{"id":236,"date":"2013-05-22T17:08:19","date_gmt":"2013-05-22T17:08:19","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/aleksandrialaisesta-teologiasta\/"},"modified":"2019-11-12T13:58:54","modified_gmt":"2019-11-12T11:58:54","slug":"aleksandrialaisesta-teologiasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2013\/05\/22\/aleksandrialaisesta-teologiasta\/","title":{"rendered":"Aleksandrian teologiasta ja teologeista"},"content":{"rendered":"

Aleksandrian koulu<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Aleksandrian koulu aivan muodostumisestaan asti oli kuuluisa erikoisesta tieteellisest\u00e4 pyrkimyksest\u00e4\u00e4n teologiassa. Kun Kirkko yleens\u00e4 tyytyi jokap\u00e4iv\u00e4iseen ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoiseen gnostilaisuuden torjumiseen, aleksandrialaiset teologit pyrkiv\u00e4t erottamaan todellisen v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4, ja v\u00e4ltty\u00e4kseen harhaoppisen <\/span><\/span>gnosiksen<\/i><\/span><\/span> erheelliselt\u00e4 ainekselta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n muodollista tiedett\u00e4 tuodakseen esiin ja pannakseen alkuun kristinopin j\u00e4rjestelm\u00e4n. Heid\u00e4n kristillisen teologiansa ihanteena oli, kuten Klemens Aleksandrialainen ilmaisi asian, ja Origenes toisti h\u00e4nen sanomansa, \u201del\u00e4v\u00e4 kristillinen tieto perustuen kristinuskoon ja ollen yksityiskohtaisesti jokaisen kristityn saavutettavissa, ja jossa usko ja tiede tunkeutuvat toinen toisiinsa. T\u00e4m\u00e4n heid\u00e4n kristillisen gnosiksensa, jota he harjoittivat juontaen juurensa Kristuksesta ja nelj\u00e4st\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4st\u00e4 apostolista alkaneeseen yksityiseen teologiseen traditioon, he asettivat harhaoppisten gnosista vastaan, samoin kuin filosofiaa vastaan, jota ei el\u00e4v\u00f6itt\u00e4nyt kristinuskon henki. He vastustivat lis\u00e4ksi yksinkertaista <\/span><\/span>pistis<\/i><\/span><\/span>\u00b4t\u00e4, joka pelk\u00e4\u00e4 ja aliarvioi kaikkea filosofista tutkimusta, jonka tulee olla tiivist\u00e4 ja selke\u00e4\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Filonin edelt\u00e4jien teologia<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Oli v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 diasporajuutalaisuus poikkesi yh\u00e4 enemm\u00e4n palestiinalaisesta traditiosta. Erityisesti Egyptiss\u00e4, miss\u00e4 juutalaisten osuus oli l\u00e4hes puolet p\u00e4\u00e4kaupungin v\u00e4est\u00f6st\u00e4, ja runsasta l\u00e4pi maan, vire\u00e4 itsen\u00e4inen el\u00e4m\u00e4 alkoi my\u00f6s ilmet\u00e4 \u00e4lyllisen el\u00e4m\u00e4n kaikilla osa-alueilla. Egyptin juutalaiset eiv\u00e4t voineet s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kylm\u00e4kiskoista asennetta ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n maailman sen ajan kulttuuriin. Kun sanotaan heid\u00e4n hellenisoituneen, tarkoitetaan, ett\u00e4 he eiv\u00e4t olleet sulkeneet itse\u00e4\u00e4n pois tuon ajan kulttuurista, sill\u00e4 hellenismi oli yhten\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4 kaikessa uskonnollisessa, filosofisessa ja eettisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 niiss\u00e4 maissa, jotka kreikkalainen kulttuuri oli l\u00e4p\u00e4issyt. Mutta puhuttaessa juutalaisuuden hellenisoitumisesta tarkoitetaan muuta kuin maallistuneen kulttuurin kaikkialle levi\u00e4v\u00e4\u00e4 vaikutusta. Oli selke\u00e4\u00e4 juutalaisten yrityst\u00e4 ilment\u00e4\u00e4 heid\u00e4n omaa uskontoaan sellaisessa muodossa, jonka kreikkalaiset hyv\u00e4ksyisiv\u00e4t, ja josta ei ole erotettavissa yritys esitell\u00e4 hellenismi\u00e4 heille itselleen laajentamalla sit\u00e4 juutalaisen oikeaoppisuuden piiriin. J\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 aikomusta ilmensi uskon nopea murentuminen hyv\u00e4ksytyn juutalaisuuden suhteen sivistyneist\u00f6ss\u00e4, ja joka ilmeni todellisen uskonnon ja hengellisyyden lis\u00e4\u00e4ntymisen\u00e4, sek\u00e4 virallisen kansanluokan ulkonaisena ja tekopyh\u00e4n\u00e4 uskonnollisuutena. Diasporassa alkunsa saanut liberaalijuutalaisuus oli pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hienostunutta unitarianismia, johon liittyi voimakas eettinen vaikutus. Vanha unelma teokratiasta, valtiomuodosta, jossa uskonnollisilla instituutioilla tai johtajilla on suurin p\u00e4\u00e4t\u00f6svalta, unohtui, eik\u00e4 messianismi kiinnostanut. Kreikkalainen oppi kuolemattomuudesta koki moraalisen k\u00e4\u00e4nteen k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tulevan el\u00e4m\u00e4n palkinnon ja rangaistuksen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4, ja vihaa Roomaa kohtaan sen valloitettua Id\u00e4n edisti usko yleismaailmalliseen tuhonp\u00e4iv\u00e4\u00e4n, joka ilmenisi suurena oikeudenk\u00e4yntin\u00e4. Vanha Testamentti toimi t\u00e4m\u00e4n uskonnon j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 perustana, jonka vakuutettiin sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n kaiken jumalallisen ja inhimillisen viisauden. \u201dMooseksen kirjoja\u201d erityisesti k\u00e4siteltiin rajoittamattomalla kunnioituksella.<\/span><\/span><\/p>\n

Septuaginta<\/i><\/span><\/span> on ehk\u00e4 varhaisin esimerkki juutalais- aleksandrialaisesta kirjallisuudesta, sill\u00e4 j\u00e4ljet kreikkalaisesta vaikutuksesta <\/span><\/span>Siirakin kirjassa<\/i><\/span><\/span> ovat hyvin kyseenalaiset. Kolmas kirja on ns. <\/span><\/span>Sibyllan oraakkelit<\/i><\/span><\/span>, joka luultavimmin on toisen vuosisadan keskivaiheilta e.Kr., on merkitt\u00e4v\u00e4 todiste kasvavasta kunnioituksesta kreikkalaista ajattelua ja uskontoa kohtaan, koska teoksen p\u00e4\u00e4kohde on juutalaisen monoteismin ja juutalaisten kansallisen toivon tukeminen pakanallisen profetian muodossa. Mutta edell\u00e4 mainitut aleksandrialaisuuden luonteenomaiset piirteet eiv\u00e4t ole havaittavissa Sibyllan oraakkeleissa. Eik\u00e4 niist\u00e4 l\u00f6ydy my\u00f6sk\u00e4\u00e4n allegorismia, eik\u00e4 hurmoksellisuutta. Niin sanotussa <\/span><\/span>Salomonin Viisauden kirjassa<\/i><\/span><\/span>, vaikka siin\u00e4 onkin heprealaisen runouden muoto, kysymys on kuitenkin enemm\u00e4n hellenismist\u00e4. Puoliksi personoitu \u201dViisaus\u201d on l\u00e4hes identtinen Filonin Logoksen kanssa, ja \u201dHenkikin\u201d on puoliksi personoitu, ollen todella itse Viisaus, v\u00e4h\u00e4n erilaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. \u201dSanaa\u201d toisaalta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kuten Vanhan Testamentin kirjoissa, Jumalan tahdon ilmauksena, eik\u00e4 sill\u00e4 ole likimainkaan yht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4 Filonin \u201dLogoksen\u201d kanssa, ei edes kohdassa (Salom Viis. 18: 14 – 16), jossa on runollinen personointi. Messiaanisista toiveista kirjoittaja vaikenee, kuten muutkin Viisaus-kirjailijat. Kirjaa ei ole kirjoitettu Palestiinan juutalaisille, eiv\u00e4tk\u00e4 he hyv\u00e4ksyneet sit\u00e4 Raamattuun. Kreikkalaisen (Platonin ja stoalaisen) filosofian vaikutus ilmenee p\u00e4\u00e4asiassa kauniisti ja harmonisesti j\u00e4rjestetyn maailman yhteydess\u00e4, jota ohjaa l\u00e4sn\u00e4 oleva periaate (Viisaus). Kaikkein merkitt\u00e4vin ero ortodoksiaan n\u00e4hden on <\/span><\/span>opissa ennaltaolosta<\/i><\/span><\/span>, joka selv\u00e4sti esitet\u00e4\u00e4n (Salom. Viis. 8:19,20): \u201dMin\u00e4 olin lahjakas nuorukainen, ja olin saanut osalleni hyv\u00e4n sielun; taikka p\u00e4invastoin, koska olin hyv\u00e4, olin tullut saastattomaan ruumiiseen\u201d. T\u00e4m\u00e4 voi tarkoittaa ainoastaan, ett\u00e4 sielu oli heijastanut hyvyytt\u00e4 aikaisemmassa olemassaolossaan. Ruumis ei niin ollen ole persoonallisuuden olennainen osa, n\u00e4kemys, joka helposti johtaa k\u00e4sitykseen, ett\u00e4 se on, ellei moraalisen pahan l\u00e4hde, niin ainakin \u201dturmeluksen likainen vaate\u201d, joka painaa sielua alas. Oppi lopunajan tulevista tapahtumista ilmenee vain h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti. Ruumiillista yl\u00f6snousemusta ei tule olemaan, mutta vanhurskaiden sielut palkitaan \u201dkatsastuksessa\u201d iankaikkisella onnellisuudella. Sen sijaan syntisten sielut suljetaan niiden todellisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja heitet\u00e4\u00e4n ikuiseen pimeyteen.<\/span><\/span><\/p>\n

Filon<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Jos ohitetaan <\/span><\/span>pseudo-Aristiteen kirje<\/i><\/span><\/span>, ilmiselv\u00e4 v\u00e4\u00e4renn\u00f6s, ja <\/span><\/span>Aristopouloksen katkelmat<\/i><\/span><\/span> (juutalainen peripateetikko, joka eli 2. vuosisadan keskivaiheilla e.Kr.), jotka ovat my\u00f6s ep\u00e4ilytt\u00e4vi\u00e4, tulemme Filoniin. Filon, joka syntyi noin vuonna 20 e.Kr., oli tunnetun aleksandrialaisen perheen j\u00e4sen, ja oli Aleksander Alabarchilaisen veli. Aleksander toimi juutalaisen yhteis\u00f6n johtajana Egyptin p\u00e4\u00e4kaupungissa. Filon itse vietti vet\u00e4ytynytt\u00e4 ja mietiskelev\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, kunnes syttyi juutalaisvastaisten fanaatikkojen purkaus roomalaisen kuvern\u00f6\u00f6rin Flaccuksen johdolla aiheutti h\u00e4nen l\u00e4hett\u00e4misens\u00e4 Roomaan juutalaisen l\u00e4hetyst\u00f6n mukana (39- 40 j. Kr). Silloin h\u00e4n oli vanhempi, ja oli jo kirjoittanut useimmat kirjansa.<\/span><\/span><\/p>\n

Filon uskoi itse olevansa ja h\u00e4nen aikalaisensakin uskoivat h\u00e4nen olevan oikeaoppinen juutalainen. H\u00e4n on apologeetti ja h\u00e4n halusi puolustaa juutalaisuutta ateismia, polyteismia ja skeptisismi\u00e4 vastaan. Ja aivan erityisesti, koska juutalaisuus oli Aleksandrian juutalaisten mukaan kirjauskonto, h\u00e4n pyrki todistamaan, ett\u00e4 ihmisviisauden ja ilmoituksen korkein muoto sis\u00e4ltyi Vanhan Testamentin piiriin. Pyhien tekstien halveksunta on h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n mit\u00e4 pahimman lajin rikos. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 kertomuksen jumalattomasta miehest\u00e4, joka naurettuaan jollekin 1. Mooseksen kirjan kertomukselle, v\u00e4h\u00e4n ajan kuluttua hirtt\u00e4ytyi ilman mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 syyt\u00e4 \u2013 n\u00e4kyv\u00e4 tuomio. H\u00e4nen teoriansa innoituksesta mukaan Jumala puhuu profeettojen kautta, jotka ovat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n passiivisia v\u00e4lineit\u00e4. Innoitus tapahtuu v\u00e4lineen ollessa er\u00e4\u00e4nlaisessa transsitilassa, jollaisen Filon itsekin oli kokenut. Mieli t\u00e4yttyy yht\u00b4\u00e4kki\u00e4 kuvista ja ajatuksista, jotka virtaavat siit\u00e4, samalla kun muuten ei aisti mit\u00e4\u00e4n ulkopuolelta. Kaikista profeetoista ylimp\u00e4n\u00e4 on Mooses, joka ainoastaan on n\u00e4hnyt Jumalan kasvoista kasvoihin.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys ilmoituksesta annettuna kerran kaikille kokonaisuudessaan saattoi Filonin suuriin vaikeuksiin. Jos h\u00e4n olisi tyytynyt v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4nen aikansa henkisempi usko sis\u00e4ltyi ep\u00e4suorasti ituna pentateukkiin, viiteen Mooseksen kirjaan, se olisi saattanut olla h\u00e4nelt\u00e4 hyv\u00e4 asia. Mutta oppi kehittymisest\u00e4, jonka my\u00f6hemmin pyh\u00e4 Paavali antoi rajoitettuna sovellutuksena, oli h\u00e4nelle tuntematon. H\u00e4n ei my\u00f6nt\u00e4nyt mink\u00e4\u00e4nlaista huonommuutta 1. Mooseksen kirjassa verrattuna Jesajan kirjaan. Ja koska Vanha Testamentti ymm\u00e4rrettyn\u00e4 aidossa mieless\u00e4 sis\u00e4lsi monia asioita, jotka eiv\u00e4t voisi olla j\u00e4rkytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sivistyneiden aleksandrialaisten tietoisuutta ja \u00e4ly\u00e4 heid\u00e4n syvennytty\u00e4\u00e4n kreikkalaiseen filosofiaan, oli tarpeen apukeinona <\/span><\/span>allegorismi<\/i><\/span><\/span>. T\u00e4m\u00e4 menetelm\u00e4 ei ollut Filonin tai h\u00e4nen aikalaistensa keksint\u00f6. Kreikkalaiset moralistit olivat jo kauan k\u00e4sitelleet Homerosta t\u00e4ll\u00e4 tavoin, lainaamalla h\u00e4nen s\u00e4keit\u00e4\u00e4n samoin kuin me lainaamme Raamatun jakeita vahvistamaan moraalisia totuuksia. Sofistit olivat kehitelleet t\u00e4t\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, ja viel\u00e4 enemm\u00e4n Anaxagoraan koulu, mutta Platon hylk\u00e4si sen. H\u00e4n ei halunnut hyv\u00e4ksy\u00e4 hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 myyttej\u00e4 \u201dValtioonsa\u201d ei allegorismien kanssa eik\u00e4 ilman. Saatetaan sanoa, ett\u00e4 tiettyyn m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n t\u00e4llainen m\u00e4\u00e4rittely on oikeutettua. Korkeamman tason kirjallisuudessa jonkin lajin allegorismin oivaltaminen tai kaksoismerkitykset ovat melkein v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Pelkk\u00e4 kirjaimellinen tai kieliopillinen n\u00e4k\u00f6kanta ei voi tyydytt\u00e4\u00e4 runouden tai kuvailevan proosan opiskelijaa. Mutta kun stoalaiset panevat Homeroksen todistamaan sellaisia filosofisia v\u00e4itteit\u00e4 kuin, ett\u00e4 hyveit\u00e4 voidaan opettaa, tai ett\u00e4 \u201dviisas\u201d on \u201dv\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n\u201d; ja pythagoralaiset todistamaan, ett\u00e4 hiljaisuus on kultaa, ja epikurolaiset, ett\u00e4 mielihyv\u00e4 on el\u00e4m\u00e4n ohjaaja; ja kun Platon panee Mooseksen ilment\u00e4m\u00e4\u00e4n taivaan ikuista liikett\u00e4 kerubin leimuavan miekan hahmossa, olemme oikeutettuja protestoimaan. Niin mielivaltaisena ja ep\u00e4tieteellisen\u00e4 selitys on kohtalokas este ihmiskunnan kirjojen ymm\u00e4rt\u00e4miseen \u2013 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, jossa emme voi onnistua, ellemme tajua, ett\u00e4 menneisyyden ajatukset ovat suhteessa menneisyyteen ja sen tulee tulkita niit\u00e4. Filon itse nimitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kreikkalaisten mysteerien menetelm\u00e4ksi. N\u00e4iss\u00e4 riiteiss\u00e4 kaikki esitet\u00e4\u00e4n heti olleena asiana, jota peitt\u00e4\u00e4 ulkoinen merkki ja sis\u00e4inen totuus.<\/span><\/span><\/p>\n

Niinp\u00e4 allegorismi on yksinkertaisesti historiaan ja kirjallisuuteen sovellettu sakramentaalinen menetelm\u00e4. Siit\u00e4 oli tulossa korkeampien uskontojen yhteist\u00e4 omaisuutta, ja oli sivistyneiden ihmisten helpoin pakopaikka, ja jotka toivoivat kuuluvansa vakiintuneeseen uskonnolliseen joukkoon olematta pakotetut hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n moraalittomia tai j\u00e4rjenvastaisia uskomuksia. Yleinen n\u00e4kemys oli, ett\u00e4 koko ilmoitus on jumalallinen salakirjoitus, jolla on kaksinainen tarkoitus k\u00e4tkien totuuden niilt\u00e4, jotka ovat arvottomia sit\u00e4 vastaanottamaan, ja vahvistamaan sit\u00e4 valikoiduille hengille ep\u00e4suoralla ja salaper\u00e4isell\u00e4 esitystavalla.<\/span><\/span><\/p>\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 allegorismin periaate johti suureen kiusaukseen kiert\u00e4\u00e4 Mooseksen lain kirjainta. Filon tuomitsi menetelm\u00e4n v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00e4misen ja protestoi niit\u00e4 vastaan, jotka sill\u00e4 tavoin \u201dhengellistiv\u00e4t\u201d pentateukkiin m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mi\u00e4 seremonioita. H\u00e4n my\u00f6s ep\u00e4ili luonnon symbolista tutkimista, joka synnytti enemm\u00e4n ongelmia kuin ratkaisi niit\u00e4. Saamme tiet\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n tutkimalla omaa mielt\u00e4mme ja pyh\u00e4\u00e4 kirjallisuutta.<\/span><\/span><\/p>\n

Tarkasteltaessa Filonin teologiaa meid\u00e4n t\u00e4ytyy aavistella l\u00f6yt\u00e4v\u00e4mme kreikkalaisia ja heprealaisia aineksia vaillinaisesti sekoittuneena. Ylitt\u00e4isi kenen tahansa ihmisen \u00e4lyn sopeuttaa kreikkalaisten looginen ja analyyttinen ajattelu heprealaisten profetioiden ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isiin ja h\u00e4m\u00e4riin n\u00e4kemyksiin. Mutta h\u00e4nelle oli esivalmistettu tapa likiarvoistaa molemmilta sivustoilta. Aleksandrian juutalaiset olivat kansantajuistaneet Jahven siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 H\u00e4nest\u00e4 olivat h\u00e4vinneet heprealaisten heimojumalan piirteet; ja toisaalta kreikkalainen ajattelu oli nyt suosiollisemmin taipuvainen Jumalan tuonpuoleisuuteen kuin stoalaisten hallitessa jumalallisia asioita. Filonilla ei ollut vaikeuksia selitt\u00e4\u00e4 pentateukin antropomorfismia pelk\u00e4ksi mukautuvuudeksi. Tosiasiassa Jumala ei ole olento, joka tuntee vihaa, on mustasukkainen, tai tuntee katumusta. H\u00e4n on ruumiiton, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, kaikkein universaalisin olento, yl\u00e4puolella hyvyyden ja tiedon, jopa absoluuttisen Hyvyyden ja Kauneuden yl\u00e4puolella. Tajuamme H\u00e4nen olemassaolonsa osaksi analogian avulla: niin kuin meill\u00e4 on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n mieli, joka on riippumaton ruumiista, niin t\u00e4ytyy Universumiakin hallita n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n mielen, joka on Jumala. Maailmassa on my\u00f6s merkkej\u00e4 suunnittelusta. Mutta kausaliteetin periaate ei voi olla aineessa, jossa itsess\u00e4\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, vaan ainoastaan mahdollisuus tulla kaikiksi asioiksi.<\/span><\/span><\/p>\n

Hengellinen intuitio on korkeampi Jumalan k\u00e4sitt\u00e4misen muoto, joka tietyiss\u00e4 tilanteissa huipentuu tiedoksi H\u00e4nest\u00e4. Mutta koska vain kaltainen voi tuntea kaltaisensa, meid\u00e4n rajoittuneisuutemme rajat est\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 muodostamasta asianmukaista k\u00e4sityst\u00e4 universumin mielest\u00e4. Emme voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 ulos itsest\u00e4mme ja mist\u00e4\u00e4n johtumaton olemassaolo on meist\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. \u201dMeid\u00e4n on ensin tultava Jumalaksi, mik\u00e4 on mahdotonta, kyet\u00e4ksemme ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa\u201d. P\u00e4\u00e4semme kaikkein l\u00e4himm\u00e4ksi totuutta, kun riisumme k\u00e4sityksest\u00e4mme Jumalasta kaiken sen, mik\u00e4 on ominaista \u00e4\u00e4relliselle olemassaololle. T\u00e4m\u00e4 menetelm\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 H\u00e4nelle yh\u00e4 hyvyyden, vapauden ja toiminnallisuuden ominaisuudet. Luova toiminta on Jumalalle yht\u00e4 tyypillinen kuin vastaanottavaisuus luomakunnalle, eik\u00e4 Jumala \u201dkoskaan lakkaa toimimasta\u201d. T\u00e4m\u00e4 kielt\u00e4misen tie (<\/span><\/span>via negativa<\/i><\/span><\/span>) johtaa loogisesti Jumalan luo, jolla ei ole ominaisuuksia. Mutta Filon turvautuu t\u00e4ss\u00e4 agnostisismiin. \u201dJumala ei ole ilmaissut luontoaan kenellek\u00e4\u00e4n, emmek\u00e4 voi sanoa, ett\u00e4 Ensimm\u00e4inen Syy on aineellinen tai aineeton ilman ominaisuuksia tai ominaisuuksin\u201d. Pelk\u00e4n tosiasian H\u00e4nen olemassaolostaan voi mieli k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, mutta ei enemp\u00e4\u00e4. H\u00e4n ilmestyi Moosekselle Nimett\u00f6m\u00e4n\u00e4 Olemassaolona. Siit\u00e4 huolimatta voimme kuvailla Jumalalle ilman ristiriitaisuutta kaikkivoimaisuuden, kaikkitiet\u00e4vyyden ja niiden kaltaisia ominaisuuksia, joita voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ainoastaan Kaikkein Korkeimpaan Olentoon; ja sellaisia ominaisuuksia kuin hyvyys, joita t\u00e4ydess\u00e4 merkityksess\u00e4\u00e4n voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain H\u00e4neen. \u201dNiit\u00e4 asioita, joita ihmisten keskuudessa totuudeksi ja oikeudeksi, ovat vain vertauskuvia, mutta niit\u00e4, jotka sellaisia Jumalan kanssa, ovat alkukuvia ja ideoita\u201d. Jumala on kaikkein \u201dyleisk\u00e4ytt\u00f6isin\u201d mit\u00e4\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, mutta H\u00e4n ylitt\u00e4\u00e4 kaikkein korkeimmankin kategorian (<\/span><\/span>genus; to logikon<\/i><\/span><\/span>). H\u00e4n on \u201dmonadia vanhempi\u201d, jolla Filon tarkoittaa, ett\u00e4 Jumalan ykseys ei ole vain pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n paljouden negaatio, vaan ett\u00e4 H\u00e4nen luontonsa on matemaatikon ykseyden arkkityyppi.<\/span><\/span><\/p>\n

Er\u00e4s vaikeimpia osia Filonin j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 on oppi taivaallisista \u201dvoimista\u201d. \u201dVain puhdas \u00c4ly voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 voimat t\u00e4ysin\u201d. Meille ne ilmenev\u00e4t toiminnoissaan. Ne eiv\u00e4t kuitenkaan ole voimattomia luodussa maailmassa, sill\u00e4 ne ovat \u00e4\u00e4rett\u00f6mi\u00e4, kuin itse Jumala. Niiden teht\u00e4v\u00e4 on antaa asioille niiden muodot, joiden nojalla kykenemme sanomaan, ett\u00e4 asiat ovat olemassa. Itsess\u00e4\u00e4n Voimat ovat Jumalan ajattelun ikuisia muotoja. Niiden toiminta leimaa koko luonnon j\u00e4rjestyst\u00e4, joka sen muutoksien s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisyydess\u00e4 heijastelee luovien ideoiden jatkuvuutta. N\u00e4m\u00e4 Voimat tai ideat eiv\u00e4t ole arvoltaan yht\u00e4l\u00e4isi\u00e4. Niist\u00e4 korkein on Logos, joka on l\u00e4hinn\u00e4 Jumaluutta, samoin kuten ihmisen sielu on se osa h\u00e4nest\u00e4, joka p\u00e4\u00e4see kaikkein l\u00e4himm\u00e4ksi Jumalallista.<\/span><\/span><\/p>\n

