{"id":225,"date":"2013-05-02T05:02:23","date_gmt":"2013-05-02T05:02:23","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/isien-opetuksia\/gregorios-palamaksen-teologiasta\/"},"modified":"2019-11-12T13:59:04","modified_gmt":"2019-11-12T11:59:04","slug":"gregorios-palamaksen-teologiasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2013\/05\/02\/gregorios-palamaksen-teologiasta\/","title":{"rendered":"Gregorios Palamaksen teologiasta"},"content":{"rendered":"

Kristillisesta olemassaolosta<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Gregorios Palamas ei ollut spekuloiva, erittelev\u00e4 teologi. H\u00e4n oli munkki ja piispa, joka ei ollut kiinnostunut filosofian abstraktisista ongelmista, vaikka h\u00e4nell\u00e4 oli t\u00e4ll\u00e4 alalla hyv\u00e4 koulutus. Pyh\u00e4 Gregorios Palamas oli kiinnostunut yksist\u00e4\u00e4n kristillisen olemassaolon ongelmista. Teologina h\u00e4n oli Kirkon hengellisen kokemuksen tulkki. L\u00e4hes kaikki h\u00e4nen kirjoituksensa ja saarnansa olivat satunnaisia. H\u00e4n pohdiskeli oman aikakautensa kriittisi\u00e4, riitaisia ja levottomia ongelmia. Mutta h\u00e4nen aikansa oli my\u00f6s hengellisen uudistumisen kautta.<\/span><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Gregorios oli syv\u00e4sti juurtunut Kirkon traditioon ja useimmat h\u00e4nen n\u00e4kemyksist\u00e4\u00e4n esiintyv\u00e4t jo kappadokialaisilla isill\u00e4 ja Pyh\u00e4ll\u00e4 Maksimos Tunnustajalla, joka on bysanttilaisen hurskauden arvostetuimpia opettajia. Pyh\u00e4 Gregorios oli my\u00f6s perusteellisesti tutustunut pseudo-dionysioksen kirjoituksiin. Kuitenkaan h\u00e4nen teologiansa ei ollut miss\u00e4\u00e4n mieless\u00e4 ’toistoteologiaa’, vaan siin\u00e4 jatkui luovalla tavalla Kirkon ikivanha Traditio. H\u00e4nen teologiansa l\u00e4ht\u00f6kohtana oli el\u00e4m\u00e4 Kristuksessa.<\/span><\/span><\/p>\n

Patristisessa traditiossa ihmisel\u00e4m\u00e4n lopullinen ja korkein p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja tarkoitus m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n sanalla theosis eli jumaloituminen. T\u00e4m\u00e4 termi kuulostaa ehk\u00e4 vaikealta nykyaikaisesta ihmisest\u00e4. Se on patristisen sanaston keskeisi\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4 ja esimerkiksi Pyh\u00e4lt\u00e4 Athanasiokselta sanoo siit\u00e4 (295\u2014373): \u201dKristus tuli ihmiseksi jumalallistaakseen meid\u00e4t Itsess\u00e4\u00e4n”. ”H\u00e4n tuli ihmiseksi, jotta me saattaisimme jumalallistua”. Itseasiassa Pyh\u00e4 Athanasios jatkaa t\u00e4ss\u00e4 Pyh\u00e4n Ireneoksen mieliajatusta: ”H\u00e4n \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 rakkaudessaan tuli siksi, mit\u00e4 me olemme, jotta H\u00e4n saattaisi tehd\u00e4 meid\u00e4t siksi, mit\u00e4 H\u00e4n Itse on\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Theosis -k\u00e4site<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Theosis oli kreikkalaisten isien yleinen ja yhteinen k\u00e4sitys. Voimme lainata laajasti Gregorios Naziansilaista, Gregorios Nyssalaista, Kyrillos Aleksandrialaista, Maksimos Tunnustajaa ja Simeon Uutta-Teologia. Ihminen pysyy aina sin\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n on, eli luotuna, mutta h\u00e4nelle luvataan ja annetaan Kristuksessa Jeesuksessa, lihaksi tulleessa Sanassa, l\u00e4heinen osallisuus siihen, mik\u00e4 on jumalallista: iankaikkinen el\u00e4m\u00e4 ja katoamattomuus, sill\u00e4 Jumala yksin on kuolematon (1.Tim. 6: 16). Ihminen p\u00e4\u00e4see Jumalan yhteyteen Kristuksen kautta ja Pyh\u00e4n Hengen voimalla. Kysymyksess\u00e4 on enemm\u00e4n kuin pelkk\u00e4 moraalinen yhteys ja enemm\u00e4n kuin inhimillinen t\u00e4ydellisyys. Ainoastaan theosis-sana voi ilmaista tarkasti lupauksen ja Kristuksen antaman uhrin ainutlaatuisuuden. Theosis on k\u00e4sitteen\u00e4 todellakin h\u00e4mment\u00e4v\u00e4, jos me ajattelemme sit\u00e4 olemuksellisesti: ihminen yksinkertaisesti ei voi tulla Jumalaksi. Mutta is\u00e4t ajattelivat persoonalliselta kannalta ja n\u00e4kiv\u00e4t k\u00e4sitteen sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n henkil\u00f6kohtaisen yhteyden mysteerin. Theosis merkitsee henkil\u00f6kohtaista kohtaamista. Se on ihmisen l\u00e4heist\u00e4 yhteytt\u00e4 Jumalaan, jossa koko inhimillinen olemassaolo on jumalallisen l\u00e4sn\u00e4olon l\u00e4pitunkemaa. Ihminen pysyy aina sin\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n on, toisin sanoen luotuna, mutta h\u00e4nelle luvataan ja annetaan Kristuksessa Jeesuksessa, ihmiseksitulleessa sanassa, osallisuus siihen, mik\u00e4 on jumalallista: iankaikkinen el\u00e4m\u00e4 ja katoamattomuus, sill\u00e4 vain Jumala on kuolematon (1.Tim. 6:16). Nyt ihmisen on mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4 Jumalan yhteyteen Kristuksessa ja Pyh\u00e4n Hengen voimalla. Perustekij\u00f6ist\u00e4 ensimm\u00e4inen, joka m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 theosiksen suunnan, on \u00e4lyn keskitt\u00e4minen. T\u00e4ss\u00e4 on er\u00e4s p\u00e4\u00e4kohtia, jonka ymp\u00e4rille ter\u00e4v\u00e4sanainen kiista Varlaam Kalabrilaisen ja Gregorios Palamaksen v\u00e4lill\u00e4 keskittyi. Edellinen, vaikkakaan ei l\u00e4pikotaisin platonisti koko ihmisk\u00e4sityksess\u00e4\u00e4n, esitti tiukasti uusplatonisen v\u00e4itteen koskien rukousta. H\u00e4n edellytti \u00e4lyn erottamista ruumiista ja sielun passiivisen osan kuolettamista, jotta \u00e4ly voisi antautua ekstaattiseen rukoukseen ja yhteyteen Jumalan kanssa. T\u00e4m\u00e4 olisi ainoa tapa saavuttaa todellinen valo, koska \u00e4lyn riippuvuus ruumiin yleisest\u00e4 toiminnasta ja sielun passiivisesta osasta t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sen pimeydell\u00e4 valon sijasta. Varlaam piti sellaista ekstaattista tilaa samoin kuin jumalallistumisen armoa t\u00e4ysin luonnollisena. Gregorios p\u00e4invastoin luonnehti t\u00e4t\u00e4 mielipidett\u00e4 kaikkien erehdysten l\u00e4hteeksi, sek\u00e4 filosofisten ett\u00e4 teologisten. H\u00e4n kehottaa keskitt\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00e4lyn toiminnan ruumiin sis\u00e4puolelle1, tai paremminkin ihmisen sis\u00e4puolelle kokonaisuutena. Ruumis ei ole jotakin arvotonta. Miksei sellaisesta, josta voi tulla Jumalan asumus, voisi olla arvollinen pit\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00e4ly\u00e4 asukkaanaan? Sellaiset olivat edellytykset, joilla hesykastit hylk\u00e4siv\u00e4t synnin lain ja toivat ihmiseen \u00e4lyn voiman. He antoivat jokaiselle toiminnalle, mik\u00e4 sille sopii, tunnepuolelle pid\u00e4ttyvyyden, passiiviselle osalle rakkauden ja j\u00e4rjelliselle itsehillinn\u00e4n.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Ihmisruumis Gregorioksen mukaan<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Varlaam Kalabrialainen v\u00e4itti, ettei ihmisen ruumis voi osallistua kohoamiseen Jumalaa kohti. H\u00e4n ymm\u00e4rsi t\u00e4ydellisen rukouksen vapautumisena aineellisesta. H\u00e4n ajatteli, ettei ruumis yhdess\u00e4 sielun kanssa osallistuisi Pyh\u00e4n Hengen lahjoista.<\/span><\/span><\/p>\n

Gregorioksen n\u00e4kemys oli p\u00e4invastainen, jonka mukaan ihmisess\u00e4 Jumalan kuvana sek\u00e4 sielu ja ruumis toimivat vastavuoroisesti pyrkimyksess\u00e4 Jumalaa kohti. H\u00e4n ei hyv\u00e4ksynyt n\u00e4kemyst\u00e4, jonka mukaakaan ruumis on sielun vankila tai hauta. Sek\u00e4 ruumis ett\u00e4 sielu ovat Jumalan luomia tyhj\u00e4st\u00e4 tarkoituksena saavuttaa paratiisissa tapahtuva theosis eli jumaloituminen. Ihminen ei ole vain sielu tai ruumis, vaan h\u00e4n on olento, joka koostuu ruumiista ja sielusta yhdess\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys ei ole vain h\u00e4nen henkil\u00f6kohtainen mielipiteens\u00e4, vaan se on my\u00f6s ortodoksisen kirkon usko isien m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4n\u00e4. Erityisesti Gregorios viittaa Maksimos Tunnustajaan, joka opetti ihmisest\u00e4 ruumiina ja sieluna, jotka yhdess\u00e4 voivat saavuttaa theoksiksen.<\/span><\/span><\/p>\n

Gregorios ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksy n\u00e4kemyst\u00e4, ett\u00e4 ruumis olisi paha, niin kuin harhaoppiset, erityisesti gnostikot, opettivat v\u00e4itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ruumis on pahan jumalan luoma. Gregorioksen mukaan ruumis ei ole paha, mutta paha voi kyll\u00e4 asua ruumiissa. Siksi ruumis tulee puhdistaa Pyh\u00e4n Hengen kautta. Jumalan luomana ihmisruumis on luonnoltaan hyv\u00e4. Kristuksen luomaton armo on sen pyhitt\u00e4nyt ja siit\u00e4 voi tulla Pyh\u00e4n Hengen asumus. Ruumiin puhdistuminen toteutuu itsekurin ja askeesin avulla. Sielu ei ole ruumiista riippumaton, vaikka voikin tehd\u00e4 synti\u00e4 ilman ruumiin osallisuutta. Ruumis tulee sielun kanssa osalliseksi hengellisist\u00e4 lahjoista. Pyhien reliikit osoittavat, ett\u00e4 ruumis voi tulla ihmeiden tekemisen l\u00e4hteeksi. Se osoittaa, ett\u00e4 ruumis osallistuu theosiksesta, jumaloitumisesta.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Ihmisen ja Jumalan kohtaaminen<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Kuitenkin j\u00e4\u00e4 viel\u00e4 er\u00e4s ongelma. Kuinka t\u00e4m\u00e4 yhteys on sopusoinnussa jumalallisen tuonpuoleisuuden kanssa? Kohtaako ihminen todella Jumalan t\u00e4ss\u00e4 nykyisess\u00e4 maanp\u00e4\u00e4llisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n? Kohtaako ihminen Jumalan rukouksessaan vai onko se kohtaamista et\u00e4isyydess\u00e4?<\/span><\/span><\/p>\n

Id\u00e4n Kirkon isien yhteisen\u00e4 vakaumuksena oli se, ett\u00e4 ihminen hengellisess\u00e4 kilvoituksessa kohtaa todella Jumalan ja katsoo H\u00e4nen iankaikkista kunniaansa. Kuinka se on mahdollista, jos Jumala asuu l\u00e4hestym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 valkeudessa? T\u00e4m\u00e4 paradoksi on erityisen selv\u00e4sti ja ter\u00e4v\u00e4sti ilmaistu Id\u00e4n isien teologiassa, joka aina on vaatinut uskomaan, ett\u00e4 Jumala on ehdottoman k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja tuntematon luontonsa eli olemuksensa puolesta.<\/span><\/span><\/p>\n

Kappadokialaiset is\u00e4t ilmaisivat voimakkaasti t\u00e4m\u00e4n vakaumuksensa erityisesti taistelussa Eunomiusta vastaan. Pyh\u00e4 Johannes Krysostomos ilmaisee sen seuraavasti: ”Jos Jumala on ehdottoman l\u00e4hestym\u00e4t\u00f6n olemukseltaan ja olemuksensa puolesta, H\u00e4neen ei voida olla yhteydess\u00e4. Kuinka sitten theosis voi olla lainkaan mahdollista? Eik\u00f6 ole loukkaus Jumalaa kohtaan, jos yritt\u00e4\u00e4 tajuta H\u00e4nen todellisen olemuksensa”.<\/span><\/span><\/p>\n

Jo Athanasiuksen teologiasta l\u00f6ytyy selv\u00e4 ero Jumalan todellisen olemuksen ja H\u00e4nen voimiensa ja lahjojensa v\u00e4lill\u00e4. ”H\u00e4n kaikessa rakkaudessaan on l\u00e4sn\u00e4 mutta kaiken ulkopuolella oman olemuksensa puolesta\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

My\u00f6s kappadokialaiset is\u00e4t ovat hyvin huolellisesti kehitelleet samaa ajatusta. Pyh\u00e4 Basilelos Suuri sanoo, ett\u00e4 Jumalan olemus on ehdottoman luoksep\u00e4\u00e4sem\u00e4t\u00f6n ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ihmiselle. Me tunnemme Jumalan ainoastaan H\u00e4nen toiminnoissaan ja H\u00e4nen toimintojensa kautta. ”Me sanomme, ett\u00e4 me tunnemme meid\u00e4n Jumalamme H\u00e4nen energioissaan, mutta me emme opeta l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n H\u00e4nen olemustaan, sill\u00e4 H\u00e4nen energiansa laskeutuvat alas meid\u00e4n luoksemme, mutta H\u00e4nen olemuksensa j\u00e4\u00e4 luoksep\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi”. Ja kuitenkin se on todellista tietoa, eik\u00e4 vain jotakin olettamusta.\u201d<\/span><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen taas sanoo, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 Jumalan toiminnat eli energiat ovat Jumalan itsens\u00e4 todellista ilmestymist\u00e43. Se on todellista l\u00e4sn\u00e4oloa eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jotakin tietty\u00e4 toiminnallista l\u00e4sn\u00e4oloa, kuten toimija on l\u00e4sn\u00e4 siin\u00e4 asiassa, jota h\u00e4n tekee. T\u00e4llainen jumalallisen l\u00e4sn\u00e4olon ymm\u00e4rt\u00e4minen jumalallisen olemuksen ehdottomasta transsendenttisuudesta huolimatta ylitt\u00e4\u00e4 kaiken ymm\u00e4rryksen, mutta ei tee t\u00e4m\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olon todellisuutta v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4ksi<\/span><\/span><\/p>\n

Energioissaan l\u00e4hestym\u00e4t\u00f6n Jumala salaisesti, mystisesti, l\u00e4hestyy ihmist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 jumalallinen liike saa aikaan kohtaamisen. Pyh\u00e4 Gregorios Palamas aloittaa kirjoituksensa tekem\u00e4ll\u00e4 eron armon ja olemuksen v\u00e4lill\u00e4: ”Jumalallinen ja jumalallistava valkeus ja armo eiv\u00e4t ole olemusta vaan Jumalan energioita”. T\u00e4m\u00e4 perusero luonnollisesti hyv\u00e4ksyttiin ja tehtiin Konstantinopolin synodeissa v. 1341\u20141352 ja eron kielt\u00e4j\u00e4t julistettiin anatheemaan eli kiroukseen ja suljettiin Kirkon yhteydest\u00e4. Vuoden 1351 kirkolliskokouksen anatheemojen lukeminen sis\u00e4llytettiin ortodoksisuuden sunnuntain jumalanpalvelukseen. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s sitoo jatkuvasti ortodoksiteologeja.<\/span><\/span><\/p>\n

Pelastus on Gregoriokselle enemm\u00e4n kuin pelkk\u00e4\u00e4 anteeksiantamusta, se on ihmisen todellista uudistumista, jota eiv\u00e4t saa aikaan ihmisen omaan, luotuun olemukseen sis\u00e4ltyv\u00e4t luonnollisten energioiden purkauksen, vaan Jumalasta l\u00e4htev\u00e4t energiat. Nuo energiat kohtaavat ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t ihmisen ja saattavat h\u00e4net yhteyteen jumalan kanssa. <\/span><\/span><\/p>\n

