{"id":241,"date":"2013-06-22T07:49:16","date_gmt":"2013-06-22T07:49:16","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/uncategorised\/kasityksia-antikristuksesta-raamatun-profetioissa-ja-kirkon-perinteessa\/"},"modified":"2019-11-16T11:57:54","modified_gmt":"2019-11-16T09:57:54","slug":"kasityksia-antikristuksesta-raamatun-profetioissa-ja-kirkon-perinteessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2013\/06\/22\/kasityksia-antikristuksesta-raamatun-profetioissa-ja-kirkon-perinteessa\/","title":{"rendered":"K\u00e4sityksi\u00e4 Antikristuksesta Raamatun profetioissa ja Kirkon perinteess\u00e4"},"content":{"rendered":"

Myyttinen tausta<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Nimitys antikhristos<\/i> esiintyy ensimm\u00e4isen kerran kristillisess\u00e4 kirjallisuudessa 1. Joh. 2:22:ssa, 4:3:ssa ja 2.Joh. 7:ssa. Ajatukset, jotka ovat yhteydess\u00e4 t\u00e4h\u00e4n nimeen, erityisesti k\u00e4sitys Jumalaa vastustavasta hirmuvaltiaasta ja lopunajan hallitsijasta, ulottuvat taaksep\u00e4in varmuudella juutalaisen apokalyptisen kirjallisuuden kukoistavimpaan aikakauteen. Todenn\u00e4k\u00f6isint\u00e4 on, ett\u00e4 niill\u00e4 ei ole syvimpin\u00e4 juurinaan historiallisia ilmi\u00f6it\u00e4 eik\u00e4 kokemuksia, vaan mytologisia ja filosofisia n\u00e4kemyksi\u00e4, nimitt\u00e4in ajatus Jumalan taistelusta paholaista vastaan maailman lopulla.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 ajatus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 saaneen alkunsa persialaisista lopunaikaa koskevista pohdiskeluista, nimitt\u00e4in Ahura Mazdan taistelusta Angra Mainyua, \u201dpahaa henke\u00e4\u201d, vastaan, ja tunkeutuneen t\u00e4st\u00e4 l\u00e4hteest\u00e4 juutalaiseen apokalyptiseen kirjallisuuteen. Vihollisuus Jumalan ja paholaisen v\u00e4lill\u00e4, joka esitell\u00e4\u00e4n nimill\u00e4 Beliar, Satanas, Diabolos ja Pneuma Aerion, on keskeisin \u201dKahdentoista patriarkan testamentin\u201d<\/i> juutalaisen l\u00e4hteen ajatuksista, jotka ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 syntyiv\u00e4t makkabealaiselle kaudella. T\u00e4\u00e4ll\u00e4kin Beliar esiintyy vihollisena viimeisin\u00e4 aikoina. Messiaasta sanotaan[1]<\/span><\/a>: \u201dJa H\u00e4n panee Beliarin kahleisiin, ja H\u00e4n antaa lapsilleen voiman tallata pahoja henki\u00e4\u201d. Samalla tavoin kuvaus suuresta viimeisest\u00e4 taistelusta \u201dMooseksen taivaaseenastumisessa<\/i>\u201d alkaa seuraavasti[2]<\/span><\/a>: \u201dJa silloin on k\u00e4yv\u00e4 ilmi Jumalan k\u00e4sky kaikille luoduille, silloin paholainen menett\u00e4\u00e4 mahtinsa\u201d. Sama ajatus esiintyy my\u00f6s evankeliumeissa[3]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

Mit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isint\u00e4 on, ett\u00e4 Paholainen on alun perin ollut inkarnoitunut paha, ja ett\u00e4 ajatus Jumalan taistelusta inhimillist\u00e4 vastustajaa vastaan, jossa kaikki saatanallinen pahuus tulisi lihaksi, her\u00e4si tiettyjen historiallisten olosuhteiden vallitessa.<\/span><\/p>\n

Ajatus Antikristuksesta Vanhassa Testamentissa <\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Itse asiassa on hyvin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 Antikristus- k\u00e4sitteen juuret ovat levinneet jopa laajemmalle. Meid\u00e4n on pakko olettaa, ett\u00e4 ajatus Jumalan taistelusta paholaisen kanssa punoutuu l\u00e4heisesti samaa sukua olevien kuvitelmien kanssa koskien Jumalan taistelua lohik\u00e4\u00e4rmeen kaltaisen hirvi\u00f6n kanssa. J\u00e4lki\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 ajatuksista, jotka luultavasti saivat alkunsa babylonialaisesta Mardukin taistelusta Tiamatin kanssa, l\u00f6ytyy jo Vanhan Testamentin kaikista osista[4]<\/span><\/a>. T\u00e4ll\u00e4 tavoin k\u00e4sitys paholaisesta ja lohik\u00e4\u00e4rmeen kaltaisesta kaaoksen hirvi\u00f6st\u00e4 muodostui yhdeksi[5]<\/span><\/a>. N\u00e4in ollen ei h\u00e4mm\u00e4styt\u00e4, jos k\u00e4sityksess\u00e4 paholaisen hahmosta ihmisenkaltaisena Antikristuksen hahmona paikka paikoin on erilaisia j\u00e4lki\u00e4 tuon myyttisen hirvi\u00f6n kaltaisista piirteist\u00e4, ja ilment\u00e4\u00e4 kammottavaa yli-inhimillist\u00e4 luonnetta, jota ei mahdollisesti voi selitt\u00e4\u00e4 eri ennustusten tiettyjen historiallisten tilanteiden perusteella. Niinp\u00e4 jopa Danielin kirjan 8. luvussa Antiokhos IV:n hahmo edustaa hirvi\u00f6n yli-inhimillisi\u00e4 piirteit\u00e4, kun saamme lukea, ett\u00e4 pieni sarvi nousi taivaan sotajoukkoja vastaan, ja heitti joitakin niist\u00e4 alas maan p\u00e4\u00e4lle.<\/span><\/p>\n

Samalla tavoin Pompeius Suurta (106 – 48 e. Kr)[6]<\/span><\/a> voittolaulussa[7]<\/span><\/a> h\u00e4nen kuolemastaan kuvataan kaaoksen lohik\u00e4\u00e4rmeen\u00e4, jonka Jumala tuhosi, koska t\u00e4m\u00e4 nousi H\u00e4nt\u00e4 vastaan. Merkillepantava seikka on my\u00f6s, ett\u00e4 Antikristus my\u00f6hemmiss\u00e4 tekstikappaleissa saa nimen, jota vanhemmissa l\u00e4hteiss\u00e4[8]<\/span><\/a> sovellettiin paholaiseen – Beliariin[9]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

