{"id":242,"date":"2013-06-26T09:39:39","date_gmt":"2013-06-26T09:39:39","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/uncategorised\/kasityksia-opista-tuhatvuotisesta-valtakunnasta\/"},"modified":"2019-11-16T11:58:39","modified_gmt":"2019-11-16T09:58:39","slug":"kasityksia-opista-tuhatvuotisesta-valtakunnasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2013\/06\/26\/kasityksia-opista-tuhatvuotisesta-valtakunnasta\/","title":{"rendered":"K\u00e4sityksi\u00e4 tuhatvuotisesta valtakunnasta"},"content":{"rendered":"

\u00a0<\/span><\/p>\n

Raamatun kiistanalaisin ja vaikeimmin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 kirja on Ilmestyskirja. Kristinuskon perinteisen n\u00e4kemyksen mukaan kirja kertoo maailmanlopusta. Jotkut ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kirja kertoo vain oman aikansa kristittyjen vainoista, ja on tarkoitettu rohkaisemaan vainottuja seurakuntia.<\/span><\/p>\n

Johannes-niminen kirjoittaja esiintyy Ilmestyskirjassa omalla nimell\u00e4\u00e4n. Kuitenkin verrattuna Johanneksen evankeliumin Ilmestyskirjan kielelliset erot ovat niin suuret, ett\u00e4 useat varhaiskristilliset kirkkois\u00e4t katsoivat niiden olevan eri kirjoittajilta l\u00e4ht\u00f6isin. Muiden muassa Ireneus ja Polykarpos kuitenkin hyv\u00e4ksyiv\u00e4t teoksen apostoli Johanneksen kirjoittamaksi Teos on todenn\u00e4k\u00f6isesti syntynyt 90-luvulla jKr. V\u00e4h\u00e4ss\u00e4-Aasiassa.<\/span><\/p>\n

Johanneksen ilmestys kertoo lopun ajan tapahtumista: antikristuksesta, lopun ajan vitsauksista ja sodista, Jeesuksen paluusta maan p\u00e4\u00e4lle, maailman tuomitsemisesta, ihmisten jakamisesta Taivaaseen ja Helvettiin, ja Uudesta Jerusalemista eli Taivaasta.<\/span> Kristinuskon perinteisen n\u00e4kemyksen mukaan kirja kertoo juuri maailmanlopusta.<\/span><\/span><\/p>\n

Ilmestyskirjan erilaisia tulkintatapoja<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevat katsovat Ilmestyskirjan kuvaavan er\u00e4\u00e4nlaista j\u00e4rjestyst\u00e4, jonka mukaan tapahtumat esiintyv\u00e4t lopun aikaa l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ne, jotka painottavat Raamatullisia profetioita, katsovat, ett\u00e4 Ilmestyskirja kertoo lopun ajoista, erityisesti Danielin kirjan pohjalta ja Raamatun muiden eskatologisia osia vastaan. Jotkut t\u00e4h\u00e4n ryhm\u00e4\u00e4n kuuluvat edustavat preteristist\u00e4 <\/i>n\u00e4kemyst\u00e4, jonka mukaa Ilmestyskirja kertoo ensimm\u00e4isen vuosisadan tapahtumista.<\/span> Preteristiset tulkinnat ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t Babylonin merkitsev\u00e4n yleens\u00e4 Jerusalemia. Harmageddonin n\u00e4hd\u00e4\u00e4n olevan Rooman armeijan, ”pedon”, suorittama Jumalan rangaistus juutalaisille. Ennustusten katsotaan t\u00e4yttyneen vuonna 70. Toiset taas kannattavat futuristista<\/i> n\u00e4kemyst\u00e4, jonka mukaan kirjan tapahtumat ovat vasta tulevaisuudessa, hieman ennen Jeesuksen toista tulemista. T\u00e4ll\u00f6in koittaa suuren ahdistuksen aika, joka on melko lyhyt aika, jolloin uskovat tulevat kokemaan voimakkaita vainoja, ja toisaalta puhdistumaan ja vahvistumaan niiden seurauksena. Se p\u00e4\u00e4ttyy yl\u00f6stempaukseen, jossa Jumala tempaa kaikki tosikristityt maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 Taivaaseen. Pretribulationistit<\/i> uskovat, ett\u00e4 kaikki tuolloin el\u00e4v\u00e4t kristityt otetaan kokonaisuudessaan Taivaaseen ennen ahdistuksen ajan alkua. Jotkut t\u00e4m\u00e4n tulkinnan kannattajat katsovat Israelin juutalaisten toimivan yhteisty\u00f6ss\u00e4 antikristuksen kanssa.<\/span><\/span><\/p>\n

Historiallisen<\/span><\/i> n\u00e4kemyksen mukaan ennustuksen tapahtumat sijoittuvat ensimm\u00e4isen vuosisadan ja Kristuksen toisen tulemisen v\u00e4liseen aikaan. Kirkkohistoriallisesti t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys katsoo Ilmestyskirjan opettavan, ett\u00e4 kirkko tulee vainoista huolimatta laajenemaan, kunnes se valloittaa koko maailman. Saman prosessin aikana se kuitenkin muuttuu v\u00e4hitt\u00e4isesti luopiokirkoksi, jossa tosikristityt ovat vain vainottu v\u00e4hemmist\u00f6. Ilmestyskirjan symboliikassa ”Porttojen \u00e4idin” ja ”Babylonin” katsotaan kuvaavan luopiokirkkoa, ”porttokirkkoa”. T\u00e4m\u00e4n n\u00e4hd\u00e4\u00e4n olevan antikristus j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4, sen sijaan ett\u00e4 antikristus olisi joku tietty henkil\u00f6, kuten futuristiset n\u00e4kemykset katsovat. <\/span><\/span><\/p>\n

Historiallisen n\u00e4k\u00f6kannan kannattajat ovat yleens\u00e4 millenaristisia<\/i> ja painottavat Kristuksen kirjaimellista tuhatvuotista valtakuntaa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kanta on kuitenkin menett\u00e4nyt merkityst\u00e4\u00e4n, ja samalla koko historiallinen tulkinta. Nyky\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 kaikkein millenaristisimmat lahkot suosivat historiallista tulkintaa.<\/span><\/p>\n

Monet protestantit k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t nykyisin historiallista n\u00e4k\u00f6kulmaa perustana katolisuuden vastaisille opetuksille, k\u00e4sitt\u00e4en juuri katolisen kirkon ”porttokirkoksi. Historiallinen tulkinta ei kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vaadi t\u00e4t\u00e4. Monet nelj\u00e4nnen ja viidennen vuosisadan katoliset kirjoittajat sovelsivat ennustusta tulevasta luopumuksesta omaan kirkkoonsa monilla eri tavoilla. Osa katsoi, ett\u00e4 luopumus tapahtuu kirkon sis\u00e4ll\u00e4, jotkut taas, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli jo tapahtunut, ja vetosivat johonkin teologiseen kiistakohtaan. N\u00e4kemysten erona oli l\u00e4hinn\u00e4 se, millainen luopumus oli kyseess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisen kirkon n\u00e4kemyksen mukaan Ilmestyskirja kuvaa samanaikaisesti oman aikansa tapahtumia ja tulossa olevia tapahtumia, joille kirjoittamisen aikana tapahtuneet asiat olivat er\u00e4\u00e4nlaisia esikuvia. N\u00e4kemys ei suosi pyrkimyksi\u00e4 yhdistell\u00e4 ennustuksia havaittuihin nykyajan tapahtumiin ennen aikojaan, ottaen vakavasti Raamatussa olevat varoitukset lopun aikojen ennustelun vaaroista. Sen sijaan Ilmestyskirjan katsotaan olevan varoitus ja kehotus olla valmiina lopun aikoja varten, milloin ne sitten tulevatkaan, ”kuten varas y\u00f6ll\u00e4”. Ajankohta on Jumalan valitsema, eik\u00e4 sit\u00e4 voi ennustella.<\/span><\/p>\n

Idealistiseksi n\u00e4kemyksen<\/span><\/i> mukaan Ilmestyskirja ei ennusta mit\u00e4\u00e4n tiettyj\u00e4 tulevia tapahtumia, vaan n\u00e4yt ilment\u00e4v\u00e4t ikuisia hengellisi\u00e4 totuuksia, jotka esiintyv\u00e4t kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Tulevia aikoja koskevia ennustuksia l\u00f6ytyy ainoastaan Ilmestyskirjan viimeisiss\u00e4, Uutta Jerusalemia kuvaavissa luvuissa.<\/span><\/span><\/p>\n

1700-luvun loppupuolella per\u00e4isin oleva historiallis-kriittinen<\/i> pyrkii ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n Ilmestyskirjan osana muuta apokalyptist\u00e4 kirjallisuutta, joka seuraa Danielin kirjan antamaa mallia. <\/i><\/span><\/p>\n

Historiallis-kriittisen n\u00e4kemyksen mukaan Ilmestyskirjan teksti on kaikkien muiden k\u00e4sin kirjoitettujen tekstien tavoin k\u00e4ynyt l\u00e4pi monia kirjoitusvaiheita, ja mahdollisesti kokenut lis\u00e4yksi\u00e4 ja poistoja sek\u00e4 kopiointivirheit\u00e4.<\/span> Historiallis-kriittinen n\u00e4k\u00f6kanta ei voi suoraan ottaa kantaa Ilmestyskirjan jumalalliseen inspiraatioon ja ennustusten totuuteen.<\/span> Kirjan symbolismi voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ainoastaan historiallisessa, kirjallisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa<\/span><\/span><\/p>\n

Patristinen<\/span><\/i>,Augustinuksen, Hieronymuksen ja muiden kirkkoisien yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4 tulkinta pit\u00e4\u00e4 Ilmestyskirjaa yrityksen\u00e4 kuvata hengellist\u00e4 todellisuutta ja taivaallista jumalanpalvelusta, ja vertaa sit\u00e4 kristillisen kirkon liturgiaan. <\/span><\/span><\/p>\n

