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 edell\u00e4. Mit\u00e4 h\u00e4n sitten sanoo? \u201dSin\u00e4 olet\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018Kristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika\u2019. Minun on pakko, senkin harhaoppinen, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 selke\u00e4\u00e4 ja yksinkertaista kysymyst\u00e4 vastustaakseni sinua. Kerro minulle, rukoilen sinua, kuka oli H\u00e4n, jolle Pietari antoi tuon vastauksen? Et voi kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se oli Kristus. Kysyn siis, kumpaa kutsutte Kristukseksi, ihmist\u00e4 vai Jumalaa? Ihmisen\u00e4 ilman muuta, sill\u00e4 siit\u00e4 kumpuaa koko harhaoppinne, koska kiell\u00e4tte Kristuksen olevan Jumalan Poika. Ja samoin te sanotte, ett\u00e4 Maria on Kristotokos, mutta ei Theotokos, koska h\u00e4n oli Kristuksen \u00e4iti, ei Jumalan. Siksi te v\u00e4it\u00e4tte, ett\u00e4 Kristus on vain ihminen eik\u00e4 Jumala, ja n\u00e4in ollen h\u00e4n on ihmisen eik\u00e4 Jumalan Poika. Mit\u00e4 Pietari sitten vastaa t\u00e4h\u00e4n? \u201dSin\u00e4 olet\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018Kristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika\u2019. Se Kristus, jonka te julistatte olevan vain ihmisen Poika, h\u00e4n todistaa olevan Jumalan Poika. Kumpaa haluaisit meid\u00e4n uskovan, sinua vai Pietaria? Kuvittelen, ettette ole niin h\u00e4pe\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ett\u00e4 uskaltaisitte pit\u00e4\u00e4 omaa mielipidett\u00e4nne parempana kuin ensimm\u00e4isen apostolin mielipidett\u00e4. Mutta mit\u00e4 sellaista te ette uskaltaisi tehd\u00e4, tai miten voitte olla halveksimatta apostolia, jos voitte kielt\u00e4\u00e4 Jumalan? \u201dSin\u00e4 siis olet\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dKristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika.\u201d Onko t\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 tai ep\u00e4selv\u00e4\u00e4? Se ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta kuin selv\u00e4 ja avoin tunnustus: h\u00e4n julistaa Kristuksen olevan Jumalan Poika. Ehk\u00e4 te kiist\u00e4tte, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sanat lausuttiin, mutta evankelista todistaa, ett\u00e4 ne lausuttiin. Vai v\u00e4it\u00e4tk\u00f6, ett\u00e4 apostoli valehteli? Mutta on kauhea valhe syytt\u00e4\u00e4 apostolia valehtelusta.Vai v\u00e4it\u00e4tk\u00f6 kenties, ett\u00e4 sanat puhui joku muu Kristus? Mutta t\u00e4m\u00e4 on uudenlaista hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4 keksint\u00f6\u00e4. Mit\u00e4 teille sitten j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle? Yksi asia, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 koska kirjoitettu on luettu ja luettu on totta, teid\u00e4t on lopulta pakotettava v\u00e4kisin ja v\u00e4kisin (koska ette voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 sen v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4) luopumaan sen totuuden kiist\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 13. Siunatun Pietarin tunnustus saa todistuksen totuudestaan Kristukselta itselt\u00e4\u00e4n<\/p>\n

                                                                      MUTTA, koska olen k\u00e4ytt\u00e4nyt hyv\u00e4ksi p\u00e4\u00e4apostolin todistusta, jossa h\u00e4n avoimesti tunnusti Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi, katsokaamme silti, miten H\u00e4n, jonka h\u00e4n tunnusti, hyv\u00e4ksyi h\u00e4nen tunnustuksensa; sill\u00e4 apostolin sanoja paljon arvokkaampaa on se seikka, ett\u00e4 Jumala itse kehui h\u00e4nen sanomisiaan. Kun apostoli sitten sanoi: \u201dSin\u00e4 olet Kristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika\u201d, mik\u00e4 oli Herramme ja Vapahtajamme vastaus? \u201dAutuas olet sin\u00e4\u201d, sanoi H\u00e4n, \u201dSimon Bar-Jona, sill\u00e4 liha ja veri ei ole sit\u00e4 sinulle ilmoittanut, vaan Is\u00e4ni Henki, joka on taivaissa.\u201d Jos et halua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apostolin todistusta, k\u00e4yt\u00e4 Jumalan todistusta. Sill\u00e4 kehumalla sanottua Jumala lis\u00e4si oman auktoriteettinsa apostolin lausumaan, niin ett\u00e4 vaikka lausuma tuli apostolin huulilta, Jumala, joka hyv\u00e4ksyi sen, teki siit\u00e4 kuitenkin omansa. \u201dAutuas olet sin\u00e4\u201d, sanoi H\u00e4n, \u201dSimon Bar-Jona, sill\u00e4 liha ja veri ei ole sit\u00e4 sinulle ilmoittanut, vaan minun Is\u00e4ni Henki, joka on taivaissa.\u201d N\u00e4in apostolin sanoissa on Pyh\u00e4n Hengen ja Pojan, joka oli l\u00e4sn\u00e4, sek\u00e4 Is\u00e4n Jumalan todistus. Mit\u00e4 muuta voitte haluta, tai mik\u00e4 tulee t\u00e4m\u00e4n rinnalle? Poika kehui: Is\u00e4 oli l\u00e4sn\u00e4: Pyh\u00e4 Henki ilmoitti. Apostolin lausuma antaa n\u00e4in koko jumaluuden todistuksen: sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 lausumalla on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 oltava sen auktoriteetti, jonka kehotuksesta se l\u00e4htee. \u201dAutuas siis olet\u201d, sanoi H\u00e4n, \u201dSimon Bar-Jona, sill\u00e4 liha ja veri ei ole sit\u00e4 sinulle ilmoittanut, vaan minun Is\u00e4ni Henki, joka on taivaissa.\u201d Jos siis liha ja veri eiv\u00e4t paljastaneet t\u00e4t\u00e4 Pietarille tai innoittaneet h\u00e4nt\u00e4, teid\u00e4n on viimein katsottava, kuka teit\u00e4 innoittaa. Jos Jumalan Henki opetti h\u00e4nt\u00e4, joka tunnusti, ett\u00e4 Kristus oli Jumala, niin n\u00e4et, kuinka sinua opettaa paholaisen henki, jos voit kielt\u00e4\u00e4 sen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 14. Kuinka siunatun Pietarin tunnustus on koko kirkon usko<\/p>\n

                                                                      MUTTA mitk\u00e4 ovat ne muut sanat, jotka seuraavat tuota Herran sanaa, jolla h\u00e4n kehuu Pietaria? \u201dJa min\u00e4\u201d, sanoi H\u00e4n, \u201dsanon sinulle, ett\u00e4 sin\u00e4 olet Pietari, ja t\u00e4lle kalliolle min\u00e4 rakennan kirkkoni.\u201d N\u00e4ettek\u00f6, miten Pietarin sanonta on kirkon usko? Sen t\u00e4ytyy sitten tietenkin olla kirkon ulkopuolella, joka ei pid\u00e4 kirkon uskoa. \u201dJa sinulle\u201d, sanoo Herra, \u201dmin\u00e4 annan taivasten valtakunnan avaimet.\u201d T\u00e4m\u00e4 usko ansaitsi taivaan: t\u00e4m\u00e4 usko sai taivaallisen valtakunnan avaimet. Katso, mik\u00e4 sinua odottaa. Et voi menn\u00e4 portista, johon t\u00e4m\u00e4 avain kuuluu, jos olet kielt\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n avaimen uskon. \u201dEik\u00e4 helvetin portti\u201d, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4, \u2018voi voittaa sinua vastaan\u2019.\u201d Helvetin portit ovat harhaoppisten usko tai pikemminkin v\u00e4\u00e4r\u00e4 usko. Sill\u00e4 yht\u00e4 kaukana kuin helvetti on taivaasta, niin kaukana on se, joka kielt\u00e4\u00e4, siit\u00e4, joka tunnustaa, ett\u00e4 Kristus on Jumala. \u201dMit\u00e4 tahansa\u201d, h\u00e4n jatkaa, \u201dmit\u00e4 ikin\u00e4 sidotkin maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, se on sidottu taivaassa, ja mit\u00e4 ikin\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4tkin irti maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, se on p\u00e4\u00e4stetty my\u00f6s taivaassa.\u201d Apostolin t\u00e4ydelliselle uskolle annetaan jotenkin jumaluuden voima, jotta se, mit\u00e4 se sitoisi tai l\u00f6ys\u00e4isi maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, sidottaisiin tai l\u00f6ys\u00e4tt\u00e4isiin taivaassa. Teille siis, jotka tulette Apostolin uskoa vastaan, kun n\u00e4ette, ett\u00e4 olette jo sidottuja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, j\u00e4\u00e4 vain j\u00e4ljelle, ett\u00e4 tied\u00e4tte olevanne sidottuja my\u00f6s taivaassa. Mutta kest\u00e4isi liian kauan\u00a0 menn\u00e4 yksityiskohtiin, joita on niin paljon, ett\u00e4 niist\u00e4 tulisi pitk\u00e4 ja rasittava kertomus, vaikka ne kerrottaisiinkin lyhyesti ja ytimekk\u00e4\u00e4sti.<\/p>\n

                                                                      LUKU 15. Pyh\u00e4 Tuomas tunnusti my\u00f6s samaa uskoa kuin Pietari Herran yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen<\/p>\n

                                                                      MUTTA haluan viel\u00e4 lis\u00e4t\u00e4 teille yhden apostolin todistuksen: jotta n\u00e4kisitte, miten se, mik\u00e4 seurasi k\u00e4rsimyksen j\u00e4lkeen, vastasi sit\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kun sitten Herra ilmestyi opetuslastensa keskelle, kun ovet olivat kiinni, ja halusi tehd\u00e4 apostoleille selv\u00e4ksi ruumiinsa todellisuuden, kun apostoli Tuomas tunnusteli h\u00e4nen lihaansa ja k\u00e4sitteli h\u00e4nen kylke\u00e4\u00e4n ja tutki h\u00e4nen haavojaan – mit\u00e4 h\u00e4n sitten julisti, kun h\u00e4n oli vakuuttunut h\u00e4nelle n\u00e4ytetyn ruumiin todellisuudesta? \u201dMinun Herrani\u201d, h\u00e4n sanoi, \u2018ja minun Jumalani\u2019. Sanoiko h\u00e4n niin kuin te sanotte, ett\u00e4 se oli ihminen eik\u00e4 Jumala? Kristus eik\u00e4 jumaluus? H\u00e4n varmasti kosketti Herransa ruumista ja vastasi, ett\u00e4 h\u00e4n oli Jumala. Tekik\u00f6 h\u00e4n eron ihmisen ja Jumalan v\u00e4lille, vai kutsuiko h\u00e4n tuota lihaa teotokokseksi, teid\u00e4n ilmaustanne k\u00e4ytt\u00e4en, eli jumaluuden vastaanottaneeksi, vai julistiko h\u00e4n teid\u00e4n pilkkauksenne tapaan, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4, jota h\u00e4n kosketti, ei tullut kunnioittaa h\u00e4nen itsens\u00e4 vuoksi, vaan sen vuoksi, jonka H\u00e4n oli ottanut itseens\u00e4? Mutta ehk\u00e4p\u00e4 Jumalan apostoli ei tiennyt mit\u00e4\u00e4n tuosta teid\u00e4n hienovaraisesta erottelustanne eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut kokemusta teid\u00e4n arvostelukykynne hienoista erotteluista, koska h\u00e4n oli karkea maalainen, joka ei tuntenut dialektista taidetta eik\u00e4 filosofisen v\u00e4ittelyn menetelm\u00e4\u00e4; h\u00e4nelle riitti t\u00e4ysin Herran opetus ja koska h\u00e4n oli sellainen, joka ei tiennyt mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sen, mit\u00e4 h\u00e4n oppi Herran opetuksesta! Ja niinp\u00e4 h\u00e4nen sanansa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t taivaallista oppia; h\u00e4nen uskonsa on jumalallinen opetus. H\u00e4n ei ollut koskaan oppinut erottamaan, kuten te teette, Herraa H\u00e4nen ruumiistaan; eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut aavistustakaan siit\u00e4, miten Jumala voitaisiin erottaa itsest\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli pyh\u00e4, suoraselk\u00e4inen, suoraselk\u00e4inen: t\u00e4ynn\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 viattomuutta, puhdasta uskoa ja puhdasta tietoa: h\u00e4nell\u00e4 oli yksinkertainen ymm\u00e4rrys, johon liittyi j\u00e4rkevyys, kaikesta pahasta t\u00e4ysin vapaa viisaus yhdess\u00e4 t\u00e4ydellisen yksinkertaisuuden kanssa: h\u00e4n oli tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n kaikesta turmeluksesta ja vapaa kaikesta harhaoppisesta kieroutuneisuudesta, ja niin kuin joku, joka oli kokenut itsess\u00e4\u00e4n jumalallisen oppitunnin voiman, h\u00e4n piti kiinni kaikesta, mit\u00e4 h\u00e4n oli oppinut. Ja niin h\u00e4n – maanmies ja tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n kaveri, jollaiseksi h\u00e4nt\u00e4 kuvittelet – sulkee sinut lyhyell\u00e4 vastauksella ja tuhoaa kantasi muutamalla sanallaan. Mihin apostoli Tuomas sitten koski, kun h\u00e4n l\u00e4hestyi k\u00e4sitell\u00e4kseen Jumalaansa? Se oli ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Kristus. Mutta mit\u00e4 h\u00e4n huudahti? \u201dMinun Herrani\u201d, h\u00e4n sanoi, \u2018ja minun Jumalani\u2019. Jos voitte, erottakaa nyt Kristus Jumalasta ja muuttakaa t\u00e4m\u00e4 sanonta, jos pystytte siihen. K\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksenne kaikkea dialektista taidetta – kaikkea t\u00e4m\u00e4n maailman viisautta ja sit\u00e4 typer\u00e4\u00e4 viisautta, joka koostuu sanallisesta hienovaraisuudesta. K\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4 itsenne joka suuntaan ja vet\u00e4k\u00e4\u00e4 sarvenne sis\u00e4\u00e4n. Tehk\u00e4\u00e4 mit\u00e4 vain voitte kekseli\u00e4\u00e4sti ja taidokkaasti. Sanokaa, mit\u00e4 haluatte, ja tehk\u00e4\u00e4, mit\u00e4 haluatte; ette voi mitenk\u00e4\u00e4n selvit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tunnustamatta, ett\u00e4 se, mihin apostoli koski, oli Jumala. Ja tosiaan, jos asia on mahdollista, ehk\u00e4 haluatte muuttaa evankeliumin kertomuksen lausumaa, niin ett\u00e4 emme saa lukea, ett\u00e4 apostoli Tuomas kosketti Herran ruumista tai ett\u00e4 h\u00e4n kutsui Kristusta Herraksi ja Jumalaksi. Mutta on t\u00e4ysin mahdotonta muuttaa sit\u00e4, mik\u00e4 on kirjoitettu Jumalan evankeliumissa. Sill\u00e4 \u201dtaivas ja maa katoavat, mutta Jumalan sanat\u201d \u201deiv\u00e4t katoa\u201d. Sill\u00e4 katso, nytkin se, joka silloin todisti, apostoli Tuomas, julistaa teille: \u201dJeesus, jota min\u00e4 kosketin, on Jumala. Se on Jumala, jonka raajoja min\u00e4 k\u00e4sitin. En tuntenut sit\u00e4, mik\u00e4 oli aineetonta, en k\u00e4sitellyt sit\u00e4, mik\u00e4 oli aineetonta: En koskettanut k\u00e4dell\u00e4ni henke\u00e4, jotta voitaisiin uskoa, ett\u00e4 sanoin siit\u00e4 yksin: ’Se on Jumala’. Sill\u00e4 \u201dhengell\u00e4\u201d, kuten Herrani itse sanoi, \u201dei ole lihaa ja luita\u201d. Min\u00e4 kosketin Herrani ruumista. Min\u00e4 k\u00e4sittelin lihaa ja luita. Laitoin sormeni haavojen j\u00e4lkiin ja julistin Kristuksesta, Herrastani, jota olin k\u00e4sitellyt: ’Minun Herrani ja minun Jumalani.’ Sill\u00e4 min\u00e4 en osaa tehd\u00e4 eroa Kristuksen ja Jumalan v\u00e4lille, enk\u00e4 voi tehd\u00e4 pilkkaavaa eroa Jeesuksen ja Jumalan v\u00e4lille enk\u00e4 erottaa Herraani itsest\u00e4\u00e4n. Pois minun luotani, joka on toista mielt\u00e4, ja joka sanoo jotakin muuta. Min\u00e4 en tied\u00e4, ett\u00e4 Kristus on muu kuin Jumala. T\u00e4m\u00e4n uskon min\u00e4 pidin yhdess\u00e4 apostolitovereideni kanssa, t\u00e4m\u00e4n min\u00e4 annoin seurakunnille, t\u00e4m\u00e4n min\u00e4 saarnasin pakanoille, t\u00e4m\u00e4n min\u00e4 julistan my\u00f6s sinulle: Kristus on Jumala, Kristus on Jumala. Terve mieli ei kuvittele mit\u00e4\u00e4n muuta: terve usko ei sano mit\u00e4\u00e4n muuta. Jumaluutta ei voi erottaa itsest\u00e4\u00e4n. Ja koska kaikki, mik\u00e4 on Kristus, on Jumala, ei Jumalasta voi l\u00f6yty\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin Jumala.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 16. H\u00e4n tuo esiin Is\u00e4n Jumalan todistuksen Pojan jumaluudesta<\/p>\n

                                                                      MIT\u00c4 sin\u00e4 nyt sanot, sin\u00e4 harhaoppinen? Riitt\u00e4v\u00e4tk\u00f6 sinulle n\u00e4m\u00e4 uskon todistukset, kyll\u00e4 ja kaiken ep\u00e4uskosi, vai haluaisitko, ett\u00e4 niihin lis\u00e4tt\u00e4isiin viel\u00e4 jotakin? mutta mit\u00e4 voidaan lis\u00e4t\u00e4 profeettojen ja apostolien j\u00e4lkeen? ellet ehk\u00e4 – kuten juutalaiset aikoinaan vaativat – sin\u00e4kin pyyt\u00e4isi, ett\u00e4 sinulle annettaisiin taivaasta merkki? Mutta jos kysytte sit\u00e4, meid\u00e4n on annettava teille sama vastaus, joka heille ennen annettiin: \u201dPaha ja avionrikkoja sukupolvi etsii merkki\u00e4. Eik\u00e4 sille anneta muuta merkki\u00e4 kuin profeetta Joonan merkki.” Ja tosiaan t\u00e4m\u00e4 merkki riitt\u00e4isi teille kuten niille juutalaisille, jotka ristiinnaulitsivat H\u00e4net, jotta teid\u00e4t opittaisiin uskomaan Herraan Jumalaan yksin t\u00e4m\u00e4n kautta, jonka kautta jopa ne, jotka olivat vainonneet H\u00e4nt\u00e4, tulivat uskoon. Mutta koska olemme maininneet merkin taivaasta, niin min\u00e4 n\u00e4yt\u00e4n teille merkin taivaasta: ja viel\u00e4p\u00e4 sellaisen, jota edes perkeleet eiv\u00e4t ole koskaan kiist\u00e4neet: kun he totuuden vaatimusten pakottamina, vaikka he n\u00e4kiv\u00e4t Jeesuksen ruumiillisessa hahmossa, huusivat silti, ett\u00e4 H\u00e4n oli Jumala, niin kuin H\u00e4n todellakin oli. Mit\u00e4 evankelista sitten sanoo Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta? \u201dKun h\u00e4net kastettiin\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dh\u00e4n nousi heti vedest\u00e4. Ja katso, taivaat avautuivat h\u00e4nelle, ja h\u00e4n n\u00e4ki Hengen laskeutuvan alas kuin kyyhkynen ja tulevan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen. Ja katso, taivaasta kuului \u00e4\u00e4ni, joka sanoi: T\u00e4m\u00e4 on minun rakas Poikani, johon min\u00e4 olen mieltynyt.” Mit\u00e4 sanot t\u00e4h\u00e4n, sin\u00e4 harhaoppinen? Inhoatko puhuttuja sanoja vai puhujan persoonaa? Lausuman merkitys ei ainakaan kaipaa selityst\u00e4: eik\u00e4 puhujan arvo kaipaa sanojen kiitosta. Se on Is\u00e4 Jumala, joka puhui. Se, mit\u00e4 H\u00e4n sanoi, on riitt\u00e4v\u00e4n selv\u00e4\u00e4. Ette kai te voi esitt\u00e4\u00e4 niin h\u00e4pe\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja rienaavaa v\u00e4itett\u00e4 kuin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Is\u00e4 Jumalaa ei voi uskoa Jumalan ainosyntyisen Pojan osalta? \u201dT\u00e4m\u00e4\u201d, H\u00e4n sanoo sitten, \u201don minun rakas Poikani, johon min\u00e4 olen mielistynyt.\u201d Mutta ehk\u00e4 yrit\u00e4tte v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on hulluutta ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sanottiin Sanasta eik\u00e4 Kristuksesta. Kertokaa minulle sitten, kuka se oli, joka kastettiin? Sana vai Kristus? Lihaa vai Henke\u00e4? Ette voi mitenk\u00e4\u00e4n kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se oli Kristus. Se mies siis, joka oli syntynyt ihmisest\u00e4 ja Jumalasta, joka oli saanut alkunsa Pyh\u00e4n Hengen laskeutumisesta Neitsyt Mariaan ja 1163 Korkeimman voiman varjostuksesta, ja n\u00e4in ollen ihmisen ja Jumalan Poika, h\u00e4n oli se, kuten ette voi kielt\u00e4\u00e4, joka kastettiin. Jos siis h\u00e4n oli se, joka kastettiin, niin h\u00e4n oli my\u00f6s se, joka sai nimen, sill\u00e4 varmasti se henkil\u00f6, joka kastettiin, oli se, joka sai nimen. \u201dT\u00e4m\u00e4\u201d, sanoi H\u00e4n, \u201don minun rakas Poikani, johon min\u00e4 olen mielistynyt.\u201d Voisiko mit\u00e4\u00e4n sanoa merkityksellisemmin tai selke\u00e4mmin? Kristus kastettiin. Kristus nousi vedest\u00e4. Kun Kristus kastettiin, taivaat avautuivat. Kristuksen t\u00e4hden kyyhkynen laskeutui Kristuksen p\u00e4\u00e4lle, Pyh\u00e4 Henki oli l\u00e4sn\u00e4 ruumiillisessa muodossa. Is\u00e4 puhutteli Kristusta. Jos rohkenet kiist\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in puhuttiin Kristuksesta, sinun on vain v\u00e4itett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 Kristusta ei kastettu, ett\u00e4 Henki ei laskeutunut ja ett\u00e4 Is\u00e4 ei puhunut. Mutta totuus itsess\u00e4\u00e4n on kiireellinen ja painaa teit\u00e4 niin, ett\u00e4 vaikka ette haluaisikaan tunnustaa sit\u00e4, ette kuitenkaan voi kielt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Sill\u00e4 mit\u00e4 evankelista sanoo? \u201dKun h\u00e4net oli kastettu, nousi h\u00e4n heti vedest\u00e4.\u201d Kuka kastettiin? Aivan varmasti Kristus. \u201dJa katso\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dtaivaat avautuivat h\u00e4nelle.\u201d Mihin muualle kuin h\u00e4nelle, joka oli kastettu? Aivan varmasti Kristukselle. \u201dJa h\u00e4n n\u00e4ki Jumalan Hengen laskeutuvan alas kuin kyyhkynen ja tulevan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen.\u201d Kuka n\u00e4ki? Kristus todellakin. Kenen p\u00e4\u00e4lle se laskeutui? Aivan varmasti Kristuksen p\u00e4\u00e4lle. \u201dJa taivaasta kuului \u00e4\u00e4ni, joka sanoi\u201d – kenest\u00e4? Kristuksesta, sill\u00e4 mit\u00e4 seuraa? \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun rakas Poikani, johon min\u00e4 olen mielistynyt.\u201d Jotta k\u00e4visi selv\u00e4ksi, kenen t\u00e4hden kaikki t\u00e4m\u00e4 tapahtui, seurasi \u00e4\u00e4ni, joka sanoi: \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun rakas Poikani\u201d, ik\u00e4\u00e4n kuin sanoakseen: T\u00e4m\u00e4 on se, jonka vuoksi kaikki t\u00e4m\u00e4 tapahtui. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on minun Poikani: h\u00e4nen takiaan taivaat aukenivat, h\u00e4nen takiaan Henkeni tuli, h\u00e4nen takiaan \u00e4\u00e4neni kuului. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on minun Poikani. Sanoessaan siis: \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun Poikani\u201d, ket\u00e4 h\u00e4n niin nimitti? Varmasti H\u00e4net, jota kyyhkynen kosketti. Ja keneen kyyhkynen koski? Todellakin Kristusta. Siksi Kristus on Jumalan Poika. Lupaukseni on t\u00e4yttynyt, kuvittelen. N\u00e4etk\u00f6 nyt siis, oi harhaoppinen, ett\u00e4 sinulle on annettu taivaasta merkki, eik\u00e4 vain yksi, vaan monta ja erityist\u00e4? Sill\u00e4 yksi on taivaan avautumisessa, toinen Hengen laskeutumisessa, kolmas Is\u00e4n \u00e4\u00e4ness\u00e4. Kaikki n\u00e4m\u00e4 osoittavat mit\u00e4 selvimmin, ett\u00e4 Kristus on Jumala, sill\u00e4 taivaan avautuminen osoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n on Jumala, ja Pyh\u00e4n Hengen laskeutuminen h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen tukee h\u00e4nen jumaluuttaan, ja Is\u00e4n puhe vahvistaa sen. Sill\u00e4 taivasta ei olisi avattu muuten kuin sen Herran kunniaksi; eik\u00e4 Pyh\u00e4 Henki olisi laskeutunut ruumiillisessa muodossa muuten kuin\u00a0 Jumalan Pojan p\u00e4\u00e4lle; eik\u00e4 Is\u00e4 olisi julistanut H\u00e4nt\u00e4 Pojaksi, ellei H\u00e4n olisi todella ollut sellainen; varsinkin sellaisilla jumalallisen syntym\u00e4n merkeill\u00e4, jotka eiv\u00e4t ainoastaan vahvista oikean uskon totuutta, vaan my\u00f6s sulkevat pois syyllisen ja virheellisen uskon pahuuden. Sill\u00e4 kun Is\u00e4 oli nimenomaisesti ja t\u00e4sm\u00e4llisesti sanonut jumalallisen lausahduksen sanomattoman majesteettisesti: \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun Poikani\u201d, h\u00e4n lis\u00e4si my\u00f6s sen, mit\u00e4 seuraa – tarkoitan: \u201dMinun rakkaani, johon min\u00e4 olen mielistynyt\u201d.\u201d Niin kuin H\u00e4n oli jo julistanut H\u00e4net profeetan kautta olevansa Jumala Mahtava ja Jumala Suuri, niin kun H\u00e4n sanoo t\u00e4ss\u00e4: \u201dMinun rakas Poikani, johon min\u00e4 olen mielistynyt\u201d, H\u00e4n lis\u00e4\u00e4 oman Poikansa nimeen lis\u00e4ksi viel\u00e4 arvonimen \u201dH\u00e4nen rakas Poikansa, johon h\u00e4n on mielistynyt\u201d: jotta arvonimien lis\u00e4\u00e4minen voisi ilmaista jumalallisen luonteen erityisominaisuuksia, ja jotta se voisi erityisell\u00e4 tavalla lis\u00e4t\u00e4 Jumalan Pojan kirkkautta, jota ei koskaan ollut tapahtunut kenellek\u00e4\u00e4n ihmiselle. Ja niinp\u00e4 aivan kuten Herramme Jeesuksen Kristuksen kohdalla n\u00e4m\u00e4 erityiset ja ainutlaatuiset asiat tapahtuivat; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 taivaat avautuivat, ett\u00e4 kaikkien n\u00e4hden Is\u00e4 Jumala koski H\u00e4neen tavallaan kyyhkysen tulon ja l\u00e4sn\u00e4olon kautta ja osoitti melkeinp\u00e4 sormellaan H\u00e4nt\u00e4 sanoen: \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun Poikani\u201d, niin my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 on erityist\u00e4 ja ainutlaatuista H\u00e4nen kohdallaan; nimitt\u00e4in, se, ett\u00e4 H\u00e4n on erityisen rakastettu ja ett\u00e4 H\u00e4net on erityisesti nimetty Is\u00e4\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4ksi, jotta n\u00e4m\u00e4 erityiset liit\u00e4nn\u00e4isilmi\u00f6t merkitsisiv\u00e4t H\u00e4nen luontonsa erityist\u00e4 merkityst\u00e4 ja jotta H\u00e4nen nimiens\u00e4 erityisluonne tukisi ainosyntyisen Pojan erityisasemaa, jonka aiemmin annettujen merkkien kunnia oli jo vahvistanut. Mutta t\u00e4ss\u00e4 tulee t\u00e4m\u00e4n kirjan loppu. Sill\u00e4 t\u00e4h\u00e4n Is\u00e4n Jumalan sanaan ei voi lis\u00e4t\u00e4 eik\u00e4 sit\u00e4 voi rinnastaa mill\u00e4\u00e4n ihmisten sanoilla. Meille Is\u00e4 Jumala itse on riitt\u00e4v\u00e4n tyydytt\u00e4v\u00e4 todistaja Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta, kun h\u00e4n sanoo: \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun Poikani\u201d. Jos luulette, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 Is\u00e4n Jumalan lausumia on mahdollista kiist\u00e4\u00e4, niin silloin teid\u00e4n on pakko olla ristiriidassa H\u00e4nen kanssaan, joka selkeimm\u00e4ll\u00e4 mahdollisella ilmoituksella sai aikaan sen, ett\u00e4 koko maailma tunnusti H\u00e4net Pojakseen.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      KIRJA IV<\/p>\n

                                                                      LUKU 1. Ett\u00e4 Kristus oli ennen inkarnaatiota Jumala iankaikkisuudesta asti<\/p>\n

                                                                      Kun olemme saaneet valmiiksi kolme kirjaa, joissa on kaikkein varmimmat ja arvokkaimmat todistajat, joiden totuus on perusteltu paitsi inhimillisill\u00e4 my\u00f6s jumalallisilla todisteilla, ne riitt\u00e4isiv\u00e4t runsaasti todistamaan asiamme jumalallisella auktoriteetilla, varsinkin kun asian jumalallinen auktoriteetti itsess\u00e4\u00e4n riitt\u00e4isi t\u00e4h\u00e4n. Mutta silti, koska koko pyhien kirjoitusten massa on t\u00e4ynn\u00e4 n\u00e4it\u00e4 todisteita, ja miss\u00e4 on niin monta todistajaa, siell\u00e4 on niin monta mielipidett\u00e4, joihin voidaan vedota – ja miss\u00e4 Pyh\u00e4 Raamattu itse antaa todistuksensa niin sanotusti yhdell\u00e4 jumalallisella suulla – olemme katsoneet hyv\u00e4ksi lis\u00e4t\u00e4 viel\u00e4 joitakin muita, ei vahvistuksen tarpeesta vaan k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4mme olevan aineiston runsauden vuoksi, jotta kaikki se, mik\u00e4 saattaisi olla tarpeetonta puolustuksen kannalta, voisi olla hy\u00f6dyllist\u00e4 koristeena. Koska siis aikaisemmissa kirjoissa todistimme Herramme Jeesuksen Kristuksen jumaluuden h\u00e4nen ollessaan lihassa paitsi profeettojen ja apostolien my\u00f6s evankelistojen ja enkelien todistusten avulla, osoittakaamme nyt, ett\u00e4 h\u00e4n, joka syntyi lihassa, oli Jumala jo ennen inkarnaatiotaan; jotta ymm\u00e4rt\u00e4isitte pyhien kirjoitusten todisteiden sopusoinnusta ja yhtenev\u00e4isyydest\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4isi uskoa, ett\u00e4 H\u00e4nen syntyess\u00e4\u00e4n ruumiissa H\u00e4n oli sek\u00e4 Jumala ett\u00e4 ihminen, joka ennen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4 oli vain Jumala, ja ett\u00e4 H\u00e4n, joka sen j\u00e4lkeen, kun Neitsyt oli synnytt\u00e4nyt H\u00e4net ruumiissa, oli Jumala, oli ennen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4 Neitsyest\u00e4 Jumala, Sana. Oppikaa siis ensinn\u00e4kin apostolilta, koko maailman opettajalta, ett\u00e4 H\u00e4n, joka on alkamaton, Jumala, Jumalan Poika, tuli ihmisen Pojaksi maailman lopussa, toisin sanoen aikojen t\u00e4yteydess\u00e4. Sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dMutta kun aikojen t\u00e4yteys tuli, l\u00e4hetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tehdyn.\u201d Kertokaa minulle siis, ennen kuin Herra Jeesus Kristus syntyi \u00e4idist\u00e4\u00e4n Mariasta, oliko Jumalalla Poika vai eik\u00f6 h\u00e4nell\u00e4 ollut? Et voi kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4nell\u00e4 oli, sill\u00e4 koskaan ei ole\u00a0 ollut poikaa ilman is\u00e4\u00e4 eik\u00e4 is\u00e4\u00e4 ilman poikaa, sill\u00e4 niin kuin poikaa kutsutaan is\u00e4n mukaan, niin my\u00f6s is\u00e4\u00e4 kutsutaan pojan mukaan.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. H\u00e4n p\u00e4\u00e4ttelee sanomastaan, ett\u00e4 Neitsyt Maria synnytti Pojan, joka oli jo olemassa ja suurempi kuin h\u00e4n itse oli<\/p>\n

                                                                      SIN\u00c4 siis n\u00e4et, ett\u00e4 kun apostoli sanoo, ett\u00e4 Jumala l\u00e4hetti. Poikansa, se oli H\u00e4nen oma Poikansa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4ksemme Apostolin varsinaisia sanoja, \u201doma Poikansa\u201d, jonka Jumala l\u00e4hetti. Sill\u00e4 koska H\u00e4n l\u00e4hetti oman Poikansa, se ei ollut jonkun toisen Poika, jonka H\u00e4n l\u00e4hetti, eik\u00e4 H\u00e4n voisi l\u00e4hett\u00e4\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 lainkaan, jos H\u00e4nell\u00e4, joka l\u00e4hetettiin, ei olisi olemassaoloa. H\u00e4n siis l\u00e4hetti, h\u00e4n sanoo, \u201doman Poikansa, naisesta syntyneen\u201d. Koska H\u00e4n siis l\u00e4hetti H\u00e4net, H\u00e4n l\u00e4hetti jonkun, joka oli olemassa; ja koska H\u00e4n l\u00e4hetti omansa, se ei todellakaan ollut jonkun muun kuin H\u00e4nen omansa, jonka H\u00e4n l\u00e4hetti. Mit\u00e4 sitten tulee tuosta sinun argumentistasi, joka on per\u00e4isin t\u00e4m\u00e4n maailman hienouksista? Kukaan ei ole viel\u00e4 koskaan synnytt\u00e4nyt sellaista, joka oli ollut olemassa jo aiemmin. Sill\u00e4 eik\u00f6 Herralla ollut olemassaoloa ennen Mariaa? Eik\u00f6 Jumalan Poika ollut olemassa ennen ihmisen tyt\u00e4rt\u00e4? Sanalla sanoen, eik\u00f6 Jumala itse ollut olemassa ennen ihmist\u00e4 – sill\u00e4 ei varmasti ole ihmist\u00e4, joka ei olisi Jumalasta. Huomaatte siis, etten sano vain, ett\u00e4 Maria synnytti jonkun, joka oli ollut olemassa ennen h\u00e4nt\u00e4, en vain, sanon, jonkun, joka oli ollut olemassa ennen h\u00e4nt\u00e4, vaan jonkun, joka oli h\u00e4nen olemassaolonsa alullepanija, ja ett\u00e4 synnytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n Luojansa h\u00e4nest\u00e4 tuli sen \u00e4iti, joka antoi h\u00e4nen olemassaolonsa: sill\u00e4 Jumalalle oli yht\u00e4 helppoa saada aikaan synnytys itselleen kuin ihmisellekin, ja h\u00e4nelle oli yht\u00e4 helppoa j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 h\u00e4n itse syntyisi ihmiskunnasta, kuin se, ett\u00e4 syntyisi ihminen. Sill\u00e4 Jumalan voima ei ole rajoitettu h\u00e4nen oman persoonansa suhteen, ik\u00e4\u00e4n kuin se, mik\u00e4 oli sallittua h\u00e4nelle kaikkien muiden kohdalla, ei olisi sallittua h\u00e4nen omassa kohdallaan, ja ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n, joka jumalallisessa luonnossaan saattoi tehd\u00e4 kaiken Jumalana, ei kuitenkaan omassa persoonassaan voinut tulla ihmisess\u00e4 Jumalaksi. Kun siis j\u00e4t\u00e4mme sivuun ja hylk\u00e4\u00e4mme typer\u00e4t ja heiver\u00f6iset ja tyls\u00e4t argumenttinne maallisista asioista, meid\u00e4n pit\u00e4isi vain luottaa suoriin todisteisiin ja alastomaan totuuteen ja sovittaa uskomme niihin Jumalan todistajiin, jotka Jumala yksin l\u00e4hetti ja joiden persoonassa h\u00e4n itse niin sanoakseni saarnasi. Sill\u00e4 on taistelua uskoa h\u00e4nt\u00e4 \u00a0asiassa, joka koskee tietoa h\u00e4nest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 kaikki, mit\u00e4 me tied\u00e4mme h\u00e4nest\u00e4, tulee h\u00e4nelt\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Jumalaa eiv\u00e4t ihmiset voisi mitenk\u00e4\u00e4n tuntea, ellei h\u00e4n itse antaisi meille tietoa itsest\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 on oikein, ett\u00e4 uskomme kaiken, mit\u00e4 tied\u00e4mme H\u00e4nest\u00e4, josta kaikki, mit\u00e4 tied\u00e4mme, tulee, sill\u00e4 jos emme usko H\u00e4nt\u00e4, josta tietomme tulee, on seurauksena, ettemme tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, koska kielt\u00e4ydymme uskomasta H\u00e4nt\u00e4, jonka kautta tietomme tulee.<\/p>\n

                                                                      LUKU3. \u00a0H\u00e4n todistaa Roomalaiskirjeest\u00e4 Kristuksen ikuisen jumaluuden<\/p>\n

                                                                      JA koska edell\u00e4 olevasta todistuksesta k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi, ett\u00e4 Jumala l\u00e4hetti oman Poikansa ja ett\u00e4 H\u00e4n, joka aina oli Jumalan Poika, tuli ihmisen Pojaksi, katsokaamme, antaako sama apostoli toisaalla viel\u00e4 muita samanlaisia todistuksia, jotta totuus, joka jo itsess\u00e4\u00e4n on riitt\u00e4v\u00e4n selv\u00e4, k\u00e4visi viel\u00e4 selvemm\u00e4ksi kaksinkertaisen todistuksen valossa. Niinp\u00e4 sama apostoli sanoo: \u201dJumala l\u00e4hetti oman Poikansa syntisen lihan kaltaiseksi.\u201d N\u00e4ette, ett\u00e4 apostoli ei todellakaan k\u00e4ytt\u00e4nyt n\u00e4it\u00e4 sanoja sattumalta tai sattumanvaraisesti, sill\u00e4 h\u00e4n toisti sen, mink\u00e4 oli jo kerran sanonut – sill\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 ei tosiaankaan voinut olla sattumaa tai harkinnan puutetta, sill\u00e4 jumalallisen neuvon ja puheen t\u00e4yteys oli asettunut h\u00e4neen. Mit\u00e4 h\u00e4n sitten sanoo? \u201dJumala l\u00e4hetti oman Poikansa syntisen lihan kaltaiseksi.\u201d H\u00e4n sanoo saman asian uudelleen ja toistaa sen: \u201dJumala l\u00e4hetti oman Poikansa.\u201d H\u00e4n sanoo: \u201dJumala l\u00e4hetti oman Poikansa.\u201d Oi maineikas ja erinomainen opettaja! sill\u00e4 tiet\u00e4en, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n sis\u00e4ltyy koko katolisen uskon salaisuus, jotta voitaisiin uskoa, ett\u00e4 Herra syntyi lihassa ja ett\u00e4 Jumalan Poika l\u00e4hetettiin t\u00e4h\u00e4n maailmaan, h\u00e4n julistaa yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen samaa sanomalla: \u201dJumala l\u00e4hetti oman Poikansa\u201d.\u201d Meid\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tarvitse ihmetell\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n, joka oli erityisesti l\u00e4hetetty julistamaan Jumalan tulemista, teki t\u00e4m\u00e4n ilmoituksen, sill\u00e4 jo ennen lakia lain antaja itse julisti sen sanoen: \u201dMin\u00e4 pyyd\u00e4n sinua, oi Herra, anna toinen, jonka sin\u00e4 l\u00e4het\u00e4t\u201d, tai kuten hepreankielisess\u00e4 tekstiss\u00e4 viel\u00e4 selvemmin sanotaan: \u201dMin\u00e4 rukoilen Sinua, Herra, l\u00e4het\u00e4, jonka Sin\u00e4 haluat l\u00e4hett\u00e4\u00e4.”\u201d On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pyh\u00e4 profeetta, joka tunsi itsess\u00e4\u00e4n kaipuuta koko ihmissukua kohtaan, rukoili ik\u00e4\u00e4n kuin koko ihmiskunnan \u00e4\u00e4nell\u00e4 Is\u00e4 Jumalaa, ett\u00e4 H\u00e4n l\u00e4hett\u00e4isi mahdollisimman nopeasti sen, jonka Is\u00e4 oli l\u00e4hett\u00e4nyt kaikkien ihmisten lunastamiseksi ja pelastamiseksi, kun h\u00e4n sanoi: \u201dMin\u00e4 rukoilen Sinua, oi Herra, l\u00e4het\u00e4, jonka Sin\u00e4 tahdot l\u00e4hett\u00e4\u00e4\u201d. \u201dJumala\u201d, h\u00e4n siis sanoo, \u201dl\u00e4hetti oman Poikansa syntisen lihan kaltaiseksi.\u201d T\u00e4ysin oikein, kun h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 H\u00e4net l\u00e4hetettiin lihan kaltaisena, h\u00e4n sulkee pois H\u00e4nen osaltaan lihan synnin; sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dJumala l\u00e4hetti oman Poikansa synnin lihan kaltaisena\u201d, jotta tiet\u00e4isimme, ett\u00e4 vaikka liha otettiin todella, ei kuitenkaan ollut todellista synti\u00e4, ja ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ruumiin osalta oli todellisuutta; synnin osalta vain synnin kaltaisuutta. Sill\u00e4 vaikka kaikki liha on synnillist\u00e4, niin h\u00e4nell\u00e4 oli kuitenkin liha, jossa ei ollut synti\u00e4, ja h\u00e4nell\u00e4 oli itsess\u00e4\u00e4n synnillisen lihan kaltaisuus ollessaan lihassa, mutta h\u00e4n oli vapaa siit\u00e4, mik\u00e4 oli todellista synti\u00e4, koska h\u00e4n oli synnit\u00f6n; ja sen t\u00e4hden h\u00e4n sanoo: \u201dJumala l\u00e4hetti oman Poikansa synnillisen lihan kaltaisena.\u201d\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 4. H\u00e4n tuo esiin muita todistuksia samasta n\u00e4kemyksest\u00e4<\/p>\n

                                                                      JOS haluatte tiet\u00e4\u00e4, kuinka ihailtavasti apostoli saarnasi t\u00e4t\u00e4, kuulkaa, kuinka t\u00e4m\u00e4 lausahdus oli pantu h\u00e4nen suuhunsa; ik\u00e4\u00e4n kuin Jumalan itsens\u00e4 suusta, niin kuin Herra sanoo: \u201dSill\u00e4 ei Jumala l\u00e4hett\u00e4nyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan ett\u00e4 maailma pelastuisi h\u00e4nen kauttansa.\u201d H\u00e4n sanoo: \u201dJumala ei l\u00e4hett\u00e4nyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan ett\u00e4 maailma pelastuisi h\u00e4nen kauttansa.\u201d H\u00e4n sanoo: \u201dJumala ei l\u00e4hett\u00e4nyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa.\u201d Sill\u00e4 katso, kuten n\u00e4ette, Herra itse vakuuttaa, ett\u00e4 Is\u00e4 Jumala l\u00e4hetti h\u00e4net pelastamaan ihmiskunnan. Mutta jos te luulette, ett\u00e4 pit\u00e4isi viel\u00e4 selvemmin osoittaa, mink\u00e4 Pojan Jumala l\u00e4hetti pelastamaan ihmisi\u00e4, – vaikka Jumalan oma ja ainosyntyinen voi olla vain yksi, ja kun Jumalan sanotaan l\u00e4hett\u00e4neen Poikansa, osoitetaan varmasti, ett\u00e4 H\u00e4n l\u00e4hetti ainosyntyisen Poikansa, – niin kuulkaa kuitenkin profeetta Daavid, joka osoittaa mit\u00e4 selvimmin H\u00e4net, joka l\u00e4hetettiin ihmisten pelastukseksi. \u201dH\u00e4n l\u00e4hetti\u201d, sanoi h\u00e4n, \u201dsanansa ja paransi heid\u00e4t.\u201d Voitteko v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 niin, ett\u00e4 viittaatte sen lihaan, ik\u00e4\u00e4n kuin voisitte sanoa, ett\u00e4 Jumala l\u00e4hetti pelk\u00e4n ihmisen parantamaan ihmiskunnan? Ette todellakaan voi, sill\u00e4 profeetta Daavid ja kaikki pyh\u00e4t kirjoitukset huutaisivat teit\u00e4 vastaan sanoen: \u201dH\u00e4n l\u00e4hetti Sanansa ja paransi heid\u00e4t.\u201d T\u00e4m\u00e4 on totta. N\u00e4ette siis, ett\u00e4 Sana l\u00e4hetettiin parantamaan ihmisi\u00e4, sill\u00e4 vaikka parantaminen annettiin Kristuksen kautta, Jumalan Sana oli kuitenkin Kristuksessa ja paransi kaiken Kristuksen kautta; ja n\u00e4in koska Kristus ja Sana yhdistyiv\u00e4t inkarnaation salaisuudessa, Kristuksesta ja Jumalan Sanasta tuli kummassakin substanssissa yksi Jumalan Poika. Ja kun apostoli Johannes halusi ilmaista t\u00e4m\u00e4n selv\u00e4sti, h\u00e4n sanoi: \u201dJumala l\u00e4hetti Poikansa maailman Vapahtajaksi\u201d. N\u00e4ettek\u00f6, miten h\u00e4n yhdisti Jumalan ja ihmisen liittoon, jota ei voi katkaista? Sill\u00e4 Kristusta, joka syntyi Mariasta, kutsutaan ilman pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyst\u00e4 Vapahtajaksi, kuten sanotaan: \u201dSill\u00e4 teille on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra\u201d. Mutta t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n kutsuu itse Jumalan sanaa, joka oli l\u00e4hetetty, Vapahtajaksi, sanoen: \u201dJumala l\u00e4hetti Poikansa maailman Vapahtajaksi.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Kuinka Kristuksen kahden luonnon hypostaattisen yhdistymisen ansiosta Sanaa voidaan oikeutetusti kutsua Pelastajaksi tai lihaksi tulleeksi ihmiseksi ja Jumalan Pojaksi<\/p>\n

                                                                      JA niin on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumalan Sanan ja ihmisen yhdistymisen mysteerin kautta Sanaa, joka l\u00e4hetettiin pelastamaan ihmisi\u00e4, voidaan kutsua Vapahtajaksi, ja Vapahtajaa, joka syntyi lihassa, voidaan Sanan kanssa tapahtuvan yhteyden kautta kutsua Jumalan Pojaksi; ja siten kummankin nimityksen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n k\u00e4yt\u00f6n kautta, koska Jumala on yhdistetty ihmiseen, kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 on Jumala ja ihminen, voidaan kutsua kokonaan Jumalaksi. Ja niinp\u00e4 sama apostoli lis\u00e4\u00e4 hyvin sanat: \u201dJoka uskoo, ett\u00e4 Jeesus on Jumalan Poika, h\u00e4ness\u00e4 pysyy Jumala, ja Jumalan rakkaus on h\u00e4ness\u00e4 t\u00e4ydellistynyt.”\u201d H\u00e4n kertoo meille, ett\u00e4 uskoo, ja ilmoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n on t\u00e4ynn\u00e4 jumalallista rakkautta, joka uskoo, ett\u00e4 Jeesus on Jumalan Poika. Mutta h\u00e4n todistaa, ett\u00e4 Jumalan Sana on Jumalan Poika, ja tarkoittaa siten, ett\u00e4 me ymm\u00e4rr\u00e4mme t\u00e4ysin, ett\u00e4 Jumalan ainosyntyinen Sana ja Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ovat yksi ja sama Henkil\u00f6. Mutta haluatteko, ett\u00e4 teille kerrotaan t\u00e4ydellisemmin, ett\u00e4 – vaikka Kristus lihan mukaan todella syntyi ihmiseksi ihmisest\u00e4, – kuitenkin sen salaisuuden sanomattoman ykseyden nojalla, jonka kautta ihminen liitettiin Jumalaan, Kristuksen ja Sanan v\u00e4lill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n eroa? Kuunnelkaa Herran evankeliumia, tai pikemminkin kuulkaa Herran itsens\u00e4 sanovan itsest\u00e4\u00e4n: \u201dT\u00e4m\u00e4\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201don iankaikkinen el\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 he tuntisivat sinut, ainoan totisen Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sin\u00e4 olet l\u00e4hett\u00e4nyt.\u201d Kuulitte edell\u00e4, ett\u00e4 Jumalan Sana l\u00e4hetettiin parantamaan ihmiskuntaa: t\u00e4ss\u00e4 teille kerrotaan, ett\u00e4 H\u00e4n, joka l\u00e4hetettiin, on Jeesus Kristus. Erottakaa t\u00e4m\u00e4, jos voitte, – vaikka n\u00e4ette ett\u00e4 Kristuksen ja Sanan ykseys on niin suuri, ett\u00e4 kyse ei ollut ainoastaan siit\u00e4, ett\u00e4 Kristus oli yhdistynyt Sanaan, vaan ett\u00e4 varsinaisen [persoonan] ykseyden nojalla Kristuksen voidaan jopa sanoa olevan Sana.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Ett\u00e4 Kristuksessa on vain yksi hypostaasi (ts. Henkil\u00f6kohtainen itse)<\/p>\n

