<\/p>\n
I Teologian yleisi\u00e4 piirteit\u00e4<\/span><\/strong><\/p>\n \u201dKappadokialaisesta teologiasta\u201d voi puhua vain rajoitetussa mieless\u00e4. Termi ei tarkoita opin muodollista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, vaan esitt\u00e4\u00e4 yleisemm\u00e4ll\u00e4 tavalla t\u00e4ydennyksen kolmen kristillisen is\u00e4n teologiaan, jotka yleisiss\u00e4 yhteyksiss\u00e4 on liitetty Kappadokian kirkkoon, ja jotka toivat kristinuskon puolustukseen luovuutta samoissa uskonnollisissa ajatuksissa ja samoissa \u00e4lyllisiss\u00e4 mielenkiinnon kohteissa. Kolmen kappadokialaisen \u2013 Basileios Kesarealaisen, h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Gregorios Naziansilaisen ja veljens\u00e4 Gregorios Nyssalaisen \u2013 kirjallinen toiminta osuu kauteen vv. 362 \u2013 394. Se n\u00e4in ollen sattuu yksiin merkityksellisen jakson kanssa Kirkon historiassa. Nikealaisuuden puolustajina loppuvuosina taistelussa areiolaisuutta vastaan kappadokialaiset olivat Atanasioksen seuraajia, ja t\u00e4ydensiv\u00e4t voiton areiolaisuudesta Id\u00e4ss\u00e4. Heid\u00e4n ohjauksessaan uudet kysymykset, jotka kohdattiin heid\u00e4n aikanaan \u2013 Pyh\u00e4n Hengen jumaluus ja Kolminaisuus-opin muotoileminen \u2013 l\u00f6ysiv\u00e4t ratkaisun. Ja lis\u00e4ksi he joutuivat k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n kristologisia aiempia erimielisyyksi\u00e4 sellaisina kuin apollinaristit esittiv\u00e4t niit\u00e4, ja t\u00e4ss\u00e4kin he tarjosivat palveluja, jotka valmistivat tiet\u00e4 my\u00f6hemmille teologeille. Mutta heid\u00e4n paikkansa ajattelun historiassa johtui muista syist\u00e4. He olivat Origeneen omistautuneita oppilaita, ja Origeneen tavoin he yrittiv\u00e4t v\u00e4rv\u00e4t\u00e4 kristillisen teologian palvelukseen oman aikansa parhaan filosofisen ajattelun esitt\u00e4\u00e4kseen kristillisen uskon oman aikansa kulttuurille tieteellisen teologian muodossa. T\u00e4m\u00e4 unelma \u201dliitosta uskon ja tieteen v\u00e4lill\u00e4\u201d ilmenee heid\u00e4n esityksiss\u00e4\u00e4n Kolminaisuus \u2013 opista Platonilta ja Aristoteleelta per\u00e4isin olevien k\u00e4sitteiden avulla. Mutta se ilmenee muillakin suunnilla Basileioksen ja Gregorios Naziansilaisen julkaisussa \u201dFilokalia\u201d, joka on valikoima otteita Origeneen kirjoituksista, Basileioksen \u201dHexaemeroinissa\u201d, ennen kaikkea Gregorios Nyssalaisen kolmessa tutkielmassa \u201dSielusta ja yl\u00f6snousemuksesta\u201d, \u201dIhmisen luomisesta\u201d ja \u201dKatekeettisesta puheesta\u201d.<\/span><\/p>\n Viimeksi mainittu is\u00e4 oli syvemm\u00e4lle k\u00e4yp\u00e4 Origeneen opiskelija kuin kumpikaan kahdesta muusta. H\u00e4n k\u00e4y l\u00e4pi melkein koko ongelmakent\u00e4n, joita oli k\u00e4sitelty Origeneen kanssa, ja pyrkii esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kristinuskon suhteessa maailmankaikkeuden ja ihmisen historian suunnitelmaan. H\u00e4nen k\u00e4sittelem\u00e4ns\u00e4 kysymykset sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t Jumalan Kaitselmuksen, aineen luomisen, sielun alkuper\u00e4n ja sen suhteen ruumiiseen, pahan l\u00e4hteen ja luonteen, ruumiin yl\u00f6snousemuksen ja lopunajan, eskatologiset, ongelmat. T\u00e4ll\u00e4 tavoin h\u00e4n oli Origeneen seuraaja ja ensimm\u00e4inen is\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4, joka yritti luoda kristinuskoon perustuvan ajatusj\u00e4rjestelm\u00e4n. Spekulatiivisessa idealismissaan h\u00e4n menee pitemm\u00e4lle kuin Origenes selitt\u00e4en aineen olemattomaksi. Toisaalta h\u00e4n tekee oikeutta asioiden aisteihin vaikuttavalle puolelle kuin Origenes v\u00e4itteess\u00e4\u00e4n hengen ja aineen keskin\u00e4isest\u00e4 riippuvuudesta ihmisen rakenteessa. Ja viel\u00e4 lis\u00e4ksi h\u00e4nen ajattelussaan on mystiikan s\u00e4vy, mik\u00e4 antaa h\u00e4nelle paikan mystiikan linjassa alaksandrialaisten ja pseudo-Dionysios Areopagitan v\u00e4lille. Mielenkiinnon laajuus osoittaa, kuinka laajoja ja moninaisia olivat ne ainekset, jotka h\u00e4n oli liitt\u00e4nyt kokonaisuudeksi oman aikansa ajatteluun.<\/span><\/p>\n Toinen kappadokialaisten piirre on heid\u00e4n uskonnollisten k\u00e4sitteidens\u00e4 hengellisyys. T\u00e4m\u00e4 j\u00e4lleen osoittaa Origeneen vaikutusta ja merkitsee yhtym\u00e4kohtaa aikakauden parhaaseen ei-kristilliseen ajatteluun, johon oli voimakkaasti vaikuttanut uusplatonismi. \u201dTaivasten valtakunta on\u201d, sanoo Basileios , \u201dtodellisuuksien tarkastelua\u201d. T\u00e4t\u00e4 Raamattu nimitt\u00e4\u00e4 \u201dautuudeksi\u201d. Sill\u00e4 \u201dJumalan valtakunta on sis\u00e4ll\u00e4si\u201d. \u201dJumalan kaltaisuus on ihmiselle asetettu p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u201d. Pyh\u00e4n Henki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meille Jumalan kuvan Kristuksessa, ja siten Pyh\u00e4n Hengen ja Pojan kautta ihminen nousee Is\u00e4n luo. Siten uskonnollinen kiinnostus saa heid\u00e4t puolustamaan Jumalallista ykseytt\u00e4.<\/span><\/p>\n Rinta rinnan t\u00e4m\u00e4n k\u00e4sityksen kanssa hengellisyydest\u00e4 Gregorios Nyssalaisella ilmenee pyrkimys realismiin, mik\u00e4 paljastuu erityisesti h\u00e4nen selityksest\u00e4\u00e4n pelastuksesta Kristuksen kautta, ja h\u00e4nen kieless\u00e4\u00e4n sakramenteissa. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa h\u00e4n ilment\u00e4\u00e4 Metodiuksen vaikutusta.<\/span><\/p>\n Kappadokialaisten kiinnostus edist\u00e4\u00e4 hengellist\u00e4 uskontoa houkutteli heid\u00e4t askeettiseen liikkeeseen Kirkossa, jossa aikakausi etsi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen hurskauden ihannettaan. Basileioksen kiinnostus munkkilaisuuteen, jonka p\u00e4\u00e4alkuunpanija ja organisoija Id\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n oli, oli yhteydess\u00e4 kahteen Gregoriokseen, ja kaikkien kolmen kirjoituksiin on vaikuttanut askeettinen ihanne, joka l\u00f6yt\u00e4\u00e4 puolestapuhujansa Gregorios Nyssalaisessa. Varhaisessa teoksessaan \u201dNeitseellisyydest\u00e4\u201d asketismi tulkitaan el\u00e4m\u00e4n filosofiaksi ja selitet\u00e4\u00e4n mielenrauhaksi, joka tekee ihmisen kykenev\u00e4ksi nauttimaan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Kauneuden n\u00e4kemisest\u00e4.<\/span><\/p>\n Amfilokiuksen, Ikonionin piispalla, oli yhteys kappadokialaisiin. Yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4n Kolminaisuus- ja kristologisia oppejaan Amfilokius ei jaa heid\u00e4n kiinnostustaan Origeneen filosofiaan eik\u00e4 heid\u00e4n pohdiskelu taipumustaan. Mutta suosittuna opettajana auttoi antamaan yleist\u00e4 hyv\u00e4ksymist\u00e4 opillisille s\u00e4\u00e4nn\u00f6ille, jotka hahmottuivat kappadokialaisten keskuudessa.<\/span><\/p>\n <\/span><\/strong><\/p>\n II Opin l\u00e4hteet<\/span><\/strong><\/p>\n <\/span><\/strong><\/p>\n 1.Raamatun arvovalta<\/span><\/strong><\/p>\n Kappadokialaiset my\u00f6nsiv\u00e4t t\u00e4ysin Raamatun arvovallan . Origenes vaikutti heid\u00e4n Raamatun selitykseens\u00e4, vaikka Basileios oli t\u00e4ysin tietoinen Origeneen allegorisen menetelm\u00e4n vaaroista , ja pit\u00e4\u00e4 usein parempana tarkkaa kirjaimellista selityst\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa h\u00e4nell\u00e4 oli yhtym\u00e4kohtia Antiokian kouluun. Gregorios Naziansilainen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kohtuullisesti allegorista menetelm\u00e4\u00e4, jota Gregorios Nyssalainen ajan my\u00f6t\u00e4 puolustaa, ja jota h\u00e4n k\u00e4ytti paljon vapaammin kuin kumpikaan kahdesta toisesta. T\u00e4ll\u00e4 tavoin h\u00e4n selitti 1. Mooseksen kirjan alkukappaleet mukaillen Raamatun kielt\u00e4 Origeneen tavan mukaisesti.