Ajatus Antikristuksesta itsest\u00e4\u00e4n voidaan j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 toiselle vuosisadalle eKr. ja esiintyy aivan ensimm\u00e4isen kerran Danielin kirjassa[10]<\/span><\/a>, joka on makkabelaisten ajalta. Historiallinen hahmo, jonka piirteit\u00e4 kaikkein ensimm\u00e4iseksi verrattu Antikristukseen, on Syyrian kuningas Antiokhos IV Epifanes (175 \u2013 164 eKr.), juutalaisten vainooja. Erityisesti Danielin kirjan kohdilla[11]<\/span><\/a> on ollut pysyv\u00e4 vaikutus. Se, ett\u00e4 Antikristus[12]<\/span><\/a> ilmestyy mahtavana kuninkaana suurine armeijoineen ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kolme kuningasta [13]<\/span><\/a>, mutta s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 edomilaiset, mooabilaiset ja ammonialaiset [14]<\/span><\/a>, ja ett\u00e4 libyalaiset ja kuusilaiset seuraavat h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n vainoaa pyhi\u00e4[15]<\/span><\/a> ja h\u00e4n hallitsee 3\u00bd vuotta[16]<\/span><\/a> sek\u00e4 asettaa temppeliin \u201dh\u00e4vityksen kauhistuksen\u201d[17]<\/span><\/a> \u2013 kaikki n\u00e4m\u00e4 kuuluvat tuosta ajasta eteenp\u00e4in Antikristus- tekstien pysyviin edellytyksiin. \u201dDanielin\u201d ennustamaa loppua ei tullut, mutta h\u00e4nen kirjansa sai sijan Raamatun kirjojen kanonissa, ja siten uskovaiset yh\u00e4 odottavat h\u00e4nen ennustustensa toteutumista tulevaisuudessa ja luovuttavat ne sukupolvelta toiselle. T\u00e4ss\u00e4 kehityskulussa \u201dAntikristuksen\u201d hahmo joutui eroon historiallisesta Antiokhios IV:n hahmosta, ja siit\u00e4 tuli Jumalaa vastustavan hirmuvaltiaan typpi, joka tunnistettiin milloin miss\u00e4kin historiallisessa henkil\u00f6hahmossa.<\/span><\/p>\n

Salomonin Psalmien kirjoittajan mielest\u00e4 on Pompeius, Jerusalemin valloittaja, Jumalan pyh\u00e4k\u00f6n h\u00e4p\u00e4isij\u00e4, paholainen, lopun aikojen lohik\u00e4\u00e4rme. Kirjoittaja ylist\u00e4\u00e4 voitonriemuisin \u00e4\u00e4nenpainoin h\u00e4nen tuhoutumistaan Jumalan suurena tekona[18]<\/span><\/a>. \u201dMooseksen taivaaseenastumisessa\u201d[19]<\/span><\/a> hahmotellaan erikoislaatuinen profeetallinen kuva julmasta hirmuhallitsijasta, ja jos tutkii sit\u00e4 yksityiskohtaisesti, se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan hahmo, jossa on sekoittuneena piirteit\u00e4 Anthiokus IV Epifaneksesta ja Herodes Suuresta (73\/74 eKr. \u2013 4 eKr.).<\/span><\/p>\n

Roomalaisella kaudella keisari Caligulan (37 \u2013 41 j.Kr) henkil\u00f6hahmo vaikutti tekstin historiaan. Pelottava ahdingon aika, jolloin Caligula katkeroituneena juutalaisten kapinasta Jamniassa, antoi k\u00e4skyn maaherra Petroniukselle pystytt\u00e4\u00e4 kuvapatsaansa temppeliin, palautti uudelleen mieliin Danielin ennustuksen. Ennustus n\u00e4ytti toteutuvan. My\u00f6hempin\u00e4 aikoina aina uusiutuvat odotukset, ett\u00e4 Antikristus ottaisi paikkansa Jerusalemin temppeliss\u00e4, ovat suurella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 per\u00e4isin t\u00e4lt\u00e4 kaudelta. Pieni Juutalainen Ilmestyskirja otettuna laajempaan yhteyteen Markuksen evankeliumin 13. luvussa ja Matteuksen evankeliumin 24. luvussa ja kietoutuneena Kristuksen sanoihin, voidaan ajoittaa t\u00e4h\u00e4n aikaan. Samalla tavoin on tehty laajalti yrityksi\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Ilmestyskirjan luvun 13 t\u00e4h\u00e4n aikaan kuuluva l\u00e4hde, p\u00e4\u00e4asiassa siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 nimi Gaios Kaisar itse asiassa muodostaa numeron 616, ja useat k\u00e4sikirjoitukset Ilmestyskirjan kohdasta 13:18 s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n numeron luvun 666 sijasta. My\u00f6hemmin Antikristus- odotukset kohdistuivat Neron persoonaan. Ja viimeiseksi 4. Esra 5:6:ssa l\u00f6ytyy melko yleisin k\u00e4sittein maininta viimeisest\u00e4 vihamielisest\u00e4 lopunaikojen hirmuhallitsijasta.<\/span><\/p>\n

Antikristuksen hahmo Uudessa testamentissa<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Kristinusko otti haltuunsa juutalaisuudesta koko k\u00e4sitysten kiertokulun, ja n\u00e4ist\u00e4 k\u00e4sityksist\u00e4 l\u00f6ytyy lukuisia johtolankoja Uuteen Testamenttiin. Lopunaikaa koskevissa kappaleissa[20]<\/span><\/a> on kaikella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4, kuten on jo osoitettu, pieni Antikristuksen ilmestyminen, kietoutuneen Kristuksen sanoihin, mik\u00e4li meid\u00e4n on selitett\u00e4v\u00e4 \u03b2\u03b4\u00e9\u03bb\u03c5\u03b3\u03bc\u03b1 \u03c4\u03ae\u03c2 \u00e9\u03c1\u03b7\u03bc\u03ce\u03c3\u03c3\u03c9\u03c2[21]<\/span><\/a>, joka seisoo pyh\u00e4ss\u00e4 paikassa k\u00e4sitteill\u00e4, joita k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n 2. Tess. 2:4:ss\u00e4. Erityisesti Johanneksen Ilmestyksen ennustukset lainaavat niiden olennaista s\u00e4vy\u00e4 Antikristusta koskevista mielikuvista. Yhdestoista luku, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ennustuksen syvyydest\u00e4 nousevasta pedosta[22]<\/span><\/a>, vihamielisest\u00e4 hirmuhallitsijasta suurten armeijoiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4, joka ilmestyy Jerusalemiin ja tappaa Jumalan todistajat, on t\u00e4ysin samoilla linjoilla kuin Juutalaisen Ilmestyskirjan ennustukset. Lopuksi, jos petoa, jonka paholainen kutsuu esiin[23]<\/span><\/a> ja nousee merest\u00e4, pidet\u00e4\u00e4n Rooman keisarikunnan kuvana tai varsinkin Rooman hallitsijana, t\u00e4ss\u00e4kin on s\u00e4ilynyt Antikristuksen, Jumalaa vastustavan hirmuhallitsijan, hahmo.<\/span><\/p>\n

