-nous, kts. my\u00f6s ymm\u00e4rrys<\/i><\/b><\/p>\n
\n
El\u00e4m\u00e4 on mielen ja sielun sek\u00e4 ruumiin yhdistymist\u00e4 ja keskin\u00e4ist\u00e4 kosketusta. Kuolema taas ei ole n\u00e4iden toisiinsa liittyneiden osien tuhoutumista, vaan niiden yhteyden hajoamista. Sill\u00e4 Jumalan edess\u00e4 kaikki s\u00e4ilyy hajoamisen j\u00e4lkeenkin. Pyh\u00e4 Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta Filok. I \/ 35. 93)<\/i><\/p>\n
J\u00e4rki on mielen palvelija. Mit\u00e4 mieli tahtoo, sen j\u00e4rki ilmaisee. Ihmisen ruumis on kuolevainen, mutta mieli ja j\u00e4rki * ovat kuolemattomia. Kun vaikenet,opit ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ymm\u00e4rrety\u00e4si puhut. Hiljaisuudessa mieli synnytt\u00e4\u00e4 sanan .*Jumalalle kannettu kiitoksen sana on ihmiselle pelastukseksi. (Pyh\u00e4 Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta\u00a0 Filok. I \/ 37. 105)<\/i><\/p>\n
* kr. logos<\/p>\n
Jos Jumala n\u00e4kee, ett\u00e4 ihmisen mieli on kokonaan j\u00e4tt\u00e4ytynyt H\u00e4nen varaansa, eik\u00e4 sill\u00e4 ole muuta apua kuin H\u00e4n yksin, H\u00e4n vahvistaa sit\u00e4 ja sanoo: \u00bb\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, poikani Jaakob, sin\u00e4 Israelin v\u00e4h\u00e4inen v\u00e4ki\u00bb (Jes.41:4; Huom. VT:n sitaatit ovat kaikki LXX-laitoksesta) ja viel\u00e4: \u00bbAl\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, sill\u00e4 min\u00e4 olen lunastanut sinut, min\u00e4 olen sinut nimelt\u00e4 kutsunut; sin\u00e4 olet minun.Jos vetten l\u00e4pi kuljet, olen min\u00e4 sinun kanssasi eiv\u00e4tk\u00e4 virrat sinua upota; jos tulen l\u00e4pi k\u00e4yt, et k\u00e4rvenny, eik\u00e4 liekki sinua polta. Sill\u00e4 min\u00e4 Herra, sinun Jumalasi,Israelin Pyh\u00e4, sinun Vapahtajasi.\u201d (Jes.43:1-3) (<\/i>Pyh\u00e4 Jesaja Erakko: Mielen varjelemisesta Filok.\u00a0 I \/ 51.4)<\/i><\/p>\n
Munkin tulee sulkea sielunsa kaikki ovet, so. aistit, ettei h\u00e4nen tuhonsa tulisi niiden kautta. Kun mieli n\u00e4in n\u00e4kee ettei mik\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vallitse, se valmistautuu kuolemattomuuteen kokoamalla kaikki aistinsa yhteen ja tekem\u00e4ll\u00e4 ne yhdeksi ruumiiksi.* Jos mielesi on vapautunut kaikesta maallisesta, se on merkkin\u00e4 siit\u00e4 ett\u00e4 synti on sinussa kuollut. Jos mieli on vapautunut, katoaa sein\u00e4 joka erottaa sen Jumalasta. Jos mieli on vapautunut kaikista vihollisistaan ja nauttii sapatin lepoa, se el\u00e4\u00e4\u00a0 jo toista, uutta aikakutta ja mietiskelee uusia ja katoamattomia asioita. Niinp\u00e4 siis \u201dmiss\u00e4 raato on, sinne kotkat kokoontuvat\u201d. (Mt.24:28) (Pyh\u00e4 Jesaja Erakko: Mielen varjelemisesta Filok.\u00a0 I \/ 52. 7-10)<\/i><\/p>\n
* Aistien kautta ihmismieli hajaantuu itsens\u00e4 ulkopuolelle. Munkin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on keskitt\u00e4\u00e4 mieli syd\u00e4meens\u00e4 ja samalla my\u00f6s ik\u00e4\u00e4n kuin koota itse aistitkin ruumiin s i s \u00e4 p u o l e 11e (yhdeksi ruumiiksi<\/i>), jolloin ihmisest\u00e4 tulee ehj\u00e4 kokonaisuus, persoona, joka on l\u00e4sn\u00e4 ja pystyy yhteyteen Luojansa kanssa. (Suom. huom . )<\/i><\/p>\n
Kun mieli riisuu pois vanhan ihmisen ja pukeutuu uuteen armosta syntyneeseen, niin silloin se rukouksen aikana n\u00e4kee olevansa t\u00e4ynn\u00e4 taivaan sine\u00e4 ja kirkkautta. T\u00e4t\u00e4 tilaa Raamatussa kutsutaan my\u00f6s Jumalan jalkojen alustaksi, jonka vanhimmat n\u00e4kiv\u00e4t Siinain vuorella. (2 Moos.24:10) (Munkki Euagrios: Himojen ja ajatusten erittelemisest\u00e4 Filok.\u00a0 I \/ 84. 18)<\/i><\/p>\n
Syd\u00e4n,jota jatkuvasti vartioidaan ja jonka ei sallita ottaa vastaan pahuuden pimeiden henkien aiheuttamia kuvia ja harhoja, tuottaa tavallisesti itsest\u00e4\u00e4n valoa hohtavia ajatuksia. Hiilest\u00e4 syttyy liekki ja se sytytt\u00e4\u00e4 kynttil\u00e4n; samoin Jumalakin, joka pyh\u00e4st\u00e4 kasteesta l\u00e4htien asuu syd\u00e4mess\u00e4mme, sytytt\u00e4\u00e4 mielemme jumalallisiin mietiskelyihin, jos vain havaitsee sielumme ilman puhtaaksi pahuuden tuulista mielen varjelemisen sit\u00e4 suojellessa. (Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4 Filok. I \/ 252-253. 104)<\/i><\/p>\n
Mieli palaa v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 entiseen j\u00e4rjestykseens\u00e4 ja raittiuteensa, jos korjaamme heti laiminly\u00f6ntimme ja alamme huolehtia sen tilasta sek\u00e4 j\u00e4lleen intoa hehkuen panemme sen jatkamaan entist\u00e4 toimintaansa. Kun syd\u00e4n on vaiennut, se n\u00e4kee tiedon korkeudet ja syvyydet; ja vaienneen mielen korva saa kuulla Jumalalta ihmeellisi\u00e4 asioita. (Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4 Fiok. I \/ 259.129,132)<\/i>\u00a0<\/i><\/p>\n
Lains\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4 Mooseksessa is\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t ihmismielen kuvauksen. H\u00e4n n\u00e4kee Jumalan pensaassa, h\u00e4nen kasvonsa s\u00e4teilev\u00e4t, ja jumalien Jumala asettaa h\u00e4net jumalaksi faraolle. Egypti\u00e4 h\u00e4n ly\u00f6 vitsauksilla, johtaa Israelin pois orjuudesta ja antaa sille lait. Kaikki n\u00e4m\u00e4 kuvaannollisessa hengess\u00e4 ymm\u00e4rrettyin\u00e4 ovat mielen toimintoja ja etuoikeuksia.(Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4\u00a0 Filok.I \/ 261. 139)<\/i><\/p>\n
Eritt\u00e4in harvat ovat tarkkaan selvill\u00e4 kaikista rikkomuksistaan. Siihen pystyv\u00e4t vain ne, joiden mieli ei hetkeksik\u00e4\u00e4n herpaannu Jumalan muistamisesta. Kun silm\u00e4mme ovat terveet, voimme n\u00e4hd\u00e4 kaiken aina ilmassa lentelevi\u00e4 hyttysi\u00e4 ja m\u00e4k\u00e4r\u00f6it\u00e4 my\u00f6ten, mutta kun ne ovat jostain syyst\u00e4 sumentuneet, n\u00e4emme suurenkin esineen ep\u00e4selv\u00e4sti ja pieni\u00e4 emme edes havaitse. T\u00e4m\u00e4 sama p\u00e4tee sieluunkin. Kun se on valppauden avulla h\u00e4lvent\u00e4nyt sokeuden, jonka siin\u00e4 on aiheuttanut rakkaus maailmaan, silloin se pit\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4isi\u00e4kin hairahduksiaan eritt\u00e4in raskaina ja kiitt\u00e4\u00e4 jatkuvasti kyynelin Jumalaa. Raamattu sanoo: \u00bbTotisesti, vanhurskaat saavat kiitt\u00e4\u00e4 sinun nime\u00e4si.\u00bb (Ps.140:14) Mutta jos sielu on maailmallisesti asennoitunut, niin vaikka ihminen tekisi murhan tai jotain muuta ankarasti rangaistavaa, suhtautuu sielu siihen tyynesti. Muita v\u00e4h\u00e4isempi\u00e4 hairahduksiaan se ei pysty edes havaitsemaan, vaan usein pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 jopa saavutuksina; niinp\u00e4 tuo viheli\u00e4inen sielu ei h\u00e4pe\u00e4 niit\u00e4 kiihke\u00e4sti puolustaa. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00a0 Filok. I \/ 288. 27)<\/i><\/p>\n
\u00c4lk\u00f6\u00f6n kukaan kuullessaan puhuttavan mielen tuntokyvyst\u00e4 kuvitelko, ett\u00e4 Jumalan kirkkaus ilmestyy n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 tavalla. Sanomme todellakin, ett\u00e4 puhdas sielu er\u00e4\u00e4nlaisella sanoin ilmaisemattomalla aistimuksella maistaa jumalallista lohdutusta; ei kuitenkaan niin ett\u00e4 sille ilmestyisi jotain n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4, sill\u00e4 nyt vaellamme uskossa emmek\u00e4 n\u00e4kemisess\u00e4, kuten apostoli Paavali sanoo. (2 Kor.5:7) Jos jollekulle kilvoittelijalle n\u00e4ytt\u00e4ytyy joko valo tai jokin tulinen hahmo tai kuuluu \u00e4\u00e4nt\u00e4, \u00e4lk\u00f6\u00f6n h\u00e4n miss\u00e4\u00e4n tapauksessa ottako tuollaista n\u00e4ky\u00e4 todesta. Se on selv\u00e4\u00e4 vihollisen petosta, ja monet ovat t\u00e4llaisen kokemuksen j\u00e4lkeen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyneet pois totuuden tielt\u00e4. Mutta me tied\u00e4mme, ett\u00e4 niin kauan kuin olemme kotona t\u00e4ss\u00e4 ruumiissamme, olemme poissa Herrasta (2 Kor.5:6)emmek\u00e4 pysty n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sen enemp\u00e4\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kuin H\u00e4nen taivaallisia ihmeit\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Filok. I \/ 292. 36)<\/i><\/p>\n
Runsas ruoka rasittaa ruumista ja tekee mielen jotenkin araksi ja hidasliikkeiseksi. Toisaalta taas ylet\u00f6n paasto n\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 ruumiin ja saa sielun alakuloiseksi ja haluttomaksi hengelliseen tutkiskeluun. Ruumista on ravittava sen kulloisenkin tilan mukaisesti: ruumiin ollessa terve sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n tiukasti aisoissa, mutta kun se sairastaa, sille suodaan kohtuullista huojennusta. Kilvoittelija ei saa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 ruumistaan riutumaan, vaan sen tulee olla kyllin vahva kilvoittelemaan, jotta ruumiin vaivoissa sielukin puhdistuisi. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Filok.\u00a0 I \/ 296. 45)<\/i><\/p>\n
Kun sielumme ei en\u00e4\u00e4 halaja mit\u00e4\u00e4n maallista kauneutta, silloin sit\u00e4 uhkaa jonkinlainen masennuksen henki. Se vie halun sanan palvelukseen ja sumentaa sielussamme toivon tulevista hyvyyksist\u00e4 sek\u00e4 liioittelee t\u00e4m\u00e4n ajallisen el\u00e4m\u00e4nkin tarpeettomuutta, ik\u00e4\u00e4n kuin siihen ei sis\u00e4ltyisi mit\u00e4\u00e4n arvokasta. Itse tietoakin sielu silloin v\u00e4h\u00e4ttelee sill\u00e4 perus-eella ett\u00e4 se on jo monille muille suotu tai sitten ettei se ole t\u00e4ydellist\u00e4. T\u00e4t\u00e4 laimeaksi tekev\u00e4\u00e4 ja laiskistavaa himoa p\u00e4\u00e4semme pakoon, jos vain kiinnit\u00e4mme mielemme katseen Jumalan muistamiseen emmek\u00e4 vilkuile muualle. Vain t\u00e4ll\u00e4 ta-voin mieli alkaa j\u00e4lleen hehkua intoa ja p\u00e4\u00e4see eroon tuosta j\u00e4ljett\u00f6m\u00e4st\u00e4 herpaannuksesta. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Filok. I \/ 300. 58)<\/i><\/p>\n
Jotkut ovat arvelleet, ett\u00e4 armo ja synti, so. totuuden henki ja eksytyksen henki, (Kts.1 Joh.4:6) vaikuttaisivat yht\u00e4 aikaa kastettujen mielen k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4: edellinen kehottaa mielt\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n, j\u00e4lkimm\u00e4inen taas kiirehtii yllytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pahaan. Pyhist\u00e4 kirjoituksista ja oman mieleni kokemuksesta olen p\u00e4\u00e4tynyt seuraavaan k\u00e4sitykseen: Ennen pyh\u00e4\u00e4 kastetta armo on sielun ulkopuolella ja sielt\u00e4 kehottaa sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n. Sielun syvyyksiss\u00e4 taas asustaa saatana, joka pyrkii tukkimaan sielulta kaikki kanavat Jumalan yhteyteen. Kasteessa kaikki k\u00e4\u00e4ntyy: paha henki joutuu ulos ja armo alkaa vaikuttaa sielun sis\u00e4ll\u00e4. Sa-moin kuin ennen vallitsi sielua eksytys, niin sit\u00e4 kasteen j\u00e4lkeen vallitsee totuus. Saatana tosin vaikuttaa sieluun kasteen j\u00e4lkeenkin entiseen tapaan, toisinaan jopa pahemminkin. Ei kuitenkaan niin, ett\u00e4 se asuisi sielussa yhdess\u00e4 armon kanssa – pois se! – vaan se k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4kseen ruumiin nesteit\u00e4 sumentaakseen mielen j\u00e4rjett\u00f6mill\u00e4 himoilla ja nautinnoilla. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu Jumalan sallimuksesta, jotta ihminen l\u00e4p\u00e4isty\u00e4\u00e4n myrskyn ja tulen koetuksen p\u00e4\u00e4sisi – mik\u00e4li haluaa – nauttimaan hyv\u00e4st\u00e4. On sanottu: \u00bbMe jouduimme tuleen ja veteen, mutta sin\u00e4 veit meid\u00e4t ylt\u00e4kyll\u00e4isyyteen.\u00bb (Ps.66:12)<\/p>\n
Kasteessa armo siis astuu sieluumme ja asettuu asumaan sen syvyyksiin, kuitenkin niin, ettei edes mieli itse havaitse sen l\u00e4sn\u00e4oloa. Kun sitten ihminen pyrkii kaikin voimin rakastamaan Jumalaa, alkaa armo sanomattomin sanoin tuntomme kautta raottaa sielulle aarrearkkuaan. Jos sielu silloin tahtoo lujasti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ns\u00e4, se haluaa luopua iloiten kaikista ajallisista hyvyyksist\u00e4 saadakseen todella omakseen tuon pellon, jonka poveen on k\u00e4tketty el\u00e4m\u00e4n aarre. (Mt.13:44) Sill\u00e4 kun ihminen luopuu kaikesta t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n rikkaudesta, sil-loin h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Jumalan armon aarrek\u00e4tk\u00f6n. Sit\u00e4 mukaa kuin sielu edistyy hyveiss\u00e4 avautuvat my\u00f6s armon salaisuudet. Samalla Jumala sallii pahojen henkien entist\u00e4 ankarammin ahdistaa sielua: n\u00e4in H\u00e4n haluaa opettaa sit\u00e4 erottamaan hyv\u00e4n pahasta ja tehd\u00e4 sen n\u00f6yremm\u00e4ksi. Puhtauteen pyrkiess\u00e4\u00e4n se n\u00e4et suuresti h\u00e4pe\u00e4\u00e4 niit\u00e4 h\u00e4pe\u00e4llisi\u00e4 ajatuksia, joita saatana sille tyrkytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Jumalan kuvaa meiss\u00e4 on sielun henkinen toiminta, ruumis taas on ik\u00e4\u00e4n kuin sielun asumus. Aadamin rikkomuksessa sielumme jumalalliset piirteet turmeltuivat ja ruumiimmekin lankesi katoavaisuuteen. Sen t\u00e4hden Jumalan pyh\u00e4 Sana tuli lihaksi ja Jumalana oman kasteensa kautta lahjoitti meille pelastuksen veden uudestisyntymiseksemme. Pyh\u00e4n ja el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4n hengen vaikutuksesta me uudestisynnymme veden kautta. Jos vain koko syd\u00e4mest\u00e4mme rienn\u00e4mme Jumalan luo, puhdistuvat t\u00e4m\u00e4n veden vaikutuksesta sek\u00e4 sielumme ett\u00e4 ruumiimme, kun Pyh\u00e4 Henki tulee asumaan meihin ja karkottaa synnin. Sielumme on n\u00e4et jakamaton ja yksinkertainen, eik\u00e4 ole mahdollista, niin kuin jotkut ovat arvelleet, ett\u00e4 siin\u00e4 asuisivat yht\u00e4 aikaa sek\u00e4 Pyh\u00e4 Henki ett\u00e4 pimeyden ruhtinas. Sill\u00e4 kun Jumalan armo piirtyy pyh\u00e4ss\u00e4 kasteessa \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n hell\u00e4sti Jumalan kuvan mukaan luotuun ihmiseen pantiksi Jumalan kaltaisuudesta, ei pahuuden edustajalle en\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4 sijaa. Valkeudella ja pimeydell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4. (2 Kor.6:14) Me, jotka kilvoittelemme n\u00e4iss\u00e4 pyhiss\u00e4 taistoissa uskomme, ett\u00e4 katoamattomuuden pesossa tuo kavala k\u00e4\u00e4rme karkotetaan mielemme kammioista. \u00c4lk\u00e4\u00e4mme kuitenkaan ihmetelk\u00f6, miksi kasteen j\u00e4lkeenkin taas ajattelemme pahaa yhdess\u00e4 hyv\u00e4n kanssa. Pyhyyden peso n\u00e4et poistaa meist\u00e4 synnin saastan, mutta ei poista tahtomme kaksijakoisuutta, niin ett\u00e4 se taipuu edelleen sek\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n ett\u00e4 pahaan. Se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n est\u00e4 pahoja henki\u00e4 k\u00e4ym\u00e4st\u00e4 kimppuumme petollisilla kuiskutuksillaan. Mutta kun opimme tarttumaan vanhurskauden aseisiin, (2Kor.6:7) voimme nyt Jumalan voimalla s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sen, mit\u00e4 emme voineet varjella luonnollisessa tilassamme. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00a0 Filok. I \/ 311-313. 76-78)<\/i><\/p>\n
Sen t\u00e4hden ruumista tulee kohtuullisesti kuihduttaa, jottei\u00a0\u00a0 sen kosteus vet\u00e4isi mielt\u00e4 hiveleviin nautintoihin. Apostoli-kin vakuuttaa, ett\u00e4 kilvoittelijoiden mieless\u00e4 vaikuttaa jumalallinen valo, ja siksi mieli my\u00f6s palvelee Jumalan lakia ja ilolla yhtyy siihen. (Room.7:25)Liha taas nautinnollisten taipumustensa t\u00e4hden kallistuu pahojen henkien puoleen ja tuntee houkutusta palvella niiden pahuutta.<\/p>\n
N\u00e4in on k\u00e4ynyt selv\u00e4sti ilmi, ettei syd\u00e4n voi olla samanaikaisesti Jumalan ja saatanan asuntona. Kuinka min\u00e4 \u201dmielell\u00e4 palvelen Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia\u00bb, (Room.7:25) jollei mieleni olisi vapautensa koko voimalla noussut taisteluun pahoja henki\u00e4 vastaan ja k\u00e4ynyt iloiten palvelemaan armon hyvyytt\u00e4, mutta ruumiini viihtyisi j\u00e4rjett\u00f6mien himojen imel\u00e4ss\u00e4 lemussa? Pahoille hengille, kuten jo sanoin, on j\u00e4tetty mahdollisuus asettua ruumiiseen. \u00bbSill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4\u00bb, sanoo apostolikin.\u00a0 (Room.7:18) N\u00e4in siis ne, jotka kilvoitellen taistelevat synti\u00e4 vastaan – apostoli ei nimitt\u00e4in puhu henkil\u00f6kohtaisesti itsest\u00e4\u00e4n -, saavat kokea kuinka pahat henget hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t mielt\u00e4 vastaan pyrkim\u00e4ll\u00e4 niljakkailla houkutuksillaan viettelem\u00e4\u00e4n lihan hekumalliseen nautintoon. Sill\u00e4 Jumala on vanhurskaudessaan s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt, ett\u00e4 pahat henget saavat pesiyty\u00e4 niidenkin lihaan, jotka kiihke\u00e4sti taistelevat synti\u00e4 vastaan, jotta ihmisen vapaa tahto olisi aina koetuksella. Mutta jos ihminen pystyy jo el\u00e4ess\u00e4\u00e4n kilvoitusvaivoillaan kuolettamaan lihansa, silloin h\u00e4nest\u00e4 tulee kokonaan Pyh\u00e4n Hengen asumus. Sellainen ihminen on noussut kuolleista jo ennen kuin on kuollutkaan. T\u00e4llainen oli autuas Paavali itse sek\u00e4 kaikki ne, jotka ovat t\u00e4ydellisesti kilvoitelleet tai kilvoittelevat synti\u00e4 vastaan.<\/p>\n
On totta, ett\u00e4 syd\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4 omasta itsest\u00e4\u00e4nkin sek\u00e4 hyvi\u00e4 ett\u00e4 pahoja ajatuksia. (Vrt.Lk.6:45) Pahat ajatukset eiv\u00e4t kuitenkaan ole syd\u00e4men luontaisia hedelmi\u00e4, vaan pikemminkin ensimm\u00e4isen lankeemuksen heijastumia: pahan muistaminen on tullut tavaksi. Valtaosa pahoista ajatuksista on kuitenkin pahojen henkien hy\u00f6kk\u00e4ysten tulosta. Meist\u00e4 itsest\u00e4mme kuitenkin tuntuu, ett\u00e4 ne kaikki tulevat syd\u00e4mest\u00e4, ja siksi jotkut ovatkin alkaneet ajatella, ett\u00e4 mieless\u00e4 asuu armon ohella my\u00f6s synti. T\u00e4m\u00e4n vuoksi he sanovat Herrankin lausuneen: \u00bbMik\u00e4 k\u00e4y suusta ulos, se tulee syd\u00e4mest\u00e4 ja se saastuttaa ihmisen. Sill\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet jne.” (Mt.15:18-19) He eiv\u00e4t tied\u00e4, ett\u00e4 mielemme on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen herkk\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 ominaan niit\u00e4kin ajatuksia, jotka pahat henget ruumiin toimintojen kautta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t. Ruumiin ja sielun yhteyden vuoksi ruumiin viehtymys aina heikent\u00e4\u00e4 sielua, vaikka emme ymm\u00e4rr\u00e4k\u00e4\u00e4n, kuinka se sen tekee. Liha mielii m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti petollista imartelua ja siksi siis my\u00f6s pahojen henkien alulle panemat ajatukset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tulevan syd\u00e4mest\u00e4. Ja niist\u00e4 todellakin tulee meid\u00e4n ajatuksiamme, jos ilomielin niihin yhdymme. T\u00e4st\u00e4 Herra moitti edell\u00e4 lainatussa kohdassa, kuten itse lainauksestakin k\u00e4y ilmi. Sill\u00e4 onhan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se joka mielihyvin yhtyy ajatuksiin, jotka kavala saatana on h\u00e4nen mieleens\u00e4 ujuttanut, ja siten ik\u00e4\u00e4n kuin kaivertaa niiden muiston syd\u00e4meens\u00e4, alkaa ennen pitk\u00e4\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 oman ajattelunsa hedelmin\u00e4. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Filok.\u00a0 I \/317-318. 82-83)<\/i><\/p>\n
Se ett\u00e4 ajattelemme sek\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ett\u00e4 pahaa,ei johdu siit\u00e4 ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki ja paholainen asuvat molemmat mieless\u00e4mme, vaan siit\u00e4, ettemme viel\u00e4 ole \u00bbmaistaneet ja katsoneet kuinka Herra on hyv\u00e4\u00bb. (Ps.34:9) Kuten jo olen sanonut, armo ei alussa ilmaise itse\u00e4\u00e4n kastetuille vaan odottaa sielun vapaata ratkaisua. Kun sitten ihminen k\u00e4\u00e4ntyy kokonaan Herran puoleen, silloin armo astuu esiin ja syd\u00e4n havaitsee sen sanoin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 tunteena. Sitten armo j\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen odottamaan sielun ratkaisua. Samalla se kuitenkin sallii saatanan nuolien p\u00e4\u00e4st\u00e4 haavoittamaan sielun herkimpi\u00e4kin osia, jotta sielu entist\u00e4 n\u00f6yremmin ja palavammin etsisi Jumalaa. Jos ihminen sitten alkaa edisty\u00e4 k\u00e4skyjen noudattamisessa ja kutsuu lakkaamatta avukseen Herraa Jeesusta, silloin Jumalan armon tuli levi\u00e4\u00e4 my\u00f6s sielun kuorikerroksiin ja polttaa rikkaruohot syd\u00e4men pellosta. Siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 pahan hengen hy\u00f6kk\u00e4ykset kilpistyv\u00e4t jo sielun kuorikerrokseen: ne vain hipaisevat himoille herkk\u00e4\u00e4 sielun sivua, mutta eiv\u00e4t aiheuta sis\u00e4ist\u00e4 h\u00e4mminki\u00e4. Kun kilvoittelija sitten on vy\u00f6tt\u00e4ytynyt kaikkiin hyveisiin, erityisesti t\u00e4ydelliseen k\u00f6yhyyteen, silloin armo valaisee syvemm\u00e4ll\u00e4 tietoisuudella koko h\u00e4nen olemuksensa ja sytytt\u00e4\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 suuren rakkauden Jumalaa kohtaan. Silloin paholaisen tulinuolet sammuvat, ennen kuin ehtiv\u00e4t edes koskea ruumiiseen, sill\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen henk\u00e4ys, joka her\u00e4tt\u00e4\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4 rauhan tuulet, sammuttaa kaikki tulta sy\u00f6ksev\u00e4n paholaisen nuolet kesken niiden lennon. Kuitenkin Jumala joskus antaa n\u00e4inkin pitk\u00e4lle p\u00e4\u00e4sseen kilvoittelijan pahojen henkien kiusattavaksi ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen mielens\u00e4 valosta osattomaksi, jotta vapaa tahtomme ei olisi kokonaan armon sitoma. Jumalan tarkoituksena ei ole ainoastaan se, ett\u00e4 kilvoituksillamme kukistaisimme synnin, vaan H\u00e4n haluaa t\u00e4ll\u00e4 tavoin auttaa meit\u00e4 kartuttamaan hengellist\u00e4 kokemustamme. Sill\u00e4 se mik\u00e4 kasvatettavalle on t\u00e4ydellist\u00e4, on viel\u00e4 vajavaista,kun sit\u00e4 verrataan Jumalan ylt\u00e4kyll\u00e4isyyteen.Sill\u00e4 H\u00e4n kasvattaa meit\u00e4 rakkauteen, joka pyrkii yh\u00e4 vain enenem\u00e4\u00e4n, vaikka olisimme kilvoituksissamme kohonneet jo Jaakobin tiapuiden ylimm\u00e4lle askelmalle. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Filok. I \/ 319. 85)<\/i><\/p>\n
Armo suo uudestisyntymisen kasteen kautta meille kaksi lahjaa, joista toinen on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4sti toista arvokkaampi. Ensimm\u00e4isen lahjan saamme heti kasteessa: armo uudistaa meid\u00e4t jo kastevedess\u00e4 ja kirkastaa kaikki sielumme piirteet -so. meiss\u00e4 olevan Jumalan kuvan – pesten pois synnin tahrat. Mutta toinen lahja, Jumalan kaltaisuus, edellytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s meid\u00e4n osuuttamme: Kun mielemme alkaa tajuta ja maistaa Pyh\u00e4n Hengen hyvyytt\u00e4, tiet\u00e4k\u00e4\u00e4mme silloin, ett\u00e4 armo alkaa tavallaan maalata kuvan p\u00e4\u00e4lle kaltaisuutta. Taiteilijat piirt\u00e4v\u00e4t ensin yhdell\u00e4 v\u00e4rill\u00e4 muotokuvan \u00e4\u00e4riviivat ja sitten v\u00e4h\u00e4n kerrassaan lis\u00e4\u00e4v\u00e4t v\u00e4ri\u00e4 v\u00e4rin p\u00e4\u00e4lle ja niin ikuistavat mallinsa aina pienint\u00e4 piirtoa my\u00f6ten. Samoin my\u00f6s Jumalan armo aluksi kasteen kautta uudistaa ihmisess\u00e4 olevan Jumalan kuvan sellaiseksi kuin se luotiin. Kun armo sitten n\u00e4kee meid\u00e4n koko syd\u00e4mest\u00e4mme kaipaavan kaltaisuuden kauneutta ja n\u00f6yr\u00e4sti seisovan alastomina sen ateljeessa, silloin se loihtii kukkaan hyveen toisensa j\u00e4lkeen ja kohottaa sielun kunniasta kunniaan ja niin saa sielussa aikaan Jumalan kaltai suuden. Sis\u00e4inen havaintokykymme ilmaisee ett\u00e4 meiss\u00e4 on kehkeytym\u00e4ss\u00e4 Jumalan kaltaisuus, mutta sen t\u00e4ydellisyyden opimme tuntemaan vasta armon kirkastamina. Sill\u00e4 edetess\u00e4\u00e4n tavalla, jota sanat eiv\u00e4t pysty ilmaisemaan, mieli voi havaintokykyns\u00e4 avulla saada kaikki muut hyveet, mutta hengellist\u00e4 rakkautta se ei voi saavuttaa muuten kuin Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 ja kirkastamana. Ellei mieli koe sellaista Jumalan kirkkautta eik\u00e4 saavuta Jumalan kaltaisuuden t\u00e4yteytt\u00e4, se j\u00e4\u00e4 osattomaksi t\u00e4ydellisest\u00e4 rakkaudesta, siit\u00e4kin huolimatta ett\u00e4 sill\u00e4 olisi kaikki muut hyveet. Vasta sitten kun mieli on saavuttanut Jumalan kaltaisuuden – siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin tietenkin kuin se on mahdollista – vasta silloin se p\u00e4\u00e4see my\u00f6s Jumalan rakkauden t\u00e4yteyteen. Kun muotokuvaan sitten viimeiseksi lis\u00e4t\u00e4\u00e4n kirkkain v\u00e4ri, on n\u00e4k\u00f6isyys t\u00e4ydellinen, niin ett\u00e4 kuva muistuttaa mallia jopa hymy\u00e4 my\u00f6ten.* Samoin tapahtuu my\u00f6s niille, jotka armo maalaa Jumalan kaltaisuuteen kun kuvaan lis\u00e4t\u00e4\u00e4n rakkauden kirkkaus, on Jumalan kuva kokonaan korotettu Jumalan kaltaisuuden kauneuteen. Mik\u00e4\u00e4n muu hyve ei voi tuottaa himottomuutta paitsi rakkaus, sill\u00e4 \u00bbrakkaus on lain t\u00e4yttymys\u00bb. (Room.13:10) \u00bbSis\u00e4inen ihmisemme p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 uudistuu\u00bb (2 Kor.4:16) rakkautta maistamalla, ja vasta rakkauden t\u00e4ydellisyydess\u00e4 se l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oman t\u00e4yttymyksens\u00e4.<\/p>\n
Jos pyrimme palavasti pyhyyteen, antaa Pyh\u00e4 Henki kilvoitustaipaleemme alussa sielumme selv\u00e4sti ja tietoisesti maistaa Jumalan suloisuutta, niin ett\u00e4 mielemme olisi tarkoin selvill\u00e4 siit\u00e4, kuinka suuri voittopalkinto odottaa kivikkoisen kilvoitustien p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Sitten Pyh\u00e4 Henki k\u00e4tkee meilt\u00e4 pitk\u00e4ksi aikaa t\u00e4m\u00e4n el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4n kallisarvoisen lahjansa, ettemme – vaikka onnistuisimmekin saavuttamaan kaikki muut hyveet – pit\u00e4isi itse\u00e4mme mink\u00e4\u00e4n arvoisina, kun kerran jumalallinen rakkaus ei meiss\u00e4 viel\u00e4 ole pysyv\u00e4 tila. Silloin vihan demoni vaivaa niin ankarasti kilvoittelijoita, ett\u00e4 he suhtautuvat vihamielisesti jopa niihinkin jotka heit\u00e4 rakastavat, ja aina rauhansuudelmaan* asti ulottuu vihan turmiollinen vaikutus. T\u00e4m\u00e4 lis\u00e4\u00e4 entisest\u00e4\u00e4nkin sielun tuskaa, sill\u00e4 siin\u00e4 el\u00e4\u00e4 jumalallisen rakkauden muisto, mutta koska se ei viel\u00e4 ole kohonnut korkeimmalle hengelliselle tasolle ei se voi tietoisesti kokea t\u00e4t\u00e4 rakkautta. Sielua on silloin jonkin aikaa pakotettava kilvoituksiin, jotta p\u00e4\u00e4tyisimme maistamaan tuota rakkautta t\u00e4ysin tietoisesti. Rakkauden t\u00e4ydellisyytt\u00e4 ei kuitenkaan kukaan voi saavuttaa lihassa; poikkeuksena ovat ne pyh\u00e4t, jotka k\u00e4rsiv\u00e4t aina marttyyrikuolemaan asti ja tunnustavat uskonsa vainoista v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Mutta se joka on saavuttanut tuon ylimm\u00e4n asteen, muuttuu t\u00e4ysin eik\u00e4 hevin tunne halua edes ravinnon nauttimiseen. Sill\u00e4 mit\u00e4 halua t\u00e4m\u00e4n maailman hyvyyksiin tuntee se, jota jumalallinen rakkaus ruokkii? Viisas Paavali, tuo suuri tiet\u00e4j\u00e4, julistaa meille oman varman kokemuksensa perusteella ilosanomaa vanhurskaiden tulevasta nautinnosta sanoen: \u00bbJumalan valtakunta ei ole sy\u00f6mist\u00e4 ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4. \u00bb (Room.14:17) Vanhurskaus, rauha ja ilo ovat t\u00e4ydellisen rakkauden hedelmi\u00e4. N\u00e4in t\u00e4ydellisyydess\u00e4 edistyv\u00e4t voivat jatkuvasti maistaa rakkautta jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Mutta t\u00e4ydellisess\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ei kukaan voi sit\u00e4 saavuttaa, ennen kuin el\u00e4m\u00e4 t\u00e4ydellisesti nielee sen mik\u00e4 on kuolevaista. (2 Kor.5.4) (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Filok. I \/ 322-323. 89-90)<\/i><\/p>\n
* llmeisesti muotokuvamaalauksessakin k\u00e4ytettiin ikonimaalaustekniikkaa, jossa edet\u00e4\u00e4n tummista v\u00e4reist\u00e4 vaaleampiin. (Suom.)<\/p>\n
* Liturgiassa papin lausuessa \u00bbRakastakaamme toinen toistamme\u00bb uskovaiset suutelevat toisiaan.<\/p>\n
Kun hengellinen tieto jo tietyss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin vaikuttaa meiss\u00e4, murehdimme suuresti, jos kiivastuksissamme loukkaamme jotakuta ja saamme h\u00e4nest\u00e4 itsellemme vihollisen. Omatuntomme ei lakkaa kolkuttamasta, ennen kuin selityksin ja anteeksipyynn\u00f6in olemme saaneet loukatun leppym\u00e4\u00e4n. Mutta kun hengellinen tieto kirkastaa mielemme kokonaan, huolestumme ja tulemme levottomiksi silloinkin, kun joku t\u00e4m\u00e4n maailman ihmisist\u00e4 syytt\u00e4 suotta vihastuu meihin, koska silloin olemme tulleet kompastuskiveksi jollekulle, olkoonkin ett\u00e4 h\u00e4n on t\u00e4m\u00e4n ajan ihmisi\u00e4. T\u00e4m\u00e4n vuoksi ei mielik\u00e4\u00e4n pysty jatkamaan jumalallisia tutkiskelujaan. Sill\u00e4 hengellinen tieto on pohjimmiltaan kokonaan rakkautta eik\u00e4 salli ymm\u00e4rryksen silmien aueta n\u00e4kem\u00e4\u00e4n jumalallisia, jollemme ensin saa takaisin rakkauden tielle sit\u00e4kin joka on aiheetta vihastunut meihin. Mutta jos t\u00e4m\u00e4 vihastunut ei halua leppy\u00e4 tai emme saa tilaisuutta tavata h\u00e4nt\u00e4, meid\u00e4n on palautettava h\u00e4nen kuvansa mieleemme ja ajateltava h\u00e4nt\u00e4 syd\u00e4n hellyytt\u00e4 tulvillaan, ja niin meid\u00e4n on syd\u00e4memme syvyydess\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 rakkauden laki. Sill\u00e4 jos tavoittelemme tietoa Jumalasta, meid\u00e4n tulee pysty\u00e4 sielumme silmin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n n\u00e4rk\u00e4stym\u00e4tt\u00e4 nekin, jotka ovat syytt\u00e4 meihin vihastuneet. Kun n\u00e4in teemme, mielemme ei ainoastaan voi kokonaan omistautua jumalallisten asioiden tutkiskeluun, vaan my\u00f6s rohkeasti kohoaa Jumalan rakkauteen ja astuu esteett\u00f6m\u00e4sti alemmalta tasolta ylimm\u00e4lle askelmalle. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Filok. I \/ 325-326. 92)<\/i><\/p>\n
Edell\u00e4 esitetyn perusteella n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siis silt\u00e4, ett\u00e4 hyveisiin pyrkiv\u00e4n sielun on raivattava tielt\u00e4\u00e4n nelj\u00e4 estett\u00e4. Ensimm\u00e4isen\u00e4 ovat entiset tottumukset, toisin sanoen mieltymys hyveiden vastakohtiin; sieluun sy\u00f6pynyt viehtymys on kehittynyt voimakkaaksi tottumukseksi, joka pyrkii taivuttamaan mielen maallisiin asioihin.<\/p>\n
Toinen este ovat aistit, jotka aistein havaittavaan kauneuteen viehtynein\u00e4 koettavat temmata my\u00f6s mielen mukaansa.<\/p>\n
Kolmas este on henkisen toiminnan taantuminen, mik\u00e4 johtuu siit\u00e4 ett\u00e4 sielu joutuu el\u00e4m\u00e4\u00e4n ruumiissa. Sill\u00e4 kun sielu on ruumiin yhteydess\u00e4, ei mielen suhde henkisiin asioihin ole samanlainen kuin n\u00e4\u00f6n suhde n\u00e4kyv\u00e4isiin tai yleens\u00e4 aistien suhde aistimaailmaan. Aineettomat henkiolennot sen sijaan tajuavat henkisi\u00e4 asioita viel\u00e4kin paremmin kuin n\u00e4k\u00f6 n\u00e4kyv\u00e4ist\u00e4. Mutta niin kuin sameat silm\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t kaiken sekavana ja ep\u00e4selv\u00e4n\u00e4, niin my\u00f6s ruumiin vankina oleva sielumme tajuaa h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti henkisi\u00e4 asioita. Ja koska se ei kykene kirkkaasti n\u00e4kem\u00e4\u00e4n hengen kauneuksia, se ei osaa niit\u00e4 kaivatakaan – sill\u00e4 jotakin voi kaivata vain sen mukaan kuin siit\u00e4 on tietoa. Lis\u00e4ksi aistein havaittava kauneus kiehtoo v\u00e4kisinkin mielt\u00e4, koska se on selvemmin havaittavassa muodossa; mieli ei n\u00e4et voi olla viehtym\u00e4tt\u00e4 kauniilta n\u00e4ytt\u00e4viin asioihin, olipa sitten kysymys todellisesta tai n\u00e4enn\u00e4isest\u00e4 kauneudesta.<\/p>\n
N\u00e4iden kolmen esteen lis\u00e4ksi on viel\u00e4 nelj\u00e4s: saastaisten vihollishenkien vaikutus. On mahdotonta luetella kaikkia niit\u00e4 erilaisia ansoja, joita ne viheli\u00e4iset viritt\u00e4v\u00e4t kaikkialle tuhotakseen sielun. Ne k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hyv\u00e4kseen aisteja, j\u00e4rke\u00e4, mielt\u00e4 – kaikkea mahdollista. Yksik\u00e4\u00e4n sielu ei voisi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 niiden ansoja, ellei H\u00e4n, joka nostaa hartioilleen eksyneen lampaan (Kts.Lk.15:4-5), kohottaisi \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 huolenpidossaan H\u00e4neen turvaavia niiden ulottumattomiin.<\/p>\n
N\u00e4iden esteiden voittamiseen tarvitsemme kolmea asiaa. Ensimm\u00e4inen ja t\u00e4rkein niist\u00e4 on, ett\u00e4 suuntaamme koko sielustamme katseemme Jumalaan, anomme H\u00e4nen apuaan ja panemme kaiken toivomme H\u00e4neen. Meid\u00e4n tulee olla vakuuttuneita siit\u00e4, ett\u00e4 ilman H\u00e4nen apuaan lankeaisimme varmasti viekoittelijoiden pauloihin. Toiseksi – itse asiassa t\u00e4m\u00e4 johtaa edelliseen – meid\u00e4n on jatkuvasti ravittava mielt\u00e4mme tiedolla. Tarkoitan tietoa kaikista luoduista, n\u00e4kyvist\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mist\u00e4, tietoa siit\u00e4 millaisia ne ovat sellaisinaan ja mik\u00e4 on niiden suhde kaiken Alkuun, josta ne ovat l\u00e4ht\u00f6isin ja jota kohti ne pyrkiv\u00e4t. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi meid\u00e4n on tutkiskeltava my\u00f6s itse luomakunnan Luojaa, siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin se on meille mahdollista, tutkimalla H\u00e4nen luotujaan. Luotujen olemuksen tutkiminen vaikuttaa puhdistavasti. Se vapauttaa meid\u00e4t himollisesta suhtautumisesta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 viehtymyksest\u00e4 niihin sek\u00e4 varmemmin kuin mik\u00e4\u00e4n muu kohottaa sielumme kaiken Alkajan puoleen. Sill\u00e4 kaikki kaunis, ihmeellinen ja suuri heijastaa kuvastimen tavoin t\u00e4ydellist\u00e4 kauneutta, ihmeellisyytt\u00e4 ja suuruutta – tai pikemminkin heijastaa sit\u00e4 Alkul\u00e4hdett\u00e4, joka on kaiken kauneuden, ihmeellisyyden ja suuruuden yl\u00e4puolella.<\/p>\n
Kuinka mieli, joka alati askartelee t\u00e4llaisten asioiden parissa, voisi olla kaipaamatta todellista hyv\u00e4\u00e4? Sill\u00e4 jos sit\u00e4 kiehtoo sellainenkin mik\u00e4 on sille luonnostaan vierasta, eik\u00f6 paljon enemm\u00e4n kiehdo sellainen, mik\u00e4 on sille luonnostaan l\u00e4heist\u00e4? Antaisiko sielu, joka rakastaa t\u00e4llaisia tutkiskeluja, en\u00e4\u00e4 mink\u00e4\u00e4n maallisen erottaa itse\u00e4\u00e4n Rakastetustaan. Eik\u00f6 se ennemminkin ole kyll\u00e4stynyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n ruumiissa, joka est\u00e4\u00e4 sit\u00e4 saavuttamasta todellista kauneutta? Vaikka mieli aineellisuuden keskell\u00e4 n\u00e4keekin vain h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti henkisen kauneuden, ovat nuo henkiset hyvyydet kuitenkin niin suurenmoisia, ett\u00e4 pieni pisarakin tai kalpea aavistus tuosta kauneuden merest\u00e4 saa mielen kohoamaan kaiken aineellisen kauneuden yl\u00e4puolelle ja ik\u00e4v\u00f6im\u00e4\u00e4n hengen maailmaan. Ja kohtasivatpa mielt\u00e4 millaiset murheet tahansa se ei en\u00e4\u00e4 voi erota tuosta suloisesta kauneudesta.<\/p>\n
