<\/p>\n
<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ihmist\u00e4 kuulee luonnehdittavan itselliseksi ja itseriittoiseksi. H\u00e4nest\u00e4 saattaa tuntua, ettei tarvitse en\u00e4\u00e4 Jumalaa. H\u00e4n on t\u00e4ynn\u00e4 hyvinvoivan ja sallivan yhteiskuntamme ideologioita. Kuitenkin h\u00e4n on ahdistunut ja ep\u00e4tietoinen. Hengellinen tyhjyys t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sielunsa. H\u00e4n saattaa tuntea, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n rakenteen rajat k\u00e4yv\u00e4t yh\u00e4 ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isemmiksi ja el\u00e4m\u00e4 ajelehtii oman kontrollin ulkopuolella. Selke\u00e4t rajat itsen ja ymp\u00e4rist\u00f6n, mielikuvituksen ja todellisuuden v\u00e4lill\u00e4, h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4t, samoin selke\u00e4 tieto siit\u00e4, mit\u00e4 olisi teht\u00e4v\u00e4, mit\u00e4 v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4. Tavallaan h\u00e4n on nykyhetken vanki siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ole mielekk\u00e4it\u00e4 yhteyksi\u00e4 menneeseen eik\u00e4 tulevaisuuteen, eik\u00e4 h\u00e4n tied\u00e4, miksi el\u00e4\u00e4 ja mit\u00e4 kohti on menossa. Kaikki on johtamassa apatiaan. H\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 samat voimat, jotka tarjoavat ihmiselle kyvyn luoda uusia el\u00e4m\u00e4nmalleja, sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s itsetuhon mahdollisuuden. H\u00e4nen kuolemattomuutensa taju on uhattuna, eik\u00e4 h\u00e4n pysty kokemaan aitoina sellaisia vertauskuvia kuin taivas, yl\u00f6snousemus, paratiisi ja Jumalan valtakunta. Hengellinen tyhjyys n\u00e4kyy lapsissakin. Heid\u00e4n mielenkiintonsa suuntautuu kokonaan ulosp\u00e4in maailman huvituksiin. Sis\u00e4inen maailma ei kiehdo mill\u00e4\u00e4n tavoin. V\u00e4hitellen omaksutaan pintapuolinen el\u00e4m\u00e4nasenne. Halutaan vain ostaa ja omistaa. Ei ole halua pohtia, miten voisi kehitt\u00e4\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, sieluaan.<\/span><\/p>\n Pid\u00e4mme yleens\u00e4 huolta ruumiillisesta terveydest\u00e4 k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rintarkastuksissa. Niiden avulla on mahdollista havaita ajoissa vaarallisten tautien oireet. Voi kysy\u00e4, miksi emme kanna samanlaista huolta hengellisen el\u00e4m\u00e4ntilasta? Jos tarkkailisimme sit\u00e4, monet v\u00e4\u00e4r\u00e4t valinnat ja p\u00e4\u00e4t\u00f6kset, virheet ja erehdykset j\u00e4isiv\u00e4t tekem\u00e4tt\u00e4.<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Kristinuskon sanoma auttaa ratkomaan ihmisel\u00e4m\u00e4n vaikeuksia. Raamattu ja kirkon historia kertovat meille sellaisten ihmisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4, teoista ja puheista, jotka ovat tulleet suuriksi siksi, ett\u00e4 he ovat kuunnelleet ja totelleet Jumalaa. Heille on il\u00admoitettu Jumalan tahto, joka on el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ihmisten laki. T\u00e4st\u00e4 laista poikkeaminen merkitsee v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tavalla el\u00e4\u00admist\u00e4, ja oman virheens\u00e4 tunnustaminen ja n\u00f6yrtyminen merkitsee, ett\u00e4 ihminen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Jumalan tahdon. Henkisen ja hengellisen kasvun tiell\u00e4 kehittyminen tarkoittaa samalla ihmisen itsens\u00e4 tuntemista. Yht\u00e4 hyvin my\u00f6s katumuksen n\u00e4k\u00f6kulma kuuluu jumalallistumisprosessiin, jumalan kuvan kirkastumiseen ihmisess\u00e4. Kirkon pyhien ihmisten yhteinen kokemus on aina ollut se, ett\u00e4 mit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi Jumalaa he ovat