{"id":203,"date":"2012-12-02T08:11:53","date_gmt":"2012-12-02T08:11:53","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/artikkeleja\/yksinaisyys-ja-hiljaisuus\/"},"modified":"2019-11-12T13:59:15","modified_gmt":"2019-11-12T11:59:15","slug":"yksinaisyys-ja-hiljaisuus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/12\/02\/yksinaisyys-ja-hiljaisuus\/","title":{"rendered":"Yksin\u00e4isyys ja hiljaisuus"},"content":{"rendered":"

N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 ihmiskunta kohtaa yh\u00e4 uusia ongelmia ja ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ongelmat sekoittavat syv\u00e4sti kaikkien ihmisten sielua. On aivan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 me emme voi emmek\u00e4 saa hyl\u00e4t\u00e4 t\u00e4t\u00e4 uutta pelottavaa maailmaa, joka on jo keskell\u00e4mme ja jonka keskell\u00e4 el\u00e4mme. Erityisesti me kristityt emme voi tehd\u00e4 t\u00e4t\u00e4, koska Kristus itse on tullut t\u00e4h\u00e4n maailmaan ja me olemme h\u00e4nen kansaansa, h\u00e4nen ruumiinsa. Niinp\u00e4 me kuulumme \u2013 niin kuin H\u00e4nkin kuuluu – t\u00e4h\u00e4n maailmaan, joka tuo p\u00e4ivitt\u00e4in valtavia ongelmia mieliimme, syd\u00e4miimme ja sieluihimme. Sill\u00e4 tiede kehittyy yh\u00e4 nopeammin. niin paljon nopeammin kuin t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ihminen kykenee k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja sulattamaan.<\/span><\/p>\n

Yhteiskunnan alituinen muuttuminen synnytt\u00e4\u00e4 ahdistuneisuutta. Muutosten kohteista herkimpi\u00e4 ja haavoittuvimpia ovat luonnollisesti olleet perheet. Perheen yhdess\u00e4 oleminen ja ennen kaikkea yhteinen toiminta on rajusti v\u00e4hentynyt.<\/span><\/p>\n

Vanhassa yhteiskunnassa, jota ei tietenk\u00e4\u00e4n tarvitse kaikessa ihannoida, oli suhteellisen selke\u00e4t kristilliset arvot ja perinteet. Nyt el\u00e4mme yksil\u00f6llisyyden kriisi\u00e4 suureksi osaksi juuri siksi, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 arvot ovat h\u00e4m\u00e4rtyneet ja ty\u00f6st\u00e4 on tullut perinteet\u00f6nt\u00e4 ja konemaista. Yh\u00e4 selvemmin tavaroista ja asioista on tullut ”inhimillisi\u00e4” tekij\u00f6it\u00e4, itsekeskeisen ihmisen aikuisi\u00e4n leikkilaatikon esineit\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kun yhdess\u00e4olon m\u00e4\u00e4r\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4hentyv\u00e4n, nousevat esille my\u00f6s yksin\u00e4isyyden ja irrallisuuden ongelmat. Tutkijat puhuvat ajastamme ”hyl\u00e4ttyjen ja torjuttujen ihmisten” aikakautena.<\/span><\/p>\n

Ja juuri t\u00e4m\u00e4 hyl\u00e4tyksi tulemisen pelko ajaa meid\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4 mit\u00e4 erilaisimpiin yhteis\u00f6ihin ja j\u00e4rjest\u00f6ihin. Kun ihminen ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 ket\u00e4\u00e4n l\u00e4helleen, h\u00e4n uskottelee, ettei silloin kukaan koskaan my\u00f6sk\u00e4\u00e4n hylk\u00e4\u00e4. Usein on tarve my\u00f6s uskotella, ett\u00e4 hyvin l\u00e4heisell\u00e4 ihmisell\u00e4 on joku ihmeellinen ”avain” meihin. Sellaista avainta ei ole kuitenkaan kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n!<\/span><\/p>\n

