{"id":192,"date":"2012-12-02T06:39:51","date_gmt":"2012-12-02T06:39:51","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/ortodoksinen-usko\/pyhainjaannosten-kunnioittamisesta\/"},"modified":"2019-11-12T13:59:15","modified_gmt":"2019-11-12T11:59:15","slug":"pyhainjaannosten-kunnioittamisesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/12\/02\/pyhainjaannosten-kunnioittamisesta\/","title":{"rendered":"Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittamisesta"},"content":{"rendered":"

Ettek\u00f6 tied\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n ruumiinne on Pyh\u00e4n Hengen temppeli? T\u00e4m\u00e4n Hengen on Jumala antanut asumaan teiss\u00e4. Te ette itse omista itse\u00e4nne.” (1Kor. 6:19)
Tosiasia, ett\u00e4 pyhien ihmisten ruumiit s\u00e4ilyv\u00e4t maatumattomina, on esimakua heid\u00e4n tulevasta turmeltumattomuudestaan yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen ja heid\u00e4n t\u00e4ydellisest\u00e4 jumalallistumisestaan, teoosiksesta. ”Me kaikki”, kirjoittaa apostoli Paavali, ”jotka kasvot peitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. T\u00e4m\u00e4n saa aikaan Herra, joka on Henki.” (2 Kor 3:18)
Pyhien ruumiit s\u00e4ilyv\u00e4t turmeltumattomina, koska jumalallinen voima, joka asuu niiss\u00e4 yhdistyneen\u00e4, silloin kun sielu oli viel\u00e4 niiss\u00e4. Lis\u00e4ksi, teologi is\u00e4 Staniloae, painottaa, pyhiss\u00e4 j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiss\u00e4 heid\u00e4n sielunsa korostunut jumalallistumisen tila, jonka heid\u00e4n sielunsa saavutti t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, jatkuu heid\u00e4n vaivuttuaan kuoleman uneen Kristuksessa. N\u00e4in siksi, koska jumalallinen armo, joka asuu pyhien sieluissa ja pyhitt\u00e4\u00e4 ne, ei j\u00e4t\u00e4 ruumista kuoleman j\u00e4lkeen. Se pysyy ruumiissa ja pyhitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 turmeltumattomuuden kautta saattaakseen t\u00e4ydelliseksi jumalallistumisen. Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ovat havainnollista ennakointia yleisen yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeisest\u00e4 kirkastuneesta ruumiista.<\/span><\/p>\n

Apostoli Paavali esitt\u00e4\u00e4 teologisen kantansa yleisest\u00e4 yl\u00f6snousemuksesta:” Samoin tapahtuu kuolleiden yl\u00f6snousemuksessa. Se, mik\u00e4 kylvet\u00e4\u00e4n katoavana, nousee katoamattomana. Mik\u00e4 kylvet\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isen\u00e4, nousee kirkkaana. Mik\u00e4 kylvet\u00e4\u00e4n heikkona, nousee t\u00e4ynn\u00e4 voimaa. Kylvet\u00e4\u00e4n ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on my\u00f6s hengellinen. T\u00e4m\u00e4n katoavan on n\u00e4et pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.” (1 Kor 15: 42 \u2014 44; 53) Merkille pantavaa t\u00e4ss\u00e4 on, ett\u00e4 pyh\u00e4 Paavali ainutlaatuisella tavallaan toteaa vastakohdan luonnollisen ruumiin (kr. soma physikon) ja hengellisen ruumiin (soma pneumatikon) v\u00e4lill\u00e4. Luonnollinen ruumis on t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4m\u00e4n hetkinen ruumiimme ja hengellinen ruumis on jumalallistunut ruumis.<\/span>
Is\u00e4 Staniloae jatkaa sanoen, ett\u00e4 pyhien luut, turmeltumattomat j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset, osoittavat meille, ett\u00e4 heid\u00e4n henkil\u00f6kohtaiset sielunsa ja Pyh\u00e4n Hengen armo pysyv\u00e4t erityisess\u00e4 yhteydess\u00e4 heid\u00e4n sieluihinsa. Siksi kunnioittaessamme pyhi\u00e4 j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 ja rukoillessamme niiden edess\u00e4, me emme puhu j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksille, vaan osoitamme sanamme pyhille. Kunnioituksemme kohdistuu henkil\u00f6\u00f6n reliikkien takana, aivan samoin kuin kunnioittaessamme pyhi\u00e4 ikoneja.<\/span>
