Er\u00e4s kaikkein etevimmist\u00e4 ihmissielun syvyyksien asiantuntijoista, pyh\u00e4 Iisak\u00a0 Syyrialainen, sanoo 41. saarnassaan: \u201dSe, joka tuntee syntins\u00e4 on suurempi kuin se, joka her\u00e4tt\u00e4\u00e4 rukouksillaan kuolleista.\u00a0 Kuka tahansa kykeneek\u00e4\u00e4n tuntemaan oman itsens\u00e4 on\u00a0\u00a0 korkeammalla kuin se, jolle on suotu enkelien n\u00e4keminen\u201d.<\/p>\n
Ylpeys ja itsekeskeisyys ja turhamaisuus, joihin voidaan lis\u00e4t\u00e4 viel\u00e4 ylimielisyys, p\u00f6yhkeys, suuriluuloisuus itsest\u00e4\u00e4n – n\u00e4m\u00e4 kaikki ovat eri tyyppej\u00e4 yhdest\u00e4 ja samasta asiasta \u2013 \u201ditsekeskeisyydest\u00e4\u201d.\u00a0 Kahdella n\u00e4ist\u00e4 mainituista on aivan erityinen merkitys: turhamaisuudella ja ylpeydell\u00e4. Johannes Klimakoksen \u201dPortaiden\u201d mukaan ne ovat kuin \u201dnuorukainen ja mies\u201d, \u201dsiemenvilja ja leip\u00e4\u201d, tai kuin \u201dalku ja loppu\u201d.<\/p>\n
Turhamaisuuden, t\u00e4m\u00e4n perussynnin, tuntomerkkej\u00e4 ovat kyvytt\u00f6myys siet\u00e4\u00e4 arvostelua, kiitoksen jano, helppojen teiden etsiminen ja alituinen toisten asioihin suuntautuminen. Mit\u00e4 muut sanovat? kuinka he k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t? mit\u00e4 he ajattelevat? Turhamaisuus n\u00e4kee l\u00e4hestyv\u00e4n kuulijan jo kaukaa ja saa vihamieliseksi- rakastavaksi, vastuuttomaksi- vakavasti suhtautuvaksi, h\u00e4mmentyneeksi- keskittyneeksi, ahnaaksi- pid\u00e4ttyv\u00e4iseksi, kaikeksi t\u00e4ksi, silloin kun on katsojia ymp\u00e4rill\u00e4, tilanteen mukaan.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 sama suuntautuminen kuulijoihin selitt\u00e4\u00e4 itsepuolustelun synnin, joka usein soluttautuu huomaamatta jopa synnintunnustukseemmekin ja saa sanomaan: \u201dEn ole sen syntisempi kuin muutkaan \u2026 olen tehnyt vain v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isi\u00e4 syntej\u00e4\u2026en ole tappanut\u00a0 ket\u00e4\u00e4n enk\u00e4 varastanut\u00a0 mit\u00e4\u00e4n\u201d.<\/p>\n
Johannes Klimakos sanoo: Turhamaisuuden paha henki on suunniltaan ilosta n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n hyveidemme lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n, mit\u00e4 enemm\u00e4n edistymme hyveiss\u00e4, sit\u00e4 enemm\u00e4n siin\u00e4 on ravintoa turhamaisuudelle. \u201dKun paastoan s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaisesti, olen turhamainen. Kun kilvoittelen salassa hengellisesti \u2013 olen itserakas hurskaudestani. Jos pukeudun miellytt\u00e4v\u00e4sti, olen turhamainen, ja jos pid\u00e4n vanhoja vaatteita, olen jopa viel\u00e4kin turhamaisempi. Kun puhun, turhamaisuus kalvaa, jos olen hiljaa \u2013 olen viel\u00e4kin turhamaisempi. Ei v\u00e4li\u00e4, mill\u00e4 tavoin k\u00e4\u00e4ntelet t\u00e4t\u00e4 piikik\u00e4st\u00e4 kasvia, sill\u00e4 on aina piikit sojottamassa esille\u201d. Heti kun hyv\u00e4ntahtoinen tunne tai vilpit\u00f6n liikahdus her\u00e4\u00e4 ihmisen syd\u00e4mess\u00e4, v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ilmenee my\u00f6s itserakas taaksep\u00e4in vilkaisu omaan itseen ja niin n\u00e4m\u00e4 sielun arvokkaimmat liikahtelut haihtuvat, sulavat kuin lumi auringonpaisteessa. Niiden sulaminen tarkoittaa ett\u00e4 ne kuolevat. Se taas tarkoittaa, ett\u00e4 turhamaisuuden ja itserakkauden takia se, mik\u00e4 meiss\u00e4 on parasta, kuolee. Me siis tapamme itsemme turhamaisuudella ja todellisen, yksinkertaisen ja hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n sijaan tulee el\u00e4m\u00e4, joka on harhaa.<\/p>\n
Lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 turhamaisuus kasvattaa ylpeytt\u00e4.<\/p>\n
Ylpeys on \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 itsevarmuutta, joka torjuu kaiken sen, mik\u00e4 ei ole itse\u00e4, Se on raivon, julmuuden ja pahuuden l\u00e4hde, se saa kielt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n Jumalan avusta, \u201ddemoninen linnake\u201d. Abba Pimenin mukaan se on \u201drautainen esirippu\u201d itsemme ja Jumalan v\u00e4lill\u00e4. Se on vihamielisyytt\u00e4 Jumalaa kohtaan, kaikkien syntien alku ja se ilmenee kaikissa synneiss\u00e4. Jokainen synti tekee halukkaasta my\u00f6ntyv\u00e4isen paheisiin, tietoisesti pit\u00e4m\u00e4\u00e4n pilkkanaan Jumalan lakia, r\u00f6yhke\u00e4ksi Jumalaa kohtaan, vaikka \u201dse joka on ylpeyden vallassa ep\u00e4toivoisesti tarvitsee Jumalaa, sill\u00e4 kukaan ei voi pelastaa h\u00e4nt\u00e4\u201d (\u201dPortaat\u201d)<\/p>\n
Mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pahe sitten tulee? Kuinka se saa alkunsa? Mik\u00e4 sit\u00e4 ruokkii? Mink\u00e4 vaiheiden kautta se kehittyy? Mist\u00e4 piirteist\u00e4 sen voi tunnistaa?<\/p>\n
Viimeksi mainittu on erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska ylpe\u00e4 ihminen ei tavallisesti itse n\u00e4e omaa synti\u00e4\u00e4n. Er\u00e4s viisas ohjaajavanhus kerran neuvoi er\u00e4st\u00e4 luostariasukasta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n ylpeytt\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 \u00e4lyns\u00e4 sokaisemana vastasi: \u201dAnna anteeksi, is\u00e4, mutta minussa ei kerta kaikkiaan ole ylpeytt\u00e4\u201d. Viisas vanhus sanoi h\u00e4nelle: \u201dParempaa todistetta ylpeydest\u00e4si ei ole olemassakaan kuin tuollainen vastaus\u201d.<\/p>\n
Joka tapauksessa jos ihminen kokee liian vaikeaksi pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi muilta, jos h\u00e4n helposti loukkaa muita ja on ep\u00e4ilev\u00e4inen, jos h\u00e4n on kaunainen ja katkera sek\u00e4 tuomitseva muita kohtaan \u2013 n\u00e4m\u00e4 kaikki ovat ylpeyden merkkej\u00e4.<\/p>\n
Pyh\u00e4 Antonius Suuri saarnassaan \u201dPakanoita vastaan\u201d sanoo: \u201dIhmiset ovat langenneet itseihailuun haluten mieluummin tarkastella itse\u00e4\u00e4n kuin jumalisuutta\u201d. T\u00e4m\u00e4 lyhyt m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 paljastaa ylpeyden olemuksen: ihminen, jolle\u00a0 aina t\u00e4h\u00e4n hetkeen asti haluamisen keskus ja kohde oli Jumala, k\u00e4\u00e4ntyi pois H\u00e4nest\u00e4, lankesi \u201ditseihailuun\u201d, alkoi rakastaa itse\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n kuin Jumalaa, piti parempana tutkistella itse\u00e4\u00e4n kuin jumalallisia.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme t\u00e4m\u00e4 suuntautuminen itseihailuun ja itsetarkkailuun on tullut osaksi luontoamme ja on usein n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 voimakkaassa vaistonvaraisessa itsesuojelemisessa, sek\u00e4 maallisessa ett\u00e4\u00a0 hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme.<\/p>\n
Kuten ihosy\u00f6v\u00e4n kasvu usein alkaa jonkin\u00a0 t\u00e4pl\u00e4n jatkuvasta \u00e4rsytyksest\u00e4 tai ruhjeesta, niin hengellinen ylpeyden sairauskin alkaa joko jostakin \u00e4killisest\u00e4 j\u00e4rkytyksest\u00e4, esimerkiksi aiheutuen jostakin suuronnettomuudesta, tai jatkuvasta menestyksest\u00e4, hyv\u00e4st\u00e4 onnesta, tai jatkuvasta omien kykyjens\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4, jotka paisuttavat egoa, omaa itse\u00e4, jne.<\/p>\n