Koko ajatuksen huomattavan selv\u00e4\u00e4 muuntumista erityisesti kristilliselt\u00e4 katsantokannalta osoittaa pohdiskelu 2. Tess. 2: ssa, jota asianomainen kirjoittaja pit\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n itsens\u00e4 apostoli Paavalin syyn\u00e4. Varmasti t\u00e4ss\u00e4kin hahmo, joka kontrolloi juutalaista apokalyptist\u00e4 ajattelua, muodostaa perusk\u00e4sityksen, jota todistaa nimet \u03cc \u03ac\u03bd\u03b8\u03c1\u03c9\u03c0\u03bf\u03c2 \u03c4\u03ae\u03c2 \u03ac\u03bd\u03bf\u03bc\u03af\u03b1\u03c2[24]<\/span><\/a>, \u03cc \u03ac\u03bd\u03c4\u03b9\u03ba\u03b5\u03af\u03bc\u03b5\u03bd\u03bf\u03c2, samoin kuin kappale Danielin kirjasta[25]<\/span><\/a>, johon t\u00e4m\u00e4 perustuu. Mutta toisaalta Antikristus ei en\u00e4\u00e4 ole Jumalaa vastustava hirmuhallitsija, vaan puoleensavet\u00e4v\u00e4 edustaja, joka toimii ihmein ja merkein, ja pyrkii samaan jumalallista kunnioitusta. T\u00e4ss\u00e4 Antikristus on v\u00e4\u00e4r\u00e4 messias ja profeetta, niin kuin luullaan ja saa uskomaan ne juutalaiset, jotka olivat torjuneet todellisen Messiaan[26]<\/span><\/a>. Samalla vied\u00e4\u00e4n ajatus viel\u00e4 pitemm\u00e4lle, yli-inhimilliselle alueelle[27]<\/span><\/a>. Sen mukaisesti t\u00e4t\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 messiasta voidaan nyt ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa todellisesti ja oikeasti pit\u00e4\u00e4 todellisen Messiaan vastustajana. J\u00e4lkimm\u00e4isen avulla v\u00e4\u00e4r\u00e4 messias tuhotaan, ja t\u00e4t\u00e4 kuvataan Danielin kirjan 2:8:ssa Jesajan 11: 4 sanoin. My\u00f6s Targum tekstikatkelmassaan selitt\u00e4\u00e4 \u201dlaittomuuden ihmisen\u201d Antikristukseksi. Merkitt\u00e4v\u00e4 arvoituksellinen piirre on \u201dlaittomuuden ihmisen\u201d istuminen Jumalan temppeliss\u00e4 \u2013 luultavasti niin kuin edell\u00e4 ilmeni, muistuma Caligulan ajalta. Mutta t\u00e4m\u00e4 piirre sopii my\u00f6s uuden, houkuttelevan persoonallisuuden tarkkaan kuvaan. Jos lopultakin arvoituksellinen viittaus voimaan, joka est\u00e4\u00e4 Antikristusta ilmaantumasta, pit\u00e4isi t\u00e4sm\u00e4llisesti selitt\u00e4\u00e4 Rooman valtakunnaksi, niin Antikristuksen idean erottaminen poliittisesta kehityssuunnasta, joka tuohon aikaan asti my\u00f6t\u00e4ili sit\u00e4, nousee selvemmin esille.<\/span><\/p>\n

Sen vuoksi se merkitt\u00e4v\u00e4 muutos, mink\u00e4 2. Tess. sai aikaan k\u00e4sityksess\u00e4 Antikristuksesta, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sen, ett\u00e4 Jumalaa vastustavasta hirmuhallitsijasta on kehittynyt lopunajan houkutteleva vastapuoli, niin ett\u00e4 kun alkuper\u00e4inen k\u00e4sitys johti Rooman valtakunnan tai Rooman keisarin julistamiseen Antikristukseksi[28]<\/span><\/a> , t\u00e4ss\u00e4 \u201dlaittomuuden ihminen\u201d saa ei-poliittisen, puhtaasti ideaalisen merkityksen. T\u00e4ss\u00e4 uudelleen muotoutumisen kehityskulussa, jolla on ollut maailmanlaajuista merkityst\u00e4, ilmenee kaikella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 apostoli Paavalin lahjakkuus, tai joka tapauksessa nuoren kristinuskon henki, joka vapautuen juutalaisuudesta astuu Rooman keisarikunnan maailmaan.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 uusi k\u00e4sitys n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 saavuttaneen hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 laajoissa kristillisiss\u00e4 piireiss\u00e4. Nelj\u00e4nnen evankeliumin kirjoittajakin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tuovan ilmi ajatuksen, ett\u00e4 juutalaiset, koska eiv\u00e4t uskoneet todelliseen Kristukseen, jonka Jumala l\u00e4hetti, uskovat v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n messiaaseen, joka tulee esiin omassa nimess\u00e4\u00e4n[29]<\/span><\/a>. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta pystyy ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuinka Johanneksen kirjeiss\u00e4 Antikristus yhdistet\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n opetukseen[30]<\/span><\/a>, ja kuinka yleens\u00e4kin v\u00e4\u00e4r\u00e4n opetuksen ilmetess\u00e4 ajatellaan sen olevan merkki lopun ajasta \u2013 saatanallisen pahuuden huippukohtana[31]<\/span><\/a>. <\/span><\/p>\n

Antikristuksen hahmo varhaiskristillisess\u00e4 kirjallisuudessa<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Didache[32]<\/span><\/a> kuvauksessaan Antikristuksesta ilmeisesti lainaa2. tessalonikalaiskirjett\u00e4. My\u00f6hemmiss\u00e4 kristillisiss\u00e4 Sibylliineissa<\/i>[33]<\/span><\/a> k\u00e4sityksess\u00e4, johon Simon Magus on ollut vaikuttamassa, Beliar on ensisijaisesti ihmeidentekij\u00e4, jolle on suotu saatanallisia voimia. Itse asiassa Johanneksen Ilmestyksen kirjoittajakin oli samoilla linjoilla uudesta k\u00e4sityksest\u00e4. Toinen peto, joka nousee maasta[34]<\/span><\/a>, on h\u00e4nen ennustuksessaan kristinuskon vastaisen v\u00e4\u00e4r\u00e4n profeetan hahmo[35]<\/span><\/a>, joka tekee tunnustekoja ja ihmeit\u00e4 eksytt\u00e4\u00e4kseen maailman. Tietenk\u00e4\u00e4n h\u00e4n ei pystyisi antamaan maailmalle mit\u00e4\u00e4n omintakeista sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, siksi h\u00e4n teki siit\u00e4 ensimm\u00e4isen pedon, kristinuskon vastaisen Rooman valtakunnan, palvelijan ja apulaisen.<\/span><\/p>\n

Mutta t\u00e4t\u00e4 juutalaisvastaista k\u00e4sityst\u00e4, joka vastasi paremmin kristinuskon asemaa Rooman valtiossa, estettiin saamasta yksinomaista ylivaltaa kristillisess\u00e4 traditiossa. T\u00e4m\u00e4 johtui Antikristus- tekstien huomionarvoisten yhdistelmien hyv\u00e4ksynn\u00e4st\u00e4 laajoissa piireiss\u00e4, yhdess\u00e4 suositun, alun perin pakanallisissa luokissa vallitsevana olevan otaksuman Neron paluusta, kanssa. Ei kovin kauan Neron kuoleman j\u00e4lkeen syntyi huhu, ettei h\u00e4n ollutkaan kuollut, vaan oli yh\u00e4 elossa, tai ett\u00e4 kuolemansa j\u00e4lkeen h\u00e4n ilmestyisi uudelleen[36]<\/span><\/a>. Kun Nero oli ollut yst\u00e4v\u00e4llisiss\u00e4 suhteissa partialaisiin koko elinaikansa[37]<\/span><\/a>, pantiin kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n huhu, ett\u00e4 h\u00e4n oli paennut heid\u00e4n luokseen, ja palaisi takaisin partialaisen sotajoukon kanssa kostamaan Roomalle. Huijarit k\u00e4yttiv\u00e4t huhua hyv\u00e4kseen ilmestyen Neron hahmossa. Sellainen ilmestyi niinkin aikaisin kuin vuonna 69 jKr. Otho Galban hallitessa[38]<\/span><\/a>, ja toinen ilmaantui Tiituksen hallitessa[39]<\/span><\/a>. Viel\u00e4 vuonna 100 jKr. monet uskoivat, ett\u00e4 Nero oli elossa. Ennen kaikkea juutalaiset apokalyptiset kirjoittajat hyv\u00e4ksyiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n suositun pakanallinen uskomuksen. Samalla kun nelj\u00e4nnen Juutalaisen Sibyllinen[40]<\/span><\/a> kirjoittaja ottaa asian yksinkertaisesti ilman mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 pyrkimyst\u00e4, alkuper\u00e4isen Ilm. 17:n alkutekstin kirjoittaja odottaa Neron paluuta partialaisten kanssa kostamaan Roomalle, koska se oli vuodattanut pyhien verta[41]<\/span><\/a> ja tuhonnut Jerusalemin.<\/span><\/p>\n