<\/span><\/p>\n Niihin aikoihin kun kappadokialaiset kirjoittivat, allegorinen menetelm\u00e4 alkoi joutua ep\u00e4luulon alaiseksi, ja taistelu Areioksen kanssa, joka oli harjaantunut Antiokian koulun kirjaimellisen menetelm\u00e4\u00e4n, osoitti tarpeen Raamatun tieteellisemp\u00e4\u00e4n k\u00e4sittelemiseen. Per\u00e4ti Gregorios Nyssalainen ilmaisi halunsa kannatta sit\u00e4, miss\u00e4 mahdollista, kirjaimellisessa mieless\u00e4. K\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n VT:n typologiaa Basileios l\u00e4hestyy Antiokian koulun my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 opetusta, ja osoittaa pid\u00e4ttyvyytt\u00e4 ja jolta puuttuu Gregorios Nyssalaisen kuvitteellisempi mieli. Muissa suhteissa kappadokialaiset osoittavat tietoista halua tuodakseen esiin Raamatun t\u00e4yden kielellisen merkityksen. He tuntevat toisinaan houkutusta heprean kieleen ja he lainaavat usein muita versioita kuin Septuagintaa (LXX).<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n 2.Traditio<\/span><\/strong><\/p>\n Raamatun ohella kappadokialaiset tunnistivat tradition merkityksen. He aloittavat oman aikansa kirkon traditiosta ja osoittavat erityisesti paikallisen pyh\u00e4ns\u00e4 Gregorios Thaumaturgoksen uskontunnustuksen vaikutusta. Tekstikappaleessaan Basileios erottaa kirjoitetun ja kirjoittamattoman tradition, ja pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 apostoleilta per\u00e4isin olevana. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tekstikappaleessa Gregorios Naziansilainen otaksuu ilmoituksen kehittyneen asteittain selitt\u00e4\u00e4kseen Raamatun hiljaisuuden aiheesta Pyh\u00e4 Henki. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisessa kappaleessa h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 ajatuksen \u201ddisciplina arcanista\u201d (salainen j\u00e4rjestys) .<\/span><\/p>\n <\/p>\n 3. Jumalan tuntemus<\/span><\/strong><\/p>\n Kappadokialaiset ovat yksimielisi\u00e4 julistaessaan Jumalallisen Olennon salaisuutta. \u201dTied\u00e4mme, ett\u00e4 H\u00e4n on olemassa, mutta emme voi kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4nen olemuksensa (o\u00fasias) on meille tuntematon\u201d . Raamatun kirjoittajat ohjasivat aivan kuin \u201dihmisi\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 pit\u00e4en ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalallista luontoa (fyseos) tekem\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4t tietoisiksi Jumalan ajatusten suurenmoisuuden kirkkaudesta, kun taas kysymyksen H\u00e4nen olemuksestaan (o\u00fasias) mahdottomana k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 \u2026 he hylk\u00e4siv\u00e4t\u201d . Mutta vaikka Jumalan \u201dolemusta\u201d tai \u201dolemista\u201d ei tunneta, Jumala voidaan v\u00e4lillisesti tuntea H\u00e4nen energioistaan ja toiminnoistaan\u201d , ja Luomisessa nuo energiat on k\u00e4\u00e4nnetty kielelle, jota me voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 . Basileios v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 Eunomiuksen esitt\u00e4m\u00e4n vaikean pulman, ett\u00e4 joko ihminen voi tuntea Jumalan olemuksen tai sitten h\u00e4n ei tunne Jumalaa ollenkaan, v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 tiet\u00e4myksemme vaillinaisuudesta huolimatta se ei j\u00e4\u00e4 ilman totuutta . Maailmankaikkeus on olemassa julistaakseen Luojastaan, ja l\u00e4sn\u00e4 olevan kauneuden ja viisauden n\u00e4kemisest\u00e4 mieli johdetaan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdenmukaisuuden kautta Jumalallinen Viisaus ja Luomaton Kauneus . T\u00e4m\u00e4 tapa n\u00e4hd\u00e4 rinnakkaisuuksia n\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n maailman v\u00e4lill\u00e4 osoittaa Origeneen ja Platonin vaikutusta. Se johdatti kappadokialaiset syv\u00e4sti nauttimaan luonnon maisemasta, joka on heid\u00e4n kirjoituksilleen ominaista . Sama piirre on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Plotinoksella). Mutta erityisesti ihmissielussa l\u00f6ytyy yhdenmukaisuutta Luojan kanssa, sill\u00e4 sielu on peili, joka heijastaa Jumalallisen arkkityyppins\u00e4 piirteit\u00e4 . Niinp\u00e4 molemmat Gregoriokset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ihmisluonnon psykologiaa kuvaamaan Kolminaisuus- oppia. T\u00e4ydellisempi tieto Jumalasta kuitenkin on saavuttamattomissa ilman uskon valoa, ja Vanhassa testamentissa t\u00e4m\u00e4 usko oli viel\u00e4 ep\u00e4t\u00e4ydellinen. laki ja profeetat olivat kuin \u201dikkuna\u201d ja \u201ds\u00e4leikk\u00f6\u201d, jotka laskivat l\u00e4pi vain totuuden piirteit\u00e4, kun taas inkarnaatiossa itse totuuden valo ilmestyi .<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n 4. Ihmiseksituleminen<\/span><\/strong><\/p>\n Kukaan muu kappadokialaisista isist\u00e4 ei tuo esille inkarnaation tarkoitusta niin t\u00e4ydellisesti ja riitt\u00e4v\u00e4sti kuin Atanasios teki tutkielmassaan \u201dIhmiseksitulosta\u201d. Basileioksella vallitseva ajatus on Jumalan kuvan paljastuminen ihmiselle Kristuksessa ja Jumalan kuvan ennalleen saattaminen ihmisess\u00e4 . Gregorios Naziansialaisella ilmenee sama k\u00e4sitys, mutta luonteenomainen ajatus on ihmisen \u201djumalallistuminen\u201d (theoosis) Kristuksessa . Sama ajatus ilmenee Basileioksella ja Gregorios Nyssalaisella ja voidaan j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 aikaisempiin kirjoittajiin, Origenekseen ja Atanasiokseen. Gregorios Nyssalainen antaen tilaa n\u00e4ille molemmille k\u00e4sityksille, kehittelee ihmiseksitulon lunastukseen liittyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulman tavalla, joka muistuttaa aikaisempaa Irenaeoksen k\u00e4sittelytapaa, vaikkakin todellisessa muodossaan on l\u00e4hinn\u00e4 samansuuntainen Metodiuksen opetuksen kanssa. Ihmiseksitulemisen tarkoitus oli ehk\u00e4ist\u00e4 hajaantumisprosessi ihmisen luonnossa, mik\u00e4 oli synnin seurausta. Kuolema oli s\u00e4\u00e4detty syntiinlankeemuksen j\u00e4lkeen. \u201dNahkavaatteet\u201d 1. Mooseksen kirjassa kuvaavat kuolevaisuuden tila armollisena huolenpitona pahan poistamiseksi, joka oli sekoittunut ihmisen fyysiseen luontoon. Kristus omaksui ihmisyyden kokonaan, samoin kuin Metodiuskin opetti, liitt\u00e4\u00e4kseen erottamattomasti yhteen ihmisluonnon elementit, toisin sanoen ruumiin ja sielun, jotka kuolema oli erottanut. H\u00e4nen yl\u00f6snousemuksensa, jonka kautta H\u00e4nest\u00e4 tuli uusi ihmiskunnan el\u00e4m\u00e4n periaate, niin ollen t\u00e4ydensi H\u00e4nen lunastusty\u00f6ns\u00e4 . T\u00e4m\u00e4 selitys ilment\u00e4\u00e4 realismia, mik\u00e4 on tunnusomaista joillekin osille Gregorioksen opetusta.<\/span><\/p>\n Gregorios Nyssalainen on ainoa kappadokialaisista, joka yritti inkarnaation muodollista k\u00e4sittelytapaa, joka on vallalla suurimmassa osassa h\u00e4nen apologeettista teostensa \u201dKatekeettiset puheet\u201d . H\u00e4nen aikeensa t\u00e4ss\u00e4 puheessa on osoittaa uskon j\u00e4rkevyys kristinuskossa. H\u00e4n hyv\u00e4ksyy monet Atanasioksen argumentit ja tuntee viehtymyst\u00e4 evankeliumin historiaan ja Kirkon nousuun osoituksena Jumalallisesta voimasta, ts. kristinuskosta. H\u00e4n todistaa oikeaksi inkarnaation ajatuksen vetoamalla Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloon luomisessa, ja osoittamalla, ett\u00e4 pelastussuunnitelma vastasi Jumalan ominaisuuksia, esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 heti H\u00e4nen voimansa, vanhurskautensa, viisautensa ja hyvyytens\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n ulkoinen parannuskeino ei olisi tyydytt\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 ihminen tarvitsi kosketusta parantuakseen . Kristuksen kuolema oli tarpeen, jotta H\u00e4nen ihmisluonnon omaksumisensa olisi t\u00e4ydellinen. Tutkielmansa loppupuolella h\u00e4n osoittaa sakramenttien suhteen inkarnaatioon.