Usein joutuu tekemisiin nk. temperamenttisten yksil\u00f6iden kanssa, jotka ovat intohimoisia, kyvykk\u00e4it\u00e4 ja jotka helposti hurmaavat toisia. Sellaiset ihmiset ovat kuin purkautuva tulivuori lakkaamattomassa toimeliaisuudessaan torjua sek\u00e4 Jumala ett\u00e4 ihmiset tulemasta l\u00e4helleen. T\u00e4llainen ihminen on t\u00e4ynn\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, t\u00e4ysin itseens\u00e4 syventynyt, itsens\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n myrkytt\u00e4nyt. H\u00e4n ei n\u00e4e eik\u00e4 tunne mit\u00e4\u00e4n muuta kuin hehkuvan kyvykkyytens\u00e4 ja taipumuksensa, josta h\u00e4nen suuri nautintonsa ja tyydytyksens\u00e4 saavat alkunsa. Sellaisen ihmisen kanssa ei juuri ole mit\u00e4\u00e4n teht\u00e4viss\u00e4 ennen kuin he ovat poissa pelist\u00e4, ennen kuin tulivuori sammuu. Se on kyvykk\u00e4\u00e4n ja lahjakkaan ihmisen vaarana. Kyvyt tulisi tasapainottaa syv\u00e4ll\u00e4 hengellisyydell\u00e4.<\/p>\n
Toisaalta p\u00e4invastaisissa tapauksissa, suuren surun tilanteissa on sama lopputulos: henkil\u00f6 kokonaan uppoutuu ep\u00e4onneensa, h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 maailmasta tulee pime\u00e4 ja kuollut. H\u00e4n ei voi ajatella eik\u00e4 puhua mist\u00e4\u00e4n muusta kuin surustaan. H\u00e4n kieriskelee siin\u00e4, lopulta pit\u00e4en sit\u00e4 ainoana j\u00e4rkev\u00e4n\u00e4 syyn\u00e4 el\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Usein t\u00e4m\u00e4 itseens\u00e4 k\u00e4\u00e4riytyminen kehittyy ihmisiss\u00e4, jotka ovat hiljaisia, alistuvia, vaiteliaita, joiden henkil\u00f6kohtainen el\u00e4m\u00e4 lapsuudesta asti on ollut tukahdutettua, ja \u201dt\u00e4m\u00e4 tukahdutettu subjektiivisuus korvautuu aiheuttamalla taipumuksen itsekeskeisyyteen (Jung: Psychological types) mit\u00e4 erilaisimpina ilmentymin\u00e4: \u00e4kkipikaisuutena, ep\u00e4luottamuksena, keimailuna, huomion kipeyten\u00e4, ja jopa suoranaisten psykoosien muodossa, sellaisina kuin vainoharhaisuus, suuruudenhulluus jne.<\/p>\n
Niinp\u00e4 keskittyminen oman itsens\u00e4 ymp\u00e4rille johtaa henkil\u00f6n eroon maailmasta ja Jumalasta.<\/p>\n
Kaikki is\u00e4t ovat yksimielisi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ylpeys on hankalin ja julmin kaikista synneist\u00e4. Niin kuin turmiollinen ruttotauti ei tuhoa vain yht\u00e4 ruumiin j\u00e4senist\u00e4 vaan koko ruumiin, niin ei ylpeysk\u00e4\u00e4n tuhoa ainoastaan yht\u00e4 sielun aluetta, vaan koko sielun.<\/p>\n
Ylpeyden himo piment\u00e4\u00e4 sen kokonaan sek\u00e4 johtaa sen \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen lankeemukseen. Is\u00e4t kehottavat pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja yli kaiken varjelemaan syd\u00e4nt\u00e4 kuolettavalta ylpeyden hengelt\u00e4.\u00a0 Ylpe\u00e4 ei kulje tavallista, suoraa tiet\u00e4, vaan mut\u00adkaista, orjantappuraista sudenpolkua. Psalmin kirjoittaja sanoo: \u00bbJulkeat rikkovat kovin sinun asetuksiasi ja poikkeavat sinun laistasi\u201d (Ps. 119: 21). Tuo k\u00e4skyjen rikkominen ja mielet\u00f6n poikkeaminen laista sek\u00e4 ylpeys johtuvat siit\u00e4, ettei ihminen tunne omaa mit\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Ylpeys riist\u00e4\u00e4 ihmiselt\u00e4 Jumalan avun; se saa h\u00e4net luottamaan vain itseens\u00e4 ja nousemaan muita vastaan. Ylpeyden tartunnan saaneen on ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 parantua, tai pikemminkin h\u00e4n on parantumaton, onhan ylpeys paholaisen lankeemus.\u00a0 (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle IV \/ 68. 24) Ihmisen alhaisten ajatusten syyn\u00e4 on ylpeyden ja koppavuuden aikaansaama huono mielentila. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinn\u00e4st\u00e4… II \/ 236. 68)<\/p>\n
