Ihminen el\u00e4v\u00e4n\u00e4 luotuna olentona<\/b><\/p>\n
Jumala loi ihmisen viimeisen\u00e4 luoduista. Pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen opettaa: ”… H\u00e4n loi ihmisen omilla k\u00e4sill\u00e4\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 luonnosta, omaksi kuvaksensa ja kaltaisuuteensa.. Maasta H\u00e4n muovasi ruumiin, ja antoi omalla henk\u00e4yksell\u00e4\u00e4n j\u00e4rjellisen ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isen sielun h\u00e4nelle, ja sit\u00e4 me kutsumme jumalalliseksi kuvaksi. Sill\u00e4 kuvan mukaisuus ilmaisee j\u00e4rjellisyytt\u00e4 ja itsen\u00e4isyytt\u00e4, kaltaisuus taas hyveen mahdollisuuksien mukaista omaksumista.\u201d<\/p>\n
Apostoli Paavali kirjeess\u00e4\u00e4n tessalonikalaisille sanoo:” Itse rauhan Jumala pyhitt\u00e4k\u00f6\u00f6n teid\u00e4t kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teid\u00e4n henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin ett\u00e4 olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.” ( 1 Tess.5: 23) N\u00e4ist\u00e4 sanoista k\u00e4y ilmi ne kolme elementti\u00e4, joista ihmispersoona muodostuu.<\/p>\n
Ihmisell\u00e4 on ensiksikin ”maan tomusta” luotu ruumis, joka on aineellinen puoli ihmist\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 on my\u00f6s sielu, joka tekee ruumiin el\u00e4v\u00e4ksi. El\u00e4imill\u00e4kin on sielu, ehk\u00e4 kasveillakin. Mutta vain ihmisen sielu on varustettu tietoisuudella. Sielu on j\u00e4rjellinen ja kykenee ajattelemaan ja tekem\u00e4\u00e4n johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4.<\/p>\n
Lis\u00e4ksi ihmisell\u00e4 on henki. Se on ”Jumalan henk\u00e4ys”, joka puhallettiin ihmiseen. (1 Moos.2:7). T\u00e4t\u00e4 henk\u00e4yst\u00e4 ei ole el\u00e4imill\u00e4.<\/p>\n
Sielunsa avulla ihminen voi tehd\u00e4 tutkimusty\u00f6t\u00e4 ja analysoida havaintojaan. Hengen avulla h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 totuuden Jumalasta ja olioiden olemuksen. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu er\u00e4\u00e4nlaisen intuition kautta. Isien mielest\u00e4 henki ja hengellinen ymm\u00e4rrys ovat ylemm\u00e4ll\u00e4 tasolla kuin ajattelukyky ja tunteet. T\u00e4h\u00e4n perustuu ihmisen moraalinen vapaus sek\u00e4 valta m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n, samoin kyky erottaa hyv\u00e4 ja paha sek\u00e4 valinnanvapaus niiden v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n
Ihmisell\u00e4 ruumiina, sieluna ja henken\u00e4 on erikoisasema luomakunnassa. Ortodoksisen k\u00e4sityksen mukaan Jumala loi kaiken olemassa olevan kahteen tasoon, hengelliseen ja materialistiseen eli ruumiilliseen tasoon. Hengelliselle tasolle kuuluvat enkelit ja muut ruumiittomat voimat. Toiseen tasoon taas kuluvat avaruuden t\u00e4htijoukot, kivikunta sek\u00e4 kasvillisuus ja el\u00e4imist\u00f6. Ainoastaan ihminen kuuluu samanaikaisesti molemmille tasoille. Hengellisesti h\u00e4n kykenee osallistumaan enkelien el\u00e4m\u00e4\u00e4n, aineellisena olentona h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4kseen materialistista tasoa. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ihminen on monimutkaisempi enkelien luontoa ja h\u00e4nen mahdollisuutensa ovat moninaisemmat, ja niinp\u00e4 voidaan sanoa ihmisen olevan enkeleit\u00e4 korkeampi.<\/p>\n
Ihminen on mikrokosmos. Kahden maailman v\u00e4lill\u00e4, aineellisen ja henkisen, h\u00e4n on v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n asemassa. H\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n on hengellist\u00e4\u00e4 aineellinen ja paljastaa kaikki luomisj\u00e4rjestykseen sis\u00e4ltyv\u00e4t mahdollisuudet. Joku isist\u00e4 on sanonut, ett\u00e4 ihminen on koko maailman yhteenveto. V\u00e4litt\u00e4j\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n h\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin palauttaa maailman uhrina Jumalalle. Luomakunnan hengellist\u00e4minen tapahtuu ennen kaikkea siten, ett\u00e4 ihminen hengellist\u00e4\u00e4 oman ruumiinsa ja tuo sen uhriksi Jumalalle. Ihmisen kutsumuksena on todellistaa hengellinen aineellisessa ja aineellisen maailman kautta.<\/p>\n
Luomiskertomuksen mukaan ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Siin\u00e4 h\u00e4n on ainutlaatuisessa asemassa. Isien mukaan ”kuva” liittyy ihmisen henkeen eli hengelliseen ymm\u00e4rrykseen, jonka kautta ihmiselle on mahdollista tuntea Jumala ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 yhteyteen H\u00e4nen kanssaan. T\u00e4h\u00e4n sis\u00e4ltyy kaikki, mik\u00e4 tekee ihmisest\u00e4 el\u00e4imist\u00e4 eroavan. Kuva tekee ihmisest\u00e4 persoonan, joka pystyy toimimaa moraalisesti, valitsemaan oikean ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n ja joka on sis\u00e4isesti vapaa. H\u00e4nelle on mahdollista toteuttaa sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n olevaa Jumalan kuvaa juuri h\u00e4nelle ominaisella tavalla. Jokainen ihminen on ainutkertainen ja Jumalalle mittaamattoman arvokas. T\u00e4m\u00e4n vuoksi jokaista on pidett\u00e4v\u00e4 ennen kaikkea persoonana, subjektina eik\u00e4 objektina.<\/p>\n
