{"id":23,"date":"2012-02-04T13:09:15","date_gmt":"2012-02-04T13:09:15","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/ortodoksinen-usko\/kirkon-pyhyydesta\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:32","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:32","slug":"kirkon-pyhyydesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/04\/kirkon-pyhyydesta\/","title":{"rendered":"Kirkon pyhyydest\u00e4"},"content":{"rendered":"

Nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen mukaan Kirkolla on nelj\u00e4 sille tunnusmerkillist\u00e4 ominaisuutta. Joka kerran lukiessamme tai kuullessamme sen vakuutamme uskovamme yhteen, pyh\u00e4\u00e4n, katoliseen ja apostoliseen Kirkkoon. T\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n Kirkon pyhyytt\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ortodoksinen teologia ei koskaan ajattele Kirkkoa erillisen\u00e4 Kristuksesta ja Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Vaikka Poika ja Pyh\u00e4 Henki tekev\u00e4t samaa ty\u00f6t\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 rakentaessaan Kirkkoa, jonka sis\u00e4ll\u00e4 yhteys Jumalan kanssa tullaan saamaan aikaan, n\u00e4iden kahden maailmaan l\u00e4hetetyn jumalallisen persoonan teht\u00e4v\u00e4 ei ole sama. Kirkko on samanaikaisesti Kristuksen Ruumis ja Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4yteys, ”t\u00e4ytt\u00e4en kaiken kaikessa”. Kirkko ei ole t\u00e4st\u00e4 maailmasta, vaikkakin on erotettuna t\u00e4m\u00e4n maailman keskell\u00e4. Se on maailmassa ja maailmaa varten.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen on sanonut: ”Kristinusko on jumalallisen luonnon j\u00e4ljittely\u00e4.” Siksi voidaan sanoa, ett\u00e4 Kirkko on Pyh\u00e4n Kolminaisuuden kuva. Is\u00e4t toistavat t\u00e4t\u00e4 jatkuvasti ja kanonit vahvistavat t\u00e4m\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Kyrillos Aleksandrialaisen mukaan Kirkko on ”pyh\u00e4 kaupunki, joka ei ole pyhitetty lain noudattamisella – sill\u00e4 laki ei johtanut t\u00e4ydellisyyteen (Hepr. 7: 19) – vaan mukautumalla Kristukseen ja osallistumalla jumalallisesta luonnosta, yhteydess\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen, joka on painanut meihin sinettins\u00e4 pelastuksemme p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun meid\u00e4t pestiin kaikista tahroista ja vapautettiin kaikesta synnist\u00e4”.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Irenaeuksen mukaan Kristuksen Ruumiissa meill\u00e4 on p\u00e4\u00e4sy Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4hteelle. Sen vuoksi on tarpeellista yhdisty\u00e4 Kristuksen Ruumiiseen saadaksemme Pyh\u00e4n Hengen armon. Kuitenkin kummankin \u2013 sek\u00e4 yhteyden Kristuksen kanssa ett\u00e4 armon antamisen \u2013 saa aikaan sama henki.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja erottaa eri tapoja Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4olossa maailmassa: ”Pyh\u00e4 Henki on l\u00e4sn\u00e4 poikkeuksetta kaikissa ihmisiss\u00e4 kaikkien asioiden yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja luonnollisen siemenen el\u00e4v\u00e4ksi tekij\u00e4n\u00e4. Mit\u00e4 tulee kristittyihin, Pyh\u00e4 Henki on l\u00e4sn\u00e4 heiss\u00e4 jokaisessa tehden heist\u00e4 Jumalan poikia. Mutta viisauden antajana H\u00e4n tuskin on l\u00e4sn\u00e4 heiss\u00e4 kaikissa, vaan ainoastaan niiss\u00e4, joilla on ymm\u00e4rrys, toisin sanoen, niiss\u00e4, jotka ty\u00f6ll\u00e4 ja vaivalla Jumalassa ovat tulleet arvollisiksi Pyh\u00e4n Hengen jumaloittavaan asumiseen. Sill\u00e4 kaikilla niill\u00e4, jotka t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t Jumalan tahtoa, ei ole ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ist\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4”.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Maksimoksen mukaan yhteys Jumalaan maailmankaikkeudessa muodostuu samankeskisist\u00e4 kehist\u00e4, alkaen keskuksesta. Tuota keskustaa Kirkko pit\u00e4\u00e4 hallussaan, ja Kirkon j\u00e4senist\u00e4 tulee Jumalan poikia. Kuitenkaan t\u00e4m\u00e4 lapseksiottaminen ei ole lopullinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, sill\u00e4 itse Kirkon sis\u00e4ll\u00e4 on viel\u00e4 suppeampi keh\u00e4\u2013pyhien keh\u00e4 \u2013 niiden, ”joilla on ymm\u00e4rrys” ja jotka p\u00e4\u00e4sev\u00e4t yhteyteen Jumalan kanssa.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Maksimoksen ajattelussa Kirkko on maailmankaikkeuden keskus, alue, jossa sen kohtalot ratkaistaan, jonka sis\u00e4puolella yhteys Jumalan kanssa toteutuu t\u00e4ss\u00e4 ajallisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta joka tulee t\u00e4ydelliseksi vasta tulevassa ajassa, kuolleiden yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen.<\/span><\/p>\n