Viidenness\u00e4 Sibyllinessa, <\/i>jonka suurimmaksi osaksi (paitsi s\u00e4keet 1-51) kirjoitti juutalainen kirjoittaja 1. vuosisadan lopulla, kirjailija mainitsee Neron paluun per\u00e4ti kolme kertaa. T\u00e4ss\u00e4 Neron hahmo on jo v\u00e4\u00e4ristynyt aavemaiseksi demoniksi. H\u00e4nen paluunsa ja kauhea sota, joka tulee j\u00e4rkytt\u00e4m\u00e4\u00e4n maailmaa, tulee olemaan lopun ajan alku.<\/span><\/p>\n

Kristillinen kuten juutalainenkin apokalyptinen ajattelu otti haltuunsa kertomuksen Nerosta, ja t\u00e4lt\u00e4 pohjalta palaavan Neron hahmo on helposti samaistettavissa Antikristukseen. Sitten lis\u00e4ksi on otettava huomioon lis\u00e4ksi n\u00e4k\u00f6kohta, ett\u00e4 mit\u00e4 kauemmaksi Neron kuolema j\u00e4i, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n el\u00e4v\u00e4n <\/i>Neron pelkk\u00e4 paluu oli odotettavissa, ja sit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4nen paluunsa odotukset alisesta maailmasta lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t. T\u00e4ll\u00e4kin tavoin h\u00e4nen hahmonsa muuttui yh\u00e4 helvetillisemm\u00e4ksi ja aavemaisemmaksi. Suhde partialaisiin h\u00e4vi\u00e4\u00e4 n\u00e4k\u00f6piirist\u00e4 ja Rooman vastustajan sijaan h\u00e4nest\u00e4 tulee Jumalan ja Kristuksen vastustaja.<\/span><\/p>\n

Erityisesti t\u00e4m\u00e4 Nero- kertomuksesta otettu muoto on ollut lopullisen Ilmestyskirjan toimittajan mieless\u00e4 h\u00e4nen muotoillessaan 13. luvun verrattain omintakeisesti ja kappaleessa 17 muovasi vanhempaa asiakirjaa. T\u00e4ss\u00e4 Nero on peto, joka nousee syvyydest\u00e4[42]<\/span><\/a>, joka on ollut, mutta nyt sit\u00e4 ei ole, mutta joka on j\u00e4lleen oleva, sit\u00e4 varten, ett\u00e4 se joutuisi tuhon omaksi. H\u00e4n on \u201dse p\u00e4\u00e4, joka on ik\u00e4\u00e4n kuin kuoliaaksi haavoitettu\u201d[43]<\/span><\/a>, Karitsan julma vastustaja. Ja niin sama lause viittaa molempiin. H\u00e4n on hirmuhallitsija, jota koko maanpiiri palvoo[44]<\/span><\/a> ja Karitsan kauhea vastustaja viimeisess\u00e4 ratkaisevassa taistelussa[45]<\/span><\/a>. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 \u201dpedon luku\u201d[46]<\/span><\/a> viittaa h\u00e4neen.<\/span><\/p>\n

Pieness\u00e4 \u201dJesajan taivaaseenastumisen<\/i>\u201d ilmestyskirjassa[47]<\/span><\/a>, joka ajoittuu toisen vuosisadan toiselle tai ehk\u00e4 kolmannelle vuosikymmenelle[48]<\/span><\/a>, n\u00e4kyy selv\u00e4sti kahden toisilleen alun perin aivan vieraan hahmon lopullinen yhdistyminen, luettaessa Beliarista, t\u00e4m\u00e4n maailman kuninkaasta, joka tulee laskeutumaan taivaan kannelta ihmisen hahmossa, joka esitet\u00e4\u00e4n \u00e4idinmurhaajaksi ja hirmuhallitsijaksi Neroksi.<\/span><\/p>\n

Viidennen Sibyllinen<\/i> alkukin[49]<\/span><\/a>, joka on luultavasti juutalaista alkuper\u00e4\u00e4 oleva lis\u00e4ys, jonka toimittaja lienee lis\u00e4nnyt Marcus Aureliuksen aikana, tunnistaa Neron Antikristuksen hahmoksi[50]<\/span><\/a>. Kahdeksannessa Sibyllinessa[51]<\/span><\/a>, joka ajoittuu heti Markus Aureliuksen kuoleman j\u00e4lkeiseen ajanjaksoon, l\u00f6ytyy vain v\u00e4h\u00e4isi\u00e4 muistumia. Mutta Victorinus Pettaulainen, joka kirjoitti Kommentaarin Ilmestyskirjasta<\/i> Diocletianuksen aikana, yh\u00e4 tuntee kirjoitusten yhteyden Nero- legendaan. Apologeetti Commodianus, joka luultavasti ei itse kirjoittanut teostaan Carmen apologeticum<\/i> ennen 4.vuosisadan alkua, tuntee Antikristuksen kaksi hahmoa, joista toisen h\u00e4n tunnistaa Neroksi.<\/span><\/p>\n

Mutta juuri toisella vuosisadalla Nero- legenda menetti vaikutuksensa ihmisten mieliin, ja samassa m\u00e4\u00e4rin juutalaisvastainen k\u00e4sitys, joka oli lainattu 2. Tess. 2:sta ja oli vapaa historiallisista ja poliittisista rajoituksista, p\u00e4\u00e4si voitolle. Erityisesti raamatunselityksellisten yhdistelmien perusteella, Danielin kirjan ennustusten uudenlaisen k\u00e4yt\u00f6n pohjalta, ja muiden traditioiden avulla – t\u00e4h\u00e4n yhdistyneen\u00e4 ajatus maailmanpalosta, joka kaikella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 syntyi persialaisesta apokalyptiikasta, on pakko mainita. K\u00e4sitykseen liittyi yh\u00e4 enemm\u00e4n yksityiskohtia, ja se alkoi kaikissa yksityiskohdissaan olla poikkeuksellisen merkitt\u00e4v\u00e4.<\/span><\/p>\n

Antikristus on ilmestyv\u00e4 Daanin sukukunnasta[52]<\/span><\/a>. H\u00e4n ilmestyy Jerusalemiin mahtavana hallitsijana, kukistaa kolme hallitsijaa, kokoaa maailman sotajoukot ymp\u00e4rilleen, tekee tunnustekoja ja ihmeit\u00e4 ja vaatii jumalallista palvontaa. Elia ja Eenok, jotka molemmat ilmestyv\u00e4t todistajiksi h\u00e4nt\u00e4 vastaan, nujerretaan ja surmataan. Juutalaiset tulevat uskomaan h\u00e4neen, ja h\u00e4n rakentaa uudelleen temppelin. H\u00e4n vainoaa niit\u00e4 juutalaisten joukossa, jotka eiv\u00e4t usko h\u00e4neen. N\u00e4m\u00e4 kuitenkin pelastuvat Jumalan (enkelin) ihmeellisen v\u00e4liintulon kautta. H\u00e4n panee leimansa uskoviinsa, niin ett\u00e4 vain ne, joilla on h\u00e4nen sinettins\u00e4, voivat ostaa ja myyd\u00e4 vapaasti[53]<\/span><\/a>. Lopulta viimeisten aikojen n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4net, ja jolta h\u00e4n ei kykene pelastamaan seuraajiaan. Sitten lopulta Kristus kukistaa ja tuhoaa h\u00e4net, ja seuraa yleinen maailman suurpalo. N\u00e4m\u00e4 ovat t\u00e4m\u00e4n tulevaisuuden kuvan aina toistuvat piirteet, jotka s\u00e4ilyv\u00e4t l\u00e4pi vuosisatojen[54]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

