{"id":220,"date":"2013-04-28T16:32:42","date_gmt":"2013-04-28T16:32:42","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/ortodoksinen-usko\/ortodoksisen-kirkon-usko-ja-opetus\/"},"modified":"2019-11-12T13:59:04","modified_gmt":"2019-11-12T11:59:04","slug":"ortodoksisen-kirkon-usko-ja-opetus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2013\/04\/28\/ortodoksisen-kirkon-usko-ja-opetus\/","title":{"rendered":"Ortodoksisen kirkon usko ja opetus"},"content":{"rendered":"

<\/span><\/span><\/span>
 <\/span>
Johdanto <\/span><\/strong>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tuntea uskonsa perusteet ja sis\u00e4lt\u00f6, jotta voisi el\u00e4\u00e4 Jumalan tahdon mukaisesti ja pelastua. Jumalan tahdon mukaiseksi el\u00e4m\u00e4ksi ja sielun pelastukseksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ensiksikin oikea tieto Jumalasta ja oikea usko H\u00e4neen, sek\u00e4 uskon mukainen el\u00e4m\u00e4, joka ilmenee hyvin\u00e4 tekoina. <\/span>
Usko on ensisijalla. Jumalan sana todistaa t\u00e4st\u00e4:\u201d Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen\u201d (Hepr. 11:6).  Uskon mukainen el\u00e4m\u00e4 ja hyv\u00e4t teot kuuluvat erottamattomasti uskoon. Raamatun mukaan \u201d ilman tekoja usko on hy\u00f6dyt\u00f6n\u201d (Jaak. 2:20). <\/span>
Mit\u00e4 usko sitten on? Apostoli Paavalin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan \u201d usko on sen todellisuutta, mit\u00e4 toivotaan, sen n\u00e4kemist\u00e4, mit\u00e4 ei n\u00e4hd\u00e4.\u201d (Hepr. 11:1). T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa luottamista n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n, ik\u00e4\u00e4n kuin n\u00e4kisi sen; ja siihen, mit\u00e4 toivoo ja odottaa, ik\u00e4\u00e4n kuin se jo olisi l\u00e4sn\u00e4. <\/span>
Tiedon ja uskon ero on siin\u00e4, ett\u00e4 tiedon kohteina ovat n\u00e4kyv\u00e4t ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4t asiat, kun taas uskon kohteina ovat n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t. Tieto perustuu kokemukseen ja kohteen tutkimiseen, mutta usko luottamukseen totuuden antamasta todisteesta. Tieto on sidoksissa ensisijaisesti j\u00e4rkeen, vaikka se voi olla my\u00f6s syd\u00e4men toimintaa. Usko kuuluu suurimmaksi osaksi syd\u00e4men alueeseen, vaikka se suodaankin \u00e4lyn kautta. <\/span>
<\/span>
<\/span><\/span>Usko on tarpeellinen siksi, ett\u00e4 sen p\u00e4\u00e4kohteena on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n Jumala, ja H\u00e4nen viisautensa on salaisuuksiin k\u00e4tkettyn\u00e4. Sen vuoksi suurta osaa siit\u00e4 ei voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 tiedon avulla, mutta kyll\u00e4kin uskolla. Pyh\u00e4 Kyrillos Jerusalemilainen sanoo: \u201dUsko on silm\u00e4, joka valaisee jokaisen ihmisen tietoisuuden. Se antaa ihmiselle tiedon\u201d 1) . Profeetta taas sanoo: \u201dEllette usko, te ette kest\u00e4\u201d (LXX: ette ymm\u00e4rr\u00e4; Jes. 7:9).  <\/span>
Pyh\u00e4 Kyrillos jatkaa: \u201dUsko ei ole suuri asia vain meid\u00e4n keskuudessamme, jotka nimit\u00e4mme itse\u00e4mme kristityiksi, vaan jokainen maailmassa tehty asia, jopa niiden tekem\u00e4t, jotka eiv\u00e4t ole yhteydess\u00e4 Kirkkoon, on tehty uskolla. Maatalous perustuu uskoon, sill\u00e4 ei kukaan, joka ei usko, ett\u00e4 h\u00e4n saa koottua enemm\u00e4n maan hedelmi\u00e4, ryhtyisi maanviljelysty\u00f6h\u00f6n. Merimiehi\u00e4 ohjaa usko, kun he j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4nkohtalonsa v\u00e4h\u00e4isen lankkukasan varaan ja pit\u00e4v\u00e4t parempana ep\u00e4vakaiden vesien kuohuntaa kuin maan vakaampaa elementti\u00e4. He antautuvat ep\u00e4varmojen toiveiden varaan, ja pit\u00e4ytyv\u00e4t ainoastaan uskoon, johon he luottavat enemm\u00e4n kuin ankkureihin\u201d 2) . <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
                                                           <\/span>
1  Kyrill. Jerusal.: Catech. V.   <\/span>
2  Kyrill. Jerusal.: Catech. V<\/span><\/p>\n

 <\/span>
 <\/span>
 <\/span>
 <\/span>
Sis\u00e4llysluettelo <\/span>
Johdanto      <\/span>
 <\/span>
Ortodoksinen usko       <\/span>
 1.1.Usko ja tieto    <\/span>
 1.2.Todellisuuden hahmottamistapoja   <\/span>
 1.3. Jumalan olemassaolon todistamistapoja   <\/span>
 1.4. Jumalan olemassaolon kielt\u00e4minen   <\/span>
2. Jumala-usko      <\/span>
3. Dogmit       <\/span>
4. Dogmien teht\u00e4v\u00e4 ja merkitys     <\/span>
5. Uusien dogmien m\u00e4\u00e4ritteleminen     <\/span>
6. Ortodoksisen kirkon uskonopin esitykset ja tunnustuskirjat   <\/span>
 6.1. Uskonesitykset    <\/span>
     6.2. Tunnustuskirjat     <\/span>
    6.3. Yksitt\u00e4isi\u00e4 tapauksia varten laaditut tunnustukset   <\/span>
7. Jumalallinen ilmoitus      <\/span>
                       7.1. Jumalallisen ilmoituksen piirteit\u00e4    <\/span><\/span><\/span><\/span>
                       7.2. Ilmoittamistapa     <\/span>
                       7.3.Luonnollinen ilmoitus     <\/span>
                       7.4.Yliluonnollinen ilmoitus    <\/span>
8. Traditio eli perim\u00e4tieto     <\/span>
                       8.1. Mit\u00e4 traditio on     <\/span>
                       8.2. Tradition ainekset    <\/span>
9.Pyh\u00e4t kirjoitukset eli Raamattu     <\/span>
10. Raamatun erilliset kirjat    <\/span>
11. Raamattu ortodoksisessa kirkossa    <\/span>
12. Ortodoksinen suhtautuminen Raamatun lukemiseen   <\/span>
13. Usko      <\/span>
                        13.1.Uskontunnustus     <\/span>
14. Usko Jumalaan                                       <\/span>
15.Jumala on Pyh\u00e4 Kolminaisuus     <\/span>
16. Jumala \u2013 kaiken Luoja    <\/span>
17. N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n maailma      <\/span>
                        17.1 Enkelien luominen     <\/span>
                        17.2. Pahat enkelit    <\/span>
18. Maailman luominen     <\/span>
19. Ihmisen luominen      <\/span>
20. Kaitselmus      <\/span>
21. Erilaisia filosofisia k\u00e4sityksi\u00e4 Jumalan olemassaolosta ja    <\/span>
Kaitselmuksesta  <\/span>
22. Jeesus Kristus, Jumalan Poika    
<\/span><\/p>\n

<\/span><\/span><\/span>23. Synti      <\/span>
24. Syntiinlankeemus      <\/span>
25.   Syntiinlankeemuksen seuraukset ihmisess\u00e4 ja maailmassa   <\/span>
26. Inkarnaatio \u2013 Jumalan  ihmiseksi tuleminen     <\/span>
                   26.1. Enkelin ilmoitus Marialle    <\/span>
27. Neitsyt Maria \u2013 Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4     <\/span>
                   27.1. Neitsyt Marian el\u00e4m\u00e4nvaiheet    <\/span>
                   27.2. Ortodoksinen oppi Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4st\u00e4  <\/span>
                   27.3. Ainainen neitseys    <\/span>
                   27.4. Teotokos – Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4    <\/span>
                   27.5. Neitsyt Maria \u2013 Uusi Eeva   <\/span>
                   27.6. Neitsyt Maria Kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4    <\/span>
28. Jeesuksen syntyminen ihmiseksi    <\/span>
29. Jumalihminen        <\/span>
                  29.1. Jeesuksen ihmeteot    <\/span>
30. Ortodoksinen opetus lunastuksesta ja sovituksesta    <\/span>
31.  Jeesuksen Kristuksen k\u00e4rsimys ja kuolema            <\/span>
32. Yl\u00f6snousemus     <\/span>
33. Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastuminen    <\/span>
34. Jeesuksen toinen tulemus     <\/span>
35.Antikristus     <\/span>
36. Pyh\u00e4 Henki      <\/span>
37. Kirkko      <\/span>
                      37.1. N\u00e4kyv\u00e4 Kirkko    <\/span>
<\/span><\/span>37.2. Kirkon ominaisuudet    <\/span>
38. Kirkko on yksi      <\/span>
39. Pyhien esirukoukset      <\/span>
40. Kirkon pyhyys      <\/span>
41. Kirkon katolisuus     <\/span>
42. Kirkko on apostolinen     <\/span>
43.Sakramentit     <\/span>
                      43.1. Sakramenttien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4    <\/span>
                      43.2.Ortodoksisen kirkon sakramentit   <\/span>
                      43.3. El\u00e4m\u00e4n liturginen kierto   <\/span>
44. Kaste       <\/span>
45. Mirhavoitelu     <\/span>
                       45.1. Erilaisia k\u00e4sityksi\u00e4 voitelusta   <\/span>
46. Pyh\u00e4 Ehtoollinen     <\/span>
47. Katumuksen sakramentti    <\/span>
48. Pappeus      <\/span>
49. Avioliitto     <\/span>
50. Sairaanvoitelu     <\/span>
51. Kuolema ja kuolemanj\u00e4lkeinen el\u00e4m\u00e4   <\/span>
52. Kuolleiden yl\u00f6snousemus     <\/span>
53. Tulevan maailman el\u00e4m\u00e4    <\/span>
54. Maailmanloppu ja historian p\u00e4\u00e4t\u00f6s     <\/span>
       54.1. Viimeinen tuomio    <\/span>
       54.2. Armon valtakunnan loppu ja kirkkauden valtakunnan alku <\/span>
<\/span><\/span>
Kirjallisuus      <\/span>
    <\/span>
                                  <\/span>
                               <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
    <\/span>
   <\/span>
1.Ortodoksinen usko <\/span><\/strong>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

1.Usko ja tieto <\/span><\/strong>
Usko on kristillisen el\u00e4m\u00e4n perusta. Jeesuksen el\u00e4m\u00e4nvaiheista ja opetuksista k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 h\u00e4n vaati uskoa itseens\u00e4 ja Jumalaan, Is\u00e4\u00e4n. Samoin h\u00e4n kehotti meit\u00e4 uskomaan evankeliumiin sek\u00e4 Jumalan valtakuntaan.  <\/span>
Uskon my\u00f6t\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja maailmaan tulevat toivo ja rakkaus, kaikkinaiset hyv\u00e4t teot sek\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen voima ja jokainen hyv\u00e4 lahja. T\u00e4m\u00e4 on Kristuksen, apostolien ja Kirkon opetus. <\/span>
Apostoli Paavalin mukaan: \u201d Usko on sen todellisuutta, mit\u00e4 toivotaan, sen n\u00e4kemist\u00e4, mit\u00e4 ei n\u00e4hd\u00e4\u201d. (Hepr. 11:<\/span><\/span><\/span>
Usko voi ilmet\u00e4 luottamuksena johonkin henkil\u00f6\u00f6n tai asiaan, esimerkiksi Jumalaan, Kristukseen tai Pyh\u00e4\u00e4n Kolminaisuuteen. <\/strong><\/span>
<\/span><\/strong><\/p>\n

 <\/span><\/strong><\/p>\n

2.Todellisuuden hahmottamistapoja <\/span><\/strong>
On monenlaisia tapoja hahmottaa todellisuutta. Monella on \u00e4lyllinen asenne, jolloin usko ilmenee tietona ja k\u00e4sityksin\u00e4. Joillakin taas usko ilmenee teoissa, jolloin voidaan puhua moraalisesta asenteesta. Toisilla taas on esteettinen asenne todellisuuteen. Silloin usko syntyy luovuuden ja kauneuden kokemuksista. Jos taas usko perustuu el\u00e4mykseen ja Jumalan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n kokemiseen, on kysymyksess\u00e4 mystinen asenne, usko oivalluksena ja palvontana.  <\/span>
Jumalan olemassaolon todistamiseksi on monia filosofisia malleja. Ne ovat tuttuja filosofian kirjoista.   <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/strong><\/p>\n

3.Jumalan olemassaolon todistamistapoja <\/span><\/strong>
Kausaalisen<\/em> Jumala- todistuksen mukaan ajatellaan, ett\u00e4  tapahtuman aiheuttaa aina joku toinen tapahtuma syyn ja seurauksen lain mukaan. Ensimm\u00e4isen tapahtuman takana t\u00e4ytyy ensimm\u00e4inen syy. Ja tuo ensimm\u00e4inen syy on Jumala. <\/span>
Kosmologinen<\/em> todistusketju p\u00e4\u00e4ttelee, ett\u00e4 olemassa olevat oliot eiv\u00e4t ole olemassa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Olemassaolo on riippuvainen muista asioista. T\u00e4ytyy olla olemassa jokin, joka on riippumaton ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Sellainen on Jumala. <\/span>
Ontologinen<\/em> todistus pohjautuu n\u00e4kemykseen, ett\u00e4 ihmisill\u00e4 on mielikuva t\u00e4ydellisest\u00e4 olennosta. T\u00e4ydelliseen olentoon kuuluu v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olemassaolo. Jumala on t\u00e4ydellinen. Jumala siis on olemassa,<\/span><\/span><\/span>
Teleologinen<\/em> todistelu perustuu tarkoituksenmukaisuuteen. Olemassaolo on tarkoituksenmukaista. T\u00e4ytyy olla olemassa joku, joka on luonut tarkoitukset ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t. Tuo p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien asettaja on Jumala. <\/span>
Moraalinen<\/em> todistus l\u00e4htee siit\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4n ja pahan on oltava ihmisist\u00e4 riippumattomia tosiasioita. Moraalinen j\u00e4rjestys on Jumalan luoma. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

4.Jumalan olemassaolon kielt\u00e4minen <\/span><\/strong>
On my\u00f6s ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t usko Jumalan olemassaoloon. Heid\u00e4n katsomustaan nimitet\u00e4\u00e4n ateismiksi. Nykyajan ateismi ilmenee eri muotoina. <\/span>
Marxilaisen ateismin<\/em> mukaan usko Jumalaan on kurjuuden vuoksi syntynytt\u00e4 ajattelua paremmasta. Se lamaannuttaa ihmisen toimeliaisuutta ja est\u00e4\u00e4 ep\u00e4kohtien korjaamista. Marxilaisen ateismin mukaan \u201duskonto on kansan oopiumia\u201d. <\/span>
Freudilainen ateismi<\/em> v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 usko on ihmisen neuroottista takertumista lapsuuteen. On mahdollista takertua \u201dkaikkivaltiaisiin\u201d vanhempiin ja turvautua heihin. Ihminen projisoi lapsuusajan tunnekokemukset ja samaistaa Jumalaan. <\/span>
Naturalistisen ateismin<\/em> mukaan ei ole mit\u00e4\u00e4n Luojaa, kaitselmusta tai tarkoitusta. Kaikki on syntynyt sattumalta ja etenee luonnonlakien mukaan. Kehitys kulkee elollisessa luonnossa luonnonvalinnan ja mutaatioiden kautta elinkelpoisimpien s\u00e4ilyess\u00e4. <\/span>
Eksintentiaalinen ateism<\/em>i l\u00e4htee suoraan siit\u00e4 toteamuksesta, ettei ole olemassa Jumalaa. Koska ei ole Jumalaa, el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ei ole tarkoitusta. El\u00e4m\u00e4 ilman tarkoitusta on mielet\u00f6nt\u00e4. Ihmisten asettamat tavoitteet ovat perimmilt\u00e4\u00e4n arvottomia. Jonkin arvokkaaksi kokeminen on ihmisen subjektiivinen tietoisuustila. Ihminen on vapaa tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tahansa. H\u00e4net on heitetty olemassaoloon ilman tarkoitusta.<\/span><\/span><\/span>
K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen ateismi<\/em> taas on el\u00e4m\u00e4ntapa tai \u2013 asenne, johon mahdollinen Jumalaan uskominen ei vaikuta. T\u00e4m\u00e4 ateismin muoto suuntautuu yksinomaan aineellisen hyvinvoinnin ja vaurauden hankkimiseen ja sen itsekk\u00e4\u00e4seen k\u00e4ytt\u00e4miseen. <\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
2. Jumala-usko <\/span><\/strong><\/p>\n

Usko voi olla my\u00f6s turvautumista Jumalaan, H\u00e4nen sanaansa, l\u00e4sn\u00e4oloonsa tai lupauksiinsa. <\/span>
Kristitylle kumpikin uskon muoto, sek\u00e4 luottamus ett\u00e4 turvautuminen, ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Tulee uskoa ymm\u00e4rryksell\u00e4, syd\u00e4mell\u00e4, ja sielulla, ja sitten el\u00e4\u00e4 niiden mukaan jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. <\/span>
<\/span><\/span><\/span>
Usko ja j\u00e4rki, uskominen ja tieto ovat kaksi eri asiaa. Kuitenkin ne aina kuuluvat yhteen, eiv\u00e4tk\u00e4 koskaan todellisuudessa ole toistensa vastakohtia tai kokonaan erossa toisistaan. Kukaan ei voi uskoa mihin tahansa, esimerkiksi sellaiseen, josta ei tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Sen, mihin uskoo, tulee olla j\u00e4rjellist\u00e4. Uskon tulee nojautua tietoon, eik\u00e4 usko voi koskaan olla sokeaa uskoa. Itse tietokin perustuu usein uskoon. Tietoa ei voi saavuttaa t\u00e4ydellisen ep\u00e4ilemisen kautta. Itse asiassa melkein kaikki kirjoitettu sana, varsinkin historiaan liittyv\u00e4, vaatii lukijalta uskoa. Uskon kautta henkil\u00f6 voi lopulta saavuttaa oman tiedon ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 jonkin asian. Jotkut asiat taas j\u00e4\u00e4v\u00e4t ep\u00e4selviksi ja merkityksett\u00f6miksi, ellei niit\u00e4 tarkastele uskon valossa. Esimerkiksi surun ja kuoleman ilmi\u00f6t ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 eri tavoin Kristukseen uskova kuin muiden uskontojen edustajat. Usko on aina henkil\u00f6kohtaista. Jokaisen pit\u00e4\u00e4 itse uskoa, kukaan ei voi uskoa toisen puolesta. Silloin kun monet uskovat samoin, muodostuu uskon yhteis\u00f6 ja uskon ykseys. Sellaiseksi Kristus tarkoitti seuraajiensa el\u00e4m\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 kuitenkin persoonallisen uskon tunnustamista. Niinp\u00e4 ortodoksisessa kirkossa uskontunnustus luetaan aina min\u00e4- muodossa. <\/span>
 <\/span>
3. Dogmit <\/span><\/strong><\/p>\n

Ortodoksisen kirkon usko on kiteytetty dogmeiksi. Dogmilla tarkoitetaan kiist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 totuutta, joka on tietty, luja ja muuttumaton ihmisen tahdon p\u00e4\u00e4t\u00f6s. Dogmi on my\u00f6s yleisesti  velvoittava. Raamatussa dogmilla tarkoitetaan my\u00f6s valtiovallan p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, esimerkiksi Dan. 2:13; 3:10; 6:8; Apt. 17:7, samoin keisarin k\u00e4skykirjett\u00e4 ja lakeja, esim. Luuk. 2:1. Apostoli Paavalille dogmi on Jumalan laki, ts. kaikki Mooseksen lain m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset, jotka sitovat kaikkia juutalaisia. Apostolien teoissa dogmi taas ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4, jonka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyv\u00e4ksyneet (kts. Apt. 16:4; 15: 22 -25) <\/span>
Uskon dogmit ovat luonteeltaan teologisia, ja sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t opin Kolmiyhteisest\u00e4 Jumalasta ja H\u00e4nen suhteestaan maailmaan sek\u00e4 j\u00e4rjellisiin, vapaisiin olentoihin, erityisesti <\/span><\/span><\/span>ihmiseen. On kuitenkin huomattava, ett\u00e4 uskon dogmeja eiv\u00e4t ole, vaikkakin ne velvoittavat kaikkia kristittyj\u00e4, esimerkiksi eettiset m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset tai k\u00e4skyt, toimitus- ja kanoniset m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset, eiv\u00e4tk\u00e4 historialliset kertomukset. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4 oppia Jumalasta ja H\u00e4nen suhteestaan maailmaan ja j\u00e4rjellisiin olentoihin. Uskon dogmien lyhyt esitys on nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus. Se alkaa sanalla \u201duskon\u201d. <\/span>
Kaikki kristinuskon dogmit ovat Jumalan ilmoittamia ja ne ovat itse Jumalan sana ihmisille. Dogmit eroavat syntytavaltaan ei- kristillisten uskontojen opeista ja mielipiteist\u00e4 sek\u00e4 filosofisista opeista. Uskon dogmina voi olla ainoastaan Jumalan ilmoitukseen perustuva oppi. Dogmit on annettu aikanaan t\u00e4ydellisin\u00e4 ja kertakaikkisina kirkon tunnustamassa laajuudessa ja merkityksess\u00e4.  <\/span>
Kirkkois\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t dogmeista erilaisia nimityksi\u00e4, kuten \u201dJumalan dogmit\u201d, \u201dJeesuksen Kristuksen dogmit\u201d, \u201devankeliset dogmit\u201d ja \u201dapostoliset dogmit\u201d. <\/span>
Dogmit muodostavat dogman, jolla tarkoitetaan koko Kirkon apostolista ja katolista uskoa, tiet\u00e4myst\u00e4, ylistyst\u00e4 ja palvontaa. Dogma on Kirkon opetuksen ja julistuksen sek\u00e4 jumalanpalvelusten perustana. <\/span>
Dogmit eiv\u00e4t ole h\u00e4kki tai pakkopaita, vaan Jumalan korvaamaton lahja. Sellaisena ne ovat kiitoksen ja ylistyksen aihe. <\/span>
Dogmin kielt\u00e4minen merkitsee irtautumista Kristuksen Kirkosta. <\/span>
Dogmit ovat koko Kirkkoa koskevia ja velvoittavia. Ne ovat ekumeenisen Kirkon tunnustamia totuuksia ja j\u00e4senilleen esitt\u00e4mi\u00e4. Se, mit\u00e4 Kirkko ei tunnusta dogmiksi, ei voi olla dogmi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n yksityiselle Kirkon j\u00e4senelle. Dogmin oleellinen ominaisuus on sen ehdoton todellisuus ja muuttumattomuus. Dogmien tulee olla kristittyjen tietoisuudessa lujana vakaumuksena. Apostoli Paavalin mukaan \u201dKirkko on totuuden pylv\u00e4s ja <\/span><\/span><\/span>perustus\u201d (1.Tim.3:15). Kirkon \u00e4\u00e4ni antaa uskonvakaumuksellemme lujuuden. Ilman Kirkkoa ihminen on persoonallisten mielipiteiden ja arvelujen varassa. <\/span>
Dogmit velvoittavat kaikkia Kirkon j\u00e4seni\u00e4. Jokaisen on tunnustettava ne niiden oikeassa merkityksess\u00e4. Niiden v\u00e4h\u00e4isinkin muuttaminen on kielletty. <\/span>
Yhteenvetona dogmeista voidaan sanoa, ett\u00e4 ne ovat Jumalan ilmoittamia totuuksia, sotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t opin Kolmiyhteisest\u00e4 Jumalasta ja H\u00e4nen suhteestaan maailmaan ja erityisesti ihmiseen.  <\/span>
T\u00e4m\u00e4n opin ortodoksinen kirkko s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4, m\u00e4\u00e4rittelee tarkoin ja esitt\u00e4\u00e4 j\u00e4senilleen vastustamattomana, muuttumattomana ja kaikkia uskovia velvoittavana. <\/span>
Ortodoksisen kristillisen opin j\u00e4rjestelm\u00e4llist\u00e4 esityst\u00e4 Kolmiyhteisest\u00e4 Jumalasta, H\u00e4nen ominaisuuksistaan ja toiminnastaan suhteessaan maailmaan ja varsinkin ihmiseen, nimitet\u00e4\u00e4n ortodoksiseksi dogmatiikaksi. <\/span>
 <\/span>
4. Dogmien teht\u00e4v\u00e4 ja merkitys <\/span><\/strong><\/p>\n

Uskoa koskevat dogmit sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t opin Jumalasta, opin ihmisen pelastuksesta sek\u00e4 ilmaisevat ja m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t kristinuskon olemuksen. Apostolien opetus kasteesta ja pelastuksesta perustuvat Kristuksen kehotukseen. \u201dIlman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen.\u201d (Hepr. 11: 6) Marttyyrit ja uskonsa tunnustaneet ovat todistaneet omalla verell\u00e4\u00e4n dogmien t\u00e4rkeyden. <\/span>
Dogmien merkitys on siin\u00e4, ett\u00e4 ne tyydytt\u00e4v\u00e4t ihmisj\u00e4rjen vaatimuksia antamalla vastauksen kaikkein syvimpiin peruskysymyksiin. Ne vaikuttavat ihmisen koko el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja toimintaan, varsinkin uskonnollis-siveelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Uskonnollinen maailmankatsomus vaikuttaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4sti sek\u00e4 yksil\u00f6iss\u00e4 ett\u00e4 kansoissa. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa  <\/span><\/span><\/span>kristinuskolla on huomattavasti suurempi vaikutus kuin muilla uskonnoilla, ja se vaikuttaa filosofiaan, tieteisiin, taiteisiin, runouteen, kansainv\u00e4lisiin suhteisiin jne. Kristittyjen hengellis-uskonnollinen el\u00e4m\u00e4 suuntautuu ja muovautuu niiden perusteella. <\/span>
Edellisen perusteella on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 dogmit eiv\u00e4t ole vain ihmisajatuksia, vaan l\u00e4ht\u00f6isin Jumalasta. Apostoleilta periytynein\u00e4 ne siirtyv\u00e4t muuttumattomina sukupolvelta toiselle. <\/span>
Dogma koskee koko Kristuksen Ruumista, katolista, ekumeenista Kirkkoa. Se on siis katolinen, ja se merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 kiinni siit\u00e4, mik\u00e4 on uskottu kaikkialla, aina, ja jonka kaikki uskovat. On seurattava katolisuutta (yleisyytt\u00e4), mik\u00e4 tarkoittaa yht\u00e4 uskoa. On seurattava muinaisuutta (=yht\u00e4 tulkintaa) sek\u00e4 yksimielisyytt\u00e4 (=yht\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4). <\/span>
Kirkko ei ole viime k\u00e4dess\u00e4 dogman tekij\u00e4, vaan sen varjelija. Kirkko ei ole mestari, vaan Mestarin seuraaja ja oppilas. <\/span>
Kirkon teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on siirt\u00e4\u00e4 dogma muuttumattomana uusille sukupolville. On kuitenkin huomattava, ett\u00e4 dogma on kyll\u00e4 muuttumaton, mutta sen ymm\u00e4rt\u00e4minen saattaa muuttua eri aikakausina. <\/span>
 <\/span>
5. Uusien dogmien m\u00e4\u00e4ritteleminen <\/span><\/strong><\/p>\n

Ortodoksisen kirkon k\u00e4sitys on, ett\u00e4 dogmin voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 vain ekumeeninen kirkolliskokous. Roomalaiskatoliset ovat k\u00e4sitt\u00e4neet asian niin, ett\u00e4 dogmin voivat m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ekumeeniset kirkolliskokoukset, yleiset konsiilit sek\u00e4 paavi. Reformoidun k\u00e4sityksen mukaan dogmaa on vain se,  joka nousee Jumalan sanasta. Tunnuskirjojen perusosana on kolme katolista eli ekumeenista tunnustusta, nimitt\u00e4in apostolinen tunnustus, nikealais-konstantinopolilainen tunnustus ja Atanasioksen tunnustus. <\/span><\/span><\/span>Mist\u00e4 tahansa asiasta ei voi m\u00e4\u00e4r\u00e4t  dogmia. Dogmiksi voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 vain sen, mink\u00e4 koko kristikunta on aina ja kaikkialla uskonut. <\/span>
Dogmeja eiv\u00e4t ole yksityisten opettajien satunnaiset opetukset tai teologisesti muotoutuneet mielipiteet. <\/span>
 <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>6. Ortodoksisen kirkon uskonopin esitykset ja tunnustuskirjat <\/span><\/strong><\/p>\n

Uskonopin esityksill\u00e4 ja tunnuskirjoilla on tarkoitus suojella uskovia harhaopeista uskonasioissa. Ne sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t uskon ja uskontunnustusten muodon, ja siten koko kristinuskon totuuden. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

1. Uskonesitykset <\/span><\/strong>
Uskonesitykset ovat per\u00e4isin vanhalta ekumeeniselta Kirkolta. Niist\u00e4 t\u00e4rkeimpi\u00e4 ovat Nikean uskontunnustus vuodelta 325 sek\u00e4 Konstantinopolin uskontunnustus, jota my\u00f6s  <\/span><\/span><\/span>on sanottu 150 kirkkois\u00e4n tunnustukseksi. N\u00e4m\u00e4 yhdistettyn\u00e4 muodostavat nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen. <\/span>
Nikean kokouksessa vuonna 325 oli koolla 318 is\u00e4\u00e4. Kokouksessa k\u00e4siteltiin kysymyst\u00e4 Pojan yksiolennollisuudesta is\u00e4n kanssa. Vuoden 381 Konstantinopolin kirkolliskokous vahvisti edellisen sek\u00e4 lis\u00e4si uskontunnustukseen opin Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4, Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta sek\u00e4 muut kasteeseen vaadittavat opinkappaleet. <\/span>
Uskonesityksiin kuuluvat my\u00f6s my\u00f6hempien yleisten kirkolliskokousten dogmaattiset m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t, muiden muassa dogmi Jeesuksen kahdesta luonnosta (4. kirkolliskokous), dogmi Jeesuksen kahdesta tahdosta ja toiminnasta (6. kirkolliskokous 680- 1) sek\u00e4 kaikki yleisten kirkolliskokousten p\u00e4\u00e4t\u00f6kset koskien kristillist\u00e4 oppia. <\/span>
Lis\u00e4ksi viel\u00e4 uskonesityksiin kuuluvat pyhien apostolien, pyhien kirkkoisien ja yhdeks\u00e4n paikallisen kirkolliskokouksen s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin sis\u00e4ltyv\u00e4t dogmaattiset opit. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Paikalliset kirkolliskokoukset pidettiin seuraavasti: <\/span>
1. Ankyra 314 <\/span>
2. Neokesraea 314-319 <\/span>
3. Gangra 361-370 <\/span>
4. Antiokia 341 <\/span>
5. Laodikea 363- 4 <\/span>
6. Sardikia 347 <\/span>
7. Karthago 419 <\/span>
8. Konstantinopoli 394 <\/span>
<\/span><\/span>9. Karthago       n.v. 256 <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Edell\u00e4 mainittujen kokousten opit tarkastettiin ja hyv\u00e4ksyttiin 6. ja 7. ekumeenisessa kirkolliskokouksessa.  <\/span>
Lis\u00e4ksi uskonesityksiin kuuluvat kahden Konstantinopolin kirkolliskokouksen opit: ns. \u201dKaksinkertaisessa kokous\u201d patriarkka Fotioksen aikana vuonna 861, sek\u00e4 pyh\u00e4n Sofian kirkon kirkolliskokous 879 \u2013 880. <\/span>
Samoin uskonesityksiin lasketaan \u201dpyh\u00e4n Gregorios Thaumaturgin tunnustus\u201d (3. vs.). H\u00e4n oli Neokesarean piispa ja kirjoitti erityisesti Jumalan ilmoituksesta. Tunnustus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 opin Pyh\u00e4n Kolminaisuuden persoonista.  Tunnustus hyv\u00e4ksyttiin 6. yleisess\u00e4 kirkolliskokouksessa. <\/span>
Viel\u00e4 uskonesityksiin kuuluu Atanasioksen tunnustus (\u201dQuicunque\u201d),  joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 opin Jumalan kolmen persoonan  eri\u00e4vyydest\u00e4 ja yksiolennollisuudesta, sek\u00e4 opin Jeesuksen kahden luonnon yhtymisen   laadusta. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

2.Tunnustuskirjat <\/span><\/strong>
Ortodoksisen kirkon tunnustuskirjoja ovat: <\/span>
1. \u201dKatolisen ja apostolisen it\u00e4maisen kirkon oikeauskoinen uskontunnustus\u201d. Sen laatija on Kiovan metropoliitta Pietari Mogila. Uskontunnustus hyv\u00e4ksyttiin vuonna 1640 Kiovan ja vuonna 1643 Jassyn kirkolliskokouksissa. Tunnustus oli tarkoitettu Ven\u00e4j\u00e4n kirkon noudatettavaksi. Patriarkka Joakim hyv\u00e4ksyi sen vuonna 1685 ja vuonna 1696 my\u00f6s patriarkka Adrian. My\u00f6s yleisven\u00e4l\u00e4inen synodi on sen hyv\u00e4ksynyt. Tunnustus oli laaditti ortodoksisuuden suojelemiseksi roomalaiskatolisten mielipiteit\u00e4 vastaan. <\/span>
2. \u201dIt\u00e4maisen kirkon ortodoksinen uskontunnustus\u201d, jonka laati Jerusalemin patriarkka Dositeos. Tunnustus tarkastettiin Jerusalemin kirkolliskokouksessa vuonna 1672, ja se  <\/span><\/span><\/span>hyv\u00e4ksyttiin vuonna 1723 oikean uskon esityksen\u00e4 Ison-Britannian  kristityille. Ven\u00e4j\u00e4n synodi hyv\u00e4ksyi sen vuonna 1838 nimell\u00e4 \u201dOikeauskoisen katolisen kirkon patriarkkain kirje ortodoksisesta uskosta. Luonteeltaan se on poleeminen protestantteja vastan. <\/span>
3. \u201dMoskovan metropoliitan Filaretin ortodoksinen lavea katekismus\u201d. Sill\u00e4 on tunnustuksellista merkityst\u00e4 vain Ven\u00e4j\u00e4n kirkossa. <\/span>
 <\/span>
3.Yksitt\u00e4isi\u00e4 tapauksia varten laaditut tunnustukset <\/span><\/strong>
N\u00e4m\u00e4 tunnustukset ovat laaditut k\u00e4ytett\u00e4viksi tietynlaisissa tilanteissa. <\/span>
1.\u201dPiispan tunnustus ja lupaus\u201d. K\u00e4ytet\u00e4\u00e4n piispan vihkimyksess\u00e4. <\/span>
2. \u201dDogmaattiset kysymykset\u201d.  K\u00e4ytet\u00e4\u00e4n juutalaisuudesta ja islamista ortodoksisuuteen k\u00e4\u00e4ntyville. <\/span>
3.\u201dUskontunnustus muista kirkkokunnista ortodoksisuuteen k\u00e4\u00e4ntyville\u201d. <\/span>
4. \u201dKirkon yhteydest\u00e4 erottamisen kaava\u201d. Sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaksi kappaletta. <\/span>
 <\/span><\/span> <\/span><\/span>
7.Jumalallinen ilmoitus <\/span><\/strong><\/p>\n

Ortodoksinen usko perustuu jumalalliseen ilmoitukseen. Sill\u00e4 tarkoitetaan kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 Jumala itse on ilmoittanut ihmisille, jotta he voisivat oikein ja pelastavaisesti uskoa H\u00e4neen ja kunnioittaa H\u00e4nt\u00e4 arvokkaasti. Jumala on antanut t\u00e4m\u00e4n ilmoituksen kaikille, koska se on kaikille yht\u00e4 lailla tarpeellinen. Se kykenee antamaan pelastuksen kaikille. Mutta koska kaikki ihmiset eiv\u00e4t pysty ottamaan vastaan ilmoitusta suoraan Jumalalta sielun ja ruumiin heikkoudesta ja ep\u00e4puhtaudesta johtuen, H\u00e4n on asettanut palvelukseensa erityisi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4 H\u00e4nen ilmoituksensa sanansaattajiksi, j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen kaikille niille, jotka haluavat sen vastaanottaa.  <\/span>
 <\/span>
1.Jumalallisen ilmoituksen piirteit\u00e4 <\/span><\/strong><\/p>\n

<\/span><\/span>
Jumalallisen ilmoituksen tuntomerkit ovat sis\u00e4isi\u00e4, ulkoisia tai erityisi\u00e4. Sis\u00e4isi\u00e4 piirteit\u00e4 ovat ilmoituksen sis\u00e4lt\u00f6 sek\u00e4 puhtaus ja pyhyys.  <\/span>
Mit\u00e4 tulee sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n, ihmisj\u00e4rki ei ole voinut sit\u00e4 keksi\u00e4. Siit\u00e4 t\u00e4ytyy l\u00f6yty\u00e4 vastaukset kaikkiin ajattelun ja ihmisel\u00e4m\u00e4n kysymyksiin. Sis\u00e4ll\u00f6n on oltava uskonnollis-siveelliselt\u00e4 kannalta mahdollisimman t\u00e4ydellinen. Lis\u00e4ksi ilmoituksen sis\u00e4lt\u00e4mien totuuksien on oltava ikuisia, eik\u00e4 vain johonkin tiettyyn aikaan rajoittuvia. Ja viel\u00e4: totuudet eiv\u00e4t saa olla ristiriidassa kesken\u00e4\u00e4n. <\/span>
Ilmoituksen puhtauden ja pyhyyden kannalta sen on t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 inhimillisen j\u00e4rjen korkeimmatkin vaatimukset sek\u00e4 tyydytett\u00e4v\u00e4 hengen siveelliset vaatimukset. Ilmoituksen on julistettava korkeimpia ja t\u00e4ydellisimpi\u00e4 siveellisi\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4. Totuuksien kesken tulee vallita sopusointuinen yhteys ja harmonia, ja niiden on muodostettava kokonaisuus. <\/span>
Ulkonaisilla eli luonnollisilla ilmoituksen piirteill\u00e4 tarkoitetaan olosuhteita, jotka liittyv\u00e4t ilmoitukseen. T\u00e4m\u00e4 koskee erityisesti ilmoituksen julistajien persoonallista ja siveellist\u00e4 luonnetta, heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 laatua sek\u00e4 keinoja, joita he k\u00e4yttiv\u00e4t sanomansa levitt\u00e4miseen. Julistajan tule antaa koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 teht\u00e4v\u00e4lleen ilman sivutarkoituksia. Heid\u00e4n tulee levitt\u00e4\u00e4 ilmoitettua totuutta julkisesti ja pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4. <\/span>
Jumalallinen ilmoitus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikki ne totuudet, jotka Jumala on ilmoittanut ihmisille, jotta he voisivat uskoa oikein ja pelastua. <\/span>
Jumalan ilmoituksen yliluonnollisia piirteit\u00e4 ovat esimerkiksi ihmeteot, tunnusteot ja -merkit sek\u00e4 ennustukset. (Matt.12:38; Joh.6:30) <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

2.Ilmoittamistapa <\/span><\/strong>
<\/span><\/span>
Jumala ilmoitti tahtonsa monella tapaa ja monin keinoin. Toisinaan Jumala ilmestyi ihmisen hahmossa ja keskusteli ihmisten kanssa (1. Moos. 18:1; 1. Moos. 32: 24 -30). Joskus h\u00e4n ilmoitti tahtonsa enkelin v\u00e4lityksell\u00e4 (1. Moos. 22:10 -11) tai ilmestyi unessa (1. Moos. 28: 12 -15). H\u00e4n saattoi ilmesty\u00e4 my\u00f6s luonnon ilmi\u00f6iss\u00e4 (2.Moos. 3: 2-4) tai vertauskuvallisissa n\u00e4yiss\u00e4 (Jes. 6.luku; Hes. 1. luku; Dan.10.luku) <\/span>
Ilmoitusta on kahdenlaista, nimitt\u00e4in luonnollinen ja yliluonnollinen ilmoitus. <\/span>
 <\/span><\/span>
3.Luonnollinen ilmoitus <\/span><\/strong>
Luonnollista ilmoitusta on kaikki se, mit\u00e4 Jumala on ilmoittanut itsest\u00e4\u00e4n, ominaisuuksistaan ja toiminnastaan. Luonnollinen ilmoitus ilmenee ulkonaisessa, n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 luonnossa, ihmissielun ominaisuuksissa ja ihmisluonnossa, sek\u00e4 ihmiskunnan historiallisissa vaiheissa. N\u00e4kyv\u00e4inen luonto on kuin avoin Raamattu, t\u00e4ytyy vain osata lukea sit\u00e4. Ihmissielun rakenne, sen suuri voima, taipumus rajattomaan olemiseen ja pyrkimys ihanteisiin, ovat Jumalan kuvaa ihmisess\u00e4. Jumalan viisaus ohjaa yksityisten ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kansojen vaiheita tiettyyn p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n (Apt. 17: 26 -27) <\/span>
Apostoli Paavali sanoo kirjeess\u00e4\u00e4n roomalaisille: \u201d H\u00e4nen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ominaisuutensa, h\u00e4nen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ja havaittavissa h\u00e4nen teoissaan\u201d (Room. 1:20). <\/span>
Pakanallisilla viisaillakin, esimerkiksi Sokrateella oli luonnollisin keinoin saatua, totuudellista tietoa Jumalasta. Kuitenkin on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 ajatuksen kautta saavutettu tieto on luonteeltaan abstraktia ja puutteellista. Ihmisj\u00e4rjelle on ominaista tehd\u00e4 virheit\u00e4 ja erehdyksi\u00e4. Lis\u00e4ksi j\u00e4rjen kautta saatu tieto on h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isemp\u00e4\u00e4 verrattuna v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n tietoon. <\/span>
 <\/span><\/span>
4.Yliluonnollinen ilmoitus <\/span><\/strong>
Yliluonnollinen ilmoitus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ne totuudet, jotka ylitt\u00e4v\u00e4t ihmisen  ymm\u00e4rryksen. T\u00e4llaisia ovat esimerkiksi Pyh\u00e4n Kolminaisuuden salaisuus, maailman luominen, ihmiskunnan lunastaminen ja pyhitt\u00e4minen sek\u00e4 maailman ja ihmiskunnan lopullinen kohtalo. <\/span>
Jumalallisen ilmoituksen sanansaattajat Aadam, Nooa, Aabraham, Mooses ja muut profeetat vastaanottivat ja saarnasivat jumalallisen ilmoituksen alkuvaiheissa. Mutta lihaksitullut, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, Herramme Jeesus Kristus toi ilmoituksen maailmalle runsaudessaan ja t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n, ja se levisi kaikkialle maailmaan H\u00e4nen opetuslastensa ja apostoliensa v\u00e4lityksell\u00e4. <\/span>
Apostoli Paavali sanoo heprealaiskirjeens\u00e4 alussa: \u201d Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta n\u00e4in\u00e4 viimeisin\u00e4 aikoina h\u00e4n on puhunut meille Pojassaan, jonka h\u00e4n on pannut kaiken perilliseksi ja jonka v\u00e4lityksell\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s on luonut maailman\u201d (Hepr. 1: 1-2). <\/span>
Sama apostoli kirjoitti seuraavasti korinttilaisille: \u201d Me julistamme Jumalan salaista, k\u00e4tketty\u00e4 viisautta, jonka h\u00e4n jo ennen aikojen alkua on m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt meid\u00e4n kirkkaudeksemme. Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengell\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Henki tutkii kaiken, my\u00f6s Jumalan syvimm\u00e4t salaisuudet.\u201d (1. Kor.2: 7, 10) <\/span>
Evankelista Johannes kirjoittaa evankeliumissaan: \u201dJumalaa ei kukaan ole koskaan n\u00e4hnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Is\u00e4n vierell\u00e4, on opettanut meid\u00e4t tuntemaan h\u00e4net.\u201d(Joh. 1:18) <\/span>
Jeesus itse sanoo: ”Kaiken on Is\u00e4ni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Is\u00e4 eik\u00e4 Is\u00e4\u00e4 kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo h\u00e4net ilmoittaa.\u201d (Matt.11:27) <\/span>
<\/span><\/span>
Ilman erityist\u00e4 ilmoitustakin ihminen voi saada jotakin tietoa Jumalasta mietiskelem\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4 asioita, jotka H\u00e4n on luonut. Mutta t\u00e4m\u00e4 tieto on vajavaista ja ep\u00e4t\u00e4ydellist\u00e4, joka voi auttaa vain uskoon valmistajana, tai olla apuna johtamassa kohti tietoa, jonka Jumala on antanut ilmoituksessaan. <\/span>
\u201dH\u00e4nen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ominaisuutensa, h\u00e4nen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ja havaittavissa h\u00e4nen teoissaan. Sen vuoksi he eiv\u00e4t voi puolustautua.\u201d (Room. 1:20) <\/span>
\u201dYhdest\u00e4 ihmisest\u00e4 h\u00e4n on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, h\u00e4n on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt niille m\u00e4\u00e4r\u00e4ajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisiv\u00e4t Jumalaa ja kenties hapuillen l\u00f6yt\u00e4isiv\u00e4t h\u00e4net. ”Jumala ei kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n ole kaukana yhdest\u00e4k\u00e4\u00e4n meist\u00e4: h\u00e4ness\u00e4 me el\u00e4mme, liikumme ja olemme.\u201d(Apt. 17: 26 – 28) <\/span>
\u201dUskoa Jumalaan edelt\u00e4\u00e4 ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on. T\u00e4m\u00e4n ajatuksen saamme seikoista, jotka ovat luodut. Tutkimalla tarkoin maailman luomista havaitsemme, ett\u00e4 Jumala on kaikkiviisas, kaikkivoimallinen ja hyv\u00e4. Havaitsemme my\u00f6s kaikki H\u00e4nen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ominaisuutensa. N\u00e4iden avulla p\u00e4\u00e4dymme tietoon siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on Korkein Majesteetti. Ymm\u00e4rretty\u00e4mme, ett\u00e4 Jumala on koko maailman Luoja, ja me olemme osa maailmaa, siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 Jumala on my\u00f6s meid\u00e4n Luojamme. T\u00e4st\u00e4 tiedosta on seurauksena usko, ja uskosta palvonta\u201d (Basileios  Suuri: Epist. 232) <\/span>
 <\/span>
8. Traditio eli perim\u00e4tieto <\/span><\/strong>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Traditio ortodoksisen uskon alkul\u00e4hteen\u00e4 <\/span><\/strong>
Ortodoksisen kirkon ominaispiirteit\u00e4 voi lyhyesti kuvata seuraavasti.  Kirkko on muuttumaton ja j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4t\u00f6n uskollisuudessaan menneisyydelle ja sill\u00e4 on tietoinen, el\u00e4v\u00e4 yhteys alkukirkkoon. Id\u00e4n patriarkat ovat antaneet aikoinaan julkilausuman: ”Me s\u00e4ilyt\u00e4mme opin Jumalasta turmeltumattomana ja pid\u00e4mme sen tahrattomana ja kaventamattomana, kuninkaallisena aarteena ja kalliina muistomerkkin\u00e4, lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siihen mit\u00e4\u00e4n tai ottamatta siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pois.” T\u00e4m\u00e4n el\u00e4v\u00e4n jatkuvuuden ajatus esitet\u00e4\u00e4n ortodokseille lyhyesti yhdess\u00e4 sanassa traditio <\/span>
Jumalallinen ilmoitus levisi maailmaan ja s\u00e4ilyi Kirkossa kahta tiet\u00e4: pyh\u00e4n tradition ja pyhien kirjoitusten kautta. <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span>Pyh\u00e4 traditio tarkoittaa uskon oppia, Jumalan lakia, sakramentteja, ja pyhi\u00e4 toimituksia, jotka siirtyiv\u00e4t j\u00e4lkimaailmalle todellisten uskovien ja Jumalaa palvelevien v\u00e4lityksell\u00e4, muiden sanojen ja esimerkin kautta, sukupolvesta sukupolveen. N\u00e4in traditio on Jumalan kansan jatkuvaa el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kaikki todelliset uskovat, joita yhdist\u00e4\u00e4 uskon pyh\u00e4 perinne, muodostavat yhteisesti ja per\u00e4tysten, Jumalan tahdosta Kirkon. Kirkko on pyh\u00e4n tradition varma s\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4. Tai niin kuin pyh\u00e4 Paavali sen ilmaisee: \u201d El\u00e4v\u00e4n Jumalan seurakunta, joka on totuuden pylv\u00e4s ja perustus\u201d. (1.Tim. 3:15) <\/span>
Pyh\u00e4 Irenaeus kirjoittaa: \u201dMeid\u00e4n ei tarvitse etsi\u00e4 muiden joukosta totuutta, jonka voimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Kirkosta. Sill\u00e4 Kirkkoon, ik\u00e4\u00e4n kuin rikkaaseen aarreaittaan apostolit kokosivat t\u00e4yteydess\u00e4\u00e4n kaiken, mik\u00e4 on yhteydess\u00e4 totuuteen, niin ett\u00e4 kuka tahansa etsij\u00e4 voisi siit\u00e4 saada el\u00e4m\u00e4n ravinnon. Kirkko on el\u00e4m\u00e4n ovi\u201d( Irenaeus: Adv, Haeres. I 3 c 4.) . <\/span>
Vanhan liiton traditiolla tarkoitetaan Raamatun VT:n ja Israelin kansan el\u00e4m\u00e4\u00e4 Kristukseen saakka. T\u00e4m\u00e4 traditio toteutuu, saatetaan p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen ja huipentuu Messiaan aikana ja kristillisess\u00e4 Kirkossa. <\/span>
Uuden Testamentin traditiolla tarkoitetaan kristillist\u00e4 perinnett\u00e4, apostolista perinnett\u00e4, ts. Kirkon traditiota. Tradition keskeisin kirjallinen osa ovat Raamatun UT:n kirjoitukset: evankeliumit sek\u00e4 apostoliset kirjoitukset. Kristillinen traditio on periytynyt kansakunnalta toiselle sek\u00e4 paikasta toiseen. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