Piispa Kallistos Ware, Suomessakin vieraillut ja luennoinut, kirjassaan Ortodoksinen Kirkko, lainaa pyh\u00e4\u00e4 Maksimos Tunnustajaa, joka sanoi, ett\u00e4 pyh\u00e4t ”ovat niit\u00e4, jotka ilmaisevat itsess\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4\u00e4 Kolminaisuutta”. H\u00e4n kirjoitt4. ett\u00e4 jumalallistuminen, theoosis, elimellisen\u00e4 ja henkil\u00f6kohtaisena yhteyten\u00e4 Jumalan ja ihmisen v\u00e4lill\u00e4, on keskeinen aihe pyh\u00e4n Johanneksen evankeliumissa, pyh\u00e4n Paavalin kirjeiss\u00e4 ja viel\u00e4 pyh\u00e4n Pietarin hyvin tunnetuissa toisen yleisen l\u00e4hetyskirjeen jakeissa:” N\u00e4in h\u00e4n on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla p\u00e4\u00e4sisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen t\u00e4hden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta.” (2 Piet 1 : 4) Pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen, tunnetaan my\u00f6s ikoniteologina, painottaa, ett\u00e4 kun Pyh\u00e4 Henki puhuu jumalasta, H\u00e4n ei puhu jumalallisesta luonnosta tai olemuksesta, koska se on tuntematon. Sana Jumala viittaa luomattomiin jumalallisiin energioihin, toisin sanoen Jumalan armo, jonka otamme vastaan t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, on erityisesti ”kanavoitunut” Kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pyhien sakramenttien kautta. Pyh\u00e4\u00e4 Atanasiosta t\u00e4sm\u00e4llist\u00e4 ja tuttua lausetta lainaten ”tulemme armosta siksi, mit\u00e4 Jumala on luonnostaan”. Jumalallistuminen toteutuu, kun Jumalan armo t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihmiskunnan.<\/span>
”Rakkautemme Jumalaan k\u00e4y ilmi l\u00e4himm\u00e4isenrakkaudestamme”, kirjoittaa piispa Kallistos, ja jatkaa: ”Jumalallistuminen on jotakin, joka nivoutuu ruumiiseen. Koska ihminen on sielun ja ruumiin yhteys, ja koska Lihaksitullut Kristus on pelastanut ja lunastanut koko ihmisen, siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 ihmisruumis on jumaloitunut samanaikaisesti sielun kanssa… Jumalallinen valo kirkastaa ulkoisesti pyhien ruumiit samoin kuin Kristuksen ruumis kirkastui Taaborin vuorella”. Ortodoksikristityt kunnioittavat pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 juuri siksi, ett\u00e4 ruumis kirkastuu yhdess\u00e4 sielun kanssa. Kristus omaksui ihmisruumiin ei vain pelastaakseen ihmiskunnan, vaan koko luomakunnan, toteuttaakseen koskisen lunastuksen. ”Se, mik\u00e4 on maasta, pysyy maallisena, ja kun tuli kuluttaa aineen, se muuttuu takaisin tomuksi, josta se on alkuisin. Mutta jumalalinen tuhoa eik\u00e4 h\u00e4vit\u00e4. Palavan pensaan ihme on tallessa ikuisuudessa. Tuli tulee sytytt\u00e4m\u00e4\u00e4n koko maailman. Jumaluuden s\u00e4teet tulevat jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4p\u00e4isem\u00e4\u00e4n koko luomakunnan.” N\u00e4in piispa Kallistos kirjassaan ”El\u00e4v\u00e4 Jumala” s. 91.<\/span>
Kristus omaksui ihmisruumiin vapahtaakseen ei vain langenneen ihmiskunnan, vaan koko luomakunnan, k\u00e4y selke\u00e4sti ilmi apostoli Paavalin sanoista:” Ett\u00e4 my\u00f6s luomakunta p\u00e4\u00e4see kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tied\u00e4mme, ett\u00e4 koko luomakunta yh\u00e4 huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.” (Room 8: 21\u201422)<\/span>
