{"id":235,"date":"2013-05-10T10:36:48","date_gmt":"2013-05-10T10:36:48","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/traditio\/kuolemaan-liittyvia-tapoja-varhaiskirkossa\/"},"modified":"2019-11-12T13:58:54","modified_gmt":"2019-11-12T11:58:54","slug":"kuolemaan-liittyvia-tapoja-varhaiskirkossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2013\/05\/10\/kuolemaan-liittyvia-tapoja-varhaiskirkossa\/","title":{"rendered":"Kuolemaan liittyvi\u00e4 tapoja varhaiskirkossa"},"content":{"rendered":"

Kuolleen kohtelu<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Varhaiskristityille oli ominaista kuolleista huolehtiminen ja my\u00f6t\u00e4tunnon osoittaminen sureville. He toimittivat hautajaiset arvokkaasti ja asianmukaisesti, kunnioittaen kuollutta ja lohduttamalla omaisia. Hautauspalvelus ymm\u00e4rrettiin julkiseksi uskonnolliseksi velvollisuudeksi. Julianus Luopio (331 \u2013 363) arvosteli t\u00e4t\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Kristillinen kirkko piti alusta asti m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti parhaana tapaa haudata kuolleet maahan, jossa he ottivat esimerkki\u00e4 juutalaisilta (1.Moos 3:9; 5. Moos 24:6; Matt 19:28 jne.). Mutta tapaa polttaa vainajat, mik\u00e4 oli s\u00e4ilynyt koko Roomana valtakunnassa, he voimakkaasti vastustivat.<\/span><\/span><\/p>\n

Alussa ei ollut erityisi\u00e4 hautaamispaikkoja, eiv\u00e4tk\u00e4 olosuhteet suosineet sellaisten perustamista. Sek\u00e4 juutalaisten ett\u00e4 roomalaisten lakien mukaan yleisi\u00e4 hautaamispaikkoja olivat kaupungin ulkopuoliset ymp\u00e4rist\u00f6t (Matt 26:60; Lk 7:12; Joh 11:30). Nelj\u00e4nnell\u00e4, viidennell\u00e4 ja kuudennella vuosisadalla avoimia paikkoja kirkkojen ymp\u00e4rill\u00e4 pidettiin sopivina ruhtinaiden, piispojen ja papiston j\u00e4senten hautaamiseen, ja my\u00f6hemmin kirkon yhteydess\u00e4 el\u00e4neiden hautaamiseen. T\u00e4m\u00e4 kuten kaikki muukin, mik\u00e4 oli kirkon palvelemiseen soveliasta, vihittiin muodollisesti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. T\u00e4m\u00e4 tapahtui ensimm\u00e4isen kerran kuudennella vuosisadalla. Yhdeks\u00e4nnell\u00e4 vuosisadalla alkoi tapa haudata kuolleita kirkon seinien sis\u00e4puolelle.<\/span><\/span><\/p>\n

Hautaamispaikkoja luonnehdittiin lepopaikoiksi, kalmistoiksi. Sill\u00e4 haluttiin ilmaista, ei vain sit\u00e4, ett\u00e4 kuolleet olivat levossa maallisista t\u00f6ist\u00e4 ja murheistaan, vaan my\u00f6s toivoa tulevasta yl\u00f6snousemuksesta. Hautuumaata nimitettiin my\u00f6s Herran maaksi, koska se nautti kirkon koskemattomuutta, ja ehk\u00e4 my\u00f6s siksi, ett\u00e4 vainajat olivat pyh\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan, jotka olivat nukkuneet Herrassa. Kirkko ei hyv\u00e4ksynyt tapaa haudata kuolleita perhehautoihin eik\u00e4 hautakammioihin. Sit\u00e4 pidettiin sopimattomana ja eriarvoisuuden ylpeyteen johtavana.<\/span><\/span><\/p>\n

Kreikkalaisten ja roomalaisten tavoin kristitytkin pystyttiv\u00e4t muistomerkkej\u00e4 ja merkitsiv\u00e4t ne omistuskirjoituksin yst\u00e4viens\u00e4 muistoksi. Niiden ylellisyytt\u00e4 ja liiallisuutta arvostelivat vakavasti Basileios Suuri, Johannes Krysostomos ja useat muut.<\/span><\/span><\/p>\n