Jumala ymp\u00e4r\u00f6i ihmisen armollaan<\/span><\/span><\/p>\n

Jumalan olemus on ehdottoman k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Ihmisen theosiksen l\u00e4hteen\u00e4 ja vaikuttajana ei ole Jumalan olemus vaan armo: ”Jumalallinen energia, johon osallistumalla ihminen jumalallistetaan, on jumalallinen armo, mutta se ei ole miss\u00e4\u00e4n mieless\u00e4 Jumalan olemusta5. Kharis eli armo ei merkitse samaa kuin olemus. Se on jumalallista ja luomatonta armoa ja energiaa6. T\u00e4m\u00e4 erottaminen ei kuitenkaan merkitse jakautumista tai erist\u00e4ytymist\u00e4, eik\u00e4 se ole vain jokin sattuma. Energiat l\u00e4htev\u00e4t Jumalasta ja julistavat H\u00e4nen omaa olemustaan. Sana l\u00e4hte\u00e4 yksinkertaisesti viittaa eroon, mutta ei jakautumiseen. ”Pyh\u00e4n Hengen armo on erilainen kuin olemus ja kuitenkaan se ei ole siit\u00e4 erill\u00e4\u00e4n”. Itse asiassa Pyh\u00e4n Gregorioksen koko opetus edellytt\u00e4\u00e4 persoonallisen Jumalan toimintaa. Jumala l\u00e4hestyy ihmist\u00e4 ja ymp\u00e4r\u00f6i h\u00e4net omalla armollaan ja toiminnallaan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuitenkaan tuota l\u00e4hestym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 valkeutta, jossa H\u00e4n ikuisesti asuu. Gregorioksen teologisen opetuksen perimm\u00e4isen\u00e4 tarkoituksena oli puolustaa kristillisen kokemuksen todellisuutta. Pelastus on enemm\u00e4n kuin pelkk\u00e4\u00e4 anteeksiantamusta, se on ihmisen aitoa uudistumista ja t\u00e4t\u00e4 uudistumista eiv\u00e4t saa aikaan jotkut ihmisen omaan luotuun olemukseen sis\u00e4ltyv\u00e4t luonnollisten energioitten purkautumiset vaan Jumalasta l\u00e4htev\u00e4t energiat, jotka t\u00e4ten kohtaavat ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t ihmisen ja saattavat h\u00e4net yhteyteen Jumalan kanssa.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Jumalan olemus on yksinkertainen<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen opetus sai aikaan kokonaisen teologian j\u00e4rjestelm\u00e4n, joka alkaa selv\u00e4ll\u00e4 Jumalan luonnon ja tahdon erottamisella toisistaan. T\u00e4m\u00e4 erottaminen oli my\u00f6s ominaista Id\u00e4n traditiolle aina Athanasiuksesta l\u00e4htien. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa voi kysy\u00e4, onko t\u00e4m\u00e4 eron tekeminen sopusoinnussa Jumalan ”yksinkertaisuuden” kanssa?<\/span><\/span><\/p>\n

Eik\u00f6 tulisi paremminkin pit\u00e4\u00e4 kaikkia n\u00e4it\u00e4 erotteluja loogisina meille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksin\u00e4, joilla kuitenkaan ei ole mit\u00e4\u00e4n ontologista merkityst\u00e4. Gregorios Palamaksen vastustajat hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 vastaan t\u00e4lt\u00e4 kannalta katsottuna. Jumalan olemus on yksinkertainen ja h\u00e4nest\u00e4 voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 l\u00e4hes kaikkia attribuutteja. Jo Augustinus erosi t\u00e4ss\u00e4 kohdin Id\u00e4n Kirkon traditiosta. Augustinuksen n\u00e4kemysten mukaisesti Pyh\u00e4n Gregorioksen opetusta ei voi hyv\u00e4ksy\u00e4. Gregorios Palamas ennakoi h\u00e4nen tekem\u00e4ns\u00e4 peruseron aikaansaamien johtop\u00e4\u00e4t\u00f6sten laajuuden.” Jos joku ei hyv\u00e4ksy sit\u00e4, h\u00e4n v\u00e4itti, ”niin silloin olisi mahdotonta erottaa selv\u00e4sti Jumalan Pojan syntymist\u00e4 ja maailman luomista. N\u00e4m\u00e4 molemmat ovat olemuksen tekoja ja t\u00e4m\u00e4 johtaisi kolminaisuusopin \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen sekavuuteen”.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Tosiasioiden teologiaa<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

On esitetty, ett\u00e4 Gregorios Palamaksen teologiaa pit\u00e4isi kuvata sellaisella nykyaikaisella sanalla kuin eksistentialistinen teologia. Mutta h\u00e4nen teologiansa eroaa radikaalilla tavalla niist\u00e4 nykyaikaisista k\u00e4sityksist\u00e4, joille on yleens\u00e4 annettu t\u00e4m\u00e4 nimitys. Joka tapauksessa Pyh\u00e4 Gregorios vastusti kaikenlaista essentialistista teologiaa, joka ei ilmaissut Jumalan vapautta, Jumalan tahdon dynaamisuutta ja jumalallisen toiminnan todellisuutta. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa Pyh\u00e4 Gregorios jatkaa Origeneksen teologiaa. Gregorioksen teologian l\u00e4ht\u00f6kohtana oli pelastushistoria: laajemmassa mieless\u00e4 Raamatun historia, johon sis\u00e4ltyv\u00e4t Jumalan teot ja joiden kulminaatio- eli huippukohtana olivat Sanan lihaksituleminen ja H\u00e4nen ylent\u00e4misens\u00e4 ristin ja yl\u00f6snousemuksen kautta. Suppeammassa mieless\u00e4 tarkasteltuna se on kristillisen ihmisen historiaa h\u00e4nen pyrkiess\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisyyteen ja kehittym\u00e4\u00e4n asteittain eteenp\u00e4in kunnes h\u00e4n kohtaa Jumalan H\u00e4nen kunniansa n\u00e4kemisess\u00e4. Oli tavallista kuvata Pyh\u00e4n Ireneuksen teologiaa faktojen teologiaksi. Aivan yht\u00e4 oikeutetusti me voimme kuvata Pyh\u00e4n Gregorioksen teologiaa faktojen teologiaksi. Omana aikanamme olemme yh\u00e4 vakuuttuneempia siit\u00e4, ett\u00e4 faktojen teologia on ainoaa tervett\u00e4 ortodoksista teologiaa. Se on raamatullista, patristista ja t\u00e4ysin sopusoinnussa Kirkon mielen kanssa. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa voi pit\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Gregorios Palamasta oppaana ja opettajana pyritt\u00e4ess\u00e4 Kirkon ydintotuuden teologiseen ilment\u00e4miseen.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo rukouksessa<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen suurin teologinen ansio on, ett\u00e4 h\u00e4n Jumalasta puhuessaan osasi tehd\u00e4 selke\u00e4n eron Jumalan olemuksen ja energioitten v\u00e4lill\u00e4. H\u00e4n korosti, ett\u00e4 olemuksensa puolesta Jumala on ihmisille ja enkeleillekin t\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja saavuttamaton, mutta energioittensa kautta H\u00e4n sit\u00e4 vastoin on koko ajan l\u00e4sn\u00e4 ja yhteydess\u00e4 kaikkiin luotuihinsa.<\/span><\/span><\/p>\n

Triadeissaan Palamas tulkitsi Kirkon kokemusta esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 loogisia perusteluja, jotka pohjautuivat Raamattuun ja isien kirjoituksiin. Vastatessaan kysymykseen, kuinka ihmiselle on mahdollista saada tietoa transsendentista ja tiedon yl\u00e4puolella olevasta Jumalasta h\u00e4n teki eron Jumalan olemuksen ja luonnon tuntemisen sek\u00e4 Jumalan tuntemisen H\u00e4nen energioissaan, toiminnoissaan ja keinoissaan, joilla H\u00e4n toimii, v\u00e4lille.<\/span><\/span><\/p>\n

Koska n\u00e4m\u00e4 energiat l\u00e4htev\u00e4t Jumalasta, ne ovat aito osa H\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, mink\u00e4 vuoksi Jumala on niiss\u00e4 todellisesti kohdattavissa ihmisen sis\u00e4isen puhtauden sallimissa rajoissa. Juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 pyh\u00e4n Gregorioksen mukaan luomattoman valon n\u00e4kemist\u00e4 on mahdollista kutsua Jumalan n\u00e4kemiseksi ja mystisi\u00e4 kokemuksia vastaavasti osallisuudeksi Jumalasta. Eron tekeminen Jumalan olemuksen ja energioitten v\u00e4lill\u00e4 on yksi ortodoksisen teologian kallisarvoisista helmist\u00e4, jota l\u00e4nnen teologiassa ei ole koskaan l\u00f6ydetty.<\/span><\/span><\/p>\n

Havainnollistaakseen asiaa h\u00e4n teki vertailuja Jumalan ja auringon v\u00e4lill\u00e4. Auringolla on s\u00e4teens\u00e4, Jumalalla on energiansa (niiden joukossa armo ja valo). Energioillaan Jumala luo, pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 ja hallitsee maailmankaikkeutta. Energioillaan H\u00e4n muuntaa luomakuntaansa ja jumalallistaa sit\u00e4, toisin sanoen H\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luomakunnan energioillaan kuten vesi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sienen. N\u00e4m\u00e4 toiminnat eli Jumalan energiat ovat todellinen Jumalan itsens\u00e4 ilmoitus ihmiskunnalle. Niinp\u00e4 Jumala on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja tuntematon luonnoltaan tai olemukseltaan, mutta tunnettavissa energioissaan. Toimimalla rakkaudestaan koko luomakuntaa kohtaan Jumala tunkeutuu suoraan ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n suhteeseen ihmiskunnan kanssa, persoonalliseen vastavuoroisuuteen Luojan ja luodun v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Filokaliasta l\u00f6ytyy Gregorios Palamaksen hengellisen is\u00e4n, Filadelfian metropoliitta Teoleptoksen kirjoituksia. Ennen piispaksi vihkimist\u00e4\u00e4n h\u00e4n kilvoitteli Athosvuorella ja oppi siell\u00e4 tuntemaan Jeesuksen rukouksen. Juuri h\u00e4nelt\u00e4 pyh\u00e4 Gregorios omaksui ensimm\u00e4iset syv\u00e4t hengelliset vaikutteensa ja juurtui h\u00e4nen kauttaan siihen perinteeseen, jonka elvytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 Pyh\u00e4ll\u00e4 Vuorella toimi pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Gregorios Palamaksen opetus hesykasmista<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

K\u00e4sitett\u00e4 \u201dhesykasti\u201d k\u00e4ytettiin pitk\u00e4\u00e4n L\u00e4nness\u00e4 kaikkien 14. vuosisadan kiistojen yhteydess\u00e4 ja niin tuli merkitsem\u00e4\u00e4n sivistym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 bysanttilaista munkkia, joka harjoitti outoa ja ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4 rukousmenetelm\u00e4\u00e4, jota Varlaam ivaili \u201domphalopsykosikseksi\u201d, napaan tuijottamiseksi. Oikeastaan sana \u201dhesykia\u201d oli tullut kristillisen mystiikan sanastoon nelj\u00e4nnelt\u00e4 vuosisadalta, ja muodostunut tekniseksi k\u00e4sitteeksi ilment\u00e4m\u00e4\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4 lepoa ja hiljaisuutta, mink\u00e4 saavuttaminen antoi munkille voiton himoista ja ohjasi h\u00e4nt\u00e4 sis\u00e4iseen mietiskelyyn. Pyh\u00e4 Gregorios Nyssalainen sovelsi sit\u00e4 Moosekseen, jota h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kristittyjen mystikoiden esikuvana. \u201dMooses\u201d, h\u00e4n kirjoittaa, \u201dmeni nelj\u00e4nkymmenen vuoden pakolaisuuteen ihmisten yhteis\u00f6st\u00e4, el\u00e4en yksin, tavoitteli n\u00e4ky\u00e4ns\u00e4 sallimatta tulla h\u00e4irityksi ja hiljaisuudessa, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 asioita mietiskellen\u201d<\/span><\/span><\/p>\n

Hesykia, sis\u00e4inen hiljaisuus, on olennaista ihmisen puhdistumiselle ja t\u00e4ydellistymiselle, joka tarkoittaa pelastusta. Pyh\u00e4 Gregorios Teologi sanoo osuvasti: \u201dT\u00e4ytyy olla hiljaa voidakseen keskustella Jumalan kanssa ja saattaakseen j\u00e4rjen pois vaeltamasta erehdyksess\u00e4\u201d. Hesykian kautta ihminen puhdistaa syd\u00e4mens\u00e4 ja j\u00e4rkens\u00e4 himoista ja siten saavuttaa yhteyden ja yhtymisen Jumalaan. T\u00e4m\u00e4 yhteys Jumalaan t\u00e4sm\u00e4lleen siksi, ett\u00e4 se on yhtymist\u00e4 Jumalaan, siis saa aikaan ihmisen pelastuksen.<\/span><\/span><\/p>\n

Id\u00e4n kristillisen hengellisyyden historiassa Evagriuksen n\u00e4yttelem\u00e4n osan ymm\u00e4rt\u00e4miseksi on suuresti auttanut tietomme t\u00e4st\u00e4 hengellisyydest\u00e4, osoittamalla erityisesti yhteyden Origenekseen. Suuret kappadokialaiset tekiv\u00e4t tunnetuksi aleksandrialaisen mestarin \u201dteologian\u201d antamalla sille kirkolliskokousten hyv\u00e4ksym\u00e4n ortodoksisen muodon. Gregorios Nyssalainen sai suostutelluksi tulevat sukupolvet hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n Origeneen mystiikan olennaiset periaatteet. Mutta Evagrius opetti Egyptin er\u00e4maan munkeille tavan rukoilla ja yhdisty\u00e4 Jumalaan sopusoinnussa Origeneen k\u00e4sityksen kanssa Jumalan ja ihmisen v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta. <\/span><\/span><\/p>\n

Evagriuksen \u201dkeksiminen\u201d Id\u00e4n kristillisen mystiikan hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 is\u00e4n\u00e4 saa aikaan hyvin suuren historiallisen ja dogmaattisen ongelman. Eik\u00f6 viides ekumeeninen kirkolliskokous tuominnut juuri t\u00e4t\u00e4 pontoslaista harhaoppista diakonia yhdess\u00e4 Origeneen kanssa h\u00e4nen platonilaisesta hengellisyydest\u00e4\u00e4n? Koska origeneslaiset opit \u2013 emmek\u00e4 aina tied\u00e4 kuinka pitk\u00e4lle ne ovat origeneslaisia – olivat ainakin osaksi korjatut kappadokilaisten tai pyh\u00e4n Maksimoksen toimesta, Evagriuksen opetukset olivat tunkeutuneet salak\u00e4hm\u00e4isesti alkuper\u00e4isess\u00e4 muodossaan ja pyh\u00e4lt\u00e4 Nilukselta lainatulla nimell\u00e4 mit\u00e4 arvostetuimpaan patristiseen perinteeseen! On totta, ett\u00e4 Evagriuksen teokset, joita lainasivat melkein kaikki kreikkalaiset hengelliset kirjailijat Palamakseen asti ja h\u00e4n mukaan lukien, eiv\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4 oleellisesti Justinianuksen aikana tuomittuja Origeneen virheit\u00e4. Mutta on kuitenkin totta, ett\u00e4 Evagriuksen puhtaasti \u00e4lyllinen mystiikka, sellaisena kuin se ilmenee esimerkiksi h\u00e4nen teoksessaan De Oratione, uskollisesti heijastelee uusplatonista hengellisyytt\u00e4 ilman ett\u00e4 tarvitsee mit\u00e4\u00e4n parantaa. Satunnaiset viittaukset Sanaan ja Kolminaisuuteen varmasti ilment\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 kysymyksess\u00e4 on kristillinen kirjailija, mutta on tarpeellista sanoa ettei se riit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 pikku teoksessa ei ole viittaustakaan inkarnaatioon sellaisenaan, eik\u00e4 Kirkkoon eik\u00e4 sakramentteihin, ja ett\u00e4 rukous ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n aineettomana \u00e4lyllisen\u00e4 yhteyten\u00e4 Jumalan kanssa, \u201djohdantona aineettomaan tietoon\u201d, osoittamaan, ett\u00e4 inkarnaatiolla ei olisi voinut olla sijaa olemassaolon ja hengellisyyden filosofiassa sellaisilla alueilla.<\/span><\/span><\/p>\n