Ortodoksinen n\u00e4kemys ihmisest\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ajatuksen ihmisen kasvusta tai kehityksest\u00e4, ns. jumalallistumisesta. Muodollisesti, vaikkakaan ei sis\u00e4ll\u00f6llisesti samanlaista ajatusta markkinoidaan nyky\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4nhallinnan nimikkeell\u00e4. N\u00e4it\u00e4 kahta asiaa ei kuitenkaan pid\u00e4 samastaa. <\/span><\/span><\/p>\n

El\u00e4m\u00e4nhallinnassa ihminen pyrkii maksimoimaan oman kykyns\u00e4 hallita ja ennakoida tapahtumia. T\u00e4ll\u00f6in h\u00e4n samalla ik\u00e4\u00e4n kuin asettuu maailman ja sen ilmi\u00f6iden ulkopuolelle – asemaan, joka on todellisuudessa mahdoton. Tosiasiassa el\u00e4m\u00e4nhallintaan pyrkiminen johtaa usein tiukkaan muoti-ilmi\u00f6ihin sitoutumiseen, yritykseen hallita jatkuvasti muuttuvaa tapahtumien virtaa. Jumalallistumisessa tavoitteena on oman itsen hallinta, ts. kyky el\u00e4\u00e4 mukana maailman muutoksissa. Jumalallistumaan pyrkiv\u00e4 ihminen luottaa siihen, ett\u00e4 se mit\u00e4 tapahtuu, ei ole merkitykset\u00f6nt\u00e4, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ihmisen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 jumalallistuminen on ihmisj\u00e4rjelle paradoksi: pyrkimys hallita johtaa yht\u00e4 suurempaan hallitsemattomuuteen, kun taas luottamus – asioiden mukana el\u00e4minen ilman pyrkimyst\u00e4 pakottaa niit\u00e4 – johtaa loppujen lopuksi asioiden hallintaan.<\/span><\/p>\n

Lopputuloksessa ei kuitenkaan ole kyse siit\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 hallitsen vaan siit\u00e4, ett\u00e4 asioiden kokonaisuus on hallinnassa. Toisin sanoen asiat kokonaisuuksina muodostavat mielekk\u00e4it\u00e4 j\u00e4rjestelmi\u00e4.<\/span><\/p>\n

Nykyisess\u00e4 yksil\u00f6llisyytt\u00e4 korostavassa yhteiskunnassa toisen ihmisen esineellist\u00e4mist\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pidet\u00e4 pahana. Ajatellaan, ett\u00e4 kaikki keinot ovat sallittuja oman ainutlaatuisuuden toteuttamisessa. Esineellistetyiss\u00e4 ihmisiss\u00e4 on vain se vika, etteiv\u00e4t he useinkaan muutu esineiksi. Heill\u00e4 on erilaisia tunteita, tarpeita, mieltymyksi\u00e4 ja haluja, joita esineill\u00e4 tai koneilla ei ainakaan toistaiseksi ole.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Yksin\u00e4isyyden taakka<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Yksin\u00e4isyys on yksi yleisimmist\u00e4 tunteista, joissa ihmiset ottavat yhteytt\u00e4 auttaviin puhelimiin ja tukiverkostoihin. Yksin\u00e4isyys voi olla todellista yksin olemista, niin ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on hyvin v\u00e4h\u00e4n ihmiskontakteja tai se voi olla itsens\u00e4 yksin\u00e4iseksi tuntemista, vaikka on paljonkin muita ihmisi\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4. Yksin\u00e4isyyden kokemiseen voi liitty\u00e4 ujoutta, arkuutta puhua toiselle ihmiselle tai se voi olla seurausta hankalista kokemuksista ihmisist\u00e4 ja vaikeutta nyt luottaa siihen, ett\u00e4 kukaan todella haluaisi olla minun kanssani tai olisi kiinnostunut kuulemaan minun ajatuksiani.<\/span><\/p>\n