Voimien hierarkiassa Logos on, kuten on jo sanottu, Jumalan veroinen. Nimi \u201dLogos\u201d on per\u00e4isin stoalaisuudesta, mutta sanan sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 Filon on enemm\u00e4n velassa Platonille. Stoalainen ajatus Logoksesta aktiivisena ja el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4n\u00e4 voimana ei ole niin huomattava kuin Platonin ilmaus \u201dideoiden ideasta\u201d ja \u201darkkityyppisest\u00e4 ideasta\u201d. Filonin Logos itse asiassa on yht\u00e4l\u00e4inen Platonin \u201d<\/span><\/span>nous<\/i><\/span><\/span>\u201d in kanssa, ja \u00e4lyllinen maailma on se muoto, jonka h\u00e4n omaksuu luodessaan: \u201dLogoksessa on kirjoitettuna ja kaiverrettuna kaikkien muiden asioiden luonto\u201d. J\u00e4rjestyksellisen erilaisuuden periaatetta luonnollisessa maailmassa h\u00e4n kutsuu nimell\u00e4 \u201dLeikkuri\u201d. Logokseen sis\u00e4ltyv\u00e4t alempiarvoiset ideat muodostavat monimuotoisuuden Jumalan luomakunnan ykseydess\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Vaikea kysymys muodostuu erosta sis\u00e4isen ja ulkoisen Logoksen erosta ihmisess\u00e4, joka vastaa eroa universaalisessa Logoksessa. \u201dLogos on kaksinainen sek\u00e4 maailmakaikkeudessa ett\u00e4 ihmisen luonnossa\u201d. Logoksen \u201dsinetti\u00e4\u201d asioissa \u2013 Jumalan ilmaistua ajatusta \u2013 ei nimitet\u00e4 \u201dilmaistuksi sanaksi\u201d. Mutta ero universaalisessa Logoksessa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan Jumalan ajatuksen itsest\u00e4\u00e4n, ja saman ajatuksen toteutuneena, v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Toinen ongelma on Logoksen suhde Aleksandrian juutalaisen kirjallisuuden puoliksi persoonallistettuun Viisauteen. Filon paheksuu \u201dViisauden\u201d sukupuolta. Ja vaikka h\u00e4n selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u201dsen luonto on maskuliininen eik\u00e4 feminiininen\u201d, h\u00e4n piti sanaa v\u00e4hemm\u00e4n arvokkaana ja my\u00f6s v\u00e4hemm\u00e4n joustavana kuin Logosta. Filon k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa \u201dViisaus\u201d Logoksesta p\u00e4\u00e4asiassa opetuksena ihmissielusta, ja tuskin koskaan Jumalan luovana voimana. Sanaa \u201dHenki\u201d k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Logoksesta tai Viisaudesta niukalti ihmissielussa asuvana. Kysymyst\u00e4 Logoksen persoonallisuudesta ei k\u00e4sitell\u00e4 juuri lainkaan. Ei Filon eik\u00e4 kukaan kreikkalainen uskaltanut m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 persoonallisuutta, k\u00e4sitett\u00e4, jolla ei ole nime\u00e4 kreikan kieless\u00e4. Toisinaan h\u00e4n puhuu \u201d<\/span><\/span>Logoi<\/i><\/span><\/span>\u201d sta monikossa suuremmin ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4, aivan kuin puhutaan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti \u201dlaista\u201d tai \u201dluonnon laeista\u201d. Juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4n k\u00e4sittelee runollista tai myyttist\u00e4 henkil\u00f6itym\u00e4\u00e4 melko vapaasti. Logos on ihmisyksil\u00f6llisyyden perustavanlaatuinen periaate: h\u00e4n ei itsest\u00e4\u00e4n ole yksil\u00f6. Sen vuoksi Filonin Logos- oppi on l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 sit\u00e4, joka kristinuskossa muodostui monarkianismiksi kuin areiolaisuutta, johon sit\u00e4 on verrattu, tai Atanasioksen ortodoksisuutta.<\/span><\/span><\/p>\n

Kun Jumalan Logos on ihmisj\u00e4rjen arkkityyppi, ihmisen mieli on l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Jumalaa kuin mik\u00e4\u00e4n muu luotu asia. Ihmissielu on ainoa arvollinen Jumalan temppeli. Niit\u00e4, joissa Jumala asuu, voidaan oikeutetusti sanoa H\u00e4nen pojikseen. Jumalasta saavutettu tieto H\u00e4nt\u00e4 j\u00e4ljittelem\u00e4ll\u00e4 ja H\u00e4nen kaltaisuutensa, on ihmisen korkein hyv\u00e4. Paha on eroa Jumalasta ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 H\u00e4nest\u00e4. Moraalisen pahan syy tai alkul\u00e4hde on itsekkyys, erityisesti kun se yhdistyy p\u00f6yhkeyteen ja omahyv\u00e4isyyteen. \u201dPuhuminen Eesaun tavoin <\/span><\/span>minun<\/i><\/span><\/span> esikoisoikeudestani ja <\/span><\/span>minun<\/i><\/span><\/span> siunauksestani on todiste m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ja halpamaisesta ja n\u00f6yristelev\u00e4st\u00e4 luonteesta, sill\u00e4 ainoastaan Jumalalle kuuluu sanoa \u201dMinun\u201d. Filon ei samaista pahaa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden kanssa, sill\u00e4 h\u00e4n selke\u00e4sti opettaa, ett\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 johtuvat synnit ovat anteeksiannettavia, mutta h\u00e4n huolellisesti tekee eron tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden, jolle emme voi mit\u00e4\u00e4n, ja sen v\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 johtuu ylpeydest\u00e4 ja itsekkyydest\u00e4. Katoavainen ruumis pyrkii aina painamaan sielua alas, ei siksi ett\u00e4 se on itsess\u00e4\u00e4n paha, sill\u00e4 asialla ei ole moraalista merkityst\u00e4, hyv\u00e4\u00e4 tai pahaa, erill\u00e4\u00e4n siit\u00e4, kuinka k\u00e4yt\u00e4mme sit\u00e4. Mutta kokemuksesta tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ruumiilliset tarpeet ja halut ovat esteen\u00e4 hengellisyydelle. Aistien \u201dvoimat\u201d, vaikkakin ovat jumalallisia lahjoja, ovat j\u00e4rjenvastaisia, kiihottavat tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n ilman ajatusta seuraamuksista. Mutta ottamalla niiden tyydytt\u00e4misen asiakseen on v\u00e4\u00e4rin ja turmiollista. Suurimmaksi osaksi himot toimivat j\u00e4rke\u00e4 vastaan ja sen vuoksi ovat pahaa. Mutta hyv\u00e4 ihminen ei ole ilman s\u00e4\u00e4li\u00e4 ja rakkautta.<\/span><\/span><\/p>\n

Logos on ihmiskunnan suurena apuna nousussa Jumalan luo. T\u00e4ss\u00e4 Filon yritt\u00e4\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 juutalaisen kunnioituksensa \u201dSanaa\u201d kohtaan platonilaiseen idealismiinsa. H\u00e4nen kuvauksensa hyveellisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on kokonaisuudessaan hyvin nykyaikainen ajatussis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n. Itsekuri ei ole p\u00e4\u00e4t\u00f6s itsess\u00e4\u00e4n. Sellaiset harjoitukset kuin paasto, pid\u00e4ttyminen kylvyist\u00e4 ja nukkuminen kovalla maaper\u00e4ll\u00e4 ovat hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 ja vahingollisia tekoja, jotka vahingoittavat sek\u00e4 sielua ett\u00e4 ruumista. On totta, ett\u00e4 k\u00e4ymme sotaa. \u201dkaikkein vaikeinta ja vaivalloisinta kaikista sodista\u201d, ruumiillisia halujamme vastaan, ja siin\u00e4 meid\u00e4n on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on usein ajateltava ruumistamme luonnoltaan pahana. Mutta Filon ei neuvo askeettista ankaruutta eik\u00e4 maailmasta vet\u00e4ytymist\u00e4. \u201dK\u00e4\u00e4rme, nautinto, puree meit\u00e4 er\u00e4maassa\u201d. On turvallisempaa el\u00e4\u00e4 maailmassa, hyv\u00e4ksy\u00e4 vastuu ja arvokkuus, ja osoittaa, kuinka sellaista el\u00e4m\u00e4nkutsumusta voi noudattaa turmeltumatta ja ilman muiden hyv\u00e4\u00e4. \u201dNe, jotka omaksuvat ep\u00e4siistin ja alakuloisen ulkon\u00e4\u00f6n, ja sanovat v\u00e4heksyv\u00e4ns\u00e4 kunniaa ja nautintoa, ovat teeskentelij\u00f6it\u00e4\u201d. Se, ettei ole t\u00e4st\u00e4 maailmasta, on saavutettava vain tiedon avulla maailmasta. Samanaikaisesti sellainen loisteliaisuus kuin oli vallalla varakkaimpien luokassa Egyptiss\u00e4, on v\u00e4\u00e4rin. Maailman hyvyyksi\u00e4 tulisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4steli\u00e4\u00e4sti, ettei sielu kiinnittyisi turmeleviin aineksiin. Voimakkaasti vaaditaan totuudellisuutta puheessa ja valaa kehotetaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n kunnialliselle ihmiselle tarpeettomana, jonka sana pit\u00e4isi riitt\u00e4\u00e4. Ainoa hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 jumalanpalvelus on sielun jumalanpalvelus, ja ainoa uhri totuus, seremonialliset juhlatoimitukset ja runsaat uhrit eiv\u00e4t tee ihmisest\u00e4 hurskasta. Oikeus ja vanhurskaus n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t periv\u00e4n valtaistuimen p\u00e4\u00e4hyvein\u00e4. Sielu on olemukseltaan kuolematon, ja se palkitaan tai rangaistaan tulevassa tilassaan t\u00e4m\u00e4n maailman el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Mutta Filon rohkaisee t\u00e4t\u00e4 ajattelun linjaa, hyveet ja paheet ovat niiden oma palkinto tai rangaistus, taivas ja helvetti ovat sis\u00e4ll\u00e4mme. Viattomasta ja hiljaisesta mielest\u00e4 nauttiminen, vapaana hillitt\u00f6mist\u00e4 himoista, Viisauden Pyh\u00e4n Hengen tunteminen sis\u00e4ll\u00e4mme, olla lopulta rauhassa mukana siin\u00e4, mik\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryksemme ja n\u00e4hd\u00e4 Jumala sellaisena kuin H\u00e4n on \u2013 t\u00e4m\u00e4 on p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, jonka Filon asettaa itsens\u00e4 ja lukijoittensa eteen. \u201dAutuuden huippu on pysy\u00e4 j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00e4 ja tasaisesti yksin Jumalassa\u201d. Ruumiin yl\u00f6snousemusta ei mainita miss\u00e4\u00e4n h\u00e4nen opissaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Ajattelijana Filonia on arvioitu vaihtelevasti. Jotkut v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, jotkut taas katsovat h\u00e4nen j\u00e4rjestelm\u00e4ns\u00e4 turmeltuneeksi fundamentalistisilla ristiriitaisuuksilla \u2013 esimerkiksi yritys saavuttaa yhteys Olennon kanssa, jonka itse idea tekee sellaisen yhteyden mahdottomaksi. Sellainen ajatus, sanotaan, voisi olla vain vaikutelmaltaan luominen, ep\u00e4soinnussa itsens\u00e4 ja maailman kanssa. Joskus painotetaan my\u00f6s, ett\u00e4 ep\u00e4johdonmukaisuus lainaamalla milloin Platonia, milloin taas stoalaisia, saa aikaan tuloksen, joka on \u201dsekavaa synkretismi\u00e4\u201d, venytetty palvelemaan juutalaisuutta. Jotkut taas ihmettelev\u00e4t h\u00e4nen t\u00e4ydellist\u00e4 vanhan juutalaisen uskonnon hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4\u00e4n, jota h\u00e4n siit\u00e4 huolimatta teeskentelee puolustavansa sanoillaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Filonin kirjoitusten vaikutusten laajuutta ensimm\u00e4isell\u00e4 vuosisadalla ja toisen alkupuoliskolla on hyvin vaikea m\u00e4\u00e4ritell\u00e4. Mit\u00e4 tulee pakanalliseen filosofiaan, h\u00e4n j\u00e4\u00e4 sek\u00e4 tuolloin ett\u00e4 j\u00e4lkeenp\u00e4in piirin ulkopuolelle. Niin pitk\u00e4lle kuin voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, uusplatonismi ei ole suoranaisesti velassa h\u00e4nelle. Kysymyst\u00e4, lukivat pyh\u00e4 Paavali ja nelj\u00e4nnen evankeliumin kirjoittajat Filonia, ei ole ly\u00f6ty lukkoon. Varmaa on, ett\u00e4 evankeliumin kirjoittaja on syv\u00e4llisesti perehtynyt juutalaisen Aleksandrian koulun filosofiaan. Mutta h\u00e4nen k\u00e4sityskantansa eroaa Filonista monissa erikoisseikoissa, ja monia kaikkein tyypillisimpi\u00e4 Filonin sanontoja ei l\u00f6ydy evankeliumista, joten suoraa vaikutusta ei voida todistaa. Samaa voi sanoa heprealaiskirjeest\u00e4. Barnabaan kirje noudattaa Filonin allegorisen esityksen s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Justinus Marttyyrin Logos- oppi on l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Filonia kuin nelj\u00e4tt\u00e4 evankeliumia. On my\u00f6s rinnakkaisuuksia, jotka esitt\u00e4v\u00e4t suoraa tietoa Filonin kirjoituksista. Luultavasti h\u00e4nt\u00e4 ovat my\u00f6s lukeneet jotkut toisen vuosisadan gnostikot. Klemens oli hyvin tutustunut Filoniin, ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lainanneen h\u00e4nelt\u00e4 ei vain muutamia sovelluksia allegorisesta menetelm\u00e4st\u00e4, vaan monia filosofisia ja teologisia k\u00e4sitteit\u00e4, vaikka ne my\u00f6hemmin ovat saattaneet olla osa k\u00e4sitteiden yleisvarastoa Aleksandriassa. Samaa voidaan sanoa Origeneesta. H\u00e4nen ja Filonin v\u00e4lilt\u00e4 l\u00f6ytyy monia vastaavuuksia. Eusebius lainaa usein Filonia, ja mit\u00e4 tulee latinalaisiin isiin, Ambrosius lainaa h\u00e4nelt\u00e4 kokonaisia lauseita kirjoituksiinsa, niin ett\u00e4 juutalainen kommentaattori on nimitt\u00e4nyt Ambrosiusta \u201dkristityksi Filoniksi\u201d (Philon Christianus). Filonin Vanhan Testamentin selitykset ovat vaikuttaneet my\u00f6s paljon Jeromeen.<\/span><\/span><\/p>\n

Aleksandrialainen kristinusko<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Klemensin aikaan asti Aleksandrian kristillinen kirkko pysyi melkein tuntemattomana. Tiedot ovat niin niukat, ettei edes voi sanoa, oliko Filon ja h\u00e4nen koulunsa osatekij\u00e4n\u00e4 aleksandrialaisessa kristillisyydess\u00e4 suurimman osan aikaa toisella vuosisadalla. Egyptin p\u00e4\u00e4kaupungin kirkko s\u00e4ilyi demokraattisena j\u00e4rjestysmuotona Klemensin elinaikaan asti, ehk\u00e4 jopa sen patriarkkojen vihkimiseen presbyterien kollegion toimesta. Sill\u00e4 ei ollut t\u00e4m\u00e4n jakson aikoihin kiinte\u00e4\u00e4 liturgiaa, eik\u00e4 selv\u00e4\u00e4 eroa Eukaristian ja agapen v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4n alkuper\u00e4isen organisaation vastakohtana tuli t\u00e4rke\u00e4ksi vuosisadan j\u00e4lkipuoliskolla merkitt\u00e4v\u00e4 <\/span><\/span>katekeettinen koulu<\/i><\/span><\/span>, varhaisin <\/span><\/span>didaskaleion,<\/i><\/span><\/span> l\u00e4heisess\u00e4 suhteessa kirkkoon. Apologeettien, Justinuksen, Tatianuksen jne. koulut olivat yksityisi\u00e4 hankkeita. Vanhimmat gnostilaiset koulut uskonnollisen filosofian tutkimiseen olivat Egyptiss\u00e4, ja kristilliselle katekeettiselle koululle on saattanut olla mallina osaksi n\u00e4m\u00e4 ja osaksi juutalaiset korkeakoulut (Euseb. Hist. Eccl. V:10). Koulu sukeltaa esiin pimeydest\u00e4 Pantaeuksen aikana. Hyvin v\u00e4h\u00e4n tiedet\u00e4\u00e4n sen johtamisesta h\u00e4nen aikanaan tai Klemensin aikana. Siell\u00e4 ei ollut luokkahuoneita tai opiskelijarakennuksia. Koulun rehtori antoi tietoja ja ohjeita omassa talossaan, joskus luennoilla ja toisinaan luokissa keskustelemalla (Orig. Contra Cels.VI:10). Tavallisesti kurssi oli kolme vuotta. Mit\u00e4\u00e4n koulumaksuja ei ollut. Luennoijaa avustettiin vapaehtoisin maksuin varakkaiden opiskelijoiden taholta. Opetus oli paljolti samoilla linjoilla kuin Filonin. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 oli <\/span><\/span>gnosiksen<\/i><\/span><\/span> savuttaminen \u2013 korkeampi teologia ja uskonto. Valmistautuminen muodostui osaksi moraalisesta kurista ja osaksi filosofian opiskelusta, johon tuli lis\u00e4t\u00e4 tulkinnan taito allegorismin periaatteiden mukaisesti, kirjojen mukaan, jotka sis\u00e4lsiv\u00e4t erityist\u00e4 ilmoitusta. Kristityt opettajat asettivat kreikkalaisen filosofian ja vanhan Testamentin kirjoitukset rinnatusten tieteellisen\u00e4 esiopetuksena korkeampaa tietoa varten. Filosofien joukosta, vaikka platonistit ja stoalaiset olivatkin sivistyneimpi\u00e4, ket\u00e4\u00e4n ei suljettu pois paitsi \u201djumalattomat epikurolaiset\u201d. Origeneen kommentaarit osoittavat, ett\u00e4 Raamatun opiskelu oli kurssilla t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 paikalla. <\/span><\/span><\/p>\n

Koulun johtajien luettelo on seuraava: Pant<\/span><\/span>\u00e6<\/span><\/span>us, Klemens, Origen, Heraclas, Dionysius, Pierius, Theognostus, Serapion, Petrus, Macarius (?), \u2026 Didymus, Rhodon. Arius Theodorotoksen mukaan (Theodorotos, Hist. Ecc. I:50) oli katekisti, mutta on hyvin ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ollut koulun johtaja. Katekeettinen koulu menetti merkityksens\u00e4 areiolaisen riidan aikana, ja heikkeni viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4 Origeneen ortodoksisuutta kohtaan. Se lopetti kokonaan onnettomassa taistelussa Theophilus Alexandrialaisen ja Egyptin munkkien ankaran ortodoksian v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Pant\u00e6us<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Eusebius sanoo koulun ensimm\u00e4isen johtajan Pant\u00e6uksen olleen \u201dstoalaisen\u201d ja Filippus Sidelainen taas \u201dateenalaisen peripateetikon\u201d. Joka tapauksessa h\u00e4n oli oppinut kreikkalainen filosofi, ja ep\u00e4varman tradition mukaan k\u00e4vi Intiassa l\u00e4hettin\u00e4 ennen teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 Aleksandriassa. Tiedot h\u00e4nen opetuksestaan osoittavat, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytti allegorista Raamatun selitystapaa. H\u00e4nen teoksensa n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olleen enemm\u00e4nkin katekeettisia kuin kaunokirjallisia, ja kiinnostavin katkelma h\u00e4nen opetuksiaan on s\u00e4ilynyt kysymys- vastaus- muodossa. \u201dPant\u00e6us, kysytt\u00e4ess\u00e4, mill\u00e4 tavoin kristityt ajattelevat Jumalan tuntevan todellisuuden, vastasi, ett\u00e4 H\u00e4n ei tunne aistillisia asioita aistein eik\u00e4 \u00e4lyllisi\u00e4 asioita \u00e4lyll\u00e4. Sill\u00e4 on mahdotonta, ett\u00e4 H\u00e4n joka on kaikkien olemassa olevien asioiden yl\u00e4puolella, ei ymm\u00e4rt\u00e4isi asioita, jotka ovat olemassa olevien asioiden mukaisia. Sanomme, ett\u00e4 H\u00e4n tuntee asiat oman tahtonsa tekoina. Klemens oli mit\u00e4 luultavimmin Pant\u00e6uksen oppilas, eik\u00e4 p\u00e4invastoin, kuten Filippus Sidelainen sanoo, ja on mit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isint\u00e4, ett\u00e4 Pant\u00e6us on se \u201dsisilialainen mehil\u00e4inen\u201d, jonka Klemens l\u00f6ysi k\u00e4tkeytyneen\u00e4 Egyptiin, ja jossa h\u00e4n \u201dl\u00f6ysi levon\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

Klemens Aleksandrialainen<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Titus Flavius Klemens syntyi noin 150 j.Kr., ei Aleksandriassa, vaan ehk\u00e4 Ateenassa, kuten Epifanius esitt\u00e4\u00e4. Monien vuosien verkkaisen matkustelun Italiassa, Kreikassa ja Id\u00e4ss\u00e4 j\u00e4lkeen h\u00e4n tuli Aleksandriaan, miss\u00e4 n. v. 200 h\u00e4nest\u00e4 tuli Pant\u00e6uksen seuraaja katekeettisen koulun johtajana. Vuonna 202 tai 203 Severeuksen aikaiset vainot pakottivat h\u00e4net l\u00e4htem\u00e4\u00e4n Aleksandriasta, luultavasti Palestiinaan ja Syyriaan. H\u00e4n eli viel\u00e4 vuonna 211, mutta kuoli vuonna 216. Ei ole tiedossa, miss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vaiheessa h\u00e4n omaksui kristinuskon tai mitk\u00e4 olivat h\u00e4nen k\u00e4\u00e4ntymyksens\u00e4 vaiheet.<\/span><\/span><\/p>\n

Klemensin kirjallinen perint\u00f6 joutui saman kohtalaon aliseksi kuin kaikkien t\u00e4m\u00e4n kauden isien: suurin osa siit\u00e4 on kadonnut. Kuitenkin melkoinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 on s\u00e4ilynyt ja meille kylliksi, voidaksemme seurata t\u00e4m\u00e4n miehen kummallisen monipuolista j\u00e4rke\u00e4 mit\u00e4 vaihtelevimmilla alueilla. <\/span><\/span><\/p>\n

Eusebius Kirkkohistoriassaan mainitsee seuraavat Klemens Aleksandrialaisen teokset: <\/span><\/span>Stromata<\/i><\/span><\/span>, <\/span><\/span>Hypotyposes<\/i><\/span><\/span> eli <\/span><\/span>Institutions<\/i><\/span><\/span>, <\/span><\/span>Protreptikos<\/i><\/span><\/span> <\/span><\/span>pros Ellinas<\/i><\/span><\/span> – eli <\/span><\/span>Kehotus kreikkalaisille<\/i><\/span><\/span>, <\/span><\/span>Paidagogos eli Kasvattaja<\/i><\/span><\/span>, tutkielma nimelt\u00e4 <\/span><\/span>Kuinka rikas voi pelastua<\/i><\/span><\/span> (Mark. 10: 17- 31), <\/span><\/span>Kirja p\u00e4\u00e4si\u00e4isest\u00e4<\/i><\/span><\/span>, <\/span><\/span>Kehotus k\u00e4rsiv\u00e4llisyyteen<\/i><\/span><\/span> sek\u00e4 <\/span><\/span>Kirkkokaanon<\/i><\/span><\/span>. H\u00e4nen <\/span><\/span>Juutalaistajia vastaan<\/i><\/span><\/span> sek\u00e4 <\/span><\/span>Kaitselmuksesta<\/i><\/span><\/span> on s\u00e4ilynyt muutamina katkelmina. Lis\u00e4ksi h\u00e4nelt\u00e4 on <\/span><\/span>Kehotus kest\u00e4vyyteen<\/i><\/span><\/span> <\/span><\/span>eli \u00c4sken kastetuille<\/i><\/span><\/span>, josta yksi katkelma lienee aito; h\u00e4nen Puheensa paastoamisesta ja Panettelusta, joista mit\u00e4\u00e4n ei ole j\u00e4ljell\u00e4. Ainoastaan Palladius mainitsee h\u00e4nen kirjoituksensa <\/span><\/span>Profeetta Aamoksesta<\/i><\/span><\/span>. Lis\u00e4ksi on<\/span><\/span> Kirjeet<\/i><\/span><\/span>, joista yksik\u00e4\u00e4n ei ole s\u00e4ilynyt. N\u00e4ist\u00e4 kirjoituksista k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 kirjoittaja oli ennen muuta hengellinen ohjaaja.<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dKuinka rikas voi pelastua?\u201d on tulkinta Mark. 10: 17 \u2013 31 ja Matt. 19: 21 \u2013 24: een. Klemens opettaa, ett\u00e4 rikaskin voi pelastua, jos h\u00e4n muuttaa omaisuutensa l\u00e4himm\u00e4isiin kohdistuvaksi rakkaudenpalvelukseksi. Kirjoituksen lopussa on tunnettu kertomus apostoli Johanneksesta ja h\u00e4nen oppilaastaan, joka liittyy ry\u00f6v\u00e4reihin.<\/span><\/span><\/p>\n

H\u00e4nen t\u00e4rkein kadonnut teoksensa on Hypotyposeis, h\u00e4nen selitysteoksensa sek\u00e4 luonnostelmat molemmista \u2013 sek\u00e4 Vanhasta ja Uudesta testamentista \u2013 johon sis\u00e4ltyi kaikki kiistellyt kirjat. Se on muodostunut kahdeksasta kirjasta ja Eusebius sanoo, ett\u00e4 se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikkien kanonisten kirjoitusten selityksen. Useimmat j\u00e4ljell\u00e4 olevat kreikankieliset katkelmat ovat s\u00e4ilyneet Eusebiuksella. Teoksesta on s\u00e4ilynyt latinakielisen\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4 \u201d<\/span><\/span>Adumbrationes<\/i><\/span><\/span>\u201d noin vuodelta 540 tulkinnat ensimm\u00e4iseen Pietarin kirjeeseen, Juudan ja toiseen Johanneksen kirjeeseen sek\u00e4 muutamia katkelmia. Muita katkelmia on Johannes Moskuksen teoksessa Hengelliset niityt ja latinankielisen\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4, joka on Kassiodoruksen ajalta (n. 540). Pyh\u00e4ll\u00e4 Fotioksella oli koko Hypotyposeis kreikaksi ja h\u00e4n kirjoittaa katkerana siit\u00e4: \u201dOikeassa opissa on pysytty vakaasti joissakin paikoissa, mutta muissa paikoin oudot ja ep\u00e4puhtaat huomiot ovat temmanneet h\u00e4net mukaansa. H\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ainetta ikuiseksi, esitt\u00e4\u00e4 teorian Pyh\u00e4n Raamatun sanojen ideoista ja alentaa Pojan pelk\u00e4ksi luoduksi. H\u00e4n kertoo uskomattomia tarinoita sielunvaelluksesta ja monista maailmoista ennen Aadamia. H\u00e4nen opetuksensa Eevan muodostamisesta Aadamista on jumalanpilkkaa ja t\u00f6rke\u00e4\u00e4 \u2013 ja Raamatun vastaista. H\u00e4n kuvittelee, ett\u00e4 enkelit olisivat olleet sukupuoliyhteydess\u00e4 naisten kanssa ja saaneet lapsia heid\u00e4n kanssaan. H\u00e4n my\u00f6s kirjoittaa, ett\u00e4 Logos ei tullut ihmiseksi todellisuudessa, vaan ainoastaan n\u00e4enn\u00e4isesti. H\u00e4nell\u00e4 on, ainakin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, fantastinen idea kahdesta Is\u00e4n Logoi\u00b4sta, joista alemmanasteinen ilmestyi ihmisille.\u201d Klemens Aleksandrialaisella oli hyv\u00e4 maine Bysantissa ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 pyh\u00e4n Fotioksen loppup\u00e4\u00e4telm\u00e4 on, ett\u00e4 teos ei ole aito Klemens. Ja t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa pyh\u00e4 Fotios on luultavasti oikeassa, koska se mit\u00e4 h\u00e4n kirjoittaa Klemensist\u00e4 ei ole sopusoinnussa s\u00e4ilyneiden Klemensin teosten kanssa. H\u00e4n ei ollut doketisti. Jotkut tutkijat ovat v\u00e4itt\u00e4neet, ett\u00e4 Klemens Hypotyposen tekstin ja muiden tekstien perusteella oikeastaan uskoo kahteen Logoi\u00b4hin, alkuper\u00e4isen olemassa olevan Logokseen ja Logokseen, joka oli Jumalan Poika. <\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 arvio on kuitenkin v\u00e4\u00e4r\u00e4. Klemensin ajatus t\u00e4ss\u00e4 suhteessa on selv\u00e4: Logos on yksi ja sama ikuisuudesta. Mutta kun Logosta ajatellaan vain ekonomisessa toiminnassaan eik\u00e4 ikuisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, on olemassa taipumus erottaa Logos ikuisuuden t\u00e4ydellisest\u00e4 majesteettisuudesta. H\u00e4nen n\u00e4k\u00f6kohtansa on t\u00e4sm\u00e4lleen vastakohta Harnackin tulkinnalle. Klemensin keskeinen idea on, ett\u00e4 Logos on ikuisesti tasavertainen, mutta erillinen Is\u00e4st\u00e4 ja erillinen juuri Is\u00e4n Poikana. <\/span><\/span><\/p>\n

