{"id":245,"date":"2015-09-01T11:16:42","date_gmt":"2015-09-01T11:16:42","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/ortodoksinen-usko\/perimmaisia-kysymyksia\/"},"modified":"2019-11-12T13:58:54","modified_gmt":"2019-11-12T11:58:54","slug":"perimmaisia-kysymyksia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2015\/09\/01\/perimmaisia-kysymyksia\/","title":{"rendered":"PERIMM\u00c4ISI\u00c4 KYSYMYKSI\u00c4"},"content":{"rendered":"

 <\/span><\/b><\/p>\n

 <\/span><\/b><\/p>\n

Kristillinen kirkko n\u00e4kee el\u00e4m\u00e4n ainutkertaisuuden, mutta se tunnustaa my\u00f6s kuoleman vakavuuden. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy erityisen voimakkaasti ortodoksisessa hautauspalveluksessa, jossa puhutaan avoimesti kuolemasta tragediana, kosmisena katastrofina, inhimillisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n ep\u00e4onnistumisena, synnin palkkana. Kuolemassa sielu eroaa ruumiista. Silloin on syyt\u00e4 itkuun ja valitukseen, mutta ei kuitenkaan ilman toivoa. ”Itken ja valitan, kun ajattelen kuolemaa ja katson kauneutta, joka on muovailtu Jumalan kuvan mukaan, nyt makaamassa haudassa ilman hahmoa, ilman kunniaa, ilman muotoa”, kirjoittaa Johannes Damaskolainen hautajaisveisussa.    <\/span><\/span><\/p>\n

Kuoleman ja hautajaisten yhteydess\u00e4 meid\u00e4t asetetaan perimm\u00e4isten kysymysten eteen.        <\/span><\/span><\/p>\n

Niin kuin ajallinen el\u00e4m\u00e4mme on valmistautumista kuolemaan, on kuolema samalla valmistautumista uudenlaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kristitty kuolee yl\u00f6snousemuksen toivossa. Se yhteys Kristuksen kuolemaan ja yl\u00f6snousemukseen, johon h\u00e4n osallistui ehtoollisessa, tulee h\u00e4nelle persoonallisesti todeksi kuolemassa. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 ortodoksisessa hautauspalveluksessa on aivan erityisesti esill\u00e4 koko ihmiskuva, ihmisen tie luomisesta lunastukseen. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 samalla kertaa murheen ihmisen turmeluksen vuoksi, mutta my\u00f6s toivon ja kiitollisuuden siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on annettu elett\u00e4v\u00e4ksi ja mahdollisuudeksi kasvaa ja jakaa toisten ihmisten kanssa.<\/span><\/p>\n

Kuolema ja kuolemanj\u00e4lkeinen el\u00e4m\u00e4<\/span><\/b><\/p>\n

Pyh\u00e4 Antonios Suuri sanoo kuolemasta: \u201dKuten ihminen tulee \u00e4itins\u00e4 kohdusta alastomana, niin sielukin alastomana l\u00e4htee ruumiista. Joku l\u00e4htee puhtaana ja valoisana, toisessa on n\u00e4kyviss\u00e4 hairahdusten tahroja, joku taas on aivan musta monien rikkomustensa takia. Sen t\u00e4hden j\u00e4rkev\u00e4 ja Jumalaa rakastava sielu el\u00e4\u00e4 hurskaasti ja pit\u00e4\u00e4 kuolemanj\u00e4lkeiset rangaistukset mieless\u00e4\u00e4n, ettei sit\u00e4 tuomittaisi niihin. Sill\u00e4 vain mielett\u00f6m\u00e4t ep\u00e4uskoiset el\u00e4v\u00e4t jumalattomasti, tekev\u00e4t synti\u00e4 ja halveksivat tuonpuoleisia asioita.<\/span><\/p>\n

Kuten ruumiin on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 synnytt\u00e4v\u00e4 silloin, kun se on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kehityksens\u00e4 kohdussa, niin on sielunkin, joka on saavuttanut Jumalan sille s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4t rajat ruumiissa, l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 pois ruumiista.<\/span><\/p>\n

Jos siki\u00f6 tulee \u00e4idin kohdusta kesken kehityksens\u00e4, se ei voi kasvaa normaalisti. Samoin ei sielukaan voi pelastua eik\u00e4 liitty\u00e4 Jumalaan, jos se poistuu ruumiista ennen kuin on ehtinyt hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4nvaelluksen avulla edet\u00e4 Jumalan tuntemisessa\u201d.<\/span><\/p>\n

Kuolema on sielun eroamista ruumiista. Ruumis, joka on luotu maasta, palaa sielun siit\u00e4 erottua j\u00e4lleen maahan, josta se otettiin, se tuhoutuu ja hajoaa. Mutta kuolematon sielu vaeltaa sinne, minne Luoja k\u00e4skee, tai paremminkin siihen paikkaan, jonka se itse itselleen valmisti, kun se oli viel\u00e4 ruumiissa. Sill\u00e4 sen mukaan kuin ihminen el\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, sen mukaan h\u00e4n on saava siell\u00e4.(<\/span>Joh. Damaskol.: Barlaam ja Joasaf. VIII: 63<\/span><\/i>)<\/span><\/p>\n