Lis\u00e4ksi piispa Kallistos esitt\u00e4\u00e4 kuusi kohtaa, jotka auttavat niit\u00e4, joiden on vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ruumiin ja koko maailmankaikkeuden jumalallistumisen ideaa ortodoksisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/span>
H\u00e4n painottaa ensiksi sit\u00e4, ett\u00e4 theosis on tarkoitettu jokaisen ihmisolennon, jokaisen todellisen kristityn, perimm\u00e4iseksi p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi. Se on totta, viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meid\u00e4n tulisi olla t\u00e4ysin jumaloituneita, mutta jumalallistumisen prosessi alkaa nyt, t\u00e4m\u00e4n maallisen el\u00e4m\u00e4mme aikana. Se alkaa kasteessa, kun saamme uuden luonnon Kristukselta. Kasteen hetkest\u00e4 asti, niin kauan kuin ihminen kilvoittelee rakastaakseen Jumalaa ja ollakseen kuuliainen H\u00e4nen k\u00e4skyilleen, ei v\u00e4li\u00e4 kuinka heikko sitten onkaan, h\u00e4n jossain m\u00e4\u00e4rin jumalallistuu.<\/span>
Toiseksi, siin\u00e4k\u00e4\u00e4n tapauksessa ett\u00e4 ihminen jumaloituu, se ei tee ihmist\u00e4 immuuniksi synnille. Jumalallistuminen edellytt\u00e4\u00e4 jatkuvaa katumusta. Sill\u00e4 ei v\u00e4li\u00e4, kuinka jumalallistunut pyh\u00e4 ihminen onkaan, h\u00e4n ei koskaan pid\u00e4 itse\u00e4\u00e4n synnitt\u00f6m\u00e4n\u00e4. ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.” (1 Kor 10:12) ”Kukaan ei voi lakata tekem\u00e4st\u00e4 synti\u00e4 vain p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 tee niin. Jopa siin\u00e4kin tapauksessa, ett\u00e4 ihminen tulisi ”t\u00e4ydelliseksi” omin ponnistuksin, h\u00e4n ottaisi riskin, ett\u00e4 H\u00e4n onkin hyvin kaukana Jumalasta ja itseriittoinen hyveiss\u00e4\u00e4n. Itsetietoisena voitostaan \u2014 ruumiinsa ja ihmisluonnon voittamisesta \u2014 h\u00e4n voisi langeta ylpeyden syntiin. Vain rakkaus ja avoin syd\u00e4n Jumalaa kohtaan, H\u00e4nen armoaan ja tuota luomatonta Valoa kohtaan, jonka H\u00e4n suo meille, tekee meist\u00e4 Jumalan kaltaisia. (El\u00e4v\u00e4 Jumala,s.89)<\/span>
Pyh\u00e4 Sisoes Suuri, lakkaamattoman rukouksen suuri mies, jota muistellaan hein\u00e4kuun 6. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, pyysi enkeleit\u00e4, jotka tulivat noutamaan h\u00e4nen sieluaan, antamaan h\u00e4nelle viel\u00e4 aikaa rukoillakseen. H\u00e4n pyysi koska ei ollut t\u00e4ysin varma siit\u00e4, ett\u00e4 oli katunut tarpeeksi.<\/span>
H\u00e4n tajusi, ett\u00e4 tiet\u00e4 lopulliseen kirkastumiseen kutsutaan nimell\u00e4 ”katumus”. Siksi katumuksen sakramentti on todellinen pelastuksemme ”sinetti”. T\u00e4m\u00e4 on erityisen vakava asia niille, jotka ovat hylj\u00e4nneet katumuksen sakramentissa k\u00e4ymisen ”kristillisess\u00e4” el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n se ei kuulu kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Itse asiassa he ovat vain nimellisesti kristittyj\u00e4, koska ovat hylj\u00e4nneet kaikkein t\u00e4rkeimm\u00e4n kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluvan ominaisuuden.<\/span>
Kolmanneksi piispa Kallistos viittaa siihen, ett\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n salaista niksi\u00e4, jotta voisi jumalallistua. Jokainen ihminen, joka l\u00e4hestyy Kristusta kysyen: ”Hyv\u00e4 opettaja, mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, jotta perisin iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n?”, saa vastauksen: ”Sin\u00e4 tied\u00e4t k\u00e4skyt…”. On osoittautunut, ettei t\u00e4m\u00e4 riit\u00e4, koska Kristus kehotti H\u00e4nt\u00e4: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mit\u00e4 sinulla on, ja anna rahat k\u00f6yhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua”. (Mk 10:17.19,21) Siisp\u00e4 meid\u00e4n tulee pit\u00e4\u00e4 k\u00e4skyt ja toteuttaa uskoamme, tehd\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 uskomme kehotta meit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n. Toisin sanoen olemaan todellisia, ei nimellisi\u00e4 kristittyj\u00e4.<\/span>