Klemensin sanotaan suunnitelleen n\u00e4m\u00e4 kolme kirjaa, Protreptikos, Paidagogos ja Stromateis trilogiaksi kristillisest\u00e4 kasvatuksesta. H\u00e4nen teoriansa on muiden t\u00e4rkeimpien ideoiden sivuteoriaa, erityisesti h\u00e4nen esitykselleen kristinopista. Lis\u00e4ksi kasvatusteoria oli paljon k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisemp\u00e4\u00e4 Klemensin aikoihin kuin nykyisin, ja aiheet, joita h\u00e4n saattoi k\u00e4sitell\u00e4, aivan asianmukaisesti n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t pikemminkin vierailta nykyiselle kasvatusteorialle.<\/span><\/span><\/p>\n

Klemensin kirjallinen perint\u00f6 joutui saman kohtalon alaiseksi kuin kaikkien t\u00e4m\u00e4n kauden isien: suurin osa niist\u00e4 on kadonnut. Kirjasarja Stromata sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kahdeksan osaa nimens\u00e4 mukaisesti erilaista ja sekalaista materiaalia, yhteen liitettyn\u00e4 niin kuin v\u00e4rit matossa. On otaksuttu, ett\u00e4 Klemens ajatteli teoksesta er\u00e4\u00e4nlaista tieteellist\u00e4 dogmatiikkaa. Stromatassa aineistoa ei ole olleenkaan j\u00e4rjestetty. Se koostuu kahdeksasta kirjasta ja on kirjoitettu vuosien 208 \u2013 211 aikana. On otaksuttu, ett\u00e4 tekstin tarkoituksena on ollut olla johdantona tieteellisen dogmatiikan luentosarjaan, mutta t\u00e4t\u00e4 aiottua edellisiin teoksiin liittyv\u00e4\u00e4 kolmatta osaa, jolla olisi ollut nimen\u00e4 \u201dDidaskalos\u201d, tekij\u00e4 ei kuitenkaan kirjoittanut. Se muodostuu kokonaan alustavista luonnoksista ja katkelmista, joita Klemens on aikonut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin. On ep\u00e4selv\u00e4\u00e4, kuinka pitk\u00e4lle Stromata oli tarkoitettu laajemmalle yleis\u00f6lle. Se kirjoitettiin ennen Paidagogosta. Jotkut osat siit\u00e4 ovat mahdollisesti kadonneet. Vain muutamissa j\u00e4ljellej\u00e4\u00e4neist\u00e4 kahdeksan kirjan 193 kappaleesta on kasvatusteorian luonne. Kaikki ne kuitenkin k\u00e4sittelev\u00e4t henkist\u00e4 kulttuuria. ”Kankaiden” tai ”mattojen” tai ”tilkkut\u00e4kkien” on sanottu muodostavan hengellisen puutarhan, jossa on istutettuna sekaisin hedelm\u00e4llisi\u00e4 ja hedelm\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 puita, niin ettei kukaan utelias tai teeskentelij\u00e4 voi niit\u00e4 varastaa. Mutta sis\u00e4isesti valmistunut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ne ja voi niist\u00e4 nauttia. Stromatassa on l\u00e4hes mahdotonta erottaa jatkuvaa ajatuslinjaa. Mutta suurin vaikeus nousee jatkuvasta ei vain aiheen muutoksesta vaan my\u00f6s n\u00e4k\u00f6kohdan, tyylin ja \u00e4lyllisen tason vaihtelusta.  Uudelleen ja uudelleen viitataan raamattuun, jonka heijastumat jopa tahattomasti l\u00e4p\u00e4isev\u00e4t koko tutkielman. T\u00e4rkein aihe Stromatassa on kristinuskon suhde maalliseen sivistykseen. Klemens paneutuu innolla filosofisiin aiheisiin. Ensimm\u00e4isess\u00e4 ja toisessa kirjassa h\u00e4n k\u00e4sittelee filosofian merkityst\u00e4 kristinopille ja asettaa ilmoituksen kaiken pakanallisen filosofian yl\u00e4puolella. Klemensin mielest\u00e4 kristinusko on todellinen filosofia. Filosofia n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Jumalan antamana ja asetettuna samaan asemaan kuin laki juutalaisille. Siin\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n my\u00f6s todellisen marttyyriuden, kristillisten veritodistajien merkityst\u00e4. Erityisell\u00e4 rakkaudella kirjoittaja ajattelee t\u00e4ydellist\u00e4 ”gnostikkoa”, kristitty\u00e4, jossa tieto ja rakkaus ovat yhdistyneet. Stromatasta on mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 perusta kaikille my\u00f6hemmille kristillisille koulu- ja kasvatusj\u00e4rjestelmille. Vaikka h\u00e4n ei suoranaisesti asettelekaan kysymyst\u00e4 kasvatuksesta meid\u00e4n aikamme tavoin, voi sanoa h\u00e4nen pohdiskelleen, mik\u00e4 on koulun ensisijainen tarkoitus.<\/span><\/span><\/p>\n

Protreptikos, Kehotus kreikkalaisille, on kuin laajahko kristillinen mainos- tai l\u00e4hetyslehtinen, joka on laadittu kokonaan muinaisten filosofisten ”kehotusten” tavoin ja muistuttaa tyylillisesti kristillisten apologeettien kirjoituksia. Se on kirjoitettu noin 195. Kehotus kreikkalaisille t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pakanallisten jumalien palvonta ja usko niihin on tyhm\u00e4\u00e4, arvotonta ja moraalisesti h\u00e4pe\u00e4llist\u00e4. Siin\u00e4 lukijaa vaaditaan vanhojen jumalien kunniaksi sepitettyjen myyttisten laulujen sijasta mieluummin kuuntelemaan uutta Orfeusta, joka on Siionista l\u00e4htenyt Logos. Klemens my\u00f6s ivaa pakanallisia oppeja ja tapoja sek\u00e4 tuo esille pakanallisten kirjailijoiden todistuksia monoteismin etev\u00e4mmyydest\u00e4 ja kumoaa v\u00e4itteet, joiden mukaan esi-isilt\u00e4 perityn uskonnon hylk\u00e4\u00e4minen olisi ep\u00e4oikeudenmukaista. Samalla tunnustetaan filosofiaan sis\u00e4ltyv\u00e4 suhteellinen totuuspitoisuus, koko totuuden ollessa Logoksessa. Klemens ylist\u00e4\u00e4 runollisen ylev\u00e4sti Kristus – Logoksen ilmestymist\u00e4 Jumalan armon lahjana koko ihmiskunnalle. Jumalan tunteminen on avoin kaikille ihmisille. H\u00e4nen mukaansa meid\u00e4n tulee kristittyin\u00e4 olla Jumalan palvelijoita, jotka samaistuvat H\u00e4nen rakkauteensa. Klemens opettaa, ett\u00e4 Jumala on <\/span><\/span>philanthropos<\/i><\/span><\/span>, ihmiskuntaa rakastava Luoja.<\/span><\/span><\/p>\n

Paidagogos muodostuu kolmesta kirjasta. Ne on kirjoitettu melko pian vuoden 195 j\u00e4lkeen. Teos on syntynyt Klemensin kouluty\u00f6n ohessa ja sen tarkoituksena on kristillisen el\u00e4m\u00e4n avulla varjella uskossa \u00e4skenk\u00e4\u00e4ntyneit\u00e4.Ensimm\u00e4inen kirja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kolmetoista kappaletta, toinen kirja kaksitoista ja kolmas kaksitoista. Ensimm\u00e4isen kirja on meille arvokkain, vaikka II ja III olivat luultavasti erityisen merkityksellisi\u00e4 niiden kirjoittamisen aikoihin. Esimerkiksi ne k\u00e4sitteliv\u00e4t aiheita ruokailuk\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 ja \u2013 tavoista ruumiillisiin harjoituksiin terveyden vuoksi. Nyky\u00e4\u00e4n niit\u00e4 voisi pit\u00e4\u00e4 luonteeltaan lapsenomaisia, mutta Klemensin julkisessa kylpyl\u00e4ss\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 koskevat neuvot eiv\u00e4t olleet tarpeettomia tai lapsellisia silloin kun ne annettiin. On itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 menneisyytt\u00e4 ei saa mitata nykyisyydell\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Paidagogoksessa Klemens osoittaa huomattavan laajaa n\u00e4kemyst\u00e4, koska h\u00e4n koskettelee osaa inhimillisest\u00e4 kehittymisest\u00e4 ilman ett\u00e4 kasvatusteoria olisi heppoinen tai ep\u00e4t\u00e4ydellinen. Paidagogos ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n saarna nuoruuden moraalisesta kasvusta, vaikkakin h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 siin\u00e4 kristillisen moraalin ja askeesin j\u00e4rjestelm\u00e4n. Pidett\u00e4ess\u00e4 sit\u00e4 vain sellaisena ei oivallettaisi sen erityist\u00e4 piirrett\u00e4 tai j\u00e4tett\u00e4isiin se ulkopuolelle niiden lukijoiden huomion, jotka ovat kiinnostuneita kristillisen kasvatusteorian muotoutumisvuosista. V\u00e4itteell\u00e4 luonteen muodostumisen t\u00e4rkeydest\u00e4 ihmisten muovautumisessa on kiist\u00e4m\u00e4t\u00f6n arvo. Mutta t\u00e4m\u00e4 ei ole sama kuin t\u00e4ydellinen moraalinen kasvu ja \u00e4lyllinen muotoutuminen ja jokaista sen ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n sopivan roolin t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 pit\u00e4mist\u00e4 h\u00e4nen liikkuessaan kohti perimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Klemensin katsomuksen mukaan Kristus on sek\u00e4 esimerkki ett\u00e4 opettaja. Ei ole viitteit\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 toinen olisi toista parempi. Paidagogoksessa Klemens k\u00e4sittelee vain moraalia tai hyveen kehitt\u00e4mist\u00e4. H\u00e4n ei sivuuta oppimista ja \u00e4lyllist\u00e4 hyvett\u00e4, mutta n\u00e4in tehdess\u00e4\u00e4n h\u00e4n ei yksinomaan ajattele vain Kristuksen viisautta ja tietoa.<\/span><\/span><\/p>\n

Paidagogos eli Kasvattaja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ohjeita \u00e4sken k\u00e4\u00e4ntyneille. Kasvattajan ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n olevan itsens\u00e4 Kristuksen. Tutkielman tarkoituksena on k\u00e4sitell\u00e4 vasta alussa olevia kristittyj\u00e4 koskevia moraalisia ja sosiaalisia kysymyksi\u00e4 helpolla, pikkutarkkuutta v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Pohdiskelu k\u00e4\u00e4ntyy ennen kaikkea k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4n ja tapojen historiaa tutkivaa suuresti kiinnostavaan k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen: sy\u00f6mis- ja juomistapoihin, kodin j\u00e4rjestykseen ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n, juhliin ja ajanvietteeseen, uneen ja virkistykseen, ehostukseen ja kaunistautumiseen, yhteiskunnalliseen ja sukupuolten v\u00e4liseen kanssak\u00e4ymiseen: kaikkia n\u00e4it\u00e4 aiheita k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n. Kokonainen kappale on omistettu jalkineille, toinen melkoisen pitk\u00e4 yksinomaan hajusteille, voiteille ja kukkaseppeleille. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Klemens otti materiaalinsa hyvin laajasti h\u00e4nen saatavillaan olevasta k\u00e4yt\u00f6stapakirjallisuudesta, eiv\u00e4tk\u00e4 h\u00e4nen kommenttinsa hyveellisest\u00e4 ja luonnollisesta ole aina alkuper\u00e4isi\u00e4. Teos p\u00e4\u00e4ttyy ylev\u00e4\u00e4n hymniin Kristuksen kunniaksi.<\/span><\/span><\/p>\n

Klemensin kadonneet kirjoitukset k\u00e4sittelev\u00e4t mm. yl\u00f6snousemusta, profetioita, inspiraatiota ja sielua. H\u00e4n mainitsee my\u00f6s koko dogmatiikan kirjoittamisesta. Hieronymuksen mainitsemista kirjoituksista P\u00e4\u00e4si\u00e4istermiini, Kirkollinen kanoni juutalaisuutta vastaan sek\u00e4 Neofyyteille, ovat s\u00e4ilyneet vain katkelmia.<\/span><\/span><\/p>\n

Klemensin k\u00e4sitys Kristuksen maallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 suurena symbolisena draamana tai jumalallisena mysteerin\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4 ihmiskunnan valaistumiseksi oli aivan sopusoinnussa aleksandrialaisen filosofian kanssa. Ja vaikka mit\u00e4\u00e4n vastustusta ei esitettyk\u00e4\u00e4n Vanhan eik\u00e4 Uuden Testamentin yliluonnolliseen ainekseen sellaisenaan, esoteerinen opetus oli se tietty yksityiskohta Vanhassa Testamentissa, joka oli vastustettavissa moraalisesti, vain symbolisen totuutena. Uskonnon filosofiaan n\u00e4hden on harvoin tarpeen, laajasti otettuna, lukea Klemensi\u00e4 rivien v\u00e4list\u00e4. H\u00e4n ei ollut syv\u00e4llinen ajattelija, mutta kyll\u00e4kin lukenut ja kyvyk\u00e4s mies, joka hyv\u00e4ksyi \u00e4lykk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla synkretistisen filosofian, joka oli suosittu Aleksandrian oppineissa piireiss\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 on sanottu h\u00e4m\u00e4r\u00e4ksi ja kaunopuheiseksi, ja h\u00e4nt\u00e4 on syytetty siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on ottanut lainauksiansa tyylikk\u00e4iden katkelmien antologioista. Mutta h\u00e4m\u00e4ryys on pikemminkin muotoilussa kuin ajattelussa, ja kaunopuheisuus on harvoin tungettelevaa. Klemensill\u00e4 intomielinen ja kiihke\u00e4 kuvittelu on usein liittyneen\u00e4 seesteiseen sieluun ja kirkkaaseen \u00e4lyyn. Itse asiassa on huomion arvoista usein toistettu arvio, ett\u00e4 puhetaito, \u201dkreikkalaisten ilke\u00e4 lahjakkuus\u201d tahrasi kreikkalaisen kristinuskon, ja ett\u00e4 Minucius ja Tertullianus ovat paljon kaunopuheisempia kuin Justinus ja Klemens.<\/span><\/span><\/p>\n

Klemens kristittyn\u00e4 filosofina on tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen on kohdattava ennakkoluulot ja ep\u00e4luottamus. Tuohon aikaan gnostilaisuutta pel\u00e4ttiin Kirkossa paljon enemm\u00e4n kuin viisikymment\u00e4 vuotta aikaisemmin, se kun oli todella pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4 \u00e4lyllinen voima. Toisen vuosisadan lopulla kristityt olivat sivistyneempi\u00e4 ja rationalismi sek\u00e4 pohdiskelu Kirkossa sai monet varuilleen. Tertullianus perustelee, ett\u00e4 filosofia pit\u00e4isi karkottaa Kirkosta, ja Klemens on hyvin tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 suuri enemmist\u00e4 on samaa mielt\u00e4. \u201dFilosofia\u201d, h\u00e4n protestoi, \u201dei ole mik\u00e4\u00e4n vuorenpeikko, joka haluaa juosta pois kanssamme, niin kuin moukat ajattelevat\u201d. Se ei ole harvojen etuoikeus; \u201dfilosofit meid\u00e4n kanssamme ovat niit\u00e4, jotka rakastavat Viisautta, kaikkien asioiden Luojaa ja Opettajaa\u201d. <\/span><\/span><\/p>\n

Teologina Klemens ajattelee, ett\u00e4 Jumala on Olento (<\/span><\/span>ousia<\/i><\/span><\/span>), ajan ja paikan yl\u00e4puolella oleva, jopa \u00b4Yhden ja Monadin yl\u00e4puolella\u00b4, t\u00e4ydellisesti nimet\u00f6n, vaikka olemmekin pakotetut antamaan H\u00e4nelle nimi\u00e4. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 katkelmassa h\u00e4nen on ajateltu kielt\u00e4v\u00e4n Jumalan tietoisuuden ulkoisesta maailmasta, mutta luultavasti Klemens vain tarkoittaa, ett\u00e4 Jumala tuntee todellisuuden <\/span><\/span>ei<\/i><\/span><\/span> itsest\u00e4\u00e4n ulkopuolisena. Varmasti h\u00e4n ei opeta, ett\u00e4 Is\u00e4ll\u00e4 ei ole tietoisuutta paitsi Pojan kautta. Jumala nauttii meid\u00e4n pelastamisestamme, ja vain siit\u00e4 (Strom. VII:3; Protrept. 94, 95, 116). H\u00e4nen luontonsa on syv\u00e4sti <\/span><\/span>moraalinen<\/i><\/span><\/span>. H\u00e4n on hyv\u00e4, koska H\u00e4n tahtoo tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, ei tulen tavoin, joka s\u00e4teilee kuumuutta automaattisesti (Strom. VII:42 ja erityisesti Strom. 6:104). T\u00e4m\u00e4n kaltaisia kohtia tulee tarkastella, samoin kuin niit\u00e4, joissa h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 vied\u00e4 voiton Platonista, Jumalan tuonpuoleisuutta painottavina.<\/span><\/span><\/p>\n

Siit\u00e4 huolimatta h\u00e4n vakuuttaa, ettei kukaan tule Is\u00e4n luo kuin Kristuksen, Logoksen, kautta. H\u00e4n hylk\u00e4\u00e4 stoalaisen vaatimuksen \u201djumalan kaltaisena olemisesta\u201d ja lainaa hyvin asiallisesti itsens\u00e4 Kristuksen sanoja: \u201dopetuslapselle riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on opettajansa kaltainen\u201d. H\u00e4nen Logos- oppinsa, joka on h\u00e4nen kristologiansa perustana, on v\u00e4hemm\u00e4n metafyysinen ja enemm\u00e4n uskonnollinen kuin Filonin. Vaikka Klemens ei ole k\u00e4sityksess\u00e4\u00e4n Logoksesta suoranaisesti riippuvainen Filonista niin kuin ei allegorismin periaatteissaankaan, on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kun Filonia p\u00e4\u00e4asiassa askarruttaa halu selvitt\u00e4\u00e4 maailmankaikkeuden muodostuminen ja hallinta, Klemens on enemm\u00e4n kiinnostunut uskonnon psykologiasta.<\/span><\/span><\/p>\n

150 vuoden aikana kahden kirjoittajan v\u00e4lill\u00e4, \u201dfilosofia\u201d vetovoiman keskuksena oli vaihtunut metafysiikasta ja kosmologiasta uskontoon ja etiikkaan. Stoalaisten l\u00e4sn\u00e4 olevaa, t\u00e4m\u00e4n puoleista Logosta en\u00e4\u00e4 ajateltiin vain Platonin \u201dideain Ideana\u201d. Klemensin yritys yhdist\u00e4\u00e4 kaksi k\u00e4sityst\u00e4 saattaa olla Fotioksen tekosyyn\u00e4 ajatukselleen \u201dkahdesta Logoi\u00b4sta\u201d. Tai ehk\u00e4 ongelmat \u201dIs\u00e4n tietoisuudesta Pojan ollessa inkarnoituneena\u201d saivat Klemensin h\u00e4mmennyksiin. Mutta \u201dkahta Logoi\u00b4ta\u201d ei ilmene h\u00e4nen s\u00e4ilyneiss\u00e4 tutkielmissaan. Klemensill\u00e4 Logos on luomisen v\u00e4line. T\u00e4t\u00e4 usein nimitet\u00e4\u00e4n \u201dluojaksi\u201d. H\u00e4n saa aikaan sopusoinnun universumiin, jossa h\u00e4n toimii \u201dohjaajana\u201d. H\u00e4n loi ihmisen omaksi kuvakseen. H\u00e4nest\u00e4 puhutaan \u201dJumalan Tahtona\u201d, \u201dJumalan voimana tai energiana\u201d, ja erityisesti \u201dPelastajana\u201d, k\u00e4site, jolle Filonilla ei ole vastinetta. H\u00e4n on alusta asti \u201dihmiskunnan rakastaja (Protr. 6). Juuri H\u00e4n ilmaisi itsens\u00e4 Vanhan Testamentin teofanioissa. Ihmiseksi tulostaan asti H\u00e4n on kristittyjen Pelastaja, Ohjaaja ja Opettaja. toisin sanoen niille, jotka ovat vihityt valaistuksen pesussa. (P<\/span><\/span>\u00e6<\/span><\/span>d.1:26) todellisiin mysteereihin. H\u00e4nen pelastusopissaan kaste on selv\u00e4sti t\u00e4rke\u00e4mpi kuin lunastus Kristuksen veren kautta. Hyvin luonteenomaista on pelastuksen esitt\u00e4minen <\/span><\/span>kasvatuksellisena prosessina<\/i><\/span><\/span>, muiden n\u00e4k\u00f6kantojen ohella \u2013 samalla tavalla luonteenomainen koskien m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaa \u2013 pelastuksesta kuolemattomuuden saavuttamisena.<\/span><\/span><\/p>\n

Kolminaisuuden kolmannesta persoonasta Klemens sanoo vain v\u00e4h\u00e4n. Aleksandrialaiset itse asiassa tuskin tarvitsivat Kolmatta Persoonaa, sill\u00e4 Logos lis\u00e4ksi erotti Maailmansielun, platonilaisen Kolminaisuuden Kolmannen Persoonan ja stoalaisten Jumalan toiminnat platonilaisen <\/span><\/span>nous<\/i><\/span><\/span>\u00b4in toiminnoista, ja jos niin ei olisi, ei olisi l\u00e4heist\u00e4 samankaltaisuutta kristittyjen Pyh\u00e4n Hengen ja uusplatonisen psyyken v\u00e4lill\u00e4. Klemens muotoilee selityksen Pyh\u00e4n Hengen persoonasta, ja muutoin panee asian sivuun <\/span><\/span>thauma mystikon<\/i><\/span><\/span>\u00b4na (mystisen\u00e4 ihmeen\u00e4).<\/span><\/span><\/p>\n

Klemensin psykologia on platonista. Sielussa on kolme osaa, irrationaalinen sielu, j\u00e4rjellinen sielu ja <\/span><\/span>sperma pneumatikon<\/i><\/span><\/span> (hengellinen siemen). Kolmas on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 sama kuin Plotinuksen <\/span><\/span>kentron psykhis<\/i><\/span><\/span> (sielun tutkain) ja keskiajan mystisismin <\/span><\/span>synteresis<\/i><\/span><\/span> (tietoisuuden puhdas osa). Mutta Klemens pit\u00e4\u00e4 jumalallista inspiraatiota niin t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 j\u00e4rjelliselle sielulle, ett\u00e4 kolmiosainen luokittelu on tuskin tarpeen. Origenes hylk\u00e4\u00e4 sen. Klemens suojautuu yleist\u00e4 suuntausta vastaan yhdist\u00e4\u00e4 paha aineeseen. Ruumis ei ole luonnostaan paha, h\u00e4n sanoo, eik\u00e4 sielu luonnostaan hyv\u00e4. Paremminkin sielu on se, joka tahtoo, ja ruumis se, joka toimii. Sielun ennalta olosta ei ole mit\u00e4\u00e4n t\u00e4sm\u00e4llist\u00e4 toteamusta. Se j\u00e4tettiin Kirkossa avoimeksi kysymykseksi, ja luultavasti Klemens Origeneen tavoin oli taipuvainen uskomaan siihen, kuitenkaan hyv\u00e4ksym\u00e4tt\u00e4 Platonin oppia <\/span><\/span>metempsykoosista<\/i><\/span><\/span>, sielunvaelluksesta. H\u00e4n ei hyv\u00e4ksy periytyv\u00e4\u00e4 syyllisyytt\u00e4. Jumala rankaisee vain tahallisista synneist\u00e4. Kasteessa anteeksiannetut synnit ovat varsinaisesti rikkomuksia. Lapsikastetta ei mainita.<\/span><\/span><\/p>\n

Kaikkein omaper\u00e4isin piirre Klemensin etiikassa on h\u00e4nen oppinsa <\/span><\/span>kahdesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4<\/i><\/span><\/span>. T\u00e4m\u00e4 luokittelu oli yleinen tuon ajan useimmissa uskonnollisissa ja filosofisissa opetuksissa ja gnostikot paisuttivat sit\u00e4 ratkaisevaan eroon. Klemens on yht\u00e4 gnostisimin vastainen kuin huolehtivainen Platonin ja stoalaisten opin hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 ja eheytt\u00e4misest\u00e4. Usko ja tieto, alemman ja korkeamman el\u00e4m\u00e4n tieto vastaavasti, ovat itse kullekin tarpeellisia, ja l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4. Usko m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n \u201domaehtoiseksi aavistukseksi n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 asioista\u201d, \u201dyhdist\u00e4v\u00e4ksi my\u00f6ntymykseksi n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n kohteeseen\u201d, \u201dj\u00e4rjellisen valinnan perustaksi\u201d. \u201dVapaehtoisesti sen seuraaminen, mik\u00e4 on hy\u00f6dyllist\u00e4, on ensimm\u00e4inen ehto sen ymm\u00e4rt\u00e4miseksi\u201d. Ellei tieto perustu uskoon, se j\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u00e4lylliseksi my\u00f6ntymykseksi, eik\u00e4 ole luja eik\u00e4 tehokas. Vaikuttavat uskon voimat ovat toivo ja lapsen kunnioitus. \u201dJumala on oikeamielinen, koska h\u00e4n armahtavainen\u201d. Kuitenkin uskon tulee kulkea k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 tutkimuksen kanssa: el\u00e4v\u00e4n uskon luonne on kehitty\u00e4 tiedoksi (<\/span><\/span>gnoosis<\/i><\/span><\/span>). \u201dGnostikko\u201d on sen vuoksi t\u00e4ydellinen kristitty, sana, jota Klemens ei hylk\u00e4\u00e4 lahkolaisille, jotka lopulta monopolisoivat sen. Gnostikon muotokuva on l\u00f6ytyy Stromata VII:ssa. Se on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 Klemensin ymm\u00e4rt\u00e4miseksi opettajana, koska se ennakoi h\u00e4nen j\u00e4rjestelm\u00e4ns\u00e4 loppuosaa, jota ei milloinkaan teilattu. H\u00e4n ei kehitellyt gnostisismiaan, mutta h\u00e4n esittelee meille sen hedelm\u00e4t. Gnostikko on ihminen, jonka luonteen on muotoillut t\u00e4ydellinen uskonnon filosofia, johon varhaisemmat <\/span><\/span>Stromateis<\/i><\/span><\/span>\u00b4in kirjat ovat vain valmistelua.<\/span><\/span><\/p>\n