Kirkon perinne puhuu kuolemasta ihmisen tilinteon hetken\u00e4. Silloin koko eletty el\u00e4m\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n perspektiivist\u00e4. Tilinteko ei koske pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ihmisen persoonallisuutta ja suhdetta omaan itseens\u00e4. Se koskee my\u00f6s ihmisen suhdetta omaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4, toisiin ihmisiin, kaikkeen olevaiseen. Siin\u00e4 on ainutkertaisella tavalla kysymys ihmisen suhteesta Jumalaan.<\/span><\/p>\n

Kuolemanj\u00e4lkeisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on kaksi ajanjaksoa: 1) Haudantakainen el\u00e4m\u00e4 ennen kuolleitten yl\u00f6snousemista eli varsinaisesti sielun el\u00e4m\u00e4 ja 2) haudantakainen el\u00e4m\u00e4 yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen eli sielun el\u00e4m\u00e4 ruumiin yhteydess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Sielu, erottuaan ruumiista, jatkaa yksin, poissa ruumiista, olemassaoloaan haudan takana t\u00e4n\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 ajanjaksona eli yksityisen tuomion ja yleisen tuomion v\u00e4lisen\u00e4 aikana. Henki siirtyy joko autuuteen tai vaivan tilaan, josta viimemainitusta voi viel\u00e4 pelastua pyh\u00e4n kirkon esirukouksien kautta. Ensimm\u00e4iseen ajanjaksoon haudantakaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 sis\u00e4ltyy siis viel\u00e4 mahdollisuus pelastua vaivan tilasta. Herra Jeesus Kristus esitti opetuksesta haudantakaisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 saddukeuksille seuraavasti: ”H\u00e4n ei ole kuolleitten Jumala, vaan el\u00e4vien, sill\u00e4 kaikki H\u00e4nelle el\u00e4v\u00e4t” (Luuk. 20: 38). Se on todistus sielun persoonallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 haudan takana. Sielun haudantakainen el\u00e4m\u00e4 on tietoista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sielut ovat toimivia, kuten ortodoksinen kirkko opettaakin, eiv\u00e4tk\u00e4 tiedottomassa unitilassa, kuten jotkut ajattelevat. Opetus sielun unitilasta, tiedottomasta tilasta ja siis my\u00f6s toimettomuudesta haudan takana ennen yleist\u00e4 yl\u00f6snousemusta on ristiriidassa sek\u00e4 Vanhan ett\u00e4 Uuden Testamentin ilmoituksen kanssa, ja on my\u00f6s j\u00e4rjen vastainen. Niin Vanhan kuin Uuden Testamentin ilmoitus esitt\u00e4\u00e4 sielun haudantakaisen olotilan persoonallisena, itsen\u00e4isen\u00e4, tietoisena ja toimivana.<\/span><\/p>\n

Sielun voimat, jotka vaikuttavat sielun ollessa ruumiissa, toimivat edelleen sen poistuttua ruumiista ja siirrytty\u00e4 haudantakaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jeesuksen vertauksessa mainittu rikas mies (Luuk. 16: 22 -25) kuolemansa j\u00e4lkeen joutuu sielullaan tuonelaan. Jeesus kuvaa t\u00e4ss\u00e4 koko laajuudessaan sen, kuinka rikkaan miehen sielu tuonelan vaivoissa toimii. Kaikki sielun voimat toimivat: tajunta<\/i> tiet\u00e4\u00e4 onnettoman tilansa ja syyn siihen, tunne<\/i> on iloton ja kuvastaa sek\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 ett\u00e4 ulkonaista k\u00e4rsimyst\u00e4, tahto<\/i> tuloksettomasti pyrkii huojentamaan sielun tilaa, muisti<\/i> tuo kuvan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4vist\u00e4 veljist\u00e4 ja huomio kohdistuu heid\u00e4n tulevaan haudantakaiseen kohtaloonsa.<\/span><\/p>\n

