{"id":1592,"date":"2022-02-20T17:07:20","date_gmt":"2022-02-20T15:07:20","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=1592"},"modified":"2022-02-20T17:07:20","modified_gmt":"2022-02-20T15:07:20","slug":"pyhittyminen-ihmiselaman-tarkoituksena","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2022\/02\/20\/pyhittyminen-ihmiselaman-tarkoituksena\/","title":{"rendered":"Pyhittyminen ihmisel\u00e4m\u00e4n tarkoituksena\u00a0"},"content":{"rendered":"

EL\u00c4M\u00c4MME P\u00c4\u00c4M\u00c4\u00c4R\u00c4<\/strong><\/p>\n

Kysymys el\u00e4m\u00e4mme p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 on ensisijaisen keskeinen, koskeehan se ihmisen t\u00e4rkeint\u00e4 asiaa – h\u00e4nen maailmallisen olemassaolonsa tarkoitusta. Jos ihminen suuntautuu oikein t\u00e4ss\u00e4 asiassa ja toteuttaa todellisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4, silloin h\u00e4n on kykenev\u00e4 kohtaamaan oikealla tavalla muut jokap\u00e4iv\u00e4iset el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 pienemm\u00e4t asiat, kuten h\u00e4nen suhteensa kanssaihmisiins\u00e4, opintoihinsa, ammattiinsa, avioliittoonsa ja lastensa synnytt\u00e4miseen ja kasvattamiseen. Mik\u00e4li h\u00e4n ei kuitenkaan valitse oikeaa suuntaa t\u00e4ss\u00e4 perusasiassa, silloin h\u00e4n ep\u00e4onnistuu el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 muidenkin tarkoitusperien suhteen.<\/p>\n

Ulkoisesti ihminen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n biologinen olento, sellainen kuin muutkin\u00a0el\u00e4v\u00e4t olennot, kuten el\u00e4imet.Tietenkin ihminen kuuluu biologisesti\u00a0el\u00e4inkuntaan, mutta kuten pyh\u00e4 Gregorios Teologi kuvaavasti sanoo:\u00a0\u201dIhminen on ainoa olento, joka on erill\u00e4\u00e4n muusta luomakunnasta – ainoa, josta voi tulla jumala”.<\/p>\n

Kun ihminen on kutsuttu ”Jumalan kaltaisuuteen\u201d, niin kuin Raamattu kertoo,mutta ei t\u00e4st\u00e4 huolimatta ole jumalallistumiseen johtavalla tiell\u00e4, h\u00e4n kokee itsess\u00e4\u00e4n\u00a0 tyhjyyden, sen, ett\u00e4\u00a0jotakin on pieless\u00e4. H\u00e4n ei nauti aitoa onnea edes silloin, kun h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tyhjyyden erilaisilla askareilla.<\/p>\n

\u00a0ORTODOKSINEN K\u00c4SITYS IHMISEST\u00c4<\/strong><\/p>\n

Raamatun alkulehdilt\u00e4 voimme lukea, kuinka Jumala sanoi: \u201dTehk\u00e4\u00e4mme ihminen, tehk\u00e4\u00e4mme h\u00e4net kuvaksemme ja kaltaiseksemme\u2026\u201d (1 Moos.1:26) Huomaamme, ett\u00e4 Jumala puhuu monikossa:\u00a0Tehk\u00e4\u00e4mme <\/em>ihminen. Ihmisen luomiseen, kuten kreikkalaiset is\u00e4t jatkuvasti korostavat, ottivat osaa Kolminaisuuden kaikki kolme persoonaa, ja siksi kuva ja kaltaisuus on aina k\u00e4sitett\u00e4v\u00e4 Kolminaisuuden kuvaksi ja kaltaisuudeksi. T\u00e4m\u00e4 on hyvin merkitt\u00e4v\u00e4 kohta.<\/p>\n

Ihminen luotiin Jumalan toveriksi.<\/strong>\u00a0T\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen peruspiirre kristillisess\u00e4 n\u00e4kemyksess\u00e4 ihmisest\u00e4. Kuitenkin ihminen hylk\u00e4si t\u00e4m\u00e4n toveruuden. T\u00e4m\u00e4 on toinen tosiasia, jonka koko kristillinen\u00a0k\u00e4sitys ihmisest\u00e4 \u00a0ottaa huomioon. Kirkon kieless\u00e4 t\u00e4m\u00e4 merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 Jumala loi ihmisen, Aadamin, omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen ja asetti h\u00e4net paratiisiin<\/strong>. Se, ett\u00e4\u00a0ihminen hylk\u00e4\u00e4 kaikessa t\u00e4m\u00e4n toveruuden,<\/strong>\u00a0merkitsee Kirkon kieless\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 Aadam lankesi ja h\u00e4nen lankeemuksensa, h\u00e4nen \u201dalkuper\u00e4inen syntins\u00e4\u201d, vaikuttaa koko ihmiskunnassa.<\/p>\n

