{"id":18,"date":"2012-02-04T13:01:45","date_gmt":"2012-02-04T13:01:45","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/ortodoksinen-usko\/ikonit-ja-niiden-merkitys\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:32","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:32","slug":"ikonit-ja-niiden-merkitys","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/04\/ikonit-ja-niiden-merkitys\/","title":{"rendered":"Ikonit ja niiden merkitys"},"content":{"rendered":"

Varhaisimmat ikonit<\/strong><\/span><\/p>\n

Meid\u00e4n p\u00e4iviimme ei ole s\u00e4ilynyt ikoneja (kr. eikon=kuva) kristinuskon ensimm\u00e4isilt\u00e4 vuosisadoilta. Tradition mukaan ensimm\u00e4iset ikonit ovat Jeesuksen omalta tai heti seuraavalta ajalta. Arvokkaimpia todistajia niiden olemassolosta on Eusebios, Kappadokian Kesarean piispa (265- 340), joka kirkkohistoriassaan sanoo: ”N\u00e4in useita Vapahtajan sek\u00e4 my\u00f6s Pietarin ja Paavalin muotokuvia, joita on s\u00e4ilynyt meid\u00e4n p\u00e4iviimme saakka”. H\u00e4nen todistuksensa on sit\u00e4kin arvokkaampi, koska h\u00e4n itse oli kuvien ankara vastustaja. Ensimm\u00e4isten vuosisatojen monet kristityt suhtautuivat kielteisesti kuviin. He pelk\u00e4siv\u00e4t, ettei kristinusko s\u00e4ily puhtaana pakanuuden keskell\u00e4. Vastustuksesta huolimatta kuvien kunnioitus jatkui vakaana ja taukoamatta. Kirkon suhtautuminen ei milloinkaan muuttunut, koska kuvan k\u00e4ytt\u00f6 perustuu v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti Jumalan lihaksitulemisen oppiin. Inkarnaatio- opin mukaan kuvien kunnioittaminen kuuluu kristinuskon perusolemukseen. Kristinusko on Jumalan Sanan sek\u00e4 my\u00f6s Jumalan Kuvan ilmitulemista. Perim\u00e4tieto kertoo Vapahtajan elinaikana tehdyst\u00e4 Kristus- ikonista, sek\u00e4 kohta Kristuksen kuoleman j\u00e4lkeen maalatusta Jumalan\u00e4idin ikonista.<\/span><\/p>\n

Ihmiseksi tulleen sana kuva<\/span><\/p>\n

Tulemalla ihmiseksi Jumalan Sana ilmituo maailmalle Is\u00e4n kuvan. ”Poika on Jumalan s\u00e4dehtiv\u00e4 kirkkaus, h\u00e4nen olemuksensa kuva…” (Hepr.1: 3). Toisin sanoen Poika on n\u00e4ytt\u00e4nyt meille Is\u00e4n kuvan, ikonin. Seitsem\u00e4nnen yleisen kirkolliskokouksen (v. 787) is\u00e4t sanoivat: ” Kuvia oli tapana maalata jo silloin, kun apostolit saarnasivat kristinuskoa… Ikonimaalausta eiv\u00e4t ole suinkaan keksineet maalaajat, vaan se on katolisen kirkon oikeaksi vahvistama toimenpide ja tapa.”<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Symboliikkaa<\/strong><\/span><\/p>\n

Kristillinen taide on ensimm\u00e4isist\u00e4 vuosisadoista l\u00e4htien syv\u00e4sti symbolista, koska hengellinen todellisuus ei ole ilmennett\u00e4viss\u00e4 muutoin kuin vertauskuvin. Eri vertauskuvat, kuten lammas, hyv\u00e4 paimen, kala jne. ovat per\u00e4isin paitsi Vanhasta ja Uudesta testamentista my\u00f6s pakanallisesta mytologiasta. Kristinusko palauttaa myyttien todellisen, syv\u00e4n merkityksen ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ne uudella sis\u00e4ll\u00f6ll\u00e4, ts. kristinusko valikoi pakanamaailmasta kaiken, mik\u00e4 oli olemukseltaan ”kristillisyyten\u00e4 ennen Kristusta” jo kristinuskon omaa. Ei ole siis kysymyksess\u00e4 kirkollisen taiteen pakanallistuminen, vaan pakanallisen taiteen kirkollistuminen.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Kuvaopin kehitys<\/strong><\/span><\/p>\n

