{"id":193,"date":"2012-12-02T07:07:35","date_gmt":"2012-12-02T07:07:35","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/ortodoksinen-usko\/pyhat-ortodoksisessa-kirkossa\/"},"modified":"2019-11-12T13:59:15","modified_gmt":"2019-11-12T11:59:15","slug":"pyhat-ortodoksisessa-kirkossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/12\/02\/pyhat-ortodoksisessa-kirkossa\/","title":{"rendered":"Pyh\u00e4t ortodoksisessa kirkossa"},"content":{"rendered":"

Pyhyys ja pyh\u00e4t<\/b><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Kristuksen perustama Kirkko on pyh\u00e4 ja kirkon teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on vuodattaa pyhyytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on kirkossa aina ollut el\u00e4v\u00e4n uskonel\u00e4m\u00e4n ilmentym\u00e4\u00e4. Toiset kehittyv\u00e4t ja kasvavat pyhyyden omaksumisessa enemm\u00e4n kuin toiset. Siten on syntynyt pyhi\u00e4, jotka ovat el\u00e4v\u00e4 todistus kirkon hengellisest\u00e4 teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 maailmassa Siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin kirkon oppi ja opetus todellistuvat uskovien el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, syntyy my\u00f6s yh\u00e4 uusia ja uusia pyhi\u00e4 kaikkina aikoina. Pyhyyden s\u00e4teileminen henkimaailmasta t\u00e4h\u00e4n maailmaan ja t\u00e4\u00e4lt\u00e4 kohoava rukous ovat pyhien el\u00e4m\u00e4n ja kunnioituksen aineellisia tunnusmerkkej\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4t ovat kirkon j\u00e4seni\u00e4, jotka ovat tulleet osallisiksi Jumalan pyhyydest\u00e4. Jo Vanhassa liitossa Jumala oli antanut, valitulle kansalle hengellisen el\u00e4m\u00e4n ohjeen ”Olkaa pyh\u00e4t, sill\u00e4 min\u00e4 olen pyh\u00e4” (3 Ms 11: 44) Uudessa liitossa Kristus julisti vuorisaarnassaan: ”Olkaa siis te t\u00e4ydelliset, niin kuin teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne t\u00e4ydellinen on.” (Mt 5 :48) Apostoli Pietari puhui ja opetti, miten Uuden liiton uskovat voivat tulla ’ jumalallisesta luonnosta osallisiksi” ( 2 Piet 2:4). Pyhittymisen ihme onkin ortodoksisen kirkon pelastusopissa keskeinen. Pyh\u00e4ksi kypsyminen on ”jumalallistumista” eli \u201d jumalallisesta luonnosta osalliseksi\u201d tulemista. <\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4t kuuluvat samaan yhteis\u00f6\u00f6n, Kirkkoon, joka yhdist\u00e4\u00e4 sek\u00e4 Kristuksessa el\u00e4vi\u00e4 ett\u00e4 Kristuksessa kuolonuneen nukkuneitakin. N\u00e4in ollen pyh\u00e4t, kuuluvat samaan yhteis\u00f6\u00f6n meid\u00e4n kanssamme, muodostavat samaa kirkkoa. Pyh\u00e4t ovat siis saman kirkon j\u00e4seni\u00e4, meid\u00e4n yst\u00e4vi\u00e4mme ja auttajiamme, joilla on uskallus Jumalan edess\u00e4. Vaikka ihmisen lopullinen kohtalo ratkaistaan tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ikuinen el\u00e4m\u00e4 silti alkaa jo t\u00e4ss\u00e4 ajassa, kirkossa.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Ortodoksisessa kirkossa kunnioitetaan pyhin\u00e4 heit\u00e4, jotka aktiivisessa uskossa ja rakkaudessa ovat pyrkineet kohti Jumalan kaltaisuutta ja siten tulleet Jumalan runsaan armon vaikutuksen kohteiksi. Kirkko ylist\u00e4\u00e4 pyhien Jumalan armossa suorittamia kilvoituksia ja tekoja, osoittamalla heille kunnioitusta, joka kuuluu Jumalalle, jota he el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n ovat palvelleet. Syyn\u00e4 ylistykseen on Jumalan armon toiminnan merkkej\u00e4, jotka h\u00e4n on antanut pyhiens\u00e4 kautta.