Isien mielest\u00e4 ”kuva” tarkoittaa ihmisen mahdollisuutta el\u00e4\u00e4 Jumalassa, ”kaltaisuus ” taas tuon mahdollisuuden toteutumista. Kuva on ihmisess\u00e4 alusta alkaen, mutta kaltaisuus on saavutettavissa vasta pitk\u00e4n hengellisen tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. T\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4 kutsutaan jumaloitumiseksi eli theoosikseksi. Usko, ett\u00e4 ihminen on Jumalan kuva, merkitsee my\u00f6s uskoa, ett\u00e4 ihminen on tarkoitettu el\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan yhteydess\u00e4 ja h\u00e4nen kanssaan. Mik\u00e4li niin ei tapahdu, ihminen ei ole oikealla tavalla ihminen. Erossa Jumalasta el\u00e4minen on suuressa m\u00e4\u00e4rin luonnonvastaista.<\/p>\n
”Jumalan kuvaksi” luominen merkitsee lis\u00e4ksi, ett\u00e4 ihminen luotiin kolmiyhteisen Jumalan kuvaksi. N\u00e4in ”kuva” ei merkitse vain suhdetta Jumalaan, vaan my\u00f6s muihin ihmisiin. Jumaluuden kolmen persoonan lailla, jotka el\u00e4v\u00e4t toisissaan ja toisiaan varten, my\u00f6s ihminen on todellinen persoona silloin, kun h\u00e4n ottaa omakseen toisen ihmisen ilot ja surut.<\/p>\n
V\u00e4litt\u00e4j\u00e4asemansa vuoksi ihminen on asetettu luomakunnan hallitsijan asemaan ja papiksi. T\u00e4ss\u00e4 ainutlaatuisessa asemassa h\u00e4n kykenee siunaamaan ja kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa kaiken edest\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ihminen on ”eukaristinen” ja pystyy ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n maailman Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon paikkana ja sakramenttina. Ihminen on kykenev\u00e4 my\u00f6s jatkamaan luomista, muuttamaan maailmaa, muovaamaan sit\u00e4 ja antamaan sille uuden merkityksen. Jumalan ihmiselle antama maailma ei ole vain lahja, vaan my\u00f6s teht\u00e4v\u00e4. Meid\u00e4t on luotu toimimaan yhdess\u00e4 Jumalan kanssa. Olemme ”Jumalan ty\u00f6tovereita”, kuten apostoli Paavali sanoo.<\/p>\n
Ihmisen luominen Jumalan kuvaksi tarkoittaa lis\u00e4ksi sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nelle on mahdollista sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n kohdata Jumala ja tulla yhteyteen H\u00e4nen kanssaan. Sit\u00e4 tarkoittavat Jeesuksen sanat: ”Jumalan valtakunta on sis\u00e4llisesti teiss\u00e4.” (Lk. 17:21) ja ”Autuaita ovat puhdassyd\u00e4miset, sill\u00e4 he saavat n\u00e4hd\u00e4 Jumalan.” (Mt. 5:8). Ihmisen t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 onkin t\u00e4m\u00e4n sis\u00e4isen kohtaamispisteen ja valtakunnan etsiminen. Pyh\u00e4 Klemens Aleksandrialainen sanoo: ”Suurin kaikista opittavista asioista on oman itsens\u00e4 tunteminen. Sill\u00e4 jos joku tuntee itsens\u00e4, h\u00e4n tulee tuntemaan Jumalan. Ja jos joku tuntee Jumalan, h\u00e4n tulee Jumalan kaltaiseksi.” Pyh\u00e4 Iisak Syyrialainen on sanonut: ”Se joka tuntee itsens\u00e4, tuntee kaiken.” H\u00e4n on my\u00f6s kirjoittanut: ” Astu sis\u00e4iseen aarrekammioosi, niin saat n\u00e4hd\u00e4 taivaallisia asioita. Niihin molempiin on nimitt\u00e4in sama sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti. Jumalan valtakuntaan johtava porras on k\u00e4tkettyn\u00e4 sielussasi.\u201d<\/p>\n
Ihmisen el\u00e4m\u00e4 <\/b><\/p>\n
Ihminen luotiin Jumalan toveriksi. T\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen peruspiirre kristillisess\u00e4 opissa ihmisest\u00e4. Kuitenkin ihminen hylk\u00e4si t\u00e4m\u00e4n toveruuden. T\u00e4m\u00e4 on toinen tosiasia, jonka koko kristillinen antropologia ottaa huomioon. Kirkon kieless\u00e4 t\u00e4m\u00e4 merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 Jumala loi ihmisen, Aadamin, omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen ja asetti h\u00e4net paratiisiin. Se, ett\u00e4 ihminen hylk\u00e4\u00e4 kaikessa t\u00e4m\u00e4n toveruuden, merkitsee Kirkon kieless\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 Aadam lankesi ja h\u00e4nen lankeemuksensa, h\u00e4nen ”perisyntins\u00e4”, vaikuttaa koko ihmiskunnassa.<\/p>\n
Jumala sanoi: ”Tehk\u00e4\u00e4mme ihminen, tehk\u00e4\u00e4mme h\u00e4net kuvaksemme ja kaltaiseksemme…” (1 Moos.1:26) Huomamme, ett\u00e4 Jumala puhuu monikossa: Tehk\u00e4\u00e4mme ihminen. Ihmisen luomiseen, kuten kreikkalaiset is\u00e4t jatkuvasti korostavat, ottivat osaa Kolminaisuuden kaikki kolme persoonaa, ja siksi kuva ja kaltaisuus on aina k\u00e4sitett\u00e4v\u00e4 Kolminaisuuden kuvaksi ja kaltaisuudeksi. T\u00e4m\u00e4 on hyvin merkitt\u00e4v\u00e4 kohta.<\/p>\n
