{"id":224,"date":"2013-05-02T04:23:13","date_gmt":"2013-05-02T04:23:13","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/isien-opetuksia\/gregorios-nyssalaisen-teologian-piirteita\/"},"modified":"2019-11-12T13:59:04","modified_gmt":"2019-11-12T11:59:04","slug":"gregorios-nyssalaisen-teologian-piirteita","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2013\/05\/02\/gregorios-nyssalaisen-teologian-piirteita\/","title":{"rendered":"Gregorios Nyssalaisen teologian piirteit\u00e4"},"content":{"rendered":"

Jos vertaa Gregorios Nyssalaista teologina kahteen muuhun kappadokialaiseen, Basileios ja Gregorios Naziansilaiseen, huomaa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti h\u00e4nen ylivertaisuutensa. H\u00e4n muotoili ensimm\u00e4isen elimellisen ja systemaattisen esityksen kristillisest\u00e4 uskosta Origeneen j\u00e4lkeen. H\u00e4nen opilliset pohdiskelunsa ylitt\u00e4v\u00e4t aikalaistensa polemiikin ja osaltansa vaikuttavan sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n teologian kehitykseen.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Filosofia ja teologia<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Ei kukaan muu nelj\u00e4nnen vuosisadan teologeista k\u00e4ytt\u00e4nyt niin laaja-alaisesti filosofiaa kuin Gregorios Nyssalainen pyrkimyksill\u00e4\u00e4n tuoda uskon salaisuudet l\u00e4hemm\u00e4ksi inhimillist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4. H\u00e4n vertaa filosofiaa Korkean Veisun morsiameen, koska se opettaa meille, mik\u00e4 asenne tulee ottaa jumalalliseen. H\u00e4n ei ep\u00e4r\u00f6i kritisoida pakanallista filosofiaa ja h\u00e4n vertaa sit\u00e4 Egyptin kuninkaan hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n ja lapsettomaan tytt\u00e4reen (2. Moos. 2: 1 -10):<\/span><\/p>\n

Todellakin lapseton on pakanallinen filosofia; jopa lapsensynnytystuskissa se ei koskaan synnyt\u00e4 el\u00e4v\u00e4\u00e4 j\u00e4lkikasvua. Mit\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 on filosofia saanut aikaan, joka olisi sellaisen ty\u00f6n arvoista? Eiv\u00e4tk\u00f6 kaikki (sen hedelm\u00e4t) ole sis\u00e4llyksett\u00f6mi\u00e4 ja kehittym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja ep\u00e4onnistuneita, ennen kuin ne tulevat Jumalan tuntemisen valoon? <\/span><\/p>\n

Siit\u00e4 huolimatta h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 velvoitteena k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pakanallista filosofiaa hienovaraisesti. Kuten egyptil\u00e4isten aarteet olivat tarkoitetut palvelemaan parempia tarkoituksia Israelin lasten k\u00e4siss\u00e4, niin viisauskin tulee pelastaa pakanallisen filosofian kahleista ja ottaa hyveen korkeamman el\u00e4m\u00e4n palvelukseen:<\/span><\/p>\n

\u201dSill\u00e4 on todellakin jotakin pakanallisessa viisaudessa, mik\u00e4 on yhdistett\u00e4viss\u00e4 meill\u00e4 hyveen tuottamisen tarkoitukseen. Sit\u00e4 ei sovi kielt\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 sek\u00e4 etiikan ett\u00e4 luonnon filosofiasta saattaa hyvin tulla korkeamman el\u00e4m\u00e4n puoliso, yst\u00e4v\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4nkumppani, jos vain se, mik\u00e4 on siit\u00e4 syntynyt, ei tuo mukanaan vierasta likaa. <\/span><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 niin kuin koko asennoitumisessaan filosofiaa kohtaan Gregorios osoittautuu Origeneen uskolliseksi seuraajaksi. Gregorios tiet\u00e4\u00e4 tietenkin oikein hyvin, ettei filosofia voi olla t\u00e4ydellinen ja riippumaton: \u201dEmme saa vakuuttaa todeksi, mik\u00e4 meit\u00e4 miellytt\u00e4\u00e4. Asetamme Raamatun jokaisen opin s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi ja mitaksi. Annamme hyv\u00e4ksynn\u00e4n ainoastaan sille, mik\u00e4 voidaan saattaa sopusointuun noiden kirjoitusten tarkoituksen kanssa. Pyh\u00e4 Kirjoitus on h\u00e4nelle \u201dj\u00e4rjen opas\u201d, \u201dtotuuden kriteeri\u201d ja etu pakanain viisauteen n\u00e4hden. Sen vuoksi \u201dsen mik\u00e4 on hy\u00f6dyksi h\u00e4n omaksui, mik\u00e4 oli hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4 h\u00e4n hylk\u00e4si. N\u00e4ill\u00e4 sanoilla Gregorios kuvaa Efraimin asennetta pakanallista filosofiaa kohtaan samoin kuin omaansakin.<\/span><\/p>\n

Gregorioksen usein tapahtuva palaaminen maalliseen viisauteen on johtanut joitakin nykyaikaisia tutkijoita aliarvioimaan h\u00e4nen saavutuksiaan teologiassa, tulkiten v\u00e4\u00e4rin h\u00e4nen perimm\u00e4ist\u00e4 kristillist\u00e4 asennoitumistaan, ja painottaen v\u00e4\u00e4rin h\u00e4nen l\u00e4heist\u00e4 suhdettaan Platoniin. Niinp\u00e4 on v\u00e4itetty, ett\u00e4 \u201dlukuun ottamatta joitakin harvoja ortodoksisia dogmeja, joita h\u00e4n ei voinut tehd\u00e4 tyhj\u00e4ksi, Gregorios oli pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4nyt kristillisi\u00e4 nimi\u00e4 Platonin opeille ja nimitt\u00e4nyt sit\u00e4 kristilliseksi teologiaksi\u201d. T\u00e4m\u00e4 osoittaa ymm\u00e4rryksen puutetta t\u00e4t\u00e4 suurta kristillist\u00e4 ajattelijaa kohtaan. Vaikka juuri Platonilla oli syv\u00e4llisin vaikutus Gregoriokseen, h\u00e4nen harjaantuneisuuteensa, h\u00e4nen ajattelutapaansa, k\u00e4sitteist\u00f6\u00f6ns\u00e4 ja ongelman asetteluunsa, h\u00e4n ei suinkaan ole Gregorioksen j\u00e4rjestelm\u00e4n yksinomainen perusta. Uusplatonismi j\u00e4tti tiettyj\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 h\u00e4nen opetukseensa, varsinkin Plotinus ja tietyt stoalaiset ainekset ilmenev\u00e4t h\u00e4nen eettisiss\u00e4 opeissaan. Eri tekij\u00f6it\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4ess\u00e4 kuitenkin on pidett\u00e4v\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 paljolla sill\u00e4, mik\u00e4 on platonismia tai uusplatonismia Gregorios Nyssalaisella, oli tuohon aikaan kaikkien filosofisten koulujen yleist\u00e4 omaisuutta<\/span><\/p>\n

Menetelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n Gregorios on kiinnitt\u00e4nyt paljon enemm\u00e4n huomiota ratio ttheologicaan (teologiseen j\u00e4rkeen) kuin Basileios ja Gregorios Naziansilainen. H\u00e4n on vakuuttunut j\u00e4rjen k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 toteenn\u00e4ytt\u00e4misess\u00e4, sik\u00e4li kuin mahdollista, koskien jopa ilmoituksen syvimpi\u00e4 salaisuuksia. Kuitenkin n\u00e4iss\u00e4 kaikissa pyrkimyksiss\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 usko j\u00e4rjell\u00e4, h\u00e4n sallii isien tradition ohjata itse\u00e4\u00e4n: \u201dMik\u00e4li j\u00e4rkeilymme on erilainen koskien ongelmaa, meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 ikuisesti lujana ja muuttumattomana perinne, jonka olemme saaneet seuraantona isilt\u00e4mme\u201d.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Luomaton ja luotu<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Kappadokian isien tekem\u00e4st\u00e4 Jumalan olemuksen ja energioitten erosta tulee esiin selke\u00e4 luomisen teologia. Luominen on Jumalan tahdon akti, jossa H\u00e4n antaa olemassaolon itsens\u00e4 ulkopuolelle. Luotu kuuluu Jumalan manifestaation ulottuvuuteen. Armossaan ja rakkaudessaan Jumala tahtoo v\u00e4litt\u00e4\u00e4 autuutensa luoduilleen, joiden kutsumus on jakaa H\u00e4nen kunniansa iloa. Se tapahtuu H\u00e4nen luomattomissa energioissaan, jotka kuuluvat yhteen luomakunnan kanssa. Energiat eiv\u00e4t kuitenkaan ole luotuja, kausaalisia Jumalan manifestaatioita, vaan ne s\u00e4teilev\u00e4t ikuisesti H\u00e4nen olemuksestaan. Ainoastaan luomisessa H\u00e4n toimi kausaalisena syyn\u00e4; armo Jumalan energiana ei saa alkuaan luodun tavoin. Luodun ja luomattoman ero on ratkaiseva pyh\u00e4n Gregorioksen ajattelussa: olemassaolo rajautuu kahdeksi radikaalisti toisistaan poikkeavaksi kategoriaksi, joiden raja on ylitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n.<\/span><\/p>\n

Luodun ja luomattoman eroa ilmaisee pyh\u00e4n Gregorioksen teologiassa k\u00e4site diastema. Se tarkoittaa Jumalan ja luomakunnan v\u00e4list\u00e4 kuilua, erillisyytt\u00e4 ja et\u00e4isyytt\u00e4. Luojan olemuksen ja luomakunnan v\u00e4lill\u00e4 on ontologinen ero, joka johtuu H\u00e4nen t\u00e4ydest\u00e4 tuntemattomuudestaan. T\u00e4m\u00e4 yhteismitattomuus on pyh\u00e4lle Gregoriokselle aksiooman luontoista. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 diastema tarkoittaa yksisuuntaista kuilua: Jumala ei ole erossa luomakunnastaan, vaan yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 jatkuvasti el\u00e4m\u00e4\u00e4 energioidensa kautta.<\/span><\/p>\n

Luomakunta on Jumalan tahdon toteutuma, ihmeellisesti kokoonpantu ylistysveisu H\u00e4nen kaikkivaltiaalle voimalleen. Luodun ontologinen perusta on muuttuminen, sill\u00e4 se on saanut olemassaolonsa muuttumalla olemattomasta olevaksi. Diastema viittaa muutokseen ja luomakunnalle ominaiseen hajaannukseen ajassa ja tilassa. Erot ja moninaisuus liittyv\u00e4t aina muutokseen; yksin Jumalassa on muuttumattomuus ja lepo. Juuri muuttumattomuudessaan ja ykseydess\u00e4\u00e4n H\u00e4n on ajan ja paikan ulkopuolella. Pyh\u00e4n Gregorioksen teologiassa Jumalan transsendentti muuttumattomuus, ykseys ja rauha ilmaisevat H\u00e4nen \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 rakkauttaan.<\/span><\/p>\n

Ainoa kontakti muuttumattoman Jumalan ja alati muuttuvan luomakunnan v\u00e4lill\u00e4 on, ett\u00e4 h\u00e4n kutsuu luotua luoksensa, liikkumaan H\u00e4nen energioidensa yhteyteen. Osallisuus niihin on el\u00e4m\u00e4n ehto, koska kaikki luotu on olemassa Jumalan energioiden ilmentym\u00e4n\u00e4. Ihmismieli ei kykene ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n luodun ja luomattoman kuilua, ja todellinen Jumalan tunteminen saa aikaan ihmisen koko olemuksen muutoksen. Luomaton, aluton ja iankaikkinen Kolminaisuus ilmoittaa itsens\u00e4 ajassa luomattomien energioidensa kautta, ja niiden kautta ihminen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 transsendentin Jumalan l\u00e4sn\u00e4olevana Kristuksena ja osallistuu H\u00e4nen armoonsa.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Kolminaisuusoppi<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Gregorios kulkee Platonin jalanj\u00e4ljiss\u00e4 ja samanaikaisesti ennakoi keskiajan \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 realismia yrityksiss\u00e4\u00e4n sovittaa yhteen Kolminaisuus ja Ykseys. Tutkielmansa Ei ole kolmea Jumalaa alussa h\u00e4n sanoo: <\/span><\/p>\n

\u201dNiin muodoin sanomme aluksi, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 nimitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole luonnoltaan jakaantuneet, niiden yhteisen luontonsa todellisella nimell\u00e4 monikossa ja sanoa heit\u00e4 olleen \u201dmonta miest\u00e4\u201d on tavanomaista kielen v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00e4, ja ett\u00e4 olisi paljon enemm\u00e4n sama asia sanoa, ett\u00e4 on \u201dmonta ihmisluontoa\u201d\u2026N\u00e4in ollen on monia, jotka jakavat saman luonnon \u2013 monia, sanokaamme, opetuslapsia tai apostoleja tai marttyyreja \u2013 mutta ihminen heiss\u00e4 kaikissa on yksi; koska kuten on sanottu, k\u00e4site \u201dihminen\u201d ei kuulu yksil\u00f6lliselle luonnolle sellaisenaan, vaan sille, joka on yhteist\u00e4 \u2026 Niinp\u00e4 olisi paljon parempi korjata virheellinen tapamme, niin ettemme en\u00e4\u00e4 laajentaisi luonnon nimen monikollisuutta. Siten meill\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 pit\u00e4isi olla houkutusta projisoida virhett\u00e4 puheessamme teologiseen oppiin.\u201d<\/span><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 Gregorios n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksyv\u00e4n Platonin ideaopin vaikutuksesta jopa \u00e4\u00e4rellisiss\u00e4 asioissa luonnon tai olemuksen numeerisen yhteyden. H\u00e4n sekoittaa k\u00e4sitteen, joka erottaa moneuden todellisuudesta, joka vaatii moneutta, kun h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 \u201dihminen\u201d ilment\u00e4\u00e4 luontoa, mutta ei yksil\u00f6\u00e4, ja ett\u00e4 Pietaria, Paavalia ja Barnabasta pit\u00e4isi kutsua yhdeksi ihmiseksi eik\u00e4 kolmeksi mieheksi. N\u00e4in selitt\u00e4\u00e4kseen jumalallisen Kolminaisuuden paremmin h\u00e4n viittaa universaalisen idean todellisuuteen ja torjuu syyt\u00f6ksen kolmijumalaisuudesta:<\/span><\/p>\n