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Kilvoitusmuotojen moninaisuudesta ja ihmisen oman hengellisen herkkyytens\u00e4 johtuen pyhyyden kannalta kristittyjen v\u00e4lill\u00e4 on kvantitatiivisia (m\u00e4\u00e4r\u00e4llisi\u00e4) eroja, jotka tietyss\u00e4 vaiheessa muuttuvat kvalitatiivisiksi (laadullisiksi). N\u00e4in\u00e4 erot vaikuttavat mm. ihmisen ikuiseen kohtaloon. On olemassa tietty pelastuksen kynnys, jonka ylitetty\u00e4\u00e4n ihminen jatkaa hengellist\u00e4 kasvuaan jo armossa riippuen h\u00e4nen omista hengellisist\u00e4 taipumuksista. Pyh\u00e4ksi tullaan toteuttamalla Jumalan tahtoa omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Silti Jumalan tahto voi olla hyvinkin erilainen riippuen henkil\u00f6st\u00e4 ja olosuhteista. Pyhyyden ilmenemis- tai harjoitusmuodot ovat siis eritt\u00e4in monipuolisia, koska monipuolisia ovat ihmisen persoonatkin. Pyh\u00e4 kilvoitus on aina persoonallinen ja luova.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Kanonisointi<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4ksi julistaminen eli kanonisatio (canonisatio, kreik. verbist\u00e4 kanonozoo – laillistaa) on kirkon erikoism\u00e4\u00e4r\u00e4yksell\u00e4 edesmenneen kilvoittelijan paikallisen kunnioittamisen vahvistaminen tai hyv\u00e4ksyminen koko ekumeenisen kirkon pyh\u00e4n kunnioittamisena.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Alkukirkossa Vanhan testamentin profeettoja ja esi-isi\u00e4, sek\u00e4 apostolia ja marttyyreja automaattisesti tunnustettiin pyhiksi, joten erityisi\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 pyhien joukkoon lukemisesta ei ollut tarvittu. Alkuvaiheessa riitti paikallispiispan siunausta tietyn edesmenneen henkil\u00f6n muistilistaan kirjoittamiseen. Jo 300-luvulla muistilistojen perusteella paikalliset kirkot kehittiv\u00e4t omat ns. kirkkokalenterit, jossa pyhin\u00e4 kunnioittamat ihmiset saivat omat muistop\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 eli kirkolliset juhlat. 400-luvulta l\u00e4htien kirkon hierarkia on ottanut k\u00e4siins\u00e4 koko pyh\u00e4ksi julistamiseen liittyv\u00e4n vastuun, est\u00e4\u00e4kseen ep\u00e4varmojen tai jopa harhaoppisten pyhiksi julistamisen ja pyhin\u00e4 kunnioittamisen. N\u00e4in ollen kirkon m\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4 pyh\u00e4ksi julistamisesta ei voi samaistaa kyseess\u00e4 olleen henkil\u00f6n paikallisen kunnioittamisen alkuun eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sen virallisen kunnioittamisen alkuun.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Vanhassa kirkossa tunnettiin kolme pyhien luokkaa:<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

1) ne pyh\u00e4t, joilla oli todistus pyh\u00e4st\u00e4 palveluksesta, kuten Vanhan testamentin patriarkat ja profeetat, sek\u00e4 Uudesta testamentista Jumalan\u00e4iti ja apostolit<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

2) ne pyh\u00e4t, l\u00e4hinn\u00e4 marttyyrit, jotka uskon todistuksellaan olivat saavuttaeet marttyyrikuolemassa pyhyyden seppeleen, mm. apostolit, Johannes Kastaja ja tunnustajat,<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

3) ne pyh\u00e4t, l\u00e4hinn\u00e4 askeetit ja kilvoittelijat, jotka kirkko tunnusti pyhiksi ei sen t\u00e4hden, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kuuluivat luostariel\u00e4m\u00e4n piiriin, vaan sen t\u00e4hden, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 persoonallisen t\u00e4ydellistymisen kautta saavuttivat tunnustuksen. Hierarkit pyhin\u00e4 kuuluivat ensimm\u00e4iseen, mutta my\u00f6s toiseen ja kolmanteen ryhm\u00e4\u00e4n.