Kuolemanj\u00e4lkeisen maailman pelastettujen sek\u00e4 tuonelan vaivoissa olevien sielujen toiminta perustuu yhteiseen lakiin, joka yhdist\u00e4\u00e4 kaikki hengellissiveelliset olennot Luojaansa ja Jumalaansa sek\u00e4 toinen toiseensa, kuolemattomuuden lakiin, jonka pohjana on ikuinen rakkaus. Molemmissa haudantakaisissa tiloissa, niin pelastettujen joukossa kuin my\u00f6s tuonelan vaivoissa olevien keskuudessa, sielut, erikoisesti ne, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 yhdisti toisiinsa syd\u00e4mellinen rakkaus ja l\u00e4heinen sukulaisuus, yst\u00e4vyys tai tuttavuus, rakastavat jatkuvasti toisiaan my\u00f6s haudan takana vilpitt\u00f6m\u00e4sti, puhtaalla syd\u00e4mell\u00e4 ja viel\u00e4 enemm\u00e4n kuin maallisen el\u00e4m\u00e4n aikana. Ja jos he kerran toisiaan rakastavat, niin he muistavat my\u00f6s viel\u00e4 t\u00e4nne maan p\u00e4\u00e4lle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 omiaan ja my\u00f6s ajattelevat heit\u00e4. Tuntien elossa olevien el\u00e4m\u00e4n haudantakaiset olennot ottavat osaa heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, murehtien ja iloiten yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan. Jumalassa he ovat yht\u00e4. Haudantakaiseen maailmaan muuttaneet toivovat elossa olevien rukousta ja my\u00f6s heid\u00e4n pelastustaan odottaen heit\u00e4 joka hetki luoksensa lepoon haudantakaiseen is\u00e4nmaahan. He odottavat joka hetki, sill\u00e4 he tuntevat kaikkien maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4vien velvollisuuden olla joka hetki valmiina muuttamaan haudantakaiseen maailmaan.<\/span><\/p>\n

Toinen ajanjakso, viimeisen tuomion j\u00e4lkeinen ikuisuus on kullekin ihmiselle vain joko autuuden tai vaivan olotila. Ennen yleist\u00e4 tuomiota haudantakainen el\u00e4m\u00e4 on kehityst\u00e4 uuteen, lopulliseen olemiseen, joka vastaa niit\u00e4 sielun ominaisuuksia, jotka se on omaksunut el\u00e4ess\u00e4\u00e4n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sielun haudantakaisen el\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4inen ajanjakso on sen tila ruumiista erottua ja sen olotila haudan takana siksi, kunnes se j\u00e4lleen yhtyy yl\u00f6snousseeseen ruumiiseensa, jolloin ihminen saa lopullisen palkkansa maanp\u00e4\u00e4llisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Ortodoksinen kirkko uskoo, ett\u00e4 nukkuneitten sielut ovat joko levossa tai tuskassa, sen mukaan, mit\u00e4 kukin on tehnyt. Ruumiista erotessaan ne menev\u00e4t heti joko iloon tai suruun ja huokaukseen, vaikka emme tunnustakaan, ett\u00e4 palkkio tai tuomio olisi lopullinen. Sill\u00e4 yleisen yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen, jolloin sielu yhdistyy siihen ruumiiseen, jonka kanssa on vaeltanut hyvin tai pahoin, jokainen saa lopullisen palkan tai tuomion.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4, katolinen ja apostolinen Kristuksen Kirkko uskoo kuoleman j\u00e4lkeiseen puhdistumiseen, joka tapahtuu uskovaisten poismenneitten puolesta toimittamien pelottavien uhrien ja muitten pyhien rukousten, anomusten, laupeudentekojen ja muitten Jumalan mieleisten t\u00f6itten kautta. Mutta ortodoksinen kirkko ei opeta puhdistavista rangaistuksista, puhdistumisesta kiirastulessa tai muustakaan rankaisevasta tai puhdistavasta tulesta, joka vaivaisi ruumiitonta sielua, ennen sit\u00e4 palkanmaksua, joka tapahtuu Kristuksen tullessa toisen kerran ja josta p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n tulevalla tuomiolla el\u00e4m\u00e4mme mukaan.<\/span><\/p>\n

Kuolleiden yl\u00f6snousemus<\/span><\/b><\/p>\n

Viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapahtuu kuolleiden yl\u00f6snousemus sek\u00e4 kaikkien elossa olevien muuttuminen. Jumalan vaikutuksesta kuolleiden ruumiit yhtyv\u00e4t j\u00e4lleen sielujensa kanssa ja tulevat el\u00e4viksi, hengellisiksi ja kuolemattomiksi.\u201d Kylvet\u00e4\u00e4n ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis\u201d (1.Kor.15:44)\u2026 T\u00e4m\u00e4n katoavan on n\u00e4et pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen\u201d (1.Kor.15:53).<\/span><\/p>\n

Kuolleet, kukin omassa ruumiissaan, nousevat yl\u00f6s. Kysymyksess\u00e4 ei siis ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hengellinen yl\u00f6snousemus. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n ei tapahdu uusien ruumiiden luomista.<\/span><\/p>\n