                                                                      MUTTA ehk\u00e4 pid\u00e4tte t\u00e4m\u00e4n selvitt\u00e4mist\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isen\u00e4: ei siksi, ett\u00e4 se ei olisi selke\u00e4, vaan siksi, ett\u00e4 ep\u00e4uskon h\u00e4m\u00e4ryys aiheuttaa aina h\u00e4m\u00e4ryytt\u00e4 my\u00f6s siin\u00e4, mik\u00e4 on selke\u00e4\u00e4. Kuunnelkaa siis, miten apostoli tiivist\u00e4\u00e4 muutamaan sanaan t\u00e4m\u00e4n koko Herran ykseyden Henkil\u00f6n salaisuuden]. \u201dMeid\u00e4n yksi Herramme Jeesus Kristus\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018jonka kautta kaikki on\u2019. Oi hyv\u00e4 Jeesus, mik\u00e4 painoarvo on Sinun sanoillasi! Sill\u00e4 Sinun omasi ne ovat, kun Sinun omasi puhuvat Sinusta. Katso, kuinka paljon sis\u00e4ltyy t\u00e4m\u00e4n apostolin sanan muutamaan sanaan. \u201dYksi Herra\u201d, sanoo h\u00e4n, \u2018Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on\u2019. K\u00e4yttik\u00f6 h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n kiertoilmaisua julistamaan t\u00e4m\u00e4n suuren salaisuuden totuutta, vai tekik\u00f6 h\u00e4n pitk\u00e4n tarinan siit\u00e4, mink\u00e4 h\u00e4n halusi meid\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4n? \u201dMeid\u00e4n yksi Herramme\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dJeesus Kristus, jonka kautta kaikki on.\u201d Selke\u00e4ll\u00e4 ja lyhyell\u00e4 lauseella h\u00e4n opetti t\u00e4m\u00e4n suuren mysteerin salaisuuden t\u00e4m\u00e4n luottamuksen kautta, jonka avulla h\u00e4n ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 siin\u00e4, mik\u00e4 viittaa Jumalaan, h\u00e4nen lausumansa eiv\u00e4t tarvinneet pitki\u00e4 perusteluja ja ett\u00e4 jumaluus lis\u00e4si uskoa h\u00e4nen lausumiinsa. Sill\u00e4 tosiseikkojen osoittaminen riitt\u00e4\u00e4 vahvistamaan sanotun, aina kun todiste nojaa puhujan auktoriteettiin. Silloin on, h\u00e4n sanoo, \u201dyksi Herra Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on\u201d. Huomatkaa, kuinka Is\u00e4n sanasta luette samaa, mit\u00e4 luette Kristuksesta. Sill\u00e4 evankeliumi kertoo meille, ett\u00e4 \u201dkaikki on tehty h\u00e4nen kauttansa, ja ilman h\u00e4nt\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n tehty\u201d. Apostoli sanoo: \u201dKristuksen kautta ovat kaikki.\u201d Evankeliumi sanoo: \u201dSanan kautta ovat kaikki.\u201d Ovatko n\u00e4m\u00e4 pyh\u00e4t lausahdukset ristiriidassa kesken\u00e4\u00e4n? Eiv\u00e4t varmastikaan. Mutta Kristuksella, jonka kautta apostoli sanoi, ett\u00e4 kaikki on luotu, ja Sanalla, jonka kautta evankelista kertoo, ett\u00e4 kaikki on luotu, meid\u00e4n on tarkoitus ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 yksi ja sama Henkil\u00f6. Kuulkaa, sanon min\u00e4 teille, mit\u00e4 Jumalan Sana, itse Jumala, on sanonut itsest\u00e4\u00e4n. \u201dKukaan\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dei ole noussut taivaaseen, paitsi se, joka on tullut alas taivaasta, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.\u201d Ja taas h\u00e4n sanoo: \u201dJos te\u00a0 n\u00e4ette Ihmisen Pojan nousevan yl\u00f6s, miss\u00e4 h\u00e4n ennen oli.\u201d H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 Ihmisen Poika oli taivaassa: H\u00e4n v\u00e4itti, ett\u00e4 Ihmisen Poika oli tullut alas taivaasta. Mit\u00e4 se tarkoittaa? Miksi te mutisette? Kiell\u00e4 se, jos voit. Mutta kysyttek\u00f6 sanotun syyt\u00e4? En kuitenkaan anna sit\u00e4 teille. Jumala on sanonut t\u00e4m\u00e4n. Jumala on puhunut t\u00e4m\u00e4n minulle: H\u00e4nen Sanansa on paras syy. P\u00e4\u00e4sen eroon v\u00e4itteist\u00e4 ja keskusteluista. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Puhujan persoona riitt\u00e4\u00e4 saamaan minut uskomaan. En saa v\u00e4itell\u00e4 sanotun luotettavuudesta enk\u00e4 keskustella siit\u00e4. Miksi minun pit\u00e4isi kyseenalaistaa, onko se, mit\u00e4 Jumala on sanonut, totta, koska minun ei pit\u00e4isi ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 se, mit\u00e4 Jumala sanoo, on totta. \u201dKukaan\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018ei ole noussut taivaaseen, paitsi h\u00e4n, joka on tullut alas taivaasta, ihmisen Poika, joka on taivaassa.\u2019 H\u00e4n sanoo: \u201dKukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi h\u00e4n, joka on tullut alas taivaasta, ihmisen Poika, joka on taivaassa.\u201d Varmasti Is\u00e4n Sana on aina ollut taivaassa: ja miten H\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Ihmisen Poika on aina ollut taivaassa? Teid\u00e4n on siis ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n osoitti, ett\u00e4 H\u00e4n, joka oli aina ollut Jumalan Poika, oli my\u00f6s ihmisen Poika: kun valhe v\u00e4itti, ett\u00e4 H\u00e4n, joka oli vasta \u00e4skett\u00e4in ilmestynyt ihmisen Poikana, oli aina taivaassa. T\u00e4h\u00e4n viittaa viel\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n se toinen kohta, jossa H\u00e4n todistaa, ett\u00e4 sama Ihmisen Poika, nimitt\u00e4in Jumalan Sana, joka, kuten H\u00e4n sanoi, tuli alas taivaasta, oli taivaassa my\u00f6s silloin, kun H\u00e4n puhui maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sill\u00e4 \u201dkukaan\u201d, h\u00e4n sanoi, \u201dei ole noussut taivaaseen, paitsi se, joka on tullut alas taivaasta, se Ihmisen Poika, joka on taivaassa.\u201d Kuka, rukoilen teit\u00e4, on t\u00e4m\u00e4, joka puhuu? Varmasti se on Kristus. Mutta miss\u00e4 h\u00e4n oli sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun h\u00e4n puhui? Varmasti maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja kuinka H\u00e4n voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n tuli alas taivaasta, kun H\u00e4n syntyi, ja ett\u00e4 H\u00e4n oli taivaassa, kun H\u00e4n puhui, tai sanoa, ett\u00e4 H\u00e4n on sama Ihmisen Poika, kun ei varmasti kukaan muu kuin Jumala voi tulla alas taivaasta ja kun H\u00e4n puhuu maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, eik\u00e4 varmasti voi olla taivaassa muuten kuin Jumalan \u00c4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n olemuksen kautta? Miettik\u00e4\u00e4 siis t\u00e4t\u00e4 viimein ja huomatkaa, ett\u00e4 Ihmisen Poika on sama Henkil\u00f6 kuin Jumalan Sana; sill\u00e4 H\u00e4n on ihmisen Poika, koska H\u00e4n on todella syntynyt ihmisest\u00e4, ja Jumalan Sana, koska H\u00e4n, joka puhuu maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, pysyy aina taivaassa. Ja kun H\u00e4n siis todella kutsuu itse\u00e4\u00e4n Ihmisen Pojaksi, se viittaa H\u00e4nen inhimilliseen syntymiseens\u00e4, kun taas se, ettei H\u00e4n koskaan poistu taivaasta, viittaa H\u00e4nen jumalallisen luontonsa \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4\u00e4n luonteeseen. Ja niinp\u00e4 apostolin opetus on ihailtavan sopusoinnussa noiden pyhien sanojen kanssa: (\u201dSill\u00e4 H\u00e4n, joka laskeutui\u201d, sanoo H\u00e4n, \u201don sama, joka my\u00f6s nousi kaikkien taivaiden yl\u00e4puolelle, t\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen kaiken\u201d, 1) kun H\u00e4n sanoo, ett\u00e4 H\u00e4n, joka laskeutui, on sama, joka nousi yl\u00f6s. Mutta kukaan muu ei voi laskeutua taivaasta kuin Jumalan Sana, joka totisesti\u00a0 \u201dJumalan muodossa oleva, tyhjensi itsens\u00e4, otti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja l\u00f6ydettiin ihmisen kaltaisena, n\u00f6yryytti itsens\u00e4 ja tuli kuuliaiseksi kuolemaan asti, ristin kuolemaan asti\u201d. N\u00e4in Jumalan Sana laskeutui taivaasta, mutta Ihmisen Poika nousi yl\u00f6s. Mutta h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 sama henkil\u00f6 nousi yl\u00f6s ja laskeutui alas. N\u00e4in n\u00e4et, ett\u00e4 Ihmisen Poika on sama Henkil\u00f6 kuin Jumalan Sana.<\/p>\n

                                                                      LUKU 7. H\u00e4n palaa aiempaan aiheeseen osoittaakseen nestoriolaisia vastaan, ett\u00e4 ihmisest\u00e4 sanotaan sellaisia asioita, jotka kuuluvat jumalalliselle luonnolle ik\u00e4\u00e4n kuin jumalallisen luonnon Persoonalle, ja vastaavasti Jumalasta sanotaan sellaisia asioita, jotka kuuluvat ihmisluonnolle ik\u00e4\u00e4n kuin ihmisluonnon Persoonalle, koska Kristuksessa on vain yksi ja ainoa persoonallinen itse<\/p>\n

                                                                      JA niinp\u00e4 pyh\u00e4n sanan johdatusta noudattaen voimme nyt pelottomasti ja ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 sanoa, ett\u00e4 Ihmisen Poika laskeutui taivaasta ja ett\u00e4 kirkkauden Herra ristiinnaulittiin: koska inkarnaation salaisuuden nojalla Jumalan Poika tuli ihmisen Pojaksi, ja kirkkauden Herra ristiinnaulittiin ihmisen Pojassa (luonnossa). Mit\u00e4 muuta tarvitaan? Yksityiskohtiin menisi liian kauan, sill\u00e4 en ehtisi, jos yritt\u00e4isin tutkia ja selitt\u00e4\u00e4 kaikkea, mit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n aiheeseen voisi liitty\u00e4. Sill\u00e4 sen, joka haluaisi tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n, t\u00e4ytyisi tutkia ja lukea koko Raamattu. Sill\u00e4 mit\u00e4 on olemassa, mik\u00e4 ei liity t\u00e4h\u00e4n asiaan, kun koko Raamattu on kirjoitettu t\u00e4h\u00e4n viitaten? Meid\u00e4n on siis sanottava – sik\u00e4li kuin se on mahdollista – joitakin asioita lyhyesti ja kursorisesti ja pikemminkin lueteltava kuin selitett\u00e4v\u00e4 niit\u00e4, ja uhrattava joitakin asioita muiden s\u00e4\u00e4st\u00e4miseksi, sill\u00e4 t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 olisi varmasti hyv\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 kiireesti l\u00e4pi joitakin kohtia, jottei jouduttaisi k\u00e4ym\u00e4\u00e4n melkein kaiken l\u00e4pi vaikenemalla. Vapahtaja sanoo siis evankeliumissa, ett\u00e4 \u201dIhmisen Poika on tullut pelastamaan sen, mik\u00e4 on kadonnut\u201d. Ja apostoli sanoo: \u201dT\u00e4m\u00e4 on uskollinen ja kaiken hyv\u00e4ksymisen arvoinen sanoma, ett\u00e4 Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisi\u00e4, joista min\u00e4 olen kateellinen.\u201d T\u00e4m\u00e4 on uskollinen ja kaiken hyv\u00e4ksymisen arvoinen sanoma.\u201d Mutta my\u00f6s evankelista Johannes sanoo: \u201dH\u00e4n tuli omiensa luo, eiv\u00e4tk\u00e4 h\u00e4nen omansa ottaneet h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\u201d N\u00e4ette siis, ett\u00e4 Raamattu sanoo yhdess\u00e4 paikassa, ett\u00e4 Ihmisen Poika, toisessa Jeesus Kristus, toisessa Jumalan Sana\u00a0 tuli maailmaan. Ja niinp\u00e4 meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 ero on nimitys eik\u00e4 tosiasia, ja ett\u00e4 eri nimien esiintymisen alla on vain yksi Voima [tai Henkil\u00f6]. Sill\u00e4 vaikka meille sanotaan yhdell\u00e4 kertaa, ett\u00e4 ihmisen Poika, ja toisella kertaa, ett\u00e4 Jumalan Poika tuli maailmaan, mutta molempien nimien alla tarkoitetaan yht\u00e4 Henkil\u00f6\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8. Kuinka t\u00e4m\u00e4 nimitysten vaihtelu ei h\u00e4iritse H\u00e4nen jumalallista voimaansa<\/p>\n

                                                                      Varmasti, kun evankelista sanoo, ett\u00e4 H\u00e4n tuli maailmaan, jonka kautta itse maailma on luotu, ja ett\u00e4 H\u00e4nest\u00e4 tehtiin Ihmisen Poika, joka on Jumalan tavoin maailman luoja, ei ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 sill\u00e4, mit\u00e4 nimenomaista nimityst\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Jumalaa tarkoitetaan kaikissa tapauksissa. Sill\u00e4 h\u00e4nen alentumisensa ja tahtonsa eiv\u00e4t ole ristiriidassa h\u00e4nen jumaluutensa kanssa, sill\u00e4 ne pikemminkin todistavat h\u00e4nen jumaluutensa, koska kaikki, mit\u00e4 h\u00e4n tahtoi, toteutui. Siksi my\u00f6s siksi, ett\u00e4 h\u00e4n tahtoi, h\u00e4n tuli maailmaan; ja siksi, ett\u00e4 h\u00e4n tahtoi, h\u00e4n syntyi ihmiseksi; ja siksi, ett\u00e4 h\u00e4n tahtoi, h\u00e4nt\u00e4 kutsuttiin Ihmisen Pojaksi. Sill\u00e4 niin kuin on niin monta sanaa, niin on my\u00f6s Jumalalle kuuluvia voimia. Nimien moninaisuus H\u00e4ness\u00e4 ei vie mit\u00e4\u00e4n pois H\u00e4nen voimansa tehokkuudesta. Olivatpa H\u00e4nelle annetut nimet mit\u00e4 tahansa, kaikissa tapauksissa kyseess\u00e4 on yksi ja sama Henkil\u00f6. Vaikka H\u00e4nen nimiens\u00e4 ulkoasussa voi olla jonkin verran vaihtelua, on kuitenkin vain yksi ainoa Jumalallinen Persoona (Majestas), jota kaikki nimet tarkoittavat.<\/p>\n

                                                                      LUKU 9. H\u00e4n vahvistaa t\u00e4m\u00e4n v\u00e4itteen vanhojen profeettojen auktoriteetilla<\/p>\n

                                                                      MUTTA koska t\u00e4h\u00e4n asti olemme k\u00e4ytt\u00e4neet erityisesti evankelistojen ja apostolien todistusta, joka on verrattain uutta, tuokaamme nyt esiin vanhojen profeettojen todistus, sekoittaen toisinaan uutta ja vanhaa, jotta kaikki n\u00e4kisiv\u00e4t, ett\u00e4 pyh\u00e4t kirjoitukset ik\u00e4\u00e4n kuin yksiss\u00e4 suin julistavat, ett\u00e4 Kristuksen oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 tulla lihassa, t\u00e4ydellisen oman ruumiinsa kanssa. Ja niinp\u00e4 se kaukaisesti tunnettu ja maineikas profeetta, joka oli yht\u00e4 runsaasti varustettu Jumalan lahjoilla kuin todistuksellaan, ja jolle yksin annettiin pyhitt\u00e4\u00e4 ennen h\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4, Jeremia, sanoo: \u201dT\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4n Herramme, eik\u00e4 ket\u00e4\u00e4n muuta saa ottaa huomioon h\u00e4nen rinnallaan\u201d. H\u00e4n selvitti kaiken tiedon tien ja antoi sen Jaakobille, palvelijalleen, ja Israelille, rakkaalleen. Sen j\u00e4lkeen H\u00e4net n\u00e4htiin maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja h\u00e4n keskusteli ihmisten kanssa.\u201d \u201dT\u00e4m\u00e4 on siis\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018meid\u00e4n Jumalamme\u2019.\u201d Huomaatte, kuinka profeetta ik\u00e4\u00e4n kuin osoittaa Jumalaa k\u00e4dell\u00e4\u00e4n ja osoittaa H\u00e4nt\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin sormellaan. \u201dT\u00e4m\u00e4 on\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dmeid\u00e4n Jumalamme.\u201d Kertokaa minulle siis, kuka oli se, jonka profeetta n\u00e4ill\u00e4 merkeill\u00e4 ja teoilla osoitti olevan Jumala? Ei kai se ollut Is\u00e4? Sill\u00e4 mit\u00e4 tarvetta oli osoittaa H\u00e4nt\u00e4, jonka kaikki uskoivat tuntevansa? Eiv\u00e4th\u00e4n juutalaiset silloinkaan olleet tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 Jumalasta, sill\u00e4 he eliv\u00e4t Jumalan lain mukaan. Mutta h\u00e4n pyrki selv\u00e4sti siihen, ett\u00e4 he oppisivat tuntemaan Jumalan Pojan Jumalaksi. Ja niin erinomaisesti profeetta sanoi, ett\u00e4 H\u00e4n, joka oli selvitt\u00e4nyt kaiken tiedon, ts. joka oli antanut lain, oli n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ts. \u00a0oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 tulla lihaksi, jotta, koska juutalaiset eiv\u00e4t ep\u00e4illeet, ett\u00e4 H\u00e4n, joka oli antanut lain, oli Jumala, he voisivat tunnistaa, ett\u00e4 H\u00e4n, jonka oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 tulla lihaksi, oli Jumala, varsinkin kun he kuulivat, ett\u00e4 H\u00e4n, johon he uskoivat lain antajana Jumalana, oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 n\u00e4ky\u00e4 ihmisten keskell\u00e4 ottamalla ihmisyyden p\u00e4\u00e4lleen, kuten H\u00e4n itse lupaa oman tulemisensa profeetan kautta: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 itse, joka puhuin, katso, min\u00e4 olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d \u201dSilloin\u201d, sanoo Raamattu, \u2018ei tule olemaan ket\u00e4\u00e4n muuta, jota voitaisiin verrata H\u00e4neen\u2019.\u201d Kauniisti profeetta t\u00e4ss\u00e4 ennakoi v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 opetusta ja sulkee n\u00e4in pois harhaoppisen kieroutuneisuuden tulkinnat. \u201dMit\u00e4\u00e4n muuta ei oteta huomioon H\u00e4neen verrattuna.\u201d Sill\u00e4 H\u00e4n on yksin syntynyt Jumalan Jumalaksi, jonka k\u00e4skyst\u00e4 maailmankaikkeuden valmistuminen seurasi, jonka tahto on kaiken alku, jonka valtakunta on maailman kudos, joka puhui kaiken, ja se tapahtui, joka k\u00e4ski kaiken, ja se luotiin. H\u00e4n on siis yksin se, joka puhui patriarkoille, asui profeetoissa, tuli raskaaksi Hengest\u00e4, syntyi Neitsyt Mariasta, ilmestyi maailmaan, eli ihmisten keskell\u00e4, kiinnitti ristin puuhun meid\u00e4n rikkomustemme k\u00e4sialan, voitti itsess\u00e4\u00e4n, surmasi kuolemallaan ne voimat, jotka olivat vihamielisi\u00e4 ja vihamielisi\u00e4 meit\u00e4 kohtaan, ja antoi kaikille ihmisille uskon yl\u00f6snousemukseen ja teki ruumiinsa kirkkauden kautta lopun ihmislihan turmeluksesta. N\u00e4ette siis, ett\u00e4 kaikki t\u00e4m\u00e4 kuuluu yksin Herralle Jeesukselle Kristukselle, ja siksi ket\u00e4\u00e4n muuta ei saa ottaa huomioon h\u00e4nen rinnallaan, sill\u00e4 h\u00e4n yksin on Jumalasta syntynyt Jumala t\u00e4ss\u00e4 kirkkaudessa\u00a0 ja ainutlaatuisessa autuudessa. T\u00e4h\u00e4n siis profeetan opetus t\u00e4ht\u00e4si, nimitt\u00e4in siihen, ett\u00e4 kaikki ihmiset tiet\u00e4isiv\u00e4t H\u00e4nen olevan Is\u00e4n Jumalan ainosyntyinen Poika, ja ett\u00e4 kun he kuulisivat, ettei ket\u00e4\u00e4n muuta pidett\u00e4isi Jumalana Pojan rinnalla, he tunnustaisivat, ett\u00e4 on vain yksi Jumala Is\u00e4n ja Pojan persoonissa. \u201dT\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen\u201d, h\u00e4n sanoi, \u201dh\u00e4net n\u00e4htiin maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja h\u00e4n keskusteli ihmisten kanssa.\u201d Huomaatte, miten selv\u00e4sti t\u00e4m\u00e4 viittaa Herran tulemiseen ja syntym\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 eih\u00e4n Is\u00e4\u00e4 – josta me luemme, ett\u00e4 H\u00e4net voi n\u00e4hd\u00e4 vain Pojassa – n\u00e4hty maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ei syntynyt lihassa eik\u00e4 keskustellut ihmisten kanssa? Ei varmastikaan. N\u00e4ette siis, ett\u00e4 kaikki t\u00e4m\u00e4 puhutaan Jumalan Pojasta. Sill\u00e4 koska profeetta sanoi, ett\u00e4 Jumala olisi n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, eik\u00e4 kukaan muu kuin Poika ollut n\u00e4hty maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 profeetta sanoi t\u00e4m\u00e4n vain h\u00e4nest\u00e4, josta tosiasiat my\u00f6hemmin todistivat, ett\u00e4 se oli puhuttu. Sill\u00e4 kun h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 Jumala tulisi n\u00e4hd\u00e4, h\u00e4n ei voinut sanoa sit\u00e4 totuudenmukaisesti muuten kuin h\u00e4nest\u00e4, joka todellakin my\u00f6hemmin n\u00e4htiin. Mutta nyt riitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4. Siirrymme nyt toiseen kohtaan. \u201dEgyptin ty\u00f6voima\u201d, sanoo profeetta Jesaja, \u2018ja Etiopian ja saabalaisten kauppatavara, kookkaat miehet, tulevat sinun luoksesi ja ovat sinun palvelijoitasi\u2019. He kulkevat sinun per\u00e4ss\u00e4si, k\u00e4siraudoilla sidottuina, ja he kumartavat sinua ja rukoilevat sinua, sill\u00e4 sinussa on Jumala, eik\u00e4 ole muuta Jumalaa sinun rinnallasi. Sill\u00e4 sin\u00e4 olet meid\u00e4n Jumalamme, emmek\u00e4 me tunteneet sinua, Israelin Jumala, Vapahtaja.\u201d Kuinka ihmeellisen johdonmukaisia Pyh\u00e4t Kirjoitukset ovatkaan aina! Sill\u00e4 ensin mainittu profeetta sanoi: \u201dT\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4n Jumalamme\u201d, ja t\u00e4m\u00e4 sanoo: \u201dSin\u00e4 olet meid\u00e4n Jumalamme\u201d. Toisessa on jumaluuden opetus, toisessa ihmisten tunnustus. Toisessa n\u00e4kyy Mestarin opetuksen luonne, toisessa ihmisten tunnustuksen luonne. Sill\u00e4 ajatelkaa nyt, ett\u00e4 profeetta Jeremia opettaa p\u00e4ivitt\u00e4in, niin kuin h\u00e4n tekee, kirkossa ja sanoo Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta: \u201dT\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4n Jumalamme.\u201d Mit\u00e4 muuta koko kirkko voisi vastata, niin kuin se tekee, kuin sen, mit\u00e4 toinen profeetta sanoi Herralle Jeesukselle: \u201dSin\u00e4 olet meid\u00e4n Jumalamme\u201d. Niin ett\u00e4 t\u00e4ysin hyvin voisi maininta heid\u00e4n menneest\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4\u00e4n liitty\u00e4 heid\u00e4n nykyiseen tunnustukseensa, kansan sanoissa: \u201dSin\u00e4 olet meid\u00e4n Jumalamme, emmek\u00e4 me tunteneet sinua.\u201d Sill\u00e4 hyvin voivat n\u00e4m\u00e4, jotka mennein\u00e4 aikoina, ollessaan hurjien taikauskoisten uskomusten vallassa, eiv\u00e4t tunteneet Jumalaa, nyt uskoon k\u00e4\u00e4ntynein\u00e4 kuitenkin sanoa: \u201dSin\u00e4 olet meid\u00e4n Jumalamme, emmek\u00e4 me tunteneet sinua.\u201d\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 10. H\u00e4n todistaa Kristuksen jumalallisuuden sek\u00e4 juutalaisten pilkkaamisesta, ett\u00e4 Kristuksen uskoon k\u00e4\u00e4ntyneiden tunnustuksesta<\/p>\n

                                                                      MUTTA jos haluatte saada t\u00e4m\u00e4n todistetuksi mieluummin juutalaisten edustajien kautta, niin katsokaa juutalaisia, kun he onnettoman tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 ja ilke\u00e4n vainon j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t ja tunnustivat Jumalan siell\u00e4 ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja katsokaa, eik\u00f6 he voineet oikeutetusti sanoa: \u201dSin\u00e4 olet meid\u00e4n Jumalamme, emmek\u00e4 me tunteneet sinua.\u201d T\u00e4m\u00e4 on totta. Mutta min\u00e4 lis\u00e4\u00e4n viel\u00e4 jotakin muuta, todistaakseni sen teille paitsi niilt\u00e4 juutalaisilta, jotka tunnustavat H\u00e4net, my\u00f6s niilt\u00e4, jotka kielt\u00e4v\u00e4t H\u00e4net. Kysyk\u00e4\u00e4 nimitt\u00e4in niilt\u00e4 juutalaisilta, jotka yh\u00e4 pysyv\u00e4t ep\u00e4uskon tilassa, tuntevatko he Jumalaa vai uskovatko he siihen. He tulevat varmasti tunnustamaan, ett\u00e4 he sek\u00e4 tuntevat h\u00e4net ett\u00e4 uskovat h\u00e4neen. Mutta toisaalta kysyk\u00e4\u00e4 heilt\u00e4, uskovatko he Jumalan Poikaan. He tulevat heti kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja alkavat pilkata. H\u00e4nt\u00e4 vastaan. N\u00e4ette siis, ett\u00e4 profeetta sanoi t\u00e4m\u00e4n H\u00e4nest\u00e4, josta juutalaiset ovat aina olleet tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja jota he eiv\u00e4t nyt tunne, eik\u00e4 H\u00e4nest\u00e4, jonka he kuvittelevat uskovansa ja tunnustavansa. Ja niin hyvin voivat ne, jotka tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4 oltuaan tulevat juutalaisuudesta uskoon, sanoa: \u201dSin\u00e4 olet meid\u00e4n Jumalamme, emmek\u00e4 me sinua tunteneet.\u201d Sill\u00e4 aivan oikein ne, jotka tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 oltuaan tulevat uskoon, sanovat, ett\u00e4 he eiv\u00e4t tunteneet H\u00e4nt\u00e4, johon he t\u00e4h\u00e4n asti eiv\u00e4t ole uskoneet ja jota he eiv\u00e4t pyri tuntemaan. Sill\u00e4 on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne, jotka aikaisemman tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 j\u00e4lkeen tulevat tunnustamaan H\u00e4net, sanovat, ett\u00e4 aikaisemmin he eiv\u00e4t tunteneet H\u00e4nt\u00e4, jonka he t\u00e4h\u00e4n asti ovat tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n kielt\u00e4neet.<\/p>\n

                                                                      LUKU 11. H\u00e4n palaa Jesajan profetiaan<\/p>\n

                                                                      \u201dTY\u00d6\u201d, sanoo h\u00e4n, \u201dEgyptin ty\u00f6l\u00e4iset ja Etiopian kauppatavarat ja saabalaiset, kookkaat miehet tulevat sinun luoksesi.\u201d H\u00e4n sanoo: \u201dSin\u00e4 et voi olla ainoa, joka voi tulla luoksesi.\u201d Kukaan ei voi ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 eri kansojen nimiss\u00e4 on merkitty niiden kansojen tulo, joiden oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 uskoa. Mutta ei voi kielt\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4tk\u00f6 kansat olisi tulleet Kristuksen luokse, sill\u00e4 siit\u00e4 l\u00e4htien, kun kristinuskon nimi on syntynyt, ne ovat tulleet Herran Jeesuksen Kristuksen luokse paitsi uskossa, my\u00f6s todella nimess\u00e4. Sill\u00e4 koska heit\u00e4 kutsutaan siksi, mit\u00e4 he todella ovat, siit\u00e4, mik\u00e4 oli uskon teko, tulee merkki, jolla heid\u00e4t nimet\u00e4\u00e4n. \u201dHe tulevat\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dsinun luoksesi ja ovat sinun; he vaeltavat sinun per\u00e4ss\u00e4si k\u00e4siraudoilla sidottuina.\u201d Niin kuin on olemassa pakkoketjuja, niin on my\u00f6s rakkauden kahleita, kuten Herra sanoo: \u201dMin\u00e4 vedin heid\u00e4t rakkauden kahleilla.\u201d Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kahleet ovat todellakin suuria ja sanoin kuvaamattoman rakkauden kahleet, sill\u00e4 ne, jotka ovat niill\u00e4 sidottuja, iloitsevat kahleistaan. Haluatteko tiet\u00e4\u00e4, onko t\u00e4m\u00e4 totta? Kuunnelkaa, kuinka apostoli Paavali riemuitsee ja iloitsee kahleistaan, kun h\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 siis, joka olen vanki Herrassa, rukoilen teit\u00e4\u201d. Ja taas: \u201dOlen ollut vankina, ja min\u00e4 olen ollut vankina: \u201dMin\u00e4 rukoilen sinua, kun kerran olet sellainen kuin Paavali, vanhus, ja nyt my\u00f6s Jeesuksen Kristuksen vanki.\u201d N\u00e4ette, kuinka h\u00e4n iloitsi kahleidensa arvokkuudesta, jonka esimerkill\u00e4 h\u00e4n itse asiassa yllytti muita. Mutta ei voi olla ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 on yksimielinen rakkaus Herraa kohtaan, siell\u00e4 on my\u00f6s yksimielinen ilo Herran t\u00e4hden kannetuista kahleista: niin kuin kirjoitettu on: \u201dMutta uskovien joukolla oli yksi syd\u00e4n ja yksi sielu.\u201d \u201dJa he kumartavat sinua\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dja rukoilevat sinua, sill\u00e4 sinussa on Jumala, eik\u00e4 ole muuta Jumalaa kuin sin\u00e4.\u201d Apostoli selitt\u00e4\u00e4 selv\u00e4sti profeetan sanat, kun h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 \u201dJumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsens\u00e4 kanssa\u201d. \u201dSinussa siis\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018on Jumala, eik\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n Jumalaa sinun rinnallasi\u2019. Kun profeetta sanoo: \u201dSinussa on Jumala\u201d, h\u00e4n osoittaa mit\u00e4 ihmeellisimmin ei vain H\u00e4neen, joka oli n\u00e4kyv\u00e4, vaan H\u00e4neen, joka oli siin\u00e4, mik\u00e4 oli n\u00e4kyv\u00e4, erottaen sisimm\u00e4ss\u00e4 asuvan H\u00e4nest\u00e4, jossa H\u00e4n asui, osoittamalla kaksi luontoa, ei kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ykseytt\u00e4 (persoonan).<\/p>\n

                                                                      LUKU 12. Miten Vapahtajan arvonimi annetaan Kristukselle yhdess\u00e4 mieless\u00e4 ja ihmisille toisessa<\/p>\n

                                                                      \u201dSin\u00e4\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dolet meid\u00e4n Jumalamme, emmek\u00e4 me tunteneet sinua, Israelin Jumala, Vapahtaja\u201d. Vaikka pyh\u00e4 Raamattu on jo monin ja selvin merkein osoittanut, kenest\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 puhutaan, se on kuitenkin kaikkein selvimmin viitannut Kristuksen nimeen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Vapahtajan nime\u00e4; sill\u00e4 totisesti Vapahtaja on sama kuin Kristus, kuten enkeli sanoo: \u201dSill\u00e4 teille on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra\u201d. Sill\u00e4 kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 hepreaksi \u201dJeesus\u201d tarkoittaa \u201dVapahtajaa\u201d, kuten enkeli ilmoitti pyh\u00e4lle Neitsyt Marialle sanoen: \u201dJa sin\u00e4 annat h\u00e4nelle nimen Jeesus, sill\u00e4 h\u00e4n on se, joka pelastaa kansansa heid\u00e4n synneist\u00e4\u00e4n.\u201d \u201dJa sin\u00e4 annat h\u00e4nelle nimen Jeesus, sill\u00e4 h\u00e4n on se, joka pelastaa kansansa heid\u00e4n synneist\u00e4\u00e4n.\u201d Ja jottei sanottaisi, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 kutsutaan Vapahtajaksi samassa merkityksess\u00e4 kuin muille annetaan t\u00e4m\u00e4 arvonimi (\u201dJa Herra her\u00e4tti heille Vapahtajan, Othnielin, Kenazin pojan\u201d, ja taas: \u201dHerra her\u00e4tti heille Vapahtajan, Ehudin, Geran pojan\u201d), h\u00e4n lis\u00e4si: \u201dsill\u00e4 H\u00e4n on se, joka pelastaa kansansa heid\u00e4n synneist\u00e4\u00e4n.\u201d\u201d Mutta ei ole ihmisen vallassa lunastaa kansaansa synnin vankeudesta, – asia, joka on mahdollinen vain H\u00e4nelle, josta sanotaan: \u201dKatso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin\u201d. Sill\u00e4 toiset pelastivat kansan, joka ei ollut oma vaan Jumalan kansa, eik\u00e4 synneist\u00e4\u00e4n vaan vihollisistaan.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 13. H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4, keit\u00e4 ovat ne, joiden persoonasta profeetta Jesaja sanoo: \u201dSin\u00e4 olet meid\u00e4n Jumalamme, emmek\u00e4 me sinua tunteneet.\u201d<\/p>\n

                                                                      \u201dSin\u00e4 olet siis\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018meid\u00e4n Jumalamme, emmek\u00e4 me tunteneet Sinua, Israelin Jumala, Vapahtaja\u2019.\u201d Kenen kuvittelette p\u00e4\u00e4asiassa sanovan n\u00e4in, ja kenen suuhun t\u00e4llaiset sanat sopivat erityisesti, juutalaisten vai pakanoiden? Jos sanot juutalaiset: totisesti juutalaiset eiv\u00e4t tunteneet Kristusta, sill\u00e4 sanotaan: \u201dMutta Israel ei ole tuntenut minua, minun kansani ei ole ottanut huomioon\u201d, ja: \u201dMaailma luotiin h\u00e4nen kauttansa, mutta maailma ei tuntenut h\u00e4nt\u00e4.\u201d Mutta juutalaiset eiv\u00e4t tunteneet h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n tuli omiensa tyk\u00f6, eiv\u00e4tk\u00e4 h\u00e4nen omansa ottaneet h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\u201d Mutta jos sanotaan pakanat, on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pakanamaailma oli annettu ep\u00e4jumalille, eik\u00e4 se tuntenut Kristusta, vaikka se ei tuntenut en\u00e4\u00e4 Is\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n; mutta silti, jos se nyt on tullut tuntemaan H\u00e4net, niin vain Kristuksen kautta. N\u00e4ette siis, ett\u00e4 kuuluivatpa uskovat ihmiset sitten juutalaisiin tai pakanoihin, kummassakin tapauksessa he voivat todella sanoa omasta puolestaan: \u201dSin\u00e4 olet meid\u00e4n Jumalamme, emmek\u00e4 me tunteneet sinua, Israelin Jumala, Vapahtaja.\u201d Sill\u00e4 pakanat, jotka ennen palvoivat ep\u00e4jumalia, eiv\u00e4t tunteneet Jumalaa; ja juutalaiset, jotka kielsiv\u00e4t Herran, eiv\u00e4t tunteneet Jumalan Poikaa. Ja n\u00e4in molemmat todella sanovat Kristuksesta: \u201dSin\u00e4 olet meid\u00e4n Jumalamme, emmek\u00e4 me tunteneet sinua.\u201d Sill\u00e4 ne, jotka eiv\u00e4t uskoneet Jumalaan, olivat yht\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 H\u00e4nest\u00e4 kuin ne, jotka kielsiv\u00e4t Jumalan Pojan. Jos siis Kristukseen on uskottava, niin kuin totuus julistaa, niin kuin Jumaluus v\u00e4itt\u00e4\u00e4, niin kuin todellakin Kristus itse julistaa, joka\u00a0 on molempia, niin miksi te surkeasti yrit\u00e4tte hulluudessanne asettua Jumalan ja Kristuksen v\u00e4liin? Miksi yrit\u00e4tte erottaa H\u00e4nen ruumiinsa Jumalan Pojasta ja yrit\u00e4tte erottaa Jumalan Itsest\u00e4\u00e4n? Te katkaisette sen, mik\u00e4 on yht\u00e4, ja jaatte sen, mik\u00e4 on yhdistetty toisiinsa. Uskokaa Jumalan sanaan Jumalasta, sill\u00e4 ette voi mitenk\u00e4\u00e4n paremmin tunnustaa Jumalan jumaluutta kuin tunnustamalla \u00e4\u00e4nell\u00e4nne sen, mit\u00e4 Jumala opettaa itsest\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 teid\u00e4n on tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4, kuten profeetta sanoo, \u201dHerra itse on Jumala, joka on selvitt\u00e4nyt kaiken tiedon tien, joka on n\u00e4hty maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja keskustellut ihmisten kanssa\u201d. H\u00e4n toi uskon valon maailmaan. H\u00e4n n\u00e4ytti pelastuksen valon. \u201dSill\u00e4 Jumala on Herra, ja h\u00e4n on antanut meille valon.\u201d Uskokaa siis H\u00e4neen, rakastakaa H\u00e4nt\u00e4 ja tunnustakaa H\u00e4net. Sill\u00e4 koska, niin kuin kirjoitettu on: \u201dJokainen polvi kumartaa H\u00e4nt\u00e4, mik\u00e4 on taivaassa ja mik\u00e4 on maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja mik\u00e4 on maan alla, ja jokainen kieli tunnustaa, ett\u00e4 Jeesus Kristus on Herra Is\u00e4n Jumalan kirkkaudessa\u201d, niin halusitpa tai et, et voi kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jeesus Kristus on Herra Is\u00e4n Jumalan kirkkaudessa. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on t\u00e4ydellisen tunnustuksen kruunaava hyve, tunnustaa, ett\u00e4 Jeesus Kristus on aina Herra ja Jumala Is\u00e4n Jumalan kirkkaudessa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      KIRJA V<\/p>\n

                                                                      LUKU 1. H\u00e4n paheksuu kiivaasti pelagialaisten erehdyst\u00e4, jotka julistivat, ett\u00e4 Kristus oli pelkk\u00e4 ihminen<\/p>\n

                                                                      ME sanoimme ensimm\u00e4isess\u00e4 kirjassa, ett\u00e4 se harhaoppi, joka kopioi ja seuraa pelagianismia, pyrkii ja riitelee kaikin tavoin saadakseen uskotuksi, ett\u00e4 Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Neitsyest\u00e4 syntyess\u00e4\u00e4n oli vain pelkk\u00e4 ihminen; ja ett\u00e4 astuttuaan sittemmin hyveen tielle H\u00e4n ansaitsi pyh\u00e4ll\u00e4 ja hurskaalla el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n tulla t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 pyhyyden vuoksi arvolliseksi siihen, ett\u00e4 jumalallinen majesteetti yhdistyisi H\u00e4neen: ja n\u00e4in ollen katkaisten h\u00e4nelt\u00e4 kokonaan kunnian h\u00e4nen pyh\u00e4st\u00e4 alkuper\u00e4st\u00e4\u00e4n, se j\u00e4tti h\u00e4nelle vain valinnan h\u00e4nen ansioidensa perusteella. Ja heid\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 ja pyrkimyksens\u00e4 oli t\u00e4m\u00e4: nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 laskemalla H\u00e4net tavallisten ihmisten tasolle ja tekem\u00e4ll\u00e4 H\u00e4nest\u00e4 yhden tavallisesta laumasta he voisivat v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikki ihmiset voisivat hyv\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja teoillaan turvata sen, mink\u00e4 H\u00e4n oli turvannut hyv\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on todellakin eritt\u00e4in vaarallinen ja tappava v\u00e4ite, joka vie pois sen, mik\u00e4 todella kuuluu Jumalalle, ja antaa ihmisille v\u00e4\u00e4ri\u00e4 lupauksia; ja joka pit\u00e4isi tuomita molemmin puolin inhottavana valheena, koska se hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 Jumalaa vastaan ilke\u00e4ll\u00e4 herjauksella ja antaa ihmisille toivoa v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 varmuudesta. Eritt\u00e4in kieroutunut ja paha v\u00e4ite, koska se antaa ihmisille sen, mik\u00e4 ei heille kuulu, ja ottaa Jumalalta pois sen, mik\u00e4 h\u00e4nelle kuuluu. Ja niinp\u00e4 t\u00e4st\u00e4 vaarallisesta ja tappavasta pahasta t\u00e4m\u00e4 uusi harhaoppi, joka on hiljattain noussut esiin, tavallaan lietsoo ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 henkiin hiilloksen ja nostaa uuden liekin sen muinaisesta tuhkasta v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 Herramme Jeesus Kristus syntyi pelk\u00e4ksi ihmiseksi. Ja miksi meid\u00e4n siis tarvitsisi kysy\u00e4, ovatko sen seuraukset vaarallisia, koska se on l\u00e4hteess\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. On tarpeetonta tutkia, millainen se on lopputuloksiltaan, koska se ei alkuaan j\u00e4t\u00e4 meille mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 tutkimiseen. Sill\u00e4 mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 on kysy\u00e4, antaako se aiemman harhaoppisuuden tavoin samat lupaukset ihmiselle, jos (mik\u00e4 on kaikkein kauhein synti) se ottaa Jumalalta pois samat asiat? Niinp\u00e4 olisi melkein v\u00e4\u00e4rin, kun n\u00e4emme, millaisena se alkaa, kysy\u00e4, mit\u00e4 siit\u00e4 seuraa; ik\u00e4\u00e4n kuin\u00a0 jatko-osassa n\u00e4kyisi jokin mahdollinen tapa, jolla ihminen, joka kielt\u00e4\u00e4 Jumalan, voisi todistaa, ettei h\u00e4n ole uskonnoton. Uusi harhaoppi siis, kuten olemme jo monta kertaa julistaneet, sanoo, ett\u00e4 Herra Jeesus Kristus syntyi Neitsyt Mariasta, joka oli vain pelkk\u00e4 ihminen; ja niinp\u00e4 Mariaa pit\u00e4isi kutsua Kristotokokseksi eik\u00e4 Theotokokseksi, koska h\u00e4n oli Kristuksen \u00e4iti, ei Jumalan. Ja edelleen t\u00e4h\u00e4n rienaavaan v\u00e4itteeseen se lis\u00e4\u00e4 argumentteja, jotka ovat yht\u00e4 pahoja kuin typeri\u00e4, sanoen: \u201dKukaan ei ole koskaan synnytt\u00e4nyt ket\u00e4\u00e4n, joka olisi ollut ennen h\u00e4nt\u00e4.\u201d Ik\u00e4\u00e4n kuin Jumalan ainokaisen syntym\u00e4\u00e4, jota profeetat ovat ennustaneet ja josta on ilmoitettu maailman alusta asti, voitaisiin k\u00e4sitell\u00e4 tai mitata inhimillisin perustein. Vai saattoiko Neitsyt Maria, oi sin\u00e4 harhaoppinen, kuka ikin\u00e4 oletkaan, joka herjaat h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen synnytyksens\u00e4 vuoksi – aikaansaada ja toteuttaa sen, mik\u00e4 tapahtui, omin voimin, niin ett\u00e4 n\u00e4in t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 asiassa ja tapahtumassa voidaan esitt\u00e4\u00e4 vastav\u00e4itteeksi inhimillinen heikkous? Ja jos siis t\u00e4ss\u00e4 suuressa tapahtumassa oli jotain, mik\u00e4 oli ihmisen ty\u00f6t\u00e4, etsik\u00e4\u00e4 inhimillisi\u00e4 perusteluja. Mutta jos kaikki, mik\u00e4 tapahtui, oli Jumalan voiman ansiota, miksi pit\u00e4isitte mahdottomana sit\u00e4, mik\u00e4 on mahdotonta ihmisille, kun n\u00e4ette, ett\u00e4 se on jumalallisen voiman teko? Mutta t\u00e4st\u00e4 lis\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin. Jatkakaamme nyt aihetta, jota aloimme k\u00e4sitell\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten, jotta kaikki tiet\u00e4isiv\u00e4t, ett\u00e4 yrit\u00e4tte lietsoa liekki\u00e4 pelagianismin tuhkassa ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 henkiin hiilloksen hengitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 uutta jumalanpilkkaa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. Ett\u00e4 Nestoriuksen oppi liittyy l\u00e4heisesti pelagialaisten erehdykseen<\/p>\n

                                                                      SIN\u00c4 siis sanot, ett\u00e4 Kristus syntyi pelk\u00e4ksi ihmiseksi. Mutta t\u00e4t\u00e4 toki v\u00e4itti tuo Pelagiuksen paha harhaoppi, kuten selv\u00e4sti osoitimme ensimm\u00e4isess\u00e4 kirjassa, nimitt\u00e4in ett\u00e4 Kristus syntyi pelkk\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4. Te lis\u00e4\u00e4tte lis\u00e4ksi, ett\u00e4 Jeesusta Kristusta, kaikkien Herraa, pit\u00e4isi kutsua muodoksi, joka otti vastaan Jumalan (Theothokos), ts. ei Jumalaksi, vaan Jumalan vastaanottajaksi, joten teid\u00e4n n\u00e4kemyksenne on, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 ei tule kunnioittaa h\u00e4nen itsens\u00e4 t\u00e4hden, koska h\u00e4n on Jumala, vaan koska h\u00e4n ottaa Jumalan vastaan itseens\u00e4. Mutta selv\u00e4sti t\u00e4t\u00e4 v\u00e4itti my\u00f6s se harhaoppi, josta puhuin edell\u00e4, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 Kristusta ei tule palvoa h\u00e4nen itsens\u00e4 t\u00e4hden, koska h\u00e4n on Jumala, vaan siksi, ett\u00e4 hyvien ja hurskaiden tekojensa ansiosta h\u00e4n on voittanut t\u00e4m\u00e4n, nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 Jumala asuu h\u00e4ness\u00e4. Huomaatte siis, ett\u00e4 r\u00f6yht\u00e4isette pelagianismin myrkky\u00e4 ja hyssyttelette pelagianismin hengess\u00e4. Siit\u00e4 johtuu, ett\u00e4 n\u00e4yt\u00e4tte pikemminkin silt\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4t on jo tuomittu, kuin ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4isi nyt k\u00e4rsi\u00e4 tuomio, sill\u00e4 koska teid\u00e4n erehdyksenne on yksi ja sama, teid\u00e4n on uskottava joutuvan saman tuomion alle; puhumattakaan siit\u00e4, ett\u00e4 vertaatte Herraa keisarin patsaaseen ja puhkeatte niin pahoihin ja rienaaviin jumalanpilkkoihin, ett\u00e4 n\u00e4yt\u00e4tte t\u00e4ss\u00e4 hulluudessanne p\u00e4ihitt\u00e4v\u00e4n jopa Pelagiuksen itsens\u00e4, joka p\u00e4ihitti jumalanpilkassakin melkein kaikki muut.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. Kuinka t\u00e4m\u00e4 jumalallisuuteen osallistuminen, jonka pelagiolaiset ja nestoriolaiset liitt\u00e4v\u00e4t Kristukseen, on yhteist\u00e4 kaikille pyhille ihmisille<\/p>\n

                                                                      Te sanotte siis, ett\u00e4 Kristusta pit\u00e4isi kutsua muodoksi, joka on vastaanottanut Jumalan (Theothokon ), toisin sanoen, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei pit\u00e4isi kunnioittaa h\u00e4nen itsens\u00e4 t\u00e4hden, koska h\u00e4n on Jumala, vaan koska h\u00e4n on vastaanottanut Jumalan sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ja n\u00e4in te saatte selville, ett\u00e4 H\u00e4nen ja kaikkien muiden pyhien ihmisten v\u00e4lill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n eroa; sill\u00e4 kaikilla pyhill\u00e4 ihmisill\u00e4 on varmasti ollut Jumala sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 me tied\u00e4mme hyvin, ett\u00e4 Jumala oli patriarkoissa ja ett\u00e4 h\u00e4n puhui profeetoissa. Sanalla sanoen me uskomme, etten sano apostoleita ja marttyyrej\u00e4, vaan ett\u00e4 kaikilla pyhill\u00e4 ja Jumalan palvelijoilla on sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n Jumalan Henki, t\u00e4m\u00e4n mukaan: \u201dTe olette el\u00e4v\u00e4n Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 asun heiss\u00e4\u201d.\u201d Ja taas: \u201dHe ovat heid\u00e4n sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ja he asuvat heid\u00e4n luonaan: \u201dEttek\u00f6 tied\u00e4, ett\u00e4 te olette Jumalan temppeli, ja Jumalan Henki asuu teiss\u00e4?\u201d.\u201d Ja n\u00e4in me kaikki olemme Jumalan vastaanottajia (Theothokoi); ja n\u00e4in te sanotte, ett\u00e4 kaikki pyh\u00e4t ovat vain Kristuksen kaltaisia ja Jumalan vertaisia. Mutta pois niin paha ja kauhistuttava harhaoppi, ett\u00e4 Luojaa verrattaisiin luomiinsa, Herraa palvelijoihinsa, maallisten ja taivaallisten asioiden Jumalaa maallisiin heikkouksiin; ja juuri H\u00e4nen hyvyydest\u00e4\u00e4n tehd\u00e4\u00e4n H\u00e4nelle t\u00e4m\u00e4 v\u00e4\u00e4ryys, nimitt\u00e4in ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4, joka kunnioittaa ihmist\u00e4 asumalla h\u00e4ness\u00e4, sanottaisiin sen vuoksi vain samanlaiseksi kuin ihminen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Mit\u00e4 eroa on Kristuksen ja pyhien v\u00e4lill\u00e4<\/p>\n

                                                                      YLEENS\u00c4 H\u00e4nen ja kaikkien pyhien v\u00e4lill\u00e4 on sama ero kuin on asunnon ja siin\u00e4 asuvan v\u00e4lill\u00e4, sill\u00e4 totisesti se on asukkaan teko, ei asunnon, jos se on asuttu, sill\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 riippuu sek\u00e4 talon rakentaminen ett\u00e4 siin\u00e4 asuminen. Tarkoitan, ett\u00e4 h\u00e4n voi halutessaan tehd\u00e4 siit\u00e4 asunnon, ja kun h\u00e4n on tehnyt sen, h\u00e4n voi asua siin\u00e4. \u201dVai etsittek\u00f6 todistusta\u201d, sanoo apostoli, \u2018siit\u00e4, ett\u00e4 Kristus puhuu minussa?\u2019. Ja toisaalla: \u201dEttek\u00f6 tied\u00e4, ett\u00e4 Jeesus Kristus on teiss\u00e4, ellette ole kelvottomia?\u201d Ja taas: \u201dEi, vaan min\u00e4 olen… \u201dsis\u00e4isess\u00e4 ihmisess\u00e4, ett\u00e4 Kristus asuisi teid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4nne uskon kautta.\u201d Ettek\u00f6 n\u00e4e, mik\u00e4 ero on apostolin opin ja teid\u00e4n pilkkaustenne v\u00e4lill\u00e4? Te sanotte, ett\u00e4 Jumala asuu Kristuksessa kuin ihmisess\u00e4. H\u00e4n todistaa, ett\u00e4 Kristus itse asuu ihmisiss\u00e4: mit\u00e4 liha ja veri ei toki, kuten te my\u00f6nn\u00e4tte, voi tehd\u00e4; joten h\u00e4n osoitetaan Jumalaksi juuri siit\u00e4 seikasta, josta te kiell\u00e4tte h\u00e4nen olevan Jumala. Sill\u00e4 koska ette voi kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n, joka asuu ihmisess\u00e4, on Jumala, siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 meid\u00e4n on uskottava, ett\u00e4 H\u00e4n, jonka tied\u00e4mme asuvan ihmisess\u00e4, on mit\u00e4 ilmeisimmin Jumala. Kaikilla siis, olivatpa he sitten patriarkkoja, profeettoja, apostoleja, marttyyreja tai pyhimyksi\u00e4, oli jokaisella heist\u00e4 Jumala sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ja heist\u00e4 kaikista tehtiin Jumalan poikia ja he kaikki olivat Jumalan vastaanottajia (Theothokoi), mutta hyvin erilaisella ja erityisell\u00e4 tavalla. Sill\u00e4 kaikki, jotka uskovat Jumalaan, ovat Jumalan poikia lapseksiottamisen kautta; mutta ainoastaan ainosyntyinen on Poika luonnostaan; h\u00e4n on syntynyt Is\u00e4st\u00e4\u00e4n, ei mist\u00e4\u00e4n aineellisesta substanssista, sill\u00e4 kaikki asiat ja kaiken substanssi on olemassa Jumalan ainosyntyisen Pojan kautta – eik\u00e4 tyhj\u00e4st\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n on Is\u00e4st\u00e4: ei syntym\u00e4n tavoin, sill\u00e4 Jumalassa ei ole mit\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4\u00e4 tai muuttuvaa, vaan sanomattomalla ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla Is\u00e4 Jumala, jossa H\u00e4n itse oli uudestisyntynyt, synnytti ainosyntyisen Poikansa; ja niin korkeimmasta, uudestisyntyneest\u00e4 ja ikuisesta Is\u00e4st\u00e4 l\u00e4htee korkein, ainosyntyinen ja ikuinen Poika. Joka on katsottava samaksi Henkil\u00f6ksi lihassa kuin H\u00e4n on Hengess\u00e4; ja jota on pidett\u00e4v\u00e4 samana Henkil\u00f6n\u00e4 ruumiissa kuin H\u00e4n on kirkkaudessa, sill\u00e4 kun H\u00e4n aikoi synty\u00e4 lihassa, H\u00e4n ei tehnyt itsess\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n jakoa tai erottelua, ik\u00e4\u00e4n kuin jokin osa H\u00e4nest\u00e4 olisi syntynyt, kun taas jokin toinen osa ei ollut syntynyt; tai ik\u00e4\u00e4n kuin jokin osa jumalallisuutta olisi my\u00f6hemmin tullut H\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen, joka ei ollut H\u00e4ness\u00e4 h\u00e4nen syntyess\u00e4\u00e4n Neitsyest\u00e4. Sill\u00e4 apostolin\u00a0 mukaan \u201dkoko jumaluuden t\u00e4yteys asuu Kristuksessa ruumiillisesti\u201d. Ei niin, ett\u00e4 se asuu H\u00e4ness\u00e4 toisinaan ja toisinaan ei asu; eik\u00e4 niin, ett\u00e4 se oli siell\u00e4 my\u00f6hemmin eik\u00e4 aikaisemmin: muuten olemme sotkeutuneet tuohon Pelagiuksen jumalattomaan harhaoppiin, niin ett\u00e4 sanomme, ett\u00e4 Jumala asui Kristuksessa jostakin m\u00e4\u00e4r\u00e4tyst\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien ja tuli sitten H\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen, kun H\u00e4n oli el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja keskustelullaan voittanut t\u00e4m\u00e4n, nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 Jumaluuden voima asui H\u00e4ness\u00e4. N\u00e4m\u00e4 asiat kuuluvat siis ihmisille, ihmisille, sanon min\u00e4, ei Jumalalle, – ett\u00e4 niin pitk\u00e4lle kuin inhimillinen heikkous voi, heid\u00e4n tulisi n\u00f6yrty\u00e4 Jumalan edess\u00e4, alistua Jumalalle, tehd\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n asumuksia Jumalalle ja uskollaan ja hurskaudellaan voittaa t\u00e4m\u00e4, saada Jumala vieraana ja asukkaanaan. Sill\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin joku on kelvollinen Jumalan lahjaan, niin jumalallinen armo palkitsee h\u00e4net: siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin ihminen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan sen arvoinen; siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin ihminen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan Jumalan arvoinen, niin h\u00e4n nauttii Jumalan l\u00e4sn\u00e4olosta Herran lupauksen mukaisesti: \u201dJos joku rakastaa minua, niin h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun sanani, ja min\u00e4 ja Is\u00e4ni tulemme h\u00e4nen luokseen ja asumme h\u00e4nen luonaan.\u201d Mutta hyvin erilainen on tilanne Kristuksen kohdalla; h\u00e4ness\u00e4 asuu ruumiillisesti koko jumaluuden t\u00e4yteys: Sill\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on Jumaluuden t\u00e4yteys niin, ett\u00e4 h\u00e4n antaa kaikille t\u00e4yteydest\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4n – koska Jumaluuden t\u00e4yteys asuu h\u00e4ness\u00e4 – asuu itse jokaisessa pyh\u00e4ss\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin h\u00e4n katsoo heid\u00e4t l\u00e4sn\u00e4olonsa arvoisiksi ja antaa t\u00e4yteydest\u00e4\u00e4n kaikille, kuitenkin niin, ett\u00e4 H\u00e4n itse jatkaa m koko tuota t\u00e4yteytt\u00e4, – joka viel\u00e4 ollessaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lihassa oli l\u00e4sn\u00e4 kaikkien pyhien syd\u00e4miss\u00e4 ja t\u00e4ytti taivaan, maan, meren ja koko maailmankaikkeuden \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4ll\u00e4 voimallaan ja majesteettisuudellaan; ja oli kuitenkin niin t\u00e4ydellinen itsess\u00e4\u00e4n, ettei koko maailma voinut pit\u00e4\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 vaikka kaikki luotu olisi kuinka suurta ja sanoin kuvaamatonta, mik\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan ole niin rajatonta ja \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 se voisi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 Luojaa itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                                                      LUKU 5. Ett\u00e4 ennen syntym\u00e4\u00e4 ajassa profeetat kutsuivat Kristusta aina Jumalaksi<\/p>\n