Useimpien kreikkalaisten isien mukaan k\u00e4sitteet ”kuva” ja ”kaltaisuus” eiv\u00e4t tarkalleen ottaen merkitse samaa. ”Jumalan kuvaksi” ilmaisee Johannes Damaskolaisen mukaan ”j\u00e4rke\u00e4 ja vapautta”, kun taas ”kaltaisuus” ilmaisee hyveen kautta tapahtuvaa yht\u00e4l\u00e4istymist\u00e4 Jumalaan. Jumalan ”kuva” tarkoittaa ihmisen vapaata tahtoa, h\u00e4nen j\u00e4rke\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen moraalisen vastuun tuntoaan, lyhyesti sanoen kaikkea, mik\u00e4 erottaa ihmisen luontokappaleesta ja tekee h\u00e4nest\u00e4 persoonan. Mutta kuva merkitsee enemm\u00e4nkin. Se merkitsee, ett\u00e4 olemme ”Jumalan j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4” (Apt.17:28), ”H\u00e4nen sukulaisiaan”, mik\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4nen ja meid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4mme on kosketuskohta, olemuksen yht\u00e4l\u00e4isyys. Kuilu luodun ja Luojan v\u00e4lill\u00e4 ei ole ylitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, sill\u00e4 koska olemme Jumalan kuva, voimme tuntea Jumalan ja olla yhteydess\u00e4 H\u00e4neen. Jos ihminen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oikealla tavalla t\u00e4t\u00e4 kyky\u00e4 Jumala- yhteyden saavuttamiseksi, silloin h\u00e4nest\u00e4 tulee Jumalan ”kaltainen”. H\u00e4n saavuttaa Jumalan kaltaisuuden, eli kuten Johannes Damaskolainen sanoo: ” H\u00e4n sulautuu samankaltaiseksi Jumalan kanssa hyveen avulla”.Tuo samankaltaistuminen tarkoittaa jumaloitumista, theoosista<\/i>, tulemista ”toiseksi jumalaksi”, ”jumalaksi armosta”. Aivan kuten psalmista vakuuttaa: ”\u2026olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia… ” (Ps. 82: 6).<\/p>\n
Ihminen on Jumalan kuva ensimm\u00e4isest\u00e4 olemassaolonsa hetkest\u00e4 asti, mutta kaltaisuuden h\u00e4n saavuttaa asteittain. Kuinka syntinen ihminen lieneek\u00e4\u00e4n, h\u00e4nest\u00e4 ei kuitenkaan katoa Jumalan kuva. Ihminen luotiin t\u00e4ydelliseksi. Aadam aloitti viattomuuden ja yksinkertaisuuden asteelta. ”H\u00e4n oli lapsi, jonka ymm\u00e4rrys ei viel\u00e4 ollut t\u00e4ydellinen”, kirjoitti Irenaeus, ”h\u00e4nen oli tarpeellista kasvaa ja niin saavuttaa t\u00e4ydellisyys”. Jumala asetti Aadamin oikealle polulle, mutta Aadamilla oli edess\u00e4\u00e4n pitk\u00e4 tie kuljettavanaan, jos aikoi saavuttaa lopullisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n.<\/p>\n
”Kun Jumalan sanotaan luoneen ihmisen kuvansa kaltaiseksi”, kirjoitti Gregorios Palamas, ”sana ihminen ei tarkoita vain yksinomaan sielua eik\u00e4 yksinomaan ruumista, vaan molempia yhdess\u00e4”. Se, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on ruumis, ei tee ihmist\u00e4 alempiarvoisemmaksi, vaan enkeleit\u00e4 korkeammaksi.<\/p>\n
Ortodoksisen uskon mukaan ihminen on ”el\u00e4v\u00e4 teologia”, koska Jumalan kuva on ihmisess\u00e4. Ja koska h\u00e4n on Jumalan kuva, h\u00e4n voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Jumalan tutkimalla omaa syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n, ”k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ll\u00e4 sis\u00e4lle itseens\u00e4”. ”Jumalan valtakunta on sis\u00e4isesti teiss\u00e4”(Lk.17:21), Jeesus sanoi. ”Tunne itsesi”, sanoi pyh\u00e4 Antonius Suuri, ”…h\u00e4n, joka tuntee itsens\u00e4, tuntee Jumalan”. ”Jos olet puhdas (syd\u00e4melt\u00e4si)”, kirjoitti pyh\u00e4 Iisak Syyrialainen (7. vuosisadan loppupuoli), ”taivas on sis\u00e4ll\u00e4si: sis\u00e4ll\u00e4si voit n\u00e4hd\u00e4 enkelit ja enkelien Herran”. Pyh\u00e4 Pakomios on sanonut: ”Syd\u00e4mens\u00e4 puhtaudessa h\u00e4n n\u00e4ki n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan kuin kuvastimessa”.<\/p>\n
Koska ihminen on Jumalan kuva, jokainen ihmiskunnan j\u00e4sen, kaikkein syntisinkin, on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4 Jumalalle. ”Kun n\u00e4et veljesi”, sanoi Klemens Aleksandrialainen (k. 215), ”n\u00e4et Jumalan”. Ja pyh\u00e4 Evagrius ajatteli: ”Jumalan j\u00e4lkeen meid\u00e4n tulee kunnioittaa kaikkia ihmisi\u00e4 kuin itse Jumalaa”. T\u00e4m\u00e4 kaikkien ihmisten kunnioitus ilmenee ortodoksisessa jumalanpalveluksessa, kun pappi suitsuttaa ei vain ikonien puoleen, vaan my\u00f6s kaikkien kokoontuneiden puoleen, tehden kunniaa Jumalan kuvalle jokaisessa persoonassa. ”Paras Jumalan kuva on ihminen”.<\/p>\n
Jumalan kuvana oleminen merkitsee, ett\u00e4 ihmisell\u00e4 on vapaa tahto. Jumala haluaa poikia, ei orjia. Ortodoksinen kirkko hylk\u00e4\u00e4 kaikki opit sellaisesta armo- k\u00e4sityksest\u00e4, jotka osoittavat loukattavan ihmisen vapautta. Ortodoksinen opetus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuvaamaan suhdetta Jumalan armon ja ihmisen vapaan tahdon v\u00e4lill\u00e4 sanaa ”yhteistoiminta” tai ”ty\u00f6toveruus” (synergeia). Paavalin sanoin: ”Me olemme Jumalan ty\u00f6tovereita” ( 1Kor 3:9). Ihminen ei voi saavuttaa t\u00e4ydellist\u00e4 Jumalan toveruutta ilman H\u00e4nen apuaan. Ihmisenkin tulee tehd\u00e4 oma osuutensa, vaikka se, mit\u00e4 Jumala tekee, on mittaamattomasti t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin mit\u00e4 ihminen tekee.<\/p>\n