Hesykia ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta kuin \u201dpit\u00e4mist\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 poissa antamisesta ja ottamisesta ja ihmisten miellytt\u00e4misest\u00e4 ja muista toiminnoista\u201d. Kun ihminen vapauttaa syd\u00e4mens\u00e4 ajatuksista ja himoista, kun kaikki h\u00e4nen sielunsa voimat muuttuvat ja k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t pois maallisista asioista ja kohdistuvat Jumalaan, silloin h\u00e4n kokee ortodoksisen hesykian. Pyh\u00e4 Portaiden Johannes kirjoittaa, ett\u00e4 sielun hiljaisuus on \u201dtodellista tietoa ajatuksistaan ja kirkas mieli\u201d. Siksi hesykia on sis\u00e4inen tila, \u201dpysymist\u00e4 Jumalassa\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4t is\u00e4t erottavat ulkoisen ja sis\u00e4isen hiljaisuuden. Ulkoinen hiljaisuus on aistien ja ruumiin vapauttamista n\u00e4kemisest\u00e4, ja erityisesti kahleista, joita maailma muodostaa, kun taas sis\u00e4inen hiljaisuus syd\u00e4men vapauttamista kuvista, mielikuvista ja huolista. Ruumiin hesykia on tavallisesti hesykastinen asenne ja henkil\u00f6n pyrkimyst\u00e4 rajoittaa niin pitk\u00e4lle kuin mahdollista ulkoisia esiintymi\u00e4, kuvia joita aistihavaintomme ottavat vastaan ja tarjoavat sielulle. Sielun hesykia edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4rki kykenee vastustamaan jokaista hajottavaa houkutusta. T\u00e4ll\u00e4 tavoin ihmisen j\u00e4rki pakenee ulkoisesta maailmasta ja siirtyy syd\u00e4meen, johon se todellisuudessa kuuluu. Siten henkil\u00f6 saavuttaa rauhan syd\u00e4meens\u00e4, ja siell\u00e4 ilmestyy itse Jumala.<\/span><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Gregorios Palamas eli t\u00e4t\u00e4 ortodoksista hesykiaa. Ensiksi h\u00e4n etsi yksin\u00e4isen paikan Pyh\u00e4ll\u00e4 Vuorella ja rukoili Jumalaa \u00f6in p\u00e4ivin ja \u00f6in. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n saavutti my\u00f6s sis\u00e4isen hesykian. T\u00e4ss\u00e4 hengellisess\u00e4 hesykastisessa ilmapiiriss\u00e4 h\u00e4n saavutti tiedon Jumalasta aikana, jolloin ilmeni harhaoppi, joka yritti horjuttaa Kirkon opetuksen perusn\u00e4k\u00f6kohdat.<\/span><\/span><\/p>\n

Koska h\u00e4nell\u00e4 oli kokemusta t\u00e4st\u00e4 hesykastisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, h\u00e4n my\u00f6s ilmaisi sen. Juuri t\u00e4ss\u00e4 valossa on tarkasteltava pyh\u00e4n Gregorioksen el\u00e4m\u00e4\u00e4. H\u00e4n ei ollut vain pyhien isien tutkija, vaan h\u00e4n eli samaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja siksi opetti samoin kuin he.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Hesykastisen el\u00e4m\u00e4n ilmeneminen<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Kaikissa h\u00e4nen opetuksissaan ilmenee pyh\u00e4vuorelainen hesykasti-is\u00e4, joka tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 hesykasmi on, mutta ennen kaikkea h\u00e4n el\u00e4\u00e4 sit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ilmenee erittelev\u00e4sti kahdessa kohtaa. Ensiksikin h\u00e4nen keskusteluistaan Varlaamin kanssa, ja toiseksi h\u00e4nen saarnoistaan Tessalonikan laumalleen tultuaan Tessalonikan arkkipiispaksi, samoin kuin muista samankaltaisista saarnoista.<\/span><\/span><\/p>\n

Kiista, johon pyh\u00e4 Gregorios liittyi, johtui vaikeuksista, koska h\u00e4n ei halunnut hylj\u00e4t\u00e4 hiljaisuutta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4ll\u00e4 Vuorella. Mutta kun h\u00e4nen hengelliset veljens\u00e4 pyysiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ja kun h\u00e4n itse huomasi, ett\u00e4 usko oli vaarassa muuttuessaan, mik\u00e4 olisi saanut my\u00f6s aikaan muuttumisen keinoissa ihmisen parantamiseksi, pelastuksen tien kadottamisen, h\u00e4n alkoi taistelunsa. Ensiksi h\u00e4n teki niin suurella n\u00f6yryydell\u00e4 ja harkiten. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti er\u00e4\u00e4n kirjeens\u00e4 Varlaamille sanoen, ett\u00e4 pettymyksest\u00e4 huolimatta, jota h\u00e4n tunsi Varlaamia kohtaan h\u00e4nen virheellisten ajatustensa vuoksi vakavissa teologisissa kysymyksiss\u00e4, h\u00e4n yh\u00e4 s\u00e4ilytti saman rakkauden h\u00e4nt\u00e4 kohtaan. H\u00e4n nimitti t\u00e4t\u00e4 viisaaksi mieheksi, parhaaksi rakastamistaan, ja h\u00e4n painotti, ett\u00e4 huolimatta kiistasta rauha tulisi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4. Samanaikaisesti h\u00e4n ilmaisi halunsa, ett\u00e4 he tapaisivat syleill\u00e4kseen rauhan suudelmin.<\/span><\/span><\/p>\n

Kaikki t\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 rauhassa ja hiljaisuudessa el\u00e4v\u00e4\u00e4 sielua. T\u00e4m\u00e4n hesykastisen el\u00e4m\u00e4n vuoksi h\u00e4n saattoi arvostella virheellist\u00e4 uskoa ja samalla s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 rauhan ja rakkauden.<\/span><\/span><\/p>\n

Aiheissakin, joissa k\u00e4ytiin kiistaa Varlaamin kanssa, ilmenee pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen hesykastinen el\u00e4m\u00e4. H\u00e4n ilment\u00e4\u00e4 ortodoksisen kirkon koko traditiota. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy useista luoneenomaisista n\u00e4k\u00f6kannoista, jotka ovat h\u00e4nen hyvin tunnetun teoksensa \u201dPyhist\u00e4 hesykasteista\u201d ensimm\u00e4isest\u00e4 Triadista. Kolme aihetta nousee esiin. Ensimm\u00e4inen on kahdenlaisen viisauden suhde, maallisen ja jumalallisen. Toinen on noeettinen rukous, j\u00e4rjen palauttaminen asumaan syd\u00e4mess\u00e4, ja kolmas luomattoman Valon n\u00e4keminen.<\/span><\/span><\/p>\n

Ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa h\u00e4n vastustaa Varlaamin k\u00e4sityst\u00e4, ett\u00e4 inhimillinen tieto on Jumalan lahja ja jopa yht\u00e4l\u00e4inen tai korkeampi arvossaan kuin apostolien ja profeettojen tieto. T\u00e4m\u00e4n vuoksi Varlaam oli p\u00e4\u00e4tynyt v\u00e4\u00e4riin johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. Yksi niist\u00e4 oli se, ett\u00e4 munkkien pit\u00e4isi pyrki\u00e4 inhimilliseen sivistykseen ja inhimilliseen tietoon t\u00e4ydellisty\u00e4kseen.<\/span><\/span><\/p>\n

Vastauksessaan t\u00e4h\u00e4n pyh\u00e4 Gregorios v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on kehitty\u00e4 Jumalan kuvasta Jumalan kaltaisuuteen. Syntiinlankeemuksessa ihminen kadotti suunnan kohti kaltaisuutta ja kuva himmeni. Siksi h\u00e4nen on puhdistettava kuva. Mutta t\u00e4m\u00e4 ei toteudu \u201dlihallisen viisauden\u201d kautta. Koska kuvan himmeneminen tapahtui synnin kautta, se tarkoittaa, ett\u00e4 kun synti on poistettu, kun ihminen saavuttaa sis\u00e4isen rukouksen, kun h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tulee sopusointuun Kristuksen k\u00e4skyjen kanssa, ja kun h\u00e4n saavuttaa Jumalan n\u00e4kemisen, silloin h\u00e4n on todellisuudessa Jumalan kuva. Siksi filosofien opetus eroaa kristittyjen opetuksesta.<\/span><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Gregorios erityisesti painottaa sit\u00e4, ett\u00e4 ihminen puhdistaa kuvan Kristuksen k\u00e4skyjen kautta ja Kristuksen ristin voimalla. H\u00e4n viittaa Johannes Edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4\u00e4n ja Kristukseen itseens\u00e4. H\u00e4n korostaa, ett\u00e4 Edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 profeettoja suurempana vietti varhaiset vuotensa er\u00e4maassa. Siell\u00e4 ei ollut sivistyst\u00e4 eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sellaista, jota Varlaam nimitt\u00e4\u00e4 pelastavaksi filosofiaksi. Siell\u00e4 ei ollut kirjoja eik\u00e4 maallisen viisauden opettajia. Ja sama on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Kristuksen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. <\/span><\/span><\/p>\n

Kun nuorukainen kysyi, kuinka h\u00e4n saavuttaisi pelastuksen ja iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n, H\u00e4n ei sanonut: \u201dJos haluat olla t\u00e4ydellinen, hanki ulkonaista sivistyst\u00e4, kiiruhda omaksumaan tieteit\u00e4, saavuta itsellesi olemisen tieto\u201d, vaan H\u00e4n sanoi: \u201dMyy kaikki mit\u00e4 sinulla on ja anna k\u00f6yhille, ota ristisi ja ole halukas seuraamaan minua\u201d. Siksi saattaakseen h\u00e4pe\u00e4\u00e4n ulkonaisen viisauden Herra pestasi oppimattomia kalamiehi\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 kohdin pyh\u00e4 Gregorios viittaa apostoli Paavalin kirjeen kappaleeseen, l\u00e4hinn\u00e4 ensimm\u00e4iseen kirjeeseen korinttilaisille, jossa sanotaan, ett\u00e4 Kristus valitsi oppimattomia miehi\u00e4, jottei \u201dmaailma viisautensa kautta tulisi tuntemaan Jumalaa\u201d ja ett\u00e4 \u201dsaarnaamansa hullutuksen kautta H\u00e4n hyv\u00e4ksi n\u00e4ki pelastaa ne, jotka uskovat\u201d. Sitten valitsemalla kappaleita Basileios Suurelta ja Gregorios Nyssalaiselta h\u00e4n tekee eron demonisen inhimillisen tiedon ja Pyh\u00e4lt\u00e4 Hengelt\u00e4 tulevan tiedon v\u00e4lill\u00e4, ja on luonnollista, ett\u00e4 h\u00e4n est\u00e4\u00e4 munkkeja tavoittelemasta maallista tietoa ja viisautta. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isen jakson sanomalla, ett\u00e4 ulkonainen viisaus, tarkoittaen filosofiaa, \u201dosoittautui hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4ksi ja sopimattomaksi pyhille isille ja erityisesti niille, joilla oli ollut siit\u00e4 kokemusta\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

Toisessa jaksossa h\u00e4n viittaa rukouksen suunnattoman laajaan aiheeseen ja erityisesti siihen, jota sanotaan noeettiseksi rukoukseksi, jossa j\u00e4rki keskitet\u00e4\u00e4n syd\u00e4meen. Varlaam seuraajineen oli sanonut, ett\u00e4 ei ole oikein sijoittaa j\u00e4rke\u00e4 ruumiiseen eik\u00e4 erityisesti syd\u00e4meen. He sanoivat, ett\u00e4 oikea tapa oli sijoittaa j\u00e4rki ruumiin ulkopuolelle.<\/span><\/span><\/p>\n

Vastauksessa t\u00e4h\u00e4n n\u00e4kemykseen, joka edellytt\u00e4\u00e4 Platonin filosofisia k\u00e4sityksi\u00e4, ett\u00e4 ruumis on sielun vankila ja ihmisen pelastuminen on sielun vapautumista ruumiista, h\u00e4n ensiksi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apostoli Paavalin kolmea kappaletta: \u201dPyh\u00e4ss\u00e4 kasteessa ruumiista tulee meiss\u00e4 olevan Pyh\u00e4n Hengen temppeliksi\u201d; ruumis on \u201dJumalan asunto\u201d, ja lopuksi Jumala antoi lupauksensa: \u201dMin\u00e4 asetun heid\u00e4n keskelleen ja vaellan heid\u00e4n mukanaan. Min\u00e4 olen oleva heid\u00e4n Jumalansa ja he minun kansani.\u201d (2. Kor. 6:16) H\u00e4n painottaa, ett\u00e4 ruumis ei ole paha, mutta ruumiillinen asenne on paha. Kun henkil\u00f6 puhdistaa ruumiinsa itsehillinn\u00e4ll\u00e4 ja sielun kiihtyv\u00e4t ja halukkaat osat itsehillinn\u00e4ll\u00e4 ja rakkaudella, ja kun h\u00e4n viel\u00e4 suojaa j\u00e4rkens\u00e4 rukouksella, silloin h\u00e4n n\u00e4kee jumalallisen Armon syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n.<\/span><\/span><\/p>\n

Sen seurauksista h\u00e4n tekee erinomaisen antropologisen analyysin. H\u00e4n m\u00e4\u00e4rittelee p\u00e4tev\u00e4sti, mit\u00e4 ihmisen j\u00e4rki on, ja ett\u00e4 syd\u00e4n on ihmisen j\u00e4rjellisten kykyjen paikka, ruumiin alkuper\u00e4inen j\u00e4rjellinen elin, ja ett\u00e4 j\u00e4rki on syd\u00e4men ruumiillisessa elimess\u00e4, ei kuten purkissa vaan ik\u00e4\u00e4n kuin elimen\u00e4, joka ohjaa koko ruumista. Siksi on kamppailtava j\u00e4rjen saamiseksi takaisin syd\u00e4meen, joka on sen luonnollinen paikka. Pyh\u00e4n\u00e4 ja suurena hesyksastina pyh\u00e4 Gregorios saattaa sieluun sen, mik\u00e4 on olemassa my\u00f6s Jumalassa. Aivan kuten Jumalalla on olemus ja energia, my\u00f6s sielulla on olemus ja energia. Sielun energia, joka sijaitsee j\u00e4rjellisess\u00e4 osassa ja virtaa ulos aistien kautta kohti luomakuntaa, t\u00e4ytyy palauttaa syd\u00e4meen. Hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 aloittelevat saattavat onnistua t\u00e4ss\u00e4 tarkkailemalla hengityst\u00e4\u00e4n.<\/span><\/span><\/p>\n

Kun Varlaam ja h\u00e4nen kanssaan yht\u00e4 mielt\u00e4 olevat ivasivat t\u00e4t\u00e4 aloittelijoiden k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 menetelm\u00e4\u00e4, pyh\u00e4 Gregorios teki oikeita hyvin teologisia huomioita. J\u00e4rjen keh\u00e4m\u00e4inen liike, toisin sanoen sen palaaminen ulkoisesta maailmasta syd\u00e4meen ja sen kohoaminen sielt\u00e4 Jumalaan, on pett\u00e4m\u00e4t\u00f6n menetelm\u00e4 ja ihmisen ainoa keino saada puhdasta tietoa Jumalasta. Mutta pyh\u00e4 Gregorios teki my\u00f6s oikeita huomioita ruumiin osallisuudesta rukouksessa samoin kuin tien\u00e4 pyhyyteen. Ruumiin kiertoliike on my\u00f6s oleellista j\u00e4rjen palaamiselle syd\u00e4meen. H\u00e4n sanoo t\u00e4m\u00e4n kaiken, koska Varlaamin kannattajat pilkkasivat hesykasteja, jotka hengellisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 alussa my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ruumiin keh\u00e4m\u00e4ist\u00e4 kuviota7, keskittym\u00e4ll\u00e4 napaan. Gregorios siteeraa profeetta Elian tapausta, joka k\u00e4ytti ruumiin kiertoliikett\u00e4 saattaakseen j\u00e4rkens\u00e4 takaisin syd\u00e4meens\u00e4 ja siten sai kuivuuden helpottumaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Kolmannessa jaksossa h\u00e4n viittaa rukouksen hedelmiin, jotka ovat luomaton Valo ja jumalallinen tieto. Varlaam esitti, ett\u00e4 mik\u00e4 tahansa aistein saavutettavissa oleva valo on luotua ja siksi alempaa kuin ajatteleminen, ihmisen j\u00e4rjellinen kyky. Niinp\u00e4 k\u00e4sityksens\u00e4 mukaan, ett\u00e4 kaikki ulkoinen valo on luotua ja symbolista, h\u00e4n meni niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 piti filosofeja etev\u00e4mpin\u00e4 kuin profeettoja ja apostoleja, jotka n\u00e4kiv\u00e4t luomattoman Valon.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 osa koskettelee my\u00f6s monia muita aiheita, jotka yhteydess\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ja varlaamilaisten muita syyt\u00f6ksi\u00e4. Ensiksi h\u00e4n lainaa eri patristisia kohtia, joiden mukaan hengellisen el\u00e4m\u00e4n alussa pyh\u00e4n Raamatun tutkimusta v\u00e4hennet\u00e4\u00e4n, ei v\u00e4heksyen sit\u00e4, vaan koska ensin puhdistuttava rukouksen kautta, ja sitten voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Raamatun henki. H\u00e4n siteeraa my\u00f6s muita patristisia kohtia osoittaakseen kuinka ruumis osallistuu noeettiseen rukoukseen, koska itse syd\u00e4n usein syk\u00e4htelee ilosta Armon tullessa, ja usein miellytt\u00e4v\u00e4 maku syntyy niiden suuhun, jotka rukoilevat ja veisaavat, ja t\u00e4m\u00e4 on jumalallisen Armon energiaa.<\/span><\/span><\/p>\n

Sitten h\u00e4n tekee eron luonnollisen tiedon valon ja Pyh\u00e4n Hengen luomattomien energioiden Valon v\u00e4lill\u00e4. H\u00e4n tekee johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen, ett\u00e4 luonnollinen tieto ei ole sielun valo. Siten pyhien n\u00e4hdess\u00e4 luomattoman Valon he n\u00e4kev\u00e4t jumalallistumisen asun. H\u00e4n lainaa monia patristisia kappaleita ja varmastikin selitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 omasta hengellisest\u00e4 kokemuksestaan k\u00e4sin, joka on sama kuin pyhien isien, jotka sanovat, ett\u00e4 ihminen voi n\u00e4hd\u00e4 luomattoman valon.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 Valo ei ole vertauskuvallinen eik\u00e4 luotu, vaan hypostaattisen valon loistoa; se on itse jumaluus. Taaborin vuoren valo ei ole Kristuksen kolmas salattu luonto, vaan itse jumaluus. Ja kolmannen jakson loppupuolella h\u00e4n viittaa suureen eroon teologien ja niiden v\u00e4lill\u00e4, jotka ovat n\u00e4hneet Jumalan. Teologin voi my\u00f6s sanoa olevan sellaisen, joka puhuu Jumalasta omaamatta henkil\u00f6kohtaista kokemusta, mutta \u201dtheoptis\u201d8 on sellainen, joka n\u00e4kee Jumalan. <\/span><\/span><\/p>\n