Jo Vanhasta Testamentista l\u00f6ytyy viittauksia yl\u00f6snousemukseen. \u201dJa kun nyt puhumme kuolleiden her\u00e4tt\u00e4misest\u00e4 – ettek\u00f6 ole Mooseksen kirjasta lukeneet kertomusta palavasta pensaasta? Siin\u00e4 Jumala puhuu Moosekselle ja sanoo: ’Min\u00e4 olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.’ Ei h\u00e4n ole kuolleiden Jumala, vaan el\u00e4vien\u201d(Mark. 12: 26 -27; 2.Moos.3:6). Job on vakuuttunut asiasta: \u201dMin\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 lunastajani el\u00e4\u00e4. H\u00e4n sanoo viimeisen sanan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, min\u00e4 saan n\u00e4hd\u00e4 Jumalan, saan katsella h\u00e4nt\u00e4 omin silmin, ja silm\u00e4ni n\u00e4kev\u00e4t: h\u00e4n ei ole minulle outo! T\u00e4t\u00e4 minun syd\u00e4meni kaipaa\u201d (Job 19: 25 -27). Psalminkirjoittaja on samoin varma: \u201dSin\u00e4 et hylk\u00e4\u00e4 minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan\u201d (Ps. 16:10. My\u00f6s profeetta Jesaja ennustaa: \u201dMutta sinun kuolleesi her\u00e4\u00e4v\u00e4t eloon, heid\u00e4n ruumiinsa nousevat yl\u00f6s\u201d (Jes.26:19).<\/span><\/p>\n

Uudessa Testamentissa on my\u00f6s viittauksia yl\u00f6snousemukseen: \u201d Minun Is\u00e4ni tahtoo, ett\u00e4 jokaisella, joka n\u00e4kee Pojan ja uskoo h\u00e4neen, on ikuinen el\u00e4m\u00e4. Viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n h\u00e4net\u201d (Joh.6:40). Apostoli Paavali kysyy: \u201d Jos kerran julistetaan, ett\u00e4 Kristus on her\u00e4tetty kuolleista, kuinka jotkut teist\u00e4 voivat sanoa, ettei kuolleiden yl\u00f6snousemusta ole?\u201d (1.Kor. 15: 13). \u201dTahdomme, veljet, teid\u00e4n olevan selvill\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala on Jeesuksen tullessa my\u00f6s tuova poisnukkuneet el\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan\u201d (1.Tess. 4:13 -14).<\/span><\/p>\n

Vaikka ruumiit ovat maatuneet ja hajonneet maahan, ne nousevat kuitenkin yl\u00f6s, koska Jumala teki ensiksi ihmisen maasta. H\u00e4n voi tehd\u00e4 saman uudelleenkin maahan hajonneelle ruumiille. Apostoli Paavali kuvaa t\u00e4t\u00e4 vastaavuudella siemeneen, joka maatuu, mutta siit\u00e4 nousee my\u00f6hemmin kasvi: \u201dEih\u00e4n se mit\u00e4 kylv\u00e4t tule el\u00e4v\u00e4ksi, ellei se ensin kuole\u201d (1.Kor. 15:36).<\/span><\/p>\n

Yl\u00f6snousemus koskee kaikkia poikkeuksetta. Se on yleinen, mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 kaikki, sek\u00e4 hyv\u00e4t ett\u00e4 pahat, Kristukseen uskovat sek\u00e4 uskomattomat, vanhurskaat ja syntiset nousevat yl\u00f6s. Kaikki nousevat samalla hetkell\u00e4 Kristuksen tulemuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Mutta ne, jotka yl\u00f6snousemuksen hetkell\u00e4 ovat viel\u00e4 elossa, kokevat uutoksen. Niist\u00e4 tulee silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 hengellisi\u00e4 ja kuolemattomia. \u201dNyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yht\u00e4kki\u00e4, silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet her\u00e4tet\u00e4\u00e4n katoamattomina ja me muut muutumme\u201d (1.Kor.15: 51 \u2013 52).<\/span><\/p>\n

Juutalainen k\u00e4sitys yl\u00f6snousemuksesta on, ett\u00e4 vain vanhurskaat nousevat yl\u00f6s, pakanain sielut j\u00e4\u00e4v\u00e4t helvettiin ikuiseen vaivaan. Kristinuskon alkuaikoina esiintyi joillakin kristityill\u00e4 kirjoittajilla k\u00e4sitys, ett\u00e4 autuaiden el\u00e4m\u00e4\u00e4n kutsumattomat ja kelvottomat kokonaan h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t. Raamatun opin mukaan yl\u00f6snousemus on yleinen ilman poikkeusta tai rajoitusta. Kristus on koko ihmiskunnan lunastaja. H\u00e4n kukisti viimeisen vihollisen, kuoleman.<\/span><\/p>\n

Ilmestyskirjassa puhutaan ensimm\u00e4isest\u00e4 ja toisesta yl\u00f6snousemuksesta: \u201d Muut kuolleet eiv\u00e4t her\u00e4nneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli t\u00e4yttynyt. T\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen yl\u00f6snousemus. Autuaita ja pyhi\u00e4 ovat ne, jotka p\u00e4\u00e4sev\u00e4t osallisiksi ensimm\u00e4isest\u00e4 yl\u00f6snousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta\u201d(Ilm. 20: 5-6).<\/span><\/p>\n