Roomalaisten hautausmenot toimitettiin y\u00f6ll\u00e4. Kristityt toisaalta hautasivat p\u00e4iv\u00e4saikaan, mutta k\u00e4siss\u00e4 pidettiin palavia kynttil\u00f6it\u00e4. Vainojen aikaan kristittyj\u00e4 usein pakotettiin hautaamaan vainajansa y\u00f6ll\u00e4 mahdollisimman salaa. Mutta Konstantinuksen ja h\u00e4nen poikiensa aikaan kristittyjen hautaamiset toimitettiin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, ja toisinaan hyvin loistokkaasti. Luultavasta he m\u00e4\u00e4r\u00e4siv\u00e4t lakeja t\u00e4st\u00e4 asiasta kristittyjen hautaamistavan hyv\u00e4ksi, sill\u00e4 Julianus Luopio antoi t\u00e4st\u00e4 asiasta asetuksen saattaa ennalleen hautaamiset y\u00f6ll\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Juutalaisilla ja Id\u00e4n kansoilla oli tapana yleens\u00e4 haudata vainajansa heti kuoleman j\u00e4lkeen. Ilmaston luonne on saattanut olla ohjaamassa t\u00e4h\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, mutta p\u00e4\u00e4syy oli luultavasti se, ett\u00e4 ruumiin nopealla poissaattamisella oli v\u00e4ltett\u00e4viss\u00e4 juhlamenoista mahdollisesti johtuva tartunta. Kreikkalaisten ja roomalaisten tapa t\u00e4ss\u00e4 suhteessa on yhteydess\u00e4 Id\u00e4n kansojen tapaan. Varhaiskristityt my\u00f6s mukautuivat maan tapaan haudata vainajat heti kuoleman j\u00e4lkeen, mutta he ehdottomasti olivat eri mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 hautaustoimitus aiheuttaisi mit\u00e4\u00e4n tartuntaa yhteydest\u00e4 kuolleeseen. He p\u00e4invastoin pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 asettivat itsens\u00e4 alttiiksi tartunnoille suorittamalla uskollisesti palvelukset niille, jotka olivat kuolleet tappaviin sairauksiin, kuten my\u00f6s toimittamalla heille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t toimenpiteet sairaana ollessa. Kotoa pois siirt\u00e4misen j\u00e4lkeen ruumista pidettiin p\u00e4iv\u00e4 tai pitemp\u00e4\u00e4nkin kirkossa, ja t\u00e4st\u00e4 alkuk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 kehittyi tapa pit\u00e4\u00e4 y\u00f6valvomisia kuolleille. Joskus hautajaiset viiv\u00e4styiv\u00e4t useita p\u00e4ivi\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

My\u00f6t\u00e4tunto kuolevaa kohtaan<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Varhaiskristityt kiinnittiv\u00e4t keskeisimm\u00e4n huomion kuolevaan, ja arvostivat suuresti loppua koskevia neuvoja, ohjeita ja rukouksia. Heid\u00e4n kehotuksiansa j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4ville yst\u00e4ville ja rukouksiansa heid\u00e4n puolestaan pidettiin suuressa arvossa ja niist\u00e4 huolehdittiin. Heit\u00e4 siunattiin ristinmerkill\u00e4. Piispa ja monet muut papiston j\u00e4senet sek\u00e4 sukulaiset ja yst\u00e4v\u00e4t pyrkiv\u00e4t lohduttamaan heit\u00e4. Heid\u00e4n puolestaan rukoiltiin kirkossa. Yst\u00e4v\u00e4t hy\u00f6riv\u00e4t ymp\u00e4rill\u00e4 antaakseen ja saadakseen viimeisen suudelman, ja viimeisen syleilyn. Heille toimitettiin sairaanvoitelun sakramentti kuoleman edell\u00e4 heid\u00e4n mahdolliseksi toipumisekseen. Katolisessa kirkossa k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 muuntui ns. viimeiseksi voiteluksi.<\/span><\/span><\/p>\n