L\u00e4heinen ihmissuhde tuo kokemuksen siit\u00e4, ett\u00e4 on tarvittu ja merkityksellinen jollekin toiselle ja omissa silmiss\u00e4\u00e4n. Luottamuksellisia, tiiviit\u00e4 yst\u00e4vyyssuhteita ei tarvitse olla kuin yksi tai muutama, jotta t\u00e4m\u00e4 kokemus syntyy. Hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 on ihminen, johon voi luottaa kaikissa tilanteissa, joka ei tuomitse, ei v\u00e4h\u00e4ttele, ei arvostele ei toivo pahaa vaan on \u201dminun puolellani\u201d. Mielipide-erojakin voi olla, mutta ne eiv\u00e4t revi yst\u00e4vyytt\u00e4 hajalle vaan ovat aineksia ajatusten vaihtoon. Yksin olemista voi kaivata vasta sitten, kun on kokenut l\u00e4heisyytt\u00e4 jonkun toisen kanssa ja voi vapaaehtoisesti valita olevansa yksin tai yhdess\u00e4. Kun yksin\u00e4isyyden tunteesta tulee jokap\u00e4iv\u00e4inen kumppani sen l\u00e4sn\u00e4olo tuntuu paljon ahdistavammalta ja vaikeammalta kuin hetkitt\u00e4inen yksin oleminen.<\/span><\/p>\n

Huono itsearvostus voi joskus johtaa siihen, ett\u00e4 muutkaan eiv\u00e4t osaa arvostaa meit\u00e4 yksil\u00f6n\u00e4. Huono itsetunto tuo k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen ep\u00e4varmuutta ja j\u00e4nnityst\u00e4, jonka muutkin aistivat ja se saa heid\u00e4t tuntemaan itsens\u00e4 ep\u00e4varmoiksi seurassasi. Miss\u00e4 asioissa koet olevasi huonompi kuin muut? Miss\u00e4 olet parempi? Mink\u00e4laisen kuvan annat itsest\u00e4si muille?<\/span><\/p>\n

Voimakas yksin\u00e4isyyden tunne ja ihmisryhmien ulkopuolelle j\u00e4\u00e4minen saattavat lamauttaa ja aiheuttaa alakuloisuutta. Kun yksin\u00e4isyys jatkuu pitk\u00e4\u00e4n, on yh\u00e4 vaikeampi tutustua uusiin ihmisiin.<\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Yksin\u00e4isyyden siunaus<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

Vaikka monet ihmiset kokevat yksin\u00e4isyyden taakkana ja olisivat valmiita monenlaisiin uhrauksiin, etteiv\u00e4t tuntisi itse\u00e4\u00e4n yksin\u00e4isiksi, yksin\u00e4isyys on monelle my\u00f6s siunaus ja lahja. Riippuu ihmisest\u00e4 ja tilanteesta.<\/span><\/p>\n

Useimmalle yksin\u00e4isyys on joko suuren taistelun tai suuren kohtaamisen paikka, tai molempia. Yksin\u00e4isyydess\u00e4 ihminen kohtaa oman itsens\u00e4 ja kamppailee v\u00e4\u00e4ristynytt\u00e4 minuuttaan vastaan, ja siell\u00e4 h\u00e4n kohtaa my\u00f6s Jumalan. Jotta ymm\u00e4rt\u00e4isimme yksin\u00e4isyyden merkityksen, meid\u00e4n on tarpeen ensiksi riisua ne naamiot, joihin meid\u00e4n maailmamme on verhonnut yksin\u00e4isyyden idean. Yksin\u00e4isyys merkitsee useimmalle yksityisyytt\u00e4. Yksin\u00e4isyydess\u00e4 vapautuu ymp\u00e4rille pystytetyist\u00e4 ja minua pystyss\u00e4 pit\u00e4vist\u00e4 rakennustelineist\u00e4. Se saattaa olla oikein ymm\u00e4rrettyn\u00e4 vapauttavaa: ei ole yst\u00e4vi\u00e4 juttelemassa kanssani, minun ei tarvitse v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vastata puhelimeen, ei tarvitse k\u00e4yd\u00e4 kokouksissa. Vain min\u00e4 olen yksin, haavoittuvana, heikkona, syntisen\u00e4, torjuttuna, murtuneena, pelkk\u00e4n\u00e4 nollana, niin kuin joskus saatamme tuntea. Juuri t\u00e4m\u00e4 mit\u00e4tt\u00f6myys minun on kohdattava yksin\u00e4isyydess\u00e4, mit\u00e4tt\u00f6myys, joka on niin pelottava, ett\u00e4 kaikki minussa tahtoo panna minut juoksemaan suin p\u00e4in yst\u00e4vieni luo, jos minulla niit\u00e4 on, ty\u00f6ni ja ajanvietteiteni luo, ett\u00e4 voisin unohtaa mit\u00e4tt\u00f6myyteni ja saada itseni tuntemaan, ett\u00e4 olen sent\u00e4\u00e4n jotakin.<\/span><\/p>\n