                                                                      HE ovat silloin se, josta profeetta sanoo: \u201dSill\u00e4 Sinussa on Jumala, eik\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n Jumalaa Sinun lis\u00e4ksesi. Sill\u00e4 Sin\u00e4 olet meid\u00e4n Jumalamme, emmek\u00e4 me tunteneet Sinua, Israelin Jumala, Vapahtaja?\u201d Joka \u201dsen j\u00e4lkeen ilmestyi maan p\u00e4\u00e4lle ja keskusteli ihmisten kanssa\u201d. Josta ja jonka persoonasta my\u00f6s profeetta Daavid puhuu: \u201d\u00c4itini kohdusta l\u00e4htien Sin\u00e4 olet minun Jumalani”: osoittaen selv\u00e4sti, ett\u00e4 H\u00e4n, joka oli Herra ja ihminen, ei koskaan ollut erill\u00e4\u00e4n Jumalasta: H\u00e4ness\u00e4 asui jopa Neitsyen kohdussa jumaluuden t\u00e4yteys. Kuten toisaalla sama profeetta sanoo: \u201dTotuus on syntynyt maasta, ja vanhurskaus on katsonut alas taivaasta\u201d, jotta tiet\u00e4isimme, ett\u00e4 kun Jumalan Poika katsoi alas taivaasta (eli tuli ja laskeutui), Neitsyen lihasta syntyi vanhurskaus, ei mik\u00e4\u00e4n ruumiin kuvitelma, vaan Totuus, sill\u00e4 H\u00e4n on Totuus, h\u00e4nen oman totuuden todistuksensa mukaan: \u201dMin\u00e4 olen totuus ja el\u00e4m\u00e4.\u201d T\u00e4m\u00e4 on totuus. Ja niin kuin olemme aiemmissa kirjoissa todistaneet, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Totuus, nimitt\u00e4in Herra Jeesus Kristus, oli Jumala, kun h\u00e4n syntyi Neitsyest\u00e4, tehk\u00e4\u00e4mme nyt niin kuin p\u00e4\u00e4timme tehd\u00e4 t\u00e4t\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kirjassa ja osoittakaamme, ett\u00e4 H\u00e4net, jonka oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 synty\u00e4 Neitsyest\u00e4, julistettiin aina etuk\u00e4teen Jumalaksi. Niinp\u00e4 profeetta Jesaja sanoo: \u201dPysyk\u00e4\u00e4 kaukana miehest\u00e4, jonka henk\u00e4ys on h\u00e4nen sieraimissaan, sill\u00e4 se on H\u00e4n, jossa h\u00e4n on maineessa\u201d, tai kuten se on tarkemmin ja selvemmin hepreaksi: \u201dsill\u00e4 h\u00e4n on maineessa korkea\u201d. Mutta sanomalla \u201dlopettakaa te\u201d, termi, joka paheksuu v\u00e4kivaltaa, h\u00e4n ilmaisee ihailtavasti vainon aiheuttamaa levottomuutta. \u201dPys\u00e4htyk\u00e4\u00e4\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dmiehest\u00e4, jonka henk\u00e4ys on h\u00e4nen sieraimissaan, sill\u00e4 h\u00e4n on maineeltaan korkea.\u201d Eik\u00f6 h\u00e4n puhu samassa lauseessa siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on ottanut p\u00e4\u00e4lleen ihmisyyden ja totuuden h\u00e4nen jumaluudestaan? \u201dPysyk\u00e4\u00e4 erossa\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dmiehest\u00e4, jonka henk\u00e4ys on h\u00e4nen sieraimissaan, sill\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n korkeana.\u201d Eik\u00f6 h\u00e4n, kysyn teilt\u00e4, n\u00e4yt\u00e4 selv\u00e4sti osoittavan Herran vainoajille ja sanovan: \u201dPys\u00e4htyk\u00e4\u00e4 siit\u00e4 miehest\u00e4\u201d, jota vainoatte, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mies on Jumala; ja vaikka h\u00e4n esiintyy ihmislihan alhaisuudessa, h\u00e4n pysyy kuitenkin jumalallisen kirkkauden korkeassa asemassa? Mutta sanomalla: \u201dPysyk\u00e4\u00e4 erossa ihmisest\u00e4, jonka henki on h\u00e4nen sieraimissaan\u201d, h\u00e4n osoitti ihailtavasti ihmisyytt\u00e4\u00e4n ihmisruumiin selkeimmill\u00e4 merkeill\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4n pelottomasti ja luottavaisesti, niin kuin joku, joka yht\u00e4 kiihke\u00e4sti vakuuttaa totuuden h\u00e4nen ihmisyydest\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4nen jumaluudestaan, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on oikea ja katolinen usko, uskoa, ett\u00e4 Herralla Jeesuksella Kristuksella oli todellisen ruumiin substanssi aivan kuten h\u00e4nell\u00e4 oli todellinen ja t\u00e4ydellinen jumaluus. Paitsi jos mahdollisesti luulette, ett\u00e4 jotain voidaan tehd\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa \u201dKorkea\u201d sanan \u201dJumala\u201d sijasta; kun taas pyhiss\u00e4 kirjoituksissa on tapana laittaa \u201dKorkea\u201d sanan \u201dJumala\u201d tilalle, kuten silloin, kun profeetta sanoo: \u201dKorkein lausui \u00e4\u00e4nens\u00e4, ja maa liikahti\u201d, ja \u201dSin\u00e4 yksin olet Korkein koko maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d. My\u00f6s Jesaja, joka sanoo n\u00e4in: \u201dKorkea ja ylev\u00e4, joka asuu iankaikkisuudessa”: miss\u00e4 meid\u00e4n on selv\u00e4sti ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 niin kuin h\u00e4n siell\u00e4 sanoo Korkeimman lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Jumalan nime\u00e4, niin my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n puhuu Jumalasta nimell\u00e4 Korkein. Koska siis profeetan puhuma jumalallinen sana ilmoitti selv\u00e4sti etuk\u00e4teen, ett\u00e4 Herra Jeesus Kristus olisi sek\u00e4 Jumala ett\u00e4 ihminen, katsokaamme nyt, vastaako Uusi testamentti Vanhan testamentin todistusta ja onko se sopusoinnussa sen kanssa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 6.H\u00e4n havainnollistaa samaa oppia Uuden testamentin kohdilla<\/p>\n

                                                                      \u201dSE\u201d, sanoo apostoli Johannes, \u201djoka oli alusta asti, jonka me olemme kuulleet, jonka me olemme n\u00e4hneet silmill\u00e4mme, jonka me olemme katsoneet ja jota meid\u00e4n k\u00e4temme ovat k\u00e4sitelleet, el\u00e4m\u00e4n sanan; sill\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on ilmestynyt, ja me olemme n\u00e4hneet ja todistamme ja julistamme teille ikuista el\u00e4m\u00e4\u00e4, joka oli Is\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4 ja ilmestyi meille.\u201d T\u00e4m\u00e4 opetus on siis totta. N\u00e4ette, kuinka vanhat todistukset saavat vahvistusta uusista todistuksista, ja uuden saarnan tuki annetaan muinaiselle profetialle. Jesaja sanoi: \u201dPysyk\u00e4\u00e4 kaukana miehest\u00e4, jonka henk\u00e4ys on h\u00e4nen sieraimissaan, sill\u00e4 h\u00e4n on maineeltaan korkea.\u201d Mutta Johannes sanoo: \u201dSe, mik\u00e4 on ollut alusta asti, jonka me olemme n\u00e4hneet silmill\u00e4mme, jota me olemme katsoneet ja jota meid\u00e4n k\u00e4temme ovat k\u00e4sitelleet.\u201d Edellinen sanoi, ett\u00e4 juutalaiset vainosivat h\u00e4nt\u00e4 ihmisen\u00e4: j\u00e4lkimm\u00e4inen ilmoitti, ett\u00e4 h\u00e4n oli ihmisen\u00e4 ihmisten k\u00e4sien k\u00e4siss\u00e4. Toinen ennusti, ett\u00e4 H\u00e4n, jonka h\u00e4n ilmoitti olevansa ihminen, olisi Jumala, Korkein: toinen v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n, jonka h\u00e4n osoitti olleen ihmisten k\u00e4siss\u00e4, oli aina alussa Jumala. On siis mahdollisimman selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 molemmat osoittivat Herran Jeesuksen Kristuksen olevan sek\u00e4 Jumala ett\u00e4 ihminen; ja ett\u00e4 sama Henkil\u00f6 oli sen j\u00e4lkeen ihminen, joka oli aina ollut Jumala, ja n\u00e4in H\u00e4n oli Jumala ja ihminen, koska Jumala itse tuli ihmiseksi. Se siis, h\u00e4n sanoo, \u201djoka oli alusta asti, jonka me olemme kuulleet, jonka me olemme n\u00e4hneet silmill\u00e4mme, jonka me olemme katsoneet ja jota meid\u00e4n k\u00e4temme ovat k\u00e4sitelleet el\u00e4m\u00e4n sanasta, ja el\u00e4m\u00e4 ilmestyi, ja me olemme n\u00e4hneet ja todistamme ja julistamme teille iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n, joka oli Is\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4 ja on ilmestynyt meille\u201d.\u201d N\u00e4ette, kuinka monella, hyvin erilaisella ja lukuisalla tavalla tuo niin rakastettu ja Jumalalle niin omistautunut apostoli osoittaa jumalallisen inkarnaation salaisuuden. Ensinn\u00e4kin h\u00e4n todistaa, ett\u00e4 H\u00e4n, joka aina alussa oli, n\u00e4htiin lihassa. Jotta ep\u00e4uskoisten mielest\u00e4 ei tuntuisi riitt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli puhunut H\u00e4nest\u00e4 n\u00e4hdyksi ja kuulluksi, h\u00e4n tukee sit\u00e4 sanomalla, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 k\u00e4siteltiin, eli H\u00e4nt\u00e4 koskettivat ja tunsivat h\u00e4nen omat ja muiden k\u00e4det. N\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, miten H\u00e4n otti lihaa, h\u00e4n todellakin sulkee ihailtavasti pois markionilaisten n\u00e4kemyksen ja manikealaisten erehdyksen, jotta kukaan ei voisi ajatella, ett\u00e4 ihmisille ilmestyi aave, koska apostoli on ilmoittanut, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4sitteli todellista ruumista. Sitten h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 \u201del\u00e4m\u00e4n sana, ja el\u00e4m\u00e4 ilmestyi\u201d, ja ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki sen, ilmoitti sen ja julisti sit\u00e4: n\u00e4in h\u00e4n samalla toteuttaa uskon velvollisuuksia ja iskee uskottomiin kauhulla, jotta samalla kun h\u00e4n julistaa julistavansa h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n voi tuoda esiin sen vaaran, jossa h\u00e4n on, sille, joka ei kuuntele. \u201dMe julistamme teille\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201diankaikkista el\u00e4m\u00e4\u00e4, joka oli Is\u00e4n luona ja on ilmestynyt meille.\u201d H\u00e4n opettaa, ett\u00e4 se, joka oli aina Is\u00e4n luona, ilmestyi ihmisille; ja se, joka oli aina alussa, n\u00e4kyi ihmisille; ja se, joka oli el\u00e4m\u00e4n Sana ilman alkua, k\u00e4siteltiin ihmisten k\u00e4siss\u00e4. Huomaatte niiden tapojen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n ja moninaisuuden, erityisyyden ja selkeyden, joilla h\u00e4n avaa Jumalaan liitetyn lihan salaisuutta niin, ettei kukaan voi puhua lainkaan kummastakaan tunnustamatta molempia. Kuten apostoli itse selv\u00e4sti sanoo toisaalla: \u201dSill\u00e4 Jeesus Kristus on sama eilen ja t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja iankaikkisesti.\u201d N\u00e4in h\u00e4n sanoi edell\u00e4 mainitussa kohdassa: \u201dSen, mik\u00e4 oli alusta asti, ovat meid\u00e4n k\u00e4temme k\u00e4sitelleet.\u201d Ei niin, ett\u00e4 henke\u00e4 voidaan omassa olemuksessaan k\u00e4sitell\u00e4: vaan ett\u00e4 lihaksi tullutta Sanaa k\u00e4siteltiin tietyss\u00e4 mieless\u00e4 siin\u00e4 ihmisyydess\u00e4, johon se liittyi. Ja niinp\u00e4 Jeesus on \u201dsama eilen ja t\u00e4n\u00e4\u00e4n\u201d: eli sama persoona ennen maailman alkua kuin lihassa; sama menneisyydess\u00e4 kuin nykyisyydess\u00e4, sama my\u00f6s iankaikkisesti, sill\u00e4 h\u00e4n on sama kaikkien aikojen kautta, kuten ennen kaikkia aikoja. Ja t\u00e4m\u00e4 kaikki on Herra Jeesus Kristus.<\/p>\n

                                                                      LUKU 7.H\u00e4n osoittaa j\u00e4lleen kahden luonnon yhtymisest\u00e4 Kristuksessa yhdess\u00e4 persoonassa, ett\u00e4 se, mik\u00e4 kuuluu jumalalliseen luontoon, voidaan oikeutetusti liitt\u00e4\u00e4 ihmiseen, ja se, mik\u00e4 kuuluu inhimilliseen luontoon, Jumalaan<\/p>\n

                                                                      JA miten se oli sama persoona ennen maailman synty\u00e4, joka oli vasta \u00e4skett\u00e4in syntynyt? Koska se oli sama Henkil\u00f6, joka \u00e4skett\u00e4in syntyi ihmisluontoon, joka oli Jumala ennen kaiken synty\u00e4. Ja niinp\u00e4 Kristuksen nimi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaiken, mit\u00e4 Jumalan nimi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4; sill\u00e4 Kristuksen ja Jumalan v\u00e4linen yhteys on niin l\u00e4heinen, ett\u00e4 kukaan, kun h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Kristuksen nime\u00e4, ei voi olla puhumatta Jumalasta Kristuksen nimen alla, eik\u00e4 h\u00e4n voi olla puhumatta Jumalasta puhuessaan Kristuksesta Jumalan nimen alla. Ja koska h\u00e4nen pyh\u00e4n syntym\u00e4ns\u00e4 kirkkauden kautta jokaisen substanssin salaisuus on yhdistetty h\u00e4ness\u00e4, kaikki, mik\u00e4 oli olemassa – tarkoitan sek\u00e4 inhimillist\u00e4 ett\u00e4 jumalallista – kaikki katsotaan Jumalaksi. Ja siksi apostoli Paavali, joka n\u00e4ki uskon paljastetuin silmin koko sanomattoman kirkkauden salaisuuden Kristuksessa, puhui seuraavasti kehottaessaan Jumalan hyvyydest\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 kansoja kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa: \u201dKiitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Is\u00e4\u00e4, joka on tehnyt meid\u00e4t arvollisiksi olemaan osallisia pyhien arpajaisista valkeudessa, joka on vapauttanut meid\u00e4t pimeyden vallasta ja siirt\u00e4nyt meid\u00e4t rakkautensa Pojan valtakuntaan, jossa meill\u00e4 on lunastus h\u00e4nen verens\u00e4 kautta, syntien anteeksiantamus; joka on n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan kuva, jokaisen luodun esikoinen: Sill\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on luotu kaikki, mik\u00e4 on luotu taivaassa ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, n\u00e4kyv\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, olivatpa ne valtaistuimia tai valtaapit\u00e4vi\u00e4 tai voimia; kaikki on luotu h\u00e4nen kauttansa ja h\u00e4ness\u00e4. Ja h\u00e4n on ennen kaikkea, ja h\u00e4nest\u00e4 kaikki on olemassa. Ja h\u00e4n on ruumiin, kirkon, p\u00e4\u00e4, joka on alku, esikoinen kuolleista, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 olisi kaikissa asioissa etusija. Sill\u00e4 Is\u00e4 on tahtonut, ett\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 asuisi kaikki t\u00e4yteys, ja ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4nen kauttansa sovittaisi kaiken itsens\u00e4 kanssa, tekem\u00e4ll\u00e4 rauhan h\u00e4nen ristins\u00e4 veren kautta, sek\u00e4 sen osalta, mik\u00e4 on maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 sen osalta, mik\u00e4 on taivaissa.”\u201d T\u00e4m\u00e4 ei varmastikaan kaipaa lis\u00e4selvityksi\u00e4, sill\u00e4 se on ilmaistu niin t\u00e4ydellisesti ja selv\u00e4sti, ett\u00e4 se ei itsess\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 vaan sen selke\u00e4n selityksen. Sill\u00e4 h\u00e4n kehottaa meit\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Is\u00e4\u00e4: ja lis\u00e4\u00e4 painavan syyn, miksi n\u00e4in kiitt\u00e4\u00e4; nimitt\u00e4in, siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on tehnyt meid\u00e4t arvollisiksi olemaan osallisia pyhien kanssa ja vapauttanut meid\u00e4t pimeyden\u00a0 vallasta, siirt\u00e4nyt meid\u00e4t rakkautensa Pojan valtakuntaan, jossa meill\u00e4 on lunastus ja syntien anteeksiantamus; joka on n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan kuva, jokaisen luodun esikoinen; sill\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 ja h\u00e4nen kauttansa on luotu kaikki, jonka luoja ja hallitsija h\u00e4n on; ja mit\u00e4 seuraa t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen? \u201dH\u00e4n on\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018ruumiin, kirkon, p\u00e4\u00e4; h\u00e4n on alku, esikoinen kuolleista\u2019.\u201d Raamattu puhuu yl\u00f6snousemuksesta kuin syntym\u00e4st\u00e4: sill\u00e4 niin kuin syntym\u00e4 on el\u00e4m\u00e4n alku, niin yl\u00f6snousemus synnytt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n. Mist\u00e4 my\u00f6s yl\u00f6snousemuksesta puhutaan itse asiassa Herran sanojen mukaan uudestisyntymisen\u00e4: \u201dTotisesti min\u00e4 sanon teille, ett\u00e4 te, jotka olette minua seuranneet, siin\u00e4 uudestisyntymisess\u00e4, kun Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, tekin istutte kahdellatoista valtaistuimella ja tuomitsette Israelin kahtatoista sukukuntaa.\u201d Siksi h\u00e4n kutsuu h\u00e4nt\u00e4 esikoiseksi kuolleista, jonka h\u00e4n oli aiemmin julistanut n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi Pojaksi ja Jumalan kuvaksi. Mutta kuka muu on n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan kuva kuin ainosyntyinen, Jumalan Sana? Ja miten voimme sanoa, ett\u00e4 H\u00e4n nousi kuolleista, jota kutsutaan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan kuvaksi ja sanaksi? Ja mit\u00e4 siit\u00e4 seuraa sen j\u00e4lkeen? \u201dEtt\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 olisi kaikissa asioissa etusija; sill\u00e4 Is\u00e4lle oli mieleen, ett\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 asuisi kaikki t\u00e4yteys ja ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4nen kauttansa sovittaisi kaikki asiat itsens\u00e4 kanssa, tekem\u00e4ll\u00e4 rauhan ristins\u00e4 veren kautta, sek\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevien ett\u00e4 taivaissa olevien asioiden osalta.”\u201d Eih\u00e4n kaiken Luojalla ole mit\u00e4\u00e4n tarvetta ensisijaisuuteen kaikissa asioissa? Eik\u00e4 H\u00e4n, joka on ne luonut, my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ensisijaisuutta niiss\u00e4 asioissa, jotka H\u00e4n on luonut? Ja miten voimme sanoa Sanasta, ett\u00e4 Jumalalle oli mieleen, ett\u00e4 kaikki t\u00e4yteys asuisi H\u00e4ness\u00e4, joka oli esikoinen kuolleista, kun H\u00e4n oli itse Jumalan ainokainen Poika ja Jumalan Sana ennen kaiken alkuper\u00e4\u00e4 ja h\u00e4nell\u00e4 oli sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n Is\u00e4, ja n\u00e4in h\u00e4nell\u00e4 oli ensin sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n kaikki t\u00e4yteys, jotta h\u00e4n itse olisi kaiken t\u00e4yteys? Ja mit\u00e4 seuraavaksi? \u201dTuoden kaiken rauhaan ristins\u00e4 veren kautta, sek\u00e4 sen, mik\u00e4 on maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 sen, mik\u00e4 on taivaassa.\u201d Varmasti h\u00e4n on tehnyt mahdollisimman selv\u00e4ksi, kenest\u00e4 h\u00e4n puhui, kun h\u00e4n kutsui h\u00e4nt\u00e4 esikoiseksi kuolleista. Sill\u00e4 onko kaikki sovitettu ja saatettu rauhaan Sanan tai Hengen veren kautta? Ei varmastikaan. Sill\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaista intohimoa ei voi tapahtua luonnolle, joka on pysyv\u00e4\u00e4, eik\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n muun kuin ihmisen veri voi vuodattaa, eik\u00e4 kukaan muu kuin ihminen voi kuolla; ja kuitenkin sama Henkil\u00f6, josta seuraavissa jakeissa puhutaan kuolleena, kutsuttiin edell\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan kuvaksi. Miten t\u00e4m\u00e4 sitten voi olla mahdollista? Koska apostolit ryhtyiv\u00e4t kaikkiin mahdollisiin varotoimenpiteisiin, jottei Kristuksessa ajateltaisi olevan mit\u00e4\u00e4n jakoa tai ett\u00e4 Jumalan Poika, joka on yhdistetty Ihmisen Poikaan, saattaisi villien tulkintojen kautta tulla kahdeksi persoonaksi, ja n\u00e4in H\u00e4nest\u00e4, joka itsess\u00e4\u00e4n on vain yksi, saattaisi meid\u00e4n v\u00e4\u00e4rien ja pahojen k\u00e4sitystemme kautta tulla kaksinkertainen persoona yhdess\u00e4 luonnossa. Ja niin erinomaisesti ja ihailtavasti apostolin saarna siirtyy Jumalan ainosyntyisest\u00e4 Pojasta Jumalan Poikaan yhdistettyyn Ihmisen Poikaan, jotta opin selitys seuraisi tapahtumien todellista kulkua. Ja niin h\u00e4n jatkaa katkeamattomassa yhteydess\u00e4 ja tekee ik\u00e4\u00e4n kuin er\u00e4\u00e4nlaisen sillan, jotta ilman mit\u00e4\u00e4n aukkoa tai eroa voisitte l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aikojen lopussa H\u00e4net, josta me luemme kuin maailman alussa; ja jotta te ette my\u00f6nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. jonkinlaista jakoa ja erheellist\u00e4 erottelua kuvittelemaan, ett\u00e4 Jumalan Poika oli yksi henkil\u00f6 lihassa ja toinen Hengess\u00e4; kun apostolin opetus oli niin yhdist\u00e4nyt Jumalan ja ihmisen toisiinsa H\u00e4nen ruumiiseen syntymisens\u00e4 salaisuuden kautta niin, ett\u00e4 se osoitti, ett\u00e4 se oli sama henkil\u00f6, joka sovitti itselleen kaiken ristill\u00e4 ja joka oli julistettu n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan kuvaksi ennen maailman perustamista.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8. H\u00e4n vahvistaa apostolin tuomion Herran auktoriteetilla<\/p>\n

                                                                      JA vaikka t\u00e4m\u00e4 on apostolin sanoma, se on kuitenkin itse Herran oppi. Sill\u00e4 sama Henkil\u00f6 sanoo t\u00e4m\u00e4n kristityille apostolinsa kautta, joka oli itse sanonut jotain hyvin samankaltaista juutalaisille evankeliumissa, kun h\u00e4n sanoi: \u201dMutta nyt te etsitte tappaa minua, ihmist\u00e4, joka olen puhunut teille totuuden, jonka olen kuullut Jumalalta; sill\u00e4 min\u00e4 en ole tullut itsest\u00e4ni, vaan h\u00e4n on minut l\u00e4hett\u00e4nyt.”\u201d H\u00e4n osoittaa selv\u00e4sti, ett\u00e4 H\u00e4n on sek\u00e4 Jumala ett\u00e4 ihminen: ihminen, m ett\u00e4 H\u00e4n sanoo olevansa ihminen: Jumala, sill\u00e4 h\u00e4n vakuuttaa, ett\u00e4 h\u00e4net on l\u00e4hetetty. Sill\u00e4 h\u00e4nen on t\u00e4ytynyt olla sen kanssa, josta h\u00e4n tuli; ja h\u00e4n tuli h\u00e4nest\u00e4, josta h\u00e4n sanoi olevansa l\u00e4hetetty. Mist\u00e4 johtuu, ett\u00e4 kun juutalaiset sanoivat H\u00e4nelle: \u201dEt ole viel\u00e4 viisikymment\u00e4 vuotta vanha, ja oletko n\u00e4hnyt Aabrahamin?\u201d. H\u00e4n vastasi sanoilla, jotka t\u00e4sm\u00e4lleen sopivat H\u00e4nen ikuisuuteensa ja kirkkauteensa, sanoen: \u201dTotisesti, totisesti min\u00e4 sanon teille: ennen kuin Aabraham syntyi, min\u00e4 olen.\u201d Kysyn siis, kenen sanonta t\u00e4m\u00e4 on mielest\u00e4si? Varmasti se on Kristuksen ilman mit\u00e4\u00e4n\u00a0 ep\u00e4ilyst\u00e4. Ja kuinka H\u00e4n, joka oli vasta \u00e4skett\u00e4in syntynyt, voisi sanoa, ett\u00e4 H\u00e4n oli ennen Aabrahamia? Yksinkertaisesti Jumalan sanan ansiosta, jonka kanssa H\u00e4n oli t\u00e4ysin yhdistynyt, jotta kaikki ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t Kristuksen ja Jumalan yhteyden l\u00e4heisyyden: sill\u00e4 mit\u00e4 Jumala sanoi Kristuksessa, sit\u00e4 t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n Jumaluuden ykseys vaati itselleen. Mutta tietoinen omasta ikuisuudestaan, h\u00e4n vastasi silloin, kun h\u00e4n oli ruumiissa, juutalaisille juuri niill\u00e4 sanoilla, jotka h\u00e4n oli aiemmin puhunut Moosekselle Hengess\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 H\u00e4n sanoo: \u201dEnnen kuin Aabraham syntyi, min\u00e4 olen\u201d. Mutta Moosekselle H\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 olen se, joka min\u00e4 olen.\u201d H\u00e4n tosiaankin ilmoitti jumalallisen olemuksensa ikuisuuden ihmeellisell\u00e4 kielellisell\u00e4 loistokkuudella, sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ei voi sanoa Jumalasta niin arvokkaasti kuin ett\u00e4 H\u00e4nen sanotaan aina olevan. Sill\u00e4 \u201doleminen\u201d ei salli mit\u00e4\u00e4n alkua menneisyydess\u00e4 eik\u00e4 loppua tulevaisuudessa. Ja n\u00e4in puhutaan hyvin selv\u00e4sti iankaikkisen Jumalan olemuksesta, sill\u00e4 se kuvaa t\u00e4sm\u00e4llisesti h\u00e4nen ikuisuuttaan. Ja t\u00e4m\u00e4n Herra Jeesus Kristus itse osoitti Aabrahamista puhuessaan k\u00e4ytettyjen termien erolla sanoen: \u201dEnnen kuin Aabraham syntyi, min\u00e4 olen.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dEnnen kuin Aabraham syntyi, min\u00e4 olen.\u201d Aabrahamista h\u00e4n sanoi: \u201dEnnen kuin h\u00e4n syntyi\u201d.\u201d H\u00e4nest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n: \u201dMin\u00e4 olen\u201d, sill\u00e4 ajallisiin asioihin kuuluu tulla olemiseen: oleminen kuuluu ikuisuuteen. Ja niinp\u00e4 \u201dtulla olemiseen\u201d h\u00e4n osoittaa ihmisen v\u00e4liaikaisuudelle: mutta \u201dolla\u201d h\u00e4nen omalle olemukselleen. Ja kaikki t\u00e4m\u00e4 l\u00f6ytyi Kristuksesta, joka sen salaisuuden nojalla, ett\u00e4 ihmisyys ja jumaluus yhdistyiv\u00e4t H\u00e4ness\u00e4, joka koskaan \u201doli\u201d, saattoi sanoa, ett\u00e4 H\u00e4n jo \u201doli\u201d.<\/p>\n

                                                                      LUKU 9. Koska ne ihmeelliset teot, jotka Mooseksen p\u00e4ivist\u00e4 l\u00e4htien n\u00e4ytettiin israelilaisille, liitet\u00e4\u00e4n Kristukseen, siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 H\u00e4nen on t\u00e4ytynyt olla olemassa jo kauan ennen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4 ajassa<\/p>\n

                                                                      JA kun apostoli halusi tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n selv\u00e4ksi ja ilmeiseksi kaikille, h\u00e4n puhui seuraavasti sanoen: \u201dJeesus, pelastettuaan kansan Egyptin maasta, tuhosi sen j\u00e4lkeen ne, jotka eiv\u00e4t uskoneet\u201d. Mutta my\u00f6s muualla me luemme: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4mme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kiusatko Kristusta, niin kuin muutamat heist\u00e4 kiusasivat, ja k\u00e4\u00e4rmeet tuhosivat heid\u00e4t.”\u201d My\u00f6s apostolien p\u00e4\u00e4mies Pietari sanoo: \u201dJa miksi nyt kiusaatte Jumalaa laittamaan opetuslasten niskaan ikeen, jota meid\u00e4n is\u00e4mme ja me emme ole voineet kantaa. Mutta me uskomme, ett\u00e4 meid\u00e4t pelastetaan Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta, niin kuin hekin pelastuivat.”\u201d Me tied\u00e4mme mit\u00e4 varmimmin, ett\u00e4 Jumalan kansa vapautettiin Egyptist\u00e4 ja johdatettiin kuivin jaloin l\u00e4pi mahtavien vesist\u00f6jen ja s\u00e4ilytettiin valtavassa er\u00e4maan er\u00e4maassa, ei kukaan muu kuin Jumala yksin; kuten kirjoitettu on: \u201dHerra yksin johti heit\u00e4, eik\u00e4 heid\u00e4n keskuudessaan ollut mit\u00e4\u00e4n vierasta Jumalaa.\u201d Ja kuinka voi apostoli niin monissa ja niin selviss\u00e4 kohdissa julistaa, ett\u00e4 Jeesus vapautti juutalaisten kansan Egyptist\u00e4 ja ett\u00e4 Kristus joutui aikoinaan juutalaisten kiusattavaksi er\u00e4maassa, sanoen: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4mme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kiusatko Kristusta, niin kuin muutamat heist\u00e4 kiusasivat, ja k\u00e4\u00e4rmeet tuhosivat heid\u00e4t.\u201d Ja edelleen siunattu apostoli Pietari sanoo kaikista pyhist\u00e4, jotka eliv\u00e4t vanhan liiton lain alla, ett\u00e4 he pelastuivat Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta. Tule siis ulos ja kiemurtele t\u00e4st\u00e4, jos pystyt – kuka ikin\u00e4 oletkin – sin\u00e4, joka raivoat tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isell\u00e4 suulla ja pilkan hengess\u00e4 ja luulet, ettei Aatamin ja Kristuksen v\u00e4lill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n eroa; ja sin\u00e4, joka kiell\u00e4t, ett\u00e4 H\u00e4n oli Jumala ennen syntymist\u00e4\u00e4n Neitsyest\u00e4, n\u00e4yt\u00e4 selv\u00e4sti, miten voit todistaa, ettei H\u00e4n ollut Jumala ennen kuin H\u00e4nen ruumiinsa tuli olemassa olevaksi. Sill\u00e4 katso, er\u00e4s apostoli sanoo, ett\u00e4 kansa pelastui Egyptin maasta Jeesuksen kautta; ja ett\u00e4 Kristus joutui er\u00e4maassa ep\u00e4uskoisten kiusattavaksi; ja ett\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme, ts. patriarkat ja profeetat, pelastuivat Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta. Kiell\u00e4 se, jos voit. En h\u00e4mm\u00e4sty, jos onnistut kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen, mit\u00e4 me kaikki luemme, koska olet jo kielt\u00e4nyt sen, mihin me kaikki uskomme. Tiet\u00e4k\u00e4\u00e4 siis, ett\u00e4 silloinkin Kristus Jumalassa oli se, joka johti kansan pois Egyptist\u00e4, ja Kristus Jumalassa oli se, joka joutui kiusatuksi niiden ihmisten toimesta, jotka kiusasivat, ja Kristus Jumalassa oli se, joka pelasti kaikki vanhurskaat ihmiset h\u00e4nen ylenpalttisella armollaan; sill\u00e4 salaisuuden (inkarnaation) ykseyden kautta termit Jumala ja Kristus siirtyv\u00e4t niin toisiinsa, ett\u00e4 mit\u00e4 Jumala teki, sen me voimme sanoa Kristuksen tehneen; ja mit\u00e4 Kristus sen j\u00e4lkeen kantoi, sen me voimme sanoa Jumalan kantaneen. Ja niinp\u00e4 kun profeetta sanoi: \u201dSinussa ei ole oleva uutta Jumalaa, etk\u00e4 saa palvoa mit\u00e4\u00e4n muuta Jumalaa\u201d, h\u00e4n ilmoitti sen samassa merkityksess\u00e4 ja samassa hengess\u00e4 kuin se, jolla apostoli sanoi, ett\u00e4 Kristus oli Israelin kansan Egyptist\u00e4 l\u00e4hteneen kansan johtaja; osoittaakseen, ett\u00e4 H\u00e4n, joka Neitsyest\u00e4 syntyi ihmisen\u00e4, oli mysteerin ykseydenkin kautta edelleen Jumala. Muuten, ellemme usko t\u00e4t\u00e4, meid\u00e4n on joko uskottava harhaoppisten kanssa, ett\u00e4 Kristus ei ole Jumala, tai vastoin profeetan opetusta pidett\u00e4v\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 uutena Jumalana. Mutta olkoon kaukana katolisesta Jumalan kansasta se, ett\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4isi joko eroavan profeetasta tai olevan samaa mielt\u00e4 harhaoppisten kanssa; tai kenties kansa, jonka pit\u00e4isi olla siunattu, joutuu kiroukseen ja sit\u00e4 syytet\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 se panee toivonsa ihmisiin. Sill\u00e4 jokainen, joka julistaa, ett\u00e4 Herra Jeesus Kristus oli syntyess\u00e4\u00e4n pelkk\u00e4 ihminen, joutuu kaksinkertaisesti kirouksen kohteeksi, uskoipa h\u00e4n sitten h\u00e4neen tai ei. Sill\u00e4 jos h\u00e4n uskoo: \u201dKirottu on se, joka panee toivonsa ihmiseen.\u201d Mutta jos h\u00e4n ei usko, h\u00e4n on silti kirottu, koska vaikka h\u00e4n ei usko ihmiseen, h\u00e4n on silti kokonaan kielt\u00e4nyt Jumalan.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 10. H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tarkoittaa tunnustaa, ja mit\u00e4 tarkoittaa mit\u00e4t\u00f6id\u00e4 Jeesuksen merkitys.<\/p>\n

                                                                      Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on se, mink\u00e4 Johannes, Jumalalle niin rakas mies, ennakoi Herran omasta ilmoituksesta h\u00e4nelle ja puhui n\u00e4in H\u00e4nest\u00e4, joka puhui h\u00e4ness\u00e4. \u201dJokainen henki\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201djoka tunnustaa lihassa tulleen Jeesuksen, on Jumalasta, ja jokainen henki, joka hajottaa Jeesuksen, ei ole Jumalasta; ja t\u00e4m\u00e4 on Antikristuksen henki, josta te olette jo kuulleet, ja h\u00e4n on nyt jo maailmassa.\u201d Oi Jumalan ihmeellist\u00e4 ja ainutlaatuista hyvyytt\u00e4, joka huolellisen ja taitavan l\u00e4\u00e4k\u00e4rin tavoin ennusti etuk\u00e4teen sairaudet, jotka tulisivat h\u00e4nen kirkkoonsa, ja kun h\u00e4n osoitti pahuuden etuk\u00e4teen, h\u00e4n antoi sen osoittaessaan my\u00f6s l\u00e4\u00e4kkeen siihen: jotta kaikki ihmiset, kun he n\u00e4kiv\u00e4t pahan l\u00e4hestyv\u00e4n, voisivat heti paeta mahdollisimman kauas siit\u00e4, mink\u00e4 he jo tiesiv\u00e4t uhkaavaksi. Niinp\u00e4 pyh\u00e4 Johannes sanoo: \u201dJokainen henki, joka hajottaa Jeesuksen, ei ole Jumalasta, ja t\u00e4m\u00e4 on antikristuksen henki.\u201d Tunnistatko h\u00e4net, oi sin\u00e4 harhaoppinen? Tunnistatko, ett\u00e4 se on selv\u00e4sti ja selv\u00e4sti puhuttu sinusta? Sill\u00e4 ei kukaan muu kuin se, joka ei tunnusta, ett\u00e4 H\u00e4n on Jumala, liuottaa Jeesusta n\u00e4in. Sill\u00e4 koska t\u00e4ss\u00e4 koostuu koko kirkon usko ja koko palvonta, nimitt\u00e4in sen tunnustaminen, ett\u00e4 Jeesus on itse Jumala, kuka voi enemm\u00e4n hajottaa h\u00e4nen kirkkautensa ja palvontansa kuin se, joka kielt\u00e4\u00e4 kaiken sen, mit\u00e4 me kaikki palvomme, olemassaolon h\u00e4ness\u00e4?\u201d Kuka voi hajottaa h\u00e4nen kirkkautensa ja palvontansa enemm\u00e4n kuin se, joka kielt\u00e4\u00e4 kaiken sen, mit\u00e4 me kaikki palvomme, olemassaolon h\u00e4ness\u00e4? Ottakaa siis, min\u00e4 pyyd\u00e4n teit\u00e4, varokaa, ettei kukaan edes kutsuisi teit\u00e4 antikristukseksi. Luuletteko, ett\u00e4 min\u00e4 herjaan ja kiroilen? Se, mit\u00e4 sanon, ei ole minun oma ajatukseni, sill\u00e4 katso, evankelista sanoo: \u201dJokainen, joka hajottaa Jeesuksen, ei ole Jumalasta, ja t\u00e4m\u00e4 on antikristus.\u201d Jos et liuota Jeesusta ja kiell\u00e4 Jumalaa, kukaan ei voi kutsua sinua antikristukseksi. Mutta jos kiell\u00e4tte sen, miksi syyt\u00e4tte ket\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 joku kutsuu\u00a0 teit\u00e4 antikristukseksi? Samalla kun sin\u00e4 kiell\u00e4t sen, min\u00e4 ilmoitan, ett\u00e4 olet sanonut sen itsest\u00e4si. Haluatteko tiet\u00e4\u00e4, onko t\u00e4m\u00e4 totta? Kerro minulle, kun Jeesus syntyi neitsyest\u00e4, kumman sin\u00e4 teet H\u00e4nest\u00e4 – ihmisen vai Jumalan? Jos h\u00e4n oli vain Jumala, te varmasti hajotatte Jeesuksen, koska kiell\u00e4tte, ett\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 ihmisyys yhdistyi jumaluuteen. Mutta jos sanotte, ett\u00e4 h\u00e4n oli ihminen, ette sit\u00e4kin v\u00e4hemm\u00e4n hajota h\u00e4nt\u00e4, koska sanotte jumalanpilkkaavasti, ett\u00e4 syntyi pelkk\u00e4 ihminen (kuten te haluatte). Ellette sitten ehk\u00e4 ajattele, ett\u00e4 te, jotka kiell\u00e4tte H\u00e4nen olevan Jumala, ette hajota Jeesusta, te, jotka varmasti hajottaisitte H\u00e4net, vaikka ette kielt\u00e4isi, ett\u00e4 ihminen syntyi yhdess\u00e4 Jumalan kanssa. Mutta ehk\u00e4 haluaisit, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n selvemm\u00e4ksi esimerkkien avulla. Saatte niit\u00e4 molempiin suuntiin. Kirkon ulkopuolella ovat manikealaiset, jotka julistavat, ett\u00e4 Jeesus oli yksin Jumala; ja ebionilaiset, jotka sanovat, ett\u00e4 h\u00e4n oli pelkk\u00e4 ihminen. Sill\u00e4 molemmat heist\u00e4 kielt\u00e4v\u00e4t ja hajottavat Jeesuksen: toinen sanomalla, ett\u00e4 h\u00e4n on vain ihminen, toinen sanomalla, ett\u00e4 h\u00e4n on vain Jumala. Sill\u00e4 vaikka heid\u00e4n mielipiteens\u00e4 olivatkin toistensa vastakohdat, niin silti n\u00e4iden erilaisten mielipiteiden pilkka on paljolti samanlainen, paitsi ett\u00e4 jos voidaan tehd\u00e4 ero pahuuksien suuruuden v\u00e4lill\u00e4, niin teid\u00e4n pilkanne, joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on pelkk\u00e4 ihminen, on pahempi kuin se, joka sanoo, ett\u00e4 H\u00e4n on pelkk\u00e4 Jumala; sill\u00e4 vaikka molemmat ovatkin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, niin on kuitenkin loukkaavampaa ottaa Herralta pois se, mik\u00e4 on jumalallista, kuin se, mik\u00e4 on inhimillist\u00e4. Vain t\u00e4m\u00e4 siis on katolinen ja oikea usko, nimitt\u00e4in uskoa, ett\u00e4 niin kuin Herra Jeesus Kristus on Jumala, niin h\u00e4n on my\u00f6s ihminen; ja niin kuin h\u00e4n on ihminen, niin h\u00e4n on my\u00f6s Jumala. \u201dJokainen, joka kielt\u00e4\u00e4 Jeesuksen, ei ole Jumalasta.\u201d Mutta H\u00e4nen hajottamisensa tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n repi\u00e4 irti se, mik\u00e4 Jeesuksessa on yhdistynyt, ja katkaista se, mik\u00e4 on vain yksi ja jakamaton. Mutta mit\u00e4 se on Jeesuksessa, mik\u00e4 on yhdistynytt\u00e4 ja yht\u00e4? Varmasti ihmisyys ja jumaluus. H\u00e4n sitten hajottaa Jeesuksen, joka katkaisee n\u00e4m\u00e4 ja repii ne kappaleiksi. Muuten, jos h\u00e4n ei revi niit\u00e4 erilleen ja katkaise niit\u00e4, h\u00e4n ei hajota Jeesusta: Mutta jos h\u00e4n repii ne irti, h\u00e4n varmasti hajottaa h\u00e4net.<\/p>\n

                                                                      LUKU 11. Herran inkarnaation mysteeri merkitsee selv\u00e4sti Kristuksen jumaluutta<\/p>\n

                                                                      JA n\u00e4in jokaiselle, joka puhkeaa t\u00e4h\u00e4n hulluun pilkkaamiseen, Herra Jeesus itse toistaa evankeliumissa sen, mit\u00e4 h\u00e4n sanoi fariseuksille, ja julistaa: \u201dMit\u00e4 Jumala on liitt\u00e4nyt yhteen, sit\u00e4 \u00e4lk\u00f6\u00f6n ihminen erottako.\u201d Sill\u00e4 vaikka siell\u00e4, miss\u00e4 Jumala sen alun perin puhui, se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan vastaus toiseen asiaan, niin kuitenkin Jumalan syv\u00e4 viisaus, joka ei puhunut enemp\u00e4\u00e4 lihallisista kuin hengellisist\u00e4 asioista, haluaisi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 otettaisiin tosin tuosta aiheesta, mutta viel\u00e4 enemm\u00e4n t\u00e4st\u00e4: Sill\u00e4 kun tuon ajan juutalaiset uskoivat teid\u00e4n kanssanne, ett\u00e4 Jeesus oli vain ihminen ilman jumaluutta, ja Herralta kysyttiin avioliitosta, H\u00e4n ei opetuksessaan viitannut ainoastaan siihen, vaan my\u00f6s t\u00e4h\u00e4n: vaikka H\u00e4nelt\u00e4 kysyttiin v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rkeist\u00e4 asioista, H\u00e4nen vastauksensa koski suurempia ja syv\u00e4llisempi\u00e4 asioita, kun H\u00e4n sanoi: \u201dMit\u00e4 Jumala on liitt\u00e4nyt yhteen, sit\u00e4 \u00e4lk\u00f6\u00f6n ihminen erottako\u201d, ts. \u00c4lk\u00e4\u00e4 erottako sit\u00e4, mink\u00e4 Jumala on liitt\u00e4nyt yhteen minun persoonassani. \u00c4lk\u00f6\u00f6n ihmisen pahuus katkaisko sit\u00e4, mink\u00e4 jumalallinen kirkkaus on minussa yhdist\u00e4nyt. Mutta jos haluatte saada tarkemman selvityksen siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in on, niin kuulkaa apostolin puhuvan juuri n\u00e4ist\u00e4 aiheista, joista Vapahtaja silloin opetti, sill\u00e4 h\u00e4n selitti Jumalalta l\u00e4hetettyn\u00e4 opettajana, jotta h\u00e4nen heikkomieliset kuulijansa pystyisiv\u00e4t omaksumaan h\u00e4nen opetuksensa, juuri niit\u00e4 aiheita, jotka Jumala oli julistanut salaisuutena. Sill\u00e4 kun h\u00e4n k\u00e4sitteli lihallisen liiton aihetta, josta Vapahtajalle oli esitetty kysymys evankeliumissa, h\u00e4n toisti juuri ne vanhan lain kohdat, joihin h\u00e4n oli perehtynyt, tarkoituksenaan, ett\u00e4 he n\u00e4kisiv\u00e4t, ett\u00e4 koska h\u00e4n k\u00e4ytti samoja auktoriteetteja, h\u00e4n selitti samaa aihetta; lis\u00e4ksi, jotta mik\u00e4\u00e4n ei n\u00e4ytt\u00e4isi puuttuvan h\u00e4nen asiastaan, h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 maininnan lihallisesta liitosta ja lis\u00e4\u00e4 miehen ja vaimon nimi\u00e4, joita h\u00e4n kehottaa rakastamaan toisiaan: \u201dMiehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin my\u00f6s Kristus on rakastanut seurakuntaa.\u201d Ja j\u00e4lleen: \u201dJa kun h\u00e4n on rakastanut vaimoaan, niin h\u00e4n on rakastanut my\u00f6s vaimoaan… \u201dNiin my\u00f6s miesten tulee rakastaa vaimojaan kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, se rakastaa itse\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 eih\u00e4n kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan h\u00e4n ravitsee ja vaalii sit\u00e4, niin kuin Kristuskin rakastaa seurakuntaa, sill\u00e4 me olemme h\u00e4nen ruumiinsa j\u00e4seni\u00e4.”\u201d Huomaatte, kuinka lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 mainintaan miehest\u00e4 ja vaimosta maininnan Kristuksesta ja seurakunnasta h\u00e4n johtaa kaikki pois lihallisesta k\u00e4sityksest\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen hengellisess\u00e4 merkityksess\u00e4. Sill\u00e4 kun h\u00e4n oli sanonut kaiken t\u00e4m\u00e4n, h\u00e4n lis\u00e4si viel\u00e4 ne kohdat, joita Herra oli soveltanut evankeliumissa, sanoen: \u201dSen t\u00e4hden mies j\u00e4tt\u00e4\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 ja liittyy vaimoonsa, ja he kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.\u201d Ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 erityisen painokkaasti: \u201dT\u00e4m\u00e4 on suuri salaisuus.\u201d H\u00e4n tosiaan katkaisee kokonaan kaiken lihallisen tulkinnan ja hankkiutuu siit\u00e4 eroon sanomalla, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on jumalallinen mysteeri. Ja mit\u00e4 h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen? \u201dMutta min\u00e4 puhun Kristuksesta ja kirkosta.\u201d Toisin sanoen: \u201dMutta se on suuri mysteeri. Mutta min\u00e4 puhun Kristuksesta ja kirkosta.\u201d Eli koska kaikki eiv\u00e4t ehk\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, he voivat k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ainakin t\u00e4m\u00e4n, joka ei ole ristiriidassa sen kanssa eik\u00e4 erilainen kuin se, koska molemmat viittaavat Kristukseen. Mutta koska he eiv\u00e4t voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 noita syv\u00e4llisempi\u00e4 totuuksia, niin ottakoot he ainakin n\u00e4m\u00e4 helpommat, jotta tekem\u00e4ll\u00e4 alkuunsa k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sen, mik\u00e4 on pinnalla, he p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t syvempiin totuuksiin ja jotta jonkin verran yksinkertaisen asian omaksuminen avaisi aikanaan tiet\u00e4 siihen, mik\u00e4 on syv\u00e4llisemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 12. H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 tarkemmin, mik\u00e4 on se salaisuus, jota kuvataan miehen ja vaimon nimell\u00e4<\/p>\n