p\u00e4\u00e4sseet, sit\u00e4 suuremmiksi syntisiksi he ovat itsens\u00e4 tunteneet. Heid\u00e4n yhteinen opetuksensa on my\u00f6s se, ett\u00e4 ihminen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Jumalan katsomalla omaan sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4, syd\u00e4meens\u00e4. Pyh\u00e4 Iisak Syyrialainen opettaa: ” Koeta p\u00e4\u00e4st\u00e4 sis\u00e4iseen kammioosi, niin saat n\u00e4hd\u00e4 taivaallisen kammion, sill\u00e4 ne ovat yht\u00e4… Taivaalliseen valtakuntaan viev\u00e4 porras piilee sis\u00e4isesti sinussa, sielussasi. Pese itsesi puhtaaksi synnist\u00e4, niin l\u00f6yd\u00e4t askelmat”. Ihmisen\u00e4 oleminen ja ihmisen teht\u00e4v\u00e4 kuuluvat yhteen. Kun oma sis\u00e4inen el\u00e4m\u00e4mme on kunnossa, l\u00f6yd\u00e4mme l\u00e4himm\u00e4isemme. Pyh\u00e4 Serafim Sarovilainen sanoi aikanaan: ”Etsi itsellesi pelastus, niin tuhannet ymp\u00e4rill\u00e4si pelastuvat”. Klemens Aleksandrialainen taas on sanonut: ”Kun n\u00e4et veljesi, n\u00e4et Jumalan”. N\u00e4in ollen ihmisen kutsumuksella pyhyyteen ja Jumalan tahdon toteuttamiseen yhteiskunnassa on sama l\u00e4ht\u00f6kohta ja tavoite.<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Kaikista ponnistuksistaan huolimatta ei ihminen kui\u00adtenkaan jaksa aina pysy\u00e4 lujana uskossaan. Vaikka h\u00e4n tun\u00adteekin Jumalan lain, h\u00e4n ei onnistu noudattamaan sit\u00e4 vilpitt\u00f6m\u00e4sti. Kun h\u00e4n palvelee Jumalaa, muodostuu h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 normaaliksi, mutta tuon tuostakin h\u00e4n havaitsee tehneens\u00e4 virheit\u00e4.<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Lakkaamatta joudumme kohtaamaan k\u00e4rsimyksen k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00adt\u00f6m\u00e4n arvoituksen. L\u00e4\u00e4k\u00e4rin ja papin kutsumus on omistaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 k\u00e4rsimyk\u00adsen lievitt\u00e4miselle, ja siin\u00e4 suhteessa h\u00e4n tuntee tekev\u00e4ns\u00e4 samaa ty\u00f6t\u00e4 kuin Jeesus Kristus, joka paransi niin monia sairaita, antoi el\u00e4m\u00e4nuskoa niin monille ep\u00e4toivoisille ja rakasti niit\u00e4, jotka ruumiillisesti tai henkisesti k\u00e4rsiv\u00e4t, ja joka osoitti laupiaan samarialaisen ja viimeisen tuomion vertauksilla, ett\u00e4 k\u00e4rsivien v\u00e4sym\u00e4t\u00f6n auttaminen oli Jumalan korkein laki. <\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Kaikista ponnistuksistaan huolimatta ei kuiten\u00adkaan voida poistaa kaikkia k\u00e4rsimyksi\u00e4. Ihminen voi uskoa Jumalaan, mutta silti ei Jumala ota h\u00e4nelt\u00e4 pois h\u00e4nen kaikkia tuskiaan. Niinp\u00e4 Jumala vastasi apostoli Paava\u00adlille, joka kolme kertaa pyysi, ett\u00e4 Jumala ottaisi \u00bbpisti\u00admen pois h\u00e4nen lihastaan: Minun armossani on sinulle kyllin (2 Kor. 12: 9). Eik\u00e4 Kristus itsek\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4stynyt tuskilta, vaikka olikin synnit\u00f6n. Getsemanen puutarhassa ollessaan h\u00e4n mukautui suurimpaan k\u00e4rsimykseen ja sa\u00adnoi is\u00e4lleen \u00bbTapahtukoon sinun tahtosi eik\u00e4 minun\u00bb (I,k. 22: 42).