{"id":237,"date":"2013-06-01T07:35:39","date_gmt":"2013-06-01T07:35:39","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/antiokian-teologiasta-ja-teologeista\/"},"modified":"2019-11-12T13:58:54","modified_gmt":"2019-11-12T11:58:54","slug":"antiokian-teologiasta-ja-teologeista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2013\/06\/01\/antiokian-teologiasta-ja-teologeista\/","title":{"rendered":"Antiokian teologiasta ja teologeista"},"content":{"rendered":"

Nimikett\u00e4 \u201dantiokialaiset is\u00e4t\u201d on sovellettu yleens\u00e4 Antiokian kirkon koulun opettajiin, jotka kaikki ovat yhteydess\u00e4 Antiokiaan, ja joiden toiminta kattaa 4. vuosisadan j\u00e4lkipuoliskon ja 5. vuosisadan alkupuolen. Sen kuuluisimpia edustajia olivat Diodorus, Tarson piispa (k. 394), Johannes Krysostomos, Konstantinopolin arkkipiispa (k. 407), Teodorus, Mopsuestian piispa (k. 429) ja Teodoretus, Cyrrhuksen piispa (k. 457). Mutta n\u00e4iden isien teologian juuret ovat aikaisemmalta ajalta ja he toistavat Antiokian kristillisen koulun perinteen opetuksia, historiaa ja ominaispiirteit\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Antiokian koulu. <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Seleukialaisten kuninkaiden perustama ja hallintonsa p\u00e4\u00e4kaupungiksi tekem\u00e4 Antiokia oli Id\u00e4n metropoli ja Rooman valtakunnan kolmas kaupunki. Se oli kreikkalaisen el\u00e4m\u00e4n ja kulttuurin keskus ja kuuluisa taiteellisista ja kirjallisista pyrinn\u00f6ist\u00e4\u00e4n. Antiokian kirkolla oli merkitt\u00e4v\u00e4 rooli kristinuskon varhaisessa levi\u00e4misess\u00e4, ja varhaisista ajoista se oli t\u00e4rkeiden suuntausten keskuksena ajattelun alueella. Se oli varhaisten gnostikkojen Menanderin ja Saturniluksen koti, samalla kun Teofiluksen, Antiokian piispan kirjoitukset Marcus Aureliuksen viimeisien vuosien ja Commoduksen aikaan her\u00e4ttiv\u00e4t L\u00e4nnen kiinnostuksen ja osoittivat, ett\u00e4 kirkon huomio oli suuntautunut kirkon ilmoitukseen ja kristillisen totuuden puolustamiseen. Ensimm\u00e4inen viittaus johonkin kristillisen ohjaavan koulun kaltaiseen l\u00f6ytyy <\/span><\/span>Paavali Samosatalaisen<\/b><\/span><\/span> harhaopin tuomitsemisen yhteydess\u00e4 vuonna 269. Antiokiassa kokoontuneessa piispainkokouksessa tuona vuonna Paavali tuomittiin. H\u00e4nen opetuksensa oli tuonut ilmi pappi Malchion, joka oli kreikkalaista opetusta antavan Antiokian koulun johtaja. Eusebiuksen kuvauksen (Euseb. Hist, Ecc. VII:29) perusteella on v\u00e4itetty, ett\u00e4 Antiokian kirkolla jo oli joitakin laitoksia, jotka muistuttivat Aleksandrian katekeettista koulua, jossa pyhien asioiden opetus oli yhdistetty maalliseen tutkimukseen, ja pyrkimys retoriikkaan ja dialektiikkaan sai tilaa. Kuinka suuressa m\u00e4\u00e4rin Paavalin itsens\u00e4 opetus oli antiokialaisen ajattelun erillist\u00e4 koulua edustavaa, on vaikeaa sanoa, mutta siin\u00e4 on piirteit\u00e4, jotka ilment\u00e4v\u00e4t my\u00f6hempi\u00e4 antiokialaisia teologeja, esimerkiksi h\u00e4nen mieltymyksens\u00e4 historialliseen Kristukseen ja h\u00e4nen ep\u00e4luulonsa metafysiikkaa kohtaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Kuitenkin <\/span><\/span>Lukianuksen<\/b><\/span><\/span> (k. 321 \u2013 312), papin ja marttyyrin, aikoihin Antiokian koulu tulee ensimm\u00e4isen kerran selv\u00e4sti tietoisuuteen. H\u00e4nen on sanottu opiskelleen Edessan ja Kesarean kouluissa. J\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 h\u00e4n luultavasti sai kiinnostuksen Raamatun opiskeluun, mik\u00e4 oli Origeneen vaikutusta, ja jonka vuoksi Lukianuksen koulua my\u00f6s ylistettiin. Yhteydess\u00e4 Doroteokseen, joka yhdisti heprealaisen tiedon kreikkalaiseen oppineisuuteen (Euseb. Hist. Ecc. VII:32), h\u00e4n t\u00e4ydensi Septuagintan (LXX) viimeistelyn, ja h\u00e4neen on my\u00f6s yhdistetty Uuden Testamentin syyriankielisen tekstin muokkaus. On my\u00f6s olemassa j\u00e4ljell\u00e4 katkelma h\u00e4nen kommentaaristaan Jobin kirjaan. Mutta yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 Lukianuksen Raamatun kanssa tekem\u00e4n ty\u00f6n kanssa oli h\u00e4nen vaikutuksensa Id\u00e4n kirkon teologiaan.<\/span><\/span><\/p>\n

On ep\u00e4varmaa, mill\u00e4 tavoin h\u00e4n oli yhteydess\u00e4 Paavali Samaosatalaiseen, mutta Paavalin opetuksen vaikutus h\u00e4neen on ilmeinen, ja vuosien 270 ja 299 v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen kirkkoyhteyden ulkopuolella (Teodoret. Hist. Eccl.I:3). H\u00e4nen opetuksensa edustaa kompromissia Paavalin adoptianismin ja Origeneen Logos- kristologian v\u00e4lill\u00e4. H\u00e4n samalla opetti ajatusta luodusta Logoksesta, ja t\u00e4ss\u00e4 suhteessa h\u00e4n siirsi oppilailleen perinnett\u00e4, joka l\u00f6ysi kaikkein loogisimman ilmauksensa areiolaisuudessa. Lukianuksen koulu oli \u201dareiolaisen opin lastentarha\u201d. Areiolaiset johtajat Areios ja Eusebius Nikomedialainen olivat Lukianuksen oppilaita, ja arvonimi \u201d<\/span><\/span>Sylloukianista<\/i><\/span><\/span>i\u201d oli v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti tunnustus heid\u00e4n kunnioituksestaan opettajaansa ja liiton tavallinen side. L\u00e4hdetietomme viel\u00e4 etev\u00e4mmist\u00e4 areiolaisista paljastavat kaksi piirrett\u00e4, jotka ilmenev\u00e4t uudelleen my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 Antiokian koulun historiassa: 1. Aristoteleen dialektisen filosofian k\u00e4ytt\u00f6 ja 2. Raamatun kirjaimellinen ja kieliopillinen selitt\u00e4minen. J\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 kuvataan Eusebius Emesalaisen, Lukianuksen oppilaan ja maltillisen areiolaisen, kommentaareissa, joka oli opiskellut Edessan, Kesarean ja Aleksandrian kouluissa, samoin kuin Antiokiassa, ja joka Jeromen mukaan vaikutti Diodoruksen Raamatun selitykseen (Jerome, De Virg. Illustr. 119).<\/span><\/span><\/p>\n

Mutta eiv\u00e4t vain areiolaiset siirt\u00e4neet Antiokian koulun perinnett\u00e4. Eustatius, Antiokian piispa, joka ajettiin maanpakoon vuonna 341, hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 kirjoituksessaan <\/span><\/span>Engastrimytho <\/i><\/span><\/span>Origeneen allegorista Raamatun selityst\u00e4 vastaan ja esitt\u00e4\u00e4 todellisen antiokialaisen Raamatun eksegeesin. Flavianus, Diodoroksen yst\u00e4v\u00e4 ja kollega (Teodoret. Hist. Eccl. IV:22) ja Meletius, Krysostomoksen suojelija, muodostavat linkin aiemman ja my\u00f6hemm\u00e4n Antiokian koulun v\u00e4lille.<\/span><\/span><\/p>\n

My\u00f6hemm\u00e4n Antiokian koulun historia alkaa todella <\/span><\/span>Diodoroksesta<\/b><\/span><\/span>, (Tarson piispa 378 \u2013 394). Basileioksen opiskelutoveri Ateenassa ja my\u00f6hemmin Flavianuksen kollega, oli kannattanut Nikean n\u00e4k\u00f6kohtaa Antiokiassa Meletiuksen maanpaon aikoihin. H\u00e4nen yst\u00e4vyytens\u00e4 Basileioksen (Basil, Ep. 135) kanssa on t\u00e4rke\u00e4 merkkin\u00e4 yhteydest\u00e4 kappadokialaisen ja antiokialaisen ortodoksian v\u00e4lill\u00e4. H\u00e4nen laajasta tuotannostaan on s\u00e4ilynyt vain katkelmia, mutta ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sis\u00e4lt\u00e4neen tutkielmia filosofiasta ja teologiasta, sek\u00e4 kommentaareja Vanhasta ja Uudesta testamentista. Vastustaessaan apollinarismia h\u00e4n joutui tekemisiin Kristuksen Persoona- ajatuksen kanssa, mik\u00e4 my\u00f6hempin\u00e4 aikoina aiheutti sen, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 alettiin pit\u00e4\u00e4 nestorialaisuuden edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4n\u00e4. Raamatun selityksiss\u00e4\u00e4n periaatteilla, joita h\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 tutkielmassaan nimelt\u00e4 <\/span><\/span>Tis diafor<\/i><\/span><\/span>\u00e1<\/i><\/span><\/span> theoorias kai allegorias <\/i><\/span><\/span>h\u00e4n kamppaili aleksandrialaisen selitysmenetelm\u00e4n kanssa, ja my\u00f6nt\u00e4en oikeaksi oivalluksen tarpeen Raamatun sis\u00e4iseen hengelliseen tarkoitukseen p\u00e4\u00e4semiseksi h\u00e4n tunnustaa Raamatun selityksen historiallisen ja kieliopillisen menetelm\u00e4n t\u00e4rkeyden. Viimeiseksi Diodoroksen merkitys muodostuu siit\u00e4 tosiasiasta, ett\u00e4 h\u00e4n oli Antiokian koulun kahden kaikkein kuuluisimman edustajan \u2013 Teodoruksen ja Krysostomoksen \u2013 innoittaja ja opettaja.<\/span><\/span><\/p>\n

Teodoros Mopsuestilainen <\/b><\/span><\/span>(Mopsuestian piispa, k.429) kehitteli edelleen rohkein ja alkuper\u00e4isin linjoin opettajansa Diodoroksen opetuksia. Riippumattomana ajattelijana ja systemaattisena teologina h\u00e4n oli suurin antiokialaisista. H\u00e4nen teologiansa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin l\u00e4piajatellun j\u00e4rjestelm\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4en ihmisen luonnon ja kohtalon sek\u00e4 Kristuksen Persoonan ja toiminnan. H\u00e4nell\u00e4 on yhtym\u00e4kohtia pelagialaisuuteen opetuksessaan synnist\u00e4 ja syntiinlankeemuksesta, vapaasta tahdosta, ja armosta. Kristologiassaan h\u00e4n oli Nestoriuksen v\u00e4lit\u00f6n edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4. Eik\u00e4 h\u00e4nen pyrkimyksens\u00e4 tutkia Raamattua ole v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Raamatun kanonin henkil\u00f6kohtaisessa kritiikiss\u00e4\u00e4n h\u00e4nen v\u00e4itteens\u00e4 VT:n profetioiden ensisijaisesta merkityksest\u00e4 ja h\u00e4nen ponnistelussaan saada esiin Raamatun t\u00e4ydellinen historiallinen merkitys, h\u00e4n edustaa antiokialaisen opetuksen huippua.<\/span><\/span><\/p>\n

Kolme muuta Antiokian koulun edustajaa sen kuuluisuuden jakson aikana vaatii huomioimista, vaikka heist\u00e4 kukaan ei pannut t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n sen olennaisia periaatteita niin t\u00e4ydellisesti kuin Teodoros.<\/span><\/span><\/p>\n

Polykronios Amapealainen<\/b><\/span><\/span>, Amapean piispa (k.430) ja veljens\u00e4 Teodorus ilment\u00e4v\u00e4t kommentaareissaan antiokialaisen Raamatun eksegeesin perinteit\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Johannes Krysostomos<\/b><\/span><\/span>, Konstantinopolin arkkipiispa (k. 407) oli Diodoroksen ja Flaviuksen oppilas ja osoittaa antiokialaisen kasvatuksen vaikutusta oppia koskevassa opetuksessaan ja Kirjoitusten selityksess\u00e4\u00e4n, vaikka suhteessa molempiin h\u00e4n oli l\u00e4hemmin sopusoinnussa aikansa Kirkon perinteen kanssa kuin Diotoros ja Teodoros. Krysostomos oli kuitenkin suosittu opettaja ja saarnaaja pikemminkin kuin tarkka teologi, ja h\u00e4nen Raamatun kommentaarinsa, jotka osoittavat syv\u00e4\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 ihmisluonnosta, ovat paremminkin saarnaajan t\u00f6it\u00e4 kuin kriittisen opiskelijan.<\/span><\/span><\/p>\n

Teodoretus Cyrrhuslainen<\/b><\/span><\/span>, Cyrrhuksen piispa (k. 457) oli Teodoroksen oppilas, ja n\u00e4ytteli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 osaa aikansa kristologisissa kiistoissa, joissa h\u00e4nell\u00e4 oli v\u00e4litt\u00e4v\u00e4 vaikutus aleksandrialaisen ja antiokialaisen teologian ristiriitoja aiheuttavien periaatteiden v\u00e4lill\u00e4. H\u00e4n ilment\u00e4\u00e4, samoin kuin teologiset ja raamatulliset teoksensa, antiokialaista perinnett\u00e4. Mutta h\u00e4n muunteli monessa suhteessa opettajansa opetuksia. Kommentaattorina h\u00e4n ilment\u00e4\u00e4 oppineisuutta, harkintakyky\u00e4 ja ilmaisun ytimekkyytt\u00e4, vaikkakin on heikompi omaper\u00e4isyydess\u00e4 kuin Teodoros ja Krysostomos.<\/span><\/span><\/p>\n