Koska tavan korjaaminen on mahdoton toteuttaa, emme ole niink\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, jos emme ryhdy tekem\u00e4\u00e4n vallitsevaa tapaa vastaan alemman luonnon ollessa kyseess\u00e4, koska mit\u00e4\u00e4n vahinkoa ei aiheudu virheellisest\u00e4 nimen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4; mutta siin\u00e4 tapauksessa, ett\u00e4 Jumalallista luontoa koskeva lausumassa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n erilaisia k\u00e4sitteit\u00e4, ei en\u00e4\u00e4 ole vaaratonta: sill\u00e4 se mik\u00e4 on v\u00e4h\u00e4arvoista ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 kysymyksiss\u00e4 pikkuasia. Siksi meid\u00e4n tulee tunnustaa yksi Jumala Raamatun todistuksen mukaan, \u201dKuule, Israel, Herra sinun Jumalasi on yksi Herra\u201d, vaikka Jumaluuden nimi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Kolminaisuuden.<\/span><\/p>\n

Gregorioksen mukaan kolmen Persoonan eroavuus muodostuu yksinomaan niiden sis\u00e4isist\u00e4 keskin\u00e4isist\u00e4 suhteista. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 niiden toiminta ad astra voi olla vain yksi ja jumalallisilla Persoonilla se on yhteinen:<\/span><\/p>\n

\u201dKoska ihmisten kesken jokaisen toiminta jokaisessa pyrkimyksess\u00e4 on eroteltu, niit\u00e4 luultavasti kutsutaan moneksi, koska jokainen niist\u00e4 on erill\u00e4\u00e4n muista omassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n toiminnan erityisluonteen mukaan. Mutta Jumalallisen luonnon ollessa kysymyksess\u00e4 emme samalla tavoin tied\u00e4, ett\u00e4 Is\u00e4 tekee jotakin itsest\u00e4\u00e4n, jota Poika ei tekisi yhdistetysti, tai viel\u00e4, ett\u00e4 Pojalla on jotain erityist\u00e4 toimintaa erill\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4; mutta jokaisella toiminnalla ulottuen Jumalasta luomakuntaan, ja nimettyn\u00e4 meill\u00e4 siit\u00e4 olevien vaihtelevien k\u00e4sitysten mukaan, on alkunsa Is\u00e4st\u00e4, ja etenee Pojan kautta t\u00e4ydellistyen Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Koska sen vuoksi Pyh\u00e4 Kolminaisuus t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 jokaisen toiminnan sill\u00e4 tavalla, josta olen puhunut, ei erillisen\u00e4 toimintana Persoonien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n mukaan, vaan siten, ett\u00e4 on yksi liike ja hyv\u00e4n tahdon mieli, joka kommunikoi Is\u00e4st\u00e4 Pojan kautta Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen, niin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi kutsua Noita, Jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4 Jumallista ja valvovaa voimaa ja toimintaa meit\u00e4 itse\u00e4mme ja koko luomakuntaa kohtaan yhdistetysti ja erottamattomasti Niiden keskin\u00e4isell\u00e4 toiminnalla, kolmeksi Jumalaksi\u201d.<\/span><\/p>\n

Kuitenkin on ero niiden toiminnan ad extra ja niiden keskin\u00e4isten ja sis\u00e4isten suhteiden v\u00e4lill\u00e4:<\/span><\/p>\n

\u201dTunnustaessamme luonnon muuttumattoman luonteen emme kiell\u00e4 eroa aiheuttajaan n\u00e4hden, ja siihen, mik\u00e4 on aiheutettu, jonka avulla yksin voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yksi Persoona erottuu toisesta; nimitt\u00e4in uskomalla, ett\u00e4 yksi on Aiheuttaja ja toinen on Aiheuttajasta. Tai sen, mik\u00e4 on Aiheuttajasta, me tunnistamme viel\u00e4 muusta eroavuudesta. Sill\u00e4 toinen on suoraan (\u03c0\u03c1\u03bf\u03c3\u03b5\u03c7\u03ce\u03c2) ensimm\u00e4isest\u00e4 Syyst\u00e4, ja toinen vain v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja sen kautta, joka on suoraan ensimm\u00e4isest\u00e4 Syyst\u00e4; niin ett\u00e4 Ainosyntyisen (\u03bc\u03bf\u03bd\u03bf\u03b3\u03b5\u03bd\u03ad\u03c2) olemisen luonne pysyy ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Pojassa, ja Pojan v\u00e4litys (\u03bc\u03b5\u03c3\u03b9\u03c4\u03b5\u03af\u03ac) sen turvatessa Ainosyntyisyyden luonteensa, ei sulje ulkopuolelle Henke\u00e4 luonnollisesta suhteestaan Is\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

N\u00e4ist\u00e4 sanoista k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 Gregorios muiden kreikkalaisten isien kanssa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4htev\u00e4n Is\u00e4st\u00e4 Pojan kautta. H\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 t\u00e4sm\u00e4lleen saman ajatuksen tutkielmassaan12 Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Siin\u00e4 h\u00e4n vertaa Is\u00e4\u00e4, Poikaa ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 kolmeen soihtuun, joista ensimm\u00e4inen antaa valon toiselle, ja toisen kautta se antaa valonsa kolmannelle. H\u00e4n menee viel\u00e4kin pitemm\u00e4lle sanoessaan13 : \u201dPyh\u00e4n Hengen sanotaan my\u00f6s olevan Is\u00e4st\u00e4 ja vakuutetaan olevan Pojasta \u2026 Niin ollen Henki, joka on Jumalasta on my\u00f6s Kristuksen Henki.\u201d N\u00e4in ollen Gregorios ei vain opeta Pyh\u00e4n Hengen jumaluutta ja yksiolemuksellisuutta ja l\u00e4htemist\u00e4 Is\u00e4st\u00e4, vaan tutkii syvemmin H\u00e4nen suhdettaan Poikaan kuin kaksi muuta kappadokialaista.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Ihminen<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Id\u00e4n kirkon perinteelle tyypillisesti ihminen on pyh\u00e4n Gregorioksen mukaan Jumalan kuva. Kuva on olemassa Jumalan ilmoitusta varten: H\u00e4n ilmoittaa itsens\u00e4 kussakin sielussa, koko ihmisluonnossa ja kaikessa luomakunnassa, ja siin\u00e4 ihmisen olemassaolo l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tarkoituksensa. Jumalan kuvaa ihmisess\u00e4 on kuitenkin mahdoton m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 tarkasti, sill\u00e4 niin kuin Jumala itse on tuntematon, niin on my\u00f6s H\u00e4nen t\u00e4ydellinen kuvansa ihmisess\u00e4. Se paljastuu sit\u00e4 t\u00e4ydellisemmin mit\u00e4 enemm\u00e4n ihminen tulee osalliseksi Jumalan l\u00e4sn\u00e4olevista energioista.<\/span><\/p>\n