1.Mit\u00e4 traditio on <\/span><\/strong>
Ei -ortodokseja saattaa oudoksuttaa se, ett\u00e4 ortodoksisessa kirkossa on paljon vanhaa. Se koetaan joskus antiikkiseksi, silminn\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 on muuttumattomuus. Lapset kastetaan edelleen kolme kertaa upottamalla kuten alkukirkossakin. Yh\u00e4 edelleen syli<\/span><\/span><\/span><\/span>vauvoja tuodaan Herran Pyh\u00e4lle Ehtoolliselle ja uskontunnustus luetaan yh\u00e4 ilman mink\u00e4\u00e4nlaisia muutoksia ja lis\u00e4yksi\u00e4, sellaisena kuin se muodostui vuosien 325 ja 381 kirkolliskokouksissa Nikeassa ja Konstantinopolissa. <\/span>
Sana Traditio tarkoittaa sit\u00e4, mik\u00e4 luovutetaan, annetaan eteenp\u00e4in. N\u00e4in ollen traditiota on kaikki se, mik\u00e4 kulkee eteenp\u00e4in, ja kaikki mit\u00e4 annetaan toisille Kirkon v\u00e4lityksell\u00e4 Kristuksesta ja apostoleista alkaen nykyp\u00e4iviin asti, ja viel\u00e4 tuleviin sukupolviinkin.  Traditio ei ole vain kirjoitettua sanaa, vaan Kirkon el\u00e4m\u00e4 ja kokemus kokonaisuudessaan. Se on Kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen innoittamana ja ohjaamana.  Kuitenkaan kaikki kirkollinen ei kuulu pyh\u00e4\u00e4 traditioon. Jotkut asiat kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ovat vain ajallisia ja v\u00e4liaikaisia, vain ihmisten tapoja ja perinteit\u00e4, ilman ikuista ja pysyv\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 erottaa maalliset, ihmisten luomat perinteet ja aito, pyh\u00e4 perim\u00e4tieto. Kirkon piiriss\u00e4 on my\u00f6s asioita, jotka eiv\u00e4t kuulu pyh\u00e4\u00e4n traditioon eiv\u00e4tk\u00e4 Kirkon my\u00f6nteisiin, inhimillisiin perinteisiin. Ne tulevat Kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n syntisest\u00e4 ja langenneesta maailmasta. Traditio ei hyv\u00e4ksy n\u00e4it\u00e4 Kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n soluttautuneita hairahduksia ja erehdyksi\u00e4. Voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tradition el\u00e4m\u00e4n jatkuvuuden ideaksi. <\/span>
Johannes Damaskolainen (k.749) on sanonut traditiosta: \u201dMe emme muuta ikuisia rajoja, jotka meid\u00e4n is\u00e4mme ovat asettaneet, vaan s\u00e4ilyt\u00e4mme tradition sellaisena kuin olemme sen saaneet\u201d.  <\/span>
”Traditio on Pyh\u00e4n Hengen toimintaa Kirkossa”, ilmaisee asian V. Lossky, arvostettu ortodoksiteologi. Kristillinen traditio on se usko, jonka Jeesus Kristus antoi apostoleille ja joka apostolien ajoista l\u00e4htien on siirtynyt sukupolvelta toiselle kirkossa. Traditio tarkoittaa Raamattua, uskontunnustusta, ekumeenisten kirkolliskokousten s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4 ja isien kirjoituksia, kanoneja, jumalanpalveluskirjoja, pyhi\u00e4 ikoneja – itse asiassa koko oppij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, kirkkohallintoa, jumalanpalvelusta ja sit\u00e4 taidetta, joka on liittynyt ortodoksiseen kirkkoon kautta aikojen. <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span>Georges Florovsky on ilmaissut ajatuksen el\u00e4v\u00e4st\u00e4 traditiosta seuraavasti: ” Traditio on Pyh\u00e4n Hengen todistus, Hengen lakkaamaton ilmestys ja hyv\u00e4n sanoman saarna… Hyv\u00e4ksy\u00e4ksemme ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4ksemme tradition meid\u00e4n on elett\u00e4v\u00e4 kirkon sis\u00e4ll\u00e4, oltava tietoisia Jumalan armon l\u00e4sn\u00e4olosta kirkossa ja tunnettava Pyh\u00e4n Hengen el\u00e4m\u00e4 siin\u00e4… Traditio ei ole vain suojeleva ja vanhoillinen, vaan ensisijassa kasvun ja uudestisyntymisen alkul\u00e4hde… Traditio on hengen muuttumattomuutta eik\u00e4 ainoastaan sanojen.” <\/span>
Traditio on Hengen todistus. Kristus sanoi: ”Kun totuuden Henki tulee, H\u00e4n johtaa teid\u00e4t tuntemaan koko totuuden”. (Joh. 16: 13) ”Se on jumalallinen lupaus, joka muodostaa perustan ortodoksiselle uskollisuudelle traditiota kohtaa\u2026” ”Nykyajan ortodoksikristitty kokee itsens\u00e4 menneisyydest\u00e4 saadun suuren perinn\u00f6n suojelijaksi ja perij\u00e4ksi, ja h\u00e4n uskoo, ett\u00e4 h\u00e4nen velvollisuutensa on j\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 perint\u00f6 muuttumattomana tuleville sukupolville.” (Piispa Kallistos) <\/span>
 <\/span>
2.Tradition ainekset <\/span><\/strong>
Traditioon sis\u00e4ltyv\u00e4t Raamattu, kirkon liturginen ja rukousel\u00e4m\u00e4, Kirkon opilliset p\u00e4\u00e4t\u00f6kset, Kirkon hyv\u00e4ksymien kirkolliskokousten p\u00e4\u00e4t\u00f6kset ja lausunnot, kirkkoisien kirjoitukset, pyhien el\u00e4m\u00e4kerrat, kanonit, ikonografinen perinne sek\u00e4 luovan taideilmaisun muodot, esimerkiksi musiikki ja arkkitehtuuri. <\/span>
Kirjallisen tradition muodostavat Raamattu, vanhimmat uskontunnustukset, apostolien s\u00e4\u00e4nn\u00f6t, yleisten ja paikallisten kirkolliskokousten p\u00e4\u00e4t\u00f6kset ja lausunnot, vanhat liturgiat, vanhimmat marttyyreja koskevat asiakirjat, Kirkon isien ja opettajien teokset sek\u00e4 koko muinaisen Kirkon k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 koskien paastoja, juhlia, kirkkojen rakentamista, pyhi\u00e4 toimituksia ja yleens\u00e4 jumalanpalveluss\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6. <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span>On t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 huomata, ett\u00e4 Raamattu on osa traditiota. Joskus traditio ja pyh\u00e4 Raamattu n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kahtena erillisen\u00e4 kristinuskon l\u00e4hteen\u00e4. Todellisuudessa on olemassa vain yksi alkul\u00e4hde, koska Raamattu el\u00e4\u00e4 Traditiossa. N\u00e4iden kahden erottaminen ja vastakkain asettaminen on molempien k\u00f6yhdytt\u00e4mist\u00e4. Todellinen ortodoksinen uskollisuus menneisyytt\u00e4 kohtaan on aina luovaa uskollisuutta, se pyrkii ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n tradition syvemm\u00e4n merkityksen. Uskollisuus traditiolle ei oikein ymm\u00e4rrettyn\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n mekaanista ”toistoteologiaa”, vaan pyrkimyst\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 traditio sis\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sen sis\u00e4inen henki. Traditio on el\u00e4m\u00e4\u00e4, Kristuksen kohtaamista Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4. Kirkko ei vain suojele traditiota, vaan traditio el\u00e4\u00e4 kirkossa, se on Pyh\u00e4n Hengen el\u00e4m\u00e4\u00e4 Kirkossa. Traditio ei ole menneisyyden henget\u00f6nt\u00e4 vastaanottamista, vaan Pyh\u00e4n Hengen el\u00e4v\u00e4\u00e4 kokemista nykyajassa, ja Tradition sis\u00e4inen olemus on muuttumaton, sill\u00e4 Jumala ei muutu. Traditio omaksuu jatkuvasti uusia muotoja, jotka t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t vanhoja niit\u00e4 kumoamatta. <\/span>
Kaikki tradition ainekset liittyv\u00e4t elimellisesti yhteen. Mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei ole olemassa yksin\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei voi erist\u00e4\u00e4 tai erottaa toisistaan tai Kirkon el\u00e4m\u00e4n kokonaisuudesta. <\/span>
 <\/span> <\/span><\/span>
9.Pyh\u00e4t kirjoitukset eli Raamattu <\/span><\/strong>
Pyhiksi kirjoituksiksi nimitet\u00e4\u00e4n tiettyj\u00e4 Jumalan Hengen ohjaamana Jumalan pyhitt\u00e4mien ihmisten, joita kutsutaan profeetoiksi ja apostoleiksi, kautta kirjoitettuja kirjoja. Niit\u00e4 yleisesti nimitet\u00e4\u00e4n Raamatuksi. Kreikankielinen Raamattua vastaava sana tarkoittaa \u201dkirjat\u201d. Nimi merkitsee, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kirjat ansaitsevat huomiota ennen kaikkea muita. Raamattu on kirjoitettu kertomus Jumalan ilmoituksesta. <\/span>
Juutalaisilla, kristityill\u00e4 ja islamilaisilla on pyh\u00e4 kirjallisuus. Tieteen edustajat ja tutkijat usein sanovat, ett\u00e4 uskonto on toiveajattelua, ja ihminen luo kuvan Jumalasta. He vetoavat siihen, ettei pystyt\u00e4 todistamaan Raamattua Jumalan ilmoitukseksi. Uskonto on kuitenkin arvojen ja kokemusta maailmaa ja siin\u00e4 mieless\u00e4 laajempi kuin tiede. Jotkut asiat Raamatussa ovat niin vanhoja, ettei niit\u00e4 ole voitu keksi\u00e4. N\u00e4in Raamattu on tieteellisestikin luotettava. Raamatun tieteellisen tutkimuksen kohteena voi olla vain Raamatun inhimillinen puoli. Tieteen keinoin ei jumalallista ulottuvuutta voi l\u00e4hesty\u00e4. <\/span>
<\/span><\/span>Tieteellinen tutkimus kuitenkin merkitsee paljon Raamatun ymm\u00e4rt\u00e4miselle. Raamattua voidaan tutkia sek\u00e4 kriittisesti ett\u00e4 historiallisesti <\/span>
Raamattu on Jumalan tahdon ilmoitusta, tietoa siit\u00e4, miten Jumala lahjoittaa ihmisille pelastuksen. Se on tietoa pelastavasta todellisuudesta tai sieluntilasta. Kirjoittajat eiv\u00e4t olleet mekaanisia kirjoittajia, vaan heiss\u00e4 on vaikuttanut jumalallinen inspiraatio. Kirjoittajien persoonalliset piirteet tulevat esille, samoin piirteit\u00e4 muinaisesta kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4.  <\/span>
Varsinaisissa pelastukseen liittyviss\u00e4 kysymyksiss\u00e4 Raamatun voidaan sanoa olevan erehtym\u00e4t\u00f6n, mutta erehtyv\u00e4inen maailmankuvaa, luonnontiedett\u00e4 ja biologiaa koskevissa asioissa. Kirjoittajat edustavat oman aikansa k\u00e4sityksi\u00e4. On muistettava, ett\u00e4 Raamattu ei ole luonnontieteen, l\u00e4\u00e4ketieteen tai biologian oppikirja. <\/span>
Pyh\u00e4 traditio on jumalallisen ilmoituksen levi\u00e4misen vanhin ja alkuper\u00e4isin v\u00e4line. Aadamista Moosekseen ei ollut olemassa pyhi\u00e4 kirjoja. Herramme Jeesus Kristus itse j\u00e4tti jumalallisen opetuksensa ja m\u00e4\u00e4r\u00e4yksens\u00e4 opetuslapsilleen sanallisesti ja esimerkein, mutta ei kirjallisena. Apostolit seurasivat my\u00f6s aluksi samaa menetelm\u00e4\u00e4 levitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n uskoa maailmaan ja perustaessaan Kristuksen Kirkon. Traditio tarpeellisuus edelleenkin k\u00e4y ilmi siit\u00e4, ett\u00e4 kirjoja on saatavilla vain osalle ihmiskuntaa, mutta traditio kaikille. Profeetat puhuivat Jumalan sanaa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n jumalallisen inspiraation vaikutuksesta. He olivat ennustajia vain toissijaisesti. Raamatun kirjoittajat eiv\u00e4t aina olleet t\u00e4ysin tietoisia siit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n kirjoituksensa on jumalan sana. <\/span>
Raamattu kirjoitettiin siihen tarkoitukseen, ett\u00e4 ilmoitus s\u00e4ilyisi t\u00e4sm\u00e4llisemp\u00e4n\u00e4 ja muuttumattomana.  Pyh\u00e4st\u00e4 Raamatusta saamme lukea profeettojen ja apostolien sanoja t\u00e4sm\u00e4lleen sellaisina kuin el\u00e4isimme heid\u00e4n kanssaan ja kuuntelisimme heit\u00e4, vaikka viimeisin pyhist\u00e4 kirjoista kirjoitettiin tuhat ja muutamia satoja vuosia ennen omaa aikaamme. <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span>Vaikka meill\u00e4 onkin pyh\u00e4 Raamattu, meid\u00e4n on noudatettava pyh\u00e4\u00e4 traditiota, joka on sopusoinnussa ilmoituksen ja pyh\u00e4n Raamatun kanssa, niin kuin Raamattu itse opettaa. Apostoli Paavali kirjoittaa: \u201d Pysyk\u00e4\u00e4 siis lujina, veljet, ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4 kiinni niist\u00e4 opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeess\u00e4mme antaneet teille\u201d. (2. Tess. 2:15) <\/span>
Traditio on tarpeellinen nyky\u00e4\u00e4nkin opastamassa Raamatun oikeaan ymm\u00e4rt\u00e4miseen, sakramenttien oikein toimittamiseen sek\u00e4 pyhien toimitusten ja seremonioiden s\u00e4ilytt\u00e4miseksi puhtaina, sellaisina kuin ne alun perin asetettiin. <\/span>
Pyh\u00e4 Basileios Suuri sanoo t\u00e4st\u00e4 seuraavaa: \u201dKirkon s\u00e4ilytt\u00e4mist\u00e4 opetuksista ja kielloista jotkut ovat s\u00e4ilyneet kirjallisina, mutta jotkut niist\u00e4 olemme saneet apostolisesta perinteest\u00e4 kahdenkeskisen\u00e4 seuraantona. Sek\u00e4 edellisill\u00e4 ett\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isill\u00e4 on sama jumalisuuden voima. Ja t\u00e4t\u00e4 ei kiist\u00e4 kukaan, jolla on v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n tietoa Kirkon s\u00e4\u00e4d\u00f6ksist\u00e4. Sill\u00e4 jos rohkenisimme hyl\u00e4t\u00e4 kirjoittamattomat tavat, ik\u00e4\u00e4n kuin niill\u00e4 ei olisi suurempaa merkityst\u00e4, meid\u00e4n tunnottomasti turmelisimme evankeliumin, jopa kaikkein oleellisimmilta osin, sill\u00e4 apostolien opetus j\u00e4isi vain tyhj\u00e4ksi nimeksi. Esimerkiksi mainitkaamme ennen kaikkea muuta kristittyjen kaikkein ensimm\u00e4isin ja tavanomaisin toimenpide: ett\u00e4 niiden, jotka luottivat Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, tulisi merkit\u00e4 itsens\u00e4 ristimerkill\u00e4. Kuka opetti t\u00e4m\u00e4n kirjoittamalla? Ent\u00e4 rukoiltaessa it\u00e4\u00e4np\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyminen? Mist\u00e4 Raamatun tekstist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 l\u00f6ytyy? Siunattaessa Eukaristian leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen avuksikutsumissanat niiden muuttumiseksi? Kuka pyh\u00e4 j\u00e4tti ne meille kirjoitettuna? Sill\u00e4 me emme tyydy niihin sanoihin, jotka apostoli tai evankeliumi on merkinnyt muistiin, sill\u00e4 ennen niit\u00e4 ja niiden j\u00e4lkeenkin me lausuimme my\u00f6s muita sanoja, joilla uskomme olevan suuri voima sakramentille, vaikka olemme saaneet ne kirjoittamattomana opetuksena. Mink\u00e4 Raamatun kirjoituksen mukaan me sitten siunaamme kasteveden, voitelun \u00f6ljyn, ja itse kastetun henkil\u00f6n?  Eik\u00f6 salaisen ja hiljaisen tradition mukaan? Mit\u00e4 viel\u00e4? Itse varsinainen \u00f6ljyll\u00e4 voitelemisk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6: mit\u00e4 kirjoitettuja sanoja meill\u00e4 on siit\u00e4? Milloin on annettu s\u00e4\u00e4nt\u00f6 kolminkertaisesta upottamisesta? Ent\u00e4 <\/span><\/span>muista kasteseremonioista; Saatanasta ja h\u00e4nen enkeleist\u00e4\u00e4n luopumisesta, mist\u00e4 Raamatun kirjasta ne on otettu? Eiv\u00e4tk\u00f6 ne kaikki ole t\u00e4st\u00e4 julkaisemattomasta ja yksityisest\u00e4 opetuksesta, jonka is\u00e4mme pitiv\u00e4t varastossa, jonne ei ollut p\u00e4\u00e4sy\u00e4 uteliaisuudesta eik\u00e4 maallisia tutkimuksia varten, koska ensimm\u00e4isen\u00e4 periaatteena oli opetettu vartioimaan mysteerien pyhyyden salaisuuksia? Sill\u00e4 kuinka sopivaa olisi julkaista opetusta kirjoittamalla noista asioista, joita kastamattomat eiv\u00e4t saaneet n\u00e4hd\u00e4?\u201d (Basileios Suuri: De Spiritu Sancto, kpl. 27) <\/span>
 <\/span>
<\/span><\/span><\/span>10.Raamatun erilliset kirjat <\/span><\/strong>
Raamatun kirjat kirjoitettiin eri aikoina, jotkut ennen Kristusta, toiset h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4. N\u00e4ill\u00e4 kahteen ryhm\u00e4\u00e4n jaetuilla kirjoilla on omat nimens\u00e4. Ennen Kristuksen syntym\u00e4\u00e4 kirjoitettuja kirjoja nimitet\u00e4\u00e4n Vanhaksi Testamentiksi, ja h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 kirjoitettuja Uudeksi Testamentiksi. Vanha ja Uusi Testamentti tarkoittavat Jumalan vanhaa ja uutta liittoa ihmisten kanssa. Vanha Testamentti koostuu Jumalan lupauksista ihmisille jumalallisesta Vapahtajasta ja siit\u00e4 kuinka H\u00e4n valmisti ihmiskuntaa vastaanottamaan h\u00e4net. Jumala valmisti ihmisi\u00e4 vastaanottamaan Vapahtajan vaiheittaisilla ilmoituksilla profetioiden ja vertauskuvien kautta. <\/span>
Uusi Testamentti puolestaan kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala antoi ihmisille Vapahtajan, oman Ainosyntyisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen. <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span>Pyh\u00e4 Kyrillos Jerusalemilainen, pyh\u00e4 Atanasios Suuri ja pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen arvelevat Vanhan Testamentin kirjoja olevan kaksikymment\u00e4kaksi, ja ovat siin\u00e4 yht\u00e4 mielt\u00e4 juutalaisten kanssa, jotka uskovat niin olevan alkujaan heprean kielell\u00e4 (Atanasios, Ep. 39; Johan. Damask., Teolog.I, 4: 17). Viittaus heprealaisiin on t\u00e4rke\u00e4 huomioida, koska apostoli Paavalin sanojen mukaan \u201d Jumala on ensiksikin uskonut sanansa juuri heille\u201d(Room. 3: 2; LXX \u201dJumalan oraakkelit\u201d= \u201dJumalan viisaat vastaukset\u201d; tarkoittaa lakia ja profeettoja). Kristittyjen uusi kirkko sai kirjat Vanhan Testamentin heprealaiselta kirkolta. <\/span>
Pyh\u00e4 Kyrillos ja pyh\u00e4 Atanasios luettelevat seuraavat VT:n kirjat: 1. Genesis, 2. Exodus, 3.Leviticus, 4. Numeri, 5. Deuteronomium, 6. Jeesuksen, Nuunin pojan kirja, 7. Tuomareiden kirja, ja niiden lis\u00e4yksen\u00e4 Ruutin kirja, 8. Ensimm\u00e4inen ja toinen kuningasten kirja, saman kirjan kaksi osaa, 9. Kolmas ja nelj\u00e4s kuningasten kirja, 10. Paralipomena,Aikakirjat, 11. Ensimm\u00e4inen Esran kirja, ja toinen, jolle kreikaksi on annettu nimi Nehemian kirja, 12. Esterin kirja, 13 Jobin kirja, 14. Psalmit, 15. Salomonin sananlaskut, 16. Saarnaajan kirja, my\u00f6s Salomonilta, 17. Laulujen Laulu (=Korkea Veisu), my\u00f6s Salomonilta, 18. Profeetta Jesajan kirja, 19. Profeetta Jeremian kirja, 20. Hesekielin kirja, 21. Danielin kirja ja 22.  Kahdentoista profeetan kirja. <\/span>
Luettelossa ei mainita Siirakin pojan Viisauden kirjaa, ja joitakin muita, koska niit\u00e4 ei ollut heprean kielell\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 kirjoista pyh\u00e4 Atanasios Suuri sanoo, ett\u00e4 is\u00e4t ovat tarkoittaneet ne k\u00e4\u00e4nnynn\u00e4isille, jotka aikoivat liitty\u00e4 kirkkoon. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

VT:n kirjat voidaan jakaa nelj\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4\u00e4n: <\/span>
1. Lakikirjat, jotka ovat VT:n perusta. <\/span>
2. Historialliset kirjat, jotka periaatteessa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t uskonnon historian. <\/span>
3. Oppia koskevat kirjat, joihin sis\u00e4ltyy uskonnon opetuksia. <\/span>
<\/span><\/span>4. Profeetalliset kirjat, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t profetioita eli ennustuksia tulevista asioista, ja erityisesti Jeesuksesta Kristuksesta. <\/span>
Lakikirjoihin kuuluu viisi kirjaa: Genesis, Exodus, Leviticus, Numeri ja  Deuteronomium. Jeesus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 kirjoista nime\u00e4 \u201dMooseksen laki\u201d (Luuk. 24:44). <\/span>
Genesis (1. Mooseksen kirja) sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kertomuksen maailman ja ihmisen luomisesta, ja my\u00f6hemm\u00e4n uskonnon historian ja m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset ihmiskunnan varhaiskausina. Muut Mooseksen kirjat k\u00e4sittelev\u00e4t uskonnon historiaa profeetta Mooseksen aikoihin ja Jumalan h\u00e4nen kauttaan antamaa lakia. <\/span>
VT:n historialliset kirjat ovat: Jeesuksen, Nuunin pojan kirjat, Tuomarien kirja, Ruutin kirja, Kuningasten kirjat, Aikakirjat, Esran kirja sek\u00e4 Nehemian ja Esterin kirjat. <\/span>
Opilliset kirjat ovat: Jobin kirja, Psalmit ja Salomonin kirjat. <\/span>
Erityisesti Psalmien kirja yhdess\u00e4 uskonnon opin kanssa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s viittauksia sen historiaan ja moniin ennustuksiin Vapahtajastamme Kristuksesta. Se on erinomainen rukouksen ja ylistyksen k\u00e4sikirja, ja t\u00e4m\u00e4n johdosta sit\u00e4 jatkuvasti k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Kirkon jumalanpalveluksissa. <\/span>
Profeetallisia kirjoja ovat profeettojen Jesajan, Jeremian, Hesekielin, Danielin ja kahdentoista muun profeetan kirjat. <\/span>
Uuden Testamentin kirjoja on kaikkiaan kaksikymment\u00e4seitsem\u00e4n. Evankeliumi vastaa VT:n lakikirjoja, ja on samalla UT:n perusta. Evankeliumi koostuu nelj\u00e4st\u00e4 evankelistojen kirjasta: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen. San evankeliumi, kreikaksi evangely, tarkoittaa hyv\u00e4\u00e4 tai iloista sanomaa. Evankeliumien hyv\u00e4 sanoma kertoo Herramme Jeesuksen Kristuksen jumaluudesta, H\u00e4nen odotuksestaan ja <\/span><\/span><\/span>el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, H\u00e4nen ihmeteoistaan ja opetuksistaan, ja lopulta H\u00e4nen kuolemastaan ristill\u00e4, kunniakkaasta yl\u00f6snousemuksestaan ja taivaaseen astumisestaan. <\/span>
Kirjoja kutsutaan evankeliumeiksi sen vuoksi, ettei ihmisell\u00e4 voi olla parempaa ja iloisempaa sanomaa kuin t\u00e4m\u00e4 sanoma jumalallisesta Vapahtajasta ja iankaikkisesta pelastuksesta. Samasta syyst\u00e4, milloin tahansa evankeliumia luetaan kirkossa, lukemisen edell\u00e4 ja j\u00e4lkeen lauletaan iloinen huudahdus: \u201dKunnia olkoon Sinulle, Herra, kunnia Sinulle!\u201d <\/span>
UT:n kirjoista on yksi historiallinen kirja, nimitt\u00e4in Apostolien Teot. Se kertoo Pyh\u00e4n Hengen laskeutumisesta apostoleille ja heid\u00e4n kauttaan tapahtuneesta Kristuksen Kirkon levitt\u00e4ytymisest\u00e4. Sana apostoli tarkoittaa l\u00e4hettil\u00e4st\u00e4. Herramme Jeesus Kristus antoi tuon nimen niille opetuslapsilleen, jotka H\u00e4n l\u00e4hetti saarnaamaan evankeliumia. <\/span>
Opillisia kirjoja ovat seitsem\u00e4n yleist\u00e4 (katolista) l\u00e4hetyskirjett\u00e4, nimitt\u00e4in apostoli Jaakobin kirje, kaksi Pietarin kirjett\u00e4, kolme Johanneksen kirjett\u00e4 ja yksi Juudan. Lis\u00e4ksi nelj\u00e4toista apostoli Paavalin l\u00e4hetyskirjett\u00e4, nimitt\u00e4in yksi roomalaisille, kaksi korinttilaisille, yksi galatalaisille, yksi efesolaisille, yksi filippil\u00e4isille, yksi kolossalaisille, kaksi tessalonikalaisille, kaksi Timoteukselle, yksi Tiitukselle, yksi Filemonille ja yksi heprealaisille. <\/span>
UT:n kirjojen joukossa on yksi profeetallinen kirja, nimitt\u00e4in Johanneksen Ilmestys. Kirjan sis\u00e4lt\u00f6 kuvaa n\u00e4ynomaisesti, mystisen\u00e4 kuvauksena, kristillisen Kirkon ja koko maailman tulevaa kohtaloa. <\/span>
Ortodoksisessa kirkossa my\u00f6s apokryfiset kirjat kuuluvat Raamattuun. <\/span>
Lutherin k\u00e4sitys Raamatun kirjoista oli se, ett\u00e4 ne ovat eriarvoisia, riippuen siit\u00e4, miten Kristus-keskeisi\u00e4 ne ovat. H\u00e4nelle esimerkiksi roomalaiskirje ja galatalaiskirje ovat t\u00e4rkeit\u00e4, VT ja Jaakobin kirje v\u00e4hempiarvoisia. <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span>Raamattua lukiessamme meid\u00e4n tulee ensiksikin lukea sit\u00e4 hartaudella, Jumalan sanana ja rukouksin, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4ksemme sit\u00e4 oikein. Toiseksi sit\u00e4 tulee lukea aidolla mielell\u00e4 uskon ohjeeksi ja kannustimeksi hyviin tekoihin. Kolmanneksi. Meid\u00e4n tulee ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 se on sopusoinnussa ortodoksisen kirkon ja pyhien isien tulkinnan kanssa. <\/span>
Kun Kirkko julistaa jumalallista ilmoitusta ja pyh\u00e4n Raamatun oppia ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, Kirkko kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota tiettyihin seikkoihin, jotka vakuuttavat, ett\u00e4 kysymyksess\u00e4 on todella Jumalan sana. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

T\u00e4llaisia seikkoja ovat <\/span>
1. opin ylevyys, joka todistaa siit\u00e4, ettei se voi olla ihmisj\u00e4rjen keksim\u00e4. <\/span>
2. t\u00e4m\u00e4n opin puhtaus, joka osoittaa sen olevan l\u00e4ht\u00f6isin Jumalan kaikkein puhtaimmasta mielest\u00e4 <\/span>
3. ennustukset <\/span>
4. ihmeteot <\/span>
5. t\u00e4m\u00e4n opin voimakas vaikutus ihmisten syd\u00e4miin, kaiken takana on Jumalan voima. <\/span>
 <\/span><\/span>
11.Raamattu ortodoksisessa kirkossa <\/span><\/strong><\/p>\n

Raamattu on ortodokseille jumalallisen opetuksen t\u00e4rkein kirjallinen l\u00e4hde. Raamatun inspiraatiolla tarkoitetaan sit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan innoittamat ihmiset kirjoittivat inhimillisin sanoin, mutta n\u00e4m\u00e4 sanat kokonaisuudessaan ovat Jumalan sana. Inspiraatio on siis Jumalan erityinen vaikutus kirjoittajiin. Siksi Jumala itse on v\u00e4lillisesti Raamatun \u201dtekij\u00e4\u201d eli kirjoittaja. Raamattu on kokoelma ihmisten kirjoituksia, joissa Jumala ilmoittaa itsens\u00e4 inhimillisess\u00e4 muodossa. Pyh\u00e4 Henki \u201dk\u00e4tkeytyy\u201d siin\u00e4 luotuun ilmaistakseen itsens\u00e4 luodun v\u00e4lityksell\u00e4. <\/span>
Voidaan siis sanoa, ett\u00e4 Raamattu on Jumalan sana kirjallisessa muodossa.  Se on Jumalan Sana samalla kuin se on ihmisten kirjoittama. Raamatussa Jumala ilmoittaa itsens\u00e4. Keskipisteen\u00e4 on Jeesus Kristus, el\u00e4v\u00e4 Jumalan Sana ihmisen hahmossa.  Raamatun luonne onkin parhaiten ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 kristologiasta k\u00e4sin. Kaikki Raamatussa on tulkittava Kristuksesta k\u00e4sin, sill\u00e4 kaikki johtaa Kristukseen ja kertoo H\u00e4nest\u00e4 (Luuk.24:44). Jeesus Kristus – Jumala ja ihminen – kahdessa luonnossa mutta yhdess\u00e4 persoonassa (Kalkedonin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4), tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on t\u00e4ydellinen <\/span><\/span><\/span>Jumala ja t\u00e4ydellinen ihminen. Raamattu on sek\u00e4 t\u00e4ysin jumalallinen ett\u00e4 t\u00e4ysin inhimillinen samanaikaisesti. Koko Raamattu t\u00e4yttyy Kristuksessa.  Raamattu onkin Kristuksen sanallinen ikoni. Jumala ilmoittaa itsens\u00e4 ihmiselle. Siksi Raamattu on Jumalan ilmoitus. Siksi ortodoksissa kirkoissa pyh\u00e4ll\u00e4 alttarip\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n vain evankeliumikirjaa.  <\/span>
Raamatun tarkoitus on palauttaa ja toteuttaa ihmisen ja Jumalan v\u00e4linen yhteys, joka toteutuu deifikaation, jumaloitumisen kautta. Se puolestaan edellytt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n puhtautta ja kilvoitusta. <\/span>
Raamattu on Kolmiyhteisen Jumalan ilmoitusta itsest\u00e4\u00e4n. Jumalallinen ilmoitus on tapahtuma, liike ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alasp\u00e4in. Jumala ilmoittaa itsens\u00e4 Logoksen kautta Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4. Pyh\u00e4 Henki tekee ilmoituksen meille todellisuudeksi. Ilman Pyh\u00e4n Hengen innoitusta Raamattu j\u00e4\u00e4 kuolleeksi kirjaimeksi. Meill\u00e4 tulisi olla sama usko kuin Raamatun kirjoittajilla. Raamatun opetus on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sidottu uskontunnustukseen ja Kirkon opetukseen. On my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ilmoitus on aina trinitaarinen. <\/span>
Raamatun kautta meid\u00e4n on mahdollista oppia tuntemaan Jumalaa. Jumalan tunteminen on ennen muuta mystist\u00e4, mutta se on my\u00f6s objektiivista, kaikille mahdollista. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Siksi se dynaaminen tila, jossa ihminen tuntee Jumalan rakkauden, on yhteydess\u00e4 H\u00e4neen, sek\u00e4 kuuliaisuudessa ja el\u00e4m\u00e4n puhtaudessa. <\/span>
Ihmisen \u201dlooginen\u201d luonne turmeltui syntiinlankeemuksessa. Siksi Jumala tulee ihmisen luo ilmoituksen kautta. Ilmoitus tarkoittaa ik\u00e4\u00e4n kuin \u201dverhon sivuun vet\u00e4mist\u00e4\u201d. Langenneena ihminen tarvitsee erityisen jumalallisen inspiraation tunteakseen Jumalan t\u00e4ss\u00e4 ilmoituksessa.  <\/span>  <\/span><\/span><\/span>
Ilmoitus ja inspiraatio eiv\u00e4t ole \u201dyliluonnollisia\u201d eiv\u00e4tk\u00e4 vieraita ihmisen luonnolle. Niiss\u00e4 Jumala laskeutuu ihmisen heikkouden tasolle. Tapahtuu Jumalan kenoosis, itsens\u00e4 tyhjent\u00e4minen ihmisen tasolle. <\/span>
Jumala on \u201dylh\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d ja ihminen \u201dalhaalla\u201d. Jo VT: ssa oli \u201dkirkko\u201d. Raamatun ilmoituksen seurauksena tuo kirkko tuli maailman keskelle. Lopputulos oli Jumalan valtakunta, joka tulee alas ja l\u00e4p\u00e4isee koko maailman. <\/span>
Raamatun ja Kirkon suhteen ortodoksisen kirkko ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 siis siten, ett\u00e4 ensin oli Kirkko. Raamattu on syntynyt Kirkon toimesta Kirkkoa varten. Alkuseurakunta oli ensiksi ja vasta my\u00f6hemmin syntyiv\u00e4t evankeliumit ja muut Uuden testamentin kirjat. Kirkko m\u00e4\u00e4ritteli, mitk\u00e4 kirjat hyv\u00e4ksyttiin ja otettiin Raamattuun. Kirkko on my\u00f6s julistanut Raamatun kirjoitukset \u201dinspiroiduiksi\u201d teksteiksi vasta tutkittuaan, millaisia hedelmi\u00e4 ne Kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tuottavat: Jumala- yhteytt\u00e4, Jumalan tuntemista ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 yhteydess\u00e4 Jumalaan, Kristuksen kautta Pyh\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4. Raamattu on jumalinhimillinen realiteetti vain Kirkossa, Kirkon kirjana. Itse asiassa t\u00e4ss\u00e4 on kysymyksess\u00e4 Kristuksen persoonan kaltainen mysteeri. Kirkko on messiaanisen ajan kokemusta. Kirkossa Jumala itse opettaa ihmist\u00e4. Kirkko el\u00e4\u00e4 lopullista, \u201dikuisen liiton\u201d aikaa. Kirkossa Jumala (Immanuel) el\u00e4\u00e4 ihmisten keskell\u00e4. Jumalan valtakunta on jo tullut Kirkossa. <\/span>
Raamattu ja Kirkko perustuvat Jumalan ilmoitukseen historiassa. Traditiot, jotka kirjattiin Raamattuun, eliv\u00e4t jo satoja vuosia ennen Kirkkoa.  Raamatun oikea paikka on Kirkossa ja kirjan sanoma aukeaa Kirkossa el\u00e4ville ihmisille. Raamatun ymm\u00e4rt\u00e4misen avain ovat Kristus ja Pyh\u00e4 Henki. <\/span>
Pyh\u00e4 Henki on tradition yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4, s\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4 ja sen totuuden varjelija. Raamattu on t\u00e4m\u00e4n tradition keskeinen ilment\u00e4j\u00e4, \u201dosa\u201d t\u00e4t\u00e4 traditiota. Traditio on my\u00f6s Kirkon koko el\u00e4m\u00e4 ja kokemus. Kirkko on my\u00f6s n\u00e4in ollen ainoa Raamatun auktoritatiivinen tulkitsija. Kristus el\u00e4\u00e4 ja inspiroi sek\u00e4 ohjaa Kirkkoaan Pyh\u00e4n Hengen kautta, sek\u00e4 ohjaa oikeaan.<\/span>
 <\/span><\/span>
Raamatun sek\u00e4 muun tradition tulkintaan. Siksi Raamattua on tulkittava Kirkon koko tradition valossa ja yhteydess\u00e4. Siin\u00e4 auttaa liturginen sek\u00e4 patristinen traditio. T\u00e4ll\u00e4 tavoin ortodoksinen kirkko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Raamattua kaikessa kirkollisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Se on teologian perusta, opin l\u00e4hde, liturginen kirja, hengellisen el\u00e4m\u00e4n ohje sek\u00e4 saarnaamisen sek\u00e4 opetuksen perusta <\/span>
Vanha Testamentti voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin vain Uuden Testamentin valossa. Uusi on Vanhan t\u00e4yttymys. VT ennustaa Messiaan tuloa, UT taas julistaa, ett\u00e4 Messias on tullut. Emme voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 VT: a ilman uutta. UT: a taas ei olisi olemassa ilman vanhaa. Siksi Raamattu on yksi kokonaisuus. <\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/strong><\/span>
12. Ortodoksinen suhtautuminen Raamatun lukemiseen <\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Raamattua tulee lukea ja tutkia, koska se on Jumalan inspiroima teos. Se on Jumalan autenttinen ilmoitus itsest\u00e4\u00e4n ja ilmaisee Jumalan tahdon ihmiskuntaan n\u00e4hden. Oikein ymm\u00e4rrettyn\u00e4 se ilmaisee totuuden Jumalan luonnosta, ihmisen tilanteesta ja maailmankaikkeuden tarkoituksesta. <\/span>
Raamattu on Jumalan sanaa Jumalasta itsest\u00e4\u00e4n ja H\u00e4nen valtakunnastaan. T\u00e4m\u00e4 sanoma on tarkoitettu erityisesti Kirkon j\u00e4senille, joiden tulisi kuunnella sit\u00e4, ottaa se huomioon, mietiskell\u00e4 sit\u00e4 ja vastata siihen uskossa ja kuuliaisuudessa. <\/span>
Raamattu on Jumalan itsens\u00e4 s a n a l l i n e n  i k o n i, joka ilmaisee ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ihmisille jumalan todellisen l\u00e4sn\u00e4olon. Raamatun kautta ihmiselle on annettu mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n yhteyteen Jumalan itsens\u00e4 kanssa. <\/span>
Raamattu on my\u00f6s Kirkon jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4n perusta. Esimerkiksi liturgiajumalanpalveluksen rukouksissa on 98 sitaattia Vanhasta Testamentista ja 114  <\/span><\/span><\/span>sitaattia Uudesta Testamentista, lis\u00e4ksi epistola- ja evankeliumitekstit sek\u00e4 Is\u00e4 meid\u00e4n \u2013 rukous. <\/span>
Raamattu on Kirkon pyh\u00e4n Tradition t\u00e4rkeimpi\u00e4 ilmauksia. Sit\u00e4 luettaessa tavoitteeksi tulisi asettaa \u201draamatullinen mieli\u201d. Irrallisten yksityiskohtien ei pid\u00e4 antaa johtaa itse\u00e4ns\u00e4 harhaan. Pyrkimyksen\u00e4 tulee olla Raamatun kokonaisuuden k\u00e4sitt\u00e4minen siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon erilaista ainesta. Raamattu on itse itsens\u00e4 ohjenuora, \u201dmittatikku\u201d, kanoni. Siksi kaikkea opetusta tulee verrata Raamattuun. Traditio valvoo Raamatun tulkitsemista, sill\u00e4 Raamattu on kiteytetty tradition osa. Raamatun tulkinnassa tulisi olla keskeisen\u00e4 tunnetun ortodoksiteologin Georges Florovskin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 k\u00e4site, \u201draamatullinen mieli\u201d, jolla h\u00e4n tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 Raamattu on pyritt\u00e4v\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kokonaisuutena. <\/span>
<\/span><\/span> <\/span>
13.Usko <\/span><\/strong><\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

1.Uskontunnustus <\/span><\/strong>
Uskontunnustus on lyhyt, muutamin tarkoin sanoin muotoiltu esitys opista, johon kaikki kristityt ovat sitoutuneet  uskomaan. Kaikkia kristittyj\u00e4 velvoittava on nikealais-konstantinopolilainen  uskontunnustus. Se laadittiin ensimm\u00e4isen ja toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen isien toimesta. Ekumeenisella kirkolliskokouksella tarkoitetaan katolisen Kristuksen Kirkon paimenien ja opettajien, ja sik\u00e4li kuin mahdollista kaikkialta maailmasta, kokousta todellisen opin ja pyh\u00e4n j\u00e4rjestyksen vahvistamiseksi. Ekumeenisia kirkolliskokouksia oli seitsem\u00e4n: 1. Nikean, 2. Konstantinopolin, 3. Efesoksen, 4. Kalkedonin, 5. Konstantinopolin toinen, 6.  Konstantinopolin  kolmas ja 7. Nikean toinen. <\/span>
Kirkolliskokoukset kutsuttiin koolle apostolien Jerusalemissa pit\u00e4m\u00e4n kokouksen esimerkin mukaan (Apt. 15). Asia perustuu my\u00f6s itse Jeesuksen Kristuksen sanoihin, mik\u00e4 antavat Kirkon p\u00e4\u00e4t\u00f6ksille sellaisen vallan, ett\u00e4 kuka tahansa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 noudattamatta niit\u00e4, j\u00e4\u00e4 osattomaksi armosta, kuten pakanat, niin kuin Jeesus sanoi: \u201dEllei h\u00e4n kuuntele  <\/span><\/span><\/span>heit\u00e4k\u00e4\u00e4n, ilmoita seurakunnalle. Ja jos h\u00e4n ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu h\u00e4neen kuin pakanaan tai  publikaaniin.\u201d (Matt. 18:17) <\/span>
Keino, jonka avulla ekumeeninen Kirkko ilmaisee p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4, on ekumeeninen kirkolliskokous. Aiheena ensimm\u00e4isen ekumeenisen kirkolliskokouksen koolle kutsumiseen, jossa uskontunnustus laadittiin, oli Jumalan Poikaa koskevan opin vahvistaminen. Pappi Areios opetti arvottomasti Jumalan Pojasta.  <\/span>
Toinen kirkolliskokous kutsuttiin koolle vahvistamaan Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 koskeva oppi Makedoniuksen v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 opetusta vastaan.  <\/span>
Ensimm\u00e4inen kirkolliskokous Nikeassa pidettiin vuonna 325 Kristuksen syntym\u00e4n j\u00e4lkeen ja toinen, Konstantinopolissa, vuonna 381. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen sanamuoto on seuraava: <\/span>
1. Uskon yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Is\u00e4\u00e4n, taivaan ja maan, kaiken n\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Luojaan. <\/span>
2. Uskon yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Is\u00e4st\u00e4 ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Is\u00e4 ja jonka kautta kaikki on saanut syntyns\u00e4,  <\/span>
3. joka meid\u00e4n ihmisten ja meid\u00e4n pelastuksemme t\u00e4hden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi,  <\/span>
4. ristiinnaulittiin meid\u00e4n puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, k\u00e4rsi ja haudattiin,  <\/span>
5. nousi kuolleista kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, niin kuin oli kirjoitettu,  <\/span>
6. astui yl\u00f6s taivaisiin, istuu Is\u00e4n oikealla puolella  <\/span>
7. ja on kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan el\u00e4vi\u00e4 ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua. <\/span>
<\/span>8. Uskon Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen, Herraan ja el\u00e4v\u00e4ksi tekij\u00e4\u00e4n, joka l\u00e4htee Is\u00e4st\u00e4, jota yhdess\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. <\/span>
9. Uskon yhteen, pyh\u00e4\u00e4n, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon.  <\/span>
10. Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,  <\/span>
11. odotan kuolleiden yl\u00f6snousemusta  <\/span>
12. ja tulevan maailman el\u00e4m\u00e4\u00e4. <\/span>
Aamen. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Ekumeenisen uskontunnustuksen ymm\u00e4rt\u00e4miseksi on tapana jakaa se kahteentoista eri osaan tai artiklaan, joita voi tarkastella erillisin\u00e4. <\/span>
Uskontunnustuksen ensimm\u00e4isess\u00e4 kappaleessa puhutaan Jumalasta kaiken alkuna, tarkemmin sanottuna Pyh\u00e4n Kolminaisuuden ensimm\u00e4isest\u00e4 Persoonasta, Jumalasta Is\u00e4st\u00e4, ja Jumalasta maailman Luojana. <\/span>
Toinen kappale k\u00e4sittelee pyh\u00e4n Kolminaisuuden toista Persoonaa, Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa. <\/span>
Kolmannessa kappaleessa selostetaan Jumalan Pojan ihmiseksi tuloa. <\/span>
Nelj\u00e4nness\u00e4 mainitaan Jeesuksen Kristuksen k\u00e4rsimys ja kuolema. <\/span>
Viides kohta mainitsee uskon Jeesuksen Kristuksen yl\u00f6snousemukseen. <\/span>
Kuudennessa on kysymys Jeesuksen Kristuksen taivaaseen astumisesta. <\/span>
Seitsem\u00e4s k\u00e4sittelee Jeesuksen Kristuksen toista tulemista. <\/span>
Kahdeksas k\u00e4sittelee Pyh\u00e4n Kolminaisuuden kolmatta Persoonaa, Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4. <\/span>
Yhdeks\u00e4s Kirkkoa. <\/span>
<\/span><\/span>Kymmenes kastetta, joka viittaa my\u00f6s muihin sakramentteihin. <\/span>
Yhdestoista koskee kuolleiden yl\u00f6snousemusta. <\/span>
Kahdestoista   iankaikkista  el\u00e4m\u00e4\u00e4. <\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
14.Usko Jumalaan  <\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Jumalaan uskominen tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 omistaa el\u00e4v\u00e4n uskon h\u00e4nen olemassaoloonsa, ominaisuuksiinsa ja tekoihinsa, ja vastaanottaa kaikesta syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n h\u00e4nen ihmisten pelastusta koskevat sanansa. N\u00e4in Raamattukin opettaa:\u201d Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, t\u00e4ytyy uskoa, ett\u00e4 Jumala on olemassa ja ett\u00e4 h\u00e4n kerran palkitsee ne, jotka etsiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4.\u201d (Hepr. 11:6) <\/span>
Sama apostoli ilmaisee uskon vaikutuksen kristittyihin rukoillessaan Jumalaa heid\u00e4n puolestaan: \u201d Rukoilen, ett\u00e4 h\u00e4n sanomattomassa kirkkaudessaan hengell\u00e4\u00e4n vahvistaisi ja voimistaisi teid\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4 olemustanne. N\u00e4in Kristus asuu teid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4nne, kun te uskotte, ja rakkaus on el\u00e4m\u00e4nne perustus ja kasvupohja.\u201d (Ef. 3: 16 -17) <\/span>
Syd\u00e4men usko Jumalaan saa aikaan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ja pysyv\u00e4sti t\u00e4m\u00e4n saman uskon tunnustamisen. Uskon tunnustaminen tarkoittaa, ett\u00e4 uskomme vilpitt\u00f6m\u00e4sti ja vakaasti ortodoksiseen uskoon, niin etteiv\u00e4t viettelykset, vaarat, kidutukset, eik\u00e4 itse kuolemakaan  <\/span><\/span><\/span><\/span>saa meit\u00e4 luopumaan uskostamme todelliseen Jumalaan ja Herraamme Jeesukseen Kristukseen. <\/span>
Uskon tunnustaminen on pelastukselle v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 apostoli Paavalin mukaan: \u201dSyd\u00e4men usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.\u201d (Room. 10:10) Ei vain uskominen, vaan ortodoksisen uskon tunnustaminen ovat tarpeellisia pelastukselle, koska kuka tahansa, joka suojellakseen ajallista el\u00e4m\u00e4\u00e4 tai maallista hyv\u00e4\u00e4 v\u00e4lttelee ortodoksisen uskon tunnustamista, h\u00e4n osoittaa sill\u00e4, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole todellista uskoa Jumalaan, Vapahtajaan, ja tulevaan autuaalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. <\/span>
Uskontunnustuksessa ei sanota \u201duskon Jumalaan\u201d, vaan \u201duskon yhteen Jumalaan\u201d tarkoituksella vastustaa pakanallisten uskontojen k\u00e4sityst\u00e4, jotka pit\u00e4v\u00e4t luotuja Jumalana, jolloin kysymyksess\u00e4 on monijumalaisuus. <\/span>
Raamattu opettaa meille yhdest\u00e4 Jumalasta: \u201dEp\u00e4jumalille uhratun lihan sy\u00f6misest\u00e4 sanon n\u00e4in: Me tied\u00e4mme, ettei ep\u00e4jumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. Onhan tosin sek\u00e4 taivaassa ett\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meill\u00e4 on vain yksi Jumala, Is\u00e4. H\u00e4nest\u00e4 on kaikki l\u00e4ht\u00f6isin, ja h\u00e4nen luokseen olemme matkalla. Meill\u00e4 on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. H\u00e4nen v\u00e4lityksell\u00e4\u00e4n on kaikki luotu, niin my\u00f6s meid\u00e4t.\u201d (1.Kor.8: 4-6) <\/span>
Emme voi tuntea jumalan olemusta, sen on yl\u00e4puolella kaiken tiedon, ihmisten ja enkelienkin. Raamattu sanoo t\u00e4st\u00e4: \u201dH\u00e4n yksin on kuolematon, h\u00e4n asuu valossa, jota ei voi l\u00e4hesty\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 ei yksik\u00e4\u00e4n ihminen ole n\u00e4hnyt eik\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4\u201d(1.Tim. 6:16). Jumalallisesta ilmoituksesta voimme johtaa Jumalan olemuksesta ja olennaisista ominaisuuksista voi johtaa sen ajatuksen, ett\u00e4 Jumala on Henki, ikuinen, kaikessa hyv\u00e4, kaikkitiet\u00e4v\u00e4, t\u00e4ydellisen vanhurskas, kaikkivoimallinen, kaikkialla l\u00e4sn\u00e4 oleva, muuttumaton, itsess\u00e4\u00e4n kaikessa riitt\u00e4v\u00e4, kaikessa siunattu. T\u00e4m\u00e4 kaikki k\u00e4y ilmi Raamatusta.  <\/span>
<\/span><\/span>
Jeesus Kristus itse sanoi: \u201d Jumala on henki\u201d (Joh.4:24).  <\/span>
Jumalan ikuisuudesta Daavid sanoo: \u201dJo ennen kuin vuoret syntyiv\u00e4t, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sin\u00e4 olit. Jumala, ajasta aikaan sin\u00e4 olet\u201d (Ps. 90:2) Johanneksen Ilmestyksess\u00e4 on seuraava ylistyslauselma Jumalalle: \u201dPyh\u00e4, pyh\u00e4, pyh\u00e4 on Herra Jumala, Kaikkivaltias! H\u00e4n oli, h\u00e4n on ja h\u00e4n on tuleva\u201d (Ilm. 4:8). Apostoli Paavali sanoo, ett\u00e4 evankeliumi \u201dannettiin ikuisen Jumalan k\u00e4skyst\u00e4\u201d (Room.16:26).  <\/span>
Jumalan hyvyydest\u00e4 Jeesus itse sanoi: \u201d On vain yksi, joka on hyv\u00e4\u201d (Matt. 19:17).  <\/span>
Apostoli Johannes sanoo: \u201dJumala on rakkaus\u201d (1. Joh.4:16). <\/span>
Daavid laulaa: \u201dAnteeksiantava ja laupias on Herra, h\u00e4n on k\u00e4rsiv\u00e4llinen, suuri on h\u00e4nen hyvyytens\u00e4. Herra on hyv\u00e4 kaikille, h\u00e4n armahtaa kaikkia luotujaan\u201d (Ps.145: 8-9). <\/span>
Jumalan kaikkitiet\u00e4vyydest\u00e4 sanoo apostoli Johannes:\u201d Jumala on meid\u00e4n syd\u00e4nt\u00e4mme suurempi ja tiet\u00e4\u00e4 kaiken\u201d (1.Joh.3:20). Apostoli Paavali julistaa: \u201dKuinka \u00e4\u00e4ret\u00f6n onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syv\u00e4 h\u00e4nen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat h\u00e4nen tuomionsa ja j\u00e4ljitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t h\u00e4nen tiens\u00e4!\u201d (Room. 11:33) <\/span>
Jumalan oikeamielisyydest\u00e4 laulaa kuningas Daavid: \u201dHerra on vanhurskas Jumala, h\u00e4n rakastaa oikeutta, oikeamieliset saavat n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen kasvonsa\u201d (Ps. 112:7). Apostoli Paavali puolestaan sanoo: \u201dJumala maksaa jokaiselle h\u00e4nen tekojensa mukaan\u2026 sill\u00e4 Jumala ei tee eroa ihmisten v\u00e4lill\u00e4\u201d (Room.2: 6,11). <\/span>
Psalminkirjoittaja laulaa Jumalan kaikkivaltiaasta voimasta: \u201dMit\u00e4 h\u00e4n sanoi, se tapahtui, mit\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ski, se pysyi\u201d (Ps. 33:9). Arkkienkeli sanoo evankeliumissa: \u201dJumalalle ei mik\u00e4\u00e4n ole mahdotonta” (Luuk. 1: 37). <\/span>
Jumalan kaikkialla l\u00e4sn\u00e4 olemisesta Daavid laulaa: \u201dSin\u00e4 tied\u00e4t kaiken. Se on ihmeellist\u00e4, siihen ei ymm\u00e4rrykseni yll\u00e4. Minne voisin menn\u00e4 sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin<\/span>  <\/span><\/span>paeta sinun edest\u00e4si? Vaikka nousisin taivaaseen, sin\u00e4 olet siell\u00e4, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, siell\u00e4kin sin\u00e4 olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, siell\u00e4kin sin\u00e4 minua ohjaat, talutat v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4si. Vaikka sanoisin: ”Nyt olen pimeyden k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4, y\u00f6 peitt\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n valon” (Ps. 139:6 -11). <\/span>
Apostoli Jaakob sanoo muuttumattomuudesta: \u201d \u2026taivaan t\u00e4htien Is\u00e4lt\u00e4, jonka luona ei mik\u00e4\u00e4n muutu, ei valo vaihdu varjoksi\u201d (Jaak. 1:17). Apostoli Paavali puolestaan kirjoittaa: \u201dSen antaa aikanaan tapahtua ylistett\u00e4v\u00e4 ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra\u201d (1. Tim. 6:15) <\/span>
Vaikka Jumala on Henki, Raamattu kuvaa kuitenkin h\u00e4nt\u00e4 hahmona, jolla on ruumiin osia, syd\u00e4n, silm\u00e4t, korvat ja k\u00e4det. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu sen vuoksi, ett\u00e4 Raamattu mukauttaa itse\u00e4\u00e4n ihmisten kielelle. Sellaiset ilmaukset on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 korkeammassa ja hengellisess\u00e4 mieless\u00e4. Esimerkiksi Jumalan syd\u00e4n on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 Jumala hyvyyten\u00e4 ja rakkautena. Silm\u00e4t ja korvat tarkoittavat h\u00e4nen kaikkitiet\u00e4vyytt\u00e4\u00e4n, k\u00e4det taas h\u00e4nen kaikkivaltiasta voimaansa. <\/span>
Jumala on kaikkialla, mutta taivaassa h\u00e4n on l\u00e4sn\u00e4 ikuisessa kunniassaan, joka ilmenee autuaille hengille. My\u00f6s kirkoissa h\u00e4n on l\u00e4sn\u00e4 armollaan ja sakramenttien kautta, erityisess\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olossaan, jonka uskovat hartaudella tunnistavat ja tuntevat, ja joka ilmenee toisinaan tavallisuudesta poikkeavin merkein. Jeesus Kristus sanoo: \u201dMiss\u00e4 kaksi tai kolme on koolla minun nimess\u00e4ni, siell\u00e4 min\u00e4 olen heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n\u201d (Matt. 18:20). <\/span>
 <\/span> <\/span>
15. Jumala on Pyh\u00e4 Kolminaisuus <\/span><\/strong>
Uskontunnustuksessa Jumalaa sanotaan Is\u00e4ksi. T\u00e4ll\u00e4 viitataan Pyh\u00e4n Kolminaisuuden salaisuuteen. Jumala on olemukseltaan yksi, yht\u00e4 olemusta ja jakaantumaton, mutta persooniltaan kolminainen: Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki. Jumalassa on siis kolme persoonaa eli hypostaasia; Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki. Kukin persoona on Jumala. Ei kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi jumalallinen olemus. Persoonat eroavat toisistaan ominaisuuksiltaan. <\/span>
Uuden Testamentin t\u00e4rkeimm\u00e4t tekstit, jotka viittaavat t\u00e4h\u00e4n, ovat seuraavat:\u201d Menk\u00e4\u00e4 siis ja tehk\u00e4\u00e4 kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heit\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen nimeen\u201d (Matt.28:19). \u201dSill\u00e4 taivaassa todistajia on n\u00e4in kolme: Is\u00e4, Sana ja Pyh\u00e4 Henki; ja n\u00e4m\u00e4 Kolme ovat yksi\u201d(1.Joh.5:7: Suomalaisessa luterilaisen kirkon k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 vuodelta 1992 on jae lyhennetty ep\u00e4asiallisesti muotoon: \u201dTodistajia on n\u00e4in kolme\u201d, ja niin Jumaluuden persoonia ei mainita). Herran kasteessa Jordanilla kaikki Kolminaisuuden persoonat ilmaisivat itsens\u00e4: Is\u00e4 \u00e4\u00e4ni kuului taivaasta, Poika oli Johanneksen kastettavana ja Pyh\u00e4 Henki laskeutui kyyhkysen muodossa Jeesuksen p\u00e4\u00e4lle. (Matt. 3:13). <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span>Pyh\u00e4 Kolminaisuus mainitaan Vanhassa Testamentissakin, mutta ei niin selv\u00e4sti. Esimerkiksi \u201dHerra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henk\u00e4yksell\u00e4 t\u00e4htien joukot\u201d (Ps. 33:6). \u201dPyh\u00e4, pyh\u00e4, pyh\u00e4 on Herra Sebaot! H\u00e4nen kirkkautensa t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaiken maan.\u201d (Jes. 6:3). Jo luomiskertomuksen alussa ihmisen luomisen yhteydess\u00e4 Jumaluuden persoonat neuvottelevat kesken\u00e4\u00e4n: \u201dJumala sanoi: ”Tehk\u00e4\u00e4mme ihminen, tehk\u00e4\u00e4mme h\u00e4net kuvaksemme, kaltaiseksemme\u201d (1.Moos.1:26). Samoin toisaalla: \u201dSitten Herra Jumala sanoi: ”Ihminen on nyt kuin me: h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 sek\u00e4 hyv\u00e4n ett\u00e4 pahan\u201d (1. Moos. 3:22). Ja viel\u00e4: \u201dMenk\u00e4\u00e4mme sekoittamaan heid\u00e4n kielens\u00e4, niin etteiv\u00e4t he ymm\u00e4rr\u00e4 toistensa puhetta\u201d (1. Moos.11:7) Kolmen miehen vierailu Aabrahamin luona ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n my\u00f6s esikuvana Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta: \u201d Herra ilmestyi Abrahamille Mamren  tammistossa. Abraham istui telttansa ovella p\u00e4iv\u00e4n ollessa kuumimmillaan, ja kun h\u00e4n kohotti katseensa, h\u00e4n n\u00e4ki kolmen miehen l\u00e4hestyv\u00e4n. Heti heid\u00e4t n\u00e4hty\u00e4\u00e4n h\u00e4n juoksi teltan ovelta heit\u00e4 vastaan ja tervehti heit\u00e4 kumartaen maahan asti\u201d (1.Moos. 18: 1-2). <\/span>
Emme voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 jumaluuden sis\u00e4ist\u00e4 salaisuutta, mutta uskomme siihen Jumalan Sanan erehtym\u00e4n todistuksen perusteella. \u201dKuka muu kuin ihmisen oma henki tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ihmisess\u00e4 on? Samoin vain Jumalan Henki tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Jumalassa on\u201d (1. Kor.2:11). <\/span>
Pyh\u00e4n Kolminaisuuden persoonat eroavat toisistaan siin\u00e4, ett\u00e4 Is\u00e4 ei ole syntynyt eik\u00e4 l\u00e4htenyt muista persoonista. Jumala – Poika on syntynyt Is\u00e4st\u00e4 ennen aikojen alkua. Pyh\u00e4 Henki l\u00e4htee iankaikkisesta Is\u00e4st\u00e4.  <\/span>
Kaikkein Pyhimm\u00e4n Kolminaisuuden kaikki persoonat ovat yht\u00e4l\u00e4isi\u00e4 jumalallisessa arvokkuudessaan. Is\u00e4 on tosi Jumala, Poika on tosi Jumala ja Pyh\u00e4 Henki on tosi Jumala, kuitenkin niin, ett\u00e4 kolme persoonaa ovat vain yksi kolmipersoonainen Jumala. <\/span>
Jumalaa kutsutaan kaikkivaltiaaksi, \u03a0\u03b1\u03bd\u03c4\u03bf\u03ba\u03c1\u03ac\u03c4\u03bf\u03c1, koska h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaiken voimassa voimallaan ja tahdollaan. <\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
16. Jumala \u2013 kaiken Luoja <\/span><\/strong><\/p>\n

Uskontunnustuksen sanoilla  \u201dtaivaan ja maan, kaiken n\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Luojaan\u201d ilmaistaan, ett\u00e4 Jumala on tehnyt kaiken eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ole olemassa ilman Jumalaa. Nuo sanat ovat Raamatusta. Ensimm\u00e4inen Mooseksen kirja alkaa sanoilla:\u201d Alussa Jumala loi taivaan ja maan\u201d (1.Moos.1:1). Puhuessaan Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, apostoli Paavali sanoo: \u201dH\u00e4nen v\u00e4lityksell\u00e4\u00e4n luotiin kaikki, kaikki mit\u00e4 on taivaissa ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, n\u00e4kyv\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu h\u00e4nen kauttaan ja h\u00e4nt\u00e4 varten\u201d (Kol.1:16) <\/span>
Jumala on siis koko n\u00e4kyv\u00e4isen ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n maailman Luoja. Toisin sanoen H\u00e4n on luonut hengellisen maailman (enkelit), aineellisen maailman (auringon, maan, t\u00e4hdet ja kaiken, mit\u00e4 niiss\u00e4 on) sek\u00e4 my\u00f6s henki-aine-maailman (ihmisen). <\/span>
Sana \u201dluoda\u201d Raamatussa tarkoittaa \u201dtekemist\u00e4 tyhj\u00e4st\u00e4\u201d, ex nihilo, olemiseen saattamista sellaista, mit\u00e4 ei ennen ole ollut. Raamattu kertoo t\u00e4st\u00e4 meille: ”Min\u00e4 olen Herra, olen tehnyt kaiken. Yksin\u00e4ni min\u00e4 levitin auki taivaan, muovasin maan kenenk\u00e4\u00e4n auttamatta (Jes 44:24). Pyh\u00e4 apostoli Paavali toistaa saman: ”Sin\u00e4, Herra, laskit alussa  <\/span><\/span>maan perustukset, Sinun k\u00e4ttesi ty\u00f6t\u00e4 ovat my\u00f6s taivaat” (Hepr.1:10). Pyh\u00e4n Johannes Krysostomoksen liturgian rukouksessa sanotaan: \u201dSin\u00e4 olet saattanut meid\u00e4t olemattomuudesta olemiseen\u201d. Makkabealaisten \u00e4iti kertoo lapselleen: ”Min\u00e4 pyyd\u00e4n sinua, lapseni, luo silm\u00e4si yl\u00f6s taivasta kohti ja maahan ja katso kaikkea, mit\u00e4 niiss\u00e4 on, ja tied\u00e4, ett\u00e4 Jumala on tehnyt ne tyhj\u00e4st\u00e4, ja ett\u00e4 ihmissuku syntyy samalla tapaa”.( 2. Makk. 7:28). H\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 lastaan katsomaan taivasta ja maata ja kaikkea, mit\u00e4 niiss\u00e4 on ja tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Jumala loi ne sellaisesta, jota ei ollut olemasta, toisin sanoen tyhj\u00e4st\u00e4. Ja Uusi Testamentti kertoo meille, ”… ett\u00e4 maailmat on luotu Jumalan sanalla, n\u00e4kyv\u00e4 on syntynyt n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4”(Hepr.11:3). Kaikki ilmi\u00f6t tehtiin Jumalan sanalla olemattomuudesta. Kirkkomme ja pyh\u00e4 traditio varmistavat sen, ett\u00e4 ”Jumala loi kaiken tyhj\u00e4st\u00e4”. <\/span>
Ortodoksisen opetuksen mukaan Jumala on saattanut kaiken ja jokaisen olevaisen olemattomuudesta olemiseen. Luomisen kuvaus Raamatussa on ensimm\u00e4isen Mooseksen kirjan 1.luvussa. Ainoastaan Jumala yksin on luomaton ja iankaikkinen, H\u00e4n on luonut kaiken olevaisen paitsi itse\u00e4\u00e4n. Luominen ei tapahtunut yhdell\u00e4 kertaa, eik\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin yksil\u00f6 yksil\u00f6lt\u00e4. Ensiksi h\u00e4n loi perusta olemiselle. Sitten ajanjaksoittain toistensa per\u00e4\u00e4n, ehk\u00e4 miljoonienkin vuosien kuluessa (2. Piet.3:8). T\u00e4m\u00e4 olemisen perusta sill\u00e4 voimalla, jonka Jumala sille oli antanut, synnytti muut Jumalan luodut olennot. <\/span>
Jumala loi koko t\u00e4m\u00e4n maailman kuudessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, niin kuin 1. Mooseksen kirja, raamatun ensimm\u00e4inen kirja, kertoo. Mutta nuo p\u00e4iv\u00e4t eiv\u00e4t olleet samanlaisia kuin n\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4mme, joita el\u00e4mme auringon alla. Kuinka ne voisivatkaan olla, kun aurinko luotiin vasta nelj\u00e4nten\u00e4 luomisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Nuo p\u00e4iv\u00e4t on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4kin pitempin\u00e4 ajanjaksoina. Kaiken kaikkiaan Jumalalle ”tuhat vuotta on kuin… eilinen p\u00e4iv\u00e4” (Ps.90:4). Miksi Jumala kutsuu luomisjaksoja p\u00e4iviksi? Sit\u00e4 emme tied\u00e4. Miksi H\u00e4n loi kaiken kuudessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4? Sit\u00e4k\u00e4\u00e4n emme tied\u00e4. Jumala olisi voinut luoda kaiken yhdess\u00e4 hetkess\u00e4 yhdell\u00e4 sanalla ja yhdell\u00e4 liikkeell\u00e4. H\u00e4n piti parempana luoda kaiken tavalla, jonka raamattu kertoo. Emme <\/span><\/span>voi sanoa siihen mit\u00e4\u00e4n. Meid\u00e4n on korostettava t\u00e4ss\u00e4 kuitenkin jotain viel\u00e4kin t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4. Milloin ja mihin aikaan Jumala loi maailman? Milloin olivat nuo edell\u00e4 mainitut luomisen p\u00e4iv\u00e4? Mit\u00e4 aika on? Oliko aika olemassa jo ennen maailman luomista? Jumala ei ole riippuvainen ajasta eik\u00e4 sen kohde. H\u00e4n on iankaikkinen. H\u00e4n on ajan tuolla puolen. Siksi meid\u00e4n on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 aika luotiin yhdess\u00e4 maailman luomisen kanssa. Maailman alusta tulee my\u00f6s ajan alku. Maailma ja aika ovat samanaikaisia. <\/span>
Jumala on kaiken Luoja, mutta h\u00e4n toimii asteittain ajassa ja aikaisemmin luomiensa tekij\u00f6iden avulla, joille h\u00e4n on antanut el\u00e4m\u00e4\u00e4 tuottavat voimavarat ja kyvyt. <\/span>
Kaikki, mit\u00e4 Jumala teki, oli \u201dhyv\u00e4\u00e4\u201d: taivas, maa, el\u00e4imet, kasvillisuus, itse ihminenkin. (1. Moos. 1:31). Jumala oli my\u00f6s tyytyv\u00e4inen luomakuntaansa. Ortodoksisessa kristillisyydess\u00e4 ei ilmene dualismia, kuten gnostisismissa, jonka mukaan taivas ja henki olisivat hyvi\u00e4 vastakohtana pahaa edustaville maalle ja aineelle. Jumala rakastaa koko aineellista luomakuntaansa iankaikkisella rakkaudella. Syntiinlankeemuksessa aineellinen maailma kuitenkin joutui Aadamin ja Eevan tottelemattomuuden takia turmeluksen valtaan. Jumala tekee kaikkensa maailman ja ihmisen pelastamiseksi. <\/span>
Miksi sitten Jumala loi maailman? Eik\u00f6 H\u00e4n olisi ollut onnellinen itsekseen Kolmiyhteisen\u00e4 Jumalana? Tarvitsiko H\u00e4n kenties maailmaa? Rakennamme talon; jotta voisimme asua siin\u00e4: Teemme autoja liikkuaksemme niill\u00e4. Onko mahdollisesti niin, ett\u00e4 Jumala tarvitsi maailmaa ja siksi H\u00e4n sen loi? On Jumalan pilkkaa uskoa niin. Jumala ei tarvitse mit\u00e4\u00e4n. Daavid puhuessaan Jumalalle sanoo: ”Min\u00e4 sanon Herralle: ”Sin\u00e4 olet minun valtiaani, sinulta saan kaiken hyv\u00e4n (ts. min\u00e4 en voi antaa mit\u00e4\u00e4n Jumalalle) (Ps.16:2).  <\/span>
Jumala loi kaiken rakkaudesta. H\u00e4n loi sen tehd\u00e4kseen sen osalliseksi kunniastaan, ilostaan ja siunauksistaan. H\u00e4n loi kaiken, jotta se tulisi osalliseksi h\u00e4nen jumalallisesta, luomattomasta olemisestaan ja el\u00e4isi h\u00e4nen jumalallisen \u201del\u00e4m\u00e4n henkens\u00e4\u201d kautta (1. <\/span><\/span>Moos 1:30; 2:7). Luomisessa ovat l\u00e4sn\u00e4 toimivina Jumalan Sana ja Jumalan Henki. Jumala sanoi ja tapahtui niin (1. Moos.1:3), ja Henki liikkui vetten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 (1.Moos.1:2). <\/span>
Jumala ei ole itsek\u00e4s. H\u00e4n haluaa, ett\u00e4 h\u00e4nen luomakunnallaan on kaikki se, mit\u00e4 H\u00e4ness\u00e4 on, ja ett\u00e4 se voi nauttia siit\u00e4. Voimmekin sanoa, ett\u00e4 maailman luomisen syy on Jumalan rakkaus. Jumala on samalla my\u00f6s t\u00e4ydellinen rakkaus. Tietysti maailman luominen my\u00f6s todistaa ja ylist\u00e4\u00e4 Jumalan kunniaa ja voimaa. Voi my\u00f6s sanoa, ett\u00e4 se on luomisen tarkoitus, ts. Jumalan ylist\u00e4minen luotujen kautta. Se ei kuitenkaan ole palvelijan ty\u00f6t\u00e4, vaan osallisuutta Jumalan kunniasta. Jumala ei siit\u00e4 hy\u00f6dy, vaan me itse. <\/span>
Pyh\u00e4 Kolminaisuus oikeastaan ilmenee siis jo luomisessa, mutta lopullisesti vasta Uudessa Testamentissa, kun Sana tulee lihaksi ja Pyh\u00e4 Henki annetaan helluntaina. <\/span>
  <\/span>
17. N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n maailma <\/span><\/strong><\/p>\n