Eri tulkintavaihtoehdot eiv\u00e4t sulje pois toisiaan ja monet kristityt yhdist\u00e4v\u00e4t n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n sen mukaan, mik\u00e4 vaikuttaa ymm\u00e4rrett\u00e4vimm\u00e4lt\u00e4. Raamatullisen profetian koulukunnan n\u00e4kemys on kuitenkin suosituin fundamentalistisessa ja evankelioivassa protestanttisuudessa. Historiallis-kriittist\u00e4 tulkintaa suosivat liberaalimmat tahot. Katolisella ja ortodoksisella kirkolla on lis\u00e4ksi omat n\u00e4kemyksens\u00e4.<\/span><\/p>\n

Joidenkin mielest\u00e4 Ilmestyskirja on l\u00e4hinn\u00e4 uudelleenkirjoitus erilaisista Vanhan testamentin profeetallisista kirjoista, ja ett\u00e4 kaikki ilmestyskirjallisuus on vain eri versioita samoista teksteist\u00e4.<\/span><\/p>\n

Varhaiskirkon n\u00e4kemys Kristuksen tulemuksesta ja maailmanlopusta<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Varhaiskirkossa uskottiin yleisesti l\u00e4hestyv\u00e4\u00e4n maailmanloppuun ja Kristuksen toiseen tulemukseen. T\u00e4t\u00e4 edelt\u00e4isiv\u00e4t suuret ahdistukset ja Antikristuksen ilmestyminen[1]<\/span><\/a>. Mutta Kristuksen tulemuksessa Antikristus ja syntiset kohtaisivat tuhonsa. Useimpien t\u00e4m\u00e4n kirjoittajien ja my\u00f6hempienkin hyv\u00e4ksym\u00e4 aikaj\u00e4rjestys muodostui kuudesta tuhannen vuoden jaksosta[2]<\/span><\/a>. Kristus oli tullut viimeisen tuhannen vuoden jakson aikana, ja h\u00e4nen toinen tulemuksensa tulisi olemaan sen p\u00e4\u00e4t\u00f6s. T\u00e4m\u00e4n vuoksi tehtiin laskelmia sen tarkan ajankohdan m\u00e4\u00e4ritt\u00e4miseksi. Hippolytuksen mukaan maailma toimisi viel\u00e4 250 vuotta, Lactantiuksen mukaan 200 vuotta. Toinen ajatus, joka perustui Rooman valtakunnan odotettuun kestoaikaan, oli ett\u00e4 loppu tulisi vuonna 195 jKr.[3]<\/span><\/a>. Kuuden tuhannen vuoden p\u00e4\u00e4ttyminen ja toinen tulemus aloittaisivat seitsem\u00e4nnen 1000 vuoden jakson, tuhatvuotisen ajan, \u201densimm\u00e4isen yl\u00f6snousemuksen\u201d, johon vanhurskaat kuolleet her\u00e4isiv\u00e4t. Siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 Uusi Testamentti ei puhu tuhatvuotisesta jaksosta, paitsi Ilmestyskirjassa, ja ettei Kristus perusta tulemuksessaan maanp\u00e4\u00e4llist\u00e4 valtakuntaa, t\u00e4m\u00e4 usko pysyi merkillisesti kristittyjen mieliss\u00e4. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Ilmestyskirjan v\u00e4\u00e4rin ymm\u00e4rt\u00e4minen antoi t\u00e4lle uskolle tietty\u00e4 auktoriteettia, mutta sen suosio ja yksityiskohtien muotoilu selittyy paremminkin sen juutalaisella entisyydell\u00e4. <\/span><\/p>\n

Lactantius opettaa ensimm\u00e4isess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa tapahtuvasta alustavasta tuomiosta niiden kohdalla, jotka tunsivat Jumalan[4]<\/span><\/a>. Ne, joiden pahat teot painaisivat enemm\u00e4n kuin hyv\u00e4t teot, joutuisivat tuomittavaksi. Tuomio tulen kautta polttaisi sellaiset, joiden synnit ylittyisiv\u00e4t lukum\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n ja raskaudeltaan, mutta jotka eiv\u00e4t koskeneet vanhurskaita. Edellisill\u00e4 olisi paikkansa syntisten kanssa, jotka eiv\u00e4t nousisi t\u00e4lle tuomiolle[5]<\/span><\/a>. Tertullianus opettaa, ett\u00e4 puhtaat nousevat heti yl\u00f6s, mutta ne jotka olivat syyllistyneet johonkin, nousisivat yl\u00f6s my\u00f6hemmin, tai ehk\u00e4p\u00e4 ei ennen toista yl\u00f6snousemusta, jolloin syntiset nousisivat yl\u00f6s kuolleista[6]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

K\u00e4sitys tuhatvuotisesta valtakunnasta maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Ajatus Kristuksen toisen tulemisen ja maailmanlopun v\u00e4lisen\u00e4 aikana maanp\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevasta Kristuksen perustamasta valtakunnasta, jota h\u00e4n hallitsee valittujensa kanssa, on vanha. Kristinuskon alkuaikoina sit\u00e4 kannattivat ns. kiliastit<\/i>. Kreikankielinen sana \u201dkhilioi<\/i>\u201d tarkoittaa tuhatta. Nykyaikana tunnetuimpia kiliastisia ryhmi\u00e4 ovat adventistit ja Jehovan todistajat. Heid\u00e4n lis\u00e4kseen l\u00e4hes kaikissa vapaakirkollisissa suuntauksissa l\u00f6ytyy opetukselle Kristuksen tuhatvuotisesta rauhan valtakunnasta runsaasti tukijoita. Heit\u00e4 nykyaikana kutsutaan tavallisesti \u201dmillenaristeiksisi\u201d tai \u201dmillenialisteiksi\u201d.<\/span><\/p>\n

Jehovan todistajien toiminta<\/span><\/i> alkoi Yhdysvalloissa, Pennsylvaniassa 1870- luvulla Charles Taze Russelin toimesta. vaikutteensa h\u00e4n sai ns. \u201dToiset adventistit\u201d-liikkeest\u00e4, joka ennustei Jeesuksen toisen tulemuksen tapahtuvan vuosien 1873 ja 1874 v\u00e4lisen\u00e4 aikana. Russel yhtyi t\u00e4h\u00e4n n\u00e4kemykseen, mutta joutui pettym\u00e4\u00e4n. H\u00e4n selitti my\u00f6hemmin, ett\u00e4 Kristuksen tulemus tapahtui n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ja h\u00e4n j\u00e4i ilmakeh\u00e4n ylimpiin kerroksiin. Russelin mukaan Kristus perusti vuonna 1878 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n valtakuntansa taivaaseen ja her\u00e4tti kuolleista omansa. Russel ennusti Kristuksen perustavan vuonna 1914 maan p\u00e4\u00e4lle 1000 vuotta kest\u00e4v\u00e4n rauhan valtakunnan, jota hallitsevat VT:n hurskaat. Toinen maailmansota osoitti v\u00e4\u00e4riksi n\u00e4m\u00e4 odotukset. Russelin j\u00e4lkeen toimintaa johti Joseph Rutherford (1896-1942). H\u00e4n muutti erdelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 laskelmia niin, ett\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n Kristuksen toinen tuleminen ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n valtakunnan perustaminen taivaaseen tapahtuivat vuonna 1914. Vuonna 1814 puolestaan tapahtui ensimm\u00e4inen yl\u00f6snousemus ja vuonna 1925 koittaisi 1000- vuotisen valtakunnan alkaminen. Nytk\u00e4\u00e4n ei tapahtunut mit\u00e4\u00e4n silmin havaittavaa. Rutherfordin mukaan VT:n vanhurskaat saapuivat ja hallitsevaa maailmaa Jehovan todistajien liikkeess\u00e4, joka on Kristuksen n\u00e4kyv\u00e4 edustaja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Liikkeen seuraava johtaja Nathan Knorr (1905 -1977) ennusti 1000- vuotisen valtakunnan koittamisesta vuonna 1975. Kun sekin osoittautui virheelliseksi ja yli miljoona kannattajaa j\u00e4tti liikkeen, Jehovan todistajien j\u00e4rjest\u00f6 on luopunut esitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 uusia laskelmia lopunajan tapahtumista[7]<\/span><\/a>. <\/span><\/span><\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitykset perustuvat virheelliseen n\u00e4kemykseen Kristuksen tuhatvuotisesta maanp\u00e4\u00e4llisest\u00e4 valtakunnasta. Kysymys ei varsinaisesti ole harhaopista, vaan Raamatun liian kirjaimellisesta tulkinnasta koskien Johanneksen Ilmestyskirjan 20. lukua.<\/span><\/p>\n

Kirkon alkuaikoina koko Kirkko nousi vastustamaan oppia tuhatvuotisesta valtakunnasta.<\/span><\/p>\n

Juutalaiset odottivat Messiasta ja toivoivat H\u00e4nest\u00e4 ennen muuta maallista valtiasta. Samankaltaisia odotuksia oli juutalaiskristittjenkin keskuudessa. Heid\u00e4n v\u00e4lityksell\u00e4\u00e4n ajatukset siirtyiv\u00e4t koko Kirkkoon.<\/span><\/p>\n

Tavallinen k\u00e4sitys tuhatvuotisesta valtakunnasta maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, \u201dtuhatvuotisen illallisen p\u00e4iv\u00e4st\u00e4\u201d, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sellaisia piirteit\u00e4 kuin ett\u00e4 maa uudistetaan ja Jerusalem rakennetaan uudelleen ja kirkastetaan. Ihmiset tulevat olemaan t\u00e4ysin vanhurskaita ja onnellisia, ja heill\u00e4 tulee olemaan lukemattomia j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4. Siell\u00e4 ei tulisi olemaan surua eik\u00e4 ty\u00f6ntekoa. Maa antaisi satoa ylenpalttisesti ja p\u00f6yd\u00e4t pursuaisivat ruokaa. Papiaksen tekstikatkelma, jota Irenaeus lainaa[8]<\/span><\/a>, periytyy kuvana hedelm\u00e4llisyydest\u00e4 itse Kristukselta, vaikka nykyisin ajatellaan sen olevan j\u00e4ljenn\u00f6s tallenteesta[9]<\/span><\/a>, jota on k\u00e4ytetty Barukin Ilmestyskirjassa[10]<\/span><\/a> ja Henokin kirjassa. Kuu olisi yht\u00e4 kirkas kuin aurinko, ja aurinko tulisi olemaan seitsem\u00e4n kertaa kirkkaampi kuin kuu. Jotkut syntisist\u00e4 j\u00e4isiv\u00e4t maan p\u00e4\u00e4lle alistettuna ainaiseen orjuuteen.<\/span><\/p>\n