H\u00e4nen kuvansa ihmisess\u00e4 ilmenee selvimmin ihmisen vapaudessa. Tahdon vapaus on jumalallinen ominaisuus, joka tekee ihmisest\u00e4 luomakunnan suurimman ihmeen. Potentiaalisesti ihminen kykenee kaikkeen hyv\u00e4\u00e4n ja toimiessaan vapaasta tahdostaan hyvin ja oikein h\u00e4n on todellisesti ihminen. Hyve tarkoittaa pyh\u00e4n Gregorioksen teologiassa ihmisluonnon mukaan toimimista samalla kun se on Jumalan hyvyyteen osallistumisen perusta. Jumalan kuva on ihmisess\u00e4 vallitsevassa hyv\u00e4ss\u00e4, h\u00e4nen hyveiss\u00e4\u00e4n; nimenomaan rakastava ihminen on Jumalan kuva.<\/span><\/p>\n

Ihminen on mikrokosmos, jossa sielu on Jumalan kuvaa ja ruumis maailman kuvaa. Maailma saa yhteyden Hengen hyvyyksiin ihmisess\u00e4 ja pelastuu, kun Jumala ilmoittaa itsens\u00e4 ihmiseksi inkarnoituneena. Pyh\u00e4 Gregorios ei ajattele ihmist\u00e4 ensisijaisesti yksil\u00f6n\u00e4, vaan sanoo koko ihmiskunnan olevan Jumalan kuva. Samoin h\u00e4n toteaa Kristuksen omaksuneen koko ihmiskunnan t\u00e4yteyden – plerooma- edustaman luonnon inkarnaatiossaan, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n yksityist\u00e4 yksil\u00f6n ihmisluontoa.<\/span><\/p>\n

Ihminen on luotu vapaaksi ja h\u00e4nelle on annettu teht\u00e4v\u00e4 kirkastaa itsess\u00e4\u00e4n oleva Jumalan kuva. Ihminen asettui kuitenkin itse vastustamaan pyrkimyst\u00e4\u00e4n Jumalan luokse, alkuper\u00e4inen mahdollisuus hyv\u00e4\u00e4n tuli synnin turmelemaksi ja ihmisen jumalallinen perusominaisuus, vapaa tahto, johti lankeemukseen. Lankeemuksen seuraukset, turmelus ja kuolema, ruumiillisuuden puku, ei kuulunut alkuper\u00e4iseen luomisty\u00f6h\u00f6n. Gregorios liitt\u00e4\u00e4 mielenkiintoisesti my\u00f6s sukupuolisuuden ruumiin pukuun, ja v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei mieheksi ja naiseksi luominen kuulu alkuper\u00e4iseen, t\u00e4ydelliseen ja synnitt\u00f6m\u00e4\u00e4n ihmisyyteen. Kuitenkaan ruumis ei sin\u00e4ns\u00e4 ole pyh\u00e4n Gregorioksen mukaan paha, vaan lankeemuksessa sek\u00e4 ruumis ett\u00e4 sielu ovat suuntautuneet syntiin; seksuaalisuus ei ole sin\u00e4ns\u00e4 kielteist\u00e4, vaan ihmisen lankeemuksen ajan vankeuteen ennalta n\u00e4hneen Jumalan armoa.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Kristologia<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Gregorioksen teologialle on luonteenomaista tarkka Kristuksen kahden luonnon eriytyminen: \u201dMietiskelymme jumaluuden ja lihan keskin\u00e4isist\u00e4 ominaisuuksista j\u00e4\u00e4 irralleen ratkaisusta niin kauan kuin kutakin n\u00e4ist\u00e4 mietiskell\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 tulee esimerkkiin, \u201dSana on ennen aikojen alkua, mutta liha tuli olemassa olevaksi viimeisin\u00e4 aikoina\u201d: mutta ilmaisua ei voi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 p\u00e4invastaiseksi ja sanoa, ett\u00e4 viimeksi mainittu oli ajallisesti ensin, tai ett\u00e4 Sana tuli olemaan viimeisin\u00e4 aikoina. Sana oli alussa Is\u00e4n kanssa, ihminen oli kuoleman koettelemuksen alainen eik\u00e4 ihmisluonto ollut katoamattomasta eik\u00e4 Jumalallinen Luonto kuolevainen, ja kaikkia muita ominaisuuksia on mietiskelt\u00e4v\u00e4 samalla tavalla. Ei inhimillinen luonto her\u00e4tt\u00e4nyt Lasarusta kuolleista, eik\u00e4 voima, joka ei voi k\u00e4rsi\u00e4, joka kyynelehtii, kun h\u00e4n makaa haudassa, kyyneleet tulevat ihmiselt\u00e4, el\u00e4m\u00e4 todellisesta El\u00e4m\u00e4lt\u00e4\u201d.<\/span><\/p>\n

Siit\u00e4 huolimatta Gregorios hyv\u00e4ksyy t\u00e4ysin ominaisuuksien jakamisen mahdollisuuden ja osoittaa sen oikeutetuksi hyvin selv\u00e4sti: \u201dYhteyden ja Luontojen ykseyden johdosta kunkin sopivat ominaisuudet kuuluvat molemmille niin kuin Herra otti vastaan raipaniskut palvelijalta kun taas palvelijaa kehutaan Herran kunnialla. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuoksi Ristin sanotaan olevan Herran kunnian risti (Fil. 2:2), ja miksi jokainen kieli tunnustaa, ett\u00e4 Jeesus Kristus on Herra16. N\u00e4m\u00e4 lauseet osoittavat samalla Gregorioksen vakaumuksen, ett\u00e4 kaksi Luontoa yh\u00e4 ovat erillisi\u00e4 Kristuksen korottamisen j\u00e4lkeen. Kuitenkin huolimatta kahdesta luonnosta Kristuksessa H\u00e4ness\u00e4 ei ole kahta Persoonaa, vaan yksi: \u201dT\u00e4m\u00e4 on oppimme, joka ei julista, niin kuin Eunomius hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 sit\u00e4 vastaan, Kristuksien moneutta, vaan ihmisen yhtymist\u00e4 Jumaluuteen. Niin muodoin on vain yksi Persoona, \u03ad\u03bd \u03bd\u03c1\u03cc\u03c3\u03c9\u03c0\u03bf\u03bd.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Oppi Mariasta<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Gregorios puolustaa Kristuksen ihmisluonnon t\u00e4ydellisyytt\u00e4 Apollinarista ja h\u00e4nen seuraajiaan vastaan. Antirrheticuksessaan h\u00e4n selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kristuksella oli todellinen ihmissielu, inhimillinen \u03bd\u03bf\u03cd\u03c2 ja ett\u00e4 oli vapaa tahto.<\/span><\/p>\n