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Kirkko tunnistaa useampiakin ”pyhyyden tyyppej\u00e4”: profeetat, apostolit, marttyyrit, pyhitt\u00e4j\u00e4t, maailman opettajat, apostolienvertaiset, pyh\u00e4t munkit, soturit, palkatta parantajat, l\u00e4\u00e4k\u00e4rit, kuninkaat, Kristuksen t\u00e4hden houkat, autuaat ym. T\u00e4m\u00e4 luettelo ei ole t\u00e4ydellinen, koska jokainen aikakausi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oman erikoisen pyhyyden tyypin (esim. meid\u00e4n aikanamme pyhiksi on julistettu useita ns. uusmarttyyrej\u00e4). Eik\u00e4 Kirkko edes tunne nimelt\u00e4 kaikkia pyhi\u00e4, joten kirkkovuodessa vietet\u00e4\u00e4n omaa \u201dkaikkien pyhien juhlaa\u201d (helluntain j\u00e4lkeinen sunnuntai), jolloin kirkko muistelee ei ainoastaan kaikkia kanonisoituja pyhi\u00e4\u00e4n, vaan kaikkia pyhi\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Jo vanhassa kirkossa pyh\u00e4ksi julistamisen merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 perusteena oli yliluonnollinen todistus siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala oli suonut tietyn pyh\u00e4n ihmisen saavuttaa ihmeiden tekemisen lahjan joko jo ajallisen el\u00e4m\u00e4n aikana tai sitten kuoleman j\u00e4lkeen. Kysymys oli siis kirkon pyhyyden ilmenemisest\u00e4 kirkon el\u00e4v\u00e4n tradition hengess\u00e4. <\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Ortodoksisessa kirkossa ei kuitenkaan ole kehitetty selke\u00e4t\u00e4 juridista l\u00e4hestymistapaa t\u00e4ss\u00e4 asiassa, jossa vaikuttavat monet yksityisseikat ja kirkkohallituksen n\u00e4kemys. Useimmiten paikallinen kirkkohallitus k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti katsoen vain hyv\u00e4ksyy jo alkaneen suositun kilvoittelijan kunnioittamisen. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se n\u00e4kyy jumalanpalveluksissa, joissa uutta pyh\u00e4\u00e4 muistellaan. Kanonisaatio on tietyn edesmenneen henkil\u00f6n tunnustaminen pyh\u00e4ksi, autuaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi kilvoittelijaksi, joka on saavuttanut kristillisen el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n, pelastuksen. T\u00e4h\u00e4n perustuu sek\u00e4 tarve ett\u00e4 mahdollisuus pyyt\u00e4\u00e4 pyh\u00e4n esirukouksia. Pyh\u00e4ksi julistamisella on siis ennen kaikkea pedagoginen merkitys; pyh\u00e4n el\u00e4m\u00e4 on esimerkkin\u00e4 todellisesta kristillisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 koko kirkkokansalle.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Saavutettu pyhyys siis tarkoittaa ennen kaikkia p\u00e4\u00e4sy\u00e4 ep\u00e4varmuuden tilasta voitolle, jolloin hengelliset voimat vapautuvat luovaa ja rukouksellista rakkautta varten. Pyh\u00e4t kykenev\u00e4t auttamaan meit\u00e4, tosin ei omien Jumalan edess\u00e4 ”ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isten” ansioittensa vuoksi, vaan kilvoittelunsa kautta rakkaudessa saavuttamansa hengellisen vapauden voimalla. Se antaa heille uskalluksen edes kantaa rukouksia meid\u00e4n puolesta Jumalan eteen ja aktiivisesti auttaa ihmisi\u00e4. Siit\u00e4 syyst\u00e4 pyh\u00e4t kuolemansa j\u00e4lkeenkin kykenev\u00e4t auttamaan ihmisi\u00e4 ja tekem\u00e4\u00e4n rakkauden tekoja, ei en\u00e4\u00e4 itse kilvoitellakseen ja ponnistellakseen pelastuksen, vaan auttaakseen ihmisi\u00e4. Pyh\u00e4n toimintatarmo ja osallistuminen t\u00e4m\u00e4n maailman asioihin vaihtelee riippuen h\u00e4nen omasta kilvoittelustaan ja hengellisest\u00e4 suuruudestaan: ”toinen t\u00e4hti loistaa toista kirkkaammin” (1 Kor.15:41).