Antiokian koulun opetus<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4t kirjoitukset ja ilmoitus<\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Antiokialaisilla Vanhan ja Uuden testamentin kirjoitukset olivat ensiarvoiset kristinuskon l\u00e4hteen\u00e4. Heid\u00e4n Raamatun kanonissaan he noudattivat Antiokian ja Syyrian kirkkojen traditiota (joka on esitetty my\u00f6s Peshittassa ja Vulgatan syyrialaiseesa versiossa), eiv\u00e4t sis\u00e4llytt\u00e4neet Uuden testamentin kanoniin Ilmestyskirjaa, 2. Pietarin kirjett\u00e4, 2. ja 3. Johanneksen kirjett\u00e4 eik\u00e4 Juudan kirjett\u00e4. Teodoros henkil\u00f6kohtaisista syist\u00e4 hylk\u00e4si my\u00f6s pyh\u00e4n Jaakobin kirjeen. K\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n VT:n kirjoja Teodoros tunnisti innoituksen asteita ja alisti ne ankaralle henkil\u00f6kohtaiselle kritiikille. H\u00e4n piti Jobin kirjaa pakanallisten edomiittien tuotteena ja korkealentoisena kuvitelmana, josta puuttui korkeampi innoitus. Samoin h\u00e4n hylk\u00e4si korkeamman asteisen inspiration Sanalaskuissa ja Saarnaajan kirjassa. Korkea Veisu eli Laulujen Laulu oli pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n faraon tytt\u00e4ren avioliittolaulu, eik\u00e4 sill\u00e4 ollut arvoa synagoogassa eik\u00e4 Kirkossa. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n oli v\u00e4h\u00e4n arvoa Aikakirjoilla, Esralla, Nehemialla ja Esterill\u00e4, osaksi sen johdota, ett\u00e4 juutalaiset olivat hyv\u00e4ksyneet ne kanoniinsa, ja osaksi siksi, ett\u00e4 niist\u00e4 n\u00e4ytti puuttuvan profeetallinen n\u00e4kemys, joka oli huomattavissa muissa historiallisissa kirjoissa. H\u00e4n hylk\u00e4si my\u00f6s psalmien otsikot ja merkitsi monien psalmien laatimiselle my\u00f6h\u00e4isemm\u00e4t ajankohdat, sijoittamalla jotkut Hesekielin aikakauteen, toiset taas Serubbaabelin aikaan ja viel\u00e4 jotkut makkabealaisten kauteen. Krysostomos ja Teodoretus hylk\u00e4siv\u00e4t kuitenkin n\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemykset, ja pitiv\u00e4t yht\u00e4 Kirkon yleisest\u00e4 n\u00e4kemyksest\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Antiokialaiset pitiv\u00e4t Septuagintaa mit\u00e4 korkeimmassa arvossa ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4neen Lukianuksen tekstin tarkistettua laitosta. Mutta Teodoretus ja Krysostomos olivat heprean kieleen perehtym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n my\u00f6hemm\u00e4n koulun opettajista jatkanut Lukianuksen tekstiin liittyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tai kiinnostunut sellaisesta tutkimuksesta.<\/span><\/span><\/p>\n

Tutkielmissaan kirjoitusten inspiraatiosta ja my\u00f6nt\u00e4en Pyh\u00e4n Hengen todellisen vaikutuksen kirjoittajiin, antiokialaiset v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 kirjoittajien yksil\u00f6llinen luonne on ly\u00f6nyt leimansa kirjoihin. He tunnustavat my\u00f6s noiden kirjoittajien aikaan ja olosuhteisiin mukautumisen periaatteen. Ilmoitus on asteittain etenev\u00e4. Vanha testamentti on luonteeltaan valmistava ja jumalallisen tarkoituksen paljastamista, mik\u00e4 saavuttaa huippukohtansa inkarnaatiossa ja kristillisess\u00e4 johdatuksessa. Kirjoitusten selityksess\u00e4\u00e4n antiokialaiset osoittavat voimakasta vastustusta Aleksandrian koulun allegorista selitystapaa vastaan. Eustatios, Diotorus ja Teodoros kirjoittivat kaikki teoksia allegoristeja vastaan. Origenesta vastaan he v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 historialliset kirjat sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t oikean historian, ja ne on selitett\u00e4v\u00e4 historiallisesti. Mutta historia sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 hengellisi\u00e4 opetuksia, jotka kuitenkin on johdettava siit\u00e4, eik\u00e4 sattumanvaraisesti k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. VT:n kertomusten moraaliset vaikeudet ja kirouspsalmit esiintoivat heille vastuksia, joista he eiv\u00e4t aina tyydytt\u00e4v\u00e4sti selviytyneet. Krysostomos usein v\u00e4hent\u00e4\u00e4 ne minimiin tai satunnaisesti turvautuu allegorismiin. Vanhan testamentin kertomusten tyypillinen piirre on t\u00e4ysin ilmeinen. Mainitut tapahtumat, henkil\u00f6t ja kohteet ovat todellisuustyyppej\u00e4, jotka l\u00f6ytyv\u00e4t Uudesta testamentista. T\u00e4m\u00e4 sopusointu tyypin ja antityypin v\u00e4lill\u00e4 jumalallinen tarkoitus ennalta n\u00e4ki ja j\u00e4rjesti auttaakseen ihmisi\u00e4 tunnistamaan totuuden. Niin ollen VT:n ep\u00e4selvyys johtuu siit\u00e4 seikasta, ett\u00e4 se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 totuuden varjoja ja ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4 kuvia, mutta ei ole itse totuus (Chrysost. Hom. 60 in Genes.) Vanhan testamentin kieli on usein paisuttelevaa ja vertauskuvallista, jos viitataan sen alkuper\u00e4iseen kohteeseen, ja saa t\u00e4yden sis\u00e4lt\u00f6ns\u00e4 vain evankeliumin korkeammissa todellisuuksissa. Teodoros esitt\u00e4\u00e4 Profetian selityksen periaatteet kaikkein l\u00e4pik\u00e4yvimm\u00e4ll\u00e4 tavalla. H\u00e4n l\u00e4htee koulun historiallisesta l\u00e4ht\u00f6kohdasta, ja v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lukuun ottamatta muutamia tekstikappaleita, jotka ovat suoranaisesti messiaanisia, vain mukauttamalla psalmien ja profeettojen kielt\u00e4 voidaan soveltaa kristilliseen johdatukseen. H\u00e4n erottaa kolme profetioiden luokkaa: 1. ne, joita voidaan ensisijaisesti soveltaa Kristukseen, mutta ei muuhun historialliseen vertailukohtaan. N\u00e4it\u00e4 on lukum\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n, esimerkiksi Teodoros hyv\u00e4ksyy vain nelj\u00e4 psalmia (Psalmit 2. ,8., 45. ja 110), joita voidaan suoranaisesti pit\u00e4\u00e4 messiaanisina; 2. profetiat, jotka ensisijaisesti viittaavat VT:n tapahtumiin ja vain yleens\u00e4 Uuteen testamenttiin, toisin sanoen, sellaisia, joita lainataan Uudessa testamentissa; 3. profetiat, joilla ei ole messiaanista vertailukohtaa, vaan ne viittaavat ainoastaan Vanhaan testamenttiin.<\/span><\/span><\/p>\n

Teodoros tajuaa syv\u00e4llisesti Jumalan valtakunnan ajatuksen merkityksen sellaisena kuin se on esitetty Vanhassa testamentissa. Koko VT:n historian kulku oli tarkoitettu valmistamaan tiet\u00e4 Kristuksen tulemiselle. Teodoroksen kriittisten menetelmien soveltaminen Vanhaan testamenttiin, vaikkakin usein mielivaltaisesti ja vahingollisesti h\u00e4nen heprean kielen osaamattomuutensa takia, tuo toisinaan esiin ter\u00e4v\u00e4-\u00e4lyisyyden ja n\u00e4kemyksen, jotka olivat h\u00e4nen aikanaan edell\u00e4 aikaansa. Vanhan testamentin kirjojen henkil\u00f6kohtaiselle kritiikilleen h\u00e4n ei l\u00f6yt\u00e4nyt seuraajia, mutta my\u00f6hempien antiokialaisten kautta \u2013 Krysostomoksen ja Teodoretoksen, jotka seurasivat p\u00e4\u00e4osaa h\u00e4nen menetelmist\u00e4\u00e4n mutta muovaillen h\u00e4nen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4\u00e4n \u2013 tieto tarkasta ja kirjaimellisesta eksegeesist\u00e4 sai jalansijaa Kirkossa, ja sill\u00e4 oli kauas ulottuva vaikutus sek\u00e4 Id\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 L\u00e4nness\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Oppi Jumalasta ja Kolminaisuudesta<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Antiokialaiset osoittivat v\u00e4h\u00e4n kiinnostusta metafyysisiin pohdintoihin Jumalan Olemuksesta tai todisteisiin H\u00e4nen olemassaolostaan. Kuitenkin Fotios selostaa Diodoroksen teosta Kohtaloa vastaan, jossa Diodoros esitt\u00e4\u00e4 kosmologisisa perusteita Jumalan olemassaololle. Diosdoros v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 maailma on muutoksen alainen. Mutta muutos itsess\u00e4\u00e4n on tila, joka edellytt\u00e4\u00e4 alkua, ja vaatii otaksumaan jotakin pysyv\u00e4\u00e4 sen takana. Lis\u00e4ksi olemassa olevien asioiden moninaisuus ja viisaus, joka n\u00e4kyy muutosprosessissa osoittavat alun taustalla olevaa ykseytt\u00e4 ja viittaavat Luojaan ja Kaitselmukseen. Sek\u00e4 Krysostomos ett\u00e4 Teodoros kirjoittivat teoksia Jumalan Kaitselmuksesta, joissa he pyrkiv\u00e4t osoittamaan, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Kaitselmus ulottuu yksityiskohtiin.<\/span><\/span><\/p>\n

Diodoros ja Teodoros olivat vankkumattomia nikealaisen teologian tukijoita ja puolustajia. Hyv\u00e4ksyen sen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset Teodoros esitti Kolminaisuusopin paremminkin Raamatun huolellisen eksegeesin avulla kuin filosofisin argumentein. Kastekaavasta Matt.28:19 saamme tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki ovat kolme itsest\u00e4\u00e4n olemassa olevaa Persoonaa, ja jotka yht\u00e4laisesti kuuluvat jumalalliseen ja ikuiseen Olentoon. Vanhassa testamentissa persoonien erillisyys ei viel\u00e4 k\u00e4y ilmi. Mutta kun VT puhuu jumalallisesta luonnosta, sen kielt\u00e4 voi soveltaa, ei vain Is\u00e4\u00e4n, vaan my\u00f6s Poikaan heid\u00e4n luontonsa yhteisyyden perusteella. Pyh\u00e4 Henki on Kolminaisuuden persoona, ja H\u00e4nell\u00e4 on olemassaolonsa Is\u00e4n \u201dolemuksesta\u201d. Krysostomoksen k\u00e4sittelytapa on samanlainen kuin Teodoroksen. Raamatun kielen huolellinen selitys tapahtuu metafyysisin pohdiskelujen avulla Kolminaisuudesta. Teodoretos kehittelee<\/span><\/span> Eranistes<\/i><\/span><\/span>– kirjoituksessan (Dialog. I) Basileioksen erottelua k\u00e4sitteiden \u201dolemus (<\/span><\/span>ousia<\/i><\/span><\/span>)\u201d ja \u201dpersoona (<\/span><\/span>hypostasis<\/i><\/span><\/span>)\u201d v\u00e4lill\u00e4, mutta kuten Teodoros ja Krysostomoskin, h\u00e4n edist\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aihetta.<\/span><\/span><\/p>\n

Yhdess\u00e4 suhteessa kuitenkin Teodoros ja Teodoretos pit\u00e4v\u00e4t hallussaan t\u00e4rke\u00e4\u00e4 paikkaa Kolminaisuus-opin historiassa. Teodoroksen opetus Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 osoittaa selv\u00e4n k\u00e4sityksen Pyh\u00e4n Hengen olennaisesta l\u00e4htemisest\u00e4 Is\u00e4st\u00e4. Kommentissaan Joh. 15:26: een h\u00e4n vakuuttaa, ett\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4hteminen ei ole vain ulkoinen \u201dasia\u201d, vaan \u201dluonnollinen seuraanto\u201d. Mutta esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n uskontunnustuksessa h\u00e4n kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki saa olemuksensa Pojan kautta. Kyrillos Aleksandrialainen hy\u00f6kk\u00e4si t\u00e4t\u00e4 katsantokantaa vastaan yhdeks\u00e4nness\u00e4 Nestoriosta vastaan esitetyist\u00e4 anateemoistaan, ja Hengen selitet\u00e4\u00e4n olevan \u201djuuri Kristuksen oma henki\u201d. Teodoretos vastauksessaan Kyrillokselle vahvistaa uudelleen Teodoroksen kannanoton, ja julistaa vastakkaisten mielipiteiden olevan jumalanpilkkaa. Kenties taustamotiivina Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4htemisen kielt\u00e4miselle Pojan kautta on saattanut olla pelko pneumatomakkien harhaopin esiintulosta.<\/span><\/span><\/p>\n

Ihmisen luominen<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Antiokialaisen opetuksen p\u00e4\u00e4edustaja, Teodoros Mopsuestialainen, esitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin harkitun k\u00e4sityksen ihmisluonnosta, sen rakenteesta ja kehityksest\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa h\u00e4n on aleksandrialaisia teologeja etev\u00e4mpi ja osoittaa heit\u00e4 suurempaa kiinnostusta koskien ihmisen alkuper\u00e4\u00e4 ja historiaa. Teodoroksen k\u00e4sittelytapa sellaisena kuin se ilmenee h\u00e4nen Raamatun eksegeesiss\u00e4\u00e4n, on kokemusper\u00e4inen ja perustuu havaittuihin seikkoihin ihmisen luonnosta. <\/span><\/span><\/p>\n

1.H\u00e4n aloittaa universumin luomisesta el\u00e4v\u00e4ksi kokonaisuudeksi, kuten platonikot is\u00e4t, esimerkiksi Gregorios Nyssalainen, joka esitt\u00e4\u00e4 yhdistelm\u00e4n n\u00e4kyvist\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mist\u00e4, tai aineellisista ja henkisist\u00e4 aineksista. Ihminen suunniteltiin yhdyssiteeksi n\u00e4iden luomakunnan kahden osan v\u00e4lille, samanlainen k\u00e4sityskanta kuin Gregorioksella (Greg. Nyss. Orat. Cat. 6). Aivan kuin kuninkaan kuvapatsas pystytet\u00e4\u00e4n ja koristellaan h\u00e4nen perustamaansa kaupunkiin muistuttamaan kaupunkilaisia perustajasta, niin ihminenkin on asetettu luomakuntaan Jumalan kuvana, jossa kaikki luodut voivat kohdata yhtym\u00e4kohtansa, ja antaa Jumalalle kunnian, joka H\u00e4nelle kuuluu. T\u00e4st\u00e4 johtuen ihmiselle suotiin kaikki tarpeelliset voimat t\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen h\u00e4nelle varattu kohtalo. H\u00e4nell\u00e4 on ruumis, joka on otettu aineellisesta ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 luomakunnasta samalla kun korkeammalta puoleltaan h\u00e4n on sukua hengellisille luoduille. Luomakunnan oli tarkoitus palvella ihmist\u00e4, ja Jumalan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mien enkelien valvoa luonnon kehityskulkua h\u00e4nen hyv\u00e4kseen. Ihmisen kautta luomakunnalla on p\u00e4\u00e4sy Luojan luo. T\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen olemisensa tarkoituksen ihmiselle suotiin kaikkien tarpeellisten lis\u00e4ksi vapaan tahdon lahja. Teodoroksella on syv\u00e4llisempi k\u00e4sitys ihmisen vapaudesta kuin h\u00e4nen aikalaisillaan. Vapaus ei ole h\u00e4nest\u00e4 vain pelkk\u00e4\u00e4 piittaamattomuutta hyv\u00e4st\u00e4 tai pahasta. Eik\u00e4 se ole niin kuin jotkut Id\u00e4n is\u00e4t ajattelivat, esimerkiksi Origenes ja kappadokialaiset, pelkk\u00e4 muutoksen tai kehittymisen mahdollisuus. Todellinen vapaus on pikemminkin voimaa m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n sopusoinnussa jumalallisen Hengen ohjauksen kanssa. Se on korkeampaa valinnanvapauden ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden yhteytt\u00e4. Erityisen t\u00e4rke\u00e4 on Teodoroksen k\u00e4sitys rakkaudesta keinona, jolla ihmisen vapaus suhteessa jumalalliseen Henkeen toteutuu. T\u00e4st\u00e4 johtuen vapaus edellytt\u00e4\u00e4 kasvua ja kehityst\u00e4. Se ei voi tulla t\u00e4ydelliseksi ensimm\u00e4isest\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa Teodoros on etev\u00e4mpi kuin Pelagius ja aleksandrialaiset.<\/span><\/span><\/p>\n