Kaikkia kutsutaan k\u00e4ym\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle Kirkkoon. Pyh\u00e4 Maksimos sanoo, ett\u00e4 ihminen on mikrokosmos ja kirkko on makroanthropos. Se kasvaa ja yhdistyy historiaan pelastaen valitut helmaansa ja yhdist\u00e4en heid\u00e4t Jumalaan. Maailma vanhenee ja rappeutuu, kun taas Kirkko jatkuvasti nuortuu ja uudistuu Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4, joka on sen el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hde. Tietyll\u00e4 hetkell\u00e4, kun Kirkko on saavuttanut Jumalan tahdon m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4n kasvunsa t\u00e4yteyden, ulkoinen maailma k\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n loppuun el\u00e4m\u00e4\u00e4 antavat voimavaransa, tuhoutuu. Mit\u00e4 Kirkkoon tulee, se on ilmestyv\u00e4 ikuisessa kunniassaan Jumalan valtakuntana.<\/span><\/p>\n

Kirkossa on annettu kaikki edellytykset, jotka tarvitaan Jumala-yhteyden saavuttamiseen. Siksi kreikkalaiset is\u00e4t usein vertaavat Kirkkoa maalliseen paratiisiin, joissa ensimm\u00e4isten ihmisten oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 saavuttaa p\u00e4\u00e4sy jumalallistumisen asteelle. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 ihmisluonnossa ei en\u00e4\u00e4 ole alkuper\u00e4ist\u00e4 kuolemattomuutta ja turmeltumattomuutta: mutta kuolemasta ja turmiosta oli tuleva tie ikuiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Kristus ”yhdisti itseens\u00e4 kaiken, mink\u00e4 kuolema tavoittaa, ja kuoleman kautta on kukistanut kuoleman. Pyh\u00e4 Gregorius Nyssalainen kirjoittaa: ”K\u00e4ymme sis\u00e4lle ikuiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n kasteen ja yl\u00f6snousemuksen kautta. Kasteesta \u2013 Kristuksen kuoleman kuvasta \u2013 on jo tullut yl\u00f6snousemuksemme alku, ”tie ulos kuoleman labyrintista”. Pyh\u00e4n Atanasioksen mukaan Kristuksen Ruumiista, johon kristityt ovat yhdistetyt kasteen kautta, on tullut ”pelastuksemme ja yl\u00f6snousemuksemme perusta”.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 apostoli Paavali efesolaiskirjeess\u00e4\u00e4n sanoo: ”Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi henkens\u00e4 sen puolesta pyhitt\u00e4\u00e4kseen sen. H\u00e4n pesi sen puhtaaksi vedell\u00e4 ja sanalla voidakseen asettaa sen eteens\u00e4 kirkkaana, pyh\u00e4n\u00e4 ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppy\u00e4 tai virhett\u00e4.” (Ef 5: 25).<\/span><\/p>\n