<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Hyvin varhain (Tertullianus vv.160-220 jKr. ja pyh\u00e4 Kyprianus Kartagenolainen vv.200-257 jKr.) kirkko alkoi kunnioittaa pyhi\u00e4 viett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vuosittain pyhien muistop\u00e4ivi\u00e4. Jumalanpalveluksissa luettiin p\u00e4iv\u00e4n pyhi\u00e4 ylistett\u00e4vi\u00e4 ja heille osoitettuja rukouksia, viett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kirkkojuhlia, rakentamalla ja vihkim\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4n muistokseen kirkkoja ja tsasounia jne. Mutta vasta nelj\u00e4nnell\u00e4 vuosisadalla pyhien kunnioittamisesta tuli (Laodikean kirkolliskokous noin 363-364 jKr.) koko kirkon k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Samoihin aikoihin syntyneet ja k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tulleet Basileios Suuren ja Johannes Krysostomoksen samoin kun varhaisimmat liturgiat osoittavat ett\u00e4 rukoukset pyhille kuuluivat kirkon yleistradition perusasioihin. Oppi pyhien kunnioittamisesta on s\u00e4ilynyt niiss\u00e4kin kristillisiss\u00e4 yhteis\u00f6iss\u00e4, jotka ovat eronneet \u00e4itikirkosta jo alkuvaiheessa (esim., armenialaisessa, ns. nestoriolaisessa, koptilaisessa kirkossa).<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

17. vuosisadasta alkaen kirkossa uudelleen alettiin vaatia kanonisaation edellytyksen\u00e4 ihmeiden tekemisen lahjaa todistuksena Jumalan suomasta yliluonnollisesta vaikutuksesta pyh\u00e4n kautta. Toiseksi vaatimukseksi tuli reliikit eli maatumattomat j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset. Jerusalemin patriarkka Nektarios (k. 1680) on kirjoittanut kanonisaatiosta teoksen. H\u00e4n on maininnut kolme asiaa, perustetta, jotka ovat todistamassa pyhyydest\u00e4 kirkon j\u00e4seniss\u00e4:<\/span><\/span><\/p>\n

1) moitteeton pyh\u00e4n uskon tunnustaminen, 2) hyvien t\u00f6iden suorittaminen, jota seuraa uskon puolustaminen aina kuolemaan asti ja 3) yliluonnollinen merkki ja ihme Jumalan osoittamana erityisen\u00e4 suosiona.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Kanonisoinnin juhlallinen toimitus<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Kanonisoimisen juhlallinen palvelus on er\u00e4iss\u00e4 itsen\u00e4isiss\u00e4 paikalliskirkoissa muodostunut p\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4in seuraavanlaiseksi. Pyh\u00e4n j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten haudasta ottaminen tapahtui aattoiltana. Jumalanpalvelus oli sen paikan kirkossa, jossa hautausmaa sijaitsi sek\u00e4 siin\u00e4 kirkossa, johon reliikit sijoitettiin. Kaikki vuorokauden palvelukset yhdeks\u00e4nnest\u00e4 hetkest\u00e4 liturgiaan toimitettiin. Illalla uskovaiset voideltiin sek\u00e4 toimitettiin kanonisoitavan viimeinen muistopalvelus, jossa mainittiin my\u00f6s kanonisoitavan edesmenneet l\u00e4heiset Haudasta reliikin ottamisen suoritti kolme sopivaa munkkia ja naispyh\u00e4n kohdalla kolme nunnaa. Jos kanonisoitavan ruumis l\u00f6ytyi kokonaisena, se pestiin ja pesemiseen k\u00e4ytetty viini ja puu\u00f6ljy kaadettiin reliikkien paikkaan hautaan. Nelj\u00e4 pappia kantoi pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ristisaatossa piispan johdolla siihen kirkkoon, jossa kanonisoiminen tapahtui Siell\u00e4 paikalliskirkon esimiespiispa muiden piispojen kanssa otti vastaan ristisaaton. Kirkkoa kierrett\u00e4ess\u00e4 pys\u00e4hdyttiin nelj\u00e4 eri kertaa. Pyh\u00e4nj\u00e4\u00e4nn\u00f6sarkku sijoitettiin keskelle kirkkoa, johon asetettiin my\u00f6s kynttil\u00e4t ja kanonisoitavan ikoni. Suoritettiin leipien siunaus. Aamupalveluksessa siirryttiin pyh\u00e4nj\u00e4\u00e4nn\u00f6sarkun ja ikonin ymp\u00e4rille, luettiin evankeliumi, voideltiin uskovaiset ja jaettiin artos- leip\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Juhlallisen kanonisoimisen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toimitettiin piispallinen liturgia, jolloin kaksi piispaa palavin tuohuksin seisoi