Yst\u00e4v\u00e4t ja sukulaiset sulkivat kuolevan silm\u00e4t ja suun \u2013 tapa, jota kaikki kansat noudattavat. Mutta varhaiskristityille t\u00e4m\u00e4 oli ilmaus kuolevan rauhallisesta uinahtamisesta kuoleman uneen, josta h\u00e4n oli her\u00e4\u00e4v\u00e4 vanhurskaan yl\u00f6snousemuksessa. Sitten ruumis pestiin ja puettiin tavallisesti liinaiseen valkeaan vaatteeseen, mutta joskus my\u00f6s kallisarvoisemmasta materiaalista valmistettuun, kullalla ja jalokivill\u00e4 jne. koristeltuun. Ruumis puettiin parhaaseen pukuun. N\u00e4iden tapojen lis\u00e4ksi ruumis usein voideltiin hyv\u00e4ntuoksuisella \u00f6ljyll\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Varhaiskristityt hautasivat alkuvaiheessa vainajat liinavaatteeseen k\u00e4\u00e4rittyn\u00e4 juutalaisen tavan mukaan, mutta my\u00f6hemmin, toisin kuin juutalaiset, kristityt panivat ruumiin arkkuun. T\u00e4t\u00e4 tapaa he huomasivat monien pakanakansojenkin yleisesti noudattavan. Ruumis asetettiin joksikin aikaa ennen hautausta katsottavaksi joko kotiin tai kadulle, tai kaikkein useimmin kirkkoon. T\u00e4m\u00e4n ajan l\u00e4heisimm\u00e4t sukulaiset tai yst\u00e4v\u00e4t vartioivat ruumista. Heid\u00e4n velvollisuutenaan oli toimittaa t\u00e4m\u00e4 viimeisen\u00e4 palveluksenaan kuolleelle. Itkevien naisten valituksia ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 sallittu, kuten oli tapana juutalaisilla ja monilla pakanakansoilla. Kristittyjen mielest\u00e4 sellaiset valitukset olivat eritt\u00e4in sopimattomia, sill\u00e4 he eiv\u00e4t pit\u00e4neet kuolemaa menetyksen\u00e4 vaan kuvaamattomana voittona. Haudankaivajan teht\u00e4v\u00e4 on hyvin varhaisilta ajoilta, ja sit\u00e4 pidettiin suuressa arvossa ja kunniallisena teht\u00e4v\u00e4n\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Hautajaisjuhlallisuudet<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Ruumis kannettiin ruumispaareilla juhlallisessa saattueessa hautapaikkaan edesmenneen sukulaisten ja yst\u00e4vien seuratessa itkien, joiden joukossa oli papistoa ja joitakin muitakin. T\u00e4llainen kulkue oli joskus niin t\u00e4ynn\u00e4 ihmisi\u00e4 kuin vakavien onnettomuuksien tapahtumapaikoilla, ja kuolemantapauksissa. Avustajien velvollisuutena oli johtaa kulkuetta. Ruumispaareja kannettiin toisinaan olkap\u00e4ill\u00e4, ja toisinaan k\u00e4sin. L\u00e4himm\u00e4t sukulaiset tai arvohenkil\u00f6t toimivat kantajina. Jopa piispat ja papisto toimivat usein t\u00e4ss\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Hautajaiskellojen soittaminen tuli mukaan kahdeksannella ja yhdeks\u00e4nnell\u00e4 vuosisadalla. Ennen kirkonkellojen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 oli tapana k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 torvea tai puisia r\u00e4ikki\u00e4 samaan tarkoitukseen.<\/span><\/span><\/p>\n

Palmunoksia ja \u00f6ljypuun oksia kannettiin hautajaiskulkueissa ensimm\u00e4isen kerran nelj\u00e4nnell\u00e4 vuosisadalla muistuttamassa Kristuksen riemullisesta ratsastamisesta Jerusalemiin. Sypressej\u00e4 ei saanut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, koska ne olivat surun symboli. Tapa kantaa palavia tuohuksia ja lampukoita oli varhaisempi ja yleisempi. Se muistutti edesmenneen voitosta kuolemasta ja Kristukseen yhdistymisest\u00e4\u00e4n sek\u00e4 Karitsan juhlasta Ilmestyskirjassa. Kristityt kielsiv\u00e4t tavan kruunata ruumis ja arkun koristelemisen kukkaseppeleill\u00e4, koska se haiskahti ep\u00e4jumalanpalvelukselta. Mutta tapana oli panna kukkia haudalle.<\/span><\/span><\/p>\n