Ihmisen yhdistymiselle Kristukseen ja ihmisen liitolle Jumalan kanssa on tarpeen yhteistoiminta kahden erilaisen, mutta yht\u00e4 tarpeellisen voiman v\u00e4lill\u00e4, nimitt\u00e4in jumalallisen armon ja inhimillisen tahdon. Kaikkein parhain esimerkki ty\u00f6toveruudesta on jumalan \u00c4iti.<\/p>\n
Ihmisel\u00e4m\u00e4n tarkoitus<\/b><\/p>\n
Kreikkalaisten isien opetuksen mukaan ”ihminen on kutsuttu tulemaan armosta siksi, mit\u00e4 Jumala on luonnostaan”. Athanasios Suuri ilmaisee t\u00e4m\u00e4n saman ajatuksen sanoessaan: ”Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla Jumalaksi”. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta kristityn el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on ”jumalallistuminen”, Jumalan kaltaisuuteen kasvaminen ja kehittyminen. T\u00e4m\u00e4 on tullut mahdolliseksi siksi, ett\u00e4 Kristus Vapahtaja oli samalla t\u00e4ydellinen ihminen ja t\u00e4ydellinen Jumala. Vain Jumala voi pelastaa ihmisen. Siksi Kristuksen on oltava Jumala voidakseen pelastaa. Mutta ainoastaan siksi, ett\u00e4 H\u00e4n on my\u00f6s t\u00e4ydellinen ihminen, me voimme tulla osalliseksi siit\u00e4, mit\u00e4 H\u00e4n on tehnyt meid\u00e4n edest\u00e4mme. T\u00e4m\u00e4n Jumalan ja ihmisen v\u00e4lisen sillan muodostaa Kristuksen lihaksitulo, inkarnaatio. Kristus-Immanuel, ”Jumala meid\u00e4n kanssamme”, on Jumal-ihminen, samalla t\u00e4ydellinen Jumala ja t\u00e4ydellinen ihminen. Vain t\u00e4ss\u00e4 valossa voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Totisesti, totisesti: te saatte n\u00e4hd\u00e4 taivaan avoinna, ja te n\u00e4ette Jumalan enkelien kulkevan yl\u00f6s ja alas siin\u00e4, miss\u00e4 Ihmisen Poika on.”(Joh.1: 51)<\/p>\n
Ortodoksinen oppi ihmisen jumalallistumisesta ja yhteydest\u00e4 Jumalan kanssa on erityisen t\u00e4rke\u00e4. Jumalallistuminen ei koske vain ihmissielua, vaan my\u00f6s ruumista. Koko ihmisen on mahdollista jumalallistua ja pyhitty\u00e4 jumalallisen armon ja ihmisen vapaan tahdon yhteistoimintana. Luomiskertomuksessa sanotaan, ett\u00e4 ihminen luotiin Jumalan ”kuvaksi” ja ”kaltaiseksi”. Kreikkalaisten isien mukaan ”kuva” ja ”kaltaisuus” eiv\u00e4t ole sama asia. ”Kuva” tarkoittaa ymm\u00e4rryst\u00e4 ja vapautta, kun taas ”kaltaisuus” viittaa Jumalan kaltaisuuteen kehittymist\u00e4 hyveen kautta. ”Kuvaan” kuuluu ihmisen vapaa tahto, h\u00e4nen ymm\u00e4rryksens\u00e4, tietoisuus oikeasta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4, toisin sanoen kaikki se, mik\u00e4 erottaa ihmisen el\u00e4inkunnasta ja tekee h\u00e4nest\u00e4 ihmisen. ”Kuva” tarkoittaa, ett\u00e4 olemme ”Jumalan sukua”(Apt.17:28) Kuilu Luojan ja luodun v\u00e4lill\u00e4 ei ole ylip\u00e4\u00e4sem\u00e4t\u00f6n, sill\u00e4 koska olemme Jumalan kuva, voimme tuntea Jumalan ja olla yhteydess\u00e4 H\u00e4neen. Ja jos ihminen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oikein t\u00e4t\u00e4 kyky\u00e4\u00e4n olla yhteydess\u00e4 Jumalaan, h\u00e4nest\u00e4 tulee ”Jumalan kaltainen”. Jumalan kaltaisuuteen kehittyminen tarkoittaa ”jumalallistumista”, tulemista ”jumalaksi armosta”, niin kuin psalminkirjoittaja sanoo: ”… olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia” (Ps. 82:6). Oppi jumalallistumisesta merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 ihminen on luotu Pyh\u00e4n Kolminaisuuden kuvaksi ja kaltaiseksi.: ”Min\u00e4 rukoilen, ett\u00e4 he kaikki olisivat yht\u00e4, niin kuin sin\u00e4, Is\u00e4, olet minussa ja min\u00e4 sinussa. Niin tulee heid\u00e4nkin olla yht\u00e4 meid\u00e4n kanssamme…” (Joh. 17:21). Aivan kuten Kolminaisuuden persoonat ovat toinen toisissaan lakkaamattomassa rakkauden liikkeess\u00e4, samoin ihminen Kolminaisuuden kuvana ”lep\u00e4\u00e4” Kolmiyhteisess\u00e4 Jumalassa.<\/p>\n
Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja m\u00e4\u00e4rittelee opin jumalallistumisesta ihmisen ja jumalan v\u00e4liseksi elimelliseksi yhteydeksi: Jumala asuu meiss\u00e4 ja me Jumalassa. Pyh\u00e4 apostoli Paavali n\u00e4kee kristillisen el\u00e4m\u00e4n ennen kaikkea ”el\u00e4m\u00e4n\u00e4 Kristuksessa”.<\/p>\n
Jumalallistuminen on aina ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 niin, ett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n ero Jumalan olemuksen ja H\u00e4nen energioidensa v\u00e4lill\u00e4. Yhdistyminen Jumalan kanssa tarkoittaa tulemista osalliseksi h\u00e4nen energioistaan, mutta ei jumalallisesta olemuksesta. N\u00e4in ortodoksinen kirkko puhuessaan jumalallistumisesta ja yhtymisest\u00e4 Jumalan kanssa, hylk\u00e4\u00e4 kaikki panteismin muodot.<\/p>\n