<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Kristityn on n\u00e4in ollen mukauduttava k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n. K\u00e4r\u00adsiminen tuottaa silloin hengellisi\u00e4, jopa psyykkisi\u00e4kin ja fyysisi\u00e4kin hedelmi\u00e4. Alistuminen on passiivista, mutta mukautuminen aktiivista. Alistunut ihminen luopuu tais\u00adtelusta k\u00e4rsimyksi\u00e4 vastaan, mutta mukautunut taistelee edelleen. Ei ole olemassa suurempaa todistusta Kristuksen voimasta kuin se, ett\u00e4 sairas ihmeellisesti mukautuu k\u00e4rsi\u00admyksiins\u00e4. Toisaalta olisi k\u00e4rsimyksiin mukautuminen aivan mahdotonta ilman Kristuksen ihmett\u00e4. Jokainen ihminen saa k\u00e4rsi\u00e4. Syntym\u00e4st\u00e4 saakka painaa meit\u00e4 taipumus synnin tekemiseen, lapsuudesta l\u00e4htien loukataan tunteitamme, ja joka p\u00e4iv\u00e4 saamme k\u00e4rsi\u00e4 ep\u00e4oikeudenmukaisuudesta ja meill\u00e4 on vastoink\u00e4ymisi\u00e4 ja pettymyksi\u00e4. Ja n\u00e4iden vaivojen lis\u00e4ksi tulevat taudit, aineelli\u00adset vaikeudet, l\u00e4himpiemme kuoleman aiheuttama suru, vanhuuden raihnaus, huolenpito omaisista ja muut onnet\u00adtomuudet. Ulkonaisesti parhaimmissakin olosuhteissa el\u00e4\u00advill\u00e4 on jotain kovaa kestett\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Kaikkiviisas Jumala salli k\u00e4rsimysten tulla maailmaan osoittaakseen meille, ett\u00e4 olem\u00adme vain H\u00e4nen luotujaan. T\u00e4t\u00e4 l\u00e4ksy\u00e4 ih\u00admiskunta ei ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n oppinut, sill\u00e4 yl\u00adpeydess\u00e4\u00e4n se alati pyrkii olemaan ”kuten Jumala”: jokainen synti on ensiksi luotujen ihmisten synnin uudistamista, ihmisen tah\u00addonmukaista k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 pois Jumalasta it\u00adse\u00e4\u00e4n kohti. T\u00e4ll\u00e4 tavalla me asetamme it\u00adsemme Jumalan asemaan ja itse asiassa pal\u00advelemme Luojan sijasta itse\u00e4mme. T\u00e4ten sai\u00adrauksien aiheuttama k\u00e4rsimykset palvelevat nykyisinkin alkuper\u00e4ist\u00e4 tarkoitustaan. T\u00e4s\u00adt\u00e4 syyst\u00e4 sairaus on Jumalan armon ja rakkauden merkki. Pyh\u00e4t is\u00e4t sanovatkin sairaille: ”Jumala ei ole unohtanut sinua; H\u00e4n v\u00e4litt\u00e4\u00e4 sinusta” (pyh\u00e4t Barsanufios ja Johannes). Silti on vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miten sairaus voi olla merkki Jumalan huolenpidosta meit\u00e4 kohtaan, ellemme ymm\u00e4rr\u00e4 sielun ja ruumiin v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4. Optinan luostarin Ambrosius\u2011vanhus puhui t\u00e4st\u00e4 kirjeess\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4lle \u00e4idille, jonka lapsi oli hyvin sairas: ”Meid\u00e4n ei pit\u00e4isi unohtaa, ett\u00e4 sivisty\u00adneeksi sanotulla aikakaudellamme jopa pikkulapset vahingoittuvat hengellisesti siit\u00e4, mit\u00e4 he n\u00e4\u00adkev\u00e4t ja kuulevat. Sen vuoksi tarvitaan puh\u00addistautumista, ja t\u00e4m\u00e4 saavutetaan ainoas\u00adtaan ruumiillisten k\u00e4rsimysten v\u00e4lityksel\u00adl\u00e4. . . . On ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 paratiisillista autuutta ei suoda kenellek\u00e4\u00e4n ilman k\u00e4rsi\u00admyksi\u00e4. ” <\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Sill\u00e4, miten vanhoiksi me el\u00e4mme, mihin sairauteen tai tautiin me lopulta kuolemme, ei ole merkityksellist\u00e4. Vaikka laulammekin ”monia vuosia” toisillemme nimip\u00e4ivin\u00e4 ja muina juhlahetkin\u00e4, teemme n\u00e4in ainoastaan siksi, ett\u00e4 Kirkko viisaudessaan tiet\u00e4\u00e4 meid\u00e4n tarvitsevan todellakin ”monia vuosia” katumukseen ja k\u00e4\u00e4ntymykseen \u2011 emme siksi, ett\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4 olisi mit\u00e4\u00e4n arvoa itsess\u00e4\u00e4n. <\/i>Jumala ei ole kiinnostunut siit\u00e4, kuinka vanhoja me olemme silloin, kun tulemme H\u00e4nen tuomioistuimensa eteen, vaan siit\u00e4, olemmeko katuneet pahoja tekojamme. H\u00e4nt\u00e4 ei kiinnosta se, kuolimmeko syd\u00e4nkohtaukseen vaiko sy\u00f6p\u00e4\u00e4n, vaan se, onko meid\u00e4n sielumme <\/i>terveess\u00e4 tilassa.