Ortodoksisen uskon mukaan ihminen on \u201del\u00e4v\u00e4 teologia\u201d, koska Jumalan kuva on ihmisess\u00e4. Ja koska h\u00e4n on Jumalan kuva, h\u00e4n voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Jumalan tutkimalla omaa syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n.\u00a0\u201dJumalan valtakunta on sis\u00e4isesti teiss\u00e4\u201d(Lk.17:21), Jeesus sanoi. \u201dTunne itsesi\u201d, sanoi pyh\u00e4 Antonius Suuri, \u201d\u2026h\u00e4n, joka tuntee itsens\u00e4, tuntee Jumalan\u201d. \u201dJos olet puhdas (syd\u00e4melt\u00e4si)\u201d, kirjoitti pyh\u00e4 Iisak Syyrialainen (7. vuosisadan loppupuoli), \u201dtaivas on sis\u00e4ll\u00e4si: sis\u00e4ll\u00e4si voit n\u00e4hd\u00e4 enkelit ja enkelien Herran\u201d. Pyh\u00e4 Pakomios on sanonut: \u201dSyd\u00e4mens\u00e4 puhtaudessa h\u00e4n n\u00e4ki n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan kuin kuvastimessa\u201d.<\/p>\n

Ihmisen luominen \u201cJumalan kuvaksi”viittaa lahjoihin, jotka Jumala antoi ainoastaan ihmiselle, toisin kuin muille luomilleen olennoille, jotta t\u00e4m\u00e4 olisi Jumalan kuva N\u00e4it\u00e4 lahjoja ovat j\u00e4rjellinen mieli, omatunto, vapaa tahto (vapaus), luomiskyky, rakkaus (eros<\/em>) ja kaipaus kohti t\u00e4ydellisyytt\u00e4 ja Jumalaa, omakohtainen itsetietoisuus, sek\u00e4 kaikki se, mik\u00e4 \u00a0saa aikaan sen, ett\u00e4 ihminen on muiden el\u00e4vien olentojen luomisen yl\u00e4puolella ja tekee h\u00e4nest\u00e4 persoonan ja persoonallisuuden.\u00a0Toisin sanoen, mik\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4,\u00a0mik\u00e4\u00a0 tekee ihmisest\u00e4 persoonan, on lahjaa, joka kuuluu ”Jumalan kuvaan\u00a0meiss\u00e4\u201d<\/p>\n

Saatuaan lahjaksi \u201dkuvan” ihminen on kutsuttu saavuttamaan my\u00f6s ”kaltaisuu<\/em>s<\/em>”, jumalallistuminen, teoosis<\/em>.<\/em>\u00a0Luoja<\/strong>mme<\/strong>, luonnostaan Jumala, kutsuu ihmisi\u00e4 tulemaan jumalaksi armosta.<\/strong>\u00a0Jumalan kuvaan sis\u00e4ltyv\u00e4t lahjat meiss\u00e4 tekev\u00e4t meid\u00e4t kykeneviksi nousemaan hyvin korkealle,\u00a0jotta me voisimme\u00a0saavuttaa niiden avulla Jumalamme\u00a0ja Luojamme\u00a0kaltaisuuden saadaksemme, ei ulkonaista moraalista suhdetta H\u00e4neen, vaan henkil\u00f6kohtaisen yhteyden Luojaamme. Saattaa \u00a0kenties\u00a0tuntua \u00a0hyvin julkealta sanoa\u00a0tai edes ajatella, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme tarkoitus on tulla jumaliksi armosta. Pyh\u00e4 Raamattu ja kirkon is\u00e4t eiv\u00e4t kuitenkaan k\u00e4tkeneet t\u00e4t\u00e4 meilt\u00e4.<\/p>\n

Valitettavasti monet kirkon ulkopuolella olevat ihmiset, kuten my\u00f6s jotkut sen sis\u00e4ll\u00e4kin, ovat tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 t\u00e4st\u00e4. He uskovat, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme tarkoitus on parhaimmillaankin vain moraalista kehittymist\u00e4mme, meid\u00e4n tulemistamme paremmiksi ihmisiksi. Evankeliumin, kirkon tradition ja pyhien isien mukaan t\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan\u00a0 ole el\u00e4m\u00e4mme tarkoitus Ihmisen ei tule ainoastaan tehd\u00e4 itse\u00e4\u00e4n paremmaksi ja tulla moraalisemmaksi, oikeudenmukaisemmaksi, sive\u00e4mm\u00e4ksi ja huolellisemmaksi.\u00a0\u00a0Kaikkein t\u00e4rkein tarkoitus,jota varten luojamme ja tekij\u00e4mme loi ihmisen,\u00a0on jumalallistuminen – ihmisen liittyminen Jumalan yhteyteen, ei ulkokohtaisesti, vaan todellisesti<\/strong>.<\/strong><\/p>\n

Koska ihminen on Jumalan kuva, jokainen ihmiskunnan j\u00e4sen, kaikkein syntisinkin, on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4 Jumalalle. \u201dKun n\u00e4et veljesi\u201d, sanoi Klemens Aleksandrialainen (k. 215), \u201dn\u00e4et Jumalan\u201d. Ja pyh\u00e4 Evagrius ajatteli: \u201dJumalan j\u00e4lkeen meid\u00e4n tulee kunnioittaa kaikkia ihmisi\u00e4 kuin itse Jumalaa\u201d. T\u00e4m\u00e4 kaikkien ihmisten kunnioitus ilmenee ortodoksisessa jumalanpalveluksessa, kun pappi suitsuttaa ei vain ikonien puoleen, vaan my\u00f6s kaikkien kokoontuneiden puoleen, tehden kunniaa Jumalan kuvalle jokaisessa persoonassa. \u201dParas Jumalan kuva on ihminen\u201d.<\/p>\n