Palmunoksia pidettiin k\u00e4siss\u00e4 ja psalmeja laulettiin ruumista kuljetettaessa kulkueessa ja haudan ymp\u00e4ri. Tietoja t\u00e4t\u00e4 tavasta l\u00f6ytyy monilta kirjoittajilta. N\u00e4m\u00e4 hymnit olivat luonteeltaan iloisia. Varhaiskristillisyyden tutkija Bingham on todennut, ett\u00e4 \u201demme voi odottaa l\u00f6yt\u00e4v\u00e4mme paljonkaan tietoja t\u00e4st\u00e4 alkuajoilta kristittyjen ollessa vainottuina, mutta kun rauhalliset ajat koittivat, l\u00f6ytyy tietoja siit\u00e4 jokaiselta kirjoittajalta\u201d. Apostolisten S\u00e4\u00e4nt\u00f6jen kirjoittaja (VI:30) antaa ohjeen, ett\u00e4 kuollutta tule kuljettaa laulaen, jos ovat uskovaisia. \u201dSill\u00e4 kallis on Herran silmiss\u00e4 h\u00e4nen pyhiens\u00e4 kuolema\u201d, ja toisaalla sanotaan, \u201dPalaja lepoosi sielu, sill\u00e4 Herra on palkinnut sinut. Ja vanhurskaan muisto olkoon siunattu: ja vanhurskaiden sielut ovat Herran k\u00e4dess\u00e4\u201d. Luultavasti n\u00e4m\u00e4 olivat psalmijakeita, jotka olivat valitut sellaisiin tilanteisiin. Sill\u00e4 Krysostomos puhuessaan t\u00e4st\u00e4 tavasta ei kerro vain heid\u00e4n psalmilaulunsa syyt\u00e4, vaan my\u00f6s mit\u00e4 erityisi\u00e4 psalmeja tai niiden osia he k\u00e4yttiv\u00e4t n\u00e4iss\u00e4 juhlallisuuksissa. \u201dMit\u00e4 meid\u00e4n hymnimme tarkoittavat?\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201demmek\u00f6 kunnioita Jumalaa ja kiit\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on kruunannut poisl\u00e4hteneen, ett\u00e4 H\u00e4n on vapauttanut h\u00e4net vaivoista, ett\u00e4 H\u00e4n on tehnyt h\u00e4net vapaaksi kaikesta pelosta? Ajattele, mit\u00e4 laulat tuolla hetkell\u00e4; \u00b4palaja lepoosi sieluni, sill\u00e4 Herra on palkinnut sinut`. Ja viel\u00e4: en min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pahaa, sill\u00e4 Sin\u00e4 olet minun kanssani. Ja viel\u00e4: Sin\u00e4 olet minun turvapaikkani kaikista ahdistuksistani, joista minut vapahdat. Ajattele, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 psalmi tarkoittaa. Jos uskot niihin asioihin, joiden sanot olevan tosia, miksi itket ja valitat, ja teet pelkk\u00e4\u00e4 komeutta ja pilkkaa laulustasi? Jos et usko niiden olevan totta, miksi n\u00e4yttelet teeskentelij\u00e4\u00e4, siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin laulat?\u201d(Saarna 4 kirjeest\u00e4 heprealaisille). H\u00e4n osoittaa t\u00e4m\u00e4n niit\u00e4 vastaan, jotka kohtuuttomasti surivat hautajaisissa, osoittaen ristiriitaisuutta verrattuna psalmilauluun kirkossa\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

Ruumiinsiunausrukoukset muodostivat my\u00f6s asiaankuuluvan osan kuolleen hautauspalveluksessa.<\/span><\/span><\/p>\n

Pidettiin my\u00f6s hautauspuheita, joissa muisteltiin edesmennytt\u00e4. Lukuisia niist\u00e4 on s\u00e4ilynytkin, kuten Eusebioksen puhe Konstantinuksen hautajaisissa, Ambrosiuksen puheet Teodosioksen ja Valentinuksen kuoltua, ja h\u00e4nen oman veljens\u00e4 Satyruksen kuoltua, samoin Gregorioksen ja Naziansilaisen puheet is\u00e4ns\u00e4, veljens\u00e4 Caesaruksen ja sisarensa Gorgonian muistoksi.<\/span><\/span><\/p>\n

Herran ehtoollisen sakramentti toimitettiin hautajaisissa ja usein my\u00f6s haudalla. T\u00e4ll\u00e4 haluttiin osoittaa, ett\u00e4 pyhien yhteys jatkui edelleen el\u00e4vien ja kuolleiden v\u00e4lill\u00e4. Mieliajatus oli, ett\u00e4 molemmat edelleen jatkoivat j\u00e4senin\u00e4 samassa mystisess\u00e4 ruumiissa, joka on sama maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja taivaassa. T\u00e4m\u00e4 Ehtoollisen viett\u00e4misen muoto oli my\u00f6s kunniakas todiste edesmenneen uskosta ja kristinuskon mukaisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Roomalaiskatolinen taikauskoinen k\u00e4sitys uhrilahjoista ja messuista kuolleiden puolesta sai alkunsa t\u00e4st\u00e4 Kirkon muinaisesta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Hieman ennen kuudetta ja seitsem\u00e4tt\u00e4 vuosisataa tuli tavalliseksi jakaa jotakin kuolleelle – panna arkkuun jotakin \u2013 antaa rakkauden suudelma, ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 hautausjuhlallisuudet agapen- kaltaisella viihdykkeell\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 sanotaan ensimm\u00e4isen nopeasti h\u00e4vinneen, ja viimeinen lakkasi v\u00e4hitellen.<\/span><\/span><\/p>\n

Maailmanlaajuisesti oli tapana kristinuskon piiriss\u00e4 asettaa ruumis hautaan kuten nykyisinkin, kasvot it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja samoin perusteluin.<\/span><\/span><\/p>\n