pyh\u00e4nj\u00e4\u00e4nn\u00f6sarkun tai sen puuttuessa pyh\u00e4n ikonin l\u00e4hettyvilla Liturgiassa ”Pyh\u00e4 Jumala\u00bb -veisun j\u00e4lkeen piispat ja papisto siirtyiv\u00e4t keskelle kirkkoa, jolloin sytytettiin kynttil\u00e4t ja laulettiin veisut ”Kiitetty olet Sin\u00e4, Kristus Jumala…” ja ”Tultuasi alas maan p\u00e4\u00e4lle…” Paikalliskirkon synodin puheenjohtaja esimiespiispa luki synodin laatiman kanonisoimisasiakirjan allekirjoituksineen. My\u00f6s kanonisoitavan pyh\u00e4n ikoni pyhitettiin. Kaikki kumartuivat avatun pyh\u00e4nj\u00e4\u00e4nnosarkun ja ikonin edess\u00e4 sek\u00e4 laulettiin \u201dTunnetusti suuri on jumalisuuden salaisuus\u00bb. (1 Tim 3: 16), ja troparit ’Te pyh\u00e4t marttyyrit…”, ”K\u00e4rsimykset, jotka ovat kest\u00e4neet…” sek\u00e4 ”Seurakuntasi puettuna ik\u00e4\u00e4n kuin purppuraan ja kalliiseen liinavaatteeseen\u2014koko maailman marttyyrien vereen…” Sen j\u00e4lkeen vietiin reliikit alttariin ja laulettiin kolmesti: ”Pyh\u00e4 (marttyyri, pyhitt\u00e4j\u00e4) is\u00e4, rukoile Jumalaa meid\u00e4n puolestamme.” Jos kanonisoitu oli esipaimen, vietiin pyh\u00e4nj\u00e4\u00e4nn\u00f6sarkku, reliikki, alttarissa olevalle piispanistuimelle. Liturgian lopussa luettiin kanonisoidun pyh\u00e4n ylistyssaarna ja luettiin h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4kertansa. Pyh\u00e4nj\u00e4\u00e4nnosarkku tuotiin keskelle kirkkoa ja laulettiin ”Pyh\u00e4 is\u00e4 rukoile Jumalaa meid\u00e4n puolestamme”. Loppusiunauksessa mainittiin uuden pyh\u00e4n nimi ja se luovutettiin uskovan kansan esirukouksiin. Pyh\u00e4nj\u00e4\u00e4nn\u00f6sarkku j\u00e4i joksikin aikaa keskelle kirkkoa uskovaisten kumarrettavaksi. My\u00f6s akatistos luettiin uudelle pyh\u00e4lle.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Pyhien j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittamisen opillinen tausta<\/b><\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Pyhien j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittamista ovat selitt\u00e4neet ja puolustaneet useat kirkonis\u00e4t (mm. Efraim Syyrialainen, Kyrillos Jerusalemilainen, Gregorios Teologi, Johannes Krysostomos, Ambrosius Milanolainen, Hieronymos, erityisesti Augustinus, Johannes Damaskoslainen jne.). Pyhien ihmisten j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittaminen perustuu Raamatun oppiin ruumiin erityisest\u00e4 arvosta ja sen osallistumisesta pelastuksesta sielun kanssa: ”Ettek\u00f6 tied\u00e4, ett\u00e4 te olette Jumalan temppeli ja ett\u00e4 Jumalan Henki asuu teiss\u00e4? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumalan turmeleva h\u00e4net … \u201d. T\u00e4h\u00e4n perustuu traditio pyh\u00e4n ihmisen j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittamisesta ja uskosta niiden pyhyyteen. Uskovaisten lukuisat kokemukset ihmeparannuksista ja muista ihmeist\u00e4 pyhien j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten yhteydess\u00e4 ovat kirkolle todisteena reliikkien kunnioittamisen oikeutuksesta.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Jumala on kutsunut koko olevainen olemattomuudesta olemiseen, el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kuolema on siis luonnonvastainen seuraus ihmisen synnist\u00e4. Kuolema hajottaa ehe\u00e4ksi luodun ihmisen olemuksen, mink\u00e4 takia kuolema onkin ehdottomasti negatiivinen tapahtuma. Henki on kuolematon ja ”palaaja Jumalan tyk\u00f6, joka on sen antanutkin” (Saam.12:7). N\u00e4in my\u00f6s ristiinnaulittu Kristus sanoi: ”Is\u00e4, sinun k\u00e4siisi min\u00e4 annan henkeni” (Luuk.23: 46). Kuolemassa hengen kirkastama sielu eroaa sen el\u00e4v\u00f6itt\u00e4m\u00e4st\u00e4 ruumiista, joka sen j\u00e4lkeen