Jumalan kuvana oleminen merkitsee, ett\u00e4 ihmisell\u00e4 on vapaa tahto. Jumala haluaa poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4,ei orjia. Ortodoksinen kirkko hylk\u00e4\u00e4 kaikki opit sellaisesta armo- k\u00e4sityksest\u00e4, jotka osoittavat loukattavan ihmisen vapautta. Ortodoksinen opetus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuvaamaan suhdetta Jumalan armon ja ihmisen vapaan tahdon v\u00e4lill\u00e4 sanaa \u201dyhteistoiminta\u201d tai \u201dty\u00f6toveruus\u201d (synergeia<\/em>). Paavalinkin sanoin: \u201dMe olemme Jumalan ty\u00f6tovereita\u201d ( 1Kor 3:9). Ihmisenkin tulee tehd\u00e4 oma osuutensa, vaikka se, mit\u00e4 Jumala tekee, on mittaamattomasti t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin mit\u00e4 ihminen tekee.<\/p>\n

PELASTUMINEN<\/strong><\/p>\n

Ortodoksit uskovat,kuten muutkin kristityt, ett\u00e4 pelastus huipentuu iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n saavuttamiseen Jumalassa. Tie t\u00e4m\u00e4n saavuttamiseen on ortodoksisen n\u00e4kemyksen mukaan puhdistumista ja askeettista ponnistelua , yhteisty\u00f6t\u00e4 Jumalan armon kanssa (synergia) pit\u00e4en mieless\u00e4 sen, ettei mik\u00e4\u00e4n ep\u00e4puhdas voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 Jumalan valtakuntaan (Ef. 5:5, Ilm. 21:27). Valtakuntaan p\u00e4\u00e4sy ”vaatii v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sielun puhtautta, pyhyyden vaatetta, jota ilman kukaan ei n\u00e4e Herraa\u201d(Hepr. 12:14).<\/p>\n

Se osa ortodoksisen Kirkon teologiasta, joka todella erottaa sen muusta kristikunnasta, on sen k\u00e4sitys pelastuksesta.\u00a0Ortodoksien mielest\u00e4 l\u00e4nnen kirkon n\u00e4kemys pelastuksesta on liian juridisluontoinen ja ristiriidassa kirkon isien opetuksen kanssa. Munkki Damaskinos, amerikkalaisen pyh\u00e4n Hermanin ortodoksisen luostarin igumeni Kaliforniassa on sanonut: ”Ortodoksinen kirkko suhtautuu pelastukseen maksimalistisesti ja n\u00e4kee sen prosessina, joka p\u00e4\u00e4ttyy jumalallistumiseen (teoosikseen). H\u00e4n jatkaa: \u201dOrtodoksiselle kirkolle pelastus on enemm\u00e4n kuin syntien ja rikkomusten anteeksisaaminen. Se on enemm\u00e4n kuin vanhurskautuminen\u00a0tai vapauttamista Jumalaa vastaan tehdyist\u00e4 rikkomuksista. Ortodoksisen opetuksen mukaan pelastus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 varmasti anteeksiannon ja vanhurskauttamisen, mutta ei suinkaan rajoitu niihin. Kirkon isille pelastus on Pyh\u00e4n Hengen armon saamista. Pelastuminen tarkoittaa pyhitetyksi tulemista ja osallistumista Jumalan el\u00e4m\u00e4\u00e4n \u2013 todellakin tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta (2. Piet. 1:4), niin kuin apostoli Pietari m\u00e4\u00e4rittelee asian.<\/p>\n

N\u00e4it\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4 on kritisoitu melkoisesti. Jotkut ovat v\u00e4itt\u00e4neet, ett\u00e4 ortodoksit sekoittavat pelastuksen pyhitykseen. Toiset ovat pohjimmiltaan jopa syytt\u00e4neet ortodoksista kirkkoa pelagianismista – 5. vuosisadan harhaopista,joka minimoi Jumalan armon osuuden pelastuksessa. Kuitenkin melkein kaikkien erimielisyyksien juuret ortodoksisen pelastusopin kanssa johtuvat t\u00e4ysin erilaisesta ymm\u00e4rryksest\u00e4 koskien armoa, vapaata tahtoa ja ihmisen lankeemuksen seuraamuksia. Ortodoksisen k\u00e4sityksen mukaan armo ei ole jotain, mit\u00e4 Jumala on luonut tai jakanut, vaan se on pohjimmiltaan Jumalan energiaa, Gregory Palamaksen ilmauksen mukaan.<\/p>\n

Armo ei ole ortodoksisen ymm\u00e4rryksen mukaan jotain, mik\u00e4 on ik\u00e4\u00e4n kuin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tai pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4, kuten s\u00e4hk\u00f6katkaisimesta, tai jonka Jumala antaa ja vet\u00e4\u00e4 pois, vaan se on jotain, joka on aina l\u00e4sn\u00e4. Se, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ihminen kokee Jumalan armon, riippuu h\u00e4nen hengellisest\u00e4 tilastaan ja siit\u00e4, kuinka halukas h\u00e4n on tai ei ole \u00a0tekem\u00e4\u00e4n yhteisty\u00f6t\u00e4 sen kanssa.<\/p>\n