<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n 5. Kolminaisuusoppi<\/span><\/strong><\/p>\n Paikallisten vaikutusten joukossa, jotka auttavat hahmottamaan kappadokialaisten teologiaa, on otettava huomioon opetus, jonka yleisyyteen on vaikuttanut Gregorios Thaumaturgos. Gregorioksen uskontunnustus, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 selv\u00e4n vahvistuksen Kolminaisuuden kolmen persoonan yhteydest\u00e4 ja iankaikkisuudesta, ja yhdist\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4heisesti Poikaan, ilmenee muodostavansa kappadokialaisten teologien l\u00e4ht\u00f6kohdan, ja jopa sulautuneensa jossain m\u00e4\u00e4rin heid\u00e4n kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 . Nikean uskontunnustuksessa he hyv\u00e4ksyv\u00e4t sellaisen opetuksen luonnollisen kehityksen ja l\u00e4ht\u00f6kohdan viel\u00e4kin pidemm\u00e4lle menev\u00e4lle kehitykselle, johon heit\u00e4 pakotti edistyksellinen Eunomiuksen areiolainen opetus ja riita Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. T\u00e4ydellinen Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen jumaluuden puolustus oli yksi osa teht\u00e4v\u00e4\u00e4, joka heill\u00e4 oli edess\u00e4\u00e4n. Toinen teht\u00e4v\u00e4 oli viimeistell\u00e4 k\u00e4sitteist\u00f6, joilla n\u00e4m\u00e4 tulokset oli esitett\u00e4v\u00e4, kolmen \u201dPersoonan sis\u00e4isen suhde ja tapa, jolla he yhdess\u00e4 ovat Yhdess\u00e4 Jumalallisessa Olennossa\u201d, k\u00e4sitteleminen. Viimeksi mainittu teht\u00e4v\u00e4, johon heid\u00e4t johdatti tarve antaa tieteellinen selvitys oman aikansa ristiriitojen kautta saavutetuille tuloksille kristillisen teologian historiassa. Samalla se merkitsi k\u00e4\u00e4nnekohtaa ajattelun historiassa vakavana yrityksen\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 k\u00e4siksi k\u00e4sitykseen persoonasta. Ero k\u00e4sitteiden ousia ja hypostasis v\u00e4lill\u00e4 merkitsee t\u00e4m\u00e4n my\u00f6hemm\u00e4n kehityksen l\u00e4ht\u00f6kohtaa. Yleinen hyv\u00e4ksynt\u00e4 oli nyt annettu suureksi osaksi kappadokialaisten vaikutuksesta s\u00e4\u00e4nn\u00f6lle mia ousia, treis hypostaseis, osoittamaan kolmen tietoisen olennon (my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 \u201dPerssonan\u201d) olemassaolon tai sf\u00e4\u00e4rin rinnakkainoloa yhdess\u00e4 Jumalallisessa Olennossa.<\/span><\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 Kolminaisuus-opin muotoiluteht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 Basileios oli edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4. Molemmat Gregoriokset olivat h\u00e4nest\u00e4 riippuvaisia, vaikka he etenev\u00e4tkin h\u00e4nt\u00e4 pitemm\u00e4lle ja t\u00e4ydensiv\u00e4t h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4. Toisaalta Basileioksen ansiota on k\u00e4sitteiden ousia ja hypostasis m\u00e4\u00e4rittely, ja toisaalta esivaihe yritykselle l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kunkin hypostaasin luonteenomaiset piirteet ja niiden suhteet toisiinsa Jumaluudessa. Ensimm\u00e4isess\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kaksi muuta kappadokialaista eteniv\u00e4t hieman pidemm\u00e4lle kuin Basileios. J\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 he kehittiv\u00e4t ja t\u00e4ydensiv\u00e4t h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4, erityisesti koskien oppia Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Samalla he olivat tietoisempia kuin Basileios n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen triteismin vaarasta, ja he osoittavat suurempaa kiinnostusta Jumaluuden ykseyden puolustamiseen ja kolmijumalaisuuden rasitteen torjumiseen. Niist\u00e4 kumpikin edellytt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 kolmen Persoonan yhteys ei ole teoria tai yleinen yhteys. Se, mik\u00e4 sen muodostaa, Jumaluus, on identtinen kaikissa kolmessa Persoonassa. On vain yksi Jumaluus, jossa on kolme olemassaoloa eli Persoonaa. T\u00e4t\u00e4 yhteytt\u00e4 edelleen varmensi keskustelu Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen \u201dolemisen muodoista\u201d. Is\u00e4 on Jumaluuden l\u00e4hde, kun taas Poika on l\u00e4ht\u00f6isin Jumaluudesta. Pyh\u00e4 Henki l\u00e4htee Is\u00e4st\u00e4 Pojan kautta. Lopulta ajatus kolmen Persoonan luontaisesta yhteydest\u00e4 (perikhoresis) tulkitaan ilmaisemaan heid\u00e4n erottamatonta tahtoaan ja toimintaansa. N\u00e4m\u00e4 tuloksia ylistettiin aikansa ajattelussa yrityksen\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 kristinuskon oppi Kolminaisuudesta oli keskitie juutalaisuuden toisaalta, ja toisaalta hellenismin v\u00e4lill\u00e4 (Basileios ja Gregorios Nyssalainen), ja yritys tehtiin kuvaamaan kolmen Persoonan ja niiden yhteyden Kolminaisuudessa, sis\u00e4isi\u00e4 suhteita rinnastuksena ihmisluontoon (Gregorios Naziansilainen ja Gregorios Nyssalainen).<\/span><\/p>\n Seuraavat kohdat ansaitsevat huomiota kuvaten erityist\u00e4 panosta, mit\u00e4 kukin kolmesta is\u00e4st\u00e4 on antanut Kolminaisuusopille.<\/span><\/p>\n Basileios laati erityisen ansiokkaan tavan, joka perustuu \u201dkansanomaistettuun aristoteliasmiin\u201d koskien termej\u00e4 ousia ja hypostasis. Termill\u00e4 ousia on sama suhde hypostasikseen kuin yleisell\u00e4 on erityiseen. Se on \u201dyleinen kuten hyvyys tai Jumaluus, tai mik\u00e4 tahansa samankaltainen ominaisuus, kun taas hypostasia mietiskell\u00e4\u00e4n erityisen\u00e4 Isyyden, Poikuuden ja pyhyyden voiman ominaisuutena . Basileios my\u00f6s edisti keskustelua Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen suhteista. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 termi\u00e4 \u201dolemisen muodot\u201d ilmaistakseen Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen Is\u00e4st\u00e4 l\u00e4htemisen tapaa. Is\u00e4n ja Pojan suhteet ilmaistaan k\u00e4sitteell\u00e4 patrotis ja yiotis (v\u00e4hemm\u00e4n yleinen agennetos ja gennetos). Mutta h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4dy mihink\u00e4\u00e4n johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen mit\u00e4 tulee Pyh\u00e4n Hengen \u201dolemisen muotoon\u201d, jonka h\u00e4n tunnustaa olevan sanoilla kuvaamaton . Pyh\u00e4 Henki on Jumalasta. H\u00e4nt\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n my\u00f6s Kristuksen hengeksi, \u201don kiintynyt\u201d Kristukseen ja \u201dl\u00e4heisesti yhdistynyt\u201d H\u00e4neen .<\/span><\/p>\n Vaikka Basilieos ei ole niin huolissaan kuin kaksi Gregoriosta puolustamaan Ykseytt\u00e4, h\u00e4nelt\u00e4 on selv\u00e4 v\u00e4ite, joka osoittaa mit\u00e4 mielt\u00e4 h\u00e4n on aiheesta. H\u00e4n ei hyv\u00e4ksy termej\u00e4 \u201dkaltainen\u201d ja \u201dtoisenlainen\u201d sovellettuna Poikaan ja puolustaa Is\u00e4n ja Pojan ykseyden ja luonnon samanlaisuutta ja muissa kappaleissa h\u00e4n hylk\u00e4\u00e4 ajatuksen , ett\u00e4 ousia merkitsisi aikaisempaa tai molemmille perustana olevaa olemusta. Is\u00e4 on Jumaluuden l\u00e4hde ja olemassa olevien asioiden ensimm\u00e4inen periaate \u201dluoden Pojan kautta ja tehden t\u00e4ydelliseksi Hengen kautta\u201d , vaikka el\u00e4m\u00e4n kokemuksessa me kohoamme Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 Pohjan kautta Is\u00e4n luo .<\/span><\/p>\n Gregorios Naziansilainen alkaen Basileioksen opetuksesta t\u00e4ydensi h\u00e4nen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ns\u00e4 antamalla yleisen hyv\u00e4ksynn\u00e4n termille ekporeusis, tarkoittamaan Pyh\u00e4n Hengen \u201dl\u00e4htemist\u00e4\u201d. H\u00e4nen hallitseva k\u00e4sityksens\u00e4 kolmen Persoonan luonteenpiirteist\u00e4, idi\u03ccthetes, ett\u00e4 Is\u00e4 syntym\u00e4t\u00f6n, Poika syntynyt kun taas Pyh\u00e4 Henki l\u00e4htee (agennesia, gennesis, ekp\u03ccreusis). Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4hteminen Pojan kautta on vain annettu tiedoksi, sit\u00e4 ei ole selv\u00e4sti m\u00e4\u00e4ritelty. Gregorioksella on selv\u00e4 selitys jumalallisesta ykseydest\u00e4, mit\u00e4 luonnehtii \u201dluonnon yhdenmukaisuus, harkinnan sopusointu, toiminnan samankaltaisuus, kahden muun Persoonan samanaikaisuus Yhden kanssa, josta ne juontuvat, niin ett\u00e4 vaikka onkin lukum\u00e4\u00e4r\u00e4inen ero, ei olemisessa ole jakaantumista tai erottumista . \u201dOn yksi Jumala, koska on vain yksi asia, jota voidaan kutsua Jumaluudeksi\u201d. Yhdest\u00e4 Persoonasta alkunsa saaneet viittaavat takaisin Yhteen, vaikka uskomme heit\u00e4 olevan kolme . Samalla h\u00e4n varjelee ykseytt\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 pidett\u00e4isiin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n abstraktiona tai yleisen\u00e4 yhteyten\u00e4. Pietari, Paavali ja Johannes eiv\u00e4t ole homoousioi (\u201dyht\u00e4 olemusta tai olemista\u201d) samassa mieless\u00e4 kuin Kolminaisuuden Persoonat . Muualla h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 l\u00e4hes sabelliniastista kielt\u00e4 ilmaisemaan Pojan ja Hengen suhteen l\u00e4heisyytt\u00e4 Is\u00e4\u00e4n .<\/span><\/p>\n Gregorios Nyssalainen aloittaa Gregorios Naziansilaisen tavoin Basileioksen n\u00e4k\u00f6kulmasta ja kehittelee itsen\u00e4isell\u00e4 tavalla oman ajattelunsa aiheesta. Gregorios Naziansilaisen tavoin h\u00e4nell\u00e4 on voimakas kiinnostus s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 Jumaluuden ykseys. K\u00e4sitteiden gennet\u03ccs ja ekporeut\u03ccs sijasta esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Pojan ja Hengen olemisen muotoa h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 parempana ilmauksia monogen\u00e9s tai monogen\u00e9s the\u03ccs ja di\u00e1 to\u00fa uio\u00fa. T\u00e4ss\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 ilmauksessa n\u00e4kyy Gregorios Thaumaturgoksen vaikutus. Mutta h\u00e4nen kaikkein merkitsevin Jumaluuden kolmen Persoonan suhteiden k\u00e4sittelytapa sis\u00e4ltyy kahteen tutkielmaan De Communibus Notionibus ja Quod non sint Tres dii, joissa h\u00e4n osoittaa v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi kolmijumalaisuuden. H\u00e4n alkaa huomautuksesta, ett\u00e4 jos Pietari, Jaakob ja Johannes ovat kolme miest\u00e4, miksi emme voi puhua Is\u00e4st\u00e4, Pojasta ja Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 kolmena Jumalana? T\u00e4h\u00e4n h\u00e4n vastaa, ett\u00e4 sana \u201dJumala\u201d ilmaisee \u201dolemusta\u201d tai \u201dolemista\u201d eik\u00e4 \u201dpersoonaa\u201d. Tarkasti otettuna viitattaessa samalla tavalla Jumalaan ja ihmiseen pit\u00e4isi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n olemuksensa (ousia) ykseys tai \u201doleminen\u201d kummassakin tapauksessa. Ainoastaan ep\u00e4tarkka puhetapa k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4mme monikkoa ja puhuessamme \u201dkolmesta miehest\u00e4\u201d ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 ousia, \u201dmies\u201d, on yksi ja sama kaikissa kolmessa tapauksessa. Samalla tavalla Jumaluuden tapauksessa kolmen Persoonan \u201dousia\u201d on yksi ja sama. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys ihmisluonnon ykseydest\u00e4 ilment\u00e4\u00e4 Gregorioksen realismia. Ja lis\u00e4ksi h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yksil\u00f6lliset miehet erottuvat jyrk\u00e4sti erilaisin ajan ja paikan ja olosuhteiden puolesta, kun taas Jumaluuden Persoonat ilment\u00e4v\u00e4t pysyv\u00e4\u00e4 syysuhdetta.<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n On olemassa<\/span><\/p>\n I Syy= Is\u00e4 (t\u03cc aition)<\/span><\/p>\n II Aiheutunut (t\u03cc aitiaton), joko<\/span><\/p>\n a) v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti (t\u03cc prosekhos ek to\u00fa pr\u03ccton), ts. Poika<\/span><\/p>\n b) v\u00e4lillisesti (t\u03cc di\u00e1 to\u00fa prosekh\u03ccs \u00e9k to\u00fa pr\u03ccton), ts. Pyh\u00e4 Henki<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Siten Gregorios Nyssalainen menee pidemm\u00e4lle kuin muut kappadokialaiset selke\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4htemisest\u00e4 Pojan kautta, ja t\u00e4ss\u00e4 suhteessa h\u00e4n edustaa Id\u00e4n Kirkon saavuttamaa lopullista kehitystasoa. Toinen h\u00e4nen tekem\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6panos on Quod non sint Tres dii\u00b4ss\u00e4 oleva esitys kolmelle persoonalle ominaisesta sis\u00e4inen yhteydest\u00e4 (perikhoresis). Kaikki kolme ohjaavat Jumaluuden toimintaa, toimien yhdess\u00e4 ilman merkki\u00e4k\u00e4\u00e4n erillisest\u00e4 toiminta-ajasta tai toiminnan erillisyydest\u00e4, \u201dniin ett\u00e4 on yksi hyv\u00e4n tahdon liike, yksi hyv\u00e4n tahdon asenne, joka ilmoittaa Is\u00e4st\u00e4 Pojan kautta Pyh\u00e4lle Hengelle\u201d. Lopuksi voi huomata, ett\u00e4 Gregorioksen v\u00e4ite Jumaluuden ykseydest\u00e4 on sidoksissa h\u00e4nen j\u00e4rkeilev\u00e4\u00e4n kiinnostukseensa, ja h\u00e4nen origeneslaisuutensa, joka johti h\u00e4net etsim\u00e4\u00e4n yht\u00e4 Periaatetta maailman ja ihmisen historian evoluution l\u00e4hteen\u00e4.<\/span><\/p>\n Jotkut nykyajan teologit ovat yritt\u00e4neet uutta tulkintaa kappadokialaisten suhteesta Kolminaisuus- oppiin. T\u00e4m\u00e4n n\u00e4kemyksen mukaan kappadokialaiset olisivat muokanneet homousion- ajatusta ja varmistaneet uskollisuuden uuteen selitykseen, joka tuli edustamaan kaltaisuutta tai yhdenmukaisuutta pikemminkin kuin olemusta. T\u00e4ss\u00e4 uudessa kehityksess\u00e4 on ajateltu Basileios Ankyralaisen teologian vaikuttaneen kappadokialaisiin. Heid\u00e4n homousion -tulkintansa mukaan k\u00e4sitteet ousia (\u201doleminen\u201d) ja fysis (\u201dluonto\u201d) tulivat merkitsem\u00e4\u00e4n l\u00e4hes samaa, ja oli sallittua uskoa kolmesta hypostaasista kuin luontona, jotka yhdess\u00e4 muodostavat Jumaluuden, yhden olemassa olevan Jumaluuden kolmen tietoisen olemisen erillisen sf\u00e4\u00e4rin sijasta. T\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kemyksell\u00e4 Kirkko tuli hyv\u00e4ksyneeksi tulkinnan, joka on todellisuudessa triteistinen. Mutta t\u00e4m\u00e4 teoria n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 voittaneen alaa auktoriteettien painotuksista, joilla sit\u00e4 tuettiin, pikemminkin kuin varsinaisista ansioista. Se saa aikaan sekaannusta Gregporios Naziansilaisen ja Gregorios Nyssalaisen kieless\u00e4 ja ennakko-otaksumillaan j\u00e4lkimm\u00e4isen perustelut Quod non sint Tres dii\u00b4ss\u00e4 j\u00e4rjett\u00f6miksi. Eik\u00e4 teoria saa asianmukaista apua Basileioksen v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4ydellisest\u00e4 k\u00e4sittelytavasta. Kaikkien kappadokialaisten teologisen n\u00e4k\u00f6kannan huolellinen tutkiminen, erityisesti kummankin Gregorioksen, osoittavat kuinka elint\u00e4rke\u00e4 heid\u00e4n koko uskonnolliselle n\u00e4kemykselleen oli usko Jumaluuden ykseyteen.<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n 6.Kristologia<\/span><\/strong><\/p>\n Kappadokialaiset k\u00e4sitteliv\u00e4t kristologista kysymyst\u00e4 Apollinariksen opetuksen yhteydess\u00e4. Paitsi muutamia tilap\u00e4isi\u00e4 havaintoja, Basileios ei k\u00e4sittele Apollinariksen teorioita, joita kuitenkin ajan pitk\u00e4\u00e4n Gregorios Naziansilainen k\u00e4sittelee \u201dKahdessa kirjeess\u00e4\u00e4n Kledoniukselle\u201d ja \u201dKirjeess\u00e4\u00e4n Nektariukselle\u201d sek\u00e4 Gregorios Nyssalainen tutkielmassaan \u201dApollinarista vastaan\u201d(Antirrheticus adversus Apollinaris) ja \u201dKirjeess\u00e4\u00e4n Teofilukselle\u201d. Heid\u00e4n my\u00f6hempien pohdiskelujensa vaikutuksia on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 seuraavissa opastuksissa:<\/span><\/p>\n 1.Gregorios Naziansilainen otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja teki yleiseksi ilmaisun \u201dkaksi luontoa\u201d (d\u03afa f\u00fdseis), jota aikaisemmin k\u00e4ytti Origenes, painottaen selv\u00e4sti ykseyden periaatetta Kristuksessa.