Kolmas seikka, jota tarvitaan aiemmin mainittujen esteiden voittamiseen, on matkakumppanimme ruumiin kuolettaminen. Vain siten voimme n\u00e4hd\u00e4 kirkkaasti ja selv\u00e4sti hengen maailman ilmi\u00f6t. Liha kuoletetaan tai, oikeammin, ristiinnaulitaan Kristuksen kanssa paaston, valvomisen, paljaalla permannolla nukkumisen, karkean ja vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vaatetuksen sek\u00e4 vaivojen ja rasitusten avulla.Kun ruumis on jalostunut ja puhdistunut sek\u00e4 tullut henkistyneeksi ja herk\u00e4ksi, se seuraa vaivattomasti ja vastaan hangoittelematta mielen liikkeit\u00e4 ja kohoaa yhdess\u00e4 sen kanssa hengen korkeuteen. Mutta ilman lihan kuolettamista\u00a0 kaikki meid\u00e4n ponnistelumme on turhaa. (Pyh\u00e4 Teodoros, Edessan piispa: Hengellisen el\u00e4m\u00e4n tutkistelua Filok.\u00a0\u00a0 II \/ 48-49. 15-16)<\/i><\/p>\n
Kun mieli tarkastelee n\u00e4kyv\u00e4isi\u00e4 asioita, se tutkii joko niiden luonnollisia perusteita tai n\u00e4iden perusteiden heijastamaa syvemp\u00e4\u00e4 hengellist\u00e4 merkityst\u00e4 taikka pyrkii selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niiden alkusyyn.<\/p>\n
Kun mieli tarkastelee n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 voimia, se pyrkii selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niiden luonnolliset perusteet, olemassaolon syyt ja muut t\u00e4st\u00e4 johtuvat seikat sek\u00e4 sen, millainen on Jumalan huolenpidon ja kaitselmuksen suhde niihin.<\/p>\n
Kun mieli pysyy Jumalassa, se pyrkii ensin hehkuvalla rakkaudella ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n H\u00e4nen olemuksensa sis\u00e4iset perusteet, mutta ei saa t\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tyydytyst\u00e4 kaipaukseensa, sill\u00e4 luotu ei voi tuntea Jumalan olemusta. Tyydytyksen kaipaukseensa mieli saa Jumalan ominaisuuksien tutkimisesta. Niit\u00e4 ovat iankaikkisuus, loppumattomuus, rajattomuus, hyvyys, viisaus sek\u00e4 voima, joka on luonut kaiken, huolehtii kaikesta ja s\u00e4\u00e4telee kaikkea. Mutta ainoastaan yksi n\u00e4ist\u00e4 on t\u00e4ysin tajuttavissa \u2013 Jumalan rajattomuus ja se ettei H\u00e4nest\u00e4 voida tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, kuten teologit Gregorios ja Dionysios ovat opettaneet.*\u00a0\u00a0\u00a0 (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta Filok.\u00a0 II \/ 75. 98-100)<\/i><\/p>\n
* Gregorios Teologi (329-390) ja Dionysios (pseudo-) Areopagita (6.vuosisadalla)<\/p>\n
Kun mieli tarkastelee n\u00e4kyv\u00e4ist\u00e4 luomakuntaa, se tajuaa Jumalan teot aistien v\u00e4lityksell\u00e4 luonnostaan puhtaasti. Mieli ei ole paha; ei liioin siin\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n pahaa, ett\u00e4 mielt\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n asioiden luonnonmukaiseen tajuamiseen. Eiv\u00e4tk\u00e4 itse luonnolliset asiat ole pahoja, eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n aistit, sill\u00e4 kaikki ne ovat Jumalan tekoja. Miss\u00e4 paha sitten piilee? Ilmeisesti sen himossa, joka tunkeutuu luonnostaan puhtaaseen tajuamiseen. T\u00e4m\u00e4 tunkeutuminen on kuitenkin torjuttavissa, jos vain mieli on valpas. (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta\u00a0 Filok. II \/ 80. 15<\/i><\/p>\n
Kun huomaat mielesi viihtyv\u00e4n aineellisten asioiden parissa ja muistelevan niit\u00e4 mieluusti, voit olla varma, ett\u00e4 rakastat aineellisia asioita enemm\u00e4n kuin Jumalaa. Herra sanoo: \u00bbMiss\u00e4 sinun aarteesi on, siell\u00e4 on my\u00f6s sinun syd\u00e4mesi. \u00bb\u00a0 (Mt.6:21)<\/p>\n
Mieli, joka liittyy Jumalaan ja pysyy H\u00e4nen yhteydess\u00e4\u00e4n rukouksessa ja rakkaudessa, muuttuu viisaaksi, hyv\u00e4ksi, vahvaksi, rakastavaksi, armeliaaksi ja pitk\u00e4mieliseksi. Lyhyesti sanoen siin\u00e4 alkavat kehitty\u00e4 l\u00e4hes kaikki Jumalan ominaisuudet. Mutta kun mieli on erossa Jumalasta ja kiintyy maallisiin, siit\u00e4 tulee el\u00e4imellisen hillit\u00f6n tai petomaisen julma. Se alkaa kieriskell\u00e4 el\u00e4imellisiss\u00e4 nautinnoissa tai se k\u00e4y petojen tavoin taistellen tavoittelemaan nautintoja.<\/p>\n
Raamatussa sanotaan aineellisia asioita \u00bbmaailmaksi\u00bb ja ihmisi\u00e4, joiden mieli askartelee niiden parissa, \u00bbmaailmallisiksi\u00bb. T\u00e4llaisesta kiintymyksest\u00e4 Raamattu varoittaa: \u00bb\u00c4lk\u00e4\u00e4 rakastako maailmaa \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 maailmassa on – lihan himo, silm\u00e4in pyynt\u00f6 ja el\u00e4m\u00e4n korskeus, se ei ole Is\u00e4st\u00e4, vaan maailmasta.\u00bb (1Joh.2:15-16)<\/p>\n
Oikea munkki on se, joka on vapauttanut mielens\u00e4 aineellisista asioista ja on itsehillinn\u00e4n, rakkauden, psalmilaulun ja rukouksen avulla tarrautunut Jumalaan.<\/p>\n
K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n hyveiss\u00e4 harjaantuva on kuin karjanhoitaja, h\u00e4nen karjaansa ovat siveelliset saavutukset. Siksi Jaakob sanookin: \u00bbPalvelijasi ovat karjanhoitajia.\u00bb (1Moos.46:34 LXX) Hengelliseen tietoon pyrkiv\u00e4 taas on kuin lammaspaimen: lampaita ovat ajatukset, joita mieli kaitsee jumalallisten tutkiskelujen vuorilla. Sen t\u00e4hden onkin jokainen lammaspaimen kauhistus egyptil\u00e4isille, (1 Moos.46:34 LXX) ts. pahoille hengille. (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta Filok.\u00a0 II \/89-90. 51-55)<\/i><\/p>\n
Itserakkaus on, kuten jo monesti on todettu, kaikkien himollisten ajatusten alku. Siit\u00e4 kehittyv\u00e4t kolmen p\u00e4\u00e4himon ajatukset: vatsanpalvonnan, rahanhimon ja turhamaisuuden. Vatsanpalvontaa seuraa haureus, rahanhimoa ahneus ja turhamaisuutta ylpeys. Samoin kaikki muutkin himolliset ajatukset kuten esimerkiksi viha, alakuloisuus, kaunaisuus, kateus ja panettelu seuraavat n\u00e4iden kolmen kintereill\u00e4. N\u00e4m\u00e4 himot kiinnitt\u00e4v\u00e4t mielen aineellisiin ja raskaan kiviriipan lailla kahlitsevat sen maahan, vaikka se luonnostaan on tultakin keve\u00e4mpi ja aineettomampi.<\/p>\n
Kuten vanhemmat ovat kiintyneet lapsiinsa, jotka ovat heist\u00e4 syntyneet, niin mielikin on luonnostaan kiintynyt ajatuksiinsa. Sokeasti rakastavien vanhempien silmiss\u00e4 heid\u00e4n omat lapsensa n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t muita paremmilta ja kauniimmilta, vaikka he todellisuudessa olisivatkin surkeasti ep\u00e4onnistu-neita. Samoin j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4st\u00e4 mielest\u00e4 sen omat ajatukset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kaikkein \u00e4lykk\u00e4immilt\u00e4, vaikka ne saattavat itse asiassa olla aivan arvottomia. Mutta viisas ei suhtaudu t\u00e4ll\u00e4 tavoin omiin ajatuksiinsa. Juuri silloin kun ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 varmasti hyvilt\u00e4 ja tosilta, h\u00e4n ei usko omaan arvostelukykyyns\u00e4. vaan kysyy toisten viisaiden mielipidett\u00e4, jottei ehk\u00e4 \u201djuoksisi\u00a0 tai olisi juossut turhaan\u201d.(Gal2:2) Vasta n\u00e4iden toisten tuki saa h\u00e4net vakuuttuneeksi ajatustensa oikeellisuudesta. (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta Filok.\u00a0 II\/ 112. 56, 58)<\/i><\/p>\n
Mieli on t\u00e4ydellinen silloin, kun se on todellisen uskon avulla k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti k\u00e4sitt\u00e4nyt H\u00e4net, joka on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydenkin yl\u00e4puolella. T\u00e4llainen mieli on tarkkaan tutkinut Jumalan luomakunnassa vallitsevia lakeja ja on saanut Jumalalta tietoa H\u00e4nen kaitselmuksestaan ja tuomiois-taan niin paljon kuin ihminen voi sit\u00e4 ottaa vastaan. (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta Filok.\u00a0 II\/ 121. 99)<\/i><\/p>\n
Joka tavoittelee hurskaasti viisautta ja odottaa valppaasti n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien vihollisten hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4, anokoon rukouksessa sek\u00e4 luonnollista tervett\u00e4 arvostelukyky\u00e4, jonka valo tosin on rajallinen, ett\u00e4 Hengen valaisevaa armoa. Terve arvostelukyky kasvattaa ruumista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitusten avulla hyveeseen; Hengen armo puolestaan valaisee mielen valitsemaan toverikseen ennen mit\u00e4\u00e4n muuta viisauden. Viisauden avulla mieli h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kaikki pahuuden linnoitukset ja \u00bbjokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan\u00bb. (2 Kor.10:4-5) Molempiin edell\u00e4 mainittuihin viittaa my\u00f6s Joo-sua, Nuunin poika, rukoillessaan, ett\u00e4 \u00bbaurinko seisoisi alallaan Gibeonissa\u00bb – so. ettei Jumalan tuntemisen valo koskaan laskisi h\u00e4nen hengellisen mietiskelyns\u00e4 vuorella – \u00bbja kuu Aijalonin laaksossa\u00bb (Joos.10:12) – so. ett\u00e4 h\u00e4nen luonnollinen arvostelukykyns\u00e4, joka valvoo lihan heikkoutta, pysyisi aina vankkumattomana hyveess\u00e4. (II:33)<\/p>\n
\u00bbGibeon\u00bb tarkoittaa ylev\u00e4\u00e4 mielt\u00e4mme, \u00bbAijalonin laakso\u00bb taas kuoleman n\u00f6yryytt\u00e4m\u00e4\u00e4 lihaa. \u00bbAurinko\u00bb on Sana, joka valaisee mielen ja antaa sille voimaa jumalallisiin tutkiskeluihin sek\u00e4 vapauttaa sen kaikkinaisesta tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4. \u00bbKuu\u00bb puolestaan tarkoittaa luonnossamme vaikutta-vaa lakia, joka velvoittaa lihan alistumaan hengelle ja ottamaan kannettavakseen k\u00e4skyjen ikeen. Kuu on luonnon vertauskuva, onhan se vaihtelevainen. Kuitenkin pyhien ihmisten luonto on vaihtelematon, sill\u00e4 he ovat saavuttaneet pysyv\u00e4n hyveen tilan. (II:34) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta Filok.\u00a0 II\/ 153. 42 – 43)<\/i><\/p>\n
Jos ihminen arvioi asioita aistillisesti, vain sen mukaan tuottavatko ne ruumiille tuskaa vai nautintoa, h\u00e4n rikkoo Jumalan k\u00e4skyn ja sy\u00f6 hyv\u00e4n ja pahan tiedon puusta, toisin sanoen h\u00e4n alkaa totella j\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4 aistejaan. H\u00e4n osaa erottaa hyv\u00e4n vain ruumiinsa tuntemusten perusteella, ja niin h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 kaikkea mik\u00e4 tuntuu miellytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 – ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4 asioita h\u00e4n karttaa ja pit\u00e4\u00e4 pahana.<\/p>\n
Mutta jos ihminen arvioi asioita hengellisesti ja erottaa ajallisen hyv\u00e4n iankaikkisista hyvyyksist\u00e4, h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Jumalan k\u00e4skyn ja sy\u00f6 el\u00e4m\u00e4n puusta, so. h\u00e4nen mielens\u00e4 t\u00e4yttyy sis\u00e4isest\u00e4 viisaudesta. Silloin h\u00e4n arvioi asioita vain sen perusteella, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ne hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4t sielua: h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ylimp\u00e4n\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4\u00e4n iankaikkista kunniaa, mutta hylk\u00e4\u00e4 katoavan ajallisen hyv\u00e4n. (IV:34)<\/p>\n
\u00a0Mielen todellinen hyv\u00e4 on himoton tila, jolloin se tavoittelee hengellisi\u00e4; mielen todellinen paha taas on himollinen kiintymys aistilliseen. Aistit sen sijaan pit\u00e4v\u00e4t hyv\u00e4n\u00e4 himokasta nautintoa lihallisista asioista, pahana taas nautinnon puuttumista. (IV:35)<\/p>\n
Viinik\u00f6ynn\u00f6s tuottaa viini\u00e4, viini aiheuttaa humalan ja humala vahingollisen hurmostilan. Vastaavasti my\u00f6s luontainen j\u00e4rkemme – jota voidaan verrata viinik\u00f6ynn\u00f6kseen -, synnytt\u00e4\u00e4 hyveill\u00e4 jalostettuna tiedon; tieto taas saa aikaan hyv\u00e4n hurmiotilan, joka tempaa mielen irti kaikesta aistillisesta. (IV:37) Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… Filok. II \/ 185. 137 – 139)<\/i><\/p>\n
\u00a0Mielell\u00e4, joka on vy\u00f6tt\u00e4ytynyt Jumalan voimaan, on kolme neuvonantajaa ja esimiest\u00e4. Ensimm\u00e4inen on ymm\u00e4rrys, josta syntyy hengelliseen tietoon perustuva usko. Se opettaa mielelle, ett\u00e4 Jumala on aina sanoin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti l\u00e4sn\u00e4, ja saa sen toivossa nauttimaan tulevaisista hyvyyksist\u00e4 aivan kuin ne olisivat jo k\u00e4sill\u00e4. Toinen on kaipuu. Siit\u00e4 kumpuaa rakkaus Jumalaan. T\u00e4m\u00e4 rakkaus saa mielen oma-alotteisesti suuntaamaan koko kaipauksensa puhtaaseen jumaluuteen ja herpaantumatta halajamaan Rakastettua. Kolmas on into*. Sen avulla mieli tarrautuu lujasti Jumalan rauhaan ja keskitt\u00e4\u00e4 kaiken halajamisensa jumalalliseen rakkauteen. – N\u00e4m\u00e4 kolme voimaa on jokaisella ihmismielell\u00e4 apunaan sek\u00e4 pahan tuhoamisessa ett\u00e4 hyveen hankkimisessa ja vaalimisessa. (IV:73)<\/p>\n
Jos ihminen ei ole ensin puhdistunut himoista, h\u00e4nen ei pid\u00e4 ryhty\u00e4 tutkiskelemaan luomakunnan olemusta, sill\u00e4 t\u00e4h\u00e4n tutkiskeluun liittyv\u00e4t aistittavien asioiden mielikuvat voivat houkutella himoon mielen, joka ei viel\u00e4 ole p\u00e4\u00e4ssyt t\u00e4ydelliseen himottomuuteen. Mielest\u00e4 joka aisteja tyydytt\u00e4\u00e4kseen kuvittelee mielell\u00e4\u00e4n aistittavien asioiden n\u00e4kyv\u00e4isi\u00e4 piirteit\u00e4, tulee saastaisten himojen luoja eik\u00e4 se pysty hengellisten tutkiskelujen avulla kohoamaan sille itselleen ominaiseen hengen maailmaan. (IV:75) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… Filok. II \/ 153 – 154)<\/i><\/p>\n
*Kr.alkuteksti: kiihottuva sielunvoima<\/i><\/p>\n
K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelu kohottaa kilvoittelijan himojen yl\u00e4puolelle. Hengelliset tutkiskelut taas kohottavat viisaan kaiken n\u00e4kyv\u00e4isen yl\u00e4puolelle johdattamalla mielen hengen maailmaan jonne se luonnostaan kuuluukin. (IV:100)<\/p>\n
Joka yhdist\u00e4\u00e4 tiedon ja toiminnan tai toiminnan ja tiedon, on Jumalan valtaistuin ja H\u00e4nen jalkojensa astinlauta. Tieto tekee h\u00e4net valtaistuimeksi, toiminta astinlaudaksi. Emmek\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni erehdy, jos kutsumme taivaaksi mielt\u00e4, joka on puhdas kaikista aineellisista mielikuvista ja askaroi alinomaa jumalallisissa, hengellisiss\u00e4 mietiskelyiss\u00e4 tai paremminkin kaunistautuu niill\u00e4. (V: 1)<\/p>\n
Jumalan ja ihmisten v\u00e4liss\u00e4 on aistimaailma ja henkinen maailma. Edetess\u00e4\u00e4n Jumalaa kohti ihmismieli kohoaa niiden kummankin yl\u00e4puolelle: aistimaailma ei en\u00e4\u00e4 orjuuta mielt\u00e4, kun se kilvoittelee k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n hyveiss\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 henkiset asiat kahlehdi sit\u00e4 hengellisen n\u00e4kemisen korkeuksissa. (V:5) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… Filok. II \/ 192. 162 \u2013 163, 165)<\/i><\/p>\n
Valaiskaamme mielemme jumalallisten asioiden ajattelemisella ja kirkastakaamme ruumiimme el\u00e4m\u00e4ll\u00e4, joka on sopusoinnussa n\u00e4iden mietiskelyjen kanssa, sek\u00e4 tehk\u00e4\u00e4mme siit\u00e4 himoista puhdistettu j\u00e4rjen ja hyveen ty\u00f6paja. Ruumiin luonnollisissa haluissa ei nimitt\u00e4in ole mit\u00e4\u00e4n moitittavaa, kunhan vain j\u00e4rki niit\u00e4 ohjailee, mutta ilman j\u00e4rjen ohjausta ne ovat paheksuttavia. On siis tyrm\u00e4tt\u00e4v\u00e4 sellaiset halut jotka sin\u00e4ns\u00e4 ovat luonnollisia, mutta jotka usein kasvavat luonnottomiksi ja riist\u00e4ytyv\u00e4t j\u00e4rjen hallinnasta. (V:21) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista…Filok.\u00a0 II \/195.174)<\/i><\/p>\n
Jos korvasi kuuntelee usein hengellist\u00e4 opetusta, mielesi et\u00e4\u00e4ntyy ep\u00e4puhtaista ajatuksista.<\/p>\n
Ainoastaan Jumala on luontonsa puolesta hyv\u00e4 ja viisas. H\u00e4nen osallisuutensa* kautta voi my\u00f6s mieli tulla hyv\u00e4ksi ja viisaaksi, jos se innokkaasti siihen pyrkii.<\/p>\n
Sek\u00e4 mieli ett\u00e4 aistit tarkkailevat aistimaailmaa, mutta vain mielelle kuuluu tieto henkisist\u00e4 asioista.<\/p>\n
Mielen on mahdotonta pysytell\u00e4 henkisiss\u00e4 asioissa, jollei se katkaise yhteytt\u00e4 aisteihin ja aistimaailmaan.<\/p>\n
Suuntaa aistisi palvelemaan mielt\u00e4 \u00e4l\u00e4k\u00e4 anna niille tilaisuutta hajottaa sit\u00e4.<\/p>\n
Kun mielesi j\u00e4tt\u00e4ytyy miettim\u00e4\u00e4n maallisia aistimaailman asioita, irrota aistisi niist\u00e4 ja k\u00e4yt\u00e4 aistittavia asioita virikkein\u00e4 hengelliseen tutkiskeluun.<\/p>\n
Mielen keskittyminen hengellisiin asioihin n\u00e4kyy siit\u00e4, ett\u00e4 se halveksii kaikkea mik\u00e4 miellytt\u00e4\u00e4 aisteja.<\/p>\n
Mieli, joka on antautunut hengellisiin tutkiskeluihin, saa niist\u00e4 nautintoa, jota ei voida silt\u00e4 riist\u00e4\u00e4. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: rakkaudesta, itsehillinn\u00e4st\u00e4…Filok. II \/ 225. 36-37, 40-41,43-46)<\/i><\/p>\n
*Kts.osallisuus<\/i><\/p>\n
Kun mieli on saanut omakseen tiedon Ainoasta, se on t\u00e4ysin alistanut aistit itselleen.<\/p>\n
Est\u00e4 mielt\u00e4si harhailemasta aistimaailmassa, ettei se harharetkiens\u00e4 hedelm\u00e4n\u00e4 poimisi hekumallisia nautintoja ja murheita.<\/p>\n
Ne, joiden mieli on alati keskittyneen\u00e4 hengellisiin tutkiskeluihin, ovat takoneet my\u00f6s tahtonsa ja tunteensa* Jumalan aseiksi.<\/p>\n
Mieli vieraantuu maallisista vasta kun se katkaisee kokonaan yhteyden aisteihin.<\/p>\n
Mieli ei voi askaroida aistimaailman asioissa, ellei se tunne niihin jonkinlaista himollista viehtymyst\u00e4.<\/p>\n
Mieli on t\u00e4ydellinen silloin kun se on hengellisen tiedon l\u00e4pitunkema. Sielu on t\u00e4ydellinen silloin kun se on hyveiden kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4.<\/p>\n
Yhteys aisteihin tekee mielest\u00e4 ruumiillisten nautintojen orjan. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinn\u00e4st\u00e4…Filok. II \/ 226.47 \u2013 49, 51, 53 – 55)<\/i><\/p>\n
*Kts.sielu<\/i><\/p>\n
Joka on saanut mielens\u00e4 irti lihan liehakoinnista ja kaikesta kiintymyksest\u00e4 siihen, on kuolettanut el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 ruumiin teot. (Room.8:13)<\/p>\n
\u00c4l\u00e4 kuvittele, ett\u00e4 olet vapautunut lihan siteist\u00e4, jos mielesi viel\u00e4 viihtyy lihallisissa asioissa.<\/p>\n
Niin kuin aistit ja aistimaailma kuuluvat lihan piiriin, niin mieli ja ajatusmaailma ovat sielun aluetta.<\/p>\n
Pid\u00e4 sielusi erossa aistimaailman asioista, niin mielesi kiintyy Jumalaan ja hengelliseen mietiskelyyn. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinn\u00e4st\u00e4…Filok. II \/240. 1-4)<\/i><\/p>\n
Mielen asiana on el\u00e4\u00e4 Jumalassa sek\u00e4 ajatella H\u00e4nt\u00e4, H\u00e4nen huolenpitoaan ja pelj\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 tuomioitaan.<\/p>\n
Sinulla on valta valita hyv\u00e4 tai paha. Asetu hyv\u00e4n puolelle, niin p\u00e4\u00e4set pahan herraksi.<\/p>\n
Niin kuin on luonnotonta alistaa hyv\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 huonon palvelijan valtaan, niin on my\u00f6s sopimatonta tehd\u00e4 j\u00e4rjellisest\u00e4 mielest\u00e4 katoavaisen ruumiin orja.<\/p>\n
Kun mieli ei valvo aisteja, n\u00e4m\u00e4 viettelev\u00e4t sen pahaan. Aistinautintojen pett\u00e4m\u00e4 mieli turmeltuu. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinn\u00e4st\u00e4…Filok. II \/241. 10, 14 – 15)<\/i><\/p>\n
Mik\u00e4\u00e4n ei niin hajota ihmisen mielt\u00e4 kuin puheliaisuus. Eik\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n vahingollisempaa kuin hillit\u00f6n kieli, sill\u00e4 ei mik\u00e4\u00e4n muu pysty yht\u00e4 lailla turmelemaan hyv\u00e4\u00e4 sieluntilaa. Sen mit\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in rakennamme, hillit\u00f6n kieli sortaa maahan. Ja mink\u00e4 vaivaa n\u00e4hden kokoamme, sen puhelias sielu hajottaa taivaan tuuliin . Mik\u00e4 voisi olla kielevyytt\u00e4 pahempaa? Se on hillitsem\u00e4t\u00f6n paha(Jaak.3:8;UT:n suomennoksessa vapaa k\u00e4\u00e4nn\u00f6s: se on levoton ja paha<\/i>.). Kieli on saatava kuriin, se on v\u00e4kivalloin pantava suitsiin ja aisoihin: n\u00e4in valjastamme sen palvelemaan vain tarpeellista. Kukapa n\u00e4et pystyisi kuvaamaan kaikkea vahinkoa, mink\u00e4 kieli aiheuttaa sielulle? (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Filoteos Siinailainen:Henkisest\u00e4 raittiudesta\u00a0 Filok. III \/ 11. 5)<\/i><\/p>\n
Monet munkit eiv\u00e4t tied\u00e4, kuinka pahat henget eksytt\u00e4v\u00e4t mielen. Kokemattomuuttaan ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n he ahkeroivat ainoastaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoituksissa, eiv\u00e4tk\u00e4 huolehdi mielen sis\u00e4isest\u00e4 tilasta. Pahoin pelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 he purjehtivat t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n halki saamatta maistaa syd\u00e4men puhtautta, t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 siit\u00e4 himojen pimeydest\u00e4, joka piilee sis\u00e4ll\u00e4mme.<\/p>\n
Todellista hyv\u00e4\u00e4 eiv\u00e4t varmaankaan ole kokeneet ne, jotka eiv\u00e4t tunne apostoli Paavalin kuvaamaa taistelua. He luulevat, ett\u00e4 lankeemuksia ovat vain ne synnit, jotka ovat edenneet teon asteelle. Tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4\u00e4n he eiv\u00e4t ota lukuun ajatustason tappioita ja voittoja, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sis\u00e4iset tappiot ja voitot ovat silmilt\u00e4mme salassa, vain Jumalan – kilvoituksen alkuunpanijan – ja kilvoittelijan omantunnon tiedossa. T\u00e4llaisiin sopii Raamatun sana: \u00bbHe sanovat ’rauha’ vaikka ei rauhaa ole.\u00bb (Hes.13:10) Meid\u00e4n tulee rukoilla n\u00e4iden veljien puolesta, jotka yksinkertaisuudessaan ovat n\u00e4in tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Heit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s opettaa, ett\u00e4 he koettaisivat v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 synnintekoja niin<\/p>\n
\u00a0Paljon kuin mahdollista. Mutta niit\u00e4 varten,joilla on jumalallinen toive,jotka haluavat puhdistaa sielunsa silm\u00e4t, on oma ty\u00f6tapansa Kristuksessa, oma salaisuutensa. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Filoteos Siinailainen:Henkisest\u00e4 raittiudesta Filok.\u00a0 III \/29. 37)<\/i><\/p>\n
Jollei mieli vapaudu aistillisesta rihkamasta, se ei pysty suuntaamaan kulkuaan yl\u00f6sp\u00e4in eik\u00e4 opi tuntemaan omaa arvoaan. (Elia Presbyteeri: Antologia\u00a0\u00a0 Filok. III \/ 44. 84)<\/i><\/p>\n
Viisaan tulee tiet\u00e4\u00e4, milloin h\u00e4nen mielens\u00e4 mietiskelee hengellisi\u00e4 ja milloin se askartelee tavanomaisten ajatusten, milloin taas tunteiden parissa. Jos mieli liikkuu tunteiden piiriss\u00e4, on lis\u00e4ksi tie dett\u00e4v\u00e4 , askarteleeko se soveliaissa vai sopimattomissa asioissa.<\/p>\n
Kun mieli ei mietiskele hengellisi\u00e4, se antautuu j\u00e4rjelliseen ajatteluun. Mutta j\u00e4rjellinen ajattelu ei suo sijaa hengelliselle mietiskelylle. Sen sijaan kun mieli keskittyy tunteisiin, silloin kaikki on sen ulottuvilla.<\/p>\n
Hengellisten mietiskelyjen kautta mieli etenee kohti hengellist\u00e4 ja j\u00e4rjellisen ajattelun kautta kohti j\u00e4rjellist\u00e4. Tunteet taas etenev\u00e4t mielikuvituksen kautta kohti tekoja.<\/p>\n
Kun mieli keskittyy itseens\u00e4, se ei suo silm\u00e4yst\u00e4k\u00e4\u00e4n millek\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 tunteiden kuin j\u00e4rjenk\u00e4\u00e4n tuomalle ajatukselle. Se n\u00e4kee pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n puhtaita henki\u00e4 ja jumalallisen valon josta virtaa rauhaa ja iloa. (Elia Presbyteeri:Hengellisest\u00e4 tiedostaFilok.\u00a0 III \/\u00a0 49. 1-4)<\/i><\/p>\n
Mieli ei voi kohota korkeuksiin vaikka onkin sielt\u00e4 l\u00e4ht\u00f6isin, ellei se alinomaa askaroi jumalallisissa asioissa ja n\u00e4in opi halveksimaan kaikkea alhaista.<\/p>\n
Kaikki mit\u00e4 ikin\u00e4 teet, on puhdas lahja Jumalalle, kunhan ensin vapautat mielesi ihmisruumiiseen, omaisuuteen ja ruokaan kohdistuvasta nautinnonhimosta. Vastalahjaksi syd\u00e4mesi silm\u00e4t avautuvat. ja voit selv\u00e4sti lukea mieleesi kirjoitettuja Jumalan sanoja, jotka suovat hengellisille makunystyr\u00f6illesi hunajaakin makeamman nautinnon. (Ps.119:103)<\/p>\n
Et voi irrottaa ja kohottaa mielt\u00e4si ihmisruumiin, mammonan ja tarpeettomien ruokien himoitsemisesta, ellet johda sit\u00e4 vanhurskaiden puhtaaseen valtakuntaan. Siell\u00e4 kuoleman ja Jumalan muistamisen vuolaat virrat huuhtelevat maallisesta syd\u00e4mest\u00e4 pois kaikki himot. (Elia Presbyteeri:Hengellisest\u00e4 tiedosta Filok. III \/ 50. 7, 10-11)<\/i><\/p>\n
Niin kauan kuin mieli viihtyy jumalallisissa asioissa, se on hyv\u00e4 ja suopea ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 siten Jumalan kaltaisuuden. Laskeuduttuaan oikeaan aikaan ja oikealla tavalla aistimaailman piiriin sek\u00e4 saatuaan ja v\u00e4litetty\u00e4\u00e4n vaikutelmia, se saavuttaa aiemman hyv\u00e4n tilansa palatessaan j\u00e4lleen itseens\u00e4. Mutta jos mieli askartelee aineellisissa asioissa v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n aikaan ja tarpeettomasti, se on kuin harkitsematon kenraali, joka menett\u00e4\u00e4 taistelussa suurimman osan sotavoimistaan. (Elia Presbyteeri:Hengellisest\u00e4 tiedosta Filok. III \/ 52. 18)<\/i><\/p>\n
Ajatukset eiv\u00e4t ole l\u00e4ht\u00f6isin sielun \u00e4lyllisen puolen ulkopuolelta (eiv\u00e4th\u00e4n j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4t luontokappaleetkaan ajattele) . Ne eiv\u00e4t liioin ole sielun hengellisen puolen tuotteita (ei enkeleill\u00e4k\u00e4\u00e4n ole ajatuksia). Ajatukset syntyv\u00e4t j\u00e4rjest\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t mielikuvitusta askelminaan. Mielikuvituksen portaita ne nousevat aistimaailmasta mieleen ja v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t sille aistihavaintoja. Samaa tiet\u00e4 ne my\u00f6s laskeutuvat mielest\u00e4 aistimaailmaan ja viev\u00e4t sinne henkisi\u00e4 vaikutteita. (Elia Presbyteeri:Hengellisest\u00e4 tiedosta Filok. III \/ 53-54. 26)<\/i><\/p>\n
Kun mieli askaroi aineellisissa , sen ty\u00f6toverina on j\u00e4rkeisajattelu. Mutta kun mieli astuu aineettoman alueelle, sen on hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 j\u00e4rkeisajattelu, joka ei en\u00e4\u00e4 olisi ty\u00f6toveri vaan rusikoiva pistin (Vrt.2 Kor.12:7) (Elia Presbyteeri:K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja… Filok. III \/ 58.50)<\/i><\/p>\n
J\u00e4rjellisen sielun esipiha on tunne, temppeli ymm\u00e4rrys ja ylimmaisena pappina toimii mieli. Mieli on temppelin esipihalla silloin, kun rukousta h\u00e4iritsev\u00e4t asiattomat ajatukset. Temppeliss\u00e4 mieli on miettiess\u00e4\u00e4n rukouksen aikana sin\u00e4ns\u00e4 hyvi\u00e4 ja hy\u00f6dyllisi\u00e4 asioita. Mutta kun mielen on suotu astua kaikkein pyhimp\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4t sit\u00e4 askarruta enemp\u00e4\u00e4 asiattomat kuin hyv\u00e4t ja hy\u00f6dyllisetk\u00e4\u00e4n ajatukset. (Elia Presbyteeri:K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja… Filok. III \/ 59. 54)<\/i><\/p>\n
Joka ei ole kohonnut aineellisen kaksinaisuuden ja sen naapurina asustavan ykseyden* yl\u00e4puolelle, ei voi n\u00e4hd\u00e4 Jumalaa: Kolminaisuutta. Ykseytt\u00e4 ja kaksinaisuutta korkeammalle ei voi p\u00e4\u00e4st\u00e4, ellei eheyt\u00e4 mielt\u00e4\u00e4n ajatusten moninaisuuden keskell\u00e4. (Elia Presbyteeri:K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja… Filok. III \/ 68. 107)<\/i><\/p>\n
* Aineellinen kaksinaisuus<\/i> tarkoittaa aistimaailmaa joka koostuu aineesta ja muodosta. Ykseydell\u00e4<\/i> tarkoitetas luultavasti mielta. (Selitys nykykreikkalaisesta k\u00e4ann\u00f6ksest\u00e4).<\/p>\n
Jo luonnonlait sin\u00e4ns\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4t t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n mielen ihailevalla h\u00e4mm\u00e4styksell\u00e4. Kun ne avautuvat, ovat edess\u00e4mme taivaallista nektaria tulvivat kukkaniityt: niiden puhtaista kukista virtaa hengellisten riemujuhlien suloinen mesi.<\/p>\n
Suuresti iloiten vaeltaa kotiaan kohti se, joka on vapautunut pitk\u00e4st\u00e4 sotavankeudesta. H\u00e4nen iloaan ei kuitenkan voi verrata riemuun, joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 maallisista siteist\u00e4 vapautuneen mielen: riemullisin askelin se rient\u00e4\u00e4 kohti taivaallisia, aivan kuin palaisi omiensa pariin. (Elia Presbyteeri:K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja… Filok. III \/ 69. 110,113)<\/i><\/p>\n
Enkelten el\u00e4m\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4 jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 se,joka on korvannut ulkoisten aistiensa toiminnan sis\u00e4isill\u00e4 aisteilla \u2013 n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 mielell\u00e4, joka n\u00e4kee el\u00e4m\u00e4n valkeuden, kuulonsa sielun harkitsevuudella. makuaistinsa j\u00e4rjen arvostelukyvyll\u00e4, hajuaistinsa mielens\u00e4 ymm\u00e4rryksell\u00e4 ja kosketusaistinsa syd\u00e4men valppaudella.* Ihmisten silmiss\u00e4 h\u00e4n tosin on ihminen ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihmiselt\u00e4, mutta h\u00e4n el\u00e4\u00e4 enkelin\u00e4 enkelten joukossa ja h\u00e4nt\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 heid\u00e4n vertaisenaan.<\/p>\n
Mieli joka n\u00e4kee jumalallisen el\u00e4m\u00e4n valon, avaa meille Jumalan k\u00e4tketyt salaisuudet. Sielun harkitsevuus taas auttaa meit\u00e4 viisaasti j\u00e4rjestelem\u00e4\u00e4n syd\u00e4meemme nousevat ajatukset, erottamaan hyv\u00e4t pahoista. J\u00e4rjen arvostelukyky puolestaan auttaa meit\u00e4 maistamaan, millaisia ajatuksia mieless\u00e4mme liikkuu: katkeruuden juuresta versovat ajatukset joko muutamme sielulle makeaksi ruoaksi tai hylk\u00e4\u00e4mme kokonaan; niit\u00e4 ajatuksia jotka ovat terveesti viheri\u00f6iv\u00e4n yrtin versoja, me vaa-limme ja \u00bbvangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle\u00bb (2 Kor.10:5). Mielen ymm\u00e4rryksen avulla aistimme n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n mirhan tuoksun – mirhan, jota Hengen armo vuodattaa – ja syd\u00e4memme t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilo ja riemu. Syd\u00e4men valppauden avulla opimme tuntemaan Hengen, joka laskeutuu virvoittamaan meiss\u00e4 palavaa liekki\u00e4 – halua hyv\u00e4\u00e4n – tai elvytt\u00e4m\u00e4\u00e4n himojen pakkasessa hyytyneet voimamme.<\/p>\n
Ihmisell\u00e4 on viisi aistia: n\u00e4k\u00f6, kuulo, maku, haju ja tuntoaisti. Vastaavasti my\u00f6s sielun aisteja on viisi: mieli, j\u00e4rki, sis\u00e4inen tunto, viisaus ja tieto. Ne liittyv\u00e4t kolmeksi sielun energiaksi: mieleksi, j\u00e4rjeksi ja tunnoksi. Mielen avulla otamme vastaan jumalallisen tiedon ja viisauden aivoitukset, j\u00e4rjen avulla tulkitsemme t\u00e4t\u00e4 tietoa ja viisautta ja tunnon kautta sen kuvat piirtyv\u00e4t mieleemme.<\/p>\n
Kaiken aistittavan yl\u00e4puolelle, yliaistilliseen maailmaan, on Vanhurskauden Auringon valons\u00e4teiden vahvistamana kohonnut se, jonka mieli pystyy hyvin erottelemaan erilaisia ajatuksia ja puhtaasti omaksumaan jumalallisia asioita. H\u00e4nen j\u00e4rkens\u00e4 tulkitsee koko n\u00e4kyv\u00e4ist\u00e4 luomakuntaa eli paljastaa olevaisen sis\u00e4isen olemuksen. H\u00e4nen henkinen tuntonsa puolestaan ottaa vastaan taivaallisen ymm\u00e4rryksen ja viisauden ja h\u00e4n nauttii jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien hyvyyksien suloisuudesta.<\/p>\n
Mielen p\u00e4\u00e4voimia on nelj\u00e4: harkitsevuus, \u00e4lykkyys, k\u00e4sityskyky ja taidokkuus. Kaksin verroin lujat taivaaseen johtavat tuliset sotavaunut on itselleen rakentanut se, joka liitt\u00e4\u00e4 mielen p\u00e4\u00e4voimiin nelj\u00e4 sielun p\u00e4\u00e4hyvett\u00e4: h\u00e4n yhdist\u00e4\u00e4 mielen harkitsevuuteen sielun siveyden, \u00e4lykkyyteen ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isyyden, k\u00e4sityskykyyn oikeudenmukaisuuden ja taidokkuuteen urhoollisuuden. N\u00e4m\u00e4 tuliset sotavaunut auttavat taistelussa himojen rintaman kolmea johtajaa ja p\u00e4\u00e4voimaa – rahanhimoa, nautinnonhimoa ja kunnianhimoa – vastaan. (Niketas Stithatolainen: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitusel\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00a0 Filok.\u00a0\u00a0 III \/ 133 \u2013 135.\u00a0 8-12)<\/i><\/p>\n
* Opetus ruumiillisia aisteja vastaavista \u00bbhenkisista aisteista\u00bb on per\u00e4isin Origeneelta. Vertaa my\u00f6s kohtaan 10. (Suom.)<\/p>\n
On hyv\u00e4 muistaa,ett\u00e4 himottomuutta on kahdenlaista ja se ilmenee todellisissa kilvoittelijoissa kahdella eri tavalla. Ensimm\u00e4isen himottomuuden lajin kilvoittelijat saavuttavat, kun ovat kohonneet k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n hyveellisen el\u00e4m\u00e4n loppuasteelle. T\u00e4h\u00e4n himottomuuteen p\u00e4\u00e4sy\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4t s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaisen kilvoittelun\u00a0 (Vrt. 2 Tim.2:5) vaivat monin tavoin, ja se kuolettaa heti himot sek\u00e4 tekee tyhj\u00e4ksi lihan kuohahdukset. Se my\u00f6s saa sielun voimat toimimaan luonnonmukaisesti ja palauttaa mielen tutkiskelemaan ajatuksella jumalallisia asioita.<\/p>\n
Luonnonmukainen tutkiskelu sitten johtaa kilvoittelijat viisaasti toiseen. t\u00e4ydellisemp\u00e4\u00e4n himottomuuteen: ajatukset tyyntyv\u00e4t ja mieli rauhoittuu. Silloin mieli saa selv\u00e4n\u00e4k\u00f6isyyden ja ennaltan\u00e4kemisen lahjan. Selv\u00e4n\u00e4k\u00f6isyyden lahja ilmenee siten, ett\u00e4 sielu alkaa n\u00e4hd\u00e4 jumalallisia asioita, se saa ilmestyksi\u00e4 korkeammasta maailmasta ja Jumalan salaisuudet paljastuvat sille. – Ennaltan\u00e4keminen taas koskee inhimillisi\u00e4 asioita: sielu n\u00e4kee kaukaisia tulevia tapahtumia.<\/p>\n
Molemmissa himottomuuden muodoissa vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka ensimm\u00e4isell\u00e4 himottomuuden asteella pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja hillitsee mutta toisella vapauttaa iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n vapauteen, kuten apostoli Paavali sanoo. (Vrt.Room.6:22) (Niketas Stithatolainen: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitusel\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00a0 Filok. III \/ 164-165.89)<\/i><\/p>\n
Mieli on himoton, kun se hallitsee\u00a0 synnillisi\u00e4 halujaan ja on kohonnut sek\u00e4 murheen ett\u00e4 ilon yl\u00e4puolelle. Himoton mieli ei synkkene katkerissakaan koettelemuksissa, eik\u00e4 menestyksen my\u00f6t\u00e4 ratkea hillitt\u00f6m\u00e4\u00e4n riemuun. Valoisan vireens\u00e4 himoton mieli s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 murheenkin aikana, riemussaan se taas on hillitty ja pysyy kohtuuden rajoissa. (Niketas Stithatolainen: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitusel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Filok.\u00a0 III \/ 106.92)<\/i><\/p>\n