Ikonin dogmaattiset selitysperusteet vahvistettiin Trullon yleisess\u00e4 kirkolliskokouksessa (691 – 692) samalla kun tehtiin kirkollisen taiteen vertauskuvallista esitystapaa koskeva muutos. Trullon 82. p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen loppuosa selostaa ikonin symboliikkaa: ”Vertauskuvallisuus ei ole vain ikonografiaa, ei vain sit\u00e4, mit\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n, vaan my\u00f6s sit\u00e4, miten esitet\u00e4\u00e4n”. Kirkon oppia esitet\u00e4\u00e4n siis my\u00f6s ilmaisutavan eik\u00e4 vain taiteen k\u00e4ytt\u00e4mien aiheiden v\u00e4lityksell\u00e4. Trullon p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen perustuu my\u00f6s osaltaan ikonografinen kaanon, ts. arvosteluperiaate, joka ratkaisee, onko kuva liturginen. Ikonin ja Raamatun yht\u00e4pit\u00e4vyyden ja vastaavuuden periaate m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n seuraavasti: ” Se (ikoni) on historiallista todellisuutta ja sen laatuista symboliikkaa, joka todella kuvastaa Jumalan tulevaa valtakuntaa. Seitsem\u00e4nnen yleisen kirkolliskokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6s kuuluu seuraavasti: ”Mit\u00e4\u00e4n uutta lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 s\u00e4ilyt\u00e4mme kaikki saamamme – niin kirjoitetut kuin kirjoittamattomat – kirkolliset perinteet, joista er\u00e4s on evankelista saarnaa ja sanomaa vastaava ikonimaalaus… Sill\u00e4 jos toisen kautta n\u00e4kee toisen, niin ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 toinen my\u00f6s selvent\u00e4\u00e4 toista.” ”Mit\u00e4 sana ilmoittaa korvalle, sen maalaus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaieten kuvana”, sanoo pyh\u00e4 Basileios Suuri. Ikonia pidet\u00e4\u00e4n siis ristin ja raamatun veroisena, koska se on er\u00e4s Jumalan ilmoituksen ja tuntemisen muoto, jossa jumalallinen ja inhimillinen tahto ja toiminta yhtyv\u00e4t. Olemukseltaan liturgisena taiteena ikoni ei ole koskaan ollut uskonnon palvelija, vaan – niin kuin sana – se on ollut ja on aina oleva uskonnon erottamaton osa, yksi tapa tuntea Jumala, yksi H\u00e4nen yhteyteens\u00e4 johtavista teist\u00e4.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Ikoneja k\u00e4sittelev\u00e4 oppi<\/strong><\/span><\/p>\n

Oikeauskoisuuden sunnuntain kontakki- veisu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 lyhyesti ikoneja k\u00e4sittelev\u00e4n opin: ” Is\u00e4n kuvaamaton Sana tultuaan lihaksi Sinusta, oi Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4, tuli kuvattavaksi ja j\u00e4lleen kaunistettuaan muinoin turmeltuneen kuvan yhdisti sen jumalalliseen kauneuteen. Tunnustaen pelastuksen me sit\u00e4 teoin ja sanoin julistakaamme.” T\u00e4m\u00e4 veisu on pohjimmiltaan isien laatiman m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n toistoa: ”Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen jumaloituisi”. Koska siis Jumalan Poika on tullut ihmiseksi, H\u00e4net on my\u00f6s ihmisen\u00e4 kuvattava. T\u00e4m\u00e4 ajatus on punaisena lankana kaikissa ikonien kunnioitusta puolustavien isien kirjoituksissa. Is\u00e4\u00e4, Jumalaa, ei voida kuvata, koska Is\u00e4 on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ja siksi my\u00f6s kuvaamaton. Ikoni ei liity esikuvaansa siten, ett\u00e4 sen luonto olisi alkukuvansa kanssa, vaan siten, ett\u00e4 se esitt\u00e4\u00e4 mallinsa persoonana ja nime\u00e4\u00e4 h\u00e4net. Siksi ”kuvalle osoitettu kunnioitus v\u00e4littyy sen alkukuvalle”. Ikoni vahvistaa ja tuo ilmi Jumalan v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ihmiseksi tulemisen ja on sen todistus. Taistellessaan ikonien vastustajia vastaan Kirkko ei taistellut ikonin kasvatusteht\u00e4v\u00e4n puolesta eik\u00e4 senk\u00e4\u00e4n vertaa sen esteettisen arvon puolesta, vaan Kirkko puolusti kristillisen uskon perustusta, Jumalan ihmiseksi tulemisen n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 todistusta, joka on pelastukseen perusta.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Ikonin olemus<\/strong><\/span><\/p>\n