Olosuhteista johtuvan fyysisen yksin\u00e4isyyden voimme tietoisesti muuttaa pyrkimykseksi, ett\u00e4 kohtaisimme Herramme ja olisimme vain H\u00e4nen kanssaan. Ensimm\u00e4inen teht\u00e4v\u00e4mme yksin\u00e4isyydess\u00e4 ei siis ole kiinnitt\u00e4\u00e4 aiheettomasti huomiota niihin moniin kasvoihin, jotka meit\u00e4 piiritt\u00e4v\u00e4t, vaan pit\u00e4\u00e4 mielemme ja syd\u00e4memme silm\u00e4t suunnattuina Vapahtajaamme. Jokap\u00e4iv\u00e4isen el\u00e4m\u00e4mme kannalta t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi laatia itsellemme harjoitusohjelma, er\u00e4\u00e4nlainen \u201der\u00e4maa\u201d, jonne voisimme vet\u00e4yty\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4 ja jossa voimme ravistautua irti kaikesta siit\u00e4, mik\u00e4 meit\u00e4 ahdistaa, sek\u00e4 asua Herran parantavassa l\u00e4sn\u00e4olossa.<\/span><\/p>\n

Hiljaisuus<\/b><\/span><\/p>\n

Tuntuu ehk\u00e4 kummalliselta, mutta juuri hiljaisuus, yksin\u00e4isyys, auttaa modernia ihmist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n vastaukset oman olemassaolon mysteeriin ja h\u00e4nen salaisuuteensa, jonka kuvaksi ihminen on luotu. Nykyajan ihmiset tarvitsevat n\u00e4it\u00e4 asioita viel\u00e4p\u00e4 enemm\u00e4n kuin entisajan erakot.<\/span><\/p>\n

Jos meid\u00e4n on oltava Kristuksen apostoleja nykyajan markkinapaikoilla, miss\u00e4 vaaditaan jatkuvasti meid\u00e4n koko persoonaamme, me tarvitsemme hiljaisuutta. Jos me aiomme olla l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4 toisille, aina saatavilla, ei vain fyysisesti, vaan ennen kaikkea osoittamalla empatiaa, sympatiaa, yst\u00e4vyytt\u00e4, ymm\u00e4rt\u00e4myst\u00e4 ja rajatonta rakkautta, me tarvitsemme hiljaisuutta.<\/span><\/p>\n