Jumala, Alkuj\u00e4rki, joka on viisaudessaan luonut kaiken, on verrattomasti luotujensa yl\u00e4puolella. Itse muuttumatta H\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4 Sanan yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n luotujaan ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kaikkein pyhimm\u00e4n Hengen vahvistamaan niit\u00e4, (Joh.15:26) niin kuin on kirjoitet-tu Jumala itse on sek\u00e4 kaiken ulkopuolella ett\u00e4 kaikessa. Samalla tavoin on aineen ja n\u00e4kyv\u00e4isen maailman sek\u00e4 ulko- ett\u00e4 sis\u00e4puolella my\u00f6s ihminen, joka on H\u00e4nen jumalallisesta luonnostaan osallinen. Ihmisen henkinen, ruumiiton ja kuolematon sielu on Jumalan kuva, ja h\u00e4nen mielens\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 luonnostaan. omasta olemuksestaan k\u00e4sin, sis\u00e4isen sanan*, joka yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 ruumiin voimaa.<\/p>\n
Niin kuin Luoja ei koskaan eroa omista persoonistaan, Sanasta ja Hengest\u00e4. niin kuuluvat my\u00f6s ihmissieluun jakamattomasti ja erottamattomasti mieli ja sana. Ne ovat sielun kanssa yht\u00e4 luontoa ja olemusta, jota ruumis ei pysty rajoittamaan. (Niketas Stithatolainen:Rakkaudesta ja el\u00e4m\u00e4nvalelluksen … Filok. III \/ 216. 6)<\/i><\/p>\n
Eri asioita ovat Jumalan kuva ja kuvaan liittyv\u00e4t ominaisuudet. Jumalan kuva ihmisess\u00e4 on henkinen sielu, mieli ja j\u00e4rki, joiden luonto on yksi ja jakaantumaton. Kuvaan liittyv\u00e4t ominaisuudet ovat hallitsevuus, kuninkaallisuus ja vapaus.<\/p>\n
Samoin mielen kunnia ja arvo ovat eri asioita, ja eri asioita taas Jumalan kuva ja H\u00e4nen kaltaisuutensa6. Mielen kunniaa on sen kohoaminen, jatkuva liike yl\u00f6sp\u00e4in, samoin sen ter\u00e4vyys, puhtaus, j\u00e4rkevyys, viisaus ja kuolemattomuus. Sen sijaan arvon mielelle antavat j\u00e4rjellisyys, kuninkaallisuus, hallitsevuus ja vapaus.<\/p>\n
Jumalan kuva n\u00e4kyy siit\u00e4, ett\u00e4 sielu, mieli ja j\u00e4rki ovat olemassa sek\u00e4 itsen\u00e4isesti ett\u00e4 muodostavat yhden olemuksen, ovat jakaantumattomia ja erottamattomia. Mieli ja j\u00e4rki kuuluvat erottamattomasti sieluun, joka on ruumiiton ja kuolematon, jumalallinen ja henkinen, ja n\u00e4m\u00e4 kolme – mieli, j\u00e4rki ja sielu – ovat samoin yksiolemuksisia ja katoamattomia. Ne eiv\u00e4t koskaan jakaudu eiv\u00e4tk\u00e4 voi erota toisistaan.<\/p>\n
Jumalan kaltaisuutta taas ovat oikeudenmukaisuus, rehellisyys, armahtavaisuus, my\u00f6t\u00e4tuntoisuus ja l\u00e4himm\u00e4israkkaus. Jumalan kuva ja H\u00e4nen kaltaisuutensa n\u00e4kyv\u00e4t kirkkaina niiss\u00e4, joilla on n\u00e4m\u00e4 ominaisuudet ja jotka niit\u00e4 varjelevat. Heiss\u00e4 ihmisluonto p\u00e4\u00e4see oikeuksiinsa ja he kohoavatkin arvossa muiden yl\u00e4puolelle. (Niketas Stithatolainen:Rakkaudesta ja el\u00e4m\u00e4nvalelluksen … Filok. III \/ 217. 8)<\/i><\/p>\n
Mielemme, joka on Jumalan kuva, on omalla alallaan, jos se pysyy itselleen kuuluvissa asioissa eik\u00e4 askartele arvolleen ja luonnolleen sopimattomien ajatusten parissa. Sen t\u00e4hden se syventyykin mielell\u00e4\u00e4n mietiskelem\u00e4\u00e4n jumalallisia. Mieli pyrkii yhtym\u00e4\u00e4n H\u00e4neen, josta on saanut alkunsa, jonka kautta toimii ja jonka puoleen tuntee luonnostaan vetoa. Se tahtoo my\u00f6s j\u00e4ljitell\u00e4 H\u00e4nen ihmisrakkauttaan ja yksinkertaisuuttaan.*<\/p>\n
Kun mieli on yhtynyt Jumalaan, synnytt\u00e4\u00e4 se viisauden sanan. Viisauden sanan avulla se muokkaa uudeksi – aivan kuin loisi uudet taivaat – kanssaan samaa ihmisluontoa olevien l\u00e4himm\u00e4istens\u00e4 sielut. Se vahvistaa ne kest\u00e4viksi saamalla ne kilvoittelemaan k\u00e4rsiv\u00e4llisesti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n hyveiss\u00e4, suunsa hen-gell\u00e4 (Vrt.Ps.33:6)\u00a0 se tekee ne el\u00e4viksi ja antaa niille voiman turmiollisia himoja vastaan. Kun ihmisen mieli n\u00e4in j\u00e4ljittelee Jumalaansa, tulee siit\u00e4kin henkisen luomakunnan ja suuren maailman luoja ja se saa selv\u00e4sti kuulla ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 sanat: \u00bbJoka tekee arvottomasta arvollisen, on kuin minun suuni.\u00bb (Jer.15:19LXX)<\/p>\n
Aineellisista vapaana pysyy se, jonka mieli liikkuu jatkuvasti sille luontaisissa asioissa ja joka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa sen arvoa vastaavalla tavalla. H\u00e4nen kaunistuksenaan ovat s\u00e4vyisyys, n\u00f6yr\u00e4mielisyys, rakkaus ja my\u00f6t\u00e4tunto, ja Pyh\u00e4n Hengen s\u00e4teily kirkastaa h\u00e4net. H\u00e4n suuntaa mielens\u00e4 silm\u00e4t yleviin tutkiskeluihin ja niin oppii tuntemaan k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4 olleet Jumalan salaisuudet. Hyvyydess\u00e4\u00e4n h\u00e4n v\u00e4litt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 salaisuuksia viisauden sanoin niille, joilla on korvat kuulla. N\u00e4in h\u00e4n ei vain moninkertaista omaa leivisk\u00e4\u00e4ns\u00e4, vaan jakaa sen nautintoa my\u00f6s l\u00e4himm\u00e4isilleen. (Niketas Stithatolainen:Rakkaudesta ja el\u00e4m\u00e4nvalelluksen …Filok.\u00a0 III \/220. 12-13)<\/i><\/p>\n
Niin kauan kuin luonnolliset voimamme kapinoivat omaa luontoamme vastaan ja ovat hajallaan, emme voi saada Jumalan yliluonnollisia lahjoja. Koska emme ole p\u00e4\u00e4sseet osallisiksi n\u00e4ist\u00e4 lahjoista, olemme kaukana siit\u00e4 salaisesta pyh\u00e4st\u00e4 palveluksesta. jota mieli toimittaa taivaallisella uhrialttarilla sis\u00e4isen ty\u00f6skentelyns\u00e4 aikana. Mutta kun olemme pyhiss\u00e4 kilvoituksissa innokkaasti taistellen puhdistuneet aineellisuuteen vet\u00e4v\u00e4st\u00e4 pahuudesta ja olemme Hengen voimalla koonneet hajalleen joutuneet voimamme yhteen, p\u00e4\u00e4semme osallisiksi Jumalan sanoin kuvaamattomista hyvyyksist\u00e4. Silloin olemme arvollisia toimittamaan Sanalle ja Jumalalle mielen pyh\u00e4n palveluksen jumalallisia sakramentteja Jumalan ylitaivaallisella ja henkisell\u00e4 uhrialttarilla, sill\u00e4 meist\u00e4 on tullut H\u00e4nen kuolemattomien salaisuuksiensa n\u00e4kij\u00f6it\u00e4 ja pappeja.<\/p>\n
Olemme pirstoutuneet osasiksi niin kauan kuin h\u00e4ilyv\u00e4t ajatukset hajottavat mielt\u00e4mme ja lihan laki hallitsee meit\u00e4. Koska meiss\u00e4 ei ole jumalallista ykseytt\u00e4, olemme kaukana Jumalasta. Mutta sitten kun t\u00e4m\u00e4n kuolevaisen nielee (Vrt. 2 Kor.5:4) yhdist\u00e4v\u00e4 voima ja er\u00e4\u00e4nlainen yliluonnollinen huolettomuus, ja mieli palaa – viisautta tuovien oivallusten valaisemana \u2013 alkuper\u00e4iseen olotilaansa, silloin sielukin yhdentyy samalla tavoin kuin Jumaluus on yksi.Silloin vastakkaiset voimat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 raasta sielua hajalle, vaan se yhdistyy ja eheytyy jumalalliseksi ykseydeksi yksinkertaisuudessaan* Jumaluuden persoonia j\u00e4ljitellen. Sielu on palannut alkuper\u00e4iseen kauneuteensa ja meist\u00e4 on tullut uusia, parempia ihmisi\u00e4. (Niketas Stithatolainen:Rakkaudesta ja el\u00e4m\u00e4nvalelluksen …Filok. III \/ 221. 16, 18)<\/i><\/p>\n
*Kts.yksinkertaisuus s. 362<\/p>\n
Toiset johtavista taivaallisista voimista ovat palavia ja kiihkeit\u00e4 kaikessa mik\u00e4 koskee Jumalaa \u2013 he eiv\u00e4t hetkeksik\u00e4\u00e4n lakaa ylist\u00e4m\u00e4st\u00e4 Jumalaa. Toiset taas ovat antautuneet Jumalan katselemiseen ja ovat t\u00e4ynn\u00e4 tietoa ja viisautta. Pyh\u00e4 tottumus saa heid\u00e4t liikkumaan aina jumalallisten asioiden parissa. My\u00f6s puhtaat sielut ovat palavia ja kiihkeit\u00e4 kaikessa jumalallisessa. Nekin ovat viisaita ja tiet\u00e4vi\u00e4 sek\u00e4 ylent\u00e4v\u00e4t jatkuvasti mielens\u00e4 jumalallisiin tutkiskeluihin. Pyh\u00e4 tottumus saa ne aina voimiensa mukaan askaroimaan jumalallisissa ja seisomaan vakaasti Jumalan edess\u00e4. Puhtaat sielut pystyv\u00e4t my\u00f6s ottamaan vastaan jumalallista valons\u00e4teily\u00e4, jonka kautta ne osallistuvat Olevaan. Sanoillaan ne v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t H\u00e4nen valoaan ja armoaan runsain m\u00e4\u00e4rin toisillekin.<\/p>\n
Jumala on J\u00e4rki ja H\u00e4n panee kaiken jatkuvaan liikkeeseen. Kaikki j\u00e4rjelliset olennot ovat pysyv\u00e4sti paikoillaan mutta toisaalta liikkuvat lakkaamatta t\u00e4ss\u00e4 Alkuj\u00e4rjess\u00e4. T\u00e4m\u00e4n kokevat ne, joiden mieli on vakaa eik\u00e4 ajattele aineellisia, koska pyh\u00e4 kilvoitus on puhdistanut heid\u00e4n j\u00e4rkens\u00e4, joka on n\u00e4in kirkastunut ja vapautunut vieraista vaikutteista. N\u00e4in puhdistuneille jumalallinen rakkaus suo t\u00e4m\u00e4n paikallaan pysymisen ja samalla jatkuvan liikkeen kokemuksen, ja he s\u00e4teilev\u00e4t itselleen ja toinen toisilleen valoa jonka Jumala on hyvyydess\u00e4\u00e4n heille antanut. Veljellisesti he jakavat k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4 olevaa Jumalan salaisuuksien viisautta my\u00f6s muille, ett\u00e4 Jumalan rakkautta ylistett\u00e4isiin lakkaamatta. (Niketas Stithatolainen:Rakkaudesta ja el\u00e4m\u00e4nvalelluksen … Filok. III \/ 224 \u2013 225. 27 – 28)<\/i><\/p>\n
\u00a0Kun viisi aistiamme alistuvat nelj\u00e4lle p\u00e4\u00e4hyveelle ja tottelevat niit\u00e4, alkaa nelj\u00e4st\u00e4 perusaineesta luotu ruumiimme kiert\u00e4\u00e4 h\u00e4iriintym\u00e4tt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n keh\u00e4\u00e4: kolme p\u00e4\u00e4voimaamme eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ole kapinassa kesken\u00e4\u00e4n, vaan sielun himollinen puoli- tahto ja tunteet* – on yhteydess\u00e4 j\u00e4rjelliseen. N\u00e4in mieli ottaa vallan, joka sille luonnostaan kuuluu ja tekee nelj\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4hyveest\u00e4 valjakon ja panee istuimekseen aistien palvelijaviisikon. Kun mieli on taistellut voitokkaasti hirmuvaltiasta – lihaa -vastaan, se temmataan t\u00e4ll\u00e4 nelivaljakolla taivaisiin ja se saa voitonseppeleen iankaikkisen Kuninkaan edess\u00e4. Jumalassa mieli saa my\u00f6s levon vaelluksestaan. (Niketas Stithatolainen:Rakkaudesta ja el\u00e4m\u00e4nvalelluksen …Filok.\u00a0 III \/ 259. 95)<\/i><\/p>\n
*Sielun haluava <\/i>ja kiihtyv\u00e4<\/i> voima<\/p>\n
Tunteettomuus on samaa kuin kuolema, ja mielen sokeutta voidaan verrata ruumiilliseen sokeuteen. Tunteettomalta puuttuu liikkeelle paneva\u00a0 el\u00e4m\u00e4nvoima, ja mielelt\u00e4\u00e4n sokea on vailla jumalallista valoa, joka tekee kantajansa sek\u00e4 n\u00e4kev\u00e4ksi ett\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ksi. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia Filok.\u00a0 III \/ 265. 5)<\/i><\/p>\n
Mielen henkinen toiminta on mielen suorittamaa hengellist\u00e4 pappispalvelusta. Jo ennenkuin p\u00e4\u00e4semme osallisiksi tulevista ymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4vist\u00e4 nautinnoista, mieli uhraa salaisesti ik\u00e4\u00e4n kuin niiden ennkkona Karitsan sielun uhrialttarilla ja tulee osalliseksi H\u00e4nest\u00e4. Karitsan nauttiminen sielun alttarilla ei tarkoita vain, ett\u00e4 tunnemme H\u00e4net tai tulemme H\u00e4nest\u00e4 osallisiksi. Se tarkoittaa my\u00f6s, ett\u00e4 tulevassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tulemme muodoltamme Karitsan kaltaisiksi. Sill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tunnemme vain salaisuuksian sanat, mutta siell\u00e4, toivomme mukaan, p\u00e4\u00e4semme nauttimaan itse salasuuksista. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia Filok. III \/ 298. 112)<\/i><\/p>\n
Istuessasi kotona keljassasi muista Jumalaa, irrota mielesi kaikesta ja heit\u00e4 se sanattomana Jumalan eteen, vuodata H\u00e4nen eteens\u00e4 koko syd\u00e4mesi ja rakkauden voimalla tarraudu H\u00e4neen. Jumalan muistaminen on Jumalan katselemista, sill\u00e4 H\u00e4n kiinnitt\u00e4\u00e4 itseens\u00e4 mielen katseen ja halun ja valaisee sen omalla valollaan. Kun sitten kaikki luotuja koskevat, kuvia muodostavat ajatukset ovat mielest\u00e4 kaikonneet, se palaa Jumalan luo ja n\u00e4kee ilman kuvia: mielen n\u00e4k\u00f6kyky kirkastuu tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4 joka ylitt\u00e4\u00e4 kaiken tiedon, onhan Jumalan kunnia l\u00e4hestym\u00e4t\u00f6n. Ja vaikka mieli ei voikaan tunnistaa n\u00e4-kem\u00e4\u00e4ns\u00e4, koska Jumala on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, se tuntee kuitenkin todeksi sen, ett\u00e4 H\u00e4n on tosi Oleva ja ainoa, joka on kaiken olevaisen yl\u00e4puolella. Jumalasta runsain m\u00e4\u00e4rin virtaavalla hyvyydell\u00e4 mieli ruokkii rakkauttaan ja saa siten t\u00e4yden tyydytyksen pyrkimyksilleen ja p\u00e4\u00e4see loppumattomaan autuaalliseen lepoon. – N\u00e4m\u00e4 ovat oikein harjoitetun Jumalan muistamisen tunnusmerkit.*\u00a0\u00a0\u00a0 (Teoleptos,Filadelfian metropoliitta: Mit\u00e4 on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ty\u00f6skentely Filok. IV \/ 15.12)<\/i><\/p>\n
* T\u00e4m\u00e4 virke on Dobrotollubijessa kohdan 13 alussa.<\/p>\n
Selvent\u00e4\u00e4kseni kuinka Jumalan muistaminen johtaa mielen Jumalan n\u00e4kemiseen ja mik\u00e4 osa on ymm\u00e4rryksell\u00e4 puhtaassa rukouksessa, k\u00e4yt\u00e4n vertauskohtana ruumiillista silm\u00e4\u00e4 ja kielt\u00e4. Mit\u00e4 silm\u00e4ter\u00e4 on silm\u00e4lle ja puhe kielelle, sit\u00e4 on Jumalan muistaminen mielelle ja rukous ymm\u00e4rrykselle. Silm\u00e4 saa tiedon n\u00e4kem\u00e4st\u00e4\u00e4n n\u00e4k\u00f6kokemuksen v\u00e4lityksell\u00e4 eik\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4, kun se ottaa n\u00e4k\u00f6aistin v\u00e4lityksell\u00e4 vastaan n\u00e4k\u00f6kohteen. Samalla tavoin mielikin Jumalaa muistaessaan l\u00e4hestyy rakkaudessa Jumalaa, johon palava alttius ja tajuamisen hiljaisuus sen yhdist\u00e4v\u00e4t. Niin se valaistuu jumalallisesta s\u00e4teilyst\u00e4 ja saa tulevan kirkkauden pantin. Ja kuten kieli sanoja lausuessaan ilmaisee kuulijalle mielen k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4 olleen tahdon, siten ymm\u00e4rryskin toistaessaan usein ja hartaasti lyhyit\u00e4 ru-kouksia paljastaa sielun pyynn\u00f6t kaikkitiet\u00e4v\u00e4lle Jumalalle. Kest\u00e4v\u00e4 rukouksessa viipyminen ja syd\u00e4men pysyv\u00e4 murtumus avaavat armollisen Jumalan ihmisi\u00e4 rakastavan syd\u00e4men ja rukoilija saa runsain m\u00e4\u00e4rin osakseen pelastuksen siunausta. Profeetta Daavid vakuuttaa:\u201dS\u00e4rjetty\u00e4 ja murtunutta syd\u00e4nt\u00e4 et sin\u00e4, Jumala, hylk\u00e4\u00e4\u201d. (Ps.15:19) (Teoleptos,Filadelfian metropoliitta: Mit\u00e4 on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ty\u00f6skentely Filok.\u00a0 IV \/ 17. 16)<\/i><\/p>\n
Kun mieli k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 selk\u00e4ns\u00e4 ulkomaailmalle ja keskittyy sis\u00e4iseen maailmaan, se palaa omaan itseens\u00e4. Mieli yhtyy ymm\u00e4rryksen puheeseen ja t\u00e4m\u00e4 mielen luontainen puhe liitt\u00e4\u00e4 sen rukoukseen. Rukouksen kautta mieli sitten kohoaa Jumalan tuntemiseen rakkauden koko voimalla ja innolla. Silloin v\u00e4istyv\u00e4t lihan halut, kaikki nautinnolliset aistimukset katoavat ja t\u00e4m\u00e4n maailman kauneuskin tymp\u00e4isee sielua. Sielu hylk\u00e4\u00e4 kaikki ruumiilliset ja ruumiiseen liittyv\u00e4t asiat ja pyrkii kohti Kristuksen kauneutta. Se seuraa H\u00e4nt\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 nuhteettomasti ja pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 mielens\u00e4 puhtaana ja veisaa: \u00bbNeitsyet saatetaan kuninkaan tyk\u00f6.\u00bb (Vrt.Ps.45:15 LXX) Sielu saa n\u00e4hd\u00e4 Kristuksen ja pit\u00e4\u00e4 H\u00e4net jatkuvasti silmiens\u00e4 edess\u00e4 sanoen: \u00bbMin\u00e4 pid\u00e4n Herraa aina edess\u00e4ni, sill\u00e4 h\u00e4n on minun oikealla puolellani.\u00bb (Ps.16:8LXX) Silm\u00e4t koko ajan Kristukseen suunnattuina se huutaa: \u00bbMinun silm\u00e4ni katsovat alati Herraan.\u00bb (Ps.25:15) Puhtaassa rukouksessa sielu keskustelee Kristuksen kanssa ja riemuitsee ihastuksissaan: \u00bbOlkoon minun puheeni h\u00e4nelle suloinen; min\u00e4 iloitsen Herrassa.\u00bb (Ps.104:34LXX) Ja niin rakastettu, nimelt\u00e4 kutsuttu ja avuksi huudettu Jumala kuulee rukous\u00e4\u00e4nen ja suo rukoilevalle sielulle sanomattoman ilon.Kun sielu muistaa rukouskeskustelussa Jumalaa, Herra ilhduttaa sen ja se voi lausua:\u201dMin\u00e4 muistin Jumalaa ja riemastuin\u201d. (Ps.77:4LXX) (Teoleptos,Filadelfian metropoliitta: Yhdeks\u00e4n kohtaa salaisesta …Filok.\u00a0 IV \/ 24. 1)<\/i><\/p>\n
Ensin mieli etsii ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja sitten se yhtyy l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Etsint\u00e4\u00e4n se k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 j\u00e4rke\u00e4, kun taas yhtymisen aikaansaa rakkaus. J\u00e4rki etsii totuutta, kun taas rakkaus pyrkii yhtym\u00e4\u00e4n hyvyyteen.<\/p>\n
Joka on kohonnut ajallisen maailman muutosten yl\u00e4puolelle ja p\u00e4\u00e4ssyt eroon katoavaisten kaipuusta, ei katsele alas eik\u00e4 kaipaa t\u00e4m\u00e4n maailman hetken kukoistavaa kauneutta, vaan h\u00e4nelle avautuvat ylh\u00e4iset n\u00e4kym\u00e4t ja h\u00e4n katselee taivaallista kauneutta ja tutkiskelee autuaallista katoamattomuutta. Joka ihastelee aineellisia hyvyyksi\u00e4 ja alentuu lihan nautintoihin, h\u00e4nelle taivaat pysyv\u00e4t suljettuina, koska h\u00e4nen sis\u00e4iset silm\u00e4ns\u00e4 ovat pimentyneet. Mutta sen mieli, joka v\u00e4h\u00e4ttelee ja v\u00e4lttelee kaikkea maallista ja alhaista, kohoaa korkeuksiin ja saa n\u00e4hd\u00e4 ikuisen kunnian ja katsella pyhi\u00e4 odottavaa kirkkautta. H\u00e4n saa osansa my\u00f6s Jumalan rakkaudesta, joka verhoaa h\u00e4net, ja h\u00e4nest\u00e4 tulee Pyh\u00e4n Hengen temppeli. H\u00e4nen tavoitteenaan on Jumalan tahto ja Jumalan Henki kuljettaa h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4nest\u00e4 tulee Jumalan lapsi ja Jumala osoittaa h\u00e4nelle suopeuttaan ja on h\u00e4neen tyytyv\u00e4inen. Sill\u00e4 \u00bbkaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia\u00bb (Room.8:14). (Teoleptos,Filadelfian metropoliitta: Yhdeks\u00e4n kohtaa salaisesta … Filok. IV \/ 27. 7-8)<\/i><\/p>\n
Katsokaamme nyt, tuhoaako Herran autuuttaviksi ylist\u00e4m\u00e4 k\u00f6yhyys sairaalloise halumme kolmannenkin j\u00e4lkel\u00e4. T\u00e4m\u00e4 sairaan sielumme kolmas siki\u00f6 on vatsanpalvonta ,josta saa alkunsa kaikki lihallinen saastaisuus .Miksi sitten otamme sen esille vasta viimeisen\u00e4, vaikka se on meiss\u00e4 luonnostaan jo syntym\u00e4st\u00e4mme saakka? Eik\u00e4 vain t\u00e4m\u00e4, vaan my\u00f6s suvun jatkamiseen liittyv\u00e4t luonnolliset liikkeet ovat havaittavissa\u00a0 jo imev\u00e4isik\u00e4isiss\u00e4. Kuinka siis olemme j\u00e4tt\u00e4neet viimeiseksi lihan himon sairauden? Syy\u00a0 on t\u00e4m\u00e4: n\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6t ovat meiss\u00e4\u00a0 luonnostaan eik\u00e4 luonnollisissa asioissa sin\u00e4ns\u00e4 ole moitittavaa, koska hyv\u00e4 Jumala on ne luonut, ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4isimme niit\u00e4 hyviin tekoihin. Ne eiv\u00e4t siis sekkaisenaan ole sielun sairauden oireita, mutta v\u00e4\u00e4rin k\u00e4ytettyin\u00e4 niist\u00e4 tulee sellaisia. Ja n\u00e4in tapahtuu. kun huolehdimme lihasta niin ett\u00e4 himot her\u00e4\u00e4v\u00e4t. (Room.13:14) Silloin on jo kyse nautinnonhimosta, joka on tosi paha himo, lihallisten himojen alku ja sielun sairaus. Ensimm\u00e4isen\u00e4 sairastuu mieli, sill\u00e4 pahat himot kumpuavat mielest\u00e4. Herra sanoo, ett\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t pahat ajatukset ja ne saastuttavat ihmisen. (Mt.15:19) Evankeliumia ennen ollut lakikin varoittaa: \u00bbVaro, ettei syd\u00e4mesi k\u00e4tk\u00f6issa oleva sana muutu laittomuudeksi.\u00bb (5 Moos.15:9LXX)<\/p>\n
Mieli on tosin ensimm\u00e4isen\u00e4 hairahtunut v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n asennoitumiseen, mutta senkin ovat ensin huumanneet aistien tarioamat alhaiset mielikuvat ja siksi se tuntee himokasta vetoa aistimaailmaan. Etenkin silm\u00e4t voivat jo kaukaa kaapata saastaa sisimp\u00e4\u00e4n, ja niin kiihottaa mielt\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyteen. Selv\u00e4n\u00e4 todistuksena t\u00e4st\u00e4 on esi\u00e4itimme Eeva: ensin h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 puu oli ihana katsella ja suloinen antamaan ymm\u00e4rryst\u00e4, ja taivuttuaan sitten syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n pahaan tekoon kosketti kielletty\u00e4 puuta ja maistoi sen hedelm\u00e4\u00e4. (1Moos.3:6) (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle\u00a0 Filok.\u00a0 IV \/ 69-70 .26)<\/i><\/p>\n
Emme siis suotta sanoneet, ett\u00e4 kun laskemme aseemme ruumiillisen kauneuden edess\u00e4, porhaltavat h\u00e4pe\u00e4lliset himot per\u00e4ss\u00e4. Jo isilt\u00e4 per\u00e4isin on varoitus: \u00e4l\u00e4 katsele toisten ruumiillista kauneutta (Vrt.Siir.9:8) \u00e4l\u00e4k\u00e4 ihastele omaasi.<\/p>\n
Ensimm\u00e4iseksi mieli saa Is\u00e4lt\u00e4 lahjan, joka puolestaan johtaa muihin armolahjoihin: ajatusten rauhan, mist\u00e4 kehittyy v\u00e4hitellen t\u00e4ydellinen n\u00f6yryys, kaikkien hyveiden synnytt\u00e4j\u00e4 ja s\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00f6yryys ei koostu hy\u00f6dytt\u00f6mist\u00e4 sanoista ja eleist\u00e4, joita kuka tahansa voi halutessaan helposti toistella, vaan on sit\u00e4 todellista n\u00f6yryytt\u00e4, josta Jumalan hyv\u00e4 Henki todistaa. Henki itse luo t\u00e4m\u00e4n n\u00f6yryyden asetuttuaan asumaan meid\u00e4n sisimp\u00e4\u00e4mme. (Ps.51:12LXX) Rauhan ja n\u00f6yryyden maaper\u00e4ss\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin mielen paratiisin turvallisten muurien sis\u00e4ll\u00e4 versovat sitten todellisen hyveen monimuotoiset puut. Niiden keskell\u00e4 kohoaa rakkauden pyh\u00e4 palatsi, jonka portin pieless\u00e4 kukkii tulevan valtakunnan airuena sanoin ilmaisematon kuihtumaton ilo. T\u00e4ydellinen omistamattomuus on n\u00e4et hyv\u00e4n huolettomuuden \u00e4iti. Huolettomuuden j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4 taas ovat tarkkaavaisuus ja rukous, jotka vuorostaan synnytt\u00e4v\u00e4t murheen ja kyyneleet. N\u00e4m\u00e4 pyyhkiv\u00e4t pois synnilliset houkutukset.<\/p>\n
Houkutusten h\u00e4vitty\u00e4 on hyveen tiet\u00e4 helppo kulkea, koska esteet ovat poissa eik\u00e4 omatunto en\u00e4\u00e4 soimaa. T\u00e4st\u00e4 tilasta kumpuaa sitten ilo ja sielun autuaallinen nauru. Tuskan kyyneleet vaihtuvat suloisiin ilon kyyneleihin, Jumalan sana alkaa maistua hunajaakin makeammalta (Ps.119:103) ja rukouksessa anomuksen korvaa kiitos. Silloin Jumalan todistusten tutkiskelu on syd\u00e4men ilo. (Vrt.Ps.119:24) T\u00e4ynn\u00e4 toivoa, joka on tulevan autuuden pett\u00e4m\u00e4t\u00f6n airut, syd\u00e4n paneutuu tutkiskeluihinsa ja saa jo ennalta maistaa tulevaa juhla-ateriaa. N\u00e4in se saa jo esimakua Jumalan hyvyyden ylenpalttisesta runsaudesta (Vrt.Ef.2:7), kuten psalminkirjoittaja sanoo: \u00bbMaistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyv\u00e4.\u00bb (Ps.34:9) H\u00e4n on vanhurskaiden riemu, oikeamielisten ilo, n\u00f6yrtyneiden ihastus ja niiden lohdutus, jotka H\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 murehtivat\u2026 (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle\u00a0\u00a0 Filok. IV \/ 78. 36)<\/i><\/p>\n
Ja oi ihmett\u00e4, armon valon valaisema vuoritien taivaltaja p\u00e4\u00e4see katselemaan yliluonnollisia asioita milloin alkuper\u00e4isen matkakumppaninsa aineellisen ruumiin yhteydess\u00e4 milloin erossa siit\u00e4, aina kulloisenkin kohoamisvaiheen mukaan. H\u00e4n ei n\u00e4et kohoa ymm\u00e4rryksen mielikuvituksellisilla siivill\u00e4, niin ett\u00e4 ymm\u00e4rrys harhailisi sokean tavoin pystym\u00e4tt\u00e4 tarkkaan ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen enemp\u00e4\u00e4 taakseen j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 aistimaailmaa kuin yl\u00e4puolellaan siint\u00e4v\u00e4\u00e4 henkimaailmaakaan. H\u00e4n todellakin kohoaa Hengen kuvaamattoman voiman vaikutuksesta, ja sanoin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 hengellisell\u00e4 ymm\u00e4rryksell\u00e4 h\u00e4n kuulee \u00bbsanomattomia sanoja\u00bb (2 Kor.12:4) ja n\u00e4kee n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 asioita. H\u00e4n t\u00e4yttyy yltyleens\u00e4 ihmetyksell\u00e4 jo t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4htien. vaikkei viel\u00e4 olekaan henkimaailmassa, ja alkaa kilpailla ruumiittomien voimien kanssa, jotka veisaavat v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 ylistysvirtt\u00e4 Jumalalle. H\u00e4nest\u00e4 on tullut todellinen vaikkakin maanp\u00e4\u00e4llinen, Jumalan enkeli. Itsess\u00e4\u00e4n h\u00e4n johtaa koko luomakuntaa Jumalan luo, koska h\u00e4n on itse osallinen kaikista luoduista. Nyt h\u00e4n p\u00e4\u00e4see osalliseksi my\u00f6s kaiken luodun yl\u00e4puolella Olevasta, ett\u00e4 Jumalan kuva olisi h\u00e4ness\u00e4 joka suhteessa t\u00e4ydellinen.<\/p>\n
Pyh\u00e4 Neilos sanoo, ett\u00e4 t\u00e4llaisen ihmisen mieli on verrattavissa taivaan kuulaaseen sineen, johon rukouksen aikana syttyy Pyh\u00e4n Kolminaisuuden valo. Ja h\u00e4n jatkaa: \u00bbJos joku tahtoo n\u00e4hd\u00e4 mielens\u00e4 varsinaisen tilan, h\u00e4n pid\u00e4ttyk\u00f6\u00f6n kaikista aja-tuksista ja silloin h\u00e4n n\u00e4kee mielens\u00e4 safiirin- tai taivaansinise-n\u00e4.\u00bb Ilman himottomuutta on kuitenkin mahdotonta saavuttaa t\u00e4llaista tilaa, sen t\u00e4hden tarvitaankin avuksi Jumalaa, joka suo mielelle sille luonnostaan kuuluvan valon.<\/p>\n
Pyh\u00e4 Diadokhos taas sanoo: \u00bbArmo suo uudestisyntymisen kasteen kautta meille kaksi lahjaa, joista toinen on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4sti toista arvokkaampi. Ensimm\u00e4isen lahjan saamme heti kasteessa: armo uudistaa meid\u00e4t jo kastevedess\u00e4 ja kirkastaa kaikki sielumme piirteet – so. meiss\u00e4 olevan Jumalan kuvan -pesten pois synnin tahrat. Mutta toinen lahja, Jumalan kaltaisuus, edellytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s meid\u00e4n osuuttamme: kun mielemme alkaa tajuta ja maistaa Pyh\u00e4n Hengen hyvyytt\u00e4, tiet\u00e4k\u00e4\u00e4mme silloin, ett\u00e4 armo alkaa tavallaan maalata kuvan p\u00e4\u00e4lle kaltaisuutta. – – Sis\u00e4inen havaintokykymme ilmaisee, ett\u00e4 meiss\u00e4 on kehkeytym\u00e4ss\u00e4 Jumalan kaltaisuus, mutta sen t\u00e4ydellisyyden opimme tuntemaan vasta armon kirkastamina.\u00bb (Autuas Diadokhos. 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, kohta 89.Filokalia I s.322-323)<\/p>\n
Diadokhos jatkaa viel\u00e4: \u00bbHengellist\u00e4 rakkautta mieli ei voi\u00a0 saavuttaa muuten kuin Pyh\u00e4n Hengen kirkastaessa sen niin, ett\u00e4 se on siit\u00e4 selv\u00e4sti tietoinen. Ellei mieli koe sellaista Jumalan kirkkautta eik\u00e4 siten saavuta Jumalan kaltaisuuden t\u00e4yteytt\u00e4, se j\u00e4\u00e4 osattomaksi t\u00e4ydellisest\u00e4 rakkaudesta, siit\u00e4kin huolimatta ett\u00e4 sill\u00e4 olisi kaikki muut hyveet.\u00bb (Autuas Diadokhos: mainitun teoksen sivulla 323) Olemme my\u00f6s kuulleet pyh\u00e4n Iisak Syyrialaisen opettavan, ett\u00e4 armon t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 mieli n\u00e4kee rukouksen aikana oman puhtautensa taivaan sinen\u00e4, jota Israelin vanhimmat kutsuivat \u00bbJumalan paikaksi\u00bb (2 Moos.24:9-11 LXX), Jumalan n\u00e4ytt\u00e4ytyess\u00e4 heille vuorella. Pyh\u00e4 lisak sanoo my\u00f6s: \u00bbMielen puhtaus on sit\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4 rukouksen aikana hohtaa Pyh\u00e4n Kolminaisuuden valo.\u00bb<\/p>\n
Mieli joka on tullut otolliseksi saamaan jumalallisen valon, v\u00e4litt\u00e4\u00e4 my\u00f6s itseens\u00e4 yhdistyneeseen ruumiiseen runsaasti jumalallisen kauneuden merkkej\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 tavoin se toimii siltana lihan aineellisuudesta Jumalan armoon ja suo ruumiille voiman tehd\u00e4 sellaista, mihin se ei muuten pystyisi. T\u00e4st\u00e4 mielen ruumiiseenkin v\u00e4litt\u00e4m\u00e4st\u00e4 jumalallisesta valosta kumpuaa toisaalta Jumalan kaltaisuudesta todistava valtaisa into hyveeseen, toisaalta taas kaiken pahan t\u00e4ydellinen torjuminen tai ainakin haluttomuus pahaan. Siit\u00e4 seuraa my\u00f6s, ett\u00e4 Sana tulee ja selvitt\u00e4\u00e4 mielelle olevaisten olemuksen ja mielen oman puhtauden ansiosta paljastaa sille luonnon salaisuudet. Niist\u00e4 sitten uskovan ymm\u00e4rrys kohoaa vastaavasti yliluonnollisten asiain tajuamiseen, jonka Sanan Is\u00e4 itse on kytkenyt t\u00e4llaisiin aineettomiin yhteyksiin. T\u00e4m\u00e4 ruumiissakin vaikuttava jumalallinen valo on alkuna my\u00f6s moninaisille ihmeellisille ilmi\u00f6ille, esim. selv\u00e4n\u00e4kemiselle, ennalta n\u00e4kemiselle ja kaukaisten tapahtu-mien kuvaamiselle aivan kuin ne tapahtuisivat silmiemme edess\u00e4.<\/p>\n
Huomionarvoista on, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 autuaat ihmeellisi\u00e4 kykyj\u00e4 saaneet eiv\u00e4t mitenk\u00e4\u00e4n ole tavoitelleet n\u00e4it\u00e4 kykyj\u00e4. Niin kuin auringonpaisteessa n\u00e4emme etsim\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s ilmassa leijuvat tomuhiukkaset, siten hekin kohdatessaan puhtaina jumalalliset s\u00e4teet, jotka luonnostaan paljastavat kaiken saavat puhtaut-taan vastaavassa m\u00e4\u00e4rin n\u00e4hd\u00e4 nykyisten ja menneiden lis\u00e4ksi mv\u00f6s tulevaisia aivan kuin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 n\u00e4ht\u00e4vyyten\u00e4 vaeltamallaan vuoritiell\u00e4. Se mihin he tietoisesti ovat pyrkineet, on ollut mielen palauttaminen ja keskitt\u00e4minen omaan itseens\u00e4 tai paremminkin – niin ihmeelliselt\u00e4 kuin se kuulostaakin -kaikkien sielunvoimien palauttaminen mieleen, niin ett\u00e4 ne toimivat mielen ohjauksessa, siis Jumalan tahdon mukaan. Silloin sielunvoimat parantuvat ja alkavat muistuttaa Alkukuvaansa, ja armo palauttaa ne j\u00e4lleen niiden alkuper\u00e4iseen suurenmoiseen kauneuteen. (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle\u00a0 Filok.\u00a0 IV \/80 \u2013 82. 38 (= I\/ 84. 18) (Kts. I\/ 322-323:89)<\/i><\/p>\n
Pyyd\u00e4n nyt sinua, is\u00e4, kuuntelemaan kun esit\u00e4n kohta kohdalta, mit\u00e4 olen kuullut miehilt\u00e4 jotka ovat koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 askarrelleet kreikkalaisen filosofian parissa. Kerro minulle sen j\u00e4lkeen oma kantasi ja liit\u00e4 mukaan pyhien mielipiteet n\u00e4ist\u00e4 asioista .<\/p>\n
Kreikkalaisen filosofian kannattajat sanovat, ett\u00e4 menettelemme v\u00e4\u00e4rin pyrkiess\u00e4mme sulkemaan mielemme ruumiin sis\u00e4lle. He sanovat, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi ennemmin koettaa kaikin tavoin saada se ulos ruumiista. Siksi he pilkkaavat ankarasti joitakin meik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 ja hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t kirjoituksissaan n\u00e4it\u00e4 vas-aan, kun n\u00e4m\u00e4 kehottavat aloittelijoita k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n katseensa omaan itseens\u00e4 ja johtamaan hengityksen kautta mielen sis\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
Vastustajamme v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 mieli ei ole erill\u00e4\u00e4n sielusta. Kun se kerran ei ole erill\u00e4\u00e4n vaan on yht\u00e4 sielun kanssa, kuinka se voitaisiin johtaa takaisin sinne miss\u00e4 se jo on? He v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t myos, ett\u00e4 meik\u00e4l\u00e4iset sanovat johtavansa Jumalan armon sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 sierainten kautta. Tied\u00e4n kuitenkin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on panettelua, sill\u00e4 en ole kuullut kenenk\u00e4\u00e4n meik\u00e4l\u00e4isen sanovan mit\u00e4\u00e4n sellaista. T\u00e4st\u00e4 olen p\u00e4\u00e4tellyt, ett\u00e4 vastustajamme my\u00f6s muissa kohdin hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 vastaan silkkaa pahuuttaan. T\u00e4llaiset ihmiset n\u00e4et syytt\u00e4\u00e4kseen toisia keksiv\u00e4t usein olemattomia ja v\u00e4\u00e4ristelev\u00e4t jo olemassa olevaa. Opeta siis minulle, is\u00e4, miksi pyrimme niin hartaasti johtamaan mielen sisimp\u00e4\u00e4mme emmek\u00e4 pid\u00e4 pahana sulkea sit\u00e4 ruumiiseen?<\/p>\n
Vastaus: Niille jotka ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet hiljaisuudessa tarkata itse\u00e4\u00e4n, on hy\u00f6dyksi pyrki\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n mielens\u00e4 ruumiin sis\u00e4ll\u00e4. 1.* Veljeni, etk\u00f6 ole kuullut, kuinka apostoli sanoo, ett\u00e4 ruumiimme on meiss\u00e4 olevan Pyh\u00e4n Hengen temppeli? (1 Kor.6:19) Ja toisessa kohdassa h\u00e4n sanoo: \u00bbSill\u00e4 me olemme el\u00e4v\u00e4n Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ’Min\u00e4 olen heiss\u00e4 asuva ja vaeltava heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n ja oleva heid\u00e4n Jumalansa’.\u00bb (2 Kor.6:16) Kun kerran ruumis on luotu Jumalan asuinsijaksi, pit\u00e4isik\u00f6 kukaan j\u00e4rkev\u00e4 ihminen turhana vaivana koettaa saada mielens\u00e4 asumaan siin\u00e4? Miksi Jumalakin jo luomisessa sijoitti mielen ruumiiseen’? Tekik\u00f6 H\u00e4nkin kenties v\u00e4\u00e4rin? T\u00e4llaiset v\u00e4itteet, veljeni, sopivat harhaoppisille, jotka sanovat ett\u00e4 ruumis on paha ja paha henki on sen luonut.<\/p>\n
Me pid\u00e4mme pahana sit\u00e4, ett\u00e4 mieli pysyttelee lihallisissa ajatuksissa, emme sit\u00e4 ett\u00e4 mieli asettuu ruumiiseen, koska ei ruumis ole paha. Niinp\u00e4 kaikki ne jotka koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan ovat pyrkineet kohti Jumalaa, huutavat H\u00e4nelle yhdess\u00e4 Daavidin kanssa: \u00bbSinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini. (Ps.63:2) Minun syd\u00e4meni ja ruumiini pyrkiv\u00e4t riemuiten el\u00e4v\u00e4\u00e4 Jumalaa kohti.\u00bb(Ps.84:3) Jesajan tavoin he sanovat: \u00bbSiksi v\u00e4r\u00e4j\u00e4\u00e4 minun syd\u00e4meni kuin kannel ja sisimp\u00e4ni kuin vaskimuuri, jonka sin\u00e4 olet uudistanut. (Vrt. Jes.16:11 LXX) Sinun pelostasi, Herra, me olemme tulleet raskaiksi ja synnytt\u00e4neet pelastuksen hengen, johon luottaen emme lankea, vaan lankeavat ne, jotka huutavat vainajien henki\u00e4 maan alta (Jes.8:19LXX)\u00bb (Vrt.Jes.26:18 LXX) ja valheellisesti v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t taivaallisia sanoja ja el\u00e4myksi\u00e4 maallisiksi. Apostoli tosin nimitt\u00e4\u00e4 ruumista kuolemaksi – \u00bbkuka pelastaa minut t\u00e4st\u00e4 kuoleman ruumiista?\u00bb (Room.7:24)- mutta h\u00e4n tarkoittaa aineellista ja lihallista ajattelutapaa, jota kuvaamaan h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ruumista. Verratessaan aineellista ja lihallista ajattelutapaa hengelliseen ja jumalalliseen ajatteluun h\u00e4n aivan oikein kutsuu sit\u00e4 ruumiiksi ja -painokkaammin – ruumiin kuolemaksi.<\/p>\n
V\u00e4h\u00e4n aikaisemmin apostoli on viel\u00e4 selvemmin ilmaissut, ettei h\u00e4n syyt\u00e4 lihaa, vaan syntiinlankeemuksessa siihen tullutta synnillist\u00e4 taipumusta. H\u00e4n sanoo n\u00e4et: \u00bbMinut on myyty synnin alaisuuteen\u00bb (room.7:14) – en siis ole luonnostani orja, vaan minut on myyty orjaksi. Ja toisaalla h\u00e4n sanoo: \u00bbTied\u00e4n, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4.\u00bb (Room.7:18) N\u00e4etk\u00f6, ettei h\u00e4n tarkoita lihaa sin\u00e4ns\u00e4, vaan siin\u00e4 asuvaa pahaa? Pahaa siis on se. ett\u00e4 \u00bblaki joka on j\u00e4seniss\u00e4mme ja sotii mielemme lakia vastaan\u201d (Vrt.Room.7:23), asuu ruumiissa, ei se ett\u00e4 mieli asuu siin\u00e4. Siksi me vastustammekin synnin lakia ja ajamme sen ulos ruumiista. Sijalle tuomme mielen valvonnan, jonka avulla s\u00e4\u00e4d\u00e4mme jokaiselle sielunvoimallemme ja ruumiinj\u00e4senellemme kullekin omat velvollisuutensa.<\/p>\n