2. Alunperin Jumala teki ihmisluonnon kuolevaisuuteen taipuvaiseksi. T\u00e4m\u00e4n kuolevaisuuden seurauksena ihminen on himoihin ja muutoksiin taipuvainen. Teodoros tekee eron luotujen olentojen historian kahden vaiheen (<\/span><\/span>katastasis<\/i><\/span><\/span>) v\u00e4lill\u00e4: nykyinen vaihe, jossa luodut ovat muutoksen ja kuoleman kohteena, ja tuleva vaihe, jossa kaikki saatetaan muuttumattomuuden ja kuolemattomuuden olotilaan. Jumala osoitti t\u00e4m\u00e4n toisen vaiheen alkamisen Poikansa inkarnaatiossa, mutta H\u00e4nen tarkoituksensa oli, ett\u00e4 ihminen k\u00e4visi ensin l\u00e4pi ensimm\u00e4isen vaiheen, jossa h\u00e4n on ristiriitojen, kiusausten ja kuolevaisuuden alainen. Kuitenkin luomalla siten ihmisen, oli tarkoitus hyv\u00e4ntahtoinen.<\/span><\/span><\/p>\n

a)T\u00e4m\u00e4n ep\u00e4vakaan ja kuolevaisen olotilan tarkoitus oli harjaannuttaa ihmisen tahtoa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 voimaansa valitsemaan hyv\u00e4n ja pahan v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

b)Ihmisen lankeemukseen n\u00e4hden, jonka H\u00e4n edelt\u00e4 n\u00e4ki, Jumala yhdisti tottelemattomuuteen varsinaisen kuoleman rangaistuksen, erotukseksi taipuvaisuudesta kuolemaan, saadakseen ihmiset luopumaan synnist\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

c) Ihmisen kuolevaisuuden tila j\u00e4tti mahdollisuuden \u201dsynnin ruumiille\u201d tulla h\u00e4vitetyksi h\u00e4nen ruumiinsa hajoamisen my\u00f6t\u00e4. Jos ihminen olisi tehnyt synti\u00e4 kuolemattomana, h\u00e4nen lankeemuksensa olisi parantamaton. Methodiuksella ja Gregorios Nyssalaisella on jotenkin samankaltainen parannuskeino. Niinp\u00e4 Aadamille annetun k\u00e4skyn tarkoitus, ja my\u00f6hemmin lain tarkoitus, oli saada aikaan tieto hyv\u00e4st\u00e4 ja pahasta, lietsoa synti\u00e4, ja osoittaa ihmiselle h\u00e4nen kyvytt\u00f6myytens\u00e4 saavuttaa t\u00e4ydellinen vanhurskaus. Ainoastaan kamppailemalla ja t\u00e4m\u00e4n ep\u00e4vakaan el\u00e4m\u00e4n ristiriitojen kautta ihminen tulisi tuntemaan tarvitsevansa el\u00e4m\u00e4n jumalallista periaatetta, joka ilmenisi Kristuksessa, jotta ihminen saavuttaisi todellisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Syntiinlankeemus<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Teodoros opetti, ett\u00e4 ihmisen tottelemattomuus teki taipuvaisuudesta kuolevaisuuteen tosiasian, sill\u00e4 Jumala ei ollut sanonut uhatessaan ihmist\u00e4 kuolemalla rangaistuksena tottelemattomuudestaan \u201dsinusta tulee kuolevainen\u201d, vaan \u201dsin\u00e4 kuolet\u201d. Synti sai aikaan kuoleman, kuoleman seuraus oli ihmisen sielun ja ruumiin eroaminen. Niinp\u00e4 my\u00f6s maailmankaikkeuden side, joka piti yhdess\u00e4 luomakunnan n\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n osan, murtui. Synti sai aikaan p\u00e4\u00e4syns\u00e4 maailmaan, ja Aadamin j\u00e4lkel\u00e4isiss\u00e4 sama tapaus toistui. Kun jokainen heist\u00e4 vuorostaan teki synti\u00e4, h\u00e4nen osakseen tuli kuolema Aadamin tavoin. Varsinaisen kuolevaisuuden lis\u00e4seuraamuksena, joka johtui synnist\u00e4, oli se, ett\u00e4 se lis\u00e4si taipumusta syntiin kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ihmisen ajatukset asioiden nykyiseen tilaan ja hallitsemalla h\u00e4nen himojaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Alkusynti<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Yhteenveto edell\u00e4 esitetyist\u00e4 Teodoroksen opetuksista osoittaa, ettei h\u00e4n suonut sijaa perisynti-k\u00e4sitteelle. Jopa kuolema, joka \u201dkoskee kaikkia ihmisi\u00e4\u201d, on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 seurauksena ihmisen omista rikkomuksista, ei Aadamin synnin seurauksena. Teodoroksen teoksen <\/span><\/span>\u201dIhmisen perisynnin puolustajia vastaan\u201d<\/i><\/span><\/span> katkelmista k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi h\u00e4nen asenteensa Augustinuksen ja Jeromen n\u00e4k\u00f6kantoja vastaan. H\u00e4n vakuuttaa, ett\u00e4 Aadam luotiin kuolevaiseksi, ja h\u00e4n hylk\u00e4\u00e4 ajatuksen, ett\u00e4 Nooa, Aabraham, Daavid, Mooses, ja muut vanhurskaat olisivat rangaistuksen kohteita Aadamin synnin vuoksi. Sellaista n\u00e4kemyst\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 yhteensopimattomana apostolin sanojen (Room. 2:6) kanssa, ett\u00e4 Jumala antaa ihmisille kullekin h\u00e4nen tekojensa mukaan. Niinp\u00e4 my\u00f6s puhuessaan kasteesta h\u00e4n tekee eron yksil\u00f6n syntien anteeksiantamisen ja synnitt\u00f6m\u00e4n tilan v\u00e4lill\u00e4, joka on ilmenev\u00e4 t\u00e4ysin vasta kaikkien asioiden ennalleenasettamisessa, ja h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lasten tapauksessa ensin mainittua ei voi ottaa lukuun.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4llainen opetus teki Teodoroksesta arvokkaan liittolaisen pelagialaisille johtajille, ja vuonna 418 Julianus Eclanumilainen ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 yrittiv\u00e4t l\u00f6yt\u00e4\u00e4 turvapaikan h\u00e4nen kanssaan heid\u00e4n L\u00e4nnest\u00e4 karkotuksensa j\u00e4lkeen. Kohdat, joissa Teodoroksen opetukset muistuttavat Pelagiuksen opetuksia, ovat: h\u00e4nen v\u00e4itteens\u00e4, ett\u00e4 ihminen luotiin kuolevaiseksi; h\u00e4nen vapaan tahdon korostamisensa; perisynnin kielt\u00e4minen ja h\u00e4nen parannuskeinonsa ihmisen kasvamiseksi tiet\u00e4myksess\u00e4 ja kuuliaisuudessa k\u00e4skyjen ja Jumalan lain noudattamisen kautta. Toisaalta h\u00e4nen ajatuksensa lunastuksesta on erilainen kuin Pelagiuksen. Sill\u00e4 Teodoroksen opetuksen mukaan ihmisen alkuper\u00e4inen luominen kuolevaiseksi ja muuttuvaiseksi teki h\u00e4nelle mahdottomaksi saavuttaa olemassaolonsa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ilman vapautusta, joka tuli Kristuksen kautta. Ja lis\u00e4ksi, niin kuin on huomattu, Teodoroksen k\u00e4sitys vapaasta tahdosta on syv\u00e4llisempi kuin Pelagiuksen, jolle vapaus on tahdon v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 tai pahaa kohtaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Krysostomos opetuksessaan ihmisluonnosta osoittaa samaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 mielenlaatua ja mietiskelev\u00e4n kiinnostuksen puutetta, mik\u00e4 ilmenee muillakin tahoilla h\u00e4nen kirjoituksissaan. Tuskin mik\u00e4\u00e4n Teodoroksen tunnusomaisista ideoista esiintyy Krysostomoksen ihmisen historian k\u00e4sittelyss\u00e4. H\u00e4nen k\u00e4sityksens\u00e4 Jumalan kuvasta ihmisess\u00e4, joka h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n sis\u00e4ltyy luomakunnan herruuteen, palauttaa mieleen Diodoroksen ja Teodoroksen. H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 syntiinlankeemusta tuloksena niiden lahjojen kielt\u00e4misest\u00e4, jotka eiv\u00e4t olleet osa ihmisen luonnollista kokonaisrakennetta. H\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n opeta Jumalan kuvan t\u00e4ydellisest\u00e4 menett\u00e4misest\u00e4. H\u00e4n on samaa mielt\u00e4 Teodoroksen kanssa vakuuttuneena vapaasta tahdosta ja kielt\u00e4ess\u00e4\u00e4n perisynnin. Mutta molemmissa tapauksissa t\u00e4m\u00e4 johtui luultavasti h\u00e4nen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisest\u00e4 mielenlaadustaan sek\u00e4 h\u00e4nen yhteydest\u00e4\u00e4n siihen Id\u00e4n ajattelun puoleen, joka vapaata tahtoa korostaessaan ei ollut viel\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4nyt Origeneen ja Gregorios Nyssalaisen ajatuksia, jotka olivat l\u00e4hell\u00e4 L\u00e4nnen opetuksia perisynnist\u00e4. Saarnaajana Krysostomos ymm\u00e4rsi kaikenlaisen opetuksen vaaran, joka vaikutti v\u00e4hent\u00e4v\u00e4sti ihmisten tahdon vastuun k\u00e4sitt\u00e4miseen tai rohkaisemiseen edesvastuuttomuuteen ja velttouteen. Vapaan tahdon kielt\u00e4minen merkitsi hyvyydelt\u00e4 hyveen aseman poisottamista. Paha tahto on kaiken pahan juuri. H\u00e4n kielt\u00e4\u00e4 sen, ett\u00e4 kuolevaisuus olisi synnin syy. Itse asiassa Krysostomos k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kuin Teodoros ihmisen heikkouden ja h\u00e4nen kyvytt\u00f6myytens\u00e4 saavuttaa vanhurskaus. Muissa suhteissa Krysostomoksen opetukset osoittavat yhteyksist\u00e4 my\u00f6hempiin pelagiolaisiin. Julianus Eclanumilaiselle osoitetuissa kappaleissa h\u00e4n hylk\u00e4\u00e4 lapsikasteen yhteyden lapsen syntisyyteen, vaikka Augustinus (Julian I:6) selitti kohdan viittaavan varsinaisiin synteihin.<\/span><\/span><\/p>\n

My\u00f6s Teodoretos esitt\u00e4\u00e4 joitakin kohtia Teodoroksen tyypillisest\u00e4 opetuksesta. Diodoroksen ja Krysostomoksen tavoin h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Jumalan kuvan sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n ihmisen herruuden luomakuntaa n\u00e4hden, ja kaikkien antiokialaisten tavoin h\u00e4n korostaa ihmisen vapaata tahtoa. Niinp\u00e4 h\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 \u201dvihan astiat\u201d Room. 9:22:ssa sellaisiksi, jotka ovat tulleet niiksi oman valintansa perusteella, ja muiden isien tavoin tulkitsee v\u00e4\u00e4rin Room. 8:28, ymm\u00e4rt\u00e4en \u201d<\/span><\/span>kath<\/i><\/span><\/span>\u00e1<\/i><\/span><\/span> pr<\/i><\/span><\/span>\u03cc<\/i><\/span><\/span>thesin<\/i><\/span><\/span>\u201d viittaavan ihmisen omaan valintaan. Sanat Room. 7: 15:ssa eiv\u00e4t viittaa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen, vaan ihmisluonnon heikkouteen. Ihminen ei hyv\u00e4ksy synti\u00e4 tai hyvett\u00e4 luonnollisesta tarpeesta, vaan omasta tahdostaan (Room. 9:21). Teodoretos viel\u00e4 osoittaa yhteyden antiokialaiseen opetuksen k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n Aadamin synnin seuraamuksia. Teodoroksen tavoin h\u00e4n uskoo, ett\u00e4 Room. 5:12 viittaa Aadamin j\u00e4lkel\u00e4isten varsinaisiin synteihin, jotka kytkev\u00e4t heid\u00e4t samaan kuolemanrangaistukseen kuin Aadamin. \u201dVanha ihminen\u201d ei tarkoita luontoa, vaan pahaa tahtoa (Room.6:6). Muissa suhteissa Teodoretos on enemm\u00e4n sopusoinnussa Kirkon opetuksen kanssa.<\/span><\/span><\/p>\n

Antiokialainen k\u00e4sitys ihmisluonnosta, joka ilmenee kaikkein kehittyneimm\u00e4ss\u00e4 muodossaan Teodoroksella, pyrkii puhtaaseen teologiseen n\u00e4kemykseen ihmisen kehityksest\u00e4. Sen filosofinen perusta, niin kuin muussakin antiokialaisessa teologiassa, on arestoteliaaninen. Ihmisen suuri vihollinen on pikemminkin kuolevaisuus kuin synti, ja se kietoo h\u00e4net heikkouteen ja himojen alaisuuteen. Ihmisen historia on kertomus h\u00e4nen oman tahtonsa kamppailusta kohti t\u00e4ydellisyytt\u00e4, josta voi tulla todellisuutta vain uuden luomisen kautta, ja johdattamalla olemassaolon uudelle tasolle (<\/span><\/span>katastasis<\/i><\/span><\/span>), kun t\u00e4m\u00e4 kuolevainen ja ep\u00e4vakaa tila tulee muuttumaan tilaksi, joka on kuolematon ja pysyv\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 synnin aikaansaama ep\u00e4j\u00e4rjestys on ainoastaan toisella sijalla. Synnin seuraamusten laajuutta minimoidaan siihen, n\u00e4hden, ja synnin uskonnollinen k\u00e4sitys tahtoo kadota. N\u00e4in lunastukselle tulee toisenlainen merkitys kuin se on pyh\u00e4n Paavalin, pyh\u00e4n Atanasioksen ja Augustinuksen opetuksissa. Loogisessa yhdenmukaisuudessaan Teodoroksen k\u00e4sitys ihmisluonnosta ylitt\u00e4\u00e4 kreikkalaisten isien k\u00e4sityksen. Mutta se ei onnistu selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen uskonnollisessa tietoisuudessa niit\u00e4 aineksia, joihin Augustinus antoi t\u00e4yden ilmaisun.<\/span><\/span><\/p>\n

Kristologia<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Antiokialaisten kristologia, joka oli l\u00e4heisesti yhteydess\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4sitykseens\u00e4 ihmisluonnosta oli merkitykselt\u00e4\u00e4n t\u00e4rkein heid\u00e4n opetuksensa historiassa. Heid\u00e4n opetuksellaan on yhteyksi\u00e4 Antiokian varhaisen kauden silloiseen opetukseen, ja sill\u00e4 on my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4 yhteys tieteellisen menetelm\u00e4n suhteen Paavali Samosatalaisen, Lukianuksen, Eusebius Emesalaisen, Eustatiuksen, Diodoroksen, Teodoroksen, Krysostomoksen ja Teodoretoksen v\u00e4lill\u00e4. <\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n tarkastelutavan yleiset piirteet ovat 1. metafyysisen pohdiskelun hylk\u00e4\u00e4minen, 2. huomion kiinnitt\u00e4minen evankeliumeissa Kristuksen historialliseen kuvaan; 3.eettinen kiinnostus, joka saa heid\u00e4t puolustamaan todellista moraalista kehityst\u00e4 Kristuksen ihmisyydess\u00e4 ja 4. heid\u00e4n<\/span><\/span> ousia<\/i><\/span><\/span>– k\u00e4sitteens\u00e4 aristoteliaaninen perusta, jonka he omaksuivat ilmaistakseen erityist\u00e4 yksil\u00f6llist\u00e4 olemista. T\u00e4m\u00e4 teki heille vaikeaksi kuvitella t\u00e4ydellist\u00e4 luontoa, joka ei ollut persoonallinen.<\/span><\/span><\/p>\n