Protestanttisessa p<\/b><\/strong>elastusopissa <\/b><\/strong>keskeist\u00e4 on oppi vanhurskautumisesta yksin uskosta\u00a0(sola fide<\/em>). Usko pelastaa ihmisen.<\/b><\/strong>\u00a0Luterilaisuus tekeekin jyrk\u00e4n eron vanhurskautuksen ja pyhityksen v\u00e4lille.<\/em>\u00a0Ensisijaisesti pelastus on vanhurskautusta<\/em>, jossa ihminen tulee Jumalan lapseksi, ja t\u00e4m\u00e4 tapahtuu vain uskon kautta armosta.\u00a0Pyhityksess\u00e4 puolestaan ihmisen usko ja teot yhdess\u00e4 vaikuttavat h\u00e4ness\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n pyhyyden. Ihmisen\u00a0vanhurskauttaminen<\/a>\u00a0ja uudestisyntyminen ovat uuden el\u00e4m\u00e4n ja pyhittymisen edellytys. Pyhitys on Pyh\u00e4n Hengen aikaansaama vanhurskauden hedelm\u00e4 Kristukseen uskovassa ihmisess\u00e4. <\/em>Pyh\u00e4 Henki vaikuttaa pyhityksen Jumalan sanan kautta. Vanhurskauttaminen on kertakaikkinen ja pyhittyminen on jatkuvaa Jumalan\u00a0armon<\/a>\u00a0ty\u00f6t\u00e4 ihmisess\u00e4. Pyhitys on jatkuvaa Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 t\u00e4yttymist\u00e4. Pyhitys on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, koska se on Jumalan tahto. Uskovan ihmisen tulee vaeltaa jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 mielenmuutoksessa ja syntien anteeksisaamisessa. Kun Pyh\u00e4 Henki on aikaansaanut ihmisess\u00e4 uskon evankeliumiin, H\u00e4n saa samassa ihmisess\u00e4 aikaan uskon kautta my\u00f6s pyhityksen ja hyvi\u00e4 tekoja.<\/p>\n

VANHURSKAUTUMINEN<\/strong><\/p>\n

Kreikankieless\u00e4 sanaa \u201dvanhurskaus\/ vanhurskauttaminen\u201d vastaava sana on (dikaiosyn\u0113). <\/em>Nyky\u00e4\u00e4n\u00a0<\/em>raamatun k\u00e4\u00e4nt\u00e4jien keskuudessa on ongelmia t\u00e4m\u00e4n k\u00e4sitteen suhteen.\u00a0Vanhurskauttaminen k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n paremminkin \u00a0\u201doikeuttamiseksi\u201d juridisessa mieless\u00e4. \u00a0\u00a0Teksasin ortodoksinen piispa Dimitri selitt\u00e4\u00e4 hyvin eroa ortodoksisen ja ei-ortodoksisen k\u00e4sityksen v\u00e4lill\u00e4 ”oikeudesta”:<\/p>\n

\n

\u201dUskon perusperiaatteena on, ett\u00e4 ihmisen vanhurskaus tai oikeutus on Jumalan armon hedelm\u00e4\u00e4, joka on vuodatettu h\u00e4nelle Jeesuksen Kristuksen ty\u00f6n kautta, joka huipentuu ristin ja yl\u00f6snousemuksen uhriin (2. Kor. 1:9- 10; Fil. 3:9-10). T\u00e4m\u00e4 armon my\u00f6nt\u00e4minen on Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6t\u00e4 (Ef. 5:9). V\u00e4\u00e4rink\u00e4sitys n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 johtuvan siit\u00e4, ett\u00e4 vastustetaan Jumalan tekoa vanhurskaaksi tai ”ihmisen vanhurskaaksi tekemiseksi” vanhurskauden saavuttamisessa\u00a0(1. Joh. 3: 7) uskosta. Mies tai nainen ei ole passiivinen Jumalan armon vastaanottaja; h\u00e4nen vastauksensa Jumalan lahjaan on hyvien tekojen ”tekeminen”. Kuten apostoli huomauttaa efesolaisille (Ef. 2:8), meid\u00e4t on pelastettu (H\u00e4nen osuutensa) uskon (meid\u00e4n osuutemme) kautta; meist\u00e4 on tullut uusi luomus (Ef.2:10) erityisesti hyvi\u00e4 tekoja varten. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita sit\u00e4, etteik\u00f6 ”vanhurskauttamisen” juridinen tulkinta olisi t\u00e4ysin perusteltua, mutta ortodoksinen k\u00e4sitys ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 joku julistetaan vanhurskaaksi, vaan pikemminkin se, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulee vanhurskas Jumalan armosta. Oikeudelliseen tulkintaan on kuitenkin yhteys, sill\u00e4 meid\u00e4t ortodoksisen uskon mukaan tuomitaan tekojemme mukaan. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4y \u00a0selv\u00e4ksi ortodoksiselle ymm\u00e4rrykselle sellaisista kirjoituksista kuin Kristuksen viimeinen tuomio (Mt. 25:36-41), sek\u00e4\u00a0joistakin \u00a0Raamatun kohdista, kuten Ilmestyskirjassa (Ilm. 20:12): \u201dJa min\u00e4 n\u00e4in kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edess\u00e4, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on el\u00e4m\u00e4n kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mit\u00e4 kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. (Kts. my\u00f6s Job 34:11, Mt 16:27, Rm 2:6, Ilm. 22:12) Jotkut n\u00e4ist\u00e4 mainituista raamatun kohdista tekev\u00e4t \u00a0ortodoksisuudesta vaikean \u201cpalan\u201d muille kristityille. Alituinen tietoisuus syntisyydest\u00e4\u00e4n ja \u201dpakko\u201d tehd\u00e4 sille jotakin, ei sovi yhteen muiden kristillisten uskonryhmien n\u00e4kemysten kanssa.<\/p>\n