Aisteille s\u00e4\u00e4d\u00e4mme, mit\u00e4 ja miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin niiden tulee havaita – t\u00e4t\u00e4 hengellisen lain toimintaa nimitet\u00e4\u00e4n itsehillinn\u00e4ksi. Tahdon ja tunteet** totutamme tavoittelemaan hyv\u00e4\u00e4 – t\u00e4t\u00e4 erinolllaista tottumusta kutsutaan rakkaudeksi. Hengellisen lain avulla parannamme my\u00f6s j\u00e4rkemme karkottamalla siit\u00e4 kaiken mik\u00e4 est\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 kohoamasta Jumalan puoleen; t\u00e4t\u00e4 hengellisen lain aluetta kutsumme henkiseksi raittiudeksi. (Pyh\u00e4 Gregorios: Pyh\u00e4\u00e4 vaikenemista harjoittavien… Filok. IV \/ 100. 101)<\/i><\/p>\n
*Jako jaksoihin on Dohrotoljubijen mukainen ja puuttuu kreikkalaisesta Filokaliasta.<\/p>\n
**Kr.alkuteksti: sielun himollisen puolen<\/i><\/p>\n
Sielumme on yksi kokonaisuus, voimien kimppu, ja toimii ruumiissa, joka on luotu el\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 sen kanssa. Miss\u00e4 ruumiinosassa toimii sitten se sielunvoima, jota kutsumme mieleksi? Ei kukaan ole koskaan esitt\u00e4nyt, ett\u00e4 \u00e4lylliset ominaisuutemme asuisivat kynsiss\u00e4, silm\u00e4ripsiss\u00e4, sieraimissa tai huulissa: kaikki ovat yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 niiden sijaintipaikka on meid\u00e4n sisimm\u00e4ss\u00e4mme. Sen sijaan siit\u00e4, minne mieli on keskittynyt sisimm\u00e4ss\u00e4mme, on eri\u00e4vi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4. Toiset sijoittavat sen aivoihin aivan kuin kaupungin korkeimmalle kohdalle, toiset taas antavat sille vaunuiksi syd\u00e4men sisimm\u00e4n ja sielun hengen, joka on siell\u00e4 puhtaimmillaan.<\/p>\n
Me puolestamme tied\u00e4mme tarkoin, ett\u00e4 ajattelukykymme asuu ja toimii syd\u00e4mess\u00e4, ei kuitenkaan sen sis\u00e4ll\u00e4 kuin jossakin astiassa – onhan se ruumiiton -, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sen ulkopuolella, koska se on syd\u00e4meen yhtynyt. Emme ole oppineet t\u00e4t\u00e4 ihmisilt\u00e4 vaan H\u00e4nelt\u00e4, joka on luonut ihmisen ja sanoo evankeliumissaan: \u00bbEi saastuta ihmist\u00e4 se, mik\u00e4 menee suusta sis\u00e4\u00e4n; vaan mik\u00e4 k\u00e4y suusta ulos, se saastuttaa ihmisen., (Mt.15:11) H\u00e4n my\u00f6s sanoo: \u00bbSyd\u00e4mest\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t pahat ajatukset.\u00bb (Mt.15:19) Samaa selitt\u00e4\u00e4 suuri Makarioskin: \u00bbSyd\u00e4n vallitsee koko olemusta, ja kun armo saa valtaansa syd\u00e4men kaikki osat, se hallitsee my\u00f6s kaikkia ajatuksia ja j\u00e4seni\u00e4. Siell\u00e4 sijaitsevat n\u00e4et mieli ja kaikki sielun ajatukset.\u00bb (Makarios Egyptil\u00e4inen: 15. opetuspuhe.Alkutekstiss\u00e4 on virheellisesti \u201dmaksimos\u201d. Korjaus on tehty nykykreikkalaisen k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen mukaisesti) N\u00e4in syd\u00e4n on ajatusten aitta ja ajattelukykymme kannalta keskeisin ruumiinosa.<\/p>\n
Kun pyrimme huolellisesti ja raittiisti tutkimaan ajattelukyky\u00e4mme ja johtamaan sen oikeaan, kuinka muuten sit\u00e4 tutkisimme, ellemme ensin kokoaisi aistien kautta hajaantunutta mielt\u00e4mme ulkoa takaisin sisimp\u00e4\u00e4mme, nimenomaan syd\u00e4meen, joka on ajatusten aitta’? Siksi autuas Makarios jatkaakin: ”Sinne meid\u00e4n tulee siis katsoa n\u00e4hd\u00e4ksemme, onko armo kirjoittanut sinne Hengen lait.\u00bb Minne sinne? Ruumiimme johtavaan elimeen, armon valtaistuimeen, siell\u00e4 sijaitsevat mieli ja sielun kaikki ajatukset, siis syd\u00e4meen.<\/p>\n
Salomo sanoo: \u00bbSuora syd\u00e4n etsii tuntoa.\u00bb (Sananl. 15:14 LXX) T\u00e4t\u00e4 tuntoa h\u00e4n toisaalla kutsuu henkiseksi ja jumalalliseksi. My\u00f6s is\u00e4t kehottavat meit\u00e4 kaikkia pyrkim\u00e4\u00e4n tietoiseen tuntemiseen. He sanovat, ett\u00e4 henkiseen mieleen kuuluu eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s henkinen tunto, joka sek\u00e4 on ett\u00e4 ei ole sis\u00e4ll\u00e4mme, emmek\u00e4 me saa lakata etsim\u00e4st\u00e4 sit\u00e4. Kuten huomaat, on v\u00e4tt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 johtaa mieli ruumiin sis\u00e4lle tahdommepa sitten vastustaa synti\u00e4, p\u00e4\u00e4st\u00e4 osalliseksi hyveist\u00e4 tai saada palkinnon hyveiden harjoituksen kilvassa tai paremminkin tuon palkinnon pantin eli henkisen tunnon. Mielen johdattaminen itse ruumiin eik\u00e4 vain lihallisen ajattelutavan ulkopuolelle, siksi ett\u00e4 se muka siten p\u00e4\u00e4sisi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n henkisi\u00e4 asioita, on kreikkalaisten filosofien suurin harha, kaikkien v\u00e4\u00e4rien oppien juuri ja l\u00e4hde. Se on pahojen henkien keksint\u00f6\u00e4 ja opetusta, j\u00e4rjett\u00f6myyden siki\u00f6 ja mielett\u00f6myyden \u00e4iti. Ne jotka demonien yllytksest\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4t t\u00e4llaisia, ovat j\u00e4rjilt\u00e4\u00e4n eiv\u00e4tk\u00e4 tajua mit\u00e4 puhuvat. Me sen sijaan johdatamme mielen ruumiin ja syd\u00e4men ja niiden lis\u00e4ksi viel\u00e4 oman itsens\u00e4kin sisimp\u00e4n. (Pyh\u00e4 Gregorios: Pyh\u00e4\u00e4 vaikenemista harjoittavien… Filok. IV \/ 103-104. 3-4, 6)<\/i><\/p>\n
\u00bbTarkkaa itse\u00e4si\u00bb, sanoo Mooses. (5 Moos. 15:9 LXX) T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 itse\u00e4\u00e4n on tarkattava ei vain joiltakin osin vaan joka suhteessa. Mill\u00e4 sitten tarkkaamme itse\u00e4mme? Tietenkin mielell\u00e4, sill\u00e4 mill\u00e4\u00e4n muulla sielunvoimalla emme voi tarkata itse\u00e4mme joka puolelta. Pane siis tarkkaavainen mieli sek\u00e4 sielusi ett\u00e4 ruumiisi vartijaksi, sill\u00e4 se auttaa sinua vapautumaan nopeasti sek\u00e4 sielun ett\u00e4 ruumiin himoista. Varjele, valvo ja tarkkaile itse\u00e4si tai paremminkin ohjaa, tarkkaa ja tutki herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 itse\u00e4si. N\u00e4in alistat herk\u00e4sti syttyv\u00e4n lihasi hengelle eik\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4si p\u00e4\u00e4se koskaan syntym\u00e4\u00e4n pahaa ajatusta. (5 Moos.15:9) (Pyh\u00e4 Gregorios: Pyh\u00e4\u00e4 vaikenemista harjoittavien…Filok.\u00a0 IV \/ 109. 12)<\/i><\/p>\n
Mieleksi kutsutaan usein my\u00f6s ajatuksista ja mielteist\u00e4 koostuvaa mielen toimintaa. Mieli on koko t\u00e4t\u00e4 toimintaa yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4 voima, jota Raamatussa kutsutaan my\u00f6s syd\u00e4meksi. T\u00e4m\u00e4 voima on meiss\u00e4 olevista voimista t\u00e4rkein ja tekee sielustamme j\u00e4rjellisen. Mielen varsinainen ajatustoiminta asettuu j\u00e4rjestykseen ja puhdistuu helposti, jos kilvoittelija viett\u00e4\u00e4 aikansa rukouksessa – etenkin jos h\u00e4n harrastaa lyhyen rukouksen toistamista. Mutta tuota ajatustoimintaa yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4 voima ei puhdistu, elleiv\u00e4t my\u00f6s kaikki muut sielun voimat ole puhdistuneet. Sielu on n\u00e4et yksi kokonaisuus, jossa on monta voimaa. Kun jokin sielun voimista alkaa levitt\u00e4\u00e4 pahuutta, koko sielu saastuu: kaikki sielun voimat saavat osansa saastutuksesta, joka kohtaa yht\u00e4 voimaa, sill\u00e4 sielu on ykseys. Koska sielun kullakin voimalla on oma erilainen toimintansa, on mahdollista, ett\u00e4 jokin sielun toiminnoista puhdistuu joksikin aikaa kilvoittelijan ponnistelujen ansiosta, mutta se ei kuitenkaan takaa, ett\u00e4 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n toiminnan k\u00e4ynnist\u00e4v\u00e4 sielun voima itse olisi puhdas- se on n\u00e4et yhteydess\u00e4 sielun muihin voimiin ja saattaa olla pikemminkin likainen kuin puhdas.<\/p>\n
Jos siis kilvoittelija, joka on rukouksessa ahkeroimalla puhdistanut mielens\u00e4 toiminnan ja on jossain m\u00e4\u00e4rin joko tiedon valon tai henkisen kirkastumisen valaisema, alkaa sen t\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n puhdistuneena, h\u00e4n eksyy itsepetokseen ja avaa omahyvaisyydessaan oven ammolleen sille, joka vaanii koko ajan tilaisuutta eksytt\u00e4\u00e4kseen meid\u00e4t. Mutta jos kilvoittelija tuntee oman syd\u00e4mens\u00e4 ep\u00e4puhtauden eik\u00e4 ylpisty kohtuullisesta puhdistumisestaan, silloin h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n puhtauden turvin n\u00e4kee entist\u00e4 selvemmin muiden sielunvoimiensa ep\u00e4puhtauden, edistyy n\u00f6yryydess\u00e4, murehtii murehtimasta p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4nkin ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kullekin sielunvoimalle sopivan l\u00e4\u00e4kkeen. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoituksella h\u00e4n puhdistaa tekonsa, tiedolla \u00e4lyns\u00e4 ja rukouksella mietiskelyns\u00e4 ja niin p\u00e4\u00e4tyy syd\u00e4men ja mielen t\u00e4ydelliseen. todelliseen ja pysyv\u00e4\u00e4n puhtauteen. Sit\u00e4 ei kukaan ole koskaan saavuttanut muutoin kuin tulemalla t\u00e4ydelliseksi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoituksessa, sitke\u00e4sti harjoittelemalla sek\u00e4 syventym\u00e4ll\u00e4 jumalallisten asioiden katseluun ja sen synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n rukoukseen. (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kolme lyhytt\u00e4 lukua rukouksesta… Filok. IV \/ 117. 3)<\/i><\/p>\n
Mielen puhtaudesta: \u201dMieli on puhdas, kun se on vapautunut tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ja kun jumalallinen valo valaisee sit\u00e4\u201d. (Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, I jakso, kohta 33. Filokalia II s.64)<\/p>\n
Sielun puhtaudesta: \u00bbSielu on puhdas, kun se on vapautunut himoista ja riemuitsee lakkaamatta Jumalan rakkaudesta.\u00bb (Maksimos Tunnustaja:Rakkaudesta, I jakso, kohta 34.Filokalia II s.64)<\/p>\n
Syd\u00e4men puhtaudesta: \u00bbSyd\u00e4n on puhdas, kun se tuo Jumalan eteen muistin joka on t\u00e4ysin tyhj\u00e4 kuvista ja muodoista ja valmis painamaan itseens\u00e4 vain ne merkit, joiden kautta Jumala yleens\u00e4 ilmaisee itsens\u00e4.\u00bb (Sama: Jumalan tuntemisesta, II jakso, kohta 82.(ei suomennettu)<\/p>\n
Mielen t\u00e4ydellisyydest\u00e4: \u00bbMieli on t\u00e4ydellinen silloin, kun se on todellisen uskon avulla k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti k\u00e4sitt\u00e4nyt H\u00e4net, joka on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydenkin yl\u00e4puolella. T\u00e4llainen mieli on tarkkaan tutkinut Jumalan luomakunnassa vallitsevia lakeja ja on saanut Jumalalta tietoa H\u00e4nen kaitselmuksestaan ja tuomioistaan niin paljon kuin ihminen voi sit\u00e4 ottaa vastaan.\u00bb (Rakkaudesta, II jakso, kohta 99.Filokalia II s.121)<\/p>\n
Sielun t\u00e4ydellisyydest\u00e4: \u00bbSielu on t\u00e4ydellinen silloin, kun sen halujen ainoa kohde on Jumala.\u00bb(Rakkaudesta, II jakso, kohta 98.Filokalia II s.121)<\/p>\n
Syd\u00e4men t\u00e4ydellisyydest\u00e4: \u00bbSyd\u00e4nt\u00e4 kutsutaan t\u00e4ydelliseksi, kun siin\u00e4 ei mill\u00e4\u00e4n tavoin ole mink\u00e4\u00e4nlaista luonnollista liikett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kohtaan. T\u00e4llainen syd\u00e4n on kuin vahataulu, jonka \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen yksinkertaisuus on hyvin silotellut. Sellaiseen Jumala kirjoittaa lakinsa.\u00bb (Jumalan tuntemisesta, II jakso, kohta 81 (ei suomennettu)<\/p>\n
Pyh\u00e4n Diadokhoksen mukaan mielen voi puhdista ainoastaan Pyh\u00e4 Henki. (Autuas Diadokshos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, kohta 28. Filokalia I s. 288) Portaiden kirjoittaja taas sanoo, ett\u00e4 mielen vaellukset voi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ainoastaan Pyh\u00e4n Hengen toiminta. Pyh\u00e4 Neilos neuvoo: \u00bbJos joku tahtoo n\u00e4hd\u00e4 mielens\u00e4 tilan, h\u00e4n pid\u00e4ttyk\u00f6\u00f6n kaikista ajatuksista ja silloin h\u00e4n n\u00e4kee mielens\u00e4 safiirin tai sinitaivaan kaltaisena.\u00bb Toisaalla h\u00e4n toteaa: \u00bbMielen perimm\u00e4inen tila on sinitaivaan tapainen huikaiseva henkinen korkeus, johon rukouksen aikana levi\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Kolminaisuuden valo.\u00bb Pyh\u00e4 Iisak puolestaan sanoo: \u00bbKun mieli riisuu pois vanhan ihmisen ja pukeutuu uuteen, armon t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, silloin se n\u00e4kee puhtautensa kirkkaana kuin taivas. T\u00e4t\u00e4 kirkkautta Israelin vanhimmat kutsuivat Jumalan paikaksi kun H\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4ytyi heille vuorella.\u00bb (2 Moos.24:10 LXX)<\/p>\n
Kun noudatat edell\u00e4 esitettyj\u00e4 ohjeita eli rukoilet puhtaasti ilman mielikuvia ja muotoja, seuraat sin\u00e4kin pyhien j\u00e4lki\u00e4. Mutta jollet niin tee, sinusta ei tule vaikenemiskilvoittelijaa vaan kuvittelija ja joudut korjaamaan ryp\u00e4leiden sijaan ohdakkeita. T\u00e4st\u00e4 Jumala sinua varjelkoon! (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… Filok. IV \/ 224- 226. 66)<\/i><\/p>\n
Sielulla on kuten jo esitimme ei vain pahoilta hengilt\u00e4 per\u00e4isin oleva taipumus kuvitteluun, vaan my\u00f6s luonnollinen, siit\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n kumpuava kuvittelukyky. Kuten ruumiilla on viisi aistia – n\u00e4k\u00f6, haju, kuulo, maku ja tuntoaisti – niin on sielullakin viisi voimaa: mieli, ymm\u00e4rrys, n\u00e4kemys, mielikuvitus ja tunne. Mielikuvitus on siis sielun voima, jonka avulla sielu muodostaa mielikuvia. Jos sielu tahtoo k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja ohjata voimiaan oikein, sen tulee pyrki\u00e4 siivitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kaikkinensa kohottamaan Jumalan puoleen ne voimat jotka lujimmin liitt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 Jumalaan sek\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 tulevassa ajassa. Mutta muistakin voimistaan sen tulee pit\u00e4\u00e4 tarpeellista huolta sek\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 oikein. Tutkikaamme nyt, mit\u00e4 is\u00e4t opettavat sielunvoimista ja niiden oikeasta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Pyh\u00e4 Maksimos sanoo: Koska sielu on itsess\u00e4\u00e4n, siis olemukseltaan, j\u00e4rjellinen ja henkinen, on sill\u00e4 my\u00f6s itsen\u00e4inen olemassaolo. Ja koska se on itsen\u00e4isesti olemassa, se toimii luontonsa mukaan sek\u00e4 yksin ett\u00e4 ruumiin yhteydess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 se luonnostaan tajuaa ja ajattelee eik\u00e4 koskaan lakkaa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 luonnon siihen liitt\u00e4mi\u00e4 voimia. Ovathan luonnolliset ominaisuudet, jotka kuuluvat itse kullekin olevalle, h\u00e4vi\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja kest\u00e4v\u00e4t niin kauan kuin asianomainen on olemassa. Niin sielukaan, joka kerran el\u00e4m\u00e4\u00e4n tultuaan on ikuinen – sellaiseksi Jumala on sen luonut -, ei koskaan lakkaa tajuamasta, ajattelemasta ja tuntemasta oman olemuksensa ja luontonsa mukaan, olipa se sitten yksin tai ruumiin yhteydess\u00e4. Ei siis ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4, jonka perusteella sielulta otettaisiin pois n\u00e4m\u00e4 sille luonnostaan – ei ruumiin vuoksi – kuuluvat ominaisuudet kun sielu erkanee ruumiista.\u00bb Tied\u00e4mme hyvin ja olemme pyhilt\u00e4 oppineet, ett\u00e4 mielemme ja ymm\u00e4rryksemme kiertelev\u00e4t aina Jumalan ymp\u00e4rill\u00e4 ja toimivat yhdess\u00e4 H\u00e4nen kanssaan sek\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 tulevassa ajassa. Muut sielunvoimamme sen sijaan toimivat vain t\u00e4ss\u00e4 ajassa, johon ne my\u00f6s kuuluvat. Sen t\u00e4hden sielun, jolla luonnostaan on valta omiin voimiinsa, tulee toimia taitavan ohjaajan tavoin ei vain t\u00e4t\u00e4 aikaa vaan ennen kaikkea tulevaista ajatellen. Sen tulee kaikin keinoin pyrki\u00e4 kohottamaan, johdattamaan ja kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n mielens\u00e4 ja ymm\u00e4rryksens\u00e4 Jumalaan puhtaan rukouksen ja yksinkertaisen, keskittyneen hengellisen ty\u00f6skentelyn aikana. Mutta mielikuvituksesta ja muista voimistaan sielun tulee pit\u00e4\u00e4 mieli t\u00e4ysin erossa. Pyh\u00e4 Neilos opettaa: \u00bbRukouksellinen tila on himottomuuden tila, jossa pohjaton rakkaus tempaa hengellisiin korkeuksiin viisautta rakastavan mielen.\u00bb (Munkki Euagrios:Rukouksesta, kohta 53.Filokalia I s.98. (Kirjoittaja on siis todellisuudessa Euagrios, kts. alaviite Filokalia I s.91) N\u00e4in toimien sielu s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sille kuuluvan kunnian ja arvon.<\/p>\n
My\u00f6s itse mielen, joka on olemukseltaan yksi jakautumaton, yksinkertainen ja itsen\u00e4inen kokonaisuus, kirkas ja valoisa, tulee varoa ja varjella itse\u00e4\u00e4n mielikuvitukselta: se ei saa olla miss\u00e4\u00e4n tekemisiss\u00e4 mielikuvituksen kanssa, sen on pysytelt\u00e4v\u00e4 siit\u00e4 tiukasti erill\u00e4\u00e4n. Se voi n\u00e4et luonnostaan pysytell\u00e4 erossa mielikuvituksesta yht\u00e4 lailla kuin se voi mink\u00e4\u00e4n pid\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarkastella itse\u00e4\u00e4n, keskitty\u00e4 ja hakeutua itseens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on sit\u00e4 mielen \u00bbpys\u00e4htymist\u00e4\u00bb, joka sit\u00e4 kohtaa Jumalan armon vaikutuksesta, kuten Portaiden kirjoittaja todistaa: \u00bbVain Pyh\u00e4 Henki voi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielen.\u00bb<\/p>\n
Vaikka mieli onkin yksi sielun voimista ja sielu tavallaan panee sen liikkeeseen ja hallitsee sit\u00e4, on se my\u00f6s – ja niin sit\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4nkin – sielun silm\u00e4, ja sill\u00e4 on luonnostaan oma yksinkertainen ja muista sielunvoimista riippumaton voimansa. Niinp\u00e4 kun mielen suhde sieluun ja toisiin sielunvoimiin toimii luonnonmukaisesti, silloin mielell\u00e4 on mahdollisuus kehitty\u00e4 ja sit\u00e4 kutsutaan \u00bbsielulliseksi ihmiseksi\u00bb. Mutta kun mieli saa olemukseensa luonnostaan kuuluvan arvon ja kirkkauden jolloin se on yksinkertainen, jakaantumaton, riippumaton ja itsen\u00e4inen, eli kun se vapautuu luonnollisista siteist\u00e4\u00e4n sieluun ja ruumiiseen sek\u00e4 niiden liikkeisiin ja muuttuu kehitysmahdollisuuden sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4st\u00e4 mielest\u00e4 todelliseksi mieleksi eli siit\u00e4 tulee yliluonnollinen hengellinen ihminen, silloin se aina palaa har-hailuiltaan suoraan omaan itseens\u00e4 ja sit\u00e4 kautta ylenee esteett\u00f6m\u00e4sti t\u00e4ysin vapaana yksinkertaiseen, vailla hahmoa ja muotoa olevaan Jumala-k\u00e4sitteeseen.<\/p>\n
Suuri Basileios opettaa: \u00bbKun mieli ei hajaannu ulkonaisiin eiv\u00e4tk\u00e4 aistit hajota sit\u00e4 maailmaan, se palaa itseens\u00e4. Itsens\u00e4 kautta se kohoaa ajattelemaan Jumalaa, ja kun t\u00e4st\u00e4 syntyv\u00e4 kauneus valaisee sen s\u00e4teilyll\u00e4\u00e4n, se unohtaa jopa oman luontonsakin.\u00bb Silloin mieli omaksuu uudelleen Jumalan kuvan ja kaltaisuuden (1 Moos.1:26) ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tilan, koska nyt se on todellinen mieli. Itsess\u00e4\u00e4n se yhtyy suoraan hengess\u00e4 jumalalliseen Mieleen – siis Jumalaan – ja pit\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 H\u00e4neen. T\u00e4m\u00e4 kaikki on ympyr\u00e4liikett\u00e4: mielen paluu ulkopuolelta takaisin omaan itseens\u00e4, sen k\u00e4\u00e4ntyminen ja yhdentyminen ja kohoaminen itsens\u00e4 kautta Jumalan luo. Vain ympyr\u00e4liike on vapaa eksymisen ja erehtymisen vaarasta, koska se on esteet\u00f6nt\u00e4 ja v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 ymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4 yhdistymist\u00e4 ja n\u00e4kemist\u00e4kin korkeampaa n\u00e4kemist\u00e4.<\/p>\n
Suuri Dionysios sanoo: Yksi sielun liikkeist\u00e4 on ympyr\u00e4liike. Se tarkoittaa, ett\u00e4 sielu astuu ulkonaisista omaan sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja sen henkiset voimat kiertyv\u00e4t yhteen ik\u00e4\u00e4n kuin ker\u00e4ksi tai ympyr\u00e4ksi. T\u00e4m\u00e4 lopettaa sen harhailut ja suo sille keskittyneisyyden: palauttaa ja kokoaa sielun monista sen ulkopuolella olevista asioista ensin omaan itseens\u00e4. Kun sielu sitten on yhdentynyt, ympyr\u00e4liike liitt\u00e4\u00e4 sen omiin yhtyneisiin voimiinsa. Siten se ohjaa sielua kohti Kaunista ja Hyv\u00e4\u00e4 -H\u00e4nt\u00e4 joka on kaiken olevaisen yl\u00e4puolella, yksi ja sama, aluton ja loputon.<\/p>\n
Spiraaliliikkeess\u00e4 taas sielu saa jumalallisen tiedon valon sille itselleen ominaisella tavalla: ei mielen v\u00e4lityksell\u00e4 eik\u00e4 suoraan yhdistym\u00e4ll\u00e4, vaan j\u00e4rjen ja todistelujen kautta, siis ik\u00e4\u00e4n kuin erilaisten monimuotoisten v\u00e4liasteiden perusteella.<\/p>\n
Suora liike taas on sit\u00e4, ett\u00e4 sielu ei mene sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 eik\u00e4 liiku mieli yhdentyneen\u00e4 niin kuin ympyr\u00e4liikkeess\u00e4, vaan suuntautuu ulosp\u00e4in ja ulkonaisista asioista ik\u00e4\u00e4n kuin monimuotoisista ja monilukuisista vertauskuvista kohoaa yksinkertaisiin ja yhten\u00e4istyneisiin mietiskelyn\u00e4kyihin.<\/p>\n
Pyh\u00e4 Maksimos puolestaan sanoo: Kun mieli yhtyy suoraan Jumalaan, ei sen luonnollinen kyky tajuta ja tulla tajutuksi lainkaan toimi. Mutta kun se p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kykyns\u00e4 valloilleen ja alkaa ajatella jotakin mik\u00e4 ei ole Jumala, jotakin luotua, silloin se erkanee Jumalasta, koska se toiminnallaan rikkoo t\u00e4m\u00e4n kaiken ymm\u00e4rryksen yl\u00e4puolella olevan yhteyden. Mutta silloin kun mieli on tavallaan yliluonnollisesti yhtynyt Jumalaan ja on osallistumalla H\u00e4neen* tullut itsekin jumalaksi, se siirt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4\u00e4n luonnon lain kuin liikkumattoman vuoren. (Vrt.Mt 17:20<\/p>\n
Kun puhdas mieli yhtyy olevaisten Alkusyyhyn, se on edennyt kaiken tajuamisen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n yhteyteen. Silloin sen monimuotoinen luonnollinen liike lakkaa eik\u00e4 se en\u00e4\u00e4 ole yhteydess\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n muuhun kuin Jumalaan. Niinp\u00e4 kun mieli sitten on p\u00e4\u00e4ssyt sanoin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4, se tahtoo pysy\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla ainoastaan kaiken tajuamisen ylitt\u00e4v\u00e4n pohjattoman autuaallisen hiljaisuuden tilassa. T\u00e4t\u00e4 hiljaisuutta eiv\u00e4t sanat tai ajatukset pysty mitenk\u00e4\u00e4n ilmaisemaan, vaan se on ainoastaan niiden kokemus jotka ovat tulleet otollisiksi t\u00e4h\u00e4n kaiken tajuamisen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n nautintoon. T\u00e4m\u00e4n hiljaisuuden voi kuka tahansa tunnistaa helposti ja kiistattomasti siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 nykyinen maailmanaika ei en\u00e4\u00e4 ollenkaan kosketa sielua ja se on ik\u00e4\u00e4n kuin erill\u00e4\u00e4n siit\u00e4.<\/p>\n
Mutta aina ei sielu auta mielt\u00e4 l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n jatkuvasti Jumalaa, eik\u00e4 liioin mieli itse toteuta omaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 eli palaa takaisin itseens\u00e4 ja siten vapaana kaikista siteist\u00e4 kohoa kohti Jumalaa. Tai, niin kuin asian voi paremmin ilmaista, kun mieli ei korjaa t\u00e4t\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 ei sielun siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 eik\u00e4 oman toimintansa ansiosta, vaan liittyy mielikuvitukseen, silloin se ailahtelee milloin mihinkin suuntaan ja on kaukana Jumalasta.<\/p>\n
*Kts. Osallisuus s. 354.<\/p>\n
Unohtaa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sovi pyh\u00e4n Maksimoksen opetusta: mieli ei voi saavuttaa himottomuutta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoituksin, ellei mietiskely eri muodoissaan ole sen jatkuvana seuralaisena. Pyh\u00e4 Neilos puolestaan muistuttaa, ett\u00e4 mieli voi himottomanakin j\u00e4\u00e4d\u00e4 todellisesta rukouksesta osattomaksi, sill\u00e4 se saattaa silloinkin askarrella monenmoisissa asioissa ja olla kaukana Jumalasta: \u00bbVaikka mieli olisikin kohonnut luo-makunnan tarkastelun yl\u00e4puolelle, se ei viel\u00e4 merkitse, ett\u00e4 mieli olisi t\u00e4ydellisesti n\u00e4hnyt Jumalan korkeuden. Se saattaa n\u00e4et tutkailla aineetonta luomakuntaa (enkeleit\u00e4) ja siten pirstoutua.\u00bb<\/p>\n
Pyh\u00e4 Neilos my\u00f6s sanoo: Kuitenkaan ei jokainen, joka on saavuttanut himottomuuden, ole viel\u00e4 rukoilija. H\u00e4nen mielens\u00e4 voi viel\u00e4 askarrella yksinkertaisissa ajatuksissa ja vaellella kaukana Jumalasta.<\/p>\n
Mutta vaikka mieli ei viipyisik\u00e4\u00e4n yksinkertaisissa ajatuksissa, ei t\u00e4m\u00e4 viel\u00e4 merkitse, ett\u00e4 se olisi jo kohonnut rukouksen alueelle. Mieli saattaa n\u00e4et usein askarrella eri asioiden parissa ja mietiskell\u00e4 niiden syit\u00e4, ja vaikka sellainen ajattelu on himotonta, se kohdistuu kuitenkin luotuihin asioihin ja painaa j\u00e4lkens\u00e4 mieleen muovaillen sit\u00e4 ja johtaa sen kauaksi Jumalasta. (Munkki Euagrios: Rukouksesta, kohta 58.Filokalia I s.98)<\/p>\n
Pyh\u00e4 Johannes, Portaiden kirjoittaja, sanoo: \u00bbNe joiden mieli on oppinut rukoilemaan oikein, puhuvat todellakin Herralle kasvoista kasvoihin, (Sama, kohdat 56-57.Filokalia I s.98) aivan kuten kuninkaan yst\u00e4v\u00e4t puhuvat kuninkaan korvaan.\u00bb<\/p>\n
Edell\u00e4 esitetyist\u00e4 ja muista vastaavista lausumista voit selv\u00e4sti n\u00e4hd\u00e4, miten mielen himottomuus ja puhdas rukous eroavat toisistaan ja ettei niit\u00e4 voi verrata toisiinsa. Toinen on el\u00e4m\u00e4\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulevien vaikutusten varassa, toinen taas el\u00e4m\u00e4\u00e4, jonka perustana ovat ihmisen omat ponnistelut. J\u00e4lkimm\u00e4inen on muun muassa opiskelua ja monenlaista mietiskely\u00e4, edellisess\u00e4 on ty\u00f6n\u00e4 todellinen rukous. Ei siis ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mielen himottomuus ja todellinen, aito rukous ovat eri asioita. Noista lauselmista k\u00e4y my\u00f6s ilmi, ett\u00e4 pyhien isien mukaan sill\u00e4 joka on saanut omakseen todellisen rukouksen, on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s himoton mieli, kun taas himottoman mielen saavuttanut ei viel\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 saa syd\u00e4meens\u00e4 todellista rukousta. Koska ei ainoastaan mielikuvitus, vaan pelkk\u00e4 hyvien tai pahojen asioiden muistaminenkin painaa heti tavalla tai toisella j\u00e4lkens\u00e4 mieleen ja johtaa sen kuvitteluihin, on syyt\u00e4 kosketella t\u00e4t\u00e4kin aihetta.<\/p>\n
Jos harjoitat vaikenemista ja tahdot olla yksin ainoastaan Jumalan edess\u00e4, \u00e4l\u00e4 milloinkaan ota vastaan mit\u00e4\u00e4n mit\u00e4 ikin\u00e4 n\u00e4etkin, olipa se sitten aistein havaittavaa tai henkist\u00e4, sis\u00e4ll\u00e4si tai ulkopuolellasi – \u00e4l\u00e4 silloinkaan kun n\u00e4et muka Kristuksen tai enkelin tai jonkun pyh\u00e4n ihmisen hahmon tai valon kajastuksen ilmestyv\u00e4n mieleesi. Pysy aina ep\u00e4ilev\u00e4n\u00e4 ja varuillasi, vaikka ilmi\u00f6 olisi hyv\u00e4kin, ennen kuin kysyt kokeneilta, kuten olemme opettaneet. N\u00e4in on hy\u00f6dyllisint\u00e4, Jumalalle mieluisinta ja H\u00e4nelle otollista.<\/p>\n
S\u00e4ilyt\u00e4 mielesi aina vapaana v\u00e4reist\u00e4, muodoista, kuvista, hahmoista – kaikesta mik\u00e4 liittyy jotenkin laatuun ja m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Tarkkaa, mietiskele ja ajattele ainoastaan rukouksen sanoja syd\u00e4mesi sis\u00e4isen liikkeen rajoissa. Portaiden kirjoittaja sanoo: \u00bbRukouksen alkuna on ajatushy\u00f6kk\u00e4ysten torjuminen heti alkuunsa lyhyen rukoushuokauksen avulla. Rukouksen edetess\u00e4 ymm\u00e4rrys seuraa ainoastaan rukoussanoja. Rukouksen viimeinen vaihe taas on tempautuminen Herran luo.\u00bb Pyh\u00e4 Neilos opettaa:<\/p>\n
T\u00e4ydellisten rukous on mielen tempautumista ja t\u00e4ydellist\u00e4 irrottautumista kaikesta aistein havaittavasta. Henki rukoilee heiss\u00e4 sanomattomin huokauksin Jumalaa, joka n\u00e4kee syd\u00e4men asenteen kuin avoimesta kirjasta: merkit paljastavat H\u00e4nelle ilman \u00e4\u00e4nt\u00e4kin syd\u00e4men halun. T\u00e4ll\u00e4 tavoin Paavali tuli temmatuksi kolmanteen taivaaseen -ruumiissa vai poissa ruumiista, sit\u00e4 h\u00e4n ei tiennyt. (2 Kor.12:2) T\u00e4ll\u00e4 tavoin Pietari katolla rukoillessaan n\u00e4ki n\u00e4yn suuresta liinavaatteesta. (Apt.10:11-16)<\/p>\n
Toinen, edellist\u00e4 alempi, rukouksen aste on lausua ru-koussanoja niin ett\u00e4 mieli seuraa niit\u00e4 hartaana ja liikuttu-neena, tietoisena siit\u00e4, Kenelle se suuntaa rukouksensa. Sen sijaan sellainen rukous, jonka keskeytt\u00e4v\u00e4t ja johon sekoittuvat aineelliset huolet, ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n rukousta.<\/p>\n
Noudata sin\u00e4 n\u00e4it\u00e4 opetuksia, \u00e4l\u00e4k\u00e4 ota vastaan mit\u00e4\u00e4n muuta, ennen kuin himosi ovat tyyntyneet ja olet kysynyt neuvoa kokeneilta, niin kuin jo olemme sanoneet. T\u00e4llaiset ilmestykset, joista edell\u00e4 varoitimme, ja muut vastaavanlaiset ilmi\u00f6t ovat Iyhyesti sanottuna eksytyksen airuita. Siirtyk\u00e4\u00e4mme nyt tarkastelemaan totuuden tuntomerkkej\u00e4.<\/p>\n
Totuuden sek\u00e4 hyv\u00e4n ja el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4n Hengen vaikutuksesta todistavat rakkaus, ilo, rauha, pitk\u00e4mielisyys, yst\u00e4v\u00e4llisyys, hyvyys, uskollisuus, s\u00e4vyisyys, itsens\u00e4hillitseminen ja muu vastaava, niin kuin apostoli Paavali sanoo kutsuessaan niit\u00e4 jumalallisen Hengen hedelmiksi. (Gal.5:22) H\u00e4n my\u00f6s kehottaa: \u00bbVaeltakaamme valkeuden lapsina – sill\u00e4 kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelm\u00e4.\u00bb (Ef.5:8-9) Kaikki mik\u00e4 ei ole sopusoinnussa t\u00e4m\u00e4n kanssa, on eksytyst\u00e4. Er\u00e4s Jumalassa viisas vastasi kysyj\u00e4lle:<\/p>\n
Rakkaani, eksytyksest\u00e4 vapaasta pelastuksen tiest\u00e4, jota minulta tiedustelit, haluan sanoa, ett\u00e4 on monia teit\u00e4 jotka johtavat el\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja monia jotka johtavat kuolemaan. Yksi el\u00e4m\u00e4\u00e4n johtava tie on Kristuksen k\u00e4skyjen pit\u00e4minen. H\u00e4nen k\u00e4skyist\u00e4\u00e4n l\u00f6ytyv\u00e4t kaikki hyveet ja erityisesti seuraavat kolme, joita ilman ei kukaan saa n\u00e4hd\u00e4 Herraa: n\u00f6yryys, rakkaus ja laupeus. N\u00e4m\u00e4 kolme ovat voittamattomia aseita taistelussa paholaista vastaan. Ne on meille lahjoittanut Pyh\u00e4 Kolminaisuus, ja niihin ei demonien par vi pysty katsahtamaankaan. Demoneissa ei n\u00e4et ole j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00f6yryydest\u00e4, ovathan ne ylpeytens\u00e4 t\u00e4hden joutuneet pimeyteen ja niille on valmistettu ikuinen tuli. (Vrt.Mt.25:41) Kuinkapa niiss\u00e4 olisi rakkauden ja laupeuden h\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n, ovathan ne ihmissuvun leppym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 vihollisia eiv\u00e4tk\u00e4 hetkeksik\u00e4\u00e4n herke\u00e4 taistelemasta sit\u00e4 vastaan? Suojatkaamme siis itsemme n\u00e4ill\u00e4 kolmella kilvell\u00e4 – n\u00f6yryydell\u00e4, rakkaudella ja laupeudella, sill\u00e4 niiden kantaja on voittamaton vihollisten edess\u00e4.<\/p>\n
Sama viisas on my\u00f6s sanonut:\u00a0 N\u00e4emme, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kolmis\u00e4ikeinen lanka (Vrt.Saarn.4:12), jonka Pyh\u00e4 Kolminaisuus on palmikoinut ja punonut, on sek\u00e4 kolme ett\u00e4 yksi. Se on nimitykselt\u00e4\u00e4n tai – jos niin haluat -my\u00f6s koostumukseltaan kolminainen, mutta sen voima ja vaikutus sek\u00e4 kyky l\u00e4hent\u00e4\u00e4 Jumalaan, taivuttaa sielu H\u00e4nen puoleensa ja tehd\u00e4 se H\u00e4nen omakseen on yksi ja sama. N\u00e4it\u00e4 kolmea hyvett\u00e4 Herra tarkoittaa sanoessaan: \u00bbMinun ikeeni on sovelias ja minun kuormani keve\u00e4.\u00bb (Mt.11:30) Herran rakastama opetuslapsikin vakuuttaa: \u00bbH\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 eiv\u00e4t ole raskaat.\u00bb (1 Joh.5:3) Sen t\u00e4hden sielu, joka el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 puhtaasti, pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 k\u00e4skyt ja turvautumalla n\u00e4ihin kolmeen aseeseen, jotka ovat itse Jumala, on liittynyt Jumalaan, on pukeutunut Jumalaan itseens\u00e4 ja n\u00f6yryys, laupeus ja rakkaus ovat tehneet sen asemansa puolesta jumalaksi.*<\/p>\n
Kun t\u00e4llainen sielu sitten j\u00e4tt\u00e4\u00e4 taakseen aineellisen kaksinaisuuden** ja kohoaa jopa lain t\u00e4yttymyksen, rakkauden, yl\u00e4puolelle, silloin se yhtyy yliolennolliseen el\u00e4m\u00e4n Antajaan, Kolminaisuuteen, on v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 H\u00e4neen, ottaa valoa H\u00e4nen valostaan ja riemuitsee ehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 iankaikkisessa ilossa. T\u00e4m\u00e4 riitt\u00e4k\u00f6\u00f6n t\u00e4st\u00e4 aiheesta. – Olemme jo puhuneet sek\u00e4 eksytyksen ett\u00e4 totuuden tuntomerkeist\u00e4 ja hedelmist\u00e4. Hedelm\u00e4t auttavat meit\u00e4 kutakuinkin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, kuten apostoli Paavali sanoo, mik\u00e4 henki kulloinkin ihmisiss\u00e4 vaikuttaa ja mink\u00e4 hengen lapsia he ovat. (Vrt.Gal.5:19-22) Viel\u00e4 on kuitenkin syyt\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 samoin lyhyesti isien suulla, miten my\u00f6s lohdutukset eroavat toisistaan: Millainen on todellisen jumalallisen armon aikaan saama lohdutus ja millainen eksytyksen synnytt\u00e4m\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4 ja saatanallinen lohdutus? (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… Filok. IV \/ 231 \u2013 239: 69 \u201370, 72 -73)<\/i><\/p>\n
* Kts. jumalallistuminens. 353.<\/p>\n
** Aineellinen kaksinaisuus tarkoittaa aistimaailmaa, joka koostuu aineesta ja muodosta. (Filokalia III s. 68 alaviite).<\/p>\n
Kun istut keljassasi, olkoon mieless\u00e4si n\u00f6yryyteen liittynyt uskallus Jumalan edess\u00e4. N\u00f6yr\u00e4ksi mieli tulee ajatellessaan omaa arvottomuuttaan, uskalluksen se saa muistaessaan Jumalan suunnatonta rakkautta ja pitk\u00e4mielisyytt\u00e4 ihmisi\u00e4 kohtaan. N\u00e4in sielu oppii antamaan kunnian Jumalalle, kun se tietoisena syntisyydest\u00e4\u00e4n kuitenkin saa rohkeutta muistaessaan Jumalan ihmisrakkautta ja j\u00e4tt\u00e4ytyy sen varaan. Siksi my\u00f6s pyh\u00e4 Paavali kehottaa: \u00bbK\u00e4yk\u00e4\u00e4mme sen t\u00e4hden uskalluksella armon istuimen eteen.\u00bb (Hebr.4:16)<\/p>\n
Todellakin uskallus Jumalan edess\u00e4 on kuin rukouksen silm\u00e4 tai siipi tai jokin muu erikoislaatuinen yhteydenpitov\u00e4line. Ei kuitenkaan pid\u00e4 luulla, ett\u00e4 jollakulla olisi uskallus sen t\u00e4hden, ett\u00e4 h\u00e4n on hyv\u00e4 – ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa ja t\u00e4m\u00e4 ajatus olkoon kaukana sinusta-, vaan Jumalan sanomattoman ihmisrakkauden ja yleens\u00e4 H\u00e4nen rakkautensa ja pitk\u00e4mielisyytens\u00e4 ajatteleminen siivitt\u00e4\u00e4 kilvoittelijan jumalallisella toivolla. Rukoile siis rohkein mielin ja n\u00f6yrin ajatuksin ja ruokkikoot sinua Jumalaan kohdistuvat hyv\u00e4t toiveet, niin kuin edell\u00e4 esitimme, Kristuksessa Jeesuksessa meid\u00e4n Herrassamme. (Kallistos Angelikudes: Vaikenemiskilvoituksesta Filok.\u00a0 IV \/ 290.5)<\/i><\/p>\n