Ortodoksisen k\u00e4sityksen mukaan ensimm\u00e4isell\u00e4 yl\u00f6snousemuksella tarkoitetaan ihmiskunnan k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 synnist\u00e4 ja sopimista Jumalan kanssa sek\u00e4 ihmisen vapauttamista ja yl\u00f6snousemusta. Toisella tarkoitetaan tulevaa kuolleiden yl\u00f6snousemusta.<\/span><\/p>\n

Yl\u00f6snousemus tapahtuu t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4n maailman lopussa, jolloin turmeltunut maailma saa loppunsa ja muuttuu turmeltumattomaksi. \u201dKoko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymist\u00e4. Kaiken luodun on t\u00e4ytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan h\u00e4nen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, ett\u00e4 my\u00f6s se p\u00e4\u00e4see kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen\u201d (Room. 8:21).\u201dMutta meill\u00e4 on h\u00e4nen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee\u201d (2. Piet. 3:13).<\/span><\/p>\n

Yl\u00f6snoussut ruumis on ominaisuuksiltaan ja olemukseltaan sama kuin maallisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Sukupuoli- ja ik\u00e4erot s\u00e4ilyv\u00e4t (Ilm. 20:12 – 13). Yl\u00f6snousemusruumiit ovat katoamattomia. Niiden on mahdotonta kuolla. Niiss\u00e4 ei ole sairauksia eiv\u00e4tk\u00e4 ne tarvitse ruokaa eiv\u00e4tk\u00e4 juomaa. Avioliittoon n\u00e4hden ne ovat enkelien kaltaisia. Ruumiit ovat t\u00e4ynn\u00e4 voimaa ja tarmoa. <\/span><\/p>\n

Yl\u00f6snousemusruumiit ovat hengellisi\u00e4. Nykyinen ruumis on intohimoinen, tuleva taas hengellinen, himoton. Ruumis ei kuitenkaan tule ilmamaiseksi eli eteeriseksi. Ne ovat kirkastetut kunnialla omaten kaikki ruumiin t\u00e4yteydet. Ne eiv\u00e4t koe katoavaisuutta, puutteellisuutta, heikkoutta eik\u00e4 sielullisuutta. \u201dMutta Jumalan omat loistavat silloin Is\u00e4ns\u00e4 valtakunnassa niin kuin aurinko\u201d (Matt. 13:43). T\u00e4m\u00e4n mukaan yl\u00f6snousseilla on valoa levitt\u00e4v\u00e4 ruumis.<\/span><\/p>\n

Maailma muuttuu tulen kautta. \u201dJa sen saman sanan (Jumalan sanan) varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niit\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n sit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan\u201d (2. Piet. 3:7).<\/span><\/p>\n

Yl\u00f6snousemukseen asti vanhurskaiden sielut ovat valossa ja rauhassa, esimakuna iankaikkisesta autuudesta, mutta syntisten sielut p\u00e4invastaisessa tilassa. V\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kuoleman j\u00e4lkeen eiv\u00e4t vanhurskaiden sielut ole t\u00e4ydellisen autuuden tilassa, koska on niin j\u00e4rjestetty, ett\u00e4 moitteeton ihminen saa tekojensa mukaisen palkkion ruumiin yl\u00f6snousemuksen ja Jumalan tuomion j\u00e4lkeen. Apostoli Paavali sanoo: \u201d Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, eik\u00e4 vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat h\u00e4nen ilmestymist\u00e4\u00e4n\u201d (2.Tim. 4:8). Ja toisaalla: \u201d Meid\u00e4n kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mit\u00e4 ajallisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n on tehnyt, hyv\u00e4\u00e4 tai pahaa\u201d (2.Kor.5:10).<\/span><\/p>\n

Jeesus itse todistaa, ett\u00e4 vanhurskaiden sielut kokevat autuutta ennen viimeist\u00e4 tuomiota vertauksessa rikkaasta miehest\u00e4 ja Lasaruksesta, jossa kerrotaan, ett\u00e4 Lasarus heti kuolemansa j\u00e4lkeen vietiin Aabrahamin helmaan (Luuk.16:22). T\u00e4h\u00e4n autuuden esimakuun liittyy Kristuksen kasvojen n\u00e4keminen, varsinkin pyhien kohdalla. N\u00e4in apostoli Paavali antaa meid\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4:\u201d Olen kahden vaiheilla. Haluaisin l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 Kristuksen luo, sill\u00e4 se olisi kaikkein parasta\u201d(Fil.1:23).<\/span><\/p>\n