Teologia eroaa Jumalan n\u00e4kemisest\u00e4 samalla tavalla kuin tieto asiasta eroaa sen omaamisesta. On muitakin kohtia pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen opetuksissa, joissa h\u00e4n viittaa Jumalan tuntemisen suureen aiheeseen. H\u00e4n vahvistaa, ett\u00e4 luomattoman Valon n\u00e4keminen on yhteys Jumalaan. Yhteys on yhtyminen, ja t\u00e4m\u00e4 yhteys antaa tiedon Jumalasta. Todellinen tieto Jumalasta on ylempi kuin ihmisen luotu tieto. Ja pyh\u00e4 Gregorios osoittaa, ett\u00e4 ortodoksisessa kirkossa opetetaan profeettojen olevan verrattomasti korkeampia kuin filosofien, sill\u00e4 sek\u00e4 Vanhan ett\u00e4 Uuden Testamentin profeetat olivat p\u00e4\u00e4sseet Jumalan n\u00e4kemiseen, kun taas filosofit tekiv\u00e4t arvailuja Jumalasta.<\/span><\/span><\/p>\n

Jumalan tunteminen vaatii Gregorioksen mukaan koko ihmisen osallistumista rukoukseen ja diakoniaan Jumalaan ja l\u00e4himm\u00e4iseen kohdistuvassa rakkaudessa. H\u00e4n korostaa armeliaisuuden suurta merkityst\u00e4, koska armeliaisuus edellytt\u00e4\u00e4 aina rakkautta. K\u00f6yhien auttaminen on ainoa tie pois kadotuksesta. Rukouksessa, sakramenteissa ja koko Kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ihminen kutsutaan osallistumaan jumalallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. T\u00e4m\u00e4 osallisuus on todellista Jumalan tuntemista.<\/span><\/span><\/p>\n

Hesykastit puhuivat ja kirjoittivat ainutlaatuisista kokemuksistaan. He opettivat ihmisi\u00e4 rukoilemaan lakkaamatta, niin kuin apostoli k\u00e4ski kaikkia ihmisi\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n (1 Tess. 5:17). He selittiv\u00e4t, ett\u00e4 rukouksessa ihminen t\u00e4yttyy sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in ikuisella kunnialla, jumalallisella valolla, joka n\u00e4htiin Kristuksen kirkastumisessa Taaborin vuorella. Hesykasti Gregorios selitt\u00e4\u00e4: \u201dSill\u00e4 tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuo ruumis, armon valon l\u00e4hde, ei viel\u00e4 ollut yhdistynyt ruumiisiimme; se valaisi ulkoap\u00e4in ne, jotka arvollisesti l\u00e4hestyiv\u00e4t sit\u00e4, ja l\u00e4hetti valaistuksen sieluun fyysisten silmien v\u00e4lityksell\u00e4; mutta koska se yhdistyy meid\u00e4n kanssamme ja on meiss\u00e4, se valaisee sielun sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in9.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Puhdistuminen ja jatkuva rukous<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Sis\u00e4iseen n\u00e4kemiseen p\u00e4\u00e4semiseksi ihmisen t\u00e4ytyy ensiksi k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi \u00e4lyllisen puhdistumisen negatiivinen taso. K\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 mystisen kirjallisuuden yleist\u00e4 aihetta Palamas k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Evagriuksen sanoja, joista on tullut klassikkoja. \u201dValaistuminen\u201d, h\u00e4n kirjoittaa, \u201dilmenee puhtaalle \u00e4lylle siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin se on vapautunut kaikista k\u00e4sitteist\u00e4 ja muodoista\u201d. \u201dKaikki n\u00e4keminen, joka tuottaa \u00e4lylle muotoja, ts. toimiminen himollisessa osassa, joka on mielikuvitus \u2026 tulee vihollisen juonittelusta\u201d. Pyh\u00e4t ovat kyenneet saavuttamaan todellisen n\u00e4kemisen \u201dpuhtaan syd\u00e4men\u201d kautta, niin sanotusti vapauttamalla itsens\u00e4 himoista\u201d. Vilkaisu kappaleeseen teoksesta \u201dEsitys Xenelle\u201d \u201dautuaasta ahdingosta\u201d osoittaa selv\u00e4sti, kuinka l\u00e4hell\u00e4 Palamas oli Portaiden Johanneksen askeettista perint\u00f6\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Positiivinen tekij\u00e4 h\u00e4nen hengellisyydess\u00e4\u00e4n, Pyh\u00e4n Hengen saaminen ja el\u00e4m\u00e4 Kristuksessa, perustuu keskeytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n \u201dmonologiseen rukoukseen\u201d. T\u00e4m\u00e4 rukous on \u201dJumalan muistamista\u201d, eik\u00e4 ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n, kuten Varlaam sanoi, passiivinen tila, vaan tietoista ihmisolennon toimintaa. Kun apostoli suositteli \u201drukoilemaan lakkaamatta\u201d (1. Tess. 5:17), h\u00e4n kehotti jatkuvaan toimintaan ja Jumalalle osoitettuihin rukouksiin: \u201dMe rukoilemme t\u00e4t\u00e4 jatkuvaa rukousta\u201d, Palamas kirjoittaa, \u201demme saadaksemme Jumalan vakuuttuneeksi, sill\u00e4 H\u00e4n toimii aina oma-alotteisesti, emmek\u00e4 vet\u00e4\u00e4ksemme H\u00e4nt\u00e4 luoksemme, sill\u00e4 H\u00e4n on kaikkialla, vaan kohottautuaksemme H\u00e4nen luokseen.<\/span><\/span><\/p>\n

Toisaalla Palamas palauttaa mieleen, ett\u00e4 jatkuva rukous on my\u00f6s kiitt\u00e4mist\u00e4, niin ollen molemmissa tapauksissa se on ennen kaikkea yhteytt\u00e4 persoonalliseen Jumalaan. Palamaksen k\u00e4sitys rukouksesta tietoisena ja aktiivisena toimintana osoittaa, kuinka kaukana hesykastinen hengellisyys oli rukouksen hyv\u00e4ksymisest\u00e4 mekaanisena toimintana T\u00e4ss\u00e4 \u201dmonologisessa rukouksessa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4t sanat olivat tavallisesti seuraavat: \u201dHerra, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntist\u00e4\u201d. T\u00e4st\u00e4 rukouksen muodosta Varlaam valitti, ettei se sis\u00e4lt\u00e4nyt Kristuksen jumaluuden tunnustamista. Mutta Palamas tunsi my\u00f6s yksinkertaisemman ja vanhemman rukouksen muodon \u201dHerra armahda\u201d ja h\u00e4n arveli, ett\u00e4 \u201dpublikaanin rukous\u201d (Lk. 18:13) oli my\u00f6s er\u00e4s muoto \u201dmonologista rukousta\u201d. Kaikessa t\u00e4ss\u00e4 oli tosiasiassa kysymys perinteisest\u00e4 Id\u00e4n kristillisest\u00e4 hengellisyydest\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

Jeesuksen rukous<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Jeesuksen rukous ei ole mantra, kuten it\u00e4isiss\u00e4 uskonnoissa, eik\u00e4 sit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 sellaisena. Rukouksessa \u201darmon\u201d pyyt\u00e4minen edellytt\u00e4\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 katumusta ja muuttumista. Rukousta harjoitetaan my\u00f6s Kirkon sakramentaalisen el\u00e4m\u00e4n piiriss\u00e4, rukous yhdistyy Pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen, synnintunnustukseen, Jumalan sanan lukemiseen, paastoamiseen, l\u00e4himm\u00e4isen rakastamiseen ja niin edelleen. Lopulta se ei en\u00e4\u00e4 ole rukousta, joka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u201dturhaa toistoa\u201d tai muminaa, vaan lakkaamatta lausuttua rukousta hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 (Lk. 18:1) ihmisen sis\u00e4isen syd\u00e4men saavuttaessa kunnian jumalalliset korkeudet, tunnustaen Kristuksen Herrana ja Vapahtajana vilpitt\u00f6myydess\u00e4, n\u00f6yryydess\u00e4 ja uskossa. <\/span><\/span><\/p>\n

Sen vuoksi Jeesuksen rukous on todellinen ja t\u00e4ydellinen. Se t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sielun jumalallisella armolla ja hengellisill\u00e4 lahjoilla. Niin kuin voide antaa tuoksun purkille sit\u00e4 voimakkaamman mit\u00e4 tiiviimmin se suljetaan, niin rukouskin, mit\u00e4 kiinte\u00e4mmin se suljetaan syd\u00e4men vankilaan, sit\u00e4 runsaammin jumalallista armoa\u2026 T\u00e4m\u00e4n rukouksen avulla Pyh\u00e4n Hengen kaste laskeutuu syd\u00e4meen, niin kuin profeetta Elia sai sateen sy\u00f6ksym\u00e4\u00e4n maahan Karmelin vuorella. T\u00e4m\u00e4 mielen rukous ylt\u00e4\u00e4 Jumalan valtaistuimelle ja sit\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n kultaisissa pieniss\u00e4 astioissa\u2026T\u00e4m\u00e4 mielen rukous on, joka valaisee ihmisen sielun ja sytytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 Jumalan rakkauden tulella. Se on ketju, joka yhdist\u00e4\u00e4 Jumalan ihmiseen ja ihmisen Jumalaan. T\u00e4llaista rukousta harjoitettiin varhaiskristillisell\u00e4 kaudella. Jumalan ehdoton armont\u00e4yteinen rakkaus veti puoleensa hesykasteja (Room. 5:15) t\u00e4ytt\u00e4en heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n tietyt inhimilliset tarpeet. Monet hesykastit luopuivat yksin\u00e4isyydest\u00e4\u00e4n palvellakseen velji\u00e4\u00e4n, \u201dsill\u00e4 joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon my\u00f6s velje\u00e4\u00e4n (1. Joh. 4:21). Jotkut huolehtivat sairaista sairaaloissa, kuten pyh\u00e4 Basileios Suuri Kesareassa, toiset auttoivat k\u00f6yhi\u00e4, niin kuin pyh\u00e4n Johannes Almujenantaja Aleksandriassa, ja toiset taas kehottivat uskovia syntien tunnustamiseen. Siit\u00e4 huolimatta he eiv\u00e4t luopuneet Jeesuksen rukouksesta ja sis\u00e4isest\u00e4 hiljaisuudestaan. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 kaikkia kristittyj\u00e4 kutsutaan seuraamaan t\u00e4t\u00e4 pelastukseen johtavaa hesykastista tiet\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

\u201dEi tule ajatella, ett\u00e4 on vain pappien ja munkkien velvollisuus rukoilla lakkaamatta, eik\u00e4 maallikoiden. Ei; on meid\u00e4n kaikkien kristittyjen velvollisuus pysy\u00e4 aina rukouksessa \u2026 jokaisen kristityn tulisi pyrki\u00e4 rukoilemaan aina ja lakkaamatta\u2026 t\u00e4m\u00e4 Herramme Jeesuksen Kristuksen erityinen nimi alinomaa toistamanasi auttaa sinua voittamaan kaikki vaikeudet, ja ajan kuluessa alat tottua t\u00e4h\u00e4n harjoittamiseen ja tulet maistamaan, kuinka suloinen on Herran nimi \u2026 Sill\u00e4 kun ryhdymme ty\u00f6h\u00f6n k\u00e4sill\u00e4mme, kun k\u00e4velemme, sy\u00f6mme tai juomme, voimme aina rukoilla mieless\u00e4mme ja harjoittaa t\u00e4t\u00e4 mielen rukousta \u2013 Jumalaa miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 todellista rukousta.<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Hengellisten harjoitustensa ja p\u00e4ivitt\u00e4isen Raamatun lukemisen lis\u00e4ksi pyh\u00e4 Gregorios tutkisteli suurten isien, teologien ja Kirkon askeettien teoksia. Kuten tiedemies rakentaa todisteiden ja tiedon varaan, joita h\u00e4nen edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 v\u00e4littiv\u00e4t h\u00e4nelle, Gregorios laati kiehtovan yhteenvedon syd\u00e4men rukousta koskevasta hengellisest\u00e4 ja patristisesta opetuksesta yhdist\u00e4en sen omakohtaiseen kokemukseensa<\/span><\/span><\/p>\n