Mutta samalla kun n\u00e4ill\u00e4 kaikilla kirjoittajilla on yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 tarkastelumenetelmiss\u00e4, heid\u00e4n teologisissa l\u00e4ht\u00f6kohdissaan on aikamoisia poikkeavuuksia.<\/span><\/span><\/p>\n

Lukianus Antiokialainen alkaen Paavali Samosatalaisen opetuksista erosi h\u00e4nest\u00e4 vakuuttamalla todeksi Origeneen kanssa Logoksen henkil\u00f6kohtaisen ja ennaltaolevan luonnon, joka oli yhdistynyt ihminen – Jeesuksen kanssa. My\u00f6hemp\u00e4\u00e4 Antiokian koulua, joka alkoi Diodoroksesta, ilmensi Lukianuksesta poiketen nikealaisen opetuksen hyv\u00e4ksyminen koskien Is\u00e4n ja Pojan yksiolemuksellisuutta, jonka sijasta Lukianuksella oli luotu, alisteinen Logos. Kuitenkin muissa suhteissa t\u00e4m\u00e4 my\u00f6hempi koulu, jonka edustajia olivat Diodorus, Teodoros Mopsuestialainen, Krysostomos ja Teodoretos, s\u00e4ilytti edelleen varhaisempien antiokialaisten olennaisimmat piirteet. Diodoros ja Teodoros edustavat t\u00e4m\u00e4n opetuksen t\u00e4ydellisemmin kehittynytt\u00e4 muotoa. Krysostomos on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisempi ja v\u00e4hemm\u00e4n tieteellinen, vaikka h\u00e4nenkin kohdallaan perustana olevat k\u00e4sitteet osoittavat antiokialaisen kasvatuksen vaikutusta. Teodoretus kritiikiss\u00e4\u00e4n Origeneen kirkonkirousta kohtaan osoittaa antiokialaisen l\u00e4ht\u00f6kohdan, vaikkakin my\u00f6hemmin h\u00e4n ilmaisee olevansa l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Kyrillos Aleksandrialaista.<\/span><\/span><\/p>\n

Antiokialaisten kristologiseen kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vaikutti osaksi heid\u00e4n halunsa v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ajatus luontojen sekoittumisesta ja osaksi varhaisemman kauden kehittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 teologiasta johtuva perinteellinen kielenk\u00e4ytt\u00f6. Sen on kuitenkin ajateltu osoittavan adoptianistista suuntausta. Niinp\u00e4 he 1. yleens\u00e4 puhuivat Jumalasta \u201dKristuksessa asuvana\u201d (Eustatios, Diodoros, Teodoros,Teodoretos, Nestorios) kuin ihmiseksitulleesta Jumalasta. 2. He k\u00e4yttiv\u00e4t ihmisyyteen k\u00e4sitteit\u00e4 <\/span><\/span>na\u03ccs, o\u03afkos, sken\u00e9.<\/i><\/span><\/span> <\/i><\/span><\/span>N\u00e4m\u00e4 termit olivat kuitenkin per\u00e4sin Raamatusta (Joh. 2:19; Snl 9:1; Joh. 1:14) ja l\u00f6ytyv\u00e4t aika ajoin my\u00f6s Atanasiokselta. 3. He k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kielt\u00e4, joka n\u00e4ytt\u00e4isi edellytt\u00e4v\u00e4n Kristuksessa henkil\u00f6kohtaisen inhimillisen puolen ja jumalallisen puolen olevan erillisi\u00e4 (Eustatios, Diodoros, Teodoros, Nestorios, Teodoros). T\u00e4llaiselle kielelle l\u00f6ytyy kuitenkin vastaavuuksia Atanasioksella ja kappadokialasilla. 4. He kuitenkin k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t rinnatusten n\u00e4iden ilmausten kanssa persoonattomia ilmauksia osoittamaan ihmisluontoa. 5. He etenev\u00e4t l\u00e4hemm\u00e4ksi Atanasioksen ja Kyrilloksen kielt\u00e4 jumalallisesta persoonallisesta luonnosta ihmisen \u201domaksumisena\u201d (Eustatios, Diodoros, Teodoros, Teodoretos) kuin ihmist\u00e4 \u201dkantavana\u201d (Eustatios, Nestorios) tai lopuksi ihmiseksi \u201dtulemisena\u201d(Eustatios).<\/span><\/span><\/p>\n

Heid\u00e4n koulutuksensa vaikutuksen lis\u00e4ksi antiokialaisiin vaikutti laajasti heid\u00e4n ristiriitansa apollinarismin kanssa, joka sai heid\u00e4t vakuuttuneiksi Kristuksen omaksuman inhimillisen luonnon todellisuudesta ja t\u00e4ydellisyydest\u00e4, korostamaan erityisesti H\u00e4nen omaamaansa vapaata tahtoa, ja suojautumaan kaikkia sekaannuksia vastaan, jotka koskivat kahta luontoa tai inhimillisen luonnon muuttumista jumalalliseksi.<\/span><\/span><\/p>\n

Diodoroksen ja Teodoroksen opetukset voidaan tiivist\u00e4\u00e4 seuraavasti:<\/span><\/span><\/p>\n

1.Apollinarista vastaan Teodoros perusteli Kristuksen ihmisyyden t\u00e4ydellisyyden ja sen, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli inhimillinen sielu ja samoin ihmisruumis. Erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on h\u00e4nen v\u00e4itteens\u00e4 inhimillisen tahdon vapaudesta Kristuksessa. Koska vapaus ei voi h\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 mukaan olla t\u00e4ysin valmis, siihen liittyy kehittymisprosessi ihmisyydess\u00e4 eli Paavali Samosatalaisen mukaan \u201dmoraalinen edistyminen\u201d. Lis\u00e4ksi yht\u00e4pit\u00e4v\u00e4sti Teodoroksen k\u00e4sityksen kanssa kahdesta vaiheesta luotujen \u00e4lyllisten olentojen historiassa, oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 Kristus omaksuisi ihmisyyden muuttuvassa tilassaan, joka oli ruumiillisten heikkouksien ja sielun himojen alainen. Kristus alistui Kiusaajan hy\u00f6kk\u00e4yksille ja k\u00e4vi l\u00e4pi moraalisen kamppailun alempien ja ylempien yllykkeiden v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kamppailullaan H\u00e4n kuoletti synnin lihassa ja kukisti sen halut. Lis\u00e4ksi Teodoros my\u00f6nsi todellisen viattomuuden Kristuksessa ja edistymisen inhimillisess\u00e4 tiedossa. Samalla tavoin Diodoros selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jumaluus ei suonut Kristuksen ihmisyydelle kaikkea viisautta syntym\u00e4n hetkell\u00e4, vaan v\u00e4hitellen.<\/span><\/span><\/p>\n

2. Mutta k\u00e4sityksiss\u00e4\u00e4n inhimillisen ja jumalallisen luonnon suhteista Diodoroksen ja Teodoroksen opetukset osoittivat pyrkimyksen, joka ilmenee \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n nestorialaisuudessa. T\u00e4ss\u00e4kin ilmenee antiokialaisten opetuksen perinteinen adoptianismi. Sek\u00e4 Diodoros ett\u00e4 Teodoros tekev\u00e4t jyrk\u00e4n eron Kristuksen jumalallisten ja inhimillisten elementtien v\u00e4lill\u00e4, ja siten paljastuvat kannattavansa opetusta siit\u00e4, ett\u00e4 Kristuksella oli kaksi persoonaa. Niin Diodoros erotti Kristuksessa kaksi poikaa: toinen luonnoltaan Jumala, Sana, ja toinen, armosta ihminen, joka oli syntynyt Mariasta. Jumala-Sanan ei ajatella olevan Marian pojan. H\u00e4nt\u00e4 voi kuitenkin nimitt\u00e4\u00e4 \u201dDaavidin Pojaksi\u201d (<\/span><\/span>katakhrestikoos<\/i><\/span><\/span>) Jumala- Sanan temppelin vuoksi, joka tuli Daavidilta, aivan samoin kuin H\u00e4nt\u00e4, joka on Daavidin siement\u00e4, voi nimitt\u00e4\u00e4 \u201dJumalan Pojaksi\u201d armosta, ei luonnoltaan. Samalla tavoin Teodoros kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala syntyi Mariasta, vaikka toisaalla h\u00e4n vakuuttaa, ett\u00e4 Mariaa voidaan kutsua <\/span><\/span>Theotokokseksi<\/i><\/span><\/span> ja <\/span><\/span>Anthropotokokseksi <\/i><\/span><\/span>(\u201dJumalankantajaksi\u201d tai \u201dIhmisenkantajaksi\u201d), j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 luonnollisessa mieless\u00e4, edellist\u00e4, koska Jumala oli H\u00e4ness\u00e4, joka syntyi. Kun sanotaan, ett\u00e4 \u201dSana tuli lihaksi\u201d, t\u00e4m\u00e4 on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 vain ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 sana ei muuttunut lihaksi, Molempien kirjoittajien ajatus n\u00e4iss\u00e4 ilmauksissa on tarkasti varjella k\u00e4sityst\u00e4 kahden luonnon sekoittumattomuudesta. Mutta t\u00e4m\u00e4n kielteisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4ksi sek\u00e4 Diotoros ett\u00e4 Teodoros ilmaisevat positiivisen pyrkimyksen pit\u00e4\u00e4 ihmisluontoa itsen\u00e4isen persoonallisuuden omaamana. T\u00e4m\u00e4 sai heid\u00e4t k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kahden luonnon yhdistymisen armon moraaliseksi yhdistymiseksi (kun taas Kyrillos alkoi k\u00e4sityksest\u00e4 Yhdest\u00e4 Jumalallisesta inkarnoituneesta Persoonasta, ja puolusti hypostaattista yhteytt\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Teodoros k\u00e4sittelee yhtymisen luonnetta t\u00e4ydellisimmin kirjoituksessaan \u201d<\/span><\/span>De Incarnatione<\/i><\/span><\/span>\u201d. H\u00e4n erottaa kolme jumalallisen asumisen mahdollista muotoa. Ensimm\u00e4inen on \u201dolemuksellisesti\u201d tai \u201dolentona\u201d. Mutta Raamatussa jumalallisesta asumisesta puhutaan erityisen\u00e4 pyhien etuoikeutena (3. Moos.26:12; 2.Kor. 6:16). Siksi t\u00e4m\u00e4 sulkee pois \u201dolemuksellisen\u201d asumisen, koska Jumalan \u201d<\/span><\/span>ousia<\/i><\/span><\/span>\u201d tai \u201d<\/span><\/span>oleminen<\/i><\/span><\/span>\u201d ei rajoitu paikkaan. Toinen muoto asumista on Jumalan toiminta tai energia (<\/span><\/span>energeia<\/i><\/span><\/span>). Mutta t\u00e4m\u00e4 on yhteist\u00e4 kaikille luoduille asioille. Niin ollen ainoa j\u00e4ljell\u00e4 oleva muoto, jossa jumalallinen asuminen on mahdollista, on jumalallisesta suostumuksesta tai tyytyv\u00e4isyydest\u00e4 <\/span><\/span>(evdokia<\/i><\/span><\/span>), moraalinen yhtyminen, jossa Jumala asuu niiss\u00e4, jotka miellytt\u00e4v\u00e4t H\u00e4nt\u00e4. Kuinka sitten Jumalan yhtyminen ihminen-Kristukseen eroaa H\u00e4nen yhteydest\u00e4\u00e4n pyhien kanssa? Vastaus on, ett\u00e4 H\u00e4n asui Kristuksessa kuin Pojassa. Kristus sai koko Hengen armon, kun taas muissa ihmisiss\u00e4 osallistuminen Hengest\u00e4 oli osittaista. T\u00e4m\u00e4 Kristuksen asuminen alkoi H\u00e4nen muotoutumisestaan Neitsyen kohdussa, ja ennalta tiet\u00e4mist\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 Kristus olisi. Kasteessaan Kristus edelleen sai lapseksiottamisen armon. Yliluonnollisen syntym\u00e4ns\u00e4 seurauksena H\u00e4nen erottamaton yhtymisens\u00e4 Sanan kanssa, ja H\u00e4net Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 voitelulla, Kristus paljasti paholaisen vihan ja lannistumattoman hyv\u00e4n rakkauden. H\u00e4nen yhteytens\u00e4 Sanan kanssa suojeli H\u00e4nt\u00e4 ihmisluonnon ep\u00e4vakaisuudelta ja auttoi siirtym\u00e4\u00e4n hyveen tasosta toiseen mit\u00e4 suurimmalla helppoudella. H\u00e4n siis osoitti olevansa yhteyden arvoinen, ja tuli meille esimerkiksi ja tieksi, kunnes yl\u00f6snousemuksensa ja taivaaseen menemisens\u00e4 j\u00e4lkeen H\u00e4n paljasti yhteytens\u00e4 Sanaan lopullisessa t\u00e4yteydess\u00e4\u00e4n.<\/span><\/span><\/p>\n

3.K\u00e4sitelt\u00e4ess\u00e4 Kristuksen Persoonan yhteytt\u00e4 Diodoroksen ja Teodoroksen opetus paljastaa tarkkuuden ja loogisen t\u00e4sm\u00e4llisyyden puutteen. Kuten on n\u00e4hty, heill\u00e4 oli taipumus n\u00e4hd\u00e4 kaksi luontoa erillisin\u00e4, ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niiden yhteys armon moraalisena yhteyten\u00e4. Lis\u00e4ksi heid\u00e4n ajatukseensa t\u00e4ydellisest\u00e4 ihmisluonnosta kytkeytyi k\u00e4sitys erillisest\u00e4 ihmispersoonasta. \u201dJos erotamme luonnot\u201d, sanoo Teodoros, \u201dv\u00e4it\u00e4mme, ett\u00e4 Jumalan, Sanan, luonto on t\u00e4ydellinen, t\u00e4ydellinen my\u00f6s persoona (<\/span><\/span>prosopon<\/i><\/span><\/span>) \u2013 sill\u00e4 ei ole mahdollista puhua erillisest\u00e4 olemassaolosta (<\/span><\/span>hypostasis<\/i><\/span><\/span>), joka on persoonaton \u2013 t\u00e4ydellinen koskien my\u00f6s ihmisluontoa, ja samoin my\u00f6s persoonaa (<\/span><\/span>prosopon<\/i><\/span><\/span>). Mutta kun tarkastelemme noiden kahden yhteytt\u00e4, sanomme ett\u00e4 on yksi persoona (<\/span><\/span>prosopon<\/i><\/span><\/span>). N\u00e4in saavutettua yhteyden luonnetta on er\u00e4\u00e4ss\u00e4 Teodoroksen tekstikappaleessa verrattu avioliittoon. Kuten Herra sanoi miehest\u00e4 ja vaimosta :\u201dHe eiv\u00e4t siis en\u00e4\u00e4 ole kaksi, he ovat yksi\u201d(Matt. 19:6), niin voidaan sanoa yhteydest\u00e4, ettei ole en\u00e4\u00e4 kahta persoonaa<\/span><\/span> (prosopon<\/i><\/span><\/span>), vaan yksi, luontojen tietenkin pysyess\u00e4 erillisin\u00e4. Toisaalla h\u00e4n vertaa yhteytt\u00e4 j\u00e4rjellisen sielun ja lihan yhteyteen ihmisess\u00e4. Teodoros k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 termej\u00e4 <\/span><\/span>henosis<\/i><\/span><\/span> (yhteys) ja <\/span><\/span>synafeia<\/i><\/span><\/span> (liittyminen) osoittamaan luontojen yhteytt\u00e4. H\u00e4n t\u00e4t\u00e4 yhteytt\u00e4 selitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanontoja, jotka antavat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kristuksessa se koostui inhimillisen ja jumalallisen tahdon sopusointuisesta suhteesta. Teodoros kuitenkin oli tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 hintana opetuksesta kahdesta pojasta saattaisi olla h\u00e4nt\u00e4 vastaan nouseminen, ja h\u00e4n hylk\u00e4si sen. \u201dPojan\u201d, h\u00e4n sanoi, \u201daivan oikein tunnustetaan olevan yksi, koska eron pit\u00e4isi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 s\u00e4ily\u00e4, ja persoonien <\/span><\/span>(prosopon<\/i><\/span><\/span>), yhteytt\u00e4 pit\u00e4isi varjella keskeytyksett\u00e4. Samalla tavoin Diodoros hylk\u00e4\u00e4 syyt\u00f6ksen opetuksesta kahdesta pojasta sanomalla, ettei h\u00e4n vakuuta, ett\u00e4 Daavidilla on kaksi poikaa eik\u00e4, ett\u00e4 Jumalalla on kaksi Poikaa olemukseltaan, vaan ett\u00e4 H\u00e4ness\u00e4 asui Jumalan Sana, joka oli l\u00e4ht\u00f6isin Daavidin siemenest\u00e4. <\/span><\/span><\/p>\n