Pyhyys siis kuuluu Kirkon olemukseen, ja kaikkien Kirkon j\u00e4senten tulee pyrki\u00e4 pyhyyden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Kirkon pyhyys johtuu sen jumalallisesta alkuper\u00e4st\u00e4. Kirkko on Jumalihmisen ruumis, Kristuksen morsian, jota Pyh\u00e4 Henki el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4. Jos Kirkon pyhyyden l\u00e4hteen\u00e4 ja perustuksena on sen P\u00e4\u00e4 \u2013 kaikkein pyhin-, my\u00f6s H\u00e4nen Ruumiinsa kohtalo on tulla H\u00e4nen kaltaisekseen. Kirkkoa ohjaa n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti Pyh\u00e4 Henki, joka yhdess\u00e4 Kristuksen kanssa lakkaamatta ja salaisesti vuodattaa pyhyytt\u00e4 ja pyhityst\u00e4 koko Kirkon ruumiiseen. Pyh\u00e4 Henki on aina l\u00e4sn\u00e4 Kirkossa pyhitt\u00e4vine armolahjoineen. Pyhitt\u00e4minen tapahtuu Jumalan sanan ja sakramenttien kautta, jotka vaikuttavat ihmisten syd\u00e4miss\u00e4 kehottaen heit\u00e4 itsekielt\u00e4ymykseen ja pyhitt\u00e4viin kilvoituksiin. Pyhitt\u00e4v\u00e4n Hengen jatkuva l\u00e4sn\u00e4olo Kirkossa on takeena sen perimm\u00e4isest\u00e4 luonteesta ja jatkuvasta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4, j\u00e4sentens\u00e4 pyhitt\u00e4misest\u00e4, ja heid\u00e4n kauttaan koko maailman pyhitt\u00e4misest\u00e4.<\/span><\/p>\n

Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 itse pyhyyden ja pyhityksen L\u00e4hde asuu Kirkossa, Kirkko on pyh\u00e4 my\u00f6s hedelmiens\u00e4 mukaan, niin kuin apostoli Paavali roomalaiskirjeess\u00e4\u00e4n sanoo: ”Jos ensimm\u00e4inen leip\u00e4 pyhitet\u00e4\u00e4n, on koko leipomus pyh\u00e4, ja jos puun juuri on pyh\u00e4, ovat my\u00f6s oksat pyh\u00e4t.” (Room 11:16). Kristuksen ollessa kulmakiven\u00e4 koko rakennus, liittyen yhteen, ”kasvaa Herran pyh\u00e4ksi temppeliksi” (Ef 2:2) ja ”H\u00e4n liitt\u00e4\u00e4 teid\u00e4tkin hengell\u00e4\u00e4n rakennuskivin\u00e4 Jumalan asumukseen” (Ef 2:22). N\u00e4in vakuuttaa Paavali efesolaisille. Kirkko koostuu j\u00e4senist\u00e4, jotka ovat puhdistetut kasteessa ja pyhitetyt mirhavoitelun ja eukaristian sakramenteissa. Kristukseen uskovat muodostavat Jumalan kansan, valitun ja pyh\u00e4n kansan, jota apostoli Paavali kutsuu ”kuninkaalliseksi papistoksi” (1 Piet. 2: 9-10), ”Jumalan temppeliksi” ja ”Pyh\u00e4n Hengen temppeliksi” (1 Kor 3:16; 6: 19). Kirkon historia osoittaa, ett\u00e4 Kirkossa on aina ollut korkean kristillisen pyhyyden omaavia henkil\u00f6it\u00e4, joilla on ollut erityisi\u00e4 armolahjoja: suuret m\u00e4\u00e4r\u00e4t marttyyreja, askeetteja, pyhitt\u00e4ji\u00e4, hurskaita esipaimenia jne., kaikilta ajoilta ja kaikista kansoista. Jatkuvan yl\u00f6sp\u00e4in tapahtuvan pyrkimyksen ja taistelun keinoin kirkon j\u00e4senet kasvavat kohti pyhyytt\u00e4. Kaikista ei Paavalin kehotuksista huolimatta tule ”Jumalan temppeleit\u00e4” tai ”Pyh\u00e4n Hengen temppeleit\u00e4”, mutta kuitenkin jokaiselle on annettu kaikki tarvittavat voimavarat ja mahdollisuudet tulla pyhiksi. Ignatios Antiokialainen on k\u00e4ytt\u00e4nyt Kirkon j\u00e4senist\u00e4 heid\u00e4n pyhittymisen tiell\u00e4\u00e4n erikoisia ja vaikuttavia nimi\u00e4 kuten theoforos, Jumalankantaja, xristoforos, Kristuksenkantaja, agioforos, pyh\u00e4nkantaja ja naoforos, temppelinkantaja.<\/span><\/p>\n