Valtakunnan aistillinen n\u00e4kym\u00e4 on otettu suoraan juutalaisuudesta. Tertullianus yritti hengellist\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mutta h\u00e4n k\u00e4ytti edelleen monia aistillisia vertauskuvia kuvatessaan sit\u00e4, ja luultavasti niill\u00e4, jotka opettivat siit\u00e4, p\u00e4\u00e4siv\u00e4t voitolle viel\u00e4kin aistillisemmat n\u00e4kemykset, koska uskottiin, ett\u00e4 pyh\u00e4t hallitsevat lihallisina. Oppi on selv\u00e4sti esitetty Barnabaan kirjeess\u00e4, Hermaalla, Justinuksella, Irenaeuksella, Tertullianuksella, Hippolytuksella, Lactantiuksella, Metodiuksella ja Commodianuksella[11]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

Oppi oli tietenkin vastakkainen gnostilaiselle ajatukselle lopunajan tapahtumista, ja sellaisenaan k\u00e4ytettiin heit\u00e4 vastaan, kuten esimerkiksi Irenaeus[12]<\/span><\/a>. Mutta Cerinthuksen, joka hyv\u00e4ksyi Kristuksen todellisen ihmisyyden ja yl\u00f6snousemuksen, v\u00e4itet\u00e4\u00e4n opettaneen, ett\u00e4 Kristuksen yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 Kristuksen valtakunta tulisi olemaan maanp\u00e4\u00e4llinen ja luonteeltaan eritt\u00e4in aistillinen ja lihallinen[13]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

My\u00f6s ebioniitit[14]<\/span><\/a> ja montanistit vaalivat n\u00e4kemyst\u00e4 materialistisesta tuhatvuotisesta valtakunnasta. He katsoivat Ilmestyskirjan kertovan Jerusalemin temppelin tuhosta vuonna 66 sek\u00e4 sit\u00e4 seuranneista Rooman valtakunnan toimeenpanemista juutalaisten ja kristittyjen vainoista. Viimeksi mainittujen mielest\u00e4 Kristus tulisi pian ja perustaisi maanp\u00e4\u00e4llisen pyhien valtakunnan Jerusalemiin, joka laskeutuisi n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti taivaasta, ja pystytett\u00e4isiin Pepusaan Fryygiassa. T\u00e4m\u00e4 olisi merkkin\u00e4 Kristuksen tulemuksesta. Montanus halusi erottaa uskovat kaikista maallisista askareista ja siten valmistaa heit\u00e4 valtakuntaa varten kokoamalla heid\u00e4t yhteen alueelle, jolla Kristuksella olisi valtaistuimensa[15]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 uskomusta vastustettiin kuitenkin voimakkaasti jo verrattain varhain: Justinus[16]<\/span><\/a> sanoo, ett\u00e4 monet, muussa suhteessa ortodokseja, vastustivat sit\u00e4. T\u00e4t\u00e4 lausuntoa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tukevan Irenaeus[17]<\/span><\/a>. Klemens Roomalainen, Ignatios Antiokialainen eik\u00e4 Polykarpos, eiv\u00e4tk\u00e4 monet apologeeteista mainitse mit\u00e4\u00e4n opista. Mutta tuskin voidaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n hiljaisuutensa perusteella, etteiv\u00e4tk\u00f6 he uskoneet siihen. Alogiaanit[18]<\/span><\/a> vastustivat my\u00f6s oppia kielt\u00e4ess\u00e4\u00e4n Johanneksen kirjoittaneen Ilmestyskirjan ja nimetess\u00e4\u00e4n sen kirjoittajaksi Cerinthuksen[19]<\/span><\/a>. Montanismin kohtuuttomuudet auttoivat saattamaan opin huonoon huutoon Id\u00e4ss\u00e4, ja se leimautui enemm\u00e4n juutalaiseksi kuin kristilliseksi.<\/span><\/p>\n

Caius vastusti Roomassa Proclusta, montanistia, ja v\u00e4itti, ett\u00e4 Cerinthus oli keksinyt opin tuhatvuotisesta valtakunnasta[20]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

Mutta opilla oli laajalti vaikutusta aleksandrialaiseen filosofiseen ajatteluun, erityisesti Klemens Aleksandrialaisen[21]<\/span><\/a> ja Origeneen [22]<\/span><\/a>ajatuksiin, jotka antoivat Id\u00e4ss\u00e4 kuoliniskun kiliasmille<\/i>, opille tuhatvuotisesta valtakunnasta.<\/span><\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 oppia t\u00e4ydensi Dionysios Aleksandrialainen, jolta on j\u00e4\u00e4nyt mielenkiintoinen kuva menestyksest\u00e4\u00e4n taistelussa Egyptin kristittyjen kiliastisia<\/i> n\u00e4kemyksi\u00e4 vastaan, luultavasti maaseutualueilla, joihin oli vaikuttanut paljon Nepos Arseniolaisen kirjoitukset, ja joka oli opettanut tuhatvuotisesta valtakunnasta, johon liittyi ruumiillisia nautintoja. Harhaoppi uhkasi Egyptin kirkkoa, mutta Dionysios viisailla perusteluillaan ja opetuksillaan torjui t\u00e4m\u00e4n, ja h\u00e4nen vastustajansa, johtajanaan Coracion, luopuivat n\u00e4kemyksist\u00e4\u00e4n v. 225 jKr.[23]<\/span><\/a> Metodius Tyyrolainen[24]<\/span><\/a> ja Apollinarios[25]<\/span><\/a> puolustivat silti oppia tuhatvuotisesta valtakunnasta ja Egyptin munkit hyv\u00e4ksyiv\u00e4t sen[26]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

K\u00e4sitykset tuhatvuotisesta valtakunnasta L\u00e4nness\u00e4<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

L\u00e4nness\u00e4 k\u00e4sitykset tuhatvuotisesta valtakunnasta p\u00e4\u00e4siv\u00e4t voitolle Augustinukseen asti, joka itse aikoinaan oli pit\u00e4nyt niit\u00e4 vireill\u00e4 pikemminkin hengellisess\u00e4 kuin aistillisessa muodossa, mutta nyt vastusti niit\u00e4 ja muotoili selityksen Ilmestyskirjan kohtaan 20: 4 ss., jonka Kirkko hyv\u00e4ksyi moniksi vuosisadoiksi.<\/span><\/p>\n

Augustinus uskoi, ett\u00e4 1000 vuotta tarkoitti Kirkon maanp\u00e4\u00e4llist\u00e4 aikaa ja pyhien hallitus taivasten valtakunnan hallitusta. Ensimm\u00e4inen yl\u00f6snousemus Augustinuksen mukaan tarkoitti kastettujen hengellist\u00e4 osallisuutta Kristuksen yl\u00f6snousemukseen[27]<\/span><\/a>. H\u00e4nen teoriansa koskien Kirkon olemassaoloaikaa, kirjaimellisesti otettuna synnytti n\u00e4kemyksen, ett\u00e4 loppu tulisi vuonna 1000 jKr.<\/span><\/p>\n

Samankaltainen asia, jonka my\u00f6t\u00e4 oppi tuhatvuotiseen valtakuntaan h\u00e4visi n\u00e4kyvist\u00e4, osoittaa ett\u00e4 yleisesti ottaen se ei ollut koskaan kajonnut kristinuskon eettiseen ja hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n tai kristittyjen el\u00e4m\u00e4\u00e4n kansalaisiin. Ihmiset tyytyiv\u00e4t odottamaan, ja ajatus sivuutti huomaamatta heid\u00e4n mielens\u00e4, kun sen kuvitteellisuus ja joidenkin hillitt\u00f6myys, jotka uskoivat siihen, k\u00e4vi ilmi.<\/span><\/p>\n

Syyriassa ja Pontuksessa oli joitakin, jotka Montanuksen tavoin opettivat, ett\u00e4 heid\u00e4n tulisi irtautua kaikista siteist\u00e4 ja menn\u00e4 kohtaamaan Herraa, tai myyd\u00e4 tavaransa ja lopettaa ty\u00f6nteko, koska H\u00e4n oli aivan l\u00e4hell\u00e4. Mystiset lahkot keskiajalla her\u00e4ttiv\u00e4t uudelleen henkiin tuhatvuotisen valtakunnan odotukset, ja uskonpuhdistuksen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4asiassa anabaptistit. N\u00e4kemykset tuhatvuotisesta valtakunnasta vaihdellen aistillisemman tai hengellisemm\u00e4n valtakunnan odotuksien suhteen, ovat siit\u00e4 l\u00e4htien aika ajoin her\u00e4nneet henkiin. Monet arvostetut teologit uskoivat kiliastisiin n\u00e4kemyksiin, mutta p\u00e4\u00e4asiassa Amerikassa oppi on synnytt\u00e4nyt useita lahkoja[28]<\/span><\/a>. N\u00e4m\u00e4 uskoivat varhaiskirkon kiliastien tavoin, ett\u00e4 tuhannen vuoden lopussa Saatana p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n siteist\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4n aloittaa sodan pyhi\u00e4 vastaan, mutta kohtaa tuhonsa.<\/span><\/p>\n