Teodoroksella on kosketuskohtia mystiseen teologiaan h\u00e4nen korostaessaan rakkautta, joka saattaa Kristuksen ihmisyyden sopusointuun Sanan kanssa. \u201dJeesus-ihmisen ajatus ja tahtomus olivat kohtien <\/span><\/span>sis\u00e4lt\u00f6<\/i><\/span><\/span>, ja Logoksen ajatus ja tahtomus<\/span><\/span> muoto<\/i><\/span><\/span>, joissa Jeesuksen mieli varsinaisesti ilmeni Logoksen kautta. Vaikkakin sopusoinnussa vapausteoriansa kanssa, h\u00e4n esitti t\u00e4m\u00e4n m\u00e4\u00e4rittelyn pelkk\u00e4n\u00e4 Logoksen vaikutuksena.<\/span><\/span><\/p>\n

4. Sek\u00e4 Diodoros ett\u00e4 Teodoros vakuuttavat ihminen – Kristuksen saaman poikuuden ainutlaatuista etuoikeutta ja luonnetta. He molemmat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kastesanoja \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun rakas Poikani, johon min\u00e4 olen mielistynyt\u201d Kristukseen, eik\u00e4 Sanaan. Nimikett\u00e4 \u201dPoika\u201d k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n sek\u00e4 Jumalasta, Sanasta ett\u00e4 H\u00e4nen omaksumastaan luonnosta siksi, ett\u00e4 se on yhteydess\u00e4 H\u00e4neen. Seurauksena yhteydest\u00e4 Sanan ja H\u00e4nen lapseksi ottamansa Pojan kanssa, ihminen- Kristus jakaa jumalanpalveluksen, joka uhrataan Sanalle. \u201dPalvomme purppuraa\u201d, sanoo Diodoros, \u201dH\u00e4nen takiaan, joka on siihen pukeutunut, ja temppeli\u00e4 H\u00e4nen vuokseen, joka asuu siin\u00e4; palvelemisen muotoa Jumalan muotona; Karitsaa ylimm\u00e4isen papin vuoksi; H\u00e4nt\u00e4, joka omaksui, H\u00e4nen vuokseen, joka omaksui H\u00e4net; H\u00e4nt\u00e4 joka sai hahmonsa Neitseest\u00e4 kaikkien Luojan takia. N\u00e4in tunnustamalla suoritamme yht\u00e4 jumalanpalvelusta.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 Diodoroksen ja Teodoroksen opetus, joka ilmeisesti v\u00e4ltti kritiikin heid\u00e4n elinaikanaan, sai julkista huonomaineisuutta Nestorioksen, Konstantinopolin patriarkan, kautta. Nestorios pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kansantajuisti opettajansa Teodoroksen opetusta osoittamatta samaa perussyv\u00e4llist\u00e4 k\u00e4sittelytapaa. Nestorianismin todellinen l\u00e4hde kristologisena j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4 on Teodoros.<\/span><\/span><\/p>\n

Kolme muutakin antiokialaisen kristologian edustajaa on tarpeellista mainita.<\/span><\/span><\/p>\n

Eustatius Antiokialainen<\/i><\/span><\/span> on t\u00e4rke\u00e4 yhdysside varhaisemman ja my\u00f6hemm\u00e4n koulun v\u00e4lill\u00e4. H\u00e4nen teoksistaan ilmenee joitakin tyypillisi\u00e4 antiokialaisia piirteit\u00e4. H\u00e4n kertoo Kristuksen todellisesta inhimillisest\u00e4 kehityksest\u00e4 ja puhuu inhimillisest\u00e4 luonnosta Jumaluuden temppelin\u00e4. Jumalallinen luonto on erill\u00e4\u00e4n inhimillisen luonnon kokemuksista. J\u00e4lkimm\u00e4inen yksinomaan voideltiin ja kirkastettiin. Edelleen h\u00e4n antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kristus sai jumalalliset lahjat ja armon v\u00e4hitellen. My\u00f6hempien antiokialaisten tavoin h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 \u201djumaluus ja ihmisyys pysyiv\u00e4t h\u00e4ness\u00e4 erill\u00e4\u00e4n ja yksitt\u00e4in, eiv\u00e4tk\u00e4 muodostaneet el\u00e4v\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4\u201d. Kuitenkin Eustatius vakuuttaa l\u00e4heist\u00e4 yhteytt\u00e4 Kristuksen ihmisyyden ja Logoksen v\u00e4lill\u00e4. \u201dH\u00e4n on Jumala luonnoltaan, kuitenkin H\u00e4n tuli ihmiseksi naisesta, H\u00e4net jopa muotoiltiin Neitseen kohdussa\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

Krysostomos<\/i><\/span><\/span> l\u00e4hestyy kristologisia kysymyksi\u00e4 pikemminkin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti kuin pohdiskellen. Kaikkien muiden antiokialaisten tavoin h\u00e4n painottaa Kristuksen ihmisyyden t\u00e4ydellisyytt\u00e4. Kristus jakoi meid\u00e4n kuolevaisen luontomme, mutta ilman synti\u00e4, ja h\u00e4n oli inhimillisten fyysisten tarpeiden alainen, inhimillisten tunteiden alainen ja ihmisyytemme k\u00e4rsimysten alainen. H\u00e4n ilment\u00e4\u00e4 tyypillist\u00e4 antiokialaista henke\u00e4 vakuuttaessaan, ett\u00e4 Kristus teki kaiken, mit\u00e4 teki, ihmisten tavalla, ei vain opettaakseen ihmiseksitulemisensa todellisuutta, vaan inhimillisen hyveen esikuvana ja ihanteena. Mutta Teodoroksen ajatus, ett\u00e4 ihmisluonto v\u00e4hitellen muotoutui Sanan vaikutuksesta, ei saa sijaa h\u00e4nen opetuksessaan. Krysostomos osoittaa my\u00f6s merkkej\u00e4 antiokialaisesta vaikutuksesta k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n kahden luonnon yhteytt\u00e4. H\u00e4n hylk\u00e4\u00e4 ajatuksen, ett\u00e4 inkarnaatio olisi aiheuttanut joitakin muutoksia Jumaluuden asemassa, ja ett\u00e4 Logos laskeutui Kristuksen lihaan. H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 Kristuksen n\u00f6yryytyksen (Fil. 2:8) mielen n\u00f6yrtymisen\u00e4. Lis\u00e4ksi h\u00e4n erottaa antiokialaiseen tapaan ihmisyyden kokemukset Jumaluuden kokemuksista, ja Eustatiuksen tavoin h\u00e4n selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmisyys eik\u00e4 Jumaluus voideltiin ja korotettiin. Ja lopuksi h\u00e4n puhuu ihmisyydest\u00e4 Sanan temppelin\u00e4. Toisaalta h\u00e4n vahvistaa kahden luonnon yhteyden ja selitt\u00e4\u00e4 tekstikatkelmat, jotka v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t Kristuksen riippuvuutta Is\u00e4st\u00e4, mukautuvuuden kielen\u00e4. Mutta h\u00e4n ei miss\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti selit\u00e4 kahden luonnon yhteyden luonnetta, ja paljon edell\u00e4 olevasta kielest\u00e4 lainattuna puoltaa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n eettist\u00e4 yhteytt\u00e4 ja dynaamista suhdetta kuin t\u00e4ytt\u00e4 persoonallista yhteytt\u00e4. Tosiasiassa Krysostomoksen kristologia ilmenee luonteeltaan kehittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4. H\u00e4n tyytyy asettamaan vierekk\u00e4in vahvistuksen kahdesta luonnosta ja vakuutuksen niiden yhteydest\u00e4. Vaikka h\u00e4n jossain m\u00e4\u00e4rin on yht\u00e4 mielt\u00e4 antiokialaisesta n\u00e4kemyksest\u00e4, t\u00e4ydellisemmin kehittyneit\u00e4 koulun johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 h\u00e4nen tapauksessaan hillitsi h\u00e4nen oma taipumuksensa ja Kirkon opetusten muiden muotojen vaikutus h\u00e4neen.<\/span><\/span><\/p>\n

Teodoretos<\/i><\/span><\/span> on v\u00e4litt\u00e4j\u00e4asemassa aikansa kristologisissa erimielisyyksiss\u00e4. Kyrilloksen anateeman Nestoriosta vastaan ilmestyess\u00e4 h\u00e4n julkaisi vastakirjoituksen, jossa h\u00e4n syytti Kyrillosta apollinarismista. T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa h\u00e4n ilment\u00e4\u00e4 samaa pyrkimyst\u00e4 korostaa kahden luonnon erillisyytt\u00e4, mik\u00e4 on tyypillist\u00e4 Teodorokselle ja Diodorokselle, ja samanlaista kykenem\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 luontokokonaisuutta, joka ole persoonallinen. H\u00e4n kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala- Sana oli luonnollisesti (<\/span><\/span>fysei<\/i><\/span><\/span>) hedelm\u00f6ittynyt Neitseest\u00e4, ja pit\u00e4\u00e4 parempana sanoa, ett\u00e4 \u201dh\u00e4n muodosti itselleen temppelin Neitsyen kohtuun, ja oli sen kanssa, joka oli muodostanut ja synnytt\u00e4nyt\u201d. Samalla h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei ihmisyyden heikkous voi kuulua Jumalalle -Sanalle. Ja viel\u00e4: Kristus (ts. Sana) ei ollut se, joka k\u00e4rsi, vaan Jumalan omaksunut ihminen. Joka tapauksessa h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u201dpalvelijan hahmon\u201d voi tunnustaa olevan Jumala \u201dJumalan muodon johdosta\u201d. \u201dYksimielisyyden Kaava\u201d (v.433 jKr.), jolla Kyrilloksen erot antiokialaisiin tasoitettiin, on luultavasti Teodoroksen ty\u00f6t\u00e4, ja merkitsee <\/span><\/span>l\u00e4hentymist\u00e4<\/i><\/span><\/span> kahden n\u00e4k\u00f6kulman v\u00e4lill\u00e4. Kyrilloksen lausuman \u201dJumalan, Sanan, yksi ihmiseksi tullut luonto\u201d sijasta se puhuu kahden luonnon sekoittumattomasta yhtymisest\u00e4. Samanaikaisesti se hyv\u00e4ksyy ilmaisun <\/span><\/span>teot\u03cckos<\/i><\/span><\/span> sit\u00e4 huolellisesti selvitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n.<\/span><\/span><\/p>\n

Erastines<\/i><\/span><\/span>– kirjoituksessaan (kirjoitettu v.447) Teodoretos esiintuo ajatuksen <\/span><\/span>communicatio idiomatum<\/i><\/span><\/span>\u00b4ista, jumaluuden ja ihmisyyden yhteisvaikutuksesta Jeesuksen persoonassa tavalla, joka on miltei sopusoinnussa Kirkon my\u00f6hemm\u00e4n teologian kanssa. Vaikka ei voi sanoa kuuluvaksi toiselle luonnolle sit\u00e4, mik\u00e4 kuuluu toiselle, voi sanoa kuuluvan Yhdelle Persoonalle sen, mik\u00e4 on asiaankuuluvaa kummallekin. Teodoretos ei miss\u00e4\u00e4n mene niin pitk\u00e4lle kuin Teodoros, vakuuttaessaan todeksi, ett\u00e4 luontojen yhtyminen oli moraalinen yhtyminen. H\u00e4n pysyy kannassaan, ett\u00e4 Kristuksessa oli vain yksi jakamaton persoona, vaikka H\u00e4n ei miss\u00e4\u00e4n mainitse yhdest\u00e4 <\/span><\/span>hypostasista <\/i><\/span><\/span>tai miss\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4 Kyrilloksen ilmaisua \u201d<\/span><\/span>hypostaattinen yhteys<\/i><\/span><\/span>\u201d. Lopulta Kalkedonin kirkolliskokouksessa Teodoretos hyv\u00e4ksyi ortodoksisen uskontunnustuksen.<\/span><\/span><\/p>\n

Teodoretos pysyi kannassaan, ett\u00e4 Kristus omaksui muuttuvaisen ihmisluonnon, joka oli inhimillisten himojen alainen, vaikka se pysyikin vapaana synnist\u00e4. H\u00e4n koki kiusaukset, jotka her\u00e4siv\u00e4t luonnollisesta ruokahalusta, mutta ei synnillisist\u00e4 liikehdinn\u00f6ist\u00e4, joita ne yleens\u00e4 her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t.Teodoretos lis\u00e4ksi my\u00f6nsi todellisen inhimillisen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden Kristuksessa, ja kehittymisen tiedon suhteen \u201dkun h\u00e4ness\u00e4 asuva Jumaluus ilmoitti sen\u201d. H\u00e4n my\u00f6s v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kristus saavutti t\u00e4ydellisyyden hyveen ponnisteluin, ja oppi kuuliaisuutta kokemuksesta, \u201dvaikka ennen kokemuksiaan H\u00e4n oli siit\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n\u201d. N\u00e4iss\u00e4 lausumissa n\u00e4kyy todellinen antiokialainen henki, vaikka Teodoretos on hyvin kaukana Teodoroksen viel\u00e4kin enemm\u00e4n \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksiin menevist\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Antiokialaisten kristologia oli tulosta osaksi heid\u00e4n kasvatuksestaan, osaksi apollinarismin vastustamisesta. Raamatun historiallinen tutkimus ja heid\u00e4n korkea k\u00e4sityksens\u00e4, erityisesti Teodoroksen, ihmisluonnon arvokkuudesta ja kohtalosta johtivat heid\u00e4t korostamaan Herran ihmisyytt\u00e4 t\u00e4ysimm\u00e4ss\u00e4 laajuudessaan. Heid\u00e4n ajatuksensa ihmisen vapaasta tahdosta ja moraalisesta kehityksest\u00e4 pakotti heid\u00e4t vastustamaan kaikkea opetusta, joka heikensi Herramme inhimillisten kokemusten todellisuutta ja pyrkiv\u00e4t apollinarismin tavoin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n H\u00e4nen ihmisyytens\u00e4 n\u00e4enn\u00e4isen\u00e4. Aleksandrialainen koulu toisaalta aloitti Kristuksen persoonan jumalallisesta puolesta. Totta oli, ett\u00e4 Jumala itse ilmoitettiin Kristuksessa, mit\u00e4 Atanasioksen p\u00e4ivist\u00e4 painotettiin aleksandrialaisessa opetuksessa. T\u00e4st\u00e4 johtuen Kyrillos Aleksandrialainen joutui painottamaan Ihmiseksitulleen Sanan yhteytt\u00e4. Kristuksen ihmisyys ei kuulu H\u00e4nelle. Ei ole kysymys yksil\u00f6llisen ja itsen\u00e4isen ihmisen ihmisyydest\u00e4, vaan Jumalan – Sanan. Inhimillinen puoli oli alistettu jumalalliselle. Sana otti inhimillisen luonnon Jumalallisen Persoonansa yhteyteen, joka pysyi yhten\u00e4 ja samana ennen inkarnaatiota kuin sen j\u00e4lkeenkin. Antiokialaiset eiv\u00e4t olleet kohdanneet selv\u00e4sti ongelmaa sellaisena kuin se ilmeni Kyrillos Jerusalemilaiselle. He olivat vakuuttuneita kahden luonnon eheydest\u00e4, ja he tunnustivat niiden sanoinkuvaamattoman yhteytens\u00e4. Mutta t\u00e4m\u00e4n yhteyden luonnetta ja kahden luonnon tarkkaa suhdetta he eiv\u00e4t olleet pohtineet. T\u00e4st\u00e4 aiheutui Teodoroksen ilmeisen ep\u00e4johdonmukainen lausunto, ett\u00e4 ihmisyys on persoonallinen, kuitenkin Kristuksen ollessa yksi Persoona.<\/span><\/span><\/p>\n