<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Siksi ”meid\u00e4n ei tulisi pel\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n inhimillist\u00e4 vastoink\u00e4ymist\u00e4, paitsi synti\u00e4; ei k\u00f6yhyytt\u00e4, ei sairautta, ei loukkauksia, ei kaunaista kohtelua, ei n\u00f6yryytyst\u00e4 eik\u00e4 kuolemaa”, kuten pyh\u00e4 Johannes Krysostomos sanoo, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ”vastoink\u00e4ymiset” ovat vain sanoja; <\/i>ne eiv\u00e4t ole todellisia eiv\u00e4tk\u00e4 merkityksellisi\u00e4 niille, jotka el\u00e4v\u00e4t taivaan valtakuntaa varten. Ainut todellinen ”onnettomuus” t\u00e4ss\u00e4 maailmassa on vastustaa Jumalaa. Jos meill\u00e4 on t\u00e4llainen perusasenne ja ymm\u00e4rr\u00e4mme n\u00e4in el\u00e4m\u00e4n tarkoituksen, <\/i>niin silloin ruumiillisen heikkouden hengellinen merkitys voi meille avautua. <\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Sairaus auttaa meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n pyhien Barsanufioksen ja Johanneksen mukaan, \u201cmiss\u00e4 me olemme” el\u00e4m\u00e4n tiell\u00e4: ”sairaus on Jumalalta saatu oppitunti ja sen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on auttaa meit\u00e4 etenem\u00e4\u00e4n, jos me kiit\u00e4mme siit\u00e4 H\u00e4nt\u00e4”. Pyh\u00e4 Johannes Krysostomos taas sanoo: ”Er\u00e4s s\u00e4\u00e4nt\u00f6, jota meid\u00e4n tulee noudattaa, on se, ett\u00e4 meid\u00e4n on kannettava kaikki sairauden iskut kiitoksella, sill\u00e4 ne annetaan meille omien syntiemme t\u00e4hden”.<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Isien opetuksen mukaan, vaikka olisimme kokonaan vuoteen omia, meid\u00e4n on jatkettava taisteluamme himoja vastaan tuottamalla katumuksen arvokkaita hedelmi\u00e4. T\u00e4ydellistyminen vaatii, ett\u00e4 saavutamme k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja pitk\u00e4mielisyyden. Milloin t\u00e4h\u00e4n olisikaan helpompi p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuin maatessamme sairasvuoteella, ollessamme heikon tilamme vankina? Pyhitt\u00e4j\u00e4 Tihon Sadonskilainen sanoo, ett\u00e4 k\u00e4rsimystemme aikana voimme saada selville, onko uskomme el\u00e4v\u00e4 vaiko pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ”teoreettinen”. Todellisen uskon koetinkiven\u00e4 on k\u00e4rsiv\u00e4llisyys tuskissa, sill\u00e4 ”k\u00e4rsiv\u00e4llisyys on kristityn vaakuna”. ”Mit\u00e4 sitten Kristuksen seuraaminen merkitsee? h\u00e4n kysyy. Se merkitsee sit\u00e4, ”ett\u00e4 kest\u00e4\u00e4 kaiken tarkkaamalla Kristusta, joka itsekin k\u00e4rsi. Monet haluaisivat kirkastua Kristuksen kanssa, mutta vain harvat haluavat j\u00e4\u00e4d\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4n Kristuksen luo. Kuitenkaan Jumalan valtakuntaan ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 vain koettelemusten vaan monien ko\u00adettelemusten <\/i>kautta.<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Optinan luostarin Makarios -vanhus kirjoitti er\u00e4\u00e4lle yst\u00e4v\u00e4lleen: ”Kiitetty olkoon Herra, ett\u00e4 hyv\u00e4ksyt sairautesi niin s\u00e4vyis\u00e4sti! Sairauden kantaminen k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4 ja kiitoksella ei j\u00e4\u00e4 huomaamatta H\u00e4nelt\u00e4, joka usein palkitsee k\u00e4rsimyksiin joutuneita katoamattomilla lahjoillaan.” Punnitse n\u00e4it\u00e4 sanoja: Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sis\u00e4llinen kuitenkin uudistuu <\/i>(2 Kr 4: 16).