Kyet\u00e4ksemme osoittamaan iloista, eleet\u00f6nt\u00e4 vieraanvaraisuutta, ei vain majapaikan ja ruuan suhteen, vaan my\u00f6s mielemme, syd\u00e4memme, ruumiimme ja sielumme suhteen, me tarvitsemme hiljaisuutta. Todellinen hiljaisuus on sit\u00e4, ett\u00e4 ihminen etsii Jumalaa. Todellinen hiljaisuus on riippusilta, jonka Jumalaa rakastava sielu rakentaa ylitt\u00e4\u00e4kseen oman mielens\u00e4 pime\u00e4t, pelottavat rotkot, kiusauksen oudot kuilut, omien pelkojen pohjattomat jyrk\u00e4nteet, jotka est\u00e4v\u00e4t meid\u00e4n tiett\u00e4mme Jumalan luo. Tosi hiljaisuus on suljettu puutarha, miss\u00e4 sielu yksin voi kohdata Jumalansa. Se on sinet\u00f6ity l\u00e4hde, jonka H\u00e4n yksin voi avata sammuttaakseen sielun loputtoman Jumala-janon.<\/span><\/p>\n

T\u00e4llainen hiljaisuus ei ole vain luostarien yksinoikeus. T\u00e4m\u00e4 yksinkertainen. rukouksellinen hiljaisuus on jokamiehen hiljaisuutta, tai jos se ei ole, niin sen tulisi sit\u00e4 olla. Se kuuluu jokaiselle kristitylle, joka rakastaa Jumalaa, jokaiselle, joka on kuullut syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n Jumalan \u00e4\u00e4nen kaiun, jokaiselle, jonka sielu on noussut etsim\u00e4\u00e4n totuutta, etsim\u00e4\u00e4n Jumalaa. Sill\u00e4 miss\u00e4 on melua, sis\u00e4ist\u00e4 melua tai ep\u00e4j\u00e4rjestyst\u00e4, siell\u00e4 Jumala ei ole!<\/span><\/p>\n

Hiljaisuus, yksin\u00e4isyys eiv\u00e4t ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 paikkoja, vaan pikemminkin mielen ja syd\u00e4men tiloja. N\u00e4it\u00e4 \u201der\u00e4maita\u201d voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kaupungin syd\u00e4mess\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4mme arkip\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Meid\u00e4n on vain etsitt\u00e4v\u00e4 niit\u00e4 ja tajuttava se suunnaton tarve, joka meill\u00e4 niihin on. Ne ovat pieni\u00e4 yksin\u00e4isyyksi\u00e4, pieni\u00e4 er\u00e4maita, aivan pieni\u00e4 hiljaisuuden yhteen ker\u00e4ytymi\u00e4, mutta niiden mukanaan tuoma kokemus saattaa olla yht\u00e4 riemukas ja yht\u00e4 pyh\u00e4 kuin kaikki t\u00e4m\u00e4n maailman er\u00e4maat. Sill\u00e4 juuri Jumala tekee yksin\u00e4isyyden, er\u00e4maat ja hiljaisuuden pyh\u00e4ksi.<\/span><\/p>\n

Ajatelkaamme yksin\u00e4isyytt\u00e4, jota tuntee kulkiessa bussilta kotiin illalla, kun kadut ovat hiljaiset ja vain jokunen jalankulkija on liikkeell\u00e4. Tai sit\u00e4 yksin\u00e4isyytt\u00e4, joka tervehtii, kun astuu huoneeseen vaihtamaan ty\u00f6vaatteita mukavampaan kotiasuun. Ajatelkaamme perheen\u00e4idin yksin\u00e4isyytt\u00e4, kun h\u00e4n istuu yksin keitti\u00f6ss\u00e4 kahvikupin \u00e4\u00e4ress\u00e4 ennen kuin aloittaa p\u00e4iv\u00e4n ty\u00f6t. Ajatelkaamme sellaisten v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isten teht\u00e4vien kuten siivoamisen, silitt\u00e4misen ja ompeleminen luomaa yksin\u00e4isyytt\u00e4.<\/span><\/p>\n