Niit\u00e4, jotka ovat uskossa kuolleita, mutta joilla ei ole ollut aikaa katumukseen, auttavat p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n autuaaseen yl\u00f6snousemukseen heid\u00e4n puolestaan kannetut esirukoukset, erityisesti Kristuksen Ruumiin ja Veren verett\u00f6m\u00e4n uhrin yhteydess\u00e4 kannetut, sek\u00e4 uskossa heid\u00e4n muistokseen tehdyt hyv\u00e4t ty\u00f6t. T\u00e4m\u00e4 opetus perustuu yleisen, katolisen Kirkon pysyv\u00e4\u00e4n opetukseen, jonka alkuper\u00e4 on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 Vanhan Testamentin kirkosta. Juudas Makkabealainen kantoi uhrin kuolleiden miestens\u00e4 puolesta: \u201d Ja kun h\u00e4n oli miehist\u00f6lt\u00e4 ker\u00e4nnyt noin kaksituhatta hopeadrakmaa, l\u00e4hetti h\u00e4n ne Jerusalemiin syntiuhrin uhraamista varten. Ja siin\u00e4 h\u00e4n teki eritt\u00e4in hyvin ja kauniisti. H\u00e4n ajatteli n\u00e4et yl\u00f6snousemusta\u201d (2. Makk.12: 43). Esirukoukset kuolleiden puolesta ovat aina kuuluneet kiinte\u00e4n\u00e4 osana jumalalliseen liturgiaan, ensimm\u00e4isest\u00e4 apostoli Jaakobin liturgiasta alkaen. Pyh\u00e4 Kyrillos Jerusalemilainen sanoo: \u201dEritt\u00e4in suuri hy\u00f6ty on oleva niille sieluille, joiden puolesta rukoillaan sill\u00e4 hetkell\u00e4, jolloin pyh\u00e4 ja pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4 uhri on n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4\u201d(<\/span>Myst. catech.5:9<\/span><\/i>).<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Basileios Suuri sanoo helluntairukouksissaan, ett\u00e4 Herra suvaitsee ottaa meilt\u00e4 vastaan lepytysrukouksia ja \u2013 uhreja \u201dniiden puolesta, jotka ovat Haadeksessa\u201d, ja sallii meille toivon tuottaa heille rauhaa, huojennusta ja vapautta.<\/span><\/p>\n

Tulevan maailman el\u00e4m\u00e4<\/span><\/b><\/p>\n

Jumalaa ja hyv\u00e4\u00e4 rakastavien el\u00e4m\u00e4 yl\u00f6snousemuksen ja viimeisen tuomion j\u00e4lkeen on oleva t\u00e4ynn\u00e4 onnellisuutta, jota emme voi edes k\u00e4sitt\u00e4\u00e4. \u201dTunnen er\u00e4\u00e4n Kristuksen oman, joka nelj\u00e4toista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko h\u00e4n silloin ruumiissaan vai poissa siit\u00e4, en tied\u00e4, sen tiet\u00e4\u00e4 Jumala.   Ja t\u00e4st\u00e4 miehest\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4net temmattiin paratiisiin ja h\u00e4n kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eik\u00e4 saa lausua\u201d (2. Kor. 12:2-3).<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 onnellisuus ja autuus johtuvat Jumalan mietiskelyst\u00e4 ja n\u00e4kemisest\u00e4 valossa ja kirkkaudessaan, ja yhteydest\u00e4 h\u00e4neen. \u201dNyt katselemme viel\u00e4 kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin n\u00e4emme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on viel\u00e4 vajavaista, mutta kerran se on t\u00e4ydellist\u00e4, niin kuin Jumala minut t\u00e4ydellisesti tuntee\u201d (1. Kor.13:12). \u201dMutta Jumalan omat loistavat silloin Is\u00e4ns\u00e4 valtakunnassa niin kuin aurinko\u201d (Matt. 13:43). \u201dNiin Jumala hallitsee t\u00e4ydellisesti kaikkea\u201d (1. Kor. 15:28).<\/span><\/p>\n

Autuus koskee sielun ohella my\u00f6s ruumista. Sekin kirkastetaan Jumalan valolla, niin kuin Jeesuksen Kristuksen kirkastumisessa Taaborin vuorella. \u201dMik\u00e4 kylvet\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isen\u00e4, nousee kirkkaana\u201d (1.Kor.15:43)\u2026 \u201d Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi \u201d (1.Kor. 15:49).<\/span><\/p>\n

Autuuden asteissa on eroja riippuen itse kunkin uskosta, rakkaudesta ja hyvist\u00e4 teoista. \u201dAuringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja t\u00e4hdill\u00e4 omansa, ja toinen t\u00e4hti loistaa toista kirkkaammin. Samoin tapahtuu kuolleiden yl\u00f6snousemuksessa\u201d (1.Kor.15: 41 \u2013 42). <\/span><\/p>\n