Ortodoksisuus ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4rin,\u00a0kun sanotaan, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 askeesista ei ole Jumalalle mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 – eli se ei ole ”ty\u00f6t\u00e4” pelastuksen ansaitsemiseksi. Mutta se on pikemminkin ty\u00f6t\u00e4 omaksi hy\u00f6dyksi – jotain, jonka tarkoituksena on juurruttaa n\u00f6yryytt\u00e4 ja hengellist\u00e4 k\u00f6yhyytt\u00e4 (vrt. Mt. 5:3), joka pakottaa hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n maailman viisauden (1.Kor. 3:9) ja k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n Jumalan puoleen, lopulta luottaen H\u00e4nen armoonsa eik\u00e4 omaan voimaansa. Tuo k\u00e4\u00e4ntyminen – ja ehk\u00e4 toistuva k\u00e4\u00e4ntyminen – kohti Jumalaa ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n ortodoksiassa \u03bc\u03b5\u03c4\u03ac\u03bd\u03bf\u03b9\u03b1\u00b4ksi \u00a0eli \u00a0parannuksen todelliseksi merkitykseksi.<\/p>\n

\u201dAutuaita ovat puhdassyd\u00e4miset, sill\u00e4 he saavat n\u00e4hd\u00e4 Jumalan\u201d<\/em>\u00a0(Mt. 5:8). T\u00e4m\u00e4 Vuorisaarnan lause tiivist\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kemyksen pelastuksesta yhteen Raamatun jakeeseen. Edell\u00e4 \u00a0esitetty\u00a0asettaa ihmisen lankeemuksen Paratiisissa selke\u00e4\u00e4n valoon. Kun l\u00e4ntinen kristinusko, roomalaiskatolisuus ja useimmat protestanttiset tunnustukset, pit\u00e4v\u00e4t oppia ”perisynnist\u00e4” syyllisyyten\u00e4, joka periytyi Aadamin rikkomuksesta, id\u00e4n ortodoksinen kirkko ei ymm\u00e4rr\u00e4 t\u00e4t\u00e4 synti\u00e4 niink\u00e4\u00e4n syyllisyyten\u00e4, vaan sairauden termein. L\u00e4nsimaiset tunnustukset katsovat yleens\u00e4, ett\u00e4 Aadamin lankeemuksen vaikutus oli Jumalan armon vet\u00e4ytyminen, kun taas ortodoksisuus uskoo, ett\u00e4 Aadamin lankeemuksen vaikutus heikensi vakavasti h\u00e4nen kyky\u00e4\u00e4n kokea Jumalan armo. N\u00e4m\u00e4 ovat ehk\u00e4 hienovaraisia \u200b\u200beroja, mutta johtavat pelastuksen ymm\u00e4rt\u00e4miseen joko ennallistamisen tai parantamisen n\u00e4k\u00f6kulmasta. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on mielenkiintoista huomata, ett\u00e4 kreikan sanan ”pelastus” (s\u014dt\u0113ria) juuri on verbi \u03c3\u03c9\u03b6\u03c9 (s\u014dz\u014d), joka yleens\u00e4 k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n ”pelastaa”, mutta se on my\u00f6s sana, joka tarkoittaa ”parantaa” (esim.\u201dJos saan koskea vain h\u00e4nen vaatteisiinsa, paranen\u201d (Mk.5: 28)<\/p>\n

ORTODOKSINEN N\u00c4KEMYS PELASTUKSESTA\u00a0<\/strong><\/p>\n

Id\u00e4n kirkon kristillisyydess\u00e4 pelastus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n jatkuvana puhdistusprosessina,\u00a0joka ulottuu t\u00e4m\u00e4n maailman ulkopuolelle ikuisuuteen.\u00a0Koko t\u00e4m\u00e4n prosessin ajan osallistumme kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u00a0Menemme synnintunnustukselle, otamme vastaan Pyh\u00e4n Ehtoollisen ja pyrimme rakastamaan Jumalaa koko syd\u00e4mest\u00e4mme,voimastamme,sielustamme ja mielest\u00e4mme.\u00a0T\u00e4m\u00e4 auttaa meit\u00e4 tulemaan yh\u00e4 enemm\u00e4n Jeesuksen Kristuksen kaltaiseksi.\u00a0N\u00e4in ollen ortodoksit kutsuvat t\u00e4t\u00e4pelastusprosessia\u00a0teoosikseksi\u00a0<\/em>tai\u00a0jumalallistumikseksi\u00a0<\/em>.<\/p>\n

MIT\u00c4\u00a0JUMALALLISTUMINEN \u00a0TARKOITTAA?\u00a0\u00a0<\/strong><\/h2>\n

Jumalallistuminen<\/em>\u00a0<\/em><\/strong>(kr.\u00a0theosis\u00a0) on prosessi, jossa kristitty tulee yh\u00e4 enemm\u00e4n Jumalan kaltaiseksi.<\/em>\u00a0Pyh\u00e4 Pietari puhuu t\u00e4st\u00e4 prosessista kirjoittaessaan: \u201dKoska h\u00e4nen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mik\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja jumalisuuteen tarvitaan, h\u00e4nen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meid\u00e4t kirkkaudellaan ja t\u00e4ydellisyydell\u00e4\u00e4n, joiden kautta h\u00e4n on lahjoittanut meille kalliit ja mit\u00e4 suurimmat lupaukset, ett\u00e4 te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siit\u00e4 turmeluksesta, joka maailmassa himojen t\u00e4hden vallitsee,” (\u00a02. Piet. 1:3-4<\/u><\/a>\u00a0).<\/p>\n