Jos joku sanoo, ”Rakastan Jumalaa” ja vihaa velje\u00e4ns\u00e4, on valehtelija; sill\u00e4 h\u00e4n joka ei rakasta velje\u00e4ns\u00e4, jonka h\u00e4n on n\u00e4hnyt, kuinka h\u00e4n voisi rakastaa Jumalaa, jota ei ole n\u00e4hnyt?<\/span>
Nelj\u00e4nneksi, jumalallistuakseen on elett\u00e4v\u00e4 yhteis\u00f6llisesti. Rakkautemme Jumalaan ilmenee l\u00e4himm\u00e4isen rakastamisena. Pyh\u00e4 Johannes Teologi esitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n asian selv\u00e4sti ja suorasanaisesti:” Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa velje\u00e4\u00e4n, h\u00e4n valehtelee. Sill\u00e4 se, joka ei rakasta velje\u00e4\u00e4n, jonka on n\u00e4hnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole n\u00e4hnyt.”(l Joh 4:20) ”Jumalan kuvaksi luotu ihminen voi tajuta Jumalan kaltaisuuden vain jos h\u00e4n el\u00e4\u00e4 yhteist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuten Pyh\u00e4n Kolminaisuuden Persoonat el\u00e4v\u00e4t: niin kuin Jumaluuden kolme persoonaa el\u00e4v\u00e4t toinen toisissaan, niin ihmisenkin on elett\u00e4v\u00e4 toisessa ihmisess\u00e4, ei el\u00e4en vain itselleen, vaan muissa ja muita varten”, kirjoittaa piispa Kallistos. (Ortodoksinen kirkko, s.241) Teologi Thomas Hopko on tunnettu keksim\u00e4st\u00e4\u00e4n lauseesta, jonka mukaan ainoaa paikkaa, jossa voi kulkea yksin, kutsutaan helvetiksi. Turvallisin tapa saavuttaa jumalallistuminen on rakastaa l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4\u00e4n Kristuksen rakkaudella.<\/span>
Viidenneksi rakkauden Jumalaan ja rakkauden l\u00e4himm\u00e4iseen on oltava k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4. Jumalallistuminen edellytt\u00e4\u00e4 syv\u00e4\u00e4 mystist\u00e4 kokemusta, mutta siihen tulee liitty\u00e4 toiminnan, joka saa sen ”kukoistamaan”. Johtuen juuri mystisest\u00e4 kokemuksesta ortodoksisen kalenterin suurimmat pyh\u00e4t eiv\u00e4t v\u00e4ltelleet t\u00e4m\u00e4n maailman sairaita, v\u00e4h\u00e4osaisia ja k\u00f6yhi\u00e4. On historiallinen tosiasia, ett\u00e4 jopa suurilla erakoilla oli tapana palata kaupunkeihin ainakin kerran vuodessa saadakseen kukoistamaan mystisen kokemuksensa er\u00e4maan syd\u00e4mess\u00e4. Viimeisen\u00e4 mutta ei v\u00e4h\u00e4isimp\u00e4n\u00e4, jumalallistuminen edellytt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 Kirkossa. Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hy\u00f6dykseen pyhi\u00e4 sakramentteja ik\u00e4\u00e4n kuin taivaallisia kanavia, joiden kautta Jumalan armo vuodatetaan sieluihin. Kristus lunasti Kirkon omalla verell\u00e4\u00e4n tarjotakseen meille keinot, joilla me voimme pyhitty\u00e4 saavuttaaksemme Jumalan kaltaisuuden, jumalallistumisen.<\/span>
Kaikkein kiistattomin raamatullinen perusta pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten kunnioittamiselle l\u00f6ytyy Vanhasta Testamentista. Elian opetuslapsen Elisan kuoltua ”kun er\u00e4st\u00e4 miest\u00e4 kerran oltiin hautaamassa, hautaajat huomasivat partiojoukon. Silloin he heittiv\u00e4t miehen Elisan hautaan ja l\u00e4htiv\u00e4t pakoon. Mutta kun ruumis kosketti Elisan luita, mies her\u00e4si henkiin ja nousi jaloilleen.” (2 Kun 13:21) Uudesta Testamentista saamme lukea, ett\u00e4 ”ihmiset toivat sairaita kaduille ja panivat heid\u00e4t vuoteille ja paareille, jotta Pietarin kulkiessa ohi edes h\u00e4nen varjonsa koskettaisi jotakuta heist\u00e4.” Apt 5:15) My\u00f6s ”Jumala teki ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 voimatekoja Paavalin k\u00e4tten kautta. Jopa p\u00e4\u00e4liinoja ja muita Paavalin k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 vaatekappaleita vietiin sairaiden p\u00e4\u00e4lle, ja taudit kaikkosivat ja pahat henget l\u00e4htiv\u00e4t pois. (Apt 19:11-12)<\/span>