Tarvitaan paljon ja pitk\u00e4aikaista kilvoitusta rukouksessa, ennen kuin saavutamme kaikesta h\u00e4irinn\u00e4st\u00e4 vapaan ymm\u00e4rryksen tilan. T\u00e4t\u00e4 tilaa voi luonnehtia syd\u00e4men taivaaksi, jossa asuu Kristus, kuten apostolikin sanoo: \u00bbEttek\u00f6 tunne, ett\u00e4 Kristus asuu teiss\u00e4?\u00bb (2 Kor.13:5)<\/p>\n
Joka tahtoo n\u00e4hd\u00e4 mielens\u00e4 tilan, pid\u00e4ttyk\u00f6\u00f6n kaikista ajatuksista: silloin mieli n\u00e4kee itsens\u00e4 safiirin sinisen\u00e4 kuin taivas. Mieli ei voi n\u00e4hd\u00e4 Jumalan paikkaa itsess\u00e4\u00e4n, ellei se ole ensin kohonnut kaikkien maallisia asioita koskevien ajatusten yl\u00e4puolelle. Mutta sinne se ei voi kohota, ellei se ole riisunut ylt\u00e4\u00e4n himoja jotka ajatusten kautta kiinnitt\u00e4v\u00e4t sen aistimaailmaan. Hyveet vapauttavat mielen himoista, kun taas hengellinen mietiskely vapauttaa sen my\u00f6s tavallisista yksinkertaisista ajatuksista. Mutta jumalallinen valo saa ilmestyess\u00e4\u00e4n mielen luopumaan my\u00f6s hengellisest\u00e4 mietiskelyst\u00e4. (Valikoima pyhien isien opetuksia: Rukouksesta ja tarkaavaisuudesta Filok. IV \/ 300. 8)<\/i><\/p>\n
Mieli<\/b><\/p>\n
-dianoia, <\/i><\/b>kts. my\u00f6s<\/b> j\u00e4rki, ymm\u00e4rrys<\/i><\/b><\/p>\n
T\u00e4h\u00e4n sanoi Germanus: \u00bbKuka sitten voi t\u00e4m\u00e4n lihamme kahleissa pit\u00e4\u00e4 mielens\u00e4 aina Jumalassa, niin ettei ajattele mit\u00e4\u00e4n muuta – ei sairaiden luona k\u00e4ymist\u00e4, ei vieraiden vastaanottamista, ei k\u00e4sity\u00f6t\u00e4 tai muita ruumiin tarpeellisia ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tarpeita? Ja viel\u00e4: miten voi ihmisen mieli n\u00e4hd\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan ja pysy\u00e4 erottamattomasti H\u00e4ness\u00e4?\u00bb Abba Mooses sanoi: \u00bbJumalan n\u00e4keminen ja H\u00e4ness\u00e4 erottamattomasti pysyminen on, siin\u00e4 mieless\u00e4 kuin te ajattelette, mahdotonta ihmiselle, joka on lihallisessa ruumiissa ja on heikkouden vallassa. Mutta on toinen tapa, jolla Jumalan voi n\u00e4hd\u00e4. On n\u00e4et monia tapoja n\u00e4hd\u00e4 Jumala. Ei H\u00e4n ole tunnettavissa vain autuaassa ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 olemuksessaan – sen saavat H\u00e4nen pyh\u00e4ns\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 tulevassa ajassa -, vaan Jumalan voi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s H\u00e4nen luotujensa suurenmoisuudessa ja kauneudessa. Jumalan voi tuntea my\u00f6s H\u00e4nen p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 ohjauksestaan ja huolenpidostaan, H\u00e4nen oikeudenmukaisuudestaan ja niist\u00e4 ihmeellisist\u00e4 teoista, joita H\u00e4n sukupolvesta toisee pyhilleen tekee…. (Pyh\u00e4 Cassianus Roomalainen: Skiitan pyhist\u00e4 isist\u00e4 Filok.\u00a0 I\/\u00a0 144)<\/i><\/p>\n
\u00bbKuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden \u00e4\u00e4reen\u00bb, sanoo profeetta. (Jes.55:1) Te, jotka janoatte Jumalaa, tulkaa puhtain mielin. Mutta sen joka t\u00e4ll\u00e4 tavoin puhtaana liit\u00e4\u00e4 korkealle, on katsottava my\u00f6s oman alhaisuutensa maahan, sill\u00e4 ei kukaan ole n\u00f6yr\u00e4\u00e4 korkeampi. Kuten silloin kun ei ole valoa, kaikki on h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ja pime\u00e4\u00e4, niin my\u00f6s n\u00f6yryyden puuttuessa kaikki pyrkimyksemme Jumalaa kohti ovat turhia ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4. (Piispa Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4 Fiok.\u00a0 I \/ 248. 84)<\/i><\/p>\n
Mit\u00e4 tarkkaavaisemmin varjelet mielt\u00e4si, sit\u00e4 hartaammin rukoilet Jeesusta. Ja p\u00e4invastoin: mit\u00e4 huolimattomampi olet mielesi tarkkaamisessa, sit\u00e4 kauemmas et\u00e4\u00e4nnyt Jeesuksesta. Kuten tarkkaavaisuus valaisee kirkkaasti mielt\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n ilman, niin my\u00f6s henkisen raittiuden ja Jeesuksen suloisen avuksihuutamisen kaihtaminen piment\u00e4\u00e4 sen tavallisesti kokonaan. Kuten jo totesin, n\u00e4in on luonnonj\u00e4rjestyksen mukaan, eik\u00e4 muutoin voi ollakaan. Sen tulee k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokemus sinullekin osoittamaan. Sill\u00e4 ei yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n hyvett\u00e4 eik\u00e4 varsinkaan t\u00e4t\u00e4 valoa synnytt\u00e4v\u00e4\u00e4 suloista harjoitusta voi olla olemassa, jollei sit\u00e4 opita kokemuksesta. (Piispa Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4 Filok.\u00a0 I \/ 249. 90)<\/i><\/p>\n
N\u00e4in sielu voi Herrassa pysy\u00e4 sopusointuisen kauniina ja suorana – siis sellaisena, millaiseksi Jumala sen alussa loi. Suuri Jumalan palvelija Antonios sanoo: \u00bbHyve on sit\u00e4, ett\u00e4 mielemme on luonnollisessa tilassaan.\u00bb Ja toisaalla h\u00e4n sanoo: \u00bbSe, ett\u00e4 sielu on suora, tarkoittaa ett\u00e4 mieli on sellainen, jollaiseksi se on luotu.\u00bb Viel\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u00bbPuhdista mielesi, sill\u00e4 min\u00e4 uskon, ett\u00e4 luonnollisessa tilassaan joka tavalla puhtaana se voi saada selv\u00e4n\u00e4kemisen kyvyn ja n\u00e4hd\u00e4 enemm\u00e4n ja pitemm\u00e4lle kuin pahat henget, koska itse Herra ilmaisee sille salattuja asioita.\u00bb N\u00e4in puhui kuuluisa Antonios, kuten Athanasios Suuri h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4kerrassaan kertoo.*\u00a0\u00a0 (Piispa Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4 filok.\u00a0\u00a0 I \/ 271. 179)<\/i><\/p>\n
* Ks Athanasios Suuri Antonios Suuren el\u00e4m\u00e4 kpl 20, 34<\/p>\n
Kilvoittelijan tulee aina varjella mielens\u00e4 ailahtelemasta, jotta ymm\u00e4rrys joka erottelee mieleen nousevat ajatukset voisi sijoittaa hyv\u00e4t ja Jumalan l\u00e4hett\u00e4m\u00e4t muistin kammioihin, mutta v\u00e4\u00e4r\u00e4t ja saatanalliset heitt\u00e4\u00e4 ulos. Kun meri on tyyni, pystyv\u00e4t kalastajat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n syv\u00e4nteisiinkin, niin ett\u00e4 heilt\u00e4 ei juuri j\u00e4\u00e4 huomaamatta mik\u00e4\u00e4n siin\u00e4 liikkuva el\u00e4in. Mutta kun tuulet myllert\u00e4v\u00e4t, k\u00e4tkee meri synk\u00e4n myllerryksens\u00e4 suojiin kaiken mink\u00e4 se tyynen\u00e4 hymyilless\u00e4\u00e4n auliisti paljastaa. Silloin ei auta niidenk\u00e4\u00e4n taito, jotka eri keinoin koettavat pyydyst\u00e4\u00e4 kaloja. T\u00e4m\u00e4n saman kokee jumalallisiin mietiskelyihin antautunut mieli, varsinkin silloin kun aiheeton viha saa sielun syvyydet kuohuksiin. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00a0 Filok. I \/ 287. 26)<\/i><\/p>\n
Ruokalajien vaihtelu her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ruokahalun. Samoin erilaiset hyveenmuodot her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t mielen eloisuuden. Niinp\u00e4 vaeltaessasi mielesi tiet\u00e4 valikoi eri tahoilta rukoussanoja ja keskustele jatkuvasti Herran kanssa huutaen H\u00e4nt\u00e4 avuksesi. \u00c4l\u00e4 koskaan v\u00e4sy, vaan rukoile v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 esikuvanasi lannistumaton leski, joka sai s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tuomarin leppym\u00e4\u00e4n. (Lk.18:1-5) Silloin vaellat Hengess\u00e4 (Gal.5:16) kiinnitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 huomiota lihan haluihin, eiv\u00e4tk\u00e4 maailmalliset ajatukset p\u00e4\u00e4se keskeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jatkuvaa rukoustasi: sinusta on tullut Jumalan temppeli ja ylist\u00e4t yht\u00e4 mittaa mink\u00e4\u00e4n h\u00e4iritsem\u00e4tt\u00e4 Jumalaa. Kun rukoilet n\u00e4in ymm\u00e4rryksess\u00e4si. alat ennen pitk\u00e4\u00e4 olla otollinen kohoamaan Jumalan muistamiseen. P\u00e4\u00e4set mielesi sisimp\u00e4\u00e4n pyh\u00e4kk\u00f6\u00f6n ja salaisissa tutkiskeluissa n\u00e4et N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n. Jumalallisen tiedon ja rakkauden ylt\u00e4kyll\u00e4isyydess\u00e4 seisot yksin Jumalan edess\u00e4 -vain sin\u00e4 ja H\u00e4n – H\u00e4nt\u00e4 ainoaa palvellen. (Teoleptos,Filadelfian metropoliitta: Mit\u00e4 on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ty\u00f6skentely Filok.\u00a0 IV \/ 20. 21)<\/i><\/p>\n
Mielen harhailu ja ailahtelu<\/b><\/p>\n
On olemassa demoni, jota voisi kutsua vaikkapa maankiert\u00e4j\u00e4ksi. Se l\u00e4hestyy velji\u00e4 enimm\u00e4kseen aamulla ja kuljettaa mielt\u00e4 kaupungista kaupunkiin, kyl\u00e4st\u00e4 kyl\u00e4\u00e4n ja talosta taloon. Aluksi veli k\u00e4y mieless\u00e4\u00e4n n\u00e4enn\u00e4isesti viattomia keskusteluja, sitten h\u00e4n alkaa keskustella pitemp\u00e4\u00e4n joidenkin tuttavien kanssa. N\u00e4in h\u00e4n turmelee mielens\u00e4 tilan, joka muuttuu sen mukaan millaisia ovat h\u00e4nen mielikuvituksessaan kohtaamansa ihmiset. Siten mieli v\u00e4hitellen loittonee yh\u00e4 enemm\u00e4n Jumalan tuntemisesta ja hyveist\u00e4 sek\u00e4 unohtaa kutsumuksensa. Erakon on tarkoin tutkittava, mist\u00e4 tuo demoni tulee ja minne se p\u00e4\u00e4tyy. Se ei houkuttele mukaansa tuolle pitk\u00e4lle kierrokselle ilman tarkoitusta ja umpim\u00e4hk\u00e4\u00e4n. Se haluaa turmella erakon tilan ja toimii niin, ett\u00e4 mieli kaikesta kiertelyst\u00e4 kiihdyksiin jouduttuaan ja monien kohtaamisten juovuttamana lankeaisi heti haureuden, vihan tai alakuloisuuden valtaan; n\u00e4m\u00e4 ovat mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin omiaan vahingoittamaan sen kirkasta tilaa.<\/p>\n
Mutta jos kerran tarkoituksenamme on oppia tarkkaan tuntemaan tuon demonin ilke\u00e4t juonet, \u00e4lk\u00e4\u00e4mme heti ryhtyk\u00f6 sit\u00e4 vastustamaan tai kertoko kenellek\u00e4\u00e4n,* kuinka se saa mieless\u00e4 aikaan keskusteluja ja v\u00e4hitellen vet\u00e4\u00e4 sen kohti kuolemaa. Sill\u00e4 jos niin menettelemme, se poistuu meist\u00e4 heti, koska se ei n\u00e4iss\u00e4 puuhissaan sied\u00e4 paljastumista; n\u00e4in emme siis p\u00e4\u00e4sisik\u00e4\u00e4n perille sen juonista. P\u00e4invastoin sallikaamme sen jatkaa peli\u00e4\u00e4n viel\u00e4 toisena tai kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja opittuamme tarkoin tuntemaan sen metkut karkottakaamme se ankarasti nuhdellen.<\/p>\n
Mieli on kiusauksen**aikana yleens\u00e4 samentunut eik\u00e4 pysty n\u00e4kem\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti sit\u00e4, mik\u00e4 tapahtuu. Siksi odota ensin demonin poistumista ja sitten istuudu ja muistele itseksesi kaikkea tapahtunutta: mist\u00e4 tulit, minne menit, miss\u00e4 haureuden, alakuloisuuden tai vihan henki sai sinut valtaansa -sanalla sanoen: kuinka kaikki tapahtui? Tutki perusteellisesti kaikki t\u00e4m\u00e4 ja paina se mieleesi, jotta voisit nuhdella demonia, jos se sinua toistamiseen l\u00e4hestyy. Huomaa my\u00f6s oma heikko kohtasi, jonka se yritt\u00e4\u00e4 sinulta salata, ja niin et en\u00e4\u00e4 seuraa sit\u00e4. Jos haluat saada demonin raivostumaan, nuhtele sit\u00e4 heti tulotiess\u00e4\u00e4n ja ala luetella j\u00e4rjestyksess\u00e4\u00e4n paikkoja joissa se sinua kuljetti. Siit\u00e4 se suuttuu silmitt\u00f6m\u00e4sti eik\u00e4 voi kest\u00e4\u00e4 sellaista h\u00e4pe\u00e4\u00e4. Huomaat t\u00e4m\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 kun olet oikeaan aikaan esitt\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n sille, ajatus erkanee sinusta. Demoni ei nimitt\u00e4in voi kest\u00e4\u00e4 suoraa nuhtelua. Kun t\u00e4m\u00e4 paha henki on j\u00e4\u00e4nyt h\u00e4vi\u00f6lle, seuraa syv\u00e4 uni, silm\u00e4t alkavat lupsahdella, vilu puistattelee eik\u00e4 haukotuksille tahdo tulla loppua, hartiat tuntuvat raskailta. T\u00e4m\u00e4n kaiken karistaa jo lyhyen rukouksen j\u00e4lkeen Pyh\u00e4 Henki.(Munkki Euagrios: Himojen ja ajtusten erittelemisest\u00e4 Filok.\u00a0\u00a0 I \/ 76. 8)<\/i><\/p>\n
*Tarkoittaa keskustelua hengellisen ohjaajan kanssa.isien opetuksen mukaan se on tehokkain keino kiusaajan ansojen v\u00e4ltt\u00e4miseksi, mutta t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa kirjoittaja ei sit\u00e4 suosittele.<\/p>\n
** Kts. kiusaus<\/p>\n
Harhailevan mielen vakaannuttavat lukeminen, valvominen ja rukous. Hekuman palon taas sammuttavat n\u00e4lk\u00e4, vaiva ja erakkoel\u00e4m\u00e4. Vihan vellonnan tyynnytt\u00e4v\u00e4t psalmilaulu, pitk\u00e4mielisyys ja armeliaisuus. Kaikki mik\u00e4 menee \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksiin ja tapahtuu v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 ajalla, on ohimenev\u00e4\u00e4 ja pikemminkin vahingoittaa kuin hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4. (Munkki Euagrios: Poimintoja hengellist\u00e4 raittiutta k\u00e4sittelevist\u00e4 kirjoituksista Filok.\u00a0 I \/ 90. 5)<\/i><\/p>\n
Kilvoittelijan tulee aina varjella mielens\u00e4 ailahtelemasta, jotta ymm\u00e4rrys joka erottelee mieleen nousevat ajatukset, voisi sijoittaa hyv\u00e4t ja Jumalan l\u00e4hett\u00e4m\u00e4t muistin kammioihin, mutta v\u00e4\u00e4r\u00e4t ja saatanalliset heitt\u00e4\u00e4 ulos. Kun meri on tyyni, pystyv\u00e4t kalastajat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n syv\u00e4nteisiinkin, niin ett\u00e4 heilt\u00e4 ei juuri j\u00e4\u00e4 huomaamatta mik\u00e4\u00e4n siin\u00e4 liikkuva el\u00e4in. Mutta kun tuulet myllert\u00e4v\u00e4t, k\u00e4tkee meri synk\u00e4n myllerryksens\u00e4 suojiin kaiken mink\u00e4 se tyynen\u00e4 hymyilless\u00e4\u00e4n auliisti paljastaa. Silloin ei auta niidenk\u00e4\u00e4n taito, jotka eri keinoin koettavat pyydyst\u00e4\u00e4 kaloja. T\u00e4m\u00e4n saman kokee jumalallisiin mietiskelyihin antautunut mieli, varsinkin silloin kun aiheeton viha saa sielun syvyydet kuohuksiin. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Filok.\u00a0 I \/ 287. 26)<\/i><\/p>\n
Rukoileminen on meille usein vaikeaa, koska se vaatii mielen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ankaraa keskitt\u00e4mist\u00e4. Teologisiin tutkiskeluihin taas mielemme antautuu iloiten, koska siin\u00e4 sille tarjoutuu laaja ja esteet\u00f6n liikkumistila. Niinp\u00e4 siis k\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4mme suurin osa ajastamme rukoukseen, psalmilauluun ja Raamatun lukuun ett\u00e4 siten hillitsisimme mielemme liialta puhumiselta emmek\u00e4 sallisi sen vapauden huumassa kohtuuttomasti leijailla korkeuksissa. \u00c4lk\u00e4\u00e4mme kuitenkaan kokonaan hylj\u00e4tk\u00f6 viisaiden kirjoitusten tutkiskelua, sill\u00e4 heid\u00e4n uskonsa heijastuu heid\u00e4n kirjoituksistaan. Kun n\u00e4in teemme, emme sekoita omia sanojamme armon sanoihin ja v\u00e4lt\u00e4mme vaaran, ett\u00e4 mielemme innoissaan ja monisanaisuudessaan hajaantuisi turhamaisuuden harhapoluille. Tuon tutkiskelunkin aikana pit\u00e4k\u00e4\u00e4mme mielemme vapaana kaikista mielikuvista ja pyrkik\u00e4\u00e4mme siihen, ett\u00e4 mietiskelyn my\u00f6t\u00e4 syntyvi\u00e4 ajatuksia seuraisivat kyyneleet. Kun mieli lep\u00e4\u00e4 rauhassa ja erityisesti silloin, kun sen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rukouksen suloisuus, se ei ainoastaan ole t\u00e4ysin vapaa noista mainituista harhoista, vaan saa suorastaan uutta voimaa pysty\u00e4kseen sis\u00e4inen katse kirkkaana vaivatta antautumaan entist\u00e4 enemm\u00e4n jumalallisiin tutkiskeluihin. Silloin mieli suuressa n\u00f6yryydess\u00e4\u00e4n pystyy my\u00f6s oikein arvostelemaan asioita. Muistakaamme kuitenkin, ett\u00e4 rukous ylt\u00e4\u00e4 toki ylempienkin tutkiskelujen yl\u00e4puolelle; rukouksen lahja on annettu ainoastaan niille, jotka tieten tahtoen ovat kaikkine tunteineen kokonaan antautuneet pyh\u00e4n armon varaan. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Filok.\u00a0\u00a0 I \/ 307. 68)<\/i><\/p>\n
Aistit ovat luonnostaan kiintyneit\u00e4 aistimaailmaan. Mutta askaroidessaa ajallisissa ne samalla hajottavat mielen. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehiillinn\u00e4st\u00e4…Filok.\u00a0 II \/ 225. 42)<\/i><\/p>\n
Est\u00e4 mielt\u00e4si harhailemasta aistimaailmassa, ettei se harharetkiens\u00e4 hedelm\u00e4n\u00e4 poimisi hekumallisia nautintoja ja murheita. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehiillinn\u00e4st\u00e4… Filok. II \/ 226. 48)<\/i><\/p>\n
Mieli k\u00e4y kyltym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi kuljeksiessaan monilla teill\u00e4.Keskittyess\u00e4\u00e4n vain yhteen, rukoukseen, se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jotuvan ahtaalle, ennen kuin se saavuttaa t\u00e4ydellisyyden. Siksi se k\u00e4rtt\u00e4\u00e4 itsepintaisesti is\u00e4nn\u00e4lt\u00e4\u00e4n lupaa palata l\u00e4ht\u00f6kohtaansa.*\u00a0 (Elia Presbyteeri: Hengellisest\u00e4 tiedosta\u00a0 Filok. III \/ 50. 5)<\/i><\/p>\n
*So. monille teille erilaisiin teologisiin tutkisteluihin<\/p>\n
On paljon helpompaa pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vuolas virta kuin hillit\u00e4 mielen hajoittava r\u00f6nsyily n\u00e4kyv\u00e4isiin niin ett\u00e4 se rukouksen aikana voisi keskitty\u00e4 yleviin, luonnolleen l\u00e4heisiin asioihin.N\u00e4in on siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 mielen keskitt\u00e4minen on luonnonmukaista, kun taas vuolaan virran pys\u00e4ytt\u00e4minen on luonnotonta. (Elia Presbyteeri: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja… Filok. III \/ 68.108)<\/i>\u00a0<\/i><\/p>\n
Joka ei keskity rukoukseen, vaan antaa mielens\u00e4 harhailla, ei ymm\u00e4rr\u00e4 veisaamaansa psalmia aivan kuin se olisi h\u00e4nelle vierasta kielt\u00e4. Ja psalmi * puolestaan tuntee, ett\u00e4 t\u00e4llainen veisaaja on sille muukalainen. Pahojen henkien silmiss\u00e4 molemmat ovat mielipuolia. (Elia Presbyteeri: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja… Filok. III \/ 69. 114)<\/i><\/p>\n
*Psalmi on t\u00e4ss\u00e4 leikillisesti personifioitu (Suom.)<\/p>\n
Pyh\u00e4\u00e4n ja jumalalliseen t\u00e4ydellisyyteen johtaa riemukkaasti j\u00e4rkeva \u00bbtieteellinen\u00bb vaikeneminen, siis vaikenemiskilvoitus jota harjoitetaan ja noudatetaan s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaisesti. Mutta jollei kilvoittelija, joka luulee vaikenevansa, kohoa t\u00e4h\u00e4n korkeuteen ja t\u00e4ydellisyyteen, se merkitsee, ettei h\u00e4nen vaikene-misensa ole viel\u00e4 henkist\u00e4 eik\u00e4 t\u00e4ydellist\u00e4. Ei liioin h\u00e4nen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n riehuva hillitt\u00f6mien himojen myrsky tyynny, ennen kuin h\u00e4n kipuaa n\u00e4ihin korkeuksiin. H\u00e4n el\u00e4\u00e4 vain ruumiillisesti keljaansa, maakuoppaan tai luolaan sulkeutuneena, mutta kurittoman mielen harhailut n\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4t h\u00e4net. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Niketas Stithatolainen: Rakkaudesta ja el\u00e4m\u00e4nvaelluksen…. Filok. III \/ 224. 25)<\/i><\/p>\n
Jumalan ymp\u00e4rill\u00e4 liikkuvat ja seisovat sielut, jotka ovat irrottaneet j\u00e4rkens\u00e4 aineellisesta ja n\u00e4in saaneet sen keve\u00e4ksi. Ne ovat liitt\u00e4neet yhteen kesken\u00e4\u00e4n aina taistelevan lihan ja hengen, ja tehneet niist\u00e4 helposti ohjattavat taivaaseen viev\u00e4t vaunut. Toisaalta n\u00e4m\u00e4 sielut kiert\u00e4v\u00e4t pys\u00e4htym\u00e4tt\u00e4 Jumalaa, kaiken keskusta ja kiertoliikkeen aiheuttajaa. Toisaalta taas ne seisovat vankasti ja horjumatta kuin keh\u00e4ss\u00e4, ja keskittyneisyys est\u00e4\u00e4 niit\u00e4 hajaantumasta aistillisuuteen ja inhimillisten asioiden alhaiseen eksytykseen. T\u00e4m\u00e4 on vaikenemiskilvoituksen lopullinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, ja sen saavuttavat todelliset vaikenijat: He liikkuvat pysyen paikoillaan ja toisaalta ovat pysyv\u00e4sti paikoillaan, mutta samalla liikkeess\u00e4 jumalallisten asioiden ymp\u00e4rill\u00e4. T\u00e4h\u00e4n samaan olisi p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 meid\u00e4nkin jotka vasta n\u00e4enn\u00e4isesti vaikenemme, muutoin ei mielemme voi vapautua aineellisuudesta ja hajaannuksesta. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Niketas Stithatolainen: Rakkaudesta ja el\u00e4m\u00e4nvaelluksen…. Filok. III \/ 225. 29)<\/i><\/p>\n
Koska kiusauksia on runsaasti, el\u00e4\u00e4 meid\u00e4n sukupolvemme himojen hirmuvallassa. Siksi meid\u00e4n aikanamme on mahdotonta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sellaisia ilmi\u00f6it\u00e4 kuin valon todellinen hengellinen n\u00e4keminen, kuvitelmista ja harhailuista vapaa mieli, todellinen syd\u00e4men syvyyksist\u00e4 lakaamatta kumpuava rukous, sielun yl\u00f6snousemus ja ylentyminen, jumalallinen pyh\u00e4 ihmetys, kohoaminen kaiken maallisen yl\u00e4puolelle, ymm\u00e4rryksen t\u00e4ydellinen irtaantuminen aisteista Pyh\u00e4n Hengen avulla, mielen tempaantuminen omien voimiensa ulkopuolelle sek\u00e4 sielun enkelim\u00e4inen ja Jumalan innoittama kurkottautuminen kohli korkeuksia – kohti \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n
Ihmismieli – varsinkin pinnallisten ihmisten mieli – on kuitenkin taipuvainen haaveilemaan edell\u00e4 luetelluista asioista ennenaikaisesti. Siten se kadottaa senkin kohtalaisen siedett\u00e4v\u00e4n tilan jonka Jumala on sille suonut, ja kuolee kokonaan. Siksi tarvitsemmekin runsaasti arvostelukyky\u00e4, ettemme alkaisi ennen aikojaan tavoitella sellaista mik\u00e4 kyll\u00e4 tulee ajallaan, emmek\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 k\u00e4sill\u00e4 olevaa, koska haaveilemme jostakin muusta. Meid\u00e4n mielemme n\u00e4et luonnostaan kuvittelee helposti edell\u00e4 lueteltuja ilmi\u00f6it\u00e4, vaikka se ei ole viel\u00e4 kohonnut niiden tasolle. T\u00e4llainen haaveilija on vaarassa kadottaa sen-kin, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 jo on. Ei ole mitenk\u00e4\u00e4n tavatonta, ett\u00e4 haaveilija menett\u00e4\u00e4 j\u00e4rkens\u00e4 ja vaikenemiskilvoittelu* vaihtuu haihatteluun. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia Filok.\u00a0 III \/ 302. 118)<\/i><\/p>\n
*Kts. hesykasti, vaikeneminen s.362<\/p>\n
Jesaja Erakko* ja monet muut kehottavat pid\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n hengityst\u00e4. Joku neuvoo: \u00bbHillitse hillit\u00f6n mieli\u00bb, jota vihollisvoima heittelee ja repii hajalle. Kasteen j\u00e4lkeinen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytemme on n\u00e4et p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt vihollisvoiman palaamaan velttoon sieluumme muiden viel\u00e4 pahempien voimien kanssa, ku-ten Herra sanoo. Se on \u00bbtehnyt sielun viimeiset pahemmiksi kuin ensimm\u00e4iset (Mt.12:45).\u00bb Joku toinen taas toteaa: \u00bbMunkin hengityksen tulee olla Jumalan muistamista.\u00bb Ja viel\u00e4 muuan opettaa: \u00bbRakkaudesta Jumalaa kohtaan tulee pid\u00e4tell\u00e4 uloshengityst\u00e4.\u00bb Simeon Uusteologi puolestaan sanoo: \u00bbHillitse my\u00f6s sis\u00e4\u00e4nhengityst\u00e4si, ettet hengitt\u00e4isi t\u00e4ysin vapaasti.\u00bb<\/p>\n
Portaiden kirjoittaja neuvoo: \u00bbJeesuksen muistaminen liittyk\u00f6\u00f6n hengitykseesi – silloin opit tuntemaan vaikenemisesta koituvan hy\u00f6dyn.\u00bb Apostoli taas vakuuttaa, ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 el\u00e4 itse, vaan h\u00e4ness\u00e4 el\u00e4\u00e4 Kristus (Gal.2:20). Kristus vaikuttaa h\u00e4ness\u00e4 ja henkii h\u00e4neen jumalallista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Herra itse sanoo \u00bbTuuli puhaltaa miss\u00e4 tahtoo\u00bb (Joh.3:8)\u00a0 – tuulta H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Hengen vertauskuvana.<\/p>\n
Kasteessa olemme puhdistuneet ja saaneet Hengen vakuuden. (2 Kor.1:22) Olemme ottaneet vastaan Sanan kuin siemenen, joka on istutettu meihin lainataksemme Herran velje\u00e4 Jaakobia. (Vrt.Jaak.1:21) Sana on juurtunut meihin ja, – mik\u00e4li niin voi sanoa – yhdistym\u00e4tt\u00e4** yhdistynyt meihin. Hyvyydess\u00e4\u00e4n H\u00e4n, jonka t\u00e4yteys on ylenpalttinen, jumalallistaa meid\u00e4t itse v\u00e4henem\u00e4tt\u00e4 ja meihin sekoittumatta.<\/p>\n
V\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys saa kuitenkin meid\u00e4t taas lankeamaan himoihin, koska olemme kasteen j\u00e4lkeen laiminly\u00f6neet k\u00e4skyj\u00e4, armon varjelijoita. Pyh\u00e4n Hengen henk\u00e4yksen sijaan meiss\u00e4 puhaltelevat pahojen henkien puhurit, jotka isien mukaan repiv\u00e4t sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4mme riekaleiksi. Mutta se jonka Henki on puhdistanut ja joka on saanut H\u00e4net sis\u00e4\u00e4ns\u00e4, l\u00e4mpenee Hengen vaikutuksesta. Henki innoittaa h\u00e4nt\u00e4 jumalalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja h\u00e4n puhuu, ajattelee ja liikkuu Hengen voimalla. Herra sanoo: \u00bbSill\u00e4 te ette itse puhu, vaan teid\u00e4n Is\u00e4nne Henki puhuu teiss\u00e4.\u00bb\u00a0 (Mt.10:20) Vastaavasti se, jolla on sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n Jumalan vastustajan henki ja joka el\u00e4\u00e4 sen vallassa, toimii ja puhuu sen mukaisesti . (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hengityksest\u00e4 Filok.\u00a0\u00a0 III \/ 329.-330. 3)<\/i><\/p>\n
* Vrt. Jesaja Erakko: Mielen varjelemisesta, kohta 15. Filokalia I s. 54. Siin\u00e4 ei kuitenkaan viitata – kuten Gregorios Siinailainen olettaa – teknisiin menetelmiin hengityksen pid\u00e4tt\u00e4miseksi. (Suom.)<\/p>\n
** T\u00e4ll\u00e4 kirjoittaja tahtoo ilmaista. ettei Sana ole kokenut mink\u00e4\u00e4nlaista muutosta yhdistyess\u00e4\u00e4n meihin – siin\u00e4 mieless\u00e4 on kuin yhdistymist\u00e4 ei olisi tapahtunutkaan. (Suom. )<\/p>\n
Sinun on syyt\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ettei kukaan voi omin voimin – ilman Hengen apua – pit\u00e4\u00e4 mielt\u00e4\u00e4n koossa. Syyn\u00e4 siihen ett\u00e4 mielt\u00e4 on vaikea hillit\u00e4 ei ole sen liikkuva luonto, vaan me itse olemme v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4mme totuttaneet sen alusta alkan vaeltelemaan ymp\u00e4riins\u00e4. Koska olemme rikkoneet meid\u00e4t uudesti synnytt\u00e4neen Jumalan k\u00e4skyt, olemme joutuneet eroon H\u00e4nest\u00e4 ja samalla kadottaneet sis\u00e4isen kokemuksen H\u00e4nest\u00e4, tietoisen yhteyden H\u00e4neen. Jumalan yhteydest\u00e4 langennutta ja siten H\u00e4nest\u00e4 eroon joutunutta mielt\u00e4 kuljetetaan kahleissa milloin minnekin kuin sotavankia. Mieli ei voi asettua aloilleen ellei se alistu Jumalalle, anna Jumalan pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaelteluitaan ja iloiten yhdisty H\u00e4neen. Sen tulee my\u00f6s jatkuvasti rukoilla kaikessa kest\u00e4vyydess\u00e4 ja tunnustaa joka p\u00e4iv\u00e4 hairahduksensa Herralle. Herra antaa heti kaiken anteeksi niille, jotka n\u00f6yr\u00e4sti ja murtunein mielin anovat H\u00e4nelt\u00e4 anteeksiantoa ja kutsuvat lakkaamatta avukseen H\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4 nime\u00e4\u00e4n, niin kuin on kirjoitettu: \u00bbTunnustakaa Herralle syntinne ja kutsukaa avuksi H\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4 nime\u00e4\u00e4n.\u00bb5 (Ps.105:1 LXX)<\/p>\n
My\u00f6s hengityksen pid\u00e4tt\u00e4minen puristamalla suu kiinni auttaa omalta osaltaan pit\u00e4m\u00e4\u00e4n mielt\u00e4 koossa. T\u00e4st\u00e4 saatu apu on kuitenkin puutteellinen, ja mieli hajaantuu uudelleen. Mutta kun rukous alkaa toimia, se itse pit\u00e4\u00e4 mielen l\u00e4hell\u00e4\u00e4n*: se ilahduttaa mielen ja vapauttaa sen pakonomaisen vaeltelun vankeudesta. Saattaa kuitenkin k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 mieli kyll\u00e4 rukoilee ja pysyy syd\u00e4mess\u00e4, mutta ymm\u00e4rrys harhailee muiden asioiden parissa. Ymm\u00e4rryksens\u00e4 saavat kuriin ainoastaan ne, jotka Pyh\u00e4n Hengen armo on tehnyt t\u00e4ydellisiksi ja jotka ovat Jeesuksen Kristuksen voimalla saavuttaneet harhailusta vapaan sis\u00e4isen tilan – kaikille muille se on mahdotonta. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Neuvoja siit\u00e4,kuinka mieli tulee pit\u00e4\u00e4 koossa Filok.\u00a0 III \/\u00a0 343)<\/i><\/p>\n
Tuulet nostattavat meren aallot, ja elleiv\u00e4t tuulet tyynny, eiv\u00e4t aallotkaan asetu eik\u00e4 meri rauhoitu. Samalla tavoin pahuuden henget nostattavat v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n munkin sielussa muistoja vanhemmista, sisaruksista, tuttavista, kutsuista, juhlista, teatteriesityksist\u00e4 ja kaikenlaisista muista nautintoa her\u00e4tt\u00e4-vist\u00e4 n\u00e4kymist\u00e4 ja kiihottavat h\u00e4nt\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n onnea silmien, suun ja ruumiin nautinnosta. N\u00e4in sinulta menee hukkaan sek\u00e4 nykyhetki ett\u00e4 my\u00f6hemmin sekin aika jolloin olet yksin keljassasi ja muistelet n\u00e4kemi\u00e4si ja kuulemiasi asioita. Siten munkin koko el\u00e4m\u00e4 valuu hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4n\u00e4 tyhjiin, kun maailmalliset muistot iskostuvat h\u00e4nen mieleens\u00e4 niin kuin lumessa tarpovat tallaavat yh\u00e4 uudelleen samoia j\u00e4lki\u00e4. Jos annamme pedoille jatkuvasti ruokaa, milloin onnistumme tappamaan ne? Jos sek\u00e4 teoin ett\u00e4 ajatuksin askartelemme jatkuvasti j\u00e4rjett\u00f6mien maailmallisten kiintymysten ja tottumusten parissa, milloin kuoletamme lihan mielen? Milloin viet\u00e4mme Kristuksen tahdon mukaista el\u00e4m\u00e4\u00e4, niin kuin olemme luvanneet? Lumeen tallatut jalanj\u00e4ljet joko sulavat auringonpaisteessa tai katoavat vesivirtoihin. Samalla tavoin katoavat mieleen piirtyneet nautinnonhimoisten taipumusten ja tekojen muistot, kun rukous ja hartaan liikutuksen kyynelsade saavat Kristus-auringon nousemaan syd\u00e4men taivaalle. Mutta milloin j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti menettelev\u00e4 munkki pyyhkii mielest\u00e4\u00e4n siihen iskostuneet vaiku-telmat’? (Vrt.Ps.119:97) (Teoleptos,Filadelfian metropliitta: Mit\u00e4 on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ty\u00f6skentely… Filok. IV \/ 14.10)<\/i><\/p>\n
Viel\u00e4 tahdon varoittaa sinua harhaluulon vaarasta. Kuvittelet kenties rukoilevasi, vaikka todellisuudessa vaellatkin kaukana rukouksesta, ja niin uurastat hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4sti ja \u00bbjuokset turhaan\u00bb. (Gal2:2) Niinp\u00e4 huultemme veisatessa mielemme saattaa harhailla hajaantuneena himoissa ja maallisissa asioissa saattaen siten koko veisumme h\u00e4pe\u00e4\u00e4n. Sama koskee my\u00f6s ymm\u00e4rryst\u00e4: usein my\u00f6s silloin kun ymm\u00e4rrys seuraa rukoussanoja, mieli ei pysyk\u00e4\u00e4n mukana eik\u00e4 keskit\u00e4 katsettaan Jumalaan, jonka kanssa se rukouksessa keskustelee, vaan joidenkin mielleyhtymien houkuttamana poikkeaa huomaamattaan muualle. Ymm\u00e4rrys lausuu kaavamaisesti sanoja, mutta mieli menett\u00e4\u00e4 Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon tunnon. Sielu turtuu haluttomaksi mielen harhaillessa erilaisissa kuvitelmissa tai kierrelless\u00e4 asioissa, joihin se tuntee viehtymyst\u00e4 tai jotka puoliv\u00e4kisinkin ovat temmanneet sen mukaansa. Kun siis rukouksesta puuttuu tunne eik\u00e4 rukoilija en\u00e4\u00e4 seiso H\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n joka voi lohduttaa, kuinka sielu voisi maistaa rukouksen suloisuutta? Kuinka voisikaan tuntea iloa syd\u00e4n, joka on vain rukoilevinaan, mutta ei huolehdi todellisesta rukouksesta? On kirjoitettu: \u00bblloitkoon niiden syd\u00e4n, jotka etsiv\u00e4t Herraa.\u00bb (Ps.105.3) Mutta todella Herraa etsiv\u00e4 lankeaa kaikesta ymm\u00e4rryksest\u00e4\u00e4n alttiutta hehkuen Jumalan eteen ja torjuu kaikki maailmalliset ajatukset saavut-taakseen keskeytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 puhtaasta rukouksesta kumpuavan Jumalan tuntemisen ja rakkauden. (Teoleptos,Filadelfian metropliitta: Mit\u00e4 on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ty\u00f6skentely… IV \/ 16. 15)<\/i><\/p>\n
Seuraavaksi tarkastelemme el\u00e4mist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n omistamatta eli aineellista k\u00f6yhyytt\u00e4. Kuuntele nyt ymm\u00e4rryksen korvat avoinna, kuinka aineellisesta k\u00f6yhyydest\u00e4 hengen k\u00f6yhyyteen yhtyneen\u00e4 – yhdess\u00e4 toteutettuina kaikki n\u00e4m\u00e4 k\u00f6yhyyden lajit ovat t\u00e4ydellisi\u00e4 ja Jumalalle otollisia – syntyy murhe ja siit\u00e4 kasvava lohdutus. Kun ihminen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iset kaikelle, luopuu sek\u00e4 rahasta ett\u00e4 tavarasta joko hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ne tai k\u00e4skyn mukaan jakamalla k\u00f6yhille (Lk.14:33; Mt.19:21), h\u00e4n kohottaa sielunsa rahaan ja tavaraan kohdistuvista huolista ja saa sen vapaana ulkonaisista hajaannuksen aiheista k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 tarkkailuun.<\/p>\n
Ja kun mieli irrottautuu ja kohoaa aistein havaittavien asioiden tulvasta ja ryhtyy tarkastelemaan sis\u00e4ist\u00e4 ihmist\u00e4\u00e4n, se huomaa heti alkajaisiksi kasvoillaan maallisten harharetkiens\u00e4 muistona inhottavan naamion ja pyrkii murehtimisellaan pesem\u00e4\u00e4n sen pois. Saatuaan tuon ruman verhon poistetuksi ja kun sielukaan ei en\u00e4\u00e4 eksy erilaisiin arvolleen sopimattomiin asioihin, mieli astuu h\u00e4mmentym\u00e4tt\u00e4 todellisiin sis\u00e4isiin kammioihin ja rukoilee siell\u00e4 Is\u00e4\u00e4, joka on salassa (Mt.6:6). (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle Filok. IV \/ 77. 36)<\/i><\/p>\n
Ei mill\u00e4\u00e4n naist\u00e4 mielikuvituksen muodoista ole sijaa Jumalan yhteydess\u00e4, kuten jo totesimme, sill\u00e4 H\u00e4n on kerta kaikkiaan kaiken ajattelun yl\u00e4puolella. Basileios Suuri sanoo: \u00bbKun mieli ei hajaannu ulkonaisiin eiv\u00e4tk\u00e4 aistit hajota sit\u00e4 maailmaan, se palaa itseens\u00e4. Itsens\u00e4 kautta se kohoaa ajattelemaan Jumalaa, ja kun t\u00e4st\u00e4 ajattelemisesta syntyv\u00e4 kauneus valaisee sen s\u00e4teilyll\u00e4\u00e4n, se unohtaa jopa oman luontonsakin.\u00bb Kun nyt tied\u00e4t t\u00e4m\u00e4n, pyri sin\u00e4kin Jumalan avulla rukoilemaan joka hetki ilman kuvitelmia, hahmoja ja muotoja, kokonaan koko puhtaalla mielell\u00e4si ja puhtaalla sielullasi kaikin mahdollisin tavoin. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille,jotka…Filok.\u00a0 IV \/ 224.65)<\/i><\/p>\n
Pyh\u00e4 Maksimos selitt\u00e4\u00e4 Jeesuksen keskustelua samarialaisen naisen kanssa: (Kts.Joh.4:1-30)\u00a0 Jaakobin kaivo on Pyh\u00e4 Raamattu, ja kaivon vesi on jumalallinen tieto. Kaivon syvyys tarkoittaa arvoituksellisten raamatunkohtien vaikeaselkoisuutta. Ammennusastia on Jumalan sanan opiskelu sit\u00e4 lukemalla. Sit\u00e4 ei Herralla ollut, koska H\u00e4n itse oli Sana. H\u00e4n ei anna uskoville tietoa, joka tulee oppimisesta ja opiskelusta, vaan lahjoittaa otollisille ikuisen viisauden, joka kumpuaa alati virtaavasta armosta eik\u00e4 koskaan ehdy. Ammennusastiaan – oppimiseen – n\u00e4et mahtuu vain aivan mit\u00e4t\u00f6n osa tiedosta. Kaikki se mit\u00e4 ei voida sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n sanaan, j\u00e4\u00e4 oppimatta. Armon suoma tieto sen sijaan tarjoaa otollisille viel\u00e4p\u00e4 ilman opiskelua, kaiken sen viisauden mik\u00e4 on ihmisten saavutettavissa. Se kumpuaa monimuotoisena aina tarpeen mukaan. (Maksimos Tunnunstaja:Jumalan tuntemisesta, IV jakso,kohta 29; ei suomennettu)<\/p>\n