N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 maailmalla tarkoitetaan uskontunnustuksessa henkist\u00e4 maailmaa, joka kuuluu enkeleille. Enkelit ovat ruumiittomia voimia, joilla on \u00e4ly, tahto ja voima. Sana \u201denkeli\u201d tarkoittaa l\u00e4hettil\u00e4st\u00e4, sanansaattajaa. Heit\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n siten sen vuoksi, ett\u00e4 Jumala l\u00e4hett\u00e4\u00e4 heid\u00e4t ilmoittamaan tahtoaan. Niinp\u00e4 esimerkiksi enkeli Gabriel l\u00e4hetettiin ilmoittamaan Neitsyt Marialle Vapahtajan syntymisest\u00e4. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

1. Enkelien luominen <\/span><\/strong>
Raamatun mukaan ensiksi luotiin henkinen, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n maailma eli Jumalan enkelit. Raamatussa sanotaan: \u201dMihin laskettiin sen peruspylv\u00e4\u00e4t? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, kun aamun t\u00e4hdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat \u00e4\u00e4neen iloaan?\u201d (Job.38: 6-7; LXX:ssa samat jakeet ovat: \u00b4Mihin laskettiin sen peruspylv\u00e4\u00e4t? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, ennen kuin t\u00e4hdet tehtiin ja enkelini ylistiv\u00e4t minua suureen \u00e4\u00e4neen?\u00b4). <\/span>
Enkelit ovat siis erityisi\u00e4 luomuksia, jotka ovat erilaisia kuin ihminen ja n\u00e4kyv\u00e4 maailma. He ovat persoonallisia olentoja, joilla on j\u00e4rki ja vapaus. Aineettomina ja kuolemattomina he ovat korkeammalla ihmist\u00e4. Enkeleiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on ylist\u00e4\u00e4 ja palvella Jumalaa. He seisovat alati Herran kasvojen edess\u00e4, piiritt\u00e4v\u00e4t ja suojelevat, <\/span><\/span><\/span>pelastavat ja varjelevat Herraa pelk\u00e4\u00e4vi\u00e4. He ohjaavat ihmisi\u00e4 pelastukseen, toimivat ihmisten ruumiiden ja sielujen varjelijoina. He vahvistavat ja innoittavat rukoilijoita ja toimivat itsekin esirukoilijoina sek\u00e4 palvelevat kanssapalvelijoina eukaristiassa ja sakramenteissa  <\/span>
Luonnoltaan enkelit ovat henki\u00e4. He siis ovat aineettomia eli ruumiittomia ja siksi my\u00f6s n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Enkelit ilmestyv\u00e4t joskus muuttuneessa muodossa toimiessaan l\u00e4hettil\u00e4in\u00e4. Avaruus ei rajoita heit\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin ihmisi\u00e4. He ovat my\u00f6s v\u00e4hemm\u00e4n riippuvaisia ajasta kuin ihmiset. Hengellisin\u00e4 olentoina he ovat my\u00f6s kuolemattomia. Enkeleill\u00e4 on vapaa tahto ja tunteet. Raamatun mukaan he n\u00e4kev\u00e4t Taivaallisen Is\u00e4n kasvot: \u201dHeid\u00e4n enkelins\u00e4 saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Is\u00e4ni kasvoja.\u201d (Matt.18:10). Enkelien tieto on ihmisen tietoa t\u00e4ydellisempi, ja voimaltaan ja v\u00e4kevyydelt\u00e4\u00e4n he ovat suurempia kuin ihmiset. He tuntevat voimakasta iloa. Enkelit ovat pyhi\u00e4, mutta sit\u00e4 he eiv\u00e4t ole luonnostaan, vaan johtuen pitk\u00e4aikaisesta kuuliaisuudesta Jumalan tahdolle. Koska enkelit ovat vahvistuneet jo niin paljon hyv\u00e4ss\u00e4, Jumalan armosta heid\u00e4n lankeemuksensa ei ole en\u00e4\u00e4 mahdollista. <\/span>
Jumalallisen armon avulla enkelit profetoivat. Avioliittoa enkelit eiv\u00e4t tarvitse, koska ovat kuolemattomia. <\/span>
Luonnoltaan enkelit eiv\u00e4t ole ruumiillisia eiv\u00e4tk\u00e4 kolmiulotteisia, vaan he oleskelevat ja toimivat hengellisesti siell\u00e4, mihin heid\u00e4t k\u00e4sket\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4t he voi samalla kertaa olla ja toimia eri paikoissa. <\/span>
Enkelit ovat luonnostaan niin nopeita, ett\u00e4 ovat heti miss\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4, mihin Jumalan viittaus heid\u00e4t k\u00e4skee. He varjelevat maan osia, johtavat kansoja ja paikkoja sen mukaan kuin Jumala niit\u00e4 k\u00e4skee ja ne hoitavat my\u00f6s meid\u00e4n armotalouttamme ja auttavat meit\u00e4. <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span>Pyh\u00e4n Johannes Damaskolaisen mukaan enkeli on ”hengellinen olento, aina liikkeess\u00e4 oleva, itsen\u00e4inen, ruumiiton Jumalan palvelija, joka on armosta saanut luontoonsa kuolemattomuuden. Enkelin olemuksen, muodon ja heid\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 tuntee yksin Herra. Enkeli on luonnoltaan j\u00e4rjellinen, ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen ja itsen\u00e4inen, mielipiteilt\u00e4\u00e4n muuttuva eli tahdoltaan vapaa. Ruumiittomilla enkeleill\u00e4 ei ole katumusta, sill\u00e4 ihminen on saanut katumuksen ruumiinsa heikkouden t\u00e4hden. Enkelit ovat kuolemattomia, ei luonnostaan, vaan armosta\u201d. <\/span>
 Pyh\u00e4n Johanneksen mukaan enkelit ovat toisia hengellisi\u00e4 valoja, jotka saavat valonsa ensimm\u00e4isest\u00e4 ja aluttomasta valosta. Kielt\u00e4 ja kuuloa he eiv\u00e4t tarvitse, vaan v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t toisilleen ajatuksensa ja tahtonsa ilman suullista puhetta. Kaikki enkelit ovat luodut Sanan kautta ja Pyh\u00e4 Henki on tehnyt heid\u00e4t t\u00e4ydellisiksi pyhityksen kautta. Niill\u00e4 on valoa ja armoa arvon ja luokan mukaan. Heid\u00e4n oleskelupaikkansa voidaan ilmaista ja m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 esimerkiksi seuraavalla tavalla: silloin kun he ovat taivaassa, he eiv\u00e4t ole maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kun Jumala l\u00e4hett\u00e4\u00e4 heid\u00e4t maan p\u00e4\u00e4lle, he eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4 taivaaseen. Sein\u00e4t, ovet, lukot ja sinetit eiv\u00e4t heit\u00e4 pid\u00e4ttele, sill\u00e4 he ovat m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, ts. he kykenev\u00e4t ilmestym\u00e4\u00e4n otollisille sellaisina, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 otolliset kykenev\u00e4t heid\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. <\/span>
He eiv\u00e4t kuitenkaan tunne Jumalan olemusta, eiv\u00e4tk\u00e4 lunastuksen salaisuutta. Eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Jeesuksen tulemuksen aikaa eik\u00e4 hetke\u00e4. Samoin ihmisten syd\u00e4nten salaisuudet j\u00e4\u00e4v\u00e4t heid\u00e4n tietonsa ulkopuolelle. He eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n omalla voimallaan voi tehd\u00e4 ihmeit\u00e4.  <\/span>
Raamatussa enkeli-nimityst\u00e4 on k\u00e4ytetty my\u00f6s Johannes Kastajasta, Kristuksen edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4st\u00e4. Samoin Kristusta itse\u00e4\u00e4n kutsutaan Liiton Enkeliksi. UT:ssa enkeli-nimitys liitet\u00e4\u00e4n joskus apostoleihin, profeettoihin, piispoihin, pappeihin ja diakoneihin. Enkeleiksi kutsutaan my\u00f6s maailman alkuaineita Jumalan tahdon v\u00e4linein\u00e4. <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span>Enkelien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 Raamattu antaa viitteit\u00e4 mm. seuraavissa kohdin: \u201dH\u00e4n l\u00e4hett\u00e4isi t\u00e4nne heti kaksitoista legioonaa enkeleit\u00e4 ja enemm\u00e4nkin\u201d (Matt.26:53), \u201dTeid\u00e4n edess\u00e4nne on tuhansittain enkeleit\u00e4\u201d (Hepr.12:22), \u201d Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat h\u00e4nt\u00e4, miljoonat seisoivat odottaen h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n\u201d (Dan. 7:10) ja \u201d Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ymp\u00e4rill\u00e4 n\u00e4in suuren joukon enkeleit\u00e4 ja kuulin heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4. Heit\u00e4 oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat\u201d (Ilm. 5:11). Lukuja ei voi ottaa kirjaimellisesti, vaan n\u00e4in halutaan osoittaa enkeleit\u00e4 olevan \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n paljon ja lukemattomia joukkoja. <\/span>
Vanhan kirkon opetuksen mukaan enkelit annetaan kaupunkien, valtakuntien, alueiden, luostareiden, kirkkojen ja ihmisten, sek\u00e4 hengellisten ett\u00e4 maallisten, varjelemista varten. Mutta enkelit annetaan vain niille, jotka uskovat Lunastajaan ja jotka ovat kasteessa uskon kautta uudestisyntyneet. Jokaisella uskovalla on oma suojelusenkelins\u00e4. Pyh\u00e4 Basileios Suuri opettaa: ”Jokaisella uskovalla on enkeli kasvattajana ja paimenena, joka ohjaa h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4”. <\/span>
Enkelien ajatellaan jakautuvan teht\u00e4viens\u00e4 mukaan ja asemansa perusteella Jumalan l\u00e4heisyydess\u00e4 hierarkkisiin ryhmiin, joiden nimet on saatu Raamatusta. Yleisesti on tunnettu Dionysios Areopagitan vuoden 500 vaiheilla esitt\u00e4m\u00e4 jako kolmeen asteeseen, jotka jaetaan viel\u00e4 kolmeen osaan. N\u00e4in enkelit muodostavat yhdeks\u00e4n ryhm\u00e4\u00e4. Korkeimman hierarkian eli ensimm\u00e4isen kolmikon muodostavat serafit, kerubit ja valtaistuimet, keskimm\u00e4isen hierarkian herruudet, voimat ja vallat. Alimpana, ihmisi\u00e4 l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 olevaan hierarkiaan kuuluvat hallitukset, ylienkelit ja enkelit. Pyh\u00e4 Johannes Krysostomos sanoo, ett\u00e4 ”on paljon muita enkeleit\u00e4, joita emme tunne nimelt\u00e4”. <\/span>
Enkelien kolmiryhmittely Dionysioksella viittaa symbolisesti pyh\u00e4\u00e4n Kolminaisuuteen ja henkimaailman t\u00e4ydellisyyteen ja se vahvistaa kristittyjen uskoa n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n todellisuuteen. <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span>Raamatussa mainitaan joitakin enkeleit\u00e4 nimelt\u00e4. Ylienkeli tai arkkienkeli Mikael kuuluu seitsem\u00e4n Raamatussa nimelt\u00e4 mainitun ylienkelin joukkoon. H\u00e4nen nimens\u00e4 tarkoittaa ”Kuka on Jumalan vertainen”. Muita ylienkeleit\u00e4 ovat Gabriel, ”Jumalan mies tai Jumalan voima”, Rafael, ”Jumalallinen apu tai parannus”, Uriel, ”Jumalallinen tuli tai valo” ja Salafiel, ”Rukous Jumalan puoleen”. Apokryfeissa mainitaan lis\u00e4ksi ylienkelit Jehudiel, ”Jumalan ylist\u00e4j\u00e4”, Barakiel, ”Jumalan siunaus” sek\u00e4 Jeremiel, ”Jumalan korkeus”. <\/span>
Raamatussa mainitaan, ett\u00e4 jokaisella on oma suojelusenkeli.\u201dH\u00e4n antaa enkeleilleen k\u00e4skyn varjella sinua, miss\u00e4 ikin\u00e4 kuljet, ja he kantavat sinua k\u00e4sill\u00e4\u00e4n, ettet loukkaa jalkaasi kiveen\u201d (Ps.91.11). My\u00f6s Jeesus itse vahvistaa t\u00e4m\u00e4n sanoillaan:\u201d ”Katsokaa, ettette halveksi yht\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4h\u00e4isist\u00e4. Sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille: heid\u00e4n enkelins\u00e4 saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Is\u00e4ni kasvoja\u201d (Matt.17:23).  Suojelusenkeli liitet\u00e4\u00e4n ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n kasteen sakramentissa, jossa rukoillaan valmistusrukouksissa: \u201d\u2026liit\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 valkeuden enkeli, joka pelastaa h\u00e4net jokaisesta vastustajan juonesta, pahoista tapahtumista, p\u00e4iv\u00e4syd\u00e4nn\u00e4 vaikuttavasta pahasta hengest\u00e4 ja pahoista mielikuvista\u201d. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

2.Pahat enkelit <\/span><\/strong>
N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n maailmaan kuluu enkelien kirkkauden lis\u00e4ksi Raamatun mukaan my\u00f6s pahojen henkien eli langenneiden enkelien hallitsema pimeyden valtakunta. Toisesta Pietarin kirjeest\u00e4 voimme lukea: ”Ei Jumala s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt enkeleit\u00e4, jotka synti\u00e4 tekiv\u00e4t, vaan sy\u00f6ksi heid\u00e4t syvyyteen, pimeyden kuiluihin ja hylk\u00e4si heid\u00e4t tuomiota varten s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4ksi” (2. Piet. 2:4).  Enkelien lankeemukseen oli syyn\u00e4 ylpeys. Er\u00e4s niist\u00e4 nimist\u00e4, joita on annettu pahalle hengelle, pahojen henkien johtajalle, on Lucifer eli Saatana. T\u00e4m\u00e4 oli alun perin Jumalan luoma hyv\u00e4 enkeli, yksi korkeimmista, mutta h\u00e4n lankesi hybrikseen, ts. ylpeyteen ja ylimielisyyteen. H\u00e4n kielt\u00e4ytyi alistumasta Jumalan <\/span><\/span><\/span>tahtoon ja halusi tulla Jumalasta riippumattomaksi ja olla Jumalan vertainen. Luciferiin liittyi muita enkeleit\u00e4, jotka nekin luopuivat Jumalasta. <\/span>
Langenneita henki\u00e4 kutsutaan Raamatussa pahoiksi ja saastaisiksi hengiksi ja riivaajiksi. Enkelien lankeemuksesta sai alkunsa my\u00f6s pahuuden alku t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Saatana on sama kuin paratiisin k\u00e4\u00e4rme, joka viekoittelee ihmisi\u00e4 syntiin. <\/span>
N\u00e4m\u00e4kin enkelit alun perin luotiin hyviksi, mutta he poikkesivat teht\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n olla kaikessa kuuliaisia Jumalalle, ja niin ne lankesivat pois Jumalasta omahyv\u00e4isyyteen, ylpeyteen ja pahuuteen. Apostoli Juudan sanojen mukaan \u201dniit\u00e4 enkeleit\u00e4, jotka eiv\u00e4t pit\u00e4neet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylk\u00e4siv\u00e4t omat asuinsijansa, h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pimeydess\u00e4 ikuisissa kahleissa suurta tuomion p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten\u201d (Juud.1:6). <\/span>
Nimitys \u201dpaholainen\u201d tarkoittaa \u201dpanettelijaa\u201d, \u201dvalehtelijaa\u201d. Heit\u00e4 kutsutaan n\u00e4ill\u00e4 nimill\u00e4, koska ne aina asettelevat ansoja ihmiselle, pyrkiv\u00e4t eksytt\u00e4m\u00e4\u00e4n heit\u00e4, kiihottamaan heit\u00e4 v\u00e4\u00e4riin ajatuksiin ja pahoihin toiveisiin. <\/span>
T\u00e4st\u00e4 Jeesus puhuu uskottomille juutalaisille sanoessaan: \u201d Te olette l\u00e4ht\u00f6isin Saatanasta. H\u00e4n on teid\u00e4n is\u00e4nne, ja h\u00e4nen halunsa te tahdotte tyydytt\u00e4\u00e4. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. H\u00e4n on kaukana totuudesta, se on h\u00e4nelle vieras. Kun h\u00e4n valehtelee, h\u00e4n todella puhuu omiaan, sill\u00e4 h\u00e4n on valehtelija ja valheen is\u00e4\u201d (Joh.8:44). <\/span>
Kirkon is\u00e4t opettavat, ett\u00e4 pahat henget kadehtivat ja vihaavat ihmist\u00e4, koska h\u00e4n on Jumalan kuva ja koska h\u00e4nell\u00e4 on mahdollisuus pelastua. Siksi ne yritt\u00e4v\u00e4t vietell\u00e4 ihmisen pois Jumalasta ja todellisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 H\u00e4nen yhteydess\u00e4\u00e4n. Ne turmelevat ihmissieluja ja ihmisen siveellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, aiheuttavat sairauksia, onnettomuuksia ja muita vastoink\u00e4ymisi\u00e4 tarkoituksena horjuttaa ihmisen uskoa Jumalaan ja H\u00e4nen hyvyyteens\u00e4. <\/span>
Jumala sallii viisaassa Kaitselmuksessaan pahojen henkien toimia, kuitenkin niin, ett\u00e4 niiden toiminta palvelee ihmisen kasvamista hyv\u00e4\u00e4n. Jumala antaa ihmiselle armovoimaa <\/span><\/span><\/span>taistelussa pahan kiusauksia vastaan. Kirkon uskon mukaan pahojen henkien valta ihmiseen on rajallinen. Tahtomattaankin pahoista hengist\u00e4 tulee ihmisen pelastuksen palvelijoita. <\/span>
Opetus pahojen henkien olemassaolosta sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 n\u00e4kemyksen persoonallisen pahan olemassaolosta. T\u00e4m\u00e4 saattaa tuntua ep\u00e4uskottavalta ja arvoitukselliselta varsinkin sellaisesta ihmisest\u00e4, joka ei usko henkimaailmaan. Kristillinen k\u00e4sitys Saatanasta ja pahoista hengist\u00e4 muotoutuu kokemuksesta ja uskosta, ettei ihmisen ja Jumalan vastainen pahuus ole vain ihmisen synti\u00e4, vaan viel\u00e4kin suurempaa pahuutta, joka ylitt\u00e4\u00e4 ihmisen rajat. <\/span>
Oppiin enkeleist\u00e4 ihmisi\u00e4 auttavina voimina liittyy kuva el\u00e4m\u00e4st\u00e4 valon ja pimeyden taisteluna. Taistelu on todellista eik\u00e4 vain heijastusta ihmisen sis\u00e4isist\u00e4 kamppailuista. Ihmisen teht\u00e4v\u00e4 on vapaaehtoisesti suuntautua kohti valoa. Paha ei ole samanveroinen hyv\u00e4n kanssa. Lucifer, ”Valon kantaja”, pahojen henkien ruhtinas, valitsi itseriittoisuuden Jumalan palvelemisen sijaan ja muuttui Jumalan vastustajaksi yhden asian, itserakkauden, t\u00e4hden. T\u00e4t\u00e4 itseriittoisuutta edustaa ihmisess\u00e4 erist\u00e4ytyneisyys. <\/span>
Pahuutta ja k\u00e4rsimyst\u00e4 pohdittaessa on hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 paha ja paholainen saivat alkunsa enkelimaailman lankeemuksessa. Paha ja k\u00e4rsimys eiv\u00e4t ole Jumalan luomia. Vapaata tahtoaan k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 enkeli k\u00e4\u00e4ntyi Jumalaa vastaan ja vietteli ihmisen rakastamaan itse\u00e4\u00e4n Jumalaa asemesta. Tosin on muistettava my\u00f6s se, ett\u00e4 ihminenkin luotiin vapaan tahdon omaavaksi. Ainakin teoriassa h\u00e4n olisi voinut kielt\u00e4yty\u00e4 viettelyksest\u00e4. <\/span>
Paholainen on edelleenkin olemassa ja tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Sen ty\u00f6lle on t\u00e4rke\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t usko sen olemassaoloon. Kun ihmiset sanovat, ettei paholaista ole olemassa, saa paha tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4\u00e4n rauhassa. Kaikki asiat muuttuvat suhteellisiksi: ei ole en\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 tai pahaa. Se, mik\u00e4 ennen sanottiin pahaksi, on nyt muka hyv\u00e4\u00e4 ja p\u00e4invastoin. T\u00e4llaisessa sekasortoisuuden tilassa tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4\u00e4n Jumalaa vastustavat pahat henget. Samassa <\/span><\/span><\/span>kaaoksessa taistelevat my\u00f6s valon henget, enkelit, meid\u00e4n ja meid\u00e4n pelastuksemme puolesta. Enkelit ylist\u00e4v\u00e4t lakkaamatta yhdess\u00e4 pyhien ihmisten kanssa Jumalaa siten todistaen rakkaudestaan Jumalaan eik\u00e4 itseens\u00e4. Saman rakkauden siivitt\u00e4min\u00e4 enkelit kulkevat meid\u00e4nkin kanssamme yritt\u00e4en ohjata meit\u00e4 kulkemaan pelastuksen tiet\u00e4 kohti Jumalaa. Kristuksen valossa tuota tiet\u00e4 kulkien voimme n\u00e4hd\u00e4 hyv\u00e4n hyv\u00e4n\u00e4 ja pahan pahana. Pyhien enkelien yhteydess\u00e4 kulkien voimme v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ne polut, jotka johtavat rakkaudettomuuden ikuiseen yksin\u00e4isyyteen. <\/span>
Kirkon ja uskovien el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 enkelit ovat jatkuvasti l\u00e4sn\u00e4. Heit\u00e4 kunnioitetaan rukouksin, veisuin ja ikonein. Heit\u00e4 muistellaan viikoittaisina ja vuotuisina muistop\u00e4ivin\u00e4. Uskontunnustus opettaa, ett\u00e4 Jumala on ”taivaan ja maan, kaikkien n\u00e4kyv\u00e4isten ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4in Luoja”. Enkelit ovat luotuja olentoja. Siksi heille ei osoiteta palvontaa, joka kuuluu yksin Jumalalle. Sen sijaan me kunnioitamme ”kunnianarvoisia enkeleit\u00e4” mm. ikonien v\u00e4lityksell\u00e4. <\/span>
Enkelit ovat aina valmiita neuvomaan meit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n ja suojelemaan pahalta, varsinkin pyyt\u00e4ess\u00e4mme heilt\u00e4 apua. <\/span>
Kirkko kehottaa anomaan Jumalalta rauhan enkeli\u00e4, uskollista johdattajaa, sielujemme ja ruumiittemme suojelijaa, uskoen, ett\u00e4 enkelimme on l\u00e4hell\u00e4 meit\u00e4 sek\u00e4 auttaa meit\u00e4 kasvamaan hyv\u00e4ss\u00e4 ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n pahaa aina niin kauan kuin mielemme ylpeys ja syd\u00e4men pahat himot eiv\u00e4t karkota h\u00e4nt\u00e4 luotamme. <\/span>
<\/span>
18.Maailman luominen <\/span><\/strong><\/p>\n

Raamattu alkaa sanoilla:\u201dAlussa Jumala loi taivaan ja maan\u201d (1.Moos.1:1). Maa oli alussa autio ja tyhj\u00e4. Seuraavaksi Jumala loi per\u00e4kk\u00e4isesti kuutena luomisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaiken mit\u00e4 on  olemassa.  <\/span>
Ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n loi maailman ja valon. <\/span>
Toisena h\u00e4n loi taivaan vahvuuden eli n\u00e4kyv\u00e4n taivaan. <\/span>
Kolmantena h\u00e4n kokosi yhteen vedet maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jolloin kuiva maa tuli esiin; ja kaiken mit\u00e4 siin\u00e4 on. <\/span>
Nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Jumala loi auringon, kuun ja t\u00e4hdet. <\/span>
Viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n loi kalat ja linnut. <\/span>
<\/span><\/span>Kuudentena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Jumala loi nelijalkaiset el\u00e4imet, jotka el\u00e4v\u00e4t maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja viimeiseksi ihmisen. Luominen p\u00e4\u00e4ttyi ihmisen j\u00e4lkeen. <\/span>
Seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Jumala lep\u00e4si kaikista teoistaan. Sen vuoksi seitsem\u00e4tt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n sapatiksi (hepreankielinen sana merkitsee \u201dlepo\u201d). <\/span>
Raamatun luomiskertomusta pit\u00e4v\u00e4t historiallisena pyh\u00e4t Efraim Syyrialainen, Basileios Suuri, Gregorios Nyssalainen, Ambrosius, Johannes Krysostomos ja autuas Augustinus. <\/span>
Ne, jotka pit\u00e4v\u00e4t luomiskertomusta symbolisena, perustavat v\u00e4itteens\u00e4 sille, ett\u00e4 sen sovittaminen tieteen tuloksiin saattaa tuottaa vaikeuksia. <\/span>
Luominen on ensiksikin yleinen, mill\u00e4 tarkoitetaan alkuper\u00e4ist\u00e4 ja aineen luomista. Yksityisell\u00e4 luomisella tarkoitetaan muodostavaa luomista, jolloin eri lajit luotiin asteittain kuuden p\u00e4iv\u00e4n aikana maailman ensiksi luodusta aineesta <\/span>
Raamatun kieless\u00e4 \u201dmaan luomisella\u201d k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n aineen luomista, josta maailma sitten edelleen muodostettiin. \u201dTaivaan luomisella\u201d tarkoitetaan sen varsinaisessa merkityksess\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 taivasta. \u201dLuominen\u201d on tyhj\u00e4st\u00e4 tekemist\u00e4. Kun Raamattu sanoo, ett\u00e4 maa oli \u201dautio ja tyhj\u00e4\u201d, se tarkoittaa elotonta aineen paljoutta. \u201dSyvyydell\u00e4\u201d tarkoitetaan ik\u00e4\u00e4n kuin pohjatonta merta. K\u00e4sitteell\u00e4 \u201dvedet\u201d tarkoitetaan, ett\u00e4 maailman alkuaine oli l\u00e4hinn\u00e4 nesteen kaltaista, juoksevaa ainetta. \u201dJumalan Hengen liikkuminen vetten p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d tarkoittaa, ett\u00e4 Henki ik\u00e4\u00e4n kuin \u201dliotti\u201d tai \u201dl\u00e4mmitti\u201d tai \u201del\u00e4v\u00f6itti\u201d kaiken. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Jumala loi valkeuden. L\u00e4mp\u00f6 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n kasvi- ja el\u00e4inkunnan kehittymiselle. Sanoilla \u201dtulkoon valkeus\u201d voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Herra saattoi alkuaineen liikkuvaan tilaan, synnytti valon, l\u00e4mm\u00f6n ja muut ilmi\u00f6t. <\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Jumala loi avaruuden vesien v\u00e4lille. Mittaamattoman suuri alkuaineen paljous, jolla ei ollut mit\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyj\u00e4 piirteit\u00e4, jaettiin osiin, toisin sanoen taivaankappaleiksi. Jakaantuneen kokonaisuuden osien v\u00e4liin muodostui avaruus. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 maa jakaantui vesiin ja kuivaan maahan.  Kuivalle maalle syntyi ensimm\u00e4inen el\u00e4m\u00e4n muoto, kasvillisuus. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 luotiin taivaankappaleet, aurinko, kuu ja t\u00e4hdet. \u201d ”Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan p\u00e4iv\u00e4n y\u00f6st\u00e4, ja olkoot ne merkkein\u00e4 osoittamassa m\u00e4\u00e4r\u00e4aikoja, hetki\u00e4 ja vuosia\u201d (1. Moos. 1:14). Raamatun mukaan taivaankappaleet luotiin valoksi maata varten. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Jumala aloittaa el\u00e4inkunnan luomisen luomalla vedess\u00e4 el\u00e4v\u00e4t ja ilmassa el\u00e4v\u00e4t el\u00e4imet. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Kuudentena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Jumala luo maael\u00e4imet, karjael\u00e4imet, matelijat ja maan pedot, kunkin \u201dlajinsa mukaan\u201d ja viimeisen\u00e4 ihmisen. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Luomisp\u00e4iv\u00e4t osoittavat Luovan Voiman v\u00e4litt\u00f6mien tekojen j\u00e4rjestyst\u00e4, jotka suoritettiin m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyin\u00e4 aikoina. <\/span>
N\u00e4kyv\u00e4 luomakunta kaikkien luotuineen ei tuolloin ollut samanlainen kuin. Jumala loi kaiken hyv\u00e4ksi: \u201d Ja Jumala n\u00e4ki, ett\u00e4 niin oli hyv\u00e4\u201d (1Moos. 1:25). Kaikki oli puhdasta, kaunista ja viatonta. <\/span>
 <\/span> <\/span>
19. Ihmisen luominen <\/span><\/strong><\/p>\n

Jumala Pyh\u00e4n\u00e4 Kolminaisuutena sanoi: \u201dTehk\u00e4\u00e4mme ihminen, tehk\u00e4\u00e4mme h\u00e4net kuvaksemme, kaltaiseksemme\u201d(1.Moos.1:26). Ja Jumala loi ensimm\u00e4isen ihmisen, Aadamin, maasta, puhalsi h\u00e4nen sieraimiinsa el\u00e4m\u00e4n hengen; asetti h\u00e4net paratiisiin, antoi h\u00e4nelle ruuaksi paratiisin muiden hedelmien ohella el\u00e4m\u00e4n puun hedelm\u00e4n. El\u00e4m\u00e4n puun hedelmi\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ihmisell\u00e4 ei ruumiillisena olentona olisi ollut sairauksia eik\u00e4 kuolemaa. <\/span>
Ja lopuksi otettuaan Aadamin nukkuessa t\u00e4lt\u00e4 kylkiluun, teki siit\u00e4 ensimm\u00e4isen naisen, Eevan (1.Moos.2:22). Jumalan tarkoituksena oli, ett\u00e4 ihmiskunta alusta asti olisi luonnostaan sopeutettu rakastamaan ja puolustamaan toisiaan. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuva ihmisess\u00e4 on apostoli Paavalin mukaan \u201don luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, el\u00e4m\u00e4\u00e4n oikeuden ja totuuden mukaista, pyh\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4\u201d(Ef. 4:23). <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span>El\u00e4m\u00e4n hengell\u00e4, joka puhallettiin Aadamin sieraimiin, tarkoitetaan sielua, ihmisen hengellist\u00e4 ja kuolematonta olemusta. <\/span>
Paratiisi tarkoittaa kaunista ja autuasta paikkaa, jota Raamattu kuvaa puutarhaksi. Sinne ensimm\u00e4iset ihmiset asetettiin asumaan. Se oli ruumista varten aineellinen, n\u00e4kyv\u00e4 ja onnellinen asuinpaikka, mutta sielulle se oli hengellinen, Jumalan armon yhteyden tila sek\u00e4 luotujen hengellisen mietiskelyn tila. *)  Ihminen on Jumalan erityinen luomus. H\u00e4net luotiin Jumalan \u201dkuvaksi ja kaltaiseksi\u201d (1. Moos. 1:26), maan tomusta. H\u00e4net luotiin hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n henke\u00e4 (1. Moos. 2:7),  tuntemaan Jumalaa ja hallitsemaan kaikkea Jumalan luomaa. Jumalan aikomus oli ihmist\u00e4 luodessaan, ett\u00e4 ihminen tuntisi Jumalan, rakastaisi ja kunnioittaisi h\u00e4nt\u00e4, ja niin olisi iankaikkisesti onnellinen. Teologiassa t\u00e4t\u00e4 ihmisen ennaltam\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mist\u00e4 ikuiseen onnellisuuteen kutsutaan Jumalan ennaltam\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4miseksi. T\u00e4m\u00e4 iankaikkiseen onnellisuuteen ennaltam\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4minen s\u00e4ilyy ennallaan, koska Jumala edelt\u00e4 tiet\u00e4en ja \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4st\u00e4 armostaan oli edelt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt avata ihmiselle, h\u00e4nen onnellisuuden tielt\u00e4 poikettuaankin, uuden onnen tien ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. \u201dJo ennen maailman luomista h\u00e4n on valinnut meid\u00e4t Kristuksessa olemaan edess\u00e4\u00e4n pyhi\u00e4 ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina\u201d (Ef. 1:4). Jumala on edelt\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt antaa kaikille ihmisille, ja on itse asiassa antanut heille, edelt\u00e4v\u00e4n armonsa ja riitt\u00e4v\u00e4t keinot onnen saavuttamiseen. Raamattu sanoo t\u00e4st\u00e4: \u201d Ne, jotka h\u00e4n edelt\u00e4k\u00e4sin on valinnut, h\u00e4n on my\u00f6s edelt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin ett\u00e4 h\u00e4nen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa\u201d (Room.8:29). <\/span>
71 <\/span>                                        <\/span>
*) Gregorios Teologi: Serm.38:42;  Johannes Damaskol.: Theolog. I, 2.c. XII. 8<\/span>
 <\/span><\/p>\n

Ortodoksinen kirkko opettaa t\u00e4ss\u00e4 asiassa, kuten \u201dId\u00e4n Patriarkkojen uskonesityksess\u00e4\u201d on sanottu: \u201dKun h\u00e4n edelt\u00e4 n\u00e4ki, ett\u00e4 jotkut k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t oikein vapaata tahtoaan, mutta toiset ei, h\u00e4n sen mukaisesti m\u00e4\u00e4r\u00e4si edelliset kirkkauteen, kun taas j\u00e4lkimm\u00e4iset h\u00e4n tuomitsi\u201d. (kpl.3) <\/span>
Jumalan kuva ihmisess\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 ihmisen olemukseen kuuluu j\u00e4rki ja vapaus. Siin\u00e4 mieless\u00e4 ihminen Jumalan kanssa – Luoja, h\u00e4n voi jatkaa Jumalan luomistekoja. Ihminen voi valita hyv\u00e4n ja pahan ja h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vastuun merkityksen. Ihmisess\u00e4 on jotakin Jumalasta. Apostolien mukaan ihminen on \u201dJumalan sukua\u201d(Apt.17:29). Syntiinlankeemus ei h\u00e4vitt\u00e4nyt kokonaan Jumalan kuvaa ihmisess\u00e4. <\/span>
Jumalan kaltaisuus tarkoittaa luomisessa ihmiselle annettua p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n toteutuminen edellytt\u00e4\u00e4 Jumalan kuvaan kuuluvien ominaisuuksien Jumalan tahdon mukaista ja my\u00f6nteist\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. \u201dKaltaisuus\u201d on aluksi vain mahdollisuus. Kehittyminen ja kasvu ovat riippuvaisia ihmisen kilvoittelusta. Synti vaikuttaa tuhoavasti ja kielteisesti kaltaisuuteen. Jumalan kaltaisuudessa vahvistumista ortodoksinen kirkko kutsuu jumalaloitumiseksi eli theosikseksi. Ihminen eettisess\u00e4 mieless\u00e4 tulee yh\u00e4 enemm\u00e4n jumalallisen luonnon pyhitt\u00e4m\u00e4ksi ja Jumalan tahdon v\u00e4likappaleeksi. T\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmisen tahto kasvavassa m\u00e4\u00e4rin alistuu Jumalan tahtoon. Jumaloituminen on Kirkon yhteydess\u00e4 tapahtuvaa yhdistymist\u00e4 Pyh\u00e4n Kolminaisuuden el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jumalan armo kutsu aina ihmist\u00e4, mutta ei pakota ket\u00e4\u00e4n. <\/span>
Jumalan kuvana ihmisell\u00e4 on erityinen arvo. Ihmisen arvon kielt\u00e4minen on Jumalan luomisty\u00f6n v\u00e4heksymist\u00e4 ja Luojan pilkkaa. <\/span>
Ihmissuku muodostaa ykseyden olemuksellisesti ja rakenteellisesti. Oikeastaan ei ole olemassa erillisi\u00e4, toisistaan kokonaan riippumattomia yksil\u00f6it\u00e4, vaan yksil\u00f6t ovat osatekij\u00f6it\u00e4 ihmiskunnan kokonaisuudessa. <\/span><\/span><\/span>
 <\/span>
Ihminen on pohjimmiltaan my\u00f6s liturginen olento. Ihmisen aidoimpaan olemukseen kuuluu Jumalan kunnioittaminen ja palvominen. Rukouksessa Jumalan edess\u00e4 ihminen on erityisell\u00e4 tavalla aidoimmin ihminen. \u201dLiturgisuus\u201d ei ulotu vain jumalanpalveluksiin <\/span>
 <\/span><\/span>
20. Kaitselmus<\/span><\/strong>
\u201dJumala oli saanut ty\u00f6ns\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n lep\u00e4si kaikesta ty\u00f6st\u00e4\u00e4n\u201d(1. Moos.2:2). \u201dP\u00e4\u00e4tti ty\u00f6ns\u00e4\u201d ei tarkoita jumalallisen toiminnan lakkaamista, vaan se, ilmaisee ajatuksen, ett\u00e4 Jumala lakkasi luomasta uusia olentoja.  Jumala loi maailman kaikkein t\u00e4ydellisimm\u00e4n rakkautensa vaikutuksesta, pit\u00e4\u00e4kseen siit\u00e4 huolta, ei j\u00e4tt\u00e4\u00e4kseen sen oman onnensa nojaan. Huolenpitoa kaipaa kokoluomakunta, eloton ja ep\u00e4orgaaninen maailma, jotta siin\u00e4 vaikuttavat voimat ja lait s\u00e4ilyisiv\u00e4t voimassaan ja olisivat tasapainossa. Ihminen luontonsa puolesta on rajoitettu, ep\u00e4t\u00e4ydellinen. H\u00e4n menetti lankeemuksessa henkisten voimiensa suhteellisen t\u00e4ydellisyyden, jonka oli saanut Jumalalta. Ihminen ei voi omin voimin, ilman Jumalan apua, tukea tai johdatusta, saavuttaa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4. <\/span>
Jumalan lakkaamatonta huolehtimista maailmasta ja erityisesti ihmisest\u00e4 sanotaan Jumalan Kaitselmukseksi. Se on kaikkivaltiuden, viisauden ja hyvyyden lakkaamatonta <\/span>b<\/span><\/span>toimintaa, jonka kautta Jumala pit\u00e4\u00e4 voimassa luotujen olemuksen, ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 niiden voimat, sek\u00e4 johdattaa niit\u00e4 hyviin tarkoituksiin. Kaitselmuksen kautta h\u00e4n my\u00f6s edist\u00e4\u00e4 kaikkea hyv\u00e4\u00e4. Mutta sen pahuuden, jonka hyvyydest\u00e4 poikkeamisen kautta syntyy, h\u00e4n est\u00e4\u00e4 tai korjaa ja johtaa hyviin seurauksiin. <\/span>
Jumalallinen Kaitselmus ilmenee maailman s\u00e4ilytt\u00e4misess\u00e4 ja maailman ohjaamisessa. Jumala s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 koko maailman kaikkien voimineen ja lakineen, samoin maailman rakenteen ja j\u00e4rjestyksen, kaikkien luotujen olentojen olemuksen ja el\u00e4m\u00e4n. Erityisesti ihmisen olemuksen ja el\u00e4m\u00e4n. Jumala johtaa maailmaa ja sen luotujen, erityisesti ihmisen, el\u00e4m\u00e4\u00e4 edelt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyjen tarkoitusten saavuttamiseen. T\u00e4m\u00e4 ilmenee siten, ett\u00e4 Jumala auttaa ihmist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n, ja est\u00e4\u00e4, parantaa tai johtaa syviin seuraamuksiin sen pahuuden, joka johtuu ihmisen vapaan tahdon v\u00e4\u00e4ristymisest\u00e4. <\/span>
Kaitselmus ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ilmenee yht\u00e4mittaisena sarjana Jumalan rakkauden tekoja. Nuo teot ovat rangaistuksia tai armahduksia, suojelemista tapaturmilta ja onnettomuuksilta sek\u00e4 lohdutusta ja vahvistamista. Jumala j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 ja ohjaa el\u00e4m\u00e4n vaiheita. <\/span>
Raamatusta k\u00e4y ilmi todisteita maailman yll\u00e4pit\u00e4misest\u00e4 ja siit\u00e4 huolehtimisesta: \u201d\u2026 h\u00e4n yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla\u201d (Hepr. 1:3). \u201dKatsokaa taivaan lintuja: eiv\u00e4t ne kylv\u00e4, eiv\u00e4t ne leikkaa eiv\u00e4tk\u00e4 kokoa varastoon, ja silti teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemm\u00e4n arvoisia kuin linnut!\u201d (Matt.6:26). N\u00e4ist\u00e4 sanoista k\u00e4y ilmi Jumalan huolenpito luoduistaan, ja erityinen huolenpito ihmisist\u00e4. <\/span>
\u201dUnohtaako \u00e4iti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelm\u00e4\u00e4? Vaikka h\u00e4n unohtaisikin, min\u00e4 en sinua unohda. K\u00e4sieni ihoon min\u00e4 olen sinut piirt\u00e4nyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edess\u00e4\u201d (Jes. 49: 15 -16). Psalmi 91 kokonaan on kuvausta Jumalan erityisest\u00e4 ja moninaisesta ihmisen kaitsemisesta.  <\/span><\/span><\/span><\/span>Samoin maailman ohjaamisesta: \u201dGibeonissa Herra ilmestyi Salomolle y\u00f6ll\u00e4 unessa. Jumala sanoi: ”Pyyd\u00e4, mit\u00e4 haluat, niin annan sen sinulle.” Salomo vastasi: ”Sin\u00e4 osoitit runsain mitoin suosiotasi palvelijallesi, is\u00e4lleni Daavidille, kun h\u00e4n vilpitt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja oikeamielisen\u00e4 vaelsi teit\u00e4si ja oli sinulle uskollinen. Sinun suosiosi s\u00e4ilyi runsaana loppuun saakka, sin\u00e4 annoit h\u00e4nelle pojan, joka t\u00e4n\u00e4\u00e4n istuu h\u00e4nen valtaistuimellaan. Herra, minun Jumalani, sin\u00e4 olet tehnyt minusta kuninkaan is\u00e4ni Daavidin j\u00e4lkeen, vaikka olen vain nuori poika, joka ei tied\u00e4 minne menn\u00e4, mit\u00e4 tehd\u00e4.  Palvelijasi on keskell\u00e4 kansaa, jonka olet valinnut, keskell\u00e4 ihmispaljoutta, jolla ei ole mittaa eik\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Anna siksi minulle ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen syd\u00e4n, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyv\u00e4n pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita t\u00e4t\u00e4 suurta kansaa.” T\u00e4m\u00e4 pyynt\u00f6 oli Herralle mieleen, ja h\u00e4n sanoi Salomonille: ”Koska esitit t\u00e4llaisen pyynn\u00f6n, koska et halunnut pitk\u00e4\u00e4 ik\u00e4\u00e4, et rikkautta etk\u00e4 vihollistesi kuolemaa, vaan pyysit ymm\u00e4rryst\u00e4 osataksesi hallita oikein, min\u00e4 teen niin kuin pyysit. Min\u00e4 annan sinulle niin viisaan ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isen syd\u00e4men, ettei kaltaistasi ole ennen ollut eik\u00e4 ole j\u00e4lkeesik\u00e4\u00e4n tuleva\u201d (1.Kun.3: 5-12). <\/span>
Siit\u00e4, kuinka Jumala est\u00e4\u00e4 my\u00f6s pahuuden, on esimerkkin\u00e4 kertomus Sodoman ja Gomorran h\u00e4vitt\u00e4misest\u00e4 (1. Moos. 18:20 \u2013 19:25), samoin kertomus vedenpaisumuksesta (1. Moos. 6. ja 7. luku). <\/span>
H\u00e4n johtaa my\u00f6s pahan hyviin seuraamuksiin, niin kuin kertomus Joosefin vaiheista osoittaa (esimerkiksi  1. Moos. 37: 39 \u2013 47). <\/span>
 <\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>21.Erilaisia filosofisia k\u00e4sityksi\u00e4 Jumalan olemassaolosta ja Kaitselmuksesta <\/span><\/strong><\/p>\n

Skeptisimi ep\u00e4ilee kaikkea, my\u00f6s Jumalan olemassaoloa. Se vastaa kysymykseen Jumalasta ja absoluuttisesta totuudesta: \u201dEmme tied\u00e4\u201d. <\/span>
Kristisismin mukaan absoluuttinen totuus on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja Jumala on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Niist\u00e4 ei voi tiet\u00e4\u00e4 tarkasti. Absoluuttista totuutta on tieteellisesti mahdotonta todistaa. Mahdotonta on my\u00f6s todistaa, ettei Jumalaa ole. Kristityt eiv\u00e4t todista Jumalaa, he uskovat h\u00e4neen. Kysymyksess\u00e4 on uskon todistus. <\/span>
Positivismi ajattelee, ett\u00e4 ihmisen kehityksess\u00e4 on ollut kolme vaihetta: teologinen, jolloin usko on vallalla, metafyysinen vaihe, jolloin spekulatiivinen filosofia vallitsee sek\u00e4 positiivinen vaihe, jolloin vallitsee tieteeseen perustuva tieto. Positivismi ei haluakaan tiet\u00e4\u00e4 Jumalan ja absoluuttisen totuuden olemassaolosta. <\/span><\/span>
<\/span><\/span>Ateismi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumalaa ei ole. Oikeastaan ateismi on uskoa, sill\u00e4 on mahdotonta tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumalaa ei ole. Ateismi on ei-uskoa Jumalaan. <\/span>
Panteistisen k\u00e4sityksen mukaan Jumala on Luonto. T\u00e4m\u00e4n tiet\u00e4minen ei onnistu, mutta siihen uskominen on mahdollista. Panteismista on seurauksena materialismi, joka johtaa ateismiin. <\/span>
Deismisen k\u00e4sityksen mukaan Jumala kyll\u00e4 on maailman Luoja ja sen lakien synnytt\u00e4j\u00e4, mutta Jumala on vet\u00e4ytynyt maailmasta ja j\u00e4tt\u00e4nyt sen oman onnensa varaan. <\/span>
Teistinen k\u00e4sitys on, ett\u00e4 Jumala on Luoja ja maailmankaikkeuden yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4. Jumalaan voidaan olla yhteydess\u00e4 sakramenttien ja rukouksen kautta. Teismin t\u00e4ydellisin muoto on kristinusko. <\/span>
 <\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>22. Jeesus Kristus, Jumalan Poika <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Jumalan Poika on Pyh\u00e4n Kolminaisuuden toisen persoonan nimen\u00e4 suhteessa jumaluuteen. T\u00e4t\u00e4 samaa Jumalan Poikaa kutsuttiin nimell\u00e4 Jeesus, kun h\u00e4n sikisi Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 ja syntyi ihmiseksi maailmaan. Profeetat antoivat h\u00e4nelle nimen Kristus silloin, kun he viel\u00e4 odottivat h\u00e4nen tuloaan maan p\u00e4\u00e4lle. Nimi Jeesus tarkoittaa Vapahtaja. Enkeli Gabriel ensimm\u00e4isen\u00e4 ilmoitti nimen Jeesus. T\u00e4m\u00e4 nimi annettiin Jeesukselle, koska h\u00e4n syntyi maailmaan vapahtamaan ja pelastamaan ihmiset. Nimi Kristus tarkoittaa Voideltua. Nimi johtuu voitelusta pyh\u00e4ll\u00e4 voiteella, jonka kautta annettaan Pyh\u00e4n Hengen lahjat. Voidelluiksi kutsuttiin muinoin my\u00f6s kuninkaita, ylipappeja ja profeettoja. <\/span>
Jeesusta, Jumalan Poikaa, nimitet\u00e4\u00e4n Voidelluksi, koska h\u00e4nen ihmisyyteens\u00e4 oli suotu m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kaikki Pyh\u00e4n Hengen lahjat. Siten h\u00e4ness\u00e4 oli mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin <\/span><\/span><\/span><\/span>profeettojen tieto, ylipapin pyhyys ja kuninkaan voima. Jeesusta nimitet\u00e4\u00e4n my\u00f6s Herraksi siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on tosi Jumala, sill\u00e4 Herra on yksi Jumalan nimist\u00e4. <\/span>
Jeesusta Kristusta nimitet\u00e4\u00e4n Jumalan Ainosyntyiseksi Pojaksi. T\u00e4ll\u00e4 halutaan ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 ainoastaan h\u00e4n on ainoa Jumalan Poika, syntynyt Is\u00e4n Jumalan olemuksesta ja on siten yht\u00e4 olemusta Is\u00e4n kanssa, ja siksi on ylempi pyhi\u00e4 enkeleit\u00e4 ja pyhi\u00e4 ihmisi\u00e4, joita nimitet\u00e4\u00e4n Jumalan pojiksi \u201darmosta\u201d (Joh. 1:12). Raamatussa t\u00e4m\u00e4 nimitys on my\u00f6s k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. \u201dMe saimme katsella h\u00e4nen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Is\u00e4 ainoalle Pojalle antaa. H\u00e4n oli t\u00e4ynn\u00e4 armoa ja totuutta\u201d (Joh. 1:14). \u201dAinoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Is\u00e4n vierell\u00e4, on opettanut meid\u00e4t tuntemaan h\u00e4net\u201d (Joh.1:18). <\/span>
Uskontunnustuksessa sanotaan, ett\u00e4 h\u00e4n on syntynyt Is\u00e4st\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 ilmaistaan se h\u00e4nen henkil\u00f6kohtainen ominaisuutensa, jolla h\u00e4n eroaa muista Pyh\u00e4n Kolminaisuuden persoonista. H\u00e4nen sanotaan syntyneen my\u00f6s \u201dennen aikojen alkua\u201d, ettei kukaan ajattelisi, ett\u00e4 on olemassa aika, jolloin h\u00e4nt\u00e4 ei ollut. T\u00e4ll\u00e4 halutaan sanoa, ett\u00e4 Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on iankaikkisuudesta, samoin kuin Jumala, Is\u00e4, on iankaikkinen. Jeesuksen Kristuksen sanotaan olevan \u201dvalo valosta\u201d. T\u00e4ll\u00e4 kuvalla valosta halutaan selitt\u00e4\u00e4 Jumalan Pojan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 syntymist\u00e4 Is\u00e4st\u00e4. Katsoessamme aurinkoa, n\u00e4emme valon. T\u00e4st\u00e4 valosta syntyy n\u00e4kyv\u00e4 valo kaikkialle maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Mutta sek\u00e4 auringon valo, ett\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4 valo maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat samaa valoa, jakautumatonta ja samaa olemusta. Samalla tavalla Jumala, Is\u00e4, on iankaikkinen valkeus (1 Joh.1:5). Jumalan Poika on syntynyt h\u00e4nest\u00e4, ja on my\u00f6s iankaikkinen valkeus. Mutta Jumala Is\u00e4 ja Jumala Poika ovat yksi ja sama iankaikkinen Valkeus, jakaantumaton ja samaa olemusta. <\/span>
Jeesuksen Kristuksen anotaan my\u00f6s olevan \u201dtosi Jumala tosi Jumalasta\u201d. T\u00e4ll\u00e4 tarkoitetaan sit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan Poikaa nimitet\u00e4\u00e4n Jumalaksi samassa mieless\u00e4 kuin Jumalaa is\u00e4\u00e4. N\u00e4m\u00e4kin sanat l\u00f6ytyv\u00e4t Raamatusta, Johanneksen ensimm\u00e4isess\u00e4 kirjeess\u00e4: \u201dMe tied\u00e4mme my\u00f6s, ett\u00e4 Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymm\u00e4rryksen, jotta  <\/span><\/span><\/span><\/span>tuntisimme h\u00e4net, joka on Todellinen. Ja t\u00e4ss\u00e4 Todellisessa me el\u00e4mme, kun olemme h\u00e4nen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.  H\u00e4n on tosi Jumala ja iankaikkinen el\u00e4m\u00e4\u201d (1.Joh. 5:20). <\/span>
Uskontunnustuksen sanat \u201dsyntynyt, ei luotu\u201d lis\u00e4ttiin pappi Areioksen vuoksi, joka opetti v\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 Jumalan Poika oli luotu olento. <\/span>
Sanat \u201d joka on samaa olemusta kuin Is\u00e4\u201d korostavat sit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan Pojalla on sama jumalallinen olemus Is\u00e4n kanssa. Jeesus Kristus itse sanoo t\u00e4st\u00e4: \u201dMin\u00e4 ja Is\u00e4 olemme yht\u00e4” (Joh. 10:30). <\/span>
Sanoilla, \u201d jonka kautta kaikki on saanut syntyns\u00e4\u201d, halutaan osoittaa, ett\u00e4 Jumala Is\u00e4 loi kaiken Pojassaan, joka on h\u00e4nen iankaikkinen Viisautensa ja h\u00e4nen iankaikkinen Sanansa, Logos. \u201dKaikki syntyi Sanan voimalla. Mik\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on syntynyt, ei ole syntynyt ilman h\u00e4nt\u00e4\u201d (Joh. 1:3). <\/span>
Raamattu kertoo Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Jumaluudesta: \u201dAlussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala\u201d (Joh.1:1). Jumaluus k\u00e4y ilmi Vanhan Testamentin kuvauksista ja Messiaan nimityksiksi. Messiasta, Voideltua, nimitet\u00e4\u00e4n nimill\u00e4 \u201dminun Poikani\u201d, \u201dElohim\u201d, \u201dAdonai\u201d (Herra), \u201dJehovah\u201d ja \u201dEl Gibbor\u201d.  Jumaluus k\u00e4y ilmi my\u00f6s Jeesuksen omasta opetuksesta: \u201dKuinka te voitte v\u00e4itt\u00e4\u00e4 minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika?\u201d (Joh. 10:36).\u201dJumala on rakastanut maailmaa niin paljon, ett\u00e4 antoi ainoan Poikansa\u201d (Joh.3:16;  1.Joh. 4:9).  \u201dAinoa Poika, joka itse on Jumala\u201d (Joh.1:18), ja \u201d \u2026 joka ei usko, on jo tuomittu, koska h\u00e4n ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan\u201d Joh.3:18). Jeesus yksin tuntee taivaallisen Is\u00e4n ja voi ilmoittaa h\u00e4nen nimens\u00e4 ihmisille (Matt. 11:27). H\u00e4nen olemisensa Is\u00e4n kanssa ja Is\u00e4ss\u00e4 on iankaikkinen: \u201dOta minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman synty\u00e4\u201d (Joh. 17: 5). <\/span>
<\/span><\/span><\/span>Pietari tunnisti Filippuksen Kesareassa h\u00e4nen jumaluutensa:\u201d Simon Pietari vastasi: ”Sin\u00e4 olet Messias, el\u00e4v\u00e4n Jumalan poika” (Matt.16:16). Jeesus parannettuaan sapattina sanoi: \u201d ”Minun Is\u00e4ni tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n taukoamatta, ja niin teen my\u00f6s min\u00e4” (Joh. 5:17). Suuren neuvoston edess\u00e4 Jeesus vastasi kun h\u00e4nelt\u00e4 kysyttiin, onko h\u00e4n Kristus: \u201dItsep\u00e4 sen sanoit” (Matt. 26:64).  <\/span>
Jumaluus k\u00e4y my\u00f6s ilmi apostolien todistuksista. \u201dSyntien sovittamiseksi h\u00e4n l\u00e4hetti t\u00e4nne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena\u201d Room. 8:32). \u201dSana tuli lihaksi ja asui meid\u00e4n keskell\u00e4mme. Me saimme katsella h\u00e4nen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Is\u00e4 ainoalle Pojalle antaa\u201d (Joh.1:14). Jumalisuuden salaisuus on siin\u00e4, \u201dH\u00e4n ilmestyi ihmisruumiissa\u201d(1. Tim. 3:16).  <\/span>
Kristuksessa asui koko jumaluuden t\u00e4yteys (Kol. 12:9). \u201dKun Jumala j\u00e4lleen tuo Esikoisensa maailmaan, h\u00e4n sanoo: – Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot h\u00e4nt\u00e4\u201d (Hepr.1:6). Apostolit huusivat avuksensa Jeesuksen nime\u00e4 totisen Jumalan nimen\u00e4 (Apt. 1:24; 7:59 – 60; 22:16; Room. 10: 13;  1.Kor. 1:2; 2. Kor. 12:8. ym). <\/span>
Kirkon todistus Kristuksesta Jumalan Poikana k\u00e4y ilmi lyhyist\u00e4 uskontunnustuksista kasteen yhteydess\u00e4 Kirkon alkuaikoina, ja erityisesti nikealais- konstantinopolilaisesta uskontunnustuksesta. Samoin paikalliskirkkojen uskontunnustukset ilmaisevat sen. Asia k\u00e4y ilmi my\u00f6s juhlap\u00e4ivien pyhien toimitusten lyhyist\u00e4 ylistysveisuista, samoin harhaoppisten, Jeesuksen jumaluuden kielt\u00e4neiden, erottaminen Kirkosta. Marttyyrit todistivat verell\u00e4\u00e4n uskostaan Kristukseen Jumalan Poikana. <\/span>
Uskontunnustuksen mukaan Jeesus Kristus \u201dastui alas taivaista\u201d. Jumalana h\u00e4n on kaikkialla, aina taivaassa ja aina maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Mutta maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n oli ennen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, vasta my\u00f6hemmin h\u00e4n ilmestyi maan p\u00e4\u00e4lle lihassa. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 h\u00e4n astui alasta taivaasta. Jeesus sanoo t\u00e4st\u00e4 itse: \u201d Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi h\u00e4n, joka on taivaasta t\u00e4nne tullut: Ihmisen Poika\u201d (Joh.2:13). H\u00e4n tuli <\/span><\/span><\/span><\/span>maan p\u00e4\u00e4lle \u201d meid\u00e4n ihmisten ja meid\u00e4n pelastuksemme t\u00e4hden\u201d.  \u201dMeid\u00e4n ihmisten t\u00e4hden\u201d tarkoittaa sit\u00e4, ettei h\u00e4n tullut vain jonkin kansan tai joidenkin tiettyjen ihmisten t\u00e4hden, vaan meid\u00e4n kaikkien ihmisten t\u00e4hden universaalisti. \u201dMeid\u00e4n pelastuksemme t\u00e4hden\u201d taas tarkoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n tuli maan p\u00e4\u00e4lle pelastamaan meid\u00e4t synnist\u00e4, kirouksesta ja kuolemasta. <\/span>
 <\/span>
<\/span><\/span>23. Synti <\/span><\/strong><\/p>\n