                                                                      MIK\u00c4 sitten on se suuri salaisuus, jota merkit\u00e4\u00e4n miehen ja h\u00e4nen vaimonsa nimell\u00e4? Kysyk\u00e4\u00e4mme sit\u00e4 itse apostolilta, joka toisaalla saman asian opettamiseksi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 samansis\u00e4lt\u00f6isi\u00e4 sanoja sanoen: \u201dJa ilmeisen suuri on se jumalisuuden salaisuus, joka on lihassa ilmestynyt, Hengess\u00e4 vanhurskautettu, enkeleille n\u00e4hty, pakanoille saarnattu, maailmaan uskottu, kirkkaudessa yl\u00f6s otettu.” Mik\u00e4 sitten on tuo suuri salaisuus, joka ilmeni lihassa? Selv\u00e4stikin se oli lihasta syntynyt Jumala, Jumala, joka n\u00e4kyi ruumiillisessa muodossa: joka otettiin avoimesti vastaan kirkkaudessa, aivan kuten h\u00e4n oli avoimesti ilmestynyt lihassa. T\u00e4m\u00e4 on siis se suuri salaisuus, josta h\u00e4n sanoo: \u201dSen t\u00e4hden mies j\u00e4tt\u00e4\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 ja liittyy vaimoonsa, ja he kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.\u201d\u201d Ketk\u00e4 sitten olivat ne kaksi yhdess\u00e4 lihassa? Jumala ja sielu, sill\u00e4 siin\u00e4 yhdess\u00e4 ihmislihassa, joka on liitetty Jumalaan, ovat l\u00e4sn\u00e4 Jumala ja sielu, kuten Herra itse sanoo: \u201dKukaan ei voi ottaa minulta pois minun el\u00e4m\u00e4\u00e4ni (anima)\u201d. Vaan min\u00e4 annan sen itsest\u00e4ni. Minulla on valta laskea se pois, ja minulla on valta ottaa se takaisin.\u201d N\u00e4ette siis t\u00e4ss\u00e4, kolme; nimitt\u00e4in Jumalan, lihan ja sielun. H\u00e4n on Jumala, joka puhuu: liha, jossa H\u00e4n puhuu: sielu, josta H\u00e4n puhuu. Onko H\u00e4n siis se ihminen, josta profeetta sanoo: \u201dVeli ei voi lunastaa, eik\u00e4 ihminen voi lunastaa\u201d? Joka, kuten sanottiin, \u201dnousi sinne, miss\u00e4 h\u00e4n ennen oli\u201d, ja josta me luemme: \u201dKukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi h\u00e4n, joka on tullut alas taivaasta, ihmisen Poika, joka on taivaassa.\u201d T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, sanon min\u00e4, H\u00e4n on j\u00e4tt\u00e4nyt is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4, eli Jumalan, josta H\u00e4n on syntynyt, ja sen \u201dJerusalemin, joka on meid\u00e4n kaikkien \u00e4iti\u201d, ja h\u00e4n on kiinnittynyt ihmislihaan kuin vaimoonsa. Ja siksi h\u00e4n sanoo nimenomaan is\u00e4n kohdalla \u201dmies j\u00e4tt\u00e4\u00e4 is\u00e4ns\u00e4\u201d, mutta \u00e4idin kohdalla h\u00e4n ei sano \u201dh\u00e4nen\u201d, vaan sanoo yksinkertaisesti \u201d\u00e4idin\u201d: koska h\u00e4n ei ollut niink\u00e4\u00e4n h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4, vaan kaikkien uskovien, ts. meid\u00e4n kaikkien, \u00e4iti. Ja h\u00e4net liitettiin vaimoonsa, sill\u00e4 aivan kuten mies ja vaimo muodostavat vain yhden ruumiin, niin my\u00f6s jumaluuden kirkkaus ja ihmisen liha yhdistyv\u00e4t, ja n\u00e4ist\u00e4 kahdesta, nimitt\u00e4in Jumalasta ja sielusta, tulee yksi liha. Sill\u00e4 aivan kuten tuossa lihassa oli Jumala asujana, niin my\u00f6s siin\u00e4 oli sielu, joka asui sen sis\u00e4ll\u00e4 Jumalan kanssa. T\u00e4m\u00e4 on siis se suuri mysteeri, jonka tutkimiseen apostolin ihailumme kutsuu meit\u00e4 ja Jumalan oma kehotus kehottaa meit\u00e4; eik\u00e4 se ole Kristukselle ja h\u00e4nen kirkolleen vieras, sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dMutta min\u00e4 puhun Kristuksesta ja kirkosta.\u201d T\u00e4m\u00e4 on siis se suuri mysteeri, jonka tutkimiseen apostoli kutsuu meit\u00e4 ja Jumalan oma kehotus kehottaa meit\u00e4. Sill\u00e4 kirkon liha on Kristuksen lihaa, ja Kristuksen lihassa on l\u00e4sn\u00e4 Jumala ja sielu; ja niinp\u00e4 sama henkil\u00f6 on l\u00e4sn\u00e4 Kristuksessa kuin kirkossa, koska se salaisuus, jonka me uskomme Kristuksen lihaan, sis\u00e4ltyy uskon kautta my\u00f6s kirkkoon.<\/p>\n

                                                                      LUKU 13. Siit\u00e4 kaipuusta, jolla vanhat patriarkat halusivat n\u00e4hd\u00e4 tuon salaisuuden ilmestymisen<\/p>\n

                                                                      T\u00c4M\u00c4N salaisuuden, joka sitten ilmestyi lihassa ja ilmestyi maailmassa ja julistettiin pakanoille, monet vanhat pyh\u00e4t kaipasivat n\u00e4hd\u00e4 lihassa, koska he n\u00e4kiv\u00e4t sen hengess\u00e4. Sill\u00e4 \u201dTotisesti\u201d, sanoo Herra, \u201dmin\u00e4 sanon teille, ett\u00e4 monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet n\u00e4hd\u00e4 sen, mink\u00e4 te n\u00e4ette, eiv\u00e4tk\u00e4 ole n\u00e4hneet, ja kuulla sen, mink\u00e4 te kuulette, eiv\u00e4tk\u00e4 ole kuulleet.\u201d Ja niin sanoo profeetta Jesaja: \u201dOi, ett\u00e4 Sin\u00e4, Herra, repisit taivaat ja tulisit alas\u201d, ja\u00a0 my\u00f6s Daavid: \u201dOi Herra, kumarra taivaat ja tule alas.\u201d My\u00f6s Mooses sanoo: \u201dN\u00e4yt\u00e4 minulle itsesi, ett\u00e4 n\u00e4kisin sinut selv\u00e4sti.\u201d Kukaan ei ole koskaan l\u00e4hestynyt Jumalaa, joka puhuu pilvist\u00e4, ja H\u00e4nen kirkkautensa l\u00e4sn\u00e4oloa l\u00e4hemm\u00e4ksi kuin Mooses, joka sai lain. Ja jos kukaan ei koskaan n\u00e4hnyt Jumalaa l\u00e4hemm\u00e4ksi kuin h\u00e4n, miksi h\u00e4n pyysi viel\u00e4 kirkkaampaa n\u00e4ky\u00e4 sanoen: \u201dN\u00e4yt\u00e4 minulle itsesi, ett\u00e4 n\u00e4kisin sinut selv\u00e4sti\u201d? Yksinkertaisesti siksi, ett\u00e4 h\u00e4n rukoili, ett\u00e4 tapahtuisi se, mink\u00e4 apostoli kertoo meille melkein samoin sanoin tapahtuneen todella; nimitt\u00e4in, ett\u00e4 Herra ilmestyisi avoimesti lihassa, n\u00e4ytt\u00e4ytyisi avoimesti maailmalle, otettaisiin avoimesti vastaan kirkkaudessa, ja ett\u00e4 pyh\u00e4t viimein n\u00e4kisiv\u00e4t ruumiillisilla silmill\u00e4\u00e4n kaikki ne asiat, jotka he olivat hengellisell\u00e4 n\u00e4k\u00f6alalla ennakoineet.<\/p>\n

                                                                      LUKU 14. H\u00e4n kumoaa niiden harhaoppisten pahan ja rienaavan k\u00e4sityksen, jotka sanoivat, ett\u00e4 Jumala asui ja puhui Kristuksessa kuin v\u00e4lineess\u00e4 tai patsaassa<\/p>\n

                                                                      MUUTA, kuten harhaoppiset sanovat, Jumala olisi Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa kuin patsaassa tai v\u00e4lineess\u00e4, ts. H\u00e4n asuisi ik\u00e4\u00e4n kuin ihmisess\u00e4 ja puhuisi ik\u00e4\u00e4n kuin ihmisen kautta, eik\u00e4 h\u00e4n olisi se, joka asuisi ja puhuisi Jumalana itsest\u00e4\u00e4n ja omassa ruumiissaan; ja totisesti h\u00e4n oli jo n\u00e4in asunut pyhiss\u00e4 ja puhunut pyhien persoonissa. My\u00f6s niiss\u00e4 miehiss\u00e4, joista puhuin edell\u00e4 ja jotka olivat rukoilleet H\u00e4nen tuloaan, H\u00e4n oli n\u00e4in asunut ja puhunut. Ja miksi kaikkien n\u00e4iden olisi tarvinnut pyyt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 heill\u00e4 jo oli, jos he etsiv\u00e4t sit\u00e4, mink\u00e4 olivat jo aiemmin saaneet? Tai miksi heid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt kaivata n\u00e4hd\u00e4 silmill\u00e4\u00e4n se, mit\u00e4 he s\u00e4ilyttiv\u00e4t syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, varsinkin kun ihmiselle on parempi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on sama asia sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n kuin ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee sen ulkopuolelta?\u201d. Tai jos Jumalan piti asua Kristuksessa samalla tavalla kuin kaikissa pyhiss\u00e4, miksi kaikkien pyhien pit\u00e4isi kaivata n\u00e4hd\u00e4 Kristusta mieluummin kuin itse\u00e4\u00e4n? Ja jos he saisivat n\u00e4hd\u00e4 Jeesuksessa Kristuksessa vain sen saman asian, joka heill\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n on, miksi he eiv\u00e4t paljon mieluummin haluaisi pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n kuin n\u00e4hd\u00e4 sit\u00e4 toisessa? Mutta sin\u00e4 olet v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, sin\u00e4 kurja hullu, \u201det ymm\u00e4rr\u00e4\u201d, kuten apostoli sanoo, \u201dmit\u00e4 sanot ja mist\u00e4 v\u00e4it\u00e4t\u201d; sill\u00e4 kaikki profeetat ja kaikki pyh\u00e4t saivat Jumalalta jonkin osan jumalallisesta Hengest\u00e4 sen mukaan kuin he kykeniv\u00e4t sit\u00e4 kantamaan. Mutta Kristuksessa \u201dkoko jumaluuden t\u00e4yteys\u201d asui ja \u201dasuu ruumiillisesti\u201d. Ja siksi he kaikki j\u00e4\u00e4v\u00e4t kauas H\u00e4nen t\u00e4yteydest\u00e4\u00e4n, jonka t\u00e4yteydest\u00e4 he saavat jotakin; sill\u00e4 se, ett\u00e4 he ovat t\u00e4yttyneet, on Kristuksen lahja; sill\u00e4 he kaikki olisivat varmasti tyhji\u00e4, ellei H\u00e4n olisi kaiken t\u00e4yteys.<\/p>\n

                                                                      LUKU 15. Mit\u00e4 pyhien rukoukset Messiaan tulemisen puolesta sis\u00e4lsiv\u00e4t; ja mik\u00e4 oli heid\u00e4n kaipauksensa luonne<\/p>\n

                                                                      T\u00c4M\u00c4 silloin kaikki pyh\u00e4t toivoivat: t\u00e4t\u00e4 he rukoilivat. T\u00e4m\u00e4n he kaipasivat n\u00e4hd\u00e4 silmill\u00e4\u00e4n siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin he olivat viisaita syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n ja mieless\u00e4\u00e4n. Ja niin profeetta Jesaja sanoo: \u201dOi, ett\u00e4 Sin\u00e4 repisit taivaat ja tulisit alas.\u201d Mutta my\u00f6s Habakuk julistaa saman asian, jota toinen toivoi, ja sanoo: \u201dKun vuodet l\u00e4hestyv\u00e4t, Sin\u00e4 n\u00e4yt\u00e4t itsesi; aikojen tullessa Sin\u00e4 tulet n\u00e4kyviin: Jumala tulee Temanista\u201d tai \u2018Jumala tulee etel\u00e4st\u00e4\u2019. My\u00f6s Daavid: \u201dJumala tulee selv\u00e4sti\u201d, ja taas: \u2018Jumala tulee selv\u00e4sti\u2019: \u201dSin\u00e4, joka istut kerubien yl\u00e4puolella, n\u00e4yt\u00e4 itsesi.\u201d Jotkut julistivat H\u00e4nen tulemisensa, jonka H\u00e4n esitteli maailmalle: toiset rukoilivat sit\u00e4. Jotkut eri muodoissa, mutta kaikki yht\u00e4 suurella kaipauksella: ymm\u00e4rt\u00e4en tiettyyn pisteeseen asti, kuinka suurta asiaa he rukoilivat, ett\u00e4 Jumala, joka asuu Jumalassa ja pysyy Jumalan muodossa ja povessa, voisi \u201dtyhjent\u00e4\u00e4 itsens\u00e4\u201d ja ottaa palvelijan muodon ja alistua kest\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki intohimon katkeruudet ja loukkaukset ja k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n rangaistuksen hyvyydest\u00e4\u00e4n ja, mik\u00e4 on kaikkein vaikeinta ja h\u00e4pe\u00e4llisint\u00e4, kohtaamaan kuoleman juuri niiden ihmisten k\u00e4siss\u00e4, joiden puolesta H\u00e4n kuolisi. Kaikki pyh\u00e4t ymm\u00e4rsiv\u00e4t sitten t\u00e4m\u00e4n tiettyyn pisteeseen asti – sanon, ett\u00e4 tiettyyn pisteeseen asti, sill\u00e4 sit\u00e4, kuinka laaja se on, ei kukaan voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 – ja rukoilivat yksimielisesti ja (niin sanoakseni) yhteisymm\u00e4rryksess\u00e4 Jumalan tuloa: sill\u00e4 he todella tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 kaikkien ihmisten toivo oli siin\u00e4, ja ett\u00e4 kaikkien pelastus oli sidottu t\u00e4h\u00e4n, koska kukaan ei voinut vapauttaa vankeja paitsi se, joka itse oli vapaa kahleista: kukaan ei voinut p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 syntisi\u00e4 vapaaksi, paitsi se, joka itse oli synnit\u00f6n: sill\u00e4 kukaan ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa voi vapauttaa ket\u00e4\u00e4n, ellei h\u00e4n itse ole vapaa siin\u00e4 nimenomaisessa asiassa, jossa h\u00e4n toista vapauttaa. Ja niin kun kuolema oli kohdannut kaikki, kaikki kaipasivat el\u00e4m\u00e4\u00e4, jotta Aadamissa kuolleina he voisivat el\u00e4\u00e4 Kristuksessa. Sill\u00e4 vaikka oli monia pyhi\u00e4, monia valittuja ja jopa Jumalan yst\u00e4vi\u00e4, kukaan heist\u00e4 ei koskaan olisi voinut pelastua itsest\u00e4\u00e4n, elleiv\u00e4t he olisi pelastuneet Herran tulemisen ja H\u00e4nen lunastuksensa kautta.”<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      KIRJA VI<\/p>\n

                                                                      LUKU 1.Ihmeest\u00e4, jossa v\u00e4kijoukko ruokittiin viidell\u00e4 ohraleiv\u00e4ll\u00e4 ja kahdella kalalla, h\u00e4n osoittaa jumalallisen voiman majesteettisuuden<\/p>\n

                                                                      Luemme evankeliumista, ett\u00e4 kun viisi leip\u00e4\u00e4 tuotiin Herran k\u00e4skyst\u00e4 h\u00e4nen luokseen, niill\u00e4 ruokittiin valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 Jumalan kansaa. Mutta miten t\u00e4m\u00e4 tapahtui, sit\u00e4 on mahdotonta selitt\u00e4\u00e4, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tai kuvitella. Niin suuri ja niin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n on jumalallisen voiman voima, ett\u00e4 vaikka olemme t\u00e4ysin varmoja asiasta, emme kuitenkaan kykene ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miten se tapahtui. Sill\u00e4 ensinn\u00e4kin olisi ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, miten niin pieni m\u00e4\u00e4r\u00e4 leipi\u00e4 saattoi riitt\u00e4\u00e4, en sano, ett\u00e4 ne riitt\u00e4isiv\u00e4t heille sy\u00f6miseen ja kyll\u00e4isyyteen, vaan jopa jakamiseen ja heid\u00e4n eteens\u00e4 asettamiseen, kun ihmisi\u00e4 oli paljon enemm\u00e4n tuhansia kuin leipi\u00e4; ja melkein enemm\u00e4n yrityksi\u00e4 kuin koko leipien m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 olisi voinut olla palasia. Runsas tarjonta oli silloin Herran sanan luomaa. Ty\u00f6 kasvoi sen tekemisess\u00e4. Ja vaikka se, mik\u00e4 oli n\u00e4kyviss\u00e4, oli vain v\u00e4h\u00e4n; kuitenkin se, mit\u00e4 heille annettiin, tuli enemm\u00e4n kuin voitiin laskea. Silloin ei ole tilaa arvailulle, inhimilliselle spekuloinnille tai mielikuvitukselle. Ainoa asia t\u00e4llaisessa tapauksessa on se, ett\u00e4 uskollisten ja viisaiden miesten tavoin meid\u00e4n on tunnustettava, ett\u00e4 vaikka Jumalan tekem\u00e4t asiat olisivat kuinka suuria ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, vaikka ne olisivat t\u00e4ysin k\u00e4sityskykymme ulkopuolella, meid\u00e4n on tunnustettava, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei ole mahdotonta Jumalalle. Mutta n\u00e4ist\u00e4 sanoin kuvaamattomista jumalallisen voiman teoista puhumme, koska aihe sit\u00e4 vaatii, my\u00f6hemmin tarkemmin, koska se vastaa t\u00e4sm\u00e4lleen H\u00e4nen pyh\u00e4n syntym\u00e4ns\u00e4 sanomattomia ihmeit\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. Kirjoittaja sovittaa lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n seitsem\u00e4n mysteerin (joka muodostuu viidest\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4 ja kahdesta kalasta) omaan teokseensa<\/p>\n

                                                                      MIK\u00c4LI olemme viitanneet viiteen leip\u00e4\u00e4n, mielest\u00e4ni ei ole sopimatonta tehd\u00e4 vertailu viidest\u00e4 kirjasta, jotka olemme jo laatineet. Sill\u00e4 niin kuin ne ovat lukum\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n samanlaisia, ne eiv\u00e4t ole luonteeltaan erilaisia. Sill\u00e4 niin kuin leiv\u00e4t olivat ohrasta, niin n\u00e4it\u00e4 kirjoja voidaan (minun kykyjeni mukaan) oikeutetusti kutsua \u201dohrasta\u201d, vaikka ne ovatkin rikastettuja Pyh\u00e4n Kirjoituksen kohdilla ja sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4 antavia aarteita halveksittavassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Eiv\u00e4tk\u00e4 ne t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n suhteessa eroa noista leivist\u00e4, sill\u00e4 vaikka ne olivat k\u00f6yhi\u00e4 katsella, ne osoittautuivat kuitenkin rikkaiksi siunauksen suhteen: ja niin my\u00f6s n\u00e4m\u00e4 kirjat, vaikka ne ovatkin voimieni kannalta arvottomia, ovat kuitenkin arvokkaita niihin sekoittuneen pyh\u00e4n aineksen vuoksi; ja vaikka ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ulkoisesti arvottomilta kuin ohra sanojeni vuoksi, niiss\u00e4 on kuitenkin sis\u00e4lt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n leiv\u00e4n makua Herran itsens\u00e4 antamien todistusten vuoksi. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne H\u00e4nen esimerkkins\u00e4 mukaan voivat jumalallisen armon lahjan kautta tuottaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 antavaa ravintoa lukemattomista siemenist\u00e4. Ja niin kuin nuo leiv\u00e4t antoivat ruumiillista voimaa niille, jotka niit\u00e4 s\u00f6iv\u00e4t, niin voivat n\u00e4m\u00e4 antaa hengellist\u00e4 voimaa niille, jotka niit\u00e4 lukevat. Mutta niin kuin silloin Herra, jolta t\u00e4m\u00e4 lahja tulee niin kuin tuo lahja, huolehti tuon ruuan avulla siit\u00e4, ett\u00e4 he tulisivat kyll\u00e4isiksi eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4in ollen heikentyisi matkalla, niin nyt h\u00e4n kykenee saamaan aikaan sen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n avulla ihmiset tulisivat kyll\u00e4isiksi eiv\u00e4tk\u00e4 eksyisi (uskosta). Mutta koska kuitenkin siell\u00e4, miss\u00e4 lukematon joukko Jumalan kansaa ruokittiin mahtavalla lahjalla, vaikka heill\u00e4 oli hyvin v\u00e4h\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4, me luemme, ett\u00e4 noihin viiteen leip\u00e4\u00e4n lis\u00e4ttiin kaksi kalaa, on sopivaa, ett\u00e4 mekin, jotka pyrimme innokkaasti antamaan hengellisen aterian ravintoa kaikelle Jumalan kansalle, joka seuraa, lis\u00e4\u00e4mme noihin viiteen kirjaan, jotka vastaavat viitt\u00e4 leip\u00e4\u00e4, viel\u00e4 kaksi kirjaa, jotka vastaavat kahta kalaa: Rukoillen ja rukoillen Sinua, Herra, ett\u00e4 katsoisit ponnisteluihimme ja rukouksiimme ja antaisit hurskaalle yrityksellemme menestyksekk\u00e4\u00e4n lopputuloksen. Ja koska me rakkaudesta ja kuuliaisuudesta haluamme saada kirjojemme lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n vastaamaan leipien ja kalojen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, suo Sin\u00e4 siunauksesi hyve niiden p\u00e4\u00e4lle; ja niin kuin Sin\u00e4 siunaat t\u00e4t\u00e4 pient\u00e4 ty\u00f6t\u00e4mme evankeliumin lukum\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4, niin t\u00e4yt\u00e4 lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 evankeliumin hedelmill\u00e4 ja suo, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on pyh\u00e4\u00e4 ja pelastavaa ravintoa koko kirkkosi kansalle, joka i\u00e4st\u00e4 ja sukupuolesta riippumatta. Ja jos on joitakin, jotka ovat tuon myrkyllisen k\u00e4\u00e4rmeen tappavan hengenvedon vaikutuksen alaisina ja jotka sielun ja hengen ep\u00e4terveess\u00e4 tilassa ovat saaneet ruttotautia heikossa mielentilassaan, niin anna heille kaikki terveyden elinvoima ja uskon t\u00e4ydellinen terveys, ett\u00e4 antamalla heille kaikille n\u00e4iden meid\u00e4n kirjoitustemme kautta Sinun lahjasi pelastavan huolenpidon – aivan kuten Sin\u00e4 pyhitit evankeliumissa tuon ruoan t\u00e4ydellisesti, niin ett\u00e4 sit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 nuo n\u00e4lk\u00e4iset sielut vahvistuivat, – niin anna Sin\u00e4 n\u00e4iden avulla veltostuneiden sielujen parantua!\u201d.<\/p>\n

                                                                      LUKU 3. H\u00e4n kumoaa vastustajansa Antiokian konsiilin todistuksella<\/p>\n

                                                                      SIKSI kun olemme, kuten luulen, jo kaikissa edellisiss\u00e4 kirjoissa pyhien todistusten painolla antaneet t\u00e4ydellisen vastauksen harhaoppiselle, joka kielt\u00e4\u00e4 Jumalan, niin tulkaamme nyt Antiokian uskontunnustuksen uskoon ja sen arvoon. Sill\u00e4 koska h\u00e4n on itse kastettu ja uudistettu siin\u00e4, h\u00e4nen pit\u00e4isi tulla omasta tunnustuksestaan kumotuksi ja (niin sanoakseni) murskattua omien k\u00e4sivarsiensa painon alla, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on se tapa, ett\u00e4 niin kuin h\u00e4net on jo tuomittu pyh\u00e4n kirjoituksen todistuksella, niin nyt h\u00e4net voidaan tuomita todistuksella h\u00e4nen omasta suustaan. Eik\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n tarvetta tuoda mit\u00e4\u00e4n muuta esiin h\u00e4nt\u00e4 vastaan, kun h\u00e4n on selv\u00e4sti ja selv\u00e4sti tuominnut itsens\u00e4. Antiokian uskontunnustuksen teksti ja usko on siis t\u00e4m\u00e4. \u201dMin\u00e4 uskon yhteen ja ainoaan totiseen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Is\u00e4\u00e4n, kaiken n\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n luojaan. Ja yhteen ainoaan Herraan Jeesukseen Kristukseen, h\u00e4nen ainokaiseen Poikaansa ja jokaisen luodun esikoiseen, joka on syntynyt h\u00e4nest\u00e4 ennen kaikkia maailmoja, eik\u00e4 ole luotu: H\u00e4n on yksi Jumala, joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa. ja joka on yksi Jumala, joka on yksi Jumala: jonka kautta molemmat maailmat on luotu ja kaikki luotu. Joka meid\u00e4n t\u00e4htemme tuli ja syntyi Neitsyt Mariasta ja ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen alaisuudessa ja haudattiin; ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n nousi yl\u00f6s Raamatun mukaan ja nousi yl\u00f6s taivaaseen ja on tuleva j\u00e4lleen tuomitsemaan el\u00e4vi\u00e4 ja kuolleita jne.\u201d jne. Uskontunnustuksessa, joka antaa kaikkien kirkkojen uskon, haluaisin tiet\u00e4\u00e4, kumpaa te mieluummin noudatatte, ihmisten vai Jumalan auktoriteettia? En tosin haluaisi painostaa teit\u00e4 tuskin tai ep\u00e4yst\u00e4v\u00e4llisesti, vaan antaisin teille mahdollisuuden valita, kumman vaihtoehdon haluatte, jotta hyv\u00e4ksyess\u00e4ni toisen, voisin kielt\u00e4\u00e4 toisen; sill\u00e4 min\u00e4 my\u00f6nn\u00e4n teille ja annan teille kumman tahansa niist\u00e4. Ja mit\u00e4 min\u00e4 my\u00f6nn\u00e4n, kysyn min\u00e4? Pakotan teid\u00e4t jompaankumpaan jopa vastoin tahtoanne. Sill\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4isi, jos haluatte, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 omasta vapaasta tahdostanne, ett\u00e4 jompikumpi n\u00e4ist\u00e4 on uskontunnustuksessa: jos ette pid\u00e4 siit\u00e4, teid\u00e4t on pakotettava vastoin tahtoanne n\u00e4kem\u00e4\u00e4n se. Sill\u00e4 kuten tied\u00e4tte, uskontunnustus (symbolum<\/em>) saa nimens\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 se on \u201dkokoelma\u201d. Sill\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 kreikaksi kutsutaan symbolon<\/em>, kutsutaan latinaksi \u201dcollatio<\/em>\u201d. Mutta se on siis kokoelma (collatio) siksi, ett\u00e4 kun Herran apostolit kokosivat yhteen koko katolisen lain uskon, kaikki ne asiat, jotka levitt\u00e4ytyv\u00e4t koko pyhien kirjoitusten rungon yli suunnattoman yksityiskohtaisesti, koottiin apostolin sanojen mukaan yhteen uskontunnustuksen verraton lyhyyteen: \u201dT\u00e4ydennetty\u00e4\u00e4n sanansa ja lyhent\u00e4ess\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vanhurskaasti; sill\u00e4 lyhyen sanan Herra tekee maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d T\u00e4m\u00e4 on siis se \u201dlyhyt sana\u201d, jonka Herra teki, kokoamalla yhteen muutamaan sanaan molempien testamenttiensa uskon ja sis\u00e4llytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 muutamaan lyhyeen lausekkeeseen kaikkien kirjoitusten ajatusmaailman, rakentamalla omansa omastaan ja antamalla koko lain voiman mit\u00e4 kattavimmassa ja lyhyimm\u00e4ss\u00e4 kaavassa. H\u00e4n varautui t\u00e4ss\u00e4 hell\u00e4sti is\u00e4n tavoin joidenkin lastensa huolimattomuuteen ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen, jotta yksik\u00e4\u00e4n mieli, vaikka se olisi kuinka yksinkertainen ja tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ei joutuisi vaikeuksiin sen kanssa, mik\u00e4 voidaan niin helposti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 muistissa.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Kuinka uskontunnustuksella on sek\u00e4 jumalallinen ett\u00e4 inhimillinen auktoriteetti<\/p>\n

                                                                      SIN\u00c4 siis n\u00e4et, ett\u00e4 uskontunnustuksella on Jumalan auktoriteetti, sill\u00e4 \u201dlyhyen sanan Herra tekee maan p\u00e4\u00e4lle\u201d. Mutta ehk\u00e4p\u00e4 te haluatte ihmisten auktoriteettia: sit\u00e4k\u00e4\u00e4n ei puutu, sill\u00e4 Jumala teki sen ihmisten avulla. Sill\u00e4 niin kuin H\u00e4n muokkasi koko pyhien kirjoitusten kokonaisuuden patriarkkojen ja erityisesti omien profeettojensa avulla, niin H\u00e4n muodosti uskontunnustuksen apostoliensa ja pappiensa avulla. Ja kaiken sen, mit\u00e4 h\u00e4n n\u00e4iss\u00e4 (Raamatussa) laajasti ja runsaasti selosti, h\u00e4n on t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4nyt mit\u00e4 t\u00e4ydellisimm\u00e4ss\u00e4 ja kattavimmassa muodossa omien palvelijoidensa avulla. Uskontunnustuksesta ei siis puutu mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 koska se on\u00a0 muodostettu Jumalan apostolien toimesta Jumalan kirjoituksista, siin\u00e4 on kaikki se auktoriteetti, joka sill\u00e4 vain voi olla, olipa se sitten ihmisten tai Jumalan antama: Tosin my\u00f6s se, mik\u00e4 on ihmisten tekem\u00e4, on katsottava Jumalan teoksi, sill\u00e4 meid\u00e4n ei pid\u00e4 katsoa sit\u00e4 niink\u00e4\u00e4n heid\u00e4n teoksenaan, jonka v\u00e4lityksell\u00e4 se on tehty, vaan pikemminkin h\u00e4nen teoksenaan, joka oli varsinainen tekij\u00e4. \u201dMin\u00e4 uskon\u201d, sanotaan siis uskontunnustuksessa, \u2018yhteen totiseen ja ainoaan Jumalaan, Is\u00e4\u00e4n, Kaikkivaltiaaseen, kaiken n\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n luojaan, ja yhteen Herraan Jeesukseen Kristukseen, h\u00e4nen ainokaiseen Poikaansa ja jokaisen luodun esikoiseen, joka on syntynyt h\u00e4nest\u00e4 ennen kaikkia maailmoja eik\u00e4 ole luotu, joka on hyvin Jumala hyvin Jumalasta, joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa ja jonka kautta sek\u00e4 maailmat ovat luotu ett\u00e4 kaikki on luotu, joka meid\u00e4n t\u00e4htemme tuli ja syntyi Neitsyt Mariasta ja ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen alaisuudessa, ja joka haudattiin maahan\u2019. Ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n nousi yl\u00f6s kirjoitusten mukaan ja astui yl\u00f6s taivaaseen ja on tuleva j\u00e4lleen tuomitsemaan el\u00e4vi\u00e4 ja kuolleita\u201d jne.\u201d.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 5. H\u00e4n k\u00e4y vastustajansa kimppuun valikoiduin argumentein ja osoittaa, ett\u00e4 meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 kiinni siit\u00e4 uskonnosta, jonka olemme saaneet isilt\u00e4mme<\/p>\n

                                                                      JOS olisit areiolaisen tai sabelliolaisen harhaopin v\u00e4itt\u00e4j\u00e4 etk\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4isi omaa uskontunnustustasi, niin min\u00e4 silti kiist\u00e4isin sinut pyhien kirjoitusten auktoriteetilla, kiist\u00e4isin sinut itse lain sanoilla, kiist\u00e4isin sinut koko maailmassa hyv\u00e4ksytyn uskontunnustuksen totuudella. Sanoisin, ett\u00e4 vaikka teilt\u00e4 puuttuisi j\u00e4rki ja ymm\u00e4rrys, teid\u00e4n pit\u00e4isi kuitenkin ainakin noudattaa yleist\u00e4 yksimielisyytt\u00e4, ettek\u00e4 pit\u00e4isi muutamien pahojen ihmisten kieroutunutta n\u00e4kemyst\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4n\u00e4 kuin kaikkien kirkkojen uskoa, jota, koska sen on vahvistanut Kristus ja jonka apostolit ovat v\u00e4litt\u00e4neet eteenp\u00e4in, ei pit\u00e4isi pit\u00e4\u00e4 muuna kuin Jumalan auktoriteetin \u00e4\u00e4nen\u00e4, jolla on varmasti Jumalan \u00e4\u00e4ni ja mieli hallussaan. Ja mit\u00e4 sitten, jos k\u00e4sittelen teit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin? Mit\u00e4 te sanoisitte? Mit\u00e4 vastaisitte? Vannon, etten sanoisi n\u00e4in: nimitt\u00e4in, ett\u00e4 teit\u00e4 ei ole kasvatettu ja opetettu t\u00e4ll\u00e4 tavalla: ett\u00e4 vanhempanne, is\u00e4nt\u00e4nne ja opettajanne ovat antaneet teille jotain muuta. Ett\u00e4 te ette ole kuulleet t\u00e4t\u00e4 is\u00e4nne opetuksen kokoontumispaikassa ettek\u00e4 kastekirkossa: ett\u00e4 uskontunnustuksen teksti ja sanat, jotka teille on toimitettu ja opetettu, sis\u00e4lsiv\u00e4t lopulta jotain muuta. Ett\u00e4 siin\u00e4 teid\u00e4t kastettiin ja uudistettiin. Sanoisitte, ett\u00e4 pit\u00e4isitte kiinni t\u00e4st\u00e4, mink\u00e4 olisitte saanut, ja ett\u00e4 el\u00e4isitte siin\u00e4 uskontunnustuksessa, jossa opitte, ett\u00e4 teid\u00e4t on uudistettu. Kun sanoitte n\u00e4in, ettek\u00f6, pyyd\u00e4n, kuvittelisi k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4nne hyvin vahvaa kilpe\u00e4 jopa totuutta vastaan? Eik\u00e4 se tosiaankaan olisi kohtuuton puolustus edes huonossa asiassa ja sellainen, joka ei antaisi pahaa tekosyyt\u00e4 erehdykselle, ellei se yhdist\u00e4isi itsep\u00e4isyytt\u00e4 erehdykseen. Jos nimitt\u00e4in pit\u00e4isit t\u00e4t\u00e4, jonka olisit saanut lapsuudestasi asti, meid\u00e4n pit\u00e4isi ennemmin yritt\u00e4\u00e4 korjata ja korjata nykyinen virheesi kuin rangaista ankarasti menneest\u00e4 virheest\u00e4si: Kun taas nyt, kun olet syntynyt katolisessa kaupungissa, sinut on opetettu katoliseen uskoon ja sinut on uudistettu katolisella kasteella, miten voisin suhtautua sinuun kuin areioilaiseen tai sabellilaiseen? Olisitpa sellainen! Olisin v\u00e4hemm\u00e4n surullinen, jos olisit kasvanut v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, sen sijaan ett\u00e4 olisit luopunut oikeasta; jos et olisi koskaan saanut uskoa, sen sijaan ett\u00e4 olisit menett\u00e4nyt sen; jos olisit ollut vanha harhaoppinen tuoreen luopion sijaan, sill\u00e4 olisit aiheuttanut v\u00e4hemm\u00e4n skandaalia ja vahinkoa koko kirkolle; ja lopuksi olisi ollut v\u00e4hemm\u00e4n katkera suru ja v\u00e4hemm\u00e4n vahingollinen esimerkki, jos olisit voinut koetella kirkkoa pikemminkin maallikkona kuin pappina. Siksi, kuten edell\u00e4 sanoin, jos olisit ollut sabellianismin tai areiolaisuuden tai mink\u00e4 tahansa harhaopin kannattaja ja v\u00e4itt\u00e4j\u00e4, olisit voinut suojautua vanhempiesi esimerkin, opettajiesi opetuksen, ymp\u00e4rill\u00e4si olevien seuran ja uskontunnustuksesi uskon alle. Pyyd\u00e4n, oi sin\u00e4 harhaoppinen, ei mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4oikeudenmukaista eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vaikeaa. Koska sinut on kasvatettu katoliseen uskoon, tee se, mit\u00e4 tekisit v\u00e4\u00e4r\u00e4n uskon puolesta. Pid\u00e4 kiinni vanhempiesi opetuksesta. Pid\u00e4 kiinni kirkon uskosta: pid\u00e4 kiinni uskontunnustuksen totuudesta: pid\u00e4 kiinni kasteen pelastuksesta. Millainen ihme – millainen hirvi\u00f6 sin\u00e4 olet? Sin\u00e4 et tee itsellesi sit\u00e4, mit\u00e4 muut ovat tehneet virheilleen. Mutta me olemme l\u00e4hteneet tarpeeksi kauas: ja rakkaudesta kaupunkiin, joka on yhteydess\u00e4 meihin, olemme antautuneet suruumme kuin voimakkaalle tuulelle, ja kun olemme ahkerasti pyrkineet v\u00e4istym\u00e4\u00e4n, olemme ylitt\u00e4neet oikean kurssimme rajan.<\/p>\n

                                                                      LUKU 6. Viel\u00e4 kerran h\u00e4n haastaa h\u00e4net tunnustamaan Antiokian uskontunnustuksen<\/p>\n

                                                                      Se uskontunnustus siis, oi sin\u00e4 harhaoppinen, jonka tekstin annoimme edell\u00e4, vaikka se on kaikkien kirkkojen uskontunnustus (sill\u00e4 kaikkien usko on vain yksi), on kuitenkin erityisesti Antiokian kaupungin ja kirkon uskontunnustus, toisin sanoen sen kirkon uskontunnustus, jossa sinut on kasvatettu, opetettu ja uudistettu. T\u00e4m\u00e4n uskontunnustuksen usko johdatti teid\u00e4t el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hteelle, pelastavaan uudestisyntymiseen, eukaristian armoon, Herran yhteyteen: Ja mit\u00e4 muuta! Voi sit\u00e4 surullista ja surullista valitusta! Jopa papin virkaan, presbyteerikunnan korkeuteen, pappeuden arvokkuuteen. Luuletko sin\u00e4, kurja hullu, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on kevyt tai v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen asia? Etk\u00f6 n\u00e4e, mit\u00e4 olet tehnyt? Mihin syvyyteen olet sy\u00f6ksynyt? Menett\u00e4ess\u00e4nne uskontunnustuksen uskon, olette menett\u00e4nyt kaiken, mit\u00e4 olitte. Sill\u00e4 pappeuden ja pelastuksenne salaisuudet lep\u00e4siv\u00e4t uskontunnustuksen totuuden varassa. Voitteko mitenk\u00e4\u00e4n kielt\u00e4\u00e4 sen? Min\u00e4 sanon, ett\u00e4 olette kielt\u00e4neet koko itsenne. Mutta ehk\u00e4 ajattelette, ett\u00e4 ette voi kielt\u00e4\u00e4 itse\u00e4nne. Katsokaamme uskontunnustuksen teksti\u00e4, jotta jos sanotte sit\u00e4, mit\u00e4 teill\u00e4 on tapana sanoa, teit\u00e4 ei voida kumota, mutta jos sanotte asioita, jotka ovat hyvin erilaisia ja vastakkaisia, ette voi odottaa, ett\u00e4 min\u00e4 kumoaisin teid\u00e4t, koska olette jo tuominneet itsenne. Sill\u00e4 jos nyt v\u00e4it\u00e4tte jotain muuta kuin mit\u00e4 uskontunnustuksessa sanotaan ja mit\u00e4 aiemmin itse v\u00e4ititte, miten voitte olla syytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 rangaistuksestanne ket\u00e4\u00e4n muuta kuin itse\u00e4nne, kun n\u00e4ette, ett\u00e4 kaikkien muiden mielipide teist\u00e4 on sama kuin omanne? \u201dMin\u00e4 uskon\u201d, sanotaan uskontunnustuksessa, \u2018yhteen Jumalaan, Is\u00e4\u00e4n, Kaikkivaltiaaseen, kaiken n\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n luojaan, ja Herraan Jeesukseen Kristukseen, h\u00e4nen ainosyntyiseen Poikaansa, joka on jokaisen luodun esikoinen; h\u00e4nest\u00e4 syntynyt ennen kaikkia maailmoja, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ole luotu.\u2019 T\u00e4m\u00e4 on uskontunnustus. On hyv\u00e4, ett\u00e4 vastaatte ensin t\u00e4h\u00e4n: Tunnustatteko t\u00e4m\u00e4n Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, vai kiell\u00e4ttek\u00f6 sen? Jos tunnustatte sen, kaikki on aivan oikein. Mutta jos ette, miten voitte nyt kielt\u00e4\u00e4 sen, mink\u00e4 itse aiemmin tunnustitte? Valitkaa siis, kumman haluatte: Kahdesta asiasta on seurattava toinen: nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 tuo sama sinun tunnustuksesi, jos se viel\u00e4 pit\u00e4\u00e4 paikkansa, yksin vapauttaisi sinut, tai jos kiell\u00e4t sen, tuomitsisi sinut ensimm\u00e4isen\u00e4. Sill\u00e4 te sanoitte uskontunnustuksessa: \u201dMin\u00e4 uskon yhteen Herraan Jeesukseen Kristukseen, h\u00e4nen ainosyntyiseen Poikaansa ja jokaisen luodun esikoiseen.\u201d Jos Herra Jeesus Kristus on ainosyntyinen ja jokaisen luodun esikoinen, niin oman tunnustuksemme mukaan h\u00e4n on varmasti Jumala. Sill\u00e4 kukaan muu ei ole ainoa syntynyt ja jokaisen luodun esikoinen kuin Jumalan ainokainen Poika; niin kuin H\u00e4n on luoduista esikoinen, niin H\u00e4n on my\u00f6s Jumala, kaikkien Luoja. Ja kuinka voitte sanoa, ett\u00e4 H\u00e4n oli pelkk\u00e4 ihminen syntyess\u00e4\u00e4n Neitsyest\u00e4, jonka te tunnustitte Jumalaksi ennen maailmaa. Seuraavaksi uskontunnustuksessa sanotaan: \u201dIs\u00e4st\u00e4 syntynyt ennen kaikkia maailmoja, eik\u00e4 luotu\u201d. T\u00e4m\u00e4n uskontunnustuksen te lausuitte. Te sanoitte uskontunnustuksessanne, ett\u00e4 Jeesus Kristus oli Is\u00e4n Jumalan ennen maailmoja synnytt\u00e4m\u00e4 eik\u00e4 luotu. Sanotaanko uskontunnustuksessa mit\u00e4\u00e4n noista kuvitelmista, joista nyt kiukuttelette? Sanoitteko te itse mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4? Miss\u00e4 on patsas? Miss\u00e4 se teid\u00e4n v\u00e4lineenne on? Jumala varjelkoon, ettei t\u00e4m\u00e4 olisi toisen eik\u00e4 sinun. Miss\u00e4 se on, jossa te v\u00e4it\u00e4tte, ett\u00e4 Herra Jeesus Kristus on kuin patsas, ja siksi te ajattelette, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4isi palvoa, ei siksi, ett\u00e4 H\u00e4n on Jumala, vaan siksi, ett\u00e4 H\u00e4n on Jumalan kuva; ja kirkkauden Herrasta te teette v\u00e4lineen ja sanotte pilkkaavasti, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4isi palvoa, ei oman itsens\u00e4 t\u00e4hden, vaan sen t\u00e4hden, joka (ik\u00e4\u00e4n kuin) hengitt\u00e4\u00e4 H\u00e4ness\u00e4 ja \u00e4\u00e4ntelee H\u00e4nen kauttaan? Te sanoitte uskontunnustuksessa, ett\u00e4 Herra Jeesus Kristus on Is\u00e4st\u00e4 syntynyt ennen kaikkia maailmoja eik\u00e4 luotu; ja t\u00e4m\u00e4 ei todellakaan kuulu kenellek\u00e4\u00e4n muulle kuin Jumalan ainosyntyiselle Pojalle; ett\u00e4 H\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4 ei saisi olla luomus ja ett\u00e4 H\u00e4nen voitaisiin sanoa olevan yksinkertaisesti syntynyt eik\u00e4 luotu; sill\u00e4 on vastoin asioiden luonnetta ja H\u00e4nen kunniaansa, ett\u00e4 kaikkien Luojan uskottaisiin olevan luotu; ja ett\u00e4 H\u00e4nell\u00e4, kaiken alkavan tekij\u00e4ll\u00e4, olisi itsell\u00e4\u00e4nkin alku, koska kaikki on alkanut H\u00e4nest\u00e4. Niinp\u00e4 me sanomme, ett\u00e4 H\u00e4net synnytettiin eik\u00e4 luotu: sill\u00e4 H\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4 oli ainutlaatuinen eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n tavallinen luomus. Ja koska H\u00e4n on Jumala, Jumalasta syntynyt, on H\u00e4nen Jumaluudellaan, joka on syntynyt, oltava kaikki se t\u00e4ydellisyys, joka on H\u00e4nen, joka on synnytt\u00e4nyt, majesteettisuudella.<\/p>\n

                                                                      LUKU 7. H\u00e4n jatkaa samaa Antiokian uskontunnustuksesta vedetty\u00e4 argumentaatiota<\/p>\n

                                                                      MUTTA uskontunnustuksessa seuraa: \u201dEritt\u00e4in Jumala Eritt\u00e4in Jumalasta; H\u00e4n on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa, jonka kautta molemmat maailmat on luotu ja kaikki luotu\u201d. Ja kun sanoit kaiken t\u00e4m\u00e4n, muista, ett\u00e4 sanoit sen kaiken Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Sill\u00e4 uskontunnustuksessa sanotaan: ett\u00e4 te uskotte Herraan Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainokaiseen Poikaan ja jokaisen luodun esikoiseen; ja t\u00e4m\u00e4n ja muiden lausekkeiden j\u00e4lkeen: \u201dEritt\u00e4in Jumala Eritt\u00e4in Jumalasta, joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa; jonka kautta my\u00f6s maailmat on luotu.\u201d Miten sitten sama Henkil\u00f6 voi olla Jumala ja ei Jumala; Jumala ja patsas; Jumala ja v\u00e4line? N\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t sovi yhteen, sin\u00e4 harhaoppinen, yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n Persoonassa, eiv\u00e4tk\u00e4 ne sovi yhteen, niin ett\u00e4 voit, milloin haluat, kutsua H\u00e4nt\u00e4 Jumalaksi; ja milloin haluat, pit\u00e4\u00e4 samaa Persoonaa luomuksena. Te sanoitte uskontunnustuksessa: \u201dHyvin Jumala\u201d. Nyt te sanotte: \u201dJumala on Jumala: \u201dpelkk\u00e4 ihminen.\u201d Miten n\u00e4m\u00e4 asiat sopivat yhteen ja sopivat yhteen niin, ett\u00e4 yksi ja sama Henkil\u00f6 voi olla suurin Voima ja samalla \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen heikkous, korkein kirkkaus ja samalla pelkk\u00e4 kuolevaisuus? N\u00e4m\u00e4 asiat eiv\u00e4t kohtaa yhdess\u00e4 ja samassa Herrassa. Niin ett\u00e4 katkaisemalla H\u00e4net palvomista ja halventamista varten, voitte yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 tehd\u00e4 H\u00e4nelle kunniaa niin kuin haluatte, ja toisaalta vahingoittaa H\u00e4nt\u00e4 niin kuin haluatte. Sanoitte uskontunnustuksessa, kun otitte vastaan todellisen pelastuksen sakramentin: \u201dHerra Jeesus Kristus, Eritt\u00e4in Jumala Eritt\u00e4in Jumalasta, joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa, maailmojen Luoja, kaiken luoja, kaiken luoja.\u201d Miss\u00e4 sin\u00e4 olet valitettavasti! Miss\u00e4 on entinen min\u00e4si? Miss\u00e4 on se sinun uskosi? Miss\u00e4 on se tunnustus? Kuinka olet langennut takaisin ja tullut hirvi\u00f6ksi ja ihmeelliseksi? Mik\u00e4 hulluus, mik\u00e4 hulluus oli tuhosi sinut? Sin\u00e4 muutit kaiken voiman ja mahtavuuden Jumalan elottomaksi aineeksi ja elottomaksi luomukseksi: Uskonne on totisesti kasvanut ajassa, i\u00e4ss\u00e4 ja pappeudessa. Vanhana olet huonompi kuin ennen lapsena: huonompi nyt veteraanina kuin aloittelijana: huonompi piispana kuin olit aloittelijana: etk\u00e4 ollut koskaan oppilas sen j\u00e4lkeen, kun olit alkanut opettajaksi.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8. Miten voidaan sanoa, ett\u00e4 Kristus tuli ja syntyi Neitseest\u00e4<\/p>\n

                                                                      MUTTA katsokaamme seuraavassa olevaa loppuosaa. Kun sitten uskontunnustuksessa sanotaan: \u201dHerra Jeesus Kristus, Eritt\u00e4in Jumala Eritt\u00e4in Jumalasta, joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa, jonka kautta molemmat maailmat on luotu ja kaikki on luotu\u201d, se v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti liitt\u00e4\u00e4 siihen l\u00e4heisimm\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 seuraavan ja sanoo: \u201dJoka meid\u00e4n t\u00e4htemme tuli ja syntyi Neitsyt Mariasta\u201d. H\u00e4n siis, joka on Hyvin Jumala, joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa, joka on kaiken Luoja, H\u00e4n, toistan, tuli maailmaan ja syntyi Neitsyt Mariasta; kuten apostoli Paavali sanoo: \u201dMutta kun aikojen t\u00e4yteys tuli, l\u00e4hetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tehdyn.\u201d H\u00e4n on siis tullut maailmaan ja syntyi Neitsyt Mariasta, kuten apostoli Paavali sanoo: \u201dMutta kun aikojen t\u00e4yteys tuli, l\u00e4hetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tehdyn.\u201d N\u00e4ette, kuinka uskontunnustuksen salaisuudet vastaavat Pyhi\u00e4 Kirjoituksia. Apostoli julistaa, ett\u00e4 Jumalan Poika \u201dl\u00e4hetettiin Is\u00e4st\u00e4\u201d: Uskontunnustus vakuuttaa, ett\u00e4 H\u00e4n \u201dtuli\u201d. Sill\u00e4 siit\u00e4 varmasti seuraa, ett\u00e4 meid\u00e4n uskomme tulee tunnustaa, ett\u00e4 H\u00e4n on \u201dtullut\u201d, jonka apostoli oli opettanut meille olevan l\u00e4hetetty. Sitten apostoli sanoo: \u201dnaisesta syntynyt\u201d:\u201d Uskontunnustus: \u201dMariasta syntynyt\u201d. Ja n\u00e4in n\u00e4ette, ett\u00e4 uskontunnustuksen kautta puhuu itse Raamattu, josta uskontunnustus tunnustaa olevansa itse johdettu. Mutta kun apostoli sanoo: \u201dnaisesta syntynyt\u201d, h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aivan oikein sanaa \u201dsyntynyt\u201d sanan \u201dsyntynyt\u201d sijasta, kuten Pyh\u00e4ss\u00e4 Kirjoituksessa, jossa \u201dsyntynyt\u201d tarkoittaa \u201dsyntynyt\u201d: kuten t\u00e4ss\u00e4 kohdassa: \u201dIsiesi sijasta on sinulle tehty poikia\u201d, tai n\u00e4in: \u2018Isiesi sijasta on sinulle tehty poikia\u2019, tai n\u00e4in: \u2018Isiesi sijasta on sinulle tehty poikia\u2019: \u201dEnnen kuin Aabraham luotiin, min\u00e4 olen\u201d, jossa me varmasti n\u00e4emme selv\u00e4sti, ett\u00e4 H\u00e4n tarkoitti: \u2018Ennen kuin h\u00e4n syntyi, min\u00e4 olen\u2019: viitaten h\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4 tosiasiaan termill\u00e4 \u2018luotiin\u2019, koska sill\u00e4, mit\u00e4 ei tarvitse tehd\u00e4, on luomiseksi luodun todellisuus. \u201dJoka\u201d, sanotaan sitten, \u2018tuli ja syntyi meid\u00e4n t\u00e4htemme Neitsyt Mariasta\u2019. Jos pelkk\u00e4 ihminen syntyi Mariasta, miten voidaan sanoa, ett\u00e4 h\u00e4n \u201dtuli\u201d? Sill\u00e4 eih\u00e4n kukaan muu \u201dtule\u201d kuin se, jolla on sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 h\u00e4n voi tulla. Mutta kun kyseess\u00e4 on joku, joka ei ollut viel\u00e4 saanut olemassaoloaan, miten h\u00e4nell\u00e4 voisi olla se sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n voisi tulla. Huomaatte siis, miten sanalla \u201dtuleminen\u201d osoitetaan, ett\u00e4 H\u00e4n, joka tuli, oli jo olemassa: sill\u00e4 H\u00e4nell\u00e4 oli voima tulla vain sill\u00e4, jolle saattoi olla mahdollisuus tulla, siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n oli jo olemassa. Mutta pelkk\u00e4 ihminen ei varmastikaan ollut olemassa ennen kuin h\u00e4net siitettiin, eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 siis ollut itsess\u00e4\u00e4n voimaa tulla. On siis selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala oli se, joka tuli: h\u00e4nelle kuuluu kussakin tapauksessa sek\u00e4 olla ett\u00e4 tulla. Sill\u00e4 varmasti h\u00e4n tuli, koska h\u00e4n oli, ja h\u00e4n on aina ollut, koska h\u00e4n voi aina tulla.<\/p>\n

                                                                      LUKU 9.J\u00e4lleen h\u00e4n tuomitsee vastustajansa kuolettavasta harhaopista t\u00e4m\u00e4n oman tunnustuksen perusteella<\/p>\n