Nil Sorski, ven\u00e4l\u00e4inen hengellisyyden opettaja, piirt\u00e4\u00e4 tarkasti ylpe\u00e4n sielun ahdingon \u00e4\u00e4riviivat. Jumala on h\u00e4nen vihollisensa, ja h\u00e4nen sielunsa on kuollut, ep\u00e4puhdas Jumalan edess\u00e4. Kuinka h\u00e4n voisi ottaa vastaan armon? Kuka h\u00e4net puhdistaisi? Ilman Jumalaa me j\u00e4\u00e4mme oman onnemme nojaan ja kannamme itsess\u00e4mme oman tuhomme siemeni\u00e4. Olemme kuin tuulessa kieppuva lehti tai myrskyn viskelem\u00e4 tomu. Olemme pelkki\u00e4 s\u00e4tkynukkeja paholaisen k\u00e4siss\u00e4.<\/p>\n
Isak Syyrialainen taas sanoo, ett\u00e4 kysymys ei ole viel\u00e4 ylpeydest\u00e4, jos ylpe\u00e4 ajatus ilmaantuu mieleen, mutta ei saa sit\u00e4 valtaansa: Jumala ei tuomitse ihmist\u00e4 tahattomasti ilmaantuvien houkutusten t\u00e4hden.<\/p>\n
Johannes\u00a0 Siinailaisen, Portaiden kirjoittajan,\u00a0 mukaan ylpeys on Jumalan kielt\u00e4mist\u00e4, pahojen henkien keksint\u00f6, ih\u00admisten ylenkatsomista, tuomitsemisen \u00e4iti, kiitosten j\u00e4lkel\u00e4inen, hedelm\u00e4tt\u00f6myyden todistus, Jumalan avun karkotus, tolaltaan joutumisen edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4, lankeemusten aiheuttaja, moitteitten alku, vihan l\u00e4hde, teeskentelyn ovi, pahojen henkien tuki, syn\u00adtien suojelija, s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6myyden edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4, my\u00f6t\u00e4tunnosta tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n, katkerapuheinen, ep\u00e4inhimillinen tuomari, Jumalan vastustaja, jumalanpilkan juuri.<\/p>\n
Ylpeys alkaa kun kunnianhimo p\u00e4\u00e4ttyy.\u00a0 Kehittyess\u00e4\u00e4n ylpeys alkaa ilmenty\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isen halveksimisena, omien vaivojen h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ju\u00adlistamisena, nuhteitten vihaamisena. Lopulta se kielt\u00e4\u00e4 kokonaan Jumalan avun. Ylpeys saa unohtamaan rikkomukset, sill\u00e4 niiden muisto aiheuttaa n\u00f6yryytt\u00e4. Pyh\u00e4 Johannes sanoo, ett\u00e4 ylpeys on sielun \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 k\u00f6yhyytt\u00e4, kun se kuvittelee olevansa rikas ja n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 pimeydess\u00e4 valkeuden. Se saastainen ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in, vaan paiskaa jopa alas korkeu\u00addestakin. Ylpe\u00e4 on kuin granaattiomena, joka on sis\u00e4lt\u00e4 m\u00e4d\u00e4ntynyt, mutta ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n s\u00e4teilev\u00e4. Ylpe\u00e4 ihminen ei tarvitse pahaa henke\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n on jo itse itselleen paha henki ja itsens\u00e4 vihollinen, pyh\u00e4 Johannes jatkaa.<\/p>\n
Hengellisten isien mukaan p\u00e4\u00e4himoja on kahdeksan. T\u00e4rkeimm\u00e4t ovat vatsanpalvonta, rahanhimo ja turhamaisuus. Loput viisi, nimitt\u00e4in haureus viha, murhe, lamaannus ja ylpeys ovat noiden kolmen kylki\u00e4isi\u00e4. Vastaavasti kolmen keskeisimm\u00e4n himon vastapainona is\u00e4t erottavat kolme laaja-alaista hyvett\u00e4: itsehillint\u00e4, k\u00f6yhyys ja n\u00f6yryys. N\u00e4it\u00e4 seuraavat sitten puhtaus, s\u00e4vyisyys, ilo, urhoollisuus, itsens\u00e4 v\u00e4h\u00e4tteleminen ja koko muu hyveiden joukko. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia III \/ 289. 91)<\/p>\n