Kirkon pyhyyden perustana ovat Kristus ja Pyh\u00e4 Henki, eiv\u00e4t Kirkon j\u00e4senet. Kirkon teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on pyhien kasvattaminen. N\u00e4in ollen Kirkko ei tunnusta j\u00e4senikseen vain vanhurskaita, vaan my\u00f6s syntisi\u00e4. Kirkon historiassa on toisinaan esitetty mielipiteit\u00e4, ett\u00e4 vain vanhurskaat ja pyh\u00e4t muodostavat Kirkon. N\u00e4in ovat opettaneet mm. novatiaanit, donatistit ja kataarit. My\u00f6s protestantismin piiriss\u00e4 on n\u00e4in ajateltu. T\u00e4llainen ajattelu on ristiriidassa Kristuksen ja apostolien opetuksen kanssa. Vapahtajahan vertasi Kirkkoansa peltoon, jossa kasvaa sek\u00e4 vehn\u00e4\u00e4 sek\u00e4 rikkaviljaa (Mt. 13: 24), nuottaan, joka kokoaa kaikenlaisia kaloja (Mt 13: 47), h\u00e4ihin, joihin ottaa osaa my\u00f6s arvottomia vieraita (Mt 22: 3-13). Kristus opetti my\u00f6s, ett\u00e4 Kirkossa on sek\u00e4 hyvi\u00e4 ett\u00e4 huonoja palvelijoita (Mt 18: 23), on viisaita neitseit\u00e4 ja tyhmi\u00e4 (Mt. 25:1), on lampaita ja vuohia (Mt 25: 33). Apostoli Paavalin sanojen mukaan ”suuressa talossa, so. Kirkossa, ei ole vain kultaisia ja hopeisia astioita, vaan my\u00f6s puusta ja savesta tehtyj\u00e4 (2 Tim. 2: 20). Apostoliseen seurakuntaan kuuluivat aikoinaan Ananias ja Safiira, jotka yrittiv\u00e4t petkuttaa Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 ja kuolivat (Apt 5: 6) ja Korinton seurakunnan j\u00e4senen\u00e4 oli sukurutsaaja, joka erotettiin seurakunnasta. Oli my\u00f6s muita syntisi\u00e4, joiden seuraa apostoli kehotti v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n. (1 Kor 5: 1). T\u00e4m\u00e4 maan p\u00e4\u00e4llinen, viimeiseen tuomioon saakka kest\u00e4v\u00e4, syntisten ja pyhien rinnakkainelo ei h\u00e4vit\u00e4 Kirkon olennaista pyhyyden luonnetta<\/span><\/p>\n

Pyhyys on p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, johon pyrit\u00e4\u00e4n Kirkolle annetuin keinoin. Syntiset eiv\u00e4t ole esteen\u00e4 Kristuksen ruumiin pyhyydelle. Ep\u00e4t\u00e4ydellisist\u00e4 j\u00e4senist\u00e4 huolimatta Kirkon hengellinen t\u00e4ydellisyys voi kukoistaa, sill\u00e4 Kirkko ei ole ainoastaan j\u00e4sentens\u00e4 numerollinen paljous, vaan itsens\u00e4 Herran asettama Kristuksen Ruumis, jossa Vapahtaja Kristus ja Pyh\u00e4 Henki aina ovat l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4ydellisesti pyhitt\u00e4vine voimineen ja keinoineen. Kirkko ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole muodoton todellisuus. Se koostuu j\u00e4senist\u00e4, ihmisolennoista, kaikkine hyveineen ja paheineen. Yhdess\u00e4 suhteessa he kuitenkin poikkeavat muista ihmisist\u00e4, nimitt\u00e4in siin\u00e4, ett\u00e4 he ovat sitoutuneet el\u00e4m\u00e4\u00e4n Kirkon todellisen luonnon mukaisesti. On syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 ihmiset yksin\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t muodosta Kirkkoa, eik\u00e4 Kristuskaan yksin, vaan molemmat yhdess\u00e4, Kristus P\u00e4\u00e4n\u00e4 ja me H\u00e4nen j\u00e4senin\u00e4\u00e4n. Yhdess\u00e4 me muodostamme kokonaisuuden, joka pyrkii samaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Heikot ja ep\u00e4t\u00e4ydelliset j\u00e4senet, jotka kuitenkin ovat Kirkon yhteydess\u00e4, niin kauan kuin he ovat sidoksissa Kirkkoon, tunnustautuen uskon kautta Kristukseen ja sakramenttien v\u00e4lityksell\u00e4, voivat v\u00e4hitellen elpy\u00e4 ja puhdistautua armolahjojen avulla sek\u00e4 tulla kykeneviksi Pyh\u00e4n Hengen el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4n voiman avulla vastaanottamaan Kristuksen antaman iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n. Mik\u00e4li heikot ja ep\u00e4t\u00e4ydelliset eiv\u00e4t ota vastaan Kirkon armolahjojen tarjoamaa apua, eiv\u00e4tk\u00e4 kadu, he Vapahtajan sanojen mukaan ovat kuivettuvia oksia, jotka eiv\u00e4t kelpaa muuhun kuin poishakattaviksi ja poltettaviksi. Paluu takaisin Kirkon yhteyteen on aina mahdollista vilpitt\u00f6m\u00e4n katumuksen kautta, esimerkiksi syntej\u00e4\u00e4n katunut korinttolainen syntinenkin otettiin uudelleen seurakunnan yhteyteen.<\/span><\/p>\n