Hautauspalvelus p\u00e4\u00e4tettiin kuten muutkin uskonnolliset palvelukset Herran rukoukseen ja siunaukseen.<\/span><\/span><\/p>\n

Surevat <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Varhaiskristityt eiv\u00e4t pit\u00e4neet kuolemaa riipaisevana vaan iloisen tapahtumana. Kaikki kohtuuton murhe ja sureminen oli niin ollen heid\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmastaan ristiriidassa kristillisen uskon ja toivon kanssa. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 he voimakkaasti vastustivat juutalaista ja roomalaista tapaa palkata itkij\u00e4naisia hautajaisiin. Kuitenkaan ei pid\u00e4 ajatella, ett\u00e4 he joko tuomitsivat luonnollisen mielenliikutuksen tai kehottivat stoalaiseen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen. P\u00e4invastoin on monien vanhan ajan kirjoittajien katkelmia, joissa luonnon oikeus ja voima tunnustetaan, ja surun tuleminen, jonka yst\u00e4v\u00e4n kuolema aiheuttaa, oikeutetaan, sek\u00e4 j\u00e4rjellisist\u00e4 syist\u00e4 ett\u00e4 Raamatun viittauksien perusteella. Yhdenmukaisesti kuolemank\u00e4sityksens\u00e4 kanssa kristityt ehdottomasti eiv\u00e4t hyv\u00e4ksyneet juutalaisten surun ilmauksia \u2013 s\u00e4kkikankaita ja tuhkaa, eik\u00e4 vaatteiden repimist\u00e4. Jotkut isist\u00e4 ankarasti arvostelivat roomalaista tapaa pukeutua mustiin. Erityisesti Augustinus oli t\u00e4ss\u00e4 suhteessa erikoisen ankara. \u201dMiksi meid\u00e4n pit\u00e4isi\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201dv\u00e4\u00e4ristell\u00e4 itsemme mustilla vaatteilla, ellemme halua j\u00e4ljitell\u00e4 uskottomia kansoja, ei vain heid\u00e4n valituksiensa suhteen, vaan viel\u00e4 suruvaatetuksellakin! Voitte olla vakuuttuneita, ett\u00e4 ne ovat vieraita ja laittomia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, ja ellei laittomia, eiv\u00e4t ainakaan sopivia. Mustiin pukeutuminen oli kuitenkin alusta asti tavallinen suremistapa Kreikan kirkossa, ja ajan mittaan se yleistyi.<\/span><\/span><\/p>\n

Tarkkoja s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 suruajan pituudesta ei ollut. T\u00e4m\u00e4 asia j\u00e4tettiin osapuolten tapojen ja tuntemuksien varaan. Pakanoilla oli tapana toistaa sureminen kolmantena, seitsem\u00e4nten\u00e4 ja yhdeks\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jota erityisesti kutsuttiin \u201dyhdeks\u00e4np\u00e4iv\u00e4isiksi\u201d. Jotkut surivat lis\u00e4ksi kahdentena-, kolmantena- ja nelj\u00e4nten\u00e4kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Erityisesti n\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4t synnyttiv\u00e4t taikauskoisiakin n\u00e4kemyksi\u00e4. Noina p\u00e4ivin\u00e4 oli tapana vied\u00e4 heid\u00e4n vainajiensa sieluille maitoa ja viini\u00e4, kukkaseppeleit\u00e4 ja kukkia, niin kuin roomalaisten muinaishistoriasta saamme tiet\u00e4\u00e4. Jotakin t\u00e4llaisesta taikauskosta saattoi merkitykselt\u00e4\u00e4n uhria v\u00e4h\u00e4isemp\u00e4n\u00e4 s\u00e4ily\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien kristittyjen piiriss\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Oli my\u00f6s tapa jatkaa hautajaisia kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 yhteens\u00e4, joka sallittiin kristittyjen keskuudessa, koska katsottiin saman jumalanpalveluksen jatkuvan.<\/span><\/span><\/p>\n