Vaikka munkki Gregorios nuoruudessaan oli tutkinut kreikkalaista filosofiaa, se ei ollut vaikuttanut h\u00e4neen k\u00e4sityksill\u00e4\u00e4n asioista. Antiikin Kreikan filosofia uskoo, ett\u00e4 ruumis vangitsee sielun ja siksi halveksii ainetta. Kristityt kunnioittavat ruumista, koska Kristus teki lihan pyhityksen l\u00e4hteeksi, ja aineen (vesi, \u00f6ljy, jne.) jumalallisen armon kanavaksi. Kirjoituksissaan pyh\u00e4 Gregorios vakuuttaa todeksi, ett\u00e4 Jeesus Kristus, joka lihaksi tullessaan omaksui ihmisruumiin, pyhitt\u00e4\u00e4 ihmisen, sielun ja ruumiin yhdess\u00e4. \u201dKun Jumalan sanotaan tehneen ihmisen omaksi kuvakseen\u201d, kirjoittaa pyh\u00e4 Gregorios, \u201dsana \u201dihminen\u201d ei tarkoita sielua yksin\u00e4\u00e4n eik\u00e4 ruumista itsekseen, vaan molempia kahta yhdess\u00e4.\u201d Toisaalla h\u00e4n lis\u00e4\u00e4: \u201dNiinp\u00e4 Jumalan Sana otti asunnokseen Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n sanoinkuvaamattomalla tavalla ja kehittyi h\u00e4nest\u00e4, tullen lihaksi. H\u00e4n ilmestyi maan p\u00e4\u00e4lle ja eli ihmisten keskell\u00e4, jumalallistaen luontomme ja suoden meille jumalallisen apostolin sanojen mukaan asioita, \u201djoihin haluavat enkelitkin p\u00e4\u00e4st\u00e4 edes luomaan silm\u00e4yksen.\u201d (1.Piet. 1:12).15 <\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Syd\u00e4men merkitys<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Nikeforus Hesykastin rukousmenetelm\u00e4 tuo esille vastakohdan uusplatonistiseen dualistiseen oppiin ihmisest\u00e4 perustuvan ja \u201dsyd\u00e4men mystiikan\u201d v\u00e4lill\u00e4, joka on raamatullisempi ja toisinaan stoalainen. Palamas ja 14. vuosisadan hesykastit selv\u00e4sti kuuluivat j\u00e4lkimm\u00e4iseen. Useimmat heist\u00e4 ajattelivat syd\u00e4men olevan sek\u00e4 hengellisen ett\u00e4 ruumiillisen el\u00e4m\u00e4n keskus. He eiv\u00e4t v\u00e4h\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ajatelleet t\u00e4t\u00e4 vain vertauskuvallisena ilmaisuna ihmisen tunnekeskuksesta, vaan paremminkin Makarioksen yleisesti hyv\u00e4ksym\u00e4n\u00e4 raamatullisena k\u00e4sitteen\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ensisijaisesta elimest\u00e4. Varmastikin se sopi my\u00f6s muille mystikoille, kuten juutalaisille kirjoittajille, psykologiseen k\u00e4sitykseen syd\u00e4mest\u00e4 keskuksena. Tuossa k\u00e4sityskannassa \u201dsyd\u00e4n on is\u00e4nt\u00e4 osa. Se johtaa ruumista, ja siihen osaan Luoja asetti luontaisen l\u00e4mm\u00f6nl\u00e4hteen. Yhteydess\u00e4 keuhkoihin, viileyden l\u00e4hteeseen, se on osana hengityksess\u00e4, sek\u00e4 puheen tuottamisessa\u201d. Siksi \u00e4lyn tulee \u201dlaskeutua\u201d syd\u00e4meen l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen uudelleen tasapainoisuutensa, ja siten uudelleen saada aikaan synnin h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4 sopusointu. T\u00e4ss\u00e4 psyko-fyysisess\u00e4 prosessissa hengityksell\u00e4 ja ruumiin asennolla on t\u00e4rke\u00e4 sija, kuten my\u00f6s psykologisella asennoitumisella ja askeettisilla harjoituksilla. Nelj\u00e4nnentoista vuosisadan rukousta k\u00e4sittelev\u00e4t pikkuteokset, kuten Nikeforuksen ja Pseudo-Simeonin, omaksuivat t\u00e4m\u00e4n kaltaisen psykofyysisen j\u00e4rjestelm\u00e4n. Gregorios kirjoittaa: \u201dSuurta Makariosta ohjasi armon toiminta, ja h\u00e4n opetti, ett\u00e4 mieli ja sielun kaikki ajatukset ovat syd\u00e4mess\u00e4 elimen\u00e4. Nyssan piispa osaltaan sanoo, ett\u00e4 mieli, sik\u00e4li kuin se on ruumiiton, ei ole ruumiin sis\u00e4ll\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 kahdesta ilmeisesti vastakkaisesta lausunnosta voi tehd\u00e4 yksinkertaisen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja osoittaa, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ole tosiasiassa vastakkaisia: voi sanoa, Gregorios Nyssalaista seuraten, ett\u00e4 vaikka mieli ei ole ruumiin sis\u00e4ll\u00e4, koska se on ruumiiton, se kuitenkin on sis\u00e4puolella \u2026 koska se on siihen liittyneen\u00e4, ja koska se sanoinkuvaamattomalla tavalla k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4 lihan ensisijaisena elimen\u00e4 Suuren Makarioksen mukaan \u2026 Samalla tavoin ne, jotka selitt\u00e4v\u00e4t, ettei jumaluudella ole paikkaa, koska se on ruumiiton, eiv\u00e4t ole ristiriidassa niiden kanssa, jotka sanovat Jumalan Sana tuli aikanaan tuli neitseelliseen kohtuun, sill\u00e4 siell\u00e4 sanoinkuvaamattomalla tavalla se yhdistyi luontomme kanssa.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Gregorios Palamaksen opetus ihmisest\u00e4<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Luoduista ihmisell\u00e4 on t\u00e4rkein asema luomakunnassa: h\u00e4n on koko luomisen tarkoitus; luomisen p\u00e4\u00e4t\u00f6s, Jumalan luotujen kertaus. \u201dSiksi h\u00e4net saatettiin olemassaoloon kaikista viimeisen\u00e4, aivan kuin tutkielman epilogi, sill\u00e4 voidaan sanoa, ett\u00e4 n\u00e4kem\u00e4mme maailmankaikkeus ik\u00e4\u00e4n kuin on hypostaattisen Sanan kirjoitusta18. Kehitelless\u00e4\u00e4n erityisesti saarnoissaan t\u00e4t\u00e4 erityisen patristista ajatusta, jossa Raamatun k\u00e4sitys ihmisest\u00e4 \u201dluomakunnan kuninkaana\u201d yhdistyy platoniseen ja stoalaiseen k\u00e4sitykseen mikrokosmoksesta, Gregorios painottaa puhtaasti t\u00e4m\u00e4n alkuper\u00e4isen kuninkuuden puhtaasti valmistelevaa luonnetta. Se oli vain ensihedelm\u00e4t, jonka t\u00e4yttyminen riippuisi kuuliaisuudesta jumalalliselle k\u00e4skylle. Jos ihminen olisi totellut t\u00e4t\u00e4 k\u00e4sky\u00e4, h\u00e4n olisi nauttinut viel\u00e4 t\u00e4ydellisemm\u00e4st\u00e4 yhteydest\u00e4 Jumalan kanssa. Maailmaa, joka palveli Aadamin asuinpaikkana, ei luotu vain palvelemaan h\u00e4nt\u00e4, vaan johtamaan h\u00e4net tietoon Luojastaan. Ensimm\u00e4isell\u00e4 ihmisell\u00e4 oli edess\u00e4\u00e4n peili, jossa oli n\u00e4ht\u00e4v\u00e4n\u00e4 yliluonnolliset todellisuudet, ja syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n h\u00e4nell\u00e4 oli luonnollinen laki ja tietoisuus, jonka avulla h\u00e4n pystyi erottamaan hyv\u00e4n. Siksi ihmisell\u00e4 Paratiisissa oli jo luomisensa aikaan ulkoinen ja sis\u00e4inen tie p\u00e4\u00e4syyn Jumalan luo. K\u00e4sityksen maailmasta Jumalan peilin\u00e4 Gregorios oli ottanut kreikkalaisilta isilt\u00e4, ja se perustuu oppiin jumalallisista logoista, jotka ovat l\u00e4sn\u00e4 luomakunnassa, ja jonka kaikki is\u00e4t pyh\u00e4n Justinuksen j\u00e4lkeen olivat hyv\u00e4ksyneet, ja joka on per\u00e4isin stoalaisilta. Palamaskin puhuu niist\u00e4, mutta h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 kristitylle n\u00e4m\u00e4 logoit ovat ainoan Jumalan energioita, eik\u00e4 niill\u00e4 ole erillist\u00e4 olemassaoloa.<\/span><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen oppi ihmisest\u00e4 on h\u00e4nen teologiansa keskus. H\u00e4nen koko j\u00e4rjestelm\u00e4ns\u00e4 ei pyri muuhun kuin kuvaamaan ja m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n ihmisten v\u00e4lisi\u00e4 suhteita ja jokaisen yksil\u00f6llisen ihmisen suhdetta Jumalaan. Juuri t\u00e4m\u00e4 tila, jolloin h\u00e4nest\u00e4 tulee ihminen, koska h\u00e4n ei ole vain koko luomakunnan kertaus ja koriste21, vaan my\u00f6s Kolmiyhteisen Jumalan kuva, jota varten luomaton valtakunta valmistettiin maailman perustamisesta asti. Ihminen Jumalan kuvana on sek\u00e4 ruumis ett\u00e4 sielu, ja ne toimivat kumpikin ihmisen pyrkiess\u00e4 kehittym\u00e4\u00e4n kohti Jumalaa. Erityisesti Gregorios tukeutuu Maksimos Tunnustajaan, joka opetti koko ihmisest\u00e4 sieluna ja ruumiina, jotka voivat saavuttaa yhdess\u00e4 jumaloitumisen. Palamas opettaa: \u201dKoko ihminen koostuu luontonsa puolesta sielusta ja ruumiista, ja koko ihminen tulee Jumalan armosta jumalalliseksi sek\u00e4 sielultaan ett\u00e4 ruumiiltaan\u201d. Gregorios painotti, ettei ruumis ollut paha, mutta paha voi asua ruumiissa ja sen vuoksi ruumis t\u00e4ytyi puhdistaa pahuudesta Pyh\u00e4n Hengen kautta.<\/span><\/span><\/p>\n

Koko aineellinen el\u00e4m\u00e4 ja olemassaolo ovat jumalallisen energian luomistulos. Mutta se seikka, ett\u00e4 ihminenkin on samalla tavoin sellainen luomistulos, ei tee h\u00e4nest\u00e4 samanarvoista muiden el\u00e4inten kanssa. Ihmiseen lis\u00e4ttiin ylimaalliset ainekset ja lopuksi annettiin luomaton henki.<\/span><\/span><\/p>\n

Aineesta koostuva ihmisruumis kuuluu aineellisten luontokappaleiden luokkaan. Ylimaallisista elementeist\u00e4 koostuva ihmissielu eroaa el\u00e4inten sielusta siin\u00e4, ett\u00e4 se on ensiksikin olemus ja sitten energiaa, kun taas el\u00e4inten sielu on pelkk\u00e4 toiminta, joka ei ole olemassa itsest\u00e4\u00e4n, vaan kuolee yhdess\u00e4 ruumiin kanssa. Riippumattomana olemuksena ihmissielu ei hajoa ruumiin kanssa, vaan el\u00e4\u00e4 itsekseen eroamisen j\u00e4lkeen. Olemukseltaan hengellisen\u00e4, vaikkakin luotuna, se on kuolematon. <\/span><\/span><\/p>\n

Isien mielipiteet vaihtelevat tavoista, jolla sielu on yhteydess\u00e4 ruumiiseen. Gregorios n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pit\u00e4v\u00e4n, huolimatta h\u00e4nen toistuvista viittauksistaan Makarioksen mielipiteeseen, ett\u00e4 se sijaitsee syd\u00e4mess\u00e4, parempana Gregorios Nyssalaisen mielipidett\u00e4, jonka mukaan sielu on hajautunut koko ruumiiseen dynaamisena elementtin\u00e4, joka pit\u00e4\u00e4 ruumiin yhdess\u00e4, koostuen sen ihmeellisist\u00e4 voimista ja tehden sen el\u00e4v\u00e4ksi.<\/span><\/span><\/p>\n

Sielun t\u00e4rkeimm\u00e4t voimat, j\u00e4rki (nous), logos ja pneuma (\u00e4lykkyys, j\u00e4rki, henki), ovat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n toimintoja, jotka ilmaisevat sen ainutlaatuisena kokonaisuutena. Ne eiv\u00e4t ole olemuksia. Aina kun Gregorios puhuu \u00e4lyst\u00e4 olemuksena, h\u00e4n ilmiselv\u00e4sti tarkoittaa itse sielua. H\u00e4nen Makarioksen termien k\u00e4ytt\u00f6ns\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaikuttaneen joihinkin h\u00e4nen antropologisiin m\u00e4\u00e4rittelyihins\u00e4 ja sellainen vaikutus saattaa selitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 mielipiteess\u00e4, ett\u00e4 \u00e4lyn t\u00e4rkein lihallinen elin on syd\u00e4n. Mutta tietystikin t\u00e4m\u00e4 m\u00e4\u00e4rittely palvelee muitakin tarkoitusperi\u00e4. Se painottaa l\u00e4heist\u00e4 yhteytt\u00e4 ihmisorganismin kahden elementin v\u00e4lill\u00e4, koska syd\u00e4n biologisesti ravitsee ruumiillista rakenneosaa. Sellainen painotus auttaa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n vallalla olevan skolastisen intellektualismin teologiassa. Miss\u00e4\u00e4n tapauksessa Gregorioksen satunnaista sanan \u201dsyd\u00e4n\u201d k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 laajemmassa mieless\u00e4 ei pid\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta. Psalmin 32:15 selityksess\u00e4 h\u00e4n sanoo \u201dpidett\u00e4k\u00f6\u00f6n t\u00e4ss\u00e4 ilmausta \u00b4joiden syd\u00e4men h\u00e4n itse on luonut\u00b4 tarkoittamassa sis\u00e4ist\u00e4 ihmist\u00e4\u201d. <\/span><\/span><\/p>\n

J\u00e4rki on l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4 \u00e4lyyn, josta se on per\u00e4isin ja joskus samaistetaan sen kanssa; niin ett\u00e4 niiden erottaminen toisistaan, kuten Gregorios, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jonkinlaiselta tekniselt\u00e4 toimenpiteelt\u00e4. Lopuksi henki tulee esiin sek\u00e4 \u00e4lyst\u00e4 ett\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4 ja on olemassa molempien sis\u00e4ll\u00e4. \u00c4lyn eros j\u00e4rke\u00e4 kohtaan el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 ruumiin. <\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Kuva ja kaltaisuus <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Luonnollisen ulkoisen tiedon lis\u00e4ksi ihminen paratiisissa my\u00f6s omasi sis\u00e4isen \u201dluonnollisen lain\u201d johtamassa h\u00e4nt\u00e4 Jumalan luo. Luoja oli antanut h\u00e4nelle oman kuvansa, ja niin h\u00e4n l\u00f6ysi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4n toisen Jumalaa heijastavan peilin, joka antoi h\u00e4nelle tarkemman kuvan kuin mit\u00e4 h\u00e4n olisi saanut mietiskelem\u00e4ll\u00e4 ulkoista maailmaa.<\/span><\/span><\/p>\n

Gregorios kirjoittaa: Jumala loi Aadamin omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen.. eik\u00e4 h\u00e4neen tullut mink\u00e4\u00e4nlaista pahaa taipumusta, paremminkin h\u00e4nelle puhaltamansa sielun kanssa H\u00e4n antoi my\u00f6s Hengen jumalallisen armon suojelemaan h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen ensimm\u00e4isess\u00e4 tilassa ja antaakseen h\u00e4nelle jumalallisen kaltaisuuden. T\u00e4ss\u00e4kin h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kiinni patristisesta k\u00e4sityksest\u00e4, jonka mukaan \u201dluonnolla\u201d ei ole itsen\u00e4ist\u00e4 olemassaoloa, vaan se edellytt\u00e4\u00e4 armoa ja yhteytt\u00e4 Jumalaan toteuttaakseen oman todellisen kohtalonsa. Palamas hyv\u00e4ksyy, ett\u00e4 kaltaisuuskin on armon vaikutusta edellytt\u00e4en kuitenkin ihmisen yhteisty\u00f6t\u00e4. T\u00e4m\u00e4n vuoksi ihminen tarvitsee Jumalaa kaltaisuuden saavuttamisessa, mutta Jumala voi antaa vain sen, mink\u00e4 ihminen hyv\u00e4ksyy.<\/span><\/span><\/p>\n

Gregorios havaitsee kuvan koko ihmisen olemassaolossa ja viittaa sill\u00e4 Kolminaisuuteen. Ihminen on luotu olento Jumalan kuvan mukaan ei h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti, vaan todellisesti Kolmiyhteisen Jumalan mukaan, koska h\u00e4net on luotiin koko Kolminaisuuden energialla ja voi ottaa vastaan koko Kolminaisuudesta s\u00e4teilev\u00e4n jumalallisen valon. H\u00e4nen \u00e4lyns\u00e4, j\u00e4rkens\u00e4 ja henkens\u00e4 muodostavat synnynn\u00e4isen ykseyden vastaten jumalallisen Kolminaisuuden persoonien ykseytt\u00e4, ts. Nous, Logos ja Pneuma (\u00c4ly, J\u00e4rki ja Henki). Kuten J\u00e4rki jumaluuden sis\u00e4ll\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 Logoksen, ja Henki on eroksena J\u00e4rjen edell\u00e4 Logoksen suuntaan, samoin on ihmisen sis\u00e4ll\u00e4, \u00b4\u00e4ly kannattaa j\u00e4rke\u00e4, ja henki heijastuu \u00e4lyn eroksena j\u00e4rke\u00e4 kohti. Ja kuten Pyh\u00e4 Henki el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 maailman, niin ihmisen henki el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 ruumiin.<\/span><\/span><\/p>\n

Siten kuva levitt\u00e4ytyy koko ihmiseen mukaan lukien ruumis. Gregorioksen opetuksen todellinen merkitys t\u00e4ss\u00e4 kohdin on: ihmisen kykenevyys kohota aidoksi hengelliseksi persoonallisuudeksi Jumalan persoonallisuuden kuvana ja symbolina. T\u00e4t\u00e4 kuvaa voisi kutsua paremminkin mikrotheokseksi24 kuin mikrokosmokseksi. T\u00e4m\u00e4 on ihmisen luonnollinen tila.<\/span><\/span><\/p>\n

Jumalan kuvan ominaispiirteist\u00e4 luonteenomaisin ihmisen vapaus. K\u00e4site vapaus ei viittaa langenneen ihmisen itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeuteen eik\u00e4 edes kuoleman orjuudesta vapautetun ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Se tarkoittaa ihmisen Jumalan kaltaisuuden tilaa, jossa ei en\u00e4\u00e4 vaikuta mik\u00e4\u00e4n ristiriita Jumalan ja ihmisen harmoniaan.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Alkusynti<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Jokaisen luodun v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien rajoitusten ohella alkusynti ei ole esteen\u00e4 ihmisen ja Jumalan v\u00e4lill\u00e4. \u201dMeiss\u00e4 on sis\u00e4ll\u00e4mme\u201d, Palamas kirjoittaa, \u201dlogoitten kuvat, jotka asuvat luodun \u00c4lyn sis\u00e4ll\u00e4\u201d. N\u00e4m\u00e4 kuvat ovat sis\u00e4inen peili, joiden kautta me kykenemme ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan H\u00e4nen luotujensa kautta. Alusta asti n\u00e4m\u00e4 kuvat ovat olleet tehottomia meiss\u00e4 synnin takia ja koska tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ly\u00f6mme laimin Jumalan k\u00e4skyt. Tarvitsemme opetusta n\u00e4hd\u00e4ksemme n\u00e4m\u00e4 kuvat, vaikka ne ovat meihin kirjoitetut. Sielun himollinen osa hyv\u00e4ksym\u00e4ll\u00e4 pahan on turmellut ne. Sielu on menett\u00e4nyt n\u00e4k\u00f6kykyns\u00e4 voiman ja saattanut sen pois alkuper\u00e4isest\u00e4 kauneudestaan. Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon tuottaman ilon sijaan ihminen piti parempana itsek\u00e4st\u00e4 iloa, jonka kohteena h\u00e4n itse oli. H\u00e4n rikkoi paaston, jonka Jumala oli s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt pit\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4net kuolemattomana, ja sen vuoksi huntu peitti h\u00e4nen sielunsa (2.Kor. 3: 13 \u2013 16) ja h\u00e4m\u00e4rsi jumalallisen heijastuksen. <\/span><\/span><\/p>\n

Olemalla tottelematon t\u00e4lle k\u00e4skylle Aadamilta, vaikka h\u00e4ness\u00e4 s\u00e4ilyikin jumalallinen kuva, riistettiin Jumalan kaltaisuus. Palamaksen ajattelussa t\u00e4m\u00e4 kaltaisuuden menett\u00e4minen oli jumalallisen armon luonteenomaista toimintaa tai tarkemmin sanoen, se ilmensi ihmisen osallistumista jumalalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ihminen menetti siis t\u00e4m\u00e4n omasta syyst\u00e4\u00e4n ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n\u00e4 seurauksena siit\u00e4 oli kuolema, sill\u00e4 \u201d Jumala yksin on kuolematon\u201d (1.Tim. 6:16)<\/span><\/span><\/p>\n