Sellaiset apostoli Paavalin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t Kirkon j\u00e4senist\u00e4 kuin ”valittu suku” (1 Piet 2:9) ja ”pyh\u00e4 kansa” (1 Piet 2:9) velvoittavat meit\u00e4 kulkemaan kohti uudistumista ja jumalallistumista. T\u00e4m\u00e4 tie alkaa kasteessa, jolloin kastetuita kehotetaan tulemaan ”atleeteiksi”, ”Kristuksen sotilaiksi” ja ”Kirkon arvoisiksi j\u00e4seniksi”. Usein yhteis\u00f6t ja yksil\u00f6t menett\u00e4v\u00e4t hengellisen kauneutensa laiminly\u00f6m\u00e4ll\u00e4 sitovat kastelupauksensa tai monta kertaa edes muistamatta, mit\u00e4 ovat luvanneet. Johannes Krysostomos vertaa oman aikansa alkuper\u00e4isest\u00e4 kunniastaan rappeutunutta Kirkkoa langenneeseen naiseen, joka pit\u00e4\u00e4 kiinni vain muutamista aikaisemman rikkautensa j\u00e4\u00e4nteist\u00e4. H\u00e4n puhuu my\u00f6s – tarkoittaen kirkkoa – tyhjentyneest\u00e4 rasiasta, s\u00e4ili\u00f6st\u00e4 ilman sis\u00e4lt\u00f6\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kirkko on pyh\u00e4, koska se on yhteydess\u00e4 Ylk\u00e4\u00e4ns\u00e4, Kristukseen. Siten se on erossa muusta maailmasta, kuten Kristuskin on tietyss\u00e4 mieless\u00e4 erossa maailmasta. Mutta koska Kirkko on viel\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, siihen kuuluu my\u00f6s syntisi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tila jatkuu historian p\u00e4\u00e4tepisteeseen, Karitsan h\u00e4ihin, saakka. Apostoli Paavali sanoo korinttolaisille:” Olenhan kihlannut teid\u00e4t yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teid\u00e4t h\u00e4nen eteens\u00e4 kuin puhtaan neitsyen.” (2 Kor 11: 2). T\u00e4m\u00e4 uskontunnustuksen vakuutus Kirkon pyhyydest\u00e4 on tarpeellinen, jotta ymm\u00e4rrett\u00e4isiin oikein Kirkon todellinen luonne. Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 Kirkon j\u00e4senten tulee pysy\u00e4 yhdess\u00e4 ja el\u00e4\u00e4 uskon ja uskonnollisen vakaumuksen t\u00e4ydellisess\u00e4 sopusoinnussa, he ovat sitoutuneet lakkaamattomaan sotaan pysy\u00e4kseen puhtaina ja evankeliumin mukaisessa, heille kasteessa suodussa t\u00e4ydellisyydess\u00e4. Kun taantumia ja lankeemuksia tapahtuu, on tarjolla keino parantumiseen, nimitt\u00e4in katumuksen sakramentti. Kirkon pitk\u00e4mielisyys syyllisi\u00e4 kohtaan on ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 pohjalta. Pyh\u00e4t is\u00e4t kuvaavat Kirkkoa ”pelastuksen arkkina”, ”hengellisen\u00e4 parantolana, joka parantaa kaikki synnit” ja ”Jumalan valtakuntana maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4”, jossa j\u00e4senet ik\u00e4\u00e4n kuin lampaat laumassa saavat turvan uhkaavilta pedoilta.<\/span><\/p>\n