Ikonin kauneus on tavoitetun jumalankaltaisuuden kauneutta. Sen t\u00e4hden ikonin arvo ei olekaan kauneudessa sin\u00e4ns\u00e4, ei siin\u00e4, ett\u00e4 se olisi kaunis esine, vaan siin\u00e4, ett\u00e4 se ilment\u00e4\u00e4 kauneutta. Kysymyksess\u00e4 on jumalallinen kauneus ja ihanuus, joka esitet\u00e4\u00e4n aineellisin keinoin ja joka tulee ikonissa ruumiillisin silmin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi. Kaikki katoavaa ihmisruumista muistuttava on vastoin ikonin olemusta, sill\u00e4 ” ei liha ja veri voi peri\u00e4 Jumalan valtakuntaa, eik\u00e4 katoavaisuus peri katoamattomuutta”. Samasta syyst\u00e4 ei jonkun pyh\u00e4n ihmisen maallinen muotokuva voi olla h\u00e4nen ikoninsa, koska se ei kuvaa h\u00e4nen kirkastunutta tilaansa, vaan h\u00e4nen maallista, ruumiillista olotilaansa. T\u00e4m\u00e4 ikonin omalaatuisuus erottaa sen kaikista muista esitt\u00e4v\u00e4n taiteen lajeista.<\/span><\/p>\n