Toisaalta Palamas selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmissielulla on el\u00e4m\u00e4 sek\u00e4 olemuksellisesti ett\u00e4 energioiden kautta, sill\u00e4 se ei el\u00e4 vain itsest\u00e4\u00e4n, vaan yhdist\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ruumiiseen, ts. siin\u00e4 on oleellinen ero el\u00e4imen sieluun, jolla on el\u00e4m\u00e4 ainoastaan energian kautta, ruumiin toimintana, jonka se el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4, ja joka ei j\u00e4\u00e4 eloon sen j\u00e4lkeen. Toisaalta h\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 nimenomaan yhdenmukaisesti, ett\u00e4 sielu \u201dkuolee\u201d synnin seurauksena, painottaen \u201dluonnollista\u201d sielun kuolemattomuuden paradoksia ja sen todellista kuolemaa. \u201dSielu, joka erossa hengellisest\u00e4 Aviopuolisostaan \u2026 antautuu nautintoihin ja el\u00e4\u00e4 nautinnoissa, on kuollut, vaikka pysyykin elossa, sill\u00e4 sen olemus on kuolematon. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys sielun kuolemasta esiintyy usein Gregorioksen kirjoituksissa h\u00e4nen ihmist\u00e4 koskevan opetuksensa ja hengellisyytens\u00e4 keskeisen\u00e4 aiheena. \u201dEsi-isiemme synnin vuoksi paratiisissa \u2026 synti tuli el\u00e4m\u00e4\u00e4n, itse olemme kuolleita ja ennen ruumiin kuolemaa, me k\u00e4rsimme sielun kuolemasta, toisin sanoen sielun erosta Jumalasta. Kun sielu j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ruumiin ja erottautuu siit\u00e4, ruumis kuolee. Samalla tavalla kun Jumala j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sielun ja eroaa siit\u00e4, sielu kuolee, vaikkakin toisessa mieless\u00e4 se pysyy kuolemattomana, se on \u201dkuolemattoman sielun ikuinen kuolema”. Ainoastaan kaste voi vapauttaa meid\u00e4t kuolemasta. Niiden sielut, joita ei ole kastettu, pysyv\u00e4t kuolleina. Sielun kuolema, vaikkakaan se ei seuraa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ruumiillista kuolemaa, koskee viimeksi mainittua v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kaikkine sairauksineen, joita se aiheuttaa. Synnin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Aadamin sielu \u201dkuoli\u2026 sill\u00e4 se erottautui Jumalasta. Mutta ruumiillisessa mieless\u00e4 Aadam eli yhdeks\u00e4nsataakolmekymment\u00e4 vuotta (1.Moos. 5: 3-4). Mutta sielun kokema kuolema rikkomuksen kautta ei vain tehnyt sielusta tappiollista ja viheli\u00e4ist\u00e4, vaan alisti h\u00e4nen ruumiinsa monenlaiselle pahuudelle ja k\u00e4rsimyksille, ja teki siit\u00e4 katoavaisen.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 sielun kuolema, jota tasapainottaa kasteen kautta tapahtuva \u201dsielun yl\u00f6snousemus\u201d, oli Aadamille katastrofi, joka muistutti h\u00e4nt\u00e4 syntiinlankeemuksen j\u00e4lkeen. H\u00e4nen \u201dkuolemattomuutensa\u201d siit\u00e4 huolimatta s\u00e4ilyi, vaikka se oli pahempi tila kuin kuolema. Aadam ja Eeva k\u00e4tkeytyiv\u00e4t h\u00e4pe\u00e4st\u00e4, riisuttuina ja puolustuskyvytt\u00f6min\u00e4 kunniasta, jota ei edes kuolemattomilla hengill\u00e4 ollut, ja jota ilman henkien el\u00e4m\u00e4 on pahempaa kuin monta kuolemaa. T\u00e4ss\u00e4 Palamas on t\u00e4ysin uskollinen Raamatun k\u00e4sitykselle kuolemasta, joka on vain puolinaista olemassaoloa h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa eli Haadeksessa33, josta ainoastaan Jumala voi vapauttaa. Yksin Jumalalla on kuolemattomuus ja vain osallistumalla jumalallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ihminen paratiisissa oli kuolematon.<\/span><\/span><\/p>\n

Palamas painottaa sit\u00e4 seikkaa, ett\u00e4 Jumalan suunnitelma oli m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt ihmiselle sellaisen kuolemattomuuden. Helvetin tuli oli tarkoitettu Saatanalle eik\u00e4 ihmiselle, ja heid\u00e4n vapaasta valinnastaan heid\u00e4n on asuttava siell\u00e4 pahojen henkien kanssa. \u201dJumala ei luonut kuolemaa\u201d, h\u00e4n kirjoittaa, \u201dvaan h\u00e4n jopa ehk\u00e4isi sen olemassaolon\u2026 Viisaudessaan ja hyvyydess\u00e4\u00e4n h\u00e4n l\u00f6ysi keinot torjua kuolema ihmisen osana samalla s\u00e4ilytt\u00e4en h\u00e4nen vapaan tahtonsa. H\u00e4n antoi ihmisen vapaasti valita el\u00e4m\u00e4n tai kuolema. Palamaksen mukaan ihmisen vapaus olemuksensa todellinen ydin. Juuri se olennaisesti erottaa \u201dj\u00e4rjellisen\u201d olennon el\u00e4imist\u00e4. \u201dOnko hiiren ja meid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 suurtakaan eroa? h\u00e4n kysyy. Kuitenkin me olemme etev\u00e4mpi\u00e4 sielumme j\u00e4rjellisen laadun perusteella. Mutta mit\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 meill\u00e4 olisi t\u00e4lle j\u00e4rjelliselle olemukselle, h\u00e4n jatkaa, jos siihen ei olisi sis\u00e4llytetty valtaa valita, ja vapautta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4? Ja kuinka voi olla vapaa ja omata valinnanvapaus, jos on kykenem\u00e4t\u00f6n omalla vastuullaan valitsemaan pahaa?\u201d<\/span><\/span><\/p>\n

Sen vuoksi Aadam ja Eeva valitsivat t\u00e4ysin vapaasti tien, joka johti heid\u00e4t eroon Jumalasta ja samalla el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Tuomio, jonka alaisiksi he tulivat ja samalla paholaisen orjiksi, ei ollut mielivaltainen toimenpide, vaan oikeudenmukainen ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n seuraus heid\u00e4n omasta valinnastaan. Siit\u00e4 huolimatta Jumala my\u00f6t\u00e4tunnossaan viel\u00e4 yritti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n vapautensa. T\u00e4ss\u00e4 asiassa h\u00e4n viivytti heid\u00e4n ruumiillista kuolemaansa, jotta heill\u00e4 olisi aikaa vapaasti valita el\u00e4m\u00e4n tie katumuksen kautta ja siten valmistautua Kristuksen tuloon. <\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Kuinka kuolema siirtyi<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Selitetty\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen synti oli Aadamin henkil\u00f6kohtaisella vastuulla, Palamas yksinkertaisesti kysyi, kuinka se siirtyi. Miksi ensimm\u00e4isten ihmisten j\u00e4lkel\u00e4isten t\u00e4ytyi k\u00e4rsi\u00e4 synnin seurauksista, joihin eiv\u00e4t itse olleet syyllisi\u00e4? H\u00e4n vastasi, ett\u00e4 kysymys yhdenmukaisesti kreikkalaisten isien yleismaailmallisen n\u00e4kemyksen mukaan oli siit\u00e4, ett\u00e4 Aadamin hairahdus ei ollut ihmisrodun yhteinen synti, mutta se oli jonkinlainen ihmisluonnon turmeltuminen. Ihmisten henkil\u00f6kohtainen vastuu ei tullut kuvaan, paitsi siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin he j\u00e4ljitteliv\u00e4t Aadamia. Heid\u00e4n ainoa my\u00f6t\u00e4syntyinen perint\u00f6ns\u00e4 on rappeutuminen ja kuolema, jotka ajallaan johtivat heit\u00e4 syntiin. Ihmiset ovat siten kytkeytyneet er\u00e4\u00e4nlaiseen kuoleman ja synnin armottomaan py\u00f6r\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 Palamas er\u00e4\u00e4ss\u00e4 saarnassaan viittaa \u201dmeid\u00e4n alkuper\u00e4iseen tottelemattomuuteemme Jumalaa kohtaan\u201d ja \u201dmeid\u00e4n esi-isilt\u00e4 perittyyn syntiimme paratiisissa\u201d. Niinp\u00e4 olemme saaneet Aadamilta kuoleman, mutta emme syyllisyytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4n Gregorios vahvistaa voimakkain sanoin, jotka ovat melkein Kyrillos Aleksandrialaisen sanojen mukaisia: \u201dAadam vapaehtoisesti antamalla periksi tuli voitetuksi ja h\u00e4nest\u00e4 tuli viheli\u00e4inen. Olemalla rotumme juuri, h\u00e4n tuotti meille kuolettavia oksia\u2026\u201d. T\u00e4m\u00e4 turmelus on siirtynyt p\u00e4\u00e4asiassa perinn\u00f6llisyyden kautta koko ihmisrotuun42. Palamaksen mukaan Jumalan Poika tuli lihaksi vapauttaakseen meid\u00e4t periytyv\u00e4st\u00e4 kuolevaisuudesta, ei Aadamin synnin takia.<\/span><\/span><\/p>\n

Lis\u00e4ksi ensimm\u00e4inen ihminen oli saanut toiseen lahjan: jumalallisen hengen, joka ei ole luotu kuten muut ihmisen rakenneosat, vaan kuvaamaton luomaton jumalallinen energia. Ihmisen perimm\u00e4inen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on sulautua jumalalliseen arkkityyppiin ja yhdisty\u00e4 Jumalan kanssa yhdeksi olemukseksi, niin ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 voidaan nimitt\u00e4\u00e4 \u201dtoiseksi Jumalaksi\u201d. T\u00e4ll\u00f6in t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n voisi saavuttaa vain jumalalliseen henkeen sulautumisen kautta, jonka kautta ihminen puetaan jumalallisella kunnialla ja tulee osalliseksi jumalallisesta loistosta. T\u00e4m\u00e4 on ihmisen yliluonnollinen tila. Pysyyp\u00e4 ihminen l\u00e4hell\u00e4 tai kaukana Jumalasta, riippuu, kuten muiden j\u00e4rjellisten olentojen kohdalla, h\u00e4nen tahdostaan, mik\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 se on vapaehtoinen eik\u00e4 luonnollinen tila. H\u00e4n on vastaanottavainen vastakkaisille hengellisille ominaisuuksille, hyvyydelle ja pahalle, ja voi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 kumpaankin. Pysyminen hyvyydess\u00e4 tarkoittaa jumalallisen hengen s\u00e4ilytt\u00e4mist\u00e4 ja osallistumista Jumalasta. Pahuuteen k\u00e4\u00e4ntyminen tarkoittaa liikett\u00e4 Jumalasta poisp\u00e4in, ja sen kaltainen liike on samaa kuin sielun kuolema. Jumala ei luonut eik\u00e4 aiheuttanut sielun ja ruumiin kuolemaa. Kuolema on hedelm\u00e4 synnist\u00e4, jonka ihmisen tahto sai aikaan. <\/span><\/span><\/p>\n

Ihminen sai alusta asti lahjan ja velvollisuuden el\u00e4\u00e4 ikuisesti sieluna ja ruumiina. Mutta el\u00e4m\u00e4 on arvoton laina, paitsi jos kumpuaa osallisuudesta jumalan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ihmisen henki suo el\u00e4m\u00e4n ruumiille ja sielun todellisen el\u00e4m\u00e4n antaa jumalallinen henki. Siksi el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4n jumalallisen hengen j\u00e4tt\u00e4ess\u00e4 sielun aiheutuu sen hengellinen kuolema, aivan kuten el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4n ihmisen hengen j\u00e4tt\u00e4ess\u00e4 ruumiin aiheutuu fyysinen kuolema. Sielu erottuaan Jumalasta vain teknisesti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kuolemattomuutensa.<\/span><\/span><\/p>\n

Paholainen erottuaan ensin Jumalasta alistettiin my\u00f6s ensimm\u00e4isen\u00e4 hengelliselle kuolemalle. Ja h\u00e4n onnistui taivuttelemaan ihmisen tottelemattomuuteen ja sen vuoksi hengelliseen kuolemaan. Ruumiin kuolema on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n seuraus sielun hengellisest\u00e4 kuolemasta, mik\u00e4 ulottuu ihmisen henkeen, ruumista el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4\u00e4n voimaan. Mutta t\u00e4m\u00e4n kuoleman n\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 luonnolliselta n\u00e4iss\u00e4 olosuhteissa se on samanaikaisesti Jumalan hy\u00f6dyllinen apu ihmiselle, joka pyrkii peruuttamaan pahan ja synnin jatkuvuuden. <\/span><\/span><\/p>\n

Kuolema koskee kaikkia Aadamin j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4, koska koko ihmiskunta alisti itsens\u00e4 synnille. Syntiinlankeemusta ei tule pit\u00e4\u00e4 perityn syyllisyyden tai kollektiivisen vastuullisuuden aiheuttajana. Syntiinlankeemuksen tosiasia vaikutti ihmisen koko rakenteeseen ja tilaan, sek\u00e4 luonnolliseen ett\u00e4 yliluonnolliseen. Ja t\u00e4m\u00e4n vuoksi ensimm\u00e4isen ihmisen lankeemuksesta tuli kaikkien ihmisten lankeemus.<\/span><\/span><\/p>\n

Syntiinlankeemus poisti ihmisest\u00e4 jumalallisen hengen, joka oli kyll\u00e4st\u00e4nyt h\u00e4net ja sen seurauksena Jumalan kaltaisuuden. Siihen p\u00e4\u00e4ttyi h\u00e4nen osallistumisensa Jumalan el\u00e4m\u00e4n kunniasta.<\/span><\/span><\/p>\n

Mutta Jumalan kuva pysyi koskemattomana. Tosiasia ett\u00e4 se ilmenee nyt jotenkin himmentyneen\u00e4 johtuu kaltaisuuden menett\u00e4misest\u00e4, kaltaisuuden, mik\u00e4 aikaisemmin ilmeni t\u00e4ysin selv\u00e4n\u00e4 ja antoi sille sen t\u00e4yden merkityksen. T\u00e4m\u00e4 on ihmisen luonnoton tila.<\/span><\/span><\/p>\n

Gregorios olematta pessimistinen langenneen ihmisen kykyjen suhteen, pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 rajallisina. Ihminen voi auttaa itse\u00e4\u00e4n maallisten tarpeidensa suhteen, mutta ei voi auttaa henkisesti. H\u00e4nell\u00e4 on tahto toteuttaa Jumalan k\u00e4skyt ja voi tuntea H\u00e4net osittain luomakuntaa tarkastelemalla \u00e4lyllisen pohdiskelun kautta. Mutta h\u00e4n on kykenem\u00e4t\u00f6n tuntemaan Jumala t\u00e4ydellisesti ja H\u00e4nt\u00e4 kohtaamaan, mik\u00e4 on h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 perimm\u00e4inen kohde. T\u00e4m\u00e4n hyv\u00e4n suo ainoastaan luomaton Valo, joka langenneelle ihmiselle luoksep\u00e4\u00e4sem\u00e4t\u00f6n.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Luomaton Valo<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Luomaton valo on jumalallinen armo. Meyendorff yhdist\u00e4\u00e4 Gregorioksen opetukset armon toiminnasta Logoksen ihmiseksituloon. Romanides torjuu t\u00e4m\u00e4n v\u00e4itteen ja itse v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 armo toimi jopa Vanhan testamentin aikoihin, kuten klassinen esimerkki Mooseksesta osoittaa. Varmastikin armo, joka ei jatku vain yksin Kristuksesta, vaan koko Kolminaisuudesta, oli olemassa ja toimi kaikkina aikoina. Se ei kuitenkaan tullut langenneen ihmisen omaisuudeksi kuin vasta Logoksen ihmiseksi tulon j\u00e4lkeen. Vanhan Testamentin aikoihin armo toimi satunnaisesti ja ennustaen tuhoa. Langennut ihminen, joka oli jo menett\u00e4nyt jumalallisen hengen, ei voinut osallistua siit\u00e4 pysyv\u00e4sti. Lihaksitulemisen l\u00e4htien armo toimii pysyv\u00e4sti ja tulee ihmisen osallistumisen kohteeksi, jos h\u00e4n ottaa vastaan taivaallisen hengen uudelleen.<\/span><\/span><\/p>\n

Ainoastaan ihmisluonnon uudistaminen ja ennalleen saattaminen sen arkkityypin mukaiseksi saa aikaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n perinpohjaisen muutoksen ihmislajin kulussa. Ja t\u00e4m\u00e4 muutos toteutui ennen n\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tapahtuman kautta, Jumalan ihmiseksi tulon kautta. \u201dKaikkein suurenmoisin tapahtuma\u201d, Gregorios sanoo, \u201dtai paremminkin verrattomasti suurenmoisin tapahtuma on Herramme Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi tulo, ja erityisesti sen viimeiset tapahtumat, v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n k\u00e4rsimys ja yl\u00f6snousemus\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