Muutoin H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ei voisi olla meille todellinen esimerkki eik\u00e4 moraalinen esikuva, eik\u00e4 se voisi lunastaa ihmiskuntaa. Jumalan Poika muodosti itselleen ihmisluonnon Neitsyeen lihasta18. Sen vuoksi h\u00e4nt\u00e4 tulee kutsua Jumalan \u00c4idiksi. Gregorios k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmaisua theotokos viisi kertaa ja kielt\u00e4\u00e4 ilmaisun antropotokos, jota muutamat uudistajat, antiokialaiset, k\u00e4yttiv\u00e4t. Kirjeess\u00e4\u00e4n Eustatialle, Ambrosialle ja Basilissalle19 h\u00e4n asettaa kysymyksen: \u201dJulistammeko jotakin toista Jeesusta? Laadimmeko muita Kirjoituksia? Onko kukaan meist\u00e4 uskaltanut sanoa \u201dIhmisen \u00c4iti\u201d Neitsyt Mariasta, Jumalan \u00c4idist\u00e4, mit\u00e4 kuulemme muutamien sanovan estotta\u201d? H\u00e4n n\u00e4kee Miriamissa, Mooseksen sisaressa, Marian, Jumalan \u00c4idin esikuvan. H\u00e4nen neitseellisyytens\u00e4 mursu kuoleman voiman: \u201dMarian, Jumalan \u00c4idin, aikana se (kuolema), joka oli hallinnut Aadamista h\u00e4nen aikaansa asti, huomasi, kun tuli h\u00e4nen luokseen ja lannistui voimassaan h\u00e4nen neitseellisyytens\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4n kuin kallioon, jonka se (kuolema)oli murskannut palasiksi h\u00e4nen (Maria) p\u00e4\u00e4lleen. H\u00e4n todistaa h\u00e4nen (Maria) neitseellisest\u00e4 synnytyksest\u00e4\u00e4n: \u201dSamalla \u00e4\u00e4nenpainolla Pyh\u00e4n Neitsyen kohtua, joka palveli Tahratonta syntym\u00e4\u00e4, on ylistetty autuaaksi evankeliumissa\u201d (Luuk. 11:27). Sill\u00e4 tuo syntym\u00e4 ei kumonnut neitsyytt\u00e4 eik\u00e4 neitsyys est\u00e4nyt niin ylh\u00e4ist\u00e4 syntym\u00e4\u00e4\u201d Kolmannessatoista saarnassaan Laulujen laulusta h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4: \u201dKuolema tuli yhden ihmisen kautta, ja Lunastus toisen. Ensimm\u00e4inen lankesi syntiin, toinen nosti h\u00e4net j\u00e4lleen. nainen l\u00f6ysi asianajajan naisessa\u201d. T\u00e4ss\u00e4 Maria ilmentyy Eevan asianajajana, ajatus, joka on l\u00e4ht\u00f6isin Ireneukselta.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Eskatologia<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Gregorios osoittautuu Origeneen opetuslapseksi erityisesti eskatologisissa n\u00e4kemyksiss\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei jaa ajatuksiaan koskien sielujen ennaltaoloa ja vaellusta ja erityisesti torjuu katsomuksen, ett\u00e4 ne olisivat suljetut aineelliseen ruumiiseen rangaistuksena synneist\u00e4, joihin olivat langenneet aiemmassa maailmassa. Yl\u00f6snousemuksessa Gregorioksen mukaan ruumis on sama ainoastaan muodon suhteen. T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n on eri mielt\u00e4 Origeneksen kanssa. Gregorios kirjoittaa: \u201dYl\u00f6snousseet ruumiit eroavat yleisest\u00e4 materiasta ja palaavat yksil\u00f6llisyyteens\u00e4.\u201d K\u00e4sityksess\u00e4\u00e4n ihmisen tulevasta kohtalosta h\u00e4n on samaa mielt\u00e4 Origeneen kanssa ja hyv\u00e4ksyy h\u00e4nen apokatastasis- oppinsa. Sek\u00e4 kastettujen ett\u00e4 kastamattomien, jotka eiv\u00e4t ole puhdistuneet \u201drukouksella ja filosofialla\u201d, on kuoleman j\u00e4lkeen puhdistuttava tulessa \u201dnopeammin tai hitaammin\u201d. Niin pian kuin maailma t\u00e4ll\u00e4 tavoin vapautuu pahasta, kaikki luodut kohottavat Luojalleen kiitoshymnin, ja my\u00f6s pahan alku, Saatana, yhtyy kiitokseen. H\u00e4n on samaa mielt\u00e4 Origeneksen kanssa v\u00e4itteess\u00e4, ett\u00e4 helvetin tuskat eiv\u00e4t ole ikuisia vaan ajallisia, koska ne ovat vain l\u00e4\u00e4kinn\u00e4llisi\u00e4. Vaikka h\u00e4n toistuvasti puhuu \u201dsammumattomasta tulesta\u201d ja \u201dmadon\u201d kuolemattomuudesta, \u201dikuisesta seuraamuksesta\u201d, vaikka h\u00e4n uhkaa syntisi\u00e4 ikuisilla k\u00e4rsimyksill\u00e4 ja ikuisella rangaistuksella, h\u00e4n ei voi kuvitella \u00e4lyllisten luotujen ikuista vieraantumista Jumalasta ja selitt\u00e4\u00e4 toisaalla n\u00e4it\u00e4 ilmauksia vain viittauksina \u201dpitkiin ajan jaksoihin\u201d. H\u00e4n uskoo kuten Origeneskin universaaliseen ennallistamiseen ajan lopulla, ja hyv\u00e4n lopulliseen voittoon pahasta, mutta torjuu Origeneen mielipiteen, ett\u00e4 apokatastasis ei ole maailman loppu, vaan ohimenev\u00e4 vaihe, vain er\u00e4s jakso maailmojen sarjassa, jossa luopuminen Jumalasta ja paluu H\u00e4nen luokseen seuraavat tosiaan yh\u00e4 uudelleen. Gregorios n\u00e4kee apokatastasiksessa koko pelastushistorian suurenmoisen ja ehe\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen, kun jokainen luotu laulaa kiitoslaulua Vapahtajalle ja jopa \u201dpahan keksij\u00e4\u201d parannetaan:<\/span><\/p>\n

\u201dKun pitk\u00e4n ajanjakson j\u00e4lkeen luonnossamme oleva paha, joka ei ole sekoittunut siihen ja joka on kasvanut kasvunsa, on karkotettu, ja kun on tapahtunut niiden ennalleensaattaminen, jotka nyt ovat synniss\u00e4, alkuper\u00e4iseen tilaansa, on kiitoshymni kohoava kaikilta luoduilta samoin kuin niilt\u00e4, jotka puhdistumisen tapahtuessa ovat k\u00e4rsineet rangaistuksen, kuin niilt\u00e4kin, jotka eiv\u00e4t tarvinneet ollenkaan puhdistusta. N\u00e4m\u00e4 ja muut samanlaiset palkkiot jumalallisen ihmiseksitulon suuri salaisuus antaa. Sill\u00e4 niiss\u00e4 kohdin, joissa H\u00e4n oli sekoittunut ihmisyyteen hyv\u00e4ksyen, niin kuin H\u00e4n teki, kaikki ihmisluonnolle sopivat sattumukset kuten syntym\u00e4n, kasvattamisen, kasvun, ja edeten jopa kuoleman maistamiseen, H\u00e4n saattoi loppuun kaikki edell\u00e4 mainitut tulokset, vapauttaen sek\u00e4 ihmisen pahasta ett\u00e4 parantaen jopa itsens\u00e4 pahan aikaansaajan.\u201d <\/span><\/p>\n