<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Pyh\u00e4 Ambrosius Milanolainen vertasi sairastunutta ruumista s\u00e4rkyneeseen soittimeen. H\u00e4n selitti, kuinka ”soittaja” voi siit\u00e4 huolimatta tuottaa Jumalaa miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ”musiikkia” ilman soitintaan: ”Jos ihminen, joka on tottunut harpun s\u00e4estykseen, havaitseekin harpun s\u00e4rkyneeksi ja sen kielet irronneiksi. . . h\u00e4n panee sen syrj\u00e4\u00e4n ja sen sijaan, ett\u00e4 kaipaisi sen s\u00e4veli\u00e4, viihdytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n. Samalla tavoin sairas ihminen antaa ruumiinsa harpun maata k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4. H\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ilon syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n ja lohdutuksen siit\u00e4 tiedosta, ett\u00e4 h\u00e4nen omatuntonsa on puhdas. H\u00e4n tukeutuu Jumalan sanaan ja profeetallisiin kirjoituksiin, pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 sielulleen suloisina ja miellytt\u00e4vin\u00e4 sek\u00e4 haluaa niit\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4\u00e4n ei voi h\u00e4nelle tapahtua, koska Jumalan armollinen l\u00e4sn\u00e4olo henkii suosiollisesti h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n. . . H\u00e4n on t\u00e4ynn\u00e4 hengellist\u00e4 rauhaa. ”<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n K\u00e4rsimyksiin, suruihin ja sairauteen mukautuminen ei merkitse sit\u00e4, ett\u00e4 ihminen niist\u00e4 nauttisi tai ett\u00e4 h\u00e4n fatalistisesti alistuisi niihin tai ett\u00e4 h\u00e4n karaistuisi koettelemuksissa tai ett\u00e4 h\u00e4n koettaisi ne unohtaa ajan pitk\u00e4\u00e4n, vaan se merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 ihmisen pit\u00e4\u00e4 vied\u00e4 tuskansa Jumalan eteen, jotta Jumala antaisi niitten tuottaa hedelm\u00e4\u00e4. T\u00e4t\u00e4 ei voi j\u00e4rjell\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 eik\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4 tehd\u00e4. Siihen voi tulla vain hengellisen el\u00e4myksen avulla.<\/span><\/p>\n Ortodoksisen kirkon kilvoittelijais\u00e4t varottelevat meit\u00e4 hengellisest\u00e4 tyhji\u00f6st\u00e4: v\u00e4\u00e4rist\u00e4 el\u00e4m\u00e4narvoista ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4n laadusta. He kehottavat meit\u00e4 kyselem\u00e4\u00e4 itselt\u00e4mme, miksi el\u00e4mme? Mik\u00e4 on el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4? Ovatko arvomme vain ajallisia? Miss\u00e4 olemme kulkeneet harhaan? Vai onko meid\u00e4t johdettu harhaan?<\/span><\/p>\n Omana aikanamme ihmisten minuus on traagisesti eksyksiss\u00e4 ja olisi ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen itsens\u00e4. Jos pid\u00e4mme itse\u00e4mme todellisina kristittyin\u00e4, emme saa pysy\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 kohdatessamme hengellist\u00e4, sosiaalista tai moraalista sairautta. Meid\u00e4n kuuluu kantaa siit\u00e4 osamme. Jokainen meist\u00e4 omalta osaltaan kykenee eheytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sekasortoista maailmaa. Ortodoksikristittyn\u00e4 ja pappina joutuu kysym\u00e4\u00e4n, kuinka olisi mahdollista toteuttaa ortodoksisen uskon vaatimukset maallistuneessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa. Onko kirkolla ja sen sanomalla mit\u00e4\u00e4n sijaa?