Keskiajan k\u00e4sityksi\u00e4<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Samat ajatukset l\u00f6ytyv\u00e4t p\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4in jo Irenaeuksen lopunaikaa koskevista kappaleista[55]<\/span><\/a> ja Hippolytukselta[56]<\/span><\/a>. Poliittisen kuohunnan aikoina seuraavien vuosisatojen saatossa ihmiset yh\u00e4 uudestaan palasivat Antikristusta koskeviin profetioihin. Profetioiden ulkoiset piirteet vaihtuivat, ja erityiset historialliset profetiat nousivat etualalle, mutta taustalla profetia kytkeytyneen\u00e4 tiettyyn aikaan pysyiv\u00e4t melkein muuttumattomina. Niinp\u00e4 \u201dHerran Testamentin<\/i>\u201d[57]<\/span><\/a> alussa, jota my\u00f6hemmin Rahmani muokkasi, on apokalypsi Deciuksen ajalta, vaikka se onkin joutunut my\u00f6hemmin muokkauksen alaiseksi. T\u00e4ss\u00e4 teoksessa kuvaus Antikristuksen ulkoisesta esiintymisest\u00e4 on mielenkiintoinen. Aureliuksen[58]<\/span><\/a> ja Gallienuksen[59]<\/span><\/a> aika katkerine taisteluineen roomalaisten ja persialaisten v\u00e4lill\u00e4 samoin kuin Rooman keisareiden ja kruunun tavoittelijoiden v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 antaneen uutta pureskeltavaa apokalyptiselle kuvittelulle. T\u00e4h\u00e4n aikaan kaiken todenn\u00e4k\u00f6isyyden mukaan ajoittuu juutalainen Elian Ilmestyskirja<\/i>, joka on s\u00e4ilynyt hepreankielisen\u00e4, ja jossa Odhaenat Palmyralainen osoittautuu Antikristukseksi. Samana aikakautena sai ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 alkunsa 13. Sibyllinen profetia,<\/i> joka p\u00e4\u00e4ttyy Odhaenatin ylist\u00e4miseen, mutta ei sovi hyvin Antikristuksen ennustuksiin. On my\u00f6s mahdollista, ett\u00e4 erityiset Antikristusta koskevat kappaleet 3. Sibyllinessa[60]<\/span><\/a> ja 2. Sibyllinen lopussa kuuluvat n\u00e4ihin olosuhteisiin.<\/span><\/p>\n

Lactantius[61]<\/span><\/a> esitt\u00e4\u00e4 Antikristus-legendan kiinnostavassa, alkuper\u00e4isess\u00e4 muodossaan, joka viittaa jossain m\u00e4\u00e4rin yhteyteen toisaalta Elian Ilmestyskirjaan,<\/i> joka mainittiin edell\u00e4, ja toisaalta Commodianuksen[62]<\/span><\/a> Carmen apologeticumiin<\/i>.<\/span><\/p>\n

Uuden k\u00e4\u00e4nteen kertomuksen historiassa esitt\u00e4\u00e4 niin kutsuttu Tiburtine Sibylline. <\/i>Tutkimuksen keinoin, jotka kaikki viittaavat samaan johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen[63]<\/span><\/a>, on p\u00e4\u00e4sty sopimukseen, ett\u00e4 Tiburtine Sibylline, joka ilmestyi eri laitoksina ja korjattuina laitoksina keskiajalla, pohjautuu alkuper\u00e4iseen asiakirjaan, joka laadittiin 4. vuosisadalla. T\u00e4m\u00e4 Sibylline joka ylist\u00e4\u00e4 keisari Konstansia[64]<\/span><\/a> viimeisen\u00e4 hallitsijana, on t\u00e4rke\u00e4, koska siit\u00e4 k\u00e4y ilmi ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa profetia koskien viimeist\u00e4 hallitsijaa, joka tulee saavuttamaan vallan yli koko maailman, ja hallituskautensa lopulla marssii Jerusalemiin, ja luovuttaa kruununsa Golgatalla. T\u00e4st\u00e4 ajankohdasta eteenp\u00e4in viimeisest\u00e4 maailmanhallitsijasta tulee pysyv\u00e4 legendan aines. Latinankielisen\u00e4 s\u00e4ilyneess\u00e4 tutkielmassa Antikristuksesta Efraimin nimell\u00e4 (Isidorus), joka luultavasti ajoittuu 4. vuosisadalle, ja jonka julkaisi Caspari[65]<\/span><\/a>, t\u00e4m\u00e4 muutos legendassa selv\u00e4sti osoitetaan.<\/span><\/p>\n

Islamin kausi<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Antikristusta koskevat ilmestyskirjat elpyiv\u00e4t j\u00e4lleen islamin kaudella. Aivan sen alussa l\u00f6ytyy kaikkein merkillisin ja huomattavin n\u00e4ist\u00e4 profeetallisista kirjoista, nimitt\u00e4in Pseudo- Metodius, jota kokonaisuudessaan on vain joissakin kreikankielisiss\u00e4 kriittisiss\u00e4 laitoksissa, latinalaisena k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4, ja eri kreikan- ja latinankielisin\u00e4 laitoksina. Siin\u00e4 tulevaisuuden keisarista, joka ihmeellisesti on her\u00e4\u00e4v\u00e4 unesta, kukistaa islamin, ja saavuttaa maailman herruuden, on jo tullut kaikkein huomiota her\u00e4tt\u00e4vimm\u00e4ksi hahmoksi tulevaisuutta koskevassa kuvassa. Pseudo-Metodius on my\u00f6s vaikuttanut lukuisiin bysanttilaisiin profetioihin, jotka liittyv\u00e4t Bysantin keisareihin ja heid\u00e4n kohtaloihinsa.<\/span><\/p>\n

Er\u00e4s profeetallinen luomus, s\u00e4keitt\u00e4in kirjoitettu ja kuvitettu, joka on pantu Leo VI:n, filosofin nimiin, ennustaa Comnenin hallitsijasuvun tuhon, ja ylist\u00e4\u00e4 tulevaisuuden keisaria, joka her\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ihmeellisesti kuoleman unesta nousee yl\u00f6s haudastaan. Legenda tulevaisuuden nukkuvasta keisarista on kaikkialla tiiviisti kietoutuneena Antikristus- traditioon. Viel\u00e4 on olemassa kreikankielinen profetia, joka on yhdistynyt Danielin nimeen, luultavasti vanhemman armeniankielisen Daniel- ilmestyksen rinnalla[66]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

Id\u00e4n alueilla, jotka olivat islamin hallinnon alla, islaminuskon ja ristiretkien aika oli eritt\u00e4in tuottelias profetioiden suhteen koskien Antikristusta. Islamin aikana elpyi my\u00f6s juutalainen apokalyptinen kirjallisuus luultavasti laajoihin mittoihin luultavasti kristillisen profeetallisen kirjallisuuden aikaansaannoksena. Er\u00e4s kaikkein kiinnostavimpia t\u00e4ss\u00e4 mainittavaksi on juutalainen Danielin historia, <\/i>joka on j\u00e4\u00e4nyt maailmalle persiankielisen\u00e4. Sen ohella on my\u00f6s sarja muita kirjoituksia[67]<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