Autuas Diadokhos on sanonut: Rukoileminen on meille usein vaikeaa, koska se vaatii mielen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ankaraa keskitt\u00e4mist\u00e4. Teologisiin tutkiskeluihin taas mielemme antautuu iloiten, koska siin\u00e4 sille tarjoutuu laaja ja esteet\u00f6n liikkumistila. Niinp\u00e4 siis k\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4mme suurin osa ajastamme rukoukseen, psalmilauluun ja Raamatun lukuun ett\u00e4 siten hillitsisimme mielemme liialta puhumiselta emmek\u00e4 sallisi sen vapauden huumassa kohtuuttomasti leijailla korkeuksissa. \u00c4lk\u00e4\u00e4mme kuitenkaan kokonaan hyl\u00e4tk\u00f6 viisaiden kirjoitusten tutkiskelua, sill\u00e4 heid\u00e4n uskonsa heijastuu heid\u00e4n kirjoituksistaan. Kun n\u00e4in teemme, emme sekoita omia sanojamme armon sanoihin ja v\u00e4lt\u00e4mme vaaran, ett\u00e4 mielemme innoissaan ja monisanaisuudessaan hajaantuisi turhamaisuuden harhapoluille. Tuon tutkiskelunkin aikana pi-t\u00e4k\u00e4\u00e4mme mielemme vapaana kaikista mielikuvista ja pyrkik\u00e4\u00e4mme siihen, ett\u00e4 mietiskelyn my\u00f6t\u00e4 syntyvi\u00e4 aja tuksia seuraisivat kyyneleet. Kun mieli lep\u00e4\u00e4 rauhassa ja erityisesti silloin, kun sen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rukouksen suloisuus, se ei ainoastaan ole t\u00e4ysin vapaa noista mainituista harhoista, vaan saa suorastaan uutta voimaa pysty\u00e4kseen sis\u00e4inen katse kirkkaana vaivatta antautumaan entist\u00e4 enemm\u00e4n jumalallisiin tutkiskeluihin. Silloin mieli suuressa n\u00f6yryydess\u00e4\u00e4n pystyy my\u00f6s oikein arvostelemaan asioita. Muis-takaamme kuitenkin, ett\u00e4 on olemassa rukous, joka ylt\u00e4\u00e4 ylevimpienkin tutkiskelujen yl\u00e4puolelle; t\u00e4llaisen rukouksen lahja on annettu ainoastaan niille, jotka selv\u00e4sti tunnettavalla tavalla ovat t\u00e4yttyneet armosta. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, kohta 68.Filokalia I ss.307)<\/p>\n
Kuulitko: \u00bbon olemassa rukous, joka ylt\u00e4\u00e4 ylevimpienkin tutkiskelujen yl\u00e4puolelle: t\u00e4llaisen rukouksen lahja on annettu ainoastaan niille, jotka selv\u00e4sti tunnettavalla tavalla ovat t\u00e4yttyneet armosta\u00bb! Siis niille, joiden syd\u00e4meen armo on olennaisesti yhdistynyt ja valaisee sit\u00e4 aina yliluonnollisella jumalalli-sella valollaan. T\u00e4llaista rukousta pyh\u00e4 Iisak kutsuu ulkomaailman painanteista vapaaksi Jumalan muistamiseksi, koska se on yksinkertainen, vailla hahmoja ja muotoja. Muut pyh\u00e4t nimitt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 muilla tavoin. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille,jotka… Filok. IV \/ 230. 68 (= 307.68)<\/i><\/p>\n
My\u00f6s itse mielen, joka on olemukseltaan yksi jakautumaton, yksinkertainen ja itsen\u00e4inen kokonaisuus, kirkas ja valoisa, tulee varoa ja varjella itse\u00e4\u00e4n mielikuvitukselta: se ei saa olla miss\u00e4\u00e4n tekemisiss\u00e4 mielikuvituksen kanssa, sen on pysytelt\u00e4v\u00e4 siit\u00e4 tiukasti erill\u00e4\u00e4n. Se voi n\u00e4et luonnostaan pysytell\u00e4 erossa mielikuvituksesta yht\u00e4 lailla kuin se voi mink\u00e4\u00e4n pid\u00e4t-t\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarkastella itse\u00e4\u00e4n, keskitty\u00e4 ja hakeutua itseens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on sit\u00e4 mielen \u00bbpys\u00e4htymist\u00e4\u00bb, joka sit\u00e4 kohtaa Jumalan armon vaikutuksesta, kuten Portaiden kirjoittaja todistaa: \u00bbVain Pyh\u00e4 Henki voi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielen.\u00bb<\/p>\n
Vaikka mieli onkin yksi sielun voimista ja sielu tavallaan panee sen liikkeeseen ja hallitsee sit\u00e4, on se my\u00f6s – ja niin sit\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4nkin – sielun silm\u00e4, ja sill\u00e4 on luonnostaan oma yksinkertainen ja muista sielunvoimista riippumaton voimansa. Niinp\u00e4 kun mielen suhde sieluun ja toisiin sielunvoimiin toimii luonnonmukaisesti, silloin mielell\u00e4 on mahdollisuus kehitty\u00e4 ja sit\u00e4 kutsutaan \u00bbsielulliseksi ihmiseksi\u00bb. Mutta kun mieli saa olemukseensa luonnostaan kuuluvan arvon ja kirkkauden, jolloin se on yksinkertainen, jakaantumaton, riippumaton ja itsen\u00e4inen, eli kun se vapautuu luonnollisista siteist\u00e4\u00e4n sieluun ja ruumiiseen sek\u00e4 niiden liikkeisiin ja muuttuu kehitysmahdollisuuden sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4st\u00e4 mielest\u00e4 todelliseksi mieleksi eli siit\u00e4 tulee yliluonnollinen hengellinen ihminen, silloin se aina palaa har-hailuiltaan suoraan omaan itseens\u00e4 ja sit\u00e4 kautta ylenee esteett\u00f6m\u00e4sti t\u00e4ysin vapaana yksinkertaiseen, vailla hahmoa ja muotoa olevaan Jumala-k\u00e4sitteeseen.<\/p>\n
Suuri Basileios opettaa: \u00bbKun mieli ei hajaannu ulkonaisiin eiv\u00e4tk\u00e4 aistit hajota sit\u00e4 maailmaan, se palaa itseens\u00e4. Itsens\u00e4 kautta se kohoaa ajattelemaan Jumalaa, ja kun t\u00e4st\u00e4 syntyv\u00e4 kauneus valaisee sen s\u00e4teilyll\u00e4\u00e4n, se unohtaa jopa oman luontonsakin.\u00bb Silloin mieli omaksuu uudelleen Jumalan kuvan ja kaltaisuuden (1 Moos.1:26) ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tilan, koska nyt se on todellinen mieli. Itsess\u00e4\u00e4n se yhtyy suoraan hengess\u00e4 jumalalliseen Mieleen – siis Jumalaan – ja pit\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 H\u00e4neen. T\u00e4m\u00e4 kaikki on ympyr\u00e4liikett\u00e4: mielen paluu ulkopuolelta takaisin omaan itseens\u00e4, sen k\u00e4\u00e4ntyminen ja yhdentyminen ja kohoaminen itsens\u00e4 kautta Jumalan luo. Vain ympyr\u00e4liike on vapaa eksymisen ja erehtymisen vaarasta, koska se on esteet\u00f6nt\u00e4 ja v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 ymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4 yhdistymist\u00e4 ja n\u00e4kemist\u00e4kin korkeampaa n\u00e4kemist\u00e4.<\/p>\n
Suuri Dionysios sanoo:\u00a0 Yksi sielun liikkeist\u00e4 on ympyr\u00e4liike. Se tarkoittaa, ett\u00e4 sielu astuu ulkonaisista omaan sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja sen henkiset voimat kiertyv\u00e4t yhteen ik\u00e4\u00e4n kuin ker\u00e4ksi tai ympyr\u00e4ksi. T\u00e4m\u00e4 lopettaa sen harhailut ja suo sille keskittyneisyyden: palauttaa ja kokoaa sielun monista sen ulkopuolella olevista asioista ensin omaan itseens\u00e4. Kun sielu sitten on yhdentynyt, ympyr\u00e4liike liitt\u00e4\u00e4 sen omiin yhtyneisiin voimiinsa. Siten se ohjaa sielua kohti Kaunista ja Hyv\u00e4\u00e4 -H\u00e4nt\u00e4 joka on kaiken olevaisen yl\u00e4puolella, yksi ja sama, aluton ja loputon.<\/p>\n
Spiraaliliikkeess\u00e4 taas sielu saa jumalallisen tiedon valon sille itselleen ominaisella tavalla: ei mielen v\u00e4lityksell\u00e4 eik\u00e4 suoraan yhdistym\u00e4ll\u00e4, vaan j\u00e4rjen ja todistelujen kautta, siis ik\u00e4\u00e4n kuin erilaisten monimuotoisten v\u00e4liasteiden perusteella.<\/p>\n
Suora liike taas on sit\u00e4, ett\u00e4 sielu ei mene sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 eik\u00e4 liiku mieli yhdentyneen\u00e4 niin kuin ympyr\u00e4liikkeess\u00e4, vaan suuntautuu ulosp\u00e4in ja ulkonaisista asioista ik\u00e4\u00e4n kuin monimuotoisista ja monilukuisista vertauskuvista kohoaa yksinkertaisiin ja yhten\u00e4istyneisiin mietiskelyn\u00e4kyihin.<\/p>\n
Pyh\u00e4 Maksimos puolestaan sanoo: Kun mieli yhtyy suoraan Jumalaan, ei sen luonnollinen kyky tajuta ja tulla tajutuksi lainkaan toimi. Mutta kun se p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kykyns\u00e4 valloilleen ja alkaa ajatella jotakin mik\u00e4 ei ole Jumala, jotakin luotua, silloin se erkanee Jumalasta, koska se toiminnallaan rikkoo t\u00e4m\u00e4n kaiken ymm\u00e4rryksen yl\u00e4puolella olevan yhteyden. Mutta silloin kun mieli on tavallaan yliluonnollisesti yhtynyt Jumalaan ja on osallistumalla H\u00e4neen*\u00a0 tullut itsekin jumalaksi, se siirt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4\u00e4n luonnon lain kuin liikkumattoman vuoren, (Vrt.Mt.17:20)<\/p>\n
Kun puhdas mieli yhtyy olevaisten Alkusyyhyn, se on edennyt kaiken tajuamisen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n yhteyteen. Silloin sen monimuotoinen luonnollinen liike lakkaa eik\u00e4 se en\u00e4\u00e4 ole yhteydess\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n muuhun kuin Jumalaan. Niinp\u00e4 kun mieli sitten on p\u00e4\u00e4ssyt sanoin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4, se tahtoo pysy\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla ainoastaan kaiken tajuamisen ylitt\u00e4v\u00e4n pohjattoman autuaallisen hiljaisuuden tilassa. T\u00e4t\u00e4 hiljaisuutta eiv\u00e4t sanat tai ajatukset pysty mitenk\u00e4\u00e4n ilmaisemaan, vaan se on ainoastaan niiden kokemus jotka ovat tulleet otollisiksi t\u00e4h\u00e4n kaiken tajuamisen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n nautintoon. T\u00e4m\u00e4n hiljaisuuden voi kuka tahansa tunnistaa helposti ja kiistattomasti siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 nykyinen maailmanaika ei en\u00e4\u00e4 ollenkaan kosketa sielua ja se on ik\u00e4\u00e4n kuin erill\u00e4\u00e4n siit\u00e4.<\/p>\n
Mutta aina ei sielu auta mielt\u00e4 l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n jatkuvasti Jumalaa, eik\u00e4 liioin mieli itse toteuta omaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 eli palaa takaisin itseens\u00e4 ja siten vapaana kaikista siteist\u00e4 kohoa kohti Jumalaa. Tai, niin kuin asian voi paremmin ilmaista, kun mieli ei korjaa t\u00e4t\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 ei sielun siivitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 eik\u00e4 oman toimintansa ansiosta, vaan liittyy mielikuvitukseen, silloin se\u00a0 ailahtelee milloin mihinkin suuntaan ja on kaukana Jumalasta. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille,jotka… Filok. IV \/ 234-235. 70)<\/i><\/p>\n
*Kts. Osallisuus s. 354.<\/p>\n
Pahahenki tiet\u00e4\u00e4 tarkkaan, mihin kaikkeen pystyy se joka rukoilee Jumalaa antamatta mink\u00e4\u00e4n h\u00e4irit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. Siksi se pyrkii tavalla tai toisella, sek\u00e4 asiallisten syiden nojalla ett\u00e4 verukkeiden varjolla, saamaan mielen vaeltelemaan. T\u00e4m\u00e4n tieten tehk\u00e4\u00e4mme vihollisellemme vastarintaa. Kun seisomme rukouksessa ja lankeamme polvillemme, \u00e4lk\u00e4\u00e4mme kerta kaikkiaan p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00f6 mit\u00e4\u00e4n muuta ajatusta syd\u00e4meemme, ei valkoista eik\u00e4 mustaa, ei oikealta eik\u00e4 vasemmalta tulevaa, ei kirjoitettua eik\u00e4 kirjoittamatonta. Olkoon syd\u00e4memme ainoana ajatuksena Jumalalle osoitettu anomus ja ottakoon syd\u00e4-memme vastaan vain sen valon ja s\u00e4teilyn, joka lankeaa taivaasta ymm\u00e4rrykseemme, sielumme johtavaan voimaan. (Valikoima pyhien isien opetuksia: Rukouksesta ja tarkkaavaisuudesta\u00a0 Filok. IV \/ 300. 7)<\/i><\/p>\n
Mielen himollisuus\u00a0 likaisuus\u00a0 pimennys<\/b><\/p>\n
Kaikki ep\u00e4puhtaat ajatukset, jotka himojen turvin saavat sijansa meiss\u00e4, johtavat mielemme tuhoon ja turmioon. Sill\u00e4 kuten leip\u00e4 py\u00f6rii n\u00e4lk\u00e4isen mieless\u00e4 n\u00e4l\u00e4n t\u00e4hden ja vesi janoisen mieless\u00e4 janon takia, samoin kangastelee meid\u00e4n mieless\u00e4mme raha, ja ylensy\u00f6nnin synnytt\u00e4m\u00e4t h\u00e4pe\u00e4lliset ajatukset pesiytyv\u00e4t meihin himojen t\u00e4hden. Samoin on my\u00f6s turhamaisuuden ja muiden t\u00e4llaisten ajatusten laita, kuten jo kerroin. Mieli, joka on vajonnut t\u00e4llaisiin mielikuviin, ei voi astua Jumalan eteen eik\u00e4 saada vanhurskauden seppelett\u00e4. T\u00e4ynn\u00e4 t\u00e4llaisia ajatuksia oli sekin onneton sielu, joka evankelistan kertoman mukaan hylk\u00e4si Jumalan tuntemisen juhlaillallisen. (Kts.Lk.14:18-20) N\u00e4ist\u00e4 samoista ajatuksista kudottu oli sen toisen puku, joka k\u00e4det ja jalat sidottuina heitettiin ulos pimeyteen, (Mt.22:13) ja siksi kutsuja katsoi sen arvottomaksi h\u00e4\u00e4pitoihin. Sill\u00e4 h\u00e4\u00e4vaate on j\u00e4rkev\u00e4n ja maalliset halut heitt\u00e4neen sielun himottomuus. Rukousta k\u00e4sitteleviss\u00e4 kappaleissa olen puhunut tarkemmin siit\u00e4, miksi aistilliset ajatukset viihtyv\u00e4t mieless\u00e4 ja kuinka se turmelee sielulta tiedon. (Munkki Euagrios: Himojen ja ajatusten erittelemisest\u00e4 Filok. I \/ 88.22)<\/i><\/p>\n
Kahleissa on mahdoton juosta. Niin on my\u00f6s mielen, joka palvelee himoja, mahdotonta kohota hengellisen rukouksen alueelle. Himolliset ajatukset vet\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 puoleensa ja heittelev\u00e4t sit\u00e4 sinne t\u00e4nne eik\u00e4 se tule saavuttamaan j\u00e4rkkym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4.\u00a0 (Munkki Euagrios: Rukouksesta\u00a0 Filok. I \/ 100. 72)<\/i><\/p>\n
Kun huomaat,ett\u00e4 sismm\u00e4ss\u00e4si kuohuu ja himo kiihottaa mielt\u00e4si, joka siihen saakka on ollut levollinen, tied\u00e4 silloin, ett\u00e4 mielesi on joskus ennekin joutunut tuon himon valtaan, toiminut sen mukaan ja tallettanut sen syd\u00e4meesi. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Hengellisest\u00e4 laista\u00a0 Filok. I \/ 178.179)<\/i><\/p>\n
Mieli pimentyy ja pysyy hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 siksi, ett\u00e4 munkki joko harrastaa maailmallisia puheita tai k\u00e4y mieless\u00e4\u00e4n sellaisia keskusteluja kiinnitt\u00e4en niihin huomionsa tai sitten askartelee sek\u00e4 teoin ett\u00e4 ajatuksin joidenkin turhanp\u00e4iv\u00e4isten aistillisten asioiden parissa tai muuten antautuu turhuuksiin. Sill\u00e4 n\u00e4iden v\u00e4lityksell\u00e4 h\u00e4n heti menett\u00e4\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 l\u00e4mm\u00f6n, hartauden ja uskalluksen Jumalaan sek\u00e4 H\u00e4nen tuntemisensa. Mit\u00e4 enemm\u00e4n tarkkaamme mielt\u00e4mme, sit\u00e4 kirkkaampi se on, ja mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4lle j\u00e4\u00e4 mielen tarkkailu, sit\u00e4 pime\u00e4mm\u00e4ksi se k\u00e4y. (Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4 Filok. I \/ 258.127)<\/i><\/p>\n
Kun mielemme purjehtii runsaan viinin aallokossa, se ei ainoastaan n\u00e4e pahojen henkien her\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 riettaita unikuvia vaan itsekin haaveilee kauniista naisista, joiden kanssa se sitten kuvittelee kiihke\u00e4sti seurustelevansa. Kun viini on kuumentanut ruumiin himolliset osat, silloin mielen valtaa pakko muodostaa kuvia himollisista nautinnoista. Siksi meid\u00e4n tulee pysy\u00e4 kohtuudessa ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kohtuuttomuudesta koituvaa vahinkoa. Kun n\u00e4et nautinto ei ole vet\u00e4m\u00e4ss\u00e4 mielt\u00e4 synnin maalailuun, se pysyy t\u00e4ysin vapaana mielikuvistaja – mik\u00e4 viel\u00e4 parempaa – horjumattoman lujana. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00a0 FiIok.\u00a0 \/ 297. 49)<\/i><\/p>\n
Kun sielu on vihan vimmassa tai ylensy\u00f6misest\u00e4 uupunut tai sit\u00e4 ahdistaa ankara alakuloisuus, ei mieli voi – vaikka kuinka koettaisi itse\u00e4\u00e4n pakottaa – pysy\u00e4 Jumalan muistamisessa. N\u00e4m\u00e4 raatelevat himot piment\u00e4v\u00e4t ja turruttavat sen t\u00e4ysin. Tahto etsii turhaan, mihin painaisi jumalallisen mietiskelyn sinetin, jotta mieli keskeytyksett\u00e4 kantaisi sit\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Muistimmekin n\u00e4et rapistuu raakojen himojen myllerryksess\u00e4 .<\/p>\n
Mutta kun mieli on vapaa kaikesta kuohunnasta, niin jos se hajamielisyyksiss\u00e4\u00e4n tuokioksikin torkahtaa ja joutuu eroon rakkaasta harjoituksestaan, se luontaisen liikkeens\u00e4 voimin palaa heti intoa hehkuen suuresti halajamaansa pelastavaiseen harrastukseen. Avukseen se saa armovoiman, joka tukee sit\u00e4 tuossa pelastavaisessa tutkiskelussa ja huutaa: \u00bbHerra Jeesus Kristus!\u00bb \u00c4iti, joka opettaa lastaan, toistelee yh-dess\u00e4 sen kanssa sanaa is\u00e4<\/i>, kunnes lapsi tottuu nukkuessaankin huutamaan: \u00bbIs\u00e4!\u00bb \u00bbSamoin\u00bb, sanoo apostoli, \u00bbmy\u00f6s Henki auttaa meid\u00e4n heikkouttamme. Sill\u00e4 me emme tied\u00e4, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta henki itse rukoilee meid\u00e4n puolestamme sanomattomilla huokauksilla.\u00bb (Room.8:26) Koska siis hyveen t\u00e4ydellisyytt\u00e4 ajatellen olemme viel\u00e4 oppimattomia lapsia, tarvitsemme jatkuvasti Pyh\u00e4n Hengen apua, jotta ajatustemme harhailematta voisimme maistaa Herran kuvaamatonta suloisuutta ja antautua koko olemuksellamme Jumalamme ja Is\u00e4mme muistamiseen ja rakastamiseen. Sill\u00e4 Pyh\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4 me, apostoli Paavalin todistuksen mukaan, huudamme Jumalaa Is\u00e4\u00e4 avuksemme:\u00bbAbba! Is\u00e4!\u00bb. (Room.8:15) (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00a0 Filok.I \/ 302. 62)<\/i><\/p>\n
Kun aistit viettelev\u00e4t ruumiin lihan haluihin ja nautintoihin, niin turmeltunut mielei menee mukana ja antautuu intohimoisiin kuvitelmiin. Mutta hyveiss\u00e4 puhdistunut mieli harjoittaa itsehillint\u00e4\u00e4 ja pid\u00e4ttyy sellaisista. Se pikemminkin todellisen viisaan tavoin paneutuu pohtimaan, kuinka saisi suunnatuksi halunsa ylev\u00e4mpiin asioihin. (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta Filok. II \/ 90. 56)<\/i><\/p>\n
Mielen saastaisuus on ensinn\u00e4kin sit\u00e4, ett\u00e4 sen tieto on valheellista; toiseksi sit\u00e4, ettei se tunne jotain yleist\u00e4 asiaa edes p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n – puhun t\u00e4ss\u00e4 ihmismielest\u00e4, sill\u00e4 enkelith\u00e4n tuntevat kaiken yksityiskohtaisesti. Kolmanneksi, mieli on saastainen jos siin\u00e4 on himollisia ajatuksia, ja nelj\u00e4nneksi, jos se suostuu syntiin. (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta Filok. II \/ 107. 34)<\/i><\/p>\n
Himoille altis mieli ei p\u00e4\u00e4se sis\u00e4\u00e4n rukouksen ahtaasta portista, ennekuin se heitt\u00e4\u00e4 huolet aineellisista. Moninaisia touhutessaan se j\u00e4\u00e4 aina vaikeroimaan ja kiertelem\u00e4\u00e4n rukouksen portin pieleen. (Elia Presbyteeri: Antologia Filok.\u00a0 III \/ 43. 81)<\/i><\/p>\n
\u201dSyv\u00e4 lieju\u201d (Ps.69:3) tarkoittaa niljakasta nautintoa, haureuden mutalammikkoa tai my\u00f6s aineellisuuden taakkaa. Ne riippanaan himokas mieli, pahojen ajatusten ahdistamana vajoaa ep\u00e4toivon sy\u00f6veriin (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllis\u00e4 opetuksia Filok.\u00a0 III \/ 280. 65)<\/i><\/p>\n
Seuraavaksi tarkastelemme el\u00e4mist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n omistamatta eli aineellista k\u00f6yhyytt\u00e4. Kuuntele nyt ymm\u00e4rryksen korvat avoinna, kuinka aineellisesta k\u00f6yhyydest\u00e4 hengen k\u00f6yhyyteen yhtyneen\u00e4 – yhdess\u00e4 toteutettuina kaikki n\u00e4m\u00e4 k\u00f6yhyyden lajit ovat t\u00e4ydellisi\u00e4 ja Jumalalle otollisia – syntyy murhe ja siit\u00e4 kasvava lohdutus. Kun ihminen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iset kaikelle, luopuu sek\u00e4 rahasta ett\u00e4 tavarasta joko hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ne tai k\u00e4skyn mukaan jakamalla k\u00f6yhille (Lk.14:33; Mt.19:21), h\u00e4n kohottaa sielunsa rahaan ja tavaraan kohdistuvista huolista ja saa sen vapaana ulkonaisista hajaannuksen aiheista k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 tarkkailuun.<\/p>\n
Ja kun mieli irrottautuu ja kohoaa aistein havaittavien asioiden tulvasta ja ryhtyy tarkastelemaan sis\u00e4ist\u00e4 ihmist\u00e4\u00e4n, se huomaa heti alkajaisiksi kasvoillaan maallisten harharetkiens\u00e4 muistona inhottavan naamion ja pyrkii murehtimisellaan pesem\u00e4\u00e4n sen pois. Saatuaan tuon ruman verhon poistetuksi ja kun sielukaan ei en\u00e4\u00e4 eksy erilaisiin arvolleen sopimattomiin asioihin, mieli astuu h\u00e4mmentym\u00e4tt\u00e4 todellisiin sis\u00e4isiin kammioihin ja rukoilee siell\u00e4 Is\u00e4\u00e4, joka on salassa (Mt.6:6).<\/p>\n
Ensimm\u00e4iseksi mieli saa Is\u00e4lt\u00e4 lahjan, joka puolestaan johtaa muihin armolahjoihin: ajatusten rauhan, mist\u00e4 kehittyy v\u00e4hitellen t\u00e4ydellinen n\u00f6yryys, kaikkien hyveiden synnytt\u00e4j\u00e4 ja s\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00f6yryys ei koostu hy\u00f6dytt\u00f6mist\u00e4 sanoista ja eleist\u00e4, joita kuka tahansa voi halutessaan helposti toistella, vaan on sit\u00e4 todellista n\u00f6yryytt\u00e4, josta Jumalan hyv\u00e4 Henki todistaa. Henki itse luo t\u00e4m\u00e4n n\u00f6yryyden asetuttuaan asumaan meid\u00e4n sisimp\u00e4\u00e4mme. (Ps.51:12 LXX) Rauhan ja n\u00f6yryyden maaper\u00e4ss\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin mielen paratiisin turvallisten muurien sis\u00e4ll\u00e4 versovat sitten todellisen hyveen monimuotoiset puut. Niiden keskell\u00e4 kohoaa rakkauden pyh\u00e4 palatsi, jonka portin pieless\u00e4 kukkii tulevan valtakunnan airuena sanoin ilmaisematon kuihtumaton ilo. T\u00e4ydellinen omistamattomuus on n\u00e4et hyv\u00e4n huolettomuuden \u00e4iti. Huolettomuuden j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4 taas ovat tarkkaavaisuus ja rukous, jotka vuorostaan synnytt\u00e4v\u00e4t murheen ja kyyneleet. N\u00e4m\u00e4 pyyhkiv\u00e4t pois synnilliset houkutukset.<\/p>\n
Houkutusten h\u00e4vitty\u00e4 on hyveen tiet\u00e4 helppo kulkea, koska esteet ovat poissa eik\u00e4 omatunto en\u00e4\u00e4 soimaa. T\u00e4st\u00e4 tilasta kumpuaa sitten ilo ja sielun autuaallinen nauru. Tuskan kyyneleet vaihtuvat suloisiin ilon kyyneleihin, Jumalan sana alkaa maistua hunajaakin makeammalta (Ps.119:24) ja rukouksessa anomuksen korvaa kiitos. Silloin Jumalan todistusten tutkiskelu on syd\u00e4men ilo.(Vrt.Ps.119:24) T\u00e4ynn\u00e4 toivoa, joka on tulevan autuuden pett\u00e4m\u00e4t\u00f6n airut, syd\u00e4n paneutuu tutkiskeluihinsa ja saa jo ennalta maistaa tulevaa juhla-ateriaa. N\u00e4in se saa jo esimakua Jumalan hyvyyden ylenpalttisesta runsaudesta (Vrt.Ef.2:7), kuten psalminkirjoittaja sanoo: \u00bbMaistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyv\u00e4 \u00bb (Ps.34:9) H\u00e4n on vanhurskaiden riemu, oikeamielisten ilo, n\u00f6yrtyneiden ihastus ja niiden lohdutus, jotka H\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 murehtivat. (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle\u00a0 Filok. IV \/ 77- 78. 36)<\/i><\/p>\n
Jumala on itse hyvyys ja laupeus, H\u00e4n on hyvyyden pohjaton syvyys tai paremminkin H\u00e4ness\u00e4 on hyvyyden pohjaton syvyys, sill\u00e4 H\u00e4n on korkeammalla jokaista nime\u00e4 joka mainitaan, (Ef.1:21)ja kaikkea mik\u00e4 on tajuttavissa. Niinp\u00e4 armosta osalliseksi p\u00e4\u00e4see vain yhtym\u00e4ll\u00e4 H\u00e4neen. Ihminen yhtyy Jumalaan kun h\u00e4n tulee, siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin se on ihmiselle mahdollista, osalliseksi vastaavanlaisista hyveist\u00e4 jotka Jumalalla on, ja kun h\u00e4n on rukousyhteydess\u00e4 Jumalaan. Mutta yht\u00e4l\u00e4isten hyveiden yh-teys tekee kilvoittelijan vasta kykenev\u00e4ksi ottamaan vastaan Jumalan mutta se ei viel\u00e4 yhdist\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 Jumalaan. Vasta rukouksen voima kohottaa ihmisen lopullisesti Jumalan puoleen ja yhdist\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisesti H\u00e4neen.<\/p>\n
Rukous on j\u00e4rjellisten luotujen yhdysside Luojaansa, mutta vain silloin kun se palavana ja hartaana kohoaa himojen ja pahojen ajatusten yl\u00e4puolelle – himollisen mielen on n\u00e4et mahdotonta yhty\u00e4 Jumalaan. Niin kauan kuin himot vaikuttavat mieless\u00e4 sen rukoillessa, se ei saa Jumalan laupeutta. Mutta mit\u00e4 korkeammalle pahojen ajatusten yl\u00e4puolelle mieli kohoaa, sit\u00e4 syvempi synninmurhe t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen. Ja sen mukaan kuin mieli tuntee synninmurhetta, se my\u00f6s p\u00e4\u00e4see osalliseksi lohdutuksen armosta. Jos mieli j\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n tilaan, saa se aikaan t\u00e4ydellisen muutoksen sielun himollisessa puolessa. (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kolme lyhytt\u00e4 lukua rukouksesta… Filok. IV \/ 115. 1)<\/i><\/p>\n
Mielen murtuminen<\/b><\/p>\n
On olemassa seitsem\u00e4n tiet\u00e4, jotka johtavat Jumalan lahjoittamaan n\u00f6yryyteen: vaitiolo, n\u00f6yr\u00e4 ajattelu- ja puhetapa, vaatimaton pukeutuminen, itsens\u00e4 syytt\u00e4minen, murtunut mieli ja viimeiseen sijaan tyytyminen. Ne syntyv\u00e4t toisistaan ja tukevat toisiaan.<\/p>\n
Tietoinen vaikeneminen synnytt\u00e4\u00e4 n\u00f6yr\u00e4n ajatustavan, ja siit\u00e4 haarautuu kolme muuta n\u00f6yryyteen johtavaa tiet\u00e4: vaatimaton puhe ja vaatetus sek\u00e4 itsens\u00e4 syytt\u00e4minen aina ja kaikesta. Niit\u00e4 seuraa mielen murtuminen. Sen saavat aikaan kiusaukset, jotka kohtaavat meit\u00e4 Jumalan sallimuksesta. T\u00e4llaisia kiusauksia kutsutaan my\u00f6s kaitselmukselliseksi kuritukseksi ja pahojen henkien synnytt\u00e4m\u00e4ksi n\u00f6yryydeksi. Kun mieli on murtunut, sielun on helppo pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n todella viimeisen\u00e4 kaikista, asettua kaikkien alapuolelle ja kaikkien k\u00e4skyl\u00e4iseksi T\u00e4t\u00e4 tilaa seuraa sitten Jumalan lahjoittama t\u00e4ydellinen n\u00f6yryys. Sit\u00e4 kutsutaan kaikkien hyveiden voimanl\u00e4hteeksi ja t\u00e4yttymykseksi. Se saa ihmisen antamaan kaikista saavutuksistaan kunnian Jumalalle.<\/p>\n
Ensin on siis vaitiolo, josta versoo n\u00f6yr\u00e4 ajatustapa. Siit\u00e4 syntyv\u00e4t vaatimaton puhe ja vaatetus sek\u00e4 itsens\u00e4 syytt\u00e4minen kaikesta, ja n\u00e4m\u00e4 johtavat mielen murtumiseen. Murtunut mieli saa kilvoittelijan pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n viimeisen\u00e4 kaikista. T\u00e4m\u00e4 on seitsem\u00e4s n\u00f6yryyteen johtava tie, jota kutsutaan my\u00f6s kaitselmukselliseksi n\u00f6yryydeksi. Sit\u00e4 seuraa Jumalan lahjoittama t\u00e4ydellinen ja teeskentelem\u00e4t\u00f6n todellinen n\u00f6yryys.<\/p>\n
Kaitselmuksellinen n\u00f6yryys syntyy n\u00e4in: Jumalan armo j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisen, ja h\u00e4n j\u00e4\u00e4 h\u00e4vi\u00f6lle hengellisess\u00e4 taistelussa. Kaikkinaiset himot, pahat ajatukset ja demonit hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen kimppuunsa ja ottavat h\u00e4net orjakseen. T\u00e4ysin n\u00f6yryytettyn\u00e4 kilvoittelija on jo v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 vaipua ep\u00e4toivoon, koska ei saa apua ei omista ponnisteluistaan, ei Jumalalta eik\u00e4 mist\u00e4\u00e4n muualtakaan. T\u00e4ll\u00e4 tavoin mieli toden teolla murtuu, ja ihminen alkaa pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kaikista alhaisimpana, viimeisen\u00e4 kaikista ja kaikkien orjana. H\u00e4n ajattelee my\u00f6s olevansa itse demonejakin pahempi, koska on k\u00e4rsinyt niille tappion ja joutunut niiden hirmuvaltaan. T\u00e4m\u00e4 on Kaitselmuksen l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4 kasvattavaa n\u00f6yryytt\u00e4. Sen kautta meid\u00e4n on kuljettava ennen kuin Jumala suo meille todellisen, taivaallisen n\u00f6yryyden: jumalallisen voiman, joka vaikuttaa kaikessa ja jonka vaikutuksesta kaikki tapahtuu. N\u00f6yr\u00e4 ihminen n\u00e4kee itsens\u00e4 Jumalan voiman v\u00e4likappaleeksi, joka tuon voiman avulla tekee H\u00e4nen ihmeellisi\u00e4 tekojaan. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetksia\u00a0 Filok. III \/ 301-302. 117)<\/i><\/p>\n
Mielenmuutos<\/b><\/p>\n
-metanoia<\/i><\/b> kts. my\u00f6s katumus<\/i><\/b><\/p>\n
Ennen kuin alamme murehtia syntej\u00e4mme ja vuodattaa kyyneleit\u00e4, \u00bb\u00e4lk\u00f6\u00f6n kukaan pett\u00e4k\u00f6 meit\u00e4 tyhjill\u00e4 puheilla\u00bb (Ef.5:6), \u00e4lk\u00e4\u00e4mme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n itse eksytt\u00e4k\u00f6 itse\u00e4mme. Meill\u00e4 ei ole halua mielenmuutokseen, emme todella tunne katumusta, eik\u00e4 meill\u00e4 liioin ole Jumalan pelkoa syd\u00e4mess\u00e4mme, ellemme kyyneleit\u00e4 vuodattaen murehdi syntiemme t\u00e4hden; emme viel\u00e4 tajua syyllisyytt\u00e4mme eik\u00e4 sielumme selv\u00e4sti tunne tulevaa tuomiota ja iankaikkisia vaivoja. Jos syytt\u00e4isimme ja tuomitsisimme itse\u00e4mme, jos todella tuntisimme n\u00e4m\u00e4 asiat ja niit\u00e4 ajattelisimme puhkeaisimme heti kyyneliin. Ilman kyyneleit\u00e4 ei kova syd\u00e4memme voi koskaan pehmet\u00e4, sielumme ei voi\u00a0 saavuttaa hengellist\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4, emmek\u00e4 pysty n\u00f6yrtym\u00e4\u00e4n. Joka ei ole n\u00f6yr\u00e4, ei voi yhdisty\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen, ja joka ei ole puhdistunut ja siten yhdistynyt Henkeen, ei kykene n\u00e4kem\u00e4\u00e4n eik\u00e4 tuntemaan Jumalaa. M\u00e4n ei liioin ole otollinen omaksumaan n\u00f6yryyden hyveiden salattua opetusta.(Pyhitt\u00e4j\u00e4is\u00e4mme Simeon Uusteologi: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja … Filok. III \/ 113. 69)<\/i><\/p>\n
Olemme nyt muutamin esimerkein antaneet jonkinlaisen kuvan siit\u00e4, mit\u00e4 tarkoittaa hengellinen ymp\u00e4rileikkaus. Lis\u00e4ksi on syyt\u00e4 kuvailla joitakin sen runsaista hedelmist\u00e4. H\u00e4n joka itse on ainoa autuas, tekee my\u00f6s murheelliset osallisiksi omasta autuudestaan sen j\u00e4lkeen kun hengess\u00e4\u00e4n k\u00f6yh\u00e4t ovat saaneet palkakseen katoamattoman rikkauden. H\u00e4n, autuuden Antaja, sanoo: \u00bbAutuaita ovat murheelliset, sill\u00e4 he saavat lohdutuksen.\u00bb (Mt.5:4)<\/p>\n
Miksi Kristus on liitt\u00e4nyt k\u00f6yhyyteen murehtimisen? Siksi ett\u00e4 k\u00f6yhyyteen kuuluu aina murhe. Maallisen k\u00f6yhyyden murehtiminen tuottaa kuitenkin apostolin sanojen mukaan sielulle kuoleman, kun taas murhe, jonka l\u00e4hteen\u00e4 on Jumalan mielen mukainen k\u00f6yhyys, saa aikaan mielenmuutoksen,ioka koituu pelastukseksi ja jota ei kenenk\u00e4\u00e4n tarvitse katua (Vrt. 2 Kor. 7:10) Koska maallinen k\u00f6yhyys kohtaa meit\u00e4 tahtomattamme, on my\u00f6s sen aiheuttama murhe tahatonta. Sen sijaan vapaaehtoisesti valitsemaamme Jumalan mielen mukaista k\u00f6yhyytt\u00e4 seuraa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s vapaaehtoisesti valitsemamme murhe. Kun siis Kristuksen autuuttavaksi ylist\u00e4m\u00e4 murhe liittyy t\u00e4ss\u00e4 Jumalan mielen mukaiseen k\u00f6yhyyteen ja pakostakin syntyy siit\u00e4, on t\u00e4m\u00e4 murhe my\u00f6s t\u00e4ysin riippuvainen aiheuttajastaan k\u00f6yhyydest\u00e4. ja saa siit\u00e4 hengellisen, omaehtoisen luonteensa. Mutta katsokaamme nyt, kuinka autuuttava k\u00f6yhyys synnytt\u00e4\u00e4 autuaallisen murheen. (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle\u00a0 Filok. IV\/ 74. 31)<\/i><\/p>\n
Sen sijaan kilvoittelija, joka vaalii tarkoin autuaallisen k\u00f6yhyyden henke\u00e4 ja siin\u00e4 pysyen synnytt\u00e4\u00e4 sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 murheen, kasvaa horjumattomaksi, ei vilkuile taakseen eik\u00e4 pilaa yrityst\u00e4\u00e4n palaamalla takaisin siihen mink\u00e4 kerran taakseen j\u00e4tti ja hyvin tekikin. Jumalan mielen mukainen murhe saa n\u00e4et apostolin mukaan sielussa aikaan mielenmuutoksen, joka koituu pelastukseksi ja jota kenenk\u00e4\u00e4n ei tarvitse katua. (2 Kor. 7:10)… (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle Filok.\u00a0 IV\/85. 41)<\/i><\/p>\n
Mielen rukous<\/b><\/p>\n
Kun saatana n\u00e4kee, ett\u00e4 mielen rukous on alkanut kohota syd\u00e4mest\u00e4, silloin se keksiii toinen toistaan suurempia ja kavalampia kiusauksia. Pieni\u00e4 hyveit\u00e4 se ei n\u00e4et vaivaudu h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n suurilla hy\u00f6kk\u00e4yksill\u00e4. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat Filok.\u00a0 I \/190. 88)<\/i><\/p>\n
N\u00e4in vahvistunutta sielua ei Henki p\u00e4\u00e4st\u00e4 vaipumaan velttouden vallassa himojen sy\u00f6vereihin. T\u00e4llainen sielu on kuin kuningas, joka uhkuu vihaa ja kostoa vastustajiaan kohtaan, k\u00e4y s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00e4 niiden kimppuun eik\u00e4 koskaan per\u00e4\u00e4nny tai pakene. Hyveiss\u00e4 harjaantumisen ja mielen rukouksen ansiosta se voittajana kohottaa k\u00e4tens\u00e4 kohti taivasta. (Abba Filemon: Hy\u00f6dyllinen kertomus… Filok. II \/ 262. 14)<\/i><\/p>\n
Kilvoittele saadaksesi syd\u00e4mesi sisimp\u00e4\u00e4n pantiksi t\u00e4yden varmuuden pelastuksestasi, ettei sinua l\u00e4ht\u00f6si hetkell\u00e4 odottamatta valtaisi pelko ja vavistus. Olet saanut t\u00e4m\u00e4n varmuuden silloin, kun syd\u00e4mesi ei syyt\u00e4 sinua mist\u00e4\u00e4n rikkomuksesta eik\u00e4 omatuntosi soimaa vihastumistesi t\u00e4hden, edelleen silloin kun olet Jumalan armosta taltuttanut himojen hillitt\u00f6m\u00e4n raivon, ja lohdutuksen kyyneleet virtaavat ja mielesi rukoilee puhtaasti ja harhailematta ja kun valoisin mielin ja syd\u00e4n valmistautuneena k\u00e4yt kuolemaa vastaan, jota useimmat kammoavat ja koettavat p\u00e4\u00e4st\u00e4 pakoon. (Pyhitt\u00e4j\u00e4\u00a0 Teognostos: Hyveiden harrastamisesta… 280. 33)<\/i>\u00a0<\/i><\/p>\n
Mielen toimintaa on rukous, johon yhtyy hengellinen tutkskelu, ja hengellinen tutkiskelu, jonka kumppanina on rukous. (Elia Presbyteeri: Antologia\u00a0 Filok. III \/ 33.12)<\/i>\u00a0<\/i><\/p>\n
Rukouksen ja mielen tulee olla erottamattomat niinkuin s\u00e4de ja aurinko. Ilman rukousta aineelliset huolet by\u00f6ryv\u00e4t mieleen kuin vedett\u00f6m\u00e4t pilvet ja est\u00e4v\u00e4t sen s\u00e4teilem\u00e4st\u00e4 omaa kirkkauttaan. (Elia Presbyteeri: Antologia\u00a0 Filok. III \/ 44.82)<\/i><\/p>\n
K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoituksissa ahertava pystyy helposti alistamaan mielens\u00e4 rukoukselle, kun taas hengellisiin tutkiskeluihin antautunut alistaa rukouksensa mielelle. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelija ei anna aistiensa kiinnitty\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4isiin muotoihin. Hengellisi\u00e4 harrastava taas tutkailee sielunsa silmin ulkonaisiin muotoihin k\u00e4tkeytyv\u00e4\u00e4 luotujen sisint\u00e4 olemusta.** Edellinen pit\u00e4\u00e4 mielens\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 aineellisen sis\u00e4isist\u00e4 perusteista, j\u00e4lkimm\u00e4inen taas johtaa sen ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n aineettomien asioiden olemuksen.( Elia Presbyteeri:Hengellisest\u00e4 tiedosta\u00a0 Filok. III \/ 50. 9)<\/i><\/p>\n
**Kr. Logoi. Kts.logos kohta 3. s.360\u00a0<\/i><\/p>\n
Mieli,jota rukouksen askelet lakaamatta silottavat, on kuin tasaiseksi tallattu tanner. Tallattu tanner tulee tasaisen sile\u00e4ksi, niin, ett\u00e4 herk\u00e4tkin jalkapohjat voivat astua sille. Samoin rukouksessa hoitunut mieeli oikenee ja on otollinen puhtaiden rukousten astinlaudaksi. (Elia Presbyteeri:K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja … Filok. III \/ 58.49)<\/i><\/p>\n
J\u00e4rjellisen sielun esipiha on tunne, temppeli ymm\u00e4rrys ja ylimm\u00e4isen\u00e4 pappina toimii mieli. Mieli on temppelin esipihalla silloin, kun rukousta h\u00e4iritsev\u00e4t asiattomat ajatukset. Temppeliss\u00e4 mieli on miettiess\u00e4\u00e4n rukouksen aikana sin\u00e4n\u00e4s hyvi\u00e4 ja hy\u00f6dyllisi\u00e4 asioita. Mutta kun mielen on suotu astua kaikkein pyhimp\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4t sit\u00e4 askarruta enemp\u00e4\u00e4 asiattomat kuin hyv\u00e4t ja hy\u00f6dyllisetk\u00e4\u00e4n ajatukset. (Elia Presbyteeri:K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja … Filok. III \/ 59. 54)<\/i><\/p>\n