Turvatakseen Gregorioksen ortodoksisuuden hyv\u00e4\u00e4 tarkoittavat mutta ajattelemattomat ihailijat yrittiv\u00e4t osoittaa, ett\u00e4 origenelaiset harhaoppiset olivat v\u00e4\u00e4rent\u00e4neet h\u00e4nen kirjoituksiaan. Germanos, Konstantinopolin patriarkka (k. 733), teki ensimm\u00e4isen sellaisen yrityksen Antapodikoksensa eli Anodeutikoksensa toisessa osassa.. Fotioksen mukaan Germanos uskoi, ett\u00e4 varsinkin Oratio catechetica ja De anima et resurrectione olivat v\u00e4\u00e4rennetyt. Sellainen oletus on kuitenkin perusteeton. Lis\u00e4ksi Gregorioksen n\u00e4kemykset universaalista ennalleen saattamisesta eiv\u00e4t l\u00f6ydy vain kahdessa edell\u00e4 mainitussa tutkielmassa, vaan my\u00f6s h\u00e4nen muissa teoksissaan. H\u00e4n yksinkertaisesti hairahtui yrityksess\u00e4\u00e4n valloittaa mietiskelyn korkeudet, jonne harvat kuolevaiset uskalsivat astua.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Gregorios Nyssalaisen mystiikka<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Gregorioksen \u00e4lyllinen ansio saavuttaa huippupisteens\u00e4 ja huipentuu h\u00e4nen mystiseen teologiaansa, jota kuitenkin tutkijat ovat vasta viime aikoina paljon tutkineet. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 suorasta Jumalan sis\u00e4isest\u00e4 n\u00e4kemisest\u00e4. Ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli hyvin huomattava osa kristillisen mystiikan alullepanijana ja kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4. H\u00e4n on side Filonin ja aleksandrialaisten v\u00e4lill\u00e4 Plotinoksen kautta Dionysios Areopagitaan, Maksimos Tunnustajaan ja bysanttilaiseen mystiikkaan. My\u00f6hemmin h\u00e4n j\u00e4i Pseudo-Dionysioksen arvovallan varjoon. <\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Jumalan kuva ihmisess\u00e4<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Gregorioksen opetus Jumalan kuvasta ihmisess\u00e4 on er\u00e4s h\u00e4nen perusn\u00e4kemyksist\u00e4\u00e4n. Se luo perustan h\u00e4nen opetukselleen ei vain Jumalan sis\u00e4isest\u00e4 n\u00e4kemisest\u00e4, vaan my\u00f6s ihmisen mystisest\u00e4 noususta. Luomisty\u00f6n kruunaavana tekona ihminen, mikrokosmos, esitt\u00e4\u00e4 samaa j\u00e4rjestyst\u00e4 ja harmoniaa, joita ihailemme makrokosmoksessa, maailmankaikkeudessa:<\/span><\/p>\n

\u201dJos koko maailmankaikkeuden j\u00e4rjestyksess\u00e4 oleva rakenne on er\u00e4\u00e4nlaista musikaalista harmoniaa, jonka luoja ja taiteilija on Jumala, \u2026 ja jos ihminen itse on mikrokosmos, silloin h\u00e4nkin on j\u00e4ljenn\u00f6s H\u00e4nest\u00e4, joka on muotoillut maailmankaikkeuden. Siksi on j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 olettaa, ett\u00e4 mieli\/ j\u00e4rki l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mikrokosmoksesta samat asiat kuin on l\u00f6ydetty makrokosmoksesta\u2026 Siten kaikki harmonia, mik\u00e4 on huomattu maailmankaikkeudessa l\u00f6ytyy my\u00f6s mikrokosmoksesta, toisin sanoen ihmisluonnossa, ja se vastaa kokonaisuutta sen osien nojalla, niin pitk\u00e4lle kuin ainakin kuin kokonaisuutta voidaan havaita osista. Kristillinen oppi kuitenkin ly\u00f6 laudalta t\u00e4m\u00e4n muinaisen filosofisen ajatuksen. Ihminen on paljon enemm\u00e4n kuin vain mikrokosmos ja aineellisen maailmankaikkeuden j\u00e4ljitelm\u00e4. H\u00e4nen ylivertaisuutensa ja suuruutensa eiv\u00e4t ole \u201dluodun maailmankaikkeuden kaltaisuuden varassa, vaan sen tosiasian, ett\u00e4 h\u00e4net on luotu Luojan luonnon kuvaksi\u201d. Ihminen on Tekij\u00e4ns\u00e4 aito kuva p\u00e4\u00e4asiallisesti sielunsa vuoksi, ja viel\u00e4 tarkemmin, koska t\u00e4ss\u00e4 sielussa on j\u00e4rki, tahdon vapaus, ja yliluonnollinen armo. Gregorios k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4sitett\u00e4 \u201dkuva\u201d (eikon) ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4n\u00e4 ilmaisuna ihmisen koko jumalallisten lahjojen kyvyst\u00e4, h\u00e4nen alkuper\u00e4isest\u00e4 t\u00e4ydellisyyden tilastaan. Kun taas Klemensin ja Origeneen mielest\u00e4 Jumalan kuva ihmissielussa on ihmisen j\u00e4rjellinen osa, ja Ireneuksen mielest\u00e4 vapaa tahto, Gregorioksen mielest\u00e4 se ei muodostu vain \u03bd\u03bf\u03cd\u03c2\u00b4 sta ja \u03b1\u03cd\u03c4\u03b5\u03be\u03bf\u03cd\u03c3\u03b9\u03bf\u03bd\u00b4sta, vaan my\u00f6s h\u00e4nen hyveest\u00e4\u00e4n, \u03ac\u03c1\u03b5\u03c4\u03ae. H\u00e4n ei hyv\u00e4ksy aleksandrialaisten eroa k\u00e4sitteiden \u03b5\u03af\u03ba\u03c9\u03bd ja \u03bd\u03bc\u03bf\u03af\u03c9\u03c3\u03b9\u03c2 v\u00e4lill\u00e4, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isen ihmisen eettisen\u00e4 pyrkimyksen\u00e4 \u03b5\u03af\u03ba\u03c9\u03bd\u00b4in pohjalta, mutta k\u00e4sittelee niit\u00e4 synonyymeina ilmaisemaan \u201dpuhtautta, vapautta himoista, onnellisuutta, et\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 kaikesta pahasta, ja kaikkia samankaltaisia ominaisuuksia, jotka edist\u00e4v\u00e4t Jumalan kuvan muodostumista ihmisess\u00e431. T\u00e4m\u00e4n kaltaisuuden kautta ihminen \u201don parempi kuin kaikki muut maailman ihmeet ja helposti suurin kaikista meid\u00e4n tuntemistamme asioista, koska mit\u00e4\u00e4n olemassa olevista asioista ei ole tehty Jumalana kaltaisuuteen, paitsi t\u00e4m\u00e4 luotu, joka on ihminen\u201d.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Jumalan n\u00e4keminen<\/span><\/b><\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n kuvan kautta ihmisest\u00e4 tulee Jumalan sukulainen ja kykenev\u00e4 tuntemaan Jumalan. Gregorios hyv\u00e4ksyy kuuluisan muinaisen perusolettamuksen \u201dkaltaisuuden tuntee kaltaisensa avulla\u201d, kun h\u00e4n korostaa ett\u00e4 sielun Jumalan kaltaisuus on Jumalan luonnon tuntemisemme ehdoton edellytys. T\u00e4m\u00e4 periaate, joka n\u00e4ytteli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 osaa kreikkalaisen filosofian historiassa, oli alkuaan Pythagoraalta per\u00e4isin, sai lopullisen muotoilunsa Empedoklekselta ja siit\u00e4 tuli jokap\u00e4iv\u00e4inen Platonin aikana. Se saavutti erityisen huomattavan aseman uusplatonismin mystiikassa yhteenvetona opista, ett\u00e4 Jumalallinen voidaan tuntea vain Jumalallisella. Gregorios toistaa Platonin s\u00e4\u00e4nn\u00f6n, ett\u00e4 silm\u00e4 kykenee katsomaan valon s\u00e4teit\u00e4, koska valo on osa sen luontoa. Samalla tavoin ihminen voi n\u00e4hd\u00e4 Jumalan, koska h\u00e4ness\u00e4 on jumalallinen tekij\u00e4:<\/span><\/p>\n