Monet ihmiset ortodoksikirkon ulkopuolella virheellisesti luulevat, ett\u00e4 jumalallistumisen kautta meist\u00e4 tulee kirjaimellisesti jumalia.\u00a0Kun kirkko kehottaa meit\u00e4 jatkamaan jumalallistumista- tulemaan \u00a0enemm\u00e4n Jumalan kaltaiseksi – t\u00e4m\u00e4 ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 meist\u00e4 sitten tulee Jumalan kaltainen luontomme suhteen.\u00a0T\u00e4m\u00e4 on mahdotonta.\u00a0Olemme ihmisi\u00e4, olemme aina olleet ja tulemme aina olemaan.\u00a0Niinp\u00e4 emme voi ottaa luonnosta mit\u00e4\u00e4n muuta, etenk\u00e4\u00e4n Jumalan luonnosta, joka on t\u00e4ysin tuntematonta meille.<\/p>\n

Pyh\u00e4 Johannes Damaskoslainen (8.vs.) tekee merkitt\u00e4v\u00e4n havainnon.\u00a0Kreikan kielen sanaa Jumala (Theos<\/em>) k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Raamatussa johdettuna verbist\u00e4, joka \u00a0tarkoittaa\u00a0 kest\u00e4\u00e4 tai virrata<\/em>,\u00a0katsoa\u00a0<\/em>tai\u00a0polttaa<\/em>.\u00a0N\u00e4m\u00e4 ovat energiaa kuvaavia sanoja, eiv\u00e4tk\u00e4 pohjimmiltaan \u00a0olemusta \u00a0kuvaavia sanoja.<\/p>\n

Ortodoksisen kirkon mukaan \u00a0jumalallistuminen <\/em>tarkoittaa \u00a0<\/em>meid\u00e4n tulemistamme yh\u00e4 enemm\u00e4n Jumalan kaltaiseksi H\u00e4nen armostaan tai jumalallisten energioiden vaikutuksesta.\u00a0Luomisessa ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi (1. Moos 1:26<\/a>)\u00a0ihmisluonnossaan.\u00a0Toisin sanoen koko ihmiskunta luonteeltaan on Jumalan kuva tai ikoni.<\/em>\u00a0Alusta alkaen meid\u00e4n tarkoitumme on osallistua Pyh\u00e4n Kolminaisuuden el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Synnin kautta me kuitenkin v\u00e4\u00e4rist\u00e4mme t\u00e4t\u00e4 kuvan \u00a0joksikin, mit\u00e4 \u00a0sen ei pit\u00e4isi olla.\u00a0\u00a0<\/em>\u00a0<\/u><\/a><\/p>\n

Kristuksen inkarnaatio, ihmiseksi tuleminen, palautti t\u00e4ysin koko ihmiskunnan sen t\u00e4yteen potentiaaliinsa, koska H\u00e4n otti itselleen koko ihmisluonnon (mukaan lukien synnin aiheuttamat k\u00e4rsimykset, vaikka h\u00e4n \u00a0itse oli synnit\u00f6n).\u00a0Kristuksessa Jumalan ja ihmisen kaksi luontoa eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 kaksi vaan yksi;\u00a0n\u00e4in ollen Kristuksessa on t\u00e4ydellinen liitto koko ihmiskunnan ja Jumalan v\u00e4lill\u00e4.\u00a0Liittym\u00e4ll\u00e4 Kristukseen mekin voimme kokea t\u00e4m\u00e4n t\u00e4ydellisen yhteyden.\u00a0Meist\u00e4 voi tulla armosta sit\u00e4 mit\u00e4 Jumala on luonnostaan(\u00a0Pyh\u00e4 Athanasius Aleksandrialainen<\/a>) ja voimme tulla Jumalan lapsiksi (\u00a0Joh. 1:12<\/a>\u00a0).\u00a0Sit\u00e4 on pelastus.\u00a0Sit\u00e4 tarkoittaa olla pelastettu.<\/p>\n

Hyv\u00e4 vertauskuva jumalallistumisesta on esimerkki miekasta ja tulesta.\u00a0Kuvitelkaamme ter\u00e4smiekka, joka on ty\u00f6nnetty kuumaan tuleen.\u00a0Se pysyy siell\u00e4, kunnes se saa punaisen hehkun.\u00a0Tulen energia l\u00e4p\u00e4isee miekan, mutta miekka ei koskaan tule itse tuleksi.\u00a0Sen sijaan se vain saa tulen ominaisuudet.<\/p>\n