Maailmanloppu<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Maailman n\u00e4yt\u00f6ksen p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 kuvasivat samalla tavalla sek\u00e4 tuhatvuotisen valtakunnan kannattajat ett\u00e4 \u2013 vastustajat, ja kuvausta pit\u00e4v\u00e4t yh\u00e4 vireill\u00e4 luultavasti kirjallisessa mieless\u00e4 monet kristityt \u2013 roomalaiskatoliset, anglikaanit ja protestantit. T\u00e4rkeimm\u00e4t tunnusmerkit ovat Kristuksen toinen tulemus majesteetillisena koko ihmiskunnan tuomarina, kaikkien yl\u00f6snousemus[29]<\/span><\/a>, viimeinen tuomio[30]<\/span><\/a> ja tuomion julistaminen – ikuinen rangaistus helvetiss\u00e4 syntisille, ja ikuinen autuus vanhurskaille taivaassa tai uudessa taivaassa ja maassa. Er\u00e4s varhaisimmista kuvauksista l\u00f6ytyy \u201dPietarin Ilmestyskirjassa<\/i>\u201d.Er\u00e4s n\u00e4ihin n\u00e4kyihin liittyv\u00e4 on n\u00e4ky on taivaan ja maan lopusta, niiden tuhoutumisesta tai muuntumisesta, ja uuden maailmankaikkeuden ilmestymisest\u00e4, ja jonka keskuksena tulee olemaan Taivaallinen Jerusalem.<\/span><\/p>\n

Apokatastasis- oppi<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Klemens Aleksandrialainen opetti ehdonalaisesta tuomiosta, joka lakkaisi viimeisell\u00e4 tuomiolla[31]<\/span><\/a>. Origeneella viimeinen tuomio – josta h\u00e4n ei sano mit\u00e4\u00e4n, tuskin on l\u00e4sn\u00e4 oleva, ts. Raamatun profetiaa ei pid\u00e4 ottaa kirjaimellisesti[32]<\/span><\/a> – on tuskin viimeinen tapahtuma. Pikemminkin se on \u201dhetki\u201d kauan kest\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kehityskulussa, jolloin \u201dsyntiset\u201d, mukaan lukien demonit, rangaistuksen parantavan prosessin kautta saatetaan entiselleen, vaikkakin autuudessa tulee olemaan eri asteita, eik\u00e4 syntisen sielu voi koskaan tulla sellaiseksi kuin se alun perin oli. T\u00e4m\u00e4 on apokatastasis<\/i>– oppi, jossa h\u00e4nt\u00e4 my\u00f6t\u00e4iliv\u00e4t monet kreikkalaiset is\u00e4t, erityisesti Gregorios Nyssalainen, Theodoros Mopsuestilainen ja v\u00e4hemm\u00e4n ponnekkaasti Gregorios Naziansilainen. Egyptin ja Palestinan luostareissa t\u00e4t\u00e4 oppia my\u00f6s tuettiin pitk\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeenp\u00e4in, monet nykyajankin teologit ovat enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n sen kannalla.<\/span><\/p>\n

Oppi syntisten ehdollisesta kuolemattomuudesta<\/i>, kuten edelt\u00e4 n\u00e4kyy, ja tyhjiinraukeamisesta <\/i>tai tuhoutumisesta olemattomiin, my\u00f6s edell\u00e4 mainittu, joka l\u00f6ytyy jo Arnobiukselat, saavutti laajaa kannatusta.<\/span><\/p>\n

Gnostilainen k\u00e4sitys<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Gnostilaisessa kokonaisuudessa k\u00e4sitys lopullisesta t\u00e4ydellisest\u00e4misest\u00e4 ei sis\u00e4lly jumalallisen tuomion ajatukseen. Tuomio on automaattinen sielujen sis\u00e4isen luonnon mukainen \u2013 ehdollisen kuolemattomuuden laji. Ne, jotka ovat joko pneumatikoi<\/i> tai psykikoi<\/i>, yksinkertaisesti tuhoutuvat, ja kun Kristuksen maailmankausi p\u00e4\u00e4ttyy pleromaan<\/i>[33]<\/span><\/a>, ei en\u00e4\u00e4 voisi olla toista tulemusta. T\u00e4ydellistyminen on tulosta on kaikkien valon kipin\u00f6iden t\u00e4ydellisest\u00e4 ennalleen saattamisesta niille korkeille seuduille, joista ne ovat l\u00e4ht\u00f6isin. Niist\u00e4 per\u00e4isin olevan maailmankaikkeuden t\u00e4ytyy vanheta ja hajota, ja tulee tuhotuksi tulen kautta.<\/span><\/p>\n

Pistis Sofiassa<\/span><\/i> opetetaan viimeisest\u00e4 tuomiosta ja helvetin tuskista \u2013 ep\u00e4tavallinen n\u00e4k\u00f6kulma gnostilaisuudessa. Markionin j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 hyv\u00e4 Jumala ei tuomitse eik\u00e4 rankaise, paitsi siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pahan poissa luotaan. Syntisi\u00e4 rangaistaan Demiurgin tulessa. On vain kaksi p\u00e4\u00e4tekohtaa: hyv\u00e4n Jumalan taivas ja Demiurgin helvetti. \u201dJoko Markion uskoi Paavalin tavoin, ettei kukaan voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lakia, tai h\u00e4n vaikeni \u201dvanhurskaiden\u201d lopusta, koska asia ei kiinnostanut h\u00e4nt\u00e4\u201d[34]<\/span><\/a>.<\/span><\/span><\/p>\n

Uusi taivas ja maa<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Usko maailman ja maailmankaikkeuden katastrofaalisen loppuun ja uudistumiseen oli olemassa muun muassa meksikolaisilla, skandinaaveilla, hinduilla, buddahalaisilla, parsilaisilla, stoalaisilla ja islamilaisilla. On tarpeen ottaa selv\u00e4\u00e4, kuinka se kehittyi juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Profeetallisissa kirjoissa valmistetaan tiet\u00e4 sellaiselle opille 1) luonnossa tapahtuvilla mullistuksilla, joita seuraavat Herran p\u00e4iv\u00e4n tuomiot maapallon palatessa aikaisempaan kaaoksen tilaansa[35]<\/span><\/a>, ja 2) taivaan ja maan ylenpalttisesta hedelm\u00e4llisyydest\u00e4 ja kauneudesta j\u00e4lkeenp\u00e4in[36]<\/span><\/a>. Samaan aikaan toisinaan viitataan maan pysyvyyteen[37]<\/span><\/a>. Oppi uudesta taivaasta ja maasta ilmenee ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Jesajalla[38]<\/span><\/a>, mutta onko kysymys sekavuudesta tekstiyhteydess\u00e4 vai ei, sit\u00e4 on vaikea ratkaista[39]<\/span><\/a>. Samanlainen ajatus l\u00f6ytyy Psalmista 102:25, joka ajoittunee makkabealaisten aikaan. Vanhan Testamentin rajojen ulkopuolelta t\u00e4m\u00e4 ajatus l\u00f6ytyy Eenokin kirjan 45:4 s., jossa kerrotaan taivaan ja maan muuttumisesta. Uudesta maasta tulee Messiaanisen Valtakunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, eik\u00e4 syntisill\u00e4 ole siin\u00e4 sijaa. Eenokin kirjan kohdassa 91:14 ss. maallisen valtakunnan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 \u201dmaailma on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty tuhoutumaan, ja \u201dtaivas antaa tilaa uudelle taivaalle viimeisen tuomion j\u00e4lkeen\u201d. Vanhurskaat k\u00e4yv\u00e4t siihen sis\u00e4lle[40]<\/span><\/a>, mutta uudesta maasta ei sanota mit\u00e4\u00e4n. Verrattaessa kohtaan Eenok 72:1: \u201dkunnes uusi luominen on saatettu p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, joka kest\u00e4\u00e4 iankaikkiseen\u201d. \u201dJuhlien kirjassa\u201d[41]<\/span><\/a> taivaat ja maa uudistetaan ja pyh\u00e4kk\u00f6 asetetaan Jerusalemiin. Maa ja kaikki, mit\u00e4 siin\u00e4 on, pyhitet\u00e4\u00e4n, ja ihmiset el\u00e4v\u00e4t 1000 vuotta. Sellainen uudistuminen on jo tapahtunut kahdesti \u2013 vedenpaisumuksessa ja Jaakobin ja h\u00e4nen siemenens\u00e4 kanssa[42]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

\u201dBaarukin ilmestyskirjassa<\/i>\u201d maailma palaa aikaisempaan[43]<\/span><\/a> olemukseensa, uudistuu viimeisell\u00e4 tuomiolla, ja siit\u00e4 tulee iankaikkinen, muuttumaton ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n[44]<\/span><\/a>. Nelj\u00e4nness\u00e4 Esran kirjassa [45]<\/span><\/a> maailma palaa \u201dvanhaan hiljaisuuteensa\u201d seitsem\u00e4ksi p\u00e4iv\u00e4ksi ja sitten \u201dnousee ylos\u201d.<\/span><\/p>\n

Samanlainen opetus l\u00f6ytyy rabbiinisista ja Talmudin kirjoituksista. Uusi taivas ja maa ovat vanhurskaiden asunto, ja niist\u00e4 kaikki kipu, suru, synti ja pahat olennot on karkotettu pois.<\/span><\/p>\n

Uudesta testamentista l\u00f6ytyy samanlainen k\u00e4sitys. Tulee olemaan palinggenesia<\/i>[46]<\/span><\/a> tai apokatastasis panton<\/i>[47]<\/span><\/a>. <\/i>Taivas ja maa j\u00e4rkkyv\u00e4t ja muuttuvat, mutta se mik\u00e4 on ikuista, tulee pysym\u00e4\u00e4n[48]<\/span><\/a>. Viitataan maailman tuhoutumiseen menneisyydess\u00e4 veden kautta[49]<\/span><\/a> ja ennustetaan tulevaisuudessa tapahtuva taivaan ja maan tuhoutuminen tulen kautta- ainoa viittaus Uudessa testamentissa sellaiseen tuhoon[50]<\/span><\/a>. T\u00e4m\u00e4 oppi l\u00f6ytyy jo Babylonian uskonnossa. Sitten ilmestyv\u00e4t uudet taivaat ja uusi maa, jossa vanhurskaat asuvat.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 muistuttaa stoalaista ekpyrosis<\/i>– oppia [51]<\/span><\/a> ja saattaa olla lainaus siit\u00e4. Mutta jo Vanhassa testamentissa tavataan ajatus tulesta, joka h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 maan[52]<\/span><\/a> ja on yhteydess\u00e4 Jumalan tuomioon \u2013 tuli, joka polttaa syntiset[53]<\/span><\/a>. Danielin kirjan 7:10:ssa tulinen virta tulee esiin valtaistuimen alta, samoin Eenokin kirjassa[54]<\/span><\/a>. Nelj\u00e4nness\u00e4 Esran kirjassa[55]<\/span><\/a> tulinen virtaa tulee \u201dmerest\u00e4 nousseen miehen\u201d suusta ja polttaa viholliset. Ajatus tuomiosta tulen kautta jatkuu Uudessa testamentissa[56]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