Kristuksen omaksuma luonto ei ollut lajia koskeva luonto, ts. koko ihmisluonto, vaan yksil\u00f6llinen luonto, jota ei ollut olemassa itsest\u00e4\u00e4n aikaisemmin, vaan sai olemassaolonsa Logoksen hypostaasissa ja yhdistyi H\u00e4neen yhdeksi hypostaasiksi. Ainoastaan t\u00e4m\u00e4 yksil\u00f6llinen luonto sis\u00e4lsi jumaluuden t\u00e4yteyden. Ja se muuttui olemuksellisesti ja jumalallistui lajimme ensihedelm\u00e4n\u00e4. Siten luotiin uusi juuri, joka on kykenev\u00e4 saattamaan ihmisen sen versoksi. Kristuksen ihmisluonnon muuttuminen on fyysinen. Ihmisess\u00e4 uudistumisen kautta tapahtunut muutos on my\u00f6s fyysinen, mutta ihmisten yhteys t\u00e4h\u00e4n juureen ei ole fyysinen niin kuin on yhteys vanhaan Aadamin juureen. Yhteys uuteen juureen varmistuu haluamalla osallistua uudistumiseen48.<\/span><\/span><\/p>\n

Niinp\u00e4 edess\u00e4mme on ihmisen uusi tila, joka korvaa pelk\u00e4n ennalleen asettamisen ennen lankeemusta vallinneeseen tilaan, sill\u00e4 se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 siirtymisen taivaaseen. <\/span><\/span><\/p>\n

Ihmisell\u00e4 ennen lankeemusta oli varmasti jumalallisen valon tieto, mutta nyt Kristuksen omaksuma ihmisluonto asetettiin Jumalan valtaistuimelle ja sen vuoksi vet\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 Itseens\u00e4. Miespuolisten arkkityyppi on nyt Johannes Edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4, ja naisten Neitsyt Maria Palamaksen mielest\u00e4 todellinen el\u00e4m\u00e4 on ihmissielussa vaikuttava jumalallinen valkeus, joka syntyy Jumalan tahdon mukaisesta murheesta. Hengellisen murheen alkuvaihetta voi verrata tuhlaajapojan k\u00e4\u00e4ntymykseen. Vastaavasti sielun todellinen kuolema on pimeys, jolla maailman murhe t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sielun..<\/span><\/span><\/p>\n

Jos fyysinen el\u00e4m\u00e4 on jumalallisen energian tulosta Gregorioksen mukaan, silloin ihmisen jumalankaltainen el\u00e4m\u00e4 on osallistumista itse jumalallisesta energiasta, osallistumista, joka johtaa jumalallistumiseen, theosikseen.<\/span><\/span><\/p>\n

Gregorioksen mielest\u00e4 teologia on riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n keino Jumalan l\u00e4hestymiseen, koska se on \u201dsanaa\u201d tai \u201dj\u00e4rke\u00e4\u201d, ja koska h\u00e4n pyrkii mietiskelem\u00e4\u00e4n Jumalaa, joka on \u201dsanan\u201d ja \u201dj\u00e4rjen\u201d yl\u00e4puolella. Teologia positiivisessa ja skolastisessa muodossaan tietona ja ymm\u00e4rryksen\u00e4 Jumalasta ei voi olla \u00e4lyn liikehdinn\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 kohti Jumalaa. Eik\u00e4 sen apofaattisessa muodossaan uppoamisena jumalalliseen pimeyteen pit\u00e4isi olla ainoa tie kristitylle pyrkimykselle. Kummassakin muodossa sen pit\u00e4isi olla korvattavissa. Ihminen voi ajatella kaupunkia niin paljon kuin haluaa, mutta h\u00e4n ei koskaan voi saada tarkkaa kuvaa sen rakenteesta, ellei h\u00e4n k\u00e4y siell\u00e4. Ihminen voi ajatella kultaa kaiken aikaa, mutta h\u00e4n ei koskaan voi sit\u00e4 saada, ellei h\u00e4n ota sit\u00e4 k\u00e4siins\u00e4. Samalla tavoin, ei v\u00e4li\u00e4, kuinka paljon pohdiskeleekaan Jumalaa, kukaan ei voi saada jumalallisia aarteita. Ne voi saavuttaa vain kokemalla jumalalliset todellisuudet p\u00e4\u00e4sem\u00e4ll\u00e4 Jumalan n\u00e4kemiseen \u2013 theoptiaan \u2013 joka ylitt\u00e4\u00e4 teologian kuten esineen omistaminen ylitt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4n tiedon siit\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Lakkaamaton mielen rukous<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Gregorios ei kokonaan hylk\u00e4\u00e4 ekstaasia, vaan antaa sille asiankuuluvan sis\u00e4ll\u00f6n. Koska h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 jopa maallisia asioita Jumalan lahjoina, h\u00e4n ei kielt\u00e4ydy antamasta ruumiille sijaa hengellisess\u00e4 kokemuksessa. T\u00e4m\u00e4 on it\u00e4isen hengellisyyden v\u00e4ite, joka voidaan j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 Diadokukseen ja Makariokseen. Gregorios pit\u00e4\u00e4 ihmisen ekstaasia \u00e4lyn voimakkaan ponnistuksen tuloksena koko ihmisen osallistuessa jumalallisista lahjoista.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n haltioitumisen korkein huippu on yhteys Jumalan kanssa, jonka aikana ihmisen voimat jatkavat toimintaansa. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ekstaasi on toimintaa, jossa sielun voimat kohotetaan niiden tavanomaisuuden yl\u00e4puolelle ja joka johtaa jumalalliseen alentuvaisuuteen. Todellakin kuten Jumala alentuu ihmisen luo, niin ihminen kohoaa Jumalan luo, jotta heid\u00e4n kohtaamisensa voisi toteutua.<\/span><\/span><\/p>\n

Rukous on ekstaattinen tila. Siin\u00e4 on voima kohottaa ihminen maasta taivaaseen ja tuoda h\u00e4net Jumalan eteen49. T\u00e4ss\u00e4 ei ole kysymys vain tunteesta. Ylenpalttinen valo valtaa koko ihmisen, jumalallisen kunnian luomaton valo, joka ikuisesti s\u00e4teilee Kolminaisuudesta. Taaborin vuoren valo, joka on nyt hesykastien n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ja tulevan el\u00e4m\u00e4n siunauksien p\u00e4\u00e4sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4, on yhden ja saman hengellisen tapahtuman kolme tasoa ajattomassa todellisuudessa.<\/span><\/span><\/p>\n

Luomatonta valoa ei voi n\u00e4hd\u00e4 aisteilla. Se ylitt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 aistit ett\u00e4 ymm\u00e4rryksen. Mutta t\u00e4st\u00e4 huolimatta sek\u00e4 sielu ett\u00e4 ruumis ovat osallistuvat sen n\u00e4kemiseen. Kuinka t\u00e4m\u00e4 on mahdollista? Gregorios seuraten Fotiosta kehittelee teoriaa, jonka mukaan \u00e4ly kohottautumisessaan saa uuden hengellisen aistin, ja t\u00e4m\u00e4 aisti on itse valo. \u00c4ly jumalallisen valon vallatessa sen ja tullessa siihen tulee itse valoksi. Siksi todellisuudessa se, joka n\u00e4kee valon, on valo.<\/span><\/span><\/p>\n

N\u00e4in ihminen ylitt\u00e4\u00e4 ekstaasin tilan ja saavuttaa yhteyden Jumalaan ja theosikseen. T\u00e4ll\u00e4 uudella tilalla on alku ja eteneminen, mutta ei loppua. Kehitys on loppumatonta. Vaikka p\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6myys itsess\u00e4\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 tiedon ep\u00e4t\u00e4ydellisyydest\u00e4, vanhurskaita ja puhtaita ihmisi\u00e4 voidaan nimitt\u00e4\u00e4 \u201djumaliksi\u201d, koska he osallistuvat Jumalaan. He kuitenkin ovat ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4 jumalia, eiv\u00e4tk\u00e4 samaistettavissa ja sulautuneita Jumalaan olemukseltaan.<\/span><\/span><\/p>\n

Se, mist\u00e4 osallistutaan ei ole H\u00e4nen olemuksensa. Mik\u00e4 tahansa, mik\u00e4 osallistuu, on jakautunutta, jumalallisen olemuksen ollessa yhten\u00e4 kokonaisuutena jakamaton. Sen vuoksi se, mist\u00e4 tulee osalliseksi, on Jumalan jakamaton energia. Jos nyt ajatellaan, ett\u00e4 ihminen tulee osalliseksi toisen ihmisen \u00e4lyst\u00e4, j\u00e4rjest\u00e4 ja hengest\u00e4, silloin n\u00e4iden kahden ihmisen toiminnat ovat yht\u00e4l\u00e4iset, mutta t\u00e4m\u00e4 ei saa aikaan kahden ihmisen sielujen samaistumista.<\/span><\/span><\/p>\n

Gregorioksen ajattelun oikein ymm\u00e4rt\u00e4miseksi voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vertausta. Ihmisell\u00e4 on sielu olemuksena, jonka toiminnat edell\u00e4 sanotun mukaan ovat \u00e4ly, j\u00e4rki ja henki. Sellainen on mahdotonta. Siksi hengellisen ihmisen korkeampi taso ylt\u00e4\u00e4 Jumalan energioihin, mutta j\u00e4\u00e4 vieraaksi H\u00e4nen l\u00e4hestym\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle olemukselleen.<\/span><\/span><\/p>\n

Silloin kun ihminen ei osallistu aktiivisesti luomattomasta jumaloittavasta armosta h\u00e4n on edelleen Jumalan luovan energian tulos. H\u00e4nen yksinomainen suhteensa Jumalaan on luodun suhde luojaan. Mutta kun h\u00e4n osallistuu jumaloittavasta armosta, h\u00e4n saa yliluonnollisia hyvyyksi\u00e4 ja lakkaamatta ollen luonnoltaan luotu olento siirtyy luotujen luokasta toiseen asemaan. Jumalalla ja ihmisell\u00e4 on silloin el\u00e4m\u00e4 yhteist\u00e4 luomatonta energiaa, j\u00e4lkimm\u00e4isell\u00e4 armon astiana. Siten jokaisesta ihmisest\u00e4 tulee aluton ja loputon olento. Gregorioksen sanoin, jotka ovat per\u00e4isin Maksimos Homologeetilta, h\u00e4n astuu k\u00e4sin koskemattomaan valtakuntaan, joka on Jumalan kunnia.<\/span><\/span><\/p>\n

Valtakunnan perustaminen on jo alkanut t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Ihmisen sielu, joka on her\u00e4tetty jumalallisen hengen saamisella uudelleen, maistaa osallistumisen kokemuksia jumalallisessa valossa ja kunniassa. T\u00e4m\u00e4 on todellinen kokemus, joka tekee ihmisest\u00e4 Jumalan valtakunnan j\u00e4senen.<\/span><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 osallisuus tulee kuitenkin t\u00e4ydelliseksi vasta toisen tulemuksen j\u00e4lkeen, joka h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 ruumiin kuoleman. Uuden ihmisen yhteys Jumalaan s\u00e4ilyy purkautumattomana jopa sielun erottua ruumiista, kuten Kristuksen jumaluus pysyi h\u00e4nen ihmisyydest\u00e4\u00e4n eroamattomana jopa h\u00e4nen kuolemassaan. Mit\u00e4 tahansa tapahtui Jumalihmiselle on toistuva ihmisess\u00e4. Ruumis on nouseva yl\u00f6s, jotta ihminen uudistuisi kokonaan ja otettaisiin taivaaseen. Juuri taivaaseen astuminen eik\u00e4 yl\u00f6snousemus on ylivertainen, jumaloittava lahja vanhurskaille.<\/span><\/span><\/p>\n

Syntisten yl\u00f6snousemukselle niin muodoin on erilainen suunnitelma. Sekin on osa luomakunnan ennalleen palauttamista, mutta vastakkaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Fyysinen kuolema oli Jumalan hy\u00f6dyllist\u00e4 my\u00f6t\u00e4mielisyytt\u00e4 ihmisrotua kohtaa, jonka p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 oli pahan jatkumisen peruuttaminen. Nyt t\u00e4m\u00e4 lahja otetaan pois, syntisten yl\u00f6snousemuksesta tulee heille k\u00e4rsimys ja vaiva.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Mystinen oppi inkarnaatiosta<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Olennainen kohta Palamaksen ajattelussa hesykasmista ei ole hengen ja ruumiin yhteys luonnollisessa ihmisess\u00e4. H\u00e4nen p\u00e4\u00e4argumenttinsa johtuvat inkarnaatiosta. T\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyy kiinnostava ja omaper\u00e4inen esimerkki h\u00e4nen Tutkielmastaan Neitseen temppeliink\u00e4ymisest\u00e4, joka on er\u00e4\u00e4nlainen hengellinen el\u00e4m\u00e4kerta Neitsyt Mariasta, jonka Gregorios on kirjoittanut nuoruudessaan. Kun is\u00e4t kehityslinjassaan Origeneesta alkaen valitsivat Mooseksen ilment\u00e4m\u00e4\u00e4n hengellisen nousun asteita, Palamas tukeutuu Mariaan k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n samankaltaisia aiheita, ja h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kontemplatiivisen el\u00e4m\u00e4n huipentumana, ei pelkk\u00e4\u00e4 jumaluuden n\u00e4kemist\u00e4, vaan ruumiillista ja l\u00e4heist\u00e4 yhteytt\u00e4 lihaksituloon. Palamaksen mukaan Neitsyt toteutti temppeliss\u00e4 \u201dpyh\u00e4\u00e4 hesykiaa\u201d, \u201dh\u00e4n keskitti henkens\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ll\u00e4 sis\u00e4lle itseens\u00e4 ja tarkkaavaisuuteen ja lakkaamattomaan rukoukseen\u201d. T\u00e4m\u00e4 hesykastisen sanaston tietoinen k\u00e4ytt\u00f6 kuvaamaan Neitsyen el\u00e4m\u00e4\u00e4 temppeliss\u00e4 osoittaa selv\u00e4sti, ett\u00e4 Palamas tarkoitti viitata h\u00e4neen esimerkkin\u00e4, mutta se my\u00f6s selvent\u00e4\u00e4 h\u00e4nen haluaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 hesykasmin harjoittamista keinona, eik\u00e4 vain mystisen el\u00e4m\u00e4n lopullisena p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen\u00e4, sill\u00e4 Neitsyt Maria \u201dlakkaamattoman rukouksen\u201d tuloksena oli havainto, ett\u00e4 \u201dmik\u00e4\u00e4n ei voisi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihmisten tavanomaista kiiruhtamista perikatoon eik\u00e4 hillit\u00f6nt\u00e4 rotumme lentoa Haadekseen. Niinp\u00e4 h\u00e4n katsoi jumalallisen \u00c4itiyden salaisuutta, jonka apuv\u00e4line h\u00e4n oli oleva: \u201dH\u00e4n avasi tien suurimpaan ja t\u00e4ydellisimp\u00e4\u00e4n asiaan; h\u00e4n havaitsee, toteuttaa ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 tuleville sukupolville mietiskely\u00e4 korkeamman harjoituksen, ja mietiskelyn erilaisena kuin h\u00e4n oli puhunut aikaisemmin, kun tosiasia on l\u00e4ht\u00f6isin kuvittelusta. <\/span><\/span><\/p>\n

Puhuessaan Kristuksen neitseellisest\u00e4 syntym\u00e4st\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 yleens\u00e4 on mieless\u00e4 kirkastuneen lihan ilmentyminen. \u201dJos Kristus olisi syntynyt luonnollisesti siki\u00e4m\u00e4ll\u00e4, H\u00e4n ei olisi ollut alkuunpanija ja uudelle el\u00e4m\u00e4lle, jonka oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 olla koskaan h\u00e4vi\u00e4m\u00e4t\u00f6n; vanhan mallin mukaan tehtyn\u00e4 h\u00e4n ei olisi saanut itseens\u00e4 jumaluuden t\u00e4yteytt\u00e4 eik\u00e4 tehnyt lihasta pyhityksen ehtym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 l\u00e4hdett\u00e4\u201d. Ruumiimme ja Kristuksen kirkastuneen lihan v\u00e4lill\u00e4 on sakramentaalinen liittym\u00e4kohta: \u201dKristus tuli veljeksemme jakaen lihamme ja veremme, ja niin tuli kaltaiseksemme\u2026 Kuten puoliso vaimolleen, niin H\u00e4nkin on vet\u00e4nyt luokseen\u2026 veress\u00e4\u00e4n, tultuaan yhdeksi lihaksi kanssamme\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Kristus sisimm\u00e4ss\u00e4mme<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Kristityt etsiv\u00e4t Jumalan valtakuntaa, joka todella on ihmisen sisimm\u00e4ss\u00e4, ja ilmenee sek\u00e4 sielussa ett\u00e4 ruumiissa. Muistuttaen Johannes Klimakoksen katkelmaa, jossa h\u00e4n suosittelee hesykastia \u201drajoittamaan ruumiittoman ruumiiseen\u201d, Palamas selitt\u00e4\u00e4: \u201dJos hesykasti ei rajoita sit\u00e4 ruumiiseen, kuinka h\u00e4n sallisi k\u00e4yd\u00e4 sis\u00e4lleen h\u00e4nen, joka pukeutuu ruumiiseen \u2026 ja l\u00e4p\u00e4isee kaiken j\u00e4rjest\u00e4ytyneen aineen?\u201d<\/span><\/span><\/p>\n