Gnostikon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on \u201dtulla Jumalan kaltaiseksi\u201d. Jumalallinen ominaisuus, jota h\u00e4n ajattelee, on korkeampi tieto, sellainen, jonka kohteena on \u201dj\u00e4rkeenk\u00e4yp\u00e4 maailma\u201d. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohdassa h\u00e4n sanoo (Strom. II: 47) enemm\u00e4n kristillisell\u00e4 kielell\u00e4, ett\u00e4 korkeinta mietiskely\u00e4 on tieto Jumalasta, jota ei voi erottaa H\u00e4nen kaltaisuudestaan. Stoalaisessa muodossa h\u00e4n sanoo (Strom. IV:39), ett\u00e4 <\/span><\/span>gnosis<\/i><\/span><\/span> on sielun hallitsevan kyvyn puhdistaminen, ja kaikkialla vaaditaan moraalisen harjoituksen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 viel\u00e4 enemm\u00e4n kuin \u00e4lyllisen. Seitsem\u00e4nness\u00e4 kirjassa gnostisen luonteen \u201dohjenuorien\u201d sanotaan olevan \u201dyst\u00e4v\u00e4llisyys, hyv\u00e4ntahtoisuus ja jalo antaumus\u201d, ja \u201dgnostisten kykyjen tulokset\u201d ovat \u201dtiet\u00e4minen, mik\u00e4 on oikein\u201d, \u201dsen tekeminen, mik\u00e4 on oikein\u201d ja \u201dtoisten auttaminen sen tekemiseen\u201d. \u201dTodellinen kilvoittelija on se, joka suurella stadionilla, t\u00e4ss\u00e4 kauniissa maailmassa, kruunataan kaikkien himojensa suuresta voittamisesta\u201d. H\u00e4nt\u00e4 vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 hyveen valinneilla sieluilla tapahtuu aina kehityst\u00e4 parempaan, kunnes heist\u00e4 tulee Suuri Ylipappi Is\u00e4n eteishallissa. Erityist\u00e4 painotusta pannaan kahdelle sanalle, <\/span><\/span>apatheia<\/i><\/span><\/span> ja <\/span><\/span>agape<\/i><\/span><\/span>, joista edellinen on t\u00e4ydellist\u00e4 pid\u00e4ttyvyytt\u00e4, kun himoja ei en\u00e4\u00e4 edes tunnu, ja j\u00e4lkimm\u00e4inen on koko kristillisen el\u00e4m\u00e4n huipentuma, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, joka uskon, alun tavoin, ei en\u00e4\u00e4 ole opetuksen asia. Huomautus, ett\u00e4 Klemens korottaa \u00e4lyn rakkauden yl\u00e4puolelle, ei ole totta. Jumalan \u201d\u00e4lyllinen rakastaminen\u201d suo t\u00e4ydellisen tyydytyksen kaikille kyvyillemme, ja yhdist\u00e4\u00e4 koko persoonallisuuden. \u201dK\u00e4ytt\u00e4ytyminen seuraa tietoa yht\u00e4 varmasti kuin varjo seuraa ruumista. Tahtoa ei j\u00e4tet\u00e4 huomiotta. Usko ensimm\u00e4isess\u00e4 esimerkiss\u00e4 on tahdon asia ja tiedon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n perusta, yl\u00e4rakenne (Strom. II:11; V:2; VII: 55): \u201dmutta molemmat ovat Kristus, perusta ja my\u00f6s yl\u00e4rakenne\u201d. Uskoa on korkeammassa ja alemmassa muodossa (Strom. II:48).<\/span><\/span><\/p>\n

Ajattelijana Klemens on mit\u00e4 t\u00e4rkein, uskonnon synkretistisen filosofian luojana, platonismin ja stoalaisuuden kristinuskon muottiin sulauttajana. Stoalaisuudessa h\u00e4n l\u00f6ysi j\u00e4rjellisen uskonnon, moralismin ja rationalismin, vallitsevan kiinnostuksen psykologiaan ja puolustuspuheisiin, platonismissa kosmologian, opin ilmoituksesta, lunastuksesta ja pelastuksesta, ja mietiskelyst\u00e4 korkeimpana asteena.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Origenes<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Epifanius sanoo Origeneen olleen (<\/span><\/span>Origenes Admandius<\/i><\/span><\/span> – j\u00e4lkimm\u00e4inen on oikea nimi) rodultaan egyptil\u00e4inen, joka ei luultavasti kuitenkaan tarkoita, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ollut kopti. Porfyrius nimitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 \u201dkreikkalaiseksi\u201d, ja h\u00e4nen is\u00e4ll\u00e4\u00e4n marttyyri Leonideksell\u00e4 on kreikkalainen nimi. H\u00e4n syntyi n. 185 ja kasvatettiin huolellisesti kristityksi ja h\u00e4nest\u00e4 tuli Pant<\/span><\/span>\u00e6<\/span><\/span>uksen ja Klemensin oppilas, ja jo 18-vuotiaana toimi muodollisesti Katekeettisen koulun johtajana Severuksen vainojen karkotettua vanhemmat opettajat. H\u00e4n toimi monia vuosia raskaassa, p\u00e4\u00e4asiassa Raamatun tutkimus- ja opetusty\u00f6ss\u00e4. Mutta h\u00e4n itse osallistui Ammonius Sakkaksen luentoihin, ja h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n avusti monet ei-kristityt. Vuonna 215 h\u00e4net karkotti Egyptist\u00e4 roskajoukon v\u00e4kivaltaisuudet, ja h\u00e4n opetti jonkin aikaa Kesareassa, jopa saarnasi kirkoissa, vaikkakin oli viel\u00e4 maallikko, kunnes Demetrius kutsui h\u00e4net uudelleen Aleksandriaan. Palattuaan h\u00e4n omistautui p\u00e4\u00e4asiassa kirjoittamaan Raamatun kommentaareja ja j\u00e4tti avustajalleen Heraklakselle enimm\u00e4n osan katekeettisista opetuksistaan. Sill\u00e4 v\u00e4lin h\u00e4nen suhteensa Demetriuksen kanssa j\u00e4nnittyiv\u00e4t, ja h\u00e4n itse hy\u00f6tyi kutsusta saapua Palestiinaan, Kreikkaan ja V\u00e4h\u00e4- Aasiaan (n. 227). Palestiinassa h\u00e4n sai m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset sik\u00e4l\u00e4iselt\u00e4 piispalta ilman Demetriuksen hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kirkonmies n\u00e4rk\u00e4styi h\u00e4nen toiminnastaan niskoitteluna, ja Origenes l\u00e4hti Aleksandriasta loppui\u00e4kseen vuonna 231. Egyptin synodi tuomitsi h\u00e4net ja julisti jopa h\u00e4nen pappeutensa p\u00e4tem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Mutta h\u00e4nen tuomiotaan paheksuttiin Palestiinassa, jossa h\u00e4n ty\u00f6skenteli Kesareassa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viimeiset 20 vuotta. H\u00e4nt\u00e4 kidutettiin ja pantiin vankilaan Deciuksen vainojen aikaan (250), ja h\u00e4n kuoli terveyden heikentymiseen Tyyrossa vuonna 253.<\/span><\/span><\/p>\n

Origeneen kirjoitukset<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Origenealainen riita aiheutti sen, ett\u00e4 useimmat suuren aleksandrialaisen kirjalliset tuotteet katosivat. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neist\u00e4 useimmat ovat s\u00e4ilyneet, ei alkuper\u00e4isell\u00e4 kreikan kielell\u00e4, vaan latinalaisina k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksin\u00e4. T\u00e4ydellinen lista h\u00e4nen kirjoituksistaan, jonka Eusebius lis\u00e4si yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja opettajansa Pamfiluksen el\u00e4m\u00e4kertaan, on my\u00f6s kadonnut. Jeromen, joka k\u00e4ytti sit\u00e4, mukaan kirjoitelmia oli kaksi tuhatta. Epifanius arvioi h\u00e4nen kirjalliset tuotteensa kuudeksi tuhanneksi. Tunnemme vain kahdeksansadan nimet, jotka ovat yksityiskohtaisesti merkitty luetteloon pyh\u00e4n Jeromen kirjeess\u00e4 Paulalle. Origeneella ei olisi ollut keinoja julkaista niin valtavaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ellei h\u00e4nell\u00e4 olisi ollut varakkaita yst\u00e4vi\u00e4. Erityisesti Ambrosius, jonka h\u00e4n k\u00e4\u00e4nnytti valentinolaisten harhaopista, mahdollisti h\u00e4nen yhdist\u00e4\u00e4 kirjalliseen toimintaansa seitsem\u00e4n tai useampia pikakirjoittajia luentosaliinsa.<\/span><\/span><\/p>\n

Tuosta ajasta alkaen Origeneen kommentaarit jumalallisista kirjoituksista saivat alkunsa, Ambrosiuksen aloitteesta, joka ei ainoastaan tarjonnut h\u00e4nelle ylenm\u00e4\u00e4rin lukemattomia kehotuksia ja rohkaisuja, vaan my\u00f6s toimitti h\u00e4nelle suurin m\u00e4\u00e4rin sellaista, mik\u00e4 h\u00e4nelle oli tarpeen. Sill\u00e4 kun h\u00e4n saneli, saatavilla oli valmiina enemm\u00e4n kuin seitsem\u00e4n pikakirjoittajaa, jotka vuorottelivat m\u00e4\u00e4r\u00e4tyin aikav\u00e4lein, ja yht\u00e4 monta puhtaaksikirjoittajaa, samoin kuin taitavia kaunokirjoitustaitoisia tytt\u00f6j\u00e4, joille kaikille Ambrosius korvasi kitsastelematta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t v\u00e4lineet.<\/span><\/span><\/p>\n

Jo el\u00e4ess\u00e4\u00e4n Origenes tunnustettiin kirkon nerokkaimmaksi teologiksi. H\u00e4nen vaikutustaan oli mahdotonta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n ei puhuttu niin suurella innostuksella ja kunnioituksella kuin h\u00e4nest\u00e4. Kaikki harhaoppiset vetosivat h\u00e4neen. Kuitenkin Origenes itse tahtoi ehdottomasti olla puhdasoppinen kristitty. Sit\u00e4 osittaa se, ett\u00e4 h\u00e4n antoi suuren merkityksen kirkolliselle opetukselle. H\u00e4n my\u00f6s piti virhett\u00e4 opissa raskaampana rikkomuksena kuin moraalista lankeamista. Monet h\u00e4nen kirjoituksistaan ovat improvisoituja, esimerkiksi luennot, joita toiset merkitsiv\u00e4t muistiin. Origenes kirjoittaa usein pitk\u00e4veteisesti ja pikkutarkasti. Teoksissa ilmenee aika ajoin ristiriitaisuuksia, koska h\u00e4nell\u00e4 oli tapana puhua eri tavalla yksinkertaiselle kansalle ja eri tavalla \u201dt\u00e4ydellisille\u201d<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Eksegeettiset teokset<\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Origenes on Kirkon ensimm\u00e4inen tieteellinen eksegeetti. H\u00e4n kirjoitti Vanhan ja Uuden testamentin kaikista kirjoista ja kolmessa eri kirjallisessa muodossa: skolioat, jotka ovat lyhyit\u00e4 selityksi\u00e4 vaikeista kappaleista, saarnat eli homiliat ja kommentaarit. N\u00e4ist\u00e4 kaikista on s\u00e4ilynyt hyvin v\u00e4h\u00e4n. Er\u00e4it\u00e4 skolioita ja homilioita on l\u00f6ydetty keskiaikaisista niin sanotuista \u201dcatenoista\u201d, loput latinankielisin\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksin\u00e4 tai fragmentteina.<\/span><\/span><\/p>\n

Skoliat <\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Jeromen mukaan Origenes kirjoitti skoliat 2. Mooseksen kirjaan, 3. Mooseksen kirjaan, Jesajaan, psalmeihin 1-15, Saarnaajan kirjaan ja Johanneksen evankeliumiin. Rufinus sis\u00e4llytti joitakin 4. Mooseksen kirjaan k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4\u00e4n Origeneen tuota kirjaa koskevista saarnoista. Mit\u00e4\u00e4n ei ole s\u00e4ilynyt meille siit\u00e4 kokonaisuudessaan. <\/span><\/span><\/p>\n

Homiliat <\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Homiliat ovat saarnoja valituista Raamatun luvuista tai kappaleista, joita h\u00e4n piti liturgisissa kokouksissa. Sokrateen mukaan h\u00e4n saarnasi joka keskiviikko ja perjantai, mutta Origeneen el\u00e4m\u00e4kerran kirjoittaja Pamfilus kertoo, ett\u00e4 h\u00e4n teki niin melkein joka p\u00e4iv\u00e4. N\u00e4in h\u00e4nelt\u00e4 j\u00e4i esityksi\u00e4 melkein kaikista Raamatun kirjoista. Kuitenkin vain kaksikymment\u00e4 Jeremiaasta ja yksi 1. Sam. 28: 3 -25:sta ovat s\u00e4ilyneet kreikaksi. On l\u00f6ydetty katkelmia alkukielell\u00e4 my\u00f6s Luukkaan evankeliumin 35. saarnan p\u00e4\u00e4t\u00f6sjaksosta ja Matteuksen evankeliumin kahdennestakymmenennest\u00e4viidennest\u00e4. S\u00e4ilynyt on my\u00f6s kuusitoista 1. Mooseksen kirjasta, kolmetoista 2. Mooseksen kirjasta, kuusitoista 3. Mooseksen kirjasta, kaksikymment\u00e4kahdeksan4. Mooseksen kirjasta, kaksikymment\u00e4kuusi Joosuasta, yhdeks\u00e4n Tuomarien kirjasta ja yhdeks\u00e4n psalmeista Rufinuksen latinalaisena k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4 ja j\u00e4ljell\u00e4 on viel\u00e4 kaksi Korkeasta Veisusta, yhdeks\u00e4n Jesajasta, nelj\u00e4toista Jeremiaasta, nelj\u00e4toista Hesekielist\u00e4, ja erityisesti kolmekymment\u00e4yhdeks\u00e4n Luukkaan evankeliumista pyh\u00e4n Jeromen latinakielisen\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4. Kaksikymment\u00e4 katkelmaa Jobista on s\u00e4ilynyt latinankielisen\u00e4 pyh\u00e4lt\u00e4 Hilary Poitiersilaiselta ja yksi 1. Sam. 1- 2:sta tuntemattoman kirjailijan latinakielisen\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4. On my\u00f6s olemassa osia Jeremiaasta, Samuelin kirjan 1-2: sta, Kuninkaiden kirjan 1-2:sta, 1. Korinttilaiskirjeest\u00e4 ja heprealaiskirjeest\u00e4. Monia otteita kreikaksi ja latinaksi on tunnistettavissa Catenae\u00b4ssa ja niit\u00e4 muokataan tutkimuksen kuluessa ja materiaalia toimitettaessa. Kokonaismenetys on kuitenkin suunnaton. 574 homiliasta vain 20 on s\u00e4ilynyt alkuper\u00e4isell\u00e4 kreikankielell\u00e4 ja 388 homiliasta ei nykyisin ole edes latinakielist\u00e4 versiota. Kuitenkin k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevat homiliat ovat suuriarvoisia, koska ne esitt\u00e4v\u00e4t kirjoittajansa uudessa valossa, innokkaana saamaan hengellist\u00e4 ruokaa kirjoitusten selitt\u00e4misest\u00e4 uskovien rakennukseksi ja sielujen huolenpidoksi. Teokset kuuluvat siten kristinuskon hengellisyyden ja mystiikan historiaan paremminkin kuin raamattutieteeseen. N\u00e4iden puheiden j\u00e4sentely, laatu ja ulkoinen muoto ovat selke\u00e4t ilman j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n puhetaidollisista koukeroista. Keskusteleva s\u00e4vy on vallitseva ja j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neist\u00e4 saarnoista ilmenee merkkej\u00e4 puhutusta kielest\u00e4, sellaisena kuin pikakirjoittajat ovat sen merkinneet muistiin.<\/span><\/span><\/p>\n

Kommentaarit <\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Jos homiliat palvelivat yleistajuisen mielenylennyksen tarkoitusta, kommentaarit kirjoitettiin antamaan tieteellinen raamatunselitys. Ne ovat outo sekoitus kielitieteellisi\u00e4, tekstiin pit\u00e4ytyvi\u00e4, historiallisia, sananselitysopillisia muistiinpanoja ja teologisia ja filosofisia huomioita. Kirjailijan t\u00e4rkein kiinnostuksen kohde ei ole kirjallinen, vaan mystinen merkitys, mink\u00e4 h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 allegorista menetelm\u00e4\u00e4. Vaikka h\u00e4n siten lankeaa moniin tulkintavirheisiin, h\u00e4nen ymm\u00e4rt\u00e4myksens\u00e4 Raamatun kirjojen sis\u00e4isest\u00e4 tarkoituksesta osoittaa, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli runsaasti hengellisen tarkkan\u00e4k\u00f6isyyden lahjaa, mik\u00e4 monilta my\u00f6hemmilt\u00e4 kirkollisilta kirjoittajilta puuttuu. Valitettavasti n\u00e4ist\u00e4 pitemmist\u00e4 kommentaareista on viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n j\u00e4ljell\u00e4 kuin saarnoista. Yht\u00e4k\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei ole s\u00e4ilynyt t\u00e4ydellisen\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Kommentaari Matteuksen evankeliumiin, jonka h\u00e4n sepitti kaksikymment\u00e4viisi kirjaa k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4ksi Kesareassa vuoden 244 j\u00e4lkeen, on kreikankielisen\u00e4 s\u00e4ilynyt vain kahdeksan, nimitt\u00e4in 10 -17, jotka k\u00e4sittelev\u00e4t Matt. 13:36 \u2013 27:65.<\/span><\/span><\/p>\n

Kommentaari Johanneksen evankeliumiin, joka muodostui ainakin kolmestakymmenest\u00e4kahdesta kirjasta, ja jonka h\u00e4n omisti yst\u00e4v\u00e4lleen Ambrosiukselle. Ensimm\u00e4iset nelj\u00e4 osaa kirjoitettiin luultavimmin Aleksandriassa vuosien 226 ja 229 v\u00e4lill\u00e4, viides ehk\u00e4 Id\u00e4n matkan aikana 230 \u2013 231, kuudennen keskeytti h\u00e4nen maanpakonsa seuraavana vuonna, ja loput kirjoitettiin Kesareassa. Teos on hyvin t\u00e4rke\u00e4 tutkimukselle Origeneesta mystikkona ja h\u00e4nen k\u00e4sityksest\u00e4\u00e4n sis\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Origenes kirjoitti my\u00f6s viisitoista kirja k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4n Kommentaarin l\u00e4hetyskirjeeseen roomalaisille. Alkuper\u00e4isest\u00e4 kreikankielisest\u00e4 on vain katkelmia j\u00e4ljell\u00e4 Kairon l\u00e4helt\u00e4 Turasta 1941 l\u00f6ydetyss\u00e4 papyruksessa, pyh\u00e4ll\u00e4 Basileioksella, Catanae\u00b4ssa ja raamatun k\u00e4sikirjoituksessa, joka l\u00f6ytyi Athos- vuorelta. On my\u00f6s hyvin vapaa latinankielinen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s t\u00e4st\u00e4 Rufinuksen teoksesta, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ainoastaan kymmenen kirjaa ja korvaa latinankielisell\u00e4 versiolla l\u00e4hetyskirjeest\u00e4 roomalaisille Origeneen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n kreikankielisen tekstin. Luultavasti t\u00e4m\u00e4 kommentaari kirjoitettiin ennen vuotta 244.<\/span><\/span><\/p>\n

Vanhan testamentin lukuisista tulkinnoista, jotka Origenes kirjoitti, on vain osa h\u00e4nen Kommentaaristaan Korkeaan Veisuun, kirjat 1- 4, Rufinuksen latinankielisen\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4 vuodelta 410. Origenes n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kirjoittaneen ensimm\u00e4iset viisi kirjaa Ateenassa noin vuonna 240, kun taas muut viisi kirjoitettiin v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin Kesareassa. Pyh\u00e4 Jerome, joka k\u00e4\u00e4nsi kaksi saarnaa Korkeasta Veisusta latinaksi, piti t\u00e4t\u00e4 kommentaaria eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 suuren aleksandrialaisen raamatunselitysteoksena. Origeneen allegorinen tulkinta n\u00e4kee Salomonissa Kristuksen esikuvan. Kun kahdessa esitelm\u00e4ss\u00e4, jotka Jeromen versiosta ovat s\u00e4ilyneet, Kirkkoa pidet\u00e4\u00e4n enimm\u00e4kseen Kristuksen morsiamena, kauttaaltaan Rufinuksen k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kommentaarissa pidet\u00e4\u00e4n ennen kaikkea yksityist\u00e4 kristityn sielua Kristuksen puolisona.<\/span><\/span><\/p>\n

Kadonneet kommentaarit<\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Origenes kirjotti my\u00f6s kolmetoista kirjaa 1. Mooseksen kirjasta, nelj\u00e4kymment\u00e4kuusi nelj\u00e4st\u00e4kymmenest\u00e4yhdest\u00e4 psalmista, kolmekymment\u00e4 Jesajasta, viisi Valitusvirsist\u00e4, joista Eusebius tiesi, kaksikymment\u00e4viisi Hesekielist\u00e4, ainakin kaksikymment\u00e4viisi Eusebiuksen mainitsemaa pienist\u00e4 profeetoista, viisitoista Luukkaasta, viisi galatalaiskirjeest\u00e4, kolme efesolaiskirjeest\u00e4, lis\u00e4ksi muita filippil\u00e4iskirjeest\u00e4, kolossalaiskirjeest\u00e4, tessalonikalaiskirjeist\u00e4, kirjeest\u00e4 heprealaisille, Titukselle ja Filemonille. N\u00e4ist\u00e4 kaikista on vain pieni\u00e4 osia s\u00e4ilynyt Catenae\u00b4ssa, my\u00f6hempien kirkollisten kirjoittajien lainauksissa ja raamatun k\u00e4sikirjoituksissa. 291:st\u00e4 kreikankielisest\u00e4 kommentaarista 275 on kadonnut ja hyvin v\u00e4h\u00e4n s\u00e4ilynyt latinakielisen\u00e4. Kommentaarin kreikankielisest\u00e4 tekstist\u00e4 Kuningasten kirjoihin l\u00f6ydettiin osia Turassa 1941. Origeneen nimiin pantu Kommentaari Jobista ja viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 olevana latinankielisen\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4 kolme kirjaa k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4 j\u00e4\u00e4nn\u00f6s eiv\u00e4t ole aitoja.<\/span><\/span><\/p>\n

Apologeettiset teokset<\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Origeneen kaikkein t\u00e4rkein apologeettinen tutkielma on kahdeksasta kirjasta koostuva Kelsosta vastaan. T\u00e4m\u00e4n teoksen Origenes kirjoitti l\u00e4hes 60- vuotiaana yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Ambrosiuksen pyynn\u00f6st\u00e4. Se kumoaa Tosi puheen, jonka pakanafilosofi Kelsus suuntasi kristittyj\u00e4 vastaan noin vuonna 178. Kelsuksen teos on joutunut kadoksiin, mutta se voitaisiin melkein kokonaan kirjoittaa uudelleen Origeneen lainauksista, jotka ovat m\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n kolme nelj\u00e4sosaa tekstist\u00e4. Kelsuksen tarkoitus oli k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 kristittyj\u00e4 h\u00e4p\u00e4isem\u00e4ll\u00e4 heit\u00e4 pois uskonnostaan. H\u00e4n ei toista kansanomaisia herjauksia. H\u00e4n oli tutkinut aihettaan, lukenut Raamattua ja monia kristittyj\u00e4 kirjoja. H\u00e4n tuntee eron Kirkon enemmist\u00f6n ja gnostilaisten lahkojen v\u00e4lill\u00e4. H\u00e4n on kekseli\u00e4s vastustaja, joka osoittaa suurta taitoa eik\u00e4 unohda mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on sanottavissa uskoa vastaan. Se on ensimm\u00e4inen hy\u00f6kk\u00e4ys juutalaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta vuoropuhelusta, jossa juutalaiset tuovat esiin vastav\u00e4itteens\u00e4 Jeesusta Kristusta kohtaan. Sitten Kelsus tekee ehdotuksen omasta puolestaan t\u00e4ydellisell\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksell\u00e4 kristillist\u00e4 ett\u00e4 juutalaista uskoa vastaan. H\u00e4n pilkkaa Messias-ideaa ja pit\u00e4\u00e4 Jeesusta petkuttajana ja taikurina. H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 Kristuksen aivan tavalliseksi ihmiseksi, jolle omistetut yliluonnolliset piirteet ovat h\u00e4nen ensimm\u00e4isten seuraajiensa kuvittelua. Kristinuskon nopea levi\u00e4minen selittyy Kelsuksen mukaan siit\u00e4 pelosta, jonka oppimattomissa ihmisiss\u00e4 synnytti oppi viimeisest\u00e4 tuomiosta ja helvetin tulesta. Platonilaisena filosofina h\u00e4n puolustaa kreikkalaisen jumalanpalveluksen ja filosofian silmiinpist\u00e4v\u00e4\u00e4 paremmuutta. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ankaraa kritiikki\u00e4 evankeliumia kohtaan, erityisesti kaikkea sit\u00e4 kohtaan, mik\u00e4 k\u00e4sittelee Kristuksen yl\u00f6snousemusta ja selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 apostolit ja heid\u00e4n seuraajansa olivat keksineet t\u00e4m\u00e4n taikauskon. H\u00e4n ei torju kaikkea, mit\u00e4 kristinusko opettaa. H\u00e4n esimerkiksi hyv\u00e4ksyy sen etiikan ja Logos- opin. H\u00e4n haluaa sallia kristinuskon pysyv\u00e4n olemassa sill\u00e4 ehdolla, ett\u00e4 kristityt luopuvat poliittisesta ja uskonnollisesta erist\u00e4ytyneisyydest\u00e4\u00e4n ja alistuvat Rooman yleisen uskonnon alamaisuuteen. H\u00e4nen p\u00e4\u00e4huolensa juontaa juurensa tosiasiasta, ett\u00e4 he saavat aikaan hajaannusta valtiossa heikent\u00e4en keisaria jakautumisella. Niinp\u00e4 h\u00e4n lopettaa kehottamalla kristittyj\u00e4 auttamaan hallitsijaa ja ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kanssaan oikeuden puolustamiseksi, taistelemaan h\u00e4nen puolestaan, ja jos h\u00e4n vaatii, taistelemaan h\u00e4nen alaisuudessaan tai johtamaan sotajoukkoa yhdess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan, ottamaan vastaan virka maan hallinnossa, jos sit\u00e4 vaaditaan lain puolustamiseksi ja uskonnon vahvistamiseksi.<\/span><\/span><\/p>\n