Luoja ja luotu eiv\u00e4t koskaan sulaudu yhdeksi olennoksi, kuten id\u00e4n uskonnot opettavat. Ortodoksinen mystinen teologia on aina v\u00e4itt\u00e4nyt, ett\u00e4 ihminen s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisesti erillisyytens\u00e4, olipa h\u00e4n kuinka l\u00e4hell\u00e4 Jumalaa tahansa. Jumalallistuneenakin ihminen on Jumalasta erillinen, vaikkakaan ei erossa H\u00e4nest\u00e4. Kun pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja sanoo: ”Jumala ja jotka ansaitsevat Jumalan, ovat yksi ja sama energia”, h\u00e4n ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 pyh\u00e4t ihmiset menett\u00e4isiv\u00e4t oman vapaan tahtonsa, vaan sit\u00e4, ett\u00e4 he vapaehtoisesti rakkaudesta mukauttavat omana tahtonsa Jumalan tahtoon. Eik\u00e4 se tarkoita my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 ihminen ”tulemalla jumalaksi” lakkaisi olemasta ihminen. Tunnettu ortodoksiteologi Lossky on sanonut: ”Tullessamme jumaliksi armosta pysymme luotuina, kuten Kristuskin pysyi Jumalana ihmiseksitulonsa j\u00e4lkeenkin”. (Lossky: The Mystical Theology of the Eastern Church, s.87). Ihmisest\u00e4 ei tule Jumalaa luonnoltaan, vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ”luotu jumala”, jumala armosta. Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja sanoo lis\u00e4ksi: ” Koska ihminen on sielun ja ruumiin ykseys, ja koska lihaksitullut Kristus pelasti ja lunasti koko ihmisen, siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 ihmisen ruumis jumalallistuu samalla kuin h\u00e4nen sielunsakin”.<\/p>\n
Kuitenkin on huomattava, ett\u00e4 t\u00e4ydellinen ruumiin jumalallistuminen tapahtuu vasta ”viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4” Kristuksen toisessa tulemuksessa, kun vanhurskaat nousevat yl\u00f6s kuolleista ja heid\u00e4t puetaan hengelliseen ruumiiseen. Pyhien ruumiit kirkastuvat jumalallisesta valosta, aivan kuten Kristuksen ruumis kirkastui Taaborin vuorella.<\/p>\n
Uuden testamentin opetuksen mukaan jumalallistuminen ja kirkastuminen eiv\u00e4t koske vain ihmist\u00e4, vaan koko luomakuntaa: ”Min\u00e4 n\u00e4in uuden taivaan ja uuden maan. Ensimm\u00e4inen taivas ja ensimm\u00e4inen maa olivat kadonneet…” (Ilm.21:1) Lunastettua ihmist\u00e4 ei ”siepata pois muusta luomakunnasta”, vaan koko luomakunta pelastuu yhdess\u00e4 ihmisen kanssa. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymist\u00e4…ett\u00e4 my\u00f6s se p\u00e4\u00e4see kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tied\u00e4mme, ett\u00e4 koko luomakunta yh\u00e4 huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.” ( Room.8:19-22)<\/p>\n
Ajatus kosmisesta lunastuksesta samoin kuin ortodoksinen opetus ihmisruumiista sek\u00e4 ikoniteologia perustuvat Kristuksen lihaksitulemisen oikein ymm\u00e4rt\u00e4miseen. Kristus omaksuessaan lihan, aineelliseen j\u00e4rjestykseen kuuluvana, teki mahdolliseksi lunastuksen ja koko luomakunnan uudistumisen, ei vain aineettoman vaan my\u00f6s aineellisen luomakunnan.<\/p>\n
Ortodoksinen k\u00e4sitys\u00a0 kuolemasta<\/b><\/p>\n
Ortodoksinen kuolemak\u00e4sitys on osaksi per\u00e4isin Vanhasta testamentista, jossa se ankkuroituu ilmoitukseen ensimm\u00e4isen ihmisen nousemisesta Jumalan tahtoa vastaan, eli syntiinlankeemuksesta.<\/p>\n
Vanhan testamentin maininnat ovat ilmaisultaan ep\u00e4tarkkoja ja johtavat jopa tulkintaan, ett\u00e4 kuoleman alku on Jumalassa. Uudessa testamentissa taas n\u00e4kemys kuoleman alkuper\u00e4st\u00e4 on selke\u00e4mpi ja sit\u00e4 hallitsee ajatus, ett\u00e4 Jumalassa on el\u00e4m\u00e4 ja ett\u00e4 kuolema on vain el\u00e4m\u00e4n puuttumista. Kuolema on siis el\u00e4m\u00e4n kielt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n
Kuolema ei kuulu Jumalan luomisj\u00e4rjestykseen eik\u00e4 se ole l\u00e4ht\u00f6isin Jumalasta. Kirkko opettaa, ett\u00e4 Jumala on antanut ihmiselle tiedon, vapaan tahdon ja arvostelukyvyn, jotta t\u00e4m\u00e4 kykenisi karttamaan pahaa, koska ihminen tiet\u00e4\u00e4 sen vahingoittavan h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n.\u00a0 Lankeemuksessa ihminen erosi kuitenkin vapaaehtoisesti Jumalasta, jossa on el\u00e4m\u00e4 ja kuolemattomuus.\u00a0 Kirkon opetuksessa ihmisen el\u00e4m\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n aikak\u00e4sityst\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en ikuiseksi. Kuolema ei merkitse el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4 vaan iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n alkamista. T\u00e4ll\u00f6in kuolema ei tarkoita my\u00f6sk\u00e4\u00e4n yhteyden katkeamista el\u00e4vien ja kuolleiden v\u00e4lill\u00e4, vaan kirkon opetus korostaa tanatologian yhteydess\u00e4 rukousta ja vain rukousta tuon yhteyden yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
Kirkon liturginen traditio kehottaa el\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla jatkuvasti muistelemaan edesmenneit\u00e4. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 toteutuu esirukouspalveluksien pyyt\u00e4misen\u00e4 ja niihin osallistumisena.<\/p>\n