Uskottomien ja syntisten tila on toisenlainen. Heid\u00e4n osanaan on iankaikkinen kuolema, toisin sanoen iankaikkinen tuli, ja piina, pahojen henkien kanssa. \u201dJokainen, jonka nime\u00e4 ei l\u00f6ytynyt el\u00e4m\u00e4n kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen j\u00e4rveen\u201d (Ilm. 20:15). \u201dT\u00e4m\u00e4 on toinen kuolema: tulinen j\u00e4rvi\u201d(Ilm.20: 14). \u201dMenk\u00e4\u00e4 pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja h\u00e4nen enkeleilleen\u201d (Matt.25:41). \u201dJa niin he l\u00e4htev\u00e4t, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d (Matt. 25:46). \u201dOnhan parempi, ett\u00e4 silm\u00e4puolena p\u00e4\u00e4set sis\u00e4lle Jumalan valtakuntaan, kuin ett\u00e4 sinut molemmat silm\u00e4t tallella heitet\u00e4\u00e4n helvettiin, miss\u00e4 ’mato ei kuole eik\u00e4 tuli sammu’ \u201d (Mark.9: 47 -48).<\/span><\/p>\n

Syntisi\u00e4 kohdellaan t\u00e4llaisella ankaruudella, ei siksi, ett\u00e4 Jumala tahtoisi heid\u00e4n joutuvan kadotukseen, vaan heid\u00e4n oman tahtonsa mukaan. He \u201d joutuvat kadotukseen, koska he eiv\u00e4t ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heid\u00e4t\u201d (2. Tess. 2:10).<\/span><\/p>\n

On hy\u00f6dyllist\u00e4 ajatella kuolemaa, yl\u00f6snousemusta, viimeist\u00e4 tuomiota, iankaikkista autuutta ja iankaikkista piinaa. N\u00e4m\u00e4 mietiskelyt auttavat ihmist\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n synti\u00e4 ja vieroksumaan mieltymyst\u00e4 maallisiin asioihin. Ne lujittavat meit\u00e4, kun meilt\u00e4 puuttuu maallista hyv\u00e4\u00e4, tai kun menet\u00e4mme sen, kannustavat pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sielumme ja ruumiimme puhtaina, el\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa ja iankaikkisuutta varten, ja niin saavuttamaan iankaikkinen pelastus.<\/span><\/p>\n

Maailmanloppu ja historian p\u00e4\u00e4t\u00f6s<\/span><\/b><\/p>\n

Yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen seuraa maailmanloppu. Raamatun ilmoituksen ja Kirkon opetuksen mukaan maailma ei tuhoudu tai h\u00e4vi\u00e4 t\u00e4ydellisesti, vaan se muodostuu uudestaan ja uudistuu. Se tulee vastaamaan maanpiirin \u201dkirkastettujen asukkaiden\u201d tilaa.<\/span><\/p>\n

Vanhan Testamentin mukaan nykyinen taivas ja maa katoavat: \u201dTaivas hajoaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate, sen asukkaat kuolevat kuin k\u00e4rp\u00e4set\u201d(Jes.51:6). \u201dNe katoavat, mutta sin\u00e4 pysyt. Ne kaikki kuluvat kuin vaate, sin\u00e4 k\u00e4\u00e4rit ne kokoon kuin p\u00e4\u00e4llysviitan, ne vaihdetaan niin kuin vaate. (Ps. 102:27). \u201dKatso, min\u00e4 luon uuden taivaan ja uuden maan\u201d (Jes.65:17).<\/span><\/p>\n

Maailmanlopulla ahdistuksen ajan j\u00e4lkeen pimenee aurinko, eik\u00e4 kuu anna valoansa. Evankelista Matteus kuvaa noita tapahtumia: \u201dMutta kohta noiden p\u00e4ivien ahdingon j\u00e4lkeen aurinko pimenee eik\u00e4 kuu anna valoaan. T\u00e4hdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat j\u00e4rkkyv\u00e4t. Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun n\u00e4kev\u00e4t Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan\u201d(Matt.24:29). Evankelista Luukas lis\u00e4\u00e4: ”Auringossa, kuussa ja t\u00e4hdiss\u00e4 n\u00e4kyy merkkej\u00e4. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat kansat ahdistuksen ja ep\u00e4toivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sit\u00e4, mik\u00e4 on kohtaava ihmiskuntaa, sill\u00e4 taivaiden voimat j\u00e4rkkyv\u00e4t\u201d(Luuk.21: 25 -26). Taivasten voimien j\u00e4rkkyess\u00e4 kosmiset voimat joutuvat muutosten alaisiksi. Luonnonlait menett\u00e4v\u00e4t tehonsa.<\/span><\/p>\n

Apostolien opetuksen mukaan maailman muuttuminen tapahtuu \u201dHerran p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u201d, jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jolloin syntisten ihmisten kohtalo lopullisesti m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n. Muutos kohtaa kaikkea, paitsi ihmist\u00e4: alkuaineita, maata, luontoa, el\u00e4imi\u00e4, kasveja jne. Muutoksen aiheuttaa tuli. Tuli ei h\u00e4vit\u00e4 kokonaan, vaan uudistaa, niin kuin vedenpaisumuskin uudisti maailman. Muutos merkitsee vapautumista turmeltuneisuudesta ja turhuuden orjuudesta. Muutoksessa ei katoa t\u00e4m\u00e4n maailman muoto, vaan sen olemus eli luonne.<\/span><\/p>\n