Antikristus- legenda l\u00e4nnen kristillisyydess\u00e4<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Koko t\u00e4m\u00e4 ennustusten tyyppi tuli l\u00e4nteen Pseudo-Metodiuksen kirjassa, joka jo varhain k\u00e4\u00e4nnettiin latinaksi. Tiburtinakin<\/i>, josta on useita uudistettuja laitoksia ja joka seurailee saksan keisareiden historiaa, n\u00e4yttelee t\u00e4rke\u00e4\u00e4 osaa. Ja viel\u00e4 suurta vaikutusta oli munkki Adson kirjoittamalla kirjeell\u00e4 (954) kuningatar Gerbergalle. Tuolloin Antikristus- legenda l\u00e4pik\u00e4vi klassisen kautensa L\u00e4nness\u00e4, jossa se teki jopa historiaa. Toisen kristillisen vuosituhannen alusta asti on huomattavissa eskatologian suuntaan voimakasta lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4. T\u00e4t\u00e4 lis\u00e4si innostus, jota L\u00e4nnen valtioissa aiheutti ristiretket. Kaikki n\u00e4m\u00e4 lopunaikaa koskevat pyrkimykset l\u00f6ysiv\u00e4t \u00e4lyllisen keskuksensa apotti Joakim Florilaisen persoonassa ja toiminnassa (12. vuosisadan lopulla), erityisesti \u00e4lylliset suuntaukset, jotka h\u00e4n pani alulle, saivat heti hyv\u00e4ksynn\u00e4n fransiskaanien joukossa, jotka olivat taipuvaisia muodostamaan opposition. Siten tuli aika, jolloin ihmiset n\u00e4kiv\u00e4t Antikristuksen, tai Antikristuksen edelt\u00e4j\u00e4n jokaisessa poliittisessa, kansallisessa tai sosiaalisessa vastustajassa, ja iskulause \u201dAntikristus\u201d kaikui joka puolella. Taistelussa keisarin ja paavin v\u00e4lill\u00e4, guelfit ja ghibelliinit vastustaen fransiskaaneja ja paaviutta, kirkon ja harhaoppisten v\u00e4lill\u00e4, uudistusmielisten sosiaalisten liikkeiden ja niit\u00e4 vastustavien hallitsevien voimien v\u00e4lill\u00e4, kuvanveistossa ja maalaustaiteessa, lyriikassa, runoudessa ja n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuudessa, profetiat Antikristuksesta olivat j\u00e4nnitel\u00e4hteen\u00e4. Erityisesti uskomuksella, ett\u00e4 Rooman paavi oli Antikristus, tai ainakin h\u00e4nen edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4[68]<\/span><\/a>, oli maailmanlaajuista historiallista merkityst\u00e4. Vastustavat fransiskaanit, jotka olivat pysyneet uskollisena alkuper\u00e4iselle k\u00f6yhyyden ihanteelleen, kehittiv\u00e4t lis\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4. Heilt\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vakaumus siirtyi uskonpuhdistusta edelt\u00e4viin lahkoihin; tsekkil\u00e4iset (bohemialaiset) Milic Kremsierl\u00e4inen ja Mattias Janowilainen olivat yhteydess\u00e4 heihin tavoilla, jotka on helppo tunnistaa. Wyclif ja h\u00e4nen seuraajansa Michael Purvey[69]<\/span><\/a>, samoin kuin Huss toisaalla, ovat lujasti vakuuttuneita paaviuden kristillisyyden vastaisesta luonteesta.<\/span><\/p>\n

Antikristus ja uskonpuhdistus<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Erityisen valaisevassa erikoistutkimuksessa H. Preuss on osoittanut, kuinka t\u00e4rke\u00e4 rooli Antikristuksella oli Lutherin aikaan kansan laajoissa piireiss\u00e4, kuinka ajatus asteittain muovautui Lutherin mieless\u00e4 ja tuli pysyv\u00e4ksi, ett\u00e4 Rooman paavi on lihaksitullut Antikristus, ja kuinka t\u00e4m\u00e4 vakaumus johti h\u00e4net yh\u00e4 innokkaammin ja rohkeammin vastustamaan paaviutta, ja t\u00e4ytti h\u00e4nen sielunsa kiihkolla ja taistelun armottomuudella. Niinp\u00e4 Smalkaldenin Kappaleissa, jotka Luther itse laati, v\u00e4ite ett\u00e4 paavi on Antikristus, on tuotu esille uskon artiklassa[70]<\/span><\/a>, kun taas \u201dAugustanan\u201d laadinnassa poliittisista syist\u00e4 t\u00e4t\u00e4 vakaumusta ei ole esitetty.<\/span><\/p>\n

Uskonpuhdistusta seuraavina vuosisatoina k\u00e4sitys, ett\u00e4 paavi on Antikristus, asteittain v\u00e4istyi taka-alalle. Protestanttiset tutkijat uskoivat siihen tietenkin yh\u00e4, varsinkin Ilmestyskirjan kommentaattorit, jopa nykyaikanakin. Mutta se muuttui yh\u00e4 enemm\u00e4n oppineiden saivarteluksi, eik\u00e4 uskomuksella en\u00e4\u00e4 ollut historiaa muokkaavaa voimaa. T\u00e4m\u00e4n viimeisen vaiheen my\u00f6t\u00e4 kiinnostus kertomukseen on l\u00e4hes kokonaan h\u00e4vinnyt, ja nyky\u00e4\u00e4n sit\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t jotkut kristityt yhteis\u00f6t, lahkot ja poikkeavat yksil\u00f6t ja fanaatikot.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisen kirkon k\u00e4sitys Antikristuksesta<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Antikristus on Kristuksen vastustaja, joka pyrkii h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kristinuskon, mutta onnistumatta siin\u00e4 tulee itse h\u00e4vitetyksi. H\u00e4n vainoaa kristinuskoa. \u201dSilloin ilmestyy tuo v\u00e4\u00e4ryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henk\u00e4yksell\u00e4 ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella\u201d(2.Tess. 2:8). Raamatun ja kirkon isien n\u00e4kemys on, ett\u00e4 jokainen, joka kielt\u00e4\u00e4 Jeesuksen olevan Kristus, joka ei tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi (Johannes Damaskolainen), toisin sanoen Jumalihmiseksi ja Jumalan Pojaksi, on antikristus. On my\u00f6s erilaisia k\u00e4sityksi\u00e4, jotka eiv\u00e4t perustu Raamattuun. Antikristus ei ole vain tietty \u201dsynnin ihminen\u201d, vaan Jumalaa vihaava hengellinen voima, joka toimii maailmassa. Jumalattomuus ilmenee harhaopeissa ja jumalattomissa ihmisiss\u00e4.<\/span><\/p>\n

Uskonpudistuksen aikaan ajateltiin, ett\u00e4 \u201dpaavius on antikristus\u201d. Varsinainen Antikristus on tietty henkil\u00f6, viimeisin ja julmin, joka ilmoittaa valheellisesti itsens\u00e4 Kristukseksi.<\/span><\/p>\n

Antikristusta nimitet\u00e4\u00e4n Raamatussa \u201dsynnin ihmiseksi\u201d, \u201dkadotuksen lapseksi\u201d ja my\u00f6s \u201dvastustajaksi\u201d. H\u00e4n korottaa itsens\u00e4 yli kaiken, asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. H\u00e4nen tulemisensa tapahtuu maailman lopulla valheen voimin ja ihmein. H\u00e4n on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty persoona, joka polveutuu Juudan kansasta, Daanin sukukunnasta. Isien mukaan h\u00e4n syntyy juutalaisesta, haureuteen langenneesta neitseest\u00e4. H\u00e4net kasvatetaan salaa. Nostattamalla kapinan h\u00e4n nousee valtaan. Ilmestyskirjassa mainitaan Antikristuksen nimen luku, joka on ns. pedon luku, 666. Antikristuksessa Perkele ei muutu ihmiseksi, vaan ihminen ottaa itselleen h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Seuraamalla ajan merkkej\u00e4 voi tunnistaa Antikristuksen. Raamatun mukaan erityisen\u00e4 merkkin\u00e4 Antikristuksen tulosta on, ett\u00e4 ensin \u201dtulee poistetuksi se, mik\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4\u00e4\u201d. Emme tied\u00e4, onko se jokin hyv\u00e4\u00e4 tekev\u00e4 voima, vai joku persoona. Se, mik\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4\u00e4, on toistaiseksi salaisuus. Jotkut arvelevat sen olevan uskonnollinen tai hengellinen voima, jotkut uskonnollisen henkil\u00f6n. Mahdollisesti tuo voima on jokin poliittinen voima, tai tuon voiman edustaja.<\/span><\/p>\n