Haureus kehittyy vatsanpalvonnasta, ylpeys taas turhamaisuudesta. Sen sijaan muut himot ovat l\u00e4ht\u00f6isin kaikista kolmesta. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinn\u00e4st\u00e4… II\/ 238. 86 , 89)<\/p>\n
Isien mielest\u00e4 mielistelynhalu on kavalin kaikista himoista.<\/p>\n
Kaikkien himojen alku on itserakkaus, ja kaikki ne p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t ylpeyteen. Itserakkaus on j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 kiintymyst\u00e4 omaan ruumiiseen. Joka kukistaa itserakkauden, kukistaa samalla kaikki siit\u00e4 kehittyv\u00e4t himot. (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta\u00a0 II \/ 112. 57)<\/p>\n
Pyh\u00e4n Maksimos Tunnustajan mukaan ylpeyden himo syntyy kahdenlaisesta tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4. Kun nuo kaksi tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 liittyv\u00e4t yhteen, on tuloksena mielen sekasorto. Ylpe\u00e4 voi n\u00e4et olla vain se, joka on tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n sek\u00e4 Jumalan avusta ett\u00e4 ihmisen heikkoudesta. Ylpeys on siis sek\u00e4 Jumalaa ett\u00e4 ihmist\u00e4 koskevan tiedon puutetta. (V:64) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… II \/ 200. 192)<\/p>\n
Isien mukaan vatsanpalvelu pyrkii tuhoamaan pid\u00e4ttyvyyden, haureus siveyden, rahanhimo k\u00f6yhyyden, viha lempeyden ja samoin muutkin paheet kukin itselleen vastakkaisen hyveen. Mutta onnettoman sielun vallannut ylpeyden pahe on kuin julmin tyranni, joka on valloittanut suuren ja ylv\u00e4\u00e4n kaupungin: ylpeys tuhoaa sielun kokonaan ja hajottaa sen maahan aina perustuksiaan my\u00f6ten.<\/p>\n
Ylpeyden my\u00f6t\u00e4 ihminen my\u00f6s joutuu v\u00e4hitellen vihan valtaan. Vihan intohimo autioittaa, h\u00e4mment\u00e4\u00e4 ja piment\u00e4\u00e4 jokaisen valtaansa joutuneen sielun ja tekee ihmisen petojen kaltaiseksi – erityisesti sellaisen, joka on \u00e4kkipikainen. T\u00e4m\u00e4 himo pohjautuu ennen kaikkea ylpeyteen ja ylpeys voimistaa sit\u00e4, niin ettei lopulta mik\u00e4\u00e4n pysty h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4.\u00a0 (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Kirje munkki Nikolaokselle:I\/\u00a0 220. 16)<\/p>\n
Ylpeyden henki punoo kahdenlaisia juonia. Ensiksikin se houkuttaa lukemaan hengellisen edistymisen omaksi saavutuksekseen eik\u00e4 Jumalan ansioksi, vaikka Jumala on kaiken hyv\u00e4n Antaja ja vain H\u00e4nen avullaan kykenemme tekem\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. Mutta jos t\u00e4m\u00e4 ei onnistu, ylpeyden henki viettelee ylenkatsomaan toisia, jotka eiv\u00e4t ole ylt\u00e4neet yht\u00e4 suuriin saavutuksiin kuin h\u00e4n itse.<\/p>\n
Pyh\u00e4n Hesykioksen mukaan ylpeys k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tilaisuutta hyv\u00e4kseen ja iskee kimppuumme silloin kun muut himot ovat ohimenev\u00e4sti laantuneet, joko siksi ett\u00e4 niiden aiheet puuttuvat tai ett\u00e4 pahat henget meit\u00e4 h\u00e4m\u00e4t\u00e4kseen ovat j\u00e4tt\u00e4neet meid\u00e4t rauhaan. (Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4 I \/ 246. 75)<\/p>\n