Ja viel\u00e4 Ilmestyskirjassa viimeisell\u00e4 tuomiolla maa ja taivas katoavat[57]<\/span><\/a>, tai ne katoavat yhdess\u00e4 meren kanssa, ja antavat tilaa uudelle taivaalle ja maalle, autuaiden tyyssijalle[58]<\/span><\/a>. Roomalaiskirjeess\u00e4[59]<\/span><\/a> viitataan uuteen luomakuntaan.<\/span><\/p>\n

N\u00e4ist\u00e4 l\u00e4hteist\u00e4 ajatus siirtyi patristiseen teologiaan. Nykyinen maailmankaikkeus on tuhoutuva, tai sen ulkoinen j\u00e4rjestys muuttuu ja antaa tilaa suurenmoisemmalle kokoonpanolle[60]<\/span><\/a>. My\u00f6t\u00e4illen 2. Piet. 3: 3 s. Justinus[61]<\/span><\/a>, Tatianus[62]<\/span><\/a> ja Minucius Felix[63]<\/span><\/a> opettavat maailman tuhoutumisesta tulen kautta. Hippolytus kuvailee tulista virtaa, joka kuluttaa maan, kun taas taivas k\u00e4\u00e4rit\u00e4\u00e4n kuin kirjak\u00e4\u00e4r\u00f6. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tulee olemaan uusi taivas ja maa[64]<\/span><\/a>. My\u00f6s Origenes viittaa t\u00e4h\u00e4n[65]<\/span><\/a>, mutta muualla h\u00e4n puhuu aineellisen maailman muuttumisesta ja uudistumisesta[66]<\/span><\/a>. H\u00e4n puhuu my\u00f6s autuaiden kulusta planeettojen sf\u00e4\u00e4rien taakse todelliseen taivaaseen ja maahan[67]<\/span><\/a>. Metodius samoin puhuu maailman uudistumisesta tulen kautta, ja Lactantius maailman ja syntisten poroksi palamisesta. Toisinaan vanhurskaat k\u00e4tkeytyv\u00e4t luoliin ja sitten tulevat esiin. Taivaat k\u00e4\u00e4rit\u00e4\u00e4n kokoon ja maa muuttuisi[68]<\/span><\/a>. N\u00e4m\u00e4 ajatukset ovat t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 paikalla \u201dSibyllan oraakkeleissa\u201d. Tuomiolla tulivirta tai \u2013 ry\u00f6ppy virtaa taivaasta ja kuluttaa maan, meren ja taivaan. Mutta kaikki ilmaantuvat uudistuneina, eli Jumala ottaa esiin kaiken, mik\u00e4 pyrkii puhdistumaan. T\u00e4m\u00e4 tai joku muu virta tulee esiin patsaasta Jumalan valtaistuimen \u00e4\u00e4ress\u00e4, ja kaikki kulkevat sen kautta yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen[69]<\/span><\/a>. Koko Sibylliinien k\u00e4sitys, olipa sitten juutalainen tai kristillinen, muistuttaa parsilaista k\u00e4sityst\u00e4 lopunajasta.[70]<\/span><\/a><\/span><\/p>\n

Irenaeus[71]<\/span><\/a> vastustaessaan Valentinusta ei usko maailman tuhoon tulen kautta, vaan sen muuttumiseen. Augustinus opetti, ett\u00e4 se mik\u00e4 maailmassa on katoavaista, tulee h\u00e4vitetyksi tulen kautta. Sitten ilmestyy uusi maailma, sopiva uudistuneen ihmiskunnan asuttavaksi[72]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

Valentinolaisten opin mukaan tuli on k\u00e4tkettyn\u00e4 maailmassa, ja se lopussa leimahtaa liekkiin ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kaiken aineen syttyen itsest\u00e4\u00e4n sen kanssa[73]<\/span><\/a>. T\u00e4m\u00e4 on luultavasti lainausta stoalaisilta. Simonialaiset opettivat maailman hajoamisesta[74]<\/span><\/a> ja siin\u00e4 viitataan my\u00f6s peratealaiseen[75]<\/span><\/a> oppij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n \u2013 \u201dmuodollinen maailma\u201d on katoava[76]<\/span><\/a>. T\u00e4ss\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n tapahtunut uudistumista. Pistis Sofiassa l\u00f6ytyy my\u00f6s oppi viimeisest\u00e4 tuomiosta ja maailmanpalosta. Manikealaisessa oppij\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 tuli s\u00e4ilyy vuoteen 1468 ja polttaa sitten maailman. Oppi on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 lainattu parsilaisilta. Gnostilainen opilla toisaalta on hengenheimolaisuutta herakliideihin ja stoalaisiin.<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Viimeinen tuli<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Patristisissa kirjoituksissa ennen kuin oppi kiirastulesta oli t\u00e4ysin muodostunut l\u00f6ytyy erilaisia k\u00e4sityksi\u00e4 tulesta. Sivuuttamalla k\u00e4sitykset tulesta \u2013 aineellinen vai symbolinen kirjoittajien n\u00e4k\u00f6kulmasta, joka puhdistaa henkil\u00f6t kuoleman ja viimeisen tuomion v\u00e4lisen\u00e4 aikana[77]<\/span><\/a>, siit\u00e4 on kaksi vallitsevaa k\u00e4sityst\u00e4.<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

\u201dIisakin Testamentin<\/i>\u201d mukaan [78]<\/span><\/a> tulinen virta on \u00e4lyk\u00e4s, eik\u00e4 vahingoita vanhurskaita, ainoastaan syntisi\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kuolemassa sielut kulkevat l\u00e4pi tulisen joen tai j\u00e4rven. Se ei vahingoita, vaan ainoastaan puhdistaa vanhurskaat ja katuvat. Kaikki muut k\u00e4rsiv\u00e4t siit\u00e4[79]<\/span><\/a>. Aabrahamin Testamentissa[80]<\/span><\/b><\/a><\/i> kuoleman j\u00e4lkeisess\u00e4 alustavassa tuomiossa enkeli Puriel koettelee sieluja tulella. Jos heid\u00e4n tekonsa painavat heit\u00e4, heid\u00e4t vied\u00e4\u00e4n syntisten paikkaan, mutta jos tuli hyv\u00e4ksyy heid\u00e4n tekonsa, he siirtyv\u00e4t vanhurskaiden paikkaan. Sama k\u00e4sitys tulisesta joesta on pantu viimeisen tuomion yhteyteen kuten parsilaisten opissa[81]<\/span><\/a>. T\u00e4m\u00e4 on havaittavissa Sibylliineissa. Origenes toisinaan pit\u00e4\u00e4 puhdistavaa tulta samana, joka tulee tuhoamaan koko maailman. Sen on koettava t\u00e4m\u00e4 kaikki, mutta puhtaille se ei aiheuta kipua. Lactantius[82]<\/span><\/a> opettaa, ett\u00e4 Kristuksen tulemus edelt\u00e4en tuhatvuotista valtakuntaa tulee olemaan tuomio tulen kautta, joka tule polttamaan ne, joiden synnit ovat suurempia lukum\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n tai raskaudeltaan, mutta vanhurskaat eiv\u00e4t tunne sit\u00e4. Ambrosius[83]<\/span><\/a> opetti, ett\u00e4 tulisi koettelisi sieluja viimeisell\u00e4 tuomiolla puhdistaen ja elvytt\u00e4en vanhurskaita, mutta piinaten syntisi\u00e4 ikuisesti. Viimeisen tuomion j\u00e4lkeisest\u00e4 syntisi\u00e4 puhdistavasta tulesta l\u00f6ytyy tietoa ambrosiasterin<\/i>[84]<\/span><\/a> opetuksista.<\/span><\/p>\n

Useimmat kirjoittajista yhdist\u00e4v\u00e4t ajatuksen tulesta, jonka l\u00e4pi kaikki k\u00e4yv\u00e4t, tuleen, joka mainitaan 1. Kor.3:13:ssa, mutta VT:ssa ja UT:ssa on monia tekstikohtia, joissa puhutaan tulesta viimeisen tuomion yhteydess\u00e4. Luultavasti klassinen k\u00e4sitys pyriplegethonista[85]<\/span><\/b><\/a><\/i>, egyptil\u00e4isest\u00e4 tulisesta j\u00e4rvest\u00e4 Amentissa ja parsilaisesta myytist\u00e4 maailmantulesta, joka on vanhurskaille kuin l\u00e4mmin maito, mutta syntisille kuin sulaa metallia, ovat olleet hahmottamassa t\u00e4t\u00e4 patristista k\u00e4sityst\u00e4.<\/span><\/p>\n