Antikristus taistelee Kristusta, kirkkoa, kristinoppia, laitoksia, uskontoa ja jumalanpalvelemista vastaan, sek\u00e4 pilkkaa jopa ihmisten ja kristittyjen uskonnollisia symboleita ja esineist\u00f6\u00e4. N\u00e4in h\u00e4n toimii voidakseen itse tulla otetuksi vastaan messiaana. H\u00e4n asettaa itsens\u00e4 yl\u00e4puolelle kaiken, jota Jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan. H\u00e4n kielt\u00e4\u00e4 Jumalan ja asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa jumala. Kirkkois\u00e4 Johannes Krysostomos sanoo, ettei h\u00e4n asetu vain Jerusalemin temppeliin, vaan kaikkiin temppeleihin. Piispa Feofan puolestaan sanoo, ett\u00e4 \u201dp\u00e4\u00e4temppeliin h\u00e4n asettuu jumalana, ja samassa merkityksess\u00e4 kaikkiin kirkkoihin\u201d. My\u00f6s \u201dpedon kuva\u201d sanotaan asetettavan temppeleihin. Emme tied\u00e4, asetetaanko se kaikkiin temppeleihin, vai tarkoittaako se, ett\u00e4 kaikista kirkoista poistetaan kaikki ulkonaiset kristillisen jumalanpalveluksen v\u00e4lineet.<\/span><\/p>\n

\u201dSynnin ihminen\u201d syntyy laittomasti, el\u00e4\u00e4 laittomasti, rikkoo lakia ja levitt\u00e4\u00e4 laittomuutta. Historian aikana monien ihmisten on ajateltu olleen Antikristus. T\u00e4llaisia ovat olleet mm. Nebukadnessar, Nero, Caligula ja Hitler.<\/span><\/p>\n

Antikristuksen sanotaan toimivan \u201dvalheen voimalla\u201d. H\u00e4n tekee suuria tunnustekoja ja ihmeit\u00e4, muun muassa \u201dparantaa pedon yhden haavoittuneista p\u00e4ist\u00e4\u201d ja \u201dsaa tulen lankeamaan taivaasta\u201d. H\u00e4n my\u00f6s tekeytyy \u201dvalon enkeliksi\u201d, ja toimii v\u00e4kivallan keinoin. H\u00e4nen aikanaan maailmassa vallitsee suuri ahdistus. Profeetta Danielin kirjassa Antikristusta kuvataan kaiken tuhoavana valloittajana. H\u00e4nen ominaisuutensa on petomainen julmuus. H\u00e4n viettelee ensin juutalaiset, aloittaa sitten kristittyjen vainot ja Ilmestyskirjan mukaan Jerusalemissa tapetaan kaksi Kristuksen todistajaa.<\/span><\/p>\n

Kristuksen omien sanojen mukaan h\u00e4nen Kirkkoaan Antikristus ei kuitenkaan voita. \u201dT\u00e4lle kalliolle min\u00e4 rakennan kirkkoni. Sit\u00e4 eiv\u00e4t tuonelan portit voita\u201d (Matt. 16:18). Eukaristian toimittaminen ei lopu ennen Kristuksen toista tulemusta ja maailman loppua. Eukaristiaa toimitetaan my\u00f6s Antikristuksen aikana. Antikristuksen ajan Raamatussa sanotaan kest\u00e4v\u00e4n 1260 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, noin kolme ja puoli vuotta.<\/span><\/p>\n

Kristuksen valtakunnalla tarkoitetaan ensiksikin koko maailma, toiseksi kaikkia maailman uskovia ja kolmanneksi taivaan autuutta. Ensimm\u00e4ist\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n luonnon valtakunnaksi, toista armon valtakunnaksi ja kolmatta kirkkauden valtakunnaksi. Kun uskontunnustuksessa puhutaan valtakunnasta, \u201djolle ei loppua ole\u201d, tarkoitetaan kirkkauden valtakuntaa.<\/span><\/p>\n

\n

 <\/p>\n

\n
\n

[1]<\/span><\/a> Kahdentoista Patriarkan Testamentti: Leevi 18:12<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[2]<\/span><\/a> Mooseksen Taivaaseenastuminen, 10:1<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[3]<\/span><\/a> Matt. 12:28; Luuk. 11:20; Joh. 12: 31; 14:30; 16:11; Ilm. 12:8 ss; 13:1 ss; 16:13 ss; 20: 1-3, 7-10<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[4]<\/span><\/a> Gunkel: Sch\u00f6pfung und Chaos. 1895.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[5]<\/span><\/a> kts. Ilm. 12<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[6]<\/span><\/a> Gnaeus Pompeius Magnus<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[7]<\/span><\/a> Ps. Sol. 2<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[8]<\/span><\/a> Kahdentoista Patriarkan Testamentti jne.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[9]<\/span><\/a> Psalmin 18:5 mukaan Beliar kaiken todenn\u00e4k\u00f6isyyden mukaan alun perin oli alemman maailman jumala: 2.Kor.6:15 (?); \u201dJesajan taivaaseen astuminen\u201d 4:2 ss; Sibyll. III:63 ss, II: 167<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[10]<\/span><\/a> Daniel 11:21-32<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[11]<\/span><\/a> Dan. 7: 8, 19-25; 8:9-12: 11: 21-45;<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[12]<\/span><\/a> \u201dPohjolan kuningas: Dan. II-40<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[13]<\/span><\/a> \u201dkolme sarvea\u201d: Dan. 7: 8, 25<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[14]<\/span><\/a> Dan. 11:41<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[15]<\/span><\/a> Dan. 7:25<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[16]<\/span><\/a> ibid.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[17]<\/span><\/a> Dan. 8:13; 9:27; 12:11<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[18]<\/span><\/a> Psalms of Solomon, 2:26 ss.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[19]<\/span><\/a> kpl 8<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[20]<\/span><\/a> Mark. 13; Matt. 24<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[21]<\/span><\/a> Matt. 24:15; Mark. 13:14<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[22]<\/span><\/a> myyttinen idea<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[23]<\/span><\/a> Ilm. 13:1 ss<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[24]<\/span><\/a> ehk\u00e4 Beliar; laittomuuden ihminen<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[25]<\/span><\/a> Dan. 11:36<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[26]<\/span><\/a> Dan. 2: 10-12<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[27]<\/span><\/a> Dan. 2:4<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[28]<\/span><\/a> Johanneksen Ilmestyksess\u00e4<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[29]<\/span><\/a> Joh. 5: 43<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[30]<\/span><\/a> 1. Joh. 2:18, 22; 4:3; 2. Joh. 7<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[31]<\/span><\/a> 1. Tim. 4:1; 2. Tim. 3:1; 2. Piet. 3:3<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[32]<\/span><\/a> Didach. 16:4<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[33]<\/span><\/a> Christ. Sibyll. III: 63 ss.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[34]<\/span><\/a> Ilm. 13<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[35]<\/span><\/a> Ilm. 16:13: 19:20<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[36]<\/span><\/a> Suetonius, Nero 57; Tacitus, Hist. II:8<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[37]<\/span><\/a> Suetonius, 47, 57<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[38]<\/span><\/a> Tacitus, Hist. II: 8-9; Dio Cassius LXIV: 9; Zonaras, XI: 15<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[39]<\/span><\/a> Zonaras, XI:12; luultavasti my\u00f6s Suetonius, 57<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[40]<\/span><\/a> v. 79 jKr.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[41]<\/span><\/a> Ilm. 17:6<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[42]<\/span><\/a> Ilm. 17:8<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[43]<\/span><\/a> Ilm. 13: 3, 14<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[44]<\/span><\/a> Ilm. 13: 4, 8<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[45]<\/span><\/a> Ilm. 17:14, 19:19 ss.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[46]<\/span><\/a> Ilm. 13:18<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[47]<\/span><\/a> Ascens, Is., 3 : 13b \u2013 4 :18<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[48]<\/span><\/a> Harnack: Chronologie der altchristlichen Literature I, s. 573<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[49]<\/span><\/a> jakeet 1 – 51<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[50]<\/span><\/a> 5. Sibyll., jakeet 28 -34<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[51]<\/span><\/a> 8. Sibyll., VIII:68 ss, 140 ss, 151 ss<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[52]<\/span><\/a> Ilm. 7: 5: Daanin suku ei saanut sinetti\u00e4<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[53]<\/span><\/a> Ilm. 13:16<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[54]<\/span><\/a> Bousset: Antichrist<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[55]<\/span><\/a> Iren. Adv. Haeres. V<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[56]<\/span><\/a> Hippol. De Antichristo; Comm. on Daniel<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[57]<\/span><\/a> Testamentum Domini<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[58]<\/span><\/a> Marcus Aurelius Antoninus Augustus; 26.4.121 jKr \u2013 17.3.180 jKr<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[59]<\/span><\/a> Publius Licinius Egnatius Gallienus Augustus; c. 218 \u2013 268)<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[60]<\/span><\/a> 3. Sibylline, jae 63 ss.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[61]<\/span><\/a> Lactant. Divin. Institut. VII: 14 ss<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[62]<\/span><\/a> Commodian. Carmen apologeticum; kuuluu 4. vuosisadan ensimm\u00e4iselle vuosikymmenelle<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[63]<\/span><\/a> Bousset,W.: The Antichrist Legend;\u00a0\u00a0 Kampers: Die Deutsche Kaiseridee in Prophetie und Sage. 1896<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[64]<\/span><\/a> Konstans I 337- 350<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[65]<\/span><\/a> Caspari,C.P: Briefe, Abhandlungen und Predigten aus den zwei letzten Jahrhunderten des kirchlichen Altertums und dem Anfang des Mittelalters. Christiania. 1890. ss. 208 ss; 429 ss.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[66]<\/span><\/a> Bousset: Antichrist. 41 ss.<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[67]<\/span><\/a> Zohar, German: Selections aus dem heiligen Buche Sohar des Rabbi Shimon ben Jochai. Im Welt Verlag. Berlin. 1920<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[68]<\/span><\/a> antichristus minor, mysticus<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[69]<\/span><\/a> Kirjoitti teoksen, jota luultavasti Luther muokkasi 1528: Comm. in Apocalypsin ante centum annos editus<\/span><\/p>\n<\/div>\n