Er\u00e4s ensimm\u00e4isist\u00e4 askelista kohti yksin\u00e4isyytt\u00e4 on poisl\u00e4hteminen. Jos l\u00e4htee todelliseen er\u00e4maahan, voi matkustaa sinne lentokoneella, junalla tai autolla p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen sinne. Mutta me olemme sokeita noille ”pienille l\u00e4hd\u00f6ille”, jotka t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t meid\u00e4n p\u00e4iv\u00e4mme. N\u00e4m\u00e4 ”pienet yksin\u00e4isyydet\u201d ovat usein sen oven takana, jonka me voimme avata. Autossa, jossa palaamme ty\u00f6st\u00e4mme, on yksin\u00e4isyytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4kin voi toimia ”l\u00e4ht\u00f6paikkana” er\u00e4maahan, hiljaisuuteen, yksin\u00e4isyyteen. Mutta meid\u00e4n syd\u00e4memme ja mielemme t\u00e4ytyy tajuta nuo yksin\u00e4isyyden hetket, jotka Jumala on meille antanut. Sopeutuaksemme meid\u00e4n t\u00e4ytyy muuttaa nykyinen aikak\u00e4sityksemme. Jumala nauraa ajalle, sill\u00e4 jos sielumme ovat avoimet h\u00e4nelle, jos h\u00e4n p\u00e4\u00e4see sis\u00e4lle niihin, h\u00e4n voi muuttaa ne yhdess\u00e4 silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4. H\u00e4n voi sanoa sille, joka ajaa autoa: ”Min\u00e4 johdatan sinut yksin\u00e4isyyteen ja siell\u00e4 min\u00e4 puhun sinun syd\u00e4mellesi..\u201d (Hoosea 2:14)<\/span><\/p>\n

Yksin\u00e4isyytt\u00e4 ei ole olemassa ilman hiljaisuutta. On kyll\u00e4 totta, ett\u00e4 hiljaisuus on joskus pelkk\u00e4\u00e4 puheen puuttumista. Mutta hiljaisuuden pit\u00e4isi olla aina kuuntelemista. Pelkk\u00e4 melun poissaoleminen ei ole viel\u00e4 t\u00e4t\u00e4 hiljaisuutta. P\u00e4iv\u00e4, joka on t\u00e4ynn\u00e4 melua ja \u00e4\u00e4ni\u00e4 voi olla hiljaisuuden p\u00e4iv\u00e4, jos melu tulee maille Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon kaiuksi, ja jos \u00e4\u00e4net ovat meille Jumalan viestej\u00e4 ja pyynt\u00f6j\u00e4. Kun me puhumme itsest\u00e4mme ja olemme t\u00e4ynn\u00e4 itse\u00e4mme, j\u00e4t\u00e4mme hiljaisuuden taaksemme. Kun me toistamme Jumalaa l\u00e4hell\u00e4 olevia sanoja, jotka h\u00e4n on j\u00e4tt\u00e4nyt maille, meid\u00e4n hiljaisuutemme j\u00e4\u00e4 rikkumattomaksi.<\/span><\/p>\n

Er\u00e4maat, hiljaisuus, yksin\u00e4isyys. Sellaiselle sielulle, joka tuntee n\u00e4iden kaikkien suunnatonta tarvetta, tarjoutuu t\u00e4h\u00e4n mahdollisuus kaupunkien vilskeen keskell\u00e4. Mutta miten me todella voimme saavuttaa sellaisen yksin\u00e4isyyden? Pysym\u00e4ll\u00e4 hiljaa ja katsomalla syv\u00e4lle el\u00e4m\u00e4n perusteisiin. Ovatko ne sellaisia, ett\u00e4 niille voi rakentaa tosi pyhyytt\u00e4? Sill\u00e4 ihminen on syntynyt t\u00e4nne tullakseen pyh\u00e4ksi, sen Rakkauden rakastajaksi, joka kuoli meid\u00e4n puolestamme. Traagista vain on se, ett\u00e4 me emme ole pyhi\u00e4. Jos huomaamme rakentaneemme v\u00e4\u00e4rille perusteilla, silloin t\u00e4ytyy sielun aloittaa kaikki alusta uudestaan ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mutta perusteita. Se t\u00e4ytyy tehd\u00e4. Ei ole koskaan liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 aloittaa uudestaan.<\/span><\/p>\n