Poismeno-termi\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4ess\u00e4 tarkoitetaan sielun poistumista ruumiista ja yleens\u00e4kin n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 maailmasta. Kyseist\u00e4 sanaa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n sek\u00e4 Vanhassa, ett\u00e4 Uudessa testamentissa. Samoin sanaa l\u00e4ht\u00f6 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Raamatussa. Sana poismeno on kuitenkin monimerkityksinen. Se tarkoittaa sielun irrottautumista ruumiista, sen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 maailmasta n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n maailmaan. Kirkon hymnografiassa kuolemaa kutsutaan my\u00f6s siirtymiseksi, ja kuollutta poismuuttajaksi, siirtolaiseksi. T\u00e4t\u00e4 Kavarnos perustelee sill\u00e4, ett\u00e4 ihminen sanan varsinaisessa merkityksess\u00e4 siirtyy t\u00e4st\u00e4 maailmasta toiseen maailmaan.<\/p>\n
Kavarnos k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esimerkkin\u00e4 Johannes Damaskolaisen hautajaispalveluksen troparia:<\/p>\n
”Totisesti mit\u00e4 kauhistuttavin on kuoleman salaisuus, kun sielu erotetaan yhteydest\u00e4\u00e4n ruumiiseen ja n\u00e4iden liiton luonnollinenside katkaistaan jumalallisesta tahdosta. Sen t\u00e4hden rukoilemme Sinua: Ihmisi\u00e4 rakastava El\u00e4m\u00e4nantaja, anna poismuuttajalle lepo vanhurskaitten asuinsijoissa.”<\/p>\n
Kavarnoksen mielest\u00e4 troparin tekee mielenkiintoiseksi termit side, poismuuttaja ja ero, jolla on troparissa kaksi merkityst\u00e4. Se ilmaisee sielun eroa ruumiista ja sen eroa aineellisesta maailmasta. Kavarnoksen mukaan Herran enkeli erottaa niin vanhurskaiden kuin syntistenkin sielun ruumiista. H\u00e4n lainaa Tessalonikan arkkipiispaa Simeonia: ”Enkelit erottavat syntistenkin sielun, jottei p\u00e4\u00e4llek\u00e4yv\u00e4 vihollinen saisi tilaisuutta kuolettaa ihmist\u00e4 ja jottei kukaan luulisi ett\u00e4 se on el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman valtias.” Sielu eroaa ruumiista Jumalan k\u00e4skyn mukaisesti.<\/p>\n
Kavarnoksen mukaan sielu n\u00e4kee kaikki tekonsa eroamisen hetkell\u00e4 ja eron hetke\u00e4 luonnehditaan my\u00f6s osittaiseksi tuomioksi.<\/p>\n
Diodohos Fotikelaisen mukaan mielentila vaikuttaa my\u00f6s siihen kuinka eron hetkell\u00e4 k\u00e4y. Mik\u00e4li l\u00e4hd\u00f6n hetkell\u00e4 ihmisen valtaa pelko ja ep\u00e4varmuus ”– emme p\u00e4\u00e4se noin vain tuonelan valtiaiden ohi. Sielun pelko nimitt\u00e4in paljastaa niille, ett\u00e4 niill\u00e4 voisi olla aihetta peri\u00e4 saataviaan.”<\/p>\n
Kavarnos kertoo pyhien isien opettavan, ett\u00e4 enkelit saattavat erkanevaa sielua p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4. Paljon riippuu kuitenkin siit\u00e4, onko sielu ollut hyveellinen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Pyh\u00e4 is\u00e4mme Pafnutios opettaa enkelisaattueesta. H\u00e4nen mukaansa hyveellisesti ja Jumalaa miellytt\u00e4v\u00e4sti el\u00e4neiden sielut ohjataan enkelivartiossa hengelliseen maailmaan, sill\u00e4 ne ovat el\u00e4m\u00e4nvaelluksellaan ja k\u00e4yt\u00f6ksell\u00e4\u00e4n tulleet otollisiksi t\u00e4h\u00e4n valoisaan, riemulliseen paikkaan, jossa my\u00f6s Jumala ja enkelten pyh\u00e4t joukot ovat. T\u00e4t\u00e4 paikkaa Pafnutios nimitt\u00e4\u00e4 henkiseksi paratiisiksi. Syntisten sielut sen sijaan joutuvat pahojen henkien riemusaatossa tuonelaan, osittaiseen tuomioon, pime\u00e4\u00e4n ja surkuteltavaan paikkaan, jossa kaikki pahat ja syntiset ovat. Sielun sijoituspaikkaa eiv\u00e4t kuitenkaan p\u00e4\u00e4t\u00e4 pahat henget tai enkelit, vaan Jumala. Kirkon is\u00e4t opettavat, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n osittaisen tuomion j\u00e4lkeen sielu saapuu ns. v\u00e4litilaan. Pentapolin piispa, pyh\u00e4 Nektarios Eginalainen opettaa, ett\u00e4 v\u00e4litilassa sielu saa esimakua tulevasta, hyv\u00e4t hyvyydest\u00e4 ja pahat pahuudesta. Varsinainen tuomio langetetaan kuitenkin vasta Kristuksen toisen tulemisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Ortodoksisessa kirkossa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva hautajaisveisu ”Saata oi Kristus palvelijaisi sielut lepoon, Pyhien joukkoon, miss\u00e4 ei ole kipua, ei surua, eik\u00e4 huokauksia.” kuvastaa hyvin kirkon k\u00e4sityst\u00e4 vainajuudesta ja kuolemanj\u00e4lkeisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Vainajan uskotaan p\u00e4\u00e4sev\u00e4n pyhien joukkoon ja h\u00e4nen sielunsa p\u00e4\u00e4see lepoon.<\/p>\n