                                                                      MUTTA miksi kiistelemme sanoista, kun tosiasiat ovat riitt\u00e4v\u00e4n selv\u00e4t, ja etsimme ratkaisua asiaan uskontunnustuksen ehdoista, kun uskontunnustus itse k\u00e4sittelee kysymyst\u00e4. Toistakaamme uskontunnustuksen ja teid\u00e4n itsenne tunnustus (sill\u00e4 se on yht\u00e4 hyvin teid\u00e4n kuin uskontunnustuksenkin, sill\u00e4 te teitte siit\u00e4 omanne tunnustamalla sen), jotta n\u00e4kisitte, ett\u00e4 olette poikenneet paitsi uskontunnustuksesta my\u00f6s itsest\u00e4nne. \u201dMin\u00e4 uskon\u201d, sanotaan siis uskontunnustuksessa, \u201dyhteen ainoaan totiseen Jumalaan, Is\u00e4\u00e4n, Kaikkivaltiaaseen, kaiken n\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n luojaan: Ja Herraan Jeesukseen Kristukseen, h\u00e4nen ainokaiseen Poikaansa, joka on kaikkien luotujen esikoinen: H\u00e4nest\u00e4 syntynyt ennen kaikkia maailmoja ja ennen kuin niit\u00e4 ei ole luotu; hyvin Jumala hyvin Jumalasta; joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa; jonka kautta molemmat maailmat on luotu ja kaikki on luotu. Joka meid\u00e4n t\u00e4htemme tuli ja syntyi Neitsyt Mariasta.\u201d \u201dMeid\u00e4n puolestamme\u201d, niin uskontunnustus sanoo, meid\u00e4n Herramme Jeesus Kristus \u2018tuli ja syntyi Neitsyt Mariasta ja ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen alaisuudessa ja haudattiin ja nousi yl\u00f6s kirjoitusten mukaan\u2019.\u201d Kirkot eiv\u00e4t h\u00e4peile tunnustaa t\u00e4t\u00e4: apostolit eiv\u00e4t h\u00e4peilleet julistaa sit\u00e4. Te itse, te, sanon min\u00e4, joiden jokainen lausahdus on nyt jumalanpilkkaa, te, jotka nyt kiell\u00e4tte kaiken, ette kielt\u00e4neet kaikkia n\u00e4it\u00e4 totuuksia: ett\u00e4 Jumala syntyi, ett\u00e4 Jumala k\u00e4rsi, ett\u00e4 Jumala nousi yl\u00f6s. Ja mit\u00e4 seuraavaksi? Mihin te olette langenneet? Mit\u00e4 teist\u00e4 on tullut? Mihin te olette alentuneet? Mit\u00e4 te sanotte? Mit\u00e4 te oksentelette ulos? Jopa hullu Orestes itse vannoisi, ett\u00e4 ne ovat hullun sanoja. Sill\u00e4 mit\u00e4 sin\u00e4 sanot? \u201dKuka siis on se Jumalan Poika, joka on syntynyt Kristotokoksesta? \u00a0Niin kuin, jos esimerkiksi sanoisimme, ett\u00e4 uskon Jumalaan Sanaan, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Is\u00e4st\u00e4\u00e4n, joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa, joka tuli alas ja haudattiin, eik\u00f6 korvamme j\u00e4rkyttyisi \u00e4\u00e4nest\u00e4? Jumala kuollut?\u201d Ja taas: \u201dVoiko olla mahdollista, sanotte te, ett\u00e4 H\u00e4n, joka oli syntynyt ennen kaikkia maailmoja, syntyisi toisen kerran ja olisi Jumala?\u201d Jos kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat eiv\u00e4t voi mitenk\u00e4\u00e4n olla, miten on mahdollista, ett\u00e4 kirkkojen uskontunnustuksessa sanotaan, ett\u00e4 ne ovat tapahtuneet? Miten on mahdollista, ett\u00e4 te itse sanoitte, ett\u00e4 ne tapahtuivat? Sill\u00e4 verratkaamme sit\u00e4, mit\u00e4 nyt sanotte, siihen, mit\u00e4 aiemmin sanoitte. Aikoinaan sanoitte: \u201dMin\u00e4 uskon Jumalaan, Is\u00e4\u00e4n, Kaikkivaltiaaseen, ja Jeesukseen Kristukseen, H\u00e4nen Poikaansa, joka on hyvin Jumala hyvin Jumalasta, joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa, joka meid\u00e4n t\u00e4htemme tuli ja syntyi Neitsyt Mariasta ja ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen alaisuudessa ja haudattiin.”\u201d Mutta mit\u00e4 te nyt sanotte? \u201dJos me sanoisimme: Eik\u00f6 meid\u00e4n korvamme j\u00e4rkyttyisi \u00e4\u00e4nest\u00e4?\u201d \u201dMin\u00e4 uskon Jumalaan, Sanaan, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on Is\u00e4st\u00e4\u00e4n syntynyt, joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa, joka tuli alas ja haudattiin?\u201d Sanojesi katkeruus ja rienaavuus saattaisi todellakin ajaa meid\u00e4t raivokkaaseen ja hurjaan hy\u00f6kk\u00e4ykseen vastaukseksi; mutta meid\u00e4n on hieman hillitt\u00e4v\u00e4 hurskaan murheemme ohjaksia.<\/p>\n

                                                                      LUKU 10. H\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 kiivaasti h\u00e4nt\u00e4 vastaan, koska vaikka h\u00e4n on hyl\u00e4nnyt katolisen uskonnon, h\u00e4n silti uskaltaa opettaa kirkossa, toimittaa uhritoimituksia ja tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4.<\/p>\n

                                                                      VETOAN silloin teihin, teihin itseenne, sanon min\u00e4. Sanokaa minulle, pyyd\u00e4n, jos joku juutalainen tai pakana kielt\u00e4isi katolisen uskon uskontunnustuksen, pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n mielest\u00e4nne kuunnella h\u00e4nt\u00e4? Ehdottomasti ei. Ent\u00e4 jos harhaoppinen tai luopio tekee samoin? Viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n meid\u00e4n pit\u00e4isi kuunnella h\u00e4nt\u00e4, sill\u00e4 on pahempaa, jos ihminen hylk\u00e4\u00e4 totuuden, jonka h\u00e4n on tuntenut, kuin jos h\u00e4n kielt\u00e4\u00e4 sen tuntematta sit\u00e4 koskaan. N\u00e4emme siis teiss\u00e4 kaksi miest\u00e4: katolisen ja luopion: ensin katolisen, sitten luopion. M\u00e4\u00e4ritt\u00e4k\u00e4\u00e4 itse, kumpaa meid\u00e4n mielest\u00e4nne pit\u00e4isi seurata, sill\u00e4 ette voi painostaa toisen vaatimuksia itsess\u00e4nne tuomitsematta toista. Sanotko siis, ett\u00e4 tuomittavana on entinen min\u00e4si ja ett\u00e4 tuomitset katolisen uskontunnustuksen ja kaikkien ihmisten tunnustuksen ja uskon? Ja mit\u00e4 sitten? Oi h\u00e4pe\u00e4llinen teko! Oi kurja suru! Mit\u00e4 te teette katolisessa kirkossa, te katolilaisia est\u00e4v\u00e4? Miksi te, jotka olette kielt\u00e4neet kansan uskon, saastutatte edelleen kansan kokouksia? Ja ennen kaikkea rohkenet seisoa alttarilla, nousta saarnastuoliin ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 r\u00f6yhke\u00e4t ja petolliset kasvosi Jumalan kansalle – asettua piispan valtaistuimelle, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pappeutta, asettua opettajaksi? Opettaa kristittyj\u00e4 mit\u00e4? olemaan uskomatta Kristukseen: kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 H\u00e4n, jonka jumalallisessa temppeliss\u00e4 he ovat, on Jumala. Ja kaiken t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen, oi hulluus! Oi hulluus, te kuvittelette olevanne opettaja ja piispa, vaikka (oi kurja sokeus) kiell\u00e4tte H\u00e4nen jumaluutensa, H\u00e4nen jumaluutensa (toistan sen), jonka pappi te v\u00e4it\u00e4tte olevanne. Mutta surumme vie meid\u00e4t mukanaan. Mit\u00e4 sitten sanotaan uskontunnustuksessa, vai mit\u00e4 te itse sanoitte uskontunnustuksessa? Totisesti \u201dHerra Jeesus Kristus, Eritt\u00e4in Jumala Eritt\u00e4in Jumalasta, joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa, jonka kautta maailmat luotiin ja kaikki luotiin\u201d, ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sama Henkil\u00f6 \u201dtuli ja syntyi meid\u00e4n t\u00e4htemme Neitsyt Mariasta\u201d.\u201d Koska siis sanoit, ett\u00e4 Jumala syntyi Mariasta, miten voit kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Maria oli Jumalan \u00e4iti? Koska sanoit, ett\u00e4 Jumala tuli, miten voit kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on Jumala, joka on tullut? Sanoitte uskontunnustuksessa: \u201dUskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan: Uskon Eritt\u00e4in Jumalaan Eritt\u00e4in Jumalasta, joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa: joka meid\u00e4n t\u00e4htemme tuli ja syntyi Neitsyt Mariasta ja ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen alaisuudessa ja haudattiin.” Mutta nyt te sanotte: \u201dJos me sanoisimme: \u201dMin\u00e4 uskon Jumalaan Sanaan, Jumalan ainoaan Poikaan, Is\u00e4st\u00e4 syntyneeseen, Is\u00e4n kanssa yht\u00e4 ainetta olevaan, joka tuli ja haudattiin, eik\u00f6 korvamme j\u00e4rkkyisi \u00e4\u00e4nest\u00e4?\u201d Huomaatteko siis, kuinka olette t\u00e4ysin tuhoamassa ja polkemassa pois koko katolisen uskontunnustuksen ja katolisen mysteerin uskoa? \u201dOi synti, oi hirvi\u00f6, joka on karkotettava\u201d, kuten er\u00e4s sanoo, \u2018maan \u00e4\u00e4riin\u2019; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on totisempaa, mit\u00e4 teist\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 voitte vaikka menn\u00e4 siihen yksin\u00e4isyyteen, josta ette l\u00f6yd\u00e4 ket\u00e4\u00e4n tuhottavaksi. Luulette siis, ett\u00e4 pelastuksemme usko ja kirkon toivon salaisuus on j\u00e4rkytys korvillenne ja kuulollenne. ”Ja kuinka oli, ett\u00e4 aiemmin kun kiiruhdit kasteelle, kuulit n\u00e4m\u00e4 mysteerit vahingoittumattomilla korvillasi? Kuinka oli, ett\u00e4 kun kirkon opettajat opettivat sinua, korvasi eiv\u00e4t vahingoittuneet? Varmasti silloin hoidit velvollisuutesi ilman mink\u00e4\u00e4nlaista kaksinkertaista shokkia suullesi ja korvillesi; kun toistit, mit\u00e4 kuulit muilta, ja puhujana itse kuulit itsesi puhuvan. Miss\u00e4 sitten olivat n\u00e4m\u00e4 vauriot korvillenne?” Miksi ette vastustaneet ja huutaneet sit\u00e4 vastaan? Mutta te olette tosiaankin mielest\u00e4nne ja mielikuvituksestanne, milloin teille sopii, opetuslapsi, milloin teille sopii, kirkon vihollinen: milloin teille sopii katolilainen, milloin teille sopii luopio. Todellakin arvokas johtaja, joka vet\u00e4\u00e4 kirkkoja per\u00e4ss\u00e4nne, mihin puolelle ikin\u00e4 liityttek\u00e4\u00e4n; joka tekee tahdostanne el\u00e4m\u00e4mme lain, ja muuttaa ihmiskuntaa niin kuin te itse muututte, jotta, kun te ette halua olla sit\u00e4, mit\u00e4 kaikki muut ovat, he olisivat sit\u00e4, mit\u00e4 te haluatte! Todellakin loistava auktoriteetti, ett\u00e4 koska te ette nyt ole sit\u00e4, mit\u00e4 ennen olitte, maailman on lakattava olemasta sit\u00e4, mit\u00e4 se ennen oli!<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 11. H\u00e4n poistaa harhaoppisten hiljaisen vastalauseen, jotka haluavat perua lapsuudessa antamansa uskontunnustuksen<\/p>\n

                                                                      MUTTA ehk\u00e4 te sanotte, ett\u00e4 olitte vauva, kun teid\u00e4t uudistettiin, ettek\u00e4 siis silloin kyenneet ajattelemaan tai vastustamaan. Se on totta: se, ett\u00e4 lapsuutesi esti sinua vastustamasta, vaikka jos olisit ollut mies, olisit kuollut vastustamisen vuoksi. Sill\u00e4 mit\u00e4p\u00e4 jos sin\u00e4 olisit yritt\u00e4nyt pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 kielesi jossakin kohdassa tai olla ristiriidassa, kun pappi tuossa Kristuksen uskollisimmassa ja hartaimmassa kirkossa esitti uskontunnustuksen katekumeenille ja todistavalle kansalle? Ehk\u00e4p\u00e4 teit\u00e4 olisi kuultu, eik\u00e4 teit\u00e4 olisi heti l\u00e4hetetty ulos kuin jotain uudenlaista hirvi\u00f6t\u00e4 tai ihmeolentoa ruttona, joka on karkotettava. Ei siksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Jumalan vakavin ja uskonnollisin kansa haluaisi tahrittua pahimpienkin ihmisten verell\u00e4, vaan siksi, ett\u00e4 varsinkin suurissa kaupungeissa Jumalan rakkaudesta tulehtuneet ihmiset eiv\u00e4t voi hillit\u00e4 uskonsa kiihkoa, kun he n\u00e4kev\u00e4t jonkun nousevan heid\u00e4n Jumalaansa vastaan. Mutta olkoon niin. Jos n\u00e4in on, et voisi vauvana kiist\u00e4\u00e4 ja kielt\u00e4\u00e4 uskontunnustusta. Miksi pidit suusi kiinni, kun olit vanhempi ja vahvempi. Joka tapauksessa kasvoit aikuiseksi ja sinusta tuli mies, ja sinut asetettiin kirkon virkaan. Kaikkina n\u00e4in\u00e4 vuosina, kaikkien virka- ja arvovaltaisten vaiheiden aikana, etk\u00f6 koskaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt sit\u00e4 uskoa, jota opetit niin kauan sitten? Tiesit joka tapauksessa, ett\u00e4 olit h\u00e4nen diakoninsa ja pappinsa. Jos pelastuss\u00e4\u00e4nt\u00f6 oli sinulle vaikeus, miksi otit vastaan kunnian siit\u00e4, jonka uskosta et pit\u00e4nyt? Mutta olittehan te tosiaan kaukon\u00e4k\u00f6inen ja yksinkertaisesti hurskas mies, joka halusitte niin tasapainoilla n\u00e4iden kahden v\u00e4lill\u00e4, ett\u00e4 halusitte s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 jumalattoman jumalanpilkkanne ett\u00e4 katolisuuden kunnian!<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 12 Ristiinnaulittu Kristus on loukkaus ja hulluus niille, jotka julistavat, ett\u00e4 H\u00e4n oli pelkk\u00e4 ihminen<\/p>\n

                                                                      J\u00c4RKYTYS siis teid\u00e4n kuuloonne ja korviinne on, ett\u00e4 Jumala syntyi ja Jumala k\u00e4rsi. Ja miss\u00e4 on se sinun sanomasi, oi apostoli Paavali: \u201dMutta me saarnaamme Kristusta ristiinnaulittuna, juutalaisille tosin kompastuskivi, mutta pakanoille hulluus; mutta niille, jotka ovat kutsutut, sek\u00e4 juutalaisille ett\u00e4 kreikkalaisille, Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.\u201d Mit\u00e4 on Jumalan viisaus ja voima? Varmasti se on Jumala. Mutta h\u00e4n saarnaa ristiinnaulittua Kristusta Jumalan Voimana ja Viisautena. Jos siis Kristus on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Jumalan viisaus, niin h\u00e4n on siis ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s Jumala. \u201dMe\u201d, h\u00e4n siis sanoo, \u201dsaarnataan ristiinnaulittua Kristusta, joka juutalaisille tosin on kompastuskivi, mutta pakanoille hulluus.\u201d Ja niinp\u00e4 Herran risti, joka oli hulluutta pakanoille ja kompastuskivi juutalaisille, on teille molemmat yhdess\u00e4. Eik\u00e4 tosiaankaan ole suurempaa tyhmyytt\u00e4 kuin olla uskomatta tai suurempaa kompastuskive\u00e4 kuin kielt\u00e4yty\u00e4 kuuntelemasta. Heid\u00e4n korvansa haavoittuivat silloin Jumalan saarnasta ja intohimosta, aivan kuten teid\u00e4n korvanne ovat haavoittuneet nyt. He ajattelivat kuten te ajattelette, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 j\u00e4rkytti heid\u00e4n korviaan. Ja siksi, kun apostoli saarnasi Kristusta Jumalana, meid\u00e4n Jumalamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimess\u00e4, he pys\u00e4yttiv\u00e4t korvat p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n, niin kuin te pys\u00e4yt\u00e4tte ymm\u00e4rryksenne korvat. Teid\u00e4n molempien synti t\u00e4ss\u00e4 asiassa saattaisi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 samalta, ellei teid\u00e4n syyllisyytenne olisi suurempi, koska he kielsiv\u00e4t H\u00e4net, jossa intohimo viel\u00e4 osoitti ihmisyyden, kun taas te kiell\u00e4tte H\u00e4net, jonka yl\u00f6snousemus on jo osoittanut Jumalaksi. Niinp\u00e4 he vainosivat H\u00e4nt\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jota te vainoatte jopa taivaassa. Eik\u00e4 ainoastaan n\u00e4in, vaan t\u00e4m\u00e4 on viel\u00e4 julmempaa ja h\u00e4ijymp\u00e4\u00e4, sill\u00e4 he kielsiv\u00e4t H\u00e4net tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4, te kiell\u00e4tte H\u00e4net saatuanne uskon; he eiv\u00e4t tunteneet Herraa, te kun olette tunnustaneet H\u00e4net Jumalaksi; he lain kiivailun varjolla, te piispanviran verhossa; he kielsiv\u00e4t H\u00e4net, jolle luulivat olevansa vieraita, te kiell\u00e4tte H\u00e4net, jonka pappi te olette. Oi kelvoton teko, josta ei ole koskaan ennen kuultu! Te vainoatte ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4tte juuri sit\u00e4 vastaan, jonka virkaa te yh\u00e4 hoidatte.<\/p>\n

                                                                      LUKU 13. H\u00e4n vastaa vastav\u00e4itteeseen, jossa he sanovat, ett\u00e4 syntyneen lapsen pit\u00e4isi olla yht\u00e4 ainetta \u00e4idin kanssa<\/p>\n

                                                                      MUTTA todellakin petoksessanne ja pilkkaamisessanne k\u00e4yt\u00e4tte suurenmoista argumenttia kielt\u00e4\u00e4ksenne ja hy\u00f6k\u00e4t\u00e4ksenne Herraa Jumalaa vastaan, kun sanotte, ett\u00e4 \u201dsyntyneen lapsen pit\u00e4isi olla yht\u00e4 ainetta \u00e4idin kanssa\u201d. En t\u00e4ysin my\u00f6nn\u00e4 sit\u00e4, ja v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 Jumalan syntym\u00e4n kohdalla sit\u00e4 ei olisi noudatettu; sill\u00e4 syntym\u00e4 ei ollut niink\u00e4\u00e4n h\u00e4nen synnytt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 kuin h\u00e4nen Poikansa teko, ja H\u00e4n syntyi niin kuin H\u00e4n halusi, jonka teko oli, ett\u00e4 H\u00e4n syntyi. Seuraavaksi, jos sanotte, ett\u00e4 syntyv\u00e4n lapsen pit\u00e4isi olla samaa ainesta kuin vanhempansa, niin min\u00e4 v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 Herra Jeesus Kristus oli samaa ainesta Is\u00e4ns\u00e4 ja my\u00f6s \u00e4itins\u00e4 kanssa. Sill\u00e4 persoonien erilaisuuden mukaisesti H\u00e4n osoitti samankaltaisuutta kummankin vanhemman kanssa. Sill\u00e4 jumaluutensa mukaan h\u00e4n oli yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa, mutta lihallisuutensa mukaan h\u00e4n oli yht\u00e4 ainetta \u00e4itins\u00e4 kanssa. Ei siksi, ett\u00e4 yksi henkil\u00f6 oli yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa ja toinen oli yht\u00e4 ainetta \u00e4itins\u00e4 kanssa, vaan siksi, ett\u00e4 sama Herra Jeesus Kristus, joka sek\u00e4 syntyi ihmisen\u00e4 ett\u00e4 oli my\u00f6s Jumala, oli molempien vanhempien ominaisuudet itsess\u00e4\u00e4n, ja siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli ihminen, h\u00e4n osoitti samankaltaisuutta ihmis\u00e4iti\u00e4\u00e4n kohtaan, ja siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli Jumala, h\u00e4nell\u00e4 oli Is\u00e4n Jumalan luonne.<\/p>\n

                                                                      LUKU 14 H\u00e4n vertaa t\u00e4t\u00e4 virheellist\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 pelagialaisten opetukseen<\/p>\n

                                                                      MUUTA Jos Kristus, joka syntyi Mariasta, ei ole sama persoona kuin H\u00e4n, joka on Jumalasta, teette varmasti kaksi Kristusta; sen Pelagiuksen inhottavan erehdyksen tapaan, joka v\u00e4itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 pelkk\u00e4 ihminen syntyi Neitsyest\u00e4, sanoi, ett\u00e4 H\u00e4n oli pikemminkin ihmiskunnan opettaja kuin lunastaja; sill\u00e4 H\u00e4n ei tuonut ihmisille el\u00e4m\u00e4n lunastusta vaan ainoastaan esimerkin siit\u00e4, miten el\u00e4\u00e4, ts. \u00a0ett\u00e4 seuraamalla h\u00e4nt\u00e4 ihmisten tulisi tehd\u00e4 samanlaisia asioita ja siten p\u00e4\u00e4st\u00e4 samanlaiseen tilaan. Herjauksellanne on siis vain yksi l\u00e4hde, ja virheiden juuret ovat yksi ja sama. He v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Mariasta syntyi pelkk\u00e4 ihminen: te v\u00e4it\u00e4tte samaa. He erottavat Ihmisen Pojan Jumalan Pojasta: te teette samoin. He sanovat, ett\u00e4 Vapahtajasta tuli Kristus kasteessaan: te sanotte, ett\u00e4 kasteessa h\u00e4nest\u00e4 tuli Jumalan temppeli. He eiv\u00e4t kiell\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4nest\u00e4 tuli Jumala k\u00e4rsimyksens\u00e4 j\u00e4lkeen: te kiell\u00e4tte H\u00e4net jopa taivaaseenastumisensa j\u00e4lkeen. Vain yhdess\u00e4 kohdassa teid\u00e4n kieroutenne ylitt\u00e4\u00e4 siis heid\u00e4n kieroutumisensa, sill\u00e4 he n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t pilkkaavan Herraa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja te jopa taivaassa. Me emme kiell\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 olette voittaneet ja ohittaneet ne, joita j\u00e4ljittelette. He lakkaavat viimein kielt\u00e4m\u00e4st\u00e4 Jumalaa; te ette koskaan tee niin. Tosin heid\u00e4n tunnustustaan ei pid\u00e4 pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin oikeana tunnustuksena, sill\u00e4 he my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t Vapahtajalle jumaluuden kunnian vasta h\u00e4nen k\u00e4rsimyksens\u00e4 j\u00e4lkeen, ja vaikka he kielt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n oli Jumala ennen sit\u00e4, he tunnustavat sen vasta sen j\u00e4lkeen; sill\u00e4 minusta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 se, joka kielt\u00e4\u00e4 jonkin osan Jumalasta, kielt\u00e4\u00e4 h\u00e4net kokonaan; ja se, joka ei tunnusta, ett\u00e4 h\u00e4n on koskaan ollut olemassa, kielt\u00e4\u00e4 h\u00e4net ikuisesti. Aivan kuten tekin, vaikka tunnustaisitte, ett\u00e4 nyt taivaassa oleva Herra Jeesus Kristus, joka syntyi Neitsyt Mariasta, on Jumala, ette todella tunnustaisi H\u00e4nt\u00e4, ellette my\u00f6nt\u00e4isi, ett\u00e4 H\u00e4n on aina ollut Jumala. Mutta te ette tosiaankaan halua miss\u00e4\u00e4n kohdassa muuttaa tai muuttaa mielipidett\u00e4nne. Sill\u00e4 te v\u00e4it\u00e4tte, ett\u00e4 H\u00e4n, jonka puhutte syntyneen pelkk\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4, ei ole viel\u00e4 nykyisink\u00e4\u00e4n Jumala. Oi uutta ja ihmeellist\u00e4 jumalanpilkkaa, vaikka v\u00e4it\u00e4tte harhaoppisten kanssa, ett\u00e4 H\u00e4n on ihminen, ette kuitenkaan harhaoppisten kanssa tunnusta, ett\u00e4 H\u00e4n on Jumala!<\/p>\n

                                                                      LUKU 15. H\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 ne, jotka kannattavat t\u00e4t\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 opetusta, tunnustavat kaksi Kristusta<\/p>\n

                                                                      MUTTA viel\u00e4, olin alkanut sanoa, ett\u00e4 koska te varmasti teette kaksi Kristusta, juuri t\u00e4t\u00e4 asiaa on havainnollistettava ja teht\u00e4v\u00e4 selv\u00e4ksi. Kertokaa minulle, pyyd\u00e4n teit\u00e4, te, jotka erotatte Kristuksen Jumalan Pojasta, miten voitte tunnustaa uskontunnustuksessa, ett\u00e4 Kristus on Jumalasta syntynyt? Sill\u00e4 te sanotte: \u201dMin\u00e4 uskon Jumalaan, Is\u00e4\u00e4n, ja Jeesukseen Kristukseen, h\u00e4nen Poikaansa.\u201d T\u00e4ss\u00e4 teill\u00e4 siis on Jeesus Kristus Jumalan Poika; mutta te sanotte, ettei se ollut sama Jumalan Poika, joka syntyi Mariasta. Siksi on yksi Jumalan Kristus ja toinen Marian Kristus. Teid\u00e4n n\u00e4kemyksenne mukaan on siis kaksi Kristusta. Sill\u00e4 vaikka uskontunnustuksessa ette kiell\u00e4 Kristusta, sanotte, ett\u00e4 Marian Kristus on toinen kuin se, jonka tunnustatte uskontunnustuksessa. Mutta ehk\u00e4p\u00e4 te sanotte, ett\u00e4 Kristus ei ole Jumalasta syntynyt: miten te sitten sanotte uskontunnustuksessa: \u201dMin\u00e4 uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan\u201d? Silloin sinun on joko kiellett\u00e4v\u00e4 uskontunnustus tai tunnustettava, ett\u00e4 Kristus on Jumalan Poika. Mutta jos tunnustat uskontunnustuksessa, ett\u00e4 Kristus on Jumalan Poika, sinun on my\u00f6s tunnustettava, ett\u00e4 sama Kristus, Jumalan Poika, on per\u00e4isin Mariasta. Tai jos teet toisen Kristuksen Mariasta, teet varmasti sen jumalanpilkallisen v\u00e4itteen, ett\u00e4 on olemassa kaksi Kristusta.<\/p>\n

                                                                      LUKU 16. H\u00e4n osoittaa edelleen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 opetus tuhoaa kolminaisuuden tunnustamisen<\/p>\n

                                                                      MUTTA, vaikka t\u00e4m\u00e4 uskontunnustuksen usko ei hillitsisik\u00e4\u00e4n teid\u00e4n itsep\u00e4isyytt\u00e4nne ja ep\u00e4rehellisyytt\u00e4nne, enk\u00f6, kysyn teilt\u00e4, ole teist\u00e4 h\u00e4keltynyt vetoamalla j\u00e4rkeen ja totuuden valoon? Kerro minulle, kysyn, kuka ikin\u00e4 oletkin, oi sin\u00e4 harhaoppinen – Ainakin on olemassa Kolminaisuus, johon me uskomme ja jonka me tunnustamme: Is\u00e4 ja Poika ja Pyh\u00e4 Henki. Is\u00e4n ja Hengen kirkkaudesta ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n. Sin\u00e4 herjaat Poikaa, koska sanot, ettei se ollut sama henkil\u00f6, joka syntyi Mariasta, kuin H\u00e4n, joka syntyi Is\u00e4st\u00e4 Jumalasta. Kertokaa siis minulle: jos ette kiell\u00e4, ett\u00e4 Jumalan ainoa Poika oli Jumalasta syntynyt, keneksi te sitten v\u00e4it\u00e4tte H\u00e4nt\u00e4, joka syntyi Mariasta? Te sanotte \u201dpelkk\u00e4 ihminen\u201d sen mukaan, mit\u00e4 h\u00e4n itse sanoi: \u201dSe, joka on syntynyt lihasta, on lihaa.\u201d \u201dSe, joka on syntynyt lihasta, on lihaa.\u201d Mutta H\u00e4nt\u00e4 ei voi kutsua pelk\u00e4ksi ihmiseksi, joka ei ole syntynyt pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ihmisen luomisen lain mukaan. \u201dSill\u00e4 se, mik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on siitetty\u201d, sanoi enkeli, \u201don Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4.\u201d Ja t\u00e4t\u00e4 ette edes te uskalla kielt\u00e4\u00e4, vaikka kiell\u00e4tte l\u00e4hes kaikki pelastuksen salaisuudet. Koska h\u00e4n siis syntyi Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 voida kutsua pelk\u00e4ksi ihmiseksi, koska h\u00e4n on Jumalan innoittamana saanut alkunsa, ellei h\u00e4n ole se, joka, kuten apostoli sanoo, \u201dtyhjensi itsens\u00e4 ottamalla palvelijan muodon\u201d ja \u201dsana tuli lihaksi\u201d, \u201d ja \u201dn\u00f6yryytti itsens\u00e4 tulemalla kuuliaiseksi kuolemaan asti\u201d, ja \u201djoka meid\u00e4n t\u00e4htemme, vaikka h\u00e4n oli rikas, tuli k\u00f6yh\u00e4ksi\u201d, niin sanokaa minulle, kuka h\u00e4n sitten on, joka on syntynyt Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 ja saanut alkunsa Jumalan varjostuksesta? Sanotte, ett\u00e4 H\u00e4n on varmasti eri henkil\u00f6. Silloin on kaksi persoonaa, nimitt\u00e4in toinen, joka on syntynyt taivaassa olevasta Is\u00e4st\u00e4 Jumalasta, ja toinen, joka on saanut alkunsa Mariasta Jumalan vaikutuksesta. Ja n\u00e4in ollen on olemassa nelj\u00e4s Henkil\u00f6, jonka te otatte k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja jonka (vaikka sanoissa kutsutte H\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4ksi ihmiseksi) v\u00e4it\u00e4tte, ettei H\u00e4n itse asiassa ole ollut pelkk\u00e4 ihminen, koska sallitte (ei kuitenkaan niin kuin pit\u00e4isi), ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 tulee kunnioittaa, palvoa ja palvoa. Koska siis Jumalan Poikaa, joka on syntynyt Is\u00e4st\u00e4, on varmasti kunnioitettava, ja H\u00e4nt\u00e4, joka on saanut alkunsa Mariasta Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4, on kunnioitettava, te teette kahdesta kunnioitettavasta ja palvottavasta persoonasta, jotka te erotatte toisistaan niin paljon, ett\u00e4 kumpaakin kunnioitetaan erityisell\u00e4 ja h\u00e4nelle ominaisella kunnioituksella. Ja n\u00e4in huomaatte, ett\u00e4 kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja erottamalla Jumalan Pojan itsest\u00e4\u00e4n tuhoatte, niin pitk\u00e4lle kuin mahdollista, koko jumaluuden salaisuuden. Sill\u00e4 samalla kun yrit\u00e4tte tuoda kolminaisuuteen nelj\u00e4nnen persoonan, huomaatte, ett\u00e4 olette kielt\u00e4neet kokonaan koko kolminaisuuden.<\/p>\n

                                                                      LUKU 17. Ne, jotka ovat erehtyneet katolisen uskonnon yhdess\u00e4 kohdassa, menett\u00e4v\u00e4t koko uskon ja koko uskon arvon<\/p>\n

                                                                      JA koska n\u00e4in on, kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sen, ett\u00e4 Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on yksi, olette kielt\u00e4neet kaiken. Sill\u00e4 kirkon salaisuuksien ja katolisen uskon j\u00e4rjestelm\u00e4 on sellainen, ett\u00e4 se, joka kielt\u00e4\u00e4 yhden osan pyh\u00e4st\u00e4 salaisuudesta, ei voi tunnustaa toista. Sill\u00e4 kaikki sen osat ovat niin sidottuja ja yhdistyneet toisiinsa, ett\u00e4 yksi ei voi pysy\u00e4 pystyss\u00e4 ilman toista, ja jos ihminen kielt\u00e4\u00e4 yhden kohdan koko joukosta, h\u00e4nen ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 uskoa kaikkia muita. Ja niinp\u00e4 jos kiell\u00e4t sen, ett\u00e4 Herra Jeesus Kristus on Jumala, seurauksena on, ett\u00e4 Jumalan Pojan kielt\u00e4ess\u00e4si kiell\u00e4t my\u00f6s Is\u00e4n. Sill\u00e4 kuten Pyh\u00e4 Johannes sanoo: \u201dSill\u00e4, jolla ei ole Poikaa, ei ole Is\u00e4\u00e4; mutta jolla on Poika, on my\u00f6s Is\u00e4.\u201d Kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 siis H\u00e4net, joka on syntynyt, kiell\u00e4tte my\u00f6s H\u00e4net, joka on synnytt\u00e4nyt. Kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s sen, ett\u00e4 Jumalan Poika syntyi lihassa, teid\u00e4t johdatetaan kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s se, ett\u00e4 H\u00e4n syntyi Hengess\u00e4, sill\u00e4 sama henkil\u00f6, joka syntyi lihassa, syntyi ensin Hengess\u00e4. Jos ette usko, ett\u00e4 H\u00e4n syntyi lihassa, seurauksena on, ett\u00e4 ette usko, ett\u00e4 H\u00e4n k\u00e4rsi. Jos ette usko h\u00e4nen k\u00e4rsimykseens\u00e4, mit\u00e4 muuta teille j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle kuin kielt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen yl\u00f6snousemuksensa? Sill\u00e4 usko yl\u00f6snousseeseen kumpuaa uskosta kuolleeseen. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n viittaus yl\u00f6snousemukseen ei voi pit\u00e4\u00e4 paikkaansa, ellei sit\u00e4 ole edelt\u00e4nyt usko H\u00e4nen kuolemaansa. Kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 siis h\u00e4nen k\u00e4rsimyksens\u00e4 ja kuolemansa kiell\u00e4tte my\u00f6s h\u00e4nen yl\u00f6snousemuksensa helvetist\u00e4. T\u00e4st\u00e4 seuraa varmasti, ett\u00e4 kiell\u00e4tte my\u00f6s h\u00e4nen yl\u00f6snousemuksensa, sill\u00e4 yl\u00f6snousemusta ei voi olla ilman yl\u00f6snousemusta. Ja jos emme usko, ett\u00e4 h\u00e4n nousi yl\u00f6s, emme voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n uskoa, ett\u00e4 h\u00e4n nousi yl\u00f6s: kuten apostoli sanoo: \u201dSill\u00e4 h\u00e4n, joka laskeutui, on sama, joka my\u00f6s nousi yl\u00f6s.\u201d N\u00e4in ollen, mit\u00e4 sinuun tulee, Herra Jeesus Kristus ei noussut yl\u00f6s helvetist\u00e4 eik\u00e4 noussut taivaaseen eik\u00e4 istunut Is\u00e4n Jumalan oikealle puolelle, eik\u00e4 h\u00e4n tule sin\u00e4 tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jota me odotamme, eik\u00e4 h\u00e4n tuomitse el\u00e4vi\u00e4 ja kuolleita.<\/p>\n

                                                                      LUKU 18. H\u00e4n kohdistaa puheensa vastapuolelleen, jonka kanssa h\u00e4n kiistelee, ja pyyt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 palaamaan j\u00e4rkiins\u00e4. Katumuksen sakramentti on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n langenneille heid\u00e4n pelastumisensa kannalta<\/p>\n

                                                                      JA niin, sin\u00e4 kurja, mielenvikainen, itsep\u00e4inen luotu, n\u00e4et, ett\u00e4 olet t\u00e4ysin j\u00e4rkytt\u00e4nyt koko uskontunnustuksen uskon ja kaiken sen, mik\u00e4 on arvokasta toivossamme ja mysteereiss\u00e4. Ja silti uskallat yh\u00e4 pysy\u00e4 kirkossa: ja kuvittelet olevasi pappi, vaikka olet kielt\u00e4nyt kaiken sen, mink\u00e4 kautta sinusta tuli pappi. Palatkaa siis takaisin oikealle tielle ja palauttakaa entinen mielenne, palatkaa j\u00e4rkiinne, jos teill\u00e4 koskaan oli niit\u00e4. Palatkaa omaan itseenne, jos teiss\u00e4 on koskaan ollut itse\u00e4nne, johon voitte palata. Tunnusta pelastuksesi sakramentit, joilla sinut on vihitty ja uudistettu. Niist\u00e4 ei ole teille nyt yht\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 kuin silloin, sill\u00e4 ne voivat nyt uudistaa teid\u00e4t katumuksen kautta, kuten ne silloin synnyttiv\u00e4t teid\u00e4t Fontin kautta. Pit\u00e4k\u00e4\u00e4 kiinni uskontunnustuksen koko j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4. Pit\u00e4k\u00e4\u00e4 kiinni uskon koko totuudesta. Uskokaa Jumalaan Is\u00e4\u00e4n: uskokaa Jumalaan Poikaan: yhteen, joka on synnytt\u00e4nyt ja joka on syntynyt, kaikkien Herraan, Jeesukseen Kristukseen; joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa; joka on syntynyt jumaluudessaan; joka on syntynyt lihassa: kaksinaisesta syntym\u00e4st\u00e4, mutta kuitenkin vain yhdest\u00e4 kirkkaudesta; joka on itse kaiken luoja, joka on syntynyt Is\u00e4st\u00e4 ja joka on sen j\u00e4lkeen syntynyt Neitsyest\u00e4.<\/p>\n

                                                                      LUKU 19. Ett\u00e4 Kristuksen syntym\u00e4 ajassa ei v\u00e4hent\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n H\u00e4nen Jumaluutensa kirkkaudesta ja voimasta<\/p>\n

                                                                      Sill\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n tuli lihasta ja lihassa, on viittaus H\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 se merkitse mit\u00e4\u00e4n v\u00e4henemist\u00e4 H\u00e4ness\u00e4; ja H\u00e4n yksinkertaisesti syntyi, ei muuttunut huonompaan suuntaan. Sill\u00e4 vaikka H\u00e4n pysyi edelleen Jumalan muodossa ja otti palvelijan muodon, H\u00e4nen inhimillisen ruumiinrakenteensa heikkous ei kuitenkaan vaikuttanut H\u00e4nen olemukseensa Jumalana; mutta kun H\u00e4nen Jumaluutensa voima s\u00e4ilyi t\u00e4ydellisen\u00e4 ja muuttumattomana, kaikki, mit\u00e4 H\u00e4nen ihmislihassaan tapahtui, oli H\u00e4nen ihmisyytens\u00e4 kehittymist\u00e4 eik\u00e4 H\u00e4nen kirkkautensa v\u00e4henemist\u00e4. Sill\u00e4 kun Jumala syntyi ihmislihaksi, h\u00e4n ei syntynyt ihmislihaksi siten, ettei h\u00e4n olisi pysynyt itsess\u00e4\u00e4n jumalallisena, vaan niin, ett\u00e4 Jumala tuli ihmiseksi, vaikka jumaluus s\u00e4ilyi entisell\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 Martta, vaikka h\u00e4n n\u00e4ki ruumiillisilla silmill\u00e4\u00e4n miehen, tunnusti h\u00e4net hengellisell\u00e4 n\u00e4kemisell\u00e4 Jumalaksi sanoen: \u201dKyll\u00e4, Herra, min\u00e4 olen uskonut, ett\u00e4 Sin\u00e4 olet Kristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika, joka olet tullut maailmaan.\u201d T\u00e4m\u00e4 on totta. Niin my\u00f6s Pietari Pyh\u00e4n Hengen ilmoituksen ansiosta, vaikka h\u00e4n ulkoisesti n\u00e4ki ihmisen Pojan, julisti H\u00e4net kuitenkin Jumalan Pojaksi sanoen: \u201dSin\u00e4 olet Kristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika\u201d. Niin my\u00f6s Tuomas, kun h\u00e4n kosketti lihaa, uskoi koskettaneensa Jumalaa sanoen: \u201dMinun Herrani ja minun Jumalani\u201d. Sill\u00e4 he kaikki tunnustivat vain yhden Kristuksen, jottei h\u00e4nest\u00e4 tulisi kahta. Uskotteko te siis H\u00e4neen; ja uskotteko siis, ett\u00e4 Jeesus Kristus, kaikkien Herra, sek\u00e4 ainosyntyinen ett\u00e4 esikoinen, on sek\u00e4 kaiken Luoja ett\u00e4 ihmisten S\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4, ja ett\u00e4 sama Henkil\u00f6 on ensin koko maailman luoja ja sen j\u00e4lkeen ihmiskunnan lunastaja? Joka viel\u00e4 pysyen Is\u00e4n kanssa ja Is\u00e4ss\u00e4, ollen yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa, otti (kuten apostoli sanoo) \u201dpalvelijan muodon ja n\u00f6yryytti itsens\u00e4 kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti\u201d ja (kuten uskontunnustus sanoo) \u201dsyntyi Neitsyt Mariasta, ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen alaisuudessa ja haudattiin\u201d. Ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n nousi yl\u00f6s kirjoitusten mukaan ja nousi yl\u00f6s taivaaseen ja tulee j\u00e4lleen tuomitsemaan sek\u00e4 el\u00e4vi\u00e4 ett\u00e4 kuolleita.” T\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4n uskomme, t\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4n pelastuksemme: uskoa, ett\u00e4 meid\u00e4n Jumalamme ja Herramme Jeesus Kristus on yksi ja sama ennen kaikkea ja kaiken j\u00e4lkeen. Sill\u00e4 kuten kirjoitettu on: \u201dJeesus Kristus on eilinen ja t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja sama iankaikkisesti.\u201d Sill\u00e4 \u201deilinen\u201d tarkoittaa kaikkea mennytt\u00e4 aikaa, jossa h\u00e4n ennen alkua oli Is\u00e4st\u00e4 syntynyt. \u201dT\u00e4n\u00e4\u00e4n\u201d kattaa t\u00e4m\u00e4n maailman ajan, jolloin H\u00e4n syntyi j\u00e4lleen Neitsyest\u00e4, k\u00e4rsi ja nousi yl\u00f6s. Mutta ilmaisulla \u201diankaikkisesti\u201d tarkoitetaan koko tulevaa rajatonta ikuisuutta.<\/p>\n

                                                                      LUKU 20. H\u00e4n osoittaa sanotun perusteella, ett\u00e4 emme tarkoita Jumalan olleen kuolevainen tai lihallinen ennen maailmoja, vaikka Kristus, joka on Jumala ikuisuudesta ja joka tehtiin ihmiseksi ajassa, on vain yksi Persoona<\/p>\n

                                                                      MUTTA ehk\u00e4 te sanotte: Jos min\u00e4 my\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 yksi ja sama Persoona syntyi aikojen lopulla Neitsyest\u00e4, joka oli ennen kaikkea Is\u00e4st\u00e4 Jumalasta syntynyt, niin min\u00e4 merkitsen, ett\u00e4 ennen maailman alkua Jumala oli lihassa, niin kuin min\u00e4 sanon, ett\u00e4 h\u00e4n oli j\u00e4lkeenp\u00e4in ihminen, joka oli aina Jumala; ja niin min\u00e4 sanon, ett\u00e4 tuo ihminen, joka syntyi j\u00e4lkeenp\u00e4in, oli aina ollut olemassa. En halua, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sokea tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja n\u00e4m\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4t v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitykset h\u00e4mment\u00e4v\u00e4t teit\u00e4 niin, ett\u00e4 kuvittelette minun v\u00e4itt\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 se ihmisyys, joka syntyi Mariasta, oli ollut olemassa jo ennen maailman alkua, tai v\u00e4itt\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 Jumala oli aina ruumiillisessa muodossa ennen maailman alkua. En sano, toistan sen, en sano, ett\u00e4 ihmisyys oli Jumalassa ennen kuin se syntyi, vaan ett\u00e4 Jumala syntyi j\u00e4lkeenp\u00e4in ihmisyydess\u00e4. Sill\u00e4 se liha, joka syntyi Neitsyen lihasta, ei ollut aina ollut olemassa; mutta Jumala, joka aina oli, tuli ihmisen lihassa Neitsyen lihasta. Sill\u00e4 \u201dSana tuli lihaksi\u201d, eik\u00e4 h\u00e4n ilmennyt lihana yhdess\u00e4 itsens\u00e4 kanssa, vaan jumaluuden kirkkaudessa liittyi ihmislihaan. Sill\u00e4 sanokaa minulle, milloin tai miss\u00e4 Sana tuli lihaksi, tai miss\u00e4 h\u00e4n tyhjensi itsens\u00e4 ottamalla palvelijan muodon, tai miss\u00e4 h\u00e4n tuli k\u00f6yh\u00e4ksi, vaikka h\u00e4n oli rikas? Miss\u00e4 muualla kuin Neitsyt Marian pyh\u00e4ss\u00e4 kohdussa, jossa Jumalan Sanan sanotaan ruumiillistumisensa yhteydess\u00e4 tulleen lihaksi, H\u00e4n otti syntym\u00e4ss\u00e4\u00e4n totisesti palvelijan muodon; ja kun H\u00e4net ihmisluonnossa naulattiin ristille, H\u00e4nest\u00e4 tuli k\u00f6yh\u00e4 ja H\u00e4nest\u00e4 tuli k\u00f6yh\u00e4 lihallisissa k\u00e4rsimyksiss\u00e4\u00e4n, vaikka H\u00e4n oli rikas jumalallisessa kirkkaudessaan?\u201d. Muuten, jos, kuten sanotte, jossakin my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 vaiheessa Jumaluus astui H\u00e4neen kuin johonkin profeettaan ja pyhimykseen, silloin \u201dSana tuli lihaksi\u201d my\u00f6s niiss\u00e4 ihmisiss\u00e4, joissa H\u00e4n takasi asua: silloin H\u00e4n jokaisessa heist\u00e4 tyhjensi itsens\u00e4 ja otti p\u00e4\u00e4lleen palvelijan muodon. Ja n\u00e4in ollen Kristuksessa ei ole mit\u00e4\u00e4n uutta tai ainutlaatuista. H\u00e4nen hedelm\u00f6ityksess\u00e4\u00e4n, syntym\u00e4ss\u00e4\u00e4n tai kuolemassaan ei ollut mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 tai ihmeellist\u00e4<\/p>\n

                                                                      LUKU 21. Pyh\u00e4n Raamatun auktoriteetti opettaa, ett\u00e4 Kristus oli olemassa iankaikkisuudesta asti<\/p>\n

                                                                      JA kuitenkin palatakseni siihen, mit\u00e4 sanoimme aiemmin, vaikka kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat ovatkin niin, kuten olemme todenneet: Miten me luemme, ett\u00e4 Jeesus Kristus (jonka te v\u00e4it\u00e4tte olevan pelkk\u00e4 ihminen) oli koskaan olemassa jo ennen Neitsyest\u00e4 tapahtunutta syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja miten profeetat ja apostolit julistavat H\u00e4nt\u00e4 Jumalaksi jo ennen maailmoja? Kuten Paavali sanoo: \u201dYksi Herra Jeesus, jonka kautta kaikki on\u201d. Ja toisaalla h\u00e4n sanoo: \u201dSill\u00e4 Kristuksessa on luotu kaikki taivaassa ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, sek\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n.\u201d My\u00f6s uskontunnustuksessa, joka on muotoiltu sek\u00e4 inhimillisen ett\u00e4 jumalallisen auktoriteetin perusteella, sanotaan: \u201dMin\u00e4 uskon Jumalaan, Is\u00e4\u00e4n, ja Herraan Jeesukseen Kristukseen, h\u00e4nen Poikaansa.\u201d Ja muiden lausekkeiden j\u00e4lkeen: \u201dEritt\u00e4in Jumala Eritt\u00e4in Jumalasta, jonka kautta molemmat maailmat on luotu ja kaikki on luotu.\u201d Ja edelleen: \u201dJoka meid\u00e4n t\u00e4htemme tuli ja syntyi Neitsyt Mariasta ja ristiinnaulittiin ja haudattiin.\u201d<\/p>\n

                                                                      LUKU 22. Hypostaattinen unioni mahdollistaa sen, ett\u00e4 voimme liitt\u00e4\u00e4 Jumalaan sen, mik\u00e4 Kristuksessa kuuluu lihaan<\/p>\n

                                                                      Kuinka sitten Kristus (jota te kutsutte pelk\u00e4ksi ihmiseksi) julistetaan Pyh\u00e4ss\u00e4 Kirjoituksessa Jumalaksi ilman alkua, jos oman tunnustuksemme mukaan Herran ihmisyys ei ollut olemassa ennen h\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja hedelm\u00f6itymist\u00e4\u00e4n Neitsyt Mariasta? Ja miten voimme lukea ihmisen ja Jumalan niin l\u00e4heisest\u00e4 yhteydest\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 ihminen on aina ollut yht\u00e4 ikuinen Jumalan kanssa ja ett\u00e4 Jumala on sen j\u00e4lkeen k\u00e4rsinyt ihmisen kanssa, vaikka emme voi uskoa, ett\u00e4 ihminen voi olla ilman alkua tai ett\u00e4 Jumala voi k\u00e4rsi\u00e4? T\u00e4m\u00e4n olemme todenneet aiemmissa kirjoituksissamme, nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 Jumala, joka on liitetty ihmisyyteen, toisin sanoen omaan ruumiiseensa, ei salli ihmisten ajatuksissa\u00a0 mink\u00e4\u00e4nlaista erottelua ihmisen ja Jumalan v\u00e4lille. H\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n salli kenenk\u00e4\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on olemassa yksi Ihmisen Pojan persoona ja toinen Jumalan Pojan persoona. Mutta kaikissa pyhiss\u00e4 kirjoituksissa H\u00e4n yhdist\u00e4\u00e4 ja ik\u00e4\u00e4n kuin sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 Jumaluuteen Herran ihmisyyden, niin ettei kukaan voi erottaa ihmist\u00e4 Jumalasta ajassa eik\u00e4 Jumalaa ihmisest\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4rsimyksess\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 jos katsotte H\u00e4nt\u00e4 ajassa, huomaatte, ett\u00e4 Ihmisen Poika on aina Jumalan Pojan kanssa. Jos otatte huomioon H\u00e4nen k\u00e4rsimyksens\u00e4, huomaatte, ett\u00e4 Jumalan Poika on aina ihmisen Pojan kanssa, ja ett\u00e4 Kristus, ihmisen Poika ja Jumalan Poika, on niin yksi ja jakamaton, ettei ihmist\u00e4 voida pyhien kirjoitusten kielell\u00e4 sanottuna erottaa ajassa Jumalasta eik\u00e4 Jumalaa ihmisest\u00e4 H\u00e4nen k\u00e4rsimyksess\u00e4\u00e4n. T\u00e4st\u00e4 seuraa t\u00e4m\u00e4: \u201dKukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi h\u00e4n, joka on tullut taivaasta, ihmisen Poika, joka on taivaassa.\u201d Jossa Jumalan Poika puhuessaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 todisti, ett\u00e4 Ihmisen Poika oli taivaassa: ja todisti, ett\u00e4 sama Ihmisen Poika, joka, kuten H\u00e4n sanoi, nousisi taivaaseen, oli jo aikaisemmin tullut alas taivaasta. Ja t\u00e4m\u00e4: \u201dMit\u00e4 ja jos te n\u00e4ette Ihmisen Pojan nousevan yl\u00f6s sinne, miss\u00e4 h\u00e4n ennenkin oli\u201d, jossa H\u00e4n antaa nimen H\u00e4nelle, joka oli syntynyt ihmisest\u00e4, mutta vakuuttaa, ett\u00e4 H\u00e4n on aina ollut ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja my\u00f6s apostoli, kun h\u00e4n tarkastelee sit\u00e4, mit\u00e4 ajassa tapahtui, sanoo, ett\u00e4 kaikki on tehty Kristuksen kautta. Sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dOn yksi Herra Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on tapahtunut\u201d. Mutta puhuessaan h\u00e4nen k\u00e4rsimyksest\u00e4\u00e4n h\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 kirkkauden Herra ristiinnaulittiin. \u201dSill\u00e4 jos\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018he olisivat tienneet, he eiv\u00e4t olisi koskaan ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa\u2019. Ja niin my\u00f6s uskontunnustuksessa, jossa puhutaan ainoasta ja esikoisesta Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, \u201dEritt\u00e4in Jumalasta Eritt\u00e4in Jumalasta, joka on yht\u00e4 ainetta Is\u00e4n kanssa ja kaiken luoja\u201d, vahvistetaan, ett\u00e4 H\u00e4n syntyi Neitsyest\u00e4, ristiinnaulittiin ja sen j\u00e4lkeen haudattiin. N\u00e4in yhdistet\u00e4\u00e4n (ik\u00e4\u00e4n kuin) Jumalan ja ihmisen Poika yhdeksi ruumiiksi ja yhdistet\u00e4\u00e4n Jumala ja ihminen, niin ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n eroa ei voi olla sen enemp\u00e4\u00e4 ajassa kuin k\u00e4rsimyksess\u00e4k\u00e4\u00e4n, koska Herran Jeesuksen Kristuksen osoitetaan olevan yksi ja sama persoona sek\u00e4 Jumalana kautta iankaikkisuuden ett\u00e4 ihmisen\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4rsimyksens\u00e4 keston ajan; ja vaikka emme voi sanoa, ett\u00e4 ihminen on alkuaan tuntematon tai ett\u00e4 Jumala on katoavainen, voimme kuitenkin Herran Jeesuksen Kristuksen yhdess\u00e4 persoonassa puhua ihmisest\u00e4 iankaikkisena ja Jumalasta kuollut. N\u00e4ette siis, ett\u00e4 Kristus tarkoittaa koko persoonaa ja ett\u00e4 nimi edustaa molempia luontoja, sill\u00e4 sek\u00e4 ihminen ett\u00e4 Jumala ovat syntyneet, ja niinp\u00e4 se k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 koko persoonan, niin ett\u00e4 kun t\u00e4t\u00e4 nime\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, n\u00e4emme, ettei mit\u00e4\u00e4n osaa ole j\u00e4tetty pois. Ennen Neitsyen syntym\u00e4\u00e4 ei siis ollut olemassa samaa ikuisuutta, joka kuului menneisyydess\u00e4 ihmisyyteen kuin jumaluuteen, mutta koska jumaluus yhdistyi ihmisyyteen Neitsyen kohdussa, siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 kun k\u00e4yt\u00e4mme Kristuksen nime\u00e4, ei voida puhua toisesta ilman toista.<\/p>\n