Viimeinen tuomio<\/span><\/b><\/p>\n

Tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Ihmisen Poika tule enkeliens\u00e4 kanssa toteuttamaan tuomion. Jumala on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt tuon p\u00e4iv\u00e4n ajankohdan. Tuomion toimeenpanijana on Herra, Jeesus Kristus, Ihmisen Poika. Tuomitessaan h\u00e4n istuu kirkkauden valtaistuimella enkelien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. Enkelit panevat t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n tuomion jumalattomista. My\u00f6s pyh\u00e4t ihmiset ja apostolit ovat tuomitsemassa: \u201d Ettek\u00f6 tied\u00e4, ett\u00e4 pyh\u00e4t tulevat kerran olemaan maailman tuomareina?\u201d (1.Kor. 6:2).<\/span><\/p>\n

Tuomiolle kootaan joka ainoa kaikista kansoista kaikkina aikoina, my\u00f6s langenneet enkelit. Tuomion perustana ovat hyv\u00e4t tai pahat teot, ajatukset ja sanat sek\u00e4 siveellinen tila, usko tai ep\u00e4usko.<\/span><\/p>\n

Jokainen tuomitaan ottaen huomioon kunkin voimat ja kyvyt. \u201dJolle on paljon annettu, silt\u00e4 paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan\u201d(Luuk.12: 48). Tuomion kriteerin\u00e4 on rakkaus ja sen toteuttaminen Jumalaa ja l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4 kohtaan. Tuomiolla otetaan huomioon my\u00f6s ulkoiset olosuhteet siveellisen kehityksen kannalta. Merkitsev\u00e4\u00e4 on, tunsivatko ihmiset Jumalan ilmoituksen vain eiv\u00e4t.<\/span><\/p>\n

Luonnollisen lain ohjaamina el\u00e4neet tuomitaan kunkin syd\u00e4meen kirjoitetun lain mukaan. Kirjoitetun lain mukaan el\u00e4neet tuomitaan lain mukaan.<\/span><\/p>\n

Armon valtakunnan loppu ja kirkkauden valtakunnan alku<\/span><\/b><\/p>\n

Armon valtakunta eli Kirkko toimii, kunnes \u201d kaikki p\u00e4\u00e4semme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen t\u00e4yteytt\u00e4 vastaavan kypsyyden\u201d (Ef. 4:13). Kristuksen tulemukseen menness\u00e4 evankeliumi tulee saarnatuksi kaikkialla maailmassa. Kaikki, jotka ovat edelt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt Jumalan valtakuntaan, p\u00e4\u00e4sev\u00e4t sinne, mutta valtakunnan viholliset ja kuolema voitetaan. Ohdakkeet, jotka est\u00e4v\u00e4t vehn\u00e4n kasvun, erotetaan (Matt. 13:7, 22). Vanhan maailman olemassaolo p\u00e4\u00e4ttyy, samoin Kirkon olemassaolo maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kristus alkaa hallita \u201dJumalan valtakuntaa, Is\u00e4n kotia, jossa on monta asuinsijaa\u201d. Herran kanssa tulevat hallitsemaan my\u00f6s h\u00e4neen uskovat. T\u00e4ll\u00e4 valtakunnalla \u201dei ole loppua oleva\u201d. <\/span><\/p>\n

On sanottu, ett\u00e4 ne, jotka pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t kuolemaa, pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4. Ortodoksisessa yl\u00f6snousemususkossa n\u00e4kyy valoisa n\u00e4kemys el\u00e4m\u00e4st\u00e4, mutta my\u00f6s kuoleman reaalisuus. Ortodoksinen rukouskirja lainaa Johannes Damaskolaista, joka opettaa iltarukouksissa osoittamaan k\u00e4dell\u00e4 s\u00e4nky\u00e4 ja sanomaan: ”Eik\u00f6h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 vuode tule minulle jo kuolinsijaksi, vai viel\u00e4k\u00f6 viheli\u00e4isen sieluni valaiset p\u00e4iv\u00e4n valolla…” Kristittyin\u00e4 voimme kuitenkin vaipua levollisesti uneen rukoillen: ”Sinun k\u00e4siisi, Herra Jeesus Kristus, minun Jumalani, min\u00e4 annan henkeni, mutta Sin\u00e4 siunaa minua, Sin\u00e4 armahda minua ja anna minulle iankaikkinen el\u00e4m\u00e4.”<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/span>Alustus 29.09.2014<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    Kristillinen kirkko n\u00e4kee el\u00e4m\u00e4n ainutkertaisuuden, mutta se tunnustaa my\u00f6s kuoleman vakavuuden. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy erityisen voimakkaasti ortodoksisessa hautauspalveluksessa, jossa<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-245","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/245","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=245"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/245\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":781,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/245\/revisions\/781"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=245"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=245"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=245"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}