Synti tarkoittaa Jumalan lain rikkomusta, niin kuin apostoli Johannes sanoo: \u201dJokainen, joka tekee synti\u00e4, syyllistyy laittomuuteen, sill\u00e4 synti merkitsee Jumalan lain rikkomista\u201d (1.Joh.3:4). Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, ja Jumala ei voi tehd\u00e4 synti\u00e4. Kuitenkin synti vaikuttaa ihmisiss\u00e4. Synti on l\u00e4ht\u00f6isin Paholaisesta: \u201d Joka tekee synti\u00e4, on Paholaisesta, sill\u00e4 Paholainen on tehnyt synti\u00e4 alusta asti\u201d (1. Joh. 3:8) <\/span>
Sana ”synti” (hamartia<\/em>) tarkoittaa kirjaimellisesti ”harhaan joutumista”, ”olla osumatta maaliin” tai ”menett\u00e4\u00e4 kiintopiste”. Kysymyksess\u00e4 on ep\u00e4onnistuminen siin\u00e4, mit\u00e4 pit\u00e4isi olla ja sen tekemisess\u00e4, mit\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4. <\/span>
Alussa ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, el\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteydess\u00e4 Jumalan el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja hallitsemaan koko luomakuntaa. Ihmisen ep\u00e4onnistuminen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4misess\u00e4 on h\u00e4nen syntins\u00e4, ja sit\u00e4 kutsutaan my\u00f6s syntiinlankeemukseksi. <\/span>
 <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>24. Syntiinlankeemus<\/span><\/strong><\/p>\n

<\/span><\/strong>
Synti siirtyi ihmisiin Paholaisesta syntiinlankeemuksen  kautta. Paholainen  petti Aadamin ja Eevan ja sai heid\u00e4t rikkomaan Jumalan k\u00e4skyn. Jumala oli kielt\u00e4nyt Aadamia ja Eevaa Paratiisissa sy\u00f6m\u00e4st\u00e4 \u201dhyv\u00e4n ja pahan tiedon puusta\u201d, ja samalla kertoi heille heid\u00e4n kuolemalla kuolevan, mik\u00e4li s\u00f6isiv\u00e4t tuosta puusta. Hyv\u00e4n ja pahan tiedon puusta sy\u00f6minen aiheuttaisi kuoleman, koska se kytkeytyi tottelemattomuuteen Jumalan k\u00e4sky\u00e4 kohtaan, ja siten erotti ihmisen Jumalasta ja h\u00e4nen armostaan, ja vieraannutti h\u00e4net jumalallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. <\/span>
Jumala ei luonut pahaa eik\u00e4 pahuutta. Paha alkoi ilmet\u00e4 maailmassa lankeemuksen seurauksena. Luomiskertomuksen mukaan lankeemus tapahtui ensin taivaassa ja vasta sen j\u00e4lkeen lankesivat Aadam ja Eeva. Syntiinlankeemuskertomus ensiksikin kertoo ”k\u00e4\u00e4rmeest\u00e4” (1.Moos.3:1), joka houkutteli ensimm\u00e4iset ihmiset lankeemukseen. Tuo k\u00e4\u00e4rme oli kiusaaja, ensimm\u00e4inen langenneista enkeleist\u00e4, jotka olivat k\u00e4\u00e4ntyneet pois Jumalasta. N\u00e4in siis jo ennen ihmisen lankeemusta oli tapahtunut enkelien lankeemus. <\/span>
<\/span>
<\/span><\/span>T\u00e4st\u00e4 lankeemuksesta Raamatussa kerrotaan vain viitteellisesti. Saatana, langennut enkeliruhtinas k\u00e4\u00e4rmeen hahmossa, viekoitteli ensimm\u00e4iset ihmiset tottelemattomuuteen Jumalan vastaan. He eiv\u00e4t seuranneet Jumalan, vaan pahan hengen viitoittamaa tiet\u00e4. <\/span>
Ihmist\u00e4 luodessaan Jumala hyvyydess\u00e4\u00e4n antoi h\u00e4nelle vapaan tahdon, joka luonnostaan on suuntautunut rakastamaan Jumalaa, mutta Aadam ja Eeva k\u00e4yttiv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 vapauttaan pahuuteen kuuntelemalla Paholaista vastoin Jumalan tahtoa. Eeva n\u00e4ki Paratiisissa k\u00e4\u00e4rmeen, joka vakuutti Eevalle, ett\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 hyv\u00e4n ja pahan tiedon puusta h\u00e4n tulisi tuntemaan sek\u00e4 syv\u00e4n ett\u00e4 pahan, ja h\u00e4nest\u00e4 tulisi jumala. T\u00e4m\u00e4 lupaus ja hedelm\u00e4n houkuttelevuus saivat Eevan petetyksi, ja Eeva s\u00f6i. Aadamkin s\u00f6i h\u00e4nen esimerkkins\u00e4 mukaisesti. Aadamin synnin seurauksena oli Jumalan kirous ja kuolema tuli ihmisten osaksi. Kirous tarkoittaa Jumalan oikeudenmukaista tuomiota synnist\u00e4 ja pahasta, joka synnin seurauksena tuli maan p\u00e4\u00e4lle ihmisten rangaistukseksi. Jumala sanoi Aadamille: \u201dKoska teit niin kuin vaimosi sanoi ja s\u00f6it puusta, josta min\u00e4 kielsin sinua sy\u00f6m\u00e4st\u00e4, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu\u201d (1.Moos. 3:17). <\/span>
Synnin seurauksena my\u00f6s kuolema tuli ihmisen osaksi.  Se on kaksinainen. Ruumiillisessa kuolemassa ruumista el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4 sielu j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ruumiin. Hengellisell\u00e4 kuolemalla tarkoitetaan sit\u00e4, ett\u00e4 sielu menett\u00e4\u00e4 Jumalan armon, joka el\u00e4hdytti sit\u00e4 korkeampaan ja hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sielukin voi kuolla, mutta toisin kuin ruumis. Ruumis kuollessaan menett\u00e4\u00e4 aistit ja hajoaa. Sielu kuollessaan synnin vuoksi menett\u00e4\u00e4 hengellisen valon, ilon ja onnen, mutta ei hajaannu eik\u00e4 h\u00e4vi\u00e4 olemattomiin, vaan j\u00e4\u00e4 pimeyden, ahdistuksen ja k\u00e4rsimyksen tilaan. <\/span>
Kuolema tuli kaikkien osaksi, koska kaikki polveutuvat Aadamista, ja h\u00e4ness\u00e4 kaikki ovat tulleet osallisiksi h\u00e4nen synnist\u00e4\u00e4n. Ja kuten turmeltuneesta l\u00e4hteest\u00e4 luonnollisesti l\u00e4htee turmeltunut virta, niin synnin turmelema is\u00e4, joka synnin seurauksena on kuolevainen, tuottaa itsens\u00e4 kaltaisia synnin turmelemia ja kuolevaisia j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4. <\/span>
<\/span>
<\/span><\/span>Raamattu sanoo t\u00e4st\u00e4 seuraavasti: \u201d Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. N\u00e4in on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet synti\u00e4\u201d (Room. 5:12). Syntiinlankeemuksen j\u00e4lkeen Aadamille ja Eevalle ei ollut mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 el\u00e4m\u00e4n puun hedelmist\u00e4, koska heid\u00e4t karkotettiin Paratiisista, eiv\u00e4tk\u00e4 he en\u00e4\u00e4 voineet sy\u00f6d\u00e4 puun hedelmi\u00e4. <\/span>
Luomiskertomus selv\u00e4sti antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vaikka lankeemus oli tapahtunutkin ensiksi enkelimaailmassa ja ”k\u00e4\u00e4rme” viekoitteli Eevaa, t\u00e4m\u00e4 olisi ollut vapaa hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n sen ehdotukset. Eevan ja Aadamin synti oli, ett\u00e4 he t\u00e4ysin tietoisina olivat tottelemattomia ja hylk\u00e4siv\u00e4t Jumalan rakkauden. Vapaan valinnan ratkaisuna he k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t pois Jumalasta egosentriseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. <\/span>
Esivanhemmillamme j\u00e4i kuitenkin pelastuksen toivo, sill\u00e4 heid\u00e4n tunnustettua syntins\u00e4 Jumalan edess\u00e4, h\u00e4n armostaan antoi heille toivon pelastuksesta.   Jumala lupasi, ett\u00e4 \u201dvaimon siemen on iskev\u00e4 k\u00e4\u00e4rmeen p\u00e4\u00e4n murskaksi\u201d (1.Moos. 3:15). T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 Jeesus Kristus tulisi voittamaan pahan, joka oli eksytt\u00e4nyt ihmiset, ja vapauttaisi heid\u00e4t synnist\u00e4, kirouksesta ja kuolemasta. Jeesusta nimitet\u00e4\u00e4n \u201dvaimon siemeneksi\u201d, koska h\u00e4n syntyi maan p\u00e4\u00e4lle ilman miest\u00e4, pyhimm\u00e4st\u00e4 Neitsyt Mariasta.  <\/span>
Jumala uudisti lupauksensa useamman kerran. Esimerkiksi h\u00e4n antoi lupauksen Aabrahamille: \u201d Sinun j\u00e4lkel\u00e4istesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sin\u00e4 olit minun \u00e4\u00e4nelleni kuuliainen\u201d (Sananmukaisesti: Sinun siemeness\u00e4si tulevat siunatuiksi kaikki maan kansat)(1. Moos.22:18). Saman lupauksen h\u00e4n toisti Daavidille (LXX:  2. Kun.7:12 -13). <\/span>
T\u00e4st\u00e4 lupauksesta oli se hy\u00f6ty, ett\u00e4 lupauksen antamisesta asti ihmiset saattoivat pelastavaisesti uskoa tulevaan Vapahtajaan, kuten me uskomme Vapahtajaan, joka on jo tullut. <\/span>
 <\/span>
<\/span><\/span>Jotkut ihmisist\u00e4 muinaisuudessa uskoivat tulevaan Vapahtajaan, mutta suurin osa unohti Jumalan lupauksen Vapahtajasta. <\/span>
”Lankeemus” tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 ihminen laiminly\u00f6 Jumalan antaman kutsumuksen. Sit\u00e4 tarkoittaa ensimm\u00e4isen Mooseksen kirjan 3. luvun kertomus. Ihminen uskoi pahan (k\u00e4\u00e4rmeen) viettelem\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n voisi tulla ”Jumalan kaltaiseksi” oman tahtonsa ja omien pyrkimystens\u00e4 varassa. Ortodoksisessa perinteess\u00e4 ”hyv\u00e4n ja pahan tiedon puusta sy\u00f6minen” yleens\u00e4 selitet\u00e4\u00e4n todelliseksi pahan maistamiseksi, kirjaimelliseksi kokemukseksi pahasta sellaisenaan. Joskus t\u00e4m\u00e4 sy\u00f6minen selitet\u00e4\u00e4n my\u00f6s ihmisen yritykseksi menn\u00e4 sen yli, mik\u00e4 oli h\u00e4nelle mahdollista, yritykseksi tehd\u00e4 sellaista, joka ei viel\u00e4 ollut h\u00e4nen voimillaan mahdollista toteuttaa. N\u00e4in selitt\u00e4\u00e4 mm. pyh\u00e4 Gregorios Teologi. <\/span>
Lankeemuksen seurauksena paha alkoi vaikuttaa maailmassa. On kuitenkin huomioitava, ett\u00e4 sen pahuuden lis\u00e4ksi, josta itse olemme vastuussa, maailmankaikkeudessa on paljon mahtavia voimia, ”ilmavallan hallitsijoita”, kuten Paavali asian ilmaisee, joiden tahto on suuntautunut pahaan. Persoonallisina olentoina ne aiheuttavat maailmassa ep\u00e4j\u00e4rjestyst\u00e4, julmuutta ja h\u00e4vityst\u00e4. Vaikka ihminen lankesikin ja teki synti\u00e4 vapaasta tahdostaan, kun tottelemattomuudessaan poikkesi Jumalan k\u00e4skyst\u00e4. paha ei ole alkuisin alhaalta vaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, ei aineesta vaan hengest\u00e4. Pahuuden l\u00e4hde on siis hengellisten olentojen vapaassa tahdossa. Heid\u00e4t on varustettu tiedolla oikeasta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja heill\u00e4 on valinnan vapaus. Pahuus on sit\u00e4, ett\u00e4 nuo hengelliset olennot k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t moraalisen valinnan vapauttaan v\u00e4\u00e4rin. <\/span>
Mit\u00e4 tahansa yksityiskohtia luomiskertomuksen erilaisiin selityksiin kuuluukaan, ortodoksisen kirkon selke\u00e4 opetus on, ett\u00e4 ihminen ep\u00e4onnistui alkuper\u00e4isess\u00e4 kutsumuksessaan. Ylpeydess\u00e4\u00e4n, kateudessaan ja siin\u00e4, ett\u00e4 Saatanan viekoittelemana h\u00e4nelt\u00e4 puuttui n\u00f6yr\u00e4 kiitollisuus Jumalaa kohtaan, h\u00e4n oli tottelematon Jumalan k\u00e4skylle. <\/span><\/span><\/span><\/span>N\u00e4in ihminen lankesi syntiin. H\u00e4n ”joutui harhaan” kutsumuksestaan. H\u00e4n l\u00f6i laimin Jumalan lain (kts. 1.Joh. 3: 4). Ja niin h\u00e4n saattoi turmioon sek\u00e4 itsens\u00e4 ett\u00e4 luomakunnan, jonka viljelij\u00e4ksi ja varjelijaksi h\u00e4net oli asetettu. Synnill\u00e4\u00e4n ja synneill\u00e4\u00e4n ihminen saattoi itsens\u00e4 ja luomakunnan pahan ja kuoleman valtaan. <\/span>
Raamatussa ja ortodoksisessa teologiassa n\u00e4m\u00e4 ainekset liittyv\u00e4t aina toisiinsa: synti, pahuus, Saatana, k\u00e4rsimys ja kuolema. Koskaan mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ei ole ilman toista ja ne kaikki ovat yhteinen seuraus ihmisen kapinasta Jumalaa vastaan ja yhteyden menett\u00e4misest\u00e4 H\u00e4neen. T\u00e4m\u00e4 on p\u00e4\u00e4asiallisin syntiinlankeemuskertomuksen ja sit\u00e4 seuraavien kappaleiden merkitys, aina Aabrahamin kutsumiseen saakka. Synti saa aikaan yh\u00e4 enemm\u00e4n synti\u00e4 ja viel\u00e4p\u00e4 suurempaa pahaa. Se saa aikaan kosmisen ep\u00e4soinnun, jokaisen ja kaiken \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen turmeluksen ja kuoleman. Ihminen pysyy edelleenkin Jumalan luotuna kuvana – sit\u00e4 ei voi muuttaa – mutta h\u00e4n ep\u00e4onnistuu kuvansa puhtaana pit\u00e4misess\u00e4, Jumalan kaltaisuuden s\u00e4ilytt\u00e4misess\u00e4. H\u00e4n tahraa ihmisyytens\u00e4 pahalla, v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 sen ja tekee sen muodottomaksi niin, ettei se voi olla puhdas Jumalan heijastus, jollaiseksi se oli tarkoitettu. Maailma pysyy hyv\u00e4n\u00e4, todellakin ”sangen hyv\u00e4n\u00e4”, mutta se jakaa surulliset is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 synnin seuraukset ja k\u00e4rsii h\u00e4nen kanssaan kuoleman h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 ja turmeluksessa. N\u00e4in ihmisen synnin kautta koko maailma lankeaa Saatanan hallintaan ja pahan valtaan (1. Joh. 5: 19; kts. my\u00f6s Room. 5: 12). <\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
 <\/span>
25. Syntiinlankeemuksen seuraukset ihmisess\u00e4 ja maailmassa <\/span><\/strong><\/p>\n

Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaisuuteen sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan ty\u00f6toverina ja kumppanina. H\u00e4nen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u00e4n oli kasvaminen rakkaudessa Jumalan kuvasta Jumalan kaltaisuuteen. H\u00e4nen todellinen olemuksensa oli el\u00e4\u00e4 l\u00e4heisess\u00e4, jatkuvassa Jumalasuhteessa teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n toimia pappina, v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja yhdist\u00e4j\u00e4n\u00e4 taivaallisen ja maanp\u00e4\u00e4llisen v\u00e4lill\u00e4. H\u00e4n kuitenkin kielt\u00e4ytyi lankeemuksessaan tuosta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4. H\u00e4net oli tarkoitettu yhdist\u00e4v\u00e4ksi keskukseksi, mutta h\u00e4n aiheutti hajaantumisen ja jakautumisen sek\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n, toisten ihmisten v\u00e4lill\u00e4 ett\u00e4 my\u00f6s ihmisen ja luomakunnan v\u00e4lill\u00e4. K\u00e4ytt\u00e4en v\u00e4\u00e4rin vapauden valtaa ihminen ep\u00e4si vapauden l\u00e4himm\u00e4isilt\u00e4\u00e4n. Jumala oli antanut ihmiselle kyvyn siunata ja muokata ja uudistaa maailmaa, mutta h\u00e4n alkoi tuottaa pahuutta, tuhoa ja rumuutta. <\/span>
Ihmisen lankeemus ja synti oli siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi Jumala-keskeisyydest\u00e4 itsekeskeisyyteen. Ihminen ei en\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4nyt itse\u00e4\u00e4n, maailmaa ja toisia ihmisi\u00e4 eukaristisesti. H\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4hnyt kaikkea Jumalan lahjana, joka olisi pit\u00e4nyt palauttaa takaisin Jumalalle kiitollisuudella. Sen sijaan h\u00e4n alkoi pit\u00e4\u00e4 kaikkea omana omaisuutenaan, jota oli k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 hyv\u00e4ksi. H\u00e4n menetti kyvyn n\u00e4hd\u00e4 toinen ihminen <\/span><\/span><\/span><\/span>persoonana ja alkoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muita mielihyv\u00e4n ja tyydytyksen l\u00e4htein\u00e4. Ihminen joutui himon valtaan, ja h\u00e4nen tarpeensa kasvoivat sit\u00e4 mukaa kuin h\u00e4n tyydytti niit\u00e4. <\/span>
Lankeemuksen vaikutukset olivat sek\u00e4 fyysisi\u00e4 ett\u00e4 moraalisia. Jumalan kuva ihmisen sisimm\u00e4ss\u00e4 v\u00e4\u00e4ristyi, h\u00e4n menetti Jumalan armon ja h\u00e4nen luontonsa turmeltui. H\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 ihmisen\u00e4 j\u00e4i toteutumatta, kyky jumaloitua, mahdollisuus tulla Jumalan kaltaiseksi, katosi. Jumalan suunnitelma ihmisen jumaloitumisesta ei kuitenkaan rauennut tyhjiin. <\/span>
Lankeemuksen seuraukset alkoivat ilmet\u00e4 fyysisell\u00e4 tasolla sairauksina ja tuskana, ruumiin rappeutumisena ja vanhuuden heikkoutena. Naisen iloksi oli annettu el\u00e4m\u00e4n tuottaminen, mutta nyt h\u00e4n joutui synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n lapset tuskallisesti (1. Moos. 3:16). My\u00f6s ruumiillinen kuolema tuli ihmisen osaksi, mik\u00e4 tarkoittaa sielun ja ruumiin eroamista kuoleman hetkell\u00e4. Kuolema ei kuitenkaan ole vain rangaistus, vaan se on my\u00f6s Jumalan keino vapauttaa ihminen langenneen maailman noidankeh\u00e4st\u00e4. Kuolema on my\u00f6s uudistumisen alku, ei vain el\u00e4m\u00e4n loppu. Uskontunnustuksemme mukaan odotamme ruumiin ja sielun yl\u00f6snousemusta viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. <\/span>
Moraaliset vaikutukset n\u00e4kyv\u00e4t siin\u00e4, ett\u00e4 ihminen turhautuu, masentuu ja ik\u00e4vystyy. Ty\u00f6 muuttui h\u00e4nelle taakaksi, jota h\u00e4n joutuu tekem\u00e4\u00e4n ”otsa hiess\u00e4” (1. Moos.3:19). Se ei en\u00e4\u00e4 ole ilon l\u00e4hde ja mahdollisuus pysy\u00e4 Jumalan yhteydess\u00e4. Ihminen vieraantui sis\u00e4isesti, h\u00e4nen tahtonsa heikkeni ja h\u00e4nen toimintansa alkoi suuntautua itse\u00e4\u00e4n vastaan. Ihmisen itsetuhoisuus alkoi. Er\u00e4\u00e4nlainen halvaantuneisuus alkoi toimia h\u00e4ness\u00e4. Kaikki, mit\u00e4 ihminen teki, alkoi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 pahaksi. <\/span>
Aadamin synti vaikuttaa koko ihmiskunnassa ja seuraukset ulottuvat el\u00e4m\u00e4n kaikille tasoille sairauksina ja fyysisen\u00e4 kuolemana sek\u00e4 moraalisena heikkoutena ja el\u00e4m\u00e4n halvaantumisena. Synnymme maailmaan ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, jossa on helppoa tehd\u00e4 pahaa, mutta vaikea tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Alkuper\u00e4ist\u00e4 synti\u00e4 ei kuitenkaan tulisi ajatella pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n  <\/span><\/span><\/span><\/span>juridisena eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n biologisena asiana, ik\u00e4\u00e4n kuin syyllisyyden periytymisen\u00e4, joka v\u00e4littyy sukupuoliyhteyden kautta. Alkuper\u00e4inen synti tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 ”me kaikki ihmiset olemme sidoksissa ihmissuvun keskin\u00e4iseen yhteydentuntoon kaikessa siin\u00e4, mit\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyden tekoja, v\u00e4\u00e4ryyden ajattelemista ja n\u00e4ist\u00e4 johtuvaa v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 olemista siihen lieneekin kasautunut. Ja t\u00e4h\u00e4n v\u00e4\u00e4ryyden kasautumaan me itse olemme lis\u00e4nneet ne synnit, jotka olemme tehneet tieten tahtoen. Kuilu laajenee jatkuvasta.” (Piispa Kallistos) <\/span>
Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan opeta, ett\u00e4 ihminen olisi lankeemuksessa ”turmeltunut t\u00e4ydellisesti”. Jumalan kuva ihmisess\u00e4 tosin h\u00e4m\u00e4rtyi, mutta se ei kokonaan h\u00e4vinnyt. Lankeemuksen j\u00e4lkeenkin ihminen kykenee uhrautumaan ja osoittamaan rakkautta ja s\u00e4\u00e4li\u00e4. T\u00e4st\u00e4 ovat osoituksena monet Vanhan testamentin pyh\u00e4t miehet ja naiset. Lankeemus sai kuitenkin aikaan syv\u00e4n kuilun ihmisen ja Jumalan v\u00e4lille. Tuota kuilua ihminen ei voi omin voimin ylitt\u00e4\u00e4. <\/span>
Toisinaan kysyt\u00e4\u00e4n, miksi koko ihmissuku joutuu k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n Aadamin lankeemuksen t\u00e4hden. Miksi kaikkia rangaistaan yhden ihmisen synnist\u00e4? Vastauksena t\u00e4h\u00e4n on se, ett\u00e4 kaikki ihmiset ovat luodut Pyh\u00e4n Kolminaisuuden kuviksi. Niin kuin Kolminaisuuden persoonat ovat yhteydess\u00e4 toisiinsa, samoin ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan. Ihminen ei ole saari, vaan kunkin ihmisen teot vaikuttavat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muihinkin ihmissuvun j\u00e4seniin. Apostoli Paavali sanoo: ”Me olemme toinen toistemme j\u00e4seni\u00e4” (Ef.4:25). T\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n tarkoittaa kristittyjen yhteytt\u00e4 Kirkko-ruumiin j\u00e4senin\u00e4. Vaikka emme olekaan syyllisi\u00e4 toisten ihmisten henkil\u00f6kohtaisiin synteihin, ne kuitenkin koskettavat kaikkia ihmisi\u00e4 jollakin tavalla. <\/span>
Maailman pahuuden ja k\u00e4rsimysten keskell\u00e4 monet pohdiskelevat my\u00f6s teodikean ongelmaa: miksi rakastava ja hyv\u00e4 Jumala salli enkelien ja ihmisen tehd\u00e4 synti\u00e4? Miksi H\u00e4n sallii pahan ja k\u00e4rsimyksen? Vastaus t\u00e4h\u00e4n vaikeaan kysymykseen on juuri Jumalan rakkaudessa. Rakkaus edellytt\u00e4\u00e4 vapautta ja omastaan antamista. Miss\u00e4 ei ole vapautta, <\/span><\/span><\/span><\/span>siell\u00e4 ei voi olla rakkauttakaan. Rakastava Jumala haluaa jakaa rakkautensa vapaan tahdon omaavien enkeleiden ja ihmisten kanssa, ei tahdottomien koneiden kaltaisten kanssa. Voidaan sanoa, ett\u00e4 siin\u00e4 Jumala ik\u00e4\u00e4n kuin ottaa riskin, sill\u00e4 vapauden lahjaan sis\u00e4ltyy my\u00f6s mahdollisuus tehd\u00e4 synti\u00e4, joka mahdollistaa pahan ja k\u00e4rsimyksen. Synti\u00e4 ei olisi olemassa ilman vapautta. Mutta ilman vapautta ihminen ei olisi Jumalan kuva. Ilman vapautta ihminen ei voisi rakastaa Jumalaa. <\/span>
Raamatussa syntiinlankeemuskertomus liitt\u00e4\u00e4 lankeemuksen ruokaan. Ihminen s\u00f6i kielletyn hedelm\u00e4n, joka oli aivan erilainen kuin muut paratiisin hedelm\u00e4t. Aleksander Schmemann sanoo teoksessaan Maailman el\u00e4m\u00e4n edest\u00e4: ” Juuri tuon puun hedelm\u00e4, mit\u00e4 tahansa se merkinneekin, oli erilainen kuin kaikki muut paratiisin hedelm\u00e4t. Sit\u00e4 ei ollut annettu ihmiselle lahjaksi. Jumala ei sit\u00e4 antanut eik\u00e4 siunannut: se oli ruokaa, jonka sy\u00f6minen oli tuomittu rajoittumaan itsetarkoitukseksi, ei koitumaan Jumala-yhteydeksi. Se kuvaa maailmaa, jota rakastetaan sen itsens\u00e4 vuoksi, ja sen sy\u00f6minen kuvaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, joka ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n itsetarkoitukseksi.” <\/span>
El\u00e4mme maailmassa, joka on langennut tietoisuudesta, ett\u00e4 Jumala on kaikki kaikessa. Lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 piittaamattomuus Jumalasta, joka tukahduttaa maailmaa, on se sama alkuper\u00e4inen synti, johon Aadamkin lankesi. <\/span>
Lankeemuksessa Aadamin valitsema el\u00e4m\u00e4 johti ainoastaan n\u00e4enn\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Se leip\u00e4, jonka Aadam valitsi sy\u00f6t\u00e4v\u00e4kseen, palautti Aadamin takaisin maahan, josta leip\u00e4 oli otettu. ”Ihminen menetti eukaristisen el\u00e4m\u00e4n, h\u00e4n menetti itse el\u00e4m\u00e4n, voiman muuntaa se El\u00e4m\u00e4ksi. H\u00e4n lakkasi olemasta maailman pappi, ja h\u00e4nest\u00e4 tuli sen orja.”(Schmemann: sama.) <\/span>
Syntiinlankeemuksen synti ei ole ensisijaisesti siin\u00e4, ett\u00e4 Aadam ei totellut Jumalaa, vaan siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4hnyt maailmaa Jumala-yhteyden sakramenttina. H\u00e4n asetti <\/span><\/span><\/span><\/span>Jumalan ik\u00e4\u00e4n kuin el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vastakohdaksi, teki maailmasta aineellisen, vaikka h\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt muuttaa se el\u00e4m\u00e4ksi Jumalassa.(Schmemann: sama) <\/span>
Syntiinlankeemuskertomus on jumalallisesta innoituksesta syntynyt kertomus, joka symbolisin k\u00e4sittein kuvaa ihmisen alkutilaa ja mahdollisuuksia ja ep\u00e4onnistumista. Se paljastaa sen, ett\u00e4 ihmisen kyky ikuiseen kasvuun ja kehitykseen Jumalassa k\u00e4\u00e4ntyi sen sijaan pahuuden lis\u00e4\u00e4ntymiseksi ja viljelemiseksi ja h\u00e4nen luomakunnan uudistamisensa paholaisen ruhtinaskunnaksi, ”tuskissaan huutavaksi” kosmiseksi hautausmaaksi, kunnes Jumala viel\u00e4 kerran pelastaa (Room.8:19- 23) kaikki Aadamin lapset, ts. kaikki ihmisrotuun kuuluvat jakavat t\u00e4m\u00e4n traagisen kohtalon. Juuri t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4kin p\u00e4\u00e4asiallisesti hyv\u00e4\u00e4n maailmaan Jumalan kuvaksi syntyv\u00e4t heitet\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kuolemaan sidottuun maailmankaikkeuteen, jota hallitsee Saatana ja joka on t\u00e4ynn\u00e4 h\u00e4nen pahojen palvelijoidensa sukukunnan huonoja hedelmi\u00e4 <\/span>
T\u00e4m\u00e4 on perussanoma: ihminen ja maailmaa tarvitsevat pelastusta. Jumalaa lupaa pelastuksen aivan alusta saakka, lupauksen, jonka toteutuminen alkaa t\u00e4ytty\u00e4 Aabrahamin, Israelin is\u00e4n, Kristuksen esi- is\u00e4n, el\u00e4m\u00e4nvaiheissa. <\/span>
Herra sanoi Abramille (my\u00f6hemmin nimelt\u00e4\u00e4n Aabraham): ”Min\u00e4 teen sinusta suuren kansan… ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille kansoille” (1. Moos.12: 3; 22: 15). Aabraham uskoi Jumalaa ja h\u00e4nest\u00e4 polveutui Israelin kansa, josta lihan mukaan syntyi luomakunnan Herra ja Vapahtaja Jeesus Kristus (kts. Lk. 1: 55,73; Room.4; Gal. 3). <\/span>
Koko Vanhan Testamentin historia saa t\u00e4yttymyksens\u00e4 Jeesuksessa. Kaikki, mit\u00e4 tapahtui Aabrahamin valitulle kansalle, tapahtui huomioonottaen Kristuksen kautta tapahtuva synnin ja kuoleman lopullinen voittaminen. Koko Jumalan valitun kansan Vanhan testamentin historia saa lopullisen tarkoituksensa ja merkityksens\u00e4 Jumalan ainokaisen Pojan, Jeesus – Messiaan syntym\u00e4ss\u00e4, el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, kuolemassa, yl\u00f6snousemuksessa, taivaaseenastumisessa ja kirkastumisessa. H\u00e4n on se, joka tulee Is\u00e4n <\/span><\/span><\/span><\/span>luota pelastamaan ihmiset synneist\u00e4\u00e4n, avaamaan heid\u00e4n hautansa ja antamaan iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n koko luomakunnalle. <\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span>
26. Inkarnaatio \u2013 Jumalan ihmiseksi tuleminen <\/span><\/strong><\/p>\n

Inkarnaatio tarkoittaa Jumalan ihmiseksi tulemista. Jumalan Poika omaksui ihmismuodon, syntyi ihmiseksi ilman synti\u00e4 ja lakkaamatta olemasta Jumala. Johanneksen evankeliumi toteaa: \u201dSana tuli lihaksi ja asui meid\u00e4n keskell\u00e4mme\u201d (Joh. 1:14). Uskontunnustuksessa sanotaan ensiksi, ett\u00e4 Jumalan Poika tuli lihaksi, ja sen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 h\u00e4n tuli ihmiseksi. N\u00e4in siksi, ettei kukaan kuvittelisi, ett\u00e4 Jumalan Poika omaksui vain lihan tai ruumiin, vaan ett\u00e4 my\u00f6nnett\u00e4isiin h\u00e4nen olevan t\u00e4ysin ihminen, jolla on ruumis ja sielu. Raamattu sanoo t\u00e4st\u00e4: \u201dJumala on yksi, ja yksi on v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 Jumalan ja ihmisten v\u00e4lill\u00e4, ihminen Kristus Jeesus\u201d(1.Tim.1:5). H\u00e4ness\u00e4 kuitenkin oli kaksi luontoa erottumatta toisistaan ja sekoittumatta toisiinsa, jumalallinen ja inhimillinen, joita vastaavasti h\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s kaksi tahtoa. Kuitenkin h\u00e4n oli vain yksi persoona, Jumala ja ihminen yhdess\u00e4, toisin sanoen Jumalihminen. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

1.Enkelin ilmoitus Marialle <\/span><\/strong>
Raamattu kertoo Jumalan Pojan ihmiseksi tulosta Pyh\u00e4n Hengen kautta Neitsyt Mariasta Luukkaan evankeliumissa. Kun enkeli ilmoitti Neitsyt Marialle, ett\u00e4 tulisi synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jeesuksen, h\u00e4n kysyi enkelilt\u00e4:\u201d ”Miten se on mahdollista? Min\u00e4h\u00e4n olen koskematon\u201d (Luuk. 1: 34), enkeli vastasi h\u00e4nelle: \u201d ”Pyh\u00e4 Henki tulee sinun yllesi, <\/span><\/span><\/span><\/span>Korkeimman voima peitt\u00e4\u00e4 sinut varjollaan. Siksi my\u00f6s lapsi, joka syntyy, on pyh\u00e4, ja h\u00e4nt\u00e4 kutsutaan Jumalan Pojaksi\u201d (Luuk.1: 35). <\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span>
27. Neitsyt Maria \u2013 Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4 <\/span><\/strong><\/p>\n

Neitsyt Maria oli Aabrahamin ja Daavidin sukujuurta, josta Vapahtaja Jumalan lupauksen mukaan oli syntyv\u00e4. H\u00e4net oli kihlattu Joosefille, samaa sukujuurta olevalle miehelle siin\u00e4 tarkoituksessa, ett\u00e4 h\u00e4n olisi Neitsyt Marian suojelija, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli omistautunut Jumalalle antamalla neitseyslupauksen. Neitsyt Maria pysyikin neitsyen\u00e4 ennen Vapahtajan synnytt\u00e4mist\u00e4, synnytt\u00e4misen aikana ja synnytt\u00e4misen j\u00e4lkeen. Siksi h\u00e4nt\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n Ainaiseksi Neitseeksi. <\/span>
Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Pyhint\u00e4 Neitsyt Mariaa Jumalan \u00c4itin\u00e4. T\u00e4m\u00e4 nimitys perustuu pyh\u00e4\u00e4n Raamattuun: \u201dKatso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnytt\u00e4\u00e4 pojan, ja h\u00e4nelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meid\u00e4n kanssamme\u201d (Jes. 6:9; Matt. 1:23). Samoin vanhurskas Elisabet nimitt\u00e4\u00e4 pyhint\u00e4 Neitsytt\u00e4 Herran \u00c4idiksi, mik\u00e4 nimitys on my\u00f6s yksi Jumalan \u00c4idin nimityksist\u00e4: \u201d Kuinka min\u00e4 saan sen kunnian, ett\u00e4 Herrani \u00e4iti tulee minun luokseni?\u201d  (Luuk.1: 43) <\/span>
Vaikka Jeesus ei syntynyt h\u00e4nest\u00e4 jumaluutensa mukaan, joka on iankaikkinen, vaan ihmiseksi, silti Neitsyt Mariaa oikeutetusti nimitet\u00e4\u00e4n Jumalan \u00c4idiksi. Koska se, joka h\u00e4nest\u00e4 syntyi, oli sek\u00e4 hedelm\u00f6ittyess\u00e4\u00e4n ett\u00e4 syntyess\u00e4\u00e4n h\u00e4nest\u00e4, niin kuin iankaikkisesti, tosi Jumala. Herran \u00c4itin\u00e4 h\u00e4n Jumalan armossa ja l\u00e4heisyydess\u00e4 ja my\u00f6s <\/span><\/span><\/span><\/span>arvossa on ylemp\u00e4n\u00e4 kaikkia luotuja, ja siksi ortodoksinen kirkko ylist\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 \u201dkerubeja kunnioitettavammaksi ja serafeja verrattomasti jalommaksi\u201d. <\/span>
Jeesuksen syntym\u00e4ss\u00e4 Neitseest\u00e4 Mariasta on lis\u00e4ksi huomattava, ett\u00e4 koska syntym\u00e4 oli t\u00e4ysin pyh\u00e4 ja synnit\u00f6n, se oli my\u00f6s kivuton, sill\u00e4 rangaistuksena synneist\u00e4 Jumala \u201dm\u00e4\u00e4r\u00e4si Eevan synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n surulla\u201d *) . <\/span>
Neitsyt Marian kunnioittaminen ei mitenk\u00e4\u00e4n heikenn\u00e4 tai v\u00e4henn\u00e4 Kristuksen merkityst\u00e4. Monia protestantteja varmaan askarruttaa Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n asema kirkossamme. Kristus ja Jumalan\u00e4iti eiv\u00e4t kilpaile kesken\u00e4\u00e4n, vaan Jumalan\u00e4iti toimii yhdess\u00e4 Poikansa kanssa ihmisten ja maailman pelastamiseksi. Jumalan\u00e4iti liittyy kiinte\u00e4sti Kristuksen pelastusteht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Siksi ortodoksisuudessa vierastetaan sellaisia k\u00e4sitteit\u00e4 kuin mariologia tai Marian kultti. Ne ik\u00e4\u00e4n kuin erist\u00e4v\u00e4t Marian Pojastaan. Ortodoksisen Kirkon Maria-hurskauden on usein v\u00e4itetty olevan per\u00e4isin id\u00e4n pakanallisista \u00e4itijumalatar- myyteist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 tunnetaan v\u00e4h\u00e4n tai ei lainkaan Neitsyt Mariaan liittyv\u00e4n hurskauden merkityst\u00e4 Kirkon traditiossa tai patristisessa ajattelussa. <\/span>
Kirkkoisien teologiassa Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4 aina liitet\u00e4\u00e4n kiinte\u00e4sti ihmiskunnan lunastamiseen synnin ja kuoleman orjuudesta. Neitsyt Maria on pitk\u00e4n kehityskauden hedelm\u00e4. Kirkon opettaja, pyh\u00e4 Nikolaos Kabasilas 1300- luvulta kirjoittaa: ”Kristuksen lihaksituleminen ei ollut vain Is\u00e4n, H\u00e4nen voimansa ja henkens\u00e4 toimintaa, vaan my\u00f6s Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n vapaan tahdon ja uskon ilmaus. Ilman puhtaan Neitseen my\u00f6t\u00e4vaikutusta olisi pelastussuunnitelma ollut yht\u00e4 ep\u00e4todellinen kuin ilman jumalallisten persoonien vaikutusta. <\/span><\/p>\n

<\/span><\/strong><\/p>\n

* Johannes Damaskolainen: Teol.I  IV.14. \u00a7 6<\/span>
<\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/strong><\/p>\n

1.Neitsyt Marian el\u00e4m\u00e4nvaiheet <\/span><\/strong>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Uuden Testamentin antamat tiedot Jeesuksen \u00e4idist\u00e4 ovat varsin v\u00e4h\u00e4iset. Jo ik\u00e4\u00e4ntyneet Neitsyt Marian vanhemmat Joakim ja Anna toivat kolmivuotiaan Marian Jerusalemin temppeliin Jumalalle pyhitett\u00e4v\u00e4ksi. Kirkon tradition mukaan Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4 eli yhteis\u00f6ss\u00e4, jonka johtajana oli pappi Sakarias, Johannes Kastajan is\u00e4. Pyh\u00e4n Hengen johdatuksesta pappi Sakarias vei Neitsyt Marian kaikkein pyhimp\u00e4\u00e4n, siihen temppelin osaan, minne vain ylimm\u00e4inen pappi sai menn\u00e4 kerran vuodessa (3. Moos. 16: 2; 29\u201434). N\u00e4in h\u00e4n ennusti, ett\u00e4 Neitsyt Mariasta tulisi kaikkein pyhin, ainainen neitsyt ja Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4. Jaakobin evankeliumi kertoo, ett\u00e4 Maria oli aikaisin kehittynyt – h\u00e4n itse nousi temppeliin johtavat 15 korkeata porrasta <\/span>
Ortodoksisen kirkon tradition mukaan Neitsyt Maria kasvoi Herran temppeliss\u00e4, jonne h\u00e4net oli vanhempiensa lupauksen mukaisesti j\u00e4tetty kasvatettavaksi kolmivuotiaana. H\u00e4n oli antanut Jumalalle lupauksen pysy\u00e4 aina neitseen\u00e4. Kirkon isien ja opettajien mukaan Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n pyhyys ja puhtaus on ”hengellist\u00e4 neitsyytt\u00e4”, johon h\u00e4nt\u00e4 valmistettiin Jerusalemin temppeliss\u00e4. Isien teksteiss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ilmaistaan sanomalla, ett\u00e4 ”Jumalan enkeli ravitsi h\u00e4nt\u00e4”. <\/span>
Kun h\u00e4n t\u00e4ytti 14 vuotta, olivat h\u00e4nen, vanhempansa jo kuolleet. Silloin papit kihlasivat h\u00e4net Joosef- nimiselle sukulaiselle, joka oli my\u00f6s Daavidin suvusta (Matt. 1: 1-17 ja Luuk. 3: 23 – 38). Joosefin piti olla pyh\u00e4n Neitseen holhoojana ja h\u00e4nen neitsyyslupauksensa suojelijana.  <\/span>
Tapaamme Marian Luukkaan evankeliumin alkusivuilla enkelin ilmestyksen yhteydess\u00e4, jossa Marialle ilmoitetaan Jeesuksen syntymisest\u00e4. Marian syd\u00e4n t\u00e4yttyy ilosta, vaikkei h\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4k\u00e4\u00e4n kaikkea, mit\u00e4 h\u00e4nelle puhutaan. Kun enkeli on saanut h\u00e4net uskomaan ilmoitukseen, Maria sanoo: ”Katso, olen Herran orjatar, tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”. Maria osoittaa t\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4 suurinta n\u00f6yryytt\u00e4, mik\u00e4 j\u00e4\u00e4kin pysyv\u00e4iseksi Marian luonteenpiirteeksi evankeliumeissa. Muuten h\u00e4n pysyttelee taka-<\/span><\/span><\/span><\/span>alalla. Vain kerran, Kaanaan h\u00e4iss\u00e4, h\u00e4n korottaa \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja pyyt\u00e4\u00e4 poikaansa auttamaan k\u00f6yh\u00e4\u00e4 pariskuntaa. Jeesuksen ristin juurella Maria on yhdess\u00e4 muitten naisten kanssa ja siell\u00e4 Jeesus uskoo \u00e4itins\u00e4 opetuslapsensa Johanneksen hoiviin. Helluntain tapahtumassa Maria on mukana yhdess\u00e4 muitten apostolien kanssa, vaikkei siit\u00e4 ole nimenomaan mainittu apostolien teoissa. <\/span>
Kristuksen kuoleman ja yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4 seurasi apostoli Johanneksen mukana Efesoon. Tuntiessaan kuoleman l\u00e4hestyv\u00e4n Neitsyt Maria palasi takaisin Jerusalemiin, jonne my\u00f6s opetuslapset kokoontuivat. H\u00e4n koki kuten Poikansakin ruumiillisen kuoleman, mutta h\u00e4nen ruumiinsa nousi Kristuksen ruumiin tavoin kuolleista ja h\u00e4net otettiin ruumiineen ja sieluineen taivaaseen. Tradition mukaan kahdentoista apostolin lis\u00e4ksi l\u00e4sn\u00e4 olivat apostoli Paavali sek\u00e4 piispat Dionysios, Hieroteos ja Timoteos. Kun he seisoivat h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n, Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4 antoi  henkens\u00e4 Pojalleen ja Jumalalleen: Kristus itse laskeutui alas taivaasta ja vei \u00c4itins\u00e4 sielun k\u00e4sivarsillaan yl\u00f6s taivaaseen. Toisen vuosisadan lopulla kuollut Sardesin piispa Meliton mainitsee er\u00e4\u00e4ss\u00e4 saarnassaan, ett\u00e4 Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n hauta sijaitsi Getsemanessa. Siell\u00e4 on t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kristinuskon alkuajoilta per\u00e4isin oleva kirkko, joka on vuosisatojen kuluessa rakennettu moneen kertaan uudelleen. Syyrialaisen ja etiopialaisen tradition mukaan Getsemanen puutarhaan hakattiin kolme hautaa, josta yhteen laskettiin puhtaimman Jumalan \u00c4idin ruumis. <\/span>
T\u00e4st\u00e4 v\u00e4h\u00e4isest\u00e4 raamatullisesta ja tradition aineistosta on vuosisatojen kuluessa syntynyt kolme erilaista Marian kuvaa: protestanttinen, roomalaiskatolinen ja ortodoksinen. Ensiksi mainittu hylk\u00e4\u00e4 kaikenlaisen Marian kultin. Mariassa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ensisijaisesti Kristuksen suuruuden edess\u00e4 v\u00e4istyv\u00e4 hahmo, joka Kristuksen ristin juurella luopuu \u00e4idin asemasta ja tulee poikansa opetuslapseksi. El\u00e4m\u00e4n kovassa koulussa Maria oppii n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Jeesuksessa Vapahtajansa. <\/span>
<\/span>
<\/span><\/span>Roomalaiskatolisessa kirkossa Marian kuva on aivan toisenlainen. H\u00e4nest\u00e4 on ajan kuluessa tullut taivaan kuningatar, joka poikansa tavalla on syntynyt ilman perisynti\u00e4, her\u00e4nnyt kuolleista kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja on nyt ruumiillisesti taivaassa. Maria-kultti on roomalaiskatolisessa kirkossa rikas ja monipuolinen, h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n kantavia pyhiinvaelluspaikkoja on Euroopassa useita kymmeni\u00e4, esim. kuuluisa Lourdes Etel\u00e4-Ranskassa ja Fatima Espanjassa. <\/span>
 <\/span>
2.Ortodoksinen oppi Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4st\u00e4 <\/span><\/strong><\/p>\n

Ortodoksinen kirkon opin ainaisesta Neitseest\u00e4 ja Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4st\u00e4 Mariasta muodostavat kirkolliskokousten dogmaattiset p\u00e4\u00e4t\u00f6kset, jotka ovat erottamattomassa yhteydess\u00e4 kristologiaan ja soteriologiaan, pelastusoppiin. Kaksi keskeist\u00e4 dogmia ovat Neitsyt Marian ainainen neitsyys ja se, ett\u00e4 Maria on Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

3.Ainainen neitseys <\/span><\/strong><\/p>\n

Evankelistat Matteus ja Markus antavat meille vain niukasti tietoja Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4st\u00e4. Sen sijaan Luukkaan ja Johanneksen Maria-kuva on rikkaampi ja selke\u00e4mpi. Apostolien oppilaat puhuvat Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4st\u00e4 arvostavasti. Toisella vuosisadalla el\u00e4nyt kristinuskon suuri kirjallinen puolustaja, Justinus Marttyyri asettaa Neitsyt Marian erityisasemaan naisten joukossa kutsumalla h\u00e4nt\u00e4 ”Eevan vastakohdaksi”. Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n kunnioitus on isien opetuksessa aina kiinte\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 Kristuksen lihaksitulemisen raamatulliseen totuuteen. <\/span>
Ortodoksinen kirkko opettaa, ett\u00e4 Maria oli neitsyt synnytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n Jeesuksen eik\u00e4 h\u00e4n my\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n ottanut vastaan perheen\u00e4idin kutsumusta. Erityisesti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Suomessa asia on ortodokseille hankala, sill\u00e4 valtaosalla maamme kristityist\u00e4 on asiasta toisenlainen n\u00e4kemys. He perustelevat kielteist\u00e4 kantaansa seuraavilla Raamatun kohdilla: Matt. 1: 25;  <\/span><\/span><\/span><\/span>Matt. 13: 55 – 56; Mark. 3: 31- 35; Luuk.8: 19 -21;  Joh. 7: 3 ja 5 sek\u00e4 Apt. 1: 1- 4. Lis\u00e4ksi voimme viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n lis\u00e4t\u00e4 Matt. 1:18, johon my\u00f6s tavallisesti vedotaan. Ortodoksit joutuvat usein selittelij\u00e4n asemaan eik\u00e4 heid\u00e4n n\u00e4kemyksilleen Mariasta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 anneta paljoakaan arvoa. Totta on, ett\u00e4 Matteuksen evankeliumissa nimelt\u00e4 mainitaan Jeesuksen veljet: ”ovathan Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas h\u00e4nen velji\u00e4\u00e4n” (Matt.13:55). T\u00e4ll\u00e4 Raamatun kohdalla voidaan todistella, ett\u00e4 Marialle syntyi Jeesuksen j\u00e4lkeen muitakin lapsia. Matteus kuitenkin mainitsee ilmeisesti samat miehet my\u00f6s toisaalla. Jeesuksen ristin juurella oli muiden naisten mukana ”Jaakobin ja Joosefin \u00e4iti Maria” (Matt. 27:56). N\u00e4iden miesten \u00e4iti oli Maria, mutta ei Herran \u00c4iti Maria.  <\/span>
Ortodoksinen kirkko on aina ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 niin sanotut Herran veljet ja sisaret ovat H\u00e4nen l\u00e4heisi\u00e4 sukulaisiaan, eiv\u00e4tk\u00e4 Neitsyt Marian lapsia. Toisten kirkkoisien ja kirkon opettajien mielipiteiden mukaan he olivat Joosefin lapsia h\u00e4nen ensimm\u00e4isest\u00e4 avioliitostaan, siis he olivat ihmisten silmiss\u00e4 Herran velipuolia. T\u00e4t\u00e4 mielipidett\u00e4 olivat pyh\u00e4 Epifanios ja muut id\u00e4n kirkkois\u00e4t. Pyh\u00e4n Jeromen mukaan Jeesuksen veljet olivat Marian, Kloopaan vaimon, poikia. Maria, Kloopaan vaimo, oli Neitsyt Marian sisar. (Joh. 19:25). T\u00e4t\u00e4 mielipidett\u00e4 kannattivat my\u00f6s Hieronymus, Augustinus ym. l\u00e4nsimaiset kirkkois\u00e4t. My\u00f6s Joh. 19: 26 \u2013 27 n\u00e4emme, ett\u00e4 Kristus luovutti \u00e4itins\u00e4 opetuslapsen Johanneksen huomaan. Varmastikin, jos h\u00e4nell\u00e4 olisi ollut velji\u00e4, h\u00e4n olisi j\u00e4tt\u00e4nyt Marian heid\u00e4n huomaansa. Tietoisuus Neitsyt Marian ainaisesta neitsyydest\u00e4 on s\u00e4ilynyt kirkossamme siis apostolien ajoista asti. Siit\u00e4 todistavat tunnetut ensimm\u00e4isten vuosisatojen kirkkois\u00e4t ja kirkon opettajat, esimerkiksi Ignatios Teoforos, Antiokian piispa, (k. 107), pyh\u00e4 Justinos Marttyyri, (k. n. 165), Irenaeus, Lyonin piispa (k. 203), Ambrosius, Milanon piispa (k. 397), Metodios, Pataran piispa (k. 312), Eusebios, Kesarean piispa (k. 340), Amfilokios, Ikonian piispa (k. 394), Gregorios Teologi (k. 390), Johannes Krysostomos (k.407), Efraim Syyrialainen (k. 373), Leo Suuri, Rooman piispa (k.461), Augustinus, Hippon piispa (k. 430), Kyrillos, Aleksandrian piispa (k. 444) ym. Kaikki he puhuivat <\/span><\/span><\/span><\/span>Neitsyt Marian neitsyydest\u00e4, k\u00e4sitellen ensisijaisesti Kristuksen syntym\u00e4n salaisuutta, mutta heid\u00e4n suurta kunnioitusta osoittavasta suhtautumisestaan Neitseeseen k\u00e4y ilmi, etteiv\u00e4t he voineet ajatellakaan, ett\u00e4 h\u00e4n ei olisi s\u00e4ilytt\u00e4nyt neitsyytt\u00e4ns\u00e4 Kristuksen synnytt\u00e4misen j\u00e4lkeen. Er\u00e4\u00e4t kirkkois\u00e4t suoraan nimittiv\u00e4t Neitsyt Mariaa Ainaiseksi Neitseeksi (Aeiparthenos), kuten esimerkiksi Hippolytos, Ostian piispa, Irenaeuksen oppilas (3. vs), Atanasios Suuri, Aleksandrian piispa (k. 373), Epifanios, Kypron piispa (k. 403), Kesarios, Gregorios Teologin veli (k. 369), ym. <\/span>
Usko Neitsyt Marian ainaiseen neitsyyteen oli yleinen alkukirkossa. T\u00e4st\u00e4 todistaa my\u00f6s se, ett\u00e4 paikalliset kirkolliskokoukset Roomassa ja Mediolanumissa vuonna 320 sek\u00e4 yleiset kirkolliskokoukset ovat hyv\u00e4ksyneet opin siit\u00e4, ett\u00e4 pyh\u00e4 Maria on ainainen Neitsyt. V:n yleisen kirkolliskokouksen 2. ja. 6. s\u00e4\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sek\u00e4 VI:n yleisen kirkolliskokouksen 1. s\u00e4\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tunnustetaan Jumalan \u00c4idin ainainen neitsyys ja julistetaan kirkon yhteydest\u00e4 erotetuksi ne, jotka hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n dogmin. <\/span>
Kirkkois\u00e4t tukevat ajatusta Neitsyt Marian ainaisesta neitsyydest\u00e4. He sanovat ajatusta siit\u00e4, ett\u00e4 Neitsyt olisi muka neitsyytens\u00e4 kadottanut Kristuksen syntymisen j\u00e4lkeen j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4ksi, jumalanpilkaksi ja harhaoppiseksi ajatukseksi. He huomauttavat, ettei Jumalan Poika olisi voinut valita \u00e4idikseen naista, joka yliluonnollisella tavalla synnytetty\u00e4\u00e4n h\u00e4net maailmaan olisi sen j\u00e4lkeen kadottanut neitseellisen puhtautensa. Mahdotonta on my\u00f6s, ett\u00e4 se, joka on tullut Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4ksi, ja itse oli ollut tuon suuren ihmeen armoitettuna v\u00e4likappaleena, t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen olisi antautunut tavalliseen avioel\u00e4m\u00e4\u00e4n miehens\u00e4 kanssa, jota h\u00e4n ei enkelin edess\u00e4 sellaiseksi miehekseen tunnustanut. Ei sellaista voida ajatella Joosefinkaan puolesta tapahtuneen, sill\u00e4 h\u00e4n oli hurskas” (Matt. 1: 19). Ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n sen j\u00e4lkeen, kun itse oli tullut Jumalan Pojan syntymisen salaisuuden todistajaksi, mink\u00e4 v\u00e4likappaleena oli h\u00e4nen kihlattunsa, olisi voinut suhtautua Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4\u00e4n tavallisena aviovaimona. N\u00e4in siis pyh\u00e4 perim\u00e4tieto  <\/span><\/span><\/span><\/span>Jumalan sanan vahvistamana todistaa meille, ett\u00e4 Jumalan \u00c4iti (Luuk. 1: 43) on my\u00f6s ainainen Neitsyt. <\/span>
Dogmi Marian ainaisesta neitsyydest\u00e4 vahvistettiin ensimm\u00e4isess\u00e4 ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Nikeassa v. 325. T\u00e4m\u00e4 kirkon muuttumaton oppi toistetaan jumalanpalveluksissa luettavassa uskontunnustuksessa: ”…tuli lihaksi Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 ja Neitseest\u00e4 Mariasta ja tuli ihmiseksi…” Efesossa v. 431 pidetty kolmas ekumeeninen kirkolliskokous tuomitsi nestoriolaisten harhaopin, joka kielsi Marialta Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n nimen. Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4- tai Jumalan\u00e4iti-nimitys merkitsee, ett\u00e4 Maria synnytti Kristus – Jumalan eik\u00e4 vain Kristus-ihmist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 dogmi tunnustettiin my\u00f6s Kalkedonin v. 451 pidetyss\u00e4 nelj\u00e4nness\u00e4 sek\u00e4 Konstantinopolin v. 553 pidetyss\u00e4 viidenness\u00e4 ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

4.Theotokos –  Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4 <\/span><\/strong><\/p>\n