Turhamaisuus on yhteydess\u00e4 ylpeyteen. Turhamaisuuden tavoitteena on vaikutuksen tekeminen toisiin ihmisiin, ylpeys taas yllytt\u00e4\u00e4 ylenkatseeseen ja vihaan.\u00a0 Turhamaisuuden tunnistaa teeskentelyst\u00e4 ja valheellisuudesta, ylpeyden taas omahyv\u00e4isyydest\u00e4 ja pahansuopuudesta. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinn\u00e4st\u00e4… II \/ 215. 18 \u2013 19) Itsens\u00e4 ylist\u00e4minen on my\u00f6s er\u00e4s merkki ylpeydest\u00e4. My\u00f6s se, joka torjuu nuhteen, paljastaa ylpeyden. Jokaisen tulisi tarkata ylpeyden merkkej\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n. Ylpeys ilmenee huomaamatta, varsinkin kun harmistumme ja \u00e4rsyyn\u00adnymme toisiin aivan mit\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 syist\u00e4.\u00a0 Pyh\u00e4 Johannes Siinailainen opettaa: Jos mielesi joutuu h\u00e4mmennyksen valtaan ja syd\u00e4nt\u00e4si pistelee, kun sinusta puhutaan pahaa, se on merkki sinussa olevasta ylpeydest\u00e4.<\/p>\n
Ylpe\u00e4mielinen ei tunne omia heikkouksiaan, niin kuin n\u00f6yr\u00e4mielinen ei tunne omia hyveit\u00e4\u00e4n. Ylpe\u00e4lt\u00e4 tiedon k\u00e4tkee v\u00e4\u00e4r\u00e4 mielett\u00f6myys, n\u00f6yr\u00e4lt\u00e4 sen salaa Jumalalle mieluinen mielett\u00f6myys. Ylpe\u00e4 ei halua, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 verrattaisiin niihin, jotka ovat hyveiss\u00e4 h\u00e4nen kanssaan tasavertaisia. Sen sijaan h\u00e4n kyll\u00e4 vertaa mielell\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n niihin, jotka paheissa voittavat h\u00e4net: n\u00e4in h\u00e4n ei pid\u00e4 omaa heikkouttaan kovinkaan pahana. (Elia Presbyteeri: Antologia\u00a0 III \/ 37. 37 \u2013 38) Ylpe\u00e4 ja itsens\u00e4 ylent\u00e4v\u00e4 on aina rauhaton ja levoton.<\/p>\n
Omahyv\u00e4isyys on kantais\u00e4ss\u00e4mme Aadamissa ja kaikissa h\u00e4nen kaltaisissaan kaikkien onnettomuuksien juuri ja \u00e4iti.\u00a0 (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat…\u00a0 IV \/ 142 \u2013 143. 15)<\/p>\n
Omahyv\u00e4isyyden himo syntyy siten, ett\u00e4 kaksi pahaa \u2013 ylpeys ja turhamaisuus \u2013 liittoutuvat. Ylpeys kielt\u00e4\u00e4 luonnon ja hyveen Luojan ja Alkusyyn, turhamaisuudelle taas on ominaista v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 sek\u00e4 luonto ett\u00e4 hyve. Ylpe\u00e4 ei tee mit\u00e4\u00e4n Jumalan tahdon mukaan eik\u00e4 turhamainen tee mit\u00e4\u00e4n luonnollisesti. (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… II \/ 209. 225) Isien mukaan se, joka on paisunut ylpeydest\u00e4 ja antanut omahyv\u00e4isyyden pett\u00e4\u00e4 mielens\u00e4, ei koskaan p\u00e4\u00e4se hartaan liikutuksen valkeuteen eik\u00e4 saavuta n\u00f6yryyden armoa. Sille joka el\u00e4\u00e4 ihmismielen mukaan ja toimii omahyv\u00e4isyyden hengess\u00e4, t\u00e4m\u00e4 ajallinen el\u00e4m\u00e4 muodostuu pahuuden mereksi.\u00a0 (Niketas Stithatolainen: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00a0 III \/ 162 \u2013 163. 84 \u2013 85)<\/p>\n
Edell\u00e4 mainitut kahdeksan himoa ovat kaiken synnin l\u00e4hde. Nil Sorskin, samoin kuin Euagrios Pontoslaisen, Johannes Siinailaisen, Gregorios Siinalaisen ja muiden siinailaisten isien mukaan kaikki mieleen tai syd\u00e4meen juolahtavat ajatukset, niin hyv\u00e4t kuin pahatkin, voivat muuttua joksikin n\u00e4ist\u00e4 himoista. Sen t\u00e4hden ihmisen hengellisen taistelun, jota hiell\u00e4 ja vaivalla k\u00e4yd\u00e4\u00e4n, tulee perustua syd\u00e4men vartiointiin. Hengellisen taistelun avulla sielusta puhdistetaan kaikki