Siksi ortodoksinen kirkko perustuen raamattuun ja pyh\u00e4\u00e4n traditioon kunnioittaa pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. Kirkko kokosi ja s\u00e4ilytti pyhien j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 aina toiselta vuosisadalta saakka. Er\u00e4s varhaiskirkon silminn\u00e4kij\u00e4 antaa el\u00e4v\u00e4n todistuksen kuvailemalla pyh\u00e4n Ignatios Jumalankantajan, Antiokian piispan (k.115) kuolemaa Roomassa: ”Niist\u00e4 mit\u00e4 j\u00e4i j\u00e4ljelle h\u00e4nen ruumiistaan (villipedot repiv\u00e4t h\u00e4net kappaleiksi sirkusareenalla) kiinteimm\u00e4t osat vietiin Antiokiaan ja sijoitettiin liinavaatteeseen ik\u00e4\u00e4n kuin korvaamattoman kallisarvoisena aarteena armosta, joka asui marttyrissa, pyh\u00e4lle kirkolle j\u00e4tettyn\u00e4 aarteena”. My\u00f6s kun pyh\u00e4 Polykarpos, Smyrnan piispa (k. 156) poltettiin kuoliaaksi roomalaisen prokonsulin k\u00e4skyst\u00e4, h\u00e4nen seuraajansa ”kokosivat h\u00e4nen luunsa jalokivi\u00e4 ja puhtainta kultaa kalliarvoisempana aareena, ja asettivat ne … viett\u00e4en juhlaa h\u00e4nen marttyyriutensa muistoksi, ja opetukseksi ja vahvistukseksi Kirkolle tulevaisuudessa.<\/span>
Sen lis\u00e4ksi Kirkko on osoittanut kunnioitusta pyhille j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksille paljastaen niit\u00e4 juhlallisesti ja siirt\u00e4en niit\u00e4, rakentamalla kirkkoja niiden p\u00e4\u00e4lle, alkamalla viett\u00e4\u00e4 juhlia niiden paljastamisen ja siirt\u00e4misen muistoksi, koristamalla heid\u00e4n hautojaan ja rohkaisemalla tekem\u00e4\u00e4n pyhiinvaelluksia niille, ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, antamalla m\u00e4\u00e4r\u00e4yksen sijoittaa pyhi\u00e4 reliikkej\u00e4 alttarien vihkimiseksi, samoin kuin sijoittamalla niit\u00e4 antiminsseihin, jotka ovat pakollisia jumalallisen liturgian toimittamiselle.<\/span>
”Pyh\u00e4n, yhteisen ja apostolisen Kirkon” pyh\u00e4t is\u00e4t ovat todistaneet laumojensa edess\u00e4 pyhien reliikkien aikaansaamista ihmeist\u00e4, ja monta kertaa ovat pyyt\u00e4neet uskovaisia todistamaan heid\u00e4n sanansa tosiksi. Heid\u00e4n joukossaan voidaan mainita muutamia kaikkein maineikkaimpia pyhi\u00e4: pyh\u00e4 Gregorios Teologi, pyh\u00e4 Efraim Syyrialainen, pyh\u00e4 Johannes Krysostomos, pyh\u00e4 Ambrosius ja autuas Augustinus.<\/span>
On my\u00f6s mainittava, ett\u00e4 pyhi\u00e4 j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 (lat. reliquiae, tarkoittaen ”mit\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4”) kunnioitetaan silloinkin kun ne eiv\u00e4t ole pysyneet turmeltumattomina, kunnioituksesta pyh\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 kohtaan tai pyh\u00e4n marttyyriutta kohtaan. Itse asiassa Moskovan paikallinen synodi v.1667 muiden synodien joukossa on kielt\u00e4nyt haudassa lep\u00e4\u00e4v\u00e4n kunnioittamisen pyh\u00e4n\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sen perusteella, ett\u00e4 heid\u00e4n ruumiinsa eiv\u00e4t ole maatuneet. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 pyhien ruumiiden maatumattomuus ei en\u00e4\u00e4 olisi yksimielisesti n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 yhten\u00e4 heid\u00e4n pyhyytens\u00e4 jumalallisina merkkein\u00e4. Kunnioittaminen saattaa korostua, jos on todisteita parantumisista, joita rukoukset pyhien puoleen ovat tuottaneet heid\u00e4n Jumalalle kantamiensa esirukouksien kautta.<\/span>