                                                                      LUKU 23. Se, ett\u00e4 synekdoksia- kuva, jossa osa edustaa kokonaisuutta, on hyvin tuttu Pyh\u00e4ss\u00e4 Raamatussa<\/p>\n

                                                                      MIT\u00c4 siis sanotte Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, sit\u00e4 sanotte koko persoonasta, ja mainitsemalla Jumalan Pojan mainitsette ihmisen Pojan, ja mainitsemalla ihmisen Pojan mainitsette Jumalan Pojan: kieliopillisella synekdoksialla, jossa ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n kokonaisuus osista, ja osa asetetaan kokonaisuuden tilalle: ja pyh\u00e4t kirjoitukset osoittavat t\u00e4m\u00e4n varmasti, sill\u00e4 niiss\u00e4 Herra k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 usein t\u00e4t\u00e4 trooppia ja opettaa t\u00e4ll\u00e4 tavalla muista ja haluaa meid\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n itsens\u00e4 samalla tavalla. Sill\u00e4 toisinaan pyhiss\u00e4 kirjoituksissa ei merkit\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4, asioita, ihmisi\u00e4 ja aikoja mill\u00e4\u00e4n muulla tavalla. Kuten t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa, jossa Jumala julistaa, ett\u00e4 Israelin on palveltava egyptil\u00e4isi\u00e4 nelj\u00e4sataa vuotta, ja sanoo Aabrahamille: \u201dTied\u00e4 sin\u00e4, ett\u00e4 sinun j\u00e4lkel\u00e4isesi joutuu muukalaiseksi maahan, joka ei ole heid\u00e4n maansa, ja he viev\u00e4t heid\u00e4t orjuuteen ja ahdistavat heit\u00e4 nelj\u00e4sataa vuotta.\u201d T\u00e4m\u00e4 ei ole totta. Kun taas jos otetaan huomioon koko aika sen j\u00e4lkeen, kun Jumala puhui, heit\u00e4 on enemm\u00e4n kuin nelj\u00e4sataa; mutta jos lasketaan vain se aika, jonka he olivat orjuudessa, heit\u00e4 on v\u00e4hemm\u00e4n. Ja t\u00e4m\u00e4n ajanjakson antamisessa todellakin, ellei sit\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla, meid\u00e4n t\u00e4ytyy ajatella, ett\u00e4 Jumalan Sana valehteli (ja pois sellainen ajatus kristityist\u00e4 mielist\u00e4!). Mutta koska jumalallisen lausuman ajankohdasta alkaen heid\u00e4n koko elinaikansa oli yli nelj\u00e4sataa vuotta, ja heid\u00e4n orjuutensa kesti vajaat nelj\u00e4sataa vuotta, teid\u00e4n on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 osa on otettava kokonaisuudeksi tai kokonaisuus osaksi. Samanlainen tapa on my\u00f6s esitt\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4t ja y\u00f6t, jolloin kun jommankumman ajanjakson kohdalla tarkoitetaan yht\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jompikumpi ajanjakso esitet\u00e4\u00e4n yhden ajanjakson osalla. Ja todellakin t\u00e4ll\u00e4 tavoin selvitet\u00e4\u00e4n Herramme k\u00e4rsimyksen aikaa koskeva vaikeus: sill\u00e4 kun Herra ennusti, ett\u00e4 profeetta Joonan mallin mukaan Ihmisen Poika olisi kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja kolme y\u00f6t\u00e4 maan syd\u00e4mess\u00e4 ja kun h\u00e4n sen viikon kuudennen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen, jona h\u00e4net ristiinnaulittiin vuonna, h\u00e4n oli helvetiss\u00e4 vain yhden p\u00e4iv\u00e4n ja kaksi y\u00f6t\u00e4, miten voimme osoittaa jumalallisten sanojen totuuden? Varmasti synekdoksian keinolla, eli sill\u00e4 siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n, jona H\u00e4net ristiinnaulittiin, kuuluu edelt\u00e4v\u00e4 y\u00f6, ja siihen y\u00f6h\u00f6n, jona H\u00e4n nousi yl\u00f6s, kuuluu tuleva p\u00e4iv\u00e4; ja kun siis siihen lis\u00e4t\u00e4\u00e4n y\u00f6, joka edelsi siihen kuuluvaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja p\u00e4iv\u00e4, joka seurasi siihen kuuluvaa y\u00f6t\u00e4, niin n\u00e4emme, ett\u00e4 koko ajanjaksosta, joka koostuu sen osista, ei puutu mit\u00e4\u00e4n. Pyh\u00e4t kirjoitukset ovat t\u00e4ynn\u00e4 t\u00e4llaisia esimerkkej\u00e4 puhetavoista, mutta niiden kaikkien kertominen kest\u00e4isi liian kauan. Sill\u00e4 niinp\u00e4 kun psalmissa sanotaan: \u201dMit\u00e4 on ihminen, ett\u00e4 Sin\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 muistat?\u201d, me ymm\u00e4rr\u00e4mme syd\u00e4mest\u00e4 koko kokonaisuuden, sill\u00e4 vaikka mainitaan vain yksi ihminen, tarkoitetaan koko ihmissukua. Niinp\u00e4 my\u00f6s siin\u00e4, miss\u00e4 Ahab teki synti\u00e4, meille kerrotaan, ett\u00e4 kansa teki synti\u00e4. Kun – vaikka kaikki mainitaan, osa on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 kokonaisuudesta. My\u00f6s Johannes, Herran edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4, sanoo: \u201dMinun j\u00e4lkeeni tulee mies, joka on parempi kuin min\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n oli ennen minua.\u201d Miten h\u00e4n sitten tarkoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n tulisi h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4, jonka h\u00e4n osoittaa olevan ennen h\u00e4nt\u00e4? Sill\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n miehest\u00e4, joka syntyi j\u00e4lkeenp\u00e4in, miten h\u00e4n oli ennen h\u00e4nt\u00e4? Mutta jos se ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n Sanasta, miten se kuuluu: \u201dihminen tulee minun j\u00e4lkeeni\u201d?\u201d. Paitsi ett\u00e4 yhdess\u00e4 ainoassa Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa osoitetaan sek\u00e4 ihmisyyden j\u00e4lkim\u00e4isyys ett\u00e4 jumaluuden etumaisuus. Ja n\u00e4in ollen tulos on, ett\u00e4 yksi ja sama Herra oli ennen h\u00e4nt\u00e4 ja tuli h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4; sill\u00e4 lihan mukaan h\u00e4n oli ajallisesti Johanneksen j\u00e4lkeen, ja jumaluutensa mukaan h\u00e4n oli ennen kaikkia ihmisi\u00e4. Ja niinp\u00e4 h\u00e4n, kun h\u00e4n nimesi tuon miehen, tarkoitti sek\u00e4 ihmisyytt\u00e4 ett\u00e4 Sanaa, sill\u00e4 koska Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, oli t\u00e4ydellinen sek\u00e4 ihmisyydess\u00e4 ett\u00e4 jumaluudessa, kun h\u00e4n mainitsi yhden n\u00e4ist\u00e4 luonnoista H\u00e4ness\u00e4, h\u00e4n tarkoitti koko persoonaa. Ja mit\u00e4 muuta tarvitaan? Luulen, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 pett\u00e4isi minut, jos yritt\u00e4isin koota tai kertoa kaiken, mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 aiheesta voidaan sanoa. Ja se, mit\u00e4 olemme jo sanoneet, riitt\u00e4\u00e4 ainakin t\u00e4m\u00e4n osan osalta sek\u00e4 uskontunnustuksen selitt\u00e4miseen ett\u00e4 tapauksemme vaatimuksiin ja kirjamme rajoihin.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      KIRJA VII<\/p>\n

                                                                      LUKU 1. Koska h\u00e4n aikoo vastata vastustajiensa herjauksiin, h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 jumalallisen armon apua opettamaan rukouksen, jota niiden on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4, jotka ryhtyv\u00e4t kiistelem\u00e4\u00e4n harhaoppisten kanssa,<\/p>\n

                                                                      voivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, niin kuin k\u00e4y niille, jotka ovat paenneet meren vaaroja ja pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t hiekkaa, joka levitt\u00e4ytyy sataman eteen, tai rantaviivaa reunustavia kallioita, niin on my\u00f6s minun tapauksessani, ett\u00e4 – kun olen viimeiseen asti pit\u00e4nyt kiinni joistakin harhaoppisten herjauksista – vaikka olen saavuttanut itselleni asettamani ty\u00f6n rajan, alan kuitenkin pel\u00e4t\u00e4 sit\u00e4 loppua, johon olin kaipaillut p\u00e4\u00e4sev\u00e4ni. Mutta niin kuin profeetta sanoo: \u201dHerra on minun auttajani, en pelk\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 ihminen voi minulle tehd\u00e4\u201d, niin emme mek\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 niit\u00e4 sudenkuoppia, joita ovelat harhaoppiset ovat kaivaneet eteemme, emmek\u00e4 niit\u00e4 polkuja, jotka ovat t\u00e4ynn\u00e4 kauheita orjantappuroita. Sill\u00e4 koska ne vaikeuttavat tiemme kulkua, mutta eiv\u00e4t sulje sit\u00e4, edess\u00e4mme on pikemminkin vaiva niiden pois raivaamisesta kuin pelko siit\u00e4, ettemme kykene siihen. Sill\u00e4 kun ne tulevat tiellemme, kun kuljemme vaivalloisesti oikeaa tiet\u00e4, ja pikemminkin pelottavat kulkijoita kuin vahingoittavat heit\u00e4, niin meid\u00e4n ty\u00f6mme ja asiamme on enemm\u00e4nkin niiden pois raivaaminen kuin sen vaikeuden pelk\u00e4\u00e4minen: Niinp\u00e4, kun panemme k\u00e4temme tuon tappavan k\u00e4\u00e4rmeen hirvitt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle ja kaipaamme tarttua kaikkiin raajoihin, jotka ovat kietoutuneet h\u00e4nen ruumiinsa valtaviin poimuihin ja kierteisiin, rukoilemme yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen Sinua, Herra Jeesus, jota olemme aina rukoilleet, ett\u00e4 Sin\u00e4 antaisit meille sanoja avaamalla suumme \u201dlinnoitusten kukistamiseen, neuvojen ja kaiken korkeuden, joka kohoaa Jumalan tuntemista vastaan, tuhoamiseen ja kaiken ymm\u00e4rryksen vangiksi saattamiseen Sinun kuuliaisuuteesi. \u201d, sill\u00e4 se on todellakin vapaa, joka on alkanut tulla Sinun vangeiksesi. Ole siis l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 sinun ty\u00f6ss\u00e4si ja niiden sinun kanssasi, jotka ponnistelevat sinun puoleesi yli voimiensa. Anna meid\u00e4n murskata t\u00e4m\u00e4n uuden k\u00e4\u00e4rmeen avonaiset suut ja sen kaula, joka paisuu tappavasta myrkyst\u00e4, oi Sin\u00e4, joka teet uskovien jalat astumaan vahingoittumattomina k\u00e4\u00e4rmeiden ja skorpionien p\u00e4\u00e4lle, k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kyyk\u00e4\u00e4rmeen ja basiliskon kimppuun, polkemaan leijonan ja lohik\u00e4\u00e4rmeen jalkoihin. Ja suo, ett\u00e4 vankkumattoman viattomuuden pelottomalla rohkeudella imev\u00e4 lapsi voi leikki\u00e4 kourun kolossa ja vieroitettu lapsi ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 basiliskon luolaan. Suo siis my\u00f6s meille, ett\u00e4 saamme ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 k\u00e4temme vahingoittumattomina t\u00e4m\u00e4n hirvitt\u00e4v\u00e4n ja pahimman basiliskon luolaan; ja jos sill\u00e4 on jossakin kolossa, toisin sanoen ihmisen syd\u00e4mess\u00e4, lymyily- tai lepopaikka tai se on muninut sinne munansa tai j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4lkeens\u00e4 j\u00e4ljen limaisesta kulkureitist\u00e4\u00e4n, niin poista sin\u00e4 niist\u00e4 kaikki t\u00e4m\u00e4n kaikkein pahimman k\u00e4\u00e4rmeen pahanlaatuinen ja tappava saastutus. Ota pois se saastaisuus, jonka heid\u00e4n pilkkaamisensa on heille aiheuttanut, ja puhdista pyh\u00e4n puhdistuksesi viuhkalla haisevaan mutaan uppoutuneet sielut, niin ett\u00e4 \u201dvarkaiden luolat\u201d muuttuisivat \u201drukoushuoneiksi\u201d ja ett\u00e4 niiss\u00e4, jotka nyt ovat, kuten kirjoitettu, siilien, hirvi\u00f6iden, satiirien ja kaikenlaisten outojen olentojen asuinsijoja, loistaisivat esiin Pyh\u00e4n Henkesi lahjat, nimitt\u00e4in uskon ja pyhyyden kauneus. Ja niin kuin kerran Sin\u00e4 h\u00e4vitit ep\u00e4jumalanpalveluksen ja karkotit kuvat ja teit paholaisten temppeleist\u00e4 hyveen pyh\u00e4kk\u00f6j\u00e4 ja p\u00e4\u00e4stit k\u00e4\u00e4rmeiden ja skorpionien luoliin loistavan valon s\u00e4teet ja teit erehdyksen ja h\u00e4pe\u00e4n luolista kauneuden ja loiston koteja, niin vuodata Sin\u00e4 vuodatat kaikille, joiden silm\u00e4t harhaoppisen j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyyden pimeys on sokaissut, Sinun laupeutesi ja totuutesi valoa, jotta he vihdoin kirkkain ja paljastetuin silmin n\u00e4kisiv\u00e4t ruumiillistumisesi suuren ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 antavan salaisuuden ja tulisivat siten tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Sin\u00e4 olet syntynyt Hyv\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4 tuosta puhtaan Neitsyen pyh\u00e4st\u00e4 kohdusta, ja kuitenkin tunnustamaan, ett\u00e4 Sin\u00e4 olit aina Hyv\u00e4n\u00e4 Jumalana.<\/p>\n

                                                                      LUKU 2. H\u00e4n vastaa n\u00e4ihin sanoihin perustuvaan vastav\u00e4itteeseen: Kukaan ei synnytt\u00e4nyt sellaista, joka oli ollut olemassa ennen h\u00e4nt\u00e4<\/p>\n

                                                                      JA ennen kuin alan puhua niist\u00e4 asioista, joista en ole antanut aikaisemmissa kirjoissa mit\u00e4\u00e4n esimakua, pid\u00e4n oikeana yritt\u00e4\u00e4 toteuttaa sen, mit\u00e4 olen jo luvannut, ett\u00e4 kun olen lunastanut lupaukseni perinpohjaisesti, voin lupaukseni t\u00e4ytetty\u00e4ni alkaa puhua vapaammin siit\u00e4, mit\u00e4 ei ole k\u00e4sitelty. Niinp\u00e4 tuo uusi k\u00e4\u00e4rme, tuhotakseen uskon pyh\u00e4\u00e4n syntym\u00e4juhlaan, huudahtaa Jumalan kirkkoa vastaan ja sanoo: \u201dKukaan ei koskaan synnyt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vanhempaa\u201d. Aluksi sitten luulen, ettet tied\u00e4, mit\u00e4 sanot, etk\u00e4 sit\u00e4, mist\u00e4 saat sen. Sill\u00e4 jos tiet\u00e4isit tai ymm\u00e4rt\u00e4isit, mist\u00e4 olet sen saanut, et koskaan pit\u00e4isi Jumalan ainokaisen syntym\u00e4\u00e4 inhimillisten mielikuvitusten valossa, etk\u00e4 yritt\u00e4isi ratkaista pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n inhimillisin v\u00e4ittein H\u00e4nest\u00e4, joka on syntynyt ilman, ett\u00e4 h\u00e4nen hedelm\u00f6ittymisens\u00e4 on per\u00e4isin ihmisest\u00e4; etk\u00e4 toisi inhimillisi\u00e4 mahdottomuuksia vastav\u00e4itteiksi jumalallista kaikkivoipaisuutta vastaan, jos tiet\u00e4isit, ett\u00e4 Jumalalle mik\u00e4\u00e4n ei ole mahdotonta. Kukaan ei siis, sanotte, synnyt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vanhempaa. Kertokaa minulle sitten, pyyd\u00e4n, mist\u00e4 tapauksista te puhutte, mink\u00e4 luotujen olentojen luonteesta te luulette voivanne asettaa s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4? Luuletteko voivanne s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 lakeja ihmisille tai el\u00e4imille tai linnuille tai karjalle? N\u00e4m\u00e4 (ja muut samantyyppiset) ovat asioita, joista voidaan esitt\u00e4\u00e4 t\u00e4llaisia v\u00e4itteit\u00e4. Sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei kykene tuottamaan mit\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n vanhempaa; sill\u00e4 se, mik\u00e4 on jo tuotettu, ei voi palata siihen uudelleen niin, ett\u00e4 se syntyisi uudelleen uuden luomisen kautta. Niinp\u00e4 kukaan ei voi synnytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vanhempaa, kuten kukaan ei voi synnytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vanhempaa: sill\u00e4 mahdollisuus synnytt\u00e4miseen syntyy vain siell\u00e4, miss\u00e4 on mahdollisuus synnytt\u00e4miseen. Kuvitteletteko siis, ett\u00e4 Kaikkivaltiaan Jumalan syntym\u00e4ss\u00e4 on otettava huomioon samat n\u00e4k\u00f6kohdat kuin maallisten luotujen syntym\u00e4ss\u00e4? Ja tuotko ihmisen olosuhteiden luonteen vaikeutena esiin H\u00e4nen kohdallaan, joka on itse luonnon luoja? Huomaatte siis, ett\u00e4 kuten edell\u00e4 sanoin, ette tied\u00e4, mist\u00e4 tai kenest\u00e4 puhutte, kun vertaatte luotuja olentoja Luojaan; ja laskeaksenne Jumalan voiman ved\u00e4tte esimerkin niist\u00e4 asioista, joita ei olisi koskaan ollut olemassa, ellei juuri niiden olemassaolon tosiasia olisi per\u00e4isin Jumalalta. Jumala tuli siis niin kuin tahtoi, silloin kun tahtoi, ja siit\u00e4, kenest\u00e4 tahtoi. Ei aika eik\u00e4 henkil\u00f6, ei ihmisten tapa eik\u00e4 luotujen tapa ollut h\u00e4nelle mik\u00e4\u00e4n vaikeus; sill\u00e4 luotujen laki ei voinut olla esteen\u00e4 H\u00e4nelle, joka on itse niiden kaikkien Luoja. Ja kaikki, mink\u00e4 H\u00e4n halusi mahdolliseksi, oli valmiina H\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 tahdonvoima oli H\u00e4nen. Haluatteko tiet\u00e4\u00e4, kuinka pitk\u00e4lle Jumalan kaikkivoipaisuus ulottuu ja kuinka suuri se on? Min\u00e4 uskon, ett\u00e4 Herra voisi tehd\u00e4 jopa luoduilleen sellaista, mit\u00e4 te ette usko H\u00e4nen voivan tehd\u00e4 omalle kohdalleen. Sill\u00e4 kaikki el\u00e4v\u00e4t olennot, jotka nyt kantavat itse\u00e4\u00e4n nuorempia asioita, voisivat, jos Jumala vain antaisi sanan, kantaa paljon itse\u00e4\u00e4n vanhempia asioita. Sill\u00e4 jopa ruoka ja juoma voisi, jos Jumala niin tahtoisi, muuttua siki\u00f6ksi ja j\u00e4lkel\u00e4isiksi; ja jopa vesi, joka on virrannut kaiken alusta asti ja jota kaikki el\u00e4v\u00e4\u00e4 olentoa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, voisi, jos Jumala antaisi sanan, muuttua kohdussa ruumiiksi ja synnytt\u00e4\u00e4 sen. Sill\u00e4 kuka voi asettaa rajan jumalallisille teoille tai rajata jumalallista kaitselmusta, tai kuka (Raamatun sanoja k\u00e4ytt\u00e4en) voi sanoa H\u00e4nelle: \u201dMit\u00e4 sin\u00e4 teet?\u201d. Jos kiist\u00e4tte, ett\u00e4 Jumala voi tehd\u00e4 kaiken, niin kiist\u00e4k\u00e4\u00e4 sitten, ett\u00e4 kun Jumala syntyi, h\u00e4nest\u00e4 saattoi synty\u00e4 joku Mariaa vanhempi. Mutta jos Jumalalle ei ole mit\u00e4\u00e4n mahdotonta, miksi sitten tuot h\u00e4nen tulemistaan vastaan vastav\u00e4itteeksi mahdottomuuden, kun tied\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4nelle ei ole mik\u00e4\u00e4n mahdoton miss\u00e4\u00e4n asiassa?<\/p>\n

                                                                      LUKU3. \u00a0H\u00e4n vastaa pilkkaukseen, jonka mukaan synnytt\u00e4j\u00e4n on oltava samaa ainesta kuin syntyv\u00e4n<\/p>\n

                                                                      Toinen harhaoppinne herjaus tai herjaava pilkka on se, kun sanotte, ett\u00e4 synnytt\u00e4j\u00e4n on oltava samaa ainesta kuin synnytt\u00e4j\u00e4n. Se ei poikkea kovin paljon edellisest\u00e4, sill\u00e4 se eroaa siit\u00e4 pikemminkin termeiss\u00e4 kuin tosiasiassa ja todellisuudessa. Sill\u00e4 kun k\u00e4sittelemme Jumalan syntym\u00e4\u00e4, te v\u00e4it\u00e4tte, ett\u00e4 joku, jolla on suurempi voima, ei voisi synty\u00e4 Mariasta, aivan kuten edell\u00e4 te v\u00e4it\u00e4tte, ett\u00e4 joku, joka on vanhempi, ei voisi synty\u00e4. Ja niinp\u00e4 voitte k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n voidaan antaa sama vastaus kuin siihen, mit\u00e4 sanoitte aiemmin; tai voitte k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vastaus, joka annetaan t\u00e4h\u00e4n v\u00e4itteeseen, jonka nyt esit\u00e4tte, p\u00e4tee my\u00f6s siihen. Sanotte siis, ett\u00e4 sen, joka syntyy, t\u00e4ytyy olla samaa ainesta kuin sen, joka synnytt\u00e4\u00e4. Jos t\u00e4m\u00e4 viittaa maallisiin luotuihin, se pit\u00e4\u00e4 aivan varmasti paikkansa. Mutta jos se koskee Jumalan syntym\u00e4\u00e4, miksi h\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4 kohdalla otatte huomioon luonnosta per\u00e4isin olevat ennakkotapaukset, sill\u00e4 nimitykset alistetaan sille, joka ne on m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt, eik\u00e4 nimitt\u00e4j\u00e4lle, joka on m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt ne. Mutta haluaisitko tiet\u00e4\u00e4 tarkemmin, miten n\u00e4m\u00e4 sinun herjauksesi eiv\u00e4t ole ainoastaan pahoja vaan my\u00f6s typeri\u00e4 ja sellaisen ihmisen tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 puhetta, joka ei v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4e Jumalan kaikkivoipaisuutta? Kertokaa minulle, te, jotka ajattelette, ett\u00e4 samankaltaiset asiat voivat synty\u00e4 vain samankaltaisista asioista, mist\u00e4 sai alkunsa se selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n viiri\u00e4isjoukko, joka oli muinoin er\u00e4maassa ruokkimassa israelilaisia, sill\u00e4 miss\u00e4\u00e4n emme lue, ett\u00e4 ne olisivat syntyneet aiemmin lintuemoista, vaan ett\u00e4 ne kasvatettiin ja tulivat yht\u00e4kki\u00e4. Mist\u00e4 taas tuli se taivaallinen ruoka, joka nelj\u00e4nkymmenen vuoden ajan putosi heprealaisten leiriin? Tuottiko manna mannaa? Mutta n\u00e4m\u00e4 viittaavat muinaisiin ihmeisiin. Ent\u00e4 uudemmat ihmeet? Muutamalla leiv\u00e4ll\u00e4 ja pienell\u00e4 kalalla Herra Jeesus Kristus ruokki lukemattomia joukkoja ihmisi\u00e4, jotka seurasivat h\u00e4nt\u00e4, eik\u00e4 vain kerran. Syy siihen, ett\u00e4 he tulivat kyll\u00e4isiksi, ei ollut ruoassa: sill\u00e4 jokin salainen ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n syy tyydytti n\u00e4lk\u00e4isen kansan, varsinkin kun heid\u00e4n t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n j\u00e4i j\u00e4ljelle paljon enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 heille oli tarjottu, kun he olivat n\u00e4lk\u00e4isi\u00e4. Ja miten t\u00e4m\u00e4 kaikki tapahtui, ett\u00e4 kun ne, jotka s\u00f6iv\u00e4t, olivat saaneet tarpeekseen, itse ruoka moninkertaistui poikkeuksellisella tavalla? Luemme, ett\u00e4 Galileassa vedest\u00e4 valmistettiin viini\u00e4. Kertokaa minulle, miten se, mik\u00e4 oli luonteeltaan samanlaista, tuotti jotain, joka oli laadultaan t\u00e4ysin erilaista? Varsinkin kun (mik\u00e4 t\u00e4sm\u00e4lleen p\u00e4tee Herran syntym\u00e4\u00e4n) se oli jalomman aineen tuottamista siit\u00e4, mik\u00e4 oli sit\u00e4 huonompi? Kertokaa minulle siis, miten pelk\u00e4st\u00e4 vedest\u00e4 voitiin tuottaa rikas ja loistava viini? Miten yksi asia vedettiin ulos ja toinen kaadettiin sis\u00e4\u00e4n? Oliko s\u00e4ili\u00f6 sellainen kaivo, ett\u00e4 siit\u00e4 otettu vesi muuttui parhaaksi viiniksi? Vai vaikuttiko t\u00e4h\u00e4n astioiden luonne tai palvelijoiden ahkeruus? Kumpikaan n\u00e4ist\u00e4 ei varmastikaan vaikuttanut. Ja miten on mahdollista, ett\u00e4 syd\u00e4men ajatukset eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 tosiasian tapaa, vaikka omatunto pit\u00e4\u00e4 totuutta lujasti kiinni siit\u00e4? Evankeliumissa sokean miehen silmille laitettiin savea, ja kun se pestiin pois, silm\u00e4t syntyiv\u00e4t. Oliko vedell\u00e4 valta synnytt\u00e4\u00e4 silm\u00e4t vai savella valta synnytt\u00e4\u00e4 valo? Ei varmastikaan, varsinkaan kun vedest\u00e4 ei voisi olla mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 sokealle, ja savi itse asiassa haittaisi niiden n\u00e4k\u00f6\u00e4, jotka voisivat n\u00e4hd\u00e4. Ja miten oli mahdollista, ett\u00e4 asia, joka oli jo itsess\u00e4\u00e4n vahingollinen, muuttui terveyden palauttamisen v\u00e4lineeksi, ja ett\u00e4 se, mik\u00e4 tavallisesti vahingoitti terveit\u00e4 ihmisi\u00e4, muuttui sitten parantamisen v\u00e4lineeksi? Te sanotte, ett\u00e4 Jumalan voima sai sen aikaan ja Jumalan l\u00e4\u00e4ke aiheutti sen, ja ett\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat, joista olemme puhuneet, sai aikaan yksinkertaisesti jumalallinen kaikkivoipaisuus, joka kykenee muovaamaan uusia asioita odottamattomasta materiaalista ja tekem\u00e4\u00e4n vastakohdistaan k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia ja muuttamaan sen, mik\u00e4 kuuluu mahdottomien ja mahdottomien asioiden maailmaan, mahdollisuuksiksi ja todellisiksi suorituksiksi.<\/p>\n

                                                                      LUKU 4. Kuinka Jumala on osoittanut kaikkivoipaisuutensa syntym\u00e4ss\u00e4\u00e4n ajassa samoin kuin kaikessa muussa<\/p>\n

                                                                      TUNNUSTAA siis sama totuus Herran varsinaisen syntym\u00e4n suhteen kuin kaiken muunkin suhteen. Uskokaa, ett\u00e4 Jumala syntyi silloin, kun H\u00e4n tahtoi, sill\u00e4 ette kiell\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n saattoi tehd\u00e4, mit\u00e4 tahtoi; paitsi jos mahdollisesti ajattelette, ett\u00e4 se voima, joka kuului H\u00e4nelle kaikkien muiden asioiden osalta, oli puutteellinen H\u00e4nen itsens\u00e4 osalta ja ett\u00e4 H\u00e4nen kaikkivoipaisuutensa, vaikka se l\u00e4hti H\u00e4nest\u00e4 ja tunkeutui kaikkiin asioihin, oli riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n H\u00e4nen oman syntym\u00e4ns\u00e4 aikaansaamiseksi. Herran syntym\u00e4\u00e4 koskevassa tapauksessa esit\u00e4tte t\u00e4m\u00e4n vastav\u00e4itteeksi minua vastaan: Ja sen synnytyksen osalta, jonka Kaikkivaltias Jumala koki, sanotte, ett\u00e4 sen, joka syntyy, pit\u00e4isi olla samaa ainesta kuin sen, joka synnytt\u00e4\u00e4; ik\u00e4\u00e4n kuin teill\u00e4 olisi tekemist\u00e4 inhimillisten lakien kanssa, niin kuin mink\u00e4 tahansa tavallisen ihmisen kohdalla, jolle voitte tuoda mahdottomuuden vastav\u00e4itteeksi, koska sis\u00e4llyt\u00e4tte h\u00e4net maallisten asioiden heikkouteen. Sanotte, ett\u00e4 kaikille ihmisille on olemassa yhteiset syntym\u00e4olosuhteet ja vain yksi sukupolvien laki; ja ett\u00e4 vain yhdelle ihmiselle koko ihmiskunnan joukosta ei voisi mitenk\u00e4\u00e4n tapahtua sellaista, mink\u00e4 Jumala on kielt\u00e4nyt tapahtuvan kaikille. Ette ymm\u00e4rr\u00e4, kenest\u00e4 puhutte, ettek\u00e4 n\u00e4e, kenest\u00e4 puhutte, sill\u00e4 H\u00e4n on kaikkien olosuhteiden Tekij\u00e4 ja kaikkien luontojen varsinainen laki, jonka kautta on olemassa kaikki, mit\u00e4 ihminen voi tehd\u00e4, ja kaikki, mit\u00e4 ihminen ei voi tehd\u00e4; sill\u00e4 H\u00e4n on totisesti asettanut molempien rajat, nimitt\u00e4in sen, kuinka pitk\u00e4lle ihmisen voimien tulisi ulottua, ja rajat, joiden yli h\u00e4nen heikkoutensa ei saisi edet\u00e4. Kuinka villisti te siis tuotte ihmisen mahdottomuudet vastav\u00e4itteeksi H\u00e4nen kohdallaan, jolla on kaikki voimat ja mahdollisuudet. Jos arvioitte Herran persoonaa maallisilla heikkouksilla ja mittaatte Jumalan kaikkivoipaisuutta inhimillisill\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ill\u00e4, ette varmasti l\u00f6yd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 vaikuttaisi Jumalalle sopivalta h\u00e4nen ruumiinsa k\u00e4rsimysten osalta. Sill\u00e4 jos se voi tuntua sinusta kohtuuttomalta, ett\u00e4 Maria saattoi synnytt\u00e4\u00e4 Jumalan, joka oli h\u00e4nt\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4, kuinka kohtuulliselta tuntuisi se, ett\u00e4 ihmiset ristiinnaulitsivat Jumalan? Ja kuitenkin sama Jumala, joka ristiinnaulittiin, itse ennusti: \u201dPit\u00e4isik\u00f6 ihmisen vaivata Jumalaa, koska te olette vaivanneet minua?\u201d Jos emme siis voi ajatella, ett\u00e4 Herra syntyi Neitsyest\u00e4, koska H\u00e4n, joka syntyi, oli edelt\u00e4j\u00e4n\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 synnytt\u00e4neeseen naiseen n\u00e4hden, miten voimme uskoa, ett\u00e4 Jumalalla oli verta? Ja kuitenkin Efesolaisille vanhimmille sanottiin: \u201dRuokkikaa Jumalan seurakuntaa, jonka h\u00e4n on ostanut omalla verell\u00e4\u00e4n.\u201d Lopuksi, miten voimme ajatella, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tekij\u00e4 olisi itse ollut vailla el\u00e4m\u00e4\u00e4: Ja kuitenkin Pietari sanoo: \u201dTe olette tappaneet el\u00e4m\u00e4n tekij\u00e4n.\u201d Kukaan, joka on asetettu maan p\u00e4\u00e4lle, ei voi olla taivaassa: Ja kuinka Herra itse sanoo: \u201dIhmisen Poika, joka on taivaassa\u201d? Jos siis luulette, ettei Jumala ole syntynyt Neitsyest\u00e4, koska sen, joka syntyy, t\u00e4ytyy olla samaa ainetta sen kanssa, joka synnytt\u00e4\u00e4, miten uskotte, ett\u00e4 eri luonnosta voi synty\u00e4 eri asioita? Teid\u00e4n mukaanne tuuli ei siis yht\u00e4kki\u00e4 tuonut viiri\u00e4isi\u00e4, eik\u00e4 mannaa pudonnut, eik\u00e4 vesi muuttunut viiniksi, eik\u00e4 monia tuhansia ihmisi\u00e4 ruokittu muutamalla leiv\u00e4ll\u00e4, eik\u00e4 sokea saanut n\u00e4k\u00f6\u00e4\u00e4n sen j\u00e4lkeen, kun savi oli pantu h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen. Mutta jos kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat tuntuvat uskomattomilta ja luonnonvastaisilta, ellemme usko, ett\u00e4 ne ovat Jumalan tekemi\u00e4, niin miksi kielt\u00e4isitte h\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4 osalta sen, mink\u00e4 my\u00f6nn\u00e4tte h\u00e4nen tekojensa osalta?\u201d T\u00e4m\u00e4 on totta. Vai eik\u00f6 h\u00e4n voinut omassa syntym\u00e4ss\u00e4\u00e4n ja tulemisessaan my\u00f6t\u00e4vaikuttaa siihen, mit\u00e4 h\u00e4n ei kielt\u00e4ytynyt ihmisten auttamiseksi ja hy\u00f6dyksi?<\/p>\n

                                                                      LUKU 5. H\u00e4n osoittaa luonnosta itsest\u00e4\u00e4n johdettujen todisteiden avulla, ett\u00e4 h\u00e4nen vastustajiensa esitt\u00e4m\u00e4 laki, jonka mukaan syntyneen pit\u00e4isi olla samaa ainesta kuin synnytt\u00e4j\u00e4n, ei pid\u00e4 paikkaansa monissa tapauksissa<\/p>\n

                                                                      Olisi tyls\u00e4\u00e4 ja melkein lapsellista puhua t\u00e4st\u00e4 aiheesta enemp\u00e4\u00e4. Mutta silti kumotakseni tuon hulluutenne ja hulluutenne, jossa v\u00e4it\u00e4tte, ett\u00e4 syntyneen pit\u00e4isi olla samaa ainetta kuin synnytt\u00e4j\u00e4n, eli ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei voi tuottaa jotain, joka on luonteeltaan erilaista kuin se, joka synnytt\u00e4\u00e4, tuon esiin joitakin esimerkkej\u00e4 maallisista asioista vakuuttaakseni teid\u00e4t siit\u00e4, ett\u00e4 monet olennot syntyv\u00e4t luonteeltaan erilaisista asioista. Ei niin, ett\u00e4 olisi mahdollista tai oikein tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vertailua t\u00e4llaisessa tapauksessa kuin t\u00e4m\u00e4; vaan jotta ette ep\u00e4ilisi, ett\u00e4 se on mahdollista pyh\u00e4n syntym\u00e4n tapauksessa, joka, kuten n\u00e4ette, tapahtuu n\u00e4iss\u00e4 hauraissa maallisissa asioissa. Mehil\u00e4iset, vaikka ne ovatkin kaikkein pienimpi\u00e4 olentoja, ovat kuitenkin niin \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 ja ovelia, ett\u00e4 luemme, ett\u00e4 ne voivat synty\u00e4 ja l\u00e4hte\u00e4 aivan toisenlaisista asioista. Sill\u00e4 koska ne ovat ihmeellisen \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 olentoja, joilla ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n aistia vaan my\u00f6s ennakointikyky\u00e4, ne syntyv\u00e4t kasvien ker\u00e4tyist\u00e4 kukista. Mit\u00e4 suurempaa esimerkki\u00e4 voidaan mielest\u00e4nne tuottaa ja siteerata? El\u00e4vi\u00e4 olentoja tuotetaan elottomista: aistillisia aistittomista. Kuka taiteilija, kuka arkkitehti oli olemassa? Kuka muodosti heid\u00e4n ruumiinsa? Kuka puhalsi heid\u00e4n sielunsa sis\u00e4\u00e4n? Kuka antoi niille artikuloituja \u00e4\u00e4ni\u00e4, joiden avulla ne voivat keskustella kesken\u00e4\u00e4n? Kuka loi ja j\u00e4rjesti niiden jalkojen harmonian, niiden suun oveluuden, niiden siipien siisteyden? Heid\u00e4n voimansa, vihansa, ennakointikykyns\u00e4, liikkeens\u00e4, tyyneytens\u00e4, sopusointunsa, erimielisyytens\u00e4, sotansa, rauhansa, j\u00e4rjestelyns\u00e4, keksint\u00f6ns\u00e4, liiketoimintansa, hallintonsa, kaikki ne asiat, jotka niill\u00e4 on todellakin yhteist\u00e4 ihmisten kanssa – kenen opetuksesta tai kenen lahjasta ne ovat ne saaneet? kenen istutuksesta tai opetuksesta? Saivatko he ne sukupolvelta toiselle? vai oppivatko he ne \u00e4itins\u00e4 kohdussa tai h\u00e4nen lihastaan? He eiv\u00e4t koskaan olleet kohdussa, eik\u00e4 heill\u00e4 ollut kokemusta sukupolvesta. Ainoastaan kukat, jotka ne poimivat, tuotiin pes\u00e4\u00e4n, ja siit\u00e4 l\u00e4hti ihmeellisell\u00e4 keksinn\u00f6ll\u00e4 mehil\u00e4isi\u00e4. \u00c4idin kohtu ei siis antanut j\u00e4lkel\u00e4isille mit\u00e4\u00e4n: mehil\u00e4iset eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n synny mehil\u00e4isist\u00e4. Ne ovat vain niiden tekij\u00f6it\u00e4, eiv\u00e4t niiden luojia. Kasvien kukista l\u00e4htev\u00e4t el\u00e4v\u00e4t olennot. Mit\u00e4 yhteist\u00e4 on kasveissa ja el\u00e4imiss\u00e4? Kuvittelen siis, ett\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4tte, kuka on noiden asioiden luoja. Menk\u00e4\u00e4 nyt ja kysyk\u00e4\u00e4, voisiko Herra saada aikaan oman syntym\u00e4ns\u00e4 kohdalla sen, mink\u00e4 n\u00e4ette H\u00e4nen saaneen aikaan n\u00e4iden kaikkein pienimpien olentojen kohdalla. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen on ehk\u00e4 tarpeetonta lis\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta. Lis\u00e4tt\u00e4k\u00f6\u00f6n kuitenkin viel\u00e4 v\u00e4itteen tueksi se, mik\u00e4 ei ehk\u00e4 ole tarpeen asian todistamiseksi. N\u00e4emme, kuinka ilma yht\u00e4kki\u00e4 pimenee ja maa t\u00e4yttyy hein\u00e4sirkoista. N\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4 minulle niiden siemen – niiden syntym\u00e4 – niiden \u00e4idit. Sill\u00e4 kuten n\u00e4ette, ne l\u00e4htev\u00e4t sielt\u00e4, mist\u00e4 ne ovat syntyneet. V\u00e4itt\u00e4k\u00e4\u00e4 kaikissa n\u00e4iss\u00e4 tapauksissa, ett\u00e4 sen, joka syntyy, on oltava samaa ainesta sen kanssa, joka synnytt\u00e4\u00e4. Ja n\u00e4iss\u00e4 v\u00e4itteiss\u00e4 teid\u00e4t osoitetaan yht\u00e4 typeriksi kuin olette villej\u00e4 kiistelless\u00e4nne Herran syntym\u00e4\u00e4. Ja mit\u00e4 seuraavaksi? Luuletteko te edes, ett\u00e4 meid\u00e4n on jatkettava viel\u00e4 pidemm\u00e4lle? Mutta lis\u00e4\u00e4mme viel\u00e4 jotakin muuta. Ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 basiliskoja tuotetaan niiden lintujen munista, joita Egyptiss\u00e4 kutsutaan iibiksiksi. Mit\u00e4 sukulaisuutta tai sukulaisuussuhdetta on linnun ja k\u00e4\u00e4rmeen v\u00e4lill\u00e4? Miksei asia synny samasta aineesta kuin se, joka sen kantaa? Ja kuitenkin ne, jotka kantavat, eiv\u00e4t ole kaikkien n\u00e4iden asioiden tekij\u00f6it\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 ne, jotka syntyv\u00e4t, ymm\u00e4rr\u00e4 niit\u00e4; vaan ne johtuvat salaisista syist\u00e4 ja jostakin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 ja moninaisesta luonnonlaista, joka tuottaa ne. Ja te tuotte H\u00e4nen syntym\u00e4ns\u00e4 vastav\u00e4itteiksi v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isi\u00e4, maallisista k\u00e4sityksist\u00e4 per\u00e4isin olevia v\u00e4itteit\u00e4nne, kun taas ette pysty selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niiden asioiden alkuper\u00e4\u00e4, jotka syntyv\u00e4t H\u00e4nen k\u00e4skyst\u00e4\u00e4n ja k\u00e4skyst\u00e4\u00e4n, jonka tahto tekee kaiken, jonka vallassa kaikki on, jonka vaikutusvalta aiheuttaa kaiken: jota mik\u00e4\u00e4n ei voi vastustaa tai vastustaa, ja jonka tahto riitt\u00e4\u00e4 kaikkeen, mit\u00e4 vain voidaan tehd\u00e4.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 6. H\u00e4n kumoaa Nestoriuksen toisen argumentin, jossa h\u00e4n yritti esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kristus oli Aatamin kaltainen joka suhteessa<\/p>\n

                                                                      MUTTA koska emme voi (kuten paljon mieluummin haluaisimme) sivuuttaa niit\u00e4, on nyt aika paljastaa loputkin hienovaraisemmat ja salakavalammat herjauksesi, jotteiv\u00e4t ne ainakaan harhauta tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ihmisi\u00e4. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuholaistyyppisess\u00e4 tutkielmassasi olet v\u00e4itt\u00e4nyt ja sanonut, ett\u00e4 \u201dKoska ihminen on jumalallisen luonnon kuva ja paholainen veti t\u00e4m\u00e4n alas ja s\u00e4rki sen, Jumala suree kuvaansa, niin kuin keisari patsastaan, ja korjaa s\u00e4rkyneen kuvan; ja muodosti Neitsyest\u00e4 ilman sukupolvea samanlaisen luonnon kuin Aadamilla, joka syntyi ilman sukupolvea, ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisluonnon yl\u00f6s ihmisen avulla; sill\u00e4 niin kuin ihmisen kautta tuli kuolema, niin my\u00f6s ihmisen kautta tuli kuolleiden yl\u00f6snousemus.\u201d\u201d Meille kerrotaan, ett\u00e4 joillakin myrkytt\u00e4jill\u00e4 on tapana sekoittaa valmistamiinsa kuppeihin hunajaa ja myrkky\u00e4, jotta vahingollinen ainesosa peittyy makeaan: ja samalla kun ihminen on hurmaantunut hunajan makeudesta, tappava myrkky voi tuhota h\u00e4net. Kun siis sanotte, ett\u00e4 ihminen on jumalallisen luonnon kuva, ja ett\u00e4 paholainen raahasi sen alas ja murskasi sen, ja ett\u00e4 Jumala murehti kuvaansa niin kuin keisari patsastaan, te voitelette (niin sanoakseni) maljan huulet jollain hunajan kaltaisella makealla, jotta ihmiset voivat juoda heille tarjotun maljan tyhj\u00e4ksi eiv\u00e4tk\u00e4 huomaa sen tappavuutta samalla kun he maistavat sit\u00e4, mik\u00e4 on houkuttelevaa. Esit\u00e4tte Jumalan nime\u00e4, jotta voitte puhua valheita uskonnon nimiss\u00e4. Asetatte pyh\u00e4t asiat etualalle, jotta saisitte ihmiset vakuuttuneiksi siit\u00e4, mik\u00e4 ei ole totta, ja Jumalan tunnustamisen avulla keksitte kielt\u00e4\u00e4 H\u00e4net, jota tunnustatte. Sill\u00e4 kuka ei n\u00e4e, mihin olette menossa? Mit\u00e4 te suunnittelette? Sanotte tosiaan, ett\u00e4 Jumala suree kuvaansa niin kuin keisari patsastaan, ja korjaa s\u00e4rkyneen kuvan ja muodostaa Neitsyest\u00e4 ilman sukupolvea luonteen, samanlaisen kuin Aadamilla, joka syntyi ilman sukupolvea, ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisen luonteen ihmisen kautta, sill\u00e4 niin kuin ihmisen kautta tuli kuolema, niin my\u00f6s ihmisen kautta tuli kuolleiden yl\u00f6snousemus. Niinp\u00e4 siis kaikella vakavuudellasi, kaikella tunnustuksellasi, sin\u00e4 ovela juonittelija, olet onnistunut sujuvilla v\u00e4itteill\u00e4si, nimitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Jumalan etualalla, p\u00e4\u00e4tteeksi p\u00e4\u00e4tym\u00e4\u00e4n (pelk\u00e4ksi) ihmiseksi: ja lopulta alennat H\u00e4net pelk\u00e4n ihmisen asemaan, jolta n\u00f6yryyden varjolla olet jo ottanut pois Jumalan kirkkauden. Sanotte siis, ett\u00e4 jumalallinen hyvyys on palauttanut Jumalan kuvan, jonka paholainen s\u00e4rki ja tuhosi, sill\u00e4 sanotte, ett\u00e4 H\u00e4n palauttaa s\u00e4rkyneen kuvan. Mill\u00e4 taidolla te nyt sanotte, ett\u00e4 H\u00e4n palauttaa s\u00e4rkyneen kuvan, vakuuttaaksenne meid\u00e4t siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4ness\u00e4, jossa kuva on palautettu, ei ollut mit\u00e4\u00e4n muuta kuin siin\u00e4 varsinaisessa kuvassa, jonka palauttaminen tapahtui. Ja n\u00e4in te saatte selville, ett\u00e4 Herra on vain sama kuin Aatami oli: ett\u00e4 kuvan palauttaja ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta kuin varsinainen tuhoutunut kuva. Lopuksi seuraavassa osoitat, mihin t\u00e4ht\u00e4\u00e4t ja mihin pyrit, kun sanot, ett\u00e4 H\u00e4n muodosti ilman sukupolvea Neitsyest\u00e4 samanlaisen luonnon kuin Aadamilla, joka syntyi ilman sukupolvea, ja nostaa ihmisen luonnon ihmisen kautta. V\u00e4it\u00e4tte, ett\u00e4 Herra Jeesus Kristus oli kaikin puolin Aatamin kaltainen: ett\u00e4 toinen oli ilman sukupolvea ja toinen ilman sukupolvea: toinen oli pelkk\u00e4 ihminen ja toinen pelkk\u00e4 ihminen. Ja n\u00e4in huomaatte, ett\u00e4 olette huolellisesti vartioinut ja varautuneet siihen, ettemme ajattelisi Herraa Jeesusta Kristusta mill\u00e4\u00e4n tavoin suuremmaksi tai paremmaksi kuin Aadamia; sill\u00e4 olette verrannut heit\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n samalla mittapuulla, niin ett\u00e4 luulisi v\u00e4hent\u00e4v\u00e4nne jotakin Aadamin t\u00e4ydellisyydest\u00e4, jos lis\u00e4isitte jotakin Kristukseen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 7. Harhaoppiset peitt\u00e4v\u00e4t oppinsa tavallisesti Pyh\u00e4n Raamatun viitalla<\/p>\n

                                                                      \u201dSill\u00e4 niin kuin\u201d, sanotte, \u201dihmisen kautta tuli kuolema, niin ihmisen kautta tuli my\u00f6s kuolleiden yl\u00f6snousemus.\u201d Yrit\u00e4tk\u00f6 todella todistaa v\u00e4\u00e4r\u00e4n ja jumalattoman k\u00e4sityksesi apostolin todistuksella? Ja saatatteko \u201dvalitun astian\u201d h\u00e4pe\u00e4\u00e4n sekoittamalla h\u00e4net jumalattomiin ajatuksiinne? Min\u00e4 tarkoitan, ett\u00e4 koska te ette voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 pelastuksenne tekij\u00e4\u00e4, siksi apostolin on n\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 kielt\u00e4neen Jumalan. Ja kuitenkin, jos halusitte k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apostolien todistajia, miksi tyydyitte yhteen ja ohititte kaikki muut vaikenemalla? ja miksi ette heti lis\u00e4nnyt t\u00e4t\u00e4: \u201dPaavali, apostoli, joka ei ole ihmisten apostoli eik\u00e4 ihmisten, vaan Jeesuksen Kristuksen apostoli\u201d, tai n\u00e4in: \u201dMe puhumme viisautta t\u00e4ydellisten joukossa\u201d, ja nyt: \u2018Me puhumme viisautta t\u00e4ydellisten joukossa\u2019, ja nyt: \u2018Me puhumme viisautta t\u00e4ydellisten joukossa\u2019: \u201dJota kukaan\u201d, sanoo h\u00e4n, \u2018t\u00e4m\u00e4n maailman ruhtinaista ei tuntenut; sill\u00e4 jos he olisivat tienneet, he eiv\u00e4t olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.\u2019\u201d Tai t\u00e4m\u00e4: \u201dSill\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 asuu koko jumaluuden t\u00e4yteys ruumiillisesti.\u201d Ja t\u00e4m\u00e4: \u201dH\u00e4n on koko Jumala, ja h\u00e4ness\u00e4 on koko Jumala. \u201dYksi Herra Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on.\u201d Vai oletteko te osittain samaa mielt\u00e4 ja osittain eri mielt\u00e4 apostolin kanssa ja hyv\u00e4ksytte h\u00e4net vain silt\u00e4 osin kuin h\u00e4n inkarnaation seurauksena nimitt\u00e4\u00e4 Kristusta ihmiseksi ja hylk\u00e4\u00e4tte h\u00e4net silt\u00e4 osin kuin h\u00e4n puhuu h\u00e4nest\u00e4 Jumalana? Sill\u00e4 Paavali ei kiell\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 Jeesus on ihminen, mutta silti h\u00e4n tunnustaa, ett\u00e4 ihminen on Jumala; ja julistaa, ett\u00e4 ihmiskunnalle yl\u00f6snousemus tuli ihmisen kautta siten, ett\u00e4 h\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 tuossa ihmisess\u00e4 Jumala nousi yl\u00f6s. Sill\u00e4 katsokaa, ilmoittaako h\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n, joka nousi yl\u00f6s, oli Jumala, kun h\u00e4n todistaa, ett\u00e4 h\u00e4n, joka ristiinnaulittiin, oli kirkkauden Herra.<\/p>\n

                                                                      LUKU 8. Harhaoppiset liitt\u00e4v\u00e4t Kristukseen vain jumaluuden varjon, ja siten v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tulee palvoa yhdess\u00e4 Jumalan kanssa, mutta ei Jumalana.<\/p>\n