Paljon sekaannusta Kyrilloksen ja antiokialaisten v\u00e4lill\u00e4 aiheutti tuohon aikaan opin kehittym\u00e4t\u00f6n tila, ja koska ei ollut selke\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4 sanoista <\/span><\/span>\u201dprosopon\u201d<\/i><\/span><\/span> (persoona) ja <\/span><\/span>hypostasis<\/i><\/span><\/span> (hypostasis) sek\u00e4 <\/span><\/span>fysis<\/i><\/span><\/span> (luonto). Eik\u00e4 luontojen yhteytt\u00e4 oltu selke\u00e4sti m\u00e4\u00e4ritelty. Varhaisemmat kirjoittajat olivat k\u00e4ytt\u00e4neet v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ilmaisuja \u201dsekoitus\u201d (<\/span><\/span>miksis<\/i><\/span><\/span>), sekoittuminen (<\/span><\/span>krasis<\/i><\/span><\/span>), yhteenliittyminen (<\/span><\/span>henoosis<\/i><\/span><\/span>) ja yhteys (<\/span><\/span>syn\u00e1feia<\/i><\/span><\/span>) t\u00e4t\u00e4 yhteytt\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelem\u00e4\u00e4n.<\/span><\/span><\/p>\n

Antiokialaiset perinteisest\u00e4 tavasta johtuen omistivat kullekin luonnolle sellaista, mik\u00e4 sille sopi, sen pysyess\u00e4 itsen\u00e4isen\u00e4. Toisaalta Kyrillos alisti kaiken persoonalliselle kohteelle, joka on Sana. Vastakkain saatettuna molemmat ajattelun koulut hyv\u00e4ksyiv\u00e4t Persoonan ykseyden, ja molemmat tunnustivat kahden luonnon kokonaisuuden ja erillisyyden. Niiden v\u00e4list\u00e4 eroa kasvatti v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrys ja sanasota.<\/span><\/span><\/p>\n

Diororoksen, Teodoroksen ja Nestorioksen varomaton kielenk\u00e4ytt\u00f6 ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 on suuressa m\u00e4\u00e4rin t\u00e4st\u00e4 vastuussa, mutta Kyrilloksen ja antiokialaisten hyv\u00e4ksym\u00e4 \u201dYksimielisyyden Kaava\u201d paljastaa n\u00e4iden kahden kristologian perustana olevan yht\u00e4pit\u00e4vyyden. Antiokialaiset hyv\u00e4ksyiv\u00e4t ja selittiv\u00e4t sanan \u201d<\/span><\/span>teotokos<\/i><\/span><\/span>\u201d, kahden luonnon yhteys vahvistettiin, ja Kyrilloksen v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretyt ilmaisut \u201dluonnollinen yhteys\u201d, \u201dpersoonallinen yhteys\u201d ja \u201dJumalan-Sanan yksi lihaksitullut luonto\u201d poistettiin.<\/span><\/span><\/p>\n

Kyrilloksen vahvistaessa teologian elint\u00e4rke\u00e4n totuuden \u2013 sen, ett\u00e4 H\u00e4n, joka omaksui ihmisluonnon, oli persoonallisesti Jumala, ja otti ihmisluonnon el\u00e4v\u00e4\u00e4n yhteyteen itsens\u00e4 kanssa- on oikeutettua yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 antiokialaisten n\u00e4k\u00f6kantaa t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 puolustettaessa Kristuksen inhimillisten kokemusten todellisuutta ja t\u00e4ydellisyytt\u00e4. Se oli suuriarvoinen vastalause l\u00e4hes doketistista pyrkimyst\u00e4 vastaan, joka oli jo ilmennyt apollonarismissa, joka oli piilev\u00e4n\u00e4 aleksandrialaisessa teologiassa, jopa Atanasioksellakin, ja joka uudelleen ilmeni monofysitismiss\u00e4. Jos Kirkko olisi kyennyt voittamaan viimeksi mainitun, se olisi ollut suurelta osin siit\u00e4 johtuvaa, mit\u00e4 oli opittu antiokialaisten opetuksesta.<\/span><\/span><\/p>\n

Kristuksen toiminta<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Teodoros ainoana antiokialaisista isist\u00e4 kehitteli erillisen n\u00e4kemyksen Kristuksen toiminnasta. H\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 ihmisluonnosta ja synnist\u00e4 saivat h\u00e4net huomaamaan Kristuksen ty\u00f6n keskeisen merkityksen, ei niink\u00e4\u00e4n H\u00e4nen kuolemastaan kuin yl\u00f6snousemuksestaan. Inkarnaation tarkoitus oli paremminkin ihmisyyden t\u00e4ydellist\u00e4minen kuin sen ennalleen palauttaminen. Kristus on uusi luominen, joka paljastaa Jumalan suunnitelman lopullisessa t\u00e4yteydess\u00e4\u00e4n. H\u00e4ness\u00e4 k\u00e4y ilmi se Jumalan kuva, jonka ihmisen oli tarkoitus saavuttaa, mutta jonka saavuttamisessa h\u00e4n ep\u00e4onnistui. Kristuksen ty\u00f6 ei ollut vain saattaa ennalleen maailmankaikkeuden rikkoutunut j\u00e4rjestys ja paljastaa ihmiselle h\u00e4nen todellinen paikkansa luomakunnan p\u00e4\u00e4n\u00e4, vaan aloittaa uusi vaihe ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, jossa h\u00e4n olisi vapaa kaikesta h\u00e4nen nykyisen tilansa muuttuvuudesta ja kuolevaisuudesta. H\u00e4nen kamppailunsa ja voittonsa seurauksena, t\u00e4ydennettyn\u00e4 H\u00e4nen vapaan tahtonsa ponnistuksilla ja sen kautta, ett\u00e4 yhdistyi Sanaan, Kristus voitti ihmisluonnon muuttuvuuden, joka ristiinnaulittiin H\u00e4nen kanssaan ja nousi yl\u00f6s kuolleista H\u00e4nen kanssaan. (Room. 6:6). Pelastus, jonka H\u00e4n hankki ihmisille, on jo potentiaalisesti heid\u00e4n, vaikka vasta tulevaisuudessa se astuu voimaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Laiminly\u00f6nnit t\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 ovat huomattavat. Syyllisyyden ja vastuullisuuden k\u00e4sitteet sek\u00e4 ajatus Kristuksen kuolemasta sovintouhrina puuttuvat. Kuolema on vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n vaihe, jonka kautta Kristus kulkee yl\u00f6snousemukseen, ja aloittaa ihmisen kehittymisen korkeamman ja viimeisen vaiheen. Inkarnaation tarpeellisuus ei perustu syntiinlankeemukseen, vaan yleiseen k\u00e4sitykseen jumalallisesta tarkoituksesta ihmisen osalle, joka vaati, ett\u00e4 h\u00e4net tulisi vapauttaa nykyisest\u00e4 kuolevaisuuden tilastaan. T\u00e4ss\u00e4 opetuksessa on yhtym\u00e4kohtia Irenaeuksen, Atanasioksen ja kappadokialaisten opetukseen, erityisesti kuoleman ja kuolevaisuuden painottamisessa. Mutta emme tapaa Teodoroksella sit\u00e4 voimakasta kiinnostusta Kristuksen ty\u00f6n lunastavaan puoleen, joka on tyypillist\u00e4 Atanasioksella, ja syvemp\u00e4\u00e4 opetusta kuolemasta, jota h\u00e4n ja muut is\u00e4t esitt\u00e4v\u00e4t.Lis\u00e4ksi Teodoroksen vapaan tahdon painottaminen saa h\u00e4net selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ei niink\u00e4\u00e4n \u201dJumalan ihmiseksitulemisen kaikenpuolista todellisuutta\u201d kuin \u201dKristuksen persoonan inhimillisen puolen vapauden todellisuutta\u201d. Kristuksen toiminnan tarkoitus oli paljastaa ihmisluonnon kehittyminen t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n. Ja t\u00e4ss\u00e4 kehityksess\u00e4 syntien anteeksiantamisen ajatus ja armon ty\u00f6 on alistettu moraalisten ponnistelujen tarpeellisuudelle<\/span><\/span><\/p>\n

Krysostomos ja Teodoretos ovat paljon l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Kirkon yleist\u00e4 traditiota opetuksessaan Kristuksen ty\u00f6st\u00e4. K\u00e4sitys Kristuksesta ihmisluonnon \u201densihedelm\u00e4n\u00e4\u201d, joka pyhittyy H\u00e4ness\u00e4, ilmenee heid\u00e4n Raamatun selityksist\u00e4\u00e4n. Mutta se ei ollut luonteenomaista antiokialaisille. Tyypillisemp\u00e4\u00e4 antiokialaiselle opetukselle oli Krysostomoksen kuvassa Kristuksesta, inhimillisten hyveiden alkuper\u00e4isen\u00e4 esikuvana ja ihanteena, paljastaa, mik\u00e4 oli H\u00e4nen ihmisel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja kokemustensa tarkoitus. K\u00e4sityksiss\u00e4\u00e4n sovitusuhrista Krysostomos ja Teodoretos heijastelevat heid\u00e4n aikansa silloista opetusta, toisin sanoen Saatanan huijaamista, Kristuksen taistelua h\u00e4nen kanssaan ja h\u00e4nen herruutensa yli ihmiskunnan kukistamista. Mutta ne eiv\u00e4t paljasta mit\u00e4\u00e4n antiokialaisista k\u00e4sityskannoista. Sama pit\u00e4\u00e4 paikkansa ajatukseen, joka l\u00f6ytyy Teodoretokselta, ett\u00e4 Kristus maksoi velan ja kesti rangaistuksen meid\u00e4n syntiemme vuoksi. Krysostomos painottaessaan yl\u00f6snousemuksen merkityst\u00e4 ei Teodoroksen tavoin tee siit\u00e4 Kristuksen ty\u00f6n keskeisint\u00e4 kohtaa.<\/span><\/span><\/p>\n

Kristuksen pelastusty\u00f6<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Sek\u00e4 Teodoros ett\u00e4 Krysostomos pyrkiv\u00e4t saattamaan sopusointuun ihmisen vapaan tahdon Jumalan ennaltam\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misen kanssa. Molemmat hylk\u00e4siv\u00e4t ajatuksen ehdottomasta ennaltam\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misest\u00e4 ehdollisen ennaltam\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misen hyv\u00e4ksi. Jumalan tarkoitus, sanoo Teodoros, on alistettu ihmisen vapaalle tahdolle. Molemmat my\u00f6s katsoivat Jumalan ihmisi\u00e4 koskevan ikuisen valinnan perustuvan H\u00e4nen ennalta tiet\u00e4miseens\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 he tulisivat olemaan.<\/span><\/span><\/p>\n

K\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n ihmisen pelastuksen omaksumista, antiokialaiset ihmisluontoa koskevien n\u00e4kemystens\u00e4 vuoksi, ep\u00e4onnistuivat tekem\u00e4\u00e4n oikeutta pyh\u00e4n Paavalin k\u00e4sitykselle vanhurskautumisesta yksin armosta. Vaikka Teodoros kielt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihminen voisi tulla vanhurskaaksi teoista, kuitenkin yksil\u00f6n aloitteella on t\u00e4rke\u00e4 paikka h\u00e4nen k\u00e4sityksess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 usko kuuluu siihen vain sivuajatuksena. Lis\u00e4ksi usko, josta h\u00e4n puhuu, on luonteeltaan erilaista kuin pyh\u00e4n Paavalin, ja suuntautuu pikemminkin tulevaan yl\u00f6snousemusel\u00e4m\u00e4\u00e4n, jota ihminen el\u00e4\u00e4 jo nyt, Kristukseen liittymisens\u00e4 kautta, vain toiveena. Krysostomoksen k\u00e4sittelytapa on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen. Joissakin tekstikatkelmissa h\u00e4n painottaa tahdon toimintaa, jolla ihminen k\u00e4\u00e4ntyy pois pahasta ja kallistuu hyv\u00e4\u00e4n, ja muissa h\u00e4n puolustaa uskon t\u00e4rkeytt\u00e4, kaikkia armon ominaisuuksina. Mutta n\u00e4m\u00e4 kaksi ajatusta eiv\u00e4t selv\u00e4sti ole yhteydess\u00e4 toisiinsa.<\/span><\/span><\/p>\n

Edell\u00e4 sanotusta ilmenee, ett\u00e4 antiokialaisten asenne kysymykseen armon ja vapaan tahdon suhteesta muistuttaa semipelagialaista. Sek\u00e4 Teodoroksen ett\u00e4 Krysostomoksen opetuksessa aloite on yksil\u00f6n tahdossa, vaikkakin molemmat vakuuttavat armon tarpeellisuutta.<\/span><\/span><\/p>\n

Sakramentit<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Antiokialaiset is\u00e4t eiv\u00e4t muodollisesti k\u00e4sittele sakramentteja. He hyv\u00e4ksyv\u00e4t perinteisen Kirkon opetuksen ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n, ja my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t sakramenttien todellisen arvon hengellisen el\u00e4m\u00e4n edist\u00e4misess\u00e4. Teodoroksen mukaan kasteessa ihminen vastaanottaa Kristuksen yhteyden armon Hengen kautta ja vakuutuksen kuolemattomuudesta, johon h\u00e4net johdetaan osallistumaan tuonpuoleisessa Kristuksen kanssa.<\/span><\/span><\/p>\n