Apostolisissa S\u00e4\u00e4nn\u00f6t antavat erityisen selityksen hautauspalveluksen toistamiselle kolmantena, yhdeks\u00e4nten\u00e4 ja nelj\u00e4nten\u00e4kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4: \u201dHuomioitakoon kuoleman j\u00e4lkeen kolmas p\u00e4iv\u00e4 psalmein, raamatun luvuin ja rukouksin, koska Kristus nousi kuolleista kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Yhdeks\u00e4s p\u00e4iv\u00e4 huomioitakoon el\u00e4vien ja kuolleiden muistoksi. Ja my\u00f6s nelj\u00e4skymmenes p\u00e4iv\u00e4 israelilaisten tavan mukaan surra Moosesta nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Ja lis\u00e4ksi vuotuisena kuolinp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muisteltakoon kuollutta\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dKuolleiden vuotuisena muistop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli tapana pit\u00e4\u00e4 juhla tai kestitys, johon kutsuttiin sek\u00e4 papistoa ett\u00e4 kansaa, mutta erityisesti k\u00f6yhi\u00e4 ja puutteenalaisia, leski\u00e4 ja orpoja, ettei olisi kysymys vain kuolleen j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4neist\u00e4, vaan suloisesta tuoksusta heille itselleen Jumalan silmiss\u00e4\u201d, niin kuin kirjoittaja Origeneen nimiss\u00e4 kirjoittaa. Pyh\u00e4 Johannes Krysostomos sanoo, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tavan suhteen oltiin per\u00e4\u00e4nantamattomia, kun taas muiden, t\u00e4rke\u00e4mpienkin tapojen suhteen joustettiin (Saarna 47 ensimm\u00e4isest\u00e4 korinttilaiskirjeest\u00e4). Mutta t\u00e4st\u00e4 usein oli seurauksena suuriakin v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Rukoukset kuolleiden puolesta<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Tertullianus<\/i><\/span><\/span> (k. 220) tutkielmassaan \u201dSotilaan seppele\u201d kirjoittaa rukouksista kuolleiden puolesta Kirkon tapana siihen aikaan kun h\u00e4n kirjoitti tutkielmansa, tuskin paljonkaan j\u00e4lkeen vuoden 200. \u201dPid\u00e4mme vuotuisen muistojuhlan kuolleelle heid\u00e4n syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n\u201d, tarkoittaen heid\u00e4n kuolinp\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisessa kirjoituksessaan sama kirjoittaja sanoo, ett\u00e4 oli leskien tapana rukoilla kuolleen miehens\u00e4 sielun puolesta pyyt\u00e4en h\u00e4nelle virvoitusta ja lepoa, ja osaa ensimm\u00e4isess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa, sek\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 vuosittain muistojuhla h\u00e4nen kuolinp\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n. Ja toisaalla h\u00e4n kertoo surevasta puolisosta rukoilemassa edesmenneen vaimonsa puolesta ja h\u00e4nen muistojuhlastaan.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Origenes<\/i><\/span><\/span> (k. 254) kertoo, ett\u00e4 h\u00e4nen aikanaan kristityt ajattelivat \u201dolevan oikein ja hy\u00f6dyllist\u00e4 mainita pyhi\u00e4 yhteisiss\u00e4 rukouksissaan ja parantua muistelemalla heid\u00e4n ansioitaan\u201d.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Kyprianus<\/i><\/span><\/span> (k.258) vakuuttaa, ett\u00e4 h\u00e4nen aikanaan kristityill\u00e4 oli tapana toimittaa pyh\u00e4\u00e4 uhria marttyyrien muistoksi heid\u00e4n marttyyrikuolemansa muistop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kiitosrukouksin. Ja h\u00e4n viittaa my\u00f6s uhreihin ja anomuksiin, tai pahasta p\u00e4\u00e4st\u00e4misrukouksiin, kirkon poisnukkuneiden j\u00e4senten puolesta. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohdassa Kyprianus sanoo: \u201dKun erkanemme t\u00e4\u00e4lt\u00e4, ei ole mahdollisuutta katumukseen, eik\u00e4 hyvityksen vaikutusta\u201d.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Arnobius <\/i><\/span><\/span>tutkielmassaan pakanoita vastaan, joka on kirjoitettu suunnilleen 305, puhuessaan rukouksista Herran ehtoollisen ainesten pyhitt\u00e4misen j\u00e4lkeen, sanoo kristittyjen rukoilevan rauhaa ja anteeksiantoa el\u00e4vien ja kuolleiden puolesta.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Kyrillos Jerusalemilainen<\/i><\/span><\/span> (k. 386) kertoo rukouksista pyh\u00e4n Ehtoollisen ainesten pyhitt\u00e4misen j\u00e4lkeen: \u201dUhraamme t\u00e4m\u00e4n uhrin kaikkien niiden muistoksi, jotka ovat nukkuneet kuoleman uneen ennen meit\u00e4, ensiksikin patriarkkojen, profeettain, apostolien ja marttyyrien, ett\u00e4 Jumala heid\u00e4n rukouksiensa ja anomusten t\u00e4hden ottaisi vastaan anomisemme. Ja sitten rukoilemme pyhien isiemme ja piispojemme puolesta, ja niiden puolesta, jotka ovat nukkuneet kuolonuneen ennen meit\u00e4, uskoen ett\u00e4 heid\u00e4n sieluilleen on suureksi hy\u00f6dyksi rukoilla niiden puolesta, pyh\u00e4n ja pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4n uhrin ollessa alttarip\u00f6yd\u00e4ll\u00e4\u201d. (Catech. Mystag. 5:6).<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Sama kirjoittaja todistaa, ett\u00e4 h\u00e4nen aikanaan monet ep\u00e4iliv\u00e4t rukousten tehoa keinona v\u00e4litt\u00e4\u00e4 apua kuolleelle. \u201dTunnen monia\u201d, h\u00e4n huomauttaa samassa kirjassa, \u201djotka sanovat: mit\u00e4 sielua, joka l\u00e4htee t\u00e4st\u00e4 maailmasta, syntisen\u00e4 tai synnitt\u00f6m\u00e4n\u00e4, hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4, jos heid\u00e4t mainitaan rukouksissa\u201d?<\/span><\/span><\/p>\n