<\/span><\/p>\n Ortodoksisen ihmiskuvan mukaan ihmisen kutsumus on el\u00e4\u00e4 yhteydess\u00e4 Jumalaan ja kasvaa yh\u00e4 syvemm\u00e4lle jumalalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, Jumalan kaltaisuuteen. Ihmisell\u00e4 on mahdollisuus tulla t\u00e4ydelliseksi. Pyh\u00e4n Maksimos Tunnustajan mukaan Jumala luodessaan ihmisen antoi h\u00e4nelle nelj\u00e4 ominaisuutta itsest\u00e4\u00e4n. Oleminen ja ikuisuus ilment\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen perusolemustaan, kun taas hyvyys ja viisaus ovat ihmiselle tarjolla h\u00e4nen k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4kseen. Ihmisen luominen Jumalan kuvaksi merkitsee ihmiselle lahjaa ja teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Ihmisell\u00e4 on vapaa tahto, j\u00e4rki, moraalisen vastuun taju. Juuri n\u00e4m\u00e4 korottavat ihmisen el\u00e4inmaailman yl\u00e4puolelle. Kirkon isien opetuksen mukaan vain vapaa ja yksil\u00f6llinen ihmisolento voi tehd\u00e4 synti\u00e4 ja kokea syyllisyytt\u00e4. Syntiinlankeemuksesta l\u00e4htien ihmisen kasvu voi toteutua vain yhteistoimintana Kolmiyhteisen Jumalan ja ihmisen v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 kasvussa on kysymys koko ihmisest\u00e4, ihmisest\u00e4 fyysisen\u00e4, henkisen\u00e4 ja hengellisen\u00e4 olentona. Isien mielest\u00e4 Jumalaa ei voi oppia tuntemaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u00e4lyllisten prosessien kautta, vaan yhteydess\u00e4 H\u00e4neen. Siihen liittyy ihmisen koko kilvoitusel\u00e4m\u00e4, askeesi. Ihmiseksi ei kutsuta vain sielua tai ruumista, vaan molempia yhdess\u00e4. Ne yhdess\u00e4 muodostavat Jumalan kuvan ihmisess\u00e4.. Maksimos Tunnustajan mukaan ihmisen ruumis kirkastuu samanaikaisesti h\u00e4nen sielunsa kanssa<\/span><\/p>\n Kysymys ihmisen henkisest\u00e4 ja hengellisest\u00e4 kehityksest\u00e4 koskettaa olennaisesti k\u00e4sityst\u00e4 ihmisest\u00e4. Ihmisyyteen kuuluu oleellisesti kasvu- ja kirkastusprosessi. Vaikka meiss\u00e4 oleva Jumalan kuva olisi kuinka turmeltunut, se ei kuitenkaan ole koskaan h\u00e4vinnyt kokonaan, aivan kuten hautauspalveluksessa lauletaan: ”Min\u00e4 olen sanomattoman kunniasi kuva, vaikka kannakin synnintekojeni haavoja. Ole, oi Herra, laupias luodullesi ja puhdista minut armollasi. Anna minulle toivottu is\u00e4nmaa ja te minut taas paratiisin asukkaaksi”.<\/span><\/p>\n Ihminen on ihminen ainoastaan yhteydess\u00e4 toiseen ihmiseen. N\u00e4in ollen ihmisen\u00e4 olemiseen kuuluu johonkin yhteis\u00f6\u00f6n kuuluminen. Kukin meist\u00e4 on ihmispersoona siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin h\u00e4n luo rakkaudessa suhteen Jumalaan ja l\u00e4himm\u00e4isiin. Nykyaikana tuo side on useinkin murtunut tai ei ole itsest\u00e4\u00e4n selvyys. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n sosiologit puhuvat el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lineellistymisest\u00e4 ja privatisoitumisesta. Ihminen joutuu yhteis\u00f6llisyyden ja vuorovaikutuksen ulkopuolelle, jolloin h\u00e4n menett\u00e4\u00e4 ainutkertaisuutensa ja h\u00e4nest\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin tulee olento muiden olentojen joukossa, jokin, jolla ei ole identiteetti\u00e4, tai nime\u00e4 tai kasvoja. Kuolema merkitsee ihmiselle rakastamisen ja rakkauden kohteena olemisen p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4. Eksistentialistifilosofi Sartre kirjoitti aikanaan: ”Helvetti on toiset ihmiset”. Kirkon is\u00e4t kuitenkin opettavat oikeastaan p\u00e4invastaista: ”Pelastuksemme on l\u00e4himm\u00e4isess\u00e4mme”. Toisenlainen helvetti voi taas olla siin\u00e4, kun ihminen tajuaa olevansa tuomittu olemaan autonominen yksil\u00f6, kykenem\u00e4tt\u00e4 rakastamaan ja tulemaan rakastetuksi. Todellisuudessa helvetti on ihmisen vapaan valinnan seuraus.<\/span><\/p>\n Ortodoksisen etiikan mukaan pahuus tuli maailmaan, koska ihminen vapaudessaan valitsi sen. Paha on erottautumista ja luopumista Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta, joka on kaiken hyvyyden l\u00e4hde. Paha ei ole luonto, vaan tila. Sellaisena on se on ihmisen tahdon sairautta ja hyv\u00e4n poissaoloa. Hyv\u00e4n poissaoleminen saa aikaan vakavaa rappiota ja ep\u00e4j\u00e4rjestyst\u00e4. Synti ja pahuus on luomakunnan Jumalasta erottautumisen syyt\u00e4 ja seurausta.