Pysym\u00e4ll\u00e4 hiljaa ja kohottamalla syd\u00e4mens\u00e4 ja k\u00e4tens\u00e4 Jumalan puoleen, rukoilemalla, ett\u00e4 H\u00e4nen Pyh\u00e4 Henkens\u00e4 mahtava tuuli pyyhkisi pois kaikki pelkojen, itsekkyyden, ahneuden ja pikkumaisuuden h\u00e4m\u00e4h\u00e4kinverkot sielustamme, ett\u00e4 H\u00e4nen tuliset kielens\u00e4 laskeutuisivat antamaan rohkeutta alkaa taas alusta.<\/span><\/p>\n

Aluksi t\u00e4llaiset hiljaisuudet voivat olla harvinaisia. Mutta jos ravitsemme itse\u00e4mme liturgisella rukousel\u00e4m\u00e4ll\u00e4, mielen rukouksella ja kirkon sakramenteilla, niin hitaasti alkaa hiljaisuus kasvaa ja asua sielussa yh\u00e4 enemm\u00e4n. Sitten yht\u00e4kki\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 se on tullut j\u00e4\u00e4d\u00e4kseen. Hitaasti ja huomaamattomasti maailma ymp\u00e4rill\u00e4mme alkaa muuttua, sill\u00e4 meiss\u00e4 oleva hiljaisuus tulee osaksi Jumalan rakastavaa, mahtavaa, luovaa, hedelm\u00e4llist\u00e4 hiljaisuutta.<\/span><\/p>\n

On olemassa kuitenkin vaara, ettemme erota toisistaan rukousta ja yksin\u00e4isyytt\u00e4. N\u00e4m\u00e4 ovat hengellinen el\u00e4m\u00e4n kaksi eri puolta. Rukous kuuluu tietenkin jokaisen kristityn el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ilman rukousta, ilman kosketusta Jumalaan, hengellinen el\u00e4m\u00e4 kuolee. Yksin\u00e4isyys toisaalta on erityinen kutsumus. Se on tarkoitettu harvoille, ei ainakaan kovin useille., Kuitenkin nykyisin monet ajattelevat erilaisia yksin\u00e4isyyden paikkoja. Monet sisaret ja veljet, joiden kutsumus itse asiassa olisi aktiivin ihmisen, p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t yht\u00e4kki\u00e4, ett\u00e4 he haluavat p\u00e4\u00e4st\u00e4 vaikkapa luostarin yksin\u00e4isyyteen. Suurimmaksi osaksi t\u00e4m\u00e4 on vain p\u00e4iv\u00e4uni ja hengellisen el\u00e4m\u00e4n romanttinen kiusaus. T\u00e4ytyy hyv\u00e4ksy\u00e4 ensin yksin\u00e4isyys omassa syd\u00e4mess\u00e4si. Rukous aivan kuten hiljaisuuskin on matka sis\u00e4\u00e4np\u00e4in, niin kuin kaikki pyhiinvaellukset hengess\u00e4. On teht\u00e4v\u00e4 matka sis\u00e4\u00e4np\u00e4in kohdatakseen Kolmiyhteisen Jumalan, joka asuu meiss\u00e4. On hyvin t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 huomata, ett\u00e4 me emme tarvitse v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 erakkomajoja viett\u00e4\u00e4ksemme rukousel\u00e4m\u00e4\u00e4. Rukous on sis\u00e4ss\u00e4mme. Erakkomaja on ihmissyd\u00e4n, jossa meid\u00e4n tulee oppia, miten rukoillaan. Yksin\u00e4isyys auttaa joskus rukousta ja erityisess\u00e4 kutsumuksessa se toimii voimallisen rukouksen tukena. Mutta keskivertokristitylle rukous ei tarvitse maantieteellist\u00e4 paikkaa. Rukous on rakkauden yhdysside Jumalan ja ihmisen v\u00e4lill\u00e4.<\/span><\/p>\n