                                                                      MUTTA silti v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen ajattelemasta Herraa Jeesusta yhten\u00e4 koko ihmisjoukosta, te olette antaneet h\u00e4nelle jonkinlaista kunniaa, antamalla h\u00e4nelle kunniaa pyhimyksen\u00e4, mutta ette jumaluutta todellisena ihmisen\u00e4 ja todellisena Jumalana. Sill\u00e4 mit\u00e4 te sanotte? \u201dJumala sai aikaan Herran inkarnaation. Kunnioittakaamme Teotokoksen muotoa yhdess\u00e4 Jumalan kanssa, Jumaluuden yhten\u00e4 muotona, jumalallisesta yhteydest\u00e4 erottamattomana hahmona, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan kuvana.\u201d Edell\u00e4 sanoitte, ett\u00e4 Aadam oli Jumalan kuva, t\u00e4ss\u00e4 kutsutte Kristusta kuvaksi: toisesta puhutte patsaana ja toisesta my\u00f6s patsaana. Mutta kai meid\u00e4n pit\u00e4isi Jumalan kunniasta olla sinulle kiitollisia, koska sallit, ett\u00e4 teotokoksen muotoa palvotaan yhdess\u00e4 Jumalan kanssa: siin\u00e4 sin\u00e4 pikemminkin teet H\u00e4nelle v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 kuin kunnioitat H\u00e4nt\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 te ette anna Herralle Jeesukselle Kristukselle jumaluuden kunniaa, vaan te kiell\u00e4tte sen. Hienovaraisella ja ilke\u00e4ll\u00e4 taidolla sanotte, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 tulee palvoa yhdess\u00e4 Jumalan kanssa, jotta teid\u00e4n ei tarvitsisi tunnustaa, ett\u00e4 H\u00e4n on Jumala, ja juuri sill\u00e4 lausumalla, jolla te n\u00e4enn\u00e4isesti petollisesti yhdist\u00e4tte H\u00e4net Jumalaan, te todellisuudessa erotatte H\u00e4net Jumalasta. Sill\u00e4 kun te rienaatte, ett\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 ei todellakaan pid\u00e4 palvoa Jumalana vaan yhdess\u00e4 Jumalan kanssa, te my\u00f6nn\u00e4tte n\u00e4in H\u00e4nelle jumaluuden l\u00e4heisyyden liiton, jotta p\u00e4\u00e4sisitte eroon totuudesta H\u00e4nen jumaluudestaan. Voi, te kaikkein pahin ja ovelin Jumalan vihollinen, te haluatte tehd\u00e4 rikoksen, jossa kiell\u00e4tte Jumalan sill\u00e4 verukkeella, ett\u00e4 tunnustatte H\u00e4net. Te sanotte: \u201dTeid\u00e4n on tunnustettava h\u00e4net: H\u00e4nt\u00e4 palvotaan hahmona, jota ei voi erottaa jumalallisesta tahdosta, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan kuvana. Oletan siis, ett\u00e4 Herramme Jeesus Kristus on saanut meid\u00e4n keskuudessamme kunnioitusta Luojana ja Lunastajana H\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4llisten tekojensa ansiosta. Jos h\u00e4n siis lunasti meid\u00e4t iankaikkiselta kadotukselta, kutsuessamme Lunastajamme hahmoksi pyrimme todellakin vastaamaan h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4llisyyteens\u00e4 ja hyvyyteens\u00e4 arvokkaalla palvelulla ja uskollisuudella, jos yrit\u00e4mme p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon siit\u00e4 kunniasta, jota h\u00e4n ei kielt\u00e4ytynyt alentamasta meid\u00e4n t\u00e4htemme.<\/p>\n

                                                                      LUKU 9. Kuinka ne ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, jotka sanovat Kristuksen syntym\u00e4n olleen salainen, koska se oli selv\u00e4sti n\u00e4ytetty jopa patriarkka Jaakobille.<\/p>\n

                                                                      MUTTA oletan, ett\u00e4 te puolustatte Herralle tarjottua alennustilaa alempiarvoisella kunnianosoituksella, sanoilla \u201dsalaisen Jumalan kuvana\u201d. Sill\u00e4, ett\u00e4 nimit\u00e4tte H\u00e4nt\u00e4 kuvaksi, vertaatte H\u00e4nt\u00e4 ihmisen omaisuuteen. Puhumalla H\u00e4nest\u00e4 salaisen Jumalan kuvana v\u00e4h\u00e4ttelet sit\u00e4 kunniaa, joka H\u00e4nelle selv\u00e4sti kuuluu. Sill\u00e4 \u201dJumala\u201d, sanoo Daavid, \u201dtulee selv\u00e4sti, meid\u00e4n Jumalamme, eik\u00e4 vaikene\u201d. Ja H\u00e4n totisesti tuli eik\u00e4 vaiennut, joka ennen kuin H\u00e4n omassa persoonassaan lausui mit\u00e4\u00e4n syntym\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lkeen, teki tulemisensa tunnetuksi sek\u00e4 maallisten ett\u00e4 taivaallisten todistajien toimesta, kun t\u00e4hti osoittaa H\u00e4net, tiet\u00e4j\u00e4t palvovat H\u00e4nt\u00e4 ja enkelit julistavat H\u00e4nt\u00e4. Mit\u00e4 muuta te haluatte? H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 oli viel\u00e4 \u00e4\u00e4net\u00f6n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja H\u00e4nen kirkkautensa huutaa jo \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti taivaassa. Sanotteko siis, ett\u00e4 Jumala oli ja on H\u00e4ness\u00e4 salassa? Mutta t\u00e4m\u00e4 ei ollut profeettojen, patriarkkojen ja koko lain ilmoitus. Sill\u00e4 he eiv\u00e4t sanoneet, ett\u00e4 H\u00e4n olisi salassa, jonka tulon he kaikki ennustivat. Te erehdytte surkeassa 1239 sokeudessanne, kun etsitte perusteita jumalanpilkalle ettek\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 niit\u00e4. Te sanotte, ett\u00e4 H\u00e4n oli salassa jopa tulonsa j\u00e4lkeen. Min\u00e4 v\u00e4it\u00e4n, ettei h\u00e4n ollut salassa edes ennen tuloaan. Sill\u00e4 v\u00e4lttyik\u00f6 Jumalan salaisuus, ett\u00e4 h\u00e4n syntyi Neitsyest\u00e4, sen kuuluisan patriarkan tiet\u00e4miselt\u00e4, jolle Jumalan n\u00e4ky, joka oli l\u00e4sn\u00e4 h\u00e4nen kanssaan, antoi arvonimen, jonka my\u00f6t\u00e4 h\u00e4n nousi Syrj\u00e4ytt\u00e4j\u00e4-nimest\u00e4 Israelin nimeksi? Joka, kun h\u00e4n kamppailusta h\u00e4nt\u00e4 vastaan painineen miehen kanssa ymm\u00e4rsi viel\u00e4 tulevan inkarnaation salaisuuden, sanoi: \u201dMin\u00e4 olen n\u00e4hnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja minun el\u00e4m\u00e4ni on s\u00e4ilynyt.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dMin\u00e4 olen n\u00e4hnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja minun el\u00e4m\u00e4ni on s\u00e4ilynyt.\u201d Mit\u00e4, kysyn teilt\u00e4, h\u00e4n oli n\u00e4hnyt, jotta h\u00e4n olisi voinut uskoa n\u00e4hneens\u00e4 Jumalan? Ilmestyik\u00f6 Jumala h\u00e4nelle ukkosen ja salamoiden keskell\u00e4, vai n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4tk\u00f6 Jumaluuden h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4t kasvot h\u00e4nelle, kun taivaat avattiin? Ei varmastikaan; vaan p\u00e4invastoin h\u00e4n n\u00e4ki ihmisen ja tunnusti Jumalan. Oi todella sen nimen arvoinen, jonka h\u00e4n sai, kun h\u00e4n sielun eik\u00e4 ruumiin silmin ansaitsi Jumalan antaman arvonimen kunnian! H\u00e4n n\u00e4ki ihmishahmon painiskelevan h\u00e4nen kanssaan ja ilmoitti n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 Jumalan. H\u00e4n tiesi varmasti, ett\u00e4 tuo ihmishahmo oli todellakin Jumala, sill\u00e4 siin\u00e4 muodossa, jossa Jumala silloin esiintyi, h\u00e4n oli aivan totuudenmukaisesti tulossa my\u00f6hemmin samassa muodossa. Vaikka miksi ihmetell\u00e4, ett\u00e4 niin suuri patriarkka uskoi ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 sen, mink\u00e4 Jumala itse niin selv\u00e4sti osoitti h\u00e4nelle omassa persoonassaan, kun h\u00e4n sanoi: \u201dMin\u00e4 olen n\u00e4hnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja minun el\u00e4m\u00e4ni on s\u00e4ilynyt.\u201d Miten Jumala osoitti h\u00e4nelle niin paljon jumaluuden l\u00e4sn\u00e4oloa, ett\u00e4 h\u00e4n saattoi sanoa, ett\u00e4 Jumalan kasvot oli n\u00e4ytetty h\u00e4nelle? Sill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nelle oli ilmestynyt vain mies, jonka h\u00e4n oli itse asiassa voittanut taistelussa. Mutta Jumala toi t\u00e4m\u00e4n varmasti aikaan ennakoivilla merkeill\u00e4, jotta kukaan ei joutuisi ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Jumala oli syntynyt ihmisest\u00e4, kun patriarkka oli jo kauan aikaisemmin n\u00e4hnyt Jumalan ihmisen muodossa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 10. H\u00e4n ker\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 todistajia samasta tosiasiasta<\/p>\n

                                                                      MUTTA miksi viivyn niin kauan yhden tapauksen \u00e4\u00e4rell\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin moni puuttuisi? Sill\u00e4 miten se tosiasia, ett\u00e4 Jumalan oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 tulla lihaksi, voisi silloinkin j\u00e4\u00e4d\u00e4 ihmisten tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, kun profeetta sanoi h\u00e4nest\u00e4 avoimesti ik\u00e4\u00e4n kuin koko ihmiskunnalle: \u201dKatsokaa, teid\u00e4n Jumalanne\u201d, ja toisaalla: \u201dKatso, meid\u00e4n Jumalamme.\u201d Ja t\u00e4m\u00e4: \u201dJumala, v\u00e4kev\u00e4, tulevan maailman Is\u00e4, rauhan ruhtinas\u201d; ja: \u2018Jumala, v\u00e4kev\u00e4, tulevan maailman Is\u00e4, rauhan ruhtinas\u2019: \u201dH\u00e4nen valtakunnalleen ei tule loppua.\u201d Mutta my\u00f6s silloin, kun h\u00e4n oli jo tullut, saattoiko se tosiasia, ett\u00e4 h\u00e4n oli tullut, j\u00e4\u00e4d\u00e4 niiden tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, jotka avoimesti tunnustivat, ett\u00e4 h\u00e4n oli tullut? Oliko Pietari tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n Jumalan tulemisesta, kun h\u00e4n sanoi: \u201dSin\u00e4 olet Kristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika\u201d?\u201d. Eik\u00f6 Martta tiennyt, mit\u00e4 h\u00e4n sanoi tai keneen h\u00e4n uskoi, kun h\u00e4n sanoi: \u201dKyll\u00e4, Herra, min\u00e4 olen uskonut, ett\u00e4 Sin\u00e4 olet Kristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika, joka olet tullut t\u00e4h\u00e4n maailmaan?\u201d.\u201d Ja kaikki ne miehet, jotka etsiv\u00e4t H\u00e4nelt\u00e4 parannusta sairauksiinsa tai raajojensa palauttamista tai kuolleidensa eloon her\u00e4tt\u00e4mist\u00e4, pyysiv\u00e4tk\u00f6 he n\u00e4it\u00e4 asioita ihmisen heikkoudesta vai Jumalan kaikkivoipaisuudesta?<\/p>\n

                                                                      LUKU 11. Kuinka paholainen pakotettiin monista syist\u00e4 siihen n\u00e4kemykseen, ett\u00e4 Kristus oli Jumala<\/p>\n

                                                                      LOPUKSI Mit\u00e4 tulee itse paholaiseen, kun h\u00e4n kiusasi H\u00e4nt\u00e4 kaikin houkuttelevin esityksin ja kaikella pahuutensa taidolla, mit\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4\u00e4n aavisti tai halusi saada selville kiusaamalla H\u00e4nt\u00e4? Tai mik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 niin suuresti liikutti, ett\u00e4 h\u00e4n etsi Jumalaa n\u00f6yr\u00e4n ihmisen muodon alla? Oliko h\u00e4n oppinut sen aikaisempien todisteiden kautta? Vai oliko h\u00e4n tiennyt kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n, joka oli tullut Jumalan tavoin ihmisen ruumiissa? Ei varmastikaan. Mutta merkkien mahtavat todisteet, tekojen mahtavat tulokset, Totuuden itsens\u00e4 sanat ajoivat h\u00e4net ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n ja tutkimaan t\u00e4t\u00e4 asiaa, sill\u00e4 h\u00e4n oli jo kerran kuullut Johannekselta: \u201dKatso Jumalan Karitsaa, katso H\u00e4nt\u00e4, joka ottaa pois maailman synnin.\u201d H\u00e4n oli jo kerran kuullut Johannekselta: \u201dKatso Jumalan Karitsaa, katso H\u00e4nt\u00e4, joka ottaa pois maailman synnin.\u201d T\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Ja j\u00e4lleen samalta henkil\u00f6lt\u00e4: \u201dMin\u00e4 tarvitsen sinun kastettasi, ja sin\u00e4 tulet luokseni?\u201d \u201dMin\u00e4 tarvitsen sinun kastettasi.\u201d My\u00f6s kyyhkynen, joka laskeutui taivaasta ja pys\u00e4htyi Herran p\u00e4\u00e4n yl\u00e4puolelle, oli tehnyt itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n ja avoimen todisteen Jumalasta, joka ilmoitti itsens\u00e4. My\u00f6s \u00e4\u00e4ni, joka oli l\u00e4hetetty Jumalalta, ei arvoituksin tai luvuin, oli liikuttanut h\u00e4nt\u00e4, kun se sanoi: \u201dSin\u00e4 olet minun rakas Poikani, sinuun min\u00e4 olen mielistynyt.\u201d Ja vaikka h\u00e4n n\u00e4ki Jeesuksessa ulkoisesti ihmisen, h\u00e4n kuitenkin etsi Jumalan Poikaa, kun h\u00e4n sanoi: \u201dJos Sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin k\u00e4ske, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kivet tehd\u00e4\u00e4n leiv\u00e4ksi.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dJos Sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin k\u00e4ske, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kivet tehd\u00e4\u00e4n leiv\u00e4ksi.\u201d Karkottiko ihmisen katseleminen paholaisen ep\u00e4ilyt h\u00e4nen jumaluudestaan niin, ett\u00e4 sen\u00a0 vuoksi, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki ihmisen, h\u00e4n ei uskonut, ett\u00e4 h\u00e4n voisi olla Jumala? Ei varmastikaan. Mutta mit\u00e4 h\u00e4n sanoo? \u201dJos Sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin k\u00e4ske, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kivet tehd\u00e4\u00e4n leiv\u00e4ksi.\u201d H\u00e4nell\u00e4 ei varmasti ollut ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n tuon mahdollisuudesta, jonka olemassaoloa h\u00e4n tutki. H\u00e4nen huolenaiheensa koski sen totuutta. Sen mahdottomuudesta ei ollut mit\u00e4\u00e4n varmuutta.<\/p>\n

                                                                      LUKU 12. H\u00e4n vertaa t\u00e4t\u00e4 paholaisen k\u00e4sityst\u00e4 ja j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 ep\u00e4ily\u00e4 vastustajiensa itsep\u00e4iseen ja joustamattomaan ajatukseen, ja osoittaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen on pahempi ja jumalanpilkkaisempi kuin edellinen<\/p>\n

                                                                      MUTTA h\u00e4n tiesi varmasti, ett\u00e4 Herra Jeesus Kristus oli syntynyt Mariasta: h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 H\u00e4net k\u00e4\u00e4rittiin vaippavaatteisiin ja pantiin seimeen: ett\u00e4 H\u00e4nen lapsuutensa oli k\u00f6yh\u00e4n ihmisen lapsuus H\u00e4nen ihmisel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 alussa; ja ett\u00e4 H\u00e4nen lapsuutensa oli vailla asianmukaisia kehdossa olevia tarvikkeita; lis\u00e4ksi h\u00e4n ei ep\u00e4illyt, etteik\u00f6 H\u00e4nell\u00e4 olisi ollut todellista lihaa ja ett\u00e4 H\u00e4n oli syntynyt todellisena ihmisen\u00e4. Ja miksi t\u00e4m\u00e4 ei tuntunut h\u00e4nest\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n varmuudeksi? Miksi h\u00e4n uskoi, ettei h\u00e4n voinut olla Jumala, vaikka h\u00e4n tiesi olevansa ihminen? Opettele siis, sin\u00e4 kurja hullu, opettele, sin\u00e4 hullu, sin\u00e4 julma syntinen, opettele, rukoilen sinua, jopa paholaiselta, v\u00e4hent\u00e4m\u00e4\u00e4n pilkkaamistasi. H\u00e4n sanoi: \u201dJos Sin\u00e4 olet Jumalan Poika.\u201d Sin\u00e4 sanot: \u201dSin\u00e4 et ole Jumalan Poika.\u201d Kiist\u00e4t sen, mist\u00e4 h\u00e4n kysyi. Kukaan muu kuin sin\u00e4 ei ole viel\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt ket\u00e4\u00e4n, joka olisi ylitt\u00e4nyt paholaisen pilkkaamisessa. Sit\u00e4, mink\u00e4 h\u00e4n tunnusti olevan mahdollista Herran kohdalla, te ette pid\u00e4 mahdollisena.<\/p>\n

                                                                      LUKU 13. Kuinka paholainen s\u00e4ilytti aina t\u00e4m\u00e4n k\u00e4sityksen Kristuksen jumaluudesta (h\u00e4nen salaisen toimintansa vuoksi, jonka h\u00e4n koki) jopa h\u00e4nen ristiins\u00e4 ja kuolemaansa asti<\/p>\n

                                                                      MUTTA ehk\u00e4 h\u00e4n sen j\u00e4lkeen lakkasi ja lep\u00e4si, ja kun h\u00e4nen kiusauksensa olivat kukistuneet, h\u00e4n j\u00e4tti ep\u00e4ilyns\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n, koska h\u00e4n ei l\u00f6yt\u00e4nyt tulosta? Ei, vaan se pysyi pikemminkin aina h\u00e4ness\u00e4, ja jopa Herran ristiin asti ep\u00e4ilys s\u00e4ilyi h\u00e4ness\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4ntyi erityisten kauhujen my\u00f6t\u00e4. Mit\u00e4 tarvetta on en\u00e4\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n muuhun? Ei h\u00e4n edes silloin lakannut pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 Jumalan Poikana, sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 h\u00e4nen vainoojilleen oli my\u00f6nnetty t\u00e4llainen lupa h\u00e4nt\u00e4 vastaan. Mutta ovela vihollinen n\u00e4ki jopa H\u00e4nen ruumiillisten k\u00e4rsimystens\u00e4 keskell\u00e4 jumalallisuuden merkit, ja vaikka h\u00e4n olisi paljon mieluummin halunnut H\u00e4nen olevan (pelkk\u00e4) ihminen, h\u00e4n joutui kuitenkin ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 H\u00e4n oli Jumala; sill\u00e4 vaikka h\u00e4n olisi mieluummin uskonut sen, mit\u00e4 halusi, varmimmat todisteet ajoivat h\u00e4net kuitenkin siihen, mit\u00e4 pelk\u00e4si. Eik\u00e4 ihme, sill\u00e4 vaikka h\u00e4n n\u00e4ki, kuinka H\u00e4nt\u00e4 syljettiin, ruoskittiin ja h\u00e4p\u00e4istiin ja vietiin ristille, h\u00e4n n\u00e4ki kuitenkin jumalallisten voimien vaikuttavan jopa n\u00f6yryytysten ja v\u00e4\u00e4ryyksien keskell\u00e4; kun temppelin esirippu repeytyy, kun aurinko peitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4, p\u00e4iv\u00e4 pimenee, ja kaikki asiat tuntevat k\u00e4rsimyksen vaikutukset: kaikki asiat, jopa ne, jotka eiv\u00e4t tunne Jumalaa, tunnustavat jumaluuden teon. Ja siksi paholainen, kun h\u00e4n n\u00e4ki t\u00e4m\u00e4n ja vapisi, yritti kaikin tavoin p\u00e4\u00e4st\u00e4 tietoisuuteen H\u00e4nen jumaluudestaan, jopa ihmisyyden kuolemaan asti, sanoen niiden persoonassa, jotka ristiinnaulitsivat H\u00e4net: \u201dJos h\u00e4n on Jumalan Poika, niin astukoon nyt alas ristilt\u00e4, niin me uskomme h\u00e4nt\u00e4.\u201d H\u00e4n ymm\u00e4rsi varmasti, ett\u00e4 H\u00e4nen ruumiillisen k\u00e4rsimyksens\u00e4 kautta Herramme Jumala toteutti ihmisen pelastuksen lunastusta ja my\u00f6s sen kautta h\u00e4net tuhoutui ja kukistui, kun taas meid\u00e4t lunastettiin ja pelastettiin. Niinp\u00e4 ihmiskunnan vihollinen halusi kaikin keinoin ja kaikin juonin kukistaa sen, mink\u00e4 h\u00e4n tiesi tapahtuvan kaikkien ihmisten lunastuksen hyv\u00e4ksi. \u201dJos\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018h\u00e4n on Jumalan Poika, niin tulkoon h\u00e4n nyt alas ristilt\u00e4, niin me uskomme h\u00e4nt\u00e4.\u2019 Tarkoituksena oli, ett\u00e4 Herra liikuttuisi sanojen h\u00e4p\u00e4isyst\u00e4 ja tuhoaisi salaisuuden, samalla kun h\u00e4n kosti v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4. N\u00e4ette siis, ett\u00e4 Herraa kutsuttiin Jumalan Pojaksi jopa silloin, kun h\u00e4n roikkui ristill\u00e4. N\u00e4ette, ett\u00e4 he ep\u00e4ilev\u00e4t sit\u00e4 tosiasiaa, johon he viittaavat. Ja niin opitte, kuten edell\u00e4 sanoin, jopa H\u00e4nen vainoojiltaan, jopa perkeleelt\u00e4, uskomaan Jumalan Poikaan. Kuka on koskaan tullut vastaan paholaisen ep\u00e4uskoa? Kuka meni sen yli? H\u00e4n ep\u00e4ili, ett\u00e4 H\u00e4n oli Jumalan Poika, vaikka H\u00e4n kesti kuoleman. Te kiist\u00e4tte sen, vaikka H\u00e4n on noussut yl\u00f6s. H\u00e4n ep\u00e4ili, ett\u00e4 H\u00e4n oli Jumala, jolta H\u00e4n k\u00e4tki itsens\u00e4. Te, joille H\u00e4n on sen todistanut, kiell\u00e4tte sen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 14. H\u00e4n osoittaa, kuinka harhaoppiset v\u00e4\u00e4ristelev\u00e4t Pyh\u00e4\u00e4 Raamattua, vastaamalla v\u00e4itteeseen, joka on johdettu apostolin sanoista: \u201dIlman is\u00e4\u00e4, ilman \u00e4iti\u00e4\u201d jne. Hebr.7<\/p>\n

                                                                      SIN\u00c4 sitten k\u00e4yt\u00e4t pyhi\u00e4 kirjoituksia Jumalaa vastaan ja koetat tuoda h\u00e4nen omat todistajansa h\u00e4nt\u00e4 vastaan. Mutta miten? Todellakin niin, ett\u00e4 teist\u00e4 tulee v\u00e4\u00e4ri\u00e4 syytt\u00e4ji\u00e4 paitsi Jumalaa, my\u00f6s itse todisteita vastaan. Eik\u00e4 tosiaankaan ole ihmeellist\u00e4, ett\u00e4 koska ette voi tehd\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 haluatte, teette vain sen, mink\u00e4 voitte: koska ette voi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 pyhi\u00e4 todistajia Jumalaa vastaan, teette sen, mink\u00e4 voitte, ja v\u00e4\u00e4rist\u00e4tte ne. Te nimitt\u00e4in sanotte: \u201dTeill\u00e4 on oikeus uskoa niit\u00e4: Paavali siis valehtelee, kun h\u00e4n sanoo Kristuksesta: \u201dSe on valhetta: \u201dIlman \u00e4iti\u00e4, ilman sukutaulua.\u201d Min\u00e4 kysyn teilt\u00e4, kenest\u00e4 te luulette Paavalin n\u00e4in sanoneen? Jumalan Pojasta ja Sanasta vai Kristuksesta, jonka te erotatte Jumalan Pojasta ja v\u00e4it\u00e4tte pilkkaavasti olevan pelkk\u00e4 ihminen? Jos Kristuksesta, jonka v\u00e4it\u00e4tte olevan pelkk\u00e4 ihminen, miten ihminen voisi synty\u00e4 ilman \u00e4iti\u00e4 ja ilman sukutaulua \u00e4idin puolelta? Mutta jos Jumalan Sanasta ja Jumalan Pojasta – mit\u00e4 voimme tehd\u00e4 siit\u00e4, kun sama apostoli, teid\u00e4n oma todistajanne, kuten te jumalattomasti kuvittelette, todistaa samassa paikassa ja saman todistajan kautta, ett\u00e4 h\u00e4n, jonka v\u00e4it\u00e4tte olleen ilman \u00e4iti\u00e4, oli my\u00f6s ilman is\u00e4\u00e4; h\u00e4n sanoo: \u201dIlman is\u00e4\u00e4, ilman \u00e4iti\u00e4, ilman sukutaulua\u201d? T\u00e4st\u00e4 seuraa siis, ett\u00e4 jos k\u00e4yt\u00e4tte apostolin todistusta, koska v\u00e4it\u00e4tte, ett\u00e4 Jumalan Poika oli \u201dilman \u00e4iti\u00e4\u201d, teid\u00e4n on my\u00f6s syyllistytt\u00e4v\u00e4 siihen pilkkaukseen, ett\u00e4 H\u00e4n oli \u201dilman is\u00e4\u00e4\u201d. Huomaatte siis, mihin jumalattomuuden sy\u00f6ksyyn olette joutuneet, kun olette innokkaasti puolustaneet kieroutumistanne ja jumalattomuuttanne, niin ett\u00e4 samalla kun sanotte, ett\u00e4 Jumalan Pojalla ei ollut \u00e4iti\u00e4, teid\u00e4n t\u00e4ytyy my\u00f6s kielt\u00e4\u00e4 H\u00e4nelt\u00e4 Is\u00e4 – asia, jota kukaan ei ole viel\u00e4 maailman alusta asti tehnyt, paitsi ehk\u00e4 joku hullu. Ja t\u00e4t\u00e4, onko se suurempaa jumalattomuutta vai hulluutta, tuskin tied\u00e4n; sill\u00e4 mik\u00e4 on typer\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja typer\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin antaa Pojan nimi ja yritt\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Is\u00e4n nimi salassa? Mutta te sanotte, etten pid\u00e4 sit\u00e4 takaisin, enk\u00e4 kiell\u00e4 sit\u00e4. Ja mik\u00e4 hulluus sitten ajoi teid\u00e4t lainaamaan tuota kohtaa, jossa samalla kun sanotte, ettei H\u00e4nell\u00e4 ollut \u00e4iti\u00e4, teid\u00e4n t\u00e4ytyy n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kielt\u00e4v\u00e4n H\u00e4nelt\u00e4 Is\u00e4n? Sill\u00e4 koska samassa kohdassa sanotaan H\u00e4nen olevan ilman \u00e4iti\u00e4 ja my\u00f6s ilman is\u00e4\u00e4, niin siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 jos voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4 H\u00e4n on ilman \u00e4iti\u00e4, niin samalla tavalla kuin me ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 H\u00e4n on ilman \u00e4iti\u00e4, meid\u00e4n on\u00a0 my\u00f6s uskottava, ett\u00e4 H\u00e4n on ilman is\u00e4\u00e4. Mutta tuo h\u00e4t\u00e4inen hinku Jumalan kielt\u00e4miseen ei n\u00e4hnyt t\u00e4t\u00e4; ja kun se lainasi silvottuna sit\u00e4, mik\u00e4 oli kirjoitettu kokonaisena, se ei n\u00e4hnyt, ett\u00e4 h\u00e4pe\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja ilmeinen valhe voitiin kumota avaamalla pyh\u00e4n teoksen sis\u00e4lt\u00f6. Oi typer\u00e4 jumalanpilkka ja hulluus, joka, kun se ei n\u00e4hnyt, mit\u00e4 sen pit\u00e4isi seurata, ei ollut \u00e4ly\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 edes sit\u00e4, mit\u00e4 voisi lukea: ik\u00e4\u00e4n kuin se, koska se voisi p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon omasta \u00e4lyst\u00e4\u00e4n, voisi p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon lukemisen kyvyst\u00e4 kaikilta muilta, tai ik\u00e4\u00e4n kuin kaikki menett\u00e4isiv\u00e4t silm\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n lukemiseen, koska se olisi menett\u00e4nyt mielen silm\u00e4t. Kuule siis, sin\u00e4 harhaoppinen, se kohta, jonka olet v\u00e4\u00e4ristellyt: kuule kokonaan ja t\u00e4ydellisesti se, mit\u00e4 sin\u00e4 lainasit silvottuna ja pilkottuna. Apostoli tahtoo tehd\u00e4 jokaiselle selv\u00e4ksi Jumalan kaksinaisen syntym\u00e4n – ja osoittaakseen, miten Herra syntyi jumaluudessa ja lihassa, h\u00e4n sanoo: \u201dIlman is\u00e4\u00e4, ilman \u00e4iti\u00e4\u201d, sill\u00e4 toinen kuuluu jumaluuden syntym\u00e4\u00e4n, toinen lihan syntym\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 niin kuin H\u00e4n syntyi jumalallisessa olemuksessaan \u201dilman \u00e4iti\u00e4\u201d, niin H\u00e4n on ruumiissa \u201dilman is\u00e4\u00e4\u201d; ja niinp\u00e4 vaikka H\u00e4n ei olekaan ilman is\u00e4\u00e4 eik\u00e4 ilman \u00e4iti\u00e4, meid\u00e4n on uskottava H\u00e4neen \u201dilman is\u00e4\u00e4 ja ilman \u00e4iti\u00e4\u201d. Sill\u00e4 jos katsotte H\u00e4nt\u00e4 niin kuin H\u00e4n on Is\u00e4st\u00e4 syntynyt, H\u00e4n on ilman \u00e4iti\u00e4; jos taas niin kuin H\u00e4n on syntynyt \u00e4idist\u00e4\u00e4n, H\u00e4n on ilman is\u00e4\u00e4. Ja niin H\u00e4nell\u00e4 on kummassakin n\u00e4ist\u00e4 synnytyksist\u00e4 yksi: molemmissa yhdess\u00e4 H\u00e4n on ilman kumpaakin: sill\u00e4 Jumaluuden syntym\u00e4ss\u00e4 ei tarvittu \u00e4iti\u00e4, ja ruumiinsa syntym\u00e4ss\u00e4 H\u00e4n oli itse riitt\u00e4v\u00e4, ilman is\u00e4\u00e4. Siksi apostoli sanoo: \u201dIlman \u00e4iti\u00e4, ilman sukua\u201d.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 15. Miten Apostoli voi sanoa Kristuksen olleen ilman sukupuuta<\/p>\n

                                                                      MITEN h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 Herra oli \u201dilman sukupuuta\u201d, kun evankelista Matteuksen evankeliumi alkaa Vapahtajan sukututkimuksella, sanomalla \u201dJeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, sukupolvien kirja\u201d? Evankelistan mukaan H\u00e4nell\u00e4 on siis sukupuu, apostolin mukaan ei: sill\u00e4 evankelistan mukaan H\u00e4nell\u00e4 on se \u00e4idin puolelta, apostolin mukaan ei, koska H\u00e4n l\u00e4htee Is\u00e4st\u00e4. Niinp\u00e4 Apostoli hyvin sanoo: \u201dIlman is\u00e4\u00e4, ilman \u00e4iti\u00e4, ilman sukutaulua.\u201d Ja siin\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n\u00a0 toteaa, ett\u00e4 H\u00e4n syntyi ilman \u00e4iti\u00e4, siell\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s kirjoittaa, ett\u00e4 H\u00e4n oli ilman sukupuuta. Ja n\u00e4in ollen Herran molempien syntym\u00e4kertojen osalta evankelistan ja apostolin kirjoitukset ovat yht\u00e4pit\u00e4vi\u00e4. Sill\u00e4 evankelistan mukaan H\u00e4nell\u00e4 on sukutaulu \u201dilman is\u00e4\u00e4\u201d, kun H\u00e4n syntyi lihassa; ja apostolin mukaan Herralla ei ole, kun H\u00e4n on syntynyt jumalallisessa olemuksessaan \u201dilman \u00e4iti\u00e4\u201d, kuten Jesaja sanoo: \u201dMutta kuka ilmoittaa H\u00e4nen sukupolvensa?\u201d.<\/p>\n

                                                                      LUKU 16. H\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 kuten paholainen Kristusta kiusatessaan, harhaoppiset v\u00e4\u00e4ristelev\u00e4t ja v\u00e4\u00e4ristelev\u00e4t Pyh\u00e4\u00e4 Raamattua<\/p>\n

                                                                      MIKSI sitten, sin\u00e4 harhaoppinen, etk\u00f6 t\u00e4ll\u00e4 tavoin lainannut koko ja koko lukemaasi kohtaa? N\u00e4ette siis, ett\u00e4 apostoli asetti, ett\u00e4 Herra oli \u201dilman \u00e4iti\u00e4\u201d samalla tavalla kuin h\u00e4n asetti, ett\u00e4 H\u00e4n syntyi \u201dilman is\u00e4\u00e4\u201d: jotta me tiet\u00e4isimme, ett\u00e4 H\u00e4n on \u201dilman \u00e4iti\u00e4\u201d samalla tavalla kuin me ymm\u00e4rr\u00e4mme H\u00e4nen olevan \u201dilman is\u00e4\u00e4\u201d. Ja niin kuin on mahdotonta uskoa H\u00e4nen olevan kokonaan \u201dilman is\u00e4\u00e4\u201d, niin emme voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 H\u00e4nen olevan kokonaan \u201dilman \u00e4iti\u00e4\u201d. Miksi sitten, sin\u00e4 harhaoppinen, et t\u00e4ll\u00e4 tavoin lainannut sit\u00e4, mit\u00e4 olit lukenut apostolista, kokonaan ja mutkattomasti? Vaan sin\u00e4 lis\u00e4\u00e4t osan ja j\u00e4t\u00e4t osan pois ja v\u00e4\u00e4ristelet totuuden sanoja, jotta voisit rakentaa v\u00e4\u00e4r\u00e4t k\u00e4sityksesi jumalattomalla teollasi. Min\u00e4 n\u00e4en, kuka oli teid\u00e4n mestarinne. Meid\u00e4n on uskottava, ett\u00e4 sait h\u00e4nen opetuksensa, jonka esimerkki\u00e4 seuraat. Sill\u00e4 niin paholainen evankeliumissa, kun h\u00e4n kiusasi Herraa, sanoi: \u201dJos Sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin heitt\u00e4ydy alas. Sill\u00e4 kirjoitettu on, ett\u00e4 h\u00e4n antaa enkeleilleen teht\u00e4v\u00e4ksi huolehtia sinusta, ett\u00e4 he varjelisivat sinua kaikilla sinun teill\u00e4si.”\u201d Ja kun h\u00e4n oli sanonut t\u00e4m\u00e4n, h\u00e4n j\u00e4tti pois asiayhteyden ja sen, mik\u00e4 siihen kuuluu, eli: \u201dSin\u00e4 k\u00e4velet haavan ja basiliskon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja poljet leijonan ja lohik\u00e4\u00e4rmeen jalkoihin.\u201d Varmasti h\u00e4n ovelasti lainasi edellisen jakeen ja j\u00e4tti j\u00e4lkimm\u00e4isen pois: sill\u00e4 h\u00e4n lainasi ensimm\u00e4ist\u00e4 pett\u00e4\u00e4kseen H\u00e4nt\u00e4; j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 h\u00e4n piti suunsa kiinni v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen itsens\u00e4 tuomitsemista. Sill\u00e4 h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n merkitsiv\u00e4t profeetan sanoissa asp ja basilisko, leijona ja lohik\u00e4\u00e4rme. Niinp\u00e4 siis sin\u00e4kin tuot esiin osan ja j\u00e4t\u00e4t osan pois; ja lainaat toista pett\u00e4\u00e4kseen ja j\u00e4t\u00e4t toisen pois pelosta, ettet, jos lainaisit koko teksti\u00e4, tuomitsisi omaa petostasi. Mutta nyt on aika siirty\u00e4 muihin asioihin, sill\u00e4 jos pysyttelemme liian kauan yksitt\u00e4isiss\u00e4 kohdissa, kuten halu antaa t\u00e4ydellinen vastaus saa meid\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n, ylit\u00e4mme jopa pitk\u00e4n kirjan rajat.<\/p>\n

                                                                      LUKU 17. Ett\u00e4 Kristuksen kirkkautta ja kunniaa ei pid\u00e4 lukea Pyh\u00e4lle Hengelle siten, ett\u00e4 kiellet\u00e4\u00e4n sen l\u00e4htev\u00e4n Kristuksesta itsest\u00e4\u00e4n, ik\u00e4\u00e4n kuin kaikki se erinomaisuus, joka h\u00e4ness\u00e4 oli, olisi toisen oma ja kumpuaisi jostakin muusta l\u00e4hteest\u00e4<\/p>\n

                                                                      SIN\u00c4 sanot sitten toisessa keskustelussa, pikemminkin er\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisessa herjauksessasi: \u201dja h\u00e4n erotti Hengen jumalallisesta luonnosta, joka loi h\u00e4nen ihmisyytens\u00e4.\u201d T\u00e4m\u00e4 ei ole kuitenkaan ollut h\u00e4nen jumaluutensa. Sill\u00e4 Raamattu sanoo, ett\u00e4 se, joka syntyi Mariasta, on Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Joka my\u00f6s t\u00e4ytti vanhurskaudella (justitia<\/em>) sen, joka luotiin; sill\u00e4 sanotaan: ’H\u00e4n ilmestyi lihassa, vanhurskautui Hengess\u00e4’. J\u00e4lleen kerran: Joka teki H\u00e4net my\u00f6s perkeleiden pel\u00e4tyksi: ’Sill\u00e4 min\u00e4’, h\u00e4n sanoo, ’Jumalan Hengen kautta ajoin ulos perkeleit\u00e4’.\u201d. Joka my\u00f6s teki H\u00e4nen lihastaan temppelin. ’Sill\u00e4 min\u00e4 n\u00e4in H\u00e4nen henkens\u00e4 laskeutuvan alas kuin kyyhkynen ja j\u00e4\u00e4v\u00e4n H\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen.’ Viel\u00e4 kerran: Joka antoi h\u00e4nelle h\u00e4nen taivaaseen nousemisensa taivaaseen. Sill\u00e4 siin\u00e4 sanotaan: \u201dAntamalla k\u00e4skyn apostoleille, jotka h\u00e4n oli valinnut, h\u00e4n otettiin Pyh\u00e4n Hengen kautta yl\u00f6s.\u201d Lopuksi, ett\u00e4 se oli H\u00e4n, joka antoi Kristukselle t\u00e4llaisen kirkkauden\u201d.\u201d Koko teid\u00e4n pilkkauksenne koostuu siis siit\u00e4, ett\u00e4 Kristuksella ei ollut mit\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n; eik\u00e4 H\u00e4n, pelkk\u00e4 ihminen, kuten sanotte, saanut mit\u00e4\u00e4n Sanalta, eli Jumalan Pojalta, vaan kaikki H\u00e4ness\u00e4 oli Hengen lahja. Jos siis voimme osoittaa, ett\u00e4 kaikki se, mit\u00e4 te viittaatte Hengelle, on h\u00e4nen omaansa, mit\u00e4 j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle, kuin ett\u00e4 todistamme, ett\u00e4 H\u00e4n, jota te siis olisitte pit\u00e4neet ihmisen\u00e4, koska, kuten te sanotte, kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on, on toisen omaisuutta, on siis Jumala, koska kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on, on h\u00e4nen omaisuuttaan?\u201d. Ja todellakin, me todistamme t\u00e4m\u00e4n, emmek\u00e4 ainoastaan keskustelujen ja argumenttien avulla, vaan itse jumaluuden \u00e4\u00e4nell\u00e4; sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei todista Jumalasta paremmin kuin jumalalliset asiat. Ja koska mik\u00e4\u00e4n ei tunne itse\u00e4\u00e4n paremmin kuin itse Jumalan kirkkaus, emme usko mit\u00e4\u00e4n Jumalaa koskevaa asiaa suuremmalla oikeudella kuin niit\u00e4 kirjoituksia, joissa Jumala itse on oma todistajansa. Mit\u00e4 siis ensinn\u00e4kin tulee siihen, ett\u00e4 sanotte Pyh\u00e4n Hengen luoneen H\u00e4nen ihmisyytens\u00e4, me voisimme ottaa sen yksinkertaisesti, jos voisimme tunnustaa, ettette ole tuonut sit\u00e4 esiin ep\u00e4uskon nimiss\u00e4. Sill\u00e4 me emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kiell\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki on synnytt\u00e4nyt Herran lihan; mutta me v\u00e4it\u00e4mme, ett\u00e4 ruumis on syntynyt Pyh\u00e4n Hengen my\u00f6t\u00e4vaikutuksella niin, ett\u00e4 voimme sanoa, ett\u00e4 H\u00e4nen ihmisyytens\u00e4 on luotu itselleen Jumalan Pojan toimesta, kuten Pyh\u00e4 Henki itse sanoo pyh\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa todistaen, ett\u00e4 \u201dViisaus on rakentanut itselleen huoneen\u201d. N\u00e4ette siis, ett\u00e4 sen, mink\u00e4 Pyh\u00e4 Henki sai alkunsa, rakensi ja t\u00e4ydellisti Jumalan Poika: ei niin, ett\u00e4 Jumalan Pojan ty\u00f6 on yksi asia ja Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6 toinen: vaan ett\u00e4 Jumaluuden ja kirkkauden ykseyden kautta Hengen toiminta on Jumalan Pojan rakentamista; ja Jumalan Pojan rakentaminen on Pyh\u00e4n Hengen yhteisty\u00f6t\u00e4. Ja niinp\u00e4 emme lue ainoastaan, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki tuli Neitsyen p\u00e4\u00e4lle, vaan my\u00f6s, ett\u00e4 Korkeimman voima varjosti Neitsytt\u00e4; koska Viisaus itsess\u00e4\u00e4n on jumaluuden t\u00e4yteys, kukaan ei voisi ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 kun Viisaus rakensi itselleen talon, koko jumaluuden t\u00e4yteys oli l\u00e4sn\u00e4. Mutta teid\u00e4n jumalanpilkkanne kurja kovuus, kun se yritt\u00e4\u00e4 erottaa Kristuksen Jumalan Pojasta, ei n\u00e4e, ett\u00e4 se erottaa jumaluuden luonteen kokonaan itsest\u00e4\u00e4n. Paitsi ehk\u00e4p\u00e4, jos uskotte, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki siis rakensi h\u00e4nelle talon, koska h\u00e4n itse oli riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja kykenem\u00e4t\u00f6n rakentamaan itselleen taloa. Mutta on yht\u00e4 j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 kuin villi\u00e4 uskoa, ett\u00e4 H\u00e4n, jonka uskomme luoneen tahdollaan koko taivaallisen ja maallisen maailmankaikkeuden, olisi ollut kykenem\u00e4t\u00f6n rakentamaan itselleen ruumiin; varsinkin kun Pyh\u00e4n Hengen voima on H\u00e4nen voimansa, ja Kolminaisuuden jumaluus ja kirkkaus ovat niin yhdistyneet ja erottamattomat, ettemme voi ajatella Kolminaisuuden Yhdess\u00e4 Persoonassa olevan mit\u00e4\u00e4n sellaista, mik\u00e4 voitaisiin erottaa Jumaluuden t\u00e4yteydest\u00e4. Kun siis t\u00e4m\u00e4 on vahvistettu ja ymm\u00e4rretty, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 Pyh\u00e4n Kirjoituksen uskon mukaan, kun Pyh\u00e4 Henki tuli (Neitsyen) p\u00e4\u00e4lle ja Korkeimman voima varjosti h\u00e4nt\u00e4, Viisaus rakensi itselleen talon, loput teid\u00e4n herjauksestanne j\u00e4\u00e4v\u00e4t tyhjiksi. Sill\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole ep\u00e4ilyst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on tehnyt kaiken Itsest\u00e4\u00e4n ja Itsess\u00e4\u00e4n, jonka nimess\u00e4 ja uskossa, uskovienkin usko voi tehd\u00e4 mit\u00e4 tahansa. Sill\u00e4 h\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tarvinnut toisen apua, kuten eiv\u00e4t ole tarvinneet sit\u00e4 hek\u00e4\u00e4n, jotka ovat luottaneet h\u00e4nen voimaansa. Ja mit\u00e4 tulee siis v\u00e4itteisiisi siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4net vanhurskautettiin Hengen kautta ja ett\u00e4 Henki teki H\u00e4nest\u00e4 perkeleiden pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n ja ett\u00e4 H\u00e4nen lihastaan tuli Pyh\u00e4n Hengen temppeli ja ett\u00e4\u00a0 H\u00e4net otettiin Hengen avulla yl\u00f6s taivaaseen, niin ne ovat kaikki rienaavia ja villej\u00e4: ei siksi, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi uskoa, ett\u00e4 kaikissa n\u00e4iss\u00e4 asioissa, joita H\u00e4n itse teki, puuttui Hengen ykseys ja yhteistoiminta – sill\u00e4 jumaluus ei koskaan ole itsest\u00e4\u00e4n puutteellinen, ja [Kolminaisuuden voima oli aina l\u00e4sn\u00e4 Vapahtajan teoissa – vaan siksi, ett\u00e4 te haluatte, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki antoi apua Herralle Jeesukselle Kristukselle ik\u00e4\u00e4n kuin H\u00e4n olisi ollut heikko ja voimaton; ja ett\u00e4 H\u00e4n my\u00f6nsi H\u00e4nelle ne asiat, joita H\u00e4n ei kyennyt hankkimaan itselleen. Opettele siis pyhien todistajien perusteella uskomaan Jumalaa \u00e4l\u00e4k\u00e4 sekoita valhetta totuuteen, sill\u00e4 aihe ei salli sit\u00e4, ja terve j\u00e4rki inhoaa ajatusta sekoittaa paholaisen hengen k\u00e4sityksi\u00e4 jumalallisiin todistajiin.<\/p>\n

                                                                      LUKU18. \u00a0Miten meid\u00e4n on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 apostolin sanat: \u201dH\u00e4n ilmestyi lihassa, vanhurskautettiin Hengess\u00e4\u201d jne.<\/p>\n

                                                                      ALOITTAKAAMME t\u00e4st\u00e4 v\u00e4itteest\u00e4si, ett\u00e4 Henki t\u00e4ytti vanhurskaudella (justitia) sen, mik\u00e4 oli luotu, ja yrityksist\u00e4si todistaa t\u00e4m\u00e4 Apostolin todisteella, jossa h\u00e4n sanoo: \u2018H\u00e4n ilmestyi lihassa, vanhurskautettiin Hengess\u00e4\u2019, teet jokaisen v\u00e4itteesi ep\u00e4kuranttia j\u00e4rke\u00e4 ja villi\u00e4 henke\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en. Sill\u00e4 te teette t\u00e4m\u00e4n v\u00e4itteen; nimitt\u00e4in, ett\u00e4 te haluatte, ett\u00e4 H\u00e4net t\u00e4ytettiin vanhurskaudella Hengen kautta, osoittaaksenne, kuinka H\u00e4n oli vanhurskautta vailla, kun te v\u00e4it\u00e4tte, ett\u00e4 sill\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4minen annettiin H\u00e4nelle. Ja mit\u00e4 tulee apostolin todistuksen k\u00e4ytt\u00e4miseenne t\u00e4ss\u00e4 asiassa, te v\u00e4\u00e4rist\u00e4tte pyh\u00e4n kohdan j\u00e4rjestyst\u00e4 ja merkityst\u00e4. Sill\u00e4 Apostolin lausunto ei ole niin kuin te olette sit\u00e4 lainanneet, silvottu ja pilattu. Sill\u00e4 mit\u00e4 apostoli sanoo? \u201dJa ilmeisen suuri on jumaluuden salaisuus, joka lihassa ilmeni, vanhurskautettiin Hengess\u00e4.\u201d N\u00e4ette siis, ett\u00e4 apostoli julisti, ett\u00e4 jumalallisuuden mysteeri tai sakramentti oli vanhurskautettu. Sill\u00e4 h\u00e4n ei ollut niin unohtanut omia sanojaan ja opetustaan, ett\u00e4 h\u00e4n olisi sanonut, ett\u00e4 h\u00e4n oli vailla vanhurskautta, jota h\u00e4n oli aina julistanut vanhurskaudeksi, sanoen: \u201dJoka on meille vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi tehty.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dH\u00e4n on meille vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi tehty.\u201d Toisaalla h\u00e4n my\u00f6s sanoo: \u201dMutta te olette pesty, mutta te olette vanhurskautetut, mutta te olette pyhitetyt meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen nimess\u00e4.\u201d Kuinka kaukana h\u00e4nest\u00e4 olikaan siis tarve olla vanhurskaudella t\u00e4ytetty, niin kuin h\u00e4n itse t\u00e4ytti kaiken vanhurskaudella, ja h\u00e4nen kirkkaudekseen olla ilman vanhurskautta, jonka nimi itse vanhurskauttaa kaiken. N\u00e4ette siis, kuinka typeri\u00e4 ja villej\u00e4 ovat herjauksenne, koska yrit\u00e4tte ottaa pois Herraltamme sen, mit\u00e4 H\u00e4n on aina vuodattanut kaikkiin uskoviin siten, ett\u00e4 se ei silti jatkuvassa tarjonnassaan koskaan v\u00e4hene.<\/p>\n

                                                                      LUKU 19. – Ett\u00e4 ei ollut vain Henki, vaan my\u00f6s Kristus itse, joka sai H\u00e4net pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4ksi<\/p>\n