<\/span><\/p>\n Jumala k\u00e4skee meit\u00e4 toteuttamaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 rakkautta, jota H\u00e4n osoitti ensin ihmist\u00e4 kohtaan. Rakkaus ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n korkein eettinen vaatimus, vaan se on mitta, jolla el\u00e4m\u00e4 arvioidaan. Rakkaus l\u00e4himm\u00e4iseen ilmenee kahdella tasolla: siin\u00e4, ett\u00e4 ihminen ei etsi omaa etuaan eik\u00e4 hyv\u00e4\u00e4ns\u00e4, vaan tekee hyv\u00e4\u00e4 l\u00e4himm\u00e4iselleen h\u00e4nen itsens\u00e4 takia.<\/span><\/p>\n L\u00e4himm\u00e4isemme on kuka tahansa ihminen, joka tarvitsee apua tai tukea. H\u00e4n ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole sukulaisemme tai l\u00e4hipiiriimme kuuluva. Maksimos Tunnustaja painottaa t\u00e4t\u00e4 voimakkaasti:” Joka on kohonnut t\u00e4ydelliseen rakkauteen ja t\u00e4yteen himottomuuteen, ei en\u00e4\u00e4 tee mit\u00e4\u00e4n eroa oman ja vieraan, uskovan ja uskottoman, orjan tai vapaan eik\u00e4 edes miehen ja naisen v\u00e4lill\u00e4. Koska h\u00e4n on kohonnut himojen hirmuvallan yl\u00e4puolelle ja n\u00e4kee kaikissa vain yhden ja saman ihmisluonnon, h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaikkia yht\u00e4 suuressa arvossa ja suhtautuu kaikkiin samalla tavoin. L\u00e4himm\u00e4isen kohtaamisessa ei sukupuolella, ihonv\u00e4rill\u00e4 eik\u00e4 uskonnolla ole merkityst\u00e4. Ihminen, joka rakastaa aidosti Jumalaa, omistautuu yht\u00e4 lailla kaikille. H\u00e4nt\u00e4 eiv\u00e4t vaivaa henkil\u00f6kohtaiset vastenmielisyydet eiv\u00e4tk\u00e4 mieltymykset.”<\/span><\/p>\n Maailma on langennut maailma siksi, ett\u00e4 se on langennut pois siit\u00e4 tietoisuudesta, ett\u00e4 Jumala on kaikki kaikessa. Kirkko on yhteis\u00f6, joka el\u00e4\u00e4 langenneen olemassaolon keskell\u00e4. Se ei ole maailmassa odottamassa sen loppumista, vaan on t\u00e4ss\u00e4 maailmassa yl\u00f6snousseen Kristuksen todistaja. Kirkko on Jumalan Hengen ohjaamana el\u00e4v\u00e4 ja parantava Kirkko ja se etsii jokaisena aikakautena oikean uudistumisen teit\u00e4. Kastettuina olemme kaikki yhdess\u00e4 kirkon j\u00e4seni\u00e4. Emme saa keskitty\u00e4 vain omaan hurskausel\u00e4m\u00e4amme, vaan kuulumme yhteen toisten kanssa. Rajatonta vapautta ei ole, emmek\u00e4 saa unohtaa, ett\u00e4 todellinen vapaus on aina yhteydess\u00e4 vastuun kanssa. Kristitty el\u00e4\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isilleen Kristuksen kautta, joka asuu ja vaikuttaa H\u00e4ness\u00e4. Kristuksen avulla h\u00e4n on kykenev\u00e4 voittamaan kaikki esteet ja vastoink\u00e4ymiset, tekem\u00e4\u00e4n mahdottomasta mahdollisen. Kristityn teht\u00e4v\u00e4 on olla maailmankaikkeuden kuninkaallinen pappi ja Kristuksen ty\u00f6toveri.<\/span><\/p>\n Jokainen kristitty on kutsuttu pyhitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mik\u00e4 on v\u00e4\u00e4ristynytt\u00e4 ja maallistunutta, taistelemaan kaikkea kielteisyytt\u00e4 vastaan ja my\u00f6nteisten arvojen puolesta, palvelemaan ihmisen murheellisen tilan muuttamiseksi ja oikeuden ja j\u00e4rjestyksen saavuttamiseksi. Voimme kristittyin\u00e4 auttaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 yhteiskuntaa omaksumaan kulttuuriinsa kristillisi\u00e4 arvoja, joiden kautta voimme korjata v\u00e4\u00e4ristymi\u00e4.