Silm\u00e4 iloitsee valon s\u00e4teist\u00e4 valon voimalla, joka sill\u00e4 on itsess\u00e4\u00e4n sen luonnosta johtuen, ett\u00e4 voisi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 sukulaisuuden\u2026Sama edellytys tarvitaan Jumalasta osallistumiseen, ett\u00e4 luonnossa, jonka tulee nauttia Jumalasta, olisi jotakin sille sukulaisuutta H\u00e4neen, josta on tuleva osalliseksi.<\/span><\/p>\n

Siten Jumalan kuva ihmisess\u00e4 tekee h\u00e4net kykenev\u00e4ksi saavuttamaan H\u00e4nest\u00e4 mystinen n\u00e4ky ja korvaa ihmisj\u00e4rjen puutteet ja j\u00e4rjellisen Jumalan tuntemisemme rajoitukset, niin kuin h\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 kuudennessa saarnassaan autuudenlauseista:<\/span><\/p>\n

\u201dJumalallinen Luonto, mit\u00e4 se lieneek\u00e4\u00e4n Itsess\u00e4\u00e4n, ylitt\u00e4\u00e4 jokaisen j\u00e4rjellisen k\u00e4sitteen. Sill\u00e4 kaiken kaikkiaan j\u00e4rkeily tai usko ei voi tavoittaa Sit\u00e4, eik\u00e4 ole l\u00f6ydetty mit\u00e4\u00e4n inhimillist\u00e4 kyky\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4; sill\u00e4 emme voi keksi\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4misen keinoa ei ajateltavissa oleville asioille. Siksi suuri apostoli kutsuu H\u00e4nen teit\u00e4\u00e4n tutkimattomiksi, tarkoittaen t\u00e4ll\u00e4, sit\u00e4, ett\u00e4 tie, joka johtaa Jumalallisen Olemuksen tuntemiseen, on ajatukselle luoksep\u00e4\u00e4sem\u00e4t\u00f6n. Toisin sanoen, kukaan niist\u00e4, jotka ovat k\u00e4yneet l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n ennen meit\u00e4, eiv\u00e4t ole paljastaneet ymm\u00e4rrykselle niin paljoa kuin pilkahduksen, jonka avulla saatettaisiin tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 yl\u00e4puolella tiedon on. Koska sen kaltainen on H\u00e4n, jonka luonto on yl\u00e4puolella jokaisen luonnon, N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ja K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 muulla tavalla. Sellaisen havaitsemisen muodot ovat monet. Sill\u00e4 on mahdollista n\u00e4hd\u00e4 H\u00e4net, joka on tehnyt kaiken viisaudessaan, p\u00e4\u00e4tellen viisauden kautta, joka ilmenee maailmankaikkeudessa. Samalla tavoin kuin taiteessa inhimillinen ty\u00f6, jossa tavallaan j\u00e4rki voi tunnistaa tuotteen tekij\u00e4n, joka on edelt\u00e4nyt sit\u00e4, koska h\u00e4n on j\u00e4tt\u00e4nyt ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 taiteensa leiman. Kuitenkin t\u00e4ss\u00e4 ei ole n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 taiteilijan luonto, vaan ainoastaan h\u00e4nen taiteellinen kykyns\u00e4, jonka h\u00e4n on j\u00e4tt\u00e4nyt leimana tuotteeseensa. Siten katsellessamme luomisj\u00e4rjestyst\u00e4, muodostamme mieless\u00e4mme kuvan, emme olemuksesta vaan H\u00e4nen viisaudestaan, Joka teki kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat viisaasti. Ja jos tarkastelemme oman el\u00e4m\u00e4mme alkusyyt\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n loi ihmisen, ei pakosta, vaan H\u00e4nen hyvyytens\u00e4 vapaasta p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4, sanomme ett\u00e4 olemme mietiskelleet Jumalaa t\u00e4ll\u00e4 tavalla, jolla olemme k\u00e4sitt\u00e4neet H\u00e4nen hyvyytens\u00e4 \u2013 tosin emme nytk\u00e4\u00e4n H\u00e4nen olemustaan, vaan H\u00e4nen hyvyytens\u00e4. Samoin on muidenkin asioiden suhteen, jotka korottavat mielen traskendenttiin hyvyyteen, kaikki n\u00e4m\u00e4 voimme nimet\u00e4 Jumalan k\u00e4sitt\u00e4miseksi, koska jokainen n\u00e4ist\u00e4 taivaallisista mietiskelyist\u00e4 sijoittaa Jumalan n\u00e4kyviimme. Sill\u00e4 voima, puhtaus, muuttumattomuus, vapaus vastakohtaisuuksista \u2013 kaikki n\u00e4m\u00e4 piirt\u00e4v\u00e4t sieluun j\u00e4ljen Jumalallisesta ja transsendentista J\u00e4rjest\u00e4.<\/span><\/p>\n

Mutta Autuudenlauseiden merkitys ei rajoitu yksinomaan t\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 H\u00e4n, joka toimii, voitaisiin tuntea yhdenmukaisuudella H\u00e4nen toimintojensa kautta. Sill\u00e4 ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman viisauskin saattaa tavoittaa jotakin tietoa transsendentista Viisaudesta ja Voimasta maailmankaikkeuden harmonian perusteella \u2026 Ei, luulen ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 suurenmoinen autuus tarjoaa muun neuvon niille, jotka vastaanottavat ja kykenev\u00e4t mietiskelem\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 kaipaavat.<\/span><\/p>\n