maatuu. Kuolemassa katkeavat sielun ruumiilliset siteet maailmaan, energia muuttuu potentiaaliseksi mahdollisuudeksi. Sen kautta ruumiilliseksi syntyneest\u00e4 ihmisest\u00e4 tulee ruumiiton henkiolennon tapainen, mik\u00e4 on kuitenkin luonnonvastaista h\u00e4nen kannaltaan, eik\u00e4 vastaa Jumalan alkuper\u00e4ist\u00e4 suunnitelma ihmisest\u00e4. Kuolleen ihmisen ja henkiolennon v\u00e4linen ero perustuu nimenomaan edellisen olennaiseen suhteeseen ruumiillisuuteensa, joka puuttuu j\u00e4lkimm\u00e4iselt\u00e4. Vaikka poisnukkuneen ruumiillisuus on vain potentiaalinen se tulee kuitenkin j\u00e4lleen toteutumaan yleisess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Ihmisen olemus ik\u00e4\u00e4n kuin halkeaa kahtia. Mist\u00e4 kohti se halkeama tulee? Jos l\u00e4ht\u00f6kohtana pidet\u00e4\u00e4n kirkon perinteist\u00e4 kolmijakoista k\u00e4sityst\u00e4 ihmisest\u00e4, niin silloin ei voi ajatella ett\u00e4 kuoleman hetkell\u00e4 henki eroaisi sielusta ja ruumiista (se tarkoittaisi ihmisen totaalista tuhoutumista). On selv\u00e4, ett\u00e4 kuolemassa ihmisolemus halkeaa sielun ja ruumiin v\u00e4list\u00e4, vaikka hengen ja sielun yhteys kuoleman j\u00e4lkeenkin s\u00e4ilyy vahingoittumattomana (kirkko ilmaisi vastaava oppinsa p\u00e4\u00e4si\u00e4ishetkien troparissa: ”Sin\u00e4, Kristus, olit ruumiillisesti haudassa, mutta sielullasi, niin kuin Jumala, tuonelassa”).<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Vaikka ihmisen henki yhdistyy ruumiinsa sielun v\u00e4lityksell\u00e4, se saa oman olennaisen yhteyden ruumiinsa, joka tietyll\u00e4 tavalla s\u00e4ilyy my\u00f6s kuoleman j\u00e4lkeenkin. Kyseess\u00e4 ei kuitenkaan ole en\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4, vaan ruumiin tietynlainen henkil\u00f6iminen kuolemassakin. Ennen yleist\u00e4 yl\u00f6snousemusta kuollut ruumis on ik\u00e4\u00e4n kuin ”valmiustilassa”. T\u00e4m\u00e4 ”valmiustila” ei sin\u00e4ns\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 yl\u00f6snousemusta, vaan on sen potentiaalinen mahdollisuus. Ortodoksinen kirkko ei ole koskaan mennyt spekuloimaan t\u00e4st\u00e4 asiasta sen pitemm\u00e4lle. Kuolemassa ihminen ei kuitenkaan viel\u00e4 tuhoudu lopullisesti (kuolema on ortodoksisessa traditiossa ”kuolonuneen nukkuminen”). Poisnukkuneet muistavat omat ruumiinsa, vaikka tilap\u00e4isesti – ennen Kristuksen toista tulemista – el\u00e4v\u00e4t henkiolentojen tapaista el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Tosiasiassa kuolema on paradoksaalinen, koska toisaalta siin\u00e4 el\u00e4v\u00f6it\u00e4v\u00e4 sielu menett\u00e4\u00e4 yhteytens\u00e4 ruumiiseen. Mutta toisaalta kuolema ei pysty katkaisemaan hengen yhteyksi\u00e4 ruumiiseen, vaikka j\u00e4lkimm\u00e4inen yhteys ei kuitenkaan kykene en\u00e4\u00e4 antamaan ruumiillista el\u00e4m\u00e4\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4. Henki asuu ruumiissa sielun v\u00e4lityksell\u00e4. Hengen yhteys sieluun s\u00e4ilyy kuoleman j\u00e4lkeenkin, mutta ei en\u00e4\u00e4 pysty antamaan el\u00e4m\u00e4\u00e4 ruumiille, joka on menett\u00e4nyt yhteytens\u00e4 sieluun. Kuitenkin kuolemassakin henki on edelleen tietyss\u00e4 suhteessa ruumiiseen. Sen vuoksi kirkko aina on suhtautunut poisnukkuneiden ruumiisiin kunnioittavasti (Euhologion sanoo ruumiita ”reliikeiksi?).<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