<\/span><\/p>\n 2.Molemmat is\u00e4t valmistivat tiet\u00e4 tuleville keskusteluille painottamalla Kristuksen omaksuman ihmisluonnon todellisuutta ja t\u00e4ydellisyytt\u00e4. Erityisen arvokas on Gregorios Nyssalaisen mieltymys Kristuksen henkil\u00f6kuvaan evankeliumeissa ja sen ihmistahdon ilmenemiseen, inhimilliseen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen, tiedon m\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntymiseen, kiusaukseen, suruun ja laiminly\u00f6nteihin alistumiseen . T\u00e4ss\u00e4 suhteessa h\u00e4nell\u00e4 on yhdenmukaisuutta antiokialaisten teologien kanssa. Molempien isien kiinnostus lunastusoppiin sai aikaan, Apollinarista vastaan, j\u00e4rjellisen sielun puolustamisen Kristuksessa. Jos Kristuksella ei olisi ollut ihmissielua, lunastus ei koskisi ihmisen sielua .<\/span><\/p>\n 3. K\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n Apollinariksen aiheuttamaa keskeist\u00e4 ongelmaa \u201dkuinka Kristuksen kahden t\u00e4ydellisen luonnon olemassaolo on yhteensopiva H\u00e4nen Persoonansa kanssa?\u201d molemmat Gregoriokset pyrkiv\u00e4t ajatukseen ihmisluonnon muuttumisesta jumalalliseksi. He k\u00e4yttiv\u00e4t, kuten aikaisemmat kirjoittajat olivat tehneet, k\u00e4sitteit\u00e4 \u201dsekoitus\u201d, \u201dsekoittaminen\u201d tarkoittamaan kahden luonnon yhteytt\u00e4. Mutta my\u00f6hemmin he puhuvat ihmisluonnosta \u201djumalallistuneena\u201d ja \u201djumalalliseksi muuttuneena\u201d. Gregorios Nyssalainen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pit\u00e4v\u00e4n Kristuksessa ihmisluonnon yhteytt\u00e4 jumalalliseen asteittain etenev\u00e4n\u00e4, joka tuli t\u00e4ydelliseksi vasta taivaaseenastumisessa, kun ihmisyys lakkasi pysytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 omia piirteit\u00e4\u00e4n ja sekoittui Jumaluuteen \u201dkuin pisara etikkaa valtamereen\u201d . T\u00e4ll\u00e4 tavoin h\u00e4n kykeni kohtaamaan Apollinariksen v\u00e4itteen, ett\u00e4 jos Kristuksen ihmisyys oli t\u00e4ydellinen, \u201dtriadi (tai Kolminaisuus) laajentuisi tetradiksi\u201d, mutta h\u00e4nen kielenk\u00e4ytt\u00f6ns\u00e4 ilment\u00e4\u00e4 pyrkimyst\u00e4, joka on vaarallisen l\u00e4hell\u00e4 sit\u00e4, josta my\u00f6hemmin kehittyi monofysistismi.<\/span><\/p>\n 4.Kumpikaan Gregorioksista ei ylt\u00e4nyt t\u00e4ysin my\u00f6hemm\u00e4n teologian ratkaisuun, joka puolusti Kristuksen ihmisyyden persoonatonta luonnetta. Joissakin tekstikappaleissa Gregorios Nyssalaisen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6nt\u00e4v\u00e4n ihmisyydelle suhteellisen itsen\u00e4isyyden, ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jopa termi\u00e4 \u201dpersoona\u201d(pr\u03ccsopon) se yhteydess\u00e4 samoin kuin jumalallisen luonnonkin . Samalla molemmat is\u00e4t silloin t\u00e4ll\u00f6in k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kielt\u00e4, joka kuulostaa nestorialaiselta . Toisaalta Gregorios Naziansilainen selv\u00e4sti ennakoi my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 Kyrillos Aleksandrialaisen kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 puhuessaan kahden luonnon yhteydest\u00e4 \u201dolennaisena\u201d yhteyten\u00e4 (syn\u00e1ptesthai kat\u00b4o\u00fasian; jossa kat\u00b4 o\u00fasian on vastakkainen kat\u00e1 kh\u00e1rin\u00b4lle. Samalla h\u00e4nen mielenkiintonsa Kristuksen pelastusty\u00f6h\u00f6n sai h\u00e4net omistamaan Jumalalliselle Persoonalle inhimillisi\u00e4 toimintoja ja k\u00e4rsimyksi\u00e4. Niinp\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vapaasti k\u00e4sitteit\u00e4 theotokos, theos pathetos ja samankaltaisia ilmauksia. Lopuksi molemmat Gregoriokset laajensivat ajatusta communicatio idiomatum\u00b4ista (\u201dominaisuuksien yhteys\u201d) . T\u00e4ll\u00e4 tavoin he l\u00e4hentyv\u00e4t my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 aleksandrialaista teologiaa.<\/span><\/p>\n Apollinariksen esitt\u00e4m\u00e4\u00e4 kysymyst\u00e4 \u201dKuinka Kristus olisi omannut ihmisluonnon kokonaisuudessaan ja kuitenkin ollut ilman synti\u00e4?\u201d Gregorios Nyssalainen k\u00e4sitteli ainoastaan ep\u00e4suorasti. H\u00e4n vakuuttaa todeksi 1. Herran inhimillisen luonnon todellisuuden ja t\u00e4ydellisyyden; ja 2. t\u00e4ydellisen yhteyden Kristuksen inhimillisen ja jumalallisen luonnon v\u00e4lill\u00e4. Raamattu vahvistaa, ett\u00e4 \u201dett\u00e4 Kristus tuli synniksi meid\u00e4n t\u00e4htemme\u201d, ts. ett\u00e4 h\u00e4n yhdisti itsens\u00e4 ihmisen syntiseen sieluun .\u201dH\u00e4n kesti torjumatta luontoamme yhteydest\u00e4\u00e4n, vaikka se olikin langennut synnin seurauksena . Vaan \u201dH\u00e4n otti saastaisuutemme p\u00e4\u00e4lleen, kuitenkaan itse saastumatta, vaan omassa itsess\u00e4\u00e4n H\u00e4n puhdisti saastan\u201d. T\u00e4m\u00e4 puhdistuminen saatiin aikaan juuri Neitsyen hedelm\u00f6ittymisen hetkell\u00e4. Jumalallinen luonto oli l\u00e4sn\u00e4 sek\u00e4 Kristuksen ruumiissa ett\u00e4 sielussa aivan ensi hetkest\u00e4 asti ja muutti niist\u00e4 kummankin synnitt\u00f6m\u00e4ksi . Kristus jakoi meid\u00e4n inhimilliset tunteemme ja heikkoutemme, mutta ei taipumustamme syntiin eik\u00e4 tahdon sairauteen . \u201dV\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ihminen Mariassa \u2026 Pyh\u00e4n Hengen tullessa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen ja Kaikkein Korkeimman varjotessa h\u00e4net tuli siksi, mit\u00e4 tuo varjoava voima oli omassa luonnossaan\u201d .<\/span><\/p>\n K\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n Jumaluuden osallistumista Kristuksen inhimillisiin kokemuksiin Gregorios muistuttaa Kyrillos Aleksandrialaisen k\u00e4sittelytapaa. Vaikka Jumala ei voi k\u00e4rsi\u00e4, \u201dH\u00e4n oli H\u00e4ness\u00e4, joka k\u00e4rsi, ja teki H\u00e4nen k\u00e4rsimykset omikseen\u201d<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n 7. Ihmisen luominen ja syntiinlankeemus<\/span><\/strong><\/p>\n Vaikka kappadokialaiset hylk\u00e4siv\u00e4t ehdottomasti Origeneen teorian sielujen ennaltaolosta, heid\u00e4n oppinsa ihmisluonnosta osoittaa, erityisesti molemmilla Gregorioksilla, pitk\u00e4llisi\u00e4 j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 Origeneen vaikutuksesta. Kaikki samalla tavalla esitt\u00e4v\u00e4t ihmisen alkutilan luonteeltaan l\u00e4hes enkelim\u00e4iseksi . Molemmat Gregoriokset pit\u00e4v\u00e4t vertauskuvana nahkavaatteita 1. Mooseksen kirjassa, ja n\u00e4kev\u00e4t niiss\u00e4 esikuvan aistillisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kuolemalle alistumisesta, jotka olivat syntiinlankeemuksen seurausta . Gregorios Nyssalainen pit\u00e4\u00e4 jopa ihmisten lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 syntiinlankeemuksen seurauksena , vaikka my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 teoksessaan Oratio Catechetica h\u00e4n luopuu t\u00e4st\u00e4 n\u00e4kemyksest\u00e4 .