PYHITTYMINEN IHMISEL\u00c4M\u00c4N TARKOITUKSENA<\/strong><\/p>\n

Kaiken edell\u00e4 sanotun j\u00e4lkeenkin on viel\u00e4 syyt\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin kertauksena alleviivata sit\u00e4, ett\u00e4 ortodoksisen kirkon ajattelussa pyhittyminen on ihmisess\u00e4 tapahtuva todellinen prosessi. Ortodoksisen kirkon teologia eroaa olennaisesti protestanttisuudesta, jossa ihmisen tilanteessa tapahtuva ratkaiseva muutos katsotaan l\u00e4hinn\u00e4 juridiseksi toimenpiteeksi, jolla Jumala armahtaa syntisen,<\/em>\u00a0lukee h\u00e4net vanhurskaaksi armosta eli er\u00e4\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 suostuu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n h\u00e4net uusissa v\u00e4reiss\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin mustan valkoisena.<\/p>\n

Ortodoksisen kirkon opetuksessa pyhittyminen taas on ihmisess\u00e4 tapahtuvaa jatkuvaa ja v\u00e4hitt\u00e4ist\u00e4 hengellist\u00e4 kasvua, jonka seurauksena Jumalan Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4olo enenee h\u00e4ness\u00e4 ja saa h\u00e4ness\u00e4 yh\u00e4 runsaammin elintilaa.<\/em>\u00a0Jumalan Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4olo merkitsee ihmisen kokonaispersoonan kirkastumista h\u00e4nen kilvoituksensa edellytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 mitassa. Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4olo jatkuu niin ihmisen sielussa kuin ruumiissakin kuoleman j\u00e4lkeenkin, mist\u00e4 syyst\u00e4 ortodoksinen kirkko suhtautuu suurella kunnioituksella pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiin ja edesmenneisiin yleisestikin.<\/p>\n

Pyhittyminen on ortodoksisen kirkon kannalta my\u00f6s yhteisty\u00f6t\u00e4, synergiaa, Jumalan kanssa<\/em>. Vaikka Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastusta, itse kunkin on omalta osaltaan aktiivisesti ponnisteltava sen eteen. T\u00e4m\u00e4 ponnistelu on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n osoitus siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen todella haluaa pelastustaan ja kaipaa Jumalan apua. Pyhittyminen on edelleen ihmisen jumalallistumista Kirkossa ja sen perinteen mukaisin menetelmin. Muussa tapauksessa toistamme kohdallamme Aadamin lankeemuksen, sill\u00e4 h\u00e4nkin pyrki tulemaan sellaiseksi kuin Jumala, mutta Jumalan tahdon vastaisin menetelmin. Olennaisinta pyhittymisess\u00e4 on juuri se, ett\u00e4 ihminen tiedostaa sen mahdottomuudeksi Kirkon ulkopuolella. Ihminen ei voi pyhitty\u00e4 ja kasvaa hengellisesti ilman Kirkkoa ja sen mysteereit\u00e4, sakramentteja.<\/p>\n

Pyhittymiseen\u00a0kuuluu olennaisesti my\u00f6s k\u00e4rsimyksen hyv\u00e4ksyminen hengellisen kasvun v\u00e4lineen\u00e4. Vaikka pyhittyminen tapahtuu kolmivaiheisesti eli puhdistumisen, valistumisen ja jumal<\/strong>allis<\/strong>tumisen <\/strong>vaiheiden kautta, k\u00e4rsimys on olennainen s\u00e4ie\u00a0koko prosessissa. K\u00e4rsimyksen merkitys t\u00e4ss\u00e4 etenev\u00e4ss\u00e4 prosessissa on uskovan oikean itsetuntemuksen s\u00e4ilyminen ja kasvu. Koska yh\u00e4 tiivistyv\u00e4 yhteys Jumalaan voi ruokkia ihmisess\u00e4 v\u00e4\u00e4ri\u00e4 kuvitelmia omista kyvyist\u00e4, Jumalan on sallittava h\u00e4nelle erilaisia koettelemuksia, jotka auttavat h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen oman sis\u00e4isen tyhjyytens\u00e4 ilman jumalallisen armon l\u00e4sn\u00e4oloa. N\u00f6yryyden lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 ja vakiintuessa ihmisen on j\u00e4lleen mahdollista saada Jumalalta osakseen entist\u00e4 voimakkaampia kokemuksia H\u00e4nen armostaan ilman, ett\u00e4 ne koituisivat ihmiselle tuhoisiksi ja olisivat vaarantamassa h\u00e4nen pelastustaan.<\/p>\n

Kristittyjen hengellisest\u00e4 tilasta riippuen he toisinaan ovat Kristuksen ruumiin el\u00e4vi\u00e4 ja toisinaan kuolleita j\u00e4seni\u00e4. Esimerkiksi kastettu ihminen on jo tullut Kristuksen ruumiin j\u00e4seneksi. Mik\u00e4li h\u00e4n ei tunnusta syntej\u00e4\u00e4n, ei osallistu ehtoollisesta, eik\u00e4\u00a0 el\u00e4 hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, h\u00e4n on\u00a0 Kristuksen ruumiin kuollut j\u00e4sen.<\/p>\n

KIRKKO – PELASTUMISEN PAIKKA<\/b><\/strong><\/p>\n

Pyhien isien mukaan pelastuksemme olisi mahdotonta ilman Kirkon pyhi\u00e4 sakramentteja, jotka liitt\u00e4v\u00e4t meid\u00e4t Kristukseen ja tekev\u00e4t meid\u00e4t osallisiksi Kristuksen ruumiista ja Verest\u00e4<\/p>\n