                                                                      SIN\u00c4 sanot my\u00f6s, ett\u00e4 Henki teki H\u00e4net perkeleiden pel\u00e4tyksi. Hyl\u00e4t\u00e4ksenne ja kumotaksenne t\u00e4m\u00e4n, vaikka lausuman kauhistuttava luonne riitt\u00e4\u00e4kin, lis\u00e4\u00e4mme viel\u00e4 muutamia esimerkkej\u00e4. Kertokaa minulle, te, jotka sanotte, ett\u00e4 se, ett\u00e4 perkeleet pelk\u00e4siv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, ei ollut h\u00e4nen omaa tekoaan vaan jonkun muun teko, ja jotka tahdotte, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei ollut h\u00e4nen oma voimansa vaan lahja, miten on mahdollista, ett\u00e4 jopa h\u00e4nen nimell\u00e4\u00e4n oli tuo voima, jota h\u00e4n itse oli teid\u00e4n mukaanne vailla? Miten oli mahdollista, ett\u00e4 h\u00e4nen nimess\u00e4\u00e4n ajettiin ulos perkeleit\u00e4, parannettiin sairaita, her\u00e4tettiin kuolleita? Sill\u00e4 apostoli Pietari sanoo sille rammalle miehelle, joka istui temppelin kauniilla portilla: \u201dJeesuksen Kristuksen nimess\u00e4 nouse ja k\u00e4vele.\u201d Ja taas Joppen kaupungissa miehelle, joka oli maannut s\u00e4ngyll\u00e4\u00e4n halvaantuneena kahdeksan vuotta, h\u00e4n sanoo: \u201dAineas, Herra Jeesus Kristus parantakoon sinut; nouse ja peta vuoteesi itsellesi.\u201d My\u00f6s Paavali sanoo pahalle hengelle: \u201dJeesuksen Kristuksen nimess\u00e4 k\u00e4sken sinua tule ulos h\u00e4nest\u00e4\u201d, ja paholainen l\u00e4hti h\u00e4nest\u00e4. Mutta ymm\u00e4rt\u00e4k\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4, kuinka t\u00e4ysin vierasta t\u00e4m\u00e4 heikkous oli Herrallemme; sill\u00e4 en kutsu heikoiksi edes niit\u00e4, jotka h\u00e4n nimens\u00e4 kautta teki vahvoiksi, sill\u00e4 emme ole koskaan kuulleet, ett\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n paholainen tai heikkous olisi voinut vastustaa ket\u00e4\u00e4n apostoleista Herran yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen. Miten siis Henki teki H\u00e4net pel\u00e4tyksi, joka teki muut pel\u00e4tyksi? Vai oliko H\u00e4n itsess\u00e4\u00e4n heikko, jonka usko jopa muiden v\u00e4lityksell\u00e4 hallitsi kaikkea? Lopuksi ne miehet, jotka saivat voiman Jumalalta, eiv\u00e4t koskaan k\u00e4ytt\u00e4neet t\u00e4t\u00e4 voimaa ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi ollut heid\u00e4n omaansa, vaan viittasivat voiman H\u00e4neen, jolta he sen saivat, sill\u00e4 voimalla itsell\u00e4\u00e4n ei voinut koskaan olla voimaa muuten kuin sen nimen kautta, joka sen antoi. Niinp\u00e4 sek\u00e4 apostolit ett\u00e4 kaikki Jumalan palvelijaa eiv\u00e4t koskaan tehneet mit\u00e4\u00e4n omissa nimiss\u00e4\u00e4n, vaan Kristuksen nimess\u00e4 ja Kristukseen vetoamalla; sill\u00e4 voima itsess\u00e4\u00e4n sai voimansa samasta l\u00e4hteest\u00e4 kuin sen alkuper\u00e4, eik\u00e4 sit\u00e4 voitu antaa palvelijoiden v\u00e4lityksell\u00e4, ellei se olisi tullut tekij\u00e4lt\u00e4. Te siis – jotka sanotte, ett\u00e4 Herra oli sama kuin yksi h\u00e4nen palvelijoistaan (sill\u00e4 niin kuin apostoleilla ei ollut mit\u00e4\u00e4n muuta kuin se, mit\u00e4 he saivat Herraltaan, niin te p\u00e4\u00e4ttelette, ett\u00e4 Herralla itsell\u00e4\u00e4n ei ollut mit\u00e4\u00e4n muuta kuin se, mit\u00e4 h\u00e4n sai Hengelt\u00e4; ja n\u00e4in te p\u00e4\u00e4ttelette, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, ei ollut h\u00e4nell\u00e4 Herrana, vaan h\u00e4n oli saanut sen palvelijana), kertokaa minulle sitten, miten oli mahdollista, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytti t\u00e4t\u00e4 voimaa omana voimanaan eik\u00e4 jonakin, jonka h\u00e4n oli saanut? Sill\u00e4 mit\u00e4 me luemme h\u00e4nest\u00e4? H\u00e4n sanoo halvaantuneelle: \u201dNouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.\u201d Ja taas is\u00e4lle, joka rukoilee lapsensa puolesta, H\u00e4n sanoo: \u201dMene, poikasi el\u00e4\u00e4.\u201d H\u00e4n sanoo: \u201dMene, poikasi el\u00e4\u00e4.\u201d Ja kun \u00e4itins\u00e4 ainoaa poikaa oltiin viem\u00e4ss\u00e4 hautaamista varten: \u201dNuori mies\u201d, H\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 sanon sinulle: Nouse yl\u00f6s.\u201d Pyysik\u00f6 H\u00e4n sitten niiden tavoin, jotka saivat voiman Jumalalta, ett\u00e4 H\u00e4nelle annettaisiin voima n\u00e4iden asioiden suorittamiseen vetoamalla Jumalalliseen nimeen? Miksei H\u00e4n itse toiminut Hengen nimell\u00e4, aivan kuten apostolit toimivat H\u00e4nen nimell\u00e4\u00e4n? Lopuksi, mit\u00e4 itse evankeliumi sanoo H\u00e4nest\u00e4? Se sanoo: \u201dH\u00e4n opetti heit\u00e4 niin kuin joku, jolla oli valta, eik\u00e4 niin kuin kirjanoppineet ja fariseukset.\u201d Vai v\u00e4it\u00e4tk\u00f6 sin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli niin ylpe\u00e4 ja ylimielinen, ett\u00e4 h\u00e4n asetti oman voimansa ansioksi voiman, jonka h\u00e4n (sinun mukaasi) oli saanut Jumalalta? Mutta mit\u00e4 me teemme siit\u00e4, ett\u00e4 voima ei koskaan alistunut H\u00e4nen palvelijoilleen muuten kuin sen tekij\u00e4n nimen kautta, eik\u00e4 sill\u00e4 voinut olla mit\u00e4\u00e4n vaikutusta, jos toimija olisi vaatinut jotakin siit\u00e4 omakseen?<\/p>\n

                                                                      LUKU 20 H\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 vahvemmilla ja painavammilla argumenteilla tuhota tuon k\u00e4sityksen<\/p>\n

                                                                      MUTTA miksi me niin kauan k\u00e4sittelemme teid\u00e4n villi\u00e4 herjaustanne, argumenteilla, jotka ovat kyll\u00e4 selvi\u00e4, mutta silti v\u00e4h\u00e4isi\u00e4? Kuunnelkaamme Jumalan itsens\u00e4 puhuvan opetuslapsilleen: \u201dParantakaa sairaita, her\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4 kuolleita, puhdistakaa spitaalisia, ajakaa ulos riivaajia.\u201d Ja taas: \u201dJa taas: \u201dMinun nimess\u00e4ni\u201d, H\u00e4n sanoo, \u201dte saatte ajaa ulos perkeleit\u00e4.\u201d Tarvitsiko H\u00e4n, joka teki omasta nimest\u00e4\u00e4n voiman, tarvita toisen nime\u00e4 voimansa k\u00e4ytt\u00e4miseen? Mutta mit\u00e4 viel\u00e4 lis\u00e4t\u00e4\u00e4n? \u201dKatso\u201d, H\u00e4n sanoo, \u201dmin\u00e4 olen antanut teille vallan tallata k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa.\u201d H\u00e4n itse sanoo, ett\u00e4 h\u00e4n oli lempe\u00e4, kuten h\u00e4n todellakin oli, ja n\u00f6yr\u00e4 syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n. Ja miten oli mahdollista, ett\u00e4 mit\u00e4 suurimpaan mahdolliseen voimaan tulee, H\u00e4n k\u00e4ski muita toimimaan omassa nimess\u00e4\u00e4n, jos H\u00e4n itse toimi toisen nimess\u00e4? Vai antoiko h\u00e4n muille ik\u00e4\u00e4n kuin omakseen sen, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n ei teid\u00e4n mukaanne ollut, ellei h\u00e4n saanut sit\u00e4 toiselta? Mutta sanokaa minulle, kuka niist\u00e4 pyhist\u00e4, jotka saivat voiman Jumalalta, toimi n\u00e4in? Vai eik\u00f6 Pietaria olisi pidetty mielisairaana, Johannesta hulluna tai Paavalia hulluna, jos he olisivat sanoneet jollekin sairaalle: \u201dMeid\u00e4n nimess\u00e4mme nouse\u201d, tai rammoille: \u2018Meid\u00e4n nimess\u00e4mme k\u00e4vele\u2019, tai kuolleille: \u2018Meid\u00e4n nimess\u00e4mme el\u00e4\u2019, tai joillekin n\u00e4in: \u201dMe annamme teille voiman tallata k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa\u201d? T\u00e4st\u00e4 n\u00e4ette siis hulluutenne: sill\u00e4 aivan kuten n\u00e4m\u00e4 sanat ovat hulluja, jos ne kumpuavat ihmisen varmuudesta, niin te olette t\u00e4ysin hulluja, jos ette n\u00e4e, ett\u00e4 ne kumpuavat jumalallisesta voimasta. Teid\u00e4n on nimitt\u00e4in hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 toinen kahdesta vaihtoehdosta: joko se, ett\u00e4 ihminen voisi omistaa ja antaa jumalallisen voiman, tai joka tapauksessa, jos kukaan ihminen ei voi tehd\u00e4 sit\u00e4, se, joka siihen pystyi, oli Jumala. Sill\u00e4 kukaan ei voi antaa vapaamielisyydest\u00e4\u00e4n jumalallista voimaa, paitsi H\u00e4n, jolla se on luonnostaan.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n

                                                                      LUKU 21.- Ett\u00e4 Kristuksen ja Pyh\u00e4n Hengen on yht\u00e4 lailla katsottava vaikuttaneen sen, ett\u00e4 h\u00e4nen lihastaan ja ihmisyydest\u00e4\u00e4n tuli Jumalan temppeli.<\/p>\n

                                                                      MUTTA siit\u00e4 seuraa teid\u00e4n herjauksessanne, ett\u00e4 H\u00e4nen lihansa tuli Pyh\u00e4n Hengen temppeliksi, siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 Johannes on sanonut: \u201dSill\u00e4 min\u00e4 n\u00e4in Hengen laskeutuvan taivaasta ja pysyv\u00e4n H\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n.\u201d Sill\u00e4 sin\u00e4 yrit\u00e4t tukea jopa t\u00e4t\u00e4 sinun villi\u00e4 v\u00e4itett\u00e4si Raamatun auktoriteetilla: siksi katsokaamme, onko t\u00e4m\u00e4 pyh\u00e4 auktoriteetti sanonut sen, mit\u00e4 sin\u00e4 sanot. \u201dSill\u00e4 min\u00e4 n\u00e4in\u201d, siin\u00e4 sanotaan, \u201dHengen laskeutuvan alas kuin kyyhkynen ja j\u00e4\u00e4v\u00e4n H\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen.\u201d Jos voitte, eritelk\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4, kumpi on voimakkaampi, kumpi suurempi, kumpi kunnioitettavampi? H\u00e4n, joka laskeutui, vai H\u00e4n, johon laskeutuminen tapahtui? H\u00e4n, joka laskeutui, vai H\u00e4n, jolle kunnia tuotiin? Mist\u00e4 l\u00f6yd\u00e4tte t\u00e4ss\u00e4 kohdassa, ett\u00e4 Henki teki lihastaan temppelin? tai mist\u00e4 se v\u00e4hent\u00e4\u00e4 Jumalan kunniaa, jos Jumala itse laskeutui alas n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen Jumalan ihmiskunnalle? Sill\u00e4 meid\u00e4n ei todellakaan pit\u00e4isi ajatella, ett\u00e4 H\u00e4n, jonka korkeaa asemaa osoitettiin, olisi v\u00e4hemm\u00e4n kuin H\u00e4n, joka osoitti h\u00e4nen korkeutensa. Mutta pois ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 Jumaluudessa uskottaisiin tai teht\u00e4isiin mink\u00e4\u00e4nlaista erottelua: sill\u00e4 yksi ja sama Jumaluus ja yht\u00e4l\u00e4inen voima sulkevat kokonaan pois jumalattoman k\u00e4sityksen eriarvoisuudesta. Ja niin my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 asiassa, jossa on Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen persoona ja jossa on Jumalan Poika, jolle laskeutuminen tapahtuu, Henki, joka laskeutuu, Is\u00e4, joka antaa todistuksensa, kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ollut enemp\u00e4\u00e4 kunniaa eik\u00e4 kukaan saanut v\u00e4hemp\u00e4\u00e4, vaan kaikki palautuu yht\u00e4 paljon Jumaluuden t\u00e4yteyteen, sill\u00e4 jokainen Kolminaisuuden persoona sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n koko Kolminaisuuden kirkkauden. Ja niinp\u00e4 ei tarvitse en\u00e4\u00e4 sanoa mit\u00e4\u00e4n muuta kuin vain osoittaa jumalanpilkkanne synty ja alkuper\u00e4. Sill\u00e4 juurista nousevat orjantappurat ja ohdakkeet tuottavat oman luonteensa mukaisia versoja, ja niiden luonteesta k\u00e4y ilmi niiden alkuper\u00e4. Niinp\u00e4 siis sin\u00e4kin, pelagialaisen harhaopin piikkinen verso, osoitat idussaan juuri samaa, mit\u00e4 is\u00e4si sanotaan olleen juuressa. Sill\u00e4 h\u00e4n (kuten h\u00e4nen seuraajansa Leporius sanoi) julisti, ett\u00e4 meid\u00e4n Herramme tehtiin Kristukseksi kasteessaan; te sanotte, ett\u00e4 kasteessa h\u00e4nest\u00e4 tehtiin Hengen kautta Jumalan temppeli. Sanat eiv\u00e4t ole t\u00e4ysin identtiset: mutta virheellisyys on t\u00e4ysin sama.<\/p>\n

                                                                      LUKU 22. Ett\u00e4 Kristuksen taivaaseen nousemista ei pid\u00e4 katsoa yksin Hengen ansioksi<\/p>\n

                                                                      MUTTA te lis\u00e4\u00e4tte t\u00e4m\u00e4nkin noihin edell\u00e4 mainittuihin jumalattomuuksiinne, nimitt\u00e4in sen, ett\u00e4 Henki my\u00f6nsi Herralle h\u00e4nen taivaaseen nousemisensa: osoitatte t\u00e4ll\u00e4 rienaavalla k\u00e4sityksell\u00e4nne, ett\u00e4 te uskotte Herran Jeesuksen Kristuksen olleen niin heikko ja voimaton, ett\u00e4 jos Henki ei olisi nostanut H\u00e4nt\u00e4 taivaaseen, kuvittelette, ett\u00e4 H\u00e4n olisi viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ollut maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Mutta todistaaksesi t\u00e4m\u00e4n v\u00e4itteesi sin\u00e4 tuot esiin er\u00e4\u00e4n raamatunkohdan: sill\u00e4 sin\u00e4 sanot: \u201dAntamalla k\u00e4skyj\u00e4 apostoleille, jotka h\u00e4n oli valinnut, Pyh\u00e4n Hengen kautta h\u00e4net nostettiin yl\u00f6s.\u201d Miksi minun pit\u00e4isi kutsua teit\u00e4? Mit\u00e4 minun pit\u00e4isi ajatella teist\u00e4, jotka pyhi\u00e4 kirjoituksia turmelemalla keksitte, ettei niiden todisteilla olisi todisteiden voimaa? Uudenlainen julkeus, joka pyrkii jumalattomilla argumenteillaan saamaan aikaan sen, ett\u00e4 totuus n\u00e4ytt\u00e4isi vahvistavan valheellisuuden. Apostolien teot eiv\u00e4t nimitt\u00e4in sano sit\u00e4, mit\u00e4 te v\u00e4it\u00e4tte. Sill\u00e4 mit\u00e4 sanoo Raamattu? \u201dMit\u00e4 Jeesus alkoi tehd\u00e4 ja opettaa siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, jona h\u00e4n otettiin yl\u00f6s, antaen teht\u00e4v\u00e4ksi apostoleille, jotka h\u00e4n oli Pyh\u00e4n Hengen kautta valinnut.\u201d Mik\u00e4 on esimerkki hyperbatonista (kreik. ylitt\u00e4minen, siirt\u00e4minen), ja se on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 n\u00e4in: mit\u00e4 Jeesus alkoi tehd\u00e4 ja opettaa siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, jona h\u00e4net otettiin yl\u00f6s, antamalla teht\u00e4v\u00e4ksi apostoleille, jotka h\u00e4n oli Pyh\u00e4n Hengen kautta valinnut; niin ett\u00e4 meid\u00e4n ei ehk\u00e4 tarvitsisi antaa teille mit\u00e4\u00e4n muuta vastausta m t\u00e4h\u00e4n asiaan kuin itse raamatunkohdan, sill\u00e4 koko raamatunkohdan pit\u00e4isi riitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ydelliseen totuuteen, jos sen silpominen olisi k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 teid\u00e4n valheeseenne. Mutta silti te, jotka olette sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n Herramme Jeesus Kristus ei olisi voinut nousta taivaaseen, ellei Henki olisi her\u00e4tt\u00e4nyt H\u00e4nt\u00e4 yl\u00f6s, kertokaa minulle, miten on mahdollista, ett\u00e4 H\u00e4n itse sanoo: \u201dEi kukaan muu ole noussut taivaaseen kuin se, joka on tullut taivaasta, Ihmisen Poika, joka on taivaassa\u201d? Tunnusta siis, kuinka typer\u00e4 ja j\u00e4rjet\u00f6n on k\u00e4sityksesi siit\u00e4, ettei H\u00e4n voinut nousta taivaaseen, jonka sanotaan, vaikka H\u00e4n oli laskeutunut maan p\u00e4\u00e4lle, olleen koskaan poissa taivaasta; ja sano, oliko H\u00e4nelle, jolle oli helppoa viel\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollessaankin, mahdollista j\u00e4tt\u00e4\u00e4 alhaalla olevat seudut ja nousta taivaaseen, koskaan pysy\u00e4 taivaassa. Mutta mit\u00e4 on se, mit\u00e4 H\u00e4n itse sanoo: \u201dMin\u00e4 menen yl\u00f6s Is\u00e4ni tyk\u00f6\u201d. Tarkoittiko H\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa olisi toisen apu, joka jo sill\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n sanoi nousevansa yl\u00f6s, osoittaa oman voimansa tehokkuuden? My\u00f6s Daavid sanoo Herran taivaaseenastumisesta: \u201dJumala nousi yl\u00f6s iloisella metelill\u00e4, Herra pasuunan soidessa.\u201d H\u00e4n selitti selv\u00e4sti H\u00e4nen kirkkautensa, joka nousee yl\u00f6s, yl\u00f6snousemuksen voimalla.<\/p>\n

                                                                      LUKU 23. H\u00e4n jatkaa samaa argumenttia osoittaakseen, ett\u00e4 Kristus ei tarvinnut toisen kirkkautta, koska h\u00e4nell\u00e4 oli oma kirkkautensa<\/p>\n

                                                                      MUTTA lopuksi katsokaamme lis\u00e4yst\u00e4, jolla te tiivist\u00e4tte edelliset herjauksenne. Sanasi ovat: \u201dKuka antoi Kristukselle t\u00e4llaisen kirkkauden?\u201d. Nimit\u00e4tte kunniaa halventaaksenne H\u00e4nt\u00e4. Sill\u00e4 v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 Herra oli varustettu kirkkaudella, sanomalla, ett\u00e4 H\u00e4n sai sen, vihjaatte pilkkaavasti, ett\u00e4 H\u00e4n oli sit\u00e4 tarvinnut. Sill\u00e4 perverssi k\u00e4sityksesi antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 antajan anteliaisuus osoittaa vastaanottajan tarvitsevan sit\u00e4. Oi kurja jumalattomuutenne! ja miss\u00e4 on se, mit\u00e4 jumaluus itse kerran ennusti Herran Jeesuksen Kristuksen taivaaseen nousemisesta? Sanomalla: \u201dNostakaa p\u00e4\u00e4nne yl\u00f6s, niin kirkkauden kuningas tulee sis\u00e4\u00e4n.\u201d Ja kun H\u00e4n (jumalallisten lausumien tapaan) oli vastannut itselleen ik\u00e4\u00e4n kuin kysyj\u00e4n ominaisuudessa: \u201dKuka on kirkkauden kuningas?\u201d H\u00e4n lis\u00e4\u00e4 heti: \u201dHerra vahva ja v\u00e4kev\u00e4, Herra taistelussa v\u00e4kev\u00e4”: osoittaen taistelun kuvassa Herran voiton voitto riemuvoitossaan. Sitten kun H\u00e4n oli selityksens\u00e4 loppuun saattamiseksi toistanut edell\u00e4 lainatun lausahduksen sanat, H\u00e4n osoitti seuraavalla p\u00e4\u00e4telm\u00e4ll\u00e4 Herran majesteettisuuden H\u00e4nen astuessaan taivaaseen sanoen: \u201dHerra Sebaot, H\u00e4n on kirkkauden Kuningas.\u201d H\u00e4n sanoi: \u201dHerra Sebaot, H\u00e4n on kirkkauden Kuningas\u201d. Tarkoituksena oli, ettei se seikka, ett\u00e4 H\u00e4n otti ruumiin, h\u00e4iritsisi H\u00e4nen mahtavan jumaluutensa kirkkautta, H\u00e4n opetti, ett\u00e4 sama Henkil\u00f6 oli Sebaotin Herra ja taivaallisen kirkkauden Kuningas, jonka H\u00e4n oli aiemmin julistanut voittajaksi taistelussa alhaalla. Menk\u00e4\u00e4 nyt ja sanokaa, ett\u00e4 kirkkaus annettiin Herralle, kun sek\u00e4 profetia on sanonut, ett\u00e4 H\u00e4n oli kirkkauden Kuningas, ett\u00e4 H\u00e4n my\u00f6s itse on todistanut itsest\u00e4\u00e4n seuraavasti: \u201dKun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan\u201d. Kumoa se, jos pystyt, ja kiist\u00e4 t\u00e4m\u00e4; nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 vaikka H\u00e4n todistaa, ett\u00e4 H\u00e4nell\u00e4 on oma kirkkaus, sin\u00e4 sanot, ett\u00e4 H\u00e4n on saanut toisen kirkkauden. Vaikka me v\u00e4it\u00e4mmekin, ett\u00e4 H\u00e4nell\u00e4 on oma kirkkautensa, niin emme kiell\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 itse kirkkauden ominaisuus on yhteinen H\u00e4nelle Is\u00e4n ja Pyh\u00e4n Hengen kanssa. Sill\u00e4 kaikki, mit\u00e4 Jumalalla on, kuuluu jumaluudelle; ja kirkkauden valtakunta kuuluu Jumalan Pojalle siten, ettei se ole estetty kuulumasta koko jumaluudelle.<\/p>\n

                                                                      LUKU 24. H\u00e4n tukee t\u00e4t\u00e4 oppia autuaan Hilarioksen auktoriteetilla<\/p>\n

                                                                      MUTTA on aika lopettaa kirja, kyll\u00e4 ja koko teos, jos saan kuitenkin lis\u00e4t\u00e4 muutaman pyh\u00e4n miehen ja maineikkaan papin sanat tukeakseni nykyp\u00e4iv\u00e4n uskolla sit\u00e4, mink\u00e4 olemme jo todistaneet pyh\u00e4n kirjoituksen auktoriteetilla. Hilary, mies, joka oli varustettu kaikilla hyveill\u00e4 ja\u00a0 armoilla ja joka oli kuuluisa sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ett\u00e4 kaunopuheisuudestaan ja joka my\u00f6s kirkonopettajana ja pappina eteni paitsi omien ansioidensa my\u00f6s muiden edistymisen kautta, ja pysyi vainojen myrskyiss\u00e4 niin lujana, ett\u00e4 voittamattoman uskonsa lujuuden ansiosta h\u00e4n saavutti rippi-is\u00e4n arvon, – h\u00e4n todistaa ensimm\u00e4isess\u00e4 uskoa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 kirjassaan, ett\u00e4 Herra Jeesus Kristus, Eritt\u00e4in Jumala Eritt\u00e4in Jumalasta, oli sek\u00e4 syntynyt ennen maailmaa ett\u00e4 sen j\u00e4lkeen syntynyt ihmiseksi. J\u00e4lleen Toisessa kirjassa: \u201dYksi ainoa Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4 kasvoi pyh\u00e4n Neitsyen kohdussa ihmisruumiin muotoon; H\u00e4net, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaiken ja jonka vallassa kaikki on, synnytettiin ihmissyntym\u00e4n lain mukaan.\u201d J\u00e4lleen samassa kirjassa: \u201dEnkeli todistaa, ett\u00e4 H\u00e4n, joka on syntynyt, on Jumala meid\u00e4n kanssamme.\u201d J\u00e4lleen kymmenenness\u00e4 kirjassa: \u201dMe olemme opettaneet salaisuuden, ett\u00e4 Jumala on syntynyt ihmiseksi syntym\u00e4ll\u00e4 Neitsyest\u00e4.\u201d J\u00e4lleen samassa kirjassa: \u201dSill\u00e4 kun Jumala syntyi ihmiseksi, h\u00e4n ei syntynyt tarkoituksella, ettei h\u00e4n pysyisi Jumalana.\u201d J\u00e4lleen saman kirjoittajan esipuheessa Matteuksen evankeliumin selitykseen: \u201dSill\u00e4 aluksi oli tarpeellista, ett\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4htemme ainosyntyisen Jumalan oli tunnetusti synnytt\u00e4v\u00e4 ihmiseksi.\u201d J\u00e4lleen siin\u00e4, mit\u00e4 seuraa: \u201dett\u00e4 sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli Jumala, h\u00e4nen piti synty\u00e4 ihmiseksi, mit\u00e4 h\u00e4n ei viel\u00e4 ollut.\u201d J\u00e4lleen samassa paikassa: \u201dSitten t\u00e4m\u00e4 kolmas asia oli sopiva: ett\u00e4 niin kuin Jumala oli syntynyt ihmisen\u00e4 maailmaan.\u201d jne.: T\u00e4ss\u00e4 on muutama kohta mist\u00e4 tahansa m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Mutta silti n\u00e4ette n\u00e4ist\u00e4kin lainaamistamme kohdista, kuinka selv\u00e4sti ja selv\u00e4sti h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala syntyi Mariasta. Ja miss\u00e4 sitten on t\u00e4m\u00e4 sinun sanomasi: \u201dLuotu ei voinut synnytt\u00e4\u00e4 Luojaa, ja se, mik\u00e4 on syntynyt lihasta, on lihaa.”\u201d Menisi liian kauan siteerata t\u00e4h\u00e4n asiaan vaikuttavia kohtia jokaiselta erilliselt\u00e4 kirjoittajalta. Minun on yritett\u00e4v\u00e4 pikemminkin luetella ne kuin selitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4: sill\u00e4 ne selitt\u00e4v\u00e4t riitt\u00e4v\u00e4sti itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

                                                                      LUKU 25. H\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 Ambrosius on samaa mielt\u00e4 pyh\u00e4n Hilarioksen kanssa<\/p>\n

                                                                      AMBROSE, tuo Jumalan maineikas pappi, joka ei koskaan j\u00e4tt\u00e4nyt Herran k\u00e4tt\u00e4, loisti aina kuin jalokivi Jumalan sormen varassa, puhuu n\u00e4in kirjassaan Neitsyille: \u201dVeljeni on valkoinen ja punertava. Valkoinen, koska h\u00e4n on Is\u00e4n kirkkaus: punertava, koska h\u00e4n on syntynyt Neitsyest\u00e4. Mutta muistakaa, ett\u00e4 H\u00e4ness\u00e4 jumaluuden merkit ovat pidemp\u00e4\u00e4n voimassa kuin ruumiin salaisuudet. Sill\u00e4 H\u00e4n ei alkanut olla olemassa Neitsyest\u00e4, vaan H\u00e4n, joka oli jo olemassa, tuli Neitsyeen.\u201d J\u00e4lleen joulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4: \u201dKatsokaa Herran \u00e4idin ihmett\u00e4: Neitsyt siitti, Neitsyt synnytti. H\u00e4n oli Neitsyt, kun h\u00e4n siitti, Neitsyt, kun h\u00e4n oli raskaana, Neitsyt synnytyksen j\u00e4lkeen. Niin kuin Hesekieliss\u00e4 sanotaan: \u201dJa portti oli suljettu eik\u00e4 sit\u00e4 avattu, koska Herra kulki sen l\u00e4pi.\u201d Loistava neitsyys ja ihmeellinen hedelm\u00e4llisyys! Maailman Herra on syntynyt, eik\u00e4 h\u00e4n, joka H\u00e4net synnytti, huuda. Kohtu j\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4ksi, ja oikea lapsi syntyy, eik\u00e4 Neitsyys kuitenkaan tuhoudu. Oli oikein, ett\u00e4 kun Jumala syntyi, siveyden voima kasvoi, eik\u00e4 h\u00e4nen puhtautensa rikkoutunut H\u00e4nen l\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n liikkeelle, joka oli tullut parantamaan sen, mik\u00e4 oli turmeltunut.\u201d J\u00e4lleen Luukkaan evankeliumin selityksess\u00e4\u00e4n h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 \u201dyksi oli erityisesti valittu synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa, joka oli kihlattu aviomiehelle\u201d. H\u00e4n julistaa varmasti, ett\u00e4 Jumala syntyi Neitsyest\u00e4. H\u00e4n kutsuu Mariaa Jumalan \u00e4idiksi. Ja miss\u00e4 on se sinun kauhea ja hirvitt\u00e4v\u00e4 lausahduksesi, jossa kysyt, miten h\u00e4n voi olla \u00e4iti jollekin, jolla on erilainen luonne kuin h\u00e4nell\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n. Mutta jos h\u00e4nt\u00e4 kutsutaan \u00e4idiksi, niin se on ihmisluonto, joka syntyi, ei jumaluus. Niinp\u00e4 tuo maineikas uskonopettaja sanoo sek\u00e4 sen, ett\u00e4 h\u00e4net synnytt\u00e4nyt nainen oli ihminen, ett\u00e4 sen, joka syntyi, olevan Jumala, ja kuitenkin sen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei ole mik\u00e4\u00e4n syy ep\u00e4uskoon, vaan ainoastaan uskon ihme.<\/p>\n

                                                                      LUKU 26. H\u00e4n lis\u00e4\u00e4 edelliseen viel\u00e4 pyh\u00e4n Hieronymuksen todistuksen<\/p>\n

                                                                      HIERONYMUS, katolilaisten opettaja, jonka kirjoitukset loistavat kuin jumalalliset lamput koko maailmassa, sanoo kirjassaan Eustokiumille: \u201dJumalan Poika tehtiin meid\u00e4n pelastuksemme t\u00e4hden ihmisen Pojaksi. H\u00e4n odottaa kymmenen kuukautta kohdussa syntymist\u00e4\u00e4n, ja H\u00e4n, jonka k\u00e4dess\u00e4 maailma on, on suljettu ahtaaseen seimeen.\u201d J\u00e4lleen h\u00e4nen Jesajan kommentaarissaan: \u201dSill\u00e4 Herra Sebaot, joka on kirkkauden kuningas, itse laskeutui Neitsyen kohtuun, meni sis\u00e4\u00e4n ja l\u00e4hti ulos it\u00e4portista, joka on aina suljettu.\u201d Josta Gabriel sanoo Neitsyelle: \u201dPyh\u00e4 Henki tulee sinun p\u00e4\u00e4llesi, ja Korkeimman voima varjostaa sinua. Sen t\u00e4hden sit\u00e4 pyh\u00e4\u00e4, joka sinusta syntyy, kutsutaan Jumalan Pojaksi.\u201d Ja sananlaskuissa: \u201dViisaus on rakentanut itselleen huoneen.\u201d Verratkaa t\u00e4t\u00e4, jos haluatte, teid\u00e4n oppiinne tai pikemminkin jumalanpilkkaanne, jossa v\u00e4it\u00e4tte, ett\u00e4 Jumala on kuukausien Luoja eik\u00e4 ollut kuukausien j\u00e4lkel\u00e4inen. Sill\u00e4 katso, Hieronymus, mies, jolla on suurin tiet\u00e4mys ja my\u00f6s kaikkein puhtain ja hyv\u00e4ksytyin oppi, todistaa melkeinp\u00e4 juuri niill\u00e4 sanoilla, joilla te kiist\u00e4tte Jumalan Pojan olleen kuukausien j\u00e4lkel\u00e4inen, ett\u00e4 H\u00e4n oli kuukausien j\u00e4lkel\u00e4inen. H\u00e4n nimitt\u00e4in sanoo, ett\u00e4 H\u00e4n odottaa kymmenen kuukautta kohdussa synty\u00e4kseen. Mutta ehk\u00e4p\u00e4 t\u00e4m\u00e4n miehen auktoriteetti tuntuu teist\u00e4 pelk\u00e4lt\u00e4 mit\u00e4tt\u00f6myydelt\u00e4. Voitte ottaa sen niin, ett\u00e4 kaikki sanovat samaa ja samoin sanoin, sill\u00e4 jokainen, joka ei kiell\u00e4, ett\u00e4 Jumalan Poika on Neitsyen j\u00e4lkel\u00e4inen, my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on kuukausien j\u00e4lkel\u00e4inen.<\/p>\n

                                                                      LUKU 27. Edelliseen h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 Rufinuksen ja autuaan Augustinuksen<\/p>\n

                                                                      RUFINUS my\u00f6s, kristillinen filosofi, jolla ei ole mit\u00e4t\u00f6n asema kirkollisten tohtoreiden joukossa, todistaa uskontunnustuksen selityksess\u00e4\u00e4n Herran syntym\u00e4st\u00e4 seuraavaa. \u201dSill\u00e4 Jumalan Poika\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018on syntynyt Neitsyest\u00e4, ei p\u00e4\u00e4asiallisesti liittyneen\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n lihaan, vaan syntynyt sielussa, joka on v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 lihan ja Jumalan v\u00e4lill\u00e4\u2019. Todistaako h\u00e4n h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti, ett\u00e4 Jumala syntyi ihmisest\u00e4? Augustinus, Hippon Regiensiksen pappi, sanoo: \u201dJotta ihmiset olisivat syntyneet Jumalasta, Jumala on ensin syntynyt heist\u00e4, sill\u00e4 Kristus on Jumala. Ja kun Kristus syntyi ihmisist\u00e4, h\u00e4n tarvitsi vain \u00e4idin maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, koska h\u00e4nell\u00e4 oli aina Is\u00e4 taivaassa, sill\u00e4 h\u00e4n oli syntynyt Jumalasta, jonka kautta me olemme luotuja, ja h\u00e4n oli my\u00f6s syntynyt naisesta, jonka kautta meid\u00e4t voitiin luoda uudelleen.”\u201d J\u00e4lleen kerran, t\u00e4ss\u00e4 paikassa: \u201dJa Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme. Miksi siis tarvitsee ihmetell\u00e4, ett\u00e4 ihmiset ovat syntyneet Jumalasta? Huomatkaa, miten Jumala itse syntyi ihmisist\u00e4.\u201d Taas kirjeess\u00e4\u00e4n Volusianukselle: \u201dMutta itse Mooses ja muut profeetat ennustivat totisimmin Kristuksesta, Herrasta, ja antoivat h\u00e4nelle suuren kunnian: he julistivat, ett\u00e4 h\u00e4n ei tulisi heid\u00e4n kaltaisenaan eik\u00e4 vain suurempana, jolla olisi samanlainen voima tehd\u00e4 ihmeit\u00e4, vaan selv\u00e4sti kaikkien Herrana, Jumalana, ja ihmiseksi tehtyin\u00e4 ihmisi\u00e4 varten. Joka siis my\u00f6s itse tahtoi tehd\u00e4 sellaisia asioita kuin he tekiv\u00e4t, est\u00e4\u00e4kseen sen j\u00e4rjett\u00f6myyden, ett\u00e4 h\u00e4n ei itse tekisi niit\u00e4 asioita, joita h\u00e4n teki heid\u00e4n kauttaan. Mutta silti oli oikein, ett\u00e4 H\u00e4n my\u00f6s teki jotakin erityist\u00e4; nimitt\u00e4in, ett\u00e4 H\u00e4n syntyi Neitsyest\u00e4, nousi kuolleista ja nousi taivaaseen. Ja jos joku ajattelee, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on liian v\u00e4h\u00e4n Jumalalta, en tied\u00e4, mit\u00e4 muuta h\u00e4n voi odottaa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 28. Koska h\u00e4n aikoo esitt\u00e4\u00e4 kreikkalaisten tai it\u00e4isten piispojen todistuksen, h\u00e4n tuo ensimm\u00e4iseksi esiin pyh\u00e4n Gregorius Naziansilaisen<\/p>\n

                                                                      MUTTA ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 ne, jotka olemme luetelleet, tulivat eri puolilta maailmaa, heid\u00e4n arvovaltansa saattaa tuntua teist\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n arvokkaalta. Se on todellakin j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4, sill\u00e4 paikka ei vaikuta uskoon, ja meid\u00e4n on tarkasteltava sit\u00e4, mit\u00e4 ihminen on, ei sit\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n on; varsinkin kun uskonto yhdist\u00e4\u00e4 kaikki yhteen, ja ne, jotka ovat yhdess\u00e4 uskossa, voidaan my\u00f6s tuntea olevansa yhdess\u00e4 ruumiissa. Mutta silti me tuomme teille esiin joitakin, joita ette voi halveksia, edes id\u00e4st\u00e4. Gregorius, tuo tiedon ja opin suurmaineisin valopilkku, joka, vaikka h\u00e4n on jo jonkin aikaa ollut kuollut, el\u00e4\u00e4 yh\u00e4 auktoriteetissa ja uskossa, ja vaikka h\u00e4n on jo jonkin aikaa ollut ruumiillisesti kaukana kirkoista, h\u00e4n ei ole silti sanassaan ja auktoriteetissaan hyl\u00e4nnyt niit\u00e4. \u201dKun siis\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dJumala oli tullut Neitsyest\u00e4 siin\u00e4 ihmisluonnossa, jonka h\u00e4n oli ottanut, niin kuin h\u00e4n oli olemassa toisessa kahdesta, jotka ovat toistensa vastakohtia, nimitt\u00e4in lihassa ja hengess\u00e4, toinen on otettu Jumalaksi, toinen kohoaa jumaluuden armoon. Oi uutta ja ennenkuulumatonta sekoittumista! Oi ihmeellinen ja hieno liitto! H\u00e4n, joka oli, tuli olemaan, ja Luoja on luotu; ja H\u00e4net, joka on \u00e4\u00e4ret\u00f6n, syleilee sielu, joka on v\u00e4likappale Jumalan ja lihan v\u00e4lill\u00e4; ja H\u00e4n, joka tekee kaikki rikkaiksi, tulee k\u00f6yh\u00e4ksi.\u201d J\u00e4lleen h\u00e4n sanoo ilmestysp\u00e4iv\u00e4st\u00e4: \u201dMutta mit\u00e4 tapahtuu? Mit\u00e4 tapahtuu meid\u00e4n suhteemme ja meid\u00e4n puolestamme? Tapahtuu jokin uusi ja ennenkuulumaton luontojen muutos, ja Jumala tehd\u00e4\u00e4n ihmiseksi.\u201d J\u00e4lleen t\u00e4ss\u00e4 kohdassa: \u201dJumalan Poika alkoi olla my\u00f6s ihmisen Poika, ei muuttunut siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n oli, sill\u00e4 h\u00e4n on muuttumaton, vaan otti itselleen sen, mit\u00e4 h\u00e4n ei ollut; sill\u00e4 h\u00e4n on s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4net, jota ei voitu syleill\u00e4, voidaan nyt syleill\u00e4.”\u201d Huomaatte, kuinka mahtavasti ja jalosti h\u00e4n vakuuttaa jumaluutensa majesteettisuutta, jotta h\u00e4n voi tuoda esiin inkarnaation alentuvuuden: sill\u00e4 tuo ihailtava uskonopettaja tiesi hyvin, ett\u00e4 kaikista niist\u00e4 siunauksista, jotka Jumala antoi meille tullessaan maailmaan, t\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4rkein, v\u00e4hent\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavoin h\u00e4nen kirkkauttaan. Sill\u00e4 kaiken sen, mit\u00e4 Jumala antoi ihmiselle, pit\u00e4isi lis\u00e4t\u00e4 meiss\u00e4 rakkautta H\u00e4nt\u00e4 kohtaan eik\u00e4 v\u00e4hent\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kunniaa, jonka annamme H\u00e4nelle.<\/p>\n

                                                                      LUKU 29. Seuraavassa kohdassa h\u00e4n tuo esiin pyh\u00e4n Athanasiuksen auktoriteetin<\/p>\n

                                                                      ATHANASIUS my\u00f6s Aleksandrian kaupungin pappi, loistava esimerkki pysyvyydest\u00e4 ja hyveellisyydest\u00e4, jota harhaoppisten vainojen myrsky koetteli murskaamatta h\u00e4nt\u00e4: h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oli aina kuin kirkas lasi, ja h\u00e4n oli melkein saanut marttyyriuden palkinnon ennen kuin oli saavuttanut rippikoulun arvon: Katsokaamme, mik\u00e4 oli h\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja Herran \u00e4idist\u00e4. \u201dT\u00e4m\u00e4 siis\u201d, h\u00e4n sanoo, \u2018on Pyh\u00e4n Kirjoituksen mieli ja leima, kuten olemme usein sanoneet, nimitt\u00e4in se, ett\u00e4 yhdess\u00e4 ja samassa Vapahtajassa on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 kaksi asiaa: ett\u00e4 H\u00e4n oli aina Jumala ja on Is\u00e4n Poika, Sana ja Valkeus ja Viisaus, ja ett\u00e4 H\u00e4n sen j\u00e4lkeen meid\u00e4n t\u00e4htemme otti lihaa Neitsyt Mariasta, Teotokosesta, ja tuli ihmiseksi.\u2019 T\u00e4m\u00e4 on siis Pyh\u00e4n Kirjoituksen mieli ja leima. J\u00e4lleen jonkin muun asian j\u00e4lkeen: \u201dMonet olivat silloin pyhi\u00e4 ja synnist\u00e4 puhtaita: My\u00f6s Jeremia pyhitettiin kohdusta alkaen, ja Johannes hypp\u00e4si viel\u00e4 kohdussa ollessaan ilosta Marian, Teotokoksen, \u00e4\u00e4nest\u00e4.” H\u00e4n toki sanoo, ett\u00e4 Jumala, Jumalan Poika, joka (ilmoittaakseen kaikkien uskon h\u00e4nen sanoissaan) on \u201dIs\u00e4n Sana ja Valkeus ja Viisaus\u201d, otti lihaa meid\u00e4n t\u00e4htemme; ja siksi h\u00e4n kutsuu Neitsyt Mariaa Teotokokseksi, koska h\u00e4n oli Jumalan \u00c4iti.<\/p>\n

                                                                      LUKU 30. H\u00e4n lis\u00e4\u00e4 my\u00f6s pyh\u00e4n Johannes Krysostomoksen<\/p>\n

                                                                      Konstantinopolin piispan kunniaksi, jonka pyh\u00e4 el\u00e4m\u00e4 saavutti marttyyrikuoleman palkinnon ilman mink\u00e4\u00e4nlaista pakanallisen vainon osoitusta, kuulkaa, mit\u00e4 h\u00e4n ajatteli ja opetti Jumalan Pojan inkarnaatiosta: \u201dJa H\u00e4net\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201djota, jos H\u00e4n olisi tullut peitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 jumaluudessa, ei taivas eik\u00e4 maa eik\u00e4 meri eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muukaan luotu olisi voinut pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n, Neitsyen puhdas kohtu synnytti.\u201d T\u00e4m\u00e4n miehen uskoa ja oppia teid\u00e4n siis, vaikka ette v\u00e4litt\u00e4isik\u00e4\u00e4n muiden uskosta ja opista, pit\u00e4isi seurata ja pit\u00e4\u00e4 kiinni, sill\u00e4 rakkaudesta ja kiintymyksest\u00e4 h\u00e4neen hurskas kansa valitsi teid\u00e4t piispakseen. Sill\u00e4 kun se otti sinut papikseen Antiokian kirkosta, josta se oli aiemmin valinnut h\u00e4net, se uskoi saavansa sinussa kaiken sen, mink\u00e4 se oli h\u00e4ness\u00e4 menett\u00e4nyt. Eiv\u00e4tk\u00f6, kysyn sinulta, kaikki n\u00e4m\u00e4 melkein profeetallisessa hengess\u00e4 sanoneet kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat, jotta pilkkauksesi saataisiin kumoon. Sill\u00e4 te julistatte, ett\u00e4 meid\u00e4n Herramme ja Vapahtajamme Kristus ei ole Jumala; he julistavat, ett\u00e4 Kristus, Herra, on Todellinen Jumala. Te v\u00e4it\u00e4tte pilkkaavasti, ett\u00e4 Maria on Kristuksensynnytt\u00e4j\u00e4 eik\u00e4 Teotokos: he eiv\u00e4t kiell\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on Kristus, kun taas he tunnustavat h\u00e4net Teotokokseksi. Ei ainoastaan sis\u00e4lt\u00f6 vaan my\u00f6s sanat ovat teid\u00e4n pilkkauksianne vastaan: jotta voimme selv\u00e4sti n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 Jumala oli aiemmin valmistanut kulkukelvottoman vallihaudan teid\u00e4n pilkkauksianne vastaan, murtamaan valmiiksi valmisteltua totuuden muuria vastaan sen harhaoppisen hy\u00f6kk\u00e4yksen voiman, joka oli aikanaan tulossa jossakin vaiheessa. Ja sin\u00e4, oi sin\u00e4 pahin ja h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00f6min maineikkaan kaupungin saastuttaja, sin\u00e4 katolisen ja pyh\u00e4n kansan tuhoisa ja tappava vitsaus, uskallatko sin\u00e4 seisoa ja opettaa Jumalan kirkossa ja herjata villeill\u00e4 ja rienaavilla sanoillasi katolisen uskon ja katolisen tunnustuksen ikuisesti rikkoutumattoman uskon pappeja ja v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Konstantinopolin kaupungin kansa on erehtynyt aikaisempien opettajiensa virheest\u00e4?\u201d. Oletko siis entisten piispojen korjaaja, oletko vanhojen pappien syytt\u00e4j\u00e4, oletko parempi kuin Gregorius, hyv\u00e4ksytympi kuin Nektarius, suurempi kuin Johannes ja kaikki muut it\u00e4isten kaupunkien piispat, jotka, vaikkeiv\u00e4t olleetkaan yht\u00e4 maineikkaita kuin ne, jotka olen luetellut, olivat kuitenkin samaa uskoa, mik\u00e4 riitt\u00e4\u00e4, kun on kyse j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 asiasta; sill\u00e4 kun on kysymys uskosta, kaikki ovat yht\u00e4 hyvi\u00e4 kuin parhaat, sik\u00e4li kuin he ovat samaa mielt\u00e4 parhaiden kanssa.<\/p>\n

                                                                      LUKU 31. H\u00e4n suree Konstantinopolin onnetonta kohtaloa, joka johtuu harhaoppisen aiheuttamasta onnettomuudesta; ja samalla h\u00e4n kehottaa kansalaisia pysym\u00e4\u00e4n lujina vanhassa katolisessa ja esi-isien uskossa<\/p>\n

                                                                      T\u00c4M\u00c4N vuoksi my\u00f6s min\u00e4, n\u00f6yr\u00e4 ja mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, vaikka olenkin nimelt\u00e4 kuin er\u00e4maassa, ja vaikka en voi vaatia opettajan paikkaa Konstantinopolin maineikkaiden piispojen joukossa, rohkenen kuitenkin v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevani opetuslapsen kiihkoinen ja innokas. Nimitt\u00e4in siunatun muiston piispa Johannes otti minut pyh\u00e4\u00e4n virkaan ja uhrasi minut Jumalalle, ja vaikka olen ruumiillisesti poissa, olen silti syd\u00e4melt\u00e4ni yh\u00e4 siell\u00e4; ja vaikka en en\u00e4\u00e4 varsinaisen l\u00e4sn\u00e4oloni kautta sekaannu tuohon kaikkein rakkaimpaan ja kunniakkaimpaan Jumalan kansaan, olen silti hengellisesti yh\u00e4 yhteydess\u00e4 heihin. Ja siit\u00e4 johtuu, ett\u00e4 surunvalittelun ja my\u00f6t\u00e4tunnon osoittaessani heid\u00e4n kanssaan puhkesin juuri nyt yhteisen surumme ja murheemme ilmaisemiseen ja huudahdin heikkoudessani (mik\u00e4 oli kaikki, mihin kykenin) tekojeni surumielisell\u00e4 valittamisella ik\u00e4\u00e4n kuin omien raajojeni ja j\u00e4senteni puolesta; sill\u00e4 jos, kuten apostoli sanoo, kun ruumiin pienemp\u00e4\u00e4 osaa surettaa, suurempi osa suree ja tuntee my\u00f6t\u00e4tuntoa sen kanssa, kuinka paljon enemm\u00e4n pienemm\u00e4n osan pit\u00e4isi tuntea my\u00f6t\u00e4tuntoa, kun suurempaa osaa surettaa?\u201d N\u00e4in on. On todellakin t\u00e4ysin ep\u00e4inhimillist\u00e4, ett\u00e4 pienemm\u00e4t osat eiv\u00e4t tunne suuremman osan k\u00e4rsimyksi\u00e4 samassa ruumiissa, jos suurempi osa tuntee pienemm\u00e4n osan k\u00e4rsimykset. Sen t\u00e4hden min\u00e4 rukoilen ja rukoilen teit\u00e4, te, jotka asutte Konstantinopolin piiriss\u00e4 ja jotka olette kanssakansalaisiani is\u00e4nmaan rakkauden kautta ja velji\u00e4ni uskon ykseyden kautta, erottautukaa tuosta raatelevasta sudesta, joka (kuten kirjoitettu on) ahmii Jumalan kansaa kuin leip\u00e4\u00e4. \u00c4lk\u00e4\u00e4 koskeko, \u00e4lk\u00e4\u00e4 maistako mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tuotteitaan, sill\u00e4 kaikki nuo asiat johtavat kuolemaan. Poistukaa h\u00e4nen keskuudestaan ja erist\u00e4ytyk\u00e4\u00e4 toisistanne \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 koskeko saastaisiin. Muistakaa muinaisia opettajanne ja pappianne: Gregoriusta, jonka maine levisi kautta maailman, Nektariusta, joka oli kuuluisa pyhyydest\u00e4\u00e4n, Johannesta, joka oli uskon ja puhtauden ihme. Johannes, sanon min\u00e4, se Johannes, joka evankelista Johanneksen tavoin oli todellakin Jeesuksen opetuslapsi ja apostoli ja joka niin sanotusti aina lep\u00e4si Herran rinnalla ja syd\u00e4mess\u00e4. Muistakaa h\u00e4nt\u00e4, sanon min\u00e4. Seuratkaa h\u00e4nt\u00e4. Ajatelkaa h\u00e4nen puhtauttaan, uskoaan, oppiaan ja pyhyytt\u00e4\u00e4n. Muistakaa h\u00e4net aina opettajananne ja hoitajananne, jonka rinnalla ja syleilyss\u00e4 te ik\u00e4\u00e4n kuin kasvoitte. H\u00e4n oli teid\u00e4n ja minun yhteinen opettajamme, jonka opetuslapsia ja oppilaita me olemme. Lukekaa h\u00e4nen kirjoituksiaan. Pit\u00e4k\u00e4\u00e4 kiinni h\u00e4nen opetuksistaan. Ottakaa vastaan h\u00e4nen uskonsa ja ansionsa. Sill\u00e4 vaikka t\u00e4m\u00e4n saavuttaminen on kova ja suurenmoinen asia, niin seuraaminenkin on kaunista ja ylev\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 korkeimmissa asioissa ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n saavuttaminen, vaan jopa yritys j\u00e4ljitell\u00e4 on ylistyksen arvoinen. Sill\u00e4 tuskinpa kukaan t\u00e4ysin missaa kaikkia osia siin\u00e4, mihin h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 kiivet\u00e4 ja ylt\u00e4\u00e4. H\u00e4nen pit\u00e4isi siis aina olla mieless\u00e4nne ja melkein silmiss\u00e4nne: h\u00e4nen pit\u00e4isi el\u00e4\u00e4 syd\u00e4miss\u00e4nne ja ajatuksissanne. H\u00e4n itse suosittelisi teille t\u00e4t\u00e4, mit\u00e4 olen kirjoittanut, sill\u00e4 h\u00e4n oli se, joka opetti minulle sen, mit\u00e4 olen kirjoittanut; \u00e4lk\u00e4\u00e4 siis pit\u00e4k\u00f6 t\u00e4t\u00e4 niink\u00e4\u00e4n minun kuin h\u00e4nen kirjoittamanaan; sill\u00e4 virta tulee l\u00e4hteest\u00e4, ja kaikki, mit\u00e4 ajattelette kuuluvan oppilaalle, pit\u00e4isi kaikki osoittaa mestarin kunniaksi. Mutta kaiken lis\u00e4ksi ja ennen kaikkea rukoilen koko syd\u00e4mest\u00e4ni ja koko \u00e4\u00e4nell\u00e4ni Sinua, Jumala, Herramme Jeesuksen Kristuksen Is\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4isit rakkautesi lahjalla kaiken sen, mit\u00e4 olemme kirjoittaneet antoisan armosi kautta. Ja koska, kuten Herra, meid\u00e4n Jumalamme, Sinun Ainoa Poikasi itse opetti meille, Sin\u00e4 olet niin rakastanut t\u00e4t\u00e4 maailmaa, ett\u00e4 l\u00e4hetit Ainoa Poikasi pelastamaan maailman, suo kansallesi, jonka olet lunastanut, ett\u00e4 he Ainoa Poikasi inkarnaatiossa havaitsisivat sek\u00e4 lahjasi ett\u00e4 H\u00e4nen rakkautensa, ja ett\u00e4 kaikki ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t sen totuuden, ett\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4htemme Sinun Ainoa Poikasi, Herramme, Jumala, on syntynyt, k\u00e4rsinyt ja noussut yl\u00f6s, ja rakastaisivat sit\u00e4 niin, ett\u00e4 H\u00e4nen kirkkautensa alentuvuus lis\u00e4isi meid\u00e4n rakkauttamme: ja ett\u00e4 H\u00e4nen n\u00f6yryytens\u00e4 ei johtaisi H\u00e4nen kunniansa v\u00e4henemiseen kaikkien ihmisten syd\u00e4miss\u00e4, vaan ett\u00e4 se aina tuottaisi rakkauden lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4; ja ett\u00e4 me kaikki ymm\u00e4rt\u00e4isimme oikein ja viisaasti H\u00e4nen pyh\u00e4n laupeutensa siunaukset, jotta n\u00e4kisimme, ett\u00e4 olemme Jumalalle sit\u00e4 enemm\u00e4n velkaa, mit\u00e4 enemm\u00e4n Jumala meid\u00e4n t\u00e4htemme n\u00f6yrtyi viel\u00e4 alemmas.<\/p>\n

                                                                       <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

                                                                      Klikkaa t\u00e4st\u00e4 linkist\u00e4 niin voit ladata koko tekstin PDF-muodossa, jolloin my\u00f6s sis\u00e4iset linkit toimivat ja t\u00e4m\u00e4n hyvin pitk\u00e4n tekstin lukeminen<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-2495","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2495","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2495"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2495\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2507,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2495\/revisions\/2507"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2495"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2495"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2495"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}