Sana ”Theotokos” kirjaimellisesti tarkoittaa ”Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4\u00e4” tai ”Jumalan \u00c4iti”. T\u00e4ll\u00e4 nimell\u00e4 kirkko vahvistaa uskonsa, ett\u00e4 Jumalan Sana tuli todelliseksi ihmiseksi, ei vain pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ihmisen n\u00e4k\u00f6iseksi; uskonsa siihen, ett\u00e4 Jeesuksen Kristuksen persoonassa Jumala liittyi ihmiseen Kristuksen Neitsyt Marian kohdussa siki\u00e4misen hetkell\u00e4, ja ett\u00e4 H\u00e4n samalla ollen t\u00e4ydellinen ihminen oli my\u00f6s t\u00e4ydellinen Jumala. Konstantinopolin arkkipiispa Nestorius ei hyv\u00e4ksynyt Teotokos- nimityst\u00e4, vaan kutsui h\u00e4nt\u00e4 Kristuksensynnytt\u00e4j\u00e4ksi. Nestorios opetti, ett\u00e4 Kristuksessa oli kaksi erillist\u00e4 persoonaa, Marian poika ja Jumalan poika, jotka olivat yhdistyneet ainoastaan moraalisesti. H\u00e4n my\u00f6s opetti, ett\u00e4 Kristusta ei pit\u00e4isi nimitt\u00e4\u00e4 Jumalaksi, vaan ”Jumalankantajaksi, ”Teophoron”. Nestorios my\u00f6s opetti, ett\u00e4 ristiinnaulitsemisen hetkell\u00e4 Kristuksen jumalallinen luonto erosi inhimillisest\u00e4. Nestorios tuomittiin Efesossa v. 431 kirkonkiroukseen ja nimitys ”Teotokos” hyv\u00e4ksyttiin juhlallisesti. <\/span>
 <\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>5.Neitsyt Maria \u2013 Uusi Eeva <\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkko nimitt\u00e4\u00e4 Mariaa ”kaiken el\u00e4v\u00e4n \u00e4idiksi”, ”Uuden el\u00e4m\u00e4n \u00e4idiksi” ja ”toiseksi Eevaksi”. Monia muitakin nimityksi\u00e4 h\u00e4nelle on annettu kirkon hymnologiassa. Eeva tottelemattomuudellaan Jumalaa kohtaan ei vain hankkinut kuolevaisuutta lapsilleen, vaan h\u00e4nest\u00e4 tuli kuoleman \u00e4iti. H\u00e4nen tytt\u00e4rest\u00e4\u00e4n Mariasta uskonsa, kuuliaisuutensa ja n\u00f6yryytens\u00e4 vuoksi Pyh\u00e4n Hengen kautta tuli ”el\u00e4m\u00e4n \u00e4iti”. H\u00e4n tarjosi Aadamin lapsille ”el\u00e4m\u00e4n puun” sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi, jotta he el\u00e4isiv\u00e4t ikuisesti. Pyh\u00e4 Justinus Marttyyri on lausunut: ”Jumalan Poika tuli Neitseen kautta ihmiseksi, jotta k\u00e4\u00e4rmeen aiheuttama tottelemattomuus kukistettaisiin samalla tavalla kuin se oli saanut alkunsakin”. Pyh\u00e4 Irenaeos on sanonut, ett\u00e4 niin kuin Eeva ollessaan Aadamin vaimona oli yh\u00e4 neitsyt ja tottelemattomuutensa kautta tuli oman kuolemansa ja koko ihmiskunnan kuoleman aiheuttajaksi, niin Mariakin naitettuna neitseen\u00e4, kuuliaisuutensa kautta tuli sek\u00e4 oman ett\u00e4 koko ihmiskunnan pelastuksen aikaansaajaksi. Pyh\u00e4 Ambrosius nimitt\u00e4\u00e4 Eevaa ihmiskunnan \u00c4idiksi, mutta Mariaa pelastuksen \u00e4idiksi. Jumalallisen lihaksitulon kautta Neitsyt Maria tuli ”mystisen Ruumiin P\u00e4\u00e4n \u00e4idiksi ja my\u00f6s sen j\u00e4senten \u00e4idiksi”, kuten Augustinus sanoo. H\u00e4n sai osakseen universaalisen \u00e4itiyden koskien kaikkia uskovia. Is\u00e4t ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 Neitsyt Marian pyh\u00e4 kohtu on morsiuskammio, kohtauspaikka, jossa taivaallinen Ylk\u00e4 yhtyy mystisesti morsiameen, ts. koko Kirkon kanssa. Paavi Gregorius Suuren mukaan H\u00e4n yhdisti koko Kirkon itseens\u00e4 lihaksitulemisen salaisuuden kautta. Vaikka ortodoksisen kirkon teologiasta puuttuu varsinainen mariologia, oppi Neitsyt Mariasta, joka teoreettisesti vahvistaisi Neitsyt Marian aseman, on Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n kunnioitus kuitenkin tunkeutunut l\u00e4pi jumalanpalvelus- ja kaikessa muussakin kirkollisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Ortodoksisen kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei voisi kuvitella ilman Neitsyt Marian <\/span><\/span><\/span><\/span>luomaa \u00e4idillist\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4. H\u00e4nen kauttaan meid\u00e4n on mahdollista kohdata Kristus, k\u00e4yd\u00e4 Kristuksen yhteyteen, sill\u00e4 h\u00e4n on meille kirkon koko kuva. <\/span>
 <\/span>
6.Neitsyt Maria kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 <\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkkomme ylist\u00e4\u00e4 Neitsyt Mariaa taivaallisia enkelijoukkoja korkeammaksi, vaikka h\u00e4n oli tavallinen ihminen. Jumala on h\u00e4nen kauttaan tahtonut tulla ihmiseksi. N\u00e4in korotettuna h\u00e4n ei ole vain Herramme \u00e4iti vaan kaikkien uskovien, koko luomakunnan \u00e4iti ja suojelija, koko Jumalan valitun kansa kuva ja kirkon ikoni. H\u00e4n on my\u00f6s uskovien hartaan kunnioituksen ja ylistyksen kohde. Mutta kun Mariaa kunnioitetaan ja ylistet\u00e4\u00e4n, h\u00e4net n\u00e4hd\u00e4\u00e4n aina nimenomaan Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n\u00e4, Theotokoksena, ja h\u00e4nt\u00e4 ylistet\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 Kristuksen kanssa. T\u00e4ss\u00e4 korostuu se, ett\u00e4 Maria oli vain v\u00e4likappale suuren asian palveluksessa. H\u00e4n oli Jaakobin unessa n\u00e4kem\u00e4t tikapuut, jotka yhdistiv\u00e4t taivaan ja maan. H\u00e4n oli temppelin portti, josta Herra itse k\u00e4vi sis\u00e4lle. H\u00e4n oli temppeli, jossa Jumala itse asui. <\/span>
Ajatus Neitsyt Marian pyhyydest\u00e4 on yhteydess\u00e4 k\u00e4sitykseemme siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on Jumalan \u00c4iti, h\u00e4nen ainaiseen neitseyteens\u00e4, ja h\u00e4nen asemaansa Pyh\u00e4n Kirkon symbolina. Kirkko uskoo, ett\u00e4 Neitsyt Marian pyhyys on ainutlaatuista, ja ett\u00e4 se ylitt\u00e4\u00e4 taivaalliset luodut, jopa kerubit ja serafit. H\u00e4n vietti koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 pyhyydess\u00e4, todellisena Liiton Arkkina, joka oli tehty turmeltumattomasta puusta ja p\u00e4\u00e4llystetty kullalla sis\u00e4lt\u00e4 ja ulkoa. <\/span>
Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4 on aina mit\u00e4 l\u00e4heisimm\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ihmiskuntaan. Lakkaamatta h\u00e4n rukoilee ihmiskunnan \u00c4itin\u00e4 koko maailman puolesta. Puolustaessaan Marian ainaista neitsyytt\u00e4 Kirkko ei ihannoi naimattomuutta eik\u00e4 n\u00e4e sit\u00e4 Kristuksen henkil\u00f6kuvaan liittyv\u00e4ksi eettiseksi tehokeinoksi, vaan julistaa Kristuksen syntym\u00e4n ainutlaatuista l\u00e4ht\u00f6kohtaa. H\u00e4n on syntynyt Jumalan eik\u00e4 ihmisen tahdosta. Jumalallisen <\/span><\/span><\/span><\/span>ja inhimillisen luonnon ehyt ja t\u00e4ydellinen liitto toteutuu Marian kautta. Luottaen jumalalliseen rakkauteen, joka on kaikkea inhimillist\u00e4 heikkoutta voimakkaampi, lausumme Neitsyt Marian kiitosvirren sanoin: ”Katso, t\u00e4stedes kaikki sukupolvet ylist\u00e4v\u00e4t minua autuaaksi” (Luuk. 1: 48). <\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
28. Jeesuksen syntyminen ihmiseksi <\/span><\/strong><\/p>\n

Raamattu kertoo Jumalan lihaksitulosta eli inkarnaatiosta. Lunastajan syntym\u00e4 ei voinutkaan olla tavanomainen. Syntisist\u00e4 syntyy syntisi\u00e4 lankeemuksen vaikutuksesta. Lunastajan eli Vapahtajan tuli olla vapaa kaikista synneist\u00e4. Sen vuoksi Jeesus syntyi Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 ja Neitsyt Mariasta. Syntym\u00e4 oli yliluonnollinen. <\/span>
H\u00e4n syntyi maan p\u00e4\u00e4lle pelastaakseen ihmiskunnan. Sen h\u00e4n toteutti opetuksillaan, el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n, kuolemallaan ja yl\u00f6snousemuksellaan. <\/span>
Vaikka Raamattu monessa kohtaa ennustaa Messiaan syntym\u00e4st\u00e4, ihmiset eiv\u00e4t kuitenkaan tunnistaneet Jeesusta Messiaaksi. Monet ennustukset ovat tarkkoja. Esimerkiksi profeetta Jesaja ennustaa, ett\u00e4 Vapahtaja tulisi syntym\u00e4\u00e4n neitseest\u00e4 (Jes. 7:14). Profeetta Miika ennusti, ett\u00e4 h\u00e4n syntyisi Betlehemiss\u00e4: \u201dSin\u00e4 Betlehem, sin\u00e4 Efrata, sin\u00e4 olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. H\u00e4nen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana\u201d (Miika 5:1). T\u00e4m\u00e4n ennustuksen juutalaiset ymm\u00e4rsiv\u00e4t jo ennen sen toteutumista. Profeetta Malakia Jerusalemin toisen temppelin rakentamisen j\u00e4lkeen ennusti, ett\u00e4 Vapahtajan tuleminen oli l\u00e4hell\u00e4, ja ett\u00e4 h\u00e4n tulisi t\u00e4h\u00e4n temppeliin, ja ett\u00e4 sit\u00e4 ennen h\u00e4n l\u00e4hett\u00e4isi profeetta Elian kaltaisen edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4n, viitaten selv\u00e4sti Johannes Kastajaan (Mal. 3:1; 4:5). Profeetta Sakarja ennustaa Vapahtajan ratsastuksesta Jerusalemiin (Sak.9:9). Profeetta Jesaja <\/span><\/span><\/span><\/span>ihmeellisell\u00e4 tarkkuudella kertoo Vapahtajan k\u00e4rsimyksist\u00e4 (Jes. 58). Daavid 22. psalmissa kuvailee Vapahtajan k\u00e4rsimyksi\u00e4 ristill\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tarkkuudella, ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi kirjoittanut ne ollen itse ristin juurella. Ja Daniel 490 vuotta aikaisemmin ennusti Vapahtajan ilmestymisest\u00e4, h\u00e4nen kuolemastaan ristill\u00e4, my\u00f6hemmin tapahtuvasta temppelin sek\u00e4 Jerusalemin h\u00e4vitt\u00e4misest\u00e4, ja Vanhan Testamentin uhrien lakkauttamisesta (Dan.9). <\/span>
Jeesuksen yliluonnollista syntym\u00e4\u00e4 vastaan on esitetty, ett\u00e4 evankeliumi esitt\u00e4\u00e4 Jeesuksen Joosefin ja Marian pojaksi. H\u00e4nen aikalaisensa ja koko kansa tunsi h\u00e4net Joosefin ja Marian poikana. H\u00e4nen \u201d veljetk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t n\u00e4et uskoneet h\u00e4neen\u201d (Joh. 7:5). Neitsyt Mariakin nimitt\u00e4\u00e4 Joosefin is\u00e4ksi: \u201dPoikani, miksi teit meille t\u00e4m\u00e4n? Is\u00e4si ja min\u00e4 olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme\u201d (Luuk. 2:48). <\/span>
T\u00e4h\u00e4n on sanottava, ett\u00e4 juridisesti Jeesus \u201doli Joosefin poika\u201d, kuten juridisesti Joosef \u201doli Marian mies\u201d. Maria oli kihlattu Joosefille Mooseksen lain mukaan. Kihlauksella oli avioliiton voima (5. Moos. 22: 23 -24). Jeesus asui Joosefin talossa, ja Joosef huolehti kuin is\u00e4 Joosefista. Joosefista k\u00e4ytettiin siis nimityst\u00e4 \u201dis\u00e4\u201d, niin kuin yleens\u00e4 perheess\u00e4. Jeesuksen veljet, jotka eiv\u00e4t olleet Marian lapsia, eiv\u00e4t tunteneet Jeesuksen syntym\u00e4n salaisuutta. Jumalan enkeli ilmoitti Joosefille jo ennen Jeesuksen syntym\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jeesus ei olisi h\u00e4nen poikansa: \u201dH\u00e4n (Joosef) aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Kun Joosef ajatteli t\u00e4t\u00e4, h\u00e4nelle ilmestyi y\u00f6ll\u00e4 unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on siinnyt, on l\u00e4ht\u00f6isin Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. H\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4 pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sill\u00e4 h\u00e4n pelastaa kansansa sen synneist\u00e4”(Matt.1:20 -25). My\u00f6s sukuluettelot osoittavat, ettei Joosef ollut Jeesuksen is\u00e4: \u201d(\u2026 syntyi) Jaakobille Joosef, Marian mies. Maria synnytti Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi.(Matt.1:16) T\u00e4ss\u00e4 Joosefia sanotaan kyll\u00e4 Marian mieheksi, mutta ei sanota, ett\u00e4 Jeesus syntyi h\u00e4nelle, kuten h\u00e4nen esi-isiens\u00e4 kohdalla, vaan ett\u00e4 \u201dMaria synnytti Jeesuksen, jota sanotaan <\/span><\/span><\/span><\/span>Kristukseksi\u201d. Luukkaan evankeliumista ilmenee, ett\u00e4 Jeesuksen is\u00e4n kyll\u00e4 ajateltiin olevan Joosef: \u201d H\u00e4n oli – n\u00e4in luultiin – Joosefin poika\u201d (Luuk. 3:23). <\/span>
Jeesus syntyi ihmiseksi synnitt\u00f6m\u00e4n\u00e4. H\u00e4nen syntymisens\u00e4 oli puhdas ja viaton.\u201dSiksi my\u00f6s lapsi, joka syntyy, on pyh\u00e4, ja h\u00e4nt\u00e4 kutsutaan Jumalan Pojaksi\u201d (Luuk. 1:35). Jeesuksella ei ollut Aadamilta periytynytt\u00e4 synnillist\u00e4 tilaa, ja persoonallisestikin h\u00e4n oli synnit\u00f6n. <\/span><\/span>
<\/span><\/span>
29. Jumalihminen <\/span><\/strong><\/p>\n

Jumalaihmisen\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen. H\u00e4n oli kuitenkin vain yksi persoona. H\u00e4nen jumaluudestaan on todisteita. Jeesus itse sanoo: \u201d Is\u00e4n luota min\u00e4 olen l\u00e4htenyt ja tullut t\u00e4h\u00e4n maailmaan, ja nyt min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n maailman ja menen takaisin Is\u00e4n luo” (Joh. 16:28), ja toisaalla: \u201dTotisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – min\u00e4 olin\u201d (Joh. 8:58). Apostoli Pietari tunnisti ja tunnusti Jeesuksen Jumalihmiseksi: \u201d Pietari vastasi: ”Sin\u00e4 olet Kristus, Jumalan Voideltu\u201d (Luuk. 9:20). <\/span>
Ortodoksisen kirkon opin mukaan Kristuksessa on yhdistynyt kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen, yhteen sulautumatta ja muuttumatta, jakautumatta ja eroamatta. Yhteen sulautumaton tarkoittaa sekoittumatonta ja muuttumaton sit\u00e4, ett\u00e4 jumalallinen luonto ei ole muuttunut inhimilliseksi eik\u00e4 p\u00e4invastoin. Jakaantumaton tarkoittaa, ett\u00e4 jumaluus ja ihmisyys eiv\u00e4t muodosta kahta erill\u00e4\u00e4n olevaa persoonaa. T\u00e4m\u00e4 yhdistyminen opn keskeytym\u00e4t\u00f6nt\u00e4. <\/span>
Vaikka ihmiset pitiv\u00e4tkin Jeesusta Joosefin ja Marian poikana, monet tunnistivat h\u00e4net Jumalan Pojaksi eri tavoin. Id\u00e4n viisaat miehet tunnistivat h\u00e4net t\u00e4hdest\u00e4, joka ilmestyi Id\u00e4ss\u00e4 ennen h\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4. Betlehemin paimenet tunsivat h\u00e4net, kun enkelit selv\u00e4sti kertoivat heille, ett\u00e4 Vapahtaja oli syntynyt Daavidin kaupungissa. Pyh\u00e4n Hengen <\/span><\/span><\/span><\/span>erityisest\u00e4 ilmoituksesta Simeon ja Hanna tunsivat h\u00e4net, kun h\u00e4net nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n ik\u00e4isen\u00e4 tuotiin temppeliin. Jordanilla, Johannes Kastajalle Herran kasteen yhteydess\u00e4, paljastui asia Pyh\u00e4n Hengen laskeutuessa h\u00e4nen ylleen kyyhkysen muodossa, ja Is\u00e4n \u00e4\u00e4nen todistaessa taivaasta: ”T\u00e4m\u00e4 on minun rakas Poikani, johon min\u00e4 olen mieltynyt\u201d (Matt.3:17). Saman \u00e4\u00e4nen kuulivat apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes Kristuksen kirkastumisen yhteydess\u00e4 Taaborin vuorella: ”T\u00e4m\u00e4 on minun rakas Poikani, kuulkaa h\u00e4nt\u00e4!\u201d (Mark. 9:7). N\u00e4iden lis\u00e4ksi monet tunnistivat h\u00e4net h\u00e4nen opetuksensa ylivertaisuudesta, ja erityisesti h\u00e4nen tekemist\u00e4\u00e4n ihmeist\u00e4. <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

1.Jeesuksen ihmeteot <\/span><\/strong><\/p>\n

Jeesuksen ihmeteot my\u00f6s todistivat h\u00e4nen jumaluudestaan. H\u00e4n paransi vain katsomalla ihmisiin, pelk\u00e4ll\u00e4 sanalla tai k\u00e4den kosketuksellaan, jotka olivat pahojen henkien vallassa tai sairastivat parantumattomia sairauksia. Jotkut paranivat vain koskettamalla h\u00e4nen vaatteitaan. Kerran h\u00e4n ruokki viidell\u00e4 leiv\u00e4ll\u00e4, toisen kerran seitsem\u00e4ll\u00e4, useita tuhansia ihmisi\u00e4 er\u00e4maassa. H\u00e4n kulki vetten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja tyynnytti sanallaan myrskyn. H\u00e4n her\u00e4tti kuolleita: Nainin lesken pojan, Jairuksen tytt\u00e4ren, ja Lasaruksen nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
30. Ortodoksinen opetus lunastuksesta ja sovituksesta <\/span><\/strong><\/p>\n

Jeesuksen Kristuksen opetus sis\u00e4lsi Jumalan valtakunnan evankeliumin, toisin sanoen opin pelastuksesta ja autuudesta. Saman, joka on nyt ortodoksisen kirkon oppi: ”Aika on t\u00e4yttynyt, Jumalan valtakunta on tullut l\u00e4helle. K\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 ja uskokaa hyv\u00e4 sanoma!” (Mark.1:15). Kristuksen oppi pelastuksesta toteutuu meiss\u00e4, kun otamme sen syd\u00e4meemme ja vaellamme sen mukaan. Sill\u00e4 aivan kuten ensimm\u00e4isten ihmisten vastaanottamat paholaisen valheelliset sanat tulivat heiss\u00e4 synnin ja kuoleman siemeneksi, niin my\u00f6s p\u00e4invastoin ihmisten syd\u00e4miins\u00e4 ottamat todelliset Kristuksen sanat tulevat heiss\u00e4 pyh\u00e4n ja kuolemattoman el\u00e4m\u00e4n siemeneksi. Apostoli Pietarin sanojen mukaan: \u201dOlettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenest\u00e4, vaan katoamattomasta, Jumalan el\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja pysyv\u00e4st\u00e4 sanasta.\u201d (1. Piet.1:23). Saavutamme Kristuksen el\u00e4m\u00e4n kautta pelastuksen h\u00e4nt\u00e4 j\u00e4ljittelem\u00e4ll\u00e4. Sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201d Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Miss\u00e4 min\u00e4 olen, siell\u00e4 on oleva my\u00f6s palvelijani, ja Is\u00e4 kunnioittaa sit\u00e4, joka palvelee minua\u201d(Joh. 12:26). <\/span>
Ihmiseksitulon merkitys on siin\u00e4, ett\u00e4 ilman sit\u00e4 Jumalaihminen ei olisi voinut el\u00e4\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 eik\u00e4 kuolla ristinpuulla. Lihaksitulemisessa yhtyiv\u00e4t Jumaluus ja ihmisyys samassa persoonassa ikuisiksi ajoiksi. N\u00e4in v\u00e4litysteht\u00e4v\u00e4 tuli mahdolliseksi. Jumalan <\/span><\/span><\/span><\/span>ihmiseksi syntyminen on ihmisen ja Jumalan v\u00e4lisen liiton palauttamisen perusta ja alku. Jeesuksen persoonassa Jumala ja ihminen kohtaavat toisensa, sopivat kesken\u00e4\u00e4n ja tulivat yhdeksi. Se ohjasi ihmiset l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4n yhteyteen Jumalan kanssa, ei vain hengen, vaan ruumiinkin puolesta. Ihmisyys jumaloitui Jeesuksen persoonan kautta. Kaikki tulivat Jumalan yhteyteen h\u00e4nen kauttaan, ja kaikki tulevat yhdeksi. <\/span>
Kirkkois\u00e4 Irenaeus sanoo Jumalan ihmiseksi tulemisesta: \u201dJumala tuli sanomattomasta hyvyydest\u00e4\u00e4n siksi, mit\u00e4 mekin olemme, ett\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s meid\u00e4t tekisi siksi, mit\u00e4 h\u00e4n on.\u201d <\/span>
Pyh\u00e4 Atanasios ilmaisee saman ajatuksen sanomalla: \u201dSana tuli ihmiseksi, ett\u00e4 me jumaloituisimme.\u201d <\/span>
Pyh\u00e4 Gregorios Suuri sanoi: \u201dSin\u00e4, Kristus, olit Jumala iankaikkisuudessa, ihmiseksi tulit meille viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, jotta min\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun sin\u00e4 itse tulit ihmiseksi, tulisin Jumalaksi. Jumala tuli ihmiseksi ja ihminen jumaloitui.\u201d <\/span>
Jeesus oli synnit\u00f6n, eik\u00e4 voinut kuolla lopullisesti, niin kuin ihminen, sill\u00e4 \u201dkuolema on synnin palkka\u201d (Room. 6:23). Jeesuksen maallinen el\u00e4m\u00e4 on sovintouhri ihmisten puolesta. Jeesuksen ristinkuolema on erityisesti sovintouhri. Siksi h\u00e4nt\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n Vapahtajaksi ja Lunastajaksi. <\/span>
Vanhassa Testamentissa uhrin esikuvana on karitsa (Jes. 53:7). Uudessa Testamentissa Jeesusta nimitet\u00e4\u00e4n Karitsaksi 29 kertaa. VT: ssa synnit siirrettiin uhrattaessa viattomiin el\u00e4imiin. Niiden veri korvasi syntisen kuolemaa, toisin sanoen se oli lunastusrangaistus, joka vapautti ihmisen syyllisyydest\u00e4. Jeesuksen uhrikuolemasta ennustaa profeetta Daniel (Dan.9:24). Johannes Kastaja n\u00e4ki Jeesuksen lunastajana: \u201dKatsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!\u201d(Joh.1:29) <\/span>
Jeesus itsekin viittaa  t\u00e4h\u00e4n: \u201dMin\u00e4 olen hyv\u00e4 paimen, oikea paimen, joka panee henkens\u00e4 alttiiksi lampaiden puolesta \u2026 Min\u00e4 panen henkeni alttiiksi lampaiden <\/span><\/span><\/span><\/span>puolesta\u2026 Kukaan ei sit\u00e4 minulta riist\u00e4, itse min\u00e4 sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Is\u00e4ni k\u00e4skenyt minun tehd\u00e4\u201d (Joh.10:11, 15, 18). \u201dT\u00e4m\u00e4 malja on uusi liitto minun veress\u00e4ni, joka vuodatetaan teid\u00e4n puolestanne\u201d(Luuk.22:20). <\/span>
Apostolit ymm\u00e4rsiv\u00e4t Kristuksen kuoleman uhriluonteen: \u201dTied\u00e4tteh\u00e4n, ettei teit\u00e4 ole lunastettu isilt\u00e4 perim\u00e4st\u00e4nne tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 mill\u00e4\u00e4n katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheett\u00f6m\u00e4n ja tahrattoman karitsan, kalliilla verell\u00e4\u201d (1. Piet.1: 18-19). <\/span>
Kirkko opettaa, ett\u00e4 Kristuksen kuolema on ihmisen lunastus- ja sovitusuhri. Liturgian veret\u00f6n uhri perustuu t\u00e4h\u00e4n uhriin.. <\/span>
El\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n Jeesus toteutti sen, mihin ihmiskunta oli kutsuttu, kuuliaisuuteen Jumalan edess\u00e4. Ihmisen synti on tottelemattomuus Jumalaa kohtaan. Jumalan vanhurskas tuomio tuomitsi synnin. Pelastustoiminnan tuli olla p\u00e4invastainen kuin ihmisen lankeemukseen johtanut. Aadam oli tottelematon, Kristus oli kuuliainen Jumalan k\u00e4skylle. Jeesus otti palvelijan muodon ja osoitti t\u00e4ydellist\u00e4 kuuliaisuutta Jumalalle k\u00e4rsim\u00e4ll\u00e4 kaikki Jumalan h\u00e4nelle m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4t surut, k\u00e4rsimykset ja kuoleman. <\/span>
Jeesuksen risti oli itsens\u00e4kielt\u00e4misen ja kuuliaisuuden risti, k\u00e4rsimysten ja murheiden risti, aina kuolemaan asti. N\u00e4ist\u00e4 Raamattu puhuu k\u00e4ytt\u00e4en ilmauksia \u201dJeesuksen lihan p\u00e4iv\u00e4t\u201d (Hepr. 5:7; nykyinen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s: ihmisel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4), \u201dJeesuksen k\u00e4rsimykset\u201d (1.Piet.1:11) sek\u00e4 \u201dn\u00f6yryytyksen ja tyhjentymisen tila\u201d(Fil. 2:7). <\/span>
Vapahtaja kielsi kokonaan oman tahtonsa, sovitti ihmisten tottelemattomuuden ja syyllisyyden. N\u00e4in h\u00e4n ansaitsi el\u00e4m\u00e4n koko ihmiskunnalle. H\u00e4n tuli kiroukseksi meid\u00e4n edest\u00e4mme (Gal.3:13) ottamalla p\u00e4\u00e4llens\u00e4 koko maailman synnit ja syyllisyyden vapaehtoisesti. H\u00e4n k\u00e4rsi my\u00f6s syntien rangaistuksen, kuoleman. Vapahtajamme koki my\u00f6s t\u00e4ydellisen hylk\u00e4\u00e4misen ihmisten ja Jumalan taholta. <\/span>
<\/span><\/span><\/span>Kristuksen uhri on t\u00e4ydellinen hyvitys Jumalan edess\u00e4, sill\u00e4 uhrin kantoi ihmiseksi tullut Jumalan poika. Kristus k\u00e4rsi ja kuoli t\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen Is\u00e4ns\u00e4 tahdon vapaehtoisesti, kenenk\u00e4\u00e4n pakottamatta. Kristuksen antama rakkauden uhri kohdistui koko maailmaan, kaikkeen Jumalan luomaan. <\/span>
H\u00e4nen uhrinsa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s syntisen\u00e4 olemisen p\u00e4\u00e4ttymisen, kuten apostoli Paavali sanoo (1.Kor.1:30). Kristuksen veri puhdistaa omatuntomme kuolleista teoista. Uhri on iankaikkisesti voimassa ja koskee kaikkia syntej\u00e4 syntiinlankeemuksesta maailmanloppuun asti. Uhri sovitti ihmiset Jumalan, ja Jumalan ihmisten kanssa. <\/span>
Sovitus tarkoittaa, ett\u00e4 Jumala poisti ihmiseen kohdistuneen vihan ja tuomion, jolloin ihmisen suhde Jumalaan muuttui. Kaikilla on nyt Kristuksen kautta anteeksianto synneist\u00e4. Kristuksen uhrilla on merkitys kaikkeen siihen, mit\u00e4 synti saa aikaan. Kerran synti h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n kokonaan. Jo nyt uhri uudistaa ihmist\u00e4 ja luomakuntaa. Viimeisen\u00e4 my\u00f6s kuolema h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n lopullisesti. Uhri on kaiken hyv\u00e4n l\u00e4hde. Sen kautta olemme Jumalan perillisi\u00e4. <\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
31. Jeesuksen Kristuksen k\u00e4rsimys ja kuolema <\/span><\/strong><\/p>\n

Juutalaisten vanhimmat ja kirjanoppineet vihasivat Jeesusta, koska h\u00e4n moitti heid\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 oppiaan ja huonoa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. He kadehtivat h\u00e4nt\u00e4, koska ihmiset, jotka kuuntelivat h\u00e4nen opetuksiaan ja n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen ihmetekojaan, kunnioittivat h\u00e4nt\u00e4 enemm\u00e4n kuin heit\u00e4. T\u00e4m\u00e4n takia he syyttiv\u00e4t Jeesusta ja tuomitsivat h\u00e4net kuolemaan. <\/span>
Uskontunnustuksessa sanotaan, ett\u00e4 Jeesus ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, Jeesuksen kuoleman ajankohdan m\u00e4\u00e4ritt\u00e4miseksi historiassa. Pontius Pilatus maaherrana Juudeassa, joka oli joutunut roomalaisten hallintaan. Ajankohta on t\u00e4rke\u00e4 siksi, ett\u00e4 siin\u00e4 huomaamme Jaakobin ennustuksen toteutuneena: \u201dEi siirry valtikka pois Juudalta, ei k\u00e4skij\u00e4n sauva h\u00e4nen suvultaan. H\u00e4nen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, h\u00e4nt\u00e4 kansat tottelevat\u201d(1. Moos. 49:10; LXX:n mukainen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s: \u201dEi siirry valtikka pois Juudalta, eik\u00e4 lainantaja h\u00e4nen jalkojensa v\u00e4list\u00e4, kunnes Siilo tulee *) , ja H\u00e4nt\u00e4 tavoittelevat  kaikki  kansat\u201d). <\/span>
<\/span>
<\/span><\/span><\/span>*)Sinne Joosua vei ilmestysmajan; Siilo oli vuosisatojen ajan koko maan uskonnollisen el\u00e4m\u00e4n keskus; siell\u00e4 oli tapana viett\u00e4\u00e4 vuosittain ”Herran juhlaa”.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Uskontunnustuksessa sanotaan sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 Jeesus ristiinnaulittiin, my\u00f6s ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4rsi. N\u00e4in sanotaan osoitukseksi, ettei k\u00e4rsimys ja kuolema olleet vain n\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n sit\u00e4, kuten jotkut harhaoppiset v\u00e4ittiv\u00e4t, vaan todellinen k\u00e4rsimys ja kuolema. My\u00f6s hautaaminen mainitaan samasta syyst\u00e4. Varmistukseksi siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n todella kuoli ja nousi yl\u00f6s kuolleista. Sill\u00e4 h\u00e4nen vihollisensa asettivat jopa vartijat h\u00e4nen haudalleen ja sinet\u00f6iv\u00e4t sen. <\/span>
Jeesus Kristus k\u00e4rsi ja kuoli ihmisen\u00e4, ei Jumalana. N\u00e4in ei tapahtunut siksi, ettei h\u00e4n olisi voinut v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kuolemaa, vaan koska h\u00e4n halusi k\u00e4rsi\u00e4 ja kuolla. H\u00e4n itse sanoi: \u201d ”Is\u00e4 rakastaa minua, koska min\u00e4 annan henkeni – saadakseni sen j\u00e4lleen takaisin. Kukaan ei sit\u00e4 minulta riist\u00e4, itse min\u00e4 sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Is\u00e4ni k\u00e4skenyt minun tehd\u00e4” (Joh.10: 17 -18). <\/span>
Uskontunnustuksessa sanotaan, ett\u00e4 Jeesus \u201dristiinnaulittiin meid\u00e4n puolestamme\u201d siksi, ett\u00e4 h\u00e4n ristinkuolemallaan vapautti meid\u00e4t synnist\u00e4, kirouksesta ja kuolemasta. Raamattu puhuu koskien synnist\u00e4 vapautumista: \u201dKristuksen veress\u00e4 meill\u00e4 on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. N\u00e4in Jumala on antanut armonsa rikkauden\u201d (Ef. 1:7). Kirouksesta vapautumisesta: \u201dKristus on lunastanut meid\u00e4t vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meid\u00e4n sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: ”Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun” (Gal. 3:13). Kuolemasta vapautumisesta: \u201d N\u00e4m\u00e4 lapset ovat ihmisi\u00e4, lihaa ja verta, ja siksi h\u00e4nkin tuli ihmiseksi, heid\u00e4n kaltaisekseen. Siten h\u00e4n kykeni kuolemallaan riist\u00e4m\u00e4\u00e4n vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ik\u00e4ns\u00e4 olleet orjina\u201d (Hepr.2: 14 -15). <\/span>
Jotta voisimme helpommin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n salaisuuden, Jumalan sana opettaa meille siit\u00e4, siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin kykenemme ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, vertaamalla Jeesusta Aadamiin. Aadam on luonnoltaan koko ihmiskunnan p\u00e4\u00e4mies, ja on luonnoltaan yht\u00e4 j\u00e4lkel\u00e4istens\u00e4 kanssa. Jeesus Kristus, jossa jumaluus on yhdistynyt ihmiskuntaan, hyv\u00e4ntahtoisesti tuli  <\/span><\/span><\/span><\/span>ihmiskunnan uudeksi, kaikkivaltiaaksi, p\u00e4\u00e4mieheksi, johon yhdistymme uskon kautta. Siksi, langettuamme Aadamissa, h\u00e4nen kanssaan, syntiin, kiroukseen ja kuolemaan, vapaudumme niist\u00e4 Jeesuksen Kristuksen kuolemassa. H\u00e4nen vapaehtoinen k\u00e4rsimyksens\u00e4 ja kuolemansa ristill\u00e4 meid\u00e4n puolestamme on mittaamaton arvoltaan ja ansioiltaan. Synnitt\u00f6m\u00e4n Jumalihmisen kuolema yhdess\u00e4 persoonassa on sek\u00e4 t\u00e4ydellinen hyvitys Jumalan oikeamielisyydelle, joka olisi tuominnut meid\u00e4t synnin vuoksi kuolemaan, ett\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ansion varasto, joka on hankkinut h\u00e4nelle oikeuden ennakkoluulottomaksi tuomita, antaa anteeksi syntej\u00e4 meille syntisille ja armon voittaa synti ja kuolema.  <\/span>
Apostoli Paavali selitt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 salaisuutta: \u201d\u2026 joka on ollut k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4 aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen. H\u00e4n on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4n kirkas on t\u00e4m\u00e4 kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teid\u00e4n keskell\u00e4nne, kirkkauden toivo\u201d (Kol.1:26 – 27).  <\/span>
\u201dYhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, ett\u00e4 kuolema p\u00e4\u00e4si hallitsemaan t\u00e4m\u00e4n yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen\u201d (Room. 5: 17). <\/span>
\u201dMik\u00e4\u00e4n kadotustuomio ei siis kohtaa niit\u00e4, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa el\u00e4m\u00e4n Kristuksen Jeesuksen yhteydess\u00e4, on n\u00e4et vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.  Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi h\u00e4n l\u00e4hetti t\u00e4nne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. N\u00e4in h\u00e4n tuomitsi ihmisess\u00e4 ihmisten synnin, jotta meiss\u00e4, jotka el\u00e4mme Hengen emmek\u00e4 lihamme mukaista el\u00e4m\u00e4\u00e4, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus\u201d (Room. 8:1-4). <\/span>
<\/span><\/span><\/span>
Jeesus uhrasi itsens\u00e4 juuri meid\u00e4n puolestamme ja hankki meille laupeuden ja pelastuksen. Mutta t\u00e4m\u00e4 hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4 vain niit\u00e4, jotka omalta osaltaan vapaasta tahdostaan \u201dosallistuvat h\u00e4nen k\u00e4rsimyksiins\u00e4 ja kuolemaansa\u201d (Fil. 3:10). <\/span>
Voimme osallistua h\u00e4nen k\u00e4rsimyksiins\u00e4 ja kuolemaansa el\u00e4v\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4men uskolla sakramenttien kautta, joihin sis\u00e4ltyy h\u00e4nen k\u00e4rsimyksiens\u00e4 ja kuolemansa voima, ja lopuksi ristiinnaulitsemalla lihamme sairauksineen ja himoineen. <\/span>
Apostoli sanoo: \u201d Lain vaikutuksesta min\u00e4 kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista el\u00e4\u00e4kseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. En\u00e4\u00e4 en el\u00e4 min\u00e4, vaan Kristus el\u00e4\u00e4 minussa. Sen el\u00e4m\u00e4n, jota t\u00e4ss\u00e4 ruumiissani viel\u00e4 el\u00e4n, el\u00e4n uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkens\u00e4 puolestani\u201d (Gal.2: 19 -20). \u201dTied\u00e4tteh\u00e4n, ett\u00e4 meid\u00e4t kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu h\u00e4nen kuolemaansa (Room. 6:3).\u201d Niin usein kuin te sy\u00f6tte t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4 ja juotte t\u00e4st\u00e4 maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun h\u00e4n tulee\u201d(1. Kor.11:26).\u201d Olkoon teill\u00e4 se mieli, joka my\u00f6s Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka h\u00e4nell\u00e4 olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsens\u00e4 ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja h\u00e4net havaittiin olennoltaan sellaiseksi kuin ihminen; h\u00e4n n\u00f6yryytti itsens\u00e4 ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti (Fil. 2: 5 -8,11). \u201dNe, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen\u201d (Gal. 5:24 <\/span>
Lihan ristiinnaulitseminen sairauksineen ja himoineen tapahtuu hillitsem\u00e4ll\u00e4 himoja ja haluja tekem\u00e4ll\u00e4 p\u00e4invastoin kuin ne. Toisin sanoen, kun viha yllytt\u00e4\u00e4 parjaamaan vihollista ja vahingoittamaan h\u00e4nt\u00e4, teemme vastarintaa halulle muistaen, kuinka Jeesus ristill\u00e4 rukoili vihollistensa puolesta, ja teemme samoin omien vihamiestemme puolesta. T\u00e4ll\u00e4 tavoin ristiinnaulitsemme vihan tunteen. <\/span><\/span><\/span><\/span>
Kristuksen k\u00e4rsimykset ja kuolema todistavat kuuliaisuudesta Is\u00e4lle ja osoittavat Jumalan ylitsevuotavaa jumalallista rakkautta luomakuntaansa kohtaan. Kun kaikki oli syntist\u00e4, kirouksenalaista ja kuollutta, Kristus tuli synniksi, kiroukseksi ja kuoleman omaksi meid\u00e4n t\u00e4htemme, vaikkakaan h\u00e4n ei koskaan lakannut olemasta itse Jumalan vanhurskaus ja autuus ja el\u00e4m\u00e4. Kristus n\u00f6yryytti itsens\u00e4 meid\u00e4n ihmisten ja meid\u00e4n pelastuksemme t\u00e4hden niin alhaalle, ettei mit\u00e4\u00e4n alhaisempaa voi olla olemassa eik\u00e4 kuviteltavissa. Sill\u00e4 vaikka h\u00e4n oli Jumala, h\u00e4n tuli ihmiseksi; ihmisen\u00e4 h\u00e4n tuli orjaksi; orjana h\u00e4n kuoli eik\u00e4 kuollut vain tavallisessa mieless\u00e4, vaan ristill\u00e4. T\u00e4st\u00e4 Jumalan syvimm\u00e4st\u00e4 alennuksesta syntyy ihmisen iankaikkinen korotus. T\u00e4m\u00e4 on ortodoksisen kristinuskon t\u00e4rkein oppi, joka on ilmaistu yh\u00e4 uudelleen monella tavalla kautta ortodoksisen kirkon historian. Se on oppi Kristuksen sovintouhrista, joka antaa meille yhteyden Jumalaan. Se on lunastusoppi, sill\u00e4 meid\u00e4t on lunastettu, ”…olemme kalliisti ostetut…”, Jumalan veren suurella hinnalla (Apt. 20:28; 1. Kor. 6:20). <\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
32. Yl\u00f6snousemus <\/span><\/strong><\/p>\n

Jeesuksen antama ensimm\u00e4inen todiste siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4rsimyksens\u00e4 ja kuolemansa toivat pelastuksen ihmiskunnalle, oli h\u00e4nen yl\u00f6snousemuksensa, joka on perusta my\u00f6s meid\u00e4n omalle yl\u00f6snousemuksellemme. \u201dMutta nyt Kristus on her\u00e4tetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet\u201d (1.Kor.15:20) <\/span>
Sit\u00e4 tilaa, jossa Jeesus oli kuolemansa ja yl\u00f6snousemuksensa v\u00e4lisen\u00e4 aikana, kuvaa seuraava ortodoksisen kirkon hymni: \u201dSin\u00e4, Kristus, olit ruumiillisesti haudassa, mutta sielullasi Jumalana tuonelassa, paratiisissa sin\u00e4 olit ry\u00f6v\u00e4rin ja valtaistuimella Is\u00e4n ja Hengen kanssa kaikki t\u00e4ytt\u00e4en, oi, tutkimaton\u201d. <\/span>
Sanaa \u201dtuonela\u201d vastaa kreikan kieless\u00e4 \u201dHaades\u201d. Se tarkoittaa valotonta paikkaa. Teologiassa t\u00e4ll\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n hengellist\u00e4 vankilaa, toisin sanoen niiden henkien tilaa, jotka ovat synnin erottamina Jumalan kasvoista ja valosta sek\u00e4 autuudesta, jotka ne tuottaa. *)  Jeesus laskeutui alas helvettiin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u00e4n saarnata siell\u00e4 kuoleman kukistamisesta, ja vapauttaa sielut, jotka uskoen odottivat h\u00e4nen tuloaan. Raamattu <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

*)<\/span><\/span><\/span>Juud. 1:6;  Oktoehos, 5. s\u00e4v. 2.stikiira. 4<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

puhuu t\u00e4st\u00e4: \u201dK\u00e4rsih\u00e4n Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien t\u00e4hden, syyt\u00f6n syyllisten puolesta, johdattaakseen teid\u00e4t Jumalan luo. H\u00e4nen ruumiinsa surmattiin, mutta hengess\u00e4 h\u00e4net tehtiin el\u00e4v\u00e4ksi. Ja niin h\u00e4n my\u00f6s meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille\u201d (1. Piet.3:18 -19). <\/span>
Sanat \u201dnousi kuolleista kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, niin kuin oli kirjoitettu\u201d, liitettiin uskontunnustukseen seuraavasta korinttilaiskirjeen kohdasta: \u201d Ennen muuta annoin teille tiedoksi t\u00e4m\u00e4n, mink\u00e4 itse olin saanut vastaanottaa: Kristus kuoli meid\u00e4n syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, h\u00e4net haudattiin, h\u00e4net her\u00e4tettiin kuolleista kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, niin kuin oli kirjoitettu\u201d (1. Kor.15:3 – 4). <\/span>
Sanat \u201dkirjoitusten mukaan\u201d osoittavat, ett\u00e4 Jeesus Kristus kuoli ja nousi yl\u00f6s kuolleista aivan kuten profeetat olivat h\u00e4nest\u00e4 ennustaneet Vanhan Testamentin kirjoissa. Esimerkiksi profeetta Jesajan kirjan 53. luvussa kuvataan Jeesuksen Kristuksen k\u00e4rsimyst\u00e4 ja kuolemaa monin erityispiirtein: \u201dMeid\u00e4n rikkomuksemme olivat h\u00e4net l\u00e4vist\u00e4neet ja meid\u00e4n pahat tekomme h\u00e4net ruhjoneet. H\u00e4n k\u00e4rsi rangaistuksen, jotta meill\u00e4 olisi rauha, h\u00e4nen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet\u201d(Jes. 53:5). Apostoli Pietari lainaa 16. psalmin sanoja: \u201dSill\u00e4 sin\u00e4 et hylk\u00e4\u00e4 sieluani tuonelaan etk\u00e4 salli pyh\u00e4n palvelijasi ruumiin maatua\u201d (Apt. 2:27). <\/span>
Monista Vanhan Testamentin kohdista ilmenee, ett\u00e4 jo tuolloin uskottiin yl\u00f6snousemukseen. Jeesus mm. opetuksessaan viittaa Moosekseen palavan pensaan edess\u00e4, jolloin h\u00e4n kuulee Jumalan puhuvan: ”Min\u00e4 olen Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei h\u00e4n ole kuolleiden Jumala, vaan el\u00e4vien…” (Mark.12: 26 – 27). Vanhurskas Job vakuuttaa: ”Min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 lunastajani el\u00e4\u00e4…” (Job 19: 25 – 27). Psalmin kirjoittaja on vakuuttunut: ”Sin\u00e4 et hylk\u00e4\u00e4 minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan” (Ps.16:10) ja toisaalla profeetta Jesaja julistaa: ”Mutta sinun kuolleesi her\u00e4\u00e4v\u00e4t eloon, heid\u00e4n ruumiinsa nousevat yl\u00f6s. Tomuun vaipuneet, her\u00e4tk\u00e4\u00e4 ja <\/span><\/span><\/span><\/span>riemuitkaa”(Jes. 26: 19). My\u00f6s Betanian Martta uskoi yl\u00f6snousemukseen, kun h\u00e4n sanoi kuolleesta veljest\u00e4\u00e4n Lasaruksesta: ”Tied\u00e4n kyll\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n nousee viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, yl\u00f6snousemuksessa” (Joh.11: 24). <\/span>
Vanhan Testamentin kirjoituksissa ei suoraan sanota, ett\u00e4 Jeesus nousisi yl\u00f6s kuolleista kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, mutta profeetallinen esikuva t\u00e4st\u00e4 on annettu profeetta Joonan kautta: \u201dJoona oli kalan vatsassa kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja kolme y\u00f6t\u00e4\u201d (Joona 1:16). <\/span>
Kristus itse lupasi vaeltaessaan opetuslastensa kanssa: ”Minun Is\u00e4ni tahtoo, ett\u00e4 jokaisella, joka n\u00e4kee Pojan ja uskoo h\u00e4neen, on ikuinen el\u00e4m\u00e4. Viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4 h\u00e4net her\u00e4t\u00e4n” (Joh.6:40). Apostoli Paavali mainitsee my\u00f6s joidenkin ep\u00e4illeen kuolleiden yl\u00f6snousemuksen todellisuutta: ”Jos kerran julistetaan, ett\u00e4 Kristus on her\u00e4tetty kuolleista, kuinka jotkut teist\u00e4 voivat sanoa, ettei kuolleiden yl\u00f6snousemusta ole?” (1. Kor.15: 12) <\/span>
Sotilaat, jotka vartioivat h\u00e4nen hautaansa saivat peloissaan tiet\u00e4\u00e4 Jeesuksen yl\u00f6snousseen. Enkeli vieritti haudan suulla olleen hautakiven pois, ja samalla tapahtui suuri maanj\u00e4ristys. Enkeli my\u00f6s ilmoitti Maria Magdalenalle ja muutamille muille Kristuksen yl\u00f6snousseen. Jeesus Kristus itse ilmestyi monille yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen, kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiell\u00e4 ja lopuksi kaikille opetuslapsille talossa ovien ollessa suljettuina. My\u00f6hemmin h\u00e4n nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n aikana ilmestyi usein, ja er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4net n\u00e4ki kerralla yli viisisataa uskovaa (1. Kor.15:6). <\/span>
Noiden nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aikana yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen Jeesus ilmestyess\u00e4\u00e4n jatkoi opetustaan opetuslapsille Jumalan valtakunnan salaisuuksista. \u201dHeille h\u00e4n my\u00f6s monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa j\u00e4lkeen olevansa elossa. H\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4ytyi heille nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta\u201d (Apt. 1:3). <\/span>
<\/span>
<\/span><\/span>Koko kristillinen usko ja toivo perustuvat Kristuksen yl\u00f6snousemuksen varaan, niin kuin apostoli Paavali sanoo: \u201d Mutta ellei Kristusta ole her\u00e4tetty, silloin meid\u00e4n julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa my\u00f6s teid\u00e4n uskonne\u201d (1.Kor.15:14). Se on Kirkon saarnan, jumalanpalveluksen ja hengellisen el\u00e4m\u00e4n ydin. Yl\u00f6snousemus on todiste siit\u00e4, ett\u00e4 Kristus oli todella luvattu Messias \u2013 Jumalaihminen (Joh.2:18 -19; Matt. 12:39). Ihmiselle ei ole mahdollista itsens\u00e4 kuolleista her\u00e4tt\u00e4minen. Jeesuksella oli valta antaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja valta ottaa se j\u00e4lleen takaisin: ”Is\u00e4 rakastaa minua, koska min\u00e4 annan henkeni – saadakseni sen j\u00e4lleen takaisin. Kukaan ei sit\u00e4 minulta riist\u00e4, itse min\u00e4 sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Is\u00e4ni k\u00e4skenyt minun tehd\u00e4”(Joh. 10: 17 -18).  <\/span>
Kun Raamattu painottaa, ett\u00e4 Jumala her\u00e4tti Jeesuksen, se ainoastaan korostaa toistamiseen, ett\u00e4 Kristus antoi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n antoi sen t\u00e4ydellisesti, ett\u00e4 h\u00e4n uhrasi sen kokonaan ja varauksettomasti Jumalaan n\u00e4hden, joka sitten antoi sen takaisin h\u00e4nen kuolleista  yl\u00f6snousemisessaan. <\/span>
Ortodoksisen opetuksen mukaan ei Jumalan ja Jeesuksen v\u00e4lill\u00e4 ole kilpailua ”el\u00e4mien v\u00e4lill\u00e4”, eik\u00e4 ”voimien v\u00e4lill\u00e4”. Jumalan voima ja Jeesuksen voima, Jumalan el\u00e4m\u00e4 ja Jeesuksen el\u00e4m\u00e4 ovat yksi ja sama voima ja el\u00e4m\u00e4. Kun sanotaan, ett\u00e4 Jumala her\u00e4tti Kristuksen ja ett\u00e4 Kristus nousi kuolleista omalla voimallaan, puhutaan olennaisesti samasta asiasta. ”Sill\u00e4 niin kuin Is\u00e4ll\u00e4 on el\u00e4m\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n”, sanoo Kristus, ”on H\u00e4n tehnyt my\u00f6s Pojasta el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hteen” (Joh.5: 26). ”Min\u00e4 ja Is\u00e4 olemme yht\u00e4” (Joh.10: 30). <\/span>
Ortodoksinen kirkko uskoo Kristuksen todelliseen kuolemaan ja h\u00e4nen todelliseen yl\u00f6snousemukseensa. Yl\u00f6snousemus ei kuitenkaan tarkoita yksinomaan henkiinher\u00e4\u00e4mist\u00e4. Ei evankeliumi eik\u00e4 Kirkko opeta, ett\u00e4 Jeesus makasi kuolleena ja sitten biologisesti her\u00e4si henkiin ja kulki samalla tavalla kuin ennen surmatuksi tulemistaan. Ja tarkasti ottaen evankeliumi ei sano, ett\u00e4 enkeli liikutti kiven haudan suulta <\/span><\/span><\/span><\/span>p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4kseen Jeesuksen ulos. Enkeli siirsi kiven osoittaakseen, ett\u00e4 Jeesus ei ollut siell\u00e4. (Mk. 16; Mt.28). <\/span>
Yl\u00f6snousemuksessaan Jeesus on uudessa, kirkastetussa muodossa. H\u00e4n ilmestyy heti eri paikoissa. H\u00e4nt\u00e4 on vaikea tunnistaa (Luuk.24: 16; Joh.20:14). H\u00e4n sy\u00f6 ja juo osittaakseen ettei ole aave. (Luuk. 24: 30,39). H\u00e4n sallii itse\u00e4\u00e4n kosketeltavan. (Joh.20: 27; 21:9) ja ilmestyy opetuslastensa keskelle ”ovien ollessa suljettuina” (Joh.20:19,26) ja ”h\u00e4vi\u00e4\u00e4 heid\u00e4n n\u00e4kyvist\u00e4\u00e4n”(Luuk.24:31). Kristus nousi todellisesti kuolleista, mutta h\u00e4nen yl\u00f6snoussut ihmisyytens\u00e4 on t\u00e4ynn\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja jumaluutta. Se on ihmisyytt\u00e4 Jumalan valtakunnan iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n uudessa muodossa. <\/span>
Yl\u00f6snousemus on my\u00f6s todiste Kristuksen suorittaman lunastusty\u00f6n todellisuudesta (1.Kor.15:17). Niill\u00e4, jotka Kristuksessa ovat, ei ole kadotustuomiota (Room. 8:1). Kristus ei voi en\u00e4\u00e4 kuolla. Se on alku my\u00f6s koko ihmiskunnan voitolle kuolemasta. Aadamin lankeemuksen kautta ihmisten yhteinen luonto turmeltui ja kuoleman laki p\u00e4\u00e4si valtaan. Kristuksen kautta taas ihmisten yhteinen luonto palautui alkuper\u00e4iseen arvoon. Yl\u00f6snousemuksen laki tuli voimaan. <\/span>
”Samoin tapahtuu kuolleiden yl\u00f6snousemuksessa. Se, mik\u00e4 kylvet\u00e4\u00e4n katoavana, nousee katoamattomana. Mik\u00e4 kylvet\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isen\u00e4, nousee kirkkaana. Mik\u00e4 kylvet\u00e4\u00e4n heikkona, nousee t\u00e4ynn\u00e4 voimaa. Kylvet\u00e4\u00e4n ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis…On kirjoitettu: ”Ensimm\u00e4isest\u00e4 ihmisest\u00e4 Aadamista, tuli el\u00e4v\u00e4 olento”. Mutta viimeisest\u00e4 Aadamista (so. Kristus) tuli el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4 henki. Ensimm\u00e4isen\u00e4 ei siis ole hengellinen, vaan ajallinen; vasta sen j\u00e4lkeen tulee hengellinen. Ensimm\u00e4inen ihminen oli maallinen, maasta l\u00e4ht\u00f6isin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me <\/span><\/span><\/span><\/span>nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi” (1 Kor.15: 42 – 50). <\/span>
N\u00e4in apostoli Paavali kuvaa Kristuksen tulemuksessa viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapahtuvaa kuolleiden yl\u00f6snousemusta. Samalla my\u00f6s viel\u00e4 elossa olevat muuttuvat. Tuolloin Jumalan vaikutuksesta kuolleiden ruumiit j\u00e4lleen yhdistyv\u00e4t sielujensa kanssa ja tulevat el\u00e4viksi, hengellisiksi ja kuolemattomiksi. Kuolleiden persoonallisuus s\u00e4ilyy, eik\u00e4 kysymyksess\u00e4 ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hengellinen yl\u00f6snousemus. Kuolleiden ruumiit ovat samat, jotka hautaan laskettiin. Heille ei luoda uusia ruumiita. <\/span>
Jumalan kaitselmuksesta yleinen yl\u00f6snousemus on siirretty maailman loppuun. Aikojen lopussa tapahtuva kuolleiden yl\u00f6snousemus on samanaikainen ja kaikkia koskeva. Silloin kaikki, sek\u00e4 hyv\u00e4t ett\u00e4 pahat, Kristukseen uskovat sek\u00e4 uskottomat, vanhurskaat ja syntiset, nousevat kaikki samanaikaisesti Kristuksen tulemuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yl\u00f6s kuolleista. <\/span>
Raamatun opetus on, ett\u00e4 yl\u00f6snousemus on yleinen ilman poikkeusta tai rajoitusta, sill\u00e4 Kristus on koko ihmiskunnan lunastaja ja h\u00e4n on kukistanut viimeisen vihollisen, kuoleman. Juutalaiset uskoivat vain vanhurskaiden nousevan yl\u00f6s ja pakanain sielujen j\u00e4\u00e4v\u00e4n helvetin ikuiseen vaivaan. Kristinuskon alkuaikoina ilmeni my\u00f6s k\u00e4sitys, ett\u00e4 autuaiden el\u00e4m\u00e4\u00e4n kutsumattomat ja kelvottomat kokonaan h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t.  <\/span>
Ilmestyskirjassa mainitaan ”ensimm\u00e4inen yl\u00f6snousemus” (Ilm. 20: 5). Ortodoksisen opetuksen mukaan t\u00e4ll\u00e4 tarkoitetaan ihmiskunnan k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 synnist\u00e4 ja sopimista Jumalan kanssa sek\u00e4 ihmisen vapauttamista ja uudestisyntymist\u00e4, mik\u00e4 toteutuu kasteen sakramentissa. <\/span>
<\/span><\/span><\/span>Kristuksen yl\u00f6snousemus on Vanhan testamentin t\u00e4yttymys. Kristuksessa kaikki odotukset ja toiveet t\u00e4yttyiv\u00e4t. ”Kuolema on nielty ja voitto saatu. Miss\u00e4 on voittosi, kuolema? Miss\u00e4 on pistimesi, kuolema?” (1. Kor.15: 55). <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
33. Jeesuksen  Kristuksen taivaaseenastuminen <\/span><\/strong><\/span><\/p>\n

Raamattu kertoo taivaaseenastumisesta seuraavasti: \u201d H\u00e4n, joka laskeutui alas, nousi my\u00f6s kaikkia taivaita ylemm\u00e4s t\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen kaikkeuden l\u00e4sn\u00e4olollaan\u201d (Ef.3:3). \u201d\u2026 Meill\u00e4 on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle\u201d (Hepr.8:1). Jeesus Kristus nousi yl\u00f6s taivaaseen ihmisyydess\u00e4\u00e4n. Jumaluudessaan h\u00e4n on aina ollut ja on taivaassa. Uskontunnustuksen sanat \u201distuu Is\u00e4n oikealla puolella\u201d on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 hengellisesti, toisin sanoen Jeesuksella Kristuksella on yksi ja sama majesteettisuus ja kunnia Is\u00e4n Jumalan kanssa. Sanalla ”taivaat” kuvataan symbolisesti Jumalan luomatonta, aineetonta ”taivaallista valtakuntaa”. Se, ett\u00e4 Jeesus on ”Jumalan oikean k\u00e4den voimalla korotettu” (Apt. 2:33), kuten Pietari lausui ensimm\u00e4isess\u00e4 kristillisess\u00e4 saarnassa, merkitsee seuraavaa: Ihminen on saatettu takaisin Jumalan yhteyteen ja liittoon, joka on ortodoksisen kirkon mukaan paljon merkitt\u00e4v\u00e4mpi ja <\/span>b <\/span><\/span><\/span>t\u00e4ydellisempi kuin se, joka solmittiin luomisessa (kts. Ef 1-2). Ihminen luotiin siten, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on mahdollisuus tulla osalliseksi jumalallisesta luonnosta (2. Piet.1:4).T\u00e4m\u00e4n osallisuuden jumaluuteen eli ortodoksisessa teologiassa theosiksen (jumalallistumisen, Jumalan kaltaisuuteen tulemisen) on Kristuksen taivaaseen astuminen toteuttanut ihmiskunnan puolesta. Symbolinen ilmaus ”istua Jumalan oikealla puolella” tarkoittaa juuri samaa. Se ei tarkoita, ett\u00e4 Jeesus istuu n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 valtaistuimella ruumiillisessa muodossa jossakin luodun maailmankaikkeuden osassa. <\/span>
Taivaaseen astuminen tapahtui n\u00e4kyv\u00e4sti, kirkastetussa ruumiissa (Luuk. 24: 50 – 51; Apt. 1:9 -11). On luonnollista, ett\u00e4 h\u00e4n joka tuli alas taivaasta, suoritettuaan lunastusty\u00f6n palasi sinne, miss\u00e4 h\u00e4n oli ennen, Is\u00e4n luo (Joh. 6:62). Taivaaseen astumisessaan Jeesus Kristus saattaa p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen pelastusteht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Jumalan Poika astuu alas taivaasta t\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen Is\u00e4n antaman teht\u00e4v\u00e4n. Saatuaan kaiken p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen h\u00e4n palaa Is\u00e4n luokse ikuisesti s\u00e4ilytt\u00e4en omaksumansa haavoitetun ja kirkastetun ihmisyyden (kts. esim. Joh 17). Synnin ja kuoleman turmelema maa ei voinut olla sopiva paikka Jumalihmiselle kirkastetussa ruumiissa. T\u00e4llainen Kristuksen maallisen el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyminen tyydytt\u00e4\u00e4 eettisyyden tunnettamme. Vapahtajan taivaaseen astuminen lihassa, kirkastetussa ruumiissa, on ihmisyyden puolesta Vapahtajan ansaitseman kirkastumisen jatkoa, joka alkoi yl\u00f6snousemuksessa. <\/span>
Taivaaseen astuminen avasi Kristukseen uskoville vapaan tien taivaaseen, samoin kuin h\u00e4nen yl\u00f6snousemuksensa merkitsi kuoleman voittamista ihmiskunnalle. Kristus astui taivaaseen meid\u00e4n esikoisenamme ja edell\u00e4 juoksijanamme (Hepr. 6:230) ja teki mahdolliseksi Pyh\u00e4n Hengen kauden.  Kirkon aika alkoi Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4hett\u00e4misen j\u00e4lkeen.<\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
34. Jeesuksen toinen tulemus <\/span><\/strong><\/p>\n