<\/span><\/p>\n Koskien sielun alkuper\u00e4\u00e4 Gregorios Naziansilaisen osoittautuessa kreatianistiksi Gregorios Nyssalainen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kielt\u00e4, joka vihjaa tradusianistiseen k\u00e4sitykseen. Sielua ei luoda ennen ruumista, eik\u00e4 ruumista ennen sielua. Sielulla ja ruumiilla on samanlainen yksi alku, ja sielun voimat ilmenev\u00e4t asteittain ruumiin kasvun my\u00f6t\u00e4. Aivan kuten siemen sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 idussaan kaikki tulevat kehitysvaiheet, niin my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n periaate ihmisess\u00e4. Keskin\u00e4isen yhteyden l\u00e4heisyys sielun ja ruumiin v\u00e4lill\u00e4 on Gregorios Nyssalaisen opetuksen tyypillinen piirre. Muissa suhteissa h\u00e4n kehittelee mielenkiintoisia pohdintoja ihmisen luonnosta. H\u00e4nell\u00e4 on realistinen k\u00e4sitys rotujen yhteydest\u00e4, ja h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala loi koko ihmiskunnan parhaana mahdollisena etuk\u00e4teen . T\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys, jonka mukaan Aadam edustaa koko ihmiskuntaa, esiintuo kohtia, joilla on yhteytt\u00e4 Filoniin yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja toisaalta Metodiukseen. Lis\u00e4ksi h\u00e4n yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 ajatusta, ett\u00e4 ihminen on mikrokosmos, kahden maailman, aineellisen ja hengellisen, kohtaamispaikka. T\u00e4st\u00e4 johtuen h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 terminologiaa \u201dj\u00e4rjellinen\u201d, \u201daistillinen\u201d, \u201dn\u00e4kym\u00e4t\u00f6n\u201d, \u201dn\u00e4kyv\u00e4\u201d osoittamaan ihmisluonnon aineksia mieluummin kuin Origeneen kolmijakoisuutta \u2013 \u201druumis\u201d, \u201dsielu\u201d ja \u201dhenki\u201d.<\/span><\/p>\n Kaikki kappadokialaiset korostava ihmisen vapaata tahtoa. T\u00e4m\u00e4kin merkitsee yhtym\u00e4kohtaa Origenekseen ja kehittyi kreikkalaisten ajattelun fatalismista ja manikealaisten vastuksesta huolimatta. Vapaan tahdon omistaminen on seurausta Jumalan kuvaksi luomisesta. Synti oli seurausta vapaan tahdon v\u00e4\u00e4rin k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 erottautumalla siit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4. Syntiinlankeemus ainoastaan heikensi, mutta ei tuhonnut ihmisen vapautta . T\u00e4ss\u00e4 suhteessa kappadokialaiset edustavat yleist\u00e4 kreikkalaisen ajattelun asennetta verrattuna Augustinuksen my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n ajatteluun.<\/span><\/p>\n K\u00e4sityksess\u00e4\u00e4n pahan negatiivisesta luonteesta kappadokialaiset osoittavat Platonin ja Origeneen vaikutus, samoin my\u00f6s Atanasioksen. Paha ei ole itsen\u00e4isesti olemassa. Se kumpuaa sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in ja on \u201dhyveen vastainen asenne\u201d. Se nousee ihmisen vapaasta tahdosta, kun sielu eroaa hyv\u00e4st\u00e4 .<\/span><\/p>\n K\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n syntiinlankeemuksen seurauksia kappadokialaiset merkitsev\u00e4t kehityst\u00e4 Atanasioksen asenteeseen n\u00e4hden. Ajatus synnin siirtymisest\u00e4 ja kuolemasta esiintyy Basileioksella . Gregorios Naziansilainen puhuu Aadamista kaikkien ihmisten syntiin saattajana oman syntins\u00e4 takia . H\u00e4n my\u00f6s puhuu ihmisluontoa koskevasta turmeluksesta ja pit\u00e4\u00e4 Neitseellist\u00e4 syntym\u00e4\u00e4 ihmisen vapauttajana \u201dsyntym\u00e4ns\u00e4 kahleista\u201d . Gregorios Nyssalainen menee viel\u00e4 pidemm\u00e4lle, ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 opettavan ajatusta perityst\u00e4 moraalisesta saastutuksesta. H\u00e4n puhuu \u201dsyntisest\u00e4\u201d ihmisluonnosta ja \u201dsyntiin langenneesta\u201d ihmisluonnosta. \u201dAadamin luonnosta osallistuva tulee osalliseksi my\u00f6s h\u00e4nen lankeemuksestaan . Synti syntyy luonnossamme . Ihmisen \u201dsielunvihollinen petoksellaan sekoitti pahan ihmisen tahtoon ja onnistui sammuttamaan ja h\u00e4m\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n tavallaan jumalallisen siunauksen . Kasteessa ihminen vapautetaan yhteydest\u00e4\u00e4n pahaan. N\u00e4iss\u00e4 suhteissa Gregorios Nyssalainen kehitt\u00e4\u00e4 Origeneen my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 varhaisemman vastaista opetusta ja l\u00e4henee Augustinuksen opetusta perisynnist\u00e4.<\/span><\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n 8. Kristuksen sovitusty\u00f6<\/span><\/strong><\/p>\n Teologiset pohdiskelut Kristuksen kuolemasta ja sen suhteesta ihmisen pelastukseen kappadokialaisia edelt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kaudella ovat painottaneet kahta ajatusta.<\/span><\/p>\n 1.Kristuksen kuolema oli uhri Jumalalle. T\u00e4m\u00e4 ajatus on saanut t\u00e4ydellisimm\u00e4n ilmauksensa Atanasioksella.<\/span><\/p>\n 2. Kristuksen kuolema oli Saatanalle maksetut lunnaat. T\u00e4m\u00e4n ajatuksen p\u00e4\u00e4edustaja oli Origenes. Kappadokialaiset eiv\u00e4t j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti kehitelleet ensin mainittua ajatusta, joihin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaikuttaneen vain v\u00e4h\u00e4n Atanasioksen opetus aiheesta.<\/span><\/p>\n Basileios h\u00e4din tuskin mainitsee kysymyst\u00e4, josta ei oltu tehty riita-asiaa. Kuitenkin uhrista Jumalalle h\u00e4n mainitsee , samoin Saatanan petoksesta ja voittamisesta<\/span><\/p>\n Gregorios Naziansilainen osoittaa syvemp\u00e4\u00e4 uskonnollista kiinnostusta kysymykseen kuin Basileios ja Gregorios Nyssalainen, ja tulee l\u00e4hemm\u00e4ksi kuin he Atanasiosta h\u00e4nen opetuksensa hengess\u00e4. Kristuksen kuolema vapautti meid\u00e4t synnin kirouksesta. Kristuksen sovitusty\u00f6 oli Jumalan teko ja viel\u00e4, uhrin voi antaa vain Sellainen, joka oli ihmisrodun j\u00e4sen. N\u00e4in ollen h\u00e4n vaatii Kristuksen k\u00e4rsimysten edustavaa ja sijaisluonnetta tavalla, joka ennakoi P\u00e4\u00e4n k\u00e4rsimyksi\u00e4 j\u00e4senten puolesta . H\u00e4n arvostelee olemassa olevia teorioita ja vihaisesti kielt\u00e4ytyy tunnustamasta ajatusta lunnaista Saatanalle. Mutta h\u00e4n ei suostu sanomaan, miss\u00e4 mieless\u00e4 uhri kannettiin Jumalalle, saati ehdottamaan, vaikka Jumala ei ollut pyyt\u00e4nyt sit\u00e4 eik\u00e4 vaatinut, se ehk\u00e4 johtui Jumalan \u201dtaloudenhoidon\u201d vuoksi. Itse asiassa h\u00e4n ei pit\u00e4nyt ehdottomana uhrin tarpeellisuutta. Ihmisen vapautus Saatanasta ja ihmisen pyhitys vaati sit\u00e4, ja lis\u00e4ksi se kannettiin Is\u00e4n kunniaksi .<\/span><\/p>\n Gregorios Nyssalainen ei kiinnit\u00e4 ollenkaan huomiota ajatukseen sovituksesta. Mutta h\u00e4n kehittelee s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ja torjuvalla tavalla Origeneen ajatusta Saatanalle maksetuista lunnaista ja j\u00e4lkimm\u00e4iseen harjoitettua petostoimintaa. Ihminen myi itsens\u00e4 pakottomasti Saatanalle, ja ihmist\u00e4 vapauttaessaan Jumala voisi toimia vain tarkasti oikeudenmukaisin menetelmin, ts. sopimuksella, jonka sielunvihollinen voisi hyv\u00e4ksy\u00e4. Kristus oli lunnashinta. Mutta ihmisyyden verho k\u00e4tki Saatanalta Kristuksen jumaluuden ja tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 hyvitysteolla pett\u00e4j\u00e4 puolestaan tuli petetyksi . Ajatus Saatanaa kohtaan sovelletusta h\u00e4m\u00e4yksest\u00e4 esiintyy my\u00f6s Gregorios Naziansilaisella , kun taas Gregorios Nyssalaisen koko n\u00e4kemys l\u00f6ytyy h\u00e4nen aikalaiseltaan Amphilochius Ikoniolaiselta. Niinp\u00e4 Gregorios Nyssalaisen kehittelem\u00e4 teoria tuli laajalti vallitsevaksi sek\u00e4 Id\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 L\u00e4nness\u00e4 ja osoittautui tuhoisaksi perinn\u00f6ksi Kirkolle.<\/span><\/p>\n <\/p>\n 9. Sakramentit<\/span><\/strong><\/p>\n Ainoat l kappadokialaisten opetuksista l\u00f6ytyv\u00e4t olevat t\u00e4rke\u00e4t edistysaskelet sakramenttiopissa sis\u00e4ltyv\u00e4t Gregorios Nyssalaisen \u201dKatekeettisiin puheisiin\u201d , joissa h\u00e4n k\u00e4sittelee kastetta ja eukaristiaa. T\u00e4rkeimm\u00e4t kohdat h\u00e4nen opetuksessaan ovat:<\/span><\/p>\n 1.Gregoriosta vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo jumalallisen toiminnan periaatteen tukemisessa sakramentaalisten kanavien kautta, kun h\u00e4n painottaa, ett\u00e4 varmuus Jumalan l\u00e4sn\u00e4olosta ja toiminnasta nojautuu H\u00e4nen lupaukseensa olla t\u00e4ll\u00e4 tavoin l\u00e4sn\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 kutsuttaessa .