Kirkastuminen on jumalallisen armon luomattoman valon s\u00e4teily\u00e4 l\u00e4pi rukoilevan ihmisen koko henkisen ja aineellisen olemuksen, ik\u00e4\u00e4n kuin ihmisest\u00e4 tulisi Jumalan el\u00e4v\u00e4 ikoni. Ikoni taas on t\u00e4m\u00e4n kirkastumisen ulkonainen ilmaus, Pyh\u00e4n Hengen armon t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n ihmisen kuva. Ikoni ei suinkaan ole jumaluuden kuva, vaan osoitus siit\u00e4, ett\u00e4 kyseinen ihminen on osallinen jumalalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ortodoksinen kirkko s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kunnioittavasti pyhien muiston ja heid\u00e4n piirteens\u00e4, eik\u00e4 ole koskaan hyv\u00e4ksynyt ikonin maalaamista taiteilijan mielikuvituksen tai el\u00e4v\u00e4n mallin mukaan, koska siin\u00e4 tapauksessa erottaisiin kokonaan ja tietoisesti alkukuvasta. Joku muu ihminen korvaisi mielivaltaisesti alkukuvan, jolta ikoni on saanut nimens\u00e4. Muinoin ikonimaalarit maalasivat muistista tai luonnoksien ja piirroksien avulla pyhien kasvot. El\u00e4v\u00e4n perinteen alkaessa kadota 1500- luvulla n\u00e4m\u00e4 menetelm\u00e4t koottiin j\u00e4rjestelm\u00e4ksi (podlinnik) joko kuvitettuina tai pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kirjoitettuina. Sittemmin n\u00e4ist\u00e4 kirjoista on tullut ikonimaalarien v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 apuv\u00e4lineit\u00e4. Niit\u00e4 ei pid\u00e4 sekoittaa ikonografiseen kaanoniin, eik\u00e4 varsinkaan pyh\u00e4\u00e4n perinteeseen, niin kuin joskus tapahtuu.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kuvaaminen symbolein<\/strong><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Hengen armon l\u00e4sn\u00e4oloa, pyhyytt\u00e4, ei voida kuvata inhimillisin keinoin, sill\u00e4 se ei ole n\u00e4k\u00f6aistin havaittavissa. Pyhien ihmisten pyhyys osoitetaan symbolikielell\u00e4, esim. s\u00e4dekeh\u00e4n, muotojen, v\u00e4rien ja viivojen avulla. Vertauskuvin osoitetaan, mihin tulokseen kyseisen pyh\u00e4n kilvoitus johti ja mill\u00e4 tavoin h\u00e4n tuohon tulokseen p\u00e4\u00e4si. Ikonografinen kaanon ei siis m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 vain ikonin aihetta, sit\u00e4, mit\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n, vaan my\u00f6s miten. Ikoni ilment\u00e4\u00e4 silminn\u00e4ht\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla ihmisen kirkastunutta olotilaa, jumalallisen valon pyhityst\u00e4. T\u00e4m\u00e4 valo kuvataan ikonissa s\u00e4dekeh\u00e4n\u00e4. Pyh\u00e4n koko hahmosta j\u00e4\u00e4 pois katoavan ruumiin aistillinen ulkon\u00e4k\u00f6. Kaikki henkistyy. Jos ikonien kieli on k\u00e4ynyt meille oudoksi ja tuntuu ”naiivilta” ja ”alkeelliselta”, se ei johdu siit\u00e4, ett\u00e4 ikoni olisi aikansa el\u00e4nyt tai menett\u00e4nyt elinvoimansa, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 ”ihmiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 edes tied\u00e4 ruumiin kykenev\u00e4n henkiseen pyhittymiseen” (Piispa Ignati Brjantsaninov). Ikonilla on my\u00f6s luova ja opettava merkitys. Se ohjaa meit\u00e4, neuvoo, kuinka on menetelt\u00e4v\u00e4, kun rukoilemme, keskustelemme jumalan kanssa. Se osoittaa, ett\u00e4 rukoukseen tulee syventy\u00e4 niin, ettei ulkomaailma ylety h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n. Ikonin tarkoituksena ei ole liikuttaa katsojan tunteita. Sen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 ei ole her\u00e4tt\u00e4\u00e4 joitakin luonnollisia, inhimillisi\u00e4 tunne- el\u00e4myksi\u00e4, vaan ohjata ihmisten kaikki tunteet samoin kuin ymm\u00e4rrys ja muut ihmiskunnan kyvyt kirkastumisen tielle. Ikoni ei karsi pois mit\u00e4\u00e4n inhimillist\u00e4, vaan kuvaa ihmisruumiin sen kaikkine ominaispiirteineen. Ikonissa esitet\u00e4\u00e4n tunteet, ajatukset ja toimet, samoin kuin ruumis alkuper\u00e4isess\u00e4 t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n. Ikoni on sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntie, ett\u00e4 v\u00e4line, se on rukousta. Ikonissa ei kuvata syntisen maailman sekavuutta, vaan kaikki ilment\u00e4\u00e4 sit\u00e4 jumalallista j\u00e4rjestyst\u00e4, rauhaa, joka ei ole maallisen logiikan tai moraalin s\u00e4\u00e4delt\u00e4viss\u00e4, vaan on jumalallisen armon hallussa. Se on uuden luomakunnan uutta j\u00e4rjestyst\u00e4. Jumalallinen valo levi\u00e4\u00e4 ikonissa kaikkialle. Esineiss\u00e4 ei lankea varjoa, sill\u00e4 Jumalan valtakunnassa ei ole varjoja. Kaikki on valoa t\u00e4ynn\u00e4. Ikonien ihmisten eleet ja toiminta on sakramentaalista ja heid\u00e4n jokainen eleens\u00e4 on luonteeltaan liturginen. Ikonien arkkitehtuurin muodot eiv\u00e4t noudata ihmislogiikkaa, eik\u00e4 arkkitehtuuri koskaan sulje esitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tapahtumaa sis\u00e4\u00e4ns\u00e4, vaan pysyy taustana. Tapahtuma kuuluu maallisen olemassolon tuolle puolen. Ikonissa ei pyrit\u00e4 naturalistiseen tilavaikutelmaan, eik\u00e4 siin\u00e4 n\u00e4in ollen saa olla keinotekoista kolmiulotteisuuden illusorista syvyysvaikutelmaa. Ikoneissa on ns. k\u00e4\u00e4nnetty perspektiivi. Katoamispiste ei ole kuvan syvyyssuunnassa, vaan kuvan edess\u00e4, oikeastaan katsojassa itsess\u00e4\u00e4n. Jotkut ovat kuvanneet sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n olevaa Jumalan valtakuntaa sanoin. Ikoni on samaa ilmisaatettua teologiaa, mutta kuvina, ei sanoina. Ikonin maalaaminen on kilvoitusta. Oikealle ikonimaalarille luomisty\u00f6 on askeesia ja rukoilemista, perimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n siis luostarikilvoitusta. Ikonien maalaaminen ei ole j\u00e4ljent\u00e4mist\u00e4. Taiteellinen omalaatuisuus ilmenee sek\u00e4 sommittelussa ett\u00e4 v\u00e4rein\u00e4 ja linjoina. Ikonia ei j\u00e4ljennet\u00e4, vaan se toistetaan mallina olevasta ikonista maalaten, kuvaten vapaasti ja luovalla tavalla uudelleen.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Ikonin teht\u00e4v\u00e4<\/strong><\/span><\/p>\n