Kirkossa kaikki asiat johtavat kohti jumalallistumista – pyh\u00e4 liturgia, pyh\u00e4t sakramentit, jumalanpalvelukset, evankeliumin saarnaaminen, paastoaminen, kaikki. Kirkko on ainoa\u00a0pyhittymisen ja \u00a0jumalallistumisen paikka.<\/p>\n

Kirkko ei siis ole yhteiskunnallinen, kulttuurillinen tai historiallinen s\u00e4\u00e4ti\u00f6, joka muistuttaa maailman muita s\u00e4\u00e4ti\u00f6it\u00e4. Se ei ole kuten maailman monenkirjavat instituutiot. Instituutiot, organisaatiot, s\u00e4\u00e4ti\u00f6t ja muut mukavat asiat ovat l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 maailmasta. Ortodoksinen kirkko on \u00a0ainutlaatuinen. Se on ainoa\u00a0kanssak\u00e4ymisen paikka Jumalan ja ihmisen v\u00e4lill\u00e4, ainoa\u00a0paikka ihmisen jumalallistumiselle. Ihmisest\u00e4 voi tulla jumala ainoastaan Kirkossa, ei miss\u00e4\u00e4n muualla, ei yliopistoissa, ei sosiaalisten palvelujen avulla, eik\u00e4 mink\u00e4\u00e4n muunkaan maailman meille tarjoaman kauniin ja hyv\u00e4n asian avulla. Miten hyvi\u00e4 ne voivatkin olla, ne eiv\u00e4t voi tarjota sit\u00e4, mit\u00e4 Kirkko tarjoaa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n vuoksi maailmalliset instituutiot ja j\u00e4rjestelm\u00e4t, huolimatta siit\u00e4 miten ne kehittyv\u00e4t, eiv\u00e4t voi milloinkaan asettua Kirkon sijalle<\/p>\n

Kirkossa meid\u00e4n heikkojen ja syntisten ihmisten on mahdollista k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi kriisej\u00e4 ja vaikeuksia aina silloin t\u00e4ll\u00f6in.N\u00e4in tapahtuu, koska me Kirkossa olemme matkalla kohti jumalallistumista, ja siksi on aivan luonnollista, ett\u00e4 inhimillist\u00e4 heikkoutta esiintyy. Me emme ole jumalia, vaan vasta tulossa jumaliksi. Niin paljon kuin t\u00e4llaista esiintyykin, me emme milloinkaan k\u00e4\u00e4nny pois Kirkosta, koska vain sen sis\u00e4ll\u00e4\u00a0 yhteys Jumalaan on meille mahdollinen.<\/p>\n

Monet protestantit ja jopa jotkut roomalaiskatoliset saattavat kokea ortodoksisen teoosis- k\u00e4sityksen ahdistavana. Varsinkin kun he lukevat, kuten t\u00e4m\u00e4n lainauksen pyh\u00e4lt\u00e4 Athanasiukselta: \u201dJumala tuli ihmiseksi, jotta ihmisist\u00e4 tulisi jumalia\u201d. He pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti hindulaisuuden tai panteismin it\u00e4maisen mystiikan vaikutusta. Mutta t\u00e4llainen vaikutus ei voisi olla kauempana ortodoksisesta ymm\u00e4rryksest\u00e4.<\/p>\n

L\u00e4nnen kristillisyydess\u00e4 ihmisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n usein \u00a0yksinkertaisesti moraalinen kehittyminen\u00a0ja hengiss\u00e4 s\u00e4ilyminen. Moraalinen t\u00e4ydellisyys ei kuitenkaan ole ihmiselle riitt\u00e4v\u00e4. Meit\u00e4 ei tyydyt\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n entist\u00e4 paremmaksi tuleminen, ja moraalisten tekojen tekeminen.<\/p>\n

Kirkon pyh\u00e4t is\u00e4t ja teologit esitt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 voittamalla egoismimme ja itserakkautemme ihmiskeskeisen filosofian tulemme aidoiksi persooniksi, aidoiksi ihmisiksi ja kohtaamme Jumalan kunnioituksella ja rakkaudella. Kohtaamme my\u00f6s kanssaihmisemme suurella kunnioituksella ja aidolla arvonannolla. Emme n\u00e4e h\u00e4nt\u00e4 mielihyv\u00e4n ja riiston v\u00e4likappaleena, vaan Jumalan kuvana, jonka m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4n\u00e4 on jumalallistuminen.<\/p>\n

Lopullinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4mme on yhdisty\u00e4 pyh\u00e4n Jumalan kanssa. T\u00e4m\u00e4 on maailmankaikkeuden luomisen tarkoitus. T\u00e4m\u00e4 on haluttu p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4.T\u00e4m\u00e4 on ilomme, onnemme ja t\u00e4yttymyksemme.<\/p>\n

Luento <\/em>Pyh\u00e4t ja p<\/em>yhyys-seminaarissa Mikkeliss\u00e4 19.02. 2022<\/em><\/span><\/p>\n

\n

\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

EL\u00c4M\u00c4MME P\u00c4\u00c4M\u00c4\u00c4R\u00c4 Kysymys el\u00e4m\u00e4mme p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 on ensisijaisen keskeinen, koskeehan se ihmisen t\u00e4rkeint\u00e4 asiaa – h\u00e4nen maailmallisen olemassaolonsa tarkoitusta. Jos ihminen<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-1592","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1592","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1592"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1592\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1593,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1592\/revisions\/1593"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1592"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1592"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1592"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}