Kuoleman j\u00e4lkeist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 k\u00e4sitelt\u00e4ess\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n eri termej\u00e4 siit\u00e4 tuonilmaisesta maailmasta, jonne ihminen kuolemansa j\u00e4lkeen joutuu. Kuoleman j\u00e4lkeisen maailman sijainnista on my\u00f6s eri k\u00e4sityksi\u00e4. Ignati Brjant\u0161aninovin mukaan tuonelalla tarkoitetaan helvetti\u00e4, ja se sijaitsee maan alla. H\u00e4n vetoaa Vanhaan testamenttiin ja siihen, ett\u00e4 Jumala sanoi Adamin tulevan j\u00e4lleen maan tomuksi. Jumala ei sanonut Aadamin ruumiin maatuvan, vaan Adamin j\u00e4lleen palaavaan maan tomuun. T\u00e4m\u00e4 tulkinta on saanut vahvistusta my\u00f6s siit\u00e4 Uuden testamentin teksteist\u00e4, joissa kerrotaan Kristuksen menneen alas, aina alimpiin paikkoihin , jossa h\u00e4n saarnasi vankeudessa oleville hengille.<\/p>\n
Kuolema ja kuolemanj\u00e4lkeinen el\u00e4m\u00e4<\/b><\/p>\n
Pyh\u00e4 Antonios Suuri sanoo kuolemasta: \u201dKuten ihminen tulee \u00e4itins\u00e4 kohdusta alastomana, niin sielukin alastomana l\u00e4htee ruumiista. Joku l\u00e4htee puhtaana ja valoisana, toisessa on n\u00e4kyviss\u00e4 hairahdusten tahroja, joku taas on aivan musta monien rikkomustensa takia. Sen t\u00e4hden j\u00e4rkev\u00e4 ja Jumalaa rakastava sielu el\u00e4\u00e4 hurskaasti ja pit\u00e4\u00e4 kuolemanj\u00e4lkeiset rangaistukset mieless\u00e4\u00e4n, ettei sit\u00e4 tuomittaisi niihin. Sill\u00e4 vain mielett\u00f6m\u00e4t ep\u00e4uskoiset el\u00e4v\u00e4t jumalattomasti, tekev\u00e4t synti\u00e4 ja halveksivat tuonpuoleisia asioita.<\/p>\n
Kuten ruumiin on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 synnytt\u00e4v\u00e4 silloin, kun se on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kehityksens\u00e4 kohdussa, niin on sielunkin, joka on saavuttanut Jumalan sille s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4t rajat ruumiissa, l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 pois ruumiista.<\/p>\n
Jos siki\u00f6 tulee \u00e4idin kohdusta kesken kehityksens\u00e4, se ei voi kasvaa normaalisti. Samoin ei sielukaan voi pelastua eik\u00e4 liitty\u00e4 Jumalaan, jos se poistuu ruumiista ennen kuin on ehtinyt hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4nvaelluksen avulla edet\u00e4 Jumalan tuntemisessa\u201d*).<\/p>\n
*)Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta: Filokalia I: s.38, kohdat 111,114,11<\/p>\n
Kuolema on sielun eroaminen ruumiista. Ruumis, joka on luotu maasta, palaa sielun siit\u00e4 erottua j\u00e4lleen maahan, josta se otettiin, se tuhoutuu ja hajoaa. Mutta kuolematon sielu vaeltaa sinne, minne Luoja k\u00e4skee, tai paremminkin siihen paikkaan, jonka se itse itselleen valmisti, kun se oli viel\u00e4 ruumiissa. Sill\u00e4 sen mukaan kuin ihminen el\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, sen mukaan h\u00e4n on saava siell\u00e4.(Joh. Damaskol.: Barlaam ja Joasaf. VIII: 63)<\/p>\n
Kuolemanj\u00e4lkeisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on kaksi ajanjaksoa: 1) Haudantakainen el\u00e4m\u00e4 ennen kuolleitten yl\u00f6snousemista eli varsinaisesti sielun el\u00e4m\u00e4 ja 2) haudantakainen el\u00e4m\u00e4 yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen eli sielun el\u00e4m\u00e4 ruumiin yhteydess\u00e4.<\/p>\n
Sielu, erottuaan ruumiista, jatkaa yksin, poissa ruumiista, olemassaoloaan haudan takana t\u00e4n\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 ajanjaksona eli yksityisen tuomion ja yleisen tuomion v\u00e4lisen\u00e4 aikana. Henki siirtyy joko autuuteen tai vaivan tilaan, josta viimemainitusta voi viel\u00e4 pelastua pyh\u00e4n kirkon esirukouksien kautta. Ensimm\u00e4iseen ajanjaksoon haudantakaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 sis\u00e4ltyy siis viel\u00e4 mahdollisuus pelastua vaivan tilasta. Herra Jeesus Kristus esitti opetuksesta haudantakaisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 saddukeuksille seuraavasti: ”H\u00e4n ei ole kuolleitten Jumala, vaan el\u00e4vien, sill\u00e4 kaikki H\u00e4nelle el\u00e4v\u00e4t” (Luuk. 20: 38). Se on todistus sielun persoonallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 haudan takana. Sielun haudantakainen el\u00e4m\u00e4 on tietoista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sielut ovat toimivia, kuten ortodoksinen kirkko opettaakin, eiv\u00e4tk\u00e4 tiedottomassa unitilassa, kuten jotkut ajattelevat.<\/p>\n
Opetus sielun unitilasta, tiedottomasta tilasta ja siis my\u00f6s toimettomuudesta haudan takana ennen yleist\u00e4 yl\u00f6snousemusta on ristiriidassa sek\u00e4 Vanhan ett\u00e4 Uuden Testamentin ilmoituksen kanssa ja on my\u00f6s j\u00e4rjen vastainen. Niin Vanhan kuin Uuden Testamentin ilmoitus esitt\u00e4\u00e4 sielun haudantakaisen olotilan persoonallisena, itsen\u00e4isen\u00e4, tietoisena ja toimivana.<\/p>\n