Ikonia pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 niist\u00e4 teist\u00e4, joita my\u00f6ten voi ja t\u00e4ytyy pyrki\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmiselle asetettu teht\u00e4v\u00e4. Ikoni on tie, jota my\u00f6ten ihminen voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 alkukuvan kaltaisuuteen, toteuttamaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n sen, mit\u00e4 Jumalihminen ilmoitti ja perinn\u00f6kseen j\u00e4tti. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ikoneja asetetaan maailman tulevan pyhyyden, kirkastumisen, ilmoituksena kaikkialle, ik\u00e4\u00e4n kuin tulevan olotilan toteutumissuunnitelmana. Samalla ne ovat armon julistusta ja maailmassa l\u00e4sn\u00e4 oleva ja pyhitt\u00e4v\u00e4 esine.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/em><\/span><\/p>\n

Ouspensky, Leonid: Ikoni ja sen sanoma. Suomennos Sirkka Markkanen. Valamon Luostari. 1979<\/span><\/em><\/span><\/p>\n

Damaskolainen, Johannes, pyh\u00e4: Ikoneista. Kolme puhetta ikonien syytt\u00e4ji\u00e4 vastaan. Suomentanut Johannes Sepp\u00e4l\u00e4. Ortodoksisen Kirjallisuuden julkaisuneuvosto. 1986<\/span><\/em><\/span><\/p>\n

Sasaki Petros& Takala Vesa P.: Pyh\u00e4kuva ja ortodoksisuus. ONL. Kuopio 1980.<\/span><\/em><\/span><\/p>\n

Lappalainen, Seija (toim.): Pyhyyden kosketus. Gummerus. Jyv\u00e4skyl\u00e4 1997<\/span><\/em><\/span><\/p>\n

Gerhard, H. P.: Ikonien maailma. Kirjayhtym\u00e4. Helsinki 1968<\/span><\/em><\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Varhaisimmat ikonit Meid\u00e4n p\u00e4iviimme ei ole s\u00e4ilynyt ikoneja (kr. eikon=kuva) kristinuskon ensimm\u00e4isilt\u00e4 vuosisadoilta. Tradition mukaan ensimm\u00e4iset ikonit ovat Jeesuksen omalta<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-18","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/18","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=18"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/18\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":998,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/18\/revisions\/998"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=18"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=18"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=18"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}