Sielujen punnitseminen[86]<\/span><\/b><\/a><\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Tuomioajatuksen yhteydess\u00e4 ajatus psychostasiasta<\/i>, sielujen tai niiden tekojen punnitsemisesta, l\u00f6ytyy monista loppua koskevista n\u00e4kemyksist\u00e4, mm. egyptil\u00e4isill\u00e4, intialaisilla, persialaisilla ja islamilaisilla. Se tavataan my\u00f6s mandealaisilla lainana parsilaisilta. Heprealaisten keskuudessa ajatus, ett\u00e4 Jumala punnitsee vaa\u00b4alla rajoittuu ensiksi t\u00e4h\u00e4n maailmaan[87]<\/span><\/a>. T\u00e4m\u00e4 tarina on luultavasti egyptil\u00e4ist\u00e4 alkuper\u00e4\u00e4 ja on yleens\u00e4 hengellistetty. Se l\u00f6ytyy egyptil\u00e4isest\u00e4 tarinasta vierailusta Amentin luo. Apokalyptisest\u00e4 kirjallisuudesta ajatus on siirtynyt tulevaan tuomioon, jolloin Valittu punnitsee vaa\u00b4alla ihmisten teot[88]<\/span><\/a> – k\u00e4sitys l\u00f6ytyy my\u00f6s hyvin maallistuneessa muodossa Talmudissa. Ensimm\u00e4inen viittaus t\u00e4h\u00e4n ajatukseen kristillisess\u00e4 kirjallisuudessa l\u00f6ytyy Aabrahamin Testamentista[89]<\/span><\/a>, jossa alustavalla tuomiolla kuoleman j\u00e4lkeen enkeli Dokiel punnitsee sielut. Heid\u00e4n tuomionsa on yhdenmukainen t\u00e4m\u00e4n ja muiden koetusten kanssa, mutta sielut, joilla on samanlaiset synnit, sek\u00e4 vanhurskaat pannaan erilleen[90]<\/span><\/a> odottamaan viimeist\u00e4 tuomiota. T\u00e4st\u00e4 ajatuksesta Mikaelista punnitsemasta sieluja, jonka teht\u00e4v\u00e4\u00e4 on v\u00e4itetty Hermeksen teht\u00e4v\u00e4\u00e4 vastaavaksi, ihmisten kohtaloiden punnitsijaksi, tuli suosittu varhais- ja my\u00f6h\u00e4iskeskiajan n\u00e4yiss\u00e4 Toisesta maailmasta, ja l\u00e4ntisess\u00e4 ikonografiassa usein Saatana ja pahat henget yritt\u00e4v\u00e4t painaa vaakakuppia voittaakseen sielun.<\/span><\/p>\n

Henkil\u00f6\u00f6n painettu merkki erottaa h\u00e4net tuomittuna tai pelastettuna kauheasta tuomiosta[91]<\/span><\/a>. Rabbiinisessa kirjallisuudessa ymp\u00e4rileikkaus on merkki, joka pelastaa Gehennalta. N\u00e4it\u00e4 ajatuksia kuvataan gnostilaisessa k\u00e4sityksess\u00e4 sielun noususta l\u00e4pi sf\u00e4\u00e4rien ja sen vapaasta kulusta, koska se kantaa tietty\u00e4 merkki\u00e4, tai on kastettu, tai sinet\u00f6ity tai tuntee maagisen yleiskaavan. Samanlaisia k\u00e4sityksi\u00e4 tavattiin jo alkukantaisten kansojen k\u00e4sityksiss\u00e4 maailmanlopusta. Ajatus kasteesta on my\u00f6s merkki tai koetus. Synti tekee merkkej\u00e4 syntiseen ja n\u00e4ist\u00e4 merkeist\u00e4 h\u00e4net tunnistetaan Tuonpuoleisessa[92]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

El\u00e4m\u00e4nkirja ja tuomio<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Babylonialaisten uskonnossa Mardukilla oli kirjuri, joka kirjoitti muistiin h\u00e4nen sanelustaan el\u00e4vien kohtalot, ja kirjuri kirjoitti muistiin my\u00f6s Haadeksen hallitsijan m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset. VT: ssa \u201dEl\u00e4m\u00e4n tai muistikuvien kirja\u201d sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 niiden nimet, jotka kuuluvat Jahven kansaan, ja siit\u00e4 heid\u00e4n nimens\u00e4 voidaan imuroida[93]<\/span><\/a>. T\u00e4st\u00e4 tulee sitten niiden kirja, jotka hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n tulevaan autuuteen[94]<\/span><\/a> – ajatus l\u00f6ytyy t\u00e4ydellisen\u00e4 Uudessa testamentissa[95]<\/span><\/a>. ja Mainitaan[96]<\/span><\/a> my\u00f6s kirjat, joissa hyv\u00e4t ja pahat teot ovat kirjattuina, ja ne avataan tuomiolla[97]<\/span><\/a>. N\u00e4m\u00e4 ajatukset toistuvat apokalyptisess\u00e4 kirjallisuudessa. El\u00e4vien kirjat ovat olemassa [98]<\/span><\/a> ja avataan viimeisell\u00e4 tuomiolla.[99]<\/span><\/a> On my\u00f6s kirjoja, joihin ihmisten teot on kirjattu ja niit\u00e4kin k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n tuomiolla[100]<\/span><\/a>. Eenokin sanotaan olevan kirjuri, joka kirjoittaa muistiin teot[101]<\/span><\/a>, muualla se on arkkienkeli[102]<\/span><\/a>. Aabrahamin Testamentissa[103]<\/span><\/a> kaksi enkeli\u00e4 tai Eenok kirjoittavat muistiin teot ja sieluille langetetut tuomiot. Samanlaisia ajatuksia l\u00f6ytyy varhaiskristillisest\u00e4 kirjallisuudesta ja N\u00e4yiss\u00e4 tuonpuoleisesta, ja ne ovat suosittuja uskomuksia. Tallentajat ovat hyvin usein enkeleit\u00e4 \u2013k\u00e4sitys, joka l\u00f6ytyy kreikkalaisten uskosta koskien demoneja tai varjoja[104]<\/span><\/a>. Samankaltaisia ajatuksia kirjoista ja rekistereist\u00e4, jotka p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t ihmisten tulevasta kohtalosta l\u00f6ytyy joissakin korkeammissa etnisiss\u00e4 uskonnoissa, hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja islamissa.<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Lopuksi<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Ajatuksia koskien maailmanloppua, ja jotka l\u00f6ytyv\u00e4t useimpien uskontojen lopunaikaa koskevissa k\u00e4sityksiss\u00e4, voidaan pit\u00e4\u00e4 myyttisin\u00e4 pohdiskeluina johtuen tiedosta jostakin aidosta katastrofista luonnossa tai sen ilmi\u00f6iss\u00e4. Maailmalla t\u00e4ytyy olla loppu, kuten tiede opettaa, ja ihmisten pohdiskelut osoittavat, mutta ne kuvaavat tuota loppua karmein v\u00e4rin, yleisesti ennakoiden sen j\u00e4lkeen uutta j\u00e4rjestyst\u00e4. Mutta vain muutamissa eskatologioissa l\u00f6ytyy k\u00e4sitys suuresta viimeisest\u00e4 tuomiosta, parsilaisuudessa, juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa, ja t\u00e4m\u00e4 liittyy tietouteen maailmanlopusta, lopullisesta katastrofista, joka on alkusoitto tai jopa osa tuomion tapahtumaa. Moraaliset ja luonnolliset tapahtumat ovat yhteydess\u00e4 toisiinsa, koska ihmisist\u00e4 n\u00e4ytti sopivalta, ett\u00e4 aika, jolloin heid\u00e4n kohtalonsa p\u00e4\u00e4tettiin, olisi tahdistettu maailman j\u00e4rjestyksen lopun kanssa. Kristinusko, ja jos hyv\u00e4ksymme Kristuksen eskatologisen opetuksen, Kristus itse opetti t\u00e4t\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4. Mutta suuntaus nykyisin on enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n etsi\u00e4 hengellisemp\u00e4\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 tuomiosta ja ihmisten itse yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n olla huolissaan maailmaj\u00e4rjestyksen p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 tapahtumana, johon on liittynyt enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n mekaanisena viimeinen tuomio. Jumalan tuomion ilmeneminen ihmissielussa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4n\u00e4 kuin kaamea ilmi\u00f6, johon on niin kauan uskottu Viimeisen Tuomion seuralaisena, ja jolla ei voi olla yhteytt\u00e4 sieluun tai organismiin, johon se puetaan tulevassa tilassaan.<\/span><\/p>\n

Kirkon alkuvuosisatojen ideologiat lopun ajasta voidaan tiivist\u00e4\u00e4 seuraavasti: Enkelit noutavat ihmisen kuollessa sielun Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloon, joka v\u00e4liaikaisesti m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 sen paikkaan, joka sielulle kuuluu sen edellytysten mukaisesti. Monet kirjoittajat ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t n\u00e4m\u00e4 v\u00e4liaikaiset tilat Haadeksen eri osastoiksi. Mutta toisen voitolle j\u00e4\u00e4neen n\u00e4kemyksen mukaan, osaksi Kristuksen Tuonelaan alas laskeutumisen seurauksena, vanhurskaiden sielut p\u00e4\u00e4siv\u00e4t taivaaseen eli taivaalliselle alueelle, jota nimitettiin Paratiisiksi ja joka toisinaan sijaitsi maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, Aadamin paratiisi. T\u00e4m\u00e4 Paratiisi tulisi ilmi Kristuksen tuhannen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 tapahtuvan tulemuksen yhteydess\u00e4 ja maailma tuhoutuessa. T\u00e4m\u00e4 ajatus l\u00f6ytyy jo Ignatios Antiokialaiselta ja \u201dJesajan taivaaseen astumisesta\u201d ja Kyprianus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen samaa mielt\u00e4 asiasta monien vastustaessa h\u00e4nt\u00e4. K\u00e4sityst\u00e4 vastustivat voimakkaasti Justinus, Irenaeus ja Tertullianus. Tertullianus v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ainoastaan marttyyrit p\u00e4\u00e4siv\u00e4t suoraan Paratiisiin, josta k\u00e4sityksest\u00e4 ehk\u00e4 Irenaeus ja Justinus olivat samaa mielt\u00e4. Lis\u00e4ksi satunnaisesti esiintyy k\u00e4sitys, jonka mukaan kaikki kuoleman ja tuomion j\u00e4lkeen k\u00e4yv\u00e4t l\u00e4pi puhdistavan tulen. T\u00e4ss\u00e4 ilmenee ajatus katumuksesta ja puhdistuksesta kuoleman j\u00e4lkeen, johon rukoukset ja sakramentit my\u00f6t\u00e4vaikuttavat. Mutta mit\u00e4\u00e4n sellaista, joka olisi viittaamassa my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n kiirastuli-oppiin, ei l\u00f6ydy paavi Gregoriuksen aikaan asti, paitsi Augustinuksen arvelu, ett\u00e4 jotkut uskovat saattaisivat puhdistua ik\u00e4\u00e4n kuin tulen kautta synnillisist\u00e4 taipumuksistaan.<\/span><\/p>\n