N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 Tosi puhe ei vaikuttanut paljoakaan niihin, joille se oli osoitettu. Kelsuksen aikaiset kristilliset kirjailijat eiv\u00e4t koskaan viittaa siihen. Noin vuonna 246 jKr. Origeneen yst\u00e4v\u00e4 Ambrosius pyysi opettajaansa vastaamaan siihen siit\u00e4 pelosta, ett\u00e4 muutamat Kelsuksen purevat lausumat saattaisivat tuottaa vahinkoa. Origenes, joka siihen asti ei ollut kuullutkaan teoksesta eik\u00e4 sen kirjoittajasta, ei ollut aluksi ollenkaan vakuuttunut, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olisi oikea tapa Kelsuksen torjumiseksi:<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dKun v\u00e4\u00e4r\u00e4t todistajat todistivat meid\u00e4n Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta vastaan, H\u00e4n ei avannut suutaan; ja kun per\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 syyt\u00f6ksi\u00e4 esitettiin H\u00e4nt\u00e4 vastaan, H\u00e4n ei vastannut sanaakaan uskoen, ett\u00e4 H\u00e4nen koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja esiintymisens\u00e4 juutalaisten joukossa olisi parempi kumoaminen kuin mik\u00e4\u00e4n vastaus v\u00e4\u00e4riin todistuksiin, tai mik\u00e4\u00e4n muodollinen puolustus syyt\u00f6ksi\u00e4 vastaan. Ja tied\u00e4n nyt, kunnioitettava Ambrosiukseni, miksi halusit minun kirjoittavan vastauksen Kelsuksen esitt\u00e4miin v\u00e4\u00e4riin syyt\u00f6ksiin kristittyj\u00e4 vastaan ja h\u00e4nen kirjoitelmassaan Kirkon uskoa vastaan kohdistamiin syytteisiin, ik\u00e4\u00e4n kuin itse tosiasiat eiv\u00e4t kumoaisi selv\u00e4sti ja oppi vastaisi paremmin kuin mik\u00e4\u00e4n kirjoitus, ymm\u00e4rt\u00e4en sek\u00e4 v\u00e4\u00e4rien lausuntojen h\u00e4vi\u00e4v\u00e4n j\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 syytteille mit\u00e4\u00e4n uskottavuutta tai paikkansapit\u00e4vyytt\u00e4\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dSill\u00e4 en tied\u00e4 mihin arvoon asettaa sellainen, joka tarvitsee kirjoihin kirjoitettuja perusteluja vastaukseksi Kelsuksen kristittyj\u00e4 vastaan esitt\u00e4miin syyt\u00f6ksiin, v\u00e4ltty\u00e4kseen horjumasta uskossaan ja vahvistuakseen siin\u00e4. Mutta joka tapauksessa, koska niiden suuressa joukossa, joita pidet\u00e4\u00e4n uskovina saattaa l\u00f6yty\u00e4 sellaisia henkil\u00f6it\u00e4 joiden usko n\u00e4ytt\u00e4isi horjuneen ja sortuneen Kelsuksen kirjoituksista, mutta joka olisi saattanut s\u00e4ily\u00e4 niihin vastaamalla sen luonteisesti kuin kumoamalla h\u00e4nen lausumansa ja esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 totuuden, olemme katsoneet oikeaksi taipua m\u00e4\u00e4r\u00e4yksesi edess\u00e4 ja laatia vastaus kirjoitelmaan, jonka l\u00e4hetit, mutta josta en luule kenenk\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n filosofiaan tutustuneen pit\u00e4v\u00e4n sit\u00e4 \u201dTosi puheena\u201d, kuten Kelsus on sen otsikoinut\u201d. <\/span><\/span><\/p>\n

\u201dT\u00e4t\u00e4 kirjaa ei ole kirjoitettu niille, jotka ovat t\u00e4ydellisi\u00e4 uskovaisia, vaan sellaisille, jotka eiv\u00e4t joko ole kokonaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 kristinuskosta eik\u00e4 niille, jotka ovat, kuten apostoli nimitt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 (Room. 14:1), \u201duskossaan heikkoja\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

N\u00e4ill\u00e4 sanoilla Origenes viittaa heihin ja siihen, mist\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4n ryhtyi t\u00e4h\u00e4n v\u00e4\u00e4rien lausuntojen kumoamiseen, kun h\u00e4n oli jo i\u00e4lt\u00e4\u00e4n yli kuusikymment\u00e4 vuotta. H\u00e4nen menetelm\u00e4n\u00e4\u00e4n on seurata Kelsuksen todisteluja kohta kohdalta niin ett\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nen vastauksensa kritiikkiin ei tunnu kovinkaan vakuuttavalta ja toisinaan ahdasmieliselt\u00e4. Kuitenkin kokonaisvaikutelma ilment\u00e4\u00e4 syv\u00e4\u00e4 uskonnollisuutta ja persoonallisuutta, joka yhdist\u00e4\u00e4 uskon ja tiedon siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 pakanalliset vastustajat joutuvat h\u00e4nen varjoonsa, ja joka saa lukijan puolelleen rauhallisuudellaan ja kunnioittavalla s\u00e4vyll\u00e4\u00e4n. Kelsus tosikreikkalaisena, ylpe\u00e4n\u00e4 saavutuksistaan helleenisen filosofian alalla \u201dja antaen vaikutelman rehellisyydest\u00e4, ei arvostele kristinuskoa siit\u00e4, ett\u00e4 se on l\u00e4ht\u00f6isin barbaarien parista, vaan suo kunniaa heille siit\u00e4, ett\u00e4 ovat kyenneet keksim\u00e4\u00e4n sellaisia oppeja. T\u00e4h\u00e4n h\u00e4n kuitenkin mainitsee lis\u00e4ksi, ett\u00e4 kreikkalaiset ovat taitavampia kuin ketk\u00e4\u00e4n muut arvioidessaan, vakiinnuttaessaan ja soveltaessaan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n barbaarikansojen keksint\u00f6j\u00e4. Origenes vastaa h\u00e4nelle seuraavalla tavalla:<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dEvankeliumi on todiste itsess\u00e4\u00e4n, jumalallisempi kuin mik\u00e4\u00e4n kreikkalaisen dialektiikan aikaansaama. Ja t\u00e4t\u00e4 erinomaista menetelm\u00e4\u00e4 apostolit nimitt\u00e4v\u00e4t \u201dHengen ja voiman osoitukseksi\u201d: \u201dHengen\u201d- profetioiden vuoksi, jotka riitt\u00e4v\u00e4t saamaan aikaan uskoa jokaisessa, joka lukee niit\u00e4, erityisesti niist\u00e4 asioista jotka kertovat Kristuksesta; ja \u201dvoiman\u201d \u2013 merkkien ja ihmeiden vuoksi, joita on tehty, kuten voidaan todistaa sek\u00e4 monilla muilla perusteilla ett\u00e4 sill\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4iv\u00e4hdyksi\u00e4 niist\u00e4 on yh\u00e4 s\u00e4ilynyt niiden joukossa, joiden el\u00e4m\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4telee evankeliumin ohjeet. Kristuksen jumalallisuus k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi ei vain H\u00e4nen suorittamistaan ihmeist\u00e4 ja profetioista, jotka H\u00e4ness\u00e4 t\u00e4yttyiv\u00e4t, vaan my\u00f6s Pyh\u00e4n Hengen voimasta, joka toimii kristityiss\u00e4:<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dJa kristittyjen joukossa on yh\u00e4 s\u00e4ilynyt j\u00e4lki\u00e4 tuosta pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4, joka ilmestyi kyyhkysen muodossa. He karkottavat pahoja henki\u00e4 ja parantavat monella tapaa ja n\u00e4kev\u00e4t etuk\u00e4teen tiettyj\u00e4 tapahtumia, Logoksen tahdon mukaan. Ja vaikka Kelsus ja juutalaiset, joille h\u00e4n on esitt\u00e4ytynyt, saattavat kohdella pilkaten sit\u00e4, mit\u00e4 aion sanoa, sanon siit\u00e4 huolimatta \u2013 ett\u00e4 monet ovat k\u00e4\u00e4ntyneet kristinuskoon ik\u00e4\u00e4n kuin heid\u00e4n tahtonsa vastaisesti, aivan kuin er\u00e4\u00e4nlainen henki olisi yht\u00e4kki\u00e4 muuttanut heid\u00e4n mielens\u00e4 opetuksen vihamielisyydest\u00e4 valmiuteen kuolla sen puolustamiseksi\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

Usko Kristukseen ja kristinoppi edellytt\u00e4v\u00e4t armoa: \u201dJumalan sana (1. Kor 2:4) selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 saarnaaminen, vaikkakin itsess\u00e4\u00e4n totuutta ja uskolle mit\u00e4 arvokkainta, ei ole riitt\u00e4v\u00e4 saavuttamaan ihmissyd\u00e4nt\u00e4, ellei m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 voimaa anneta Jumalasta puhuvalle ja armo ilmene h\u00e4nen sanoistaan; ja ainoastaan jumalallisesta voimasta n\u00e4in tapahtuu niiss\u00e4, jotka puhuvat voimallisesti. Profeetta sanoo 67. psalmissa, ett\u00e4 \u201dHerra antaa sanan suurella voimalla niille, jotka saarnaavat\u201d. Jos sitten olisi my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 samat opetukset ovat l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 kreikkalaisten kuin omissakin kirjoituksissamme, kuitenkaan niill\u00e4 ei ole samaa puoleensavet\u00e4v\u00e4\u00e4 ja ihmisten sieluja taivuttavaa voimaa seuraamaan heit\u00e4\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

Vastatessaan Kelsuksen kirjoitukseen Origenes kumoaa h\u00e4net lause lauseelta. H\u00e4nen perustelunsa ovat joissakin kohdin kenties heikkoja, vaikka h\u00e4nen sanan k\u00e4ytt\u00f6ns\u00e4 on rauhallista, vakaata ja syv\u00e4sti oppinutta. H\u00e4n vetoaa yhten\u00e4\u00e4n kristittyjen parantamiin riivattuihin ja sairaisiin sek\u00e4 uskovaisten el\u00e4m\u00e4ntapojen puhtauteen todistaakseen kristillisyyden totuudellisuudesta. H\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 kristittyj\u00e4 taivaallisiksi valoiksi maailmassa. <\/span><\/span><\/p>\n

Erityisen kiinnostavaa on huomioida Origeneen vastaus Kelsukselle koskien asennetta hallintovaltaan. Koska roomalaisen hallinnon rakenne oli l\u00e4heisesti yhteydess\u00e4 pakanauskontoon, kristityt luonnollisesti olivat hyvin varautuneita kaikkeen poliittisluonteiseen n\u00e4hden. Kun Kelsus t\u00e4hdent\u00e4\u00e4 lakia ja maallisen vallan arvovaltaa, Origenes painottaa, ett\u00e4 kuuliaisuutta sen k\u00e4skyj\u00e4 kohtaan voidaan vaatia vain, jos ne eiv\u00e4t ole ristiriidassa jumalallisen lain kanssa. Siin\u00e4, miss\u00e4 Kelsus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan palava is\u00e4nmaan yst\u00e4v\u00e4, Origenes vaikuttaa lukijaan kosmopoliittina, jolle kansojen ja keisarikuntien historia on Jumalan ohjaaman ihmiskunnan historiaa. Vastauksessaan Kelsukselle n\u00e4ihin asioihin Origeneessa n\u00e4kyy Platonin vaikutusta, jonka periaate ole, ett\u00e4 valtion p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n ei pid\u00e4 nousta vallasta vaan sivistyksen ja kulttuurin levi\u00e4misest\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Siksi Origenes torjuu siviilihallitsijoiden suosion tavoittelemisen: \u201dKelsus huomauttaa: \u201dMit\u00e4 vahinkoa on maanp\u00e4\u00e4llisten hallitsijoiden suosion saavuttamisesta, olivatpa sitten luonteeltaan erilaiset kuin me, tai ihmisprinssej\u00e4 tai kuninkaita? Sill\u00e4 he ovat saavuttaneet arvonsa jumalien my\u00f6t\u00e4vaikutuksella\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dOn Yksi, jonka suosiota meid\u00e4n pit\u00e4isi tavoitella ja jota meid\u00e4n tulee rukoilla, jotta H\u00e4n olisi meille armollinen \u2013 kaikkein korkeinta Jumalaa, jonka suosio saavutetaan hurskaudella ja hyveen harjoittamisella. Ja jos joku tahtoisi meid\u00e4n tavoittelevan muiden suosioita kuten kaikkein korkeimman Jumalan suosiota, ottakoon huomioon, ett\u00e4 niin kuin varjon liike seuraa ruumiin liikkeit\u00e4, niin my\u00f6s kun meill\u00e4 on Jumalan suosio, meill\u00e4 on my\u00f6s kanssamme enkelien ja henkien hyv\u00e4 tahto, jotka ovat Jumalan yst\u00e4vi\u00e4.\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dLis\u00e4ksi meid\u00e4n on halveksittava pyrkimist\u00e4 kuninkaiden tai muiden ihmisten suosioon p\u00e4\u00e4semiseksi, ei vain silloin, kun heid\u00e4n suosionsa on saavutettavissa vain murhin, hillitt\u00f6myyksin tai julmuuden teoilla, vaan silloinkin, kun se saattaa osalliseksi tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan tai mihin tahansa n\u00f6yristelev\u00e4n imartelun ja matelun ilment\u00e4miseen, mitk\u00e4 ovat urhollisille ja korkeat periaatteet omaaville miehille sopimattomia, jotka pyrkiv\u00e4t yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n muihin hyveisiin korkeimman hyveist\u00e4, k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja mielenlujuuden. Mutta niin kauan kuin emme tee mit\u00e4\u00e4n Jumalan sanaa ja lakia vastaan, emme niin hulluja, ett\u00e4 yllytt\u00e4isimme p\u00e4\u00e4llemme kuninkaiden ja prinssien vihan, joka tuo mukanaan meille k\u00e4rsimyksi\u00e4 ja kidutuksia tai jopa kuoleman. Sill\u00e4 luemme: \u201d Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eih\u00e4n ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta per\u00e4isin, h\u00e4nelt\u00e4 ovat vallank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan s\u00e4\u00e4d\u00f6st\u00e4 vastaan, ja ne, jotka n\u00e4in tekev\u00e4t, saavat rangaistuksensa.\u201d (Room. 13: 1-2). Tutkielma Kelsusta vastaan on t\u00e4rke\u00e4 uskonnonhistoriallinen l\u00e4hdeteos. N\u00e4emme siin\u00e4 kamppailun pakanuuden ja kristinuskon v\u00e4lill\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin peilist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n varhaiskirkon suurimman puolustuspuheen arvoa nostaa se tosiasia, ett\u00e4 siin\u00e4 meill\u00e4 on kaksi korkeasti sivistynytt\u00e4 miest\u00e4 kahden maailman edustajana. Teos sai osakseen varhaiskristillisten aikojen tutkijoiden ihailun. Eusebius oli niin vakuuttunut voimasta, jolla Origenes kumosi vastustajansa, ett\u00e4 h\u00e4n ajatteli kirjoittajan vastanneen kaikkiin tuleviinkin harhaoppeihin29. T\u00e4m\u00e4 saattaa olla liiottelua, mutta Origeneen my\u00f6t\u00e4vaikutus pysyy muistomerkkin\u00e4 h\u00e4nen oppineisuudestaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Dogmaattiset kirjoitukset<\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Alkuperusteista <\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Kaikkien varhaisten isien tavoin Origenesta tulee arvioida ensisijaisesti raamattuteologina koskapa suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 h\u00e4nen kirjallisista t\u00f6ist\u00e4\u00e4n muodostuu raamatun selityksest\u00e4.. Raamatuntutkijana Origenes itse ei rajoittunut kuitenkaan Raamatun selitt\u00e4miseen. Tavanomaisella huolellisuudella h\u00e4n pyrki asettamaan kaiken lujan ja laajan perustan ja niin h\u00e4n teki omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 monipuolisen laitoksen Vanhan testamentin tekstist\u00e4, niin sanotun Hexaplan, eli kuusinkertaisen laitoksen. Vieri vieress\u00e4 vokaalittoman hepreankielisen tekstin kanssa siin\u00e4 on aivan ensiksi translitteraatio kreikaksi s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 alkuper\u00e4isyyden tunnun, ja sitten seuraavissa sarakkeissa ovat eri kreikan k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset \u2013 ennen kaikkea kunnioitettava juutalais-aleksandrialainen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s Septuagintasta (LXX), jonka puutteellisuuksiin ja lis\u00e4yksiin viitataan tavallisin merkein. Yleens\u00e4 laitos tarjosi nelj\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, joita oli mahdollista verrata yhdell\u00e4 silm\u00e4yksell\u00e4. Mutta tietyiss\u00e4 tapauksissa Origenes lis\u00e4si viidennen, kuudennen ja seitsem\u00e4nnen k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen. Er\u00e4\u00e4st\u00e4 sellaisesta h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 se l\u00f6ydettiin ruukusta l\u00e4helt\u00e4 Jerikoa. Nykyisill\u00e4 kohua her\u00e4tt\u00e4neill\u00e4 l\u00f6yd\u00f6ill\u00e4 Kuolleen meren luolista on siten edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 kolmannella vuosisadalla.<\/span><\/span><\/p>\n

Origeneen kaikkein t\u00e4rkein teos on Alkuperusteista, ensimm\u00e4inen ja vanhin kristillinen teologinen j\u00e4rjestelm\u00e4 ja ensimm\u00e4inen dogmien oppikirja. Sellaisena sill\u00e4 on majesteettinen erityisasema varhaiskirkon historiassa. H\u00e4n kirjoitti sen Aleksandriassa vuosien 220 ja 230 v\u00e4lill\u00e4. Kaikki mit\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 kreikankielisest\u00e4 tekstist\u00e4 ovat useat katkelmat Filokaliassa ja keisari Julianus I:n kahdessa ediktiss\u00e4. Se on kuitenkin s\u00e4ilynyt kokonaisuudessaan vapaana k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4 Rufinukselta, joka ilmeisesti peukaloi sit\u00e4 poistamalla h\u00e4m\u00e4ri\u00e4 kohtia sielt\u00e4 ja t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Tarkalla k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksell\u00e4, jonka pyh\u00e4 Jerome teki, oli samanlainen kohtalo kuin alkuper\u00e4isell\u00e4. Hieronymukselta on my\u00f6s joitakin k\u00e4\u00e4nn\u00f6skatkelmia. Teoksesta k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi aleksandrialaisen suunnan virheet, jotka eniten Origeneksen teoksista ovat her\u00e4tt\u00e4neet vastustusta. Teos koostuu nelj\u00e4st\u00e4 kirjasta, joiden sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 voisi esitt\u00e4\u00e4 lyhyesti otsikolla: Jumala, maailma, vapaus, ilmoitus. Nimike \u201dperus\u201d tai \u201dperusteet\u201d ilment\u00e4v\u00e4t koko ulottuvuutta. Origenes aikoi k\u00e4sitell\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tutkielmassa kristinuskon perusoppeja. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kirjaa edelt\u00e4v\u00e4st\u00e4 johdannosta t\u00e4m\u00e4 k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi. Kaiken uskonnollisen totuuden l\u00e4hde on Kristuksen ja h\u00e4nen apostoliensa opetus. Sill\u00e4 tavoin koko esipuhe ja koko teos alkaa:<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dKaikki, jotka uskovat ja ovat varmoja, ett\u00e4 armo ja totuus saatiin Jeesuksen Kristuksen kautta, ja jotka tiet\u00e4v\u00e4t Kristuksen olevan totuus, hyv\u00e4ksym\u00e4ll\u00e4 H\u00e4nen oman julistuksensa \u201d Min\u00e4 olen totuus\u201d, saavat tiedon, joka kannustaa ihmisi\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n ja onnelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ei muusta l\u00e4hteest\u00e4 kuin Kristuksen todellisista sanoista ja opetuksesta. Ja Kristuksen sanoilla emme tarkoita vain niit\u00e4, joita h\u00e4n puhui tullessaan ihmiseksi ja liitonmajaksi lihassa, sill\u00e4 ennen tuota aikaa Kristus, Jumalan Sana, oli Mooseksessa ja profeetoissa. Sill\u00e4 kuinka ilman Jumalan Sanaa he olisivat kyenneet ennustamaan Kristuksesta? Ja ellei tarkoituksemme olisi rajoittaa t\u00e4t\u00e4 tutkielmaa saavutettavissa olevien rajojen puitteisiin, ei olisi vaikeata osoittaa todisteena t\u00e4st\u00e4 v\u00e4itt\u00e4m\u00e4st\u00e4 ottamalla pyhist\u00e4 kirjoituksista, kuinka Mooses tai profeetat sek\u00e4 puhuivat ett\u00e4 kaiken sen, mit\u00e4 tekiv\u00e4t Kristuksen Hengen t\u00e4ytt\u00e4min\u00e4 \u2026 Ja viel\u00e4 taivaaseen astumisensa j\u00e4lkeen H\u00e4n puhui opetuslapsilleen, kuten Paavali osoittaa n\u00e4ill\u00e4 sanoilla: \u201dTeh\u00e4n kaipaatte todistetta siit\u00e4, ett\u00e4 minussa puhuu Kristus\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dKoska kuitenkin monet niist\u00e4, jotka tunnustavat uskovansa Kristukseen, eroavat toisistaan ei vain pieniss\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isiss\u00e4 asioissa, vaan my\u00f6s mit\u00e4 t\u00e4rkeimmiss\u00e4 asioissa, \u2026 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 suhteessa tarpeelliselta aivan ensiksi asettaa m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt rajat ja m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6, josta ei voi erehty\u00e4, koskien jokaista n\u00e4it\u00e4, ja sitten siirty\u00e4 toisten kohtien tutkimiseen \u2026 Kirkon opetuksena, joka on v\u00e4litetty s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisena seuraantona apostoleilta ja ollen j\u00e4ljell\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n Kirkossa, yh\u00e4 s\u00e4ilyneen\u00e4, joka yksin on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 totuutena, joka ei miss\u00e4\u00e4n suhteessa eroa kirkollisesta ja apostolisesta perinteest\u00e4\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 Origenes selv\u00e4sti osoittaa, ett\u00e4 Raamattu ja traditio ovat kristinopin l\u00e4hteet ja h\u00e4n viittaa uskon s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n, joka k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 apostolien perusopetukset. Kuitenkaan he eiv\u00e4t mitenk\u00e4\u00e4n perustelleet n\u00e4it\u00e4 totuuksia eiv\u00e4tk\u00e4 esitt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n selvityst\u00e4 keskin\u00e4isist\u00e4 suhteistaan. Lis\u00e4ksi vastaamatta j\u00e4\u00e4 joukko kysymyksi\u00e4 koskien ihmissielun alkuper\u00e4\u00e4, enkeleit\u00e4, Saatanaa jne. Se kuuluu pyh\u00e4n teologian teht\u00e4viin:<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dNyt pit\u00e4isi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pyh\u00e4t apostolit saarnatessaan uskoa Kristukseen, ilmaisivat itsens\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isell\u00e4 selkeydell\u00e4 tietyiss\u00e4 kohdissa, joiden he uskoivat olevan tarpeellisia jokaiselle, niillekin, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t olevan jotenkin heikkolahjaisia tutkimaan jumalallista tietoa. He j\u00e4ttiv\u00e4t kuitenkin v\u00e4itteens\u00e4 perusteet niiden tutkittaviksi, jotka tulisivat olemaan Pyh\u00e4n Hengen loistavien lahjojen arvoisia ja jotka erityisesti itsens\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen avulla saisivat kielten, viisauden ja tiedon lahjan, kun taas toisissa aiheissa he pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n totesivat, ett\u00e4 asiat ovat niin, pysyen hiljaa, mit\u00e4 tulee niiden olemassaolon tapaan tai alkuper\u00e4\u00e4n, selv\u00e4sti tarkoituksella, ett\u00e4 innokkaammilla heid\u00e4n seuraajistaan, joiden tulisi olla viisauden rakastajia, voisi olla harjoittelun kohde, joilla osoittaa kykyjens\u00e4 hedelmi\u00e4, – noilla henkil\u00f6ill\u00e4 tarkoitan niit\u00e4, jotka valmistautuisivat olemaan soveliaita ja arvollisia viisauden vastaanottajiksi.\u201d <\/span><\/span><\/p>\n

N\u00e4ill\u00e4 sanoilla Origenes viittaa kaiken teologian kahteen alkutekij\u00e4\u00e4n, traditioon ja kehittymiseen, varsinaiseen ja pohdiskelevaan teologiaan. Kristillinen teologia, kaikkea muuta kuin hedelm\u00e4t\u00f6n ja paikallaan polkeva, ilment\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4 ja seuraa el\u00e4m\u00e4n ja kasvun luonnollisia lakeja:<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dSiksi jokaisen tule k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n laatuisia perusteita ja aineksia ohjeen mukaisesti \u201dValaistukaa tiedon valkeudella\u201d, jos haluaa muodostaa yhteen liittyvi\u00e4 sarjoja ja kaikkien n\u00e4iden seikkojen j\u00e4rjelle hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n totuuksien kokoelman, jotta selkein ja tarpeellisin lausumin voisi varmistaa jokaista yksil\u00f6llist\u00e4 aihetta koskevan totuuden ja muodon, kuten olemme sanoneet, yhden opin kokonaisuuden, perusteiden ja esimerkkien avulla, – kunkin niist\u00e4, josta on p\u00e4\u00e4ssyt selville pyhist\u00e4 kirjoituksista, tai jotka on p\u00e4\u00e4tellyt tarkemmin tutkimalla johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ja seuraamalla oikeaa menetelm\u00e4\u00e4. \u201dT\u00e4m\u00e4n lausuman j\u00e4lkeen yleens\u00e4 teologian p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja erityisesti omasta ty\u00f6st\u00e4\u00e4n, Origenes esitt\u00e4\u00e4 nelj\u00e4n\u00e4 kirjana teologian, kosmologian, antropologian ja teleologian.<\/span><\/span><\/p>\n

1. Ensimm\u00e4inen kirja k\u00e4sittelee yliluonnollista maailmaa, Jumalan ykseytt\u00e4 ja hengellisyytt\u00e4 kolmepersoonaisine hierarkioineen ja niille luonteenomaista suhdetta luotuun el\u00e4m\u00e4\u00e4n, Is\u00e4n toimiessa kaikkien olentojen kanssa, Sana j\u00e4rjellisten olentojen tai sielujen, Pyh\u00e4 Henki olentojen, jotka ovat sek\u00e4 j\u00e4rjellisi\u00e4 ett\u00e4 pyhitettyj\u00e4. Sitten on vuorossa pohdiskelu enkelien alkuper\u00e4st\u00e4, olemuksesta ja lankeemuksesta.<\/span><\/span><\/p>\n

2. Toinen kirja k\u00e4sittelee aineellista maailmaa, ihmisen luomista enkelien hylk\u00e4\u00e4misen seurauksena, ihmist\u00e4 langenneena henken\u00e4, joka on suljettu aineelliseen ruumiiseen, Aadamin rikkomusta ja ihmiseksi tulleen Logoksen kautta tapahtunutta lunastusta, oppia yl\u00f6snousemuksesta, viimeist\u00e4 tuomiota ja sen j\u00e4lkeist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

3. Sielun ja ruumiin yhteys antaa j\u00e4lkimm\u00e4iselle mahdollisuuden kamppailuun ja voittoon. T\u00e4ss\u00e4 kamppailussa enkelit auttavat ja pahat henget est\u00e4v\u00e4t ihmist\u00e4, mutta ne s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t vapaan tahtonsa. Niinp\u00e4 kolmas kirja tutkien vapaan tahdon ja vastuullisuuden ulottuvuuksia, antaa yleiskatsauksen moraaliteologiaan.<\/span><\/span><\/p>\n