Jos ihmisen syd\u00e4n on puhdistettu kaikista el\u00e4imellisist\u00e4 ja hillitt\u00f6mist\u00e4 mieltymyksist\u00e4, se voi n\u00e4hd\u00e4 Jumalallisen Luonnon Kuvan omassa kauneudessaan. Luulen, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 lyhyess\u00e4 ilmaisussa Sana ilmaisee jotakin sellaista viisautta kuin: Teiss\u00e4 ihmisiss\u00e4 on kaipaus mietiskell\u00e4 todellista hyv\u00e4\u00e4. Mutta kuullessanne, ett\u00e4 Jumalallinen Majesteetti on korotettu yl\u00e4puolelle taivaiden, ett\u00e4 H\u00e4nen kunniansa on sanoinkuvaamaton, H\u00e4nen kauneutensa sanomaton, ja H\u00e4nen Luontonsa luoksep\u00e4\u00e4sem\u00e4t\u00f6n, \u00e4lk\u00e4\u00e4 olko ep\u00e4toivoisia kun ette koskaan saa katsella sit\u00e4 mit\u00e4 kaipaatte. Se ei todellakaan ole saavutettavissanne; teill\u00e4 on sisimm\u00e4ss\u00e4nne normi, jonka mukaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Jumalallista. Sill\u00e4 H\u00e4n, joka teki teid\u00e4t, samaan aikaan varustaa teid\u00e4n luontonne t\u00e4ll\u00e4 ihmeellisell\u00e4 luonteenpiirteell\u00e4. Sill\u00e4 Jumala painoi siihen oman luontonsa autuuksien kaltaisuuden, ik\u00e4\u00e4n kuin kaiverruksen muodon vahaan. Mutta paha, joka on vuotanut kaikkialle luontoon nujertaen Jumalallisen Kuvan, on osoittautunut teille hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4ksi t\u00e4m\u00e4n ihmeellisen asian, joka piilee t\u00e4m\u00e4n viheli\u00e4isen pinnan alla. Sen t\u00e4hden jos pesette pois hyv\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 saastan, joka on syd\u00e4mess\u00e4nne kuin laastari, Jumalallinen kauneus on j\u00e4lleen loistava teiss\u00e4.<\/span><\/p>\n

Sill\u00e4 Jumaluus on puhtautta, vapautta himoista ja erottautumista pahasta. Siksi jos n\u00e4m\u00e4 asiat ovat sinussa, Jumala on todella sinussa. Niin ollen, jos ajatuksesi ovat ilman pahan sekoitusta, vapaat himosta, ja vieras tahroille, olet autuas, koska sinulla on kirkas n\u00e4k\u00f6kyky. Kykenet havaitsemaan sen, mik\u00e4 on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 niille, jotka eiv\u00e4t ole puhtaita, koska olet puhdistettu; aineellisen h\u00e4mmennyksen aiheuttama pimeys on poistunut sielusi silmist\u00e4 ja niin n\u00e4et autuaallisen n\u00e4yn s\u00e4teilev\u00e4n\u00e4 syd\u00e4mesi puhtaalla taivaalla.\u201d<\/span><\/p>\n

Edellisest\u00e4 ilmenee, ett\u00e4 Gregorios n\u00e4kee Jumalan mystisess\u00e4 n\u00e4yss\u00e4, joka tapahtuu sielun sis\u00e4ll\u00e4, suurimman mahdollisen tiedon \u00e4\u00e4rimm\u00e4isest\u00e4 kauneudesta, ennakoinnin Autuaallisesta N\u00e4yst\u00e4. H\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 toisessa tapauksessa \u201djumalalliseksi ja raittiiksi juopumukseksi35, jonka kautta ihminen astuu itsens\u00e4 ulkopuolelle. Sellainen ep\u00e4tavallinen armo annetaan vain niille, jotka ovat valmistaneet itsens\u00e4 palautumaan Jumalan alkuper\u00e4ist\u00e4 kuvaa varten ihmisess\u00e4 katharsiksella, puhdistautumalla ja herpaantumattomalla taistelulla synti\u00e4 vastaan. Heid\u00e4n on jatkettava taistelua himoja ja maailman h\u00e4mmennyst\u00e4 vastaan kunnes saavuttavat apatheian tilan.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Mystinen nousu <\/span><\/b><\/span><\/p>\n

Vasta silloin mystinen nousu voi alkaa: \u201dNyt tie, joka johtaa ihmisluonnon takaisin taivaaseen ei ole muuta kuin, ett\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 maailman pahaa taistelemalla; toisaalta pakeneminen pahasta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minusta t\u00e4sm\u00e4lleen samalta kuin Jumalan kaltaisuuden saavuttaminen. Jumalan kaltaiseksi tuleminen tarkoittaa tulemista vanhurskaaksi, pyh\u00e4ksi ja hyv\u00e4ksi sek\u00e4 sen kaltaisten asioiden vertaiseksi. Jos joku, mik\u00e4li on h\u00e4ness\u00e4, selv\u00e4sti osoittaa itsess\u00e4\u00e4n n\u00e4iden hyveiden ominaisuuksia, h\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n siirtyy t\u00e4st\u00e4 maallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 taivaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 v\u00e4limatka Jumalallisen ja inhimillisen ei ole alueellinen, niin ett\u00e4 tarvitsee jonkin mekaanisen laitteen, jolla t\u00e4m\u00e4 raskaasti painotettu maallinen liha voisi siirty\u00e4 ruumiista vapautuneeseen \u00e4lylliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ei, jos hyve on todella vieroitettu pahasta, on yksinomaan ihmisen vapaan tahdon vallassa olla siell\u00e4, minne h\u00e4nen kaipauksensa h\u00e4nt\u00e4 vet\u00e4\u00e4. Koska sen vuoksi hyv\u00e4n valitseminen ei ole mink\u00e4\u00e4n ty\u00f6n seurausta, – sill\u00e4 valittujen asioiden omistaminen on valintatoimenpiteen seurausta \u2013 teid\u00e4t on oikeutettu v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti taivaaseen, koska olette saaneet saaliiksenne Jumalan mieleenne. Nyt kun Saarnaajan kirjan mukaan (5:1) \u201dJumala on taivaassa\u201d ja sin\u00e4 profeetan mukaan (Ps. 72: 28) \u201dkiinnityt Jumalaan\u201d, siit\u00e4 seuraa pakostakin, sinun tulisi olla siell\u00e4, miss\u00e4 Jumala on, koska sin\u00e4 olet yhdistynyt H\u00e4neen. Koska H\u00e4n on k\u00e4skenyt kutsua rukouksessa H\u00e4nt\u00e4 Jumalaksi Is\u00e4ksi, H\u00e4n sanoo, ett\u00e4 sinusta t\u00e4ytyy tulla ei v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 kuin taivaallinen Is\u00e4, Jumalan arvoisella el\u00e4m\u00e4ll\u00e4, kuten H\u00e4n k\u00e4skee toisaalla meit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n viel\u00e4 selvemmin sanoessaan: \u201dOlkaa siis t\u00e4ydellisi\u00e4, niin kuin teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne on t\u00e4ydellinen\u201d (Matt. 5:48)36.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jos vertaa Gregorios Nyssalaista teologina kahteen muuhun kappadokialaiseen, Basileios ja Gregorios Naziansilaiseen, huomaa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti h\u00e4nen ylivertaisuutensa. H\u00e4n muotoili ensimm\u00e4isen elimellisen<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-224","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/224","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=224"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/224\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":802,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/224\/revisions\/802"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=224"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=224"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=224"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}