Sielun voimat, jotka vaikuttavat sielun ollessa ruumiissa, toimivat edelleen sen poistuttua ruumiista ja siirrytty\u00e4 haudantakaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jeesuksen vertauksessa mainittu rikas mies (Luuk. 16: 22 -25) kuolemansa j\u00e4lkeen joutuu sielullaan tuonelaan. Jeesus kuvaa t\u00e4ss\u00e4 koko laajuudessaan sen, kuinka rikkaan miehen sielu tuonelan vaivoissa toimii. Kaikki sielun voimat toimivat: tajunta tiet\u00e4\u00e4 onnettoman tilansa ja syyn siihen, tunne on iloton ja kuvastaa sek\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 ett\u00e4 ulkonaista k\u00e4rsimyst\u00e4, tahto tuloksettomasti pyrkii huojentamaan sielun tilaa, muisti tuo kuvan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4vist\u00e4 veljist\u00e4 ja huomio kohdistuu heid\u00e4n tulevaan haudantakaiseen kohtaloonsa.<\/p>\n
Kuolemanj\u00e4lkeisen maailman pelastettujen sek\u00e4 tuonelan vaivoissa olevien sielujen toiminta perustuu yhteiseen lakiin, joka yhdist\u00e4\u00e4 kaikki hengellissiveelliset olennot Luojaansa ja Jumalaansa sek\u00e4 toinen toiseensa, kuolemattomuuden lakiin, jonka pohjana on ikuinen rakkaus. Molemmissa haudantakaisissa tiloissa, niin pelastettujen joukossa kuin my\u00f6s tuonelan vaivoissa olevien keskuudessa, sielut, erikoisesti ne, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 yhdisti toisiinsa syd\u00e4mellinen rakkaus ja l\u00e4heinen sukulaisuus, yst\u00e4vyys tai tuttavuus, rakastavat jatkuvasti toisiaan my\u00f6s haudan takana vilpitt\u00f6m\u00e4sti, puhtaalla syd\u00e4mell\u00e4 ja viel\u00e4 enemm\u00e4n kuin maallisen el\u00e4m\u00e4n aikana. Ja jos he kerran toisiaan rakastavat, niin he muistavat my\u00f6s viel\u00e4 t\u00e4nne maan p\u00e4\u00e4lle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 omiaan ja my\u00f6s ajattelevat heit\u00e4. Tuntien elossa olevien el\u00e4m\u00e4n haudantakaiset olennot ottavat osaa heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, murehtien ja iloiten yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan. Jumalassa he ovat yht\u00e4. Haudantakaiseen maailmaan muuttaneet toivovat elossa olevien rukousta ja my\u00f6s heid\u00e4n pelastustaan odottaen heit\u00e4 joka hetki luoksensa lepoon haudantakaiseen is\u00e4nmaahan. He odottavat joka hetki, sill\u00e4 he tuntevat kaikkien maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4vien velvollisuuden olla joka hetki valmiina muuttamaan haudantakaiseen maailmaan.<\/p>\n
Toinen ajanjakso, viimeisen tuomion j\u00e4lkeinen ikuisuus on kullekin ihmiselle vain joko autuuden tai vaivan olotila. Ennen yleist\u00e4 tuomiota haudantakainen el\u00e4m\u00e4 on kehityst\u00e4 uuteen, lopulliseen olemiseen, joka vastaa niit\u00e4 sielun ominaisuuksia, jotka se on omaksunut el\u00e4ess\u00e4\u00e4n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sielun haudantakaisen el\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4inen ajanjakso on sen tila ruumiista erottua ja sen olotila haudan takana siksi, kunnes se j\u00e4lleen yhtyy yl\u00f6snousseeseen ruumiiseensa, jolloin ihminen saa lopullisen palkkansa maanp\u00e4\u00e4llisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Ortodoksinen kirkko uskoo, ett\u00e4 nukkuneitten sielut ovat joko levossa tai tuskassa, sen mukaan, mit\u00e4 kukin on tehnyt. Ruumiista erotessaan ne menev\u00e4t heti joko iloon tai suruun ja huokaukseen, vaikka emme tunnustakaan, ett\u00e4 palkkio tai tuomio olisi lopullinen. Sill\u00e4 yleisen yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen, jolloin sielu yhdistyy siihen ruumiiseen, jonka kanssa on vaeltanut hyvin tai pahoin, jokainen saa lopullisen palkan tai tuomion.<\/p>\n
Pyh\u00e4, katolinen ja apostolinen Kristuksen Kirkko uskoo kuoleman j\u00e4lkeiseen puhdistumiseen, joka tapahtuu uskovaisten poismenneitten puolesta toimittamien uhrien ja muitten pyhien rukousten, anomusten, laupeudentekojen ja muitten Jumalan mieleisten t\u00f6itten kautta. Mutta emme opeta puhdistavista rangaistuksista, puhdistumisesta kiirastulessa tai muustakaan rankaisevasta tai puhdistavasta tulesta, joka vaivaisi ruumiitonta sielua, ennen sit\u00e4 palkanmaksua, joka tapahtuu Kristuksen tullessa toisen kerran ja josta p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n tulevalla tuomiolla el\u00e4m\u00e4mme mukaan.<\/p>\n
\n
\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ihminen el\u00e4v\u00e4n\u00e4 luotuna olentona Jumala loi ihmisen viimeisen\u00e4 luoduista. Pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen opettaa: ”… H\u00e4n loi ihmisen omilla k\u00e4sill\u00e4\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-1571","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1571","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1571"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1571\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1572,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1571\/revisions\/1572"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1571"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1571"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1571"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}