Kristuksen el\u00e4m\u00e4 meiss\u00e4 on Palamaksen mukaan hesykastisen hengellisyyden perusta. Vastakohtaisuus ulkopuolelta tulevan tiedon \u2013 inhimillinen ja yksinomaan symbolinen tieto – ja sis\u00e4lt\u00e4 tulevan \u201d\u00e4lyllisen\u201d tiedon v\u00e4lill\u00e4 on havaittavissa jo Pseudo-Dionysioksella: \u201dJumala ei liikuta heit\u00e4 ulkoa p\u00e4in kohti jumalallista, vaan ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla, valaisemalla heit\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in kaikkein jumalallisimmalla tahdollaan puhtaan ja aineettoman valon keinoin\u201d. Palamas selv\u00e4sti tunsi t\u00e4m\u00e4n kohdan ja se oli innoittanut h\u00e4nt\u00e4, mutta h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Dionysioksen kristologisessa mieless\u00e4 ja vapauttaa sen h\u00e4nen intellektualismistaan. H\u00e4nelle \u201dsis\u00e4ll\u00e4\u201d ei merkitse ihmisen puhtaasti \u00e4lyllist\u00e4 todellisuutta \u2013 h\u00e4nen nous\u00b4iaan \u2013 vaan viittaa koko ihmisolemuksen koostumukseen. Oksastuminen ruumiimme sis\u00e4puolella Kristuksen ruumiiseen kasteen ja Eukaristian kautta saa jumalallisen valon loistamaan.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Kasteen armo<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Ihmisen kasteen kautta tapahtuvan sis\u00e4isen uudistumisen h\u00e4n samaistaa \u201dsielun yl\u00f6snousemukseen\u201d. Sielun, jota t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa pidet\u00e4\u00e4n ihmisolemuksen koostumuksen keskeisen\u00e4 periaatteena, Kristus on lopullisesti vapauttanut Paholaisesta. Ihmisen teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4 ainoastaan vapauttaa itsens\u00e4 entisen kuolevaisuutensa seuraamuksista: \u201dVaikka Herra\u201d, h\u00e4n sanoo, \u201don saanut aikaan uudestisyntymisemme kasteen kautta, lunastuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sinet\u00f6i Pyh\u00e4n Hengen armon sinetill\u00e4, h\u00e4n kuitenkin sallii meid\u00e4n edelleen omistaa kuolevaisen ja himollisen ruumiin. Vaikka H\u00e4n on karkottanut pois pahan herruuden sielun aarteista, h\u00e4n sallii paholaisen hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 sit\u00e4 vastaan ulkoap\u00e4in, jotta uuden liiton uudistama ihminen, toisin sanoen Kristuksen evankeliumin uudistama\u2026 oppisi torjumaan vihollisen hy\u00f6kk\u00e4ykset ja siten valmistautuisi vastaanottamaan kuolemattomuuden\u201d. Siksi kristityn koko hengellinen taistelu suuntautuu ulosp\u00e4in, sill\u00e4 juuri sielt\u00e4 vaara yh\u00e4 uhkaa. Niinp\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 Evagriuksen hengellisyydest\u00e4 per\u00e4isin olevan yleisen tiedon \u201dsis\u00e4isest\u00e4 ihmisest\u00e4\u201d Palamas selitt\u00e4\u00e4 sakramentaalisessa asiayhteydess\u00e4, ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin sulkee pois kaiken hengellisen individualismin. Taistelu \u201dmielen hajaantumista\u201d, \u201daistimuksia\u201d ja \u201dulkoisia kuvia\u201d vastaan ei h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ole ruumiiseen liittym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 mystiikkaa, vaan keino varmistaa kristitylle h\u00e4nen kasteessaan annettu \u201detumaksu\u201d: \u201dNe joista on tullut uudestisyntymisen pesussa uusia olentoja, ja jotka ovat s\u00e4ilyneet uuden el\u00e4m\u00e4n ja el\u00e4m\u00e4ntavan kautta vanhasta h\u00e4pe\u00e4st\u00e4, tai ovat puhdistautuneet katumuksella \u2026 n\u00e4kev\u00e4t sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in oman uudistumisensa\u201d. Lunastavan armon \u201dsis\u00e4inen\u201d luonne vastakkaisena Paholaisen \u201dulkonaisille\u201d hy\u00f6kk\u00e4yksille osoittaa toistamiseen, kuinka kaukana palamismin ajattelu on messalianismista. Lis\u00e4ksi Palamas itse useita kertoja tuomitsee messalianistien opin, jonka mukaan Paholainen olisi samaa olemusta kuin sielu.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Sielun yl\u00f6snousemus<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Vakiinnuttaakseen menetetyn tasapainon ihminen tarvitsee \u201dsielun yl\u00f6snousemuksen\u201d, joka suodaan kasteessa. \u201dRuumiin yl\u00f6snousemus\u201d, kirjoittaa Palamas, \u201don siten kaiken uskolla mietiskelyn yl\u00e4puolella \u2026 kun taas sielun yl\u00f6snousemus\u2026 alkaa jumalallisessa kasteessa\u201d. T\u00e4ll\u00e4 tavoin \u201dsielun pienelle yl\u00f6snousemukselle\u201d, k\u00e4sitteelle, jonka Evagrius ymm\u00e4rsi puhtaasti hengellisess\u00e4 mieless\u00e4 ja joka erilleen otettuna saa aikaan platonilaisessa suuntauksessa hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n muunnelman kristillisest\u00e4 yl\u00f6snousemusopista, Palamas antoi asiallisen ja sakramentaalisen selityksen. \u201dSielun yl\u00f6snousemus\u201d on enemm\u00e4n kuin ennakointia viimeisen p\u00e4iv\u00e4n ruumiillisesta ja yleisest\u00e4 yl\u00f6snousemuksesta. Se on Kristuksen aikaan saaman uuden el\u00e4m\u00e4n \u201dennakkoa\u201d, joka jo toimii ihmisen syd\u00e4mess\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Sakramentit<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Kuten synti ja kuolema siirtyiv\u00e4t Aadamin j\u00e4lkel\u00e4isiin luonnollisen syntymisen kautta, niin el\u00e4m\u00e4kin on meille annettu uutena syntym\u00e4n\u00e4 kasteen ja Eukaristian kautta, jotka yhdist\u00e4v\u00e4t meid\u00e4t Kristukseen. Siten Kristuksen tuoma pelastus koskettaa kaikkia henkil\u00f6kohtaisesti. \u201dH\u00e4n suo t\u00e4ydellisen lunastuksen\u201d, Palamas kirjoittaa, \u201dei vain luonnolle, jonka H\u00e4n omaksui meilt\u00e4 rikkoutumattomassa yhteydess\u00e4, vaan jokaiselle H\u00e4neen uskovalle. \u2026 Tuota loppua varten H\u00e4n pani alulle kasteen, m\u00e4\u00e4ritteli pelastukseen johtavat lait, saarnasi katumusta kaikille ja oli yhteydess\u00e4 omalla ruumiillaan ja omalla verell\u00e4\u00e4n. Jokainen uskova vastaanottaa vastaan kasteen hypostaasissaan eik\u00e4 vain luonnossaan, el\u00e4\u00e4 jumalallisten k\u00e4skyjen mukaan ja osallistuu jumaloittavasta leiv\u00e4st\u00e4 ja maljasta\u201d. Kristuksen yhdell\u00e4 kertaa kaikille toteuttama ihmisluonnon uudelleensynnytt\u00e4minen toteutuu jokaiselle meist\u00e4 yksil\u00f6llisesti sakramenteissa. Kasteella ja Eukaristialla on Palamaksen mielest\u00e4 on verrattomasti suurempi merkitys kuin kaikilla muilla sakramenteilla, sill\u00e4 niiss\u00e4 ilmenee koko jumalallinen taloudenhoito. Tuohon aikaan bysanttilainen teologia ei tuntenut \u201dseitsem\u00e4n sakramentin\u201d j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, miss\u00e4 oli vaara esitt\u00e4\u00e4 kristityksi tulemisen mysteeri \u201dyhten\u00e4 pelastuksen v\u00e4lineist\u00e4\u201d eik\u00e4 v\u00e4lineen\u00e4 par excellence. Puhuessaan kasteesta ja Eukaristiasta Palamas selitt\u00e4\u00e4: \u201dN\u00e4ist\u00e4 kahdesta toimituksesta riippuu koko pelastuksemme, sill\u00e4 niiss\u00e4 kerrataan p\u00e4\u00e4kohdittain koko jumalallis-inhimillinen ekonomia.<\/span><\/span><\/p>\n

Kaste on yksi yleisimmist\u00e4 aiheista Palamaksen saarnoissa samoin kuin h\u00e4nen teologisissa ja hengellisiss\u00e4 kirjoituksissaan. Pelkk\u00e4 h\u00e4nen viittaustensa lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 koskien kristityksi tulemista osoittaa sen merkityst\u00e4 h\u00e4nelle. H\u00e4nest\u00e4 ei kristillinen kokemusta eik\u00e4 hengellisyytt\u00e4 ole olemassa sakramentaalisen armon ulkopuolella, joka Kirkossa v\u00e4litti jumalallisen el\u00e4m\u00e4n uskovalle. Kaste vapauttamalla meid\u00e4t alkuper\u00e4isest\u00e4 turmeluksesta on \u201dsielun yl\u00f6snousemus\u201d ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 meille \u201dvoiman muuttaa meid\u00e4t oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi\u201d (Fil. 3:21).<\/span><\/span><\/p>\n

Palamas todistaa oikeaksi Jeesuksen rukouksen mystiikan ja ruumiillisen rukousmenetelm\u00e4n sakramenttiteologialla. Jumalallistumisen perusta on havaittavissa my\u00f6s h\u00e4nen sakramenttiteologiassaan ja kirkko-opissaan. Mik\u00e4\u00e4n ei ole kauempana Palamaksen ajattelusta kuin yhdist\u00e4\u00e4 jumalallistuminen ihmisen omaan ansioon ja pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u201dsuorituksena\u201d, josta armo olisi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n palkkio. P\u00e4invastoin ihminen p\u00e4\u00e4see jumalallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 osalliseksi lahjana, joka on sek\u00e4 ilmainen ett\u00e4 yleinen kaikille kastetuille.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Synergia<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Koko ihmisen matkan langenneesta tilastaan yhteyteen Jumalan kanssa jumalallinen armo auttaa h\u00e4nt\u00e4 voittamaan turmeluksen, sitten ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ja lopulta osoittaa h\u00e4nelle Jumalan. T\u00e4m\u00e4 armon ja ihmispyrkimyksen \u201dsynergia\u201d on Palamakselle ilmeinen selvi\u00f6. Armon vaikutus \u201dvahvistaa sielun ja ruumiin sis\u00e4iset voimat ja saattaa ne toimimaan sopusoinnussa luontonsa kanssa\u201d. Mutta t\u00e4m\u00e4 on ainoastaan lunastuksemme toissijainen puoli, jonka p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on saattaa meid\u00e4t mietiskelem\u00e4\u00e4n Jumalaa, toisin sanoen ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsemme, mutta t\u00e4m\u00e4 kyky ei riit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n kykenev\u00e4ksi saavuttamaan Jumala. Armon on muovattava mielt\u00e4. Kuitenkaan mieli ei yksinomaan ota vastaan armoa, koko ihminen on silt\u00e4 osin autuaallinen, \u201dkaikki sielun ja ruumiin kyvyt ja voimat\u201d. Sitten ihminen kohoaa tasolle, jota Gregorios kutsuu \u201djumalalliseksi tasoksi\u201d, tuloksena yhteistoiminnasta armon ja ihmisponnistusten v\u00e4lill\u00e4, joka ilmenee \u201dk\u00e4skyjen noudattamisena\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Kirkko<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Palamas perusteli viittauksella Kristuksen Ruumiin salaisuuteen ruumiillista rukousmenetelm\u00e4\u00e4, ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kirkko-opissa perusteita opetukselleen jumalallistumisesta. Kirkossa Kristus tulee niin l\u00e4heisiin suhteisiin kanssamme, ett\u00e4 ne kattavat ja ylitt\u00e4v\u00e4t kaikki inhimilliset suhteet, jopa kaikkein l\u00e4heisimm\u00e4tkin: Jeesus on ylk\u00e4, veli, is\u00e4 ja \u00e4iti. Kristityll\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, vaan h\u00e4n saa Kristuksen el\u00e4m\u00e4n, jumalallisen ja luomattoman el\u00e4m\u00e4n. Se ottaa haltuunsa h\u00e4nen koko olemuksensa ja hallitsee kaikkea h\u00e4nen toimintaansa. Gregorios k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 Kirkon todellisena ja n\u00e4kyv\u00e4n\u00e4 yhteis\u00f6n\u00e4, siin\u00e4 kuten kaikessa muussakin, hengellist\u00e4v\u00e4t tarkoitusper\u00e4t ovat h\u00e4nelle vieraita. Kaste velvoittaa meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Kristuksen ei vain itsess\u00e4mme, vaan my\u00f6s veljiss\u00e4mme. Kantamalla Kristusta sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n jokainen kristitty kantaa my\u00f6s kaikkia velji\u00e4\u00e4n. Kun tekee hyv\u00e4\u00e4 veljelle, tekee sit\u00e4 Kristukselle ja koko Kirkolle, sill\u00e4 \u201dkuka erottaa ne, jotka ovat yht\u00e4 Herran rukouksen mukaan (Joh. 17:21), ja yhdistyneet yhteen Jumalaan yhden Sanan kautta yhdess\u00e4 Hengess\u00e4?\u201d Opetus, jota h\u00e4n painottaa koskien Kirkkoa yhteis\u00f6n\u00e4 Teoleptus Filadelfialaista seuraten, k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen opetuksensa sakramentaaliseen todellisuuteen: ihmisen luonto uudistuu todellisuudessa osallistumalla joka sunnuntai liturgiaan ja siin\u00e4 pyhist\u00e4 sakramenteista. Kirkkoyhteis\u00f6 on my\u00f6s ilmoitetun totuuden vartija. Jumala \u201dhaluaa, ett\u00e4 me H\u00e4nest\u00e4 syntyneet armon kautta pysyisimme H\u00e4nest\u00e4 ja toisistamme erottamattomina \u2026 Aivan kuten oma kielemme yhten\u00e4 j\u00e4senist\u00e4mme ei kerro meille, ett\u00e4 makea on katkeraa, tai katkeruus makeutta \u2026 niin jokainen meist\u00e4, jotka nimit\u00e4mme itse\u00e4mme kristityiksi, on koko Kirkon j\u00e4sen. Siksi emme saa julistaa mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 ei ole totta, emmek\u00e4 saa pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 totena, muussa tapauksessa ihminen on valehtelija ja vihollinen, eik\u00e4 j\u00e4sen\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

Synti erotta meid\u00e4t Kirkosta ja ainoastaan katumus sovittaa meid\u00e4t sen kanssa, ja synti totuutta vastaan on pahin kaikista. Itse piispat varustettuina totuuden opettamisviralla (magisterium), eiv\u00e4t ole poikkeus t\u00e4st\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Jos he ovat uskollisia perinteelle ja toimivat sopusoinnussa koko Kirkon kanssa ja jos he asuvat hiippakunnissaan, silloin he pysyv\u00e4t totuudessa. Mutta jos he hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t ortodoksisuuden, silloin he eiv\u00e4t menet\u00e4 ainoastaan opetusvirkaansa, vaan koko asemansa kristittyin\u00e4, ja heid\u00e4n kirkonkirouksillaan ei ole arvoa. Eiv\u00e4t vain piispat, vaan kaikki paikalliset kirkot saattavat joutua harhaan totuuden polulta. Palamas muistuttaa, ett\u00e4 historian kulussa kaikki kirkot ovat siten hajonneet, mutta ainoastaan latinalainen kirkko ei ole viel\u00e4 palannut ortodoksisuuteen, \u201dvaikka se on suurin ja ensimm\u00e4inen, ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikkein korkeimman kaikista patriarkaalisista istuimista\u201d. Kirkko, totuuden pylv\u00e4\u00e4n\u00e4 ja perustuksena, \u201dkuitenkin seisoo lujana ja horjumattomana nojautuen kokonaan niihin, jotka pysyv\u00e4t totuudessa, ja tosiasiassa ne, jotka kuuluvat Kristuksen Kirkkoon, pysyv\u00e4t totuudessa, ja ne, jotka kerran ovat kokonaan hylj\u00e4nneet totuuden, ovat my\u00f6s hylj\u00e4nneet kirkon\u201d.<\/span><\/span><\/p>\n

Kirkollisen erehtym\u00e4tt\u00f6myyden ihme siten todellistuu koko kirkon ruumiissa. Toisin sanoen lopulta j\u00e4\u00e4 Kristuksen yksinomaiseksi etuoikeudeksi Kirkon p\u00e4\u00e4n\u00e4, joka suomalla ihmisille Hengen armolahjoja – ennen kaikkea apostolisen opetuksen(magisterium) \u2013 joista kaikki voivat todistaa arvottomasti, jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja itsens\u00e4 ilmaisemista koko Kirkossa. T\u00e4m\u00e4 Kirkko, Kristuksen Ruumis, ei ole vain sosiologinen tai maantieteellinen kokonaisuus, josta vain elossa olevat muodostavat osan. Se yht\u00e4 lailla sulkee sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 enkelit ja kaikkien aikojen vanhurskaat. Koko luomakunnan ennallistaminen on er\u00e4s ihmiseksi tulemisen seuraamuksista.<\/span><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kristillisesta olemassaolosta Pyh\u00e4 Gregorios Palamas ei ollut spekuloiva, erittelev\u00e4 teologi. H\u00e4n oli munkki ja piispa, joka ei ollut kiinnostunut filosofian<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-225","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/225","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=225"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/225\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":801,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/225\/revisions\/801"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=225"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=225"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=225"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}