Puhuessaan Eukaristiasta Teodoros ja Krysostomos k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t oman aikansa silloista kielt\u00e4. Niin Teodoros kommentoidessaan Matt. 26:26:ta, puhuu Ehtoollisen asettamisesta sanoin, jotka palauttavat mieleen Kyrillos Jerusalemilaisen kielenk\u00e4yt\u00f6n, ja soo, ett\u00e4 Kristus opettaa meit\u00e4, ettei tule ajatella vain sen luontoa, joka on edess\u00e4mme, vaan pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4, sitten kun asetussanat on lausuttu, lihaksi ja vereksi muuttuneena. Selityksess\u00e4\u00e4n koskien 1. Kor. 10:5 h\u00e4n kuitenkin puhuu muutoksesta hengellisen\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Krysostomos k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kansanomaisen hartauden tunnepitoista ja kaunopuheista kielt\u00e4, ja menee paljon pitemm\u00e4lle vahvistaessaan ainesten muuttumisen. Mutta kaksi kaikkein tyypillisint\u00e4 palvelusta antiokialaiselle katsantokannalle Eukaristia- opista l\u00f6ytyy Nestorioksen ja Teodoretoksen kirjoituksista. Molemmat kirjoittajat l\u00e4hestyv\u00e4t aihetta kristologisen keskustelun yhteydess\u00e4. Vastauksessaan Kyrillos Aleksandrialaiselle, joka oli vakuuttanut, ett\u00e4 Eukaristiassa annettu Kristuksen liha on \u201del\u00e4m\u00e4nantava\u201d yhteytens\u00e4 Sanaan nojalla, Nestorius v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys t\u00e4ht\u00e4\u00e4 apollinarianismin kahden luonnon sekoittamiseen. H\u00e4n on ihastunut pyh\u00e4n Johanneksen ja pyh\u00e4n Paavalin kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, ja t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 puhuttaessa \u201dsy\u00f6t\u00e4v\u00e4st\u00e4\u201d on kyse \u201dlihasta\u201d eik\u00e4 Jumaluudesta. Kristus sanoi, \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun lihani\u201d eik\u00e4 \u201dT\u00e4m\u00e4 on minun Jumaluuteni\u201d. Pyh\u00e4 Paavali puhuu siit\u00e4, mik\u00e4 sy\u00f6d\u00e4\u00e4n \u201dleip\u00e4n\u00e4\u201d ja Nestorius lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se on \u201dleip\u00e4, jonka antityyppi on ruumis\u201d. Eukaristia on Herran kuoleman \u201dmuisto\u201d, toisin sanoen \u201dIhmisen Pojan\u201d(ei Sanan). N\u00e4m\u00e4 lausumat saivat Kyrilloksen syytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Nestosiusta sakramentin voiman kielt\u00e4misest\u00e4, ja sen tekemisest\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ihmisen kuoleman muistamiseksi. Mutta luultavasti Kyrilloksen ja Nestoriuksen todellinen ero mit\u00e4 tulee sakramentin luonteeseen ja tehoon oli v\u00e4h\u00e4isempi kuin Kyrillos my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ja johtui pikemminkin heid\u00e4n kristologisista toteamuksistaan. Nestoriuksen saarnassa Hepr. 3:1:st\u00e4 on hieno tunnustus Eukaristian uskonnollisesta arvosta.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4rke\u00e4mpi on Teodoretoksen kannatus. Teoksessan <\/span><\/span>Eranistes<\/i><\/span><\/span>, jossa h\u00e4n v\u00e4ittelee monofysiittisen vastustajan kanssa, h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 rinnastuksena Eukaristiasta osoittamaan, ett\u00e4 kaksi luontoa Kristuksessa eiv\u00e4t ole sekoittuneet. Ainesten yleisist\u00e4 nimist\u00e4 Kristuksen Ruumiin \u201dtyyppein\u00e4\u201d tai \u201dsymboleina\u201d ortodoksinen kiistelev\u00e4 osapuoli on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 Kristuksella on yh\u00e4 todellinen ruumis. Monofysiittinen vastustaja puuttuu peliin vastav\u00e4itteell\u00e4, ett\u00e4 juuri kuten aineksetkin avuksihuutamisen j\u00e4lkeen kokevat muutoksen, niin Herran ruumiskin jumalalliseen yhtymisens\u00e4 j\u00e4lkeen muuttuu jumalalliseksi olemukseksi. T\u00e4m\u00e4n ortodoksinen puhuja kielt\u00e4\u00e4. \u201dEi pyhitt\u00e4misens\u00e4 j\u00e4lkeenk\u00e4\u00e4n mystiset symbolit menet\u00e4 omaa luonnettaan; ne s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t aikaisemman olemuksensa, hahmonsa ja muotonsa. Ne ovat n\u00e4kyvi\u00e4, kosketeltavia niin kuin aikaisemminkin. Mutta niit\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 sellaisina, mit\u00e4 niist\u00e4 on tullut ja uskottava niiden olevan sellaisia, ja palvottava niit\u00e4 sellaisina kuin niiden uskotaan olevan\u201d. Ja h\u00e4n lis\u00e4ksi sanoo, ett\u00e4 \u201dKristus arvosti n\u00e4kyvi\u00e4 symboleja ruumiin ja veren nimityksill\u00e4, ei siksi ett\u00e4 H\u00e4n oli muuttanut niiden luonnon, vaan siksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli lis\u00e4nnyt armon niiden luontoon\u201d. T\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 Teodoretus esitt\u00e4\u00e4 Eukaristiasta n\u00e4kemyksen, jota kutsuttiin \u201ddifysiittiseksi\u201d, ja joka s\u00e4ilytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n Eukaristian ulkoisten ja sis\u00e4isten osien todellisuuden ja varjelee niilt\u00e4 ainesten muuntumisen teorioilta, jotka 4. vuosisadalta eteenp\u00e4in voittivat alaa Id\u00e4n kirkossa. Teodoretoksen mukaan muuttuminen on armon aluetta, ei luonnon aluetta.<\/span><\/span><\/p>\n

Eskatologia<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Antiokialainen k\u00e4sitys ihmisen historiasta ja Kristuksen ty\u00f6st\u00e4 huipentuu, niin kuin on n\u00e4hty, kuolemattomuuden toiveeseen. Sen vuoksi antiokialaiset olivat syv\u00e4sti kiinnostuneita lopunajan tapahtumista, eskatologiasta. Ef. 1:10:st\u00e4 Teodoros teki johtop\u00e4\u00e4telm\u00e4n, ett\u00e4 kaikki ihmiset ja kaikki j\u00e4rjelliset luodut luottavat Kristukseen ja saavuttavat t\u00e4ydellisen sopusoinnun. Diodoroksen ja Teodoroksen eskatologinen opetus ovat yksi niist\u00e4 harvoista yksimielisyyden kohdista heid\u00e4n ja Origeneen v\u00e4lill\u00e4. Sek\u00e4 Diododors ett\u00e4 Teodoros, Origeneen tavoin, ilmaisevat toiveen, ett\u00e4 vaikka pahat tulevat oikeutetusti k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n syntiens\u00e4 vuoksi, t\u00e4m\u00e4 k\u00e4rsimys ei ole ikuinen. Diodoros vastustaa ajatusta, ett\u00e4 pahojen rangaistus olisi ikuinen sill\u00e4 perusteella, ett\u00e4 se muuttaisi hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4ksi heille varatun kuolemattomuuden. Jumala palkitsee hyv\u00e4n enemm\u00e4n kuin ansaitsee. Niinp\u00e4 H\u00e4nen armonsakin ylitt\u00e4\u00e4 rangaistuksen velan, joka pahojen on maksettava. Samoin Teodoros kysyy, mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 pahoille olisi yl\u00f6snousemuksesta, jos heid\u00e4n rangaistuksensa olisi loppumaton. Kun pahat on saatettu rangaistuksen kautta ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n synnin pahuus ja Jumalan pelko, he lopulta tulevat nauttimaan H\u00e4nen jalomielisyydest\u00e4\u00e4n. Sellaiset tekstit kuin Matt.5:26 ja Luuk. 12: 47 \u2013 48 innostivat h\u00e4nt\u00e4toiveeseen, ett\u00e4 rangaistuksen t\u00e4ysi velka voidaan maksaa, ja pahat lopulta vapautetaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Antiokian koulun my\u00f6hemm\u00e4t vaiheet<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Nestorialaisuuden tuomitseminen Kirkon taholta 431 oli kohtalokasta Antiokian koulun kehitykselle ja sen suurten edustajien maineelle. Marius Mercator n. v. 431 v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 todellinen pelagianismin luoja on Teodoros ja kiinnitti my\u00f6hemmin huomiota h\u00e4nen opetuksensa nestorialaisiin pyrkimysiin. Teodoroksen kirjoitusten nestorialainen k\u00e4ytt\u00f6 lis\u00e4si edelleen t\u00e4t\u00e4 antipatiaa. Rabbula, Edessan piispa, ja my\u00f6hemmin Kyrillos Aleksandrialainen tuomitsivat suuren antiokialaisen ja h\u00e4nen edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 Diodoroksen opetukset. Kuudennella vuosisadalla keskell\u00e4 monofysiittist\u00e4 riitaa, keisari Justinianus antoi \u201dKolmen kappaleen ediktin\u201d (544), jossa tuomittiin Teodoroksen kirjoitukset, Teodoretoksen tutkielmat Kyrillosta vastaan ja Ibaksen kirje Marikselle, ja viides yleinen kirkolliskokous toisti tuomion 553, joka kohtalon ironiasta tuomitsi my\u00f6s Origeneen, kilpailevan Aleksandrian koulun edustajan, kirjoitukset. Sama kirkolliskokous samoin tuomitsi Teodoroksen Raamatun selitysmenetelm\u00e4t. Mutta nestorialaisuuden lainsuojattomuuden ollessa kohtalokasta Antiokian koululle ja johtaen sen tuhoon, sen opetusta jatkettiin nestorialaisen vaikutuksen alla Edessan ja Nisibian kouluissa. Ibas, Edessan koulun johtaja (k.457) k\u00e4\u00e4nsi Diodoroksen ja Teodoroksen teokset syyriaksi, ja kun koulu Edessassa lopulta lakkasi vuonna 489 keisari Zenonin tuomitessa nestorialaisuuden lainsuojattomaksi, pakolaiset saivat turvapaikan Nisibiksen koulussa, jonka Barsumas oli perustanut. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Raamatun tutkimus, jolle antiokialaiset olivat antaneet niin suuren kimmokkeen, uudistettiin. Teodoroksen muistoa pidettiin suuressa kunniassa, ja my\u00f6hemmin h\u00e4nt\u00e4 pidettiin esimerkillisen\u00e4 \u201dSelitt\u00e4j\u00e4n\u00e4\u201d It\u00e4-Syyrian kristittyjen keskuudessa. N\u00e4iss\u00e4 kouluissa Aristoteleen opiskelua, perint\u00f6n\u00e4 Antiokian koulusta, jatkettiin, ja It\u00e4- Syyrian kirkko v\u00e4litti sen my\u00f6hempin\u00e4 aikoina muhamettilaisille, joiden tuomana se levisi takaisin Eurooppaan muslimikulttuurin aikoihin. Lopulta n\u00e4m\u00e4 It\u00e4-Syyrian kristityt tulivat l\u00e4hetystoiminnan laajan kent\u00e4n keskukseksi Kauko-Id\u00e4ss\u00e4, ulottuen jopa Intiaan ja Kiinaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Kreikan valtakunnassa, vaikka Diodoroksen ja Teodoroksen maine h\u00e4m\u00e4rtyikin erimielisyyksien takia, jotka ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t heid\u00e4n muistonsa ymp\u00e4rille, antiokialainen Raamatunselitys jatkui, ja sill\u00e4 oli suuri vaikutus Krysostomoksen teosten v\u00e4lityksell\u00e4, joiden ortodoksisuus ei ollut altistunut hy\u00f6kk\u00e4yksille, joita oli suunnattu muita koulun j\u00e4seni\u00e4 kohtaan. Isidoros, Nilus ja Viktor Antiokialainen ottivat Krysostomoksen oppaakseen kirjoittamilleen kommentaareille, kreikkalaisten katenistien ja kommentaattoreiden pitk\u00e4n linjan 6. vuosisadalta aina 1. vuosisadalle osoittaessa suuren velkansa antiokialaisille kommentaattoreille. L\u00e4nness\u00e4kin tunnistettiin heid\u00e4n vaikutuksensa. Jeromella on kohtia yhteyksist\u00e4 koulun kanssa ja sen Raamatun selitys vaikutti h\u00e4neen. Kassianus, Johannes Krysostomoksen oppilas jatkoi opettajansa opetusta Gallian kirkossa.<\/span><\/span><\/p>\n

Erimielisyydet \u201dKolmesta kappaleesta\u201d her\u00e4ttiv\u00e4t kiinnostusta Teodoroksen kirjoituksiin ja luultavasti t\u00e4h\u00e4n jaksoon osuu ainakin latinankieliset k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset joistakin Teodoroksen kommentaareista pyh\u00e4st\u00e4 Paavalista, jotka ohimenev\u00e4sti kulkivat pyh\u00e4n Ambrosiuksen nimell\u00e4 varmistamalla paikkansa my\u00f6hempien l\u00e4ntisten kokoomateosten laatijoiden teoksissa. Kaksi muuta kuuluisaa l\u00e4nness\u00e4 tuotettua teosta osoittavat Teodoroksen opetuksen vaikutusta. Ensimm\u00e4inen on Junilius Africanuksen (n. 550) <\/span><\/span>\u201dInstituta regularia\u201d<\/i><\/span><\/span>, johdanto Raamatun tutkimukseen, niin kuin kirjoittaja kertoo, juontaa Paavali Nisibel\u00e4isest\u00e4, ja joka toisintaa kaikki Teodoroksen Raamatun selityksen periaatteet samoin kuin h\u00e4nen opillisen opetuksensa. T\u00e4m\u00e4 Juniliuksen, my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4\u00e4n piispaksi tulleen, teos, oli laajalti suosittu l\u00e4nness\u00e4. Kassiodoruksen <\/span><\/span>\u201dInstitutione Divinarum literarum\u201d<\/i><\/span><\/span> muutamia vuosia my\u00f6hemmin osoittaa samanlaista yhteytt\u00e4 It\u00e4-Syyrian kouluihin, ja osoittaa Antiokiasta per\u00e4isin olevien menetelmien ja periaatteiden vaikutusta.<\/span><\/span><\/p>\n

Antiokialaisten opillinen vaikutuskaan ei ollut vaikuttamatta l\u00e4nness\u00e4. Kuten on jo osoitettu, Teodoros oli yhteyksiss\u00e4 my\u00f6hempin\u00e4 vuosinaan useisiin pelagialaisiin johtajiin. Julianus Eclanumilainen, n\u00e4ist\u00e4 yksi kaikkein huomattavimmista, oli Teodoroksen kirjoitusten ihailija, kun taas toinen, diakoni Anianuksen on sanottu olleen joidenkin Krysostomoksen saarnojen k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4, pit\u00e4en kohteenaan Krysostomosta miellytt\u00e4\u00e4kseen, syyt\u00e4 ihmisen vapaaseen tahtoon. Leporiuksen, marseillelaisen luostarin munkin, josta Kassianus ja pelagialaiset puhuvat, kristologisesta opetuksesta k\u00e4y ilmi monia kohtia yhteydest\u00e4 Teodorokseen. Pohjois- Afrikassa 6. vuosisadalla keskell\u00e4 sanasotaa \u201dKolmesta kappaleesta\u201d, Teodoroksen teokset l\u00f6ysiv\u00e4t monia puolustajia, ja Facundus Hermianelaisen kieli on opettanut ajattelemaan, ett\u00e4 ne ovat olleet jo k\u00e4\u00e4nnetty latinaksi. Ja viel\u00e4: espanjalaiset adoptianistit ilment\u00e4v\u00e4t l\u00e4heist\u00e4 samankaltaisuutta kristologiassaan Teodoroksen kanssa.<\/span><\/span><\/p>\n

Yhteenvetona voidaan sanoa, ett\u00e4 antiokialaisen koulun pysyv\u00e4 palvelus on sen pyrkimys oikaista yksipuolinen n\u00e4kemys ilmoituksen osatekij\u00f6ist\u00e4 ja menetelmist\u00e4. Tunneper\u00e4isiin, mystisiin uskontoihin, joilla oli pyrkimys kadottaa inhimillinen aines Jumalalliseen, joko haltioitumiseen tai Kristuksen Persoonaan, tai armon ja vapaan tahdon suhteeseen se asetti vastakohdaksi k\u00e4sitteit\u00e4, jotka pyrkiv\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n oikeutta ihmisluonnon ylevyydelle ja arvolle. Kun aleksandrialainen teologia alkoi jumalallisesta puolesta ja p\u00e4\u00e4tteliv\u00e4t kaikki johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 siit\u00e4 sen l\u00e4hteen\u00e4, antiokialaiset seurasivat induktiivista ja rationalistista menetelm\u00e4\u00e4, joka muodostui ihmisluonnon ja kokemusten tosiasioiden huolellisesta tutkimisesta. Toisen filosofinen perusta on Platon, toisen taas Aristoteles. Kristologiassa antiokialainen koulu keskitti huomion historialliseen Kristukseen; opissaan inspiraatiosta se vahvisti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n ja historiallisen Raamatun todistuksen; opissaan ihmisest\u00e4 se piti kiinni ihmisen vapaudesta. Se n\u00e4ki inkarnaation tarkoituksen ihmisen kohtalon t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanona paremminkin kuin h\u00e4nen vapauttamisenaan synnin seurauksista. K\u00e4skyjen aikaansaamasta kamppailusta ja ristiriidasta tuli keino ihmisen kasvattamiseksi toteuttamaan valinnan vapauttaan ja heikkouttaan, ja siten kohottamaan h\u00e4net himoille ja kuolemalle alistamisen tilasta korkeampaan synnitt\u00f6myyden ja kuolemattomuuden tilaan, jonka Kristus voitti h\u00e4nelle. Kaksi katsantokantaa, aleksandrialainen ja antiokialainen, edustavat toisiaan t\u00e4ydent\u00e4vi\u00e4 kristillisen teologian puolia. Jos aleksandrialainen ja mystinen katsantokanta on saavuttanut t\u00e4yden ilmaisunsa my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 kristillisess\u00e4 ajattelussa ja opetuksessa, nykyisen ajattelun ongelmat ja n\u00e4kemys kehittyv\u00e4st\u00e4 maailmankaikkeudesta, viel\u00e4 kerran kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion n\u00e4k\u00f6kohtaan, joka painottaa antiokialaista opetusta.<\/span><\/span><\/p>\n