\n

[70]<\/span><\/a> Osa II, art. IV. \u201dDe Papadu\u201d, \u00a7 10 ss.<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/span><\/p>\n

Kirjallisuutta:<\/strong><\/p>\n

Guncel: Sch\u00f6pfung und\u00a0 Chaos. 1879<\/span><\/p>\n

Harnack, A.: Chronologie der altchristilichen Literature. I.<\/span><\/p>\n

Bousset, W.: The\u00a0 Antichrist Legend.<\/span><\/p>\n

Kampers: Die Deutsche Kaiseridee in Prophetie und Sage. 1896.<\/span><\/p>\n

Caspari,C.P.: Briefe, Abhandlungen und Predigten aus den zwei letzten Jahrhunderten des kirchlichen Altertums und dem Anfang des Mittelalters. Christiana. 1890.<\/span><\/p>\n

Zohar, German: Selections aus dem heiligen Buche Sohar des Rabbi Shimon ben Jochai. Im Welt Verlag. Berlin. 1920.<\/span><\/p>\n

Friedl\u00e4nder,M.: Der Antichrist in den vorchristlichen juedischen Quellen.\u00a0 G\u00f6ttingen.1901.<\/span><\/p>\n

Clarke, J.E.: Dissertation on the Dragon, Beast and False- Prophet of the Apocalypse.London 1814.<\/span><\/p>\n

Smith, Ethan, A.M.: Dissertation of the Prophecies relative to Antichrist and Last Times. Charlestown. Massachusets. 1811.<\/span><\/p>\n

Cuninghame,W.: A Dissertation on the Seals and Trumpets of the Apocalypse and the Profetical Period of 1260 Years. London. MDCCCXLIII.<\/span><\/p>\n

McNairn, J.H.: The Apocalypse.A Dissertation thereon. Chigaco.New York. Toronto. 1899.<\/span><\/p>\n

Arkkimandriitta Cleopa Ilie. Ortodoksisesta uskosta. Ohjaajavanhuksen vastauksia Kirkon perinnett\u00e4 koskeviin kysymyksiin. Pyh\u00e4n Kosmas Aitolialaisen Veljest\u00f6n\u00a0 julkaisuja 6. Otava 2005 <\/span><\/p>\n

Lossky, Vladimir. Orthodox Theology: An Introduction. Translated by\u00a0 Ian and Ihita Kesarcodi-Witson. St.Vladimir\u00b4s Press. New York. 1978. <\/span><\/p>\n

Pappismunkki Ilarion. Uskon mysteeri. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyv\u00e4skyl\u00e4 2002 <\/span><\/p>\n

Piiroinen, Petri. Heterodoksit ja ortodoksit. Harhaoppeja, dogmihistoriaa, kirkkoisien teologiaa ja uskon ilmenemismuotoja aabeliineista vanhauskoisiin. Ortodoksisen\u00a0 kirjallisuuden julkaisuneuvosto.\u00a0 1983. <\/span><\/p>\n

Puolimatka, Tapio. Usko, tieto ja myytit. Kustannus\u00a0 Oy Uusi Tie. Helsinki 2005. <\/span><\/p>\n

Puolimatka, Tapio.\u00a0 Usko, tiede ja Raamattu. Kustannus\u00a0 Oy Uusi Tie. Helsinki 2008.Romanides,J.\u00a0 An Outline of Orthodox Patristic Dogmatics. Orthodox\u00a0 Theological Library 1.\u00a0 Edited and Translated with an Introduction and Bipliography by Protopresbyter<\/span><\/p>\n

Romanides John S. Patristic Theology. Uncut Mountain Press. 2008<\/span><\/p>\n

The Early Church Fathers Series in WinHelp Format A 37-volume electronic collection of writings from the first 800 years of the Church. Programmed in WinHelp by: Maged Nabih Kamel, MD Email: T\u00e4m\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen n\u00e4hd\u00e4ksesi sen. http:\/\/www.geocities.com\/Athens\/7084<\/a><\/span><\/p>\n

Harnack, A.: History of Dogma, Vols. <\/span>I \u2013 VII. Williams & Norgate. 1897.<\/span><\/span><\/p>\n

\u00a0<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Myyttinen tausta Nimitys antikhristos esiintyy ensimm\u00e4isen kerran kristillisess\u00e4 kirjallisuudessa 1. Joh. 2:22:ssa, 4:3:ssa ja 2.Joh. 7:ssa. Ajatukset, jotka ovat yhteydess\u00e4<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-241","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/241","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=241"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/241\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1108,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/241\/revisions\/1108"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=241"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=241"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=241"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}