Kristuksen tuhatvuotisella valtakunnalla tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin H\u00e4n rajoittaa paholaisen valtaa ihmisiin, ts. sitoo paholaisen. T\u00e4m\u00e4n ajanjakson lopussa paholainen p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n vapaaksi joksikin aikaa ja sen annetaan toimia ihmisten keskuudessa. T\u00e4m\u00e4n tuhatvuotisen valtakunnan kansalaisia voivat olla vain ne, jotka eiv\u00e4t ole kumartaneet petoa ja sen merkki\u00e4, ja jotka ovat nousseet kuolleista ensimm\u00e4isess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa. Se, joka ei ole ollut arvollinen tulemaan osalliseksi ensimm\u00e4isest\u00e4 yl\u00f6snousemuksesta, nousee kuolleista vasta noiden tuhannen vuoden j\u00e4lkeen eli \u201dtoisessa yl\u00f6snousemuksessa\u201d, Tuhatvuotisen valtakunnan kansalaisiin toisella kuolemalla ei ole mit\u00e4\u00e4n valtaa. Sitten kun nuo tuhat vuotta ovat p\u00e4\u00e4ttyneet ja paholainen joukkoineen terrorisoinut pyhi\u00e4, heid\u00e4t heitet\u00e4\u00e4n tuliseen j\u00e4rveen, joka on toinen kuolema.<\/span><\/p>\n

\u201dEnsimm\u00e4inen yl\u00f6snousemus\u201d tarkoittaa kasteessa tapahtuvaa yl\u00f6snousemusta ja \u201dtoinen yl\u00f6snousemus\u201d on se, joka tapahtuu viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. \u201dEnsimm\u00e4inen kuolema\u201d on ihmisen luonnollinen kuolema, jolloin h\u00e4nen sielunsa erkanee ruumiista ja \u201dtoinen kuolema on ikuinen vaiva, jota nimitet\u00e4\u00e4n n\u00e4in taivaallisen autuuden eli todellisen, ikuisen \u201del\u00e4m\u00e4n\u201d vastakohtana. \u201dToisella kuolemalla\u201d ei ole valtaa niihin, jotka ovat p\u00e4\u00e4sseet osallisiksi \u201densimm\u00e4isest\u00e4 yl\u00f6snousemuksesta\u201d, kun taas \u201densimm\u00e4isest\u00e4 kuolemasta\u201d eiv\u00e4t pyh\u00e4tk\u00e4\u00e4n ole vapautetut.<\/span><\/p>\n

\n

 <\/p>\n

\n
\n

[1]<\/span><\/a> Didache XVI: 4; Ep. Barn. 15; Irenaeus V:25; Hippolytus: De Christo et Antichristo; Lactantius: VII: 17<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[2]<\/span><\/a> \u201dkuusi luomisen p\u00e4iv\u00e4\u00e4\u201d: Ep. Barn. 15; samaa mielt\u00e4 olivat Irenaeus, Hippolytus, Lactantius, jne.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[3]<\/span><\/a> Sib. Or. VIII: 148<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[4]<\/span><\/a> VII: 20<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[5]<\/span><\/a> Ps 1:5<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[6]<\/span><\/a> De An. 35, 55, 58; Adv. Marc. 3:24<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[7]<\/span><\/a> Heino, Harri: Mihin Suomi t\u00e4n\u00e4\u00e4n uskoo. Wsoy. Juva 2002. ss.175 -181<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[8]<\/span><\/a> Adv. Haer. 5:33<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[9]<\/span><\/a> ehk\u00e4 midrasta<\/i> 1.Moos. 27:28<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[10]<\/span><\/a> Apoc. Bar. 54; En. 10:19<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[11]<\/span><\/a> Ep. Barn. 4, 15; Hermas: Didache 10:16; Justinus: Dial. 80, 81; Irenaeus, V:32 ss; Tertullianus, Adv. Marcion. III:24; Hippolytus,70; Lactantius, 7:20 ss.; Metodius, Conviv. IX. L. 5; Commodianus, Carm. Apol. s.\u00e4e 979<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[12]<\/span><\/a> Irenaeus, V:33<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[13]<\/span><\/a> Euseb. Hist. Eccl. III: 28<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[14]<\/span><\/a> Jerome, Comm. on Is. 66: 20<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[15]<\/span><\/a> Euseb. Hist. Eccl. V:16; Tertull. Adv. Marc.III:24; Epiph. XLIX: 1; Oracle of Prisca<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[16]<\/span><\/a> Dial. 80<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[17]<\/span><\/a> Irenaeus, V:31.1.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[18]<\/span><\/a> II vuosisadalla esiintyneit\u00e4 harhaoppisia, jotka kielsiv\u00e4t jumalallisen Sanan, josta evankelista Johannes oli saarnannut; . Heit\u00e4 kutsuttiin \u201dSanan kielt\u00e4jiksi\u201d.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[19]<\/span><\/a> Epiphan. XXXII, XXXIII, LI<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[20]<\/span><\/a> Euseb. Hist. Eccl. II:25<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[21]<\/span><\/a> Klemens, Strom. VII. 12, 74<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[22]<\/span><\/a> Origen. De Princ. II:11 ss.; Contr. Cels. VIII: 30<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[23]<\/span><\/a> Euseb, Hist. Eccl. VII: 24<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[24]<\/span><\/a> Method. Conviv. IX. 1. 5;<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[25]<\/span><\/a> Basil. Ep. CCLVIII. 4; CCLXV. 2; Greg. Naz. Ep. CII. 4<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[26]<\/span><\/a> Harnack: History of Dogma, II. s. 300, viite<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[27]<\/span><\/a> August. De Civ. Dei. 20:6 ss.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[28]<\/span><\/a> \u201dSeitsem\u00e4nnen p\u00e4iv\u00e4n adventistit\u201d ja \u201dToiset adventisti\u201d jne.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[29]<\/span><\/a> Kiliastien mielest\u00e4 syntisten toinen yl\u00f6snousemus<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[30]<\/span><\/a> Tapahtuu joidenkin mielest\u00e4 Jehoshaphatin<\/i> laaksossa<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[31]<\/span><\/a> Clem. Alex. Strom. VII: 2, 12<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[32]<\/span><\/a> Orig. Comm. on Matth. sec. 49<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[33]<\/span><\/a> pleroma= jumalallisten voimien t\u00e4ydellisyys<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[34]<\/span><\/a> Harnack: emt. I. s. 273, viite 2<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[35]<\/span><\/a> Jer. 4:23<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[36]<\/span><\/a> Hab. 3;5; Aam. 9:5; Miika 1:4; Jes. 51:8; 34:4<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[37]<\/span><\/a> Ps. 93:1; 104:5<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[38]<\/span><\/a> Jes. 65:17 s.; 66:22; vrt. 51:6<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[39]<\/span><\/a> Vrt. Jes. 66:22\u00a0\u00a0 65:20:n kanssa<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[40]<\/span><\/a> Een. 104:2<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[41]<\/span><\/a> Jubilees. 4:26<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[42]<\/span><\/a> Een. 19:25<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[43]<\/span><\/a> Apoc. Bar. 3:7<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[44]<\/span><\/a> Apoc. Bar. 32:6; 44:12; 48:50; 51:8; 57:2<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[45]<\/span><\/a> 4.Ezra 7:30 ss<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[46]<\/span><\/a> Matt. 19:28<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[47]<\/span><\/a> Apt. 3:21<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[48]<\/span><\/a> Hes. 12:66; vrt.1:10<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[49]<\/span><\/a> 2.Piet. 3:5 s.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[50]<\/span><\/a> Vrt. Josephus, Ant. I: ii. 3. vesi, tuli<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[51]<\/span><\/a> Ekpyrosis<\/i> (muinaiskreikaksi \u1f10\u03ba\u03c0\u03cd\u03c1\u03bf\u03c3\u03b9\u03c2, \u201dtulesta\u201d) on erityisesti stoalaisen filosofian termi, joka tarkoittaa maailmanpaloa, jossa ikuisesti sykleiss\u00e4 toistuva kaikkeus tuhoutuu jokaisen syklin lopussa, ja josta kaikkeus syntyy aina j\u00e4lleen uudelleen.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[52]<\/span><\/a> 5. Moos. 32: 22<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[53]<\/span><\/a> Ps. 97:3: Sak. 18; Jer. 15:14; Sef. 18; Mal. 4:1; vrt. Ps. 50:3; Hab. 3:5;<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[54]<\/span><\/a> Een. 14:19; 71:2;<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[55]<\/span><\/a> 4. Esra 13:2 s: vrt. Jubilee 36:10; Asc. Is. 4:18<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[56]<\/span><\/a> Matt. 3:12; Hepr. 10:27; 12:29; 1.Kor. 3:13; 2.Tess. 1:8<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[57]<\/span><\/a> vrt. Mark. 13:31<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[58]<\/span><\/a> Ilm. 20:11; 21:1; vrt. 6:14;<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[59]<\/span><\/a> Room. 8:19<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[60]<\/span><\/a> vrt. esim. Ep. Barn. 15; Hippol. De Christo et Antichrist; Iren. jae 35 s; Aug. Enchir.85 s; De Civ. Dei. XXII; Ambr. III: 14 s.; XX:12 s<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[61]<\/span><\/a> Justinus, Apol. II:7<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[62]<\/span><\/a> Tatian. kpl. 25<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[63]<\/span><\/a> Minucius Felix, kpl. 34<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[64]<\/span><\/a> Hippol. Discource \u00a7 37; vrt, Tertullian. De Ann. 55; De Spect. 30<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[65]<\/span><\/a> Origen, Contr. Cels. jae 15<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[66]<\/span><\/a> Origen, De Princ. I. 6. 4.; vrt. II. 1. 3.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[67]<\/span><\/a> Origen. ibid. II.3.7; III.6.8<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[68]<\/span><\/a> Lact. VII: 26<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[69]<\/span><\/a> Sibyll. Orac. II:196 ss; vrt. III: 79 ss.; IV:161 ss.: V: 158 ss.; VII: 28 s.; VIII: 217 ss.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[70]<\/span><\/a> Bousset: The Antichrist, s.163 s.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[71]<\/span><\/a> Iren. V: 36:L<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[72]<\/span><\/a> August. De Civ. Dei. XX:16<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[73]<\/span><\/a> Iren. I. 7.L<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[74]<\/span><\/a> Iren. I. 23.3; vrt. bailidelaisten j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n (Hippol. X:10<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[75]<\/span><\/a> peratealaiset perustivat oppinsa astrologiaan<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[76]<\/span><\/a> Hippol. V:7<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[77]<\/span><\/a> kts. Origen., De Princ. II.10.6: Cyprian. Ep. 60; Greg. Nyss. Orat. Catech. 26, 35; August. Enchir. 69; De Civ. Dei. XXI: 26<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[78]<\/span><\/a> Testam. of Isaac, II. 2. 146 s.: vrt. \u201dpor fronimon\u201d<\/i>; Clemens. Paedag.III:8; Origen. Strom. VII:6; Minuc. Felix, 35; \u201dsapiens ignis<\/i>\u201d. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys l\u00f6ytyy Herakleitokselta ja stoalaisilta.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[79]<\/span><\/a> Koptilaiset dokumentit, TS, 42; Joosefin historia; Johanneksen Teot<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[80]<\/span><\/a> Testam. of Aabraham \u00a7 12<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[81]<\/span><\/a> Testam. of Aabraham \u00a78<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[82]<\/span><\/a> Lactant. VII:20<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[83]<\/span><\/a> Ambr. Serm. III: 14; XX: 12; In Ps. XXXVI: 26<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[84]<\/span><\/b><\/i><\/a> Ambrosiasteriksi<\/i> kutsuttiin kaikkien apostoli Paavalin kirjeiden, paitsi heprealaiskirjeen, kommentaarien kirjoittajaa; In Ep. i. ad Cor. XV:53; In Ep. ad. Rom. V.14<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[85]<\/span><\/a> Pyriphlegethon<\/i> oli maanalainen tulinen joki ja sen jumala. Se oli yksi viidest\u00e4 helvetin joista, muut olivat Akheron, Styx, Lethe ja Kokytos<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[86]<\/span><\/a> psychostasia<\/i><\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[87]<\/span><\/a> Job. 31:6; Snl. 16:32; 21:2; 24:12; Ps. 62:8; Dan. 5:27; 4. Esra 3:34; Ps. Solom.5:4<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[88]<\/span><\/a> Enoch. 41:1; 45:3; 61:8; vrt. Apoc. Bar. 41.6<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[89]<\/span><\/a> Test. Abr. \u00a7 12<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[90]<\/span><\/a> Griffith,F. Ll.: Stories of the High Priests of Memphis. Oxford, 1900. s. 45 ss<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[91]<\/span><\/a> Hes. 9:4; Ps. Solom. 15:8; 10:8: \u201dHerran merkki on vanhurskaille heid\u00e4n pelastuksekseen!; \u201dtuhon merkki on heid\u00e4n otsassaan\u201d: Gal. 6:17; Ilm. 7:3; 9:4; 14:1;\u00a0\u00a0 2. Moos. 12:13 ja 1. Moos. 4: 16 saattavat viitata t\u00e4h\u00e4n<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[92]<\/span><\/a> Origen. Hom in Jer. 16<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[93]<\/span><\/a> 2. Moos. 32:32; Ps. 69: 28; Jes. 4:3; Hes. 13: 8; Mal. 3:16; vrt. Ps. 139:16; Jer. 22:30; Jes. 48: 10<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[94]<\/span><\/a> Dan. 12:1<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[95]<\/span><\/a> Luuk. 10:20; Fil. 4:3: Hepr. 12: 23; Ilm. 3:5; 13:6; 17:8; 20:12,16; 21:27<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[96]<\/span><\/a> Mal. 3:16; Jes. 65:6<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[97]<\/span><\/a> Dan. 7:10: Ilm. 20:12<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[98]<\/span><\/a> Jub. 36:10; 30: 22<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[99]<\/span><\/a> Eboc. 47:3 vrt. 104:1<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[100]<\/span><\/a> Enoc. 81:4; 90:20; 98:7; Jub. 30:20 s; 36:16; 4. Ezra 6:20; Apoc. Bar. 24:1<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[101]<\/span><\/a> Jub. 4:23; 10:17; vrt. Secrets of Eenok. 40:13; 53:2; 64:5<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[102]<\/span><\/a> Enoc. 89:61; Mikael<\/i> Asc. Is. 9:21<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[103]<\/span><\/a> Test. Abr. \u00a7 12<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[104]<\/span><\/a> Lucian. Menip. 1<\/span>3<\/p>\n