4. Nelj\u00e4s kirja esitt\u00e4\u00e4 perusoppien p\u00e4\u00e4kohtien kertaamisen muutamin lis\u00e4yksin, ja pohdiskelee pyh\u00e4\u00e4 Raamattua uskon l\u00e4hteen\u00e4, sen innoitusta ja kolminkertaista tarkoitusta:<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dTapa, jolla se ilmenee meille, jolla meid\u00e4n tulisi k\u00e4sitell\u00e4 Raamattua ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 sen tarkoitus, on seuraava, jonka itse Raamattukin vahvistaa. Salomonin avulla Sanalaskuissa l\u00f6yd\u00e4mme joitakin sellaisia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 kuten t\u00e4m\u00e4 Raamatun jumalallisien oppien kunnioittamiseen liittyv\u00e4: \u201dKolmekymment\u00e4 ohjetta olen kirjoittanut sinulle neuvoksi ja opastukseksi, jotta oppisit totuutta, oikeita sanoja, ja voisit vakain sanoin vastata l\u00e4hett\u00e4j\u00e4llesi\u201d36. Yksil\u00f6n pit\u00e4isi siten esitt\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Raamatun ajatuksia kolminkertaisella tavalla omalle sielulleen, jotta lihallisuus saattaisi ylent\u00e4\u00e4 yksinkertaista ihmist\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin se olisi Raamatusta, sill\u00e4 siten me nimit\u00e4mme ilmiselv\u00e4\u00e4 tajuamista sellaisella, joka on noussut (ehk\u00e4 ylentynyt) ik\u00e4\u00e4n kuin sielun avulla. T\u00e4ydellinen ihminen taas (saattaa vastaanottaa ylentymisen) hengellisest\u00e4 laista, mik\u00e4 on tulevien hyvyyksien varjo. Sill\u00e4 kuten ihminen koostuu ruumiista, sielusta ja hengest\u00e4, samalla tavoin Raamattukin, jonka Jumala on laatinut annettavaksi ihmisten pelastukseksi\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

Varhaisimmalla yhdistelm\u00e4ll\u00e4 kirkollisista opeista on ollut pitk\u00e4lle ulottuva teho ja vaikutus kristillisen ajattelun kehittymiseen. Emme voi h\u00e4mm\u00e4stell\u00e4, ett\u00e4 uraauurtavalla yrityksell\u00e4 oli puutteensa niin muodossa kuin sis\u00e4ll\u00f6ss\u00e4kin. Se k\u00e4rsii toistosta ja j\u00e4sentelyn puutteesta. Kirjoittaja ei miss\u00e4\u00e4n kiirehdi p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tekohtaan. Kun h\u00e4n etenee, h\u00e4n koskettelee kaikkia kysymyksi\u00e4, joita pit\u00e4\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, Niinp\u00e4 kirjan rakenne paljolti liian ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen nykyiseen makuun. Olisi kuitenkin virhe verrata h\u00e4nen ty\u00f6t\u00e4\u00e4n my\u00f6hempiin tieteellisiin teologisiin tutkielmiin tai dogmik\u00e4sikirjoihin. P\u00e4\u00e4puute, kuten my\u00f6hemmin tulemme huomaamaan, on platonisen filosofian vallitseva vaikutus. Kohtuuden nimess\u00e4 kirjoittajaa kohtaan meid\u00e4n on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 niiden vaikeuksien m\u00e4\u00e4r\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 olivat vastassa t\u00e4ss\u00e4 ensimm\u00e4isess\u00e4 ponnistuksessa saattaa yhteen erilaisia aineksia uskon tallenteessa ja sulauttaa ne yhteen t\u00e4ydelliseksi j\u00e4rjestelm\u00e4ksi. Siksi on helposti ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n luotti monien kysymyksien ratkaisussa kreikkalaiseen filosofiaan. Tosiasia, ett\u00e4 h\u00e4n nojautui pohdinnoissaan Raamatun kohtiin selitt\u00e4en vertauskuvallisesti, osoittaa ett\u00e4 edes n\u00e4iss\u00e4k\u00e4\u00e4n teorioissa h\u00e4n ei halunnut poiketa raamatullisesta totuudesta tai Kirkon opetuksesta. Huolimatta puutteistaan De Principiis oli k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4 kristinuskon historiassa.<\/span><\/span><\/p>\n

Keskustelu Heraklideen kanssa <\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Kairon l\u00e4helt\u00e4 Turasta vuonna 1941 l\u00f6ydettyjen papyrusten joukossa on k\u00e4sikirjoitus (codex) suunnilleen kuudennen vuosisadan lopulta, joka koostuu tekstist\u00e4, joka k\u00e4sittelee keskustelua Origeneen ja Heraklideen v\u00e4lill\u00e4. Tarkka<\/span><\/span> <\/span><\/span><\/span>otsikko<\/span><\/span> <\/span><\/span><\/span>on<\/span><\/span>: \u038f\u03c1\u03b9\u03b3\u03ad\u03bd\u03bf\u03c5\u03c2 \u03b4\u03b9\u03ac\u03bb\u03b5\u03ba\u03c4\u03bf\u03b9 \u03c0\u03c1\u03cc\u03c2 \u0389\u03c1\u03b1\u03ba\u03bb\u03b5\u03af\u03b4\u03b1\u03bd \u03ba\u03b1\u03af \u03c4\u03bf\u03c5\u03c2 \u03c3\u03cd\u03bd \u03b1\u03cd\u03c4\u03ce \u03ad\u03c0\u03b9\u03c3\u03ba\u03cc\u03c0\u03bf\u03c5\u03c2. <\/span><\/span><\/span>Jopa ilman t\u00e4t\u00e4 otsikkoa asiakirjan sanasto, tyyli ja oppi todistavat, ett\u00e4 Origenes on kirjoittaja. Se ei ole kirjallisen tyylin keskustelu, vaan t\u00e4ydellinen muistiinmerkint\u00e4 todellisesta keskustelusta. Heraklideen mielipiteet koskien Kolminaisuus-kysymyst\u00e4 olivat huolestuttaneet veljespiispoja. Niinp\u00e4 Origenes kutsuttiin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tilanne. Kokous, joka oli t\u00e4ysin muodollinen eik\u00e4 oikeudellinen, tapahtui er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kirkossa Arabiassa piispojen ja kansan l\u00e4sn\u00e4 ollessa noin vuonna 245. Origeneella n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen arvovaltansa t\u00e4ydellisesti hallinnassaan opettajana. T\u00e4m\u00e4 ei ollut ensimm\u00e4inen kerta, kun h\u00e4n oli pit\u00e4nyt samanlaisen neuvonpidon. Tied\u00e4mme h\u00e4nest\u00e4 haastattelustaan Berylluksen ja valentinolaisen Candiduksen kanssa. Pikakirjoittajat merkitsiv\u00e4t muistiin tapahtumien kulun. Tyylill\u00e4 on kauttaaltaan todellisen keskustelun eloisa leima, mik\u00e4 tarkoittaa eritt\u00e4in tarkkaa muistiinmerkitsemist\u00e4 <\/span><\/span><\/p>\n

Yl\u00f6snousemuksesta <\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Teoksessaan Alkuperusteista Origenes huomauttaa: \u201dEnsiksi meid\u00e4n tulisi tarkastella yl\u00f6snousemuksen luonnetta, jotta tiet\u00e4isimme, mit\u00e4 tuo sielu on, joka on joutuva joko rangaistukseen tai lepoon tai onneen, jota kysymyst\u00e4 olemme pohdiskelleet toisessa kirjoittamassamme yl\u00f6snousemusta koskevassa tutkielmassa pidemm\u00e4lti, ja olemme esitt\u00e4neet, mitk\u00e4 mielipiteemme ovat sit\u00e4 koskien. Eusebius mainitsee kaksi osaa teoksesta Yl\u00f6snousemuksesta. Pyh\u00e4n Jeromen luettelo nime\u00e4\u00e4 De resurretione libros II, mutta lis\u00e4\u00e4 et alios de resurrectione dialogos II. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6hemmin n\u00e4m\u00e4 molemmat liitettiin yhdeksi. T\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4isi sen, miksi Jerome puhuu Origeneen nelj\u00e4nnest\u00e4 kirjasta, Yl\u00f6snousemuksesta. Kirjoitelman, josta Origenes puhuu Alkuperusteissaan, t\u00e4ytyy olla kirjoitettu Aleksandriassa ennen vuotta 230, ellei aikaisemmin. Ainoastaan kappaleita n\u00e4ist\u00e4 teoksista on s\u00e4ilynyt Pamfiluksella, Metodios Filippil\u00e4isell\u00e4 ja Jeromella43. Metodiokselta saamme tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Origenes hylk\u00e4si ajatuksen yl\u00f6snousseen aineellisesta samanlaisuudesta ihmisen, ruumiin ja sen osien kanssa.<\/span><\/span><\/p>\n

Sekalaista <\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Toinen teos, joka on kadonnut lukuun ottamatta pieni\u00e4 katkelmia, on Stromateis eli Sekalaista, \u201djonka h\u00e4n kirjoitti kymmeneksi kirjaksi samassa kaupungissa45 ennen muuttoaan, niin kuin k\u00e4y ilmi h\u00e4nen omak\u00e4tisist\u00e4 muistiinpanoistaan h\u00e4nen teoksensa alussa. Otsikko ilmaisee, kuten Klemens Aleksandrialaisenkin tapauksessa, aihevalikoimaa, joita pohdiskellaan ilman mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4y yksiin pyh\u00e4n Jeromen huomautuksen kanssa, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tutkielmassa Origenes vertasi kristinoppia muinaisten filosofien, kuten Platonin, Aristoteleen, Numeniuksen ja Kornutuksen opetuksiin.<\/span><\/span><\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kirjoitukset<\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Rukouksesta <\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Helmi Origeneen kirjoitusten joukossa on h\u00e4nen teoksensa Rukouksesta, jonka h\u00e4n kirjoitti yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Ambrosiuksen ja h\u00e4nen vaimonsa tai sisarensa Tatianan ehdotuksesta vuosina 233 \u2013 234. Teksti on viel\u00e4 olemassa er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tekstik\u00e4sikirjoituksessa nelj\u00e4nnelt\u00e4toista vuosisadalta Cambridgessa, kun taas viidennentoista vuosisadan k\u00e4sikirjoitus Pariisissa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 katkelman.<\/span><\/span><\/p>\n

Tutkielma muodostuu kahdesta osasta. Ensimm\u00e4inen (kpl:t 3 \u2013 17) k\u00e4sittelev\u00e4t rukousta yleens\u00e4 ja toinen (18 -30) k\u00e4sittelee erityisesti \u201dIs\u00e4 meid\u00e4n – rukousta\u201d. Liite (31 \u2013 33), jossa on lis\u00e4yksi\u00e4 ensimm\u00e4iseen jaksoon, k\u00e4sittelee sielun ja ruumiin asentoa, liikkeit\u00e4, rukouksen paikkaa ja hallitsemista ja lopuksi erilaisia tapoja. Lopussa Origenes pyyt\u00e4\u00e4 Ambrosiusta ja Tatianaa tyytym\u00e4\u00e4n kyseiseen kirjoitukseen silloisella hetkell\u00e4, kunnes h\u00e4n voisi tarjota jotakin parempaa, kauniimpaa ja t\u00e4sm\u00e4llisemp\u00e4\u00e4. Ilmeisesti Origenes ei koskaan pystynyt t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n lupaustaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Tutkielma osoittaa paljon selvemmin kuin mik\u00e4\u00e4n muu h\u00e4nen teoksistaan Origeneen uskonnollisen el\u00e4m\u00e4n syvyytt\u00e4 ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Tietyt perusn\u00e4kemykset joita h\u00e4n painottaa t\u00e4ss\u00e4 teoksessaan, ovat hyvin arvokkaita h\u00e4nen teologisen j\u00e4rjestelm\u00e4ns\u00e4 erittelemiseksi.<\/span><\/span><\/p>\n

Se on vanhin olemassa oleva tieteellinen keskustelu kristillisest\u00e4 rukouksesta.<\/span><\/span><\/p>\n

Johdanto alkaa lausumalla, ett\u00e4 se, mik\u00e4 on mahdotonta ihmisluonnolle tulee mahdolliseksi Jumalan armosta ja Kristuksen ja Pyh\u00e4n Hengen avulla. Siit\u00e4 on kysymys rukouksesta. Pohdiskeltuaan raamatullista sit\u00e4 vastaavaa termi\u00e4 ja tarkoitusta (3 -4), kirjoittaja antaa kappaleessa 5 vastauksen Ambrosiuksen kysymykseen rukouksen hy\u00f6dyst\u00e4 ja tarpeellisuudesta. Sen vastustajat v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Jumala tiet\u00e4\u00e4 tarpeemme ilman anomistammekin. Lis\u00e4ksi se on j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4, koska Jumala on m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt ennalta kaiken. T\u00e4h\u00e4n vastav\u00e4itteeseen Origenes vastaa viittaamalla vapaaseen tahtoon, jonka Jumala on antanut jokaiselle ihmisolennolle ja jonka h\u00e4n asetti oikeaan suhteeseen ikuisen suunnitelmansa kanssa. Raamatun kappaleet todistavat, ett\u00e4 sielu itse kohottaa itsens\u00e4 yl\u00f6s ja sille annetaan n\u00e4ky jumalallisesta kauneudesta majesteettisuudesta. Toistuvalla keskustelulla Jumalan kanssa on pyhitt\u00e4v\u00e4 vaikutus ihmisen koko olemukseen. Rukouksen hy\u00f6ty ja etu on sen vuoksi siin\u00e4, ett\u00e4 se tekee meille mahdolliseksi k\u00e4yd\u00e4 yhteyteen Herran hengen kanssa, joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 taivaan ja maan. Sen todellinen tarkoitus ei ole vaikuttaa Jumalaan, vaan osallistua H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, olla kanssak\u00e4ymisiss\u00e4 taivaan kanssa. Kristus, Ylimm\u00e4inen Pappimme, on antanut parhaan esimerkin. H\u00e4n kantaa kunnioituksemme yhdess\u00e4 enkeleiden ja kuolleiden sielujemme kunnioituksen kanssa, erityisesti suojelusenkelien, jotka viev\u00e4t avuksihuutomme Jumalan luo. Rukoukset vahvistavat sielua kiusauksia vastaan ja karkottavat pois pahat henget. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 meid\u00e4n tulisi ryhty\u00e4 siihen tiettyin\u00e4 aikoina p\u00e4iv\u00e4n kuluessa. Itse asiassa koko el\u00e4m\u00e4mme pit\u00e4isi olla rukousta. Kirjoittaja kehottaa niit\u00e4, jotka kaipaavat hengellisyytt\u00e4 olemalla Kristuksessa, etteiv\u00e4t pyyt\u00e4isi pieni ja maallisia asioita kanssak\u00e4ymisess\u00e4\u00e4n Jumalan kanssa, vaan suuria ja taivaallisia arvoja. Lausuessaan ajatuksensa 1. Tim. 2:1: st\u00e4 h\u00e4n antaa raamatullisia esimerkkej\u00e4 nelj\u00e4nlaisesta rukouksesta, anomus, palvonta, n\u00f6yr\u00e4 pyynt\u00f6 ja kiitosrukous. K\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n palvontarukousta h\u00e4n huomauttaa, ett\u00e4 sen tulisi suuntautua ainoastaan Is\u00e4 Jumalaan, muttei mihink\u00e4\u00e4n luoduista olennoista, ei edes Kristukseen. Kristus itse opetti meit\u00e4 osittamaan palvontaa Is\u00e4lle. Meid\u00e4n tulisi rukoilla Jeesuksen nimess\u00e4. Meid\u00e4n pit\u00e4isi palvoa Is\u00e4\u00e4 Pojan kautta Pyh\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4, mutta vain Jumalalla Is\u00e4ll\u00e4 on oikeus ottaa vastaan palvonta. Origenes antaa syyksi ep\u00e4tavalliseen mielipiteeseens\u00e4, ettei pid\u00e4 rukoilla ket\u00e4\u00e4n, joka itse rukoilee, jos haluaa rukoilla oikein. Se, joka kielt\u00e4ytyi \u201dhyv\u00e4\u201d nimityksest\u00e4, koska vain Jumalaa saa nimitt\u00e4\u00e4 sill\u00e4 tavalla, varmastikin olisi kielt\u00e4ytynyt my\u00f6s palvomisesta. Ja jos Kristus kutsuu kristittyj\u00e4 veljikseen, H\u00e4n tekee selv\u00e4ksi, ett\u00e4 H\u00e4n haluaa heid\u00e4n palvovan Is\u00e4\u00e4, ei Itse\u00e4\u00e4n, Velje\u00e4: \u201dRukoilkaamme siksi Jumalaa H\u00e4nen kauttaan ja puhukaamme kaikki samalla tavalla ilman mit\u00e4\u00e4n eroa rukouksen muodossa. Vai emmek\u00f6 ole hajaantuneita, jos joku rukoilee Is\u00e4\u00e4, toiset Poikaa? Ne yksinkertaiset, jotka ajattelemattomasti ja harkitsematta rukoilevat Poikaa yhdess\u00e4 Is\u00e4n kanssa tai ilman Is\u00e4\u00e4, lankeavat tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden syntiin. Origenes j\u00e4i yksin t\u00e4ss\u00e4 teoriassa, mik\u00e4 luultavimmin on l\u00e4ht\u00f6isin Logoksen ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4 alempiarvoiseksi ja liioitellusta monoteismista.<\/span><\/span><\/p>\n

Toinen osa antaa selostuksen \u201dIs\u00e4 meid\u00e4n – rukouksesta\u201d, vanhin, mik\u00e4 on olemassa. Johdannon j\u00e4lkeen, joka pohdiskelee eroa Matteuksen ja Luukkaan teksteiss\u00e4 ja soveliaasta tavasta puhua Jumalalle, h\u00e4n antaa kauniin selityksen avauspuhuttelusta \u201dIs\u00e4 meid\u00e4n, joka olet taivaassa\u201d. H\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 Vanha testamentti ei tunne nime\u00e4 \u201dIs\u00e4\u201d Jumalalle vakaan ja muuttumattoman kristillisess\u00e4 lapseksi ottamisen mieless\u00e4. Vain ne, jotka ovat omaksuneet lapseksi ottamisen ja todistavat olevansa lapsia ja Jumalan kuvia toimintansa kautta, voivat lausua t\u00e4t\u00e4 rukousta oikein. Koko el\u00e4m\u00e4mme meid\u00e4n tulisi sanoa: \u201dIs\u00e4 meid\u00e4n, joka olet taivaassa\u201d, koska k\u00e4ytt\u00e4ytymisemme pit\u00e4isi olla taivaallista, ei maallista.<\/span><\/span><\/p>\n

H\u00e4nen antamaansa neuvoa tutkielmansa ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa olla pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman asioita, vaan yliluonnollisia rikkauksia, selitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen nelj\u00e4nnen anomuksensa selitys: \u201dKoska jotkut ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 tulee ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin meid\u00e4n tulisi pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4 ruumiillemme leip\u00e4\u00e4, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 torjua heid\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4 ajatuksensa ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 totuus jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4. Sellaisille ihmisille tulisi vastata, kuinka on mahdollista, ett\u00e4 H\u00e4n, joka vaatii, ett\u00e4 jokaisen tulisi rukoilla taivaallisia ja suuria asioita, unohtaa oman opetuksensa, heid\u00e4n mielipiteens\u00e4 mukaan, ja k\u00e4skee heit\u00e4 anomaan Is\u00e4lt\u00e4 maailmallisia ja v\u00e4h\u00e4isist\u00e4 syist\u00e4\u201d. H\u00e4n johtaa sanan \u03ad\u03c0\u03b9\u03bf\u03cd\u03c3\u03b9\u03bf\u03c2 (Matt. 6:11; Luuk. 11:3) sanasta \u03bf\u03cd\u03c3\u03af\u03b1, olemus, ja pit\u00e4\u00e4 \u03ac\u03c1\u03c4\u03bf\u03c2 \u03ad\u03c0\u03b9\u03bf\u03cd\u03c3\u03b9\u03bf\u03c2\u00b4ta taivaallisena ruokana, joka ravitsee sielun olemusta, tervehdytt\u00e4en ja vahvistaen sen. Ruoka on Logos, joka nimitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n \u201del\u00e4m\u00e4n leiv\u00e4ksi\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

Puhuessaan asennosta rukouksen aikana Origenes sanoo, ett\u00e4 kaikki jumalanpalvelukset pit\u00e4isi suunnata it\u00e4\u00e4n p\u00e4in viittaamaan siihen, ett\u00e4 sielu on todellisen valon koittoa kohti, kohti Kristusta, pelastuksen ja vanhurskauden Aurinkoa.<\/span><\/span><\/p>\n

Kauttaaltaan tutkielmassa Origenes painottaa sielun taipumusta. Rukouksen vaikutukset ovat riippuvaisia sis\u00e4isest\u00e4 valmistautumisesta. Ensinn\u00e4k\u00e4\u00e4n todellista jumalanpalvelusta ei voi olla, ellei sotaa synti\u00e4 vastaan k\u00e4yd\u00e4 syd\u00e4men puhdistamiseksi. Toiseksi, t\u00e4m\u00e4 taistelu kaikkea sit\u00e4 vastaan, mik\u00e4 saastuttaa, on kiinte\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 jatkuvaan ponnisteluun vapauttaa henki ep\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4 olevista tunteista kamppailemalla kaikkia himoja vastaan. Esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 mielipiteens\u00e4 Matt. 5:22:sta Origenes selvitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ainoastaan ne, jotka ovat kokonaan tehneet sovinnon l\u00e4himm\u00e4istens\u00e4 kanssa, kykenev\u00e4t keskustelemaan Jumalan kanssa. Kolmanneksi meid\u00e4n on torjuttava kaikki h\u00e4iritsev\u00e4t vaikutelmat ja ajatukset, olivatpa sitten niiden syyt ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4ss\u00e4 maailmassa tai itsess\u00e4mme. Vain sellaisen irrottautumisen j\u00e4lkeen on mahdollista l\u00e4hesty\u00e4 Kaikkivaltiasta. Mit\u00e4 paremmin siis sielu on valmistautunut, sit\u00e4 pikemmin Jumala vastaa sen anomuksiin ja sit\u00e4 enemm\u00e4n se hy\u00f6tyy keskustelusta H\u00e4nen kanssaan. Kuitenkin jopa t\u00e4llaisten askelten j\u00e4lkeenkin rukoukset ovat lahja Pyh\u00e4lt\u00e4 Hengelt\u00e4, joka rukoilee meiss\u00e4 ja ohjaa meit\u00e4 rukouksessa.<\/span><\/span><\/p>\n

H\u00e4nen tutkielmansa ajatuksilla on pitk\u00e4lle ulottuvat vaikutukset hengellisyyden historiassa. Egyptin varhaiset munkit lukivat Origeneen kirjoituksia ja vanhimmat munkkeuden s\u00e4\u00e4nn\u00f6t osoittavat h\u00e4nen vaikutustaan erityisesti niiden k\u00e4sitelless\u00e4 rukousta ja tunnonvaivoja.<\/span><\/span><\/p>\n

Kehotus marttyyriuteen <\/i><\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on otsikko, jonka k\u00e4sikirjoitukset ja laitokset antavat Origeneen teokselle Marttyyriudesta, kuten Pamfilus ja Eusebius ja pyh\u00e4 Jerome sit\u00e4 lyhyesti kutsuvat. H\u00e4n kirjoitti sen Maximinus Thraxin vainojen alussa Kesareassa Palestiinassa vuonna 235. Itse asiassa tutkielma on kohdistettu Ambrosiukselle ja Protektukselle, tuon kaupungin kristillisen yhteis\u00f6n diakonille ja papille t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4. He olivat joutuneet paljon k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n Maksiminus Trakialaisen ajan vainoissa. Se k\u00e4sittelee aihetta, joka on l\u00e4hell\u00e4 kirjailijan syd\u00e4nt\u00e4 koko h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan. <\/span><\/span><\/p>\n

Se oli Origeneen ensimm\u00e4inen \u201dkehotus marttyyriuteen\u201d. Kirja, jonka h\u00e4n kirjoitti t\u00e4st\u00e4 aiheesta vuonna 235 osoittaa, ettei h\u00e4n ollut menett\u00e4nyt innostustaan. Kuitenkin kappaleessa 45 ja 46 h\u00e4n mainitsee, eik\u00e4 tarkoituksetta, ettei t\u00e4m\u00e4 halu marttyyriuteen ollut kaikille ominainen. Oli joitakin, jotka pitiv\u00e4t yhdentekev\u00e4n\u00e4 asiana, jos kristitty uhrasi pahoille hengille tai suuntasi rukouksensa Jumalalle muuhun nimeen kuin oikeaan. Oli toisia, jotka eiv\u00e4t ajatelleet rikokseksi suostua uhraamaan, mit\u00e4 pakanalliset k\u00e4skynhaltijat vaativat, koska olisi riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 \u201duskoa syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n\u201d. Juuri sellaisille piireille Origenes kirjoitti kirjoitelmansa.<\/span><\/span><\/p>\n

Teoksen johdanto muistuttaa saarnan johdantoa. Kirjoittaja lainaa Jes. 28: 9 \u2013 11 ja soveltaa raamatun sanoja kahteen kirjeen saajaan, Ambrosiukseen ja Protektukseen. Heid\u00e4n uskon kuuliaisuutensa on koeteltu ja todistettu. Heit\u00e4 kehotetaan pysym\u00e4\u00e4n lujina koettelemuksissa, koska pysyen k\u00e4rsimyksen ajan j\u00e4lkeen heid\u00e4n palkkionsa on oleva ikuinen (kpl:t 1-2). Marttyyrius on jokaisen todellisen kristityn velvollisuus, koska kaikki Jumalaa rakastavat toivat tulevansa yhdeksi H\u00e4nen kanssaan (3-4) Ainoastaan ne, jotka rohkeasti tunnustavat uskonsa, voivat p\u00e4\u00e4st\u00e4 ikuiseen onnellisuuteen (5)<\/span><\/span><\/p>\n

Toinen osa varoittaa luopumuksesta ja ep\u00e4jumalanpalveluksesta. Suurin synti on kielt\u00e4\u00e4 todellinen Jumala ja kunnioittaa v\u00e4\u00e4ri\u00e4 jumalia (6), koska on j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 palvoa luotuja Luojan sijasta (7). Jumalan tarkoitus on pelastaa sielut ep\u00e4jumalanpalveluksesta (8 -9). Rikoksiin lankeavat joutuvat yhteyteen ep\u00e4jumalien kanssa ja heit\u00e4 rankaistaan kuoleman j\u00e4lkeen ankarasti (10).<\/span><\/span><\/p>\n

Kolmas osa koostuu varsinaisesta kehotuksesta marttyyriuteen (11). Vain ne pelastuvat, jotka ottavat ristin kantaakseen Kristuksen kanssa (12 \u2013 13) Palkinto on oleva suurempi suhteessa taakse j\u00e4tettyyn maalliseen omaisuuteen (14 -16). Koska luovumme pakanallisista jumalista ollessamme katekumeeneja, emme saa rikkoa lupaustamme (17). Koko maailma on toimiva tuomarina marttyyrien menettelytavan suhteen. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 meid\u00e4n on otettava p\u00e4\u00e4llemme kantaaksemme kaikenlainen marttyyrius, jotta emme tulisi lasketuksi langenneiden enkelien joukkoon (19 -21).<\/span><\/span><\/p>\n

Nelj\u00e4nness\u00e4 osassa on raamatullisia esimerkkej\u00e4 kest\u00e4vyydest\u00e4 ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4: Eleasar (22) ja seitsem\u00e4n poikaa ja sankarillinen \u00e4iti, josta toinen makkabealaiskirja kertoo (23 \u2013 27).<\/span><\/span><\/p>\n