Mieli, joka ei ole saavuttanut t\u00e4\u00e4 ei p\u00e4\u00e4se ylt\u00e4kyll\u00e4iseen rukouksen viinitarhaan. Kuin k\u00f6yh\u00e4 j\u00e4lkikorjuulle se voi vaivoin\u00a0 osallistua vain psalmilaulun\u00a0 ulkonaisiin\u00a0 kaikuihin.<\/p>\n
Mieli joka rukoillessaan on ymm\u00e4rryksens\u00e4 kammiossa, on kuin ylk\u00e4, joka keskustelee h\u00e4\u00e4huoneessaa morsiamensa kanssa. Mutta mieli jonka ei ole sallittu p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00a0 sis\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rrykseens\u00e4, seisoo ulkopuolella ja huutaa huokaillen:\u201dKuka vie minut varustettuun kaupunkiin? (Ps.60:11) kuka johdattaa minua, etten rukouksellani katsoisi turhuuksiin ja valheellisiin kiihotuksiin\u201d? Ps.40:5 LXX)<\/p>\n
Mielelle rukous ilman harrasta liikutusta on kuin suolaton ruoka makunystyr\u00f6ille. (Elia Presbyteeri:K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja … Filok. III \/ 61. 63, 67 \u2013 68)<\/i><\/p>\n
Mieleksi kutsutaan usein my\u00f6s ajatuksista ja mielteist\u00e4 koostuvaa mielen toimintaa. Mieli on koko t\u00e4t\u00e4 toimintaa yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4 voima, jota Raamatussa kutsutaan my\u00f6s syd\u00e4meksi. T\u00e4m\u00e4 voima on meiss\u00e4 olevista voimista t\u00e4rkein ja tekee sielustamme j\u00e4rjellisen. Mielen varsinainen ajatustoiminta asettuu j\u00e4rjestykseen ja puhdistuu helposti, jos kilvoittelija viett\u00e4\u00e4 aikansa rukouksessa – etenkin jos h\u00e4n harrastaa lyhyen rukouksen toistamista. Mutta tuota ajatustoimintaa yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4 voima ei puhdistu, elleiv\u00e4t my\u00f6s kaikki muut sielun voimat ole puhdistuneet. Sielu on n\u00e4et yksi kokonaisuus, jossa on monta voimaa. Kun jokin sielun voimista alkaa levitt\u00e4\u00e4 pahuutta, koko sielu saastuu: kaikki sielun voimat saavat osansa saastutuksesta, joka kohtaa yht\u00e4 voimaa, sill\u00e4 sielu on ykseys. Koska sielun kullakin voimalla on oma erilainen toimintansa, on mahdollista, ett\u00e4 jokin sielun toiminnoista puhdistuu joksikin aikaa kilvoittelijan ponnistelujen ansiosta, mutta se ei kuitenkaan takaa, ett\u00e4 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n toiminnan k\u00e4ynnist\u00e4v\u00e4 sielun voima itse olisi puhdas -se on n\u00e4et yhteydess\u00e4 sielun muihin voimiin ja saattaa olla pikemminkin likainen kuin puhdas.<\/p>\n
Jos siis kilvoittelija, joka on rukouksessa ahkeroimalla puhdistanut mielens\u00e4 toiminnan ja on jossain m\u00e4\u00e4rin joko tiedon valon tai henkisen kirkastumisen valaisema, alkaa sen t\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n puhdistuneena, h\u00e4n eksyy itsepetokseen ja avaa omahyv\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n oven ammolleen sille, joka vaanii koko ajan tilaisuutta eksytt\u00e4\u00e4kseen meid\u00e4t. Mutta jos kilvoittelija tuntee oman syd\u00e4mens\u00e4 ep\u00e4puhtauden eik\u00e4 ylpisty kohtuullisesta puhdistumisestaan, silloin h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n puhtauden turvin n\u00e4kee entist\u00e4 selvemmin muiden sielunvoimiensa ep\u00e4puhtau den, edistyy n\u00f6yryydess\u00e4, murehtii murehtimasta p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4nkin ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kullekin sielunvoimalle sopivan l\u00e4\u00e4kkeen. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoituksella h\u00e4n puhdistaa tekonsa, tiedolla \u00e4lyns\u00e4 ja rukouksella mietiskelyns\u00e4 ja niin p\u00e4\u00e4tyy syd\u00e4men ja mielen t\u00e4ydelliseen, todelliseen ja pysyv\u00e4\u00e4n puhtauteen. Sit\u00e4 ei kukaan ole koskaan saavuttanut muutoin kuin tulemalla t\u00e4ydelliseksi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoituksessa, sitke\u00e4sti harjoittelemalla sek\u00e4 syventym\u00e4ll\u00e4 jumalallisten asioiden katseluun ja sen synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n rukoukseen. (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kolme lyhytt\u00e4 luku rukouksesta…Filok.\u00a0 III \/ 117. 3)<\/i><\/p>\n
Mielen valppaus ja varjeleminen<\/b><\/p>\n
Kun me ansiottomat olemme tulleet kelvollisiksi osallistumaan Kristuksen, meid\u00e4n Jumalamme ja Kuninkaamme, jumalallisiin, puhtaisiin, pelj\u00e4tt\u00e4viin ja kauhistuttaviin salaisuuksiin, niin pyrkik\u00e4\u00e4mme silloin todella tarmokkaasti henkiseen raittiuteen ja mielemme tarkkaan varjelemiseen, jotta jumalallinen tuli, so. meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, kuluttaisi syntimme ja puhdistaisi sek\u00e4 pienet ett\u00e4 suuret tahramme. Heti kun tuo tuli p\u00e4\u00e4see meihin, se karkottaa syd\u00e4mest\u00e4mme pahat henget ja suo meille anteeksiannon entisist\u00e4 synneist\u00e4mme ja niin mielt\u00e4 eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ahdistele pahat ajatukset. Jos siis pyh\u00e4n Ehtoollisen j\u00e4lkeen huolellisesti vartioimme mielt\u00e4mme syd\u00e4memme ovella siihen saakka, kunnes j\u00e4lleen p\u00e4\u00e4semme osallisiksi pyhist\u00e4 lahjoista, silloin jumalallinen Ruumis yh\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n kirkastaa mielt\u00e4mme ja tekee sen s\u00e4teilev\u00e4ksi kuin t\u00e4hti. (Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4 Filok. I \/ 252. 101)<\/i><\/p>\n
Huulten tietoinen vaikeneminen – vaikkei mieli viel\u00e4 olisikaan hiljentynyt – on ensimm\u00e4inen portti, joka johtaa henkiseen Jerusalemiin, mielen valppauteen. Toinen sinne johtava portti on kohtuus ruoassa ja juomassa. Kolmas portti on jatkuva kuoleman muistaminen ja mietiskely, joka puhdistaa sek\u00e4 mielen ett\u00e4 ruumiin.<\/p>\n
Kun kerran n\u00e4in sieluni – en ruumiini – silmin kuoleman muistamisen kauneuden, rakkaus siihen haavoitti syd\u00e4nt\u00e4ni. Rakkaus kuoleman muistamiseen hurmasi minut niin, ett\u00e4 halusin sen elinik\u00e4iseksi puolisokseni – minua veti puoleensa sen hillitty kauneus ja arvokkuus. Kuinka se onkaan n\u00f6yr\u00e4 ja miet-teli\u00e4s! Se on t\u00e4ynn\u00e4 valoisaa murhetta, se kauhistuu tulevaa oikeudenmukaista tuomiota ja kavahtaa maallisia huolia. Ruumiin silm\u00e4t kuoleman muistaminen saa vuodattamaan parannuksen el\u00e4v\u00e4\u00e4 vett\u00e4, sielun silmist\u00e4 taas pulppuaa viisaiden mietteiden l\u00e4hde, jonka runsaat virrat ilahduttavat mielen.<\/p>\n
Kuten jo sanoin olen aina janonnut puolisokseni t\u00e4t\u00e4 Aadamin tyt\u00e4rt\u00e4 – kuoleman muistamista. Sen kanssa tahdon nukkua ja seurustella. Sen kanssa haluan my\u00f6s keskustella siit\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu, kun erkanen ruumiistani. Mutta usein minua est\u00e4\u00e4 muistamasta kuolemaa unohdus – tuo saatanan synkk\u00e4 ja tympe\u00e4 tyt\u00e4r. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Filoteos Siinailainen: Henkisest\u00e4 raittiudesta\u00a0 Filok. III \/ 12.6)<\/i><\/p>\n
Varjele mielt\u00e4si \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tarkasti. Heti kun tunnistat pahan ajatuksen, nouse sit\u00e4 vastaan ja huuda Kristusta puoltajaksesi. Ja tuskin olet ehtinyt lopettaa, kun suloisin Jeesus vastaa sinulle: \u00bbKatso, min\u00e4 olen vierell\u00e4si ja puolustan sinua.\u00bb Kun rukous on saanut kaikki vihollisesi aloilleen, ryhdy j\u00e4lleen tarkkaamaan mielt\u00e4si. Ajatuksia alkaa taas vy\u00f6ry\u00e4 sieluusi: ne tulevat toinen toisensa j\u00e4lkeen entist\u00e4 runsaslukuisempina ja ovat hukuttaa sielusi. Mutta j\u00e4lleen on paikalla my\u00f6s Jeesus, jonka opetuslapsi her\u00e4tt\u00e4\u00e4: Jumalana H\u00e4n nuhtelullaan tyynnytt\u00e4\u00e4 pahan puuskat (Vrt. Mt.8:23-27). Kun p\u00e4\u00e4set – vaikkapa vain hetkeksikin – rauhaan pahoilta ajatuksilta, ylist\u00e4 H\u00e4nt\u00e4, joka on sinut pelastanut, ja syvenny ajattelemaan kuolemaa. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Filoteos Siinailainen: Henkisest\u00e4 raittiudesta\u00a0 Filok. III \/ 24.26)<\/i><\/p>\n
Jos harjoitat vaikenemiskilvoitusta oikein ja tahdot p\u00e4\u00e4st\u00e4 yhteyteen Jumalan kanssa, \u00e4l\u00e4 koskaan ota vastaan mit\u00e4\u00e4n mit\u00e4 n\u00e4et joko aisteillasi tai hengess\u00e4si, ulkopuolellasi tai sis\u00e4ll\u00e4si olipa se sitten Kristuksen, enkelin tai jonkun pyh\u00e4n hahmo, tai sitten mieless\u00e4 v\u00e4ikkyv\u00e4 tai siihen vaikuttava valo. Mielell\u00e4 on n\u00e4et luonnostaan kuvittelukyky ja se voi helposti antaa muodon sille, mit\u00e4 mielii – etenkin sellaisen kilvoittelijan mieli, joka ei viel\u00e4 osaa tarkata itse\u00e4\u00e4n huolellisesti. N\u00e4in mieli vahingoittaa itse itse\u00e4\u00e4n. My\u00f6s hyv\u00e4t ja pahat muistot saattavat \u00e4kki\u00e4 v\u00e4l\u00e4ytell\u00e4 kuviaan mieleen ja johtaa kuvitteluihin, jolloin kilvoittelijasta tulee haaveilija eik\u00e4 suinkaan vaikenija.<\/p>\n
Pid\u00e4 siis varasi \u00e4l\u00e4k\u00e4 suoralta k\u00e4delt\u00e4 usko mit\u00e4\u00e4n, vaikka se olisi hyv\u00e4\u00e4kin. \u00c4l\u00e4 suostu mihink\u00e4\u00e4n nopeasti, ennen kuin olet kysynyt neuvoa kokeneilta ja tutkinut asiaa perusteellisesti, ettet saisi vahinkoa itsellesi. Suhtaudu ep\u00e4illen kaikkeen mink\u00e4 aisteillasi tai sis\u00e4isesti n\u00e4et ja s\u00e4ilyt\u00e4 mielesi aina vapaana v\u00e4reist\u00e4, hahmoista ja muodoista. Usein n\u00e4et se mink\u00e4 Jumala on l\u00e4hett\u00e4nyt koetellakseen meit\u00e4 – ett\u00e4 saisimme voiton-seppeleen -, onkin koitunut monelle vahingoksi. Jumala tahtoo nimitt\u00e4in koetella, mihin suuntaan vapaa tahtomme taipuu. Helposti eksyy se, joka n\u00e4hty\u00e4\u00e4n jotakin aisteillaan tai mieless\u00e4\u00e4n ottaa sen vastaan kysym\u00e4tt\u00e4 kokeneiden neuvoa, vaikka kyseess\u00e4 olisi Jumalan l\u00e4hett\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6. Mutta jos ei silloin niin ainakin vastaisuudessa h\u00e4n tulee eksym\u00e4\u00e4n, koska on tottunut ottamaan liian herk\u00e4sti vastaan kaiken mik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kohtaa... (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Eksytyksest\u00e4 ja monista muista…\u00a0 Filok. III \/ 352)<\/i><\/p>\n
H\u00e4nell\u00e4 oli tapana seist\u00e4 pylv\u00e4\u00e4n tai jonkin muun n\u00e4k\u00f6esteen takana. N\u00e4in k\u00e4tkeytyneen\u00e4 h\u00e4n v\u00e4lttyi seurustelemasta muiden kanssa. T\u00e4m\u00e4n h\u00e4n teki, koska tahtoi tarkata itse\u00e4\u00e4n ja koota mielens\u00e4 sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja niin kohota sielt\u00e4 kevyesti Jumalan puoleen\u2026 (Erakkomunkki Nikeforos: Pyh\u00e4n Paavali Latrolaisen el\u00e4m\u00e4st\u00e4…\u00a0 Filok. IV \/ 33. rivi 11)<\/i><\/p>\n
Kun jumalallinen Sabbas n\u00e4ki, ett\u00e4 maailman taakseen j\u00e4tt\u00e4nyt munkkiveli hallitsi tarkoin munkkiel\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4d\u00f6kset ja pystyi jo varjelemaan mielt\u00e4\u00e4n sek\u00e4 taistelemaan pahija ajatuksia vastaan ja oli lis\u00e4ksi karkottanut kokonaan mielest\u00e4\u00e4n kaikki maalliset muistot\u2026 (Erakkomunkki Nikeforos: Abba Markuksen kirjeest\u00e4…\u00a0 Filok. IV \/ 34. rivi 6)<\/i><\/p>\n
N\u00e4etk\u00f6, kuinka pyh\u00e4 Sabbaskin vaati oppilailtaan ensin\u00a0 mielen varjelemista ja vasta sen j\u00e4lkeen salli heid\u00e4n asua erillisiss\u00e4 keljoissa?\u2026 (Erakkomunkki Nikeforos: Abba Markuksen kirjeest\u00e4…\u00a0 IV \/34. rivi 13)<\/i><\/p>\n
Voimme vain ihmetell\u00e4, kuinka pyh\u00e4 is\u00e4 asettuu vastustamaan kaikkia niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t harjoita mielen varjelemista vaan kerskaavat ainoastaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoituksilla. H\u00e4n sanoo suoraan: \u00bbJokainen puu, joka ei tee – mielen varjelemisen – hedelm\u00e4\u00e4 vaan kantaa ainoastaan – ulkonaisten kilvoitusten – lehti\u00e4, hakataan pois ja heitet\u00e4\u00e4n tuleen.\u00bb Kauhistuttava on p\u00e4\u00e4telm\u00e4si, pyh\u00e4 is\u00e4!<\/p>\n
Lapseni, tahdotko hankkia itsellesi oman hengellisen valon ja tiedon lyhdyn, ett\u00e4 voisit kompastumatta vaeltaa t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n syv\u00e4ss\u00e4 y\u00f6ss\u00e4, ja haluatko, ett\u00e4 Herra vahvistaisi askeleesi kuten profeetta sanoo’? (Ps.37:23) Tahdotko ja haluatko halajamalla halata evankeliumin tiet\u00e4, niin ett\u00e4 palavasti uskoen turvautuisit evankeliumin t\u00e4ydellisiin k\u00e4skyihin ja alttiisti osallistuisit Herran k\u00e4rsimyksiin ru-kouksessa? Osoitan sinulle siihen suurenmoisen menetelm\u00e4n, joka vaatii hengellist\u00e4 taitoa. Siihen ei niink\u00e4\u00e4n tarvita ruumiillista kuin henkist\u00e4 vaivaa ja mielen ja ymm\u00e4rryksen valppautta sek\u00e4 Jumalan pelkoa ja rakkautta. Kun tunnet t\u00e4m\u00e4n menetelm\u00e4n, voit helposti ajaa pakosalle vihollisjoukot. \u2026 (Erakkomunkki Nikeforos: Abba Markuksen kirjeest\u00e4… Filok.\u00a0 IV \/ 35)<\/i><\/p>\n
Ajatusten vartiointi ja mielen varjeleminen ovat eri asioita; niin kaukana kuin it\u00e4n on l\u00e4nnest\u00e4, yht\u00e4 paljon ylemp\u00e4n\u00e4 on mielen varjeleminen ajatusten vartiointia ja yht\u00e4 paljon vaivalloisempaa se my\u00f6s on. \u2026 (Erakkomunkki Nikeforos: Abba Jesajan opetuksia\u00a0 Filok. IV\/ 36. rivi 3 alhaalta)<\/i><\/p>\n
Oletteko vakuuttuneet siit\u00e4, ett\u00e4 kaikki k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitus on Jumalan silmiss\u00e4 kuin lehdet hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 puussa ja ett\u00e4 jokainen sielu, joka ei harjoita mielen varjelemista, tekee turhaa ty\u00f6t\u00e4? \u2026 (Erakkomunkki Nikeforos: Nikeforoksen omaa opetusta Filok.\u00a0 IV \/ 40. rivi 20)<\/i><\/p>\n
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimess\u00e4 – H\u00e4nen joka on sanonut \u00bbilman minua te ette voi mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4\u00bb (Joh.15:5) -, H\u00e4nt\u00e4 avukseni huutaen ja auttajakseni kutsuen yrit\u00e4n voimieni mukaan selvitt\u00e4\u00e4 teille, mit\u00e4 tarkkaavaisuus on ja kuinka se Jumalan niin tahtoessa saavutetaan.<\/p>\n
Jotkut pyhist\u00e4 ovat kutsuneet tarkkaavaisuutta mielen varjelemiseksi, jotkut syd\u00e4men vartioimiseksi, jotkut henkiseksi raittiudeksi, muutamat mielen hiljaisuudeksi ja jotkut viel\u00e4 muilla nimill\u00e4. N\u00e4m\u00e4 eri nimitykset tarkoittavat kuitenkin yht\u00e4 ja samaa asiaa aivan kuin leip\u00e4, limppu ja kyrs\u00e4. Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkkaavaisuus sitten on ja mitk\u00e4 ovat sen luonteenomaiset piirteet, siit\u00e4 saat seuraavassa tarkan selvityksen.<\/p>\n
Tarkkaavaisuus on vilpitt\u00f6m\u00e4n katumuksen merkki. Se on sielun paluuta alkuper\u00e4iseen tilaansa, vihaa maailmaa kohtaan ja kohoamista Jumalan luo. Tarkkavaisuus on synnist\u00e4 luopumista Ja hyveeseen palaamista. Se on ehdotonta varmuutta syntien anteeksisaamisesta. Tarkkaavaisuus on hengellisen n\u00e4-kemisen alku tai pikemminkin sen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n perusta, sill\u00e4 se saa Jumalan ik\u00e4\u00e4n kuin kumartumaan alas ja ilmestym\u00e4\u00e4n mielelle. Tarkkaavaisuus on mielen h\u00e4iriintym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 tai paremminkin t\u00e4ydellist\u00e4 hiljentymist\u00e4, jolla Jumala laupeudessaan palkitsee sielun. Tarkkaavaisuus on pahojen ajatusten tuho; se on Jumalan muistamisen palatsi ja voimavarasto, joka auttaa kest\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4llisesti kaikki vastoink\u00e4ymiset. Tarkkaavaisuus auttaa osaltaan uskon, toivon ja rakkauden synnyss\u00e4. Joka ei usko, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n halua ottaa vastaan ulkonaisia koettelemuksia. Ja joka ei mieluusti kohtaa koettelemuksia ei voi sanoa Herralle: \u00bbSin\u00e4 olet minun turvani ja linnani.\u00bb (Ps.91:2) (Erakkomunkki Nikeforos: Nikeforoksen omaa opetusta Filok.\u00a0 IV \/ 41)<\/i><\/p>\n
Mielen ykseys ja keskitt\u00e4minen<\/b><\/p>\n
\u00a0Rukoileminen on meille usein vaikeaa, koska se vaatii mielen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ankaraa keskitt\u00e4mist\u00e4. Teologisiin tutkiskeluihin taas mielemme antautuu iloiten, koska siin\u00e4 sille tarjoutuu laaja ja esteet\u00f6n liikkumistila. Niinp\u00e4 siis k\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4mme suurin osa ajastamme rukoukseen, psalmilauluun ja Raamatun lukuun ett\u00e4 siten hillitsisimme mielemme liialta puhumiselta emmek\u00e4 sallisi sen vapauden huumassa kohtuuttomasti leijailla korkeuksissa. \u00c4lk\u00e4\u00e4mme kuitenkaan kokonaan hylj\u00e4tk\u00f6 viisaiden kirjoitusten tutkiskelua, sill\u00e4 heid\u00e4n uskonsa heijastuu heid\u00e4n kirjoituksistaan. Kun n\u00e4in teemme, emme sekoita omia sanojamme armon sanoihin ja v\u00e4lt\u00e4mme vaaran, ett\u00e4 mielemme innoissaan ja monisanaisuudessaan hajaantuisi turhamaisuuden harhapoluille. Tuon tutkiskelunkin aikana pit\u00e4k\u00e4\u00e4mme mielemme vapaana kaikista mielikuvista ja pyrkik\u00e4\u00e4mme siihen, ett\u00e4 mietiskelyn my\u00f6t\u00e4 syntyvi\u00e4 ajatuksia seuraisivat kyyneleet. Kun mieli lep\u00e4\u00e4 rauhassa ja erityisesti silloin, kun sen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rukouksen suloisuus, se ei ainoastaan ole t\u00e4ysin vapaa noista mainituista harhoista, vaan saa suorastaan uutta voimaa pysty\u00e4kseen sis\u00e4inen katse kirkkaana vaivatta antautumaan entist\u00e4 enemm\u00e4n jumalallisiin tutkiskeluihin. Silloin mieli suuressa n\u00f6yryydess\u00e4\u00e4n pystyy my\u00f6s oikein arvostelemaan asioita. Muistakaamme kuitenkin, ett\u00e4 rukous ylt\u00e4\u00e4 toki ylempienkin tutkiskelujen yl\u00e4puolelle; rukouksen lahja on annettu ainoastaan niille, jotka tieten tahtoen ovat kaikkine tunteineen kokonaan antautuneet pyh\u00e4n armon varaan. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Filok. I \/ 307. 68)<\/i><\/p>\n
Mutta t\u00e4h\u00e4nk\u00f6 lohdutus p\u00e4\u00e4ttyy ja n\u00e4m\u00e4k\u00f6 ovat ainoita pyh\u00e4ss\u00e4 kihlauksessa annettuja lahjoja’? Eik\u00f6 t\u00e4llaisten sielujen Ylk\u00e4 ilmaise t\u00e4m\u00e4n selke\u00e4mmin itse\u00e4\u00e4n kihlaamilleen autuaallisen murheen t\u00e4ydellist\u00e4mille, puhdistuneille ja hyveiss\u00e4 h\u00e4ihin valmistautuneille kilvoittelijoille? Kyll\u00e4h\u00e4n toki. Nyt jotkut panettelijat ovat valmiit ilkkumaan minulle syytt\u00e4v\u00e4sti: \u00bb\u00c4l\u00e4 puhu Herran nimiss\u00e4” (Vrt. Jer.11:21), muutoin pyyhimme sinun nimesi pois kuin jonkin pahan (Lk.6:22) ja sepit\u00e4mme ja levit\u00e4mme panetteluja ja valheellisia syyt\u00f6ksi\u00e4 sinua vastaan.\u00bb llkkumisista ja syyttelyist\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 min\u00e4 silti jatkan viel\u00e4kin pitemm\u00e4lle. Uskon n\u00e4et pyhien isiemme opetuksiin ja haluan tehd\u00e4 niit\u00e4 my\u00f6s tunnetuiksi, haluan kiinnitt\u00e4\u00e4 omat sieluni silm\u00e4t niihin ja vakuuttaa toisiakin niiden totuudesta. Apostolin tavoin \u00bb’min\u00e4 uskon, sen t\u00e4hden min\u00e4 puhun (Ps.116:10), niin mekin uskomme, ja sen t\u00e4hden my\u00f6s puhumme.\u00bbl (2 Kor.4:13)<\/p>\n
Ensin meid\u00e4n on karkotettava kaikki sielussa pesiv\u00e4t h\u00e4pe\u00e4lliset himot ja mielen, kuten jo totesimme, pit\u00e4\u00e4 palata itseens\u00e4 ja muiden sielunvoimien yhteyteen. Silloin mieli hyveit\u00e4 viljelem\u00e4ll\u00e4 kaunistaa sielun, etenee kohti yh\u00e4 suurempaa t\u00e4ydellisyytt\u00e4, kohoaa p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 korkeammalle k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoituksessa ja puhdistaa Jumalan avulla jatkuvasti itse\u00e4\u00e4n. Se pyyhkii pois pahan hengen siihen painamat vaikutelmat ja niiden lis\u00e4ksi raivaa tielt\u00e4\u00e4n my\u00f6s kaiken tarpeettoman, vaikka se n\u00e4ytt\u00e4isi kuinka hyv\u00e4lt\u00e4 ja j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4. Niin mieli nousee my\u00f6s henkisten asioiden ja niit\u00e4 koskevien viel\u00e4 kuvittelua sis\u00e4lt\u00e4vien ajatusten yl\u00e4puolelle ja luopuu kaikista niist\u00e4 – rakkaudesta Jumalaan, koska se on H\u00e4nelle otollista – voidakseen astua, niinkuin on kirjoitettu, \u00bbkuurona ja mykk\u00e4n\u00e4\u00bb (Vrt. Ps.38:14) Jumalan eteen. T\u00e4ten mieli muuttuu taipuisaksi Jumalan k\u00e4siss\u00e4 ja H\u00e4n voi esteett\u00e4 luoda sen ylev\u00e4n jumalalliseksi, koska mik\u00e4\u00e4n ulkopuolinen ei sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 h\u00e4iritse. Mieless\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n vaikuttava armo jalostaa sit\u00e4 ja – mik\u00e4 erikoisinta – valaisee sen sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in sanoin kuvaamattomalla valolla ja tekee sis\u00e4isen ihmisen t\u00e4ydelliseksi P\u00e4iv\u00e4n valjetessa ja koint\u00e4hden koittaessa syd\u00e4miss\u00e4mme\u00a0 ( 2 Piet. 1:19)- apostoli Pietarin sanoja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4ksemme – todellinen ihminen l\u00e4htee psalmin kirjoittajan profetian mukaan varsinaiseen ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4’ (Vrt.Ps.104:23) ja ponnistelee armon valon ohjaamana yl\u00f6s iankaikkisille vuorille (Vrt.Ps.76:5 LXX) johtavaa tiet\u00e4. (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle Filok. IV \/ 79-80. 37)<\/i><\/p>\n
N\u00e4etkt\u00f6 nyt, kuinka v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 on niiden jotka ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet el\u00e4a hiljaisuudessa itse\u00e4\u00e4n tarkaten, johtaa mielens\u00e4 takaisin\u00a0 ruumiiseen ja sulkea se sinne ja nimenomaan ruumiissa si jaitsevaan \u00bbydinruumiiseen\u00bb, jota kutsumme syd\u00e4meksi? Jos kerran psalminkirjoittajankin mukaan \u00bbkuninkaantytt\u00e4ren koko loisto on sisimm\u00e4ss\u00e4\u00bb (Ps.45:14 LXX), miksi etsisimme sit\u00e4 jostakin ulkopuolelta’? Ja jos kerran apostoli sanoo, ett\u00e4 Jumala on l\u00e4hett\u00e4nvt meid\u00e4n syd\u00e4meemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Is\u00e4!’, (Gal 4:6), kuinka me kielt\u00e4ytyisimme rukoilemasta syd\u00e4mess\u00e4mme yhdess\u00e4 Hengen kanssa? Profeettojen ja apostolien Herra on itse sanonut, ett\u00e4 taivasten valtakunta on sis\u00e4llisesti meiss\u00e4. (Lk.17:21)Eik\u00f6 n\u00e4inollen se joka pyrkii johtamaan mielens\u00e4 ulos sisimm\u00e4st\u00e4\u00e4n. joudu siten my\u00f6s taivasten valtakunnan ulkopuolelle?<\/p>\n
Salomo sanoo: \u00bbSuora syd\u00e4n etsii tuntoa.\u00bb (Sananl. 15:14 LXX)\u00a0 T\u00e4t\u00e4 tuntoa h\u00e4n toisaalla kutsuu henkiseksi ja jumalalliseksi. My\u00f6s is\u00e4t kehottavat meit\u00e4 kaikkia pyrkim\u00e4\u00e4n tietoiseen tuntemiseen. He sanovat, ett\u00e4 henkiseen mieleen kuuluu eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s henkinen tunto, joka sek\u00e4 on ett\u00e4 ei ole sis\u00e4ll\u00e4mme, emmek\u00e4 me saa lakata etsim\u00e4st\u00e4 sit\u00e4. Kuten huomaat, on v\u00e4tt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 johtaa mieli ruumiin sis\u00e4lle tahdommepa sitten vastustaa synti\u00e4, p\u00e4\u00e4st\u00e4 osalliseksi hyveist\u00e4 tai saada palkinnon hyveiden harjoituksen kilvassa tai paremminkin tuon palkinnon pantin eli henkisen tunnon. Mielen johdattaminen itse ruumiin eik\u00e4 vain lihallisen ajattelutavan ulkopuolelle, siksi ett\u00e4 se muka siten p\u00e4\u00e4sisi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n henkisi\u00e4 asioita, on kreikkalaisten filosofien suurin harha, kaikkien v\u00e4\u00e4rien oppien juuri ja l\u00e4hde. Se on pahojen henkien keksint\u00f6\u00e4 ja opetusta, j\u00e4rjett\u00f6myyden siki\u00f6 ja mielett\u00f6myyden \u00e4iti. Ne jotka demonien yllytyksest\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4t t\u00e4llaisia, ovat j\u00e4rjilt\u00e4\u00e4n eiv\u00e4tk\u00e4 tajua mit\u00e4 puhuvat. Me sen sijaan johdatamme mielen ruumiin ja syd\u00e4men ja niiden lis\u00e4ksi viel\u00e4 oman itsens\u00e4kin sisimp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Esitt\u00e4k\u00f6\u00f6t siis vain syyt\u00f6ksi\u00e4\u00e4n ne jotka ihmettelev\u00e4t, kuinka mieli, joka ei alunpit\u00e4enk\u00e4\u00e4n ole ollut erossa sielusta vaan on yht\u00e4 sen kanssa, pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen palauttaa sis\u00e4\u00e4n. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, etteiv\u00e4t he tied\u00e4, ett\u00e4 mielen olemus ja sen toiminta* ovat kaksi eri asiaa. Tai oikeastaan he kyll\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4t sen, mutta heitt\u00e4ytyv\u00e4t tieten tahtoen petkuttajiksi h\u00e4m\u00e4ten nimityksill\u00e4. Heid\u00e4n v\u00e4ittelyiss\u00e4 hioutunut \u00e4lyns\u00e4 etsii aina vastav\u00e4itteit\u00e4. He eiv\u00e4t suostu hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n hengellisen opetuksen yksinkertaisuutta vaan Basileios Suuren sanoin k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t totuuden yl\u00f6salaisin tiedon nimell\u00e4 kulkevan valhetiedon vastav\u00e4itteill\u00e4 ja viisastelujensa n\u00e4enn\u00e4isell\u00e4 johdonmukaisuudella. (Basileios Suuri: 12. puhe sananlaskuista )<\/p>\n
Edell\u00e4 kuvatun kaltaisia lienev\u00e4t ne hengellisyytt\u00e4 vailla olevat ihmiset, jotka kuitenkin pit\u00e4v\u00e4t itse\u00e4\u00e4n p\u00e4tevin\u00e4 arvostelemaan ja opettamaan hengellisi\u00e4 asioita. Itse asiassa heilt\u00e4 ei j\u00e4\u00e4 huomaamatta, ettei mieli ole niin kuin silm\u00e4t, jotka kyll\u00e4 n\u00e4kev\u00e4t kaiken muun n\u00e4kyv\u00e4isen mutta eiv\u00e4t pysty n\u00e4kem\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n. Mieli toimii ensinn\u00e4kin siten, ett\u00e4 se tarkastelee kaikkea sit\u00e4 ulkopuolista mik\u00e4 on tarpeen. T\u00e4t\u00e4 mielen toimintaa suuri Dionysios kutsuu \u00bbmielen suoraksi liikkeeksi\u00bb. (Dionysios Areopagita: Jumalan nimist\u00e4 4:9) Mutta silloin kun mieli n\u00e4kee itsens\u00e4, se palaa itseens\u00e4 ja toimii itsen\u00e4isesti. T\u00e4t\u00e4 Dionysios taas kutsuu \u00bbmielen kiertoliikkeeksi\u00bb. (Pyh\u00e4 Gregorios: Pyh\u00e4\u00e4 vaikenemista harjoittavien … Filok. IV \/ 104-105. 5 – 7)<\/i><\/p>\n
* Kr. energeia<\/i><\/p>\n
Kiertoliike on mielen ylev\u00e4mp\u00e4\u00e4 nimenomaan sille ominaista toimintaa. Sen kautta mieli toisinaan my\u00f6s kohoaa oman itsens\u00e4 yl\u00e4puolelle ja kohtaa Jumalan. Basileios Suuri sanoo: \u00bbMieli, joka ei hajaannu ulkopuolelle,\u00bb – t\u00e4st\u00e4kin n\u00e4et, ett\u00e4 on olemassa rny\u00f6s p\u00e4invastainen mahdollisuus, ett\u00e4 mieli todella l\u00e4htee ulos. jolloin sen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s palata takaisin – \u00bbpalaa itseens\u00e4 ja kohoaa itsens\u00e4 kautta Jumalan luo kuin kulkisi tiet\u00e4, jolla ei ole vaaraa eksy\u00e4.\u00bb (Basileios Suuri: 2. kirje Gregorios Teologille) Mielen on n\u00e4et mahdotonta hairahtua mihink\u00e4\u00e4n eksytykseen, kun se liikkuu t\u00e4ll\u00e4 tavoin, toteaa Dionysios. tuo henkisten asioiden erehtym\u00e4t\u00f6n n\u00e4kij\u00e4. Siksi eksytyksen is\u00e4, saatana, tahtookin aina vieroittaa ihmisen t\u00e4st\u00e4 mielen kiertoliikkeest\u00e4 ja houkuttelee mielen toimimaan siten, ett\u00e4\u00a0 sen eksytyksille on siin\u00e4 sijaa. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti se ei tiett\u00e4v\u00e4sti ole viel\u00e4 koskaan l\u00f6yt\u00e4nyt itselleen avustajaa, joka kauniisti puhumalla pyrkisi houkuttelemaan ihmisi\u00e4 moiseen mielett\u00f6myyteen. Nyt se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin l\u00f6yt\u00e4neen apulaisia, jos kerran sinun tiet\u00e4m\u00e4si mukaan sellaisia on.<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 paholaisen apulaiset sepitt\u00e4v\u00e4t kirjoituksiakin, jotka johdattelevat lukijoita erheellisiin k\u00e4sityksiin, ja koettavat taivuttaa mahdollisimman monet uskomaan, ett\u00e4 rukoillessa on parempi pit\u00e4\u00e4 mieli ruumiin ulkopuolella. He pyrkiv\u00e4t vaikuttamaan jopa niihinkin, jotka ovat ryhtyneet viett\u00e4m\u00e4\u00e4n korkeampaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 hiljaisuudessa. He eiv\u00e4t kunnioita edes Johannes Siinailaisen selv\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4. Johannes joka opetuspuheillaan on rakentanut meille taivaaseen johtavat portaat, n\u00e4et sanoo: \u00bbVaikenemiskilvoituksen harjoittaja* on se, joka pyrkii rajoittamaan ruumiittoman ruumiiseen.\u00bb (Vrt. Portaat: 27.puhe, kohta 5)\u00a0 Samaa ovat meille opettaneet my\u00f6s omat hengelliset is\u00e4mme, ja aivan oi-kein. Jollei n\u00e4et mielt\u00e4 rajoiteta ruumiiseen, kuinka se voisi olla meiss\u00e4? Onhan mieli pukeutunut ruumiiseen ja ihmisen luonnollisena osana levitt\u00e4ytynyt kaikkialle siihen muodon saaneeseen aineeseen, mist\u00e4 ruumis koostuu. Mik\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n aineen, ruumiin, ulkopuolella ja siit\u00e4 erill\u00e4\u00e4n oleva ei voi ottaa vastaan mielen olemusta, niin kauan kuin t\u00e4m\u00e4 olemus el\u00e4\u00e4 senkaltaista el\u00e4m\u00e4\u00e4, joka on sovelias ruumiin yhteyteen<\/p>\n
Kuten huomaat, veljeni, ei ainoastaan hengellisesti ajatellen vaan my\u00f6s tavallisen inhimillisen ajattelun mukaan on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 ne jotka ovat todella p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet hallita itse\u00e4\u00e4n ja vihkiyty\u00e4 sis\u00e4isestikin munkkiuteen, johtavat mielens\u00e4 ruumiin sis\u00e4\u00e4n tai – jos se on jo siell\u00e4 – pit\u00e4v\u00e4t sen siell\u00e4 edelleen. Ei siis ole sopimatonta opettaa etenkin aloittelijoita katsomaan sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja johdattamaan hengityksen avulla mielens\u00e4 sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
Kukaan j\u00e4rkev\u00e4sti ajatteleva ei est\u00e4 ihmist\u00e4, joka ei ole viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n, kokoamasta kaikin keinoin mielt\u00e4\u00e4n itseens\u00e4. Vaikka niiden mieli jotka ovat vasta aloittaneet t\u00e4m\u00e4n kilvoituksen, olisikin koossa, se kuitenkin karkailee yhten\u00e4\u00e4n, joten heid\u00e4n t\u00e4ytyy my\u00f6s jatkuvasti paimentaa se ko-koon. Mutta huomaamatta se karkaa heilt\u00e4 aina uudestaan, koska he ovat viel\u00e4 kokemattomia. Mielt\u00e4 on n\u00e4et hyvin vaikea tarkata ja se on liikkuvampi kuin mik\u00e4\u00e4n muu. Siksi jotkut kehottavatkin vasta-alkajia tarkkaamaan hengityst\u00e4\u00e4n, joka jatkuvasti hajaantuu ulkoilmaan ja kootaan toistuvasti sis\u00e4\u00e4n, ja neuvovat pid\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 he yhdess\u00e4 sen kanssa pid\u00e4ttelisiv\u00e4t my\u00f6s mielt\u00e4\u00e4n. N\u00e4in he voivat menetell\u00e4, kunnes Jumalan avulla edistyv\u00e4t eik\u00e4 heid\u00e4n mielens\u00e4 en\u00e4\u00e4 hajaannu ja sekoitu ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n oleviin asioihin, vaan he pystyv\u00e4t keskitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen \u00bbyhdenkaltaiseen kokoon kiertymiseen” Dionysios Areopagiita:Jumalallisista nimist\u00e4 4:9.Ilmaisu vastaa mielen kiertoliikett\u00e4).<\/p>\n
Voimme my\u00f6s havaita, ett\u00e4 hengityksen hallinta seuraa itsest\u00e4\u00e4n mielen tarkkaavaisuutta. Hengitys kulkee n\u00e4et rauhallisesti sis\u00e4\u00e4n ja ulos aina kun ihminen pyrkii keskittym\u00e4\u00e4n johonkin – t\u00e4m\u00e4n tiet\u00e4v\u00e4t varsinkin ne, jotka ovat antautuneet el\u00e4m\u00e4\u00e4n hiljaisuudessa sek\u00e4 ulkonaisesti ett\u00e4 ajatuksissaan. He\u00a0 viett\u00e4v\u00e4t hengellist\u00e4 sapattia ja ovat – siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin se on mahdollista – luopuneet kaikista t\u00f6ist\u00e4\u00e4n. He vapauttavat sielunvoimansa ty\u00f6st\u00e4 muuttuvaisten, ulkonaisten ja vaihtelevien tietojen parissa. He hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t my\u00f6s kaikki aistivaikutelmat ja lyhyesti sanottuna keskeytt\u00e4v\u00e4t kaikki omassa hallinnassamme olevat ruumiin toiminnot. Jopa niit\u00e4kin toimintoja, jotka eiv\u00e4t ole t\u00e4ysin vallassamme kuten hengitys, he v\u00e4hent\u00e4v\u00e4t siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin se vain on mahdollista.<\/p>\n
Joku suurista isist\u00e4 on sanonut n\u00e4ist\u00e4 asioista puhuessaan, ett\u00e4 syntiinlankeemuksen j\u00e4lkeen ihmisen sis\u00e4inen tila mukautuu yleens\u00e4 h\u00e4nen ulkonaiseen k\u00e4ytt\u00e4ytymiseens\u00e4. Kun siis joku pyrkii innokkaasti suuntaamaan mielens\u00e4 itseens\u00e4, ettei se en\u00e4\u00e4 noudattaisi suoraa vaan kaikesta harhasta vapaata kiertoliikett\u00e4, eik\u00f6 h\u00e4nelle ole suureksi avuksi, ettei h\u00e4n salli katseensa harhailla sinne t\u00e4nne vaan suuntaa silm\u00e4ns\u00e4 omaan rintaansa tai napaansa ik\u00e4\u00e4n kuin johonkin tukipisteeseen? Kun h\u00e4n lis\u00e4ksi k\u00e4pristyy ker\u00e4lle mahdollisimman tiukkaan ja siten ruumiillaankin my\u00f6t\u00e4ilee tavoittelemaansa mielen liikett\u00e4, h\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 ruumiinasennolla ohjaa sis\u00e4lle syd\u00e4meensa sen mielen voiman, joka muutoin katseen kautta virtaisi ulos.<\/p>\n
Raamatun mukaan henkisen pedon voima on navassa (Vrt. Job 40:11), koska siell\u00e4 vallitsee synnin laki, joka suo pedolle sijan. Miksi emme siis sijoittaisi samaan paikkaan rukouksella aseistettua mielen lakia (Room.7:23) taistelemaan synnin lakia vastaan? N\u00e4in est\u00e4mme \u00bbuudestisyntymisen peson\u00bb karkottamaa pahaa henke\u00e4 palaamasta takaisin sisimp\u00e4\u00e4mme mukanaan seitsem\u00e4n viel\u00e4 pahempaa henke\u00e4 ja asettumasta uudestaan taloksi, niin ett\u00e4 viimeisemme tulevat pahemmiksi kuin ensimm\u00e4iset. (Mt.12:44- 45) (Pyh\u00e4 Gregorios: Pyh\u00e4\u00e4 vaikenemista harjoittavien ….Filok.\u00a0 IV \/106 \u2013 1107. 8-9, 11)<\/i><\/p>\n
Kun mielen ykseys muuttuu kolminaisuudeksi mutta pysyy silti ykseyten\u00e4, silloin mieli liittyy jumalalliseen Kolmiykseyteen. Eksytys ei en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4se mieleen mit\u00e4\u00e4n kautta ja mieli on noussut lihan, maailman ja maailmanvaltiaan yl\u00e4puolelle. Kun mieli on n\u00e4in v\u00e4ltt\u00e4nyt n\u00e4iden kolmen kiusaajan ansat, se pysyy itsess\u00e4an ja Jumalassa ja nauttii sisimm\u00e4st\u00e4\u00e4n kumpuavasta hengellisest\u00e4 riemusta, jota kest\u00e4\u00e4 niin kauan kuin mieli viipyy t\u00e4ss\u00e4 tilassa.<\/p>\n
Mielen ykseys muuttuu kolminaisuudeksi, mutta s\u00e4ilyy silti ykseyten\u00e4, silloin kun mieli k\u00e4\u00e4ntyy itseens\u00e4 ja itsens\u00e4 kautta kohoaa Jumalan puoleen. Mielen k\u00e4\u00e4ntyminen itseens\u00e4 on samaa kuin mielen vartiointi. Mielen kohoaminen Jumalan puoleen taas toteutuu aluksi rukouksessa – rukouksen tulee oila yleisluonteinen \u00bbtiivistelm\u00e4\u00bb, se voi kyll\u00e4 joskus menn\u00e4 yksityiskohtiinkin, mutta sellainen on rasittavampaa. Kun mielen k\u00e4\u00e4ntyminen itseens\u00e4 ja kurkottautuminen sielt\u00e4 Jumalan puoleen jatkuu pitemp\u00e4\u00e4n – se kysyy k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 – ja kilvoittelija hillitsee lujasti ponnistaen v\u00e4kivalloin ymm\u00e4rryksens\u00e4 harhailut, silloin h\u00e4n l\u00e4henee hengess\u00e4\u00e4n Jumalaa, p\u00e4\u00e4see osalliseksi H\u00e4nen sanomattomista salaisuuksistaan, saa maistaa tulevan ajan ihanuutta ja kokea sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n Herran hyvyyden. Sanoohan psalminkirjoittajakin: \u00bbMaistakaa ja katsokaa kuinka Herra on hyv\u00e4.\u00bb (Ps.34:9)<\/p>\n