Raamatussa sanotaan Jeesuksen toisesta tulemuksesta: \u201d T\u00e4m\u00e4 Jeesus, joka otettiin teid\u00e4n luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin n\u00e4itte h\u00e4nen taivaaseen menev\u00e4n\u201d(Apt. 1:11). N\u00e4in enkelit sanoivat apostoleille juuri ennen kuin Jeesus nousi taivaaseen. Kristus itse sanoo toisesta tulemuksestaan: \u201dTulee aika, jolloin kaikki, jotka lep\u00e4\u00e4v\u00e4t haudoissaan, kuulevat h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4. He nousevat haudoistaan – hyv\u00e4\u00e4 tehneet el\u00e4m\u00e4n yl\u00f6snousemukseen, pahaa tehneet tuomion yl\u00f6snousemukseen\u201d (Joh. 5: 28 -29). Raamattu puhuu my\u00f6s h\u00e4nen iankaikkisesta valtakunnastaan: \u201d H\u00e4n on oleva suuri, h\u00e4nt\u00e4 kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa h\u00e4nelle h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Daavidin valtaistuimen. H\u00e4n hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, h\u00e4nen kuninkuudellaan ei ole loppua\u201d (Luuk.1: 32 \u2013 33). N\u00e4m\u00e4 sanat enkeli lausui Marialle. <\/span><\/span><\/span><\/span>
Toinen tuleminen on erilainen kuin ensimm\u00e4inen. Jeesus Kristus tuli ensimm\u00e4isen kerran n\u00f6yryydess\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n meid\u00e4n puolestamme, mutta toisen kerran h\u00e4n tulee tuomitsemaan \u201dkirkkaudessaan kaikkien enkeliens\u00e4 kanssa\u201d (Matt.25: 31). Tuomio koskee kaikkia ihmisi\u00e4 poikkeuksetta. Tuomio tapahtuu siten, ett\u00e4 jokaisen ihmisen omatunto paljastetaan h\u00e4nen eteens\u00e4, eik\u00e4 vain tekoja, vaan kaikki puhutut sanat, salaiset ajatukset ja toiveet paljastetaan: \u201dH\u00e4n valaisee pimeyden k\u00e4tk\u00f6t ja tuo esiin syd\u00e4nten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta\u201d (1. Kor.4:5). Meid\u00e4t tuomitaan pahoista ja sanoista ja ajatuksistakin, ellemme pyyhi niit\u00e4 pois katumuksella, uskolla ja el\u00e4m\u00e4n parantamisella:\u201d Min\u00e4 sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heid\u00e4n on tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 tili\u201d \u00b4(Matt.12:36). <\/span>
Emme tied\u00e4 Jeesuksen toisen tulemisen ajankohtaa. Siksi meid\u00e4n tulee el\u00e4\u00e4 niin, ett\u00e4 olemme valmiita, milloin tahansa tuo hetki koittaa. \u201dEi Herra vitkastele t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n lupaustaan, vaikka h\u00e4n joidenkin mielest\u00e4 on my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. P\u00e4invastoin: h\u00e4n on k\u00e4rsiv\u00e4llinen teit\u00e4 kohtaan, koska ei halua kenenk\u00e4\u00e4n tuhoutuvan vaan tahtoo, ett\u00e4 kaikki k\u00e4\u00e4ntyisiv\u00e4t. Herran p\u00e4iv\u00e4 tulee kuin varas\u201d (2. Piet.3: 9-10). \u201dValvokaa siis, sill\u00e4 te ette tied\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ettek\u00e4 hetke\u00e4\u201d (Matt.25:13). <\/span>
Jumalan sanassa ilmoitetaan joitakin merkkej\u00e4 h\u00e4nen l\u00e4hestyv\u00e4st\u00e4 tulemuksestaan. Sellaisia ovat ihmisten uskon ja rakkauden v\u00e4heneminen, laittomuuden lis\u00e4\u00e4ntyminen, pahojen tekojen ja onnettomuuksien lis\u00e4\u00e4ntyminen, evankeliumin saarnaaminen kaikille kansoille, sek\u00e4 antikristuksen tuleminen.  <\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
35. Antikristus <\/span><\/strong><\/p>\n

Antikristus on Kristuksen vastustaja, joka pyrkii h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kristinuskon, mutta onnistumatta siin\u00e4 tulee itse h\u00e4vitetyksi. H\u00e4n vainoaa kristinuskoa. \u201dSilloin ilmestyy tuo v\u00e4\u00e4ryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henk\u00e4yksell\u00e4 ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella\u201d(2.Tess. 2:8). Raamatun ja kirkon isien n\u00e4kemys on, ett\u00e4 jokainen, joka kielt\u00e4\u00e4 Jeesuksen olevan Kristus, joka ei tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi (Johannes Damaskolainen), toisin sanoen Jumalihmiseksi ja Jumalan Pojaksi, on antikristus.  On my\u00f6s erilaisia k\u00e4sityksi\u00e4, jotka eiv\u00e4t perustu Raamattuun. Antikristus ei ole vain tietty \u201dsynnin ihminen\u201d, vaan Jumalaa vihaava hengellinen voima, joka toimii maailmassa. Jumalattomuus ilmenee harhaopeissa ja jumalattomissa ihmisiss\u00e4. <\/span>
<\/span><\/span><\/span>
Uskonpudistuksen aikaan ajateltiin, ett\u00e4 \u201dpaavius on antikristus\u201d. Varsinainen Antikristus on tietty henkil\u00f6, viimeisin ja julmin, joka ilmoittaa valheellisesti itsens\u00e4 Kristukseksi. <\/span>
Antikristusta nimitet\u00e4\u00e4n Raamatussa \u201dsynnin ihmiseksi\u201d, \u201dkadotuksen lapseksi\u201d ja my\u00f6s \u201dvastustajaksi\u201d. H\u00e4n korottaa itsens\u00e4 yli kaiken, asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. H\u00e4nen tulemisensa tapahtuu maailman lopulla valheen voimin ja ihmein. H\u00e4n on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty persoona, joka polveutuu Juudan kansasta, Daanin sukukunnasta. Isien mukaan h\u00e4n syntyy juutalaisesta, haureuteen langenneesta neitseest\u00e4. H\u00e4net kasvatetaan salaa. Nostattamalla kapinan h\u00e4n nousee valtaan. Ilmestyskirjassa mainitaan Antikristuksen nimen luku, joka on ns. pedon luku, 666. Antikristuksessa Perkele ei muutu ihmiseksi, vaan ihminen ottaa itselleen h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Seuraamalla ajan merkkej\u00e4 voi tunnistaa Antikristuksen. Raamatun mukaan erityisen\u00e4 merkkin\u00e4 Antikristuksen tulosta on, ett\u00e4 ensin \u201dtulee poistetuksi se, mik\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4\u00e4\u201d. Emme tied\u00e4, onko se jokin hyv\u00e4\u00e4 tekev\u00e4 voima, vai joku persoona. Se, mik\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4\u00e4, on toistaiseksi salaisuus. Jotkut arvelevat sen olevan uskonnollinen tai hengellinen voima, jotkut uskonnollisen henkil\u00f6n. Mahdollisesti tuo voima on jokin poliittinen voima, tai tuon voiman edustaja. <\/span>
Antikristus taistelee Kristusta, kirkkoa, kristinoppia, laitoksia, uskontoa ja jumalanpalvelemista vastaan, sek\u00e4 pilkkaa jopa ihmisten ja kristittyjen uskonnollisia symboleita ja esineist\u00f6\u00e4. N\u00e4in h\u00e4n toimii voidakseen itse tulla otetuksi vastaan messiaana. H\u00e4n asettaa itsens\u00e4 yl\u00e4puolelle kaiken, jota Jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan. H\u00e4n kielt\u00e4\u00e4 Jumalan ja asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa jumala. Kirkkois\u00e4 Johannes Krysostomos sanoo, ettei h\u00e4n asetu vain Jerusalemin temppeliin, vaan kaikkiin temppeleihin. Piispa Feofan puolestaan sanoo, ett\u00e4 \u201dp\u00e4\u00e4temppeliin h\u00e4n asettuu jumalana, ja samassa merkityksess\u00e4 kaikkiin kirkkoihin\u201d.  My\u00f6s \u201dpedon kuva\u201d sanotaan asetettavan temppeleihin. Emme tied\u00e4, asetetaanko se kaikkiin temppeleihin, vai tarkoittaako se, ett\u00e4 kaikista kirkoista poistetaan kaikki ulkonaiset kristillisen jumalanpalveluksen v\u00e4lineet. <\/span>
<\/span><\/span><\/span>
\u201dSynnin ihminen\u201d syntyy laittomasti, el\u00e4\u00e4 laittomasti, rikkoo lakia ja levitt\u00e4\u00e4 laittomuutta. Historian aikana monien ihmisten on ajateltu olleen Antikristus. T\u00e4llaisia ovat olleet mm. Nebukadnessar, Nero, Caligula ja Hitler. <\/span>
Antikristuksen sanotaan toimivan \u201dvalheen voimalla\u201d. H\u00e4n tekee suuria tunnustekoja ja ihmeit\u00e4, muun muassa \u201dparantaa pedon yhden haavoittuneista p\u00e4ist\u00e4\u201d ja \u201dsaa tulen lankeamaan taivaasta\u201d. H\u00e4n my\u00f6s tekeytyy \u201dvalon enkeliksi\u201d, ja toimii v\u00e4kivallan keinoin. H\u00e4nen aikanaan maailmassa vallitsee suuri ahdistus. Profeetta Danielin kirjassa Antikristusta kuvataan kaiken tuhoavana valloittajana. H\u00e4nen ominaisuutensa on petomainen julmuus. H\u00e4n viettelee ensin juutalaiset, aloittaa sitten kristittyjen vainot ja Ilmestyskirjan mukaan Jerusalemissa tapetaan kaksi Kristuksen todistajaa. <\/span>
Kristuksen omien sanojen mukaan h\u00e4nen Kirkkoaan Antikristus ei kuitenkaan voita. \u201dT\u00e4lle kalliolle min\u00e4 rakennan kirkkoni. Sit\u00e4 eiv\u00e4t tuonelan portit voita\u201d (Matt. 16:18). Eukaristian toimittaminen ei lopu ennen Kristuksen toista tulemusta ja maailman loppua. Eukaristiaa toimitetaan my\u00f6s Antikristuksen aikana. Antikristuksen ajan Raamatussa sanotaan kest\u00e4v\u00e4n 1260 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, noin kolme ja puoli vuotta. <\/span>
Kristuksen valtakunnalla tarkoitetaan ensiksikin koko maailma, toiseksi kaikkia maailman uskovia ja kolmanneksi taivaan autuutta. Ensimm\u00e4ist\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n luonnon valtakunnaksi, toista armon valtakunnaksi ja kolmatta kirkkauden valtakunnaksi. Kun uskontunnustuksessa puhutaan valtakunnasta, \u201djolle ei loppua ole\u201d, tarkoitetaan kirkkauden valtakuntaa. <\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span>
36. Pyh\u00e4 Henki <\/span><\/strong><\/p>\n

Raamatussa Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 kutsutaan Herraksi samassa mieless\u00e4 kuin Jumalan Poikaakin: H\u00e4n on Jumalan Henki ja Kristuksen Henki.  T\u00e4m\u00e4 k\u00e4y ilmi apostoli Pietarin sanoista, kun h\u00e4n nuhtelee Ananiasta: \u201dAnanias, miksi olet antanut syd\u00e4mesi Saatanan valtaan? Miksi yritit pett\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4\u2026 Et sin\u00e4 ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle” (Apt.5: 3,4). <\/span>
Pyh\u00e4 Henki on iankaikkinen, luomaton ja jumalallinen. H\u00e4n on aina olemassa Is\u00e4n ja Pojan kanssa. H\u00e4n on ollut olemassa jo ennen luomista. H\u00e4n on l\u00e4htenyt ja l\u00e4htee Is\u00e4st\u00e4. <\/span>
Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n \u201del\u00e4v\u00e4ksi tekij\u00e4ksi\u201d, sill\u00e4 h\u00e4n yhdess\u00e4 Is\u00e4n Jumalan ja Pojan kanssa antaa el\u00e4m\u00e4n kaikille luoduille, erityisesti ihmisille hengellisen el\u00e4m\u00e4n. Jeesus <\/span><\/span><\/span><\/span>sanoi: \u201d ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedest\u00e4 ja Hengest\u00e4, h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4se Jumalan valtakuntaan\u201d (Joh. 3:5). <\/span>
Pyh\u00e4 Henki l\u00e4htee Is\u00e4st\u00e4. Se ilmenee Jeesuksen sanoista: \u201dTe saatte puolustajan; min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n h\u00e4net Is\u00e4n luota. H\u00e4n, Totuuden Henki, l\u00e4htee Is\u00e4n luota ja todistaa minusta\u201d (Joh.15:26). <\/span>
T\u00e4ss\u00e4 opetuksessa Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4htemisest\u00e4 Is\u00e4st\u00e4 ortodoksinen kirkko uskoo ensiksikin Jeesuksen Kristuksen omiin sanoihin. H\u00e4nen sanansa ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 ovat tarkka ja t\u00e4ydellinen uskon ilmaus. Toiseksi toinen ekumeeninen kirkolliskokous, jonka koolle kutsumisen t\u00e4rkein syy oli muodostaa oikea oppi koskien Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, on esitt\u00e4nyt saman ilman ep\u00e4ilyst\u00e4 uskontunnustuksessa. Ja katolinen, apostolinen, Kirkko on hyv\u00e4ksynyt t\u00e4m\u00e4n niin selv\u00e4sti, ett\u00e4 kolmas ekumeeninen kirkolliskokous 7. kanonissaan on kielt\u00e4nyt muunlaisen uskontunnustuksen muodon. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 Johannes Damaskolainen kirjoitti: \u201dPyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 me sek\u00e4 sanomme, ett\u00e4 h\u00e4n on Is\u00e4st\u00e4, ja nimit\u00e4mme h\u00e4nt\u00e4 Is\u00e4n Hengeksi, mutta emme sano, ett\u00e4 h\u00e4n on Pojasta, vaan sanomme h\u00e4nt\u00e4 Pojan Hengeksi\u201d(Theolog. I. 2.4). On my\u00f6s tarpeen panna merkille, ett\u00e4 sek\u00e4 roomalaiskatolinen kirkko ett\u00e4 protestanttiset kirkot edustavat uskontunnustuksessaan erilaista Jumala-k\u00e4sitett\u00e4, kun ne lis\u00e4\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki l\u00e4htee sek\u00e4 Is\u00e4st\u00e4 ett\u00e4 Pojasta (filioque). T\u00e4t\u00e4 my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 lis\u00e4yst\u00e4 ei ortodoksinen kirkko voi hyv\u00e4ksy\u00e4, koska se ei ole raamatullinen eik\u00e4 yht\u00e4pit\u00e4v\u00e4 ortodoksisen Jumala-n\u00e4kemyksen kanssa. <\/span>
Uskontunnustuksen mukaan \u201dH\u00e4nt\u00e4 yhdess\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan\u201d. T\u00e4m\u00e4 ilmenee Jeesuksen sanoista: \u201dMenk\u00e4\u00e4 siis ja tehk\u00e4\u00e4 kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heit\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen nimeen\u201d (Matt. 27:19). Pyh\u00e4 Henki on yht\u00e4 olemusta Is\u00e4n ja pojan kanssa. H\u00e4n on koko luomakunnan ja erityisesti ihmisen el\u00e4m\u00e4n henki. <\/span>
<\/span><\/span><\/span>Uskontunnustuksessa my\u00f6s sanotaan, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki \u201dpuhui profeettojen kautta\u201d, koska jotkut harhaoppisista v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 Vanhan Testamentin kirjat eiv\u00e4t olleet Pyh\u00e4st\u00e4 hengest\u00e4. Raamattu todistaa siit\u00e4, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki todella puhui profeettojen kautta. Apostoli Pietari kirjoittaa: \u201dYksik\u00e4\u00e4n profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyh\u00e4n Hengen johtamina sen, mink\u00e4 ovat Jumalalta saaneet\u201d (2. Piet.1:21).  <\/span>
Pyh\u00e4 Henki laskeutui apostolien p\u00e4\u00e4lle helluntaina tulisten kielten muodossa ja tuulisp\u00e4\u00e4n tavoin. H\u00e4n t\u00e4ydensi Kristuksen Messias- teht\u00e4v\u00e4n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Tuolloin kristillinen Kirkko sai alkunsa ja sen el\u00e4m\u00e4 Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4 alkoi. Pyh\u00e4 Henki on el\u00e4m\u00e4n Henki, totuuden henki ja Jumalan lapseuden Henki. Pyh\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4 ihmiselle on mahdollista ottaa vastaan kaikki Jumalan lahjat. Ihmiselle on mahdollista tulla osalliseksi jumalallisesta luonnosta ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 (2. Piet. 1:4). Pyh\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4 ihminen voi rakastaa toinen toistaan, niin kuin Kristus teki. <\/span>
Pyh\u00e4n Hengen hedelm\u00e4t apostoli Paavalin ovat rakkaus, ilo, rauha, k\u00e4rsiv\u00e4llisyys, yst\u00e4v\u00e4llisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillint\u00e4 (Gal.5:22). <\/span>
Pyh\u00e4 Henki puhui my\u00f6s apostolien kautta. Apostoli Pietari sanoo: \u201dHeille ilmaistiin, etteiv\u00e4t he palvelleet itse\u00e4\u00e4n vaan teit\u00e4 puhuessaan siit\u00e4, mink\u00e4 teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta l\u00e4hetetyss\u00e4 Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4 ovat tuoneet teille evankeliumin\u201d (1. Piet. 1:12). <\/span>
Pyh\u00e4 Henki innoittaa pyhi\u00e4 puhumaan Jumalan sanaa ja toimimaan h\u00e4nen tahtonsa mukaan. Pyh\u00e4 henki voiteli Vanhan testamentin profeetat, papit ja kuninkaat. H\u00e4n laskeutui Jeesukseen, j\u00e4i h\u00e4neen ja teki h\u00e4nest\u00e4 Messiaan kasteessa. Jeesus oli koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan \u201dt\u00e4ynn\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4\u201d (Luuk.1:15), saarnatessaan, opettaessaan, parantaessaan, karkottaessaan pahoja henki\u00e4 ja tehdess\u00e4\u00e4n tunnustekoja ja ihmeit\u00e4. Ristinuhrikin tapahtui \u201diankaikkisen hengen kautta\u201d. Pyh\u00e4n Hengen kautta ja h\u00e4nen <\/span><\/span><\/span><\/span>mukanaan koko ihmiskunta on her\u00e4tetty kuolleista (Hes. 37: 1- 4). Uskontunnustuksessa ei mainita apostoleja, koska uskontunnustus ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 muodostui apostolien innoituksesta. Pyh\u00e4 Henki ilmestyi ihmisille erityisell\u00e4 tavalla. H\u00e4n tuli apostolien p\u00e4\u00e4lle tulisten kielten muodossa viidenten\u00e4kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen. Pyh\u00e4 Henki on yhteydess\u00e4 ihmisiin t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 todellisiin kristittyihin. \u201dEttek\u00f6 tied\u00e4, ett\u00e4 te olette Jumalan temppeli ja ett\u00e4 Jumalan Henki asuu teiss\u00e4?\u201d(1.Kor.3:16) <\/span>
Osallistumme Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen hartaan rukouksen ja sakramenttien kautta. \u201dJos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyv\u00e4\u00e4, niin totta kai teid\u00e4n Is\u00e4nne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyh\u00e4n Hengen niille, jotka sit\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 pyyt\u00e4v\u00e4t” (Luuk. 11:13). \u201dMutta kun Jumalan, meid\u00e4n pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisi\u00e4 kohtaan tulivat n\u00e4kyviin, h\u00e4n pelasti meid\u00e4t, ei meid\u00e4n hurskaiden tekojemme t\u00e4hden, vaan pelk\u00e4st\u00e4 armosta. H\u00e4n pelasti meid\u00e4t pesem\u00e4ll\u00e4 meid\u00e4t puhtaiksi, niin ett\u00e4 synnyimme uudesti ja Pyh\u00e4 Henki uudisti meid\u00e4t. T\u00e4m\u00e4n Hengen h\u00e4n vuodatti runsaana meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta\u201d (Tiit. 3: 4 \u2013 6). <\/span>
T\u00e4rkeimm\u00e4t ja yleisimm\u00e4t Pyh\u00e4n Hengen lahjat, joihin profeetta Jesaja viittaa, ovat: Jumalan pelon henki, tiedon henki, voiman henki, viisauden jakamisen henki, ymm\u00e4rryksen henki, taidon ja, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: ja hurskauden ja innoituksen lahja mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin (Jes. 11:2). <\/span>
Kristus on Kirkon kaiken el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hde. Uusi el\u00e4m\u00e4 levi\u00e4\u00e4 Kirkko-Ruumiiseen Puolustajan, Pyh\u00e4n Hengen kautta. H\u00e4nen kauttaan Kristus yhdist\u00e4\u00e4 ruumiinsa eli Kirkon itseens\u00e4 ja lahjoittaa el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4t lahjat, vet\u00e4\u00e4 Kirkon j\u00e4senet yhteyteens\u00e4 oksastamalla heid\u00e4t itseens\u00e4. Pyh\u00e4n Hengen kautta Kristus rakentaa yhden kokonaisuuden, Kirkon ruumiin, l\u00e4p\u00e4isem\u00e4ll\u00e4 sen ja hallitsemalla sit\u00e4 kaikilla liikkeill\u00e4\u00e4n, niin kuin sielu ihmisen ruumiissa. Pyh\u00e4 henki on Kirkon v\u00e4lit\u00f6n hallitsija ja el\u00e4v\u00f6itt\u00e4j\u00e4, mutta on kuitenkin eroamaton Kirkon P\u00e4\u00e4st\u00e4, Vapahtajasta. <\/span><\/span><\/span><\/span>
Pyh\u00e4 Henki Jeesuksen Kristuksen sanan mukaan \u201dkirkastaa minut, sill\u00e4 sen, mink\u00e4 h\u00e4n teille ilmoittaa, h\u00e4n saa minulta. Kaikki, mik\u00e4 on Is\u00e4n, on my\u00f6s minun. Siksi sanoin, ett\u00e4 h\u00e4n saa minulta sen, mink\u00e4 h\u00e4n teille ilmoittaa\u201d (Joh. 16: 14 -15). Kristus on \u201del\u00e4v\u00e4n veden l\u00e4hde\u201d, \u201darmon l\u00e4hde\u201d (Joh. 1:14). Pyh\u00e4 Henki synnytt\u00e4\u00e4 uudeksi veden ja hengen kautta. Pyh\u00e4n Hengen kautta Kristus asuu meiss\u00e4 (Ef. 3:16 -17), ja \u201d kaikissa kaiken vaikuttaa\u201d (1.Kor.12:6). Jakamalla monenlaisia armolahjoja h\u00e4n luo rakkautta, pitk\u00e4mielisyytt\u00e4 s\u00e4vyisyytt\u00e4 jne. Pyh\u00e4 Henki my\u00f6s asettaa kaitsijoita paimentamaan Herran seurakuntaa, sek\u00e4 tulee kaikkiin uskovaisiin sakramenteissa kirkollisen hierarkian, toisin sanoen Kristuksen palvelijain ja l\u00e4hettil\u00e4iden kautta. <\/span>
Kirkon isien n\u00e4kemyksen mukaan Kolminaisuuden persoonat toimivat siten, ett\u00e4 maailman luomisesta lunastukseen asti oli Is\u00e4n valtakunta yhdess\u00e4 Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen kanssa. Lunastuksen aikakautena vallitsi Pojan valtakunta Is\u00e4n ja Pyh\u00e4n Hengen kautta. Lunastuksen j\u00e4lkeen alkoi Kirkon aikakausi, lopun aika, jolloin vallitsee Pyh\u00e4n Hengen valtakunta yhdess\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan kanssa. T\u00e4t\u00e4 aikaa me parhaillaan el\u00e4mme. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
<\/span>
37. Kirkko <\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkko on Jumalan perustama inhimillinen yhteis\u00f6, jota yhdist\u00e4\u00e4 ortodoksinen usko, Jumalan laki, hierarkkinen pappeus ja sakramentit. Kun uskontunnustuksessa sanomme: \u201dUskon yhteen, pyh\u00e4\u00e4n, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon\u201d, se tarkoittaa, ett\u00e4 hartaasti uskoo pyh\u00e4\u00e4n Kristuksen Kirkkoon, ja on kuuliainen sen opille ja m\u00e4\u00e4r\u00e4yksille vakuuttuneena siit\u00e4, ett\u00e4 sen ainoan iankaikkisen P\u00e4\u00e4n, Herran Jeesuksen armo aina asuu siin\u00e4, toimii ja opettaa ja ohjaa pelastukseen. H\u00e4n on \u201dt\u00e4ynn\u00e4 armoa ja totuutta\u201d(Joh. 1:17), ja h\u00e4n my\u00f6s t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Kirkon armolla ja totuudella. H\u00e4n my\u00f6s lupasi opetuslapsilleen Pyh\u00e4n Hengen, joka on heid\u00e4n kanssaan ikuisesti (Joh. 14:16). \u201dJumala on alistanut kaiken h\u00e4nen valtaansa ja asettanut h\u00e4net kaiken yl\u00e4puolelle seurakuntansa p\u00e4\u00e4ksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja h\u00e4nen t\u00e4yteytens\u00e4, h\u00e4nen, joka kaiken kaikessa t\u00e4ytt\u00e4\u00e4\u201d(Ef. 1: 22- 23).  <\/span>
<\/span><\/span><\/span>Sana \u201dKirkko\u201d tulee sanasta \u201dekklesia\u201d, seurakunta, kokous, kutsuttujen seura. Pietari k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 my\u00f6s nimityst\u00e4 \u201dvalittu suku\u201d: \u201dMutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyh\u00e4 heimo, Jumalan oma kansa (1.Piet.2:9). <\/span>
Kirkko- sana merkitsee Kristukseen uskovien j\u00e4rjellisten ja vapaiden olentojen yhteytt\u00e4. Siihen kuuluvat kaikki maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat kristityt, my\u00f6s kuolleet, jotka ovat el\u00e4neet miss\u00e4 tahansa, milloin tahansa, poikkeuksetta kaikki, my\u00f6s ennen Kristuksen lihaksitulemista el\u00e4neet, ja my\u00f6s enkelit. <\/span>
Maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat j\u00e4senet muodostavat taistelevan seurakunnan. Riemuitsevaan seurakuntaan kuuluvat enkelit, pyh\u00e4t sek\u00e4 uskossa ja katumuksessa kuolleet. N\u00e4m\u00e4 kaksi Kirkon osaa ovat jatkuvasti yhteydess\u00e4 rukousten kautta. Me rukoilemme n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n seurakunnan puolesta, ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n seurakunta rukoilee meid\u00e4n puolestamme. <\/span>
Siit\u00e4, ett\u00e4 Kirkko on sek\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 taivaassa, sanotaan heprealaiskirjeess\u00e4:\u201dTe olette tulleet Siionin vuoren juurelle, el\u00e4v\u00e4n Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teid\u00e4n edess\u00e4nne on tuhansittain ja juhlaa viett\u00e4v\u00e4 esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siell\u00e4 on Jumala, kaikkien tuomari, siell\u00e4 ovat perille p\u00e4\u00e4sseiden vanhurskaiden henget, ja siell\u00e4 on uuden liiton v\u00e4limies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri\u201d (Hepr. 12: 22 -24). <\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

1.N\u00e4kyv\u00e4 Kirkko <\/span><\/strong><\/p>\n

N\u00e4kyv\u00e4 Kirkko on Kristuksen perustama. Se muodostaa Kristuksen hengellisen Ruumiin, ja opettaa, pyhitt\u00e4\u00e4 ja jatkaa pelastusty\u00f6t\u00e4. T\u00e4m\u00e4 toteutuu uskonopin, sakramenttien, pyh\u00e4n Hengen vaikutuksen, Kristuksen johdon ja n\u00e4kyv\u00e4n hierarkian eli papiston kautta. <\/span>
Raamattu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4isest\u00e4 Kirkosta monia nimityksi\u00e4. Sit\u00e4 sanotaan Jumalan valtakunnaksi, rakennukseksi (Matt.16:18), lammaslaumaksi (Joh.10:16), lammastarhaksi  <\/span><\/span><\/span>(Joh.10:1), Jumalan huoneeksi (1. Piet. 4:17; 1. Tim. 3:15), morsiameksi (Ef.5:23; Ilm.19:7) ja Kristuksen Ruumiiksi (Room. 7:4; Room. 12:5;  1.Kor. 16:15; 1.Kor. 12:12; 1. Kor. 12:27; Ef. 1:23; Ef. 3:6; Ef. 4:12; Ef. 5:23; Ef. 5:29; Kol. 1:24; Kol. 2:19; Kol. 3:15). <\/span>
Jeesus Kristus perusti Kirkon jumalallisella voimallaan ja tahdollaan asettumalla itse \u201dkulmakiveksi\u201d (Matt. 21:42; Mark. 12:10;  Luuk. 20: 17; Apt. 4:11; Ef.2:20; 1. Piet.2:4; 1.Piet. 2:6; 1. Piet. 2:7). <\/span>
Kirkon tarkoitus on olla Jumalan lapsia synnytt\u00e4v\u00e4 \u00e4iti. Se on Kristuksen Ruumis, jonka n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4n\u00e4 on Kristus ja jota Pyh\u00e4 Henki pit\u00e4\u00e4 el\u00e4v\u00e4n\u00e4. Kirkkoon j\u00e4seneksi liittyminen tapahtuu kasteen kautta. Kirkolla on n\u00e4kyv\u00e4inen hierarkia, joka opettaa, toimittaa jumalanpalveluksia ja hallitsee seurakuntaa. Kifrkon piiretisiin kuuluu my\u00f6s n\u00e4kyv\u00e4, ulkonainen jumalanpalvelus. <\/span>
Kirkon teht\u00e4v\u00e4 on jatkaa Kristuksen ty\u00f6t\u00e4, pelastaa syntisi\u00e4 ihmisi\u00e4 ja uudesti synnytt\u00e4\u00e4 uuteen, pyh\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kirkko yhdist\u00e4\u00e4 syntisi\u00e4 Kristukseen ja johtaa heit\u00e4 Jumalan valtakuntaan. <\/span>
Kristus itse on seurakunnan p\u00e4\u00e4. H\u00e4n on Kirkon ja kristinuskon perustaja. H\u00e4n on l\u00e4hde uudelle el\u00e4m\u00e4lle, joka virtaa h\u00e4nest\u00e4 uudestisyntymisen kautta. Kristus on \u201dviinipuu\u201d ja uskovat ovat \u201doksat\u201d (Joh. 15:5). Jeesus sanoi: \u201d Ilman minua te ette saa aikaan mit\u00e4\u00e4n\u201d (Joh. 15:5). H\u00e4n my\u00f6s sanoi: \u201d ”Min\u00e4 olen tie, totuus ja el\u00e4m\u00e4\u201d (Joh. 14:6). Liitto Kristuksen kanssa pysyy voimassa pyh\u00e4n Ehtoollisen kautta: \u201dEn\u00e4\u00e4 en el\u00e4 min\u00e4, vaan Kristus el\u00e4\u00e4 minussa. Sen el\u00e4m\u00e4n, jota t\u00e4ss\u00e4 ruumiissani viel\u00e4 el\u00e4n, el\u00e4n uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkens\u00e4 puolestani\u201d (Gal. 2:20). <\/span><\/p>\n

2. Kirkon ominaisuudet <\/span><\/strong>
<\/span><\/span><\/span>
\u201dUskon yhteen, pyh\u00e4\u00e4n, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon\u201d. Uskontunnustus m\u00e4\u00e4rittelee Kirkon olemuksen ja ne ominaisuudet, jotka ovat oleellisia, toisin sanoen, joita ilman Kirkko ei olisi Kirkko.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
 <\/span>
38. Kirkko on yksi <\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkko on yksi. Jeesus puhuu yhdest\u00e4 laumasta, yhdest\u00e4 lammaskatraasta, yhdest\u00e4 Jumalan valtakunnasta, ja yhdest\u00e4 Kirkon peruskivest\u00e4. Jeesus m\u00e4\u00e4r\u00e4si saarnata ja opettaa yht\u00e4 oppia, yhden kasteen ja yhden Ehtoollisen. Jeesus my\u00f6s rukoili, ett\u00e4 \u201dkaikki olisivat yht\u00e4\u201d (Joh. 17:11; Joh. 17:21- 23). Apostolit opettivat kaikkien yhteydest\u00e4 Kristuksessa ja yhdest\u00e4 Ruumiista. <\/span>
Kirkon sis\u00e4inen yhteys ilmenee siin\u00e4, ett\u00e4 sill\u00e4 on yksi p\u00e4\u00e4, Kristus, ja sit\u00e4 el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4 Pyh\u00e4 Henki on yksi. Pyh\u00e4 Henki yhdist\u00e4\u00e4 kaikki uskovat Kristuksessa, ja se tapahtuu erityisesti pyh\u00e4ss\u00e4 Ehtoollisessa. <\/span>
Kirkon ulkoinen yhteys ilmenee yksimielisen\u00e4 uskon tunnustamisena, jumalanpalvelusten ja sakramenttien yhteydess\u00e4, piispuudessa ja Kirkon rakenteessa. Tuo yhteys velvoittaa Jokaista Kirkon j\u00e4sent\u00e4: \u201d Pyrkik\u00e4\u00e4 rauhan sitein s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Hengen luoma ykseys\u201d (Ef.4:3). <\/span><\/span><\/span><\/span>
Vaikka maailmassa on olemassa riippumattomia kirkkoja, kuten Jerusalemin, Antiokian. Aleksandrian, Konstantinopolin ja Ven\u00e4j\u00e4n, Kirkon ykseys kuitenkin s\u00e4ilyy, sill\u00e4 ne ovat katolisen Kirkon osakirkkoja. Niiden n\u00e4kyv\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4n erillisyys ei est\u00e4 niit\u00e4 hengellisesti olemassa saman universaalin Kirkko – Ruumiin j\u00e4seni\u00e4, joilla on yksi P\u00e4\u00e4, Jeesus Kristus, ja yksi uskon ja armon henki. T\u00e4m\u00e4 ykseys ilmenee ulosp\u00e4in samana uskontunnustuksena, sek\u00e4 rukous- ja sakramenttiyhteyten\u00e4. <\/span>
Kirkon yhteytt\u00e4 ja ykseytt\u00e4 ei poista my\u00f6sk\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 on ollut ja on paljon kristillisi\u00e4 uskontokuntia, jotka ovat eronneet ekumeenisen Kirkon liitosta tai eiv\u00e4t ole siihen p\u00e4\u00e4sseet.  Ei voi olla kahdenlaista totuutta, eik\u00e4 voi olla kahden- tai useammanlaista kesken\u00e4\u00e4n erilaista Jumalan valtakuntaa. Kirkko ei voi jakautua tai hajota. Apostoli Paavali kysyykin: \u201d Onko Kristus jaettu?\u201d (1. Kor. 1:13). <\/span>
Kirkko ei ole vain yksi, vaan se on ainoa. Kristillinen uskontokunta, joka ei kuulu ainoaan Kirkkoon, on kristillinen yhdyskunta, ja perustuu muulle kuin Kristus-kallioon. N\u00e4m\u00e4 yhdyskunnat useimmiten eroavat *)  yksitt\u00e4isten, omien mielipiteiden perusteella lahkolaisuuteen ja eriseuraisuuteen.<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
 <\/span>
<\/span>*)<\/span>Basileios Suuren 1.s\u00e4\u00e4nt\u00f6<\/span><\/span><\/p>\n

<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
39. Pyhien esirukoukset <\/span><\/strong><\/p>\n

Samanlainen yhteys vallitsee my\u00f6s maanp\u00e4\u00e4llisen ja taivaallisen Kirkon v\u00e4lill\u00e4. Kirkon taivaallinen ja maanp\u00e4\u00e4llinen yhteys tarkoittaa rukousta uskossa ja rakkaudessa. Uskovat, jotka kuuluvat taistelevaan Kirkkoon maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kantaessaan rukouksia pyyt\u00e4v\u00e4t samalla taivaalliseen Kirkkoon kuuluvien pyhien esirukouksia. He puolestaan l\u00e4hestyv\u00e4t Jumalaa esirukouksineen pyyt\u00e4en puhdistamaan, vahvistamaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvia uskovia, ett\u00e4 he Jumalan armosta toimisivat h\u00e4nen tahtonsa mukaisesti. <\/span>
Kirkon s\u00e4\u00e4nt\u00f6 pyyt\u00e4\u00e4 pyhien esirukouksia perustuu pyh\u00e4\u00e4n traditioon ja Raamattuun. Esimerkiksi kun profeetta Daavid rukoilee: \u201dHerra, isiemme Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala\u201d(1.Aikak. 29:18), h\u00e4n mainitsee pyh\u00e4t rukoustensa apuna, aivan kuten nyky\u00e4\u00e4nkin ortodoksinen kirkko pyyt\u00e4\u00e4 \u201dKristusta, totista Jumalaamme, puhtaimman \u00c4itins\u00e4 ja kaikkien pyhiens\u00e4 esirukousten t\u00e4hden\u201d. <\/span><\/p>\n

<\/span><\/span>
<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Kyrillos Jerusalemilainen sanoo jumalallisen liturgian selityksess\u00e4\u00e4n: \u201dMe mainitsemme my\u00f6s ne, jotka ovat jo kuolleet, ensiksi patriarkat, profeetat, apostolit ja marttyyrit, ett\u00e4 heid\u00e4n hartaiden anomisiensa ja esirukoustensa t\u00e4hden Jumala kuulisi rukouksemme\u201d *). <\/span>
Pyh\u00e4 Basileios Suuri saarnassaan 40 marttyyrin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sanoo: \u201dJokaisella, joka uskoo, on turvanaan 40, ja jokainen iloitseva pyrkii samaan; ainoaan, toinen saadakseen avun suruunsa ja toinen pysy\u00e4kseen onnellisena. Joku hurskas vaimo rukoilee lastensa puolesta, toinen pyyt\u00e4\u00e4 poissaolevaa puolisoaan palaamaan, joku taas sairaan parantumista. Totta kai. Osoittakaa pyynt\u00f6nne marttyyreille\u201d. <\/span>
Raamatussa mainitaan pyhien esirukoukset. Evankelista Johannes Ilmestyksess\u00e4\u00e4n kertoo: \u201dViel\u00e4 tuli yksi enkeli, joka asettui alttarin \u00e4\u00e4reen k\u00e4dess\u00e4\u00e4n kultainen suitsutusastia. H\u00e4nelle annettiin paljon suitsuketta, jotta h\u00e4n valtaistuimen edess\u00e4 olevalla kultaisella alttarilla liitt\u00e4isi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin. Niin nousi suitsutuksen savu enkelin k\u00e4dest\u00e4 Jumalan eteen yhdess\u00e4 pyhilt\u00e4 tulevien rukousten kanssa\u201d (Ilm. 8: 3-4). <\/span>
Joskus pyh\u00e4t my\u00f6s ilmestyv\u00e4t ihmisille. T\u00e4st\u00e4 evankelista Matteus kertoo, ett\u00e4 Herramme Jeesuksen Kristuksen kuoleman j\u00e4lkeen \u201d haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat yl\u00f6s. He l\u00e4htiv\u00e4t haudoistaan, ja Jeesuksen yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen he tulivat pyh\u00e4\u00e4n kaupunkiin ja n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t siell\u00e4 monille\u201d (Matt. 27: 52- 53). Todisteita siit\u00e4, ett\u00e4 pyh\u00e4t kuolemansa j\u00e4lkeen tekev\u00e4t ihmeit\u00e4 tiettyjen maallisten keinojen avulla l\u00f6ytyy Raamatustakin.  Nelj\u00e4nness\u00e4  Kuningasten kirjassa (LXX) kerrotaan, ett\u00e4 kuollut mies her\u00e4si henkiin koskettamalla profeetta Elisan luita (4.Kun. 13: 21 LXX; 2. Kun. 13: 21). <\/span>
<\/span><\/span><\/span>
<\/span>*) Kyrill. Jerusal.:  Catech. Myst. V:9<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Apostoli Paavali teki my\u00f6s ihmeit\u00e4 ja paransi, ei vain omassa persoonassaan, vaan niin tapahtui my\u00f6s h\u00e4nen poissa ollessaan Paavalin p\u00e4\u00e4liinojen ja vaatekappaleiden v\u00e4lityksell\u00e4 (Apt. 19: 12). N\u00e4ist\u00e4 esimerkeist\u00e4 voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pyh\u00e4t voivat toimia kuolemansa j\u00e4lkeenkin samalla tavoin hy\u00f6dyksi maallisin keinoin, joiden kautta heid\u00e4n voimansa v\u00e4littyy. <\/span>
Gregorios Teologi ensimm\u00e4isess\u00e4 puheessaan Julianusta vastaan sanoo: \u201dSin\u00e4 et ole osoittanut kunnioitusta Kristukselle uhratuille uhreille, etk\u00e4 osoittanut pelkoa suuria kilvoittelijoita, Johannesta, Pietaria, Paavalia, Jaakobia, Stefanusta, Luukasta, Andreasta, Teklaa ja muita kohtaan, jotka n\u00e4it\u00e4 ennen ja niiden j\u00e4lkeen k\u00e4rsiv\u00e4t totuuden puolesta. Jotka kokivat tulen ja miekan ja kaikenlaisia kidutuksia ja kaikkia esiintyneit\u00e4 uhkailuja, ik\u00e4\u00e4n kuin heid\u00e4n ruumiinsa eiv\u00e4t olisi heid\u00e4n omiaan tai ett\u00e4 heill\u00e4 ei olisi ollut ollenkaan ruumista. Mit\u00e4 varten? Jotta he eiv\u00e4t sanallakaan pett\u00e4isi uskoaan. Joille osoitetaan suurta kunnioitusta ja j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n voitonjuhlia t\u00e4ydell\u00e4 syyll\u00e4, noille, joiden kautta pahat henget karkottuvat ja sairaat paranevat. Jotka ilmestyv\u00e4t n\u00e4kyin\u00e4 ja ennustuksina. Joiden ruumiilla, eri paikoissa olevina, kosketettaessa tai niit\u00e4 kunnioitettaessa, on samanlainen voima kuin heid\u00e4n pyhill\u00e4 sieluillaan, ja joiden veripisaroilla, pienimmill\u00e4kin, jotka ovat osituksia heid\u00e4n k\u00e4rsimyksist\u00e4\u00e4n, on samanlainen voima kuin heid\u00e4n ruumiillaan\u201d. <\/span>
Johannes Damaskolainen kirjoittaa: \u201dHerra Kristus on antanut pyhien reliikit meille parantumisen l\u00e4hteiksi, joista virtaa moninaiset siunaukset\u201d.  Ja aivan kuin t\u00e4lle selityksen\u00e4 h\u00e4n huomauttaa, ett\u00e4 \u201dhengen kautta heid\u00e4n ruumiinsa my\u00f6s ovat Jumalassa\u201d **) .  <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
                                                           <\/span>
**)Joh. Damask.: Teolog. IV. 15: 3<\/span><\/p>\n

<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
 <\/span>
40. Kirkon pyhyys <\/span><\/strong>
Kirkko on pyh\u00e4, toisin sanoen puhdas ja uskonopissaan erehtym\u00e4t\u00f6n.  Kirkon pyhyys perustuu Kristukseen, joka on Kirkon p\u00e4\u00e4, ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n ohjaajaan, joka on Pyh\u00e4 Henki. Jeesus Kristus pyhitt\u00e4\u00e4 Kirkon k\u00e4rsimyksiens\u00e4, oppinsa, rukouksien ja sakramenttien kautta Pyh\u00e4 Henki on aina l\u00e4sn\u00e4 seurakunnassa pyhitt\u00e4vine armolahjoineen, vaikuttaen ihmisiss\u00e4 kehottamalla heit\u00e4 itsekielt\u00e4ymyksiin ja pyhyyden kilvoituksiin. \u201dKristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkens\u00e4 sen puolesta pyhitt\u00e4\u00e4kseen sen. H\u00e4n pesi sen puhtaaksi vedell\u00e4 ja sanalla voidakseen asettaa sen eteens\u00e4 kirkkaana, pyh\u00e4n\u00e4 ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppy\u00e4 tai virhett\u00e4\u201d (Ef. 5: 25- 27). Jeesus Kristus rukoillessaan Jumalaa, Is\u00e4\u00e4, uskovien puolesta, sanoi muun muassa: \u201dPyhit\u00e4 heid\u00e4t totuudellasi. Sinun sanasi on totuus \u2026 Min\u00e4 pyhit\u00e4n itseni uhriksi heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4, ett\u00e4 heist\u00e4kin tulisi totuuden   pyhitt\u00e4mi\u00e4 (Joh. 17: 17,19).  <\/span>
Kirkko on pyh\u00e4 my\u00f6s hedelmiens\u00e4 mukaan. Kirkossa on ollut ja on edelleenkin pyhi\u00e4 marttyyreja, neitseellisi\u00e4 askeetteja, pyhitt\u00e4ji\u00e4, hurskaita esipaimenia, autuaita, jne. Kirkko on my\u00f6s aina vastustanut jumalattomuutta ja v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4. <\/span><\/span><\/span><\/span>
Kirkkoon kuuluu sek\u00e4 vanhurskaita ett\u00e4 syntisi\u00e4. Ihmiset, jotka puhdistautuvat todellisella katumuksella, eiv\u00e4t poista Kirkon pyhyytt\u00e4. Mutta katumattomat syntiset joko Kirkon n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 arvovallalla tai Jumalan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tuomiolla poistetaan Kirkon ruumiista. Ja niin se my\u00f6s n\u00e4iss\u00e4 suhteissa pysyy pyh\u00e4n\u00e4.\u201d ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha\u201d (1. Kor. 5:13). \u201dMutta Jumalan laskema perustus pysyy lujana, ja siin\u00e4 on merkkin\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sanat: ”Herra tuntee omansa” ja ”Luopukoon v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4 jokainen, joka lausuu Herran nimen\u201d (2. Tim.2:19).  Varhaiskirkon aikana novatiaanit, donatistit ja kataarit olivat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 \u201dseurakunnan muodostavat vain vanhurskaat ja pyh\u00e4t\u201d. T\u00e4m\u00e4 on selv\u00e4sti ristiriidassa Kristuksen ja apostolien opin kanssa. <\/span>
Kirkko on pelto, jossa kasvaa sek\u00e4 vehn\u00e4\u00e4 ett\u00e4 valhevehn\u00e4\u00e4 (Matt. 13:24). Se on my\u00f6skin nuotta, joka kokoaa kaikenlaisia kaloja (Matt. 13: 47), tai h\u00e4\u00e4t, johon ottaa osaa my\u00f6s arvottomia vieraita (Matt. 22: 3-13). <\/span>
Kirkossa on hyvi\u00e4 ett\u00e4 huonoja palvelijoita (Matt. 18:23), sek\u00e4 viisaita ett\u00e4 tyhmi\u00e4 neitsyit\u00e4 (Matt. 25:1), ett\u00e4 lampaita ja vuohia (Matt. 25:33). <\/span>
Kirkko on erehtym\u00e4t\u00f6n, sill\u00e4 se on pyh\u00e4. Kristus, joka on totuus ja Kirkon p\u00e4\u00e4, ei salli Kirkon poiketa totuudesta. Kirkko suojelee Kristuksen totuutta kaikelta valheellisuudelta, v\u00e4\u00e4ryydelt\u00e4 ja yksipuolisuudelta, jotta voisimme uskoa \u201doikein ja pelastavasti\u201d ja kunnioittaa \u201dkelvollisesti\u201d. Erehtym\u00e4tt\u00f6myys koskee vain jumalallisen ilmoituksen totuuksia, ja Kirkko ilmaisee erehtym\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 yleisten kirkolliskokousten kautta. <\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
41. Kirkon katolisuus <\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkko on katolinen. Se ei rajoitu mihink\u00e4\u00e4n paikkaan, aikaan tai kansaan ja se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikki uskovaiset kaikista paikoista, kaikilta ajoilta ja kaikista kansoista. Apostoli Paavali sano: \u201d Kun evankeliumi tuli teid\u00e4n luoksenne\u2026 se on teid\u00e4nkin keskuudessanne kantanut hedelm\u00e4\u00e4\u201d (Kol. 1:6), ja ett\u00e4 kristillisess\u00e4 Kirkossa \u201dei ole en\u00e4\u00e4 kreikkalaista eik\u00e4 juutalaista, ei ymp\u00e4rileikattua eik\u00e4 ymp\u00e4rileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eik\u00e4 vapaata, vaan Kristus on kaikki, h\u00e4n on kaikissa\u201d (Kol. 3:11). \u201dNe, joilla on usko, saavat siunauksen yhdess\u00e4 Abrahamin kanssa, joka uskoi\u201d (Gal. 3:9). Apostoli Paavalin mukaan Kristus on Kirkon P\u00e4\u00e4 ja ruumiin Vapahtaja.  Siksi osallistuaksemme  pelastuksesta meid\u00e4n on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 olla h\u00e4nen Rumiinsa j\u00e4seni\u00e4, toisin sanone katolisen Kirkon j\u00e4seni\u00e4 (Ef. 5:23). <\/span>
Apostoli Pietari kirjoittaa, ett\u00e4 kaste pelastaa meid\u00e4t Nooan arkin esikuvan mukaan (1.Piet.3:20). Kaikki, jotka pelastuivat vedenpaisumukselta, pelastuivat vain arkissa. Niinp\u00e4 kaikki, jotka saavuttavat iankaikkisen pelastuksen, saavuttavat sen vain yhdess\u00e4 ainoassa katolisessa Kirkossa. <\/span>
<\/span><\/span><\/span>
Nimitys Id\u00e4n Kirkko tuo mieleen Paratiisin, joka oli istutettu \u201dit\u00e4\u00e4n\u201d (1. Moos. 2:8). Sinne perustettiin esivanhempiemme ensimm\u00e4inen kirkko viattomuudessa, ja it\u00e4\u00e4n pantiin lankeemuksen j\u00e4lkeen lunastettujen uuden kirkon perustukset Vapahtajan lupauksen mukaan. Id\u00e4ss\u00e4, Juudean maassa, Herramme Jeesus Kristus p\u00e4\u00e4tetty\u00e4\u00e4n pelastusty\u00f6ns\u00e4, perusti oman kristillisen Kirkkonsa. Sielt\u00e4 Kirkko levitt\u00e4ytyi k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n koko maailmankaikkeuden. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti seitsem\u00e4n ekumeenisen kirkolliskokouksen vahvistama ortodoksinen, ekumeeninen, katolinen usko, on s\u00e4ilynyt muuttumattomana alkuper\u00e4isess\u00e4 puhtaudessaan Id\u00e4n ortodoksisissa kirkoissa. <\/span>
Kirkko k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 taivaan ja maan, maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4v\u00e4t ihmiset ja my\u00f6s \u201dkaikki oikeassa uskossa ja pyhyydess\u00e4 nukkuneet\u201d. Kirkko ei ole vain maallinen, vaan my\u00f6s taivaallinen seurakunta. Apostolit l\u00e4hetettiin aina \u201dmaailman \u00e4\u00e4riin\u201d, toisin sanoen kaikkia maita, heimoja ja kaikkia kansoja edustavien ihmisten luo. Apostoleille annettiin kielill\u00e4puhumisen lahja, ett\u00e4 he voisivat saarnata pelastuksesta kaikille kansoille. <\/span>
Kirkko ei rajoitu aikaan, vaan ulottuu menneisyydess\u00e4 siihen aikaan asti, kun enkelit ja ihmiset saivat alkunsa. Tulevaisuudessa Kirkko tulee olemaan iankaikkinen. On mahdotonta, ett\u00e4 Kirkko lakkaisi olemasta maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Tosin sanoen, on mahdotonta, ett\u00e4 Jumalan armo loppuisi, ett\u00e4 Kirkko kadottaisi oikean uskon, ja ett\u00e4 siin\u00e4 katkeaisi ja lakkaisi piispuus ja pappeus sek\u00e4 sakramentit ja jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4. Kirkko on ehtym\u00e4t\u00f6n ja voittamaton. Herran tulemiseen asti on oleva Kirkko, jossa pyh\u00e4 Ehtoollisen sakramenttia toimitetaan. <\/span>
Katolisella Kirkolla on suuri etuoikeus. Ainoastaan sill\u00e4 on lupaus, \u201dett\u00e4 tuonelan portit eiv\u00e4t sit\u00e4 voita\u201d ja ett\u00e4 \u201dHerra on sen kanssa aina maailman loppuun asti\u201d. Jumalan kunnia on siin\u00e4 asuva Jeesuksessa Kristuksessa sukupolvesta toiseen iankaikkisesti, ja sen seurauksena se ei koskaan tule luopumaan uskosta, eik\u00e4 tee synti\u00e4 uskon totuutta vastaan tai erehdy. <\/span><\/span><\/span><\/span>
\u201dMe ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 tunnustamme varmana uskona, ett\u00e4 katolinen Kirkko ei voi erehty\u00e4 tai eksy\u00e4, eik\u00e4 ilmaista mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 totuuden asemesta. Sill\u00e4 Pyh\u00e4 Henki toimii uskovaisten palvelijoidensa, Kirkon isien ja opettajien, kautta varjellen sen kaikilta erehdyksilt\u00e4\u201d (Id\u00e4n  patriarkkojen  kirjelm\u00e4 ortodoksisesta  uskosta, Art. 12). <\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span>
42. Kirkko on apostolinen <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Kirkko on apostolinen, koska sill\u00e4 on apostoleilta, katkeamattomana tai muuttumattomana, sek\u00e4 oppi, ett\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen lahjojen seuraanto (apostolinen sukkessio<\/em>) k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisen kautta. Samasta syyst\u00e4 kirkkoa sanotaan my\u00f6s \u201dortodoksiseksi\u201d tai \u201doikeauskoiseksi\u201d. \u201dTe ette siis en\u00e4\u00e4 ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyh\u00e4t. Te olette kivi\u00e4 siin\u00e4 rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakiven\u00e4 on itse Kristus Jeesus\u201d (Ef. 2: 19 – 20). <\/span><\/span>
Kristus l\u00e4hetti opetuslapsensa, jotka h\u00e4n nimitti \u201dapostoleiksi\u201d saarnaamaan. Kirkko perustettiin maailmaan ja se l\u00e4hetti omat apostolinsa k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n maailmaa Kristukselle. Kirkon tulee aina olla olemukseltaan sellainen kuin apostolien aikana. <\/span><\/span>
Kirkko on rakennettu \u201dapostolien perustukselle\u201d. Kirkko ja seurakunta, joka ei perustu apostoleihin, ei ole Kirkko. <\/span><\/span>
Uskontunnustus opettaa meit\u00e4, nimitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n Kirkkoa apostoliseksi, pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni apostolisesta opista ja traditiosta, karttamaan sellaisia oppeja ja opettajia, joilla ei ole <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>vakuuksia apostolisesta opetuksesta. Apostoli Paavali sanoo: \u201d Pysyk\u00e4\u00e4 siis lujina, veljet, ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4 kiinni niist\u00e4 opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeess\u00e4mme antaneet teille\u201d (2. Tess. 2:15). \u201dKarta harhaoppista ihmist\u00e4, kun ensin olet ojentanut h\u00e4nt\u00e4 kerran tai kahdesti\u201d (Tiit.1:12).\u201dVarsinkin juutalaisuudesta k\u00e4\u00e4ntyneiden joukossa on monia kurittomia, tyhj\u00e4npuhujia, jotka johtavat toisia harhaan. Heid\u00e4n suunsa on tukittava, sill\u00e4 he villitsev\u00e4t kokonaisia perheit\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 oman voiton toivossa v\u00e4\u00e4ri\u00e4 oppejaan\u201d (Tiit. 1:10 -11).\u201d Ellei h\u00e4n kuuntele heit\u00e4k\u00e4\u00e4n, ilmoita Kirkolle. Ja jos h\u00e4n ei tottele Kirkkoakaan, suhtaudu h\u00e4neen kuin pakanaan tai publikaaniin\u201d (Matt. 8:17). <\/span><\/span>
Kirkossa apostolinen seuraanto on s\u00e4ilynyt kirkollisen hierarkian kautta. Ortodoksisen kirkon pappeus on alkuisin itselt\u00e4\u00e4n Jeesukselta Kristukselta ja Pyh\u00e4n Hengen laskeutumisesta apostoleille. Noista ajoista se on jatkunut katkeamattomana k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisen kautta pappeuden sakramentissa.\u201dH\u00e4n antoi Kirkolle sek\u00e4 apostolit ett\u00e4 profeetat ja evankeliumin julistajat, sek\u00e4 paimenet ett\u00e4 opettajat, varustaakseen kaikki Kirkon j\u00e4senet palveluty\u00f6h\u00f6n, Kristuksen ruumiin rakentamiseen\u201d (Ef. 4: 11- 12). <\/span><\/span>
Ekumeenisella kirkolliskokouksella on valta laajentaa toimintapiiri\u00e4\u00e4n koko katoliseen Kirkkoon. Ortodoksisilla patriarkoilla ja pyhill\u00e4 synodeilla on valta Kirkon eri osissa. Maakunnat ja suurkaupungit ovat metropoliittojen, arkkipiispojen ja piispojen vallan alaisia. <\/span><\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
43. Sakramentit <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Uskontunnustuksessa mainitaan kaste sen vuoksi, ett\u00e4 kaste ja muut mysteeriot eli sakramentit ovat uskon sinettej\u00e4. Mysteerio eli sakramentti on pyh\u00e4 toimitus, jonka kautta armo, toisin sanoen Jumalan pelastava voima, toimii salaisesti ihmisess\u00e4. Se on n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan armon n\u00e4kyv\u00e4 merkki. Sakramenttien kautta Jumalan armo ja pyhitys tulevat ihmisen omaksuttaviksi. <\/span><\/span>
Sakramentit ovat Kirkon n\u00e4kyv\u00e4t v\u00e4likappaleet ihmisten pyhitt\u00e4mist\u00e4 varten. Sakramentti eli mysteerio tarkoittaa salaista, peitetty\u00e4, toiselle saavuttamatonta. Raamatussa puhutaan salaisuuksista eli mysteeerioista eri merkityksess\u00e4 kuin sakramentti, esimerkiksi \u201dtaivasten valtakunnan salaisuus\u201d (Matt. 13:11), \u201duskon salaisuus\u201d (1.Tim. 3:9; 1.Kor. 13:2), \u201djumalaisuuden salaisuus\u201d (1.Tim.3:16) ja \u201dlunastuksen salaisuus\u201d (Kol. 1:26; Ef. 3:9). <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Ortodoksisen kirkon k\u00e4sitys <\/span><\/span><\/em>
Ortodoksisen k\u00e4sityksen mukaan sakramentit ovat itsens\u00e4 Kristuksen asettamat, laillisen hierarkian toimittamat pyh\u00e4t toimitukset, jotka n\u00e4kyv\u00e4isess\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t ja n\u00e4kyv\u00e4isten merkkien alla v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t Jumalan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n armon. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>Ortodoksisen kirkon mukaan sakramentti on todellinen, eik\u00e4 se ole vain toimitus. N\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 muodossa se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ja johdattaa Jumalan armon ihmiseen. Sakramentti vaikuttaa pelastukseksi tai tuomioksi. Sakramentti on todellinen, jos se oikein toimitetaan ja jos toimitettaessa t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Kirkon s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4t vaatimukset koskien toimittajaa ja toimitustapaa. sakramentin voi toimittaa vain oikealla tavalla valittu ja laillisesti vihitty piispa tai pappi. Sakramentin vaikutus ei ole riippuvainen sakramentin toimittajan hengellisest\u00e4 tasosta. Armo vaikuttaa sakramentin vastaanottajassa riippumatta h\u00e4nen uskonnollis-siveellisest\u00e4 tilastaan. Se, onko armon vaikutus pelastava vai tuomitseva, riippuu sakramentin vastaanottajan sis\u00e4isest\u00e4 mielentilasta. V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ehto pelastavalle vaikutukselle on uskon sakramenttiin ja vilpit\u00f6n halu tulla siit\u00e4 osalliseksi. <\/span><\/span>
<\/em><\/span><\/span><\/p>\n