Is\u00e4 Michael Pomazansky kirjoittaa kirjassaan Ortodoksinen dogmaattinen teologia: ”Voinee sanoa, ett\u00e4 kuolleen ruumiin maatumattomuus ei ole takuu pyhyydest\u00e4: esimerkkej\u00e4 l\u00f6ytyy mm. Aasian uskontojen pyhien miesten. swamien, piirist\u00e4, joiden ruumiit olivat maatumattomia pitk\u00e4\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeen (joko jonkin luonnollisen syyn takia johtuen heid\u00e4n askeettisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n tai demonisesta j\u00e4ljittelyst\u00e4. Joiltakin suurilta ortodoksisilta pyhilt\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 ainoastaan luut (esim.pyh\u00e4 Serafim Sarovilainen, pyh\u00e4 Herman Alaskalainen). Pyh\u00e4n Nektarios Pentapolislaisen (k. 1920) j\u00e4\u00e4nteet pysyiv\u00e4t maatumattomina useita vuosia, ja sitten nopeasti hajosivat, j\u00e4ljelle j\u00e4i vain hyv\u00e4ntuoksuiset luut.<\/span>
”Ettek\u00f6 tied\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n ruumiimme on Pyh\u00e4n Hengen temppeli? T\u00e4m\u00e4n Hengen on Jumala antanut asumaan teiss\u00e4. Te ette itse omista itse\u00e4nne”, kysyy apostoli Paavali (1 Kor 6:19); my\u00f6s 2 Kor 6:16). H\u00e4n haluaa korinttilaisten opetuslapsiensa ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 jokainen yksil\u00f6, jonka luonnon on Kristus uudistanut kasteen pesussa on Pyh\u00e4n Hengen asumus. V\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kasteen j\u00e4lkeen \u00e4sken valaistu kokee henkil\u00f6kohtaisen helluntainsa, pyh\u00e4n Mirhavoitelun sakramentin. Pyh\u00e4t ikuisesti ovat Kirkon helluntain seuraajia, ja heid\u00e4n maatumattomat j\u00e4\u00e4nteens\u00e4 ovat el\u00e4v\u00e4 todiste Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4olosta. Sill\u00e4 on syv\u00e4 merkitys, ett\u00e4 2000-vuotinen ortodoksinen kirkko juhlii kaikkia tunnettuja pyhi\u00e4, mutta erityisesti niit\u00e4, jotka vain Jumala tuntee, ensimm\u00e4isen\u00e4 helluntain j\u00e4lkeisen\u00e4 sunnuntaina, joka tunnetaan Kaikkien pyhien sunnuntaina. He saavuttivat Jumalan kaltaisuuden antamalla Jumalan hallita ainoassa paikassa, miss\u00e4 Jumala ei voi ”hallita ilman meid\u00e4n suostumustamme”, heid\u00e4n oman syd\u00e4mens\u00e4 valtaistuimella. Heist\u00e4 tuli Jumalan armosta sit\u00e4, mit\u00e4 Jumala on luonnostaan, ainoa jokaiselle ihmiselle asetettu p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 Kristuksen ihmiseksi tulon kautta, todellisen Kristuksen seuraajan ainoa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ettek\u00f6 tied\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n ruumiinne on Pyh\u00e4n Hengen temppeli? T\u00e4m\u00e4n Hengen on Jumala antanut asumaan teiss\u00e4. Te ette itse omista<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-192","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/192","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=192"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/192\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":834,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/192\/revisions\/834"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=192"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=192"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=192"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}