Gregorios Nazansilainen<\/i><\/span><\/span> (k.390) rukoili, ett\u00e4 Jumala ottaisi vastaan h\u00e4nen veljens\u00e4 Caesariuksen sielun (Orat. 10).<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Ambrosiuksen<\/i><\/span><\/span> (k.397) kirjoituksissa tapaamme h\u00e4nen rukouksiaan poisnukkuneiden Teodosiuksen ja Valentinuksen. sek\u00e4 oman veljens\u00e4 puolesta. H\u00e4n my\u00f6s neuvoo kristittyj\u00e4 olemaan itkem\u00e4tt\u00e4 kuollutta sisarta, vaan rukoilemaan ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n muistopalveluksia h\u00e4nen puolestaan. Toisessa kohtaa sama kirjoittaja vakuuttaa, ett\u00e4 \u201dkuolema on leposatama eik\u00e4 saa tilaamme pahemmaksi. Mutta sellaisena kun se l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jokaisen ihmisen, sen mukaisesti t\u00e4t\u00e4 kohtaa tuleva tuomio\u201d.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Epifanius<\/i><\/span><\/span> (k. 403) v\u00e4itti ensiksikin, ett\u00e4 rukoukset kuolleiden puolesta olivat hy\u00f6dyllisi\u00e4, todistaen el\u00e4vien uskosta ja toivosta ja samalla ilmaisivat uskoa siit\u00e4, ett\u00e4 kuolleet olivat viel\u00e4 olemassa ja eliv\u00e4t Herran kanssa. Toiseksi, jatkov\u00e4itteen\u00e4 h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 \u201drukoukset heid\u00e4n puolestaan ovat hy\u00f6dyksi, vaikka ne eiv\u00e4t irrotakaan heit\u00e4 kaikista synneist\u00e4\u00e4n. Kuitenkin, siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin maailmassa usein erehdymme sek\u00e4 tahtomattamme ett\u00e4 tahallisesti, se auttaa ilmaisemaan sen, mik\u00e4 on t\u00e4ydellisempi. \u201dSill\u00e4 me muistelemme\u201d, h\u00e4n jatkaa, \u201dsek\u00e4 vanhurskaita ett\u00e4 syntisi\u00e4; syntisi\u00e4 anoaksemme Jumalan armoa; vanhurskaita (sek\u00e4 isi\u00e4 ett\u00e4 patriarkkoja, profeettoja, apostoleja, evankelistoja, marttyyreita ja tunnustajia; samoin piispoja, auktoriteetteja ja koko s\u00e4\u00e4ty\u00e4), jotta voisimme palvella Herraa Jeesusta Kristusta kaikissa ihmisiss\u00e4, kunnioittaen h\u00e4nt\u00e4, ja jotta voisimme palvoa h\u00e4nt\u00e4\u201d.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Krysostomos<\/i><\/span><\/span> (k.407) puhuessaan syntisten kuolemasta sanoo: \u201dHeid\u00e4n puolestaan ei tule niink\u00e4\u00e4n valittaa kuin auttaa rukouksin ja anomisin, almuin ja uhrein. Sill\u00e4 n\u00e4it\u00e4 seikkoja ei suunniteltu turhaan, emmek\u00e4 ilman syyt\u00e4 muistele edesmenneit\u00e4 pyhiss\u00e4 sakramenteissa, puhumalla heid\u00e4n puolestaan Karitsalle, joka on teurastettu, ett\u00e4 h\u00e4n ottaisi pois maailman synnit, vaan ett\u00e4 heille koituisi t\u00e4st\u00e4 jotain lohdutusta\u201d.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Jerome<\/i><\/span><\/span> (k. 420) sanoo: \u201dOllessamme t\u00e4ss\u00e4 maailmassa kykenemme auttamaan toisiamme, mutta kun astumme Kristuksen tuomioistuimen eteen, eiv\u00e4t Job eik\u00e4 Daniel voi rukoilla toisten puolesta, vaan jokaisen on kannetta ma taakkansa\u201d.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Siksi kaiken kaikkiaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 ainakin Tertullianuksen ajoista, ja luultavasti jo aikaisemminkin, kirkolla oli tapana rukoilla kuolleiden puolesta. Monet kolmannen ja nelj\u00e4nnen vuosisadan opettajista hyv\u00e4ksyiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n. Jotkut heist\u00e4 vahvistivat uskoa, ett\u00e4 el\u00e4vien rukoukset olivat tarkoitetut hy\u00f6dytt\u00e4m\u00e4\u00e4n synneiss\u00e4 kuolleita samoin kuin uskossa kuolleita. Muutamat taas olivat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kuolleille ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 elossa olevien rukouksista.<\/span><\/span><\/p>\n