ainekset, joita paholainen voisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4kseen, kun se pyrkii k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n syd\u00e4men pois lakkaamattomasta Jumalan muistamisesta. Sis\u00e4isen taistelun tarkoitus on karkottaa n\u00e4m\u00e4 himokkaat ajatukset tai ainakin heikent\u00e4\u00e4 niit\u00e4. Vasta sitten kun syd\u00e4n on niist\u00e4 vapaa, kun se on ”puhdistettu”, se p\u00e4\u00e4see kohoamaan Jumalan luokse, voi yhty\u00e4 H\u00e4neen – ja t\u00e4m\u00e4 on kaiken hengellisen ponnistelun perimm\u00e4inen tarkoitus. Ylpeyden kukistavat my\u00f6s kyynelin rukoileminen, pid\u00e4ttyminen halveksimasta ket\u00e4\u00e4n ja erilaiset vastoink\u00e4ymiset. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinn\u00e4st\u00e4… II\/ 242-243. 26, 29, 34 \u2013 36)<\/p>\n
Is\u00e4t kehottavat opettavat, ett\u00e4 n\u00f6yrtyminen on ainoa keino ylpeytt\u00e4 vastaan. Se on ylpeyden vastakohta.<\/p>\n
Gregorios Siinailaisen opettaa, ett\u00e4 on olemassa kahdenlaista n\u00f6yryytt\u00e4: sit\u00e4, jossa ihminen pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kaikkia olentoja alempana, ja sit\u00e4, jossa h\u00e4n lukee kaikki hyv\u00e4t tekonsa Jumalan ansioksi. N\u00f6yryyden tavoittelijoita neuvotaan pit\u00e4m\u00e4\u00e4n mieless\u00e4 kolme ajatusta: (1) ett\u00e4 he ovat ihmisist\u00e4 syntisimm\u00e4t, (2) ett\u00e4 he ovat kaikista luontokappaleista halveksittavimmat, sill\u00e4 heid\u00e4n tilansa on luonnoton ja (3) ett\u00e4 he ovat demonejakin kirotummat, koska\u00a0 he ovat demonien vankeja.<\/p>\n
Nil Sorski neuvoo ”ajattelemaan, ett\u00e4 itse on kaikkein alhaisin olento, ja ajattelemaan, ett\u00e4 on kurjempi ja syntisempi kuin kukaan, kaikkea luotua kelvottomampi, koska on antautunut luonnottomiin paheisiin, pahempiin kuin ne pahat henget, jotka meit\u00e4 vainoavat ja saavuttavat meist\u00e4\u00a0 voiton.”<\/p>\n
Voi my\u00f6s suorittaa ulkoisia harjoituksia, jotka kehitt\u00e4v\u00e4t mielen n\u00f6yryytt\u00e4. Nil Sorski antaa seuraavat ohjeet, jotka ovat tarkoitetut luostariasukkaille, mutta ovat sovitettavissa my\u00f6s maailmassa el\u00e4viin: valitse aina ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 ja muissa veljien kokoontumisissa huonoin paikka, pukeudu k\u00f6yh\u00e4sti, kiinny vaatimattomiin ja halpa-arvoisiin t\u00f6ihin, kumarra veljellesi vilpitt\u00f6m\u00e4sti ja syv\u00e4\u00e4n, rakasta hiljaisuutta, \u00e4l\u00e4 puhu \u00e4l\u00e4k\u00e4 keskustele \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti, v\u00e4lt\u00e4 v\u00e4ittely\u00e4 ja ristiriitaa, \u00e4l\u00e4 pyri tekem\u00e4\u00e4n vaikutusta tai osoita mielt\u00e4si \u00e4l\u00e4k\u00e4 pid\u00e4 kivenkovaan kiinni omasta kannastasi, vaikka olisitkin oikeassa.<\/p>\n
Kun jokin on Jumalan lahjaa, on sulaa mielett\u00f6myytt\u00e4 laskea se omaksi ansiokseen, sill\u00e4 se ei kuulu meille vaan H\u00e4nelle.<\/p>\n
Johannes Klimakos on ilmaissut l\u00e4hestulkoon saman\u00a0\u00a0\u00a0 ajatuksen:<\/p>\n
”On h\u00e4pe\u00e4 ylpeill\u00e4 toisten koristuksilla, mutta on \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 j\u00e4rjett\u00f6myytt\u00e4, jos ihminen kuvittelee, ett\u00e4 h\u00e4n ansaitsee Jumalan armolahjat. Ylpe\u00e4 voit olla vain uroteoista, jotka olet tehnyt ennen syntym\u00e4\u00e4si. Mutta Jumala on antanut sinulle kaiken, mit\u00e4 syntym\u00e4si j\u00e4lkeen olet saanut, niin kuin my\u00f6s syntym\u00e4si.” (Johannes Siinailainen:Portaat, s.175)<\/i><\/p>\n