Kirjallisuus:<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Armstrong, A.H. (Edit.).:The Cambridge History of Later Greek and Early Medieval Philosophy. <\/span><\/span><\/span>Cambridge University Press. Cambridge. 1967.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Bardenhewer, Otto: Patrology. The Lives and Works of the fathers of the Church. <\/span><\/span><\/span>Freiburg im Breisgau and St. Louis. Mo. 1908. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Bauer, Walter: Die Briefe des Ignatius von Antiochia und der Polykarpbrief. Die Apostolischen V\u00e4ter. II. Verlag von J.C.B. Mohr (Paul Siebeck). <\/span><\/span><\/span>T\u0171bingen. 1920. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Baur, Chrysostomus, O. S. B.: John Chrysosotom and his time<\/span><\/span><\/span> <\/b><\/span><\/span><\/span>Translated by Sr. M. Gonzaga, R. S. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Bauschen, Gerhard: Grundriss der Patrologie mit besonderer Ber\u0171cksichtigung der Dogmengeschichte. <\/span><\/span><\/span>Herdersche Verlagshandlung. Freiburg im Breisgau. 1903. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Chrysostom, John. Address on Vainglory and the Right Way for parents to Bring Up Their Children.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Coffin, William H.: The Lives and Times of the Most Distinguished Christian Fathers to the Close of the Third Century. Baltimore. Parsons, Preston & Kurtz. New York \u2013 Mark H. Newman. Published J.W. Moore. 1846<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Commentary of the Epistle to the Galatians and Homilies on the Epistle to the Ephesians of S. John Chrysostom, Archbishop of Constantinople. Translated with Notes and Indices. Oxford. John Henry Parker; J.G.F. and J. Rivington, London. <\/span><\/span><\/span>MDCCCXL.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Early Church Fathers Series in WinHelp Format A 37-volume electronic collection of writings from the first 800 years of the Church. Programmed in WinHelp by: Maged Nabih Kamel, MD Email: mkamel@geocities.com<\/a> http:\/\/www.geocities.com\/Athens\/7084<\/a> <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Eusebius of Caesarea: The Ecclesiastical History with an English Translation by Kirsopp Lake. In Two Volumes. Vol. I. London: William Heinemann. New York: G.P. Putnam\u00b4s Sons. <\/span><\/span><\/span>MCMXXVI. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Harjunp\u00e4\u00e4, Toivo: Pyh\u00e4 Johannes Krysostomos katekeettisten homiliainsa valossa. ss. 38 \u2013 73. <\/span><\/span>Ortodoksia 26. Ortodoksisten Pappien Liitto ja Helsingin Yliopiston Ortodoksian Laitos. 1977.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Hatch, Edwin: The Influence of Greek Ideas and Usages Upon the Christian Church. Edited by A.M. Fairbairn. Williams and Norgate, 14 Henrietta Street, Covent Garden, London: and 20 South Frederick Street, Edinburgh. <\/span><\/span><\/span>1890.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Jenkins, Robert: Ignatian Difficulties and Historic Doubts, David Nutt 270-271, Strand W.C. 1890.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Johnson, Edwin: The Mouth of Gold. A series of Dramatic Sketches Illustrating the Life and Times of Chrysostom. A.S. Barnes & Co. New York and Chicago. 1873.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Kr\u0171ger, Gustav: History of the Early Christian Literature in the First Three Centuries. The Macmillan Company New York. Macmil<\/span><\/span><\/span>lan & Co., Ltd. London. 1897. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Krysostomos, Johannes. <\/span><\/span><\/span>Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista I. Valamon Luostari. Gummerus Kirjapaino. Jyv\u00e4skyl\u00e4 2001. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Krysostomos, Johannes. Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista II. Valamon Luostari.Gummerus Kirjapaino.Juv\u00e4skyl\u00e4 2003. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Leaves from St. John Chrysostom. Selected and Translated by Mary H. Allies. Edited with a Preface by T. W.Allies. K.C.S.G. London: Burns & Oates, Limited. <\/span><\/span><\/span>New York: Catholic Publication Society Co. 1889.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Moore, Herbert: The Dialogue of Palladius Concerning the Life of Chrysostomos. Translations of Christian Literature. Series I. Greek Texts. Society for Promoting Christian Knowledge. <\/span><\/span><\/span>London. The Macmillan Company. New York. 1921.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Perthes, Frederic: Life of John Chrysostom Based on the Investigations of Neander, B\u00f6hringer and Others. Boston: Published by John P. Jewett and Company. Cleveland, Ohio: Jewett, Proctor, and Worthington. <\/span><\/span><\/span>New York: Sheldon, Lamport and Blakeman. 1854.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Philostorgius: Kirchengeschichte mit dem Leben des Lucian von Antiochien und den Fragmenten eines Arianischen Historiopgraphen. Herausgegeben im Auftrage der Kirchenv\u00e4rer-Commision der k\u00f6nigl. Preussischen Akademie der Wissenschaften von Dr Joseph Bidez. Leipzig. J.C. Hinrichs\u00b4sche Buchhandlung. 1913. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Puech, Aime: Saint John Chrysostom. <\/span><\/span><\/span>Translated by Mildred Partridge. R & T Washbourne Ltd.Paternoster Row, London.Manchester, Birmingham & Glasgow. Benzinger Brothers , New York, Cincinnati, Chicago. 1913.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Quasten, J.: Patrology Vol.I, The Beginning of Patristic Literature – From the Apostles Creed to Irenaeus. Christian Classics, INC. Westminster, Maryland 1990. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Quasten, J.: Patrology Vol.II, The Ante-Nicene Literature after Irenaeus. Christian Classics, INC. Westminster, Maryland. 1990. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Quasten.J.: Patrology, Vol. III, The Golden Age of Greek Patristic Literature From the Council of Nicaea to the Council of Chalceton. Christian Classics, INC.Westminster, Maryland 1986. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Saint Chrysostom. Homilies On Galatians, Ephesians, ss. 1- 172; Philippians, Colossians, Thessalonians, ss, 173 \u2013 398; Timothy, Titus, and Philemon,ss. 399 \u2013 557; A Select Library of Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church. Second Series. Vol. XIII. WM.B. Eerdmans Publishing Company. Grand Rapids. Michigan. 1956. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Saint Chrysostom. On the Priesthood, ss. 1 \u2013 86; Ascetic Treatises; Select Homilies and Letters, ss. 87 \u2013 265; Homilies on the Statues, ss. 317 \u2013 489; A Select Library of Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church. Edited by Philipp Schaff. Vol. IX. Oxford. Parker and Company. New York. The Christian Literature Company.1889. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Saint John Chrysostom. Six Books on the Priesthood. Translated with an Introduction by Graham Neville. St Vladimir\u00b4s Seminary Press. Crestwood. New York 10707. 1977. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Saint John Chrysostom. Commentary on Saint John the Apostle and Evangelist. Homilies 48 \u2013 88. The Fathers of the Church. A New Translation. Translated by Sister Thomas Aquinas Goggin, S.C.H. New York. Fathers of the Church, Inc. 1960. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Schaff, Philip: Saint Chrysostom and Saint Augustin. Studies in Christian Biography. New York: Thomas Whittaker, 2 and 3 Bible House. 1891.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

St. Chrysostom of the Priesthood in Six Books. Translated from Greek by John Bunce. <\/span><\/span><\/span>London. MDCCLIX.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

St John Chrysostom. On Wealth and Powerty. Translated and Introduces by Catharine P. Roth. St Vladimir\u00b4s Seminary Press. Crestwood, New York 10707. 1984. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

St. John Chrysostom. Lessons on Education, Teoksessa: St Teophan the Recluse: ”The Path to Salvation”, Platina, California: St. Herman of Alaska Brotherhood, 1998, ss. 326 -330 <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Stephens, W.R.W.: Saint John Chrysostom His Life and Time. The Sketch of the Church and the Empire in the Fourth Century.Third Edition. London: John Murray, Albemarle Street. 1883. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Strawley, J.H. :The Epistles of St Ignatius, Bishop of Antioch. Early Church Classics. In Two Volumes.Vol I \u2013 II. Second Edition. Revised. London: Society for Promoting Christian Knowledge.Northumberland Avenue, Charing Cross, W.C., 43 Queen Victoria Street, E.C., Brighton. <\/span><\/span><\/span>129 North Street. 1910. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Surakka, Aari: Patrologia. Johdatus kirkon isien kirjoituksiin ja niihin sis\u00e4ltyv\u00e4\u00e4n oppiin. Alkuteos: Rauschen \u2013 Nowack: Zarys patrologji, pisma ojc\u00f3w ko\u015b ciola i nauka w nich zawarta. Suomen Ortodoksinen Kirkollishallitus. Kuopio. 1959. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Homilies of S. John Chrysostom. <\/span><\/span>Archbishop of Constantinople on the Acts of the Apostles. Translated with Notes and Indices. Part I. Hom. I \u2013 XXVIII. Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCLI. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on the Acts of the Apostles. Translated with Notes and Indices. Part II. Hom. XXIX – LV.Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCLII. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The First Epistle of St. Paul The Apostle To The Corinthians. Translated with Notes and Indices. Part I. Hom. I – XXIV.Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCXXXIX. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Second Epistle of St. Paul The Apostle To The Corinthians. Translated with Notes and Indices. Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCXLVIII. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Gospel of St. Matthew. Translated with Notes and Indices. Part I. Hom. I – XXV. Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCXLIII. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Gospel of St. Matthew.Translated with Notes and Indices. Part II. Hom. XXVI – LVIII. Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCXLIV. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Gospel of St. Matthew.Translated with Notes and Indices. Part III. Hom.LIX – XC . Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCLI. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Gospel of St. John. Translated with Notes and Indices. Part I. Hom.I – XLI . Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCXLVIII. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Gospel of St. John.Translated with Notes and Indices. Part II. Hom.XLII – LXXXVIII . Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCLII. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Homilies of S. John Chrysostom. Archbishop of Constantinople on The Epistles of St.Paul The Apostle to Timothy, Titus and Philemon. Translated with Notes and Indices. Part II. Hom.XLII – LXXXVIII . Oxford. John Henry Parker; F. and J. Rivington. London. MDCCCLIII. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Theodoret: The Ecclesiastical History, Dialogues, and Letters, 1 – 348; Jerome, Gennadius, ss. 353 \u2013 405: Rufinus and Jerome, ss. 405 \u2013 594: A Select Library of Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church. Second Series. Vol. III. Translated into English with Prolegomena and Explanatory Notes. New York. Charles Scribner\u00b4s Sons. 1908 <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Theodoret of Cyrrhus: A History of the Monks of Syria. Cistercian Studies Series: Number Eighty-eight.Translated with an Introduction and Notes by R.M.Price. Cistercian Publications. Kalamazoo, Michigan. 1985. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Principal Works St. Jerome, ss. 1 \u2013 524. A Select Library of Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church. Second Series. Vol. VI. Translated into English with Prolegomena and Explanatory Notes. Oxford. Parker and Company. New York. The Christian Literature Company. MDCCCXCIII. <\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Walter, Jos. W. St.: John Chrysostom, Archbishop of Constantinople; His Life, Eloquence and Piety. New York. John Kennedy, 44 Centre Street. 1842.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Willey, John Heston: Men of the Kingdom, Chrysostom: The Orator. <\/span><\/span><\/span>Cincinnati: Jennings and Graham. New York: Eaton and Mains. 1906 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Kihn,H.: Theodor von Mopsuestia und Junilius Africanus als Exegeten. <\/span><\/span><\/span>1880.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Hergenr\u00f6ther,Ph.: Die antiochische Schule und ihre Bedeutung auf exegetischen Gebiete. <\/span><\/span><\/span>Wuerzburg. 1866<\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Harnack, A.: History of Dogma, Vols. <\/span><\/span><\/span>I \u2013 VII. Williams & Norgate. 1897.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Bardebhewer,O.: Geschichte der altkirchlichen Litteratur, I -III. <\/span><\/span><\/span>Freiburg im Breisgau.Herderische Verlagshandlung. 1902<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Chase,F.H.: Chrysostom. A Study in the History of Biblical Interpretation. Cambridge. <\/span><\/span><\/span>1887.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Huepper,Ludwig: Ausgew\u00e4hlte Schriften des Seligen Theodoretus Bishofs von Cyrus. Kempten. 1878.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Brooks.E.W.: A Collection of Letters of Severus of Antioch from Numerous Syriac Manuscripts edited and trasnlated by Brooks.E.W.<\/span><\/span><\/p>\n

Reander,A.: Der Heilige Johannes Chrysostomus und<\/span><\/span><\/span> die Kirche Besonders des Orients in diesen Zeitalter. Vols 1-2. Berlin. 1832.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Pommrich, Arno: Des Apologeten Theophilus von Antiochia Gottes- und Logoslehre dargestellt unter Beruecksichtigung der gleichen Lehre des Athenagoras von Athen. Inaugural- Dissertation. Leipzig. 1904.<\/span><\/span><\/p>\n

Fendt, Leonhard: Die Christologie des Nestorius. Kempten 1910.<\/span><\/span><\/p>\n

Jacobi, J.: Die Lehre des Pelagius. Ein Beitrag zur Dogmengeschichte. Leipzig. 1842.<\/span><\/span><\/p>\n

Gross, O.: Die Weltentstehungslehre des Theophilus von Antiochia, Inaugural-Dissertation. Jena. 1895.<\/span><\/span><\/p>\n

Harnack, A.: Diotor von Tarsus. Vier Pseudojustinische <\/span><\/span><\/span> Schriften als Eigentum Diodors. Leipzig. 1901.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Florovsky,G.: The Eastern Fathers oft he Fourth Century.<\/span><\/span><\/span> Collected Works. Volume VII.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Loofs, Fr.: Nestoriana. Die Fragmente des Nestorius.<\/span><\/span><\/span> Halle a.S. 1905.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Pesch, Christian: Nestoroius als Irrlehrer. Zur Erl\u00e4uterung einer wichtigen theologischen Prinzipienfrage.Paderborn. 1921.<\/span><\/span><\/p>\n

Loofs, Friedrich: <\/span><\/span><\/span> Nestorius and his Place in the History of Christian Doctrine. Cambridge. 1914.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Bethune-Baker,J.F.: Nestorius and his Teaching. A fresh Examination of the Evidence. Cambridge. 1908.<\/span><\/span><\/p>\n

Theodoretos: A History of the Church. London 1843.<\/span><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Nimikett\u00e4 \u201dantiokialaiset is\u00e4t\u201d on sovellettu yleens\u00e4 Antiokian kirkon koulun opettajiin, jotka kaikki ovat yhteydess\u00e4 Antiokiaan, ja joiden toiminta kattaa 4.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-237","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/237","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=237"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/237\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":789,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/237\/revisions\/789"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=237"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=237"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=237"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}