 <\/em><\/span><\/span><\/p>\n

Roomalainen sakramenttik\u00e4sitys<\/em> on sama kuin ortodoksisella kirkolla. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Protestanttisen k\u00e4sityksen<\/em> mukaan ihminen tulee vanhurskaaksi yksinomaan uskosta, joten pelastava armo annetaan Jumalan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n\u00e4 vaikutuksena ihmisen syd\u00e4meen. Armon vastaanottaminen sakramenteissa on kokonaan riippuvainen ihmisen sielullisesta mielentilasta. <\/span><\/span>
Lutherin mukaan sakramentit ovat todistuksia eli muistutuksia, n\u00e4kyv\u00e4isi\u00e4 sinettej\u00e4 kuulumisesta Kristuksen seurakuntaan. Ne ovat my\u00f6s merkkej\u00e4 yhteydest\u00e4 Kristukseen. Ne on annettu vahvistukseksi, ja ne kasvattavat uskoa, mutta eiv\u00e4t itsess\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 vanhurskauttamisen armoa. Armoa ei anneta ihmisille sakramenttien kautta, vaan uskon kautta ja vain jos uskoo; Jumalan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4st\u00e4 vaikutuksesta ihmisen syd\u00e4meen. Lutherin mukaan vanhurskauttaa, \u201dei sakramentti, vaan usko sakramentissa\u201d. Sakramentti on itsess\u00e4\u00e4n pyh\u00e4 ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 pyhitt\u00e4v\u00e4n voiman riippumatta vastaanottajan tilasta. Sakramentti vaikuttaa yhdess\u00e4 Jumalan Sanan kanssa, ja se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 lupauksen armosta, syntien anteeksiantamisen lupauksen. Sakramenteilla ei ole merkityst\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n, vaan ainoastaan Sanan kanssa. Sakramenteissa syntien anteeksiantamus ei tule kaikille yleens\u00e4, <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>kuten sanassa, vaan jokaiselle erikseen. Sakramentti siis vahvistaa uskoa ihmisen omaan pelastukseen, vanhurskauttavan armon saamiseen. Jos ei omista persoonallista uskoa, sakramentti on vain ulkonainen merkki, joka ei v\u00e4lit\u00e4 armoa. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Reformeerattujen k\u00e4sitys  sakramenteista <\/span><\/span><\/em>
Zwinglin mukaan<\/em> sakramenteilla ei ole uskon vahvistamisen v\u00e4likappaleena merkityst\u00e4. Sakramentit ovat vain sovittuja merkkej\u00e4 ihmisten liitosta kesken\u00e4\u00e4n. Sakramentin vastaanottaessaan ihminen antaa ulkonaisen todistuksen kristillisest\u00e4 uskostaan. <\/span><\/span>
Calvinin mukaan<\/em> \u201dsakramentti v\u00e4litt\u00e4\u00e4 armon vain niille ihmisille, jotka Jumala on edelt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt pelastukseen\u201d. Armo ei vaikuta sakramenteissa. Sakramentit ovat Jumalan armon mwerkkej\u00e4 ja sinettej\u00e4. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Anglikaanisen kirkon k\u00e4sitys <\/span><\/span><\/em>
Sakramentti on Kristuksen asettama sis\u00e4isen ja hengellisen armon ulkonainen ja n\u00e4kyv\u00e4 merkki, sek\u00e4 v\u00e4likappale, jonka kautta ihminen saa armon. Se on my\u00f6s takuu, joka vakuuttaa ihmisen Jumalan armosta. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

1.Sakramenttien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 <\/span><\/span><\/strong>
Sakramenttien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 on kaksi k\u00e4sityskantaa. Erityisesti katolisessa kirkossa katsotaan, ett\u00e4 sakramentteja seitsem\u00e4n. Toinen k\u00e4sityskanta on, ett\u00e4 lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei voi t\u00e4sm\u00e4llisesti m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, koska Jumalan armoa ei voi rajata. T\u00e4m\u00e4 korostuu ortodoksisessa teologiassa. Joskus hautaus ja munkkilaisuus on luettu sakramentteihin. Joskus taas avioliittoa ei ole pidetty sakramenttina. Teodoros Studiteksen k\u00e4sityksen mukaan sakramentteja oli kuusi: kaste, Eukaristia, voitelu, pappeus, munkkeus ja hautaus. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
Eroa sakramenttien ja sakramentalioiden eli pyhien toimitusten v\u00e4lill\u00e4 ei ole korostettu. Luku seitsem\u00e4n esiintyy ortodoksisessa kirkossa ensimm\u00e4isen kerran vuonna 1267 keisari Mikael VIII Paleologoksen uskontunnustuksessa. Keisari Mikael VIII tunnusti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 roomalaiskatolisen kirkon. Lukua seitsem\u00e4n on selitetty Jesajan kirjan perusteella: \u201d H\u00e4nen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymm\u00e4rryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki\u201d (Jes.11:2). <\/span><\/span>
Luettelo ei aina ole ollut yhten\u00e4inen. Munkki Job (134.vs.) mainitsee sakramenttiluettelossaan munkiksivihkimisen, katumuksen ja sairaanvoitelun yhten\u00e4 sakramenttina. <\/span><\/span>
Simeon Tessalonikalainen (15.vs.) katsoo, ett\u00e4 munkiksivihkiminen ja katumus ovat samaa sakramenttia.  <\/span><\/span>
Efeson metropoliitta Joasaf (15.vs.) sanoo sakramentteja olevan enemm\u00e4n kuin seitsem\u00e4n. Lis\u00e4n\u00e4 seitsenlukuun h\u00e4n mainitsee kirkonvihkimisen, hautauksen ja munkkeuden. <\/span><\/span>
Gregorios Palamas (14.vs.) puhuu oikeastaan vain kasteesta ja Eukaristisasta, joihin pelastuksemme perustuu. Nikolaos Kavasilas (14. vs.) korostaa kastetta, mirhavoitelua ja Ehtoollista.   <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

2. Ortodoksisen kirkon sakramentit <\/span><\/span><\/strong>
Ortodoksisessa kirkossa sakramenteiksi katsotaan seuraavat seitsem\u00e4n: kaste, mirhavoitelu, Pyh\u00e4 Ehtoollinen, katumus, pappeus, avioliitto ja sairaanvoitelu. <\/span><\/span>
Kasteessa ihminen selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti syntyy uuteen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. <\/span><\/span>
Mirhavoitelussa h\u00e4n saa armon kasvaa ja vahvistua hengellisesti.  <\/span><\/span>
Pyh\u00e4ss\u00e4 Ehtoollisessa h\u00e4nt\u00e4 ruokitaan hengellisesti. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>Katumuksessa h\u00e4n parantuu hengellisist\u00e4 sairauksista, toisin sanoen synnist\u00e4. <\/span><\/span>
Pappeudessa ihminen saa armon hengellisesti uudesti synnytt\u00e4\u00e4, ruokkia ja kasvattaa muita opetuksella ja sakramenteilla. <\/span><\/span>
Avioliitossa h\u00e4n saa armon pyhitt\u00e4\u00e4 avioel\u00e4m\u00e4, luonnollinen synnytt\u00e4minen ja lasten kasvattaminen. <\/span><\/span>
Sairaanvoitelussa h\u00e4nell\u00e4 on l\u00e4\u00e4ke jopa ruumiillisiin sairauksiin, siin\u00e4 h\u00e4n parantuu hengellisesti. <\/span><\/span>
Uskontunnustus ei mainitse kaikkia sakramentteja, ainoastaan kasteen, koska noihin aikoihin oli kysymys siit\u00e4, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 jotkut ihmiset, kuten harhaoppiset, kastaa uudelleen. T\u00e4m\u00e4 vaati p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja siksi se pantiin uskontunnustukseen. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

3.El\u00e4m\u00e4n liturginen kierto <\/span><\/span><\/strong>
El\u00e4n liturginen kierto alkaa rukouksilla lapsivuoteessa olevan \u00e4idin puolesta, ja p\u00e4\u00e4ttyy panihidaan. Jumalanpalvelukset voidaan jakaa kahteen ryhm\u00e4\u00e4n, yleiset jumalanpalvelukset ja yksityiset jumalanpalvelukset. T\u00e4llainen jako ei itse asiassa ole hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 olemme yksi Kirkko ja seurakunta. Se, mik\u00e4 koskee yksil\u00f6\u00e4, koskee koko Kirkkoa, ja toisaalta se, mik\u00e4 Kirkkoa, koskee jokaista yksil\u00f6\u00e4. <\/span><\/span>
Sakramentaalisen el\u00e4m\u00e4n keskus on Eukaristia. Se on tavalla tai toisella yhteydess\u00e4 my\u00f6s muihin sakramentteihin. Ortodoksisessa kirkossa vallitsee niin sanottu eukaristinen ekklesiologia, joka tarkoittaa ehtoolliskeskeist\u00e4 seurakuntael\u00e4m\u00e4\u00e4. Apostolit korostivat Ehtoollisen merkityst\u00e4. Kuitenkaan Eukaristiaa ei tulisi korostaa muiden sakramenttien kustannuksella. <\/span><\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
44. Kaste <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Kaste on sakramentti, jossa uskova upotetaan kolme kertaa veteen Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen nimeen, ja h\u00e4n kuolee ruumiin synnillisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja syntyy uudelleen Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 hengelliseen ja pyh\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jeesus sanoi: \u201d Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedest\u00e4 ja Hengest\u00e4, h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4se Jumalan valtakuntaan\u201d (Joh. 3: 5). <\/span><\/span>
Kaste sai alkunsa Johannes Kastajan toiminnasta.\u201dJohannes tosin kastoi vedell\u00e4 parannukseen, mutta h\u00e4n kehotti ihmisi\u00e4 uskomaan toiseen, joka oli tuleva h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4, Jeesukseen”(Apt. 19:4). My\u00f6hemmin Jeesus Kristus omalla esimerkill\u00e4\u00e4n asetti kasteen, kun h\u00e4n vastaanotti sen Johannekselta. Sitten yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen h\u00e4n antoi apostoleilleen t\u00e4m\u00e4n juhlallisen k\u00e4skyn: \u201dMenk\u00e4\u00e4 siis ja tehk\u00e4\u00e4 kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heit\u00e4 Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen nimeen\u201d (Matt. 28:19). <\/span><\/span>
Johannes Kastaja oli essealainen ja h\u00e4nen kasteensa tarkoituksena puhdistuminen, ja sen kautta moraalinen uudistuminen katumuksen ja parannuksen teon hedelm\u00e4n\u00e4.  <\/span><\/span>
Kristillisell\u00e4 kasteella oli merkityksi\u00e4, joita muissa uskonnoissa ei ollut. Kaste oli ovena kirkkoon liittymiseen. Se merkitsi syntien anteeksisaamista ja vapautumista syntiinlankeemuksen synnillisest\u00e4 tilasta sek\u00e4 henkil\u00f6kohtaisista synneist\u00e4.  Kaste on my\u00f6s uudestisyntyminen ja Pyh\u00e4n Hengen saaminen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. Kaste tarkoittaa  <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>pelastustapahtuman henkil\u00f6kohtaista omistamista. Se on pelastus kuolemasta sek\u00e4 yl\u00f6snouseminen Kristuksen kanssa. Kaikki kristityt pit\u00e4v\u00e4t kastetta hyvin oleellisena asiana. <\/span><\/span>
Kasteen toimittamisessa on olennaista kolminkertainen veteen upottaminen Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen nimeen. Kasteelle tulijalta edellytet\u00e4\u00e4n katumusta ja uskoa, mink\u00e4 vuoksi ennen kastetta luetaan uskontunnustus. Apostolien teoissa sanotaan: \u201dK\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyh\u00e4n Hengen\u201d(Apt. 2:38). Markus evankeliumissaan sanoo: \u201d Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen\u201d (Mark. 16:16). <\/span><\/span>
My\u00f6s lapset kastetaan heid\u00e4n vanhempiensa ja kummiensa uskon perusteella, jotka sitoutuvat my\u00f6s opettamaan heille uskosta, kun he tulevat oppimisik\u00e4\u00e4n. Lapsien kastaminen perustuu raamatulliseen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Vanhan Testamentin aikana lapset ymp\u00e4rileikattiin kahdeksan p\u00e4iv\u00e4n ik\u00e4isin\u00e4. Uudessa Testamentissa kaste tuli ymp\u00e4rileikkauksen sijaan, mink\u00e4 seurauksena my\u00f6s lapset tulee kastaa. T\u00e4m\u00e4 ilmenee seuraavista apostolien sanoista uskoville: \u201dH\u00e4neen teid\u00e4t on yhdist\u00e4nyt ymp\u00e4rileikkaus, jota ei ole ihmisk\u00e4sin tehty, Kristuksen ymp\u00e4rileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teid\u00e4t yhdess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan haudattiin ja her\u00e4tettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan her\u00e4tti Kristuksen kuolleista\u201d (Kol. 2: 11 -12). <\/span><\/span>
Kasteessa ovat kummit kastetun uskon takaajina Kirkon edess\u00e4, ja kasteen j\u00e4lkeen he voivat ottaa kastetut ohjaukseensa uskon vahvistumiseksi heiss\u00e4.(Dionys. Areopag. Eccl. Hier. II). <\/span><\/span>
Ennen kastetta luetaan eksorkismit paholaisen pois ajamiseksi. Aadamin lankeemuksen j\u00e4lkeen paholaisella on p\u00e4\u00e4sy ihmisiin, ja valtaa heihin orjinaan ja vankeinaan. Apostoli Paavali sanoo, ett\u00e4 ilman armoa kaikki ihmiset eliv\u00e4t \u201dt\u00e4m\u00e4n maailman menon mukaan, <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sit\u00e4 henke\u00e4, joka yh\u00e4 vaikuttaa tottelemattomissa ihmisiss\u00e4\u201d (Ef. 2:2). Eksorkismin voima on Jeesuksen Kristuksen nimess\u00e4 uskolla ja rukouksella avuksi huudettaessa. Jeesus antoi uskoville lupauksen: \u201dMinun nimiss\u00e4ni he ajavat pois pahoja henki\u00e4\u201d (Mark.16:17). <\/span><\/span>
Ristinmerkill\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 ja muissa tapauksissa sama voima kuin ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen nimell\u00e4 \u00e4\u00e4neen lausuttuna, kun se tehd\u00e4\u00e4n k\u00e4den liikkeill\u00e4 uskossa tai merkit\u00e4\u00e4n mill\u00e4 muulla tavalla tahansa. <\/span><\/span>
Pyh\u00e4 Kyrillos Jerusalemilainen kirjoittaa: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4mme h\u00e4vetk\u00f6 tunnustaa Ristiinnaulittua. Rohkeasti tehk\u00e4\u00e4mme ristinmerkki otsaan ja kaikkeen, sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4n, astiaan, josta juomme. Tehk\u00e4\u00e4mme se l\u00e4htiess\u00e4mme ulos ja tullessamme sis\u00e4\u00e4n, kun menemme nukkumaan tai kun nousemme yl\u00f6s, kun olemme matkalla tai kun  lep\u00e4\u00e4mme. Se on suurenmoinen k\u00f6yhille ilman maksua ja heikoille ilman vaivaa annettu suojakeino. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on Jumalan armoa, merkkin\u00e4 uskoville ja kauhuna pahoille hengille\u201d(Catech. 13:36). <\/span><\/span>
Ristinmerkki\u00e4 on k\u00e4ytetty apostolien ajoista asti *). <\/span><\/span>
Kasteen j\u00e4lkeen kastettu puetaan valkoiseen vaatteeseen. Se on n\u00e4kyv\u00e4 ilmaus ja jatkuva muisto Kristuksen k\u00e4skyst\u00e4: \u201dJos joku tahtoo kulkea minun j\u00e4ljess\u00e4ni, h\u00e4n kielt\u00e4k\u00f6\u00f6n itsens\u00e4, ottakoon ristins\u00e4 ja seuratkoon minua\u201d (Matt. 16:24)   <\/span><\/span>
Saatto kynttil\u00e4n kanssa kasteastian ymp\u00e4ri kuvaa hengellist\u00e4 iloa liittyneen\u00e4 hengelliseen valaistumiseen. <\/span><\/span><\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
*)<\/span><\/span>Dionys. Areopag. Eccl.Hier. 2;  Tertull. De Coron. 3;  De Resurrec. 8<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Uskontunnustuksessa tunnustamme ainoastaan yhden kasteen. Kastetta ei siis voi uusia, koska kaste on hengellinen syntym\u00e4. Ihminen syntyy vain kerran, siksi h\u00e4net kastetaankin vain kerran. <\/span><\/span>
Ne, jotka tekev\u00e4t synti\u00e4 kasteen j\u00e4lkeen, ovat synneiss\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n syyllisi\u00e4 kuin kastamattomat. Kastetut ovat saaneet Jumalalta erityisen armon olla synti\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4, mutta ovat hylj\u00e4nneet sen. \u201dJos he ovat p\u00e4\u00e4sseet eroon maailman saastasta tullessaan tuntemaan meid\u00e4n Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen, mutta sitten taas vajoavat siihen ja joutuvat sen valtaan, heid\u00e4n tilansa on lopussa pahempi kuin alussa\u201d (Piet. 2:20). <\/span><\/span>
Kasteen j\u00e4lkeen tehtyjen syntien anteeksisaamiseksi on katumuksen sakramentti. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
46. Mirhavoitelu<\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

<\/span><\/span><\/strong>
Mirhavoitelu on sakramentti, jossa kastetun kehon tietyt osat voidellaan pyh\u00e4ll\u00e4 mirhavoiteella Pyh\u00e4n Hengen nimeen, jolloin kastettu saa Pyh\u00e4n Hengen lahjat hengellist\u00e4 kasvua ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 varten. Pyh\u00e4n hengen lahjat antavat voimaa asteittain t\u00e4ydellisty\u00e4 hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ja tunnustaa usko Jeesukseen Kristukseen.  <\/span><\/span>
Raamatussa kerrotaan Pyh\u00e4n Hengen saamisesta. \u201d ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’h\u00e4nen sisimm\u00e4st\u00e4\u00e4n kumpuavat el\u00e4v\u00e4n veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” T\u00e4ll\u00e4 Jeesus tarkoitti Henke\u00e4, jonka h\u00e4neen uskovat tulisivat saamaan. Viel\u00e4 ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei viel\u00e4 ollut kirkastettu\u201d(Joh. 7: 37- 39). T\u00e4m\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 lupauksen Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4.  <\/span><\/span>
Apostolien teoissa kerrotaan Pyh\u00e4n Hengen johdattamisen kastettuihin tapahtuneen k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisen kautta: \u201dPerille tultuaan n\u00e4m\u00e4 rukoilivat Samarian uskovien puolesta, ett\u00e4 he saisivat Pyh\u00e4n Hengen. Henki n\u00e4et ei ollut viel\u00e4 laskeutunut kehenk\u00e4\u00e4n heist\u00e4; heid\u00e4t oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Pietari ja Johannes panivat k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen, ja he saivat Pyh\u00e4n Hengen\u201d (Apt. 8:15 -17).   <\/span><\/span>\u201d\u2026 ja kun Paavali pani k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen, Pyh\u00e4 Henki tuli heihin ja he puhuivat kielill\u00e4 ja profetoivat\u201d (Apt. 19:6). <\/span><\/span>
Pyh\u00e4n Hengen johdattamisen sakramentti oli kasteesta erillinen. Apostolit toimittivat sit\u00e4 heti helluntain j\u00e4lkeen. T\u00e4m\u00e4 ei tapahtunut heid\u00e4n oman tahtonsa, vaan Herran k\u00e4skyn mukaan. Jeesus asetti voitelun sakramentin ilmestyess\u00e4\u00e4n opetuslapsilleen yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen, jolloin h\u00e4n puhui heille Jumalan valtakunnan salaisuuksista. <\/span><\/span>
Toisaalla kerrotaan Pyh\u00e4n Hengen johdattamisen kastettuihin tapahtuneen voitelun kautta. \u201dTe taas olette Pyh\u00e4lt\u00e4 saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teill\u00e4 on tieto\u201d (1.Joh. 2:20). Teiss\u00e4 kyll\u00e4 pysyy se voitelu, jonka olette Pyh\u00e4lt\u00e4 saaneet, ettek\u00e4 te tarvitse kenenk\u00e4\u00e4n opetusta\u201d (1.Joh. 2:27). \u201dMutta Jumala itse vahvistaa meit\u00e4 ja teit\u00e4 uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on my\u00f6s antanut meille voitelunsa\u201d (2.Kor.1:21). \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 tuottako surua Jumalan Pyh\u00e4lle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten\u201d (Ef. 4:17); \u201dMin\u00e4 rukoilen, ett\u00e4 Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Is\u00e4, antaisi teille viisauden ja n\u00e4kemisen hengen, niin ett\u00e4 oppisitte tuntemaan h\u00e4net\u201d(Ef. 1:17) <\/span><\/span>
Apostoli Johanneksen sanat Raamatussa luultavasti viittaavat sek\u00e4 ulkonaiseen ett\u00e4 sis\u00e4iseen voiteluun. Apostolien seuraajat kuitenkin k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisen sijasta ottivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n voitelun mirhavoiteella, luultavasti esikuvanaan Vanhassa Testamentissa k\u00e4ytetty voitelu (2. Moos. 30:25; LXX 3.Kun. 1:39; 1. Kun. 1:39). *)  <\/span><\/span>
Pyh\u00e4n mirhavoiteen vihkii apostolien seuraajina autokefaalisten kirkkojen p\u00e4\u00e4miehet, patriarkat. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
<\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

*) Dionys. Areopag. Eccl. Hier. IV<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Voitelun k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto ortodoksisessa kirkossa perustuu apostolisiin s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin (Apostoliset s\u00e4\u00e4nn\u00f6t III, 16 -17), Dionysios Areopagitan teokseen \u201dKirkollisesta hierarkiasta\u201d (IV:1) sek\u00e4  apostoliseen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n: Apt. 8: 15 -17. <\/span><\/span>
Mirhavoitelun sakramentissa pappi rukouksessa pyyt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala lahjoittaisi kastetulle pyh\u00e4n Hengen lahjan sinetin ja \u201dKristuksen pyh\u00e4n Ruumiin ja kalliin Veren osallisuuden\u201d, ja ett\u00e4 Jumala s\u00e4ilytt\u00e4isi kastetun h\u00e4nelle annetussa pyhityksess\u00e4 ja vahvistaisi oikeassa uskossa. <\/span><\/span>
Mirhavoitelu tapahtuu ristinmuotoisesti ruumiin j\u00e4seniin, jolloin samalla lausutaan: \u201dPyh\u00e4n Hengen lahjan sinetti. Aamen.\u201d <\/span><\/span>
Otsan voiteleminen tarkoittaa mielen ja ajatusten pyhitt\u00e4mist\u00e4, rinnan voiteleminen syd\u00e4men ja halujen pyhitt\u00e4mist\u00e4. Silmien, korvien ja huulien voiteleminen tarkoittaa aistien pyhitt\u00e4mist\u00e4. K\u00e4sien ja jalkojen voiteleminen tarkoittaa tekojen ja koko kristityn el\u00e4m\u00e4n pyhitt\u00e4mist\u00e4. <\/span><\/span>
N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kastettu saa Pyh\u00e4n Hengen armolahjoineen. Hengen saaminen ilmeni alkukirkossa erityisin\u00e4 armolahjoina, esimerkiksi ennustaminen, kielill\u00e4puhuminen jne. <\/span><\/span>
Voitelun sakramentin j\u00e4lkeen kastettu, pieni vauvakin, on Kirkon t\u00e4ysvaltainen j\u00e4sen, ja h\u00e4n voi osallistua pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

1.Erilaisia k\u00e4sityksi\u00e4 voitelusta <\/span><\/span><\/strong>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Roomalaiskatolisessa kirkossa<\/em> voitelu on sakramentti. Voitelun toimittaa piispa. Ainoastaan piispan valtuuttamana pappi poikkeustapauksessa voi toimittaa voitelun.  Apostolien s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 kuitenkin sanotaan, ett\u00e4 my\u00f6s papit saavat toimittaa voitelun <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>sakramentin (7.apostol.s\u00e4\u00e4nt\u00f6:22,43,44). Piispa toimittaa voitelun k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisella kutsuen Pyh\u00e4n hengen voideltavaan. Piispa voitelee vain otsan, tehden ristinmerkin peukalolla ja sanoen: \u201dMin\u00e4 merkitsen sinut N.N. ristinmerkill\u00e4\u2026\u201d. Sitten h\u00e4n ly\u00f6 voideltua kevyesti poskelle lausuen: \u201dRauha olkoon kanssasi\u201d! Sakramenttia ei toimiteta kasteen yhteydess\u00e4, vaan 7 \u2013 12- vuotiaana. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Protestanttinen k\u00e4sitys <\/span><\/span><\/em>
Protestantit eiv\u00e4t hyv\u00e4ksy voitelua sakramentiksi. Se ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n vain kastetta t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4n\u00e4 ulkonaisena toimituksena, konfirmaationa. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n ei k\u00e4ytet\u00e4 voidetta, vaan konfirmaatio tapahtuu k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisena. Konfirmaatio on ik\u00e4\u00e4n kuin vanhempien ja kummien antamien lupausten vahvistaminen. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
46. Pyh\u00e4 Ehtoollinen <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Voidaan sanoa, ett\u00e4 Kirkon keskeisin sakramentti on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Pyh\u00e4 Ehtoollinen. Se on sakramenttien sakramentti. Itse Kristus asetti sen. Matteuksen evankeliumi kertoo siit\u00e4 seuraavasti: ”Illan tultua Jeesus k\u00e4vi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Aterian aikana Jeesus otti leiv\u00e4n, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4, t\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini”. Sitten H\u00e4n otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa t\u00e4st\u00e4, te kaikki. T\u00e4m\u00e4 on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi”. Ja Kristus lis\u00e4si viel\u00e4: ”Tehk\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 minun muistokseni!” (Matt.26: 26 -28). <\/span><\/span>
N\u00e4ist\u00e4 Kristuksen sanoista ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Ehtoollinen on todellinen Kristuksen Ruumis ja Veri. Se ei ole vain symboli. Kristus ei sanonut, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vertauskuvallisesti esitt\u00e4\u00e4 Ruumistani tai vertani, vaan ”t\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini ja vereni”. On tietenkin totta, ett\u00e4 Ehtoolliseen osallistuessamme n\u00e4emme inhimillisill\u00e4 silmill\u00e4mme leiv\u00e4n ja viinin ja kielell\u00e4mme maistamme leiv\u00e4n ja viinin. Mutta todellisuudessa se mit\u00e4 n\u00e4emme ja maistamme on todellinen Kristuksen ruumis ja veri. Kuinka t\u00e4m\u00e4 tapahtuu, sit\u00e4 ei kukaan osaa sanoa. Kaikki tapahtuu salaisella tavalla Pyh\u00e4n Hengen vaikutuksesta papin sanoessa: ”Tee t\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 Sinun Kristuksesi kalliiksi Ruumiiksi ja mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maljassa on Sinun Kristuksesi kalliiksi vereksi”. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
Kristuksen sanoista k\u00e4y my\u00f6s ilmi, ett\u00e4 Kristus asetti t\u00e4m\u00e4n sakramentin ”syntien anteeksi antamiseksi”. Sakramentin p\u00e4\u00e4tarkoitus on ihmisten syntien anteeksiantaminen, ja anteeksiantamisen ohella siihen liittyy my\u00f6s pyhittyminen, kunnia ja iankaikkinen el\u00e4m\u00e4. Siksi ehtoollisen jakaja sanoo jokaiselle osallistujalle: ”osallistuu Kristuksen Ruumiista ja verest\u00e4 syntien anteeksiantamiseksi ja iankaikkiseksi el\u00e4m\u00e4ksi”.  <\/span><\/span>
Kristuksen sanoista edelleen ilmenee, ett\u00e4 Pyh\u00e4n Ehtoollisen sakramentti on Jumalan ja ihmisen v\u00e4lisen uuden, yst\u00e4vyyden ja sovinnon liiton, sinetti. Edell\u00e4 mainituista asettamissanoista ilmenee my\u00f6s, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sakramentti tulee aina toimittaa my\u00f6s Kristuksen ”muistoksi”, H\u00e4nen ihmiseksi tulemisensa, ristinuhrinsa, hautaamisensa ja yl\u00f6snousemisensa muistoksi, sek\u00e4 taivaaseen astumisensa ja Is\u00e4n oikealla puolella istumisensa muistoksi, ja viel\u00e4 H\u00e4nen toisen, kunniakkaan tulemisensa muistoksi. <\/span><\/span>
Toisaalla Raamatussa Kristus vakuuttaa, ett\u00e4 H\u00e4nen ruumiinsa on ”todellinen ruoka ”ja ”todellinen juoma”. Ja viel\u00e4 H\u00e4n sanoo nuo pelottavalta tuntuvat sanat, ett\u00e4 ”sill\u00e4, joka ei sy\u00f6 h\u00e4nen ruumistaan ja juo h\u00e4nen vertansa ei ole iankaikkista el\u00e4m\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n”. T\u00e4st\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Ehtoollinen on ihmisen hengellinen ravinto. Kuten ihminen ei voi el\u00e4\u00e4 ilman luonnollista ravintoa, ei h\u00e4n voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n el\u00e4\u00e4 ilman hengellist\u00e4 ravintoa \u2013 ilman Pyh\u00e4\u00e4 Ehtoollista. T\u00e4m\u00e4n Kristus tekee meille t\u00e4ysin selv\u00e4ksi sanoessaan, ”ellette sy\u00f6 Ihmisen Pojan lihaa ja juo H\u00e4nen vertansa, teill\u00e4 ei ole el\u00e4m\u00e4\u00e4 itsess\u00e4nne; ja se joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, sill\u00e4 on iankaikkinen el\u00e4m\u00e4”. <\/span><\/span>
Pyh\u00e4 Ehtoollinen on ihmisen ja Jumalan v\u00e4linen yhteys. Se jumalallistaa h\u00e4net. Koska ihminen yhdistyy Jumalan kanssa, h\u00e4n yhdistyy my\u00f6s toisten ihmisten kanssa. Kuten apostoli Paavali sanoo: ”Koska leip\u00e4 on yksi, niin mekin olemme yksi Ruumis, vaikka meit\u00e4 on monta, sill\u00e4 tulemme osallisiksi tuosta yhdest\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4.” <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
T\u00e4m\u00e4 ihmisten yhdistyminen yhdeksi ruumiiksi on kuten Pyh\u00e4n Kolminaisuuden kolmen Persoonan, Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen, yhteys. <\/span><\/span>
Pyh\u00e4 Ehtoollinen on sakramentti, jossa uskova Leiv\u00e4n ja Viinin muodossa osallistuu Kristuksen Ruumiiseen ja Vereen, ja iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. <\/span><\/span>
Jeesus Kristus itse v\u00e4h\u00e4n ennen k\u00e4rsimyksi\u00e4\u00e4n toimitti sen ensimm\u00e4isen kerran, esitt\u00e4en siin\u00e4 ennakointina el\u00e4v\u00e4n kuvan omista k\u00e4rsimyksist\u00e4\u00e4n meid\u00e4n pelastuksemme t\u00e4hden. Toimitettuaan sen apostoleilleen h\u00e4n antoi samalla heille k\u00e4skyn siit\u00e4 l\u00e4htien s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ja jatkaa sakramentin toimittamista. Pyh\u00e4n Ehtoollisen sakramentti muodostaa jumalallisen liturgian keskeisimm\u00e4n ja t\u00e4rkeimm\u00e4n osan. <\/span><\/span>
Sana \u201dliturgia\u201d tarkoittaa \u201dyhteist\u00e4 palvelusta\u201d, mutta nimitys \u201dliturgia\u201d tarkoittaa erityisesti jumalanpalvelusta, jossa pyh\u00e4 Ehtoollisen sakramentti toimitetaan. Liturgia toimitetaan aina vihityss\u00e4 temppeliss\u00e4 alttarip\u00f6yd\u00e4ll\u00e4, tai jos sellaista ei ole, antiminssi-liinalla, jonka on oltava piispan siunaama. Temppeli\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n kirkoksi, koska Kirkon muodostavat uskovat kokoontuvat siin\u00e4 rukoilemaan ja sakramentteja varten. <\/span><\/span>
Alttarip\u00f6yt\u00e4\u00e4, jolla pyh\u00e4 Ehtoollisen sakramentti toimitetaan, nimitet\u00e4\u00e4n valtaistuimeksi, koska sill\u00e4 Jeesus Kristus on n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti l\u00e4sn\u00e4. Liturgiassa on tietty j\u00e4rjestys. Ensin valmistetaan ainekset sakramenttia varten, sitten uskovaiset valmistautuvat sakramenttiin ja lopuksi toimitetaan itse sakramentti. Liturgian osa, jossa leip\u00e4 ja viini sakramentti varten valmistetaan, on proskomidi. Sana tarkoittaa uhrilahjaa. Varhaiskirkossa kristityill\u00e4 oli tapana tuoda uhrattavaksi kirkkoon leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4 sakramentin toimittamiseen. Samasta syyst\u00e4 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n prosforaksi, mik\u00e4 tarkoittaa esilletuotua uhria. <\/span><\/span>
Proskomidissa pappi ottaa leiv\u00e4st\u00e4 osan, jota nimitet\u00e4\u00e4n Karitsaksi, toistaen muistellen profeettojen ennustuksia ja esikuvia, ja osin my\u00f6s itse tapahtumia, jotka ovat yhteydess\u00e4 Jeesuksen Kristuksen syntym\u00e4\u00e4n. Samoin h\u00e4n kaataa vedell\u00e4 sekoitettua viini\u00e4  <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>ehtoolliskalkkiin. Palvelusta toimittava pappi muistelee proskomidissa koko Kirkkoa, kunnioittaa kirkastettuja pyhi\u00e4, rukoilee el\u00e4vien ja edesmenneiden puolesta, esivallan puolesta sek\u00e4 niiden puolesta, jotka ovat tuoneet muistelukirjan, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 niiden nimi\u00e4, joiden puolesta he haluavat rukoiltavan. <\/span><\/span>
Leip\u00e4, jota Ehtoollisen pyhyys, Jeesuksen Kristuksen esimerkki ja apostolit edellytt\u00e4v\u00e4t, on hapatettu, puhdas vehn\u00e4leip\u00e4. Kreikkalaisessa perinteess\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n yht\u00e4 suurta prosforaa, kirkkoleip\u00e4\u00e4, ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 traditiossa viitt\u00e4 pient\u00e4. Apostoli selitt\u00e4\u00e4: \u201d Leip\u00e4 on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meit\u00e4 on monta, sill\u00e4 tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdest\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4\u201d(1.Kor.10:17). <\/span><\/span>
Ehtoollista varten valmistettavaa Leip\u00e4\u00e4 sanotaan Karitsaksi sen vuoksi, ett\u00e4 se on Jeesuksen Kristuksen k\u00e4rsimysten kuva, kuten Vanhassa Testamentissa oli P\u00e4\u00e4si\u00e4islammas. Israelissa P\u00e4\u00e4si\u00e4islammas teurastettiin Jumalan k\u00e4skyst\u00e4 Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. <\/span><\/span>
Pyh\u00e4ss\u00e4 Ehtoollisessa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 viini on vedell\u00e4 sekoitettua. Koko sakramentin toimittaminen on Kristuksen k\u00e4rsimysten kuvausta. Kun h\u00e4n k\u00e4rsi ristill\u00e4, h\u00e4nen kyljest\u00e4\u00e4n vuoti keih\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4vistettyn\u00e4 verta ja vett\u00e4. <\/span><\/span>
Se osa liturgiaa, jossa uskovaiset valmistautuvat sakramenttiin, on nimelt\u00e4\u00e4n opetettavien liturgia, koska kastettujen osallistujien lis\u00e4ksi my\u00f6s kasteeseen valmistautuvat, katekumeenit, sek\u00e4 katujat, jotka eiv\u00e4t saa osallistua Pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen, voivat olla siin\u00e4 mukana. <\/span><\/span>
T\u00e4m\u00e4 osa liturgiaa alkaa siunauksella tai kaikkein Pyhimm\u00e4n Kolminaisuuden ylist\u00e4misell\u00e4. Opetettavien liturgia koostuu laulamisesta ja apostolien tekojen tai kirjeiden lukemisesta, sek\u00e4 evankeliumin lukemisesta, ja p\u00e4\u00e4ttyy kehotukseen opetettaville poistua kirkosta.  <\/span><\/span><\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span>Sit\u00e4 osaa liturgia, jossa itse sakramentti toimitetaan ja pyhitet\u00e4\u00e4n, sanotaan uskovien liturgiaksi. T\u00e4m\u00e4n liturgian keskeisin kohta on niiden sanojen lausuminen, jotka Jeesus sanoi asettaessaan Ehtoollisen: \u201dJeesus otti leiv\u00e4n, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4, t\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini.” Sitten h\u00e4n otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa t\u00e4st\u00e4, te kaikki. T\u00e4m\u00e4 on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi\u201d (Matt. 26: 26-28), ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen esiintuotujen Lahjojen siunaaminen, toisin sanoen Leiv\u00e4n ja Viinin, papin kutsuessa Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 siunaamaan ja pyhitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ne. <\/span><\/span>
T\u00e4m\u00e4 hetki on liturgian keskeisin, koska t\u00e4ss\u00e4 tapahtuu Leiv\u00e4n ja Viinin muuttuminen Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi. <\/span><\/span>
Sanalla \u201dmuuttuminen\u201d eli transsubstantiaatio Id\u00e4n patriarkkojen selityksen mukaan ei ole tarkoitus m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 tapaa, mill\u00e4 Leip\u00e4 ja Viini muuttuvat Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi, sill\u00e4 sit\u00e4 ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kukaan muu kuin Jumala. Mutta vain se on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Leip\u00e4 todella, todellisesti ja olemuksellisesti tulee Herran Ruumiiksi ja Viini Herran Vereksi.  <\/span><\/span>
Johannes Damaskolainen samoin k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n Pyhi\u00e4 ja Tahrattomia Herran Salaisuuksia kirjoittaa: \u201dOn totta, ett\u00e4 Ruumis on yhdistynyt jumaluuteen, joka on alkuisin pyh\u00e4st\u00e4 Neitseest\u00e4, ei siten ik\u00e4\u00e4n kuin tuo ruumis, joka nousi taivaaseen, tulisi alas taivaasta, vaan koska itse leip\u00e4 ja viini muuttuvat Jumalan Ruumiiksi ja Vereksi. Mutta jos haluat tiet\u00e4\u00e4 tavan, kuinka n\u00e4in tapahtuu, riitt\u00e4k\u00f6\u00f6n sinulle, kun sanotaan, ett\u00e4 se tapahtuu Pyh\u00e4n Hengen kautta. Samalla tavoin kuin samasta Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 Herra muodosti lihan itselleen ja itsess\u00e4\u00e4n Jumalan \u00c4idist\u00e4; enk\u00e4 tied\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 kuin t\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 Jumalan sana on tosi, voimallinen ja kaikkivaltias, mutta sen toimintatapa on tutkimaton\u201d (I. 4. XIII.7).  <\/span><\/span><\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span>Joka haluaa l\u00e4hesty\u00e4 Ehtoollisen sakramenttia, h\u00e4nen tulee tutkistella omatuntoaan Jumalan edess\u00e4 ja puhdistaa synnist\u00e4 katumuksella, t\u00e4ss\u00e4 auttaa paasto ja rukous. \u201dJokaisen on tutkittava itse\u00e4\u00e4n, ennen kuin sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4 ja juo t\u00e4st\u00e4 maljasta. Se, joka sy\u00f6 ja juo ajattelematta, ett\u00e4 kysymys on Kristuksen ruumiista, sy\u00f6 ja juo itselleen tuomion\u201d (1. Kor. 11: 28 -29). <\/span><\/span>
Osallistuminen Kristuksen Ruumiiseen ja Vereen on mit\u00e4 l\u00e4heisin tapa yhdisty\u00e4 h\u00e4neen itseens\u00e4, ja tulla osalliseksi iankaikkisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Jeesus sanoi: \u201d Joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja min\u00e4 pysyn h\u00e4ness\u00e4\u201d (Joh.6:56), ja viel\u00e4: \u201dSill\u00e4, joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen el\u00e4m\u00e4, ja viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n h\u00e4net\u201d (Joh.6:54). <\/span><\/span>
Varhaiskristityt osallistuivat pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen jokaisena Herran p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sunnuntaina. Mutta nykyisin harvalla on sellaista el\u00e4m\u00e4n puhtautta, ett\u00e4 voisi aina olla valmis l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n niin suurta Salaisuutta. Kirkko-\u00e4itimme kutsuu kaikkia, jotka haluavat el\u00e4\u00e4 uskonnollista el\u00e4m\u00e4\u00e4, tunnustamaan hengellisen Is\u00e4ns\u00e4 edess\u00e4, ja osallistumaan Kristuksen Ruumiiseen ja Vereen s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. <\/span><\/span>
Evankeliumin kanssa tehdyn saaton aikana liturgiassa tulee muistaa Jeesusta aloittamassa evankeliumin julistusta. Ja kun kuuntelemme evankeliumia, meill\u00e4 tulisi kuunnella samalla kunnioituksella ja tarkkaavaisuudella, kuin n\u00e4kisimme ja kuulisimme itse Jeesuksen.  <\/span><\/span>
Suuressa saatossa kannettaessa Pyhi\u00e4 Lahjoja uhrip\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 alttarip\u00f6yd\u00e4lle Jeesus Kristus kulkee vapaehtoisesti k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n, ik\u00e4\u00e4n kuin teurasuhri, samalla kun h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n on enemm\u00e4n kuin kaksitoista legioonaa enkeleit\u00e4 vartioimassa h\u00e4nt\u00e4 Kuninkaanaan. Suuren lauantain kerubiveisussa lauletaan: \u201dKuningasten Kuningas ja herrain Herra tulee teurastettavaksi ja annettavaksi uskovaisille ruuaksi\u201d. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
Pyhien Lahjojen pyhitt\u00e4misen aikana ja papiston Ehtoolliseen osallistumisen aikana muistamme Jeesuksen Kristuksen salaista Ehtoollista opetuslastensa kanssa, h\u00e4nen k\u00e4rsimyksi\u00e4\u00e4n, kuolemaansa ja hautaamistaan. <\/span><\/span>
Ihminen ei voi kohdata Kristusta ilman valmistautumista. Paastoaminen pyh\u00e4n Ehtoollisen edell\u00e4 on valmistautumista ja Herran tulemisen odotusta. Ehtoollisella k\u00e4yminen ei saa olla ensisijaisesti tunnekysymys. Osallistuminen on Kristuksen k\u00e4skyn t\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4, h\u00e4nen kuolemansa tunnustamista ja yl\u00f6snousemisensa juhlimista. Liturgiaa toimitetaan, jotta Kirkon j\u00e4senet voisivat t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Kristuksen k\u00e4skyt ja julistaa h\u00e4nen yl\u00f6snousmustaan. <\/span><\/span>
Yhteenvetona voimme sanoa, ett\u00e4 Pyh\u00e4n Ehtoollisen hedelm\u00e4t ovat: syntien anteeksisaaminen, puhdistuminen, pyhittyminen vanhurskauttaminen, yhteys Jumalan ja toinen toistemme kanssa, hengellisyys, iankaikkinen el\u00e4m\u00e4, kunnia ja jumaloituminen eli jumalankaltaisuuteen kasvaminen. <\/span><\/span>
Saadakseen kaikki Pyh\u00e4n Ehtoollisen hedelm\u00e4t ja kaiken hy\u00f6dyn, ihmisen tarvitsee ensinn\u00e4kin osallistua siihen usein. Kuinka usein, voimme kysy\u00e4? Joka kerran, kun h\u00e4n osallistuu liturgiaan. Toiseksi: meid\u00e4n tulee l\u00e4hesty\u00e4 ”Jumalan pelossa, uskossa ja rakkaudessa”. Toisin sanoen, l\u00e4hesty\u00e4 arvollisesti, kunnioituksella ja uskossa Jumalaan, kokosyd\u00e4misesti rakastaen Jumalaa ja  ihmisi\u00e4. <\/span><\/span>
Pyh\u00e4 Ehtoollinen toimitetaan kirkossa, mutta se voidaan tehd\u00e4 my\u00f6s ulkona tai miss\u00e4 tahansa, jos tarve vaatii, tilanteen mukaan. Se voidaan toimittaa kerran p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja se siis tapahtuu Pyh\u00e4ss\u00e4 Liturgiassa. Aineelliset leip\u00e4 ja viini muuttuvat Pyh\u00e4n Hengen vaikutuksesta hengellisiksi asioiksi – Kristuksen ruumiiksi ja vereksi <\/span><\/span>
Liturgian lopussa pappi sanoo: \u201dL\u00e4htek\u00e4\u00e4mme pois rauhassa\u201d, johon vastataan: \u201dHerran nimess\u00e4!\u201d  Kristus on rauha. L\u00e4ht\u00f6rukous on samalla l\u00e4hetysk\u00e4sky. Sanoma <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>lunastuksesta on viet\u00e4v\u00e4 maailmaan. Jokainen kristitty on apostoli omalla paikallaan arkisessa ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Kristityn el\u00e4m\u00e4 on liturgiaa liturgian j\u00e4lkeen. Kristuksen rakkaus on viet\u00e4v\u00e4 sinne, miss\u00e4 sit\u00e4 ei viel\u00e4 tunneta. <\/span><\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
47. Katumuksen sakramentti <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Katumus on sakramentti, jossa katuva tunnustettuaan syntins\u00e4 papille, saa sis\u00e4isesti anteeksi syntins\u00e4 itse Jeesukselta Kristukselta. Pappi on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 vain Jumalan armon v\u00e4likappale, joka p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 synneist\u00e4, ei omalla vallallaan, vaan Pyh\u00e4n Kolminaisuuden nimeen. <\/span><\/span>
Ennen Herran kastetta ihmiset tulivat Johannes Kastajan luo. \u201dJohannes Kastaja julisti autiomaassa, ett\u00e4 ihmisten tuli k\u00e4\u00e4nty\u00e4 ja ottaa kaste, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi. H\u00e4nen luokseen tuli paljon v\u00e4ke\u00e4 Jerusalemista ja joka puolelta Juudeaa. He tunnustivat syntins\u00e4, ja Johannes kastoi heid\u00e4t Jordanissa\u201d (Mark.1: 4-5). Jeesus Kristus lupasi apostoleilleen vallan antaa anteeksi syntej\u00e4 sanoessaan: \u201d Totisesti: kaikki, mink\u00e4 te sidotte maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, on sidottu taivaassa, ja kaikki, mink\u00e4 te vapautatte maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, on my\u00f6s taivaassa vapautettu\u201d (Matt. 18:18). Lis\u00e4ksi Kristus t\u00e4t\u00e4 ennenkin kahdesti puhui t\u00e4st\u00e4 sakramentista. Ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla H\u00e4n sanoi apostoli Pietarille, kun t\u00e4m\u00e4 yhdess\u00e4 kaikkien muiden apostolien kanssa oli tunnustanut H\u00e4net Jumalan Pojaksi: ” Min\u00e4 olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Mink\u00e4 sin\u00e4 sidot maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, se on sidottu taivaissa, ja mink\u00e4 sin\u00e4 vapautat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, se on my\u00f6s taivaissa vapautettu”. (Mt. 16: 19) <\/span><\/span>
Jeesus asetti katumuksen sakramentin yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen, kun H\u00e4n ilmestytty\u00e4\u00e4n opetuslapsilleen, jotka olivat kokoontuneet yhteen, paitsi Tuomas, sanoi heille juhlallisesti: \u201d Ottakaa Pyh\u00e4 Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, h\u00e4nelle ne ovat <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>anteeksi annetut. Jolta te kiell\u00e4tte anteeksiannon, h\u00e4n ei saa syntej\u00e4\u00e4n anteeksi” (Joh. 20: 22- 23). <\/span><\/span>
Varhaiskirkossa oli aluksi k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4 tunnustaa synnit julkisesti seurakunnan edess\u00e4. V\u00e4hitellen siit\u00e4 kuitenkin luovuttiin ja alettiin ripitt\u00e4yty\u00e4 papeille. <\/span><\/span>
Katuvalta edellytet\u00e4\u00e4n synnintuntoa ja rikkomuksiensa katumusta, tarkoituksenaan t\u00e4ydellisesti uudistaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, uskoa Kristukseen ja toivoa h\u00e4nen armostaan. \u201dJumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sill\u00e4 se johtaa pelastukseen\u201d (2. Kor. 7:10). \u201dJa jos jumalaton luopuu jumalattomuudestaan ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, h\u00e4n saa sen vuoksi el\u00e4\u00e4\u201d (Hes. 33:19). \u201dH\u00e4nest\u00e4 (Kristuksesta) kaikki profeetat todistavat, ett\u00e4 jokainen, joka uskoo h\u00e4neen, saa h\u00e4nen nimens\u00e4 voimasta syntins\u00e4 anteeksi\u201d (Apt.10:43).  <\/span><\/span>
Katumuksen sakramenttiin tulevien tulee valmistautua rukouksella, paastolla ja syv\u00e4llisesti itse\u00e4\u00e4n tutkimalla tarkoituksena paljastaa syntins\u00e4 ja tulla tietoiseksi syntisyydest\u00e4\u00e4n.N\u00e4iden lis\u00e4ksi Kirkko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 joskus katuvan omantunnon puhdistamiseen ja rauhan saamiseksi epitimioita, tietynlaisia kirkkorangaistuksia. Kysymyksess\u00e4 ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole Ehtoollisyhteydest\u00e4 erottaminen. Sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n melko v\u00e4h\u00e4n, ja on v\u00e4hitellen j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pois. Epitimiat koskevat nykyisin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vain pappeuden asteessa olevia. Sana epitimia tarkoittaa rangaistusta (kts. 2.Kor.2:6). Katuvalle m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n tarpeen mukaan useita erilaisia hurskauden harjoituksen muotoja, pid\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4 tai kielt\u00e4ytymist\u00e4, jotka palvelevat synnin v\u00e4\u00e4ryyden poispyyhkimiseksi ja synnillisen tavan voittamiseksi. T\u00e4llaisia ovat esimerkiksi paastoaminen suuremmassa m\u00e4\u00e4rin kuin yleens\u00e4 on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty tai raskaammissa rikkomuksissa erottaminen Ehtoollisyhteydest\u00e4 tietyksi ajaksi.  <\/span><\/span>
Katumuksen sakramentissa hoidetaan ihmisen murheita ja sielun ep\u00e4puhtauksia, ja kristitty saatuaan syntien anteeksiannon j\u00e4lleen vapautuu syyllisyydest\u00e4 ja pyhitet\u00e4\u00e4n <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>aivan samoin kuin silloin, kun h\u00e4net kastettiin. Siksi katumuksen sakramenttia my\u00f6s joskus kutsutaan ”hengelliseksi l\u00e4\u00e4kkeeksi”. Ihmisen synnit, jotka painavat h\u00e4nt\u00e4 kohti maata, jotka tylsist\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen mielens\u00e4 ja j\u00e4rkens\u00e4, syd\u00e4mens\u00e4 ja omatuntonsa, jotka h\u00e4m\u00e4rt\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen hengellisen n\u00e4k\u00f6kykyns\u00e4 ja tekev\u00e4t voimattomaksi h\u00e4nen kristillisen tahtonsa, h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4nen yhteytens\u00e4 kirkkoon ja Herraan Jumalaan saatetaan entiselleen. <\/span><\/span>
Koska teemme synti\u00e4 kasteemme j\u00e4lkeen, katumuksen sakramentti on meille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n sis\u00e4isen, hengellisen ihmisemme puhdistamiseksi. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 sit\u00e4 kutsutaan joskus toiseksi kasteeksi. <\/span><\/span>
Katumuksen sakramentti muodostuu kahdesta osasta: 1.) syntien tunnustaminen kirkon papin edess\u00e4 tulemalla sakramenttiin, ja 2.) papin lausuma p\u00e4\u00e4st\u00f6rukous ja Jumalan suoma syntien anteeksianto. Sakramenttia kutsutaan my\u00f6s synnintunnustuksen sakramentiksi, vaikka syntien tunnustaminen k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kin vain ensimm\u00e4isen ja alkuosan siit\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 viittaa sielun syntien vilpitt\u00f6m\u00e4n tunnustamisen t\u00e4rkeyteen ja merkitykseen. <\/span><\/span>
Tunnustus, ts. syntien ja rikkomusten \u00e4\u00e4neen lausuminen, on sis\u00e4isen katumuksen ilmaus, sen tulos ja osoittaja. Katumus ei ole vain tietoisuutta omista synneist\u00e4 tai vain oman arvottomuutensa tuntemista, eik\u00e4 se ole synnintuntoakaan tai murhetta, vaikka n\u00e4iden puolten tulee kuuluakin katumukseen. Paremminkin katumus on tahdon ilmaus parannukseen, halu ja vakaa aikomus, p\u00e4\u00e4t\u00f6s taistella pahoja taipumuksia vastaan. T\u00e4h\u00e4n sielun tilaan yhdistyy pyynt\u00f6 Jumalan avusta taistelussa pahoja taipumuksiaan vastaan. T\u00e4llainen syd\u00e4mest\u00e4 tuleva ja vilpit\u00f6n katumus on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, jotta t\u00e4m\u00e4n sakramentin voima ulottuisi ei vain syntien poistamiseen, vaan my\u00f6s niin, ett\u00e4 avautuneeseen sieluun tulisi armon tuova parantuminen, joka ei en\u00e4\u00e4 sallisi sielun joutua synnin saastan  likaamaksi. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
Papin edess\u00e4 tapahtuva syntien tunnustaminen, omien murheiden ja lankeemusten ilmaiseminen, merkitsee voittoa ylpeydest\u00e4, joka on t\u00e4rkein syntien aiheuttaja, ja toivottomuudesta ja syntien vallasta, jotka est\u00e4v\u00e4t parantumista ja pelastusta. <\/span><\/span>
Katumus tarkoittaa mielen, ajatusten, asenteiden ja tunteiden muutosta. Se on omista synneist\u00e4\u00e4n ja my\u00f6s ihmisen syntisest\u00e4 luonnosta tietoiseksi tulemista, vastuun ja syyllisyyden tunnustamista. Katumus tarkoittaa mielen, ajatusten, asenteiden ja tunteiden muutosta. T\u00e4t\u00e4 tunnustamista t\u00e4ytyy seurata halukkuus muuttaa tapojansa, eik\u00e4 sek\u00e4\u00e4n viel\u00e4 riit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 asenne vaatii jatkuvaa pyrkimyst\u00e4 kiivet\u00e4 hengellisen el\u00e4m\u00e4n portaita, jotka eiv\u00e4t koskaan p\u00e4\u00e4ty. Siksi katumus ei ole hetken tapa, vaan se on el\u00e4m\u00e4n tie. <\/span><\/span>
Katumuksen sakramentti ja synnintunnustus eiv\u00e4t ole oikeussali tai tuomioistuin. Se on suoja ja sairaala syntisille. Katuvaa ei tuomita, vaan h\u00e4net ymp\u00e4r\u00f6id\u00e4\u00e4n rakkaudella, lohdutuksella ja h\u00e4nest\u00e4 ollaan vilpitt\u00f6m\u00e4sti kiinnostuneita. H\u00e4nest\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n huolta, hoidetaan, autetaan ja h\u00e4nt\u00e4 kohdellaan niin kuin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri tekee, neuvotaan ja annetaan anteeksi. Jumalan armo kohtaa katuvan ja vahvistaa hengellisen is\u00e4n suun kautta sen, ettei Taivaallinen Is\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 sit\u00e4, joka tulee H\u00e4nen luokseen, niin kuin H\u00e4n ei hylj\u00e4nnyt tuhlaajapoikaakaan eik\u00e4 katuvaa publikaania. T\u00e4m\u00e4 vahvistaminen tapahtuu erityisell\u00e4 rukouksella ja p\u00e4\u00e4st\u00f6sanoilla, jotka pappi lausuu. <\/span><\/span>
Jumalan armon n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n vaikutus katumuksen sakramentissa koskee ulottuvuudessaan ja voimassaan kaikkia ihmisen laittomia tekoja, eik\u00e4 ole synti\u00e4, jota ihmisille ei annettaisi anteeksi, mik\u00e4li he vain vilpitt\u00f6m\u00e4sti katuvat sit\u00e4 ja tunnustavat sen uskossa Herraan Jeesukseen ja anoen H\u00e4nelt\u00e4 armoa. ”En min\u00e4 ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisi\u00e4” (Matt. 9:13), Vapahtaja sanoi, ja niin suuri kuin apostoli Pietarin synti olikin (Jeesuksen kielt\u00e4minen), h\u00e4n sai sen anteeksi vilpitt\u00f6m\u00e4sti kaduttuaan. Tied\u00e4mme, ett\u00e4 apostoli Pietari kehotti katumukseen jopa juutalaisia, jotka ristiinnaulitsivat Messiaan. Toisaalta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 syntien anteeksiantaminen <\/span><\/span>sakramentissa on armon toimintaa eik\u00e4 j\u00e4rjenvastaista my\u00f6t\u00e4tuntoa. Se annetaan ihmisen hengelliseksi hy\u00f6dyksi, mielenylennykseksi eik\u00e4 tuhoksi(2. Kor.10:8). T\u00e4m\u00e4 asettaa suuren vastuun sakramentin toimittajalle. <\/span><\/span>
Evankeliumin sanoista k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi lupa ja suoranainen kehotus toistaa katumuksen sakramenttia: ”… N\u00e4in on taivaassakin. Yhdest\u00e4 syntisest\u00e4, joka k\u00e4\u00e4ntyy, iloitaan siell\u00e4 enemm\u00e4n kuin yhdeks\u00e4st\u00e4kymmenest\u00e4yhdeks\u00e4st\u00e4 hurskaasta, jotka eiv\u00e4t ole parannuksen tarpeessa” (Luuk.15: 7). <\/span><\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
48. Pappeus <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Pappeus on sakramentti, jossa Pyh\u00e4 Henki piispan k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisen kautta asettaa ne, jotka on oikein valittu, toimittamaan sakramentteja ja huolehtimaan Kristuksen laumasta. \u201dMeit\u00e4 on siis pidett\u00e4v\u00e4 Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet\u201d (1.Kor.4:1). \u201dPit\u00e4k\u00e4\u00e4 huoli itsest\u00e4nne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyh\u00e4 Henki on teid\u00e4t pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verell\u00e4\u00e4n on itselleen lunastanut\u201d (Apt. 20:28). <\/span><\/span>
Voitelun sakramentin kautta, jonka ymm\u00e4rr\u00e4mme helluntain jatkeena, jokaisesta kirkon j\u00e4senest\u00e4 tulee osallinen Kristuksen kuninkaallisesta pappeudesta. Kaikkia kristittyj\u00e4 kutsutaan toimimaan tietoisesti totuuden puolesta. Luomisj\u00e4rjestykseen kuuluu erityinen pappeus, ryhm\u00e4 uskovia Kirkko – ruumiissa, jotka toimivat kaikkien hyv\u00e4ksi Kirkon nimiss\u00e4 kaikkien pelastukseksi. Heid\u00e4t on erityisesti valittu palvelemaan Kirkkoa, saarnaamaan, opettamaan ja kaitsemaan Jumalan kansaa, toimittamaan pyhi\u00e4 sakramentteja, s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n puhtaana oikean opin ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n Kristuksen Ruumiin yhten\u00e4. Kristus perusti pappeuden, kun apostoleille annettu Pyh\u00e4n Hengen lahja ja toiminta v\u00e4litettiin k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisen (vihkimisen) kautta. Pappeuteen vihkimisen sakramentti on l\u00e4htem\u00e4t\u00f6n merkki, joka pysyy vihityss\u00e4; jopa silloinkin, kun h\u00e4nelt\u00e4 on otettu pois papin oikeudet tai h\u00e4n joutuu harhaan oikeasta uskosta h\u00e4nt\u00e4 ei vihit\u00e4 uudelleen, jos h\u00e4n viel\u00e4 palaa Kirkon yhteyteen.  <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
Kirkosta huolehtiminen tarkoittaa ihmisten kasvattamista uskossa, jumalisuudessa ja hyviss\u00e4 teoissa. Pappeudessa on kolme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 astetta: piispa, pappi ja diakoni. <\/span><\/span>
Diakoni auttaa sakramentin toimittamisessa ja pappi toimittaa sakramentit piispasta riippuvaisena. Piispa ei vain toimita itse sakramentteja, vaan h\u00e4nell\u00e4 on suotu valta k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemisella armo ja lahja vihki\u00e4 muita ja pyhitt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t. <\/span><\/span>
Piispallisesta vallasta apostoli Paavali kirjoittaa Tiitukselle: \u201d J\u00e4tin sinut Kreetaan sit\u00e4 varten, ett\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4isit siell\u00e4 kaiken, mik\u00e4 viel\u00e4 oli j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat niiden ohjeiden mukaan, jotka annoin sinulle\u201d (Tiit. 1:5). H\u00e4n my\u00f6s kirjoittaa Timoteukselle: \u201dHarkitse k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemista tarkoin, jotta et joutuisi osalliseksi toisten synteihin. S\u00e4ilyt\u00e4 itsesi puhtaana\u201d (1.Tim.5:22). <\/span><\/span>
Kirkon ainoa ja todellinen pappi on Kristus, joka on ortodoksisen kirkon kaikkien papillisten virkojen l\u00e4hde. H\u00e4n antaa t\u00e4ydellisesti itsens\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4kseen langenneen ihmiskunnan Jumalan kanssa. Jumalan pappeus muodostuu kaikkien uskovien kuninkaallisesta pappeudesta sek\u00e4 erityiseksi teht\u00e4v\u00e4ksi asetetusta pappeudesta. <\/span><\/span>
Kristus itse asetti teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 kaksitoista apostolia vakuuttaen heille: ”Ette te valinneet minua, vaan min\u00e4 valitsin teid\u00e4t, ja minun tahtoni on, ett\u00e4 te l\u00e4hdette liikkeelle ja tuotatte hedelm\u00e4\u00e4, sit\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4, joka pysyy”(Joh.15:16). Sek\u00e4 Uusi testamentti ett\u00e4 kirkkois\u00e4t tunnustavat nuo kaksitoista ensimm\u00e4isiksi piispoiksi ja valvojiksi kirkossa. Kun Juudas oli langennut pois ja opetuslapset harkitsivat h\u00e4nelle seuraajaa, Pietari sanoi: ”Ottakoon toinen h\u00e4nen kaitsijanteht\u00e4v\u00e4ns\u00e4” (kr. episkopen) (Apt.1:20). Kaitsijanteht\u00e4v\u00e4 annettiin Mattiaalle (Apt.1:26). Apostolit – n\u00e4m\u00e4 ensimm\u00e4iset kaitsijat eli piispat – puolestaan vihkiv\u00e4t pappeja ja diakoneja. <\/span><\/span>
Piispat ovat apostolien seuraajia, t\u00e4rkeimpin\u00e4 Kirkon kaitsijoina ja palvelijoina, he ovat my\u00f6s oikean uskon opettajia ja varjelijoita. Piispan ortodoksinen nimike on episkopos, joka <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>kirjaimellisesti tarkoittaa kaitsijaa, p\u00e4\u00e4llekatsojaa. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 ensimm\u00e4iseksi nimityksi\u00e4 episkopos ja presbyteeri k\u00e4ytettiin samassa merkityksess\u00e4 kuin Apostolien teoissa. Kuitenkin toisella vuosisadalla erotettiin kolme pappeuden astetta.  <\/span><\/span>
Piispa on my\u00f6s Kirkon ykseyden edustaja. Piispat valittiin kuudennelta vuosisadalta l\u00e4htien naimattomasta papistosta. Oikeus valita, kenest\u00e4 tulee piispa, kuuluu papistolle ja koko kansalle. Piispan vihkii kolme piispaa. Kaikissa muissa pappeuden asteissa vihkimisen suorittaa yksi piispa.  <\/span><\/span>
Presbyteerit (papit) osallistuivat piispan palveluteht\u00e4v\u00e4\u00e4n omissa, heille nimetyiss\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4. Uskon asioissa ja seurakunnan hallinnossa pappi on pelastusta koskevien asioiden edustaja. Pappi toimittaa my\u00f6s sakramentteja sek\u00e4 sielunhoidollisia teht\u00e4vi\u00e4 seurakunnassa piispan apuna. Papilla on valta hoitaa kaikkia muita teht\u00e4vi\u00e4 ja opettaa sek\u00e4 hoitaa my\u00f6s kaikkia muita piispan teht\u00e4vi\u00e4 paitsi vihki\u00e4 pappeja ja kirkkoja. Pappeuden sis\u00e4ll\u00e4 on monia palveluteht\u00e4vi\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole pappivihkimyksen osana. <\/span><\/span>
Diakonit auttavat piispoja ja pappeja sielunhoitoty\u00f6ss\u00e4, jumalanpalvelusten toimittamisessa ja kasvatusteht\u00e4viss\u00e4. Apostolien teoissa mainitaan, ett\u00e4 Kirkko valitsi ensimm\u00e4iset seitsem\u00e4n diakonia auttamaan p\u00f6yt\u00e4palveluksessa, ts. eukaristian toimittamiseen. Diakonin palveluteht\u00e4v\u00e4 on selv\u00e4sti m\u00e4\u00e4ritelty kirkon sis\u00e4ll\u00e4. Diakoni ei ole ”puolipappi”, vaan oikealla tavalla ymm\u00e4rrettyn\u00e4 diakonien palveluteht\u00e4v\u00e4 on Jumalan kansan pelastukseksi asetettu aivan ainutlaatuinen ja olennainen teht\u00e4v\u00e4. <\/span><\/span>
Diakonius on nykyaikana askel pappeuteen, ja varsinaisissa diakonin teht\u00e4viss\u00e4 palvelevat harvat. Samoin diakonin palveluteht\u00e4v\u00e4\u00e4 seurakunnissa voisi nykyaikana monipuolistaa. Papit ja diakonit voivat joko menn\u00e4 avioliittoon tai pysy\u00e4 naimattomina. He eiv\u00e4t saa menn\u00e4 avioliittoon vihkimyksen j\u00e4lkeen. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
Ortodoksinen pappeus on miesten teht\u00e4v\u00e4. Kristus ilmaisee itse\u00e4\u00e4n piispojen ja pappien kautta. Kristuksen pappeus j\u00e4tettiin apostoleille ja se jatkuu apostolisen sukkession kautta vihitt\u00e4viss\u00e4. Vihityt piispat ja papit ovat h\u00e4nen ikonejaan. <\/span><\/span>
Alempiin pappeuden asteisiin kuuluvat alidiakonit, lukijat, veisaajat ja alttaripalvelijat. Vihkiminen tapahtuu alttarin ulkopuolella liturgian yhteydess\u00e4. Siunaaminen n\u00e4ihin teht\u00e4viin tapahtuu siten, ett\u00e4 piispa ennen liturgian alkamista tai pieness\u00e4 saatossa kolmesti siunaa vihitt\u00e4v\u00e4\u00e4, panee k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle ja lausuu rukouksen. Sitten h\u00e4n leikkaa ristinmuotoisesti hiuksia vihitt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 sen merkiksi, ett\u00e4 h\u00e4net erotetaan maallikoista pyh\u00e4\u00e4n palvelukseen, ja vihitt\u00e4v\u00e4 puetaan stikariin. Alidiakonin olkap\u00e4ille piispa panee sen lis\u00e4ksi orarin. N\u00e4it\u00e4 alempia vihkimyksi\u00e4 kutsutaan keirotesiaksi ja ylempi\u00e4 keirotoniaksi. <\/span><\/span>
Kaikkiin asteisiin vihkiminen tapahtuu liturgiassa. Vihkimykseen tarvitaan koko kansan suostumus. Jokaisessa vihkimyksess\u00e4 seurakunta ja l\u00e4sn\u00e4 oleva papisto antavat suostumuksensa piispa mukaan lukien huutamalla: Aksios! (=otollinen). <\/span><\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
49. Avioliitto <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Avioliitto on sakramentti, jossa mies ja nainen vapaasta tahdostaan lupaavat papin ja Kirkon edess\u00e4 olla uskollisia toisilleen, ja heid\u00e4n avioliittonsa siunataan kuvana Kristuksen yhteydest\u00e4 seurakuntaan, sek\u00e4 pyydet\u00e4\u00e4n heille armoa el\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 jumalallisessa rakkaudessa ja rehellisyydess\u00e4 lasten synnytt\u00e4mist\u00e4 ja kristillist\u00e4 kasvattamista varten. <\/span><\/span>
Avioliitto on sakramentti. Se k\u00e4y ilmi apostoli Paavalin sanoista: \u201d ”Siksi mies j\u00e4tt\u00e4\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 ja liittyy vaimoonsa, niin ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. T\u00e4m\u00e4 on suuri salaisuus; min\u00e4 tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa\u201d (Ef.5:31- 32). <\/span><\/span>
Avioliitto ei ole kaikkien velvollisuus. Neitseellisyys on parempi kuin avioliitto, mik\u00e4li pystyy pysym\u00e4\u00e4n puhtaana. T\u00e4st\u00e4 Jeesus sanoi selv\u00e4sti: \u201d Mutta h\u00e4n sanoi heille: ”Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu\u2026 Joka voi valita t\u00e4m\u00e4n ratkaisun, valitkoon\u201d (Matt.19: 11- 12). Ja apostoli sanoo: \u201d Naimattomille ja leskille min\u00e4 sanon, ett\u00e4 heid\u00e4n olisi hyv\u00e4 pysy\u00e4 yksin niin kuin min\u00e4kin. Mutta elleiv\u00e4t he jaksa hillit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, menk\u00f6\u00f6t naimisiin, sill\u00e4 on parempi menn\u00e4 naimisiin kuin palaa himon tulessa\u2026 Toivoisin, ettei teill\u00e4 olisi huolia. Naimaton mies kantaa huolta siit\u00e4, mik\u00e4 koskee Herraa, siit\u00e4, miten olisi Herralle mieliksi. Naimisissa oleva taas huolehtii maallisista asioista, siit\u00e4, miten olisi vaimolleen mieliksi\u2026 Se, joka menee morsiamensa kanssa <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>naimisiin, tekee siis oikein, mutta se, joka ei mene, tekee viel\u00e4 paremmin\u201d (1.Kor. 7:8 – 9,32-33, 38). <\/span><\/span>
Dionysios Areopagita, Teodoros Studites ja Gregorios Palamas muiden muassa eiv\u00e4t sis\u00e4llyt\u00e4 avioliittoa sakramenttiluetteloonsa. Avioliitto saa sakramentaalisen merkityksen yhteydest\u00e4\u00e4n pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen. Sakramentaalisuus k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 koko avioel\u00e4m\u00e4n, ei ainoastaan avioliittoon vihkimist\u00e4. Ortodoksinen perinne painottaa avoliiton ainutkertaisuutta. <\/span><\/span>
Avioliitto ei ole Kirkon keksim\u00e4 eik\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottama el\u00e4m\u00e4nmuoto. Kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa avioliitolla on keskeinen sija. Sill\u00e4 on usein tarkat perinteet ja yksityiskohtaiset s\u00e4\u00e4d\u00f6kset, jotka saattavat paljonkin vaihdella. Useimmissa kulttuureissa avioliitto solmitaan uskonnollisin menoin. Avioliittoa voidaan pit\u00e4\u00e4 ensi sijassa maallisena instituutiona, koska avioliittoja solmitaan, uskoivatpa ihmiset Jumalaan tai ei. <\/span><\/span>
Alkukirkko hyv\u00e4ksyi vallitsevat yhteiskunnalliset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t. Pakanallisuudessa ja juutalaisuudessa solmitut avioliitot hyv\u00e4ksyttiin sellaisinaan kristityiksi tulon j\u00e4lkeenkin. Moniavioisuutta kristinuskossa ei ole alusta alkaenkaan hyv\u00e4ksytty. Kristinuskoon vaikutti sek\u00e4 hellenistinen ett\u00e4 juutalainen kulttuuri, juutalainen kulttuuri Uuden Testamentin v\u00e4lityksell\u00e4.  Usein se oli vastavaikutusta. <\/span><\/span>
Juutalaisen avioliitton\u00e4kemyksen mukaan merkitys oli suvun jatkumisessa. Usko yl\u00f6snousemukseen oli ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4, sen sijaan usko el\u00e4m\u00e4n jatkumiseen j\u00e4lkel\u00e4isiss\u00e4 oli selv\u00e4. Lapset olivat avioliiton tarkoitus, ja lapsettomuus katsottiin h\u00e4pe\u00e4ksi. <\/span><\/span>
Rooman lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ja alkukirkossa avioliitto oli ennen kaikkea juridinen sopimus. Suvun jatkaminen ei ole ensisijalla, vaan ydin on vapaassa sopimuksessa. Molempien sukupuolten tasa-arvoa ja vapautta painotettiin. Avioliitosta tuli virallinen, <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span>kun se rekister\u00f6itiin. Yhteiskunta ei ollut sen pitemm\u00e4lle kiinnostunut asiasta. Kristinusko ei halunnut asettaa maallista lakia kyseenalaiseksi, vaan hyv\u00e4ksyi sen. Kristinusko toi sopimukseen sakramentaalisen puolen, jolloin kihlaus merkitsee sopimusta ja sen j\u00e4lkeen voidaan avioliittoon tuoda sakramentaalinen puoli. <\/span><\/span>
Kristillisen avioliitton\u00e4kemyksen perustana on Kristuksen yl\u00f6snousemus. Ihmisen persoonallinen el\u00e4m\u00e4 jatkuu yl\u00f6snousemuksessa, jolloin ei ole tarpeen huolehtia el\u00e4m\u00e4n jatkumisesta j\u00e4lkel\u00e4isten kautta. lapsetonkaan avioliitto ei ole tarkoitukseton, eik\u00e4 lapsettomuus ole h\u00e4pe\u00e4. Leskeksi j\u00e4\u00e4neit\u00e4 e rohkaista avioitumaan uudestaan, joskin se hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n. Kirkko omaksui roomalaisen juridisen n\u00e4kemyksen.  <\/span><\/span>
Avioliiton sakramentin l\u00e4ht\u00f6kohta on kuvattu seuraavassa efesolaiskirjeen kohdassa: \u201dKiitt\u00e4k\u00e4\u00e4 aina ja kaikesta Jumalaa, Is\u00e4\u00e4, meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen nimess\u00e4. Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sill\u00e4 mies on vaimonsa p\u00e4\u00e4, niin kuin Kristus on seurakunnan p\u00e4\u00e4; onhan h\u00e4n seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin my\u00f6s vaimon tulee kaikessa alistua miehens\u00e4 tahtoon. Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkens\u00e4 sen puolesta pyhitt\u00e4\u00e4kseen sen. H\u00e4n pesi sen puhtaaksi vedell\u00e4 ja sanalla voidakseen asettaa sen eteens\u00e4 kirkkaana, pyh\u00e4n\u00e4 ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppy\u00e4 tai virhett\u00e4. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itse\u00e4\u00e4n. Eih\u00e4n kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sit\u00e4. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka j\u00e4seni\u00e4 me olemme. ”Siksi mies j\u00e4tt\u00e4\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 ja liittyy vaimoonsa, niin ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” T\u00e4m\u00e4 on suuri salaisuus; min\u00e4 tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta se koskee my\u00f6s kaikkia teit\u00e4: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itse\u00e4\u00e4n, ja vaimon tulee kunnioittaa miest\u00e4\u00e4n\u201d (Ef. 5: 20 -33). <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>Avioliitto ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n maallisia tarpeita tai suvunjatkamista varten, vaan oleellista on ennen kaikkea sakramentaalinen puoli. <\/span><\/span>
Kristillinen avioliittoperinne painottaa avioliiton ainutkertaisuutta. Kirkko vaatii vain yhden avioliiton. My\u00f6nnytyksen\u00e4 inhimilliselle heikkoudelle on hyv\u00e4ksytty toinen ja kolmaskin avioliitto, joilla ei kuitenkaan ole sellaista sakramentaalista merkityst\u00e4 kuin ensimm\u00e4isell\u00e4. <\/span><\/span><\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
50. Sairaanvoitelu <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Sairaanvoitelua kutustaan my\u00f6s rukous\u00f6ljypalvelukseksi. Sairaanvoitelu on sakramentti, jossa sairaan kehoa voidellaan \u00f6ljyll\u00e4 ja samalla rukoillaan Jumalan armoa parantamaan sairas h\u00e4nen hengellisist\u00e4 ja ruumiillisista heikkouksistaan. Sakramentti on per\u00e4isin apostoleilta, jotka saivat Jeesukselta Kristukselta t\u00e4m\u00e4n vallan: \u201d He karkottivat monta pahaa henke\u00e4 sek\u00e4 voitelivat \u00f6ljyll\u00e4 sairaita ja paransivat heid\u00e4t\u201d (Mark.6:13). <\/span><\/span>
Apostolit j\u00e4ttiv\u00e4t perint\u00f6n\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sakramentin Kirkon papeille, josta todisteena ovat apostoli Jaakobin sanat: \u201d Jos joku teist\u00e4 on sairaana, kutsukoon h\u00e4n luokseen seurakunnan vanhimmat. N\u00e4m\u00e4 voidelkoot h\u00e4net \u00f6ljyll\u00e4 Herran nimess\u00e4 ja rukoilkoot h\u00e4nen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa h\u00e4net jalkeille, ja jos h\u00e4n on tehnyt synti\u00e4, h\u00e4n saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan\u201d (Jaak. 5:14 -16). <\/span><\/span>
Sakramentissa ei ole kysymys vain sairauden parantamisesta, vaan kysymyksess\u00e4 on hengellinen sanoma. Sairaanvoitelu ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n liity vain kuoleman l\u00e4heisyyteen, niin kuin esimerkiksi roomalaiskatolisten viimeinen voitelu. Sairaanvoitelussa jatkuu Kristuksen ty\u00f6 sairaiden parantajana ja syntien anteeksiantajana. Sakramentin tarkoitus osoittaa, ett\u00e4 ihminen loppujen lopuksi poisv\u00e4istyv\u00e4. Siksi sairauksista paranemisella on toissijainen merkitys. T\u00e4ydellinen parantuminen ei t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ole edes mahdollista. Sairaanvoitelu on luonteeltaan kollektiivinen, koko Kirkkoa koskeva. Sakramentin <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>tarkoitus on tuoda sairaus ja mahdollinen kuolema Jumalan eteen ja liitt\u00e4\u00e4 se Kristuksen k\u00e4rsimyksiin. <\/span><\/span>
Sairaanvoitelussa luku seitsem\u00e4n on keskeinen. Raamatussa luku edustaa Jumalaa ja t\u00e4ydellisyytt\u00e4. Sakramenttia toimittamaan pyrit\u00e4\u00e4n saamaan seitsem\u00e4n pappia, mik\u00e4li mahdollista. Siin\u00e4 luetaan seitsem\u00e4n epistolalukua, seitsem\u00e4n evankeliumin kohtaa, seitsem\u00e4n rukousta ja suoritetaan voitelu seitsem\u00e4n kertaa. \u00d6ljy on ilon ja armon vertauskuva. <\/span><\/span>
Kun papit ovat koolla, toimitusp\u00f6yd\u00e4lle asetetaan Kristus- ikoni tai jokin muu ikoni, viinill\u00e4 ja \u00f6ljyll\u00e4 t\u00e4ytetty lampukka ja vehn\u00e4njyvi\u00e4.  <\/span><\/span>
Voiteleminen tapahtuu otsaan, rintaan ja k\u00e4siin. Lopuksi pannaan evankeliumi avonaisena sairaan p\u00e4\u00e4lle. <\/span><\/span>
Rukoukset kuvaavat sakramentin luonnetta. Niist\u00e4 k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi, ett\u00e4 sielunvaivat asetetaan ensisijalle. Vanhin pappi lukee rukouksen seitsem\u00e4nnen voitelun j\u00e4lkeen muiden laulaessa hiljaa \u201dHerra, armahda\u201d. Viimeinen rukouksista kuvaa Kristuksen l\u00e4sn\u00e4oloa t\u00e4ss\u00e4 sakramentissa. <\/span><\/span>
Katumus ja sairaanvoitelu ovat Kirkossa parannuksen sakramentteja. <\/span><\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
51. Kuolema ja kuolemanj\u00e4lkeinen el\u00e4m\u00e4 <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Pyh\u00e4 Antonios Suuri sanoo kuolemasta: \u201dKuten ihminen tulee \u00e4itins\u00e4 kohdusta alastomana, niin sielukin alastomana l\u00e4htee ruumiista. Joku l\u00e4htee puhtaana ja valoisana, toisessa on n\u00e4kyviss\u00e4 hairahdusten tahroja, joku taas on aivan musta monien rikkomustensa takia. Sen t\u00e4hden j\u00e4rkev\u00e4 ja Jumalaa rakastava sielu el\u00e4\u00e4 hurskaasti ja pit\u00e4\u00e4 kuolemanj\u00e4lkeiset rangaistukset mieless\u00e4\u00e4n, ettei sit\u00e4 tuomittaisi niihin. Sill\u00e4 vain mielett\u00f6m\u00e4t ep\u00e4uskoiset el\u00e4v\u00e4t jumalattomasti, tekev\u00e4t synti\u00e4 ja halveksivat tuonpuoleisia asioita. <\/span><\/span>
Kuten ruumiin on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 synnytt\u00e4v\u00e4 silloin, kun se on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kehityksens\u00e4 kohdussa, niin on sielunkin, joka on saavuttanut Jumalan sille s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4t rajat ruumiissa, l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 pois ruumiista. <\/span><\/span>
Jos siki\u00f6 tulee \u00e4idin kohdusta kesken kehityksens\u00e4, se ei voi kasvaa normaalisti. Samoin ei sielukaan voi pelastua eik\u00e4 liitty\u00e4 Jumalaan, jos se poistuu ruumiista ennen kuin on ehtinyt hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4nvaelluksen avulla edet\u00e4 Jumalan tuntemisessa\u201d*). <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>                                                 <\/span><\/span>
*)Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta: Filokalia I: s.38, kohdat 111,114,116<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Kuolema on sielun eroamista ruumiista. Ruumis, joka on luotu maasta, palaa sielun siit\u00e4 erottua j\u00e4lleen maahan, josta se otettiin, se tuhoutuu ja hajoaa. Mutta kuolematon sielu vaeltaa sinne, minne Luoja k\u00e4skee, tai paremminkin siihen paikkaan, jonka se itse itselleen valmisti, kun se oli viel\u00e4 ruumiissa. Sill\u00e4 sen mukaan kuin ihminen el\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, sen mukaan h\u00e4n on saava siell\u00e4.(Joh. Damaskol.: Barlaam ja Joasaf. VIII: 63)<\/span><\/span>
Kuolemanj\u00e4lkeisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on kaksi ajanjaksoa: 1) Haudantakainen el\u00e4m\u00e4 ennen kuolleitten yl\u00f6snousemista eli varsinaisesti sielun el\u00e4m\u00e4 ja 2) haudantakainen el\u00e4m\u00e4 yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen eli sielun el\u00e4m\u00e4 ruumiin yhteydess\u00e4. <\/span><\/span>
Sielu, erottuaan ruumiista, jatkaa yksin, poissa ruumiista, olemassaoloaan haudan takana t\u00e4n\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 ajanjaksona eli yksityisen tuomion ja yleisen tuomion v\u00e4lisen\u00e4 aikana. Henki siirtyy joko autuuteen tai vaivan tilaan, josta viimemainitusta voi viel\u00e4 pelastua pyh\u00e4n kirkon esirukouksien kautta. Ensimm\u00e4iseen ajanjaksoon haudantakaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 sis\u00e4ltyy siis viel\u00e4 mahdollisuus pelastua vaivan tilasta. Herra Jeesus Kristus esitti opetuksesta haudantakaisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 saddukeuksille seuraavasti: ”H\u00e4n ei ole kuolleitten Jumala, vaan el\u00e4vien, sill\u00e4 kaikki H\u00e4nelle el\u00e4v\u00e4t” (Luuk. 20: 38). Se on todistus sielun persoonallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 haudan takana. Sielun haudantakainen el\u00e4m\u00e4 on tietoista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sielut ovat toimivia, kuten ortodoksinen kirkko opettaakin, eiv\u00e4tk\u00e4 tiedottomassa unitilassa, kuten jotkut ajattelevat. Opetus sielun unitilasta, tiedottomasta tilasta ja siis my\u00f6s toimettomuudesta haudan takana ennen yleist\u00e4 yl\u00f6snousemusta on ristiriidassa sek\u00e4 Vanhan ett\u00e4 Uuden Testamentin ilmoituksen kanssa jaon my\u00f6s j\u00e4rjen vastainen. Niin Vanhan kuin Uuden Testamentin ilmoitus esitt\u00e4\u00e4 sielun haudantakaisen olotilan persoonallisena, itsen\u00e4isen\u00e4, tietoisena ja toimivana. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/p>\n