 <\/p>\n

Kirjallisuutta:<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

Atzberger, Leonard: Geschichte des christlichen Eschatologie innerhalb der vornic\u00e4nischen Zeit. Freiburg. 1896.<\/span><\/p>\n

Schwally, F.: Das Leben nach dem Tode. Giessen. 1892.<\/span><\/p>\n

Bousset, Wilhelm; Die Religion des Judentums in neutestamentlichen Zeitalter. Vols 1-2. Berlin. 1906.<\/span><\/p>\n

Goldschmidt, Lazarus: Der Babylonische Talmud. I – IX<\/span><\/p>\n

Budge, E.A. Wallis: The Book of Dead. The Papyrus of Ani. 1895<\/span><\/p>\n

Budge, E.A.Wallis: The Book of the Dead: The Papyrus of Ani. Vol 1. London. 1913<\/span><\/p>\n

Budge,E.A.Wallis: Scribe and Treasure of the Temples of Egypt, about B.C.1450. I-II<\/span><\/p>\n

Budge,E.A.Wallis: Osiris and the Egyptian Resurrection. London 1911.<\/span><\/p>\n

Budge,E.A.Wallis: The Egyptian Heaven and Hell. Vols I-III. London, Chicago. 1905, 1906<\/span><\/p>\n

Wiedemann, Alfred: The Realms of the Egyptian Dead According to the belief of the Ancient Egyptians. London 1902<\/span><\/p>\n

Charles, R.H.: The Assumption of Moses. London 1897.<\/span><\/p>\n

Charles, R.H.: The Ascension of Isaiah. London. 1900<\/span><\/p>\n

Charles, R.H.: The Apocalypse of Baruch. London 1918.<\/span><\/p>\n

Charles, R.H.: The Book of the Secrets of Enoch. Oxford. 1896.<\/span><\/p>\n

The Books of Enoch\u00a0 (I,II, III).2010<\/span><\/p>\n

Schodde, G.H.: The Book of Jubilees. Oberlin, Ohio. 1888<\/span><\/p>\n

Harris,R. and Mingana.A.: The odes and Psalms of Solomon. 1920<\/span><\/p>\n

Abbott,E.A.: The Message of the Son of Man. London. 1909<\/span><\/p>\n

Griffith, F. Ll.: Stories of the High Priests of Memphis. Oxford. 1900<\/span><\/p>\n

Jastrow, Morris: The Religion of babylonia and Assyria. Vol. 2. Boston. 1898.<\/span><\/p>\n

Heino, Harri: Mihin Suomi t\u00e4n\u00e4\u00e4n uskoo. WSOY. Juva. 2002<\/span><\/p>\n

Biusset: The Antichrist<\/span><\/p>\n

Schwegler,F.C.A.: Der Montanismus und die christirliche Kirche des zweiten Jahrhunderts. Tuebingen. 1841.<\/span><\/p>\n

Pfleiderer, Otto: Primitive Christianity. Its Wtings and Teachings in their Historical Connections. I – IV \u00a0 New York. London.\u00a0 1906-<\/span><\/p>\n

Chambers, Arthur: Our Life after Death or the Teaching of the Bible concerning the Unseen-World. London 1905.<\/span><\/p>\n

Archbishop Averky: Apocalypse of st. John\u00a0 An Orthodox Commentary. Valaam Society of America. 1985.<\/span><\/p>\n

Metropolitan of Nafpaktos Hierotheos: Life after Death. Birth of the Theotokos Monastery. Reprinted 1998, 2000<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Puolimatka, Tapio. Usko, tieto ja myytit. Kustannus\u00a0 Oy Uusi Tie. Helsinki 2005. <\/span>
\nPuolimatka, Tapio.\u00a0 Usko, tiede ja Raamattu. Kustannus\u00a0 Oy Uusi Tie. Helsinki 2008.<\/span><\/p>\n

Romanides,J.\u00a0 An Outline of Orthodox Patristic Dogmatics. Orthodox\u00a0 Theological Library 1.\u00a0 Edited and Translated with an Introduction and Bipliography by Protopresbyter
\nRomanides John S. Patristic Theology. Uncut Mountain Press. 2008<\/span><\/p>\n

The Early Church Fathers Series in WinHelp Format A 37-volume electronic collection of writings from the first 800 years of the Church. Programmed in WinHelp by: Maged Nabih Kamel, MD Email: T\u00e4m\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen n\u00e4hd\u00e4ksesi sen. http:\/\/www.geocities.com\/Athens\/7084<\/a><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Harnack, A.: History of Dogma, Vols. <\/span>I \u2013 VII. Williams & Norgate. 1897.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

\u00a0<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u00a0 Raamatun kiistanalaisin ja vaikeimmin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 kirja on Ilmestyskirja. Kristinuskon perinteisen n\u00e4kemyksen mukaan kirja kertoo maailmanlopusta. Jotkut ovat sit\u00e4 mielt\u00e4,<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-242","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/242","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=242"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/242\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1109,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/242\/revisions\/1109"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=242"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=242"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=242"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}