<\/span><\/p>\n 2. Gregorios esitt\u00e4\u00e4 selv\u00e4sti ajatuksen, ett\u00e4 sakramentit ovat inkarnaation \u201djatkumista\u201d. Koska \u201djumalallistumisen\u201d kehityskulku vaikutti aikoinaan kaikkeen Kristuksen ihmisyydess\u00e4 sen yhdistymisen kautta Persoonalliseen Sanaan, se vaikuttaa asteittain ihmisyyteen kokonaisuudessaan osallistumalla Kristukseen sakramenttien kautta .<\/span><\/p>\n 3, Gregorios tekee eron kasteen ja Eukaristian vaikutuksen v\u00e4lill\u00e4 sanoen, ett\u00e4 kasteessa sielu yhdistyy Vapahtajaan uskon kautta, mutta Eukaristiassa ruumis saatetaan samaan yhteyteen, vaikka t\u00e4ss\u00e4kin vain sen uskon kautta, joka osallistuu sakramenttiin.<\/span><\/p>\n 4.Gregorios opettaa pyhittymisrukouksen kautta tapahtuvasta oikeasta ehtoollisaineiden muuttumisesta Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi, ja h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 muuttumisen tavan huomiota her\u00e4tt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 ja omaleimaisella tavalla. Aavistaen my\u00f6hemm\u00e4n ongelman \u201dHerran Ruumiin kaikkialla l\u00e4sn\u00e4olemisesta, h\u00e4n ryhtyy ratkaisemaan kysymyst\u00e4, kuinka yksi Ruumis voidaan antaa tuhansille uskoville. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aristoteliaanista erottelua \u201dmuoto\u201d ja \u201daine\u201d, ja rinnastaa toisiinsa ruuan ja juoman muuttumista ruuansulatuksen kautta sek\u00e4 Leiv\u00e4n ja Viinin muuttumista Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi. Leiv\u00e4n ja viinin \u201dolennaiset aineosaset\u201d(stoikheia) kussakin tapauksessa j\u00e4rjestyv\u00e4t uudelleen uuteen \u201dmuotoon\u201d, vaikka toisessa tapauksessa se tapahtuu ruuansulatustapahtuman kautta, toisessa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti \u201dSanan voimalla\u201d . T\u00e4m\u00e4 Gregorioksen lausuma on ensimm\u00e4inen yritys esitt\u00e4\u00e4 teoria ehtoollisaineiden muuttumisesta. Gregorios antoi ohjeen Eukaristia-opille, joka lopulta johti L\u00e4nness\u00e4 teoriaan aineosien olemuksen muuttumisesta. Mutta Gregorios itse on kaukana sellaisesta teoriasta. H\u00e4nen kielenk\u00e4ytt\u00f6ns\u00e4 on luonteeltaan kuvailevaa ja jopa soveltaessaan fysiologisia rinnastuksia Eukaristiaan, h\u00e4n osoittaa ep\u00e4r\u00f6innin merkkej\u00e4. Gregorioksen opetuksella oli merkitt\u00e4v\u00e4 vaikutus Johannes Damaskolaiseen ja h\u00e4nen kauttaan my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n Id\u00e4n kirkkoon.<\/span><\/p>\n Vastakohtana Gregorios Nyssalaisen kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ilmenev\u00e4lle Eukaristian k\u00e4sittelylle, Basileios ansaitsee huomiota. Sopusoinnussa h\u00e4nen henkist\u00e4v\u00e4n pyrkimyksens\u00e4 kanssa h\u00e4n sanoo kommentoidessaan Joh. 6:57: \u201dMe sy\u00f6mme H\u00e4nen lihansa ja juomme H\u00e4nen verens\u00e4 tehtyin\u00e4 H\u00e4nen ihmiseksitulonsa ja H\u00e4nen n\u00e4kyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kautta osallisiksi H\u00e4nen Sanastaan ja H\u00e4nen Viisaudestaan. Sill\u00e4 koko mystist\u00e4 asustamistaan keskell\u00e4mme H\u00e4n nimitti lihaksi ja vereksi, ja esitti opetuksen, joka on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tieteellinen, fysikaalinen ja teologinen, jonka avulla sieluamme ravitaan, ja aika-ajoin koulutetaan varsinaisten todellisuuksien mietiskelyyn<\/span><\/p>\n <\/span><\/strong><\/p>\n 10. Eskatologia. Lopun ajan tapahtumat<\/span><\/strong><\/p>\n Gregorios Nyssalainen on ainoa kappadokialaisista isist\u00e4, joka osoittaa mainittavaa kiinnostusta lopunaikaa koskeviin kysymyksiin, ja siin\u00e4 h\u00e4n osoittautuu mit\u00e4 syvimm\u00e4lle luotaavaksi Origeneen oppilaaksi. H\u00e4nen t\u00e4rkein my\u00f6t\u00e4vaikutuksensa on:<\/span><\/p>\n 1.h\u00e4nen tutkielmansa ruumiin yl\u00f6snousemuksesta, 2. h\u00e4nen teoriansa sielujen puhdistumisesta tulen kautta yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen; ja 3. ajatus kaikkien henkien ennalleen saattamisesta, mukaan lukien Saatanakin, lopulliseen autuuteen.<\/span><\/p>\n 1.Ensimm\u00e4ist\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tutkielmassaan \u201dSielusta ja yl\u00f6snousemuksesta\u201d . Teoria, jonka h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4, on mukaelma Oriegeneen spiritualistisesta n\u00e4kemyksest\u00e4. Ja Eukaristian pohdinnassaan h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Aristoteleen termej\u00e4 \u201dmuoto\u201d(eidos) sek\u00e4 \u201dainekset\u201d (stoikheia). Ruumiin \u201dolennaiset ainekset\u201d(stoikheia), saatuaan kerran sielun leiman, tunnistetaan siit\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa ja saadaan takaisin yl\u00f6snousemuksessa yhteisest\u00e4 alkul\u00e4hteest\u00e4. Kuolemassa ruumis kuitenkin on puhdistunut aistillisesta luonteestaan, ja yl\u00f6snousemuksessa se on hienompi ja eteerisempi luonteeltaan.<\/span><\/p>\n 2.Ajatus puhdistavasta tulesta, joka on siirtynyt Origeneelta, l\u00f6ytyy my\u00f6s Gregorios Naziansilaisen tekstikappaleista , ja on alun perin Platonilta. Gregorioksen mukaan synnin tahraama sielu l\u00f6yt\u00e4\u00e4 parannuksensa harjoittamalla hyveit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja tuomioistuimen edess\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeisess\u00e4 puhdistavassa tulessa . Toisaalla h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 ne, jotka eiv\u00e4t ole vastaanottaneet kasteen armoa, odottavat siell\u00e4 j\u00e4ljest\u00e4p\u00e4in tulella puhdistamista . T\u00e4m\u00e4 oppi, joka muidenkin Gregorioksen origenististen pohdiskelujen tavoin hyl\u00e4ttiin hiljaisuudessa Id\u00e4n kirkossa, muistuttaa hieman my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 l\u00e4ntist\u00e4 kiirastuli-oppia, sik\u00e4li kun se soveltuu eri aikaan, yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen eik\u00e4 sit\u00e4 ennen, ja joka on tarkoitettu pahojen, mutta ei hyvien hy\u00f6dyksi.<\/span><\/p>\n 3.Apokatastasis-oppi, oppi sielujen universaalisesta ennalleen saattamisesta, on toinen osoitus Origeneen vaikutuksesta Gregorios Nyssalaiseen. Molemmilla t\u00e4m\u00e4 usko on sidoksissa heid\u00e4n teodikea- oppiinsa (oppi kaikkivaltiaan ja hyv\u00e4n Jumalan suhteesta H\u00e4nen luomassaan maailmassa olevaan pahaan), joka perustui ajatukseen, ett\u00e4 maailman kehittymisen pit\u00e4isi tuottaa tulokseksi, ett\u00e4 Jumala olisi lopulta \u201dkaikki kaikessa\u201d (1.Kor.15:28; 1938 Raam. k\u00e4\u00e4nn\u00f6s) , kun taas paha, jolla ei itsest\u00e4\u00e4n ole olemusta, ei voi olla ikuisesti. Itse Saatanakin tulee puhdistumaan ja koko luomakunnasta kaikuu kuorona kiitos.<\/span><\/p>\n My\u00f6hempin\u00e4 aikoina Origeneen opetuksen tuomitsemisen j\u00e4lkeen teoria originistien suorittamasta Gregorios Nyssalaisen teosten lis\u00e4yksill\u00e4 muuttamisesta aiheutti ty\u00f6t\u00e4 vapautumiseksi t\u00e4st\u00e4 kirjoituksesta henkil\u00f6lt\u00e4, joka on julistettu Kirkon opettajaksi. Mutta sellaiselle ep\u00e4ilylle ei ole oikeutusta.<\/span><\/p>\n <\/span><\/p>\n Lopuksi<\/span><\/strong><\/p>\n Kappadokialaisten isien kristilliselle ajattelulle j\u00e4tt\u00e4m\u00e4 pysyv\u00e4 palvelus on heid\u00e4n Kolminaisuus-opin muotoilunsa. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa heid\u00e4n teologiansa pysyy Id\u00e4n kirkon uskon normina, joka kielt\u00e4ytyi hyv\u00e4ksym\u00e4st\u00e4 my\u00f6hemmin L\u00e4nnen kirkon filoque- lis\u00e4yst\u00e4 . Mutta t\u00e4ss\u00e4 suhteessa heid\u00e4n vaikutuksensa ei rajoittunut vain it\u00e4\u00e4n. Ambrosiuksen kautta, joka oli uuttera Basileioksen kirjoitusten opiskelija, kappadokialaisten teologia tuotiin L\u00e4nteen, ja se vaikutti my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n Kolminaisuus- opin kehitykseen Augustinuksella. Muissa suhteissa heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 oli luonteeltaan kokeilunluonteinen tai valmisteleva. He auttoivat hahmottelemaan my\u00f6hemm\u00e4n kristinuskon m\u00e4\u00e4ritelmien terminologiaa, ja he valmistivat tiet\u00e4 tarkalle ilmaisulle Kristuksen kahden luonnon todellisuudesta. Heid\u00e4n yrityksens\u00e4 uudelleen esitell\u00e4 Kirkolle korjattu muoto Origeneen teologiasta saavutti vain heikkoa menestyst\u00e4., kun taas voimakkaammat Gregorios Nyssalaisen originistiset pohdiskelut kokonaan j\u00e4iv\u00e4t pois. Viidennen ja kuudennen vuosisadan origenistit vetosivat auktoriteettiinsa, kun taas Gregorios Nyssalaisen mystiset ja panteistiset taipumukset kehittyiv\u00e4t lis\u00e4\u00e4 my\u00f6hempien monofysiittien opetuksissa ja Pseudo-Dinonysios Areopagitan opetuksissa. Heid\u00e4n yrityksens\u00e4 luoda tieteellinen teologia ei ollut aivan tuloksetonta. Monen sukupolven ajan he onnistuivat hankkimaan oman aikansa parasta sivistyst\u00e4 kristinuskon asiassa, kun taas heid\u00e4n uskonnollisten k\u00e4sitteidens\u00e4 hengellisyys ja heid\u00e4n antautuneisuutensa munkkilaishurskauden k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ihanteille ehk\u00e4isiv\u00e4t joksikin aikaa oppineiden v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6kset ja kansanomaisen uskonnon materialistiset muodot, joita oli jo tunkeutumassa Kirkkoon.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Kirjallisuutta:<\/span><\/strong><\/p>\n B\u00f6hringer,Friedrich: Die Kirche Christi und ihre Zeugen oder die Kirchengeschichte in Biographien. I-IV . Zuerich. 1845.<\/span><\/p>\n Mann,A.: Die auf uns gekommenen Schriften des Kaapadocier Aretaeus. Halle. 1958<\/span><\/p>\n Ullmann, C.: Gregory von Nazianzum. London. 1861.<\/span><\/p>\n Bardenhewor: Patrologie. The Lives and Works of the fathers of the Church. Freiburg im Breisgau and St. Louis. Mo. 1908.<\/span><\/p>\n Kunze, Johannes: Die Gotteslehre des Irenaeus. Leipzig. 1891.<\/span><\/p>\n Mason. Arthus,J. : The Five Theological Orations of Gregory of Naziansus. Cambridge At the University Pres. 1899.<\/span><\/p>\n Tennant, F.R.: The Sources of the Doctrines of the Fall and Original Sin. Cambridge At University Press. 1903.<\/span><\/p>\n Diekamp,Franz: Die Gotteslehre des Heiligen Gregor von Nyssa. Ein Beitrag zur Dogmengeschichte der patristischen Zeit. Erster Band. Muenster 1896.<\/span><\/p>\n Diekamp, Franz: Die origenistischen Streitigkeiten in sechsten Jahrhundert und das fuenfte allgemeine Concil. Muenster 1899.<\/span><\/p>\n Holl, Karl: Amphilochius von Ikonium in seinem Verh\u00e4ltniss zu den grossen Kappadoziern. Tuebingen und Leipzig. 1904.<\/span><\/p>\n Ottley, Robert: Doctrine of Incarnation. Vol.1. To the Council of Nikea, Vol. 2. To the Present Day.London. Methuien. 1896.<\/span><\/p>\n Armstrong, A.H. (Edit.). The Cambridge History of Later Greek and Early Medieval Philosophy. Cambridge University Press. Cambridge. 1967.<\/span><\/p>\n Balanos, Demetrios. Kreikkalaisen kirkollisen kirjallisuuden historia. Suomentanut Paula Kononen. Ortodoksia 7.ss. 16 \u2013 36. Nuorten ortodoksisten pappien Liitto.<\/span><\/p>\n Bauschen, Gerhard. Grundriss der Patrologie mit besonderer Ber\u0171cksichtigung der Dogmengeschichte. Herdersche Verlagshandlung. Freiburg im Breisgau. 1903.<\/span><\/p>\n Campbell, James Marshall. The Greek Fathers. Cooper Square Publishers. Inc. 1963. New York<\/span><\/p>\n Campbell, James Marshall. The Influence of the Second Sophistic on the Style of the Sermons of St. Basil The Great. Dissertation. The Catholic University of America. Patristic Studies Vol II. Washington D.C. 1922.<\/span><\/p>\n Cave, William. Lives of the Most Eminent Fathers of the Church That Flourished in the First Four Centuries with An Historical Account of the State of Paganism Under the First Christian Emperors. A New Edition, Carefully revised by Henry Cary. Vols. I. \u2013 III. Oxford. Printed by J. Vincent for Thomas Tegg, 73, Cheapside.London. 1840.<\/span><\/p>\n Cayre, F. Spiritual Writers of the Early Church. Translated from the French by W. Webster Wilson. Hawthorn Books. Publishers. New York. 1959.<\/span><\/p>\n Clarke, W.K. Lowther. St. Basil The Great. A Study in Monasticism. Cambridge : at the University Press. 1913.<\/span><\/p>\n Coffin, William H.. The Lives and Times of the Most Distinguished Christian Fathers to the Close of the Third Century. Baltimore. Parsons, Preston & Kurtz. New York \u2013 Mark H. Newman. Published J.W. Moore. 1846<\/span><\/p>\n Constantelos, Demetrios J. Byzantine Philantropy and Social Welfare. 2 nd (Revised) Edition.Studies in the Social and Religious History of the Mediaeval Greek World, I. Aristide D. Caratzas, Pubpisher. New Rochelle, New York. 1991.<\/span><\/p>\n Chryssavgis, John. The Way of the Fathers. Exploring the Patristic Minds. Analecta Vlatadon 62. \u03a0\u0391\u03a4\u03a1\u0399\u0391\u03a1\u03a7\u0399\u039a\u039f\u039d \u0399\u0394\u03a1\u03a5\u039c\u0391 \u03a0\u0391\u03a4\u0395\u03a1\u0399\u039a\u03a9\u039d \u039c\u0395\u039b\u0395\u03a4\u03a9\u039d \u0398\u0395\u03a3\u03a3\u0391\u039b\u039f\u039d\u0399\u039a\u0399 1998<\/span><\/p>\n Early Christian Fathers. Newly translated and edited by Cyril C. Richardson. Macmillan Publishin co., Inc. New York. 1970.<\/span><\/p>\n The Early Church Fathers Series in WinHelp Format A 37-volume electronic collection of writings from the first 800 years of the Church. Programmed in WinHelp by: Maged Nabih Kamel, MD Email: mkamel@geocities.com<\/a> http:\/\/www.geocities.com\/Athens\/7084<\/a> <\/span><\/p>\n Early Fathers from the Philokalia together with some writings of St Abba Dorotheus St Isaac of Syria and St Gregory Palamas. Translated by E. Kadloubovsky and G.E.H. Palmer. Faber and Faber Limited. 3 Queen Square. London. 1976.<\/span><\/p>\n Farrar, Frederic William. Lives of the Fathers. Sketches of Church History in Biography. Vols. I \u2013II. Edinburgh. Aadam and Charles Black. MDCCCLXXXIX.<\/span><\/p>\n Florovsky Georges. The Eastern Fathers of the Fourth Century. The Collected Works. Vol. VII. B\u00fcchervertriebsanstalt, Vaduz<\/span><\/p>\n Fortescue, Adrian. The Greek Fathers. London, Catholic Truth Society, 69 Southwark Bridge Road London SE. 1908.<\/span><\/p>\n Gregory of Nyssa. The Life of Moses. The Classics of Western Spirituality. Translation, Introducytion and Notes by Abraham j.Malherbe and Everett Ferguson. Preface by John Meydendorff. Paulist Press. New York. Ramsey.Toronto. 1978.<\/span><\/p>\n Hamell, Patric ,J. Handbook of Patrology. Alba House. Division of the Siciety of St. Paul. Staten Island. N.Y. 1968.<\/span><\/p>\n Harrison, Verna E. F. Grace and Human Freedom According to St. Gregory of Nyssa. Lewiston: Edwin Mellen Press, 1992.<\/span><\/p>\n Hatch, Edwin. The Influence of Greek Ideas and Usages Upon the Christian Church. Edited by A.M. Fairbairn. Williams and Norgate, 14 Henrietta Street, Covent Garden, London: and 20 South Frederick Street, Edinburgh. 1890. <\/span><\/p>\n Heiler, Friedrich. Die ostkirchen. Neubearbeirung von \u201eUrkirche und Ostkirche\u201c. Ernst Reinhard Verlag. M\u00fanchen\/Basel. 1971. <\/span><\/p>\n Jacks, Leo V. St. Basil and Greek Literature. Dissertation. The Catholic University of America. Patristic Studies. Vol. I. Washington D.C. 1922<\/span><\/p>\n Kr\u0171ger, Gustav. History of the Early Christian Literature in the First Three Centuries. The Macmillan Company New York. Macmillan & Co., Ltd. London. 1897.<\/span><\/p>\n Lamson, Alvan. The Church of the First Three Centuries: or Notices of the Lives and Opinions of the Early Fathers with Special Reference the Doctrine of the Trinity, Illustrating its Late Origin and Gradual Formation. Boston: Houghton, Osgood and Company. The Riverside Press, Cambridge. 1880<\/span><\/p>\n