Pyhyys on Kirkon yksi p\u00e4\u00e4tuntomerkeist\u00e4. Se on Kirkolle jatkuva teht\u00e4v\u00e4 ja lopullinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Jokainen Kirkon j\u00e4sen on sitoutunut elinik\u00e4iseen sopimukseen kehitty\u00e4 askel askelelta pyh\u00e4ksi. Lankeemuksia, erehdyksi\u00e4 ja taantumia tapahtuu, mutta heti katumalla ja etsim\u00e4ll\u00e4 takaisinpaluuta ja anteeksiantamusta, pyhittyminen jatkuu. Siit\u00e4, kun meille kasteessa annettiin kristityn nimi, on pitk\u00e4 matka kuljettavana, joka velvoittaa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikkia lahjoja p\u00e4ivitt\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kirkon p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4 on my\u00f6s sen jokaisen j\u00e4senen p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4. Inhimillisesti katsoen Kirkko on sit\u00e4, mit\u00e4 siihen kuuluvat ovat, ja mink\u00e4 kaltaisia sen j\u00e4senet pyrkiv\u00e4t olemaan. Mit\u00e4 enemm\u00e4n jokainen erillinen j\u00e4sen toteuttaa kastelupaustaan kasvaakseen ja hengellisesti uudistuakseen, sit\u00e4 enemm\u00e4n tapahtuu uudistumista ja parantumista my\u00f6s Kirkossa. Kaikki parantuminen, uudistuminen ja hengellinen muutos alkaa sis\u00e4lt\u00e4. Vain pelkk\u00e4 nimellinen j\u00e4senyys Kirkossa ei riit\u00e4, kaikilta tarvitaan persoonallista ja rehellist\u00e4 sitoutumista kasvamiseen Kristus-el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kysymys ei ole yli sielun voimien k\u00e4yv\u00e4st\u00e4 asiasta. Sielun tule vapautua aistien houkutuksien vankeudesta ja puhdistua himoista. Kristityll\u00e4 on aina taistelu lihallisuutta ja pahuutta vastaan. Sielu voi olla vahva vain tekem\u00e4ll\u00e4 rumiin alamaiseksi. Pyh\u00e4 Basileios Suuri onkin sanonut, ”ettei synti ole alkuisin Jumalasta, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin vapaata tahtoaan”.<\/span><\/p>\n