<\/span><\/p>\n Maailma on t\u00e4ynn\u00e4 hyvi\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4, mutta niill\u00e4 on taipumus sekoittua ihmisten itsekkyyteen. Kristittyin\u00e4 teht\u00e4v\u00e4mme on saada ymm\u00e4rretyksi, ett\u00e4 rauha, parempi yhteiskunta ja ihmiskunnan uudistuminen ovat Jumalan luomaa ja H\u00e4nen lahjaansa. Kuitenkin meilt\u00e4 vaaditaan osallistumista ja toimintaa. Se on aloitettava l\u00e4hiympyr\u00f6iss\u00e4: perheess\u00e4, ihmissuhteissa ja p\u00e4ivitt\u00e4isiss\u00e4 toimissa. Teht\u00e4v\u00e4mme on kertoa uskostamme ja sen sanomasta. Jumala odottaa osallistumista.<\/span><\/p>\n Kirkkoisill\u00e4 juuri yhteisty\u00f6n ajatus on keskeinen. Sen kautta jumalallinen ekonomia toimii maailman pyhitt\u00e4miseksi. T\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n perustana on ihmisen yhteisty\u00f6 ja kumppanuus Jumalan kanssa. Kuninkaallisena pappina ihminen voi t\u00e4m\u00e4n yhteisty\u00f6n kautta osallistua kosmiseen liturgiaan, jossa koko universumi pyhitet\u00e4\u00e4n Jumalan kirkkauteen. Siin\u00e4 on vastaus ekologisiin ongelmiin. Siin\u00e4 ihminen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sijansa maailmankaikkeudessa. Emme saa olla v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 maailmanlaajuisiin ongelmiinkaan. V\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys on samaa kuin vastuuttomuus.<\/span><\/p>\n L\u00e4hetysty\u00f6st\u00e4 puhuttaessa ajattelemme usein Aasia ja Afrikkaa, kaukaisia maanosia. Harvoin ajattelemme l\u00e4heist\u00e4, omaa todellisuuttamme: yst\u00e4vi\u00e4mme, ty\u00f6tovereitamme, perheemme tai seurakuntamme j\u00e4seni\u00e4. Kuitenkin monet heist\u00e4 ovat hengellisesti sairaita, kuolemaisillaan tai jo hengellisesti kuolleita.<\/span><\/p>\n Meilt\u00e4 kristittyin\u00e4 odotetaan vastausta kysymykseen, mik\u00e4 on oikean el\u00e4m\u00e4n salaisuus. Laiva ui vedess\u00e4, mutta se ei liukene siihen eik\u00e4 ole yht\u00e4 sen kanssa. Samoin kristityn edellytet\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4n maailmassa. Emme saa samaistua emmek\u00e4 sulautua maailmaan. El\u00e4mme toisten kanssa, mutta emme samoin kuin he. Kristityn el\u00e4m\u00e4ntapa on erilainen, siksi kristitty on erill\u00e4\u00e4n maailmasta. H\u00e4n el\u00e4\u00e4 Jumalan Hengen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 ja kannattelemana.<\/span><\/p>\n Oikeaa kristillist\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapaa ei voi oppia, sit\u00e4 t\u00e4ytyy el\u00e4\u00e4. Jatkuvassa ehtoollisyhteydess\u00e4 uskova kohtaa Jumalan ja n\u00e4kee H\u00e4nen laskeutuvan kirkkokansan yhteyteen. Tuossa yhteydess\u00e4 ihmisen langennut puoli muuttuu hyv\u00e4ksi ja kauniiksi. Siin\u00e4 ihminen luodaan uudestaan, liitet\u00e4\u00e4n yhteen ja saatetaan keskin\u00e4iseen sopusointuun toisten kanssa. <\/span><\/p>\n Pyh\u00e4n Ehtoollisen kautta saamme voiman vastustaa langennutta luontoa, uida vaikka vastavirtaan. Tulemme kykeneviksi rakentamaan uutta ihmiskuntaa ja uutta historiaa.<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ihmist\u00e4 kuulee luonnehdittavan itselliseksi ja itseriittoiseksi. H\u00e4nest\u00e4 saattaa tuntua, ettei tarvitse en\u00e4\u00e4 Jumalaa. H\u00e4n on t\u00e4ynn\u00e4 hyvinvoivan<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-249","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/249","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=249"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/249\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":777,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/249\/revisions\/777"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=249"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=249"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=249"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}