Sielun voimat, jotka vaikuttavat sielun ollessa ruumiissa, toimivat edelleen sen poistuttua ruumiista ja siirrytty\u00e4 haudantakaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jeesuksen vertauksessa mainittu rikas mies (Luuk. 16: 22 -25) kuolemansa j\u00e4lkeen joutuu sielullaan tuonelaan. Jeesus kuvaa t\u00e4ss\u00e4 koko laajuudessaan sen, kuinka rikkaan miehen sielu tuonelan vaivoissa toimii. Kaikki sielun voimat toimivat: tajunta tiet\u00e4\u00e4 onnettoman tilansa ja syyn siihen, tunne on iloton ja kuvastaa sek\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 ett\u00e4 ulkonaista k\u00e4rsimyst\u00e4, tahto tuloksettomasti pyrkii huojentamaan sielun tilaa, muisti tuo kuvan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4vist\u00e4 veljist\u00e4 ja huomio kohdistuu heid\u00e4n tulevaan haudantakaiseen kohtaloonsa. <\/span><\/span>
Kuolemanj\u00e4lkeisen maailman pelastettujen sek\u00e4 tuonelan vaivoissa olevien sielujen toiminta perustuu yhteiseen lakiin, joka yhdist\u00e4\u00e4 kaikki hengellissiveelliset olennot Luojaansa ja Jumalaansa sek\u00e4 toinen toiseensa, kuolemattomuuden lakiin, jonka pohjana on ikuinen rakkaus. Molemmissa haudantakaisissa tiloissa, niin pelastettujen joukossa kuin my\u00f6s tuonelan vaivoissa olevien keskuudessa, sielut, erikoisesti ne, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 yhdisti toisiinsa syd\u00e4mellinen rakkaus ja l\u00e4heinen sukulaisuus, yst\u00e4vyys tai tuttavuus, rakastavat jatkuvasti toisiaan my\u00f6s haudan takana vilpitt\u00f6m\u00e4sti, puhtaalla syd\u00e4mell\u00e4 ja viel\u00e4 enemm\u00e4n kuin maallisen el\u00e4m\u00e4n aikana. Ja jos he kerran toisiaan rakastavat, niin he muistavat my\u00f6s viel\u00e4 t\u00e4nne maan p\u00e4\u00e4lle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 omiaan ja my\u00f6s ajattelevat heit\u00e4. Tuntien elossa olevien el\u00e4m\u00e4n haudantakaiset olennot ottavat osaa heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, murehtien ja iloiten yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan. Jumalassa he ovat yht\u00e4. Haudantakaiseen maailmaan muuttaneet toivovat elossa olevien rukousta ja my\u00f6s heid\u00e4n pelastustaan odottaen heit\u00e4 joka hetki luoksensa lepoon haudantakaiseen is\u00e4nmaahan. He odottavat joka hetki, sill\u00e4 he tuntevat kaikkien maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4vien velvollisuuden olla joka hetki valmiina muuttamaan haudantakaiseen maailmaan. <\/span><\/span>
Toinen ajanjakso, viimeisen tuomion j\u00e4lkeinen ikuisuus on kullekin ihmiselle vain joko autuuden tai vaivan olotila. Ennen yleist\u00e4 tuomiota haudantakainen el\u00e4m\u00e4 on kehityst\u00e4 uuteen, lopulliseen olemiseen, joka vastaa niit\u00e4 sielun ominaisuuksia, jotka se on <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>omaksunut el\u00e4ess\u00e4\u00e4n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sielun haudantakaisen el\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4inen ajanjakso on sen tila ruumiista erottua ja sen olotila haudan takana siksi, kunnes se j\u00e4lleen yhtyy yl\u00f6snousseeseen ruumiiseensa, jolloin ihminen saa lopullisen palkkansa maanp\u00e4\u00e4llisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. <\/span><\/span>
Ortodoksinen kirkko uskoo, ett\u00e4 nukkuneitten sielut ovat joko levossa tai tuskassa, sen mukaan, mit\u00e4 kukin on tehnyt. Ruumiista erotessaan ne menev\u00e4t heti joko iloon tai suruun ja huokaukseen, vaikka emme tunnustakaan, ett\u00e4 palkkio tai tuomio olisi lopullinen. Sill\u00e4 yleisen yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen, jolloin sielu yhdistyy siihen ruumiiseen, jonka kanssa on vaeltanut hyvin tai pahoin, jokainen saa lopullisen palkan tai tuomion. <\/span><\/span>
Pyh\u00e4, katolinen ja apostolinen Kristuksen Kirkko uskoo kuoleman j\u00e4lkeiseen puhdistumiseen, joka tapahtuu uskovaisten poismenneitten puolesta toimittamien pelottavien uhrien ja muitten pyhien rukousten, anomusten, laupeudentekojen ja muitten Jumalan mieleisten t\u00f6itten kautta. Mutta emme opeta puhdistavista rangaistuksista, puhdistumisesta kiirastulessa tai muustakaan rankaisevasta tai puhdistavasta tulesta, joka vaivaisi ruumiitonta sielua, ennen sit\u00e4 palkanmaksua, joka tapahtuu Kristuksen tullessa toisen kerran ja josta p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n tulevalla tuomiolla el\u00e4m\u00e4mme mukaan. <\/span><\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
52. Kuolleiden yl\u00f6snousemus <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapahtuu kuolleiden yl\u00f6snousemus sek\u00e4 kaikkien elossa olevien muuttuminen. Jumalan vaikutuksesta kuolleiden ruumiit yhtyv\u00e4t j\u00e4lleen sielujensa kanssa ja tulevat el\u00e4viksi, hengellisiksi ja kuolemattomiksi.\u201d Kylvet\u00e4\u00e4n ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis\u201d (1.Kor.15:44)\u2026 T\u00e4m\u00e4n katoavan on n\u00e4et pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen\u201d (1.Kor.15:53). <\/span><\/span>
Kuolleet, kukin omassa ruumiissaan, nousevat yl\u00f6s. Kysymyksess\u00e4 ei siis ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hengellinen yl\u00f6snousemus. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n ei tapahdu uusien ruumiiden luomista. <\/span><\/span>
Jo Vanhasta Testamentista l\u00f6ytyy viittauksia yl\u00f6snousemukseen. \u201dJa kun nyt puhumme kuolleiden her\u00e4tt\u00e4misest\u00e4 – ettek\u00f6 ole Mooseksen kirjasta lukeneet kertomusta palavasta pensaasta? Siin\u00e4 Jumala puhuu Moosekselle ja sanoo: ’Min\u00e4 olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.’ Ei h\u00e4n ole kuolleiden Jumala, vaan el\u00e4vien\u201d(Mark. 12: 26 -27;  2.Moos.3:6). Job on vakuuttunut asiasta: \u201dMin\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 lunastajani el\u00e4\u00e4. H\u00e4n sanoo viimeisen sanan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, min\u00e4 saan n\u00e4hd\u00e4 Jumalan, saan katsella h\u00e4nt\u00e4 omin silmin, ja silm\u00e4ni n\u00e4kev\u00e4t: h\u00e4n ei ole minulle outo! T\u00e4t\u00e4 minun syd\u00e4meni kaipaa\u201d (Job 19: 25 -27). Psalminkirjoittaja on samoin varma: \u201dSin\u00e4 et hylk\u00e4\u00e4 minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan\u201d (Ps. 16:10.  My\u00f6s profeetta Jesaja ennustaa: \u201dMutta sinun kuolleesi her\u00e4\u00e4v\u00e4t eloon, heid\u00e4n ruumiinsa nousevat yl\u00f6s\u201d (Jes.26:19). <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
Uudessa Testamentissa on my\u00f6s viittauksia yl\u00f6snousemukseen: \u201d Minun Is\u00e4ni tahtoo, ett\u00e4 jokaisella, joka n\u00e4kee Pojan ja uskoo h\u00e4neen, on ikuinen el\u00e4m\u00e4. Viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n h\u00e4net\u201d (Joh.6:40). Apostoli Paavali kysyy: \u201d Jos kerran julistetaan, ett\u00e4 Kristus on her\u00e4tetty kuolleista, kuinka jotkut teist\u00e4 voivat sanoa, ettei kuolleiden yl\u00f6snousemusta ole?\u201d (1.Kor. 15: 13). \u201dTahdomme, veljet, teid\u00e4n olevan selvill\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala on Jeesuksen tullessa my\u00f6s tuova poisnukkuneet el\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan\u201d (1.Tess. 4:13 -14). <\/span><\/span>
Vaikka ruumiit ovat maatuneet ja hajonneet maahan, ne nousevat kuitenkin yl\u00f6s, koska Jumala teki ensiksi ihmisen maasta. H\u00e4n voi tehd\u00e4 saman uudelleenkin maahan hajonneelle ruumiille. Apostoli Paavali kuvaa t\u00e4t\u00e4 vastaavuudella siemeneen, joka maatuu, mutta siit\u00e4 nousee my\u00f6hemmin kasvi: \u201dEih\u00e4n se mit\u00e4 kylv\u00e4t tule el\u00e4v\u00e4ksi, ellei se ensin kuole\u201d (1.Kor. 15:36). <\/span><\/span>
Yl\u00f6snousemus koskee kaikkia poikkeuksetta. Se on yleinen, mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 kaikki, sek\u00e4 hyv\u00e4t ett\u00e4 pahat, Kristukseen uskovat sek\u00e4 uskomattomat, vanhurskaat ja syntiset nousevat yl\u00f6s. Kaikki nousevat samalla hetkell\u00e4 Kristuksen tulemuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Mutta ne, jotka yl\u00f6snousemuksen hetkell\u00e4 ovat viel\u00e4 elossa, kokevat uutoksen. Niist\u00e4 tulee silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 hengellisi\u00e4 ja kuolemattomia. \u201dNyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yht\u00e4kki\u00e4, silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet her\u00e4tet\u00e4\u00e4n katoamattomina ja me muut muutumme\u201d (1.Kor.15: 51 \u2013 52). <\/span><\/span>
Juutalainen k\u00e4sitys yl\u00f6snousemuksesta on, ett\u00e4 vain vanhurskaat nousevat yl\u00f6s, pakanain sielut j\u00e4\u00e4v\u00e4t helvettiin ikuiseen vaivaan. Kristinuskon alkuaikoina esiintyi joillakin kristityill\u00e4 kirjoittajilla k\u00e4sitys, ett\u00e4 autuaiden el\u00e4m\u00e4\u00e4n kutsumattomat ja <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
kelvottomat kokonaan h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t. Raamatun opin mukaan yl\u00f6snousemus on yleinen ilman poikkeusta tai rajoitusta. Kristus on koko ihmiskunnan lunastaja. H\u00e4n kukisti viimeisen vihollisen, kuoleman. <\/span><\/span>
Ilmestyskirjassa puhutaan ensimm\u00e4isest\u00e4 ja toisesta yl\u00f6snousemuksesta: \u201d Muut kuolleet eiv\u00e4t her\u00e4nneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli t\u00e4yttynyt. T\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen yl\u00f6snousemus. Autuaita ja pyhi\u00e4 ovat ne, jotka p\u00e4\u00e4sev\u00e4t osallisiksi ensimm\u00e4isest\u00e4 yl\u00f6snousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta\u201d(Ilm. 20: 5-6). <\/span><\/span>
Ortodoksisen k\u00e4sityksen mukaan ensimm\u00e4isell\u00e4 yl\u00f6snousemuksella tarkoitetaan ihmiskunnan k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 synnist\u00e4 ja sopimista Jumalan kanssa sek\u00e4 ihmisen vapauttamista ja yl\u00f6snousemusta. Toisella tarkoitetaan tulevaa kuolleiden yl\u00f6snousemusta. <\/span><\/span>
Yl\u00f6snousemus tapahtuu t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4n maailman lopussa, jolloin turmeltunut maailma saa loppunsa ja muuttuu turmeltumattomaksi. \u201dKoko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymist\u00e4. Kaiken luodun on t\u00e4ytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan h\u00e4nen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, ett\u00e4 my\u00f6s se p\u00e4\u00e4see kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen\u201d (Room. 8:21).\u201dMutta meill\u00e4 on h\u00e4nen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee\u201d (2.Piet. 3:13). <\/span><\/span>
Yl\u00f6snoussut ruumis on ominaisuuksiltaan ja olemukseltaan sama kuin maallisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Sukupuoli- ja ik\u00e4erot s\u00e4ilyv\u00e4t (Ilm. 20:12 – 13). Yl\u00f6snousemusruumiit ovat katoamattomia. Niiden on mahdotonta kuolla. Niiss\u00e4 ei ole sairauksia eiv\u00e4tk\u00e4 ne tarvitse ruokaa eiv\u00e4tk\u00e4 juomaa. Avioliittoon n\u00e4hden ne ovat enkelien kaltaisia. Ruumiit ovat t\u00e4ynn\u00e4 voimaa ja tarmoa.  <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
Yl\u00f6snousemusruumiit ovat hengellisi\u00e4. Nykyinen ruumis on intohimoinen, tuleva taas hengellinen, himoton.  Ruumis ei kuitenkaan tule ilmamaiseksi eli eteeriseksi.  Ne ovat kirkastetut kunnialla omaten kaikki ruumiin t\u00e4yteydet. Ne eiv\u00e4t koe  katoavaisuutta, puutteellisuutta, heikkoutta eik\u00e4 sielullisuutta. \u201dMutta Jumalan omat loistavat silloin Is\u00e4ns\u00e4 valtakunnassa niin kuin aurinko\u201d (Matt. 13:43). T\u00e4m\u00e4n mukaan yl\u00f6snousseilla on valoa levitt\u00e4v\u00e4 ruumis. <\/span><\/span>
Maailma muuttuu tulen kautta. \u201dJa sen saman sanan (Jumalan sanan) varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niit\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n sit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan\u201d (2.Piet. 3:7). <\/span><\/span>
Yl\u00f6snousemukseen asti vanhurskaiden sielut ovat valossa ja rauhassa, esimakuna iankaikkisesta autuudesta, mutta syntisten sielut p\u00e4invastaisessa tilassa. V\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kuoleman j\u00e4lkeen eiv\u00e4t vanhurskaiden sielut ole t\u00e4ydellisen autuuden tilassa, koska on niin j\u00e4rjestetty, ett\u00e4 moitteeton ihminen saa tekojensa mukaisen palkkion ruumiin yl\u00f6snousemuksen ja Jumalan tuomion j\u00e4lkeen. Apostoli Paavali sanoo: \u201d Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, eik\u00e4 vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat h\u00e4nen ilmestymist\u00e4\u00e4n\u201d (2.Tim. 4:8). Ja toisaalla: \u201d Meid\u00e4n kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mit\u00e4 ajallisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n on tehnyt, hyv\u00e4\u00e4 tai pahaa\u201d (2.Kor.5:10). <\/span><\/span>
Jeesus itse todistaa, ett\u00e4 vanhurskaiden sielut kokevat autuutta ennen viimeist\u00e4 tuomiota vertauksessa rikkaasta miehest\u00e4 ja Lasaruksesta, jossa kerrotaan, ett\u00e4 Lasarus heti kuolemansa j\u00e4lkeen vietiin Aabrahamin helmaan (Luuk.16:22). T\u00e4h\u00e4n autuuden esimakuun liittyy Kristuksen kasvojen n\u00e4keminen, varsinkin pyhien kohdalla. N\u00e4in apostoli Paavali antaa meid\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4:\u201d Olen kahden vaiheilla. Haluaisin l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 Kristuksen luo, sill\u00e4 se olisi kaikkein parasta\u201d(Fil.1:23). <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
Niit\u00e4, jotka ovat uskossa kuolleita, mutta joilla ei ole ollut aikaa katumukseen, auttavat p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n autuaaseen yl\u00f6snousemukseen heid\u00e4n puolestaan kannetut esirukoukset, erityisesti Kristuksen Ruumiin ja Veren verett\u00f6m\u00e4n uhrin yhteydess\u00e4 kannetut, sek\u00e4 uskossa heid\u00e4n muistokseen tehdyt hyv\u00e4t ty\u00f6t. T\u00e4m\u00e4 opetus perustuu katolisen Kirkon pysyv\u00e4\u00e4n opetukseen, jonka alkuper\u00e4 on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 Vanhan Testamentin kirkosta. Juudas Makkabealainen kantoi uhrin kuolleiden miestens\u00e4 puolesta: \u201d Ja kun h\u00e4n oli miehist\u00f6lt\u00e4 ker\u00e4nnyt noin kaksituhatta hopeadrakmaa, l\u00e4hetti h\u00e4n ne Jerusalemiin syntiuhrin uhraamista varten. Ja siin\u00e4 h\u00e4n teki eritt\u00e4in hyvin ja kauniisti. H\u00e4n ajatteli n\u00e4et yl\u00f6snousemusta\u201d (2.Makk.12: 43). Esirukoukset kuolleiden puolesta ovat aina kuuluneet kiinte\u00e4n\u00e4 osana jumalalliseen liturgiaan, ensimm\u00e4isest\u00e4 apostoli Jaakobin liturgiasta alkaen. Pyh\u00e4 Kyrillos Jerusalemilainen sanoo: \u201dEritt\u00e4in suuri hy\u00f6ty on oleva niille sieluille, joiden puolesta rukoillaan sill\u00e4 hetkell\u00e4, jolloin pyh\u00e4 ja pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4 uhri on n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4\u201d(Myst. catech.5:9). <\/span><\/span>
Pyh\u00e4 Basileios Suuri sanoo helluntairukouksissaan, ett\u00e4 Herra suvaitsee ottaa meilt\u00e4 vastaan lepytysrukouksia ja \u2013uhreja \u201dniiden puolesta, jotka ovat Haadeksessa\u201d, ja sallii meille toivon tuottaa heille rauhaa, huojennusta ja vapautta. <\/span><\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
53. Tulevan maailman el\u00e4m\u00e4 <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Jumalaa ja hyv\u00e4\u00e4 rakastavien el\u00e4m\u00e4 yl\u00f6snousemuksen ja viimeisen tuomion j\u00e4lkeen on oleva t\u00e4ynn\u00e4 onnellisuutta, jota emme voi edes k\u00e4sitt\u00e4\u00e4. \u201dTunnen er\u00e4\u00e4n Kristuksen oman, joka nelj\u00e4toista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko h\u00e4n silloin ruumiissaan vai poissa siit\u00e4, en tied\u00e4, sen tiet\u00e4\u00e4 Jumala.   Ja t\u00e4st\u00e4 miehest\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4net temmattiin paratiisiin ja h\u00e4n kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eik\u00e4 saa lausua\u201d (2.Kor. 12:2-3). <\/span><\/span>
T\u00e4m\u00e4 onnellisuus ja autuus johtuvat Jumalan mietiskelyst\u00e4 ja n\u00e4kemisest\u00e4 valossa ja kirkkaudessaan, ja yhteydest\u00e4 h\u00e4neen. \u201dNyt katselemme viel\u00e4 kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin n\u00e4emme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on viel\u00e4 vajavaista, mutta kerran se on t\u00e4ydellist\u00e4, niin kuin Jumala minut t\u00e4ydellisesti tuntee\u201d (1.Kor.13:12). \u201dMutta Jumalan omat loistavat silloin Is\u00e4ns\u00e4 valtakunnassa niin kuin aurinko\u201d (Matt. 13:43). \u201dNiin Jumala hallitsee t\u00e4ydellisesti kaikkea\u201d (1.Kor. 15:28). <\/span><\/span>
Autuus koskee sielun ohella my\u00f6s ruumista. Sekin kirkastetaan Jumalan valolla, niin kuin Jeesuksen Kristuksen kirkastumisessa Taaborin vuorella. \u201dMik\u00e4 kylvet\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isen\u00e4, nousee kirkkaana\u201d (1.Kor.15:43)\u2026 \u201d Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi \u201d (1.Kor. 15:49). <\/span><\/span>
Autuuden asteissa on eroja riippuen itse kunkin uskosta, rakkaudesta ja hyvist\u00e4 teoista. \u201dAuringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja t\u00e4hdill\u00e4 omansa, ja toinen t\u00e4hti <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>loistaa toista kirkkaammin. Samoin tapahtuu kuolleiden yl\u00f6snousemuksessa\u201d (1.Kor.15: 41 \u2013 42).  <\/span><\/span>
Uskottomien ja syntisten tila on toisenlainen. Heid\u00e4n osanaan on iankaikkinen kuolema, toisin sanoen iankaikkinen tuli, ja piina, pahojen henkien kanssa. \u201dJokainen, jonka nime\u00e4 ei l\u00f6ytynyt el\u00e4m\u00e4n kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen j\u00e4rveen\u201d (Ilm. 20:15). \u201dT\u00e4m\u00e4 on toinen kuolema: tulinen j\u00e4rvi\u201d(Ilm.20: 14). \u201dMenk\u00e4\u00e4 pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja h\u00e4nen enkeleilleen\u201d (Matt.25:41). \u201dJa niin he l\u00e4htev\u00e4t, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d (Matt. 25:46). \u201dOnhan parempi, ett\u00e4 silm\u00e4puolena p\u00e4\u00e4set sis\u00e4lle Jumalan valtakuntaan, kuin ett\u00e4 sinut molemmat silm\u00e4t tallella heitet\u00e4\u00e4n helvettiin, miss\u00e4 ’mato ei kuole eik\u00e4 tuli sammu’ \u201d (Mark.9: 47 -48). <\/span><\/span>
Syntisi\u00e4 kohdellaan t\u00e4llaisella ankaruudella, ei siksi, ett\u00e4 Jumala tahtoisi heid\u00e4n joutuvan kadotukseen, vaan heid\u00e4n oman tahtonsa mukaan.  He \u201d joutuvat kadotukseen, koska he eiv\u00e4t ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heid\u00e4t\u201d (2. Tess. 2:10). <\/span><\/span>
On hy\u00f6dyllist\u00e4 ajatella kuolemaa, yl\u00f6snousemusta, viimeist\u00e4 tuomiota, iankaikkista autuutta ja iankaikkista piinaa. N\u00e4m\u00e4 mietiskelyt auttavat ihmist\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n synti\u00e4 ja vieroksumaan mieltymyst\u00e4 maallisiin asioihin. Ne lujittavat meit\u00e4, kun meilt\u00e4 puuttuu maallista hyv\u00e4\u00e4, tai kun menet\u00e4mme sen, kannustavat pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sielumme ja ruumiimme puhtaina, el\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa ja iankaikkisuutta varten, ja niin saavuttamaan iankaikkinen pelastus. <\/span><\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
54. Maailmanloppu ja historian p\u00e4\u00e4t\u00f6s <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen seuraa maailmanloppu. Raamatun ilmoituksen ja Kirkon opetuksen mukaan maailma ei tuhoudu tai h\u00e4vi\u00e4 t\u00e4ydellisesti, vaan se muodostuu uudestaan ja uudistuu. Se tulee vastaamaan maanpiirin \u201dkirkastettujen asukkaiden\u201d tilaa. <\/span><\/span>
Vanhan Testamentin mukaan nykyinen taivas ja maa katoavat: \u201dTaivas hajoaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate, sen asukkaat kuolevat kuin k\u00e4rp\u00e4set\u201d(Jes.51:6). \u201dNe katoavat, mutta sin\u00e4 pysyt. Ne kaikki kuluvat kuin vaate, sin\u00e4 k\u00e4\u00e4rit ne kokoon kuin p\u00e4\u00e4llysviitan, ne vaihdetaan niin kuin vaate. (Ps. 102:27). \u201dKatso, min\u00e4 luon uuden taivaan ja uuden maan\u201d (Jes.65:17). <\/span><\/span>
Maailmanlopulla ahdistuksen ajan j\u00e4lkeen pimenee aurinko eik\u00e4 kuu anna valoansa. Evankelista Matteus kuvaa noita tapahtumia: \u201dMutta kohta noiden p\u00e4ivien ahdingon j\u00e4lkeen aurinko pimenee eik\u00e4 kuu anna valoaan. T\u00e4hdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat j\u00e4rkkyv\u00e4t. Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun n\u00e4kev\u00e4t Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan\u201d(Matt.24:29). Evankelista Luukas lis\u00e4\u00e4: ”Auringossa, kuussa ja t\u00e4hdiss\u00e4 n\u00e4kyy merkkej\u00e4. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat kansat ahdistuksen ja ep\u00e4toivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sit\u00e4, mik\u00e4 on kohtaava ihmiskuntaa, sill\u00e4 taivaiden voimat <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>j\u00e4rkkyv\u00e4t\u201d(Luuk.21: 25 -26). Taivasten voimien j\u00e4rkkyess\u00e4 kosmiset voimat joutuvat muutosten alaisiksi. Luonnonlait menett\u00e4v\u00e4t tehonsa. <\/span><\/span>
Apostolien opetuksen mukaan maailman muuttuminen tapahtuu \u201dHerran p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u201d, jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jolloin syntisten ihmisten kohtalo lopullisesti m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n. Muutos kohtaa kaikkea, paitsi ihmist\u00e4: alkuaineita, maata, luontoa, el\u00e4imi\u00e4, kasveja jne. Muutoksen aiheuttaa tuli. Tuli ei h\u00e4vit\u00e4 kokonaan, vaan uudistaa, niin kuin vedenpaisumuskin uudisti maailman. Muutos merkitsee vapautumista turmeltuneisuudesta ja turhuuden orjuudesta. Muutoksessa ei katoa t\u00e4m\u00e4n maailman muoto, vaan sen olemus eli luonne. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

1.Viimeinen tuomio <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Ihmisen Poika tule enkeliens\u00e4 kanssa toteuttamaan tuomion. Jumala on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt tuon p\u00e4iv\u00e4n ajankohdan.  Tuomion toimeenpanijana on Herra, Jeesus Kristus, Ihmisen Poika. Tuomitessaan h\u00e4n istuu kirkkauden valtaistuimella enkelien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. Enkelit panevat t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n tuomion jumalattomista. My\u00f6s pyh\u00e4t ihmiset ja apostolit ovat tuomitsemassa: \u201d Ettek\u00f6 tied\u00e4, ett\u00e4 pyh\u00e4t tulevat kerran olemaan maailman tuomareina?\u201d (1.Kor. 6:2). <\/span><\/span>
Tuomiolle kootaan joka ainoa kaikista kansoista kaikkina aikoina, my\u00f6s langenneet enkelit. Tuomion perustana ovat hyv\u00e4t tai pahat teot, ajatukset ja sanat sek\u00e4 siveellinen tila, usko tai ep\u00e4usko. <\/span><\/span>
Jokainen tuomitaan ottaen huomioon kunkin voimat ja kyvyt. \u201dJolle on paljon annettu, silt\u00e4 paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan\u201d(Luuk.12: 48). Tuomion kriteerin\u00e4 on rakkaus ja sen toteuttaminen Jumalaa ja l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4 kohtaan. Tuomiolla otetaan huomioon my\u00f6s ulkoiset olosuhteet siveellisen kehityksen kannalta. Merkitsev\u00e4\u00e4 on, tunsivatko ihmiset Jumalan ilmoituksen vain eiv\u00e4t. <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
Luonnollisen lain ohjaamina el\u00e4neet tuomitaan kunkin syd\u00e4meen kirjoitetun lain mukaan. Kirjoitetun lain mukaan el\u00e4neet tuomitaan lain mukaan. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

2.Armon valtakunnan loppu ja kirkkauden valtakunnan alku <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Armon valtakunta eli Kirkko toimii, kunnes \u201d kaikki p\u00e4\u00e4semme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen t\u00e4yteytt\u00e4 vastaavan kypsyyden\u201d (Ef. 4:13). Kristuksen tulemukseen menness\u00e4 evankeliumi tulee saarnatuksi kaikkialla maailmassa. Kaikki, jotka ovat edelt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt Jumalan valtakuntaan, p\u00e4\u00e4sev\u00e4t sinne, mutta valtakunnan viholliset ja kuolema voitetaan. Ohdakkeet, jotka est\u00e4v\u00e4t vehn\u00e4n kasvun, erotetaan (Matt. 13:7, 22). Vanhan maailman olemassaolo p\u00e4\u00e4ttyy, samoin Kirkon olemassaolo maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kristus alkaa hallita \u201dJumalan valtakuntaa, Is\u00e4n kotia, jossa on monta asuinsijaa\u201d. Herran kanssa tulevat hallitsemaan my\u00f6s h\u00e4neen uskovat. T\u00e4ll\u00e4 valtakunnalla \u201dei ole loppua oleva\u201d.  <\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
 <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
Kirjallisuus <\/span><\/span><\/strong><\/p>\n

Arkkimandriitta Cleopa Ilie. Ortodoksisesta uskosta. Ohjaajavanhuksen vastauksia Kirkon perinnett\u00e4 koskeviin kysymyksiin. <\/span>Pyh\u00e4n Kosmas Aitolialaisen Veljest\u00f6n  julkaisuja 6. Otava 2005 <\/span><\/span>
<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Chrestou, Panagiotes K. An Introduction to the Study of the Chuch Fathers. Orthodox Research Institute 20 Silver Lane. Rollinsford, NH 03869.  2005.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Christiansen and Wittung. Partakers of the Divine Nature. The History and Development of Deification in the Christian<\/span> <\/span>Traditions. Baker Academic. Grand Rapids, Michigan. 2007<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Cryssavgis, John. The Way of the fathers. Exploring the Patristig Mind. Tessaloniki 1998.
<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Damaskolainen, Johannes [pyh\u00e4].  Ortodoksisen uskon tarkka esitys I \u2013 IV. Suomentanut Johannes Sepp\u00e4l\u00e4. Ortokirja. Joensuu. 1980 \u2013 1989. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Filokalia I \u2013 V. Valamon Yst\u00e4v\u00e4t . r. y. 1981 \u2013 1998. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Hierotheos, Metropolitan of Nafpaktos. The Mind of the Orthodox Church. Translated by Esther Williams. Birth of the Theokos Monastery. 200, 2005<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Hierotheos, Metropolitan of Nafpaktos. Orthodox Psychotherapy. The Science of the fathers. Translated by Esther Williams. Birth of the Teheotokos Moanstery. 2006.
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Hierotheos, Metropolitan of Nafpaktos. Life after death. Translated  by Esther Williams. Birth of the Theotokos  Monastaery. 2002.
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Hierotheos, Metropolitan of Nafpaktos. The Person in the Orthodox Tradition. Translated by Esther Williams. Birth of the Theotokos Monastery. 2002
<\/span><\/span><\/p>\n

Hierotheos, Metropolitan of Nafpaktos. The Illness and Cure of the  Soul in the Orthodox Tradition. Translated by Effie Mavromichali. Birth of the Theotokos Monastery. 2004.
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Justinos Marttyyri.  Apologiat ja Dialogi Tryfonin kanssa. Suomentaneet Matti Myllykoski ja  Outi Lehtipuu. Toimittanut  Matti Myllykoski. Gaudeamus. Helsinki University Press. Helsinki. 2008. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Kavarnos, Konstantinos.  Bysanttilainen ajattelu. Pyhien  isien opetuksia. Suomentanut Petri Piiroinen. Ortokirja. 1986. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Kavarnos, Konstantinos.  Ortodoksinen   opetus kuolemanj\u00e4lkeisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Pyhien  isien opetuksia. Suomentanut Petri Piiroinen. Ortokirja. 1990. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Lossky, Vladimir.  The  Mystical Theology of the Eastern Church. St.Valdimir\u00b4s Seminary press. New York. 1976. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Lossky, Vladimir. Orthodox Theology: An Introduction. Translated by  Ian and Ihita Kesarcodi-Witson. St.Vladimir\u00b4s Press. New York. 1978. <\/span><\/span><\/span><\/span> <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Lossky, Vladimir.  The Vision of  God. Crestwood: St. Vladimir\u2019s Seminary Press, 1983. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Metropoliitta, Johannes.  Kirkkoisien perint\u00f6.  Ortodoksisen Kirjallisuuden Julkaisuneuvosto. Pieks\u00e4m\u00e4ki. 1984. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Meyendorff, John.  St. Gregory Palamas and Orthodox Spirituality. St. Vladimir\u00b4s Seminary Press. New York. 1974. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Meyendorff, John.  Christ in Eastern Christian Thought. St. Vladimir\u00b4s Seminary Press. New York. 1975. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Meyendorff, John.  Bysantin teologia. Opillisia kysymyksi\u00e4. Valamon Luostari. 1987. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Pappismunkki Ilarion. Uskon mysteeri. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyv\u00e4skyl\u00e4 2002 <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Piiroinen, Petri. Heterodoksit ja ortodoksit. Harhaoppeja, dogmihistoriaa, kirkkoisien teologiaa ja uskon ilmenemismuotoja aabeliineista vanhauskoisiin. Ortodoksisen  kirjallisuuden julkaisuneuvosto.  1983. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Puolimatka, Tapio. Usko, tieto ja myytit. Kustannus  Oy Uusi Tie. Helsinki 2005. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Puolimatka, Tapio.  Usko, tiede ja Raamattu. Kustannus  Oy Uusi Tie. Helsinki 2008. <\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Puolimatka, Tapio. Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Kustannus  Oy Uusi Tie. Helsinki 2010. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Romanides, J.  Original sin according to St. Paul, in St. Vladimir\u00b4s Seminary Quaterly, Vol. IV, Nos. 1-2, 1955-1956, ss. 5-28. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Romanides,J.  An Outline of Orthodox Patristic Dogmatics. Orthodox  Theological Library 1.  Edited and Translated with an Introduction and Bipliography by Protopresbyter <\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Romanides John S. Patristic Theology. Uncut Mountain Press. 2008.
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

George Dion. Dragas. Published by Orthodox Research Institute. 20 Silver Lane. Rollinsford, NH 03869. 2004 <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Stauropoulos, Kristoforos [arkkimandriitta]. Jumalallisesta luonnosta osalliseksi. Suomentanut  Sisar Kristoduli. Ortodoksisen Kirjallisuuden Julkaisuneuvosto. 1990. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Stavropoulos, Christoforos.  Partakers  of Divine Nature. Tranlated by Stanley Harakas. Light and Life Publishing Company. Minneapolis. Minnesota. 1976. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Tertullianus.  Apologeticum. Kristinuskon puolustus. Latinan kielest\u00e4 suomentanut ja selitt\u00e4nyt  Juha Pihkala. Kirjapaja. Helsinki 2010. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

The Catechetical Lectures of Cyril, Archbishop of Jerusalem. Translated  With Notes and Indices. Oxford. John Henry Parker. J.G.F. and J. Rivington, London. MDCCCXXXIX. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Walsh, Michael.  Kristinuskon syntyhistoria. Suomentanut Taisto Nieminen. Englannin  kielinen alkuteos Roots of Christianity, ilm. 1986.Weilin+G\u00f6\u00f6s.1988. <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Ware Kallistos[piispa]. Sis\u00e4inen valtakunta. Suom. Ari Koponen. Valamon luostarin julkaisuja 104. Gummerus kirjapaino Oy 2006 <\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span><\/p>\n

Voutilainen, Martti.  Johannes Damaskolaisen \u00b4Ortodoksisen uskon tarkka esitys\u00b4. ss.86 \u2013 101. Ortodoksia 30. Ortodoksisten Pappien Liitto ja Helsingin Yliopiston Ortodoksian laitos. 1981. <\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
 <\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
                                                            <\/span><\/span>
<\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
 <\/span><\/span>
<\/span><\/span>
<\/span><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

 Johdanto   On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tuntea uskonsa perusteet ja sis\u00e4lt\u00f6, jotta voisi el\u00e4\u00e4 Jumalan tahdon mukaisesti ja pelastua. Jumalan tahdon mukaiseksi<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-220","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/220","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=220"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/220\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":806,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/220\/revisions\/806"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=220"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=220"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=220"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}