Viides osa k\u00e4sittelee marttyyriuden tarpeellisuutta, olemusta ja lajeja. Kristittyj\u00e4 velvoitetaan k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n sellaisen kuoleman tarkoituksena maksaa takaisin Jumalalle kaiken hy\u00f6dyn, mit\u00e4 H\u00e4n on heille suonut (28 \u2013 29). Synnit, joihin on langennut vesikasteen j\u00e4lkeen voi saada anteeksi ainoastaan verikasteella (30). Niiden sielut, jotka vastustavat pahan kaikkia viettelyksi\u00e4 ja antavat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Jumalalle puhtaana uhrilahjana, eiv\u00e4t vain saa osakseen ikuista autuutta, vaan voivat hankkia anteeksiannon kaikille, jotka heit\u00e4 rukoilevat (31). Kuten Jumala antoi apunsa kolmelle nuorukaiselle tulisessa p\u00e4tsiss\u00e4 ja Danielille leijonien luolassa, niin H\u00e4n apuaan vaille eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4 marttyyritkaan (33).<\/span><\/span><\/p>\n

Mutta ei vain Is\u00e4 Jumala, vaan Kristuskin vaatii t\u00e4m\u00e4n uhrin. Jos me kiell\u00e4mme H\u00e4net, H\u00e4n kielt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t taivaassa (34 -35) Toisaalta, h\u00e4n johdattaa uskon tunnustajat paratiisiin (36), koska vain ne, jotka vihaavat maailmaa, voivat peri\u00e4 taivasten valtakunnan (37, 39). He suovat siunauksen lapsilleen, jotka ovat j\u00e4tt\u00e4neet taakseen t\u00e4nne maan p\u00e4\u00e4lle (kpl.38). Toisaalta kuka tahansa kielt\u00e4\u00e4 Pojan, kielt\u00e4\u00e4 my\u00f6s Is\u00e4 Jumalan (40), mutta jos seuraamme Kristuksen esimerkki\u00e4 ja uhraamme el\u00e4m\u00e4mme, H\u00e4nen lohdutuksensa on oleva kanssamme (41- 42). T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 kristittyj\u00e4 kehotetaan olemaan valmiita marttyyriuteen (43 -44).<\/span><\/span><\/p>\n

Kappaleet 45 ja 46 k\u00e4sittelev\u00e4t sivulisukkeena pahojen henkien palvontaa ja kysymyst\u00e4, mill\u00e4 nimell\u00e4 Jumalaa tulee huutaa avuksi. Kirjoitelman viimeinen osa esitt\u00e4\u00e4 yhteenvetona kehotukset ja varoitukset rohkeasta kest\u00e4vyydest\u00e4 pakon ja vaaran alaisena, painottaen jokaisen kristityn velvollisuutta kest\u00e4\u00e4 koettelemus vainon aikoina (47 \u2013 49). On yksi lohdutus: Jumala on kostava heid\u00e4n verens\u00e4, mutta he itse k\u00e4rsimyksill\u00e4\u00e4n korottavat itsens\u00e4 ja lunastavat muut (50). Yhteenvetona kirjoittaja toivoo, ett\u00e4 h\u00e4nen kaksi yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t h\u00e4nen teostaan, tai koska he ovat valmiita hankkimaan kruunun, se osoittautuisi tarpeettomaksi. <\/span><\/span><\/p>\n

Tutkielma Martyyriudesta on paras selostus Origeneen esiintymisest\u00e4 yht\u00e4 lailla nuorukaisena kuin vanhuksena, joka kuoli Kristuksen nimeen k\u00e4rsimiens\u00e4 kidutusten t\u00e4hden. Se tuo ilmi h\u00e4nen rohkeutensa, uskollisuutensa uskoa kohtaan ja h\u00e4nen sammumattoman rakkautensa Vapahtajaansa. Ne periaatteet, jotka h\u00e4n laatii t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessaan hallitsivat h\u00e4nen omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi teoksella on suuri merkitys Maximinus Thraksin vainojen historiallisena l\u00e4hteen\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Teksti on s\u00e4ilynyt kolmena tekstik\u00e4sikirjoituksena.<\/span><\/span><\/p>\n

P\u00e4\u00e4si\u00e4isest\u00e4 <\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Samassa Turasta vuonna 1941 l\u00f6ydetyss\u00e4 k\u00e4sikirjoituksessa, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 Keskustelun Heraklideen kanssa, on s\u00e4ilynyt katkelmia my\u00f6s Origeneen kirjoitelmasta P\u00e4\u00e4si\u00e4isest\u00e4, josta t\u00e4h\u00e4n saakka on hyvin v\u00e4h\u00e4n tiedetty. <\/span><\/span><\/p>\n

Kirjeet <\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Jerome luettelonsa lopussa mainitsee esimerkkej\u00e4 Origeneen nelj\u00e4st\u00e4 eri kirjeenvaihtokokoelmasta, jotka tuolloin viel\u00e4 olivat saatavilla Kesareassa. Yksi niist\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 yhdeks\u00e4n osaa ja se lienee Eusebiuksen laatima, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 yli sata kirjett\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 ainoastaan kaksi kirjett\u00e4 on s\u00e4ilynyt t\u00e4ydellisin\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

a) Filokalia sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 luvussa kolmetoista ilmoituksen, jonka Origenes kohdistaa aikaisemmalle oppilaalleen Gregorios Ihmeidentekij\u00e4lle. Se on kirjoitettu ilmeisesti vuosien 238 ja 243 v\u00e4lill\u00e4, jolloin Origenes oli Nikomediassa. Is\u00e4llisin sanoin opettaja kehottaa aikaisempaa oppilastaan \u201dpuristamaan ulos kreikkalaisesta filosofiasta sellaisia asioita, jotka kelpaavat yleisiksi tai valmistaviksi opinnoiksi kristinuskoon.\u201d Kuten juutalaiset ottivat egyptil\u00e4isilt\u00e4 kultaisia ja hopeisia astioita Kaikkein Pyhimm\u00e4n koristeluun, niin kristittyjenkin tulee ottaa haltuunsa kreikkalaisen ajattelun rikkauksia ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 todellisen Jumalan palvelemiseen. Origenes on tarpeeksi rehellinen my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 menettely voi olla vaarallista: \u201dKokemuksesta viisastuneena vakuuttaisin sinulle, ett\u00e4 niit\u00e4 on harvoja, jotka ottavat Egyptist\u00e4 hy\u00f6dyllisi\u00e4 asioita, ja joista tulisi jotakin, ja soveltavat asioita Jumalan palvelemiseen, vaan on monia, jotka ovat edomilaisen Aderin velji\u00e4. N\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4iset ovat niit\u00e4, jotka joistakin kreikkalaisista asiayhteyksist\u00e4 aiheuttavat harhaoppisia k\u00e4sityksi\u00e4. Kirje p\u00e4\u00e4ttyy palavaan kehotukseen, ettei tule hellitt\u00e4\u00e4 Raamatun lukemisessa.<\/span><\/span><\/p>\n

b) Toinen kirje on t\u00e4ydellinen teksti, joka viel\u00e4 s\u00e4ilyneen\u00e4 on osoitettu Julianus Afrikanukselle ja on er\u00e4\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nen vastauksessaan Origeneelle, joka on my\u00f6s s\u00e4ilynyt. Origenes oli k\u00e4ytt\u00e4nyt Susannan tapausta v\u00e4ittelyss\u00e4. Julianus Afrikanus oli kiinnitt\u00e4nyt huomiota siihen seikkaan, ett\u00e4 sit\u00e4 ei ole l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 Danielin kirjan hepreankielisess\u00e4 tekstiss\u00e4 ja ett\u00e4 on kielellisi\u00e4 ja tyylillisi\u00e4 syit\u00e4 yht\u00e4 hyvin kuin sanoilla leikittely\u00e4, mist\u00e4 ilmenee, ett\u00e4 melko selv\u00e4sti se ei kuulu alkujaan Danielin kirjaan ja sen vuoksi sit\u00e4 ei tule pit\u00e4\u00e4 kanonisena. Origenes vastauksessaan puolustaa suurella oppineisuudella ja tieteellisyydell\u00e4 ja osoittaa kertomuksen kanonisuuden samoin kuin Beel ja lohik\u00e4\u00e4rme- kertomuksen, Asariaan rukouksen ja hymnin \u201dKolme nuorukaista tulessa\u201d kanonisuuden. Kaikki n\u00e4m\u00e4 kappaleet ovat Septuagintassa samoin kuin Teodotionin versiossa. Lis\u00e4ksi Kirkko m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 Vanhan testamentin kanonin ja olisi hyv\u00e4 muistaa sanat: \u201d\u00c4l\u00e4 siirr\u00e4 vanhaa rajapyykki\u00e4, jonka esi-is\u00e4si ovat paikalleen panneet\u201d. T\u00e4m\u00e4 kirje kirjoitettiin noin vuonna 240 h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Ambrosiuksen talossa Nikomediassa: \u201dHerrani ja rakas veljeni Ambrosius, joka kirjoitti t\u00e4m\u00e4n saneluni mukaan ja korjasi virheet mielens\u00e4 mukaan, tervehtii teit\u00e4.\u201d<\/span><\/span><\/p>\n

c) Lukusia muita Origeneen kirjeit\u00e4, jotka ovat kadoksissa, tiedet\u00e4\u00e4n Eusebiuksen Kirkkohistorian kuudennesta kirjasta, niiden joukossa yksi keisari Filippus Arabsille ja toinen t\u00e4m\u00e4n vaimolle Severalle. Eusebius mainitsee useita kirjeit\u00e4 paavi Fabianukselle (236 – 250), joissa pyh\u00e4n Jeromen mukaan Origenes pahoittelee, ett\u00e4 h\u00e4nen kirjoituksissaan on kohtia, jotka eiv\u00e4t ole sopusoinnussa kirkollisen opin kanssa.<\/span><\/span><\/p>\n

Origeneen Raamatun selityksen periaatteet<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Origeneen v\u00e4lineen\u00e4 apologetiikassa on allegorismi, ja samalla keino saavuttaa ajatuksen vapaus. H\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei yksik\u00e4\u00e4n Raamatun sana tai kirjain ei ole vailla syv\u00e4llist\u00e4 merkityst\u00e4, ja ett\u00e4 jokaisella tekstill\u00e4 on ruumis, sielu ja henki, toisin sanoen kirjallinen, moraalinen ja hengellinen merkitys. Historia on verrattavissa tikapuihin, joissa kirjalliset tosiasiat ovat alimmaisena askelmana.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 vertaus saattaa saada meid\u00e4t pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kirjallista merkityst\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4. Mutta Origenes Filonin tavoin toisinaan osoittaa halveksuntaa kirjalliselle kertomukselle. \u201dKuka j\u00e4rkev\u00e4 ihminen\u201d, h\u00e4n kysyy, \u201dajattelee, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen, toinen ja kolmas p\u00e4iv\u00e4, ja ilta ja aamu olisivat olemassa ilman aurinkoa, kuuta ja t\u00e4hti\u00e4? Ja ett\u00e4 Jumala k\u00e4yskenteli puutarhassa illalla, ja ett\u00e4 Aadam k\u00e4tkeytyi puun alle? Ja ett\u00e4 Paholainen vei Jeesuksen korkealle vuorelle, jotta H\u00e4n voisi n\u00e4hd\u00e4 persialaisten, skyyttien ja intialaisten valtakunnat? (De Princ. IV:16). Kaikki n\u00e4m\u00e4 tekstikatkelmat ovat arvokkaita vain niiden syvemm\u00e4n merkityksen vuoksi. \u201dOn joitakin tekstikatkelmia\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201djotka eiv\u00e4t ole kirjaimellisesti totta, vaan j\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4 ja mahdottomia\u201d(De Princ. IV:18). Niinp\u00e4 jotkut Mooseksen laeista ovat j\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4 ja toiset mahdottomia\u201d. Mooses j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 el\u00e4inuhrin, jota ei ole luonnossa. \u201dEp\u00e4r\u00f6isin my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala on antanut sellaisen k\u00e4skyn, joka on ala-arvoinen muihin ihmisten lakeihin n\u00e4hden\u201d. \u201dRaamattu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ep\u00e4historiallisen aineksen historiaan punoutuneena\u201d, jotta j\u00e4lkimm\u00e4inen saisi meid\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n hengellist\u00e4 merkityst\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Meit\u00e4 saattaa h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4\u00e4, ettei Origenes enemp\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4 asteittaisen ja kehittyv\u00e4n ilmoituksen teoriaa, jota h\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 monissa kohdin. Mutta h\u00e4nen p\u00e4\u00e4kohteensa oli pelastaa Kirkolle Vanha Testamentti, jota vastaan gnostikot hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t ja tekiv\u00e4t naurunalaiseksi, samanaikaisesti kumoamalla velvoitteen noudattaa Lakia, johon juutalaiset viel\u00e4 kovistelivat kristittyj\u00e4. Allegorinen menetelm\u00e4 palveli molempia p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4. On my\u00f6s muistettava, ett\u00e4 \u201dhomilia\u201d, saarna sellaisena kuin se Aleksandriassa kehittyi, teki v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi hyvin joustavan tekstin k\u00e4sittelyn. Saarnaajan tai luennoijan odotettiin menev\u00e4n suoraan joihinkin VT:n kirjoihin suodattaen jotakin mielt\u00e4ylent\u00e4v\u00e4\u00e4 jokaisesta kappaleesta. Tulkitsemisen s\u00e4vy oli usein puoleksi ironinen, vaikkakin moraalista opetusta painotettiin kotona kaikella vakavuudella. H\u00e4nen Uuden Testamentin vaikeuksien k\u00e4sittelyns\u00e4 osoittaa viel\u00e4 suurempaa rohkeutta, ja on melko h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Eroavuudet nelj\u00e4n evankelistan v\u00e4lill\u00e4 ovat h\u00e4nen ajattelunsa mukaan kohtalokkaita heid\u00e4n maineelleen, ellemme tutki heid\u00e4n totuuttaan \u201dhengellisess\u00e4 mieless\u00e4\u201d. On olemassa Iankaikkinen Evankeliumi, josta nykyinen evankeliumi on vain varjo. Nelj\u00e4nnen evankeliumin h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 symboliseksi tutkielmaksi. H\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n kaikki t\u00e4m\u00e4 Raamatun selitys ei ollut inhimillist\u00e4 nerokkuutta, vaan Pyh\u00e4n Hengen lahja. Paljon siit\u00e4 on perinteist\u00e4: Klemens n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aina j\u00e4ljent\u00e4v\u00e4n, eik\u00e4 keksiv\u00e4n allegorisminsa. Origenes tekem\u00e4tt\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n suurta numeroa, uskoo olevansa valaistunut.<\/span><\/span><\/p>\n

Origeneen oppi Jumalasta <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

\u201dHenken\u00e4\u201d ja \u201dValona\u201d Jumala on puhdas \u00e4lyllinen olemus, jossa ei ole suurempaa eik\u00e4 pienemp\u00e4\u00e4, korkeampaa tai alempaa, Monadi, Yksikk\u00f6, Mieli, Kaiken J\u00e4rjen Alkul\u00e4hde (De Princ. I). Verrattuna kristittyihin stoalaisiin h\u00e4n vakuuttaa, ett\u00e4 Jumala on ruumiiton, ja h\u00e4n on huolellisempi kuin Klemens v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n stoalaisia sanontoja, jotka vivahtavat panteismiin. Jumala on tilaton ja ajaton, \u201dkaikkialla eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n\u201d. Muuttumattomana H\u00e4n ei voi tuntea suuttumusta, vihaa tai katumusta. Rankaisu ei ole H\u00e4nen ty\u00f6t\u00e4ns\u00e4, vaan synnin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n seuraamus. Ja kuitenkin H\u00e4n on pitk\u00e4mielinen, armollinen ja s\u00e4\u00e4liv\u00e4. H\u00e4ness\u00e4 on \u201drakkauden himo\u201d. Jumala ei ole \u00e4\u00e4ret\u00f6n, vaan itsens\u00e4rajoittava. H\u00e4nen hyvyytens\u00e4 ja viisautensa rajoittaa H\u00e4nen kaikkivoimallisuuttaan (Contra Cels. III: 493). Origenes ei ratkaissut ongelmaa sovittaa yhteen n\u00e4m\u00e4 moraaliset ominaisuudet platonilaisen tuonpuoleisuuden kanssa. H\u00e4n luottaa v\u00e4hemm\u00e4n kuin Klemens <\/span><\/span>via negativa<\/i><\/span><\/span>\u00b4an (kielt\u00e4misen tiehen) tien\u00e4 todellisuuteen. Kaikkein sis\u00e4isint\u00e4 tietoa Jumalasta ei saavuteta k\u00e4sittein, vaan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ilmoituksena. Armo on juurrutettu sieluun. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa h\u00e4n on enemm\u00e4n mystikko kuin Klemens. Lis\u00e4ksi korostamalla Hyvyyden ominaisuutta pikemminkin kuin itsest\u00e4\u00e4n olemassa olevan Olennon ominaisuutta h\u00e4n antaa Jumalan idealle rikkaamman ja eettisemm\u00e4n sis\u00e4ll\u00f6n.<\/span><\/span><\/p>\n

Mutta Origeneella oppi Jumalasta kietoutuu joka kohdassa Kolminaisuuden ongelmaan. Poika tai Logos on h\u00e4nen teologiansa keskus. H\u00e4n on Is\u00e4n kanssa yht\u00e4lailla ikuinen ja samanlainen. \u201dEi ole koskaan ollut aikaa, jolloin H\u00e4nt\u00e4 ei olisi ollut. Sill\u00e4 milloin oli Jumalallinen Valo vailla kirkkauttaan \u2026 Ajatelkoon se, joka uskaltaa sanoa, ett\u00e4 oli aika, jolloin Poikaa ei ollut, ett\u00e4 se on sama kuin sanoisi, ett\u00e4 oli aika, jolloin Viisautta, Sanaa ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei ollut\u201d (De Princ. IV:28). Mutta on teht\u00e4v\u00e4 ero niiden ominaisuuksien v\u00e4lill\u00e4, jotka kuuluvat Pojalle olennaisesti, ja niiden jotka on omaksuttu pelastustarkoitusta varten. Edelliseen luokkaan kuuluvat Viisaus, Sana, El\u00e4m\u00e4 ja Totuus, j\u00e4lkimm\u00e4iseen Esikoisuus Kuolleista, Sovitus, Valo, Paimen. \u201dOnnellisia ovat ne, jotka eiv\u00e4t tarvitse Jumalan Poikaa l\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4, Paimenena, Lunastuksena, vaan Viisautena, Sanana, Tuomarina, ja muina t\u00e4ydellisin\u00e4 ominaisuuksina.<\/span><\/span><\/p>\n

Origenes on halukas samaistamaan Logoksen Platonin <\/span><\/span>kosmos noetoksen<\/i><\/span><\/span> kanssa (Contra Cels. VI:63) vain protestoidakseen subjektiivista idealismia vastaan (De Princ. II:3). Siksi Poika on ennen kaikkea ikuinen ja muuttumaton, eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Jumalan <\/span><\/span>l<\/i><\/span><\/span>\u03cc<\/i><\/span><\/span>gos proforik<\/i><\/span><\/span>\u03cc<\/i><\/span><\/span>s<\/i><\/span><\/span>; H\u00e4n <\/span><\/span>oli<\/i><\/span><\/span> (ei <\/span><\/span>tuli<\/i><\/span><\/span>) Is\u00e4n kanssa, kuten pyh\u00e4 Johannes sanoo. H\u00e4n on absoluuttinen Totuus, Vanhurskaus ja Viisaus. Mutta teksti \u201dkukaan ei ole hyv\u00e4 paitsi yksi, so. Jumala\u201d kielt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 nimitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 absoluuttiseksi Hyv\u00e4ksi, vaikka suhteessa meihin H\u00e4n on absoluuttinen Hyv\u00e4\u201d. Rukous voidaan kohdistaa Pojalle tai Hengelle, mutta t\u00e4ydellisin rukous on se, joka kohdistetaan Is\u00e4lle Kristuksen nimess\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Origeneen kristologiassa ei voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevan alistussuhdetta. (<\/span><\/span>subordinationismi<\/i><\/span><\/span>). On ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytti sanaa<\/span><\/span> homoo<\/i><\/span><\/span>\u00fa<\/i><\/span><\/span>sios <\/i><\/span><\/span>Pojasta<\/span><\/span> <\/i><\/span><\/span>nikealaisesssa mieless\u00e4, koska platonisteista tuskin oli oikein puhua Jumalan <\/span><\/span>o<\/i><\/span><\/span>\u00fa<\/i><\/span><\/span>siasta<\/i><\/span><\/span>, joka on <\/span><\/span>hypero<\/i><\/span><\/span>\u00fa<\/i><\/span><\/span>sios<\/i><\/span><\/span>. Oppi <\/span><\/span>epinoiai<\/i><\/span><\/span>`sta, vaihdellen uskovan saavuttaman hengellisyyden asteen mukaan, selitt\u00e4\u00e4 joitakin ilmaisun ep\u00e4johdonmukaisuuksia, ja h\u00e4nen kunnioituksensa Raamattua kohtaan, (esim. Minun Is\u00e4ni on suurempi kuin min\u00e4) selitt\u00e4\u00e4 muita. Alistussuhde, josta h\u00e4n opettaa, on persoonan ja palvelemisen suhde, ei olemuksellinen. \u201dPoika on v\u00e4h\u00e4isempi kuin Is\u00e4, ulottuen vain j\u00e4rjellisiin olentoihin, kun taas Is\u00e4, pit\u00e4en kaiken koossa, ulottuu kaikkeen. Pyh\u00e4 Henki on v\u00e4h\u00e4isempi kuin Poika, laajentuen vain pyhiin (De Pric. I:3). Inkarnaatiossa Poika yhdisti itsens\u00e4 sieluun, joka oli pysynyt ehdottoman puhtaana ennaltaolemisen tilassaan (De Princ. II:6). Muiden sielujen tavoin se oli ikuisesti yhdistynyt Sanaan. Se oli vapaa kuten muut sielut, mutta niin t\u00e4ydellisesti ja erottamattomasti se piti kiinni Sanasta alusta alkaen, ett\u00e4 niiden kahden yhteys oli kuin kahden metallin sulanut massa, hehkuen aina valkoista kuumuutta. Mutta t\u00e4m\u00e4 yhteys pelasti sen kaikelta synnin mahdollisuudelta. H\u00e4nen ruumiinsakin oli puhdas ja t\u00e4ydellinen. Se oli todella lihaa ja verta, mutta l\u00e4pikuultavan kaunis niist\u00e4, joiden hengellinen n\u00e4k\u00f6kyky oli puhdistunut. H\u00e4n nousi yl\u00f6s kuolleista, ei t\u00e4ss\u00e4 lihassa, vaan \u201dhengellisess\u00e4 ruumiissa\u201d, josta pyh\u00e4 Paavali puhuu.<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dOrigeneen n\u00e4kemys Jumalihmisest\u00e4 \u2013 k\u00e4site, jota h\u00e4n ensimm\u00e4isen\u00e4 k\u00e4ytti- eroaa tavallisesta n\u00e4kemyksest\u00e4 yleisesti ottaen vain siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin se on ehdollinen h\u00e4nen mielipiteest\u00e4\u00e4n sielun ennaltaolosta ja yl\u00f6snousseen ruumiin luonnosta.<\/span><\/span><\/p>\n

Origenes puhuu suuresti ep\u00e4r\u00f6iden Pyh\u00e4n Hengen luonnosta ja palvelusta. Kolminaisuuden Persoonana h\u00e4n on yht\u00e4 ikuinen ja samankaltainen Is\u00e4n ja Pojan kanssa. \u201dIs\u00e4n Henki ja Pojan Henki on yksi ja sama\u201d. H\u00e4n ymm\u00e4rsi pyh\u00e4\u00e4 Paavalia kyllin hyvin huomatakseen, ettei h\u00e4n tehnyt erotusta Pyh\u00e4n Hengen ja Pojan toiminnan v\u00e4lill\u00e4 (De Princ. I:3). Mutta er\u00e4\u00e4ss\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 katkelmassa h\u00e4n nostaa esiin kysymyksen, saiko Henki olemassaolonsa Pojan kautta, vai eik\u00f6 h\u00e4nell\u00e4 ollut Is\u00e4st\u00e4 ja Pojasta eroavaa olemusta. N\u00e4m\u00e4 pohdinnat ovat niin ristiriitaisia vahvan Kolminaisuusopin kanssa, muualla s\u00e4ilyneen\u00e4, ett\u00e4 ne her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t h\u00e4mm\u00e4styst\u00e4. Ne osoittavat, kuinka ep\u00e4vakaa dogma oli silloin kun Origenes kirjoitti. Mutta h\u00e4nen opetuksensa vaikutus, huolimatta h\u00e4nt\u00e4 kohtaan osoitetuista syytteist\u00e4, varmastikin toimivat subordinationismia vastaan. Hieman ep\u00e4r\u00f6iden h\u00e4n viittaa paikkansapit\u00e4v\u00e4\u00e4n n\u00e4kemykseen, ett\u00e4 Olemuksen, Ilmoituksen ja Inspiration l\u00e4hteiden on oltava t\u00e4ysin samat, t\u00e4ytyy olla Jumala samassa m\u00e4\u00e4rin. Vastakkainen n\u00e4kemys erottaa ylimm\u00e4n Jumalan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kokemuksesta ja lopulta tekee H\u00e4nest\u00e4 sellaisen, josta ei voi tiet\u00e4\u00e4. Muut merkitt\u00e4v\u00e4t huomiot Kolminaisuudesta ovat, ett\u00e4 \u201dIs\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4, Poika k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, Pyh\u00e4 Henki l\u00e4p\u00e4isee kaiken\u201d, ja ett\u00e4 \u201dasiat johtavat olemuksensa Is\u00e4st\u00e4, j\u00e4rjen Pojalta ja pyhyyden Pyh\u00e4lt\u00e4 Hengelt\u00e4\u201d(De Princ. I:3).<\/span><\/span><\/p>\n