Nykyisin puhutaan sekularisoitumisesta. T\u00e4ll\u00e4 k\u00e4sitteell\u00e4 tarkoitetaan useimmiten maailman ajallista puolta, ajallista n\u00e4k\u00f6kulmaa. N\u00e4in ollen sill\u00e4 on negatiivinen k\u00e4sitesis\u00e4lt\u00f6. Sen katsotaan olevan vastakohtaista sakraalille todellisuudelle, jota Jumala hallitsee. Siksi sekulaari tarkoittaa ajallista. Ajallinen taas on tilap\u00e4ist\u00e4, eik\u00e4 siis ikuista. Sen vuoksi ajallinen ei ole sen arvoista, ett\u00e4 siihen kannattaa uhrata kaikki ponnistelunsa. Sekularisoituminen tai maallistuminen on siten pyh\u00e4n ja uskonnon mystiseen alueeseen kohdistuva tunkeutumisprosessi. Maallistuminen pyrkii saavuttamaan tai valloittamaan uudelleen sen todellisuuden, johon pyh\u00e4ll\u00e4 ja sakraalilla on yksinoikeus. T\u00e4m\u00e4 voi ilmet\u00e4 esimerkiksi pyrkimyksen\u00e4 vapautua uskonnon otteesta, jolloin ihmisest\u00e4 tulee t\u00e4ysin ja vain pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n inhimillinen olento. Nykyisin on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, kuinka Kirkon j\u00e4senet ovat menett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kiinnostustaan ja mieltymyst\u00e4ns\u00e4 pyhyyteen. T\u00e4st\u00e4 johtuen he rukoilevat v\u00e4hemm\u00e4n ja osallistuvat jumalanpalveluksiin v\u00e4hemm\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n seurauksena he my\u00f6s uskovat v\u00e4hemm\u00e4n. Pyhyys ik\u00e4\u00e4n kuin surkastuu heiss\u00e4, mik\u00e4 johtaa puolestaan toisenlaisten anti-arvojen esille nousuun heiss\u00e4. He vieraantuvat omasta Kirkostaan, jumalanpalveluksesta ja sen kielest\u00e4. Vieraantuminen saa aikaan sen, ett\u00e4 vaikka he ovatkin Kirkossa, he eiv\u00e4t tunne olevansa kotonaan, vaan pikemmin muukalaisia. Nykyisin on selv\u00e4sti havaittavissa yh\u00e4 suureneva kuilu ihmisen ulkoisen ja sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 K\u00e4sitett\u00e4 ”sis\u00e4inen el\u00e4m\u00e4” k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n harvoin ja sill\u00e4 on pikemminkin v\u00e4heksyv\u00e4 merkitys. Nykyinen sukupolvi on yh\u00e4 enemm\u00e4n ulosp\u00e4in suuntautuva kuin sis\u00e4\u00e4np\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 ja mietiskelyyn taipuva. Ulkonaisen asettaminen sis\u00e4isen edelle tukahduttaa sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n hengelliset arvot. Ihmiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nny uudistuakseen ja parantuakseen Kirkon puoleen, johon kuuluvat, t\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen sis\u00e4isen tyhjyyden, eiv\u00e4tk\u00e4 kiiruhda anomaan Pyh\u00e4n Hengen voimaa. Ajatellaan, ett\u00e4 yhteiskunnalliset ja maailmanlaajuiset ongelmat ratkeavat mekaanisesti yhteiskunnan rakenteita muuttamalla. Kun niin ei tapahdukaan, turhautuneet ihmiset joutuvat hengelliseen tyhji\u00f6\u00f6n, josta seuraa alistuneisuuden ja masentuneisuuden mieliala. Nykyinen ihmisten ahdistuneisuus ja ongelmat ovat suurelta osin seurausta maallistumisen aiheuttamasta syd\u00e4memme rappiotilasta.<\/span><\/p>\n

Kristityn p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on todellinen ihmisyys, koska silloin h\u00e4n tekee sit\u00e4, mik\u00e4 on sopivaa korkeimmalle luodulle olennolle ”Jumalan kuvana”. Kirkko pyrkii ja kasvattaa kaikilla kasvatuskeinoillaan, jumalanpalveluksillaan, katumusharjoituksillaan ja sielunhoidollaan juuri t\u00e4h\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Kasteesta alkava pyhittymisen tie etenee ihmisess\u00e4 sis\u00e4isen valppauden, rukouksen ja askeesin tukemana. Kasteesta eteenp\u00e4in ihminen el\u00e4\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 muukalaisena. H\u00e4nen tulee olla aina valmis l\u00e4htem\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 maailmasta. H\u00e4n katuu aina maailman h\u00e4nelle asettamia rajoituksia ja pysyttelee erossa h\u00e4nelle kuuluvista oikeutetuista asioista. Maallisten nautintojen hylk\u00e4\u00e4minen on osa prosessia, joka t\u00e4ydellistyy marttyyriudessa.<\/span><\/p>\n

Kirkko ei ole vain vanha ja kunnioitettu laitos maineikkaine piispoineen ja sankareineen, jotka ovat j\u00e4tt\u00e4neet meille kallisarvoisen perinn\u00f6n, vaan se suorittaa jatkuvasti hengellist\u00e4, pelastavaa ja pyhitt\u00e4v\u00e4\u00e4 palvelua jokaista j\u00e4sent\u00e4\u00e4n kohtaan.<\/span><\/p>\n