Mielen saattaminen kolminaiseen tilaan, niin ett\u00e4 se itse on yksin sek\u00e4 valvoja ett\u00e4 valvottava ja valvonnan alainen rukoilija ei ehk\u00e4 ole kovinkaan vaikeaa. Mutta t\u00e4m\u00e4n tilan vakiinnuttaminen, mik\u00e4 johtaa sanomattomien salaisuuksien n\u00e4kemiseen. on eritt\u00e4in vaivalloista. Siihen verrattuna on kaikkien muiden hyveiden vaatima vaivann\u00e4k\u00f6 v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 ja se on helppo kest\u00e4\u00e4. Siksi monet n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n rukouksen hyveen ty\u00f6l\u00e4yden luopuvat yrityksest\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 koskaan p\u00e4\u00e4se armolahjojen avarille laitumille. Mutta niit\u00e4 jotka eiv\u00e4t lannistu, Jumala auttaa yh\u00e4 enemm\u00e4n. H\u00e4nen monin eri tavoin ilmenev\u00e4 apunsa kannattaa ja kohottaa heit\u00e4, kannustaa heit\u00e4 sis\u00e4isen nautinnon vallassa yh\u00e4 pitemm\u00e4lle, tekee vaikean helpoksi, antaa heille enkelten kyvyt \u2013 jos niin voi sanoa \u2013 ja vahvistaa ihmisluonnon, niin ett\u00e4 se pystyy kohtaamaan yliluonnollisen. Ja niin toteutuvat profeetan sanat:\u201dNe, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipens\u00e4 kuin kotkat\u201d. (Jes.40:31) (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kolme lyhytt\u00e4 lukua rukouksesta… Filok. IV \/ 116. 2)<\/i><\/p>\n
Pyh\u00e4 Maksimos selitt\u00e4\u00e4 Jeesuksen keskustelua samarialaisen naisen kanssa: (Kts.Joh.4:1-30) Jaakobin kaivo on Pyh\u00e4 Raamattu, ja kaivon vesi on jumalallinen tieto. Kaivon syvyys tarkoittaa arvoituksellisten raamatunkohtien vaikeaselkoisuutta. Ammennusastia on Jumalan sanan opiskelu sit\u00e4 lukemalla. Sit\u00e4 ei Herralla ollut, koska H\u00e4n itse oli Sana. H\u00e4n ei anna uskoville tietoa, joka tulee oppimisesta ja opiskelusta, vaan lahjoittaa otollisille ikuisen viisauden, joka kumpuaa alati virtaavasta armosta eik\u00e4 koskaan ehdy. Ammennusastiaan – oppimiseen – n\u00e4et mahtuu vain aivan mit\u00e4t\u00f6n osa tiedosta. Kaikki se mit\u00e4 ei voida sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n sanaan, j\u00e4\u00e4 oppimatta. Armon suoma tieto sen sijaan tarjoaa otollisille viel\u00e4p\u00e4 ilman opiskelua, kaiken sen viisauden mik\u00e4 on ihmisten saavutettavissa. Se kumpuaa monimuotoisena aina tarpeen mukaan. (Maksimos Tunnustaja:Jumalan tuntemisesta, IV jakso, kohta 29 ;ei suomennettu)<\/p>\n
Autuas Diadokhos on sanonut: Rukoileminen on meille usein vaikeaa, koska se vaatii mielen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ankaraa keskitt\u00e4mist\u00e4. Teologisiin tutkiskeluihin taas mielemme antautuu iloiten, koska siin\u00e4 sille tarjoutuu laaja ja esteet\u00f6n liikkumistila. Niinp\u00e4 siis k\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4mme suurin osa ajastamme rukoukseen, psalmilauluun ja Raamatun lukuun ett\u00e4 siten hillitsisimme mielemme liialta puhumiselta emmek\u00e4 sallisi sen vapauden huumassa kohtuuttomasti leijailla korkeuksissa. \u00c4lk\u00e4\u00e4mme kuitenkaan kokonaan hyl\u00e4tk\u00f6 viisaiden kirjoitusten tutkiskelua, sill\u00e4 heid\u00e4n uskonsa heijastuu heid\u00e4n kirjoituksistaan. Kun n\u00e4in teemme, emme sekoita omia sanojamme armon sanoihin ja v\u00e4lt\u00e4mme vaaran, ett\u00e4 mielemme innoissaan ja monisanaisuudessaan hajaantuisi turhamaisuuden harhapoluille. Tuon tutkiskelunkin aikana pit\u00e4k\u00e4\u00e4mme mielemme vapaana kaikista mielikuvista ja pyrkik\u00e4\u00e4mme siihen, ett\u00e4 mietiskelyn my\u00f6t\u00e4 syntyvi\u00e4 aja tuksia seuraisivat kyyneleet. Kun mieli lep\u00e4\u00e4 rauhassa ja erityisesti silloin, kun sen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rukouksen suloisuus, se ei ainoastaan ole t\u00e4ysin vapaa noista mainituista harhoista, vaan saa suorastaan uutta voimaa pysty\u00e4kseen sis\u00e4inen katse kirkkaana vaivatta antautumaan entist\u00e4 enemm\u00e4n jumalallisiin tutkiskeluihin. Silloin mieli suuressa n\u00f6yryydess\u00e4\u00e4n pystyy my\u00f6s oikein arvostelemaan asioita. Muis-takaamme kuitenkin, ett\u00e4 on olemassa rukous, joka ylt\u00e4\u00e4 ylevimpienkin tutkiskelujen yl\u00e4puolelle; t\u00e4llaisen rukouksen lahja on annettu ainoastaan niille, jotka selv\u00e4sti tunnettavalla tavalla ovat t\u00e4yttyneet armosta. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, kohta 68.Filokalia I, s. 307)<\/p>\n
Kuulitko: \u00bbon olemassa rukous, joka ylt\u00e4\u00e4 ylevimpienkin tutkiskelujen yl\u00e4puolelle: t\u00e4llaisen rukouksen lahja on annettu ainoastaan niille, jotka selv\u00e4sti tunnettavalla tavalla ovat t\u00e4yttyneet armosta\u00bb! Siis niille, joiden syd\u00e4meen armo on olennaisesti yhdistynyt ja valaisee sit\u00e4 aina yliluonnollisella jumalalli-sella valollaan. T\u00e4llaista rukousta pyh\u00e4 Iisak kutsuu ulkomaailman painanteista vapaaksi Jumalan muistamiseksi, koska se on yksinkertainen, vailla hahmoja ja muotoja. Muut pyh\u00e4t nimitt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 muilla tavoin. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat…Filok.\u00a0 IV \/ 230.68 (= I \/ 307.68)<\/i><\/p>\n
Suuri Basileios opettaa: \u00bbKun mieli ei hajaannu ulkonaisiin eiv\u00e4tk\u00e4 aistit hajota sit\u00e4 maailmaan, se palaa itseens\u00e4. Itsens\u00e4 kautta se kohoaa ajattelemaan Jumalaa, ja kun t\u00e4st\u00e4 syntyv\u00e4 kauneus valaisee sen s\u00e4teilyll\u00e4\u00e4n, se unohtaa jopa oman luontonsakin.\u00bb Silloin mieli omaksuu uudelleen Jumalan kuvan ja kaltaisuuden (1 Moos. 1:26) ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tilan, koska nyt se on todellinen mieli. Itsess\u00e4\u00e4n se yhtyy suoraan hengess\u00e4 jumalalliseen Mieleen – siis Jumalaan – ja pit\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 H\u00e4neen. T\u00e4m\u00e4 kaikki on ympyr\u00e4liikett\u00e4: mielen paluu ulkopuolelta takaisin omaan itseens\u00e4, sen k\u00e4\u00e4ntyminen ja yhdentyminen ja kohoaminen itsens\u00e4 kautta Jumalan luo. Vain ympyr\u00e4liike on vapaa eksymisen ja erehtymisen vaarasta, koska se on esteet\u00f6nt\u00e4 ja v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 ymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4 yhdistymist\u00e4 ja n\u00e4kemist\u00e4kin korkeampaa n\u00e4kemist\u00e4.<\/p>\n
Suuri Dionysios sanoo: Yksi sielun liikkeist\u00e4 on ympyr\u00e4liike. Se tarkoittaa, ett\u00e4 sielu astuu ulkonaisista omaan sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja sen henkiset voimat kiertyv\u00e4t yhteen ik\u00e4\u00e4n kuin ker\u00e4ksi tai ympyr\u00e4ksi. T\u00e4m\u00e4 lopettaa sen harhailut ja suo sille keskittyneisyyden: palauttaa ja kokoaa sielun monista sen ulkopuolella olevista asioista ensin omaan itseens\u00e4. Kun sielu sitten on yhdentynyt, ympyr\u00e4liike liitt\u00e4\u00e4 sen omiin yhtyneisiin voimiinsa. Siten se ohjaa sielua kohti Kaunista ja Hyv\u00e4\u00e4 -H\u00e4nt\u00e4 joka on kaiken olevaisen yl\u00e4puolella, yksi ja sama, aluton ja loputon.<\/p>\n
Spiraaliliikkeess\u00e4 taas sielu saa jumalallisen tiedon valon sille itselleen ominaisella tavalla: ei mielen v\u00e4lityksell\u00e4 eik\u00e4 suoraan yhdistym\u00e4ll\u00e4, vaan j\u00e4rjen ja todistelujen kautta, siis ik\u00e4\u00e4n kuin erilaisten monimuotoisten v\u00e4liasteiden perusteella.<\/p>\n
Suora liike taas on sit\u00e4, ett\u00e4 sielu ei mene sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 eik\u00e4 liiku mieli yhdentyneen\u00e4 niin kuin ympyr\u00e4liikkeess\u00e4, vaan suuntautuu ulosp\u00e4in ja ulkonaisista asioista ik\u00e4\u00e4n kuin monimuotoisista ja monilukuisista vertauskuvista kohoaa yksinkertaisiin ja yhten\u00e4istyneisiin mietiskelyn\u00e4kyi-hin.<\/p>\n
Pyh\u00e4 Maksimos puolestaan sanoo: Kun mieli yhtyy suoraan Jumalaan, ei sen luonnollinen kyky tajuta ja tulla tajutuksi lainkaan toimi. Mutta kun se p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kykyns\u00e4 valloilleen ja alkaa ajatella jotakin mik\u00e4 ei ole Jumala, jotakin luotua, silloin se erkanee Jumalasta, koska se toiminnallaan rikkoo t\u00e4m\u00e4n kaiken ymm\u00e4rryksen yl\u00e4puolella olevan yhteyden. Mutta silloin kun mieli on tavallaan yliluonnollisesti yhtynyt Jumalaan ja on osallistumalla H\u00e4neen* tullut itsekin jumalaksi, se siirt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4\u00e4n luonnon lain kuin liikkumattoman vuoren. (Vrt.Mt.17:20)<\/p>\n
Kun puhdas mieli yhtyy olevaisten Alkusyyhyn, se on edennyt kaiken tajuamisen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n yhteyteen. Silloin sen monimuotoinen luonnollinen liike lakkaa eik\u00e4 se en\u00e4\u00e4 ole yhteydess\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n muuhun kuin Jumalaan. Niinp\u00e4 kun mieli sitten on p\u00e4\u00e4ssyt sanoin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4, se tahtoo pysy\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla ainoastaan kaiken tajuamisen ylitt\u00e4v\u00e4n pohjattoman autuaallisen hiljaisuuden tilassa. T\u00e4t\u00e4 hiljaisuutta eiv\u00e4t sanat tai ajatukset pysty mitenk\u00e4\u00e4n ilmaisemaan, vaan se on ainoastaan niiden kokemus jotka ovat tulleet otollisiksi t\u00e4h\u00e4n kaiken tajuamisen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n nautintoon. T\u00e4m\u00e4n hiljaisuuden voi kuka tahansa tunnistaa helposti ja kiistattomasti siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 nykyinen maailmanaika ei en\u00e4\u00e4 ollenkaan kosketa sielua ja se on ik\u00e4\u00e4n kuin erill\u00e4\u00e4n siit\u00e4.<\/p>\n
Mutta aina ei sielu auta mielt\u00e4 l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n jatkuvasti Jumalaa, eik\u00e4 liioin mieli itse toteuta omaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 eli palaa takaisin itseens\u00e4 ja siten vapaana kaikista siteist\u00e4 kohoa kohti Jumalaa. Tai, niin kuin asian voi paremmin ilmaista, kun mieli ei korjaa t\u00e4t\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 ei sielun siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 eik\u00e4 oman toimintansa ansiosta,vaan liittyy mielikuvitukseen, silloin se ailahtelee milloin mihinkin suuntaan ja on kaukana Jumalasta. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… Filok. IV \/ 234-235. 70)<\/i><\/p>\n
*Kts. Osallisuus s. 354.<\/p>\n
Kun sielu sallii ymm\u00e4rryksen v\u00e4h\u00e4nkin herpaantua ja vilkuilla sivuilleen sek\u00e4 raottaa ovea satunnaisille muistoille, silloin ajatuskin. jota ohjaus ja tieto eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 pid\u00e4ttele, suuntautuu n\u00e4ihin mieleen muistuneisiin asioihin. Ja kun se niiss\u00e4 aikansa askartelee. se siirtyy harharetkest\u00e4 toiseen ja p\u00e4\u00e4tyy usein h\u00e4pe\u00e4llisiin ja sopimattomiin mietteisiin. T\u00e4m\u00e4 sielun veltostuminen ja hajaantuminen on pys\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 alkuunsa: keskit\u00e4 ymm\u00e4rryksesi entist\u00e4 tiukemmin ja tarmokkaammin ja pid\u00e4 huoli ett\u00e4 sille on aina tarjolla hyv\u00e4\u00e4 ajateltavaa.<\/p>\n
Todella viisas tekee ruumiistaan mietiskelyn tyyssijan ja varman turvapaikan sielulleen, h\u00e4n pysyy vakaasti omassa sis\u00e4isess\u00e4 luostarissaan olipa h\u00e4n sitten torilla tai markkinoilla, vuorella tai kedolla tai kansanjoukkojen keskell\u00e4. Joka tilassa h\u00e4n kokoaa mielens\u00e4 sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja mietiskelee mielen arvolle soveliaita asioita. V\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n saattaa huoneessa istuessaankin vaellella ajatuksissaan ulkona. Mutta hengellisesti valpas taas on torillakin kuin er\u00e4maassa ja keskittyy ainoastaan itseens\u00e4 ja Jumalaan ja sulkien aistinsa suojaa sielunsa ulkomaailman h\u00e4lylt\u00e4. (Valikoima pyhien isien opetuksia: Rukouksesta ja tarkaavaisuudesta\u00a0 Filok. IV \/ 298. 3)<\/i><\/p>\n
Armolla taas on omat tuntomerkkins\u00e4: Kun kaikkein pyhimm\u00e4n Hengen armo asettuu ihmiseen, se kokoaa h\u00e4nen mielens\u00e4 ja tekee h\u00e4nest\u00e4 tarkkaavaisen ja n\u00f6yr\u00e4n. Se saa h\u00e4net muistamaan kuolemaa, syntej\u00e4\u00e4n, tulevaa tuomiota ja iankaikkista kadotusta. H\u00e4nen sielunsa liikuttuu helposti ja h\u00e4n itkee ja murehtii. Mit\u00e4 enemm\u00e4n armo l\u00e4hestyy ihmist\u00e4, sit\u00e4 lempe\u00e4mm\u00e4ksi h\u00e4nen sielunsa tulee. Armo lohduttaa sielua kirkastaen sille Herramme Jeesuksen Kristuksen pyh\u00e4t k\u00e4rsimykset ja H\u00e4nen suunnattoman ihmisrakkautensa. Mielelle taas armo antaa ylevi\u00e4 ja todellisia mietiskelyn\u00e4kyj\u00e4. Mieli tutkiskelee Jumalan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 voimaa, kuinka H\u00e4n loi yhdell\u00e4 sanalla kaiken olemattomuudesta olemiseen ja kuinka H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 koossa ja hallitsee kaikkea kaikista huolehtien. Sen mietiskelyn\u00e4yt koskevat my\u00f6s Pyh\u00e4n Kolminaisuuden k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 salaisuutta ja Jumalan olemusta, joka on kuin tutkimaton ulappa, ja on viel\u00e4 muitakin aiheita. Kun jumalallinen valo tempaa luokseen mielen ja se saa kokea jumalallisen tiedon valaistuksen, syd\u00e4mest\u00e4 tulee tyven ja hiljaisen lempe\u00e4 ja siit\u00e4 alkavat kummuta Pyh\u00e4n Hengen hedelm\u00e4t – ilo, rauha, pitk\u00e4mielisyys, yst\u00e4v\u00e4llisyys, my\u00f6t\u00e4mielisyys, rakkaus, n\u00f6yryys ja muut (Vrt. Gal.5:22) – ja sielu saa kokea sanoin kuvaamatonta riemua. \u2026 (<\/i>Keskustelu P.Gregorioksen kanssa: Maksimos Kapsokalybilaisesta Filok. IV \/ 341)<\/i><\/p>\n
Mielen tempaantuminen<\/b><\/p>\n
-arpage<\/i><\/b><\/p>\n
Kilvoittelijan tulee opetella tyytym\u00e4\u00e4n jatkuvasti samanlaiseen ravintoon ja keskitt\u00e4\u00e4 mielens\u00e4 lyhytsanaiseen rukoukseen. N\u00e4in mieli tempautuu rukouksen aikana Herran luo, koska se on katkaissut siteet himoihin. (Elia Presbyteeri: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja …\u00a0 Filok. III \/ 62. 75)<\/i><\/p>\n
Ihmetys on ihmisen kaikkien sielunvoimien kurkottautumista kohti sit\u00e4, mit\u00e4 Jumalan suurenmoisesta kunniasta voidaan saada tiet\u00e4\u00e4 ja mik\u00e4 siin\u00e4 on kaikille persoonille yhteist\u00e4. Tai sitten ihmetys on puhdas ja t\u00e4ydellinen pyrkimys kohti rajatonta Voimaa, joka asuu valossa. Haltioituminen taas ei ole vain sielunvoimien tempautumista taivaaseen, vaan siihen sis\u00e4ltyy my\u00f6s niiden t\u00e4ydellinen erkaneminen aistien piirist\u00e4 Rakkaus on hengen juopumusta, joka saa kiihke\u00e4sti tavoittelemaan kaivattua. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia Filok. III \/ 278. 58)<\/i><\/p>\n
Koska kiusauksia on runsaasti, el\u00e4\u00e4 meid\u00e4n sukupolvemme himojen hirmuvallassa. Siksi meid\u00e4n aikanamme on mahdotonta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sellaisia ilmi\u00f6it\u00e4 kuin valon todellinen hengellinen n\u00e4keminen, kuvitelmista ja harhailuista vapaa mieli, todellinen syd\u00e4men syvyyksist\u00e4 lakkaamatta kumpuava rukous, sielun yl\u00f6snousemus ja ylentyminen, jumalallinen pyh\u00e4 ihmetys, kohoaminen kaiken maallisen yl\u00e4puolelle, ymm\u00e4rryksen t\u00e4ydellinen irtaantuminen aisteista Pyh\u00e4n Hengen avulla, mielen tempaantuminen omien voimiensa ulkopuolelle sek\u00e4 sielun enkelim\u00e4inen ja Jumalan innoittama kurkottautuminen kohti korkeuksia – kohti \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n
Ihmismieli – varsinkin pinnallisten ihmisten mieli – on kuitenkin taipuvainen haaveilemaan edell\u00e4 luetelluista asioista ennenaikaisesti. Siten se kadottaa senkin kohtalaisen siedett\u00e4v\u00e4n tilan jonka Jumala on sille suonut, ja kuolee kokonaan. Siksi tarvitsemmekin runsaasti arvostelukyky\u00e4, ettemme alkaisi ennen aikojaan tavoitella sellaista mik\u00e4 kyll\u00e4 tulee ajallaan, emmek\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 k\u00e4sill\u00e4 olevaa, koska haaveilemme jostakin muusta. Meid\u00e4n mielemme n\u00e4et luonnostaan kuvittelee helposti edell\u00e4 lueteltuja ilmi\u00f6it\u00e4, vaikka se ei ole viel\u00e4 kohonnut niiden tasolle. T\u00e4llainen haaveilija on vaarassa kadottaa sen-kin, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 jo on. Ei ole mitenk\u00e4\u00e4n tavatonta, ett\u00e4 haaveilija menett\u00e4\u00e4 j\u00e4rkens\u00e4 ja vaikenemiskilvoittelu* vaihtuu haihatteluun. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia Filok. III \/ 302. 118)<\/i><\/p>\n
*Kts. hesykasti, vaikeneminen<\/i> s.362<\/p>\n
Jos harjoitat vaikenemista ja tahdot olla yksin ainoastaan Jumalan edess\u00e4, \u00e4l\u00e4 milloinkaan ota vastaan mit\u00e4\u00e4n mit\u00e4 ikin\u00e4 n\u00e4etkin, olipa se sitten aistein havaittavaa tai henkist\u00e4, sis\u00e4ll\u00e4si tai ulkopuolellasi – \u00e4l\u00e4 silloinkaan kun n\u00e4et muka Kristuksen tai enkelin tai jonkun pyh\u00e4n ihmisen hahmon tai valon kajastuksen ilmestyv\u00e4n mieleesi. Pysy aina ep\u00e4ilev\u00e4n\u00e4 ja varuillasi, vaikka ilmi\u00f6 olisi hyv\u00e4kin, ennen kuin kysyt kokeneilta, kuten olemme opettaneet. N\u00e4in on hy\u00f6dyllisint\u00e4, Jumalalle mieluisinta ja H\u00e4nelle otollista.<\/p>\n
S\u00e4ilyt\u00e4 mielesi aina vapaana v\u00e4reist\u00e4, muodoista, kuvista, hahmoista – kaikesta mik\u00e4 liittyy jotenkin laatuun ja m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Tarkkaa, mietiskele ja ajattele ainoastaan rukouksen sanoja syd\u00e4mesi sis\u00e4isen liikkeen rajoissa. Portaiden kirjoittaja sanoo: \u00bbRukouksen alkuna on ajatushy\u00f6kk\u00e4ysten torjuminen heti alkuunsa Iyhyen rukoushuokauksen avulla. Rukouksen edetess\u00e4 ymm\u00e4rrys seuraa ainoastaan rukoussanoja. Rukouksen viimeinen vaihe taas on tempautuminen Herran luo.\u00bb Pyh\u00e4 Neilos opettaa:<\/p>\n
T\u00e4ydellisten rukous on mielen tempautumista ja t\u00e4ydellist\u00e4 irrottautumista kaikesta aistein havaittavasta. Henki rukoilee heiss\u00e4 sanomattomin huokauksin Jumalaa, joka n\u00e4kee syd\u00e4men asenteen kuin avoimesta kirjasta: merkit paljastavat H\u00e4nelle ilman \u00e4\u00e4nt\u00e4kin syd\u00e4men halun. T\u00e4ll\u00e4 tavoin Paavali tuli temmatuksi kolmanteen taivaaseen – ruumiissa vai poissa ruumiista, sit\u00e4 h\u00e4n ei tiennyt. (2 Kor. 12:2)\u00a0 T\u00e4ll\u00e4 tavoin Pietari katolla rukoillessaan n\u00e4ki n\u00e4yn suuresta liinavaatteesta. (Apt.10: 11 \u2013 16)… (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… Filok. IV \/ 238. 73)<\/i><\/p>\n
Armolla taas on omat tuntomerkkins\u00e4: Kun kaikkein pyhimm\u00e4n Hengen armo asettuu ihmiseen, se kokoaa h\u00e4nen mielens\u00e4 ja tekee h\u00e4nest\u00e4 tarkkaavaisen ja n\u00f6yr\u00e4n. Se saa h\u00e4net muistamaan kuolemaa, syntej\u00e4\u00e4n, tulevaa tuomiota ja iankaikkista kadotusta. H\u00e4nen sielunsa liikuttuu helposti ja h\u00e4n itkee ja murehtii. Mit\u00e4 enemm\u00e4n armo l\u00e4hestyy ihmist\u00e4, sit\u00e4 lempe\u00e4mm\u00e4ksi h\u00e4nen sielunsa tulee. Armo lohduttaa sielua kirkastaen sille Herramme Jeesuksen Kristuksen pyh\u00e4t k\u00e4rsimykset ja H\u00e4nen suunnattoman ihmisrakkautensa. Mielelle taas armo antaa ylevi\u00e4 ja todellisia mietiskelyn\u00e4kyj\u00e4. Mieli tutkiskelee Jumalan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 voimaa, kuinka H\u00e4n loi yhdell\u00e4 sanalla kaiken olemattomuudesta olemiseen ja kuinka H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 koossa ja hallitsee kaikkea kaikista huolehtien. Sen mietiskelyn\u00e4yt koskevat my\u00f6s Pyh\u00e4n Kolminaisuuden k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 salaisuutta ja Jumalan olemusta, joka on kuin tutkimaton ulappa, ja on viel\u00e4 muitakin aiheita. Kun jumalallinen valo tempaa luokseen mielen ja se saa kokea jumalallisen tiedon valaistuksen, syd\u00e4mest\u00e4 tulee tyven ja hiljaisen lempe\u00e4 ja siit\u00e4 alkavat kummuta Pyh\u00e4n Hengen hedelm\u00e4t – ilo, rauha, pitk\u00e4mielisyys, yst\u00e4v\u00e4llisyys, my\u00f6t\u00e4mielisyys, rakkaus, n\u00f6yryys ja muut (Vrt. Gal.5:22) – ja sielu saa kokea sanoin kuvaamatonta riemua. (Keskustelu P.Gregorioksen kanssa: Maksimos Kapsokalybilaisesta Filok.\u00a0 IV \/ 341)<\/i><\/p>\n
Mieli ja valo<\/b><\/p>\n
Luulen, ett\u00e4 paholainen koskettaessaan mainittua aivojen osaa vilkuttelee mielen ymp\u00e4rill\u00e4 olevaa valoa miten tahtoo. N\u00e4in turhamaisuuden himo her\u00e4\u00e4 ja muuttuu ajatukseksi, joka johtaa mielen pyrkim\u00e4\u00e4n ajattelemattomasti jumalalliseen tietoon olevaisesta. Koska t\u00e4llaista ihmist\u00e4 eiv\u00e4t ahdista lihan saastaiset himot, vaan h\u00e4n kuvittelee olevansa puhdas, h\u00e4nen mieleens\u00e4 ei edes juolahda, ett\u00e4 kyseess\u00e4 voisi olla vihollisen toiminta ja niin h\u00e4n vastaanottaa jumalallisena paholaisen h\u00e4nelle l\u00e4hett\u00e4m\u00e4n ilmestyksen. Kuten jo totesin paholainen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen viekkaasti muuntelee aivojen v\u00e4lityksell\u00e4 mielt\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 valoa ja saa siten aikaan ilmestyksen.<\/p>\n
Kun Jumalan enkeli tulee luoksemme, h\u00e4n lopettaa yhdell\u00e4 ainoalla sanalla kaiken vihollisen toiminnan meiss\u00e4 ja johtaa mielen valon toimimaan harhautumatta. (Munkki Euagrios: Rukouksesta\u00a0 Filok. I\u00a0 101. 74 – 75)<\/i><\/p>\n
Virkku ja voimakas hevonen hyp\u00e4htelee iloisesti kun ratsastaja l\u00e4hestyy sit\u00e4. Mieli iloitsemalla iloitsee Herran valosta, kun se aamuisin astuu siihen ajatuksista vapaana. N\u00e4in itsens\u00e4 kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 mieli siirtyy v\u00e4hitellen sen viisauden voimasta, jota tarvitaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n hyveisiin, kuvaamattomaan pyhien ja sanomattomien salaisuuksien katselemiseen. Silloin syd\u00e4n t\u00e4yttyy \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n syv\u00e4llisist\u00e4 ja ylevist\u00e4 jumalallisista mietteist\u00e4, ja jumalien Jumala n\u00e4ytt\u00e4ytyy ihmiselle sen mukaan kuin h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 kykenee n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. (Vrt.Ps. 84:8) Mieli ylist\u00e4\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styksen ja rakkauden vallassa sille n\u00e4ytt\u00e4ytynytt\u00e4 ja sen n\u00e4kev\u00e4\u00e4 Jumalaa, H\u00e4nt\u00e4 joka pelastaa jokaisen joka on suunnannut katseensa H\u00e4neen. (Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4… Filok. I \/ 259. 131)<\/i><\/p>\n
Kun jumalallinen valo alkaa toimia tehokkaasti mieli eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muuttuu aivan l\u00e4pikuultavaksi, niin ett\u00e4 se runsain m\u00e4\u00e4rin n\u00e4kee oman valonsa. N\u00e4in tapahtuu yleens\u00e4 silloin kun sielu on p\u00e4\u00e4ssyt himojen herraksi. Mutta kaikki sellainen, mik\u00e4 jossakin muodossa sille ilmenee – olipa se sitten valona tai tulena – johtuu vihollisen pahoista juonista; n\u00e4in meille opettaa selv\u00e4sti jumalallinen Paavali sanoessaan saatanan tekeytyv\u00e4n valon enkeliksi. (2 Kor. 11:14) \u00c4lk\u00f6\u00f6n kukaan ryhtyk\u00f6 kilvoitteluel\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4llaisten n\u00e4kyjen toivossa, jottei sielu jo ennalta olisi helppo saalis saatanan ry\u00f6stett\u00e4v\u00e4ksi. Kilvoitteluel\u00e4m\u00e4 tulee aloittaa siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tyisimme rakastamaan Jumalaa syd\u00e4men tietoisuudella ja vakaumuksella, so. kaikesta sielustamme, kaikesta syd\u00e4mest\u00e4mme ja kaikesta mielest\u00e4mme. (Lk.10:27) Sill\u00e4 se joka Jumalan armosta t\u00e4m\u00e4n saavuttaa, on jo poissa maailmasta vaikka onkin maailmassa. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4 Filok. I \/ 294. 40)<\/i><\/p>\n
Mit\u00e4 enemm\u00e4n vanhurskaus enenee meiss\u00e4, sit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi p\u00e4\u00e4semme hengellist\u00e4 kypsyytt\u00e4. Kun mieli on kohonnut t\u00e4ydellisyyteen, se liittyy kokonaan Jumalaan, tulee t\u00e4yteen jumalallista valoa ja sille avautuvat sanoin kuvaamattomat salaisuudet. Silloin mieli todella oppii tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00bbmiss\u00e4 on ymm\u00e4rrys, miss\u00e4 on voima ja miss\u00e4 on taito, miss\u00e4 on pitk\u00e4 ik\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4, miss\u00e4 on silmien valo ja rauha\u00bb. (Baaruk 3:14) Sill\u00e4 niin kauan kuin mieli viel\u00e4 taistelee himoja vastaan, se ei kykene nauttimaan t\u00e4llaisista asioista. Sek\u00e4 hyveet ett\u00e4 paheet n\u00e4et sokaisevat mielen: paheet est\u00e4v\u00e4t n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 hyveit\u00e4 ja hyveet paheita.<\/p>\n
Mutta kun taistelun tauottua mieli on tullut arvolliseksi p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n osalliseksi hengellisist\u00e4 armolahjoista, se muuttuu armon voimasta kokonaan valon kaltaiseksi ja keskittyy hengellisten asioiden sis\u00e4iseen tarkasteluun. Silloin ihminen ei ole en\u00e4\u00e4 kiinni t\u00e4m\u00e4n maailman asioissa vaan on \u00bbsiirtynyt kuolemasta el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u00bb (Joh.5:24) Sen t\u00e4hden ihmisell\u00e4, joka on antautunut kilvoitusel\u00e4m\u00e4\u00e4n, tulee olla puhdas syd\u00e4n ja puhtaat ajatukset, niin ett\u00e4 h\u00e4nen sanansa olisivat puhtaita ja kelvollisia ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa – keskusteleehan Jumalaan liittynyt sielu jatkuvasti H\u00e4nen kanssaan.<\/p>\n
Veljet, meid\u00e4nkin tulee kohota t\u00e4lle hyveiden huipulle, ettemme himoihin takertuneina j\u00e4isi maan vangeiksi. Sill\u00e4 ihminen, joka kilvoitellen l\u00e4hestyy Jumalaa, on H\u00e4nen rakkautensa haavoittama ja tulee pyh\u00e4st\u00e4 valosta osalliseksi. H\u00e4n riemuitsee Herrassa ja kokee sanomatonta hengellist\u00e4 iloa, kuten psalmirunoilija sanoo: \u00bbSilloin sinulla on ilo Herrassa, ja h\u00e4n antaa sinulle, mit\u00e4 sinun syd\u00e4mesi halajaa. – Ja h\u00e4n antaa sinun vanhurskautesi nousta niin kuin valkeuden ja sinun oikeutesi niin kuin keskip\u00e4iv\u00e4n.\u00bb (Ps.37:4,6)\u2026\u00a0 (Abba Filemon: Hy\u00f6dyllinen kertomus… Filok. II \/ 266. 19)<\/i><\/p>\n
Jumalalle otollisia ovat ne, jotka vaeltavat Hengess\u00e4 (Vrt.Gal. 5:25) ja ovat kokonaan antautuneet hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n: nasiirien (Vrt.4 Moos.6:2-8) tavoin he ovat vihkiytyneet Jumalalle. Vaivoja karttamatta he puhdistavat jatkuvasti sieluaan ja pit\u00e4v\u00e4t Herran k\u00e4skyt ja vuodattavat verens\u00e4kin H\u00e4nen rakkautensa t\u00e4hden. He puhdistavat lihansa paastolla ja valvomisella, herkist\u00e4v\u00e4t syd\u00e4mens\u00e4 kyynelill\u00e4 ja kuolettavat maiset j\u00e4senens\u00e4 kielt\u00e4ymysten kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Rukouksen avulla ja syventym\u00e4ll\u00e4 hengelliseen kirjallisuuteen he kirkastavat mielens\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sen valolla. Kielt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 oman tahtonsa ja omat halunsa he irrottavat sielunsa kiintymyksest\u00e4 ruumiiseen ja n\u00e4in kohoavat kokonaan hengellisiksi. Niinp\u00e4 heit\u00e4 ei ainoastaan tunneta hengellisin\u00e4 ihmisin\u00e4, vaan kaikki heit\u00e4 my\u00f6s aivan oikein kutsuvat hengellisiksi. Edetess\u00e4\u00e4n himottomuutta ja rakkautta kohti he kohoavat kuin siivin tutkiskelemaan luomakunnan perusteita. N\u00e4in he Jumalan salaisen viisauden (Vrt.1 Kor.2:7) kautta saavat tiedon olevaisista. T\u00e4m\u00e4 tieto annetaan ainoastaan niille, jotka ovat nousseet ruumiin alhaisuuden yl\u00e4puolelle. N\u00e4in he j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t taakseen aistimaailman ja kohoavat sen yl\u00e4puolelle. Heid\u00e4n j\u00e4rkens\u00e4 kirkastuu ja heid\u00e4n puhtaasta syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n tulvii ihania sanoja (Vrt.Ps.45:2) Jumalan kirkossa ja uskovaisten suuressa seurakunnassa (Vrt.Ps.40:11). Heist\u00e4 tulee ihmisille suola ja valo, Herran sanoin: \u00bbTe olette maailman valkeus ja maan suola.\u00bb (Mt.5:13-14) (Niketas Stithatolainen: Mielen puhdistamisesta\u00a0 Filok. III \/ 173. 7)<\/i><\/p>\n
Tunteettomuus on samaa kuin kuolema, ja mielen sokeutta voidaan verrata ruumiilliseen sokeuteen. Tunteettomalta puuttuu liikkeelle paneva el\u00e4m\u00e4nvoima, ja mielelt\u00e4\u00e4n sokea on vailla jumalallista valoa, joka tekee kantajansa sek\u00e4 n\u00e4kev\u00e4ksi ett\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ksi.\u00a0 (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia Filok.\u00a0 III \/ 265. 5)<\/i><\/p>\n
Istuessasi kotona keljassasi muista Jumalaa, irrota mielesi kaikesta ja heit\u00e4 se sanattomana Jumalan eteen, vuodata H\u00e4nen eteens\u00e4 koko syd\u00e4mesi ja rakkauden voimalla tarraudu H\u00e4neen. Jumalan muistaminen on Jumalan katselemista, sill\u00e4 H\u00e4n kiinnitt\u00e4\u00e4 itseens\u00e4 mielen katseen ja halun ja valaisee sen omalla valollaan. Kun sitten kaikki luotuja koskevat, kuvia muodostavat ajatukset ovat mielest\u00e4 kaikonneet, se palaa Jumalan luo ja n\u00e4kee ilman kuvia: mielen n\u00e4k\u00f6kyky kirkastuu tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4 joka ylitt\u00e4\u00e4 kaiken tiedon, onhan Jumalan kunnia l\u00e4hestym\u00e4t\u00f6n. Ja vaikka mieli ei voikaan tunnistaa n\u00e4-kem\u00e4\u00e4ns\u00e4, koska Jumala on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, se tuntee kuitenkin todeksi sen, ett\u00e4 H\u00e4n on tosi Oleva ja ainoa, joka on kaiken olevaisen yl\u00e4puolella. Jumalasta runsain m\u00e4\u00e4rin virtaavalla hyvyydell\u00e4 mieli ruokkii rakkauttaan ja saa siten t\u00e4yden tyydytyksen pyrkimyksilleen ja p\u00e4\u00e4see loppumattomaan autuaalliseen lepoon. – N\u00e4m\u00e4 ovat oikein harjoitetun Jumalan muistamisen tunnusmerkit.*\u00a0 (Teoleptos, Filadelfian metropoliitta: Mit\u00e4 on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ty\u00f6skentely… Filok. IV \/ 15. 12)<\/i><\/p>\n
* T\u00e4m\u00e4 virke on Dobrotoljubijessa kohdan 13 alussa.<\/p>\n
Kilvoittelijan on kuitenkin varottava tavoittelemasta Jumalan ilmestyksi\u00e4, ettei h\u00e4n erehdyksess\u00e4 ottaisi vastaan pimeytt\u00e4 joka tekeytyy valoksi. Kun h\u00e4nen mielens\u00e4 n\u00e4kee valon ilman ett\u00e4 h\u00e4n on itse sit\u00e4 tavoitellut, h\u00e4nen ei pid\u00e4 ottaa sit\u00e4 vastaan mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n hyl\u00e4t\u00e4 – parasta on kysy\u00e4 joltakulta, joka kykenee opettamaan, jotta saisi tiet\u00e4\u00e4 totuuden. Jumalalle kiitos, jos kilvoittelija l\u00f6yt\u00e4\u00e4 opettajan, joka pystyy opettamaan h\u00e4nt\u00e4 ei vain pyh\u00e4n Raamatun perusteella, vaan koska on itsekin kokenut valaistumisen.<\/p>\n
Mutta jos kilvoittelija ei l\u00f6yd\u00e4 sopivaa opettajaa, on parempi, ettei h\u00e4n ota vastaan mainitunlaisia ilmi\u00f6it\u00e4, vaan turvautuu n\u00f6yr\u00e4sti Jumalaan ja pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n arvottomana n\u00e4kem\u00e4\u00e4n jumalallisia ilmestyksi\u00e4, kuten olemme isilt\u00e4 todellisessa tilanteessa oppineet. Er\u00e4iss\u00e4 kirjoituksissaan is\u00e4t tosin k\u00e4sittelev\u00e4t toisaalta eksytyksest\u00e4 vapaan ja toisaalta eksytyksen synnytt\u00e4m\u00e4n valaistuksen tuntomerkkej\u00e4. Mutta niin kuin olet t\u00e4st\u00e4 kaikesta saanut suullista opetusta, tulet aikanaan saamaan my\u00f6s kirjallista. Nyt ei kuitenkaan ole viel\u00e4 oikea aika. (Kallistos Angelikudes: Vaikenemiskilvoituksesta Filok.\u00a0 IV \/ 295. 12)<\/i><\/p>\n
Armolla taas on omat tuntomerkkins\u00e4: Kun kaikkein pyhimm\u00e4n Hengen armo asettuu ihmiseen, se kokoaa h\u00e4nen mielens\u00e4 ja tekee h\u00e4nest\u00e4 tarkkaavaisen ja n\u00f6yr\u00e4n. Se saa h\u00e4net muistamaan kuolemaa, syntej\u00e4\u00e4n, tulevaa tuomiota ja iankaikkista kadotusta. H\u00e4nen sielunsa liikuttuu helposti ja h\u00e4n itkee ja murehtii. Mit\u00e4 enemm\u00e4n armo l\u00e4hestyy ihmist\u00e4, sit\u00e4 lempe\u00e4mm\u00e4ksi h\u00e4nen sielunsa tulee. Armo lohduttaa sielua kirkastaen sille Herramme Jeesuksen Kristuksen pyh\u00e4t k\u00e4rsimykset ja H\u00e4nen suunnattoman ihmisrakkautensa. Mielelle taas armo antaa ylevi\u00e4 ja todellisia mietiskelyn\u00e4kyj\u00e4. Mieli tutkiskelee Jumalan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 voimaa, kuinka H\u00e4n loi yhdell\u00e4 sanalla kaiken olemattomuudesta olemiseen ja kuinka H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 koossa ja hallitsee kaikkea kaikista huolehtien. Sen mietiskelyn\u00e4yt koskevat my\u00f6s Pyh\u00e4n Kolminaisuuden k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 salaisuutta ja Jumalan olemusta, joka on kuin tutkimaton ulappa, ja on viel\u00e4 muitakin aiheita. Kun jumalallinen valo tempaa luokseen mielen ja se saa kokea jumalallisen tiedon valaistuksen, syd\u00e4mest\u00e4 tulee tyven ja hiljaisen lempe\u00e4 ja siit\u00e4 alkavat kummuta Pyh\u00e4n Hengen hedelm\u00e4t – ilo, rauha, pitk\u00e4mielisyys, yst\u00e4v\u00e4llisyys, my\u00f6t\u00e4mielisyys, rakkaus, n\u00f6yryys ja muut (Vrt. Gal.5:22) – ja sielu saa kokea sanoin kuvaamatonta riemua.\u00a0 \u2026 (Keskustelu P.Gregorioksen kanssa: Maksimos Kapsokalybilaisesta Filok. IV \/ 341)<\/i><\/p>\n
Mielt\u00e4 auttavat voimat<\/b><\/p>\n
Mielell\u00e4, joka on vy\u00f6tt\u00e4ytynyt Jumalan voimaan, on kolme neuvonantajaa ja esimiest\u00e4. Ensimm\u00e4inen on ymm\u00e4rrys, josta syntyy hengelliseen tietoon perustuva usko. Se opettaa mielelle, ett\u00e4 Jumala on aina sanoin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti l\u00e4sn\u00e4, ja saa sen toivossa nauttimaan tulevaisista hyvyyksist\u00e4 aivan kuin ne olisivat jo k\u00e4sill\u00e4. Toinen on kaipuu. Siit\u00e4 kumpuaa rakkaus Jumalaan. T\u00e4m\u00e4 rakkaus saa mielen oma-alotteisesti suuntaamaan koko kaipauksensa puhtaaseen jumaluuteen ja herpaantumatta halajamaan Rakastettua. Kolmas on into*. Sen avulla mieli tarrautuu lujasti Jumalan rauhaan ja keskitt\u00e4\u00e4 kaiken halajamisensa jumalalliseen rakkauteen.N\u00e4m\u00e4 kolme voimaa on jokaisella ihmismielell\u00e4 apunaan sek\u00e4 pahan tuhoamisessa ett\u00e4 hyveen hankkimisessa ja vaalimisessa. (IV: 73) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: valikoima Jumalan tuntemista…Filok.\u00a0 II \/ 189. 153)<\/i><\/p>\n
*Kr.alkuteksti: kiihottuva sielunvoima<\/i><\/p>\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
-nous, kts. my\u00f6s ymm\u00e4rrys El\u00e4m\u00e4 on mielen ja sielun sek\u00e4 ruumiin yhdistymist\u00e4 ja keskin\u00e4ist\u00e4 kosketusta. Kuolema taas ei ole n\u00e4iden<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-1565","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1565","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1565"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1565\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1566,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1565\/revisions\/1566"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1565"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1565"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1565"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}