Origeneen kosmologia ja psykologia<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Maailma alkoi kokonaisuutena, ja se tulee p\u00e4\u00e4ttym\u00e4\u00e4n kokonaisuutena. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 loppu tulee olemaan samanlainen kuin alku, mutta ei kuitenkaan identtinen sen kanssa, sik\u00e4li kun alku on t\u00e4ydellisyyden haluamista, joka on ainoastaan siihen sis\u00e4ltyv\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisen Viisauden suunnittelemana. Jumala loi maailman \u201dtyhj\u00e4st\u00e4\u201d. H\u00e4n loi aineen, alhaisimman luoduista, v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti \u201dsielujen lankeemuksen j\u00e4lkeen\u201d, est\u00e4m\u00e4\u00e4n maailmaa hajoamasta (De Princ. II:1). Jumala ei ole luotu kokonaisuus eik\u00e4 osa siit\u00e4. Edellinen k\u00e4sitys on ristiriidassa H\u00e4nen yksinkertaisuutensa ja j\u00e4lkimm\u00e4inen H\u00e4nen suvereenisuutensa kanssa. H\u00e4nen Henkens\u00e4 ei ole kaikenl\u00e4p\u00e4isev\u00e4, hienosyinen elementti, kuten stoalainen<\/span><\/span> pneuma<\/i><\/span><\/span>. Maailma on Jumalasta erillinen. Se on H\u00e4nen luomakuntansa. Se on ikuinen siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 sill\u00e4 ei ole alkua ajassa. Koko suunnitelma, jonka tied\u00e4mme, on vain lyhyt vaihe lukemattomien maailmojen sarjassa. Luomisen alku, Origenes opettaa, oli puhtaiden henkien luominen, jotka \u201dsatunnaisesti\u201d tai vakiintumattomasti osallistuivat Jumalan t\u00e4ydellisyydest\u00e4, joka Jumalalla on olennaisesti. Niiden lankeaminen t\u00e4ydellisyydest\u00e4 oli tahallinen. Jotkut enkelit ja t\u00e4hdet, joilla Origenes tarkoittaa sieluja, j\u00e4iv\u00e4t ensimm\u00e4iseen tilaansa, toiset, syntiset ihmiset ja pahat henget, lankesivat eriasteisesti, ja voivat p\u00e4\u00e4st\u00e4 ennalleen ainoastaan k\u00e4rsim\u00e4ll\u00e4 kurinalaisuutta. T\u00e4m\u00e4 maailma rakentuu niiden kasvattamiseen sopivana tapahtumapaikkana, suoden puitteet sopivaksi l\u00e4\u00e4kkeeksi kaikenasteiseen syyllisyyteen. Siten sielujen lankeemus oli syntym\u00e4\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4, mutta Origenes ei opeta sielunvaelluksesta. Syntiinlankeemuskertomusta 1. Mooseksen kirjassa h\u00e4n on taipuvainen k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n allegoriana (Contra Cels. IV:40). Kaikkein nasevin esitys h\u00e4nen opistaan on Alkuperusteissa (De Princ. II:8). \u201dSielu\u201d on \u201dmieli\u201d langenneessa tilassaan. Se on vain sattumanvarainen alkuperuste, v\u00e4limuoto \u201dlihan\u201d ja \u201dmielen\u201d tai \u201dhengen\u201d v\u00e4lill\u00e4. Todellisuudessa Origeneen psykologia on kaksijakoinen, vaikkakin kunnioituksesta pyh\u00e4\u00e4 Paavalia kohtaan h\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sanallisen eron \u201dsielun\u201d ja \u201dhengen\u201d v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Keskustelu siit\u00e4, opettaako Origenes sielun aineettomuudesta on johtanut v\u00e4\u00e4rille raiteille. Origeneen mielest\u00e4 sielu on varmasti aineeton, mutta se edellytt\u00e4\u00e4 ruumista. \u201dHenki\u201d, h\u00e4n opettaa, \u201don sielun kanssa is\u00e4nt\u00e4n\u00e4 ja ohjaajana, siihen yhdistyneen\u00e4 muistuttamassa sit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4, ja syytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja rankaisemassa sit\u00e4 sen laiminly\u00f6nneist\u00e4\u201d. Jos sielu on tottelematon ja itsep\u00e4inen ja kapinassa, se tullaan erottamaan hengest\u00e4 ruumiista eroamisen j\u00e4lkeen, kaikessa, mutta eri katsantokantojen mukaan. Gnostikko saa tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 uskonnollisen tiedon kohteilla on ainoastaan ylimaallinen historia: \u201dikuinen\u201d tai \u201dhengellinen\u201d evankeliumi \u201dasettaa selv\u00e4sti ihmisten mieliin kaikki asiat, jotka koskevat Jumalan Poikaa, sek\u00e4 salaisuudet, jotka H\u00e4nen sanansa osoittavat ett\u00e4 asiat, joita H\u00e4nen tekonsa kuvaavat\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4llaisia kohtia on tulkittu ankarasti ja annettu ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Gnostikko ei tarvitse en\u00e4\u00e4 historiallista Kristusta. Mutta t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 paikkansa vain samassa mieless\u00e4 kuin olisi voitu sanoa pyh\u00e4st\u00e4 Paavalista \u2013 toisin sanoen lausunto on melkoisen harhaanjohtava. Synnynn\u00e4inen tieto Jumalasta, mit\u00e4 h\u00e4n vakuuttaa, on Logos- Kristuksen teko, joka ensiksi t\u00e4ysin paljastui H\u00e4nen historiallisessa inkarnaatiossaan. Kristuksen kuoleman varsinaisesta vaikutuksesta tapahtumana Origenes esitt\u00e4\u00e4 erilaisia mielipiteit\u00e4, jo ajankohtaisia, arveluttavalla tavalla, mm. ajatuksen paholaiselle maksetuista lunnaista, mik\u00e4 oli tuohon aikaan suosittu ajatus. H\u00e4n varmastikaan ei pit\u00e4nyt Kristuksen historiallista toimintaa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n n\u00e4enn\u00e4isen\u00e4 tai n\u00e4yt\u00f6ksen\u00e4, joskin Gnostikolle <\/span><\/span>Kristus meiss\u00e4<\/i><\/span><\/span> on paljon t\u00e4rke\u00e4mpi kuin <\/span><\/span>Kristus meid\u00e4n puolestamme.<\/i><\/span><\/span><\/p>\n

Origeneen vaikutus<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Origeneen kaksinkertainen saavutus, jatkuen siit\u00e4, mink\u00e4 Klemens pani alulle, oli gnostilaisuuden kukistaminen ja antaminen opille sielusta tunnistettavissa oleva asema Kirkon uskossa. Toinen oli hinta, jonka harkitsevaiset joutuivat maksamaan ensimm\u00e4isest\u00e4. T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in Kirkolla oli uskonnon teologia ja filosofia, joka oli paljon kiinnostavampi kuin sivistyneelle mielelle kuin sivistym\u00e4t\u00f6n platonismi ja gnostilaisuus. Ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut mahdollista eik\u00e4 suotavaa opettaa filosofiaa kansanjoukoille, joiden hy\u00f6dyksi katolinen j\u00e4rjestelm\u00e4 kulttiv\u00e4lineist\u00f6ineen, ihmeineen, aisteihin vaikuttavine symbolismeineen kehitettiin rinta rinnan tieteellisen teologian kehitt\u00e4misen my\u00f6t\u00e4. Suhteessaan traditioon aleksandrialaiset merkitsev\u00e4t ristiriidassa jaksoa, joka p\u00e4\u00e4ttyi sovintoratkaisuun.<\/span><\/span><\/p>\n

Toisen vuosisadan suuret gnostikot olivat olleet kykenem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 saamaan jalansijaa Kirkossa. Klemens onnistui siin\u00e4, vaikkei ilman ep\u00e4ilyksi\u00e4. Origenes kauan kest\u00e4neen ep\u00e4r\u00f6innin j\u00e4lkeen tuomittiin. Kappadokialaiset pyrkiv\u00e4t sovittamaan uskon ja tiedon vastavuoroisesti hyv\u00e4ksym\u00e4ll\u00e4 kehityskulun, joka t\u00e4ydellistyi jonkin verran Kyrillos Aleksandrialaisen ja 6. vuosisadan teologien toimesta.<\/span><\/span><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen yhteenotto, johon Origeneen teologia syv\u00e4sti punoutui, oli <\/span><\/span>sabellianismia<\/i><\/span><\/span> vastaan. Dionysios, Aleksandrian piispa, monarkianistien hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4 lankesi <\/span><\/span>triteismiin, <\/i><\/span><\/span>Rooman istuimen julistautuessa vastustamaan h\u00e4nt\u00e4 ja s\u00e4\u00e4t\u00e4en <\/span><\/span>via media<\/i><\/span><\/span>\u00b4n (keskitien) aleksandrialaisten ja sabellinistien oppien v\u00e4lille. T\u00e4ll\u00e4 tuomiolla ei ollut mit\u00e4\u00e4n vaikutusta Aleksandriassa, miss\u00e4 Origeneen koulu kukoisti miltei esteett\u00f6m\u00e4sti 3. vuosisadan loppuun asti. Mukautumista kuitenkin oli tapahtunut, jota aiheutti uusplatonilaisen tyypin Kolminaisuuden subordinatio-oppiin sekaantuminen, ja pid\u00e4ttyvyyden s\u00e4ilytt\u00e4minen kristinuskon alkuper\u00e4isen kannatuksen suhteessa etiikkaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Gregorios Thaumaturgos, jonka sanottiin nimitt\u00e4neen Poikaa <\/span><\/span>ktisma<\/i><\/span><\/span>\u00b4ksi (luoduksi), opetti Origeneen Kolminaisuusoppia muodossa, joka oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 monarkianismia kuin <\/span><\/span>triteismi\u00e4<\/i><\/span><\/span>, kolmijumalaisuutta.<\/span><\/span><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen vakava hy\u00f6kk\u00e4ys Origenesta kohtaan tuli Metodiuksen taholta, joka kuitenkin katkeruudestaan huolimatta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain puolustaneen kompromissia opetuksensa ja uskon s\u00e4\u00e4nn\u00f6n v\u00e4lill\u00e4. Seuranneissa erimielisyyksiss\u00e4 nelj\u00e4nnell\u00e4 vuosisadalla on havaittavissa teologisen ajattelun koventumista ja kristalloitumista, kuitenkin auktoriteettien j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n henk\u00e4yksen alaisena. Origeneen opetus oli kuitenkin kaventunut osiin, kun siit\u00e4 tehtiin valintoja ilman johdonmukaisuutta, ja h\u00e4net itsens\u00e4 lopuksi tuomittiin harhaoppisena. Atanasioksen j\u00e4lkeen Logos- oppi alkoi menett\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4\u00e4n, kun ajatus suhteellisesta ja ekonomisesta Kolminaisuudesta joutui antamaan sijaa absoluuttiselle Kolminaisuudelle. Logos \u2013 Kristuksen samaistaminen kosmisen kehityksen henkeen katosi yh\u00e4 enemm\u00e4n n\u00e4k\u00f6piirist\u00e4. T\u00e4t\u00e4 muutosta voi my\u00f6s kuvata osana siirtymist\u00e4 Kirkossa platonismista aristotelianismiin. Antiokialainen koulukunta johti kapinaa aleksandrialaista pyhien kirjoitusten eksegeesi\u00e4 vastaan, ja perustui enemm\u00e4n kriittiseen menetelm\u00e4\u00e4n, jossa kirjaimellista merkityst\u00e4 aina ainakin ajateltiin ja messiaanisia viittauksia hyvin paljon rajoitettiin. Origeneen ajatuksella ennaltaolosta oli viel\u00e4 4. vuosisadalla monia tukijoita, mutta sit\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n moitittiin, kunnes se lopulta tuomittiin Konstantinopolissa vuonna 533. Kilpailevat teoriat \u2013 ett\u00e4 sielu syntyy samanaikaisesti ruumiin kanssa, ja ett\u00e4 Jumala luo sielut ja istuttaa ne alkioihin \u2013 j\u00e4tettiin kilpailemaan toistensa kanssa. 1. Mooseksen kirjaan perustuva oppi ihmisen syntiinlankeemuksesta sai uudelleen merkityst\u00e4, kun teoria maailman ulkopuolisesta lankeemuksesta suljettiin pois. Kysymyksest\u00e4, olisiko Kristus syntynyt ihmiseksi, jos Aadam ei olisi koskaan tehnyt synti\u00e4, luultavasti koskaan ei keskusteltu laajemmin, paitsi ne, jotka vastaavat kysymykseen kielteisesti. Mutta ajatus ihmiseksisyntymisest\u00e4 olennaisena osana jumalallista suunnitelmaa on aleksandrialaisuuden kanssa sopusoinnussa, ja on my\u00f6hemmin uudelleen her\u00e4telty henkiin niiden taholta, jotka tuntevat yleist\u00e4 sympatiaa Klemensi\u00e4 ja Origenesta kohtaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 Origeneen lahjoista teologialle on opetus Kristuksen kuolemasta, joka pikemminkin yhdist\u00e4\u00e4 kuin eheytt\u00e4\u00e4 ajatukset sovitusuhrista \u2013 Jumalan lepytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 kuolemasta, kukistamalla H\u00e4nen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kuoleman \u2013 ja ilmoituksesta lunastuksesta, jonka se todella sai aikaan ikuisessa maailmassa. Molemmat ajatukset olivat tuttuja kreikkalaisista mysteereist\u00e4. Aleksandrialaiset tuskin kiinnitt\u00e4isiv\u00e4t huomiota ajatukseen vastineena. Logos- oppi tekee siit\u00e4 tarpeettoman, mutta Kyrilloksen j\u00e4lkeen siit\u00e4 tuli merkitt\u00e4v\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Pitk\u00e4ss\u00e4 areiolaisessa riidassa Origeneen nimi n\u00e4ytteli kummallista osaa. Adoptianistinen teoria Jeesuksesta, josta asteittain tuli Jumala, oli t\u00e4ysin ristiriitainen Origeneen opin kanssa. Mutta Areios l\u00f6ysi uusplatonilaisesta kosmologiasta tukea teorialleen <\/span><\/span>v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 \u2013 Logoksesta<\/i><\/span><\/span> luoksep\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan ja maailman v\u00e4lill\u00e4. Mutta kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Logoksella olevan mink\u00e4\u00e4nlaista <\/span><\/span>olennaista <\/i><\/span><\/span>yhteytt\u00e4 Is\u00e4\u00e4n, h\u00e4n hylk\u00e4si ratkaisevasti aleksandrialaisen kristologian. Areioksella Kristus kuuluu joka tapauksessa luotujen asioiden maailmaan. Atanasioksella H\u00e4n kuuluu joka tapauksessa Jumalaan, kosminen n\u00e4k\u00f6kulma on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti katsoen hyllytetty. Atanasios ei ollut tieteellinen teologi, ja h\u00e4nen aleksandrialaisen teologian taholta uudelleen leimaamisensa h\u00e4nen tekojensa pakottamana, lankesi kappadokialaisten osaksi, joista Gregorios Nyssalainen on suopein Orignesta kohtaan. T\u00e4m\u00e4 kirjoittaja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 joitakin kaikkein inhottavimpia arvioita opettajastaan, mutta kokonaisuudessaan toistaa h\u00e4nen opetuksiaan, jotka t\u00e4ll\u00e4 tavoin ovat l\u00f6yt\u00e4neet ja saaneet jalansijaa katolisessa kirkossa, sill\u00e4 Gregorios Nyssalaista ei koskaan tuomittu.<\/span><\/span><\/p>\n

Mutta \u201dtradition\u201d kasvava voima oli jo alkanut tehd\u00e4 tyhj\u00e4ksi uskonnon filosofiaa, ja kristinuskon rappioituminen kultilliseksi uskonnoksi vaikutti kristilliseen platonismiin t\u00e4sm\u00e4lleen samalla tavalla, jolla uusplatonismi k\u00e4rsi vahinkoa Plotinuksen ja Jamblikuksen v\u00e4lill\u00e4. Dionysios Areopagita on t\u00e4m\u00e4n aleksandrialaisen allegorismin sovellutuksen edustaja rituaalien ja dogman osalta. Ensimm\u00e4inen t\u00e4m\u00e4 ep\u00e4tavallisen kirjoittajan muotivirtaus sattui samaan aikaan kuin vastavaikutus Origeneen hyv\u00e4ksi. Kristillisen platonismin my\u00f6hempien kehitelmien joukossa, jotka ovat velkaa oivalluksistaan aleksandrialaiselle teologialle, t\u00e4ytyy v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mainita Eckhartin ja h\u00e4nen seuraajiensa filosofinen mystisismi, ja mm. 17. vuosisadan cambridgelainen platonismi.<\/span><\/span><\/p>\n

Aleksandrialaisen teologian pysyv\u00e4 arvo<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Oliko aleksandrialaisten yritys kristillist\u00e4\u00e4 oman aikansa vallalla oleva filosofia sallituksi? T\u00e4h\u00e4n kysymykseen on annettu hyvin erilaisia vastauksia. Kristinuskon \u201dhellenisoimista\u201d on pidetty vieraana oksastuksena varhaiskristinuskon intomieliseksi uudelleen elvytt\u00e4mikseksi, ja merkitsi uskonnon \u201dsekularisoitumista\u201d ja \u201dpotentiaalin heikentymist\u00e4\u201d, joita pidet\u00e4\u00e4n aleksandrialaisuuden vaikutuksena. Toisaalta on osoitettu, ett\u00e4 ellemme syrj\u00e4yt\u00e4 pyh\u00e4 Paavalin kirjeit\u00e4, hepreaslaiskirjett\u00e4 ja nelj\u00e4tt\u00e4 evankeliumia, Uudessa Testamentissa on paljon \u201dhellenismi\u00e4\u201d. Ja my\u00f6s, ett\u00e4 filosofia toisella vuosisadalla on lakannut olemasta \u201dsekulaaria\u201d, ja on muuttunut uskonnolliseksi. My\u00f6hemm\u00e4t stoalaiset ja platonistit eiv\u00e4t \u201dolleet kaukana Jumalan valtakunnasta\u201d, eiv\u00e4tk\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tapauksessa olleet taipuvaisia aliarvioimaan k\u00e4ytt\u00e4ytymisen tarkkuutta. Lis\u00e4ksi juutalaisen ja kreikkalaisen ajattelun sulautuminen oli niin v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 sen surkuttelu olisi ollut pessimistisen asenteen ottamista inhimilliseen kehitykseen n\u00e4hden. Lopultakin uudelleen her\u00e4ttely oli luonteeltaan lyhyt vaihe. \u00c4lyllisen j\u00e4rjestelm\u00e4n t\u00e4ytyi seurata sit\u00e4, tai liikkeen kaikkien vaikutusten t\u00e4ytyisi h\u00e4vit\u00e4. Aleksandrialaiset oli tyytyv\u00e4isi\u00e4 oman aikansa lailliseen tarpeeseen pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 huolta \u201duskonnon tieteellisest\u00e4 opista\u201d, joka, ellei ollut vastakkainen uskolle, eik\u00e4 vain pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tue tai selit\u00e4 siin\u00e4 joitakin paikkoja, vaan kohottaa sen muuhun, korkeampaan \u00e4lylliseen tasoon, nimitt\u00e4in auktoriteetin ja kuuliaisuuden alueelta kirkkaan tiedon ja sis\u00e4isen \u00e4lyn, suostuen alkamaan rakkaudesta Jumalaan. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys antaa arvoa ja oikeutta Klemensin ja Origeneen suurelle rakenteelliselle pyrkimykselle, joilla paras osa platonismista ja stoalaisuudesta liittyi kokonaisuudeksi kristinuskoon. Heid\u00e4n synkretististen ajatustensa pysyv\u00e4\u00e4 arvoa tullaan aina arvioiman eri tavoin niin kauan kuin ihmiset syntyv\u00e4t platonisteiksi tai aristoteliaaneiksi. Niill\u00e4, jotka karkottaisivat metafysiikan teologiasta, voi olla vain v\u00e4h\u00e4n my\u00f6t\u00e4tuntoa aleksandrialaisia kohtaan. Mutta jos jumalallisten totuuksien pohdiskelu on luvallista tai jopa tarpeellista, tuskin kukaan muu kristillisist\u00e4 teologeista ansaitsee korkeampaa paikkaa kuin Klemens ja Origenes, jotka tekiv\u00e4t raskaan, eik\u00e4 vain tuloksettomana yrityksen, yhdist\u00e4\u00e4 uskoonsa Jumalan t\u00e4m\u00e4npuoleisuuden ja tuonpuoleisuuden, universaalin lain ja inhimillisen vapauden, universaalin ja erityisen ilmoituksessa, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n etiikan ja maailman hylk\u00e4\u00e4v\u00e4n mietiskelyn ylev\u00e4t normit.<\/span><\/span><\/p>\n

Kirjallisuutta:<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Drummond, James: Philo Jud<\/span><\/span><\/span>\u00e6<\/span><\/span><\/span>us; Of the Jewish-Aleksandrian Philosophy in its Development and Completion. Vols. I \u2013 II. Williams and Norgate. London and Edinburgh. 1888.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Bentwich, Norman: Philo Jud<\/span><\/span><\/span>\u00e6<\/span><\/span><\/span>us of Alexandria. The Jewish Publication Society of America. Philadelphia. 1910.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Cohn, Leopold: Die Werke Philos von Alexandria. Zweiter Teil. Verlag von M. & H. Marcus. Breslau. 1910.<\/span><\/span><\/p>\n

Capitaine, Wilhelm: Die Moral des Clemens von Alexandrien. Druck und Verlag von Ferdinand Sch\u00f6ningh. 1903.<\/span><\/span><\/p>\n

Oulton, J.E.L. &Chadwick, H.: Alexandrian Christianity. Selected Translations of Clement and Origen with Introductions and Notes. The Library of Christian Classics. Vol. II. The Westminster Press. Philadelphia. 1954<\/span><\/span><\/p>\n

Merk, Carl: Clemens Alexandrinus in seiner Abh\u00e4ngigkeit von der Griechischen Philosophie. Verlag von Georg B\u00f6hme. Leipzig. 1897.<\/span><\/span><\/p>\n

Tollin<\/span><\/span><\/span>gton, R.B.: Clement of Alexandria. A Study in Christian Liberalism. Vols. I \u2013 II. Williams & Norgate. London. 1914.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Patrick, John: Clement of Alexandria. William Blackwood and Sons. Edinburgh and London.1914.<\/span><\/span><\/p>\n

Hitchcock, Montgomery F.R.: Clement of Alexandria. The Fathers for English Readers. Society for Promoting Christian Knowledge. New York. E.& J.B. Young & Co. 1899.<\/span><\/span><\/p>\n

Butterworth, G.W.: Clement of Alexandria. Cambridge, Massachusetts. Harward University Press. London. William Heinemann LTD. 1960.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Scherer, Wilhelm: Klemens von Alexandrien und seine Erkenntnissprinzipien. Muenchen 1907.<\/span><\/span><\/p>\n

Armstrong, A.H. (Edit.), The Cambridge History of Later Greek and Early Medieval Philosophy. <\/span><\/span><\/span>Cambridge University Press. Cambridge. 1967.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Bigg, Charles, The Christian Platonists of Alexandria, being the Bampton Lectures of the Year 1886.Oxford: at the Clarendon Press. <\/span><\/span><\/span>1913.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Clement of Alexandria: Christ the Educator. The Fathers of the Church. Vol 23. A New Translation. Translated by Simon P. Wood, C.P. New York. <\/span><\/span><\/span>Fathers of the Church, Inc. 1954.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

de Faye, Eugene, Origen and His Work. Authorised Translation Fred Rothwell. New York. <\/span><\/span><\/span>Columbia University Press. 1929.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Fathers of the Second Century: Clement of Alexandria (Entire), ss. 165 \u2013 629: The Anti-Nicene Fathers. Translations of the Writings of the Fathers down to A.D. 325. Editors Alexander Roberts and James Donaldson. American Reprint of the Edinburgh Edition.<\/span><\/span><\/span> <\/span>Revised and Chronologically Arranged, with Brief Prefaces and Occasional Notes by A.Cleveland Coxe. Vol. II. New York. Charles Scribner\u00b4s Sons. 1913.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Hakkarainen, Jarmo, Etiikka eli oikea el\u00e4m\u00e4 Kleemens Aleksandrialaisen ajattelussa. ss. 122 \u2013 136. <\/span><\/span>Ortodoksia 34. Ortodoksisten Pappien Liitto ja Helsingin Yliopiston Ortodoksian laitos. 1984<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Kaye, John, Some Account of the Writings and Opinions of Clement of Alexandria. London. Griffith Farran, Okeden & Welsh. Newbery House, Charing Cross Road, and Sydney.<\/span><\/span><\/p>\n

Loeb Classical Library, Clement of Aleksandria. With An English Translation by G.W. Butterworth. The Exhortation to the Greeks. The Rich Man\u00b4s salvation and the Fragment of an Adress to the Newly Baptized. Cambridge,Massachusetts. Harward University Press, London. William Heinemann Ltd. MCMLX.<\/span><\/span><\/p>\n

Metcalf, W., Gregory Thaumaturgus: Address to Origen.Translated with Notes. Translations of Christian Literature.Series I. Greek Texts. Society for Promoting Christian Knowledge. London. The Macmillan Company.New York. 1920.<\/span><\/span><\/p>\n

Origen, Commentary on John, ss. 297 \u2013 410; Commentary on Matthew, Books I \u2013II, ss. 411 \u2013 413; and X- XV, ss. 414 \u2013 533; The Anti-Nicene Fathers. Translations of the Writings of the Fathers down to A.D. 325. Original Supplement to The American Edition. Editor Alan Menzies. Vol. IX. Fifth Edition. New York. Charles Scribner\u00b4s Sons. 1913.<\/span><\/span><\/p>\n

Origen, Parts I \u2013 II, ss. 221 – 696: The Ante-Nicene Fathers. Translations of the Writings of the Fathers down to A.D. 325. Editors Alexander Roberts and James Donaldson. American Reprint of the Edinburgh Edition. Revised and Chronologically Arranged, with Brief Prefaces and Occasional Notes by A.Cleveland Coxe. Vol. IV. Authorized Edition. New York. Charles Scribner\u00b4s Sons. 1913.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Select Writings and Letters of Athanasius, Bishop of Alexandria. Edited with Prologomena, Indice, and Tables by Archibald Robertson. ; A Select Library of Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church. Second Series. Translated into English with Prolegomena and Explanatory Notes Vol. XIII. Oxford. James Parker and Company. New York. The Christian Literature Company. 1891.<\/span><\/span><\/p>\n

Select Writings and Letters of Gregory, Bishop of Nyssa: Dogmatic Treatises etc, ss. 1 – 567; A Select Library of Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church. Second Series. Vol. V. Translated into English with Prolegomena and Explanatory Notes. Oxford. Parker and Company. New York. The Christian Literature Company. MDCCCXCIII.<\/span><\/span><\/p>\n

T<\/span><\/span><\/span>he Philocalia of Origen. A Compilation of Selected Passages from Origen\u00b4s Works Made by St. Gregory of Nazianzus and St. Basil of C\u00e6sarea. Translated into English by George Lewis. Edinburgh. T. &. T. Clark, 38 George Street. 1911.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Writings of Clement of Alexandria, Vol. 1: Exhortation to the Heathen, ss. 17 \u2013 112; The Instructor, <\/span><\/span><\/span>ss. 113 \u2013 348; The Miscellanies; or, Stromata, Book I, ss. 349 \u2013 470; Ante-Nicene Christian Library. Translations of the Writings of the Fathers Down to A.D. 325. Edited by the Alexander Roberts and James Donaldson. Vol IV. Edinburgh. T. and T. Clark, 38, George Street. MDCCCLXVII.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

The Writings of Clement of Alexandria, Vol. 2: The Miscellanies, Books II \u2013 VIII, ss. 1 – 542; Ante-Nicene Christian Library. Translations of the Writings of the Fathers Down to A.D. 325. Edited by the Alexander Roberts and James Donaldson. Vol XII. Edinburgh. T. and T. Clark, 38, George Street. MDCCCLXIX.<\/span><\/span><\/p>\n

The Writings of Origen,Vol.1., De Principiis, ss.1 \u2013 368: Against Celsus, ss. 393 \u2013 478; Ante-Nicene Christian Library. Translations of the Writings of the Fathers Down to A.D. 325. Edited by the Alexander Roberts and James Donaldson. Vol X. Edinburgh. T. and T. Clark, 38, George Street. MDCCCLXIX.<\/span><\/span><\/p>\n

The Writings of Origen,Vol.2.Contra Celsum. Books II \u2013 VIII, ss.1 – 579; Ante-Nicene Christian Library. Translations of the Writings of the Fathers Down to A.D. 325. Edited by the Alexander Roberts and James Donaldson. Vol XXIII. Edinburgh. T. and T. Clark, 38, George Street. MDCCCLXXII.<\/span><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Aleksandrian koulu Aleksandrian koulu aivan muodostumisestaan asti oli kuuluisa erikoisesta tieteellisest\u00e4 pyrkimyksest\u00e4\u00e4n teologiassa. Kun Kirkko yleens\u00e4 tyytyi jokap\u00e4iv\u00e4iseen ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoiseen<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-236","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/236","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=236"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/236\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":790,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/236\/revisions\/790"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=236"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=236"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=236"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}