Kun Kirkko kantoi esirukouksia niiden puolesta, joiden uskottiin kuolleen uskossa, ja joiden ajateltiin saavan onnellisen osan, kristittyjen ymm\u00e4rrettiin rukoilevan Jumalaa, ett\u00e4 h\u00e4n ottaisi henkil\u00f6t luokseen. He kiittiv\u00e4t n\u00e4iden vapautumisesta syntisest\u00e4 maailmasta ja rukoilivat taivaallista anteeksiantoa j\u00e4ljell\u00e4 olevista synneist\u00e4 ja puutteellisuuksista. He halusivat kunnioittaa ja osoittaa kiintymyst\u00e4 edesmenneit\u00e4 kohtaan, ja todistaa uskostaan sielun kuolemattomuuteen ja tulevaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ja he yrittiv\u00e4t varmistaa yst\u00e4villeen osan Kristuksen tuhatvuotiseen valtakuntaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, johon monet varhaiskristityt uskoivat, sek\u00e4 laupeudellisen tuomion Kristuksen tuomioistuimen edess\u00e4. On siis varmaa, ett\u00e4 synneiss\u00e4 kuolleiden puolesta rukoiltiin siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 se lievensi heid\u00e4n k\u00e4rsimyksi\u00e4\u00e4n ja lievensi heid\u00e4n tuomiotaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Varhaiskristittyjen hautausmaista<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Kaikkein eniten varhaiskristittyj\u00e4 haudattiin maanalaisiin hautoihin. Kun kolmen ensimm\u00e4isen vuosisadan aikana vainojen miekka h\u00e4\u00e4lyi alinomaa heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja kalliilla ostettu kokemus opetti heit\u00e4, ett\u00e4 ainoa turvallinen tapa oli vet\u00e4yty\u00e4 asumattomiin er\u00e4maihin, tai piiloutua luoksep\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6miin luoliin, suurin osa piti parhaimpana j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 tapaa. Heid\u00e4t haudattiin vet\u00e4ytymispaikoilleen. Ne palvelivat samalla heid\u00e4n kotinaan sek\u00e4 hautapaikkanaan. Ja oli luonnollista, ett\u00e4 he toivoivat my\u00f6s kuolleiden veljiens\u00e4 tulevan haudatuksi samaan rauhalliseen ja koskemattomaan piilopaikkaan. Siten aluksi ristityille oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja my\u00f6hemmin vaihtoehto asettaa kuolleensa syviin ja h\u00e4m\u00e4riin onkaloihin. T\u00e4llaisia luoliin haudattuja, jotka olivat velkaa lukemattomille vainoissa samanaikaisesti menehtyneille, ja jotka muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, tulivat haudatuiksi kirkollisesti, ei ollut kovin paljon. T\u00e4st\u00e4 johtuen, ep\u00e4varmana ajankohtana, mutta kuitenkin jo varhain, jotkut vainajan varakkaat yst\u00e4v\u00e4t panivat heid\u00e4n ruumiinsa hallussaan oleville hautausmaille, jotka sitten v\u00e4hitellen siirtyiv\u00e4t uskovaisten omistukseen. Vainojen aikaan paljon kristittyj\u00e4 haudattiin katakombeihin.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong> <\/span><\/span><\/p>\n

Origenes Ecclesiasticae. The Antiquities of the Christian Church, by Joseph Bingham. I \u2013 II. Reprinted from the Original Edition MDCCVIII \u2013 MDCCXXII. With an Enlarged Analytical Index.<\/span><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuolleen kohtelu Varhaiskristityille oli ominaista kuolleista huolehtiminen ja my\u00f6t\u00e4tunnon osoittaminen sureville. He toimittivat hautajaiset arvokkaasti ja asianmukaisesti, kunnioittaen kuollutta ja<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-235","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-traditio"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/235","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=235"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/235\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":791,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/235\/revisions\/791"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=235"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=235"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=235"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}