Jos yhdist\u00e4mme rukouksen yksin\u00e4isyyteen ja sanomme, ett\u00e4 meill\u00e4 tulee olla yksin\u00e4isyytt\u00e4, jotta voisimme rukoilla, on t\u00e4m\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. On hyv\u00e4, jos meill\u00e4 on ajoittain yksin\u00e4isyytt\u00e4. Mutta t\u00e4m\u00e4 yksin\u00e4isyys vaatii vain pienen paikan. Se voi olla huone isossa luostarissa. Se voi olla paikka perheasunnon ullakolla tai kellarissa. Se voi olla osa huonetta, verhoilla eristetty nurkka. Kadun p\u00e4ivitt\u00e4inen meteli ja perheen \u00e4\u00e4net saattavat muistuttaa hienovaraisesti siit\u00e4, ett\u00e4 me emme koskaan rukoile yksin emmek\u00e4 vain itsemme puolesta.<\/span><\/p>\n

Rukous on kokop\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Sen sijaan yksin\u00e4isyys, jollei Jumala ole meit\u00e4 siihen kutsunut elini\u00e4ksi, on aina ajoittainen asia, eik\u00e4 se saa tulla pakopaikaksi. Valitettavasti n\u00e4m\u00e4 kaksi mainitaan usein samassa hengenvedossa, vaikka niiden roolit meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme Jumalan-yhteydess\u00e4 ovat erilaiset.<\/span><\/p>\n

Is\u00e4t opettavat, ett\u00e4 yksin\u00e4isyys on puhdistautumisen, muuttumisen ja pelastuksen paikka, suuren taistelun ja suuren kohtaamisen paikka. Se ei ole vain keino p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4mme saavuttamiseksi, sen tulisi olla itse p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Yksin\u00e4isyydess\u00e4 Kristus muovaa meit\u00e4 uudelleen omaksi kuvakseen, ja vapauttaa meid\u00e4t joutumasta maailman uhriksi. T\u00e4m\u00e4 kuitenkin tapahtuu Kirkon el\u00e4m\u00e4n yhteydess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4t ihmiset l\u00e4htiv\u00e4t pois ihmisten parista yksin\u00e4isyyteen voidakseen omistautua kokonaan rukoilemaan ja palvelemaan Jumalaa. He eiv\u00e4t el\u00e4neet tullakseen t\u00e4ydellisiksi tai pyhiksi. He eiv\u00e4t paenneet maailmaa, vaan rukoilivat maailman puolesta. He halusivat maailman tulevan kokonaiseksi ja t\u00e4yttyv\u00e4n Jumalasta. Jumalan rakkaus on niin suuri, ett\u00e4 siit\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 koko maailmalle. Jumala tuntee ihmisen koko tien eik\u00e4 tee p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 vain pienest\u00e4 osasta el\u00e4m\u00e4\u00e4mme.<\/span><\/p>\n

Rukouksessa annamme el\u00e4m\u00e4mme Jumalan haltuun. Rukous ei ole vain sanojen lausumista, se on kutsu toimimaan. Kaikki, lukuun ottamatta synti\u00e4, on rukousta. Rukoilla voi joka hetki ja joka paikassa ja joka tilanteessa. T\u00e4llainen rukous on syd\u00e4men rukous: Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntist\u00e4. Alkaessaan rukoilla stressattu, yksin\u00e4inen, turvaton ihminen, alkaa tuntea olonsa turvalliseksi, yksin\u00e4isyys j\u00e4\u00e4 taka-alalle, olo tuntuu helpottuvan. Eheytyminen on alkanut.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 ihmiskunta kohtaa yh\u00e4 uusia ongelmia ja ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ongelmat sekoittavat syv\u00e4sti kaikkien ihmisten sielua. On aivan selv\u00e4\u00e4,<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-203","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/203","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=203"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/203\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":823,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/203\/revisions\/823"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=203"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=203"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=203"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}