’Reliikit” on entinen ruumis, joka tullessaan maaksi hajoaa ja palauttaa luonnolle peruselementtins\u00e4, mutta joka kuitenkin jossakin m\u00e4\u00e4rin (emme pysty tarkoin m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ja mill\u00e4 tavalla) s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 yhteytens\u00e4 henkeens\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4 yhteys on sit\u00e4 vahvempi ja n\u00e4kyv\u00e4mpi, miten suurempi oli hengen vaikutus ruumiiseen el\u00e4m\u00e4n aikana. Sen vuoksi pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiss\u00e4 pyh\u00e4n ihmisen hengen yhteys ruumiinsa voi olla todella suuri ja ihmisen kokemuksen ulottuvilla oleva.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Opillisesti pyhien j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittaminen perustuu siis uskoon, ett\u00e4 Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 on erityinen suhde pyhien j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiin. Pyh\u00e4n ihmisen jo el\u00e4ess\u00e4\u00e4n saama armo ei j\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen ruumistaan kuolemankaan kohdatessa, kuten se ei j\u00e4tt\u00e4nyt Kristuksenkaan ruumista ristill\u00e4, vaikka H\u00e4nen sielunsa laskeutui tuonelaan. Kuten haudassa oleva Kristuksen ruumis odotti yl\u00f6snousumusta, niin odottaa pyh\u00e4n ihmisen jo t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kirkastunut ruumis yl\u00f6snousemusta.<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Tunnettu ortodoksiteologi Sergei Bulgakov on korostanut, ett\u00e4 pyhyyden saavuttaminen merkitsee ennen kaikkea eroa ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyyden ja synnin olotilasta sek\u00e4 kulkua kohti voittoa. Se on ehk\u00e4 korkeampaa kuin voimien keskitt\u00e4minen hyv\u00e4n tekemiseen ja rukoukseen. Pyh\u00e4t auttavat meit\u00e4, ei niink\u00e4\u00e4n omien ansioiden t\u00e4hden, vaan hengen vapauden suomassa pyhityksess\u00e4 ja rakkaudessa. Tuon kaiken he ovat saavuttaneet kilvoituksen kautta. Pyh\u00e4t ovat kuin Jumalan k\u00e4si\u00e4, joiden avulla Jumala toimii pyhitt\u00e4v\u00e4sti maailmassa. Sen vuoksi pyh\u00e4t toimivat kuoleman rajan takanakin ajassa vaeltavien pelastukseksi<\/span><\/span><\/p>\n

 <\/span><\/p>\n

Pyhien kunnioitus ja my\u00f6s pyhien reliikkien ja ikonien kunnioitus, perustuu erityiseen Pyh\u00e4n Hengen yhteyteen. Tuon yhteyden ulkonaisena merkkin\u00e4 on se, ett\u00e4 kuolema ei t\u00e4ysin tuhoa pyhien j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4, jotka ovat siten tulleet Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n armolahjan l\u00e4sn\u00e4olon n\u00e4kyviksi merkeiksi t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Pyh\u00e4nj\u00e4\u00e4nn\u00f6s on ruumis tai osa siit\u00e4, joka on ik\u00e4\u00e4n kuin edelt\u00e4 kirkastunut ennen yleist\u00e4 yl\u00f6snousemusta, vaikka viel\u00e4 odottaakin sit\u00e4. Pyhien kunnioitus on Jumalan lunastusty\u00f6n ylistyst\u00e4, kuten psalminkirjoittaja sanoo: \u201dIhmeellinen on Jumala pyhiss\u00e4ns\u00e4, Israelin Jumala\u00bb (Ps. 68: 36 LXX).<\/span><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pyhyys ja pyh\u00e4t   Kristuksen perustama Kirkko on pyh\u00e4 ja kirkon teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on vuodattaa pyhyytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on kirkossa aina<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-193","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/193","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=193"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/193\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":833,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/193\/revisions\/833"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=193"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=193"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=193"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}