Ihminen ei voi pelastua ylpe\u00e4n\u00e4. Siksi Jumala sallii ihmisen oppia koko el\u00e4m\u00e4n ajan, ett\u00e4 ilman Jumalaa h\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n on himojensa orja ja pahuuden orja. Siksi Herra ei salli erotella akanoita ennen kuoleman tuloa, jottei vehn\u00e4 tuhoutuisi. Ihmisest\u00e4 vain positiivisia piirteit\u00e4 omaavana tulisi lopullisesti turhamainen. Jos kykenemme tuntemaan suurta ylpeytt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 omaamme jopa pieni\u00e4 hyveit\u00e4, mit\u00e4 tapahtuisikaan, jos sielun korkean arvon kunnia paljastuisi meille viel\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollessa?Jopa apostoli Paavali tarvitsi Saatanan enkelin negatiivista apua piiskaamaan h\u00e4nt\u00e4 jottei h\u00e4n arvostaisi itse\u00e4\u00e4n liian\u00a0 korkealle. Mit\u00e4 voitaisiinkaan sanoa meist\u00e4!<\/p>\n
Aivan kuten Herra yritt\u00e4\u00e4 pelastaa ihmisen, paholainen yritt\u00e4\u00e4 tuhota h\u00e4net. Paholainen sallii ihmisen ajattelevan, ett\u00e4 on voittanut paholaisen ja niin johtaa h\u00e4net itsetyytyv\u00e4isyyden ja ylpeyden syntiin, sallii h\u00e4nen menesty\u00e4 luonnonvoimien kukistamisessa ja sill\u00e4 tavoin saa h\u00e4net ajattelemaan: \u201dTieteen kautta voit valloittaa luonnon, sinusta tulee kuolematon ja tulet jumalankaltaiseksi. Jopa nyt voit tuntea ylpeytt\u00e4 saavutuksistasi\u2026\u201d. V\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 n\u00e4iden kahden v\u00e4lill\u00e4 on vastakohtaisuus. Voimme selv\u00e4sti n\u00e4hd\u00e4 Jumalan huolenpidon ihmisen pelastuksesta, ja paholaisen yritykset tuhota jopa nekin, jotka kaikin voimin pyrkiv\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n \u201dsit\u00e4 ainoaa tarpeellista\u201d, ts. Jumalan valtakuntaa.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 kamppailussa ihminen tulee huomaamaan moraalisen heikkoutensa, vastustajansa viekkauden, Jumalan avun ja Jumalan rakkauden ihmist\u00e4 kohtaan. H\u00e4n oppii tuntemaan hyv\u00e4n ja pahan arvon, ja kaikissa olosuhteissa valitsee hyv\u00e4n, h\u00e4nest\u00e4 tulee luja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n parempana hyv\u00e4\u00e4 ja sen l\u00e4hdett\u00e4 \u2013 Herraa Jumalaa, ja torjuu pahan ja paholaisen.<\/p>\n
Vaikka h\u00e4n saattaa viel\u00e4kin langeta, vaikka h\u00e4n saattaa tehd\u00e4 pahaa, ihminen huomaa sen pahaksi, synniksi, tuomitsee itsens\u00e4, katuu ja pyyt\u00e4\u00e4 Jumalalta anteeksiantamusta, ja siten jatkuvasti lujittuu pit\u00e4m\u00e4\u00e4n parempana Jumalaa ja hyv\u00e4\u00e4. N\u00e4in ylpe\u00e4nkin on mahdollista pelastua.<\/p>\n
\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Er\u00e4s kaikkein etevimmist\u00e4 ihmissielun syvyyksien asiantuntijoista, pyh\u00e4 Iisak\u00a0 Syyrialainen, sanoo 41. saarnassaan: \u201dSe, joka tuntee syntins\u00e4 on suurempi kuin se,<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-1561","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1561","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1561"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1561\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1562,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1561\/revisions\/1562"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1561"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1561"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1561"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}