Kirkon pyhyydest\u00e4 on seurauksena my\u00f6s se, ett\u00e4 Kirkko on erehtym\u00e4t\u00f6n opetuksessaan. Koska Kirkkoruumiin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Kristus, joka on itse totuus, on mahdotonta, ett\u00e4 H\u00e4n sallisi Kirkkonsa poiketa tai langeta totuudesta. Kristuksen lupauksen mukaan my\u00f6s Totuuden Henki on ollut ja tulee aina olemaan, maailman loppuun asti Kirkossa. Vapahtajamme itse lupasi: ” Min\u00e4 rakennan kirkkoni. Sit\u00e4 eiv\u00e4t tuonelan portit voita.” (Mt 16:18) Apostoli Paavali opettaa Timoteusta koskien Kirkkoa: ” Saat t\u00e4st\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, miten on k\u00e4ytt\u00e4ydytt\u00e4v\u00e4 Jumalan temppeliss\u00e4, el\u00e4v\u00e4n Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylv\u00e4s ja perustus.” (1 Tim 3: 15). Toisin sanoen Kirkko Jumalan asuntona on samalla kristinuskon perusta, ja sellaisena se ei ole vain itsess\u00e4\u00e4n erehtym\u00e4t\u00f6n, vaan kykenee my\u00f6s yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n totuuden ihmisj\u00e4rjiss\u00e4 ja syd\u00e4miss\u00e4. Paavali jatkaa toisaalla: ”H\u00e4n antoi seurakunnalle sek\u00e4 apostolit ett\u00e4 profeetat ja evankeliumin julistajat, sek\u00e4 paimenet ett\u00e4 opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan j\u00e4senet palveluty\u00f6h\u00f6n, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten p\u00e4\u00e4semme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen t\u00e4yteytt\u00e4 vastaavan kypsyyden, silloin emme en\u00e4\u00e4 ole alaik\u00e4isi\u00e4, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heitelt\u00e4vin\u00e4 ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita.” (Ef 4: 11 \u2013 14)<\/span><\/p>\n

Kirkon erehtym\u00e4tt\u00f6myys k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n ortodoksisessa kirkossa siten, ett\u00e4 Kirkko suojelee Kristuksen totuutta kaikesta valheellisuudesta, v\u00e4\u00e4ristymiselt\u00e4 ja yksipuolistumiselta. Kristuksen totuus on annettu kaikille ihmisille kaikiksi ajoiksi. Kirkon teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 siis on s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 totuus puhtaana ja vahingoittumana ja t\u00e4ydellisen\u00e4. Kun sanotaan, ett\u00e4 Kirkon opetus on erehtym\u00e4t\u00f6nt\u00e4, sill\u00e4 tarkoitetaan, ett\u00e4 Kirkon oppi on muuttumaton, juuri se sama, mik\u00e4 sille alussa on annettu.<\/span><\/p>\n

Samalla kun painotetaan Kirkon pyhyytt\u00e4, muistutetaan Kirkon j\u00e4seni\u00e4 siit\u00e4, mink\u00e4 kaltaisia heid\u00e4n tulee olla. Se asettaa meille haasteen pyrki\u00e4 pyhyyteen kasvamalla ja tulemalla siksi, mit\u00e4 itse Jumala on, pyh\u00e4ksi. Se, miten ihminen el\u00e4\u00e4, paljastaa ne, jotka kulkevat kohti pyhyytt\u00e4. Klemens Aleksandrialainen kirjoittaa: ”El\u00e4m\u00e4ntapa paljastaa ne, jotka tuntevat k\u00e4skyt, sill\u00e4 sellaiset kuin ihmisen sanat ovat, sellainen on h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Puu tunnetaan lehvist\u00e4\u00e4n ja hedelmist\u00e4\u00e4n. Siten tieto tulee hedelmist\u00e4 ja k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4, ei puheesta eik\u00e4 kukista. Sanomme, ett\u00e4 tieto ei ole pelkk\u00e4\u00e4 puhetta, vaan varmaa jumalallista tietoa, sit\u00e4 valoa, joka syttyy sielussa k\u00e4skyille kuuliaisuuden tuloksena” (Strom. 3, 5, 44 1-3)<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen mukaan Kirkolla on nelj\u00e4 sille tunnusmerkillist\u00e4 ominaisuutta. Joka kerran lukiessamme tai kuullessamme sen vakuutamme uskovamme yhteen, pyh\u00e4\u00e4n, katoliseen<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-23","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/23","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=23"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/23\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":993,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/23\/revisions\/993"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=23"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=23"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=23"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}